Messinpajan julkaisu
Tampereen NMKY:n ja seurakuntayhtymän Messinpaja nuorten tukijana Paja 1 Miksi kukaan ei ole koskaan puhunut mulle asioita, joita te puhutte?, kysyin. Parikymmentä vuotta elämää elettynä vailla aikuisen turvaa, myötätuntoa ja lohdutusta. Vasta nyt tajuan, ettei kaikki mitä mulle on tapahtunut, ole mun syytäni. Mä olen täysin osaton aikuisten sotkuihin, riitoihin ja vanhempien avioeroon. Isä lähti, kun olin kolmentoista. Koin sen valtavana hylkäämisenä, melkein maailmanloppuna. Isä meillä sittenkin enemmän piti huolta lapsista. Kolmetoistavuotiaasta saakka olen ollut omillani. En olisi millään selviytynyt, jos en olisi huolehtinut pikkusiskostani. Vastuu piti mut kasassa ja toiminnassa. Mutta nyt tajuan, että eihän se mun tehtäväni olisi ollut. Vastuu on ollut liian raskas mulle. Oma elämä siinä on kärsinyt ja tunteet ovat patoutuneet sisälle. Mua ei ole tukenut kukaan, eihän ne edes ymmärtäneet, että jotain tukea tarvitsisin. Mä olin niin omatoiminen ja pärjäävä lapsi. Oikeastaan meidän perhe jäi mun huolehdittavakseni. Lohdutus ” 2 Mä en tiedä, mikä muhun nyt on tullut. En saa otetta mistään. Hoidan kyllä vuokrat ja laskut, mutta tulevaisuuttani en osaa yhtään ajatella. Mielialat menevät ylös ja alas. Ahdistaa vain kaikki, mutta onneksi nyt on ihmisiä, jotka on mun puolellani ja auttaa. Nyt koen jotenkin olevani turvassa, ihan kuin pikkulapsi. Kai mä olen jotenkin taantunut, annan vaan noiden hoivata mua. Olen ihan hirveän väsynyt. On niin ihanaa, kun joku pitää huolta ja halaakin välillä. Mutta kyllä mä tästä vielä nousen, kun olen vähän aikaa tankannut tätä huolenpitoa.” Lukijalle Sisällys Tämä julkaisu on syntynyt tarpeesta tehdä pian viisi vuotta Tampereella toiminutta Messinpajaa tunnetuksi. Messinpajan tarkoitus on tuoda merkitystä, sisältöä ja toivoa syrjäytymisvaarassa olevien nuorten elämään. Parhaimmillaan se auttaa nuorta kääntämään suuntaa ja tarjoaa mahdollisuuden uuteen alkuun, jopa välttämään epätoivoisia tekoja. Messinpajatoiminta on esimerkki ennaltaehkäisevästä nuorisotyöstä .............................2 Julkaisu on moniääninen ja värikäs. Nuoria Messinpajalle lähettävien viranomaisten sekä rahoittajien äänessä kuuluu viesti tärkeästä pajakumppanuudesta. Pajan tuottama nuorten hyvinvointi on huomattu. Kuitenkin pajapaikoista kilpaillaan. Julkaisua suunniteltaessa nuoret pohtivat itse mitä paja on heille antanut ja merkinnyt. Nuorilta kerätyissä tarinoissa kuuluvat koetun elämän kohtalot, ihmissuhteet, ulkopuolisuus ja erilaisuus, pelot ja surut, mutta myös onnelliset loput. Messinpajaan on ollut hyvä tulla ja ottaa rauhassa oma aikansa. Nuoria tukevien ohjaajien ja opettajien tekstit kertovat pajan synnystä, toiminnan arjesta sekä ammattilaisten tunnistamista haasteista. Heidän kokemistaan kohtaamisista ja keskusteluista on syntynyt myös kauniinrajuja nuorten kasvutarinoita. Julkaisua värittävät valokuvaaja Ville Salmisen ottamat kuvat päivistä Messinpajalla keväällä 2013. Unelma pajasta..............................4 Pajalla kohdataan ja annetaan kasvaa .....................6 Löydetyn matka Messinpajalle....9 Oppilaitoksen ja Messinpajan yhteistyö ................................... 10 TE-toimisto ohjaa Messinpajalle ........................................ 13 Messinpajan liikunta on tekemistä yhdessä .................... 16 Messinpaja ainutlaatuisena diakoniatyönä........................... 18 Nuoria työssään kohtaavan ammattilaisen etiikka ja maalaisjärki ..............................23 Tietoa Messinpajasta .................26 Toimituskunta: Outi Johansson, Anne Kangasniemi, Hanna Kelokaski, Teemu Kylmäluoma (Messinpaja), Mari Vuoma (TaNMKY), Antti Pelto-Huikko ja Tom Tarvainen (Tutkimus ja Kehitys Ajatustalo Oy). Julkaisun ilmestymisaika lokakuu 2013. Toimituskunta kiittää kaikkia kirjoittajia ja julkaisussa auttaneita pajan nuoria yhteistyöstä. Kuvissa ja tarinoissa esiintyvät nuoret ovat antaneet luvan käyttää materiaalia tässä julkaisussa. Kuvat on otettu Tampereen NMKY:n ja Messinpajan toiminnasta. Yksittäiset kuvat ja tarinat eivät suoraan liity toisiinsa. Taiton teki Paula Numminen, Kiekuva Design. 1 Messinpajatoiminta on esimerkki ennaltaehkäisevästä nuorisotyöstä Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen Tampere on vahva koulutuskaupunki, jossa nuorille on hyviä mahdollisuuksia edetä opin tiellä ja työelämässä. Kaikki nuoret eivät kuitenkaan löydä heti paikkaansa ja uraansa. On tärkeää, että nuorilla on mahdollisuus kokeilla, katsella ja etsiä omaa alaansa ja myös saada tukea ja apua silloin kun elämästä tuntuu ote olevan hukassa. Tällaisiin tarpeisiin vastaa Tampereen NMKY:n ja seurakuntien yhteinen Messinpajatoiminta. Se on hyvä esimerkki ennaltaehkäisevästä nuorisotyöstä, joka tavoittaa juuri niitä nuoria, jotka ilman tukea olisivat vaarassa jäädä vaille koulutus- tai työpaikkaa. Pajat tarjoavat nuorille turvallisen yhteisön selvittää ongelmiaan, liittyivät ne kotiin, kouluun tai muuhun elämänhallintaan. Messinpajassa nuoret saavat sekä vertaistukea että ammattilaisten ohjausta. Messinpajatoiminta sijoittuu kiinnostavasti julkisen sektorin ja kolmannen sektorin rajapintaan, jossa on sen vahvuus. Sijoittuminen aiheuttaa haasteita rahoituksen ja toiminnan järjestämisen kannalta, edellyttää hyvää yhteistyötä pajan palvelun tuottajien kanssa sekä pajatoiminnan sisällön ja laadun jatkuvaa kehittämistä. 2 Tampere uudistaa hyvinvointipalvelujaan monituottajamallin pohjalta. Tämä tar koittaa että yritysten ja järjestöjen tuottamat palvelut täydentävät kaupungin itsensä tuottamia palveluja. Hyvä esimerkki tästä on juuri nuorten työpajatoiminta, missä kaupunki vastaa toiminnan tilaamisesta, mutta valtaosin palvelut tuotetaan järjestöjen, yhteisöjen ja yritysten toimesta. Tampereen suuri ongelma on korkea työttömyysaste. Se nousi vuoden 2012 lopulla 14,7 prosenttiin. Nuoria työttömiä oli vuoden lopussa 2 158. Se on aivan liian suuri luku. Kaupunki on sitoutunut tämän vuoden alussa voimaan tulleeseen nuorten yhteiskuntatakuuseen. Haluamme osaltamme huolehtia siitä, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30‐vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ‐, harjoittelu‐, opiskelu‐, työpaja‐ tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Tässä työssä tarvitsemme niin oppilaitosten, järjestöjen kuin yritysten apua. Myös seurakuntien ja NMKY:n Messinpajatoiminnalla on tässä yhteistyössä varmasti oma paikkansa ja roolinsa. Vaikuttavuus syntyy yh teisvoimin. Alussa oli pimeys ja halu kuolla. Sitten tuli toive, että haluaisi haluta tulevaisuuden. Myöhemmin halu syntyi ja vasta paljon myöhemmin tulivat asiat, joita hän saattoi haluta. Alussa hän vihasi ihmiskuntaa ja toivoi, että maapallo kuuluisi yksin susille. Mutta valo oli jo saanut otteen hänestä. Liekki oli pieni, mutta se näkyi selvästi sysimustan pimeyden keskellä. Kului talvi, hän tuli paikalle kokomustissa hiuksissa ja vaatteissa, pitkän nahkatakin helmat maata viistäen. Kenkiin toivat väriä vain niitit ja soljet, painoa viidentoista sentin pohjat. Askel oli sananmukaisesti raskas. Hän ei puhunut sanaakaan muille nuorille, eikä juuri ohjaajillekaan. Mutta hän kuunteli, ääntä valosta. Toivon liekki ” Ensin ilmestyi pinkki kynsilakka, sitten kulta, hopea, tennarit ja puhe. Keväällä vannotin, että tulethan syksyllä takaisin, jos siivet eivät vielä kanna. Päättäjäispäivän muistan aina. Hän tuli hameessa ja tennareissa, saparot korkkiruuveille käännettynä, hiukset värjättyinä punertaviksi. Hän itki kuin vesiputous kaulassani ja niin itkin minäkin. Hän oli kiintynyt ja minä myös. Tuli syksy ja eräänä päivänä hän käveli sisälle pajan ovesta. Voimat kouluun palaamiseen eivät vielä riittäneet, mutta hän piti lupauksensa ja tuli takaisin. ’Älä katoa maailmasta’, olin pyytänyt ja siinä hän nyt oli, valmiina luottamaan ihmisiin ja ottamaan apua vastaan. Siitä alkoi pitkä taival. Terapia on nyt meneillään ja polku valoa kohti edistyy askel askeleelta. Tärkeämpää on suunta kuin vauhti. Yhtä tärkeää on se, että on matkaseuraa ja ihmisiä, jotka uskovat häneen.” 3 Unelma pajasta Messinpajan nuorisodiakoni Hanna Kelokaski Mistä Messinpaja sai alkunsa? Paja on kahden toisistaan tietämättömän naisen unelma – syvä tietoisuus siitä, että haluaa tehdä sellaista työtä, jota ei ole olemassakaan, sellaisella työotteella, josta ei kukaan puhu, sellaisten nuorten kanssa, joiden olemassaoloa ei ollut vielä monikaan tunnistanut. Hanna Kelokaski opiskeli nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi nuorten työpajalla ja tiesi jo ennen kuin ensimmäinen työpäivä oli ohi, että on tullut alalle jäädäkseen. Ainoa ongelma 2000-luvun alussa oli pajatyön alhainen arvostus: moniongelmaisia nuoria ohjasivat työttömät aikuiset eikä vakituisista työpaikoista voinut haaveillakaan. Hanna jatkoi opiskelua ammattikorkeakoulussa ja päätyi pitkään työharjoitteluun upouuteen Messiin. Onnekkaiden käänteiden jälkeen hän sai jäädä taloon ja mikä hienointa – hän sai lähteä toteuttamaan näkyään Pajasta. Hanna oli unelmoinut paikasta, joka ei pelkästään tarjoaisi nuorille päivätoimintaa, vaan pureutuisi ulkopuolisuuden syihin kokonaisvaltaisella tavalla. Yhden työntekijän Unelmapaja syntyi tammikuussa 2009. Unelma- ja Tuumauspajasta yhdeksi Messinpajaksi Outi Johansson opetti joustavan lisäopetuksen kymppiluokkaa Messin tiloissa viimeistä lukuvuotta 2009 syksyllä, kun kävi ilmi, että nämä kaksi naista jakoivat yhteisen 4 unelman. Outi oli opiskelujensa alusta asti tiennyt, että vaikka onkin koulutukseltaan opinto-ohjaaja, se omin työnäky ei ole oppilaitoksen sisällä, vaan sen ulkopuolelle ajautuneiden parissa. Ensimmäinen hankehakemus laitettiin postiin marraskuun lopussa ja syksyllä 2010 Unelmapaja ja hankerahoilla alulle laitettu Tuumauspaja aloittivat kymppiluokalta vapautuneissa tiloissa. Työmäärä oli valtava. Kokonaisvaltaisuus kun tarkoitti tässä tapauksessa kaikkea sopan keittämisestä asunnonvälittäjänä toimimiseen ja liikunnan ohjauksesta koulunkäynnin tukemiseen. Seuraavana keväänä kaksikon avuksi saatiin ryhmänohjaaja Teemu Kylmäluoma ja RAY:n rahoituksen varmistuttua palkattiin vielä paja-avustajaksi Karoliina Ala-Luopa. Samalla pajat yhdistettiin ja nimi muutettiin Messinpajaksi. Messinpajan neljän ja puolen vuoden aikana apua on saanut 71 nuorta. Messinpajan syntytarinaa on usein kerrottu nuorille esimerkkinä suuresta unelmasta, joka oli miltei mahdoton, mutta joka toteutui, kun unelmasta ei luovuttu. in! I: ˙ ˙ a S p S n E e M ete ˙ ˙ ˙ a ˙ a MUN k en k n a˙˙ � a t t m l i y y i i s i ell d Potk y ˙ ˙ a t i lee d e a t a n v u ku lla Ei a a m j o ˙ ˙ n a˙˙ a ˙˙ a˙˙ Va˙˙ litt aa tekema st u n n a K ˙˙ tyylilla aa puhetta rh u t i E 5 Pajalla kohdataan ja annetaan kasvaa Messinpajan opinto-ohjaaja Outi Johansson Messinpajalla me lähestymme nuoria ihminen ihmisenä ja pyrimme välttämään ”viranomaisotetta”. Diakoninen näkökul ma laajentaa mahdollisuuksia toimia myös taloudellisena tukena sekä ulottaa apu vapaaaikaan asti. Uskomme, että suuri osa nuorten ongelmista hoituu pelkästään sillä, että he tulevat kuulluiksi ja kohdatuiksi ja saavat mahdollisuuden aitoon, lämpimään ja turvalliseen vuorovaikutussuhteeseen aikuisten kanssa sekä kokemuksen ryhmään kuulumisesta sen tasavertaisena jäsenenä. Monella on koulukiusaustausta ja siksi heidän on helppo ymmärtää toisiaan ja muodostaa ryhmä, jossa ketään ei kiusata, vaan jokaista kunnioitetaan omana itsenään. Kiireettömyydessä on avain Pitkän ajan kuluessa kasautuneet ongelmat eivät yleensä poistu hetkessä. Nuori tarvitsee aikaa työstääkseen asioitaan ja suuntautuakseen eteenpäin. Messinpajalla ei määritellä pajajakson pituutta, vaan siellä viivytään tarpeen mukaan. Useimmat viettävät pajalla yhden lukuvuoden tai muutamia viikkoja, jotkut jäävät toiseksikin vuo- 6 deksi. Pajajakson jälkeen useimmat palaavat oppilaitoksiin. Toisena vuonna pajatoimintaan yhdistetään tavallisesti työharjoittelu tai opiskelijaa tuetaan opiskelussa, minne hän on palannut. Kiireettömyys ja vaihe, jossa voi opetella pois suorituskeskeisyydestä kohti rentoutta ja sisäistä lepoa, lieventää jännitys- ja paniikkioireita ja saattaa muuttaa koko ihmiskäsitystä. Messinpajalle tulevat nuoret eivät ole rajattomia vaan ujoja, arkoja ja hyvin vaativia itseään kohtaan. Se josta välitetään, jaksaa itsekin välittää Yhteiskunnassa, jossa yhteisöllisyys on lähes hukattu, pajavuosi voi olla merkittävä mahdollisuus liittyä toisiin ja kokea itsensä arvokkaaksi. Aito välittäminen voi vahvistaa nuorta niin, että hän uskaltaa ottaa vastuun elämästään, tehdä päätöksiä, ottaa riskejä ja sitoutua ponnistelemaan tavoitteidensa eteen. Monen pajanuoren elämä on ollut hyvin vakavaa ja siitä on pitkään puuttunut ilo. Monia vaivaa epäonnistumisen pelko, eivätkä he siksi uskalla tehdä juuri mitään. Messinpajan toiminnassa pyritään välttämään ryppyotsaisuutta ja löytämään luovuus, rentous, huumori ja leikkimielisyys. Ohjaajat heittäytyvät hassuttelemaan ja pyrkivät esimerkillään vapauttamaan muita. Uskaltaudumme irti rationaalisesta toiminnasta ja annamme mielikuvituksen ja tunteiden lentää, kuitenkin tavoitteisella tavalla. Jokaisessa ihmisessä asuu lapsi, aikuinen ja vanhempi. Lapselle, joka on pysynyt piilossa, annamme tilaa. Jos nuorella on ollut kavereita viimeksi alaasteella, yhdessä hulluttelu tarjoaa korvaavan kokemuksen menetetylle ystävyydelle ja leikille. Nuorille, jotka viettävät suurimman osan vapaa-ajastaan nettipelien parissa, fyysinen tekeminen auttaa omien rajojen tunnistamisessa ja oman ruumiillisuuden kokemisessa virtuaalimaailman vastapainoksi. Kohtele muita kuin toivot itseäsi kohdeltavan Messinpajalla kaikkia ihmisiä pidetään tasa-arvoisina iästä, sukupuolesta, syntyperästä, kansalaisuudesta, rodusta tai uskonnosta riippumatta. Pyrimme ohjaamaan nuoria löytämään elämäänsä merkitystä ja sisältöä. Työskentelemme tasaveroisuuden ja yhtäläisen oikeuden luomiseksi kaikille sekä elinympäristöön, jossa rakkaus ja ymmärtämys vallitsevat ihmisten välillä, ja missä kunnioitetaan rehellisyyttä, syvällisyyttä ja luovuutta. Nuoria rohkaistaan ottamaan vastuuta yhteiskunnassa, huolehtimaan itsestään ja muista, viettämään terveellistä elämää sekä suhtautumaan itseen ja toisiin armollisesti ja anteeksiantavasti. Arvostamme luontoa ja sen terapeuttista vaikutusta mielenrauhaan. Pidämme velvollisuutenamme huolehtia osaltamme kestävästä kehityksestä. Koska aikuisen mallia ei ole ollut Nykyään etenkin hoitavilla tahoilla on käsitys, ettei nuoria saa ”hyysätä”, vaan heidät pitää panna tekemään itse. Olemme samaa mieltä, mutta otamme huomioon sen, että monet nuoret ovat jääneet vaille kasvatusta ja ohjausta käytännön elämän hoitamiseen liittyvissä asioissa. He eivät yksinkertaisesti osaa ja uskalla. Näin ollen taidot tulee ensin oppia, ja vasta sitten nuori on kykenevä ottamaan vastuuta omien asioidensa hoitamisesta. Aikaansaamattomuus ei siis aina johdu laiskuudesta, asenneviasta tai välinpitämättömyydestä, vaan taitamattomuudesta ja pelosta itselle vieraita asioita kohtaan. Nuorten arkielämän taidot eivät vastaa ikätasoa. He kokevatkin usein voimakasta häpeän ja nolatuksi tulemisen tunnetta, jos näitä taitoja edellytetään – jopa avun saamisen ehtona. Messinpajalla pelkoa puretaan asteittain. Ensin aikuinen hoitaa pelottavat asiat (esim. viranomaispuhelut), sitten toimitaan yhdessä aikuisen kanssa ja vähitellen yksin. Nuorille tarjotaan ohjauksen lisäksi kasvatuksellista tukea aikuisen älyä kunnioittaen. Juuri kasvatukselliseen tukeen nuoret haluavat sitoutua, ja toivovat sitä, vaikka useimmat ovat täysi-ikäisiä. Oman elämän reflektointi välittävän aikuisen kanssa auttaa kypsymään ihmisenä. Nuoren aikuisen persoonallisuuden kasvu on vielä kesken ja pyrimme luomaan ympäristön, joka sitä tukee. Messinpajalla tarjotaan peilejä, joiden kautta voi peilata asenteitaan, sosiaalisia taitojaan, moraalia ja arvojaan. Pieni, meluton ja rauhallinen oppimisympäristö sopii useimmille sellaisillekin nuorille, jotka eivät kykene menemään koulurakennukseen tai -luokkaan. 7 ” 8 Kun äiti olisi lohduttanut Maailma on kova paikka. Jotta nuoret selviäisivät nykyisessä kilpailussa, hyvässä tarkoituksessamme me aikuiset rohkaisemme, kannustamme, vaadimme ja pakotamme heitä pysymään kilpailussa mukana. Sanat ’pitää’, ’täytyy’ ja ’pakko’ kuuluvat suorituskeskeiseen sanavarastoomme. Niitä nuori ei pääse pakoon kotona, koulussa, eikä ehkä terapiassakaan. Nuku, syö porkkanoita, lenkkeile, ryhdistäydy, lopeta pelaaminen, tupakanpoltto ja päihteet. Älä laiskottele, valehtele tai harrasta seksiä. Miksi he eivät tee niin? Ohjeethan ovat aivan selkeitä? Juuri näihin asioihin ei ole voimia, mikään ei motivoi. Miksi ponnistelisi maailmassa, joka ei tarjoa rakkautta ja ymmärtämystä? Istuin Paavon kanssa miettimässä tekemättömyyden juuria. Mikä ahdistaa, miksi paniikki iskee? Mielenterveystoimistossa eivät löytäneet Paavosta’mitään vikaa’, lähettivät pois. Paavo kertoi, kuinka nolottaa tuottaa äidille pettymys. Äiti koettaa patistaa sohvalla makaavaa poikaansa lähtemään kouluun, pyynnöt muuttuvat nalkutukseksi ja pojan nolous häpeäksi. Kysyin Paavolta mitä olisit toivonut äidin sanovan.’Emmä tiiä.’, kuului vastaus. Kysyin edelleen, olisitko toivonut äidin lohduttavan sinua? Tähän Paavo vastasi:”Ihan vaan sanovan, että’Voi Paavo kulta, kylläpä on kurja tilanne. Sä olet ihan loppu, mutta kyllä tästä selvitään’”. Silloin padot murtuivat ja Paavo alkoi itkeä. Itkusta ei ollut tulla loppua, sillä sisälle patoutuneena oli yksinäisen pojan monen vuoden surematon suru. Siitä hetkestä alkoi Paavon toipuminen. Tunteet ovat löytymässä ja silmiin on tullut ilo. Paavo odottaa innolla koulun alkua. Paavo on opettanut meille lohdutuksen merkityksen.” Löydetyn matka Messinpajalle Messinpajan ohjaajat Kuntien ja kaupunkien etsivät nuorisotyöntekijät tekevät arvokasta työtä jäljittäessään kadonneita, usein heidän omasta kodistaan. Mutta mihin nämä löydetyt ohjataan? Messinpaja on seuraava lenkki tässä ketjussa. Kun nuoren pitäisi lähteä kotoaan, hänellä tulisi olla mielekäs paikka, mihin mennä. Messinpaja on matalan kynnyksen kohde, jossa nuori otetaan vastaan. Pajassa on pitkä pinna sellaisia nuoria kohtaan, jotka saattavat tulla paikalle alkuun ehkä kerran viikossa ja lisäävät läsnäoloa vähitellen. Pajasta ei potkita pois satunnaistakaan kävijää, vaan luotetaan siihen, että aika tekee tehtävänsä. ” Kun nuori havahtuu siihen, että häneltä ei vaadita enempää kuin mihin hän pystyy, luottamus herää ja käyntikerrat lisääntyvät. Nuori alkaa tulla ulos kuorestaan ja alkaa kiinnostua elämästään ja tulevaisuudestaan. Ymmällään olon ja etsimisen jälkeen hän alkaa löytää itseänsä, omia mielipiteitään, tavoitteitaan ja unelmiaan. Motivaation ja toivon herätessä nuori uskaltaa asettaa mahdottomiltakin tuntuvia tavoitteita, jonka jälkeen pohditaan miten niitä kohti edetään askel askeleelta. Vapaa tahto Tullessaan pajalle hän haastoi meitä jo tutustumiskäynnillä:’Mulla ei ole mitään motivaatiota tulla tänne.’, hän ilmoitti ja nosti leukansa pystyyn. ’Ai jaa’, totesimme ja lisäsimme, ettei tänne kukaan tule vastoin tahtoaan. Yleensä nuoret haluavat täältä paikan. Saat päättää itse. Jälkeenpäin hän kertoi, että vapaaehtoisuudessa oli avain. Emme maanitelleet tai painostaneet. Pojasta tuli aktiivisin kävijämme, hänellä ei ollut yhtäkään turhaa poissaoloa. Vaikka pajalla ei aina ollut valikoivalle pojalle mieluisaa tekemistä, siellä oli ainakin ihmisiä. Toimettomuuskin on parempi vaihtoehto kuin loputon, painostava yksinäisyys, jossa ajatuksiaan ja mieltään on vaikea hallita. Kahvittelu, ruuan tuoksu, juttuhetket ja arkiset puuhat loivat ilmapiirin, joka paikkasi jonkun pienen osan siitä turvallisesta ilmapiiristä, minkä koti olisi tarjonnut, jos sellainen olisi ollut.” 9 Oppilaitoksen ja Messinpajan yhteistyö Opinto-ohjaaja Ari Jussila, Tampereen seudun ammattiopisto ” 10 näyttämään osaamisensa. Hän ei enää tule opetukseen tai poissaolojen takia osaaminen on jäänyt niin ohueksi, ettei jaksosta voi saada hyväksyttyä arvosanaa. Tilanne saattaa toistua jaksosta toiseen. Vaikka opiskelija olisi ollut läsnä 60 % opetettavasta ajasta, niin suorituksia kertyy 0 % ja opiskelu on suoritusten näkökulmasta valunut hukkaan. Lisäksi Kela on kimpussa, kun opinnot eivät etene. Kun opiskelu vaatii liikaa Yksi masennuksesta kärsivä opiskelija kuvasi tilannettaan seuraavasti: ”Laiskuuden ja masennuksen oireet ovat samanlaiset.” Varsinkin opettajalle ne näyttäytyvät samanlaisina. Kuitenkin oireiden syyt ovat erilaiset. Ei niin vakavissa tilanteissa tuki, kannustus ja sopiva vastuutus voivat auttaa opintojen etenemisessä ja antavat onnistumisen kokemuksen myötä voimia jatkaa eteenpäin. Tunnistaminen ja ajoitus nousevat avain- Äidin kuoleman jälkeen mun ja isän välit alkoi viiletä. Olihan isällä kuitenkin mua kolme vuotta nuorempi poika huollettavana, joka tarvitsi enemmän isää kuin mä. Mulla oli kuitenkin mummu ja pappa, joiden luona käytännössä katsoen asuin ja he olivat mulle sellaiset varaäiti ja -isä. Siirryin yläasteelle, jossa mun kiltin pojan imago alkoi rakoilla. Kaikkien vanhempien, opettajien ja auktoriteettien silmissä olin edelleenkin se kiltti, tottelevainen ja avulias poika, mutta vapaa-ajalla kaverien kanssa toisenlainen luonne pääsi esiin. Tupakka, alkoholi ja pienet rikokset tuli kuvioihin jo 14-vuotiaana. Pahiksen ja kiltin pojan roolit oli vaikea sulauttaa yhteen ja se varmasti tuotti myös omalla lailla pahaa oloa pään sisällä. Tähän pahaan oloon haettiin sitten apua tupakalla, alkoholilla ja pienillä rikoksilla, jotka ajan myötä muuttuivat huomattavasti vakavammiksi asioiksi.” Paha olla Ammatillisessa koulutuksessa on yhä liian paljon opiskelunsa kesken jättäviä. Viime vuosina huomio on kiinnittynyt opiskelijoihin, joilla on opiskelu-urallaan useampia keskeytyneitä yrityksiä. He ovat iältään lähempänä 20 vuotta ja edelleen ilman tutkintoa. Mikä johtaa keskeytysketjuun? Epäonnistunut valinta on usein ääneen lausuttu selitys. Toki nuoret ovat nykyisin nopeampia tekemään päätöksen alan kiinnostavuudesta ja lopettavat heitä vähemmän houkuttelevat opinnot helpommin kuin aiemmin. Kun tarkastelen omaa työtäni opinto-ohjaajana, niin selkeästi yhtenä yhä yleistyvänä keskeytyksen syynä on jaksaminen (tai sen loppuminen). Opiskelija ei vain pysty viemään opintojaan normaalivauhdilla eteenpäin. Ammatillinen koulutus muodostuu tutkinnon osista, joita opiskellaan jaksoittain. Usein olemme tilanteessa, jossa opiskelijan poissaolot lisääntyvät jakson loppua kohden, jolloin opiskelijan pitäisi pystyä asemaan. Milloin tilanne on sellainen, että opiskelu ei anna kannustavia onnistumisia vaan muodostuukin ketjuksi epäonnistumisia? Milloin on viisainta lähteä etsimään apua voimien ehtymiseen? Miten opiskelijaa voi auttaa tilanteessa, jossa voimat ovat ehtymässä? Messissä saa kerätä voimia Opiskelijalla tulee olla riittävästi voimavaroja opiskeluun. Kun voimavarat ovat vähissä, opiskeluyritykset kuormittavat vain lisää ja pahentavat opiskelijan tilannetta. Silloin peli on vihellettävä poikki ja etsittävä apua, joka auttaa keräämään voimavaroja opintojen varalle. Ajoitus perustuu luottamukselliseen ja rehelliseen keskusteluihin opiskelijan kanssa. Monesti nuori kokee sen helpotuksena, kun joku ulkopuolinen sanoo, että nyt opiskelu on jätettävä. Voimien kerääminen ja opiskelukunnon saavuttaminen on monessa tapauksessa pitkä prosessi. Valitettavan usein on vaikea löytää paikkaa jossa on aikaa ja tilaa toipua. Kuka saa pääsylipun? Messissä pitkälle jaksolle ajoittuva hidas eteneminen on tuottanut usein tulosta. Etukäteen ei voi kenenkään kohdalla sanoa, milloin aika on kypsä takaisin opintojen pariin. Siinä missä taloudellista tehokkuutta painottavassa kuntoutuksessa annetaan Buranaa kipuihin ja turrutetaan oireet, Messissä puututaan syihin ja annetaan aikaa toipumiselle. Oppilaitoksen ongelma on tehdä ohjauspäätöksiä siitä, kuka saa onnen tulla ohjatuksi Messiin? Messin paikoista taistellaan, sillä vuosien saatossa muutkin ovat oivaltaneet paikan tarpeen ja hyödyn. Messi on monelle pelastus ja pitkäkestoinen mukana kulkeminen kantaa hedelmää. Messissä voi kulua jopa neljä vuotta, jonka jälkeen opiskelijan asiat ovat selkiytyneet ja kyky elää on kasvanut riittävästi. Monelle sivusta seuraavalle pitkä prosessi voi näyttäytyä tehottomana. Tosiasia on kuitenkin se, että muutaman kuukauden pätkät eivät kaikkien nuorten kohdalla toimi ja tilanne ei parane. Sen sijaan pidemmällä mukana kulkemisella ja ohjauksella saavutettu työja elämänkunto on merkittävä taloudellinenkin hyöty. Rahan lisäksi paljon suurempi asia on yksilön parantunut tilanne. Elämä on elämisen arvoista. Vaikka hyötyjä yritetään laskea euroina ja kvartaaleissa, niin toivon että toimijoilla riittää laajempaa näkemystä. Joidenkin nuorten kohdalla tarvitaan vuosienkin panostusta, jotta tilanne saadaan paremmaksi. Tämä on yksi osa nuorisotakuuta. Jos ja kun ymmärrystä löytyy, niin Messi yhteistyökumppaninamme säilyy ja yhteinen työmme laajenee. 11 12 ita : e n I u S t S ja nnos u ME i i s i k a N i k U t M rat a pelot aidos a i v i n o oim a voitta t t a j a a j a j a a j Oh u t p a d a h o ina pa˙˙ risto˙˙ k a a a va˙˙ S i ˙ ym ˙ a n p e n i a l l jok Turva a k o ru n i ia˙˙ m s m k y La˙˙ m ˙ ˙ iela r u u t Kult TE-toimisto ohjaa Messinpajalle Tanja Josefsson, Tampereen työ- ja elinkeinotoimisto Olen tehnyt yhteistyötä Messinpajan kanssa syksystä 2008 lähtien. Pajalle on ohjautunut ammattikouluttamattomia työttömiä alle 25-vuotiaita nuoria sekä ammatinvalinnanohjauksessa käyviä, vielä opiskelevia nuoria. Paja on tarjonnut turvallisen ja kodinomaisen ympäristön nuorille, jotka ovat tarvinneet tiivistä ohjausta. Pajasta ovat hyötyneet erityisesti nuoret, joilla koulutus on ollut keskeytymässä terveydellisten, sosiaalisten tai elämänhallintaan liittyvien vaikeuksien vuoksi. Pajalle on voinut hakeutua myös ammattikoulutusta vailla oleva työtön nuori, vahvistamaan elämänhallintaa ja sosiaalisia valmiuksia työelämää ja koulutusta varten. Pajasta ovat lisäksi hyötyneet kuntoutuksessa olevat nuoret, jotka kaipaavat vertaistukea ja mielekästä päivittäistä tekemistä. Pajajaksolla nuori on saanut uusia taitoja, mutta ennen kaikkea onnistumisen kokemuksia ryhmässä toimimisesta ja omista vahvuuksistaan. Hän on myös voinut suorittaa oman koulutusalan rästiopintoja, käydä koulutuskokeiluissa ja tutustumiskäynneillä oppilaitoksissa. Erityisen arvokkaana olen pitänyt sitä, että pajaohjaaja on tarvit- taessa lähtenyt selvittelemään nuoren mahdollisuuksia kuntoutukseen ja kulkenut rinnalla hoitotapaamisissa. Erityisen tärkeää on ollut, että paja on ollut pitkäkestoinen. Lisäksi ryhmä on ollut tarpeeksi pieni sekä henkilökohtaista ohjausta on ollut tarjolla tarpeeksi. Tämän voimaantumisen kautta koulutus- ja muut jatkosuunnitelmat ovat lähteneet etenemään. Pajapaikkoja tarvitaan lisää Työpajamuotoisen toiminnan tarve on Tampereenkin kokoisessa kaupungissa suuri. Tampereella ei vieläkään ole tarpeeksi työpajapaikkoja niitä tarvitseville nuorille. Messinpajoille nuori on voinut päästä mm. Tampereen kaupungin kuntouttavan työtoiminnan kautta ja TE-toimiston työkokeilun avulla. Messinpajalla nuori on voinut käydä myös ollessaan sairaslomalla, nuorenkuntoutusrahalla, opiskelijana tai ilman mitään virallista taustatahoa. Tässä tilanteessa tärkeimpänä asiana näen sen, että ensisijaisena pääsykriteerinä on nuoren oma tarve, halu ja elämäntilanne. On erittäin tärkeää, että näitä yksilöllistä ja ryhmämuotoista tukea tarjoavia matalan kynnyksen palveluja on tarjolla niitä tarvitseville nuorille. 13 ” 14 Huojennus Tyttö oli levoton ja kävi ylikierroksilla. Elämänmeno oli aika villiä. Tuntui, että hän vältteli katsetta ja joskus myös totuutta. Koulusta oli ohjattu pajalle, koska keskittymiskyky oli hukassa ja rokulipäiviä tuli liikaa. Tyttö vakuutti pärjäävänsä ja kävi toisinaan töissäkin. Mutta ulkopuolisen silmin kaikki ei ollut hyvin. Mielialat vaihtelivat laidasta laitaan. Mitä muuta me pystyimme tekemään, kuin odottamaan hetkeä, jolloin tyttö luottaisi meihin ja kertoisi, mistä kiikastaa? Murtumisen hetki tuli: tyttö oli joutunut raiskauksen uhriksi ja kantoi sitä taakkaa yksin. Kotona hän ei ollut voinut puhua asiasta, mutta unohtamaankaan hän ei pystynyt. Kun tunteiden ryöppy oli purkautunut, tyttö tuli levollisemmaksi. Asian selvittely eteni oikeusteitse, ja tyttö sai tarvitsemansa tuen kriisiinsä. Messinpajan apu auttoi asian käsittelyssä ja voimat opiskeluun palasivat sen sijaan, että tyttö olisi mennyt yhä lujempaa paetakseen kipuaan. Joskus yllättävä kriisi voi suistaa koko elämän sivuraiteelle, jos ei ole ketään, kuka nostaisi takaisin silloin, kun ei itse jaksa tai osaa.” ” Irti peliriippuvuudesta Poika oli ihan tavallisesta hyvästä kodista, jossa lapsille annettiin rakkautta ja läsnäoloa ja asetettiin rajoja. Mutta perhe oli kohdannut itsestään riippumatta sellaisia vaikeuksia, että pojan tunne-elämän tarpeet olivat jääneet vähemmälle huomiolle. Hän oli kiltti, hyvin käyttäytyvä ja vaivaton. Hän halusikin olla mahdollisimman vähän vaivaksi, eikä osannut pitää omia tarpeitaan merkittävinä vaikeampien asioiden keskellä. Poika vetäytyi nettipelien maailmaan ja alkoi elää siellä. Hän oli jo täysin koukussa, kun perhe havahtui tilanteeseen. Alkoi rajoittamisen, riitelyn, salailun ja valehtelun kierre. Mitä enemmän poikaa kehotettiin olemaan pelaamatta, sitä tiukemmin ja päättäväisemmin hän etsi keinoja pelatakseen salaa. Yö oli otollista aikaa ja vuorokausirytmi kääntyi päälaelleen. Pelaamisesta tuli murrosiän kapinan väline. Se oli asia, jossa saattoi vastustaa vanhempiaan ja pitää päänsä. Tilanne kriisiytyi, kun peruskoulun jälkeiset opinnot eivät lähteneet sujumaan. Aamulla ei jaksanut lähteä kouluun, kun oli pelannut yön. Kun vielä kaverisuhteissa ilmeni ongelmia, koulu keskeytyi kokonaan. Luultiin, että poika oli sisäänpäin kääntynyt, eikä kovin sosiaalinen, koska vietti paljon aikaa yksin koneella. Koulutusalaakin oli ehdotettu sillä perusteella. Pajalla kävi pian ilmeiseksi, että poika oli valinnut väärän alan. Tietokonehommat eivät motivoineet ammatillisessa mielessä lainkaan. Kun poika tuli pajalle kesken vuoden, hän solahti ryhmään kuin kala veteen ja pääsi hämmästyttävän nopeasti porukkaan mukaan. Sosiaaliset taidot olivat hyvät. Tarkoitus oli löytää uusi opiskelupaikka. Kysyttäessä, millaisessa ympäristössä voisit kuvitella työskenteleväsi, poika vastasi, että täällä tai jossain tällaisessa paikassa. Lähdimme pohtimaan, minkälaisella koulutuksella tämänkaltaiseen ympäristöön voisi työllistyä, mitkä polut johtavat sellaisille aloille, joilla saa olla tekemisissä lasten, nuorten tai yleensä ihmisten parissa. Tämä oli pojalle aivan uusi ovi, josta kukaan ei ollut huomannut kehottaa kurkistamaan sisälle. Tai olisiko siitä ollut hyötyäkään, kun oivallus tuli sen kokemuksen kautta, jonka hän oli saanut pajatoiminnasta. Ajoitus oli nyt kohdallaan ja poika löysi oman polkunsa pään uudelta ihmisläheiseltä alalta, jolla voi tulevaisuudessa työskennellä toisten auttamiseksi. Nyt opiskelut sujuvat, eikä pelaamiseen ole enää liikaa aikaa, kun illat kuluvat kavereiden seurassa. Pelaaminen ei lopu pakottamalla tai vaatimalla, vaan omasta halusta ja siitä, että tilalle tulee mielekkäämpää tekemistä. Pelaaminen on usein yksinäisyyden seuraus, ei ongelmien syy. Ei sitä voi lopettaa, ennen kuin saa mielekkäämpää tekemistä tilalle, sillä muuten jäljelle jää vain tyhjyys.” 15 Messinpajan liikunta on tekemistä yhdessä Messinpajan ryhmävalmentaja Teemu Kylmäluoma Sosiaalisesti arkojen ja rajoittuneiden nuorten vapaa-aika kuluu pääsääntöisesti tietokoneen ääressä. Sosiaaliset kontaktit ovat suppeat. Kun itsetunto on hyvin hauras, jokainen kohtaaminen on uhka ja haaste. Uusi tilanne ja uudet ihmiset aiheuttavat pakokauhua, eikä sosiaalisten kontaktien luominen onnistu tällaisessa tilanteessa. Liikuntaharrastukset ovat vähäisiä ja jos niitä on, niin ne ovat usein epäsäännöllisiä yksilöliikuntakertoja. Liikkumista omilla ehdoilla Liikunta koetaan usein ahdistavaksi pakkopullaksi, jota on ollut pakko suorittaa koulussa. Muista eristäytyneelle nuorelle ajatus liikunnan iloista vaikuttaa absurdilta ajatukselta. Nuori ei osaa nähdä liikuntaa hänelle kuuluvana mahdollisuutena. Osalle ryhmäliikunta on mahdottomuus, eikä siihen haluta osallistua suin surminkaan. Toiset taas haaveilevat ryhmäliikunnasta ja ajattelevat sen kuuluvan vain ”joillekin toisille”. Kynnys ryhmäliikuntaan tai taitotasovaatimusten mukaiseen joukkueurheiluun on monelle liian suuri ylitettäväksi. Tampereella ei ole nuorille matalankynnyksen liikuntaryhmiä, joihin voisi tulla olemattomillakin taidoilla tai käydä epäsäännöllisen säännöllisesti. Kaikenlainen joukkueliikunta on seuravetoista ja vaatii sitoutumista, taitoa ja myös rahaa. Liikunnan osalta Messinpajan nuorille on pyritty mahdollistamaan leppoisaa höntsyilyä kannustavassa ilmapiirissä. Futsalia on pelattu vuoden 2013 alusta lähtien. 16 Tunnin vuoro viikossa on tuonut nuorille kokemuksia ryhmäliikunnasta. Liikunta on nuorten mielestä koettu mielekkääksi. Höntsyilytoimintaan on pyydetty myös muiden toimijoiden kuten esimerkiksi Siltavalmennuksen ja Starttipajan asiakaskuntaa ohjaajineen. Tämän on koettu luovan luonnollista verkostoa sekä nuorten että toimijoiden välille. Suunta löytyi ”Koulunkäyntini alkoi hankaloitua 9.-luokalla migreenien myötä. Jäin usein kotiin, enkä päässyt liikkeelle. Vähitellen koulu jäi kokonaan, kun jäin siellä jälkeen kaikista muista. Jäin kotiin, enkä liikkunut juuri ulkonakaan. Sosiaaliset tilanteet tuntuivat ahdistavilta. Pyrin välttämään kaikkea, missä olisin joutunut tekemisiin ihmisten kanssa. Koulun sain suoritettua loppuun juuri ja juuri vuonna 2010. Sitten jäin kotiin. Äitini pyrki järjestämään minulle apua. Nuorisopsykiatrian poliklinikka tuli tutuksi vuoden 2010 syksystä lähtien. Äitini ohjaamana tulin myös Messinpajalle loppuvuodesta 2010. Aluksi en pystynyt olemaan pajalla kuin korkeintaan kerran viikossa 15 minuuttia. Yhteyttä minuun pidettiin poissa ollessani tekstiviestein. Vuosi meni sinnitellessä, en pystynyt liittymään pajan ryhmätoimintaan. Istuin pimeässä huoneessa tai käytävän sohvalla. Ryhmään pääsin toden teolla liittymään vasta marraskuussa 2011. Vuoden 2012 alusta alkaen asiat alkoivat muuttua. Pystyin olemaan ryhmässä, vaik- ka aluksi se olikin vaikeaa. Liikunta oli minulle luonteva tapa kuulua ryhmään. Aloin puhumaan ja myös tekemään asioita yhdessä ryhmän kanssa. Lukon auettua olen voinut aloitella omaa elämääni. Olen pystynyt liikkumaan kaupungilla ilman ahdistusta ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Olen myös muuttanut omaan kotiin ja saanut suuntaa elämälleni. Tulevaisuus on vielä hämärän peitossa, mutta olen saanut toivoa elämääni. Messinpaja on helpottanut elämääni suunnattomasti.” ˙˙ I: S S E M N U een k l M a ˙ ˙ j k isen n o m o u p n i p o k Ujot a˙˙ a˙˙ pajan l relle o t ˙ ˙ u a n v i pa˙˙ k iselle t a ˙ n e ˙ i s s i k Ei hyl itta lisuutta y m n a tta u u Sopiv aista˙˙ sosiaa a eill k o ˙ k ˙ i k n a Om ksia u u s i l l Mahdo 17 Messinpaja ainutlaatuisena diakoniatyönä Tampereen diakoniajohtaja Matti Helin Yhteistyössä Tampereen NMKY:n kanssa toteuttava lasten, nuorten ja nuorten perheiden ohjaus- ja toimintakeskus Messi on Tampereen evankelisluterilaisen seurakuntayhtymän puolelta osa seurakuntayhtymän diakoniakeskusta. Tampereen diakoniakeskus on Suomen kirkon suurin diakoniayksikkö, jonka toiminnoissa on mukana 1 400 vapaaehtoista ja 60 palkattua työntekijää. Kirkon piirissä Messinpaja on ainutlaatuinen toimija. Mikään muu seurakunta tai seurakuntayhtymä ei ole satsannut näin laajasti lapsi- ja perhediakoniaan. Diakoniatyön olemuksena on olla yhteiskunnan huolenpitomoraalin kannattelija, joka pyrkii muistuttamaan, ettei kaikki ole tehokkuuden ja tuottavuuden alaisuudessa. Diakoniatyössä muistutetaan lähimmäisen rakkaudesta, lähimmäisen palvelusta ja yhteisestä vastuusta huono-osaisuuden lievittämisessä. Näistä arvoista käsin nousee myös Messin toiminta. Diakoniatyön vahvuus on ihmisten kokonaisvaltaisessa kohtaamisessa, mihin muilla toimijoilla enää harvoin on resursseja. Tätä arvostavat diakoniatyöntekijät itse, kunnallisen hyvinvointisektorin edustajat 18 sekä yksittäiset kansalaiset ja asiakkaatkin. Diakoniatyössä asiakkaita kohdataan niin yksin kuin ryhmätilanteissa. Yksin on mahdollista puhua sellaisistakin arkaluontoisista asioista, joista ryhmässä puhuminen on mahdotonta. Toisaalta ryhmissä tapahtuva toiminta voi antaa tietoisuuden siitä, että toisillakin on vastaavia ongelmia ja niiden yhdessä jakaminen voi olla merkittävää. Diakoniatyö voi ryhmätoimintansa avulla tarjota asiakkailleen mahdollisuuden kokea yhteisöllisyyttä ja jakaa kokemuksia vertaisten kanssa, mikä vuorostaan luo pohjaa keskinäiselle luottamukselle ja avunannolle. Diakonian asiakasryhmä on erityisen haastava. Vaikeassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä on haastavaa lähestyä, koska monet pettymykset ja vastoinkäymiset ovat murtaneet heidän luottamustaan läheisiin ja ihmisiin yleensä. Siksi diakoniatyössä onnistutaan usein pienin askelin. Hyvinvointia luodaan monella tasolla Hyvinvoinnin edellytysten rakentamisessa on aina kysymys herkkäviritteisestä vastuunjaosta, jossa määritellään paitsi yhteisöjen ja yksilöiden välisiä suhteita myös julkisen yhteisön ja kolmannen sektorin toimijoiden rooleja. Hyvinvointivaltiolla on tässä mielessä aina ollut moniarvoinen luonne. Hyvinvointivastuu kuului aluksi perheille ja lähiyhteisöille, sen jälkeen uskonnollisille yhteisöille ja kansalaisjärjestöille ja sitten kunnille ja valtiolle. Tällä hetkellä vastuu hyvinvoinnin toteuttamisesta on osin palautumassa perheille ja lähiyhteisöille, eivätkä näistä kaikki kykene vastuutaan kantamaan. Vastuu ihmisten hyvinvoinnista kuuluu suu relta osin myös yhteiskunnalle. Siksi diakoniatyö ei korvaa yhteiskunnan tekemää työtä, vaan se etsii väliinputoajia ja niitä kohtia, joihin yhteiskunnan apu ei yllä. Diakoniatyössä on tärkeää tehdä yhteistyötä muiden alan toimijoiden kanssa, sillä se mahdollistaa resurssien tehokkaan käytön sekä asiakkaiden ohjaamisen heille parhaiten sopivien ja heille kuuluvien palvelujen piiriin. Tästä syystä Messinpajaa perustettaessa etsittiin kumppaneja niin järjestökentältä kuin toisen asteen koulutuksen järjestäjistäkin. Diakoniatyö on ollut Suomessa myötätuulessa viimeisen 20 vuoden ajan. Mielipidetiedusteluiden mukaan yhä useampi haluaa kuulua kirkkoon siksi, että se tekee hyviä asioita. Ilmeistä on, että pyyteetön auttaminen puhuttelee jatkossakin ihmisiä, kun julkisten hyvinvointipalvelujen rahoituspohja on heikkenemässä. Kirkon muuttunut asema Viime vuosina kirkon jäsenmäärän lasku ja nuorempien ikäluokkien aiempaa välinpitämättömämpi suhtautuminen kirkon jäsenyyden merkitykseen ovat muuttaneet kirkon asemaa. Kirkosta on tullut yhä enemmän vapaaehtoiseen osallistumiseen perustuva jäsenorganisaatio, jolloin kirkkoon kuuluminen on tietoinen valinta. Lähes kolme neljäsosaa kirkon jättäneistä kuuluu nuorten aikuisten ikäluokkiin. Enemmistö kirkosta eroajista kokee, että kirkolla ei ole heille mitään annettavaa. Välinpitämätön suhtautuminen kirkkoon on lisääntynyt myös niiden keskuudessa, jotka vielä ovat sen jäseniä. Jäsenennusteiden mukaan suurissa kaupungeissa nuorista ikäluokista enää vain alle puolet tulee kuulumaan kirkkoon vuonna 2015. Kirkon on otettava nuorten ja nuorten aikuisten antama haaste vakavasti. Kirkon tulee näyttää, että se on kaikkia varten. Kirkko tekee sen laskeutumalla alas saarnatuolista, avaamalla ovensa ja tarjoutumalla monimuotoisen auttamisen, yhteisöllisyyden ja itseilmaisun areenaksi. Erilaisten näkökulmien on päästävä kirkossa esille. Suomalaiset kaipaavat kirkolta vahvaa tunnetta siitä, että ketään ei jätetä ulkopuolelle. Kirkon työmuodoista juuri diakonian tulee luonteensa vuoksi olla kaikkein joustavin ja haasteisiin nopeimmin reagoiva. Helsingin Diakonissalaitoksen entinen diakoniajohtaja, nykyinen Helsingin kaupungin sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen on useaan otteeseen peräänkuuluttanut kirkkoon ja diakoniatyöhön aitoa yhteisöllisyyttä. Hänen mukaansa ihmisarvoisen elämän perusoikeus on saada kuulua yhteisöön ja saada apua kärsimykseen. Kaiken ydin on salliva, armollinen ihmisten seurakuntayhteisö. Sen tulee kutsua yhteyteensä kaikkia alueella olevia ihmisiä. 19 20 ” Mä olen ollut pajalla vasta kolme kuukautta, mutta on kuin uusi elämä olisi alkanut. Mua kiusattiin koulussa – on aina kiusattu – ja sain siellä hallitsemattomia itkukohtauksia. Opiskelusta ei tullut mitään, laahustin vain yksikseni. Lopulta en pystynyt enää menemään kouluun. Mun tahtoani ja ajatuksiani ei oltu koskaan kysytty. Olin tainnut hukata ne. Musta oli tullut tosi arka uusia asioita kohtaan ja istuskelin enimmäkseen kotona katselemassa telkkarista muiden elämää. Pajalla mut on otettu mukavasti vastaan ja mulla on jo pari kaveriakin, joita olen tavannut myös vapaa-ajalla. Nyt musta tuntuu, että olen ihminen, enkä vaan joku epämääräinen möykky, joka on muille ilmaa tai pilkan kohde. Syksyllä aion keskittyä miettimään, kuka oikeasti olen ja mitä tahdon. Ihmisarvo Mulle on ihan uutta, että mun elämäni on arvokas ja että mä voin tehdä asioita, jotka mua kiinnostaa. Olen aina verrannut itseäni muihin ja pitänyt jotenkin vähempiarvoisena. Tahtoisin löytää mua kiinnostavan alan ja lähteä opiskelemaan sitä. Nyt olen juuri muuttanut omaan asuntoon. Siinä on tottumista, mutta olen ylpeä itsenäistymisestäni. Mä olen jopa hankkinut uusia vaatteita ja kokeillut, mikä tyyli tuntuu hyvältä. On tosi outoa saada positiivista palautetta siitä, miltä mä näytän.” 21 22 Mä olin teettänyt abortin. Siitä oli jo vähän aikaa, mutta asia vain pyöri päässäni ja ahdisti ihan hirveesti. Se meni yöllä uniin, enkä saanut enää nukuttua. Aloin käyttää unilääkkeitä ja aamulla en jaksanut lähteä kouluun. Päivällä ahdistavat ajatukset palasivat ja masennuin. Hain apua masennukseen ja pääsin keskustelemaan. Sain myös masennuslääkkeet. Mulle vakuutettiin koko ajan, että olin tehnyt oikean ratkaisun. Siinä ei ollut mun tilanteessani mitään väärää. Mitään muuta vaihtoehtoa mulle ei koskaan tarjottukaan. Tunsin oman ja vauvani elämän muiden ihmisten päätöksen kohteeksi. Mun mielestäni olin tehnyt väärin. Mulla oli ihan hirveä syyllisyyden tunne. Mietin, millainen lapseni olisi, jos se olisi saanut elää. Olin toiminut vastoin omia arvojani. Halusin välttää hankalaa elämäntilannetta ja häpeää. En vain arvannut, mitä saisin tilalle. Pajalla mua kuunneltiin ja ymmärrettiin. Tarvitsin sitä, että joku uskoi mun tehneen mielestäni väärin. En vapautunut syyllisyydestäni lääkkeillä ja terapialla, vaan sillä, että tunnustin tekoni ja sain kokea anteeksiannon ja valtavan armon. Nyt tunnen surua, mutta se lievittyy vähitellen ja elämä jatkuu.” Syyllisyys ja armo ” Nuoria työssään kohtaavan ammattilaisen etiikka ja maalaisjärki Pia Saukkonen, pian arkki, nuorten tuettua asumista, Tampere Ihmissuhdetyöntekijöiden erikoistuminen, erilaisten palvelu- ja tukiverkostojen monipuolistuminen sekä yhteistyö ovat hienoja asioita silloin, kun ne toimivat. Ammatillisuus ja monialainen yhteistyö ovat asioita, joita pohdin usein töitteni lomassa. Ammattilaisuus ja erikoistuminen eivät saisi sokaista silmiämme niin, että ammattinimikkeen roolissa toimimme kuin kone, joka palvelee joustamatta systeemiä, ei nuorta. Toivottavasti ammattilaisuus ei tee meistä huippuosaajia, joiden näkökenttä kapenee näkemästä nuoren arjen kokonaisuutta tai muokkaa meistä ammattilaisia, jotka ovat neroja, mutta joiden elämänviisaus katoaa taivaan tuuliin. Haasteet nuorten arjessa ovat usein niin isoja ja monimuotoisia, ettei pelkkä ammattilaisuus riitä, vaan tarvitaan moniammatillisia osaajia. Osaajia, jotka ovat asemastaan ja koulutuksestaan huolimatta aitoja aikuisia, eivätkä niin sanottuja leipäpappeja. Aikuisia, jotka kykenevät tekemään työtään luovasti ja pitkäjänteisesti. Aikuisia, jotka osaavat yhdistää yksilön ja yhteiskunnan tarpeet parhaalla mahdollisella tavalla. Aikuisia, jotka osaavat tarvittaessa joustaa, laventaa työkenttäänsä ja tehdä yhteistyötä keskenään kokonaisvaltaisesti nuoren tilannetta palvellen. laan miten sattuu. Ei myöskään tilannetta, jossa kenelläkään ei ole kokonaisnäkemystä tai -vastuuta asioista, joita nuori ei vielä pysty hallitsemaan. Mahdottomia ei tietenkään kannata yrittää. Kukaan ei voi pedata valmiiksi toiselle hyvää elämää. Kuka hyvän elämän edes määrittäisi, sillä jokaisella on omanlainen polkunsa tässä maailmassa. Yhteistyössä ammattilaiset voivat kuitenkin tukea nuorta riittävän hyvän arjen rakentamisessa ja rutiinien hoitamisessa, jotta aikuiseksi kasvu ja itsenäistyminen helpottuvat. Monet nuorten kanssa työskentelevät ammattilaiset tekevät hyvää ja tuloksellista työtä. Voisimmeko kuitenkin aika ajoin tarkastella tekemisiämme ja valintojamme yhteistyön, järjen käytön ja nuorten arjen näkökulmasta? Seuraava tarina tosielämästä herättää kysymyksen, millaisen mallin annamme nuorille asioiden hoitamisesta ja uskaltavatko nuoret opetella asioidensa hoitamista, mikäli se osoittautuu lähes mahdottomaksi kuten seuraavassa tarinassa. Sellaisia tilanteita ei saisi syntyä, että nuori kokee olevansa flipperipallo, jota napsutel- 23 Luukulta luukulle lääkärinlausunnon perässä Nuori Z. oli psykiatrian poliklinikan asiakas. Lääkäri kirjoitti hänelle sairaslomaa seitsemäksi kuukaudeksi. Kela myönsi lääkärintodistuksella sairaslomaa neljäksi kuukaudeksi, jonka jälkeen olisi toimitettava uusi lääkärintodistus sairauspäivärahan jatkumiseksi. Asian hoitaminen aloitettiin hyvissä ajoin, jotta sairauspäiväraha ei katkeaisi. Yritimme saada aikaa poliklinikan lääkärille siinä onnistumatta. Lopulta kävimme jättämässä poliklinikalle soittopyynnön. Lääkäri soitti nuorelle yhden kerran tavoittamatta tätä. Yritimme edelleen tavoittaa lääkäriä puhelimitse, mutta emme onnistuneet, joten jätimme poliklinikan lääkärille uuden soittotai ajanvarauspyynnön. Koska poliklinikalta ei kuulunut mitään, lähdimme soittoajalla käymään paikan päälle tavoittaaksemme lääkärin. Myöhästyim me viisi minuuttia, joten emme saaneet mahdollisuutta tavata lääkäriä. Käynnillä kuitenkin selvisi, ettei poliklinikan lääkäri kirjoittaisi todistusta, koska nuori oli aloittanut yksilöterapian. Kuulimme myös, että jatkossa lääke- ja todistusasiat hoituisivat terveyskeskuksen omalääkärin kautta. Lähdimme siis varaamaan aikaa omalääkärille. Aika lääkärille olisi järjestynyt viiden viikon päähän, joten päätimme yrittää päivystysaikaa sairaanhoitajan kautta. Terveydenhoitaja tulosti nuoren papereista lääkärinlausunnon koskien koko sairausloma-aikaa. Ihmettelimme, eikö lausunto koskaan ollut mennyt Kelalle? Kävimme viemässä lausunnon Kelaan, jolloin selvisi, että juuri kyseisellä lausunnolla sairasloma oli myönnetty neljäksi kuukaudeksi. Jatkoa varten tarvittaisiin uusi lausunto erikoislääkäriltä, ei terveyskeskuslääkäriltä! 24 Siispä takaisin psykiatrian poliklinikalle asiaa selvittämään. Lisäongelmia aiheutti se, että sairausloman ensimmäisen kerran kirjoittanut lääkäri ei enää työskennellyt poliklinikalla. Välitimme asiamme jälleen lääkärille. Toiveemme oli, että lääkäri kirjoittaisi lausunnon edellisen lausunnon perusteella, olihan sairausloma alun perin kirjoitettu seitsemälle kuukaudelle ja tilanne muuttumaton. Mikäli ehdotus ei sopisi, toivoimme, että lääkäri varaisi nuorelle ajan asian eteenpäin viemiseksi. Seuraavaksi nuori sai poliklinikalta tekstiviestin: ”Lausuntoa ei voida kirjoittaa, koska nuori on jo uloskirjoitettu poliklinikalta. Tarvitaan uusi lääkärin lähete poliklinikalle.” Jälleen varaamaan aikaa omalääkärille. Tässä vaiheessa lääkärin aika olisi mennyt jo kesäsulun tuolle puolen parin kuukauden päähän, joten päätimme jälleen yrittää sairaanhoitajan kautta päivystysaikaa. Meidän ei kuitenkaan tarvinnut jonottaa terveydenhoitajalle, koska ajanvarauksessa oli virkailija, joka ymmärsi tilanteen ja antoi nuorelle päivystysajan seuraavalle viikolle. Omalääkäri lupasi tehdä lähetteen poliklinikalle. Pyysimme, että lähetteessä voisi esittää toiveen pikaisesta asian käsittelystä, jotta sairauspäiväraha ei katkeaisi. Seuraavalla viikolla nuori sai poliklinikan lääkäriltä kirjeen. ”Sairausloman peruste ei voi olla sairauspäivärahan katkeaminen. Ole hyvä ja ilmoittaudu työnhakijaksi!” Tässä vaiheessa siirsimme asian hoitamisen nuoren sosiaalityöntekijälle toivoen, että tämä farssinomainen rutiiniasian hoitaminen saataisiin asialliseen päätökseen. Loppujen lopuksi asia jäi ratkaisemattomaan tilaan. Nuorelle kokemus oli turhauttava ja päällimmäiseksi jäi tunne, että aivan sama hoitaako asioitaan vai ei, kun niihin ei välttämättä pysty vaikuttamaan. I: S S oja E v r M a en i k MUN k i a a k a t t i o i Kunn ta u p u t ko Ei u a t s ˙˙ hdy a g n n e l e o H a n i a ku aik a a n a e t s i An lla e s y y s Hyva˙˙ k 25 Tietoa Messinpajasta Mikä Messinpaja? • Matalan kynnyksen pajapalvelu tukea tarvitseville nuorille. • Osoitteessa Satakunnankatu 31 G, 33200 Tampere. • Toiminut tammikuusta 2009 alkaen. • Nuoria pajalle ohjaavat 2. asteen oppilaitokset, nuorisopsykiatria, mielenterveystoimistot, TE-toimisto ja lastensuojelu. Pajalle voi tulla myös omaehtoisesti. • Pajakausi alkaa syyskuussa ja loppuu toukokuun lopussa. • Tarjoaa kodinomaisen ja turvallisen ympäristön, avoimen ja lämpimän ilmapiirin. • Henkilökunnassa kolme opettajaa/ohjaajaa ja paja-avustaja. Rahoitus ja toiminnan kustannukset • Rahoittajina RAY, Pohjanmaan ELY-keskus ja Tampereen kaupunki. • 2013 toiminnan vuosikustannukset olivat 225 000 euroa. • Yhden pajapäivän kustannukset ovat 85 euroa. Pajan asiakkaat 26 • Vuosittain reilut 30 nuorta, 16–23-vuotiaita. • Nuoret pääosin Tampereelta. Muita nuorten kotikuntia Kangasala, Orivesi, Nokia ja Lempäälä. • Pajalle tulevan nuoren koulu tai opiskelu keskeytynyt tai hidastunut, motivaatio ja arjen hallinta on kateissa. • Pajajaksojen pituudet vaihtelevat muutamasta viikosta yhteen tai kahteen lukuvuoteen. • Nuori laatii henkilökohtaisen tavoitesuunnitelman, jonka toteutumista seurataan. Periaatteet ja tavoitteet • Kokonaisvaltaisuus: ihminen nähdään fyysis-psyykkis-hengellisenä olentona. • Keskitytään nuoren oppimisvalmiuksien kehittymiseen ja voimavarojen palautumiseen. • Luodaan onnistumisen kokemuksia. • Harjaannutetaan opiskelu- ja sosiaalisia taitoja. • Saadaan ystäviä ja hyväksymisen kokemuksia. • Kasvatetaan itsetuntemusta ja -luottamusta. • Tuetaan elämänhallintaa. • Autetaan itsenäistymään. • Etsitään onnellisuuden ja elämän merkityksellisyyden kokemuksia. Messinpajan arki • Ohjattua ryhmätoimintaa, tarvittaessa yksilöohjausta. • Mahdollisuus keskustella mistä tahansa. • Pajatoiminnan määrä 20 tuntia viikossa. Lisäksi mahdollisuus ryhmäliikuntaan 2 tuntia viikossa. • Lukujärjestyksessä: keskustelua, yhteiskunnallisten ilmiöiden tarkastelua, kädentaitoja, teemoja, liikuntaa, taidetta ja kulttuuria, minä-tehtäviä, ruuanlaittoa, hiljentymistä ja rentoutumista. 27 I: ksi S e S e l l E u M vet r e t MUN ina a a a t Toivot itse n e e t u m u o Ei tu y tulevais ˙ asioita ˙ ty a t t i i k e s n e n eni e K s m t i ˙ ˙ e a sy ele ˙ k ˙ t a t i v ˙ s ˙ y a h K us u s i l l o Mahd 28 ” Epäonnistumisen tunne on suuri ja siihen liittyy vahvaa häpeän tunnetta ja huolta omasta tulevaisuudesta. Eri kulttuurissa kasvaneelle tytölle uusi ajatus on sekin, että tytön pitäisi ansaita elantonsa omalla työllään. Tieto voi olla vapauttava, mutta myös hyvin vaativa ja stressaava. Turvaa ei tule mistään. Koulun keskeytymisen jälkeen pajalle päätynyt tyttö koki, että hänen tuli ansaita perheensä rakkaus ja kunnioitus selviämällä opinnoistaan. Häntä syytettiin avoimesti laiskaksi ja luuseriksi. Elämässä sattui samaan aikaan myös muita vastoinkäymisiä ja paluumuuton aiheuttama kulttuurisokki painoi päälle. Tyttö masentui syvästi. Ohjauksessa tyttö koki oivalluksen. Hän on arvokas omana itsenään ja häneltä voin odottaa vain hänelle itselleen sopivia asioita, masentuneena ei niitäkään täydellä teholla. Ihmisen arvo ei ole suorittamisessa, vaan jokainen on tärkeä ja arvokas, vaikka ei tekisi mitään. Oivallus oli ratkaiseva käännekohta. Se toi tullessaan valtavan helpotuksen ja keikautti tekemisen motiivit päälaelleen. Levosta käsin oli helpompi jatkaa, sillä voimavarat suuntautuivat oikeisiin asioihin. Opinnot tulivat suoritettua’peruna kerrallaan’ innostuksen vallitessa. Nyt tytöllä on tutkintotodistus taskussaan, hän on perustanut perheen ja kotoutunut suomalaiseen yhteiskuntaan niin, että kokee itsensä tyytyväiseksi.” Oivallus Puolikielisenä Suomessa on pulassa. Paluumuuttaja voi osata puhua montaa kieltä, mutta ei yhtäkään niin hyvin, että sillä pystyisi opiskelemaan ja selviytymään kirjallisista tehtävistä. Jää huomaamatta, että edes oma äidinkieli ei suju, kun ei ole koskaan opiskellut sillä kielellä ja perehtynyt sen kielioppiin ja kirjoitusasuun. Kielen rakenne ei hahmotu, jos ei ole opiskellut minkään kielen kielioppia. Kun vielä perhe asettaa kovat vaatimukset ja muut sisarukset ovat hyvin akateemisia, ponnistelu vie voimat. 29 Messinpaja Tampereella on auttanut, ohjannut ja kannustanut nuoria kohta viiden vuoden ajan. Tämän julkaisun sivuilla tutustut eri näkökulmista kirjoitettuihin teksteihin pajatoiminnasta, pajan tarpeellisuudesta ja yhteiskunnasta pajan ympärillä. Nuorten selviytymistarinoissa konkretisoituu se miten tärkeäksi Messinpajan palvelu koetaan. Nuorille palvelut ovat ihmisiä ja kohtaamisia. Julkaisu on kertomus niistä molemmista.
© Copyright 2024