Jäsenlehti 3-4/2013 - Kuopion Pursiseura ry
1 2 Jäsenlehti 3-4/2013 SISÄLTÖ Kommodorin palsta 4 Kutsu syyskokoukseen 6 Tulevia tapahtumia 7 Purjehdusjunnujen ja kevytveneilijöiden kesäkuulumisia 8 Jänissalon kesä 10 Kiinteistökuulumisia 13 505-luokan TransAlp Cup 15 Koulutusinfo 20 Kotivesillä 21 Iivarinsalon tarina (II) 26 Kallavesj’ 2014 38 Kuopion Pursiseura ry PL 266, Minna Canthin katu 4, 5. krs 70100 KUOPIO 3 [email protected] www.kuopionpursiseura.fi 040 760 3446 KOMMODORIN PALSTA hanke on viimeisen parin vuoden ajan vallannut pääosan hallituksen ajankäytöstä. Hanke on nykyseuran ylivoimaisesti suurin. Se yli kaksinkertaistaa seuran varallisuuden. Luotsin myötä saamme seuralaisille toimivan päätukikohdan, johon seuran toimisto luontevasti majoittuu, ja ennen kaikkea junioreille nykyaikaisen toimintokeskuksen. Seuran kevytvenetoiminta elää aktiivista kehittymisen kautta. Meillä on hyvä toiminnan ”siemen”. Tukikohtien yhteiskäyttö-sopimus on ainutlaatuinen ja sen jatkuvuuden turvaaminen kuuluu oleellisesti hallitukselle. Näin on tehty nytkin. Lisäksi olemme kantaneet vastuumme Vuoksen vesistön suurimpana pursiseurana viemällä oman miehemme, Petteri Mussalon, Suomen Purjehdus ja Veneily –liiton hallitukseen. KIPPARIN VAIHDON AIKA Syyskokouksessa valitaan seuralle uusi kommodori. Hyvin, mutta toki haikein mielin luovutan kommodorin tehtävät valittavalle seuraajalleni. Alun perin tarkoitukseni oli olla kommodorina kaksi vuotta. Kohta neljä vuotta on mennyt pääosin samalla hallituskokoonpanolla. Mitä tämä hallitus on saanut aikaan? Seuran talous on saatu nostettua vahvasti jaloilleen. Tämä oli neljä vuotta sitten valitun hallituksen keskeinen toimeksianto. Tilanne oli seuran kannalta uhkaava. Säästetty on, alussa melko kovastikin. Tässä kohdin – muun muassa – täytyy nostaa hattua Jormalaisen Sepolle, joka on itseään ja kalustoaan säästämättä säästänyt seuralle isot rahat talkoilemalla Pirttiniemessä. Myös tiettyjä vähemmän kriittisiä rakennushankkeita on keskeytetty, joka on aiheuttanut kritiikkiä. Tässä kohdin toivon seuran kokonaisedun ymmärtämistä ja lisää talkoohenkeä! Kallavesj’-näyttely on edellisen neljän vuoden aikana käynyt syväsukelluksessa ja noussut uudelleen plaaniin. Näyttely on tarjonnut jälleen - tunteiden koko skaalan! Tässä kohdin on ollut hienoa kokea seurahenkeä vahvojen jääkelien aikana. Kiitokset vielä talkooväelle! Luotsi- Mitkä ovat seuramme tulevaisuuden näkymät? Mielestäni uudella kommodorilla ja hallituksella on erittäin hyvät lähtökohdat kehittää ja kasvattaa seuran ydintä, veneily- ja urheilutoimintaa. Luotsi-hanke on tässä iso mahdollistaja: Talouden näkökulmasta katsottuna parisataa uutta venepaikkaa mahdollistaa uusien jäsenten ottamisen, joka vahvistaa tasaista jäsenmaksutuloa, ja pienentää aina riskillisen näyttely- 4 tuoton merkitystä. Toiminnallisesta näkökulmasta uudet jäsenet tuovat seuraan jatkuvuutta, junioripotentiaalia, myös runsaasti talkoopotentiaalia, olettaen että arvomaailma on seuran arvojen mukainen – jonka varmistaminen on hallitukselle iso vastuu uusia jäseniä valittaessa. Luotsin myötä meillä on puitteet laajentaa kevytvenetoimintaa merkittävästi. Toivon nykyisen hallituksen tekemän pohjatyön kantavan siten, että seuraava hallitus voi keskittyä enemmän seuran toiminnan kehittämiseen. Konkreettisesti nämä parantuneet puitteet antavat mahdollisuuden järjestää merkittäviä purjehduskilpailuja. Parhaimmillaan syntyy noste, joka nostaa seuramme junioripurjehtijoita nykyistä laajemmalla rintamalla kansalliseen kärkikaartiin. Kaiken perustana on hyvä seurahenki. Periaatteena voisi olla ”älä kysy, mitä pursiseura voi tehdä sinulle, vaan kysy, mitä sinä voit tehdä seuran hyväksi”. Kiitän erityisesti hallituksen jäseniä hyvästä yhteistyöstä. Pääsihteerillemme Jani Kelolle toivon menestystä ja nykyisen innostuksen jatkumista. Ja meille kaikille toivon onnellisia hetkiä rakkaan harrastuksemme parissa. Lauri Kerman, Kommodori 5 KUTSU KUOPION PURSISEURA RY:N SYYSKOKOUKSEEN Kuopion Pursiseuran sääntömääräinen syyskokous pidetään Sokos Hotel Puijonsarvessa (Minna Canthin katu 16) maanantaina 18. päivänä marraskuuta 2013 klo 19.00 alkaen. Kokouksessa käsitellään: Sääntöjen 13. §:ssä tarkoitetut asiat kuten toimintasuunnitelma 2014, talousarvio 2014, määrättävät maksut, myönnettävät maksuvapautukset ja henkilövalinnat. Varsinaisen kokouksen jälkeen pidetään keskustelutilaisuus ajankohtaisista seura-asioista Luotsi-hanke / Seppo Jormalainen Miten uusia veneilijöitä seuraan? / Simo Kokko Tervetuloa! HALLITUS Kahvitarjoilun järjestämisen helpottamiseksi pyydämme ilmoittamaan osallistumisesta joko sähköpostitse [email protected] tai puhelimitse 040 760 344. Syyskokouksen esityslista on luettavissa seuran nettisivujen jäsensivuilla. Jos sinulla ei vielä ole tunnuksia jäsensivuille, lähetä sähköpostia toimistolle osoitteeseen: [email protected]. 6 TULEVIA TAPAHTUMIA Lokakuu To 24.10. Kevytveneilykauden päättäjäiset, Pirttiniemi Marraskuu Ma 18.11. La 23.11. KuoPS:n syyskokous, Sokos Hotel Puijonsarvi KuoPS:n pikkujoulut, Pirttiniemi Helmikuu La 8.2. Jäsenmatka Helsingin venemessuille Maaliskuu La 15.3. Pilkkikilpailut ja huvilan lämmittäjäiset, Pirttiniemi Huhtikuu 4.-6.4. Kallavesj’ 2014, Kuopio-halli ► Lisätietoa tapahtumista: www.kuopionpursiseura.fi 7 PURJEHDUSJUNNUJEN JA KEVYTVENEILIJÖIDEN KESÄKUULUMISIA miettiä, miten junnu- ja kevytvenetoiminnot jatkossa organisoidaan. Kevytveneilijöiden kesä sai loistavan alun, kun saimme vielä Hamströmin Jarin pitämään viikonlopun mittaisen tehovalmennuksen helmikuun kuivaleirin täydennyksenä. Laserkurssin rinnalla optimistipurjehtijat harjoittelivat tiistaisin ja torstaisin kahdessa ryhmässä, toisessa mukana olivat aloittelijat ja vain vähän aikaa purjehtineet, toisessa edistyneemmät ja kilpailemisesta kiinnostuneet. Harjoitukset jatkuivat läpi kesän (kahta heinäkuun lomaviikkoa lukuun ottamatta) niin että myös laserpurjehtijoilla oli ohjatut harjoitukset kaksi kertaa viikossa. Purjehdusmestareilla siis riitti hommaa ja he olivatkin iloisia oikeasta kesätyöpaikastaan. Kuva: Pertti Markkanen Purjehdusjunnujen kesä käynnistyi perinteiseen tapaan kolmepäiväisellä optimisjollaleirillä kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Tänä vuonna leirille olikin enemmän tulijoita kuin voitiin ottaa mukaan. Leirin osallistujamäärä on yleensä rajoitettu 20:een ja vaikka tänä vuonna venyimme ottamaan mukaan 23, silti monta innokasta jäi valitettavasti leirin ulkopuolelle. Totesimme myös, että tällä kalusto- ja ohjaajamäärällä on syytä pitää se 20 ehdottomana osallistujarajana, silloin kaikki saavat riittävästi vesilläoloaikaa ja henkilökohtaista ohjausta ja siten hyvän alun purjehtijanuralleen. Kesä- ja elokuun ajan pidetyissä tiistaikisoissa ei ollut ihan samanlaista kuhinaa kuin edellisenä kesänä, mutta viimeisen kisan Laser-purjehtijoiden lähdössä oli jo ihan ruuhkaisen kisalähdön tunnelmaa (ks. kuva) ja kaikissa kisoissa ei protesteiltakaan vältytty. Pari purjehtijaamme kävi myös kisaamassa Kuopion ulkopuolella. Joonas Jaukka otti tuntumaa isoihin kisalähtöihin Turussa pidetyissä kadettikisoissa ja Alvar Kuustonen kisasi siellä sa- Laserpurjehtijoiden kausi käynnistettiin iltakurssilla, joka pidettiin kahtena iltana viikossa kolmen viikon ajan. Osallistujista suurin osa oli aikuisia ja koska kevytveneily on alkanut kiinnostaa muitakin kuin junnuja, olisi hyvä 8 maan aikaan pidetyissä SM-kisoissa ja niin monissa ranking-kisoissa kesän aikana, että minä putosin laskuista. Alvar sai paikan myös PM-kisoihin, mikä on loistava saavutus jo sinänsä ja hän myös pärjäsi kisoissa hienosti. yhdessä liikkuminen jatkuu erilaisten lajien parissa. Näistä esimakua saimme jo syyskuussa, kun kävimme tutustumassa golfiin (vastavuoroisesti, kun Tarinagolfin junnutytöt kävivät tutustumassa purjehtimiseen) ja suunnistamiseen, eikä kukaan eksynyt metsään, kiitos Lindan mainion perehdytyksen. Talvikauden tapahtumien järjestäminen on mahdollista ELYkeskuksen avustuksen turvin ja tilaisuuksiin ovat kaikki tervetulleita. Tulevista lajikokeiluista (ehdotuksia saa esittää) ja yhteisistä liikuntatapahtumista tiedotetaan Nimenhuudon kautta. Kevytveneiden tiistaikisojen Optimistisarjan voitti Pietari Airakorpi ja Lasersarjan Tarmo Föhr. Palkinnot voittaneille ja muille kisoissa menestyneille jaetaan kevytveneilykauden päättäjäisissä torstaina 24.10. klo 17. Tilaisuudessa muistetaan myös muita aktiivisia junioripurjehtijoita, muistellaan kulunutta kesää ja suunnitellaan tulevaa kautta, joka alkaa pikemmin kuin huomaammekaan. Siihen mennessä valmistuu myös uusi junioreiden toimintaja huoltokeskus, joka antaa loistavat puitteet juniori- ja kevytveneilytoiminnan kehittämiselle. Kehittämiseen tarvitaan uusia ideoita ja myös vanhat kikat kannattaa hyödyntää. Pääasia, että tekemisessä on hyvä meininki, purjehtijoiden taidot kehittyvät ja vesillä liikkuminen on turvallista ja hauskaa. Hyvän tekemisen meiningistä käy loistavaksi esimerkiksi junnujen Iivarinsalon yönylileiri elokuun lopussa, jossa purjehtijoiden huoltojoukkoihin ilmoittautui omatoimisesti mahtava porukka aktiivisia vanhempia ja seuralaisia. Mukavia hetkiä talviharrasteiden parissa toivotellen, Pirjo, junnupäällikkö Junnutoiminta ei ole täysin talviunilla purjehduskauden päätyttyäkään, vaan 9 JÄNISSALON KESÄ Jänissalon kausi 2013 alkoi jäiden ruhjomien laiturien korjauksilla sekä uuden takan pystyttämisellä ja kiukaan asentamisella. Molemmat hankinnat on todettu kesän aikana onnistuneiksi. sena tuon taidonnäytteen palamista oli seuraamassa 27 venekuntaa. Mainittakoon, että kokon sytyttämistä jouduttiin viivästyttämään puolella tunnilla, jotta kiinteistökommodori Jormalainen sai tuulen kääntymään sopivaan suuntaan. Muuten juhannuksen sää oli suosiollinen. 8.6. pidetyissä talkoissa oli mukana pieni, mutta sitäkin tehokkaampi porukka. Vanhan takan jäänteet kärrättiin majan kupeesta, hirsiä sahattiin kiukaaseen ja muuripataan sopivaan mittaan ja viisi ahkeraa miestä kasasi aallonmurtajan nokkaan upean kokon juhannusta odottelemaan. Juhannuk- Hiljaisen alkukesän jälkeen heinäkuussa laiturissa oli ajoittain täyttä ja omien lisäksi vierailijoita riitti yhteistyöseuroista ja jopa Turusta saakka. Sää suosi myös ”mastoa kaatavia” 7.9. Rosvo- 10 paistia lisukkeineen oli nauttimassa 30 venekuntaa. Mastonkaatajaisten yhteydessä järjestettiin ongintakisa lapsille ja ”lapsenmielisille” sekä Jänissalon tikkamestaruuskisa, jonka viimevuotiseen tapaan ylivoimaisesti voitti Seppo Jormalainen, tänä vuonna ”kahdella kädellä heittäen”. Toimikunta kiittää lämpimästi Tapio Kankaanpäätä ja PeeÄssää lampaanpaisteista sekä Petosen leipomon Mauri Saariota ruisleivistä ja sämpylöistä. Iso kiitos kuuluu myös Nuutisen Erkalle – rosvopaistimestarille! Loppusyksyn suunnitelmissa on vielä ”kalasataman” siirto lahden pohjukkaa kohti ja pienen uimarannan teko nykyisen venevalkaman paikalle. Toimikunta ja tukikohtaemäntä kiittävät kaikkia tukikohdan ylläpitoon osallistuneita! Vieraskirjan käytön osalta on edelleen parantamisen varaa etenkin ”omilla” – vain kolmannes kirjaa käyntinsä tukikohdassa!!! Syyskuun viimeisellä viikolla tukikohdassa pyörähti motokuski Jussi John Deerellään ja viikonlopun ajan kuuden seuralaisen porukka urakoi järeitä koivupöllejä pienemmiksi, tulevien kesien löylyjä varten. Koivupöllejä on jäljellä ja niitä riittää halottavaksi kaikille muillekin halukkaille. Tukikohta asettautuu talviteloilleen loka-marraskuun vaiheessa, jolloin sähköt ja vedet kytketään pois ja ovet lukitaan toimikunnan avaimilla. ”Talviavaimen” saa tarvittaessa kuittausta vastaan pääsihteeriltä. HUOM! Palotarkastuksessa majan yläkerta on asetettu majoittumiskieltoon. Toimikunnan puolesta tukikohtaemäntä-Anneli Polttopuutalkoot 11 Kuva: Marja-Leena Tuhkanen Kuva: Marja-Leena Tuhkanen 12 KIINTEISTÖKUULUMISIA Vuosi 2013 alkaa olla purjehduskauden osalta ohi. Nyt olisi aikaa keskittyä seuralaisia hyödyntäviin puuhiin. Jos aktiivisuutta riittää kaikissa seuran askareissa, on se pois tulevista kustannuksista. vene menee viimeistään viikon sisällä järveen. Siellä ne seisovat vieläkin. Lisäksi trailereita seisoo asiattomilla paikoilla, niitäkin on jouduttu siirtelemään useita kertoja. Tällaisille veneille on nyt rakennettu pohjoisrantaan tukeva betonialustainen alue, johon veneet tullaan omistajan kustannuksella siirtämään. Luotsi hanke on edennyt mielestäni hyvin. Valitettavasti kenttien rakentamiset ovat myöhässä. Viemäröinti on kaivettu, uusi tulovesiputki on kaivettu, uutta sähkölinjaa on rakennettu. Rakennus on hyvässä vauhdissa, valitettavasti liimapuupalkit ovat myöhässä, muuten siinä olisi jo katto päällä. Nyt kun veneet on nostettu, niin kaikki pukkien säilytysalueilla ja metsässä olevat rojut ja ”raadot” tullaan hävittämään. Joten korjatkaa omat tarpeenne pois. Majan ja saunan välisen kentän rakentaminen viivästyi koska kaupunki ei saanut vesiliittymää tehtyä ennen kuin syyskuussa. Edelleenkään emme saa panna kiviaineita järveen kesä – elokuun välisenä aikana. Tämä aiheutti sen, että kentille kerättiin kiviä koko kesän ja tila riitti juuri ja juuri. Syyskuun alussa sitä mukaa kuin on ollut vapaata konekapasiteettiä, on siirretty kivet murtajiin. Tukikohtien osalta toiminta on ollut mallikasta ja esim. Iivarissa on puita noin 60 kuutiota liitereissä. Jänissalossa käy moto kaatamassa tien varresta isot ja lahot koivut pois. Siinä hoituu tuleville vuosille polttopuuta. Ensimmäinen puutalkoo Iivarissa oli rankka ja väsyttävä. Työn arvona oli kuitenkin mittava rahasumma. Esimerkiksi Laps Parkonperä - 50 kuutiota puuta toimitettuna maksaisi 4500 €. Kiitokset tekijöille. Työtä on vaikeuttanut kohtuuttomasti joidenkin veneiden pukit, jotka on monesta kehotuksesta huolimatta jätetty esim. viemärilinjojen kaivualueelle. Lisäksi veneitä on siirrelty ja siirron yhteydessä on luvattu, että Iivarin keittiö on uusittu ja laituriin on asennettu lisäpainoja kesän aikana. Jänissalossa on takka ja kiuas uusittu ja kävelylaitureita askarreltu, tukikohdat 13 ovat vuoksen parhaat. Pidetään ne sellaisina. Kaiken kaikkiaan kesä oli hyvä ja yöpymisiä monessa veneessä on kertynyt ennätysmäärä. Sitä vartenhan ne veneet on. Tässä yhteydessä muistutan, että tukikohdat on tarkoitettu asuttaville veneille. Yöpyminen yhteisissä tiloissa ei ole asiallista, koska se rajoittaa muiden kävijöiden toimintaa. Toki ”hätätilassa” voidaan yhteisellä sopimuksella näin tehdä. Jänissalossa yläkerrassa ei ole hätäpoistumistietä, joten senkään takia siellä ei ole hyväksyttävää yöpyä. Siihen liittyen pieni asiattomuus on tulisijoihin heitetyt tinapaperit, ne ei pala ja silloin ne sulattaa arinat, koska ilma ei kierrä. Tinapaperit ei veneen roskakoria täytä, mutta ei liene asiallista isäntien kerätä säkkikaupalla tinapapereita ja paristoja yms. palamatonta ja tuoda ne omalla veneellä pois. Vartiot pyörii ja hyvä niin. Valpas vartiomies huomasi vieraskielisen autonrekisterin klo 01.30 portin edessä ja kaksi veijaria käveli laiturialueella. Poliisit kävi hakemassa veijarit talteen. Kiitokset kesästä 2013 Seppo KUOPION PURSISEURAN PIKKUJOULUT La 23.11.2013 klo 19.00 alkaen Pirttiniemessä Illalliskortti 20 € Ilmoittautumiset ennakkoon pe 15.11.2013 mennessä! 040 760 3446 / [email protected] TERVETULOA! 14 505 – LUOKAN TRANSALP CUP FIN 9069 päätti 2013 TransAlp Cupin neljänteen sijaan Saksan Walchenseessä. Saksan ranking-sarjaan kuulunut osakilpailu ajettiin 90 km Münchenistä etelään alppijärvellä. Järvi on ominaisuuksiltaan kuin Garda Italiassa, mutta minikokoisena. Tosin termisen tuulijärjestelmän toimiessa, vuoristossa yli 800 metrin korkeudessa sijaitsevalla järvellä, kanjoneista kiihtyvä tuuli on jopa voimakkaampi kuin Gardan Ora tuuli. TransAlp Cup on neljässä alppimaassa Ranskassa, Italiassa, Saksassa ja Sveitsissä purjehdittava kilpailu, joka kerää jokaisen maan parhaimmiston radoille. Tuloksiin lasketaan kolme parasta kilpailua. Ensimmäinen kilpailu purjehdittiin jo maalikuussa Ranskan Toulonissa jossa sijoituksemme oli 7. Tournee jatkui Ranskasta Italian Garda järvelle, jossa ajoimme uramme parasta kovankelin purjehdusta voittaen koko kilpailun. Gardan jälkeen kokonaistilanteessa olimme johdossa ja lähin uhkaajamme saksalainen tiimi Jens Olbrysch ja 15 Olivier Thies vain muutaman pisteen päässä perässä. Saksan osakilpailu tulisi ratkaisemaan loppukauden ohjelmaamme kovalla kädellä. Mikäli Jens ja Olivier voittaisivat Saksassa, olisi pakko osallistua vielä Sveitsin kilpailuun kisataksemme TransAlp Cupissa voitosta! muutaman sijoituksen, mutta hyvällä kryssivauhdilla otimme taas ylämerkille tullessa oman paikkamme toisena. Mutta kun sama kaava jatkui koko päivän, niin lenssillä takaa tulleet tiimit ajoivat meidät kiinni ja pari lipsahti ohikin. Startin voitti lopulta ylivoimaisesti 9100 omilla reitinvalinnoillaan. Toiseksi startissa kiilasivat nepasta siirtyneet kevyet ja taitavat saksalaiset Ralf Kämmerle ja Max Eisenrieder 9023 veneellään. Kolmantena linjan ylitti ennakkoon kisan kärkeen povattu Micki Daisenberger 9011 ja neljänneksi Helen Fisherin skippaama 8928. Me siis maaliin viidentenä. Kilpailuun oli ilmoittautunut 24 venekuntaa ja luettelossa oli mukana arvokisoistakin tuttuja kovia saksalaistiimejä. Lauantaina aurinko ei paistanut puhtaalta taivaalta ja paikallinen tuuliilmiö ei saanut tarvittavaa voimaa. Kisaamaan päästiin kuitenkin ja päivä aloitettiin sopivaan 6 m/s keliin. Tuuli oli todella shiftaileva ja täysin epäsäännöllinen. Myös paikallistuntemuksesta olisi ollut hyötyä reitin valinnoissa. Heti ensimmäisen startin aikana huomasimme, että meidän venevauhti ja nousukyky oli todella hyvää muuhun fleettiin nähden. Tämän ansiosta vähän huonollakin reitin valinnalla kiersimme ensimmäisen ylämerkin toisena heti uudella veneellään (9100) ajaneen paikallisen Hendrik Schultzin perässä. Isot puffi alueet ja shiftit kuitenkin antoivat takana tulleille venekunnille ohituskaistaa jopa kovemmalla kädellä kuin Casseli Racessa Lahdessa ollaan totuttu ja niinpä 7 veneen kärki tulikin gatelle aivan samaan aikaan. Menetimme Päivän toinen startti ja tuuli keveni. Kryssi edelleen hyvällä vauhdilla ja hyvillä nousuilla kärjen tuntumassa ylämerkille. Lenssi ajettiin nipussa ja gatella ohitimme yhden veneen. Viimeinen kryssi ylös ja syötiin nousukulmillamme edessä mennyt germaani. Ylämerkillä oltiin kakkonen mutta kun viimeinen gaten kierto lähestyi, tuli paremmalla leikkauskulmalla 9023 sisäpuolelle ja kuittasi meidät oikeuksillaan. Lyhyt sivutuuli pätkä maaliin ei juuri ohituskaistaa tarjoillut joten maalissa olimme kolmantena. Ennakkosuosikki 9011 päätti toisen startin suoraan rantaan levangin hajottua vesillä. Tämä tarkoitti että Daisenbergerin venekunnan startit oli lauantail- 16 ta ajettu, edessä oli heloittamista. Myös paikallisille tuuli teki tepposen ja 9100 otti sarjaansa sijan neljä viimeisen lenssin laitavallinnalla. Voittoon ajoi 8928 ja toiseksi siis nepailivat 9023:sen pojat. veneen pitämäksi ja ajauduimme liiaksi radan vasempaan laitaan. Olimme takaa-ajo asemissa ja asiaa ei todellakaan tehnyt helpoksi se, että koko germaani fleetti liikkuu kyseisissä keleissä todella kovaa. Ensimmäisen alamerkin kierron jälkeen tuli päivän kovin shifti ja kaikki gaten vasemman pollan vallinneet veneet kuittasivat oikean pollan valinneet veneet. Oikealla ei sitten ollutkaan kuin pari venettä meidän lisäksi. Ylämerkille tultiin jo top kympin ulkopuolella, mutta avotuulen etu oli jälleen meillä ja saimme ohitettua muutaman veneen lenssillä. Kun keli oli keventynyt, tulimme alamerkille sijalla 8 ja kun edellä mennyt germaani otti spinnun alas, niin me päätimme ottaa köliä ylös ja ohitimmekin slöörillä edellä menneen veneen alapuolelta spinnulla. Maalissa siis 7. Keli tyyntyi ja matka rantaan tuntui pitkältä. Kolmas startti samaan keliin ja samalla kuviolla mentiin. Vuoriston solasta aina pullahti uusi puffialue ja lenssillä sen parhaiten saaneet kirivät kaukaakin takaa mukaan kärkikahinoihin. Hyvällä vauhdilla pysyimme kryssin kärjen tuntumassa vaikka starttilinjalla valitsimmekin väärän päädyn. Tosin startti oli hyvä mutta linjan mitta oltiin perässä. Merkki kuitenkin kierrettiin viidentenä, mutta lenssillä sitten jengiä suhisi ohi sekä oikealta että vasemmalta ja tipuimme muutaman sijan. Gaten jälkeen takaa-ajoon kryssille, jossa poimittiin muutama sijoitus takaisin ja nyt taas oli puffien metsästykseen etu meillä. 8928 nykäisi spinnun niin tiiviille rintsikalle förestaagin ympärille että tippuivat johtoasemasta 9. sijalle viimeisellä lenssillä. Viimeinen lenssi ajettiin kärkeä kiinni mutta kiri ei riittänyt kolmatta sijaa korkeammalle. Illalla rannassa valmistettiin regatta illallinen jossa oli monenlaista salaattia, perunaa ja grillipihviä tarjolla. Ja Baijerilaiseen tapaan tummaa ruokajuomaa. Juuri kun lopetimme syömisen ja aloitimme pienet heloitustyöt veneemme ergonomian parantamiseksi, meidät kutsuttiin regatta telttaan. Tarjolla olikin aivan loistavaa seuraa ja ilmaiseksi bartender – palvelut josta sai tilata mitä halusi.. Saksa- Neljäs startti ja tuuli keveni jo sellaiseksi että puffissa gastit pääsivät traballe mutta lullissa istuivat kiltisti tankilla. Otimme päivän huonoimman startin ja jäimme muutaman styyran 17 lainen tapa seurustella tuntuu sopivan venekunnallemme ja siitäpä johtuen heloittamisen lopetimme aamulla noin kello yksi. korjannut Daisenberger piti fliittiä kiinni kryssillä ja kaikki jotka kiersivät 9011 veneen perät tai lähtivät heti radan oikeaan laitaan saivat valtavan oikeanlaidan edun. Me taas ajauduimme fleetin mukana vasemmalle mutta onneksi kryssivauhdilla tiputimme ympärillä olleet kyydistä ja saimme kaistan auki oikealle melko nopeasti. Oikealle piti mennä, se oli selvää ja kun hetken purjehdimme pabiksella niin 9011 tuli ja löi vielä vendan suoraan eteemme. Päätimme ottaa vielä pienen tikin vasemmalle vain saadaksemme puhdasta ilmaa. Tämä kannatti siinä mielessä että vauhtimme oli todella hyvää kovassa kelissä. 9011 tippuikin kyydistämme heti kun saimme vapaata ilmaa, mutta oikealle laidalle menneet paikalliset veneet olivat jo toivottoman kaukana. Lenssillä järjetön määrä duunia ja seuraavalle kryssille. Nyt tuuli oli jo sellaista 15 m/s, aurinko paistoi ja 9069 laukkasi aaltojen yli. Hurjalla venevauhdilla ajoimme kärkeä kiinni ja sen teimmekin. Vaikka toisen kryssin loppuosa ajettiin taktisesti väärin, niin hyvän venevauhtimme ansiosta pääsimme kärkiporukan sisään ja olimme merkillä toisena. Myös ensimmäisen kryssin liian vasemmalta ajanut 9011 jäikin meistä melko paljon ja oli maalissa vasta sijalla 7. Taistelu sijoista lenssillä oli kovaa ja meidän treenaa- Sunnuntaiaamu alkoi aurinkoisena ja kaikki tiesivät jo rannassa että tänään tuulee! Paikka on hieno ja kellon ollessa 10, aamupalaa tarjoiltiin terassilla aivan tyynen järven rannalla. Kello 11 järjestäjä hoputteli fleettiä ulos vaikka järvi oli edelleen tyyni. Mutta kun kello oli 11.30, alkoi tuulijärjestelmä toimia ja hetkessä ulkona olikin jo 10- 12 m/s ja aurinko paistoi. Odotimme hienoa kisapäivää ja ajoimme trimmejä sisään. Kun startti sitten pamahti, niin fleetti lähti kovenevaan keliin veneet paukkuen kryssimään. Veneensä illalla 18 mattomuus kostautui viimeisen merkin spinnunlaskussa. Arviointi virhe ja 8928 kuittasi meidät slöörillä noin puolikkaalla veneen mitalla. Sehän riittää ja maalissa olimme kovan duunin tehneenä kolmansia. Pienenä yllätyksenä tuli että täysin saksankielisissä ordereissa oli mainittu että regatassa ajetaan vain viisi starttia. Jäimmekin hölmön näköisinä odottelemaan seuraavaa starttia kun fiilikset olivat korkealla kovan venevauhdin takia. Mielessä siinsi jo mahdollinen lähtövoittokin, mutta kun järjestäen perässä maaliin tulevat veneet jatkoivat suoraan rantaan, niin mekin lähdimme perään. Koska keli koveni kokoajan ja samalla radalla pyörineet 420:set ajoivat veneitään muutaman fiven kanssa hassusti mastot alaspäin, niin luulimme että keli on järjestäjille liian kova. Rannassa selvisi että enempää startteja ei tule joten aloitimme veneen pakkauksen. Kisat olivat hienot ja niin oli Walchenseekin. Walchenseen pursiseuran 50vuotis juhlaregatan kunniaksi teimme vielä historiaakin, olemalla ensimmäinen suomalainen tiimi kyseisellä järvellä! Saimme taas hyvää treeniä, kovaa paineistettua skabaamista ja paljon uusia ystäviä. Lopputuloksissa olimme siis neljänsiä sarjalla 5, 3, 3, 7, ja 3. Kolmanneksi tuli 8928, toiseksi 9023 ja lopulta melko suvereenisti voiton vei paikallinen Hendrik Schultz ja Oberländer Ute 9100 veneellään. Viides oli Jens Olbrysch, joka samalla nousi saksan ranking sarjan 10. sijalle. Meille lopputulos merkitsi taas sitä, että vaikka Jens voittaisi Neuchaetelissa viimesen osakilpailun, niin sarjalla 7. 1. ja 4. (1/68) varmistimme TransAlp Cupin voiton Suomeen, Kuopioon ja Kuopion Pursiseuralle! Jari ja Tuomas SEURAN UUSI TILINUMERO Kuopion Pursiseuralle on avattu uusi tili Pohjois-Savon Osuuspankkiin ja jatkossa kaikki jäsen- ym. maksut tulevat uudella tilinumerolla varustettuna. Vanhat Säästöpankki Optian tilinumerot poistuvat käytöstä vuoden vaihteessa. Uusi tilinumero: 560005-2446009 / FI78 5600 0520 4460 09. 19 KOULUTUSINFO Vuodelle 2014 on alustavasti suunniteltu alla olevia veneilykoulutuksia. Koulutusten toteutuminen, ajankohdat ja kouluttajat varmistuvat myöhemmin. Koulutuksia järjestetään tarpeen mukaan, joten ilmoita kouluttajille tai Pekka Granrothille, mikäli sinulla on kiinnostusta osallistua niihin. CEVNI koulutus ja tutkinto, helmikuu (Markus Mättö ja Heikki Lukkarinen) Meri-VHF koulutus ja tutkinto, huhtikuu (Heikki Lukkarinen, Martti Lehtinen) Rakettien ja soihtujen ampuminen, maalis-huhtikuu, (Martti Lehtinen) Elektronisen navigoinnin kurssi, helmi-maaliskuu (Markus Mättö ja Martti Lehtinen) Skuutti purjehduskoulu teoria huhti-toukokuu + käytäntö kesäkuun alussa (Pekka Granroth, Antti Iire, Martti Suominen, Jarmo Miettinen, Petteri Mussalo, Henrik Hamström) Avomerilaivurikurssi ja tutkinto, talvella (Heikki Lukkarinen, Markus Mättö) Lisäksi on toivottu ”Veneen huolto” kurssia ja ”Purjeveneen trimmaus” kurssia. Näihin kaivataan osaavaa vetäjää. Jos olet sellainen ilmoittaudu Pekka Granrothille! Koulutustoimikunnan puolesta, Pekka Granroth / [email protected] / 040 550 6941 20 KOTIVESILLÄ Teksti: Kyösti Leikas, kuvat: Anna-Terttu ja Kyösti Leikas Kulunut kesä oli pariin vuosikymmeneen ensimmäinen, jolloin Savonlinna ja Lappeenranta jäivät käymättä. Kesästä ei kuitenkaan jäänyt sellaista tuntua, että jotakin oleellista jäi näkemättä. Löysimme uudelleen kotivedet. tavasti Varistaipaleen mallasleivän tekijä ja kauppias on lopettanut toimintansa. Valamon vierasvenelaiturin omistaa Liikennevirasto. Sen palveluiden kehittäminen ei oikein kiinnosta Heinäveden kuntaa eikä Valamon luostaria, koska laituripaikasta ei saa periä maksua. Vettä saa, jos on oma letku tai kantaa veden ämpärillä veneeseen. Läheisellä karavaanaripaikalla on Bajamaja ja jätepiste. Polttoainetta ei ole saatavilla. Leipää ja leivonnaisia myydään luostarin ravintolasta. VALAMO Valamon rauhassa kuluu helposti päivä ja parikin. Parillakymmenellä eurolla sai opastetun kierroksen luostarialueella, sai tutustua kaikkiin näyttelyihin ja kaiken lisäksi vielä maukkaan lounaan Trapesan seisovasta pöydästä. Onneksemme pääsimme kuuntelemaan Konevitsan luostarikuoron mahtavaäänisten ammattilaulajien konserttiakin. Ortodoksiset kirkonmenot ovat kiinnostavaa koettavaa myös muunuskoisille. Luostarin hautausmaahan on munkkien ja nunnien lisäksi haudattu mm. Pentti Saarikoski. Hiukan erikoisilta näyttävät pienet koirankopin kaltaiset hautamökit. Luostari hautausmaalla Heinävedellä sijaitsevaan Valamon luostariin on nykyisin esteetön pääsy. Korkeampimastoisia rajoittanut sähkölinja on korotettu 17 metriin. Matkan ajallista pituutta lisää elämyksellinen Varistaipaleen kanava. Näyttävä 4kammioinen kanava kerää rannoilleen runsaasti uteliasta väkeä jännittämään, pääsevätkö veneet kunnialla kanavan läpi. Pääseväthän ne, mutta aikaa on varattava vähintäänkin tunti. Sulkukammioiden laidoilta roikkuvat köydet ovat kätevä kiinnittymis-tapa. Valitet- 21 veään kiitettävästi. Räsänen operoi kantosiipialus m/s Suvi-Tuulella, m/s Sujjauksella ja m/s Kertulla. Valto Holopainen järjestää retkiä m/s Sofiallaan. TUUSNIEMI Tuusniemen kunta on panostanut matkailuun. Alkukeväästä kuopiolaisetkin saivat postin mukana uusinta tietoa kunnan matkailutarjonnasta. Kallavesj’ -messuilla Tuusniemellä on aina oma osastonsa. Eräs osoitus tuusniemeläisten aktiivisuudesta on sekin, että Juojärvi äänestettiin Pohjois-Savon maakuntajärveksi. Sinne meni sekin titteli ohi Kallaveden. Se ei tosin ole mitään uutta. Pääsimmehän Saastamoisen taidekokoelmankin käsistämme Espooseen omaa saamattomuuttamme. Tuusniemen satamassa oli myös salaperäinen Keila-alus. Sen ikkunat oli peitetty, niin ettei laiturilta päässyt kurkistelemaan sisälle alukseen. Keila on Meritaito nimisen firman mittausalus. Meritaito on entisestä Merenkulkulaitoksesta erotettu ja yksityistetty yksikkö, joka myy palveluitaan nykyiselle Liikennevirastolle. Entiset työkaverit tekevät entisiä töitään nyt kahdelle eri työnantajalle. Tokihan Juojärvi on maineensa ansainnut. Kirkasvetinen järvi mutkittelee peräti kolmen maakunnan alueella. Jo kivikaudella se lienee ollut hyvin samanlainen kuin tänä päivänä. Kun Saimaan vedet puskivat itsensä maan kohoamisen ja kallistumisen myötä Imatrankosken kautta Suomenlahteen noin 2000 vuotta sitten, putosi vedenpinta järvialueella noin 20 metriä. Koska Juojärvi oli erillinen järvi, jäi sen pinta entiselleen ja sen rantamaisemat ovat edelleen samankaltaiset kuin tuhansia vuosia sitten. Järvi on myös niin puhdas, että sen vettä voi huoletta juoda. Meritaidon mittausalus Kaverit kertoivat luotaavansa nyt Tuusniemen vesiä rannasta rantaan. He olivat löytäneet aivan väylien tuntumasta talon kokoisia kiviä. Mittaustuloksista he eivät saa kertoa mitään yksityiskohtaista tietoa ulkopuolisille. Tulokset myydään Liikennevirastolle ja Paikalliset yrittäjät Eino Räsänen ja Valto Holopainen hyödyntävät kotijär- 22 sitten tieto siirtyy lopulta karttatiedoksi. roudata keskustasta kanistereilla. Rankassa vesisateessa tuli tehtyä useampi noutoreissu. Joku säälittävä urho oli voimansa tunnossa rikkonut grillikodan oven ja kota oli pois käytöstä. Tuusniemen satamasta löytyy paljon positiivista. Vierasvenelaiturilla on riittävästi poijupaikkoja, vesi ja sähkö. Periaatteessa polttoainettakin saa läheisen viihdekeskus Hojo Hojon laiturista. On uudenkarhea satamapaviljonki, jonka suihkutilat lienevät Vuoksen vesistön parhaat. Astioiden ja muunkin pyykin pesuun on asianmukaiset tilat. Satamassa on myös grillikota ja jätepiste. Satamaan ankkuroitu Juojärvilaiva tarjoaa majoitus- ja kahvilapalveluita. Laivassa on myös 2 saunaa. Pois lähtiessämme saimme ravintolalaivan keittiöstä kattilalliset maukasta muikkukeittoa. Satamapaviljongista saa lainata panttia vastaan polkupyöriä. Kadun asfalttiin on maalattu selkeä polku keskustaan, josta löytyvät kaikki tarpeelliset palvelut. Soppajonossa m/s Juojärven keittiössä OUTOKUMPU Negatiivistakin satamassa on. Vierasvenelaituri on etelän suuntaisilta tuulilta suojaton. Tiukemman kelin vallitessa on hakeuduttava Juojärvi-aluksen suojaisemmalle puolelle. Sellainen keli meillekin sattui. Onneksi satamassa oli m/s Sannikalla KuoPS:n omaa väkeä, jotka ystävällisesti luovuttivat suojaisan paikkansa meille. Polttoainehuolto ei oikein toiminut. Hojo Hojo oli kiinni, emmekä onnistuneet saamaan yhteyttä yrittäjään. Tarvittava polttoaine piti Outokummun rappeutuneen Pitkälahden sataman loputonta venevajarivistöä Outokummun kuparikaivoksen vanha malmisatama on kaukana kaupungista. Vierasvene-satamanakin palvelevasta Pitkälahden satamasta ei palveluita löydy. Ainoa siihen vivahtava on käsikäyttöinen septintyhjennyslaite laituril- 23 la. Ei edes jätehuoltoa ole rappeutuneessa satamassa. Kymmenien punaisten venevajojen rivistö on ainutlaatuinen muisto menneiltä ajoilta. Vastaavaa ei liene missään muualla. kaiden rakennukset ovat vielä hahmollaan ja opastaulut kertovat asukkaiden elämästä. Huomionarvoisia ovat pellon raivauksen sivutuotteina syntyneet taidokkaasti ladotut kiviaidat. Niiden arkkitehtina on toiminut viljelijäperheen tytär. Saaressa laiduntaa vapaina hiehoja ja joskus lampaita. Rohkeasti eläimet kiipeilevät korkeille, sammalpeitteisille ja liukkaille rantakallioillekin maisemaa ihailemaan. Mutta onhan niillä neljä jalkaa, joiden varassa pysyy hyvin pystyssä. Paluumatkalla yövyimme Kojanlahden laiturissa. Vireä kyläyhdistys on kunnostanut entisen kansakoulun ja rakentanut sen pihalle viihtyisän grillikodan, jota satunnaiset kävijätkin voivat käyttää. Laiturilta on vain parisataa metriä kodalle. Koistit ovat suosituimpia rantautumispaikkoja eteläisellä Kallavedellä. Eikä suotta. Suojaisat laiturit, hienot maisemat ja polttopuistakin huolehtii kaupunki. On puuseet, grillipaikat ja Hautokoistissa jopa sauna. Ja kaikki tämä on ilmaista! Tuomaansalo on aivan äärellä. Sen muhkea laavu on toistaiseksi saanut olla rauhassa. Aikaisempihan poltettiin. Tuomaansalon laguuni ja laakeat rantakalliot ovat vertaansa vailla. Saarista löytyy marjoja ja sieniä ämpärikaupalla. Kansakoulu ja kota SUVASVEDEN SAARET, KOISTIT, TUOMAANSALO Jänissalo on useimmiten pääkohteemme Suvasvedellä. Kukkarin selän toisella puolella aukeaa hieno saaristo. Monen tuntema paikka on Paimensaari. Sen luonnonkaunis rantautumispaikka on suojaisa. Saaren historia on mielenkiintoinen, ja siihen pääsee tutustumaan vaeltamalla viitoitettua paimenpolkua pitkin. Viimeisten asuk- Mikäli arvostaa luonnonkauneutta ja rauhaa, ei kuopiolaisten tarvitse lähteä kotivesiltään minnekään. Meri on sitten tietenkin oma lukunsa ja erilaisine haasteineen aina kokemisen arvoinen. 24 Yöllä oli lämpötila tipahtanut yhteen asteeseen. Aamulla ropisi rakeita veneen kattoon, satoi räntää ja oli kova pohjoisenpuoleinen tuuli. Kotimatkalla dieseltuulella edetessä alkoi sataa rakeita päin naamaa. Selkä edellä kohti Kaijansalmea. Linjataulut olivat hyvänä apuna. Oli arktinen olo! SELKÄ EDELLÄ KOTISATAMAAN Päätöspurjehduksen teimme 24. - 25.9. Iivariin. Riisuttiin purjeet, vaihdettiin öljyt, kerättiin sieniä ja puolukoita inhimillisissä oloissa. Kaiken kruunasi kynttiläillallinen tuvassa takkatulen loimussa. JÄRJESTELYTOIMIKUNTA ETSII UUSIA JÄSENIÄ Etsimme joukkoomme uusia ja vanhempia seuramme jäseniä. Tarkoituksena on saada toimintaamme uutta verta ja ideoita. Tuo siis itsesi ja ajatuksesi rohkeasti esille ja ota yhteyttä! Terveisin, Eija Laitinen / 050 557 0247 KATSASTAJAN PERUS- JA UUSINTAKURSSI Savonlinnan Pursiseura järjestää yhteistyössä SPV:n katsastustoimikunnan kanssa katsastajan perus- ja uusintakurssin kevättalvella 2014. Kurssien toteutuminen edellyttää vähintään 20 osallistujaa Järvi-Suomen alueelta. Ilmoita seuran toimistolle, jos sinulla on halukkuutta osallistua katsastajan peruskurssille tai haluat päivittää lisenssiä. 25 IIVARINSALON TARINA (II) telmä perustuu radioaktiivisten alkuaineiden isotoopin (esim. uraani-238) hajoamiseen toisen alkuaineen isotoopiksi (lyijy-206). Kun tiedetään lähtö- ja tuloisotooppien määrät näytteessä sekä tunnetaan tutkittavan alkuaineen puoliintumisaika (aika, jonka päättyessä puolet alkuperäistä ainetta on enää jäljellä), niin syntyhetken ikä saadaan laskemalla matemaattisella kaavalla. Menetelmällä ei kylläkään päästä vuoden tarkkuuteen, mutta ollaan tyytyväisiä jo ± 0,5 miljoonasta vuodesta. Eloperäisen aineksen ajoitukseen käytetään radioaktiivisen hiilen puoliintumiseen perustuvaa C-14 -menetelmää. Kuva 1. Iivarinsalon Pitkäthiekat Iivarinsalon saari on pääasiassa hiekkaa. Sen alta pilkistää pienialaisia kalliopaljastumia saaren länsi- ja pohjoisrannalla. Hiekkarannoista yhtenäisin on yli 400 metriä pitkä Pitkäthiekat saaren itärannalla (kuva 1). Saaren sisäosa on varsin tasaista. Suurin osa siitä on 85 m merenpinnan yläpuolella (mpy), vähän yli 3 metriä Kallaveden keskiveden tasoa (81,8 m) korkeammalla. Lisäksi neljä pientä kumparetta kohoaa noin 88 metrin korkeuteen mpy. Niistä yksi on Pursiseuran huvilan vieressä. Tässä Iivarinsalon tarinassa kuvataan saaren synty- ja kehitysvaiheita aikojen alusta nykyhetkeen ja tulevaisuuteenkin. Viimeisimmässä geologisessa kalenterissa (ICS v2013/01) aikajaksoista käytetään seuraavia nimiä ja ikärajoja: eoni, era, periodi, epookki. Eonit kestävät satoja miljoonia, jopa miljardeja vuosia. Niitä on neljä: haadeinen (4 600–4 000 milj. v), arkeeinen (4 000–2 500 milj. v), proterotsooinen (2 500–540 milj. v) ja fanerotsooinen (540 milj.v. – nykyhetki). Kolme ensimmäistä eonia kuuluu prekambriaikaan. Prekambri tarkoittaa aikaa ennen kambria (540–485 milj. v). Fanerotsooinen eoni on jaettu 12 alle 100 miljoonan vuoden mittaiseen periodiin eli kauteen. Fanerotsooisen eonin aloittaa kambrikausi. Nyt eletään AJANLASKU Ennen kuin mennään historiaan, niin johdannoksi iänmäärityksestä. Geologisessa ajanlaskussa ikä määritetään radioisotooppimenetelmällä. Mene- 26 kvartäärikautta (alkoi 2,59 miljoonaa vuotta sitten). Geoalaa käsittelevissä aikaisemmin ilmestyneissä julkaisuissa asiasisältö ei välttämättä ole muuttunut, vaikka siinä esitetyt aikajaksojen ikärajat poikkeavatkin viimeisimmän ohjeistuksen rajoista. dia) vuotta sitten. Alkumaapallo oli aluksi kylmä ja yhteen kasaantunut aines oli löyhästi liittynyt toisiinsa. Kokoonpuristuminen, pallon pintaan kohdistunut kosmisten hiukkasten ja meteoriittien pommitus sekä radioaktiivisen aineksen tuottama lämpö muuttivat maapallon pian hehkuvan kuumaksi tulipalloksi seuraavaksi 120 miljoonaksi vuodeksi. Iivarinsalon paikka ei ollut silloin tiedossa. Prekambriajan ja fanerotsooisen eonin välinen aikaraja on maapallon historiassa merkittävä raja – prekambriajalla vähäistä elämää hallitsivat alkeelliset yksisoluiset eliöt, mutta fanerotsooisen eonin alkaessa alkoi monisoluisten eliöiden jättimäinen kehittyminen. Yhtenä vaikuttavana syynä siihen oli se, että prekambriajan syanobakteerit, nykyisten sinilevien (bakteereja) esimuodot, yhteyttivät ilmakehästä hiilidioksidia ja vapauttivat sinne happea. Nykytasonsa, 21 % ilmakehän tilavuudesta, happipitoisuus saavutti noin 400 miljoonaa vuotta sitten. KEHÄRAKENTEISEKSI PALLOKSI Olosuhteet rauhoittuivat vähitellen, lämpötila aleni ja noin 4 450 miljoonaa vuotta sitten maapallolle alkoi kehittyä kehärakenne. Maapallon keskustassa on nykyisin rautaa ja nikkeliä sisältävä 3470 km paksu kaksiosainen ydin. Sisäydin on kiinteä, mutta ulkoydin on sula. Nestemäinen rauta ulkoytimessä aiheuttaa Maan magneettikentän. Ydintä ympäröi 2830 km paksu vaippa, joka on yläosastaan osittain sula. Kivistä koostuvista kehistä uloimpana on kuori. Sen paksuus nykyisillä merialueilla on 7–10 km ja manneralueilla 30–40 km. Merialueiden kuori on kivilajiltaan basalttia eli laavakiveä. Mantereinen kuori koostuu useista kivilajeista, mutta pääkivilajina ovat graniitti ja graniitin sukuiset kivet. Iivarinsalo sai vieläkin odottaa paikkaansa. AIKOJEN ALUSSA Aivan alussa maailmankaikkeus syntyi äärimmäisen tiheän ja kuuman tilan räjähdyksessä (engl. Big Bang) 13,8 miljardia vuotta sitten. Aurinkokuntamme kehittyminen alkoi auringon syntyessä vajaa 5 000 miljoonaa vuotta sitten. Planeetta Maan muodostuminen alkoi kun avaruuden kiviaines sekä pöly- ja kaasupilvet kasaantuivat yhteen noin 4 570 miljoonaa (4,57 miljar- 27 Mainittujen kehien lisäksi maapalloa ympäröi ilmakehä ja vesikehä. Kiinteän kuoren kehittyminen mahdollisti Maan sisäisen kuumuuden sulattaman kiviaineksen, laavan, purkautumisen tulivuorista maanpinnalle. Laava jähmettyi kovaksi kiveksi, mutta laavan sisältämä vety ja happi vapautuivat ja muodostivat yhdessä muiden kaasujen kanssa vesihöyryä. Siitä syntyi vähähappinen alkuilmakehä. Maapallon jäähtyessä vesihöyry tiivistyi vedeksi. Se kerääntyi rankkasateina maankuoren altaisiin valtameriksi ja järviksi – vesikehäksi. Merien synty mahdollisti myöhemmässä vaiheessa elämän kehityksen maapallolla. Nykyisin maapallon pinta-alasta noin 71 % on veden peittämää. Kanadassa Acasta-joen varresta, noin 300 km Ison Orjajärven pohjoispuolelta. Länsi-Australiassa hiekkakivestä löydettyjen zirkoni-nimisen mineraalien ikä on 4 404 miljoonaa vuotta. Koska hiekkakivet syntyvät aikaisempien kivien rapautumistuotteista, niin kivessä olevien yksittäisten mineraalien ikä osoittaa lähtökiven ikää. KALLIOPERÄ, KRATONI JA MANNERLAATTA Jos maapallolla ei olisi meriä, niin pallon pinta näyttäisi ulkoavaruudesta katsottaessa samanlaiselta kuin kuu täydenkuun aikaan. Sen pinnalla tummana erottuvat alueet ovat basalttia, joka heijastaa auringon valoa huonommin kuin vaaleiden alueiden graniitti. Kuva 2. Fennoskandian kallioperän pääosat Maapallon kiinteää kuorta sanotaan kallioperäksi. Iältään prekambrista kallioperää nimitetään peruskallioksi. Suomen kallioperä kuuluu Fennoskandian kilpi-nimiseen peruskallioalueeseen (kuva 2), johon Suomen lisäksi kuuluvat Ruotsi ja Kuolan niemimaa. Ukrainassa on vastaavanlainen perus- ALKUKUOREN IKÄ Alkuperäisen kuoren ikä ei ole tiedossa, mutta tällä hetkellä maapallon vanhin kivi on 4 031 miljoonaa vuotta vanha tonaliittigneissi, ns. Acastagneissi. Se on löydetty Luoteis- 28 kallioalue (Ukrainan kilpi). Näiden kilpien välinen alue on nuorempien kivilajien ja maaperäkerrostumien peitossa, mutta yhdessä ne muodostavat laajaan Euraasian mannerlaattaan kuuluvan peruskalliokratonin. Kratoni tarkoittaa sellaisen mantereisen kuoren aluetta, joka on säilynyt muuttumattomana ainakin 500 miljoonaa vuotta ja jonka juuret ulottuvat syvemmälle (paikoin jopa 300 km:n syvyyteen) Maan sisään kuin normaali mantereinen kuori. Suomessa kuoren paksuus on paikoin 65 km. Mannerlaatat ovat maapallon kuoresta syntyneitä jäykkiä laattoja, jotka kelluvat ja liikkuvat magmavirtausten vaikutuksesta vaipan pinnalla. Mantereisen kuoren laattoja ovat esim. Euraasia, Afrikka, Amerikka ja merellisen kuoren laattoja esim. Tyynen valtameren laatta. Laattojen saumoissa tapahtuu maanjäristyksiä ja tulivuoritoimintaa. tsooiset kivilajit syntyivät arkeeisten vuoristojen rapautumistuotteista pääasiassa 2 450–1 900 miljoonaa vuotta sitten. Alkujaan löyhistä rapautumistuotteiden sora-, hiekka-, savi- ja kalkkileijukerrostumista sekä sekaan purkautuneista laavoista kiteytyi lopulta noin 1 900–1 880 miljoonaa vuotta sitten kovia kiviä, kuten kvartsiitteja, karbonaatti- eli kalkkikiviä, laavakiviä sekä kiilleliuskeita ja -gneissejä. Kiteytyminen tapahtui 10–15 km syvyydessä maankuoressa 1880 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneessa mannertörmäyksessä ja poimuvuoriston (Svekofennidit) syntymisessä. Siinä rytinässä alkujaan maanpinnalla kehittyneen kiviaineksen joukkoon tunkeutui myös syväkivimagmaa eli kivisulaa, josta kiteytyi graniitteja granodioriitteja, tonaliitteja ja gabroja laajahkoina kivipahkuina ja kapeina juonina (graniittija diabaasijuonet). SUOMEN JA IIVARINSALON KALLIOPERÄ Suomen kallioperä koostuu arkeeisista ja proterotsooisista kivilajeista. Arkeeiset kallioperän kivet ovat yli 2 500 miljoonaa vuotta vanhoja graniittisia ja tonaliittisia gneissejä sekä niiden joukossa olevia vulkaanisia (tulivuoren) kiviä ja sedimenttisyntyisiä liuskeita. Ne edustavat poiskuluneiden, ikivanhojen vuoristojen juuriosia. Protero- Kuva 3. Graniittigneissiä Suomen ja samalla Euroopan Unionin vanhin kivi on Pudasjärven Siuruan 29 kylällä löydetty 3 500 miljoonan vuoden ikäinen graniittinen gneissi. Koko Euroopan vanhin kivi on Ukrainassa sijaitseva 3 600 miljoonaa vuotta vanha gneissi. saaren kallioissa, kuten esim. Kuopion Järvipelastajien tukikohdan laiturirannassa ja huvilan sisäänkäynnin edessä (kuva 3). MANNERVAELLUSTA Kuopion alueen kallioperä koostuu edellä mainituista arkeeisista ja proterotsooisista kivilajeista. Iivarinsalon kallioperän kivilaji on pääasiassa arkeeista eli yli 2 500 miljoonaa vuotta vanhaa graniittista gneissiä, jota nuoremmat proterotsooiset graniittijuonet leikkaavat. Gneissille on ominaista tummasta ja vaaleasta kiviaineksesta koostuvat juovat. Kiveä on nähtävissä Maan magneettikenttä jättää jäljen kivisulasta syntyviin kiviin. Kiviin kiteytyvät magneettiset mineraalit, pääasiassa magnetiitti (Fe2O3), asettuvat syntyhetkellä vallitsevan magneettikentän suuntaisiksi. Paleomagneettisella tutkimuksella voidaan tuo suunta määrittää ja tulosten perusteella koota mannervaelluskartta (kuva 4). Ihan 30 metrien tarkkuudella sijaintia ei tosin saada. Noin 2 400 miljoonaa vuotta sitten Fennoskandian kilven itäinen osa sijaitsi parikymmentä astetta etelään päiväntasaajalta ja huomattavasti lännempänä kuin nyt. Siellä oli myös Iivarinsalon kallioperä. Kun kilven läntinen osa oli liittynyt kiinteästi itäosaan 1 880 miljoonaa vuotta sitten, Fennoskandia oli parikymmentä astetta päiväntasaajan pohjoispuolella matkalla päiväntasaajan eteläpuolelle. Noin 550 miljoonaa vuotta sitten eli vähän ennen kambrikauden alkua alkoi Fennoskandian ja Iivarinsalon vaellus nykyiselle sijaintipaikalleen. Noin 420 miljoonaa vuotta sitten Fennoskandian länsireunaan poimuttui Kaledonidien vuoristo, kun silloinen Laurentian manner (Pohjois-Amerikan kratoni) törmäsi Fennoskandian kilpeen jääden siihen noin sadaksi miljoonaksi vuodeksi. Silloin Amerikkaan olisi päässyt kärrykyydillä. Noin 150 miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Amerikka erkani jälleen omaksi mantereekseen. Kaledonidien jatkeet Amerikan puolella on Appalakkien vuoristo. on iältään 2 400–2 300 miljoonaa vuotta. Viimeisen kahden miljoonan vuoden ajalta eli kvartäärikaudelta (alkoi 2 588 miljoonaa vuotta sitten) Suomessakin on todisteita ainakin viidestä jäätiköitymisvaiheesta. Euroopan viimeisin jäätiköitymisvaihe, Veiksel-jääkausi, alkoi noin 115 000 vuotta sitten. Veiksel-jäätikön paksuuden arvellaan olleen noin 2–3 km. Laajimmillaan noin 20 000 vuotta sitten jäätikkö ulottui etelässä Berliinin eteläpuolelle, idässä Pietarin ja Moskovan puoliväliin ja lännessä Brittein saarille. Pohjois-Saksasta mannerjäätikkö alkoi perääntyä noin 19 000 vuotta sitten. Suomesta jäätikön vetäytyminen alkoi noin 13 000 vuotta sitten ja päättyi noin 10 500 vuotta sitten. Kokonaan Veiksel-mannerjäätikkö suli Pohjolasta noin 9 500–8 500 vuotta sitten. JÄÄTIKÖN SYNTY Jäätikön synty edellyttää niin suurta kylmenemistä, että talvella satava lumi ei ehdi sulaa kesän aikana. Lumimäärän lisääntyessä syntyy ensin karkeaa lumijäätä, joka syvemmällä muuttuu lumimassan painon lisääntyessä jäätikköjääksi. Pohjimmaisten kerrosten jää muuttuu plastiseksi ja alkaa lopulta virrata joko kielekkeinä tai tasaisena virtana. Aluetta, jonne lunta kertyy JÄÄKAUSI Maapallolla on ollut useita jääkausia. Suomessa vanhimmat merkit jääkaudesta löytyvät Pohjois-Karjalassa Enon Urkkavaaran kallioissa, joiden jäätikkösyntyinen kivimuodostuma, tilliitti, 31 jatkuvasti ja on lumirajan yläpuolella, sanotaan kasautumis- eli akkumulaatioalueeksi. Sen vastakohta on vähenemis- eli ablaatioalue. Siellä jää häviää sulamalla ja haihtumalla. Nykyhavaintojen mukaan jään alla virtaava vesi voi jäätyessään kasvattaa jäätikköä myös altapäin. rajaa maaperän maalajiksi. Suomessa maankamarasta vain 3 % on avokalliota, loppu on maapeitteen verhoamaa tai vesistöjen alla. Maaperän paksuus vaihtelee alle metristä (11 % maaperän pinta-alasta) jopa sataan metriin. TEHOMUOKKAUSTA Muotonsa ja alustansa mukaan jäätiköt luokitellaan kahteen päätyyppiin: vuoristojäätiköt ja mannerjäätiköt. Vuoristojäätiköt sijoittuvat vuoristojen rinteille ja niistä voidaan erottaa useita alatyyppejä. Ominaista niille on virtaaminen yhteen suuntaan, ja siitä syystä niitä sanotaan myös jäävirroiksi. Mannerjäätiköt ovat laaja-alaisia ja peittävät alleen niin mantereita kuin meriä. Jää virtaa niissä keskustasta ulospäin kaikkiin suuntiin. Kuva 5. Jäätikön kulutusmerkit Nykyisin ihminen muokkaa maankamaraa varsin tehokkaasti ottamalla kallioja maa-ainesta omiin tarpeisiinsa. Viimeisen jääkauden mannerjäätiköt muokkasivat silloista maankamaraa ihmistäkin tehokkaammin, mutta tuottivat myös uutta maa- ja kiviainesta. Muokkauksen merkit näkyvät myös Iivarinsalon kallioissa ja maaperässä. MAANKAMARA Maankamaraksi sanotaan maankuoren pintaosaa. Siihen kuuluu erilaisista kivilajeista koostuva kiinteä kallioperä ja sen päällä oleva irtonaisista maalajeista, kuten sora, hiekka ja savi, muodostunut maaperä. Irtonaiset maalajit ovat terävärajaisesti rapautumattoman kalliopinnan päällä. Käytännössä se tarkoittaa, että lapiolla voi käsitellä maaperää, mutta ei kalliota. Paikoin tavataan rapautunutta kalliota (rapakalliota), joka vaihtuu ilman selvää Etenevän jäätikön suurin vaikutus kohdistui maankamaraan. Siellä missä vanha maaperä oli päällimmäisenä, jäätikkö siirsi sitä joko toiseen paikkaan tai sekoitti sitä syntyvään uuteen maa- 32 ainekseen. Syntyvä maalaji oli yleensä moreenia. Sille on tunnusomaista kulmikkaat, monenkokoiset kivikappaleet, joiden välissä on kaikkia maalajitteita sorasta saveen asti. Pohjamoreeni on kallioalustaa vasten kasaantunutta moreenia. Iivarinsalon maaperää ei ole erityisesti tutkittu, mutta tyypillistä pohjamoreenia ei näytä olevan. 900–1 880 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneessa mannertörmäyksessä syntyi kallioperän rikkoutumisvyöhykkeitä, joista merkittävimmät ovat mainitun suunnan suuntaisia. Kallioiden pintaan syntyi myös suuria kouruja. Niiden lisäksi syntyi kaarimaisia kulutusmuotoja, kuten pirstekaarteita, sirppikouruja, sirppi- ja simpukkamurroksia. Uurteita ja kouruja on nähtävissä esim. Järvipelastajien laiturikalliossa (kuva 6). Kallioperään etenevä mannerjäätikkö jätti monenlaisia merkkejä (kuva 5). Katerpillarin eli puskutraktorin tavoin jäätikkö irrotti ja työnsi edellään tai painoi alleen kalliopintojen rapautunutta kiviainesta. On arvioitu, että rapautuneen aineksen lisäksi mannerjäätikkö hioi pois vähintään seitsemän metrin paksuisen kerroksen terveestä eli rapautumattomasta kallionpinnasta. Syntyi sileitä ja pyöreäpintaisia silokallioita, joiden muoto muistuttaa sianselkää. Kallioiden vastasivu eli sivu, joka ensimmäisenä kohtaa etenevän jäätikön reunan, muotoutui loivaksi. Suojasivu jäi pystyksi ja rikkonaiseksi, kun ylikulkeva jää repi kalliosta kappaleita mukaansa. Kuva 6. Jäätikön muokkaama kallio MAAPERÄN RAKENTAMISTA Kun etenevä mannerjäätikkö muokkasi kallioita ja maaperää varsin reippaasti, niin perääntyvä eli sulava mannerjäätikkö sen sijaan pyrki korjaamaan aikaansaannoksiaan. Jäätikön ja lumen sulamisvesistä sekä sadevesistä koostuva vesi kulkeutui jäätikön pohjaosiin pystykuilujen ja -rakojen sekä railojen ja tunnelien kautta. Vesi kuljetti mukaan kivi- ja maa-ainesta, jota paksuun jäämassaan oli pitkän reissun aikana Jäätikön alapintaan tarttuneet isot kivilohkareet raapivat karkean hiomapaperin tavoin uurteita kalliopintaan. Uurteiden suunta kertoo jäätikön kulkusuunnan. Suomessa yleinen kulkusuunta on luoteesta kaakkoon. Siihen on osaltaan vaikuttunut se, että 1 33 kertynyt erittäin runsaasti. Virtauksen mukana kulkenut kiviaines pyöristyi, hioutui ja lajittui. Tuloksena oli someroa (harjusoraa, kiviä 10–50 paino- %), soraa, hiekkaa ja silttiä. Niitä kerrostui tunneleihin ja railoihin sekä jäätikön reunan eteen tunnelien tai railojen suulle. nais-Suomesta Lahden kautta PohjoisKarjalaan. MERI- JA JÄRVIVAIHEITA Perääntyvä jää saavutti Suomen etelärannikon noin 13 000 vuotta sitten, mutta pysähtyi noin 12 250 vuotta sitten lähes tuhanneksi vuodeksi kasaamaan Salpausselkiä I, II ja III Hangosta Lohjan kautta Lahteen ja sieltä Kouvolan, Lappeenrannan ja Imatran kautta Pohjois-Karjalaan kulkevalle linjalle. Jäätikön edessä lainehti silloin Baltian jääjärvi, Itämeren suolaton esivaihe. Se vaihtui suolaiseksi Yoldiamereksi, kun Baltian jääjärvi yhdistyi Atlantiin noin 11 600 vuotta sitten. Salpausselkä III:lta, ulottuu vain Kemiöstä Hämeenlinnaan, jäätikkö lähti noin 11 300 vuotta sitten, mutta malttoi vielä 11 000–10 900 vuotta sitten tehdä Porin seudulta Jyväskylän luoteispuolelle ulottuvan Sisä-Suomen reunamuodostuman. Kuopion seutu oli 11 000 vuotta sitten jäästä vapaa. Yoldiameren aaltojen huuhtomia rantatörmän kiviä on maankohoamisen seurauksena nykyisin nähtävissä Puijon rinteellä 143 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella (mpy). Puijon ylin osa, suunnilleen hyppyrimäen portaiden alapään tasolta alkaen, oli vedenkoskematon Yoldiameren saari. Muita silloisia saaria Kuopiossa olivat mm. Suuri ja Pieni Neulamäki, Taivaan- Jäätikön perääntymissuuntaan muodostui pitkiä harjujaksoja (esim. Punkaharju). Niille on ominaista karkea soraa (someroa) ja hiekkaa sisältävä ydinosa. Aines hienonee reunoille päin. Reunalle on voinut kerrostua hienoa silttiä ja savea. Iivarinsalo kuuluu pitkittäisharjuun, jota sanotaan Kuopionharjuksi. Sitä voidaan seurata PohjoisKallaveden Reposaaresta Niuvanniemen ja Harjulan kautta kauppatorille, Vahtivuoren mäelle (Tuomiokirkon mäki), Väinölänniemelle ja sieltä edelleen Hietasalon ja Iivarinsalon kautta Ritoniemelle. Iivarinsalossa harjun karkeaa ydintä ei tunneta, mutta hiekkaa on runsaasti ja saaren eteläosassa Pursiseuran tukikohdan vieressä maaaines on hietaa ja saveakin. Jäätikön pysähdyttyä pitemmäksi aikaa paikalleen ilmaston kylmenemisen vuoksi, syntyi sen eteen reunan suuntaisia reunamuodostumia, suistoja. Tunnetuimpia reunamuodostumia ovat Salpausselät, jotka ulottuvat Lou- 34 pankko, Laivonmäki, Jynkänvuori ja hieman yllättäen Huuhanmäen huippu tähtitornin ympärillä. Kuopion ja Iivarinsalon maaperän ikä ei ole tiedossa, mutta noiden edellä mainittujen jäätikön liikkumistietojen perusteella voidaan olettaa jäätikön olleen tekemässä Kuopionharjua noin 11 200–11 100 vuotta sitten. keskustan Valkeisenlammen rantatie on tuolla korkeudella. Lampi oli 6 000 vuotta sitten Suur-Saimaan lahti. Nykyisin sillä on katettu laskuoja Kuopionlahteen. Suur-Saimaan laskujoeksi puhkesi Vuoksi noin 5 700 vuotta sitten. Veden pinta laski silloin Kallavedessä pari metriä. Kuopionharju on 5–15 metriä korkea, loivarinteinen hiekkaselänne, jota muinaisen Saimaan rantavoimat ovat voimakkaasti tasoittaneet. Hyviä esimerkkejä siitä ovat Hietasalo (pinta 91– 92 metriä mpy) ja Iivarinsalo (pinnasta suurin osa 85 metriä mpy). Iivarinsalon itärannalla on nähtävissä 85 metrin tason ja nykyisen rannan välissä 2–3 pengertä (kuva 7). Ne osoittavat aikaisemman rantaviivan, mutta niiden liittymisestä johonkin tiettyyn kehitysvaiheeseen ei ole tietoa. Rantakivikkoa, ns. pallekivikkoa ei ole, koska maa-aines ei alun perin ole sisältänyt karkeaa kiviainesta. Kuva 7. Aikaisempaa Iivarinsalon rantaa Yoldiameri-vaihe päättyi noin 10 600 vuotta sitten kun maankohoaminen katkaisi yhteyden valtamereen. Kallavesi kuroutui Yoldiamerta seuranneesta Itämeren Ancylusjärvi-vaiheesta 9 500 vuotta sitten. Siitä alkaen Kallavesi kuului osana Pielavedeltä Joensuuhun, Mikkeliin ja Lappeenrantaan ulottuvaan Suur-Saimaaseen. Vesistön laskujoki Ancylusjärveen oli aluksi Pielavedellä. Maankohoaminen kallisti järviallasta ja aiheutti vedenpinnan nousun, joka oli korkeimmillaan 6 700–6 000 vuotta sitten. Suur-Saimaan ranta Kuopiossa on nykyisin nähtävissä 100– 102 metrin korkeudella mpy. Kuopion IIVARINSALON NYKYISYYS JA TULEVAISUUS Iivarinsalossa puut humisevat ja tiputtavat neulasia ja lehtiä maahan, jossa sammaleet ja muu aluskasvillisuus pieneliöineen elää tyytyväisenä. Ympäröivän veden aallot huuhtelevat saaren hiekkarantoja (kuva 8). Vesirajassa ja sen yläpuolella oleva hiekka koostuu 35 vaaleasta, lasimaisesta kvartsista (kv) ja punertavasta maasälvästä (ms). Vedenpinnan alapuolella kvartsin ja maasälvän joukossa on mustaa biotiitti-nimistä kiillettä (bt). Kokonaan erilleen huuhtoutuneesta biotiitista kehittyy lopulta savea. Vedenpinnan alapuolella aaltotoiminnan seurauksena on hiekkaan muotoutunut aallonmerkkejä eli kareita (kare). Saari elää nyt varsin rauhallista aikaa tuhansia miljoonia vuosia kestäneessä geologisessa kiertokulussa. kiertoliikkeen vaihteluista ja nykyisen ilmaston lämpenemisestä. Tutkijoiden mukaan pelkästään kiertoliikkeeseen pohjautuvan ennusteen perusteella seuraava laajahko viileneminen pohjoisessa tapahtuu noin 15 000–20 000 vuoden kuluttua ja hyvin laaja noin 60 000 vuoden päästä. Jos ilmaston lämpeneminen, pääasiassa hiilidioksidipäästöjen lisääntyminen nopeutuu, niin nykyinen lämmin vaihe jatkuu vielä noin 30 000 vuotta ja seuraava jääkausi toteutuisi vasta noin 60 000 vuoden kuluttua. Veneen vaihtamisella moottorikelkkaan ei ole kiirettä. Geologisen menneisyyden tulkinta perustuu aktualismin periaatteeseen. Sen mukaan nykyisyys on menneisyyden avain eli nykyiset geologiset tapahtumat ovat toimineet myös menneisyydessä. Kääntäen periaatetta voidaan soveltaa myös tulevaisuuden ennustamiseen. Jos mitään yllättävää ei tapahdu, niin Atlantti jatkaa pari sataa miljoonaa vuotta sitten alkanutta laajenemistaan ja Tyyni valtameri jatkaa kutistumistaan. Nykyvauhdilla syntyy uusi supermanner kun Euraasia ja Pohjois- Amerikka yhdistyvät noin 250 miljoonaan vuoden kuluttua. Siinä ajassa Iivarinsalon avokalliot ehtivät rapautua kokonaan. Perinnetoimikunta Heikki Lukkarinen KIRJALLISUUTTA Geologia.fi. Geologista tietoa sisältä sivusto, jonka toiminnasta vastaa Suomen Kansallinen Geologian Komitea (SKGK). ICS v2013/01: International Chronostratigraphic Chart (Kansainvälinen aikastratigrafinen taulukko). International Commission on Stratigraphy (Kansainvälinen stratigrafiakomissio). www.stratigraphy.org/ICSchart/Chron ostratChart2013-01.pdf. Paljon todennäköisempää on, että seuraavan jääkauden jäät voivat muokata Iivarinsalon kallioita, rantoja ja laitureita. Sen alkaminen riippuu Maan Kejonen, A. 2005. Kuopion karttaalueen maaperä. Maaperäkartan seli- 36 tys. Lehti 3242 12. Geologian tutkimuskeskus. www.gtk.fi/tietopalvelut/tietokannat/ GTKkartat - GTK:n kartat ja karttaselitykset. www.gtk.fi/tietopalvelut/tietokannat/ GTKkartat - GTK:n kartat ja karttaselitykset. Lunkka, J. P. 2008. Maapallon ilmastohistoria - kasvihuoneista jääkausiin. Gaudeamus. Koivisto, M. (toim.) 2004. Jääkaudet. WSOY. Saarelainen, J. ja Luukkanen, A. 1992. Suursaimaa ja sen rantakerrostuman peittämä muinainen suo Kuopiossa. Savon Luonto 23. Lehtinen, M., Nurmi, P. ja Rämö, T. (toim.) 1998. Suomen kallioperä: 3000 vuosimiljoonaa. Suomen geologinen seura. Taipale, K. ja Saarnisto, M. 1991. Tulivuorista jääkausiin. WSOY. Lukkarinen, H. 2008. Siilinjärven ja Kuopion kartta-alueiden kallioperä. Kallioperäkartan selitys 1:100000. Lehdet 3331 ja 3242. Geologian tutkimuskeskus. Kuva 8. Rantahiekan käsittelyä 37 Kallavesj’ 2014 –messut järjestetään Kuopio-hallissa 4.-6.4.2014 ja viimekeväiseen tapaan yleisöllä on tapahtumaan ilmainen sisäänpääsy. Odotettavissa on siis jälleen, että Kuopio-halli täyttyy ääriään myöten kävijöistä ja hyvästä messutunnelmasta. pyörittämiseen tarvittaisiin nyt muutama henkilö. Hommasta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä seuran toimistolle (040 760 3446 / [email protected]). Ravintola Reimarin ja Kippari-Pubin yläpuolelle viritetään spinnut entiseen malliin. Myös uuden kahvilan yläpuolelle on tarkoitus laittaa spinnut, joten niitä tarvittaisiin ensi keväänä aiempaa enemmän. Jos sinulta löytyy tätä tarkoitusta varten sopivia purjeita, niin laita ne talven ajaksi sellaiseen säilöön, että ne on helppo tuoda messuille huhtikuun alussa. Spinnut on tarkoitus asentaa paikoilleen ennen muiden rakennelmien tekemistä tiistain 1.4. ja keskiviikon 2.4. aikana. Messujen onnistumisen edellytyksenä on myös ensi keväänä seuran jäsenten aktiivinen osallistuminen messutalkoisiin. Merkatkaa siis tapahtuma jo valmiiksi ensi vuoden kalentereihinne. Kallavesj’ 2014 messuille on tarkoitus perustaa lapsiparkki, johon vanhemmat voivat jättää lapsensa hetkeksi aikaa hoitoon pientä korvausta vastaan. Lapsiparkki rakennetaan Kuopiohallin välikerroksessa olevalle jumppatasanteelle ja sinne tuodaan pienoiskokoinen pomppulinna, askartelutarvikkeita ja muita leluja. Lapsiparkin Lisätietoa messuista ja messutalkoista seuraavassa jäsenlehdessä ja tulevissa kuukausitiedotteissa. 38 Ravintola Reimari ja Kippari Pub saivat viime keväänä Kallavesj’ –messuille kaverikseen uuden kahvilan. Nimeä tälle kahvilalle ei ole vielä keksitty, joten nimestä järjestetään nyt nimikilpailu! Keksi hyvä nimi kahvilalle ja lähetä ehdotuksesi perjantaihin 15.11. mennessä seuran toimistolle [email protected] tai 040 760 3446. Nimikilpailun voittaja julkistetaan seuran pikkujouluissa lauantaina 23.11. Pirttiniemessä. Kahvila nimetään voittaneen ehdotuksen mukaan ja nimen keksijä saa yllätyspalkinnon! Messutoimikunta 39 Kuopion Pursiseuran JÄSENMATKA Helsingin venemessuille lauantaina 8.2.2014 Tarkemmat tiedot matkasta päivitetään seuran kotisivuille www.kuopionpursiseura.fi 40
© Copyright 2024