Korkeakoulut yhteiskunnan kehittäjinä Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden arviointiryhmän loppuraportti Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 5:2013 Veijo Ilmavirta Hannele Salminen Markku Ikävalko Heikki Kaisto Päivi Myllykangas Eero Pekkarinen Hannele Seppälä Touko Apajalahti Korkeakoulujen arviointineuvosto [email protected] Puh. +358 2953 30072, fax +358 9 1607 7608 PL 133 (Meritullinkatu 1), 00171 Helsinki kka.fi Korkeakoulut aluekehityksen edistäjinä (A32282) 441 878 Painotuote JULKAISIJA Korkeakoulujen arviointineuvosto KANSI JA ULKOASU Juha Juvonen ISBN 978-952-206-235-2 (painettu) ISBN 978-952-206-236-9 (pdf) ISSN 1457-3121 PAINATUS Tammerprint Oy, Tampere 2013 TIIVISTELMÄ Julkaisija Korkeakoulujen arviointineuvosto Julkaisun nimi Korkeakoulut yhteiskunnan kehittäjinä. Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden arviointiryhmän loppuraportti Tekijät Veijo Ilmavirta, Hannele Salminen, Markku Ikävalko, Heikki Kaisto, Päivi Myllykangas, Eero Pekkarinen, Hannele Seppälä & Touko Apajalahti Tiivistelmä Arvioinnin tavoitteena oli selvittää, miten yliopistot ja ammattikorkeakoulut määrittelevät yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tehtävänsä, minkälaisia tehtävän toteuttamista edistäviä tai estäviä tekijöitä korkeakoulut tunnistavat sekä miten korkeakoulut seuraavat yhteiskunnallisen vaikuttavuutensa tuloksia. Tavoitteena oli myös tuottaa tietoa korkeakoulujen keskinäistä sekä korkeakoulujen ja alueiden työ- ja elinkeinoelämän sekä julkisten toimijoiden välistä yhteistyötä edistävistä tekijöistä sekä yhteistyön laadusta ja tuloksista. Arviointiryhmän tuli tehdä ehdotuksia siitä, miten korkeakoulujen yhteiskunnallista ja alueellista vaikuttavuutta voidaan vahvistaa sekä miten tulosten arviointia ja seurantaa tulisi kehittää. Arvioinnin kohderyhmänä olivat kaikki Suomen 15 yliopistoa, 6 yliopistokeskusta ja 27 ammattikorkeakoulua. Arvioinnin ohjaavana periaatteena oli korkeakoulujen vaikuttavuuden kehittäminen ja verkottumisen vahvistaminen muiden korkeakoulujen ja alueellisten toimijoiden kanssa. Menetelminä käytettiin aiempiin selvityksiin ja tausta-aineistoihin kohdistunutta dokumenttianalyysia, korkeakoulujen strategioiden syvällistä tarkastelua, korkeakouluille suunnattua yksilöityä laajaa kyselyä, edellisiin perustuvaa työpajatyöskentelyä alueellisissa seminaareissa sekä kaikille alueellisiin seminaareihin osallistuneille korkeakoulujen ja sidosryhmien edustajille suunnattua rajatumpaa kyselyä. Näiden perusteella raportissa tuodaan esille useita korkeakoulujen yhteiskunnalliseen ja alueelliseen vaikuttamiseen kannustavia onnistumisia ja hyviä käytänteitä. Arviointiryhmän keskeisimmät suositukset korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden kehittämiseksi ovat: n Yliopistojen ja ammattikorkeakorkeakoulujen yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen ja Suomen kansainväliseen kilpailukykyyn tähtäävä tehtävä on määriteltävä omaksi tulosalueeksi korkeakoulujen tutkimustehtävän ja opetustehtävän rinnalle. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tehtävän velvoittavuudesta on tarpeen käydä avointa, tuloshakuista ja laajapohjaista keskustelua. n Yliopistojen ja ammattikorkeakorkeakoulujen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden merkitys Suomen kansainväliselle kilpailukyvylle on kirjattava selkeästi osaksi Suomen koulutus-, tutkimus- ja innovaatiopoliittisia ohjelmia sekä aktiiviseksi osaksi korkeakoulujen omia strategisia tehtävien ja tavoitteiden määrittelyjä. n Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulee kehittää yhteistyöstrategioitaan sekä asiakkuuksien ja kumppanuuksien hallintaa. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön edellytyksiä ja mahdollisuuksia on tarpeen vahvistaa lainsäädännöllä. n Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen on tiivistettävä yhteistyötään edellä asetettujen vaikuttavuustavoitteiden saavuttamiseksi. Yhtenäisenä korkeakouluverkostona toimimiseen tulee kannustaa ja tuloksellisesta yhteistyöstä tulee palkita sekä OKM:n että korkeakoulujen rahoitusjärjestelmissä. n Korkeakoulujen tulee kehittää yhteistyötään elinkeinoelämän, julkisten toimijoiden ja toisen asteen oppilaitosten kanssa. Korkeakoulujen yhteiskunnallisen tehtävän mukaista on edistää uuden liiketoiminnan syntyä ja kehittää yrittäjyyden toimintamalleja. Koulutuksen sisältöjen suunnittelussa ja toteutuksessa tulee huomioida paremmin työelämän näkökulma. n Alueellista yhteistyötä tulee lisätä. Elinkeinopolitiikka ja koulutuspolitiikka tulee sovittaa tiiviimmin yhteen siten, että korkeakoulut ovat aktiivisesti laatimassa ja toteuttamassa kansallisia ja alueellisia elinkeinostrategioita. Maakuntakorkeakoulujen toimintaa tulee laajentaa siten, että ne sisältävät maakunnan tai suuralueen kaikkien korkeakoulujen koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiopalvelujen tarjonnan. n Korkeakoulujen kansainvälistä yhteistyötä tulee lisätä sekä kehittää ja hyödyntää verkostoja tehokkaammin. Korkeakoulujen tulee työskennellä aktiivisesti huippuosaamisen siirtämiseksi maailmalta elinkeinoelämään sekä olla kanssakäymisessä elinkeinoelämän kanssa TKI-hankkeissa sekä yritysten innovaatiotoiminnassa. n Tutkimus- ja TKI-toiminnan rahoitusjärjestelmiä tulee kehittää yhteiskunnallisen vaikuttavuuden edistämiseksi. TEKESin tutkimus- ja innovaatiorahoitusta korkeakouluille ja tutkimuslaitoksille tulisi lisätä. Tulevissa EU:n rakennerahasto-ohjelmissa tulisi voida painottaa TKI –toimintaa yhdistettynä koulutukseen. n Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden edistämiseksi tulee kehittää korkeakoulujen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arviointimalli. Arviointimallin tavoitteena on määritellä yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden tavoitteet ja tuloskriteerit kunnioittaen korkeakoulujen erilaisuutta, alueellisuutta ja erityistehtäviä. Arviointimalliin sisällytetään korkeakoulujen vaikuttavuuden itsearviointi sekä muutamia valtakunnallisia ja alueellisia vaikuttavuuden seurannan mittareita, jotka pilotoinnin jälkeen voidaan sisällyttää korkeakoulujen rahoitusmalleihin. Avainsanat Yliopistot, ammattikorkeakoulut, vaikuttavuus, arviointi SAMMANDRAG Utgivare Rådet för utvärdering av högskolorna Publikation Korkeakoulut yhteiskunnan kehittäjinä. Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden arviointiryhmän loppuraportti (Utvärdering av högskolornas samhälleliga och regionala inverkan) Författare Veijo Ilmavirta, Hannele Salminen, Markku Ikävalko, Heikki Kaisto, Päivi Myllykangas, Eero Pekkarinen, Hannele Seppälä & Touko Apajalahti Sammandrag Syftet med utvärderingen var att fastställa hur universiteten och yrkeshögskolorna definierar sin uppgift i fråga om samhällelig effektivitet, hurdana faktorer högskolorna identifierar som främjar eller hindrar denna uppgift och hur högskolorna följer resultaten av sin samhälleliga effektivitet. Ett annat syfte var att producera information om faktorer som främjar samarbetet mellan högskolorna, mellan högskolorna och arbets- och näringslivet regionalt och mellan högskolorna och offentliga aktörer. Även kvaliteten på samarbetet och resultaten av samarbetet undersöktes. Utvärderingsgruppens uppgift var att komma med förslag på hur högskolornas samhälleliga och regionala effektivitet kan stärkas och hur utvärderingen och uppföljningen av resultaten borde utvecklas. Målgrupp för utvärderingen var alla 15 universitet, 6 universitetscenter och 27 yrkeshögskolor i Finland. Principen som styrde utvärderingen var att utveckla högskolornas effektivitet och stärka skapandet av nätverk med andra högskolor och regionala aktörer. Som metoder användes en dokumentanalys inriktad på tidigare utredningar och bakgrundsmaterial, en djupgående granskning av högskolornas strategier, en individualiserad omfattande enkät riktad till högskolorna, arbete i verkstäder som grundade sig på de föregående och en mer begränsad enkät riktad till alla representanter för de högskolor och intressegrupper som deltagit i de regionala seminarierna. Utgående från dessa lyfter rapporten fram ett flertal exempel på framgång som sporrar högskolorna till samhällelig och regional påverkan samt exempel på god praxis. Utvärderingsgruppens viktigaste rekommendationer för att utveckla högskolornas samhälleliga och regionala effek tivitet: n Uppgiften som är inriktad på universitetens och yrkeshögskolornas samhälleliga effektivitet och Finlands internationella konkurrenskraft måste definieras som ett eget resultatområde vid sidan av högskolornas forskningsuppgift och undervisningsuppgift. Det är viktigt att föra en öppen, resultatinriktad och bredbasig diskussion om den förpliktande verkan som uppgiften som rör samhällelig effektivitet har. n Vilken betydelse universitetens och yrkeshögskolornas samhälleliga effektivitet har för Finlands internationella konkurrenskraft ska antecknas tydligt som en del av Finlands utbildnings-, forsknings- och innovationspolitiska program och som en aktiv del av högskolornas egna definitioner av de strategiska uppgifterna och målen. n Universiteten och yrkeshögskolorna bör utveckla sina samarbetsstrategier samt skötseln av kundrelationer och partnerskap. Det är nödvändigt att stärka förutsättningarna för universitetens och yrkeshögskolornas samarbete genom lagstiftning. n Universiteten och yrkeshögskolorna måste intensifiera sitt samarbete för att nå de ovan uppställda effektivitetsmålen. Att verka som ett enhetligt högskolenätverk bör vara ett mål och ett resultatrikt samarbete bör belönas både i UKM:s och högskolornas finansieringssystem. n Högskolorna bör utveckla sitt samarbete med näringslivet, offentliga aktörer och läroanstalter på andra stadiet. Det är i enlighet med högskolornas samhälleliga uppgift att främja uppkomsten av ny affärsverksamhet och utveckla verksamhetsmodeller för företagande. När innehållet i utbildningen planeras och genomförs bör arbetslivets synvinkel beaktas bättre. n Det regionala samarbetet bör intensifieras. Näringspolitiken och utbildningspolitiken bör sammanfogas ytterligare så att högskolorna aktivt utarbetar och genomför nationella och regionala näringsstrategier. Landskapshögskolornas verksamhet bör utvidgas så att dessa högskolor kan tillhandahålla utbudet av utbildnings-, forsknings-, utvecklingsoch innovationstjänster som finns i alla högskolor i landskapet eller storområdet. n Högskolornas internationella samarbete bör ökas och nätverken bör utvecklas och utnyttjas effektivare. Högskolorna bör arbeta aktivt för att överföra toppkompetens från global nivå till näringslivet och samarbeta med näringslivet i FUI-projekt och i företagens innovationsverksamhet. n Finansieringssystemen för forsknings- och FUI-verksamheten bör utvecklas för att främja den samhälleliga effektiviteten. TEKES forsknings- och innovationsfinansiering till högskolor och forskningsinstitut borde ökas. I EU:s framtida strukturfondsprogram borde FUI-verksamheten kunna betonas i kombination med utbildning. n För att främja högskolornas samhälleliga och regionala effektivitet bör en utvärderingsmodell för högskolornas samhälleliga effektivitet utvecklas. Syftet med utvärderingsmodellen är att fastställa målen och resultatkriterierna för den samhälleliga och regionala effektiviteten med hänsyn till högskolornas differenser, regionala drag och specialuppgifter. I utvärderingsmodellen inkluderas självvärdering av högskolornas effektivitet samt några nationella och regionala mätare för uppföljning av effektiviteten. Efter pilotskedet kan dessa mätare inkluderas i högskolornas finansierings modeller. Nyckelord Universiteten, yrkeshögskolorna, effektivitet, utvärderingen ABSTRACT Published by The Finnish Higher Education Evaluation Council FINHEEC Name of publication Korkeakoulut yhteiskunnan kehittäjinä. Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden arviointiryhmän loppuraportti (Evaluation of higher education institutions’ social and regional impact) Authors Veijo Ilmavirta, Hannele Salminen, Markku Ikävalko, Heikki Kaisto, Päivi Myllykangas, Eero Pekkarinen, Hannele Seppälä & Touko Apajalahti Abstract The aim of the evaluation was to explore how universities and universities of applied sciences define their task of exerting social impact, what kind of factors promoting or preventing the implementation of this task they perceive and the ways in which higher education institutions monitor the results of their social impact. The aim was also to produce information on factors that promote cooperation between higher education institutions and between higher education institutions, workplaces and economic life in the regions, and the public sector, and on the quality and results of this cooperation. The evaluation team was to make recommendations on how the social and regional impact of higher education institutions can be strengthened and how the evaluation and monitoring of the results should be developed. The target group of the evaluation consisted of all 15 universities, six university centres and 27 universities of applied sciences in Finland. The guiding principle in the evaluation was developing the impact of higher education institutions and enhancing network-style cooperation with other higher education institutions and regional actors. The methods used were document analysis of prior studies and background materials, a thorough review of the strategies of higher education institutions, a broad survey targeted at higher education institutions specifying the institution in question, workshop activities in regional seminars based on the above and a more limited survey targeted at the representatives of higher education institutions and stakeholders who took part in the regional seminars. Based on these, the report discusses several successes and good practices promoting activities to enhance the social and regional impact of higher education institutions. The most central recommendations by the evaluation team to promote the development of the social and regional impact of higher education institutions are: n The task of promoting the social impact of universities and universities of applied sciences and the global competitiveness of Finland must be defined as a separate profit area alongside the tasks of research and education at higher education institutions. Open, goal-oriented and broad-based discussion is necessary regarding the binding force of the task of exerting social impact. n The significance of the social impact of universities and universities of applied sciences for the international competitiveness of Finland must be clearly incorporated into the Finnish education, research and innovation policy programmes and as an active element of the strategic definitions of tasks and objectives by the higher education institutions themselves. n Universities and universities of applied sciences must develop their cooperation strategies and the management of customer relationships and partnerships. The prerequisites and opportunities for cooperation between universities and universities of applied sciences should be strengthened with legislation. n Universities and universities of applied sciences must step up their cooperation to achieve the above-mentioned goals relating to their impact. Acting as a coherent network of higher education institutions must be encouraged and productive cooperation should be rewarded in the funding systems of both the Ministry of Education and Culture and higher education institutions. n Higher education institutions must develop their cooperation with business life, the public sector and institutions providing upper secondary education. Promoting the generation of new business and developing operating models for entrepreneurship are in accordance with the social task of higher education institutions. The perspective of the workplace must be accounted for in a more effective manner when planning the contents and implementation of education. n Regional cooperation must be increased. Economic and educational policy must be tied together more effectively, so that higher education institutions are involved in preparing and implementing national and regional economic strategies. The activities of regional higher education networks must be developed to cover the provision of education, research, development and innovation services in the region or major region in question. n International cooperation between higher education institutions must be increased and developed, and the utilisation of networks must be rendered more effective. Higher education institutions must work actively to inject high-level expertise from the global market into Finnish business life and interact with economic life in the context of RDI projects and innovation activities by companies. n Funding systems for research and RDI activities must be developed to enhance social impact. Research and innovation funding provided by the Finnish Funding Agency for Technology and Innovation (Tekes) to higher education institutions and research institutes should be increased. Future structural fund programmes by the EU should allow for an emphasis of RDI activities combined with education. n To promote the social and regional impact of higher education institutions, it is necessary to develop a model for evaluating the social impact of higher education institutions. The aim of the model is to define the objectives of social and regional impact and the criteria for results obtained while respecting the differences, regionality and special tasks of higher education institutions. The evaluation model will encompass self-assessment of the impact by higher education institutions and some national and regional indicators for monitoring impact that can be incorporated into the funding models of higher education institutions once the pilot is completed. Keywords Universities, universities of applied sciences, effectiveness, evaluation Esipuhe Korkeakoulujen arviointineuvosto toteuttaa vuosittain yhden tai useampia teema-arviointeja aiheista, jotka ovat erityisen tärkeitä ja ajankohtaisia. Usein niihin liittyy myös kysymyksiä, joihin pohdinnoista huolimatta ei ole ollut helppo löytää ratkaisua. Aloitteet arviointeihin voivat tulla korkeakouluilta tai sidosryhmiltä, mutta ideat voivat herätä myös arviointineuvoston sisäisissä asiantuntijakeskusteluissa. Aloitteen nyt valmistuneeseen Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden arviointiin teki EteläSuomen maakuntien liittouma. Arviointi kohdistuu teemaan, josta on viime vuosina käyty jatkuvaa keskustelua niin korkeakouluissa kuin laajemmin yhteiskunnassa. Myös korkeakoulujen laatujärjestelmien auditointien yhteydessä teema on ollut paljon esillä. Yhteiskunnallinen ja alueellinen vaikuttaminen on korkeakoulujen lakisääteinen tehtävä, mutta sen luonteesta ollaan monta mieltä, ovathan vaikuttamisen sisältö ja tavat korkeakoulujen itsensä päätettävissä. Myös koko käsitteen määrittelystä käydään jatkuvaa keskustelua. Keskeinen keskustelun aihe on ollut, onko yhteiskunnallinen vaikuttaminen erillinen, kolmas tehtävä, vai toteutetaanko sitä kahden perustehtävän kautta. Tässä yliopisto- ja ammattikorkeakoulusektori eroavat jossain määrin toisistaan, ja omat piirteensä on myös maamme yliopistokeskuksilla. Toinen jatkuvasti korkeakoulujen sisällä puhuttava seikka on yhteiskunnallisen vaikuttamisen suhde rahoitukseen. Miten motivoida tekemää sellaista, josta ei (suoraan) makseta? Monet korkeakoulut ovatkin sisäisesti pohtimassa myös aineellisia kannustimia. Rahoitusindikaattorien ja kehittävän itsearvioinnin yhdistäminen ei ole kuitenkaan helppoa. Yhteiskunnallista ja alueellista vaikuttamista ja vuorovaikutusta on harjoitettu aina ja monin eri tavoin. Viime vuosina siitä tehty myös runsaasti erilaisia selvityksiä ja tutkimuksia, mikä kertoo aiheen haasteellisuudesta. Toivon tämän arvioinnin siitä huolimatta tuovan uutta tietoa. Elämme muutoksen ja mahdollisuuksien aikaa, jolloin korkeakoulujen merkitys alueiden taitavalle erikoistumiselle on keskeinen. Vuorovaiku- tus ympäröivän yhteiskunnan kanssa on olennaista myös korkeakoulujen omalle kehittymiselle ja kilpailukyvylle. Realistinen kuva omasta tilasta on välttämätön edellytys kehittämiselle. Arviointiraportissa nostetaan esiin lukuisia hyviä käytänteitä, mutta annetaan myös konkreettisia kehittämissuosituksia. Kehittävän arvioinnin periaatteiden mukaisesti toivon tätä raporttia hyödynnettävän niin korkeakoulujen sisällä kuin valtakunnallisesti. Korkeakoulujen arviointineuvoston puolesta esitän parhaimmat kiitokset suomalaisille korkeakouluille osallistumisesta tähän ajankohtaiseen ja tärkeään arviointiin. Kiitokset myös arviointiryhmän jäsenille asiantuntevasta ja sitoutuneesta työstä. Riitta Pyykkö, professori Korkeakoulujen arviointineuvoston puheenjohtaja Sisällys Tiivistelmä – Sammandrag – Abstract Esipuhe 1Johdanto 11 2 2.1 2.2 2.3 2.4 19 19 21 21 22 Arvioinnin toteutus Arvioinnin suunnitteluvaihe ja arviointiryhmä Arvioinnin tavoitteet Arvioinnin kohteet Arviointiprosessin vaiheet ja menetelmät 3 Katsaus korkeakouluverkostoon ja korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden lähtökohtiin 4 Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden tavoitteet ja tulosten arviointi 4.1 Yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja alueellinen kehittäminen korkeakoulujen strategioissa ja vastauksissa 4.2 Korkeakoulujen määritelmät yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden tavoitteista ja tehtävistä 4.3 Yhteistyö ja verkostot yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden edistämiseksi 4.4 Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden merkitys Suomen kansainväliselle kilpailukyvylle 4.5 Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden tulokset ja niiden arviointi 5 5.1 5.2 5.3 Katsaus korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden kansallisiin ja kansainvälisiin arviointeihin Jari Ritsilä Kansainvälisen arviointitoiminnan askelmia Kansallinen arviointitoiminta Keskustelualoitteita arvioinnin kehittämiseksi 6 Arviointiryhmän kehittämissuositukset korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden edistämiseksi 30 37 37 51 54 69 80 95 95 100 105 110 Lähteet 117 Liitteet 1: Arvioinnin vaiheet ja aikataulu 2: Kysely korkeakouluille 3: Kysely korkeakouluille ja sidosryhmille 123 124 127 1 Johdanto Korkeakoulujen yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen kohdistuu kasvavia odotuksia. Korkeakoulujen asema on merkittävä globaalissa taloudessa osaamisen ja innovaatioiden tuottajana ja sen myötä taloudellisen menestyksen, sosiaalisen kehityksen ja hyvinvoinnin edistäjänä. Korkeakoulujen tuottaman tiedon ja osaamisen alueellinen, kansallinen ja kansainvälinen vaikuttavuus, jota usein on kutsuttu kolmanneksi tehtäväksi, on korkeakoulujen kehittämisen painopistealue. Tavoitteet korkeakoulujen vaikuttavuuden edistämiseksi on kirjattu monin tavoin esimerkiksi pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan (VN, 2011) sekä tutkimus- ja innovaatiopoliittiseen toimintaohjelmaan (OKM ja TEM, 2012). Yliopisto- ja ammattikorkeakoululakeihin kirjatut tehtävät ovat korkeakoulujen yhteiskunnallisen tehtävän määrittelyn lähtökohtia. ”Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee edistää elinikäistä oppimista, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.” (Yliopistolaki, 558/2009, 2§) ”Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen, taiteellisiin ja sivistyksellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin, tukea yksilön ammatillista kasvua ja harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tukevaa ja alueen elinkeinorakenteen huomioon ottavaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä sekä taiteellista toimintaa. Tehtäviään hoitaessaan ammattikorkeakoulujen tulee edistää elinikäistä oppimista.” (Ammattikorkeakoululaki, 351/2003,4 §) 11 ”Ammattikorkeakoulun tulee tehtäviään suorittaessaan olla erityisesti omalla alueellaan yhteistyössä elinkeino- ja muun työelämän sekä suomalaisten ja ulkomaisten korkeakoulujen samoin kuin muiden oppilaitosten kanssa.” (Ammattikorkeakoululaki, 351/2003, 5 §). Korkeakoulujen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja vuorovaikutuksen tehtävien sisältöjen laaja-alaisuus ja näkökulmien moninaisuus tuo haasteellisuutta korkeakoulujen yhteiskunnallisen tehtävän määrittelyyn. Korkeakoululaeissa esitetyt määritelmät korkeakoulujen tehtävistä korostavat yhteiskunnallisen tehtävän toteutumista osana koulutusta ja tutkimusta, mutta keskustelussa on välillä tuotu myös esiin yhteiskunnallisen ja alueellisen tehtävän määrittely erillisenä palvelutehtävänä sekä tehtävien suhde toisiinsa (ks. esim. Ritsilä, Nieminen & Sotarauta 2007). Korkeakoulujen keskuudessa yhteiskunnallinen vuorovaikutus on tyypillisesti nähty kiinteänä osana tutkimus- ja koulutustehtäviä ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen lähtökohtana on pidetty näiden hyödyntämistä (Lyytinen, Kohtamäki, Pekkola, Kivistö & Hölttä, 2012). Tässä arvioinnissa korkeakoulujen yhteiskunnallista vaikuttavuutta, vuorovaikutusta ja alueellisen vaikuttavuuden edellytyksiä ja tuloksia tarkastellaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tehtävien kokonaisuudessa erityisesti osaamisen, tutkimuksen sekä tutkimus- ja kehitystyön, innovaatioiden synnyn sekä kansainvälisen kilpailukyvyn näkökulmista. Arvioinnin tavoitteena on selvittää, miten korkeakoulut määrittelevät toimintansa yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden, millaisia yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tavoitteita korkeakoulut ovat asettaneet toiminnalleen ja miten ovat niitä toteuttaneet. Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden teemat sekä näkökulmat aiemmissa selvityksissä ja arvioinneissa Kasvava mielenkiinto korkeakoulujen yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja vuorovaikutusta kohtaan näkyy myös aihepiiriin liittyvien hankkeiden ja selvitysten määränä. Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden ilmiötä on tarkasteltu useista eri näkökulmista. Viimeaikaisissa selvityksissä nousee esiin muun muassa seuraavia yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ilmiöön liittyviä teemoja: 12 1 Korkeakoulujen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tehtävä sekä toimijat ja toimintakulttuurit korkeakouluissa Korkeakoulujen yhteiskunnallinen tehtävä voidaan nähdä koko korkeakoululaitoksen syntyyn ja kehitykseen sisään rakennettuna tavoitteena. Korkeakoulujen toimintaan kohdistuu monien intressiryhmien odotuksia ja yhteiskunnallista tehtävää voidaan tarkastella eri näkökulmista. Korkeakoulujen yhteiskunnallinen vaikuttavuus yhdistetään tyypillisesti korkeakoulujen palvelutehtävään tiedon tuottajana ja tiedon välittäjänä yhteiskunnan ja yritysten tarpeisiin. Tämä palvelutehtävä nähdään toteutuvan parhaiten panostamalla korkeakoulussa annettavan opetuksen ja tutkimuksen laatuun (esim. Veugelers ym., 2009; Lappalainen & Markkula, 2013). Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden näkökulmasta keskeisenä tekijänä opetuksen ja tutkimuksen laadun edistämisessä nähdään korkeakoulujen tutkimustehtävän / TKI-toiminnan ja opetustehtävän välisten suhteiden tiivistäminen ja yhteistyö yritys- ja elinkeinoelämän kanssa. Huomiota on kiinnitetty myös korkeakoulujen eri toimintojen tasapainoiseen kehittämiseen sekä strategiseen johtamiseen (Kankaala, Kaukonen, Kutinlahti, Lemola, Nieminen & Välimaa, 2004). Edelleen korkeakoulukulttuurien kehittämisellä, mm. tiedontuotantoon ja innovaatioiden syntyyn tähtäävällä yrittäjämäisellä asenteella ja yhteistyökulttuurin rakentamisella toimijoiden välillä sekä huomion kohdistamisella yksilöihin ja heidän verkostoihinsa merkitykseen ideoiden tuottamisessa, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa on korkeakoulun toiminnan tuloksellisuutta edistävä vaikutus (ks. esim. Goddard, Howlett, Vallance & Kennie, 2010; Hautamäki & Oksanen, 2012). Korkeakoulujen organisaatioihin liittyen on nähty keskeisiksi korkeakoulujen kehittämiskohteiksi yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja vuorovaikutuksen tehtävän jakaminen korkeakoulun sisällä, opettajien ja opiskelijoiden sitouttaminen kehittämis- ja innovaatiotoimintaan sekä esimerkiksi opettajan työotteen muuttaminen innovaatiotoiminnan ja yrittäjyyden edistämiseksi (ks. esim. Laine, Kainu ja Lähdeniemi, 2013; Melkas, 2013). 2 Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen roolit kansallisessa innovaatiojärjestelmässä ja korkeakoulusektoreiden välinen yhteistyö Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen asemaa ja tehtäviä kansallisessa innovaatiojärjestelmässä (ja ns. osaamistaloudessa) on käsitelty muun muassa Suomen innovaatiojärjestelmän 13 kansainvälisessä arvioinnissa (2009), Tutkimus- ja innovaationeuvoston (TIN) tutkimus- ja innovaatiopoliittisessa linjauksessa vuosille 2011–2015 (2010), opetus- ja kulttuuriministeriön ammattikorkeakoulujen asemaa innovaatiojärjestelmässä koskevassa selvityksessä (2010), TIN:lle osoitetussa opetusja kulttuuriministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön tutkimus- ja innovaatiopoliittisessa toimintaohjelmassa (2012), Korkeakoulujen arviointineuvoston toteuttamassa ammattikorkeakoulujen kansainvälisessä TKI-toiminnan arvioinnissa (Maassen et al., 2012) sekä opetus- ja kulttuuriministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön tilaamassa selvityksessä, joka koski julkista innovaatiotoimintaa tukevia alueellisia palveluja (Laasonen, Ranta & Uitto, 2012). Näiden selvitysten keskeisiä tuloksia ovat suositukset innovaatiojärjestelmän toimijoiden välisten profiilien tarkentamisesta, päällekkäisyyksien poistamisesta ja toimintojen keskittämisestä toiminnan laadun ja vaikuttavuuden edistämiseksi. Lisäksi innovaatioympäristöjen kehittämiseen liittyen on julkaistu useita muita katsauksia ja tutkimusraportteja (mm. Hautamäki & Oksanen, 2012; Kolehmainen & Ranta, 2009; Sotarauta, Kosonen & Viljamaa, 2007). Näissä selvityksissä on keskitytty innovaatiokeskittymien ja innovaatioympäristöjen rakentamiseen (mm. korkeakoulujen, yritysten ja julkisen hallinnon yhteistyön ja uuden tiedon tuottamisen kuvaaminen Triple Helix -mallin avulla), innovaatioiden edellytyksiin, toimijoiden rooleihin ja yhteistyön kehittämiseen. Muun muassa Hautamäen ja Oksasen (2012) raportin keskeinen viesti on tarve yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen systeemisen yhteistyön ja yksituumaisuuden lisäämiseksi. Raportin mukaan yliopistojen tulisi omaksua yrittäjyysyliopiston malli ja yhdessä ammattikorkeakoulujen kanssa tiivistää yhteistyötään yritysten kanssa. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välisen yhteistyön tiivistämisen puolesta on esitetty useita korkeakoulujen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäämiseen liittyviä perusteluita (esim. Salminen & Ylä-Anttila, 2010). Yhteistyötarpeen perusteena on pidetty mm. akateemisen tutkimuksen tehokkaampaa viemistä alue- ja yrityskehityksen tueksi (ks. esim. Rauhala, 2013) sekä tilojen, tukipalvelujen ja opettajaresurssien yhteiskäyttöä laadun ja tehokkuuden edistämiseksi (Tutkimus- ja innovaationeuvosto, 2010). Käytäntö- ja tiedelähtöisyyden yhdistämisen etuina on pidetty myös innovaatiopotentiaalin parasta mahdollista hyödynnettävyyttä (ks. esim. Melkas, 2013; Harmaakorpi, 2008). Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan vahvuutena on pidetty kykyä johtaa ja rakentaa verkostoja. Tutkijoiden 14 mukaan ammattikorkeakoulujen tulisi työelämän verkostojen lisäksi rakentaa yhteistyöverkostoja tutkimus- ja tiedeyhteisöjen kanssa ja näissä verkostoissa ammattikorkeakoulujen olisi tuotava selkeästi esiin oma profiilinsa sekä käytännönläheinen osaaminen ja soveltava toiminta (esim. Rissanen, 2013). 3 Korkeakoulujen ja sidosryhmien välinen yhteistyö Toinen keskeinen tutkimus-, selvitys- ja kehittämishakkeiden aihealue on viime vuosina ollut korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyön laatu ja sen kehittäminen. Näissä hankkeissa on etsitty keinoja mm. korkeakoulujen ja elinkeinoelämän sekä julkisen sektorin yhteistyön edistämiseksi ja esteiden vähentämiseksi. Hankkeiden tulosten perusteella on esitetty huomion kiinnittämistä organisaatioiden ja sidosryhmäyhteistyön johtamisen laatuun sekä toimijoiden yleisiin yhteistyövalmiuksiin, joilla on todettu olevan keskeinen merkitys yhteiskunnallisen osallistumisen vahvistamisessa (ks. esim. Goddard, Howlett, Vallance & Kennie, 2010; Connecting University to Regional Growth: A Practical Guide, European Union, 2011). Korkeakoulujen sidosryhmäsuhteiden laadunhallintaa käsitelleen tutkimuksen (Lyytinen, Kohtamäki, Pekkola, Kivistö & Hölttä, 2012) mukaan korkeakoulujen ulkopuoliset toimijat odottavat korkeakoulujen sidosryhmäverkostojen olevan tulevaisuudessa aikaisempaa globaalimpia, avoimempia ja monimuotoisempia, jotta korkeakoulut selviy tyvät kansallisessa ja kansainvälisessä kilpailussa. Tutkimuksen mukaan korkeakoulujen tyypilliset sidosryhmätahot voidaan jakaa neljään ryhmään, jotka ovat koulutus- ja tutkimusyhteistyökumppanit, asiakas- ja tilaajaorganisaatiot, rahoittajaorganisaatiot sekä välittäjä ja tukiorganisaatiot. Korkeakoulujen välisen yhteistyön lisäksi erilaisten asiakas-, tilaaja- ja rahoittajaorganisaatioiden merkitys korkeakoulujen sidosryhmätahoina on tutkimuksen mukaan kasvava. Korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyölle tyypillistä on eriytyminen pitkälti yksiköittäin sekä tieteenja koulutusaloittain korkeakoulutasoisten toiminnan ja yhteistyöstrategioiden sijaan. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut tarvitsisivatkin sekä korkeakoulun sisällä että yhteistyössä ulkoisten sidosryhmätahojen kanssa sovittuja yhteisiä korkeakoulutasoisia käytänteitä vastatakseen toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin ja vahvistaakseen korkeakoulunsa omaa erityisluonnetta (Lyytinen ym., 2012). Vastaava näkemys korkeakoulujen kehittämisestä tuli esiin myös yrityselämälle suunnatussa kyselyssä. Yritysedustajien mukaan korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyön tavoitteiden ja sisältöjen määritte- 15 lyyn tulisi kiinnittää enemmän huomiota ja kumppanuuden kehittämiseksi tulisi rakentaa yhdessä strategista yhteistyötä ja tavoitella pitkäjänteistä kehittämistä (Laitinen-Väänänen ym., 2013). 4 Innovaatioiden tukipalvelut ja korkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoitus Innovaatiojärjestelmän rakenteisiin, innovaatioiden tukipalveluihin ja rahoitukseen liittyviä selvityksiä on julkaistu useita (esim. Ilmavirta ym., 2001; Veugelers ym., 2009; Laasonen, Ranta & Uitto, 2012). Selvitysten mukaan tutkimuslähtöistä yritystoimintaa, lisensointia, tutkimussopimuksia ja muuta korkeakoulujen ja yritysten yhteistyötä edistäviä organisaatioita olisi vahvistettava ja koottava suuremmiksi yksiköiksi. Suomen innovaatiojärjestelmän kansainvälisen arvioinnin mukaan yritysyhteistyötä palvelevat tukirakenteet ovat Suomessa verraten kehittymättömiä ja hajallaan sekä palvelujen tuottajat työskentelevät liiaksi yksikseen (Veugelers ym., 2009). Opetusja kulttuuriministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön tilaamassa julkista innovaatiotoimintaa tukevia alueellisia palveluja koskevassa selvityksessä (TEM, 2012) tarkasteltiin yritysten innovaatiotoimintaa ja kansainvälistymistä edistävien julkisten kehittämisorganisaatioiden toimintaa ja palveluita, niiden toiminnan rahoitusta, roolia sekä yrityspalvelujärjestelmän kehittämistarpeita. Selvityksen kohdeorganisaatioita olivat yliopistot, ammattikorkeakoulut, teknologiakeskukset ja seudulliset kehitysyhtiöt sekä ELY-keskukset. Selvityksen perusteella valtakunnallisesti tarkasteltuna tarjolla olevien yrityspalvelujen määrä on suuri. Erityisesti innovaatiotoiminnan edistämiseen on tarjolla lukumääräisesti paljon erilaisia palveluita, joille kaikille ei riitä kysyntää. Tosin alueellinen vaihtelu on huomattavaa. Lisäksi selvityksessä todetaan ammattikorkeakoulujen vahvistunut asema yritysten kumppaneina sekä ammattikorkeakoulujen yritysrahoituksen merkittävä osuus. Korkeakoulujen arviointineuvoston toteuttaman ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan arvioinnin mukaan (Maassen, 2012) ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan ohjausta sekä lainsäädäntöä ja rahoitusta olisi vahvistettava huomattavasti, jotta ammattikorkeakoulut voisivat saavuttaa täyden potentiaalinsa. Arvioinnin mukaan ammattikorkeakoulujen TKItoiminnan rahoitus on sirpaleista, siitä puuttuu läpinäkyvyys ja lisäksi rahoituksen tasoa voidaan kokonaisuutena pitää liian alhaisena. Arviointiryhmän näkemyksen mukaan merkittävimmille suomalaisille tutkimusrahoittajille, Tekesille ja Suomen 16 Akatemialle ei ole osoitettu selvää roolia ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan rahoituksessa, joka osaltaan tukisi koko sektorin jatkokehitystä. Tekesin Tutkimuksesta liiketoimintaan (TULI) -rahoituksen tavoitteena on ollut korkeakoulujen tutkimuslähtöisen innovaatiotoiminnan kartoittaminen, arviointi ja kehittäminen. TULI-ohjelman arviointi (Ketonen, Juvonen, Gabrielsson, Kuusisto & Koponen, 2013) tuotti kolme läpileikkaavaa suositusta neljälle eri kohderyhmälle: 1) Kaupallistamiselle tulee asettaa selkeät strategiset tavoitteet ja mitata näiden toteutumista; 2) Resurssit tulee kohdentaa kaupallisesti tuloksekkaille toimijoille kansainvälisen kilpailukyvyn kasvattamiseksi ja 3) Kaupallistamiseen tulee sitoutua pitkäjänteisesti ja kehittää kumppanuuksia yksityisen sektorin ja tutkimuskentän välille. 5 Indikaattorit ja vaikuttavuuden mittaaminen Korkeakoulujen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittareita on kehitetty lukuisilla foorumeilla sekä meillä Suomessa että Euroopassa. Keskeisiä hankkeita ovat olleet kotimaassa yliopistojen tutkimustulosten hyödyntämistä pohtinut työryhmä (OKM, 2007) ja yliopistojen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittarikehikon kehittäminen (Ritsilä, Lahtonen & Mukkala, 2008). Ammattikorkeakoulusektorilla merkittävä hanke on ollut AMK-tutka verkoston toteuttama ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden itsearviointimallin sekä tuloksia kuvaavien tilastollisten ja laadullisten mittarien kehittäminen. Lisäksi sekä yliopistojen 2013–2016-rahoitusmallia että ammattikorkeakoulujen väliaikaista ja tulevaa rahoitusmallia suunnitelleissa työryhmissä pyrittiin löytämään uudentyyppisiä indikaattoreita vaikuttavuuden mittaamiseen. Keskeisiä eurooppalaisia korkeakoulujen vaikuttavuuden mittaamisen hankkeita ovat olleet korkeakoulujen tutkimuksen vaikuttavuutta koskevat hankkeet (SIAMPI ja ERiC), eurooppalainen ammattikorkeakoulujen verkostohanke (EDUPROF), E3M-projekti (European indicators and ranking methodology for university third mission. Maakohtaisena esimerkkinä mainittakoon Iso-Britanniassa toteutettu mittava korkeakoulujen aluevaikuttavuuden tutkimushanke (Impact of higher education institutions on regional economies, Higher Education Funding Council for England, HEFCE). Esimerkkeinä vaikuttavuuden arvioinnista ovat myös Korkeakoulujen arviointineuvoston toteuttamat ammattikorkea- 17 koulujen aluekehitysvaikutuksen huippuyksikköarvioinnit vuosina 2001, 2003 ja 2006. Arviointeja varten kehitettiin arviointimalli, joissa tarkastelun kohteina olivat muun muassa ammattikorkeakoulujen strategioiden kehittyneisyys, ammattikorkeakoulujen rooli innovaatioympäristöjen kehittämisessä, aluekehitystyön tulokset ja näytöt sekä tulosten arviointi ja seuranta. 18 2 Arvioinnin toteutus 2.1 Arvioinnin suunnitteluvaihe ja arviointiryhmä Arviointialoite ja perustelut arvioinnin käynnistämiseksi Aloitteen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteis kunnallisen ja aluekehitysvaikutuksen arvioinnista teki korkeakoulujen arviointineuvostolle (KKA) Etelä-Suomen maakuntien liittouma (ELLI). Liittouma perusteli aloitettaan korkeakoulujen merkityksellä alueiden yritystoiminnan kehittäjinä. Liittouman mukaan oli ajankohtaista selvittää, mitkä ovat keinoja, joilla korkeakoulut voisivat vaikuttaa tämän hetkistä tilannetta tehokkaamminkin yritystoiminnan kehittämiseen. Liittouma toi esiin myös tarpeen selvittää yritys toimintaan ja alueiden kehittämiseen liittyvien korkeakoulujen yhteistyösuhteiden laajuutta ja tehokkuutta. Lisäksi toivottiin, että arvioinnin avulla voitaisiin koota ja edelleen välittää korkeakoulukentälle ja sidosryhmille tietoa siitä, miten korkeakoulujen osaamista voidaan paremmin kytkeä in novaatiopolitiikan tarpeisiin. Arvioinnin avulla toivottiin saavan ehdotuksia myös EU:n rakennerahastojen tarkoituksenmukaisesta ja tuloksellisesta kanavoinnista korkeakoulujen suuntaan. KKA teki päätöksen arvioinnin käynnistämisestä kesäkuussa 2012. Perusteluina olivat aiheen ajankohtaisuus ja yhteiskunnallinen merkitys, sekä puuttuva arviointitieto niistä tekijöistä, jotka korkeakoulujen sisäisessä toiminnassa sekä korkeakoulujen ja alueiden elinkeinoelämän yhteistyössä edistävät yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden tuloksia. Arvioinnin tavoitteeksi asetettiin uuden tiedon tuot- 19 taminen siten, että arviointi tukee ja täydentää jo olemassa olevia sel vityksiä korkeakoulujen toiminnan vaikuttavuudesta. Arviointi päätettiin toteuttaa valtakunnallisena koskien kaikkia korkeakouluja. Etelä-Suomen alueen korkeakouluja koskeva osuus toteutettiin Päijät-Hämeen liiton myöntämällä EAKR-rahoituksella. Muu osuus toteutettiin KKA:n rahoittamana. Arvioinnin suunnitteluryhmä KKA nimesi 27.9.2103 arvioinnin suunnitteluryhmän, jonka puheenjohtajaksi nimettiin KKAn jäsen, vararehtori, KT Riitta Rissanen, Savonia-ammattikorkeakoulu. Suunnitteluryhmän jäseniksi valittiin johtaja, KTT Markku Ikävalko, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus, opiskelija Hannu Jaakkola, Itä-Suomen yliopisto, ohjelmajohtaja Mari Kuparinen, Päijät-Hämeen liitto ja maakuntajohtaja FT Asko Peltola, Etelä-Pohjanmaan liitto. Suunnitteluryhmän sihteerinä toimi erikoissuunnittelija, KT Hannele Seppälä, KKA. Suunnitteluryhmän tehtävänä oli laatia arvioinnin projektisuunnitelma sisältäen tavoitteiden ja kohteiden määrittelyn sekä suunnitelmat käytettävistä menetelmistä ja aikataulusta. Suunnitteluryhmä työskenteli ajalla 16.10.2013– 20.11.2013. Arviointiryhmä KKA nimesi 20.11.2012 arvioinnin toteuttamista varten arviointiryhmän, johon kuului yliopisto- ja ammattikorkeakoulusektoreiden asiantuntijoita, opiskelijoiden edustaja sekä työ- ja elinkeinoelämänäkökulmaa edustava asiantuntija. Arviointiryhmän puheenjohtajana toimi FT Veijo Ilmavirta, eläkkeellä Laurea-ammattikorkeakoulusta ja Aalto-yliopistosta, varapuheenjohtajana kehittämispäällikkö, KT Hannele Salminen, Suomen Kuntaliitto. Muut arviointiryhmän jäsenet olivat johtaja, KTT Markku Ikävalko, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus, toimitusjohtaja, KTT Päivi Myllykangas, Elinkeino- ja kehitysyhtiö Tredea, insinööri Heikki Kaisto, SAMOK ry:n puheenjohtaja 2006 ja kehitysjohtaja, diplomi-insinööri Eero Pekkarinen, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu. Arviointiryhmän sihteereinä toimivat erikoissuunnittelijat, KT Hannele Seppälä ja DI Touko Apajalahti KKA:sta, joista ensiksi mainittu toimi myös arvioinnin projektipäällikkönä. Arviointiryhmän tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa arviointiaineistojen kerääminen, analysoida ar- 20 vioinnin tulokset ja tuottaa arviointiraportti. Arviointiryhmä kokoontui 8 kertaa ajalla 12.12.2012–18.6.2013. 2.2 Arvioinnin tavoitteet Arvioinnin tavoitteena on tukea yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kehittämistä tuottamalla tietoa korkeakoulujen yhteiskunnallisesta ja alueellisesta vaikuttavuudesta ja vuorovaikutuksesta, sekä muodostaa käsitys siitä, miten yliopistot ja ammattikorkeakoulut määrittelevät yhteiskunnallisen tehtävänsä, millaisia toimintaansa liittyviä yhteiskunnallista vaikuttavuutta edistäviä tai estäviä tekijöitä korkeakoulut tunnistavat sekä miten korkeakoulut seuraavat toimintansa yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Lisäksi tavoitteena on tuottaa tietoa korkeakoulujen keskinäistä sekä korkeakoulujen ja alueiden työ- ja elinkeinoelämän sekä julkisten toimijoiden välistä yhteistyötä edistävistä tekijöistä sekä yhteistyön tuloksista. Arvioinnin toteutuksessa on huomioitu sekä alueiden erityispiirteet että kansallinen kokonaisuus. Arviointiraportissa pohditaan myös sitä, miten yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden indikaattoreita voidaan muodostaa. Tarkoituksena on myös tuottaa korkeakoulujen yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja alueellista vaikuttavuutta koskevaa tietoa hyödynnettäväksi EU:n vuosien 2014–2020 ohjelmakauden ja valtakunnallisen EAKR- ja ESR-rakenne rahasto-ohjelman suunnittelussa sekä ohjelmakauden toteuttamisessa ja arvioinnissa. 2.3 Arvioinnin kohteet Arviointi kohdistuu projektin tavoitteiden mukaisesti korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden edellytyksiin ja tuloksiin, joita tarkastellaan erityisesti yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen osaamisen, tutkimuksen/tutkimusja kehitystyön, innovaatioiden synnyn sekä kansainvälisen kilpailukyvyn näkökulmista. Arvioinnissa ei oteta kantaa koulutusrakenteisiin. Arviointikohteet ovat: 1. Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden tavoitteet korkeakoulujen strategioissa 2. Korkeakoulujen yhteiskunnallista ja alueellista vaikuttavuutta edistävät tekijät 21 – korkeakoulun rakenteet, prosessit, resurssit ja osaaminen 3. Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden tulokset – korkeakoulujen tuottaman osaamisen sekä tutkimus- ja kehitystyön tulokset ja niiden yhteiskunnallinen ja alueellinen merkittävyys kansallisen ja kansainvälisen kilpailukyvyn näkökulmasta – yrittäjyyden edistäminen ja korkeakoulujen tuottama yritys- ja innovaatiotoiminta sekä alueiden kehittäminen – tuloksien mittaaminen ja indikaattorit 4. Yhteiskunnallinen vuorovaikutus, alueellinen yhteistyö ja verkostot – korkeakoulujen keskeiset yhteistyökumppanit, yhteistyömuodot – yhteistyötä edistävät tekijät ja yhteistyön tulokset – korkeakoulujen kansalliset ja kansainväliset verkostot ja niiden tuottamat tulokset yritystoiminnan ja alueiden kehittämisessä. 2.4 Arviointiprosessin vaiheet ja menetelmät Arvioinnin menetelmien valintaa ohjaavana periaatteena oli korkeakoulujen kehittäminen ja korkeakoulujen verkostoituminen muiden korkeakoulujen ja alueellisten toimijoiden kanssa. Tavoitteena oli löytää korkeakoulujen yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen kannustavia onnistumisia ja hyviä käytänteitä sekä tuoda ne korkeakoulukohtaisesti esille myönteisinä esimerkkeinä. Arvioinnin tehtävänä ei ollut arvioida tai arvostella yksittäisiä korkeakouluja tai tuoda puutteita esille yksilöiden. Kehittämiskohteet ja tavoitteet esitetään yleisellä tasolla sisältöön painottuen. Arviointi toteutettiin valtakunnallisena koskien kaikkia yliopistoja (n=15), yliopistokeskuksia (n=6) ja ammattikorkeakouluja (n=27). Arviointiin osallistuivat myös opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan ulkopuoliset kolme korkeakoulua: Maanpuolustuskorkeakoulu, Poliisiammat tikorkeakoulu ja Högskolan på Åland. Arvioinnin toteutuksessa käytettiin maakuntien liittojen yhteistyöalueiden poh jalta muodostuvaa aluejakoa, joka mahdollisti alueellisten näkö kulmien huomioimisen arvioinnin työvaiheissa. Taulukossa 1 on esitetty aluejako ja korkeakoulujen sijoittuminen alueille. 22 Taulukko 1. Arviointiaineiston keräämisessä käytetty aluejako ja korkeakoulujen sijoittuminen alueille Pohjois-Suomi Yliopistot ja yliopistokeskukset Ammattikorkeakoulut Lapin yliopisto Centria ammattikorkeakoulu Oulun yliopisto Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Kokkolan yliopistokeskus Oulun seudun ammattikorkeakoulu Rovaniemen ammattikorkeakoulu Itä-Suomi Yliopistot ja yliopistokeskukset Ammattikorkeakoulut Itä-Suomen yliopisto Kajaanin ammattikorkeakoulu Kajaanin yliopistokeskus Karelia-ammattikorkeakoulu Mikkelin yliopistokeskus Mikkelin ammattikorkeakoulu Savonia-ammattikorkeakoulu Länsi-Suomi Yliopistot ja yliopistokeskukset Ammattikorkeakoulut Jyväskylän yliopisto Jyväskylän ammattikorkeakoulu Tampereen teknillinen yliopisto Poliisiammattikorkeakoulu Tampereen yliopisto Satakunnan ammattikorkeakoulu Vaasan yliopisto Seinäjoen ammattikorkeakoulu Porin yliopistokeskus Tampereen ammattikorkeakoulu Seinäjoen yliopistokeskus Vaasan ammattikorkeakoulu Yrkeshögskolan Novia Etelä-Suomi Yliopistot ja yliopistokeskukset Ammattikorkeakoulut Aalto-yliopisto Arcada – Nylands Svenska Yrkeshögskola Helsingin yliopisto Diakonia-ammattikorkeakoulu Lappeenrannan teknillinen yliopisto HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu Maanpuolustuskorkeakoulu Humanistinen ammattikorkeakoulu Svenska Handelshögskolan Hämeen ammattikorkeakoulu Taideyliopisto Högskolan på Åland Turun yliopisto Kymenlaakson ammattikorkeakoulu Åbo Akademi Lahden ammattikorkeakoulu Lahden yliopistokeskus Laurea-ammattikorkeakoulu Metropolia ammattikorkeakoulu Saimaan ammattikorkeakoulu Turun ammattikorkeakoulu 23 Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisenvaikuttavuuden arviointi/arviointimenetelmät Aiemmat selvitykset & tilastoaineistot Arvioinnin kohteet Korkeakoulujen strategiat 1) Korkeakoulujen Kysely korkeakouluille Ammattikorkeakoulut a a yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kehittämisessä a Alueelliset seminaarit (3) Työpajatyöskentely ja alueellisen a Yliopistot Ammattikorkeakoulut Yliopistokeskukset a 2) Yhteiskunnallisen Yliopistokeskukset a tavoitteet ja tehtävät Yliopistot Väliseminaari Sidosryhmät Ennakkokysymys osallistujille Elinkeinoelämä vaikuttavuuden tulokset Vuorovaikutteinen Julkinen sektori ja niiden arviointi seminaarityöskentely Kysely alueellisiin seminaareihin 3) Yhteistyö ja verkostot osallistuneille a Arviointiraportti Kuvio 1. Arvioinnin kohteet, osallistujat ja arviointimenetelmät Arvioinnissa käytetty aineisto koostui aiempia selvityksiä koskevasta dokumenttianalyysista, yliopistoja ja ammatti korkeakouluja koskevasta tilastoaineistosta, korkeakoulujen strategia-asiakirjoista ja tulossopimuksista, asiantuntijoiden kuulemisista, korkeakouluille suunnatusta kyselystä, alueellisista seminaareista ja työpajoista sekä arvioinnin väliseminaarissa toteutetusta kyselystä, joka laajennettiin myös valtakunnalliseksi kyselyksi. Arviointiprosessi on kuvattu kuviossa 1. Arvioinnin vaiheiden toteutusajankohdat on lueteltu liitteessä 1. Arvioinnin tausta-aineistot sekä asiantuntijoiden kuuleminen Arvioinnin alkuvaiheessa toteutettiin dokumenttianalyysi, johon sisältyi suuri määrä aiempia aihealueeseen liittyviä kotimaisia ja kansainvälisiä selvityksiä, arviointeja ja tutkimuksia. Tausta-aineistona hyödynnettiin myös opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Tilastokeskuksen kokoamia yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toimintaa koskevia tilastoja. Arvioinnin aikana saatiin lisäksi mm. korkeakoulujen tulosohjausjärjestelmien kehittämistä koskevia taustatietoja opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijoilta sekä kuultiin asiantuntijoina ylijohtaja (emeritus) Arvo Jäppistä ja johtava tutkija, KTT Jari Ritsilää Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulusta. Jari 24 Maakuntien liitot ELY-keskukset Ritsilän arviointiryhmän pyynnöstä kirjoittama katsaus korkeakoulujen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kansallisiin ja kansainvälisiin arviointeihin ja indikaattoreiden kehittämishankkeisiin on tämän raportin kappaleena 5. Korkeakoulujen strategia-asiakirjat Arviointiryhmä pyysi yliopistoja ja ammattikorkeakouluja toimittamaan käyttöönsä korkeakoulujen strategiat ja niiden toteuttamissuunnitelmat. Strategia-asiakirjoista muodostui laaja aineisto, jonka pohjalta arviointiryhmä laati korkeakoulujen yhteisiä sekä lisäksi alueellisia piirteitä kuvaavan yhteenvedon korkeakouluille suunnatun kyselyn ja alueellisten seminaarien suunnittelun pohjaksi. Kysely korkeakouluille Korkeakouluille ja yliopistokeskuksille suunnattu kysely kohdistui seuraaviin teemoihin: A. Korkeakoulujen keskeisimmät tavoitteet ja tehtävät yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kehittämisessä sekä kansainvälisen kilpailukyvyn edistämisessä B. Yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden tulokset ja niiden arviointi C. Yhteistyö ja verkostot D. Esimerkit parhaista käytänteistä. Kysely sisälsi yhteensä 21 avointa, pääosin korkeakoulukohtaista kysymystä (kyselylomake on liitteenä 2). Kysely lähetettiin korkeakoulujen nimeämille yhteyshenkilöille. Korkeakouluilla oli mahdollisuus vastata kyselyyn haluamallaan tavalla, kuitenkin niin, että vastausten tuli perustua korkeakoulujen voimassa oleviin strategioihin, toimintasuunnitelmiin, käytänteisiin tai muuten todennettavissa oleviin asiakirjoihin. Korkeakouluja pyydettiin huomioimaan vastauksissaan myös korkeakoulujen keskinäiset liittoumat ja allianssit. Yliopistokeskusten toivottiin vastaavaan kysymyksiin soveltuvin osin. Kyselyyn vastasivat kaikki yliopistot ja yliopistokeskukset sekä yhtä vaille kaikki ammattikorkeakoulut. Arviointiryhmä käsitteli korkeakoulujen vastaukset sisältöanalyysillä, joka sisälsi korkeakoulujen tuottaman tekstiaineiston erittelyä sekä yhtäläisyyksien ja eroavuuksien sekä erityisten havaintojen etsimistä. Arviointiryhmä muodosti sisältöanalyysin avulla korkeakoulujen vastauksista yhteenvetoja ja pyrki samalla kytkemään tuloksia laajempaan kontekstiin. 25 Alueelliset seminaarit, väliseminaari ja kysely seminaarien osallistujille Arviointiaineiston keräämisen viimeisenä vaiheena arviointiryhmä toteutti alueellisten seminaarien, arvioinnin väliseminaarin ja siihen liittyvän kyselyn kokonaisuuden. Alueellisia seminaareja järjestettiin yhteensä 4 taulukossa 1 esitetyn aluejaon mukaisesti. Seminaarit olivat vuorovaikutteisia työpajoja, joissa eri toimijoilla oli mahdollisuus tuoda esiin näkemyksiään korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden edellytyksistä ja tuloksista sekä muodostaa yhdessä käsitystä siitä, miten korkeakoulujen yhteiskunnallista ja alueellista vaikuttavuutta voitaisiin edistää. Seminaarien toteutuksessa hyödynnettiin yksityiskohtaisesti korkeakouluille suunnatun kyselyn tuloksia sekä korkeakoulujen esiintuomia esimerkkejä ja hyviä käytänteitä toimintansa yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Seminaareihin pyydettiin osallistumaan jokaisesta korkeakoulusta kaksi henkilöä, joista toisen toivottiin olevan yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta ja aluekehitystyöstä vastaava vararehtori tai henkilö, jonka vastuualueelle tehtävä kuuluu. Lisäksi pyydettiin, että korkeakoulut kutsuvat seminaariin yhden sidosryhmäänsä kuuluvan elinkeinoelämän ja yhden julkishallinnon edustajan. Korkeakoulujen arviointineuvosto kutsui seminaareihin myös alueen maakuntaliittojen sekä ELY-keskusten edustajia. Taulukossa 2 on esitetty seminaareihin osallistuneiden korkeakoulujen ja sidosryhmien edustajien määrät. Taulukko 2. Alueellisiin seminaareihin osallistuneiden korkeakoulujen ja niiden sidosryhmien edustajat Alueellinen Yli- Ammatti-Elin- Julkis- Alue-Yhteenseminaari opistot korkea- keino-hallintohallinto sä koulutelämä Pohjois-Suomi 7 9 8 7 2 33 Itä-Suomi 5 8 8 4 4 29 Länsi-Suomi 11 11 9 4 9 44 Etelä-Suomi 23 22 22 15 7 89 Pohjois-, Itä- ja Länsi-Suomen seminaareissa osallistujien näkemyksiä korkeakoulujen yhteiskunnallisesta ja alueellisesta vaikuttavuudesta kerättiin vuorovaikutteisen työpajatyöskentelyn avulla. Osallistujat jaettiin neljään ryhmään. Ryhmät kiersivät neljässä eri työpisteessä, joiden keskusteluteemat olivat: 26 Mitkä tulee olla korkeakoulujen keskeisimmät tavoitteet ja tehtävät yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kehittämisessä? n Miten korkeakoulut voivat parhaiten saavuttaa konkreettisia tuloksia yhteiskunnan ja alueiden kehittämisessä ja miten tuloksia tulisi arvioida/mitata? n Miten voimme edistää korkeakoulujen yhteiskunnallista ja alueellista vaikuttavuutta yhteistyön ja verkostojen avulla? n Miten korkeakoulut voivat parhaiten edistää kansainvälistä kilpailukykyä? Seminaariosallistujat kirjasivat ehdotuksensa ja kehittämissuosituksena omalle ryhmälleen annetuille värillisille lapuille, jolloin arviointiryhmä sai aineiston analysoinnin vaiheessa korkeakoulujen ja sidosryhmien vastaukset tarvittaessa erilleen. Arviointiryhmä pyrki tiivistämään seminaariaineistosta korkeakoulujen kehittämiskohteita ja ideoita vaikuttavuuden edistämiseksi. Seminaareissa arviointiryhmä sai myös koottua tietoa alueilla syntyneistä hyvistä käytänteistä. Seminaareissa kuultiin lisäksi maakuntien liittojen, aluehallintoviranomaisten, elinkeinoelämän ja opiskelijajärjestöjen pyydettyjä puheenvuoroja. Etelä-Suomen alueen seminaarissa, joka oli samalla arviointiprojektin väliseminaari, esitettiin yleisölle arvioinnin alustavia tuloksia. Seminaari-ilmoittautumisen yhteydessä osallistujia pyydettiin vastaamaan ennakkotehtävään, jossa kysyttiin: ”Mikä olisi tehokkain ja paras keino tehostaa korkeakoulujen yhteiskunnallista ja alueellista vaikuttavuutta?” Ennakkotehtävään vastasi 16 osallistujaa. Seminaarissa osallistujien näkemyksiä korkeakoulujen yhteiskunnallisesta ja alueellisesta vaikuttavuudesta kysyttiin Response-äänestysmenetelmällä. Osallistujat (n=66) äänestivät ja esittivät kantansa yhteensä 20 kysymykseen (kysymykset liitteenä 3). Äänestyksen tulokset käsiteltiin osallistujaryhmittäin (yliopistot, ammattikorkeakoulut, elinkeinoelämä ja julkinen sektori). Äänestyksen kysymykset ja väittämät oli laadittu kolmen aikaisemman seminaarin havaintojen pohjalta ja niiden avulla pyrittiin erityisesti löytämään osallistujien näkemyksiä siitä, mitkä olisivat parhaita keinoja vaikuttavuuden edistämiseksi. Etelä-Suomen seminaarissa toteutettu kysely laajennettiin koko maan kattavaksi Webropol-kyselyksi, joka lähetettiin kaikille aiempiin alueellisiin seminaareihin osallistuneille korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja julkisen sektorin edustajille (n=93). Kyselyyn vastasi yhteensä 52 henkilöä eli 56 % osallistujista. Webropol-kyselynä kootun aineiston sekä EteläSuomen seminaarin aineiston yhdistämällä arviointiryhmä sai käyttöönsä koko maata koskevan näkemyksen vaikuttavuuden n 27 kehittämisestä. Taulukossa 3 on vastaajien määrät alueittain ja vastaajaryhmittäin. Taulukko 3. Korkeakoulujen ja sidosryhmien edustajille suunnattuun kyselyyn osallistuneiden määrät alueittain ja vastaajaryhmittäin Alue/ Vastaaja- Yli- Ammatti- Elin- Julkinen Yhteensä opistotkorkea keino- sektori ryhmä koulutelämä Pohjois-Suomi5 7 4 2 18 Itä-Suomi4 4 0 5 13 Länsi-Suomi8 6 1 5 20 Etelä-Suomi14 18 12 16 60 Yhteensä 3135 17 28 111 Arviointimenetelmien luotettavuustarkastelua Arviointimenetelmien valinnan lähtökohtana oli tuottaa tietoa, joka palvelee korkeakoulujen kehittämistä. Menetelmien valinnassa huomioitiin siten korkeakoulujen oman toimintansa arviointi ja työskentelytapojen vuorovaikutuksellisuus. Arviointiaineiston kattavuuden ja luotettavuuden varmistamiseksi arviointiryhmä keräsi aineistoa vaiheittain ja yhdisti erilaisia menetelmiä. Tavoitteena oli, että aineistosta nousevat uudet havainnot, ajatukset ja kysymykset tai vahvempaa ja monipuolisempaa tietoa kaipaavat asiat voitiin ottaa huomioon seuraavissa arvioinnin vaiheissa. Esimerkiksi kyselyaineistosta nousseet teemat huomioitiin alueellisten seminaarien työpajatyöskentelyn suunnittelussa ja työpajojen havainnot olivat pohjana Response-äänestyksille väliseminaarissa. Arviointiaineistosta muodostui siten kumulatiivinen kokonaisuus, jossa voitiin yhdistää monin tavoin eri toimijaryhmiltä kerättyä tietoa ja näkökulmia (ks. kuvio 1). Arvioinnin kohderyhmän laajuuden vuoksi arviointiryhmä valitsi keskeisimmäksi aineiston keräämisen menetelmäksi kyselyn. Kyselylomakkeen laadinnan haasteeksi todettiin korkeakoulujen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ilmiön moniulotteisuus ja käsitteen sisällön määrittelyn vakiintumattomuus ja näistä johtuva vaikeus laatia lyhyesti ja helposti vastattavia yksiselitteisiä kysymyksiä. Kyselyaineistosta muodostui laajuudeltaan 265-sivuinen kokonaisuus, jonka vastaamiseen osallistui 274 henkilöä. Laajuudeltaan vastaavan aineiston kerääminen ei olisi ollut mahdollista esimerkiksi haastatteluin tai vierailukäynnein. 28 Arvioinnin tausta-aineistona käytettiin korkeakoulujen toimintaa ja erityisesti tutkimusrahoitusta koskevia tilastotietoja, jotka pääosin perustuvat korkeakoulujen toimittamiin tietoihin. Tilasto-aineistojen hyödyntämistä ja tilastoihin perustuvan kokonaiskuvan saamista vaikeuttivat kuitenkin ministeriöiden ja Tilastokeskuksen tilastointimenetelmien ja tilastointiyksiköiden erilaisuus ja siitä johtuva tietojen yhdistämisen vaikeus. Työ- ja elinkeinoelämän, julkishallinnon ja aluehallinnon edustajien näkökulmia oli mahdollisuus kuulla neljässä alueellisessa seminaarissa. Aineiston edustavuuteen vaikuttaa se, että seminaareihin osallistuvat työ- ja elinkeinoelämän edustajat tekevät läheistä yhteistyötä korkeakoulujen kanssa. Vähemmän tai ei lainkaan korkeakoulujen kanssa yhteistyötä tekevien sidosryhmien näkemykset korkeakoulujen yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta jäävät aineistosta puuttumaan. Arvioinnin luotettavuutta vahvistavana tekijänä voidaan todeta korkeakoulujen ja niiden sidosryhmien kiitettävä sitoutuneisuus ja motivaatio osallistua arvioinnin eri vaiheisiin ja toimittaa monipuolinen ja selkeä vastausaineisto arviointiryhmän analysoitavaksi. Arviointiryhmä sai arvioinnin aikana paljon arvokasta palautetta arvioinnin ajankohtaisuudesta ja tärkeydestä. 29 3 Katsaus korkeakouluverkostoon ja korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden lähtökohtiin Suomessa oli toukokuussa 2013 yliopistoja 15 ja ammattikorkeakouluja 27. Lukumäärä supistui merkittävästi kun muodostettiin Aalto-yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, laajempi Turun yliopisto ja Taideyliopisto aiemmin kymmenestä erillisestä yliopistosta sekä HAAGA-HELIA ja Metropolia ammattikorkeakoulut, Yrkeshögskolan Novia ja laajempi Tampereen ammattikorkeakoulu aiemmin kahdeksasta korkeakoulusta. Lisäksi on päätetty, että vuonna 2014 muodostetaan Lapin ammattikorkeakoulu Rovaniemen ja Kemi-Tornion ammattikorkeakouluista. Korkeakouluverkosto perustuu duaalimalliin, jossa kummallakin korkeakoulujärjestelmällä on oma rinnakkainen ja toisiaan täydentävä lakiin kirjattu tehtävä. Korkeakoulut ovat läpikäyneet monia käänteentekeviä muutoksia ja kehityskulkuja varsinkin viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Vielä 1970-luvulla yliopistojen rahoitus perustui pääosin valtion budjettipäätöksiin. Täydentävää rahoitusta tutkimukseen oli saatavilla lähinnä Suomen Akatemian tieteellisistä toimikunnista, Sitrasta sekä yksityisistä säätiöistä ja rahastoista sekä ministeriöistä. Tekesiä ei vielä ollut ja yritysten kanssa toimiminen oli voimakkaasti säänneltyä ja siksi poikkeuksellista. Vuonna 1986 käyttöön otettu yliopistojen kehittämislaki turvasi yliopistoille suhteellisen vakaan kehityskulun. Ensimmäisten väliaikaisten ammattikorkeakoulu- 30 jen aloittaminen toi v. 1991 merkittävän täydennyksen korkeanasteen korkeakouluverkostoon. Koulutuksen ja tutkimuksen työelämäläheisyys vahvistui merkittävästi. Poikkeuksellisen tärkeä linjaus Suomen kilpailukyvyn ja korkeakoulujen kannalta oli valtioneuvoston 1990-luvun puolivälissä tekemä päätös panostaa paljon ja pitkäjänteisesti kansalliseen innovaatiokykyyn. Yritysten kanssa tehtävä tutkimus- ja innovaatioyhteistyö kasvoi tuolloin erityisesti teknillisissä korkeakouluissa voimakkaasti, jopa siinä määrin, että valtion virastona toimivien yliopistojen rooli liiketalouteen pyrkivissä tutkimushankkeissa nousi monin tavoin keskustelun kohteeksi. Tutkimuksen volyymin kasvaessa 1990-luvun lopulla immateriaalioikeuksia koskevat sopimusmenettelyt yliopistojen ja yritysten välillä kävivät vaikeiksi kun työsuhdekeksintölaki ja tekijänoikeuslaki turvasivat keksintö- ja teosoikeudet ne luoneille yliopistojen tutkijoille ja opettajille. Yliopiston rooli julkisena sopijapuolena ja yhtä aikaa keksijöiden työnantajana kävi kestämättömäksi ja vaikeasti hallittavaksi tasapuolisesti. Ammattikorkeakouluista useimmat olivat yh tiöitä ja niitä ei tämä tutkijapoikkeus koskenut. Kahden toimikunnan työn tuloksena otettiin v. 2007 käyttöön korkeakoulukeksintölaki (19.5.2006/369), joka säänteli johdonmukaisella tavalla immateriaalioikeuksien käytön eri tilanteissa ja siten vakiinnutti korkeakoulujen ja yritysten laajaksi ja monipuoliseksi kasvaneen yhteistyön muodot. Lain myönteinen vaikutus oli suuri sillä parhaimmillaan 2000-luvun alussa esimerkiksi Teknillisen korkeakoulun tutkimushankkeista miltei puolet tehtiin yhdessä yritysten ja muiden ulkopuolisten tahojen kanssa. Samaan aikaan kun yliopistokohtaisten lakien muuttamista yhdeksi kaikki yliopistot kattavaksi yliopistolaiksi ryhdyttiin valmistelemaan, nousi keskusteluun yliopistojen oikeus harjoittaa liiketoimintaa omistamillaan immateriaalioikeuksilla. Erityisesti taitettiin peistä mahdollisista yliopistoyhtiöistä, joiden oli määrä harjoittaa liiketoimintaa erillisesti yliopiston tilinpidon rinnalla. Tämä mahdollisuus ei kuitenkaan toteutunut riittävällä tavalla. Myös yliopistojen kolmas tehtävä puhututti tuolloin suuresti. Erityisesti teknilliset korkeakoulut, joissa hankitun rahoituksen määrä ja merkitys tutkimustoiminnalle oli erityisen suuri, vaativat, että hankitulla rahalla tehty yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti vaikuttava t&k-työ on saatava yliopistojen rahoitusmallin tulososaksi. Tämäkään tavoite ei toteutunut toivotulla tavalla ja kolmanneksi tehtäväksi ajateltu yliopistojen tehtäväalue muotoutui yliopistolakiin kevyemmällä tavalla kirjatuksi velvoitteeksi. 31 V. 2010 käytäntöön astunut viimeisin yliopistolaki muutti yliopistot säätiöiksi tai julkisoikeudellisiksi yhteisöiksi, joilla on laajat itsenäiset toimivaltuudet. Yliopistojen rahoitusperusteita muutettiin samalla enemmän tulosperusteiseksi. Uudessa tilanteessa ja julkisen rahoituksen supistuessa voimakkaasti, yliopistot ovat tahollansa tehneet toimintaansa merkittäviäkin strategisia suunnanmuutoksia vahvistaakseen kilpailukykyään ja vaikuttavuuttaan. Edellä mainitut yliopistofuusiot ovat osa tätä kehitystä. Julkisen talouden tila on heikentynyt merkittävästi viime vuosina. Yliopistojen valtiolta tuleva budjettirahoitus on kuitenkin säilynyt lievästi kasvavana ja on nyt 1,852 Mrd euron tasolla. Ammattikorkeakoulujen rahoitustilanne on puolestaan hälyttävä. Kuluvana vuonna ammattikorkeakoulujen yksikköhintarahoitus on 897 M euroa. Valtion menoleikkausten johdosta ammattikorkeakouluilta jää saamatta vuosina 2012– 2015 yhteensä 344,4 M euroa. Vuonna 2015 ja siitä eteenpäin rahoituksen taso on voimassa olevien päätösten mukaan lähes 200 M euroa pienempi kuin nyt. Leikkaus on massiivinen ja on johtanut lähes jokaisessa ammattikorkeakoulussa neuvotteluihin henkilökunnan supistamisesta. Ammattikorkeakoulut ovat olleet perustamisestaan lähtien jatkuvien muutosten kohteena. Korkeakouluverkoston supistamisesta käydään jatkuvasti keskustelua, samoin mahdollisista fuusioista. Rahoitusmallia on muutettu yliopistojen tapaan tulostavoitteisempaan suuntaan. Koulutuspaikkojen määrää vähennettiin huomattavasti syksyllä 2012 OKM:n päätöksellä. Ammattikorkeakoululakia uudistetaan parhaillaan ja samalla on tarkoituksena muuttaa kaikki ammattikorkeakoulut yhtiöiksi ja siirtää ammattikorkeakoulut yliopistojen tapaan valtion rahoituksen piiriin. Tässä kokonaisuudessa kaikki ammattikorkeakoulut joutuvat hakemaan toimilupaansa uudelleen syksyllä 2013. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen vaikuttavuuden ja aluekehittämisen vahvistamiseksi on tehty monia toimenpiteitä. Opetusministeriö pyysi 2000-luvun alussa korkeakouluja esittämään tuloskeskustelun yhteydessä aluekehittämissuunnitelman. Kaikki korkeakoulut tekivät tämän suunnitelman tavallansa. Pääkaupunkiseudulla oli tuolloin meneillään alueen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteisiä aluekehittämishankkeita, joiden yhteydessä syntyi ajatus tehdä yksi, kaikille yhteinen aluekehitysstrategia toimitettavaksi opetus ministeriölle. Yhteisestä suunnitelmasta käynnistyi merkittävä prosessi, joka johti pääkaupunkiseudun korkeakoulujen yh- 32 teisen metropolipolitiikka-aloitteen kirjoittamiseen v. 2006. Aloitteen allekirjoitti kaikkien metropolialueen 9 yliopiston ja 10 ammattikorkeakoulun rehtorit ja sitä tukivat myös metropolin suurimpien kaupunkien kaupunginjohtajat. Metropolipolitiikka-aloite muokattiin esitykseksi Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelmaneuvotteluun hyvin tuloksin. Metropolipolitiikka käynnistyi ja sen toteuttamisessa korkeakouluilla oli merkittävä rooli. Aloitteista käynnistyi myös aktiivinen Rehtorifoorumi, joka kokoontuu vuosittain sopimaan yhteisistä metropolin kehittämiseen liittyvistä asioista. Rehtorit tapaavat säännöllisin välein kaupunginjohtajat Metropolifoorumiksi kutsutun kokouksen puitteissa. Rehtorifoorumi oli aloitteellinen myös Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman suhteen. Metropoli politiikka on pääkaupunkiseudun korkeakoulujen aluepolitiikkaa. Ammattikorkeakoulut ovat hankkineet lisävoimaa keskinäisestä yhteistyöstä ilman, että tavoitteena olisi korkeakoulujen fuusioituminen. Maahamme on syntynyt 4 toimintatavaltaan toisistansa poikkeavaa liittoumakorkeakoulua. Federation of the Universities of Applied Sciences (FUAS) on näistä suurin. FUAS yhdistää metropolin ytimen kehittämisen ja laajemman aluekehittämisen toisiinsa. Lapin korkeakoulukonserni (LUC) on hyvä esimerkki vahvasta alueellisesta vaikuttajasta, joka kokoaa yhteen kahden ammattikorkeakoulun ja yhden yliopiston osaamisen ja kokemuksen. Itä-Suomen korkeakoululiittouma (ISAT) sekä Kaakkois-Suomen korkeakoulukonserni Oy yhdistävät tahoillaan useiden maakuntien osaamisen ja kehittämistyön kokonaisuuksiksi. Liittoumat kuvataan myöhemmin tässä julkaisussa. Kaakkois-Suomen korkeakoulukonsernilla on sopimuspohjaisesti yhteinen ylläpitäjä. Yliopistot ovat vahvistaneet kilpailukykyään keskinäisin sopimuksin, yhteisillä rakenteilla sekä alliansseilla. Näistä mainittakoon Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston strateginen yhteistyö, joka oli intensiivistä jo Teknillisen korkeakoulun aikana, sekä Jyväskylän, Tampereen ja Tampereen teknillisen yliopiston muodostama useita vuosia toiminut allianssi. Jo ennen Taideyliopiston perustamista Helsingissä olevat taidekorkeakoulut tekivät monipuolista yhteistyötä keskenään sekä Suomen muiden taiteita vaalivien yliopistojen kanssa. Aaltoyliopiston perustamiseen johti omalta osaltaan jo yli vuosikymmenen jatkunut vilkas yhteistyö Kauppakorkeakoulun, Taideteollisen korkeakoulun ja Teknillisen korkeakoulun välillä, josta hyvänä käytänteenä mainittakoon Design Factoryn perustamiseen johtaneet tuotekehityshankkeet. 33 Korkeakoulujen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden vahvistamiseen liittyvät poliittiset linjaukset Hallinnollisesti itsenäisestä asemasta huolimatta poliittiset linjaukset ja päätökset vaikuttavat merkittävästi korkeakoulujen kykyyn ja tapaan toteuttaa tehtäviään. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma (2011) linjaa monin tavoin yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen ja aluekehittämiseen liittyviä haasteita yliopistoille ja ammattikorkeakouluille. Ohjelmaan kirjattujen kansallista kilpailukykyä kohottavien kehittämistoimien yhteisenä nimittäjänä on Suomen tavoite olla v. 2020 maailman kilpailukykyisin kansakunta. Osaamiseen ja luovuuteen perustuva suomalaisen työn kilpailukyky edellyttää toimivaa koulutusjärjestelmää sillä Suomen menestyksen ja hyvinvoinnin kasvu on riippuvainen laajasta sivistyksestä, ammattitaidosta ja korkeasta osaamisesta. Meidän on oltava kärjessä myös ammattiosaamisessa, korkeakoulutuksessa sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa. Näissä tehtävissä korkeakouluilla on juuri nyt elintärkeä rooli, samoin kuin kun elinkeinopoliittisia toimenpiteitä suunnataan tukemaan erityisesti uusia, kasvuhakuisia, työllistäviä ja kansainvälistyviä yrityksiä. Lisähaastetta korkeakouluille asettaa tavoite vahvistaa työelämäyhteyksiä kaikilla koulutusasteilla koulutuksen. Hallitusohjelmassa todetaan myös: ”Edistetään kansallista tutkimusinfrastruktuuripolitiikkaa. Luodaan korkeakouluille yhteisiä yritysten kanssa tehtävän tutkimusyhteistyön muotoja. Lisätään yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen niiden erilaisia profiileja tukevaa tutkimusyhteistyötä. Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoiminnan osuutta niiden rahoituksesta vahvistetaan nykyisestä.” ”Alueellisesti kattava koulutusverkosto on suomalaisen osaamisen perusta. Sen avulla turvataan osaamis- ja lahjakkuusreservien mahdollisimman tehokas käyttö ja alueilla tarvittava osaaminen. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä alueidensa innovaatiotoiminnan keskeisiin toimijoihin vahvistetaan.” ”Kansallisesti ja kansainvälisesti verkottuneiden innovaatioyhteisöjen lisäksi Suomeen luodaan vahvoja alueellisia innovaatio keskittymiä. Innovaatiopolitiikka tukee osaltaan muuta t&k-politiikkaa.” 34 Ohjelman mukaisten innovaatiokeskittymiä palvelevien kaupunkikeskusten tulee muodostua metropolialueesta, vahvoista kaupunkiseuduista sekä maaseutukeskuksista. Kaupunkiseudut toimivat vahvoina alueidensa vetureina, monipuolisina ja kansainvälisesti kilpailukykyisinä elinkeino-, innovaatio- ja osaamisympäristöinä sekä työssäkäyntialueina. Seudut tasapainottavat aluerakennetta ja toimivat maan sisäisessä työnjaossa omiin vahvuuksiinsa erikoistuneina alueina. Nimenomaisesti yliopistot, ammattikorkeakoulut ja yliopistokeskukset ovat näiden keskittymien ydintoimijoita. Helsingin metropolille on hallitusohjelmaan kirjattu erityistehtävä Suomen innovaatiotoiminnan ja kilpailukyvyn veturina ja vahvistajana. Jo pitkään Suomessa toteutettu innovaatiopolitiikka on kiinteä osa tutkimus- ja koulutuspolitiikkaa kuten hallitusohjelmassakin on todettu. Moniin uudistuksiin on kuitenkin tarvetta korkeakoulujenkin roolin osalta. Vastikään julkistettu TULI-hankkeiden arviointi (Ketonen, Juvonen, Gabrielsson, Kuusisto & Koponen, 2013) nostaa esille varteenotettavia suosituksia tutkimustulosten kaupallistamiseen, mikä on osa yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Erityisesti yliopistoille, ammattikorkeakouluille ja tutkimuslaitoksille osoitetut suositukset vahvistavat suoraan yhteiskunnallista vaikuttavuutta: ”Kaupallistamiseen sitoutumiseksi tutkimusorganisaatioiden tulisi luoda sisäinen strategia, jolla kaupallistamisesta tehdään prioriteetti, huolehditaan riittävistä resursseista sekä kehitetään ja käytetään tavoitteita ja mittareita sen toteutumisen seuraamiseksi. Kaupallisesta menestyksestä tulisi myös tehdä yksi akateemisten virkojen arvioinnin mittari. Organisaatioille täytyy taata riittävät resurssit, ja niiden käyttö tulee kohdentaa kiinnostuneisiin ja kyvykkäisiin toimijoihin. Kaupallistamisen ja rahoituksesta kilpailemisen tukemiseksi tulisi arvioida mahdollisuudet sisällyttää kaupallistamispalveluiden rahoitus tiettyjen tutkimuskeskusten budjetteihin, aloittaa kaupallistamistoimet nykyistä aikaisemmassa vaiheessa sekä tehdä proaktiivista yhteistyötä sekä teollisuuden että muiden tutkimusorganisaatioiden kanssa. Strategisilla kumppanuuksilla voidaan tukea kaupallistamistoimia pitkällä aikavälillä. Kumppanuudet ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa voisivat tarjota kestäviä kaupallistamispalveluita. Kumppanuudet teollisuuden kanssa voisivat puolestaan fasilitoida kaupallistamisprosessia jo riittävän aikaisessa vaiheessa, jolloin se saadaan paremmin kytkettyä loppukäyttäjän tarpeisiin.” (Ketonen ym., 2013) 35 Edelle poimittujen poliittisten tavoitteiden ja suositusten toteuttamista korkeakoulujen on syytä seurata aktiivisesti. Valtiontalouden kantokyvyn merkittävä heikentyminen ei erityistä tukea lupaile, mutta silti korkeakoulut voivat yhteistoimin toteuttaa moniakin tavoitteita. Korkeakoulujen merkitys Suomen innovaatiotoiminnoille on huomattava. Edelleenkin merkittävä osa korkeakoulujen potentiaalista on todennäköisesti hyödyntämättä. Korkeakoulut tuottavat innovaatiotoimintaan mm. tekijä- ja osaamisresursseja. Opetus- ja tutkimustoimintojensa kautta korkeakoulut luovat Suomeen uutta osaamista, tuottavat innovaatiotoiminnan tarvitsemat osaavat, luovat ja uteliaat toteuttajat sekä linkittävät sitä kautta Suomen kansainväliseen uuden tiedon tuotantoon. Opetuksen perushuomio kohdistuu työelämään siirtyviin nuoriin ja osin myös jo työelämässä oleviin kunkin alan erityisosaajiin. Korkeakoulujen tutkimuksen perusidea eli uuden ja tarkemman tiedon tuotanto riippumattomina instituutioina sopii innovaatiotoiminnan perusideaan. Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn näkökulmasta innovaatioiden koeponnistaminen kansainvälisillä markkinoilla on välttämätöntä ja siinä työssä korkeakoulujen merkitys korostuu edelleen. Korkeakoulut ylläpitävät eri alojen välistä keskustelua ja ovat näin rakentamassa innovaatiotoiminnan tarvitsemaa potentiaalia, uusien kombinaatioiden syntymistä ja uusien mahdollisuuksien hyödyntämistä. Haasteena tässä on korkeakoulujen sisäisten ja ulkoisten verkostojen toimivuus. Koska innovaatiotoiminnassa on kyse uusien mahdollisuuksien luomisesta, on tämä tavoite helpommin saavutettavissa pienten yksiköiden suljettujen toimintojen sijasta eri osapuolten välisissä keskusteluissa, ns. ”älykkäässä ristiinpölytyksessä”. Tämä näkökulma tuo esille yhden korkeakoulujen merkittävistä potentiaaleista Suomen innovaatiotoiminnalle. Innovaatiotoiminnan kehittäminen tarvitsee otollisen toimintakulttuurin ja arvopohjan. On kyettävä näkemään ja etsimään mahdollisuuksia nykyisien toimintatapojen ja resurssien yli. Korkeakouluja tarvitaan ylläpitämään kehittävää ja kriittistä keskustelua ja nostamaan esille uusia mahdollisuuksia. Korkeakoulujen laaja kosketuspinta ympärillä olevaan maailmaan ja jatkuvasti uudistuva opiskelijakunta luo dynaamisuutta. 36 4 Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden tavoitteet ja tulosten arviointi 4.1 Yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja alueellinen kehittäminen korkeakoulujen strategioissa ja vastauksissa Korkeakoulujen laajat ja monipuoliset strategia-asiakirjat toteuttamissuunnitelmineen sekä korkeakoulujen tulossopimukset ja moninaiset tilastot antavat yleisen strategiatason kuvan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tavoitteista ja tuloksista yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden osalta. Ryhmä on syventänyt käsitystään korkeakoulukohtaisella kyselyllä sekä alueellisten seminaarien annilla. Tausta-aineistosta päätellen valtaosa yliopistoista katsoo toteuttavansa vaikuttavuuttaan parhaalla tavalla tekemällä tutkimus- ja opetustyön mahdollisimman hyvin. Vaikuttavuus määrittyy näiden kahden tehtävän kautta ja niiden ehdoilla, mutta ei vaikuttavuudesta ja sen toteuttamisesta käsin. Aluekehittämisestä yliopistot eivät juuri puhu. Vaikuttavuudesta ei näin muodostu selvää tulosaluetta, jota aktiivisesti seurattaisiin ja mitattaisiin. Yliopistojen ”kolmatta tehtävää”, josta käytiin monipuolista keskustelua yliopistolain uudistuksen yhteydessä, ei tällä nimikkeellä strategioissa enemmälti käsitellä. Useimmat ammattikorkeakoulut näkevät vaikuttavuutensa toteutuvan olennaisena osana aluekehittämistyötä ja osaavan työvoiman kouluttamista korkeakoulun vaikutusalueella toimiville yrityksille ja julkisille yhteisöille. Alueellinen näkö- 37 Kaikki Yliopisto Vähentää hieman Pitää nykyisellään Ammattikorkeakoulu Lisätä hieman Lisätä selvästi Elinkeinoelämä Julkinen sektori 0% 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuvio2.2.Kyselyyn Korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja julkisen sektorin edustajien vas Kuvio vastanneiden korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja julkisen sektorin edustajien vastaukset taukset kysymykseen ”Onko Suomen korkeakoulujen yhteiskunnallinen ja alueelkysymykseen: ”Onko Suomen korkeakoulujen yhteiskunnallinen ja alueellinen vaikuttavuus nyt sopivalla linen vaikuttavuus nyt sopivalla tasolla?” tasolla?”. kulma on vahva mutta myös valtakunnallisia ja kansainvälisiä Kaikki vaikuttavuuden muotoja pyritään löytämään. Vaikuttavuus on yliopistoja selkeämmin ammattikorkeakoulujen sisäisten tulosarviointien elementti. Yliopisto Arviointiaineistosta ja keskusteluista nousi esiin keskeiseTäysin eri mieltä nä ongelmana ja korkeakoulujen yhteiskunnallisen vaikuttaOsittain eri mieltä Ammattikorkeakoulu vuuden motivaatiota heikentävänä tekijänä yhteiskunnallisen vaikuttavuuden vähäinen painoarvo korkeakoulujen rahoitusOsittain samaa mieltä järjestelmässä ja OKM:n rahoitusmalleissa. Täysin samaa mieltä Elinkeinoelämä Kun seminaareihin osallistujilta kysyttiin käsitystä korkeakoulujen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden nykyisestä tasosta, Julkinen sektori toi esille, että yhteiskunnallista ja alueelsuurin osa vastaajista lista vaikuttavuutta tulisi lisätä hieman tai selvästi. Vain muutama kyselyyn vastanneista 0 % 20 % äänesti 40 % 60vaikuttavuuden % 80 % 100 % jonkin asteisen vähentämisen tai edes nykyisellään pitämisen puolesta (kuvio 2). Kuvio 3. Korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja julkisen sektorin edustajien vastaukset kysymykseen: Kolme neljäsosaa kaikista vastaajista eri osissa maata toi”Korkeakoulujen kolmannen tehtävän painoarvoa tulee lisätä merkittävästi ja määritellä tehtävä ja sen voivat, että vaikuttavuudella olisi selkeä asema korkeakoulujen rahoitus vaikuttavuuden jajaaluekehittämisen näkökulmasta Suomen kansainvälisenkilpailukyvyn hyväksi”. rahoitusjärjestelmissä, että ”kolmas tehtävä” määritellään korkeakoulujen tulostavoitteeksi vaikuttavuuden ja aluekehittämisen näkökulmasta Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn hyväksi (kuvio 3). Pääkaupunkiseudun yliopistojen edustajista kolmasosa oli osin empivällä kannalla. Toinen keskeinen arviointiaineistosta nouseva teema liit1 tyy korkeakoulujen kaksitahoiseen rooliin osana duaalimallin 38 Kuvio 2. Kyselyyn vastanneiden korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja julkisen sektorin edu kysymykseen: ”Onko Suomen korkeakoulujen yhteiskunnallinen ja alueellinen vaikutta tasolla?”. Kaikki Yliopisto Täysin eri mieltä Osittain eri mieltä Ammattikorkeakoulu Osittain samaa mieltä Täysin samaa mieltä Elinkeinoelämä Julkinen sektori 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuvio 3. 3. Korkeakoulujen, ja julkisen sektorin edustajien vas- vastauk Kuvio Korkeakoulujen,elinkeinoelämän elinkeinoelämän ja julkisen sektorin edustajien taukset kysymykseen ”Korkeakoulujen kolmannen tehtävän painoarvoa tulee li”Korkeakoulujen kolmannen tehtävän painoarvoa tulee lisätä merkittävästi ja määrite sätä merkittävästi ja määritellä tehtävä ja sen rahoitus vaikuttavuuden ja aluerahoitus vaikuttavuuden ja aluekehittämisen näkökulmasta Suomen kansainvälisenkilpailu kehittämisen näkökulmasta Suomen kansainvälisenkilpailukyvyn hyväksi.” mukaista korkeakouluverkostoa ja se korostuu tarkasteltaessa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen keskinäistä yhteistyötä tai pikemminkin yhteistyön vähäisyyttä. Muutama yliopisto nosti esille yhden tai useamman ammattikorkeakoulun strategisena yhteistyökumppaninaan, kun taas kaikki ammattikorkeakoulut olivat aktiivisia yliopistoyhteistyön mahdollisuuksien etsijöitä. Näyttäisi siltä, että yliopistot entistä vahvemmin hakevat tutkimustyölleen suuntaa kansainvälisen tieteellisen arvostuksen ja kilpailukyvyn näkökulmasta, mutta ammattikorkeakoulut vaikuttavuudesta. Ammattikorkeakoulut näkevät, että yliopistojen tieteellinen ja taiteellinen osaaminen on välttämätön perusta käytännönläheisten sovellutusten rakentamiseen ja elinkeinoelämän tarpeiden tyydyttämiseen, kunhan laajemmalle yhteistyölle olisi tulostavoitteellinen pohja. Alueellisten seminaarien keskustelut ja kyselyt nostivat tähän aihepiiriin useita ajatuksia ja ratkaisumalleja. Tutkimus- ja TKI-toimintaan liittyy korkeakoulusektoreiden välisiä näkemyseroja: Kuka minkäkinlaista tukimusta voi tehdä, kenen kanssa ja millä ehdoilla? Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkimustoiminnan suuntautumisen erot näkyvät täydentävän rahoituksen rakenteissa. Suomen Akatemian rahoitusta, joka on yliopistoille merkittävin rahoituslähde, ei ammattikorkeakouluilla juurikaan ole ja Tekesin rahoitus menee pääosin yliopistoille. Rakenteellisen ke- 39 hittämisen hankkeissa (ESR, EAKR) ammattikorkeakoulut ovat vahvoja erityisesti pohjoisessa ja idässä mutta niin ovat monet yliopistotkin. Ammattikorkeakoulujen yritysrahoitus kasvaa säännöllisesti, yliopistoissa yritysrahoitus on lievästi laskevaa. Jos yliopistot ja ammattikorkeakoulut ryhtyisivät nykyistä a ikaisemmassa vaiheessa tieteellisten tulosten soveltamiseen, vahvistuisi Suomen kansainvälinen kilpailukyky monin tavoin. 4.1.1 Yliopistot Korkeakouluja pyydettiin arviointiryhmän kyselyssä määrittelemään toimintansa yhteiskunnallinen ja alueellinen vaikuttavuus sekä vaikuttavuusalue. Lapin yliopiston määritelmä, joka tässä nostetaan yliopistoista esille hyvänä käytänteenä, kuvaa sitä tavoitteen asettelua, joka näkyy myös yliopiston strategian toteuttamisessa ja tuloksellisuudessa: ”Yhteiskunnallinen vuorovaikutus on osa tutkimuksen ja koulutuksen prosesseja ja kaikkien yliopistolaisten työtä. Läpäisevänä periaatteena kaikissa yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen muodoissa ja toiminnoissa painotetaan yhteiskuntavastuuta ja dialogisuutta. Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen kautta yliopisto saa kumppaneiltaan ja sidosryhmiltään palautetta vaikuttavuudestaan ja toimintojensa laadusta.” (Lapin yliopisto) Lapin yliopiston strategia on tiiviisti sidonnaisena Lapin korkeakoulukonsernin yhteistoimintaan ja innovaatio-ohjelmaan, jotka myöhemmin esitellään hyvinä käytänteinä. Jyväskylän yliopistossa yhteiskunnallinen vuorovaikutus ja vaikuttavuus käsitetään kaksoisstrategisina tehtävinä seuraavasti: ”Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen (YVV) kulmakiviä ovat perustutkimus ja soveltava tutkimus sekä koulutus, jotka toimivat ensisijaisina välineinä yhteiskunnan kehittämisessä. Yhteiskunnallinen vuorovaikutus ja vaikuttavuus käsitetään Jyväskylän yliopistossa kaksoisstrategisina tehtävinä. Ensimmäiseksi yhteiskunnallinen vuorovaikutus ja vaikuttavuus otetaan huomioon kaikessa yliopiston toiminnassa (horisontaalinen tehtävä). Kaiken koulutuksen, tutkimuksen ja asiantuntijuuden tulisi tapahtua vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sitä kehittäen. Jyväskylän yliopisto toimii kiinteässä vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa toiminnan ennakoinnista ja suunnittelusta toiminnan seurantaan ja arviointiin saakka. 40 Toiseksi yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja vaikuttavuuden tehtäväkentässä on strategisia ja muuttuvia painopistealueita. Nämä edellyttävät erityisiä kehittämistoimia, ja niiden katsotaan olevan kriittisiä tehtäväalueen kehittymisen kannalta.” (Jyväskylän yliopisto) Taideyliopistojen alustavassa strategiaperusta-asiakirjassa vuosille 2013–2016 määritellään Taideyliopiston tavoitetila ja profiloituminen vuonna 2017 seuraavasti: ”Taideyliopisto on Suomen kiinnostavin yliopisto ja eurooppalainen edelläkävijä taiteen, koulutuksen ja tutkimuksen kohtauspaikkana. Taideyliopisto profiloituu kansainväliseksi taiteen, koulutuksen ja tutkimuksen vuorovaikutusta vahvistavaksi vapaan taiteen yliopistoksi, jolla on merkittävä rooli yhteiskunnan kehittämisessä.” (Taideyliopisto) Helsingin yliopiston vaikuttavuuden strateginen visio on kansainvälisellä tasolla. HY pyrkii suurimman ja vanhimman yliopiston statuksella maailman parhaaksi. ”Rakennamme parempaa maailmaa ottamalla entistä merkittävämmän roolin globaalien ongelmien ratkaisemisessa. Monitieteinen opetuksemme ja tutkimuksemme tuottavat uutta osaamista koko yhteiskunnan hyödyksi. Tuore ajattelu ja luova vuorovaikutus auttavat meitä tavoitteessamme nousta maailman 50:n parhaan yliopiston joukkoon.” Helsingin yliopiston hyvä käytäntö vaikuttavuuden seurannan indikaattorina on suhteuttaa YVV-julkaisujen määrää opetusja tutkimushenkilöstön määrään. Yliopistot eivät vastauksissansa yleensä määritelleet yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja aluekehittämistä. Yliopistot tyytyivät viittaamaan strategiansa usein yleisluontoisiin teksteihin: ”Yliopiston tehtävänä on edistää kansainvälisesti korkeatasoista vapaata tutkimusta, sivistystä ja kulttuuria, vahvistaa hyvinvointia lisäävää osaamista sekä turvata korkeasti koulutetun työvoiman ja tutkijakunnan saatavuus vaikutusalueellaan.” ”Yhteiskunnallinen vuorovaikutus on osa tutkimuksen ja koulutuksen prosesseja ja kaikkien yliopistolaisten työtä.” ”Yliopiston strategisena tavoitteena on olla yhteiskunnan tarpeet ymmärtävä, niitä ennakoiva ja niihin vaikuttava toimija.” 41 Vastauksissa todettiin, että yliopisto toteuttaa yhteiskunnallista ja alueellista vaikuttavuuttaan tutkimuksen ja opetuksenkautta ja, että yhteiskunnallinen vuorovaikutus perustuu tieteelliseen tutkimukseen ja akateemiseen koulutukseen sekä tutkimuksen tuottamaan tietoon ja asiantuntijuuteen. Yliopiston luoma ja ympäröivään yhteiskuntaan välittämä tieto hyödyttää yhteiskuntaa kansainvälisesti, kansallisesti ja alueellisesti ja yliopiston toiminnan painopisteitä kehitetään yhteiskunnan tulevaisuuden tarpeita huomioiden. Yhteiskunnallista vaikuttavuutta ovat mm. tutkimustulosten hyödyntäminen yliopiston ulkopuolella, uusien innovaatioiden ja yritysten luominen, valmistuneet opiskelijat työmarkkinoilla ja vuorovaikutus opetuksessa, täydennyskoulutus, avoin yliopisto, yliopistokeskuksissa mukanaolo, sidosryhmäyhteistyö, osallistuminen julkiseen keskusteluun yliopiston asiantuntemusaloilla sekä alumnitoiminta. Korkeakoulujen vastauksissa todettiin myös, että yliopistojenkin tavoitteena on tuottaa osaavaa työvoimaa ja että yliopisto tekee tiivistä tutkimusyhteistyötä valtakunnallisten ja alueellisten toimijoiden kanssa sekä välittää aktiivisesti tutkimustietoa yhteiskunnan käyttöön. Yliopiston roolia korostetaan kansalaisten perustamana sivistys- ja tiedeyhteisönä. Hallittu vuorovaikutus ympäröivän yhteiskunnan kanssa on kaikkien asia. Vuorovaikutus ympäristön kanssa edellyttää henkilöstöltä kykyä toimia eri rajapinnoilla tutkimuksessa, opetuksessa ja kehittämistoiminnoissa. Harva yliopisto määritteli erikseen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tavoitteet ja sisällön tai niiden suhteen yliopiston painoaloihin. Vielä harvempi kuvasi, miten tehtävä suoritetaan ja miten sitä arvotetaan ja seurataan. Vastauksissa ei painotettu yhteiskunnallisen vaikuttavuuden olevan yksi yliopistojen lakisääteisistä tehtävistä, joka tutkimuksen ja koulutuksen ohella myös tulee hoitaa tuloksellisesti. Vaikuttavuuden tehtävä katsottiin suoritetuksi tutkimuksen ja opetuksen sisällä ja osana. Yhteiskunnan tarpeet huomioiden voisi arvioida, että kolmannen tehtävän tavoitteenasettelu tulisi tehdä nimenomaisesti yhteiskunnallisen vaikuttavuuden näkökulmasta, ei vain yliopistojen tieteellisen tuloksen näkökulmasta. Suomen yliopistoverkosto on osin luotu alueellisesti perustelluilla poliittisilla päätöksillä. Kansainvälisestikin vertailtuna hyvin tiheä yliopistoverkosto on nähty tarpeelliseksi sen turvaamiseksi, että kaikissa osissa maata olisi riittävä tieto- ja osaamispohja elinkeinojen vahvistamiseksi ja maan kaikkien osien asuttuna pitämiseksi. Nämä perusteet ja tavoitteet näyttävät ajan saatossa hämärtyneen. Opetus- ja kulttuuriminis- 42 teriö ei suoraan palkitse vaikuttavuuden suorituksista. Strategiateksteistä päätellen kaikki yliopistot eivät nykyisellään tätä tavoitetta pyri erityisemmin toteuttamaan vaan rakentavat omaa, itse määrittelemäänsä osaamisrakennetta kukin tahoillaan ja osin toisista yliopistoista riippumatta. Alueellisten seminaarien osallistujilta kysyttiin: ”Osa maamme yliopistoista käsittelee strategioissa yhteiskunnallista vaikuttavuutta pintapuolisesti ja aluevaikuttavuutta ei juurikaan. Miksi nämä tehtävät (”kolmas tehtävä”) koetaan vähemmän tärkeiksi kuin opetus ja tutkimus?” Puolet yliopistojen, elinkeinoelämän ja julkisen sektorin edustajista piti tärkeimpänä syynä tulosjärjestelmää, joka ei palkitse vaikuttavuudesta (kuvio 4). Ammattikorkeakoulut pitivät tieteeseen painottumista tärkeimpänä syynä tähän yliopistojen strategiseen suunnan valintaan. Vastaukset olivat samanlaiset kaikissa osissa maata. Yliopistoilta kysyttiin myös: ”Miten oman korkeakoulusi strategiset painopisteet, vaikuttavuuden alueet ja -tehtävät tulisi tulevaisuudessa määritellä? Kerro mielestäsi tärkein.” (kuvio 5). Etelä-Suomen yliopistojen edustajista 39 % vastasi: ”Korkeakoulu määrittelee itse tavoitteet” ja 39 % vastasi: ”Kansallisen Yliopiston vaikutusalue ei haasta riittävästi Kaikki Rahoitusta ei ole saatavissa riittävästi aluevaikuttavuuden tehtäviin Yliopisto Tulosjärjestelmät eivät palkitse kolmannen tehtävän tuloksista Ammattikorkeakoulu Tieteellinen tutkimus on tärkeintä Elinkeinoelämä Varsinaiseen aluekehittämiseen ei haluta panostaa Julkinen sektori Muu syy 0% 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuvio4.4.Korkeakoulujen, Korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja julkisen sektorin edustajien vastaukset Kuvio elinkeinoelämän ja julkisen sektorin edustajien vastaukset kysymykseen: ”Osa kysymykseen ”Osa yliopistoista käsittelee strategioissa yhteiskunnallista yliopistoista käsittelee strategioissa yhteiskunnallista vaikuttavuutta pintapuolisesti ja vaikuttaaluevaikuttavuutta ei vuutta pintapuolisesti ja aluevaikuttavuutta ei vaikuttavuuden juurikaan. Miksi tämäkoetaan yhteiskunnallijuurikaan. Miksi tämä yhteiskunnallisen ja alueellisen tehtävä vähemmän tärkeäksi senopetus ja alueellisen vaikuttavuuden tehtävä koetaan vähemmän tärkeäksi kuin opetus kuin ja tutkimus”. ja tutkimus?” Kaikki 43 Korkeakoulu valitsee itse Kansallisen keskustelun kautta kuin opetus ja tutkimus”. Korkeakoulu valitsee itse Kaikki Kansallisen keskustelun kautta Yliopisto Maakuntastrategian yhteydessä OKM:n linjausten mukaisesti Ammattikorkeakoulu Yhteistyössä työ- ja elinkeinoelämän kanssa Elinkeinoelämä Tutkimuksen / TKI:n tavoitteet ovat tärkein kriteeri Opiskelijat ja oppiminen on keskiössä Julkinen sektori Muu peruste 0% 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuvio 5. Korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja julkisen sektorin edustajien vastaukset kysymykseen ”Miten oman korkeakoulusi strategiset painopisteet, vaikuttavuuden alueet ja -tehtävät tulisi tulevaisuudessa määritellä? Kerro mielestäsi tärkein.” (Kuviossa koko maata koskeva tulos.) keskustelun pohjalta”. Vastaajista 8 % kannatti tutkimuksen ja TKI:n tavoitteiden mukaisesti määrittelyä ja 8 % keskustelua työ- ja elinkeinoelämän kanssa. Yliopistot muissa osissa Suomea painottivat vahvasti yhteistyötä työ- ja elinkeinoelämän kanssa (44 %), yliopiston omaa määrittelyä (19 %) tai määrittelyä maakuntastrategian yhteydessä (13 %). Kannatusta saivat 6 %verran myös kansallinen keskustelu, tutkimus- ja TKI-pohjainen määrittely sekä OKM:n asettamat kriteerit. Vastaukset antavat perusteen useiden suosituksien esittämiselle. Yliopistojen teollisuuden ja liike-elämän kanssa tekemä yhteistyö on viime vuosikymmeninä vahvistanut Suomen kansainvälistä kilpailukykyä. Yhteistyötä on kannustettu merkittävällä tavalla mm. Tekesin rahoituksella. Yliopistolain muutoksen jälkeisinä vuosina 2010–2011 on yliopistojen tutkimusta viety vahvemmin tiedepainotteiseen suuntaan ja etäämmälle soveltavasta TKI-työstä. Strateginen suunnan muutos on luettavissa yliopistojen strategiateksteistä ja se kuvastui myös edellä kerrotussa äänestystuloksessa painopisteiden määrityksestä. Vahvempi tiedepainotus näkyy konkreettisesti täydentävän rahoituksen rakenteen muutoksissa. 44 2 4.1.2 Yliopistokeskukset Suomessa on toiminut v. 2004 alkaen kuusi yliopistokeskusta, jotka ovat sijoittuneet Kajaaniin, Kokkolaan, Lahteen, Mikkeliin, Poriin ja Seinäjoelle. Yliopistokeskukset saivat vakiintuneen aseman sen jälkeen, kun yliopistokeskus merkittiin lakiin v. 2009 ja säädettiin erikseen v. 2012 keskusten koordinoinnin rahoituksesta asetuksella: ”Yliopistossa voi olla myös muita kuin 1 momentissa tarkoitettuja yksiköitä. Yliopistoilla voi olla toisten yliopistojen kanssa yliopistokeskuksia tai muita yhteisiä yksiköitä sekä yhteisiä yksiköitä ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten tai muiden julkisten taikka yksityisten yhteisöjen tai säätiöiden kanssa.” (Yliopisto laki, 558/2009, 27§) ”Opetus- ja kulttuuriministeriö päättää sopimuskauden alussa yliopistoja kuultuaan valtakunnallisten tehtävien perusteella määräytyvästä rahoitusosuudesta. Tähän rahoitusosuuteen kuuluvat toiminnot tai infrastruktuurit, joilla on erityistä valtakunnallista koulutus-, tutkimus- tai sivistyspoliittista merkitystä, Kansalliskirjaston ja harjoittelukoulujen rahoitus sekä yliopistokeskusten koordinoinnin rahoitus.” (181/2012 Valtioneuvoston asetus yliopistoista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta.)” Peruste yliopistokeskusten olemassaololle on vahvasti yhteiskunnallisessa vaikuttavuudessa ja alueellisessa kehittämisessä. Yliopistokeskukset ovat puhtaimmillaan sijaintialueen edusta ja tarpeista käsin rakennettuja ja suunniteltuja. Lainsäätäjän näkemys yliopistokeskusten roolista ilmenee selkeästi perusteluista, jotka eduskunnassa kirjoitettiin yliopistokeskusten rahoituksen varmistamiseksi laaditun lakimuutoksen yhteydessä: ”Suomen yliopistokeskukset Kajaanissa, Kokkolassa, Lahdessa, Mikkelissä, Porissa ja Seinäjoella tekevät mittavaa ja monipuolista yhteistyötä alueiden kehittäjien sekä elinkeinoelämän kanssa. Yliopistollista tutkimusta, koulutusta ja kehittämistoimintaa on ollut monilla yliopistokeskuspaikkakunnilla jo yli 30 vuotta. Keskukset kokoavat kyseisillä paikkakunnilla sijaitsevat usean yliopiston toiminnot yhteiseksi verkostoksi. Toiminnan yhdistäminen yliopistokeskuksiksi vuonna 2004 oli osa korkeakoulurakenteiden kehittämistä. Yliopistokeskusten vaikutusalueella asuu miljoona suomalaista (20 % väestöstä).” 45 ”Yliopistokeskuksista on tullut osa Suomen korkeakoulujärjestelmää. Myönteistä on, että asia on otettu huomioon uudessa yliopistolaissa. Yliopistolain 27 §:ssä todetaan, että yliopistoilla voi olla toisten yliopistojen kanssa yliopistokeskuksia tai muita yhteisiä yksiköitä. Tämä ei kuitenkaan ole tae sille, että yliopistokeskusten asema olisi pysyvästi turvattu. Yliopistokeskuksia on kehitetty kansainvälisinä ja vetovoimaisina tutkimus- ja oppimisyhteisöinä tiiviissä yhteydessä emoyliopistoihin. Keskukset myös vahvistavat yliopistojen yhteistyötä työelämän ja innovaatiojärjestelmän muiden toimijoiden kanssa. Osaamistason nostamisen perusta on alueeseen liittyvässä kansainvälisen tason tutkimuksessa ja tutkimukseen perustuvassa opetuksessa. Siksi yliopistokeskusten rooli yhtenä yliopistojen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen toteuttajana tulee jatkossakin ottaa huomioon.” ”Yliopistokeskuksia kehitetään erityisesti aikuisväestön koulutus- ja osaamistason nostamisen alueellisina koordinaatio- ja resurssikeskuksina sekä alueen tarpeita tukevaan tutkimustoimintaan, jossa tehtävässä ne toimivat tiiviissä yhteistyössä alueiden ja niiden yritysten kanssa. Osaamistason nostamisen perusta on alueeseen liittyvässä kansainvälisen tason tutkimuksessa ja tutkimukseen perustuvassa opetuksessa. Siksi yliopistokeskusten rooli yhtenä yliopistojen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen toteuttajana tulee jatkossakin ottaa huomioon yliopistokeskusten asemaa ja tehtäviä arvioitaessa.” Yliopistokeskusten erityinen asema huomioon ottaen arviointiryhmä pyysi yliopistokeskuksilta vastaukset soveltuvilta osin samoihin kysymyksiin, jotka lähetettiin niiden emokorkeakouluille. Yliopistokeskusten edustajia osallistui myös alueellisiin seminaareihin. Hyvä käytäntö Lahden yliopistokeskuksen vaikuttavuuden kuvaus on selkeä ja aidolla tavalla aluekehittämisen hengessä vaikuttavuuteen pyrkivä ”Lahden yliopistokampus on osa Lahden alueelle rakentuvaa, kansainvälisesti vetovoimaista ja vahvaa innovaatiokeskittymää. Yliopistojen toiminta Lahdessa vahvistaa Lahden asemaa yhtenä Suomen elinvoimaisista suurista kaupunkiseuduista sekä alueen kehitystä kansainvälisen tason erikoistuneeksi osaamis- ja innovaatiokeskittymäksi. Yhdessä muiden toimijoiden kanssa se tukee alueen yritystoiminnan uudistamista ja uusien kasvualojen syntymistä sekä vahvistaa alueen kykyä houkutella korkeasti koulutettua väestöä. 46 Kampus on kiinteä osa metropolialueen yliopistokampusten verkostoa ja innovaatioympäristöä.” Hyvä käytäntö Epanet on Etelä-Pohjanmaalla toimiva suomalaisten korkeakoulujen yhteistyöverkosto Seinäjoen yliopistokeskuksen toiminta painottuu tutkimukseen ja kehittämistyöhön, jota tehdään 17 professorin johdolla. Tutkimustyö painottuu soveltavaan tutkimukseen. Se tukee yrityselämän ja yhteiskunnan ongelmien ratkaisua sekä aktiivista kehittämistyötä. Yliopistokeskus edistää myös tieteellistä jatko-opiskelua ja tutkijavalmiuksien vahvistumista. Tutkimustyö on monirahoitteista, rahoittajina on alueellisia kehittäjäorganisaatioita ja yrityksiä. Tutkimushankkeita toteutetaan tyypillisesti monen yliopiston yhteishankkeena. Tutkimustyön volyymia ja laatua on nostettu mittavalla maakunnallisella työllä, joka tunnetaan nimellä Epanet (Etelä-Pohjanmaan korkeakouluverkosto). Tässä yhteistyössä on mukana Tampereen, Helsingin, ja Vaasan yliopistot, Sibelius-Akatemia, Tampereen teknillinen yliopisto, Seinäjoen ammattikorkeakoulu sekä alueen kehittäjäorganisaatiot. Yliopistokeskusten vastaukset vaihtelivat toisiinsa nähden. Näyttäisi siltä, että eräiden yliopistokeskusten strategioissa ei aluekehittämisellä ole niin suurta painoarvoa kuin keskus ja sen yhteistyökumppanit haluaisivat. Emoyliopistojen asettama tieteellisen korkeatasoisuuden tavoite vaikuttaa keskusten tulostavoitteisiin enemmän kuin keskus haluaisi. Useimmat yliopistokeskukset pyrkivät silti aitoon alueelliseen kehittämistoimintaan. Seminaarien keskustelussa nousi esille myös pitkään kokemukseen perustuvia vastakkaisia näkemyksiä: ”Yhteinen aluestrategia on olennainen asia, mutta sen on oltava sellainen, että yliopistokeskusten jäsenyliopistot ovat niiden laadinnassa mukana ja sitoutuvat täysin niihin. Yliopistokeskuksilla ei voi olla omaa aluestrategiaa, joka poikkeaisi emoyliopistojen hyväksymistä aluestrategioista, ne ovat yksi yhteen. Yliopistokeskukset eivät voi olla eivätkä saa olla mitään muuta kuin elimellinen osa yliopistoa, ne eivät ole mitään itsenäisiä aluekehitysorganisaatioita. Näin niiden merkitys ja legitimiteetti sekä alueelle että emoyliopistoille on vahva. Ilman ammattikorkeakoulua toimivaa aluestrategiaa eivät yliopistot voi keskenään luoda.” (Yhteistyötahon edustaja) 47 4.1.3 Ammattikorkeakoulut Ammattikorkeakoulujen strategioihinsa kirjoittamat yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kuvaukset ovat keskenään varsin samankaltaisia. Yleisenä muotona on ammattikorkeakoulujen lakitekstin toisto pienin muutoksin. Strategioissa todetaan mm., että yhteiskunnallinen ja alueellinen vaikuttavuus ovat osaamisen siirtämistä työelämälähtöisen koulutuksen, toiminta-alueelle sijoittuvien ammattitaitoisten valmistuneiden opiskelijoiden sekä aktiivisen, erityisesti yritysten kilpailukykyä kehittävän tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintojen yhteisvaikutusta. Koulutusohjelmien sisällöt suunnitellaan ja toteutetaan vastaamaan alueen elinkeino- ja työelämärakennetta ja osaamistarpeita. TKI-toiminta kohdennetaan alueen elinkeino- ja työelämän kilpailukyvyn kasvattamiseen sekä ammattikorkeakoulun kehittämiseen. Edelleen strategioissa todetaan, että korkeakoulut haluavat vahvistaa alueen elinvoimaisuutta ja uusiutumiskykyä kehittämällä osaamistaan koulutuksessa ja TKI-toiminnassa yhteistyössä alueen työelämän kanssa. Kirjattujen tavoitteiden mukaan korkeakoulut tuovat osaamisensa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja muillakin tavoin alueiden käyttöön. Ammattikorkeakoulut kertovat edelleen strategioissa, että ammattikorkeakoulun tehtävänä on toimia oman alueensa maakunnan elinvoimaisuuden ja hyvinvoinnin edistäjänä. Yhteiskunnallinen ja alueellinen vaikuttavuus toteutuu ammattikorkeakoulun pääprosessien, koulutuksen, TKI-toiminnan ja palvelutoiminnan kautta. Ammattikorkeakoululla on myös tahto toimia jatkuvaan oppimiseen ja avoimeen vuoropuheluun perustuvassa uudistajan roolissa osaamisen ja alueen kilpailukyvyn edistämiseksi. Tavoitteena on toiminta-alueen menestymisen ja hyvinvoinnin vahvistaminen. Alueellinen vaikuttavuus perustuu siihen, että korkeakoulu tuottaa osaavia yksilöitä, innovaatioita ja yrittäjyyttä, jotka yhdessä edistävät korkeakulujen toiminta-alueiden menestystä ja kansainvälistymistä. Ammattikorkeakouluissa yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja aluekehittäminen ovat painokkaasti esillä. Esteiksi toteuttaa tätä tehtävää ammattikorkeakoulut ovat esittäneet useita seikkoja. Seminaarien osallistujia pyydettiin kertomaan, mikä epäkohta tulisi ensimmäisen korjata ja jonka korjaamista vastaaja olisi valmis edistämään. Yli 80 % kaikkien ryhmien vastaajista eri puolilla maata pitivät tärkeimpinä ja yhtä vaikeina syinä vaikuttavuuden aihepiirin käsitteellistä epäselvyyttä, aluekehittämiseltä puuttuvaa selkeää asemaa korkeakoulujen rahoi- 48 tusmalleissa sekä vaikuttavuusmittarien puutetta. Muun Suomen yliopistot korostivat kielteisenä myös pyrkimyksiä siirtää EU:n rakennerahasto-ohjelmien päätöksentekoa pois alueilta. Julkisten organisaatioiden ja yritysten tiukka taloustilanne haittasi etelän ammattikorkeakouluja (22 %). Kun ammattikorkeakouluilta kysyttiin perusteita oman korkeakoulun strategisten painopisteiden määrittelylle tulevaisuudessa, vastaukset poikkesivat merkittävästi yliopistojen antamista vastauksista. Vastaukset kuvastivat selkeästi ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen erilaista tehtävää korkeakouluverkostossa (ks. kuvio 5). Keskustelu työ- ja elinkeinoelämän kanssa oli ammattikorkeakoulujen mielestä tärkeintä sekä etelässä (53 %) että muualla Suomessa (44 %). Etelässä painottuivat seuraaviksi kansallinen keskustelu (18 %) ja korkeakoulun oma päätös (12 %), mutta muualla Suomessa pidettiin tärkeinä keskustelua maakuntastrategian yhteydessä (19 %) sekä opiskelijoiden ja oppimisen pitämistä korkeakoulun tehtävien keskiössä (13 %). Hyvä käytäntö Centria-ammattikorkeakoulu korostaa koulutuksen ja TKI-toiminnan yhteistyötä vaikuttavuuden synnyssä ”Centria-ammattikorkeakoulun näkemyksen mukaan yhteiskunnallinen ja alueellinen vaikuttavuus on osaamisen siirtämistä työelämälähtöisen koulutuksen, toiminta-alueelle sijoittuvien ammattitaitoisten valmistuneiden opiskelijoiden sekä aktiivisen, erityisesti yritysten kilpailukykyä kehittävän tutkimus-, kehitys ja innovaatiotoimintojen (jäljempänä TKI-toiminta) yhteisvaikutusta. Koulutusohjelmien sisällöt suunnitellaan ja toteutetaan vastaamaan alueen elinkeino- ja työelämärakennetta ja osaamistarpeita. TKI-toiminta kohdennetaan alueen elinkeino- ja työelämän kil pailukyvyn kasvattamiseen sekä ammattikorkeakoulun kehittämiseen.” Hyvä käytäntö Satakunnan ammattikorkeakoulu on esimerkkinä korkeakoulujen välisestä tavoitteellisesta yhteistyöstä ”Satakunnan ammattikorkeakoulu (SAMK) on alueen suurimpana ja monipuolisimpana osaamiskeskittymänä sitoutunut toimimaan alueen innovatiivisen toiminnan veturina, kansainvälistäjänä ja yrittäjyyden edistäjänä. Se varmistaa muiden alueella toimivien korkeakoulujen ja kehittämisyhtiöiden kanssa monipuolisella ja monimuotoisella koulutustarjonnalla sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan palveluilla alueella tarvittavan korkeakoulu tasoisen perus- ja erityisosaamisen.” 49 Ammattikorkeakoulujen muodostamat omaehtoiset liittoumat ovat erinomainen esimerkki ammattikorkeakoulujen pyrkimyksestä parempaan tuloksellisuuteen sekä tehtäviensä vaatiman resursoinnin optimointiin jopa yli maakuntarajojen. Liittoumia ja niiden yhteistyötä yliopistojen kanssa tulisikin tukea ja edesauttaa sopijapuolten yhteistyön laajenemista ja tiivistymistä mm. yhteisten palveluiden, hankkeiden ja koulutusyhteistyön kautta. Hyvä käytäntö Lahden, Hämeen ja Laurea-ammattikorkeakoulujen muodostama FUAS-liittouma FUAS on opiskelijamäärältään Suomen kolmanneksi suurin korkeakoulukokonaisuus Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston jälkeen. Liittouman hyväksymä strategia kuvastaa hyvin liittouman ammattikorkeakoulujen pyrkimystä olla yhdessä voimakas kansainvälinen vaikuttaja Helsingin laajan metropolin alueella: ”Liittouman tahtotilana vuodelle 2020 on kansainvälisesti arvostettu Helsingin laajan metropolialueen kansainvälistä kilpailuasemaa vahvistava itsenäisten korkeakoulujen liittoutuma, joka tarjoaa toimialallaan kaikki metropolialueen elinkeinoelämän ja väestön tarvitsemat korkeakouluopetus-, tutkimus- sekä aluekehityspalvelut.” FUAS pyrkii monipuoliseen, läheiseen ja pitkäjänteiseen yhteistyöhön metropolin yliopistojen ja muiden ammattikorkeakoulujen kanssa. FUAS haluaa löytää osaratkaisuja globaaleihin häijyihin ongelmiin kuten ilmakehän lämpeneminen ja yli rajojen siirtyvät terveydelliset ongelmat. Hämeen ammattikorkeakoulu julkaisi keväällä 2013 aluevastuuraportin osana FUAS-liitoutumaa: ”HAMKilta odotetaan paljon alueen kehittämiseksi. Olemme tärkeä osa maakunnan kehittämisstrategiaa, jossa elinkeinojen kehittäminen sekä talouden ja työllisyyden edistäminen ovat keskeisiä lähtökohtia. Toimimme alueella, joka on strategisesti merkittävä koko valtakunnan kannalta mutta jossa ei ole omaa yliopistoa. Näin ollen HAMKin merkitys alueen osaamistason nostajana ja yritystoiminnan edistäjänä on erityisen merkittävä. Tämän vastuun tunnistamme.” Hyvä käytäntö Metropolia ammattikorkeakoululla aluepainotteinen strategia Metropolian strategisena päämääränä on elinvoimainen metropoli. Tälle tavoitteelle on asetettu selkeät sisällöt ja tuloksellisuuden kriteerit. Strategiansa toteuttamisessa Metropolia keskittyy nimenomaisesti metropolin syvään ytimen eli Helsingin, Espoon ja 50 Vantaan osaamistarpeiden tyydyttämiseen, kun taas FUAS työskentelee laajan metropolin hyväksi. Metropolia ja FUAS muodostavat yhdessä vahvan ja erityisen monialaisen osaamiskeskittymän, jolla on oivat mahdollisuudet nousta useillakin sektoreilla kansainvälisen tason toimijaksi. FUAS ja Metropolia toimivat kumpikin Helsingin laajan metropolin alueella. Yhdessä ne muodostavat opiskelijamäärältään miltei Helsingin yliopiston kokoisen verkoston, mikä on merkittävä voimavara vahvistuvaa yliopistoyhteistyötä silmällä pitäen. 4.2 Korkeakoulujen määritelmät yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden tavoitteista ja tehtävistä Laatuajattelun ja laatujärjestelmien ideologian keskeisiä kysymyksiä on kaksi. Kuinka varmistetaan se, että saadaan tiedoksi asiakkaan, käyttäjän tai sidosryhmän tarpeet ja kuinka varmistetaan se, että nämä tarpeet tulevat täytettyä. Korkeakoululle tulee velvoite alueellisen ja kansallisen vaikuttamiseen lainsäädännön kautta, mutta varsinainen vaikuttamisen sisältö, sen keinot ja tavoiteltavat tulokset jäävät paljolti korkeakoulun itsensä päätettäviksi. Kysellyssä korkeakouluja pyydettiin määrittelemään yhteiskunnallinen ja alueellinen vaikuttavuus, ja tässä tulkitaan, että korkeakoulujen tekemä määrittely tuo esille heidän asialle antamansa sisällön, merkityksen ja suunnan sekä painoarvon. Huolimatta erilaisista tekstimuodoista vastaukset olivat sisällöltään huomattavan samanlaisia. Vastausten keskeisin sisältö on, että korkeakoulujen vaikuttavuus tapahtuu tutkimuksen/TKI-toiminnan ja opetuksen sekä työvoiman tuottamisen kautta. Kaikki yliopistot nostivat esiin tutkimuksen tärkeimpänä yhteiskunnallisena vaikutuskeinonaan ja suurin osa ammattikorkeakouluista TKI-toiminnan. Opetuksen tai osaavan työvoiman tuottamisen vaikutuskeinonaan toi esille melkein kaikki yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Tutkimuksen, TKI-toiminnan ja opetuksen vahva asema vaikuttavuudessa on sekä luonnollinen että vaikuttavuuden arvioinnin kannalta haasteellinen. Vastauksissa on kerrottu hieman erilaisin painotuksin, että osaavaa työvoimaa tuotetaan yhteiskunnan ja elinkeinoelämän tarpeisiin, ja että tutkimus/ TKI-toiminta tuottaa yhteiskunnalle ja elinkeinoelämälle sen tarvitsemaa uutta tietoa ja innovaatioita. Tämä toteutuu var- 51 mastikin osaltaan näiden toimintojen omien ohjausjärjestel mien ja ohjaavien voimien kautta, mutta samalla vastaus kertoo sen, että korkeakoulujen kolmas tehtävä nähdään toteutuvan kahden muun toteuttamisella, ja että kolmannen tehtävän suhteellinen painoarvo on huomattavasti vähäisempi. Vaikuttavuuden katsotaan siis voivan toteutua ilman, että se olisi erillinen ja/tai erikseen huolehdittavana tehtävä. Tutkimuksen ja TKI-toiminnan sekä opetuksen vahvaa asemaa korkeakoulujen vastauksista tulkittaessa ei ole mahdollista erottaa, onko kyse erityisesti toteutetusta toiminnasta ja prosessista vai onko kyse strategiatekstin tuottamisen osaamisesta ja luottamisesta kahden muun tehtävän voimaan. Korkeakoulujen vastaukset olivat suhteellisen samanlaisia, ja lähestulkoon kaikilla oli viittauksia elinkeinoelämän ja yhteiskunnan tarpeisiin, yhteistyösuhteisiin sekä korkeakoulun merkittävään asemaan näissä verkostoissa. Vaikka muutamat korkeakoulut olivat tuoneet esille selvästi erikseen erotettavia toiminnan suuntia ja sidosryhmiä, ei vastauksista voinut erottaa kuinka monella yhteiskunnan tarpeet olivat mukana jonkin tarkoituksellisesti ylläpidettävän toiminnan suuntausprosessissa. Korkeakoulujen vastauksista käytettiin tutkimuksen/TKItoiminnan kohdalla joskus laatua kuvaavia sanoja, mutta selvästi enemmän viitattiin toiminnan volyymiin ja kattavuuteen. Tätä näkemystä on tukemassa viimevuosina tapahtuneet korkeakoulujen fuusiot ja pyrkimys yhä suurempiin yksiköihin. Opetuksen ja tutkimuksen vaikuttavuus toteutuu siis näiden määrällisen ja ajallisen kokonaisvolyymin kautta. Kun otetaan huomioon myös yhteiskunnalta tulevan rahoituksen suuntaaminen, voidaan opetuksen ja tutkimuksen ja TKI-toiminnan katsoa olevan vaikuttavuuden näkökulmasta kustannustehokkuuteen perustuvaa toimintaa. Toiminnan laadun merkitystä ei missään teksteissä kyseenalaisteta, mutta suurin usko näyttäisi kohdistuvan perustoiminnan volyymeihin. Tässä ajattelussa eivät nouse esille toimintojen sisäiset prosessit niiden laadullinen arviointi eivätkä tarpeet niiden kehittämiseen. Huomattava osa korkeakouluista viittasi yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden yhteydessä oman toimintansa strategisiin painopisteisiin ja niiden tuomiin haasteisiin ja kehittymissuuntiin. Korkeakoulut siteeraavat omia strategiatekstejään, nostavat esille toimialojen kehittämistarpeita ja -suuntia ja rakentavat itselleen merkittävän kehittäjän ja innovaattorin aseman. Tässä tehtävässä korkeakoulut luovat uusia mahdollisuuksia, tuotteita, markkinoita ja näkökulmia. Tämä sama tuli esille myös arviointiprosessin alueellisissa seminaa- 52 reissa kysyttäessä ulkoisten sidosryhmien toiveita korkeakoulujen vaikuttavuudesta. Korkeakouluilta odotetaan uutta luovaa vaikutusta sekä ajatuksellisella ja henkisellä tasolla että varsinaisena toimintana. Tutkimuksessa ja TKI-toiminnassa pääideana on tuottaa uutta tietoa, eli tietoa, jota aikaisemmin ei ole ollut olemassa. Tässä suhteessa korkeakoulujen tavoitteet ja alueseminaareissakin esiin tullut elinkeinoelämän tarve uusista avauksista ovat yhdenmukaisia. Kuitenkin korkeakoulujen, erityisesti yliopiston tutkimustoiminnan haasteena on, että tutkimusprosessi huipentuu kansainvälisiin tiedejulkaisuihin, ja että tiedon varsinainen hyödyntäminen jää muiden kuin tutkimusorganisaation tehtäväksi. Yliopiston rahoitusmallit kattavat toiminnan julkaisuun saakka, ja tämän jälkeen tapahtuvalle toiminnalle ei ole olemassa erityistä rahoitusta. Lisäksi, koska tutkimus ja TKI kansainvälisellä tason kilpailtuna toimintana vaatii tekijöiltään todellista paneutumista, voi korkeakoulun insentiivit tiedon levittämiseen olla negatiivisia. Pyrkimys tiedon levittämiseen korkeakoulumaailman ulkopuolelle on haasteellista, siitä ei makseta, ja se vähentää tutkijoiden varsinaiseen työhön käytettävissä olevaa aikaa. Vaikka alueellista ja yhteiskunnallista vaikuttamista pidetään tärkeänä myös yhteiskunnan taholta, on korkeakoulujen taloudellisilla realiteeteilla toimivina organisaatioina keskityttävä kannattaviin toimintoihin. Taloudelliset ohjausjärjestelmät eivät juuri kannusta korkeakouluja parantamaan alueellista ja yhteiskunnallista vaikuttavuuttaan ja muuttamaan sitä nykyisestä, kahden muun perustoiminnan kautta sivulla tapahtuvasta vaikuttamisesta. Poimintoina korkeakoulujen määrittelemästä vaikuttavuudesta voidaan ottaa yrittäjyys, jonka kaksi yliopistoa, viisi ammattikorkeakoulua ja kaksi yliopistokeskusta mainitsi omassa määritelmässään. Aikuisopetuksen ja täydennyskoulutuksen mainitsi kaksi yliopistoa, yksi ammattikorkeakoulu ja kaksi yliopistokeskusta. Yrittäjyys on saanut suomalaisessa korkeakoulupolitiikassa erilaisia painotuksia vuosien varrella. Se on mukana oppiaineena, tutkimuskohteena, ulkopuolelle tarjottavien palveluiden aihepiirinä, korkeakoulun verkostotoimintojen teemana, ja yhä kasvamassa määrin myös korkeakoulun omien toimintojen määritelmänä ja lopputuloksena. Vaikkakin yrittäjyyden ympärille on rakennettu näkyviä järjestelmiä ja organisaatioita, niin silti voidaan todeta, että korkeakoulujen omien toimintojen yrittäjyys tai yrittäjyyden tukeminen ei ole vielä lähelläkään potentiaalista maksimiaan. Yrittäjyys nähdään mm. sisäisenä kilpaileva toimintana tutkimuksen ja opetuksen 53 suhteen, eikä yrittäjämäistä toimintatapaa osata yhdistää korkeakoulujen toimintaa. Yrittäjyyttä pidetään yksilön erillisenä toimintana, jossa korostuu yksinkertaiset menetelmät ja tuotantoon keskittyminen, eikä sitä ajatuksellisesti yhdistetä laajempaan kollektiiviseen ja älylliseen toimintaan. Samoin, vaikka elinikäinen oppiminen näkyy tavoitteena laissa yliopistojen kohdalla ja hieman eri sanoituksella ammattikorkeakoulujen kohdalla, ei asialle ole olemassa yhteneväistä määritelmää tai tavoitteistoa. Aikuis- tai täydennyskoulutuksen, elinikäisen oppimisen, markkinaehtoisten koulutuksien, kehittämisprojektien ym. toteuttamiseksi rakennettujen täydennyskoulutuskeskusten tai muiden vastaavien organisaatiorakenteiden kirjo on huomattava. Nämä organisaatiot vaihtelevat kooltaan, tarjonnaltaan, toiminta-alueeltaan (alueellinen, toimiala/osaaminen, kansallinen, kansainvälinen), rakenteeltaan (korkeakoulun osa tai ulkoistettu (yhtiömuotoinen), ja myös integroinnin asteelta korkeakoulun muuhun toimintaan. Osa näistä korkeakoulun ulkopuolelle tarjoavista organisaatioista toimii täysin omin ja korkeakoulun ulkopuolisin resurssein, ja osassa korkeakoulun omat asiantuntijat muodostavat keskeisimmän toiminnallisen resurssin. Ottaen huomioon täydennyskoulutuksen ja aikuiskoulutuksen vähäisen näkymisen korkeakoulujen itsensä ilmaisemissa yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuutensa määritelmissä, ja sen, että viimevuosina suuntauksena on ollut yhtiöittää näitä toimintoja korkeakoulujen ulkopuolelle, voidaan todeta, että täydennyskoulutus, aikuiskoulutus ja elinikäinen oppiminen eivät ole korkeakoulujen prioriteettilistojen kärkipäässä. Vaikka näiden yksiköiden tuoma taloudellinen tulos tai korkeakoulun imagolle tuoma tuki ovatkin otettu mieluusti vastaan, on täydennys- ja aikuiskoulutusta tarjoavat organisaatiot mieluummin sijoitettu varsinaisen korkeakoulutoiminnan ulkopuolelle, pois häiritsemästä korkeakoulujen varsinaisia toimintoja. 4.3 Yhteistyö ja verkostot yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden edistämiseksi 4.3.1 Kumppanuuksienhallinnan, sidosryhmäyhteistyön ja verkostoitumisen nykytilanne Korkeakoulujen strategioissa nousee esiin kumppaneiden, sidosryhmien ja verkostojen merkitys tärkeänä osana korkeakoulujen yhteiskunnallista ja alueellista vaikuttavuutta. Erillisiä kumppanuusohjelmia tai -strategioita on vain harvalla 54 Kuvio 6. Kyselyyn vastanneiden korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja julkisen sektorin edus väittämään: ”Korkeakoulujen kumppanuuden hallinta on suunnitelmallista, pitkäaik perustuvaa ja palautetta hyödyntävää”. Kaikki Yliopisto Ei lainkaan Jossain määrin Ammattikorkeakoulu Paljon Erittäin paljon Elinkeinoelämä Julkinen sektori 0% 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuvio 6. Korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja julkisen sektorin edustajien näkemykset väittämään ”Korkeakoulujen kumppanuuden hallinta on suunnitelmallista, pitkäaikaisiin perustuvaa ja palautetta hyödyntävää.” Kuvio 7. Kyselyyn sopimuksiin vastanneiden korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja julkisen sektorin edus väittämään: ”Yliopistot hyötyvät ammattikorkeakoulujen kanssa tehtävästä yhteistyöstä a ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa”. korkeakoululla. Yhteistyötä tehdään sekä korkeakoulujen kesken että korkeakoulujen, tutkimuslaitosten, elinkeinoelämän sekä julkisten palvelujen yhteisissä liittoumissa. Aluevaikuttavuus on yksi perussyy liittoumien ja verkostojen perustamiseen ja myös alueelliseen rahoittamiseen. Kumppanuuksia hyödynnetään strategioiden mukaan innovaatiotoiminnassa, tutkimuksessa ja kehitystoiminnassa, koulutuksessa sekä opetussisältöjen uudistamisessa. Kumppanuuksissa ja yhteistyöverkostoissa korkeakoulut painottavat aktiivisuutta ja vuorovaikutteisuutta. Kumppanuuksien ja verkostojen toimivuuden mittareina käytetään muun muassa asiakastyytyväisyyttä, kumppanuusverkostojen tuloksia ja aktiivisuutta sekä yhteistyösopimuksia. Kysyttäessä korkeakouluilta ja niiden sidosryhmiltä korkeakoulujen kumppanuudenhallinnasta lähes 60 % vastaajista oli samaa tai osittain samaa mieltä siitä, että kumppanuudenhallinta on suunnitelmallista, pitkäaikaisiin sopimuksiin perustuvaa ja palautetta hyödyntävää (kuvio 6). Useissa korkeakouluissa on parhaillaan käynnissä kumppanuuksien kehittämishankkeita, joiden avulla yhteydenpitoa sidosryhmiin ja kumppaneihin pyritään tekemään vielä säännöllisemmäksi ja systemaattisemmaksi. Useat korkeakoulut tekevät tai suunnittelevat tekevänsä kumppanuussopimuksia tärkeimpien strategisten kumppaneiden ja myös muiden keskeisten kumppaneiden kanssa. 55 Hyvä käytäntö Kymenlaakson ammattikorkeakoulun LCCE-mallin mukainen yritysyhteistyö Kymenlaakson ammattikorkeakoululla on noin 80 puitesopimuskumppania, joiden kanssa yhteistyö on jatkuvaa. Jatkuva kehittäminen tarkoittaa mallia, jossa yhteistyöorganisaatio ja ammattikorkeakoulun henkilöstö yhdessä opiskelijoiden kanssa tapaa yritysten edustajia säännöllisesti, usein kuukausittain. Tässä mallissa haetaan jatkuvasti uusia mahdollisuuksia yhteistyölle ja kehittämiselle. Lukuvuosisopimuksella sovitaan, mitkä ovat seuraavan lukuvuoden yhteistyöprojektit ja tavoitteet niille. Opiskelijan opintopolkumallissa opiskelija aloittaa yrityksessä harjoittelijana ensimmäisenä opintovuotenaan. Harjoittelun lisäksi opiskelija toteuttaa opintoihin liittyvät kehittämistehtävät yritykselle aina opinnäytetyöhönsä saakka. Jos molemmin puolin ollaan tyytyväisiä, opiskelija voi valmistuttuaan työllistyä yritykseen jo yritykseen toimintatapoihin perehtyneenä ja valmiiksi osaavana työntekijänä. Yksittäisestä projektista tehdään myös projektisopimus. Tässäkin tapauksessa toimeksiantoa katsotaan laajasti ja siinä hyödynnetään Kymenlaakson ammattikorkeakoulun monialaista osaamista. Korkeakoulut ovat luokitelleet kumppaneitaan eri tavoin. Tärkeimpiä ovat strategiset kumppanit ja avainkumppanit, joiden kanssa usein solmitaan kumppanuussopimukset. Lisäksi korkeakouluilla voi olla toiminnallisia kumppaneja sekä satunnaisia kumppaneja, jotka useimmin ovat kerta-asiakkaita, mutta joihin voidaan jatkossa solmia kiinteämpiäkin yhteyksiä. Korkeakouluilla on myös muita sidosryhmiä, esimerkiksi rahoittajia. Alumnit lasketaan useissa korkeakouluissa kumppaneiksi, joissakin korkeakouluissa korkeakoulun jäseniksi. Kumppanuuksia on voitu määritellä myös tutkimus- ja kehittämishankkeiden näkökulmasta, jolloin kumppaneiden rooleina voivat olla hankepartnerit, rahoittajat, hallinnollisen ohjauksen edustajat, alihankkijat, käyttäjät ja asiakkaat. Useimmat korkeakoulut ovat määritelleen strategiset kumppaninsa. Strategisten kumppaneiden määrä on usein rajoitettu, koska strategisen kumppanuuden tulee olla aidosti molempia osapuolia hyödyntävää. Tämä edellyttää, että myös kumppani on nostanut korkeakoulun strategiseksi kump panikseen. Osa korkeakouluista on analysoinut ja priori soinut sekä kansallisia että kansainvälisiä kumppanuuksiaan ja rajannut sen perusteella strategisten kumppaniensa ver koston. 56 Korkeakouluja työelämäkumppanuudet ja yhteistyön Kuvio 5. Korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja julkisen sektorin edustajien vastaukset kys tulokset alueellisen kilpailukyvyn edistämiseksi oman korkeakoulusi strategiset painopisteet, vaikuttavuuden alueet ja -tehtävät tulis määritellä? Kerro mielestäsi tärkein.” (Kuviossa koko maata koskeva tulos.) Korkeakoulut, Korkeakoulujen välinen yhteistyö painottuu yleensä saman tutkimuslaitokset alueen tai kaupungin korkeakoulujen, tutkimuslaitosten, ylija toisen asteen opistokeskusten sekä toisen asteen oppilaitosten väliseen yhoppilaitokset teistyöhön. Myös metropolialueen korkeakoulut tekevät yhteistyötä pääosin metropolialueella. Kaikki Monilla yliopistoilla alueellinen vaikuttavuus tulee vahvemmin esiin yliopistokeskusten toiminnan kautta. Yliopistokeskukset toimivat aktiivisina aluekehittäjinä ja yhteistyö Yliopisto alueen ammattikorkeakoulujen kanssa on Täysin tiivistä. eriSamalla mieltä ne voivat hyödyntää emoyliopistojen osaamista ja yhteyksiä alueiOsittain eri mieltä Ammattikorkeakoulu densa kehittämiseksi. Osittain yliopistosamaa mieltä Vaikka yliopistot painottavat strategioissaan ja tutkimuslaitosyhteistyötä, mutta eivät ammattikorkeakouluTäysin samaa mieltä Elinkeinoelämä yhteistyötä, ne tekevät vaihtelevassa määrin käytännön yhteistyötä myös ammattikorkeakoulujen kanssa. Yliopistojen, amJulkinen mattikorkeakoulujen, sektori yliopistokeskusten ja tutkimuslaitosten yhteistyömuotoja ovat muun muassa yhteinen tutkimus ja TKIhankkeet, ja laitteet, yhteiset organi0 % yhteiset 20 % 40tilat, % 60laboratoriot % 80 % 100 % saatioyksiköt ja liittoumat, opettaja- ja asiantuntijavaihto, yhteiset joustavat opintopolut sekä yhteiset rekrytointitja ilaisuudet. Kuvio 6. Kyselyyn vastanneiden korkeakoulujen, elinkeinoelämän julkisen sektorin edus Kyselyyn vastanneista yliopistojen, ammattikorkeakouväittämään: ”Korkeakoulujen kumppanuuden hallinta on suunnitelmallista, pitkäaik lujen, elinkeinoelämän ja julkisten palveluiden edustajista yli perustuvaa ja palautetta hyödyntävää”. Kaikki Yliopisto Ei lainkaan Jossain määrin Ammattikorkeakoulu Paljon Erittäin paljon Elinkeinoelämä Julkinen sektori 0% 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuvio 7. Korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja julkisen sektorin edustajien näkemykset väittämään ”Yliopistot hyötyvät ammattikorkeakoulujen kanssa tehtävästä yhteistyöstä aluekehittämisessä ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa.” Kuvio 7. Kyselyyn vastanneiden korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja julkisen sektorin edus väittämään: ”Yliopistot hyötyvät ammattikorkeakoulujen kanssa tehtävästä yhteistyöstä a ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa”. 57 60 % oli sitä mieltä, että yliopistot hyötyvät paljon tai erittäin paljon yhteistyöstä ammattikorkeakoulujen kanssa alueiden kehittämisessä ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa (kuvio 7). Kyselyn perusteella yhteistyön hyödyt voidaan siis nähdään kiistattomina. Väittämään, että ammattikorkeakoulut tarvitsevat yliopistojen tieteellistä osaamista aluekehittämisessä ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa, ammattikorkeakoulujen edustajat suhtautuivat muita ryhmiä epäilevimmin. Vain 43 % arveli hyötyä olevan paljon tai erittäin paljon. Lähes samaa mieltä olivat julkisten palvelujen edustajat (43 %). Yliopistojen edustajat taas pitivät hyötyä suurena (71 %), samoin elinkeinoelämän edustajat (71 %) (kuvio 8). Korkeakoulujen yhteistyölle on selvä tilaus olemassa etenkin työelämän näkökulmasta. Keskinäistä yhteistyötä lisäämällä myös korkeakoulut voivat paremmin hyödyntää ja arvostaa toistensa osaamista. Suuri osa ammattikorkeakouluista, yliopistoista sekä yliopistokeskuksista tekee yhteistyötä lukioiden kanssa. Lukioille tarjotaan korkeakouluopetusta ja järjestetään erilaisia lukioja tiedepäiviä. Korkeakoulujen asiantuntijoita tarjotaan myös luennoimaan lukioihin. Ammattikorkeakoulut toimivat yliopistoja aktiivisemmin yhteistyössä ammatillisten oppilaitosten kanssa. Yhteistyöhalua lisää se, että ammattikorkeakoulut Kaikki Yliopisto Ei lainkaan Jossain määrin Ammattikorkeakoulu Paljon Erittäin paljon Elinkeinoelämä Julkinen sektori 0% 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuvio8.8.Kyselyyn Korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja julkisen sektorin edustajien näkemykKuvio vastanneiden korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja julkisen sektorin edustajien näkemykset set väittämään ”Ammattikorkeakoulu tarvitsee yliopistojen tieteellistä osaamista väittämään: ”Ammattikorkeakoulu tarvitsee yliopistojen tieteellistä osaamista aluekehittämisessä ja aluekehittämisessä ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa.” yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa”. 58 Kaikki rekrytoivat opiskelijoita myös ammattioppilaitoksista. Ammattikorkeakoulut tekevät myös yliopistoja enemmän kehittämishankeyhteistyötä ammattioppilaitosten kanssa. Hyvä käytäntö Matkailun tutkimus- ja koulutusinstituutti yliopiston, ammattikorkeakoulun ja ammattiopiston yhteistyönä Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti (MTI) on luova yhteisö, joka koostuu Lapin yliopiston matkailututkimuksen oppiaineesta, Rovaniemen ammattikorkeakoulun matkailu-, ravitsemis- ja talousalasta sekä Lapin matkailuopistosta. MTI yhdistää kaikki matkailun tutkintoihin johtavat koulutukset, lisä- ja täydennyskoulutuksen, akateemisen tutkimuksen, asiakaslähtöiset palvelut sekä innovatiivisen kehittämistoiminnan ja tarjoaa opiskelijoilleen monialaisia ja moniasteisia, yksilöllisesti räätälöitäviä opintopolkuja. Tavoitteena on monimuotoistaa opetusta ja oppimista, tuoda se entistä lähemmäs työelämää sekä rikastaa sen sisältöjä kehittämällä erilaisia yhteistyömuotoja eri koulutusasteiden ja toimialojen välillä. MTI:ssa opiskelijat opiskelevat pääosin omissa oppilaitoksissaan, mutta pääsevät tutustumaan toisten oppilaitosten tarjontaan jo opintojensa aikana yhteisten opintojen, yhteisten projektien ja ristiinvalittavien opintojen kautta. Opiskelijoille tarjotaan opintojaksojen tai -kokonaisuuksien yhteistoteutuksia esimerkiksi tapahtumamatkailun, luontomatkailun tai kulttuurimatkailun teemoista. Ristiinvalittavissa opinnoissa opiskelijat voivat sisällyttää tiettyjä opintojaksoja toisesta oppilaitoksesta omiin opintoihinsa. Näin esimerkiksi Lapin yliopiston matkailun opiskelija voi hakea käytäntöläheisyyttä opintoihinsa osallistumalla Lapin matkailuopiston tai Rovaniemen ammattikorkeakoulun opintojaksolle. Vastaavasti matkailuopiston opiskelija voi syventää opintojaan osallistumalla korkeakoulujen opintojaksoille. Edellä mainitut yhteistyömuotojen toteutukset sisällytetään luonnollisestikin osaksi opiskelijan omaa tutkintoa. Sisäiseen ja ulkoiseen yhteistyöhön perustuva opetus ja oppiminen antaa opiskelijoille entistä vahvemmat valmiudet kohdata matkailu- ja vieraanvaraisuusalojen sekä julkisen sektorin osaamistarpeita. Hyvä käytäntö Matkailualan verkostoyliopisto (MAVY) Yliopistojen yhteistyöstä hyvä käytäntö on jo pitkään jatkunut matkailualan verkostona toimiva koulutus Savonlinnassa. Matkailu alan verkostoyliopisto (MAVY) perustuu kahdeksan yliopiston välillä 2.12.1994 allekirjoitettuun sopimukseen sekä sen liitteisiin ja päivityksiin (2007 ja 2009/2010). Enimmillään verkostossa on ollut jäsenenä 17 maamme 19:sta yliopistosta. 59 MAVY:n jäsenyliopistot toteuttavat matkailualan monitieteistä opetusta yhdessä ja yhteisin resurssein kandidaatin ja/tai maisterin tutkintoon liitettävinä sivuaineopintoina tai eri oppiaineisiin integroitavina opintoina. Kussakin jäsenyliopistossa on yhteystiedekunta tai vastaava, joka vahvistaa matkailualan monitieteiset opinnot. Opetus on jäsenyliopiston omaa opetustarjontaa. Toimintojen kehittämisestä vastaa johtoryhmä. Matkailualan verkostoyliopiston (MAVY) opetus luo edellytyksiä ymmärtää matkailua ilmiönä ja sen kasvavaa merkitystä ja vaikutusta talouteen, yhteiskuntaan ja ympäristöön niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Itä-Suomen yliopisto toimii MAVY:n hallinnollisena kotiyliopistona. MAVY antaa opetusta Matkailualan opetus- ja tutkimuslaitoksen alaisuudessa. Jäsenyliopistoja ovat –Aalto-yliopisto – Helsingin yliopisto – Itä-Suomen yliopisto (koordinaatioyliopisto) – Lappeenrannan teknillinen yliopisto – Lapin yliopisto – Oulun yliopisto – Svenska handelshögskolan – Tampereen yliopisto – Turun yliopisto. Kyselyyn vastanneista korkeakoulujen edustajista noin 70 % oli samaa mieltä tai osittain samaa mieltä siitä, että korkeakoulut hyödyntävät kansainvälisiä kumppanuuksiaan ja verkostojaan alueiden kehittämiseksi ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäämiseksi. Elinkeinoelämän näkökulma oli toinen, lähes 63 % on asiasta eri mieltä tai osittain eri mieltä. Tämän tuloksen perusteella voidaan tehdä päätelmä, että kansainvälisten verkostojen hyöty ei näy riittävästi alueella. Hyvänä esimerkkinä kansainvälisestä yhteistyöstä on Turun ammattikorkeakoulu, joka on laajentanut strategisten kumppanuuksien korkeakouluverkostoa ulkomaankaupan kannalta tärkeille maantieteellisille alueille yhdessä alueilla toimivien varsinaissuomalaisten yritysten ja muiden yhteisöjen kanssa. Maakuntakorkeakoulujen avulla korkeakoulujen alueelliseen yhteistyöhön on saatu kattavuutta. Osa maakuntakorkeakouluista on yksittäisten korkeakoulujen toteuttamia ja osa on toteutettu useamman korkeakoulun yhteistyönä. Yhteistyö mahdollistaa kattavamman koulutus- ja kehittämistarjottimen tarjoamisen alueille. Maakuntakorkeakoulujen keinoin on tehostettu korkeakoulujen aluetoimintaa yhteistyössä seutukuntien kanssa sekä saatu käynnistettyä sekä koulutus- että kehittämishankkeita kaupunkikeskusten ja kampusten ulkopuolelle. 60 Aikuis- ja täydennyskoulutuksen sekä tutkimus- ja kehittämistyön palveluja tarjotaan korkeakoulujen yhteistyönä myös niin sanottuna yhden luukun palveluna. Toimintamallin tulokset ovat olleet erittäin hyviä esimerkiksi Kajaanin AIKOPAmallissa, jossa yhteiseltä luukulta löytyy sekä Oulun yliopiston täydennyskoulutuksen että Kajaanin ammattikorkeakoulun palveluja. Yhteistyöllä on tehostettu korkea-asteen aikuis- ja täydennyskoulutuspalvelujen laatua, saatavuutta ja monipuolisuutta. Luukun takana on yksi johtaja, yhteiset tulostavoitteet, yhteiset toimitilat ja tietohallinto sekä kahden korkeakoulun osaaminen ja verkostot. Vastaavia esimerkkejä löytyy useilta korkeakoulupaikkakunnilta. Yhteistyö elinkeinoelämän, julkisten palvelujen sekä kolmannen sektorin kanssa Useilla alueilla on yhteistyöverkostoja ja liittoumia, joihin kuuluu korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten lisäksi kaupunkeja ja kuntia sekä elinkeinoelämän edustajina yrityksiä, kauppa kamareita, yrittäjäjärjestöjä ja elinkeinojen kehittämisorganisaatioita. Korkeakoulut vahvistavat alueellista kilpailukykyä yhteistyössä työelämän kanssa muun muassa tekemällä tutkimus- ja kehittämisyhteistyötä, toteuttamalla yhteisiä TKI-hankkeita sekä tarjoamalla innovaatiopalveluja. Korkeakoulut vastaavat myös yritysten ja julkisten palvelujen osaamisen ylläpitämisestä tarjoamalla osaavaa työvoimaa sekä aikuiskoulutusta. Työelämästä saadut projektit ja kehittämistehtävät sekä harjoittelu ja opinnäytetyöt ovat tärkeä osa opiskelua ja parantavat valmistuneiden työllistymistä alueelle. Useat korkeakoulut edistävät yrittäjyyttä ja innovaatioita muun muassa yrityshautomoiden, Tuoteväylä-toiminnan sekä yritystoimintana toteutetun opiskelun avulla. Korkeakouluilla ja yrityksillä on usein yhteisiä tiloja ja tutkimusympäristöjä ja monella paikkakunnalla korkeakoulujen kampukset on sijoitettu yritysten kanssa yhteiseen innovaatiokeskittymään. Yritysten ja julkisen sektorin edustajat ovat myös aktiivisesti mukana korkeakoulujen neuvottelukunnissa sekä hallintoelimissä. Korkeakoulujen ja alueen muiden toimijoiden tutkimus- ja kehittämisyhteistyön yhteisenä päämääränä on saada tutkimustulokset mahdollisimman tehokkaasti ja laajasti hyödyttämään elinkeinoelämää. Tutkimuksesta nousevat kaupallistettavat löydökset ja niiden hyödyntäminen on tärkeä yhteistyöalue. Monet korkeakoulut ovat panostaneet käyttäjälähtöisen TKI-toiminnan kehittämiseen osallistumalla muun muassa Living Lab -hankkeisiin sekä Living Labien eurooppalaisen verkoston ENOLL:n toimintaan. Ammattikorkeakouluilla on ollut 61 myös yhteinen HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun koordinoima Living Lab -verkosto, johon on osallistunut 13 ammattikorkeakoulua. Käyttäjälähtöisyys onkin nousemassa ammattikorkeakoulujen yhteiseksi TKI-toiminnan toimintatavaksi. Esimerkkeinä yrityselämän, tutkimustoiminnan ja opetuksen yhteyden kehittämisestä ovat myös kansalliset ja kansainväliset opetuksen kehittämisen hankkeet (mm. eurooppalainen innovaatiopedagogiikan ja osaamisen kehittämisen ja arvioinnin hanke INCODE – Innovation Competencies Development, jossa Turun ammattikorkeakoulu on mukana). Elinkeinoelämä on osallistunut merkittävästi yliopistojen varainhankintaan ja uusien tutkimuksellisten avausten tekemiseen mm. perustamalla professuureja. Tämä kertoo siitä, miten tärkeänä tutkimuksen ja koulutuksen vaikuttajana ja yhteistyökumppanina elinkeinoelämä arvostaa korkeakouluja. Lähes kaikki korkeakoulut ja yliopistokeskukset ovat olleet mukana osaamiskeskusohjelmien valmistelussa ja toteutuksessa, kaupunkien kasvusopimusten suunnittelussa sekä INKA- ohjelman (Innovatiiviset kaupungit) suunnittelussa. EU:n alueilta edellyttämän älykkään erikoistumisen ohjelman valmistelu on mainittu vain muutamissa vastauksissa. Korkeakoulut ovat olleet aktiivisesti mukana maakunnallisten strategioiden sekä rakennerahasto-ohjelmien suunnittelussa. Alueilla selvästi arvostetaan korkeakoulujen osaamista ja verkostoja suunniteltaessa uusia strategioita ja ohjelmia. Korkeakoulujen asiantuntijat ovat osallistuneet myös kansallisten kehittämisohjelmien suunnitteluun ja toteuttamiseen. Muu alueellinen kehittäminen 4.3.2 Korkeakoulujen ja sidosryhmien ehdotuksia yhteistyön kehittämiseksi Alueellisissa seminaareissa pohdittiin ryhmätöinä kehittämisehdotuksia kysymykseen: miten voimme edistää korkeakoulujen yhteiskunnallista ja alueellista vaikuttavuutta yhteistyön ja verkostojen avulla? Priorisoimalla ja ryhmittelemällä kehittämisideoita ryhmät pyrkivät löytämään parhaimmat keinot korkeakoulujen vaikuttavuuden tehostamiseksi yhteistyötä ja verkostoitumista hyödyntäen. Seuraavassa on esitelty työskentelyssä esiin tulleita ehdotuksia. Seminaareissa etenkin korkeakoulujen edustajat pitivät tärkeänä korkeakoulujen, elinkeinojen kehittäjäorganisaatioiden sekä kuntien ja kaupunkien yhteisten yksiköiden, yhtiöiden, 62 Yhteiset yksiköt, palvelut ja verkostot tukipalvelujen ja verkostojen kehittämistä. Yhteiset toimi elimet sitouttaisivat arkiseen yhteistyöhön. Henkilöiden tuntemus edistäisi tiedonkulkua ja alueellisten toimijoiden yhteisten hankkeiden suunnittelua. Elinkeinoelämän edustajat ehdottivat yhteistyöorganisaatiota, jossa olisi ohjausryhmä, yhteiset tavoitteet, mittarit sekä toimivalta tavoitteiden toteuttamiseksi. Oleellisena pidettiin strategiatason yhteistyötä, jossa korkein johto suunnittelee ja arvioi säännöllisesti yhteisiä kehittämistavoitteita sekä sopii konkreettisista toimista. Yhteisistä liittoumista ja yksiköistä on muutamilla a lueilla jo toimivia esimerkkejä, mutta esimerkit eivät ole levinneet vielä yleisiksi käytännöiksi. Yliopistolain perusteluissa painotetaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteisiä ko konaisuuksia, jotka voivat olla konsortioita, konserneja tai muita strategisia yhteenliittymiä. Ammattikorkeakoululain perusteluissa ei ole viittauksia yhteisiin kokonaisuuksiin. Seminaareissa esitettiin kysymyksiä, pitäisikö duaalimallin kynnystä madaltaa ja pitäisikö yhteistyömallit nostaa lain perusteluista itse lakiin tai säätää erillinen puitelaki yhteistyömuodoista. Alueen korkeakoulujen innovaatio- ja yrittäjyyspalveluja ehdotettiin yhdistettäviksi, jotta ne olisivat paremmin myös yritysasiakkaiden hyödynnettävinä. Yhdistämiselle ei pitäisi olla mitään esteitä ja tämä konkreettinen ja innostava toimenpide voitaisiin tehdä nopeasti. Hyvä käytäntö Yhteistyötä innovaatio- ja yrittäjyyspalveluissa Laurea-ammattikorkeakoulu on jo yli kymmenen vuoden ajan hankkinut Teknilliseltä korkeakoululta ja sittemmin Aalto-yliopistolta tutkimuspalvelu-, sopimuslakimies- ja innovaatiopalveluja. Korkeakoulujen yhteiset kampukset saivat seminaarien osallistujilta runsaasti kannatusta. Kampuksille haluttaisiin mukaan myös kehittämisorganisaatiot ja muut innovaatiojärjestelmän toimijat. Myös virtuaalisia kampusmalleja tulisi seminaarin osallistujien mielestä kehittää, koska yhteistyö, tutkimus ja opiskelu tulevat siirtymään yhä enemmän verkostoituneisiin kansainvälisiin yhteisöihin. Yliopistolain perusteluissa eri toimijoiden yhteisiä kampuksia pidetään onnistuneina ratkaisuina, mutta ammattikorkeakoululain perusteluissa niitä ei mainita. Yhteisiä kampuksia voidaan toteuttaa myös ammattikorkeakoulujen ympärille etenkin paikkakunnilla, joilla ei ole yliopiston toimipisteitä. 63 Hyvä käytäntö Lahti, Niemen korkeakoulukampus Lahden ammattikorkeakoulu on päättänyt siirtää yksikkönsä kaupungin keskustasta v. 2013 alkaen Niemen alueelle tiedepuistoon, jossa nyt jo toimivat Helsingin yliopisto ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto sekä Lahden Tiedepuisto Oy ja sen tiloissa suuri joukko erityisesti ympäristöalaan erikoistuneita yrityksiä. Olennaista uusissa tilaratkaisuissa on, että ne mahdollistavat ammattikorkeakoululle nykyistä paremmin monialaisuuden kehittämisen strategisilla painoaloilla ja profiileissa. ”Lahden ammattikorkeakoulussa tulevaisuuden kampusta on lähestytty vahvasti käyttäjien tarpeista, mutta samalla nykytilanteen edellyttämät taloudelliset ja toiminnalliset reunaehdot huomioiden. Tehokas tilankäyttö ja vastuullisuus tilojen käyttöastetta lisäämällä ovat toimintaa ohjaavia tekijöitä. LAMK tavoittelee tulevaisuuden kampuksesta neliömäärältään puolet pienempää kuin mitä tämän hetken hajanaisella kampuksella on käytössä. Tiiviimpi tilallinen ratkaisu syntyy toimintoja ja toimintatapoja kehittämällä – alueen toimijoiden kanssa jaetaan sekä osaamispääomaa että tilaresurssia. Tämä synnyttää myös uuden innovaatioympäristön.” Hyvä käytäntö Palosaaren kampusalue Vaasassa Palosaaren kampusalue Vaasassa on monen korkeakoulun jakama yhteinen toiminnallinen alue. Merikampus-konseptin tavoitteena on, että v. 2014 jälkeen Palosaarella on yli 10 000 Vaasan ammatti korkeakoulun, Vaasan yliopiston ja Yrkeshögskolan Novian opiskelijaa. Alueellisten seminaarien osallistujat pitivät tärkeinä yhteisiä kehityshankkeita kuntien sekä työ- ja elinkeinoelämän kanssa. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sisältöyhteistyötä tulisi kehittää yhteistyöorganisaatioiden ja erilaisten yhteisten innovaatio-ohjelmien kautta. Korkeakoulujen ja ympäröivän yhteiskunnan keskusteluyhteyksiä erilaisine yhteistyöfoorumeineen tulisi syventää ja ideoida uusia menettelytapoja kohtaamisille. Korkeakoulujen yhteisiä yhden luukun palveluja pidettiin etenkin asiakkaiden kannalta hyödyllisinä. Esimerkiksi maakuntakorkeakoulut voivat toimia useamman korkeakoulun opetus- ja TKI-palvelujen tarjoamisväylänä. Työelämän edustajien mielestä yhden luukun palvelut lisäävät palvelujen helppoa saavutettavuutta. Vaikuttavuuden vahvistamiseksi seminaareissa nostettiin esiin yhteisten aluestrategioiden, ohjelmien sekä niiden toimeenpanosuunnitelmien ja toimenpiteiden konkreettinen te- 64 Yhteiset strategiat ja suunnitelmat keminen ja toteuttaminen yhdessä korkeakoulujen, julkisen sektorin sekä yritysten kesken. Yhteiset tavoitteet tulisi asettaa riittävän laajan prosessin avulla sekä hyväksyä yhteisesti. Vaikuttavuuden kehittämiseksi ja todentamiseksi tarvitaan myös yhteisiä mittaristoja. Julkisten palvelujen edustajat toivoivat avoimen vuoropuhelun vahvistamista ministeriöiden välillä. Alueellinen pitkäjänteinen ennakointiyhteistyö nykyisten ja tulevien osaamis- ja työvoimatarpeiden kartoittamiseksi nähtiin seminaareissa oleelliseksi. Esimerkkinä yhteisestä ennakointityöstä ja ennakointitietojen avoimesta tiedottamisesta on Lapin liiton Lapin luotsi-sivusto luotsi.lappi.fi. Pitkäjänteistä yhteistyöstä alue-ennakoinnissa on tehty myös Pirkanmaalla, jossa Pirkanmaan ennakointipalvelut on toiminut yli vuosikymmenen ja toimintaa on kehitetty ja kehitetään Pirkanmaan liiton toimesta edelleen yhteiseksi Pilkahdus-enankointiportaaliksi. Kumppanuuksien ja verkostojen hallinta Seminaareissa korostettiin korkeakoulujen systemaattista kumppanuuksien hallinnan kehittämistä. Se edellyttää organisointia ja vastuiden määrittelyä, seurantaa, ylläpitoa ja kumppanuuksien arviointia. Kumppanuussopimuksia pidettiin tärkeinä etenkin strategisten kumppaneiden kanssa. Oleellista on tehdä strategisten kumppaneiden kanssa pitkäjänteiset yhteiset kehittämissuunnitelmat, joiden toteutumista seurataan säännöllisesti. Palautteen kerääminen kumppaneilta sekä korkeakoulun henkilöstöltä ja opiskelijoilta yhteistyön toimivuudesta on tärkeää. Henkilö- ja yksikkökohtaisista kumppanuuksista tulisi edetä koko organisaation strategisiin kumppanuuksiin sekä liittoumien yhteisiin strategisiin kumppanuusverkostoihin. Myös ”villit kortit” eli kumppanuudet, jotka eivät ole vielä vakiintuneita, tulisi mahdollistaa etenkin kun tehdään uusia innovaatioavauksia. Oleellisia ovat säännöllisesti toimivat verkostot ja sosiaaliset tapaamiset korkeakoulujen ja sidosryhmien välillä. Pelkästään johtotason verkostot eivät riitä, vaan keskijohdon, opettajien, tutkijoiden ja muun TKI-henkilöstön operatiivisia verkostoja tarvitaan. Teemaverkostot ja tiettyyn teemaan liittyvät sidosryhmätilaisuudet voivat olla tehokkaampia kuin perinteiset neuvottelukunnat. Teemaverkostoissa kukin osapuoli voi tuoda osaamisensa muiden osapuolten käyttöön. Yhtenä ehdotuksena oli korkeakoulujen ja alueen toimijoiden yhteisen kassan kerääminen TKI-hankkeiden oma rahoituksia varten. Joillakin paikkakunnilla esimerkiksi kau- 65 pungit sijoittavat suoraan tai kehittämisorganisaatioidensa kautta omarahoitusta korkeakoulujen aluekehittämishankkeisiin. Näin kaupungit saavat korkeakoulujen TKI-hankkeiden kautta moninkertaistettua aluekehittämispanoksensa. Seminaariosallistujat toivat esiin myös, että korkeakoulujen tulosohjausjärjestelmään tulisi ottaa yhtenä elementtinä yhteistyö elinkeinoelämän, julkisten palvelujen sekä kolmannen sektorin kanssa. Tämä tiivistäisi korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten sidosryhmäyhteistyötä. Kaikissa seminaareissa etenkin yritysten edustajat korostivat opettajien, tutkijoiden ja muun TKI-henkilöstön työelämäjaksoja yrityksissä ja julkisissa palveluissa. Tätä työskentelyä haluttiin jopa pakolliseksi korkeakoulujen henkilökunnan työelämäosaamisen kehittämiseksi. Esimerkiksi joka neljäs vuosi olisi korkeakoulujen asiantuntijoille puolen vuoden työelämäjakso. Samalla tulisi tarjota yritysten henkilöstölle opetus- ja tutkimustehtäviä korkeakouluihin esimerkiksi 2–6 kk:n jaksona. Yhtenä toimintamalliehdotuksena oli korkeakoulujen ”HR-pooli”, josta korkeakoulujen asiantuntijoita saataisiin vuokralle työelämään. Elinkeinoelämän edustajat ehdottivat myös tutkimus- ja kehittämistoiminnan sekä liike-elämän käytäntöjen yhteen sovittamista siten, että liike-elämän tavoitteet määrittelevät korkeakoulujen TKI-tavoitteet. Tämä malli soveltuisi lähinnä ammattikorkeakouluille. Yhteistyössä liike-elämän kanssa tulisi huomioida pitkän tähtäimen TKI-toiminta. Korkeakoulujen roolia myös uusien yritysten luojina ja kehittäjinä korostettiin. Korkeakoulujen tulisi ottaa aktiivisempi rooli esimerkiksi yrityshautomotoiminnassa. Välittäjäorganisaatiorajapinnan kehittämistä myös painotettiin. Kaiken toiminnan perustana on korkeakoulujen, yritysten ja julkisten palvelujen aito kumppanuus ja jatkuva aktiivinen vuorovaikutus operatiivisella tasolla. Matalan kynnyksen yhteistyö alueen mikro- ja pk-yritysten kanssa luo nopeaa vaikuttavuutta. Opetuksen ja Yhteistyötä paikallisen median kanssa tulisi tiivistää. Yhteistyöverkostojen ja yhteistyön tulosten tulisi olla näkyvissä toimittajille. Media voisi kannustaa alueen organisaatioita yhteistyöhön positiivisten uutisten ja käytännön yhteistyöesimerkkien avulla. Tiedottaminen, Opiskelijat haluttiin aktiiviseen yhteistyöhön yritysten kanssa jo ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien. Se edellyttää opet- Opiskelijat 66 TKI-toiminnan työelämäyhteistyö näkyvyys tajilta aktiivisempaa toimintaa, mutta myös yritysten taholta toimintatapojen uudistamista. Harjoittelu ja opinnäytetyöt tulisi sisällyttää kumppanuussopimuksiin, jotta opiskelijoille voidaan taata harjoittelupaikka oman alan yrityksessä omalla alueella. Kansainvälisten opiskelijoiden harjoittelupaikkoihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota. He voivat omalta osaltaan auttaa kehittämään yritysten ja julkisten palvelujen kansain välistymistä. Samalla parannettaisiin kansainvälisten opiskelijoiden työllistymistä Suomeen. Opiskelijaverkostojen tärkeyttä korostettiin. Korkeakoulujen tulisi yhdessä hyödyntää tehokkaammin opiskelijoiden kehittämiä yrittäjyysyhteisöjä eli Enterpreneurship Society -toimintaa, jota on toteutettu jo useassa ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa. Toiminta liittyy korkeakoulujen toiminnalliseen kokonaisuuteen, mutta ei varsinaisesti korkeakoulun omienpäätöksentekoelimien hallussa. Näiden yhdistysmuotoisten organisaatioiden tavoitteena on yrittäjyyden edistäminen, aiheeseen liittyvän osaamisen kehittäminen ja uusien mahdollisuuksien rakentaminen. Toiminta tapahtuu sekä korkeakoulujen sisäisissä ja ulkoisissa verkostoissa. Osa näistä yrittäjyysyhteisöistä on korkeakoulukohtaisia ja osa alueellisia, ts. niiden toiminnassa mukana sekä yliopiston että ammattikorkeakoulujen opiskelijoita. Yrittäjyysyhteisöt ovat olleet nopeimmin kasva opiskelijajärjestömuoto, ja ne kattavat tällä hetkellä lähes koko Suomen. 4.3.3 Arviointiryhmän johtopäätöksiä yhteistyön ja verkostojen kehittämiseksi Arvioinnin aikana kertyneiden korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja julkisen hallinnon edustajien tuomien ehdotusten pohjalta voidaan tehdä seuraavia yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja yhteistyön kehittämiseen liittyviä johtopäätöksiä: Korkeakoulujen tulee kehittää asiakkuuksien ja kumppanuuksien hallintaansa suunnitelmalliseksi ja systemaattisemmaksi. Erityistä huomiota tulee kiinnittää strategisten kumppaneiden kanssa tehtävään suunnitelmalliseen yhteistyöhön sekä kumppanuuksien arviointiin ja palautejärjestelmiin. Korkeakoulujen asiakkuuksien, kumppanuuksien ja verkostojen palautejärjestelmiä tulee yhtenäistää siten, että kumppanuuspalautetta voidaan käyttää valtakunnallisena vaikuttavuuden mittarina. Korkeakoulujen liittoumien ja yhteisten yksiköiden muodostamista sekä tilojen, tukipalvelujen ja henkilöresurssien yhteiskäyttöä tulee edistää Tutkimus- ja innovaatiopolitiikan 67 toimenpideohjelman suositusten mukaisesti (OKM ja TEM, 2012). Ammattikorkeakoulu- ja yliopistolakiin tulee sisällyttää maininnat liittoumista, yhteisistä yksiköistä ja resurssien yhteiskäytöstä. Yhteistyön edellyttämä rahoitus tulee osoittaa korkeakoulujen tulosjärjestelmään Tutkimus- ja innovaatiopoliittisen toimenpideohjelman ehdotuksen mukaisesti. Keskinäisen yhteistyön lisäksi korkeakoulujen on suositeltavaa rakentaa liittoumia ja yhteisiä yksiköitä myös tutkimuslaitosten sekä julkisten toimijoiden ja elinkeinoelämän kanssa. Ammattikorkeakoulujen roolia alueiden elinvoimaisuuden ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi tulee tukea ja työelämäyhteistyötä vahvistaa. Tämä edellyttää myös ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan parempaa huomioimista tutkimus- ja innovaatiorahoituksessa. Toimenpideohjelman esitys ammattikorkeakoulujen määräaikaisesta TKI-toiminnan erillisrahoituksesta on kannatettava. Korkeakoulujen tulee tehdä yhteisiä strategioita, kehittämissuunnitelmia sekä tutkimus- ja innovaatio-ohjelmia sekä keskenään että alueen muiden toimijoiden kanssa. Suunnitelmat tulee sovittaa yhteen muiden alueen strategioiden ja kehittämisohjelmien kanssa. Maakuntakorkeakoulujen toimintaa tulee laajentaa siten, että ne sisältävät maakunnan tai suuralueen kaikkien korkeakoulujen koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiopalvelujen tarjonnan. Tarvelähtöisyys voidaan varmistaa kattavalla seutukunnallisella yhteistyöelinverkostolla. Opetuksen kehittämiseen liittyvää työelämäyhteistyötä tulee kehittää siten, että korkeakoulujen henkilökunnan työelämäjaksot tehdään säännöllisiksi. Vastavuoroisesti yritysten henkilökuntaa tulee voida käyttää korkeakouluissa opetus- ja tutkimus- ja asiantuntijatehtävissä. Työelämäjaksojen rahoitusmalli on suunniteltava erikseen, esimerkiksi asiantuntijapalveluina työelämään. Opiskelijat tulee sitouttaa aktiiviseen yhteistyöhön työ- ja elinkeinoelämän kanssa heti ensimmäisenä vuonna ja kansainvälisten opiskelijoiden harjoittelupaikkoihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Korkeakoulujen ja toisen asteen oppilaitosten yhteistyötä on tiivistettävä ja monipuolistettava erilaisten yhteistyö muotojen avulla. Yhteiset tai ristiin valittavat opinnot, opintojaksojen yhteistoteutukset sekä yhteiset projektit tutustuttavat opiskelijat toisten oppilaitosten tarjontaan ja helpottavat opinto- ja urapolkujen valintaa. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa tulee hyödyntää ammatillisten oppilaitosten osaamista ja työelämäyhteyksiä etenkin TKI-toiminnan tulosten tuotteistamisessa ja kaupallisessa hyödyntämisessä. 68 4.4 Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden merkitys Suomen kansainväliselle kilpailukyvylle 4.4.1 Nykytilanne korkeakoulujen näkökulmasta Korkeakoulujen roolia Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn edistämisessä selvitettiin korkeakoulujen strategioiden ja korkeakouluille tehdyn kyselyn avulla. Yhteiskunnallinen vuorovaikutus mainitaan tavalla tai toisella kaikissa strategioissa, joko alueellisuuden tai yhteiskunnallisen merkittävyyden korostamisena. Alueen ja Suomen kilpailukyky on selkeänä mainintana muutamissa strategioissa. Pääosin sen nähtiin kietoutuvan yliopistojen koulutus- ja tutkimustehtävien ympärille eli oleellisimpana nähdään tasokas opetus ja tutkimustoiminta. Yleisellä tasolla aluekehitystoiminta nähdään integroituneen osaksi kaikkea yhteiskunnallisesti vaikuttavaa toimintaa. Kuten eräässä vastauksessa todettiin ”Korkeakoulu näkee alueet globaalin verkostoyhteiskunnan solmukohtina eikä erillisinä toiminnan kohteina. Aluekehitystoiminta on integroitunut osaksi kaikkea yhteiskunnallisesti vaikuttavaa toimintaa.” Kun asiaa kysyttiin korkeakouluilta tarkemmin, vastauksissa nousi esiin korkeakoulujen tavoite lisätä Suomen kansainvälistä kilpailukykyä kehittämällä alueen elinkeino- ja innovaatioympäristöä. Yksityisen- ja julkisen sektorin tarpeisiin sopivan työvoiman tuottaminen sekä tasokas tutkimus ja polku tutkimuksesta käytäntöön koettiin erittäin laajasti merkittävimmäksi tavaksi vaikuttaa kansainväliseen kilpailukykyyn. Korkeakoulujen näkemyksen mukaan korkeakoulut hyödyntävät melko hyvin kansainvälisiä kumppanuuksiaan ja verkostojaan alueiden kehittämiseksi ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäämiseksi. Sen sijaan kyselyyn vastanneet elinkeinoelämän edustajat olivat toivat vanhemmin esiin kumppanuuksien ja verkostojen tehokkaamman hyödyntämisen (kuvio 9). Aluekehitystoiminnan tulosten merkitys ja vaikutukset alueen elinkeino- ja innovaatioympäristöön näkyvät korkeakoulujen mielestä konkreettisimmin alueen osaamisen tason nostamisessa, jossa opiskelijat jo opiskeluaikanaan vaikuttavat alueen kehittymiseen ja valmistuttuaan ovat osaavana ja motivoituneena työvoimana alueen käytössä. Hyvin järjestetty aikuis- ja täydennyskoulutus sekä korkeakoulujen kehittämät uudet toimintamallit puolestaan edistävät työllistymistä alueella. Uudet ja avoimet innovatiiviset toimintatavat nähdään kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistajina. 69 väittämään: ”Ammattikorkeakoulu tarvitsee yliopistojen tieteellistä osaamista aluekehittämisessä ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa”. Kaikki Yliopisto Täysin eri mieltä Osittain eri mieltä Ammattikorkeakoulu Osittain samaa mieltä Täysin samaa mieltä Elinkeinoelämä Julkinen sektori 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuvio 9. Korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja julkisen sektorin edustajien näkemykset väittämään ”Korkeakoulut hyödyntävät kansainvälisiä kumppanuuksiaan ja verkostojaan alueiden kehittämiseksi ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäämiseksi.” Tutkimusyhteistyö valtakunnallisten ja alueellisten toimijoiden kanssa sekä aktiivinen tutkimustiedon välittäminen Kuvio 9. Kyselyyn vastanneiden korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja julkisen sektorin edustajien näkemykset yhteiskunnan käyttöön osaavan työvoiman ohella vaikuttavat väittämään: ”Korkeakoulut hyödyntävät kansainvälisiä kumppanuuksiaan ja verkostojaan alueiden alueen ja kansalliseen kilpailukykyyn. Ammattikorkeakouluilkehittämiseksi ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäämiseksi”. la on määritelty keskeinen tehtävä pienen ja keskisuuren yritystoiminnan kehittämisessä ja tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta (TKI-toiminta) ja sen käytäntölähtöisyys nousikin esiin ammattikorkeakoulujen vastauksissa. Maksullisen palvelutoiminnan tuotteet omalta osaltaan kehittävät alueen elinkeinoelämän kilpailukykyä vahvistamalla alueen yritysten 4 osaamispääomaa. Vaikutukset elinkeinoympäristöön ja yritysten innovaatiotoimintaan kehittyvät madaltamalla yrityksille yhteyden ottamisen kynnystä korkeakouluihin ja yliopistoihin. Yritysten toiminnan kokonaisvaltainen kehittyminen yhteistyössä korkeakoulujen kanssa mahdollistaa yritysten kasvua ja kansainvälistymistä. Konkreettisimmin vaikutukset näkyvät uusien yritysten ja patenttien syntymisenä sekä yhteistyönä innovaatioiden kaupallistamisessa. Usea korkeakoulu mainitsi myös yrittäjyyden edistämisen, uuden liiketoiminnan synnyttämisen ja kansainvälisen kasvuyrittäjyyden edistämisen (startupit) merkityksen alueen kilpailukyvyn lisäämisessä. Moni korkeakouluista toi esiin uudistavan vaikutuksensa johonkin alueen profiili- tai osaamisalaan. Nämä alat olivat usein valittu myös korkeakoulun painopisteiksi. Oma rooli 70 kansainvälisen kilpailukyvyn näkökulmasta syntyi alueellisten klusterien ja toimialojen kehittäjänä, kytkeytyi se sitten tutkimukseen, opetukseen tai osaavaan työvoimaan. Muutamilla löytyi myös selkeitä maantieteellisiä painotuksia kansainvälisessä toiminnassaan, kuten Venäjä, arktinen alue, pohjoismainen yhteistyö jne. Opetuksen ja tutkimuksen lisäksi kansainväliset opiskelijat, opiskelijavaihto sekä kansainvälisten opiskelijoiden osaamisen hyödyntäminen systemaattisemmin alueen yrityksissä nostettiin esiin vieraskielisen koulutuksen ja vuorovaikutuksen rinnalla. Kansainväliset kumppanuudet sekä kansainväliset verkostot opetuksen ja tutkimuksen alueella koettiin vaikuttaneen alueen kilpailukykyyn. Myös esim. eriarvoisuuden vähentäminen ja nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen nähtiin tärkeinä toimenpiteinä. Alueen vientiteollisuus ja sen tukeminen mainittiin useammassa vastauksessa. Vienti korkeakoulujen omana toimintana on vielä pientä, mutta maininnan arvoista. Niin koulutusvienti kuin sosiaali- ja terveysalaosaamisen vienti nähdään potentiaalisina tulevaisuuden vientialoina. Kansainvälisen kilpailukyvyn edistämisessä vuorovaikutuksen ja viestinnän merkitys sidosryhmien kanssa korostuu entisestään. Muutamissa oppilaitoksissa mainittiin viestintäsuunnitelman tai -ohjelman olemassaolo. Tyypillisesti viestintään satsaaminen vaihteli aina pelkästä vuosikertomuksesta tai tiedotteesta erittäin monikanavaiseen viestintään. Yksittäisenä mainintana korkeakoulujen vastauksissa oli erillinen sidosryhmiä varten rakennettu sidosryhmäportaali. Erillinen yhteiskuntavastuuraportti on ainakin neljällä korkeakoululla. Muutamat korkeakoulut ovat tehneet viestinnässä myös yhteistyötä keskenään. Hyvä käytäntö Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen neuvosto Jyväskylän yliopistossa on asetettu yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen neuvosto edistämään ja ylläpitämään yliopiston yhteiskunnallisia vuorovaikutussuhteita. Se arvioi yliopiston opetus- ja tutkimustoiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta osana yliopiston toiminnan laadun arviointia. Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden kansainvälisiä tuloksia tehdään näkyviksi niin sisäisesti kuin ulospäin. Tyypillisiä kanavia ovat www-sivut, intranet, sidosryhmälehdet, uutiskirjeet, esitteet, konferenssit ja konferenssijulkaisut sekä tieteelliset artikkelit ja julkaisut. Hen- 71 kilökunnan osallistuminen erilaisiin mediakeskusteluihin nähtiin tärkeänä viestintäkanavana. Tässä yhteydessä nousi esiin tutkijoiden viestintäkoulutuksen merkitys. Viestinnässä hyödynnetään myös erilaiset tapahtumat, joista esimerkkeinä ovat seminaarit, miniseminaarit, aamiaiset, foorumit ja, messut, joita järjestetään usein yhdessä sidosryhmien kanssa. Alumniverkostoja hyödynnetään usein tapahtumissa ja alumneja aktivoidaan myös viestinnällä sekä suoramarkkinoinnin avulla. Lisäksi korkeakoulut ja elinkeinoelämä järjestävät yhteisiä kampanjoita mm. koulutuksen vetovoiman lisäämiseksi. Maakuntalehtien kanssa tehtävä yhteistyö on joillain alueilla viety pitkälle. Monet mainituista kanavista ovat käytössä varsin yksisuuntaisina ja kansallisina, vaikka kansainvälisestä viestinnästä puhuttiinkin. Enenevässä määrin haetaan dialogia sidosryhmien kanssa ja siinä välineet, sosiaalinen media (Facebook, Twitter, blogit) ja erilaiset tilaisuudet ovat merkittäviä. Uusia avauksia dialogin aikaan saamiseksi ovat fyysiset tai sähköiset kohtaamisen tilat, jotka voivat olla pysyviä tai popup-tyyppisiä, ilmestyä ja poistua hyvinkin nopeasti. 4.4.2 Alueseminaareissa esitetyt painopisteet Kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta merkittävimmiksi nähtiin varsin luonnollisesti korkeatasoinen koulutus ja tutkimus. Kansainvälisen kilpailukyvyn perusjalka on osaaminen ja korkeakoulujen rooli korkealaatuisen innovaatio- ja osaamisympäristön kehittämisessä tuotiin esiin. Ryhmätöissä tuli kansainvälisen vaikuttavuuden osalta esiin myös korkeakoulujen rooli tulevaisuuden ja nuorten osallisuuden tukemisessa yhteiskunnassa sekä vahvan itsetunnon rakentaminen ja ylläpito. Elinkeinoelämän kokemus on, että korkeakouluilta tarvitaan monipuolista kansainvälistä toimintaa ja yhteistyötä nostamaan tutkimuksen ja koulutuksen tasoa ja tämä säteilee hyvinvointina ja osaamisena koko alueelle. Aktiivinen opiskelija- ja henkilöstövaihto (professorit, tutkijat, opettajat sekä muu henkilöstö), saivat paljon kannatusta kaikilta selvitykseen osallistuneilta sidosryhmiltä. Elinkeinoelämä ja julkisyhteisöt toivat esiin myös innovaatio-toiminnan systematisoinnissa kansainväliset tutkimushankkeet, kansainvälisten tutkimuslaitosten linkittämisen alueen yrityksiin ym. tiedon hyödyntäjiin sekä verkottuminen kansainvälisten opinahjojen kanssa koettiin hyödylliseksi. Kansainvälinen raha tulee uniikin tutkimuksen ja osaamisen luokse ja siksi yliopistojen kansainvälisen 72 Korkeatasoinen koulutus ja tutkimus huippututkimuksen resurssien vahvistaminen nähtiin korkeakoulujen taholta tärkeäksi. Myös TKI-toiminnan ammattikorkeakouluissa tulee olla hyvällä tasolla ja vähintään yhden kärkialoista tavoitella kansainvälisesti merkittävää tasoa. Yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja tutkimuslaitosten yhteistyö on erittäin tärkeää kansainvälisen huippuosaamisen soveltamiseksi alueelliseksi kilpailukyvyksi. Korkeakoulujen rekrytointien ja opiskelijavaihdon vaikutus suoraan koulutuksen ja tutkimuksen laatuun, on vastaajien mielestä ilmeinen. Siksi kansainväliset rekrytoinnit nähtiin tärkeinä. Ehdotettiin myös, ettei rekrytointeja pitäisi tehdä lainkaan ilman kansainvälistä kokemusta. Opiskelijavaihdon aktivoimiseksi elinkeinoelämä ehdotti kansainvälisten opiskelupaikkojen lisäämistä, opintojen jälkeisen yhteyden säilyttämistä kansainvälisiin opiskelijoihin ja heidän parempaa integrointiaan suomalaiseen työelämään. Aktiivinen yhteistyö elinkeinoelämän kanssa Osaamistarpeiden tunnistaminen ja profiloitumisen merkitys kansainvälisen kilpailukyvyn näkökulmasta oli esillä jokaisessa ryhmätyössä. Alueellisten kärkiosaamisten tunnistaminen ja valinnat huomioiden mm. maakuntastrategiat sekä kansainvälisten strategioiden kuten pohjoismaalainen globalisaatiostrategia hyödyntämistä ehdotettiin korkeakoulujen ja viranomaisten vastauksissa kuin myös Triple Helix -kokoonpanoa vaikuttavaksi veturiksi aluestrategioissa. Korkeakoulujen näkemys oli, että kansainvälinen kilpailukyky edellyttää kärkiosaamisen tunnistamista sekä valintoja ja rajauksia. Korkeakoulujen profiloituminen kärkialoille ja niiden kehittäminen sekä huippututkimuksen että yritysyhteistyön näkökulmasta koettiin tärkeäksi. Ehdotuksen mukaisesti TKI-toiminnan tulisi keskittyä alueen kärkialoille, niiden arvoketjussa toimiville aloille ja pk-yrityksiin. Hyvä käytäntö Osaamista yhdistävää yhteistyötä Vaasan Energiainstituutti (VEI) perustettiin syksyllä 2006 ja se on Vaasan yliopiston kauppatieteellisen tiedekunnan, teknillisen tiedekunnan ja Levón-instituutin yhdessä Vaasan ammattikorkeakoulun ja Yrkeshögskolan Novian kanssa perustama energia-alan osaamisen yhdistävä yhteistyöorganisaatio. VEI:n tehtävänä on tarjota energia-alan tutkimus- markkinointi-, konsultointi- ja täydennyskoulutuspalveluita alan toimijoille alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Energiainstituutin osaamisessa yhdistyy hyvällä tavalla kaupallinen ja teknillinen osaaminen. 73 Oikeansuuntaisten profiilien ja fokusalueiden määrittelyssä painotettiin alueen kehitysnäkymien ennakointia, ennakointiyhteistyön lisäämistä ja erilaisia alue-ennakointimalleja. Elinkeinoelämä toi vahvasti esiin konkreettisen yhteistyön alueen yritysten kanssa. Korkeakouluja kehotettiin rohkeasti yritysrajapintaan, osaamisen vahvistamiseen ja liike-elämän ymmärtämiseen. Alueen kv-yritysten tarpeiden tuntemus sekä ennakointi edistävät kansainvälistä osaamistarvetta vastaavan osaamisen kehittämistä korkeakouluissa. Julkisen puolen asiakkaat kokivat, ettei työelämän osaamistarpeita vielä ole huomioitu riittävästi, vaan yhteistyö etenee enemmän korkeakoulujen ehdoilla. Lisäksi tuotiin esiin kansainvälisen kilpailukyvyn varmistavia opetuksen sisältöpainotuksia. Kaikkien osallistuneiden yhteinen näkemys oli kieli- ja kulttuuritaitojen merkitys ja niiden lisääminen koulutuksessa. Englanninkielisen koulutuksen ja tutkintojen tarve oli edelleen esillä. Julkisen puolen asiakkaiden tarve ja lähialueyhteistyön merkitys lisäävät sujuvan ruotsin ja venäjän kielen taidon merkitystä. Lisäksi elinkeinoelämä painotti jokaisessa kyselyssä tai ryhmätyössä poikkeuksetta myynnin merkitystä ja myyntiosaajien kouluttamista. Yleisellä tasolla kaivataan kansainvälisen liiketoiminnan ymmärrystä lisää esim. kansainvälisten maisteriohjelmien kautta. Hyvä käytäntö Koulutusselvitykset yhteistyössä yrityselämän kanssa Satakunnan ammattikorkeakoulu on alueen kauppakamarien ja yrittäjäjärjestöjen kanssa yhteistyössä tehnyt koulutusselvityksiä ja niiden pohjalta yritysverkostojen omien aktiivisten ponnistusten avulla toimivia koulutusratkaisuja. Osaamistarpeen ennakoinnissa ja kansainvälisen kilpailukyvyn kehittymisessä mainittiin useasti aktiivinen keskustelu osaamistarpeista elinkeinoelämän kanssa. Pk-yritysten rooli nostettiin esiin yritysyhteistyössä ja kumppanina kansainvälistymisessä. Kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiseksi haluttiin panostaa myös kasvuhaluisiin yrityksiin. Realistisesti ymmärrettiin, että korkeakoulujen on mahdotonta edistää kansainvälisyyttä yritystoiminnassa, jos yrityksiä ei tunneta. Käytännön toimenpiteeksi korkeakoulut ehdottivat ”jalkatyötä” eli lähdetään tapaamisista kv-yrityksen edustajien kanssa ja selvitetään yritysten tarpeita. Näin myös korkeakoulun toiminnot tulevat entistä tunnetummaksi yrityksissä. Hyvinä käytänteinä mainittiin jatkuva yhteistyö ope tuksessa. Toimintatapoina yritykset ehdottivat yritysmaail- 74 masta palkattavia opettajia liiketoimintaosaamista sisältäviin koulutusohjelmiin, yritysten mukaanottamista kansainvälisen toiminnan caseihin ja prosesseihin sekä tiivistä TKI-yhteistyötä alueen yritysten kanssa tavoitteena vaikuttavat hankkeet. Korkeakoulut ehdottivat tutkimus- ja selvitystöiden tekemistä yrityksille kansainvälisiin asioihin liittyen. Julkisen ja yksityisen puolen asiakkaiden ehdotuksia ovat yhteinen kansainvälinen vaihto-ohjelma korkeakouluille ja muulle työelämälle sekä erilaisia mini match making -tapahtumia erityisesti lähialueille yhdessä yritysten ja korkeakoulujen kanssa. Kiinteällä yhteistyöllä osaaminen ja henkilökohtaiset kansainväliset suhteet korkeakouluilta välittyvät yritysten käyttöön ja toisinpäin, yritysten kansainvälisiä verkostoja voidaan myös hyödyntää yhteistyössä. Tämä edistää kansainvälisen huippuosaamisen siirtoa. Toinen keskeinen painopiste yhteistyössä on opiskelijoiden parempi integroiminen alueeseen ja yrityksiin. Käytänteinä ehdotettiin ulkomaisille opiskelijoille vierailuja alueen vientiyrityksiin, kansainvälisille opiskelijoille harjoittelu- ja opinnäytetyöpaikkoja ja kansainvälisten tutkijoiden yhteistyön mahdollistaminen yrityksiin. Korkeakoulut toivat esiin yritysten roolin lähialueopiskelijavaihdon kehittämisessä. Yhteistyöstä elinkeinoelämän kanssa löytyy monia hyviä esimerkkejä. Hyvä käytäntö Projektioppimisen malli Seinäjoen ammattikorkeakoulun lanseeraama Projektipaja on käytännönlähtöinen ja vuorovaikutteinen projektioppimismalli, jossa opiskelijatiimit kehittävät teknistä osaamistaan ja projektitaitojaan ratkomalla yritysten tuotannon kehitys- ja tuotekehitysprojekteja opettajien ja yritysten johdolla jopa ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien. Uuden liiketoiminnan aktivointi nähtiin elinkeinoelämän näkökulmasta yhtä tärkeänä kuin elinkeinoelämän toiminnan edistäminen. Korkeakoulut voivat elinkeinoelämän mielestä aktivoida uutta liiketoimintaa mm. spin offeihin, innovaatioihin sekä startup-toimintamalleihin ja paikkoihin satsaamalla. Korkeakoulut ja julkiset toimijat ehdottavat uniikkien yhteiskehittelyn toimintamallien soveltamista ja kehittämistä, monipuolisen pörinän ylläpitoa alueella, teknologiatiimien synnyttämistä ja uusien teknologioiden käyttöönotto ensimmäisenä maailmantasolla, lainaamista ylpeydellä, kaikkea ei tarvitse kehittää itse. 75 Hyvä käytäntö Demola-toiminta Tampereella kehitetyn Demola-toiminnan ideana on tarjota opiskelijoille mahdollisuus ratkaista ja kehittää yritysten antamia ideoita yhdessä yritysten omien asiantuntijoiden kanssa. Projektit tehdään tiimeissä, joissa voi olla jäseniä kaikista tamperelaisista korkeakouluista, myös kansainvälisistä yliopistoista. Työskentelyssä suositaan monitieteisyyttä, koska sen avulla löydetään parhaimmat ratkaisut. Samalla opitaan tärkeitä työelämätaitoja. Demola-työskentelystä saa opintopisteitä. Syksyllä 2008 aloittaneen Demolan toimintaan on aktiivisesti osallistunut yli 70 yritystä, mukana eri alojen johtavia toimijoita, kuten Nokia, Metso, Sandvik, TeliaSonera ja ABB. Demola on levinnyt niin Ouluun kuin kansainvälisestikin. Korkeakoulujen tuottama osaaminen ja sen potentiaali liiketoiminnallisesti oli esillä erityisesti koulutusviennin ja yleisesti palveluosaamisen viennin näkökulmasta. Koulutuksen tuotteistaminen ja aktiiviset vientitoimenpiteet, mahdollisesti jopa Suomen korkeakoulujen yhteinen vientiyhtiö ja yhteistyön nostaminen aina Pohjoismaiden tasolle, esitettiin vaihtoehtoina korkeakoulujen taholta. Tässä yhteydessä korostettiin vientimarkkinoiden aitoa tuntemusta ja tuotteistamisen osaamista. Hyvinvointipalveluosaamisen sekä yhteistoiminnallisuuden ja luovuuden tuotteistaminen ja myyminen tunnistettiin tulevaisuuden alueina Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn näkökulmasta. Koulutusviennin ja kansainvälisillä markkinoilla pärjäämisen nähtiin olevan tae paikalliselle työelämälle myös rekrytoitavien riittävästä osaamisesta. Hyvä käytäntö EduCluster Finland Oy EduCluster Finland Oy:ssä (ECF) pääomistaja on Jyväskylän yliopisto. ECF on koulutuksen ja kehittämisen asiantuntijaorganisaatio, joka luo uniikkeja oppimiskokemuksia ja -tapahtumia sekä kehittymis polkuja yksilöille ja yhteisöille eri puolilla Suomea ja kansainvälisesti. Verkostomainen toiminta, sen osaaminen ja hyödyntäminen, tuotiin työpajoissa vahvasti esiin. Kansainvälisyyden kehittämisessä panostetaan strategisiin kumppaneihin ja korostetaan kansainvälisten kontaktien tarkkaa fokusointia ja siirtymistä yhteistyössä dynaamisempaan malliin. Lähialueyhteistyön mahdollisuus, erityisesti Venäjä ja Barentsin alue nähtiin todellisena voimavarana. 76 Uuden liiketoiminnan edistäminen Käyttämättömäksi voimavaraksi kansainvälistymisessä nähtiin korkeakoulujen strateginen yhteistyö. Laajat ja vahvat verkostot niin omalla alueella, Suomessa kuin kansainvälisestikin mahdollistavat yhdessä olemme enemmän -ajattelun. Erityisesti niin, että muut sidosryhmät ovat mukana ja yhteistyö ulottuu aina opetussuunnitelmatasolle saakka. Myös toisen ja perusasteen koulutukset hyötyvät, kun verkostojen kautta voidaan välittää tietoa kansainväliseen toimintaan liittyvistä osaamisvaatimuksista. Elinkeinoelämä painotti kansainvälisyyden sisällyttämistä yrittäjyyskasvatukseen jokaisella kouluasteella. Hyvä käytäntö ProAkatemia Yrittäjyyden edistämisessä ja uuden yritystoiminnan synnyttämisessä on Tampereen ammattikorkeakoulun ProAkatemia toiminut jo vuodesta 1999 lähtien. Oppimisympäristö ja sen kautta tapahtuva toiminta mahdollistaa tiimiyrittäjyyden jo opintojen aikana. Verkostojen hyödyntäminen kansainvälisyyden edistämisessä Kotimaisten verkostojen lisäksi tarvitaan maailman laajuiset kontaktit ja kumppanit. Korkeakoulujen kansainväliset yhteydet kaikilla tasoilla ja niiden hyödyntäminen alueella mainittiin useasti. Korkeakoulut kokivat erääksi aktivoitavaksi toiminnaksi kansainvälisen osaamisensa ja verkostojensa sekä henkilökohtaisten suhteiden välittämisen alueen yritysten käyttöön. Toisaalta yhteistyö liike-elämän kanssa Suomen u lkopuolella ja näiden verkostojen parempi hyödyntäminen oli elinkeinoelämän esittämä toimenpide. Korkeakoulujen edustajat korostivat, että kuten kaikki suhteet, asiat hoidetaan lopulta ihmisten välillä. Toimivia henkilösuhteita tarvitaan, jotta siirtyminen henkilötason yhteistyöstä institutionaalisuuteen on mahdollista ja suhteita voidaan hyödyntää alueen hyväksi. Seuraava askel onkin luonnollisesti kansainvälisten kumppanuuksien vahvistaminen ja toiminnan syventäminen. Tässä yhteydessä tuli esiin suomalaisten ”sinisilmäisyys”. Verkostoitumisen lisääntyessä ja verkostomaisen toimintatavan kehittyessä on entistä perusteellisemmin mietittävä myös laatu- ja riskienhallintaarvion sekä vaikuttavuusarvioiden tekemistä kansainvälisestä toiminnasta. Hyvinä käytänteinä jo muissa kohdissa mainittujen lisäksi otettiin esiin ”kotikansainvälistyminen”, joka syntyy monikulttuurisissa yhteisöissä, jotka kehittyvät muun m uassa kansainvälisistä ohjelmista valmistuneiden ja ulkomaille muuttaneiden opiskelijoiden avulla. Kansainväliseen tutkimusrahoitukseen on mahdollista päästä paremmin kiinni verkostojen avulla. Tämä helpottaisi 77 korkeakoulujen osallistumista kansainvälisiin tutkimushankkeisiin ja tätä kautta uusimman tutkimuksen ja teknologian välittämistä alueen käyttöön. Aluekehittämisen tulokset johtavat Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn parempaan vahvistamiseen, jos tulevissa EU:n rakennerahasto-ohjelmissa ohjataan voimavaroja nykyistä strategisemmin valittuihin painopisteisiin, painotetaan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa ja yhdistetään näitä koulutukseen. Jos rahoituksen määrän pienentyessä rahoitusta ohjataan entistä vaikuttavampiin kokonaisuuksiin, pienenee yksittäisen korkeakoulun mahdollisuus saada omia kansainvälisiä tutkimusprojektejaan rahoitetuksi. Siksi yhteistyö rahoituksen hakemisessa sekä sen hyödyntämisessä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin on entistä tärkeämpää. Rajoitukset, jotka hankaloittavat eri alueiden välistä yhteistyötä, tulisi myös karsia minimiin. Globaali vetovoima ja lähialueiden merkitys olivat esillä kaikkien sidosryhmien vastauksissa. Vetovoimaisuuden merkitys niin ulkomaisten opiskelijoiden houkuttelussa ja juurruttamisessa kuin kansainvälisen henkilöstön houkuttelussa ymmärretään. Yliopiston tai korkeakoulun kansain välisesti vetovoimainen tutkimus- ja koulutusympäristö ei riitä, vaan tarvitaan alueiden ja koko maan tasoista t&k-investointien houkuttelua. Alueen osaaminen on keskeisessä roolissa kansainvälisten investoreiden kiinnostuksen herättämisessä. Turvallisuus ja puhtaus oppimisympäristön osana ja vetovoimatekijänä halutaan myös hyödyntää. Oman osaamisen markkinointiin on herätty, vaikka siihen kiinnitettiinkin vielä varsin vähän huomiota, elinkeinoelämä kuitenkin odottaa terävää ja laajasti yhteistyössä toteutettua viestintää. 4.4.3 Korkeakoulujen ja sidosryhmien esittämät kehittämisehdotukset Kyselyaineiston mukaan 70 prosenttia vastaajista olivat osittain tai täysin samaa mieltä siitä, että alueellisen innovaatioyhteistyön kehittämisen tähtäin tulee olla globaalissa vaikuttavuudessa (kuvio 10). Kun kyselyssä pyydettiin mainitsemaan yksi merkittävä tekijä, joka lisäisi tehokkaimmin kansainvälistä kilpailukykyä, nostivat vastaajat esiin korkeatasoisen huippututkimuksen paremman hyödyntämisen ja siirron yrityksille. Elinkeinoelämä otti esiin lähes yksimielisesti myös kansainvälisyyden sisällyttämisen yrittäjyyskasvatukseen, joka aiheena ei herättänyt korkeakouluissa ja muissa sidosryhmissä suurta mielenkiintoa. Kansainvälisten kumppanuuksien 78 Kaikki Yliopisto Täysin eri mieltä Osittain eri mieltä Ammattikorkeakoulu Osittain samaa mieltä Täysin samaa mieltä Elinkeinoelämä Julkinen sektori 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuvio 10. Korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja julkisen sektorin edustajien näkemykset10. väittämään innovaatioyhteistyön tähtäin tulisi Kuvio Kyselyyn”Alueellisen vastanneiden korkeakoulujen,kehittämisen elinkeinoelämän ja julkisen olla globaalissa vaikuttavuudessa.” se näkemykset väittämään: ”Alueellisen innovaatioyhteistyön kehittämisen tähtäin tulis vaikuttavuudessa”. kehittämisessä kaikki vastaajat kokivat, että korkeakoulut jo varsin hyvin hyödyntävät kumppanuuksiaan alueiden kehittämiseksi, tosin yliopiston edustajat olivat vain osittain tämän näkemyksen kannalla. Yritysten viennin tukeminen nähtiin Kaikki laajasti tärkeäksi tehtäväksi, vaikka muut vastaajat kuin elinkeinoelämä suhtautuivat lievästi epäillen tähän tehtävään. Yliopisto Tärkeänä kansainvälisen kilpailukyvyn näkökulmasta nähtiin Heikosti myös kumppanuussopimuksellinen yhteistyö kansainvälis- ten yritysten kanssa. Mitä paremmin palvellaan Suomen vienKohtalaisesti Ammattikorkeakoulu tiliiketoimintaa sitä enemmän Suomen kansantalous hyötyy. Hyvin Huolta herätti se, että korkeakoulujen kansainvälinen aktiiviErittäin hyvin Elinkeinoelämä suus näytti kaiken kaikkiaan enemmän vähentyneen kuin lisääntyneen. Korkeakoulujen ja sidosryhmien ehdotuksia Suomen kanJulkinen sektori sainvälisen kilpailukyvyn kehittämiseksi syntyi useita. Pääosin ehdotukset ovat sellaisia, joista voidaan löytää jo kokemuksia ja % 20 % alueilta. 40 % 60 % 80kokemusten % 100 % ja pilottihankhyviä0käytänteitä Hyvien keiden puuttuminen ei näin ollen ole esteenä toteutukselle, vaan niiden systemaattinen levittäminen ja käyttöön ottamiKuvio 11. Kyselyyn vastanneiden korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja julkisen sektorin edu nen sopivissa yhteyksissä. kysymykseen: ”Miten korkeakoululakeihin kirjoitettu tehtävä yhteiskunnallisesta va Ensisijaisiksi kehittämisehdotuksiksi seminaareissa nousihoidettu maamme korkeakouluissa?” vat esiin kansainvälisen huippuosaamisen siirtäminen alueen elinkeinoelämän käyttöön mm. vientiteollisuutta palvelevana tutkimustoimintana. Tämä edellyttää aktiivista kanssakäymistä elinkeinoelämän kanssa kansainvälisissä TKI-hankkeissa ja 79 yritysten innovaatiotoiminnassa, sekä kansainvälisen tutkimusrahoituksen verkostojen yhteistä hyödyntämistä. Alueen kärkiosaamisten tunnistaminen ja valinta nähtiin kansainvälisen kilpailukyvyn parantamisessa oleellisena. Alueen kärkialojen tukemisessa ja edistämisessä sekä spin offienja innovaatioiden aikaansaamisessa maailman laajuiset strategiset kontaktit ja kumppanit ovat tärkeitä. Korkeakoulujen alueellinen ja kansainvälinen verkostoituminen edistää Suomen kansainvälistä kilpailukykyä. Tässä yhteydessä maantieteellisten lähialueiden hyödyntäminen, kuten Barentsin alueen korkeakoulujen yhteistyön lisääminen ja lähialueiden opiskelijavaihdon tukeminen, koetaan tärkeinä. Korkeakoulujen koulutusohjelmissa tulee huomioida paremmin työelämän näkemykset. Esimerkiksi liiketoimintaa sisältävät opetusohjelmat voidaan prosessoida ja vahvistaa alueen elinkeinoelämän kanssa yhteistyössä. Koska myynnin osaamisen tarve on jatkuva, on myynnin koulutus nostettava korkeakoulujen prioriteeteissa korkealle. Kulttuurin ja kielten opetukseen on myös panostettava vahvasti. Kansainväliset opiskelijat, heidän osaamisensa ja verkostojensa parempi ja systemaattisempi hyödyntäminen alueen yrityksissä ja organisaatioissa, oli yksi keskeisistä ehdotuksista. Tiiviimpi yhteistyö tukisi myös kansainvälisten opiskelijoiden työllistymistä Suomeen. Ehdotus on ollut vuosikymmenen aikana laajasti esillä eri yhteyksissä, mutta hyviä käytänteitä onnistuneesti toteutetusta yhteistyöstä löytyy vähän. Uuden liiketoiminnan edistäminen ja uusien toimintamallien kehittäminen yhteistyössä korkeakoulujen ja elinkeinoelämän välillä sekä suomalaisen koulutusviennin vientiponnisteluiden tukeminen nähtiin yhteisiksi tehtäviksi. Tähän liitettiin myös näkökulma alueen kansainvälisten investointien houkuttelusta, jossa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulisi alueen ammattilaisten kanssa yhteistyössä aktiivisesti herättää kansainvälisten yritysten kiinnostusta alueeseen. 4.5 Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden tulokset ja niiden arviointi Arvioinnin yhtenä keskeisenä tavoitteena oli selvittää korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden tuloksia ja sitä, miten korkeakoulut arvioivat ja seuraavat toimintansa yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Arviointiryhmän korkeakouluilta saamissa vastauksissa kerrottiin, minkälai- 80 sia vaikuttavuuden toimenpiteitä tehdään, millaisia vaikuttavuuden hankkeita toteutetaan ja millaisia yhteistyöverkostoja alueelle on syntynyt. Harvoissa vastauksissa kuvattiin varsinaisia vaikuttavuuden tuloksia eli mitä muutosta ja kehitystä on saatu alueella aikaan korkeakoulujen kehittämisohjelmien, toimenpiteiden ja yhteistyön avulla (eli koulutuksen ja TKItoiminnan avulla). Usein yhteiskunnallinen ja/tai alueellinen vaikuttaminen määritellään opetuksen ja TKI- tai tutkimustoiminnan kautta tapahtuvaksi; näillä nähdään olevan omat yhteiskunnalliset ja alueelliset tehtävänsä, joiden vaikuttavuutta seurataan laatujärjestelmän ja strategian mittareilla. Yhteiskunnallisessa ja alueellisessa vaikuttamisessa on korkeakoulukentällä tehty paljon ja monia erilaisia hyviä käytänteitä on olemassa. Arviointiaineiston perusteella syntyy kuitenkin vaikutelma, että toiminnoista ei synny pitkäkestoisia tai pysyviä korkeakoulujen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden toimintoja, vaan pikemminkin laaja, monimuotoinen mutta pirstaleinen hankekenttä. Tämä johtuu suurelta osin rahoituksesta, jota on ohjautunut korkeakouluille erilaisten hankkeiden ja projektien kautta. Systemaattinen yhteiskunnallisen ja aluevaikuttavuuden rakentaminen kunkin korkeakoulun yhtenäisiksi tavoitteiksi ja toiminnoiksi ja sisään perusprosesseihin näyttäisi olevan vielä kesken tai jopa puuttuvan kokonaan, sillä tuloksia on vaikea osoittaa. Sirpaleisten hankkeiden tuloksia on vaikea arvioida. Laajemmilla kehittämissuunnitelmilla tulee olla selkeät tulostavoitteet ja mittarit, joiden avulla voidaan todentaa, että haluttu muutos alueen kehittämisessä on saatu aikaan. Erillisten hankkeiden yhdistäminen laajoiksi kokonaisuuksiksi antaisi käyttöön yksittäisiä hankkeita monipuolisempia osaamisalueita, verkostoja ja tehostaisi resurssien käyttöä ja siten lisäisi vaikuttavuutta. Hyvä käytäntö Kajaanin korkeakoulukonsortio Kajaanissa on luotu hyvä toimintamalli korkeakoulujen yhteistyöhön. Taustalla on Oulun yliopiston, Kajaanin ammattikorkeakoulun ja Kajaanin kaupungin sopimuksella muodostama Kajaaniin korkeakoulukonsortio, johon on sopimuksin luotu kaksi yhteistä yksikköä: aikuis- ja täydennyskoulutuksen palvelut yhdistävä AIKOPA ja mittaus- ja tietojärjestelmien keskus CEMIS, jossa on mukana myös Jyväskylän yliopisto, VTT ja MiKES. Malli ja sen tulokset ovat erinomainen esimerkki duaalimallin puitteissa tehtävästä yhteistyöstä. Vältytään henkilöstöongelmilta ja valtakeskusteluilta kun henkilöstöä ei siirretä toisen kumppanin tai jonkin uuden organisaation palvelukseen. 81 Hyvä käytäntö Yritysideointia ja valmennusta Esimerkkeinä erityyppisistä hyvistä käytänteistä ovat Hämeen ammattikorkeakoulun /FUAS-liittouman Jauhin ja Aalto-yliopiston Micronova sekä Start-up Sauna. HAMK:n Jauhin on ESR-hankkeessa syntynyt ja pysyväksi toimintamalliksi juurtunut ideointimenetelmä. Karkea Jauhimesta esiin nousseiden yksittäisten tuote- tai palvelu ideoiden käsittelyä jatketaan Hieno Jauhimessa, jonne on Karkean Jauhimesta valittu ryhmä asiantuntijoita ja kumppaniyrityksiä. Ryhmän tavoitteena on täsmentää ja dokumentoida syntynyt ideaaihio niin, että siitä voidaan aloittaa keskustelu tuotekehityksen, kaupallistamisen tai rahoituksen asiantuntijan kanssa. Micronova on Aalto-yliopiston ja VTT:n yhteinen mikro- ja nanoteknologian tutkimuskeskus, joka on synnyttänyt sekä huippututkimusta että menestyneitä start-up-yrityksiä. Aalto-yliopisto on mukana yritystoimintaa tukevassa yrityskiihdyttämössä – Startup Sauna -toiminnassa. Otaniemessä toimivassa Startup Saunassa aloittelevat yritykset ja yrittäjiksi haaveilevat opiskelijat pääsevät osallisiksi ainutlaatuisesta yritysvalmennusohjelmasta. Hyvä käytäntö Lapin korkeakoulujen innovaatio-ohjelma Lapin korkeakoulukonsernilla, johon kuuluvat Lapin yliopisto, KemiTornion ammattikorkeakoulu sekä Rovaniemen ammattikorkeakoulu, on sekä yhteinen strategia että yhteinen Lapin korkeakoulujen innovaatio-ohjelma. Innovaatio-ohjelma on laadittu yhteistyössä alueviranomaisten kanssa, jolloin innovaatio-ohjelman kehittämisen painopisteet sisältyvät Lapin maakuntaohjelmaan ja sen pohjalta rakennerahasto-ohjelmiin. Painopistealat ovat myös kunkin korkeakoulun strategiassa. Painopistealoilla on yhteiset työryhmät, jotka ovat laatineet ”Lappien” toimeenpanosuunnitelmat. Innovaatio-ohjelman mukaiset hankkeet on toteutettu yhteisesti toimeenpanosuunnitelmien pohjalta pääosin rakennerahastojen tuella. Innovaatio-ohjelman päivittäminen tapahtuu yhtä aikaa Lapin maakuntaohjelman, Lapin älykkään erikoistumisen ohjelman sekä Lapin ammattikorkeakoulu strategian suunnittelun kanssa, jolloin innovaatio-ohjelmassa voidaan huomioida kaikki Lapin tulevaisuuden kehittämistarpeet ja kehittämisen painopisteet. Arvioinnin yhteydessä toteutetussa korkeakoulujen ja sidosryhmien kyselyssä pyydettiin vastaajia arvioimaan yhteiskunnallisen tehtävän toteuttamista korkeakouluissa. Asiaa arvioineet yliopistot, ammattikorkeakoulut, elinkeinoelämän ja julkisen sektorin edustajat katsoivat pääosin, että tämä korkeakoululakeihin kirjoitettu tehtävä on hoidettu maamme kor- 82 keakouluissa kohtalaisesti (74 % vastaajista) tai hyvin (20 %). Tosin muutamat elinkeinoelämän (8 %) ja ammattikorkeakoulujen edustajat (5 %) katsoivat, että asia on hoidettu heikosti (kuvio 11). 4.5.1 Yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden toteuttamisen esteitä Arviointiryhmän toteuttamassa kyselyssä tuotiin esiin muun muassa seuraavia yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden toteuttamisen esteitä: Korkeakoulujen toimintakenttä on laaja, mistä syystä yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden riittävän kokoKaikki naiskuvan muodostaminen on haasteellista. Korkeakoulut kokevat aluekehitystyön ja aluevaikuttavuuden olevan käsitYliopisto teellisesti epäselviä. Yhteiset indikaattorit ja vaikuttavuusmitTäysin eri mieltä tarit puuttuvat siitä huolimatta, että niitä on eri ministeriön Osittain mieltä Ammattikorkeakoulu työryhmissä yritetty useaan kertaan laatia.Osittain Tästä samaa johtuva tumieltä losmittauksen puute nousee olennaisena ongelmana korkeaTäysin samaa mieltä Elinkeinoelämä koulujen omissa tai valtakunnallisissa yhteiskunnallisen ja aluevaikuttavuuden arvioimisissa. Kuten jo aiemmin raportisJulkinen sektori sa on todettu, erityisesti yliopistot ja yliopistokeskukset korostivat, että aluekehitystyöltä on puuttunut selkeä rahoitusase0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % ma korkeakoulujen rahoitusmallissa. Yliopistojen nykyinen rahoitusmalli ja tulosohjausjärjestelmä ruokkii keskittymistä Kuvio 10. Kyselyyn vastanneiden korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja julkisen se tutkimukseen ja koulutukseen. Koska kolmannen tehtävän tonäkemykset väittämään: ”Alueellisen innovaatioyhteistyön kehittämisen tähtäin tulis teuttamisesta ei palkita, siihen ei suunnata myöskään voimavaikuttavuudessa”. varoja. Kaikki Yliopisto Heikosti Kohtalaisesti Ammattikorkeakoulu Hyvin Erittäin hyvin Elinkeinoelämä Julkinen sektori 0% 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuvio11. 11.Kyselyyn Korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja julkisen sektorin edustajien vasKuvio vastanneiden korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja julkisen sektorin edu taukset kysymykseen korkeakoululakeihin kirjoitettu tehtäväyhteiskunnallisesta yhteiskunkysymykseen: ”Miten ”Miten korkeakoululakeihin kirjoitettu tehtävä va hoidettu maamme korkeakouluissa?” nallisesta vaikuttamisesta on hoidettu maamme korkeakouluissa?” 83 ”Lähinnä hidasteena koetaan yliopistomaailman ja alueen toimijoiden odotusten erilaisuus. Yliopistoja mitataan akateemisella laadulla ja siitä poikivalla korkeatasoisella yhteiskunnallisella vaikuttamisella. Yliopisto näkee vaikuttamisensa perustuvan erityisesti korkeatasoiseen tutkimukseen ja opetukseen. Alueen toimijoilla haasteet ovat usein käytännönläheisiä ja ratkaisuja tarvitaan käsillä oleviin ongelmatilanteisiin.” (Yliopiston edustajan vastaus) ”Vaikuttavuuden osalta tilanne on siinä mielessä haasteellinen, että tulosmittariston puute ja kiristynyt taloudellinen tilanne (mm. yliopistoindeksien jäädyttäminen) ajaa yliopistoja enemmän perustehtävään, eli tutkimukseen ja koulutukseen. Vaikuttavuuden kehittäminen nykytilanteessa on vaikeaa.” (Yliopiston edustajan vastaus) Korkeakoulut toivat myös esiin, että nykyiset rahoitusmekanismit eivät tue pienten ja keskisuurten yritysten rahoittamista. Alkavan yritystoiminnan riskirahoitusta on niukasti saatavilla. Julkisten organisaatioiden ja yritysten tiukka taloustilanne ja korkeakoulujen perusrahoituksen leikkaukset murentavat toiminnan rahoituspohjaa. Lisäksi on eräin paikoin koettu ongelmiksi erimielisyydet ja erilaiset resurssien tasot toimijoiden välillä sekä muiden tahojen kyvyttömyys tai haluttomuus yhteistyöhön korkeakoulun kanssa. Hidasteena koetaan korkeakoulumaailman ja alueen toimijoiden odotusten erilaisuus. Yritysmaailma ei kattavasti vieläkään riittävästi tunne ja arvosta korkeakoulujen tarjoamia mahdollisuuksia hankekumppaneina. Asenteisiin päästään parhaiten vaikuttamaan konkreettisen, rakentavan yhteistyön kautta. Yhteiskunnallinen ja alueellinen vaikuttaminen on myös yliopistokeskuksien olennainen tehtävä, mutta sen ohella niiltä odotetaan täysimääräisesti myös akateemisia tuloksia. Yliopistokeskukset toteavat alueellisen vaikuttavuuden seurannan olevan vaikeaa, koska virallinen tilastojärjestelmä ei mahdollista tilastotuotantoa yliopistokeskuksen toiminnasta ja vaikuttavuudesta. Muutamat yliopistot ja yliopistokeskukset mainitsevat yliopistomaailman ja alueen toimijoiden odotusten erilaisuuden vaikeuttavan yhteiskunnallisen ja aluevaikuttavuuden toteuttamista. Ympäröivän yhteisön tarpeet ovat käytäntölähtöisiä ja usein myös nopeasti herääviä, jolloin yliopistotoiminnan perinteisin keinoin vastaaminen niihin on haasteellista. 84 Käsitteellinen epäselvyys vaikuttavuuden osa-alueilla Kaikki Aluekehitystyöltä puuttuu selkeä asema rahoitusmalleissa Yliopisto Vaikuttavuusmittarit puuttuvat Pyrkimykset siirtää EU:n rakennerahastoohjelmien päätöksentekoa pois alueilta Ammattikorkeakoulu Toimijoiden väliset erimielisyydet ja erilaiset resurssien tasot Elinkeinoelämä Kyvyttömyys / haluttomuus yhteistyöhön korkeakoulun kanssa Julkisten organisaatioiden ja yritysten tiukka taloustilanne Julkinen sektori Jokin muu 0% 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuvio 12. Korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja julkisen hallinnon edustajien vastaukset kysymykseen Kuvio 12. Kyselyyn vastanneiden korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja julkisen hallinnon edustajien ”Ammattikorkeakoulujen yhteiskunnallinen ja alueellinen kehittäminen ovat painokkaasti esillä. Esvastaukset kysymykseen ”Ammattikorkeakoulujen yhteiskunnallinen ja alueellinen ovat teiksi ammattikorkeakoulut ovat esittäneet mm. seuraavia seikkoja. Kerro, mikä alla olevistakehittäminen tulisi enpainokkaasti esillä. Esteiksi ammattikorkeakoulut ovat esittäneet mm. seuraavia seikkoja. Kerro, mikä alla simmäisenä korjata.” olevista tulisi ensimmäisenä korjata”. Muutamat yliopistot ja ammattikorkeakoulut toivat esiin, että eivät koe mitään esteitä yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden toteuttamisessa. Kaikki 4.5.2 Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden tehostamiskeinoja Yliopistojen edustajat esittivät, että tehokkain keino edistää korkeakoulujen yhteiskunnallista ja alueellista vaikuttavuutTäysin eri mieltä ta olisi siitä palkitseminen; valtaosa vastaajista korosti, että eri mieltä Ammattikorkeakoulu nykyinen rahoitusmalli Osittain ei huomioi vaikuttavuutta. Myös julkisen sektorin toimijatOsittain esittivät tätämieltä osaksi tulosrahoitusta samaa mutta uudella tavalla kytkien alueellista vaikuttavuutta ke Elinkeinoelämä Täysin samaa mieltä hittävä toiminta korkeakoulujen koulutukseen, tutkimukseen ja TKI-toimintaan. Kolmannen tehtävän on näyttäydyttäJulkinen sektori vä korkeakouluille motivoivana ja tiiviisti omaa mutta tutkimusta 0 % 20 % 40 % 60 % ja80koulutusta % 100 % tukevana ja kehittävänä toiminnan osaalueena. Yliopisto Kuvio 13. Kyselyyn vastanneiden korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja julkisen hallinnon edustajien ”Korkeakoulujen rahoitus- ja ohjausjärjestelmässä yhteiskunnalvastaukset kysymykseen: ” On linen esitetty, että korkeakoulujen rahoitusmalleja kehitettäessä otetaan ja alueellinen vaikuttavuus huomioidaan yhtenä rahoitettahuomioon tutkimuksen hyödyntäminen korkeakoulujen yhteiskunnallinen vuorovaikutus. Mitä mieltä vana jajaseurattavana alueena. Se tuo pitkäjänteisyyttä ja vaikutolet tavoitteesta”. tavuutta työhön. Nykyinen täydentävän rahoituksen malli toimii niin, että silloin tehdään kun rahaa saadaan. Se tuo pätkittäisyyt- 85 tä työhön. Laatu ei kehity. Osaamisen tason nostaminen on pitkäjänteistä työtä!” (Yliopiston edustaja). Elinkeinoelämän edustajat korostivat aktiivisempaa yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa. ”Koulutusohjelmat tukemaan alueen strategisia tavoitteita. Opiskelijat ensimmäisestä vuodesta lähtien aktiiviseen yhteistyöhön yritysten kanssa. Edellyttää opettajilta entistä aktiivisempaa toimintaa, mutta myös yritysten taholta rankkaa toimintatavan reivausta.” (Elinkeinoelämän edustaja) ”Pitäisi luoda kokeileva ja salliva ilmapiiri, missä on helppo kokeilla uusiakin asioita. Riskin ottoa ja epäonnistumisen sietämistä on vahvistettava. Hyvä toimintaympäristö kokeiluille, joka perustuu turvalliselle luottamusyhteiskunnalle. Myös epäonnistumiset on hyväksyttävä. Pitää sallia kokeilut, jotta jotain uutta saadaan aikaa ja luodaan ponnahduslauta kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseen. Kaikki tulokset eivät voi olla vuosikausiksi eteenpäin tiedossa, jotain voitaisiin kokeilla ja todeta toimimattomuus.” (Yliopiston edustaja) ”Aluevaikuttavuuden arviointiin kaipaisin uusia laadullisia mittareita, jotka oikeasti ohjaisivat alueelliseen toimintaan; nykyiset mittarit suuntaavat huomion määrään.” (Ammattikorkeakoulun edustaja) ”Korkeakoulujen tulee resursoida yhteiskunnallinen ja alueellinen vaikuttavuus ja vuorovaikutus selkeästi. Jokaiseen korkeakouluun pitää saada päätoiminen henkilö tätä hoitamaan. Vaikuttavuus/vuorovaikutus pitää ottaa OKM:n rahoituskriteeriksi.” (Yliopiston edustaja). ”Määrittelemällä käsitteet ja suhteet toisella tavalla uudelleen: Alueellinen vaikuttavuus ei ole korkeakoulujen kolmas tehtävä, vaan päämäärä/tavoite. Eli niin että korkeakoulujen alueellinen vaikuttavuus syntyy koulutuksen, tutkimuksen ja kehitystoiminnan kautta. Kaikki toimintamme tukee aluekehitystä ja kaikki korkeakoulutoimijat ovat aluekehittäjiä. Perustelut: Nykyinen määritelmä erkaannuttaa aluevaikuttavuuden omaksi erilliseksi tehtäväksi ikään kuin aluevaikuttavuus ja aluekehitys olisi oma toimintonsa ja aluekehittäjät oma joukkonsa korkeakoulussa. Kuitenkin aluevaikuttavuuden työkalut ovat nämä kaksi muuta tehtävää eli koulutus ja tutkimus ja kehitystoiminta. Tämä nykyinen määritelmä luo alueille myös illuusion, että korkeakouluil- 86 la täytyy olla rahaa erilliseen aluekehitystoimintaan ja että korkeakoulun aluekehitystyö olisi jotain muusta toiminnasta erillään olevaa toimintaa.” (Ammattikorkeakoulun edustaja) ”Suomalainen tiede- ja innovaatiojärjestelmän kokonaisuus on pahasti hajonnut. OKM on keskittynyt tiedepolitiikkaan ja TEM innovaatiopolitiikkaan. Tällä hetkellä Suomi tarvitsee kokonaisvaltaista tiede- ja innovaatiopolitiikkaa. Sitä tehdään kansainvälisesti, kansallisesti ja alueilla mitkä edustavat ihmisten ja pk-yritysten arkiympäristöä. Vaikuttavuus syntyy vasta arjen muutoksissa.” (Yliopiston edustaja) 4.5.3 Nykyinen ESR- ja EAKR-rahoitusjärjestelmä ja sen vaikutukset korkeakoulujen toimintaan Rakennerahastot ja rakennerahasto-ohjelmat ovat tuoneet Suomeen laaja-alaisen kehittämis- ja innovaatiopolitiikan, jonka avulla on saatu paljon aikaan varsinkin ammattikorkeakoulusektorilla. Merkittävimpinä rahoitusinstrumentteinä ohjelmat ovat luoneet perustan, minkä kautta on eräissä ammattikorkeakouluissa löydetty mahdollisuuksia myös muihin rahoituslähteisiin. EAKR-rahoituksilla on kyetty suunnittelemaan ja rakentamaan modernia tutkimus- ja kehittämisinfrastruktuuria. Erityisesti Pohjois-Suomessa, Lapin alueella, korostuu ESR- ja EAKR-rahoituksen merkittävä rooli korkeakoulujen perusrahoituksen täydentäjänä. Järjestelmä toimii ongelmistaan huolimatta osin hyvin. Erityisesti ammattikorkeakoulut ja useat yliopistokeskukset pitävät ESR- ja EAKR-järjestelmiä tärkeinä välineinä alueiden kehittämisessä ja rahoituslähteenä. ESR-ohjelmat ovat pystyneet hyvin vastaamaan rakennemuutoksiin ja ovat olleet toimiva keino osaamisen kehittämiseen. Rahoitusjärjestelmä ei kuitenkaan kannusta uuden luomiseen ja riskien ottamiseen. Korkeakoulujen mukaan on toivottavaa, että hallintokäytäntöjä muutetaan siten, että tämä rahoitus tulee olemaan myös yliopistoille hyödyllinen ja houkutteleva. EU-ohjelmien rahoitusten alueelliset rajat hankaloittavat toimintaa ja alueellisen vaikuttavuuden toteutumista, eivätkä siten tue alueiden välistä yhteistyötä parhaalla mahdollisella tavalla. Hankekilpailutus johtaa usein alueen toimijoiden keskinäiseen ei-toivottuun kilpailuun. Alueen kannalta yhteistyökuviot ja -rakenteet johtaisivat suurempaan vaikuttavuuteen. ESR-rahoitusjärjestelmä on vaikeasti sovellettavissa esimerkiksi taidealoille. Myös korkeakoulujen omaan toimintakulttuu- 87 riin liittyviä esteitä on edelleen olemassa, esim. opettajien työajansuunnittelua tulisi edelleen joustavoittaa. Korkeakoulujen mukaan ESR- ja EAKR-projektien hallinto on liian byrokraattinen vieden aikaa ja resursseja itse projektitoiminnalta. Tämä korostuu etenkin pienemmissä hankkeissa. Omarahoitusvaatimukset ovat ongelmallisia, samoin erityisesti suomalainen erikoisuus, jälkimaksatus. Hankkeiden sisällöllisen arvioinnin sijaan korostuvat muotoseikat ja haku- ja päätösprosessit ovat hitaita. EU:n ohjelmakausien vaihtumisesta aiheutuvat rahoituskatkokset vaikeuttavat osaamisen säilyttämistä ja toiminnan kehittämistä. Arviointiryhmän näkemyksen mukaan EU-rahoitteisissa hankkeissa tulisi Suomessa siirtyä ennakkomaksatukseen, mikä on käytäntönä kaikissa muissa maissa. Hankkeelle voi tehdä hankeen vaiheisiin sidotun ennakkomaksuaikataulun, koska silloin hankkeella on rahoitusta aina seuraavan vaiheen toteutukseen. Etenkin pitkissä hankkeissa ei ole hyötyä ennakoista, jos niitä ei voi ajoittaa koko hankkeen kestolle. Viimeinen maksatus taas toteutettaisiin vasta sitten kun hankkeen lopputarkastus olisi suoritettu ja mahdolliset maksatuksen hylkäykset olisivat tiedossa. Hankkeen välimaksatuksissakin voidaan huomioida edellisen maksatuskauden hylyt. Kyse on siis selkeästä hankekohtaisesta maksusuunnitelmasta. Välimaksatuksissa tulee myös huomioida se, miten kustannukset ovat suunnitelman mukaan toteutuneet. Tällainen maksusuunnitelma auttaa hankkeita myös pysymään paremmin suunnitellussa aikataulussa. Modernien tietoteknisten välineiden hyödyntämistä hallinnoinnissa odotetaan. Tällä hetkellä hallinnointi saa liian suuren roolin projektien toteuttamissa. Hankkeiden jäl keiseen tulosten hyödyntämiseen ja vakiinnuttamiseen on syytä kiinnittää jatkossa enemmän huomiota. Yhteistyökumppanit ja verkostot sekä tehokas tiedottaminen ovat tässä keskeisiä. Korkeakoulut pitävät tärkeänä, että ESR- ja EAKR-toimintaan liittyvä päätöksenteko tapahtuu aluetasolla. Rakennerahastot ovat merkittävä osa aluekehittämisen strategiaa, jonka pohjalta maakunnan yhteistyöryhmä (MYR) ja rahoittajaviranomaiset pystyvät tekemään hankepäätökset ja toisaalta seuraamaan hankkeiden alueellista vaikuttavuutta. Uusien innovatiivisten avausten nopeatempoista kehittämistä ja kokeilua varten tulisi varata erikseen hankerahaa jatkuvalla hakuajalla, jossa myös hankebyrokratia olisi mahdollisimman pieni. Mallina voisi olla kasvuyritysten ja innovaatioiden rahoitus yksityisellä puolella. Myös hankkeiden 88 varsinaisten hyödynsaajien (esim. yritysryppään) tulisi jatkossa kyetä ottamaan entistä suurempi vastuu hankkeiden toteutuksesta, esim. toimimaan niiden päähakijana. Painotuksen tulisi jatkossa keskittyä enemmän yritystoiminnan ja sitä tukevan soveltavan tutkimuksen rahoitukseen etsien s amalla uusia toimintatapoja opetusyhteyden mahdollistamiseksi. Rakennerahastohankkeiden hyödyntäminen kansainvälisten hankkeiden valmistelussa tulisi mahdollistaa. Tällöin päästäisiin paremmin mukaan laajoihin ja vaikuttaviin kansainvälisiin hankekokonaisuuksiin ja verkostoihin. Hankkeissa tulisi olla mukana laajempi pohja eri toimijoita, joita ovat esim. kaupungit, yritykset, kehittäjäorganisaatiot ja käyttäjät/asukkaat. Jotta alue kehittyisi, tarvitaan mukaan useita eri toimijoita, jotka yhdessä tuottaisivat kilpailukykyä luomalla kehittyvän ja vetovoimaisen liiketoimintaympäristön. 4.5.4 Yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden arviointi ja mittaaminen Yhteiskunnallinen ja alueellinen vaikuttavuus ovat hyvin moniulotteisia ja monesta eri tekijästä syntyviä asioita ja vaikutukset yleensä kertyvät pitkällä aikavälillä. Siksi näiden asioiden mittaaminen on sangen haasteellista. Yhteiskunnallisia ja aluekehitysasioita on myös vaikea jäljittää perusmittareihin, koska asiat ovat sidoksissa toisiinsa. Indikaattorit myös kohtelevat eri aloja ja korkeakouluja eri tavalla. Esimerkiksi rahoituspohjaiset indikaattorit eivät välttämättä sovi korkeakouluille, jotka tekevät paljon yhteistyötä kolmannen ja julkisen sektorin kanssa. Myös taideyliopistojen toiminnan vaikuttavuus on vaikea mitata rahoituspohjaisesti. Kappaleessa 5 on Jyväskylän yliopiston johtava tutkija Jari Ritsilä tehnyt arviointiryhmän pyynnöstä laajemman katsauk sen korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden kansallisiin ja kansainvälisiin arviointeihin ja indikaattorien kehittämishankkeisiin sekä nostanut keskustelualoitteita arvioinnin kehittämiseksi. Korkeakouluille tehdyn kyselyn vastauksissa sekä alueellisissa seminaareissa yhteiskunnallisen ja aluevaikuttavuuden indikaattoreista ja mittareista tehtiin arviointiryhmälle runsaasti esityksiä ja indikaattoreiden luomisen tärkeyttä korostettiin. Erittäin tärkeänä pidettiin sitä, että korkeakoulujen rahoitusmalliin tulee sisällyttää yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden mittaaminen (kuvio 13). Yhtenä ehdotuksena oli kahden tasoisten mittareiden käyttö: toiset olisivat valtakunnallisia, kaikille korkeakouluille yhteisiä strategisia mit- 89 Kaikki Yliopisto Täysin eri mieltä Osittain eri mieltä Ammattikorkeakoulu Osittain samaa mieltä Elinkeinoelämä Täysin samaa mieltä Julkinen sektori 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuvio 13. 13. Korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja julkisen hallinnon edustajien Kuvio Kyselyyn vastanneiden korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja vasjulkisen hallinnon edustajien taukset kysymykseen ”On esitetty, että korkeakoulujen rahoitusmalleja kehitetvastaukset kysymykseen: ” On esitetty, että korkeakoulujen rahoitusmalleja kehitettäessä otetaan täessä otetaan huomioon tutkimuksen hyödyntäminen ja korkeakoulujen yhhuomioon tutkimuksen hyödyntäminen ja korkeakoulujen yhteiskunnallinen vuorovaikutus. Mitä mieltä teiskunnallinen vuorovaikutus. Mitä mieltä olet tavoitteesta?” olet tavoitteesta”. tareita. Toiset olisivat näitä täydentäviä operatiivisia, alueellisia tai korkeakoulukohtaisia mittareita; korkeakoulujen ja alueen itse määrittämiä, aluelähtöisiä indikaattoreita. Yhteiskunnallisen ja aluevaikuttavuuden tehostamiseksi alueellisissa seminaareissa ehdotettiin myös aluevaikuttavuuden huippuyksiköiden nimeämistä ja palkitsemista. Hyvien käytänteiden raportointia ja julkistamista pidettiin toivottavana. Muutamassa alueellisessa palauteseminaarissa tuotiin vahvasti esille, että korkeakoulujen tulisi voida ottaa riskejä ja saada myös epäonnistua. Epäonnistumiset tulisi voida julkistaa ilman että niistä aiheutuu negatiivisia seuraamuksia, koska myös epäonnistumiseen sisältyy kehittymisen ja oppimisen mahdollisuus. Indikaattorien kehittäminen Opetus- ja kulttuuriministeriö, aiemmin opetusministeriö, on useaan otteeseen erilaisissa kokoonpanoissa yrittänyt luoda korkeakoulujen vaikuttavuuden indikaattoreita. Vuonna 2005 toimi johtaja Markku Mattilan johtama työryhmä Yliopistojen tutkimustulosten hyödyntäminen (OPM, 2007). Sen seurauksena mm. teetettiin Jyväskylän yliopistolla tutkija Jari Ritsilän johdolla ehdotus yliopistojen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittarikehikon rakenteesta (Ritsilä, Lahtonen & Mukkala, 2008). Yhteiskunnallinen vaikuttavuuden mittarin ehdotettiin kohdistuvan osallistumisesta innovaatiotoimintaan, vaikuttavuuteen työmarkkinoilla sekä vaikuttavuuteen alueellisessa 90 6 toimintaympäristössä. Ehdotusta ei ollut kuitenkaan mahdollista huomioida silloin uudistuksen kohteena olleessa yliopistojen rahoitusmallissa tietopohjan puutteiden vuoksi, koska ei ollut saatavilla riittävän monelta vuodelta ja riittäviä määriä tapahtumia. Sekä yliopistojen 2013–2016-rahoitusmallia että ammattikorkeakoulujen väliaikaista ja tulevaa rahoitusmallia suunnitelleissa työryhmissä pyrittiin löytämään uudentyyppisiä indikaattoreita vaikuttavuuden mittaamiseen, mutta jälleen törmättiin edellä mainittuun ongelmaan tietopohjan riittämättömyydestä. Yliopistojen rahoitusmallissa on strateginen osuus, johon korkeakoulu voi niin halutessaan esittää painopisteeksi myös yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tehtävän ulottuvuuksia. Tämä mahdollisuus kuitenkin jollain tasolla kuvastaa ehdotusta koreista ja korkeakoulukohtaisista mittareista (ks. Ritsilä ym., 2008). OKM on myös yhteistyössä TEM:n kanssa kartoittanut löytyisikö TEM:n tiedonkeruista hyödynnettäviä indikaattoriaineksia. Korkeakoulujen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden seurannan kehittämiseksi asiasta on tehty esitys hallituksen toimenpiteiksi tutkimus- ja innovaatiopolitiikan toimintaohjelmaan (2012). Ammattikorkeakoulujen rahoitusmallin valmistelutyön eri vaiheissa OKM:lle ehdotettiin useita indikaattoreita rahoitusmallin osatekijöiksi (Ehdotus ammattikorkeakoulujen rahoitusmalliksi vuodesta 2014 alkaen, OKM). Ehdotetuista indikaattoreista seuraavat kuvaavat ainakin osittain yhteiskunnallista ja alueellista vaikuttavuutta: ntyönantajapalaute n opettajien/henkilökunnan työelämäjaksot n tk-toimintaan käytetyt henkilötyövuodet n pk-yritysten toiminnan tukemiseen käytetty rahoitus n valmistuneista yrittäjinä toimivien määrä 2 vuotta valmistumisen jälkeen n patenttien määrä n perustettujen yritysten määrä n työelämän edustajien osallistuminen opetukseen n valmistuneiden opiskelijoiden työllistyminen alueelle n kansainväliset tk-hankkeet n kansainväliset projektit n harjoittelu kv-projekteissa n tk-työssä suoritetut opintopisteet n opiskelijapalautejärjestelmästä saatava tieto opinnoista tkpohjaisissa hankkeissa nkoulutusvienti nvetovoima. 91 Useat näistä ehdotetuista indikaattoreista ovat sellaisia, että niitä ei ollut mahdollista sisällyttää rahoitusmalliin johtuen puuttuvasta tiedonkeruusta, tietosisällön puutteista tai mittarin tulkinnan ongelmallisuudesta. Useat ehdotetuista mittareista soveltuisivat myös yliopistoille. Ammattikorkeakoulujen TKI-verkostossa, AMKtutkassa, johon osallistui 16 ammattikorkeakoulua, pilotoitiin vuosien 2010 ja 2011 aikana erilaisia vaihtoehtoja TKI-toiminnan tulosmittareiksi. Pilotoinnin ja siihen liittyneiden analyysien pohjalta tehtiin esitys uusiksi tuloksellisuusmittareiksi. Aluevaikuttavuuden mittariksi esitettiin TKI-toiminnan suoraa asiakasrahoitusta eli suoraan yrityksiltä ja julkisilta kumppaneilta TKI-toimintaan saatua rahoitusta. Mitä enemmän asiakkaat ja kumppanit ovat valmiita sijoittamaan resursseja yhteisiin hankkeisiin tai tilaamaan korkeakoulujen palveluja, sitä paremmin palvelut kohdentuvat asiakkaiden ja kumppaneiden eli elinkeinoelämän sekä julkisen ja kolmannen sektorin tarpeisiin. Valmistuneiden työllisyys ja sidosryhmäpalaute esimerkkeinä vaikuttavuuden mittareista Yliopistojen rahoitusmalliin 2013 ja ammattikorkeakoulujen rahoitusmalliin 2014 on sisällytetty valmistuneiden työllisyys, jolla kuvataan vaikuttavuutta ja tutkintojen työelämärelevanssia. Ammattikorkeakouluilla yrittäjiksi työllistyneiden määrä kerrotaan kahdella. Mittarina työllisyys on altis suhdannevaihteluille ja työllistymiseen vaikuttaa oleellisesti myös koulutusala. Mittarin merkitys rahoitukselle on siksi maltillinen. Vaikka työllistymistä mitataan valmistumista seuraavan vuoden lopun tilanteen mukaisena, sitä tulisi seurata kuitenkin pitemmällä ajanjaksolla. Esimerkiksi Seinäjoen ammattikorkeakoulussa valmistuneiden opiskelijoiden työllistymistä sekä muun muassa palkkakehitystä seurataan kymmenen vuotta. Työllistymistä voidaan mitata myös korkeakoulun vaikutusalueelle sijoittumisen näkökulmasta. Alueelle sijoittumisen tuloksien verrannollisuutta vaikeuttaa se, että korkeakoulujen rekrytointi- ja työllistymisalueiden vaihtelevat riippuen korkeakoulun sijainnista, toimipisteistä sekä mahdollisista valtakunnallisista koulutusvastuista. Yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden arvioinnissa sidosryhmien ja kumppaneiden kokemukset ovat tärkeässä roolissa (ks. kpl 5). Korkeakoulut keräävät jo tällä hetkellä suoraan kumppaneiltaan muun muassa koulutukseen, tutkimus- ja kehittämishankkeisiin, opinnäytetöihin ja har- 92 joitteluun sekä palvelutoimintaan liittyvää palautetta. Palautteiden sisältö vaihtelee riippuen korkeakoulusta, osaamis- ja tieteenalasta tai palvelusta. Korkeakoulujen kumppanuusyhteistyön vaikuttavuusindeksi voidaan laskea liittämällä näihin palautekyselyihin muutamia valtakunnallisesti yhtenäisiä kysymyksiä. Kysymykset koskevat kumppanien tyytyväisyyttä yhteistyön tuloksiin ja yhteistyön tuomaan lisäarvoon sekä kumppanien uskollisuutta ja ne muotoillaan yhteistyössä korkeakoulujen, ministeriöiden ja työelämän kanssa. Useat yritykset ovat siirtyneet mittamaan asiakastyytyväisyyden sijaan asiakasuskollisuutta. Uusien asiakkaiden hankkiminen vaatii enemmän taloudellista panostusta kuin nykyisten asiakkaiden pitäminen. Vaikka korkeakoulujen tulee palvella myös uusia kumppaneita ja asiakkaita ja siirtää niille osaamista, on erittäin tärkeää huolehtia nykyisten kumppanuussuhteiden jatkuvuudesta. Toisaalta tyytyväisyys mittaa asiakkaan tai kumppanin tämän hetken kokemuksia kun taas uskollisuus kumppanin näkemystä yhteistyön tulevaisuudesta ja jatkuvuudesta. Tämän vuoksi kumppanin uskollisuus kuvaa paremmin vaikuttavuutta kuin kumppanin tyytyväisyys. Kumppanuussopimuksilla yhteistyötä voidaan vielä syventää ja pitkäjänteistää. Kumppaneiden odotukset muodostuvat organisaation imagon ja aikaisempien kokemusten perusteella. Asiakkaan ja kumppanin uskollisuutta voidaan mitata esimerkiksi kysymyksillä: suosittelisitko yhteistyötä korkeakoulun kanssa omille kumppaneillesi, aiotko jatkaa yhteistyötä korkeakoulun kanssa tai mitä voimme tehdä, jotta saisit yhteistyöstämme/palvelustamme enemmän hyötyä ja se olisi sinulle arvokkaampi. Sidosryhmien ja kumppaneiden käsityksiä korkeakoulujen vaikuttavuudesta voidaan selvittää myös valtakunnallisesti. Vuoden 2012 aikana toteutettiin Suomen Yrittäjien jäsenyrityksille Suomen Yrittäjien, ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston Arenen sekä AMKtutka-verkoston yhteistyönä kysely pk-yrittäjien ja ammattikorkeakoulujen yhteistyöstä sekä alueellisesta vaikuttavuudesta (Laitinen-Väänänen, Vanhanen-Nuutinen, Ahmaniemi, Boman ja Lamppu, 2013). Tavoitteena oli saada selville, millaiseksi aluevaikuttajaksi ja yhteistyökumppaniksi pk-yritykset mieltävät ammattikorkeakoulut. Tulokset olivat valtakunnallisia, mutta niitä voitiin tarkastella myös alueellisesti ja verrata alueita toisiinsa. Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) on käynnistänyt yliopistokoulutuksen työnantajapalautteen kehittämishankkeen, jonka tavoitteena on selvittää, millainen ja millä tavalla kerätty palaute työnantajilta voisi toimia yliopistokoulutuksen laadullisen kehittämisen välineenä. Hanke palvelee välillisesti myös ammat- 93 tikorkeakouluja. Hankkeeseen sisältyvä pilottikysely toteutetaan syksyllä 2013. Arviointiryhmän ehdotus korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden arvioinnin ja seurannan kehittämiseksi Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden edistämiseksi tulee kehittää korkeakoulujen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arviointimalli. Arviointimallin tavoitteena on määritellä yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden tavoitteet ja tuloskriteerit kunnioittaen korkeakoulujen erilaisuutta, alueellisuutta ja erityistehtäviä. Arvioinnin keskeisenä menetelmänä tulee olla korkeakoulujen toteuttama itsearviointi, joka perustuu korkeakoulujen toiminnalleen asettamiin tavoitteisiin. Arvioinnin tulee kohdistua yhteiskunnallista vaikuttavuutta edistäviin korkeakoulun rakenteisiin, prosesseihin ja tuloksiin. Arviointimalli tulee kehittää yhteistyössä korkeakoulujen sekä työ- ja elinkeinoelämän kanssa. Arviointimalliin sisällytetään myös muutamia valtakunnallisia ja alueellisia sekä korkeakoulukohtaisia vaikuttavuuden seurannan mittareita, jotka jatkossa voidaan sisällyttää myös rahoitusmalleihin. Arviointiryhmä ehdottaa, että arviointimallin kehittäminen ja pilotointi toteutetaan esimerkiksi KKA:n koordinoimana vuosien 2013–2014 aikana ja siihen osallistuu vähintään 10 korkeakoulua. 94 5 Katsaus korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden kansallisiin ja kansainvälisiin arviointeihin Johtava tutkija, KTT Jari Ritsilä, Jyväskylän yliopisto 5.1 Kansainvälisen arviointitoiminnan askelmia Niin kansallisesti kuin kansainvälisesti koulutuksen ja tutkimuksen seurantaan käytettyjä indikaattoreita ja arviointitoimintaa on kehitetty muutaman viime vuosikymmenen kuluessa merkittävästi. Kansainväliset tarkastelut keskittyivät alkuvaiheessa panoksiin lähinnä metodologisten, hallinnollisten ja ideologisten seikkojen vuoksi. Tilanne muuttui 1990-luvulla ja panosten rinnalle kiinnostuksen kohteeksi nousivat tuotokset. Esimerkiksi OECD:n tilastoinnissa tapahtui tällöin selkeä muutos ja huomiota ryhdyttiin kiinnittämään lisääntyvästi innovaatioihin, tutkimustiedon kaupallistamiseen sekä tiedon tuottaja–käyttäjä-yhteistyöhön (Godin 2002). Eräänä käännekohtana tässä kehityksessä voidaan pitää myös OECD:n antamien t&k-toiminnan tilastointisuositusten (ns. Frascati Manual; OECD 1993 ja 2002) rinnalle tullutta ns. Oslo-manuaalia (esim. OECD 2005), jossa esitetään suosituksia innovatiivisen toiminnan kuvaamiseksi ja tilastoimiseksi. Siirryttäessä 2010-luvulle, kiinnostus korkeakoulujen yhteiskunnallisiin vaikutuksiin sekä erityisesti korkeakoulujen rooliin innovaatioiden ja yritystoiminnan edistäjänä on vahvistunut edelleen. Tietoyhteiskunnassa korkeakouluilla katsotaan olevan ”pelinrakentajan” rooli alueellisen ja kansallisen kilpailukyvyn kehittämisessä. Seuraavassa tarkastellaan keskeisiä korkeakoulujen 95 yhteiskunnallisten ja alueellisten vaikutusten arviointitoiminnan sekä indikaattorikehityksen askelmia meillä Suomessa ja kansainvälisesti. Lopuksi avataan keskustelua arvioinnin edelleen kehittämiseksi. 5.1.1 Panos–tuotos-tarkasteluista kohti vaikutuksia sekä vaikuttavuutta Kasvaneesta mielenkiinnosta ja laajoista indikaattoreiden kehittämiseen tähtäävistä hankkeista huolimatta koulutuksen sekä tutkimuksen mittaaminen on säilynyt ongelmallisena. Kritiikkiä on kohdistettu niin panos- kuin tuotosmittareihin. Kritisoitu on mm. sitä, että tilastointiin sisäänrakennettu panos–tuotos-malli on rajoittava, eikä huomioi riittävästi toiminnan dynamiikkaa ja prosesseja. Tuotosmittareiden on puolestaan todettu kuvaavan riittämättömällä tarkkuudella mm. t&k-toiminnan tuloksia sekä johtavan helposti virheellisiin johtopäätöksiin. (Godin 2002; Lepori 2006) Eräitä esimerkkejä em. kritiikistä ovat bibliometristen menetelmien (esim. Weingart 2005) tai kansallista innovaatiotoimintaa kuvaavien ns. yhdistelmä- ja scoreboard-indikaattoreiden kohtaama kyseenalaistaminen (Grupp & Mogee 2004). Oman lisänsä arvioinnin problematiikkaan on tuonut kasvanut mielenkiinto prosessin seuraaviin vaiheisiin – t&k-toiminnan ja koulutuksen tuloksiin, vaikutuksiin sekä vaikuttavuuteen. Innovaatiotutkimuksen piirissä on toteutettu useita tutkimus- ja kehittämistoiminnan vaikuttavuutta sekä mekanismeja kuvaamaan pyrkineitä hankkeita (ks. Beise & Stahl 1999; Mansfield 1995; Salter & Martin 2001; Cohen, Nelson & Walsh 2002), mutta yksiselitteisten, luotettavien ja helppokäyttöisten indikaattoreiden kehittäminen on osoittautunut vaikeaksi. Esimerkiksi julkisten tutkimuspanosten kansan taloudellisia vaikutuksia on vaikea arvioida, koska kansantalouden suorituskykyyn vaikuttavat myös monet muut samanaikaiset tekijät. Tutkimustoiminnan hyötyjen ekonometrinen mallintaminen on mahdollista, mutta mallintamiseen liittyy useita metodisia ja aineistollisia ongelmia. Vastaavasti myös koulutuksen vaikuttavuus on herättänyt laajaa mielenkiintoa (mm. Barro 2001). Koulutuksen vaikuttavuuden arvioinnin osalta problematiikka on varsin samankaltainen kuin tutkimuksen tapauksessa. Tarkastelun kohteena voivat olla lyhyen tai pitkän aikavälin vaikutukset. Lyhyen aikajänteen vaikutukset ilmenevät esimerkiksi suoraan tutkintoina ja ammatillisina kvalifikaatioina. Pitkän aikajänteen vaikutukset ovat puolestaan usein epäsuoria ja tulevat esiin vasta 96 vuosien kuluttua. Tällaisia vaikutuksia ovat mm. taloudellinen kasvu, työllisyyden kehitys ja yhteiskunnan sosiaalinen koheesio (vrt. Ritsilä et al. 2007). Keskeisenä haasteena on jälleen se, että monet muut tekijät ja vallitsevat olosuhteet vaikuttavat samanaikaisesti koulutuksen kanssa näihin prosesseihin. Koulutuksen vaikutuksen yksiselitteinen määritteleminen on siten hyvin vaikeaa (mm. McHenry 2007). 5.1.2 Vaikutuskanavien analysointia Yleisesti ottaen näyttää siltä, että mitä lähempänä aktuaalista toimintaa tarkasteluissa pitäydytään, sitä helpompaa on myös indikaattoreiden rakentaminen. Käsitteellisesti tilannetta on mahdollista selkeyttää puhumalla toiminnan tuotoksesta, tuloksesta, vaikutuksesta ja vaikuttavuudesta. Tuotoksella viitataan edellä esim. tutkimuksen välittömään tuotokseen (raportti jne.), tuloksella viitataan puolestaan tutkimuksen konkreettiseen tulokseen (esim. tuotteen kehityksessä hyödynnetty tutkimustulos), vaikutuksella tuloksen pohjalta syntyviin suoriin vaikutuksiin ja muutoksiin (esimerkiksi yrityksen kilpailukyvyn kasvu) ja vaikuttavuudella laajempiin yhteiskunnallisiin muutoksiin (esim. alueellisen kilpailukyvyn kasvu). Toiminnan tuotoksia on useimmiten helpompi mitata kuin tuloksia, vaikutuksia ja vaikuttavuutta (vrt. EC 1999; Ritsilä & Tokila 2005, s. 16). Korkeakoulujen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja vaikuttavuuden osalta onkin usein toimittu niin, että tarkasteluissa operoidaan lähinnä panos-, toimenpide-, tuotos- ja tulosindikaattoreilla. Tämän kaltainen asetelma on mm. yliopistojen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen indikaattoreiden kehittämiseen paneutuneessa tutkimushankkeessa, joka toteutettiin 2000-luvun alussa Sussexin yliopiston SPRU-yksikössä (Molas-Gallart et al. 2002). Lähtökohtana oli analysoida ”niitä keskeisiä kanavia, jotka integroivat yliopistot muuhun yhteiskuntaan”. Tavoitteena oli luoda yksinkertainen, kvantifioiva, toimiva ja luotettava järjestelmä. Hankkeen käsitteellisessä kehyksessä määriteltiin, että yliopistojen toiminnat voidaan jakaa toimintakykyyn (capabilities) ja varsinaiseen toimintaan (activities). Toimintakyky muodostuu tiedosta sekä erilaisista infrastruktuurifasiliteeteista. Toiminta puolestaan rakentuu puolestaan tutkimuksesta, opetuksesta ja kommunikaatiosta. Nämä mahdollistavat yhdessä ja erikseen kolmanteen tehtävään liittyviä aktiviteettejä, joita ovat teknologian kaupallistaminen, yrittäjyys, neuvonta- ja asiantuntijapalvelut, infrastruktuuritoimintojen kaupallistaminen, sopimustutkimus, akateeminen 97 tutkimusyhteistyö, henkilöstön liikkuvuus, opiskelijoiden sijoittuminen työelämään, täydennyskoulutus, opetusohjelmien linkittyminen työelämätarpeisiin, verkostoituminen, ja ei-akateeminen disseminaatio (kuten ei-akateeminen julkaiseminen ja verkottuminen). Kutakin näistä voidaan kuvata vaihtelevalla määrällä indikaattoreita. Esimerkiksi teknologian kaupallistamista olisi hankkeen mukaan mahdollista kuvata mm. haettujen patenttien määrällä, hyväksyttyjen patenttien määrällä, lisensoitujen patenttien määrällä, lisenssin haltijoiden määrällä, lisenssimaksujen määrällä sekä resursseilla, jotka on suunnattu immateriaalioikeuksien tukemiseen ja hallinnointiin. Vastaavasti esimerkiksi täydennyskoulutustoimintaa olisi mahdollista kuvata sen tuottamilla tuloilla tai niiden tahojen määrällä, jotka ovat osallistuneet opetukseen. SPRU:n raportissa tuodaan myös esille varsin laajasti indikaattorijärjestelmän luomiseen liittyvät mahdolliset ongelmat, kuten indikaattoreiden tahattomat negatiiviset ohjausvaikutukset sekä sitoutuvat resurssit ja työmäärä. Raportissa ehdotetaankin järjestelmää luotavaksi useassa osassa ja monen vuoden perspektiivillä. Askel askeleelta tapahtuvan kehittämisen myötä tietopohja ja indikaattorit kehittyisivät yhdessä seurantaan vaadittavan infrastruktuurin kanssa. 5.1.3 Innovaatiot mielenkiinnon kohteena Tietoyhteiskuntakehityksen ja poliittisten ohjelmien myötä korkeakoulujen vaikuttavuuden arvioinnissa on viimeisen reilun vuosikymmenen ajan korostunut innovaatio- ja yritystoimintaan liittyvät tarkastelut. Yhdysvalloissa, Piilaakson menestyksen myötä, on pyritty laajamittaisesti tarkastelemaan yritysten ja korkeakoulujen vuorovaikutusta sekä siitä saavutettuja hyötyjä. Tälle pohjaa loivat Itärannikolla tehdyt tarkastelut mm. MIT:n toiminnasta (Etzkowitz, 2002). Näitä seuranneet, kehittämislähtöisesti korkeakoulujen ja alueellisen toimintaympäristön vuorovaikutusta tarkastelevat, Triple Helix, Innovation Ecosystem ja Living Lab (Brodhag, 2013; Etzkowitz, 2008; Mulvenna & Martin, 2013) viitekehykset ovat olleet luonteeltaan pitkälti toimintatutkimusta. Arvioinnin ja analyysin myötä on samalla pyritty interventioihin ja kehittävään työotteeseen. Nämä analyysit pyrkivät arvioimaan ja nostamaan esille avaintekijöitä ”innovaatioympäristöjen” kehittämisessä. Edelleen, eräs keskeinen piirre tarkasteluissa on ollut painottuminen taloudellisiin tekijöihin ja yrityssektoriin. Varsin luonnollinen jatkumo tälle on, että käsitteenä pinnalle on noussut 2010-luvun taitteessa yrittäjämäi- 98 nen yliopisto (esim. Audretsch, 2012; Etzkowitz et al., 2010). Toistaiseksi löytyy harvoja tarkasteluja, jotka olisivat perehtyneet laaja-alaisemmin ilmiöön esim. huomioiden myös korkeakoulujen merkityksen julkisen sektorin innovaatioiden muodostuksessa. Myös Euroopassa innovaatiotoiminta on ollut mielenkiinnon kohteena. Mielenkiintoa ovat lisänneet lukuisat innovaatiotoiminnan kehittämiseen tähtäävät poliittiset ohjelmat (mm. Lissabonin strategia; EC 2005 ja Eurooppa 2020 strategia; EC 2010) ja innovaatioiden korostuminen kansainvälisissä tutkimuksissa avaintekijänä kilpailukyvyn kehityksessä ja taloudellisessa kasvussa. Euroopassa tarkastelun kohteena ovat olleet mm. alueellisten tai kansallisten innovaatioympäristöjen avaintekijöiden tunnistaminen ja mittaaminen. Indikaattorit ja analyysit ovat usein painottuneet osoittamaan tiettyjen mittareiden alla, kuinka hyvä alue tai maa on innovaatioympäristönä. Korkeakoulujen rooli on näissä tarkasteluissa nähty innovaatioympäristöä rakentavana tekijänä muiden joukossa (mm. Buesa et al., 2010). Korkeakoulujen toiminta alueella on nähty positiivisena tekijänä innovaatioympäristön rakentumisessa. 5.1.4 Systemaattiset ja laajemmat kansainväliset tarkastelut vasta kehittymässä Eri maissa käytössä olevia korkeakoulujen toiminnan seurantaa varten kehitettyjä indikaattoreita voidaan soveltaa myös Suomessa yliopistojen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja vaikuttavuuden mittareiden rakentamisessa. Kansainvälisissä tarkasteluissa on kuitenkin useimmiten kyse yksittäisistä tai välillisistä indikaattoreista (esim. valmistuneiden työllistymisen seuranta tai yliopistojen ulkopuolisen rahoituksen seuranta). Laajasta keskustelusta, useista selvityksistä ja tukiohjelmista huolimatta korkeakoulujen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja vaikuttavuuden eri ulottuvuuksien systemaattista seurantaa varten muodostettuja indikaattorikokonaisuuksia on ilmeisesti käytössä suhteellisen vähän. Kanadassa on 2000-luvulla aloitettu erityisesti yliopistojen tutkimustulosten kaupallistumiseen liittyvä seuranta (Langford et al. 2006) ja Australiassa on keskusteltu seurannan aloittamisesta (esim. IRUA 2005). Yhdysvalloissa on puolestaan jo pitkään seurattu yliopistojen tutkimustulosten kaupallistamista (AUTM 2011). Yhdysvaltalainen CIC (Committee on Institutional Cooperation) pyrki puolestaan määrittelemään laajemmin niitä yliopistojen toiminnan alueita, joilla uskottavan yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen sitoutumisen tulisi nä- 99 kyä (CIC 2005). Laajempaa mittausjärjestelmää on kehitetty viime vuosina myös Englannissa, jossa yliopistojen kolmannen tehtävän tukemista varten on muodostettu omia ohjelmiaan (ks. esim. PACEC, 2009). Englannissa on seurattu HEFCE:n (Higher Education Funding Councils of England) aloitteesta yliopistojen yritysyhteistyötä jo 1990-luvun alkupuolelta saakka (HEFCE 2012). Esimerkkeinä Euroopassa toteutetuista laajemmista kansainvälisistä ponnisteluista voidaan esille nostaa myös OECD:n aluevaikuttavuuteen liittyvä tarkastelu ja EU:n rahoittama 3EM-indikaattorihanke. Ensimmäisessä tarkasteltiin korkeakoulujen alueellista roolia ja vaikuttavuutta yhteensä miltei kolmessakymmenessä maassa ympäri maailman (OECD/IMHE, 2012). Jälkimmäisessä E3M-hankkeessa (E3M, 2013) puolestaan pyrittiin rakentamaan välinettä kolmannen tehtävän tunnistamiseen, mittaamiseen ja vertailuun. Mukana oli ensimmäisessä vaiheessa 8 yliopistoa Euroopasta. 5.2 Kansallinen arviointitoiminta Suomalaisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan tilastointi organisoitiin kansainvälisten suositusten ja esikuvien mukaisesti jo 1960-luvulla. Systemaattisen yliopistollisen koulutuksen seurannan tueksi kehitettiin puolestaan 1980-luvulla KOTAtietokanta (KOTA, 20131). Tutkimus- ja kehittämistoiminnan tilastot ovat lähtökohtaisesti olleet panoskeskeisiä. Yhtäältä aiemmin vallinneiden tiedepoliittisten näkemysten mukaisesti kiinnostus kohdistui resurssien riittävyyteen ja toisaalta tutkimusrahoituksen ja henkilöstömäärän kehitys tarjosivat metodisesti yksinkertaisen tavan arvioida tutkimustoiminnan edellytyksiä. Tilanne muuttui 1980-luvulla, jolloin panosten rinnalle kiinnostuksen kohteeksi nousivat tulokset. 5.2.1 Yhteiskunnalliset odotukset synnyttävät tarpeen arvioinnille Korkeakoululaitoksen yhteiskunnallinen ja taloudellinen merkitys on tunnistettu jo pitkään. Korkeakoulujen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden hahmottamisessa on pitkälti kyse siitä, miten ne nähdään osana yhteiskunnallista kehitystä sekä miten vahvasti niiden merkitystä korostetaan ja millaisiksi kor1 Vuoden 2010 tiedoista lähtien tietoja ei päivitetä enää KOTA onlineen. Tuoreet tiedot ovat nähtävissä opetushallinnon Vipunen-raportointiportaalissa. 100 keakouluihin kohdistuvat odotukset muodostuvat eri aikoina. Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden arviointitoiminta on puolestaan kehittynyt käsi kädessä tematiikan yleisen painottumisen myötä. Viimeisen parin vuosikymmenen aikana korkeakoulujen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja vaikuttavuuden merkitys on korostunut erityisen vahvasti. Korkeakouluihin kohdistuneita odotuksia ovat nostaneet muun muassa julkisen sektorin toiminnan tehostamisvaatimukset ja aineettoman pääoman merkityksen kasvu yritysten tuotannontekijänä. Useissa alueellisissa ja kansallisissa strategioissa on ladattu suuria odotuksia korkeakouluille innovaatioiden ja taitotiedon sekä taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin lähteinä. Korkeakoulujen odotetaan ottavan keskeisen roolin useiden poliittisten tavoitteiden saavuttamisessa. Tämä on ohjannut myös arviointeja kohdistumaan, ehkä liiaksi asti, taloudellisiin arvoihin ajan hengen mukaisesti. Yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden formalisoinnin myötä (Ammattikorkeakoululaki 2003; Yliopistolaki 2004 ja 2009) on kehittynyt kansallinen tarve ilmiöiden systemaattiselle näkyväksi tekemiselle ja arvioinnille. Osittain taustalla ovat olleet myös EU-rakenneohjelmien myötä Suomeen jalkautunut ohjelmallinen kehittäminen ja siihen liittyvä arviointitoiminnan kehittyminen. Edellisistä voidaan mainita korkeakouluihin vahvasti integroituneet Osaamiskeskusohjelma, Aluekeskusohjelma ja SHOK:it. Luonnollisesti myös EUrakennerahasto-ohjelmat alueellisine kontribuutioineen ovat vahvistaneet tarvetta arvioinnille. Edelleen, useat tutkimusta ja koulutusta ohjaavat strategiat ovat nostaneet alueellisen ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden entistä keskeisempään rooliin. Viimeiset hallitusohjelmat, kansallinen innovaatiostrategia ja Suomen aluestrategia 2020 korostavat kaikki osaamisen, luovuuden sekä koulutuksen merkitystä alueellisen ja kansallisen kilpailukyvyn moottorina. 5.2.2 Liikkeelle aluevaikuttavuuden ja kolmannen tehtävän arvioinnista Korkeakoulujen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja vaikuttavuuden arviointi lähti Suomessa liikkeelle aluevaikuttavuuden tarkasteluista. Kehityksen taustalla olivat kansainvälisten tarkastelujen esille nostama korkeakoulujen keskeinen rooli sijaintialueidensa kehittämisessä ja ns. uuden aluetaloustieteen (New Economic Geography; NEG) nousu. Tarkasteluja korkeakoulujen alueellisen kehittämisen roolista sekä tähän 101 niveltyviä mittarikehitelmiä tehtiin jo ennen viimeisiä lakiuudistuksia tehtävänmäärittelyineen (mm. Kinnunen 2001; Katajamäki & Huttula 2002; Mäntylä 2002; Opetusministeriö 2003). Tarkastelut ohjautuivat määrittelemään alueellisen ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ns. kolmannen tehtävän alle. Korkeakoulujen alueellinen ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus nähtiin jossain määrin erillisenä koulutuksen ja tutkimuksen perustehtävästä. Kolmatta tehtävää tulkittiin monella tapaa apologiassa ja polemiikissa: alueellisen vaikuttavuuden tehtävänä, koulutuksen ja tutkimuksen lisäksi tehtävänä palvelutehtävänä sekä ulkopuolisella rahoituksella tehtävänä hanketoimintana. Käsite kolmannesta tehtävästä on elänyt kauan ja sitä käytetään vielä nykyäänkin. Riskinä käsitteessä on, että yhteiskunnallista vuorovaikutusta ja vaikuttavuutta ei mielletä koulutuksen ja tutkimuksen perustehtävistä lähtevänä, vaan erillisenä tehtävänä. Ammattikorkeakouluille ja yliopistokeskuksille aluevaikuttavuuden tehtävä oli luonnollisempi ja helpommin omaksuttava niiden lähtökohdat huomioiden. Ammattikorkeakoulut nähtiin ensisijaisesti sijaintialueidensa kehittäjinä ja näin myös arviointitutkimus keskittyi pitkälti tämän näkyväksi tekemiseen. Vaikka yliopistoilla on myös merkittävä rooli sijaintialueidensa kehityksessä, niiden vaikuttavuus nähtiin jo lakiuudistuksessa 2004 huomattavasti laajempana. Laissa määritellyn yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja vaikuttavuuden tehtävä johdatti myös arviointitarkasteluja aluevaikuttavuutta laajempaan tarkasteluihin (mm. Ritsilä & Kankaala 2005; Ritsilä et al., 2007). Useimmiten ammattikorkeakouluja ja yliopistoja on arvioitu erikseen, vaikka usein perustellumpaa olisi kuitenkin tarkastella näitä sektoreita yhdessä (vrt. esim. Mukkala et al. 2006). 5.2.3 Indikaattoreita ja arviointimalleja Seurantaa ja arviointia korkeakoulussa ovat ohjanneet pitkälti rahoittajien tarpeet ja rahoitusmalleihin liittyvät kriteerit. Yhteiskunnallinen ja alueellinen vaikuttavuus ovat kuitenkin erittäin kompleksinen kokonaisuus arvioinnin näkökulmasta. Tämä näkyy toistaiseksi myös rahoitusmalleissa. Yliopistojen voimassa olevan rahoitusmallin (OKM, 19.4.2012) taustamuistiossa (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2011) todetaan: ”Yhteiskunnallinen vuorovaikutus toteutuu näiden lakisääteisten tehtävien kautta ja on läpäisyperiaatteella rahoitusmalliehdotuksessa mukana”. Tulevaisuudessa rahoitusmallien osalta tarvitaan kuitenkin konkreettisia kriteereitä, jos halutaan korkeakoulujen 102 painostavan tutkimustulosten soveltamiseen sekä hyödyntämiseen perustutkimuksen ja koulutuksen tapaan. Toisaalta, varovainen eteneminen on perusteltua – väärin toteutettuna rahoitusmalli voisi vaarantaa perustutkimuksen ja koulutuksen perustehtävien toteutusta sekä johtaa ei toivottuihin painotuksiin toiminnassa ylipäätään. Ensimmäisiä merkittäviä kansallisia tematiikan kriteerimäärittelyjä oli vuonna 2001 julkaistu Juha Kinnusen ”Korkeakoulujen alueellisen vaikuttavuuden arviointi – Kriteerejä vuorovaikutteisuuden arvottamiselle -julkaisu”, joka perehtyi erityisesti aluevaikuttavuuden kriteereiden määrittelyyn. Julkaisussa esiteltiin ansiokkaasti joukko konkreettisia kriteeriehdotuksia korkeakoulujen aluevaikuttavuuden näkyväksi tekemiseen. Tämän vuosituhannen alussa toteutettiin myös muita korkeakoulukohtaisia aluevaikuttavuuden tarkasteluja. Näissä kehitettiin erilaisia lähestymistapoja ja kriteereitä ilmiön haltuunottoon. Kriteerit painottuivat mm. interaktioiden ja alueulottuvuuden esille tuomiseen, sidosryhmäpalautteeseen ja aluetaloudellisiin mittareihin. Vuoden 2004 yliopistolakiuudistuksen myötä syntyi tarve määritellä korkeakoulujen yhteiskunnallista vuorovaikutuksen ja vaikuttavuuden sisältöä, tehdä se näkyväksi toiminnassa sekä arvioida sen tasoa. OKM:n toimeksiannosta mm. Jyväskylän yliopisto ja Tampereen yliopisto osallistuivat kriteereiden määrittelyyn. Vuonna 2007 julkaistussa selvitysasiamiesraportissa esiteltiin joukko koulutuksen, tutkimuksen ja muun yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittareita sekä korkeakoulujen yksilöllisyyden huomioonottava arviointimalli. Edelleen kehitettyä mallia pilotointiin Jyväskylän ja Helsingin yliopistoissa vuonna 2008. (Ritsilä et al. 2005; Ritsilä et al. 2007; Ritsilä et al. 2008) Laatukriteereitä yhteiskunnalliselle vuorovaikutukselle ja vaikuttavuudelle sekä aluekehitystyölle on määritelty myös Korkeakoulujen arviointineuvoston laatujärjestelmien auditointien myötä, joihin osallistui vuosien 2005–2011 aikana kaikki suomalaiset yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Kuten ensimmäiselläkin ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen auditointikierroksella, myös vuodesta 2011 alkaen toteutetulla ns. auditointien toisella kierroksella em. tehtäväalue on tarkastelussa kolmantena erillisenä osa-alueena koulutuksen ja tutkimuksen rinnalla. Auditoinnissa yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja aluekehitystyön tarkastelu kohdistuu arviointineuvoston arviointikehikkoa noudattaen toiminnan organisointiin ja seuranta-, arviointi- ja palautetiedon keräämiseen 103 sekä tämän tiedon hyödyntämiseen toiminnan kehittämisessä, noudattaen (KKA 2005; KKA 2007). Korkeakoulujen yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen ja vaikuttavuuteen liittyviä kehyksiä on laadittu myös OKM:n korkeakoulujen rahoituksen seurannan osalta.2 Näissä on ongelmana poissulkevuus, jolloin yhteiskunnallinen toiminta ei voi olla yhtäaikaista/päällekkäistä koulutuksen ja tutkimuksen kanssa. Edelleen, korkeakoulujen yhteiseen tietovarantoon tähtäävässä RAKETTI-hankkeessa (CSC – Tieteen tietotekniikan keskus 2013) yhteiskunnallinen vuorovaikutus ja vaikuttavuus ovat eksplisiittisesti mukana. Edelleen, KOTA-tiedontuotanto on koottu aikasarjaksi (OKM 2013), mutta yhteiskunnallinen vaikuttavuus jää tässä lähtöaineistojensa pohjalta luonnollisesti laihaksi. Työhön sijoittumista on puolestaan tarkastelu perustilastointia monipuolisemmin mm. Tilastokeskuksen, eri ammattiliittojen sekä Aarresaari-verkoston toimesta (Puhakka & Tuominen 2011) Korkeakoulujen yhteiskunnallista vaikuttavuudella on usein viitattu mm. työhönsijoittumiseen, julkaisuihin ja patenttitietoihin, vaikka oikeammin pitäisi puhua tuotoksista ja tuloksista. Toisaalta, esim. alueelliset sekä kansalliset tunnusluvut, kuten työttömyysaste, ovat lukuisten tekijöiden summa ja korkeakoulujen osuutta ilmiössä on vaikea osoittaa muutoin kuin myötävaikuttamisen muodossa. 5.2.4 Arviointia arviointien sisällä Erityisesti korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden kohdistuvien evaluointien ja kriteerimäärittelyjen lisäksi tematiikka on lähestytty lukuisten arviointien kautta toisesta tulokulmasta. Korkeakoulut ovat olleet keskeisessä roolissa erilaisten alueellisten ja kansallisten kehittämisohjelmien arvioinneissa. Arvioitavia ohjelmia ovat olleet mm. SHOK, Osaamiskeskusohjelma, Aluekeskusohjelma, EAKRja ESR-ohjelmat, maakuntaohjelmat, kansallinen innovaatiostrategian arviointi ja KOKO-ohjelma. Näissä korkeakoulujen alueellinen/yhteiskunnallinen rooli ja vaikuttavuus ovat olleet usein keskeisessä roolissa kokonaisarviointien kannalta. Temaattiset tarkastelut tai yksittäisen strategian tai toimenpideohjelman arvioinnit jättävät usein taustalle korkeakoulujen perustehtävät. Lähtökohtana on arvioida miten 2 Mm. yliopistojen tuloslaskelman liitetiedoissa on poissulkeva toiminnan jaottelu mukaan lukien muun yhteiskunnallisen toiminnan tuotot ja kulut. (OKM 2013) 104 korkeakoulut palvelevat jotakin erityistarvetta, kuten esim. alueellista innovaatio-ekosysteemiä, työllistämistä tai yrittäjyyttä. Näissä arvioinneissa korostuu korkeakoulujen kyky toimia vuorovaikutuksessa muitten toimijoiden kanssa lisäarvon tuottamiseksi. 5.3 Keskustelualoitteita arvioinnin kehittämiseksi3 Seuraavassa esitetään edelliseen perustuen muutamia keskeisiä johtopäätöksiä ja keskustelualoitteita yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja vaikuttavuuden arvioinnin kehittämiseksi. Lähtökohtana on pohtia tematiikan ydinsisällöstä – kuinka tehostaa korkeakoulujen yhteiskunnallista ja alueellista vaikuttavuutta – ponnistaen välineitä arvioinnin kehittämiseksi. Pääpaino on tällöin sisällössä pelkän mekaanisen ilmiön todentamisen sijaan. JP1: Tutkimuksen ja koulutuksen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja vaikuttavuuden määrittelyt hakevat vielä muotoaan. Lähtökohtaisesti, laissa määritellyt yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja vaikuttavuuden tehtäväalueet ovat jääneet vaillinaisesti määritellyiksi ja vaille eri toimijoiden yhteistä sopimusta/hyväksyntää niiden sisällöstä. Käyty keskustelu on näin rönsyillyt ja näin osaltaan hämmentänyt toimijoita (vrt. Molas-Gallart & Castro-Martínez 2007). Aika ajoin keskustelussa ja sen kritiikissä voimakkaasti painottuva ns. ”kolmas tehtävä -käsite” on myös helposti harhaanjohtava, ellei sitä selkeästi integroida muihin perustehtäviin. Lähtökohtana yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja vaikuttavuuden arvioinnille tulisi olla kuitenkin yksinkertainen ja selkeä tehtäväalueen määrittely. KA1: Korkeakoulujen ja OKM:n tulisi yhdessä sopia yleinen määritelmä lain esittämälle tehtäväalueelle. Yliopistolaissa tode- taan, että yliopistojen tulee koulutuksen ja tutkimuksen perustehtäviä hoitaessaan edistää elinikäistä oppimista, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Ammattikorkeakoulujen osalta korostuu edelliseen nähden alueellinen rooli sekä soveltava tutkimus- ja kehittämistoiminta. Edelleen, eräänä lähtökohtana on pidettävä 3 Jatkossa JP = johtopäätös ja KA = keskustelualoite. 105 Kuvio 14. Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja vaikuttavuuden kehys myös sitä, että korkeakoulut ovat osa muuta yhteiskuntaa ja tiiviissä symbioosissa muiden toimijoiden kanssa. Edellä määritellyn perusteella voidaan yksinkertaistaen todeta, että vuorovaikutus on väline koulutuksen sekä tutkimusja kehitystoiminnan perustehtävien yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tehostamiseksi kuvion 14 mukaisesti. Tämä erottaa myös käsitteellisesti vuorovaikutuksen (toimenpide/vaikutuskanava) ja vaikuttavuuden (yhteiskunnalliset tulemat) toisistaan. Valtionhallinnon tulisi rahoittajana edelleen määritellä mm. poliittisen tahtotilan mukaisesti yleiset painopisteet vuorovaikutuksen välineille ja vaikuttavuuden tavoitteille (tätä osin tehty implisiittisesti mm. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 2011–2016; OKM 2012). Painopisteiden määrittely voitaisiin tehdä esim. YVV-ohjelman muodossa, jossa on selkeät tavoitteet, toimenpiteet ja seurantakriteerit. Korkeakoulut voisivat edelleen määritellä omat painotuksensa profiiliensa mukaisesti sekä sijaintialueensa tarpeet ja tahtotilan huomioiden. Näin päästäisiin selkeään ja konkreettiseen asetelmaan. JP2: Yksiselitteisiä ja ongelmattomia indikaattoreita yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja vaikuttavuuden seurantaan ei ole toistaiseksi kyetty kehittämään Suomessa eikä kansainvälisesti. Yhtäältä ongelmana on itse ilmiön ja siihen liittyvien pro- sessien monimuotoisuus ja -mutkaisuus. Vuorovaikutuksen ja vaikuttavuuden laaja kuvaaminen edellyttäisi pitkälle sofisti- 106 koitunutta teoreettista mallia, joka huomioisi eri elementtien keskinäisen sidoksellisuuden. Kattavaa mallia ei kuitenkaan ole olemassa ja yksinkertaistuksia käytettäessä (esimerkiksi vakioimalla joitakin tekijöitä), arvio altistuu puolestaan usein laajalle kritiikille. Kaikkia tekijöitä ei ole myöskään mahdollista mitata, koska kyse on laadullisista ja vaikeasti mitta-asteikollisiksi muutettavista ilmiöistä. Edelleen, indikaattoreiden rakentaminen ja arviointi on vaikeampaa kauempana aktuaalisesta toiminnasta, kuten vaikuttavuuden tarkastelu edellyttäisi. Toiminnan välillistä vaikuttavuutta on huomattavasti haasteellisempaa todentaa kuin välittömiä panoksia, toimenpiteitä (vrt. vuorovaikutus) ja tuotoksia. KA2: Arviointia tulisi lähestyä fokusoiden ja kehittämisorientoituneesti. Keskeinen huomio tulisi kaiken kattavan mallin sijaan kohdistua avaintavoitteisiin ja -prosesseihin. Näiden määrittelyssä em. mainittu ohjelmallinen kehittäminen voisi toimia välineenä. Ohjelmallinen kehittäminen antaisi eväitä myös aihepiiriin liittyville temaattisille arvioinneille. Indikaattoreiden osalta olisi rationaalista kohdentaa ensivaiheessa mielenkiinto välittömästi vuorovaikutukseen/-vaikutuskanaviin liittyviin indikaattoreihin (esim. työharjoittelu ja asiantuntijajäsenyydet), jotka ovat helpommin haltuun otettavissa kuin vaikuttavuuteen liittyvät mittarit (esim. työllisyys, kilpailukyky jne.). Myös seuraavia prosessivaiheita – tuotoksia ja tuloksia (esim. patentit, lisenssit ja opiskelijoiden työmarkkinavalmiudet) – voidaan vaikutuksia ja vaikuttavuutta helpommin todentaa. Realistisin vaihtoehto yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja vaikuttavuuden kuvaamiseen näyttäisi nykytilanteessa olevan se, että pitäydytään prosessien, tuotosten ja vuorovaikutuskanavien seurannassa valittujen painopisteiden osalta, vaikka nämä ovat vain osittaisia estimaatteja vuorovaikutuksen ja vaikutusten kokonaisuudesta. Ilmiön ymmärtämisen kasvaessa sekä aktiivisen viitekehysten ja arviointimenetelmien kehitystyön myötä voidaan tulevaisuudessa myös vaikutuksia ja vaikuttavuutta arvioida nykyistä luotettavammin. JP3:Sidosryhmien ääni arvioinneissa on vielä heikko. Useat ti- lastolliset tutkimukset ovat valottaneet merkittävästi korkeakoulujen yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen ja vuorovaikutukseen liittyvää problematiikkaa, mutta näissä tarkasteluissa on jouduttu pitäytymään lähinnä panos-tuotosmittareissa. Toisensuuntaisia esimerkkejä on toki olemassa, kuten Englannissa ja USA:ssa jo pitkään toteutetut yliopistojen yritysyhteistyötä sekä innovaatiotoimintaa kuvaavat kyselytutkimukset. Edel- 107 lä mainitut ovat kuitenkin usein yksittäisiä, eikä niistä voida koostaa vertailukelpoisia aineistoja. Vaikutuskanavien ja -prosessien ymmärtäminen sekä yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tuloksellisuuden osoittaminen edellyttävät sidosryhmien osallistumista arviointiin. Lisäksi, itse vuorovaikutuksen tehostamiseksi on välttämätöntä, että asioita tehdään yhdessä (co-creation) ja sidosryhmälähtöisesti (vrt. asiakaslähtöisyys). Esimerkiksi, soveltavissa tutkimus- ja kehittämishankkeissa yhteinen työskentely tulisi käynnistää jo tutkimusongelman määrittelystä lähtien. Tämä haastaa myös arvioinnin aivan uuteen lähestymistapaan. KA3: Sidosryhmät on tärkeää integroida arviointityöhön entistä paremmin. Sidosryhmien palaute on usein ainoa väline seura- ta vuorovaikutusprosessin etenemistä aina tuloksiin, vaikutuksiin ja vaikuttavuuteen saakka. Tehtävästä yhteistyöstä saadaan myös varsin yksipuolinen kuva pitäytymällä ainoastaan korkeakoulujen itsearvioinneissa tai tilastollisessa seurannassa. Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja sen käynnistämien prosessien arvioinneissa olisi tärkeää integroida systemaattisesti myös sidosryhmät osaksi järjestelmää. Tämä tarkoittaa myös arvioinnin osalta aitoa yhteistä seurantaa, evaluointia ja kehittämistä. Säännöllisesti suoritettava kysely/haastattelu tai vuorovaikutustilanteeseen sopiva palautekortti antaisivat eväitä toiminnan edelleen kehittämiseksi. Hyödyntämällä osin kansallista ja osin korkeakoulukohtaista palautesisältöä voitaisiin palvella samanaikaisesti molempia tasoja. Sidosryhmien osalta tulisi huomioida myös korkeakoulujen tärkeä rooli julkisen ja kolmannen sektorin kehittämisessä yrityssektorin lisäksi. Tehokkuuden nimissä, sidosryhmiä olisi suotavaa lähestyä esim. alueen korkeakoulujen yhteisellä palautejärjestelmällä. JP4: Korkeakoulujen ja niiden yksiköiden erilaiset profiilit haastavat arvioinnin. Keskeinen kritiikki yhteiskunnallisen vuoro- vaikutuksen ja vaikuttavuuden tiedon tuottamisessa ja hyödyntämisessä kohdistuu korkeakoulujen tai niiden yksiköiden uniikin luonteen huomiotta jättämiseen. Koska arviointi on pitkälti fokusoitunut teknillis-taloudellisiin tekijöihin ja innovaatiotoimintaan, erityisesti humanistisesti painottuneet ja mm. taiteeseen erikoistuneet korkeakoulut ovat kritisoineet tarkasteluja. Esimerkiksi patentit ja lisenssit eivät ole niille relevantteja mittauskohteita ja ne kokevat ”syrjäytyvänsä” ulos tarkasteluista. Samoin kokevat usein myös erityistehtäviin fokusoituvat erillisyksiköt, joiden toiminta saattaa jäädä kokonaan tarkastelujen ulkopuolelle. Korkeakoulujen ja niiden yksi- 108 köiden heterogeenisuudesta huolimatta, kohdistuu jatkuvasti painetta yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja vaikuttavuuden yhteismitalliseen tarkasteluun sekä ilmiön integroimiseksi osaksi rahoitusmalleja. KA4: Arvioinnissa tarvitaan sekä yhteismitallista että korkeakoulujen profiilit huomioivaa tarkastelua. Tiettyjen avainta- voitteiden ja prosessien osalta on järkevää pyrkiä löytämään yhteisiä ja vertailukelpoisia mittareita, jotka voisivat toimia apuna esim. korkeakoulusektorin kokonaistarkastelujen osalta. Nämä mittarit olisi järkevää fokusoida mittaamaan valittuja painopisteitä. Edellisen lisäksi tarvitaan korkeakoulujen ja niiden yksiköiden profiilit huomioivia mittareita ja laadullisia tarkasteluja. Mittareiden osalta olisi järkevää laatia rahoittajien ja korkeakoulujen yhteistyössä yhteinen mittarikori, josta valittaisiin esim. korkeakoulukohtaisesti profiilin mukaiset mittarit seurantaan ja arviointiin. Näin kyettäisiin palvelemaan sekä kansallisia kokonaistarkasteluja että korkeakoulukohtaisia tarkasteluja mm. rahoituksen ohjauksen tueksi. JP5: Seurannassa ja arvioinneissa hyödynnetään usein jälkikäteen kerättävää ja arvioihin perustuvaa tietoa. Seurantatietoa kerätään yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja vaikuttavuuden osalta usein erilaisina jälkikäteiskyselyinä ja haastatteluina. Useimmiten ainoa luotettava tapa kerätä tietoa, on pyrkiä reaaliaikaisuuteen. Nykyisin joustavat tietokantaratkaisut mahdollistaisivat tiedon keräämisen aktuaalisen tapahtuman yhteydessä. KA5: Seuranta- ja arviointitiedon keräämisessä tulisi pyrkiä mahdollisuuksien mukaan transaktiosidonnaisuuteen ja reaaliaikaisuuteen. Kirjaaminen tulisi integroida osaksi reaaliproses- sia. Esimerkiksi, yritysten kanssa tehtäviin opinnäytetöihin liittyvät kirjaukset tulisi tehdä esim. samalla, kun opinnäytetyön kirjataan hyväksytyksi järjestelmiin. Jälkikäteen suoritettava tiedonhankinta useimmiten ontuu luotettavuuden osalta. Lisäksi, reaaliaikainen tiedontuotanto mahdollistaa tehokkaasti hyödynnettynä myös reaaliaikaisen tiedon hyödyntämisen mm. johtamisessa. Tiedontuotannossa on tärkeää myös pyrkiä keräämään tieto vain kerran. Huolehtimalla eri tietokannat yhdistävistä koodikentistä saadaan sama tieto hyödynnettyä useaan tarpeeseen ja toisaalta käsiteltävään tietoon voidaan yhdistää hyödyllisiä taustatietoja muista tietokannoista. 109 6 Arviointiryhmän kehittämissuositukset korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden edistämiseksi I Korkeakoulujen yhteiskunnallisen tehtävän ja tavoitteiden määrittely 1 Yliopistojen ja ammattikorkeakorkeakoulujen yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen ja Suomen kansainväliseen kilpailukykyyn tähtäävä tehtävä on määriteltävä omaksi tulosalueeksi korkeakoulujen tutkimustehtävän ja opetustehtävän rinnalle. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tehtävän velvoittavuudesta on tarpeen käydä avointa, tuloshakuista ja laajapohjaista keskustelua. Korkeakoulujen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tehtävälle tulee määritellä tavoitteet ja tuloskriteerit sekä luoda tuloksellisuuteen kannustavat rahoitusperusteet ja seurantajärjestelmä. Korkeakoulujen vaikuttavuuden arviointikriteerit on määriteltävä niin, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen yleensä ja alueellinen vaikuttavuus erottuvat osin omiksi tehtävä- ja tulosalueiksi sen mukaan, mikä on korkeakoulujen osaamisrakenne, erityisluonne sekä aluekehittämisestä johtuvat erityistehtävät. 2 Yliopistojen ja ammattikorkeakorkeakoulujen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden merkitys Suomen 110 kansainväliselle kilpailukyvylle on kirjattava selkeästi osaksi Suomen koulutus-, tutkimus- ja innovaatiopoliittisia ohjelmia sekä aktiiviseksi osaksi korkeakoulujen omia strategisia tehtävien ja tavoitteiden määrittelyjä. II Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välisen yhteistyön edistäminen sekä tehtävien ja vastuiden määrittely korkeakoulujärjestelmässä 3 Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen on nykyistä paremmin löydettävä toisensa ja tiivistettävä yhteistyötään. Yhteistyöhön sitoutuminen on välttämätöntä globaalien ongelmien osaratkaisujen ja Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta. Tiivis yhteistyö on paras tie korkeakouluissa olevan monialaisen osaamisen tehokkaammaksi hyödyntämiseksi ja vaikuttavuuden lisäämiseksi. Yhteistyö ei nyt ole riittävällä tasolla. Alueelliset erot ovat huomattavia niin, että korkeakoulujen strateginen ja operatiivinen yhteistyö ovat aktiivisinta Pohjois- ja Itä-Suomessa. Yhdessä esiintymistä ja vaikuttamista tulee vahvistaa erityisesti kansainvälisissä verkostoissa. 4 Yhtenäisenä korkeakouluverkostona toimimiseen tulee kannustaa ja tuloksellisesta yhteistyöstä tulee palkita sekä OKM:n että korkeakoulujen rahoitusjärjestelmissä. Suomen korkeakoulujärjestelmää kehitettäessä on välttämätöntä korostaa ja strategisesti tukea yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen osuutta ja merkitystä yhdenvertaisina toimijoina maamme korkeakouluverkostossa, ei toisistaan irrallaan olevana kahtena järjestelmänä. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulisi olla toisilleen strategisia kumppaneita. Korkeakoulujen tulee panostaa henkilökuntansa motivointiin yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden tehostamiseksi. Yhteiskunnalliseen ja alueelliseen vaikuttamiseen liittyvien tehtävien arvostus tulisi näkyä insentiiveissä sekä palkkausjärjestelmien kehittämisessä ja työaikajärjestelyissä. Työelämäjaksot ja vuorovaikutus työ- ja elinkeinoelämän kanssa tulisi olla osa korkeakouluhenkilöstön elinikäistä oppimista. Työelämäjakson rahoittamiseksi tulee etsiä vaihtoehtoja. Jaksot voidaan toteuttaa esimerkiksi asiantuntijapalveluina työelämään. 111 5 Yhteistyöstrategioiden kehittäminen ja laadunhallinta ovat kilpailukyvyn kulmakiviä. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulee yhdessä kehittää asiakkuuksiensa ja kumppanuuksiensa hallintaa. Erityistä huomiota korkeakoulujen tulee kiinnittää strategisten kumppaneiden kanssa yhdessä tehtävään suunnitelmalliseen ja pitkäjänteiseen yhteistyöhön sekä yhteistyön laadunhallintaan ja palautejärjestelmien kehittämiseen. 6 Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön edellytyksiä ja mahdollisuuksia on tarpeen vahvistaa lainsäädännöllä. Sekä ammattikorkeakoululakiin että yliopistolakiin tulee sisällyttää yhdenmukaiset maininnat ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteisistä ja keskinäisistä liittoumista, yhteisistä yksiköistä ja resurssien yhteiskäytöstä (mm. tilat, tukipalvelut, opettajat ja tutkimus- ja TKI-henkilökunta). Yhteistyön edellyttämä rahoitus tulee osoittaa korkeakoulujen tulosjärjestelmään. Uusia toimintamalleja ja yhteisiä yksiköitä on suositeltavaa kehittää myös tutkimuslaitosten sekä julkisten toimijoiden ja elinkeinoelämän kanssa. 7 Tieteellisen tutkimuksen sekä TKI-toiminnan ja taiteellisen toiminaan tehtäväkenttää korkeakoulujen yhteistyössä on selkiytettävä. Käyttäjälähtöisen TKI-toiminnan mallia on syytä kehittää yhteistoiminnan perustaksi. Yliopistot ovat ja niiden tulee jatkossakin olla vahvoja kansainvälisiä tutkimus- ja innovaatiotoimijoita. Ammattikorkeakoulujen asemaa soveltavina ja käytännönläheisinä TKI-toimijoina yliopistojen kanssa ja rinnalla on vahvistettava. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toisiaan tukevat ja täydentävät ja niiden kilpailukykyä lisäävät roolit on huomioitava myös innovaatiorahoituksen jakamisessa. III Korkeakoulujen yhteistyön kehittäminen elinkeinoelämän, julkisten toimijoiden ja toisen asteen oppilaitosten kanssa 8 Korkeakoulujen yhteiskunnallisen tehtävän mukaista on edistää uuden liiketoiminnan syntyä ja kehittää yrittäjyyden toimintamalleja. 112 Tehtävä toteutetaan pitkäjänteisinä yhteistyöverkostoina, joihin korkeakoulujen lisäksi kuuluu yrityksiä, julkisen palvelun organisaatioita sekä kolmannen sektorin toimijoita. Yksi merkittävä kehittämisalue on suomalaisen koulutusviennin edistäminen. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulee aktiivisesti kehittää yhteistyössä alueensa ammattilaisten kanssa kansainvälisiä kumppanuuksia alueen kärkialojen tukemiseksi ja edistämiseksi sekä uusien yritysten ja innovaatioiden aikaansaamiseksi. Innovaatiotoimintaa tehostavat yhteiset kansainväliset kumppanuudet, tutkimus- ja innovaatiopalvelut sekä erikoistuneet kehittämisyhtiöt. 9 Koulutuksen sisältöjen suunnittelussa ja toteutuksessa tulee huomioida paremmin työelämän näkökulma. Opiskelijat tulee sitouttaa aktiiviseen yhteistyöhön työ- ja elinkeinoelämän kanssa heti ensimmäisenä opiskeluvuotena. Kansainvälisten opiskelijoiden harjoittelupaikkoihin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Koulutusohjelmissa tulee paremmin huomioida osaaminen, joka nousee työ- ja elinkeinoelämän tarpeista. Keskeisiä osaamisen alueita ovat esimerkiksi myynnin osaaminen sekä kulttuurin ja kielten osaaminen. 10 Korkeakoulujen ja toisen asteen oppilaitosten yhteistyötä on tiivistettävä sekä strategisella että operatiivisella tasolla. Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, että toisen asteen opiskelijat voivat joustavalla ja motivoivalla tavalla suorittaa myös korkeakouluopintoja ja siten tutustua käytännössä opinto- ja urapolkuvaihtoehtoihin. Urapolut on turvattava lainsäädännöllä. Erityisesti ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnassa tulee hyödyntää ammatillisten oppilaitosten käytännön työelämäyhteyksiä TKI-toiminnan tulosten tuotteistamisessa ja kaupallisessa hyödyntämisessä. IV Alueellisen yhteistyön kehittäminen 11 Elinkeinopolitiikkaa ja koulutuspolitiikkaa tulee sovittaa tiiviimmin yhteen siten, että korkeakoulut ovat aktiivisesti laatimassa ja toteuttamassa kansallisia ja alueellisia elinkeinostrategioita. 113 Yliopistot ja ammattikorkeakorkeakoulut tekevät yhteisiä strategioita, kehittämissuunnitelmia ja innovaatio-ohjelmia, jotka perustuvat alueen strategioihin ja kehittämisohjelmiin ja aivan erityisesti globaaleihin haasteisiin. Korkeakoulut osallistuvat yhdessä ja aktiivisesti aluestrategioiden ja -ohjelmien suunnitteluun ja toteutukseen sekä alueelliseen ja kansalliseen ennakointityöhön. 12 Maakuntakorkeakoulujen toimintaa tulee laajentaa siten, että ne sisältävät maakunnan tai suuralueen kaikkien korkeakoulujen koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiopalvelujen tarjonnan. Maakuntakorkeakoulua kehitettäessä tavoitteena tulee olla kansallisen kilpailukyvyn edistäminen alueellisten tarpeiden rinnalla. Tarvelähtöisyys voidaan varmistaa kattavalla seutukunnallisella yhteistyöelinverkostolla. Palvelujen saavutettavuutta voidaan parantaa ”yhden luukun” väylänä korkeakoulujen palveluihin. V Korkeakoulujen kansainvälisen yhteistyön lisääminen, verkostojen kehittäminen ja hyödyntäminen 13 Korkeakoulujen tehtävänä tulee olla maailmanlaajuisten strategisten kontaktien ja kumppanuuksien kehittäminen ja verkostoituminen, joka edistää Suomen kansainvälistä kilpailukykyä. Korkeakoulujen tulee tehdä yhteistyötä kansainvälisten tutkijoiden ja opettajien saamiseksi alueille. Korkeakoulujen kansainvälisten verkostojen osaamista tulee hyödyntää yhteisesti alueella esimerkiksi tutkijoina, asiantuntijoina ja luennoitsijoina. 14 Maantieteellisiä lähialueita tulee hyödyntää nykyistä tehokkaammin: mm. Barentsin alueen, Venäjän ja Itämeren alueen korkeakoulujen yhteistyötä tulee lisätä ja tukea lähialueiden opiskelijavaihtoa. Korkeakoulujen tulee työskennellä aktiivisesti huippuosaamisen siirtämiseksi maailmalta elinkeinoelämään sekä olla kans- 114 sakäymisessä elinkeinoelämän kanssa TKI-hankkeissa sekä yritysten innovaatiotoiminnassa. Korkeakouluille on hyödyksi linkittää yritykset mukaan kansainvälisiin TKI-hankkeisiin, hyödyntää kv-tutkimusrahoituksen verkostoja elinkeinoelämän kanssa yhdessä ja edistää näin vientiteollisuutta palvelevaa tutkimustoiminta. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulee toimia yhdessä näissä hankkeissa. 15 Kansainvälisten opiskelijoiden osaamista ja verkostoja tulee hyödyntää alueen yrityksissä ja organisaatioissa. Kansainvälisten yritysten henkilökuntaa tulee voida käyttää korkeakouluissa opetus-, tutkimus- ja asiantuntijatehtävissä nykyistä tehokkaammin. VI Tutkimus- ja TKI-toiminnan rahoitusjärjestelmien kehittäminen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden edistämiseksi 16 TEKESin tutkimus- ja innovaatiorahoitusta korkeakouluille ja tutkimuslaitoksille tulisi lisätä. Tämä edellyttää korkeakoulujen tiivistä yhteistyötä sidosryhmien kanssa. Innovaatiorahoituksessa tulisi huomioida julkiset palveluinnovaatiot ja palveluiden muotoilu nykyistä paremmin. 17 Tulevissa EU:n rakennerahasto-ohjelmissa tulisi voida painottaa TKI-toimintaa yhdistettynä koulutukseen. Tarvitaan pitkiä hankerahoituksia, joissa on selkeästi sijaa tutkimukselle. Hankkeiden rahoituksen ennakoitavuus on tärkeä edellytys pitkäjänteisten hankkeiden toteuttamiselle. ESR- ja EAKR-rahoitusinstrumentteina ovat enemmänkin päällekkäisiä kuin toisiaan täydentäviä. ESR- ja EAKR-rahoitusten välisen rajan väljentäminen mahdollistaisi samoissa hankkeissa sekä toimintaympäristön kehittämisen että kouluttamisen. Rakennerahasto-ohjelmissa tulisi korostaa korkeakoulujen roolia elinkeinoelämän kehittäjinä ja kansainvälistäjinä. Ohjelmien varoista suurin osa tulee suunnata hankkeen toteuttamiseen moniportaisen hallinnon sijaan. Tulevissa 115 hjelmissa korkeakoulujen omarahoitusosuudet tulisi pitää o mahdollisimman pieninä. Suomen rakennerahasto-ohjelman rahoituskehykset ja rahoituspäätösten tekeminen tulisi tapahtua riittävän lähellä toimijoita. Hyvien käytäntöjen jakamista ja hyödyntämistä on tehostettava sekä parannettava tulosten levittämismekanismeja. Kaikkiin hankkeisiin ja hankesuunnitelmiin tulee sisällyttää hankkeiden toteutuksen aikainen sisällöllinen arviointi, jossa seurataan, miten hankkeiden tavoitteet ja mittarit toteutuvat hankkeen aikana ja sen päätyttyä. VII Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden tulosten seuranta ja arviointi 18 Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden arviointimallin kehittäminen Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden edistämiseksi tulee kehittää korkeakoulujen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arviointimalli. Arviointimallin tavoitteena on määritellä yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden tavoitteet ja tuloskriteerit kunnioittaen korkeakoulujen erilaisuutta, alueellisuutta ja erityistehtäviä. Arviointimalliin sisällytetään korkeakoulujen vaikuttavuuden itsearviointi sekä muutamia valtakunnallisia ja alueellisia vaikuttavuuden seurannan mittareita. Arviointiryhmä ehdottaa, että arviointimallin kehittäminen ja pilotointi toteutetaan esimerkiksi KKA:n koordinoimana vuosien 2013–2014 aikana ja siihen osallistuu vähintään 10 korkeakoulua. Pilotoinnin perusteella kehitetään ja otetaan käyttöön korkeakouluille yhteisiä valtakunnallisia ja alueellisia sekä korkeakoulukohtaisia vaikuttavuuden seurantamittareita, jotka jatkossa voidaan sisällyttää rahoitusmalleihin. 116 Lähteet Ammattikorkeakoululaki 9.5.2003/351. Audretsch, D. 2012. From the entrepreneurial university to the university for the entrepreneurial society. The Journal of Technology Transfer. DOI10. 1007/s10961-012-9288-1. Springer. AUTM. 2011. U.S. and Canadian Licensing Activity Surveys – quantitative data and real-world examples about licensing activities at U.S. and Canadian universities, hospitals and research institutions. Barro, R. 2001. Human Capital and Growth. The American Economic Review 91, 12–17. Beise, M. & Stahl, H. 1999. Public research and industrial innovations in Germany. Research Policy 28, 397–422. Brodhag, C. 2013. Research universities, technology, transfer, and job creation: what infrastructure, for what training? Studies in Higher Education 38, 388–404. Buesa, M., Heijs, J., & Baumert, T. 2010. The determinants of regional innovation in Europe: A combined factorial and regression knowledge production function approach 39, 722–735. CIC. 2005. Resource Guide and Recommendations for Defining and Benchmarking Engagement. Champaign, IL: Committee on Institutional Cooperation, Committee on Engagement. Cohen, W.M., Nelson, R.R. & Walsh, J.P. 2002. Links and Impacts: The Influence of Public Research on Industrial R&D. Management Science 48, 1. Connecting University to Regional Growth: A Practical Guide. 2011. European Union. Smart Specialisation Platform. CSC – Tieteen tietotekniikan keskus. 2013. RAKETTI (RAkenteellisen KEhittämisen Tukena TIetohallinto) -hanke. Korkeakoulujen tietomalli uusi versio 2.1./21.3.2013. E3M-sivusto. 28.3.2013. http://www.e3mproject.eu/ Etzkowitz, H. 2002. MIT and the Rise of Entrepreneurial Science. London: Routledge. Etzkowitz, H. 2008. The Triple Helix: University-Industry-Government Innovation In Action. London: Routledge. Etzkowitz, H. 2010. Polyvalent Knowledge and the Entrepreneurial University: A Third Academic Revolution? Critical Sociology 36, 595–609. European Commission. 1997. Evaluating EU Expenditure Programmes: A Guide, Ex Post and Intermediate Evaluation, XIX/02, European Commission, Directorate-General XIX. 117 European Commission. 2005. Lisbon Action Plan Incorporating EU Lisbon Programme and Recommendations for Actions to Member States for Inclusion in their National Lisbon Programmes. SEC 192. European Commission. 2010. Europe 2020. A strategy for smart, sustainable and inclusive growth, Communication, COM (2010), 2020. Brussels. Goddard, J., Howlett, L., Vallance, P. & Kennies, T. 2010. Research and Scoping a Higher Education and Civic Leadership Development Programme. Final Report. Godin, B. 2002. Ouline for a History of Science Measurement. Science, Technology, and Human Values 27, 1. Grupp, H. & Mogee, M.E. 2004. Indicators for national science and technology policy: how robust are composite indicators? Research Policy 33, 1373–1384. Harmaakorpi, V. 2008. Käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan innovaatioympäristöt. Teoksessa Mustikkamäki, N. & Sotarauta, M. (toim.) Innovaatioympäristön monet kasvot. Tampere: Tampereen yliopistopaino Oy. Hautamäki, A. & Oksanen, K. 2012. Suuntana innovaatiokeskittymä. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino. HEFCE (Higher Education Funding Councils of England). 2011. Higher Education – Business and Community Interaction Survey: 2010–11 sector figures, http://www.hefce.ac.uk/data/year/2012/highereducatio nbusinessandcommunityinteractionsurvey2010–11sectorfigures/. Ilmavirta, V. 2001 (toim.) Innovatiivisen toiminnan tukipalvelut yliopistoissa. Projektin loppuraportti ja suositukset. Publications of Otaniemi International Innovation Centre 3–2001. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. IRUA. 2005. Innovative Research Universities Australia Discussion Paper. The Third Mission of Universities – Business and Community Engagement, Outreach, and Regional Development Building a case for Third Stream funding of Australian universities. Kankaala, K., Kaukonen, E. & Kutinlahti, P., Lemola, T., Nieminen, M. & Välimaa, J. 2004. Yliopistojen kolmas tehtävä? Helsinki: Edita Publishing Oy. Katajamäki, H. & Huttula, T. (toim.) 2002. Ammattikorkeakoulut alueidensa kehittäjinä –Näkökulmia ammattikorkeakoulujen aluekehitystehtävän toteutukseen. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 11:2002. Ketonen, J., Juvonen, L., Gabrielsson, N., Kuusisto, M. & Koponen, P. 2013. Path to creating business from research. Evaluation of TULI programmes. Tekes Programme Report 2/2013. Helsinki Kinnunen, J. 2001. Korkeakoulujen alueellisen vaikuttavuuden arviointi – Kriteerejä vuorovaikutteisuuden arvottamiselle. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 5:2001. Kolehmainen, J. & Ranta, T. (toim.). 2009. Innovaatioympäristöjen kehittäminen ja johtaminen. Käytännön kokemuksia suomalaisilta 118 kaupunkiseuduilta. Aluekeskusohjelman verkostojulkaisu 1/2009. KOTA-sivusto. https://kotaplus.csc.fi/online/Etusivu.do;jse ssionid=whDFRvtGWQp6CyWb4Sl9qBv1lGYJM5bW kVdLPf7SvDpn61hrfnRn!1679264182, 8.4.2013. Laasonen, V., Ranta, T. & Uitto, A. (2012). Julkiset yrityspalvelut alueilla. Selvitys innovaatio-, kansainvälistymis- ja alkavien yritysten palveluista. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 45/2012. Langford, C.H., Hall, J., Josty, P., Matos, S. & Jacobson, A. 2006. Indicators and outcomes of Canadian university research: Proxies becoming goals? Research Policy 35, 1586–1598. Laine, K., Kainu, A.-P. & Lähdeniemi, M. 2013. Strategiaohjattu tuki ja osaamisintensiivinen yrittäjyys ammattikorkeakoulun alueellisena tehtävänä. Teoksessa J. Väänänen, V. Harmaakorpi & A. Raappana (toim.) Teorioita ja käytäntöjä korkeakoulujen aluekehitystoiminnasta. Lahden ammattikorkeakoulun julkaisu, sarja C, Artikkelikokoelmat, raportit ja muut ajankohtaiset julkaisut, osa 127. Vantaa: Hansaprint Oy. Laitinen-Väänänen, S., Vanhanen-Nuutinen, L., Ahmaniemi, R., Boman, S. & Lamppu, V.-M. 2013. PK-yrittäjien ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö ja alueellinen vaikuttavuus. Kyselytutkimus Suomen Yrittäjien jäsenistölle. Lappalainen, P. & Markkula, M. (toim.). 2013. The Knowledge Triangle. Re-Inventing the Future. Helsinki: Multiprint. Lepori, B. (2006). Public research funding and research policy: a longterm analysis for the Swiss case. Science and Public Policy 33, 3. Lyytinen, A., Kohtamäki, V., Pekkola, E., Kivistö, J. & Hölttä, S. 2012. Korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyön laadunhallinta. Nykytilan kartoitus ja tulevat haasteet. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 12:2012. Tampere: Tammerprint Oy. Maassen, P., Kallioinen, O., Keränen, P., Penttinen, M., Spaapen, J., Wiedenhofer, R., Kajaste, M. & Mattila, J. (2012). From the bottom up. Evaluation of RDI activities of Finnish Universities of Applied Sciences. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 7:2012. Tampere: Tammerprint. Mansfield, E. 1995. Academic Research Underlying Industrial Innovations: Sources, Characteristics and Financing. The Review of Economics and Statistics, 55–65. McHenry, P., Sanderson, A. & Siegfried, J. 2007. The Economic Impact of Colleges and Universities. Economics of Education Review 26, 546–558. Melkas, H. 2013. Ammattikorkeakoulujen rooli esteettömässä innovaatiotoiminnassa ja innovaatiotietämyksen luomisessa. Teoksessa J. Väänänen, V. Harmaakorpi & A. Raappana (toim.) Teorioita ja käytäntöjä korkeakoulujen aluekehitystoiminnasta. Lahden ammattikorkeakoulun julkaisu, sarja C, Artikkelikokoelmat, raportit ja muut ajankohtaiset julkaisut, osa 127. Vantaa: Hansaprint Oy. 119 Molas-Gallart, J., Salter, A., Patel, P., Scott, A. & Duran, X. 2002. Measuring third stream activities. Final report to the Russel group of universities. SPRU – Science and Technology Policy Research. Molas-Gallart, J. & Castro-Martínez, E. (2007). Ambiguity and conflict in the development of ‘Third Mission’ indicators, Research Evaluation, 16(4), 321–330. Mukkala, K., Ritsilä, J. & Suosara, E. 2006. OECD/supporting the Contribution of Higher Education Institutions to Regional Development – Self-evaluation Report of the Jyväskylä Region in Finland. Helsinki, Finland: Opetusministeriö. Opetusministeriön julkaisuja, 26/2006. Mulvenna, M. & Martin, S. 2013. Living Labs: Frameworks and Engagement. Smart Innovation Systems and Technologies 18, 135–143. Mäntylä, M. 2002. Vaasan yliopiston vaikuttavuus kolmannen tehtävän näkökulmasta. Vaasan yliopisto. Levón-instituutti, julkaisuja, 101, Vaasa. OECD. 1995. Frascati Manual 1993: The Measurement of Scientific and Technological Activities: Proposed Standard Practice for Surveys of Research and Experimental development. Fifth edition. OECD. OECD. 2002. Frascati Manual 2002. Proposed standard practice for surveys on research and experimental development. Sixth edition. OECD. OECD. 2005. Oslo Manual. Guidelines for collecting and interpreting innovation data. Third edition. OECD and Eurostat. OECD/IMHE-sivusto. http://www.oecd.org/edu/imhe/ highereducationinregionalandcitydevelopment.htm, 28.03.2013. Opetusministeriö. 2003. Ammattikorkeakoulujen tietotuotanto ja tuloksellisuusrahoitus. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2003:8. Opetusministeriö. 2007. Yliopistojen tutkimustulosten hyödyntäminen. Opetusministeriön työryhmä-muistioita ja selvityksiä 2007:10. Opetusministeriö. 2010. Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta innovaatiojärjestelmässä. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:8. Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2011. Laadukas, kansainvälinen, profiloitunut ja vaikuttava yliopisto – ehdotus yliopistojen rahoitusmalliksi vuodesta 2013 alkaen. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:26. Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2012. Koulutus ja tutkimus vuosina 2011–2016 – Kehittämissuunnitelma. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2012:1. Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2013. OKM:n yliopistojen taloustiedonkeruukäsikirja 2012, 15.3.2013 päivitetty versio. Opetus- ja kulttuuriministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö. 2012. Suomi osaamispohjaiseen nousuun. Tutkimusja innovaatiopolitiikan toimintaohjelma. PACEC, Public & Corporate Economic Consultants. 2009. Evaluation 120 of the effectiveness and role of HEFCE/OSI third stream funding. Report to HEFCE by PACEC and the Centre for Business Research. University of Cambridge. Puhakka, A. & Tuominen, V. 2011. Kunhan kuluu viisi vuotta – ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työurat. Aarresaari-verkosto. Juvenes Print, Tampereen yliopistopaino Oy, 2011. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma, 2011. Valtioneuvoston kanslia. http://valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/pdf/fi.pdf Rauhala, P. 2013. Korkeakoulujen aluekehitystehtävät täydentävät toisiaan. Teoksessa J. Väänänen, V. Harmaakorpi & A. Raappana (toim.) Teorioita ja käytäntöjä korkeakoulujen aluekehitystoiminnasta. Lahden ammattikorkeakoulun julkaisu, sarja C, Artikkelikokoelmat, raportit ja muut ajankohtaiset julkaisut, osa 127. Vantaa: Hansaprint Oy. Rissanen, R. 2013. Soveltavan tutkimus- ja kehittämistyön olemus ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnassa – mitä moodi 2:n jälkeen? Teoksessa J. Väänänen, V. Harmaakorpi & A. Raappana (toim.) Teorioita ja käytäntöjä korkeakoulujen aluekehitystoiminnasta. Lahden ammattikorkeakoulun julkaisu, sarja C, Artikkelikokoelmat, raportit ja muut ajankohtaiset julkaisut, osa 127. Vantaa: Hansaprint Oy. Ritsilä, J., Kankaala, K. 2005. Korkeakoulujen yhteiskunnallinen vuorovaikutus. Taustamuistio, OKM. Ritsilä, J., Tokila, A. 2005. Yritystoiminnan tukemisesta annetun lain (1068) mukaisen tukijärjestelmän vaikuttavuuden ja toimivuuden arviointi. Helsinki, Finland: Kauppa- ja teollisuusministeriö. KTM julkaisuja, 21/2005. Ritsilä, J., Lahtonen, J. & Mukkala, K. 2008. Yliopistojen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittarikehikon kehittäminen. Loppuraportti. Ritsilä, J., Nieminen, M., Sotarauta, M. 2007. Yliopistojen yhteiskunnallinen vuorovaikutus. Arviointimalli ja näkemyksiä yliopistojen rooleihin. Helsinki, Finland: Opetusministeriö. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä, 2007:22. Ritsilä, J. & Mukkala, K. 2008. Measuring the Social Effectiveness of Finnish Universities. Artikkeli esitetty European Evaluation Societyn kongressissa. Lissabon, 2008. Salter, J. A. & Martin, B. 2001. The economic benefits of publicly funded basic research: A critical review. Research Policy 30, 509–532. Salminen, H. & Ylä-Anttila, P. 2010. Ammattikorkeakoulujen taloudellisen ja hallinnollisen aseman uudistaminen. Selvityshenkilöiden raportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisu 2010:23. Sotarauta, M. & Kosonen, K.-J. & Viljamaa, K. 2007. Aluekehittäminen generatiivisena johtajuutena – 2000-luvun aluekehittäjän työnkuvaa ja kompetensseja etsimässä. Tampereen yliopisto, Alueellisen kehittämisen tutkimusyksikkö, Sente-julkaisuja 23/2007. 121 Tutkimus- ja innovaationeuvosto. 2010. Tutkimus- ja innovaatiopoliittinen linjaus 2011–2015. Helsinki: Kopijyvä Oy. Veugelers, R., Aiginger, K., Breznitz, D., Edquist, C., Murray, G., Ottaviano, G., Hyytinen, A., Kangasharju, A., Ketokivi, M., Luukkonen, T., Maliranta, M., Maula, M., Okko, P., Rouvinen, P., Sotarauta, M., Tanayama, T., Toivanen, O. & Ylä-Anttila, P. (2009). Evaluation of the Finnish National Innovation System – Full Report. Helsinki: Taloustieto. Weingart, P. 2005. Impact of bibliometrics upon the science system: Inadvertent consequenses? Scientometrics 62, 1. Yliopistolaki 24.7.2009/558. 122 Liite 1: Arvioinnin vaiheet ja aikataulu Arviointiprosessin vaihe Ajankohta Päätös arvioinnin toteuttamisesta ja suunnitteluryhmän nimeäminen KKA 27.9.2012 Suunnitteluryhmän työskentely lokakuu–marraskuu 2012 Arviointiryhmän nimeäminen KKA 20.11.2012 Dokumenttianalyysi ja tilastoaineistojen kerääminen joulukuu 2012 – helmikuu 2013 Korkeakoulujen strategiat ja toteuttamissuunnitelmat arviointiryhmälle 15.2.2013 Webropol-kysely korkeakouluille 3.2.–6.3.2013 Alueelliset paneelikeskustelut ja väliseminaari maaliskuu–huhtikuu 2013 Pohjois-Suomi, Oulu 19.3.2013 Itä-Suomi, Kuopio 21.3.2013 Länsi-Suomi, Tampere 3.4.2103 Etelä-Suomi, väliseminaari, Helsinki 9.4.2013 Arviointiraportin kirjoittaminen huhtikuu–toukokuu 2013 Arviointiraportin julkistaminen 18.6.2013 123 Liite 2: Kysely korkeakouluille Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden arviointi Kysely yliopistoille ja ammattikorkeakouluille Korkeakoulujen yhteiskunnallinen ja alueellinen vaikuttavuus ovat yliopisto- ja ammattikorkeakoululakeihin kirjattuja tehtäviä (558/2009, 564/2009). Korkeakoulujen tuottaman tiedon ja osaamisen alueellinen, kansallinen ja kansainvälinen vaikuttavuus, jota usein on kutsuttu kolmanneksi tehtäväksi, on korkeakoulujen kehittämisen painopistealue. Tavoitteet korkeakoulujen vaikuttavuuden edistämiseksi on kirjattu monin tavoin pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan sekä tutkimus- ja innovaatiopoliittiseen toimintaohjelmaan (VN, OKM ja TEM, 2010; 2012). Korkeakoulujen arviointineuvoston toteuttaman korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden arvioinnin tavoitteena on tuottaa tietoa niistä tekijöistä, jotka korkeakoulujen toiminnassa ja sidosryhmäyhteistyössä edistävät korkeakoulujen vaikuttavuutta. Arvioinnissa korkeakoulujen yhteiskunnallista ja alueellista vaikuttavuutta tarkastellaan erityisesti tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan sekä kansainvälisen kilpailukyvyn näkökulmista. Arvioinnin suunnittelussa on hyödynnetty sekä kansallisia että kansainvälisiä korkeakoulujen toiminnan vaikuttavuutta koskevia selvityksiä. Arviointiryhmän käyttämä arviointiaineisto koostuu korkeakoulujen strategioista, niiden toteuttamissuunnitelmista, tilastoaineistoista, oheisesta kyselystä sekä maalis–huhtikuussa 2013 korkeakouluille ja sidosryhmille järjestettävien alueellisten seminaarien tuloksista. Arviointiryhmä toivoo saavansa oheisten kysymysten kautta kokonaiskuvaa täydentäviä tietoja korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden tavoitteista, tehtävistä ja tuloksista sekä sidosryhmäyhteistyöstä. Kyselyn tuloksia ja kyselyssä pyydettyjä korkeakoulujen esimerkkejä ja hyviä käytänteitä tullaan hyödyntämään alueellisissa seminaareissa sekä arviointiraportissa. Kyselyn kysymykset ovat pääosin korkeakoulukohtaisia. Vastausten tulee perustua korkeakoulujen voimassa oleviin strategioihin, toimintasuunnitelmiin, käytänteisiin tai muuten todennettavissa oleviin asiakirjoihin. Korkeakouluja pyydetään huomioimaan vastauksissaan myös korkeakoulujen keskinäiset liittoumat ja allianssit. Yliopistokeskusten toivotaan vastaavaan kysymyksiin soveltuvin osin. 124 Toivomme lyhyitä ja konkreettisia vastauksia. Tarvittaessa vastauksia voi täydentää linkeillä verkkomateriaaliin. Mikäli kyselyyn vastaamisessa ilmenee teknisiä ongelmia, ottakaa yhteyttä: [email protected] tai 0295 3 30378. 1. Korkeakoulun / Yliopistokeskuksen nimi: * A. Korkeakoulunne keskeisimmät tavoitteet ja tehtävät yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kehittämisessä sekä kansainvälisen kilpailukyvyn edistämisessä 2. Miten korkeakoulunne määrittelee toimintansa yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden? Miten korkeakoulunne on määritellyt vaikuttavuusalueensa? 3. Miten kansalliset ja alueelliset kehittämisstrategiat ja -ohjelmat on otettu huomioon korkeakoulunne strategiassa? 4. Miten yhteiskunnallinen ja alueellinen vaikuttaminen näkyy korkeakoulunne strategisissa painopisteissä? 5. Kuvatkaa yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttamisen toimintojen vastuiden ja tehtävien jako korkeakoulussanne? 6. Millä osaamisen ja toiminnan sektoreilla korkeakoulullanne on keskeinen tehtävä ja vastuu alueellisen kilpailukyvyn edistämisessä? Mainitkaa kolme tärkeintä perusteluineen. 7. Millä osaamisen ja toiminnan sektoreilla korkeakoulunne on saavuttanut tai sillä on mahdollisuus saavuttaa kansainvälinen taso ja siten vaikuttaa Suomen kansainväliseen kilpailukykyyn? Mainitkaa kolme tärkeintä perusteluineen. 8. Mikä on opiskelijoiden rooli korkeakoulunne yhteiskunnallisessa ja alueellisessa vaikuttavuudessa? B. Yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden tulokset ja niiden arviointi 9. Millainen on korkeakoulunne yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden seuranta- ja palautejärjestelmä? Mitkä ovat seurannan indikaattorit? 10. Millaisilla menettelyillä korkeakoulunne sitouttaa ja tukee henkilöstöään yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden toteuttamisessa? 11. Mainitkaa vähintään kolme konkreettista esimerkkiä korkeakoulunne onnistumisesta yhteiskunnallisessa ja alueellisessa kehittämisessä. 12. Mikä on ollut korkeakoulunne aluekehitystoiminnan tulosten merkitys Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn näkökulmasta? Mainitkaa kolme keskeisintä asiaa. 13. Millä tavalla alueellisen ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tulokset näkyvät korkeakoulunne viestinnässä? 125 14. Mitä esteitä olette kohdanneet yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden toteuttamisessa? 15. Miten haluatte kommentoida nykyistä ESR- ja EAKR-rahoitusjärjestelmää? 16. Miten tulevissa EU:n rakennerahasto-ohjelmissa tulisi voimavaroja ohjata niin, että aluekehittämisen tulokset johtaisivat Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseen? C. Yhteistyö ja verkostot 17. Millainen suunnitelma tai strategia korkeakoulullanne on keskeisistä yhteistyökumppaneista, joiden kanssa yhteiskunnallista ja alueellista vaikuttavuutta pyritään edistämään? 18. Mitkä ovat keskeisimmät alueellisen vaikuttavuuden sektorilla kanssanne yhteistyötä tehneet korkeakoulut, tutkimuslaitokset ja toisen asteen oppilaitokset? Antakaa esimerkkejä yhteistyön tuloksista. 19. Millaista yhteistyötä korkeakoulunne on tehnyt elinkeinoelämän, julkishallinnon ja kolmannen sektorin yhteistyökumppaneiden kanssa alueellisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi? 20. Mitkä ovat korkeakoulunne kytkennät alueiden osaamiskeskuksiin ja kärkiklustereihin? Oletteko mukana suunnittelemassa kaupunkikeskuksille rakentuvaa aluekehittämisen toimintamallia? Oletteko mukana muiden alueellisten ja kansallisten kehittämisohjelmien suunnittelussa? D. Esimerkkejä parhaista käytänteistä 21. Antakaa 1–3 esimerkkiä korkeakoulunne yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden parhaista käytänteistä. 22. Mitä muuta haluaisitte tuoda esille korkeakoulujen yhteiskunnalliseen ja alueelliseen vaikuttavuuteen liittyen? 23. Tämän kyselyn vastausten laadintaan osallistuneet henkilöt (nimi ja tehtävä korkeakoulussa): * 126 Liite 3: Kysely korkeakouluille ja sidosryhmille (arvioinnin väliseminaarissa 9.4.2013 ja myöhemmin Webropolkyselynä toteutettu kysely) Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden arviointi Kysely alueellisiin seminaareihin osallistuneille Kiitos osallistumisesta korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden arvioinnin seminaariin. Seminaareja järjestettiin Oulussa, Kuopiossa, Tampereella ja Helsingissä ja niihin osallistui yhteensä noin 200 korkeakoulujen ja niiden sidosryhmien edustajaa. Helsingissä 9.4 järjestetyssä Etelä-Suomen alueen seminaarissa toteutettiin interaktiivista menetelmää käyttäen äänestys, jossa osallistujilla oli mahdollisuus tuoda esille näkemyksensä korkeakoulujen vaikuttavuuteen liittyviin kysymyksiin. Tähän Webropol-kyselyyn on koottu Etelä-Suomen seminaarissa käsitellyt kysymykset, joihin toivoisimme saavamme vastaukset myös kaikkiin muihin alueellisiin seminaareihin osallistuneilta korkeakoulujen ja sidosryhmien edustajilta. Osassa kysymyksiä kysytään mielipidettä koskien omaa korkeakoulua – näissä kysymyksissä elinkeinoelämän ja julkisen sektorin edustajien toivotaan vastaavan perustuen käsitykseen, joka on syntynyt korkeakoulukumppanien kanssa toimiessa. Kysely on henkilökohtainen. Vastaukset annetaan ja käsitellään anonyymisti. Toivomme saavamme vastauksenne 18.4.2013 mennessä. Kiitos yhteistyöstänne! Mikäli kyselyyn vastaamisessa ilmenee teknisiä ongelmia, ottakaa yhteyttä: [email protected] tai 0295 3 30378. 1. Edustamasi taho ¥ ammattikorkeakoulu ¥ elinkeinoelämä ¥ julkinen sektori ¥ yliopisto 2. Seminaari, johon osallistuit ¥ Oulu 19.3.2013 ¥ Kuopio 21.3.2013 ¥ Tampere 3.4.2013 127 3. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on yksi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kolmesta perustehtävästä. Tämä korkeakoululakeihin kirjoitettu tehtävä on mielestäni hoidettu maamme korkeakouluissa ¥ Heikosti ¥ Kohtalaisesti ¥ Hyvin ¥ Erittäin hyvin 4. Onko Suomen korkeakoulujen yhteiskunnallinen ja alueellinen vaikuttavuus nyt sopivalla tasolla ja mihin suuntaan sitä tulisi kehittää? ¥ Vähentää selvästi ¥ Vähentää hieman ¥ Pitää nykyisellään ¥ Lisätä hieman ¥ Lisätä selvästi 5. Osa maamme yliopistoista käsittelee strategioissa yhteiskunnallista vaikuttavuutta pintapuolisesti ja aluevaikuttavuutta ei juurikaan. Miksi nämä tehtävät (”kolmas tehtävä”) koetaan vähemmän tärkeiksi kuin opetus ja tutkimus? ¥ Yliopiston vaikutusalue ei haasta riittävästi vaikuttavuuden vahvistamiseen ¥ Alueen yrityksiä ei kiinnosta yliopistojen kolmas tehtävä ¥ Rahoitusta ei ole saatavissa riittävästi vaikuttavuuden tehtäviin ¥ Tulosjärjestelmät eivät palkitse kolmannen tehtävän tuloksista ¥ Tieteellinen tutkimus on tärkeintä ¥ Varsinaiseen aluekehittämiseen ei haluta panostaa ¥ Muu syy: ________________________________________ 6. Ammattikorkeakouluissa yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja aluekehittäminen ovat painokkaasti esillä. Esteiksi toteuttaa tätä tehtävää ammattikorkeakoulut ovat esittäneet mm. seuraavia seikkoja. Kerro, mikä alla olevista tulisi ensimmäisenä korjata ja jonka korjaamista olet valmis edistämään? ¥ Käsitteellinen epäselvyys vaikuttavuuden osa-alueilla ¥ Aluekehitystyöltä puuttuu selkeä asema korkeakoulujen rahoitusmalleissa ¥ Vaikuttavuusmittarit puuttuvat ¥ Pyrkimykset siirtää EU:n rakennerahasto-ohjelmien päätöksentekoa pois alueilta ¥ Toimijoiden väliset erimielisyydet ja erilaiset resurssien tasot ¥ Kyvyttömyys/haluttomuus yhteistyöhön korkeakoulun kanssa 128 ¥ Julkisten organisaatioiden ja yritysten tiukka taloustilanne ¥ Jokin muu: _______________________________________ 7. Korkeakoulujen ”kolmannen tehtävän” painoarvoa tulee lisätä merkittävästi ja määritellä tehtävä ja sen rahoitus vaikuttavuuden ja aluekehittämisen näkökulmasta Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn hyväksi? ¥ Täysin eri mieltä ¥ Osittain eri mieltä ¥ Osittain samaa mieltä ¥ Täysin samaa mieltä 8. Korkeakoulujen vaikuttavuutta tulisi mitata ensisijaisesti ¥ Valtakunnallisilla kaikille yhteisillä strategisilla indikaattoreilla ¥ Korkeakoulukohtaisilla operatiivisilla ja alueellisilla/paikallisilla mittareilla ¥ Molemmilla, painottaen yhteisiä strategisia indikaattoreita ¥ Molemmilla, painottaen korkeakoulukohtaisia operatiivisia ja alueellisia mittareita ¥ Jollakin muulla: ___________________________________ 9. Miten oman korkeakoulusi strategiset painopisteet, vaikuttavuuden alueet ja -tehtävät olisi tulevaisuudessa määriteltävä? Kerro mielestäsi tärkein. ¥ Korkeakoulu valitsee itse ¥ Kansallisen keskustelun kautta ¥ Maakuntastrategian yhteydessä ¥ OKM:n linjauksien mukaisesti ¥ Yhteistyössä työ- ja elinkenoelämän kanssa ¥ Tutkimuksen/TKI:n tavoitteet ovat tärkein kriteeri ¥ Opiskelijat ja oppiminen ovat keskiössä ¥ Rahoitusmahdollisuuksien mukaan Muu peruste: ________________________________________ 10. Mikä tulisi olla opiskelijoiden rooli korkeakoulusi yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden tehtävissä? Kerro tärkein. ¥ Opiskelijat osallistuvat korkeakoulussa aihepiirin strategiseen suunnitteluun ¥ Opiskelijat osallistuvat vaikuttavuutta lisääviin TKI-tehtäviin ¥ Harjoittelussa ja opinnäytetöissä otetaan keskeisesti huomioon aluevaikuttavuus ¥ Koulutus suunnataan alueen kannalta tärkeille aloille (esim. yrittäjyyteen), joilla opiskelijat ovat valmistuttuaan kehittämässä aluetta 129 ¥ Alumnitoiminta, yritysvierailut ja vierailijaluennoitsijat avartavat opiskelijoiden käsitystä työelämän mahdollisuuksista ¥ Opiskelijoiden opiskelun aikaista kosketuspintaa aluevaikuttavuuteen vahvistetaan ¥ Muu: ___________________________________________ 11. Mikä seuraavista korkeakouluihin liittyvistä ehdotuksista lisäisi tehokkaimmin kansainvälistä kilpailukykyä? ¥ Kansainvälisten opiskelijoiden osaaminen ja verkostot hyödynnetään paremmin ¥ Keskitytään kansainvälisiin kumppanuuksiin ¥ Korkeatasoisen huippututkimuksen parempi hyödyntäminen ja siirto yrityksille ¥ Kansainvälisten maantieteellisten alueiden yhteistyö hyödynnetään paremmin (esim. Barents) ¥ Kansainvälisyys sisällytetään tiiviisti yrittäjyyskasvatukseen ¥ Kieli- ja kulttuurituntemusta lisätään ja hyödynnetään ¥ Koulutusvientiä tehostetaan merkittävästi ¥ Muu: ___________________________________________ 12. On esitetty, että korkeakoulujen rahoitusmalleja kehitet täessä otetaan huomioon tutkimuksen hyödyntäminen ja korkeakoulujen yhteiskunnallinen vuorovaikutus. Mitä mieltä olet tavoitteesta? ¥ täysin eri mieltä ¥ osittain eri mieltä ¥ osittain samaa mieltä ¥ täysin samaa mieltä 13. Korkeakoulujen kumppanuuden hallinta on suunnitelmallista, pitkäaikaisiin sopimuksiin perustuvaa ja palautetta hyödyntävää. ¥ täysin eri mieltä ¥ osittain eri mieltä ¥ osittain samaa mieltä ¥ täysin samaa mieltä 14. Korkeakoulut hyödyntävät kansainvälisiä kumppanuuksiaan ja verkostojaan alueiden kehittämiseksi ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäämiseksi ¥ täysin eri mieltä ¥ osittain eri mieltä ¥ osittain samaa mieltä ¥ täysin samaa mieltä 130 15. Yliopistot hyötyvät ammattikorkeakoulujen kanssa tehtävästä yhteistyöstä aluekehittämisessä ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa ¥ ei lainkaan ¥ jossain määrin ¥ paljon ¥ erittäin paljon 16. Ammattikorkeakoulu tarvitsee yliopistojen tieteellistä osaamista aluekehittämisessä ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. ¥ ei lainkaan ¥ jossain määrin ¥ paljon ¥ erittäin paljon 17. Edustamani korkeakoulu on pyrkinyt järjestelmällisesti luomaan yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden toiminnoissa hyviä käytänteitä ja juurruttamaan ne toimintaalueelleen. ¥ ei lainkaan ¥ jossain määrin ¥ paljon ¥ erittäin paljon 18. Korkeakoulujen vaikuttavuutta edistävät palvelut ovat helposti kumppaneiden ja asiakkaiden saatavilla. ¥ täysin eri mieltä ¥ osittain eri mieltä ¥ osittain samaa mieltä ¥ täysin samaa mieltä ¥ en osaa sanoa 19. Yritysten viennin tukeminen on tärkeä korkeakoulujen vaikuttavuuden tehtävä. ¥ täysin eri mieltä ¥ osittain eri mieltä ¥ osittain samaa mieltä ¥ täysin samaa mieltä ¥ en osaa sanoa 20. Alueellisen innovaatioyhteistyön kehittämisen tähtäin tulisi olla globaalissa vaikuttavuudessa. ¥ täysin eri mieltä ¥ osittain eri mieltä 131 ¥ osittain samaa mieltä ¥ täysin samaa mieltä ¥ en osaa sanoa 21. Jotta aluekehittämisen tulokset johtaisivat Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseen, tulevissa EU:n rakennerahasto-ohjelmissa tulisi ¥ ohjata voimavaroja nykyistä strategisemmin valittuihin painopisteisiin ¥ painottaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa ja yhdistää näitä koulutukseen ¥ määritellä päätöksentekokriteerit valtakunnallisesti ja saada päätöksenteko läpinäkyväksi ¥ huomioida kansainvälisyys hankehakemusten arvioinnissa ja rahoituksen priorisoinnissa ¥ karsia alueelliset rajoitukset, jotka hankaloittavat eri alueiden välistä yhteistyötä ¥ valita toteuttajatahot niiden profiiliin, henkilöstön asiantuntijuuteen sekä aikaisemmalla projektitoiminnalla annettuun näyttöön perustuen ¥ rahoittaa koulutusta, joka suunnataan vastaamaan työvoiman kysyntää ja rakennemuutoksen tarpeita ¥ mahdollistaa nykyistä pitkäkestoisemmat hankkeet ¥ jokin muu asia: ___________________________________ 22. Mikä olisi mielestäsi tehokkain ja paras keino tehostaa korkeakoulujen yhteiskunnallista ja alueellista vaikuttavuutta? Perustele ehdotuksesi. _______________________________________________ _______________________________________________ _______________________________________________ _______________________________________________ 23. Vapaa sana liittyen kyselyyn, korkeakoulujen yhteiskunnalliseen ja alueelliseen vaikuttavuuteen ja sen arviointiin. _______________________________________________ _______________________________________________ _______________________________________________ _______________________________________________ Kiitos vastauksistanne! 132 KORKEAKOULUJEN ARVIOINTINEUVOSTON JULKAISUJA PUBLICATIONS OF THE FINNISH HIGHER EDUCATION EVALUATION COUNCIL 1:2000 Lehtinen, Lehtinen,E.,E.,Kess, Kess,P.,P.,Ståhle, Ståhle,P.P.&&Urponen, Urponen,K.: K.:Tampereen Tampereenyliopiston yliopistonopetuksen opetuksenarviointi arviointi 1:2000 2:2000 Cohen, Cohen,B.,B.,Jung, Jung,K.K.&&Valjakka, Valjakka,T.:T.:From FromAcademy AcademyofofFine FineArts ArtstotoUniversity. University.Same Samename, name,wider widerambitions ambitions 2:2000 3:2000 Goddard, Goddard,J.,J.,Moses, Moses,I.,I.,Teichler, Teichler,U., U.,Virtanen, Virtanen,I.I.&&West, West,P.:P.:External ExternalEngagement Engagementand andInstitutional InstitutionalAdjustment: Adjustment: 3:2000 AnEvaluation Evaluationofofthe theUniversity UniversityofofTurku Turku An 4:2000 Almefelt, Almefelt,P.,P.,Kekäle, Kekäle,T.,T.,Malm, Malm,K., K.,Miikkulainen, Miikkulainen,L.L.&&Pehu-Voima, Pehu-Voima,S.:S.:Audit AuditofofQuality QualityWork. Work.Swedish Swedish 4:2000 Polytechnic,Finland Finland Polytechnic, 5:2000 Harlio, Harlio,R.,R.,Harvey, Harvey,L.,L.,Mansikkamäki. Mansikkamäki.J.,J.,Miikkulainen, Miikkulainen,L.L.&&Pehu-Voima, Pehu-Voima,S.:S.:Audit AuditofofQuality QualityWork. Work.Central Central 5:2000 OstrobothniaPolytechnic Polytechnic Ostrobothnia 6:2000 Moitus, Moitus,S.S.(toim.): (toim.):Yliopistokoulutuksen Yliopistokoulutuksenlaatuyksiköt laatuyksiköt2001–2003 2001–2003 6:2000 7:2000 Liuhanen, Liuhanen,A.-M. A.-M.(toim.): (toim.):Neljä Neljäaikuiskoulutuksen aikuiskoulutuksenlaatuyliopistoa laatuyliopistoa2001–2003 2001–2003 7:2000 8:2000 Hara, Hara,V.V., Hyvönen, , Hyvönen,R.R., Myers, , Myers,D.D.&&Kangasniemi, Kangasniemi,J.J.(Eds.): (Eds.):Evaluation EvaluationofofEducation Educationfor forthe theInformation Information 8:2000 Industry Industry 9:2000 Jussila, Jussila,J.J.&&Saari, Saari,S.S.(Eds.): (Eds.):Teacher TeacherEducation EducationasasaaFuture-moulding Future-mouldingFactor. Factor.International InternationalEvaluation Evaluationofof 9:2000 TeacherEducation EducationininFinnish FinnishUniversities Universities Teacher 10:2000 Lämsä, Lämsä,A.A.&&Saari, Saari,S.S.(toim.): (toim.):Portfoliosta Portfoliostakoulutuksen koulutuksenkehittämiseen. kehittämiseen.Ammatillisen Ammatillisenopettajankoulutuksen opettajankoulutuksen 10:2000 arviointi arviointi 11:2000 Korkeakoulujen Korkeakoulujenarviointineuvoston arviointineuvostontoimintasuunnitelma toimintasuunnitelma2000–2003 2000–2003 11:2000 12:2000 Finnish FinnishHigher HigherEducation EducationEvaluation EvaluationCouncil CouncilAction ActionPlan Planfor for2000–2003 2000–2003 12:2000 13:2000 Huttula, Huttula,T.T.(toim.): (toim.):Ammattikorkeakoulujen Ammattikorkeakoulujenkoulutuksen koulutuksenlaatuyksiköt laatuyksiköt2000 2000 13:2000 14:2000 Gordon, Gordon,C., C.,Knodt, Knodt,G., G.,Lundin, Lundin,R.,R.,Oger, Oger,O.O.&&Shenton, Shenton,G.: G.:Hanken HankenininEuropean EuropeanComparison. Comparison.EQUIS EQUIS 14:2000 EvaluationReport Report Evaluation 15:2000 Almefelt, Almefelt,P.,P.,Kekäle, Kekäle,T.,T.,Malm, Malm,K., K.,Miikkulainen, Miikkulainen,L.L.&&Kangasniemi, Kangasniemi,J.:J.:Audit AuditofofQuality QualityWork. Work.Satakunta Satakunta 15:2000 Polytechnic Polytechnic 16:2000 Kells, Kells,H.R., H.R.,Lindqvist, Lindqvist,O.O.V.V.&&Premfors, Premfors,R.:R.:Follow-up Follow-upEvaluation Evaluationofofthe theUniversity UniversityofofVaasa. Vaasa.Challenges Challengesofof 16:2000 smallregional regionaluniversity university aasmall 17:2000 Mansikkamäki, Mansikkamäki,J.,J.,Kekäle, Kekäle,T.,T.,Miikkulainen, Miikkulainen,L.L., Stone, , Stone,J.,J.,Tolppi, Tolppi,V.-M. V.-M.&&Kangasniemi, Kangasniemi,J.:J.:Audit AuditofofQuality QualityWork. Work. 17:2000 TamperePolytechnic Polytechnic Tampere 18:2000 Baran, Baran,H., H.,Gladrow, Gladrow,W. W., Klaudy, , Klaudy,K.K., Locher, , Locher,J.J.P.P.,Toivakka, ,Toivakka,P.P.&&Moitus, Moitus,S.:S.:Evaluation EvaluationofofEducation Educationand and 18:2000 ResearchininSlavonic Slavonicand andBaltic BalticStudies Studies Research 19:2000 Harlio, Harlio,R.R., Kekäle, , Kekäle,T.T., Miikkulainen, , Miikkulainen,L.L.&&Kangasniemi, Kangasniemi,J.:J.:Laatutyön Laatutyönauditointi. auditointi.Kymen Kymenlaakson laaksonammatti ammatti- 19:2000 korkeakoulu korkeakoulu 20:2000 Mansikkamäki, Mansikkamäki,J.,J.,Kekäle, Kekäle,T.,T.,Kähkönen, Kähkönen,J.,J.,Miikkulainen, Miikkulainen,L.,L.,Mäki, Mäki,M. M.&&Kangasniemi, Kangasniemi,J.:J.:Laatutyön Laatutyönauditointi. auditointi. 20:2000 Pohjois-Savonammattikorkeakoulu ammattikorkeakoulu Pohjois-Savon 21:2000 Almefelt, Almefelt,P.,P.,Kantola, Kantola,J.,J.,Kekäle, Kekäle,T.,T.,Papp, Papp,I.,I.,Manninen, Manninen,J.J.&&Karppanen, Karppanen,T.:T.:Audit AuditofofQuality QualityWork. Work.South SouthCarelia Carelia 21:2000 Polytechnic Polytechnic 1:2001 Valtonen, Valtonen,H.: H.:Oppimisen Oppimisenarviointi arviointiSibelius-Akatemiassa Sibelius-Akatemiassa 1:2001 2:2001 Laine, Laine,1.,1.,Kilpinen, Kilpinen,A.,A.,Lajunen, Lajunen,L.,L.,Pennanen, Pennanen,J.,J.,Stenius, Stenius,M., M.,Uronen, Uronen,P.P.&&Kekäle, Kekäle,T.:T.:MaanpuolustuskorkeaMaanpuolustuskorkea2:2001 koulunarviointi arviointi koulun 3:2001 Vähäpassi, Vähäpassi,A.A.(toim.): (toim.):Erikoistumisopintojen Erikoistumisopintojenakkreditointi akkreditointi 3:2001 |kspertizaobrazowaniq obrazowaniqii 4:2001 Baran, Baran,H., H.,Gladrow, Gladrow,W. W., Klaudy, , Klaudy,K.K., Locher, , Locher,J.J.P.P.,Toivakka, ,Toivakka,P.P.&&Moitus, Moitus,S.:S.:|kspertiza 4:2001 nau^no-issledowatelxskojraboty rabotyw woblasti oblastislawistiki slawistikiiibaltistiki baltistiki(Ekspertiza (Ekspertizaobrazovanija obrazovanijai i nau^no-issledowatelxskoj nau` ć no-issledovatelskojraboty rabotyv voblasti oblastislavistiki slavistikii ibaltistiki) baltistiki) nau` ć no-issledovatelskoj 5:2001 Kinnunen, Kinnunen,J.:J.:Korkeakoulujen Korkeakoulujenalueellisen alueellisenvaikuttavuuden vaikuttavuudenarviointi. arviointi.Kriteerejä Kriteerejävuoro vuorovaikutteisuuden vaikutteisuuden 5:2001 arvottamiselle arvottamiselle 6:2001 Löfström, Löfström,E.:E.:Benchmarking Benchmarkingkorkeakoulujen korkeakoulujenkieltenopetuksen kieltenopetuksenkehittämisessä kehittämisessä 6:2001 7:2001 Kaartinen-Koutaniemi, Kaartinen-Koutaniemi,M.: M.:Korkeakoulu Korkeakouluopiskelijoiden opiskelijoidenharjoittelun harjoittelunkehittäminen. kehittäminen.Helsingin Helsinginyliopiston, yliopiston, 7:2001 Diakonia-ammattikorkeakoulunjajaLahden Lahdenammattikorkeakoulun ammattikorkeakoulunbenchmarking-projekti benchmarking-projekti Diakonia-ammattikorkeakoulun 8:2001 Huttula, Huttula,T.T.(toim.): (toim.):Ammattikorkeakoulujen Ammattikorkeakoulujenaluekehitysvaikutuksen aluekehitysvaikutuksenhuippuyksiköt huippuyksiköt2001 2001 8:2001 9:2001 Welander, Welander,C.C.(red.): (red.):Den Densynliga synligayrkeshögskolan. yrkeshögskolan.Ålands Ålandsyrkeshögskola. yrkeshögskola. 9:2001 10:2001 Valtonen, Valtonen,H.: H.:Learning LearningAssessment Assessmentatatthe theSibelius SibeliusAcademy Academy 10:2001 11:2001 Ponkala, Ponkala,O.O.(toim.): (toim.):Terveysalan Terveysalankorkeakoulutuksen korkeakoulutuksenarvioinnin arvioinninseuranta seuranta 11:2001 12:2001 Miettinen, A. & Pajarre, E.:Tuotantotalouden koulutuksen arvioinnin seuranta 13:2001 Moitus, S., Huttu, K., Isohanni, I., Lerkkanen, J., Mielityinen, I.,Talvi, U., Uusi-Rauva, E. & Vuorinen, R.: Opintojen ohjauksen arviointi korkeakouluissa 14:2001 Fonselius, J., Hakala, M. K. & Holm, K. : Evaluation of Mechanical Engineering Education at Universities and Polytechnics 15:2001 Kekäle,T. (ed.): A Human Vision with Higher Education Perspective.Institutional Evaluation of the Humanistic Polytechnic 1:2002 Kantola, I. (toim.): Ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon kokeilulupahakemusten arviointi 2:2002 Kallio, E.:Yksilöllisiä heijastuksia.Toimiiko yliopisto-opetuksen paikallinen itsearviointi? 3:2002 Raivola, R., Himberg,T., Lappalainen, A., Mustonen, K. & Varmola,T.: Monta tietä maisteriksi. Yliopistojen maisteriohjelmien arviointi 4:2002 Nurmela-Antikainen, M., Ropo, E., Sava, I. & Skinnari, S.: Kokonaisvaltainen opettajuus. Steinerpedagogisen opettajankoulutuksen arviointi 5:2002 Toikka, M. & Hakkarainen, S.: Opintojen ohjauksen benchmarking tekniikan alan koulutusohjelmissa. Kymenlaakson, Mikkelin ja Pohjois-Savon ammattikorkeakoulut 6:2002 Kess, P., Hulkko, K., Jussila, M., Kallio, U., Larsen, S. , Pohjolainen,T. & Seppälä, K.: Suomen avoin yliopisto. Avoimen yliopisto-opetuksen arviointiraportti 7:2002 Rantanen,T., Ellä, H., Engblom, L.-Å., Heinonen, J., Laaksovirta,T., Pohjanpalo, L., Rajamäki,T. & Woodman, J.: Evaluation of Media and Communication Studies in Higher Education in Finland 8:2002 Katajamäki, H., Artima, E., Hannelin, M., Kinnunen, J., Lyytinen, H. K., Oikari, A. & Tenhunen, M.-L.: Mahdollinen korkeakouluyhteisö. Lahden korkeakouluyksiköiden alueellisen vaikuttavuuden arviointi 9:2002 Kekäle,T. & Scheele, J.P: With care. Institutional Evaluation of the Diaconia Polytechnic 10:2002 Härkönen, A., Juntunen, K. & Pyykkönen, E.-L. : Kajaanin ammattikorkeakoulun yrityspalveluiden benchmarking 11:2002 Katajamäki, H. (toim.): Ammattikorkeakoulut alueidensa kehittäjinä. Näkökulmia ammattikorkeakoulujen aluekehitystehtävän toteutukseen 12:2002 Huttula,T. (toim.): Ammattikorkeakoulujen koulutuksen laatuyksiköt 2002–2003 13:2002 Hämäläinen, K. & Kaartinen-Koutaniemi, M. (toim.): Benchmarking korkeakoulujen kehittämisvälineenä 14:2002 Ylipulli-Kairala, K. & Lohiniva,V. (eds.): Development of Supervised Practice in Nurse Education. Oulu and Rovaniemi Polytechnics 15:2002 Löfström, E., Kantelinen, R., Johnson, E., Huhta, M., Luoma, M., Nikko,T., Korhonen, A., Penttilä, J., Jakobsson, M. & Miikkulainen, L.: Ammattikorkeakoulun kieltenopetus tienhaarassa. Kieltenopetuksen arviointi Helsingin ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakouluissa 16:2002 Davies, L., Hietala, H., Kolehmainen, S., Parjanen, M. & Welander, C.: Audit of Quality Work.Vaasa Polytechnic 17:2002 Sajavaara, K., Hakkarainen, K. , Henttonen, A., Niinistö, K., Pakkanen,T. , Piilonen, A.-R. & Moitus, S.: Yliopistojen opiskelijavalintojen arviointi 18:2002 Tuomi, O. & Pakkanen, P.:Towards Excellence in Teaching. Evaluation of the Quality of Education and the Degree Programmes in the University of Helsinki 1:2003 Sarja, A., Atkin, B. & Holm, K.: Evaluation of Civil Engineering Education at Universities and Polytechnics 2:2003 Ursin, J. (toim.):Viisi aikuiskoulutuksen laatuyliopistoa 2004–2006 3:2003 Hietala, H., Hintsanen,V., Kekäle,T., Lehto, E., Manninen, H. & Meklin, P.: Arktiset haasteet ja mahdollisuudet. Rovaniemen ammattikorkeakoulun kokonaisarviointi 4:2003 Varis,T. & Saari, S. (Eds.): Knowledge Society in Progress – Evaluation of the Finnish Electronic Library – FinELib 5:2003 Parpala, A. & Seppälä, H. (toim.):Yliopistokoulutuksen laatuyksiköt 2004–2006 6:2003 Kettunen, P., Carlsson, C., Hukka, M., Hyppänen,T., Lyytinen, K., Mehtälä, M., Rissanen, R., Suviranta, L. & Mustonen, K.: Suomalaista kilpailukykyä liiketoimintaosaamisella. Kauppatieteiden ja liiketalouden korkeakoulutuksen arviointi 7:2003 Kauppi, A. & Huttula,T. (toim.): Laatua ammattikorkeakouluihin 8:2003 9:2003 10:2003 11:2003 12:2003 13:2003 14:2003 15:2003 16:2003 17:2003 Parjanen, M.: Amerikkalaisen opiskelija-arvioinnin soveltaminen suomalaiseen yliopistoon Sarala, U. & Seppälä, H.: (toim.): Hämeen ammattikorkeakoulun kokonaisarviointi Kelly‚ J., Bazsa, G. & Kladis, D.: Follow-up review of the Helsinki University of Technology Goddard, J., Asheim, B., Cronberg,T. & Virtanen, I.: Learning Regional Engagement. A Re-evaluation of the Third Role of Eastern Finland universities Impiö, 1., Laiho, U.-M., Mäki, M., Salminen, H., Ruoho, K.,Toikka, M. & Vartiainen, P.: Ammattikorkeakoulut aluekehittäjinä. Ammattikorkeakoulujen aluekehitysvaikutuksen huippuyksiköt 2003–2004 Cavallé, C., de Leersnyder, J.-M.,Verhaegen, P. & Nataf, J.-G. : Follow-up review of the Helsinki School of Economics. An EQUIS re-accreditation Kantola, I. (toim.): Harjoittelun ja työelämäprojektien benchmarking Ala-Vähälä,T.: Hollannin peili. Ammattikorkeakoulujen master-tutkinnot ja laadunvarmistus Goddard, J.,Teichler, U.,Virtanen, I.,West, P. & Puukka, J.: Progressing external engagement. A re-evaluation of the third role of the University of Turku Baran, H.,Toivakka, P. & Järvinen, J.: Slavistiikan ja baltologian koulutuksen ja tutkimuksen arvioinnin seuranta 1:2004 Kekäle,T., Heikkilä, J., Jaatinen, P., Myllys, H., Piilonen, A.-R., Savola, J.,Tynjälä, P. & Holm, K.: Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokokeilu. Käynnistysvaiheen arviointi 2:2004 Ekholm, L., Stenius, M., Huldin, H., Julkunen, I., Parkkonen, J., Löfström, E., Metsä, K.: NOVA ARCADA – Sammanhållning, decentralisering, gränsöverskridande. Helhetsutvärdering av Arcada – Nylands svenska yrkeshögskola 2003 3:2004 Hautala, J.:Tietoteollisuusalan koulutuksen arvioinnin seuranta 4:2004 Rauhala, P., Karjalainen, A., Lämsä, A.-M., Valkonen, A., Vänskä, A. & Seppälä, H.: Strategiasta koulutuksen laatuun.Turun ammattikorkeakoulun kokonaisarviointi 5:2004 Murto, L., Rautniemi, L., Fredriksson, K., Ikonen, S., Mäntysaari, M., Niemi, L., Paldanius, K., Parkkinen, T.,Tulva,T., Ylönen, F. & Saari, S.: Eettisyyttä, elastisuutta ja elämää. Yliopistojen sosiaalityön ja ammattikorkeakoulujen sosiaalialan arviointi yhteistyössä työelämän kanssa 6:2004 Ståhle, P., Hämäläinen, K., Laiho, K., Lietoila, A., Roiha, J.,Weijo, U. & Seppälä, H.:Tehokas järjestelmä – elävä dialogi. Helian laatutyön auditointi 7:2004 Korkeakoulujen arviointineuvoston toimintakertomus 2000–2003 8:2004 Luopajärvi,T., Hauta-aho, H., Karttunen, P., Markkula, M., Mutka, U. & Seppälä, H.: Perämerenkaaren ammattikorkeakoulu? Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kokonaisarviointi 9:2004 Moitus, S. & Seppälä, H.: Mitä hyötyä arvioinneista? Selvitys Korkeakoulujen arviointineuvoston 1997–2003 toteuttamien koulutusala-arviointien käytöstä 10:2004 Moitus, S. & Saari, S.: Menetelmistä kehittämiseen. Korkeakoulujen arviointineuvoston arviointimenetelmät vuosina 1996–2003 11:2004 Pratt, J., Kekäle,T., Maassen, P., Papp, I., Perellon, J. & Uitti, M.: Equal, but Different – An Evaluation of the Postgraduate Studies and Degrees in Polytechnics – Final Report 1:2005 Niinikoski, S. (toim.): Benchmarking tutkintorakennetyön työkaluna 2:2005 Ala-Vähälä,T.: Korkeakoulutuksen ulkoisen laadunvarmistuksen järjestelmät Ranskassa 3:2005 Salminen, H. & Kajaste, M. (toim.): Laatua, innovatiivisuutta ja proaktiivisuutta. Ammattikorkeakoulujen koulutuksen laatuyksiköt 2005–2006 4:2005 Korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien auditointi. Auditointikäsikirja vuosille 2005–2007 5:2005 Auditering av högskolornas kvalitetssäkringssystem. Auditeringshandbok för åren 2005–2007 1:2006 Dill, D.D., Mitra, S. K., Siggaard Jensen, H., Lehtinen, E., Mäkelä,T., Parpala, A., Pohjola, H., Ritter, M. A. & Saari, S.: PhD Training and the Knowledge-Based Society. An Evaluation of Doctoral Education in Finland 2:2006 Antikainen, E.-L., Honkonen, R., Matikka, O., Nieminen, P.,Yanar, A. & Moitus, S.: Mikkelin ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 3:2006 Kekäle,T., Ilolakso, A., Katajavuori, N.,Toikka, M. & Isoaho, K.: Kuopion yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 4:2006 Audits of Quality Assurance Systems of Finnish Higher Education Institutions. Audit Manual for 2005–2007 5:2006 Rauhala, P., Kotila, H., Linko, L., Mulari, O., Rautonen, M. & Moitus, S.; Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 6:2006 Hämäläinen, K., Kantola, I., Marttinen, R., Meriläinen, M., Mäki, M. & Isoaho, K.: Jyväskylän ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 7:2006 Kekäläinen, H.: (toim.)Neljä aikuiskoulutuksen laatuyliopistoa 2007–2009 8:2006 Yliopistokoulutuksen laatuyksiköt 2007–2009 9:2006 Ojala, I. & Vartiainen, P.: Kolmen yliopiston opetuksen kehittämistoiminnan vaikuttavuus. Lapin yliopiston, Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja Vaasan yliopiston opetuksen kehittämistoiminnan vaikuttavuuden benchmarking-arviointi 10:2006 Lappalainen, M. & Luoto, L.: Opetussuunnitelmaprosessit yliopistoissa 11:2006 Levänen, K.,Tervonen, S., Suhonen, M. & Stigell, L.:Verkko-opintojen mitoituksen arviointi 12:2006 Vuorela, P., Kallio, U., Pohjolainen,T., Sylvander,T. & Kajaste, M.; Avoimen yliopiston arvioinnin seurantaraportti 13:2006 Käyhkö, R., Hakamäki, S., Kananen, M., Kavonius,V., Pirhonen, J., Puusaari, P., Kajaste, M. & Holm, K.: Uudenlaista sankaruutta. Ammattikorkeakoulujen aluekehitysvaikutuksen huippuyksiköt 2006–2007 14:2006 Malm, K., Lavonius, H., Nystén, P., Santavirta, N. & Cornér, S.: Auditering av Svenska yrkeshögskolans kvalitetssäkringssystem 15:2006 Papp, I., Carolan, D., Handal, G., Lindesjöö, E., Marttinen, R., Mustonen,V. & Isoaho, K.: Audit of the quality assurance system of Seinäjoki Polytechnic 16:2006 Alaniska, H. (toim.): Opiskelija opetuksen laadunarvioinnissa 17:2006 Pyykkö, R., Keränen, P., Lahti, M., Mikkola, A., Paasonen, S. & Holm, K.: Media- ja viestintäalan seuranta 1:2007 Karppanen, E.,Tornikoski, E.,Töytäri, R., Urponen, H., Uusitalo,T., Holm, K.: Lahden ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 2:2007 Liljander, J.-P., Heikkilä, J., Lappalainen, M., Nystén, P., Sulameri,T. & Kajaste, M.: Savoniaammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 3:2007 Wahlbin, C., Heikkilä, J., Hellberg, M., Lindroos, P., Nybom, J. & Cornér, S.: Auditering av Svenska handelshögskolans kvalitetssäkringssystem 4:2007 Jokinen,T., Malinen, H., Mäki, M., Nokela, J., Pakkanen, P. & Kekäläinen, H.:Tampereen teknillisen yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 5:2007 Saari, S. (toim.): Korkeakouluopiskelija yhteiskunnallisena toimijana. Kansallinen benchmarkingarviointi 6:2007 Korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien auditointi. Uusinta-auditoinnin käsikirja 2007–2009 – Auditering av högskolornas kvalitetssäkringssystem. Handbok för förnyad auditering 2007–2009 – Audits of the quality assurance systems of higher education institutions. Manual for Re-Audits 2007–2009 7:2007 Korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien auditointi. Auditointikäsikirja vuosille 2008–2011 8:2007 Seppälä, K., Rinne, R. & Trapp, H. (eds.): Connecting Research and Client. Finnish Experience of Quality Enhancement in University Lifelong Learning 9:2007 Auditering av högskolornas kvalitetssäkringssystem. Auditeringshandbok för åren 2008–2011 10:2007 Audits of Quality Assurance Systems of Finnish Higher Education Institutions. Audit Manual for 2008–2011 11:2007 Toikka, M., Aarrevaara,T., Isotalo, J., Peltokangas, N., Raij, K., Hiltunen, K. & Holm, K.: Kajaanin ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 1:2008 Ståhle, P., Karppanen, E., Kiiskinen, N., Okkonen,T., Saxén, H., Uusi-Rauva, E., Holm, K.& Seppälä, H.: Teknillisen korkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 2:2008 Vuorio, E., Huttula,T., Kukkonen, J., Kurtakko, K., Malm, K., Mikkola, A., Mäki, M., Rekilä, E.,Yanar, A., Kekäläinen, H., Moitus, S. & Mustonen, K.: Helsingin yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 3:2008 Aaltonen, E., Anoschkin, E., Jäppinen, M., Kotiranta,T.,Wrede, G. H. & Hiltunen, K.: Sosiaalityön ja sosiaalialan koulutuksen nykytila ja kehittämishaasteet – Yliopistojen sosiaalityön ja ammattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutuksen seuranta-arviointi 4:2008 Leppisaari, I., Ihanainen, P., Nevgi, A.,Taskila,V.-M.,Tuominen,T. & Saari, S.: Hyvässä kasvussa – Yhdessä kehittäen kohti ammattikorkeakoulujen laadukasta verkko-opetusta 5:2008 Hiltunen, K. & Kekäläinen, H.: Benchmarking korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien kehittämisessä – Laadunvarmistusjärjestelmien benchmarking-hankkeen loppuraportti 6:2008 Rauhala, P., Liljander, J.-P., Mulari, O. & Moitus, S.: Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän uusinta-auditointi 7:2008 Korkeakoulujen arviointineuvoston toimintasuunnitelma 2008–2009 8:2008 Hintsanen,V., Höynälänmaa, M., Järvinen, M.-R., Karjalainen, A., Peltokangas, N. & Hiltunen, K.:Vaasan ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 9:2008 Rekilä, E., Heikkilä, J., Kääpä, P., Seppälä, M.,Virtanen,T., Öberg, J., Moitus, S. & Mustonen, K.: Tampereen yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 10:2008 Luoma, M., Daniel, H.D., Kristensen, B., Pirttilä, A.,Vaisto, L.,Wahlén, S., Mustonen, K. & Seppälä, H.: Audit of the quality assurance system of Helsinki School of Economics 11:2008 Stenius, M. Ansala, L., Heino, J., Käyhkö, R., Lempa, H., Niemelä, J., Holm, K. & Seppälä, H.:Turun yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 1:2009 Helander, E., Ahola, J., Huttunen, J., Lahtinen, M., Okko, P., Suomalainen, H.,Virtanen, I., Holm, K. & Mustonen, K.: Lisää yhteistyötä alueiden parhaaksi.Yliopistokeskusten arviointi 2:2009 Saarela, M., Jaatinen, P., Juntunen, K., Kauppi, A., Otala, L.,Taskila,V.-M., Holm, K. & Kajaste, M.: Ammattikorkeakoulujen koulutuksen laatuyksiköt 2008–2009 3:2009 Hiltunen, K. (ed.): Centres of Excellence in Finnish University Education 2010–2012 4:2009 Harmaakorpi,V., Furu, P.,Takala, M.,Tenhunen, M.-L.,Westersund, C. & Holm, K.:Turun kauppakorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 5:2009 Pirttilä, A., Keränen, P., Pirnes, H.,Tiilikka, A.-M.,Virtanen, A. & Seppälä, H.:Tampereen ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 6:2009 Malinen, H., Hallikainen, J., Karttunen, P., Majander, M., Pudas, M. & Mustonen, K.: Satakunnan ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 7:2009 Suntioinen, S., Myller, E., Nieminen, P., Pohjolainen, S.,Wahlgrén, A., Kajaste, M. & Moitus, S.: Lappeenrannan teknillisen yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 8:2009 Urponen, H., Kinnunen, J., Levä, K., Nieminen, R., Raij, K., Seppälä, M. & Hiltunen, K.: Jyväskylän yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 9:2009 Papp, I., Lindesjöö, E.,Töytäri, R. & Seppälä, H.: Re-audit of the Quality Assurance System of the Seinäjoki University of Applied Sciences 10:2009 Kantola, I., Keto, U. & Nykänen, M: Avaimia arvioinnin tehokkaampaan hyödyntämiseen – Turun ja Mikkelin ammattikorkeakoulujen benchmarking 11:2009 Heikkilä, J., Lappalainen, M., Mulari, O. & Kajaste, M: Savonia-ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän uusinta-auditointi 12:2009 Hulkko, P.,Virtanen, A., Lampelo, S.,Teckenberg,T.,Vieltojärvi, M., Saarilammi, M.-L. & Mustonen, K.: Diakonia-ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 13:2009 Hiltunen, A.-M, Uusitalo, E., Hietanen, O., Hyyryläinen,T., Kettunen, S. & Söderlund, S.: Dynaaminen laatunäkemys – kolmen yliopistoverkoston kehittävä vertaisarviointi 14:2009 Moitus, S.: Analyysi korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien auditointien tuloksista vuosilta 2005–2008 15:2009 Järvinen, M.-R., Granö, P., Huhtamo, E., Kettunen, A., Laaksonen, E., Holm, K. & Holopainen, H.: Taideteollisen korkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 16:2009 Andersson, Ö., Cornér, S., Heikkilä, J., Huldin, H.,Lejonqvist, G.-B. & Lundin, K.: Auditering av kvalitetssäkringssystemet vid Högskolan på Åland 17:2009 Antikainen, E.-L., Eskelinen, H., Mäki, M., Nykänen, M.,Taskila,V.-M. & Mustonen, K.: Rovaniemen ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 18:2009 Aarrevaara,T.,Toikka, M., Apajalahti, H., Huttula,T., Mäkilä, M., Kajaste, M. & Saarilammi, M.-L: Lapin yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 1:2010 Auvinen, P., Kauppi, A., Kotila, H., Loikkanen, A., Markus, A., Holm, K. & Kajaste, M.: Ammattikorkeakoulujen koulutuksen laatuyksiköt 2010–2012 2:2010 Hintsanen,V., Luukka, M.-R., Lounasmeri,T., Majander, M., Renvall, J., Holopainen, H. & Hiltunen, K.: Turun ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 3:2010 External Review of Finnish Higher Education Evaluation Council. Self-evaluation report 4:2010 Lundqvist, R., Löfström, E., Hokkanen, A., Lindesjöö, E.,Westermarck, C.-M., Raaheim, A. & Lundin, K.: Auditering av kvalitetssäkringssystemet vid Åbo Akademi 5:2010 Korkeakoulujen arviointineuvoston toimintakertomus toimikaudelta 2008–2009 6:2010 Okko, P., Pirttilä, A., Ansala, L., Immonen, H., Uusitalo,T. & Saarilammi, M.-L.: Oulun yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 7:2010 Virtanen,T., Ahonen, H., Ahonen, H., Koski, P., Lähteenmäki, J. & Mustonen, K.:Teatterikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 8:2010 Korkeakoulujen arviointineuvoston toimintasuunnitelma 2010–2013 9:2010 Rådet för utvärdering av högskolorna:Verksamhetsplan 2010–2013 10:2010 Finnish Higher Education Evaluation Council: Plan of action 2010–2013 11:2010 Karppanen, E., Kiiskinen, N., Urponen, H., Uusi-Rauva, E., Holm, K. & Mattila, J.:Teknillisen korkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän uusinta-auditointi 12:2010 Varmola,T., Granö, P., Hyvönen, U., Klemettinen,T., Lippus, U., Salo,T., Mattila, J., Seppälä, H.: SibeliusAkatemian laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 13:2010 Virtanen, A., Aaltonen, M., Markus, A., Oresto, J., Rytkönen, P. & Saarilammi, M.-L.: HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 14:2010 Lähdeniemi, M., Hulkko, P., Lappalainen, A., Mäkitalo, J., Suviranta, L. & Mustonen, K.: Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 15:2010 Moitus, S.: Analysis on FINHEEC Audit Outcomes 2005–2008 16:2010 Korkeakoulujen laatujärjestelmien auditointikäsikirja vuosiksi 2011–2017 17:2010 Niemelä, J., Ahola, S., Blomqvist, C., Juusola, H., Karjalainen, M., Liljander, J.-P., Mielityinen, I., Oikarinen, K., Moitus, S. & Mattila, J.:Tutkinnonuudistuksen arviointi 2010 18:2010 Lampelo, S., Kainulainen, S.,Turunen, J.,Viljanen, J.,Yanar, A., Mattila, J. & Saarilammi, M.-L.: Laurea-ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 1:2011 Tornikoski, E., Korhonen, K., Okkonen, E., Rantakangas,T.-M.,Tarkkanen, J., Holm, K. & Mattila, J.: Saimaan ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 2:2011 Okko, P., Immonen, H., Kolehmainen, S., Levä, K., Seppälä, M., Kajaste, M. & Mustonen, K.: Maanpuolustuskorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 3:2011 Audit manual for the quality systems of higher education institutions 2011–2017 4:2011 Auditeringshandbok för högskolornas kvalitetssystem för åren 2011–2017 5:2011 Aarrevaara,T., Aaltonen, M., Ansala, L., Huttunen, J., Ryynänen-Karjalainen, L., Saarilammi, M.-L. & Talvinen, K.: Itä-Suomen yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 6:2011 Malinen, H., Puolanne, E., Sorvisto, M., Suomalainen, M.,Takala, M., Mustonen, K. & Östman, K.: Hämeen ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 7:2011 Haapakorpi, A.: Auditointiprosessi ja sen vaikutukset yliopistossa 8:2011 Ala-Vähälä,T.: Mitä auditointi tekee? Tutkimus korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien auditointien vaikutuksista 9:2011 Haakstad, J., Findlay, P., Loukkola,T., Nazaré, M. H. & Schneijderberg, C.: Report of the panel of the review of the Finnish Higher Education Evaluation Council 10:2011 Pirttilä, A., Olausson, C., Autio, J., Kinnunen, M., Raaheim, A., Östman, K. & Holm, K.: Auditering av kvalitetssäkringssystemet vid Arcada – Nylands svenska yrkeshögskola 11:2011 Hulkko, P., Kanniainen, J.-P., Nurkka, A., Uusitalo,T.,Westerlund, H., Mattila, J. & Östman, K.: Metropolia Ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 12:2011 Tarkkanen,T., Lappalainen, A., Kerttu Oikarinen, Rautiainen, M., Ryhänen, K., Mattila, J. & Mustonen, K.: Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 13:2011 Karttunen, P., Jokisalo, S., Kettunen, P., Oresto, J., Ruohonen, M.,Talvinen, K. & Mustonen, K.: Humanistisen ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 14:2011 Urponen, H., Eskelinen, H., Mattila, M., Saarela, M.,Vornanen, J., Moitus, S. & Saarilammi, M.-L.: Kuvataideakatemian laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 15:2011 Niemi, H., Aittola, H., Harmaakorpi,V., Lassila, O., Svärd, S.,Ylikarjula, J., Hiltunen, K. & Talvinen, K.: Tohtorikoulutuksen rakenteet muutoksessa.Tohtorikoulutuksen kansallinen seuranta-arviointi 16:2011 Maassen, P., Spaapen, J., Kallioinen, O., Keränen, P., Penttinen, M.,Wiedenhofer, R. & Kajaste, M.: Evaluation of research, development and innovation activities of Finnish universities of applied sciences: A Preliminary report 1:2012 2:2012 3:2012 4:2012 5:2012 6:2012 7:2012 8:2012 9:2012 10:2012 11:2012 12:2012 13:2012 14:2012 15:2012 16:2012 Granö, P., Elonen, A., Kauppi, A. & Holm, K.: Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun uusintaauditointi Pekkarinen, E., Grandin, A., Kreus, J., Levä, K., Suntioinen, S., Mustonen, K. & Kajaste, M.: Poliisiammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi Niemelä, J., Kivistö, J., Lindblad, P., Räisänen, A.,Wahlgrén, A., Holm, K. & Saarilammi, M.-L.: Vaasan yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi Virtanen,T., Järvinen, M.-R, Karppanen, E., Mäkipää, A. & Moitus, S.:Tampereen yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän uusinta-auditointi Nykänen, M., Aaltonen, M., Männistö,T., Puusaari, P., Sneck, M.,Talvinen, K. & Saarilammi, M.-L.: Oulun seudun ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi Niemelä, J., Ahola, S., Blomqvist, C., Juusola, H., Karjalainen, M., Liljander, J.-P., Mielityinen, I., Oikarinen, K., Moitus, S., Mattila, J.;Teichler, U.: Evaluation of the Bologna Process Implementation in Finland Maassen, P., Kallioinen, O., Keränen, P., Penttinen, M., Spaapen, J.,Wiedenhofer, R., Kajaste, M, & Mattila, J.: From the bottom up – Evaluation of RDI activities of Finnish Universities of Applied Sciences Paaso, J., Markus, A., Göthberg, P., Lindesjöö, E.,Tulijoki, J.-P., Östman, K., Holm, K. & Nordblad, M.: Auditering av Yrkeshögskolan Novia 2012 Andersson, Ö., Lejonqvist, G.-B., Lindblad, P., Holm, K. & Nordblad, M.: Förnyad auditering av kvalitetssäkringssystemet vid Högskolan på Åland Virtanen, A., Keränen, H., Murtovuori, J., Rutanen, J.,Yanar, A., Hiltunen, K., Saarilammi, M.-L.: Kymenlaakson ammattikorkeakoulun auditointi 2012 Talvinen, K.: Enhancing Quality. Audits in Finnish Higher Education Institutions 2005–2012 Lyytinen, A., Kohtamäki,V., Pekkola, E., Kivistö, J. & Hölttä, S.: Korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyön laadunhallinta: nykytilan kartoitus ja tulevat haasteet Raaheim, A. & Karjalainen, A.: Centres of excellence in university education – Finland 1999–2012. An evaluation Korkeakoulujen laatujärjestelmien auditointikäsikirja vuosiksi 2011–2017 Audit manual for the quality systems of higher education institutions 2011–2017 Auditeringshandbok för högskolornas kvalitetssystem för åren 2011–2017 1:2013 Antikainen, E.-L., Auvinen, P., Huikuri, S., Pieti,T., Seppälä, K., Saarilammi, M.-L. & Apajalahti,T.: Mikkelin ammattikorkeakoulun auditointi 2013 2:2013 Välimaa, J., Fonteyn, K., Garam, I., van den Heuvel, E., Linza, C., Söderqvist, M.,Wolff, J. U. & Kolhinen, J.: An evaluation of international degree programmes in Finland 3:2013 Urponen, H., Hyvönen, U., Karjalainen, A., Salo,T. & Hiltunen, K.: Sibelius-Akatemian uusinta-auditointi 2013 4:2013 Hazelkorn, E., Härkönen, O., Jungblut, J., Kallioinen, O., Pausits, A., Moitus, S. & Nordblad, M.: Audit of JAMK University of Applied Sciences 2013