Vakuutuskuntoutus 2/2012

VakuutusKuntoutus
Lehti kuntoutusalan ammattilaisille
tä
Aluetyoötta
10 vu
Koulutuksella oman
elämän ohjaamoon
2/2012
Miten pelastaa nuoret
kuntoutukselta?
Y
Päätoimittaja Juha Mikkola
hä useammalle VKK:n asiakkaallekin sosiaaliset ongelmat ja ajautuminen yhteiskunnan marginaaliin ovat arkitodellisuutta. Otetaan yksi
esimerkki: nuori, joka 18-vuotiaana sai pahat vasemman jalan vammat,
työkokemusta puolentoista kuukauden ajalta, suonensisäisten huumeiden käyttöä, B- ja C-hepatiitti, keskenjäänyt ravintoala-alan peruskoulutus, parhaillaan avovankilassa. Siinä on haastetta kerrakseen kuntoutussuunnittelijalle
– miten saada tällainen nuori takaisin työelämään? Ainakin tarvitaan reviirien rajat ylittävää yhteistyötä: yhteisneuvotteluja, terveydenhuollon kuntoutussuunnitelmia, aktivointisuunnitelmia, sosiaalityön suunnitelmaa, asumisjärjestelyjä, velka­
neuvontaa, kuntouttavaa työtoimintaa, työpajatoimintaa ja niin edelleen.
Valitettavasti kuntoutujien moniongelmaisuus yleistyy jatkuvasti.Työmme olisi
paljon helpompaa, jos Suomessa kyettäisiin sellaisiin sosiaalipoliittisiin ratkaisuihin,
joilla resursseja, vaikka rajallisiakin, kohdennettaisiin nimenomaan ennaltaehkäisevään sosiaalityöhön. Tällöin ehkä alussa kuvattua päihteiden käytöstä seurannutta liikennevahinkoa ei olisi sattunutkaan, tai ainakin kuntoutusohjelman aikaan­
saaminen olisi helpompaa.
Ikävä kyllä yhteisiä varojamme näyttää olevan helpommin saatavissa o
­ ngelmien
korjaamiseen kuin niiden ehkäisyyn, etenkin kun monet elämässä kiinnipitävät toimet ovat niin arkipäiväisiä, että niiden vaikuttavuuden osoittaminen talous­mittarein
on vaikeaa.
Monien nuorten tipahtaminen yhteiskunnan kyydistä on viime aikoina päässyt näyttävästi esille. Hyvää on se, että asiaa pohtivissa työryhmissä ovat mukana
ne, jotka sitä työtä arjessa tekevät, joskus jopa kohde­
ryhmänkin edustajia. Selvää on, että pelkästään
elämänhallintaohjeilla emme tilannetta korjaa,
vaan kyse on myös sosiaalipalveluiden resurssien jaosta ja kustantamisesta.
Työryhmämietintöjäkin tarvitaan, kunhan muistamme, että ne yksin eivät lähiönuoren tilannetta korjaa, vaan riittävästi
rahoitettu jalkautuva sosiaalityö. Tässä lehdessä esitellään muutamia esimerkkejä toimivista käytännöistä: nuorten työpajatoimintaa ja
Kompassi-projektia.Toivottavasti
tällaisten toimintamallien avulla
pääsemme siihen, ettei kuntoutustarve olisi vain syrjäytymiskierteen lopputulos.
Mikä muuten tuli ratkaisuksi alussa mainitulle nuorelle: aluksi koekoulutuksena hotellin vastaanottovirkailijan työhön tähtäävä
koulutus, ehtona huumeseula.Toivottavasti käy hyvin! n
VakuutusKuntoutus 2/2012
Julkaisija
Vakuutuskuntoutus VKK ry
Hämeentie 19 B, 00500 HELSINKI
puhelin (09) 2312 2000
faksi (09) 876 4531
[email protected]
www.vkk.fi
Päätoimittaja
Juha Mikkola
[email protected]
Toimitusneuvosto
Samuli Kaarre
Sanna Sinkkilä
Susanna Finne
Juha Mikkola
Helena Oksanen
Eero Lankia
Veikko Valkonen
VKK:n jäsenet
Liikennevakuutuskeskus
Tapaturmavakuutuslaitosten liitto
Työeläkevakuuttajat TELA ry
Osoitelähde
VKK:n osoiterekisteri
Tilaukset ja
osoitteenmuutokset
Mari Fromholdt
puhelin 044 700 2015
[email protected]
Toimitus ja ulkoasu
MCI Press Oy
Mikonkatu 8 A, 00100 HELSINKI
puhelin (09) 2525 0250
faksi (09) 2525 0251
[email protected]
www.mcipress.fi
Kannen kuva
Tero Kaikko
Painatus
Libris Oy
Copyright © MCI Press Oy
Lehden sisältöä ei saa osittainkaan
jäljentää ilman toimituksen kirjallista
lupaa. Toimitus ei vastaa tilaamatta
lähetetyistä materiaaleista.
Vakuutuskuntoutus ilmestyy
2 kertaa vuodessa.
Sisältö
4
3
Työpajoissa kasvaa itseensä
luottavia nuoria
Helsingin kaupungin työpajoissa otetaan
koppi putoamisvaarassa olevista nuorista.
8
Kompassi työelämään
Piia Manninen pääsi Lapin Kompassiprojektin avulla lounaskahvilaan töihin.
12
Mahdollisuuksien löytäjät
16
Tavoitteena normaali elämä
18
Alueiden tienviitoittajat
20
Ajassa
22
Kysy
VKK:n uudet kuntoutuspsykologit auttavat
asiakasta näkemään vaihtoehtoja.
18-vuotiaana halvaantunut Minna Kyngäs ei
lannistunut, vaan opiskeli ammatin ja työllistyi.
Aluetyötä tekevät kuntoutussuunnittelijat
tuntevat paikalliset työmarkkinat.
Yhdessä työkyvyn tukena -koulutuskierros
käynnistyi syyskuussa.
VKK:n kuntoutuspäällikkö Samuli Kaarre ja
johtava kuntoutussuunnittelija Helena Oksanen
vastaavat ajankohtaisiin kysymyksiin.
KOLUMNIT
2
Miten pelastaa nuoret kuntoutukselta?
11
Työpajat – ihan tavallinen asia
Päätoimittaja Juha Mikkola
Opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisoyksikön
johtaja Georg Henrik Wrede
4
22
17
”On tärkeää, että kuntoutussuunnitelma on
konkreettinen, jotta asiakas tietää, mitkä
hänen seuraavat askeleensa ovat.”
Marianne Lindström
Vastaa lukijakyselyyn ja voita iPhone!
Katso lisää s. 21 tai
www.mcipress.fi/vakuutuskuntoutus
VakuutusKuntoutus 2/2012
4
Teksti: Sari Alhava Kuvat: AJ Savolainen
Työpajoissa kasvaa
itseensä luottavia nuoria
Helsingin kaupungin opetusviraston työpajoilla on valloillaan
tekemisen meininki ja silminnähtävä into omaa työtä kohtaan.
Työpajoilla on tarkoitus ottaa koppi putoamisvaarassa
olevista nuorista sekä auttaa heitä löytämään unelmansa ja
tavoittelemaan niitä.
Vakuutuskuntoutuksen stipendit
jaettiin 24.5. Helsingin Taidehallissa.
VakuutusKuntoutus 2/2012
5
17
-vuotias Anette Menander, tai Jacky, kuten kaikki työpajalla häntä kutsuvat,
kertoo luovuutensa puhjenneen työpajassa kukkaan.
– Täällä minusta on tullut itsevarmempi enkä ole enää niin kriittinen omia
töitäni kohtaan. Pääni on täynnä ideoita,
joita haluan toteuttaa. Olen saanut myös
paljon hyviä ystäviä – ja ylipäänsä nykyään on kiva herätä aamuisin, hän kuvailee
työpaja-ajan vaikutuksia.
Anette on yksi niistä kymmenestä Helsingin kaupungin työpajalla opiskelevasta nuoresta, joka sai tänä vuonna
Vakuutuskuntoutuksen lahjoittaman stipendin.
– Halusimme siirtää joulukortteihin
varatut rahat hyvään tarkoitukseen, ja katsoimme nuorten tukemisen erinomaiseksi
kohteeksi,Vakuutuskuntoutus VKK ry:n
toimitusjohtaja Juha Mikkola kertoo.
Helsingin opetusvirastolla on kolme
työpajaa: Sininen Verstas,WooDoo-werstas
ja Mediakylpylä. Sinisellä Verstaalla toimii
kolme eri linjaa: lounaskahvilaryhmä Cafe
Lucullus, kankaanpainoryhmä Ateljee Rotondo ja ompeluryhmä Ateljee Sartoria.
Mediakylpylässä tutustutaan media-alan
ammatteihin.WooDoo-werstaalla tehdään
monipuolisia puu- ja rakennustöitä.
Jokaisen työpajan kouluttajat saivat
jaettavaksi opiskelijoilleen kolme stipendiä.Yhden stipendin perusteena oli ryhmädynamiikan edistäminen, toisen huomattava kehittyminen ja kolmannen
erityinen sitoutuminen ja korkea motivaatio. Lisäksi jaettiin yksi villi kortti
nuorelle, joka on osoittanut monipuolista
osaamista ja edistymistä.
Villin kortin saanut 21-vuotias Laura
Lehtinen kuuli työpajamahdollisuudesta alun perin tutuiltaan. Se kuulosti hänestä liian hyvältä ollakseen totta.Varmistettuaan asian TE-keskuksesta, hän päätti
hakea Siniseen Verstaaseen, josta hän siirtyi jatkamaan opintojaan Mediakylpylään.
– Tämä on ollut loistavaa aikaa. Täällä on hyviä ihmisiä, ammattimaiset työvälineet, monipuolista tekemistä ja olen
saanut hyödyllisiä neuvoja. Olen todella nauttinut tästä ajasta. Ryhmäkommu-
Nuoret voivat tutustua
itseensä ja omiin
mahdollisuuksiinsa.
nikointi ja sosiaaliset taidot ovat kehittyneet selvästi, hän analysoi.
Laura uskoo päätyvänsä media-alalle.
Hän on valmistunut media-assistentiksi ja
hakee media-alan jatkokoulutukseen, joten tulevaisuuden visio on vahva.
Työelämätaidot karttuvat
Nuorten työpajoilla työttömät helsinkiläiset nuoret voivat tutustua itseensä ja
omiin mahdollisuuksiinsa. He pääsevät
kehittämään ammatillista osaamistaan harjoitustöiden avulla.
– Työpajoilla nuoret oppivat työelämätaitoja, arjen hallintaa, ryhmätyötaitoja ja
ammatillisia taitoja.
Tavoitteena on parantaa mahdollisuuksia saada jatko-opiskelupaikka tai
työllistyä, tiivistää Sinisen Verstaan kouluttaja Susanna Palo.
Työpajat tarjoavat vuosittain keskimäärin viiden kuukauden mittaisen työharjoittelupaikan 270 nuorelle. Pajoilla
VakuutusKuntoutus 2/2012
6
Sitoutuminen
pajatoimintaan
alkaa jo paikkaa
odottaessa.
– Työpajassa minusta
on tullut itsevarmempi,
17-vuotias Anette Menander kertoo.
Työnteosta koppi
Nuorten työpajat ovat alle 25-vuotiaille,
työttömille nuorille tarkoitettuja työharjoittelupaikkoja. Nuorten työpajatoiminnan sisällöllinen kehittäminen
kuuluu opetusministeriölle. Nuorisotyön
kannalta työpajat ovat nuorille hyviä
paikkoja elämäntaitojen kehittämiseen,
aikuistumiseen, yhteisölliseen kasvuun
ja työssäoppimiseen.
Työpajojen rahoitus jakautuu opetus- ja kulttuuriministeriön sekä työ- ja
elinkeinoministeriön kesken. Työhallinto ohjaa nuoria työharjoitteluun ja työmarkkinatuella pajaan. Opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa pajatoiminnan
kehittämisestä ja perusrahoituksesta.
VakuutusKuntoutus 2/2012
Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyyskatsauksen mukaan alle 25-vuotiaita
työttömiä työnhakijoita oli TE-toimistoissa heinäkuussa 40 148, mikä on
7,1 prosenttia enemmän kuin vastaavaan
aikaan edellisenä vuotena. TEMin julkaiseman Nuorten yhteiskuntatakuu 2013
-ohjelman mukaan jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle voidaan tarjota työ-, harjoittelu-,
opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka
viimeistään kolmen kuukauden kuluessa
työttömäksi joutumisesta.
Laura Lehtinen
oli yksi palkituista.
7
Helsingin opetusvirastolla on kolme työpajaa. Jokaisen työpajan kouluttajat saivat jaettavaksi opiskelijoilleen kolme stipendiä.
voi osallistua työharjoitteluun, työkokeiluun tai kuntouttavaan työtoimintaan. Pajapäivän pituus on kuusi tuntia.
Työpajojen rahoitus jakautuu opetusja kulttuuriministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön kesken.Työhallinto ohjaa
nuoria työmarkkinatuella pajaan. Opetusja kulttuuriministeriö vastaa pajatoiminnan
kehittämisestä ja perusrahoituksesta.
– Paja-ajalta saatava työmarkkina­
tuki ei ole suuri, mutta se on osallistujille merkityksellinen. Se auttaa siihen, että nuori alkaa panostaa tulevaisuuteensa
ja mahdollistaa kasvun itsenäiseksi toimijaksi, Palo toteaa.
Työpajat on tarkoitettu ensisijaisesti 15–19-vuotiaille työttömille nuorille. Pajoille otetaan myös alle 25-vuotiaita nuoria, mikäli vapaita paikkoja löytyy.
Hakea voi jatkuvasti esimerkiksi TE-toimistojen kautta.
– Meillä on kolmisenkymmentä
nuorta per paja. Non stop -haulla pyritään siihen, ettei odotusaika veny pitkäksi. Hakijat juttelevat työvoimaneuvojan
kanssa paikan varmistuttua, ja sitouttaminen pajatoimintaan alkaa jo paikkaa
odottaessa.
Palo kertoo, että vuosittain on jonkin
verran keskeyttäneitä – jotkut motivaatiopulan vuoksi, mutta monet siksi, että ovat
saaneet työpaikan. Pajalla kannustetaankin
ottamaan työtarjoukset vastaan.
Eläviä esimerkkejä
Työpajoissa käytetään toiminnallisia menetelmiä. Työskentelyn lomassa on mahdollisuus pohtia omia ongelmiaan ja pysähtyä miettimään, mitä elämältä haluaa
sekä miten sen voisi toteuttaa.
– Työskentelemme pienryhmissä ja
teemme opintokäyntejä työpaikoille sekä opiskelupaikkoihin. Haluamme raottaa
tulevaisuuden näkymää omasta mahdollisesta haaveesta. Omaa oppimistaan voi
puolestaan seurata portfoliosta, jonka jokainen tekee täällä, Palo kertoo.
Apuna ovat myös entiset pajalaiset,
jotka tulevat välillä käväisemään. Heitä
on käytetty rohkaisevina esimerkkeinä.
Kun he ovat tulleet oman alansa ammattilaisiksi, he voivat pitää uusille kursseja
tai luennoida siitä, kuinka ovat löytäneet
oman alansa.
– Nuoret näkevät eläviä esimerkkejä siitä, kuinka samassa tilanteessa ollut on
päässyt eteenpäin. Se luo uskoa, että hekin
pystyvät samaan, Palo perustelee.
Tärkeintä tuntea itsensä arvokkaaksi
Palo kokee, että työpajojen tärkein tavoite
on palauttaa nuorten luottamus itseensä.
– Monet heistä eivät usko kykyihinsä ja voimavaroihinsa, koska heitä on latistettu liikaa koulussa. On tärkeää, että
nuoret tulevat oman elämänsä toimijoiksi, jotka uskaltavat luoda tavoitteita ja motivoituvat koulutuksesta. Sitä kautta he
pystyvät osallistumaan paremmin yhteis­
kuntaan.
Kun saa joka päivä edes jotakin pientä tehtyä ja saa siitä hyvää palautetta, ihminen tuntee itsensä arvokkaaksi. Palon
mukaan koulussa keskitytään liikaa teoria-aineisiin. Ihmiset ovat erilaisia: jotkut
tekevät ja ilmaisevat käsillään eivätkä niinkään numeroin ja kirjaimin.
Palo oli mukana perustamassa Helsingin ensimmäistä työpajaa, Sinistä Verstasta, vuonna 1993. Hän on nähnyt valtavan
määrän nuoria ja toimivan tuotantomallin kehittymisen.
– Helsingin kaupungin ajatus on saada koppi niistä nuorista, jotka ovat vaarassa pudota tai ovat jo pudonneet. Tämä toimii mielestäni työpajoissa hyvin.Yli
puolet osallistujista saa jatko-opiskelupaikan – parhaina vuosina jopa 70 prosenttia. Ainakin pystymme luomaan täällä jokaiselle jonkinlaisen tulevaisuuden vision
sekä palauttamaan uskon omiin kykyihin,
Palo iloitsee. n
VakuutusKuntoutus 2/2012
8
Teksti: Mia Sivula Kuvat: Jouni Porsanger
– Tässä näkee ihmisiä, ja saan
puhua englantia, Piia Manninen
kuvailee työn hyviä puolia.
VakuutusKuntoutus 2/2012
9
Kompassi
työelämään
Lounaskahvila Lovisan pöydässä istuu nauravakasvoinen
Piia Manninen. Hän löysi Lovisasta mieluisan työpaikan
Lapin Kompassi-projektin kautta.
P
iia Manninen, 25, on tehnyt keittiöapulaisen töitä Lapin yliopiston Lounaskahvila Lovisassa reilun
vuoden ajan. Oman alan työpaikka
löytyi Kompassi-projektin kautta.
Kompassin tavoitteena on etsiä yhteistyömalleja, joilla vajaakuntoiset työnhakijat saavat käytännön apua työllistymiseensä. Projektin tarkoituksena on myös
auttaa ammatillisen kuntoutusprosessin
käynnistämisessä, suunnittelussa ja toteuttamisessa.
Projektissa työskentelevä kuntoutussuunnittelija Johanna Sirviö lähti etsimään Piian kanssa yhdessä hänelle sopivaa työtä. Yhteistyö sai alkunsa Lapin
Kuntoutus Oy:n kautta, jossa Piia oli ollut kuntoutusasiakkaana.
– Kävimme aluksi Piian kanssa läpi hänen koulutustaan ja työhistoriaansa.
Laitoimme myös CV:n kuntoon. Sen jälkeen lähdimme tutustumaan sopiviin työpaikkoihin, Sirviö kertoo.
Koska Piialla oli jo ravintola-alan työkokemusta, työtä päätettiin etsiä pienistä lounaskahviloista Rovaniemen alueelta.
kassaan Invalidiliiton Lapin Kuntoutus­
keskuksen keittiössä. Työt siellä olivat
loppuneet paria vuotta aiemmin.
– Osasin jo siivota, laittaa ruokaa ja
tehdä muitakin töitä keittiössä, Piia muistelee.
Kompassi-projektin ideana ei ole tuupata työtä etsivää ihmistä pikaisesti mihin
tahansa työpaikkaan. Ensin kuunnellaan
tarkkaan, millaisesta työstä ihminen itse
on kiinnostunut, ja mitä hän jo osaa. Sitä
kautta hän todennäköisimmin päätyy työhön, jossa hän itse viihtyy.
Lapin yliopiston Lounaskahvila Lovisan työntekijöiden palkkauksesta vastaava Lapin Lyyli Oy:n toimitusjohtaja Liisa
Ansala ei ollut kuullut Kompassi-projektista aikaisemmin.Yhteydenoton jälkeen
innostui asiasta heti ja päätti lähteä mukaan yhteistyöhön. Pakolliset byrokratiat,
kuten palkkatukihakemuksen täyttäminen, onnistuivat helposti.
– Jos tarvitsin paperitöihin apua, sain
sitä Kompassi-projektin työntekijöiltä. Eikä papereita ollutkaan täytettäväksi juuri
tavanomaista enempää, Ansala kiittää.
Vähällä paperityöllä
Työnantajat tarvitsevat lisää tietoa
Kompassi-projektin asiakkaat ovat eriikäisiä ihmisiä, jotka ovat terveydentilansa
rajoitteiden takia olleet pois työmarkkinoilta.Vajaakuntoisuus tai osatyökykyisyys
eivät kuitenkaan tarkoita, etteikö henkilöllä olisi kykyä ja halua työn tekemiseen.
Piialla oli pitkä lista erilaisia taitoja, joita hän oli saanut edellisessä työpai-
Niin kuin uudessa työssä usein, Piiakin
aloitti ensin helpoimmasta päästä. Hän
pilkkoi salaatteja, valmisti voileipiä ja annosteli lounasaikaan ruoka-annoksia opiskelijoille.
Piian työtehtävät laajenivat nopeasti
vuoden aikana. Nyt hän tekee keittiötöiden
lisäksi tilityksiä ja työskentelee lounaskahvi-
VakuutusKuntoutus 2/2012
10
Lapin Lyyli Oy:n toimitusjohtaja Liisa Ansala, kahvilatyöntekijä Piia Manninen ja
koulutussuunnittelija Johanna Sirviö ovat olleet tyytyväisiä Lapin Kompassiin.
lan kassalla. Kahdesta eri suunnasta tulevan
palvelulinjaston ja monimutkaisen näköisen
kassakoneen äärellä saattaisi monella mennä
sormi suuhun, mutta Piiaa vain naurattaa.
– Tykkään oppia uutta. Kassalla on ollut
kiva tehdä töitä.Tässä näkee ihmisiä, ja saan
puhua englantia, Piia sanoo.
Piian töihin palkannut Ansala suosittelee muillekin työnantajille tutustumista erilaisiin työllistämisen tukimahdollisuuksiin.
– Työnantajat eivät varmaankaan tiedä
tarpeeksi, millaisia mahdollisuuksia on olemassa. Työnantajan kannalta on hyvä, jos
tietoa erilaisista kuntoutusjärjestelyistä olisi helpommin saatavilla. Kynnys ottaa vajaakuntoinen henkilö töihin olisi varmasti
paljon matalampi, Ansala pohtii.
Hyvin tehty työ poikii lisää töitä
Noin viitisenkymmentä henkilöä on
jo työvalmennuksessa tai löytänyt töitä Kompassi-projektin avulla. Työtehtävät
vaihtelevat kiinteistö- ja kaupan alan töistä puhtaanapitoon ja hoitotyöhön.
Kompassi-projektin asiakaslähtöisyydestä kertoo sekin, että työtä ja työssä suo-
riutumista seurataan tarpeen mukaan myös
työllistymisen jälkeen. Tuettu työllistyminen onkin projektin keskeinen ajatus, kuntoutussuunnittelija Johanna Sirviö kertoo.
– Tuemme asiakasta huomaamaan
omat vahvuutensa. Piian kohdalla hänen
oma toimintansa oli isossa roolissa siinä,
että sopiva työpaikka löytyi. Motivaatio
on tosi tärkeä juttu, Sirviö kertoo.
Piialle vuoden pesti Lovisassa on
tuonut lisää itseluottamusta.
– Olen joissakin asioissa vähän hidas,
mutta tässä työssä siitä ei ole ollut haittaa. Työkaverit auttavat ja neuvovat, jos en
osaa jotakin. Lovisa on ollut sopivan pieni ja viihtyisä työpaikka, ja työilmapiiri
on ollut hyvä. On ollut kiva tulla aamulla töihin.
Työnantaja on ollut Piian työpanokseen enemmän kuin tyytyväinen.
– Olen onnellinen siitä, että Piia päätyi töihin juuri meille. Tässä on tyttö, jonka kehitys on ollut vuoden aikana uskomattoman nopeaa. Koska Piia oppi uusia
asioita niin nopeasti, saimme koko ajan
asettaa hänelle uusia tavoitteita. Nyt Piia
on pikemminkin se, joka kouluttaa uudet
työntekijät, Ansala kehuu.
Kun Piian voimassa oleva työsopimus
tammikuussa 2013 päättyy, suuria muutoksia ei tule tapahtumaan. Piia jää Lovisaan töihin. Se on sekä Piian että työn­
antajan toive. n
Mikä Kompassi-projekti?
Kompassi-projekti on Lapin ELY-keskuksen rahoittama ESR-hanke. Projektia hallinnoi Lapin yliopiston tutkimus- ja kehittämishanke, joka on
toiminnassa vuosina 2009–2013.
Kompassi-projektin tavoitteena
on tukea vajaakuntoista ja työtä etsivää asiakasta kuntoutusprosessin eri
vaiheissa. Tarkoituksena on, että asiakas löytäisi työpaikan avoimilta työmarkkinoilta.
Asiakkaat ohjautuvat Kompassi-projektiin Lapin sairaanhoitopiirin
kuntayhtymän kuntoutuspoliklinikan, Rovaniemen kaupungin sosiaalitoimen, työterveyshuollon, Lapin
Kuntoutus Oy:n, Rovaniemen työ- ja
VakuutusKuntoutus 2/2012
elinkeinotoimiston ja työvoiman palvelukeskuksen kautta.
Kompassi-projekti tarjoaa tukea
projektin asiakkaalle työnhakuun
ja työllistymiseen liittyvissä asioissa. Tukea tarjotaan asiakkaan lisäksi työnantajalle, joka on palkkaamassa töihin vajaakuntoisen työnhakijan.
Kompassi-projektin tarkoituksena on
viedä työnantajille tietoa erilaisista
vajaakuntoisen työllistämiseen liittyvistä tukimuodoista, joita on tarjolla.
Se myös tukee työnantajaa tarpeen
mukaan koko työllistymisen prosessin ajan.
Kompassi-projektissa työskentelee kolme kuntoutussuunnittelijaa.
Kuntoutussuunnittelijoiden toimenkuvaan kuuluu palveluohjauksen,
työnetsinnän, työvalmennuksen ja
koulutussuunnittelun työtehtäviä.
– Lapin työmarkkinat ovat haastavat. Työnantajilta kaivattaisiin
enemmän ennakkoluulottomuutta.
Vajaakuntoisen työntekijän palkkaaminen on usein asennekysymys, projektipäällikkö Anne-Mari Arola sanoo.
Asiakkaat ovat löytäneet Kompassi-projektin toiminnan aikana monenlaisia ratkaisuja kohti työelämää
tai opiskeluja. Kokonaisuudessaan
projektin toimintaan on osallistunut
jo yli sata asiakasta.
11
Työpajat
– ihan tavallinen asia
S
yyskuun alussa julkaistiin Ihan tavallisia asioita -vihko ja -verkkosivusto. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön nuorten syrjäytymisen ehkäisemistä pohtineen työryhmän työ nostatti heti yhteiskunnallisen keskustelun lämpö­tilaa.
Pidän tätä erittäin hyvänä asiana! Tarvitsemme laajaa ja monipuolista keskustelua nuorten hyvinvoinnista ja nuorisopolitiikasta. Keskustelu rakenteista
ja siitä, millä tavalla jokainen meistä voi vaikuttaa, antaa harvinaisen hyvän tilaisuuden
tuoda esiin nuorisopolitiikan tavoitteita ja menetelmiä.
Nuorten syrjäytyminen tai ulkopuolisuus ei tietenkään ole uusi ilmiö, esimerkiksi työpajoissa on pitkään tehty työtä nuorten kanssa syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Työpajatoiminnan avulla voidaan tukea yhteiskunnassa kaikkein heikoimmassa asemassa
olevien nuorten pääsyä työelämään ja vaikuttaa myönteisesti yhteiskunnan talouteen.
Työpajatoimintaan panostaminen kannattaa aina! Siksi onkin hienoa, että työpajojen
kehittäminen on olennainen osa nuorisotakuuta.
Nuorisotakuu on yksi pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman kärkihankkeista. Tavoitteena on, että kaikille nuorille luodaan realistiset mahdollisuudet suorittaa perusasteen jälkeinen tutkinto ja työllistyä. Samalla kiinnitetään huomiota siihen,
että nuoret eivät ajaudu liian pitkään jaksoon ilman minkäänlaista aktiivista toimintaa.
Takuun tavoitteena on, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle
vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka
viimeistään kolmen kuukauden kuluttua työttömäksi joutumisesta.
Työpajapalveluita on saatavilla noin 80 prosentissa Suomen kunnista.Valmentautujan
kannalta palvelujen saatavuudessa ja saavutettavuudessa on kuitenkin parannettavaa. Etsivän nuorisotyön ja monialaisen yhteistyön kautta pyritään tehokkaammin löytämään
kaikki palveluja tarvitsevat nuoret. Monialaisesta yhteistyöstä kunnissa on viime vuoden alusta säädetty nuorisolaissa. Lain mukaan paikallisten viranomaisten moni­alaisen
yhteistyön yleistä suunnittelua ja toimeenpanon kehittämistä varten kunnassa on oltava nuorten ohjaus- ja palveluverkosto, johon kuuluvat opetus-, sosiaali- ja terveysja nuorisotoimen sekä työ- ja poliisihallinnon edustajat. Lisäksi verkostoon voi kuulua
puolustushallinnon ja muiden viranomaisten edustajia.Verkosto toimii vuorovaikutuksessa nuorten palveluja tuottavien yhteisöjen kanssa. Kunnat voivat koota myös yhteisen verkoston.Verkostojen toiminta on alkanut verrattain hyvin, mutta tietoisuutta
niiden tarjoamista mahdollisuuksista eri toimijoiden keskuudessa pitää vielä vahvistaa.
Nuorisotoimialalla nähdään kuitenkin ulkopuolisuus laajemmin. Kysymys on kiinnittymisestä yhteiskuntaan, paikkansa löytämisestä yhteisössä. Kukaan ei kiistä työn ja koulutuksen merkitystä, mutta elämässä on myös muuta, ja polku työelämään ei ole jokaiselle yhtä suora. Tarvitaan joustavia polkuja työelämään, työpajatoiminta on yksi näistä. n
Georg Henrik Wrede
Opetus- ja
kulttuuriministeriön
nuorisoyksikön johtaja
VakuutusKuntoutus 2/2012
12
Christel Granfelt ja Marianne Lindström
kiittävät nykyisiä työkavereitaan VKK:ssa
realistisista odotuksista: kuntoutuspsykologeja
ei pidetä ihmeentekijöinä.
VakuutusKuntoutus 2/2012
13
Mahdollisuuksien
löytäjät
N
uori mies loukkaantui auto-­
onnettomuudessa niin, ettei pystynyt enää palaamaan entiseen
työhönsä metallialalla. Edessä oli
kouluttautuminen uuteen ammattiin. Mihin – sitä alkoi miehen kanssa
pohtia Marianne Lindström, joka kertoo asiakkaansa innostuneen uuden ammatin etsimisestä valtavasti.
– Prosessin aikana hän löysi kokonaan
uusia puolia itsestään ja huomasi, mistä ei
ollut entisessä työssään pitänyt.
Tapaturman aiheuttamat vammat antoivat valinnoille raamit, mutta kuntoutuja itse keskittyi rajoitustensa sijaan ratkaisujen löytämiseen. Kun Lindström
kartoitti asiakkaansa kanssa tämän tilannetta, esiin nousi miehen kiinnostus auttamiseen. Lopulta uusi ammatti löytyi
sosiaalialalta, jossa muuttunut terveydentila ei ollut este.
– Myöhemmin asiakkaani sanoi, ettei
olisi ilman loukkaantumistaan ikinä miettinyt vaihtoehtoja aiemmalle työlleen.
Onnettomuudesta tuli hänelle uusi mahdollisuus,VKK:ssa kesällä kuntoutuspsykologina aloittanut Lindström hymyilee.
Tällaiset kohtaamiset ovat kuntoutus­
psykologin työssä palkitsevia, ja niissä
myös kirkastuu ammattikunnan rooli osana ammatillisen kuntoutuksen prosessia.
– Työmme ankkuroituu asiakkaan
kokemukseen ja motivaatioon, kiteyttää Christel Granfelt, joka tuli VKK:lle
kuntoutuspsykologiksi samaan aikaan
kuin kollegansa.
Tuttu työ uudesta vinkkelistä
Granfelt ja Lindström ovat kumpikin
työskennelleet psykologeina ammatillisen kuntoutuksen parissa parinkymmenen vuoden ajan. He tutustuivat toisiinsa
jo edellisessä työpaikassaan Espoon työ- ja
elinkeinotoimiston HRV-palvelujen Professi-yksikössä.
Professi tuottaa työhallinnon ammatillisen kuntoutuksen maksullisia palveluita, ja sen toimeksiantajia ovat Vakuutuskuntoutus VKK ry:n lisäksi muun muassa
työeläkelaitokset, työnantajat ja työterveyshuollon yksiköt.
Isoa harppausta työpaikan vaihtaminen ei siis kummallekaan naisista tarkoittanut.VKK:ssakin asiakkaina ovat ihmiset, jotka joutuvat vaihtamaan ammattia
tai työtä terveydellisistä syistä.
– Ammatinvalintaprosessi on sama,
mutta täällä VKK:ssa voimme toimia
joustavammin eri asiakastilanteissa eikä
vain tiettyjen tuotteiden puitteissa, Granfelt toteaa.
Toisaalta toimiessa ”askel lähempänä
maksajaa”, kuten Lindström eron nykyisen ja edellisen työpaikan välillä muotoilee, vakuutusyhtiön näkökulma on pidettävä entistä kirkkaammin mielessä.
VKK:ssa kuntoutuspsykologi on uusi tehtävä. Rekrytointiprosessin edetessä
yrityksen asiantuntemusta päätettiin vahvistaa saman tien kahdella kuntoutuspsykologilla.
Ammatillisia ahaa-elämyksiä
Christel Granfelt ja Marianne Lindström
kiinnostuivat uudesta työpaikastaan pitkälti samoista syistä: Professin kuntoutuspsykologeina heille oli syntynyt VKK:sta
yhteistyökumppanina positiivinen kuva,
samoin sen työntekijöistä. Tietysti myös
mahdollisuus uuden oppimiseen houkutteli.
– On innostavaa työskennellä organisaatiossa, joka on erikoistunut ammatillisen kuntoutuksen palveluiden tuottamiseen. Täällä on paljon osaamista, Granfelt
tiivistää omat ja kollegansa tunnelmat.
Ammatillisessa kuntoutuksessa työparia kiinnostaa sen laaja-alaisuus: Kuntoutuspsykologina on mahdollisuus sekä yksilön auttamiseen että yhteiskunnalliseen
vaikuttamiseen. Asiakkaiden tilanteissa
yhdistyvät niin terveydentila, työelämä,
koulutus kuin vakuutusturva.
Kuntoutuspsykologien työkentät on
jaettu VKK:ssa alueittain: Granfelt vastaa
Etelä-Suomesta, ja Lindströmille kuuluu muu Suomi. Kumpikin työskentelee 5–7-henkisissä tiimeissään kuntoutussuunnittelijoiden rinnalla. Aluksi he
tutustuivat VKK:n toimintaan hoitamalla kokopäiväisesti kuntoutussuunnittelijan
tehtäviä, ja edelleen ne kuuluvat heidän
Teksti: Terhi Kivikoski-Hannula Kuvat: Vesa Tyni
Vakuutuskuntoutuksen moniammatillisen joukon uusimmat vahvistukset,
kuntoutuspsykologit Christel Granfelt ja Marianne Lindström,
auttavat asiakasta näkemään vaihtoehtoja.
VakuutusKuntoutus 2/2012
14
toimenkuvaansa kuntoutuspsykologin
työn ohella. Kuntoutussuunnittelijan tehtävät ovat kummallekin uusi aluevaltaus.
– Välillä kuntoutuspsykologina toimiessani joudun muistuttamaan itseäni, ettei
kyseessä ole asiakkaani, jota tapaan kuntoutussuunnittelijana, Granfelt naurahtaa.
– Myös kuntoutussuunnittelijan tehtävään kuuluvat moninaiset kirjalliset työt
ovat vaatineet opettelua.
Näkökulmanvaihdos ja yhteistyö
kuntoutussuunnittelijoiden kanssa vahvistavat omaa ammattitaitoa:
– Kun esimerkiksi käymme kuntoutussuunnittelijan kanssa läpi niitä perusteita, joilla asiakkaalle voidaan korvata jokin koulutus, huomaan entistä selvemmin,
mitä kaikkea kuntoutussuunnitelmaa tehdessä tulee ottaa huomioon. Kuntoutus­
psykologina ajattelisin muuten ensimmäiseksi, että tietysti kouluttautuminen
kannattaa, Granfelt kuvaa.
Asiakkaan silmin
VKK:n kuntoutuksen moniammatillisessa
asiantuntijatiimissä kuntoutussuunnittelijan rooli on koordinoiva: toimenkuvaan
kuuluvat niin yhteydenpito henkilöasiakkaan ja vakuutusyhtiön välillä kuin koko ammatillisen kuntoutusprosessin ohjaus ja seuranta.
Kuntoutuspsykologi taas keskittyy
henkilöasiakkaaseen, vaikka on toki tarvittaessa yhteydessä myös oppilaitoksiin,
Mahdollisuus vaihtaa ajatuksia toisen
psykologin kanssa on auttanut
Vakuutuskuntoutuksen uusia työntekijöitä.
VakuutusKuntoutus 2/2012
työnantajiin ja toimeksiantajina oleviin
vakuutusyhtiöihin.
– Meillä kuntoutuspsykologeilla on
mahdollisuus lähteä liikkeelle yksilön toiveista, tarpeista ja mahdollisuuksista. Näin
löydämme yhdessä asiakkaan kanssa ratkaisuja, jotka istuvat hänen elämänsä rakenteisiin, esimerkiksi perhetilanteeseen ja
kiinnostuksenkohteisiin, Lindström sanoo.
Kuntoutussuunnitelma syntyy soveltuvuusarviointien ja asiakkaiden kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta. Niissä
kartoitetaan asiakkaan kiinnostuksenkohteet ja ajatukset omasta tilanteestaan. Keskeisiä taustatietoja ovat asiakkaan terveydentilan lisäksi esimerkiksi tämän
koulutus ja työkokemus.
15
Työmme
ankkuroituu
asiakkaan
kokemukseen ja
motivaatioon.
pohtivat myös kerran viikossa pidettävissä tiimipalavereissa, joiden lisäksi Granfeltilla ja Lindströmillä on viikoittain suunnittelupalavereita keskenään.
– Koska tehtävämme on kokonaan
uusi tässä organisaatiossa, sen kehittäminen ja istuttaminen moniammatilliseen
työyhteisöön vie aikaa, Lindström toteaa.
Ensimmäisinä kuukausina myös uuden palvelutuotteen luominen työeläke­
laitoksille on vaatinut paneutumista. Mahdollisuus vaihtaa ajatuksia toisen
kuntoutuspsykologin – vieläpä entuudestaan tutun – kanssa on auttanut tässä työssä paljon.
Rohkaisijana rankassa paikassa
Prosessi kestää yleensä muutamasta
viikosta muutamaan kuukauteen, jona aikana kuntoutuspsykologi tapaa asiakkaan
tavallisesti kolmesta neljään kertaa. Kuntoutussuunnitelma voi sisältää uudelleenkoulutusvaihtoehdon tai työelämään paluun esimerkiksi työkokeilun tai työhön
valmennuksen kautta.
– On tärkeää, että kuntoutussuunnitelma on konkreettinen, jotta asiakas tietää, mitkä hänen seuraavat askeleensa ovat,
mihin hän hakee tai on seuraavaksi yhteydessä, Lindström painottaa.
Palvelutarjonta laajenee
Kun suunnitelma on valmis, kuntoutuspsykologi esittelee sen kuntoutussuunnittelijalle.
– Mielellään tapaamme asiakkaan
yhdessä kuntoutussuunnittelijan kanssa,
koska silloin keskusteluun saadaan moni­
ammatillinen näkökulma, Granfelt ja
Lindström sanovat.
Tärkeä osa työnkuvaa on konsultointi. Kuntoutussuunnittelija voi esimerkiksi kertoa omasta asiakkaastaan ja kysyä
kuntoutuspsykologin näkökulmaa siihen,
miten asiassa kannattaisi edetä. Jos asiakas tarvitsee apua ammatinvalinnassa, hänet ohjataan seuraavaksi kuntoutuspsykologille.
Asiakkaiden tilanteita VKK:n kuntoutuspsykologit ja kuntoutussuunnittelijat
Granfeltin ja Lindströmin mukaan asiakkaat tulevat ammatilliseen kuntoutukseen monenlaisissa tunnelmissa: joku on
masentunut, joku järkyttynyt ja joku helpottunut, kun asiat vihdoin edistyvät pitkään kestäneen epätietoisuuden jälkeen.
Ennen ammatillisen kuntoutuksen käynnistymistä sairausloma on yleensä kestänyt
pitkään, osalla vuosiakin.
Joskus käy niinkin, että tien noustessa
pystyyn vanhassa työssä mieleen muistuu
lapsuuden tai nuoruuden ammattihaave.
Kaikki kuntoutuspsykologin asiakkaat
eivät kuitenkaan suuntaa uudelle uralle.
Ammatillinen kuntoutus voi johtaa myös
siihen, että kuntoutuja palaa työhönsä uusiin tehtäviin tai osa-aikaisesti. Joissain tapauksissa työkyvyttömyyseläke on paras
vaihtoehto.
Aina asiakkaan tilanteeseen ei löydy
ratkaisuja nopeasti. Kaikki asiakkaat eivät
myöskään ole yhtä innokkaita etsimään
elämälleen uutta suuntaa kuin se autoonnettomuudessa vammautunut nuori mies, joka löysi paikkansa sosiaalialalta.
Työkyvyttömyys merkitsee useimmille kriisiä, jonka prosessointi vie aikaa ja
josta selviytymiseen yksilö tarvitsee tukea. Kun asiakas ymmärtää ja hyväksyy,
ettei pysty enää jatkamaan työssään, vanhan päälle voidaan alkaa rakentaa uutta.
– Motivaation ja rohkeuden löytäminen ovat juuri asioita, joissa me Christelin kanssa autamme ihmisiä, Lindström
sanoo. n
Christel Granfelt
• s. 1957
• VKK:n kuntoutuspsykologi 4.6.2012
alkaen
• koulutus: valmistunut filosofian
maisteriksi Helsingin yliopistosta
1988 pääaineenaan psykologia
• työkokemus: ammatinvalintapsykologina 1989 Tapiolan työvoima­
toimistossa, 1989–2000 Sipoon työvoimatoimistossa ja 2000–2009
Malmin työ- ja elinkeinotoimistossa sekä kuntoutuspsykologina
2009–2012 Espoon työ- ja elinkeino­
toimistossa
Marianne Lindström
• s. 1962
• VKK:n kuntoutuspsykologi 4.6.2012
alkaen
• koulutus: valmistunut psykologian
maisteriksi Åbo Akademista 1990
• työkokemus: kuntoutuspsykologina
1991–1999 ja 2001–2005 Vaasan työvoimatoimistossa sekä 2000
Norrvalla Rehab Centerissä,
työterveys­psykologina 2005–2007
Mehiläisessä ja kuntoutuspsykologina 2007–2009 Kuntoutussäätiössä
sekä 2009–2012 Espoon työ- ja elinkeinotoimistossa
VakuutusKuntoutus 2/2012
16
Teksti: Juha Saarinen Kuvat: Tero Kaikko
Tavoitteena
normaali elämä
Oululaisen Minna Kyngäksen
alaraajat halvaantuivat vuonna
2005. Vammansa vaikeudesta
huolimatta hän otti tavoitteekseen
valmistua ammattiin ja työllistyä.
Seitsemässä vuodessa tavoite
toteutui.
M
inna Kyngäs oli 18-vuotias lähihoitaja-opiskelija,
kun hän joutui liikenne­
onnettomuuteen Karigasniemellä, palatessaan linja-autolla kesätöistä Norjasta heinäkuussa 2005.
– Lähdin kesken matkan vessaan. Juuri kun olin tarttumassa oven kahvaan, linja-auto suoritti äkkijarrutuksen eteen tulleen poron vuoksi, jolloin lensin pitkin
käytävää auton kojelautaa vasten, muistelee Minna epäonnista paluumatkaansa.
Onnettomuutta seurasi leikkaus, kaksi viikkoa toipumista sairaalassa Oulussa
ja neljän kuukauden kuntoutusjakso Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskuksessa Helsingissä. Onnettomuudessa Minnan
selkäydin vaurioitui, mistä seurasi alaraaja­
halvaus.
Minnan ensireaktio halvaukseen oli,
ettei se voi olla totta.
– En jäänyt kuitenkaan voivottelemaan. Mennessäni Käpylän Kuntoutuskeskukseen olin ihan vuodepotilas.
Pystyin syömään. Muuten olin täysin autettava. Kahden kuukauden jälkeen pääsin
tositoimiin. Oli hieno tunne, kun kunto
koheni ja lähtiessäni Käpylästä pyörätuolilla olin täysin itsenäinen.
VakuutusKuntoutus 2/2012
17
Eläkkeelle jäänti ei ollut vaihtoehto
Minna tapasi VKK:n kuntoutussuunnittelijan ensimmäisen kerran Käpylän kuntoutuskeskuksessa vähän ennen sieltä kotiutumistaan joulukuussa 2005. Seuraavan
talven hän kuntoutti itseään ja opetteli uuteen elämään äitinsä luona Pudasjärvellä.
–Vammaisuus toi rajoitteita, mutta
toisaalta se avarsi elämää. Sain auton, ja se
auttoi itsenäistymään.
Auton hankintaa helpotti siitä saatu verovähennys, kunnan vammaispalvelun myöntämä avustus ja vakuutusyhtiön
kustantamat apuvälineet.
Jo ennen Käpylän kuntoutusjaksoa
Minna oli jo päättänyt, että hän suorittaa lähihoitajaopiskelunsa loppuun, kunhan kuntoutuu. Hän ei missään nimessä
halunnut jäädä eläkkeelle.
– Se ei ollut minulle mikään vaihtoehto, koska se olisi tuonut esille vammaisuutta, vaikka pystyn tekemään töitä ja elämään normaalia elämää niin kuin
muut ihmiset.
Opiskelu avasi oven työelämään
Minna jatkoi keskeytyneitä lähihoitajaopintojaan syksyllä 2006 ja valmistui seuraavan vuoden keväänä. Vakuutusyhtiö
korvasi opiskelukustannukset ja ansionmenetyksen tältä ajalta VKK:n suosituksen mukaisesti.
Lähihoitajan ammatti ei siintänyt
Minnan mielessä, sillä opiskelun suuntautuminen lasten ja nuorten kasvatukseen ei
olisi hänen mielestään avannut ovia työelämään.
– Päiväkodissa olisi ollut aika vaikeaa
pysyä lasten perässä pyörätuolilla, Minna
perustelee naurahtaen.
Minna oli jo Käpylän kuntoutuskeskuksessa päättänyt että hän jatkaa lähihoitajatutkinnon jälkeen opiskeluja
ammattikorkeakoulussa valmistuakseen
sosionomiksi. Kun se ei ensi yrittämisellä onnistunut, hän alkoi suorittaa Oulun
aikuislukiossa lukion etäkursseja.
– Päämääränä oli välttää tilanne olla tekemättä mitään. Aikuislukion kielten opiskelu huomioitaisiin myös osaksi
sosionomiopiskelua.
Seuraavan vuonna Minnan haave sosionomiopiskelujen aloittamisesta toteutui, ja kolmen ja puolen vuoden kuluttua,
jouluna 2011, hän sai sosionomin paperit.
Tämänkin opiskelun ajalta Minna sai
vakuutusyhtiöltä korvauksen opiskelu­
kuluista ja ansionmenetyksestä.
Töihin opiskeluaikaiseen
harjoittelupaikkaan
Kuuden vuoden ahkeran ja päämäärätietoisen opiskelun jälkeen edessä oli työnhaku. Se käynnistyi VKK:n kuntoutussuunnittelijan kanssa käydyllä keskustelulla,
jossa yhdessä suunniteltiin ja kartoitettiin
tilannetta. Kuntoutussuunnittelija ohjasi Minnan tapaamaan Oulun työ- ja elinkeinotoimiston palveluohjaajaa.
– Hänen kanssaan keskustelusta oli
hyötyä. Työvoimaneuvoja kannusti lähtemään työelämään ja kertoi, mitä eri vaihtoehtoja työ- ja elinkeinotoimistolla olisi
tarjota työllistymiseksi: työelämävalmennusta, työkokeilua, työharjoittelua.
Ei työelämään
noin vain
mennä.
Työpaikan Minna kuitenkin hankki kevään aikana itse. Hän kuuli tutuilta,
että vammaisten etujärjestö Kynnys ry:n
Oulun aluetoimisto tulee hakemaan kahta työntekijää nelivuotiseen projektiinsa. Kun paikat tulivat julkiseen hakuun,
Minna haki työtä.
Hän pääsi 120 hakijan joukosta haastatteluun ja tuli valituksi palveluohjaajaksi
SAMAT-projektiin. Sen tarkoituksena on
tukea vammaisia ja pitkäaikaissairaita vanhemmuuteen ja seksuaaliterveyteen liittyvissä asioissa.
Minna kiittää opiskelujaan siitä, että
työura Kynnyksessä avautui.
– Ei työelämään noin vain mennä.
Opiskelu antaa teoreettiset tiedot ja taidot työelämässä pärjäämiseen ja työharjoittelu näiden tietojen ja taitojen käytäntöön soveltamiseen.
Minna työskentelee nykyään vammaisten
etujärjestö Kynnys ry:n Oulun aluetoimistossa.
Opiskeluihin kuuluva työharjoittelu myös tasoitti Minnan tietä Kynnyksen
työntekijäksi: sosionomiopiskeluihin sisältyvästä kolmenkymmenen viikon työharjoittelusta hän suoritti kahdeksan viikkoa
Kynnyksen Oulun toimistossa. Muut harjoittelut tapahtuivat vanhusten palvelukodissa virikeohjaajana ja kuntoutussairaalassa sosiaaliohjaajana.
Kuntoutussuunnittelija neuvoo
Minna myös arvostaa VKK:n kuntoutussuunnittelijan apua omien tavoitteidensa
saavuttamisessa ja tukemisessa.
– Kävimme paljon keskusteluja keskenämme. Hän ohjasi minua eteenpäin.
Neuvoi, miten vakuutusyhtiön kanssa
toimitaan. Miten palveluita nivotaan yhteen, ja miten niitä hyödynnetään. On
niin paljon viranomaisia, joiden kanssa pitää olla yhteistyössä, että tuskin olisin itse
kaikkea tarvitsemaani tietoa saanut selville. Myös kuntoutustoimenpiteiden korvaukset järjestyivät kuntoutussuunnittelijan
suositusten avulla. n
VakuutusKuntoutus 2/2012
18
Aluetyöntekijät Taru Ottelin (vas),
Maija Ojanen ja Annele Mononen
tapaavat toisaan säännöllisesti.
Alueiden
tienviitoittajat
Aluetyötä tekevät kuntoutussuunnittelijat tuntevat paikalliset
työmarkkinat. Kuntoutujien henkilökohtainen tapaaminen on työn suola.
–
N
ykyisin tuntuisi aivan oudolta
kirjoittaa vakuutusyhtiölle lausunto ihmisen elämäntilanteesta pelkän puhelinkeskustelun
perusteella, sanoo kymmenen
vuotta VKK:ssa aluetyötä tehnyt kuntoutussuunnittelija Maija Ojanen.
Täysin samaa mieltä ovat Ojasen kollegat Annele Mononen ja Taru Ottelin. Vielä kymmenen vuotta sitten
kaukana Helsingistä asuneiden VKK:n
asiakkaiden asioita hoidettiin pitkälti
puhelinpalvelulla. Nykyisin mahdollisuus
VakuutusKuntoutus 2/2012
Teksti: Minna Huuhka Kuvat: Vesa Tyni
kohdata ihmisiä kasvokkain antaa kuntoutussuunnittelijan työhön aivan uusia ulottuvuuksia.
– Joskus asiakkaasta voi päällepäin jo
nähdä, että hänellä on kipuja. Kun kasvot
ovat harmaat ja hikikarpaloita noruu otsalla, ei asiakkaan tarvitse sen enempää vakuutella, että sattuu, kertoo viime kesästä
aluetyötä tehnyt Taru Ottelin.
Alun perin kaksivuotiseksi kokeiluksi tarkoitettu aluetyönteko on osoittautunut kaikin puolin tavoitteidensa veroiseksi. Kun oman alueen yhteistyökumppanit
kuten oppilaitokset, työnantajat, terveydenhuolto, työhallinto ja oppisopimustoimistot
ovat tulleet tutuiksi, yhteydenotot ja asioiden hoitaminen sujuvat jouhevammin.
– Pystyn tapaamaan Kaakonkulmalla asuvan asiakkaani henkilökohtaisesti niin monta
kertaa kuin on tarpeen. Tämä ei olisi mahdollista, jos työpisteeni sijaitsisi Helsingin
pääkonttorissa, Annele Mononen sanoo.
Autokuskeja, duunareita
Alueellisen kuntoutussuunnittelijan työnä on ratkaista vakuutusyhtiön toimeksi­
19
annosta, miten työkykynsä menettänyt
ihminen saadaan takaisin työelämään.
VKK:n ja Kuntien eläkevakuutuksen
teettämien kuntoutujien pitkäaikaistyöllistymistä selvittäneiden tutkimusten mukaan vakuutusjärjestelmän tukema ammatillinen kuntoutus johtaa useimmiten
työllistymiseen. Vuonna 2011 ammatillisen kuntoutusohjelman suorittaneista
työllistyi 80 prosenttia.
VKK:n aluetyötä tekeville kuntoutussuunnittelijoille kahta samanlaista tapausta tulee tuskin koskaan. Suurin osa heidän
asiakkaistaan on vammautunut työtapaturmassa. Muita syitä kuntoutussuunnittelijan asiakkaaksi päätymiseen ovat ammattitaudit, liikennevahingot, sotilas- ja
urheilutapaturmat sekä potilasvahingot.
Mikään tietty ammattiryhmä ei nouse
esiin, asiakkaita tulee monilta aloilta.
– Tapaturmissa työkykynsä menettäneet ovat usein miehiä, jotka ovat työskennelleet fyysisesti kuormittavilla aloilla,
kuten rakennus- ja kuljetusalalla, Ottelin
kertoo.
Ammattitautien takia työkykynsä menettäneiden joukossa nähdään etenkin
kampaajia, leipureita ja lähihoitajia. Joskus
tapaukset päätyvät kuntoutussuunnittelijalle heti tuoreeltaan. Toisinaan yhteistyö
alkaa vasta vuosien päästä, kun esimerkiksi lapsena liikenneonnettomuudessa vammautunut on saanut peruskoulunsa suoritettua.
Koulun penkille…
Kun kuntoutussuunnittelija saa uuden
asiakkaan, alkaa mittava selvitystyö, jossa apuna voidaan käyttää muun muassa
kuntoutuspsykologin, toimintaterapeutin
ja konsulttilääkärin palveluja. Ensin selvitetään, olisiko kuntoutujan mahdollista jatkaa työntekoa omalla alallaan vaikka apuvälineitä hyödyntäen tai fyysisesti
vähemmän kuormittaviin tehtäviin siirtymällä – vai pitäisikö hänelle löytää kokonaan uusi ammatti.
Nykyään kilpailu työpaikoista on niin
kovaa, että ilman koulutusta on hankala
työllistyä. Pitkän uran tehneelle ihmiselle
kokonaan uuden alan opiskelu voi tuottaa
vaikeuksia. Jos edellisestä oppitunnista on
vuosikymmeniä aikaa, voi koulunpenkille siirtyminen olla tuskien taival.
Monosen ja Ojasen mielestä oman
alueen oppilaitosten tunteminen helpottaa suuresti asian hoitamista. Jos kuntoutujalla on opinnoissaan vaikeuksia, voidaan luontevasti yhdessä oppilaitoksen
henkilökunnan kanssa selvittää, miten
opinnot saataisiin käännettyä takaisin oikeille urille.
…vai suoraan töihin?
– Suurin osa asiakkaistani todella haluaa
takaisin töihin.Vain harva haluaa jättäytyä
eläkkeelle, Mononen sanoo.
Kuntoutussuunnittelijat kertovat, että harva alaa vaihtamaan joutuva asiakas
tietää, mitä haluaa tulevaisuudeltaan, jos
vanhassa tutussa työssä ei voi enää jatkaa.
Siksi on hyvä, että uutta alaa voi kokeilla
tutustumalla käytännön työhön. Ammatillisen kuntoutuksen asiakkaista yli puolet
päätyykin työpaikkakuntoutukseen, kuten
työkokeiluun, työhön valmennukseen tai
saamaan yritystukea.
Käytännön työelämän ja siihen sovitettavan ammatillisen koulutuksen yhdistelmällä moni pääsee kiinni uuteen ammattiin. Annele Mononen muistaa hyvin
erään pitkään rakennusalalla työskennelleen miesasiakkaan, joka vammautui työssään niin, ettei enää kyennyt alansa töihin
edes fyysisesti vähemmän kuormittavissa
tehtävissä.
– Ehdotin hänelle myyntipuolen töitä
rautakaupassa, koska hänellä oli niin laaja rakennusalan kokemus ja hän oli sen
tyyppinen ihminen, että varmasti pärjäisi
myyntitöissä. Asiakkaan opintojen suorittaminen vaati erikoisjärjestelyjä, mutta lopulta aikuiskoulutuskeskuksen, asiakkaan
itsensä,VKK:n ja työnantajan kanssa tehty yhteistyö johti siihen, että hän työllistyi alalle. Asiakas oli itse erittäin tyytyväinen uuteen työhönsä.
Realismia
Ojanen, Ottelin ja Mononen työskentelevät työllistymisen kannalta haastavilla
alueilla. Niin Kouvolan, Jyväskylän kuin
Porin seudulla monet suuret työnantajat ovat supistaneet toimintojaan tai lakkauttaneet ne kokonaan. Paikkakuntien
työttömyystilastot ovat olleet jo pitkään
karua luettavaa. Pienillä paikkakunnilla
myös koulutusmahdollisuudet ovat san-
Nykyään kilpailu
työpaikoista on niin
kovaa, että ilman
koulutusta on
hankala työllistyä.
gen rajalliset. Silti asiakkaiden työllistyminen on sujunut yllättävän hyvin.
– Uskon, että asiakkaiden olosuhteisiin
nähden hyvät työllistymisluvut ovat seurausta työstämme paikallisella tasolla, Mononen sanoo.
Ihmisten käsitykset työelämästä ovat
muuttuneet. Mononen on huomannut,
että varsinkin nuoret ovat kriittisiä työnsä sisällön suhteen.
– Työllisyysnäkymät eivät aina ole
auvoiset vajaakuntoiselle, jos työnsaanti takkuaa normaalikuntoisillakin. Koska
kuntoutuksen tarkoitus on saada asiakas
mukaan työelämään eikä työttömyys­
kortistoon, pyrimme ottamaan huomioon
alueen työelämän realiteetit, Mononen
sanoo. n
Aluetyöntekoa
vuodesta 2002
• aluetyönteko käynnistyi 2002
kokeiluprojektina Jyväskylässä
ja Porissa
• tavoitteena sujuvampi
kuntoutuspalvelu
alueilla, joissa puutteita
kuntoutuspalveluiden
tarjonnassa
• hyvien tulosten ja kokemusten
myötä vakiintuneeksi
toiminnaksi 2005
• vuonna 2008 aluetoimisto
myös Kouvolaan
• VKK:n aluetyö tuo
Vakuutuskuntoutuksen
palvelut lähemmäs asiakkaita
ja yhteistyötahoja
• lisäarvona kiinteä
alueellinen verkosto,
matala puuttumiskynnys,
asiakasläheisyys, hyvät tulokset
VakuutusKuntoutus 2/2012
Ajassa
20
Yhdessä työkyvyn tukena
Yhdessä työkyvyn tukena -hankkeen perustana on kesällä voimaantullut sairaus­
vakuutuslain ja työterveyshuoltolain muutos, jonka mukaan sairaspäivärahan
maksaminen 90 päivän jälkeen edellyttää, että vakuutettu toimittaa työterveyshuollon lausunnon työhön paluun mahdollisuuksista.
Hankkeen tarkoituksena on rakentaa
sairaanhoitopiirikohtaisesti toimintamalli
erikoissairaanhoidon, työterveyshuollon
ja sosiaalivakuutuksen yhteistyöstä lakimuutosten tavoitteiden t­ oteuttamiseksi.
Hankkeessa ovat Telan lisäksi mukana
Asu
sosiaali- ja terveysministeriö, Kela ja Työterveyslaitos.
Työterveyshuollon rooli pitkien sairaus­
poissaolojen koordinoijana edellyttää tiivistä ja toimivaa yhteistyötä erikoissairaanhoidon ja työterveyshuollon välillä.
Tavoitteena on parantaa erikoissairaanhoidon tuntemusta työterveyshuollon
toiminnasta ja käytännöistä.
Koulutuksen keskiössä on yhteistyö
tuki- ja liikuntaelinten sairauksien ja mielenterveyden häiriöiden hoidossa, koska nämä sairausryhmät aiheuttavat yli
puolet pitkittyvistä sairauspoissaoloista,
Uusia esitteitä
o s t yö t
n n o n mu u t
tään
utuksessa ede
ttelussa ja tote
stöiden suunni
on jälkeen?
Miten muuto
liikennevahing
tai
aturm
työtapa
US
OUT
USKUNT
VAKUUT
RY
työliikenne- ja
staa
tapaturma-,
perustettu palveluyritys. VKK avu yhnna 1964
ja
n yhteinen
ry on vuo
amisessa
toutus VKK
utusyhtiöide valmistelussa, hoit
Vakuutuskun sta harjoittavien vaku
usasioiden
tout
uutu
kun
eläkevak
yhtiöitä
ja työeläke
edistävää
ä
kyky
vakuutus- misessa.
utoiminta
en ja vaku
usta sekä
denmukaista
a
kumppaneid
ista kuntout
a ammatill toutujan, yhteistyö ussuunnittelijat, jotk
kun
tout
telee ja ohja
VKK suunnit kuntoutusta yhdessä VKK:ssa hoitavat kun
.
ä asioissa
ää
ja ylläpitäv kanssa. Asiakastyötä toutukseen liittyviss
ärjestöjen
kasj
tusyhtiöiden vovat asiakasta kun
asia
ja
neu
tuottajien
tiedotusta.
ohjaavat ja
n, palvelun
lutusta ja
viranomaiste vää tutkimusta, kou
ja
yhteistyötä
en liitty
sten liitto
VKK kehittää tää kuntoutukse
akuutuslaito
edis
Tapaturmav
kanssa sekä
utuskeskus,
Liikennevaku
t
ova
net
VKK:n jäse
TELA.
ajat
uutt
Työeläkevak
ja tapaturliikenneu lakeihin
.
ntoutuksesta
vaikeasti
korvataan
tannuksina ottavista vakinaiuullisiksi kats asunnon muusekä
n
ja laitteista
muutostöide
n
nno
ukset. Asu
vuodessa,
an viidessä
tään kerr muutostöille.
e
min tehtävill
ten suunnit
muutostöide
kohtuulliset
eista
set
siitä aiheutun
ingosta ja
M i tn ee nn?
ete
avasta vah
an asuna nosteta
t työt, joill
een.
annusta ova
istakin tarp
uttaa
vammautum
tulisi tote
Muutostyöt
esti korvata.
taessa
asuntoa valit a.
en, tulee
uksi
umisen jälke myös uudisrakenn
ee
vaatieriaate kosk
n ja vamman
tavanomaise
korvataan
rotus.
nen hinnane
VKK neuvoo
ja palvelee
voit kysyä
Lisätietoa
lta
nnittelijoi
toutussuu
VKK:n kun
VKK ry
untoutus
Vakuutusk
0
2312 200
vaihde 0919 B
Hämeentie
sinki
00500 Hel
sekä kaksi kolmasosaa
alkavista työkyvyttömyys­
eläkkeistä. Hankkeessa rakennettavaa
yhteistyötä voidaan soveltaa myös muihin sairausryhmiin.
Hankkeen yhteydessä järjestetään
alueellisia tilaisuuksia, joihin kutsutaan
alueen erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon, työterveyshuoltojen ja Kelan
lääkäreitä. Tilaisuuksia on tarkoitus järjestää syksyn aikana yhteensä noin 25.
Asiantuntijalääkärinä ja kouluttajana toimii työterveyshuollon erikoislääkäri Tiina Kaarne, [email protected]
OUTUS
USKUNT
VAKUUT
RY
19.6.2012
14.11
Vakuutuskuntoutus VKK ry on julkaissut kaksi uutta esitettä. Toisessa käsitellään asunnonmuutos­
töiden korvaamista ja prosessin etenemistä. Esitettä
on julkaisun jälkeen jaettu kuntoutujien lisäksi VKK:n
asunnonmuutos­työasioiden yhteistyökumppaneille julkiseen terveydenhuoltoon ja kuntiin.
Toinen uutuus on selkäydinvammaisille suunnattu esite VKK:n ammatillisen kuntoutuksen palveluista.
Esitteen tarkoituksena on jakaa selkäydinvamman saaneille tietoa ammatillisen kuntoutuksen ja työhönpaluun mahdollisuuksista.
Esitteessä erilaisia työhön paluun mahdollisuuksia on avattu ammatillisen kuntoutuksen sisällön kuvaamisen lisäksi kahden kuntoutujan haastattelulla.
Esitteiden sähköiset versiot löytyvät myös osoitteesta:
http://www.vkk.fi/VKK/materiaalipankki.html.
Neuvottelukunnan ensimmäinen kokous
Vakuutuskuntoutus VKK ry:n neuvottelukunta kokoontui ensimmäisen kerran 18.4.
VKK:n tiloissa Helsingin Sörnäisissä. Neuvottelukunnassa ovat edustettuina vakuutusala, sosiaalitoimi, kuntoutusjärjestöt,
työmarkkinajärjestöt ja kuntoutuksen palveluntuottajat. Lisäksi neuvottelukunnan
kokouksiin osallistuvat neuvottelukunnan
lääkärijäsenet. Neuvottelukunta ei käsittele yksittäisiä asiakastapauksia vaan sen tehtävänä on muun muassa edistää liikenneja tapaturmavakuutuksen yhdenmukaista
kuntoutuskäytäntöä ja eri toimijoiden välis-
VakuutusKuntoutus 2/2012
tä yhteistyötä, seurata ja arvioida
vahinko­vakuutuksen kuntoutusjärjestelmän toimivuutta ja kuntoutuksen vaikuttavuutta sekä antaa lausuntoja
kuntoutuksen kannalta tärkeistä teemoista.
Neuvottelukunnan ensimmäisessä kokouksessa käsiteltiin selkäydinvammaisten
ammatillista kuntoutusta ja kalliiden proteesien korvaamiseen liittyviä kysymyksiä.
Kokouksen taustamuistiot ja neuvottelukunnan kannanotot ovat nähtävillä VKK:n
materiaalipankissa osoitteessa http://www.
vkk.fi/VKK/materiaalipankki.html.
Neuvottelukunta ei
käsittele yksittäisiä
asiakastapauksia.
21
Anna palautetta
lehdestä ja voita
iPhone!
Kuntoutusohjaajien valtakunnalliset
yhteistyöpäivät
Invalidiliitto ry on vuosina 2011–2012
toteuttanut Raha-automaattiyhdistyksen tukemana kuntoutusohjauksen kehittämishanketta. Yksi hankkeen tavoitteista on kuntoutusohjausyhteistyön
vahvistaminen kuntoutuspalveluja käyttävien asiakkaiden parhaaksi.
Erityisesti sosiaalitoimen sekä potilas- ja vammaisjärjestöjen merkitys
kuntoutusohjaajien ja terveydenhuollon yhteistyökumppaneina on ollut osa
keskustelua. Hanketta on toteutettu
yhteistyössä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon kuntoutusohjaajien kanssa.
Hanke päättyy 22.–23.11. pidettäviin valtakunnallisiin yhteistyöpäiviin
Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskuksessa Helsingissä.
Lisätietoja:
projektipäällikkö Riitta Saksanen,
p. 044 765 1332,
[email protected]
Ohjelma ja ilmoittautumisohjeet:
http://www.invalidiliitto.fi/portal/fi/
invalidiliitto/tapahtumat?bid=678.
HUS:ille aivovammapoliklinikka
HUS:n uuden aivovammapoliklinikan
toiminta käynnistyi 1.10.2012. Aivovammapoliklinikka keskittyy aivovammapotilaisiin, joiden seuranta voidaan
siirtää avohoitoon akuuttihoidon tarpeen päätyttyä. Aivovammapoliklinikan tehtäviin kuuluu aivovamma­
epäilyjen diagnostiikka, aivovammojen
vaikeus­asteen arviointi ja siihen liittyvä diagnostiikka, kuntoutusarviot ja
kuntoutus­suunnitelmat.
Aivovammapoliklinikan toiminta on
osa Meilahden neurologista polikliinista toimintaa. Aivovammapoliklinikka
on ajanvarauspoliklinikka, jonne potilaat tulevat lääkärin tai vakuutusyhtiön
lähetteellä. Poliklinikan tavoitteena on
tehostaa kuntoutumista ja muun muassa parantaa aivovammapotilaiden työhön paluun edellytyksiä tehostamalla
varhaista diagnostiikkaa ja nopeaa ohjautumista lääkinnälliseen sekä mahdolliseen ammatilliseen kuntoutukseen.
Yksikön ylilääkärinä toimii dosentti
Aarne Ylinen. Moniammatillisella klinikalla työskentelee lisäksi neurologian erikoislääkäri, kaksi neuropsykologia, sairaanhoitaja sekä osastosihteeri/
lähihoitaja. Vuoden 2013 alusta tiimissä on mukana myös sosiaalityöntekijä
ja neurokirurgi.
Arvottava palkinto on noin 850 euron
arvoinen Applen iPhone.
Jokainen numero on
uusi mahdollisuus
osallistua!
Vastaa heti lyhyeen
kyselyyn osoitteessa
www.mcipress.fi
/vakuutuskuntoutus
Vastaaminen on helppoa.
1.Kirjaudu osoitteeseen
www.mcipress.fi/lukijakyselyt
2.Valitse Vakuutuskuntoutus-lehti.
3.Merkitse numero­sarja 2775.
4.Tämän jälkeen pääset lukijakyselyyn
klikkaamalla Lähetä-painiketta.
Ja sitten vain onnea arvontaan!
Lukijakyselyyn voi vastata kahden viikon sisällä lehden ilmestymisestä. Kyselyyn voivat osallistua kaikki MCI Press Oy:n
tuottamien lehtien lukijat. Voit osallistua kyselyyn jokaisen
ilmestyvän numeron yhteydessä, mutta vain yhdellä vastauksella lehden numeroa kohden Kysely ja arvonta koskevat lehtiä, jotka ilmestyvät syyskaudella 2012. Palkinnon arvontaan
osallistuvat kaikki vastanneet. Palkinto arvotaan 2.1.2013.
Voittajalle ilmoitetaan sähköpostitse tai kirjeitse.
VakuutusKuntoutus 2/2012
22
Kysy
Samuli Kaarre
Kuntoutuspäällikkö, VKK
Helena Oksanen
Johtava kuntoutussuunnittelija, VKK
Tällä palstalla VKK:n kuntoutuspäällikkkö Samuli Kaarre ja johtava
kuntoutussuunnittelija Helena Oksanen pohtivat käytännön
kuntoutustyössä esille tulevia ongelmatilanteita ja ratkaisuja.
P
ohjois-Suomessa asuva kuntou­
tujaopiskelija on epätietoinen, miten vakuutusyhtiö korvaa ammatilliseen kuntoutukseen osallistumisesta
aiheutuvia matkakuluja. Hänellä on kävelymatkaa bussipysäkille 1,5 km ja bussit haja-asutusalueella kulkevat harvoin.
Hän ajaisi mieluiten 15 kilometrin pituisen koulumatkansa omalla autolla. Miten vakuutusyhtiö osallistuu matkoista
aiheutuviin kustannuksiin?
Kysymyksestä ei käy ilmi, onko kuntoutujan kohdalla kysymys liikennevai tapaturmavakuutuslain perusteella
korvattavasta kuntoutuksesta.Vaikka kuntoutuslakien soveltaminen pääsääntöisesti
on hyvin samanlaista näiden kahden vakuutuslajin kohdalla, matkakulujen korvauskäytännöt eroavat toisistaan.
Jos sovelletaan tapaturmavakuutus­
lakia, lähtökohtana on, että päivittäiset
matkat oppilaitoksen ja kodin välillä korvataan joukkoliikennevälineiden taksojen
mukaisesti.
Oman auton käytöstä aiheutuvat kustannukset korvataan silloin, kun oman
auton käyttö on välttämätöntä sairauden tai vamman aiheuttamien rajoittei-
VakuutusKuntoutus 2/2012
den vuoksi. Tällöin korvaus on Verohallinnon verovapaista matkakustannusten
korvauksista vuosittain antaman päätöksen mukainen määrä.
Täysi korvaus on 0,45 €/km vuonna
2012 ja korvauksen suuruus määräytyy
kulloinkin voimassaolevan verohallituksen päätöksen mukaisesti. Oman auton
käyttö voidaan korvata myös silloin, kun
joukkoliikenneyhteydet puuttuvat tai
jos kuntoutujan päivittäinen matka niitä
käyttäen olisi vähintään kaksi tuntia pitempi kuin omaa autoa käyttäen.
Jos kuntoutuja haluaa kulkea omalla autolla, vaikka yllä mainitut edellytykset eivät täyttyisikään, vakuutuslaitos
korvaa matkakustannukset puolitetulla
kilometri­korvauksella.
Lähtökohtana on, että
päivittäiset matkat
oppilaitoksen ja kodin
välillä korvataan
joukkoliikennevälineiden
taksojen mukaisesti.
Tapaturmavakuutuksen kohdalla kohtuullisten päivittäisten matkakustannusten
kuukausittaisena ylärajana joka tapauksessa
pidetään 800 €/kk matkustustavasta riippumatta.
Jos kuntoutujan matkoihin sovelletaan liikennevakuutuksen kuntoutuslakia,
matkakulut korvataan julkisia kulkuneuvoja käytettäessä julkisten kulkuneuvojen
taksan mukaan. Jos kuntoutuja tekee matkat omalla autolla, hänelle korvataan sen
käytöstä aina 0,25 €/km. Korvausmäärä 0,25 €/km perustuu liikennevahinko­
lautakunnan liikennevakuutuslain soveltamista koskevaan ratkaisuun, mutta sitä
sovelletaan myös kuntoutusasioissa.
Opiskelumatkakulujen korvauskäytäntö työeläkekuntoutuksen osalta on esitetty
Telan verkkosivuilla www.tela.fi/kuntoutussuositukset.
23
Matkakustannuksina
ulkomaanjakson
osalta korvataan
meno-paluu­matka.
välttämättömiä ja suuruudeltaan kohtuullisia. Pääsääntöisesti ylimääräiset elinkustannukset korvataan määrällä, joka vastaa
puolta kyseistä maata koskevasta Verohallinnon vahvistamasta päivärahasta.
Matkakustannuksina ulkomaanjakson
osalta korvataan meno-paluu­matka halvimman kohtuullisena pidettävän matkustustavan mukaan. Paikan päällä syntyvät matkakustannukset asunnon ja
oppilaitoksen välillä korvataan pääsääntöisesti halvimman matkustustavan mukaan
todellisten kulujen mukaisina. Toisin kuin
Suomessa tapahtuvassa opiskelussa, matkoja kotipaikkakunnalle lukukausien tai
harjoittelun aikana ei korvata, kun opiskelu tapahtuu ulkomailla. 
S
osiaalialan ammattikorkeakouluopiskelija aikoo suorittaa opintoihinsa kuuluvan pakollisen kolmen kuukauden harjoittelujakson ulkomailla. Siitä
aiheutuu matkakuluja ja ylimääräisiä asumiskuluja. Korvaako vakuutusyhtiö nämä
kulut ammatillisena kuntoutuksena?
Kuntoutusratkaisuja harkittaessa selvitetään ensisijaisesti kuntoutujan mahdollisuuksia opiskella Suomessa. Suomalaisen
koulutusjärjestelmän tarjoamat vaihtoehdot ovat suhteellisen kattavia ja ulkomailla tapahtuvaa opiskelua voi olla
käytännössä vaikea seurata ja tukea. Tässä tapauksessa kuntoutuja ei kuitenkaan
suorita tutkintoa ulkomailla vaan on suorittamassa sosiaalialan ammattikorkeakou-
luopintoja ja tahtoo suorittaa pakollisen
kolmen kuukauden harjoittelujakson ulkomailla.
Suomessa tapahtuvan opiskelun
opinto-ohjelmaan voi sisältyä ulkomaanjakso, joka voi olla joko opintojakso jossakin oppilaitoksessa tai työharjoittelujakso. Tällaisesta ulkomaanjaksosta
aiheutuvat ylimääräiset kulut voidaan
korvata kuntoutuslain nojalla, jos kyseisen jakson suorittaminen on välttämätöntä päättötodistuksen saamiseksi. Sen
sijaan ei korvata esimerkiksi opintojen
loppuvaiheessa olevien opiskelijoiden johonkin ulkomaan kohteeseen suuntautuvia tutustumis­matkoja, joihin osallistuminen ei ole välttämätöntä tutkinnon
suorittami­­seksi.
Korvauksen määrää arvioitaessa kiinnitetään huomiota siihen, ovatko kulut
VakuutusKuntoutus 2/2012
Kuntoutujan koulutusvaihtoehdot 2012
– koulutusjärjestelmän muutokset, työvoimakoulutus,
opiskelijan motivointi, uutuustutkinnot ja rakennusala työllistäjänä
VKK järjestää yhteistyössä opetushallituksen kanssa
perinteisen Kuntoutujan koulutusvaihtoehdot-koulutustilaisuuden.
Torstaina 29.11.2012
klo 8.50–15.00
Ravintola Sipulissa
(Bankettisali)
3. krs, Kanavaranta 7
(Katajanokka), Helsinki
Aiheina:
• koulutusjärjestelmän muutokset
• työvoimakoulutus
• opiskelijan motivointi
• uudet tutkinnot -rakennus­tekniikan
ammattitutkinto
-hoiva-avustaja
• rakennusala työllistäjänä
Ohjelma ja ilmoittautumisohjeet ovat nähtävissä osoitteessa www.vkk.fi.