Vakuutuskuntoutus 2/2011

MCI
VakuutusKuntoutus
Lehti kuntoutusalan ammattilaisille
2/2011
Vakuutuskuntoutuksen
tuella opiskelemaan
2
Pääseekö
ammatillisella
kuntoutuksella työhön?
A
Päätoimittaja Juha Mikkola
mmatillisen kuntoutuksen tavoitteena on saada mahdollisimman
moni kuntoutuja takaisin työelämään. Kuntoutuksen tuloksellisuutta arvioitaessa työllistyminen onkin keskeinen mittari. Kuntoutujalle keskeinen kysymys on ”miten minulle käy kuntoutuksen jälkeen?”. Sekä yksilön että kuntoutusjärjestelmän yhteiskunnalle tuottaman
hyödyn kannalta tärkeintä onkin työllistämisratkaisun kestävyys.
Tuonnempana tässä lehdessä on artikkeli VKK:n toteuttamasta selvityksestä,
jossa VKK:n vuoden 2008 aikana ammatillisen kuntoutusohjelmansa päättäneiltä
kuntoutuja-asiakkailta kysyttiin muun muassa heidän nykyisestä työtilanteestaan.
Vastausten mukaan ansiotyössä oli 76 prosenttia ja työttöminä vain 10 prosenttia,
mikä on likimain samaa tasoa kuin valtakunnallinen työttömyysaste. Kun vielä
otetaan huomioon, että 40 prosenttia vastaajista kuului ikäluokkaan 40–49 ja joka neljäs vastaaja oli tätäkin vanhempi, työssäolotilannetta voidaan pitää hyvänä.
Myös Keva on omien asiakkaidensa osalta selvittänyt vuonna 2005 ammatillisen kuntoutuksen läpikäyneiden tilannetta vuonna 2010. Selvityksen mukaan välittömästi kuntoutuksen päätyttyä työelämään oli palannut runsaat 80
prosenttia kuntoutetuista, ja vielä viisi vuotta myöhemminkin jopa 68 prosenttia oli työssä.
Vaikka edellä mainitut selvitykset eivät olekaan kaikenkattavia, ne vahvistavat uskoa siihen, että kuntoutus antaa kuntoutujille tasavertaiset mahdollisuudet työllistyä myös pitkäkestoisesti.
Työttömiksi päätyneiden kuntoutujien kymmenystä ei tietenkään lohduta tieto, että valtaosa kuntoutujistamme työllistyy.
VKK:n selvityksen aikana eräs kyselyn saaneista
soitti minulle ja kuvaili tilannettaan – nyt viisikymppisenä media-assistenttina hän ei ollut onnistunut työllistymään eikä oltuaan jo
muutaman vuoden työhallinnon asiakkaana pitänyt työllistymismahdollisuuksiaan­
kummoisina. Siinä vaiheessa oli kovin
vaikea enää valaa uskoa työllistymiseen. Siksi onkin tärkeää panostaa jo työnhakuvaiheen alussa
työllistymisen tukeen, jolloin
saamme sekä tyytyväisempiä
kuntoutujia että täytettyä yhteiskunnallisen työllistämisvelvoitteemme. Pyrimmekin
lähivuosina kehittämään palveluohjaustamme etenkin työja elinkeinotoimistojen suuntaan,
jotta työtä hakevat kuntoutujat
varmasti saisivat kaiken saatavilla
olevan palvelun työllistyäkseen. n
VakuutusKuntoutus 2/2011
Julkaisija
Vakuutuskuntoutus VKK ry
Hämeentie 19 B, 00500 HELSINKI
puhelin (09) 2312 2000
faksi (09) 876 4531
[email protected]
www.vkk.fi
Päätoimittaja
Juha Mikkola
[email protected]
Toimitusneuvosto
Samuli Kaarre
Jussi Kauma
Kirsi Leppänen
Juha Mikkola
Helena Oksanen
Pekka Piispanen
Veikko Valkonen
VKK:n jäsenet
Liikennevakuutuskeskus
Tapaturmavakuutuslaitosten liitto
Työeläkevakuuttajat TELA ry
Osoitelähde
VKK:n osoiterekisteri
Tilaukset ja
osoitteenmuutokset
Mari Fromholdt
puhelin 044 700 2015
[email protected]
Toimitus ja ulkoasu
MCI Press oy
Mikonkatu 18 B, 00100 HELSINKI
puhelin (09) 2525 0250
faksi (09) 2525 0251
[email protected]
www.mcipress.fi
Kannen kuva
Hannu Miettinen
Painatus
Libris Oy
Copyright © MCI Press oy
Lehden sisältöä ei saa osittainkaan
jäljentää ilman toimituksen kirjallista
lupaa. Toimitus ei vastaa tilaamatta
lähetetyistä materiaaleista.
Vakuutuskuntoutus ilmestyy
2 kertaa vuodessa.
Sisältö
4
3
Tehovalmennuksen avulla
ammattikorkeakouluun
Kolme nuorta kuopiolaista pääsi
Vakuutuskuntoutuksen järjestämän tehovalmennuksen
avulla opiskelemaan Savonia-ammattikorkeakouluun.
8
Onnistunut kuntoutus johtaa
työllistymiseen
Mitä tapahtuu, kun ammatillinen kuntoutus päättyy?
12
Apuja työhönpaluuseen
14
Uusi suunta elämään
17
Neljä vuosikymmentä
kuntoutustyön parissa
Työkykyneuvonta-palvelulla pyritään helpottamaan
sairauslomalla olleen henkilön työhönpaluuta.
Näkemisen ongelmat kuormittavat fyysisesti,
mutta myös psyykkisesti. Näkövammaisten
Keskusliitto ry:n kuntoutuspalveluista saa apua.
Toimistosihteeri Riitta Karhunen on
palvellut VKK:ssa 40 vuoden ajan.
20
Ajassa
22
Asunnonmuutostöillä lisää
itsenäistä toimintakykyä
Vakuutuskuntoutujat työ- ja elinkeinohallinnon
asiakkaina koulutuksen jälkeen
Työllistyminen ammatillisen kuntoutuksen
jälkeen kunta-alalla
VATESilta selvitys osatyökykyisten työllistämisestä
Kuntoutus hallitusohjelmassa
Tapaturma- ja liikennevakuutuksen perusteella
korvattavaan kuntoutukseen sisältyy korvaus vaikeasti
vammautuneen kuntoutujan asunnonmuutostöistä.
KOLUMNIT
2
Pääseekö ammatillisella
kuntoutuksella työhön?
Päätoimittaja Juha Mikkola
11
Oikeus työhön
8
12
14
”Työnhaku uudessa elämäntilanteessa on
varmasti monelle tilanne, jossa kaipaa tukea
rinnalleen. Henkiset voimavarat saattavat
ovat kovilla ja takana voi olla hyvinkin
vaikeita ajanjaksoja.”
Johanna Alhonen
Toimitusjohtaja Marja Pihnala
Vastaa lukijakyselyyn ja voita Jura kahvinkeitin
Katso lisää s. 21 tai
www.mcipress.fi/lukijakyselyt
VakuutusKuntoutus 2/2011
4
Teksti: Jarmo Seppälä Kuvat: Hannu Miettinen
Tehovalmennuksen avulla
ammattikorkeakouluun
Kolme rakennusalalla työskennellyttä kuopiolaisnuorta joutui luopumaan työtehtävistään tapaturmien ja
sairauden vuoksi. Matemaattisten aineiden tehovalmennuksen ansiosta ammattikorkeakoulun pääsykokeet
menivät hyvin. Nyt nuorten tavoitteena on amk-insinööritutkinto ja uusi ammatti.
K
un lakisääteisesti vakuutettu henkilö vammautuu tai sairastuu, hänet voidaan kouluttaa
uuteen ammattiin. Tero Hiltusella, Sampsa Parkkosella ja
Ville Smolanderilla on jokaisella omat
taustatapahtumansa, miksi uudelleenkoulutus oli tarpeen.
Kuntoutussuunnittelija Hannalea
Wigforss hoitaa Vakuutuskuntoutus
VKK:ssa kuntoutussuunnittelua Itä-Suomen alueella.
Wigforss totesi yhdessä näiden nuorten kanssa, että ammattikorkeakoulu olisi heille hyvä mahdollisuus jatkokouluttautua aloille ja tehtäviin, joissa vammat
ja sairaudet eivät haittaisi ja joissa työ olisi suunnittelutehtäviä ruumiillisen työn
sijaan. Työikää kaikilla kolmella on runsaasti edessä, joten aiempi rakennusalan
työkokemus yhdistettynä insinöörikoulutukseen kantaisi pitkään työelämässä.
kinyt ammattikorkeakouluun edellisenä
keväänä onnistumatta läpäisemään pääsykoetta. Matematiikan ja fysiikan puutteelliset pohjatiedot olivat osoittautuneet
kompastuskiveksi, eikä opiskelu aikuislukiossa ollut mahdollista, koska pojat olivat edelleen kokopäivätyössä. Molemmat
pojat olivat myös edellisenä vuonna osallistuneet ammattikorkeakouluun valmentavalle preppauskurssille, mutta siitä saatu
hyöty jäi vaillinaiseksi, koska opetus ei ollut yksilöllistä.
Monella aikuisopiskelijalla ja ilman
lukiotutkintoa korkeakouluopintoihin hakeutuvalla on vaikeuksia selviytyä
pääsykokeissa ja sen jälkeen usein myös
opinnoissa. Siksi aktiiviseen valmentautumiseen esimerkiksi iltalukiossa tai valmennuskurssilla on syytä panostaa. Sen
lisäksi, että valmentautuminen turvaa sisäänpääsyn opintoihin, se luo hyvän pohjan itse opinnoissa pärjäämiseen.
Pääsykokeet tuottivat
paljon päänvaivaa
- Ammattikorkeakouluun pääsy näytti
kuitenkin hankalalta erityisesti pääsykokeessa olevien matematiikan ja fysiikan
tehtävien vuoksi. Kokeilimme kerran aiemmin tuloksekkaasti näiden aineiden
tehovalmennusta yhden hakijan osalta.
Päätimme toteuttaa sen uudelleen näiden
samanaikaisesti ja samalla paikkakunnalla
pääsykokeita odottelevien nuorten kanssa, Hannalea Wigforss kertoo.
- Kolmesta pojasta kaksi oli jo pyr-
VakuutusKuntoutus
1/2011
Tehovalmennus ja
jatko-opiskelupaikan
saaminen on
huippujuttu ja
erinomainen tilaisuus
saada tutkinto ja uusi
ammatti.
Hannalea Wigforss ryhtyi koordinoimaan tehovalmennusta todetessaan, että
epäonnistumista pääsykokeissa ei voi päästää toistamiseen tapahtumaan. Hän järjesti
palaverin ja kutsui koolle pojat ja valmentajiksi lupautuneet opettajat. Opettajina
toimivat alan ammattilaiset Sauli Winter
ja Marko Winter, isä ja poika.
Wigforss tunsi Winterit aiemmasta opetuskokeilusta vuodelta 2009, jossa
VKK oli auttanut asiakastaan pääsykoevalmennuksessa. Opettajilla puolestaan oli
kokemus ja näkemys siitä, mihin osaamiseen valmennuksessa pitää erityisesti keskittyä. Sovittiin yhteisistä pelisäännöistä ja
Hannalea Wigforss piti yhteyttä opettajiin
ja opiskelijoihin säännöllisesti.
- Poikien motivaatio oli korkealla. Oli
ilo nähdä, miten innostuneesti he tarttuivat tarjottuun mahdollisuuteen.
Astma hyökkäsi armeijassa
Nyt 22-vuotias Sampsa Parkkonen suoritti rakennusalan perustutkinnon Savon
ammatti- ja aikuisopistossa Kuopiossa
vuonna 2008. Hän oli alan töissä puolisen vuotta, jonka jälkeen hän aloitti varusmiespalveluksensa.
- Olin vain noin puolitoista kuukautta palveluksessa Kainuun Prikaatin pioneerikomppaniassa, kun rupesin saamaan
toistuvia poskiontelotulehduksia ja noin
puolen vuoden päästä astmaoireita. Lopulta jouduin pois palveluksesta, mikä oli
minulle aikamoinen pettymys. Siviilipuolen keuhkolääkäri teki astmasta virallisen
5
Sampsa Parkkonen (vas.), Tero Hiltunen
ja Ville Smolander pääsivät yksilöllisen
tehovalmennuksen ansiosta opiskelemaan Savonia-ammattikorkeakouluun
Kuopioon.
VakuutusKuntoutus 2/2011
6
- Koulussa olemme aloittaneet matematiikalla, rakennustekniikalla, maanmittauksella ja geotekniikalla. Kemiaa on
myös, ja se tuottaa edelleen aika lailla työtä, Parkkonen sanoo.
Työtapaturma
muutti suunnitelmat
Matemaattisten aineiden tehovalmennuksen ansiosta ammattikorkeakoulun
pääsykokeet menivät kuopiolaispojilta
hyvin.
terveystilalausunnon Valtiokonttorille, joka noin vuoden kuluttua vahvisti asian,
Parkkonen kertoo.
Rakennustyössä ja erityisesti korjausrakentamisessa on esimerkiksi paljon purkutöitä, joissa pitää käyttää suojanaamaria
ja muita erityisvarusteita. Astmasta kärsivälle tällaiset työt ovat käytännössä mahdottomia.
- Kesällä 2010 tuli päätös uudelleenkoulutuksesta ja VKK kartoitti tilanteeni.
Luonnollinen jatko ammattiopinnoilleni
oli Savonia-ammattikorkeakoulu Kuopiossa ja tavoitteena on rakennusalan suunnittelutehtävät.Vaihtoehtoina olivat myös sähkötekniikan ja tietoliikennetekniikan opinnot,
mutta rakentaminen vei sitten voiton.
Koska Parkkosella ei ollut lukio-opintoja, ammattikorkeakoulun pääsykokeisiin
oli syytä tehostaa erityisesti matematiikan,
fysiikan ja kemian taitoja.VKK:n kautta
järjestyi juuri noiden aineiden teho-opetusta, mikä auttoi merkittävästi pääsykokeissa menestymistä.
Parkkonen aloitti rakennustekniikan amk-opinnot Kuopiossa tänä syksynä. Liikuntaharrastukset eli sähly, juoksu
ja kuntosali ovat mahdollisia astmalääkkeiden avulla.
VakuutusKuntoutus 2/2011
Tero Hiltunen kouluttautuu Savoniaammattikorkeakoulussa kone- ja tuotantotekniikan koulutusohjelmassa. Hän on
aiemmin suorittanut kone- ja metallialan
perustutkinnon sekä lvi-asentajan tutkinnon ammattiopistossa Kuopiossa.
- Olin neljä vuotta töissä, kun olkapääni vammautui työtapaturmassa. Sitä
leikattiin kahdesti, mutta lisäksi siihen tuli vielä revähdys, joten alkuperäiset työtehtävät oli jätettävä, nyt 25-vuotias Hiltunen kertoo.
Hiltusen työnantajan vakuutusyhtiö
oli yhteydessä VKK:hon, ja sieltä tuli esille mahdollisuus uudelleenkoulutukseen ja
pääsykokeiden tehovalmennukseen.
- Syksyn täydennyshaussa pääsykoe
meni oikein hyvin ja pääsin opiskelemaan kone- ja tuotantotekniikkaa. Olisin
halunnut mieluiten lvi-puolelle, mutta se
koulutusala on Mikkelissä.
Ihan tyytyväinen täytyy tilanteeseen
kuitenkin olla.
- Meillä on opiskelemassa monta lukion suorittanutta kaveria ja opetustaso
menee vähän sen mukaisesti, joten omassa opiskelussa riittää varmasti haasteita jatkossakin, Hiltunen sanoo.
Hiltusen alkusyksyn perusopintoihin kuuluvat muun muassa matematiikka, ympäristötekniikka, atk-perusopinnot
sekä valmistuksen ja materiaalitekniikan
perusteet.Vastapainona opiskelulle Hiltunen harrastaa lenkkeilyä.
Työura uusiksi autokolarin vuoksi
Kuopiolainen 27-vuotias Ville Smolander on kolmas tehovalmennuksessa ollut ja amk:n pääsykokeen hienosti läpäissyt mies. Smolander jätti lukion kesken
vuonna 2003, teki rakennustöitä ja jatkoi
niitä varusmiespalveluksen jälkeen vakituisessa työpaikassa.
- Joulukuussa 2008 jouduin auto-onnettomuuteen:Vastaan tuli auto maantienopeudessa suoraan oman autoni keulaan.
Kuukauden verran olin sairaalassa, sitten
Poikien motivaatio oli
korkealla. Oli ilo nähdä,
miten innostuneesti he
tarttuivat tarjottuun
mahdollisuuteen.
kotihoidossa ja kuntoutuksessa, Smolander muistelee.
Kolarissa kärsi eniten Smolanderin
oikean jalan polvi, jota operoitiin yhteensä kuusi kertaa. Polvituen avulla hän
pystyy nyt hölkkäämään, mutta rakennustöihin vamma ei enää antanut mahdollisuutta palata.
- Tämän vuoden alussa VKK:sta otettiin yhteyttä ja sitten alkoi uudelleenkoulutus, joka lähti liikkeelle keskeytyneen
lukion loppuunsuorittamisesta ammattikorkeakoulun hakukelpoisuuden saamiseksi. Sain sen tehdyksi aikuislukiossa,
ja niiden opiskelujen kanssa samaan aikaan oli VKK:n kustantama tehovalmennus amk:n pääsykokeita varten, Smolander kertoo.
- Se oli kyllä varsin tiivis puolivuotisjakso opintojen parissa, kun päivällä oli
tehovalmennusta ja illalla lukiota. Lisäksi
oli tietysti kotitehtäviä molemmista opinnoista, ja vielä viimeinen jalkaleikkauskin
sattui samaan aikaan.
Smolanderin mukaan matematiikka muistui vähitellen mieleen, kun osaavat opettajat löysivät oikeat menetelmät
ja opiskelu alkoi sujua. Myös edellisen
vuoden amk-pääsykoekysymyksiä käytiin läpi.­
- Pääsykokeet menivät melko hyvin, mutta kokonaispisteitä laski lukion
vaatimaton päästötodistus. Pääsin tehovalmennuksen avulla kuitenkin opiskelemaan puutekniikan insinöörikoulutukseen, Smolander iloitsee.
Vakuutusyhtiön kuntoutustoimintaan
kuuluu se, että Smolander sai ja saa edelleen ansionmenetyskorvausta vähintään
koko amk-koulutusjaksonsa ajan.Vakuutusyhtiö korvaa myös muut opiskelusta
aiheutuvat välittömät kulut.
- Kaiken kaikkiaan tehovalmennus ja
jatko-opiskelupaikan saaminen on huip-
7
- Oppilaiden motivaatio oli erittäin hyvä ja osaamista rakennettiin vähitellen, matemaattisten aineiden valmentajat Sauli
Winter (vas.) ja Marko Winter kertovat.
pujuttu ja erinomainen tilaisuus saada tutkinto ja uusi ammatti, Smolander
kiittelee.­
Matemaattiset taidot tilanteen tasalle
Tehovalmennukseen muodostui siis kolmen nuoren miehen ryhmä, mutta opetus tapahtui yksittäisopetuksena.
Sauli Winter oli opettanut fysiikkaa,
matematiikkaa, kemiaa ja tietotekniikkaa ja jäänyt juuri eläkkeelle Leppävirran
Kivelän koulun lehtorin virasta. Marko
Winter opettaa kaupallisia aineita Savon
ammatti- ja aikuisopistossa Kuopiossa. Lisäksi hänellä on pitkä kokemus kilpatenniksen valmennuksesta, joka jatkuu edelleen.
Tiedossa oli, että matematiikan ja fysiikan sekä myös kemian taitoja tarvitaan
amk:n pääsykokeissa ammattiopistossa opiskeltua enemmän. Noiden kolmen
nuoren aiemmasta opiskelusta oli kulunut
lisäksi sen verran aikaa, että osa asioista oli
jo unohtunut.
Opetusjakso kesti puolitoista kuukautta kahtena päivänä viikossa, ja kunkin
oppilaan osalle tuli runsaat 30 tuntia opetusta. Aikatauluissa oli jonkin verran sovittelemista huhti-kesäkuun ajaksi. Opis-
kelu vaati myös omatoimista opiskelua eli
kotitehtävien tekoa.
Marko Winter opetti matematiikkaa,
Sauli fysiikkaa, kemiaa ja matematiikan
vaikeimpia osa-alueita.
- Ensin katsoimme, mikä oli kunkin opiskelijan lähtötilanne ja oliko hän
jossain vaiheessa ”pudonnut kärryiltä”
koulumatematiikassa. Opetus oli varsin
yksilöllistä ja tarkoitus oli saada onnistumisen tunteita heti alkuun, Sauli Winter
mainitsee.­
Opetuksen perusteena
oppilaan motivaatio
Marko Winter korostaa opiskelijan oman
motivaation merkitystä, mikä tässäkin tapauksessa tuli hyvin esiin.
- Vanhan kaavan mukaan tulos = kyvyt x motivaatio x resurssit. Tämä tulee
esille erityisesti urheiluvalmennuksessa,
mutta myös vaikkapa matematiikan opiskelussa. Nämä nuoret olivat hyvin motivoituneita opiskeluun.
Tehovalmennukselle lienee kysyntää myös jatkossa, ja ainakin Marko Winter on lupautunut olemaan tarvittaessa
toiminnassa mukana. Sauli Winter pohtii myös, voisiko jokin pienyritys ruveta
pyörittämään säännöllisesti tällaisia täydennyskursseja. Esille on tullut myös ajatus mahdollisesta opetustuen tarpeesta
amk-opintojen aikana, mikä lienee myös
toteutettavissa.
Niin opettajat kuin opiskelijat ovat
tyytyväisiä tehovalmennuksen sisältöön
ja lopputulokseen. Pääsykoepisteitä laskettaessa voitiin havaita, että nämä kolme nuorta saivat pääsykokeissa paremmat pisteet kuin moni lukion suorittanut
hakija.
Perinteinen pääsykoevalmentautuminen toteutuu yleensä iltalukiossa tai
valmennuskurssilla, joilla on oma tärkeä
paikkansa.Valmennuskursseja ei kuitenkaan ole tarjolla jokaisella paikkakunnalla tai niiden tarjoama opetus voi olla riittämätöntä.
- Kuopiolaispojille järjestetyssä yksilövalmennuksessa etuna oli erityisesti se,
että opetuksessa oli mahdollista lähteä
liikkeelle jokaisen omalta osaamisen tasolta. Pojat pysyivät ”kärryillä” koko ajan,
osaamista rakennettiin kerros kerrokselta eikä osaamisaukkoja päässyt syntymään.
Valmennuksesta aiheutuneet kustannuksetkin pysyivät varsin kohtuullisina, Hannalea Wigforss summaa. n
VakuutusKuntoutus 2/2011
8
Teksti: Hanna Ojanpää Kuvat: AJ Savolainen
Johanna Alhonen selvitti ammatillisen kuntoutusohjelman käyneiden työllistymistä.
VakuutusKuntoutus 2/2011
9
Onnistunut kuntoutus
johtaa työllistymiseen
Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun ammatillinen kuntoutus saadaan päätökseensä? Kohtaavatko todellisuus ja
tavoitteet, entä uudelleenkoulutettu työnantajansa? Kantaako kuntoutus? Tutkimuksen mukaan kyllä.
K
eväällä 2011 VKK:ssa päätettiin selvittää, kuinka
hyvin ammatillisen kuntoutusohjelman käyneet
työllistyvät avoimilla työmarkkinoilla. Lisäksi ”Kantaako kuntoutus? Työllistyminen ammatillisen kuntoutuksen jälkeen” -selvityksen tavoitteena
oli antaa eväitä kuntoutussuunnittelijoiden työn tueksi.
Kohderyhmäksi valittiin ne henkilöt, jotka olivat lopettaneet ammatillisen
kuntoutusohjelman vuoden 2008 aikana.
Tutkimusvuosi antoi ajallisesti riittävästi
osviittaa sille, kuinka kauaskantoisia vaikutuksia kuntoutuksella on. Aika oli myös
riittävän pitkä niitä kuntoutujia ajatellen,
joille työllistyminen oli ensisijainen tavoite.Vetovastuussa tutkimuksesta on ollut vastavalmistunut sosiaalipsykologi Johanna Alhonen.
Nappiajoitus
Johanna Alhonen tuli Vakuutuskuntoutukseen harjoittelijaksi huhtikuussa 2011.
– Se, että istun tässä nyt, on sattumusten summa. Olin opiskeluaikanani törmännyt useaan otteeseen Vakuutuskuntoutukseen ja kerran netissä surfatessani
satuin taas osumaan heidän kotisivuilleen. Laitoin siltä istumalta avoimen hakemukseni ja CV:ni heille tiedoksi. Samoihin aikoihin Vakuutuskuntoutuksessa
oli herännyt kiinnostus tutkia ammatillisen kuntoutuksen ja työllistymisen välis-
tä suhdetta, mutta resurssipula ei mahdollistanut selvityksen tekoa.Yhteydenottoni
osui oikeaan aikaan, sillä jo ensimmäisessä tapaamisessa kävimme läpi tulevan tutkimuksen perusteet, Alhonen muistelee.
Suunnittelussa oli mukana kuutisen
Vakuutuskuntoutuksen työntekijää a­ ina
toimitusjohtaja Juha Mikkolaa myöten. Kysymykset laadittiin yhdessä tiimin
kanssa, mutta vastausten purun ja lopullisen raportin laati Alhonen.
– Kysymyspatteristo koostui pääosin
monivalintakysymyksistä. Selvitimme
taustamuuttujat – ikä, sukupuoli, paikkakunta, koulutus ennen ja jälkeen kuntoutuksen – sekä työllistymisen ja korvaustenmaksun nykytilanteen. Avoimilla
kysymyksillä herättelimme tuntoja kuntoutuksesta ja sen merkityksestä.
Vastausprosentti saatiin nousemaan
43:een muutamien muistutusten myötä. Määrään Alhonen on tyytyväinen, sillä tutkimus toteutettiin vain kuukauden
sisällä.
Erilaiset taustat, erilaiset tarpeet
Selvitykseen osallistuneista hieman yli
puolet oli päätynyt ammatilliseen kuntoutukseen ammattitaudin seurauksena.
Seuraavaksi suurin ryhmä oli raajavammoista kärsineet. Kaiken kaikkiaan vastanneet edustivat hyvin VKK:n tyypillistä asiakaskantaa.
– Kuntoutus tehdään kuntoutuslain
kirjainta noudattaen, mutta aina yksilöl-
liset tarpeet huomioon ottaen. Kyselyyn
osallistui myös muutamia aivovammapotilaita sekä kaula-, lanne- tai vartaloalueen
vammoista toipuvia, joten selvää on, että heidän tarpeensa ovat erilaiset.Yleisesti
voidaan sanoa, että kuntoutujien joukossa ammattitautien osuus on vähenemässä. Osaselitys parempaan tilanteeseen on
esimerkiksi kemikaalien kehittyminen
käyttäjäystävällisemmäksi ja yleisen työturvallisuuden parantuminen, Alhonen
selventää.
Tutkimuksessa yksilölliset tarpeet
nousivat esille lähinnä työllistymisvaihetta koskevissa kysymyksissä.
– Yksi mielenkiintoinen, melko ristiriitainen tulos syntyi, kun kysyimme kokemuksia avuntarpeesta työnhakuvaiheessa. Kun kysyimme ”saitko tarvittavaa apua
työnhaussa”, 57 prosenttia vastasi ei. Kysymykseen ”olisitko kaivannut lisää apua
työnhaussa” vastaajista 70 prosenttia sanoi niin ikään ei. Ehkä tämä pitäisi analysoida niin, että moni olisi juuri työnhaun
hetkellä tarvinnut enemmän ohjausta ja
tukea, mutta näin jälkikäteen arvioituna
tilanne on sitten lauennut itsestään. Toinen selitys saattaa olla, että vastaaja ei ole
osannut erottaa eri toimijoiden osuutta
kokonaisprosessissa ja vastaus on mennyt
väärään osoitteeseen. Toki tätä ristiriitaa ei
saa ohittaa. Työnhaku uudessa elämäntilanteessa on varmasti monelle tilanne, jossa kaipaa tukea rinnalleen. Henkiset voimavarat saattavat ovat kovilla ja takana voi
VakuutusKuntoutus 2/2011
10
Kaiken kaikkiaan 76 prosenttia
vastanneista oli viime keväänä
työelämässä mukana.
Pääosa kuntoutuksesta tapahtui kuitenkin
oppilaitoksissa tai oppisopimuspohjalta.
Alhonen toteaa, että tulokset antavat
vahvistusta kuntoutussuunnittelijan työlle. Jatkotutkimusta ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta varmaa on, että juuri päättynyt kysely on osoittanut paikkansa.
– Ainakin meille selvisi se, että tällainen tutkimus on mahdollista toteuttaa
melko pienin resurssein. Näin jälkikäteen
tosin huomaan, että kysymättä jäi, kuinka moni vastanneista työllistyi entiselle
työnantajalleen. Lisäksi seuraavalla kerralla avunsaantia ja -tarvetta tulee analysoida vielä perusteellisemmin.
Sisäisen käytön lisäksi tuloksista pääsevät hyötymään myös Vakuutuskuntoutuksen yhteistyökumppanit – vakuutusyhtiöt etunenässä.
– Suurin osa osallistuneista, yli kolme
neljäsosaa, ei saa tällä hetkellä mitään korvauksia tapaturma- tai liikennevakuutuksesta. Osa-aikaeläkkeelle siirtyneitäkin on
vain muutama prosentti, Alhonen sanoo.
Työ tekijäänsä kiittää
olla hyvinkin vaikeita ajanjaksoja.Vaikka
tuemmekin asiakasta ohjelman loppuvaiheessa ja seuraamme työllistymistä, suhteemme asiakkaaseen päättyy periaatteessa
kuntoutusohjelman jälkeen. Olemmekin
pohtineet lisäyhteistyötä erityisesti työhallinnon kanssa, jotta kukaan ei jäisi tyhjän päälle siinä vaiheessa, kun siirtyminen
työelämään tulee ajankohtaiseksi.
Hyvät tulokset kantavat pitkälle
Vakuutuskuntoutuksessa tuloksiin on oltu
tyytyväisiä. Keskeisin ja erityisen mieleinen tulos oli työllistyneiden suuri osuus.
Vastaukset läpikäynyt Alhonen toteaa, että myös korrelaatio kuntoutusohjelmaan
tyytyväisten ja työllistyneiden välillä on
selvä.
– Kaiken kaikkiaan 76 prosenttia vastanneista oli viime keväänä työelämässä
mukana ja heistä suurin osa oli tässä tilanteessa jo kolmen kuukauden päästä kun-
VakuutusKuntoutus 2/2011
toutuksen päättymisestä. Se, että jotkut
työllistyivät vielä vuosi kuntoutuksen jälkeenkin, oli hienoa. Onnistunut kuntoutusprosessi edellyttää usein aikaisemman
koulutustason nostoa. Kuntoutusohjelman vuonna 2008 päättäneistä kymmenesosa kuntoutui työhön työpaikallaan.
Tutkimus on avoimesti luettavissa Vakuutuskuntoutus ry:n kotisivuilla.
– Kiitokset osallistuneille ovat menneet. Uskon, että suurin osa vastanneista
koki sekä osallistumisen että omien kokemusten jakamisen mielekkääksi. Ja onhan
jokaisen anti aina lopputuloksen kannalta
merkittävä panos – myös ihmiselle itselleen, Alhonen tietää.
– Itse opin prosessin aikana todella
paljon. Harjoittelijalle tuskin löytyy tätä
kokemusta parempaa tapaa päästä sisään
niin Vakuutuskuntoutuksen kuin kuntoutujan todellisuuteen. n
”Kantaako kuntoutus? Työllistyminen ammatillisen
kuntoutuksen jälkeen.” -kyselytutkimus
Vakuutuskuntoutus VKK ry toteutti toukokuussa 2011 kyselytutkimuksen, jossa
kohteena olivat vuonna 2008 Vakuutuskuntoutus ry:n järjestämän ammatillisen
kuntoutusohjelman päättäneet asiakkaat.
Koko otos 318, tutkimukseen vastanneiden määrä 137 (vastausprosentti 43).
Naisten osuus oli 44 prosenttia, miesten 56.
Kyselyyn oli mahdollista vastata joko sähköisen linkin kautta tai postitse lähetetyllä vastauslomakkeella.
Kyselyhetkellä vastanneista oli työssä 76 prosenttia.
Tutkimuksen yhteenveto on VKK:n verkkosivuilla www.vkk.fi
11
Oikeus työhön
Y
K hyväksyi 2006 vammaisia henkilöitä koskevan ihmisoikeussopimuksen,
jonka Suomi on allekirjoittanut, muttei ratifioinut.YK-sopimuksen artikla 27 käsittelee työtä ja työllistymistä ja korostaa vammaisten henkilöiden
oikeutta tehdä työtä yhdenvertaisesti.
Suomessa vammaisten henkilöiden työllisyysaste on harvinaisen matala. Laskentatavoista riippuen noin 20 prosenttia työikäisistä vammaisista henkilöistä
on työelämässä, kun vastaava työllisyysaste muualla Euroopassa on 40 prosenttia. Tämä
ei tietenkään tarkoita sitä, että loput olisivat haluttomia tai kyvyttömiä tekemään töitä. Pellervon taloustutkimuksen mukaan vammaiset henkilöt ovat erittäin halukkaita
tekemään töitä. Usea kuitenkin kokee työnhaun haasteelliseksi: vammaisilla ihmisillä itsellään eikä myöskään viranomaisilla ole tietoa työllistymis- ja kuntoutuspalveluista. Lisäksi työllistymistä helpottavien tukien ja apuvälineiden hakuprosessi on hankala. Hälyttävintä tutkimustuloksissa oli se, etteivät monet vammaiset ihmiset usko omiin
työllistymismahdollisuuksiinsa. Tämä luonnollisesti osaltaan heikentää työnhakumotivaatiota ja vaikeuttaa työllistymistä. Kuka järjestää empowerment-kursseja, joissa saadaan lihaksia työnhakuun?
Vammaisten koulutustaso on edelleen matalampi kuin väestöllä keskimäärin. Siksi
ensimmäisen työpaikan turvaaminen vastavalmistuneille vammaisille nuorille on erityisen tärkeää. Työpaikka tarjoaa mahdollisuuden saada tuntumaa työelämässä olemiseen,
se lisää tarvittavia taitoja ja kohottaa itsetuntoa. Kataisen hallitusohjelmassa mainittu yhteiskuntatakuun antaminen on merkittävä edistysaskel tähän suuntaan.
Yhteiskuntatakuun toteuttamisen yhteydessä tulisi pohtia räätälöityjä toimenpiteitä,
joilla vammaisia nuoria voitaisiin parhaiten tukea opinnoista työelämään siirtymisessä.
Esimerkiksi sveitsiläisessä selkäydinvammakeskuksessa (Schweizer Paraplegiker-Zentrum Institut für Berufsfindung) vammautumisen jälkeen selkäydinvammaista tuetaan
kouluttautumaan ja työllistymään. Räätälöinti on avainsana. Koulutus- ja työllistymisasiat ovat osa muuta kuntoutusprosessia. Työnantajat ovat vahvasti mukana tässä prosessissa. Sveitsissä tämän kuntoutusmallin seurauksena selkäydinvammaisia on enemmän
työelämässä kuin eläkkeellä. Olisiko jotain opittavaa Sveitsistä?
Liikenne- tai työtapaturmassa vammautuneet henkilöt ovat saaneet tietyin edellytyksin ansionmenetyskorvausta.Voiko tämäntyyppinen korvaus johtaa siihen, että ihminen valitsee mieluummin korvauksen työhön siirtymisen sijasta? On selvää, ettei kukaan riskeeraa omaa toimeentuloaan, mikäli voi valita takuuvarman toimeentulon. On
kehitettävä ratkaisuja, joissa liikenne- tai työtapaturmassa vammautunut henkilö voisi
työllistyä jättämällä eläkkeen lepäämään. Tämä antaisi vammautuneelle ihmiselle mahdollisuuden kokeilla, onnistuuko työ joko osa-aikaisesti tai kokopäiväisesti.
Viime vuosina on ollut runsaasti eri toimijoiden seminaareja ja projekteja. Kaikissa
halutaan työllistää vammaisia ja osatyökykyisiä. Tulokset ovat olleet laihoja. Nyt tarvitaan yhteistä keskustelua siitä, miten ryhdytään konkreettisiin toimenpiteisiin. Asioita
on keskitettävä ja yksinkertaistettava. n
Marja Pihnala
toimitusjohtaja
VakuutusKuntoutus 2/2011
12
Apuja työhönpaluuseen
Työkykyneuvonta-palvelulla pyritään helpottamaan sairauslomalla olleen henkilön työhönpaluuta. Ohjauksen
lisäksi tarvitaan sujuvaa sidosryhmätahojen yhteistyötä ja aimo annos asiakkaan omaa motivaatiota.
A
siakaslähtöisyys on avainsana Kelan uudessa työkykyneuvonta-palvelussa. Sen tavoitteena on edistää
sairauspäivärahaa saavan asiakkaan
työhönpaluuta.Tähän pyritään asiakkaalle räätälöidyn työkykyneuvonnan ja
siihen kuuluvan ohjauksen avulla.
Järjestelmäpäällikkö Maija Rainamo
Kelasta kertoo, että KYKY-hankkeeseen
kuuluvan palvelun puoli vuotta kestänyt
pilotointivaihe on nyt ohi ja seuraava askel on lanseerata uusi palvelu maanlaajuisesti ensi tammikuussa.
– Kyseessä on KYKY-työkykyprosessin kehittämisohjelma, jonka avulla tuetaan sairauspäivärahan saajien työhönpaluuta, ehkäistään työelämästä syrjäytymistä
ja myöhennetään eläkkeelle siirtymisikää.
KYKY-hankkeen palvelu on suunnattu niille sairauspäivärahaa saaville ja kuntoutusta tarvitseville asiakkaille, joilla on
mahdollisuus ja tavoite palata työelämään.
Työkykyä tukevia ratkaisuja suunnittelevat
Kelan työkykyneuvojat yhdessä asiakkaan
ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Hyvin
toimivalla sidosryhmäyhteistyöllä on olennainen merkitys asiakkaan palveluketjussa.
VakuutusKuntoutus 2/2011
Työkykyneuvojat ottavat asiakkaan luvalla
yhteyttä yhteistyötahoihin, kuten työterveyshuoltoon, työ- ja elinkeinotoimistoon
ja kuntoutuksen järjestäjiin.
Työkykyneuvoja ohjaa ja tukee
Hanketta varten Kela on kouluttanut 54
työkykyneuvojaa, jotka tulevat työskentelemään asiakkaiden apuna ja ohjaajina.
Maija Rainamo kertoo, että KYKY-hankkeeseen liittyvän, työhönpaluuta tukevan
toimintamallin tarkoituksena on tunnistaa
sairauspäivärahaa saavien joukosta ne asiakkaat, jotka eniten tarvitsevat tukea palatakseen töihin. Nämä asiakkaat saavat täysin henkilökohtaista ohjausta ja neuvontaa
työkykyneuvojilta.
– Lähdimme siitä, että prosessin tulee olla asiakkaan kannalta yhtenäinen ja
selkeä palveluketju, jossa hänen asiansa ja
tarpeensa tulevat huomioiduiksi.
Asiaa halutaan käsitellä kokonaisvaltaisesti ja ottaa huomioon niin asiakkaan
elämäntilanne kuin hänen tarpeensa ja tavoitteensakin. Tärkeää on myös motivointi
ja kuuntelu. Näin asiakas voi itse keskittyä
työhönpaluuseen ja itsensä kuntouttami-
seen, kun toistuvat yhteydenotot, erilaiset hakemukset ja selvitykset hoidetaan
ja ohjeistetaan ikään kuin yhden luukun
periaatteella ja samalla asiakas saa käytännön apua.
– Kyllähän Kelan asiat saattavat vaikuttaa helposti melkoiselta viidakolta, jossa asiakas kokee olevansa yksin. On päivärahaa, asumistukea, työttömyysturvaa ja
kuntoutusta, Rainamo kuvaa ja lisää, että
työkykyneuvojan tehtävänä on kertoa asiakkaalle eri vaihtoehdoista.
Takaisin työelämään
Pilotoinnin perusteella voitiin tehdä karkea johtopäätös, että työkykyneuvontaan
ohjautuneilla 20–39-vuotiailla asiakkailla
yleisimpiä sairauksia olivat mielenterveyteen liittyvät ongelmat. Sen sijaan varttuneemmilla, eli 40–65-vuotiailla asiakkailla
yleisimpiä sairauksia olivat tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyvät vaivat.
Sairauspäivärahakäsittelijät poimivat
Kelassa työkykyneuvontaan niitä asiakkaita, joilla on edellytyksiä palata työelämään
ja jotka täyttävät myös muut kriteerit, esimerkiksi eivät sairasta vaikeaa työkyvyttö-
13
Teksti: Nina Björklund Kuvat: AJ Savolainen
myyteen johtavaa sairautta, johon ei voida
kuntoutuksella tai työhönpaluuta tukevilla toimilla vaikuttaa. Neuvonnan ja ohjauksen kohteena ovat myös erityisesti
nuoret ammattikouluttamattomat asiakkaat, joiden sairauspäivärahahakemus saatetaan hylätä lääketieteellisistä syistä.
– Pilotoinnista saatujen kokemusten
perusteella alustavaan ohjaavaan työkykyneuvontaan voidaan työkykyneuvojan harkinnan mukaan ottaa myös sellaisia asiakkaita, joiden sairauden hoito tai
tutkimukset ovat kesken. Sen sijaan työkykyneuvontaa eivät tarvitse ne asiakkaat,
joilla on sellainen lyhytaikainen sairaus,
joka ei uhkaa työkykyä. Lyhyen sairauspoissaolon jälkeen tällainen henkilö palaa
aikanaan normaalia kautta työelämään eikä tukea tarvita, Rainamo linjaa.
Neuvonta käyntiin puhelimella
Kun työkykyneuvontaan on poimittu soveltuva asiakas, hänen tilannettaan ryhdytään selvittämään tarkemmin. Maija
Rainamo kertoo, että yleensä lähdetään
liikkeelle yksinkertaisesti puhelinsoitolla
asiakkaalle.
– Työkykyneuvoja ottaa yhteyttä asiakkaaseen puhelimitse, kertoo yhteydenoton tarkoituksesta ja selvittää alustavasti
asiakkaan elämäntilannetta, toiveita ja tavoitteita. Asiakkaalle lähetetään myös esitietolomake, jossa kartoitetaan näitä samoja asioita. Pilotoinnissa huomasimme,
että asiakkaat eivät suinkaan säikähtäneet,
kun Kelasta tuli puhelu, vaan olivat sitä
vastoin iloisia, että heidän asioistaan oltiin kiinnostuneita.
Työkykyneuvontaan kutsutut olivatkin tyytyväisiä siitä, että saivat ohjausta ja
neuvontaa.
– Monella asiakkaalla on esimerkiksi
mielikuva, että saatuaan 300 päivän ajan
sairauspäivärahaa, he voivat hakea suoraan työkyvyttömyyseläkettä. Kuitenkin
työkyvyttömyyseläkkeessä on erilaiset
kriteerit ja joissakin tilanteissa tuloksena
olisi saattanut olla hylkäävä päätös. Asiakkaille kerrottiin kuntoutustoimenpiteistä,
joiden avulla he voisivat jatkaa työelämässä, Maija Rainamo kuvailee.
Koko Kelan hanke
Työkykyneuvojat ovat oleellisessa asemassa KYKY-hankkeen u
­ uden palvelun to-
Asiakassihteeri Mia Saarela:
”Odotan erityisesti sidosryhmäyhteistyötä”
A
siakassihteeri Mia Saarela Kelan Kokkolan toimistosta on
yksi niistä 54 työkykyneuvojasta, jotka on koulutettu KYKY-hankkeen neuvontapalvelua varten.
“Olen ollut hankkeessa mukana
alusta lähtien. Pilottihanke käynnistettiin lokakuussa 2009. Meitä on KeskiPohjanmaan vakuutuspiirissä kaksi nimettyä työkykyneuvojaa, mutta ainakin
alkuun pääosin minä teen tätä neuvontaa. ­
Olen toiminut kuntoutustyöntekijänä ja saanut nyt työkykyneuvojan
koulutuksen. Olen pitänyt koulutustilaisuuksista, etenkin viimeisin haastattelukoulutus oli oikein hyvä. Koulutuksessa asioita on oppinut ymmärtämään
ja olemme käyneet läpi vuorovaikutustaitoja. Myös toisten neuvojien tapaa-
teuttamisessa. Myös Rainamo korostaa
työkykyneuvojien roolia.
– Työkykyneuvonnassa korostuu ammatillisen kuntoutuksen vahva osaaminen. Tärkeitä ovat myös hyvät sidosryhmäyhteistyötaidot ja omaksutut tiedot eri
sidosryhmien kuntoutus- ja muista toimenpiteistä, Rainamo luettelee ja lisää
listaan vielä hyvät vuorovaikutustaidot.
Kaikki 54 työkykyneuvojaa ja ne sairaus-
minen on mielestäni ollut tärkeää.
Pilotointivaiheessa puolen vuoden
aikana minulla oli noin 30 asiakasta
haastattelussa. Selvästi suurin ryhmä oli
50-60 –vuotiaiden joukko. Toinen ryhmä koostui nuorista, 20-25 –vuotiaista.
Täytyy sanoa, että tietyllä tavalla koin
helpommaksi työskennellä varttuneempien kanssa. Heillä oli tietty motivaatio
ja enemmän taustaa työelämään. Kaksikymmenvuotiaan voi olla vaikeampi
hahmottaa tulevaa, etenkin jos hänellä
ei ole vielä koulutusta.
Odotan tammikuun aloitusaikaa
hyvin innokkaasti. Työ on mielenkiintoista ja haasteellista. Erityisesti mietin, kuinka sidosryhmäyhteistyö lähtee
käyntiin. Siitä minulla on odotuksia. Toki vie aikansa, että kaikki toimii. Ja eri
puolilla Suomea on varmasti osin eri
toimintatavat.” n
päivärahan käsittelijät, jotka tekevät asiakaspoimintaa, on koulutettu eri puolilla maata pidetyissä koulutustilaisuuksissa.
Maija Rainamo odottaa luottavaisena palvelun lähtölaukaisua ja on iloinen
etenkin sen tuomasta asiakaslähtöisyydestä. Myös Kelan johto tukee hanketta.
– Kyllä meillä tuntuu olevan vahva
tuki sille, että saisimme tämän palvelun
toimimaan, Rainamo päättää. n
VakuutusKuntoutus 2/2011
14
VakuutusKuntoutus 2/2011
Teksti: Riikka Hollo Kuvat: AJ Savolainen
Uusi suunta
elämään
Näön heikentyminen saattaa alentaa työkykyä. Näkemisen ongelmat
kuormittavat fyysisesti, mutta myös psyykkisesti. Näkövammaisten
Keskusliitto ry:n kuntoutuspalveluista saa apua.
N
äön heikentyessä erityisesti tarkkuutta vaativissa ammateissa toimiminen voi hankaloitua. Mitä
silloin voi tehdä? Mistä saa tietoa ja apua? Vai onko aika jo jäädä eläkkeelle? Näihin ja moniin muihin
näönkäyttöön liittyviin kysymyksiin saa
vastauksen Näkövammaisten Keskusliitto
ry:n Kuntoutus-Iiriksestä, Helsingin Itäkeskuksesta. Näkövammaisten Keskusliitto tarjoaa ammatillisen kuntoutuksen ja
työllisyyden palveluja työikäisille, nuorille ja iäkkäille näkövammaisille ja näköongelmaisille ympäri Suomen. Asiakkaat
ovat iältään 13–63-vuotiaita.
– Tyypillinen asiakkaamme pohtii, miten hän voi jatkaa työssään näköongelman
kanssa. Näkövamman tai näön heikentymisen seurauksena ihmisen työkyky on
heikentynyt tai uhkaa heikentyä lähivuosina, ja monilla saattaa olla jo konkreettisia
ongelmia työssä selviytymisessä, työllisyyspäällikkö Taru Tammi valottaa ja jatkaa:
– Liiton tavoitteena on tukea ihmisten työelämään kuntoutumista, omatoimista työssä jaksamista ja työhyvinvointia
sekä työelämään sijoittumista. Myös nuoret, vasta opiskelemaan pyrkivät ja juuri
valmistuneet näköongelmaiset ovat asiakkaitamme työllisyyspalveluissa.
Näkövammaisten Keskusliiton ammatillisen kuntoutuksen moniammatillinen
tiimi kartoittaa näkövammaisen tai näköongelmaisen henkilön kokonaistilanteen
ja laatii kullekin sopivan kuntoutussuunnitelman. Tiimiin kuuluvat silmälääkärin,
kuntoutusylilääkärin, optikon, psykologin,
sosionomin ja työllisyysneuvojan lisäksi näönkäytönohjaaja ja ATK-kouluttaja.
– Tavoitteena on, että asiakas löytäisi oman paikkansa eli pystyisi jatkamaan työssään tai löytämään uuden, itselleen sopivan työ- tai opiskelupaikan. Aina
vanhaan työhön palaaminen ei ole edes
apuvälineiden avulla mahdollista. Tällöin
työllisyysneuvoja astuu kuvioon ja alkaa
yhdessä asiakkaan kanssa selvittää, mitä työtä henkilö voisi jatkossa tehdä, Taru
Tammi muistuttaa.
Kaikki alkaa kuntoutustutkimuksesta
Näkövammainen tai näköongelmainen
ihminen tarvitsee lähes poikkeuksetta
hoidon ja lääkinnällisen kuntoutuksen
lisäksi kuntoutustutkimusta tai erilaisia
kartoituksia. Näin työelämässä jatkaminen ja työhön palaaminen esimerkiksi
sairausloman jälkeen helpottuvat. Perusedellytys on, että fyysinen työympäristö
ja tarvittavat näkemisen apuvälineet on
suunniteltu oikein. Suunnittelun tueksi tarvitaan henkilökohtaisia kartoituksia
sekä Näkövammaisten Keskusliitossa että
työpaikalla. Kaikki lähtee kuntoutustutkimuksesta, jonka perusta on huolellinen
näöntutkimus.
– On tärkeää hakeutua jo varhaisessa vaiheessa tutkimuksiin, jos näköky-
VakuutusKuntoutus 2/2011
15
16
Näkövammaisten Keskusliiton
ammatillisen kuntoutuksen palvelut
• työkyvyn arviointiin, ylläpitämiseen ja parantamiseen sekä työllistymiseen
­liittyvät kuntoutusjaksot
• kuntoutustarvetta selvittävät tutkimukset
• työhön paluun tai työssä jatkamisen suunnittelu
• apuvälinetarpeen kartoitus ja apuvälineiden käytönohjaus
• työpaikka- ja verkostokäynnit
• työllisyysneuvonta ja työhön valmennuksen palvelut
• elinkeinoneuvonta yritystoimintaan.
Lisätietoja: Näkövammaisten Keskusliitto ry / Kuntoutus-Iiris, puh. 09 396 041,
www.nkl.fi, www.nkl.fi/iiris
On tärkeää hakeutua
jo varhaisessa vaiheessa
tutkimuksiin,
jos näkökyvyn kanssa
on ongelmia.
vyn kanssa on ongelmia. Kun asiaa pitkittää, saattaa saada joukon muita vaivoja,
kuten päänsärkyä ja uupumusta. Silmälääkärin vastaanotolla tutkitaan kokonaistilanne huolellisesti ja kartoitetaan
työolosuhteet. Tätä kautta on mahdollista saada lähete kuntoutustutkimukseen
Kuntoutus-­Iirikseen, vastaava optikko
Tuula Kääriäinen sanoo.
Kun kuntoutuspäätös on saatu, tehdään seikkaperäinen toiminnallisen näön
kartoitus, johon kuuluvat muun muassa näkökenttätutkimukset, äärinäkötutkimus, lukutestit ja valaistustutkimus. Myös
apuvälinesovitukset näönkäytönohjaajan
ja atk-kouluttajan opastuksella ovat tärkeä
osa kuntoutuksen alkuvaiheita.
– Kuntoutussuunnitelma räätälöidään
aina asiakkaan tarpeiden mukaan. Apuvälineet valitaan tilanteeseen sopiviksi, ja tilanteen muuttuessa voidaan hankkia lisää
apuvälineitä. Ensimmäisenä tulevat oikein
VakuutusKuntoutus 2/2011
määritetyt silmälasit, sen jälkeen suurennuslasit, lukutelevisiot, elektroninen suurennuslaite sekä suurennus- ja puheohjelma tietokoneelle,Tuula Kääriäinen kertoo.
Koulutuksen kautta uusille urille
Näkövammaisen tai näköongelmaisen
kuntoutusmahdollisuuksien tunnistamisessa tarvitaan erityisesti silmälääkäriä.
Kuntoutukseen ohjaamisessa sen sijaan
auttavat työterveyshuolto ja keskussairaaloiden kuntoutusohjaajat. Ammatillisen
kuntoutuksen kriteerien täyttyessä kuntoutuksen järjestää ja maksaa Kela ja/tai
työeläkelaitokset. Myös työ- ja elinkeinotoimistot voivat tukea työtöntä työnhakijaa.
Työn ja opiskelun mahdollistavat teknisesti vaativat atk-apuvälineet. Kela kustantaa apuvälineet samoin kuin niiden
tarpeen kartoittamiseen liittyvät tutkimukset.
– Ammatilliseen kuntoutukseen voi
hakeutua toimittamalla kuntoutushakemuksen Kelaan tai työeläkelaitokseen.
Hakemuksen liitteeksi tarvitaan työterveyslääkärin tai hoitavan lääkärin B2lääkärinlausunto sekä selvitys työ- ja
toimintakyvystä ja lausunto ammatillisen kuntoutuksen käynnistämisestä, Taru
Tammi sanoo.
Yhteistyö voimavaraksi
Koska paineet työelämässä ovat kovat,
moni jättää usein kertomatta mahdollisista
näköongelmistaan leimautumisen pelossa.
– On ikävää, että ihmiset eivät usein
uskalla kertoa näkemisen ongelmistaan
työterveyslääkärin vastaanotolla. Ei voi
päästä eteenpäin, ellei tunnusta ja tunnista ongelmaa. Apua on saatavilla. Sekin on
valitettavaa, että työterveyshuollossa tunnetaan hyvin heikosti ne mahdollisuudet,
mitä näköongelmaisen kuntoutumiseen
liittyy, Tuula Kääriäinen sanoo.
Myös Taru Tammi peräänkuuluttaa
yhteistyön merkitystä. Työterveyshuollon ja Kuntoutus-Iiriksen yhteistyö on
aluillaan. Tammi kannustaakin työterveyshoitajia ja -lääkäreitä soittamaan, jos
jokin kuntoutukseen liittyvä näköasia
askarruttaa.­
– Yhdessä toimien voisimme saavuttaa vieläkin parempia tuloksia näköongelmaisten sijoittumisessa työelämään, Taru
Tammi sanoo.
Kahta samanlaista päivää ei ole
Työllisyysneuvojan jokainen päivä on erilainen. Asiakastapaamisia on ympäri Suomen ja työpaikkakäyntejä, palavereja ja
oppilaitosvierailuja pitkin päivää.
– Tapaamiset ovat hyvin erilaisia. Ne
voivat liittyä nykyiseen työtilanteeseen tai
ammatinvalintaan. Oppilaitosvierailuilla
tapaan opiskelijoita. Näiden lisäksi työhöni kuuluu näkövammaisten oikeuksien
valvonta. On tärkeää huolehtia, että näkövammaisten työolosuhteet ovat kunnossa. Tehtäväni on olla koordinaattori Kelan,
sosiaalitoimen, TE-toimiston ja työpaikan
välissä, Taru Tammi valottaa. n
17
Teksti: Hanna Ojanpää Kuvat: Susanna Kekkonen
Minulla on ollut onni tehdä
töitä hyville esimiehille, toimistosihteeri Riitta Karhunen
toteaa tyytyväisenä.
Neljä vuosikymmentä
kuntoutustyön parissa
Vakuutuskuntoutus VKK ry:n toimistosihteeri Riitta Karhunen saavutti uuden virstanpylvään työurallaan
syyskuussa. Saman työnantajan leivissä tuli kuluneeksi tasan 40 vuotta.
VakuutusKuntoutus 2/2011
18
Riitta Karhunen on palvellut Vakuutuskuntoutusta vuodesta 1971 lähtien. Parin
vuoden kuluttua edessä ovat ansaitut eläkepäivät.
H
aastattelua edeltävänä päivänä Riitta Karhusen kunniaksi Vakuutuskuntoutuksessa juotiin kakkukahvit. Juhlakalu itse
ei juurikaan pidä esillä olemisesta, mutta sen verran hulppea on hänen
työuransa, että kiitospuheilta ei voi välttyä.
– Kun laitoin ajatuksiani kasaan menneistä vuosikymmenistä, en ensin muistanut juurikaan muutoksia. Mutta kun
toimitusjohtajamme Juha Mikkola puheessaan mainitsi, että vuonna 1971 esimerkiksi laskukone tuli markkinoille,
VakuutusKuntoutus 2/2011
tajusin kuinka paljon tietotekniikka aikoinaan muutti työtämme. Ennen me
teimme kaiken käsin. Silloin meitä olikin
toimistossa 13, nyt kolme ja puoli työntekijää. Ruutupaperille kirjattiin asiakkaan
tiedot ja niitä sitten säilytettiin pahvikansioissa. Kyllä sitä melkoista pinkkaa sai mukanaan kantaa. Nythän sitä vaan painetaan
näppäintä ja tieto kulkee.
Jokainen päivä oli erilainen
Riitta Karhunen on kotoisin Lapista.
– Hiihtämään opin vuoden vanhana.
Siihen aikaan, 1950–1960-luvulla, ei ollut
televisiota tai muita viihdykkeitä. Nykyiset
harrastukseni ovat pääosin lapsuuden peruja: me luimme, marjastimme, samoilimme ja liikuimme koko perhe.
Lapin tyttö muutti sittemmin parikymppisenä Helsinkiin.Vuotta myöhemmin hän huomasi Helsingin Sanomissa ilmoituksen, jossa silloinen Vakuutusalan
Kuntouttamiskeskus haki toimistosihteeriä.
Ensimmäinen työpäivä syyskuun 27. päivä vuonna 1971 oli sateinen ja sumuinen,
mutta nuoren tytön mieli avoin ja iloinen.
19
telijoiden assistentin paikka. Sain pestin ja
siitä alkoi minun työurani mielenkiintoisimmat ajat. Uskallan sanoa, että lähes 30
vuoden ajan jokainen päivä oli erilainen.
Työssäni olin paljon kontakteissa kuntoutujiemme, vakuutusyhtiöiden, työnantajien ja oppilaitosten kanssa. Avustin myös
erilaisten selvitysten teoissa, joita VKK:ssa
silloin runsaasti tehtiin. Työnkuvan mielekkyys ja monipuolisuus oli yksi syy,
miksi en koskaan vaihtanut työpaikkaa.
On hienoa olla mukana
rakentamassa jonkun
toisen elämää uuteen
uskoon.
Ympyrä sulkeutuu
– Muistan edelleen omat ajatukseni, kun sininen poplari päällä nousin Simonkentällä bussista numero 39 ulos.
Näin jälkikäteen 40 vuotta tuntuu lyhyeltä. Omasta mielestäni olen edelleen se sama ihminen, joka silloin kolkutteli uuden
työpaikkansa ovea, Karhunen muistelee.
VKK sijaitsi niihin aikoihin Kalevankadulla, Stockmannia vastapäätä. Jo keväällä oli muutto edessä, kun osa toiminnoista siirtyi Pohjoiselle Rautatiekadulle
ja eläkepuoli Bulevardille.
– Haussa oli silloin kuntoutussuunnit-
Karhunen kuitenkin myöntää, että kahdesti hän on lähettänyt työhakemuksen,
päässyt haastatteluun – ja kieltäytynyt tarjotusta työstä.
– Olen aina viihtynyt täällä hyvin.
Muita töitä hain lähinnä siksi, että olin
kuullut, että henkilökohtaisen uusiutumisen vuoksi töitä pitäisi vaihtaa vähintään kymmenen vuoden välein. Nyt olen
tyytyväinen, että en lähtenyt minnekään.
Olen nähnyt lamat ja taantumat. Moni on
jäänyt työttömäksi.
Toinen syy tyytyväisyyteen on, että Karhunen on aina ihaillut kuntoutussuunnittelijoiden tekemää työtä.
– On hienoa olla mukana rakentamassa jonkun toisen elämää uuteen uskoon. Meillä on täällä rankkojakin tapauksia. Suunnittelijoilta tarvitaan vahvaa
osaamista ja herkkyyttä. Me todellakin
teemme arvokasta työtä.
Karhunen on työvuosiensa aikana palvellut neljää toimitusjohtajaa.Yksi
heistä oli VKK:n perustaja Veikko Niemi.
– Minulla on ollut onni tehdä töitä
hyville esimiehille. Kaikki ovat olleet erilaisia ja kaikkien kanssa olen tullut toimeen, mutta kyllä Veikko Niemi kuntoutustyön pioneerina jäi erityisesti mieleeni.
Muistan, kuinka alkuvuosina olimme
kuin perhe – pienessä työyhteisössä oli
kotoinen tunnelma. Ja olihan aikakin silloin 70-luvulla erilainen: ei meillä ollut kellokortteja tai työnseurantaa. Toimistoon oli palkattu Elli – sydämellinen,
lämmin ihminen, joka keitteli meille kahvit emalipannulla. Työtä tehtiin nykyiseen
verrattuna vaatimattomin välinein.
Vuonna 1998 ryhmäsihteerin tehtävät päätettiin lopettaa. Siitä tähän päivään Karhunen on tehnyt toimistosihteerin tehtäviä.
Uutta aikaa odotellessa
Karhunen on ollut nyt osa-aikaeläkkeellä
muutaman vuoden.
– Minulta kysyttiin aikoinaan, miksi haluan pitää vapaana juuri maanantain
ja perjantain. Mielestäni perjantai on aina ollut viikon paras, ja maanantai pahin
työpäivä. Nyt saan aloittaa viikon tiistaina ja nauttia vielä siitä perjantaistakin.
No, syy osa-aikaeläkkeeseen on kuitenkin oma jaksaminen. Sairastuin reumaan
kymmenisen vuotta sitten ja omat voimat
ovat ajoittain kovilla.
Reuman myötä myös liikuntaharrastukset ovat jääneet vähemmälle.
– Olin jo ajatellut, kuinka vielä kahdeksankymppisenä laskettelen pitkin tuntureita, mutta valitettavasti tämä ajatus on
saanut jäädä. Kuntoani aion kyllä pitää
muutoin yllä ja sitä hieman kohentaakin,
Karhunen toteaa ja mainitsee, että perhe,
suku ja ystävät ovat hänen elämän suola.
Lopullinen vetäytyminen työelämästä tapahtuu vuoden päästä, 63-vuotiaana.
Tulevaa Riitta Karhunen odottaa ilolla.
– Minulla on paljon suunnitelmia.
Ainakin ATK-taitojani aion edelleen kehittää ja oppia myös kuvankäsittelyn. Takaisin pohjoiseen en aio muuttaa, mutta eittämättä vietän siellä enemmän aikaa.
Odotan jo sitä, kuinka ensi vuonna tähän aikaan voin viettää Lapissa koko ruska-ajan. n
VakuutusKuntoutus 2/2011
20
Ajassa
Vakuutuskuntoutujat työ- ja elinkeinohallinnon asiakkaina
koulutuksen jälkeen
VKK tehostaa yhteistyötään
TE-hallinnon kanssa tapaturma- tai liikennevakuutuslaitoksen kuntoutuksena
uuteen ammattiin kouluttautuneiden henkilöiden osalta.
Henkilöt, joilla saattaa valmistuttuaan olla vaikeuksia
sijoittua sopivaan työhön,
ovat oikeutettuja TE-toimisto-
jen työllistymisen tukemisen
palveluihin ja palkkatukeen,
mikäli he täyttävät näiden
etuuksien myöntämiskriteerit. Tavoitteena on käynnistää
työllistymisessä tarvittavat tukitoimet mahdollisimman pian koulutuksen päättymisen
jälkeen.
Uudessa toimintamallis-
sa VKK:n kuntoutussuunnittelija ohjaa työllistymisen
tukea tarvitsevan henkilön
TE-hallinnon palveluiden piiriin koulutusohjelman loppuvaiheessa tai viimeistään
koulutuksen päätyttyä. TEhallinnossa tehdään arvio
mahdollisten tukitoimien, esimerkiksi työkokeilun järjestä-
misen tarpeesta. Joissakin tapauksissa kuntoutuja saattaa
tarvita tukea myös työkokeilupaikan hakemiseen.
VKK on laatinut toimintakäytäntöä koskevan esitteen yhteistyössä TE-hallinnon kanssa. Käytännöstä on
jo saatu hyviä kokemuksia esimerkiksi Mikkelistä.
Työllistyminen ammatillisen
kuntoutuksen jälkeen kunta-alalla
Kevan elokuussa julkistaman
selvityksen mukaan ammatillisen kuntoutuksen tulokset
kunta-alalla ovat erinomaisia. Välittömästi kuntoutuksen päätyttyä työelämään
palaa reilut 80 prosenttia
kuntoutetuista. Vielä viiden
vuoden päästä ammatillisen
kuntoutuksen läpikäyneistä
jopa 68 prosenttia on työssä kunnassa. Raportissa selvitettiin vuonna 2005 ammatillisen kuntoutuksen
onnistuneesti päättäneiden
tilannetta vuonna 2010.
Viitisen prosenttia oli seurantakauden päätyttyä vanhuuseläkkeellä ja 19 prosent-
tia työkyvyttömyyseläkkeellä.
Osatyökyvyttömyyseläkkeen
tarjoamaa tukea tarvitsi 18
prosenttia kuntoutuksen viisi vuotta aiemmin käyneistä. Tuki- ja liikuntaelinsairauden vuoksi ammatilliseen
kuntoutukseen osallistuneista 72 prosenttia oli työelämässä vielä viiden vuoden
jälkeen. Mielenterveyssyistä
kuntoutetuista työelämässä
oli vastaavasti 60 prosenttia.
Mielenterveyskuntoutettujenkin työelämässä pysyminen ammatillisen kuntoutuksen jälkeen voidaan kuitenkin
pitää hyvänä tuloksena.
Lisätietoja www.keva.fi.
VATESilta selvitys osatyökykyisten työllistämisestä
VATES-säätiön toteuttamassa ja Sitran rahoittamassa projektissa selvitettiin vammaisten
ja osatyökykyisten työllistämisen kansantaloudellista merkitystä. PTT:n selvityksessä arvioitiin muun muassa, miten
osatyökykyisille suunnatut
työvoimapoliittiset toimenpiteet rahoittavat itsensä. Toise-
VakuutusKuntoutus 2/2011
na seikkana korostettiin, että
jos osatyökykyiset halutaan aidosti työmarkkinoille, pitää uskaltaa määrittää selkeä tavoite, jota seurataan ja mitataan.
Yrityspäättäjille suunnatun kyselyn vastausten mukaan yritykset ovat kiinnostuneita palkkaamaan vammaisia
ja osatyökykyisiä, mutta yri-
tykset kaipaavat lisätietoa ja
käytännön esimerkkejä. Lisätietoa tarvitaan eniten taloudellista tukimuodoista mutta
myös työn ja työolosuhteiden
sopeuttamisesta sekä vammaisten työllistämisen erityiskysymyksiin perehtyneestä
asiantuntijapalvelusta.
Lisätietoja www.vates.fi.
yritykset ovat
kiinnostuneita
palkkaamaan vammaisia
ja osatyökykyisiä, mutta
yritykset kaipaavat
lisätietoa ja käytännön
esimerkkejä.
21
Anna palautetta
lehdestä ja voita
kahviautomaatti!
Kuntoutus hallitusohjelmassa
Kataisen hallituksen ohjelmassa on runsaasti kuntoutukseen ja vammaisuuteen liittyviä kohtia. Poimintoja:
• Vammaisten työllistymistä edistetään ja esteettömyyttä lisätään.
• Sairauspäivärahan maksamisen edellytykseksi asetetaan työterveyshuollon lausunto 90 sairauspäivärahapäivän jälkeen. Työterveyshuollon tulee
arvioida työntekijän jäljellä oleva
työkyky ja työnantajan on selvitettävä yhdessä työntekijän ja työterveyshuollon kanssa työntekijän mahdollisuudet jatkaa työssä.
• Varmistetaan oikea-aikaisen ja viivytyksettömän kuntoutuksen toteutuminen. Kuntoutus otetaan osaksi
hoito- ja työhönpaluuprosessia. Vahvistetaan ja selkiytetään työterveyshuollon, perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja kuntoutuksen
yhteistyötä työntekijän työkyvyn tukemisessa.
• Parannetaan mahdollisuuksia tehdä
osa-aikatyötä edistämällä osittaisen
sairauspäivärahan, osittaisen kuntoutustuen ja osatyökyvyttömyyseläkkeen käyttöä.
• Työnantajien valmiuksia ja kannustimia palkata osatyökykyisiä edistetään ja kehitetään. Tavoitteena on
luoda vaikeasti työllistyville ja vammaisille pysyvä palkkatuki. Työpankkikokeilu laajennetaan valtakunnalliseksi.
• Jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-,
opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta.
• Työ- ja elinkeinotoimistojen työnvälitysroolia, yrityspalveluita ja työnantaja- ja oppilaitosyhteistyötä tehostetaan.
Koko hallitusohjelma:
www.vn.fi/hallitus/hallitusohjelma/fi.jsp
Jokainen numero on
uusi mahdollisuus
osallistua!
Vastaa heti lyhyeen
kyselyyn osoitteessa
www.mcipress.fi/lukijakyselyt
Vastaaminen on helppoa.
1. Kirjaudu osoitteeseen
www.mcipress.fi/lukijakyselyt
2. Valitse Vakuutuskuntoutus-lehti.
3. Merkitse numero­sarja 2775.
4. Tämän jälkeen pääset lukijakyselyyn klikkaamalla Lähetä-painiketta.
Ja sitten vain onnea arvontaan!
Lukijakyselyyn voi vastata kahden viikon sisällä lehden ilmestymisestä. Kyselyyn voivat osallistua kaikki MCI Press oy:n
tuottamien lehtien lukijat. Voit osallistua kyselyyn jokaisen
ilmestyvän numeron yhteydessä, mutta vain yhdellä vastauksella lehden numeroa kohden. Kysely ja arvonta koskevat lehtiä, jotka ilmestyvät syyskaudella 2011. Palkinnon
arvontaan osallistuvat kaikki vastanneet. Palkinto arvotaan
2.1.2012. Voittajalle ilmoitetaan sähköpostitse tai kirjeitse.
Arvottava palkinto on noin 1000 euron arvoinen
Jura-kahviautomaatti.
VakuutusKuntoutus 2/2011
22
Asunnonmuutostöillä
lisää itsenäistä
toimintakykyä
Tapaturma- ja liikennevakuutuksen perusteella korvattavaan kuntoutukseen
sisältyy korvaus vaikeasti vammautuneen kuntoutujan asunnonmuutostöistä.
A
sunnonmuutostöiden toteuttamisesta ja korvaamisesta on esitetty paljon kysymyksiä: Mitä vammautuneen itsensä pitää
tehdä ja osata? Mitkä ovat tärkeimmät pelisäännöt asunnonmuutostöiden laajuutta ja tasoa arvioitaessa? Kuka
muutostyöt toteuttaa ja onko vakuutusyhtiöillä omia timpureita? Mikä on
VKK:n rooli tässä prosessissa?
Sekä liikenne- että tapaturmavakuutuksen kuntoutuslakien mukaan korvataan vaikeasti vammaisille henkilöille tarpeellisista ja kohtuullisiksi katsottavista
vakinaiseen asuntoon tarvittavista apuvälineistä ja laitteista sekä asunnonmuutostöistä aiheutuvat kohtuulliset kustannukset.
Käytännössä asunnonmuutostöiden
toteuttaminen on laaja ja monivaiheinen
kokonaisuus.Vakuutusyhtiön toimeksiannosta VKK on usein mukana asunnon-
Ensimmäinen lähtökohta on,
että asunnonmuutostöitä
toteutetaan vain
vammautuneen vakinaiseen
asuntoon.
VakuutusKuntoutus 2/2011
muutostöiden suunnittelussa ja korvattavuutta arvioitaessa. Heti alkuun voidaan
todeta, että vakuutusyhtiöillä ei ole käytössään omia rakennusmiehiä eikä VKK
vakuutusyhtiön lukuun toimiessaan toteuta remontteja. VKK:n rooliin asunnonmuutostöiden kokonaisprosessissa
kuuluu ennen kaikkea arvioida suunniteltujen ratkaisujen tarpeellisuutta vamman kannalta ja niistä aiheutuvien kustannusten kohtuullisuutta sekä varmistaa
muutostöiden sujuva eteneminen yhteistyössä kaikkien toimijoiden kanssa.
Muutostyöt vain vakinaiseen asuntoon
Ensimmäinen lähtökohta on, että asunnonmuutostöitä toteutetaan vain vammautuneen vakinaiseen asuntoon. Vakinaisella asunnolla tarkoitetaan asuntoa,
jossa vammautunut pääasiallisesti asuu.
Sillä ei ole merkitystä, onko asunto omistusasunto, vuokra-asunto vai asuuko vammautunut asunnossa jonkun muun syyn
perusteella. Asumisjärjestelyn tulee kuitenkin olla luonteeltaan pysyvä. Niin sanottuihin kakkosasuntoihin ja loma-asuntoihin asunnonmuutostöitä ei korvata.
Lain mukaan oikeus asunnonmuutostöiden korvaukseen on enintään kerran viidessä vuodessa. Erikseen laissa on
kuitenkin mainittu, että erityisen painavien syiden perusteella asunnonmuutostyöt voidaan korvata myös tätä useammin.
Viiden vuoden säännöstä voidaan poiketa
esimerkiksi, kun nuorena vammautunut
henkilö muuttaa pois kotoa. Asunnonmuutostyöt voidaan korvata ensimmäiseen omaan asuntoon vaikka muutostyöt
olisi korvattu lapsuudenkotiin vähemmän
kuin viisi vuotta aikaisemmin. Yleensä myös muut oleelliset perhetilanteen
muutokset oikeuttavat poikkeamaan viiden vuoden säännöstä.
Asunnon perusparannusta ei korvata
Asunnonmuutostöiden yhteydessä halutaan joskus samaan kokonaisuuteen liittää myös muita remonttikohteita. Nämä
muut työt voivat liittyä vaikkapa kodin vanhentuneiden ratkaisujen uusimiseen, yleensä asumistason parantamiseen
tai esimerkiksi märkätilojen ja vesieristysten kohdalla tiukentuneisiin viranomaisohjeisiin ja rakentamista sääteleviin normeihin. Remonttikokonaisuutta
suunniteltaessa tulee kuitenkin muistaa,
että asunnonmuutostöinä ei korvata normaaleja asumistasoon liittyviä uudistuksia tai perusparannustoimenpiteitä. Asunnonmuutostöiden tarpeen tulee palautua
aina vamman aiheuttamiin rajoituksiin ja
korvattavaan vahinkoon. Käytännössä perusparannustoimenpiteiden osuus vähennetään muutostöiden kokonaiskuluista
lopullista korvausratkaisua määriteltäessä.
Muutostöiden suunnittelu käynnistyy
tarpeen arvioinnilla
Asunnonmuutostyöprosessi käynnistyy
muutosten tarpeen arvioinnilla. Asun-
23
nonmuutostöiden suunnittelun käynnistämiseksi on syytä olla yhteydessä vakuutusyhtiön tai VKK:n lisäksi asuinpaikan
terveyskeskuksen tai keskussairaalan fysioterapeuttiin, toimintaterapeuttiin tai
kuntoutusohjaajaan. Ensimmäiseksi sovitaan kotikäynti, johon osallistuvat julkista terveydenhuoltoa edustava kuntoutusalan ammattihenkilö sekä rakennusalan
ammattihenkilö esimerkiksi kotikunnasta.
Yleensä kotikunnan palveluksessa on rakennusammattilainen, joka suunnittelee
asunnonmuutostöitä kunnan vammaispalvelun tarpeisiin ja hän voi osallistua
myös vakuutusyhtiön korvattavaksi tulevien asunnonmuutostöiden suunnitteluun. Tarpeen vaatiessa voidaan kunnan
edustajan sijasta pyytää kotikäynnille mukaan esimerkiksi Vanhustyön keskusliiton
korjausneuvoja.
Kotikäynnillä asiakas ja ammattihenkilöt kartoittavat yhteistyössä toimintakyvyn ja asunnon nykytilanteen ja näissä
ilmenevät ongelmat ja mitä muutostöillä tavoitellaan. Lisäksi määritellään tarvittavat työt ja rakennusalan ammattihenkilö ottaa kantaa niiden rakennustekniseen
toteutukseen. Samalla käydään läpi mahdolliset vaihtoehtoiset toteutustavat. Rakennusteknisen suunnittelun yhteydessä on hyvä selvittää myös rakentamiseen
liittyvät viranomaisvaatimukset ja tarvittavat rakennusluvat.
työseloste ja tarjoukset helpottavat ja
nopeuttavat VKK:n selvittelyä ja vakuutusyhtiön päätöksentekoa.
Korvattavuuden arviointi
Saatujen selvitysten perusteella määritellään vakuutusyhtiön suorittama korvaus.
Perusteellinen yksityiskohtainen työseloste antaa mahdollisuuden tarjousten
asianmukaiseen vertailuun ja oikeudenmukaiseen korvausratkaisuun.VKK:n perustellun suosituksen perusteella vakuutusyhtiö antaa asunnonmuutostyöasiassa
valituskelpoisen korvauspäätöksen, johon
on kirjattu ne työt, jotka vakuutusyhtiö
on hyväksynyt korvattavaksi.
Korvauspäätöksen saatuaan asiakas voi
tehdä urakkasopimuksen haluamansa ura-
koitsijan kanssa. Epäselvyyksien välttämiseksi urakkasopimus on aina syytä tehdä
kirjallisena. Töiden tilaajana ja urakkasopimuksen osapuolena on asiakas, jonka kotiin asunnonmuutostöitä tehdään. Lähtökohtaisesti urakoitsija on vastuussa siitä,
että työsuoritus vastaa sovittua ja työt on
toteutettu laadukkaasti.Vastaavasti asiakkaan on työn tilaajana huolehdittava urakoitsijan asianmukaisesta valvonnasta ja
reklamoitava mahdollisista puutteista tai
virheistä kohtuullisessa ajassa ne havaittuaan. Töiden toteuttamisen osalta vakuutusyhtiön rooli rajoittuu korvauspäätöksen mukaisen korvauksen suorittamiseen,
eikä yhtiö vastaa mahdollisista työ- tai
suunnitteluvirheistä tai muista ongelmista, jotka liittyvät urakkasopimukseen. n
Tällä palstalla VKK:n kuntoutuspäällikkö
Samuli Kaarre ja johtava kuntoutussuunnittelija Helena Oksanen pohtivat käytännön
kuntoutustyössä esille tulevia ongelmatilanteita ja ratkaisuja.
Työseloste tarjousten perustaksi
Suunnitteluvaiheen päättyessä käytettävissä on kuntoutusalan ammattihenkilön lausunto muutostöiden tarpeesta sekä rakennusalan ammattihenkilön
laatima yksityiskohtainen työseloste toteutettavasta kokonaisuudesta. Työselosteella on suuri merkitys, koska sen
perusteella pyydetään tarjoukset paikallisilta rakennusurakoitsijoilta. Yleensä
on syytä hankkia tarjoukset mahdollisuuksien mukaan 2-3 urakoitsijalta. Kun
tarvittavat selvitykset on saatu hankittua, ne tulee toimittaa VKK:hon tai vakuutusyhtiöön. Kuntoutusalan ammattihenkilön lausunnon, rakennusteknisen
työselosteen ja tarjousten lisäksi liitteenä on syytä toimittaa esimerkiksi valokuvia asunnosta ja asunnon pohjapiirros. Selkeä ja riittävän yksityiskohtainen
VakuutusKuntoutus 2/2011
Vakuuttavaa
kuntoutusta
www.vkk.fi