MCI 1/2011 Lehti kuntoutusalan ammattilaisille Osatyökykyisten työllistäminen Työeläkekuntoutuksen suuntaviivat Pyörätuolilla liikkuminen ei estä työntekoa 2 Työtä osatyökykyisille? Päätoimittaja Juha Mikkola U usin vaihe keskustelussa osatyökykyisten työllistämiskeinoista avautui STM:n asettaman selvityshenkilön Markku Lehdon kirjoituksen myötä.Vaikka selvityksessä onkin paljon jo entuudestaan tuttuja asioita, se kuitenkin ansaitsee tulla huomioiduksi – toteaahan selvityshenkilökin, että asiaa on puitu jo vuosikymmeniä laihoin tuloksin. Selvitystä kommentoidaankin tarkemmin lehtemme sivulla 14. Lehdon mukaan ensin tulisi kysyä, haluammeko aidosti edistää osatyökykyisten työelämään siirtymistä. Tämä on kiistatta oikea lähtökohta. Pohdinta muuttuu vaikeammaksi, kun kysymme, mikä on esimerkiksi vakuutusjärjestelmässä eläkkeelle pääsemisen kynnys ja mitä otetaan huomioon arvioitaessa henkilön kykyä työntekoon? Esimerkiksi VKK:n kuntoutujista työhön palauttavaan ohjelmaan päätyi viime vuonna 55 prosenttia, 45 prosentin kohdalla ei katsottu olevan realistisia mahdollisuuksia ”normaaliin” palkkatyöhön. Ainakin ajatusleikkinä voisi esittää kysymyksen, mitä tekisimme, jos tänä vuonna meille sanottaisiin, että lukeman tulee olla 65 / 35. Vaikka meillä olisikin erityistyöllistämisen yksikkö, jonka sankarityöntekijät kaikin voimin luotsaisivat tässä eläkeoikeuden ja työnteko-oikeuden hämärässä välimaastossa olevia henkilöitä työhön, ratkaisevaksi esteeksi muodostuisi kohtaanto-ongelma: mistä löydetään heille sopiva työ ja työnantaja? Ja jos ei löydetä, tulisiko heille myöntää eläke vai todeta, että kyse on ennemminkin työllisyysongelmasta kuin eläkkeeseen oikeuttavasta puuttuvasta työkyvystä? Hyvän asian puolesta käytävässä keskustelussa on välttämätöntä niputtaa todellisuudessa hyvin heterogeeninen joukko ihmisiä yhdeksi osa- VakuutusKuntoutus 1/2011 Julkaisija työkykyisten ryhmäksi, jolle sopisi yksi kaikenkattava toimintaohjelma. Tämän ryhmän ääripäässä on hyvän koulutuksen saanut selkäydinvammainen, jonka työllistymisen esteenä ovat esteettömän työpaikan puute ja ennakkoluulot. Toinen ryhmään kuuluva on aivovamman saanut, jonka oiretiedostus on puutteellista ja käsitys omasta työkyvystä yltiöoptimistinen. Kolmantena on ikääntynyt ikänsä samaa työtä tehnyt henkilö, jonka kykyä tehdä työtä rajoittavat paljon muutkin kuin lääketieteelliset syyt. Onkin eri asia haastatella eläkkeensaajia heidän työntekohalukkuudestaan kuin oikeasti löytää yksilöllisesti kullekin sopiva työ. Sopivan työn löytymistä helpottaisi, jos valtakunnallinen työpankki tai yritysten työllistämispooli toteutuisi. Vaikka selvitystä lukiessaan huomaa itsekin toimivansa ”paholaisen asianajajana”, joka etsii tilaisuuksia vastaväitteille, on helppo olla samaa mieltä siitä, että ongelman pysyvämpi korjaaminen vaatii kaikilta asianosaisilta rehellisyyttä, yhteistä sitoutumista ja paljon ennakkoluulotonta työntekoa. Vakuutuskuntoutus VKK ry Hämeentie 19 B, 00500 HELSINKI puhelin (09) 2312 2000 faksi (09) 876 4531 [email protected] www.vkk.fi Päätoimittaja Juha Mikkola [email protected] Toimitusneuvosto Samuli Kaarre Jussi Kauma Kirsi Leppänen Juha Mikkola Helena Oksanen Pekka Piispanen Veikko Valkonen VKK:n jäsenet Liikennevakuutuskeskus Tapaturmavakuutuslaitosten liitto Työeläkevakuuttajat TELA ry Osoitelähde VKK:n osoiterekisteri Tilaukset ja osoitteenmuutokset Mari Kanerva puhelin 044 700 2015 [email protected] Toimitus ja ulkoasu MCI Press oy Mikonkatu 18 B, 00100 HELSINKI puhelin (09) 2525 0250 faksi (09) 2525 0251 [email protected] www.mcipress.fi Kannen kuva Harri Joensuu Painatus Libris Oy Copyright © MCI Press oy Lehden sisältöä ei saa osittainkaan jäljentää ilman toimituksen kirjallista lupaa. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä materiaaleista. Vakuutuskuntoutus ilmestyy 2 kertaa vuodessa. Sisältö 4 En halua erilaista kohtelua 8 Keskustelua työeläkekuntoutuksen suuntaviivoista 3 Niina Inberg on sulautunut Satakunnan Kansan toimitukseen pyörätuolista huolimatta. Työkokeilu on vahvistanut käsitystä omasta alasta. VKK:n paneelissa pohdittiiin, mikä on työeläkekuntoutuksen nykytila ja tulevaisuus? 12 Tukea vajaakuntoisten työllistämiseen 14 Palvelukarusellin sijasta oikeasti työelämään? Työhallinnon palveluilla pyritään helpottamaan vajaakuntoisten rekrytointia. Ensimmäinen askel osatyökykyisten työllistämiseksi on yhteisen tahtotilan selvittäminen. 17 Apuna työuran jatkamisessa 20 Ajassa 22 Vaikeavammaisten ammatillinen kuntoutus ja työllistyminen 4 Kuntoutussuunnittelija Annele Mononen kertoo työnkuvastaan. Näkökulmia työhyvinvointiin. Uusi terveydenhuoltolaki. Sosiaaliturvasta uusi verkkosivu. Sosiaali- ja terveysalan järjestöt yhteen. Työhyvinvointikortin pilottikoulutus käynnistyy. Helena Oksanen ja Samuli Kaarre rohkaisevat osallistumaan kuntoutukseen. 14 12 KOLUMNIT 2 Työtä osatyökykyisille? 11 Hyviä vai huonoja uutisia? Päätoimittaja Juha Mikkola Professori Marja-Liisa Manka ”Kaikki eivät tietenkään ole työkykyisiä, mutta kaikilla, jotka haluavat, pitäisi olla mahdollisuus työllistyä.” Pauliina Lampinen, kehittämispäällikkö VATES-säätiö) Vastaa lukijakyselyyn ja voita iPad! Katso lisää s. 21 tai www.mcipress.fi/lukijakyselyt VakuutusKuntoutus 1/2011 4 Teksti: Kari Kuisti Kuvat: Harri Joensuu Media-alasta haaveileva Niina Inberg: En halua erilaista kohtelua Pyörätuolilla liikkuminen ei ole este täysipainoiselle työskentelylle. Yhä useammassa tehtävässä tarvitaan enemmän päätä ja käsiä kuin jalkoja. T yöpäivä Porissa ilmestyvän Satakunnan Kansan keskustoimituksessa on hyvässä vauhdissa. Suuressa avokonttorissa työstetään seuraavan päivän sanomalehteä.Yksi sen tekijöistä on VKK:n ohjaamassa työkokeilussa oleva Niina Inberg (21), joka pyörätuolistaan huolimatta sulautuu täydellisesti mediaväen joukkoon. Onhan hän graafiselle alalle viime lokakuussa valmistunut kuva-artesaani. Toimituksessa hän tekee grafiikkaa, kuvitusta, lehden ulkoasuun liittyviä töitä ja kaikkea sitä, mitä hänellä teetetään. Nuori nainen haluaa hyödyntää harjoittelujakson mahdollisimman tehokkaasti. – Tällä hetkellä Niina on vähän niin kuin minun oikea käteni, graafikko Pasi Juhola kehuu. Niinan kaltaisia harjoittelijoita on Satakunnan Kansassa ollut harvakseltaan. Uutispäällikkö Isto Laaksosen mukaan syynä on resurssipula. Heillä ei ole mahdollista irrottaa omasta väestä ketään päätoimiseksi työn ohjaajaksi eli taloon tulevan pitäisi hallita ammattiin liittyvä perusosaaminen. – Kun Niina tuli täällä käymään, niin ensimmäisen minuutin aikana selvisi, että tänne hän tulee. Hän on niin mahtava ihminen, että pakkohan hänet oli tänne ottaa, Laaksonen hehkuttaa. Niinan työkokeilu alkoi ongelmitta, koska työssä tarvittavat ohjelmistot ja muut perustaidot olivat hänellä hyvin hallussa. Juhola sanoo Niinan ansios ta kyenneensä jakamaan omaakin työ takkaansa. Molemminpuolinen hyöty Satakunnan Kansan toimituksessa kukaan ei näytä kiinnittävän mitään huomiota Niinan pyörätuoliin. He ovat jo tottuneet siihen. Sivullisena sen voi tulkita niinkin, ettei Niinan vamma ole heidän silmissään edes mikään vamma. Pyörätuolia käyttävä henkilö ei luon- VakuutusKuntoutus 1/2011 nollisestikaan sovellu työhön, jossa tarvitaan terveitä jalkoja. Nyky-yhteiskunnassa on kuitenkin yhä enemmän sellaisia työtehtäviä, joista suoriutumiseen tarvitaan enemmän päätä ja käsiä kuin jalkoja. Näissä töissä pyörätuolista ei ole mitään haittaa. Isto Laaksonen puhuu molemminpuolisen hyödyn tärkeydestä. He ovat tarjonneet Niinalle mahdollisuuden hankkia työkokemusta alalta, jonne hän jatkoopiskelujen jälkeen toivoo työllistyvänsä. Mutta hyötyajattelu toimii toiseenkin suuntaan. – Niinasta on meille ihan oikeasti hyötyä, Laaksonen korostaa. Niina puolestaan arvelee, että jos hän ei olisi saanut mahdollisuutta kokeilla siipiään oikeassa toimituksessa, hänen kiinnostuksensa media-alaan olisi saattanut lopahtaa kokonaan. Hän sai kuitenkin mahdollisuuden ja alaan liittyvä kiinnostus on vahvistunut jopa siinä määrin, että rima nousee koko ajan. Parempaan ja parempaan työsuoritukseen pitäisi yltää toistuvasti. – Sanomalehteä tehdään tietyllä rytmillä aikataulujen kanssa, joten ei joka tehtävässä voi aina ylittää itseään, Pasi Juhola tietää. Omalla alalla Niina Inbergille selvisi abivuonna, mitä hän haluaa lukion jälkeen tehdä. Hän asui Ulvilassa ja naapurikunnassa Satakunnan ammattiopiston Nakkilan yksikössä oli 5 Niina Inberg suunnittelee jo media-alan jatko-opintoja. Tässä työssä liikuntarajoite ei ole rajoite työnteolle. VakuutusKuntoutus 1/2011 6 – Se voisi näyttää vaikka tällaiselta, Niina Inberg esittelee ehdotustaan. tarjolla graafisen viestinnän opetusta.Ylioppilaana hän suoritti kolmivuotisen peruskoulupohjaisen kuvallisen viestinnän perustutkinnon kahdessa vuodessa. Koska Niina oli vammautunut vaikeasti liikennevahingossa, hän sai perustutkinnon suorittamisajalta liikennevakuutusyhtiöltä korvausta opiskelukustannuksista ja toimeentulokorvausta. – Lukion jälkeen halusin tehdä jotakin muuta kuin päntätä kirjoja ja siinä mielessä pari vuotta Nakkilassa teki ihan hyvää. Opiskelu ei kuitenkaan jää tähän, suunnitelma media-alan lisäopinnoista on jo valmiina. Tämän kevään aikana Niina aikoo hakea ja päästä opiskelemaan medianomin tutkintoa Satakunnan ammattikorkeakouluun. VakuutusKuntoutus 1/2011 Jos rakennukset tehdään esteettömiksi, niin eihän se ole keneltäkään pois. Niin Juhola kuin Laaksonenkin kiittelevät Niinan positiivista asennetta ja kivikovaa motivaatiota. Hän ei luovuta helpolla. Pyörätuolia käyttävän ei sovi lannistua pienistä vastoinkäymisistä, mikäli aikoo elää itsenäisen ihmisen normaalia elämää. Niinan työkokeilu Satakunnan Kansan toimituksessa alkoi viime vuoden joulukuussa ja alkuperäisen suunnitelman mukaan sen piti kestää kolme kuukautta. Siihen tuli kuitenkin kolmen kuukauden lisäaika, joten puolen vuoden työjakso päättyy 31.5.2011. Mihinkään erityisjärjestelyihin ei Niinan takia toimituksessa tarvinnut vessaa lukuun ottamatta ryhtyä. Sekin asia järjestyi lopulta helposti yhteistyössä kerrosta ylempänä olevan Satakuntaliiton kanssa. Taksilla töihin Satakunnan Kansan toimitilat sijaitsevat Poria halkovan Kokemäenjoen pohjoisrannalla entisessä puuvillatehtaan kiinteistössä. Niina Inberg asuu parin kilometrin 7 Kaikki eivät kelaa kilpaa Niina Inberg joutui perheensä kanssa vakavaan auto-onnettomuuteen vuonna 1993, jolloin hän oli kolmivuotias. Onnettomuudesta hänelle jäi pysyvä vamma, se teki hänestä pyörätuolin käyttäjän. Ihan pienenä hän kulki veljensä perässä vammastaan välittämättä, vaikka ei hän itse tuosta ajasta mitään muista. Kouluaikana pyörätuoli ei Niinan liikkumisen intoa rajoittanut. Ala-asteella hän pelasi muiden mukana sählyä, lentopalloa ja pesäpalloa. – Meillä oli sen verran pieni ala-aste, että opettaja otti minut aina ennakkoluulottomasti mukaan liikuntatunneille. Luistelu, hiihtäminen ja kaikki muut talvilajit olivat kuitenkin hankalia ja siksi minä en talvesta tykkääkään. Hieman Niina ottaa sanojaan takaisin kehumalla lumisen talviluonnon kauneutta. Hän ei talveen muuten paljon huomiota kiinnittäisikään, ellei se vaikeuttaisi liikkumista. Ala-asteen, yläasteen ja lukion Niina suoritti normaalissa järjestyksessä tavallisissa kouluissa. Helpotusta hän sai ainoastaan liikunnassa. Koulussa häntä kiinnostivat muun muassa kirjoittaminen, filosofia ja psykologia jopa siinä määrin, että hän suunnitteli hakeutuvansa opiskelemaan sitä lukion jälkeen. Asiaa perusteellisemmin harkittuaan hän kuitenkin päätti siirtää aikeet psykologiksi ryhtymisestä taka-alalle. Viime elokuussa Niina asettui niin sanotusti omilleen, hän muutti omaan asuntoon Porin keskustaan. Hän sanoo olevansa sydämeltään edelleenkin vahvasti lähiöihminen, koska hänellä on varhaislapsuuden lähiössä asumisesta mukavia muistoja. – En minä keskikaupungilla asumisesta nauti. Haluaisin, että olisi oma piha ja vapautta olla omassa rauhassa. Mutta ehkä sitten joskus tulevaisuudessa, hän haaveilee. päässä joen toisella puolella. Hänellä on oma auto, mutta talviaikaan hän on tehnyt työmatkat taksilla. – Se kestäisi ikuisuuden ennen kuin minä saisin autoni sieltä lumen seasta liikkeelle. Ehkä myöhemmin keväällä, kun lumet sulavat, alan taas kulkea työmatkat omalla autolla. Pyörätuolin kanssa liikkuminen Satakunnan Kansan tiloissa ei tuota vaikeuk sia, vaikka nykyaikaiseksi peruskorjatulla tiilikolossilla onkin jo ikää. Niina antaa muutenkin tunnustusta nykyrakentajille. Varsinkin julkisten uudisrakennusten suunnittelussa on apuvälineiden kanssa liikkuvat otettu pääsääntöisesti hyvin huomioon. – Jos rakennukset tehdään esteettömiksi, niin eihän se ole keneltäkään pois. Es- teettömyys helpottaa kaikkien liikkumista. Liikkumisen esteettömyys on tärkeää, mutta on muullakin merkitystä. Niina sanoo todella yllättyneensä siitä ystävällisyydestä ja myönteisyydestä, jolla hänet on otettu Satakunnan Kansan toimituksessa vastaan. Parasta on ollut se, ettei häntä ole pidetty erilaisena. Niina arvelee, että jossakin muussa työpaikassa häneen olisi saatettu suhtautua hieman toisin. – Toimittajat ovat tietyllä tavalla taiteellisia, persoonallisia ihmisiä. He ovat omassa työssään nähneet kaikkea mahdollista, joten en minä ehkä heille olekaan mitenkään poikkeava. Jos tämä olisi sellainen tyypillinen sihteerin työtä tekevä toimisto, silloin minua saatettaisiin pitää hyvinkin erilaisena, Niina pohtii. Niina auttaa Ulpua Vapaa-aikanaan Niina harrastaa lukemista, valokuvaamista ja muuta sellaista, mikä jollakin tavalla liittyy graafiseen alaan. Esimerkiksi serkkunsa kihlajaisissa hän hoiti kuvauspuolen ja suunnitteli kiitoskortit. Sitten on tietysti Ulpu, ulvilalainen harrastajateatteri, johon Niina on kuulunut yli kolme vuotta. Teatterin mainosten, julisteiden, ilmoitusten ja käsiohjelmien teke- misen lisäksi hän on ollut mukana muutamassa näytelmässä. Joku ehti ehdottaa sosiaaliselle ja puheliaalle nuorelle naiselle hakeutumista myös urheilun pariin. Maailmalla menestyneet pyörätuoliurheilijat ovat herättäneet suuren yleisön mielenkiinnon, varsinkin porilainen Leo-Pekka Tähti, joka on suomalaisen vammaisurheilun kovin nimi tällä hetkellä. – Minullekin sanottiin, että rupea vaan kelaamaan kilpaa, niin pääset olympialaisiin. Ei sellaisiin kisoihin niin vain mennä. Eikä minua kilpaa kelaaminen edes kiinnosta, Niina naurahtaa. Yleisessä kielenkäytössä vammainen-sanaa käytetään varsin huolettomasti miettimättä lainkaan sen tilannesopivuutta. Sekö vain on vamma, mikä näkyy ulospäin? Niinalla on liikuntavamma, se on tosiasia, mutta inva- tai vamma-sanan käyttöä hän kertoo vierastavansa. – Esimerkiksi pikkuveljeni on nähnyt minut aina pyörätuolissa. Hänelle minä en ole millään tavalla edes erilainen. Joillekin, jotka eivät ole koskaan nähneet pyörätuolissa istuvaa ihmistä, minä olen erilainen. Suhtautuminen erilaisuuteen on puhtaasti tottumiskysymys. VakuutusKuntoutus 1/2011 8 Teksti: Sari Alhava Kuvat: Valtteri Kantanen Mikä on työeläkekuntoutuksen suunta? Mikä on työeläkekuntoutuksen nykytila ja tulevaisuus? Entä eri toimijoiden roolit ja vastuut? Jan Schugk, Kari Haring, Jorma Mäkitalo, Asko Suikkanen ja Juha Mikkola kokoontuivat keskustelemaan näistä aiheista työeläkevakuuttajat Telan julkaiseman Työeläkekuntoutuksen suuntaviivat 2015 -ohjelman pohjalta. T yöeläkekuntoutus on Vakuutuskuntoutus VKK:n paneelikeskusteluun osallistuneiden mielestä onnistunut pääpiirteissään hyvin. Kari Haringin mukaan työeläkekuntoutus on niitä harvoja sektoreita, joissa kuntoutettavien määrä on kasvanut vuodesta toiseen ja työllistyminen on kehittynyt positiivisesti. Parantamisen varaa ja haasteita on osallistujien mielestä silti vielä paljon. Asko Suikkanen kuvaili ohjelman sisältöä osittain puolivanhaksi. Hän olisi toivonut kuntoutujalähtöisempää otetta. Juha Mikkola tiedotti kuntoutujien odottavan enemmän henkilökohtaista ohjausta. Hänen mielestään on myös syytä pohtia, nähdäänkö kuntoutuja tasavertaisena kumppanina kuntoutussuunnitelmaa laadittaessa. Jan Schugk lisäsi ihmisten kokevan, että olennaisen tiedon äärelle on vaikea löytää silloin, kun sitä tarvitsee. Alan terminologia voi myös olla monelle vierasta. – Työeläkekuntoutuksen suuntaviivat 2015 -ohjelma tuo esiin työeläkekuntoutuksen jonkinlaisena sankaritarinana. Kuntoutettavien ja työllistyvien määrät ovat kuitenkin työhallintoon verrattuna vähäisiä. Kärjistäen voisi sanoa, että tämä Suuntaviivat 2015 julkaisu on nähtävissä Työeläkevakuuttajat Telan verkkosivuilla www.tela.fi/julkaisut. VakuutusKuntoutus 1/2011 Jorma Mäkitalo osallistui paneeliin Oulusta käsin. on hyväosaisten puuhastelua, jolla ylläpidetään uskoa, että kaikki on hyvin. Yhteiskunta kuitenkin muuttuu ja tarvitaan uusiakin tuotteita, Asko Suikkanen kommentoi. Myös Haring kaipasi uusia tuotteita palveluvalikkoon. Niin käyttökelpoinen kuin työkokeilu monesti onkin, voisi sen rinnalle kehittää enemmän myös muita keinoja. Jan Schugk lisäsi työkokeilun onnistuvan parhaiten silloin, kun se toteutetaan viimeisimmässä työpaikassa. Pystytäänkö työeläkekuntoutusta kasvattamaan? Myös kasvu tuo tulevaisuudessa haasteita työeläkekuntoutukseen. – Segmentointi on toistaiseksi onnistunut. On löydetty ne henkilöt, joille työ- eläkekuntoutus sopii ja jotka siitä hyötyvät. Tästä lähtien se on vaikeampaa, koska ratkaisut eivät löydy enää pienellä miettimisellä. Riittääkö ohjaamisen osaaminen ja välineistö? Miten saadaan kuntoutettavat motivoitumaan silloin, kun pelkkä ehdotus ei enää riitä, Jorma Mäkitalo kysyi. Paneelin osallistujat pohtivat, mitä kuntoutettavien määrän lisääminen tarkoittaisi. – Tähän asti kuntoutettavat ovat olleet optimaalisia sairauksien ja kuntoutettavuuden kannalta. Jos määrä esimerkiksi kolminkertaistetaan, se edellyttää sisällöllisiä muutoksia ja on jossain määrin kalliimpaa kuin nyt, Suikkanen totesi. Jan Schugk muistutti, että onnistuneen kuntoutuksen hinta nykyisellä 9 000 kuntoutettavalla per vuosi on noin 9 Paneeliin osallistuivat: Kari Haring asiantuntijalääkäri, SAK Jorma Mäkitalo tutkimuskeskusjohtaja, Verve Jan Schugk ylilääkäri, Elinkeinoelämän keskus liitto EK Asko Suikkanen sosiologian professori, Lapin yliopisto Tilaisuuden vetäjänä toimi Juha Mikkola toimitusjohtaja, Vakuutus kuntoutus VKK 17 000 euroa. Tämä tarkoittaa sitä, että kuntoutuksen kustannukset on maksettu 1,5 vuodessa siihen verrattuna, että kuntoutettava jäisi työkyvyttömyyseläkkeelle. Tuo aika tulee todennäköisesti pitenemään, jos kuntoutukseen lähtevien määrää kasvatetaan ja mukaan tulee heikompikuntoisia ja kenties vähemmän motivoituneita kuntoutettavia, joiden työllistymisennuste on huonompi. Riittääkö rohkeutta lähteä laajentamaan työeläkekuntoutusta, jos se samalla tarkoittaa, että se on kalliimpaa ja tarvitaan uusia tuotteita sekä sisältöuudistuksia? Työterveyshuollon muuttuva rooli Kari Haringin mukaan työkyvyn arvioiminen on suomalaisen terveydenhuollon sokea piste. – Tehdyt diagnoosit ovat varmasti kutakuinkin oikein, mutta työkyvyn arvioinnissa on virheellisyyttä molempiin suuntiin. Työeläkekuntoutuksen suuntaviivoissa halutaan ottaa työterveyshuolto mukaan työkyvyn arvioimiseen. Ainakin periaatteessa sillä pitäisi olla paremmat edellytykset arvioida työkykyä kuin muulla terveydenhuollolla. Tämä vaatii sitä, että työterveyshuollon on tunnettava työpaikat nykyistä paremmin.Työterveyshuolto on tehnyt viimeisen kolmen vuoden aikana hieman yli puoleen työpaikoista työpaikkakäynnin. Jos paikalla ei käydä, ei työoloja voi tuntea, Haring painotti. Suikkasen mielestä työterveyshuollolta ei voida vaatia niin isoa roolia, kuin ohjelmasta välittyy. Hän peräänkuulutti enemmän olosuhteisiin vaikuttamista ja lisää koulutusresursseja yhteiskunnalta. – Koulutusresursseja on työpaikoilla tarjolla, mutta syystä tai toisesta lisäkoulutuksesta jää tai jättäytyy pois osa sitä tarvitsevista. Ihmisten oma motivaatio lisäkoulutukseen ja muutoksen hyväksyminen on olennaisen tärkeää, Mäkitalo korosti. Työterveyshuollon toimintayksiköiden välillä todettiin olevan huomattavia laatueroja. Haring mainitsi, että tavoitteena on saada kaikille laatujärjestelmä ja laatia toiminnan kriteerit. Mäkitalo lisäsi työterveyshuollon kaipaavan tasalaatuistamisen lisäksi lisää osaamista vajaakuntoisten kuntouttamiseksi ja välineistön uusimista. Enää ei hänen mukaansa riitä, että VakuutusKuntoutus 1/2011 10 Työkyvyn arvioiminen on suomalaisen terveydenhuollon sokea piste. työterveyshuolto kirjoittaa lappuja, joissa todetaan, että henkilön työkyky on alentunut 60 prosenttia, hän ei voi nostaa painavia esineitä tai tehdä yötöitä. Suikkanen myötäili Mäkitalon näkemystä toteamalla työterveyshuollon roolin muuttuvan konsultiksi, mihin sen kompetenssi ei vielä riitä. – ”Ei yötöitä” -tyyppiset laput ovat edelleen käyttökelpoisia joissakin tapauksissa. Osaamisen riittämättömyys joiltakin osin on tiedostettu ongelma. Moniammatillisuutta ja tietoa esimerkiksi sosiaalivakuutuksen ja sosiaaliturvan alalta tarvitaan lisää, Haring vastasi kritiikkiin. Kenellä on vastuu henkilön työkyvystä? Yksilön lisäksi vastuunsa on myös työnantajalla, eikä sitä voi ulkoistaa työterveyshuollolle. – Ohjelmassa todetaan, että ”on tarkoitus nostaa työterveyshuollon roolia”. Olisi hyvä miettiä, onko se oikea lähtökohta vai pitäisikö taloudellisen organisaation roolin olla vahvempi. Kyse ei ole vain varhaisesta puuttumisesta yksittäisen työntekijän työkykyyn, vaan laajemminkin taloudellisen organisaation johtamisesta ja henkilökunnasta huolehtimisesta, Suikkanen mainitsi. Schugk huomautti työnantajan vastuun riippuvan myös yrityksen koosta. VakuutusKuntoutus 1/2011 Pienemmiltä yrityksiltä olisi kohtuutonta vaatia syvällistä osaamista esimerkiksi kuntoutusjärjestelmistä. Niinpä ne tarvitsevat enemmän työterveyshuollon asiantuntemusta tuekseen. Osallistujat pohtivat myös, miten vastuu työkyvystä rajataan työnantajan ja työntekijän välillä. Pitääkö voida luottaa työnantajan tarjoavan töitä eläkeikään asti vai olisiko syytä oma-aloitteisesti päivittää, ylläpitää ja kehittää ammattiosaamistaan? Jos terveys alkaa reistailla tai ikää karttua, pitäisikö tämä ennakoida ja huolehtia terveydestään vai jäädäkö odottamaan työeläkekuntoutuksen kriteerien täyttymistä? Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että myös työntekijöiden tulee ottaa vastuuta työkyvystään. – Henkilön oma vastuu pätee tiettyyn pisteeseen, mutta jos työnantaja ei ota yhtään vastuuta vajaakuntoisen auttamisesta, voi sitä sanoa laillistetuksi heitteillejätöksi, Haring lisäsi. – On tärkeää, että työntekijän toimintamahdollisuudet ja -edellytykset ovat kunnossa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että työntekijän pitäisi hoitaa kaikki, vaan että tulisi itsekin ennakoida tilanteita ja ottaa selvää asioista, Mäkitalo vastaa. Kaiken kaikkiaan paneelikeskustelun osallistujat odottavat selkeämpien yhteiskuntapoliittisten roolien määrittämistä eri toimijoille: mitä edellytetään työnantajilta, työntekijöiltä, työterveyshuollolta ja kuntoutukselta. Uusia työkaluja ja yhteistyötä Kuntoutukseen kaivattiin uusia keinoja ja työkaluja. Asko Suikkanen ideoi työntekijöille omaa työhyvinvointisuunnitelmaa, joka olisi kuntoutussuunnitelmaa kevyempi mutta laaja-alaisempi. Ajatus innosti myös muita paneelin osallistujia. Mäkitalo tuumasi, että työntekijän terveydestä ja työkyvystä keskustelemisen lisäksi täytyisi käydä läpi myös ammatillisia haaveita ja toiveita. Mäkitalo totesi kuntoutustyylinkin kaipaavan muutosta. Ennen alkupanostus on ollut suuri ja sen jälkeen tuki on nopeasti hiipunut. Tulevaisuudessa hän näkee, ettei alkuvaiheen sysäyksen tarvitsisi olla kovin suuri, mutta kuntoutus jatkuisi ajallisesti pidempään. Asiakasta tuettaisiin eri vaiheissa ja etsittäisiin erilaisia vaihtoehtoja. Apuna tässä olisivat erilaiset valmennukset ja luotsaukset. Ehdottoman tärkeänä panelistit pitivät myös eri toimijoiden, kuten työterveyshuollon, työnantajien, työeläkekuntoutuksen ja työntekijöiden yhteistyötä ja yhteisten palveluketjujen luomista.Vaikeasti työllistyville voisi luoda jonkinlaisen työvoimapooli-tyyppisen yhteistoimintamallin. 11 Hyviä vai huonoja uutisia? K Professori Marja-Liisa Manka Työhyvinvointi ja ihmisten johtaminen, Tutkimus- ja koulutuskeskus Synergos eskustelu työelämän tilasta on ollut valtakunnan ykkösaihe ja pitkään.Varsin yleinen on ollut käsitys, että työelämä on mennyt huonompaan suuntaan. Toisaalta Evan raportissa Mainettaan parempi työ esitetään kymmenen teesiä, jotka kumoavat käsityksiä työelämän huonontumisesta. Kumpaako näkökulmaa uskoa? Ensiksi huonot uutiset: kaksi kolmasosaa valtion ja kuntien henkilöstöstä kertoo edelleen olevansa melko tai erittäin rasittunut psyykkisesti. Työpaikoilla esiintyy runsaasti henkistä väkivaltaa – eristämistä, mitätöimistä, uhkaamista ja selän takana puhumista, erityisesti kunnissa ja valtiolla, joiden henkilöstöstä noin puolet on tätä havainnut. Lukuun on sisällytetty myös asiakkaiden taholta tuleva väkivalta. Varsin oireellisena pidän myös sitä, että työn merkitys tärkeänä elämänsisältönä on kärsinyt kolauksen nuorten keskuudessa.Vaikka käsitykset saattavatkin muuttua elämän varrella, työpaikkojen pitäisi miettiä, miten pitää nuoret työelämässä heidän omilla ehdoillaan. Sitten positiiviset uutiset: noin 80 prosentin työolobarometriin vastaajan mielestä työpaikoilla keskustellaan avoimesti ja voidaan oppia uutta. Työntekijöiden mahdollisuudet osallistua työpaikkansa kehittämiseen ovat olleet useita vuosia lisääntymässä: viime vuonna osuus kasvoi 44 prosenttiin.Voimakkainta lisäys se on ollut kunnissa ja yksityisillä palvelutyöpaikoilla. Ehkäpä on turha pohtia, kumpi näkökulma on oikeassa, koska se suuntaa katseen menneisyyteen ja syyllisten hakemiseen. Parempi olisi miettiä yhdessä henkilöstön kanssa, mitä pitäisi tehdä, jotta työhyvinvointi kehittyisi tulevaisuudessa. Tämä edellyttäisi myös työhyvinvoinnin käsitteen laaja-alaista ymmärtämistä. Alan tutkimus on lähtenyt aikanaan liikkeelle työsuojelusta: on pyritty luomaan turvallisia ja terveellisiä työpaikkoja. Elämme edelleenkin tämän varsin suppean työkykyyn ja yksilön terveyteen, joskus jopa vain fyysiseen kuntoon ja virkistykseen, painottuvan käsityksen varassa. Jos nostamme tasoa ja alamme kiinnittää huomiota myös työyhteisön toimivuuteen, saamme enemmän aikaiseksi. Hyvinvoiva henkilöstö on strateginen menestystekijä jokaiselle työnantajalle. Siksi työhyvinvoinnin edistäminen kannattaisi kirjata myös työpaikan tavoitteisiin. Kirjaaminenkaan ei pelkästään riitä, vaan se edellyttää suunnitelmallista toimintaa, vastuuttamista ja seurantaa. Meillä on olemassa suositukset terveellisestä ravinnosta ja liikunnasta, mutta mistä voisi työhyvinvointi syntyä? Siihen tarvitaan hyvää henkeä. Se kasvattaa sosiaalista pääomaa, jonka on todettu vähentävän sairastamista ja jopa masennusta. Taitava johtaminen ei yksin riitä yhteisöllisyyden rakentamispalikaksi, vaan se edellyttää myös jokaisen työyhteisötaitoja: reiluutta, auttamista ja toimimista yhteiseksi hyväksi. Varsin tärkeää on myös työn mielekkyys, mikä lisääntyy tarpeellisuuden ja onnistumisen tunteista, ei rahasta tai titteleistä. Sananvalta oman työn tekemisen tapoihin lisää hallinnan tunnetta, minkä on todettu vähentävän sairastamista. Se, mihin huomio kiinnittyy, valtaa mielen. Myönteiset tunteet laajentavat näkökykyämme, parantavat suoritusta ja vaikuttavat jopa terveyteemme. Kielteiset puolestaan johtavat helposti energian loppumiseen ja pahaan mieleen, jopa masennukseen. Siksi ei ole yhdentekevää, kumpaa asennetta ruokimme itse kukin. VakuutusKuntoutus 1/2011 12 Ylitarkastaja Patrik Kuusinen korostaa, että ensi sijaisesti työtä tulisi hakea vapailta markkinoilta. Tukea vajaakuntoisten työllistämiseen Teksti: Ari Rytsy Kuvat: AJ Savolainen Työhallinnon palveluilla pyritään aktiivisesti edistämään vajaakuntoisten työllistymistä. Keinovalikoimasta löytyvät rekrytointia edeltävät tukitoimet sekä työnantajille suunnatut taloudelliset tuet. E ri selvitysten mukaan Suomessa on 20 000–30 000 vammaista ja osatyökykyistä työtöntä, jotka ovat valmiita ja kykeneviä osallistumaan työelämään. Heidän työllistymisongelmansa liittyvät VakuutusKuntoutus 1/2011 työympäristön fyysisiin esteisiin, työkokemuksen puutteeseen, ennakkoluuloihin sekä vammaisuutta koskevan tiedon puutteeseen. Usein vajaakuntoiset pystyvät suoriutumaan tehtävistään ilman erityisiä muutoksia työpaikalla. – Prosessi lähtee liikkeelle siitä, kun henkilö hakeutuu työttömäksi työnhakijaksi TE-toimistoon. Siellä tehdään palvelutarvearvio, jonka perusteella työllistyjää tuetaan. Työvoimapalvelujen marssijärjestyksen mukaisesti palvelun 13 Palkkatukeen oikeutetun työllistyjän kannattaa mainita tukimahdollisuudesta jo haastatteluvaiheessa. ensisijaisena tavoitteena on löytää työpaikka avoimilta työmarkkinoilta, työ- ja elinkeinoministeriön työllisyys- ja yrittäjäosaston ylitarkastaja Patrik Kuusinen kertoo. Työnantajalle taloudellista tukea Palkkatuki on työllistämistukea, jota voidaan myöntää työnantajalle palkkakustannuksiin. Työnantajaksi luokitellaan Suomessa rekisteröidyt yritykset, yhteisöt ja säätiöt. Työllistyjän toimipaikka voi puolestaan sijaita myös ulkomailla. Tuki on kohdistettu työttömänä työnhakijana TEtoimistossa oleviin henkilöihin, joiden työllistymismahdollisuudet ovat esimerkiksi vamman tai sairauden vuoksi heikentyneet. Palkkatukea voidaan myöntää myös silloin, kun työllistyjä saa ansionmenetyskorvausta tai työkyvyttömyyseläkettä vakuutuslaitokselta tai työeläkelaitokselta. Tuen myöntäminen arvioidaan aina tapauskohtaisesti ja sen on oltava tuella palkattavan kannalta tarkoituksenmukaista. Yleensä näissä tapauksissa henkilölle on jäänyt kuntoutuksesta huolimatta työkyvyn tai tuottavuuden alentuma, joka arveluttaa työnantajaa. – Palkkatukeen oikeutetun työllistyjän kannattaa mainita tukimahdollisuudesta jo haastatteluvaiheessa. Työnantajan on haettava palkkatukea ennen työsopimuksen allekirjoittamista. Hakuprosessissa työnantajaa neuvovat TE-toimistot, Kuusinen opastaa. Palkkatukea on olemassa kahdenlaista. Rekrytointituki kohdentuu työsuhteen alkuun, jolloin työntekijä tarvitsee nor maalia enemmän työhön Palkkatuki Kenelle? Yritykset, kunnat, yhdistykset, säätiöt ja muut yhteisöt, kotitaloudet Mihin tarkoitukseen? Työsuhteisen sopimuksen palkkakustannukset Oppisopimuskoulutuksesta aiheutuvat palkkakustannukset Kuka myöntää? TE-toimisto Kuinka paljon? 550–880 €/kk Vaikeasti työllistyvän henkilön osalta enintään 1 050 €/kk Kuinka pitkäksi aikaa? Rekrytointituki: työsuhteen alku Pitkäkestoinen tuki: enintään 24 kk kerrallaan Työolosuhteiden järjestelytuki Kenelle? Kaikki työnantajat Mihin tarkoitukseen? Työpaikan ulkoisiin olosuhteisiin tehtävät muutokset Myönnettävät tuet: Tapaturma- ja liikennevakuuttajat Tarpeelliset ja kohtuulliset kustannukset Ei aikarajaa TE-toimisto Enintään 2 500 tai 3 500 €/työllistyjä, enintään 250 tai 350 €/kk Kertakorvaus, enintään 12 tai 24 kk Myös työntekijän henkilökohtainen opastus perehdyttämistä tai opastusta. Pitkäkestoisen tuen tehtävänä on puolestaan kompensoida työntekijän keskimääräistä alempaa työn tuottavuutta. Vajaakuntoisen henkilön palkkaamiseksi tukea myönnetään maksimissaan 24 kuukaudeksi kerrallaan. Työolosuhteet kuntoon Optimitilanteessa työllistyjän lähtökohdat huomioidaan jo ennen työsuhdetta tehtävällä suunnittelulla. Kuntoutuksen aikana hahmottuneet mahdolliset työtehtävät auttavat yksilön joustavaa siirtymistä työmarkkinoille. Jotta työllistyjä pystyy hyödyntämään koko työkykynsä täysimääräisesti, voidaan työnantajalle myöntää tukea työolosuhteiden järjestelyyn. Sen avulla esimerkiksi liikunta- tai aistivammaisen henkilön työkyky on mahdollista nostaa samalle tasolle muiden työntekijöiden kanssa. Työnantaja voi hakea omasta TE-toimistostaan työolosuhteiden järjestelytukea, jotka aiheutuvat koneisiin, välineisiin, menetelmiin ja yleensäkin työpaikan ulkoisiin olosuhteisiin tehtävistä muutoksista. Työolosuhteiden järjestelyihin ja esteettömän työympäristön kehittämiseen tarvittavaa asiantuntija-apua tarjoavat työterveyshuolto, vammaisjärjestöt sekä Työterveyslaitos. – TE-toimistojen työolosuhteiden järjestelytuella hankitut välineet ovat työnantajan omaisuutta toisin kuin Kelan korvaamat henkilökohtaiset apuvälineet. Työsuhteen päättyessä ne myös jäävät työnantajalle, Kuusinen muistuttaa tukimuotojen käytännön eroista. VakuutusKuntoutus 1/2011 14 VakuutusKuntoutus 1/2011 15 Osatyökykyisten työllistäminen palvelukarusellin sijasta oikeasti työelämään? Teksti: Tiina Parikka Kuvat: Sini-Marja Niska Osatyökykyisten työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi on kehitetty erilaisia toimenpiteitä. Prosessit ovat kuitenkin irrallisia ja johtavat turhan harvoin toivottuun lopputulokseen – jos selkeää tavoitetta toimenpiteille on alkujaankaan oikein määritelty. S osiaali- ja terveysministeriön selvitys osatyökykyisten työllistymisen esteistä kertoo karua kieltä. Vuosien mittaan käynnistetyt toimet osatyökykyisten työllistämisedellytysten parantamiseksi eivät ole tuottaneet toivottua tulosta. Käytännön toimenpiteet ovat irrallisia, prosessit katkeilevia, yhteys työelämään puutteellista, vastuusuhteet epäselviä tai toimeentulossa piilee loukkuja. Kaiken taustalla on kysymys siitä, halutaanko osatyökykyisille todella edes etsiä kestäviä tapoja työllistyä vai halutaanko heidät siirtää pois työmarkkinoilta. VATES-säätiön kehittämispäällikkö Pauliina Lampinen on samaa mieltä. – Tarvitaan yhteinen tahtotila ja selkeä polku sen saavuttamiseksi. Nyt emme oikein tiedä, mitä näille osatyökykyisille ihmisille haluamme tarjota: työmarkkinoita, kuntoutusta vai terveydenhuoltoa, Lampinen harmittelee. Osatyökykyisten työllistymistä voidaan perustella kahdella tavalla: 1) oikeutena työllistyä ja siten parantaa toimeentuloa sekä avartaa vuorovaikutusmahdollisuuksia ja 2) velvollisuutena kantaa yhteiskuntavastuuta supistamalla eläkemenoja ja näin keventää verotukseen kohdistuvia paineita ja tasapainottaa julkista taloutta.Toisaalta voidaan pohtia, miksi sairaiden pitäisi työllistyä, kun terveitäkin on työttömänä. Pitäisikö työllistämistavoitteiden sijasta parantaa sosiaaliturvaa? – Kaikki eivät tietenkään ole työkykyisiä, mutta kaikilla, jotka haluavat, pitäisi olla mahdollisuus työllistyä, Lampinen toteaa. Monia hyviä toimenpiteitä osatyökykyisten kuntouttamiseksi on kehitetty, mutta valitettavan usein ne ovat irrallisia eivätkä johda tavoiteltuun lopputulokseen. – Pitäisi selkeämmin määritellä, kenellä on vastuu prosessista ja mikä on lopullinen tavoite. Nyt prosessi ohjaa liikaa toimintaa ja tavoite jää sivuseikaksi. Ennen kuin tehdään, pitäisi tietää, miksi tehdään ja mihin pyritään. Lampinen korostaa myös yksilön omaa osallisuutta. – Ihminen työnnetään johonkin mukaan ilman, että hän itsekään aina tietää, mihin toimenpiteellä pyritään. On vain toive siitä, että toimenpiteen aikana asiat muuttuisivat paremmiksi sen sijaan, että toiminnot räätälöitäisiin yksilöllisesti ja ihminen itse tietäisi, mikä on toiminnan tavoite, Lampinen pohtii. – Turhan usein jumiudutaan myös vuosiksi pohtimaan esteitä ja ongelmia sen sijaan, että mietittäisiin ihmisen vahvuuksia, Lampinen moittii. Lisää valinnan mahdollisuuksia Yrityksillä on mahdollisuus saada palkkatukea osatyökykyisen palkkaamiseksi. Palkkatuesta on hyviä kokemuksia, se alentaa kynnystä rekrytoida ja antaa aikaa tarvittaviin sopeutumistoimiin. Palkkatuki on käytössä kaikissa Pohjoismaissa. – Tähänkin tarvittaisiin yhteneväisempää linjausta. Tuen myöntämisperusteissa, tukiajoissa ja -määrissä on paikkakuntakohtaisia eroja, Lampinen sanoo. Hänellä on myös vaihtoehtoinen ehdotus puhtaan palkanmaksun tukemiselle. – Meillä on hyviä kokemuksia yksilöllisistä työhönvalmentajista. Työyhteisöstä ei useinkaan löydy tukijaa ja perehdyttäjää osatyökykyisen tarpeisiin. Työnantaja voisi valita, käyttääkö hän palkkatuen palkanmaksuun vai työhönvalmentajan palkkaamiseen, Lampinen ehdottaa. Joustoa eläkemaksuihin Selkeämmän tavoitteellisuuden lisäksi kaivattaisiin työntekoa tukevaa järjestelmää palkanmaksun ja sosiaalietuuksien välillä. Nyt työ ja sosiaaliturva ovat muodostuneet vastakohdiksi, eivät toisiaan täydentäviksi. Tämä vaikeuttaa osatyökykyisen jäljellä olevan työpanoksen hyödyntämisen. Tarvitaan yhteinen tahtotila ja selkeä polku sen saavuttamiseksi. VakuutusKuntoutus 1/2011 16 Järjestelmä on myös hyvin pirstaloitunut ja jotkut ryhmät ovat hyvinkin heikossa asemassa. – Osatyökykyiset ovat hyvin heterogeeninen joukko ihmisiä. Työllistymismahdollisuudet ja tukien saaminen riippuu paljolti siitä, mihin ryhmään kuuluu. Ihan niin kuin minkä tahansa ryhmän, myös osatyökykyisten työllistymismahdollisuudet ovat sidoksissa työmarkkinatilanteeseen: osaamisalan ja asuinpaikan työllistymismahdollisuudet näkyvät osatyökykyistenkin työllistymisessä. – Mitään aukotonta järjestelmää ei varmasti löydykään, mutta kehittämisenvaraa kyllä on, Lampinen sanoo. – Nykyisen on/off-käytännön tilalle olisi korkea aika löytää ratkaisuja. Lampinen nostaa esiin myös muissa maissa aloitetun osatyökykyisen yrittäjyyden tukemisen. – Osatyökykyinen tarvitsee apua yrityksen vastuun kantamiseen. Tuettu yrittäminen voisi kuitenkin olla mahdollisuus hyödyntää omaa osaamista. Suomessa tämä on kuitenkin toistaiseksi mahdoton ajatus. Kun työn ja eläkkeen yhdistäminen ylipäätään on vaikeaa, miten onnistuisi yrittäjyyden ja eläkkeen yhdistelmä? Kaikkia ongelmia ei voi laittaa lainsäädännön syyksi. – Onko vika lainsäädännössä vai sen tulkitsemisessa? Samankaltaisia ongelmia on ratkottu hyvin eri tavoin, Lampinen pohtii. Yhteen pykälään hän kuitenkin tarttuu. – Kelan työkyvyttömyyseläkettä pitäisi voida saada myös osaeläkkeenä. Pienin askelin VATES-säätiö on vuonna 1993 perustettu asiantuntijaorganisaatio, joka toimii vammaisten ja osatyökykyisten ihmisten yhdenvertaiseksi työllistämiseksi. Säätiö kehittää työllistymismenetelmiä, ylläpitää Kyvyt käyttöön -verkostoa, tarjoaa koulutusta sekä tekee vaikuttamistyötä. – Tämä on hidasta työtä yleisen asenteen muuttamiseksi. Pyrimme saamaan asiaa esille hyvien esimerkkien kautta ja siten tekemään siitä tavallista, Lampinen selittää ja käyttää esimerkkinä yleistä suhtautumista vammaiseen ihmiseen. – Asenne on jo paljon suvaitsevampi VakuutusKuntoutus 1/2011 kuin muutamia sukupolvia sitten, kun vammaisuutta hävettiin ja yritettiin peitellä. Kun asia tulee tutuksi ja tavalliseksi, se muuttuu myös helpoksi. Ja monista kehittämistarpeista huolimatta hyviäkin esimerkkejä löytyy.VATES palkitsee vuosittain organisaation, joka on palkannut osatyökykyisen henkilön työsuhteeseen tasavertaisena muiden työntekijöiden kanssa. Osatyökykyisten aseman parantaminen työmarkkinoilla Sosiaali- ja terveysministeriö asetti selvityshenkilön selvittämään osatyökykyisten työllistymisen esteitä. Selvityshenkilöksi valitun Markku Lehdon tehtävänä oli selvittää osatyökykyisten asemaa työmarkkinoilla, ja mitä heidän asemansa parantamiseksi pitäisi tehdä. Ehdotus lähtee liikkeelle siitä, että keskeiset toimijat arvioivat, millaisen painon ne antavat osatyökykyisten työllistämiselle. Jos työllistäminen arvioidaan tärkeäksi, tulisi käynnistää mittava toimenpideohjelma, joka käsittää viisi pääkohtaa: 1. Tiedotus, koulutus ja tutkimus 2. Hyvien käytäntöjen edistäminen 3. Työntekijöiden omatoiminen työllistyminen 4. Työhönohjausprosessien kuntoonsaattaminen 5. Työllistymiseen liityvän lainsäädännön arvioiminen Mikäli toimenpideohjelman käynnistämistä tässä laajuudessa ei pidetä tarkoituksenmukaisena, raportissa ehdotetaan toissijaisesti korjaamaan edes osa tässä ja muissa viime vuosina tehdyissä raporteissa ilmenneistä puutteista osatyökykyisten työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi. Raportti kokonaisuudessaan löytyy osoitteesta stm.fi/julkaisut 17 Teksti: Arja Ukkonen Kuvat: Johannes Wiehn Kuntoutussuunnittelija Annele Mononen jalkautuu mielellään toimistosta asiakkaiden pariin. Apuna työuran jatkamisessa Kuntoutussuunnittelija auttaa etsimään keinoja palata työelämään ammattitaudin, tapaturman tai sairauden jälkeen. Joskus kuntoutuksen avulla on mahdollista palata vanhaan työhön, toisinaan pitää löytää uusi polku työuran jatkamiseksi. K untoutussuunnittelija Annele Mononen etsii yhdessä aikaisemman ammattinsa menettäneiden kanssa uutta toimeentulomahdollisuutta. Joskus asiakas yllättyy itsekin uuden ammatin löydyttyä ihan toiselta alalta, kuin hän olisi uskonut. – Älä unta nää! parahti muuan miesasiakas, kun Annele Mononen esitti hänelle työskentelyä nuorten parissa. Äijähommia kuljetusalalla tehneen asiakkaan mielessäkään ei aiemmin ollut käynyt vaihtoehto nuorison parissa työskente- VakuutusKuntoutus 1/2011 18 Annele Monosen työpäivä sisältää paljon puheluita ja paperitöitä. lystä. Monta ammattia hän oli jo ehtinyt kokeilla, mutta aina käden vamma rajoitti ratkaisevasti työn tekoa. Alun ällistyksen jälkeen mies kuitenkin päätyi siihen, ettei nuorisotyö ihan mahdoton ala ole. Pienen miettimisen jälkeen ala alkoi jopa kiinnostaa. Hän sai oppisopimuspaikan ja on menestynyt hyvin. Puolentoista vuoden kuluttua miehellä on valmiutenaan nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan perustutkinto. Tällainen onnistunut ratkaisu tuo kuntoutussuunnittelijalle erityistä iloa. Alueella on helpompi kohdata Annele Mononen on yksi kolmesta Vakuutuskuntoutus VKK ry:n alueilla toimivista kuntoutussuunnittelijoista. Hänen toiminta-alueenaan on Kaakkois-Suomi, VakuutusKuntoutus 1/2011 Asiakkaalla on kuntoutussuunnittelijan pakeille tullessaan takanaan lääkärin tutkimukset ja vakuutusyhtiön selvitykset. muut kaksi toimivat Keski-Suomessa ja Satakunnassa. – Aluetyöntekijäkokeilu aloitettiin vuonna 2002. Tulokset rohkaisivat vakinaistamaan aluetoiminnan, Annele Mononen selittää. Aluetoiminnan etuna on hänen mielestään se, että kun matkat ovat lyhyemmät, kynnys kuntoutuvan asiakkaan tapaamiseen toimistossa ja työpaikoilla madaltuu. – Kasvotusten tapaaminen on hyödyllistä, Annele Mononen kokee. Aluetyöntekijöiden tapaan työskentelevät myös pääpaikalla Helsingissä toimivat Etelä-Suomen alueen suunnittelijat. Muille alueille suunnittelijat matkustavat tarvittaessa. Mononen aloitti kuntoutussuunnit- 19 metrejä, kun Annele Mononen käy tapaamassa asiakkaita ja yhteistyökumppaneita Kouvolan seudun lisäksi Imatralla, Lappeenrannassa ja Kotkassa – joskus Lahdessakin. Usein päivä muuttuu ihan toisenlaiseksi kuin aamulla näytti.Yksi puhelu saattaa vaatia useita muita puheluja ja toimia, ja aiotut työt siirtyvät seuraaviin päiviin. Samaan aikaan Annele Monosella on meneillään noin 90:tä työikäisen ihmisen kuntoutusasiaa. Tapaturma tai ammattitauti tuo kuntoutustarpeen telijana Jyväskylässä vuonna 2002 perehdyttyään sitä ennen kuntoutussuunnittelijan työhön Helsingissä.Vuonna 2008 hän jatkoi työtään Kouvolassa – omalla kotiseudullaan. Fysioterapeutin työ laajeni Parikymmentä vuotta perusterveydenhuollossa fysioterapeuttina toimineen Annele Monosen veti kuntoutussuunnittelijan työhön halu toimia laajemmin kuntoutuksen hyväksi. Hän täydensi aiempaa koulutustaan kuntoutuksen suunnittelun ja ohjauksen opinnoilla Jyväskylässä. Fyysinen fysioterapeutin työ vaihtui pitkälti konttorityöksi. Jokaiseen päivään sisältyy paljon puheluja ja kirjoittamista, mutta aina myös tapaamisia. Auton mittariin kertyy kilo- Vakuutuslaitosten palveluyrityksen Vakuutuskuntoutus VKK ry:n kuntoutussuunnittelija astuu kuvaan, kun vakuutusyhtiö antaa toimeksiannon kuntoutujan ammatillisen kuntoutuksen tarpeen arvioimiseksi, ja pyytää selvittämään tarvittaessa keinot, joilla voidaan edistää kuntoutujan työelämässä pysymistä tai siihen palaamista. Asiakkaalla on kuntoutussuunnittelijan pakeille tullessaan takanaan lääkärin tutkimukset ja lausunto sekä vakuutusyhtiön selvitykset.Vakuutuslaitosta kuntoutuksen selvittämiseen velvoittaa laki, ja lait ovat myös asiakkaan tukena. – Noin kaksi kolmasosaa asiakkaista on menettänyt entisen ammattinsa tapaturman tai ammattitaudin vuoksi, yksi kolmasosa liikenteessä ja pieni osa sairauden vuoksi, Annele Mononen erittelee. Kuntoutuksessa pyritään hyödyntämään mahdollisimman pitkälle jo hankittua koulutusta ja työhistoriaa. Joskus entisellä alalla toimiminen on kuitenkin mahdotonta. Esimerkiksi allergian ruoka-aineista saanut elintarvikealan ammattilainen tai pesuaineisiin tai siivousmateriaaleihin allergisoitunut siistijä eivät voi jatkaa entisellä alallaan, vaan heidän kanssaan on suunniteltava jotakin aivan muuta. Oppilaitosten ohella koulutuksia voi suorittaa myös oppisopimuskoulutuksena. Silloin kuntoutussuunnittelijan suhteet kouluttaviin yhteisöihin ja yrityksiin ovat kullanarvoiset. Kuntoutusselvittelyn aikana syntyvä suunnitelma on pystyttävä perustelemaan vakuutuslaitokselle, joka kustantaa amma- tillisen kuntoutuksen toimenpiteet ja kuntoutujan toimeentulon kuntoutusajalta. Mielikuvitusta tarvitaan Työn suola - vaikka joskus rasituskin – on se, että kaikki tapaukset ovat erilaisia. Yhdelle sopii yksi, toiselle toinen ratkaisu, vaikka puitteet päältä katsoen olisivatkin samankaltaiset. Mielikuvitus on monesti tarpeen. Jotta ajatukset pysyisivät vireänä, kuntoutussuunnittelijan on huolehdittava omasta kunnostaan. Annele Mononen saa voimia liikuntaharrastuksista. Talvis aikaan ykkösiä ovat retkiluistelu, hiihto ja flamenco-tanssi, kesällä pyöräily, melonta ja marjastus. – Flamencoa tanssiessa ei voi miettiä töitä. Kehon lisäksi siinä saa harjoitusta pääkin, kun kädet tekevät toista ja jalat toista, Annele Mononen kehuu. Liikunnan ohella Annele Mononen luo käsillään. Hän neuloo, virkkaa, kutoo, ompelee ja leipoo. Kuntoutussuunnittelijan työviikko • Työpäivä klo 8–16. Tapaamisesta sovittava. Tarvittaessa tapaamisia virka-ajan jälkeen. Päivystysvuoroja. • Ensimmäinen työtehtävä sähköpostien tarkistaminen ja niihin vastaaminen. • Puhelinsoittoja asiakkaille ja yhteistyötahoille. • Lausuntojen ja tiedotteiden kirjoittamista, sähköpostin seuraamista. • Asiakastapaamisia ja työpaikkakäyntejä. Asiakas käy toimistossa (Hallituskatu 7 B, Kouvola) tai kuntoutussuunnittelija työpaikoilla. Kerran kuukaudessa asiakastapaamiset ja työpaikkakäynnit Imatran, Lappeenrannan, Kotkan tai Lahden seuduilla. VakuutusKuntoutus 1/2011 20 Ajassa Näkökulmia työhyvinvointiin Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA julkisti vuoden 2010 lopulla Tuomo Alasoinin raportin ”Mainettaan parempi työ – 10 väitettä työelämästä”. Kirjoituksen mukaan työelämän muutoksesta käyty julkinen keskustelu on ollut pessimistisesti sävyttynyttä ja osittain vääriin myytteihin perustuvaa. Kymmenen väittämän kautta kuvataan nykytilaa ja esitetään visio paremmasta työelämästä, johon päästään muun muassa osallisuuden lisää- misellä, esimiesten ja työntekijöiden dialogisella vuoropuhelulla sekä yksilöllisten kasvun ja kehittymisen mahdollistavilla työsopimuksilla. Kirjoitus on verkkosivulla www.eva.fi/julkaisut. Puheenvuoroja työn kuormittavuudesta (STM:n selvityksiä 2010:17) -ar tikkelikokoelma on kooste er i asiantuntijoiden pohdinnoista työn kuormittavuudesta. Haitallista kuormittavuutta voidaan vähentää joustoilla, vuorovaikut- teisella lähijohtamisella, työntekijän osaamisella ja työyhteisön sisäisellä yhteisymmärryksellä. Kirjoituksissa kuvataan myös työn kuormittavuuden hallinnan keinoja mm. tietotyössä, eettisiä valintaongelmia sisältävässä hoitotyössä sekä innovatiivisessa organisaatiossa. Samoin pohditaan sitä, voiko liiasta työstä kieltäytyä, ja löytää ilo ja kohtuus työn tekemiseen. Kokoelma on STM:n verkkosivuilla www.stm.fi/julkaisut. Uusi terveydenhuoltolaki astuu voimaan toukokuussa Uusi terveydenhuoltolaki lisää asiakkaiden valinnanmahdollisuuksia. Jatkossa asiakas voi valita vapaammin hoitopaikkansa ja mahdollisuuksien mukaan myös häntä hoitavan terveydenhuollon ammattilaisen. Hoitopaikan valinnanvapaus laajenee vaiheittain vuoteen 2014 mennessä. VakuutusKuntoutus 1/2011 Uuden lain mukaan terveydenhuollon toimintayksiköiden on laadittava suunnitelma laadunhallinnasta ja potilasturvallisuuden täytäntöönpanosta. Kunnan perusterveydenhuollon on vastattava potilaan hoidon kokonaisuuden yhteensovittamisesta. Sairaanhoitopiirin alueella muodostetaan kunnallisten terveydenhuollon yksiköiden yhteinen potilasrekisteri, joka mahdollistaa potilaan tietojen sujuvan vaihdon häntä hoitavien yksiköiden välillä. Ensihoidon järjestämisvastuu siirtyy kunnilta sairaanhoitopiireille. Hoitotakuuta täsmennetään muun muassa siten, että alle 23-vuotiaiden nuorten on päästävä psykiatriseen hoitoon kolmessa kuukaudessa. Kuntoutuksen palveluketjua erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon kesken pyritään saamaan sujuvammaksi. Kunnan on järjestettävä hoitovastuullaan olevalle potilaalle lääkinnällinen kuntoutus laissa säädetyissä aikarajoissa myös silloin, kun toimijoiden välinen vastuu kuntoutuksen järjestämisestä tai kustannuksista ei ole vielä selkiytynyt. Sairaanhoitopiirin alueen kuntien on laadittava perusterveydenhuollosta järjestämissuunnitelma, jossa sovitaan muun muassa kuntien yhteistyöstä, palvelujen järjestämisestä, päivystyksestä ensihoitopalveluineen, lääkinnällisestä kuntoutuksesta ja yhteistyöstä muiden toimijoiden kanssa. Terveydenhuollon palvelujenjärjestäjällä on velvollisuus toimia yhteistyössä sosiaalihuollon palvelujen järjestäjän kanssa, jos asiakkaan tilanne edellyttää sitä. 21 Sosiaaliturvasta uusi verkkosivu Pitkäaikaissairaille ja vammaisten tarpeisiin laadittu sosiaaliturvaopas on julkaistu. Oppaaseen on päivitetty vuoden 2011 ajantasainen sosiaaliturvaan liittyvä tieto. Oppaan lähteenä ovat sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntö ja siitä järjestöille kertynyt tieto soveltamiskäytännöistä. Vastaa lukijakyselyyn ja voita iPad! www.sosiaaliturvaopas.fi. Sosiaali- ja terveysalan järjestöt yhteen Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhdistys YTY ry, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry (STKL) ja Terveyden edistämisen keskus (Tekry) ovat perustaneet 24.1.2011 uuden valtakunnallisen keskusjärjestön SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n. Uuteen järjestöön keskittyvät sosiaali- ja ter- veysalan vaikuttamistoiminta ja asiantuntemus. Varsinainen toiminta alkaa 1.1.2012. – Suomessa toimii lähes 9 000 sosiaali- ja terveysjärjestöä, työntekijöitä niissä on noin 36 000 ja lähes miljoona ihmistä on mukana vapaaehtoisina, vertaistoimijoina ja järjestöaktiiveina. Työhyvinvointikortin pilottikoulutus käynnistyy keväällä Työturvallisuuskeskus (TTK) aloittaa keväällä 2011 työhyvinvointikortikoulutuksen, jonka keskeisiä teemoja ovat työhyvinvoinnin erilaiset näkökulmat, työhyvinvointi johtamisessa, työyhteisön toiminta sekä terveys ja työkyky. Uuden työhyvinvointikortin voi suorittaa päivän koulutuksessa, johon sisältyy tentti keskeisestä oppisisällöstä. Koulutuksen tavoitteena on aikaansaada työhyvinvointia edistäviä prosesseja työpaikalla ja parantaa eri toimijoiden yhteistyötä. Kortin pilottikoulutus käynnistyy keväällä ja avoin koulutus syksyllä 2011. Koulutus on avoin kaikille organisaatioiden edustajille. Sitä järjestetään niin työpaikkakohtaisena kuin avoimena koulutuksena. Kortilla ei ole voimassaoloaikaa, mutta koulutus suositellaan uusittavaksi viiden vuoden välein. Työhyvinvointikortin kouluttajaorganisaatioina toimivat TTK ja sen sopimat yhteistyökumppanit. TTK kouluttaa työhyvinvointikorttikouluttajat, valvoo koulutusoikeuksia ja tuottaa yhteisesti käytettävän koulutusmateriaalin. Lisää tietoa: www.tyoturva.fi/tyohyvinvointikortti Jokainen numero on uusi mahdollisuus osallistua! Vastaa heti lyhyeen kyselyyn osoitteessa www.mcipress.fi/lukijakyselyt Vastaaminen on helppoa. 1. Kirjaudu osoitteeseen www.mcipress.fi/lukijakyselyt 2. Valitse Vakuutuskuntoutus-lehti. 3. Merkitse numerosarja 2775. 4. Tämän jälkeen pääset lukijakyselyyn klikkaamalla Lähetä-painiketta. Ja sitten vain onnea arvontaan! Lukijakyselyyn voi vastata kahden viikon sisällä lehden ilmestymisestä. Kyselyyn voivat osallistua kaikki MCI Press oy:n tuottamien lehtien lukijat. Voit osallistua kyselyyn jokaisen ilmestyvän numeron yhteydessä, mutta vain yhdellä vastauksella lehden numeroa kohden. Kysely ja arvonta koskevat lehtiä, jotka ilmestyvät kevätkaudella 2011. Palkinnon arvontaan osallistuvat kaikki vastanneet. Palkinto arvotaan 1.8.2011. Voittajalle ilmoitetaan sähköpostitse tai kirjeitse. Syyskauden lukijakilpailun palkinnon MacBookin voitti Tilisanomat -lehden lukija Erkki Rekola. Arvottava palkinto on noin 800 euron arvoinen iPad. VakuutusKuntoutus 1/2011 22 Vaikeavammaisten ammatillinen kuntoutus ja työllistyminen Kuntoutuksen jälkeinen työllistyminen huolettaa vaikeavammaista kuntoutujaa. Toimeentulo kuitenkin säilyy, vaikka hän ei työllistyisikään uudelleenkouluttautumisen jälkeen. E n uskalla ottaa riskiä toimeentuloturvan menettämisestä lähtemällä uudelleen koulutukseen.” Näin toteaa pyörätuolissa istuva kuntoutujamme. Taustalla on kolme vuotta sitten sattunut työtapaturma, jossa hän putosi rakennustelineiltä maahan tikkaiden kaatuessa. Seurauksena oli selkäydinvamma ja välitön alaraajojen halvaantuminen. Esimerkkitapauksemme kuntoutuja on koulutukseltaan konealan mekaanikko, joka on suorittanut myös lukion. Jatko-opinnot jäivät kuitenkin aikoinaan suunnitteluasteelle ja tapaturman sattuessa hän työskenteli rakennustöissä. Loukkaantumisen jälkeen hän on ollut vakuutusyhtiön maksamalla tapaturmaeläkkeellä. Vakuutuskuntoutus VKK:n kuntoutusselvittelyn käynnistyessä on käynyt ilmi, että työelämään palaamisen ajatus kiinnostaa kuntoutujaa kovasti ja hän on selvästi motivoitunut opiskelemaan.Varsin nuorena kuntoutujana hän on oppinut taitavasti suoriutumaan pyörätuolilla. Paraplegiaan liittyen oireeksi on jäänyt melko voimakas spastisuus, joka muun muassa häiritsee yöunia ja kuormittaa jaksamista. Lisäksi WC-toimintojen suorittaminen vaatii päivässä kohtuullisen paljon aikaa. Näistä huolimatta ainakin osapäiväinen työskentely tuntuu ajatuksena mahdolliselta. Kuntoutujan aikaisempi koulumenestys viittaa hyviin opiskeluedellytyksiin. Kuntoutusselvittelyn aikana ammatinvalinnanohjauksessa viriää ajatus kone- tai rakennusalan insinööriopinnoista ja testeissä valmiudet opiskeluun osoittautuvatkin erittäin hyviksi. Lupaavalta vaikuttavan ammatillisen kuntoutuksen suunnitelman eteneminen katkeaa kuitenkin kuntoutujan epäröintiin. Taustalta paljastuu pelko siitä, että eläketurva päättyy uuden tutkinnon suorittamisen jälkeen. Kuntoutujaa askarruttavat kysymykset: Entä jos en työllistykään? Onko osa-aikainen työsken- VakuutusKuntoutus 1/2011 Tällä palstalla VKK:n kuntoutuspäällikkö Samuli Kaarre ja johtava kuntoutussuunnittelija Helena Oksanen pohtivat käytännön kuntoutustyössä esille tulevia ongelmatilanteita ja ratkaisuja. 23 Ammatillisen kuntoutuksen jälkeen kuntoutujan työ- ja ansiokykyä arvioidaan kuntoutusohjelman jälkeisestä tilanteesta. tely mahdollista, jos en kykenekään täysiaikaiseen työntekoon? Jäänkö työttömäksi? Kuka ottaisi vammaisen työhön, kun tarjolla on terveitäkin? Oikeus kuntoutukseen Ammatillinen kuntoutus kuuluu etuutena moneen sosiaaliturvajärjestelmään. Sitä voidaan myöntää esimerkiksi työeläkejärjestelmän tai Kelan kautta sekä lakisääteiseen tapaturmavakuutukseen tai liikennevakuutukseen perustuen. Ammatillisen kuntoutuksen toteutus ja keinovalikoima vaihtelee jossain määrin eri järjestelmien välillä, mutta kaikissa tapauksissa ammatillisen kuntoutuksen lähtökohtaisena tavoitteena on kuntoutujan palaaminen ansiotyöhön. Ammatillinen kuntoutus tähtää siis kuntoutujan työelämään palauttamiseen ja sen yhteiskunnallinen tavoite on viime kädessä säästää erilaisten sosiaaliturvajärjestelmien korvaus menoa. Juridinen lähtökohta on selvä liikenne- ja tapaturmavakuutuksen tukeman ammatillisen kuntoutuksen kohdalla. Ammatillisen kuntoutuksen jälkeen kuntoutujan työ- ja ansiokykyä arvioidaan kuntoutusohjelman jälkeisestä tilanteesta käsin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi koulutuksen jälkeen kuntoutujan työkykyä ja sen mahdollisia rajoitteita arvioidaan suhteessa uuden koulutuksen mukaiseen työnkuvaan. Kuntoutussuunnittelun tavoitetila tietysti on, että uusi koulutus ja uusi ammatti valitaan – aina kun se on mahdollista – niin, että työkyky uudessa työssä ei ole rajoittunut tai ainakin rajoitteet jäävät mahdollisimman pieniksi.Vakuutusyhtiö arvioi jokaisen kuntoutujan kohdalla yksilökohtaisesti, jääkö kuntoutusohjelman jälkeen ansionalenemaa korvattavaksi joko siksi, että kuntoutujan uudet ansiot eivät yllä entisiin, tai sen perusteella, että uudessakin työssä kuntoutujan työkyky on alentunut korvattavasta vahingosta johtuvien työkykyrajoitteiden takia. Kokonaan toinen kysymys on sitten vakuutusyhtiön vastuu kuntoutujan työllistymisestä kuntoutusohjelman jälkeen. Tuleeko vakuutusyhtiön toisin sanoen arvioida kuntoutusohjelman jälkeistä ansionalenemaa suhteessa kuntoutujan todellisiin ansioihin vai suhteessa sellaisiin ansioihin, joita hänen voidaan kohtuudella odottaa saavan? Asiaan on otettu kantaa korkeimman oikeuden antamassa ratkaisussa KKO 1996:62. Oikeustapauksessa oli kysymys siitä, että liikennevahingossa vammautunut henkilö ei kyennyt vahingon jälkeen jatkamaan entisessä autonkuljettajan ammatissa.Vakuutusyhtiön toimesta vammautunut koulutettiin tietotekniikkamekaanikoksi mutta hän ei työllistynyt uuteen ammattiinsa.Vakuutusyhtiö tuki työllistymistä koulutuksen jälkeen maksamalla muutaman kuukauden ajan täyttä ansionme- netyskorvausta, mutta keskeytti sitten korvauksen maksamisen. Korkeimman oikeuden ratkaisun mukaan vakuutusyhtiö ei ollut velvollinen suorittamaan vahingoittuneelle ansionmenetyskorvausta tämän työllistymiseen saakka.Vakuutusyhtiö ei siis ollut vastuussa vahingoittuneen työllistymisestä sen jälkeen, kun työnteolle oli uuden koulutuksen ja työllistymisen tukemisen kautta luotu kohtuulliset edellytykset. Käytännössä vakuutusyhtiöt ovat maksaneet ansionmenetyskorvausta noin kuuden kuukauden ajalta kuntoutusohjelman päättymisen jälkeen, jos kuntoutuja ei ole onnistunut sinä aikana työllistymään. Ansionmenetyskorvauksen maksaminen tältä ajalta edellyttää, että kuntoutuja on ilmoittautunut työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi. Mahdollisuus työhönvalmennukseen Tulee myös muistaa, että kuntoutuslakien soveltamiskäytännössä on lähdetty siitä, että niissä tapauksissa, joissa kuntoutuja on vamman aiheuttamien rajoitteiden takia selvästi muihin työnhakijoihin nähden eriarvoisessa asemassa, voidaan työelämään sijoittumista tukea esimerkiksi koulutuksen päättymisen jälkeen työhönvalmennuksella. Käytännössä nämä työhönvalmennukset ovat vaihdelleet kestoltaan kahden ja kuuden kuukauden välillä. Esimerkkitapauksessamme kuntoutuja epäröi koulutuksen aloittamista ja pelkää sen uhkaavan hänen toimeentuloaan siinä tapauksessa, että hän ei työllistykään koulutuksen jälkeen tai hänen työkykynsä osoittautuukin ennakoitua heikommaksi. Edellä esitetyn perusteella saattaa ensi silmäyksellä vaikuttaa siltä, että kuntoutujan huoli on perusteltu. Tulee kuitenkin muistaa, että kysymyksessä on selvästi vaikeavammainen kuntoutuja. Hänellä on paraplegian aiheuttava selkäydinvamma, joka vaikuttaa hänen työllistymisedellytyksiinsä ja kuntoutumisesta huolimatta alentaa hänen työkykyään myös siistissä sisätyössä. Koulutuksen jälkeenkin hänen asemansa työmarkkinoilla on oleellisesti heikompi kuin tavallisen työnhakijan.Vakuutusyhtiö arvioi jokaisen tapauksen erikseen, mutta yleisesti ottaen voidaan todeta, että kohtuuttomia tulkintoja ei tietääksemme ole ilmennyt. Käytännössä vakuutusyhtiöt ovat hyväksyneet vaikeavammaisten kohdalla eläkkeelle palaamisen kuntoutusohjelman jälkeen, olipa syynä sitten työllistymättömyys tai työkykyyn liittyvät ongelmat. Tätä asiaa linjaavaa korkeimman oikeuden tai vakuutusoikeuden ratkaisua ei ole käytettävissä. mutta ehkä ennakkotapauksen puuttumisenkin voidaan katsoa tukevan edellä esitettyä tulkintaa: vakuutusyhtiöt eivät ole tässä suhteessa antaneet vahingoittuneiden etuja loukkaavia päätöksiä, jotka olisivat johtaneet valituksiin ja asiaa linjaaviin ratkaisuihin ylemmissä tuomioistuimissa. VakuutusKuntoutus 1/2011 Vakuutuskuntoutus VKK ry ja Opetushallitus järjestävät yhteistyössä torstaina 12.5.2011 Kuntoutujan koulutusvaihtoehdot -koulutustilaisuuden, jonka aiheina ovat ammatilliset näyttötutkinnot, opiskelijan tukeminen ja opintojen seuraaminen. Toivotamme tervetulleiksi kaikki aiheesta kiinnostuneet! Ohjelma 8.30–9.00 Ilmoittautuminen ja tulokahvi 9.00–9.15 Tilaisuuden avaus ja päivän oppimistavoitteet 9.15–9.45 Näyttötutkintokoulutuksen rahoitus ja sen vaikutus opetuksen toteutukseen 9.45–11.00 Ammattiin näyttötutkinnolla: henkilökohtaistamissuunnitelma, näyttöjen ajoitus, rahoittajan seurantamahdollisuudet 11.00–11.15Tauko 11.15–12.15 Erityistä tukea tarvitsevan aikuisopiskelijan tukeminen 12.15–13.15Lounas 13.15–14.15 Ohjauksen haasteita ja mahdollisuuksia – käytännön tukimuodot oppilaitoksissa 14.15–14.45Kahvi 14.45–15.45 Kysy – me vastaamme! Opetusalan ammattilaiset vastaavat osallistujien kysymyksiin 15.45–16.00 Koulutuspäivän päätös Ilmoittautumisohjeet ja tarkempi ohjelma ovat nähtävissä VKK:n verkkosivuilla www.vkk.fi.