Vakuutuskuntoutus 1/2014
VakuutusKuntoutus Lehti kuntoutusalan ammattilaisille 1/2014 Autokolarin jälkeen laitoshuoltajaksi Asiantuntijat pohtivat kuntoutuksen tulevaisuutta Vakuutuskuntoutusta puolen vuosisadan ajan 50 vuotta kuntoutuksen kehittämistyötä Päätoimittaja Juha Mikkola T ämä vuosi on Vakuutuskuntoutus VKK ry:n 50. toimintavuosi. Emme kuitenkaan pode keski-iän kriisiä, vaan uskomme kuntoutusjärjestelmän ja vakuuttajien tarvitsevan VKK:ta seuraavatkin 50 vuotta. Perustehtävämme on aina ollut sama: palauttaa mahdollisimman monet työkykynsä kadottaneet takaisin työelämään ja taata vammautuneille mahdollisimman hyvä toimintakyky. Meillä VKK:laisilla on hieno näköalapaikka kuntoutuksen toimijaverkostossa, koska meillä on kokemusta sekä palvelujen tuottamisesta että tilaamisesta. Sen vuoksi uskon meidän parhaiten ymmärtävän sekä tilaajien että tuottajien näkemyksiä kuntoutuksen kehittämis- ja tutkimustyössä. Tämä lehti on pitkälti VKK:n tammikuussa pidetyn 50-vuotisjuhlan erikoisnumero, minkä vuoksi tästä lehdestä voi lukea juhlassa kuullut alustukset tiivistelminä. Niiden ydinsanoma on, että kuntoutuksessa olisi käyttöä visionäärisille toimijoille, jotka hakevat reviirirajat ylittäviä aitoja kumppanuuksia. Tämä lehti on ensimmäinen, jonka julkaisijana on pelkästään VKK, aiemminhan lehti oli osin myös Työhönkuntoutumisen palveluverkoston kustantama.Tämä muutos ei kuitenkaan vaikuta lehden sisältöön – aiomme tulevaisuudessakin tuoda lehdessämme esiin esimerkkejä hyvistä käytännöistä ja toimivasta yhteistyöstä laajemminkin kuin vain VKK:n toiminnan esittelyn kautta. Mielestäni ajatus kuntoutuksesta toimintaverkostona on erinomainen.Vaikka me kuntouttajat olemme kilpailijoita keskenämme, luottamukseen perustuva kumppanuus hyödyttäisi kaikkia. Tästähän on jo esimerkkinä Työhönkuntoutumisen palveluverkosto, jossa tilaajat ja tuottajat käyvät tasavertaista vuoropuhelua, ja kuntoutuksen toimintakäytäntöjä kehitetään alhaalta ylös asiakastyössä itse mukana olevien kesken. Kun julkilausumien sijasta kehitetään toimivia arjen käytäntöjä, lopputulos jää elämään senkin jälkeen, kun erilaiset selvitysraportit unohtuvat muistiemme kellari varastoihin. n Julkaisija Vakuutuskuntoutus VKK ry Hämeentie 19 B, 00500 HELSINKI puhelin (09) 2312 2000 faksi (09) 876 4531 [email protected] www.vkk.fi Päätoimittaja Juha Mikkola [email protected] Toimitusneuvosto Samuli Kaarre Sanna Sinkkilä Susanna Finne Juha Mikkola Teija Kosola Eero Lankia Veikko Valkonen VKK:n jäsenet Liikennevakuutuskeskus Tapaturmavakuutuslaitosten liitto Työeläkevakuuttajat TELA ry Osoitelähde VKK:n osoiterekisteri Tilaukset ja osoitteenmuutokset Mari Fromholdt puhelin 044 700 2015 [email protected] Toimitus ja ulkoasu MCI Press Oy Mikonkatu 8 A, 00100 HELSINKI puhelin (09) 2525 0250 faksi (09) 2525 0251 [email protected] www.mcipress.fi Kannen kuva Sami Tirkkonen Painatus Libris Oy Copyright © MCI Press Oy Lehden sisältöä ei saa osittainkaan jäljentää ilman toimituksen kirjallista lupaa. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä materiaaleista. Vakuutuskuntoutus ilmestyy 2 kertaa vuodessa. VakuutusKuntoutus 1/2014 Sisältö 4 Kuntoutuksen kautta siisteihin sisätöihin Ulkotöihin tottunut Tapani Mäkinen on sopeutunut sairaalan nopeaan rytmiin. 10 Kuntoutuksen tulevaisuus 14 Juhlatunnelmissa 16 Hyvinvointipolitiikan uudet kysymykset kuntoutuksen haasteena Kuntoutuksen asiantuntijat peräänkuuluttavat koko järjestelmän selkiyttämistä. Vakuutuskuntoutus vietti 50-vuotisjuhlia tammikuussa. Aulikki Kananoja pohtii kuntoutuksen roolia osana hyvinvointiyhteiskuntaa. 18 Kuntoutuksen kipupisteet ja tulevaisuushaasteet Jari Kaivo-ojan näkemyksiä kuntoutuksen tilasta ja haasteista. 20 3 4 Vakuuttavan kuntoutuksen toimintaverkostot Jari Lindh luo verkostoja kuntoutuksen, työelämän ja muiden sosiaali- ja terveyspalvelujen välille. 22 Ajassa Ammattibarometri, työhönkuntoutumisen palveluverkoston toimintalukemat ja Käypä hoito -suositus. KOLUMNIT 2 50 vuotta kuntoutuksen kehittämistyötä 9 Miten kuntoudumme tulevaisuudessa? 20 10 Päätoimittaja Juha Mikkola Antti Kasvio ”Ekonomien logiikalla työkyvyltään heikompiin ihmisiin liittyy selvä euromääräinen riski.” Kari-Pekka Martimo Vastaa lukijakyselyyn ja voita iPad Mini! Katso lisää s. 22 tai www.mcipress.fi/vakuutuskuntoutus VakuutusKuntoutus 1/2014 4 Teksti: Ari Rytsy Kuvat: Vesa Tyni Kuntoutuksen kautta siisteihin sisätöihin Kolme vuotta sitten Tapani Mäkisen pitkä työura katkesi äkilliseen auto-onnettomuuteen. VKK:n moniammatillisen kuntoutuksen kautta aukeni väylä uuteen ammattiin ja takaisin työelämään. E nnen onnettomuuttaan viisi kymppinen Tapani Mäkinen ehti toimia useissa eri työpaikoissa. Mukaan mahtui muun muassa autonkuljettajan tehtäviä sekä kahden vuoden pesti Maraboun suklaatehtaalla Sundbybergissä Tukholman ulkopuolella. Työ rupeamien väliin limittyi omaa osaamista kehittäviä opiskelujaksoja. – Kävin 1980-luvulla kolme vuotta kauppaopistoa. Sitten toimin jonkin aikaa maalausalan yrittäjänä, kunnes lama iski. Työttömyyden jälkeen olin töissä rakennusalalla. Suoritin kaupallisen alan kursseja sekä kieli- ja ATK-opintoja, Mäkinen listaa. Viimeisin työpaikka oli Turun alueella sijaitseva Pansion satama, jossa toimenkuvaan kuului raskaiden tavaroiden siirtämistä, konehuoneiden pesua sekä pienten alusten pohjien hiekkapuhalluksia ja ruiskumaalausta. Kesällä 2010 Mäkinen ehti toimia myös ruorimiehenä 250-paikkaisessa matkustajalaivassa. Elämä järkkyi moottoritiellä Mäkisen arki muuttui radikaalisti keväisenä aamuna 2011, jolloin hän oli ajamassa VakuutusKuntoutus 1/2014 Arki muuttui radikaalisti keväisenä aamuna 2011, jolloin hän oli ajamassa Turun moottoritietä Helsingin suuntaan. Turun moottoritietä Helsingin suuntaan. Tie oli kostea ja aurinko paistoi suoraan silmiin. Nupurin liittymästä liikenteen sekaan soljui useamman yhdistelmäajo neuvon letka. Mäkinen päätti lähteä ohittamaan sitä. – Rekat pöllyttivät ikkunaan niin paljon kuraa, että tuulilasinpyyhkijät eivät auttaneet. Ajattelin ensiksi jarruttaa, mutta pelkäsin, että joku ajaisi perääni. Lisäsin kaasua ja pyrin rekkaletkasta nopeasti ohitse, hän muistelee. Espoontien kohdalla alkavassa ala mäessä tilanne muuttui. Edempänä tapahtunut ketjukolari oli pysäyttänyt liikenteen molemmilla kaistoilla. Mäkinen näki yhtäkkiä edessään paikoillaan seisovan auton. – Puristin rattia ja poljin jarrua kaikin voimin. Tie oli kuitenkin liukas eikä auto pysähtynyt ennen törmäystä. Kun havahduin tilanteeseen, selässä tuntui viiltävää kipua. Nopeutta oli törmäyshetkellä noin 70–80 kilometriä tunnissa, sanoo Mäkinen. Kivuistaan huolimatta Mäkinen sai potkittua auton oven auki ja pyydettyä apua. Sivulliset soittivat paikalle ambulanssin, joka kuljetti miehen onnettomuuspaikalta Töölön sairaalaan, jossa selkä röntgenkuvattiin. Kuvista löydettiin lannerangan murtuma, joka edellytti välitöntä leikkausta. Ilman operaatiota murtuma olisi voinut parantua väärin ja vääntää koko selkärangan kieroon. Leikkauksessa lannerangan molemmin puolin asennettiin kaksi metallitankoa, jotka jäykistivät vahingoittuneen alueen pysyvästi. – Lääkäri selitti vamman laadun sekä leikkaukseen liittyvät riskit. Kohtelu oli kaikin puolin asiallista. Kotiin lähtiessä vielä muistutettiin, että nyt ei saa vähän aikaan edes kauppakassia kantaa, Mäkinen toteaa. Leikkauksesta alkoi pitkä sairasloma, joka kysyi hermoja. Päivät kuluivat pääasiassa arkiaskareiden, fysioterapian ja ul- 5 Ruokien tarjoileminen potilaille on osa laitoshuoltajan työtä. VakuutusKuntoutus 1/2014 6 koilun parissa. Kivut vaivasivat säännöllisesti, eikä satamasta löytynyt Mäkiselle sopivia tehtäviä. Lääkäri korosti lausunnossaan, että ahtaissa paikoissa ja hankalissa asennoissa tapahtuvat työt olisivat lopullisesti ohi. Tulevaisuus näytti kaikin puolin epävarmalta. Uusi suunta sairaala-alalta Sairaalan kiireiseen työtahtiin sopeutuminen vei kuntoutujalta aikansa. VakuutusKuntoutus 1/2014 Sairasloman pitkittyessä liikennevakuutusyhtiö ohjasi Mäkisen VKK:n ammatilliseen kuntoutukseen. Hänen mielestään se kuulosti hyvältä ajatukselta. – Halusin tarttua tarjottuun tilaisuuteen. Tapasin ensimmäiseksi kuntoutussuunnittelijan, joka kirjasi tietoni ja teki alkuhaastattelun. Sen jälkeen pääsin kuntoutuspsykologin puheille. Hänen kanssaan mietimme mahdollisia uravaihtoehtoja, Mäkinen selittää. Selkävamma sulki pois paluun autonkuljettajaksi tai rakennusmieheksi. Mäkisen ikä puolestaan asetti omat rajoituksensa uudelleenkouluttautumisen kestolle. Sopivaksi opiskeluajaksi haarukoitiin 1–2 vuotta, jonka jälkeen hän voisi tehdä paluun työmarkkinoille. Jossain vaiheessa esille nousi ajatus sairaalatyöstä. – Olin ollut aikaisemmin hommissa ison sairaalan keskusvarastolla ja ajattelin, että sieltä voisi löytyä jotain fyysisesti kevyempää. Sovimme kuntoutuspsykologin kanssa, että lähden tavoittelemaan välinehuoltajan paikkaa, Mäkinen sanoo. Välinehuoltajan tehtävät jäivät lopulta kuntoutussuunnitelman ulkopuolelle, sillä työkokeiluun olisi vaadittu alan koulutusta ja työkokemusta. Sopiva työ kokeilupaikka löytyi Meilahden sairaalasta, jossa Mäkinen aloitti keväällä 2013 laitoshuoltajana. – Pääsin tekemään töitä vuodeosastolla, päiväkirurgisella osastolla sekä leik- 7 Tapani Mäkinen koki aluksi mahdottomaksi pitää yllä riittävän nopeaa työtahtia. kaussaleissa. Vuodeosastolla tehtäviini kuului esimerkiksi ruoan jakaminen sekä potilaille tarkoitettujen tilojen siistiminen. Päiväkirurgisella puhdistin vastaanottohuoneita ja leikkauspuolella leikkaussaleja, kertoo Mäkinen. Siisti sisätyö miellytti ankariin luonnonolosuhteisiin tottunutta kuntoutujaa, mutta työn hektisyys kiireisessä pääkaupunkiseudun sairaalassa otti voimille. Kolmen päivän perehdytyksen perusteella tuntui mahdottomalta pitää yllä riittävän nopeaa työtahtia. – Kiireestä huolimatta tykkäsin itse työstä. Ennen sai aina olla kuumissaan tai kylmissään ja kädet konerasvassa. Lisäksi satamassa oli monia vaarallisia ja onnettomuusalttiita paikkoja, Mäkinen vertailee. Puhelinsoitto poiki työharjoittelupaikan Työkokeilu päättyi ennen kesää, mikä tarkoitti pientä takapakkia laadituille urasuunnitelmille. Mäkinen suoritti Meilahdessa vielä lyhyen sijaisuuden, mutta sen jälkeen lisätöitä ei löytynyt. Samoihin aikoihin hän tapasi VKK:n työ- ja ura- valmentajan, joka antoi opastusta työn hakuun liittyvissä asioissa. Saamansa vinkin perusteella Mäkinen otti yhteyttä Nurmijärvellä sijaitsevaan Kiljavan kuntoutussairaalaan. Puhelinsoittoa seurasi työhakemuksen lähettäminen. Tässä vaiheessa VKK oli ollut yhteydessä Helsingin oppisopimustoimistoon laitoshuoltajan ammattitutkintoon tähtäävän koulutuksen järjestämisestä. Sen toteutumiseksi tarvittiin enää sopiva työpaikka puoleksitoista vuodeksi. – Minulle tarjottiin muutaman kuukauden pestiä Töölön sairaalan palo vammaosastolta, mutta se olisi jäänyt koulutusta ajatellen liian lyhyeksi. Lopulta Kiljavalta soitettiin ja pyydettiin käymään. Sieltä se työpaikka sitten heltisi, Mäkinen iloitsee. Oppi- ja työsopimus allekirjoitettiin viime vuoden syyskuussa, jolloin Mäkinen aloitti työt Kiljavan kuntoutussairaalassa. Entisen keuhkoparantolan tiloissa toimiva yksikkö tarjoaa potilailleen sairastumisen tai vammautumisen jälkeistä jatkokuntoutusta. Sairaala on Meilahtea Koulutuksen toteuttamiseksi tarvittiin enää sopiva työpaikka puoleksitoista vuodeksi. VakuutusKuntoutus 1/2014 8 pienempi, mutta siitä huolimatta kiirettä riittää. Mäkinen on onnistunut sopeutumaan sairaala-arjen vaativaan rytmiin selkäkipujen vähentymisen myötä. Fyysisesti tilannetta on parantanut säännöllinen liikunta, jota Mäkinen aikoo jatkaa keväällä astangajoogan alkeiskurssilla. Sen lisäksi Nurmijärven terveyskeskuksessa tehdyssä työhöntulotarkistuksessa on ehdotettu fysioterapian jatkamista. Oppisopimuskoulutusta on jäljellä vielä vuoden verran, jonka jälkeen Mäkisen tavoitteena on etsiä töitä lähempää Helsinkiä. Tulevalle laitoshuollon ammat- tilaiselle löytyy varmasti monia mahdollisuuksia, sillä lähiopiskelupäivät ja etätehtävät vievät ammattitaitoa koko ajan eteenpäin. Ne myös mahdollistavat henkilökohtaisen työtahdin kehittymisen. – Työ on todella monipuolista, joten paljon on vielä opittavaa esimerkiksi koneiden ja laitteiden käytöstä. Koulussa saa runsaasti tietoa eri pintojen puhtaanapidosta sekä tarvittavista välineistä ja aineista. Kevään aikana meille on luvassa myös ensiapukoulutusta, Mäkinen luettelee. n Moniammatillisuus tarjoaa kokonaisvaltaista tukea VKK:n uudet kuntoutuksen erityistyöntekijät aloittivat työnsä kaksi vuotta sitten. Tekijöiden mielestä se on parantanut kuntoutusprosessin sujuvuutta. Tapani Mäkisen tapaus on yksi VKK:n moniammatillisen kuntoutustyön onnistumisista, jossa sisäisellä yhteis työllä ja tehokkaalla verkottumisella päästiin hyviin tuloksiin. VKK:n kuntoutussuunnittelija Mia Lähdeniemi oli ensimmäinen henkilö, joka tapasi Mäkisen kesällä 2012. – Kävimme läpi muun muassa hänen perus koulutuksensa, työhistorian, vamman ja siihen liittyvät rajoitteet sekä perhetilanteen ja kotipaikka sidonnaisuuden. Lisäksi keskustelimme ammatillisen kuntoutuksen perusperiaatteista, prosessin kulusta, reunaehdoista, korvauskäytännöistä sekä kuntoutujan omasta roolista kuntoutusprosessin edistämisessä, Lähdeniemi kertoo. Vamman takia aikaisemmasta työ- ja koulutus historiasta ei ollut suoranaista hyötyä, joten Lähdeniemi sopi syvällisemmästä ammatinvalinnanohjauksesta VKK:n kuntoutuspsykologi Christel Granfeltin kanssa. Kuntoutusprosessi eteni syksyllä Mäkisen ja Granfeltin tapaamisilla. Niiden aikana työstettiin Mäkisen ammatillisia tavoitteita ja mahdollisuuksia. Ammatinvalintaprosessia vahvistettiin samanaikaisesti kuntoutussuunnittelijan ja kuntoutuspsykologin parityöskentelyllä. VakuutusKuntoutus 1/2014 – Kuntoutuspsykologin tehtävänä on työstää asiakkaan kanssa eri uravaihtoehtoja mahdollisimman syvällisesti ja laajasti. Kuntoutussuunnittelija tuo tähän prosessiin tarvittavaa realismia sekä vakuutusyhtiön näkökulmaa, Granfelt kuvailee. Meilahden työkokeilun jälkeinen arviointi osoitti, että Mäkinen pystyy suoriutumaan fyysisesti laitos huoltajan tehtävistä. Tuolloin kuntoutukseen osallistui VKK:n työ- ja uravalmentaja Nina Orlo, jolla on tiiviit yhteydet työelämään. Häneltä Mäkinen sai konkreettista tukea ja kannustusta työ- ja opiskelupaikan hakemiseen. Orlo pitää edelleen säännöllisesti yhteyttä Mäkiseen, tämän työnantajaan sekä oppisopimus koulutuksen järjestäjään. Tarvittaessa hän ja tiimin muut toimijat pystyvät konsultoimaan toisiaan asiakkaan tilanteesta. – Uusi työote on lisännyt VKK:n kuntoutuksen eri työntekijöiden välistä vuorovaikutusta ja ajatustenvaihtoa. Se on myös parantanut VKK:n asiakas palvelua sekä monipuolistanut kuntoutusprosessin ohjausta, Orlo korostaa. 9 Miten kuntoudumme tulevaisuudessa? M inulla ei ole koskaan ollut henkilökohtaista yhteyttä ammatillisen kuntoutuksen maailmaan. Tämän vuoksi joudun lähestymään ammatillista kuntoutusta vain yleisesti työelämän tulevaisuutta pohtivan tutkijan näkökulmasta. Tällöin nousee esiin kaksi ammatillisen kuntoutuksen kannalta huolestuttavaa näköalaa. Ensiksi teollisuusmaiden talouskasvu on hidastumassa ja hidastuva kasvu synnyttää aiempaa vähemmän työpaikkoja. Robotisaatio etenee ja kilpailu kiristyy sitä mukaa kun kehittyvissä maissa markkinoille virtaa koko ajan kasvava määrä uutta työvoimaa. Työnantajilla on varaa valita, jolloin heillä ei välttämättä ole sen paremmin varoja kuin intressiäkään investoida kovin suuria summia ihmisten ammatilliseen kuntoutukseen, jos sellaiseen tarvetta ilmenee. Toinen huolestuttava näköala avautuu julkistalouden tilasta.Voimme väitellä saneerauksen painotuksista ja aikatauluista, mutta lopputulos on, että niin julkisia menoja kuin verojakin on pakko karsia tulevaisuudessa raskaalla kädellä. Tällöin varoja ei riitä ammatilliseen kuntoutukseenkaan niin paljon kuin haluttaisiin osoittaa. Tarvettahan toki on - varsinkin, jos työuria halutaan pidentää. Mutta edessä on positiivisempiakin näköaloja. Ensinnäkin tiede ja tekniikka todella etenevät meidän aikoinamme kovaa vauhtia. Tämä kehitys avaa kokonaan uusia mahdollisuuksia korvata ihmisten toimintakyvyn synnynnäisiä tai vammautumisen aiheuttamia puutteita. Jalaton voi oppia kävelemään, kädetön ohjaamaan halvaantunutta tai kokonaan puuttuvaa kättä, tuhoutuneiden aivosolujen tilalle voidaan kasvattaa uusia, sokea voi oppia näkemään ja kuuro kuulemaan. Tietokoneita on ennen pitkää mahdollista ohjata ajatusten voimalla. Eikä kyse ole mistään science fictionista, vaan jo kymmenen vuoden kuluttua olemme kaikilla näillä ulottuvuuksilla todennäköisestipaljon lähempänä käytännössä soveltamiskelpoisia ja hinnoiltaankin oleellisesti halvempia ratkaisuja kuin nykyisin. Nimenomaan ammatillisen kuntoutuksen kannalta näköalat ovat huikeita. Toinen positiivinen näköala liittyy siihen, että nyky-yhteiskuntien on joka tapauksessa pakko oppia elämään paljon nykyistä kohtuullisemmin ja luonnon rajoja kunnioittaen. Tällöin myös vallitsevien työn tekemisen tapojen ja kulttuurien on muututtava.Vauhdiltaan kiihtyvän oravanpyörän sijasta meidän on opeteltava elämään sellaisessa työn maailmassa, jossa kaikki tekevät työtään rauhallisesti ja johon kaikilla on mahdollisuus osallistua kykyjensä ja taitojensa mukaisesti. Tällaisessa yhteiskunnassa on melko itsestään selvää, että jos jonkun työkunto on syystä tai toisesta alentunut, ensin tutkitaan keinot hänen työkuntonsa palauttamiseen. Jos tämä ei ole mahdollista, etsitään tavat, joilla hän voi rajoitteistaan huolimatta osallistua yhteisen hyvinvoinnin rakentamiseen. Näin tehtäessä ei lasketa enää pilkkuja myöten, kannattaako tämä tai onko meillä varaa siihen, vaan näin menetellään, koska se on oikein ja inhimillistä. n Antti Kasvio vanhempi tutkija TTL Työn ja työorganisaatioiden kehittämisyksikkö VakuutusKuntoutus 1/2014 10 Teksti: Salla Peltonen Kuvat: Vesa Tyni Jukka Kivekäs, Kari-Pekka Martimo ja Heikki Hiilamo kokoontuivat VKK:lle pohtimaan kuntoutuksen nykytilan vahvuuksia ja kehittämiskohteita. VakuutusKuntoutus 1/2014 11 Kuntoutuksen tulevaisuus Suomessa kuntoutusjärjestelmä on koettu niin monimutkaiseksi järjestelmäksi, että se on jätetty sekä sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen että sote-uudistuksen ulkopuolelle. Mitä järjestelmälle pitäisi tehdä? T yöelämän tehostamispyrkimykset ja yritysten kireä taloustilanne suosivat väistämättä täysin työkykyisiä työntekijöitä. Miten yhteiskunta voi tulevaisuudessa parhaiten vastata työkyvyltään heikompien tarpeisiin? Mikä on kuntoutuksen tulevaisuus? Entä palveluntuottajien markkinanäkymät? Helmikuisena iltapäivänä alan tulevaisuudennäkymiä istahtivat pohtimaan professori Heikki Hiilamo Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan sosiaalitieteiden laitokselta, Työterveyslaitoksen johtava ylilääkäri ja Vaikuttava työterveyshuolto -teeman johtaja Kari-Pekka Martimo sekä Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varman ylilääkäri Jukka Kivekäs Vakuutuskuntoutuksen toimitusjohtaja Juha Mikkolan johtamassa paneelikeskustelussa. Kuntoutus osana hyvinvointivaltiota Professori Heikki Hiilamon mukaan työllisyysaste on kaikkein keskeisin kysymys hyvinvointivaltiossa. Kuntoutuksen näkökulmasta katsottuna hyvinvointivaltion tehtävä alkaa, kun työssäkäyntiin liittyvä sosiaalinen riski tapahtuu, esimerkiksi liikenneonnettomuuden tai sairauden kautta. – Aiemmin työkyvyttömyyseläkkeelle pääsi helpommin, koska sen avulla hillittiin työvoiman tarjontaa. Uuden ajattelutavan mukaan hyvinvointivaltion tehtävänä on paitsi pehmentää toteutunutta riskiä myös luoda työntekijälle uusia mahdollisuuksia päästä elämässään eteenpäin. Kuntoutuksen järjestäminen on todella olennainen kysymys, jotta työkyvyn ongelmien jälkeen työntekijä voisi palata takaisin työelämään, Hiilamo sanoo. – Suomalaisyhteiskunnassa ekonomistit ovat ottaneet sosiaalitieteilijöiden paikan. Taloustieteistä tutut käsitteet, kuten tuottavuus ja vaikuttavuus on otettu käsittelyyn myös sosiaalipolitiikassa. Halutaan tietää, mitkä interventiot ovat tehokkaita ja millaisia vaikutuksia niillä on, Hiilamo kuvailee. – Suomessa kuntoutusjärjestelmän osaset ovat lähteneet eri puroista ja kehittyneet rinnakkain, mutta ihmisten on vaikea hahmottaa kokonaisuutta. Kuntoutusjärjestelmä koettiin niin vaikeaksi, että se jätettiin pois sosiaaliturvan kokonais VakuutusKuntoutus 1/2014 12 Pitkät sairauslomat eivät ole ihmiselle hyväksi. uudistusta valmistelleen Sata-komitean ehdotuksesta, eikä siihen oteta kantaa sote-uudistuksessakaan, hän jatkaa. – Kuntoutusjärjestelmä pitäisi yhden mukaistaa, sillä nykyisessä muodossaan se asettaa ihmiset hurjan erilaiseen asemaan riippuen siitä, onko heillä työhistoriaa vai ei ja missä työkyvyttömyysriski toteutuu, Hiilamo sanoo. Eri etuuksilla on erilaiset kriteerit. Myös suhde kuntaan on asiantuntijoiden mukaan hankala: mikä kuuluu Kelan, mikä taas minkä kunnan vastuulle? – Käytännössä ihmisten oikeudet ovat monesti kiinni kunnan rahatilanteessa, Hiilamo huomauttaa. Ongelmana kokonaisuuden ymmärtäminen – Työterveyshuollon näkökulmasta kuntouttavat toimenpiteet tapahtuvat liian kaukana työpaikalta ja kohdistuvat pelkästään yksilöön itseensä, Kari-Pekka Martimo kuvailee. – Ihmisiä hoidetaan liian pitkään lääketieteellisen paradigman mukaan ja arvioidaan työkykyä vain suhteessa hänen nykyiseen työhönsä. Sairauslomaa kirjoitetaan korkeintaan vuodeksi, Martimo jatkaa. – Sen jälkeen henkilön työkykyä arvioidaankin eläkevakuutusyhtiössä suhteessa mihin tahansa työmarkkinoilta löytyvään työhön. Jos työkyvyttömyyseläkkeen kriteerit eivät täyty, kuntoutusta on paljon vaikeampaa aloittaa pitkän sairausloman jälkeen kuin jos kuntouttavia toimenpiteitä olisi käynnistely jo kuluneen vuoden aikana, Kivekäs tähdentää. – Ongelmana ovat myös terveydenhuollon toimenpiteet, joita voi joutua odottamaan hyvinkin pitkään. Esimerkiksi tekonivelleikkausta odottava henkilö voisi monesti olla osasairauspäivärahan turvin töissä, jotta säilyttäisi yhteyden työelämään, Kivekäs sanoo. – Suomalaistutkimusten mukaan leikkaukset eivät myöskään tuota parempaa tulosta kuin hyvä kuntoutus. Meidän ei tarvitse välttämättä nopeuttaa pääsyä leikkaukseen, vaan aloittaa aktiivinen kuntoutus ja samalla arvioida työn muokkaamisen ja ammatillisen kuntoutuksen tarvetta, Martimo täydentää. – Ja ennen kaikkea määriteltävä paremmin, kuka leikkauksia tarvitsee, Kivekäs sanoo. Kolmikko on ylipäätään yhtä mieltä siitä, että pitkät sairauslomat eivät ole Ruotsin malli Ruotsissa sairauspoissaolojen määrä kymmenen vuotta sitten oli noin kymmenen prosenttia. Nyt se on alle Suomen tason eli noin neljän prosentin luokkaa. Ruotsissa etujen jakamista kiristettiin niin, että ensimmäisen kolmen kuukauden aikana työntekijällä on oikeus työkyvyttömyysetuuteen, jos hän on kyvytön omaan työhönsä. Tämän jälkeen etuutta maksetaan, jos omalta työnantajalta ei löydy tehtävää, josta työntekijä pystyisi suoriutumaan. Kuuden kuukauden jälkeen luovutaan ammatillisen työkyvyttömyyden määritelmästä ja etuutta maksetaan vain, jos työmarkkinoilta ei löydy mitään sopivaa työtä työntekijälle. Tulokset ovat olleet valtavan hyviä. – En sano, että Suomessa tulisi mennä samaan, mutta voisimme oppia Ruotsin esimerkistä paljon omassa toiminnassamme, Työterveyslaitoksen johtava ylilääkäri Kari-Pekka Martimo sanoo. VakuutusKuntoutus 1/2014 ihmiselle hyväksi. Heidän mukaansa esimerkiksi psyykkisistä ongelmista kärsivälle ihmisille olisi hyödyllistä kuntoutua normaalin työelämän puitteissa, yhtä lailla kuin vaikkapa leikattua niveltä pitää tietyn ajan kuluttua alkaa kuormittaa kevyesti. Martimon mukaan erikoissairaanhoidon ja työterveyshuollon pitäisi miettiä yhdessä, miten kutakin yksilöä kuntoutetaan. Hänen mukaansa yhteistyö on parantunut, mutta edelleen siinä on huomattavasti parantamista. Osatyökykyinen ei halua leimautua – Kuntoutuksen vaikuttavuus riippuu myös siitä, mihin ympäristöön ihmistä koulutetaan. Ekonomien logiikalla työkyvyltään heikompiin ihmisiin liittyy selvä euromääräinen riski, Martimo sanoo. Kivekkään mukaan erilaiset yritykset pelkäävät työllistämisessä eri asioita: suuremmat kustannuksia ja pienemmät toimintaa hankaloittavia sairauspoissaoloja. – Tällä hetkellä Suomessa kaikki lähtee siitä, että työnantaja haluaa kantaa huolta ja antaa osatyökykyisille mahdollisuuksia jatkaa työelämässä. Mitään pakotetta siihen ei ole. Todennäköisesti tarvitaankin keppiä, jos halutaan yritykset kantamaan yhteiskunnallista vastuuta osatyökykyisistä, Martimo uumoilee. – Tai vastaavasti kannustimia pitää kiinni osatyökykyisistä, Kivekäs täydentää. Ihmiset eivät kuitenkaan halua osatyökykyisen leimaa. Martimon mukaan esimerkiksi Japanissa työnantajan tulee työllistää osatyökykyisiä tietty prosenttiosuus työntekijöistä. Tämän seurauksena osatyökykyiset työskentelevät omalla osastollaan, jotta he voivat kokea olevansa samanlaisia kuin työtoverinsa. – Työkavereilla on merkittävä rooli osatyökykyisen sopeutumisessa työpaikalleen. On selvää, että työkaverin on vaikea tukea osatyökykyistä, jos hän itse joutuu tämän vuoksi tekemään enemmän töitä, Martimo huomauttaa ja sanoo, että Suomesta puuttuu mallit työyhteisöjen tukemiseen osatyökykyisten työllistämisessä. – Työnantajan saama kompensaatio osatyökykyisen työllistämisestä häviää tyypillisesti yrityksen kassaan, eikä hyödytä osastoa tai tiimiä, jossa osatyökykyinen työskentelee, Kivekäs täydentää. – Todellinen ongelma on myös se, että kaksi osa-aikaista lasketaan henkilöstö 13 Heikki Hiilamo on huolissaan työterveyshuollon muuttuneesta roolista. – Työterveyshuolto pitäisi palauttaa lähemmäs työkyvyn ylläpitoa. resurssien määrässä tavallisesti kahdeksi kokoaikaiseksi työntekijäksi, Martimo sanoo. Haastava ryhmä ovat niin ikään vammaiset ihmiset, jotka eivät ole koskaan päässeetkään kunnolla työelämään. Mistä halua ja mielenkiintoa heidän työllistämiseensä? Heikki Hiilamo ehdottaa, että julkisten tahojen kilpailutuksissa yhtenä arvioitavana kriteerinä olisi sosiaalisen työllistämisen velvoite eli tietyn osan valittavan palveluntuottajan työntekijöistä tulisi olla vaikeasti työllistyviä, osatyökykyisiä tai vammaisia. Laajalla laitosverkostolla ei tulevaisuutta Suomessa on paljon kuntoutuksen palveluntuottajia, esimerkiksi maakunnissa toimivia kylpylöitä, jotka pohtivat kuumeisesti, mistä toimeentulo hankitaan tulevaisuudessa. Näissä yksiköissä on jo pitkään pyöritetty Kelan rahoittamaa As- lak-kuntoutusta. Martimon mukaan Aslakiin ei kuitenkaan enää haluta lähteä. Kotoa ei voida irtautua tai yksinkertaisesti ei haluta viikoksi korpeen täysihoitoon. Myös luentomuotoiseen koulutukseen on kyllästytty. Kuntoutuslaitokset ovatkin perustaneet sivutoimipisteitä asutuskeskuksiin lähemmäs työpaikkoja, missä taas työterveyshuolto toimii. – Toiminnot menevät lähelle toisiaan, mutta ne täytyy kuitenkin erottaa toisistaan. Työterveyshuolto ei saa tällä hetkellä kuntouttaa eivätkä palveluntuottajat tuottaa työterveyshuoltoa, Martimo sanoo. Kivekäs ei usko, että Suomessa on nykyisenkaltaista laitoskuntoutusverkostoa 20 vuoden päästä. Säilyvätkö esimerkiksi ne, joilla on paljon maksullisia oheispalveluja? Kokonaisuuden kannalta tulisi miettiä, onko kuntoutusjärjestelmän tavoitteena ihmisen hyvä elämä vai tuloksentekokykyyn trimmattu työntekijä? Kivekkään mukaan sen tulisi olla molempia. Kauhuskenaariona hän pitää sitä, että kuntoutuksen nimissä varoja suunnattaisiin viihdekylpylätoimintaan. Vähemmän toimijoita, enemmän yhteistyötä – Työterveyshuolto pitäisi palauttaa lähemmäs työkyvyn ylläpitoa ja sairaanhoito terveyskeskuksiin tai yksityisille palveluntuottajille. Nyt työterveyslääkärin työ on pitkälti yleislääkärin työtä, jonka palveluja on oltava saatavilla 24/7, Hiilamo sanoo. Paneelikeskustelun asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että tulevaisuudessa kuntoutuskentällä tulisi olla vähemmän toimijoita, jotta yhteistyö saataisiin toimimaan. – Isompi kysymys on koko työelämän rooli tulevaisuudessa.Voisiko se olla joustavampi ja huomioida esimerkiksi elämäntilanteiden muutokset ja erilaiset henkilökohtaiset rajoitteet nykyistä paremmin, Hiilamo kysyy. n VakuutusKuntoutus 1/2014 14 Kuvat: Sami Tirkkonen VKK:n hallituksen puheenjohtaja Anneli Kaartinen onnitteli ansioituneita VKK:n työntekijöitä. Kuvassa Ulla Kattelus. Syytä juhlaan – kuntoutusta 50 vuoden ajan Tammikuun puolivälissä kutsuvieraat kokoontuivat juhlistamaan VakuutusKuntoutus VKK r.y:n puolen vuosisadan mittaista työtä kuntoutuksen hyväksi. Juhlassa kuultiin alan asiantuntijoita, joiden puheiden koosteet löytyvät seuraavilta sivuilta. VakuutusKuntoutus 1/2014 15 Tanja Virtanen ja Juha-Matti Pesonen. Jyri Juusti. Ilpo Vilkkumaa ja Jukka Kivekäs. VakuutusKuntoutus 1/2014 16 Teksti: Aulikki Kananoja Kuva: iStockphoto Hyvinvointipolitiikan uudet kysymykset kuntoutuksen haasteena Kuntoutus ei ole noussut keskiöön julkisessa hyvinvointipolitiikan uudistuskeskustelussa. Mikä on kuntoutustoiminnan ja vammaispalvelujen asema yhteiskuntapoliittisten painopisteiden asettelussa? Y hteiskuntapoliittisten tavoitteiden asettelussa ja päätöksen teossa eri tehtäväalueet ja uudistussuunnitelmat kilpailevat asemastaan ja huomiosta hyvinvointipolitiikan asialistalla. Kehittämispanosta, johon sisältyvät voimavarat, organisatoriset rakenteet, henkilöstön osaaminen sekä tutkimus- ja kehittämistyö, suunnataan priorisoiduille alueille. Kuntoutukseen ja sen kehittymiseen vaikuttaa tämän ajattelun mukaan uudistajien käsitys kuntoutustoiminnan merkityksestä yhteiskuntapolitiikan kokonaisuudessa. Tämä määrittelee myös kuntoutuksen aseman hyvinvointipolitiikan tulevien vuosien asialistalla. Hyvinvointipolitiikan lähtökohta Kansantalouden ja erityisesti julkisen talouden kestävyys lähivuosina määrittää entistä voimakkaammin hyvinvointipoliittisia linjauksia. Kehittämisen painopisteitä tarkastellaan sen valossa, missä määrin niihin sisältyvät toimenpiteet aiheuttavat VakuutusKuntoutus 1/2014 lisäkustannuksia ja missä määrin niiden keinoin voidaan vähentää kustannuksia. Kuntoutustoimintaan sisältyy molempia odotuksia: lyhyellä aikavälillä aiheutuu kustannusten lisäystä, mutta pitkällä aikavälillä tavoitellaan kustannusten laskua. Yhteiskuntapoliittisten periaatteiden ja päämäärien määrittelyssä on viime vuosina tapahtunut mielenkiintoinen muutos. Aikaisemman turvallisuuspainotteisen tavoitteiston rinnalle, ja jopa sen sijaan, on noussut ihmisten osallisuuden entistä vahvempi korostaminen. Tämä johtaa palvelukäytännöissä uuteen orientaatioon ja edellyttää pitkäjänteistä uudistumista alan koulutuksissa, toiminnan rakenteissa, vaikutusten arvioinnissa ja johtamisessa. Uuden tavoitemäärittelyn johtopäätöksiä käytäntöön ei vielä ole täysin ymmärretty. Kuntoutuksen näkökulmasta osallisuuden korostuminen on positiivinen ja toiminnan kehitystrendejä vastaava muutos. Hyvinvointipolitiikan ajankohtaista agendaa hallitsevat todennäköisesti myös lähitulevaisuudessa ikääntymiseen liittyvät 17 Lähivuosien tavoitteita Kuntarakenteen uudistaminen ja siihen liittyen sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistus ovat lähivuosien kenties eniten huomiota vaativia hyvinvointipolitiikan tehtäviä. Kuntien väestö- ja tulopohjan kasvattaminen ja palveluvastuiden kantokyvyn vahvistaminen on välttämätöntä. Tämän tavoitteen yhteensovittaminen kansalaisten kasvavien osallistumis- ja vaikuttamisvaatimusten kanssa ei tule olemaan helppoa. Kuntakoon kasvun pelätään johtavan palvelujen keskittämiseen ja niiden saatavuuden heikentymiseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus pyrkii – kuntauudistuksen antamin mahdollisuuksin – vahvistamaan perustason palveluvarustusta. Tavoitteena on ehkäistä ja vähentää toiminnan painottumista erikoistasolle ja sitä kautta suurempia kustannuksia vaativiin toimiin.Tämä vaatii perustason ja erikoistason saumatonta yhteistyötä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kiinteämpi yhteensovittaminen puolestaan pyrkii palvelujen käyttäjien kokonaistilanteen parempaan huomioon ottamiseen ja eheämpiin palvelukokonaisuuksiin. Erilaisten osaamisten yhteen nivominen asiakkaan tarpeita ja tilannetta vastaavalla tavalla voi parantaa toiminnan laatua ja vaikuttavuutta. Tiiviimpi yhteen sovittaminen on 50 vuoden kuluessa kertynyt kokemus on kansallisestikin merkittävä voimavara. sekä inhimillisesti että taloudellisesti perusteltu päämäärä, vaikka erilaisten ammatillisten kulttuurien yhteensovittaminen vaatii todennäköisesti pitkän kehitysperiodin. Korkean työttömyydenkin oloissa työvoiman tarjonnan lisääminen on noussut hyvinvointipolitiikan tavoitteistoon, joskin näkemykset teeman relevanssista eroavat melkoisesti. Kasvavaan marginalisoitumiseen sisältyy kulttuurisesti epätoivottuja elementtejä ja yhteiskunnallisia uhkia. On todennäköistä, että työllisyystilanteen parannuttuakin nuorten työllistämisen erityistoimia tarvitaan vielä pitkään. Kuntoutus osana hyvinvointipolitiikkaa Kuntoutustoiminnan asema suhteessa hyvinvointipolitiikan ajankohtaisiin kysymyksiin on paradoksaalinen.Yhtäällähyvinvointipoliittista keskustelua hallitsevat muut teemat kuin kuntoutus ja vammaispalvelut. Kuntoutustoiminta on siis kilpailemassa huomiosta ja kehittämispanoksesta kansalaisille ja päätöksentekijöille ehkä helpommin hahmottuvien tehtäväalueiden ja tarpeiden kanssa. Toisaalta, hyvinvointipolitiikan ajankohtaiset toimintalinjaukset ja tavoitteet ovat pääosin yhdensuuntaisia kuntoutustoiminnan periaatteiden ja päämäärien kanssa. Osallisuuden korostuminen, palvelujärjestelmän kestävämmät toimintaedellytykset, erikoistason ja perustason yhteistyön sujuvuus, sosiaali- ja terveydenhuollon kiinteämpi yhteen sovittaminen, syrjäytymisen ehkäiseminen ja työvoiman tarjonnan lisääminen ovat kaikki kuntoutuksen näkökulmasta tärkeitä tavoitteita. Miten siis liittoutua meneillään olevien kehityssuuntausten kanssa? Ihmisten osallisuuden korostaminen ja monialainen lähestymistapa edellyttävät nykyisiltä palveluorganisaatioilta uudistu- mista järjestelmä- ja toimenpidekeskeisestä orientaatiosta kohti asiakkaan yksilöllisestä tilanteesta ja tavoitteesta orientoituvaa ja palveluja yhteensovittavaa prosessia.Tuote- ja suoriteorientoituneesta seurannasta on tarpeen edetä vaikutusten eli kuntoutumisen, työ- ja toimintakyvyn vahvistumisen seurantaan ja arviointiin. Juuri edellä mainituissa toimintaperiaatteissa ja niihin perustuvissa käytännöissä Vakutuuskuntoutuksella on pitkä kokemus. Kuntoutujalle nimetty vastuuhenkilö, eri palvelujen ja toimenpiteiden kokoaminen yksilölliseksi prosessiksi, kuntoutusprosessin seuranta alkuvaiheesta prosessin päättymiseen saakka ja saavutetun tuloksen toteaminen ennen käsittelyn lopettamista ovat Vakuutuskuntoutukseen alusta alkaen sisältyneitä periaatteita ja toimintatapoja. 50 vuoden kuluessa kertynyt kokemus on kansallisestikin merkittävä voimavara. Koko yhteiskunnan kannalta olisi tärkeää, että tämä vuosikymmenten kokemus voitaisiin kuvata, analysoida sen toteutuksen keskeisiä ehtoja ja edellytyksiä ja saattaa kokemukset hyvinvointipolitiikan muiden toteuttajien käyttöön. n Kuva: Sami Tirkkonen kysymykset ja palvelutarpeet, väestön eriarvioistuminen, päihde- ja mielenterveystyön kehittämisen haasteet, lasten ja nuorten kasvun riskeihin liittyvät kysymykset, maahanmuutto ja kotoutumisen kehittämistarpeet sekä ennustettu työvoimapula. Kuntoutuksen ja vammaispolitiikan kysymykset eivät näyttäydy ainakaan julkisessa keskustelussa hyvinvointipolitiikan valtavirtaan kuuluvina kysymyksinä. Olennainen kysymys onkin, mikä on kuntoutustoiminnan ja vammaispalvelujen asema yhteiskuntapoliittisten painopisteiden asettelussa ja hyvinvointipolitiikan asialistalla? Kuntoutuksen sijoittuminen monen selkeämmän palvelualueen marginaaliin tekee siitä julkiseen keskusteluun ja poliittiseen argumentointiin vaikeasti pelkistettävän kysymyksen. Aulikki Kananoja ylisosiaalineuvos,YTT (hc) Kananoja on sosiaalipolitiikan asiantuntija, joka sai ensimmäisenä henkilönä ylisosiaalineuvoksen arvonimen 2012. Kananoja on eläkkeellä Helsingin kaupungin sosiaalijohtajan virasta, johon hänet nimitettiin vuonna 1999. Hän on työskennellyt myös VKK:ssa vuosina 1965-1983. VakuutusKuntoutus 1/2014 Teksti: Jari Kaivo-oja Kuva: Thinkstock Kuntoutuksen kipupisteet ja tulevaisuushaasteet Toimiva kuntoutus on osa hyvinvointivaltiota, joten kuntoutuksen tulevaisuus on pitkälti kiinni yhteiskunnan muutoksista. Kasvava keskimääräisen eliniän odote tuo kuntoutukselle uusia haasteita – tarvitaan myös ennakoivaa kuntoutusta. Kuva: Sami Tirkkonen 18 Jari Kaivo-oja Tutkimusjohtaja, Tulevaisuuden tutkimuskeskus HTT, YTM, dosentti Jari Kaivo-oja on työskennellyt Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa vuodesta 1995. Hän on ollut mukana useissa Euroopan unionin, Suomen Akatemian ja Tekesin tutkimushankkeissa vuosien varrella. VakuutusKuntoutus 1/2014 K untoutusalan tulevaisuuden näkymät ankkuroituvat monessa mielessä suomalaisen hyvinvointivaltioprojektin tulevaisuuteen. Jos suomalainen hyvinvointivaltiopolitiikka tulee kehittymään myönteisesti, kehittyvät todennäköisesti myös kuntoutuksen eri toiminnot myönteisesti. Jos annamme hyvinvointivaltion rapautua, siitä ei seuraa hyvää kuntoutuksellekaan. Kuntoutus prosessina kytkeytyy aina yhteiskunnan talousjärjestelmään, hallintojärjestelmään, teknologiseen kehitykseen ja yhteiskunnan sosiaalisiin verkostoihin ja yhteisöihin. Tarjousjärjestelmän kautta ohjataan kuntoutukseen sen tarvitsemat taloudelliset resurssit. Hallintojärjestelmän kautta luodaan yksilöiden kuntoutukselle hallinnolliset puitteet ja normit. Teknologinen kehitys vaikuttaa tieteen ja tutkimuksen myötä erilaisiin teknisiin apuvälineisiin, joita voidaan käyttää kuntoutuksen yhteydessä.Yhteiskunnan sosiaaliset verkostot ja yhteisöt huolehtivat käytännössä itse kuntoutuksesta ja toimivuudesta. Voidaankin todeta yleisesti, että kuntoutuksen tulevaisuus riippuu siitä, miten nämä eri yhteiskunnan ”systeemit” ja verkostot toimivat kuntoutujan tukena ja apuna.Yritysten, julkisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan sopimukset ja työjako ovat tärkeä osa kokonaisuuden toimivuuden kannalta. Tarkoituksenmukainen private-public -yhteistyösuhde on tärkeä osa koko kuntoutuksen toimivuutta. Teknologia ja tiede kuntoutuksen edistäjinä Nopeasti edistyvä tieteellinen ja teknologinen kehitys aiheuttavat haasteita systeemin toimivuuteen. Isot teknologia-aallot kuten geeniteknologia, robotiikka, informatiikka, keinoälytutkimus sekä nanoteknologia tuottavat koko ajan uusia inventioita ja innovaatioita. Se, mikä osa niistä voidaan omaksua kuntoutuksen yhteydessä, on kieltämättä eräs kuntoutuksen kipupiste, koska kaikki nämä uudet kuntoutusmuodot ovat yleensä – ainakin aluksi – hyvin kalliita.Toisaalta niiden avulla voidaan lisätä kuntoutujien palaamista työelämään ja yhteiskunnan täysvaltaiseksi jäseneksi. Tärkeitä seurattavia asioita kuntoutuksen näkökulmasta ovat eittämättä robotiikka ja regeneratiivinen lääketiede, kognitioja neuroterapiat, bio- ja geeniterapiat sekä keinoälysovellutukset, joilla voidaan mahdollisesti virkistää ja parantaa aivojen toimintaa. Lääketiede tulee edistymään myös elinprinttauksen kautta. Ihmisen ”varaosaongelmat” ovat aktiiivisen tieteellisen ja teknologisen tutkimuksen kohteina. Myös teknologia-aaltojen konvergenssin kautta syntyy paljon uusia innovaatioita, joita emme voi edes täysin kuvitella nykytiedon pohjalta.Voimme siis odottaa paljon positiivista tapahtuvan lähi vuosikymmeninä muun muassa sydän-, syöpä- ja liikuntaelinsairauksien hoidossa. Ennakoiva kuntoutus pidentää työuria Edellä kuvattuihin lääketieteen ja bio genetiikan kehitykseen perustuen tule- 19 vaisuudentutkimuksen (ns. TechCast arvio) tuottama karkea arvio on, että joskus vuoden 2040 tienoilla ihmisten odotettavissa oleva elinikäodote Yhdysvalloissa ja länsimaissa voisi olla jopa 100 vuotta. Tähän ei ole enää aikaa kuin 26 vuotta. Tämä keskimääräisen odotettavissa olevan eliniän kasvu on keskeinen kipupiste, johon olisi syytä varautua myös kuntoutusalan yhteiskunnallisessa resursoinnissa. Kieltämättä ihmisten olisi hyvä työskennellä pidempään työelämässä, mutta se edellyttää aivan eri luokan panostuksia työntekijöiden kuntoutukseen kuin ne ovat tällä hetkellä. Työelämän yleinen toimivuus riippuu erityisesti työelämässä pysymisestä, työelämään siirtymisestä ja siitä, että mahdollistetaan kuntoutuksen kautta työelämään palaaminen. Luultavasti kuntoutusalan ammattilaiset joutuvat miettimään näitä kolmea strategista asiaa entistä tarkemmin tulevaisuudessa. Myös ennakoiva kuntoutus on merkittävä asia. On erityisen tärkeää luoda uusia strategioita myös sen osalta, millaisiin tehtäviin kuntoutujia on syytä kouluttaa. Tällä alueella yhteistyötä aikuiskoulutuksen alan ammattilaisten kanssa kannattaa tiivistää. Jos eläkeikä olisi nostettu 65 vuoteen vuonna 2040, olisi ihmisillä silloin odotettavissa varsin pitkä eläkeikä eli keskimäärin 35 vuotta. Me ennakointialan asiantuntijat (erityisesti eläkevakuutusyhtiöissä) varsin hyvin tiedämme, että nykyinen eläkejärjestelmämme ei tule toimimaan tällaisessa muuttuneessa tilanteessa. Jos ja kun tähän haasteelliseen yhtälöön liitetään odotettavissa oleva kasvava muuttoliike, kuntoutuksen kipupisteet lisääntyvät entisestään. Muutokset mahdollisuutena Kuntoutus ei tapahdu yhteiskunnallisessa tyhjiössä. Monet trendit ovat muokkaamassa kuntoutukselle asetettuja vaatimuksia. Sellaisia ovat: • ikärakenteen muutoksesta johtuen paineet kuntoutuksen kehittämiseen ovat kasvamassa; • ultraindividualismi ja vahvat postmodernit arvot ovat tosiasia; • siirtolaisuuden myötä yhteiskunta on muuttumassa monikulttuuriseksi (hyvä kuntoutuspolitiikka on osa työperäistä maahanmuuttopolitiikka); • uudet aikaisempaa tehokkaammat kuntoutusmuodot ovat yleistyneet; • uudet teknologiat (geeniteknologia, ubiikkiteknologiat ja robotiikka) ja uudet tieteelliset innovaatiot ovat muuttamassa kuntoutuksen toimintamalleja; • keskustelu yksilön ja yhteisön suhteesta on lisääntymässä (vastuut ja velvollisuudet); • paineet tehostaa kuntoutumisprosesseja ovat voimakkaassa kasvussa; • sosiaalinen media on muokkaamassa ihmisten odotuksia ja tietopohjaa voimakkaasti; • ihmisten arvokkaan elämän korostaminen; sekä • kansalaisuus ja kansalaisoikeudet Euroopan unionissa ovat nousseet keskeiseksi poliittiseksi kysymykseksi. Nämä listatut muutosveturit ovat kuntoutuksen haasteita, joihin voimme eri tavoin vastata. Tarvitaan epäilemättä lisää tutkimusta, koulutusta ja uudenlaista verkostomaista yhteistyötä. Tarvitaan Ihmisen ”varaosaongelmat” ovat aktiivisen tieteellisen ja teknologisen tutkimuksen kohteina. uudistumiskykyä ja ehkä joidenkin toimintamallien kyseenalaistamista ja niiden ennakkoluulotonta uudistamista. Olisi tärkeää nähdä kuntoutus yhä enemmän investointina tulevaisuuteen, jossa yhteiskuntaan luodaan uutta sosiaalista kapasiteettia toimia pitkäjänteisesti. Tarvitsemme ehkä radikaaleja teknologisia ratkaisuja ja niiden omaksumista. Palvelujen jakelua ja valmiuksia kohdata asiakkaat täytyy kehittää edelleen. Kuntoutusjärjestelmän systeemiset ja sosiaaliset innovaatiot ovat tärkeä tulevaisuuden kehittämishaaste – toki mahdollisten teknisten ja liiketoimintainnovaatioiden ohella. n Kuntoutuksen kipupisteitä • Työnjako: Työnjaon kehittäminen tarkoituksenmukaiseksi ja mahdollisimman toimivaksi. • Kustannukset: Kustannusten pitäminen kurissa samaan aikaan kun lääketieteen ja teknologian kehityksen mahdollisuudet kasvavat. • Osallisuus: Kuntoutujien riittävä osallistuttaminen ja kuunteleminen kuntoutusprosessissa. • Muuttuva hyvinvointivaltio: Hyvinvointimallien muutoksesta aiheutuvat muutospaineet kuntoutukselle. • Body-mind-tasapaino: Psyykkinen vs. fyysinen kuntoutus painopisteinä. • Itsehoito: Itsehoidon kehittäminen ja sen rajojen määrittely kuntoutusprosesseissa. • Teho-, tuotto- ja laatukysymykset: Tehokkuus/tuottavuus vs. laatukysymykset. VakuutusKuntoutus 1/2014 20 Teksti: Jari Lindh Kuva: Thinkstock Vakuuttavan kuntoutuksen toimintaverkostot Moniammatillinen verkostoyhteistyö on lyönyt itsensä läpi myös kuntotusjärjestelmien kehittämisessä. VakuutusKuntoutus 1/2014 A mmatillisen kuntoutuksen yhteiskuntapoliittinen merkitys on monella tapaa ajankohtaistumassa. Yhteiskunta tarvitsee tulevina vuosikymmeninä yhä enemmän moniammatillista ja poikkitieteellistä kuntoutusosaamista liittyen työurien pidentämiseen, työ- ja toimintakyvyn sekä työssä jaksamisen ja työllistymisen tukemiseen. Haasteena on se, että institutionaalinen kuntoutus on perustunut teollisen yhteiskunnan aiheuttamien fyysisten ongelmien lääketieteelliseen tunnistamiseen ja hoitoon sekä teollisuustyön perustalle rakentuvaan työkyvyn ymmärtämiseen. Kuntoutuksen ammatillistuminen on perustunut hyvin vointivaltion periaatteiden mukaisesti tietoperusteisten asiantuntijuuksien eriytymiseen. Kuntoutuksen on katsottu tarvitsevan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen alan erikoistuneita ammattilaisia. Vajavuuskeskeisyydestä verkostoyhteistyöhön On kuitenkin esitetty kriittisiä näkemyksiä, että idealtaan järjestelmälähtöinen, käytännöiltään toimenpidekeskeinen ja kohteeltaan vajavuuskeskeinen kuntoutus on tullut tiensä päähän, eikä se tavoita riittävästi 2010-luvun yhteiskunnan työkyvyn sisältöä. Erityisesti työn muutos haastaa kehittämään institutionaalisesti eriytyneen ammatillisen kuntoutuksen käsitteellistämistä verkostoyhteistyön suuntaan. Verkostomaisuus sinänsä ei ole itseisarvo, vaan se on ymmärrettävä pikemminkin yhdeksi tulkinnalliseksi mahdollisuusrakenteeksi laaja-alaistaa siiloutuneen kuntoutusjärjestelmän toimintaperiaatteita ja siitä esitettäviä tulkintoja. Näkemykseni mukaan kuntoutuksessa tarvitaankin yhä enemmän kuntoutuksen toimintaverkostollista tulkintaa yksilö- ja vajavuuskeskeisen ajattelumallin rinnalle. 21 Moniammatillinen yhteistyö Suomalainen kuntoutusjärjestelmä on integroitu osaksi normaaleja sosiaali- ja terveyspalveluja, ja se muodostuu useista melko itsenäisistä osajärjestelmistä niiden sisällä. Kuntoutusjärjestelmää on kehitetty paloittain ja osaratkaisujen kautta. Eri tutkimuksissa tulee kuitenkin toistuvasti esiin kuntoutusjärjestelmän työnjaon ja yhteistyön ongelmia, joissa korostetaan kuntoutuksen hajanaisuutta, byrokraattisuutta ja monimutkaisuutta. Viime aikoina kuntoutuksessa ja yleisemminkin sosiaali- ja terveydenhuollossa on korostettu eri ammattiryhmien asiantuntemuksen yhdistämistä. Eri ammattiryhmien ja organisaatioiden yhteistyön tiivistäminen on nähty keskeisenä keinona pyrittäessä asiakaslähtöiseen ja kokonaisvaltaiseen työotteeseen kuntoutujien kuntoutumisen tukemisessa. Erityisesti ammatilliselta kuntoutukselta edellytetään nykyistä monipuolisempaa ja laajempaa työelämäkuntoutusta ja työpaikkayhteistyötä.Viimeaikaiset tutkimukset esimerkiksi työeläkekuntoutuksesta, Kelan työhön kuntoutuksesta tai vammaisten ja vajaakuntoisten työelämään integroitumisen kansainvälisistä malleista tukevat näkemystä, että perinteisen ammatillisen kuntoutuksen toimintamallit ja interventiot eivät ole kaikilta osin riittäviä, vaan tarvitaan kokonaisvaltaisempaa monialaisen kuntoutuksen yhteistyömallien ja toimintaverkostojen kehittämistä. Toimintaverkostoajattelussa kuntoutus voidaan ymmärtää lähtökohtaisesti ”tyhjänä” käsitteenä. Tämän ajattelun mukaan kuntoutus muotoutuu ja saa sisältönsä aina tietyssä toimintatilanteessa, jossa moni alaisen kuntoutuksen eri toimijoiden väliset suhteet muodostuvat yhteenkytkeytymi-sen ja yhteensovittamisen tuloksena. Näitä yhteenkytkettäviä tekijöitä on muun muassa lääketieteen, psykologian, sosiaalityön, sosiaalivakuutuksen sekä työnantajien intressit ja ajattelu- ja toimintalogiikat. Yhtenä mahdollisena vastauksena yhteenkytkeytymisen vaateisiin on kehittää toimintaverkoston ideaan nojaavaa ajattelutapaa, jossa kuntoutusjärjestelmä koostuu useista erityyppisistä toimintaverkostoista. Kuntoutujan kuntoutumisverkosto vaihtelee hänen ongelmiensa, tarpeidensa ja resurssiensa mukaan. Oleellista on pystyä tunnistamaan kunkin toimintaverkoston toimintakulttuurit ja ohjaus- ja vuorovaikutusmekanismit sekä pystyä kehittämään kuhunkin toimintaverkostoon sopivaa kuntoutumisen asiantuntijuutta. Inhimillinen, taloudellinen ja sosiaalinen pääoma Toimintaverkostoajattelussa on keskeistä yhdistää kuntoutuksen eri toimijoiden professionaalista pääomaa. Kuntoutukseen sovellettuna professionaalisen pääoman voidaan sanoa muodostuvan inhimillisestä pääomasta (kuntoutuksen asiantuntijatieto ja osaaminen), taloudellisesta pääomasta (kuntoutuksen taloudelliset resurssit) ja sosiaalisesta pääomasta (kuntoutuksen yhteistyö, verkostot ja luottamus). Kuntoutuksen professionaalinen pääoma ja kuntoutustyön laatu on perustunut paljolti inhimilliseen ja taloudelliseen pääomaan, mutta voidaan kysyä, onko kuntoutusjärjestelmässä kuntoutusinstituutioiden ja -organisaatioiden ja muiden sidosryhmien välillä riittävästi sosiaalista pääomaa.Ovatko kuntoutusorganisaatioiden johtamis- ja toimintakulttuurit yhteistyötä hakevia vai puolustetaanko mieluummin omia reviirirajoja? Sosiaalisen pääoman ja yhteistyön kehittymisen haasteena on se, että tilaaja-tuottajamalliin ja kilpailuttamiseen perustuva ammatillinen kuntoutus on tuotteistettu määrämittaisiksi palvelutuotteiksi. Palvelut ovat hajallaan monituottajamalleihin perustuvassa palvelujärjestelmässä ja kuntoutuksen asiakkaat ovat usein samanaikaisesti monijärjestelmäasiakkaita. Kuntoutusprosessit toimivat kuitenkin Toimintaverkostoajattelussa kuntoutus voidaan ymmärtää lähtökohtaisesti ”tyhjänä” käsitteenä. harvoin yhden palvelun tai toimenpiteen periaatteella, vaan ne edellyttävät integroitua palvelukokonaisuutta, verkostomaista työotetta ja institutionaaliset raja-aidat ylittävää ammatillisen, sosiaalisen ja lääkinnällisen kuntoutuksen koordinoitua yhteistoimintaa ja toimintaverkostoja. Näkemykseni mukaan monialaisen kuntoutuksen professionaalisen pääoman saavuttamiseksi kuntoutusjärjestelmän tulisi investoida erityisesti sosiaalisen pääoman kehittämiseen, kuten kuntoutusinstituutioiden väliseen yhteistyöhön, joka perustuu toimijoiden väliseen luottamukseen ja kommunikaatioon niin poliittisella, organisatorisella, alueellisella kuin yksilöllisellä tasolla.Vain siten voi syntyä joustavia ja innovatiivisia yhteistyön käytäntöjä ja rakenteita, vakuuttavan kuntoutuksen toimintaverkostoja. n Kuva: Sami Tirkkonen Ajatus kuntoutuksen palvelujärjestelmän yhteistyötä tai moniammatillista verkostoyhteistyötä korostavasta tulkinnasta ei ole sinänsä uusi. Kuntoutuksessa on pyritty jo pitkään kokonaisvaltaiseen ja moni ammatilliseen työotteeseen, joka perustuu toimintafilosofialtaan kokonaisvaltaiseen ihmiskäsitykseen ja biopsykososiaaliseen näkemykseen ihmisen toimintakyvystä ja terveydestä. Jari Lindh YTT, yliopistonlehtori, Lapin yliopisto Jari Lindh on toiminut Lapin yliopistossa tutkimus-, opetus- ja kehittämistehtävissä vuodesta 1996 lähtien. Lindhin väitöskirja ”Kuntoutus työn muutoksessa. Yksilön vajavuuden arvioinnista toimintaverkostojen rakenteistumiseen” julkaistiin 2013 Lapin yliopiston julkaisusarjassa. VakuutusKuntoutus 1/2014 22 Ajassa Ammattibarometri: Työvoimapula jatkuu terveysalalla, liikatarjontaa toimistotöihin Työ- ja elinkeinoministeriön tuoreimman Ammattibarometrin arvion mukaan työvoimapula jatkuu lähitulevaisuudessa erityisesti sosiaali- ja terveysalan ammateissa. Työvoiman ylitarjonta on edelleen yleisintä toimistotöissä. Ylitarjontaa on myös muun muassa ATK-suunnittelijoista, myyjistä, varastotyöntekijöistä, mainosalan suunnittelijoista, kuvataiteilijoista sekä sähkö-, tietoliikenne- ja elektroniikka-asentajista. Pula- ja ylitarjontaammateissa on suuria alueellisia eroja. Nyt julkaistu arvio perustuu tammihelmikuun vaihteen tilanteeseen. Anna palautetta lehdestä ja voita iPad Mini! www.tem.fi/tyo/tiedotteet_tyo Kuntoutus Käypä hoito -suosituksiin Työhönkuntoutumisen palveluverkoston toimintalukemat 2013 Palveluverkostoon kuului viime vuoden lopussa 14 tilaajaa ja 80 kuntoutuspalveluiden tuottajaa. Käytännössä verkostoon kuuluvat kaikki merkittävät ammatillisen kuntoutuksen palveluntuottajat. Vuoden 2013 aikana verkostoon liittyi kuusi uutta palveluntuottajaa ja kaksi tilaajaa. Verkostosopimuksensa päätti kahdeksan tuottajaa. KuntoutuNET- verkkopalvelussa oli vuoden lopussa 11 palveluntilaajaa ja 68 palveluntuottajaa. Vuoden aikana palveluun liittyi 11 palveluntuottajaa ja kaksi tilaajaa. Palvelusta poistui kahdeksan tuottajaa. KuntoutuNET:in kautta tehtyjen toimeksiantojen määrä vuoden aikana oli 2704, mikä oli 393 toimeksiantoa enemmän kuin edellisenä vuonna. www.palveluverkosto.fi. VakuutusKuntoutus 1/2014 Kuntoutus sisällytetään jatkossa kaikkiin Käypä hoito -suosituksiin, joissa se on aiheen kannalta perusteltua. Kuntoutuksen tai toimintakyvyn osuus löytyy jo 35 Käyvän hoidon suosituksesta. Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoito- ja kuntoutussuosituksia. Suosituksia laatii ja päivittää Suomalainen Lääkäriseura Duodecim yhdessä erikoislääkäriyhdistysten ja Käypä hoito -toimituksen kanssa. Kuntoutusta arvioidaan suosituksissa sekä näyttöön perustuvan lääketieteen menetelmin että tutkimusnäytön puuttuessa asiantuntijoiden konsensusmenettelyllä. Lisäksi kuvataan hyviä kuntoutus- ja arviointikäytäntöjä. Katso lisää: www.kaypahoito.fi. 35 Kuntoutuksen osuus löytyy jo 35 Käyvän hoidon suosituksesta. Arvottava palkinto on noin 400 euron arvoinen Applen iPad Mini. Jokainen numero on uusi mahdollisuus osallistua! Vastaa heti lyhyeen kyselyyn osoitteessa: www.mcipress.fi /vakuutuskuntoutus Vastaaminen on helppoa. 1.Kirjaudu osoitteeseen www.mcipress.fi/vakuutuskuntoutus 2.Valitse Vakuutuskuntoutus-lehti. 3.Merkitse numerosarja 2775. 4.Tämän jälkeen pääset lukijakyselyyn klikkaamalla Lähetä-painiketta. Ja sitten vain onnea arvontaan! Lukijakyselyyn voi vastata kahden viikon sisällä lehden ilmestymisestä. Kyselyyn voivat osallistua kaikki MCI Press Oy:n tuottamien lehtien lukijat. Voit osallistua kyselyyn jokaisen ilmestyvän numeron yhteydessä, mutta vain yhdellä vastauksella lehden numeroa kohden Kysely ja arvonta koskevat lehtiä, jotka ilmestyvät kevätkaudella 2014. Palkinnon arvontaan osallistuvat kaikki vastanneet. Palkinto arvotaan 31.7.2014. Voittajalle ilmoitetaan sähköpostitse tai kirjeitse. Syksyn lukijapalkinnon Nokia Lumian voitti Tilisanomat-lehden lukija Sari Vesamäki. 23 Kuntouttavan työn puolesta Tänä vuonna 50-vuotisjuhlavuottaan viettävä Vakuutuskuntoutus VKK r.y. on erikoistunut vakuuttajien palveluun kuntoutuksessa. VKK:n jäsenet ovat Liikennevakuutuskeskus, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto ja Työeläkevakuuttajat TELA. • Osaamisemme ydintä on sekä ammatillinen kuntoutus että toimintakykyä edistävä kuntoutus. Toimintamme perustuu yhteistyöhön kuntoutujan, yhteistyökumppaneiden ja vakuuttajien kanssa. Asiakastyötä VKK:ssa tekevät kuntoutuksen asiantuntijat, jotka neuvovat, tukevat ja ohjaavat kuntoutujaa yksilöllisellä otteella. • Toimintamme on valtakunnallista. Helsingin lisäksi VKK:lla on toimipisteet Jyväskylässä, Kouvolassa, Kuopiossa, Oulussa, Porissa, Seinäjoella, Tampereella ja Turussa. • Kehitämme kuntoutuksen toimijoiden keskinäistä yhteistyötä sekä edistämme kuntoutukseen liittyvää tutkimusta, koulutusta ja tiedotusta. Tavoitteenamme on oikea-aikainen, sujuva ja tuloksellinen kuntoutus. VKK 50 v Tulevia tapahtumia • Järjestämme yhteistyössä Opetushallituksen kanssa Kuntoutujan koulutusvaihtoehdot -koulutuspäivän tiistaina 8.4.2014. Koulutuspäivän teemana on Aikuisopiskelu – aikuisopiskelijan käytössä olevat opiskelumuodot ja niiden sisältö. Koulutuspaikkana Hotelli Hilton, Hakaniemi. • VKK ylläpitää Työhönkuntoutumisen palveluverkostoa, joka on ammatillisen kuntoutuksen tutkimus-, selvittely- ja työllistämispalveluiden tilaajien ja tuottajien yhteistyöverkosto. Seuraava verkoston tapahtuma on 8.5.2014 järjestettävä työpaja Helsingissä. VakuutusKuntoutus 1/2014 VKK Vakuuttavaa kuntoutusta • Oulu Sepänkatu 20 90100 Oulu • Kauppakatu 1, 2 krs. 60100 Seinäjoki Isolinnankatu 24, 3 krs. 28100 Pori Tykistönkatu 4, 4 krs. 20520 Turku • Seinäjoki PORI • Turku Microkatu 1 70210 Kuopio • KUOPIO • jyväskylä Vapaudenkatu 43 L2 40100 Jyväskylä Hämeenkatu 5 A, 4 krs. 33100 Tampere • Tampere • KOUVOLA • HELSINKI Hallituskatu 7 B 45100 Kouvola Hämeentie 19 B 00500 Helsinki
© Copyright 2024