MCI 1/2010 Lehti kuntoutusalan ammattilaisille Välityömarkkinat koetuksella Miten kohdata vaikea asiakas? Ihotauti haastoi ammatinvaihtoon Kaamea kuntoutusvuosi takana, mitä edessä? Päätoimittaja Juha Mikkola M onen kuntouttajan kulunutta vuotta leimasivat huono kannattavuus ja taloudelliset uhkakuvat, vaikuttavuusvaatimukset ja tehostamispaineet. Kuntoutuksen ohjauksen tehostamisessa ja järjestämisvastuiden selventämisessä on ruohonjuuritasolla mielestäni edistytty, mutta selvää on, että pikaiset ja laajat muutokset eivät ole helppoja etenkin, jos niiden toteuttaminen käytännössä vaatii myös rahaa. Hyvää kuluneen vuoden aikana on ollut se, että työurien jatkaminen, työhyvinvointi sekä työterveyshuolto ovat olleet runsaasti esillä. Työurien pidentämistä pohtinut työryhmä ehdotti loppuraportissaan runsaasti uusia työryhmiä jatkovalmistelemaan muun muassa työterveyshuollon kehittämistä, työttömien työkyvyn edistämistä ja opiskelujen keskeytymisen vähentämistä. Suomalaiskansalliseen tapaan ehdotuksia kritikoidaan, pidetään niitä pinnallisina ja riittämättöminä ja etsitään todellista työhyvinvointi- ja jaksamisongelmien syytä, joksi paremman puutteessa kelpaavat vaikka huonot esimiehet tai eläkevakuuttajat, jotka eivät päästä eläkkeelle, mutta eivät myöskään salli työhaluisten eläkeläisten palata eläkkeeltä takaisin työhön. Loppu raportti ansaitsee kiitosta kuitenkin etenkin siitä, että siinä on tärkeäksi teemaksi nostettu ammatillisen koulutuksen kehittäminen ja nuorten työelämästä poisjäännin ehkäiseminen.Tämä työurien pidentäminen alkupäästä on todennäköisesti paljon tehokkaampi keino kestävyysvajeen voittamiseksi kuin uusien palvelukeskusten perustaminen. Vuoden aikana valmistui myös STM:n teettämä selvitys kuntoutuslaitosten tilanteesta. Kukaan ei varmaan tosissaan odottanutkaan, että kuntoutusalan ylikapasiteettiongelma tulisi ratkaistuksi tällä selvityksellä. Jos kysyntää ei ole riittävästi, sitä on vaikea luoda etenkin, jos maksajia ei löydy. Toivottavasti kuitenkin jatkotyöskentelyn yhteydessä keksitään keinot toteuttaa tä- VakuutusKuntoutus 1/2010 mäkin kuntoutuksen rakennemuutos hal litusti. Ammatilliseen kuntoutukseen taantumalla oli vaikutuksensa. Esimerkiksi VKK:n kuntoutujista työllistyi 53 prosenttia, kun vielä vuonna 2008 vastaava lukema oli 65 prosenttia. Pitkästä aikaa niukka enemmistö (51 prosenttia) kuntoutusselvittelyistä päättyi johtopäätökseen, ettei työelämään paluuseen ole realistisia mahdollisuuksia, kun aiemmin enemmistö selvittelyistä johti kuntoutusohjelmaan. Sekä VKK:n että Työhönkuntoutumisen palveluverkoston kokemusten valossa taantuma ei kuitenkaan ole romahduttanut työpaikkakuntoutusohjelmien määrää, joskin toimialakohtaiset vaihtelut ovat suuria. Yleisessä työelämäkeskustelussa työkykyja työhyvinvointiteemat ovat korostuneet perinteisen kuntoutuskäsitteen kustannuksella.Vuoden 2010 aikana meillä kuntouttajilla onkin tarvetta pohtia suhdettamme työhyvinvointikysymyksiin ja laajentaa näkökulmaamme kattamaan koko työkyvyn säilyttämisen palveluketju.Työeläkevakuuttajien osalta tämäkin kysymys tulee esiin laadittaessa työeläkekuntoutuksen strategiaa, jonka tulokset ovat selvillä vuoden loppu puoliskolla. Julkaisija Vakuutuskuntoutus VKK ry Hämeentie 15, 00500 HELSINKI puhelin (09) 2312 2000 faksi (09) 2312 2011 [email protected] www.vkk.fi Päätoimittaja Juha Mikkola [email protected] Toimitusneuvosto Kirsi Leppänen Jussi Kauma Samuli Kaarre Juha Mikkola Helena Oksanen Pekka Piispanen Veikko Valkonen VKK:n jäsenet Liikennevakuutuskeskus Tapaturmavakuutuslaitosten liitto Työeläkevakuuttajat TELA ry Osoitelähde VKK:n osoiterekisteri Tilaukset ja osoitteenmuutokset Mari Kanerva puhelin 044 700 2015 [email protected] Toimitus ja ulkoasu MCI Press oy Mikonkatu 18 B, 00100 HELSINKI puhelin (09) 2525 0250 faksi (09) 2525 0251 [email protected] www.mcipress.fi Kannen kuva Juha Sinisalo Painatus Libris Oy Copyright © MCI Press oy Lehden sisältöä ei saa osittainkaan jäljentää ilman toimituksen kirjallista lupaa. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä materiaaleista. Vakuutuskuntoutus ilmestyy 2 kertaa vuodessa. Sisältö 4 VKK tukee ja turvaa elämän muutoksessa Sari Lehtosen oli suunnattava uusille urille, kun hänen kätensä alkoivat oirehtia työpaikalla käytettävistä aineista. 8 3 4 Ihotaudit jo toiseksi yleisin ammattitauti Noin tuhat suomalaista sairastuu vuosittain työperäiseen ihottumaan. 10 Miten kohdata vaikea asiakas? 14 Vahinkokäsittelijän arkea 16 Välityömarkkinat kaipaavat kehittämistä 20 Ajassa 22 Työtoiminta, päivätoiminta ja tuettu työtoiminta Kuntouttajan ja asiakkaan yhteistyö edellyttää luottamuksellista suhdetta. Helena Jalo on nähnyt neljä vuosikymmentä vahinkokäsittelijän arkea. Välityömarkkinat rajautuvat yhä vain osaan avun tarvitsijoista. Ruotsin liikennevakuutuslain laajentamisselvitys valmistui. Uusi pysyvän haitan haittaluokitus. Kuntoutuslaitosselvitys 2009 valmistui. Eläkeasiat Valtionkonttorista Kuntien eläkevakuutukseen. 8 16 Helena Oksanen ja Samuli Kaarre pohtivat määritelmien eroja. KOLUMNIT 2 13 Kaamea kuntoutusvuosi takana Päätoimittaja Juha Mikkola 10 Kuntouttamalla työuraan lisää pituutta Osastopäällikkö, ylijohtaja Outi Antila Vastaa lukijakyselyyn ja voita matkalahjakortti! Katso lisää s. 21 VakuutusKuntoutus 1/2010 4 VKK tukee ja turvaa elämän suuressa muutoksessa Teksti: Katri Mäenpää Kuvat: Juha Sinisalo Monipuolinen työ, esimiesasema ja kivat työkaverit tekivät työstä lähdöstä haikeaa, mutta 41-vuotias Sari Lehtonen tiesi, ettei entiseen työhön ollut enää paluuta. Elämässä oli otettava uusi suunta. U lvilalaisen Sari Lehtosen työura Porin McDonaldsissa alkoi vuonna 1993. Melkein alusta alkaen hän työskenteli vuoropäällikkönä monipuolisissa tehtävissä. Sari Lehtonen sai aikanaan kaksi poikaa, joiden kanssa hän oli välillä hoitovapaalla kotona. Takaisin töihin hän palasi joulukuussa 2005. – Hoitovapaani aikana oli työpaikalla uusittu pesuaineita ja käteni alkoivat heti oirehtia. Yritin viimeiseen asti sinnitellä, mutta käteni alkoivat halkeilla ja turvota, minkä lisäksi ne tulehtuivat. Menin ihottumani vuoksi lääkäriin ja minulle ehdotettiin lisätutkimuksia. Tutkimukset alkoivat allergiatesteillä. – Selkäni teipattiin täyteen kuppeja, joissa oli eri aineita. Tätä ”haarniskaa” kannettiin muutaman päivän ajan, minkä jälkeen tulokset tarkistutettiin keskussairaalassa. Mitään suoranaista allergiaa ei löytynyt, vaan käsien ihottuman todettiin olevan monen yhteensattuman summa. Kylmä–kuuma-vaihtelut olivat hänen työssään todella rajuja.Talvella esimerkik- VakuutusKuntoutus 1/2010 si myytiin autoluukusta tavaraa paljain käsin, kun välillä taas käsiteltiin kuumia rasvakeittimiä. Pakkasestakin Lehtonen haki välillä tavaraa. Myös vihannesten käsittely ja jatkuva käsien pesu aiheuttivat sen, että käsien oma rasva alkoi kadota ja diagnoosina oli toksinen käsi-ihottuma. – Se oli todella tuskaista. Näytti siltä, kuin muurahaiset olisivat syöneet vakoja käsiini. Kädet vuosivat verta ja tulehtuivat. Ihottuma levisi kyynärpäihin asti.Vaatteet ja lakanat olivat aina veressä ja nukuin todella huonosti, kun käteni kutisivat ja polttivat. Sairaudesta häpeää Sarin työpaikalla tilannetta yritettiin auttaa monella tapaa, vaikka elintarvikealalla ollaankin hyvin tarkkoja siitä, millaisia aineita ja käsivoiteita saa käyttää. Esimerkiksi kortisonia ei voi käyttää ollenkaan. – Pesuaineita yritettiin vaihtaa, mutta se oli jo myöhäistä.Työnantaja ehdotti, että käyttäisimme kumihanskoja keittiössä. Tämäkään ei auttanut, koska hanskat vain hautoivat käsiäni lisää. Lisäksi käsidesin käyttäminen oli yhtä tuskaa, se kirveli aivan vietävästi. Sari joutui pitkille sairauslomajaksoille, joista hän tunsi häpeää. – En ollut muuten kipeä, en vain voinut työskennellä elintarvikkeiden kanssa. Kaupassa käydessäni häpesin, koska ajattelin muiden ajattelevan minun olevan laiska. Podin myös huonoa omaatuntoa siitä, että töissä työvuorot jouduttiin järjestelemään uudelleen sairauslomani takia. Ihottuma aiheutti häpeää myös töissä. – Kassalla ollessani yritin aina mahdollisimman hyvin piilotella käsiäni, koska tulehtuneet ja vertavaluvat kädet eivät toivota kovin hyvää ruokahalua. Kun minulle tuli vielä sammaloitunut, vihertävä ihottumaläikkä kämmenen päälle, tuntui etten pysty enää tarpeeksi peittelemään käsiäni. Kämmenet olivat halkeilleet ja käden selässä oli korkeahko vihreä patti. Minäkö muka eläkeläinen? Sairauslomajaksojen jälkeen vakuutusyhtiö Pohjola kävi papereita läpi, ja elokuussa 2006 todettiin, että Lehtosen tapauksessa kyseessä on ammattitauti. – Saatuani vakuutusyhtiöltä ensimmäisen päätöksen vakuutusyhtiöltä puhuttiin ammattitaudista. Käytetty sana 5 Tämän talven kovat pakkaset ovat hankaloittaneet Sari Lehtosen ulkoilua, sillä lämpötilan ero sisäilman ja ulkoilman välillä on jopa 40 astetta. 6 Sari Lehtonen sai uuden kannettavan tietokoneen vakuutusyhtiön tuella, koska perheen vanha pöytäkone ei olisi jaksanut pyörittää koulutuksessa tarvittavia kirjanpitonohjelmia. muuttui jossakin vaiheessa tapaturmaeläkkeeksi. Silloin minulta pääsi poru, sillä minulle oli koko ajan ollut selvää, että en missään nimessä halua vielä eläkkeelle. Onneksi minulle selvisi, että tämä oli vain nimike ja onnistuin kääntämään asian jopa vitsiksi: Sari – nuori eläkeläinen. Vakuutusyhtiön kautta otettiin yhteyttä Vakuutuskuntoutus VKK:hon. Minulle oli koko ajan ollut selvää, etten missään nimessä halua vielä eläkkeelle. – Sain yhteyshenkilökseni ihanan kuntoutussuunnittelijan Maija Ojasen, jonka kanssa lähdimme käymään läpi tulevaisuuden näkymiä ja koulutussuunnitelmia. Koska minulla on yo-merkonomin pohja, päätimme, että suuntaan täydentävään koulutukseen.Vaihtoehdoista suljimme pois kaikki mahdolliset alat, joissa käteni olisivat altistuneet erilaisille aineille tai elintarvikkeille, ja jäljelle jäi toimistoala. Tämän jälkeen Sari Lehtonen alkoi käydä netissä selaamassa kursseja, joita Porin seudulla oli tarjolla. Hän laittoi hakupaperit Porin aikuiskoulutuskeskuksen VakuutusKuntoutus 1/2010 kirjanpito- ja palkanlaskentakurssille, koska kirjanpito on häntä aina kiehtonut. – Olen kai aina ollut vähän kirjanpitoon suuntautunut, koska mapitan aina kaikki taloutemmekin paperit omiin mappeihinsa, Sari Lehtonen nauraa. Oma asenne ratkaisee Opiskelemaan lähteminen tuntui aluksi vaikealta. – Olin jopa katkera, koska minulla oli takanani pitkä työura ja esimiesasema. Koska olin jo lähes 40-vuotias, tunsin itseni todella vanhaksi ja ajattelin, että voiko tämän ikäinen enää edes oppia mitään. Mutta asennoiduin itse väärin.Kun koulu alkoi, huomasin, että olen luokan nuorimmasta päästä eli luokan teinejä. Loppujen lopuksi opiskelu ei ollutkaan niin hankalaa kuin aluksi kuvittelin. Jos en aina itse ymmärtänyt kaikkea, luokassa oli joku muu, joka ymmärsi. Asennoituminen opiskeluun muuttui, kun Sari sai huomata, että on muitakin samanlaisessa tilanteessa olevia. – Aikuiskoulutuksessa opettajien kohtelu on aivan erilaista, kuin mitä muistin entisiltä opiskeluajoiltani. He kohtelevat niin kuin aikuisia kuuluukin.Vanhemmalla iällä opiskelun ottaa myös eri tavalla. Vaikka kotona luin ja tein tehtäviä, oli kuitenkin lapset ja huushollikin huoleh- dittavana.Välillä kämppä oli kuin hävityksen kauhistus. Onneksi tukijoukot kotona ovat olleet erittäin ymmärtäväisiä ja mies on auttanut ja tehnyt yhtä paljon kotitöitä kuin minäkin, Lehtonen kiittelee. Kirjanpidon ja palkanlaskennan koulutus on Taloushallinnon ammattitutkintoon valmistava koulutus, johon kuului kolmen kuukauden työharjoittelujakso. Sen Lehtonen suoritti Yrityspalvelu Niinisalossa. – Tämä ala pitää todella paljon asioita sisällään, ja monet niistä tulevat todellisuudessa esiin vasta työssä. Pakollisen työharjoittelun jälkeen oli mahdollista jäädä vielä vakuutusyhtiön tukemana työnvalmennusjaksolle, joka kesti puoli vuotta. Olin tämän ajan vielä Niinisalossa, eli viime joulukuun loppuun asti. Valoa tunnelin päässä Sari Lehtonen on ollut työttömänä vuoden alusta alkaen, mutta valoa tunnelin päässä on näkyvissä. – Minuun on otettu yhteyttä Yrityspalvelu Niinisalosta ja tarjottu työpaikkaa, mutta työn tarkka alkamisajankohta ei ole vielä tiedossa. Suunnitteilla on alustavasti ollut huhtikuu ja olen todella tyytyväinen, että työ on jo tulossa.Viihdyin Niinisalossa hirvittävän hyvin.Vastaanotto yrityksessä oli todella ihana jo alussa. Sain vapaasti 7 tehdä työtä, pääsin siihen hyvin sisälle ja muut kohtelivat kuin yhtä heistä. Oli myös ihana luottamuslause, kun sain jatkaa pakollisen harjoittelun jälkeen yrityksessä ja nyt, kun minua soitettiin töihin. Odotan jo innolla, että pääsen kiinni arkeen. Vapaina kuukausinaan Sari on omistautunut arkiaskareille ja harrastuksille. – Intohimonani ovat silkkikukkatyöt ja teen myös servettilakkaustöitä. Teen kaikkea sellaista, jota ei muuten ehdi. Olen käynyt vierailemassa sellaisten ystävien luona, jotka ovat kotona. Odotan, että nyt alkavat ihanat ilmat ja pakkaset laskevat siten, että pääsen lenkkeilemään. Kotona olo ei silti tunnu samalta kuin lomaillessa. – On aivan eri asia olla kotona, kun on kotona pakosta, sairauslomalla tai työttömänä. Silloin, kun on töistä kesälomalla, ajattelee aina, että voi ei, kohta loma loppuu. Mutta kun on kotona sairauslomalla, miettii vain, koska se loppuu. Kotona on kiva olla, mutta ei pakotetusti. Ei minusta olisi pelkästään kotiäidiksi, olen sellainen ihminen, joka tykkää tehdä töitä. Tyytyväinen saamaansa kohteluun Kun ihmisen koko elämä muuttuu, on tärkeää, että apu on lähellä. Sari Lehtonen on erittäin tyytyväinen siihen kohteluun, jonka hän on sairautensa kanssa saanut. – Vakuutuskuntoutuksen Maija Ojanen auttoi pitkälle, kun hänen kanssaan kävimme läpi mitä kannattaa tehdä. Vaikka omatoimisuuttakin vaaditaan, on kuitenkin tärkeää, että joku antaa suunnan, kun ihminen on aivan sekaisin koko elämän muuttuessa. Hän oli oikea tuki ja turva. Hän oli rauhallinen ja huumorintajuinenkin ja hänen luokseen oli aina helppo mennä. Koskaan ei tullut sellaista oloa, että olisi vaivaksi. Myös vakuutusyhtiön toimintaan Sari Lehtonen on tyytyväinen. – Sain Pohjolasta hyvää palvelua ja he käsittelivät asiani todella nopeasti. Olen positiivisesti yllättynyt, koska ennen sairauttani en tiennyt, että tällaista apua edes on olemassa. Muutama Sarin tuttu on samankaltaisessa tilanteessa työllistynyt samaan yritykseen, mutta eri tehtäviin. McDonaldsissa se ei kuitenkaan olisi ollut mahdollista, tai ainakin se olisi edellyttänyt muuttoa Helsinkiin. – Oli hienoa, että VKK:ssa ajateltiin ihmisen tilannetta. Olisi ollut hirvittävää rikkoa perhe, kun mies on täällä töissä ja lapset koulussa ja jos itse olisi joutunut muuttamaan muualle. Onneksi kaikki näkivät, että työ on löydettävä siitä ympäristöstä, jossa elämäkin on. Sarin toksista käsi-ihottumaa tuskin enää edes huomaa, mutta koskaan ei se kokonaan parane. – Nyt uskallan jo pestä lasten hiukset ilman kumihanskoja, mutta muuten niitä kyllä kuluu paljon. Perunat ja vihannekset pitää kuoria hanskat käsissä. Aina, kun pyyhkäisenkin jotakin tiskirätillä, laitan kumihansikkaat käteen. Kädet eivät ärry enää niin helposti, mutta jos kotona häärää pidemmän aikaa ilman hanskoja, alkavat kädet kutista. Halki ne eivät mene enää, koska altistusta ei ole kahdeksaa tuntia vuorokaudessa. Tulevaisuudessa Sari aikoo vielä suorittaa ammattitutkintonsa muodollisestikin loppuun. – Siihen vaaditaan hieman enemmän työkokemusta, koska olen ollut töissä vasta yhden tilinpäätöskauden. Odotan mielenkiinnolla uusia haasteita. VakuutusKuntoutus 1/2010 8 Ihotaudit jo toiseksi yleisin ammattitauti Työperäisiä ihotautiepäilyjä ilmenee vuosittain noin tuhannella työntekijällä. Altteimpina ovat muun muassa koneistajat sekä maatalouden ja elintarviketyön ammattilaiset. Teksti: Heidi Gedik Kuvat: Susa Junnola T yöperäiset ihotaudit ovat vuosittain suuri ongelma työpaikoilla. Työterveyslaitoksen ylilääkäri Kristiina Aalto-Korte arvioi, että ammatti-ihotautiepäilyjä ilmenee joka vuosi noin tuhannella suomalaisella työntekijällä. Myös vastaava lakimies Elina Holmas Fenniasta on samoilla linjoilla. Hän kertoo, että Tapaturmavakuutuslaitosten liiton tilastojen perusteella ammattitauteja ja ammattitautiepäilyjä on yleisesti vuositasolla noin 2 500–3 000. Näistä taudeista työperäiset ihottumat ovat toiseksi yleisin ryhmä, eli noin 20 prosenttia kaikista ammattitaudeista on allergisia ihottumia. Ei ennustettavissa Vastaava lakimies Elina Holmas neuvoo kääntymään työnantajan puoleen, jos haluaa hakea korvausta ammattitaudista. VakuutusKuntoutus 1/2010 Viime vuosikymmenten aikana epoksiyhdisteiden aiheuttama allerginen ihottuma on lisääntynyt voimakkaasti, koska näitä kemikaaleja käytetään laajalti teollisuudessa maaleissa, liimoissa ja monissa muissa tuotteissa. Epoksiallergiaa esiintyy monella teollisuudenalalla, varsinkin rakennusteollisuudessa. Muita samankaltaisen viivästyneen reaktion aiheuttajia ovat kumin sisältämät kemikaalit, metallit, säilytysaineet, luonnonhartsi, permanentti aineet ja hajusteet. 1990-luvulla akrylaattiallergia oli suuri ongelma hammashoidossa, mutta tämä allergia on vähentynyt, kun tuotteet ja työtekniikat ovat kehittyneet. Välittömiä allergisia reaktioita ovat puolestaan proteiinikosketusihottuma ja kontaktiurtikaria, joiden aiheuttajia ovat kasvisten, hedelmien, jauhojen ynnä muiden ruoka-aineiden sekä eläinten ja luonnonkumin käsittely. 9 Kristiina Aalto-Kortteen mukaan suurin osa allergisista ammatti-ihotaudeista on viivästynyttä kosketusallergiaa, jonka syntyä ei voida ennustaa. Näin ollen myöskään eri ammattikoulujen oppilasvalinnassa riskiryhmään kuuluvia on vaikea sulkea pois valintakokeillakaan. – Atooppiseen ihottumaan liittyy kohonnut riski saada käsien ärsytysihottumaa. Koska atooppinen ihottuma on yleinen sairaus, ei oppilasvalinnoissa voida soveltaa tiukkaa karsintaa. Lisäksi tiedetään että osa sairastuneista pärjää hyvin, vaikka työskentelisikin riskialalla. Ensiksi työterveyslääkärille Kristiina Aalto-Korte neuvoo kääntymään työterveyslääkärin puoleen, jos epäilee saaneensa työperäisen ammattiihotaudin. Työterveyslääkäri lähettää tarvittaessa jatkotutkimuksiin ihotautilääkärille.Tutkimuksia tehdään keskussairaalojen ihotautipoliklinikoilla, Työterveyslaitoksella Helsingissä ja jossain määrin myös yksityisillä lääkäriasemilla. – Suurin osa työperäisistä ihottumista on käsi-ihottumia. Jos ihottumaa on muualla, kannattaa hakeutua ihotautilääkärin hoitoon heti taudin alkuvaiheessa. Esimerkiksi kasvojen ihottuma on melko harvoin työperäistä. Aalto-Kortteen mukaan ammattiihotaudit eivät tule terveydenhuollossa aina riittävästi diagnosoitua. – Työterveyslaitokseen tulee jatkuvasti potilaita, joiden oireet ovat kestäneet vuosia, jolloin diagnoosi on selvästi viivästynyt. Viivästymisen syyt ovat osin työntekijässä itsessään, osin työterveyshuollossa.Ammatti-ihotautien diagnostiikka on vaativaa mahdollisten aiheuttajakemikaalien valtavan määrän takia; aina ihottuman syy ei selviä nopeasti, hän kuitenkin muistuttaa. Aalto-Kortteen mielestä ammatinvaihtoa tulisi ryhtyä miettimään siinä vaiheessa, kun oireet jatkuvat haittaavina suojautumisesta ja hoidosta huolimatta. Aluksi työpaikalla tulisi miettiä mahdollisuutta siirtää työntekijä sellaiseen työhön, jossa aiheuttavia tekijöitä ei ole tai niitä on aiempaa vähemmän. – Vanhemmille työntekijöille ammatinvaihto on usein vaikeaa, mutta nuorille ammatinvaihtoa suositellaan herkemmin. Ammatti-ihotaudeissa puhdas ja Työterveyslaitos apuna Työterveyslaitoksen ammatti-ihotautien poliklinikka Helsingissä on erikoistunut tutkimaan vaativia ammatti-ihotautiepäilytapauksia. Työterveyslaitoksella työskentelee kemistejä yhteistyössä ihotautilääkärien kanssa, mikä mahdollistaa laajan työpaikan aineiden testauksen ja perusteellisen altistumisselvityksen allergian toteamisen jälkeen. Työelämässä otetaan jatkuvasti käyttöön uusia kemikaaleja, joista osa aiheuttaa allergiaa. Nämä allergiaa aiheuttavat kemikaalit voidaan löytää vain tutkimalla työpaikan aineita, koska ne eivät luonnollisestikaan sisälly rutiinitestisarjoihin. Työterveyslaitoksella on laajat testisarjat työssä käytetyistä kemikaaleista ja diagnoosiin päästään usein nopeammin kuin keskussairaaloiden poliklinikoilla. kuiva työ on yleensä varmin vaihtoehto, jotta ammatinvaihdon jälkeen ei tule uusia iho-ongelmia. Kuntoutus usein tarpeen Kun työntekijä haluaa hakea korvausta työperäisestä ihottumasta, hänen tulee olla ensimmäiseksi yhteydessä työnantajaan. Työnantaja tekee ammattitauti-ilmoituksen vakuutuslaitokselle. Korvausasia voi tulla vireille myös hoitolaitoksen toimittamalla lääkärintodistuksella tai laskulla. Lisäksi vakuutuslaitos ryhtyy selvittämään korvausasiaa, jos sen tietoon on muulla tavoin saatettu ammattitautiepäily. – Ammattitautiasian selvittämisessä tarvitaan lääketieteellisiä selvityksiä kuten sairauskertomuksia, lääkärinlausuntoja ja tutkimustuloksia. Lisäksi tarvitaan työntekijän oma selvitys työtehtävistä ja altistumisista. Työnantajalta pyydetään selvitys, josta ilmenee työntekijän työtehtävät, altistukset sekä niiden kestot ja määrät, Elina Holmas listaa. Ammattitautilain tarkoittaman ammattitaudin johdosta suoritettavat kor vaukset määräytyvät tapaturmavakuutuslain perusteella. – Allergisten ihottumien osalta korvausta maksetaan muun muassa sai- raanhoidon ja tutkimusten kustannuksista, ansionmenetyksestä sekä tarpeen mukaan ammatillisesta kuntoutuksesta. Allergisesta ihottumasta ei ihon parantumisen jälkeen yleensä aiheudu pysyvää yleistä haittaa, kun altistuminen on päättynyt. Tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain mukaan (kuntoutuslaki) kuntoutus korvataan henkilölle, jolla on oikeus korvauk seen tapaturmavakuutuslain mukaan ja jonka työ- tai toimintakyky taikka ansiomahdollisuudet ovat ammattitaudin johdosta heikentyneet. Kuntoutus korvataan myös, jos on todennäköistä, että henkilön työ- tai toimintakyky taikka ansiomahdollisuudet voisivat ilmenneen ammattitaudin vuoksi myöhemmin olennaisesti heikentyä. – Allergiset ihottumat aiheuttavat usein ammatillisen kuntoutuksen tarpeen. Ammatillisen kuntoutuksen tarvetta arvioita essa otetaan huomioon muun muassa ammattitaudin aiheuttamat menetys (työpaikan tai ammatin menetys), ikä, aikaisempi toiminta, koulutus, asumisolosuhteet ja mahdollisuudet sijoittua kuntoutuksen päätyttyä työhön tai ammattiin. Elina Holmas muistuttaa, että ensimmäisenä selvitetään aina työnantajan mahdollisuudet tarjota työtä altisteettomissa olosuhteissa. Mikäli tämä ei ole mahdollista, otetaan käyttöön muut ammatillisen kuntoutuksen keinot. Ohimenevä korvaus Toksisissa ärsytysihottumissa eli ärsytyskosketusihottumista korvausta maksetaan Elina Holmaksen mukaan yleensä ohimenevästi. Toksiset ihottumat parantuvat normaalisti hoidon ja sen jälkeisen suojautumisen vaikutuksesta eivätkä näin aiheuta ammatillisen kuntoutuksen tarvetta. – Henkilö pystyy suojautuen jatkamaan entisessä työssään eikä siitä aiheudu työkyvyn rajoituksia, Holmas toteaa ja jatkaa: – Toksiset ihottumat eivät lähtökohtaisesti kroonistu eikä niiden osalta ole todennäköistä, että henkilön työ- tai toimintakyky taikka ansiomahdollisuudet voisivat myöhemminkään olennaisesti heikentyä. Herkkyys ihottuman uusimiseen johtuu usein atooppisesta ihorakenteesta, mikä ei oikeuta ammattitautikorvaukseen. VakuutusKuntoutus 1/2010 10 Miten kohdata vaikea asiakas? Teksti: Sari Alhava Kuvat: Anna Dammert Kuntouttajan ja asiakkaan välisen yhteistyön onnistuminen edellyttää luottamuksellista suhdetta. Sitä luovat osaltaan kuntouttajan asema ja taustaorganisaatio, mutta suuri merkitys on myös kuntouttajan otteilla. VakuutusKuntoutus 1/2010 11 L uottamusta rakentaa johdonmukainen, jäsennelty ja perusteltu eteneminen. Asiakassuhdetta rakennetaan myönteisessä hengessä: ollaan ystävällisiä ja kiinnostuneita toisesta ihmisestä. Kuunteleminen, empaattisuus ja vahva läsnäolo ovat tärkeitä. Ammattimainen ote on kuitenkin säilytettävä ja omassa roolissa pysyttävä kaiken aikaa, viestintäkouluttaja Päivi Yli-Kokko painottaa. Keskustelua johdatellaan parhaiten niin sanotuilla avoimilla kysymyksillä eli sellaisilla, joihin ei voi vastata kyllä tai ei. Tapaamisen aluksi tavoitteena on luoda hyvä ilmapiiri jatkokeskusteluja varten. Mikäli asiakas on tilanteensa hyväksynyt ja pystyy keskustelemaan tulevaisuuden mahdollisuuksistaan, voidaan suunnitelmien teossa edetä nopeasti ja järjestelmällisesti. Haasteelliseksi tilanne voi muodostua,jos asiakas ei ole valmis tai motivoitunut kuntoutussuunnitelmaan. Kuntoutettava on elämässään muutostilanteessa, jossa uuteen tavoitteeseen sitoutuminen vaatii neljän portaan läpikäymistä järjestyksessä askel kerrallaan. – Asiakkaalla on oltava riittävästi tietoa tilanteesta ja mahdollisuuksista, ennen kuin hän voi ymmärtää asian. Kun tieto on sisäistetty, on voitava perustella asiakkaalle suunnitelman tai vaihtoehtojen hyödyt. Tällöin hänellä on edellytykset ymmärtää, miksi kuntoutussuunnitelma on hänelle tarpeellinen. Hyväksyntävaiheeseen päästään, kun tavoitteet ja tapa toimia tyydyttävät asiakasta. Vasta näiden vaiheiden jälkeen asiakas on valmis sitoutumaan. Huomioi kriisin vaiheet Kuntoutussuunnitelman eteenpäinviemisessä ratkaisee paljon se, missä vaiheessa ihminen on omaa kriisiään. Shokkivaihe voi kestää minuuteista useisiin päiviin. Ihmisellä on epätodellinen olo: ”miksi minulle on käynyt näin?” Reaktiovaiheessa purkautuvat tunteet. Tämä vaihe voi kestää monta viikkoa. Käsittelyvaiheeseen päästyään ihminen hyväksyy tapahtuneen. Asiakkaan siirtyminen tähän vaiheeseen helpottaa kuntouttajan työtä, koska vasta silloin kuntoutussuunnitelmaa voidaan alkaa työstää. Uudelleen suuntautuminen on kriisin käsittelyn viimeinen vaihe. Viestintäkouluttaja Päivi Yli-Kokon mielestä kollegoiden henkinen tuki on tärkeää kuntouttajille ja vaikeiden tapausten puiminen yhdessä auttaa jaksamaan. Tuolloin ihminen alkaa toipua ja nähdä tulevaisuutensa uudella tavalla. – Mikäli kuntouttajan ensikohtaaminen asiakkaan kanssa on shokki- tai reaktiovaiheessa, ei kannata edetä liian hätäisesti. Jos asiakas ei ole valmis käsittelemään tilannettaan, voi olla paikallaan ottaa aikalisä ja palata asiaan myöhemmin. Motivoitumista ja sitoutumista ei voi pakottaa tai kiirehtiä. Aikatauluja on hyvä laatia, mutta niistä on pystyttävä tarpeen mukaan joustamaan. Joskus asiakas voi palata aiemmin käsiteltyihin kysymyksiin. Tämä voi johtua siitä, että hän on edennyt kriisissään uuteen vaiheeseen ja onkin vasta silloin kypsä kunnolla käsittelemään asioista. Itkukin on informaatiota Kuntouttava kohtaa asiakkaita näiden elämää kohdanneiden vaikeiden hetkien aikana. Ei siis ihme, että tilanne ei aina etene valmiin rungon ja aikataulun mukaan. Asiakas voi olla surullinen, ahdistunut, masentunut tai epätoivoinen. – Tällaisissa tapauksissa on tärkeää antaa asiakkaalle aikaa. Hänen on saatava purkaa tunteensa. Itkukin on kuntouttajalle informaatiota asiakkaan voinnista. Motivoitumista ja sitoutumista ei voi pakottaa tai kiirehtiä. Kuntouttaja voi antaa tukea sitä tarvitsevalle ja todeta ääneen, että ”tilanteesi on vaikea”. Raja on osattava vetää, eikä itkuun mennä mukaan. Jossakin vaiheessa on sanottava ystävällisesti mutta jämäkästi, että ”nyt teemme suunnitelman, jolla pääset eteenpäin.” Yli-Kokon mukaan kannattaa aloittaa helpoimmista asioista ja edetä vaikeampiin. Joskus on paikallaan myös vaihtaa hetkeksi keskustelunaihetta ja palata vaikeaan asiaan myöhemmin uudelleen.Toisinaan tarvitaan aikalisää, ehkä uusi tapaamisaikakin. Tämä on paikallaan myös silloin, jos asiakkaalle on hyödyllistä tutus- VakuutusKuntoutus 1/2010 12 Tavoitteet ja hyödyn ymmärtäminen motivoivat Kuntoutussuunnitelmaan nuivasti suhtautuvan asiakkaan motivoiminen on suhteellisen vaikeaa, koska motivaatio on sisäsyntyistä. Toista ihmistä ei voi varsinaisesti motivoida, mutta viestintäkouluttaja Päivi Yli-Kokon sanoin voidaan luoda tilanne, jossa ihminen motivoituu tai häntä voidaan auttaa motivoitumaan. • Tavoitteet motivoivat. Tavoitteiden on oltava mahdollisimman konkreettisia ja saavutettavissa olevia. Lopullinen tavoite kannattaa pilkkoa välitavoitteisiin. Hankalien tilanteiden jälkeen tulisi kuntouttajan päästä purkamaan asiat jonkun kanssa. tua rauhassa lisämateriaaliin ja taustatietoihin aiheesta. ”Ymmärrän että olet vihainen” Elämää kohdanneet muutokset voivat aiheuttaa ihmisessä myös vihaa ja aggressiivisuutta. Kuntouttajakin voi joutua niiden kohteeksi.Tällaisessa tilanteessa menee helposti lukkoon tai tulee vahva puolustusreaktio, mikä ei tilannetta edistä. – Aggressiiviselle asiakkaalle ei hyödytä olla vihainen. Se ruokkii lisää aggressiivisuutta. Toisaalta sitä voi tehdä myös peräytyminen tai lukkoon meneminen. Laske kymmeneen ja mieti, etteivät sanat oikeasti kohdistu sinuun. Parasta olisi kohdata aggressiivinen asiakas mahdollisimman rauhallisesti ja ilmaista, että ”nyt puhutaan sinun kuntoutussuunnitelmastasi eikä haukuta eri tahoja.” Vähän aikaa voi Yli-Kokon mukaan kuunnella ja todeta ääneen vaikkapa ”ymmärrän, että olet vihainen”. Moni kokee pian kiivastumisensa nolona ja tilanne voi rauhoittua nopeastikin.Tämän jälkeen tilanne johdatellaan takaisin käsiteltävään aiheeseen. – Jos tilanne kuitenkin jatkuu ja me- VakuutusKuntoutus 1/2010 nee jopa henkilökohtaisuuksiin, voi sanoa, että ”tämä ei johda mihinkään tai hyödytä sinua ollenkaan”. Jos käytös on törkeää, voi viimeisenä keinona todeta, että ”tämä on asiatonta enkä kuuntele tätä, sovitaan jokin toinen aika”. • Hyötynäkökulmien esiintuominen. Asiakasta lähellä olevien, konkreettisten esimerkkien avulla osoitetaan, mitä hyötyä kuntoutuksesta tai sen jostakin osasta asiakkaalle on. Selkeä hyöty motivoi ihmisiä. • Myönteinen motivoi kielteistä enemmän. Painotetaan tulevaisuuden positiivisia mahdollisuuksia negatiivisten riskien kustannuksella. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että riskejä peiteltäisiin tai vähäteltäisiin. Uskon valaminen ja sanallinen tukeminen auttavat. Kollegat palloseinänä Yli-Kokko kehottaa työkavereita sparraamaan toisiaan. Nykyään tehdään töitä yhä vähemmillä resursseilla, on kiire, eikä haluta tai kehdata vaivata työkaveria. Liian usein yritetään keksiä ratkaisuja samoihin asioihin kukin tahollaan. – Kollegat voisivat toimia palloseinänä toisilleen.Todeta, että ”mulla on tällainen tapaus, miten sinä toimisit minun sijassani”. Vaikkei kysymykseen saisi konkreettisia vinkkejä, on henkisenkin tuen saaminen tärkeää. Lisäksi hankalien tilanteiden jälkeen tulisi kuntouttajan päästä purkamaan asiat jonkun kanssa, et teivät ne jää vaivaamaan mieltä. Kasautuessaan asiat alkavat vaikuttaa omaankin hyvinvointiin ja jaksamiseen, Yli-Kokko huomauttaa. Mielipiteiden kysyminen tai hankalien tilanteiden kertominen voi tuntua nöyr- tymiseltä tai siltä, että osoittaisi julkisesti, ettei ole työtehtäviensä tasalla. – Tilanne on kuitenkin juuri päinvastoin: avun hakeminen, kaikenlaisten kysymysten kysyminen ja ajatustenvaihto tuovat työntekijälle lisää varmuutta ja kehittävät hänen ammattiosaamistaan. Yli-Kokko peräänkuuluttaa yhteisöllisyyttä työpaikoille. – Esimerkiksi lähitiimi esimiehineen voisi kokoontua säännöllisesti miettimään, kuinka ratkaista kunkin vuorollaan tuoma, normaalia hankalampi tapaus. Jos kokoonnutaan vaikkapa puoleksi tunniksi kerran kahdessa viikossa, se ei vie liikaa aikaa eikä ole liian raskasta kenellekään. Yhdessä asioiden pohtiminen voi poikia uusia toimintamalleja ja luo avoimuutta. Kuntouttamalla työuraan lisää pituutta U Osastopäällikkö, ylijohtaja Outi Antila Vakuutusosasto Sosiaali- ja terveysministeriö rkenisiko ura uusi, kun on vaivat vanhan haittana. Näin olisi varmaan pohdiskellut kalevalaiseen aikaan Tapiolan mailla seppä Ilmarinen sampoa takoessaan, jos hänellä olisi ollut selässä kipua ja ehkä muutakin rajoitetta fyysiseen työhön. Olisi varmasti sinnitellyt aikansa ja sitten todennäköisesti ilman sen kummempia ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteitä hän olisi siirtynyt siisteihin sisätiloihin soittamaan kannelta ja ryhtynyt tietäjäksi iänikuiseksi. Nykyisessä työeläke- ja työtapaturmavakuutusmaailmassa ajattelu perustuu siihen, että kuntoutus on ensisijaista eläkkeeseen nähden. Ennen kuin ryhdytään miettimään oikeutta eläkkeeseen, tulee aina pohtia ja selvittää hakijan mahdollisuudet ammatillisen kuntoutuksen keinoin siirtyä muuhun itselleen sopivampaan työhön. Monet työeläke- ja vakuutuslaitokset ovat nykyisin rakentaneet omat työprosessinsa siten, että asia tulee automaattisesti esille työkyvyttömyyseläkettä hakiessa. Monet työnantajatkin ovat oivaltaneet sen, ettei osaavasta työpaikan tavat tuntevasta, hiljaisen tiedon haltijasta kannata ihan vähäisestä syystä luopua. Suurilla työpaikoilla usein pystytään varsin pienellä panostuksella muuntamaan työnkuvaa tarvittavalla tavalla tai hankkimaan joitakin sellaisia apuvälineitä, että entinenkin työ sujuu. Pienemmillä työpaikoilla se ei aina ole mahdollista. Silloin tarvitaan ammatillisen kuntoutuksen keinoja apuun. Jotta ammatillinen kuntoutus onnistuisi, tulee myös työkykynsä vajavaiseksi kokevan ja jo mahdollisesti työkyvyttömyyseläkettä hakevan työntekijän mieltää ammatillinen kuntoutus eläkkeelle jääntiä positiivisemmaksi vaihtoehdoksi. Mitä kauemmin sairausloma jatkuu, sitä vaikeammalta työhön paluu tuntuu. Siksi on tärkeää tarttua työurien pidentämismahdollisuutta pohtineen Ahtelan-ryhmän ehdotukseen selvittää, miten mahdollisimman varhain saataisiin työterveyshuolto ja työnantaja aktivoiduksi miettimään yhdessä työkyvyn menettämisuhkan alla olevan työntekijän kanssa kuntoutuksen mahdollisuuksia. Aiemmassa työssäni Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnassa näin usein niin sanottuja menetettyjä tapauksia. Usein on kyse siitä, että työkyvyttömyyseläkettä hakevan on vaikea mieltää työuran jatkamisen mahdollisuutta, kun takana on pitkä ja yksipuolinen työura ilman mainittavaa koulutustaustaa. Tämä ryhmä tarvitsee aivan erilaisia kuntoutuskeinoja kuin koulutetut elämänikäiseen oppimiseen pienestä pitäen patistetut nuoret. Oma ryhmänsä ovat noin 40–50-vuotiaat, joilla jo on tuki- ja liikuntaelinvaivoja, mutta ei suoranaisesti tuota vaikeasti määriteltävää työkyvyttömyyden uhkaa. Heiltä vielä löytyisi intoa ja paloa opiskeluun. Löytyykö sitä vielä kymmenen vuotta myöhemmin, kun uhka on todellinen. Tähän mennessä saadut tulokset ammatillisen kuntoutuksen vaikuttavuudesta työurien pidentymiseen ovat positiivisia. Siksi tässä kohden uskallan suositella hulvatonta suhtautumista ammatilliseen kuntoutukseen. Mitä varhemmin siihen ryhdytään, sen paremmin se tehoaa. Uskallan väittää, että kuntoutus, ja erityisesti varhainen kuntoutus, on yksi avainkysymyksistä, kun ratkaistaan työurien pidentämistä ja työssä jaksamista. VakuutusKuntoutus 1/2010 14 Vahinkokäsittelijän arkea Fennian vahinkoasiantuntija Helena Jalolla on yli 40 vuoden kokemus vahinkokäsittelijän työstä. – Haastavassa työssä mielenkiinto pysyy yllä, kun koko ajan saa oppia uutta, Helena Jalo sanoo. Teksti: Riikka Hollo Kuva: Risto Laine F ennian liikennevahinkojen korvauskäsittelyjen parissa työskentelevän Helena Jalon pitkään uraan on mahtunut paljon. Neljässäkymmenessä vuodessa on tapahtunut niin järjestelmäuudistuksia, lakiuudistuksia kuin verotusmuutoksiakin. – 1970-luvulla asiakkaan piti osata vaatia, millaisia korvauksia hän halusi, 1980-luvulla lainmukaiset korvaukset alkoivat koskea kaikkia. Noista ajoista liikennevahinkojen määrä on autojen lisääntymisen vaikutuksesta kasvanut, Helena Jalo kertoo. Vaikka liikennevahinkoja sattuu enemmän, tiedon ja kehittyneen ensihoito-järjestelmän ansiosta ihmiset selviytyvät onnettomuuksista aiempaa paremmin. Vielä 1970-luvulla liikenteessä kuoli noin 800 ihmistä vuodessa. Nyt luku on noin 300, mutta vaikeavammaisten osuus on lisääntynyt. – Vaikeasti loukkaantuneet ja vammautuneet henkilöt ovat haasteellinen asiakasryhmä, mutta onneksi suurin osa liikenteessä tapahtuvista vahingoista on lieviä vahinkoja, Helena Jalo sanoo. Liikennevahinkojen korvaukset määräytyvät vahingonkorvauslain mukaan. Hyvä korvauskäsittelijä on oikeudenmukainen ja osaa soveltaa lakia usein terveen maalaisjärjen avulla. Liikenne- VakuutusKuntoutus 1/2010 Helena Jalo on uransa aikana nähnyt niin järjestelmämuutoksia kuin laki- ja veromuutoksiakin. vahinkolautakunta auttaa ongelmatilanteissa. – Vahinkokorvauskäsittelijän työ on tarkkuutta vaativaa tiimityötä, jossa kon- sultoidaan milloin lääkäriä, juristia tai muita vakuutusyhtiön erikoisasiantuntijoita. Korvausta määritettäessä etsitään syy-yhteyttä, joten korvauskäsittelijältä 15 vaaditaan myös jonkinlaista sairaanhoitoalan tuntemusta, Helena Jalo valottaa. Tilannetaju ja oikeudenmukaisuus tärkeitä Mielenkiintoisessa ja haastavassa korvauskäsittelijän työssä pääsee käyttämään ongelmanratkaisukykyä. Aina käsittelyprosessit eivät ratkea automaattisesti.Sairaudet, vammat ja läheisen menetys ovat kipeitä ja aikaa vieviä asioita, joten asiallisuus ja empatiakyky ovat paikallaan. – Ymmärrys asiakkaan tilannetta kohtaan on erityisen tärkeää. Hyvä korvauskäsittelijä asettuu asiakkaan asemaan ja osaa lukea erilaisia tilanteita, Helena Jalo muistuttaa. Helena Jalon pitkä ura on tuonut tullessaan monia pitkäaikaisia asiakkuussuhteita, jolloin asiakkaan on helppo kääntyä tutun henkilön puoleen. – Korvauksen haku on tehty vakuutusyhtiössä mahdollisimman sujuvaksi. Kun liikennevahinko tapahtuu, asiakas tai asiakasta hoitavan sairaalan henkilökunta ottaa yhteyttä vakuutusyhtiöön ja meille toimitetaan lääkärinlausunnot. Asiakkaan tulee huolehtia ainoastaan tositteista, jotka koostuvat ylimääräisistä vahinkoon liittyvistä kustannuksista, kuten matkakuluista, ja toimittaa meille tilinumeronsa korvausten maksamista varten, Helena Jalo sanoo. Vakuutusyhtiö saa tarvittavat asiakirjat suoraan niin verottajalta kuin asiakasta hoitavalta lääkäriasemalta tai sairaalasta, jolloin korvausasian käsittely alkaa viipymättä. Tarkkaa korvaushakemuskäsittely aikaa on mahdotonta sanoa, mutta keskimääräinen aika on normaaleissa käsittelyprosesseissa 1-2 kuukautta. Suuremmissa vahingoissa aika on pidempi. – Liikennevahinkolautakunnan normit ja ohjeet -aineisto on tiivistetty kokoelma siitä mitä korvataan.Se on jokaisen korvaus käsittelijän käytössä oleva ammatillinen tietopankki, Helena Jalo kertoo. Erimielisyydet harvinaisia Liikennevahinkojen korvausratkaisut tehdään mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja siten, että erimielisyyksiä ei syntyisi. Riitatapauksissa liikennevahinkolauta kunnalta voi pyytää lausuntoa sekä omaisuusettä henkilövahinkoa koskeviin erimielisyyksiin ja vakuutusoikeudelta kuntoutusasioita koskeviin asioihin. Joissakin tapauksissa erimielisyyksiä ratkotaan käräjäoikeudessa, mutta se on harvinaisempaa. – Pyrimme Fenniassa ratkaisemaan korvausasiat siten, että kaikki ovat tyytyväisiä.Toki erimielisyyksiäkin syntyy; aina asiakas ei ole tyytyväinen. Kokemuksen mukaan asiakkaan muutoksenhaku liikennevahinkolautakunnalta tai vakuutusoikeudesta johtaa muutokseen asiakkaan hyväksi yhdessä tapauksessa 20:sta, ja sama Hyvä korvauskäsittelijä asettuu asiakkaan asemaan ja osaa lukea erilaisia tilanteita. suhde pätee oikeudenkäynnissä. Olemme täällä asiakasta varten ja pyrimme alusta asti oikeaan ratkaisuun, Helena Jalo sanoo. Asiakkaan hoitava lääkäri, Fennian oma lääkäri sekä korvauskäsittelijä ovat tiiviissä yhteistyössä koko korvausprosessin ajan. – Lääkärin rooli on todella merkittävä, jotta saadaan tarpeeksi tarkka ja selkeä lausunto korvauksen hakemista varten. Samalla saadaan lausunto kuntoutustarpeesta, sillä meillä ei ole kristallipalloa jolla voisimme ennustaa asioita. MyösVKK:n rooli on erittäin merkittävä ammatillisessa kuntoutuksessa, he ovat sen alan parhaita asiantuntijoita, ja me taas tunnemme korvaamiseen liittyvät asiat.VKK:n kanssa kaikki yhteistyö on sujunut erittäin hyvin, Helena Jalo kiittelee. Näin helpotat korvauskäsittelyä: • Toimita tositteet vakuutusyhtiöön viipymättä. • Lajittele tositteet aikajärjestykseen ja perustele asiat huolellisesti. • Jos tositteita on vähän, lähetä kaikki tositteet kerralla ja kirjoita niiden yhteyteen, mihin hakemukseen ne liittyvät. Jos tositteita on paljon, lähetä sopivankokoinen nippu kerrallaan, esim. 10 kpl / lähetys ja muista mainita, mihin tositteet liittyvät. • Ilmoita tilinumerosi, niin korvaus voidaan maksaa suoraan tilillesi. VakuutusKuntoutus 1/2010 16 VATES-säätiön kehittämispäällikkö Pauliina Lampisen mielestä tuloloukot ovat suuri syy vajaakuntoisten vaikeaan työllistymistilanteeseen. VakuutusKuntoutus 1/2010 17 Välityömarkkinat kaipaavat kehittämistä Teksti: Ari Rytsy Kuvat: Anna Dammert Välityömarkkinat auttavat vuosittain monia vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä löytämään ansaitsemismahdollisuuksia ja sisältöä elämäänsä. Järjestelmässä on silti parantamiseen varaa, sillä välityömarkkinat rajautuvat vain osaan avun tarvitsijoista. K äsitteenä välityömarkkinat nousivat Suomessa esiin ensimmäisen kerran työministeriön vuosikertomuksessa vuonna 2006. Kiteytetysti kyse on sosiaali- ja työvoimapoliittisista toimenpiteistä, jotka tähtäävät avoimien työmarkkinoiden ulkopuolelle syystä tai toisesta jääneiden henkilöiden työllistämiseen. Välityömarkkinat voivat myös tarjota heille sekä riittävää sosiaalista tukea että pysyvää toimeentuloa. Työvoimakoulutuksen ja palkkatuen turvin avoimille työmarkkinoille tähyävät työnhakijat kuuluvat työ- ja elinkeinoministeriön palveluiden piiriin. Kuntouttavia toimenpiteitä ja pysyvämpää taloudellista tukea tarvitsevat sijoittuvat puolestaan sosiaali- ja terveysministeriön toimintakentälle. Kuntouttavaa työtä käytetään apuna, kun selvitetään ihmisten työ- ja toimintakykyä sekä parannetaan heidän työllistymis edellytyksiään ja työmarkkinavalmiuksiaan. Yhdistysten lisäksi välityömarkkinoiden työpaikkoja tarjoavat myös valmennus- ja sosiaalipalvelusäätiöt, työpajat, sosiaaliset yritykset ja muut yhteisöt. Lisäksi kunnat sekä valtion virastot ja laitokset tarjoavat jonkin verran työpaikkoja. – Lähtökohtaisesti järjestelmä on kaksiportainen, mikä ei välttämättä ole kovin hedelmällistä. Olemme Suomessa hyviä pilkkomaan palveluita sekä jaottelemaan, kenelle ne kuuluvat ja kenelle eivät, VATES-säätiön kehittämispäällikkö Pauliina Lampinen pohtii. Suomalaisten välityömarkkinoiden toimivuuden on kyseenalaistanut myös Lapin yliopiston professor i Asko Suikkanen. Hänen vuonna 2008 ilmestynyt selvitystyönsä kyseenalaisti lähtökohdiltaan ongelmakeskeisen ajattelun, joka pakottaa osan työnhakijoista pysyvästi välityömarkkinoille. Reaktiivisuuden sijaan välityömarkkinoille kaivataankin eurooppalaisen määrittelyn mukaista, proaktiivista työmarkkinoiden kehittämistä. Etuisuuskysymykset odottavat ratkaisua Työvoimapoliittisissa ohjelmissa välityömarkkinoita on usein etsitty kolmannelta sektorilta. Alalla on myös ollut runsaasti erilaisia kokeiluja, joita edustavat muun VakuutusKuntoutus 1/2010 18 ky pitäisi nähdä yhteiskunnallisesti hyödyllisenä resurssina, jonka valjastamisesta on hyötyä kaikille osapuolille. Työkyvyttömyyseläke vaikeuttaa paluuta Työvalmennus tuottaa hyvää tulosta. muassa työpankit. Työpankki voisikin olla Lampisen mielestä hyvä vaihtoehto, koska se mahdollistaa siirtymisen tavallisten työpaikkojen ja tuettujen työpaikkojen välillä niin, että asiakas on työsuhteessa. Potentiaalisia vaihtoehtoja on useita, mutta loppuen lopuksi niiden toimivuus on kiinni rahoituksesta ja etuisuuskysymysten ratkaisemisesta. Viime vuonna uudistuneen lainsäädännön myötä eläkkeellä olevalla on mahdollisuus tienata kuukaudessa 600 euroa menettämättä kansaneläkelain mukaista työkyvyttömyyseläkettä. Kyse on kuitenkin varsin pienestä summasta, joka Mitä ovat välityömarkkinat? Välityömarkkinoilla tarjotaan työskentelymahdollisuuksia henkilöille, joilla on eri syistä vaikeuksia sijoittua työhön avoimille työmarkkinoille. Välityömarkkinoilla tarjotaan aktiivisen työvoima- ja sosiaalipolitiikan työmahdollisuuksien lisäksi työhön sijoittumista edistäviä ja työssä selviytymistä tukevia palveluja. Käytännön keinoina tavoitteiden toteutumiseksi käytetään esimerkiksi työharjoittelua, työelämävalmennusta, palkkatuettua työtä sekä kuntouttavaa ja sosiaalihuoltolain mukaista työtoimintaa. Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö VakuutusKuntoutus 1/2010 ylittyy helposti jo puolipäiväisestä työn teosta. – Ennen uudistusta työkyvyttömyyseläkettä nauttivilla oli oikeus 588 euron tuloihin kymmenen vuoden ajan. Käytännössä mikään ei siis muuttunut. Tulorajaa olisi pitänyt nostaa ainakin indeksin verran. Silloin olisi päästy 700 euroon, Lampinen sanoo. Hänen mielestään tuloloukut ovat edelleen yksi syy vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien vaikeaan työllistymistilanteeseen.Tulorajan ehdottomuus aiheut taa sen, että järjestelmä rohkaisee vain kokopäiväiseen työntekoon. Tämä voi kuitenkin olla ongelma henkilöille, joiden työkyky ja jaksaminen ovat heikentyneet. Siirtymät olisi tehtävä taloudellisesti kannattavaksi kaikille ryhmille. Esimerkiksi Kelan työkyvyttömyyseläke voisi joustaa työtulojen mukaan kuten työttömyyspäiväraha. Laajemmalti kyse on myös voimavarakeskeiseen ajattelutapaan siirtymisestä. Vaikeasti työllistyvien jäljellä oleva työky- Palveluiden osalta työkyvyttömyyseläkettä saavat ovat välityömarkkinoilla muita heikommassa asemassa. He eivät muun muassa kuulu kuntouttavan työtoiminnan tai työvoimahallinnon ammatillisen kuntoutuksen piiriin. Käytännössä he jäävät usein vaille muitakin TE-toimistojen työllistymistä tukevia palveluita. Lampinen ihmettelee, miksi eläkkeeltä pois pääseminen on tehty niin vaikeaksi. – Tämä ongelma ei käy ilmi työvoimapoliittisessa keskustelussa. Vaikuttaa siltä, että kukaan ei ota vastuuta tämän kohderyhmän työllistymisestä. Työllistyminen on toki mahdollista, mutta se vaatii eläkkeensaajalta suuria ponnistuksia. Palvelujärjestelmä on vaikeaselkoinen ja monella on huoli mahdollisesti menetettävien työkyvyttömyysetuuksien pysyvästä katoamisesta. Erityistuella ja ammatillisella kuntoutuksella tämä piilevä työvoimareservi olisi kuitenkin aktivoitavissa. – On toki muistettava, että työkyvyttömyyseläkkeellä olevat ovat kirjava joukko. Silti sairaus tai vamma ei saa olla este työllistymiselle. Työelämä on siinä määrin nurinkurista, että siellä ei aina osata ajatella, mitä kaikkea vajaakuntoinen pystyy tekemään. Sen sijaan keskitytään helpommin yksilön esteisiin ja rajoituksiin, Lampinen arvioi. Välityömarkkinoiden rakenteellinen ongelma liittyy useisiin toimijoihin, jotka pelaavat yhteisellä kentällä eri rooleissa. Monet ongelmat johtuvat puhtaasti palvelujärjestelmän toimimattomuudesta sekä vääränlaisista asenteista. Eri organisaatioiden välisen yhteistyön kehittäminen on Mielestäni pohjoismaisessa hyvinvointivaltiomallissa on olemassa muita paremmat edellytykset osittaisella työkyvyttömyysetuudella työllistämiseen. 19 Pauliina Lampisen mielestä vamma tai sairaus ei saa olla este työllistymiselle. tärkeää siksi, että se helpottaa asiakkaan kokonaisvaltaista palvelemista. – Välityömarkkinoilla on puhuttu aikaisemmin vastuunjaosta, mikä kuulostaa vastuun vierittämisestä jonkun toisen harteille. Sen sijaan olisi keskityttävä ennemminkin vastuun kantamiseen. Työvalmennus tuottaa tulosta Vapaiden työmarkkinoiden vajaakuntoisille ja pitkäaikaistyöttömille tarjoamia mahdollisuuksia on yleisesti pidetty vähäisinä. Tilanne on kuitenkin toisenlainen, sillä monet työnantajat haluavat profiloitua sosiaalisen vastuun kantajina. Hyviä tuloksia on saatu muun muassa työvalmennuksella, jolla työllistettävän toi- mintaympäristö ja tehtävät räätälöidään hänelle sopiviksi. – Monen yrityksen kohdalla kyse saattaa olla niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin tietämättömyydestä. He eivät välttämättä tiedä, voiko esimerkiksi mielenterveyskuntoutujan ottaa töihin, Lampinen sanoo. Välityömarkkinoilla toteutetaan monia työllistymistä tukevia projekteja, mutta jostain syystä niistä saatavat hyvät mallit eivät siirry pysyviksi käytännöiksi. Pirstaleisessa järjestelmässä kysymys on todennäköisimmin riittämättömistä taloudellisista resursseista sekä muista hallinnollisista esteistä. Työllistymisen problematiikkaa lisää linjanvedon vaikeus yhdenvertaisuuteen ja ansioihin perustuvien ratkaisuiden välillä. Muualla Euroopassa painitaan pitkälti samojen kysymysten parissa. IsoBritanniassa ongelmaa on lähestytty kytkemällä välityömarkkinat usein avointen työmarkkinoiden kysyntään. Sen seurauksena aputyövoimasta kärsivät organisaatiot ovat ryhtyneet luomaan kontakteja kuntoutettaviin ja vaajatyökykyisiin ihmisiin tarjoten heille koulutusta alan töihin. – Mielestäni pohjoismaisessa hyvinvointivaltiomallissa on olemassa muita paremmat edellytykset osittaisella työkyvyttömyysetuudella työllistämiseen, Lampinen kiteyttää. VakuutusKuntoutus 1/2010 20 Ajassa Ruotsin liikennevakuutuslain laajentamisselvitys valmistui Ruotsin liikennevakuutuslain uudistamista pohtineen työryhmän loppuraportti ”En utvidgad trafikförsäkr ing” (SOU2009:96) on valmistunut joulukuussa 2009. Selvitystyöryhmän tehtävänä oli esittää ehdotuksensa nykyisin eri sosiaalivakuutuksista maksettavien kor vausten ja etuuksien siirtämisestä liikennevakuutuksesta maksettavaksi ja arvioida tämän uudistuksen taloudellisia vaikutuk- sia. Nykyisinhän muun muassa ansionmenetyskorvaukset maksetaan Ruotsissa liikennevahingossa vammautuneelle ylei sestä sairausvakuutuksesta ja muista sosiaalivakuutusjärjestelmistä, ja liikennevakuutuksen perusteella korvataan vain melko pieni osa ansionmenetyskorvauksista. Liikennevakuutuksen korvausvastuun laajentamisajatuksen peruslähtökohtana on, että korvausvastuun siirto tehos- taisi muun muassa kuntoutusta ja vähentäisi liikennevahingoista yhteiskunnalle aiheutuvia kokonaiskustannuksia. Kuntoutuksen osalta mietinnössä todetaan muun muassa, että Ruotsin nykyinen kuntoutusjärjestelmä ei toimi tyydyttyvästi muun muassa siksi, että kukaan ei kanna kokonaisvastuuta kuntoutuksen toteuttamisesta, kuntoutukselle ei ole riittävästi taloudellisia kannustimia, eivätkä myöskään työantajat ja sikäläinen Sjukförsäkringskassan panosta kuntoutukseen riittävästi. Raportissa ehdotettiinkin tämän vuoksi kuntoutusvastuun siirtoa Sjukförsäkringskassalta liikennevakuutusyhtiöille. Kuntoutuksen järjestämistapaa ei säänneltäisi lailla, vaan liikennevakuutuslaitokset hoitaisivat sen tarkoituksenmukaisella tavalla, esimerkiksi Suomen nykyisen mallin mukaan, jossa vakuuttajien yhteinen palvelulaitos huolehtii kuntoutusohjauksesta ja -suunnittelusta. Lääkinnällinen kuntoutus toteutettaisiin edelleenkin pääosin julkisessa terveydenhuollossa. Työryhmän mukaan uudistukset aiheut taisivat noin 70 prosentin korotuspaineen nykyisiin liikennevakuutusmaksuihin. Ruotsin hallitus onkin lehdistötiedotteessaan todennut, että nyt ei ole ajankohtaista toteuttaa muutosta, joka johtaisi niin suureen vakuutusmaksunousuun. Nähtäväksi jää, mikä on ehdotuksen lopullinen kohtalo. Uusi pysyvän haitan haittaluokitus Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut 31.12.2009 asetuksen (1649/2009), jonka liitteinä on uudistettu haittaluokitus ja haittaluokkien yhdistämistä kuvaava taulukko. Haittaluokitusta käytetään lakisääteisestä tapaturmavakuu tuksesta korvattavien tapaturmien ja ammattitautien, liikennevahinkojen sekä potilasvahinkojen jättämän pysyvän toiminnallisen haitan suuruuden mää- VakuutusKuntoutus X/20XX rittelyssä. Haittaluokituksessa pysyvä toiminnallinen haitta jaetaan kuten ennenkin 20 haittaluokkaan, joten haittaluokka 20 vastaa 100 prosentin haittaastetta. Aiempaan haittaluokitukseen verrattuna uudessa haittaluokituksessa on muun muassa tarkemmat ohjeet kipuoireyhtymien aiheuttamista haitoista, ja myös toimivan proteesin merkitys toiminnalliseen tulokseen otetaan aiempaa selkeämmin huomioon. Esimerkiksi alaraajan amputaatio reiden tasolta vastaa haittaluokkaa 10, kun proteesin käyttö ei ole mahdollista. Jos proteesin käyttö on mahdollista, haittaluokka on proteesista saadusta toiminnallisesta hyödystä riippuen 7 tai 8. Lisätietoja: www.tvl.fi tai www.liikennevahinkolautakunta.fi. 21 Kuntoutuslaitosselvitys 2009 valmistui Sosiaali- ja terveysministeriön alkuvuonna 2009 asettamat selvitysmiehet saivat työnsä valmiiksi vuoden vaihteessa. Professori Pekka Ris sasen ja sairaanhoitopiirin johtajan Rauno Ihalaisen tehtävänä oli selvittää Suomessa toimivien kuntoutuslaitosten tilaa ja tulevaisuutta. Selvitys rajattiin erityisesti koskemaan sosiaalivakuutuksen, pakollisten vakuutusjärjestelmien ja kuntien rahoittamaa laitoskuntoutusta. Sel vityksen taustana on laitoskuntoutuksen kysynnän ja tarjonnan epätasapaino. Olemassa olevien kuntoutuslaitosten kapasiteetti kuntoutus- palvelujen tuottamiseen on kasvanut, vaikka laitoskuntoutuksen kysyntä supistuu jatkossa voimakkaasti. Selvitysmiehet päätyivät raportissaan yhdeksään toimenpide-ehdotukseen, jotka kohdistuivat laitoksen kuntoutuksen kysynnän ja tarjonnan tasapainottamiseen, laitoskuntoutuksen laatuun ja sisältöön sekä laitoskuntoutuksen integrointiin muihin sosiaalija terveyspalveluihin. Lisätietoja: Kuntoutuslaitosselvitys 2009. Kuntoutuslaitosten tila selvitysmiesten ehdotukset kuntoutuslaitostoiminnan kehittämiseksi (www.stm.fi/ julkaisut/nayta/_julkaisu/1480996). Eläkeasiat Valtiokonttorista Kuntien eläkevakuutukseen Valtiovarainministeriön tiedotteen mukaan hallitus esittää, että Valtio konttorin henkilöasiakkaita koskevien eläkeasioiden käsittely siirretään Kuntien eläkevakuutukseen. Myös Valtiokonttorissa valtion eläketurvan toimeenpanon tehtävissä toimivat noin 145 henkilöä siirtyisivät Kuntien eläkevakuutuksen palvelukseen 1.1.2011, jolloin asiaa koskevat lakimuutokset on tarkoitus saattaa voimaan. Muutoksen tavoitteena on aikaansaada kustannussäästöjä työeläkejärjestelmän vaatimien tietojärjestelmien kehittämisessä ja ylläpidossa. Lisätietoja saa näiden eläkelaitosten verkko sivuilta. Vastaa lukijakyselyyn ja voita matkalahjakortti! Samalla voit antaa aihe-ehdotuksia ja vaikuttaa lehden sisältöön. Vastaa heti lyhyeen kyselyyn osoitteessa www.mcipress.fi/lukijapalvelu Vastaaminen on helppoa. 1. Kirjaudu osoitteeseen www.mcipress.fi/lukijapalvelu 2. Valitse Vakuutuskuntoutus-lehti. 3. Merkitse tilaajanumero-kohtaan numerosarja 2775. 4. Tämän jälkeen pääset lukijakyselyyn klikkaamalla tutkimukseen-painiketta. Ja sitten vain onnea arvontaan! Lukijakyselyyn voi vastata kahden viikon sisällä lehden ilmestymisestä. Kyselyyn voivat osallistua kaikki MCI Press Oy:n tuottamien lehtien lukijat. Voit osallistua kyselyyn jokaisen ilmestyvän numeron yhteydessä, mutta vain yhdellä vastauksella lehden numeroa kohden. Kysely ja arvonta koskevat lehtiä, jotka ilmestyvät kevätkaudella 2010. Palkinnon arvontaan osallistuvat kaikki vastanneet. Palkinto arvotaan 31.7.2010. Voittajalle ilmoitetaan sähköpostitse tai kirjeitse. Arvottava palkinto on Tjäreborgin matkalahjakortti, jonka arvo on 1 000 euroa. VakuutusKuntoutus X/20XX 22 Työtoiminta, päivätoiminta ja tuettu työ Levyseppähitsaajana työskennellyt nuori mies sai rajussa nokkakolarissa vaikean aivovamman. Lisäksi hänelle tuli vaurioita keuhkoihin, lukuisia murtumia alaraajoihin ja kasvojen alueelle. Vaikeista vammoista huolimatta kuntoutuminen käynnistyi ja eteni hyvin. Hyvän peruskuntonsa ja pitkäjänteisen, tavoitteellisen harjoittelunsa avulla hän saavutti takaisin runsaasti omatoimisuuttaan. K untoutujalla oli kova halu palata työelämään. Työelämän mahdollisuuksia ryhdyttiin kartoittamaan työkokeilun avulla. Kuntoutuja oli pari vuotta ennen onnettomuutta suorittanut ammattitutkinnon, mutta ei ollut toiminut lainkaan tämän tutkinnon mukaisissa tehtävissä. Työura koostui lähinnä suorittavan tason tehtävistä, joihin kuntoutuja oli kouluttautunut työn kautta. Tiedossa oli, että aivovamma aiheuttaa hänelle vaikeuksia muistitoiminnoissa, tarkkaavaisuudessa ja toiminnanohjauksessa. Myös yleinen kognitiivinen prosessointi on osoittautunut hidastuneeksi. Uudelleenkoulutusvaihtoehdot suljettiin tässä vaiheessa pois keinovalikoimasta. Kuntoutujan taustaan kuului pitkä autoharrastus ja sen perusteella käynnistettiin työkokeilu automaalaamossa. Hän piti työstään ja koki työssäkäynnin hyvin kuntouttavana. Kuntoutujan vahvuuksia olivat erityisesti sinnikkyys ja sosiaalisuus. Pitkäkestoisen työkokeilun tavoitteena oli arvioida, onko kuntoutujan työpanos riittävä työnantajan kannalta ja voidaanko hänet palkata ainakin osa-aikaiseen työsuhteeseen. Työkokeilun edetessä kävi selväksi, ettei työsuhteen solmimiseen ollut edellytyksiä eikä hän voi työllään ansaita edes osaa toimeentulostaan. Kuntoutuja toivoo kuitenkin saavansa jatkaa työssäkäyntiä, vaikka työsuhteen solmimisen edellytyksiä ei ole olemassa. Kuntoutuksen näkökulmasta kuntoutujan motivaatiota ja osallistumista on syytä tukea kaikin käytettävissä olevin keinoin. Miten tässä tilanteessa on suositeltavaa toimia? Voidaanko työkokeilua jatkaa tai voidaanko soveltaa tuetun työllistymisen mallia? Soveltuisiko henkilö työtoiminnan tai päivätoiminnan piiriin? Kysymys: Työkokeilun aikana tuli selväksi, että kuntoutujalla ei ole vammansa takia edellytyksiä toimia avoimilla työmarkkinoilVastaus: VakuutusKuntoutus 1/2010 Tällä palstalla VKK:n kuntoutuspäällikkö Samuli Kaarre ja johtava kuntoutussuunnittelija Helena Oksanen pohtivat käytännön kuntoutustyössä esille tulevia ongelmatilanteita ja ratkaisuja. 23 Sosiaalihuoltolain ja vammaispalvelulain käsitteet määrittyvät siis suhteessa toisiinsa. la. Hänellä on vammasta johtuva ammatillisen kuntoutuksen tarve mutta ei kuntoutusedellytyksiä. Työkokeilun jatkaminen ammatillisin tavoittein ei ole mielekästä eikä työkokeilun jatkaminen ammatillisena kuntoutuksena ole enää perusteltua. Vakuutusyhtiö ratkaisee tämän tiedon perusteella kantansa vahingoittuneen toimeentulon korvaamiseen. Kuntoutujan tapauksessa on tullut selväksi, että työnteon jatkamisella ei ole varsinaisia ammatillisia tavoitteita eikä tässä yhteydessä voida enää puhua käsitteenä työkokeilusta. Kysymyksessä on selvästi pitkäaikaisempi tarve, jota määräaikaisella työkokeilutyyppisellä järjestelyllä ei voida täyttää. Hänelle mahdollisina jatkotoimenpiteinä tulevat kyseeseen lähinnä tuettu työ tai työtoiminta sekä päivätoiminta. Työtoiminta on sosiaalihuoltolain mukaista toimintaa. Sosiaalihuoltolain 17 §:n mukaan kotikunnan on huolehdittava tiettyjen sosiaalipalveluiden järjestämisestä. Edelleen samassa lainkohdassa määritellään, että yhtenä sosiaalipalveluiden muotona on järjestettävä vammaisten henkilöiden työllistymistä tukevaa toimintaa sekä vammaisten henkilöiden työtoimintaa. Sosiaalihuoltolain 27d §:n mukaan vammaisten henkilöiden työllistymistä tukevalla toiminnalla tarkoitetaan työhön sijoittumista edistävien kuntoutus- ja muiden tukitoimien järjestämistä. Sosiaalihuoltolain mukainen työtoiminta on määritelty sosiaalihuoltolain 27e §:ssä poissulkevasti 27d §:ään nähden: vammaisten henkilöiden työtoiminnalla tarkoitetaan toimintakyvyn ylläpitämistä ja sitä edistävää toimintaa, jota järjestetään henkilöille, joilla ei ole edellytyksiä osallistua sosiaalihuoltolain työllistymistä tukevaan toimintaan. Päivätoiminta on puolestaan määritelty vammaispalvelulaissa (Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista). Vammaispalvelulain 8 §:n mukaan kotikunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle muun muassa päivätoimintaa. Tarkemmin päivätoiminnasta on säädetty vammaispalvelulain 8b §:ssä. Sen mukaan vammaispalvelulain mukaisella päivätoiminnalla tarkoitetaan kodin ulkopuolella järjestettyä, itsenäisessä elämässä selviytymistä tukevaa ja sosiaalista vuorovaikutusta edistävää toimintaa. Edelleen laissa todetaan, että päivätoimintaa järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään työkyvytöntä henkilöä, jolla vamman tai sairauden vuoksi on erittäin vaikea toimintarajoite eikä siksi ole edellytyksiä osallistua sosiaalihuoltolaissa tarkoitettuun työtoimintaan. Sosiaalihuoltolain ja vammaispalvelulain käsitteet määrittyvät siis suhteessa toisiinsa. Ensisijainen tukimuoto on vammaisten henkilöiden työllistymistä tukevaan toimintaan osallistuminen. Henkilöille, joilla ei ole edellytyksiä osallistua työllistymistä tukevaan toimintaan, järjestetään työtoimintaa ja niille vaikea- vammaisille, joilla ei ole edellytyksiä osallistua työtoimintaankaan, järjestetään vammaispalvelulain mukaista päivätoimintaa. Tuettu työ jää lakiin perustuvien määrittelyiden ulkopuolelle. Yleisesti sillä tarkoitetaan vammaisten henkilöiden työllistämisen menetelmää, jossa kuntoutuja tekee ansiotyötä työsuhteessa tavallisella työpaikalla. Tuetun työn malliin kuuluu erityisesti, että työntekijä saa työhönsä työpaikalla ulkopuolisen henkilön eli työvalmentajan tukea tarpeen mukaan. Sinänsä sekä sosiaalihuoltolaki että vammaispalvelulaki asettavat kotikunnalle selvän velvoitteen. Kunnan on huolehdittava vammautuneen henkilön työtoiminnasta tai päivätoiminnasta riippumatta siitä, onko kysymys synnynnäisestä vammasta, saadusta vammasta, tai riippumatta vammautumisen tavasta. Vammautuneelle henkilölle ei aiheudu kustannuksia työ- tai päivätoimintaan osallistumisesta eikä perustetta henkilökorvaukseen näin ollen synny. Myös kunnan oikeus regressillä periä syntyneitä kustannuksia liikenne- ja työtapaturmissa vammautuneiden osalta vakuutusyhtiöltä edellyttäisi, että asiasta olisi säädetty laissa. Tapausesimerkin kuntoutuja on siis edelleen kiinnostunut työskentelemään osa-aikaisesti ja palkatta työkokeilupaikassaan. Työskentelyn jatkamista voidaan pitää myös mielekkäänä ottaen huomioon kuntoutujan aivovamma.Vaikka kuntoutuja ei kykene tuottavaan työhön siinä määrin kuin avoimilla työmarkkinoilla edellytetään, voidaan säännöllisellä osa-aikaisella työskentelyllä nähdä olevan kuntoutujan sosiaalista toimintakykyä edistävä vaikutus. Kuntoutus on tässä vaiheessa sisällöltään selvästi työ- ja toimintakyvyn ylläpitoon liittyvää kuntoutusta eikä ammatillisiin tavoitteisiin tähtäävää kuntoutusta. Edellä käy ilmi, että työtoiminnan ja päivätoiminnan järjestäminen kuuluu sosiaalihuoltolain ja vammaispalvelulain perusteella vammautuneen henkilön kotikunnan järjestämisvelvollisuuden piiriin. Liikennevakuutusjärjestelmällä tai tapaturmavakuutusjärjestelmällä ei siis ole ensijaisesti vastuuta työtoiminnan tai päivätoiminnan järjestämisestä tai toissijaisesti velvollisuutta korvata toiminnasta aiheutuneet kustannukset toiminnan järjestäjälle eli viime kädessä vammautuneen kotikunnalle. Kuntoutuslakien soveltamiskäytännössä työ- ja toimintakykykuntoutuksena on kuitenkin korvattu lähinnä sen käynnistämisvaihetta. Näissä tapauksissa työkokeilua on voitu jatkaa muutamalla kuukaudella – enintään vuodella, jonka aikana kuntoutuja on ohjattu kotikuntansa sosiaalipalvelujen asiakkaaksi. Tapausesimerkissä kuntoutus on siis alkanut ammattiin tähtäävänä työkokeiluna, jota on jatkettu ammatillisten tavoitteiden rauettua toimintakykykuntoutuksena ja joka on joustavasti muuttunut esimerkiksi kunnan järjestämäksi työtoiminnaksi. VakuutusKuntoutus 1/2010 TYÖHÖNKUNTOUTUMISEN PALVELUVERKOSTO JÄRJESTÄÄ: VERKOSTOILTAPÄIVÄ HELSINGISSÄ MAANANTAINA 12.4.2010 Toivomme osallistujiksi etenkin uusia verkoston toimijoita ja kaikkia niitä, jotka haluavat päivittää tietonsa kuntoutuksen yhteisistä pelisäännöistä sekä verkostojäsenyyden hyödyistä ja velvoitteista. Tilaisuuden aiheina ovat muun muassa eri kuntoutusjärjestelmien tehtävät ja vastuunjaot, uusitun palveluverkoston peruskirjan mukaiset yhteistoimintakriteerit ja KuntoutuNET. Päivän päätteeksi osallistujilla on mahdollisuus vaihtaa kokemuksia buffettilaisuudessa. Kutsu ja tarkempi ohjelma toimitetaan verkoston jäsenille maaliskuun aikana. Lisätietoja saa palveluverkoston koordinaattoreilta ([email protected] tai [email protected]). Työhönkuntoutumisen palveluverkosto on ammatillisen kuntoutuksen tilaajien ja tuottajien yhteistyöverkosto. Verkoston toiminta-ajatuksena on • tehdä hyvää asiakastyötä • kehittää ammatillisen kuntoutuksen palveluja • tiedottaa hyvistä ammatillisen kuntoutuksen palvelukäytännöistä • kehittää verkoston jäsenten ammatillista osaamista. Työhönkuntoutumisen palveluverkosto