Vakuutuskuntoutus 2/2013

VakuutusKuntoutus
Lehti kuntoutusalan ammattilaisille
2/2013
Aluepalvelut
laajentuvat
Uusi ura
laadunvalvojana
Kolarin jälkeenkin
Valoisat suunnitelmat
Kuntouttajat
toivon tuottajina
E
Päätoimittaja Juha Mikkola
nsi vuonna on Vakuutuskuntoutus VKK ry:n 50. toimintavuosi.­
Vuosi­kymmenten aikana työelämän ja kuntoutuksen toiminta­
ympäristön muutos on ollut huikea. Toisaalta 60-luvulla rakennettu
­kuntoutusjärjestelmä kantaa edelleen taakkanaan järjestelmäkeskei­
syyttä ja monimutkaisuutta.VKK perustettiin aikoinaan kuntoutuk­
sen palveluohjaajaksi, joka neuvoisi, ohjaisi ja tukisi kuntoutujia saamaan yksi­
löllisesti oikeat palvelut.
Koko kuntoutusjärjestelmämme olemassaolon ajan on puhuttu asiakaskeskei­
syydestä ja kuntoutuskoordinaattorin tärkeydestä, ja viime aikoina tämä on ollut
korostuneesti esillä. VKK:n näkökulmasta tässä on turhankin kertauksen tuntua,
koska juuri sitähän olemme kaikki nämä vuosikymmenet tehneet.
Odotukset kuntoutuksen varhaisesta käynnistämisestä, ripeydestä ja tuloksel­
lisuudesta kasvavat jatkuvasti. Myös tietoisuus työhönpaluuohjelmien tärkeydestä
kasvaa perinteisten kuntouttajien piirin ulkopuolellakin.Tulevaisuudessa ammatil­
linen kuntoutus toivottavasti arkipäiväistyy itsestään selväksi osaksi sitä työ­elämän
työkalupakkia, jolla työkykyä edistetään.
Viime vuosien aikana VKK on siirtänyt toimintansa painopistettä palveluoh­
jauksesta omavaraiseen ja kasvokkain kuntoutujan kanssa tapahtuvaan työhön­
paluuohjelmien tuottamiseen. Tämän mukaisesti oman henkilöstömme moni­
ammatillisuus on lisääntynyt, ja toimintaamme on myös hajautettu eri puolille
Suomea toimiviin aluepisteisiin. Samaan aikaan kehitämme kumppanuusverkos­
tojamme, koska kuntoutuksen alalla yhteistyö on vähintään yhtä tärkeää kuin
terve kilpailu.
Minulla oli taannoin ilo kuulla ylisosiaali­
neuvos Aulikki Kanannojan esitystä­sosiaali­
huoltolain uudistuksesta. Hän totesi­silloin
osuvasti olevan vaikeaa kirjoittaa lakiin, että
kunnan tehtävänä on ylläpitää toivoa. Mitä
tulevaisuudessa kuntoutuksen alalla tapah­
tuukaan, kuntouttajien perustehtäväksi jää
toivon tuottaminen kuntoutujille. n
Julkaisija
Vakuutuskuntoutus VKK ry
Hämeentie 19 B, 00500 HELSINKI
puhelin (09) 2312 2000
faksi (09) 876 4531
[email protected]
www.vkk.fi
Päätoimittaja
Juha Mikkola
[email protected]
Toimitusneuvosto
Samuli Kaarre
Sanna Sinkkilä
Susanna Finne
Juha Mikkola
Helena Oksanen
Eero Lankia
Veikko Valkonen
VKK:n jäsenet
Liikennevakuutuskeskus
Tapaturmavakuutuslaitosten liitto
Työeläkevakuuttajat TELA ry
Osoitelähde
VKK:n osoiterekisteri
Tilaukset ja
osoitteenmuutokset
Mari Fromholdt
puhelin 044 700 2015
[email protected]
Toimitus ja ulkoasu
MCI Press Oy
Mikonkatu 8 A, 00100 HELSINKI
puhelin (09) 2525 0250
faksi (09) 2525 0251
[email protected]
www.mcipress.fi
Kannen kuva
Mikko Vähäniitty
Painatus
Libris Oy
Copyright © MCI Press Oy
Lehden sisältöä ei saa osittainkaan
jäljentää ilman toimituksen kirjallista
lupaa. Toimitus ei vastaa tilaamatta
lähetetyistä materiaaleista.
Vakuutuskuntoutus ilmestyy
2 kertaa vuodessa.
VakuutusKuntoutus 2/2013
Sisältö
4
Ikioma koulutusohjelma
8
Kapula vaihtuu
3
Kirvesmies Eero Nykäsestä tuli vakavan
työtapaturman jälkeen tekninen asiantuntija.
Helena Oksanen on tehnyt pitkän
uran VakuutusKuntotuksessa.
12
Positiivisuus kestää kolhuja
16
Aluetoimistot ovat kilpailuvaltti
18
Onnistuneen kuntoutusselvityksen avaimet
21
Jäljellä oleva työkyky käyttöön
22
Ajassa
Jasmine Saloranta on nuori nainen täynnä
tulevaisuuden odotuksia – pyörätuolista huolimatta.
VKK on avannut uudet toimipisteet
Ouluun, Tampereelle ja Seinäjoelle.
Tuula Airaksinen on tutkinut opinnäytetyössään
onnistuneeseen kuntoutusselvitykseen
vaikuttavia tekijöitä.
4
VKK:n ja IBM:n seminaarissa oli positiivinen vire.
Olemassa olevaa työkykyä on opittu arvostamaan.
12
Työhönkuntoutumisen palveluverkoston
uudet koordinaattorit.
KOLUMNIT
2
Kuntoutujat toivon tuottajina
11
Kuntoutuja on paluumuuttaja
Päätoimittaja Juha Mikkola
Kirjailija Kari Hotakainen
”Kirjoitan omasta
elämästäni pyörätuolissa.”
18
Jasmine Saloranta
Vastaa lukijakyselyyn ja voita Lumia 920!
Katso lisää s. 23 tai
www.mcipress.fi/vakuutuskuntoutus
VakuutusKuntoutus 2/2013
4
Teksti: Minna Huuhka Kuvat: Vesa Tyni
Ikioma
koulutusohjelma
Kirvesmies Eero Nykäsen piti vakavan työtapaturman jälkeen miettiä
itselleen uusi ammatti. Apuun tulivat työnantaja, VKK ja RATEKO.
Kirvesmiehestä tuli tekninen asiantuntija.
J
o ennen ammattikoulua Eero
Nykänen tiesi haluavansa töi­
hin rakennuksille. Kirvesmiehen
tutkinnon saatuaan hän työllistyi
Skanskalle työmaahommiin he­
ti ensimmäisen kesätyörupeaman jälkeen.
Työt muuttuivat kokemuksen myötä
haastavammiksi.Väillä Nykänen kävi ar­
meijan ja palasi takaisin työmaille. Oma
ala oli löytynyt.
Helmikuisena aamuna vuonna 2008
23-vuotias Nykänen ajeli työkaverin­
sa kanssa tutulle työmaalle. Sen jälkeises­
tä ajasta hän ei muista mitään. Hänelle on
kerrottu, että nosturin liinoista livennyt
levynippu tippui kolmen metrin korkeu­
desta suoraan hänen syliinsä. Törmäyksen
seurauksena Nykänen lensi läpi ­autohallin
holvista.
Seurasi puolentoista viikon kriittinen
hoitojakso teho-osastolla. Sieltä Nykä­
nen toipui siirrettäväksi Vantaalle Katrii­
nan sairaalaan, jossa hän paranteli itseään
parin kuukauden ajan rauhallisten senio­
rien ympäröimänä.
Toipuminen oli pitkä. Meni vuosi en­
nen kuin Nykänen saattoi kävellä ilman
keppejä. Uusintaleikkauksia tehtiin muu­
tama.
– Vasen jalka oli pahin. Siitä meni rei­
siluu poikki ja polvi tuusan nuuskak­
si. Kolmeen kuukauteen en voinut vara­
ta painoa ollenkaan jalan päälle, Nykänen
kuvailee.
VakuutusKuntoutus 2/2013
Maatessaan pää tuettuna ja jalka nivu­
sista nilkkaan asti paketoituna kotonaan
Nykänen kaipasi töihin. Seinät meinasi­
vat kaatua päälle, kun ei päässyt liikkeelle.
Mitä tässä pitäisi
ruveta tekemään?
Kokeillen matkaan
Noin vuosi tapaturman jälkeen Nykäsen
tapaus rantautui Vakuutuskuntoutus VKK
ry:hyn. Hoitavan tahon ja VKK:n asian­
tuntijalääkärin arvion mukaan paluuta
kirvesmiehen hommiin ei enää ollut. Tä­
män kuullessaan Nykänen kertoo olleen­
sa pöllämystynyt.
– Mitä tässä pitäisi ruveta tekemään?
Ala kiinnostaa ja minulla on siitä jo vähän
tietoakin. Ehkä siitä voisi kehittää jotain,
Nykänen sanoo tuumineensa.
Keskusteltuaan VKK:n kuntoutus­
suunnittelijan kanssa Nykänen innos­
tui mahdollisuudesta kouluttautua työn­
johdon tehtäviin työkokeilun kautta.
Vaihtoehtona oli myös rakennusmestarin
koulutus ammattikorkeakoulussa.Vaikka
Nykänen olisi päässytkin kouluun, hä­
nelle ominaisemmalta tuntui oppimi­
nen työtä tekemällä. Nykäsen työnantaja
Skanska toimi aktiivisesti uudelleen kou­
luttautumisen edistämiseksi.
– Meillä on tavoite, että työuraa voi­
daan jatkaa myös tällaisen vakavan työ­
tapatur man jälkeen. Haasteena on,
löytyykö sellaisia tehtäviä, joihin työn­
tekijä kykenee, ja joille on tarvetta, ker­
too Skanskan työhyvinvointipäällikkö­
Helena ­Pekkanen.
Puolitoista vuotta onnettomuuden
jälkeen Nykänen aloitti työnjohtoteh­
täviin tähtäävän työkokeilun Skanskan
työmaalla. Hän kävi työkokeilun aika­
na ortopedin vastaanotolla, joka kertoi
polven tilanteen parantuneen. Ortope­
di kuitenkin arvioi, ettei Nykästä voida
suositella kiipeilyä ja raskaiden taakkojen
kantamista vaativiin työtehtäviin jatkos­
sakaan.
Räätälöityä koulutusta
Nykäsen työkokeilujakso työnjohdon
tehtävissä sujui hienosti. Hänen todettiin
olevan erittäin motivoitunut työhön, ah­
kera ja tunnollinen.
Samoihin aikoihin Skanskan tuo­
tannon koulutusvastaava Reijo ­Kytölä
selvitti yrityksen tarpeita Nykäsen työ­
hön paluuta ajatellen. Rakentamisen
laatuvaati­musten yhä kiristyessä laadun­
valvonnalla olisi tulevaisuudessa entistä­
kin enemmän kysyntää. Skanskan ainoa
oma rakenteiden kosteuteen liittyvää laa­
dunvalvontaa tekevä asiantuntija Veikko
5
Eero Nykäsen
mentorina toimii
laadunvalvojan
koulutuksessa Veikko
Vesterinen.
VakuutusKuntoutus 2/2013
6
Yrityksen tarve ja
työntekijän motivaatio
kohtasivat toisensa.
Vesterinen jäisi lähitulevaisuudessa eläk­
keelle. Hänelle pitäisi saada seuraaja.
– Laadunvalvonta jos mikä työllistää
tulevaisuudessa! Vaistosin, että Nykäsessä
on potentiaalia ja sitä jalostamalla voimme
saada hänestä Vesteriselle seuraajan, kertoo
Skanskan tulosyksikön johtaja ­Jari IsoAnttila.
Kun oli selvää, että laadunvalvonnan
osaamista tarvitaan, alkoi tulevan koulu­
tuksen suunnittelu. Kytölä tiesi, että Ra­
kennusteollisuuden Koulutuskeskus RA­
TEKOlla olisi oivallista koulutusta tarjolla.
Skanska suunnitteli yhdessä RATEKOn
kanssa laadunvalvojan työtehtäviin tarvit­
tavan tietopuolisen opetuksen.
Pidettiin suuria palavereita, joissa oli­
vat mukana Nykäsen lisäksi vahva Skans­
kan edustus, työterveyshuolto, RATEKO
ja VKK. Palavereissa mietittiin, mitä kaik­
kea Nykäsen pitäisi suorittaa, ja millaisia
sertifikaatteja hänellä tulisi olla.
VakuutusKuntoutus 2/2013
Kolmevuotinen työssäoppimispainot­
teinen koulutus koostui lähiopetuksesta,
sekä kirjallisiin kokeisiin ja näyttötehtäviin
valmentautumisesta. Pekkanen pitää erityi­
sen hyvänä RATEKOn kurssipakettia.Yk­
sittäisiä kursseja ei tarvinnut haalia eri op­
pilaitoksista. Henkilösertifioinnista vastaisi
Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT.
Suunnitelman täsmennyttyä VKK
suositteli korvaavalle ­vakuutusyhtiölle
koulutusta korvattavaksi ammatillisena
kuntoutuksena.Vakuutusyhtiö antoi kou­
lutuksesta myönteisen korvauspäätöksen.
Nykäsen koulutussuunnitelma oli san­
gen laaja ja sitä päivitettiin säännöllisin vä­
liajoin. Motivoituneena Nykänen opiskeli
paljon enemmän kuin tarve olisi vaatinut.
– Tämä uusi homma laadunvalvonnassa
on vielä kiinnostavampi kuin alkupe­
räinen työnjohdon homma. En ole yh­
tään katunut että tähän kelkkaan lähdin,
Nykänen tuumaa.
Hän ei pidä poissuljettuna ajatusta
ammattikorkeakouluopinnoista ja insi­
nöörin tutkinnosta. Mutta ensin on aika
tehdä töitä.
Mestari ja kisälli
Kaikki Nykäsen räätälöityyn koulutus­
suunnitelmaan osallistuneet kiittelevät
häntä mahtavasta asenteesta. Yhtä moti­
voitunutta kaveria saa kaukaa hakea.
Tulosjohtaja Iso-Anttila myöntää Ny­
käsen asenteesta kouluarvosanan 10+.
Hän on mielissään, kun yrityksen tarve ja
työn­tekijän motivaatio kohtasivat toisen­
sa. Koulutuksen räätälöinti vaati työnan­
tajalta asennetta ja vaivannäköä, mikä täl­
lä kertaa palkittiin. Aina vastaavat projektit
eivät pääty yhtä onnellisesti.
Koulutusohjelman olennaisin anti oli
tälläkin kertaa työssä oppiminen. Nykä­
selle valittiin mentoriksi itseoikeutetusti
konkari Veikko Vesterinen oman alueen­
7
viä ja hankalia työasentoja, haluttiin Ny­
käsen soveltuvuus työhön arvioida vielä
työ­kokeilulla. Seurantaan osallistui työfy­
sioterapeutti, joka seurasi työasentoja ja
työn fyysistä kuormittavuutta.Vesterinen
kertoo kantaneensa huolta etenkin Ny­
käsen polven kestävyydestä. Huolet olivat
aiheettomia, kaikki sujui hyvin ja Nykä­
sen fysiikka kesti työtä mainiosti.
Parempaa rakentamista
sa kokeneimpana edustajana Skanskalla.
Miehet olivat entuudestaan tuttuja, kos­
ka olivat työskennelleet samalla työmaalla
pariinkin otteeseen.
Mentorin ja oppipojan yhteistyö sujui
hienosti alusta alkaen. Molemmat ovat si­
tä mieltä, että jos tekee toisen kanssa 200
päivää vuodessa töitä yhdessä, pitää ke­
mioiden kohdata. Nykänen saa kiitosta
nöyrästä asenteestaan ja Vesterinen hyvis­
tä mentorointitaidoistaan.
– Sen mukaan pitää asennoitua, että
toisella on pitkä kokemus ja itsellä vasta
lyhyt, Nykänen toteaa.
Nykänen sanoo jo tuntevansa vähän
toimenkuvaansa, mutta vasta 35 vuoden
päästä hän voi sanoa jotain jo osaavansa­
kin. Aina riittää uutta opittavaa.
– Tässä oikea mies tälle alalle! Todelli­
nen mallioppilas, tuumaa Vesterinen.
Koska laadunvalvonnan työtehtäviin
kuuluu osin fyysisesti raskaita työtehtä­
Skanskan työpäällikkö Jussi Kiiskilä to­
teaa, että näin tarkkaan räätälöidyllä kou­
lutuspaketilla Nykänen saa laajan kuvan
rakentamisesta ja sen ongelmista. RATE­
KOn koulutuspäällikkö Juha Krankka
kertoo, että jatkossa pienimmätkin vir­
heet rakentamisessa korostuvat. Virhei­
den korjaaminen rakennusvaiheessa on
kustannustehokkaampaa kuin valmiissa
kohteessa, jossa huonolla tuurilla jo asu­
taan. Siksi laadunvalvontaa tarvitaan koko
rakennusprosessin ajan.
– Näin laajan koulutuksen jälkeen nä­
kee koko rakennushankkeen alusta lop­
puun, eikä vain valmista lopputulosta,
Krankka sanoo.
Koulutusohjelman jälkeen muun mu­
assa rakenteiden kosteuden mittaaminen
sekä rakennusten lämpökuvaus ja tiiviy­
denmittaus ovat tulleet Nykäselle enem­
män kuin tutuiksi. Nykäsen tyypillinen
työpäivä sisältää työmaakäyntejä ja näyt­
teidenottoa. Osan työviikosta hän kirjoit­
taa raportteja kotitoimistollaan. Erityisesti
raportoinnissa hän tarvitsee perusteellista
teoriaosaamista.
– Simpanssikin osaa ottaa lämpö­
kuvaa, mutta kuvan tulkitseminen vaatii
osaamista, hän kertoo.
Nykäsen työssä tärkeää on tiedon siir­
to. Sen avulla seuraavissa kohteissa osataan
käyttää hyödyksi edellisestä saatua tie­
toa ja välttää samoja virheitä.Vesterinen
on huomannut, että virheet ovat laadun­
valvonnan myötä huomattavasti vähenty­
neet.
Ei pelkoa työttömyydestä
Vaikka rakentamisen virheet vähenisivät,
eivät Nykäseltä työt lopu. Kalenteri näyt­
tää täydeltä.
– Ei todella näytä siltä, että työttö­
myydestä olisi pelkoa. Aika vähän jää ai­
kaa syrjäytymiseen. Joskus on kovakin
kiire, mutta sitten onneksi helpottaa, Ny­
känen kuvailee.
– Tekeville sattuu aina. Ikävä kyllä.
Siksi laadunvalvontaa ei voida koskaan
lopettaa, Iso-Anttila tuumaa.
Kesäkuussa 2013 Nykänen siirtyi am­
matillisesta kuntoutuksesta tekniseksi asian­
tuntijaksi Skanskan laadunvalvontaan. Ny­
käsen viimeinen, märkätilavalvontaan
liittyvä näyttö on parasta aikaa työn alla.
VKK seuraa hänen koulutietään loppuun
asti. Kun viimeinen näyttö tulee, tehdään
loppuarvio, jossa tullaan toteamaan, ettei
ammatillisen kuntoutuksen tarvetta enää
ole. Nykänen voi rauhallisin mielin ruuvail­
la amerikanrautaansa ja moottorikelkkojaan
kotitallillaan.Töitä ja terveyttä riittää. n
Vakava työtapaturma
Vaikka suomalaisilla rakennustyömailla pidetään yhä parempaa huolta työturvallisuudesta,
silloin tällöin käy huonosti. Työmaalla sattuva vakava henkilövahinkoja aiheuttava onnettomuus, on useimmiten seurausta
työntekijän kaatumisesta, putoamisesta, tai tämän päälle tippuvasta esineestä.
Vakaviksi työtapaturmiksi kutsutaan yli 30 päivän poissaolon aiheuttaneita tapauksia.
Kaikista työtapaturmista vakaviksi luokitellaan vajaat kymmenen prosenttia. Vuonna 2011
sattui noin 11 000 vakavaa työtapaturmaa. Näistä noin kaksi
prosenttia päätyi ammatilliseen
kuntoutukseen.
Lähde: Tapaturmavakuutuslaitosten
liitto TVL ja Työterveyslaitos TTL
VakuutusKuntoutus 2/2013
8
Kuvat: Jan Alhstedt
Avoin ja
tiivis yhteistyö
mahdollistavat
sujuvan toiminnan
valtakunnallisesti.
Mia Lähdeniemi (vas.) ja Susanna Finne (oik.)
hyppäävät Helena Oksasen (keskellä) suuriin saappaisiin.
VakuutusKuntoutus 2/2013
9
Innolla
uutta kohti
Pitkään palvelleen työntekijän eläkkeelle jääminen
saattaa aiheuttaa haasteita koko työyhteisössä.
Vakuutuskuntoutuksessa asia käännettiin myönteiseksi
ja organisaation toimintaa lähdettiin kehittämään
yksissä tuumin.
V
akuutuskuntoutus VKK
ry:n johtavan kuntou­
tussuunnittelijan Helena
Oksasen jäädessä eläk­
keelle puikkoihin hyppää­
vät vastaavat kuntoutussunnittelijat Mia
Lähdeniemi ja Susanna Finne. Oksa­
sen opeilla ja koko työyhteisön tuella on
ollut hyvä nousta vastuulliseen tehtävään.
Organisaatiomuutoksen ajankohta oli
Helena Oksasen eläkkeelle jäämisen yhte­
ydessä otollinen: nyt jos koskaan on suuri
tarve kehittää palveluja yhä sujuvammaksi,
niin VKK:n oman toiminnan kuin toimek­
siantajien, kuntoutujien ja verkostoyhteis­
työn kannalta.
– Ympäröivän maailman muutok­
set – talouselämän reunaehdot ja kiristy­
vä kilpailu - tuovat paineita myös kuntou­
tustyöhön. Kuntoutuksen merkitys osana
korvaustoimintaa on kasvanut. Kuntou­
tuksella saavutettava säästö, mutta myös siitä
syntyvät kustannukset tiedostetaan ja niitä
mitataan. Paljon on muuttunut reilussa pa­
rissakymmenessä vuodessa. Erityisesti iloit­
sen siitä, että vakuutusyhtiöiden ja Vakuu­
tuskuntoutus VKK:n yhteistyö on aiempaa
tiiviimpää, ja kuntoutuksen merkitys työ­
elämässä pysymisen ja työurien pidentämi­
senkin näkökulmasta on kasvussa, Helena
Oksanen sanoo.
Hän on työskennellyt Vakuutuskun­
toutus VKK:ssa vuodesta 1991 ja jää nyt
22 vuoden työrupeaman jälkeen eläkkeel­
le. Vastaaviksi kuntoutussuunnittelijoiksi
siirtyvät Mia Lähdeniemi ja Susanna Finne
ovat niin ikään palvelleet talossa jo kym­
menisen vuotta. Mielenkiintoiset työteh­
tävät organisaatiomuutoksineen odottavat
Oksasen seuraajia. Uusien roolien tuomat
muutokset ovat käsinkosketeltavissa.
– Organisaatiomuutoksen takana on
selkeä tarve kehittää toimintaa vastaamaan
liikenne- ja tapaturmavakuutuksen ja työ­
eläkevakuutuksen kuntouttajien kysyntää ja
tarpeita. Työeläkekuntoutuksen osalta alku
onkin ollut lupaava, ja liikenne- ja tapatur­
makuntoutuksen osalta kehitämme toimin­
taamme edelleen, Mia Lähdeniemi sanoo.
Vastaavan kuntoutussuunnittelijan toi­
menkuvaan kuuluu oman tiimin esimie­
henä ja kuntoutustyön ohjaajana toimi­
minen. Mia Lähdeniemen tiimi keskittyy
palvelemaan Etelä- ja Varsinais-Suomen
asiakkaita ja Susanna Finnen tiimi Itä- ja
Pohjois-Suomen asiakkaita. Työhön liitty­
vät olennaisena osana myös kehittämisteh­
tävät, niin oman tiimin sisäisesti ja yhdessä
Vakuutuskuntoutus VKK:n muun johdon
kuin sidosryhmienkin kanssa.
Vastaavien kuntoutussuunnittelijoi­
den työhön kuuluu myös omien kuntou­
VakuutusKuntoutus 2/2013
10
Mia Lähdeniemi, vastaava
kuntoutussuunnittelija
Vakuutuskuntoutus VKK
ry:n palveluksessa vuodesta
2004. Työskennellyt aiemmin
­kuntoutussuunnittelijana.
Vastaa Etelä- ja Varsinais-Suomen alueista. Suorittaa työn
ohessa Johtamisen erikois­
ammattitutkintoa Amiedussa.
Susanna Finne, vastaava
kuntoutussuunnittelija
Vakuutuskuntoutus VKK
ry:n palveluksessa vuodesta
2001.Työskennellyt aiemmin
­kuntoutussuunnittelijana.
Vastaa Itä- ja Pohjois-Suomen
alueista. Suorittaa työn ohessa Johtamisen erikoisammatti­
tutkintoa Amiedussa.
tuja-asiakkaiden ohjaustyötä. – Vaikka kyse
onkin esimiestyöstä, myös siinä on tärkeää
säilyttää kontakti asiakkaisiin, Helena Ok­
sanen muistuttaa.
Organisaatiomuutoksen alkuvaihees­
sa Finnen ja Lähdeniemen työn painopiste
on kuitenkin enemmän esimiestyön hal­
tuunotossa ja kehittämistyössä. Kuntoutus­
suunnittelijan työ on aiemmin ollut hyvin
itsenäistä. Nyt painotetaan kuntoutuksen
asiakastyössä yhä enemmän tiimityösken­
telyä ja moniammatillista työotetta, minkä
kautta myös vastaava kuntoutussuunnitte­
lija pysyy tiiviissä kontaktissa asiakastyö­
hön. Esimiestaitoja ja tiimityön johtamisen
taitoja Susanna Finne ja Mia Lähdeniemi
hankkivat työssä oppimisen lisäksi myös
opiskelemalla Johtamisen erikoisammatti­
tutkintoa Amiedussa.
Hyvät neuvot kalliit
Uusilla vastaavilla kuntoutussuunnitteli­
joilla on hyvät eväät tulevaan. Kokemus
VakuutusKuntoutus 2/2013
kuntoutussuunnittelutyöstä auttaa heitä
kehittämään entistä sujuvampaa kokonais­
valtaista kuntoutussuunnittelutyötä, jossa
alueellisella verkostotyöllä, luotettavien
kumppanuuksien lisäämisellä sekä palve­
lujen tuotteistamisella on tärkeä rooli.
– Helena Oksanen oli ensimmäinen
esimieheni, kun saavuin taloon vuonna
2001. Olen saanut häneltä parhaat mahdol­
liset neuvot uutta tehtävääni ajatellen. Kos­
ka olen ollut Vakuutuskuntoutus VKK:n
palveluksessa jo yli 10 vuotta, katson tule­
vaan luottavaisin mielin ja kehitän innolla
palvelujamme edelleen.Yksi haasteellisim­
mista ja samalla tärkeimmistä uudistuksis­
tamme tulee varmasti olemaan palvelu­
jemme asiakaslähtöinen tuotteistaminen,
vastaava kuntoutussuunnittelija Susanna
Finne kertoo.
Samoilla linjoilla on myös Mia Lähde­
niemi. Moniammatillisen palvelutuotannon
kehittäminen ja sitä kautta kuntoutuksen
sujuva eteneminen ovat asioita, joita hän
kehittää yhdessä tiiminsä kanssa erityisesti
Etelä-Suomen alueella. – Viemme monia­
mmatillisen työn kehittämisen myös Varsi­
nais-Suomeen, jonne on juuri avattu Tur­
kuun uusi alueellinen toimipiste. Alkuun
toimimme siellä Helsingistä käsin, mutta
toimipiste on aina tarvittaessa avoinna asi­
akkaillemme, Mia Lähdeniemi sanoo.
Haasteena tuotteistaminen
Palvelujen tuotteistaminen mahdollis­
taa onnistuessaan entistäkin sujuvamman
kuntoutusprosessin ja katkeamattoman
palveluketjun yhdessä tilaajan, kuntoutu­
jan ja paikallisen verkoston kanssa.
– Kuntoutuspalveluidemme tuottami­
sen tapa eriytyy maantieteellisesti alueellis­
ten erojen ja pitkien välimatkojen vuoksi.
Lisäksi tilaajilla on aiempaa enemmän yk­
silöityjä tarpeita ja kiinnostusta myös osit­
taisten palvelujen tilaamiseen. Palveluiden
tuotteistamisen avulla pyrimme selkiyttä­
mään palvelutarjontaamme, ja näin helpot­
tamaan tilaajien toimeksiannon tekemistä.
Kentällä on paljon ammatillisen kuntou­
tuksen toimijoita, joiden kanssa kilpai­
lemme.Vertailtavuus lisääntyy palvelujen
tuotteistamisen avulla, Mia Lähdeniemi
painottaa.
Kokonaisvaltainen kuntoutusprosessin
koordinointi ja yhteistyö alueellisten toimi­
joiden kanssa on aina ollut Vakuutuskun­
toutus VKK:n vahvuus, ja tästä halutaan
pitää kiinni jatkossakin. Kasvokkain tehtä­
vää kuntoutustyötä tullaan jatkossa koros­
tamaan entistä enemmän, ja tavoitteena on
suunnittelijoiden jalkautuminen kentälle
asiakkaiden pariin aluetyötä ja aluetoimi­
pisteitä lisäämällä.
Vakuutuskuntoutus VKK ry on lisän­
nyt kuluvan vuoden aikana aluetoimi­
paikkojensa määrää. Ouluun, Tampereel­
le, Seinäjoelle ja Turkuun on avattu uudet
aluepisteet jo pitkään toimineiden Porin,
Jyväskylän ja Kouvolan aluepisteiden lisäk­
si.Valtaosa henkilöstöstä työskentelee kui­
tenkin Helsingin toimipisteessä.
– Ammatillisen kuntoutuksen mää­
rä kasvaa edelleen. Vastaamme kysyntään
omilla palveluillamme sekä ostopalveluin
- palveluohjauksellinen työote sekä avoin
ja tiivis yhteistyö paikallisten yhteistyöver­
kostojen kanssa mahdollistavat sujuvan toi­
minnan valtakunnallisesti, Susanna Finne ja
Mia Lähdeniemi sanovat yhteen ääneen. n
11
Kuntoutuja
on paluumuuttaja
J
Kuva: WSOY
ouduin vakavaan liikenneottomuuteen keväällä 2012. Kaikki raajat menivät rik­
ki, mutta pitkien leikkausten jälkeinen ensimmäinen ennuste oli hyvä. Tulisin
parantumaan, mutta siihen menisi aikaa ja se vaatisi minulta paljon. Tunsin syvää
kiitollisuutta siitä, että olin hengissä ja että minut oli parsittu kokoon. Kiitolli­
suus on aineetonta energiaa, joka virtaa potilaan aivoihin ja nostaa motivaati­
on huippulukemiin. Jos kiitollisuutta valmistettaisiin ja myytäisiin pillereinä, apteek­
kiin olisi jono.
Kuntoutus alkoi raajojen aralla liikuttamisella jo pari päivää leikkauksen jälkeen.
Sain päiväohjelman, jota toteutin niin hyvin kuin jaksoin. Jos olisin tiennyt kuntoutuk­
sen kokonaiskeston, olisin uupunut. Ei kannata katsoa horisonttiin, vaan jalkoihin, joita
on nostettava viisi senttiä ilmaan. Minuutti kerrallaan tulee vuosi täyteen.
Olin sairaalassa vähän yli kaksi kuukautta. Palasin kotiin pyörätuolissa ja tilasin
olohuoneeseen kävelytelineen ja polkulaitteen. Ja taas minuutti kerrallaan, päässä ajatus,
että jos puoli tuntia jaksat, saat palkinnon: millin lihasta pohkeeseen.
Kuntoutuksen yksi tähtihetkistä oli ensimmäinen vesijuoksu. Kun laskeuduin al­
taaseen, ymmärsin kivuttomuuden ytimen: voit ajatella maailman asioita. Kivulias ihmi­
nen ei siihen pysty, koska kaikki voimat menevät kivun hallintaan. Tässä mielessä kär­
simys ei jalosta, vaan kutistaa.
Vesijuoksun jälkeen maan vetovoima oli julmaa, jalat muuttuivat betonimöhkä­
leiksi. Tuli ikävä takaisin veteen. Mutta oli taivuttava totuuteen ja takaisin pyörätuoliin.
Seuraavat kaksi päivää uneksin vedestä. Kunnes invataksin kuski taas kilitti ovikelloa ja
kuljetti minut altaaseen.
Tämän puolentoista vuoden aikana olen tutustunut moniin ihmisiin, joihin en
olisi terveenä törmännyt. Se on ollut suuri ilo. Taksikuskit, vesijuoksijat, kolhiintuneet
kanssakulkijat ja kuntosalien tuntemattomat tsempparit ovat tulleet osaksi pientä maa­
ilmaani, joka on pyörinyt kodin, uimahallin ja kuntosalin kultaisessa kolmiossa.
Kuntoutus on paluuta elämään. Tunnen itseni paluumuuttajaksi. Katselen entistä­
elämääni sivusta ja haluan takaisin sen keskelle. Kolarissa meni taju, tilalle toivon
­suhteellisuudentajua. Elämän ja kuoleman rajalta saapuneena passiini on leimattu ym­
pyrä, jonka sisällä ovat jäljellä olevat päivät. Niiden määrästä ei tiedä kukaan. Eikä
­tarvitsekaan. Tärkeintä on tämä hetki: kun jalka nousee, käsi nostaa, sydän lyö. n
Kari Hotakainen
kirjailija
VakuutusKuntoutus 2/2013
12
Teksti: Tuomas Lehtonen Kuvat: Mikko Vähäniitty
Jasmine Saloranta
haaveileeliikunnnan­­­ohjaajan ammatista.
VakuutusKuntoutus 2/2013
13
Ilopillerin
uusi elämä
Vakava auto-onnettomuus suisti jyväskyläläisen Jasmine Salorannan, 21, elämän hetkeksi
raiteiltaan. Positiivinen nuori nainen ei kuitenkaan jäänyt murheen murtamaksi. Kolme vuotta
onnettomuuden jälkeen tulevaisuuden suunnitelmat täyttävät jälleen Jasminen elämän.
V
iisihenkinen kaveriporuk­
ka matkasi autolla Leville­
vastaanottamaan uutta
vuotta 2011. Matka­taittui
hyvässä seurassa ja kauniin
sään säestämänä. Yllättäen vastaan tullut
pakettiauto ajautui nuorten kaistalle­ja
pyörähti suurella voimalla heidän autonsa­
ylitse.
Jasmine Saloranta ei muista yhden
nuoren hengen vaatineesta onnettomuu­
desta juuri mitään. Hän taisteli henges­
tään neljä onnettomuuden jälkeistä viik­
koa teho-osastolla, ensin Oulussa ja sen
jälkeen Jyväskylässä.Vähitellen selvisi, että
Jasmine jäisi henkiin. Hänen selkäytimen­
sä oli kuitenkin vahingoittunut, eikä hän
pystynyt enää kävelemään.
Teho-osastolta Jasmine siirrettiin en­
sin sairaalan vuodeosastolle ja sitten kun­
toutukseen. Keski-Suomessa tapahtunees­
ta ensimmäisen vaiheen kuntoutuksesta
Jasminelle jäi huonot muistot.
– Muut kuntoutettavat olivat minua­
40 vuotta vanhempia ja niin huonokun­
toisia, että eivät pystyneet puhumaan.
­Sisäelimiin kohdistuneiden leikkausten
ja pitkän tehohoitojakson jälkeen maha­
laukkuni oli supistunut rusinaksi. En
siksi­pystynyt syömään. Hoitajat kuiten­
kin epäilivät anoreksiaa ja pakottivat syö­
mään. Se tuntui todella pahalta, Jasmine
muistelee.
Elämänilo palaa
Vakuutuskuntoutus VKK ry aloitti yhteis­
työn Jasminen ja tämän perheen kanssa
helmikuun puolivälissä 2011. Silloin Jas­
mine oli juuri aloittanut kuntoutuksensa.
– Kuntoutuksen alussa terveyden­
huolto on saatava toimimaan, jotta asia­
kas toipuu mahdollisimman hyvin.Vasta
sen jälkeen lähdetään miettimään amma­
tillista kuntoutusta. Toimintakykykuntou­
tukseen erikoistunut kuntoutussuunnit­
telijamme Juha-Matti Pesonen selvitti
ensin eri tahojen tehtävät ja vastuut, kar­
toitti Jasminen asumiseen liittyvän tuen
tarpeen sekä tarvittavat apuvälineet. Myö­
hemmin hän auttoi palvelusuunnitelman
aikaansaamisessa,VKK:n kuntoutussuun­
nittelija Taru Hakonen kertoo.
Kuukauden kuntoutusjakson jäl­
keen Jasmine sai siirron Helsinkiin, Käpy­
län kuntoutuskeskus Synapsiaan. Koulun
kaltainen ympäristö ja samassa tilantees­
sa olevien nuorten seura palauttivat Jas­
minen elämänilon. Jasmine huomasi, et­
tä pyörätuolissa voi tehdä samoja asioita
kuin aikaisemminkin. Treenaus maistui ja
ruokakin alkoi vähitellen tehdä kauppan­
sa. Synapsiassa syntyi myös tärkeitä kaveri­
suhteita, joita Jasmine on ylläpitänyt kun­
toutuksen jälkeen Facebookin välityksellä.
– Heti ensimmäinen minuutti oli hie­
no. Nuoria oli paljon, eikä ympäristö ollut
sairaalamainen. Kuntoutus oli todella hy­
vää ja sitä oli juuri sopivasti. Sain voimaa,
kun pystyin ylittämään pyörätuolilla kyn­
VakuutusKuntoutus 2/2013
14
Sain voimaa, kun pystyin ylittämään
pyörätuolilla kynnyksen tai kelaamaan
rampin ylös.
nyksen tai kelaamaan rampin ylös. Aloin
luottaa siihen, että opin asiat, kun jaksan
toistaa niitä sata kertaa, Jasmine nauraa.
Kuntoutusjaksolle mahtui myös taka­
pakkeja, mutta positiivisuudellaan Jasmine
käänsi nekin voitoksi. Kun sairaalajakso
katkaisi kuntoutuksen, Jasmine otti asi­
an levon kannalta. Näkihän sitä sairaala­
matkalla komeita ensihoitajiakin.
– Myös raskaita juttuja on tullut vas­
taan, mutta arvostan silti elämää todella
paljon. Ajattelin ennen kolaria, että minulla
on täydellinen elämä. Ei se ajatus ole oike­
astaan onnettomuuden jälkeen muuttunut.
Taksilla lakkiaisiin
Jasminen uskomaton elämänhalu ja ko­
va motivaatio treenaamiseen jouduttivat
kuntoutumista. Perhe ja ystävät olivat Jas­
minen tukena niin sairaalassa kuin kun­
Ajokortti on tuonut lisää vapautta.
VakuutusKuntoutus 2/2013
toutuksessakin. Kuntoutusjaksolla Jasmine
pääsi käymään myös kotonaan ja siskon­
sa luona. Myöhemmin keväällä hän jaksoi
jo kiertää taksilla kavereiden lakkiaisissa.
Niitä pirskeitä Jasmine ei olisi halunnut
missään nimessä jättää väliin.
– Helpotti hirveästi, kun huomasin,
että kaverini suhtautuivat vammaani niin
hyvin. Kun pääsin kuntoutuksesta, kave­
rit eivät ole antaneet minun jäädä yksin
kotiin. Itse asiassa olemme saaneet pyörä­
tuolista paljon hupia. Juhannuksenakin
ajoimme pyörätuolirallia.
Jasmine pääsi kotiin Jyväskylän Tikka­
koskelle elokuussa 2011. Palvelutaloon
Jasmine ei halunnut, sillä hän tahtoi elää
tavallisen nuoren naisen elämää. Vakuu­
tuskuntoutus ja vakuutusyhtiö järjesti­
vät rahoituksen kodin kulkuramppien
asentamiseen sekä Jasminen huoneen ja
­kylpyhuoneen remontointiin. Vanhem­
pien luona Jasmine pystyi totuttelemaan
rauhassa itsenäiseen elämään.Vanhemmat
olivat tarvittaessa apuna, mutta eivät teh­
neet liikaa tyttärensä puolesta.
– En ottanut paineita itsenäistymises­
tä. Olin iloinen siitä, että olin hengissä.
Yhtäkkiä sitten huomasin, että selviänkin
omillani.
Pian kotiutumisen jälkeen Jasmine
alkoi suunnitella VKK:n Taru Hakosen
kanssa ammatillista kuntoutustaan.
– Jasminen asenteen, luonteen ja iän
perusteella oli selvää, että lähdemme ta­
voittelemaan vähintäänkin osa-aikaista
työllistymistä. Niin Jasminen kuin mui­
denkin nuorten kohdalla kuntoutus­
suunnittelija ei saa ohjata liikaa nuoren
päätöksiä. Tarpeiden on noustava nuo­
relta itseltään. Jokaisella nuorella on oma
Pyörätuoli ei ole hidastanut Jasminen menoa.
15
­ olkunsa, jonka löytymistä on tuettava,
p
Hakonen sanoo.
Jasmine suoritti kesken jääneen lu­
kion loppuun ja valmistui ylioppilaak­
si vuonna 2012. Samana vuonna hän
hankki ajokortin ja muutti ensimmäiseen
omaan asuntoonsa lähelle Jyväskylän kes­
kustaa. Jasmine hankki oman autonkin,
joka varustettiin käsikaasulla ja -jarrulla.
– Jyväskylän autokouluilla ei ollut
käytössä autoja, joita alaraajahalvaantunut­
voisi ajaa. Lopulta sopiva auto löytyi
Suomen Ajokykyarvioinnit Oy:n kautta.
­Tämä yritys ja autokouluni tekivät sitten
yhteistyötä, jotta sain kortin ajettua.
Blogilla tuhansia seuraajia
Nyt, kolmisen vuotta onnettomuuden­
jälkeen, Jasminella on kaikki hyvin. Nuo­
ri nainen osaa arvostaa itsenäisyyttään,
­läheisiä ihmissuhteitaan ja harrastuk­
siaan. Kuntoutuksessa syttynyt kipinä
kunto­salilla treenaamiseen on roihahta­
nut iloisesti räiskyvään liekkiin. Jasmine
käy harjoittelemassa kolme kertaa viikos­
sa personal trainerin ohjauksessa.
Ennen vammautumistaan Jasmine
toimi vapaaehtoistyöntekijänä Jyväsky­
län seurakunnan Palveluoperaatio Saap­
paassa, joka auttaa päihtyneitä alaikäisiä
nuoria viikonloppuiltaisin kaupungilla ja
­kesäfestivaaleilla. Ilokseen hän on pystynyt
jatkamaan työssä kuntoutuksen jälkeen.
– Minuun on suhtauduttu tosi hyvin.
Monet tulevat kyselemään pyörätuolista.
Jotkut ovat leikillään pyytäneet kyytiä ja
sellaista. Minusta se on ollut mukavaa, Jas­
mine kertoo.
Sairaalassa Jasmine alkoi kirjoittaa
Rakkauspakkaus-blogia omasta elämäs­
tään.Vähitellen bloggaamisesta on tullut
Jasminelle tärkeä harrastus. Nuoren naisen
raikkaasti ja rehellisesti kirjoittamat tekstit
ovat kiinnostaneet myös laajaa lukijajouk­
koa. Blogia lukee päivittäin 1000–5000
henkilöä ja parhaimmillaan kävijöitä on
ollut 80 000 päivässä.
– Kirjoitan omasta elämästäni pyörä­
tuolissa. Haluan olla ihmisille esimerkki­
nä ja muuttaa ihmisten asenteita.
Koska kirjoittaminen kiinnosti Jasmi­
nea, Vakuutuskuntoutuksen ohjaaja eh­
dotti hänelle kolmen kuukauden työko­
keilua sanomalehti Keskisuomalaisessa.
Jasmine otti aktiivisesti yhteyttä toimituk­
Selkeämmät nuotit nivelvaiheeseen
Nivelvaiheen nuotit -projektissa on
selvitetty, millaisia palveluita ja toimintamalleja tapaturmaisesti vammautuneille nuorille tarjotaan. Saatujen tutkimustulosten pohjalta
palveluita on lähdetty kehittämään
nivelvaiheen haasteiden voittamiseksi.
– Tämä on vaikea ikävaihe, koska siinä siirrytään lasten palveluiden
piiristä aikuisten palveluiden pariin.
­Peruskoulusta siirrytään toisen asteen
opintoihin, Kelan tuki vaihtuu aikuisten tukeen ja niin edelleen. Pitäisi
löytää koordinoiva taho, joka hallinnoisi palvelukokonaisuutta, projektikoordinaattori Kirsi Rönkä TATU
ry:stä sanoo.
Projektin työryhmä toteutti yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston kanssa Palvelut toimimaan -tutkimuksen,
jossa selvitettiin tapaturmaisesti vammautuneiden nuorten ja heidän vanhempiensa näkemyksiä palveluiden
toimivuudesta peruskoulun päättymisen jälkeen.
– Nuoret tavoittelevat ihan tavallisia asioita, kuten hyvää työpaikkaa,
seen ja pääsi kokeilemaan töitä Kotimaan
toimituksen toimittajana. Aluksi työviikon
piti olla viiden päivän mittainen, mut­
ta kolmepäiväinen työviikko osoittautui
kuitenkin Jasminen jaksamisen kannalta
paremmaksi vaihtoehdoksi.
– Oli aivan ihanaa nähdä millaista
työ oli. Pääsin heti ensimmäisenä päivänä
kirjoittamaan juttua. Tein paljon puhelin­
haastatteluja, mutta kävin myös paikan
päällä haastatteluja tekemässä.
Hyvästä kokemuksesta huolimatta
lehtityö ei tuntunut Jasminesta omalta.
Nyt hänen urahaaveensa ovat suuntautu­
neet liikunnan maailmaan. Tutkimus- tai
testaustyö liikunnan parissa kiinnostaisi­
vat, kuten myös vammaisliikunnan parissa
toimiminen. Jasmine haki viime keväänä
Jyväskylän yliopiston liikuntatieteelliseen
perhettä ja itsenäistä asumista. Huomiota on kiinnitettävä vaikeimmin
vammautuneiden nuorten tilanteeseen: kuinka heille turvataan mahdollisuus oman ikäiseen seuraan ja
osallistumiseen, Rönkä sanoo.
Projektin alueellisessa kehittämistoiminnassa koottiin yhteen nuoren nivelvaiheen toimijoita Lapin,
Pohjois-Savon ja Varsinais-Suomen
sairaanhoitopiireistä. Nuorten palveluiden turvaamiseksi kehitettiin
alueellista suunnitelmaa ja pyrittiin
kehittämään tiedonvälitystä sekä palvelujärjestelmää.
– Projektissa on myös koottu
tapa­t urmaisesti vammautuneiden
nuorten tarinoita tartutulevaisuuteen.fi-sivustolle.
Nivelvaiheen nuotit -hanketta
hallinnoi Tapaturmaisesti loukkaantuneiden ja vammautuneiden lasten,
nuorten ja vanhempien tukiyhdistys
TATU ry ja rahoittaa raha-automaattiyhdistys. Vakuutuskuntoutus VKK on
ollut mukana projektissa.
tiedekuntaan, mutta ensimmäisellä yrittä­
mällä opiskelupaikka ei auennut.
– Vertaistukihenkilöni Synapsialta val­
mistui liikunnanohjaajaksi, mikä sai minut­
kin harkitsemaan liikunta-alaa. Seuraavaksi
yritän päästä työkokeiluun tälle alalle.
Jasminen asenteen ja motivaation
huomioon ottaen ei varmastikaan me­
ne kauaa, että vuoden 2012 positiivi­
sin jyväskyläläinen nähdään rullaamassa
­liikuntatieteellisen tiedekunnan käytävillä
oppikirjat sylissään. Jasmine antaa elämän­
ohjeen muille vakavasti vammautuneille
nuorille, ja tarkemmin ajatellen tämä oh­
je sopii mainiosti kenelle tahansa:
– Elä täysillä äläkä takerru mennee­
seen.Voit itse vaikuttaa paljon tulevaisuu­
teesi. Päätät vain lähdetkö liikkeelle vai
jäätkö sänkyyn makaamaan. n
VakuutusKuntoutus 2/2013
16
Taru Ottelin, Liisa KortetmaaNurmi ja Virpi Kyngäs ovat
aloittaneet VKK:n uusina
aluetyöntekijöinä.
Paikallista palvelua
Aluetoimistojen avaaminen on
lisännyt Vakuutuskuntoutuksen
toimeksiantoja. Uudet
aluetyöntekijät nauttivat
itsenäisen työn tuomista
haasteista.
VakuutusKuntoutus 2/2013
K
untoutussuunnittelija Taru Ottelin tuntee pal­
kitseviksi työssään hetket,
jolloin työkykynsä puo­
lesta säikähtänyt ihminen
kuntoutuu työkykyiseksi. Joskus enti­
nen kuntoutuja on soittanut vielä vuo­
den tai parin päästä ja kertonut kuulumi­
siaan. – Yhteistyöhän saattaa kestää vuosia,
vaikkakin alussa tavataan useammin kuin
lopussa, Ottelin mainitsee.
Kuntoutussuunnittelija Virpi Kyngäs lisää hienojen kokemusten joukkoon
kuntoutujan tyytyväisyyden uuteen alaan
erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa on
ollut vaikeaa löytää mielekästä ammattia
vanhan tilalle.
– Sitten on tärpännyt, ja asiakas on
onnellinen. Kun oma asiantuntemus toi­
mii toisen parhaaksi, se tuntuu hyvältä,
Kyngäs kuvailee.
Kuntoutussuunnittelija Liisa Kortetmaa-Nurmi puolestaan muistaa, miten
kolme hänen ohjaamaansa kuntoutujaa
puhui hänestä kurssilla.
– Keksittyään yhdistävän asian, he
esittäytyivät: ” Emme ole sukua keske­
nämme, mutta meillä on yhteinen äi­
ti”, Kortetmaa-Nurmi kertoo hymyil­
len.
Teksti: Mia Hemming Kuvat: Elise Kulmala
Kun oma
asiantuntemus
toimii toisen
parhaaksi, se
tuntuu hyvältä.
Paikalliset verkostot auttavat
Kuntoutussuunnittelija ratkaisee vakuu­
tusyhtiön toimeksiannosta, miten työ­
kykynsä menettänyt ihminen saadaan ta­
kaisin työelämään. Taru Ottelin tiivistää
heidän tehtäväkseen laatia ammatillisen
kuntoutuksen suunnitelmia.
– Me koordinoimme ja hallinnoim­
me koko prosessia, vaikka kukin toimi­
ja hoitaa oman tonttinsa käytännön asiat,
Ottelin sanoo.
Toimijoilla Ottelin viittaa yhteistyö­
kumppaneihin kuten oppilaitoksiin, työn­
antajiin, terveydenhuollon ja työhallinnon
edustajiin sekä oppisopimustoimistoi­
hin. Liisa Kortetmaa-Nurmi jatkaa, että
alueellisten verkostojen tunteminen on
­kuntoutussuunnittelijoiden vahvuuksia.
– Palvelut saattavat olla hyvin erilail­
la järjestettyjä eri kunnissa, jolloin työn­
tekijän paikallistuntemus helpottaa työtä,
Kortetmaa-Nurmi miettii.
Takaisin kotikulmille
Kaikki kolme naista ovat juuri aloittaneet
aluetyön Vakuutuskuntoutus VKK ry:ssä.
Heidän päätoimipaikkansa ovat Helsin­
gin ulkopuolella. Virpi Kyngäs palvelee
asiakkaita Oulun seudulla, missä toimi­
piste avattiin toukokuun alussa.
– Muutin sieltä neljä vuotta sitten
Helsinkiin, ja nyt tulen matkustamaan
tuota väliä entistä enemmän, Kyngäs ker­
too.
Hän on työskennellyt yli neljä vuotta
VKK:ssa Helsingissä, jossa tulee edelleen
olemaan hänen toinen työpisteensä.
– Halusin uusia haasteita ja yrittäjä­
henkisenä aluetyö tarjoaa itsenäisempää
työtä, josta pidän, hän jatkaa.
Itsenäisen työskentelyn lisäksi Kyngäs
pitää työn monipuolisuudesta.
– Kahta samanlaista päivää ei ole,
Kyngäs tiivistää.
Konkarikin oppii koko ajan
Taru Ottelin on puolestaan konkari
VKK:ssa. Hän on työskennellyt VKK:lla
jo yli seitsemän vuoden ajan. Myös hän
on mieltynyt aluetyön itsenäisyyteen.
– Työ on lisäksi vaihtelevaa ja haasteel­
lista. Koko ajan oppii uutta, Ottelin pohtii.
Ottelinin työpiste sijaitsee Tampereel­
la, jossa hän myös asuu. Tampereelle avat­
tiin aluetoimisto kesäkuun alussa.
– Kokeilin viime vuonna aluetyötä
Jyväskylässä äitiyslomasijaisena ja totesin
aluetyön hyväksi työmaaksi. Työpisteeni
muutto Tampereelle on tuntunut kaikin
puolin hyvältä ratkaisulta, Ottelin sanoo.
Yrittäjästä työyhteisön jäseneksi
aluetoimistossa. Ennen nykyistä pestiään
hän teki ammatillisia kuntoutussuunnitel­
mia yksityisyrittäjänä Etelä-Pohjanmaalla.
– Halusin säilyttää itsenäisen työn,
mutta kuulua työyhteisöön. Kaipasin kol­
legoita, joilta voisi kysyä tarvittaessa neu­
voja ja tukea ja joita pääsisi välillä kas­
vokkain tapaamaan, Kortetmaa-Nurmi
muistelee.
– Kun tapasin nykyisiä kollegoita­
ni ensimmäistä kertaa, tunsin heti heidän
kanssaan yhteenkuuluvuutta samankaltai­
sen työotteen kautta.
Kortetmaa-Nurmi huomauttaa, ettei
kuntoutussuunnittelu päästä suunnitteli­
jaakaan helpolla.
– Tässä täytyy osata hallita hyvin kaa­
osta, Kortetmaa-Nurmi kuvailee pilke
silmäkulmassa. n
Liisa Kortetmaa-Nurmi aloitti varsinaisen
työnsä lokakuun alussa avatussa Seinäjoen
Aluetyö tuo palvelut lähemmäs asiakkaita
Vakuutuskuntoutuksen aluetyö tuo VKK:n palvelut lähemmäs asiakkaita. Kuntoutuspäällikkö Samuli Kaarre pitää aluetyötä kilpailuetuna.
– Toimeksiantajat haluavat meiltä yhä läheisempää yhteis­työtä
kuntoutujan kanssa. Aluetyöntekijät pystyvät myös luomaan ja
­pitämään paremmin yllä yhteyksiä alueellisiin verkostoihin. Mielestäni aluetyö lisää asiantuntemustamme, mikä puolestaan johtaa entistä parempiin lopputuloksiin, Kaarre miettii.
Aluetyönteko käynnistyi runsas kymmenen vuotta sitten kokeiluprojektina Jyväskylässä ja Porissa. Muutaman vuoden kuluttua hyvien tulosten myötä toiminta vakinaistettiin.
Kuluvan vuoden aikana toimeksiantojen määrä on kasvanut. Erityisesti työeläkeyhtiöt ovat lisänneet toimeksiantojaan VKK:lle.
Kaarre kertoo, että aluetoimipisteissä tarjotaan yhtä kattavaa
ammatillisen kuntoutuksen pakettia kuin uusimaalaisille Helsingissä.
Aluetoimistoja on Seinäjoen, Oulun ja Tampereen lisäksi Jyväskylässä, Kouvolassa, Porissa ja Turussa.
Itä- ja Pohjois-Suomi hoidetaan Helsingin toimistosta käsin kuitenkin tarpeen mukaan alueelle jalkautuen.
– Uusia laajentumissuunnitelmia ei tällä hetkellä ole, mutta seuraamme toki koko ajan tarpeiden kehittymistä, Kaarre sanoo.
VakuutusKuntoutus 2/2013
17
18
Teksti: Ari Rytsy Kuvat: Thinkstock
Onnistunut
Kuntoutusselvitys
1.
Lääkärilausunto, kuntoutujan koulutus- ja työhistorian kartoitus sekä mahdollisuus jatkaa nykyisessä
tehtävässä soveltuvin osin.
4.
Tuki ja ripeä tiedonsaanti
sekä toimeentuloturva vähentävät turvattomuuden
tunnetta hämmentävässä
tilanteessa.
VakuutusKuntoutus 2/2013
2.
Miellyttävä asiakas­palvelu,
kuntoutujan tilanteen
laaja-alainen tuntemus
ja riittävä tieto prosessin
etenemisestä vaikuttavat
positiivisesti selvityksen
käynnistymiseen.
3.
Asian yksilöllinen käsittely
(mm. kuntoutujan elinympäristön tekijät), tuki ja riittävä
aika vaihtoehtojen kartoittamiseksi edesauttavat motivoimaan kuntoutujaa.
19
Kuntoutuja
kaipaa
kannustusta
Kuntoutusselvittelyn oikea-aikainen käynnistyminen, motivointi,
tiedonsaanti, yhteydenpito ja jatkuvuus ovat keskeisimpiä tekijöitä
ammatillisen kuntoutuksen onnistumisessa.
T
uula Airaksinen selvitti
opinnäytetyössään tavoit­
teellisen ammatillisen kun­
toutuksen alkuselvittelyn
edistäviä ja rajoittavia teki­
jöitä. Airaksinen toteutti teemahaastattelu­
tutkimuksen keväällä 2013 osana kuntou­
tuksen ylempää korkeakoulututkintoa.
Aihe kytkeytyi luontevasti hänen moni­
vuotiseen työhönsä asiantuntijana tapatur­
mavakuutusten parissa.
Tutkimusta pohjusti myös Airaksisen
aikaisemmin tekemä AMK-terveyden­
hoitajan opinnäytetyö, joka keskittyi työ­
terveyshuollon uusien lähestymistapojen
ja toimintamallien kartoittamiseen työ­
ikäisten sairauksien tai tapaturmien ai­
heuttamissa työkyvyttömyystilanteissa ja
oikea­-aikaisessa työhönpaluussa.
– Tällä kertaa tarkoitukseni oli sel­
vittää, mitkä ammatillisen kuntoutuksen
alkuselvittelyssä esille nousevat tekijät
edistävät tai rajoittavat kuntoutuksen ta­
voitteellista toteutumista. Tavoitteena oli
tuottaa tietoa erityisesti kuntoutusasiak­
kaan näkökulmasta, Airaksinen sanoo.
Haastateltaviksi valikoitui joukko
tapa­turmavakuutusyhtiön työikäisiä kun­
toutusasiakkaita, joiden työkyvyttömyys
tapa­turman tai ammattitaudin vuoksi oli
pitkittynyt ja estänyt paluun entisiin työ­
tehtäviin. Haastatellut kuntoutusasiakkaat
olivat osallistuneet ammatillisen kuntou­
tuksen tarpeen kartoitukseen tai varsinai­
siin ammatillisiin kuntoutustoimiin joko
tapaturmavakuutusyhtiön toteuttamana
tai vakuutusyhtiön toimeksiannosta Va­
kuutuskuntoutus VKK:ssa.
– Haastattelusuostumusten saaminen
onnistui yllättävän helposti. Haastateltavat
olivat tyytyväisiä, kun saivat äänensä kuu­
luville heidän kannaltaan tärkeässä asiassa,
Airaksinen kertoo.
Paras reaalitieto asiakkaalta
Haastatteluissa kuntoutujat toivat vah­
vasti esiin selvittelyjen oikea-aikaisen
aloittamisen tärkeyden. Hoitava lää­
käri kirjoittaa E-lausunnon, jonka pe­
rusteella ammatillisen selvittelyn tarve
todetaan.
Tilanteessa pyydetään myös lisäselvi­
tyksiä kuntoutujalta muun muassa kou­
lutus- ja työhistoriasta sekä työnantajalta
mahdollisuuksista järjestää soveltuvia työ­
tehtäviä. Molemmilta osapuolilta kaiva­
taan näkemyksiä siitä, millaisia työtehtäviä
kuntoutuja pystyy vamman tai ammatti­
taudin rajoitteista huolimatta t­ekemään.
Kun tarvittavat lisäselvitykset on saatu,
voidaan niiden perusteella ratkaista kun­
toutusselvittelyn aloittaminen.
Tässä tilanteessa kuntoutujat näkevät
oleellisena vakuutusyhtiön asiakaspalve­
lun roolin. Siltä odotetaan kuntoutujan
asioiden laaja-alaista ja kannustavaa hal­
tuunottoa sekä kattavan informaation an­
tamista kuntoutusprosessin etenemisestä.
Haastatteluissa korostui myös miellyttä­
vän ja ystävällisen asiakaspalvelun merki­
tys. Airaksinen pitää esitettyjä näkemyksiä
perusteltuina.
VakuutusKuntoutus 2/2013
20
Kipu turruttaa
ajatuksen työstä ja
ammatista.
– Vakuutusyhtiö toimii vielä pitkälti­
kirjallisen aineiston varassa. Kuntoutus­
selvittelyyn tarvittava oleellinen tieto saa­
daan usein asiakkaalta, johon ollaan yh­
teydessä myös puhelimitse. Päivittäisen
kiireen keskellä haasteina ovat kuntoutus­
asiakkaan odotukset viestinnän nopeudes­
ta, riittävyydestä sekä jatkuvuudesta.
Vakuutusyhtiössä kuntoutumistapaus­
ten käsittely on arkipäivää, mutta jokai­
sen kuntoutujan kohdalla tilanne on aina
pysäyttävä ja ainutkertainen.Vamman tai
ammattitaudin lisäksi taustalla voi vaikut­
taa kuntoutujan perhetilanne, esimerkik­
si puolison työttömyys tai muut perheen
sisäiset ongelmat. Sen vuoksi kuntoutuk­
sessa on tarpeen huomioida erilaiset elin­
ympäristön tekijät. Jos sosiaalisiin olosuh­
teisiin ei kiinnitetä riittävästi huomiota,
voivat arjen huolet nousta kuntoutumi­
sen esteeksi.
– Vakuutusyhtiön tulee vastata asiak­
kaan tiedon tarpeeseen. Samalla on ko­
rostettava asiakkaan omaa aktiivisuutta
ja vastuunottoa kuntoutumisen suhteen.
Kuntoutujan motivaation rakentuminen
onkin mielenkiintoinen teema, jossa riit­
tää mahdollisuuksia jatkotutkimuksille, ar­
vioi Airaksinen.
Tutkimuksen perusteella kuntoutujat
kaipaavat tukea tilanteensa hahmottamiseen
ja riittävästi aikaa eri kuntoutusvaihtoehto­
jen pohtimiseen. Kuntoutujilla ei pääsään­
töisesti ole aiempaa tietoa ammatillisesta
kuntoutusselvittelystä.Vakuutusyhtiön tu­
lee ottaa tilanteessa huomioon kuntoutujan
yksilölliset, vahvoina näyttäytyvät osa-alu­
eet. Haastateltavien mielestä tämä edes­
auttaa kuntoutujaa orientoitumaan kun­
toutuksen selvittelyyn ja kiinnostumaan
tarjolla olevista mahdollisuuksista.
Tuki ja luottamus avainasemassa
Airaksisen tutkimuksesta käy ilmi, et­
tä kuntoutujat ovat kiinnostuneita käyt­
tämään puhelimen ohella myös mui­
ta tiedonsaantikanavia. Tulevaisuudessa
VakuutusKuntoutus 2/2013
kommunikointimuotoja tulisikin kehit­
tää reaaliaikaisen, internetissä tapahtu­
van yhteydenpidon suuntaan. Käytännön
toimien ohella kuntoutujat kokivat tär­
keäksi hoitolaitoksessa annettavan tuen
sekä oman luottamuksensa vakuutusyh­
tiön toimintaan. Tähän vaikuttivat muun
muassa kuntoutujan mielipiteiden ja aja­
tusten huomioiminen sekä hänen mah­
dollisuutensa osallistua aktiivisesti eri
kuntoutusvaihtoehtojen kartoittamiseen.
Ison elämänmuutoksen keskellä koet­
tua turvattomuutta lieventävät myös muut
kuntoutujan aktiivisuutta ja osallistuvuut­
ta vahvistavat toimenpiteet. Tällaisia ovat
esimerkiksi kuntoutussuunnitelman suju­
va eteneminen, tiedon hyvä koordinoin­
ti ja kulku eri toimijoiden välillä, sään­
nöllinen toimeentuloturva sekä lähipiirin,
työnantajan ja kuntoutustahojen antama
tuki. Tutkimuksessa ammatillista kun­
toutusta rajoittavat tekijät olivat pitkälti
edellä mainittujen seikkojen vastakohtia.
Niiden rinnalle nousivat myös paranemis­
prosessin hitaus sekä kipujen jatkuminen.
Kipujen keskellä eri kuntoutusvaihto­
ehtojen pohtiminen voi tuntua vaikealta,
eikä kuntoutuja pysty hahmottamaan am­
matillista valintaansa. Tällöin syntyy hel­
posti pelko pysyvästä työkyvyttömyydestä.
Haastateltavat toivat esille kokemuksen­
sa oudon tilanteen aiheuttamasta häm­
mennyksestä. Erityisen kuvaava oli yh­
den haastateltavan kommentti, jossa hän
kertoi kivun turruttavan ajatuksen työs­
tä ja ammatista.
Kaiken kaikkiaan haastattelututkimus
toi esille monia kuntoutumista edistäviä
ja rajoittavia tekijöitä. Ymmärrys kun­
toutusasiakkaan tarpeista tukee mahdol­
lisuutta rakentaa hänen motivaationsa
suuntautumista onnistuneeseen kuntou­
tumiseen.
– Mielestäni informaation merkitys
on ratkaisevan tärkeää. Siltä kaivataan
monia eri tekijöitä, kuten esimerkiksi
oikea-aikaisuutta, selkeyttä ja ymmärret­
tävyyttä. Lisäksi oli myönteistä huoma­
ta, että kuntoutujilla on suuret odotukset
asiakas­palvelusta. Vakuutusyhtiön palve­
lukanavilta odotetaan lähestyttävyyttä ja
joustavuutta, kuntoutuksen ammattilai­
silta puolestaan kannustavaa otetta asian
hoitamiseen, summaa Airaksinen. n
Tuula Airaksinen
• Toimii Fenniassa lakisääteisen tapaturmavakuutuksen laaja-alaisissa asiantuntijatehtävissä: mm.
työ- ja ansiokyky- sekä
työ- ja toimintakykykuntoutus ja niihin liittyvä sidosryhmä- ja asiantuntijayhteistyö sekä
koulutustehtävät.
• Kuntoutuksen ylempi
ammattikorkeakoulututkinto 2013, Metropolia
Ammattikorkeakoulu
• Terveydenhoitaja AMK
2010, Hämeen ammattikorkeakoulu
• Sosiaalipolitiikan, sosiaalipsykologian, viestinnän
ja kielten opinnot 2000 2007, Helsingin yliopisto
• Vakuutustutkinto 1996,
Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto
• Sairaanhoitajan tutkinto
1986, Helsingin sairaanhoito-opisto
• Ylioppilastutkinto 1982
(laudatur), Simonkylän
lukio
Teksti ja kuvat: Sanna Sinkkilä
IBM:n ja VKK:n kuntoutusseminaari:
Huomio jäljellä
olevaan työkykyyn
Kaikkialla kehittyneissä talouksissa kiinnitetään yhä enemmän
huomiota jäljellä olevaan työkykyyn menetetyn työkyvyn sijaan.
IBM Cúram Instituten disability managementista vastaavan
johtajan, tohtori Hector Upeguin mukaan tämän suhteen on
tapahtunut selvä positiivinen ilmapiirin muutos.
R
eturn-to-Work -seminaa­
riin kokoontuneet asian­
tuntijat eri maista keskus­
telivat siitä miten henkilön
kuntoutumista takaisin työ­
elämään voidaan tehokkaimmin tukea.
IBM Cúram tutkimuslaitoksen toh­
tori Hector Upeguin mukaan tulevai­
suudessa on entistä tärkeämpää saada sai­
rauden tai tapaturman vuoksi työstä pois
joutuneet henkilöt takaisin työelämään
sekä heidän itsensä että yhteiskunnan
kannalta.
– Työhön paluun tukemiseen tarvi­
taan tehokkaita, entistä parempia keinoja
ja työvälineitä, Upeguin totesi.
Myös johtaja Wolfgang Zimmermann Kanadan kansallisesta työkyvyt­
tömyyden hallinnan ja tutkimuksen
­instituutista (NIDMAR) korosti omassa
puheenvuorossaan asenteiden merkitystä
työhönpaluun onnistumisessa.
– Huomio on keskitettävä työkykyyn
työkyvyttömyyden sijaan.
Tohtori Gregor Kemper Saksan
tapa­turmavakuuttajien järjestö DGUV:sta
painotti haasteellisten tapauksien erot­
tamista muista tapauksista ja kuntoutus­
toimien välitöntä käynnistämistä. Kem­
perin mukaan kuntoutus tulisi aloittaa jo
sairaalassa ennen kotiuttamista.
Vakuutuskuntoutuksen toimitus­johtaja
Juha Mikkola ja Hector Upegui toi­mivat
seminaarin isäntinä. Seminaari oli ensim­
mäinen IBM Cúram tutkimuslaitoksen
järjestämä kuntoutusstrategian kansain­
välinen pyöreän pöydän tapaaminen.
IBM Cúram (www.ibm.com/cu­
ram-research-institute) kehittää innova­
tiivisia palvelutuotantomalleja ihmisien
sosiaalisten ja taloudellisten mahdolli­
suuksien parantamiseksi.
Seminaariaineistoon voi tutustua
VKK:n verkkosivuilla www.vkk.fi. n
VakuutusKuntoutus 2/2013
21
22
Ajassa
Väitöskirja ammatillisen
kuntoutuksen vaikuttavuudesta
Jari Lindhin väitöskirjatutki­
mus käsittelee kuntoutuksen
ja muuttuvan työelämän suh­
detta. Lindhin mielestä amma­
tillinen kuntoutus ei tunnis­
ta riittävästi työmarkkinoiden
ja työn muutoksia. Lindhin
tutkimuksen mukaan Kelan
vajaakuntoisille tarkoitetun
ammatillisen kuntoutuksen jäl­
keen siirrytään pääsääntöisesti
työvoimasta työkyvyttömyys­
eläkkeelle.
Työelämän muutos haas­
taa kehittämään ammatilli­
sen kuntoutuksen käytäntöjä
verkos­t omaisempaan suun­
Työhönkuntoutumisen
palveluverkoston
uudet koordinaattorit
Työhönkuntoutumisen palveluverkoston uusina koordinaat­
toreina toimivat syksystä 2013 alkaen VKK:n kuntoutussuun­
nittelijat Riitta Erämaa ja Teija Kosola. Sari Eskelinen toimii
KuntoutuNETin pääkäyttäjänä. Palveluverkoston jäsenten
seminaari järjestetään 3.12.2013 Helsingissä, aiheena muun
muassa tietosuojakysymykset kuntoutuksessa ja työhön­
valmennuksen toteutusta koskeva uusi menettelyohje.
VakuutusKuntoutus 2/2013
taan. Kuntoutusprosessit toi­
mivat harvoin yhden palvelun
periaatteella, vaan ne edellyt­
tävät integroitua palvelukoko­
naisuutta, verkostomaista työ­
otetta ja raja-aidat ylittävää
koordinoitua yhteistoimintaa.
Jari Lindh (syntynyt 1966
Kajaanissa) on toiminut Lapin
yliopistossa tutkimus-, ope­
tus- ja kehittämistehtävissä
vuodesta 1996 lähtien. Täl­
lä hetkellä hän työskentelee
yliopistonlehtorina yhteis­
kuntatieteiden tiedekunnassa,
sosiaalityön oppiainepoolissa.
Jari Lindh: Kuntoutus
työn muutoksessa.
Yksilön vajavuuden
arvioinnista
toimintaverkostojen
rakenteistumiseen.
Acta Universitatis
Lapponiensis 259. Lapin
yliopistokustannus.
Rovaniemi. 2013.
ISNB 978-952-484-643-1.
ISSN 0788-7604.
VATES-säätiö 20 vuotta
VATES-säätiö on viettänyt ku­
luvana vuonna 20-vuotispäi­
väänsä. Säätiö perustettiin
vuonna 1993 edistämään
vammaisten ja osatyökykyis­
ten ihmisten yhdenvertaista
työllistämistä. Säätiö kehittää
työllistymismenetelmiä, yllä­
pitää Kyvyt käyttöön -verkos­
toa, tarjoaa koulutusta sekä
tekee vaikuttamistyötä. VKK
ja Työhönkuntoutumisen pal­
veluverkosto onnittelevat ja
toivottavat menestystä jat­
kossakin!
Lisätietoa: www.vates.fi
23
Anna palautetta
lehdestä ja voita
Nokia Lumia!
Osatyökykyiset työssä
–ohjelman pilotointi alkaa
STM:ssä valmisteilla oleva Osatyökykyiset
työssä -ohjelman tavoitteena on edistää
osatyökykyisten työllistymistä. Ohjelmalla
tavoitellaan etuuksien, palvelujen ja mui­
den keinojen kokonaisuutta, jonka avul­
la jokaisen jäljellä oleva työkyky otetaan
käyttöön.
Konseptin soveltuvuutta ja toimi­
vuutta käytännössä testataan pilotoin­
nilla, joka käynnistyi tänä syksynä. Kon­
septin käytön tueksi luodaan kaikille
avoin sähköinen asiointipiste ja tieto­
pankki: verkko­palvelu, johon on koottu
ajan­tasaiset tiedot kaikista palveluista ja
etuuksista. Verkkopalvelun suunnittelu al­
kaa ensi keväänä.
Pilottikohteiksi valitaan noin kymme­
nen yritystä, kuntaa, työterveyshuoltoa,
TE-toimistoa tai työvoiman palvelukes­
kusta Pirkanmaalta, Etelä-Pohjanmaalta
ja Uudeltamaalta.
Aluksi selvitetään, millaisia toiminta­
tapoja ja keinoja organisaatiossa on jo
nyt käytössä, mikä toimii hyvin, mitkä
ovat kehittämishaasteet ja ongelmakoh­
dat, sekä mistä palveluista, etuuksista tai
muista keinoista organisaatio tai työkyky­
koordinaattori tarvitsee enemmän tietoa.
Ohjelman sisältö
pähkinänkuoressa:
• Mukana sekä työelämässä
että työelämän ulkopuolella
olevat osatyökykyiset.
• Työnantaja tai työ- ja elin­
keinotoimisto (TE-toimisto)
nimeää osatyökykyisen tueksi
työkykykoordinaattorin.
• Koordinaattori suunnittelee
ja räätälöi yhdessä osatyökykyisen kanssa eri keinoista
(palvelut, tuet, etuudet) yksilöllisen kokonaisuuden, jonka
avulla hän pystyy jatkamaan
työelämässä tai pääsee
mukaan työelämään.
• Määritellään ne toimijat, jotka ovat vastuussa työhönpaluuohjelman käynnistämisestä, eteenpäin viemisestä ja
onnistuneesta lopputuloksesta.
Arvottava palkinto on noin 400 euron
arvoinen Nokia Lumia 920-puhelin.
Jokainen numero on
uusi mahdollisuus
osallistua!
Vastaa heti lyhyeen
kyselyyn osoitteessa
www.mcipress.fi
/vakuutuskuntoutus
Vastaaminen on helppoa.
1.Kirjaudu osoitteeseen
www.mcipress.fi/lukijakyselyt
2.Valitse Vakuutuskuntoutus-lehti.
3.Merkitse numero­sarja 2775.
4.Tämän jälkeen pääset lukijakyselyyn
klikkaamalla Lähetä-painiketta.
Ja sitten vain onnea arvontaan!
Lukijakyselyyn voi vastata kahden viikon sisällä lehden ilmestymisestä. Kyselyyn voivat osallistua kaikki MCI Press Oy:n
tuottamien lehtien lukijat. Voit osallistua kyselyyn jokaisen
ilmestyvän numeron yhteydessä, mutta vain yhdellä vastauksella lehden numeroa kohden Kysely ja arvonta koskevat lehtiä, jotka ilmestyvät syyskaudella 2013. Palkinnon arvontaan
osallistuvat kaikki vastanneet. Palkinto arvotaan 2.1.2014.
Voittajalle ilmoitetaan sähköpostitse tai kirjeitse.
VakuutusKuntoutus 2/2013
VKK
50 v.