1. No category

 30. 12.
2011
numero 2
K OPSU
KOGNITIVISEN
PSYKOTERAPIAN YHDISTYKSEN UUTISET
Kognitiivisen psykoterapian yhdistys r.y. www.kognitiivinenpsykoterapia.fi
Tässä nu me rossa
Puheenjohtajalta
An na- Ma ij a Kokko
Puheenjohtajalta
1
Kuopion jäsenilta
2
Uutta ja vanhaa DKT:sta
3
Myötätuntoisesti altistaen
5
Hallituksen puuhia
8
Kirja-arvio:
Kouluikäisten masennuksen yleisinterventiot
11
Tämän Kopsun kirjoittajat
Vuosi on kulunut nopsaan ja kuten oli ennustettavissa
Luote on jatkanut tämän vuoden aikana täydennyskoulutus-
paljon työtä on tehty psykoterapeuttikoulutusten uudis-
ten järjestämistä ja ensi vuoden koulutuksista laitetaan tie-
tumiseen liittyen. Yliopistot ovat rakentaneet omia hallin-
toa varmaankin vuoden alussa. Kesäkuussa on tulossa tie-
nollisia puitteitaan ja rakenteitaan valmistautuen koulu-
toisuustaitojen täsmäkoulutusta. Kouluttajaksi saamme Fab-
tusten järjestämiseen. Jyväskylän ja Helsingin yliopistot
rizio Didonnan italiasta,hän on kliininen psykologi ja CBT-
ovat tehneet omia kyselyjään kouluttajatahoille ja niihin
psykoterapeutti. Hän on myös toimittanut varsin vakuutta-
hallitus on vastaillut. Viimeisin tieto koulutusten osalta on,
van teoksen Clinical Handbook of Mindfulness. Teoksessa
että yliopistojen tulee kilpailuttaa koulutuspalvelujen os-
käsitellään hyvin monipuolisesti tietoisen läsnäolon sovel-
taminen hankintalain mukaisesti. Jyväskylä on jo ilmoitta-
luksia erilaisten häiriöiden hoidon osana. Didonna on itse
nut, että ensimmäinen tarjouspyyntö HILMAn kautta tulee
kirjoittanut kirjaan artikkelin pakko-oireisen ahdistunei-
tammikuussa 2012. Järjestäytyminen ja toimintamallien
suushäiriön hoidosta ja tietoisen läsnäolon roolista siinä.
hakeminen uuteen tilanteeseen siis on käynnissä ja etenee
varmaan reippaasti ensi vuoden aikana.
Didonnan seminaarin päätyttyä on sitten juhlien aika. Eli
p erj antaina 8.6.2012 j är jes tetään yhd istyksen 35 -
Kyselyihin vastatessa on tullut selviteltyä kaikenlaista. On
v uotisj uh lat. Varailkaa jo tuota iltaa juhlille siis kalente-
ollut mukava kirjata, että yhdistys on järjestänyt perusta-
reistanne, tarkemmasta ohjelmasta tiedotetaan myöhemmin.
misestaan
Koulutukset
lähtien
olivat
jatkuvasti
erityistason
psykoterapiakoulutuksia.
koulutuksia
1970-
ja
1980-luvuillla, 1990-luvulla siirryttiin nelivuotisiin ylemmän erityistason koulutuksiin. Vaativan erityistason koulutuksien järjestämisessä yhdistys on ollut mukana 1982
lähtien.
Yhteensä
peruspsykoterapeuttikoulutuksia
eli
ET/YET-koulutuksia on järjestetty yhdessä eri yhteistyötahojen kanssa 29 ja VET-koulutuksia 10. Näissä luvuissa
ovat mukana myös tällä hetkellä käynnissä olevat koulutukset. Imatralla yhteistyössä Etelä-Karjalan kesäyliopiston
kanssa alkaa vielä joulukuussa yksi YET-koulutus vanhan
asetuksen mukaisena koulutuksena.
Ensilumen valaisemin terveisin,
Anna-Maija Kokko
1
2
Kuopion jäsenilta
KOPSU 2/2011 Sivu 2
Jäsenilta Kuopiossa:
innovatiivisista hetkistä ja
huipputerapeutiksi kehittymisestä
Ann e Paulo -Tuov inen alusti aiheesta ”Mitä tiedetään
siitä, miten terapeutista kehkeytyy hyvä terapeutti” tiivistäen australialaisen Sophia Holmesin tutkimuksia psykoterapeuttina kehittymisestä. Kiintoisasti samat menetelmät,
joita on käytetty lentäjien, palomiesten tai golfareiden tai-
Ma ar ia Koi vis to
tojen kehittymistä jäsennettäessä ja kuvattaessa, toimivat
myös psykoterapeutin kehittymistä tutkittaessa. Yhteistä
näille eri professioille on, että niissä kyse on monimutkai-
Yhdistyksen alueellinen jäsenilta järjestettiin tänä vuonna
Kuopiossa. Peräniemen kasinon tunnelmallisessa kipparibaarissa kokoontui lokakuun lopussa parikymmentä Kopsy:n jäsentä Savon ja Pohjois-Karjalan alueelta, aina Iisalmesta ja Joensuusta asti. Oraalisten nautintojen ja mukavan yhdessäolon lisäksi saimme kuulla kaksi mielenkiintoista esitystä Bernin psykoterapiatutkimuksen kongressin
sesta ammattitaidosta ja osaamisesta (engl. expertise).
Holmesin tutkimuksissa ilmeni, että taitavat terapeutit (ekspertit) erosivat ”vähemmän hyvistä” esimerkiksi siinä, että
he pystyivät kestämään terapiatyön epävarmuutta ja epätietoisuutta hätääntymättä ja säilyttäen terapian punaisen
langan, savolaisittain ilmaistuna ”säkkeentymättä hommiin-
annista.
sa”. Tällaiset eksperttiterapeutit kykenivät keskittämään
Jukka V apaav uor i alusti laadullisen psykoterapiatutki-
suuntasivat paljon huomiota terapiasuhteen ilmiöihin ja
tarkkaavaisuuttaan ja fokusoimaan työskentelyä, ja he
muksen uusista tuulista, erityisesti terapiassa ilmenevien
innovatiivisten hetkien tunnistamisesta ja hyödyntämisestä. Portugalilaiset tutkijat tarkoittavat innovatiivisella hetkellä sitä, kun terapiakeskusteluun ilmaantuu jotakin uutta. He ovat kuvanneet viisi innovatiivista hetkeä: (1) toiminnan, (2) reflektion, (3) protestin, (4) uudelleenkäsitteellistämisen ja (5) uudet kokemukset tai muutoksen
toteuttamisen. Nämä ovat siis jotakin sellaista, mitä ei voi
ennustaa aiemman ongelmanarratiivin pohjalta: esimerkiksi reflektio tarkoittaa tässä sitä, että henkilö ajattelee
eri tavalla kuin voisi ongelmanarratiivin perusteella odottaa tai ymmärtää jotain ongelmanarratiiville vastakkaista.
Protesti puolestaan voi olla toiminta, ajatus tai monimutkaisempaa sisäistä dialogia, joka ilmentää protestia vallit-
tässä-ja-nyt-havainnointiin terapiassa. Lisäksi he käyttivät
usein metaforia potilastyössään. Kuvatessaan omaa terapiaistuntojen aikaista ajatteluaan taitavat terapeutit käyttivät
ehdottoman tietämisen tai tilanteen määrittelyn sijasta paremminkin väljyyttä ja hypoteettisuutta ilmentäviä ilmauksia, kuten ”feel of things” tai ”I’m sensing”. He pystyivät niin
ikään huomioimaan työskentelyssä yhtä aikaa sekä potilasta
että itseään, esimerkiksi huomioimaan omaa jaksamistaan
ja vireystilaansa.
Minusta oli kiinnostavaa kuulla, millaista psykoterapiatutkimusta maailmalla tehdään. Hyvä alustus herättää halun
oppia lisää aiheesta. Itse liityin heti SPR:ään, siis Society for
Psychotherapy Researchiin. Jo tiedetään, että monet psyko-
sevaa ongelmanarratiivia kohtaan.
terapiat auttavat ihmisiä, joten eri terapiamuotojen kilpai-
Portugalilaiset vertasivat, mitä tapahtui hyvän ja huonon
kovin kiinnostavaa tietoa. Kvalitatiivinen psykoterapiatutki-
luttaminen toisiaan vastaan ei ehkä tässä vaiheessa tuota
lopputuloksen tuottaneissa terapioissa. Havaintona oli,
että innovatiivisia hetkiä ilmeni useammin hyvän tuloksen
terapioissa
(narratiivisessa
terapiassa
ja
tunne-
suuntautuneessa psykoterapiassa, mutta ei kognitiiviskonstruktivistisessa psykoterapiassa). Pidemmälle kehittyneet innovatiiviset hetket (4) uudelleenkäsitteellistäminen
ja (5) uudet kokemukset tai muutoksen toteuttaminen
esiintyivät huomattavasti useammin hyvän tuloksen kuin
huonon tuloksen ryhmässä. Ne esiintyivät kaikissa tutkimuksissa hyvän tuloksen ryhmissä terapian keskivaiheilla
mus taas voi valaista sitä, mikä hoidossa auttaa, millä tavoin ja ketä.
Illan päätteeksi yhdistyksen puheenjohtaja Anna-Maija Kokko kertoi yhdistyksen ajankohtaisia kuulumisia. Kopsy tukee
mielellään jäsenistönsä alueellista toimintaa ja verkostoitumista. Olkaa matalalla kynnyksellä yhteydessä, jos mieleenne tulee ideoita siitä, miten voisimme kehittää alueellista
toimintaa edelleen.
ja lisääntyivät loppua kohden. Vastaavasti useammassa
” Pidemmälle kehittyneet innovatiiviset het-
tutkimuksessa havaittiin, että uudelleenkäsitteellistäminen
ket uudelleenkäsitteellistäminen ja uudet
ja uudet kokemukset olivat hyvin harvinaisia huonon lopputuloksen terapioissa.
kokemukset tai muutoksen toteuttaminen
esiintyivät huomattavasti useammin hyvän
tuloksen kuin huonon tuloksen ryhmässä”
DKT:sta uutta ja vanhaa
KOPSU 2/2011 sivu 3
Linehan, Linehan, Linehan…
Linehanin mukaan kognitiivinen psykoterapia edellyttää
- uutta ja vanhaa DKT:sta
pitää opettaa. Tunteiden säätely voi kohdistua itse tosiasi-
juuri tunteiden säätelytaitoja. Jos niitä ei vielä ole, niin ne
oihin, tarkkaavaisuuteen, arviointiin, kokemukseen, ilmaisuun tai toimintaan. Arviointiin liittyy Pysytään tosiasioissa –
Me r ja K uus e la
Marsha Linehan on ajankohtainen nimi. Kun hänen nimensä
googlaa, niin löytyy oitis New York Timesin artikkeli. Siinä
hän kertoo omista ongelmistaan, jotka johtivat hänet tutkimaan epävakaata persoonallisuushäiriötä ja kehittämään
dialektisen käyttäytymisterapian sen hoitoon. Näin löytyy
myös video, jossa hän kertoo omasta uskonnollisesta kokemuksestaan, joka oli yksi hänen oman kehityksensä käännekohta. On arvokasta tulla ”ulos kaapista” ja kertoa omasta
todellisesta elämästään. Kun Linehan kertoo vaikeuksien
kautta voittoon –tarinaansa, niin hän antaa samalla toivoa
taito. Toimi nurinkurin –taito liittyy taas tunteen ilmaisuun
ja toimintaan. Se on sen muuttamista mitä tekee ja miten
tekee. Kehon pitäisi toimia niin kuin tunnetta ei olisi. Ilmeet, asento, puhe, ääni ja ajatukset muuttuvat. Näytellään
oikein täydestä sydämestä. Käyttäydytään niin kuin tunnetila olisi itse asiassa jo tavoitteen mukainen. Tämä keino on
tuttu sosiaalisten pelkojen hoidosta, joskin vain vähän käytetty. Toimi nurinkurin (1 –taidon noudattamista jatketaan
kunnes tunne hiipuu. Asiakkaan on syytä arvioida tunteen
voimakkuutta taidon käyttämisen aikana, jotta tunteen intensiteetin lasku havaitaan. Ja mikäpä olisikaan surulle nurinkurista toimintaa? Toiminnallinen aktivointi esimerkiksi.
heille, jotka ovat parhaillaan vaikeuksissa. Linehan siis myös
tietää mistä puhuu. Artikkeli herättää monenmoisia ajatuksia,
esimerkiksi pohdinnan siitä, olisiko Marsha Linehan päätynyt
nykyiseen ammatilliseen asemaansa, jos hän olisi kertonut
elämänkokemuksistaan aikaisemmin. Olisiko hänet valittu
esimerkiksi psykoterapiakoulutukseen?
Olin EABCT:n (The European Association for Behavioural and
Cognitive Therapies) Reykjavikin kongressissa kuuntelemassa
Marsha Linehanin päivityksen tunteiden säätelytaidoista ja
kriisistä selviämistaidoista. Kuuntelin myös muuta ajankohtaista, kuten mindfulness-symposiumeja, joissa tuli esille
mm. se, miten muissa maissa aletaan jo luoda standardeja
mindfullness-koulutuksille ja opettajille. Edustan tässä kirjoituksessa kliinikon ja kouluttajapsykoterapeutin näkökulmaa. Kongressin sisällöllinen anti oli odotuksieni mukainen.
Lukuisissa symposiumeissa esiteltiin paljon tutkimusta. Yllätyin kuitenkin siitä, miten melkein kaikki tutkimukset olivat
määrällisiä. Ne eivät olleet kliinikolle lainkaan niin innostavia
kuin laadulliset tutkimukset olisivat olleet. Onneksi suomalainen tarjonta oli laadullista. Eri tahojen järjestämien kongressien välillä taitaa olla isoja eroja juuri siinä, minkälaista
tutkimusta esitellään. Workshopit ja keynotet ovat kuitenkin
kliinikoille antoisia.
Toimi nu rin kur in -taito
Jos taas tunne vastaa tilannetta ja sen tosiasioita, niin ei
muuta kuin toimimaan tunteeseen liittyvän toimintayllykkeeen mukaisesti. Jos ennakoi, että adekvaatin tunteen
mukaisesti käyttäytymisestä seuraisi ehkä jotain kurjaa, niin
kannattaa harrastaa ongelmanratkaisua ennen kuin toimii.
Jos tosiasiat ovat juuri se ongelma, niin yritetään ratkaista
ongelma ja muuttaa tosiasioita. Ratkaisun vaiheita ovat mm.
oman tavoitteen määrittely ja aivoriihimäinen ideointi. Tunne voi olla kuitenkin täysin ymmärrettävä, vaikka sen mukaan ei kannata toimia. Terapeutin kannattaa ensimmäiseksi selvittää itselleen, kokeeko asiakas tunteen ongelmaksi.
Terapiasuhteeseen tulee todennäköisesti säröjä, jos terapeutti alkaa työskennellä sellaisen tunteen muuttamiseksi,
josta asiakas ei haluakaan luopua.
Sietämättömän voimakasta tunteen kokemusta voidaan
muuttaa Linehanin mukaan tehokkaasti käyttämällä kylmää
vettä kehon viilentämiseen tai säätelemällä hengitystä. Kylmän käytössä on omat riskinsä, jos asiakkaalla on syömishäiriöitä, matala pulssi tai sydänongelmia. Riskittömämpi
tapa lienee keskittyä hengitykseen ja säätää sitä sellaiseksi,
että sisäänhengitys on lyhyempi kuin uloshengitys.
”Linehan kertoo omista ongelmistaan, jotka johtivat
Linehanin mukaan tunteet ovat selviytymisen kannalta vält-
hänet tutkimaan epävakaata persoonallisuushäiriötä ja
tämättömiä. Hänellä on lajinkehityksellinen näkökulma tun-
kehittämään dialektisen käyttäytymisterapian sen hoi-
teisiin. Tunteet tarjoavat nopeaa tietoa eri tilanteissa. Linehan auttaa pohtimaan, vastaako tunne tosiasioita ja auttaako
tunne saavuttamaan tavoitteen. Onko tunne oikeutettu ja
toon… On arvokasta tulla ”ulos kaapista” ja kertoa
omasta todellisesta elämästään.”
tehokas? Jos tunne ei vastaa tosiasioita, niin kannattaa käyttäytyä päinvastoin kuin tunne yllyttää. Perusteena on teesi:
jos haluat muuttaa tunteen, niin muuta käyttäytymistä.
(1 Joskus suomalaisissa teksteissä näkee käytettävän
myös termiä ”toisin toimiminen”. JT
1
2
DKT:sta uutta ja vanhaa
KOPSU 2/2011
Sivu 4
Linehan esitteli paljon tutkimustuloksia dialektisen käyttäytymisterapian tuloksellisuudesta ja pohdintaa vaikuttavista tekijöistä, jotka toki olivat mielenkiintoisia ja
Leslie
Greenberg
tärkeitä. Merkittävämpää minulle oli kuitenkin saada
aavistuksia hänen terapeuttisesta tyylistään, josta poimin
tällä kertaa muutosvaatimusten painotuksen. Syvä validointi, joka lienee muutoksen edellytys ja perustunee
myös Linehanin omille kokemuksille, on näyttäytynyt jo
aikaisemmin hänen kirjoituksissaan. Pidän aivan erityisesti hänen tasavertaisesta ja kunnioittavasta asentees-
Tun ne teor ia t DK T:n t austa ll a
Olin kuulevinani Greenbergin tunneteoriaakin. Tunteiden
merkityksen opettaminen oli tuttua, vaikka en muista keneltä olen sen oppinut. Tunteiden välittämää evoluution
viestiä olen itsekin opettanut, jopa joskus ammatillisessa
kaupallisessa koulutuksessa, missä sitä pidettiin mielenkiintoisena. Olin havaitsevinani tunteiden luokitusta: positiivinen, negatiivinen, adekvaatti, epäadekvaatti, funktionaalinen, epäfunktionaalinen tunne. Itse opetan usein asiakkaille myös, Greenbergin innoittamana, primäärin, sekundäärin ja instrumentaalin tunteen eroa. Linehan ei puhunut ainakaan näillä luennoillaan instrumentaalista tunteesta. Sen tunnistamista pidän tärkeänä, varsinkin jos on
tarkoitus opettaa juuri tunteiden säätelyä.
taan asiakkaisiin. Siitä ja syvästä ymmärryksestä seuraa
joskus muuttumisen ja kehittymisen vaatimus. Se voi
näyttäytyä välillä jopa tylyytenä ja vaativana asenteena.
Tarkoitus on kuitenkin hyvä. ”Sinun on pakko muuttua,
jos meinaat selvitä hengissä. Kuolleen kanssa on vaikea
tehdä terapiaa.”
Päivittävä workshop ei tarjonnut kokonaiskuvaa taidoista, joskaan Linehan ei sitä luvannutkaan. Huomaan, että
minun tekisi mieli kaivaa hänen vanha kirjansa ja taitomanuaalinsa esiin, jotta voisin sijoittaa saamani uudet
sirpaleet omalle paikalleen osaksi jäsentyneempää kokonaisuutta.
Oli hyvä kuulla Linehanin puhuvan mindfulnessista ja
kuvailusta. En ollut aikaisemmin ymmärtänyt mitä hän
V al id oi nni n ja mu utoks en t as ap ai no
Tärkeää, vaikka ei uutta, oli kuulla taas muistutus siitä,
miten olennaista on uskoa asiakkaaseen ja hänen muuttumiskykyynsä. Arvelisin, että oma elämänkokemus antaa
Marsha Linehanille toivoa siitä, että muutkin voivat selviytyä, koska hänkin on selvinnyt. Terapeutti kantaa toivoa
silloinkin, kun asiakas ei sitä näe. Mietin sitä, miten terapeutti ja työnohjaajat voivat säilyttää uskonsa ja toiveikkuutensa. Omat ja muiden selviytymiskokemukset ovat varmasti ensisijaisen tärkeitä. Pitkä työkokemus voi olla hyödylli-
oikein mahtaa tarkoittaa. Nyt keksin, että hän on saattanut tarkoittaa kognitiivisille psykoterapeuteille ihan tavallisia Pysytään tosiasioissa –taitoja, joissa suljetaan
kaikki arvioinnit pois.
En malta olla mainitsematta vielä sitä, että olin aivan
ihastunut tähän Islannin matkaan. Se loi erinomaisia
mahdollisuuksia kokonaisvaltaiseen harjoitukseen, virkistäytymiseen ja lepoon: kaikki ihmisen osa-alueet,
ajatukset, tunteet ja keho, saivat oman osansa näistä.
nen, jos muistaa erityisesti niitä selviytymistarinoita, mutta
pitkä kokemus voi joskus kääntyä haitaksi, jos se painaa
toiveikkuutta ja innostusta turhan alas.
Linehan nojautuu muiden ajatuksiin ja hyväksi havaittuihin
menetelmiin, mikä on ihan luonnollista ja järkevää. Hänellä
on toki omaakin annettavaa. Näen hänen erityislaatunaan
terapeuttisen tyylin, jossa on validoinnin ja muutosstrategioiden dialektiikkaa. Hänen asenteestaan voitaneen sanoa,
että ”se on kohdallaan”. Hänen työkalupakkinsa on myös
kattava itsetuhoisten tunne-elämältään epävakaitten asiakkaiden hoidossa. Sieltä voi yrittää lainata yhtä ja toista.
.
ettei henkilö välttämättä täytä edes traumaperäisen
Sivu 5
KOPSU 2/2011
Myötätuntoisesti altistaen
stressihäiri ön kriteerejä dissosiaation peittäessä muut
r
n otsikko
Paul Gilbertin keynote -luento oli kuin vastaus kysymyksee-
Myötätunnosta rohkeutta kohdata
pelottavatkin asiat
ni. Yksi Gilbertin keskeisistä viesteistä oli, kuinka tärkeää
terapiassa on rakentaa sitä kapasiteettia, jota tarvitaan tuskallisten asioiden työstämiseen. Paul Gilbertin myötätunto-
Eveliina Leino
keskeinen terapia korostaa myötätunnon olevan voima, joka
transformoi ihmisen mielen, organisoiden uudelleen koko
Vuoden 2011 EABCT-kongressissa Islannissa, Reykjavíkissa,
professori David Clark oli nimi,
joka toistui arvostavassa
sävyssä monien puhujien esityksissä. Paul Salkovskis peräti
siunasi diassaan Clarkin olemassaoloa. Kiitollisuutta ja arvostusta herättää erityisesti se, että David Clark kantaa
huolta terapiamallien tieteellisyydestä, näytöistä, että jokin
toimintatapa todella tuottaa tuloksia, eikä sitä sovelleta vain
mutu-tuntumalla. David Clark korostaa omimmilla alueellaan, ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa, altistuksen tärkeyttä. Altistuksessa voidaan edetä vähitellen vastaanottoolosuhteista ulos maailmaan.
Asiakasta rohkaistakseen
Clark kuvaa myös ensin altistaneensa itseään asiakkaan
läsnä ollessa. Hikoiluaan häpeävän asiakkaan asiaa ajaakseen oli Clark mm. kastellut oman paitansa kainalot suihkepullolla ja tehnyt sen jälkeen näkyvästi kaupassa ostoksia
osoitellen haluamiaan tavaroita ylähyllyillä.
Suunta ulos
maailmaan ja ulos itsestä on tärkeää, koska Clarkin mukaan
todellisuudessa vaarallisin paikka ahdistuneisuushäiriöiselle
on oman pään sisällä.
mielen systeemin.
Koettu turvallinen kiintymys ja sen si-
säistyminen ihmisen suhtautumiseen itseään kohtaan toimii
uhan kokemuksen säätelijänä. Tätä havainnollistamaan
Gilbert esitti kaksi videoitua tutkimusta äidin kasvojen ilmeiden merkityksestä pienen lapsen turvallisuuden kokemukselle. Ensimmäinen teki näkyväksi kuinka vauva sekunneissa reagoi äidin kasvojen muuttumiseen ilmeettömäksi
tämän keskeyttäessä vastavuoroisen peilaamisen lapsen
kanssa. Yhteydessä olemisen välttämättömyys inhimilliselle
turvallisuuden tunteelle kävi ilmeiseksi vauvan moninaisista
yrityksistä palauttaa jaettu vuorovaikutus – hymyillen, jokellellen, käsiään äitiä kohti ojennellen ja korvia riipivän
korkealta kiljaisten - ja lopulta ahdistuneesta äidistä poispäin kääntymisestä ja tuskaisesta itkusta hänen epäonnistuttuaan yrityksissään. Myös kongressiyleisön reaktiot näkemäänsä olivat paljastavia: yksi ja toinen näkyi pyyhkivän
kyyneltyneitä silmiään. Jokin meissä syvästi tunnistaa kuinka keskeinen tarve kiintymys on ja millainen on yksinäisyyden kokemus sitä vaille jäädessä. Toisessa tutkimuksessa
vauvoille luotiin visuaalinen illuusio jyrkänteen reunasta
lattiassa. Vauvat ryömivät ”jyrkänteen” reunalle ja pysähtyi-
Omassa päässäni altistamisen ajatus – joka epäilemättä on
järkevä - herätti ennen kaikkea kysymyksen siitä, mitä terapiassa on tapahtunut ennen kuin altistukseen päästään. Ja
erityisesti miten siihen pääsee tavallinen kuolevainen terapeutti vailla polvet notkauttavaa karismaa? Miten luodaan
olosuhteet, joissa asiakas suostuu kokemaan jotakin, mitä
on nähnyt välttämättömäksi välttää aina siihen saakka?
vät siihen. Jos jyrkänteen vastakkaisella puolella vauvaansa
katsovalla äidillä oli kauhistunut ilme, jäivät vauvat paikalleen jyrkänteen reunalle. Jos äidillä taas oli levollinen, iloinen, kutsuva ilme, vauvat ryömivät pelottomasti ”tyhjyyden
reunan” ylitse äitinsä luokse.
Vauvat lukivat äitinsä kas-
voista onko ympäristö vaarallinen vai ei,
ja onko heidän
siinä turvallista toimia vai ei.
Vaikka joskus lienee paikallaan, ei todennäköisesti ole erityisen terapeuttista säännönmukaisesti esittää jokaiselle
altistamista pelkäävälle asiakkaalle pelkkää faktaa, että
ilman altistusta et parane – siis ota tai jätä. Itselleni nousee
mieleen, että em. Clarkin esimerkissä asiakkaalleen,
luo
perustaa asiakkaan omalle uskallukselle altistua paitsi malli, että häpeää voi kestää, myös hyvin konkreettinen osoitus
siitä, että terapeutti myötäelää asiakkaansa ongelmaa ja on
valmis laittamaan itsensä likoon häntä auttaakseen. Tällainen välittäminen voi tuskin olla jättämättä jälkiä asiakkaan
mieleen.
”Mitä terapiassa on tapahtunut, ennen kuin
altistukseen päästään? Miten siihen pääsee
tavallinen kuolevainen terapeutti ilman polvet
notkauttavaa karismaa?”
Patsas kävelykadulla Reykjavikissa. Kuva: Eveliina Leino
JATKOA SIVULTA 4: SFBKT KONGRESSI
KOPSU 2/2011 … Myötätuntoisesti altistaen
Te ra pe utti sosi aa li se na ver tai lu kohta na
Paul Gilbert ja Chris Irons (2005) kirjoittavat, että kuten
lapsi vanhempaansa, myös potilas voi käyttää terapeuttiaan
sosiaalisena vertailukohteena kertoessaan terapiassa vaikeita kokemuksiaan
esimerkiksi hyväksikäytöstä, vihan
tunteistaan tai seksuaalisista tuntemuksistaan, ja näin tehdessään tarkkailla terapeutissa merkkejä joko hädästä, inhosta, paheksunnasta, mielenkiinnon puutteesta tai vaihto-
Sivu 6
” Näissä ihmisissä myötätunto kaikissa muodoissaan herättää pelkoa. Myötätuntoa toista ihmistä
kohtaan kokiessaan masentuneet tai ahdistuneet
ihmiset saattavat pelätä, että heidän myötätuntoisuuttaan käytetään tavalla tai toisella hyväksi, ja
myötätuntoa vastaanottaessaan tulevansa itse liian
riippuvaisiksi, ja myötätunnon itseä kohtaan merkitsevän heikkoutta.”
ehtoisesti myötätuntoisesta ymmärtämyksestä ja hyväksynnästä. Nämä signaalit viestittävät potilaalle, mitä on turvallista tuntea, tutkia, kokea ja jakaa, ja mitä ei.
Vailla kokemusta myötätunnosta ihmisen kolmas tunteiden
säätelysysteemi jää kehittymättömäksi. Itsensä rauhoittamisen ja tyynnyttelyn kykyä tarvitaan tasapainottamaan uhkaja tavoittelusysteemien toimintaa. Ilman tätä kykyä ihmisen
turvallisuuden tunne voi esimerkiksi tulla riippuvaiseksi
hänen suorituskyvystään. Tällöin hänen kokemustaan elämästä saattaa värittää pelko, että hän kelpaa muille vain
niin kauan kuin jaksaa suorittaa ja onnistuu. Positiivisiin
kiintymyssuhdekokemuksiin, huolenpidon ja myötätunnon
saamiseen perustuva rauhoitussysteemi taas kertoo ihmiselle, että hän on hyväksytty sellaisenaan, eikä rakkautta
It se kri itti set p oti la at pe l kä äv ät myötä tun toa
ja m ui takin p os it ii vis ia tunte i ta
Tutkimukset osoittivat, että näissä ihmisissä myötätunto
kaikissa muodoissaan herättää pelkoa. Ahdistuneet ja
masentuneet ihmiset pelkäävät merkittävästi myötätunnon saamista muilta, myötätunnon tuntemista muita
kohtaan, ja myös myötätunnon osoittamista itse itselleen. Myötätuntoa toista ihmistä kohtaan kokiessaan
ihmiset saattavat pelätä, että heidän myötätuntoisuuttaan käytetään tavalla tai toisella hyväksi, ja myötätuntoa vastaanottaessaan tulevansa itse liian riippuvaisiksi,
tarvitse ansaita.
ja myötätunnon itseä kohtaan merkitsevän heikkoutta.
Itsekriittisyys on transdiagnostinen tekijä, joka on tyypilli-
myös positiivisia tunteita yleensä: liian onnelliseksi tu-
nen monissa mielenterveyden ongelmissa. Se liittyy usein
masennukseen ja ahdistuneisuuteen. Myötätunto on itsekriittisille ihmisille vaikeaa. Myötätuntoa itsekriittisyyden ja
psykopatologian hoitona käsittelevässä symposiumissaan
Paul Gilbert, Kirsten McEwan, Marcela Matos ja Jean Gilbert
esittelivät tutkimuksiaan itsekriittisten ihmisten myötätunnon kokemistavoista. Siinä missä ihmiset, jotka eivät ole
erityisen kriittisiä itseään kohtaan, kokivat myötätuntoisen
Tutkimusten mukaan itsekriittiset ihmiset pelkäävät
lemista, koska he eivät esimerkiksi koe ansaitsevansa
onnellisuutta tai epäillessään onnellisuuden voivan johtaa siihen, että jotain pahaa tapahtuu. Onnellisuuden
pelon,
itsekriittisyyden ja depression välillä löydettiin
tutkimuksissa vahva korrelaatio, kuten myös vaikeuden
kanssa tunnistaa tunteita ja tuntea empatiaa. Itsekriittisillä ihmisillä havaittiin alentunut myötätuntoisten kasvojen ilmeiden prosessointi.
ajattelun ja mielikuvaharjoitukset myönteisinä, itsekriittisten ihmisten havaittiin reagoivan fysiologisestikin tavalla,
joka kertoi kokemuksen epämiellyttävyydestä. Heidän aivojensa uhan alueiden aktivoituminen ja sydämen lyöntitiheyden muutokset osoittivat kokemuksen vastenmielisyyden.
Itsekriittisten ihmisten havaittiin reagoivan myös nenäsuihkeena annettuun oksitosiinihormoniin – joka tavallisesti
lisää luottamusta ja kiintymystä - siten, että se entisestään
lisäsi heidän vastustustaan myötätuntoa kohtaan.
”Potilaat tarkkailevat terapeutissa merkkejä joko
hädästä, inhosta, paheksunnasta, mielenkiinnon
puutteesta tai vaihtoehtoisesti myötätuntoisesta
ymmärtämyksestä ja hyväksynnästä. Nämä signaalit
viestittävät potilaalle, mitä on turvallista tuntea,
tutkia, kokea ja jakaa, ja mitä ei..”
Paul Gilbert. Kuva: © University of Derby
Sivu 7 … Myötätuntoisesti altistaen
Kirsten McEwan esitteli tutkimuksen jatko-osaa, jossa
ihmiset pelasivat kymmenen päivän ajan, viisi minuuttia
päivässä tietokonepeliä nimeltä ”Compassion game” eli
Myötätuntopeliä. Pelissä on tehtävänä etsiä myötätuntoisia kasvoja kriittisten kasvojen joukosta. Tulokset osoittivat, että pelin pelaaminen muovasi koehenkilöiden
huomion kiinnittämistaipumusta ja lisäsi yksilöiden hyvinvoinnin kokemusta. Erityisesti itsekriittisten koehenkilöt hyötyivät pelistä, jonka havaittiin vähentävän itsekriittisyyttä, ahdistuneisuutta ja depressiivisyyttä. Paul Gilbert totesikin, että itsekriittisten ihmisten kanssa terapiasuhteessa on lähtökohtaisesti syytä odottaa, että
myötätunto herättää heissä vaikeita tunteita ja vastustusta. Tämä ei ole kuitenkaan syy välttää tai luopua myötätuntokeskeisestä
työskentelystä,
koska
altistuksella
tämäkin pelko vähenee ja myötätunto voi sisäistyä tasapainottavaksi ja turvallisuuden kokemusta vahvistavaksi
osaksi tunteidensäätelyjärjestelmää.
KOPSU 2/2011
” Paul Gilbert totesikin, että itsekriittisten ihmisten kanssa terapiasuhteessa on lähtökohtaisesti syytä odottaa, että myötätunto herättää
heissä vaikeita tunteita ja vastustusta.”
Paul Gilbertin mukaan myötätuntoa kehittämällä kehitämme rohkeutta kohdata ahdistuksemme ja traumaattiset
muistot. Hän korostaa, että myötätuntoinen käyttäytyminen tarkoittaa ennen kaikkea rohkeutta ryhtyä niihin toimiin, jotka ovat tarpeen hyvinvointimme lisäämiseksi. Ja
myös myötätunnon pelkoon paras lääke on myötätunto.
Lähteet: Gilbert, P. & Irons, C. (2005): Focused therapies
and compassionate mind training for shame and selfattacking. Teoksessa: Toim. Gilbert, P.: Compassion: Conceptualisations, Research and Use in Psychotherapy.
Etuseinä Reykjavikin upeasta kongressikeskuksesta, joka juuri ja juuri valmistui kongressiin. EABCT:n edustajat
olivat jo hieman hätääntyneet vieraillessaan rakennustyömaalla kypärät päässä betonikoneita väistellen kesäkuussa Kuva Eveliina Leino
KOPSU 2/2011
Sivu 8
n otsikko
Hallituksen puuhia
Jorma Fredrikson
Viime Kopsusta jäi allekirjoittaneelle sattuneen postituslipsahduksen takia pois hallituksen puuhia –palsta, niinpä
tässä on nyt asiaa kahden Kopsun ajalta.
Vuosikokouksessa valittu uusi hallitus oli elokuussa ehtinyt kokoontua kaksi kertaa ja pitänyt myös yhden sähköpostikokouksen. Tärkeintä elokuussa oli kuitenkin todeta,
että hallitus piti kesällä lomaa, kuka missäkin ja toisiaan
yhdistyksen asioilla työllistämättä.
Ensimmäinen vuosikokouksen jälkeinen asia toukokuussa
oli hallituksen järjestäytyminen. Vuosikokous valitsee
vain puheenjohtajan ja hallituksen jäsenet, sen jälkeen
hallituksen jäsenet jakavat tehtävät keskenään ensimmäisessä kokouksessaan. Tästä on yleensä päästy yli varsin
sopuisasti ja niin päästiin nytkin. Hallituksen työnjako on
nähtävillä yhdistyksen www-sivuilla.
Ajankohtainen iso kysymys on psykoterapeuttikoulutusten siirtyminen yliopiston järjestämiksi vuoden 2012
alusta. Näissä merkeissä hallitus on eri tavoin (kyselyihin
vastaten, tarjousta esittäen yms.) ollut yhteydessä useiden yliopistojen sekä yliopistojen yhteisen psykoterapiakoulutuskonsortion kanssa. Yhteydenpito jatkuu ja tulee
näkymään myös terapiakoulutuksina, kunhan siirtymä on
toteutunut. Yhdistyksen aiemmin aloittamat koulutukset
viedään tietysti loppuun nykyisissä puitteissa.
Myös yhdistyksen toimistoasioita on selvitelty. Luote oy;n
toiminnan käynnistyttyä yhdistyksen toimistotoimintoja
joudutaan järjestelemään, koska esim. isotöinen koulutustilaisuuksien järjestäminen tapahtuu Luotteen kautta
ja myös yhdistyksen kirjanpito on ulkoistettu.
Hallitus valmistelee myös yhdistyksen www-sivuilla olevan psykoterapeuttiluettelon informatiivisuuden kehittämistä. Psykoterapiaa etsivät henkilöt käyttävät sivuja
paljon ja niiden halutaan jatkossa palvelevan tiedon etsijää entistä paremmin.
Näillä ja vähän muillakin puuhilla hallitus aloittaa syyskautensa.
Syksyn aikana eniten esillä ollut asia on vuoden 2012
alusta voimaan astuva asetusmuutos, jonka tuloksena
psykoterapeuttikoulutukset
siirtyvät
yliopiston
tai
yliopiston yhteistyössä jonkun muun tahon kanssa
järjestämiksi. Kun tätä asiaa nyt tulee joka tuutista niin
ehkä tässä on syytä tuoda esille joitain muita asioita,
joita myös on tehty.
Yhdistyksen historian toinen alueellinen jäsenilta pidettiin Kuopiossa lokakuussa, paikalla oli kolme yhdistyksen hallituksen jäsentä ja lähes parikymmentä
Kuopion alueen jäsentä. Anne Paulo-Toivanen ja Jukka
Vapaavuori alustivat kertoen Bernissä pidetyn psykoterapiatutkimuskongressin asioita. Anna-Maija Kokko
kertoi yhdistyksen hallituksen halusta tukea alueellista
toimintaa ja niistä muodoista joilla se voisi tapahtua.
Jos jollain muulla alueella on halua tämän tyyppiseen
kokoontumisen, tuke hallitus tällaista hanketta mielellään.
Valmisteilla on myös yhdistyksen www –sivuilla olevan
kognitiivisen psykoterapian luonnehdinnan uusiminen
sekä terapeuttiluettelon informatiivisuuden kehittäminen. Ja valmisteilla on yhdistyksen 35 –vuotisjuhla,
josta jo tämän lehden toisilla sivuilla pitäisi olla lisää
tietoa. Juhla pidetään kesäkuussa Fabrizio Didonnan
seminaarin jälkeisenä perjantai-iltana. Tarkoitus on
juhlia arvokkaasti ja riehakkaasti.
Hallitus on syksyn mittaan puuhaillut myös kouluttajafoorumin valmisteluissa. Syksyn foorumi pidettiin noin
30 jäsenen voimin Tampereella. Maaria Koivisto ja Jyri
Tamminen alustivat Taitojen opettamiseen psykoterapiassa ja psykoterapeuttikoulutuksissa liittyvistä kysymyksistä.
KOPSU 2/2011 Kirja-arvioita
Sivu 9
lisätään mahdollisuuksia myönteisten suhteiden rakentami-
Kirja-arvioita
seen; parannetaan oppilasturvallisuuttta ja vähennetään kon-
Jo rma Fr e dr iks on
joukko alakohtia). Beyondblue –ohjelman vaikuttavuutta on
flikteja; lisätään myönteistä palautetta (kussakin näistä on
tutkittu sijoittamalla satunnaisesti 25 ohjelmaan halukkaiksi
Cecilia E ssaun (toim .) (2009). Treatme nts for ado-
lesc ent depress ion: th eory and pract ice (Oxford
university press: Oxford 2009.
Reykjavikin
EABCT-kongressista
tarttui
mukaan
tart-
lukua. Käsittelen kuitenkin pääasiassa Susan Spencen
kiinnostavaa, lyhyttä tekstiä ”Challenges in school-based,
universal approaches to the prevention of depression in
adolescents” (s. 83-96).
Lasten psyykkisten ongelmien ehkäisemisinterventioissa
voidaan erottaa kaksi lähestymistapaa. Ensinnäkin väestöpohjaiset, universaalit interventiot, jotka suunnataan
tavallisesti kouluympäristössä kaikille oppilaille. Toiseksi
kohdennetut interventiot, jotka suunnataan lapsille, joilla
arvioidaan olevan kohonnut riski ajautua ongelmiin. Universaali-interventioita perustellaan mm. sillä, että näin
vältetään stigmatisoiva vaikutus siitä, että jotkut lapset
leimautuvat riskilapsiksi. Universaali-interventioilla arvellaan myös voitavan tavoittaa laaja kirjo riskitekijöitä. Kohdennettua lähestymistapaa taas perustellaan sillä, että
siinä voidaan tarkemmin työskennellä tiettyjen riskitekijöiden kanssa ja huomautetaan myös, että universaaliintervenioissa melkoinen osa työstä ”menee hukkaan”.
Universaali-interventioita käsittelevä tuloksellisuustutkimus ei Spencen mukaan ole toistaiseksi näyttänyt lupaavalta. Useimmissa Spencen esittelemissä satunnaistetuissa ja kontrolloiduissa tutkimusasetelmissa universaaliinterventiolla ei ole ollut vaikutusta. Joissakin vaikutusta
on todettu heti ohjelman jälkeen, mutta se on haihtunut
pois seuranta-arvioinnissa. Spencen johtopäätös tästä on,
että universaali-interventioiden kanssa on syytä edetä
varovaisesti.
toteutettu australialaisissa kouluissa ja jota on seurattu
Kyseessä
on
3-vuotinen
universaali-
interventio depression ehkäisemiseksi. Spencen kirjassa
kuvauksen
lisäksi
tarkempaa
tietoa
löytyy
www.beyondblue.org.au –sivustolta. Ohjelma on monessa
mielessä aika tyypillinen: Spencen antamia esimerkkejä
ohjelmassa opetettavista taidoista ovat mm: tunteiden
tunnistaminen ja sääteleminen; stressin vähentäminen ja
säätely; sosiaaliset taidot; ongelmanratkaisutaidot jne.
Ohjelmaan kuuluu myös koko koulun mitassa toteutettavia,
kouluympäristöön
kuten:
joittamisvaiheessa ollut käytettävissään kolmen vuoden jäleroa
depressiossa,
ahdistuneisuudessa,
emotionaalisessa
hyvinvoinnissa tai käytösongelmissa, ts. ohjelman vaikuttavuutta ei voitu osoittaa. Minusta on piristävää, että joku rohkenee kirjoittaa tällaisista ongelmista: kaikki ei aina toimikaan.
Spence esittää kolme mahdollista syytä siihen, miksi beyondblue –ohjelma kuten monet muutkaan vastaavanlaiset universaalit psyykkisten vaikeuksien ehkäisyohjelmat – ei ole osoittautunut tulokselliseksi. Ensimmäinen mahdollisuus on, että
lähestymistapa on oikea, mutta sen toteutus on ollut puutteellinen. Beyondblue –ohjelman koulussa toteuttaneet opettajat saivat kahden päivän koulutuksen työtapaan. Universaali-interventiot kohdentuvat laajoihin oppilasryhmiin vaatien
siis paljon toteuttajia. Silloin isoksi haasteeksi tulee sen turvaaminen, että toteutus on ohjelman hengen ja ohjeiden
mukainen. Toinen vaihtoehto on, että vaikuttavuutta mittaava
tutkimusasetelma ei ole asianmukainen. Kolmas vaihtoehto
on, että lähestymistapa ei ole validi. Depression hoidossa on
olemassa toimiviksi osoittautuneita lähestymistapoja ja beyondbluen, kuten muidenkin universaali-interventioiden menetelmät on lainattu ja kehitelty näistä hoitomuodoista. Mutta niiden toimivuudesta universaaleissa preventio-ohjelmissa
ei ole juurikaan näyttöä.
Itse veikkaisin, että ensimmäisellä vaihtoehdolla on ainakin
osuutta asiaan ja arvioni perustuu yksittäisiin havaintoihini
kouluympäristöstä, jossa monenlaisia ohjelmia on Suomessakin käytetty: jonkin ohjelman toteutus luokassa on usein aika
kaukana siitä, mitä käsikirjan laatija on suunnitellut, koska
toteuttajia ei ole ehditty kunnolla kouluttaa ja koska heillä on
jatkuvasti meneillään tavaton määrä muitakin asioita preven-
Hän esittelee sitten beyondblue –menetelmän, joka on
antaman
ilmoittautunutta koulua kontrolliryhmään. Spencellä on kirkeiset tulokset. Niissä koe- ja kontrolliryhmän välillä ei ole
tuneessa kirjassa on kaikkiaan 13 eri kirjoittajien laatimaa
huolellisesti.
ilmoittautunutta koulua koe- ja vastaavasti 25 halukkaaksi
vaikuttavia
muutosstrategioita,
tio-ohjelman lisäksi. Thomas Ollendik viittaa saman kirjan
toisessa luvussa varsinaisista depressiohoidoista puhuessaan
(”Empirically supported treatment: issues of concern”) samantapaiseen ongelmaan: Huolellisesti rakennetut, yliopistoklinikkaympäristöissä tuloksellisiksi osoitetut hoitomuodot
eivät aina välttämättä toimi ”kenttätyöympäristössä”.
Spencen johtopäätös on: ”yksi suurimmista haasteista depressiotutkimuksessa on siirtyminen pienistä, tarkasti kontrolloiduista tuloksellisuustutkimuksista laajamittaisiin toteutuksiin tosielämässä. Vaikka voisimmekin löytää interventioita,
jotka tuottavat tulostatarkasti kontrolloiduissa oloissa, voi
olla tavattoman vaikea saada aikaan merkitseviä preventiivisiä muutoksia tosielämässä, koska ohjelmien oikeanlaista
läpiviemistä on vaikea turvata” (94)
KOPSU 1/2011
K ogn itiivis en p sykotera-
TähänpKOPSUun
kirjoittivat:
ian yhd istyksen uut iset.
Toim itu s ja ta it to
Ma ar ia K oivisto on psykiatrian erikoislääkäri ja
kognitiivinen psykoterapeutti VET. Hän on helsinki-
Jyri Tamminen
läinen ammatinharjoittaja, joka toimii psykoterapeut-
Säh köp osti
tina, psykiatrina ja työnohjaajana. Hän on KOPSY:n
[email protected]
hallituksen jäsenvastaava ja toimii kouluttajana yhdistyksen ja Luote OY:n koulutuksissa.
Olemme Webissä!
Vieraile sivuillamme osoitteessa:
www.kognitiivinenpsykoterapia.fi
Jor ma Fr ed rikso n on psykologi, FL, kouluttajapsykoterapeutti. Hän asuu Vantaalla ja työskentelee yksityisvastaanotolla Helsingissä. Hän on
Kopsyn hallituksen sihteeri ja kouluttaa ja työnohjaa aktiivisesti Kopsyn ja Luote OY:n koulutuksissa. Hän on pitkään perehtynyt erityisesti lasten- ja nuorten psykoterapioihin.
Jy ri Tam minen on psykologi ja kognitiivinen
psykoterapeutti VET. Hän toimii ammatinharjoittajana Keravalla ja Helsingin Malmilla kouluttajana, työnohjaajana ja psykoterapeuttina.
Asiakkaina on erityisesti persoonallisuushäiriöisiä, nuoria, nuoria aikuisia ja heidän perheitään. Aiemmin hän työskenteli nuorisopsykiatristen potilaiden ja heidän perheidensä kanssa.
Kopsyn hallituksen tiedotusvastaava ja toimii
kouluttajana, työnohjaajana ja koulutuksenjoh-
Mer ja
K uu sela
on
psykologi,
koulut-
tajana Kopsyn ja Luote OY:n koulutuksissa.
tajapsykoterapeutti. Hän asuu Kirkkonummella ja
työskentelee
yksityisvastaanotolla
Helsingissä.
Hän toimi kuusi vuotta Kopsyn hallituksessa. Hän
on kiinnostunut erityisesti fyysisestä itsereflektiosta sekä muutosprosessien fyysisestä osasta,
mikä on ohjannut hänet kouluttautumaan mm.
EMDR-terapeutiksi.
Hänen
psykoterapian
koispsykologin opintonsa ovat loppusuoralla
eri-
Eveliin a Leino on psykologi. Hän työskentelee
Tampereen kaupungin terveysasemapsykologina.
Hänellä on ET perheterapiakoulutus ja on ensi
syksynä valmistumassa kognitiivisen psykoterapian YET-koulutuksesta.