ODOTETTU - Suomen Kansallisooppera
3/2010 Tiina Myllymäki TARUJEN SCHEHERAZADE ODOTETTU CAMI LLA NYLU N D OOPPERASEIKKAILU ROBIN HOOD 1 Jopas nyt, voiko työeläkkeistä puhua ymmärrettävästi? Kyllä voi. Tutustu Varman verkkopalveluun osoitteessa www.varma.fi. Hyvää työtä. 2 6 10 18 23 22 26 Sisältö 6 Camilla Nylund on Die tote Stadtin tähti 10 Tiina Myllymäki 24 Tähän asti ylittää ikärajat 26 Dansk Danseteater vierailulla hurmaa Scheherazadena 27 Liisa Ihmemaassa 14 Koko perheen oopperaseikkailu Robin Hood kasvutarina fantasiapuvuin 28 Ajdå 18 Mika Pohjonen Brevarian av Stan Saanila ja hehkuvien tunteiden Puccini 29 Töissä taidetehtaassa 20 Monipuolinen Musetta Mari Palo Kääntäjä ja tekstittäjä Laura Ruuttunen 30 Aitiopaikka 22 Faust on musiikin juhlaa 23 Ei joulua ilman Pähkinänsärkijää Uutisia, ihmisiä ja tapahtumia 34 Ooppera-info 3 92.9 Helsingissä fm MHz – Klassinen radio on nyt Rondo FM – Myös oopperan ystävälle Ohjelmatiedot ja lehtien tilaukset www.rondofm.fi | www.rondolehti.fi | www.lumolehti.fi Yhteistyössä – Musiikkilehtien luotettava klassikko Rondo – Kulttuurilehtien rohkea tulokas Lumo ”ensi-illassa” Helsingin kirjamessuilla 27.-30.10.2010 4 Oopperaohjelmat Ilta oopperassa joka tiistai alkaen klo 19 Oopperakiikari joka lauantai klo 17 ja sunnuntai klo 12 Tulossa – vanha tuttu Aarioita ja alkusoittoja arkisin kello 15 Taajuudet MHz: Helsinki 92,9 • Lahti 107,4 • Hämeenlinna 88,1 • Jyväskylä 96,2 • Turku 106,8 • Savonlinna 100,0 • Kuopio 94,8 • Oulu 99,6 • Porvoo 90,8 • Raasepori 104,3 • Tampere 92,2 • Netissä www.rondofm.fi Uusia kokijoita ja tekijöitä Suomen Kansallisoopperan asiakaslehti 3/2010 Vastaava toimittaja Heidi Almi Toimitus Heidi Almi, Jussi Iltanen, Johanna Järventaus, Juhani Koivisto, Heli Rislakki press@operafin.fi Tätä numeroa avustivat OFER AMIR, HARRI KUUSISAARI, MINNA LINDGREN, RISTO NORDELL, JARMO PAPINNIEMI, STAN SAANILA, HEIKKI TUULI Ulkoasu Mainostoimisto Faros / Tuija Pirttijoki Kannessa Tiina Myllymäki Kansikuva Ofer Amir Suomen Kansallisooppera Helsinginkatu 58 PL 176, 00251 Helsinki Keskus (09) 403 021 www.ooppera.fi Oopperasanomat ilmestyy kolme kertaa vuodessa. Seuraava numero ilmestyy tammikuussa 2011. Ilmoitusmyynti Sari Salaja (09) 4030 2458. Painos 60 000 kpl Painopaikka Libris Oy Oopperasanomat voit tilata maksutta kotiosoitteeseesi. Tilaukset: liput@operafin.fi tai puh. (09) 4030 2210. Uuden kauden alussa iloitsemme alkusyksyn täysistä katsomoista ja lupaamme yleisöllemme monia uusia ja kiintoisia taidekokemuksia. Toivottavasti tavoitamme myös uusia kokijoita. Erityisellä ilolla tervehdimme yhteistä projektia Suomen Kulttuurirahaston kanssa. Kansallisoopperan 100-vuotisjuhlan kunniaksi Kulttuurirahasto tarjoaa oopperaelämyksen 7 000 suomalaiselle 7.-luokkalaiselle valvojineen. Oppilaita valittiin mukaan Utsjoelta Hankoon ja Vaasasta Ilomantsiin – monet varmasti ensikertalaisia. Iloksemme ensikertalaisia löytyy joka ikäluokasta; Stan Saanilan aatoksia ensimmäisen oopperavierailunsa alla voi lukea tämän lehden sivuilta. Päänäyttämömme lisäksi esityksistämme voi nauttia yhä useammin muualla Suomessa, ja nykyään myös televisiossa ja radiossa. Toimimme myös aktiivisesti monella muulla alueella, uusien yhteistyötahojen kanssa. Tulevassa yhteistuotannossa DuvTeaternin ja tanssikoulu Blue Flamencon kehitysvammaiset taiteilijat muokkaavat laulusolistiemme kanssa Carmenin tarinasta itselleen merkityksellisen taidekokemuksen, joka koskettaa varmasti yleisöäkin. Erilaisten toimijoiden kohtaamisesta syntyy aina jotain uutta ja ainutlaatuista, jotain mitä ei projektiin lähdettäessä osaa täysin ennakoidakaan. Erilaisten ryhmien kohtaamisesta on kyse myös Tähän asti -projektissa, jossa eri-ikäiset harrastajat, alakoululaisista eläkeläisiin, tutkiskelevat musiikin ja liikkeen avulla ihmisyyttä ja yhteisyyttä. Metropolia Ammattikorkeakoulun kanssa toteutettavasta hankkeesta voi lukea tarkemmin toisaalla tässä lehdessä. Vanhusten ja pitkäaikaissairaiden arkea ilahdutetaan hoitolaitoksissa vierailemalla. Viime syksynä aloitetut konsertit ovat saaneet lämpimän vastaanoton. 5.–6.-luokkalaiset puolestaan esittävät koululaisoopperoita ympäri maan – 10 vuoden aikana jo 10 000 koululaista on saanut ammattitaiteilijoiden rinnalla omakohtaisesti kokea oopperan luomisen riemua. Esitykset oopperatalon ulkopuolella ja yhteistyöhankkeet ovat aina rikastuttavia kokemuksia myös taiteilijoille ja muulle henkilökunnalle. On ollut riemullista havaita, miten suurella mielenkiinnolla ja innolla esityksemme ja toimintamme on vastaanotettu eri paikkakunnilla. Kiitokset kaikille kokijoille ja moninaisille tekijöille! Päivi Kärkkäinen Pääjohtaja 5 Teksti Harri Kuusisaari Kuvat Heikki Tuuli jos hoitaa hommansa Camilla Nylund iloitsee odotetusta paluustaan Kansallisoopperaan. Euroopan lavojen ylistetty Strauss- ja Wagner-sopraano laulaa tänä syksynä Korngoldin oopperassa Die tote Stadt, ja vuoden kuluttua hän pujottautuu kollegansa Aino Acktén nahkoihin. Yhtäläisyyksiäkin kansainvälisten suomalaistähtien kesken löytyy. amilla Nylund elää taiteensa kukkeinta vaihetta. Hän on vakiinnuttanut asemansa eturivin Strauss- ja Wagner-sopraanona, ja kuin sinettinä työlle on debyyttikutsu Bayreuthin festivaalille ensi kesänä. Tapaan hänet Tampereella, jossa hän on äänittämässä Hannu Linnun johtaman Tampere Filharmonian kanssa ensimmäistä aarialevyään Ondinelle. Tuleva CD on oiva käyntikortti, sillä se sisältää hänen ominta ohjelmistoaan: Straussin Arabellaa, Ariadnea, Salomea ja Dafnea sekä Wagnerin Sieglindeä, Elisabethia, Elsaa ja Isoldea. Camilla Nylund on juuri palannut lomalta, jonka vietti suurelta osin kotiseudullaan Mustasaaren Kvevlaxissa. Rauhallinen varmuus kuvastuu olemuksesta. Nylundissa on annos keskieurooppalaista, pidättynyttä eleganssia. Hän on viettänyt oli puolet elämästään ulkomailla, mutta skandinavisuus ja suomalaisuus ovat oleellinen osa niin hänen äänenväriään kuin persoonaansakin. ”Ihmiset yleensä luulevat minua ruotsalaiseksi, mutta korjaan sen kyllä aina tilaisuuden tullen. Suomalaisuus herättää Euroopan musiikkipiireissä aina positiivisen reaktion”, Nylund kertoo. Koti Saksassa, työ maailmalla Camilla Nylund tuli tunnetuksi Lappeenrannan laulukilpailujen voittajana vuonna 1996. Hän oli piirien ulkopuolinen yllättäjä, sillä hän ei ollut opiskellut Sibelius-Akatemiassa vaan Salzburgin Mozarteumissa. Keski-Eurooppaan hän palasikin jatkamaan uraansa. Tärkeäksi tukikohdaksi muodostui Dresdenin Semper-ooppera, jossa hän oli myös kiinnityksellä. Nyt hän on vapaa taiteilija, mutta asuu edelleen Dresdenissä aviomiehensä Anton Sarisin ja kahden lapsen kanssa. ”Lapset tuntevat itsensä sataprosenttisen dresdeniläisiksi”, hän kertoo. Muitakin syitä asuinpaikan vakiintumiseen on. ”Meillä on ihana talo vihreällä Weisser Hirschin alueella, jota ei pommitettu sodassa. Voin harjoitella roolejani hyvän korrepetiittorin kanssa ja käydä Irmgard Boasin laulutunneilla. On tärkeää, että joku kuuntelee ja kontrolloi ääntäni. Virheet pinttyvät helposti, jos vain laulaa päivästä toiseen kuin kone.” 6 Häntä hieman huolettaa Semperoperin uuden intendentin linja vähentää vierailijoiden käyttöä, mutta onneksi matkat esimerkiksi Wieniin ovat lyhyet. Wienin valtionooppera onkin tällä kaudella melkein ominut Nylundin: hän laulaa siellä Salomea, Arabellaa, Lepakon Rosalindaa ja Don Giovannin Donna Annaa. Viimeksi mainittu rooli on enää ainoana jäljellä Mozart-ohjelmistosta, jolla hän uransa aloitti. Sen sijaan Straussin osuus siinä vain vahvistuu. Tällä kaudella hän tekee ensi kerran Dafnen, ja kun pian tulevat vielä Elektran Chrysotemis ja Die Frau ohne Schattenin Keisarinna, kaikki suuret Strauss-rooli ovat kasassa. ”Hänen musiikkinsa vain istuu täydellisesti äänelleni. Strauss kirjoittaa hyvin pitkälinjaista laulettavaa, joka vaatii vankkaa hengitystekniikkaa ja rekisterien ylimenoalueiden hallintaa. Tunnen myös oloni kotoisaksi saksan kielen parissa, ja hahmot ovat psykologisesti kiinnostavia.” ”Wagnerin osalta Tannhäuserin Elisabeth ja Lohengrinin Elsa riittävät toistaiseksi – totta kai olen kiinnostunut Isoldesta ja Sentasta, mutta niiden aika tulee myöhemmin.” Hänen lempiroolina on Elisabeth. ”Upeampaa avausaariaa ei voi olla kuin Dich teure Halle, ja hahmon tie innokkuudesta romahdukseen ja surusta kuolemiseen on koskettava. On jännittävää tehdä sitä Bayreuthissa Sebastian Baumgartenin ohjauksessa. Jotain erikoista lienee tulossa.” Nylund aikoo olla tarkka siitä, etteivät dramaattiset tehtävät vie äänen lyyristä väriä. Seuraavaksi häntä kiinnostaisi tarttua Leos˘ Janác˘ekin oopperoihin, joita hänellä ei vielä ole ohjelmistossaan. Paluu Kansallisoopperaan Camilla Nylund on esiintynyt Kansallisoopperassa yhden ainoan kerran. Se oli Figaron häiden vanhassa tuotannossa vuonna 1996. Tampereen oopperassa hän on sen sijaan esiintynyt jo kolmessa roolissa. Odotettu paluu Kansallisoopperaan tapahtuu marraskuussa Erich Wolfgang Korngoldin oopperassa Die tote Stadt. ”Totta kai on ihana tulla takaisin Suomen ykkösnäyttämölle”, hän tiivistää. Roolina on oopperaseurueen tanssijatar Marietta, jota Paul rakastaa mutta jossa hän kuulee myös kuolleen vaimonsa Marien E n s i - i l t a äänen. Miten tähän pystyy samastumaan? Eihän kukaan nainen voi olla kiinnostunut miehestä, joka sairaalloisesti tarrautuu menneisyyteen? ”Koen sen kiinnostavana psykologisena pelinä. En itse asiassa vielä tiedä, onko kyse Mariettan osalta vain pelaamisesta, vai onko hänellä todellisia tunteita Paulia kohtaan. Hauska nähdä, mikä on ohjaaja Kasper Holtenin näkemys asiasta.” ”Mariettan laulu on oopperan tunnetuin, huikean kaunis melodia. Silti siinä on myös isoja duettoja ja dramaattisia huipennuksia. Oli kiva yllätys, että Paulina on Klaus Florian Vogt. Olemme tehneet Dresdenissä mm. Lohengrinia, ja sovimme hyvin yhteen.” Seuraavakin produktio Kansallisoopperassa on sovittu. Camilla Nylund laulaa nimiroolia Ilkka Kuusiston uutuusoopperassa Aino Ackté, jonka kantaesitys on joulukuussa 2011. Hän ei vielä ole nähnyt partituuria mutta odottaa tehtävää innolla. ”Olen lukenut paljon taustamateriaalia Aino Acktésta. Hän on vahva nainen kuten suomalaiset naiset yleensäkin. Kaiken lisäksi hänellä on jännittäviä yhtymäkohtia omaan uraani. Hän lähti ulkomaille ja teki töitä Dresdenissä, ja Salome kuului hänen keskeisiin rooleihinsa.” ”Tietenkin myös keskeisiä eroja on – kuten se, etten tule taiteilijaperheestä kuten hän.” Entä diivamainen luonne? Vieläkö sellaisella pärjäisi? ”No, kyllä taiteilijalla temperamenttia saa olla, kunhan hoitaa hommansa, ja Aino Ackté kyllä hoiti”, Camilla Nylund hymyilee. Kaipuu irti lokeroista Salomena Camilla Nylund asettuu samaan suomalaissopraanojen sarjaan kuin Ackté ja Karita Mattila. Hän teki sen ensi kerran Kölnissä 2004. Siellä ohjaaja Katharina Thalbach oli sijoittanut tapahtumat keittiöön, jossa leikittiin makaaberisti veitsillä ja ruoka-aineksilla. ”Se on edelleen lempiohjauksiani. Se on hauska, mutta silti kuolema väijyy olan takana. Se on kuin elämä, jossa itku ja nauru lomittuvat.” Nylund on tottunut työskentelemään radikaalien ohjaajien kanssa. Hän hyväksyy rohkeatkin tempaukset, kunhan niissä säilyy motivaatio. ”En kyllä haluaisi olla ohjaaja nykypäivänä, kun täytyy aina keksiä uusia näkökulmia. Laulajalle tämä tuo joskus turhauttavia tilanteita, mutta silloinkin on seistävä esityksensä takana ja annettava parastaan.” ”Ohjaajien valtaan liittyy myös se, että ulkonäön merkitys laulajan kiinnityksissä on kasva7 SENIORILIIKUNTAA FOREVER-KUNTOKLUBEILLA Oletko kiinnostunut ylläpitämään henkistä ja fyysistä hyvinvointiasi? Haluatko liittyä samanhenkisten porukkaan, jossa liikutaan ja pidetään hauskaa? Tule mukaan Foreverkuntoklubien senioriryhmiin. Forever Töölöössä Maksat vain siitä mitä valitset 8 Tule mukaan Foreverin senioriryhmiin. Senioritunnit: • Voimaa ja kehonhallintaa • Venytellen vetreäksi • Terve selkä • Kuntosali 50+ -tunnit: • 50+ Crossing • 50+ Zumba • 50+ AquaMove Mannerheimintie 50 00260 Helsinki puh. (09) 477 7040 E n s i - i l t a Korngold oli oopperan ihmelapsi nut. Rooleihin haetaan tietynlaisia tyyppejä. Laulaja on tuote, jossa musiikilliset ja ulkoiset asiat yhdistyvät.” Niin onnellinen kuin Nylund onkin eteen auenneesta Wagner–Strauss-tiestä, häntä harmittaa kategorisoiminen. Hän haluaisi tehdä enemmän italialaista ohjelmistoa, mutta saksalaisella leimalla se on vaikeaa. ”Ennen oli toisin – katsotaan vaikka Birgit Nilssonia. Kilpailu on nykyisin niin kovaa ja hyviä laulajia niin paljon, että ehkä on pakko keskittyä.” Nylundin tasoisella laulajalla yksi suurimpia ongelmia on töiden valitseminen ja koordinoiminen. Tarjousten päällekkäisyyksiä ei voi välttää. Aina harmittaa sanoa ei, kun rakastaa musiikkia ja työtä. ”Tulevaisuuden haaveitani olisi löytää aikaa keskittyä liediin. Se on ollut niitä uhreja, joita tiivis oopperatyö on vaatinut.” Die tote Stadt – Kuollut kaupunki Musiikki Erich Wolfgang Korngold Musiikinjohto Mikko Franck Ohjaus Kasper Holten Lavastus Es Devlin Puvut Katrina Lindsay Valaistus Wolfgang Goebbel Koreografia Signe Fabricius Paul Klaus Florian Vogt / Mati Turi Marietta/Marien ään Camilla Nylund Frank/Fritz Markus Eiche Marie Kirsti Valve Juliette Kaisa Ranta / Marjukka Tepponen Lucienne Melis Jaatinen / Essi Luttinen Victorin Per Håkan Precht Orkesteri loistaa kuin Richard Straussilla, laulussa on puccinimaista hehkua, valssisävelmät hurmaavat kuin Lehárin ikivihreät, tarina kertoo sekä oman aikansa ilmapiiristä että ikuisista psykologisista ongelmista. Die tote Stadt on kiehtovuudessaan yksi oopperan pitkän historian ihmeitä. Ja vielä suurempi ihme oli, että Erich Wolfgang Korngold oli vain 20-vuotias sen säveltäessään. Erich Wolfgang Korngold (1897–1957) sävelsi ensimmäisen oopperansa jo 16-vuotiaana ja osoittautui heti täysiveriseksi musiikkidramaatikoksi. Ensimmäisen maailmansodan aikoihin Korngold sävelsi Die tote Stadtin, josta tuli hänen suurin menestyksensä. Korngold jätti Itävallan 30-luvulla ja asettui Hollywoodiin elokuvasäveltäjäksi. Sodan jälkeen hän palasi Eurooppaan, mutta vanhentunut ihmelapsi ei enää saanut suosiota. Die tote Stadt jäi hänen suurimmaksi saavutuksekseen. Die tote Stadt eli Kuollut kaupunki kertoo Paulista, joka palvoo kuolleen vaimonsa Marien muistoa mutta kiinnostuu häntä muistuttavasta Mariettasta. Pääseekö hän menneisyydestä irti? Lopussa hän surmaa Mariettan – onneksi surmatyö osoittautuu unennäöksi. Paul jättää nyt menneisyyden ja kuolleen kaupungin. Tunteita ja vuolasta musiikkia Mikko Franck ihastui Die tote Stadtiin heti nähtyään sen Tukholmassa 1997, ja pitää sitä nyt suosikkioopperanaan. ”Kun kauniit melodiat ja voimakkaan dramaattiset hetket yhdistetään Korngoldin ilmiömäiseen kykyyn orkestroida, tuloksena on upea teos.” Ooppera on erityisesti Paulin ja Mariettan esittäjille haastava, ja teosta esitetään usein lyhennettynä. ”Onneksemme meillä on niin hienot laulajat, että voimme esittää sen lyhentämättömänä”, Mikko Franck sanoo. Hän iloitsee erityisesti Camilla Nylundin paluusta Kansallisoopperaan 14 vuoden tauon jälkeen. Alkuperäisessä kertomuksessa tapahtumat ovat todellisia, mutta Korngold muutti suuren osan oopperasta Paulin uneksi. Ohjaaja Kasper Holtenin mielestä ratkaisu tekee teoksesta kiinnostavamman. ”Tässä on oikeastaan kolme tasoa, todellisuus, uni ja unen todellisuus. Vaikka toinen näytös on kokonaan Paulin unta, se tuntuu todemmalta kuin hänen unenomainen elämänsä. Unien kautta hän törmää ulkomaailmaan ja oppii käsittelemään todellisuutta.” Mikko Franck odottaa ensi-illalta paljon, sillä koossa on oikea dream team. ”Innostus on kasvanut siitä lähtien, kun pari vuotta sitten kysyin Kasper Holtenilta, haluaisiko hän tulla projektiin mukaan. Suurin osa meistä tekee Die tote Stadtin ensimmäistä kertaa, olemme siis debytantteja tässä oopperassa!” Kasper Holten on tyytyväinen siitä, että hänen ensimmäisen ohjauksensa Kansallisoopperassa on juuri kiehtova Die tote Stadt. ”Se vie myöhäisromantiikan musiikin äärimmilleen, se on todella tunteellista. Teksti taas käsittelee perustunteita, rakkautta, luopumista, kuolemaa, kaipauksen tuskaa. Näitä tunteita kuvatessa sanat eivät riitä, siihen tarvitaan ooppera.” – J. K. Ensi-Ilta 26.11.2010 9 Tiina Myllymäki valmistautuu uransa ensimmäiseen suure Teksti Heidi Almi Kuvat Ofer Amir Tiina Myllymäki aloitti satubaletin 5-vuotiaana tarhakavereidensa kanssa. Kun muut alkoivat lopetella harrastustaan, Tiina jatkoi lyhyen tauon jälkeen. Nyt 25-vuotias tanssijatar on valmistautumassa tähänastisen uransa suurimpaan tehtävään eli Kenneth Greven koreografioiman Scheherazaden nimirooliin. M ikä sitten sai tanssijattaren aikoinaan jatkamaan? ”Sain kutsun Helsingin tanssiopiston koetanssitilaisuuteen ollessani ekaluokkalainen”, kertoo Tiina Myllymäki. Opiston rehtori Leila Sillantaka oli joskus sijaistanut satubalettiopettajaa ja muisti tunnilta joustavajäsenisen ja selvästi lahjakkaan tytön. ”Koetanssissa piti esittää robotteja ja pullataikinaa, mikä tuntui minusta jotenkin hassulta vaikka se olikin hauskaa”, Tiina muistelee. Tytön improvisointi teki kuitenkin selvästi vaikutuksen, sillä muutamien viikkojen kuluttua kotiin saapui kirje, jossa kerrottiin, että Tiina oli hyväksytty Tanssiopiston erityiskoulutusluokalle. Vanhemmat ovat aina tukeneet Tiinaa tämän valinnoissa ja ovat onnellisia siitä, että tytär saa tehdä sitä, mitä rakastaa. Tiinan ollessa pieni balettikoululainen, äiti valmisti eväät ja auttoi balettitossujen ompelussa, isä puolestaan kuljetti tytärtään harjoituksiin. ”Olen aina tuntenut, että läheiseni ovat minusta äärimmäisen ylpeitä”, Tiina kertoo. Äidistä on myös vähitellen kehittynyt Kansallisoopperan vakituinen asiakas, ja hän käy niin baletti- kuin oopperaesityksissä ja kommentoi niitä asiantuntemuksella. Koulutukseen liittyi paljon esiintymisiä, mikä miellytti nuorta ballerinaa erityisesti: ”Olen aina pitänyt lavalla olemisesta ja yhteydestä yleisöön.” Opintojen viimeisessä vaiheessa balettitunteja oli kuusi kertaa viikossa ja torstai oli vapaapäivä. Tanssi täytti pian nuoren tytön koko elämän. Murrosiän koittaessa Tiina hieman epäröi haluaisiko tanssia vai olla kavereittensa kanssa. Opiston rehtori ratkaisi vaikean tilanteen viisaasti keskusteltuaan Tiinan äidin kanssa. ”Rehtori ehdotti minulle, että olisin viikon poissa tunneilta, ja jo puolessa välissä viikkoa minulle tuli hinku takaisin tunneille ja ymmärsin, että halusin jatkaa tanssimista”, Tiina muistelee. Matkan varrella Tiina on työskennellyt monen hyvän opettajan johdolla, mutta keskeisimmäksi nousee arvostettu balettipedagogi Maj-Lis Rajala: ”Hänen kanssaan työskennellessäni tajusin, että baletista voisi tulla minulle ammatti.” Vuonna 2003 Tiina sai kiinnityksen Kansallisbalettiin ja hän on tanssinut siitä lähtien sekä ryhmätanssijana että pienemmissä solistitehtävissä. Suurin rooli on tähän asti ollut Biancan rooli John Crankon baletissa Kuinka äkäpussi kesytetään. 10 E n s i - i l t a en rooliin Scheherazaden liikekieli tuntuu luontevalta Tiina myöntää olevansa kunnianhimoinen. Biancan roolin jälkeen nälkä kasvoi, ja nyt on hienoa päästä opiskelemaan Scheherazaden rooli Kenneth Greven ohjauksessa. ”En ole nähnyt yhtään Scheherazaden versiota ja katsoin tietysti heti YouTubesta pätkiä, kun kuulin pääseväni mukaan teokseen. Ihastuin ensi kuulemalta musiikkiin ja minuun vetoaa teoksen pehmeä, itämaistyyppinen liikekieli, joka tuntuu jotenkin luontevalta”, Tiina kertoo. Tätä haastattelua tehdessä teoksen runko ja askeleet ovat kasassa ja Tiina uskoo lopullisen hiomisen menevän aina ensi-iltaviikolle saakka. ”Liikekieli on klassista, siinä on paljon ääriasentoihin taipuvia asentoja ja itämaisia käsiä. Pas de deux’t eli kaksintanssit ovat liikkuvia ja liitäviä eivätkä niin ankaran koulumaisia kuin esimerkiksi Prinsessa Ruususessa. Myös ylävartaloa käytetään paljon enemmän kuin perinteisessä klassisessa baletissa”, Tiina paljastaa. Scheherazaden hahmon Tiina näkee tietyllä tavalla pelottomana. Tämä uskaltaa mennä naimisiin julman sulttaanin kanssa, joka on tapattanut lukuisia entisiä vaimojaan jouduttuaan petetyksi, eheyttää miehen ja saa tämän rakastumaan itseensä. Ollessaan itse yleisön joukossa Tiina kiinnittää huomiota siihen, miten tanssija pystyy sitomaan tekniikan ja ilmaisun yhteen. ”Kokonaisuuden tulisi näyttää helpolta ja nautittavalta katsoa. Pelkkä tekninen tykitys on tietysti vaikuttavaa, mutta jää sisällöltään tyh”Olen aina jäksi.” Omassa tanssimisessaan pitänyt lavalla Tiina nauttii niistä hetkistä, jolloin olemisesta ja vartalo tuntuu toimivan niin kuin hän haluaa, olo on rento mutta yhteydestä yleisöön.” samalla energinen, ja hän pystyy heittäytymään siihen, mitä tekee. ”Tämä ei ole kuitenkaan mahdollista ryhmätanssijan työssä, joka on niin tarkkaa, ja jossa joutuu tarkkailemaan koko ryhmää eikä voi keskittyä vain itseensä.” 11 `R`mnl`bnlo`mx JHHMMNRS@U@@I@GXCXKKHRSRHRKS Q@J@RSDSTRR@O@JDSHRR@ 12 E n s i - i l t a taista. Vaikka keho välillä tekisikin tenän, niin psyykkaamalla pystyy saamaan itseensä taas voimia”, Tiina toteaa. Raskaan työn rinnalla on ihanaa, kun kotona voi laittaa villasukat jalkaan, syödä lihapullia ja perunamuusia. Esityksen jälkeisen fyysisen ja henkisen kuohun purkaminen on haastavaa. Tiina ei pystykään menemään esityksen jälkeen suoraan nukkumaan vaan istuu tietokoneen äärellä, chattailee ystäviensä kanssa, katsoo Frendejä DVD:ltä tai tekee sanaristikoita, ”laittaa aivot narikkaan ja jäitä jalkoihin”, kuten hän naurahtaa. Esityspäivän jälkeisenä aamuna kroppaa kolottaa ja olo on välillä sellainen, että voisi jäädä kotiin nukkumaan. Balettisalilla voimat kuitenkin palaavat ja kun pääsee liikkeelle, niin kivutkin hälvenevät. Tulevaisuudelta Tiina odottaa haastavien tanssitehtävien lisäksi arkisia asioita kuten perhettä. ”Tärkeintä on tietenkin, että pysyisi terveenä ja läheiset voisivat hyvin. Loppujen lopuksi odotan elämältä ihan tavallisia asioita.” Veren häät Koreografia Cathy Marston Käsikirjoitus Cathy Marston ja Edward Kemp Federico Garcia Lorcan innoittamana Musiikki Dave Maric Lavastus Jon Bausor Puvut Erika Turunen Valaistus Tülay Schakir Scheherazade Aivot narikkaan ja jäitä jalkoihin Vaikka ikää on vasta 25 vuotta, on Tiina välillä jo miettinyt mitä tekisi sen jälkeen, kun tanssijan ura päättyy. ”Jos minulta olisi kysytty 6-vuotiaana mikä minusta tulee isona, olisin ilman muuta vastannut ’tanssiva ja laulava ratsupoliisi’”, Tiina nauraa. Luultavimmin tulevaisuuden ura löytyy jostain fysiologian tiimoilta. Tanssijalla on ammattinsa kautta monipuolista tietoa niin kehonhuollosta kuin ravinnostakin, joten jatko-opintojen jälkeen tuolle alalle voisi olla kiinnostusta. Tiina on myös luonteeltaan hoivaihminen: ”Pidän siitä, että ihmiset ympärilläni voivat hyvin ja auttaminen tuntuu tärkeältä.” Tanssijatar itse saa voimaa arjen pienistä asioista. Vitsin heitto kollegan kanssa piristää tai kuppi kahvia henkilökuntaravintolassa, myös raskaiden harjoitusten tauolla radiossa soiva lempimusiikki voi keventää oloa. ”Myös aamutunneillamme soittavat pianistit piristävät tunnelmaa musiikkivalinnoillaan. Juuri eilen soi tunnilla musiikki Notting Hill -elokuvasta. Musiikki on äärimmäisen terapeuttista ja se auttaa myös eläytymään eri rooleihin ja tilanteisiin”, Tiina sanoo. Tällä hetkellä hän kuuntelee vapaa-ajallaan mielellään niin Frank Sinatraa kuin Melody Gardotia, Chisua ja Jenni Vartiaista. Muuten Tiina hellii itseään vapaa-ajalla kutomalla, kokkaamalla ja kirjoilla. Hyvät ystävät ovat arvokkaita ja on tärkeää, että ystäviä on myös Oopperan ulkopuolella. ”Tanssijan työssä raskainta on se, jos fysiikka alkaa reistailla ja sitten vielä psyykekin tulee mukaan ja uupumus on kokonaisval- Koreografia Kenneth Greve Musiikki Nikolai Rimski-Korsakov Lavastus ja valaistus Tülay Schakir Puvut Anna Kontek Veren häät & Scheherazade Musiikinjohto Pietro Rizzo Ensi-ilta 29.10.2010 Nicholas Ziegler, Tiina Myllymäki 13 PAHAN VALTAA VA ”K lassista tarinaa on turha kertoa uudestaan samanlaisena, vaan klassikoiden pitää antaa hengittää ajan ilmiöiden mukana”, ohjaaja Kari Heiskanen sanoo. Heiskanen tuo työryhmineen Kansallisoopperan isolle näyttämölle Robin Hoodin. Jukka Linkolan säveltämä uutuusteos aloittaa Oopperan 100-vuotisjuhlavuoden. Teoksen kohdeyleisöä ovat lapset, etenkin yli 10-vuotiaat pojat, mutta Heiskanen, Linkola ja libretisti Jukka Virtanen eivät ole pelänneet aikuisten nykymaailman ulottuvuuksien ujuttamista mukaan tarinaan. ”Kyseessä on sankaritarina, jossa on selkeä jako hyvään ja pahaan. Puhuimme paljon etenkin Linkolan kanssa siitä, mikä nykyajassa 14 olisi pahan vallankäytön kuva. Päädyimme Irakin sotaan. Ja yhtä lailla Kiinan, USA:n ja Neuvostoliiton pahat teot viime vuosisadalla”, Heiskanen sanoo. Tämä on kuitenkin vain tekijöiden tausta-ajattelua: Robin Hoodin tarinaa ei ole tuotu nykypäivään, vaan se sijoittuu tutulla tavalla 1100-luvulle, miekkojen ja jousien aikakaudelle. Vanhaan legendaan on lisätty omia mausteita. Robin Hoodin taustalle on kehitetty tragedia, hän on menettänyt vaimonsa ja lapsensa tulipalossa. Marian-neito puolestaan on yksinhuoltaja. Nykyisestä kansalaiskeskustelusta tuttu elementti on myös nokkela arabityttö Jamila, joka tuo tuulahduksen muslimien kulttuurista. Perustarinaa ei ole muutettu mitenkään, se kertoo etevästä lain- E n s i - i l t a suojattomasta, joka varastaa rikkailta ja antaa köyhille. Heiskanen painottaa kuitenkin, että olennaista ei ole parin rahasäkin vieminen ahneelta sheriffiltä ja jakaminen kansalle, vaan se, että vääryyksin turvautuva valta saadaan murretuksi kokonaan. Vakavia ajatuksia ja hyvä poljento Teoksen taustalla olevat vakavat ajatukset eivät hämärrä sitä seikkaa, että tavoitteena on saada yleisö pitämään näkemästään. Moni katsoja on luultavasti ensimmäistä kertaa oopperassa. ”Olen ajatellut 12-vuotiasta poikaani. Jos hän jaksaa katsoa ja innostuu, meidän seikkailutarinamme on tavoittanut tärkeimmän kohderyhmänsä, murrosiän kynnyksellä olevat nuoret kundit. Haluan tavoittaa heidän hauraan maailmansa, jossa aletaan siirtyä lapsuudesta kohti aikuisuutta.” ”Hyvät klassiset kertomukset vahvistavat meidän hyviä puoliamme. Tämä tarina antaa luottamusta siihen, että kun vaikeuksia tulee, ne kannattaa yrittää voittaa. Henkilökohtaista rohkeutta ja elämänuskoa pitää olla.” Heiskanen kuvailee jännittäviä käänteitä, joita tarinan mittaan koetaan. Etenkin sheriffin linnan alle kätkettyyn labyrinttiin sijoittuva vauhdikas jakso kuulostaa jopa toimintaelokuvalta. Ohjaaja myöntää, että johonkin sen tapaiseen on pyritty. ”Olemme puhuneet Linkolan kanssa, että tarvitaan lyhyitä kohtauksia ja nopeita leikkauksia, se on tätä aikaa. Minä luulen, että niin aikuisen kuin lapsenkin katsomisen sykli on nopeutunut hurjasti – en minä itsekään jaksa aina seurata loputtomia jaarituksia, etenkään seikkailukertomuksessa. On olennaista että tarina etenee, että on hyvä rytmi ja poljento.” Baritoni seikkailun sankarina STAAN Teksti Jarmo Papinniemi Kuvat Tom Röllich, Heikki Tuuli Tarinan alussa Robin Hood on vetäytynyt yksinäisyyteen. Kaltoin kohdellut ihmiset huokailevat, että kunpa vain Robin olisi täällä, niin kaikki voisi kääntyä paremmaksi. Poliittinen tilanne on epävakaa, sillä kuningas Richard Leijonamieli on poissa, ristiretkellä, ja Nottinghamin sheriffi on ryhtynyt kavalan äitinsä liet”Tarvitaan lyhyitä somana tavoittelemaan valtaa. Robin kohtauksia ja ymmärtää, että hän ei voi enää katsella sivusta, vaan hänen iloiset veikkonsa nopeita leikkauksia, tarvitsevat johtajaa. se on tätä aikaa.” Oopperassa on totuttu siihen, että sankarillinen tenori tavoittelee sopraanoa ja baritoni on hänen vihollisensa. Robin Hoodissa on toisin, nimihenkilö on baritoni (roolissa vuorottelevat Ville Rusanen ja Markus Nieminen) ja päävastustaja sheriffi on basso (Matti Salminen ja Jyrki Korhonen). Kavala Guy Gisborne, Robinin kodin polttaja, on tenori (Jyrki Anttila ja Mika Pohjonen). Näyttämön mielenkiintoisimpiin hahmoihin kuuluvat sheriffin verikoirat Flaccus ja Bruto. Hurjat ja pelottavat roolit on annettu tanssija-akrobaattien tehtäväksi. Oopperakin on koreografiaa Haastatteluhetkellä odotellaan vielä harjoitusten alkamista. Heiskanen vaikuttaa malttamattomalta. Ison näyttämön täyttäminen toiminnalla on mieluisa haaste. Mutta miten oopperaa oikeastaan ohjataan? ”Aiemmin vannoin sekä puheteatterissa että oopperassa psykologisten hen15 MANDATUM HENKIVAKUUTUSOSAKEYHTIÖ WWW.MANDATUMLIFE.FI Mandatum Life on henkivakuutusyhtiö. Ja arvostettu varainhoitaja. Rahan ja hengen asiantuntija. Ja yksi sijoitustoiminnassaan parhaiten menestyneitä finanssiyhtiöitä. Jorma Silvasti 16 E n s i - i l t a Robin Hoodin työryhmää: Kari Heiskanen (vas.), Marja Uusitalo, Jukka Virtanen, Jukka Linkola ja edessä Kati Lukka. kilösuhteitten rakentamisen nimeen. Nyt olen muuttanut näkemystäni”, Heiskanen kertoo. ”Olennaista on muodon hallinta. Luodaan puitteet, joiden sisällön katsoja kyllä sitten oivaltaa.” Etenkään suurella näyttämöllä ei voi juuttua henkilöpsykologiaan. ”Ajan ja tilan manipulointi on olennaista, miten niitä leikataan ja viipaloidaan, miten rakennetaan intensiteettiä. Tietty koreografisuus on tärkeää, täsmällisyys ja yllätyksellisyys.” Heiskasta alkaa naurattaa: ”Ehkä minussa piilee salainen haave tulla tanssikoreografiksi.” Ooppera ei ole kaikille ihmisille helposti vastaanotettavaa taidetta. Syy saattaa olla se, että odotetaan liikaa realistisuutta. ”Siellähän on ihmisiä lavalla aukomassa suutaan, siksi monet odottavat todellisuusvastaavuutta ja kummastelevat, kun sitä ei sitten olekaan. Mutta kun hyväksyy sen, että ooppera on tyylittelyä, se on nostettua, kohotettua – silloin voi saavuttaa hurjan mielenkiintoisia asioita.” Puhe palaa vielä tanssitaiteeseen. ”Nykytanssi on se taiteenala, jota minä eniten seuraan, siitä minä saan kaikkein eniten”, Heiskanen paljastaa. Hän puhkeaa ylistämään keväällä Kansallisbaletissa näkemäänsä israelilaisen Ohad Naharinin teosta Minus 7. ”Rupesin itkemään. Tuntui, että tässä se nyt on, se jota minä olen etsinyt viisitoista vuotta. Se hurjuus, se huumori, se yllätyksellisyys ja ennen kaikkea se vitaali voima – tuli tunne että tätä minä haluan. Yksinkertaista ja vaikuttavaa.” Robin Hood Musiikki Jukka Linkola Musiikinjohto Mikko Franck / Kurt Kopecky Ohjaus Kari Heiskanen Lavastus Kati Lukka Puvut Marja Uusitalo Valaistus Mikki Kunttu Robin Hood Ville Rusanen / Markus Nieminen Sheriffi Matti Salminen / Jyrki Korhonen Marian Mari Palo / Kaisa Ranta Guy Gisborne Jyrki Anttila / Mika Pohjonen Jamila Melis Jaatinen / Angelika Klas Munkki Tuck Aki Alamikkotervo / Juha Riihimäki Mylläri Muck Hannu Forsberg / Jukka Romu Muckin vaimo Anna-Lisa Jakobsson Sheriffin äiti Päivi Nisula Pikku-John Heikki Aalto / Koit Soasepp Ensi-ilta 14.1.2011 17 Mika Pohjonen, Maria Pia Ionata 18 Hehkuvien tunteiden Teksti Risto Nordell Kuva Heikki Tuuli Mika Pohjosen italialaistyyppinen tenori on kuin luotu Puccinin suuriin rooleihin. Niissä hän heittäytyy musiikin vietäväksi ja jättää analyysit mieluimmin muille. a Bohèmen Rodolfo, Turandotin prinssi Calaf, Madama Butterflyn Pinkerton… Mika Pohjosen Puccini-roolien lista on komea, eikä suurista rooleista puutu enää kuin Toscan Cavaradossi – tosin senkin Mika Pohjonen on laulanut konserttiversiona Prahassa. Madama Butterflyta tenori on tehnyt oman talon lisäksi myös Wienin Volksoperisssa. Japanilaistyttö Cio- Cio-Sanin ja amerikkalaisen laivastoupseeri Pinkertonin traaginen rakkaustarina on oopperana tuttu Mika Pohjoselle jo ajalta Oopperan kuorossa. ”Madama Butterfly on kaunista ja koskettavaa musiikkia, täynnä suuria tunteita ja traagisia kohtaloita. Japanilaisuus tuo oopperaan myös oman eksoottisen lisänsä.” ”Tenorille Butterfly ei ole niinkään kiitollista laulettavaa. Jostakin syystä siitä puuttuu yleisön odottama hittiaaria, mutta sen korvaa toisaalta ensimmäisen näytöksen suuri rakkausduetto. Se on todella upeaa laulettavaa ja musiikin imu tempaa aina mukaansa. Muutenkin Pinkertonille ensimmäinen näytös on haastavin, toisessa näytöksessähän hän ei esiinny lainkaan”, kertoo Mika Pohjonen Tauon aikana Pohjonen ei istuskele kahvilassa tai korttiporukoissa. ”Viihdyn yleensä omissa oloissani kun en ole näyttämöllä. Esityksissä käyn fyysisesti niin kovilla kierroksilla, että pukuhuoneessa vaihdan vähintään paidan. Saatan myös kokeilla jotakin pientä pätkää, mutta en juurikaan laula. Koetan keskittyä tulevaan kohtaukseen ja säilyttää latauksen. Siihen ei oikein läpänheitto kahvilassa sovi.” Kun Pohjonen sitten astelee lavalle, jää kaikki muu. ”Antaudun täysillä musiikille, laulamiselle ja tunteille. Elän hetkessä, siinä ei jää paljonkaan aikaa analyyseille. En edes harjoitusperiodin aikana tutustu teokseen tai rooliini suurten analyysien tai syvällisen taustalukemisen kautta. Se ei ole minulle luonteva tapa lähestyä tätä työtä. Tämä koskee muutakin elämää, olen enemmän toiminnan kuin analyysien mies”, naurahtaa Pohjonen. ”Kenties juuri siksi pidän Puccinista ja yleensä italialaisesta oopperasta. Puccinissa on aina hehkuvia tunteita, ensimmäisestä nuotista viimeisen sointuun saakka. Puccinin oopperat eivät ole mitään dirlandaata, vaan täyttä asiaa koko ajan!” Musiikin nyt-hetkessä kiihkeästi oleminen tarjoaa myös Mika Pohjoselle haasteita. ”Joskus täytyy osata myös keventää omaa tekemistä niin, että roolissa tulee suvantoja ja sitten taas ekspressiivisiä nousuja. Koko ajan ei voi paahtaa täysillä, vaikka musiikki siihen saattaisikin houkutella.” ”Puccinin partituurit antavat myös paljon vapauksia, esimerkiksi rubatomaista tempon käsittelyä, mutta siitäkin kyllä selviää, kunhan on vain opiskellut roolinsa huolella ja perusrytmit tarkasti. Suurempi haaste on dynamiikka. Jos kollega vieressä laulaa kaunista ja herkkää pianissimoa, pitää myös minun asettaa oma laulamiseni siihen mittakaavaan. Se ei aina ole helppoa, sillä ääneni on vähän sellainen, että syttyy helpommin hieman voimakkaammissa nyansseissa”, toteaa Mika Pohjonen – tenori ja suurten tunteiden tulkki. Madama Butterfly on Kansallisoopperan ohjelmistossa 6.11. alkaen. 19 20 Monipuolinen Teksti Risto Nordell Kuva Heikki Tuuli Mari Palo ei karsinoi musiikin lajeja, eikä kaihda viihdemusiikkia ja mikrofoniin laulamistakaan. Klassinen musiikki on kuitenkin kiireisen sopraanon ehdoton päätyö. uccinin La Bohèmen Musetta, Mari Palo, nauraa paljon ja puhuu paljon. Keskipohjalaiset juuret pitävät jalat tiukasti maankamaralla, puheet suorina ja luonteen välittömänä ja konstailemattomana. Turha kiertely ja kaartelu eivät hänen mielestään johda mihinkään. Uraakaan ei Mari Palo tietoisesti halua rakentaa. ”Musiikin tekeminen hienojen kollegoiden kanssa on minulle paljon tärkeämpää, kuin karriäärin suunnittelu. Olen siinä onnellisessa asemassa, että Lappeenrannan laulukilpailun menestyksestä saakka mielenkiintoisia töitä kotimaassa on riittänyt. Ei ole tarvinnut ryhtyä musiikin siirtotyöläiseksi. Toki olen vieraillut ulkomailla, mutta en ole aktiivisesti hakenut työtilaisuuksia Keski-Euroopasta. Viihdyn erinomaisesti Suomessa”, heläyttää Mari Palo. Klassisista oopperarooleistaan ja monista uuden musiikin produktioista tunnettu Palo ei ole jäänyt tuntemattomaksi suurelle yleisöllekään, sillä uteliaisuus on ajanut laulajan myös viihdemusiikin, iskelmien ja musikaalien pariin. ”Olen opiskeluajoista lähtien ollut kiinnostunut monenlaisesta musiikista. En karsinoi mielelläni musiikkia ja minusta on luontevaa laulaa kaikenlaista ohjelmistoa. Esimerkiksi monien iskelmien tekstit ovat koskettavia ja melodiat hienoja. Tanssikeikkoja en kuitenkaan tee, enkä laula jazzia, vaikka aviomieheni onkin jazzmuusikko.” Taiteellinen kunnianhimo tärkeintä ”On tärkeää olla suvaitsevainen kollegoja kohtaan, jotka laulavat erilaista ohjelmistoa kuin itse. Itse koetan olla tuomitsematta mitään, vaikka en mikään Idols-meiningin kannattaja olekaan”, sanoo Mari Palo. ”Tärkeintä on, että musiikin lajista riippumatta tekee ammattitaidolla ja taiteellisesti kunnianhimoisesti sen minkä tekee. Yksi monipuolisen ohjelmiston tuomista eduista on monenlaisten hienojen muusikkojen kohtaaminen. Klassisen musiikin kuvioiden ulkopuolelta tulee mieleen Markku Johanssonin ja Vantaan viihdeorkesterin kanssa tekemäni monet hienot konsertit.” Vaikka Mari Palon töistä vain murto-osa on muuta kuin klassista musiikkia, nousee viihdemusiikin tekeminen usein julkisuudessa esiin. ”Vuosia sitten kun olin iskelmälevyni ja joidenkin muiden viihdekuvioiden takia tavallista enemmän julkisuudessa, minulle saatettiin heittää: ai sä laulat vielä kuitenkin klassista... Nykyään tilanne on onneksi muuttunut ja saan olla rauhassa oma itseni.” Muutakin kuin musiikkia Mari Palon elämään kuuluu musiikin ja avomiehen lisäksi urheilua, koiria ja leppoisaa kotielämää. ”Saan energiaa monista eri asioista ja elämästä ylipäätään – sillä elämä on ihanaa”, huikkaa Mari Palo haastattelun tiimellyksessä. ”Käyn ratsastamassa ja harrastan pilatesta. Kuntosalillakin pitää muistaa vierailla lihaskunnon takia, sillä laulaminen on fyysisesti raskasta työtä. Koirien kanssa peuhaaminen pitää myös liikkeessä. Meillä oli vielä jokin aika sitten kaksi koiraa, mutta toinen niistä ei maalaisena koskaan sopeutunut kaupunkielämään ja niinpä se joutui lähtemään takaisin kotiseudulleni Keski-Pohjanmaalle”, huokaisee Mari Palo. ”Rakastan myös kokkaamista ja teemme paljon yhdessä ruokaa puolisoni kanssa. Harrastamme kaikenlaisia keittiöitä, aasialaista, thaimaalaista, japanilaista ja ennen kaikkea kehittelemäämme skandinaavis–italialaista keittiötä. Minulle on tärkeää, että ruokailu on myös esteettinen nautinto; annosten pitää olla kauniisti sommiteltuja.” La Bohème on Kansallisoopperan ohjelmistossa 17.12. alkaen. 21 Pavel C˘ernoch Mystiikan, tunteiden ja tuttujen sävelten ooppera S Teksti Juhani Koivisto Kuvat Stefan Bremer ielunsa paholaiselle myynyt mies, kuolemaan tuomittu rakastettu, kiihkeitä tunteita ja mystiikkaa, äärimmäistä hyvää ja pahaa. Vanhassa tarinassa tohtori Faustista oli kaikki mahdolliset ainekset menestysoopperalle, ja Charles Gounod osasi ne käyttää. Gounod täytti tarinan tarttuvilla melodioilla ja rikkailla väreillä ja tarjosi niin hyvän ja pahan voimillekin osuvan musiikillisen asun. Tuloksena oli oopperayleisön suosikki, joka monen vuoden ajan oli maailman esitetyin ooppera. Edelleen Faustia esitetään kaikkialla ja ainakin jalokiviaarian tuntevat kaikki musiikinystävät. Hienoja aarioita oopperassa riittää kaikille roolihenkilöille. Suomessakin Faust on aina ollut keskeistä oopperaohjelmistoa. Siksi sen vuosi sitten tapahtunutta paluutta odotettiinkin kiinnostuksella. Jussi Tapolan 22 ohjaamana Faust oli uudistunut, se sijoittuikin nyt tutunoloiseen pohjoismaiseen ympäristöön. Mark Väisäsen lavastuksen innoittajina ovat vanhat suomalaiset puukirkot. Ja kuten nähtiin, tarina sielunsa myyvästä Faustista ja hänen viettelemästään Margaretasta toimii yhtä hyvin missä tahansa ympäristössä. Luvassa on todellista musiikin juhlaa. Esitykset johtaa Leif Segerstam ja solistit ovat huippuluokkaa. Erityisesti odotetaan Soile Isokosken Margaretaa, onhan se yksi hänen loistorooleistaan. Kansallisoopperassa häntä kuullaan tässä tehtävässä nyt ensimmäistä kertaa. Faust on Kansallisoopperan ohjelmistossa 22.1. alkaen. Asla Jääskeläinen, Kare Länsivuori, Salla Eerola ei joulua ilman Teksti Heli Rislakki Kuva Sakari Viika Pähkinänsärkijää N uoren Klaaran ja Pähkinänsärkijä-nuken jouluöinen seikkailu kuuluu monen joulunodotukseen yhtä itsestään selvästi kuin kynttilät ja kuusentuoksu. Hiirikuninkaan rotta-armeija marssii yön hämärissä koloistaan, kimmeltävät lumihiutaleet leijuvat pyörteinä lumisessa metsässä ja herra Drosselmeierin komea sisarenpoika saa Klaaran haaveilemaan... Tanssijat laittavat parastaan näyttämöllä, mutta kulisseissa on käynnissä ihan oma koreografiansa. Työvuorossa on kolme tarpeistonhoitajaa, joille Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas on yksi haastavimmista baleteista. ”Pähkinänsärkijä on sekuntipeliä, sillä nopeita toimintoja on paljon. Ei ole aikaa tarkistaa asioita paperista, vaan teos on osattava ulkoa, ettei tule yhteentörmäyksiä. Se on kuin tanssia”, hymyilee tarpeistonhoitaja Eve Esna, jolla on vuosien kokemus teoksesta. Työvuoro käynnistyy iltapäivällä tarpeistovaunujen lastaamisella. Kynttelikkö, tinasotilaiden miekat, keppihevonen, taskukello, nuottivihko, kultainen panhuilu, hiirenloukku juustopaloineen… Tavaroiden on oltava tietyssä järjestyksessä, jotta kaikki löytyy oikeaan aikaan. Näyttämölle asetetaan valmiiksi avanto jakkaroineen, makuuhuoneen sänky pedataan ja kylpyhuoneen pöytä varustetaan hiusharjoin ja hansikkain. Myös kävelevä pähkinänsärkijänukke on ladattava, tarkistettava että vaahtokarkit on hankittu, rullattava jojot ja lastattava lahjareki. ”Reessä pakettien on oltava juuri koreografian vaatimassa järjestyksessä, muuten tanssi menee sekaisin.” Esityksen aikana tarpeistonhoitajat huolehtivat tanssijoille tavarat ja ottavat ne vastaan sovittuun aikaan, ja pikavaihdoissa näyttämölle kiidätetään kulloinkin tarvittavat esineet. ”Yleensä työskentelemme enimmäkseen sivunäyttämöillä, mutta Pähkinänsärkijässä monet toiminnot tapahtuvat näyttämöllä, ahtaissa raoissa lavasteiden takana. On oltava tarkkana ettei näy katsomoon ja ettei jää liikkuvien lavasteiden alle. Ja kaikki pitää tehdä hiljaisuudessa!” ”Itsekin joskus ihmettelen, ettei meidän työmme näy tai kuulu katsomoon, vaan kaikki tapahtuu näyttämöllä sulavasti ja rauhallisesti. Yleisölle välittyy täydellinen sadun illuusio. Mutta illuusion luominen on kova homma”, naurahtaa Eve Esna. Entä miltä tuntuu hektisen esityksen jälkeen? ”Olen tyytyväinen jos yleisö on viihtynyt, mutta aplodit kuuluvat tanssijoille. Minä olen osa koneistoa, joka mahdollistaa että he voivat tehdä parhaansa. Oma palkintoni on tyytyväinen tanssija!” Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas on Kansallisbaletin ohjelmistossa 4.12. alkaen. 23 Teksti Minna Lindgren Kuvat Heidi Söderholm Yli ikärajojen 60 eläkeläistä, 20 lukiolaista ja 10 alakoululaista juoksentelee salissa pareittain ja höpöttää siansaksaa. Kun juoksu kiihtyy, äänet voimistuvat ja kohoavat. Koreografi Hanna Brotherus pyytää kaikkia lopettamaan, kun suurin osa nauraa katketakseen. ”Huomasitteko, mitä tapahtui?” Hanna kysyy. ”Alettiin nauraa”, ”Tuli hiki”, ryhmä raportoi, mutta Brotherus kiinnittää huomion kokonaisuuteen: ”Te kuljitte piirissä, vaikka olisi saanut mennä miten tahansa. Se johtuu koulusta!” Kaikki alkoikin koulusta tässä yli vuoden kestäneessä projektissa, joka kokoaa eri ikäluokkia yhteen. Lopputulos, tanssi- ja lauluesitys Tähän asti nähdään syksyllä Kansallisoopperan Alminsalissa, Espoon Sellosalissa ja Vantaan Martinus-salissa. Kaikki muistavat, millaista on koulun aloittaminen. Kun esityksen nuorimmat ovat ekaluokkalaisia, tuli tästä lähtökohta teokselle. Hanna Brotherus ja musiikinopettaja Reijo Aittakumpu keräsivät koululaulumuistoja eri-ikäisiltä. ”Jotkut eläkeläiset olisivat laulaneet mieluummin Paul Ankaa, mutta se ei olisi sopinut tähän”, kertoo Aittakumpu. ”Se on vaikeata laulettavaa eikä yhdistä eri-ikäisiä. Mutta koulussa lauletaan yhä samoja lauluja kuin 60 vuotta sitten.” 24 Taiteilijaksi eläkkeellä Projekti kokoaa yhteen Metropolia Ammattikorkeakoulun musiikinopiskelijoita, Kallion ilmaisutaidon lukion oppilaita, Käpylän Suzuki-ryhmän viulisteja ja kolme eläkeläiskuoroa. Pääsyvaatimuksia esiintyjille ei ollut. Harvalla oli kokemusta tanssimisesta, osa ei ollut laulanut sitten koulun laulukokeen. Heta Eerola, 76, sanoo heittäytyneensä vanhoilla päivillä taiteilijaksi. ”Olen harrastanut modernia tanssia kolme vuotta Hannan produktioissa.” Eerola ei ole ennen laulanut kuorossa, mutta lauloi aina työtä tehdessään. ”Työskentelin kehitysvammaisten kanssa, ja siinä sai laulaa”, hän kertoo. ”Työssä laulaminen on vanha perinne. Äitinikin lauloi aina lehmiä lypsäessään.” Heta Eerola on kehitysvammaisten pedagogina ollut vuosikymmeniä edellä aikaansa – tai sitten tutkijat ovat taas löytäneet jotakin, jonka kansa on aina tiennyt. Nimittäin taiteiden merkitys hoivatyössä ja jokamiehen hyvinvoinnin edellytyksenä on vuosituhannen vaihteessa noussut niin taiteiden tutkimuksen, kasvatustieteiden, psykologian, lääketieteen kuin taloustieteenkin huomion kohteeksi. Tulevaisuuden musiikkikasvattajan työmaata on myös sosiaali- ja hoiva-ala. Kenties hän opettaa terveydenhoitajille laulua tai laulaa itse palvelutalossa. Metropolia Ammattikorkeakoulu, jonka koulutusohjelmiin kuuluvat niin sosiaaliala kuin taiteet, on luonut eri alojen välille yhteyksiä mm. Kulttuurisilta -hankkeessa, johon myös Tähän asti liittyy. Ylkkärit vai kalkkikset Metropoliasta laulupedagogiksi valmistunut Riikka Siltanen on todella innostunut projektista. Tanssiminen on hänelle aivan uutta, samoin ns. amatöörien kanssa työskenteleminen. ”Laulu on kehon työtä, joten tanssi sopii siihen hyvin”, Siltanen pohtii. ”Tanssin kautta laulamiseen tulee uusia ulottuvuuksia, tavallaan koko juttu täydentyy.” Tähän asti on Keravan musiikkiopistossa laulua opettavalle Siltaselle hyvää valmennusta työelämään. Opinnoissa painottuu oma laulunopiskelu ja pedagogin työtä tehdään musiikinopiskelijoiden kanssa. ”Eri-ikäisten ihmisten kohtaaminen on ollut hienoa”, hän kehuu Tähän asti -projektia. ”Siihen ei muussa opiskelussa ollut mahdollisuutta.” Koreografi Hanna Brotherus on koonnut monissa töissään eriikäisiä ihmisiä yhteen. Hän ei pidä rajoista ja laatikoista, kaikkein vähiten niistä, jotka luokittelevat ihmisiä eri lokeroihin, kuten iän mukaan. Hän on iloinen Tähän asti -projektin osallistujien kommenteista. ”Parasta on se, kun ihmiset ihmettelevät, miten muut ovat niin mukavia ja meistä kiinnostuneita”, hän sanoo. ”Ikäluokasta riippumatta tämä íloisen hämmästyksen määrä on valtava. Ihmiset kiinnostuvat toisistaan ja tajuavat, että ikä ei ole este yhdessä tekemiselle.” Projektin alussa luotiin osallistujista perheitä: jokaiseen tuli yksi lapsi, pari lukiolaista ja ikäihmisiä. Tai ”kalkkiksia”, kuten heitä tässä ryhmässä lämpimästi nimitetään. Ryhmässä mietittiin pitkään, miten ikäihmisiä pitäisi kutsua. Ensin kokeiltiin jakoa yli ja alle 50-vuotiaisiin. Siitä tuli nuorten suussa alkkarit ja ylkkärit. Sitten joku eläkeläisistä ehdotti, että heitä kutsuttaisiin nimillä alkkikset ja kalkkikset. ”Niin heistä tuli kalkkiksia”, kertoo Reijo Aittakumpu. kateellinen nuorille, joille liikkuminen on helppoa. ”Haluaisin tehdä enemmän, mutta ikä tulee monessa liikkeessä vastaan.” Teos koostuu koululauluista ja viulukappaleista, yhteensä 18 musiikista. Mukana on Metropolian soitinyhtye. Pikkuviulistit soittavat, laulavat ja tanssivat, lukiolaiset ja eläkeläiset laulavat ja tanssivat. Useimmissa lauluissa ei käytetä sanoja, sillä tanssin tarkoitus ei ole värittää lauluja. Kokonaisuus syntyy tekijöistä itsestään, ja siksi Tähän asti vielä etsi muotoaan neljä viikkoa ennen ensi-iltaa. Jo tuolloin harjoituksissa oli sekä hauskoja että koskettavia kohtauksia, kun vanhus, teini ja lapsi laulaen liikkuivat yhdessä. Erityistä hohtoa projektiin tuo esiintyminen Kansallisoopperassa. Heta Eerola muistelee Porin tyttölyseon musiikinopettajaa, jonka mukaan hänellä ei ole lainkaan nuottikorvaa. ”Jospa opettaja tietäisi, että minä laulan oopperassa!” Onneksi keväällä on tiedossa luokkajuhla, jossa Eerola pääsee kertomaan laulu-urastaan kohtalotovereille, laulukokeen nujertamille lapsuuden ystäville. Kunpa opettaja näkisi Tähän asti on osa Euroopan aluekehitysrahastosta tukea saavaa Metropolia Ammattikorkeakoulun musiikin koulutusohjelman Kulttuurisilta-hanketta. Sen toteuttavat yhteistyössä Suomen Kansallisooppera, Metropolia Ammattikorkeakoulu sekä Espoon, Helsingin ja Vantaan kaupungit. Heta Eerola löysi nopeasti uusia ystäviä harjoituksissa. ”Nappasin yhden lukiolaisen tukiopettajaksi”, hän kertoo. Hän on vain hieman Esitykset Alminsalissa, Sellosalissa ja Martinus-salissa 28.10.–5.11. 25 Dansk Danseteater Teksti Jussi Iltanen Kuvat Henrik Stenberg, Torben Glarbo v i e r a i l u l l a Pohjoismaiden johtaviin nykytanssiryhmiin kuuluva Dansk Danseteater vierailee Alminsalissa marraskuussa. Ohjelmassa on kolme Tim Rushtonin koreografiaa: Enigma, CaDance ja Kridt. B rittiläinen koreografi ja Dansk Danseteaterin taiteellinen johtaja Tim Rushton nousi maineeseen koreografina 1990-luvun puolivälissä lopetettuaan tanssijan uransa Tanskan Kuninkaallisessa baletissa. Hän on tullut tunnetuksi omaperäisestä tyylistään yhdistää eri tanssitekniikoita, tiiviissä yhteistyössä tanssijoiden kanssa. Pohjana Rushtonin teoksissa on klassisen baletin tekniikka, johon on yhdistetty nykytanssin liikekieltä. Hänen koreografiansa Dominium on nähty Kansallisbaletin ohjelmistossa vuonna 2002. Tim Rushton on toiminut Dansk Danseteaterin johdossa vuodesta 2001. Rushtonin johtajakaudella ryhmä on noussut kansainväliseen maineeseen ja esiintynyt Euroopan lisäksi Pohjois-Amerikassa, Australiassa ja Lähi-idässä. Suomessa ryhmä on vieraillut mm. Kuopio tans- 26 sii ja soi -festivaaleilla. Vuonna 1981 perustetussa ryhmässä tanssii 11 tanssijaa, joiden tausta on hyvin kansainvälinen; mukana on tanssijoita mm. Brasiliasta, Portugalista, Israelista ja Ruotsista. Dansk Danseteaterin vierailulla nähdään kolme Rushtonin omaa koreografiaa. Kuudelle tanssijalle luotu Enigma on syntynyt Bachin soolosellosarjojen innoittamana. CaDance tuo näyttämölle kuusi miestanssijaa ja kaksi lyömäsoittajaa Andy Papen minimalistisin sävelin. Illan päätösteokseen Kridt koreografi on löytänyt inspiraationsa Vanhan testamentin lauseesta: ”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.” Musiikkina kuullaan latvialaisen Peteris Vasksin Musica Adventus. Dansk Danseteater vierailee Alminsalissa 19.–20.11. Liisa pukujen Ihmemaassa ”L Teksti Jussi Iltanen Kuvat Stanislav Beljajevski iisa on nyt teini – teoksen ei ole tarkoitus näyttää Liisa Ihmemaassa -kirjalta tai Disneyn elokuvalta”, koreografi Marilena Fontoura pohjusti Aapo Siikalaa pyydettyään tätä suunnittelemaan puvut viime vuonna kantaesitettyyn Balettioppilaitoksen esitykseen. Marilena Fontoura on luonut tutun lastenkirjaklassikon innoittamana kertomuksen teini-ikäisen tytön kasvusta kohti aikuisuutta. Myös puvustuksessa tuli näkyä, ettei kyseessä ole alkuperäinen satu vaan siihen pohjautuva uusi tarina. Aapo Siikalan herkullisimmat puvut löytyvät hoviväeltä; tällä kertaa Liisa ei kohtaakaan pelikorttihahmoja vaan huikean mielikuvituksellisiin vaatteisiin sonnustautuneet kuninkaalliset. ”Liisa ihmettelee, keitä kuninkaalliset luulevat oikein olevansa. Sadussahan he ovat vain pelikortteja! Nyt Liisa kohtaa kuninkaalliset, joiden värikkäät puvut on tehty roskista ja jotka ovat kääntöpuolelta alastomia – kuin keisarin uudet vaatteet”, Siikala kertoo pukujen taustasta. Hoviväen vastakohtana on itse Liisa ja hänen kohtaamansa Jesper ”The Cat”, ainoa hahmo, jonka kanssa Liisa ystävystyy. Fontoura ei halunnut teokseen perinteisiä eläinhahmoja, vaan Jesperin tuli olla teinipoika, Liisan ensirakkaus. Liisa itse näyttäytyy mustavalkoisena – vastakohtana värikkäälle hoviväelle. Musta väri on kuin suojaväri teinille – katukuvassakin moni tavallinen teinityttö pukeutuu mustiin vaatteisiin. Fantasiapukujen suunnittelu tanssiteokseen on haasteellista, sillä pukujen tulee olla kevyitä ja kestäviä. Siikalalla on hyvä tuntuma tähän, onhan hän päätyökseen Kansallisbaletin tanssija itsekin. Pukusuunnittelun edetessä Siikala saattoi kysyä toisinaan koreografilta, pitääkö hahmon pystyä tietynlaisiin liikkeisiin, jotta asian pystyy ottamaan huomioon pukua suunniteltaessa. Esimerkiksi hoviväen puvut sisältävät lukuisia yksityiskohtia juomatölkeistä karkkipapereihin ja sanomalehden sivuihin. Pukusuunnittelijalta on vaatinut suurta kekseliäisyyttä käyttää mm. valokopioita, liivatteeseen kastettua silkkiä ja näyttämövalaisimien värikalvoja luodakseen pukuihin tarvittavat materiaalit. Lopputuloksena nähdään upea pukujen kirjo raikkaassa teoksessa, jota tähdittävät Balettioppilaitoksen ammatillisen koulutuksen ja nuorisoasteen nuoret lahjakkuudet. Liisa Ihmemaassa on Alminsalin ohjelmistossa 14.–17.12. 27 Brevarian Brevarian presenteras denna gång av manusförfattaren Stan Saanila. Ajdå J ag har aldrig varit på opera. Aldrig. Och det är Bianca Castafiores fel. Bianca Castafiore är en operastjärna i den tecknade serien Tintin. Hon är storbystad, självupptagen och högljudd. Som barn, och även nu i vuxen ålder, älskade jag Tintin. Fantastiska äventyr i exotiska miljöer; berättelser man kan läsa om och om igen. Utom ett. Tintins upphovsman, Hergé, fick nämligen en gång för sig att det vore kul att göra ett anti-äventyr, ett Tintinalbum där ingenting händer. Och så blev det också. Vad albumet heter? Castafiores juveler. Vem det främst handlar om? Bianca Castafiore, operadiva. Om jag hatade det med en vitglödande innerlighet? Ja. Så varje gång det blir tal om opera ser jag Bianca Castafiore framför mig. Eller hon tjocka stolledivan från bröderna Marx En dag på operan. Så är det bara. Fördom på fördom staplad på okunskap och missförstånd har gjort att jag aldrig tänkt att jahapp, om man då skulle gå på operan ikväll. Det är inget jag yvas över – tvärtom är det lite pinsamt. Jag menar, trots att jag till vardags sysslar med ytligt TV-tomteri och radioflams, så vill jag ju nog sådär mano a mano framstå som en bildad människa. Och opera är ju definitivt en del av bildningen. Det är ju bara obildade tölpar som gör narr av opera, eller hur? Obildade fåntrattar som gör sig lustiga över tjocka tanter i vikingahjälmar som står på scen och skriker så perukerna fladdrar; såna har man ju sett till lust och leda. Och det fattar väl alla direkt att det bara är platt och pumpt att i insändarspalterna beskärma sig över hur dyrt det blir med opera bara för eliten, hur biljetterna subventioneras för hundratals euro per stycke av skattebetalarna; och suck – nej, alla som gillar opera är inte bögar. Så jobbigt. Eller? Tänk om kritikerna, stollarna, den vulgära massan, har rätt? Inte så att alla klichéerna skulle stämma på en gång, men att alla fördomar, alla missupfattningar, alla vrångbilder sammantaget bildar en barriär som hindrar folk som… tja, mig då, från att besöka operan. Och att operan gillar det. Just det. Gillar det. För det ÄR nåt visst med att vara lite apart. Ha sin egen thaang. En grej, en posse man måste lösa biljett till inte bara konkret vid luckan, utan också på ett mentalt plan. Det här med opera ÄR kanske inte för alla. Herregud, fråga vilken seriös musikdiggare som helst. Aldrig är man så lycklig som när bara man själv och några få till har hittat en grej; bluegrass, emo, klezmer… opera. För sen, sen när den breda massan hittar det, då är det ju förstört, då måste man dra vidare till typ bulgarisk hiphop pre 1992. 28 Eller hur? Det räcker inte med att sådär lite löst på ett allmänt plan vilja bli – och därmed omedelbart ha rätt att kalla sig – byggnadsarbetare, läder- och lackfetischist, hiphoppare, ståuppare, ölbryggare, nänänä. Det kräver lite ansträngning också. Operabesökare. Nur für kenner, liksom. Ok, visst jobbar operan med det där lite också. Gratisopera för barn och facebook och sånt där. Nice. Men det måste mer därtill. Jazzstämpeln måste väck. Jag är jätteskraj för att komma in och känna mig dum – och extra extra extra dum för att ha betalat för det. Ni vet, den där känslan av att komma felklädd till en fest, att vara den enda som INTE fattar grejen – varför i hela friden skulle jag vilja betala för det? Börja med att sänka era hutlöst asbisarra biljettpriser. Jo, jag vet, ”våra biljetter är minsann inte alls dyra, uppe vid trädgränsen där luften blir tunnare, där finns det billiga biljetter”. Visst. Men vad är biljettpriset i medeltal, typ förti spänn? För en biljett? Förti spänn betalar jag möjligen för att se Sting, men för att se Olga Nollström och Otto Normalverbraucher skriksjunga en duett på ett främmande språk i en extremt banal historia från 1800-talet? Eeeh … nix. Fatta att Operan tävlar med Allt Annat I Hela Världen. Xbox, Coke, Stockmann, fryspizza, mysa med barnen, dammsugning – rubbet. Jag vill ha en upplevelse. Det kan jag tänka mig att betala för. Det handlar inte om vad det är, utan om vad det verkar vara. Om det känns som en upplevelse så är det. Och, som sagt, det där med biljettpriserna. Sänk. I höst ska jag gå på operan för första gången i mitt liv. Och jag ska göra det i gympadojor och jeans, utan slips och kännarmin. Och jag ska ta min hustru med mig och det ska bli kalasfint. Hur det är möjligt? Tja, jag fick ju två fribiljetter för den här kolumnen. Töissä taidetehtaassa Kääntäjä ja tekstittäjä Teksti Johanna Järventaus Kuva Heikki Tuuli Laura Ruuttunen Mitä teet työksesi? Täytyykö tekstittämistä harjoitella? Suomennan oopperoita tekstitysrepliikeiksi ja tekstitän esityksiä. Yleisö voi seurata tekstiä näyttämöaukon yläpuolella olevasta taulusta suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Oopperatöiden ohella käännän myös televisio-ohjelmia. Ongelmallisia kohtia käyn kotona läpi harjoituksista kuvatun DVD:n ja partituurin avulla, ja lisäksi ennen kenraaliharjoitusta ja ensi-iltaa tekstitän yhden harjoituksen. Miten tekstitykset syntyvät? Seuraan harjoituksia ja käännän oopperan libreton helposti hahmotettaviksi, tv-tekstityksiä muistuttaviksi suomenkielisiksi repliikeiksi. Esitykset tekstitän omassa kopissani, joka sijaitsee permannon takana. Poikkeaako oopperatekstitys tv-ohjelman tekstittämisestä? Poikkeaa, monellakin tavalla. Televisiota katsotaan parin metrin päästä, kun taas katsomosta on tekstitauluun matkaa monta kymmentä metriä. Siksi lukunopeus on ratkaisevasti hitaampi, ja tekstiä on tiivistettävä enemmän. Toiseksi oopperanäytös on elävä esitys, ja siellä on itse oltava itse paikalla, kun taas tv-ohjelmat ajastetaan etukäteen. Miten tekstittäminen esityksessä käytännössä tapahtuu? Tylsästi tietokoneella. Repliikit syötetään etukäteen tekstitysohjelmaan, josta hiirellä napsautan tekstin taululle ja pois sieltä. Hitaiden aarioiden aikana se sujuu rennosti ja lähes huomaamatta, nopeissa dialogeissa ja puheosuuksissa taas tarkkaavaisuus on viritettävä äärimmilleen. Tästä syksystä alkaen oopperat on tekstitetty myös ruotsiksi. Miten kolmas kieli vaikuttaa työhösi? Kääntäjien yhteistyö on tiivistynyt entisestään, kun ruotsintaja on nyt mukana kaikissa teoksissa. Ruotsiksi asiat ilmaistaan usein suomeen tai englantiin verrattuna vielä kolmannella eri tavalla, joten keskustelua käännösratkaisuista syntyy kollegojen kesken paljon. Englantiin ja ruotsiin käännökset tehdään nimenomaan suomennoksen pohjalta, ei alkukielestä. On tutkittu, että yleisö häiriintyy heti, jos englanninnos ei noudata suomennosta, moni kun lukee aina molemmat repliikit. Ruotsinnoksen kanssa tilanne tulee varmasti olemaan sama. Työsi tulos on näkyvää, vaikka työskenteletkin lähes piilossa. Tekstittäjän koppi sijaitsee permannon takana, ja seuraan siis näyttämön tapahtumia permannon takaseinässä olevan ikkunan kautta. Ikkunan lasi on tummennettu, jottei työvaloni paistaisi katsomoon, ja niinpä takariveillä istuvat luulevat sitä usein peiliksi. Siinä sitten hartaasti tarkistellaan meikkiä tai solmion asentoa ennen väliajalle siirtymistä ja säikähdetään hetken päästä perin pohjin, kun huomataan, että ”peilistä” katsookin joku muu takaisin. Lapset sen sijaan vilkuttavat aina iloisesti huomatessaan kasvoni tumman lasin takaa. Melko yksinäiseen työtehtävään tuokin iloa, kun aistii yleisön reaktioita lähietäisyydeltä. 29 Aitiopaikka Kuva Heikki Tuuli Kolme uutta solistiharjoittelijaa Kansallisoopperaan on kiinnitetty elokuusta alkaen kolme solistiharjoittelijaa. Vuoden mittaisen kiinnityksen saivat mezzosopraano Melis Jaatinen, ruotsalainen sopraano Hanna Husáhr ja virolainen basso Koit Soasepp. Harjoittelijat työskentelevät Kansallisoopperan solistikunnan ja kansainvälisten vierailijoiden rinnalla ja esiintyvät kukin kauden aikana useammassa roolissa. ”Haluamme antaa näille lahjakkaille nuorille laulajille tilaisuuden kehittyä ammatissaan. Oopperalaulajan työn oppii vain käytännössä, tekemällä rooleja ammattinäyttämöllä”, sanoo Oopperan taiteellinen johtaja Mikko Franck. Kuvat Heikki Tuuli, Stefan Bremer 177 koulua maksutta Oopperaan Suomen Kulttuurirahaston ja Kansallisoopperan yhteinen suurhanke tarjoaa Oopperan 100-vuotisjuhlien kunniaksi 7 000 maksutonta oopperaelämystä Suomen 7.-luokkalaisille valvojineen. Hakijoita hankkeeseen oli yli 17 000, ja arvonnan perusteella mukaan valikoitui 177 koulua 136 paikkakunnalta, tasaisesti kautta Suomen. Pääsylippu- ja matkakulut kustantaa Kulttuurirahasto, ja Kansallisooppera puolestaan tarjoaa opettajille koulutuksen, jonka avulla ryhmät voivat ennakolta valmistautua kokemukseen. Kokonaan koululaisille on varattu kolme Robin Hoodin esitystä ja yksi Sevillan parturin esitys, sekä omat kiintiöt Taikahuilun, Isän tytön, La Cenerentolan, Il tritticon, Reininkullan ja Boris Godunovin vuoden 2011 esityksistä. 30 Koonnut Heli Rislakki Joutsenlampi Tampereella Kuva Sakari Viika Marraskuussa Kansallisbaletilla on harvinainen tilaisuus viedä vierailulle kokoillan balettiteos päänäyttämön ohjelmistosta. Baletin taiteellisen johtajan Kenneth Greven tuore koreografia Joutsenlampi nähdään Tampere-talossa kolmeen otteeseen 19.–21.11. Greven versio maailman rakastetuimmasta baletista sai ensi-iltansa syksyllä 2009. Tampere-talon esityksissä soittaa Tampere Filharmonia johtajanaan Vello Pähn. Uusia kasvoja Kansallisbaletissa Kansallisbalettiin on kiinnitetty ensitanssijaksi ranskalaissyntyinen, 28-vuotias Julie Gardette, joka on aiemmin työskennellyt mm. Hollannin ja Norjan Kansallisbaleteissa. Syyskauden alusta tanssijakiinnityksen ovat saaneet myös Carmen de Freitas Nunes, Annabelle Hellinckx, Claire Voss, Andrea Bena, Ilya Bolotov, Guilherme Gameiro Alves ja Nikolas Koskivirta. Kansallisbaletissa on 76 tanssijaa, jotka edustavat yhteensä 14 kansallisuutta, sekä 11 tanssijaharjoittelijaa. Oopperat tekstitetään syksystä alkaen kolmella kielellä: suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Purkitettua oopperaa Kuvat Heikki Tuuli, Sakari Viika YLEn kanssa aloitettu yhteistyö oopperoiden saattamiseksi kaikkien suomalaisten ulottuville jatkuu, kun Madetojan Pohjalaisia kuullaan 4. joulukuuta YLE Radio 1:llä ja Korngoldin Die tote Stadt nähdään YLE Teemalla kevätkaudella. Myös DVD-tallenteita on tarjolla oopperannälkään. Ondinen vasta julkaiseman Punainen viiva -tallenteen lisäksi Kansallisoopperan viime vuosien tuotannoista on DVD:nä julkaistu myös Saariahon Kaukainen rakkaus (Deutsche Grammophon 2005) ja Rautavaaran Rasputin (Ondine 2005). Myös Die tote Stadtista on suunnitteilla DVD. 31 Aitiopaikka Kuva Heikki Tuuli Orkesterin laulava viulisti Matti Piipponen pelasti Albert Herringin ensi-illan. KadosKissa kulmilla Kissakreivi Forellin kadonneen pojan kohtalosta ja hovimestari Sellovaaran luihuista juonista kertova lastenooppera KadosKissa lähtee loka–marraskuussa kiertueelle. Oopperan parvilämpiön ja Helsingin Malmitalon lisäksi 4–8-vuotiaita kutkuttava KadosKissa seikkailee Espoossa, Kotkassa, Imatralla ja Savonlinnassa. Mukanaan KadosKissa vie hilpeän kimaran tunnettuja oopperahelmiä harmonikalle ja sellolle sovitettuna. TAVATAAN FACEBOOKISSA! O op p e ra n Fa c e book-sivuilla voit tavata muita ooppera- ja balettifaneja, keskustella, antaa palautetta ja jakaa kokemuksia. Oopperan fanina pysyt myös aina ajan tasalla ja kuulet tuoreimmat uutiset ensimmäisten joukossa. Klikkaa itsesi osoitteeseen www.facebook.com/ooppera ja liity fanien joukkoon!. 32 Kansallisooppera aloitti syyskautensa 1960 uuden johdon voimin, sillä Alfons Almi oli nimitetty hallinnolliseksi johtajaksi ja Tauno Pylkkänen taiteelliseksi johtajaksi. Pääjohtajaksi oli veikattu Jussi Jalasta tai Kim Borgia, mutta lopulta päädyttiin kahden johtajan järjestelmään. Pylkkäsellä oli periaatteessa hyvät edellytykset, sillä hän tunsi hyvin ooppera-alan ja oli johtava suomalainen oopperasäveltäjä. Hän ei kuitenkaan ollut luonteeltaan johtajatyyppiä, joten käytännössä asioista päätti Alfons Almi. ”Ratkaisu merkitsi minun sivuuttamistani lähes kaikista tehtävistä”, Pylkkänen kirjoitti myöhemmin. Säveltäjänäkin Tauno Pylkkänen oli esillä. Joulukuussa kantaesitetty Ikaros sai muuten kiitosta mutta Poul Knudsenin libretto todettiin toivottomaksi. Itse Sibelius oli luovuttanut libreton Pylkkäselle, hän oli viisastunut vahingosta sävellettyään aikanaan samaisen Knudsenin tekstiin Scaramouchen. Syyskuussa kuultiin kaikkia laulun ystäviä koskettanut suruviesti Ruotsista: Jussi Björling oli kuollut. Aikansa hienointa tenoria oli yritetty houkutella Kansallisoopperaan jo vuodesta 1936, mutta monen peruutuksen jälkeen hänet oli saatu Helsinkiin vasta 1943 laulamaan La Bohèmessa. Häntä oli kuultu viimeksi 1955 Toscassa. Kansallisoopperassa vieraili uusi suomalainen tenorilupaus Toivo Kankkunen. Hänen elämäntarinansa oli merkillinen: hänen koneensa oli ammuttu alas jatkosodassa, hän oli alkanut laulaa sotavankeu- dessa, jatkanut vapauduttuaan opintoja, ollut Oopperan kuorossa vuoden, päässyt Italiassa merkittäville opettajille ja esiintynytkin jo Rodolfona Milanossa. Hänen menestyksestään kohuttiin lehdistössä, mutta Kansallisoopperan Trubaduurissa hän ei onnistunut, esitykset jäivät yhteen, Kankkunen masentui ja kuoli parin vuoden kuluttua. Mutta löytyipä uusi tenorikyky sittenkin, ja varsin läheltä: Kansallisoopperan orkesterimontusta. Veikko Tyrväinen putosi Albert Herringin harjoituksissa lavasteiden päältä ja katkaisi kätensä. Toista miehitystä ei ollut, ja ensi-iltaan oli vain viikko aikaa. Silloin muistettiin orkesterin laulava viulisti, joka oli kyllä esiintynyt laulajanakin Sevillan parturissa. Hän opetteli roolin viikossa ja suoriutui loistavasti. Matti Piipposen tenoriura sai lentävän lähdön. Operettia oli Kansallisoopperassa esitetty paljonkin, mutta nyt kokeiltiin ensimmäisen kerran musikaalia. Teatterilaivan esitys onnistui hyvin. Yleisö oli tyytyväistä, mutta laulajat eivät. Esityksen ohjannut Sven Åge Larsen sai heiltä lempinimen Susi-Larsen. Prosessi oli vaikea ja solistit toivoivat johtokunnalta kohteliain sanakääntein, että Ooppera yrittäisi ”vastedes tulla toimeen ilman Larsenin apua”, sillä suunnittelemattomuus ja epävarmuus oli johtanut ohjaajan ”hyödyttömiin kiukunpurkauksiin ja ylenmääräiseen äänivarojen käyttöön”. – J. K. Kuva re:pi:n media Kuva Toni Härkönen PUHDISTUS KANTAESITETÄÄN 2012 no u se ek e und wo ня л ты юб ишь , и н е о с т е гон и, ме ,н ä, ka tso näin tans hre rfahren, da wide ß SUOMI FINLAND LK KL ist d ie E Ma p rièr es ’é e vers to ILMESTYMISPÄIVÄ/UTGIVNINGSDAG: 24.01.2011 DESIGN: TARJA SALONEN VALOKUVAT/FOTON: J. TENHOVAARA, KARI HAKLI, HEIKKI TUULI, SAKARI VIIKA ch- 2011 Mir lè v SUOMI FINLAND LK KL 2011 o rh ich d n! renen Jungfer Braut h l g eb o O un ainen viiva, sillä Ate Ac h, ä die leip ig n e o ff pun KANSALLISOOPPERA TOISELLE VUOSISADALLEEN Hintahaitari laveammaksi 2011 ses 2011 – ew iq mä ms w un s öi ruis Ach! Di ge e s e s Au etä SUOMI FINLAND LK KL näin jalka SUOMI FINLAND LK KL nv on nig es Wehen! Süße s Ve köyhälistö rg e h Sofi Oksasen palkittuun romaaniin pohjautuva ooppera Puhdistus kantaesitetään Kansallisoopperassa keväällä 2012. Teoksen säveltää virolaissyntyinen Jüri Reinvere, joka vastaa myös libretosta. ”Sofi Oksasen vahva romaani antaa hyvät puitteet uudelle oopperalle. Reinvere on yksi sukupolvensa kiinnostavia säveltäjiä, joten uskon teoksen laajentavan hienolla tavalla Oopperan ohjelmistoa”, sanoo taiteellinen johtaja Mikko Franck. Viron Kansallisoopperan piti alun perin kantaesittää teos Tallinnan kulttuuripääkaupunkivuonna 2011, mutta hanke kariutui. Puhdistus kuvaa Viron historiaa neuvostomiehityksen puristuksessa yhden suvun naisten traagisten kohtaloiden kautta. Tähän mennessä romaani on julkaistu 14 maassa, ja siitä kaavaillaan myös elokuvaa. ui e e nan s si loin de moi maint t ав лю Suomen Kansallisooppera viettää satavuotisjuhlia vuonna 2011, sillä Aino Ackté ja Edvard Fazer perustivat Kotimaisen Oopperan syksyllä 1911. Juhlavuonna nähdään kaksi kotimaista kantaesitystä, Jukka Linkolan Robin Hood ja Ilkka Kuusiston säveltämä, Aino Acktésta kertova ooppera. Vuoden ohjelmassa on myös luentoja, näyttelyitä ja avoimien ovien päiviä, ja 100-vuotiaan historiaa avaavan kirjan lisäksi julkaistaan ooppera-aiheinen postimerkkisarja. Juhlavuoden koko ohjelmisto oheistapahtumineen julkistetaan marraskuussa. Ooppera- ja balettilippujen hinnat muuttuvat 1. tammikuuta alkaen. Hintahaitarin edullisimmat ja kalleimmat liput säilyvät ennallaan, mutta kunkin kukkarolle sopivia vaihtoehtoja tulee entistä enemmän. Kuuden sijaan jatkossa valittavana on kahdeksan hintaluokkaa. Lippujen hinnat voi tarkistaa osoitteesta www.ooppera.fi. Oopperan tähtisolistit hurmaavat Sellosalissa 11.11. 33 Ooppera-info pä ä n äy t tä m ö Lippujen hinnat muuttuvat 1.1.2011 alkaen. PERMANTO 1. PARVI vasen oikea 2. PARVI 3. PARVI LIPPUJEN HINNAT OOPPERAT Aida La Bohème (–31.12.2010) La Bohème (1.1.2011–) Faust Lemmenjuoma Madama Butterfly Pohjalaisia Robin Hood Taikahuilu (–31.12.2010) Taikahuilu (1.1.2011–) Die tote Stadt Baletit Joutsenlampi Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas (–31.12.2010) Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas (1.1.2011–) Veren häät & Scheherazade PERMANTO 1. PARVI 2. PARVI 3. PARVI KESTO VÄLIAIKA 68 56 49/55/65 49/55/65 56 56 56 65/70/75 56 49/55/65 68 68/80 56/62 49/55/65/72 49/55/65/72 56/62 56/62 56/62 65/70/75/80 56/62 49/55/65/72 68/80 42/58 32/44 25/35/44/49 25/35/44/49 32/44 32/44 32/44 30/35/50/65 32/44 25/35/44/49 42/58 14/30 14/22 14/25/35 14/25/35 14/22 14/22 14/22 22/30/35 14/22 14/25/35 14/30 3h 2 h 30 min 2 h 30 min 3 h 20 min 2 h 30 min 2 h 50 min 2 h 45 min n. 2 h 3h 3h n. 2 h 20 min 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 2 56 56/62 32/44 14/22 2 h 35 min 1 56 56/62 32/44 14/22 2 h 20 min 1 49/55/65 56 49/55/65/72 56/62 25/35/44/49 32/44 14/25/35 14/22 2 h 20 min n. 2 h 20 min 1 1 Ensi-iltoihin korotetut hinnat. Lisätietoja osoitteesta www.ooppera.fi ja Oopperan lipunmyynnistä. Alminsali Dansk Danseteater Liisa Ihmemaassa Mustien siipien lintu – variaatio Carmenista Tähän asti Lämpiöt KadosKissa Opera Big Band Muut esityspaikat KadosKissa, Espoo KadosKissa, Imatra ja Kotka KadosKissa, Savonlinna Nimeni on Sormiradio, Espoo Tähän asti, Espoo ja Vantaa Tähtisolistit Sellosalissa, Espoo Joutsenlampi, Tampere 34 Alennukset 31.12.2010 asti Hinnat Kesto Väliaika 25/12,50 12/6 1 h 45 min 50 min 1 – Ryhmäalennus 10 e / hlö ma–to esityksiin, permanto ja 1. parvi (väh. 30 hlön ryhmille). 20/12 6 n. 1 h 30 min n. 1 h – – Koululaisalennus (alle 16-vuotiaille) 50 %, permanto, 1. ja 2. parvi. 9/7 20/15 45 min n. 2 h – 1 Opiskelija-alennus 50 %, permanto, 1. ja 2. parvi. Saman päivän esityksiin opiskelijalput permannolle 10 e, jos paikkoja on jäljellä (ei varauksia). 4* 9/7 9/7 ** – *** 6 18/15/10 14–57 **** 45 min 45 min 45 min 40 min n. 1 h avoin 2 h 35 min – – – – – 1 1 Eläkeläisalennus 5 e / hlö, permanto ja 1. parvi. Matkanjärjestäjäalennus 5 %, myönnetään vastuullisille matkanjärjestäjille. Alennukset myönnetään päänäyttämön esitysten normaalihinnoista, eivätkä ne koske ensiiltoja ja vierailunäytäntöjä. Maksettuja lippuja ei vaihdeta eikä lunasteta takaisin. Näytännön peruutus tapahtuu ylivoimaisen esteen sattuessa (force majeure). Tällöin asiakkaalle palautetaan lipun hinta pääsylippua vastaan. Lippupiste ja R-kioski perivät myymistään lipuista 1,50 e palvelumaksun. Osa Lippupisteen myyntipisteistä perii lisäksi oman erillisen toimitusmaksun (0,30–1,00 e/lippu). Summa lisätään lipun hintaan. Oopperan lipunmyynnissä lisämaksuja ei peritä. * kulttuuripalvelut@espoo.fi, p. (09) 8165 2196 ** taidelukio.kanslia@savonlinna.fi *** ilmoittautumiset.kulttuurikeskus@espoo.fi **** Lippupiste ja Tampere-talo, lipputoimisto@tampere-talo.fi Oopperan lipunmyynti (09) 4030 2211 ma–pe 9–18, la 15–18 liput@operafin.fi Lippupiste 0600 900 900 (1,76 e/min + pvm) joka päivä 7–22 www.lippu.fi Yleisötilaisuudet Teosesittelyt To 21.10. Pohjalaisia Ke 3.11. Veren häät & Scheherazade Ma 8.11. Madama Butterfly Ti 9.11. Veren häät & Scheherazade Ma 29.11. Madama Butterfly Ke 8.12. Die tote Stadt Ti 14.12. Taikahuilu To 16.12. Die tote Stadt Oopperan myyntipalvelu Ryhmät ja kausikortit (09) 4030 2210 ma–pe 9–16 Väliaikatarjoilu Kanresta Oopperaravintolat (09) 4030 2377 ma–pe 9.15–16 ravintolapalvelut@operafin.fi Lasten taiteilijatreffit La 4.12. n. klo 16.25 Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas La 18.12. n. klo 16.25 Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas Kiertokäynnit (09) 4030 2210 ma–pe klo 9–16 kiertokaynnit@operafin.fi Suomenkieliset kiertokäynnit ke klo 14.30. Hinta 8/5 e. Ryhmät sopimuksen mukaan. Kaikkiin tilaisuuksiin vapaa pääsy. Muutokset mahdollisia. Tarkista alkamisaika päivän lehdestä tai osoitteesta www.ooppera.fi Tilojen vuokraus (09) 4030 2511 ma–pe 9–16 tilavuokraus@operafin.fi Suomen Kansallisoopperan toimintaa tukevat Opetusministeriö sekä Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupungit. Suomen Kansallisooppera on Opera Europa -järjestön jäsen. PÄÄYHTEISTYÖYRITYKSET YHTEISTYÖYRITYS 35 LOKAKUU pe 15 19.00 la 16 19.00 to 21 19.00 pe 22 19.00 la 23 19.00 ti 26 19.00 ke 27 19.00 to 28 19.00 pe 29 19.00 la 30 14.00 Aida Joutsenlampi Pohjalaisia Aida Pohjalaisia Aida Pohjalaisia Lemmenjuoma Veren häät & Scheherazade, ensi-ilta Aida MARRASKUU ma 1 19.00 ti 2 19.00 ke 3 19.00 to 4 19.00 pe 5 19.00 la 6 14.00 ma 8 19.00 ti 9 19.00 ke 10 19.00 to 11 19.00 pe 12 19.00 la 13 19.00 ke 17 19.00 pe 19 19.00 la 20 19.00 ti 23 19.00 ke 24 19.00 pe 26 19.00 la 27 19.00 ma 29 19.00 ti 30 19.00 Veren häät & Scheherazade Lemmenjuoma Veren häät & Scheherazade Lemmenjuoma Veren häät & Scheherazade Madama Butterfly Madama Butterfly Veren häät & Scheherazade Madama Butterfly Veren häät & Scheherazade Pohjalaisia Veren häät & Scheherazade Pohjalaisia Pohjalaisia Madama Butterfly Madama Butterfly Veren häät & Scheherazade Die tote Stadt – Kuollut kaupunki, ensi-ilta Madama Butterfly Madama Butterfly Die tote Stadt – Kuollut kaupunki JOULUKUU ke 1 19.00 to 2 19.00 pe 3 19.00 la 4 14.00 la 4 18.00 ti 7 19.00 ke 8 19.00 to 9 19.00 pe 10 19.00 la 11 19.00 ma 13 19.00 ti 14 19.00 ke 15 19.00 to 16 19.00 pe 17 19.00 la 18 14.00 la 18 18.00 ma 20 19.00 ti 21 19.00 ke 22 19.00 su 26 15.00 ma 27 19.00 ti 28 19.00 ke 29 19.00 to 30 19.00 pe 31 19.00 Madama Butterfly Madama Butterfly Die tote Stadt – Kuollut kaupunki Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas Die tote Stadt – Kuollut kaupunki Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas Taikahuilu Die tote Stadt – Kuollut kaupunki Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas Taikahuilu Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas Die tote Stadt – Kuollut kaupunki La Bohème Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas Die tote Stadt – Kuollut kaupunki Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas La Bohème Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas Taikahuilu Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas Taikahuilu Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas La Bohème TAMMIKUU ke 5 19.00 to 6 14.00 pe 7 19.00 la 8 19.00 Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas La Bohème Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas ti 11 ke 12 to 13 pe 14 la 15 ti 18 ke 19 to 20 pe 21 la 22 ma 24 ti 25 ke 26 to 27 pe 28 19.00 19.00 19.00 19.00 19.00 19.00 19.00 19.00 19.00 19.00 19.00 19.00 19.00 19.00 19.00 La Bohème Taikahuilu La Bohème Robin Hood, ensi-ilta La Bohème Robin Hood La Bohème Robin Hood La Bohème Faust Robin Hood Faust Robin Hood Faust Robin Hood Alminsali Tähän asti 28.10. klo 13 (lm), 29.10. klo 13 (lm), 30.10. klo 15 ja 17.30 Dansk Danseteater 19.11. klo 19.30, 20.11. klo 14 Balettioppilaitos esittää: Liisa Ihmemaassa 14.12. klo 15, 15.12. klo 15, 16.12. klo 15 ja 18.30, 17.12. klo 15 ja 18.30 Mustien siipien lintu – variaatio Carmenista 22.1. klo 19.30, 28.1. klo 12, 29.1. klo 16 Lämpiöt Musiikkia lämpiössä 16.10., 13.11., 27.11., 11.12. klo 15 (Vapaa pääsy) Opera Big Band 20.10. klo 19 KadosKissa 23.10. klo 13 (lm) ja 15 (lm), 25.10. klo 11 ja 13, 27.10. klo 11 ja 13 Muut esityspaikat Nimeni on Sormiradio 20.10. klo 11 ja 13 Louhisali, Espoo 3.11. klo 11 (lm) ja 13 (lm) Lumo-sali, Vantaa KadosKissa 29.10. klo 11 ja 13 Entressen kirjasto, Espoo 2.11. klo 10 ja 14 Kotkan kaupunginteatteri 3.11. klo 11 ja 13 Kaleva-sali, Imatra 4.11. klo 11 ja 13 Taidelukion sali, Savonlinna 12.11. klo 11 (lm) ja 13 (lm) Malmitalo, Helsinki Tähän asti 3.11. klo 18 Sellosali, Espoo 5.11. klo 18 Martinus-sali, Vantaa Kansallisoopperan tähtisolistit Sellosalissa 11.11. klo 19 Sellosali, Espoo Joutsenlampi 19.11. klo 19, 21.11. klo 13 ja 19 Tampere-talo Muutokset mahdollisia. Suomen Kansallisooppera • Helsinginkatu 58, PL 176 • 00251 Helsinki 36 Kevään esitykset nyt myynnissä! www.ooppera.fi www.ooppera.fi
© Copyright 2024