1. No category

Taiteilija A Tenetzin luonnos
Muistolehdon muistomerkiksi
© LKY
LAPINKULLAN YSTÄVÄT RY
KOKOUSKUTSU
LAPINKULLAN YSTÄVÄT RY:N jäsenet kutsutaan yhdistyksen vuosikokoukseen, joka pidetään Tankavaarassa Luontokeskuksen auditoriossa perjantaina 27. päivänä heinäkuuta
2012 alkaen kello 09.00
Vuosikokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen 8. §:ssä mainitut asiat.
Lisäksi käsitellään sääntömuutos sääntöjen kohtaan 8.9 § tilintarkastajien valinta. Vahvistetaan viime vuosikokouksen päätös, jossa sääntökohta muutetaan seuraavaksi: tilintarkastuksen osalta
noudatetaan yleistä yhdistyslakia.
Hallitus esittää vuosikokoukselle, että ensi vuodeksi valitaan yksi
tilintarkastaja ja yksi varatilintarkastaja.
Lopuksi
Oi sinä suuri vaskaaja.
Sinun vaskoolissasi olemme kaikki.
Vaskaa sinä meidät puhtaaksi kullaksi.
Kimaltamaan elämässämme sinun kunniaksesi.
Veljemme sinä olet kutsunut kultamaillesi.
Hoida heitä.
Suo heille suurimmat hiput
Ja kauneimmat kivet.
Kirkkoherra Jouko Lepistö
vihkiessään Pyrkyreitten palsta honkaristin
LKY:N HALLITUS
Jäsentuotteet
Viimevuoden SM-kisojen aikana Sirniön sepät valoivat talkoilla Kullankaivaja– pienoispatsaita. Seppo Mauno on niinikään talkoilla viimeistellyt ja patinoinut patsaat ja nyt niitä numeroituina valmiina
odottamassa kansan karttuisaa kättä. Patsaista saatavilla tuotoilla on
tarkoitus rahoittaa tässä aviisissa julkaistava muistomerkkihanke.
Tiedustelut joko resitentti Pentti Hongisto tai kasööri Esko Orava
Aviisin takasivulla on kuva patsaasta. Patsashan on noin 20 cm korkea ja paino noin 5,5 kiloa.
Jäsentiedotteet sähköpostilla
Lapinkullan Ystävien jäsentiedotteet pyritään toimittamaan sähköpostilla niille,
jotka tätä toivovat. Mikäli haluat liittyä sähköiseen jäsenpostituslistaan ilmoita
sähköpostiosoitteesi yhdistyksen jäsenasioista vastaavalle:
[email protected]
Kuvat: Pirjo Muotkajärvi
Moni Kullankaivajaväärti on saanut viimeisen leposijansa
Pyrkyreiden palstalla Inarin hautausmaalla
MUISTOLEHTO KULLANKAIVAJIEN TUHKAUURNILLE
Nimeksi Pyrkyreiden palsta
Seppo J. Partanen kertoo kirjassaan Kullan ja luonnon kutsu ’Pyrkyreiden palsta’ –nimen syntyhistoriaa
näin:
”Inarin hautausmaalta ovat viimeisen leposijansa
saaneet monet kullanetsijät. Heikki Kokon toimesta
hautausmaalle saatiin kultamiehille oma tontti, jota
on ryhdytty kutsumaan pyrkyreiden palstaksi. Tämä
nimi ja sen syntytarina kuvaavat hyvin kultamiesten
huumorintajua, joka yltää ohi surullisten muistojen.
Kultamiesliitto vietti 30-vuotisjuhliaan Laanilassa
syksyllä 1979. Edellisenä kesänä oli haudattu vanhat
ystävät Jaakko Isola ja Veikko Nevalainen. Vähän
ennen juhlia oli Väinö Hoppu löydetty kuolleena teltastaan.
Kun juhlat oli juhlittu, tulvahtivat mieleen nuo surulliset muistot. Joukko oli lähtötunnelmissa Laanihovin
pöydässä. Heikki Kokko muisteli Hopun poismenoa.
Pitkän hiljaisuuden jälkeen Kullervo Korhonen otti
kynän käteensä sanoen: ”Kukahan meistä seuraavana lähtee. Pitää panna oikein ylös.”
Kukaan ei tohtinut tuohon kysymykseen vastata,
mutta hiljaisuuden jälkeen pöydästä kuului tokaisu:
”Turhaan niitä nimiä paperille panet. Niitä on pyrkyreitä tälläkin alalla. Menevät toisen vuorolla.”
Kullankaivajaveteraani Jaakko Isolan kuoltua syksyllä
1978, Lapin Kullankaivajain Liiton silloinen puheenjohtaja Heikki Kokko sopi Inarin seurakunnan saamelaispappi Tapio Leinosen kanssa, että kuolleet kullankaivajat haudattaisiin jatkossa riviin Inarin hautausmaalle. Kullankaivaja Matti Finne oli haudattu sinne
liiton keräämillä varoilla vuonna 1951 ja rivi jatkuisi
hänen hautapaikkansa vierestä. Tästä kullankaivajien
’kirkkomaan valtauksesta’ muodostui kunnioitettu
Pyrkyreiden palsta, jota kesäisin käyvät myös lukuisat matkailijat katsomassa.
Arvo ’Tiera’ Ruonaniemen aloitteesta Pyrkyreiden
palstalle pystytettiin luonnon muovaama honkainen
muistoristi vuonna 1988, jonka siunasi käyttöön kirkkoherra Jouko Lepistö.
1990-luvun alkupuolella Lapinkullan Ystävät olivat
aktiivisia muistopatsaan hankkimiseksi Pyrkyreiden
palstalle, mutta hanke kariutui silloin yleisiin näkemyseroihin patsaan esittävyydestä versus symboliikasta ja mahdollisesta ristiriidasta paikalle hyvin sopivan honkaristin kanssa. Tämä hanke jalostui sittemmin Tankavaaran Kultamuseon eteen pystytetyksi
pronssiseksi Vaskaajapatsaaksi.
Viimeinen leposija Pyrkyreiden palstalla
Myöhemmin on noussut esiin ajatus tuhkauurnaalueen perustamisesta Pyrkyreiden palstan yhteyteen. Vuosikymmen sitten Kullankaivajain liiton saama jäsenaloite on perusteltu, sillä kullankaivajia on
enemmän kuin koskaan – liiton jäsenmääräkin on
noin 3400 henkilöä. Hautuumaiden täyttyessä tuhkauksesta on tullut entistä käytetympi hautaustapa.
Uuden hautaustoimilain mukaan tuhkien sirottelu esimerkiksi valtaukselle tai tunturiin ei enää ole yhtä
yksinkertaista kuin ennen. Tuhkan sijoitteluun on
muun muassa oltava maanhaltijan suostumus.
Inarin hautausmaalla sijaitsevan tuhkauurna –alueen
myötä monesti kaukana napapiirin eteläpuolella elävät omaiset saisivat pidettyä kullankaivaja –
läheisensä muistotilaisuuden kotiseudulla eikä Inariin
kullankaivaja –väärtien luo muistolehtoon toimitetusta tuhkauurnasta muodostuisi heille erillistä rasitetta
hautapaikan kunnossapidon myötä.
Inarin seurakunta toteuttaa melko itsenäistä näkemyksellistä linjaa hautapaikkojen myöntämisessä.
Viime vuosina ei ole käyty keskustelua esimerkiksi
Lapin Kullankaivajain Liiton kanssa vainajan toiveesta tulla haudatuksi Pyrkyreiden palstalle. Kysymys
onkin pohjimmiltaan hankala. Kuka on oikea taho
arvottamaan Pyrkyreiden palstalle pyrkivän kullankaivajan, sellaista ei liene. Toisaalta tässä on luotettu
jonkinlaiseen konsensukselliseen käsitykseen paikkajaosta – jo hautarivistön nimikin kertoo tämän konsensuksen pitävyydestä.
Lapin Kullankaivajain liitto on tehnyt aloitteen Inarin
kirkkoherranvirastoon kullankaivajien tuhkauurnien
muistolehdon perustamiseksi Pyrkyreiden palstan
yhteyteen. Kirkkovaltuusto on käsitellyt asian ja päätös on ollut hankkeelle myönteinen.
Emäsuoni -muistomerkki
Taiteilija Antti Tenetz (www.tenetz.com) on tehnyt jo
2000-luvun alussa luonnoksen ”Emäsuoni” –
hautamuistomerkistä, joka on saanut positiivisen
vastaanoton useilla tahoilla. Muistomerkissä ajatusten ankkurina ja muistojen säilyttäjänä on Emäsuoni
–valtauspaalu. Tähän valtauspaaluun kiinnitetään
pronssilaatta, joka sisältää muistolehtoon kätkettyjen
tiedot. Muistomerkin keskiosaan rakentuu tyhjä tila,
johon tuodaan jokaisen lehtoon tuhkatun kullankaivajan vanhalta kaivupaikalta nyrkin kokoinen kivi
muistoksi kullankaivajasta. Veistoksen materiaaleina
ovat tervalla mustaksi käsitelty puu, joen pyöreäksi
hiomia kiviä ja pronssista valettu juonne.
Kullankaivajain Liitto on ehdottanut Lapinkullan Ystäville hankkeeseen osallistumista ja kulujen puolittamista tasan, jotta taloudellinen rasite ei kävisi ylivoimaiseksi yhdelle taholle. Ystävien hallitus piti hanketta kannatettavana ja luontevasti yhdistyksen toimintaan ja sääntöihin sopivana ja esitti viime vuonna
asian vuosikokoukselle, jonka suostumuksella hanke
kirjattiin yhdistyksen seuraavan kauden toimintasuunnitelmaan. Myös Lapin Kullankaivajain Liiton
vuosikokous hyväksyi osaltaan hankkeen kuluvana
vuonna. Metsähallitus on luvannut pyyteettömästi
sponsoroida hautamuistomerkissä käytettävät hongat
Ivalojoki –varresta. Sama taho niinikään lahjoittaa
Kivekkään kvartsikalliosta lohkottavan jalustakiven.
Suuri kivi tullaan todennäköisesti siirtämään paikoilleen talkoovoimin. Lapinkullan Ystävien osuus kustannuksista on noin 4000-4500 euroa.
Hanketta on kauan ja hartaasti valmisteltu ja haudutettu, joten nyt kun päästään toimeen niin asiat on
tarkoitus toteuttaa sukkelaan. Tavoitteena on, että
muistomerkki julkistettaisiin tulevan mustan maan
aikana.