Pohjoissavolaista aivoterveyttä edistämässä Pohjoissavolaista aivoterveyttä edistämässä MUKANA MYÖS Aivovammaliitto ry. p. 050 306 4181 www.aivovammaliitto.fi Pohjois-Savon Aivohalvausyhdistys ry Tulliportinkatu 25 B IIkrs 70100 Kuopio p. 044 382 2350 tai 044 382 2351 www.psav-avhy.yhdistysavain.fi Lehden julkaisee: Aivot Narikasta –hanke Pohjois-Savon Muisti ry Toimitus & taitto: Pohjois-Savon Muisti ry, Eija Rytkönen Puh. 040 526 3481 [email protected] Kannen kuva ja piirrokset: Janne Markkanen Painopaikka: Kopijyvä Oy, Kuopio Kuopion Parkinson-yhdistys ry Tulliportinkatu 25 B, 2 krs, 70100 Kuopio, p 050 517 2140 www. parkinson.fi/alueellinen-toiminta Pohjois-Savon Muisti ry Lapinlinnankatu 2 70100 KUOPIO P. (017) 2633 980 [email protected] www.psmuisti.fi TERVETULOA UUDEN AIVOT AVOT – LEHDEN LUKIJAKSI! Erilaiset aivoperäiset sairaudet ovat merkittävä suomalaisten terveyttä uhkaava tekijä, joka aiheuttaa usein työkyvyttömyyttä ja ennenaikaista siirtymistä pois työelämästä. Monia näistä sairauksista voidaan ennalta ehkäistä terveellisillä elintavoilla ja pyrkimällä välttämään vammojen syntyä. Nämä elintavat on parasta omaksua jo varhain jotta ne muodostuisivat koko elämän mittaisiksi toimintamalleiksi ja auttaisivat ehkäisemään aivosairauksien puhkeamista ja aivovammojen syntymistä myöhemmällä iällä. Aivoterveelliset elintavat eivät ole suinkaan vaikeita toteuttaa. Niiden pääperiaatteet löydät tämän lehden sivuilta! Avainsanoja ovat RAVINTO, LIIKUNTA, AIVOJEN HARJOITTAMINEN, LEPO ja PÄIHTEETTÖMYYS! Aivot Narikasta – hankkeessa kuusi eri yhdistystä Pohjois-Savosta on ollut mukana kehittämässä alueellista vertaistuen Tuuppari – mallia edistämään jo sairastuneiden kuntoutumista ja ehkäisemään heidän jäämistään syrjään. Mukana hankkeessa olleet järjestöt pääsevät tämän lehden myötä päivittämään kuulumisiaan ja tulevaisuuden visioitaan. Toivottavasti Aivot Avot -lehti antaa Sinulle sysäyksen alkaa huolehtia itsestäsi paremmin tai vahvistaa jo aloitettuja elämäntapavalintoja. Anna hyvän kiertää ja ota lehti myös kaverille! Merja Hallikainen LT, neurologian erikoislääkäri Kliininen tutkimusjohtaja, Itä-Suomen yliopisto, Aivotutkimusyksikkö Kansallinen muistiohjelma 2012-2020 Kansallisella muistiohjelmalla Suomi liittyi useiden muiden maiden joukkoon toteuttamaan Euroopan parlamentin kannanottoa muistisairauksien, erityisesti Alzheimerin taudin, ehkäisystä ja sairastuneiden elämänlaadun parantamisesta. Tavoitteena muistiystävällinen Suomi. vähentää ja siksi investointi aivojen terveyden edistämiseen ja ennaltaehkäisyyn kannattaa. Aivoterveys on ihmisen tärkeä pääoma. Muisti- ja tiedonkäsittelytaidot vaikuttavat hyvinvointiin lapsuudesta vanhuuteen. Ne ovat edellytys oppimiselle, työkyvylle, pitkälle työuralle sekä itsenäiselle elämälle. Aivoterveyttä on edistettävä elämän kaikissa vaiheissa, jotta voidaan tukea työkykyä ja selviytymistä arjessa sekä varmistaa se, että muistisairauksiin sairastuttaisiin nykyistä harvemmin ja iäkkäämpänä. Etenevät muistisairaudet, kuten Alzheimerin tauti ja aivoverenkiertosairauden muistisairaus, ovat merkittävä kansanterveydellinen ja – taloudellinen haaste, johon varautumista voidaan parantaa. Muistisairaiden ihmisten määrä kasvaa tulevaisuudessa väestön ikääntyessä, mutta muistisairauksia on ”Aivoterveys on ihmisen tärkeä myös työikäisellä väestöllä. Muistiohjelma asettaa ennaltaehkäisyn tavoitteita eri toimijoille pääoma. Muisti- ja tiedonkäsittelytaidot vuoteen 2020. Aivojen vaikuttavat hyvinvointiin lapsuudesta Muistisairauksien mittavat suojelu on otettava vanhuuteen. Ne ovat edellytys kustannukset johtuvat huomioon yhteiskunnan oppimiselle, työkyvylle, pitkälle sairastuneiden suuresta työuralle sekä itsenäiselle elämälle.” kaikilla sektoreilla. määrästä ja erityisesti Kunnissa tai ympärivuorokautisen hoidon kuntayhtymissä aivojen tarpeesta. Arviolta puolet sairastuneista on vailla terveyden edistäminen, joka on osana yleistä diagnoosia ja vain neljännes Alzheimer -potilaista terveyden edistämistä on sisällytetty strategioihin. on asianmukaisen lääkehoidon piirissä. Näiden toimeenpano konkretisoituu kunnan tai Muistisairauksien varhaisella diagnoosilla, hoidolla kuntayhtymien toimintasuunnitelmissa ja ja kuntoutuksella voidaan parantaa sairastuneiden talousarvioissa. Strategioiden terveysvaikutuksia toimintakykyä ja elämänlaatua sekä hillitä arvioidaan järjestelmällisesti. Ihmisten tietoisuus kokonaiskustannusten kasvua. aivojen terveydestä kasvaa ja he saavat tukea aivojensa terveyden vaalimiseen. Sosiaali- ja Muistisairauksien ilmaantuvuutta voidaan terveydenhuollon ammattilaiset osaavat edistää asiakkaiden aivoterveyttä nykyistä paremmin. Työelämässä tunnistetaan uupumisen ja kuormittuneisuuden ongelmat ajoissa ja niihin puututaan ennakoiden. ”Ihmisten tietoisuus aivojen terveydestä kasvaa ja he saavat tukea aivojensa terveyden vaalimiseen.” keskivartalolihavuus) keski-iässä lisäävät Alzheimerin taudin riskiä vanhuusiällä. Riski lisääntyy kumulatiivisesti niin että henkilöillä, joilla Muistisairauksia voi ehkäistä on kaikki kolme riskitekijää samanaikaisesti, riski on jo kuusinkertainen. Myös diabetes ja lievemmät Meillä on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, sokeriaineenvaihdunnan häiriöt on liitetty sairastummeko joskus muistisairauteen. Emme ole lisääntyneeseen kognitiivisen heikentymisen ja voineet valita vanhempiamme emmekä siten Alzheimerin taudin vaaraan. perimästä johtuvaa alttiutta muistisairauksiin. Sen sijaan voimme vaikuttaa valtaosaan Edellä mainitut muistisairauksien vaaratekijöistä. verenpainetauti, ”Hoida sydäntäsi, kohonnut veren niin suojaat Toistaiseksi on kiinnitetty varsin vähän huomiota kolesterolipitoisuus, aivojasi!” muistisairauksien ennaltaehkäisyn sokeriaineenvaihdunnan mahdollisuuksiin. Viime vuosina monet tutkimukset häiriö ja aivoverenkiertohäiriöt ovat hyviä ovat kuitenkin osoittaneet, että vaikuttamalla esimerkkejä sellaisista muistisairauksien elämäntapoihimme, hoitamalla muistisairauksien vaaratekijöistä, joita voidaan hoitaa. Vaikka niitä ei vaaratekijöitä ja hoitamalla hyvin muita olisikaan saatu ennaltaehkäistyä, hoitamalla niitä muistisairauksille altistavia sairauksia voimme keski-iässä aktiivisesti voidaan ehkäistä lykätä muistisairauksien ilmaantumista muistisairauksia . Sydän- ja verenkiertosairauksien merkittävästi. Lisäksi tiedämme monien seikkojen osalta voidaankin todeta: ”Hoida sydäntäsi, niin suojaavan meitä muistisairauksilta. Niihin suojaat aivojasi!” vaikuttamalla avautuu todennäköisesti merkittävä tie muistisairauksiin liittyvän kansantaloudellisesti raskaan taakan helpottamiseksi. On arvioitu, että lykkäämällä esimerkiksi dementiatasoisen muistisairauden ilmaantumista viidellä vuodella voimme yhden sukupolven aikana puolittaa Runsaasti tyydyttyneitä ”kovia” rasvoja sisältävän dementiatapausten määrän. ruokavalion on esitetty lisäävän muistihäiriöiden ja Elämäntavat vaikuttavat Muistisairauksien vaaratekijät Muistisairauksien vaaratekijät voidaan jakaa vaikutettavissa oleviin ja sellaisiin joihin emme voi itse vaikuttaa, kuten perintötekijät ja ikä. Pitkän seuranta-ajan väestötutkimusten perusteella on esitetty, että perinteiset verisuonisairauksien riskitekijät kuten korkea verenpaine, suuri kolesteroliarvo ja ylipaino (erityisesti Alzheimerin ”Henkilöillä, jotka syövät taudin riskiä, kun kalaa 2-3 kertaa viikossa taas runsaasti on todettu pienentynyt tyydyttymättömiä muistihäiriöiden ja rasvahappoja dementian vaara.” (mm. rypsi-, oliiviöljy) sisältävä ruokavalio voi suojata taudilta. Henkilöillä, jotka syövät kalaa 2-3 kertaa viikossa on todettu pienentynyt muistihäiriöiden ja dementian vaara. Kasviksista, hedelmistä ja metsämarjoista saa antioksidantteja ja C-vitamiinia. Ravinnon korkean antioksidanttipitoisuuden keski-iässä on todettu suojaavan myöhemmällä iällä ilmaantuvalta Alzheimerin taudilta. Itsenäisten vaikutusten ohella ravintoaineiden vaikutus muistitoimintoihin voi välittyä muiden riskitekijöiden kautta: esimerkiksi rasvojen käyttö vaikuttaa veren rasva-arvoihin ja sokeriaineenvaihduntaan, ravintokuitu verensokerin säätelyyn ja suolan käyttö verenpaineeseen. ”Yksi helposti vaikutettavissa oleva asia on nautintoaineiden käyttö. Runsaan ja humalahakuisen alkoholinkäytön tiedetään altistavan muistihäiriöille ja pahimmillaan jopa johtavan dementiaan. Pienillä päivittäisillä annoksilla viiniä saattaa puolestaan olla suojaava vaikutus. Samoin tupakointi on dementoitumisen itsenäinen vaaratekijä. Liikunnalla ja älyllisellä ja sosiaalisella aktiivisuudella vaikuttaa olevan monia positiivisia vaikutuksia myös henkilöille, joilla on jo muistisairaus. Tiedon lisääminen-asenteet Muistisairauksia sairastaa arviolta 130 000 ihmistä. Lisäksi muistisairaudet koskettavat monia meistä läheisinä, naapureina ja työtovereina. Sosiaali- ja terveysalan, mutta myös muiden alojen työntekijät, kohtaavat työssään muistisairaita ihmisiä ja heidän läheisiään. Kaikkien meidän kannustavat ja hyväksyvät asenteet vaikuttavat siihen, että muistisairaat ihmiset voivat elää tasavertaisina muiden kanssa. Muistisairaiden ihmisten ja heidän omaistensa yhdenvertaisuuden ja itsemääräämisoikeuden Aivojen käyttämättömyys” altistaa myös ”Mitä enemmän elinaikanaan käyttää muistisairauksille. Mitä enemmän aivojaan esimerkiksi opiskelemalla tai elinaikanaan käyttää aivojaan mielihyvää tuottavien askareiden ja esimerkiksi opiskelemalla tai harrastusten parissa, sen vastustuskykyisemmät ne ovat myös muistisaimielihyvää tuottavien askareiden ja rauksien aiheuttamille muutoksille.” harrastusten parissa, sen vastustuskykyisemmät ne ovat myös muistisairauksien aiheuttamille muutoksille. turvaaminen on yhteiskunnan erityinen tehtävä. Myöskään yksin eläminen ja omiin oloihin Tiedon lisääminen ja asenteiden muuttaminen on vetäytyminen ei näytä tutkimustiedon perusteella edellytys ennaltaehkäisyn, varhaisen olevan hyväksi. Sosiaalisuus ja vilkas tunnistamisen sekä hoidon ja palvelujen kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa suojaa vaikuttavuuden parantamiselle. dementialta. Säännöllisellä sykettä nostavalla liikunnalla on tutkimusten mukaan itsenäinen dementian vaaraa vähentävä vaikutus. Riittävä määrä on noin puoli tuntia kevyeen hikeen johtavaa liikuntaa kolmesti viikossa. Kansallinen muistiohjelma tukee kuntia ja kuntayhtymiä varautumaan kansanterveyden ja talouden kannalta merkittävään kokonaisuuteen: muistisairaiden ihmisten määrän kasvuun sekä eettisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän hoito- ja palvelujärjestelmän kehittämiseen. Nyt tarvitaan päättäjien toimia. Poliittisilla valinnoilla ja päätöksillä voidaan edistää kansanterveyttä, parantaa hoidon ja palveluiden laatua ja vaikuttavuutta sekä hillitä kustannusten kasvua ikääntyvässä Suomessa. AIVOHUOLTAMO – sivut nyt netissä! Osoitteesta www.aivohuoltamo.fi löydät vinkkejä aivojen huoltoon. Lisäksi siellä voit testata aivoterveytesi ja tietämystäsi aivovisassa! Löytyypä sivuilta myös aivokuntoilua pelien muodossa! Aivohuoltamo –sivuilta löydät myös Aivot Avot –lehden edellisen numeron. Tämä lehti on myös luettavissa sivujen kautta! TERVETULOA ! AIVOJEN ”HUOLTO” B12—vitamiinin puutoksen tiedetään altistavan muistisairauksille. Sitä saa esimerkiksi kalasta, Aivoterveellisiin elintapoihin kuuluvat siipikarjan lihasta, pavuista, kananmunasta ja monipuolinen, terveellinen ravinto, maidosta. Ne ovat myös hyviä proteiinin lähteitä! säännöllinen liikunta, riittävä lepo, Punaista lihaa ravinnossa tarvitaan vain vähän ja alkoholin kohtuukäyttö ja muu päihteettömyys ja tupakoinnin välttäminen. prosessoituja lihavalmisteita ja hiilihydraatteja (esim. valkoinen jauho, sokeri) tulisi välttää tai Aivot tarvitsevat kuitenkin myös rasitusta ja käyttää niukasti. virikkeitä! Ne eivät kulu käytössä vaan mitä Aivohalvauksen riskiä kohottaa myös 2-tyypin enemmän niitä harjoitamme, sitä paremmat diabetes. Se on ehkäistävissä aivoterveellisillä elintavoilla ja ylipainon välttämisellä! mahdollisuudet meillä on pitää ne kunnossa pitempään. Pään suojaaminen iskuilta esimerkiksi harrastaessa on myös hyvin tärkeää! Liiallinen suolankäyttö kohottaa verenpainetta, altistaen aivohalvaukselle. Suolamäärän merkintä elintarvikkeissa helpottaa terveellisemmän vaihtoehdon löytämistä. Myös sydänmerkillä merkityt tuotteet helpottavat valintoja ruokakaupassa! Ravintoa aivoille ovat...       Rasvainen kala, esim. lohi, muikku, taimen 2-4 kertaa viikossa Rypsi-, oliivi– ja muut kasviöljyt Kuitupitoiset täysjyväviljatuotteet Pähkinät Värikkäät kasvikset (parsakaali, pinaatti, tomaatti, kaali, porkkana …) Hedelmät ja kotimaiset marjat Niistä saa mm. hyödyllisiä, monityydyttymättömiä Omega 3-rasvahappoja, yhtä terveellistä alfalinoleenihappoa ja C- ja E – vitamiineja, jotka suojaavat aivoja mm. muistisairauksilta. Marjat ovat terveellistä naposteltavaa, jotka pitävät täysjyväviljan tavoin verensokerin tasaisena ja aivot virkeinä! Monipuoliset, säännölliset ateriat pitävät näläntunteen poissa ja auttavat painonhallinnassa. Lautasmalli on hyvä apu terveellisen ruokaannoksen kokoamiseksi: Täytä puolet lautasesta kasviksilla, neljäsosa perunalla, riisillä tai pastalla ja viimeinen neljännes lihalla, kalalla tai proteiinipitoisella kasvisruoalla! Kohtuullisen kahvinjuonnin (3-5 kuppia päivässä) on todettu pienentävän riskiä sairastua Alzheimerin tautiin! Aivoistamme 80 % on vettä. Säännöllinen juominen on siis tärkeää, sillä jo vähäinen nestevajaus heikentää mielialaa ja kognitiivista suorituskykyä! Liiku myös aivojesi vuoksi! Aktiivinen liikkuminen nuorena vaikuttaa koko loppuelämän terveyteen. Tutkimukset ovat osoittaneet, että myös iäkkäämpänä aloitettu säännöllinen liikunta, erityisesti kävely, vaikuttaa suotuisasti aivoihin —jotkut muutokset voivat jopa korjaantua! Uuden yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan myös arkinen fyysinen aktiivisuus kuten siivoaminen ja muiden päivittäisten asioiden hoitaminen mahdollisimman pitkään itse, voi suojata muistisairauksilta! Liikunta auttaa pitämään sydän- ja verenkiertoelimistömme ja aivot kunnossa. Niiden verenkierto tehostuu ja verenpaine laskee. Fyysinen rasitus myös lisää mielihyvää tuottavien hormonien eritystä. Tähän perustuu liikuntasuorituksen jälkeinen hyvänolon tunne! Liikkuessa koordinaatiokyky, aistit ja muisti aktivoituvat, mutta samalla saa vapaahetken arkihuolista. Usein liikuntaan liittyy myös ystävien tapaamista, mikä tuo hyvää mieltä! Ystävät ovat hyväksi aivoille, sillä he ehkäisevät masennusta ja poistavat stressiä. Liikuntaa tulisi harrastaa vähintään 30 minuuttia, viitenä päivänä viikossa niin, että saavutetaan kevyt hiki ja syke nousee. Tällöin suorituksesta saadaan suurin hyöty! Myös hyötyliikunta, työmatkapyöräily tai puuhastelu puutarhassa ovat hyväksi! Jos alat liikkua tauon jälkeen, kestää noin kuukauden ennen kuin siitä tulee tapa. Palkitse siis itseäsi toteutuneista suorituksista ja varaa aikaa liikunnalle aluksi kalenterista Pian siitä muodostuu kaivattu rutiini! Aivokuntoilua läpi elämän! Tarpeettomiksi käyneet hermosolut ja yhteydet häviävät aivoistamme iän myötä. Siksi aivoja kannattaa harjoittaa mahdollisimman monipuolisesti ja haasta itsensä oppimaan uutta. Silloin syntyy myös uusia aivosoluja. Tätä tapahtuu läpi elämän! Kyky oppia säilyy myös iäkkäämpänä. Se on ehkä hitaampaa, mutta kokemuksesta on myös hyötyä. Vanhemmat aivot pystyvät hyödyntämään oppimaansa paremmin ja hahmottamaan mutkikkaita asiakokonaisuuksia nuorempia helpommin. Esimerkiksi matemaattinen ja looginen päättelykyky yleensä vain paranee vuosien myötä! Kaikki toiminta, mikä vaatii älyllistä ponnistelua ja luovaa ajattelua aktivoi aivosoluja. Aivoja jumppaavat esimerkiksi lukeminen, laulaminen, musiikin kuuntelu, tanssi, kulttuuriharrastukset, käsityöt, sanaristikot, sudokut, erilaiset muistipelit jne. Tetriksen pelaamisen on havaittu vaikuttavan suotuisasti aivoalueilla, jotka käsittelevät liikettä, kriittistä ajattelua, päättelykykyä ja kielellisiä Muistia voi harjoittaa myös arjessa opettelemalla kauppalistan ulkoa, yrittämällä muistaa puhelinnumeroita jne. Vaihtelua voi hankkia myös rikkomalla rutiineja: Kulje tutun reitin sijasta vierasta ja opettele jotain täysin uutta ja vierasta. Haasta aivosi! Uuden oppiminen tuo mielihyvää, joka kannustaa uusiin suorituksiin. Mitä enemmän aivot joutuvat tekemään töitä, sitä tehokkaammin ne myös toimivat! Uudistava uni! Unen aikana aivot lepäävät ja tankkaavat energiaa. Silloin käsitellään päivän aikana tullut tieto; tallennetaan tarpeellinen, yhdistellään ennalta opittuun ja poistetaan tarpeeton. Muistijäljet vahvistuvat ja oppiminen helpottuu. Jo pieni univelka heikentää älyllisiä toimintoja ja valvominen kiihdyttää stressihormoni kortisolin Valvottu yö vastaa jo promillen humalatilaa! Se alentaa reaktiokykyä ja altistaa onnettomuuksille. Aivot — Tärkein työkalumme Hallittu stressi lisää vireyttä ja valmistaa tulevaan. Tietotulva, tehokkuuden vaatimukset ja häiritsevä työympäristö voivat kuitenkin johtaa liialliseen stressiin. Se jumittaa aivot ja luova ongelmanratkaisukyky häviää. Tarkkaavaisuus, keskittymis- ja oppimiskyky heikkenevät, virheriski kasvaa, sosiaaliset vuorovaikutuskyvyt huononevat… Seurauksena voi olla myös unettomuutta. Rauhallinen työympäristö on tärkeää! erittymistä. Pitkittynyt unettomuus altistaa mm. verenpainetaudille, 2 – tyypin diabetekselle ja masennukselle. Myös ylipainolla ja vähäisillä yöunilla on todettu olevan yhteys. Univelka korvautuu tilaisuuden tullen syvempänä unena ja elimistö toipuu. Hyödyllisintä olisi kuitenkin pyrkiä mahdollisimman säännölliseen unirytmiin varsinkin jos kärsii univaikeuksista: Käy nukkumaan ja pyri heräämään samoihin aikoihin myös viikonloppuisin ja tee makuutilasta rauhallinen paikka vailla melua ja valoa! Työtehtävien vastapainoksi on hyvä harrastaa jotain, jonka avulla irtautuu työstä. Toiselle keino on liikunta tai penkkiurheilu, toiselle kulttuuriharrastus, nikkarointi tai ystävien tapaaminen. Tavat ovat yksilölliset. On tärkeää tunnistaa rajansa ja varata aikaa myös hetkittäiselle Tutkimusten mukaan aivot toimivat parhaiten 7 – 8 toimettomuudelle ja haaveilulle. Se edistää tunnin hyvälaatuisen unen jälkeen. Unen luovuutta ja auttaa tarpeessa on kuitenkin yksilöllisiä eroja, ja ratkaisemaan pulmia esimerkiksi lapset ja nuoret tarvitsevat enemmän alitajuisesti! unta. Riittävillä yöunilla onkin havaittu olevan yhteys nuorten parempaan koulumenestykseen. Aivot tarvitsevat paljon energiaa! Pidä ruoka – ja kahvitauot 2–4 tunnin välein ja huolehdi vedenjuomisesta. Samalla suot aivoillesikin lepohetken! Päihteittä paras Päihteet vaikuttavat aivoihin välittömästi. Kertaluonteinenkin käyttö voi johtaa muistikatkoksiin, tuhota aivosoluja ja altistaa aivot vakaville sairauksille. Myös alttius aivovaurioon johtaviin tapaturmiin kasvaa. Alkoholin kohtuukäyttö on naisille enintään 1, miehelle enintään 2 ravintola-annosta päivässä, ei päivittäin. Alkoholismissa uhkana ovat jo monet liitännäissairaudet. Esimerkiksi noin puolella alkoholin suurkuluttajista havaitaan uuden oppimisen vaikeutta. Dementian aiheuttajana alkoholi on toiseksi yleisin. Päihteet johtavat usein peruuttamattomiin muutoksiin, mutta jotkut niistä voivat kuitenkin korjaantua lopettamisen jälkeen. Elämäntapamuutos siis kannattaa aina! Kohtuullinen alkoholinkäyttö ei välttämättä vahingoita aivoja. Vaikutukset ovat kuitenkin yksilölliset; jotkut ovat alttiimpia vaurioille kuin toiset. Myös sairaudet ja lääkitys voivat aiheuttaa pientenkin annosten kanssa arvaamattomia sivuvaikutuksia. Nuorten kohdalla ei voida puhua alkoholin kohtuukäytöstä. Jo harvasta nuoruusiän päihdekokemuksesta syntyy mielihyvämuisti, joka edistää riippuvuuden syntymistä aikuisena. Kehittyvät aivot ovat myös herkempiä vaurioitumaan alkoholin ja huumeiden vaikutuksesta! Tupakassa on yli 4000 erilaista myrkyllistä ainetta! Se  vahingoittaa verisuonia ja lisää aivohalvauksen vaaraa  hidastaa verenkiertoa ja vaikeuttaa aivojen hapensaantia ja toimintakykyä  on dementian itsenäinen vaaratekijä. Musiikin moninaiset hyödyt Musiikin kuuntelu aktivoi aivoissa laajoja alueita, esim. liikkeeseen ja tunteisiin liittyviä aivojen osia. Molemmat aivopuoliskomme osallistuvat musiikin käsittelyyn analysoiden sen eri elementtejä. Tutkimukset kertovat, että musikaalisuus on ihmisessä sisäänrakennettuna riippumatta teknisistä taidoistamme. Tämä käy ilmi myös joidenkin sairauksien kohdalla; esimerkiksi joillekin muistisairaille jää jäljelle laulaminen puheen hävittyä. Musiikkiharrastuksen on myös havaittu edistävän lasten motoristen taitojen, lukutaidon, vieraan kielen ääntämisen ja tarkkaavaisuuden kehitystä. Musiikki tuottaa mielihyvää! Sen saavat aikaan dopamiini ja muut aivojen erittämät hormonit. Musiikki saa meidät myös muihin tunnetiloihin: Auttaa keskittymään, virkistää, rauhoittaa, vie muistoihin, saa liikkumaan ja liikuttumaan. Helsingin yliopistossa tehty väitöstutkimus vuodelta 2008 osoitti musiikin voiman aivohalvauksen jälkeisessä kuntoutuksessa. Mielimusiikin kuuntelu päivittäin johti parempaan toipumiseen kuin äänikirjoja kuunnelleella vertailuryhmällä. Myös mieliala, muisti – ja kielelliset toiminnot kohenivat vertailuryhmää paremmin! Kulttuurin harrastamisen ylipäätään on todettu hyödyntävän aivoja aivohalvauksesta toipuessa. Tuoreessa Italialaisessa tutkimuksessa todettiin taiteista pitävien toipilaiden yleisen terveydentilan ja mielialan olevan parempi kuin taiteita harrastamattomien. Myös heidän muistinsa oli parempi! ”Kaveria ei jätetä” Otsikon tuttu lause on yksi Hannu Leppäsen motoista elämässä. Ensimmäiset merkit MStaudista hänen elämäänsä saapuivat jo vuonna 1988 ennen armeija-aikaa, mutta varsinainen virallinen diagnoosi tehtiin vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Sairauden toteamisen jälkeen hän jatkoi vielä työntekoa rakennusalalla, kunnes vuonna 2001 tullut sairauden raju pahenemisvaihe sekä toisen hänen kahdesta yrityksestään joutuminen konkurssiin pakottivat lopettamaan työnteon ja jäämään sairauseläkkeelle pari vuotta myöhemmin. Siitä seurasi Hannun sanojen mukaan ”maanpäällinen helvetti” ja kova elämänkoulu, joka on kuitenkin loppujen lopuksi tuonut mukanaan myös paljon hyvää. Hannu oli ennen työn jättämiseen johtanutta pysähdystä työnarkomaani, joka oli rakennusalan monitaituri ja yrittäjä. Lisäksi hän työskenteli myös rekkakuskina. Elämä oli täynnä työtä, mutta mukaan mahtui myös paljon harrastuksia kuten karate ja muu liikunta. Myös autot, moottoripyörät ja – kelkat, olivat tärkeä osa elämää, suorastaan elämäntapa. myös jäänyt lukuun ottamatta satunnaista olutta saunan jälkeen. Hannu korostaakin sairastuneen omaa vastuuta noudattaa hänelle annettuja hoito-ohjeita hyvinvointinsa tueksi. Syntyjään joensuulainen Hannu Leppänen on ollut kuopiolainen keväästä 2011. Jo nyt hän on huomannut suuren eron entisen ja nykyisen kotikaupunkinsa välillä käyttämiensä terveyspalvelujen osalta. Kuopiossa hänelle tehtiin pian kuntoutussuunnitelma, tarjottiin apuvälineitä jne. Joensuussa hän koki joutuvansa taistelemaan itse saadakseen samoja asioita. MS-liittoon hän on kuulunut jäsenenä jo vuodesta 1998. Kuopiossa häntä rohkaistiin nopeasti myös hoitohenkilökunnan taholta liittymään mukaan paikallisen MS-yhdistyksen toimintaan, mikä Sairastuminen ja konkurssin myötä tullut taloudellinen romahdus pakottivat jättämään työn ja monet harrastukset. Tilalle tulivat Hannun mielestä kuitenkin kohdalleen asettuneet elämänarvot. Lisäksi tärkein, eli parhaat, osin jo lapsuudesta asti peräisin olevat, monivuotiset ystävät säilyivät mukana elämässä. Rankat kokemukset ovat kuitenkin tuottaneet entistä enemmän empatiaa ja ymmärrystä muita ihmisiä kohtaan. Tämän myötä esiin on noussut myös kasvava halu auttaa samankaltaisia kokemuksia kohdanneita ihmisiä. Monista asioista Hannu on luopunut vapaaehtoisesti pitääkseen huolta itsestään. Esimerkiksi pitkään tapoihin kuulunut sikarin poltto on jäänyt juuri tämän vuoksi. Alkoholin käyttö on Hannu toivoo, että hänen kasvonsa tulevat tämän jutun myötä tutuksi ja joku ehkä rohkaistuu tulemaan juttusille! johtikin pian paikkaan yhdistyksen hallituksessa. Siellä hän on jo tuonut omia näkemyksiään rohkeasti esille. Tärkeimmäksi johtoajatuksekseen yhdistystyössä Hannu mainitsee tasa-arvoisuuden kaikkia jäseniä kohtaan. Hänen mielestään ketään jäsentä ei saa unohtaa ja toimintaa täytyy toteuttaa tasapuolisesti niin kaikille ikäryhmille kuin sairauden eri tasolla oleville. Myös asiallisen ja totuudenmukaisen tiedon välittäminen MS-taudista on hyvin tärkeää. MS-taudin oireet vaihtelevat yksilöllisesti. Hannulla sairauteen on kuulunut useita rankkoja pahenemisvaiheita, jotka ovat vieneet välillä vuodepotilaaksi. Väliin on mahtunut rauhallisempia jaksoja, mutta useammin toistuvia oireita ovat mm. väsymys ja raajojen ja kropan yleinen toimimattomuus. Jääräpäisyys on auttanut selviämään pitkälti ilman ulkopuolista apua, vaikka sitä olisikin saatavilla. Tukeakin Hannu on kokenut tarvitsevansa vain laajalta ja pitkäaikaiselta ystäväpiiriltään. Varsinaista vertaistukea hän on saanut lähinnä myös MS-tautia sairastavalta sisareltaan, mutta myös muita sairauksia sairastavien parista. Hannu kuitenkin tiedostaa, että jokaisen voimat ovat rajalliset ja joskus on tarpeen nöyrtyä ja pyytää apua. Hän myös ymmärtää sen, että kaikki eivät pärjää yhtä hyvin kuin hän ja on siksi valmis auttamaan ja neuvomaan muita. Löytyyhän häneltä paljon kokemusta, jonka jakaminen eteenpäin tuntuu hyvin luontevalta. ja läsnäolo voivat auttaa. Hän on myös saanut vilpitöntä kiitosta avustaan ja sitä kautta hyvää mieltä ja oloa myös itselleen. Vaikka Hannun motto onkin John F. Kennedyn sanoin: ”Älkää kysykö, mitä yhteiskunta voi tehdä teidän hyväksenne, vaan mitä te voitte tehdä yhteiskunnan hyväksi”, on hänen vakaa mielipiteensä, että nykyyhteiskunnassa liian moni ihminen jää yksin. Lisäksi kerrankin koettu nöyryytys voi korottaa kynnystä hakea apua liian korkeaksi. Siksi heikompien syrjään jäämistä pitäisi yrittää estää kaikin tavoin. Tässä on myös yksi syy, miksi Hannu on itse lähtenyt mukaan yhdistys- ja Tuupparitoimintaan. Hän myös kokee, että on itse saanut paljon tuuppausta omalta lähipiiriltään, mikä on ollut ratkaisevaa hänen omassa selviytymisessään. Siksi on tärkeää antaa hyvän kiertää ja olla tukena apua tarvitseville. Tämän lehtijutunkin Hannu näkee mahdollisuutena tuoda kasvonsa tutuksi, jotta joku mahdollisesti rohkaistuisi tarttumaan hihasta ja tulemaan juttusille! Tällä hetkellä Hannu toimii mielellään yhdistys- ja Tuupparitoiminnassa, mutta yrittää kuunnella myös kehoaan ja kuntouttaa itseään mahdollisimman hyvin. Tulevaisuudessa siintää mahdollisuus uudelleenkouluttautumisesta. Johtaako se työhön Tuuppareihin Hannua pyydettiin mukaan vuoden paluuseen jää nähtäväksi, mutta ainakin se tuo 2011 kesällä. Hetken harkittuaan hän lähti mukaan lisää sisältöä elämään. toimintaan syksyllä. Erityisesti Aivot Narikasta – hankkeen Miesten ryhmä saa häneltä paljon Taloudellisesti Hannu kokee jälleen pärjäävänsä positiivista palautetta. Sieltä on löytynyt nopeasti hyvin. Hän tuntee muutoinkin olevansa elämäänsä kaveripiiri, joiden kanssa voi puhua tyytyväinen ja onnellinen mies, sairaudestaan luottamuksellisesti asiasta kuin asiasta. huolimatta. Tähän mennessä Hannulla on ollut jo viisi henkilöä ”tuupattavana”. He ovat tarvinneet lähinnä keskusteluapua ja kuuntelijaa vaikeassa elämäntilanteessa. Hannu onkin jo ehtinyt konkreettisesti nähdä, miten paljon pelkkä jutustelu Tuupparit tukevat ja toimivat lähialueellasi Tuupparitoiminnan lähtökohtana on saada koottua Pohjois-Savon alueelle laaja Tuuppariverkosto. Tämä verkosto koostuu Tuuppareista eli vapaaehtoisista henkilöistä, jotka itse ovat kokeneet aivosairauden tai –vamman joko itse sairastuneena tai omaisena. Tuupparit pyritään kokoamaan alueellisesti järjestämällä TuuppariTreffejä eri kunnissa. Niissä ideoidaan, suunnitellaan ja toteutetaan oman alueen toimintaa. TUUPPARITOIMINTA YHDISTÄÄ Pohjois-Savon alueella on monta aivoperäisten sairauksien tai vammojen parissa toimivaa yhdistystä. Useat niistä ovat lähteneet tekemään yhteistyötä Tuupparitoiminnan kautta kehittääkseen työikäisten, sairauden tai vamman kohdanneiden hyvinvointia ja heidän kuntoutumistaan tukevaa toimintaa. Alkuvaiheessa TuuppariTreffejä on järjestetty Kuopion, Varkauden ja Iisalmen alueilla. Tuuppariverkoston tarkoituksena on aktivoida eri alueiden vapaaehtoistoimijoita kehittämään alueen toimintaa ja tukemaan vastasairastuneita omalla kokemuksellaan. Laajalla vapaaehtoisten joukolla pystytään luomaan hyvä yhdessä tekemisen meininki ja vähentämään myös yksittäisten henkilöiden kuormitusta. Isossa joukossa on voimaa ja voimavaroja. Jokaiselle Tuupparille pyritään yhdessä löytämään oma mielekäs tapa toimia, sillä jokaiselta löytyy yksilöllisiä vahvuuksia, joita voidaan hyödyntää Tuupparitoiminnassa. Eri yhdistyksissä on pitkään ollut haasteena juuri työikäisten saaminen mukaan yhdistysten järjestämään toimintaan. Haasteena ovat olleet myös yhdistysten laajat toiminta-alueet, jolloin varsinkin pienille paikkakunnille on toimintaa ollut vaikeaa saada käynnistymään. Näitä haasteita vastaan ovat yhdistykset yhdistäneet voimansa ja lähteneet mukaan Tuupparitoimintaan. Tuupparitoimintamallin kehittämisen ja kokeilun on mahdollistanut rahaautomaattiyhdistys RAY ry, joka rahoittaa Tuupparitoiminnan taustalla olevaa Aivot Narikasta –hanketta. Noin 40 Tuupparia olivat risteilemässä Kallavedellä 16.8.2012. Kuvassa: Hannu Leppänen, Juha Timoskainen, Antero Miettinen, Seppo Virta ja Taina IntkeSutinen. (taustalla laivan kapteeni Seppo Pirinen) Verkkona vertaiselle porukalla, sillä Ne(u)ropatit ryhmä on saanut alkunsa. Omien kokemusten kautta asiantuntijoina toimivat Tuupparit, sekä käynnistetyt toiminnalliset ryhmät tarjoavat tukiverkkoa sellaiselle henkilölle, joka kokee elämänmuutoksen aivosairauden tai – vamman myötä. Tuupparit pystyvät kertomaan kokemustensa avulla oman paikkakunnan asioista ja ohjaamaan henkilöä alueella olevan toiminnan pariin mm. toiminnallisiin vertaisryhmiin, tapahtumiin tai eri yhdistysten kerhoihin. Tukea täydentävät hankkeen työntekijät, jotka ohjaavat tuen tarvitsijan hänelle sopivan Tuupparin juttusille. Lapinlahden Ne(u)ropatit ryhmä koostuu noin kymmenestä työikäisestä, aivosairauden tai – vamman kokeneesta henkilöstä, jotka yhteistyössä Aivot Narikasta –hankkeen kanssa ovat alkaneet rakentamaan oman näköistään toimintaa. Ajatus toiminnallisesta ryhmästä syntyi jo aikaisemmin paikallisen terveyskeskuksen jumpparyhmässä. Silloin toiveissa oli saada jumpan lisäksi neurologiselle porukalle muutakin toimintaa. Toiminnallisia vertaisryhmiä Työikäisille neurologisille sairauden tai vamman kokeneille suunnattua ryhmätoimintaa on käynnistelty eri alueilla, ja tarkoituksena on lisätä ryhmien määrää ajan kuluessa. Työikäisten toimintaa on rakennettu eri toimijoiden kanssa yhteistyössä tilanteen ja tarpeen mukaan. Muun muassa Savonia—ammattikorkeakoulun Viretori – toiminta on ollut vahvasti mukana kehittämässä ja toteuttamassa työikäisille heidän toimintakykyään ja hyvinvointiaan tukevaa toimintaa. Yhteistyön rakentaminen moniin toimijoihin on ollut hankkeen näkökulmasta hedelmällistä, johtuen suureksi osaksi hankkeen taustalla olevasta laajasta yhdistyspohjasta. Käynnistyneitä ryhmiä on tällä hetkellä Kuopiossa (Miesten ja Naisten ryhmät, Viretorin NV -ryhmä), Varkaudessa (Miesten ryhmä), Lapinlahdella (Ne(u)ropatit). Käynnisteillä on uusia ryhmiä Leppävirralle, Varkauteen ja Iisalmeen. NE(U)ROPATIT LAPINLAHDELTA Lapinlahdella syksyllä 2012 on työikäisille suunnattua toimintaa lähdetty kehittämään hyvällä Toiveet ja mahdollisuudet niiden toteuttamiseen kohtasivat, kun Aivot Narikasta –hanke käynnisteli toiminnallisia neurologisia ryhmiä Pohjois-Savon alueelle. Lapinlahden ryhmän kohdalla tieto tarpeesta tuli hankkeelle paikalliselta Tuupparilta, joka on toiminut aktiivisesti mukana ryhmän käynnistämisessä. Ne(u)ropatit nimeen ryhmä päättyi muutamien muiden nimiehdotusten jälkeen. Nimi kuvastaa hyvin ryhmää, sillä keskustelunaiheet vaihtuvat lennokkaasti niin päivän politiikasta uusimpaan tutkimustietoon kuin myös arjen huumorista syvällisiin puheisiin. Ryhmän toiminta on syyspuolella painottunut enemmän kulttuuripuoleen, jossa mm. taidemuseoon tutustuminen ja yhden valokuvausta harrastavan ryhmäläisen multimediaesitys antavat sisältöä kokoontumisille. Mukaan toimintaan mahtuu myös fysioterapeutin pitämä ergonomiaohjaus sekä toimintakerta erilaisten pelien muodossa. Ryhmäläiset itse kokevat saavansa Ne(u)ropateista yhteisöllisyyttä ja vertaistukea sekä tapaamisten lisäävän heidän henkistä toimintakykyään. Ryhmässä nähdään myös, että erilaisia sairauksia tai vammoja kokeneet voivat hyvin ymmärtää toisiaan. Ryhmäläiset kannustavat muitakin vastaavaa kokeneita aktivoitumaan ja etsiytymään paikallisiin vertaistukiryhmiin sekä muihin itselle mielekkäisiin toimintoihin. Niistä voi usein tulla arjen henkireikä. tärkeämpänä asiana elämässään. ”LIHHOO LIIKKEELLE!” - Mutta miten, jos ei kykene? Sopivan liikunnan- tai liikkumisen (apu)välineen löytyminen voi olla siis yksi ratkaisu. Apuväline voi sanana olla kenties ”leimaava”. Liikunnan apuvälineet ovat kuitenkin edelleen liikuntavälineitä, joita on vain sovellettu eri ihmisten tarpeisiin. ”Soveltavan liikunnan apuvälineet” - nimikettä käytetään yleisesti kuvaamaan eri ratkaisuja, joita on kehitetty tukemaan erilaisten henkilöiden ja ryhmien liikunta- ja harrastustoimintaa. Aivoterveyden, yleiskunnon, mielialan, sydänterveyden, virkeyden — yleisesti koko ihmisen hyvinvoinnin kannalta liikkuminen on elintärkeää toimintaa. Tämä tulisi huomioida myös, jos jokin sairaus tai vamma muuttaa ihmisen toimintakykyä. Miten siis tuemme ja olemme mahdollistamassa Jos siis sairastuminen, vammautuminen tai ihmisen liikkumista, liikunnallisiin harrastuksiin ikääntyminen muuttavat fyysistä toimintakykyäsi, ei osallistumista ja mielekkäiden asioiden tekemistä? Asioita, jotka tuovat sisältöä ja voimavaroja arkeen. liikkumista ja harrastamista tarvitse lopettaa. Erilaisiin liikkumisen ja liikunnan muotoihin on keksitty hyviä ja toimivia välineitä, joista ei aina olla ”Mutta kun…”, kuuluu monen suusta. ”En pysty, ammattihenkilöstönkään taholta tietoisia. vaikka haluaisin kyllä kovasti... ”. Nämä lausahdukset ovat tuttuja, kun alkuun mietitään mahdollisuutta jatkaa rakasta harrastusta sairastumisen tai vammautumisen jälkeen. ”Mahdotonta!...” Terveydenhuollon ammattilaisten tärkeimpiä tehtäviä ovat ihmisen perustarpeiden ja itsenäisen arjessa selviytymisen turvaaminen. Vapaa-ajan ja harrastustoiminnan tärkeyttä ei vielä nähdä niin Onko todella näin? Usein asioihin löytyy ratkaisu, merkittävänä, jotta sen osa-alueen palveluita ja kun henkilön ja hänen läheistensä kanssa mietitään tietoa tarjottaisiin laajasti terveydenhuollon puolelta. Parempaan kohti ollaan kuitenkin menossa. haluttua toimintaa, henkilön toimintakykyä ja ympäristön mahdollisuuksia tukea tekemistä. Esimerkki: keski-ikäinen aivohalvauksen kokenut mies oli ennen sairastumistaan pyöräillyt paljon ja kokenut sen erittäin tärkeäksi osaksi elämäänsä. Sairastumisen jälkeen pyörällä ajaminen oli kuitenkin muuttunut mahdottomaksi tavallisella pyörällä. Hän pääsi ohjatusti kokeilemaan ja opettelemaan nojapyörän käyttöä, jolla pyöräily onnistui sairastumisen jälkeenkin. Mies hankki vastaavanlaisen pyörän myös itselleen ja pyöräilee nykyään vuodessa enemmän kilometrejä kuin koskaan aiemmin. Pyöräilyn hän kokee entistä S OLIA (soveltavan liikunnan apuvälinetoiminta) on yksi liikuntavälineiden vuokraustoimintaa toteuttavista tahoista. Se on Suomen Vammaisurheilu- ja liikunta ry:n ylläpitämää toimintaa, jossa neljä toimintayksikköä Suomessa vuokraavat liikunnan- ja harrastustoiminnan apuvälineitä asiakkaidensa käyttöön. Yksi näistä yksiköistä on Kuopiossa, kuntoutuskeskus Neuronin tiloissa. Täältä ja muistakin yksiköistä on mahdollista vuokrata mm. talvi- ja kesäliikuntaan erilaisia apuvälineitä sekä myös paljon erilaisia sovellettuja pelejä. Vuokrahinnat ovat kohtuulliset, sillä toiminnan tarkoituksena on saada mahdollisimman paljon välineitä käyttöön ja ihmisten liikkumista mahdollistettua. Lisätietoja välineistä ja vuokrauksesta saat osoitteesta www.valineet.fi . Samassa osoitteessa on muitakin vuokrauspalvelun tuottajia, jotka osaltaan pyrkivät tuomaan käyttöön monipuolisesti välineitä erilaisiin tarpeisiin. Käykäähän tutustumassa! Lainaan tähän Kalle Könkkölän, Kynnys ry:n toiminnanjohtajan eräässä tilaisuudessa kertomaa juttua Afrikan matkastaan. Kalle liikkuu sähköpyörätuolilla, ja Afrikan savanneilla liikkuminen tällaisella pelillä ei ole kovin esteetöntä. Paikalliset asukkaat olivat kuitenkin ajatelleet viedä vierasryhmän hienoon puumajaansa, joka sijaitsi korkealla isossa puussa. Kalle tuumi ensin hänen puuvierailunsa jäävän väliin. Luovuuden ja sinnikkyyden ansiosta, sekä kyläyhteisön tuella Kalle sähköpyörätuoleineen kuitenkin nostettiin köysillä puumajaan. Se oli iso elämys ja oppi siitä, että luovuudella ja yhteistyöllä rikotaan rajoja! Kalle Könkkölä on tainnut rikkoa vastaavalla tavalla rajoja useitakin kertoja, luoden siten uskoa myös meille muille siitä, että aina voi löytää mahdollisuuksia asioiden toteuttamiselle... Juha Timoskainen Valmiiden ratkaisujen rinnalle ovat monet sairauden / vamman kokeneet tai heidän läheisensä keksineet myös omia ratkaisuja, jotka usein saattavat olla juuri ne kaikista toimivimmat. Kekseliäisyys ja luovuus ovat hyviä työkaluja, kun mietitään jonkun toiminnan mahdollistumista. Kun vain otetaan turvallisuus ensimmäiseksi huomioon! Huonoilla ”virityksillä” ei saada kuin pahaa jälkeä aikaan. kuvia erilaisista soveltavan liikunnan välineistä Marjaanan tie huippu-urheilijaksi: Kuntoutuksesta Pihtiputaan keihäskarnevaaleille Kuopiolainen Marjaana Huovinen saavutti Lontoon 2012 paralympialaisissa pronssimitalin naisten keihäänheitossa. Kakkoslajissa kuulantyönnössä oli tuloksena neljäs sija. Marjaanan tie keihäänheittäjäksi vammautumisen jälkeen kuulostaa sadunhohtoiselta, mutta on täyttä totta. mieleenkään edes haaveilla keihäänheittämisestä. Tuo pihamaalla jakkaralta tehty heittokokeilu johti kuitenkin siihen, että päätin lähteä koettamaan heittämistä oikeasta "heittotuolista" Pihtiputaan keihäskarnevaaleille”, muistelee Huovinen. Siitä tarina sai alkunsa, ja hetki Neuronin Tarina sai alkunsa vuonna 2009 Suomen pihamaalla oli ikimuistoinen. Huovinen muistaa aivotutkimus- ja kuntoutuskeskus Neuronissa edelleen tuon ensi heiton mukanaan tuoman yhtenä kesäkuisena päivänä. Marjaana Huovinen tunnetilan. ”Hetki Neuronin pihamaalla oli etsi fysioterapeutin kanssa elämäänsä mielekästä mieleenpainuva, sillä jo se antoi uskoa siihen, että tekemistä, joka voisi täyttää vammautumisen jotain on vielä edessä ja elämä ei loppunut jättämän aukon. Ajatus keihäänheiton vammautumiseen ja pyörätuoliin. Se sama kokeilemisesta heräsi, koska Marjaana oli nuoruudesta muistiin jäänyt liikkumisen ilo alkoi aikaisemmin kilpaillut keihäänheitossa. Niinpä herätä uudelleen eloon”, Marjaana Huovinen etsittiin keihääksi soveltuva suorahko, oksaton kertoo. ”Pihtiputaalla ensimmäinen heitto oli leppäkeihäs ja sitten kokeiltiin. kohahduttava, sillä osasin irrottaa keihään oikealla hetkellä ja tunsin suurta onnistumisen riemua. En ”Kokeilu tehtiin kuntoutusjaksolla Neuronissa silloin arvannut, mihin nämä kaksi keihäskokeilua fysioterapeutin haastamana ja itselleni ei olisi tullut minut johdattavat ja miten paljon elämäni tulisi muuttumaan. Silloin riemuitsin vain siitä, että osasin, pystyin ja jaksoin… edes jotakin, edes vähän”, hän jatkaa. Urheilijaelämää Harjoittelu GEO -porraskävelysimulaattorissa on tärkeä ja tehokas osa kuntoutusta Keihäänheitossa Marjaanaa kiehtoo lajin tekniikka ja sen yhdistäminen lajivoimaan ja liike-energiaan. ”Keihäänheittohan ei ole voimalaji, vaan fysiikan lakien tutkimista ja yhdistämistä kehosta lähtevään liikkeeseen, joka siirtyy välineeseen. Tuoliheittäjä suorittaa samanlaisen liikesarjan kuin pystyheittäjä, mutta liike otetaan lantiosta ja vatsalihaksista, koska jalkoja ei voi käyttää. Toisin sanoen, pitää olla hyvä peruskunto, liikkuvuutta ja elastisuutta sekä motivoitunut tekemään tuhansia ja tuhansia toistoja”, analysoi Huovinen omaa lajiaan. Marjaana Huovinen kertoo elämänsä muuttuneen urheilun avulla monella tapaa viimeisen kolmen vuoden aikana. ”Olen löytänyt paikkani osana suurempaa kokonaisuutta ja yhteisöä. Urheilusta on tullut käytännössä ammatti”, hän kuvaa omaa elämäänsä. näkyvämpää ja ihmiset ovat kertoneet minun olevan hyvä esimerkki selviytyjästä”, hän kuvailee saamansa palautetta. Huovisen kokemuksen mukaan Lontoon paralympialaiset vaikuttivat koko vammaisurheilun asemaan myönteisesti. ”Lontoon jälkeen Urheilijaelämä on tuonut Huovisen elämään paljon palautteen antaminen on ollut ihmisille myönteisiä asioita. ”Se antaa ympärille ihmisiä, luontevampaa ja ehkä koko vammaisurheilu on haasteita, aikataulun, elämänrytmin, monenlaisia tullut näkyvämmäksi”, hän arvioi. ”Kannustus on tunnekokemuksia, avartaa maailmankatsomusta, auttanut jaksamaan silloin, kun omat voimavarat tutustuttaa eri maihin ja kulttuureihin”, hän listaa. ovat olleet koetuksella eikä homma aina huvita ”Urheilijaelämä opettaa näkemään, mitkä asiat yhtä paljon”, Marjaana myöntää. ovat oikeasti tärkeitä, ja se opettaa löytämään sekä asettamaan omia rajoja niin henkisesti kuin Taipaleeltaan Huovisen on helppo nimetä hienoja fyysisestikin. Parasta on kuitenkin se, että saa kokemuksia. ”Kolmen vuoden aikana parasta on hyvän peruskunnon, joka auttaa jaksamaan ollut se, että on saanut edetä suunnitellusti ja että vammojen tuomien haasteiden kanssa”, Marjaana olen pysynyt terveenä. Myös yhdessä tekeminen lisää. Hän kokee saaneensa urheilun myötä hyvän on ollut tärkeää”, hän kertoo kokemuksistaan. ja tasapainoisen, terveen elämän. ”Siinä saa Huovinen on tehnyt suunnitelman jatkaa huipputoteuttaa itseään ja kokea itsensä arvokkaaksi ja urheilua seuraavan olympiadin ajan eli Rio de tärkeäksi ihmiseksi, jolla on oma arvokas Janeiron 2016 kisoihin asti. Seuraavat arvokisat paikkansa tässä maailmassa”, hän tiivistää. ovat ensi heinäkuussa 2013 MM-kisat Ranskassa. Myös EM-kisat ovat kisaohjelmassa ennen Rion Myönteisten muutosten rinnalla on lista paralympialaisia. ”Katsotaan mihin saakka voin urheilijaelämän vaatimuksista. Huovisen sanojen kehittyä keihäänheittäjänä ja mihin se vie mukaan se vaatii sisua, pitkäjänteisyyttä, arvokisoissa niin sijoituksellisesti kuin aikatauluttamista, kuntoutuksen ja urheilun välistä tuloksellisestikin”, Huovinen suunnittelee tiivistä yhteistyötä sekä sosiaalisuutta ja arvoituksellisesti. kanavoitumista moniin eri suuntiin. ”Pitää olla määrätietoinen ja motivoitunut tavoitteisiin, joita kohti työtä tehdään. Yhteistyö valmennustiimin ja eri organisaatioiden kanssa on haastavaa ja välillä raskastakin”, kertoo Huovinen. ”Yksin tätä ei kuitenkaan voi kukaan tässä laajuudessa tehdä. Sitoutuminen on täydellistä ja itse asiassa koko muu elämä rakentuu urheilun ympärille”, hän tarkentaa. Lontoosta Rioon Marjaana kertoo Lontoon menestyksen vaikuttaneen ihmisten suhtautumiseen.”Ennen Lontoota sain osakseni kannustusta ja tsemppausta, mutta olin silti aika näkymätön tapaus suuremmalle yleisölle”, Huovinen kertoo. ”Lontoon jälkeen palaute on ollut suorempaa ja Pronssimitalisti yllätettiin Neuronissa mitalikahveilla. Marjaana Huoviselle vammaisurheilun aseman vahvistaminen yhteiskunnassa on merkittävä tavoite. ”Jatkosuunnitelmiini kuuluu ehdottomasti tuoda vammaisurheilua aina vain näkyvämmäksi ja näin madaltaa kynnystä lähteä mukaan sankoin joukoin”, hän muotoilee. Yksi tärkeä jatkotavoite Marjaanan elämässä liittyy huippu-urheilu-uran jälkeiseen aikaan. ”Urheilu-ura tällä tasolla päättyy aikanaan ja sen jälkeen on hyvä olla myös joku suunnitelma. Haaveeni on, että voisin jollain tapaa jatkaa vammaisliikunnan parissa esim. vertaisohjaajana”, paljastaa Huovinen. muotoilee napakasti. Marjaanalle löytyi onneksi toinen tie. Nyt hän viettää täysipainoista elämää urheillen. Millaisen viestin hän haluaa välittää muille ihmisille, jotka ovat vammautuneet tai sairastuneet äkillisesti ja miettivät omaa elämäänsä? ”Kun elämä on saanut uuden käänteen, jota on vaikea aluksi käsittää saati hyväksyä, haluan sanoa, että kannattaa aina kokeilla ja yrittää vaikka sitten soveltamalla”, kannustaa Huovinen. ”Yksin ei pidä kenenkään edes yrittää jaksaa ja löytää alkua uudelle elämälle”, hän muistuttaa. Huovinen kehottaa unohtamaan kiireen ja ”sitten kun” elämän ja keskittymään täysillä tähän hetkeen. ”Mennyttä ei saa takaisin, eikä siihen voi vaikuttaa ja tulevaa emme onneksi tiedä, mutta tänään voimme elää ja vaikuttaa siihen millainen tämä hetki on”, Marjaana painottaa. Hän kertoo omasta kokemuksestaan, että helppoa tietä ei ole, mutta työn jälkeen onnistuminen on sitäkin arvokkaampaa. ”Vammaisena elämästä voi todellakin tulla hyvin rikasta ja onnellista monin eri ulottuvuuksin. Voi käydä jopa niin, että se avaa mahdollisuuksia, joita aikaisemmassa elämässä tuskin olisi tullut eteen”, muotoilee Marjaana. Marjaana ja keihäs. Takana näkyvältä pihamaalta alkoi keihäsura vuonna 2009. Huovinen muistuttaa ihmisen itsensä olevan tärkein, ei se mitä vammoja tai sairauksia hänellä on. ”Sairauksia ja vammoja ei pidä kieltää, ne ovat osa ihmistä ja siinä tärkeitä, mutta niistä lähtöisin ei ihmistä eikä itseään pidä arvottaa. Jokainen ihminen ja jokainen elämä on lahja ja itsessään arvokas ja korvaamaton”, kiteyttää Marjaana Huovinen viestinsä. Tuota ei voi enää paljon paremmin sanoa. Mietteitä elämästä ja elämänmuutoksista Kuluneen syksyn aikana Huovisen haastatteluja on Kirjoittaja Anne Ruokonen, fysioterapeutti saatu lukea monista lehdistä, mutta onko enää mitään kysymystä mitä häneltä ei olisi koskaan Kuvat Anniina Poutiainen, Heli Vehkala ja Anne kysytty? ”Koskaan ei ole kysytty, mitä tekisin, jos Ruokonen en urheilisi,” vastaa Marjaana. ”Vastaisin siihen, että makaisin vuodeosastolla masentuneena”, hän VireTori Valkeiselta vauhtia terveyteen... Oletko jo käynyt Viretorilla? Tiedätkö mitä kaikkea se tarjoaa? Lukemalla tämän kirjoituksen, saat kuvan asiasta. Kannattaa siis viipyä hetki tekstin parissa. Viretori Valkeinen on Sairaalakadulla, Savonia Ammattikorkeakoulun yhteydessä sijaitseva terveyden alan opiskelijoiden käytännön oppimispaikka. Tulevat ammattilaiset pääsevät siellä monipuolisesti kokeilemaan käytännössä opittuja taitojaan. Tässä pelissä voittavat kaikki — opiskelijoiden saadessa tärkeää kokemusta saavat Viretorin asiakkaat hyvinvointipalveluita edullisesti ja helposti. VireTori Valkeisella Savonia Ammattikorkeakoulun Kuopion terveysalan yksikön opiskelijat tarjoavat opintoihinsa liittyviä hyvinvointipalveluja kaiken ikäisille asiakkaille. He vetävät erilaisia ryhmiä ja osallistuvat alueen järjestöjen tapahtumiin sekä auttavat yksilöasiakkaita tarjoamalla monipuolista testausta, neuvontaa ja toimintaa terveyden edistämiseksi. Fysioterapia– ja toimintaterapiaopiskelijat tekevät VireTorilla toimintakykyyn liittyviä kartoituksia sekä ohjaavat ja neuvovat asiakasta yksilöllisesti löytämään oman tapansa edistää omaa hyvinvointiaan. Opiskelijat voivat mitata vastaanotollaan esim. verenpaineen, käden puristusvoimaa jne. Halutessasi voit tiedustella VireTorin kautta myös suuhygienistien palveluja. He ottavat vastaan enimmäkseen omalla klinikallaan. Tällöin tarkastukseen kuuluu suun terveyden (ientulehdus, plakki, karies) sekä hampaiden puhkeamisen määrittäminen. Viretorilla saat yksilöllistä terveysneuvontaa terveyden edistämisen näkökulmasta. Myös ryhmävierailut ovat mahdollisia. Savonia AMK:n opiskelijat edistävät asiakkaiden terveyttä moniammatillisesti! Yhteystiedot: Viretori Valkeinen Sairaalakatu 6-8 (rak. 1), 70110 Kuopio 044 785 606, [email protected] Avoinna 14.1.2013 lähtien. Soita ja varaa aika tai tule käymään—summeri oven oikeassa reunassa. TERVETULOA! Sosiaalisen- ja psykososiaalisen tuen merkitys Vertaistuki on melko paljon tutkittu aihe. Näkökulmina ovat usein olleet se mitä vertaistuella tarkoitetaan, miten ja mistä sitä saadaan ja millaisia vaikutuksia sillä on ollut. Harvemmin tutkimusta on kuitenkaan liitetty neurologisiin sairauksiin tai työikäisiin ihmisiin, mutta vielä harvemmin näihin molempiin yhdessä. Oma Pro Gradu tutkielmani käsittelee neurologisesti työiässä sairastuneita sekä heidän omaisiaan. Selvitin teemahaastattelujen avulla heidän kokemuksiaan saamastaan tuesta sairauteen liittyen. Erityisesti itseäni kiinnostaa sosiaalinen ja psykososiaalinen tukeminen sekä erot näiden kahden tukimuotojen välillä. Toinen tärkeä intressini on saada sairastuneiden ja myös omaisten ääni kuuluville. Tutkimuskysymyksiäni ovat; Millaisella tuella voidaan auttaa työikäisenä vakavasti sairastunutta sekä hänen omaisiaan? Mikä merkitys tällä on sairastuneille ja omaisille? Alaongelmina minulla on mm. seuraavanlaisia kysymyksiä; Mihin kohtaan tuki ja sen tarjoaminen tulisi ajoittaa? Millaista tukea sairastuneet olisivat kaivanneet? Miten sosiaalityö on tukenut tai auttanut sairastunutta tai perhettä? Tutkiessani aihetta huomasin, että omaisen tukeminen on erityisen tärkeää tilanteessa, jossa perheessä on työikäinen, neurologisen sairauden diagnoosin saanut ihminen. Olennaista on ottaa huomioon molempien, sekä sairastuneen että omaisen tukeminen, sillä ne kulkevat käsi kädessä. Mikäli omainen saa tukea, jaksaa ja voi hyvin, vaikuttaa se positiivisella tavalla myös sairastuneen toimintakykyyn. Haastattelemani ihmiset kertoivat toivovansa tukea heti sairaalassa, diagnoosin saamisen alkumetreillä. He toivoivat neuvoja sosiaaliturvaan ja etuuksiin ”...kaikkein merkityksellisintä liittyen, näyttäisi olevan vertaisuuteen käytännön ja sosiaaliseen tukeen liittyvät asioiden asiat.” hoitamiseen ja mahdollisesti kotiin saatavaan apuun, mutta kaikkein merkityksellisintä näyttäisi olevan vertaisuuteen ja sosiaaliseen tukeen liittyvät asiat. Moni joutui hakemaan tietoa tällaisista hiomista ja tarkentamista. Jatkossa aion vielä pohtia mm. sitä, millä keinolla saavutetaan parhaat tulokset sairastuneen tai omaisen kannalta ja millaisia nämä tulokset ovat? Mikä merkitys katkeamattomalla hoitoketjulla on? Mikä sosiaalisessa- ja vertaistuessa on se osa-alue, joka auttaa? Entä mitä eroa on psykososiaalisella ja sosiaalisella tuella? Lisäksi tarkoitukseni on selvittää aineistoni pohjalta, mikä merkitys on sillä mihin kohtaan tuen saaminen tai tarjoaminen ajoitetaan? Tavoitteeni on myös selvittää sosiaalityöntekijän tutkintoni kannalta oleellista asiaa, eli sitä kuinka sosiaalityö voisi tukea vakavan sairauden kohdanneita ja heidän omaisiaan ja saivatko kyseessä olevat perheet tukea sosiaalityöltä. tukimuodoista yksin tai valveutuneen ja jaksavan omaisen avulla. Alustavien tulosten pohjalta voin jo todeta, että monikaan perheistä ei ollut saanut tukea sosiaalityöntekijältä, vaan sosiaalietuuksiin ja muihin sosiaalityön osaamisalueisiin saatiin tukea hoitajilta tai omalta sosiaaliselta verkostolta. Silti haastateltavat olisivat kaivanneet myös sosiaalityöntekijän tukea ja neuvoja. Lisäksi he olisivat kaivanneet kokonaisvaltaista työotetta, koska hoitoketjun pirstaleisuus vaikeutti selviytymistä. ”...kuinka sosiaalityö voisi tukea vakavan sairauden kohdanneita ja heidän omaisiaan…” Haastattelujen perusteella huomasin, että on löydettävissä erilaisia tukiverkostoja: 1. Omaiset, 2. Ystävät (erot näiden kahden välillä), 3. Viranomaiset, 4. Muut tahot ( esim. Asukasyhdistykset tai vapaaehtoistoimijat), 5. Kolmannen sektorin toimijat. Alustavasti voin todeta, että ne joilla oli perhettä, saivat usein tuen perheen oman tukiverkoston kautta. Tällöin viranomaiset koettiin vain neuvoa antavina ja ohjaavina, usein etuusasioihin liittyvissä asioissa. Jos perhettä ei ollut, oli viranomaisten ja kolmannen sektorin toimijoiden rooli suurempi. Joku perheetön oli kokenut saaneensa tukea asukasyhdistyksen kautta. Kaikki toivat yhtenä tärkeimmistä tukimuodoista kuitenkin tuen jota he saivat samassa tilanteessa olevilta ihmisiltä, usein vertaisilta. Heille vertaisen sairaudella ei ollut merkitystä, mutta sama sairaus yhdisti ja toinen osasi tukea heti oikeissa, itseäänkin koskettaneissa asioissa. Olen analysoinut aineistoa sisällönanalyysin avulla. Tutkimukseni on vielä kesken ja se vaatii Hanna Väätäinen, sosionomi, sosiaalityön opiskelija YHDISTYSTEN VISIOITA VUODELLE 2013 Pohjois-Savon aivohalvausyhdistys ry Yhdistyksemme on toiminut 35 vuotta aivoverenkiertohäiriöön sairastuneiden ihmisten ja heidän läheistensä hyväksi. Emme kuitenkaan onnistu tavoittamaan toimintamme piiriin kuin vajaat 20 % sairauden kokeneista. Uskomme että vertaistuki ja toimintamme hyödyttäisi useampiakin. Tavoitteemme onkin lisätä tietoa ja tukea AVH:n sairastaneille ja heidän läheisilleen. Toimintamme perusasiana on epilepsiaa sairastavien elämänlaadun parantaminen      Tänä syksynä alkoi Kansalaisopistolla ensimmäinen Juttu-Tupa kurssi afasiasta kärsiville. Koska puheterapeuteista on pulaa ja aikuisten puheterapiaa on vaikea saada, on hyvä että saimme tämän kurssitoiminnan käyntiin ja se jatkuu myös ensi vuonna. Olemme lisänneet yhteistä toimintaa eri yhdistysten kanssa ja tarkoitus on lisätä tätä toimintaa tulevaisuudessakin. Aivoliitto, Diabetesliitto ja Sydänliitto ovat yhdessä mukana mm. Yksi elämä -hankkeessa. Myös me paikallisissa yhdistyksissä olemme kehittelemässä yhteistä toimintaa ensi vuodelle. Tarkoitus on järjestää ainakin yleisötapahtuma, jossa kerrotaan riskien tunnistamisesta ja valtimoterveydestä. Liikunta on tärkeää myös jo sairauden kokeneille. Tarkoituksemme on panostaa liikuntaryhmiin ja kannustaa kaikkia osallistumaan kykyjensä mukaan. Aivot Narikasta hanke on ollut esimerkki siitä, kuinka yhteisestä toiminnasta hyötyvät kaikki, ja olemme innolla mukana jatkohankkeessa. Tuupparitoimintaa on hyvä jatkaa, sen antama tuki on molemminpuolista. Aktiivisia toimijoita tarvitaan yhdistyksen piiriin. Olemme saaneet Aivoliiton järjestösuunnittelijan Itä-Suomen alueelle ja hän toimii Kuopiosta käsin. Tämä tuo myös yhdistyksellemme näkyvyyttä. Yhdessä olemme enemmän. Oili Holopainen puheenjohtaja  aktivoimalla jäsenistöä osallistumaan yhdistyksen toimintaan kohdistamalla vertaistukea ikäryhmittäin kehittämällä tiedottamista kehittämällä alueellista kerhotoimintaa, yhteistyön tiivistämistä muiden yhdistysten kanssa verkostoitumalla Valtakunnallisen Eurooppalaisen Epilepsiapäivän teema on tänä vuonna Työ ja epilepsia. Kampanja alkaa helmikuussa Helsingistä ja leviää ympäri Suomen. Kuopiossa kampanjoidaan kesän lopulla. Epilepsiatyössä jäsentoiminnan tavoitteena on mahdollistaa vertaistuki niin itse sairastaville kuin heidän omaisilleen. Eri teemoilla olevat jäsenillat toimivat juuri tällaisena ”henkireikänä” tulevanakin vuonna. Lisäksi kokoonnumme erilaisiin pienimuotoisiin liikuntatapahtumiin kulttuuriakaan unohtamatta. Tulevana keväänä olemme mukana Savon Sampo-messuilla kertomassa toiminnastamme ja epilepsiasta teemalla ”Epilepsia ja työ”. Yhteistyö paikallisen vammaisjärjestön Vammelin kanssa jatkuu myös ensi vuonna. Yhteinen tekeminen ja yhdessä oleminen antaa voimia meille kaikille. Pirjo Kauppinen, Varkauden seudun epilepsiayhdistys Kuopion Parkinson-yhdistys ry Yhdistys toimii MS-tautia ja harvinaisia neurologisia sairauksia sairastavien henkilöiden ja heidän läheistensä tukena ja auttaa heitä edunvalvonnassa. MS-liiton yhteydessä toimiva Maskun Neurologinen kuntoutuskeskus on hyväksytty alueelliseksi resurssikeskukseksi ja yhdistyksemme tekee yhteistyötä sen kanssa. Kuopiossa toimii MS-liiton avokuntoutuskeskus. Toiminta tapahtuu Pohjois-Savossa kerhojen muodossa. Kuopion, Iisalmen ja Varkauden MSkerhot ja koko alueen yhteinen Harnes-kerho toimivat itsenäisesti. Kerhot järjestävät viikoittain jumppia, peli-iltoja ja allasvoimistelua kukin omien mahdollisuuksiensa mukaan. Jokainen kerho kokoontuu kerran kuukaudessa kerhoiltaan kuulemaan ajankohtaisia asioita ja keskustelemaan niistä. Sieltä saa vertaistukea, kun koolla on samaa tautia sairastavia ja omaisia. Vuodesta 2011 toiminut avoin, vastasairastuneille suunnattu vertaistukiryhmä jatkaa toimintaansa. Yhdistys järjestää jäsenilleen toimintavuoden aikana kolme kuntoutus– ja virkistysviikonloppua sekä auttaa muissa hankkeissa, jotka kohdistuvat jäsenten tukemiseen. Yhdistys jakaa tietoa mm. järjestämällä luentotilaisuuksia, kerhoissa kerhonohjaajien kautta, jäsenille lähetettävissä jäsenkirjeissä, MS-liiton Avainlehdessä ja omilla Internet-sivuillaan sekä paikallisissa sanomalehdissä. Konsertti-, teatteri– ja muita retkiä järjestetään mahdollisuuksien mukaan. Tämän neljännen kymmenennen toimintavuoden aikana järjestetään ystävänpäivän aikoihin juhlakonsertti, jonka pitopaikaksi on suunniteltu Kuopion kaupungintaloa. Harnes-vertaisryhmän 10-vuotisjuhlaa sekä kansainvälistä MS-päivää vietetään toukokuussa. Yhdistyksemme 40-juhla on 21.9.2013 Rauhalahden kartanolla. Joulujuhla vietetään vuosikokouksen yhteydessä. Lisäksi osallistumme MS-liiton ja vammaisjärjestöjen yhteisiin tapahtumiin ja koulutukseen. Varoja pyritään hankkimaan järjestämällä myyjäisiä sekä omissa tilaisuuksissa pikaarpajaisia. Otamme vastaan lahjoituksia ja testamentteja. Yhdistyksen hallitus Kuopion Parkinson-yhdistyksen toiminta jatkuu vuoden alusta entiseen malliin. Aluekerhot jatkavat kuten ennenkin. Lisätietoa niistä ja muusta toiminnasta saat parhaiten ottamalla yhteyttä paikallisiin yhteyshenkilöihin, joiden yhteystiedot löytyvät osoitteesta: http://www.parkinson.fi/parkinson-liitto/ alueellinen-toiminta/yhteystiedot/kuopio Pohjois-Savon Muisti ry on muistihäiriöisten ja muistisairaiden henkilöiden sekä läheistensä oikeuksia ja yhteiskunnallisia etuja valvova yhdistys. Tärkeäksi toiminnan painopisteeksi on nousemassa myös muistisairauksiin liittyvä ennaltaehkäisytyö ja aivoterveyden tärkeydestä tiedottaminen. Yhdistyksen operatiivinen toiminta jakaantuu kolmeen osaan: järjestö-, hanke- sekä palvelutoimintaan. Yhdistyksen toimialue on Pohjois-Savo. Vuoden 2013 tärkein painopiste on Muistiluotsitoiminnan vakiinnuttaminen ja juurruttaminen alueelle. Uutena toiminnan muotona näkyy aivoterveyden edistäminen sekä muisti- ja muiden aivosairauksien ennaltaehkäisy. Verkostoyhteistyötä laajennetaan entistä konkreettisemmin muiden neurologisten vammaisjärjestöjen kanssa tehtävään yhteistyöhön. Järjestötoiminnan kehittäminen ja erityisesti jäsenhankinta sekä –huolto ovat myös toimintavuoden painopisteitä. Järjestötoimintaan kuuluvat edunvalvonta, vapaaehtois-, vertais- ja vaikuttamistoiminta, joita tuetaan hanke- ja palvelutoiminnalla. Menestyvän järjestön tunnuspiirteitä ovat jäsenlähtöisyys, ihmisläheisyys, tuloshakuisuus ja uudistumiskykyisyys. Yhdistys toimii tiiviissä yhteistyössä Muistiliiton kanssa. Vuoden 2013 teema on VÄLITÄ. Hyvien muistojen kirjo Pidä päiväkirjaa, vaikka kuinka suppeaa, neuvotaan kirjassa ”Tarpeellisia neuvoja naisille”. Tapahtuneilla asioilla on tapana unohtua, muistot muuttuvat ajan myötä. Itse en ole pitänyt päiväkirjaa, edes sitä suppeaa. Kalenterin merkintä ”mökillä”, kertoo vain sen, milloin olin kesämökillä. Ei sitä, kenen kanssa, millainen sää oli tai mitä teimme. Mökkikirjamme sen sijaan kertoo. Sinne on kirjattu päivien tapahtumat, edes parilla lauseella tai piirretyllä kuvalla. Sieltä löytyy muistoja yli kahdenkymmenen vuoden takaa eri ihmisten kirjoittamina. Olen viimeisen vuoden aikana etsinyt muistoja. Enemmän niitä hyviä kuin huonoja. Äitini ei enää muista, se oli se lääkäri joka muistin vei. Kyseli outoja ja äiti ei enää sen jälkeen ole muistanut. Katselemme yhdessä valokuvia. Vanhoissa valokuvissa on paljon tuttuja ja rakkaita ihmisiä, äiti muistaa heidät. Uudemmissa on mukana joku, joka väittää olevansa äidin veli, mutta ei oikeasti ole. Veli ei ole noin vanha ja lihava, mikä lie huijari tuo. Kuvia katsoessa minäkin muistan. Lapsuuden joulut, kun isosiskot perheineen kokoontuivat kotiin jouluaattona. Koiranpentu, josta tuli Rexi, kun mielestäni nimeksi ehdotettu Rekku ei ollut tarpeeksi hieno. Jouluna Rexi makasi valtavan lahjapaperikasan päällä ja oli onnellinen. Toisessa kuvassa leikimme veljeni kanssa kotista ja päässä on aikuisten hatut. Veljellä isän vilsa ja minulla äidin valkea juhlahattu. Veli ajaa, kattilankansi on rattina. Minulla on keltainen käsilaukku. Se on hieno, muistan sen vieläkin, kun sain laukun isosiskolta lahjaksi. Kun omat lapseni olivat pieniä, otin paljon kuvia. Digikameroiden aikaan olen ottanut vielä enemmän kuvia. Kuvien arkistoinnin kanssa en ole ollut yhtä innokas. Kerran viidessä vuodessa laitan paperikuvat kansioon. Yhdessä kuvassa vietetään varmaan… kakun kynttilöiden lukumäärän ja vieraiden perusteella tyttäreni viisivuotissynttäreitä? Toisessa taas… Oi, jospa saisin merkattua ketä kuvissa on ja edes vuosiluvun. Nuo kuvat palauttavat mieleeni tapahtuman jos toisenkin. Eilistä ei takaisin saa, huomisesta emme tiedä, voimme elää vain tätä hetkeä. Menneisyyden ilot ja onnistumiset auttavat kuitenkin selviämään tämän päivän huolista ja haasteista. Vuoden vaihtuminen on taas lähellä. Tarjolla on monia houkuttelevia tapoja laittaa ylös niitä hyviä muistoja ja asioita, joita voi sitten palauttaa mieleen. Onnistujan kalenteri, kertoo jo nimellään, että minä onnistun. Se houkuttelee kirjaamaan ylös päivän onnistumiset. Neuvo kiitollisuuden päiväkirjasta taas ohjaa kirjaamaan joka päivä 1-5 kiitollisuuden aihetta. Olivatpa ne miten pieniä hyvänsä. Ei tasaista arkeakaan kannata unohtaa, saatikka ikäviä tapahtumia. Mutta entäpä jos kirjaatkin jokaista huonoa asiaa kohti yhden hyvän asian? Suvun kesäpaikan mökkikirja on ollut meidän perheen muisti jo neljälle sukupolvelle. Tosin siihen kirjoitetaan vain kesäisin ja lähinnä kyseisen mökkireissun tapahtumia. Kesän ensimmäisellä käynnillä, tai viimeistään juhannuksena, joku meistä sisaruksista kirjoittaa kirjaan kunkin perheen vuoden tärkeimmät tapahtumat ja merkkipaalut. Kirjassa on kaikki aikajärjestyksessä ja kaikella on oma merkityksensä. Tapahtumat kuuluvat menneisyyteen, mutta täydentävät nykyhetkeä. Sirpa Jyräs - Ikonen 30.10.2012 RUNO HERRA PARKINSONISTA On mulla pieni tarina Jos tahdot sitä kuulla On sairaus nimeltä Parkinson Tää matkaseuralainen mulla Ei tyydy aina se isäntään Vaan joskus rokkaa itsestään ja hankalaks´ olon tekee Mut´ sille kun pillerit tuikkaan ja kuuntelen reuhtojan ääntä Se tyytyy joskus kohtaloon Ei anna se edes ääntä Mut´ sitten kun se villiks´ käy Ärtyy vaan, ei kuuntele se kuitenkaan Vaan tahtonsa se näyttää En alistu mä kuitenkaan Vaan taistelua jatkan Ja vaikka läpi elämän Mä sille annan hatkan Jos olisi nyt vaikka niin En eroon siitä pääse, Se seuralainen elämän on aina Ikuisesti, Kun minut hautaan painetaan, loppuu sekin pesti Antero Miettinen, 2012 Lapinlinnankatu 2 70100 KUOPIO www.aivotnarikasta.fi www.aivohuoltamo.fi