Kotiseutupatriootti Antti Haarma: Mäntsälän kapina Esitelmä Ruutiukkojen lounaskokouksessa 10.02.2014 Antti Haarma on syntynyt 1941 Mäntsälässä. Hänen sukunsa on elänyt Mäntsälän Sääksjärvellä lähes 500 vuotta. Antti on keräillyt paikallishistoriaa lähes koko ikänsä. Mäntsälän kapina (Mäntsälän viikko) helmi-maaliskuun vaihteessa 1932 on hänelle hyvin läheinen tapahtuma, sillä hänen isänsä, maanviljelijä Rafael Gestrin, myöh. Haarma, oli yksi "kapinan" johtohenkilöitä. ______________________________________________ Antti Haarma puki Ruutiukkojen tilaisuudessa "esiintymisasukseen" IKLn (Isänmaallisen Kansanliikkeen) sinimustan villapaidan. Lapuanliikkeen miesten asuna oli useimmiten pohjalainen Jussi-paita. ________________________________________________ Vapaussodan pyörteissä sai surmansa 32 mäntsäläläistä valkoista; heistä vain kolme kaatui taisteluissa, muut 29 saivat surmansa ns. nurkan takana punaisen terrorin uhreina. Neuvostoliitto alkoi 1920-luvun loppupuolella lähettää kouluttamiaan entisiä punakaartilaisia agitaatiotehtäviin Suomeen. 23–24. marraskuuta 1929 lapualaiset riisuivat Vihtori Kosolan johdolla kommunistien punaiset paidat. Syntyi Suomen suurin spontaani kansanliike ”Lapuanliike”. Presidentti Relander vaihtoi Lapuanliikkeen painostuksesta heinäkuussa 1930 Kallion hallituksen Svinhufvudin hallitukseen. Tätä pidettiin laajasti Relanderin myöntyväisyyspolitiikkana Lapuanliikkeelle. Relander ymmärsi, että Ukko-Pekka oli ainoa mies koko maassa, joka saattoi selvittää tilanteen rauhanomaisella tavalla. Mikään mahti ei kuitenkaan olisi pystynyt estämään kommunistivallankaappausuhkien vastapainoksi syntynyttä oikeistoradikaaliliikettä. Mäntsälässä suoritettiin myös kyydityksiä 1930. Kyyditysoikeudenkäynti pidettiin Mäntsälässä maaliskuussa 1931. Syytettyjen penkille ilmoittautui yli 100 ”kyytimiestä”; syytteen sai 53. Tuomiot olivat 2–3 kuukauden ehdollisia ja osa tuomittiin maksamaan ainoastaan korvauksia. Sitten alkoi työväentalojen ovien ja ikkunoiden naulaukset. Sääksjärveläiset esimerkiksi kävivät laittamassa laudat Nummisten Työväentalon oviin ja ikkunoihin. Paikalliset poliisit tukivat tätä toimintaa ja pahoittelivat, kun eivät voineet itse olla mukana. Presidentin vaalit 1930 ja Mäntsälä Syksyllä porvoolainen tuomari A. E. Järveläinen oli sopinut Saaren kartanon omistajan Richard de la Chapellen (”Tinasapeli”) kanssa kartanon auton lainaamisesta Lapuanliikkeen vaalityöhön Pohjanmaalle. Kuljettajaksi hän pyysi Rafael Gestriniä (Antti Haarman isä). Gestrinin kuvaus Ståhlbergin kyydityksestä; hän oli silloin Kosolassa: "Silloin tapahtui myös kuuluisa Ståhlbergin kyyditys, joka oli näitä oikeistoradikaalien äärimmäisiä hölmöilyjä ja yhdistettiin Lapuanliikkeen tekemäksi. Lapuanliikkeen toimistoon, joka oli Kosolan talossa, tuli puhelu ja ilmoitettiin, että ’Plootuvuori’ on otettu kyytiin ja tuodaan Lapualle. Kosolan emännälle tuli kiire laittaa piiat siivoamaan ja laittamaan ruokaa kohta saapuvalle arvovieraalle. Vieraita odoteltiin yli puolen yön kunnes lopulta tuli tieto, että ’Plootuvuori’ on Joensuussa ja päästetty vapaaksi”. Yksi kulminaatiopiste oli Otto Toivosen puhetilaisuuden estäminen Ohkolan työväentalolla joulukuussa 1930. Pahaksi provokaatioksi Mäntsälässä tulkittiin Eduskunnan sosiaalidemokraattisen varapuhemies Väinö Hakkilan puhe helmikuussa 1931 Helsingin työväenyhdistyksen juhlassa: ”Mäntsälä on tehtävä punaiseksi”. Sääksjärveläisten mielestä maaherra Bruno Jalanderin ja sisäministeri Ernst von Bornin katsottiin olevan pääsyyllisiä kommunistien vallankumoussanoman levittämiseen. Yksi kulminaatiopiste oli Otto Toivosen puhetilaisuuden estäminen Ohkolan työväentalolla joulukuussa 1930. Pahaksi provokaatioksi Mäntsälässä tulkittiin Eduskunnan sosiaalidemokraattisen varapuhemies Väinö Hakkilan puhe helmikuussa 1931 Helsingin työväenyhdistyksen juhlassa: ”Mäntsälä on tehtävä punaiseksi”. Sääksjärveläisten mielestä maaherra Bruno Jalanderin ja sisäministeri Ernst von Bornin katsottiin olevan pääsyyllisiä kommunistien vallankumoussanoman levittämiseen. Mikko Erichin puhetilaisuus Koko 1931 syksyn ja alkutalven tilanne kiristyi Mäntsälässä. Rauhallisemmat yrittivät saada poliittisia päättäjiä ja virkakoneistoa reagoimaan erilaisilla toimilla tilanteeseen. Sääksjärveläiset suoran toiminnan kiihkeimmät edustajat taas lisäsivät vettä myllyyn joka tilanteessa. Kansanedustaja Mikko Erich oli alkuaan kokoomuslainen ja toimi aktiivisesti Vapaussodan aikana ja jälkeen valkoisten riveissä sekä toimi usein juhlapuhujana valkoisten muistomerkkien paljastustilaisuuksissa. Sittemmin sosialidemokraattien kansanedustaja Erichin ensimmäinen puhetilaisuus piti olla Mäntsälän Ohkolassa 21.2.1932. Vasta samana iltana nimismies ilmoitti, että ei anna lupaa tilaisuuden pitämiseen. Erich oli yhteydessä sisäministeri von Borniin ja lupa saatiin sitten historiaan jääneeksi helmikuun 27. päiväksi. Mikko Erichin puhetilaisuuden 27.2.1932 paikka Ohkolan työväentalo, josta on jäljellä vain kivijalka. Antti Haarma ja tamperelaiset lotat Ohkolassa Vapaussodan Tampereen Seudun Perinneyhdistyksen retkellä kesällä 2013. Kaikki vastarintatoiminta tapahtui Albert Vuoren johdossa ja nuorempia toimeenpanijoita kyllä riitti. Albert Vuoren kotona ”Juhanperin” talossa pidettiin usein kokouksia. Heillä oli myös salanimet käytössä, Vuori /”isopannu”, Gestrin/”pikkupannu”, Talanterä/”nälkämaan mies”, Niemelä /”venun mies”. Välillä kiivettiin puhelintolppaan ja keskus ohitettiin kytkemällä lankoja suoraan talojen puhelimiin. – Kun päätös Erichin puheen estämisestä oli tehty, joukkojen organisointivalmistelu siirtyi Rafael Gestrin kotiin Mannille. Isäni alkoi soitella lähipitäjien miehille, että keräävät miehet kasaan ja tulevat lauantai-illaksi Mäntsälän sk-talolle. – Isäni haki Talouskaupasta pahvirullan, josta Vuorimaa ja Eerolainen tekivät omia julisteita. Isäni kävi sitten yöllä naulailemassa niitä kirkonkylän tolppiin. Näitä julisteita on arkistoitu pari kappaletta Sotamuseoon, kertoi Antti Haarma. Helsingistä tuli kolmella linja-autolla noin 80 miestä, ja myös Hyvinkäältä, Kärkölästä, Orimattilasta, Keravalta, Askolasta ja Pornaisista tuli mäntsäläläisten lisäksi useita miehiä. On arvioitu Ohkolassa olleen noin 400 miestä. Lauantai 27.2.1932 Suojeluskuntatalo – Isäni yllättyi sk-talolle kerääntyneestä suuresta joukosta. Olihan hän vain soitellut lähipitäjiin muutamille tutuille. Oli myös sovittu, että aseita ei oteta mukaan. Sovittiin myös, ettei Ohkolan miehet tule mukaan ahdistelemaan oman kylän väkeä. Helsingistä oli saapunut myös merivoimien luutnantti Esra Terä. Hänet määrättiin korkeimpana paikalla olleena upseerina joukon johtajaksi. Pitkä autoletka lähti kohti Ohkolaa. Paikalle oli jo saapunut myös Helsingistä komennettu 25 poliisin osasto ja Mäntsälän nimismies kahden paikallisen konstaapelin kanssa. Miehet piirittivät talon ja joukon vetäjät pohtivat tilannetta. Päätettiin, että Albert Vuori menee vielä vaatimaan nimismieheltä tilaisuuden lopettamista. Nimismies ei voinut keskeyttää laillista tilaisuutta. Albert Vuori, Rafael Gestrin ja Esra Terä sopivat, että Gestrin ampuu valkoisen raketin, jotta piirittäjät myös tietäisivät neuvotteluita käytävän. Kun valkoinen raketti lähti pienten vaikeuksien jälkeen taivaalle, alkoi välittömästi ammunta. Kaikki maastoutuivat ja johtajat huusivat välittömästi lopettamaan tulituksen. Nimismies määräsi tilaisuuden lopettavaksi. Kun väki lähti talosta, piirittäjät muodostivat pihalle kujan ja huutelivat poistujille herjojaan. Kun Mikko Erich lähti talosta, Esra Terä otti hänet erikseen puhutteluun ja vaati häneltä lupauksen, ettei enää koskaan tule Mäntsälään. Tiettävästi hän myös piti lupauksensa. Nimismies Laitinen tuli sk-talolle ja ilmoitti maaherra Jalanderin määränneen pidättämään kaikki Ohkolassa olleet miehet. Albert Vuori vastasi nimismiehelle: ”Tulkai ottamaan”. Arvioiden mukaan tulijoita oli useita satoja. Lisäksi eri paikkakunnille oli kerääntynyt useita tuhansia miehiä. Suuri joukko miehiä oli myös reput valmiiksi pakattuna kotona odottamassa lähtökäskyä. Nimismies kehotti vielä poistumaan, mutta totesi kuitenkin: ”Taitaa Jalander (maaherra) poistua. ennen, kuin te lähdette”. Paikkakunnalla kiersi myös huhu, että Presidentti on tulossa Mäntsälään, mutta adjutantti Kekoni ilmoitti ettei Presidentti tule ja ilmoitti, että maan hallitus käsittelee asiaa. Kapinallisten arkisto löytyi v. 1968 silloisen aluepäällikkö Väinö Kivisen kätköistä Nurmijärveltä. Kapinan päätyttyä tuomari E. A. Järveläinen ja aluepäällikkö V. Kivinen kätkivät asiakirjat pirtukanisteriin. Aluksi ne kätkettiin sk-talon vintille sahanpuruihin. Arkisto oli jo päässyt unohtumaankin. Kerrottiin ilmeisesti myös jonkinlaisena peitetarinana, että arkisto tuhoutui Kivisen kotitalon palossa Pornaisissa. Neuvottelu Presidentin perheessä Näihin aikoihin käytiin myös Presidentin kotona perheen kesken tiukka neuvottelu; lainaus Biografiakeskuksen sivuilta: Svinhufvud joutui tukahduttamaan kapinan myös omassa perheessään, kun hänen poikansa Eino Svinhufvud oli ilmoittanut lähtevänsä Mäntsälan miesten tueksi. "Minä sanon, että sinä et lähde täältä nyt mihinkään. Se mitä Mäntsälässä tapahtuu, on verrattavissa joukkohulluuteen. Sitä tartuntaa tähän perheeseen ei hankinta!" Isä ja poika ottivat kovaäänisesti yhteen, ja vähä vähältä poika antoi periksi. Maaliskuun 1. päivänä saapui evl Wichman ja piiripäällikkö Wickström kenraali Malmbergin lähettämänä Presidentin puolesta neuvottelemaan. Alustavan luottamuksellisen ja yhteisymmärryksellisen keskustelun jälkeen ohjattiin evl Wichman kenraali Walleniuksen luo Vanajalle, jonne hän matkusti saatuaan sitä ennen puhelinmääräyksen Malmbergilta. Ja 3. maaliskuuta illalla saapui Presidentin edustajana Mäntsälän rovasti Hallio kehottamaan lähtemään kotiin. Ilmoitti kahdessa kolonnassa sotaväkeä saapuneen Järvenpäähän. Maaliskuun 4:nä klo 01.36 saapui Presidentin lähettämänä evl Elia Rihtniemi ja Wichman sekä myöhemmin tuomari E. A. Järveläinen neuvottelemaan tilanteesta. Rihtniemi tiedustelee Presidentin adjutantilta, ottaako Presidentti vastaan Mäntsälässä olevien joukkojen lähetystön. Lupasi ottaa. Lähetystöön kuului vain Mäntsälään kerääntyneiden joukkojen edustajia: maanviljelijät Albert Vuori, Pentti Sakkinen, Kauno Talanterä ja lisäksi porvoolainen tuomari E. A. Järveläinen. Tällä haluttiin antaa Presidentille kuva, että asialla ovat suomalaiset talonpojat. Lapuanliikkeen johto joutui jo piileksimään. Presidentti otti lähetystön kirjeen ja kiitti. Mitään neuvottelua ei käyty. Svinhufvudin päätöksellä armeija ei tullut Mäntsälän rajojen sisäpuolelle. Presidentti oli luvannut myös tehdä tarpeellisia hallinnollisia toimia tilanteen rauhoittamiseksi. Kapina oli päättynyt. Mäntsälän Kärkijoukkojen merkki 1932 Tiivistelmä esitelmäaineistosta: Markku Rauhalahti