lataa historiikki
KMT ry 40 vuotta ammatillisaatteellista toimintaa ja edunvalvontaa 3 4 Historiikki: Tom Masalin (Anssi Kuusela) Taitto: Satu Arvonen Sisällys: Lukijalle................................................................................................. 6 Puheenjohtajan tervehdys.......................................................................... 7 Aika ennen KMT:tä................................................................................ 8 Maanmittausteknikot ry:n perustaminen..................................................... 8 Alkuaikojen toiminta kuntasektorilla.......................................................... 8 Palkkasuositukset.................................................................................... 9 Pätevyysvaatimukset................................................................................ 9 Kiintopistevirkasuositus........................................................................... 10 Koulutustoiminta.................................................................................... 11 Maanmittausteknikon markkinointi.......................................................... 11 KMT:n perustaminen............................................................................. 12 Maanmittausteknikot ry:n organisaatiouudistus......................................... 12 Valtion ja kuntien teknisten järjestäytyminen.............................................. 12 Edunvalvonta........................................................................................ 13 Edunvalvonta alkuvuosina....................................................................... 13 Ensimmäinen palkkahinnoittelu............................................................... 14 Palkkahinnoittelun kehittäminen............................................................... 15 Teknisille oma sopimus........................................................................... 16 Oikeuskysymykset................................................................................... 18 Oikeuskysymysryhmä.............................................................................. 18 Rakennusvalvonta.................................................................................. 20 Tontinmittaus........................................................................................ 20 Kaavoitusmittaukset................................................................................ 21 Muita oikeuskysymyksiä......................................................................... 21 Kiinteistölainsäädännön uudistus............................................................. 22 Uuden kiinteistölainsäädännön voimaantulo.............................................. 23 Koulutustoiminta.................................................................................... 25 Yhteistyökumppanit................................................................................ 25 Koulutuksen teemat................................................................................. 25 Teknikosta insinööriksi............................................................................ 26 Järjestöllinen kehitys............................................................................... 28 KMT:n toiminnan alkuvaiheet................................................................. 28 Neuvotteluoikeuslakko 1973.................................................................... 28 KTK pääsopijajärjestöksi........................................................................ 29 Suomen Teknikoiden Keskusliitto.............................................................. 30 TERAKO-yhteistyö................................................................................ 31 Jäsenkehitys........................................................................................... 31 Vuosien varrelta..................................................................................... 32 Neuvotteluoikeuslakko............................................................................. 32 Sähkölakko............................................................................................ 33 Virka- ja työehtosopimusneuvotteluja......................................................... 34 Koulutusjärjestelmän muutos.................................................................... 35 Työttömyys tämän päivän uhka................................................................ 36 Työnantajapuolen näkemyksiä.................................................................. 36 KMT ry 1996-2011............................................................................ 38 Puheenjohtajat vaihtuvat, asiat pysyvät..................................................... 38 Koulutus................................................................................................ 40 Timo Ansio........................................................................................... 42 Tom Masalin........................................................................................ 43 Jari Ahonen........................................................................................... 45 Lainsäädäntö uudistuu............................................................................ 47 Edunvalvonta........................................................................................ 54 Jäsenpalvelut ja toimisto......................................................................... 57 5 Lukijalle K untien maanmittausalan ammattikorkeakoulu- ja opistotekniset KMT ry:n hallitus tiedusteli halukkuuttani yhdistyksen 40 – vuotishistoriikin kirjoittamiseen. Yhdistyksen entisenä puheenjohtajana ja muutamien muiden maanmittausalan yhdistysten historiikkeihin sekaantuneena katsoin tämän kunnia-asiaksi ja otin tehtävän vastaan. Työn pohjaksi sovittiin Anssi Kuuselan ansiokas 25 – vuotishistoriikki, joka on Anssin luvalla lainattu teoksen alkuun. Siitä on sitten jatkettu asioiden päivitystä tähän päivään. KMT saavutti asemansa järjestökentässä noiden ensimmäisten 25 vuoden aikana. Jäsenten tehtäväoikeuksien ajaminen on jatkunut senkin jälkeen ja jatkuu edelleen. Esimerkkinä kiinteistö insinöörin oikeuksien ajaminen. Myllerrystä on ollut myös ammattiliittojen puolella, kun STTK:sta on vaihdettu Akavaan ja UIL:ssäkin on käyty. Koulutusuudistus oli alkutaipaleellaan edellisen historiikin loppuvuosina. Miten näin on käynyt, mihin on tultu ja miten tästä eteenpäin. Näitä asioita on pyritty avaamaan tässä julkaisussa. Kotkassa 14.3.2011 Tom Masalin 6 PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS -Jari Ahonen T ällä KMT:n 40-vuotishistoriikilla on tarkoitus muistella menneitä sekä miettiä ja kunnioittaa niitä syitä, jotka johtivat KMT:n perustamiseen v. 1971. Historiikki on jatkoa vuonna 1996 tehdylle 25-vuotishistoriikille. Historiikin valmistumisesta osoitan kiitokseni erityisesti Anssi Kuuselalle ja Tom Masalinille. Anssi kirjoitti aikoinaan 25 -vuotishistoriikin, johon Tom jatkoi seuraavat 15 vuotta. Näin syntyi KMT:n 40 -vuotishistoriikki. Historiikissa kuvataan hyvin ajan muutosta niin KMT:ssä kuin sitä lähellä olevissa yhdistyksissä. Myös maanmittaukseen liittyvä työelämän, lainsäädännön ja koulutuksen kehitys on kuvattu historiikissa. Paikkatiedosta on ATK:n myötä tullut välttämätön päivittäinen työväline ja ajankohtaisen tiedon jakelukanava. Aloittivathan maanmittarit aikoinaan paikkatiedon ja -ohjelmistojen kehittelyn. Olihan maanmittareille koordinaattitiedon hallinta kartoista ja kartoittamisesta tuttua tietoa. Ajan myötä on etumatkamme paikkatieto-osaajina lyhentynyt. Olemme saaneet alalle osaavia kilpailijoita mm. maantieteilijöistä. Maanmittareiden vahvuutena pidän kiinteistötietojärjestelmän tuntemuksen ja sitä kautta tiedon paikantamisen tiettyyn paikkaan eri rekisteritietoja yhdistämällä. Paikkatietohan perustuu paikan lisäksi ominaisuustietoihin kuten kiinteistön kautta sidottuun paikkaan ja rakennukseen ja sitä kautta asukkaisiin eli väestöön. Toivon, että tämän historiikin kautta mm. maanmittausalalle valmistuneet nuoret maanmittausinsinöörit voivat tiedostaa alan kehityksen historian ja identiteetin, sillä tulevaisuutta voidaan ymmärtää vain historian kautta. Vastaavasti alalla pitkään toimineet maanmittarit voivat muistella menneitä hyviä aikoja historiikin parissa, kenties tuttujen valokuvien parissa. Neljäänkymmeneen vuoteen mahtuu alan kehityksen myötä myös paljon tapahtumia ja iso joukko toimijoita, jotka ovat tehneet alaamme tunnetuksi. Esitän parhaimmat kiitokseni kaikille yksityisille ja yhteisöille, jotka ovat edesauttaneet toimintaamme vuosien varrella. Toivon jäsenistölle menestyksellisiä maanmittausvuosia. 7 AIKA ENNEN KMT:TÄ Maanmittausteknikot ry:n perustaminen M aanmittausteknikoiden koulutus alkoi Helsingin teknillisessä koulussa syksyllä 1957 ja ensimmäiset teknikot valmistuivat keväällä 1960. Ennen ensimmäisten maanmittausteknikoiden valmistumista oli 10.4.1959 perustettu Maanmittausteknikot r.y. ajamaan uuden ammattikunnan etuja. Noina aikoina tämä uusi yhdistys kiinnitti päähuomionsa valtion sektoriin ja siellä tärkeimpään työnantajaan eli maanmittauslaitokseen. Tähän oli kaksi syytä. Ensinnäkin tilanne kunnilla näytti olevan helpompi. Kaupungeissa ja kauppaloissa oli jo vanhastaan olemassa teknikon virkoja, joiden palkkauskin useimmiten oli rinnastettavissa teknillisen koulun suorittaneiden teknikoiden palkkaukseen. Maanmittauslaitoksessa tällaisia virkoja ei sen sijaan ollut. Toinen syy oli lähinnä käytännöllinen. Kaupunkeja ja kauppaloita oli satakunta ja ne sijaitsivat hajallaan ympäri maata. Yhdistyksellä, jolla ei ollut rahaa eikä henkilökuntaa, ei ollut juurikaan mahdollisuuksia tällaisen kentän työmarkkina-asioiden hoitoon. Sen sijaan kaikista maanmittauslaitosta 8 koskevista asioista neuvoteltiin yhdessä paikassa, maanmittaushallituksessa Helsingissä. Pienenkin yhdistyksen voimavaroin oli mahdollista käydä neuvotteluja tällaisen työnantajan kanssa. Alkuaikojen toiminta kuntasektorilla Ensivaiheessa maanmittauslaitos näytti muodostuvan myös maanmittausteknikoiden suurimmaksi ja jopa pääasialliseksi työnantajaksi. Yli puolet ensimmäisen valmistuneen kurssin teknikoista sai ensimmäisen työpaikkansa maanmittauslaitoksesta. Hyvin pian alkoi kuitenkin näkyä tulevan kehityksen suunta. Kunnat palkkasivat maanmittausteknikoita enenevässä määrässä ja esimerkiksi ensimmäisen kurssin teknikoista viisi vuotta valmistumisen jälkeen oli valtion palveluksessa enää puolenkymmentä. Samansuuntainen kehitys näkyi muillakin kursseilla ja vähitellen kuntien maanmittausteknikoiden ongelmia alkoi kertyä yhä enemmän yhdistyksen hallitukselle hoidettavaksi. Palkkasuositukset Tavanomaisin ongelma oli tietysti palkkaus. Kuten edellä on todettu, ei pienellä yhdistyksellä ilman riittäviä voimavaroja ollut suuriakaan mahdollisuuksia hajallaan ympäri maata olevien kuntasektorin jäsenten asioiden hoitoon. Postin lähettäminen ei kuitenkaan vaatinut suuria varoja, joten asioita hoidettiin lähinnä kirjeitse. Kunnat saivat palkkasuosituksia ja niille esitettiin vertailuja maanmittausteknikoiden palkoista muissa kaupungeissa. Neuvottelujakin toki joissakin tapauksissa käytiin. Kerran sattui työnantajapuolen neuvottelijaksi kaupungingeodeetti, joka oli paikallisen kunnallisvirkamiesyhdistyksen puheenjohtaja. Hänen näkökulmastaan me olimme kilpailevan järjestön edustajia, joten lähtökohta neuvottelulle oli vähemmän hedelmällinen. Tilanne oli humoristinen, vaikka aikanaan se ei naurattanut. Noihin aikoihin neuvotteluja virkamiesten palvelussuhteen ehdoista käytiin valtion ja kuntien virkamiesten neuvotteluoikeuksista annettujen lakien mukaisesti. Valtion puolella neuvotteluoikeudet maanmittaushallituksen kanssa saatiin varsin helposti, vaikka yhdistyksen jäsenmäärä oli pieni, mutta kuntapuolella neuvotteluoikeuksien saamiseen ei ollut mitään mahdollisuuksia. Niinpä kuntien kanssa neuvoteltaessa tähän ongelmaan törmättiin toistuvasti, vaikka kunnat käytännössä suhtautuivatkin varsin joustavasti neuvottelupyyntöihimme. Tästä aiheutui kuitenkin sellainen hankaluus, että voimassa olevien virka- tai työsuhteiden osalta asioiden hoito oli vaikeaa ja käytännössä ei tuloksia juuri saatu tai niitä saatiin hitaasti vuosien työn jälkeen. Huomattavasti tehokkaammaksi osoittautui palkkasuositusten käyttäminen avointen virkojen täyttämisen yhteydessä. Jos hakuilmoituksessa kerrottu palkka ei vastannut yhdistyksen asettamaa vähimmäistasoa, kehotettiin virkaa hakiessaan esittämään oman palkkavaatimuksensa. Samalla kunta sai aina tiedon suosituksesta ja informaatiota maanmittausteknikoiden oikeasta palkkatasosta. Kun muunlaisia hakemuksia ei tullut, kunnat loppujen lopuksi suostuivat aina neuvottelemaan ja yleensä yhdistyksen ajama palkkataso saatiin läpi. Pätevyysvaatimukset Alkuaikoina olivat ongelmallisia myös kuntien virkojen pätevyysvaatimukset. Tavoitteenamme oli luonnollisesti saada maanmittausteknikon tutkinto pätevyysvaatimukseksi mittausteknikoiden ja laskijoiden virkoihin. Hankalinta 9 oli niissä kunnissa, joissa pätevyysvaatimukset oli siten määritelty, ettei maanmittausteknikko ollut muodollisesti pätevä mittausteknikon virkaan. Joissakin tapauksissa mittausteknikon virkaan vaadittiin esimerkiksi ylioppilastutkinto ja joitakin matematiikan opintoja. Vähitellen näissä kuntien virkasääntöihin sisältyvissä pätevyysvaatimuksissakin edistyttiin niin, että 1970 – luvulle tultaessa maanmittausteknikon tutkinto oli ainakin vaihtoehtoisena pätevyysvaatimuksena mittausteknikoiden ja laskijoiden virkoihin. Kiintopistevirkasuositus Ennen virkaehtosopimusten aikaa ei virkamiesten palkoista voinut sopia. Virkamiesjärjestöjen kanssa tehdyt sopimukset olivat luonteeltaan suosituksia, jotka eivät kuntia sitoneet, vaikka ne niitä yleensä noudattivatkin. Kuvassa kurssilaisia 1970 -luvulta. Eturivissä vasemmalta teknikot Ossi Hirvonen ja Ensio Piironen, seuraavassa rivissä kurssin johtaja Helsingin kaupungingeodeetti Lauri Kärkkäinen. 10 Kaupunkien virkojen palkkaluokitus perustui niin sanottuun kiintopistevirkasuositukseen, jonka Kaupunkiliitto oli laatinut. Tässä suosituksessa oli erikseen suositus teknillisen koulun loppututkinnon suorittaneille teknikoille ja erikseen maanmittausteknikoille. Tämä perustui tietenkin siihen, että ennen vuotta 1960 mittausteknikot eivät yleensä olleet teknikoita. Mittausteknikon palkkasuositus oli teknikoiden palkkasuositusta heikompi. Kaupungit vetosivat tähän suositukseen, kun yritimme perustella niille muiden teknikoiden kanssa tasavertaista palkkatasoa myös mittausteknikoille. Kun tämä kiintopistevirkasuositus oli vuoden 1970 jälkeen tehtyjen virkaehtosopimusten palkkahinnoittelujen pohjana, oli tästä mittausteknikon viran erillisestä palkkasuosituksesta riesaa vielä pitkälle 1970 – luvullekin. Koulutustoiminta Monista syistä Maanmittausteknikot r.y:n toiminta suuntautui pääosin valtionsektorille. Maanmittauslaitoksen uutta organisaatiota valmisteltiin valtion hallinnossa lähes koko 1960 – luvun ajan. Tämä suuri uudistus ja jäsentemme edunvalvonta siinä, sitoi tuolloin suurelta osin pienen yhdistyksen voimavarat. Silti myös kuntasektorilla oli toimintaa. Tärkeä toimintamuoto oli täydennyskoulutus. Kunnallisopiston kanssa yhteistyössä järjestetyt kunnallisteknilliset kurssit tulivat erityisen suosituiksi ja kurssien osanottajamäärät yllättivät täysin järjestäjät. Kunnallisteknilliset kurssit muodostivat kolmen erillisen ja itsenäisen teemakurssin sarjan. Luennoitsijoina olivat kunkin alan parhaat asiantuntijat. Kurssimonisteesta muodostui oppikirja, joka alallaan kiinnosti suuresti kuntia. Monistetta myytiinkin kuntiin ja myös muualle huomattava määrä, ja siitä jouduttiin ottamaan parikin uusintapainosta. Maanmittausteknikon markkinointi Maanmittausteknikoiden ensimmäisten vuosikurssien työllisyystilanne oli erittäin hyvä. Tarjolla oli työpaikkoja enemmän kuin valmistuneita teknikoita. Silti myös tulevaisuuden työllisyydestä kannettiin huolta. Kaikille kunnille lähetettiin tiedote, jossa kerrottiin tämän uuden ammattikunnan koulutuksesta ja kehotettiin kuntia ottamaan maanmittausalan tehtäviin maanmittausteknikoita. Tuohon aikaan ei maalaiskunnissa ollut yhtään ainutta alan virkaa, joten maalaiskunnille lähetetyissä tiedotteissa esitettiin myös, että kunnat perustaisivat maanmittausteknikon virkoja. Osa kunnista otti kirjeen sillä tavoin vakavasti, että ne vastasivat kirjeeseemme. Saimme peräti 25 vastausta. Kaikki vastaukset olivat luonnollisestikin kielteisiä. Nykyisinhän maanmittausteknikoita on kaikkien kehittyneiden kuntien, myös maalaiskuntien palveluksessa. Melkein kaikissa 30 vuotta sitten kielteisen vastauksen lähettäneessä kunnassa on nykyisin maanmittausteknikko hoitamassa kunnan kaavoitus- ja kiinteistötointa. Maanmittausteknikot r.y:stä tuli myöhemmin Maanmittausteknikoiden Liitto ja vielä myöhemmin nykyinen Maanmittausalan ammattikorkeakoulu- ja opistoteknisten Liitto eli lyhennettynä MAKLI r.y. KMT:n perustamisen jälkeen ne toimintamuodot, jotka käynnistyivät Maanmittausteknikot r.y:n toimesta, ovat jatkuneet osana KMT:n toimintaa, kuten myös muiden toimialayhdistysten toiminta on osa liiton toimintaa, mistä syystä tiukan rajan vetäminen liiton toiminnan ja toimialayhdistysten toiminnan välille ei ole mahdollista. 11 KMT:N PERUSTAMINEN Maanmittausteknikot ry:n organisaatiouudistus J o Maanmittausteknikot r.y:n toiminnan alkuvaiheissa havaittiin toiminnan jakautuvan sillä tavoin valtion ja kuntasektorin toimintaan, että jonkinlainen organisoituminen oli tarpeellista. Yhdistyksen hallitus päätti vuonna 1962, että hallitus jakaantuu kuntasektorin ja valtion sektorin jaostoihin. Ajatuksena oli, että jaostot huolehtisivat omien alueidensa edunvalvonnasta, sikäli kuin kysymyksessä olisi tavanomainen rutiiniluonteinen toiminta. Käytännössä jaostotyöskentely ei kuitenkaan osoittautunut toimivaksi. Maanmittausteknikot r.y:n vuosikokous päätti vuonna 1967, että yhdistys muutetaan liittomuotoon siten, että jäseninä liitossa olisivat henkilöjäsenten sijasta yhdistykset. Alkuvaiheessa ajatuksena oli, että liiton jäseninä olisivat alueelliselta pohjalta muodostetut paikallisyhdistykset. Muutos edistyi alkuvaiheessa hitaasti, mutta vuoden 1971 vuosikokouksessa saatiin käsittelyyn sääntömuutos, jolla yhdistyksen nimi muutettiin Maanmittausteknikoiden Liitoksi ja liiton sisälle 12 mahdollistettiin paikallisyhdistysten ja toimialayhdistysten perustaminen. Vuonna 1974 tehtiin sääntömuutos, jonka mukaan liiton jäseninä saattoi olla henkilöjäsenten lisäksi myös toimialayhdistykset. Käytännössä liiton henkilöjäsenet olivat jo siirtyneet toimialayhdistysten jäseniksi, joten tämä muutos merkitsi seitsemän vuotta aikaisemmin päätetyn liittomuotoon siirtymisen toteutumista. Valtion ja kuntien teknisten järjestäytyminen Toimialayhdistysten perustamiseen oli oma vaikutuksensa myös valtion ja kuntasektorin teknisen henkilökunnan keskusjärjestöjen perustamisella. Valtion Teknillisten Virkamiesten Keskusliitto VTK oli perustettu jo vuonna 1965. Maanmittausteknikot r.y liittyi Valtion Teknikoiden Liiton kautta VTK:n jäseneksi valtiolla palvelevien jäsentensä osalta vuotta myöhemmin. Kun Kuntien Teknillisten Keskusliitto KTK perustettiin vuonna 1970, olivat maanmittausteknikot liiton perustamistoimissa aktiivisesti mukana. KTK:n perustamista varten tarvittiin teknikoita edustava järjestö, joksi pe- rustettiin Suomen Kuntien Teknikot SKT r.y. Maanmittausteknikot r.y oli sen perustajajäseniä. Vuoden 1971 maanmittauspäivät pidettiin Turussa. Jäsenille oli ilmoitettu, että Maanmittausteknikot r.y:n vuosikokouksen lisäksi päivien yhteydessä pidettäisiin kahden toimialayhdistyksen, Valtion Maanmittausteknikot r.y:n ja Kuntien Maanmittausteknikot r.y:n perustavat kokoukset. Yksityissek- EDUNVALVONTA torin toimialayhdistys oli perustettu jo aikaisemmin saman vuonna. Kuntien maanmittausteknikot KMT r.y:n perustava kokous pidettiin Turussa maaliskuun 6. päivänä 1971. Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Yrjö Teeriaho, joka oli Turun kaupungin palveluksessa. Muiksi hallituksen jäseniksi tulivat valituiksi Jorma Lahtinen Helsingistä, Sakari Putkonen Vantaalta, Tauno Huttunen Lahdesta, Toivo Hiltunen Tervolasta ja Heikki Kosonen Helsingistä. Jorma ”Jorkka” Lahtinen kuvassa oikealla toimi KMT:n puheenjohtajana 1972-1973. Keskustelukumppani Pertti ”Petteri” Lehtinen hoiti samaa postia vuoden 1979. Edunvalvonta alkuvuosina E dunvalvonta jakaantui sekä ajallisesti että asiallisesti kahteen osaan. Ajallisesti tärkeänä vedenjakajana oli vuoden 1973 neuvotteluoikeuslakko. Koska KTK:lla ei ollut virallista sopimusosapuolen asemaa, ei sitä ollut KMT:lläkään, joten käytännön tasolla ei ollut mahdollisuuksia muunlaiseen toimintaan kuin suositusten lähettelyyn kunnille. Toisin sanoen KMT:n toiminnassa kahtena ensimmäisenä vuonna pääpaino oli jo 1960 – luvulla aloitetussa suoraan kuntiin kohdistetussa palkkasuositustoiminnassa. Kun KTK:sta neuvotteluoikeuslakon tuloksena oli tullut virallinen sopimusosapuoli, muuttui KMT:n toiminnan painopiste selvästi. Vaik- 13 ka edelleenkin kunnille lähetettiin suosituksia yksittäisten jäsenten ja yksittäisten virkojen palkkaluokkiin sijoittelusta, päätehtävänä oli kuitenkin vaikuttaminen KTK:n kautta työ- ja virkaehtosopimusten sisältöön ja ennen kaikkea palkkahinnoitteluihin. Asiallisesti edunvalvonta jakaantui siis yksittäisten jäsenten edunvalvontaan työ- ja virkasuhteissa ja toisaalta koko ammattikuntaa koskevaan edunvalvontaan työ- ja virkaehtosopimuksista neuvoteltaessa ja niitä solmittaessa. Heti ensimmäisenä toimintavuonna eli 1971 KMT:n hallitus päätti suorittaa koko jäsenkuntaa koskevan palkka- ja tehtäväkyselyn. Kysely toimeenpantiin seuraavana vuonna eli 1972. Vastaajia oli kolmeneljäsosaa jäsenistä, joten tulos oli varsin kattava. Tämän kyselyn pohjalta silloinen hallituksen jäsen Ilkka Nurmi teki maanmittausteknikoiden tehtäviä ja palkkausta koskevan yhteenvedon, jota voidaan pitää suorastaan KMT:n myöhemmän edunvalvontatoiminnan perustana. Tämän kyselyn ja siitä tehdyn yhteenvedon perusteella todellakin tiedettiin, mitä KMT:n jäsenet kunnissa tekevät ja miten heidän palkkauksensa on järjestetty. Tämä kysely on vuosien mittaan uusittu aika ajoin ja kyselyn tulokset ovat muodostaneet yhdistyksen hallitukselle vankan pohjan erityisesti palkkahinnoittelua ja sen soveltamista varten. Palkkakyselyistä on ollut hyötyä myös paikallisesti selvitettäessä maanmittausteknikoiden palkkausluokkiin sijoittelusta 14 syntyneitä erimielisyyksiä KTK:n paikallisorganisaation avulla. KMT:n toiminnan alkuvuosina ja erityisesti ennen vuotta 1973, mutta varsin paljon vielä vuosina 1973-1975, KMT joutui hoitamaan yksittäisten jäsentensä palvelussuhde ongelmia. Myöhemmin tämä toiminta on siirtynyt yhä selvemmin KTK:n paikallisorganisaatiolle. Tähän on kaksi ilmeistä syytä. Ensinnäkin KTK:n aseman selkiintyminen siten, että yksittäisten jäsenten palvelussuhdeasioita hoitavat KTK:n luottamusmiehet ja paikallistoimikunnat työ- ja virkaehtosopimusten mukaisesti. Toinen syy on KTK:n organisaation vahvistuminen siten, että se on valtakunnallisesti riittävän kattava, ja että sen luottamusmiesten koulutustaso on riittävän korkea asioiden hoitamista varten. Ensimmäinen palkkahinnoittelu Kun ensimmäiset virkaehtosopimukset solmittiin, liitettiin Kaupunkiliiton vanha kiintopistevirkasuositus pienin muutoksin niihin palkkahinnoitteluksi. Suosituksessa oli erikseen hinnoittelu teknikoille ja erikseen maanmittausteknikoille. Palkkahinnoittelussa tosin mittausteknikko-nimike oli lisämäärityksellä ”ei teknillisen koulun tutkintoa”. Joissakin tapauksissa kunnat kuitenkin vetosivat viran pätevyysvaatimuksiin. Niissähän ei noina aikoina teknikon tutkintoa mainittu yleensä ainakaan ehdottomana pätevyysvaatimuksena. Jos siis pätevyysvaatimukset eivät edellyttäneet teknikon tutkintoa, katsottiin, ettei kysymyksessä ollut teknikon virka. Seitsmänkymmentäluvun puolivälissä tämä mittausteknikko-nimike korvattiin pöytäkirjamerkinnällä ja aikanaan se poistui palkkahinnoittelusta kokonaan. Ensimmäisessä virkaehtosopimukseen liitetyssä palkkahinnoittelussa teknikoiden palkkaluokkaskaala oli 21-28 ja mittausteknikoiden hinnoittelu 21-23. Alempi lähtötaso vaikutti käytännössä siten, että monissa kunnissa mittausteknikon viroissa on ollut muihin teknikoihin verrattuna monen palkkaluokan kaula kiinni kurottavana. Palkkahinnoittelun kehittäminen Kuntien palveluksessa olevien maanmittausteknikoiden työskentelyoikeudet ovat 1980- ja 1990- luvuilla vähitellen kehittyneet vastaamaan heidän koulutustaan. Vastaava ke- hitys valtion puolella oli tapahtunut jo aikaisemmin. Työskentelyoikeuksien muutokset, joista mainittakoon oikeus suorittaa tontinmittauksia, aiheuttivat tarvetta näiden muutosten huomioonottamiseen myös palkkauksessa. Kun maanmittausteknikko toimii kiinteistöinsinöörin tehtävissä, hänen tulisi saada ao. hinnoittelukohtaan verrattuna korkeampaa palkkaa. Vuoden 1983 virkaehtosopimukseen saatiinkin pöytäkirjamerkintä, jonka mukaan kiinteistöinsinöörille yleensä kuuluvia tehtäviä hoitavalle maanmittausteknikolle palkkaus voitiin maksaa yhtä palkkaluokkaa korkeampana. Myöhemmin palkkahinnoittelun rakennetta on uusittu siten, että aikanaan varsin suositut lukuisat pöytäkirjamerkinnät on poistettu ja itse palkkahinnoittelua on vastaavasti korjattu. Entiset pöytäkirjamerkinnät on siis leivottu itse palkSakari ”Saku” Putkonen (vas) toimi KMT:n ruorissa 1974-1978. Sakun vieressä hymyilee VMT:n silloinen puheenjohtaja Uuno Hautaniemi. 15 kahinnoittelun sisälle. Kun yleiseen sovellusohjeeseen lisättiin määräys, jonka mukaan hinnoittelua voidaan erityisestä syystä ylittää, tulivat entiset pöytäkirjamerkinnät suurelta osin tarpeettomiksi, ja hinnoittelun joustavuus samalla lisääntyi merkittävästi. Tultaessa 1990 – luvulle oli nähtävissä, että kaksikymmentä vuotta käytännössä ollut palkkahinnoittelu, joka rakenteellisesti edelleen perustui Kaupunkiliiton kiintopistevirkasuositukseen, oli vanhentunut. KMT:n tavoitteena oli hinnoittelun uudistaminen siten, että erityisosaaminen ja erityisvastuu voidaan ottaa huomioon, kun aikaisempi palkkahinnoittelu rakentui varsin jäykästi koulutuspohjalle. Vuoden 1989 virkaehtosopimukseen liittyneessä uudessa palkkahinnoittelussa teknisten palkkahinnoitteluun tehtiinkin joustavuutta lisäävä rakenteellinen uudistus, jonka voidaan KMT:n hallitus kokouspäivänä 13.11.1995. Vasemmalta Timo Raitio, Pauli Raappana, Timo Ansio siht., Markku Inkiläinen pj., Juhani Pyhäniemi vpj., Risto Laitinen. Kuvasta puuttuu Kari Ruohonen. 16 sanoa varsin pitkälle vastanneen KMT:n tavoitteita. Teknisille oma sopimus Ensimmäisessä palkkahinnoittelussa vuonna 1973 teknikoiden korkein palkkaluokka oli 28 ja vuoden 1992 palkkahinnoittelussa alin palkkaluokka oli 27. Palkkahinnoittelu on noussut keskimäärin yhden palkkaluokan kolmessa vuodessa. Maanmittausteknikoiden sijoituspalkkaluokat ovat vastaavana aikana nousseet keskimäärin noin kahdeksan palkkaluokkaa eli yhden palkkaluokan kahdessa ja puolessa vuodessa. Teknisten oma sopimus vuonna 1994 on sitten muuttanut kaiken jälleen kerran uusiksi. Uusimmassa sopimuksessa vuonna 1995 ei ole enää lainkaan palkkaluokkia, eikä myöskään ylärajoja, vaan hinnoittelussa on pelkästään markkamääräiset alarajat. Uusi hinnoittelu vastaa KMT:n tavoitteita myös siinä suhteessa, että palkkaus siinä määräytyy ensisijaisesti tehtävien mukaan. Vuonna 1995 tämän hinnoittelun täytäntöönpano on kunnissa vielä täysin kesken. Voidaan sanoa, että tämä hinnoittelu on kun- tien tekniselle henkilökunnalle suuri mahdollisuus, mutta hinnoittelun toteuttaminen vaatii järjestöltä paljon työtä. Todettakoon, että tämän tyyppinen hinnoittelu asetettiin KTK:n taholta tavoitteeksi jo kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Reino Seppälän suunnittelma KMT:n pöytälippu. 17 OIKEUSKYSYMYKSET Oikeuskysymystyöryhmä Kuusikymmentäluku ja seitsenkymmenluvun alkuvuodet olivat kuluneet askarreltaessa maanmittauslaitoksen uuden organisaation kanssa. Seitsemänkymmentäluvun puolivälistä eteenpäin alkoi olla aikaa kiinnittää huomiota myös kuntasektorin työskentelyoikeuksiin. Valtiolla teknikot suorittivat lohkomisia, kuntasektorilla vastaavaa mahdollisuutta ei ollut. MTL:n asettama työryhmä esitti vuonna 1976 tiettyjä kiinteistöinsinöörin tehtäviä siirrettäväksi teknikoille. Tällaisia tehtäviä olisivat tontinmittaus, yleisen alueen mittaus, rakennuksen paikan maalle merkintä ja sijaintikatselmus sekä kaavan pohjakartan oikeaksi todistaminen. Kaikkiin näihin tehtäviin maanmittausteknikot saivat koulutuksen, mutta virallisesti he eivät saaneet näitä tehtäviä tehdä. Esimerkkinä voisi mainita sijaintikatselmuksen. Vaikka kiinteistöinsinööri normaalisti ei käynyt edes rakennuspaikalla, vaan työn maastossa suoritti mittausryhmä, jossa useinkaan ei ollut edes teknikkoa johtajana, kiinteistöinsinööri kuitenkin nimikirjoituksellaan todisti, että rakennuksen sijainti on oikea. Oikeuskysymysten hoitaminen oli paljolti liiton ja KMT:n yhteistoimintaa, eikä selvää rajaa näiden välille 18 Rauni Salminen on aina opiskeluvuosistaan lähtien tuntenut maanmittausteknikkoaatteen omakseen. voida vetää, koska samat henkilöt hoitivat näitä kysymyksiä sekä MTL:n että KMT:n puolella. Alunperin kuntasektorin työskentelyoikeuksien selvittely ja oikeuskysymysten hoito lähti liikkeelle liiton asettamasta työryhmästä. Tämän työryhmän puheenjohtajana ja muutenkin aktiivisena puuhamiehenä toimi Rauni Salminen, Helsingin kaupungin palveluksessa oleva maanmittausteknikko. Seuraavassa on esitetty valikoituja otteita hänen laatimastaan muistiosta vuodelta 1983. Muistiossa on päiväkirjanomaisesti kerrottu tapahtumista ja neuvotteluista, joita liiton ja KMT:n puitteissa käytiin kuntien maanmittausteknikoiden työskentelyoikeuksista. Kaikkiaan muistiossa on tekstiä seitsemän sivua. (Otteita muistiosta: Rauni Salminen 22.11.1983) • 29.11.1977 Kiinteistö muodostamista kunnissa tutkivan työryhmän kokouksessa käsiteltiin 16.11.1977 laadittu muistio sekä päätettiin tehtävistä siten, että -Ilkka Tiihonen Kirkkonummelta laatii muistion maanmittausteknikoiden tehtävistä maalaiskunnissa - Toivo Setälä ehdotuksen uudeksi rakennusasetuksen 64 §:ksi. • 7.11.1978 Ursin ja Salminen neuvotelleet MIL:n puheenjohtaja Tauno Talvion kanssa. Neuvottelun pohjalta Salminen laatii toisen vaihtoehtoisen ehdotuksen rakennusasetuksen 64 §:ksi. • 9.5.1979 MTL:n hal- sessa olevalla maanmittausteknikolla tulisi olla oikeus hyväksyä kaavan pohjakartta. • 24.11.1980 Ursin ja Salminen käyneet puhelinneuvottelun. • 27.1.1981 Ursin ja Salminen kävivät neuvottelun maanmittaushallituksessa pääjohtaja Lauri Kanteen kanssa. ottaa yhteyttä Antti Kupariseen ja selvittää nykytilannetta Suomessa ja Ruotsissa - Jouko Kettunen neuvottelee ”Kiinteistönmuodostuskomitea II:n” jäsenen Sakari Sarsan kanssa komiteassa käsiteltävistä kiinteistöinsinöörin pätevyyden muutoksiin liittyvistä kysymyksistä - Rauni Salminen selvittää kiinteistönmuodostuksen historian sekä nykytilan- lituksessa on todettu, että rakennusasetuksen muutosesitys on edelleen lausuntokierroksella Kaupunkiliitossa ja Kunnallisliitossa. • 1.12.1979 Sisäasiainministeriöstä on ilmoitettu, että lausunnot on saatu ja asia on esittelykunnossa tammikuussa 1980. • 17.1.1980 Sisäasiainministeriö pyytänyt lausuntoa maanmittaus- • 18.6.1981 Sisäasiainministeriö pyytänyt lausunnon rakennusasetuksen muutoksista. Muutoksiin sisältyy 64 §:n muutos siinä muodossa, että se mahdollistaa pysyväismääräyksen antamisen. 1.3.1982 RakA 64 §:n muutos tullut voimaan. • 1.7.1982 Kaavoitusmittausasetus tullut voimaan. • 2.9.1983 Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kaavoitusalueiden jakolain 50 teen suurissa kaupungeissa • 20.3.1978 Neuvottelu Kunnallisliitossa, läsnä: toimistopäällikkö Mikko Vähä-Piikkiö, Aimo Ursin, Rauni Salminen, Jouko Kettunen ja Toivo Setälä. • 1978 Neuvottelu Kaupunkiliitossa, läsnä: kaupunkimittausinsinööri Antti Siikavirta, Aimo Ursin, Sakari Putkonen, Rauni Salminen, Toivo Setälä ja Jouko Kettunen. • 17.10.1978 Kiinteistön- hallituksessa valmistellusta ehdotuksesta kaavoitusmittausasetukseksi, jolla kumottaisiin kaavoitusmittauksista ja kaavojen pohjakartoista 4.3.1960 annettu asetus (91/60). • 29.5.1980 Ursin, Salminen ja Topi Lindroos Mäntsälästä kävivät maanmittaushallituksessa neuvottelemassa yli-insinööri Nummenmaan kanssa §:n muuttamiseksi. Esitys on MTL:n esityksen mukainen. • 18.10.1983 Laki- ja talousvaliokunnan kokoukseen menivät asiantuntijoina Helsingin kaupungingeodeetti Tauno Talvio, Rauni Salminen ja Aimo Ursin. Asian käsittelyn aikana tilaisuuteen kutsuttiin pääjohtaja Lauri Kantee ja hallitusneuvos Seppo Havu. • 15.11.1983 Eduskunta hyväksyi kolmannessa käsit- muodostustyöryhmän laatima luonnos Liiton kirjelmäksi sisäasiainministeriölle tarkastettu. Kirjelmä sisälsi kaavoitusmittausasetuksen muutoksesta. Liiton edustajat esittivät, että maalaiskunnan palveluk- telyssä lain kaavoitusalueiden jakolain 50 §:n muuttamiseksi. 19 Rakennusvalvonta Ensimmäisenä käsittelyyn tulivat rakennusvalvontaan liittyvät tehtävät, jotka olivat määriteltynä rakennusasetuksen 64 §:ssä. Käytännössä kysymyksessä oli siis tämän asetuksen muutos, jonka valmistelu hallinnollisesti kuului sisäasiainministeriölle. Neuvotteluja asiassa käytiin myös Kaupunkiliiton kanssa, koska tämän kunnallisen keskusjärjestön kannan arvioitiin olevan varsin ratkaisevan. Maanmittausinsinöörien Liiton kanssa käytiin myös neuvotteluja, koska haluttiin välttää tältä taholta mahdollisesti syntyvää vastustusta. Tasavallan presidentti vahvisti ko. rakennusasetuksen muutoksen 5.2.1982. Tällä asetuksen muutoksella kaupunkien palveluksessa virkasuhteessa olevat maanmittausteknikot oikeutettiin kiinteistöinsinöörin määräyksestä suorittamaan Mauri Liimataisen puheenjohtajuus KMT:ssä osui vuosille 1983-1984. 20 rakennuspaikan ja rakennuksen korkeusaseman merkitsemisen sekä ns. sijaintikatselmuksen. Kun asian valmistelu KMT:n ja MTL:n toimesta oli käynnistynyt vuonna 1976, oli asian päätökseen saattamiseen kulunut kuusi vuotta. Tämä osoittaa, kuinka hitaasti tällaiset asiat etenevät. Ilman pitkäjänteistä asiain hoitoa ei muutoksia ole mahdollista saada aikaan. Tontinmittaus Kaavoitusalueiden jakolain 50 §:ssä oli määrätty, että tontinmittauksen suorittaa kiinteistöinsinööri. Pykälässä oli määritelty myös kelpoisuusehdot kiinteistöinsinöörin virkaan. Eduskunta hyväksyi vuonna 1983 lainmuutoksen, jolla tontinmittauksen suorittajaksi hyväksyttiin myös kunnan palveluksessa virkasuhteessa oleva maanmittausteknikko, mutta kuitenkin vain kiinteistöinsinöörin määräyksestä. Nykyisin maanmittausteknikoiden suorittamat tontinmittaukset ja rakennusvalvontaan liittyvät tehtävät ovat arkipäivää ja normaalia rutiinia. Arvioiden mukaan maanmittausteknikot tekevät jo yli puolet kaupunkien asemakaava-alueilla suoritettavista kiinteistötoimituksista. KaavJL:n 50 §:n muutos kävi läpi samantapaisen valmisteluprosessin kuin edellä on kerrottu rakennusasetuksen 64 §:n osalta. Kun kysymyksessä oli kuitenkin lainmuutos, prosessi vei aikaa vuoden kauemmin. Kaavoitusmittaukset Maanmittausalan ammattikunnan piirissä on, kuten muissakin ammattikunnissa, oma slangisanastonsa. Ainakin vanhemman ammattikunnan piirissä tunnetaan hyvin käsite ”passiasetus”. Itse asiassa tämä passiasetus oli asetus kaavoitusmittauksista ja kaavojen pohjakartoista. Kun tämä kaavoitusmittausasetus vuonna 1960 julkaistiin asetuskokoelmassa, sattui samaan asetusvihkoseen tulemaan ensimmäiseksi ja siis vihkosen kanteen samaan aikaan annettu passiasetus. Siitäpä tulikin tämä lempinimi kaavoitusmittausasetukselle. Varmaan asiaan vaikutti myös se, että puhekielessä ”passiasetus” oli lyhyt ja naseva, kun taas ”asetus kaavoitusmittauksista ja kaavojen pohjakartoista” oli pitkä ja hankala. ”Passiasetus” oli vuodelta 1960 ja 1980 – luvulle tultaessa se oli uusimisen tarpeessa. Tässä vaiheessa todettiin, että uuteen asetukseen tulisi saada sellainen määräys kaavan pohjakartan hyväksyjästä, että kunnan palveluksessa oleva maanmittausteknikko voisi hyväksyä pohjakartan. Tarve oli ilmeinen erityisesti maalaiskunnissa, joissa useinkaan ei ollut kaavoitusinsinööriä, mutta sen sijaan kaavoitusmittaustöissä kokeneita maanmittausteknikoita. Uusi kaavoitusmittausasetus tuli voimaan 1.7.1982. Asetuksen mukaan maanmittaushallitus valvoo kaavoitusmittauksia. Maanmittaushallitus voi kunnan hakemuksesta siirtää valvontatehtäviään teknillisen koulun maanmittaustekniikan opintosuunnalla teknikon tutkinnon suorittaneelle ja kaavoitusmittauksiin käytännössä perehtyneelle viranhaltijalle. Muita oikeuskysymyksiä Vuonna 1983 KMT:n hallitus päätti, että maanmittausteknikoille pitäisi saada myös oikeus tonttijakojen laatimiseen sekä virallisten otteiden antamiseen. Myös tonttikirjanpitäjän kelpoisuusehtoja haluttiin muutettavaksi siten, että maanmittausteknikko voitaisiin nimittää tähän tehtävään. Edelleen päätettiin, että kiinteistöinsinöörin tehtäviä tekeville maanmittausteknikoille pyrittäisiin saamaan kaupanvahvistajan oikeudet. Ensimmäisen kerran tämä kaupanvahvistajakysymys esiintyy KMT:n pöytäkirjoissa vuonna 1976. Sisarjärjestö VMT oli jo vuotta aikaisemmin päättänyt lähteä ajamaan maanmit- 21 taustoimiston maanmittausteknikolle kaupanvahvistajan oikeuksia. VMT oli tehnyt asiasta esityksen oikeusministeriölle. VMT:n yhteydenottojen perusteella Pentti Mäki-Hakola ja Antero Salmenkivi tekivät asiasta vuoden 1975 lopulla myös eduskuntaaloitteen, mikä ei kuitenkaan johtanut tulokseen. Vuoden 1994 alusta voimaan tulleen rakennusasetuksen 46 §:n muutoksen mukaan kiinteistöinsinööri voi määrätä tonttijaon laatimisen kunnan muun viranhaltijan tehtäväksi. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että maanmittausteknikot voivat myös muodollisesti laatia tonttijaon. Käytännössähän teknikot ovat tehneet tätä työtä aina. Tämän asetuksen muutos oli valmisteltu yhteistyössä Kiinteistöinsinöörien kerhon kanssa. Kiinteistölainsäädännön uudistus Kaupanvahvistajat on lueteltu maakaaressa. Itse asiassa kaupanvahvistajakysymys olikin osa suurempaa uudistusta, joka koski koko kiinteistölainsäädäntöä. Kiinteistönmuodostustoimikunnan pohjana oleva jakolaki hyväksyttiin eduskunnassa pitkällisen valmistelun jälkeen vuonna 1951 ja se tuli voimaan vuoden 1953 alusta. Kauna kestäneestä valmistelusta johtuen lakia pidettiin jo syntyessään vanhentuneena ja jakolainsäädännön uudistamisesta on puhuttu siitä lähtien. Jakolaki on vuosien varrella kokenut melkoisia mullis- 22 tuksia, joista ehkä merkittävin tehtiin vuonna 1972 maanmittauslaitoksen organisaatiouudistuksen yhteydessä. Perusperiaatteeltaan laki on kuitenkin sama kuin jo vuonna 1916 annettu asetus jakolaitoksesta eli niin sanottu AJ. Toinen kiinteistölainsäädännön peruspilari on maakaari. Tämä laki sisältyi Ruotsin valtakunnan suureen lakiuudistukseen vuonna 1734, ja se on siis ehtinyt yli kahden ja puolen vuosisadan kunnioitettavaan ikään. Kaupunkien asemakaava-alueita koskeva kaavoitusalueiden jakolaki on vuodelta 1960. Ensimmäisten maanmittausteknikoiden valmistuessa tämä laki oli aivan uusi, joten jakolakiin verrattuna sitä voidaan pitää varsin modernina. Kiinteistölainsäädännön uudistamiseen vaikuttaminen on koskenut yhtälailla valtio- ja kuntasektoreita, mistä johtuen se on ollut nimenomaan Maanmittausteknikoiden Liiton ja nykyisen MAKLI r.y:n toimintaa. Kiinteistölakipaketti vasta varsin pitkälle KMT:n tavoitteita, mutta siihen sisältyy eräitä puutteita, joita yritetään vielä ennen lakipaketin voimaantuloa saada korjatuksi. Kiinteistölakipaketin laajuudesta johtuen sen valmistelun seuraaminen ja lakien sisältöön vaikuttaminen on vaatinut liiton toimihenkilöiltä poikkeuksellisen paljon työtä. Kun vielä otetaan huomioon, että maakaari ja siihen liittyvät lait ja asetukset ovat olleet oikeusministeriön valmistelussa, kiinteistönmuodostuslaki ja muut siihen liittyvät lait ja asetukset maa- ja metsätalousministeriön valmistelussa sekä rakennuslainsäädännön piiriin kuuluvat lait ja asetukset ympäristöministeriön valmistelussa, on yhteystahoja ollut todellakin runsaasti ja asioiden etenemisen valvonta työlästä. Oman vivahteensa edunvalvontaan kiinteistölainsäädännön uudistamistyön yhteydessä on tuonut myös maanmittausalan teknikkokoulutuksen muuttuminen insinöörikoulutukseksi. Tulevien insinöörien työskentelyoikeudet on jo tässä vaiheessa täytynyt ottaa lakien valmistelutyössä huomioon. Uuden kiinteistölainsäädännön voimaantulo Uusi maakaari ja kiinteistönmuodostuslaki vahvistettiin 12.4.1995 ja ne tulevat voimaan vuoden 1997 alusta. Maakaaressa olevan määräyksen mukaan kaupanvahvistajista määrätään kaupanvahvistaja-asetuksessa. Sen jälkeen kun periaateratkaisu kaupanvahvistajakysymyksessä oli tehty, kaupanvahvistajia koskeva maakaaren 3 § irrotettiin maapaketin valmistelusta ja vietiin erikseen eduskuntakäsittelyssä läpi. Tämä mahdollisti kaupanvahvistaja-asetuksen muuttamisen 28.11.1994 siten, että muutos tuli voimaan jo vuoden 1995 alusta eli kaksi vuotta ennen maakaaren kokonaisuudistuksen voimaan tuloa. Suotuisaan lopputulokseen pääseminen johtui varmastikin siitä, että maanmittaushallitus oli asettunut puoltamaan maanmittausteknikoiden kaupanvahvistajaoikeutta. Mainittakoon, että kansanedustaja Oiva Savela oli vuonna 1991 tehnyt eduskunnassa samaan päämäärään tähtäävän lakialoitteen, joka ei kuitenkaan johtanut tulokseen. Näinhän oli käynyt myös Mäki-Hakolan ja Salmenkiven vuonna 1975 tekemälle aloitteelle. Kaupanvahvistajiksi määrättiin uudessa kaupanvahvistaja-asutuksessa mm. maanmittaustoimiston maanmittausteknikko sekä kunnassa kiinteistötoimituksia suorittamaan määrätty teknikko. Kun kysymys kaupanvahvistajaoikeudesta tuli ensimmäisen kerran esille jo seitsemänkymmentäluvun puolivälissä, voidaan sanoa, että tässä on ollut kysymyksessä todellinen pitkä marssi. Uusi kiinteistönmuodostamislaki lopettaa lainsäädännöllisen jaon, jossa asemakaava-alueilla suoritettavia toimituksia koski oma lakinsa, kaavoitusalueiden jakolaki, ja muiden alueiden toimituksia varsinainen jakolaki. Uuden lain mukaan kiinteistötoimituksia ovat niin lohkomiset kuin tontinmittauksetkin. Toimitusinsinööriä koskevat 23 säännökset ovat lain 5 §:ssä. Lain mukaan toimitusinsinööriksi voidaan määrätä myös teknillisten oppilaitosten tai ammattikorkeakoulujen maanmittaustekniikan opintosuunnalla tutkinnon suorittanut insinööri tai teknikko. Uusi kiinteistönmuodostuslaki lieneekin ensimmäinen laki, jossa on otettu huomioon myös uudet ammattikorkeakoulu- ja opistoinsinöörit. KMT:n ansioutuneita jäseniä Tampereen vuosikokouksessa 16.3.1995. Vasemmalta Samuli Törmälä, Yrjö Saarinen, Markku Inkiläinen, Marjut Kuusela, Kari Klemola, Markku Tarkkio, Kari Ruohonen, Risto Laitinen, Juhani Pyhäniemi, Pauli Raappana, Timo Raitio ja Esa Uotila. 24 KOULUTUSTOIMINTA Yhteistyökumppanit E nsimmäiset maanmittausteknikot valmistuivat vuonna 1960. Tekniikka ja lainsäädäntö ovat kuluneiden kymmenien vuosien aikana kehittyneet huikeasti. Kehityksessä mukana pysyminen on edellyttänyt maanmittausteknikoilta tietojen ja taitojen ylläpitämistä jatkuvan täydennyskoulutuksen avulla. Voidaan sanoa, että aktiivinen ja korkeatasoinen täydennyskoulutus on mahdollistanut myös työskentelyoikeuksien suotuisan kehityksen. Maanmittausteknikoiden Liitolla on pitkät perinteet kuntasektorin yhteistyössä täydennyskoulutustoiminnassa. Yhteistyökumppanina oli erityisesti Kunnallisopisto Tuusulassa. Vuodesta 1976 lähtien kuntasektorin tärkeimmäksi koulutustapahtumaksi muodostuivat Kaupunkiopistolla vuosittain järjestetyt maanmittausteknikoiden koulutuspäivät. Vuonna 1979 Kaupunkiopisto ei vuosiohjelmaansa ollut ottanut päiviä. Kun yhdistys puuttui asiaan, päivät kuitenkin järjestettiin. Sen jälkeen päivät onkin pidetty säännöllisesti. Viime aikoina yhteistyökumppanina on ollut nykyinen Kuntakoulutus, kun kuntien keskusjärjestöjen yhdistymisen tuloksena myös kuntien koulutuskeskukset, Kaupunkiopisto ja Kunnallisopisto, ovat yhdistyneet. Koulutuksen teemat Koulutuspäivien teemat ovat vuosittain vaihdelleet ajankohtaisten tarpeiden mukaan. Jokainen uusi laki tai merkittävä lainmuutos ovat synnyttäneet täydennyskoulutustarpeita. Tontinmittausoikeuden saaminen teknikoille synnytti tarpeen kiinteistönmuodostuskoulutukseen. Katumaksulain säätäminen toi neuvottelupäivien aiheeksi katumaksulain. Päivien ohjelma onkin viime vuosina ollut kokonaan KMT:n suunnittelema. Lisäksi on järjestetty erillisiä kursseja mm. atk:n käytöstä kaupunkimittauksessa, kaavoitusmittauksista, kartanvalmis- 25 Aimo Ursin ja Yrjö Teeriaho onnittelevat 50-vuotiasta maanmittaushallituksen pääjohtaja Lauri Kanteeta 1970-luvulla. tuksesta, johtokartoista ja niin edelleen. KMT:n asiantuntemusta ovat Kaupunkiopisto ja Kunnallisopisto käyttäneet hyväksi järjestäessään kursseja myös muulle maanmittausalan henkilökunnalle. KMT:n asiantuntemusta on käytetty erityisesti kurssiohjelmien laatimisessa ja kouluttajien hankinnassa. Joissakin tapauksissa KMT:n jäsenet ovat toimineet myös kurssien kouluttajina. Teknikosta insinööriksi Opetushallinnossa on pitkään ollut sellainen mielipide, että maanmittausalalle olisi saatava diplomiinsinöörien ja teknikoiden väliin opistoinsinööritaso, mikä muilla teknisillä aloilla on normaalia. Maanmittausteknikoiden Liitto oli jo 1970 – luvulla ottanut sen kannan, että insinööriporrasta ei tarvita. Katsottiin, että alan kapeuden takia kolmiportainen koulutus on tarpeeton. Tultaessa 1980 – luvulle olosuhteet muuttuivat. Kar- 26 Naisnäkökulmaa on KMT:n puheenjohtajistossa edustanut Kaarina Lagerstedt, heilutellen puheenjohtajan nuijaa vuonna 1990. toittajakoulutus piteni kolmivuotiseksi ja se oli syömässä entisiä teknikkotehtäviä. Opetusministeriön asettamassa maanmittausalan koulutustoimikunnassa ajatus opistotason insinöörikoulutuksesta tuli uudelleen esille. Tämä pakotti liiton harkitsemaan kannanottojaan uudelleen. Kun vaihtoehtoina oli kolmiportainen teknikko – insinööri – diplomi-insinöörikoulutus, MTL entisen kantansa mukaisesti päätyi kaksiportaiseen koulutusvaihtoehtoon, vaikka se merkitsikin vanhan kunniakkaan maanmittausteknikko Jorma Lahtinen skoolaa 50-vuotispäivänään vuonna 1992. Onnittelijoina Juhani Nurkka ja Juhani Pyhäniemi. – nimikkeen jäämistä ennen pitkää historiaan. Maanmittausalan insinöörikoulutus on käynnistynyt kolmessa ammattikorkeakoulussa ja yhdessä teknillisessä oppilaitoksessa. Vastaavasti teknikkokoulutus on päättynyt, eikä uusia maanmittausteknikoita enää valmistu. Ammattikorkeakoulut ovat suoraan opetusministeriön alaisia oppilaitoksia, kun taas teknilliset oppilaitokset ovat opetushallituksen alaisia. Ensimmäiset uudet insinöörit valmistuivat vuonna 1995 Vaasan ruotsinkielisestä ammattikorkeakoulusta. 27 JÄRJESTÖLLINEN KEHITYS KMT:n toiminnan alkuvaiheet K MT:n perustamisen taustalla oli ensisijaisesti silloisen Maanmittausteknikot r.y:n organisaatiotarpeet. Perustamiseen vaikutti kuitenkin myös teknisten omien työmarkkinakeskusjärjestöjen kehitys. SKT ja KTK oli perustettu vuotta ennen KMT:tä. Samaan aikaan suunnitelmissa oli myös teknisen henkilökunnan valtakunnallisen järjestön aikaansaaminen. Tällaiseksi järjestöksi perustettiinkin Teknisten Yhteistyöjärjestö TYJ, joka rakentui lähinnä VTK:n ja KTK:n ympärille. Järjestössä oli mukana myös tekniikan opiskelijoiden järjestö STOL. Tuohon aikaan teknisten toimihenkilöiden keskusjärjestö STTK edusti käytännössä yksityistä sektoria eikä sen jäsenkuntaan kuuluneet yksityisen sektorin insinöörit ja diplomiinsinöörit. Jäsenmäärältään suurimpana teknisten järjestönä STTK:n mukaan saaminen TYJ:öön olisi ollut välttämätöntä. STTK ei kuitenkaan ollut tällaisesta mallista kiinnostunut ja se teki puolestaan tarjouksen TYJ:n jäsenjärjestöjen liittymisestä STTK:oon. Vuonna 1972 ensin VTK 28 ja vähän myöhemmin KTK liittyivät STTK:oon. Näin KMT:n jäsenistä oli tullut STTK:n jäseniä. Myöhemmin TYJ purettiin tarpeettomana. Neuvotteluoikeuslakko 1973 Välittömästi STTK:oon liittymisen jälkeen alkoivat valmistelut työtaistelua varten, sillä ilmeisenä pidettiin sitä, että neuvotteluoikeuksia työnantajapuolen kanssa ei tultaisi saamaan pelkästään neuvottelemalla. KTK:n toimesta valmisteltiin yksityiskohtaiset ohjeet sekä organisaatio mahdollista työtaistelua varten. Talvella 1973 KTK:n jäsenäänestyksessä 89 % äänestykseen osallistuneista oli lakon kannalla, mikäli neuvotteluoikeutta ei muuten saataisi. Jäsenäänestyksen aikaan helmikuussa 1973 KTK:n jäsenmäärä oli n. 2400. Lakon päättyessä kesäkuussa jäseniä oli n. 3600. Monissa tapauksissa KMT:n jäsenet edustivat KTK:ta ainoana ammattiryhmänä kunnassa. Joissakin tapauksissa maanmittausteknikko oli kunnan ainoa lakkolainen. Näille yksinäisille täytyy todellakin nostaa hattua. Vuoden 1973 neuvotteluoikeuslakon tuloksena KTK:lle ja sitä kautta KMT:lle syntyi virallisen sopimusosapuolen asema. Neuvotteluoikeus ei kuitenkaan ollut tasavertainen ns. aurinkojärjestöjen kanssa, vaan KTK:lla oli yhtymisoikeus pääsopijajärjestöjen tekemään sopimukseen. Luonnollisesti KTK:n kanssa myös neuvoteltiin ennen sopimuksen laatimista, ja neuvotteluissa KTK:n kanssa sovitut asiat otettiin mukaan sopimuksiin. KTK pääsopijajärjestöksi Vaikka voidaankin sanoa, että tässä järjestelmässä KTK:lla oli painoarvoaan vastaavat vaikutusmahdollisuudet, KTK:n edustus puuttui kuitenkin siitä neuvottelupöydästä, jossa sopimusten loppurutistus tapahtui. Kun Akava irtisanoi pääsopimuksen vuonna 1983, tuli kysymys pääsopimusosapuolista jälleen neuvottelupöytään. KTK oli palkannut Esa Swanljungin projektitehtävään tavoitteena nimenomaan pääsopimusjärjestön aseman saaminen. Myös keskusjärjestö STTK:n painoarvo oli kymmenessä vuodessa kasvanut, joten neuvotteluasemat olivat vuoden 1973 tilanteeseen verrattuna selvästi paremmat. Luonnollisesti neuvottelut nytkin vaativat tuekseen työtaisteluvalmiutta, joten työtaisteluorganisaatio hiottiin kuntoon. Sopimukseen neuvotteluoikeuksista ja pääsopimuksesta päästiin loppujen lopuksi kuitenkin rauhanomaisesti ilman työtaistelua. Pääsopimusjärjestöksi tuli STTK-J, joka oli jo 1970 – luvulla perustettu STTK:n julkisen sektorin järjestö. Tämä yhdistys oli käytännössä pelkkä pöytälaatikkoyhdistys, joka nyt tätä tarkoitusta varten herätettiin henkiin. Pääsopimus irtisanottiin jälleen vuonna 1990. Irtisanoja oli tällä kertaa KTV. TVK:n kaatuminen vuonna 1992 ja sen jäsenjärjestöjen liittyminen STTK:oon aiheutti järjestökentässä kokonaan uuden 29 Aimo Ursin ja Anssi Kuusela SKT:n perustavassa kokouksessa. tilanteen. STTK-J:stä muodostettiin STTK:n valtionsektorin järjestöjä edustava STTK:n jäsenliitto. KTK erosi STTK-J:stä, ja kuntasektorille muodostettiin uusi Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN, josta tuli uuden pääsopimuksen mukainen pääsopimusjärjestö. Vanhaa STTK-J:tä olikin pidetty keinotekoisena luomuksena. Eihän kuntasektorin ja valtion sektorin neuvotteluilla sinänsä ollut mitään tekemistä keskenään. Suomen Teknikoiden Keskusliitto Valtion Teknikoiden Liitto, Suomen Sähköteknikoiden Liitto, Suomen LVI – teknikoiden liitto ja Suomen koneteknikkoliitto olivat perustaneet 1960 – luvulla Suomen Teknikoiden Keskusliitto – nimisen järjestön. Tähän järjestöön houkuteltiin jo Maanmittausteknikot r.y:tä liittymään 30 jäseneksi. Yhdistyksen vuosikokous kuitenkin katsoi, että jäsenyydestä ei ole sanottavaa hyötyä ja päätti, ettei TKL:oon liitytä. Kun SKT tuli perustetuksi vuonna 1970, myös sitä pyydettiin liittymään TKL:oon. SKT katsoi ensinnäkin, että huomattava osa sen jäsenistä oli ennestään muuta kautta TKL:n jäseninä ja toiseksi ne ryhmät, jotka eivät TKL:oon ennestään kuuluneet, vastustivat liittymistä. Erityisesti liittymistä vastustivat konemestarit. Niinpä SKT päätti olla liittymättä TKL:n jäseneksi. Konemestarit erosivat vuonna 1984 SKT:stä. Sen jälkeen tuli liittyminen TKL:oon SKT:ssä uudelleen harkittavaksi. Tällä kertaa asiassa tehtiin myönteinen päätös ja vuonna 1989 SKT liittyi TKL:n jäseneksi. Teknikoiden Keskusliitolla on ollut merkitystä lähinnä vaikutettaessa teknisen alan koulutuskysymyksiin. Muun muassa maanmittausalan uuden koulutusjärjestelmän valmisteluvaiheessa TKL:oa käytettiin apuna ajettaessa tulokseksi tullutta kaksiportaista järjestelmää. TERAKO – yhteistyö Epävirallisen TERAKO – yhteistyön puitteissa on eri teknikkoryhmien kesken tehty löyhää yhteistyötä. Tämän TERAKO – yhteisön ainoa toimintamuoto on vuotuiset TERAKO – seminaarit, joissa pohditaan kaikille teknikoille yhteisiä asioita. Näihin tilaisuuksiin osallistuivat teknikot, rakennusmestarit ja konemestarit. TERAKO nimilyhenne tuleekin näiden ammattinimien alkukirjaimista. KMT on osallistunut TERAKO - yhteistyöhön SKT:n kautta. Jäsenkehitys Vuonna 1971 KMT:n jäsenmäärä oli n. 150. Tällä hetkellä jäseniä on yli kuusisataa. Kun kuusikymmentäluvun alkupuolella ei maalaiskunnissa ollut lainkaan maanmittausteknikoita, hei- tä on nyt 80 maalaiskunnassa pitkälti toistasataa. KMT:n kahdenkymmenenviiden toimintavuoden aikana on suuri joukko maalaiskunnista muuttunut kaupungeiksi. Jos vertailukohdaksi otettaisiin ne kunnat, jotka kaksikymmentäviisi vuotta sitten olivat maalaiskuntia, voidaan sanoa, että neljännes kuntien maanmittausteknikoista on töissä maalaiskunnissa. Maanmittausalan ammattikorkeakoulu- ja opistoinsinöörien koulutuksen aloittaminen ja vastaavasti teknikkokoulutuksen lopettaminen asetti Maanmittausteknikoiden Liiton uuteen tilanteeseen. Liitto muuttikin vuonna 1993 sääntöjään ja myös nimeään siten, että tulevina jäseninä oli otettu huomioon uudet insinöörit. KMT:n sääntöihin vastaava muutos tehtiin vuonne 1995. Maanmittausteknikoista suuri osa on jo ikääntyneitä, ja eläkkeelle siirtyminen tulevina vuosina tulee voimistumaan. Tästä johtuen voidaan laskea, että noin kymmenessä vuodessa työelämässä olevista jäsenistä suunnilleen puolet on jo insinöörejä. 31 VUOSIEN VARRELTA Neuvotteluoikeuslakko Topi Lindroosin aktiivinen ura KMT:n toiminnassa alkoi vuonna 1977. Puheenjohtajana hän toimi vuodet 1987-1989. Y hdistyksen alkutaipaleella STTK:n neuvotteluoikeustyötaistelu vuonna 1973 oli tärkein ja mieliin painunein tapaus. Yhdistyksen puheenjohtajana tuolloin toiminut Helsingin kaupungin mittausteknikko Jorma Lahtinen muistelee, että lakon aikana hänellä ei ollut vapaa-ajan ongelmia. Lahtinen, kuten monet muutkin maanmittausteknikot olivat mukana myös KTK:n työtaisteluorganisaatiossa, mikä merkitsi koko lakon ajan enemmänkin kuin täyspäiväistä työtä. Mäntsälän kunnan mittausteknikko Topi Lindroos toimi vuosina 1987 - 1989 yhdistyksen puheenjohtajana. Sitä ennen hän oli monet vuodet yhdistyksen hallituksen jäsen. Tarina mukaan Topi vei rukkasensa viimeisenä työpäivänä ennen lakkoa kunnanjohtajan työpöydälle ja ilmoitti, että tulee hakemaan ne sitten kun herrat niin päättää. ”Tarina ei ole tosi”, Topi itse kertoo. Lakon alkaessa hän oli Mäntsälän kunnan ainoa KTK:n jäsen ja samalla myös ainoa lakkolainen. ”Mutta ei se silloin mitenkään erikoiselta tuntunut, lähes kuukauden kestänyt lakko sujui aivan asiallisesti”, hän muistelee. Omalta 32 kaudeltaan KMT:n hallituksessa hän pitää tärkeimpinä asioina maanmittausteknikoiden oikeuskysymysten ja täydennyskoulutuksen hoitamista. KTK:n lakkopäällikkönä toiminut Anssi Kuusela, joka tuolloin oli mittausteknikkona Helsingin kaupungilla, kertoo, ettei koskaan ole tehnyt niin paljon töitä kuin lakon aikana. Lakko-organisaation vetäminen oli ympärivuorokautista työtä. Lakon Anssi Kuusela, tämän historiikin kirjoittaja vasemmalla, käymässä kesäneuvotteluja valtakunnansovittelija Jorma Reinin kanssa. Anssi on vastannut KMT:n taloudesta vuodesta 1971 alkaen. loppuvaiheissa eivät puhelimet enää toimineet päivystysaikaan, mistä syystä yhteydet Helsingin ulkopuolelle oli hoidettava yöllä. Mieleenpainuvin tapahtuma lakon aikana oli vierailu presidentti Kekkosen käskystä presidentinlinnassa, hän muistelee. Sinänsä lähtö presidentinlinnaan ei tuntunut ihmeelliseltä. Lakon kuumeisessa työn touhussa se oli vain yksi neuvottelutehtävä muiden joukossa. Vasta kun linnan ovien sisäpuolella räiskähti vastaan todellinen salamavalojen ilotulitus, huomattiin, että tämäkin taitaa olla uutinen. Sähkölakko Toinen huomiota herättänyt STTK:n lakko oli ns. sähkölakko vuonna 1977, joka ei kuitenkaan suoranaisesti koskenut maanmittausteknikoita. Kun SKT toimeenpani Helsingin sähkölaitoksella tukilakon, osallistui KMT:kin tukitoimiin antamalla lakkolaisille taloudellista tukea. STTK:n jäsenet tunnettiin tämän jälkeen pitkään ”kanantappajien” nimellä. Jossakin broilerihautomossa oli nimittäin kanat jouduttu teurastamaan ennen aikojaan, kun lämpötila oli sähkökatkosten takia laskenut liian alhaiseksi. Sähkölakon aikana KMT:n puheenjohtajana oli nykyisin Vantaan kaupungin rekisterisuunnittelijana työskentelevä Sakari Putkonen, joka oli KMT:n edustajana myös SKT:n hallituksessa. Työnantaja teki Helsingin sähkölaitoksessa aloitetusta tukilakosta rikosilmoituksen ja ilmoitti vaativansa lakon järjestäneen järjestön hallituksen jäseniltä 30 miljoonan markan korvauksia. Niinpä Putkonenkin lakkojärjestön vastuullisena hallituksen jäsenenä joutui poliisikuulusteluihin. ”Oliko lakosta etukäteen keskustelua KTK-talolla”, kysyi poliisi. KTK-taloa ei ollut silloin 33 eikä ole vieläkään. Mainittakoon, että tutkintaa Helsingin rikospoliisissa johti komisario Palmu, joka ei kuitenkaan ollut Mika Waltarin salapoliisiromaaneista tuttu komisario Palmu. Korvausvaatimuksista Helsingin kaupunki aikanaan, pölyn laskeuduttua, päätti luopua. Putkonen oli KMT:n hallituksessa yhdistyksen perustamisesta saakka ja puheenjohtajana vuosina 19741978. Tältä ajalta hän pitää kaikkein merkittävimpänä teknisten järjestäytymiskehitystä ja virallisen sopimusosapuolen aseman saavuttamista. Yleiskaavalainsäädännön muutos kuusikymmentäluvun lopulla aloitti tietopalvelukehityksen, joka osaltaan johti kaavoitusteknikon virkojen perustamiseen kuntiin ja vaikutti myös maanmittausteknikoiden työpaikkojen yleistymiseen maalaiskunnissa. Virka- ja työehtosopimusneuvotteluja Virka- ja työehtosopimusneuvottelut olivat yleensä hidasta puurtamista, missä nopeita ratkaisuja ei saanut. Jonkin uuden asian läpisaaminen vaati vuosien työn, muistelee KMT:n puheenjohtajana vuosina 1980 - 1982 toiminut Heikki Oksanen. Hän oli tuolloin Forssan kaupungin palveluksessa, mutta siirtyi sitten KTK:n palkkasihteeriksi, missä tehtävissä hän oli vuoteen 1989. Rakennusasetuksen muutos ja uusi kaavoitusmittausasetus vuonna 1982 antoivat mahdollisuuden 34 käyttää maanmittausteknikoita myös tiettyihin kiinteistöinsinöörin tehtäviin. Jo vuonna 1983, eli seuraavana vuonna, saatiin virkaehtosopimuksen teknikkohinnoitteluun pöytäkirjamerkintä, jonka mukaan kiinteistöinsinöörin tehtäviä tekevälle teknikolle voitiin maksaa yhtä palkkaluokkaa korkeampaa palkkaa. Tällainen nopeus oli varsin poikkeuksellista, mutta se perustui vuosien aikana syntyneisiin hyviin neuvottelusuhteisiin. Toisaalta myös työnantajapuolella oli tarvetta saada hinnoitteluun väljyyttä, jolla Heikki ”Hessu” Oksasen vahva järjestöllinen panos osui KMT:n kohdalle vuosiksi 1972-1982, josta puheenjohtajana vuodet 1980-1982. ylärajoja voitaisiin ylittää. Ajoittain jopa kahdeksankymmentä prosenttia teknisestä henkilöstöstä on ollut sijoitettuna hinnoittelun ylärajoille, joten tarvetta rajojen väljentämiseen oli. Neuvottelutoiminta oli hyvin monimuotoista toimintaa, missä tärkeimpiä neuvotteluja ei useinkaan käyty ns. virallisissa neuvotteluissa vaan erilaisissa kahdenkeskisissä keskusteluissa, kertoo Oksanen. Paljon käytetty epävirallinen neuvottelupaikka oli KTV:n sauna, joka sijaitsi KTV:n toimitalossa sopivasti lähellä Kunnallisen Työmarkkinalaitoksen toimistoa. Neuvotteluosapuolet, jotka virallisessa neuvottelussa olivat olleet ankarasti toistensa niskavilloissa, saattoivat hetken päästä keskustella asioista leppoisasti kaikessa rauhassa saunan lauteilla. Juhani ”Jussi” Nurkka johti KMT:tä vuosina 1985-1986. Tänään hän tähyilee alan edunvalvojana MAKLI:n puheenjohtajana. Taustalla Kari Olkkonen. Koulutusjärjestelmän muutos Juhani Nurkka työskentelee mittausteknikkona Lahden kaupungilla. Hän toimi KMT:n puheenjohtajana vuosina 1985 - 1986, mistä lähtien hän ollut liiton puheenjohtajana. Vuoden 1973 neuvotteluoikeuslakko on jäänyt mieleen järjestöuran tärkeimpänä tapahtumana. Silloin oli kysymys tulevaisuudesta, hän toteaa. KTK ja sitä kautta KMT sai neuvottelujärjestelmässä virallisen aseman. Tämä lakko oli edellytyksenä myös sille, että vuonna 1984 saatiin viimein pääsopimusjärjestön asema. Omalta kaudeltaan KMT:n ja liiton puheenjohtajana Nurkka pitää tärkeimpänä projektina maanmittausalan koulutusjärjestelmää. Vasta tulevaisuus näyttää, oliko siirtyminen teknikkokoulutuksesta insinöörikoulutukseen oikea vai väärä ratkaisu. Joka tapauksessa uskon, että kolmiportainen koulutusjärjestelmä olisi ollut väärä ratkaisu, hän toteaa. KMT:n ja MAKLI r.y:n lisäksi Nurkka on ollut maanmittausteknikoiden edustajana myös SKT:ssä ja KTK:ssa. Maanmittarit ovat aktiivisia yhteisten asioiden hoitajia. Hämmästyttävän suuri osa KTK:n luottamusmiehistä ja paikallistoimikuntien toimihenkilöistä on maanmittareita, hän kertoo kokemuksenaan KTK:n toiminnasta. Maanmittausteknikot ovat olleet aktiivisia myös omien asioittensa hoitajina, ja niin täytyy 35 KMT:n nykyinen puheenjohtaja Markku Inkiläinen (vas.) on toiminut KMT:ssä aktiivisesti vuodesta 1985. Markun vieressä Pauli Raappana ja taustalla Vesa Hopponen. ollakin, sillä kukaan muu ei asioitamme hoida, ellemme itse niitä hoida, Nurkka toteaa pitkän järjestöuransa antamana kokemuksena. Erinomaista on ollut se, että joukostamme on aina löytynyt asioiden hoitajia silloin, kun heitä on tarvittu. Työttömyys tämän päivän uhka Kuusankosken kiinteistöteknikko Markku Inkiläinen on ollut KMT:n puheenjohtaja vuodesta 1991 lähtien. Koulutus ja työskentelyoikeudet ovat nyt tyydyttävässä mallissa, hän toteaa. Työttömyys on tällä hetkellä suurin uhka. Kuntien taloudelliset vaikeudet vähentävät työpaikkoja kaikkialla. Kiinteistölainsäädäntöön vaikuttaminen on ollut viime vuosien tärkein projekti. Pääosin tavoitteet on siinä saavutettukin, hän toteaa. Omalta järjestöuraltaan hän kertoo Kouvolan 36 maanmittauspäivien järjestelytoimikunnan talouspäällikön tehtävän olleen parhaiten mieleen jääneen tehtävän ja tapahtuman. Lähes tuhannen ihmisen majoitusten ja ruokailujen järjestäminen vaati sellaisen määrän työtä, jota ennakkoon ei voinut kuvitellakaan. Työnantajapuolen näkemyksiä Kunnallisessa työmarkkinalaitoksessa on teknisen henkilökunnan vastapelurina ollut yli kahdenkymmenen vuoden ajan neuvottelupäällikkö Pentti Hakola, jonka johtamalle yksikölle KT:n organisaatiossa tekniset asiat kuuluvat. Vuoden 1973 neuvotteluoikeuslakon jälkeen teknisten asioista neuvoteltiin erityisessä teknisten neuvottelukunnassa. Tämän neuvottelukunnan puheenjohtajaksi nimettiin Pentti Hakola. Tätä neu- vottelukuntavaihetta Hakola pitääkin omalla kohdallaan vaativimpana. Kaikki teknisten asiat käsiteltiin teknisten neuvottelukunnassa, joten jouduin perehtymään muun muassa sellaisiin tekstikysymyksiin, joita ei muuten omalla osastollani käsitelty, hän muistelee. Tilanne oli vuoden 1973 lakon jälkeen herkkä. Tehtäväni neuvottelukunnassa olikin estää uuden työtaistelun syntyminen. Uusi pääsopimus vuonna 1984 helpotti suuresti työtaakkaani, koska sen jälkeen teknisten asiat käsiteltiin samalla tavoin kuin muidenkin järjestöjen asiat, Hakola kertoo. Päällimmäiseksi asiaksi kahdenkymmenen vuoden neuvottelukumppanuudesta teknisten kanssa on jäänyt mieleen, että tekniset osaavat laskea. Neuvotteleminen on helppoa, kun puolin ja toisin tiedetään, mistä on kysymys. Neuvottelurintaman yli on vuosien mittaan syntynyt monia hyviä ihmissuhteita. Tekniset ovat olleet inhimillistä porukkaa. Myös Hakolalle vuoden 1973 neuvotteluoikeuslakko on mieleen painunut tapahtuma, vaikka sen jälkeen kuntasektorilla on ollut monta muutakin paljon huomiota herättänyttä lakkoa, joista mainittakoon vuoden 1995 pitkät lakot terveydenhuoltoalalla ja palolaitoksissa. Lakoissa on paljon pelisäännöistä kiinni. On kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjä, joita ei saa rikkoa. Vaikka vuonna 1973 tilanne ajoittain olikin kireä, ei näitä sääntöjä silloin kuitenkaan rikottu. (25 – vuotishistoriikin lainaus päättyy). 37 KMT ry 1996 -2011 Puheenjohtajat vaihtuvat, asiat pysyvät Y hdistyksen 25 – vuotisjuhla pidettiin Kuopion maanmittauspäivien yhteydessä Kuopion musiikki-keskuksen kamarisalissa 14.3.1996. Tilaisuudessa palkittiin ansioituneet toimihenkilöt sekä myös paikallisyhdistysten esittämiä jäseniä. Vuosikokoukseen ja juhlaan osallistui 32 osanottajaa. Markku Inkiläisen vuonna 1991 alkanut puheenjohtajuus jatkui vuoden 1997 maanmittauspäiville saakka. Kuusankoskella työskennelleen Markun puheenjohtajakaudelle ajoittuivat mm. koulutusuudistuksen käynnistyminen, kaupanvahvistajan oikeuksien saaminen ja uuden kiinteistönmuodostuslain voimaan tulo. Markku eläköityi kuuden kunnan liitoksen muodostaman uuden Kouvolan kaupungin palveluksesta kesällä 2010. MAKLIn veturina niin Markun kuin hänen seuraajansakin aikana toimi Juhani Nurkka Lahdesta, jonka toimikausi kesti aina vuodesta 1987 myös vuoteen 2000. Jussista enemmän MAKLIn 50 – vuotisjul- 38 kaisussa, joka ”tuli ulos” keväällä 2009. Vuonna 1997 KMT:n puheenjohtajaksi valittiin Unto Sevón Vantaalta. Sittemmin Unto jatkoi uraansa Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnassa YTV:ssä. Tuosta ”junttakokouksesta” on riittänyt puhetta pitkään, mutta jätettäköön se jo tässä yhteydessä rauhaan. Unto toimi puheenjohtajana neljä vuotta eli vuoteen 2000. Unton kaudella oli Eduskunnassa valiokuntakäsittelyssä kiinteistöinsinöörin kelpoisuusehtojen väljentäminen. Asia ei edennyt. Myös Maankäyttö- ja rakennuslaki työstettiin loppuun ja laki astui voimaan 1.1.2000. Uuden lain myötä mm. kaavoituksen avoimuus lisääntyi. KMT:n kehittämisseminaareissa Unton kaudella käsiteltiin mm. järjestörakennetta, sääntömuutoksia, kaavoittajarekisteriä sekä MAKLI:n ja MIL:n yhdistämistä. Liittojen yhdistämisen vaikeudet todettiin nopeasti ja keskustelu siirtyikin myöhemmin toimistojen yhdistämiseen. Tämä keskustelu nousee edelleen aika ajoin esille, mutta Vuosikokoustunnelmia Turussa vuonna 2009. eteenpäin asiassa ei ole päästy. Vuodet 2001 - 2002 oli KMT:n peräsimessä maanmittausteknikko Timo Ansio Nokialta. Timo on vuodesta 2002 toiminut SKT:n puheenjohtajana sekä viime vuodet myös KTK:n 1. varapuheenjohtajana ja asiat hänen puheenjohtajakaudellaankin painottuivat järjestörakenteen selkeyttämiseen. Ajettiin KTK:n organisaatiomuutosta, MAKLIa SKT:n tilalle KTK:n jäseneksi jne. Vuosikokouksessa 2002 Juhani Nurkka jätti ponnen maanmittausalan järjestöjen yhdistämiseksi yhdeksi ammatilliseksi järjestöksi. Nämä pyrkimykset ovat toistaiseksi kariutuneet lähinnä MIL:n kantaan. Timon jälkeen puheenjohtajaksi valittiin kiinteistöteknikko Tom Masalin Kotkasta. Hän toimi puheenjohtajana kaksi kautta eli vuodet 2003 - 2006. Nykyisin maankäyttöinsinöörinä toimivan Tompan aikana yritettiin kiinteistöinsinööriasiaa viedä taas eteenpäin, pyrittiin estämään koulutuksen lakkauttaminen Mikkelissä, josta hän juuri vuonna 2005 oli valmistunut teknikosta – insinööriksi kurssilta ja tehtiin ansiokas selvitys korkeakoulun ja ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmien eroista mm. kiinteistöarvioinnissa (tekijöinä Carola Tiihonen ja Jari Ahonen). Seminaareissa keskityttiin järjestörakenteen muutoksiin, MAKLIn esittelypaketin uusimiseen ja pohdittiin SKT:n lakkauttamista/ KTK-Insinööriliitto asioita. Myös tuolloin ajankohtainen koulutustilanne eli opetuksen lakkauttamista Mikkelissä ja DI-tutkintoon suunnitellun kanditaatti- tutkinnon vaiku- 39 tusta AMK- tutkintoon pohdittiin. Vuonna 2007 astui KMT:n johtoon kaavoitusinsinööri Jari Ahonen Mikkelistä. Jarin toimikausi jatkuu edelleen ja hän on luotsaamassa yhdistystä vuonna 2011 pidettäviin 40 – vuotisjuhliin. Hänen kaudelleen on osunut mm. KTK:n UIL:ssa käynti, KTK:n uudelleen herättely ja siihen liittyvät jäsenjärjestöjen kuviot. Muutokset MAKLIn toimistossa ajoittuivat vuodelle 2008. Myös kiinteistöinsinöörin oikeusasiaa on pidetty edelleen vireillä. Koulutus Helsingin teknillisessä oppilaitoksessa vuonna 1957 alkanut maanmittausteknikoiden koulutus päättyi koulutusuudistuksen myötä vuonna 1991 aloittaneisiin kursseihin. Koulutusta oli saanut Rovaniemellä vuodesta 1963 ja Mikkelissä vuodesta 1964. Ruotsinkielinen koulutus alkoi Vaasassa vuonna 1966. Helsingissä koulutus siirtyi Hietalahden torin reunasta Myyrmäkeen Espoo-Vantaan teknilliseen oppilaitokseen (EVTEK), jossa ensimmäinen kurssi aloitti vuonna 1987. Insinöörikoulutus alkoi ammattikorkeakoulukokeiluna Mikkelissä ja Vantaalla vuonna 1992 ja Rovaniemellä teknillisessä opistossa vuonna 1996. Opisto muuttui ammattikorkeakouluksi vuonna 1996. Vaasassa oli ruotsinkielinen kurssi aloittanut jo vuonna 1991, ja sen valmistuminen- 40 han ehti myös edelliseen historiikkiin. Rovaniemellä opistoinsinööritutkinnon suorittaneita ”rangaistiin” 20 opintoviikon (30 opintopistettä) lisäopinnoilla alemman korkeakoulututkinnon suorittamiseksi. Kun koko teknikosta-insinööriksi -kurssi oli 90 opintoviikkoa (135 opintopistettä) ja kurssi oli kuitenkin käytännössä Rovaniemellä ollut sama kuin muuallakin, voitaneen sanoa lisäopintoja kohtuuttomiksi. Lainaus MAKLI ry:n 50 -vuotishistoriikista: Ymmärrettävistä syistä liitossa tunnettiin tässä uudessa tilanteessa huolta siitä, mikä maanmittausteknikoiden asema tulisi olemaan. Liitossa etsittiin sellaisia, joilla vanhat teknikot voisivat tiettyjä lisätutkintoja tai – kursseja suorittamalla pätevöityä insinööreiksi. Hoitivathan monet teknikot käytännössä jo ennestään insinööritason tehtäviä. Esitykset ns. pätevöitymiskoulutuksesta eivät johtaneet tulokseen. Neuvotteluja tällaisesta koulutuksesta käytiin Teknillisen korkeakoulun ja ammattikorkeakoulujen kanssa. Kaikki oppilaitokset olivat kiinnostuneita koulutuksen aloittamisesta. Jotta koulutus olisi johtanut myös muodolliseen pätevöitymiseen, olisi se edellyttänyt vastaavia muutoksia myös lainsäädäntöön. Tämä osoittautui kuitenkin mahdottomaksi. Ainoa pätevöitymistie oli normaali teknikostainsinööriksi - koulutus, joka alkoi maanmittausalan osalta vuonna 1993, siis vain yhtä vuotta myöhemmin, kuin normaali insinöörikoulutus oli alkanut. Merkittävä osa maanmittausteknikoista onkin käyttänyt tätä mahdollisuutta hyväkseen. Mikkelissä ryhdyttiin vuonna 2005 valmistelemaan maanmittauskoulutuksen lopettamista ja MAKLIn hallitus kokoontui Mikkelissä palaveriin koulun opettajiston ja hallinnon kanssa. Palaverin vetäjänä toimi MAKLIn varapuheenjohtaja Tom Masalin puheenjohtaja Hannu Rannan ollessa estyneenä. Palaverissa MAKLI esitti huolensa koulutettavien määrän riittämisestä sekä alueellisen tasapainon vääristymisestä. Oliko tällä vaikutusta vai mistä johtui, että lakkautus siirtyi vuodella lisäselvitysten vuoksi. Selvitystä tekemään asetettiin vuodelle 2006 työryhmä, jota veti EVTEK:n rehtori Pertti Törmälä. Lähtökohtana työryhmä totesi maanmittausalan olevan pieni, mutta tärkeä yhteiskunnan infrastruktuurille. Kiinteistötehtävillä on keskeinen tehtävä omistusjärjestelmän luotettavuudessa ja mittaus- ja kartastotehtävät palvelevat yhteiskunnan paikkatietotarvetta sekä puolustusvoimien erityistarpeita. Jäsenistömme kannalta tärkeimmät asiat, kuten maanmittausalan houkuttelevuuden lisääminen lainsäädännön rajoituksia poistamalla (kiinteistöinsinööri), koulutuksen sisällön varmistaminen alan tulevaisuuden tarpeisiin ja alueellinen tasapaino jäivät käsittelemättä, kun suuntauduttiin selvittämään ammattikorkeakoulutuksen yhteistyömahdollisuuksia ja ylem- män korkeakoulututkinnon roolia maanmittausalalla. Kouluhan tekee ratkaisut itsenäisesti, mutta Maanmittauslaitoksen puolto lakkautukselle lienee ollut ratkaisevassa osassa lopulliseen päätökseen, koulutus Mikkelissä päätettiin lopettaa. Samaan aikaan EVTEK:ssa ja Rovaniemellä päätettiin kasvattaa sisään otettavien oppilaiden määrää. Selvää kuitenkin lienee, että Keski- ja Itä-Suomen asema uusien maanmittareiden saamiseksi vaikeutuu. 10.11.2006 päivätyn loppuraportin mukaan vuonna 2006 maanmittausala työllisti 60 amk-insinööriä vuodessa. Suurten ikäluokkien eläköitymisen vauhdittuessa, arvioitiin jatkossa tarvittavan 60-80 insinööriä vuodessa. EVTEK:llä ja Rovaniemellä oli yhteensä 45 aloituspaikkaa vuodessa. Mikkelin päättäessä, ettei se aloita enää vuonna 2007 uutta kurssia, esitti työryhmä sisäänottomääriksi nostettavan EVTEK:ssä 40:een ja Rovaniemellä 30:een. Ruotsinkielistä koulutusta saisi 10 opiskelijaa vuodessa (joka kolmas vuosi ei sisäänottoa). Aikuiskoulutusta teknikosta tai kartoittajasta insinööriksi olisi tarkoitus aloittaa joka toinen vuosi 30 opiskelijalla. Insinöörikoulutus jatkui näissä merkeissä vuoteen 2008, jolloin Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia ja EVTEK yhtyivät ja maanmittausalan insinöörikoulutus siirtyi Leppävaaraan. Samaan aikaan yhdistyivät myös Yrkeshögskolan Sydväst ja Svenska Yrkeshögskolan, mutta ruotsinkielinen 41 opetus säilyi entisessä paikassaan. Uutena jatkokoulutusmuotona on otettu käyttöön myös ylempi AMK- tutkinto, jota verrataan ylempään korkeakoulututkintoon. Tämäkään koulutus ei tuo insinöörille kiinteistöinsinöörin pätevyyttä, eikä sille ole alalla mitään muutakaan erityistehtävää tarjolla. Kuntapuolen maanmittausteknikot ja insinöörit ovat aktiivisesti osallistuneet myös MAKLI ry:n ja Kuntakoulutuksen, sittemmin FCG Finnish Consulting Group Oy:n kursseille. Näistä tunnetuin lienee vuosittain eri puolilla Suomea järjestettävät Maanmittausinsinöörien ja -teknikoiden koulutuspäivät. Päivät järjestetään yhtiön toimesta, mutta ohjelman laadintaan ovat sekä MAKLI ry että KMT ry osallistuneet aktiivisesti. Viime vuosina lähinnä KMT:n hallitus on miettinyt kurssiaiheet ja Timo Ansio on toiminut yhteyshenkilönä yhtiöön päin. Kouluttajina ovat toimineet Kuntaliiton asiantuntijoiden lisäksi maanmittausalan ammattilaiset mukaan lukien KMT:n omat jäsenet. 42 Timo Ansio Timo Ansio Tulin valituksi KMT:n hallitukseen Tampereen maanmittauspäivillä v.1995, kun Yrjö Saarinen ilmoitti, ettei ole enää käytettävissä ja esitti tilalleen minua. Perinkin sitten saman tien sihteerin tehtävät Yrjöltä. Sihteerinä perehdyin KMT:n ja MAKLIn toimintaan Markku Inkiläisen avustuksella. Markullahan oli jo monen vuoden kokemus järjestömme puheenjohtajuudesta, joten yhteistyö oli sujuvaa ja luontevaa hänen kanssaan, jota kesti pari vuotta. Markun jälkeen puheenjohtajana jatkoi Unto Sevón. Myös Unton kanssa oli hyvä ja helppo työskennellä minulla ja koko hallituksella. Asioita vietiin eteenpäin hyvässä yhteishengessä. Neljän vuoden jälkeen Unto ilmoitti, ettei enää halua jatkaa ja esitti minua puheenjohtajaksi. Muistan Unton sanoneen, että olen enemmänkin puheenjohtaja kuin sihteeri. Molemmat luottamustehtävät ovat mielestäni kyllä yhtä tärkeitä kuten kaikki muutkin hallinnon paikat. Niin sitten vuosikokous valitsi minut puheenjohtajaksi Lahdessa v. 2001, jolloin vietettiin vuosikokouksen yhteydessä KMT:n 30-vuotisjuhlaa. Toisaalla tässä historiikissa on kerrottu, mitä asioita vietiin eteenpäin puheenjohtajakaudellani. Mitään uutta ei silloin keksitty; onhan lainsäädännön muutokset hyvin hitaita eteenpäin vietäviä. Samoin ovat myös organisaatiomuutokset, jotka ovat lähes pysyviä keskustelun aiheita. Olin ollut jo jonkin aikaa Suomen Ammattikorkeakoulu- ja Opistotekniset SKT ry:n hallituksessa mukana ja siellä tuli aika vaihtaa puheenjohtajaa, joka edustaa SKT:tä myös KTK Tekniikan Asiantuntijat ry:n liittohallituksessa. Kun Nurkan Jussi esitti minulle, että hänen mielestään minä voisin asettua ehdolle SKT:n puheenjohtajaksi ja samalla KTK:n liittohallituksen jäseneksi, oli vastaukseni ehdottoman kielteinen. Halusin olla mieluummin mukana kehittämässä maanmittareiden asemaa. Täytyy sanoa, että harvoin on sellainen asetelma, että ehdokkaaksi asetettu vastustaa valintaansa, mutta järjestö painostaa suostumaan niin kauan, että on pakko antaa periksi. Tultuani valituksi SKT:n puheenjohtajaksi ja KTK:n sekä neuvottelujärjestö Tekniikka ja Terveys KTN ry:n hallitukseen, päätin luopua kahden puheenjohtajavuoden jälkeen KMT:n puheenjohtajuudesta. Niin ne tehtävät vaan kasaantuvat ja lisääntyvät, kun johonkin ryhtyy. Minut haluttiin pitää kumminkin KMT:n hallituksessa; olihan näin suora yhteys keskusliittoon ja neuvottelujärjestö KTN:ään. KMT:llähän on kaksi roolia ja se näkyy myös liiton järjestäytymisessä: Ammatillisaatteellinen edunvalvonta tapahtuu MAKLI:n kautta, jossa KMT on jäsenenä. Siellä ajamme kuntamaamittareiden asemaa vaikuttamalla lainsäädäntöön ja yleensä maanmittausalan asemaan koulutuksessa ja koko yhteiskunnassa. Toinen järjestäytymiskanava on työmarkkinaedunvalvonta, jota hoidetaan SKT:n kautta KTK:n ja KTN:n suuntaan. KMT on MAKLIn lisäksi siis myös SKT:n jäsen. Yhdessä toimien saamme vietyä asioitamme eteenpäin, mutta nuorempia toimijoita kaivattaisiin mukaan meidänkin alalla. Tom Masalin Kun Unto Sevon Hämeenlinnassa pidetyssä SKT:n kokouksessa ryhtyi agiteeraamaan allekirjoittanutta mukaan KMT:n hallintoon, ei kynnys myönteiseen vastaukseen ollut korkea. Maanmittausala ja sen kehittäminen on aina ollut lähellä sydäntäni, olenhan toisen polven maanmittari ja naimisissakin maanmittarin kanssa. Eikä KMT paljoa vaatinut, muutama 43 Tom Masalin kokous vain vuodessa. Tultuani sitten valituksi hallitukseen, tulivat osalleni sihteerin tehtävät. Timo Ansio valittiin samassa kokouksessa puheenjohtajaksi. Timon puheenjohtajuus kesti kaksi vuotta hänen siirryttyään SKT:n puheenjohtajan tehtävään. Vuosikokouksessa 2003 tulin valituksi puheenjohtajaksi. Tämä valinta poiki sittemmin paikan MAKLIn hallituksessa, SKT:n hallituksessa ja useissa eri edustustehtävissä mm. KTK:n liittokokouksissa. Kun myös MAKLI ja SKT veivät aikaa muutaman kokouksen vuodessa ja seminaarit tietysti päälle, oli reissupäiviä vuodessa jo melkoinen määrä. Kun vielä opiskelin 2003-5 työn ohessa insinöörikurssilla, alkoi työtaakka painaa. Työnantajan antamat tehtävätkin piti suorittaa. Niinpä ratkaisu valtakunnallisten tehtävien karsimisesta tuli eteen. Onneksi hyvä seuraaja, 44 KMT:n silloinen sihteeri Jari Ahonen, oli valmis asettumaan ehdolle puheenjohtajaksi. Jarista onkin tullut KMT:n pitkäaikaisin puheenjohtaja. Asemien ja tehtäväoikeuksien ajaminen ajoittui pääosin 25 – vuotishistoriikin aikaan. Jälkimmäisellä 15 –vuotiskaudella on toiminta ollut vakaampaa. Kiinteistöinsinöörin oikeuksien saamiseksi on työtä tehty ja siinä sivussa saatu neuvoteltua tonttijaon laatijan ja pohjakartan hyväksyjän oikeudet jäsenistölle ilman ”välikäsiä”. Asian vieminen suoraan lakitekstiksi tuntuu vain olevan kovin vaivalloista ja hidasta. Ammattiyhdistyspuolella on laadittu TUPOja aina viimevuosiin saakka. Nyt ollaan siirrytty liittokohtaisiin ratkaisuihin, mutta kuntapuolella olemme saaneet sopimukset ilman voimakeinoja ainakin kuluvan vuoden loppuun saakka. Tulevaisuus KMT:n ja muidenkin alan yhdistysten osalta näyttää synkältä. Insinöörejä ei oikein saada jäseniksi. Toisaalta ei heitä kovin ole kuntiin palkattukaan. Henkilöstä jatkaa vähenemistään. Kiinteistöinsinööriasiassa voisi tänä vuonna olla aika taas heittää verkot veteen. Maanmittauslaitoksessa selvitetään liitosta Aluehallintovirastoon. Valtionvarainministeriön asettama työryhmä on tällaista esittänyt. Tällöin toimistojen maanmittausjohtajat mahdollisesti häviäisivät, kun AVI:ssa olisi yksi läänikohtainen johtaja. Olisiko mahdollisesti nyt oikea aika perustaa toimistoihinkin kiinteistöinsinöörin vakanssit vastaamaan rekisterinpidosta. Pätevyysvaatimukseksi tulisi esittää maanmittausalalla suoritettua Jari Ahonen Jari Ahonen Puheenjohtajuuteni KMT:ssa alkoi Kajaanin maanmittauspäivillä maaliskuussa 2007. Edellinen puheenjohtaja Tom Masalin oli hyvissä ajoin ilmoittanut työkiireihinsä vedoten, että KMT:n puheenjohtajuus olisi hänen osaltaan katkolla. Siirtymiseni KMT:n puheenjohtajaksi tuntui luontevalta, koska olin toiminut Tompan puheenjohtajakaudet 2003-2006 KMT:n sihteerinä, ja sitä kautta KMT:n toimintalinjat olivat tulleet tutuiksi. Puheenjohtajuuteni aikana KMT:n hallituskokoonpano on korkeakoulututkintoa. Näin amkinsinööreillekin olisi oma mahdollinen sarkansa aukeamassa kuntien ja myös valtion tehtävissä. pysynyt lähestulkoon samana, joten yhteinen työskentely tutussa tiimissä on ollut helppoa. Hallituksen jäsenille on vuosien saatossa mukautunut omia vastuullisia tehtäviä, joista mainitakseni esim. Efekon kanssa vuosittain pidettävät maanmittausinsinöörien ja –teknikoiden neuvottelupäivät. KMT:n hallitus on ideoinut päivien koulutusrungon, jonka Timo Ansio on toteuttanut yhdessä Efekon kanssa. Vastaavasti on Timo Raitio pitänyt yhteyttä Rovaniemen ammattikorkeakoulun maanmittausosastoon. Timo on vuosittain käynyt kertomassa maanmittausalan opiskelijoille maanmittauksen työsaloistaYhteistyö MAKLIIN on toiminut hyvin, onhan MAKLIN puheenjohtaja Carola Tiihonen myös KMT:n hallituksen jäsen. KMT:n jäsenmäärä vuoden 2011 alussa oli noin 500 jäsentä, joista työelämässä olevia oli noin 400 jäsentä. Jäsenmäärä on laskenut viimeisen viidentoista vuoden aikana noin sadalla jäsenellä, mikä ainakin osaksi johtunee jäsenkuntamme ikärakenteesta. Työnäkymät uusille valmistuville maanmittausalan ammattilaisille näyttävät lähivuosina kunnissa hyviltä suurten ikäluokkien eläköityessä. Maanmittausalan koulutusta tulee tarkastella ja ohjata myös kunnallisten työpaikkojen tarpeiden mukaan. On 45 erittäin tärkeää, että KMT on osallistunut mm. Rovaniemen maanmittausalan opintosuunnan opetussuunnitelman sisällön valmisteluun. Näin saamme kuntiin vastaisuudessakin mittaus- ja kaavaosaajia. KMT:n keskeisenä tavoitteena on myös tulevaisuudessa vaikuttaa alaamme koskevaan lainsäädäntöön kaikin mahdollisin keinoin ja pyrkiä siinä korostamaan maanmittausalan ja jäsenistömme asemaa. Ajamme edelleen kiinteistöinsinöörin pätevyyttä jäsenistöllemme. Kiinteistöinsinöörin tehtäviä onkin useissa kaupungeissa delegoitukin ammattikorkeakoulun käyneille maanmittausinsinööreille (amk) ja –teknikoille. Sillä seurauksella, että apulaisgeodeetin virkanimike on muutettu maankäyttöinsinööriksi, johon on nimitetty ammattikorkea- 46 koulun käynyt insinööri. Edunvalvontatyö on pitkäjänteistä työtä ja lainsäädännön muuttaminen etenee myös koulutusta mukaillen. Olisi tärkeää saada edunvalvontatyöhön mukaan myös opiskelijoita ja vastavalmistuneita. Tärkeää on myös verkostoituminen. Maanmittausalalla on lukuisia yhdistyksiä, jotka yhdessä voivat vaikuttaa ammatilliseen kehitykseen. Hyvän yhteistyö eri maanmittausalan järjestöjen kanssa kulminoituu vuosittain järjestettäviin maanmittauspäiviin ja yhteiseen Maankäyttö -lehteemme. Toivon, että Maanmittausalalle valmistuvat nuoret maanmittausinsinöörit löytävät tämän historiikin kautta myös ammatillinen identiteetin, sillä tulevaisuutta ei voi nähdä ja kokea ilman historiaa. LAINSÄÄDÄNTÖ UUDISTUU V oitaneen sanoa, että koko maanmittausalaa koskeva lainsäädäntö uudistui 1990-luvulla. Kiinteistönmuodostuslaki korvasi Jakolain ja Kaavoitusalueiden jakolain 1.1.1997 alkaen. Samaan aikaan uusittiin myös alkuaan 1700 – luvulta peräisin ollut Maakaari. Rakennuslaki muuttui Maankäyttö- ja rakennuslaiksi 1.1.2000 alkaen. Näiden lakien muuttaminen on työllistänyt myös niin liiton kuin KMT:nkin hallituksia. KMT:llähän on liiton hallituksessa kaksi paikkaa, joista toinen kuuluu perinteisesti puheenjohtajalle ja tätä kautta KMT:llä on paras vaikutuskanava lainsäädännön muutoksiin ja maanmittausalan kehittämiseen. Suurempana järjestönä MAKLIn sana painaa enemmän, mutta tarvittaessa KMT on ollut valmis ajamaan kuntapuolen jäsenten etuja myös omilla aloitteillaan ja esityksillään. Koulutusuudistus aiheutti myös muutoksia lainsäädäntöön, kun mm. kaupanvahvistaja-asetukseen tehtiin muutos vuonna 1997 insinöörien saadessa jo aikaisemmin vuonna 1995 teknikoille tulleet oikeudet. Oikeudet koskivat kiinteistötoimituksia tekeviä Vuosikokousedustajia vuonna 1995. 47 teknikoita ja insinöörejä sekä valtiolla että kunnilla. Muissa tehtävissä toimivia jäseniä kehottivat sekä MAKLI että KMT hakemaan käräjäoikeuden määräyksen kaupanvahvistajaksi. Oikeuksien myöntäminen vaihteli huomattavasti eri käräjäoikeuksissa. Esimerkiksi nykyisen, vuodesta 2007 alkaen KMT:n puheenjohtajana toimineen Jari Ahosen hakiessa oikeuksia Mikkelissä, ilmoitettiin, että kaupanvahvistajia on sillä hetkellä riittävästi. Ahonen lupasi seurata kuolinilmoituksia. Vuoden 2010 alussa kirjaamisasiat siirtyivät käräjäoikeuksilta maanmittaustoimistoille. Tämä muutos harvensi palveluverkkoa, ja mm. vuokrasopimusten kirjaamisen tai siirron vuoksi joudutaan asioimaan kiinteistön sijaintikunnan asioita hoitavan maanmittaustoimiston kanssa. Käräjäoikeuksien henkilöstöä siirtyi Timo Ansio, Kari Klemola ja Jarkko Mähönen edustamassa vuonna 2002. 48 maanmittaustoimistoihin ja kaikkiin toimistoihin palkattiin juristi kirjaamisasioita ratkomaan. Ainakin näin ensimmäisen toimintavuoden päättyessä, voidaan miettiä oliko uudistus käyttäjäkunnan kannalta eteen- vai taaksepäin menoa. Asiakirjojen toimitusajat ovat venyneet huomattavasti. Kun esimerkiksi lainhuudon sai käräjäoikeudesta viikossa, saa sitä nyt odotella kuukausia. Tätä kirjoitettaessa lokakuussa, tulee päätöksiä vuokraoikeuksien siirroista ja lainhuudoista hakemuksiin, jotka on jätetty kesäkuussa. Myös kaupanvahvistajan oikeuksien myöntäminen siirtyi maanmittaustoimistoille. Nykyiset oikeudet ovat voimassa vuoden 2012 loppuun, jota ennen niitä tulee hakea paikallisilta maanmittaustoimistoilta uudelleen. Maanmittauslaitos esitti kantanaan kaupanvahvistajien määräysten uusi- Sihteeri Timo Ansio ja puheenjohtaja Unto Sevon seminaarissa vuonna 2000. misesta kysyttäessä keväällä 2010, että heidän mielestään virkamieskunta riittää vahvistajiksi. Nähtäväksi siis jää, jäävätkö esimerkiksi pankinjohtajat ja kiinteistövälittäjät ilman oikeuksia. Suurempaa muutosta kaupanvahvistuksiin ollaan parhaillaan valmistelemassa. Keväällä 2010 siirtyi kaupanvahvistajan ilmoituksen teko sähköiseksi. Valtion virkamiehet kirjautuvat koneelle virkakorteilla ja muut pankkitunnuksin. Lähivuosina on tavoitteena luopua kaupanvahvistajista kokonaan ja siirtää kaupantekokin tietokoneelle. Äkkipäätä tämä arveluttaa, kun nykyisenkin järjestelmän aikana on kaupoissa saatu kaikenlaista sotkua aikaan. Toivottavasti tämä ei kuulu nopeimmin toteutettaviin tai toteutuviin uudistuksiin. Toisaalta korviin on alkanut kantautua tarinoita myös koko maanmittauslaitoksen organisaatiomuutoksesta tai pitäisikö sanoa sulautumisesta. VM:n työryhmä on esittänyt uudeksi sijoituspaikaksi Aluehallintovirastoa. Tämä voisi tarkoittaa sitä, että maanmittausjohtajat poistuisivat toimistoista, ja AVI:oon tulisi yksi läänikohtainen johtaja. Tällöin toimistoista poistuisi johtaja, joka on vastannut rekisterinpidosta. Nyt olisi MAKLI:lla ja KMT:llä aika ottaa taas esille kiinteistöinsinöörin viran perustaminen toimistoihin. Pätevyysvaatimuksena tulisi olla maanmittausalalla suoritettu korkeakoulututkinto. Vaikka laitos ja sen henkilökunta onkin liitosta vastaan, niin joka tapauksessa laitoksessa mietitään tänä vuonna organisaatioasioita, eli asia kannattaisi ottaa esille. Teknikoiden ja insinöörien oikeuksiin on vuosien varrella saatu liiton ja sen jäsenjärjestöjen kautta monia lisäyksiä. Ammat- 49 Hallitus seminaarimatkalla Pietarissa vuonna 2005. tikorkeakoulututkinto on lisätty lainsäädäntöön aikaisemmin teknikoille saatuihin oikeuksiin. Aikaisempi pelko siitä, että teknikot olisivat epäpäteviä hoitamaan tehtäviään insinöörien tullessa samoille apajille, ei ole toteutunut. Ehkä enemmänkin insinöörit ovat ”ylikoulutettuja” tehdessään samoja tehtäviä. Varsinaisia erillisiä a m m at t i k o rk e a k o u l u i n s i n ö ö r i n tehtäviä ei lainsäädännössä ole. Kiinteistöinsinöörin oikeuksia on heille pitkään haettu, mutta toistaiseksi turhaan. Vuonna 1998 asia oli Eduskunnassa valiokunnan käsiteltävänä. Asia ei silloin edennyt. Helsingissä Svenska Klubbenilla 4.11.2004 pidetyssä tapaamisessa asiaa yritettiin viimeksi todenteolla viedä eteenpäin. Meidän puoleltamme neuvottelijoina olivat liiton 50 puheenjohtaja Hannu Ranta, toiminnanjohtaja Raimo Tuomala ja KMT:n puheenjohtaja Tom Masalin. Pöydän toisen reunan olivat miehittäneet ylijohtaja Pauli Karvinen Maanmittauslaitoksesta, maankäyttöinsinööri Matti Holopainen Kuntaliitosta, puheenjohtaja Kari Sorsakivi Kiinteistöinsinöörien Kerhosta ja MIL:n puheenjohtaja Sakari Viertiö. Neuvottelu selkeytti asetelmaa ja näyttää siltä, että se mistä diplomi-insinöörikunta pitää kiinni on kiinteistörekisterinpitäjän tehtävä. Toisaalta kiinteistöinsinöörin oikeuksilla saa tietyin edellytyksin suorittaa myös lunastustoimituksen, joka edellyttää yleensä kiinteistöarviointia. Tähän ei pöydän toisella puolella katsottu amk-insinöörillä olevan pätevyyt- Toimistosihteerit Marjut Kuusela ja Raija Valonen. tä. Diplomi-insinöörille pätevyys tulee tutkinnon myötä riippumatta kiinteistöarvioinnin opintomääristä. MAKLI ry:n vuonna 2003 (Carola Tiihonen/Jari Ahonen) tekemän opetussuunnitelmaselvityksen mukaan korkeakoulussa kiinteistöarvioinnin vähimmäisvaatimus on 3 opintopistettä (kaksi opintoviikkoa). Esimerkiksi teknikosta-insinööriksi koulutuksessa Mikkelin ammattikorkeakoulussa oli vuosina 2003 - 2006 kurssilla mahdollista valita 12 opintopisteen (8 opintoviikkoa) edestä kiinteistöarviointia. Kiinteistöarviointi on tehtävä, jonka oppii kunnolla vain tekemällä sitä käytännössä, myös insinööri. Neuvottelussa päätettiin yksimielisesti, että Maanmittauslaitoksen erityisluvalla suoritettava kaavan pohjakartan hyväksyminen ja kiinteistöinsinöörin määräyksellä tehtävä tonttijaon laatiminen esitetään kirjattavaksi lakiin suoraan jäseniemme oikeuksina. Sovittiin, että Matti Holopainen vie muutoksen seuraavaan Maankäyttö- ja rakennuslain muutospakettiin. Tähän päivään mennessä sitä muutospakettia ei ole Kari Klemola, Tom Masalin, Anssi Kuusela ja Jari Ahonen MAKLI:n seminaarissa Lahdessa vuonna 2005. 51 Hallitus työn touhussa seminaarissa vuonna 2006. vielä tehty. Tekstiesitys oli tarkoitus käydä läpi vielä MAKLIn ja KMT:n kanssa. KMT teki keväällä 2009 muutosesityksen Ympäristöministeriölle. KMT:n esitys tekstimuutokseksi on ollut KMT:n nettisivuilla luettavana. Esitys sisälsi myös toimitusmenettelyn yksinkertaistamisen jättämällä uskotut miehet pois myös selkeistä insinöörien ja teknikoiden toimituksista ja lisäisi kiinteistörekisterin pitäjän päätöksellä ratkaistavien asioiden määrää. Nämä uudistukset keventäisivät ja yksinkertaistaisivat kiinteistönmuodostamislain mukaisten asioiden käsittelyä. Sekä valtion että kunnan toimitusinsinööreinä toimivat teknikot ja insinöörit ovat saaneet oikeutensa pitkälti kuntoon. Em. arviointia vaativat toimitukset, kuten lunastus tai halkominen ovat vielä ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden tehtävinä. Amk -insinööreille ei ole juuri virkoja 52 perustettu, vaan he toimivat pääsääntöisesti entisissä teknikon tehtävissä. Joitakin organisatorisia muutoksia on tehty, joilla mm. geodeetin tehtäviä, kuten kaupat, sopimukset jne. on siirretty insinöörille mm. maankäyttöinsinöörin virkanimikkeelle. Onpa maanmittausalan amk-insinöörejä nimitetty myös kuntiin teknisen johtajan virkoihin. Vanhoista nimikkeistä kaavoitusinsinööri lienee harvoja suoraan insinöörille sopivia. Toinen kentällä yleistynyt nimike näyttäisi olevan paikkatietoinsinööri. Kaavoitusmonopoli on säilynyt kunnalla. Toki myös kaavojen laadinta on siirtynyt tietokoneelle ja näin mm. jälkilaskentaan liittyvät tehtävät ovat vähentyneet tai ainakin helpottuneet. Osa suunnittelijoista käyttää edelleen skitsiä hahmottelussa, mutta kaavoitusavustaja (ent. piirtäjä) vie kaavan sitten numeeriseen muo- Hallitus toimistolla vuonna 2008. toon. Kaavoitusprosessin aikana kaavat asetetaan nähtäville myös kunnan internet-sivuille, joilla ne ovat kuntalaisten ja viranomaisten nähtävillä ja kommentoitavissa. Maankäyttö- ja rakennuslain uudistus toi kuntalaisille lisää mahdollisuuksia ottaa osaa kaavoitukseen. Lain tuomana uutena vaiheena on ennen kaavan laatimista tehtävä osallistumis- ja arviointisuunnitelma, ja jo tässä vaiheessa kaavasta tiedotetaan asianosaisille. Nämä sitten ihmettelevät, kun kaavaa ei olekaan nähtävillä tilaisuudessa. Käytännössä kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen on viivästyttänyt kaavoituksen etenemistä ja aiheuttanut paljon lisää muistutuksia ja valituksia. Valtiovalta onkin miettinyt lain muuttamista mm. niin, ettei esim. jo yleiskaavassa käsiteltyä valitusta saisi uusia asemakaavavaiheessa jne. Laki huomioi myös asemakaavoihin liittyvät sopimukset entistä paremmin. Sopimuksia maanomistajan kanssa saa tehdä kaavan luonnosvaiheen jälkeen. Tällä pyritään saamaan kaava valmisteltua ilman ennakkosidonnaisuuksia eli kaavaa ei laadita sopimuksen pohjalta vaan sopimus kaavan sisällön pohjalta. Sopimuksessa maanomistajalta voidaan periä korvaus kunnallistekniikan rakentamiskustannuksista. Muuta korvausperustetta laki ei tunne, mutta sopimuksissa näkyy kyllä muitakin perusteita, kuten esim. 50 %:n leikkaus maanarvon noususta tuntuu olevan melko yleinen. Sopimuksesta on muistettava mainita myös kuulutuksessa. 53 EDUNVALVONTA J äsenistönsä edunvalvontaa KMT hoitaa Suomen Ammattikorkeakoulu- ja opistotekniset SKT ry:n jäsenenä. SKT on KTK Tekniikan asiantuntijat ry:n kautta Akavassa. 25 – vuotishistoriikin jälkeen on tällä sektorilla tapahtunut paljon. 25 – vuotishistoriikissä olimme vielä STTK:laisia. 1990 – luvulla selvitettiin MAKLIn muuttamista työmarkkinajärjestöksi. Maanmittausalalla se olisi merkinnyt yhden järjestöportaan poistumista, kun MAKLI olisi suoraan KTK:n jäsen. Vesa Lehtosen, Raimo Tuomalan ja Hannu Rannan johtamissa työryhmissä asiaa valmisteltiin ja esitettiin sitten toimialayhdistyksille vuonna 1999. Nämä kuitenkin hylkäsivät tämän suunnan. Vaihtoehdoksi nousi kuntapuolella SKT:n lakkauttaminen kahden muun jäsenyhdistyksen esityksestä. Koulutetut Tekniikan Asiantuntijat KT ry (ent. Kuntien AMK- ja opistotekniset KT ry) oli esittänyt SKT:n lakkauttamista ja SKT:n hallituksen piirissä KMT oli tätä vastaan yhdessä Kuntien Sähköteknikot KST ry:n kanssa. Liittokokouksessa 2005 KST:n liittokokousedustajat kuitenkin siirtyivät 54 lakkauttamisen kannalle ja KMT jäi yksin. Lakkautuspäätös tehtiin, mutta lopullinen lakkauttaminen vaati vielä toisen, ylimääräisen liittokokouksen päätöksen. Ylimääräinen liittokokous pidettiin keväällä 2006 Tallinnassa ja tähän kokoukseen saapuivat KTK:n puheenjohtaja Keijo Houhala yhdessä Akavalaisen Insinööriliiton puheenjohtaja Matti Viljasen kanssa. He kertoivat tilanteesta KTK:n ja Insinööriliiton yhdistymishankkeessa. Tämä sai aikaan sen, ettei kokous tehnyt lakkautuspäätöstä. Yhdistymisneuvotteluissa käytyjen myrskyisien vaiheiden jälkeen oli kyse enää uuden yhdistyksen nimestä. Insinöörit eivät halunneet luopua Insinööriliitostaan. Lopulta sopu löytyi nimellä Uusi Insinööriliitto UIL ry. Mm. Helsingin insinöörit ja eräät ItäSuomen insinööriyhdistyksistä eivät olisi halunneet insinöörien joukkoon teknikoita, piirtäjiä jne. Hynttyyt lyötiin yhteen ja KTK siirtyi jäsenjärjestöineen STTK:sta Akavaan. Suurena etuna fuusiosta katsottiin olevan se, että vaihtaessaan työpaikkaa kunnan, valtion tai yksityisen välillä, ei enää tarvitsisi vaihtaa Hallitus seminaarissa Tallinnassa vuonna 2010. liittoa. Yhdistymisen perusteluina esitettiin mm. ammattikunnan koulutuksen ja tutkintorakenteiden muutokset. Ilo jäi lyhytaikaiseksi. Matti Viljanen kertoi UIL:n ensimmäisessä kevätkokouksessa Kotkassa keväällä 2007, että hän jää pois UIL:n puheenjohtajan tehtävästä, ja että hänellä olisi vielä ”yksi elämä” jäljellä. Syksyllä hän siirtyikin Akavan puheenjohtajaksi. Seuraajaksi valittu Pertti Porokari toimi sitten edellä mainittujen insinööriliiton paikallisyhdistysten tuella ja valitutti hallitukseen omat miehensä ja naisensa. Kuntien edustajaksi hallitukseen valittiin Keijo Houhalan tilalle eläkkeellä oleva palomies. KTK katsoi elokuussa 2008 koolle kutsutussa UIL:n ylimääräisessä liittokokouksessa, että UIL rikkoi yhdistymissopimusta. Kun Porokarin kanssa ei asioista voinut keskustella saati sitten päästä ratkaisuun, alkoi KTK:n taival kohti uutta alkua. Uudesta Insinööriliitosta erottiin ja Akavaan liityttiin suoraan. Jäsenjärjestöt seurasivat mukana palomiehiä lukuun ottamatta. KTK:n omaisuudesta jouduttiin käräjille ja ratkaisua lopullisesta päätöksestä saadaan odottaa vuosia eteenpäin. Vuosien saatossa KTK on myös muuttanut nimeään Kuntien Teknisten Keskusliitosta, Kuntien Tekniset ry:n kautta KTK Tekniikan asiantuntijat ry:ksi. Varsinaista edunvalvontaakin on toki hoidettu. KMT edustajat ovat osaltaan SKT:n hallituksessa olleet laatimassa KTN:lle esityksiä sopimuskierrosten tavoitteista ja 55 vaateista. TUPO – aikakautena yksittäisten jäsenliittojen esitysten saaminen läpi on aina hankalampaa, mutta kyllä teknisten sopimusta on näiden viidentoista vuoden aikana saatu viilattua parempaan suuntaan. Vaikeinta oli saada kunnat ottamaan sopimus kaikkine osineen käyttöön. Edelleenkin on esim. henkilökohtaisten palkanosien prosenttiosuudet paikoitellen luvattoman pieniä. Sopimuksiin saatujen järjestelyvaraerien avulla on näitä pyritty hilaamaan ylöspäin. Myös naispalkkaerillä on pyritty saamaan tasa-arvoisempaa palkkapolitiikkaa. KTK:n alueasiamiehiä jouduttiin vaivaamaan usein paikallisten ongelmien ratkaisemiseksi. Myös KTN on muuttanut nimeään Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Timo Ansio luovutti Tom Masalinille SKT:n standaarin vuonna 2010. 56 Neuvottelujärjestö KTN ry:stä Tekniikka ja Terveys KTN ry:ksi vuonna 2009. Vuoden 2010 kevät oli työmarkkinakentällä pitkästä aikaa lakkojen sävyttämä. Satamat seisoivat, elintarviketyöläiset lakkoilivat jne. Syynä tähän lienee pääasiassa työnantajapuolen järjestön Elinkeinoelämän Keskusliiton EK:n kieltäytyminen TUPO - ratkaisujen tekemisestä. Kuten tiedetään, johtavat liittokohtaiset neuvottelut paljon herkemmin lakkoihin. Kuntapuoli sai kuitenkin oman sopimuksensa tälläkin kierroksella ainakin ulkoapäin seuratessa melko nopeasti ja rauhallisesti, vaikka sopimuskierroksen pienimmät korotukset taisivatkin tulla Teknisten sopimukseen kuuluvalle kuntapuolen miesväelle. JÄSENPALVELUT JA TOIMISTO J ärjestäytyminen antaa jäsenistöllemme monia etuja. KMT:läiset saavat MAKLIn jäseninä korkeatasoisen Maankäyttölehden, jossa ruoditaan maanmittausalan asioita Suomessa ja Pohjoismaissa. Lisäksi lehdessä on artikkeleita ympäri maailmaa erilaisista projekteista. KMT:llä on edustus Maankäytön hallituksessa, joka toivoo myös meidän jäsenistöltämme lisää tarinoita, kuvia ja kysymyksiä lehteen. KTK:n kautta jäsenille tarjotaan jäsenkortti, vakuutuspalveluja (vapaa-ajan tapaturmavakuutus, matkustaja- ja matkatavaravakuutus ja alennuksia myös muista vakuutuksista, kuten henkivakuutus), alennuksia polttoaineista ja matkailupisteistä, oikeudellista tukea, työsuhdeneuvontaa jne. Yksi tärkeä palvelumuoto on luottamusmiesjärjestelmä, johon KTK kouluttaa asiantuntijoita useilla vuosittaisilla kursseilla. Jos luottamusmiehen eväät loppuvat, on KTK:lla alueasiamiehet hoitamassa asioita ratkaisuun. Jos asia on vieläkin visaisempi, on vuorossa KTK:n lakimies. KTK:lla on myös oma lehti, joka on luettavissa KTK:n uusituilla internetsivuilla. Oman osansa jäsenpalveluista tarjoaa myös MAKLIn toimisto, jota kautta saadaan asioita liiton ja sen jäsenyhdistysten käsittelyyn. Toimisto toimii järjestelijänä myös MAKLIn, KMT:n ja VMT:n maanmittauspäivien yhteydessä pidettävissä vuosikokouksissa, se arkistoi pöytäkirjat, koostaa ja postittaa jäsentiedotteet, hoitaa seminaarijärjestelyt jne. jne. MAKLI valitsi toimistonhoitajaksi Marjut Kuuselan vuonna 1970. Seuraavana vuonna perustetut toimialayhdistykset lisäsivät toimistonhoitajan työtaakkaa ja samalla tarvetta kokoustiloille. Vuonna 1973 liitto hankki hallituksen jäsenten takauksilla oman toimiston Kalevankatu 42:sta. Tilaa oli 30 m2, ja se jäi pieneksi, kun kokousten määrä vain kasvoi. Suurempi tila saatiin hankittua vuonna 1979, jolloin kokouksien pitoon saatiin oma huone. Tämä kaksio sijaitsi Mannerheimintie 53:ssa. Helsingin kaupungin vaatiessa piilokonttoreita takaisin asuinkäyttöön, päädyttiin vuonna 1990 nykyisen Kulmakatu 8:n kivijalkatoimiston hankintaan. 57 Hallitus vuonna 2010. Tilaa tässä toimistossa on 60 m2. Vuonna 2009 alkoi näissä tiloissa kosteusvaurion korjaaminen, jonka yhteydessä lattian alta paljastui kreosoottia. Remontti venyi pitkälle vuoden 2011 puolelle ja osaltaan hankaloitti tämänkin julkaisun aineistotutkimuksia. Marjut oli toimistonhoitajana aina vuoden 2008 lopulle saakka. Hän hoiti toimistoa 38 työvuoden aikana kaikissa sen toimipisteissä. Näiden vuosien aikana hän tutustui uusiin ja taas uusiin hallitusten jäseniin. Näitä tuli ja meni, mutta toimistosihteeri pysyi, kunnes pari vuotta sitten jäi hyvin ansaitsemalleen eläkkeelle. Hänen tilalleen saatiin MIL:n toimistonhoitajana toiminut Raija Valonen. MAKLIn ja MIL:n toimistojen yhdistämisestäkin 58 käytiin 2000 – luvun puolivälissä keskusteluja, mutta MIL halusi pitää oman toimiston ainakin toistaiseksi. Keskusteluissa vilahteli myös Maanmittauslaitoksen Tekniset MATE ry:n toimistoasioiden hoitaminen, mutta sekään ei ole johtanut tulokseen. Maankäyttö -lehden ja MAKLI ry:n välisen sopimuksen mukaan käyttää Raija yhden päivän viikossa Maankäyttö -lehden asioiden parissa. Syksyllä 2010 toimiston piti palata evakosta Kulmakatu 8:aan. Kreosootti ongelmaa ei kuitenkaan ole saatu hävitettyä ja evakko KTK:n tiloissa Pasilassa jatkuu. Toivottavasti näistä ylimääräisistä kuvioista päästään, ja voimme keskittyä taas kaikin voimin maanmittausalan kehittämiseen ja edunvalvontaan. KUNTIEN MAANMITTAUSALAN AMMATTIKORKEAKOULU- JA OPISTOTEKNISET KMT ry. PUHEENJOHTAJAT Yrjö Teeriaho Jorma Lahtinen Sakari Putkonen Pertti Lehtinen Heikki Oksanen Mauri Liimatainen Juhani Nurkka Topi Lindroos Kaarina Lagerstedt Markku Inkiläinen Unto Sevon Timo Ansio Tom Masalin Jari Ahonen 1971 1972-1973 1974-1978 1979 1980-1982 1983-1984 1985-1986 1987-1989 1990 1991-1996 1997-2000 2001-2002 2003-2006 2007- SIHTEERIT Sakari Putkonen Veikko Tarkkio Pertti Lehtinen Heikki Oksanen Juhani Nurkka Kaarina Lagerstedt Yrjö Saarinen Timo Ansio Tom Masalin Jari Ahonen Kari Klemola Liisa Rouhiainen 1971-1973 1974 1975-1976 1977-1979 1980-1984 1985-1989 1990-1994 1995-2000 2001-2002 2003-2006 2007-2008 2009- HALLITUKSEN JÄSENET VARAPUHEENJOHTAJAT Jorma Lahtinen Jaakko Asunmaa Ilkka Nurmi Esa Uotila Pertti Lehtinen Antti Lahtinen Topi Lindroos Markku Inkiläinen Pauli Raappana Juhani Pyhäniemi Risto Laitinen Pauli Raappana Kari Klemola Carola Tiihonen 1971 1972 1973-1974 1975-1977 1978 1979-1983 1984-1986 1987-1990 1991, 1994 1992-1993, 1995 1996 1997-2000 2001-2006 2007- Jorma Lahtinen 1971 Heikki Kosonen 1971-1972 Jaakko Asunmaa 1971-1972 Sakari Putkonen 1971-1973 Jouko Kettunen 1972 Toivo Hiltunen 1972 Ilkka Nurmi 1972-1975 Matti Riitoja 1973-1979 Alpo Leinonen 1973-1974 Veikko Tarkkio 1973-1974 Mauno Ronkonen 1974-1975 Antti Lahtinen 1974-1983 Esa Uotila 1975-1978 Pertti Lehtinen 1975-1978 Pekka Välläri 1975-1976 Markku Pikkuhookana 1976-1977 Topi Lindroos 1977-1986 Heikki Oksanen 1977-1979 Mauri Liimatainen 1979-1982 59 Raimo Starck Juhani Nurkka Juhani Pyhäniemi Pauli Vuori Matti Mäkivuoti Kari Klemola Eino Ruhanen Markku Inkiläinen Yrjö Saarinen Pauli Raappana Kaarina Lagerstedt Maisu Palovaara Timo Raitio Samuli Törmälä Kari Ruohonen Risto Laitinen Timo Ansio Jarkko Mähönen Sulo Palovaara Jarmo Kangas Tom Masalin Carola Tiihonen Jari Ahonen Marko Lassila Jukka Vaahtoluoto Liisa Rouhiainen 60 1979-1980 1980-1984 1980-1981, 1991-1996 1981-1986 1982-1989 1983-1986, 19981984-1989 1985-1990 1987-1994 1987-2001 1987-1989 1990 19901990-1993 1991-1996, 20091994-1997 1995-2000, 20031996-2004 1997-1998 1999-2000 2001-2002 20012001-2006 2005-2007 2007-2008 2008- TILINTARKASTAJAT Martti Leskinen Kauko Mäki-Valkama Eero Rasanen Markku Tarkkio Matti Riitoja Ali Karjalainen Unto Sevon Heikki J Oksanen Juhani Nurkka Jyrki Pohjankylä Olavi Ujanen 1972-1975 1972-1996 1976-1977 1978-1984, 2003-2009 1985-2001 1997-2001, 2003-2009 2002 2002 2003 20102010 61 62 63 64 65
© Copyright 2024