EU-perusteos - Eurooppatiedotus
EU-PERUSTEOS 192|2011 2., uusittu laitos Euroopan unioni Marko Ruonala EU-perusteos Kannen kuva Pohjois- ja Keski-Eurooppa 1493 Hartman Schedels: "Liber chronicarum", Nürnberg. Piirtäjä Hieronymus Münzer(1437–1508) Puupiirros. Kartassa on piirteitä merikartoittaja Pietro Vesconten 1300-luvun alun maailmankartasta: Skandinavian niemimaa esitetään lehdenmuotoisena alueena, jonka varren muodostaa Grönlanti. Muilta osin niemimaan muoto on saanut vaikutteita Nicolaus Germanuksen kartasta, ja perustuu tietysti huomattavasti myös Ptolemaioksen karttaan. Baltian saaret on esitetty yksityiskohtaisesti, mutta katsojaa hämää se, että Scan[d]ia on sijoitettu länteen Silandiasta (Tanskan Själlanti), kun taas Gotlanti on lähellä Riianlahtea. © Upsalan yliopisto EU-perusteos, 2., uusittu laitos © Marko Ruonala ja ulkoasiainministeriön Eurooppatiedotus Toimitus Graafinen suunnittelu, sivutaitto ja kuvitus Kuvatoimitus Päivi Toivanen Mika Launis Hannupekka Kinnunen, Emilia Savola Paino Vammalan Kirjapaino, Sastamala 2011 ISBN 978-951-724-870-9 PDF ISBN 978-951-724-871-6 ALKUSANOIKSI Suomi ja Euroopan kartta Martti Ahtisaari. LEHTIKUVA/ REUTERS/Adam Hunger Suomalaisen arki on tänä päivänä kovin erilaista kuin pian sotien jälkeen syntyneiden sukupolvilla. Ihminen matkustaa Euroopassa ilman passia, käyttää yhteistä valuuttaa ja voi oleskella tai tehdä töitä missä tahansa valtiossa. Suomalaisnuorista osa opiskelee eri puolilla Eurooppaa, ja moni kasvaa kansainvälisessä tai monikielisessä ympäristössä. Suomi on ollut aina osa Eurooppaa, mutta vasta nykyisille sukupolville eurooppalaisuus on todellisuutta. Eurooppa näytti vielä toiselta kun neuvottelut maamme EU-jäsenyydestä ratkesivat 1. maaliskuuta 1994. Kuin sattumalta aloitin samana päivänä tasavallan presidentin tehtävissä. Suomessa käytiin kiivasta keskustelua EU:n eduista ja haitoista. Epäluuloja ja pelkojakin esiintyi ennen kansanäänestystä, jossa Suomen jäsenyys käytännössä varmistui. Menimme unioniin Euroopan suurten mullistusten mainingeissa. Berliinin muuri oli murtunut, Neuvostoliitto hajonnut ja olimme keskellä talouslamaa. Euroopan yhteisö nousi maailmansodan raunioista. Yhteisön perustaminen olikin ennen muuta rauhankysymys. Mutta vielä 1950-luvun kylmän sodan vuosina ei voitu kuvitellakaan Eurooppaa, jonka vakaus perustuisi johonkin muuhun kuin supervaltioiden sotilaalliseen vastakkainasetteluun. Sotia kokematon sukupolvi odottaa EU:lta muutakin kuin rauhantakuita. Moniarvoisuus, oikeusvaltion ja demokratian periaatteet, vapaus liikkua ja työskennellä ulkomailla ja monet muut arvot ovat nuorille tänä päivänä itsestäänselvyyksiä. Usein unohdetaan kaiken takana olevan rauhan olosuhteet. Yhteisen vakauden turvaajana EU:lla on edelleen ratkaisevan tärkeä rooli. EU on muuttunut paljon erityisesti 2000-luvulla. Unionin toimintasektori on laajentunut. Lissabonin sopimus päätti ainakin toistaiseksi vuosikymmenien neuvottelut perussopimuksista. Laajentuminen on kasvattanut EU:sta lähes 30 valtion ja yli puolen miljardin asukkaan talousmahdin. Unionista on kehittynyt kriisien hallitsija kun sen sotilaalliset voimavarat ja siviilikriisien hallinta ovat vahvistuneet. EU on kyennyt rahaliiton maiden velkaantumisen seurauksena luomaan mekanismeja myös talouskriisien varalta. Nykymaailma on moninapainen ja arvaamaton. Nopeasti muuttuva todellisuus luo maaperää myös uhkille, jotka ovat täysin erilaisia kuin aikaisemmin. Ilmastonmuutos, ympäristökatastrofit, luonnonmullistukset, laajamittainen maahanmuutto, terrorismi, pandemiat, puute vedestä, elintilasta ja energiasta sekä lukuisat muut nopeasti leviävät ilmiöt leimaavat aikaamme. Internetin vuorovaikutteiset kanavat ovat hälventäneet valtioiden ja maanosien rajoja entisestään. Internetissä voi samastua reaaliajassa viiteryhmiin tai asioihin, jotka sijaitsevat toisella puolella maailmaa. Mutta globaalissakin maailmassa ihminen seisoo tanakammin kun hän kokee todellista yhteenkuuluvuutta johonkin. Jollekin tuo yhteisö on perhe ja kotipaikkakunta, toiselle kotimaa tai Eurooppa. Suomi kuuluu Eurooppaan ja Euroopan unioniin. Jäsenyys on tuonut meille paljon hyvää. Nousimme lamasta jopa maailman kilpailukykyisimmäksi taloudeksi. Rahaliiton jäsenyys vauhditti vaurauden kehitystä. Rahassa ja erityisesti eurokolikossa kiteytyykin koko eurooppalaisuus ja olemassaolomme. Kolikon toisella puolella on yhteinen laajentunut Euroopan kartta, kääntöpuolella kansalliset symbolimme. Ja kolikko karttoineen on aina suomalaisenkin käden ulottuvilla. EU:ta on tulkittava ja ymmärrettävä sotien repimän maanosan historian valossa; yhteisö syntyi epäluulojen näyttämölle rauhan ja yhteisen hyvän rakentajaksi. Aikaisemmin paljon käytetyn fraasin mukaan EU ei ole koskaan valmis vaan on ikuisessa kriisissä. Mutta nyky-EU on pikemminkin valmis kohtaamaan kriisit, oppimaan niistä ja muuttumaan kriisien mukana. Euroopan unioniin liittyy kansalaisten mielissä yhä epäselviä asioita ja epäilyjäkin. EU:ta mystifioidaan turhaan. Marko Ruonalan ja ulkoministeriön Eurooppatiedotuksen EU-perusteos kertoo osaltaan mikä on Euroopan unioni, miten ja miksi se syntyi, mihin sen toiminta perustuu ja miten unionissa päätetään asioista. Viime vuosien muutosta kuvataan myös kansalaisten näkökulmasta – heitä varten EU on olemassa. Helsingissä joulukuussa 2010 Martti Ahtisaari Presidentti * Martti Ahtisaari johti tasavallan presidenttinä Suomen valtuuskuntaa kun maamme EU-jäsenyys vahvistettiin Korfun huippukokouksessa juhannuksena 1994. Sisällys Suomi ja Euroopan kartta Presidentti Martti Ahtisaari 5 Mennyt ja nykyinen Eurooppa 9 Euroopan unioni tänään – muuttuva todellisuus Eurooppalaisuuden juuret 10 15 Yhteisön puoli vuosisataa – askel kerrallaan suurunioniin 19 Eurooppa toipui sodasta Tyhjän tuolin kriisi ja kiista maataloudesta – 1960-luku Kohti Euroopan unionia – 1970- ja 1980-luvut Suurten harppausten aika – 1990-luku Laajeneva EU ajautui lamaan – 2000-luvun alku 20 Euroopan unionin toimielimet 29 Eurooppa-neuvostolla on yhä vahvempi rooli Neuvosto on EU:n tärkein lainsäätäjä Komissio antaa lakialoitteet Euroopan parlamentin kasvanut valta Euroopan unionin tuomioistuin valvoo ja tulkitsee oikeutta Tilintarkastustuomioistuin seuraa EU:n varojen käyttöä Muut Euroopan unionin elimet ja erillisvirastot EU:n perussopimukset ja päätöksenteko Kansanäänestykset jarruttivat perussopimusta EU:n päätöksenteko – mutkikasta? Euroalue ja talous 23 24 25 27 31 34 40 44 48 54 55 57 58 62 67 Oma raha yhdistää – Talouskriisi ajoi EU:n laajoihin udistuksiin 68 EU-PERUSTEOS 7 Myös EU:n taloustiikeri kesyyntyi Jäsenmaat rahoittavat EU:n budjetin EU säätelee välillisiä veroja 75 77 78 Suhteet muuhun maailmaan 79 Ulko- ja turvallisuuspolitiikka – EU:lla on laaja keinojen valikoima Kissinger ja Euroopan puhelinnumero Kriisinhallinta on EU:n puolustuspolitiikan keulakuva Itämerta suojellaan ja tuetaan EU:n yhteistyöllä Pohjoinen ulottuvuus edistää kestävää kehitystä Suomen lähialueilla Unioni on vahva kaupan toimija EU on maailman suurin kehitysavun antaja Kauppasopimuksia uudistettu 97 100 Laajentuminen 101 Eurooppa etsii rajojaan 102 Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue Aluepolitiikka tasoittaa elintasoeroja 134 Yhteinen maatalouspolitiikka koskettaa kaikkia 135 Kalastus ja merten suojelu – Islanti kasvattaa EU:n kalastusmahtia 138 82 Huoli ympäristöstä ja energiasta 85 EU torjuu eturintamassa ilmastonmuutosta Riippuvuutta tuontienergiasta halutaan vähentää 91 93 95 111 112 133 141 142 145 Kansalaiset ja Euroopan unioni 147 Monikielinen Eurooppa EU-kansalaisten oikeudet perussopimuksessa Euroopan unioni työpaikkana Lobbarit ja muut edunvalvojat EU tiedottaa asioista laajasti Euro ja avoimet rajat Suomen jäsenyyden virstanpylväät EU-asiat käsitellään Suomen perustuslain pohjalta Ahvenanmaan asema EU etsii yhä itseään – skenaariot: Kriisit koulivat, mennyt nykyisyyden peili ja askel taaksepäin 148 149 152 153 155 156 158 163 Rajat auki – Euroopan uudet tuulet Schengen poisti tarkastukset sisärajoilla 117 Euroopan sisämarkkinat 119 Kirjoittaja 170 Eurooppa rakentaa yhä sisämarkkinoitaan 120 Verkkosivut 171 EU-sanasto 172 Lähteet 175 Henkilö- ja asiahakemisto 177 Sujuva liikenne ja yhteydet tukevat sisämarkkinoita Kansalaisten yhdenvertaisuus puhuttaa EU:ta Koulutus ja kulttuuri – EU:n merkittävä voimavara 8 80 Alueet, maatalous ja kalastus 124 127 129 164 EU-PERUSTEOS 1 Mennyt ja nykyinen Eurooppa Euroopan unioni tänään – muuttuva todellisuus Winston Churchill hahmotti tulevaa Eurooppaa puheessaan Zürichin yliopistossa syksyllä 1946. Kuvassa Churchill puheensa jälkeen. Lehtikuva/Keystone 10 M aailmansotien jälkeen Eurooppa saapui risteykseen, jossa oli kovin vähän suuntaviittoja. Tuskin kukaan uskoi rauhan ja harmonian maanosaan supervaltojen hallitsemassa kauhun tasapainon maailmassa. Mutta Eurooppa nousi jaloilleen. Suuret ikäluokat syntyivät, Eurooppaa rakennettiin uudestaan, talous elpyi ja rauhanaate sai jalansijaa. Kansallisvaltioiden nousu ja niiden omat itsekkäät päämäärät loivat pohjaa yhteistyölle. Zürichin yliopistossa syyskuussa 1946 toisen maailmansodan ajan maineikas brittipääministeri Winston Churchill nosti puheessaan esille ajatuksen ”Euroopan Yhdysvalloista”. Churchill varoitti ydinaseisiin viitaten, että jatkuva sota voi hävittää olemassa olevan sivilisaation. Se merkitsisi ei ainoastaan Euroopan vaan todennäköisesti lähes koko maailman tuhoutumista. ”... Mutta minun on varoitettava teitä. Aika käy vähiin. Juuri nyt voimme hengähtää. Tykit ovat vaienneet. Taistelu on tauonnut, mutta vaara ei ole väistynyt. Jos aiomme muodostaa Euroopan Yhdysvallat, tai minkä tahansa nimen tai muodon se saakaan, meidän on aloitettava heti.” (Winston S. Churcill 19.9.1946. Kirjoittajan käännös) EU-PERUSTEOS Barentsinmeri Islanti Norjanmeri Eurooppa vuonna 2011 Suomi 1995 Ruotsi 1995 Norja Atlantti Viro 2004 Pohjanmeri POHJOIS-IRLAND Itämeri Iso-Britannia 1973 Ehdokasmaat Euroopan unionin jäseniksi Venäjä Latvia 2004 Tanska 1973 Irlanti 1973 Euroopan unionin jäsenmaat ja liittymisvuodet Euroalue Schengen-maat Liettua 2004 VENÄJÄ Alankomaat 1952 Valko-Venäjä Puola 2004 Saksa 1952 Belgia 1952 LUXEMBURG 1952 Ranska 1952 Tšekki 2004 Slovakia 2004 Itävalta 1995 Unkari 2004 LIECHTENSTEIN Sveitsi Slovenia Portugali 1986 MONACO ANDORRA 2004 Italia 1952 Ukraina Moldova Romania 2007 Kroatia Bosnia-Hertsegovina SAN MARINO Montenegro Kosovo Espanja 1986 VATIKAANI Albania Georgia Mustameri Serbia Armenia Bulgaria 2007 Makedonia (FYROM) Turkki Kreikka 1981 Syyria Marokko Algeria Tunisia Malta 2004 Välimeri Kypros 2004 Ajatus Amerikan mallin kaltaisesta Euroopasta tunnettiin entuudestaan. Churchill oivalsi, että yhtenäisen Euroopan johtotähdiksi tarvitaan arkkiviholliset Ranska ja Saksa. Toinen tärkeä havainto oli sodan totaalisuus. Vain rauha vakauttaa Euroopan ja luo pohjan vauraalle taloudelle. Churchillin puheen jälkeen kehitys on edennyt Euroopassa harppauksin kylmän sodan kautta Neuvostoliiton hajoamiseen ja koko maanosan rajojen uudelleen piirtoon. Toisen maailmansodan jälkeen todellisia suurvaltoja oli vain kaksi, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto, mutta nykyinen maailma on entistä moninapaisempi. Uuden vuosituhannen alussa Eurooppa on hyvin erilaisten haasteiden edesEU-PERUSTEOS Irak Libanon Israel sä. Nopeasti muuttuva kansainvälinen todellisuus, globalisaatio, ilmastonmuutos, luonnonmullistukset ja terrorismi ovat tehneet maailmasta yhä vaikeammin ennakoitavan. 2000-luvun alussa vuosikymmenen lopun talouskriisi ei ollut nähtävissä. Kriisi vauhditti kansainvälistä muutosta; kilpailu luonnonvaroista ja energiasta, työvoimasta, sotilaallisesta voimasta ja kaupan markkinoista Yhdysvaltojen, Aasian talousmahtien, Latinalaisen Amerikan ja nousevien kehitysmaiden kanssa on kiihtynyt. Ihmisten jatkuva liikkuminen työn ja vaurauden perässä yli valtiorajojen, myös maanosasta toiseen, tuo uusia mahdollisuuksia ja samalla ongelmia. Läntisestä maailmasta on pitkään siirtynyt talouspääomaa Aasian maihin, 11 mutta vastaavasti erityisesti kiinalaiset yritykset ovat sijoittaneet valtavasti omaisuutta länsimaihin. Hyvinvoinnin jatkuvuus Euroopassa ei ole itsestään selvää. Julkisen talouden velka on monissa maissa kasvanut ja väestö ikääntyy. Vuonna 2025 noin joka kolmas täysikäinen eurooppalainen on yli 65-vuotias. Puute osaavasta työvoimasta ja vanhustenhuolto ovat kysymyksiä, jotka useat eurooppalaiset maat kohtaavat suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Parhaillaan eletään poikkeuksellista aikaa Euroopan historiassa. Verrattain pitkään jatkunut rauha ja valtioiden yhteistyö on ainutlaatuista maanosassa, jota sodat ovat repineet vuosisatoja. Vakauden ja rauhan edistäminen onkin yksi EU:n toiminnan peruspilareita. Toisaalta 1900-luvun lopulla ja 2000-luvulla syntyneet sukupolvet eivät kanna toisen maailmansodan taakkaa kuten vanhempansa ja isovanhempansa. He odottavat EU:lta muutakin kuin rauhan takaamista. EU koostuu demokraattisista itsenäisistä valtioista ja toimielimistä, jotka tavoittelevat yhteistä eurooppalaista etua. Usein kuulee puhuttavan Euroopan integraatiosta. Tällä tarkoitetaan sitä, että valtiot luopuvat osasta kansallista itsemääräämisoikeuttaan yhdistääkseen usean maan voimat, painoarvon ja tavoitteet. Liittyessään unioniin jäsenmaa säilyttää itsenäisyytensä, mutta luovuttaa osan päätöksenteon vallasta unionin toimielimille. Miksi on tärkeää tietää jotakin unionin toiminnasta? EU on kauppamahtina suurempi kuin Yhdysvallat. Sen tavarakaupan arvo on liki 20 prosenttia ja palvelujen noin 25 prosenttia koko maailmankaupasta ilman unionin omia sisämarkkinoita. EU-maiden yhteenlaskettu bruttokansantuote on noin 30 prosenttia koko maailman tuotannosta. EU:ssa on yli 500 miljoonaa kuluttajaa eli enemmän kuin Yhdysvalloissa ja Venäjällä yhteensä. Lisäksi unioni on maailman suurin kehitysmaiden tukija, joka vastaa noin 60 prosentista kaikesta kehitysavusta. Myös lainsäätäjänä EU on tärkeä. Suomen 12 Alankomaat Belgia Italia Luxemburg Ranska Saksa 1952 Iso-Britannia Irlanti Tanska 1973 Kreikka 1981 Espanja Portugali 1986 Itävalta Ruotsi Suomi 1995 Kypros Latvia Liettua Malta Puola Slovakia Slovenia Tšekki Unkari Viro 2004 Bulgaria Romania 2007 Eurooppalainen perhe kasvoi ensi kerran vuonna 1973 – nyt unionissa on 27 jäsenvaltiota. lainsäädännöstä karkeasti puolet tulee suoraan tai epäsuoraan unionin kautta. Alunperin kuudesta jäsenmaasta koostunut yhteisö on kasvanut lähes 30 maan unioniksi. Eurorahaa käyttää yli 300 miljoonaa eurooppalaista. Viro otti EU-PERUSTEOS 17:na jäsenmaana euron käyttöön vuonna 2011. Euro on noussut dollarin rinnalle keskeiseksi maailmankaupan valuutaksi. EU laajenee 35–37 jäsenen yhteisöksi, jos kaikki entisen Jugoslavian valtiot ja Turkki sekä Norja, Liechtenstein ja Sveitsi liittyvät jonakin päivänä yhteisöön. EU:n toimintaympäristö on laajentunut erityisen paljon 1980-luvun lopulta alkaen. Unionin politiikka tukee yhteisiä sisämarkkinoita ja toimivaa markkinataloutta. Tavoitteena on kansainvälisen kilpailukyvyn ylläpito ja kasvattaminen. Lisäksi EU on luonut ulko- ja turvallisuuspolitiikan, joka on lisännyt unionin kansainvälistä painoarvoa. 2000-luvun unionilla on voimavaroja rauhanturvaamiseen lähialueilla ja kyky reagoida kansainvälisiin kriiseihin. Laajasta keinovalikoimasta huolimatta EU:ta moititaan poliittiseksi kääpiöksi, vaikka samaan aikaan se tunnustetaan taloudelliseksi jättiläiseksi. EU väsyi 2000-luvun alussa jatkuviin perussopimusten muutoksiin. Perussopimuksista on neuvoteltu ja niitä on ratifioitu 1980-luvun lopulta lähtien. EU:n ennakoitiin kehittyvän kohti federaatiota eli liittovaltiota, kun unioni valmisteli perustuslakisopimusta, mutta Ranska ja Hollanti torjuivat sopimuksen vuonna 2005 kansanäänestyksissä. Sopimusta muutettiin mm. siten, että esimerkiksi viittaukset EU:n ulkoisiin tunnuksiin kuten tähtilippuun poistettiin. Uusi perussopimus hyväksyttiin Lissabonissa vuonna 2007. EU oli jälleen kriisissä kun irlantilaiset torjuivat sopimuksen kansanäänestyksessä kesäkuussa 2008. Vuotta myöhemmin jäsenmaiden valtionpäämiehet päättivät Irlantia tyydyttävistä oikeudellisista takeista, jotka koskevat mm. veropolitiikkaa ja sotilaallista puolueettomuutta. Jo aiemmin vahvistettiin, että jokaisella jäsenmaalla on edelleen kansallinen EUkomissaari. Irlantilaiset hyväksyivät Lissabonin sopimuksen saman vuoden lokakuussa. Sopimus tuli voimaan joulukuussa 2009, ja EU huokaisi helpotuksesta. EU-PERUSTEOS Lissabonin sopimuksen myötä uudet toimijat – Eurooppa-neuvoston presidentti ja aiempaa toimivaltaisempi korkea edustaja – toivat uusia tuulia EU:n huipulle ja päätöksentekoon. EU:n toimielimien välillä on käyty perinteisesti keskinäistä valtataistelua, joten etukäteen tiedettiin suuren muutoksen vaativan unionilta sopeutumisaikaa. Uusi elementti on myös EU:n ulkosuhdehallinto, joka luo eräänlaisen EU:n diplomatiaverkoston unionin ulkopuolisessa maailmassa. Uudistusten täysimittaisen toteutumisen jälkeen EU on entistä vahvempi ja yhtenäisempi toimija maailmanpolitiikassa. EU:n hyötyjä ei aina nähdä Poliittinen eliitti tai ainakin sen enemmistö katsoo, että EU-jäsenyys tuo vaurautta, vakautta sekä kohentaa yksittäisen valtion kansainvälistä asemaa. Kaikki EU-kansalaiset eivät jaa näkemystä. Joissakin maissa unionin vastustajien määrä on suurempi kuin kannattajien. Unionin oikeutus toimia ja päättää asioista kansalaisten puolesta – sen legitimiteetti – on kyseenalaistettu. Tätä kutsutaan EU:n legitimiteetti-vajeeksi, eräänlaiseksi uskottavuuden puutteeksi. Monien mielestä Euroopan unioni hankkii oikeutuksensa jäsenmaita ja ihmisiä hyödyttävien, oikeudenmukaisten ja ymmärrettävien päätösten kautta ja saa siten toiminnalleen hyväksynnän. EU:n odotetaan myös takaavan talouden vakauden ja estävän valuuttakurssien rajut heilahtelut. Suomessa EU:n suosio kääntyi laskuun maamme oltua jäsen noin vuosikymmenen. Alimmillaan suosio oli Suomessa vuonna 2005: vain 38 prosenttia suomalaisista piti EU-jäsenyyttä myönteisenä asiana. Vuonna 2009 unionin jäsenyyteen suhtautui myönteisesti 51 prosenttia suomalaisista. Laskeneen kannatuksen syiksi on arveltu muun muassa maatalouspolitiikkaan liittyviä päätöksiä, eläinten metsästykseen liittyviä näkemyseroja ja Suomen kasvanutta nettomaksajan 13 Barentsinmeri Islanti Norjanmeri Eurooppa 1960-luvun lopulla Suomi Ruotsi Norja Atlantti Pohjanmeri Tanska Irlanti Neuvostoliitto Itämeri Iso-Britannia Alankomaat DDR Puola Belgia LUXEMBURG BRD Euroopan yhteisö oli laajentumassa sinivihreälle alueelle. Sen varsinaiset jäsenet Ranska, LänsiSaksa (BRD), Italia ja Benelux-maat rajautuvat samalle alueelle kuin Kaarle Suuren valtakunta 800-luvulla (vihreä alue). Tšekkoslovakia Ranska Itävalta Sveitsi Unkari Romania Portugali Jugoslavia Mustameri Italia Espanja Bulgaria Iran Albania Turkki Kreikka Syyria Marokko Algeria Tunisia Malta Välimeri Kypros Irak Libanon Israel osuutta EU:n rahoituksesta. Vuonna 2009 Suomen maksuosuus oli noin 103 euroa per kansalainen. EU:n hedelmiä moni nauttii huomaamattaan. Euroopassa ei ole Balkanin aluetta lukuun ottamatta sodittu toisen maailmansodan jälkeen. Kauppayhteistyö ja sisämarkkinat ovat lisänneet vaurautta ja avanneet uusia investointien mahdollisuuksia. Yhteinen ympäristöpolitiikka ohjaa jäsenmaita ratkaisuihin, jotka parantavat muun muassa ilman laatua. EU:n rahoilla ja lainoilla tuetaan ydinturvallisuutta Suomen lähialueilla ja on rakennettu vedenpuhdistuslaitosta Pietariin. EU-kansalainen säästää valuutanvaihtokuluissa matkustaessaan vaikkapa Välimeren maissa. Matkapuhelinten 14 verkkovierailumaksut eri maiden välillä ovat halventuneet EU:n vaatimuksesta. Tilisiirrot pankkien välillä ovat asiakkaille ilmaisia euroalueen maissa. Euroopan unioni on kuitenkin monille vain kirjainlyhenne EU, ja sen toimintaan liittyy epäselviä asioita. Miten EU toimii ja miksi suomalaiset poliitikot matkustavat kokouksiin Brysseliin? Mitä eri EUtermit tarkoittavat? Kuka EU:ssa päättää asioista? Tässä kirjassa haetaan vastauksia muiden muassa näihin kysymyksiin. EU-PERUSTEOS Eurooppalaisuuden juuret E uroopan unionin hyötyjä ja haittoja tai oikeutusta on vaikea puntaroida, jos yhteisön olemassaolon ja perustamisen syyt ovat epäselvät. Vastaukset EU:n toimintaan löytyvät ainakin osittain historiasta. Vaikka EU katsoo eteenpäin, se nojaa toiminnassaan usein menneeseen. Euroopan unioni ymmärretään usein Euroopan synonyyminä, varsinkin maanosamme ulkopuolella. Kyseessä on kuitenkin kaksi eri asiaa. Eurooppa on maanosa, joka on sekä henkinen että maantieteellinen kokonaisuus. EU on puolestaan valtioiden liitto, jonka jäsenet eli kansallisvaltiot tekevät yhteistyötä. Euroopan synnylle ei voida asettaa selvää lähtöpistettä. Kreikan kielen sana eurus tarkoittaa laajaa, ja europan on uskottu tarkoittaneen kaunista, leveäkasvoista ja suurisilmäistä naista. Europan ryöstö on antiikin mytologian kuuluisa myytti. Tarun mukaan foinikialaisten kuninkaalla Agenorilla oli kaunis tytär nimeltään Europa, johon Zeus-jumala rakastui. Zeus ryösti Europan valkoisen härän hahmossa ja kuljetti hänet uiden Kreetan saarelle. Ryöstöä kuvataan antiikin taiteissa, ja aihe on ikuistettu Kreikan kahden euron kolikkoon. Ennen ajanlaskumme alkua Eurooppa tunnettiin Antiikin Kreikassa maantieteellisenä käsitteenä, mutta helleenit hahmottivat maailmaa myös uskonnon ja kielen perusteella: Euroopan ulkopuolella asui ei-helleenejä, jotka eivät osanneet kreikkaa. Antiikin aikana maanosan asukkaat eivät määritelleet itseään eurooppalaisiksi. Euroopan käsite oli häilyvä siksikin, että meren ja maan rajat olivat epäselviä. Antiikin osaavimpana kartanpiirtäjänä tunnettu Ptolemaios oli tietoinen myös Skandinavian olemassaolosta, mutta uskoi sen olevan saari. Rooma mainitaan joskus esimerkkinä EU-PERUSTEOS Kreikkalainen kahden euron kolikko. Kuvan mallina on ollut 200-luvun spartalainen mosaiikki aiheenaan Europa-myytti. Euroopan komissio eurooppalaisesta valtakunnasta, joskin Rooma oli pikemmin valloitusten seurauksena Välimeren ympärille rakentunut valtakunta, johon kuului osia Euroopasta, Afrikasta ja Aasiasta. Roomaan virtasi kulttuurisia, filosofisia ja uskonnollisia vaikutteita myös Euroopan ulkopuolelta. Keisari Kaarle Suuren johtaman frankkien valtakunnan 800-luvulla muodostamia alueita pidetään nykyisen läntisen Euroopan lähtökohtana. Näkemys, jonka mukaan ajanjakso olisi eurooppalaisen integraation syntyhetki, on kuitenkin liioiteltu. Kuin sattumalta Kaarle Suuren valloitusten rajat noudattivat lähes identtisesti Euroopan yhteisön perustajavaltioiden 1950-luvun maarajoja. Rooman valtakunnan luhistumisen jälkeen Kaarle Suuren katsotaan joka tapauksessa pysäyttäneen Euroopan hajaantumisen ja yhdistäneen alueen, joka kattaa lähes koko nyky-Ranskan, Saksan aina Elbejoelle asti, huomattavan osan Italiasta ja Alankomaat. Frankkien alueen ulkopuolelle jäivät toisaalta Iberian niemimaa, Brittein saaret, itäinen Keski-Eurooppa, Skandinavia sekä Balkanin alue. Keskiajalla eurooppalaisuus oli koetuksella erityisesti turkkilaisten valloittaessa Konstantinopolin 1453. Paavi Pius II vetosi maanosan yhtenäisyyteen, ja ensimmäistä kertaa eurooppalaisuus-termiin alkoi liittyä tunnelatausta. Euroopan hoveissa kiersi suunnitelma eurooppalai15 Vuoden 1940 vierailu vallatussa Pariisissa jäi Adolf Hitlerin ainoaksi käynniksi Ranskassa. Ranskan valloitus oli Hitlerille tärkeä ”hyvitys häpeällisestä” Versaillesin rauhansopimuksesta. Deutsches Bundesarchiv sesta valtioliitosta Turkkia vastaan, mikä ei kuitenkaan toteutunut. Rauhanajattelijat nostivat 1600–1700-luvulla esille käsityksen eurooppalaisista ihannevaltioista, joiden kesken vallitsisi ikuinen rauha ja kaupan vapaus. Esimerkiksi englantilainen kveekari William Penn (1644–1718) pohti Euroopan valtioiden rauhanliittoa, jossa eräänlainen ”Euroopan parlamentti” päättäisi kansainvälisistä asioista. Ajatusta kehitti pitemmälle ranskalainen akateemikko ja kirjailija Abbé de Saint-Pierre (1658–1743). Hän esitti 18–24 eri kuningaskunnan ja tasavallan yhteistä valtioliittoa. Ranskalainen filosofi Jean-Jacques Rousseau totesi vuonna 1761 valtioliiton perustamisen vaikeaksi, koska Euroopan hallitsijat pelkäsivät valtansa menetystä. 16 Unelma ikuisesta rauhasta särkyi, kun Napoleon aloitti sotaretkensä Ranskan vuoden 1789 vallankumouksen jälkeen. Napoleonin ajattelussa ranskalaisuus oli eurooppalaisuuden ihanne; Euroopasta oli määrä tulla Ranskan hallitsema liittovaltio. Sattumoisin Napoleon koki viimeisen tappionsa vuonna 1815 EU:n tulevan pääkaupungin Brysselin eteläpuolella Waterloon peltoaukioilla brittejä ja preussilaisia joukkoja vastaan. Vuonna 1814-1815 Napoleonin sotien voittajavaltiot kokoontuivat Wienin kongressiin järjestämään Euroopan rajoja uudelleen. Ennen kongressia ranskalainen Claude-Henri de Rouvroy eli Saint-Simonin kreivi enteili teoksessaan Eurooppalaisen yhteiskunnan uudelleenjärjestäminen (De la Réorganisation de la Société Européenne) tulevaa Euroopan unionia. Hän olisi tosin rakentanut yhteisön Ranskan-Englannin akselin varaan. Eurooppalaiselle valtioliitolle kaavailtiin luonnollisesti pääkaupunkia. Ranskalaisille Euroopan keskus oli Pariisi. Myös Wien, Venetsia ja Geneve esitettiin vaihtoehtoina aloitteen tekijän kansallisuudesta riippuen. Monet 1800-luvun ajattelijat, muun muassa italialaiset, pohtivat ”Euroopan Yhdysvaltojen” luomista. Ranskalainen rauhanajattelija Charles Lemonnier julkaisi vuonna 1872 aikakauslehden nimeltä ”Euroopan Yhdysvallat” (Les États Unis d’Europe). Pisimmälle menivät romantiikan ajan kirjailijat kärkihahmonaan Victor Hugo. Hän maalaili näkymiä federalistisesta Euroopasta, jossa ei ollut rajoja eikä ongelmia – ei edes tiikereitä metsissä. Siirtomaapolitiikka, imperialismi ja voimistuva kansallisuusaate sävyttivät Euroopan kehitystä vuosisadan lopulla. Ensimmäinen maailmansota luhisti monien maailmankuvan. Euroopan jakolinjat oli luotu pitkälti jo aiemmin, mutta vuosien 1914–1919 sota syvensi kuilua. Ranskassa ilmestyi 1930-luvun kynnyksellä kirjoja eurooppalaisuudesta ja maassa järjestettiin jopa kirjoituskilpailu Euroopan val- EU-PERUSTEOS tioliitosta. Yhteistä Eurooppa-ajattelulle ennen toista maailmansotaa oli se, että haaveet rauhasta ja valtioiden liitosta elivät intellektuellien puheissa ja kirjoituksissa. Vallitseva politiikka ei luonut yhdentymiselle edellytyksiä, ja käytännön ehdotukset puuttuivat. Monien maiden – Saksan, Englannin ja Italian – hallitukset eivät innostuneet eurooppalaisuudesta. Euroopassa tiedostettiin jo uuden suursodan riski. Kansainvälisen jännityksen kiristyminen 1930-luvun alussa ja kansallissosialismin nousu Saksassa polki eurooppalaisuuden jalkoihinsa. Lamavuodet ja kasvava työttömyys pahensivat tilannetta. Hitler otti Eurooppa-termin Saksan propagandan välineeksi. Hitler olisi yhtenäistänyt Euroopan ”muita ylempänä olevan” germaanisen rodun avulla. Saksan valtiopäivätalo Reichstag kärsi pahoin toisen maailmansodan pommituksissa. Sodan arvet jäytävät Perinteisesti Euroopan on katsottu edustavan sivilisaatiota, demokraattista järjestelmää ja vapautta. Yhteisiin arvoihin kuuluvat niin ikään käsitykset oikeusvaltiosta, sananvapaus ja tasa-arvo sekä moniarvoisuus, johon sisältyy kulttuurinen, kielellinen ja maantieteellinen erilaisuus. Mutta lukuisten sotien kokemukset ovat yhä taustalla eurooppalaisessa arvokeskustelussa. Aika ajoin toisen maailmansodan taakka nousee esille myös EU-tasolla. EU:n yhtenäisyys oli koetuksella kun 14 jäsenmaata jäädyttivät kahdenväliset suhteensa Itävallan hallitukseen vuonna 2000 johtuen äärioikeistolaisena pidetyn Jörg Haiderin puolueen noususta maan hallitukseen. Nyt jo edesmenneen Haiderin katsottiin osoittavan ymmärrystä sodanaikaiselle natsi-Saksalle. Konfliktin takia samana vuonna Nizzan huippukokouksessa päätettiin unionin voivan antaa ”aiheellisia suosituksia” jäsenmaalle, joka rikkoo yhteisiä perusperiaatteita. Näitä ovat vapauden, kansanvallan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioitus sekä oikeusvaltio. Jos jäsenvaltio ei korjaa Wikimedia commons/Deutsche Fotothek EU-PERUSTEOS 17 Euroopan isä varttui tykkien varjossa Robert Schuman (1886–1963) oli taustojensa puolesta luonteva yhdeksi Euroopan yhteisön isähahmoksi. Hän varttui Euroopan sotatantereiden tuntumassa kolmen eri kansallisuuden vaikutuspiirissä. Schumanin isä Jean-Pierre oli alkujaan ranskalainen. Kun Alsace-Lorraine liitettiin Saksan keisarikuntaan 1871, isästä tuli Saksan kansalainen. Schumanin äiti Eugénie Duren oli syntynyt Luxemburgissa, mutta avioliiton kautta hänestäkin tuli saksalainen. Robert Schuman syntyi siten virallisesti saksalaisena, vaikkakin Luxemburgissa. Lukion Schuman suoritti Metzin kaupungissa saksalaisen opetusohjelman mukaan. Schuman opiskeli mm. Berliinissä, Münchenissä ja Bonnissa. Schuman palasi vanhempiensa lähelle Metziin. Hän olisi voinut valita saksalaisuuden sijasta Luxemburgin tai Ranskan kansallisuuden taustansa takia. Hän puhui kaikkien kolmen maan kieliä sujuvasti. Tuohon aikaan kansallisuuden vaihto oli kuitenkin varsin harvinaista. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Alsace-Lorraine ja Metz palautui Ranskalle, ja Schumanista tuli Ranskan kansalainen 1919. Saksalaiset vangitsivat Schumanin vuonna 1940, mutta hän pakeni kaksi vuotta myöhemmin ja liittyi Ranskan vastarintaliikkeeseen. Myöhemmin Schuman nousi maansa ulkoministeriksi. tilannetta, EU voi pidättää siltä äänioikeuden neuvostossa. EU oli varpaillaan myös 2002, kun äärioikeistolainen Jean-Marie Le Pen nousi Ranskan presidentinvaalien toiselle kierrokselle. Vuonna 2003 Italian pääministeri Silvio Berlusconi puolestaan sanoi Euroopan parlamentin täysistunnossa sosialistien saksalaisen ryhmäjohtajan Martin Schulzin sopivan elokuvarooliin keskitysleirin johtajaksi. Ennen kesäkuun 2007 huippukokousta Puolan pääministeri Jarosław Kaczyński taasen totesi, että maassa olisi enemmän ihmisiä ilman toisen maailmansodan tapahtumia. Viittaus liittyi kiistaan EU-maiden vallasta. Puola katsoi runsasväkisen Saksan hyötyvän siitä, että neuvostossa päätöksen takana on oltava 55 prosenttia jäsenmaista ja 65 prosenttia kansalaisista. Keskustelu EU-kansalaisten tasavertaisesta kohtelusta leimahti vuoden 2010 lopulla, kun Ranska karkotti romaneja maaperältään Romaniaan ja Bulgariaan. Perusoikeuksista vastaava EU-komissaari Viviane Reding vertasi romanien joukkokarkotuksia toisen maailmansodan ajan tapahtumiin (ks. myös luku työllisyydestä ja yhdenvertaisuudesta). Schumanista kertovilla verkkosivuilla http:// www.robert-schuman. com todetaan hänen lähtökohdistaan: ”Luxembourgeois de résidence, Français d’origine et Allemand de nationalité.” (asuinpaikaltaan luxemburgilainen, alkuperältään ranskalainen ja kansallisuudeltaan Robert Schuman. saksalainen). Euroopan komissio 18 EU-PERUSTEOS 2 Yhteisön puoli vuosisataa – askel kerrallaan suurunioniin Eurooppa toipui sodasta P erinteisesti Euroopan integraatio kuvataan sotien jälkeisenä nopeana kehityksenä. Euroopan maat muodostivat valtioliiton, jolle perustettiin yhteiset hallintoelimet. Prosessi on esitetty usein liian siloitellusti ja sitä on ylikorostettu, mutta reilun 50 viime vuoden kehitys on joka tapauksessa poikkeuksellinen ajanjakso Euroopan historiassa. Yhtä pitkää vakaata jaksoa Euroopan nykyhistoria ei tunne lukuun ottamatta 1990-luvun sotia Länsi-Balkanilla. Euroopan yhteisön syntyyn vaikuttaneet tekijät liittyvät vuosikymmeniä jatkuneeseen kuohuntaan ja toisen maailmansodan jälkeiseen tilanteeseen; maanosa oli kärsinyt sodissa valtavia inhimillisiä ja taloudellisia menetyksiä. Yhä kehittyneempi aseistus ja ennen muuta ydinaseet loivat pelotteen maailmanlaajuisista tuhoista. Sodan päätyttyä epäluulo voittajien ja häviäjien välillä kyti. Maanosa oli jälleenrakennettava, ja Eurooppa yritti sopeutua elämään Yhdysvaltain ja Stalinin Neuvostoliiton paineissa. ”’Supervaltojen” välien kiristyttyä äärimmilleen 1940-luvun lopulla alkoi niin sanottu kylmä sota. Eurooppa jakautui läntisiin maihin ja kommunistiseen itäiseen blokkiin. Neuvostoliiton etupiiriin jäi Itä-Saksa eli Saksan demokraattinen tasavalta (DDR). Liittoutuneiden valvontaan kuului läntinen Saksan liittotasavalta (BRD). Berliinin muuri nousi kesällä 1961. Kahtiajaettu kaupunki symboloi koko rautaesirippua aina muurin kaatumiseen marraskuuhun 1989 asti. Yhdysvaltain tuella Saksa nousi vähitellen raunioista. Jälleenrakennusta helpotti 1947 aloitettu Marshall-apu. Yhdysvaltain ulkoministerin mukaan nimettyä apua annettiin Euroopan maille noin 13 miljardin dollarin arvosta. Se oli valtava rahasumma, viitisen prosent- Altiero Spinelli (1907–1986) oli Italian fasismin vastaisen vastarintaliikkeen jäsen. Hän joutui fasistivallanpitäjien vangiksi ja kotiarestiin vuosiksi 1927–1943. Ollessaan vankina Ventotenen saarella Spinelli luonnosteli näkemyksensä yhdentyneestä ja vapaasta Euroopasta. Spinelli toimi myöhemmin Euroopan komission sekä Euroopan parlamentin jäsenenä. Hän jatkoi europarlamentaarikkona kuolemaansa saakka. Archivio centrale dello Stato, Italia sekä Poste Italiane 20 EU-PERUSTEOS Jean Monnetin (vas.) idean Euroopan hiilija teräsyhteistyöstä puki ehdotukseksi Robert Schuman (oik.) lehdistötilaisuudessa 1.5.1950. Tästä käynnistyneiden neuvotteluiden tuloksena syntyi lopulta Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (EHTY) -sopimus vuotta myöhemmin. Euroopan komissio tia Yhdysvaltain tuon ajan vuotuisesta kansantuotteesta. Marshall-apua tarjottiin periaatteessa kaikille, mutta rautaesiripun itäpuoliset maat eivät voineet ottaa sitä vastaan Moskovan vaatimuksesta. Vallinneissa oloissa myös Suomi joutui pidättäytymään Marshall-avusta. Marshallavun koordinointia varten perustettiin Euroopan taloudellisen yhteistyön järjestö (OEEC) vuonna 1948 (vuodesta 1961 alkaen OECD). Kireissä oloissa Euroopan yhteisö syntyi pönkittämään maanosan taloutta. Rauhan ymmärrettiin lisäävän vakautta ja vaurautta, ja siitä hyötyisivät ennen muuta jäsenvaltiot itse. Uutta Eurooppaa hahmoteltiin jo sodan aikana, kun Benito Mussolinin kaudella pidätetty italialainen vastarintajohtaja Altiero Spinelli laati 1941 vankilassa kirjoituksen, joka johti Euroopan federalistisen liikkeen perustamiseen. Liike järjesti 1944 Genevessä konferenssin, jossa keskustelun pohjana oli Spinellin suunnitelma ylikansallisesta eurooppalaisesta liitosta. Churchillin Zürichin puheen innoittamana HaagisEU-PERUSTEOS sa järjestettiin toukokuussa 1948 Euroopan kongressi, mikä johti Euroopan neuvoston perustamiseen 1949 Strasbourgissa. Sopimuksen allekirjoittivat Ranska, Beneluxmaat ja Britannia. Vuonna 1950 Jean Monnet (1888–1979), Ranskan hallituksen neuvonantaja, ehdotti Yhdysvaltain aloitteesta ratkaisua Ranskan ja Saksan suhteisiin. Konjakkitehtailijan poika sai jo 16-vuotiaana kansainvälistä kokemusta, kun hän markkinoi konjakkia muun muassa pohjoismaissa, Yhdysvalloissa ja Venäjällä. Hänellä oli myös kokemusta liittoutuneiden sotavarustelun koordinoimisesta maailmansotien aikana. Monnet’n aloite rakentui keskeisen energialähteen ympärille. Hiili ja teräs olivat Euroopan raskaan metalliteollisuuden ja asetuotannon perusta. Markkinoiden hallinta tarkoitti sekä poliittista että taloudellista valtaa. Monnet esitti Ranskan ja Saksan hiili- ja terästuotannon yhdistämistä. Monnet’n suunnitelma nimettiin esittelijänsä, Ranskan ulkoministerin Robert Schumanin mukaan. Schuman-julistus julkistettiin Pariisissa 9. toukokuuta 1950. Tapahtumaa juhlistetaan nykyään Eurooppa-päivänä kaikissa EU-maissa. Jo kesäkuussa samana vuonna Belgia, Hollanti, Italia, Luxemburg, Ranska ja Saksa allekirjoittavat julistuksen. Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (EHTY) aloitti toimintansa 1952. Seuraavasta vuodesta alkaen teräs ja hiili liikkuivat vapaasti Länsi-Euroopassa. Euroopan kireä ilmapiiri edisti osaltaan sopua. Yksi vaikuttaja oli Unkarin 1956 kansannousun verinen tukahduttaminen. Brysselin Val Duchesse -linnassa käydyt pitkät neuvottelut johtivat Euroo21 pan talousyhteisön (EEC, myöhemmin EC eli Euroopan yhteisö) ja Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) perustamiseen. Sopimukset allekirjoitettiin Roomassa 25. maaliskuuta 1957, ja ne tulivat voimaan 1958. Euroopan yhteisö oli syntynyt, tosin valtaosa eurooppalaisista ei edes huomannut asiaa. Ranskan ja Saksan lähentyminen johtui poliittisista ja ennen muuta taloudellisista syistä. Ranskaa kiinnosti runsashiilinen Ruhrin alue. Saksa halusi sitoutua läntisen Euroopan kehitykseen, ja sitä kiinnosti talouskasvu ja henkinen irtautuminen sodan painolastista. Myös Yhdysvallat painosti Ranskaa yhteistyöhön Saksan kanssa. Yhdysvallat halusi vakauttaa Euroopan torjuakseen kommunismia, ja merkitsihän vauras läntinen Eurooppa viriävää kaupankäyntiä ja säästöjä miehityskuluissa. Ranskan ja Saksan kahdenvälinen yhteistyö virallistettiin myöhemmin 1963 allekirjoitetulla ystävyyssopimuksella (Elysée sopimus). Benelux-maat kuuluivat Ranska–Saksa 22 Rooman sopimuksen allekirjoitustilaisuus 25.3.1957. Pöydän ääressä vasemmalta oikealle Belgian Paul-Henri Spaak ja Jean-Charles Snoy et d’Oppuers, Ranskan Christian Pineau ja Maurice Faure, Saksan liittotasavallan Konrad Adenauer ja Walter Hallstein, Italian Antonio Segni ja Gaetano Martino, Luxemburgin Joseph Bech sekä Alankomaiden Joseph Luns ja Johannes Linthorst Homan. Rooman sopimuksella perustettiin kansalliskokous, joka oli Euroopan parlamentin edeltäjä. Euroopan komissio -akselin taloudelliseen vaikutuspiiriin, ja niitä yhdistivät kulttuuriset ja historialliset siteet. Jo kahdesti Benelux-maat olivat jääneet maailmansodan jalkoihin Saksan, Ranskan ja Britannian puristuksessa. Italia puolestaan etsi sodan jälkeen kansainvälistä tunnustusta ja arvioi eurooppalaisen suuntauksen vakauttavan sisäistä poliittista levottomuutta. Britannia jäi odotetusti syrjään yhteistyöstä. Moni muu Euroopan valtio ei tullut kyseeseen poliittisen tilanteen tai maantieteellisen etäisyyden takia. Sellaisia olivat esimerkiksi EU-PERUSTEOS Iberian niemimaan sotilasdiktatuurit, rautaesiripun taakse jääneet Itä- ja KeskiEuroopan maat sekä neutraali Sveitsi. Rooman sopimus sisälsi paljon tulevan EU:n peruselementtejä, kuten sisämarkkinoiden vapauttamista enteilevän tulliunionin. Toimielimistä perustettiin sekä komissio että neuvosto. Lisäksi luotiin Euroopan parlamentin edeltäjä, kansalliskokous, sekä yhteisön tuomioistuin. Toisaalta yhteisön poliittiset tavoitteet jäivät sopimuksessa taka-alalle. Tyhjän tuolin kriisi ja kiista maataloudesta – 1960-luku R anskan johtoon vuonna 1958 nousseen presidentti Charles de Gaullen käsitys Euroopasta perustui kansallisvaltioiden yhteistoimintaan. Gaullistit vastustivat hiili- ja teräsyhteisöä, mutta sietivät talousyhteisöä kansallisista syistä. Maataloudesta tuli 1960-luvulla yhä merkittävämpi osa yhteisön politiikkaa. Charles de Gaulle ajoi voimakkaasti yhteistä maatalouspolitiikkaa (CAP, Common Agricultural Policy), koska Ranska tuotti enemmän maataloushyödykkeitä kuin yksikään toinen perustajavaltio. Tuotteiden hintatakuut ja vientituet tulivat CAPin välineiksi. Yhteisön ulkopuolella tuet tulkittiin protektionismiksi, sisämarkkinoiden suojelemiseksi. Yhteisön katsottiin suosivan tuotteitaan vastoin kansainvälisiä kauppasääntöjä. Ensimmäinen ”kauppasota” koettiin jo 1962-63. Se aiheutui vientitulleista, joita vaadittiin Yhdysvalloista tuotaville kanoille. Kesäkuussa 1965 Ranska aloitti niin sanotun tyhjän tuolin politiikan. Ranskan edustaja ei osallistunut puoleen vuoteen ministerikokouksiin. Virallisesti Ranska protestoi komission kasvanutta päätäntävaltaa yhteisön budjetista, mutta todellisuudessa juopa johtui ylikansallisen ja EU-PERUSTEOS Rooman sopimuksen allekirjoitustilaisuus Capitolinen palatsissa vuonna 1957 oli juhlallinen. Tilaisuutta todisti valtiojohtajien lisäksi suuri joukko arvovaltaista väkeä. Vasta jälkikäteen on paljastunut, että valtionpäämiehet allekirjoittivat Roomassa asiakirjan, joka sisälsi pääosin tyhjiä papereita. Sopimusteksti neuvoteltiin ja viimeisteltiin kiireessä Val Duchessen linnassa Brysselissä. Ratkaisevat päivät ennen maaliskuun 25. päivän allekirjoittamista olivat kiireisiä ja jännittäviä; puolivalmis materiaali kuormattiin junanvaunuun, ja matka Roomaan alkoi. Allekirjoituksen valmisteluihin osallistui Albert Breuer, silloisen hiili- ja teräsyhteisön sihteeristön virkamies. Hän kertoo junan jumiutuneen Sveitsin rajalla Baselin kaupunkiin. Sieltä matka jatkui Milanoon, jossa odotti yllätys. Vaunu papereineen oli kadonnut! – Vaunu löytyi eräältä raiteelta muutaman kilometrin päässä, Breuer sanoo. Samaan aikaan sopimustekstin viimeistely jatkui Brysselissä kuumeisesti kirjoituskoneilla. Muutokset ilmoitettiin puhelimitse Roomaan. Luonnostelun aikana asiakirjoja ja mustia vahakopiopapereita levitettiin Val Duchessen linnan lattioille. Pahaksi onneksi illalla saapuneet siivoojat heittivät paperit roskiin. Konekirjoittajia tarvittiin lisää kiireavuksi. Roomassa yliopiston opiskelijat auttoivat sopimustekstien kokoamisessa pientä korvausta vastaan. Mutta opiskelijat ryhtyivät lakkoon vaatien 200 liiran korotusta tunnilta. Viivästysten takia päämiesten eteen asetettiin Rooman sopimusluonnos, jossa vain ensimmäinen ja viimeinen sivu olivat valmiit. – Suurin ongelma oli se, miten saisimme pidettyä toimittajat tarpeeksi etäällä, Breuer nauraa. Sopimuksen sinetöintiin eli viralliseen voimaantuloon mennessä teksti oli asianmukaisesti kirjoissa ja kansissa. ( Lähteet: ena.lu ja europa.eu ) 23 Jacques Delors oli ensimmäinen joka toimi kaksi kautta komission puheenjohtajana. Delorsin kausina (1985–1995) käynnistyi kehitys kohti yhtenäisiä sisämarkkinoita sekä yhteistyön syventyminen ulkosuhteissa. Euroopan komissio. kansallisen edun vastakkainasettelusta. Ranskan oli vaikea hyväksyä asioista päättämistä jäsenmaiden määräenemmistöllä, varsinkaan maataloudessa. Ratkaisu löytyi tammikuussa 1966: Luxemburgin kompromissin mukaan neuvosto ei voi käyttää määräenemmistöä, jos yksikin jäsenmaa vetoaa kansalliseen etuunsa. Linjaus enteili sitä, että nykyäänkin jäsenmaiden yksimielisyyttä edellytetään monissa EUpäätöksissä. Charles de Gaulle torjui kahdesti Britannian jäsenyyden yhteisössä 1960-luvulla. Britannia halusi liittyä mukaan 1961 varmistaakseen pääsynsä Euroopan teollisuusmarkkinoille, mutta halusi samalla suojata kansanyhteisön maiden eli entisten siirtomaittensa kauppaetuudet. Britannia tukeutui kansainvälisessä politiikassa Euroopan yhteisöön, sotilasliitto Natoon ja Yhdysvaltoihin. De Gaullen veto-oikeuden käyttö oli näpäytys Atlantin taakse. 1950-luvun lopulta alkaen Ranska oli ottanut etäisyyttä Yhdysvaltoihin irtautuen vähitellen sotilasyhteistyöstä Naton kanssa. 24 Kohti Euroopan unionia – 1970–1980-luku T alouskehitystä jarrutti 1973 alkanut öljykriisi, kun öljyntuottajamaat kiristivät raakaöljyn hintaa Lähi-idän sodan seurauksena. Osin taantuman takia De Gaullen seuraaja George Pompidou oivalsi, että Euroopan talousyhteistyö on väline Ranskan talouden kohentamiseen. Samaan aikaan Saksan liittokansleri Willy Brandt sekä Edward Heath Britannian pääministerinä toivat uutta pontta yhteistyöhön. Britannia, Irlanti ja Tanska liittyivät uusiksi jäseniksi 1973. Rahaliiton siemenet kylvettiin 1979, kun sovittiin Euroopan valuuttajärjestelmästä (EMS, European Monetary System). Tavoitteeksi asetettiin jäsenmaiden yhteinen rahaliitto. Saman vuoden kesäkuussa järjestettiin ensimmäiset suorat Euroopan parlamentin vaalit, joissa kansalaiset eri maissa valitsivat edustajansa. Britanniassa Margaret Thatcher aloitti pääministerinä 1979. Yhteisö ratkoi 1980-luvun alussa erityisesti maataloustukien jakoon liittyvää kiistaa. Ratkaisuksi löytyi Britannian niin kutsuttu maksuhyvitys, joka neuvoteltiin Thatcherin vaatimuksesta 1984 (ks. maatalousluku). EU-PERUSTEOS 1980-luvulla rakennettiin perusta nykyiselle Euroopan unionille, kun ranskalaisen Jacques Delorsin johtama komissio esitti yhtenäistä sisämarkkina-aluetta. Ehdotus johti vuoden 1986 Euroopan yhtenäisasiakirjan hyväksymiseen. Delorsin paketti toi uusina alueina yhteisön politiikkaan mm. toimielinten yhteiset päätökset (yhteispäätösmenettely), jäsenmaiden määräenemmistöpäätökset, yhteistyön ulkosuhteissa, tutkimuksen ja teknologian sekä ympäristökysymykset. Samalla sitouduttiin antamaan Euroopan vähiten kehittyneille alueille erityistukia. Niistä pääsivät osallisiksi erityisesti uudet jäsenmaat Kreikka (liittyi 1981) sekä Portugali ja Espanja (1986). Suurten harppausten aika – 1990-luku E uroopan kartan uudelleenpiirto alkoi 1990-luvulla, kun Neuvostoliitto hajosi ja Berliinin muuri mureni. Muutosvauhti yllätti kaikki, myös Suomen ja Ruotsin, jotka pian pyrkivät mukaan Euroopan unioniin. Maastrichtin sopimus oli merkittävin askel Euroopan yhdentymisessä sitten yhteisön perustamisen. Sopimus hyväksyttiin joulukuussa 1992, ja se tuli voimaan seuraavana vuonna. Euroopan unioni perustettiin virallisesti. Maastrichtissa vahvistettiin myös kunnianhimoinen tavoite yhteisvaluutan käyttöönotosta. Eurosta tuli tilivaluutta 1999 niissä maissa, jotka täyttivät vakaan talouden ehdot. Maastricht toi EU:n politiikkaan lisäksi kaksi uutta elementtiä: yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä oikeus- ja sisäasiat, joihin sisältyvät muun muassa maahanmuutto- ja poliisiasiat. Kaikki ei sujunut piirustusten mukaan. Euroopan unionin legitimiteetti eli oikeutus päättää asioista jäsenvaltioiden puolesta kyseenalaistettiin, kun Tanska torjui Maastrichtin sopimuksen kansanäänestyksessä 1992. Uusi kansanäänestys toi EU-PERUSTEOS Moni ihmettelee, miksi Bryssel on Euroopan unionin pääkaupunki, miksi Euroopan parlamentti kokoontuu Strasbourgissa ja neuvostot tiettyinä kuukausina Luxemburgissa. Selitys löytyy historiasta. Ehdokaskaupungeista neuvoteltiin heinäkuussa 1952 Pariisissa. Ranska ja Saksa aikoivat perustaa hiili- ja teräsyhteisön hallinnon Saarbrückeen, nykyisen Saksan alueelle. Aloite liittyi sotien kiistan kohteena olleen Saarbrucken alueen ratkaisuun. Saksa vierasti kuitenkin yhteisön toimielimen tuloa maaperälleen. Kompromissina esille nousi Bryssel, mutta Belgian hallitus halusi yllättäen toisin. Sen mukaan parempi paikka olisi Liege, maan itäinen teollisuuskaupunki. Perusteena oli Liegen sijainti hiili- ja terästuotantoalueiden keskellä liikenteen solmukohdassa. Kahden päivän kokouksen jälkeen väsyneet ministerit päättivät, että toimielimet perustetaan tilapäisesti Luxemburgiin. Lisäksi Strasbourgiin sijoitettiin kansalliskokous, Euroopan parlamentin edeltäjä. Kiista sijoituspaikasta haudattiin pitkäksi aikaa taktisista syistä muun muassa Rooman sopimuksen ratifioinnin takia. Bryssel sai toimielimet vasta 1965, kun hiili- ja teräsyhteisö, talousyhteisö ja Euratom yhdistettiin. Luxemburg vaatii luonnollisesti hyvitystä. Siksi neuvostot kokoontuvat huhti-, kesä- ja lokakuussa Luxemburgissa. Lisäksi EY:n tuomioistuin, parlamentin sihteeristö ja Euroopan investointipankki sijoitettiin Luxemburgiin, samoin myöhemmin perustettu tilintarkastustuomioistuin. Euroopan parlamentti pitää täysistuntojaan Ranskan Strasbourgissa nykyään 12 kertaa vuodessa. 25 Saksan ja Ranskan lähentymisessä tärkeää roolia näytteli Robert Schumanin (ks. erillinen juttu) lisäksi Saksan liittokansleri Konrad Adenauer (1876–1967). Hän oli Schumanin tavoin kotoisin maiden rajaseuduilta ja jakoi omakohtaiset kokemukset sodasta. Adenauerin natsit pidättivät Kölnin pormestarin virasta. Italian pääministeri Alcide De Gasperi (1881–1954) oli kaksikon hengenheimolainen ja yhteisen suunnitelman tärkeä tukija. Kolmikkoa yhdisti saman poliittisen taustan lisäksi myös kieli: he puhuivat keskenään saksaa. De Gasperi istui poliittisista syistä vankilassa 1920-luvulla Mussolinin Italiassa. myönteisen tuloksen Tanskan neuvoteltua oikeuden jäädä pois tietyistä EU:n toiminnoista. Tanska vaati itselleen oikeuden päättää, haluaako se ottaa käyttöön euron ja miten se soveltaa työvoiman vapaata liikkuvuutta Schengen-yhteistyössä. Eräin osin Tanskan poikkeus koskee myös yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Vastauksena kansalaisten huoliin EU loi läheisyysperiaateen (subsidiariteetti), joka tunnetaan myös nimellä toissijaisuusperiaate. Sen mukaan päätös tehdään mahdollisimman lähellä kansalaisia. Tämä tarkoittaa sitä, että EU päättää vain silloin kun tavoite arvioidaan saavutettavan paremmin jäsenmaiden yhteisellä päätöksellä. Muussa tapauksessa ratkaisu tehdään jäsenmaassa. Lähellä kansalaisia tehtävien päätösten vahvimmat ajajat olivat 1990-luvulla Saksan maakunnat, Länderit, jotka halusivat osallistua aktiivisemmin EU:n päätöksentekoon. Rooman sopimuksen keskeinen arkkitehti. belgialainen PaulHenri Spaak korosti myöhemmin, että Stalinin Neuvostoliiton uhka vauhditti Euroopan yhteisön syntyä. Myös Spaak oli tuntenut sodan nahoissaan. Hän oli ollut jo ensimmäisessä maailmansodassa kaksi vuotta saksalaisten vankina. Euroopan isät ovat yhä läsnä: Euroopan parlamentin rakennus Brysselissä on nimetty Spaakin mukaan. Luxemburgiin nousi 1960-luvulla De Gasperin mukaan nimetty parlamentin rakennus, jota kutsutaan myös torniksi. Schumanin mukaan on puolestaan ristitty mm. liikenneympyrä sekä juna- ja metroasemat Brysselin EU-korttelin sydämessä. 26 Euroopan rakentajat: Konrad Adenauer, Alcide de Gasperi, Robert Schuman sekä Alankomaiden ja Luxemburgin edustajat neuvottelemassa uuden unionin raameista. Euroopan komissio EU-PERUSTEOS Laajeneva EU ajautui lamaan – 2000-luvun alku U uden vuosituhannen alku oli EU:lle suurten toiveiden, laajentumisen ja lopulta talouskasvun hiipumisen tuoman pettymyksen aikaa. Euron käyttöönotto käteisvaluuttana sekä poliittinen myötätuuli laajentumiselle – EU:hun liittyi 12 uutta jäsenmaata vuosina 2004–2007 – siivitti EU:ta. Unioni alkoi koota kriisinhallintavalmiutta, loi sotilaselimensä sekä aktivoitui kansainvälisten selkkausten selvittäjänä ja jälleenrakentajana. EU:n toimielimet kasvoivat uusien jäsenmaiden myötä. EU:n sisäinen yhtenäisyys oli koetuksella, kun syyskuun 11. päivän 2001 terroristi-iskut ja Irakin sota 2003 kiristivät maailmantilannetta. Jäsenmaat jakautuivat Yhdysvaltoja tukeviin ja Yhdysvaltojen voimatoimia vastustaviin maihin. Unioni pystyi kuitenkin taas EU-PERUSTEOS Kreikassa hallituksen säästötoimia talouden vakauttamiseksi vastustettiin lukuisin mielenosoituksin. Wikimedia Commons kerran sopimaan eripuransa. Neuvottelut uudesta perussopimuksesta leimasivat koko ensimmäistä vuosikymmentä. Sopimus jäädytettiin vuoden 2005 Ranskan ja Hollannin sekä 2008 Irlannin torjuvien kansanäänestysten seurauksena. Lissabonin sopimus saatiin voimaan joulukuussa 2009. Se muun muassa muutti EU:n rakenteita, vahvisti Euroopan parlamentin asemaa, toi uusia toimijoita EU:n johtoon ja mahdollisti ulkosuhdehallinnon perustamisen. EU:n kovin koetinkivi oli talouskasvun hiipuminen ja vuosikymmenen lopulla paljastuneet Kreikan ja Irlannin talousahdingot. Ne heiluttivat euron ulkoista arvoa ja euroalueen luottamusta. Myös moni muu jäsenvaltio velkaantui pahoin. EU:ssa ymmärrettiin aiempaa selkeämmin, että Euroopan talouden vakaus on myös jokaisen yksittäisen jäsenmaan vastuulla. 27 3 EU:n toimielimet E uroopan unioni sai aiempaa enemmän varsinaisia toimielimiä kun Lissabonin sopimus astui voimaan vuoden 2009 lopussa. Suurin ja merkittävin muutos on se, että Eurooppa-neuvosto eli valtionpäämiesten huippukokous on nyt virallinen toimielin. Muita virallisia toimielimiä ovat EU:n neuvosto, Euroopan komissio, Euroopan parlamentti, Euroopan unionin tuomioistuin, Euroopan keskuspankki ja tilintarkastustuomioistuin. Näkyvä muutos ulospäin on myös se, että EU:lla on uusia johtohahmoja. Euroopan unionin päätöksenteko ja toimielimet Puheenjohtajamaa vastaa neuvoston Justus Lipsius -rakennuksen aulan koristelusta. Saksan puheenjohtajakaudella 2007 aulaa koristi kaari (oik.). Eurooppa-neuvoston kuva-arkisto EUROOPPA-NEUVOSTO Valtioiden tai hallitusten päämiesten ja komission puheenjohtajan muodostama huippukokous. • määrittelee unionin yleiset poliittiset linjaukset ja tekee tärkeimmät johtajavalinnat • voi tehdä oikeudellisesti sitovia päätöksiä Puheenjohtaja eli “presidentti” Eurooppa-neuvosto valitsee kaksi ja puoli vuotta kestäväksi kaudeksi. • johtaa puhetta Eurooppaneuvoston kokouksissa ja huolehtii työskentelyn johdonmukaisuudesta • etsii yhteisymmärrystä jäsenvaltioiden kantojen välillä EUROOPAN KOMISSIO Muodostuu jokaisesta jäsenmaasta valitusta komissaarista. • aloiteoikeus • antaa ehdotuksia EU-laeiksi ja valvoo niiden noudattamista Eurooppa-neuvosto nimittää viideksi vuodeksi kerrallaan. • huolehtii unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuudesta • osallistuu Eurooppa-neuvoston työskentelyyn • toimii komission jäsenenä ja sen varapuheenjohtajana Puheenjohtaja Eurooppa-neuvosto nimittää viideksi vuodeksi kerrallaan Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan. • on Eurooppa-neuvoston jäsen TO I M E E N PA N O VA LTA Ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja eli ”ulkoministeri” • valmistelee asialistan ja johtaa puhetta ulkoasiainneuvostossa NEUVOSTO L AINSÄÄDÄ N TÖ VALTA EUROOPAN PARLAMENTTI Jäsenvaltioiden ministerit kokoontuvat eri kokoonpanoissa. • säätää lakeja yhdessä Euroopan parlamentin kanssa Puheenjohtaja Kukin jäsenvaltio johtaa puhetta vuorollaan kuuden kuukauden jaksoina ennalta määrätyn järjestyksen mukaisesti (lukuun ottamatta ulkoasiainneuvostoa). Jäsenet valitaan välittömillä vaaleilla viideksi vuodeksi kerrallaan. • säätää lakeja yhdessä neuvoston kanssa • vahvistaa komission ja “ulkoministerin” valinnan Puhemies Valitaan salaisessa äänestyksessä kahdeksi ja puoleksi vuodeksi kerrallaan. • johtaa puhetta täysistunnoissa Kansalaiset osi valits es vu evat parl amentin edustajat joka viid Euroopan unionin tuomioistuin . Euroopan tilintarkastustuomioistuin Euroopan keskuspankki 30 EU-PERUSTEOS Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaksi eli EU:n presidentiksi valittiin ensimmäisenä belgialainen Herman Van Rompuy. Korkeana edustajana aloitti Britannian Catherine Ashton, jotka kutsutaan myös EU:n ulkoministeriksi. EU:n toiminnan ymmärtämiseksi oleellista on toimielinten aseman ja tehtävien tunteminen sekä toimielinten keskinäisten suhteiden ymmärtäminen. Kuka antaa lakiesitykset, miten niitä käsitellään, mikä on jäsenvaltion rooli, mitä EU-komissaari tai yksittäinen europarlamentaarikko tekee? Muun muassa näitä kysymyksiä valotetaan seuraavissa luvuissa. Euroopan unionin rakenne (vas.) on ollut työläs kuvattava. Lissabonin sopimus selkeytti päätöksentekoa, vaikka perinteisestä hierarkiasta tuskin nytkään voi puhua. EU-PERUSTEOS Eurooppaneuvostolla on yhä vahvempi rooli E urooppa-neuvosto tunnettiin pitkään jäsenmaiden valtion- tai hallitustenpäämiesten kokouksena, jolla ei ollut virallista asemaa EU:n rakenteissa. Lissabonin sopimus muutti tilanteen kun Eurooppa-neuvostosta tuli unionin varsinainen toimielin. Tuttavallisemmin puhutaan EU:n huippukokouksesta, joka on ollut vuosikymmeniä tärkeä yhteisön politiikan viitoittaja. Eurooppa-neuvosto on käytännössä EU:n ylin poliittinen päättävä elin, vaikka se ei ole varsinainen lainsäätäjä. Valtionpäämiehet voivat kuitenkin tehdä koko EU:ta sitovia päätöksiä. Valtionpäämiehillä on pysyvä puheenjohtaja, jota kutsutaan EU:n presidentiksi. Ensimmäisenä tehtävään valittiin Herman Van Rompuy, Belgian entinen pääministeri. Hänen 2,5-vuotinen puheenjohtaja31 Unionin ensimmäiseksi presidentiksi eli Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaksi valittiin belgialainen Herman Van Rompuy. Euroopan komissio kautensa alkoi joulukuussa 2009. Kausi voidaan uusia kerran. Järjestely tuo uutta jatkuvuutta Eurooppa-neuvoston työhön. Aiemmin vetovastuu vaihtui valtionpäämiesten kesken puolen vuoden välein kiertävän puheenjohtajuuden mukaan. Puheenjohtajan tehtävä on ennen muuta sovittaa yhteen jäsenmaiden kantoja. Eurooppa-neuvosto kokoontui EU:n presidentin johdolla ensimmäisen kerran alkuvuodesta 2010, kun Van Rompuy kutsui valtionpäämiehet koolle Kreikan luottokriisin takia. Eurooppa-neuvosto on tehnyt vuosikymmenten aikana useita keskeisiä päätöksiä unionin politiikassa. Esimerkiksi uusien maiden liittyminen unioniin ja yhteisten kriisinhallintajoukkojen perustaminen on sovittu jäsenvaltioiden johtajien pöydässä. Lissabonin sopimuksen myötä Eurooppa-neuvostolle 32 kuuluvat virallisesti myös monet korkean tason nimitykset. Tällaisia ovat esimerkiksi komission nimittäminen ja korkean edustajan valinta. Eurooppa-neuvosto voi ratkaista myös erityisesti oikeus- ja sisäasioissa sekä sosiaaliturvan alalla erimielisyyksiä, joita ei muuten ole saatu sovituiksi. Lisäksi päämiehet määrittelevät unionin talouspolitiikan sekä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuntaviivat. Eurooppa-neuvosto vahvistaa myös EU:n monivuotisen rahoituksen. Eurooppa-neuvostoa ei tule sekoittaa Ranskan Strasbourgissa sijaitsevaan Euroopan neuvostoon, joka on vuonna 1949 perustettu hallitustenvälinen järjestö. Se tunnetaan ennen muuta ihmisoikeustuomioistuimestaan. Euroopan neuvosto ei ole EU:n toimielin. Huippukokoukset saivat alkunsa vuonna 1974 Ranskan presidentin Valery Giscard d’Estaingin aloitteesta. Epämuodollinen keskustelufoorumi kehittyi pian huipputason kokoukseksi. Aluksi maiden johtajat kokoontuivat kahdesti vuodessa. Yleensä on istuttu saman pöydän ääreen neljästi vuodessa, maalis-, kesä-, loka- ja joulukuussa. Lisäksi voidaan järjestää ylimääräisiä tapaamisia kuten talousongelmien takia vuonna 2010. Huippukokouksen osallistujista suuri osa on jäsenmaiden pääministereitä. Joitakin maita, kuten Ranskaa, edustaa maan presidentti. Myös komission puheenjohtaja on Eurooppaneuvoston jäsen, ja EU:n korkea edustaja voi niin ikään osallistua kokouksiin. Eurooppa-neuvoston tehtävät määriteltiin alkujaan Maastrichtin sopimuksessa. Huippukokous ratkoo korkealla tasolla vaikeita kysymyksiä ja luo yleiset poliittiset suuntaviivat unionin kehittämiseksi. Eurooppa-neuvostoon on liittynyt oleellisesti hallitusten välinen konferenssi (HVK), joka päättää EU:n perussopimusten muutoksista. HVK-neuvotteluissa hyväksyttiin myös Lissabonin sopimus 2007. HVK:ta johtavat valtion- ja hallitusten päämiehet ja siellä neuvottelevat ensin ministerit, valtiosihteerit tai korkeat virkamiehet. Huippukokoukset järjestetEU-PERUSTEOS tiin aiemmin puheenjohtajamaissa, mutta 2000-luvun alussa ne siirtyivät asteittain Brysseliin, neuvoston Justus Lipsius -rakennukseen (nimetty belgialaisen 1500-luvun filosofin mukaan). Kokousten isäntäkaupunkien nimet jäivät elämään EU-kielenkäytöön: Maastrichtin, Amsterdamin ja Nizzan sopimukset, Lissabonin prosessi ja niin edelleen. Eurooppa-neuvoston kokouksille laaditaan asialistat, jotka lähetetään jäsenmaille etukäteen. Jäsenmailla on Lissabonin sopimus allekirjoitettiin 13.12.2007. Edessä vasemmalta Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy, komission puheenjohtaja José Manuel Barroso, Bulgarian pääministeri Sergei Stanišev, Tanskan pääministeri Anders Fogh Rasmussen, Irlannin pääministeri Bertie Ahern ja Saksan liittokansleri Angela Merkel. Sopimus astui voimaan 1.12.2009. kokousten asiakysymysten osalta edelleen valmistelurooli. Coreper eli jäsenmaiden pysyvien edustajien komitea käsittelee kokousaiheita, sitten niistä keskustellaan ministeritasolla yleisten asioiden neuvostossa. Käytännön kokousvalmisteluista vastaa pysyvän puheenjohtajan kabinetti ministerineuvoston sihteeristön tuella. Lisäksi kokouksia viitoittaa työjärjestys ja noin vuodeksi eteenpäin laadittu työsuunnitelma. Kokouksen päätöksistä päätöksistä laaditaan tiiviit Eurooppa-neuvoston päätelmät, jotka julkistetaan kokouksen jälkeen. Lisäksi laaditaan pöytäkirja. Suomen edustus huippukokouksissa Suomea Eurooppa-neuvostossa edustaa pääministeri. Pääministeriä voi erillisen kutsun myötä avustaa ministeri, jonka hallinnonalaan kuuluvia asioita käsitellään kokouksessa. Perustuslain muutosehdotuksen mukaan tasavallan presidentti Lehtikuva / Afp Photo / Nicolas Asfouri EU-PERUSTEOS 33 Euroopan unionin neuvoston ja Eurooppaneuvoston päämaja Justus Lipsius Brysselissä. Nimensä rakennus sai 1500-luvulla vaikuttaneelta humanistilta. Eurooppaneuvosto voi edustaa Suomea EU:n ja kolmansien maiden huippukokouksissa. Suomen tiedotusvälineissä on käyty ajoittain vilkasta keskustelua huippukokouksiin osallistumisesta. Presidentin osallistumista huippukokouksiin on kutsuttu kahden lautasen kysymykseksi. Asia nousi ensimmäisen kerran julkisuudessa esille, kun Suomen liittyminen unioniin vahvistettiin Korfun huippukokouksessa kesäkuussa 1994. Huippukokoukseen osallistuivat sekä presidentti Martti Ahtisaari että pääministeri Esko Aho. Termi kaksi lautasta viittasi siihen, että valtiojohtajien illallispöydässä oli tavallisesti vain yksi paikka jäsenvaltiota kohden. Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen myös Eurooppa-neuvoston kokoussalissa on paikalla vain yksi edustaja jokaisesta jäsenmaasta, ellei ole poikkeuksellisesti sovittu avustavan ministerin läsnäolosta. 34 Neuvosto on EU:n tärkein lainsäätäjä E uroopan unionin neuvosto on unionin tärkein lainsäätäjä. Parhaiten neuvosto tunnetaan ministerikokouksena, jossa hallitusten ministerit edustavat jäsenvaltioita. Neuvosto päättää asioista joko yksin tai antaa EU:n asetuksia ja direktiivejä komission esitysten pohjalta siten, että ne hyväksytään yhdessä Euroopan parlamentin kanssa. Tämä riippuu siitä, minkä EU:n perussopimuksen nojalla päätös tehdään eli mitä oikeusperustaa päätöksenteossa sovelletaan. Ministerit päättävät lainsäädännöstä neuvostossa eri kokoonpanoissa. Esimerkiksi maatalousministereillä ja valtiovarainministereillä on omat kokouksensa. Neuvostoa luonnehditaan toisinaan elimeksi, joka ei edusta EU-kansalaisia. Neuvoston kokouksissa istuvat jäsenmaiden hallitusten ministerit ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta kansalaisten vaaleissa valitsemia poliitikkoja. He vastaavat päätöksistään ennen muuta äänestäjilleen ja kansallisille parlamenteilleen. Usein jäsenvaltioiden kerrotaan päätEU-PERUSTEOS täneen asioista, kun neuvosto on päässyt jossakin asiassa yhteisymmärrykseen. Tämä pitää paikkansa, mutta on muistettava, että jäsenvaltiot tekevät päätöksiä neuvostossa osana Euroopan unionia. Jäsenmaat voisivat kokoontua myös EU:n ulkopuolella käsittelemään asioita, mutta silloin ne eivät loisi neuvostona EU:n lainsäädäntöä. Nimenomaan neuvostona jäsenmaat kehittävät unionia yhdessä. Lissabonin sopimus jakoi yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston kahdeksi kokoonpanoksi. Ulkoasiainneuvosto (UAN) on käytännössä EU:n ulkoministerien kokous. Sen puheenjohtaja on EU:n korkea edustaja. UAN käsittelee unionin koko ulkoista toimintaa mukaan lukien yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, ulkomaankauppa ja kehitysyhteistyö. Yleisten asioiden neuvostoa (YAN) johtaa puheenjohtajamaan ministeri. YAN käsittelee muun muassa EU:n laajentumista, talousarviokehystä sekä toimielin- ja hallintokysymyksiä. Se koordinoi osaltaan myös Eurooppa-neuvoston kokousten valmisteluja. Kolme muuta lähes kuukausittain kokoontuvaa neuvostoa ovat valtiovarainministerien Ecofin, sisä- ja oikeusministerien (OSA) sekä maatalousministerien kokous. Muut kokoonpanot, kuten ympäristöministerit ja liikenneministerit, istuvat 1–6 kertaa vuodessa. Neuvoston viralliset kokoukset pidetään Brysselissä lukuun ottamatta huhti-, kesä- ja lokakuuta, jolloin ministerit kokoontuvat Luxemburgissa. Coreper ja EU-edustustot Ministerien pöydässä keskustellaan lopulta pienestä osasta EU:n lainsäädäntöä. Neuvostolle on ominaista asioiden käsittely eri portaissa. Virkamiehet valmistelevat lainsäädäntöä sadoissa eri työryhmissä ja Coreperissa. Pysyvien edustajien komitea Coreper (Comité de Représentants Permanents) kokoontuu kahdessa koostumuksessa. Coreper 2 vastaa UANin, YANin, Ecofinin sekä sisä- ja oikeusasioiEU-PERUSTEOS Vahvat toimielimet ja ennakoiva vaikuttaminen on Suomen etu JAN STORE Pysyvä edustaja Jan Store on työskennellyt EU-edustuston päällikkönä vuodesta 2008 alkaen. Storen näkökulma unionin työhön on poikkeuksellisen laaja. Hän on seurannut unionin työskentelyä läheisesti 1980-luvun lopusta lähtien. Store korostaa EU:n toimielinten ja rakentavan yhteistyön tärkeyttä. Storen mukaan Suomi voi vaikuttaa paljon EUasioihin, mutta menestyminen edellyttää huolellisia valmisteluja, aktiivista ennakointia ja hyvin perusteltuja näkemyksiä. Mitä EU-suurlähettiläs tekee? – Edustan Suomea Euroopan unionissa ja johdan noin 100 hengen pysyvää edustustoa. Varmistan Suomen etujen ja tavoitteiden toteutumisen. Työ sisältää paljon kokouksia, joita valmistelen yhdessä kollegojeni kanssa. Toimin myös ministerien neuvonantajana ja joskus sijaisena neuvoston kokouksissa. Työhöni kuuluu runsaasti yhteydenpitoa eri tahoihin, ja osallistun kerran viikossa Helsingissä hallituksen EU-ministerivaliokunnan kokouksiin. Voiko Suomen kaltainen pieni jäsenmaa vaikuttaa suuren EU:n päätöksiin? – Totta kai voi. Suomi on jäsenyytensä alkuajoista ollut aktiivinen ja rakentava toimija. Haluamme olla mukana niissä porukoissa, joissa päätökset tehdään. EU:ssa hyvän argumentin merkitys on tärkeä; jos pystyy perustellusti puolustamaan jotakin asiaa, silloin saa ymmärrystä osakseen ja myös tuloksia aikaan. Miten toimit EU-kokouksessa, jos Suomen kansallinen etu on uhattuna tietyssä asiassa? – Puolustan Suomen asiaa päättäväisesti huomioiden maamme kokonaisedun 35 yhdistettynä laajempaan eurooppalaiseen etuun. EU ei toimi siten, että kaikki valtiot rohmuavat hyötyjä itselleen vaan tarkoitus on rakentaa yhdessä uutta ja entistä vankempaa Eurooppaa. Joissakin tilanteissa Suomen edun puolesta on sinniteltävä pitkään. Ajoissa vaikuttaminen on tärkeää. Jos Suomella on jokin erityinen intressi, niin sitä parempi mitä aikaisemmin komissio ja muut jäsenmaat ovat siitä tietoisia. Tilannetta auttaa se, jos olemme pystyneet saamaan ymmärrystä muilta jäsenmailta. Mikä on EU-jäsenyyden Suomelle tuoma paras asia? – Se, että unionin jäsenenä kuulumme oikeaan ja luontevaan viiteryhmään, ja pystymme hyötymään siitä. Mikään jäsenvaltio ei enää menesty maailmassa omillaan. Unionissa teemme yhteistyötä, ja EU:n kautta voimme vaikuttaa asioihin. Konkreettinen esimerkki on talouskriisi. Mikään jäsenvaltio ei olisi pystynyt yksin selviämään vaikeasta tilanteesta. Korostat usein yhteisömetodin tärkeyttä EU:n toiminnassa. Miksi? – Yhteisömetodi tarkoittaa sitä, että komissio tekee aloitteet, neuvosto päättää määräenemmistöllä ja toimii yhdessä Euroopan parlamentin kanssa. Komissio valvoo päätöksen toimeenpanon, ja riitatapaukset ratkaisee EU:n tuomioistuin. Haluaisin EU:n toimielinten säilyttävän oman vahvan roolinsa. Kaikkien on tehtävä työtä yhdessä. Vahvat toimielimet ja yhteisten sääntöjen noudattaminen on kaikkien, mutta erityisesti pienen jäsenmaan etu. Jos saisit vapaasti päättää, mitä muuttaisit EU:ssa? – Päätöksentekoa voisi edelleen tehostaa. Mitä enemmän määräenemmistöpäätöksiä neuvostossa on, sitä parempi. Olet innokas historiakirjojen lukija. Mitä Suomen tulisi oppia EU-politiikassaan historiasta? – Meidän tulee tehdä Euroopassa aktiivista yhteistyötä laajalla rintamalla ja täydellä sydämellä. Unioni ei ole syn- 36 Jan Store. Tuulikki Holopainen tynyt itsestään. Se on ollut suuri oivallus, itsessään vastaus historian kulkuun, ja sen yksi keskeinen tarkoitus on välttää maailmansotien toistuminen. Unionin erikoisuus on ylikansalliset toimielimet ja yhteiset sitovat päätökset, joita on toteutettava jäsenmaissa. Mitä tiiviimpi on yhteistyö ja institutionaalinen kehikko, sitä enemmän olemme toisiimme sitoutuneita ja sitä varmemmalla pohjalla Euroopan rauha, vakaus ja kukoistus ovat. Harrastat myös urheilua. Onko urheilussa yhtymäkohtia EU-työhön? – Tämä on joukkuelaji. Sitä voisi verrata jalkapalloon. Kun hyökätään, niin hyökätään koko joukkueen voimin, kun puolustetaan, kaikki osallistuvat siihen. Pääministeri on ratkaisija, ministerit kärkkäitä hyökkääjiä ja virkamiehet uutteria keskikentän rakentajia. * Jan Store (s. 1948) aloitti Suomen pysyvänä edustajana ja EU-edustuston päällikkönä vuonna 2008. Aiemmin Store työskenteli Suomen Varsovan suurlähettiläänä 2004–2008 ja UM:n Eurooppa-osaston päällikkönä 2003–2004. Store teki pitkän työuran Brysselissä jo aiemmin pysyvän EU-edustajan sijaisena 1995–2000 ja Suomen EY-edustuston kakkosvirkamiehenä jäsenyysneuvottelujen aikana 1993–1995. 36 EU-PERUSTEOS den neuvostojen valmistelusta. Coreper 1 hoitaa loput neuvostokokoonpanot. Coreper on viimeinen valmisteluelin ennen ministerien käsittelyä. Coreper pohjustaa päätökset mahdollisimman pitkälle. Helpoista asioista päätös valmistuu Coreperissa, ja ministerit vahvistavat sen muodollisesti. Vaikeista kysymyksistä valmistellaan ratkaisuvaihtoehdot, joiden pohjalta ministerit voivat tehdä päätöksen. Jos näkemyseroja ei ole, asioista voidaan sopia jo aiemmin neuvoston työryhmässä. Muodollisesti päätös menee sen jälkeen Coreperin kautta neuvoston vahvistettavaksi. Vaikeat kysymykset saattavat edellyttää useita kokouksia. Jäsenvaltioilla on Brysselissä kansallinen pysyvä edustusto EU-työnsä tukena. Pysyvää edustustoa johtaa suurlähettiläs, joka on maansa pysyvä edustaja Coreper 2 -kokouksissa. Vastaavasti pysyvän edustajan sijainen edustaa maataan Coreper 1:ssä. Pysyviä edustajia kutsutaan myös EU-suurlähettiläiksi. Vuonna 2008 Suomen pysyvänä EU-edustajana aloitti Jan Store ja hänen sijaisenaan Marja Rislakki. Pysyvillä edustajilla on kokouksissa pääkaupungeista annetut ohjeet tukenaan, mutta Coreperin työtä leimaa pyrkimys hakea ratkaisuja. He työskentelevät pikemminkin maataan edustavina virkamiehinä, eivät poliittisessa roolissa, kuten ministerit. Työryhmissä jäsenmaita edustavat erityisasiantuntijat ovat virkamiehiä, jotka tulevat joko pääkaupungeista tai pysyvistä EU-edustustoista. EU:N PUHEENJOHTAJAMAAT 1995–2020 Vuosi Maa 1995 Ranska, Espanja 1996 Italia, Irlanti 1997 Alankomaat, Luxemburg 1998 Britannia, Itävalta 1999 Saksa, Suomi 2000 Portugali, Ranska 2001 Ruotsi, Belgia 2002 Espanja, Tanska 2003 Kreikka, Italia 2004 Irlanti, Hollanti 2005 Luxemburg, Britannia 2006 Itävalta, Suomi 2007 Saksa, Portugal 2008 Slovenia, Ranska 2009 Tšekki, Ruotsi 2010 Espanja, Belgia 2011 Unkari, Puola 2012 Tanska, Kypros 2013 Irlanti, Liettua 2014 Kreikka, Italia 2015 Latvia, Luxemburg 2016 Hollanti, Slovakia 2017 Malta, Britannia 2018 Viro, Bulgaria 2019 Itävalta, Romania 2020 Suomi Puheenjohtajamaan asema muuttui Euroopan unionin puheenjohtajamaista on sovittu vuoteen 2020 asti. Puheenjohtajuus kestää puoli vuotta. Euroopan unionin puolivuosittain vaihtuva puheenjohtajamaa vastaa osaltaan neuvoston työn johtamisesta. Varsinaista lisävaltaa puheenjohtajuus ei jäsenmaalle tuo, mutta runsaasti vaikutusmahdollisuuksia. Puheenjohtaja voi kautensa aikana korostaa kansallisesti tärkeinä pitämiään teemoja. Puheenjohtajan tehtävä on pyrkiä lähentämään jäsenmaiden kantoja ja saada aikaan EU:lle myönteisiä päätöksiä. Puheenjohtajamaan asema muuttui kun Lissabonin sopimus tuli voimaan. Aiemmin puheenjohtajamaa johti myös EU:n huippukokousia ja ulkoministerien neuvostoa sekä edusti EU:ta kolmansien maiden tapaamisissa komission puheenjohtajan ja korkean edustajan kanssa. EU-PERUSTEOS 37 Nyt Eurooppa-neuvostoa vetää pysyvä puheenjohtaja ja ulkoasiainneuvostoa korkea edustaja. Kolmasmaatapaamisissa EU:ta edustavat Eurooppa-neuvoston pysyvä puheenjohtaja ja komission puheenjohtaja. Käytännössä puheenjohtajamaan vaikutusvalta pieneni ja sen valtionpäämiehen kansainvälinen näkyvyys EU-asioissa heikkeni. Toisaalta kiertävä puheenjohtajamaa on yhä erittäin tärkeässä roolissa kaiken lainsäädäntötyön eteenpäin viejänä. Puheenjohtajamaa hakee neuvostossa jäsenmaiden yksimielisyyttä, mutta aina se ei ole mahdollista. Jos esitys näyttää kaatuvan jäsenvaltioiden määrävähemmistöön, puheenjohtaja voi neuvotella kahden kesken vastustavan maan tai maiden kanssa. Kahdenkeskiset neuvottelut ovat yhä yleisempiä. Toinen vaihtoehto on luoda kokoussaliin ryhmäpaine, jotta vähemmistössä olevat maat taipuvat esityksen taakse. Kolmas vaihtoehto on lykätä esitystä tai käsitellä asia saamatta ratkaisua aikaan. Näin menetellen EU-maat saattavat haluta palauttaa asian uudelleen valmisteltavaksi tai saada sen kokonaan pois asialistalta. Trilogi ja sovittelu Lainsäädäntöneuvottelut tapahtuvat usein epävirallisissa kolmikantaneuvotteluissa, joita kutsutaan trilogiksi. Trilogiin osallistuvat jäsenmaita edustava puheenjohtajamaa, Euroopan parlamentti ja komissio. Tavoitteena on sopia ratkaisusta ennen parlamentin ensimmäistä tai toista käsittelyä. Trilogimenettelyä ei ole kirjattu EU:n perussopimukseen, mutta se on toimielinten tärkeä epävirallisen yhteydenpidon muoto. Mikäli neuvosto ei hyväksy kaikkia parlamentin tarkistusehdotuksia lakiesitykseen toisessa käsittelyssä, ratkaisua etsitään sovittelussa. Puheenjohtajamaa kutsuu sovittelukomitean koolle yhteisymmärryksessä parlamentin kanssa, jos sopu näyttää mahdolliselta. Komiteaan kuuluvat neuvoston jäsenet ja yhtä monta 38 parlamentin jäsentä. Komitea muodostetaan viimeistään 6–8 viikon kuluttua neuvoston toisesta käsittelystä. Komiteaa johtaa puheenjohtajamaan ministeri ja parlamentin puolelta varapuhemies. Myös asiasta vastaava EU-komissaari on paikalla. Komissiolla ei ole sovittelussa päätäntävaltaa, mutta komissio voi avustaa ratkaisun löytämisessä. Koko ehdotus raukeaa, jos sovittelukaan ei tuo yhteisymmärrystä. Sovittelun tulos vahvistetaan vielä neuvostossa ja Euroopan parlamentin täysistunnossa. Suomen ja Ruotsin liittyessä jäseniksi 1995 neuvoston ja koko EU:n avoimuuskäytäntö oli kaukana pohjoismaissa totutusta. Suureksi osaksi pohjoismaiden ansiosta asenteet ovat muuttuneet eikä julkisuutta enää nähdä vain kielteisenä asiana. Erityisesti asiakirjajulkisuuden osalta EU on kehittynyt 2000-luvulla avoimempaan suuntaan, mutta paljon on vielä tehtävissä. EU:ta arvostellaan usein päätösten teosta suljetuin ovin. Vuonna 2006 ministerikokoukset avattiin laajasti julkisuuteen, kun avoimuutta edistänyt puheenjohtajamaa Suomi aloitti istuntojen videolähetykset internetin välityksellä. Lissabonin sopimus on laajentanut unionin toimielinten ja virastojen velvollisuutta tiedottaa toiminnastaan. Neuvoston istunnon ovat avoimia, kun neuvosto käsittelee tavalliseen lainsäätämisjärjestykseen kuuluvia lakiesityksiä. EU-PERUSTEOS Reijo Kemppinen. Ulkoasiainministeriö EU-asioista on puhuttava ihmisten kielellä REIJO KEMPPINEN EU-viestinnän veteraani ja avoimuuden puolestapuhuja Reijo Kemppinen palasi unionin ytimeen kun hän aloitti syksyllä 2010 EU:n neuvoston viestintäosaston pääjohtajana Brysselissä. Kemppisen mukaan unionin viestinnän haasteet ovat samat kuin ennenkin. Kemppinen muistuttaa, että ihmisille on puhuttava ihmisten kielellä – myös EU-asioista. Viestinnän lähtökohta ei voi olla vain EU:n päätösten kehuminen. Euroopan unionin väitetään päättävän asioista suljetuin ovin salaa. Onko näin? – Ei ole. Yleensä kokoushuoneiden ovet suljetaan melun välttämiseksi. Se ei tarkoita salailua. EU-asioista päätetään laajan avoimen valmistelun tuloksena. Suurempi ongelma on se, että monikaan ei ole päätöksistä kiinnostunut tai niihin perehtynyt johtuen asioiden monimutkaisuudesta. EU-asioiden valmistelu on luonteeltaan valitettavasti hyvin pitkäkestoista. Palasit kuuden vuoden tauon jälkeen Brysseliin EU-tehtäviin. Mikä on muuttunut avoimuuden osalta? – Erityisesti Suomen puheenjohtajakaudella 1999 tehtiin valtavasti työtä asiakirjajulkisuuden saamiseksi EU:n perussopimukseen ja avoimuuden lisäämiseksi päätöksenteossa. Nyt EU:n asiakirjojen käsittely on merkittävästi avoimempaa kuin aiemmin, ja ministerineuvostojen avoimia istuntoja on voinut seurata internetin välityksellä vuodesta 2006 lähtien. Jatkossa jäsenvaltiot tottuvat asiakirjojen luovuttamiseen kansalaisille ja toisaalta EU:n tuomioistuin joutuu ottamaan kantaa tapauksiin, joissa EU:n perussopimus ei anna selkeää vastausta asiakirjan julkisuudesta. 39 EU-PERUSTEOS Unionilla on paljon toimijoita ja johtajia. Kuka tai mikä on kansalaisen paras tietolähde EU-asioissa? – Se riippuu täysin asiasta. Ei ole olemassa yhtä eurooppalaista tapaa kertoa EU:sta kansalaisille. Yleensä tieto kannattaa etsiä omalla äidinkielellään niin läheltä kuin mahdollista. Kansallisten tietolähteiden vastuu ja merkitys on edelleen korvaamaton. Suomessa tämä tarkoittaa esimerkiksi EU-tiedotuspisteitä ja kansallisen hallinnon EU-palveluita. Monissa tapauksissa kansalainen ei välttämättä edes tiedä, että hänen kysymänsä asia liittyy EU:n lainsäädäntöön. Miten kerrot neuvoston viestinnästä vastaavana pääjohtajana EU-asioista? – Lähtökohta on se, että ihmisen on ymmärrettävä kuka hänelle puhuu. Tehtäväni on selittää, mitä ovat ja mitä tekevät EU:n neuvosto, Eurooppa-neuvosto ja EU:n presidentti. Toiseksi on kerrottava yleisimmillä kielillä, mitä nämä elimet päättävät. Viestintä ei ole avaruustiedettä. Ihmisille on puhuttava ihmisten kielellä siten, että he ymmärtävät. Pitäisikö ihmisten olla kiinnostuneempia Euroopan unionista? – Totta kai haluamme kansalaisten olevan kiinnostuneempia EU-asioista, koska unionin päätöksillä on vaikutusta heidän elämäänsä ja ihmisten on hyvä tietää niistä. Mutta se ei tarkoita, että tiedotuksen lähtökohtana on EU:n päätösten kehuminen. Kaikki ei voi olla vain hyvää ja historiallista. Miten EU huomioi sosiaalisen median ja vuorovaikutteisen internetin suosion räjähdysmäisen kasvun? – Sosiaalinen media liittyy avoimuuteen. Kyse on muun muassa päätöksenteon ja päätösten valmistelun vuorovaikutteisuudesta. Sosiaalinen media on jopa tärkeämpi kanava Euroopan tasolla kuin kansallisesti, koska laajassa EU:ssa ei pääse suurten massojen kanssa läheiseen kosketukseen. Ongelmana 39 internet-viestinnässä on kohderyhmän tunnistaminen. Siksi suhtaudun hieman varauksellisesti siihen, että kaikesta mahdollisesta tiedottaminen kaikille kansalaisille lisäisi EU:n suosiota. Asiasta riippuen on löydettävä ihmiset, joita kyseinen asia koskee. EU-asioista kertovien median edustajien mukaan neuvoston julkiset istunnot ovat näennäistä avoimuutta, koska todelliset päätökset tehdään muualla. Onko näin? – Julkiset istunnot syntyivät paineesta tuoda neuvoston päätöksenteko paremmin näkyville. On totta, että aitoa avoimuutta tai tietoa avoimet istunnot eivät suuresti lisää. Avoimuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että EU-maiden hallitusten edustajien kaikki keskinäiset keskustelut ja mielipiteiden vaihto olisivat täysin avoimia. Ratkaisuun pääsy voi edellyttää ei-julkisia neuvotteluja. Ei ihmisiä kutsuta Suomessakaan seuraamaan esimerkiksi eduskunnan valiokuntien sisäisiä keskusteluja. Johdat neuvoston tiedotustyöryhmää, joka ratkaisee muun muassa onko kansalaisen pyytämä tietty EU-asiakirja julkinen vai ei. Toimiiko menettely? – Kyllä ja ei. Valtaosa neuvostolle esitetyistä asiakirjapyynnöistä ei tule tavallisilta kansalaisilta, vaan eturyhmiltä, asianajajilta, opiskelijoilta ja tutkijoilta. Sikäli käsittely toimii, että kun neuvoston virkamiehet hylkäävät pyynnön asiakirjan saamiseksi ja pyyntö toistetaan, järjestelmä pakottaa virkamiehet miettimään jäsenvaltioiden kanssa, oltiinko liian tiukkoja. Oikeudellisesta näkökulmasta on hienoa, että hylätty asiakirjapyyntö tutkitaan 27 EU-jäsenmaan pääkaupungeissa. Uudelleentarkastelu johtaa usein asiakirjojen ja tiedon antamiseen. Toisaalta menettely on aika raskas. * Reijo Kemppinen on työskennellyt aiemmin muun muassa Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) viestintäjohtajana vuosina 2008–2010, Euroopan komission Lontoon-toimiston päällikkönä 2006–2008 ja Helsingin toimiston päällikkönä 2004–2005, komission päätiedottajana 2000–2004 sekä Suomen EU-puheenjohtajuustiedottajana 1999. Kemppinen aloitti uransa toimittajana MTV3:ssa ja Uusi Suomi -lehdessä. 40 Komissio antaa lakialoitteet E uroopan unionin komissiota on usein verrattu moottoriin, jota ilman unioni ei toimisi. Vertaus on sikäli kuvaava, että komissiolla on lähes yksinoikeus antaa lakialoitteita EU:ssa. Komission muita keskeisiä tehtäviä ovat yhteisön perussopimusten noudattamisen valvonta, unionin talousarvion ja toimintaohjelmien hallinnointi ja unionin ulkoinen edustaminen kauppapolitiikassa sekä yhteisösopimuksista neuvotteleminen. Merkittävä rooli komissiolla on niin ikään maatalous- sekä alue- ja rakennepolitiikassa. Ulkosuhteissa komissio sai Lissabonin sopimuksessa painokkaamman roolin, kun EU:n korkeasta edustajasta tuli myös komission varapuheenjohtaja. Unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa johtava korkea edustaja hoitaa aiemmin ulkosuhdekomissaarille kuuluneet tehtävät. Komissio on valmisteleva, neuvotteleva ja hallinnoiva toimielin. Suppeana käsitteenä komissio on komissaarien muodostama kollegio. Laajasti ymmärrettynä komissio tarkoittaa noin 32 000 virkamiehen valmistelu- ja hallintokoneistoa. Komission kotipaikka on Bryssel, mutta osa sen toiminnoista sijaitsee Luxemburgissa kuten tilastotoimisto Eurostat. Komission kollegio kokoontuu puheenjohtajan johdolla viikoittain Brysselissä – Euroopan parlamentin täysistuntoviikoilla Strasbourgissa – päättämään EU:n lakialoitteista. Kollegion kokoukset pidetään massiivisen Berlaymont -rakennuksen yläkerran kokoussalissa. Komission päätökset tehdään yleensä yksimielisesti. Äänestettäessä päätökset hyväksytään komissaarien yksinkertaisella enemmistöllä. Jos EU:n lakeja on rikottu, komissio voi nostaa kanteen jäsenvaltiota vastaan. Kanne on niin kutsutun rikkomusmenettelyn viimeinen vaihe. Ensin komissio EU-PERUSTEOS kehottaa jäsenmaata muuttamaan kansallista lakiaan ja antamaan kiista-asiassa selityksen. On kuitenkin huomattava, että komissio ei ole tuomioistuin. Rikkomusmenettelyn aloittaminen ei todista jäsenmaan menetelleen väärin. Sen päättää viime kädessä Euroopan unionin tuomioistuin. Komissiolla on myös oikeus sakottaa yrityksiä kilpailulakien rikkomisesta. Komission kilpailupäätökset, kuten yritysfuusion estäminen, voidaan kyseenalaistaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa. 2000-luvulla EU-tuomioistuin on muutaman kerran kumonnut komission päätöksen, mikä on nostattanut paljon keskustelua komission roolista sisämarkkinoiden säätelijänä. Jokaisella komissaarilla on oma ”salkkunsa” eli tietty vastuualueensa kuten maatalousasiat, kauppapolitiikka tai tiede- ja tutkimusasiat. Unionin laajentumisen myötä komissaarien määrä kasvoi jäsenmaiden määrän mukaisesti 27:ään, ja komissaarien työtehtävät ovat yhä eriytyneempiä. Suomalaiskomissaari Olli Rehn on vastannut vuonna 2009 aloittaneessa komissiossa unionin talousasioista. Rehn toimi laajentumiskomissaarina vuosina 2004–2009. Suomen ensimmäinen EU-komissaari oli Erkki Liikanen, joka työskenteli sekä Jacques Santerin (1995– 1999) että Romano Prodin (1999–2004) johtamissa komissioissa. Liikasen vastuulla oli ensin hallinto ja henkilöstö, sitten yritystoiminta ja tietoyhteiskunta. Komissaarit sitoutuvat toimimaan unionin etujen hyväksi. Komissaari ei saa ottaa vastaan ohjeita kansallisilta hallituksilta eikä ulkopuolisilta tahoilta. Toisaalta komissaarit ovat jäsenvaltioiden hallitusten esityksestä valittuja. Aika ajoin jäsenvaltioiden edustajien kuulee arvostelevan komissaariaan maansa etujen hylkäämisestä. Toisinaan taas komissaari- Eurooppa-neuvoston kokoussali Justus Lipsiuksessa. Eurooppa-neuvoston kuva-arkisto EU-PERUSTEOS 41 en toiminta kollegiossa heijastelee oman jäsenmaan kantoja. On ymmärrettävää, että komission on vaikea toimia irrallaan kansallisvaltioista. Jäsenmaat pyrkivät vaikuttamaan eri keinoin komissiosta annettaviin lakiesityksiin, kiellettyä on ”riippumattomuuden periaatteen” vastainen vaikuttaminen. Komissaarilla on työssään tukenaan kabinetti, eräänlainen esikunta. Se koostuu komissaarin valitsemista avustajista, jotka toimivat asiantuntijoina, valmistelevat tapaamisia ja kannanottoja sekä antavat neuvoja kun komission ehdotuksia, tiedonantoja ja päätöksiä valmistellaan. Varsinkin kabinettipäällikkö on tärkeässä roolissa. Kabinettipäälliköt etsivät kompromisseja komissaarien kokousten asialistoilla oleviin kysymyksiin ja pyrkivät muotoilemaan komission yhteisen kannan etukäteen mahdollisimman pitkälle. Näin komissaarien keskusteltaviksi jäävät vain poliittisesti tärkeimmät tai kiistanalaisimmat asiat. Kabinettipäälliköiden kokous on verrattavissa Coreperiin, joka valmistelee neuvostojen kokoukset. Komissiossa on kullakin alalla oma pääosasto, jonka lähin kansallinen vastine on ministeriö. Pääosastoa johtaa pääjohtaja, joka raportoi asioista suoraan Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen toimi Suomen ensimmäisenä EU-komissaarina Santerin ja Prodin komissioissa. Lehtikuva / Afp Photo / Nicolas Asfouri 42 KOMISSION KESKEISET TEHTÄVÄT • lakialoitteiden teko • EU:n perussopimusten noudattamisen valvonta • unionin talousarvion ja toimintaohjelmien hallinnointi • neuvotteleminen kansainvälisistä kauppa- ja yhteistyösopimuksista komissaarille. Pääosasto muun muassa valmistelee yksityiskohtaiset lakiesitykset. Vastuualueesta ja komissaarista riippuen pääosaston merkitys voi olla hyvinkin suuri, ja parhaimmillaan kabinetin ja pääosaston yhteistyö on dynaamista. Komission koordinoiva elin on pääsihteeristö, joka valmistelee komissaarien viikkokokoukset. Sen pääsihteeri on komission puheenjohtajan valitsema. Eurooppa-neuvosto nimeää komission puheenjohtajan, komissaarit ja korkean edustajan yhtenä kokonaisuutena. Tätä edeltää Euroopan parlamentilta saatu hyväksyntä. Käytännössä Eurooppaneuvosto antaa parlamentille ehdotuksen komission puheenjohtajan nimestä huomioiden Euroopan parlamenttivaalien tuloksen. Tällä halutaan varmistaa se, että EU:n toimielinten johtajien koostumus kuvastaa EU-maissa vallitsevia poliittisia voimasuhteita. Parlamentti valitsee komission puheenjohtajan jäsentensä enemmistöllä. Lisäksi se äänestää komissiosta yhtenä kokoonpanona. Komissaarien nimiehdotukset tulevat jäsenmaiden hallituksilta. Komission puheenjohtaja päättää komissaarien vastuualueista eli salkkujaosta. Euroopan parlamentti haastattelee komissaariehdokkaat ja antaa lausuntonsa koko ryhmästä. Komissio on yhtenä kokoonpanona vastuussa Euroopan parlamentille, joka voi antaa komissiolle epäluottamuslauseen. Tällöin kaikkien komission jäsenten on kerralla erottava tehtävistään. EU-PERUSTEOS Komissio edustaa koko unionia useissa kansainvälisissä järjestöissä ja foorumeissa. Lipun varressa komission puheenjohtaja José Manuel Barroso ja oikeus-, perusoikeus- ja kansalaisuusasioiden komissaari Viviane Reding. Euroopan komissio Komission toimikausi kestää viisi vuotta. Komission puheenjohtajana toimii portugalilainen José Manuel Durão Barroso, jonka toinen toimikausi alkoi vuonna 2009. Komissaarien lukumäärä on puhuttanut Rooman sopimuksella perustettu komissio muodostui alkujaan yhdeksästä komissaarista. Suurilla valtioilla oli kaksi ja pienillä yksi komissaari. Asetelma pysyi samana liki puoli vuosisataa kunnes Nizzassa vuonna 2000 sovittiin, että jokaisella jäsenmaalla on väliaikaisesti yksi ”oma” komissaari, oli kyseessä sitten yli 80 miljoonan asukkaan Saksa tai 400 000 asukkaan Malta. Komissaarien vähentäminen oli yksi 2000-luvun alkuvuosien vaikeimpia EU-PERUSTEOS toimielimiin liittyviä kysymyksiä. Kansallinen edustaja komissiossa koetaan tärkeäksi varsinkin pienissä jäsenmaissa, jotka katsovat vahvan komission tuovan tarvittavaa vastapainoa suurille jäsenmaille. Toisaalta laajentuvassa unionissa on haasteena löytää kaikille komissaareille kyllin ”painava” salkku. Lissabonin sopimuksen mukaan oli tarkoitus siirtyä komissaarien tasapuoliseen vuorotteluun: jatkossa 2/3 jäsenmaista olisi saanut vuorollaan oman komissaarin. Esimerkiksi 30 jäsenmaan unionissa tämä olisi tarkoittanut 20 komissaaria. Irlannin kansanäänestys 2008 muutti tilanteen irlantilaisten sanottua ei Lissabonin sopimukselle. Yhdeksi syyksi nähtiin se, ettei joka maa olisi saanut komissaaria. Irlannin tavoin asia huoletti monta muuta pientä jäsenvaltiota. Tilanteen tyynnyttämiseksi Eurooppa-neuvosto sopi joulukuun huippukokouksessa 2008, että komissioon kuuluu edelleen yksi kansalainen eli komissaari jokaisesta jäsenvaltiosta. Irlanti äänesti seuraavana vuonna sopimuksen puolesta. 43 Euroopan parlamentin kasvanut valta E uroopan parlamentti on ainoa EU:n toimielin, jonka jäsenet ovat suoraan kansalaisten valitsemia. Parlamentti on neuvoston ohella unionin keskeinen lainsäätäjä. Sen asema ja lainsäädäntövalta on perussopimusten muutosten myötä vahvistunut 1990-luvulta lähtien. Lissabonin sopimus teki parlamentista tasaveroisen budjettivallan käyttäjän neuvoston rinnalla. Lisäksi se päättää lainsäädännöstä neuvoston kanssa yhdessä lähes kaikissa keskeisissä kysymyksissä. Parlamentin merkittävämpi asema perustuu siihen, että aiempaa useammista asioista päätetään tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä eli yhteispäätöksin. Sekä komissio että neuvosto joutuvat entistä tarkemmin huomioimaan parlamentin näkemyksen lakivalmistelun alusta lähtien. Merkittävimmät uudet yhteispäätöksin tehtävät asiat liittyvät sisä- ja oikeusasioihin sekä maatalouteen ja kalastukseen. Asemansa muuttumisen ohella parlamentti on edelleen tärkeä eurooppalaisen poliittisen keskustelun näyttämö, ja mielipiteiden ilmaisu on merkittävä osa sen toimintaa. Parlamentti ottaa kantaa hyvin erilaisiin asioihin esimerkiksi kansainvälisissä suhteissa. Parlamentilla on myös yhteistyötä kolmansien maiden parlamenttien kanssa. Parlamenttia verrataan toisinaan eduskuntaan. Yhtäläisyyksistä huolimatta merkittävin ero on se, että parlamentista puuttuu hallituksen ja opposition vastakkainasettelu. Parlamentilla ei ole myöskään oikeutta tehdä lakialoitteita. EU:n laajentumisen myötä parlamentin edustajapaikkojen määrä on kasvanut. Parlamentissa on puhemies ja 750 edustajaa, joita kutsutaan myös mepeiksi. Kyseistä määrää sovelletaan vuoden 2014 44 vaalien jälkeen aloittavassa parlamentissa. Naisia vuonna 2009 valitussa parlamentissa on noin 35 prosenttia. Pienet maat ovat suhteellisesti paremmin edustettuina parlamentissa kuin suuret, kun edustajien määrä suhteutetaan jäsenvaltioiden asukaslukuun. Paikkaluku maittain sovitaan Eurooppa-neuvostossa jäsenvaltioiden suhteellisen väkimäärän mukaan. Vuodesta 2009 alkaen Suomella on ollut 13 edustajaa. Ennen vuoden 2004 unionin laajentumista Suomella oli 16 paikkaa. Parlamentissa työskentelee reilut 6 000 virkamiestä ja määräaikaista työntekijää. Edustajat on valittu suorilla vaaleilla vuodesta 1979 lähtien. Siksi parlamentin voidaan sanoa olevan ainoa toimielin, joka edustaa suoraan EU-kansalaisia. ToiEUROOPAN PARLAMENTIN TEHTÄVÄT • lainsäätäjä yhdessä neuvoston kanssa • hyväksyy komission puheenjohtajan ja komissaarien nimitykset • komission toiminnan valvonta • antaa suostumuksen uusien jäsenmaiden liittymiselle • hyväksyy EU:n talousarvion yhdessä neuvoston kanssa • yleinen demokraattinen valvonta • nimittää Euroopan oikeusasiamiehen • hyväksyy merkittävät EU:n kansainväliset sopimukset • budjettivalvonta Euroopan parlamentin kotipaikka on Ranskan Strasbourg, jossa pidetään vuosittain 12 neljän päivän täysistuntoa. Niissä parlamentti käsittelee komissiosta tulleita säädösaloitteita valiokuntiensa laatimien mietintöjen pohjalta ja tekee päätöksiä sekä antaa päätöslauselmia. Brysselissä Belgiassa pidetään lisäksi lyhyempiä mini-istuntoja. Valiokunnat ja poliittiset ryhmät kokoontuvat pääasiassa Brysselissä. Parlamentin sihteeristöstä osa toimii Luxemburgissa. EU-PERUSTEOS EU:n parlamenttirakennus Strasbourgissa. saalta parlamenttivaalien alhainen äänestysprosentti kyseenalaistaa edustavuutta. Vuoden 2009 vaaleissa äänestysvilkkaus oli 43,0 prosenttia. Esimerkiksi Slovakiassa ja Liettuassa vain noin joka viides äänestäjä kävi uurnilla. Suomessa jäätiin 40,3 prosenttiin. Vuoden 2004 vaaleissa kotimaan vaali-into oli samaa luokkaa, 41 prosenttia. Alhaisimmillaan äänestysvilkkaus oli Suomessa 1999 europarlamenttivaaleissa, 31,4 prosenttia. Parlamentin jäsenet kuuluvat yleiseurooppalaisiin poliittisiin ryhmiin. Parlamentin suurin ryhmä on Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmä (EPP), joka tunnetaan keskustaoikeistolaisena ryhmänä. Sosialistien ja demokraattien ryhmä (S&D) ja Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä (ALDE) ovat kaksi muuta suurta ryhmittymää. Suomella on edustajia lisäksi vihreissä (Greens/EFA) ja Vapaa ja demokraattinen Eurooppa -ryhmässä (EFD). Poliittisten ryhmien vahvuus on se, että yhtenäisinä ja liittoutumalla toisten ryhmien kanssa ne pystyvät muodostamaan enemmistön EU:n lakiesityksistä äänestettäessä. Toisaalta suurimmissa ryhmissä on monta sataa jäsentä, jotka EU-PERUSTEOS Euroopan parlamentti tulevat hyvin erilaisista kansallisista puolueista, ja mielipiteiden kirjo vaihtelee. Epäyhtenäisyys voi pahimmillaan vaarantaa suuren poliittisen ryhmän tukeman lakiesityksen läpimenon, jos äänestyksessä jää enemmistö saavuttamatta. Valiokunnilla keskeinen asema Keskeisin osa parlamentin lainsäädäntötyöstä tehdään valiokunnissa, jotka ovat jakautuneet politiikka-alueiden mukaan: ympäristö, kansalaisoikeudet, maatalous ja niin edelleen. Viime vuosina valiokuntien rooli on entisestään vahvistunut, kun parlamentti yhä useammin pyrkii ensimmäisen käsittelyn sopuun neuvoston kanssa. Tällä tarkoitetaan sitä, että jäsenmaat neuvoston puheenjohtajan johdolla pääsevät neuvottelutulokseen parlamentin enemmistön kanssa ennen kuin aiheesta keskustellaan parlamentin täysistunnossa. EU:n tehokkuuden kannalta kehitystä pidetään myönteisenä, mutta demokratian näkökulmasta askeleena taaksepäin. 45 Korkea edustaja eli EU:n ulkoministeri Catherine Ashton johtaa ulkoasianneuvoston kokouksia. Europpa-neuvoston kuva-arkisto Valiokunnissa tärkeässä roolissa on esittelijä (raportööri), jonka valiokunta nimeää keskuudestaan. Esittelijä laatii mietinnön komission antamasta lakiesityksestä. Valiokunnan hyväksyttyä tekstin se menee parlamentin täysistunnon päätettäväksi. Raportöörin asema on tärkeä, hän voi vaikuttaa paljon lainsäädännön sisältöön. Hän neuvottelee myös jäsenmaiden kanssa valmistelun aikana. Lisäksi valiokunnissa työskentelevät niin kutsutut varjoraportöörit suurimmista poliittisista ryhmistä. Raportöörin ja varjoraportöörien onnistunut yhteistyö varmistaa esityksen läpimenon valiokunnan äänestäessä mietinnöstä. Parlamentti voi perustaa myös alivaliokuntia ja väliaikaisia valiokuntia käsittelemään erityisongelmia tai tutkintavaliokuntia valvontaoikeuttaan toteuttaessaan. Parlamentin toimivalta on varsin monipuolinen. Uusien jäsenmaiden liittyminen unioniin edellyttää parlamentin enemmistön suostumusta. Parlamentti hyväksyy yhdessä neuvoston kanssa suurimman osan komission esittämästä lainsäädännöstä ja vahvistaa unionin budjetin 46 neuvoston kanssa. Parlamentti hyväksyy myös merkittävät unionin kansainväliset sopimukset. Julkisuudessa näkyvintä valtaa parlamentti käyttää vahvistaessaan EU:n komission puheenjohtajan ja komissaarien valinnan. Parlamentti järjestää komissaariehdokkaille kuulemisia, joissa ehdokkaiden pätevyyttä arvioidaan. Sen jälkeen parlamentti äänestää komission valinnasta kokonaisuutena. Parlamentilla on mahdollisuus erottaa koko komissio antamalla sille epäluottamuslause, mutta ei yksittäistä komissaaria. Jo pelkkä erottamisen uhka on tehokas. Vuonna 1999 Jacques Santerin johtama komissio päätti erota oma-aloitteisesti, ennen kuin parlamentti olisi käsitellyt epäilyjä komissiossa harjoitetusta nepotismista ja hallinnollisista epäselvyyksistä. Parlamentin jäsenet työskentelevät suuren osan ajastaan Brysselissä. Parlamentin kotipaikka on kuitenkin Ranskan Strasbourg, jossa pidetään täysistunto 12 kertaa vuodessa. Strasbourgin ja Brysselin välillä matkustelu on kyseenalaistettu kustannusten ja pitkien välimatkojen takia. Kotipaikka on määrätty perussopimuksessa, ja sitä voi muuttaa vain jäsenmaiden yksimielisellä päätöksellä. EU-PERUSTEOS lukuun ottamatta niitä jaksoja, jolloin olin ministeri tai hallituspuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Iso miinuspuoli on jatkuva matkustaminen. Miten suomalainen EU-edustaja voi vaikuttaa unionin päätöksentekoon? – Jos saa kollegojensa keskuudessa asiallisen ja varteenotettavan ihmisen maineen, asioihin pystyy vaikuttamaan, omassa ryhmässään ja yli puoluerajojen. Itse olen toiminut vihreiden valiokuntavastaavana eli koordinaattorina ympäristövaliokunnassa, joka on yksi parlamentin keskeisimpiä valiokuntia, ja myös valiokunnan varapuheenjohtajana. Koen tämän aseman vaikutusvaltaiseksi. Ketä meppi edustaa parlamentissa: itseään, puoluettaan, kotimaataan vai EU:ta? Satu Hassi. Euroopan parlamentti Parlamentin matkustelua vähennettävä S AT U H A S S I Entinen ympäristöministeri Satu Hassi kuvaa työtään Euroopan parlamentissa mielekkääksi ja katsoo europarlamentaarikkona voivansa vaikuttaa asioihin jopa enemmän kuin eduskunnassa. Hassi kritisoi lobbareiden vaikutusvaltaa parlamentissa ja lopettaisi jatkuvan matkustelun Strasbourgin ja Brysselin välillä. Hassi on ajanut uudistusta, jossa 3,5 päivän kokousviikot muutettaisiin viisipäiväisiksi, jolloin kahteen viikkoon mahtuisi sama kokousaika kuin ennen kolmeen. Näin joka kolmas viikko jäisi mepeille kotimaassa käytettäväksi ja lentäminen vähenisi. Minkälaista on työskennellä Euroopan parlamentin jäsenenä? – Mielenkiintoista ja mielekästä. Pystyn mielestäni vaikuttamaan asioihin paljon enemmän kuin eduskunnan jäsenenä 47 EU-PERUSTEOS – Kaikkia näitä. Meidät on valittu tietyn poliittisen ryhmän edustajina ja tehtävämme on edustaa tiettyä yhteiskunnallista ajatusmaailmaa. Vihreiden tapauksessa se tarkoittaa ajattelua, joka korostaa tulevaisuusvastuuta, kestävää kehitystä, kansainvälistä oikeudenmukaisuutta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Onko kansallisen ja eurooppalaisen näkökulman yhteensovittaminen vaikeaa? – Asioita, joissa on selkeästi Suomen kansallinen etu vastaan muut, on tosi harvoin. Harvoinhan eduskunnassakaan on asetelmana Pohjanmaa vastaan muut maakunnat. Esimerkki aidosti ”kansallisesta asiasta” on uimavesidirektiivi. Oli tärkeää huomioida uimarantojen veden laadunvalvonnan kriteereissä myös ne maat, joissa on tuhansia pieniä uimarantoja luonnon keskellä, eikä pelkästään Rivieraa ja muita megaturistirantoja. Miksi äänestysprosentti on ollut alhainen Euroopan parlamentin vaaleissa? – EU-päätöksenteko on niin monimutkaista, että sitä on vaikea hahmottaa, ja monesti asiatkin ovat tosi monimutkaisia. On merkittävä ”demokratiavaje”, että kansalaisten on vaikea seurata päätöksentekoa. EU:n komission tulisi tiedottaa käsittelyssä olevista asioista selkokielellä. Komissio keskittyy liiaksi ”eurokratiaan” eli komission, neuvoston ja parlamentin sisäisiin neuvotteluihin. Toivoisin Suomen median seuraavan EU-päätöksentekoa vastaavasti kuin kotimaan päätöksen- 47 tekoa; kun hallitus antaa merkittävän lakiehdotuksen eduskunnalle, se on aina iso uutinen tv:ssä ja lehdissä. Mutta kun komissio antaa merkittävän EU-lakiehdotuksen, siitä ei välttämättä uutisoida ennen kuin laki on loppusuoralla tai jopa jo säädetty. Mikä on parlamentin suurin vahvuus? – Avoin ilmapiiri. Työ on todellista vuorovaikutusta eri maista kotoisin olevien ja erilaisia ajatussuuntia edustavien ihmisten kesken. Entä heikkous? – Alttius lobbaukselle. Onko parlamentin työskentelytavoissa parantamisen varaa? – Lobbaukselle pitäisi nopeasti saada paremmat säännöt. Asiaan on tullut pientä parannusta, mutta haluaisin vastaavan lobbarirekisterin kuin Yhdysvalloissa. Lobbarit tulisi myös velvoittaa lähettämään julkiseen rekisteriin tai tiedostoon ne muutosehdotukset, joita he lähettävät parlamentin jäsenille. Jos meppi jättää käsittelyssä olevaan lakiin muutosehdotuksen, jonka on muotoillut esimerkiksi kemianteollisuus, lentoyhtiö, autofirma tai ydinvoima-ala, ehdotuksen todellinen ”sylttytehdas” pitäisi olla tarkistettavissa. Onko parlamentilla liikaa vai liian vähän valtaa? – Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen mielestäni sopivasti. Pitäisikö parlamentin täysistunnot siirtää Strasbourgista Brysseliin? – Kyllä. Sukkuloiminen Strasbourgin ja Brysselin välillä maksaa järjettömästi, vie tuhottomasti työaikaa ja aiheuttaa kaikenlaista käytännön riesaa. Lisäksi matkustelu aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä saman verran kuin se, että kaikki Heinolan kaupungin asukkaat lentäisivät kerran vuodessa Kanarialle ja takaisin. * Satu Hassi toimi ympäristö- ja kehitysyhteistyöministerinä 1999–2002. Hän johti EU:n ympäristöneuvostoa Suomen EU-puheenjohtajakaudella 1999. Hassi on työskennellyt kansanedustajana 1991–2003 ja Vihreän liiton puheenjohtajana 1997–2001. Euroopan parlamenttiin Hassi valittiin vuonna 2004. 48 Euroopan unionin tuomioistuin valvoo ja tulkitsee oikeutta E uroopan unioni tarvitsee oman lainvalvojansa. EU:n toiminta voisi muuten olla ennalta arvaamatonta ja hallitsematonta. Luxemburgissa sijaitseva Euroopan unionin tuomioistuin on vuodesta 1952 varmistanut, että EU:n perussopimuksia sekä lainsäädäntöä tulkitaan ja sovelletaan oikein. Ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa toimielin tunnettiin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimena. EU:n tuomioistuin sekoitetaan toisinaan Ranskan Strasbourgissa sijaitsevaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, joka ei ole unionin vaan Euroopan neuvoston toimielin. Sen tehtävä on valvoa Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista. EU:n tuomioistuimessa työskentelee 27 tuomaria, yksi jokaisesta jäsenmaasta. Lisäksi tuomioistuimessa toimii kahdeksan julkisasiamiestä. Tuomarit ja julkisasiamiehet nimitetään kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Tuomarit valitsevat keskuudestaan presidentin kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Tuomioistuin koostuu kolmesta osasta, jotka ovat unionin tuomioistuin, unionin yleinen tuomioistuin ja virkamiestuomioistuin. EU:n tuomioistuin ei säädä lakeja, mutta sen päätökset muovaavat unionin oikeutta ja sen tulkintaa. EU:n sisämarkkinat ovat kehittyneet osittain tuomioistuimen ratkaisujen kautta. Osa tuomioista on luonteeltaan sellaisia, että ne ovat ennakkotapauksina luoneet myös käsitystä eurooppalaisesta käytännöstä. Joihinkin viitataan yhä uudestaan kuten Cassis de Dijonin ja jalkapalloilija Jean-Marc Bosmanin tapauksiin. (ks. ohessa). EU-PERUSTEOS Tuomioistuimessa on useita asiatyyppejä kuten ennakkoratkaisut, jäsenvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevat kanteet, kumoamiskanteet, laiminlyöntikanteet ja valitukset. Tuomioistuin voi eräissä tapauksissa velvoittaa jäsenvaltion EU:N TUOMIOISTUIMEN TEHTÄVÄT JA TOIMIVALTA • Valvoo EU:n toimielinten ja virastojen toimien lainmukaisuutta • Varmistaa, että jäsenvaltiot noudattavat velvoitteitaan • Tulkitsee unionin oikeutta kansallisten tuomioistuinten pyynnöstä Unionin tuomioistuin Käsittelee – jäsenmaiden ja toimielinten kanteet neuvoston ja parlamentin päätösten kumoamiseksi ja laiminlyöntien toteamiseksi – komission tai toisten jäsenvaltioiden rikkomuskanteet jäsenmaita vastaan – kansallisten tuomioistuinten ennakkoratkaisupyynnöt EU-oikeuden tulkinnasta – valitukset yleisen tuomioistuimen ratkaisuista oikeuskysymysten osalta Yleinen tuomioistuin Käsittelee – luonnollisten ja oikeushenkilöiden kanteet EU:n toimielinten ja virastojen päätösten kumoamiseksi ja laiminlyöntien toteamiseksi – jäsenmaiden kanteet komission päätösten kumoamiseksi ja laiminlyöntien toteamiseksi – osa jäsenvaltioiden kanteista neuvoston päätösten kumoamiseksi – kanteet toimielinten ja niiden henkilöstön aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi – valitukset virkamiestuomioistuimen ratkaisuista oikeuskysymysten osalta Virkamiestuomioistuin Käsittelee toimielinten ja niiden henkilöstön välisiä riitoja EU-PERUSTEOS Likööriä, pahoinpitely, jalkapalloa ja raskaus Euroopan unionin tuomioistuimen historian yksi kuuluisimmista tapauksista liittyy alkoholiin. Tuomioistuin katsoi 1979, että ranskalaisen mustaherukkaliköörin, Cassis de Dijonin, kauppaa ei saa rajoittaa Saksassa, koska juoma oli jo laillisesti myynnissä Ranskassa. Tuomiosta lähtien kauppiaat ovat voineet tuoda maahan myytäväksi minkä tahansa tuotteen, joka on peräisin toisesta jäsenmaasta. Edellytyksenä on, että tavara on laillisesti valmistettu ja hyväksytty markkinoille. Tuotteen ei tarvitse täysin vastata laadultaan tai teknisiltä ominaisuuksiltaan kansallista lainsäädäntöä. Tuontirajoitus on perustelu vain tärkeillä, esimerkiksi turvallisuuteen, ympäristöön tai terveyteen liittyvillä syillä. Vuonna 1989 tuomioistuin totesi, että Pariisin metrossa vakavasti pahoinpidelty brittituristi Ian Cowan oli oikeutettu saamaan apua ja vahingonkorvausta vammoihinsa vastaavasti kuin Ranskan kansalainen. Tapaus liittyy palvelujen tarjoamisen vapauteen ja kansalaisten vapaaseen liikkuvuuteen. Harva jalkapalloilija on tullut yhtä tunnetuksi oikeussalin kautta kuin belgialainen Jean-Marc Bosman, joka halusi siirtyä pelaamaan Belgiasta Ranskaan. Esteeksi nousi lähtöseuran vaatima siirtokorvaus. Tuomioistuin katsoi 1995 jalkapalloseurojen siirtokorvaukset työvoiman vapaan liikkuvuuden periaatteen vastaisiksi, ellei niitä voida perustella jollain pakottavalla syyllä. Miesten ja naisten tasa-arvon osalta tuomioistuin linjasi vuonna 1998, että brittinaista Mary Brownia ei olisi saanut irtisanoa hänen raskautensa aikana. Irtisanominen raskaudesta aiheutuneen sairastelun takia todettiin sukupuoleen perustuvaksi kielletyksi syrjinnäksi. 49 maksamaan sakon tai uhkasakon. Sillä on myös oikeus muuttaa esimerkiksi komission kilpailujutuissa määräämiä sakkoja. Rikkomusmenettely voi viedä jäsenmaan tuomioistuimeen EU:n tuomarit valitaan entistä avoimemmin Euroopan unionin tuomioistuimen tuomarien valintamenettely on herättänyt aika ajoin kysymyksiä. Lissabonin sopimuksen myötä menettely on aiempaa avoimempi. Kansallinen valintatapa muuttuu. Lisäksi kaikkien ehdokkaiden sopivuutta tarkastellaan erillisessä EU:n valintakomiteassa. Tähän asti jäsenvaltioiden hallitukset ovat nimittäneet ehdokkaansa tuomareiksi. Esitys on tarkoittanut käytännössä valintaa tehtävään. Lissabonin sopimuksella perustettiin komitea, joka antaa lausunnon jokaisen maan ehdokkaan soveltuvuudesta tuomarin ja julkisasiamiehen tehtäviin. Seitsenjäsenisessä komiteassa on neljä kansallista tuomaria. Kahden entisen EU:n tuomioistuinten tuomarin joukossa on kokenut Virpi Tiili, yleisen tuomioistuimen entinen tuomari. Lisäksi mukana on yksi Euroopan parlamentin ehdottama jäsen. Komissio voi aloittaa rikkomusmenettelyn jäsenmaata vastaan, jos sen katsotaan rikkoneen EU:n oikeutta. Kansankielellä menettelyn vaiheet ovat huomautus, varoitus ja kanne. Ensin komissio pyytää jäsenvaltion kommentteja epäillystä rikkomuksesta virallisella ilmoituksella. Toiseksi komissio lähettää perustellun lausunnon pyytäen korjaamaan puutteet, jos jäsenmaan vastine ei ole tyydyttävä. Aikaa korjauksiin on yleensä kaksi kuukautta. Kolmas vaihe on kanne EU:n tuomioistuimeen, mikäli jäsenmaa ei noudata perusteltua lausuntoa. Tuomioistuin lopulta linjaa, onko jäsenvaltio rikkonut EU:n oikeutta vai ei. Komission tai jäsenvaltion toista jäsenmaata vastaan nostamien kanteiden taustalla on useimmiten näkemysero jäsenvelvoitteiden noudattamisesta. Tuomioistuimessa voi myös nostaa kanteen EU:n alaisten elinten päätöksistä tai laiminlyönneistä. Tällöin tutkitaan, Myös monet jäsenvaltiot toteuttavat vastaavan kansallisen valintamenettelyn. Suomessa menettelyn avoimuutta lisäävä uudistus tuli voimaan 1.11.2010. Uusien säännösten mukaan avoinna olevasta tehtävästä on ilmoitettava julkisesti. Ehdokasasettelu valmistellaan asiantuntijoiden neuvottelukunnassa, jossa ovat edustettuina muun muassa keskeiset ministeriöt, korkeimmat tuomioistuimet sekä yliopisto. Ehdokkaan nimeämisestä päättää valtioneuvosto. EU-tuomioistuimen suomalaistuomari Allan Rosas pitää uudistusta tervetulleena, koska se parantaa valintaprosessin läpinäkyvyyttä ja korostaa tuomioistuimen riippumattomuutta. 50 Heikki Kanninen. Niilo Jääskinen. Euroopan unionin tuomioistuin Euroopan unionin tuomioistuin EU-PERUSTEOS onko jokin elin ylittänyt toimivaltansa tai muutoin rikkonut unionin oikeutta tai laiminlyönyt ratkaisun tekemisen perussopimusten vastaisesti. Jäsenmaan kansalainen voi tietyin edellytyksin valittaa suoraan EU:n tuomioistuimelle. Toisaalta tuomioistuin voi käsitellä yksityishenkilön riitatapauksia, kun kansallinen tuomioistuin pyytää asiasta ennakkoratkaisua ja tapaus liittyy unionin oikeuden tulkintaan. Korkein hallinto-oikeus (KHO) pyytää aika ajoin EU:n tuomioistuinta ottamaan kantaa esimerkiksi suomalaisten verotukseen liittyviin kiistoihin, jotta se voi antaa asiassa päätöksen. Ennakkoratkaisu on kansallista tuomioistuinta sitova ja myös muiden jäsenmaiden kansallisia tuomioistuimia ja viranomaisia sitova vastaavassa tapauksessa. Autojen verotus ja eläkkeet Suomessa EU:n tuomioistuimen päätökset ovat johtaneet muun muassa autoveron alenemiseen. Tuomioistuin on myös linjannut, että ulkomailla asuvan eläketuloista ei saa periä enempää veroa kuin kotimaassa asuvalta eläkeläiseltä. Myös lintujen ja suurpetojen metsästystä käsittelevät tapaukset ovat saaneet paljon julkisuutta. Vuonna 2007 tuomioistuin katsoi komission näkemyksestä poiketen, että susien metsästys ei ole heikentänyt suden suojelun tasoa Suomessa. Vuonna 2009 tuomioistuin puolestaan päätti, että Suomen ei tarvitse tehostaa typenpoistoa yli 10 000 asukkaan jätevedenpuhdistamoissa kuten komissio oli vaatinut. Typenpoiston tarve riippuu jätevedenpuhdistamon paikallisista oloista. Vuoteen 2010 mennessä EU:n tuomioistuin oli käsitellyt noin 15 000 asiaa. Keskimääräinen käsittelyaika on 17 kuukautta, ajasta osan vie käännöstyö. Suurimpia asiakokonaisuuksia ovat olleet ympäristö ja kuluttajat, verotus ja sosiaalipolitiikka. Yleinen tuomioistuin (aikaisemmin EU-PERUSTEOS Allan Rosas. Euroopan unionin tuomioistuin EU:n tuomioistuimen jutut ovat usein vaikeita ALLAN ROSAS – Euroopan unionin pitkäaikainen suomalaistuomari Allan Rosas vakuuttaa, että jäsenmaiden kansalaiset voivat ehdottomasti luottaa EU-tuomioistuimen riippumattomuuteen. Rosasin mukaan tuomarit saavat usein käsiteltäväkseen hyvin vaikeita juttuja, joita kansallinen tuomioistuin ei ole kyennyt ratkaisemaan. Rosas mainitsee esimerkkinä ikäsyrjintää koskevat tapaukset, joissa rajanveto on hankalaa. Mikä on EU:n tuomioistuimen tärkein tehtävä? – Tuomioistuin antaa sitovia ennakkoratkaisuja EU-oikeuden pätevyydestä ja tulkinnasta kansallisille tuomioistuimille. Toiseksi tärkein tehtävä lienee komission jäsenvaltioita vastaan nostamien 51 kanteiden käsittely. Komissio voi nostaa rikkomuskanteen, kun jäsenvaltio ei ole sen mielestä noudattanut EU-oikeudesta johtuvia velvoitteitaan. Voiko tuomioistuimen tuomari vaikuttaa EU:n päätöksiin? – EU:n tuomioistuin vaikuttaa unionin päätöksiin, koska se päättää niiden laillisuudesta ja oikeasta tulkinnasta; tuomioistuimen tuomarit tekevät yhdessä (joko kolmentoista, viiden tai kolmen tuomarin kokoonpanossa) päätökset. Yksittäisen tuomarin vaikutusmahdollisuudet riippuvat hänen osaamisestaan, ei hänen kotivaltionsa koosta. Saako kuka tahansa tehdä kantelun EU:n tuomioistuimelle? – Ei saa. Suomalaisten viranomaisten tai kansalaisten tekemisistä tai tekemättä jättämisistä ei voi valittaa suoraan EU:n tuomioistuimeen, vaan asia on otettava esille kansallisessa tuomioistuimessa tai muulla kansallisella foorumilla. Kansallinen tuomioistuin voi pyytää EU:n tuomioistuimelta ennakkoratkaisua EUoikeuden pätevyydestä tai tulkinnasta. Jos sen sijaan yritys tai kansalainen on tyytymätön EU:n toimielinten, esimerkiksi komission, päätöksiin, kanteen voi nostaa suoraan EU:n yleisessä tuomioistuimessa; sen tuomiosta voi vielä valittaa oikeuskysymysten osalta EU:n tuomioistuimeen. valittaa. Joskus hyvin harvoin kansallinen tuomioistuin on ennakkoratkaisuasiassa katsonut, että sen saamat vastaukset esitettyihin kysymyksiin eivät ole riittäneet asian ratkaisemiseksi, jolloin se on voinut kääntyä uudelleen EU:n tuomioistuimen puoleen. Tuomioistuin on tällöin pyrkinyt vastaamaan esitettyihin lisäkysymyksiin. Tuomioistuimen ratkaisujen tekstit ovat usein maallikolle vaikeasti ymmärrettäviä. Miten tilannetta voitaisiin parantaa? – Juridinen kieli on usein teknistä ja vaatii täsmällisyyttä. Kieliasua voi kyllä yrittää parantaa ja yksinkertaistaa, mutta ihmeitä ei kannata odottaa. EU:n tuomioistuimessa tuomiot kirjoitetaan ranskaksi ja käännetään muille kielille; tämä ei ainakaan helpota pyrkimyksiä parantaa kieliasua. Mikä on työurasi vaikein juttu EU:n tuomioistuimessa? – Tuomioistuimessa on paljon vaikeita juttuja, koska jos EU-säännöstä voidaan soveltaa ilman mainittavia tulkintaongelmia, asia voidaan ratkaista suoraan esimerkiksi suomalaisessa tuomioistuimessa tai viranomaisen toimesta. Esimerkkinä voisin mainita ikäsyrjintää koskevat ennakkoratkaisupyynnöt. On hankalaa päättää, missä kulkee sallitun ikään perustuvan erottelukriteerin ja kielletyn ikäsyrjinnän raja. Voiko kansalainen luottaa EU:n tuomioistuimen riippumattomuuteen? – Kyllä, ehdottomasti. Miksi EU:n tuomioistuin on ollut Suomen valtion kanssa eri mieltä esimerkiksi autoveron perinnästä? – Se on pitkä tarina, mutta perusasetelma oli se, että tuomioistuin yhtyi komission kantaan, jonka mukaan käytettyjen tuontiautojen verotus oli syrjivää. Onko EU:n tuomioistuin tehnyt joskus sellaisen päätöksen, joka olisi pitänyt muuttaa jälkeenpäin? – EU:n yleisen tuomioistuimen päätöksistä voi valittaa EU:n tuomioistuimeen, ja aika usein valitus johtaa tulokseen eli yleisen tuomioistuimen päätöksen kumoamiseen tai muuttamiseen. Ylimmän EU:n tuomioistuimen päätöksistä ei voi 52 • Allan Rosas aloitti EU:n tuomioistuimen tuomarina vuonna 2002. Hän työskenteli EU:n komission lakiasiainyksikössä 1995–2002, kahtena viimeisenä vuotena varapääjohtajana ja vt. pääjohtajana. Rosas on edustanut Suomea lukuisissa kansainvälisissä tehtävissä muun muassa YK:ssa ja Euroopan neuvostossa. Vuosina 1981–1996 Rosas toimi kansainvälisen oikeuden ja valtiosääntöoikeuden professorina Åbo Akademissa. 52 EU-PERUSTEOS Yleisölle avoimet suullisen käsittelyn istunnot pidetään unionin tuomioistuimen Ancien Palaisissa Luxembourgissa. Euroopan unionin tuomioistuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin) perustettiin 1989 jakamaan EU:n tuomioistuimen kasvanutta työtaakkaa. Se käsittelee ensisijaisesti kansalaisten ja oikeushenkilöiden kanteita, jotka koskevat useimmiten EU:n alaisten elinten tekemiä päätöksiä. EU:n tuomioistuimen kolmas tuomioistuin, virkamiestuomioistuin, aloitti toimintansa vuonna 2005. Se koostuu seitsemästä tuomarista, jotka EU:n neuvosto valitsee julkisen haun ja asiantuntijalautakunnan ehdotuksen perusteella. Virkamiestuomioistuin ratkoo unionin toimielinten ja sen henkilöstön väliset riita-asiat. Virkamiestuomioistuin käsittelee vuosittain noin 150 kannetta. Suomalaisena tuomarina EU:n tuomioistuimessa toimii Allan Rosas, joka aloitti tuomioistuimessa tammikuussa 2002. Hänet valittiin toiselle kaudelle 2009. Ennen Rosasta tehtävää hoiti Leif Sevón (1995–2001). Yleisessä tuomioistuimessa työskentelee niin ikään suomalainen tuomari, Heikki Kanninen, joka oli aiemmin virkamiestuomioistuimessa. Pitkään Luxemburgissa työskennellyt tuomari Virpi Tiili jäi eläkkeelle 2010. EU:n tuomioistuimessa työskentelee kahdeksan julkisasiamiestä, joista viisi on sovittu pysyvästi Britannialle, EspanjalEU-PERUSTEOS le, Italialle, Ranskalle ja Saksalle. Kolme muuta paikkaa kiertävät muilla jäsenmailla. Niilo Jääskinen aloitti ensimmäisenä suomalaisena tehtävässä 2009. Eurooppaneuvosto on sopinut julkisasiamiesten määrän korottamisesta kahdeksasta yhteentoista, jos tuomioistuin sitä esittää. Puola saisi tällöin pysyvän julkisasiamiehen, ja kiertäviä paikkoja olisi viisi entisten kolmen sijasta. Julkisasiamiehen tehtävä on antaa ratkaisuehdotus tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa jutussa ennen varsinaisen tuomion julistamista. Lausunto ei sido tuomioistuinta, kun se päättää asiasta. Julkisasiamies ei ole asemaltaan varsinainen tuomari, vaan hänen lausuntonsa edustaa asiantuntijan kantaa käsiteltävänä olevaan tapaukseen. Nykyisin osa jutuista voidaan ratkaista ilman julkisasiamiestä ja hänen ratkaisuehdotustaan. Lissabonin sopimus mahdollistaa uusien erityistuomioistuinten perustamisen. Tavaramerkkituomioistuin on mainittu esimerkkinä mahdollisena uutena erityistuomioistuimena. Patenttiriitojen ratkaisujärjestelmää on suunniteltu Münchenissä toimivan Euroopan patenttiviraston yhteyteen. Kyseessä ei olisi kuitenkaan EU:n erityistuomioistuin. 53 Tilintarkastustuomioistuin seuraa EU:n varojen käyttöä E uroopan unioni käyttää merkittäviä rahasummia ja hallinnoi suuria kassavirtoja. Siksi silläkin on oltava oma valvojansa. Toimielimistä vähiten tunnettu on tilintarkastustuomioistuin, joka toimii unionin varainkäytön ulkoisena tarkastajana. Tilintarkastustuomioistuin perustettiin vuonna 1975, ja se aloitti toimintansa 1977. Maastrichtin sopimus 1992 teki tuomioistuimesta virallisen toimielimen. Kansallinen vastine Suomessa on Valtiontalouden tarkastusvirasto, joka tarkastaa valtion taloudenhoidon laillisuutta. Tilintarkastustuomioistuinta kutsutaan myös ”EU:n omaksitunnoksi”. Sen tehtävä on tarkastaa unionin kaikkia tuloja ja menoja koskevat tilit. Se tarkastaa myös, ovatko tilitapahtumat kuten maksut suoritettu laillisesti ja asianmukaisesti. Samalla tuomioistuin pyrkii kehittämään EU:n varojen hoitoa varmistaakseen kansalaisten verorahojen tehokkaan käytön. Luxemburgissa sijaitseva tilintarkastustuomioistuin tarkastaa kaikkien EU:n perustamien elinten tai laitosten tuloja ja menoja koskevat tilit, jollei niiden perustamisasiakirjassa toisin määrätä. Tilintarkastustuomioistuin tekee tarkastuskäyntejä muihin toimielimiin, jäsenvaltioihin ja EU:n tukea saaviin maihin. Yksi tilintarkastustuomioistuimen keskeinen tehtävä on avustaa Euroopan parlamenttia ja neuvostoa laatimalla niille vuosikertomus unionin talousarvion toteutumisesta. Vuodesta 1994 lähtien se on antanut kertomuksen yhteydessä lausuman yhteisön tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (niin sanottu DAS-tarkastuslausuma, ransk. déclaration d’assurance). Neuvosto ja parlamentti 54 Tilintarkastustuomioistuimen suomalaisjäsen Olavi Ala-Nissilä. ECA käsittelevät kertomusta, ja neuvoston suosituksen pohjalta parlamentti päättää vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle. Vuosikertomuksen lisäksi tilintarkastustuomioistuin laatii erityisvuosikertomuksen kunkin EU:n toimielimen ja erillisviraston tileistä, erityiskertomuksia valitsemistaan aiheista sekä lausuntoja varainhoitoon liittyvistä EU:n lainsäädäntöehdotuksista. Aika ajoin kertomukset ovat paljastaneet EU-varojen hallinnoinnissa puutteita ja virheellisyyksiä. Epäkohtia on löytynyt sekä toimielinten että jäsenmaiden kirjanpidoista ja muiden tuensaajamaiden ja -tahojen hallinnoimista EU-varoista. Epäkohdat koskevat välillä hyvinkin merkittäviä rahamääriä. Esimerkiksi vuotta 2008 koskevasta kertomuksesta ilmenee, että koheesiohankkeiden osalta vähintään 11 prosenttia maksuista olisi pitänyt jättää maksamatta. Summa vastaa yli 2,7 miljardia euroa 24,8 miljardin korvauksista. Tilintarkastustuomioistuimessa on 27 jäsentä, yksi jokaisesta jäsenmaasta. Suomen ensimmäinen jäsen oli Aunus Salmi, joka työskenteli tehtävässä 11 vuotta. Vuonna 2006 Suomen edustajana aloitti Olavi Ala-Nissilä. Jäsenen toimikauden pituus on kuusi vuotta, ja toimikausi voidaan uusia. Työntekijöitä on lähes 900, heistä noin 550 tarkastajia. EU-PERUSTEOS Muut Euroopan unionin elimet ja erillisvirastot Euroopan unionin erillisvirastot E Britannia uroopan unionissa on myös lukuisia muita elimiä ja virastoja. Tärkeitä keskustelufoorumeita ovat pysyvät neuvoa-antavat elimet Euroopan talousja sosiaalikomitea (ETSK) sekä alueiden komitea, joissa molemmissa on 344 jäsentä. Lissabonin sopimuksessa komiteoiden enimmäiskoko on rajattu 350 jäseneen. Kummallakaan komitealla ei ole varsinaista lainsäädäntövaltaa, mutta ne osallistuvat keskusteluun, kertovat näkemyksensä ja antavat lausuntoja EU:n lakiehdotuksista. ETSK koostuu työnantajien, työntekijöiden ja muiden eturyhmien kuten maataloustuottajien, kuluttajien, pk-yritysten sekä kansalaisjärjestöjen edustajista. Komitea antaa lausuntoja erityisesti talousja sosiaaliasioista toimielinten pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Vuonna 1994 perustettu EU:n alueiden komitea edustaa alueellisia ja paikallisia yhteisöjä. Alueiden komitea antaa lausuntoja komission lakiesityksistä, erityisesti aluepolitiikkaa, ympäristöä, koulutusta ja liikennettä koskevissa asioissa. Suomella on yhdeksän jäsentä molemmissa komiteoissa. Kukin maa on edustettuna kokonsa mukaan. Suurimmilla jäsenmailla on 24 edustajaa. Erillisvirastoista yksi sijaitsee Suomessa, vuonna 2007 Helsingissä toimintansa aloittanut EU:n kemikaalivirasto. Euroopan komissio • Euroopan lääkevirasto (EMEA), Lontoo • Euroopan poliisiakatemia (Cepol), Hook Belgia • Koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin virasto (EACEA), Bryssel • Euroopan puolustusvirasto (EDA), Bryssel • Satelliittinavigointijärjestelmän valvontaviranomainen (EGSA), Bryssel • Kilpailukyvyn ja innovoinnin virasto (EACI), Bryssel Espanja • Yhdenmukaistamisvirasto (OHIM), Alicante • Euroopan työturvallisuus- ja työterveysvirasto (OSHA), Bilbao • Euroopan unionin satelliittikeskus (EUSC), Torrejon • Kalastuksen valvontavirasto (CFCA), Vigo Hollanti • Euroopan oikeudellinen yhteistyöyksikkö (Eurojust), Haag • Euroopan poliisivirasto (Europol), Haag Irlanti • Elin- ja työolojen kehittämissäätiö (Eurofound), Dublin Italia • Elintarviketurvallisuusvirasto (EFSA), Parma • Euroopan koulutussäätiö (ETF), Torino Itävalta • EU:n perusoikeusvirasto (FRA), Wien Kreikka • Ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus (Cedefop), Thessaloniki • Euroopan jälleenrakennusvirasto (EAR), Thessaloniki • Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto (ENISA), Heraklion EU-PERUSTEOS 55 Liettua • Euroopan tasa-arvoinstituutti (EIGE), Vilna Luxemburg • EU:n virastojen käännöskeskus (CdT) • Kansanterveysalan toimintaohjelman toimeenpanovirasto (PHEA) Portugali • Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus (EMCDDA), Lissabon • Meriturvallisuusvirasto (EMSA), Lissabon Puola • Rajavalvontavirasto (Frontex), Varsova Ranska • Kasvilajikevirasto (CPVO), Angers • Rautatievirasto (ERA), Lille ja Valenciennes • Turvallisuusalan tutkimuslaitos (ISS), Pariisi Ruotsi • Tautien ehkäisyn ja valvonnan keskus (ECDC), Solna Saksa • Lentoturvallisuusvirasto (EASA), Köln Suomi • Kemikaalivirasto (ECHA), Helsinki Tanska • Euroopan ympäristökeskus (EEA), Kööpenhamina Unkari • Euroopan innovaatio- ja teknologiavirasto (EIT), Budapest EU:n komission alaiset virastot • Petostentorjuntavirasto (Olaf ), Bryssel • Euroopan yhteisöjen tilastotoimisto (Eurostat), Luxemburg • Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto, Luxemburg 56 EU-PERUSTEOS 4 EU:n perussopimukset ja päätöksenteko Kansanäänestykset jarruttivat perussopimusta E uroopan unioni on ponnistellut pitkään tehdäkseen yhteisön kansalaisille helpommin ymmärrettäväksi. Perussopimukset ovat osasyynä vaikeaselkoisuuteen. Perussopimuksella tarkoitetaan alkuperäisiä yhteisön perustamissopimuksia ja niitä muuttaneita sopimuksia, kuten Maastrichtin sopimusta 1992 ja Lissabonin sopimusta 2007. Asiakirjat muodostavat satojen sivujen kokonaisuuksia, joita usein vain asiantuntijat ymmärtävät. Perussopimukset ovat Euroopan unionin kivijalka. Ne määrittävät EU:n toiminnan periaatteet, tavoitteet, velvoitteet ja antavat päätöksenteolle oikeudellisen perustan. Kaikki unionin tekeminen nojaa viime kädessä perussopimuksiin. EU:n työn tehostamiseksi ja selkeyttämiseksi valtionpäämiehet asettivat 2000-luvun alussa tavoitteeksi perustuslain tai ainakin perustuslain kaltaisen sopimuksen, joka korvaisi kaikki vanhat sopimukset. EU-sopimusta oli muutettava erityisesti laajentumisen takia. Yhteisö rakennettiin alkujaan kuuden perustajavaltion tarpeisiin. Jokainen laajentuminen on tuonut yhteisöön lisää toimijoita. Uusi jäsenmaa on saanut oman komissaarin, tietyn äänimäärän neuvostossa, tietyn määrän edustajia Euroopan parlamenttiin ja niin edelleen. Toimielimiin liittyvät muutokset edellyttävät EU:ssa aina perussopimusten muuttamista. Nizzan sopimus 2001 vastasi vain osin laajentumisen tarpeisiin, koska päätöksenteossa ja toimielinten rakenteissa ei päästy riittävän toimivaan malliin. Odotukset olivatkin korkealla, kun Ranskan entinen presidentti Valéry Giscard d’Estaing avasi 28. helmikuuta 2002 niin kutsutun tulevaisuuskonventin valmistelemaan EU:n perussopimusten muutosta. Konventtia verrattiin Philadelphiassa 1787 kokoontuneeseen konventtiin, joka laati Yhdysvaltain yhä voimassa olevan perustuslain. Perussopimusten muutoksista päätetään jäsenvaltioiden keskinäisissä neuvotteluissa, EU-kielellä hallitusten välisessä konferenssissa (HVK). Konventti luovutti perustuslakisopimuksen luonnoksen valtionpäämiehille Thessalonikin huippukokouksessa 2003. Kesäkuussa 2004 jäsenmaat hyväksyivät neuvottelutuloksen. Kuten aina perustamissopimuksia muutettaessa, vaikeimmat kysymykset liittyivät toimielimiin ja päätöksentekoon. Eniten puhuttivat neuvoston äänestyssäännöt eli mikä on kunkin jäsenvaltion painoarvo neuvostossa, kun lainsäädäntöä hyväksytään. Perustuslaista Lissabonin sopimukseen Irlantilaisia houkuteltiin monin tavoin äänestämään Lissabonin sopimuksesta. Sopimuksen vastustajat ottivat vetoapua eläinkunnasta. 58 P erussopimus on ratifioitava eli vahvistettava kaikissa jäsenmaissa. Joidenkin valtioiden perustuslaki EU-PERUSTEOS Terho Ovaskan piirros, HS 2.10.2003. Terho Ovaska edellyttää kansanäänestystä tai äänestyksestä päätetään erikseen. Ranska ja Hollanti torjuivat perustuslakisopimuksen kansanäänestyksissä 2005. EU:n oli odotettava Ranskan vuoden 2007 presidentinvaalien tulosta ennen kuin neuvottelupöytään palattiin. Neuvottelutulos syntyi kesäkuussa 2007, ja poliittiseen yhteisymmärrykseen päästiin Lissabonin epävirallisessa huippukokouksessa saman vuoden lokakuussa. Alkuperäisestä tekstistä riisuttiin EU:n yhteiset tunnukset, kuten unionin PERUSSOPIMUKSET Euroopan unionin perussopimukset ja niiden allekirjoitusvuodet • Pariisin sopimus 1951 (hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimus; ei enää voimassa) • Rooman sopimus 1957 (talousyhteisön ja Euratomin perustamissopimukset) • Euroopan yhtenäisasiakirja 1986 • Maastrichtin sopimus 1992 (sopimus Euroopan unionista) • Amsterdamin sopimus 1997 • Nizzan sopimus 2001 • Lissabonin sopimus 2007 EU-PERUSTEOS tähtilippu ja Eurooppa-hymni. Myös termeistä perustuslaki ja perustuslakisopimus luovuttiin. Näiden katsottiin antavan EU:lle perustuslaillisen tai valtioon samastettavan luonteen. Uusi sopimus allekirjoitettiin Lissabonissa joulukuussa 2007. Käytännössä palattiin aiemminkin sovellettuun tapaan muuttaa sopimuksia. Lissabonin sopimus muutti EU:ta koskevaa sopimusta ja Euroopan yhteisön perustamissopimusta. Kansanäänestys toi jälleen mutkia matkaan, kun 53,4 prosenttia irlantilaisista äänesti kesäkuussa 2008 sopimusta vastaan. Vuotta myöhemmin kesäkuun 2009 huippukokouksessa sovittiin Irlannin kansan tyynnyttämiseksi takeista, jotka koskevat muun muassa veropolitiikkaa, koulutusta ja perhettä sekä Irlannin puolueettomuuspolitiikkaa. Jo aiemmin oli linjattu, että jokaisella jäsenmaalla on komissiossa oma kansallinen komissaari. Irlannissa järjestettiin uusi kansanäänestys 2.10.2009: 67,1 prosenttia äänestäjistä tuki sopimusta. Lissabonin sopimus saatiin voimaan 1. joulukuuta 2009. Sopimus toi useita institutionaalisia muutoksia. Unioni sai EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan, jota Britannian vaatimuksesta ei kutsuta virallisesti ulkoministeriksi. Ulkoinen edustaja hoitaa tehtäviä, joista aiemmin vastasivat neuvoston korkea 59 Mitä uutta toi Lissabonin sopimus? Lissabonin sopimus astui voimaan joulukuussa 2009. Se toi muun muassa seuraavia muutoksia Euroopan unionin toimintaan: • Eurooppa-neuvosto on virallinen unionin toimielin. Sillä on puheenjohtaja, joka valitaan kahdeksi ja puoleksi vuodeksi kerrallaan. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja muun muassa edustaa unionia ulkosuhteissa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, mutta ”omalla tasollaan”. • Uusi toimija on ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, joka vastaa EU:n ulkosuhteista ja kansainvälisestä edustamisesta. Korkea edustaja, arkikielessä ulkoministeri, toimii sekä komissiossa että neuvostossa. Häntä avustaa Euroopan ulkosuhdehallinto. • Euroopan parlamentissa on enintään 750 edustajaa ja puhemies (750 + 1). Jokaisella jäsenvaltiolla on vähintään 6 ja enintään 96 paikkaa. Paikat jaetaan jäsenvaltioiden väkiluvun perusteella. Suomella on ollut parlamentissa 13 paikkaa vuodesta 2009 alkaen. • Päätöksenteossa pääsääntönä on yhteispäätös eli niin sanottu tavallinen lainsäätämisjärjestys, joka vastaa yhteispäätösmenettelyä. Komissio tekee lakiehdotukset, ja neuvosto sekä Euroopan parlamentti hyväksyvät lait. • Neuvostossa päätöksiä tehtäessä on siirrytty yksimielisyydestä määräenemmistöön 17 alalla, muun muassa osin sisä- ja oikeusasioissa. Määräenemmistöllä tehtävään päätökseen vaaditaan 55 prosenttia jäsenvaltioista, joiden on edustettava 65 prosenttia unionin väestöstä. Tämä niin kutsuttu kaksoisenemmistö otetaan käyttöön vuonna 2014. 60 • Avunanto- eli turvatakuulauseke: Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenmailla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin YK:n peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen. Tämän alan sitoumusten ja yhteistyön on oltava Pohjois-Atlantin liiton puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisia, ja Pohjois-Atlantin liitto on jäseninään oleville valtioille edelleen niiden yhteisen puolustuksen perusta ja sitä toteuttava elin. • Yhteisvastuulauseke: Terrori-iskun, luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden kohteeksi joutunut jäsenvaltio voi pyytää halutessaan apua EU:lta ja toisilta jäsenmailta. EU ja sen jäsenvaltiot auttavat yhteisvastuun hengessä kaikin käytettävissä olevin välinein, mukaan lukien jäsenvaltioiden sen käyttöön asettamat sotilaalliset voimavarat. • Unioni on yksi yhtenäinen oikeushenkilö, joka voi muun muassa liittyä kansainvälisiin sopimuksiin. • EU:n roolia jäsenvaltioiden sille antaman toimivallan rajoissa on selkiytetty. EU:n toimivaltaan kuuluvat alat luetellaan tyhjentävästi. Lisäksi todetaan erikseen, että jäsenvaltioille kuuluu sellainen toimivalta, jota ei ole siirretty unionille. Varsinaisia muutoksia toimivallanjakoon tuli vähän, merkittävimmät koskevat oikeus- ja sisäasioita. • Perusoikeuskirja on oikeudellisesti sitova. Kirja luettelee perusoikeudet, jotka on tunnustettu sitoviksi EU:n oikeuskäytännössä. Britannian ja Puolan osalta on sovittu poikkeusjärjestelyistä. • Ihmisoikeudet: EU liittyy Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen. Kyseessä on kansainvälinen sopimus, jonka on allekirjoittanut suurin osa Euroopan valtioista. • Avoimuus: EU:n toimielinten ja virastojen velvollisuus antaa tietoja ja tiedottaa toiminnastaan on todettu aiempaa selkeämmin. Avoimuus on lisääntynyt erityisesti neuvoston toiminnassa; istunnot ovat julkisia neuvoston toimiessa lainsäätäjänä. 60 EU-PERUSTEOS edustaja ja komission ulkosuhdekomissaari. Sopimus synnytti toisenkin uuden toimijan: EU:n presidentin eli Eurooppaneuvoston puheenjohtajan. Hänen keskeinen tehtävänsä on valmistella ja johtaa Eurooppa-neuvostoa eli valtionpäämiesten huippukokouksia. EU:n kansalaisten perusoikeudet määrittävä perusoikeuskirja ei tullut osaksi Lissabonin sopimuksen tekstiä, koska Britannia ei halunnut perusoikeuskirjan vaikuttavan kansallisten viranomaisten toimintaan. Perusoikeuskirja on kuitenkin saatettu oikeudellisesti sitovaksi unionisopimukseen sisältyvän viittauksen kautta. Se sisältää kattavan luettelon unionin perusoikeuksista. Perusoikeuskirjan oikeusvaikutuksia on rajoitettu merkittävästi Britannian ja Puolan osalta erillisellä pöytäkirjalla. Britannia vaati lisäksi oikeuden jättäytyä EU-säädösten edelleen kehittämisen ulkopuolelle Schengen-yhteistyössä. Lissabonin sopimus hävitti käsitteen ”Euroopan yhteisö” EU:n terminologiasta. Tämä vaikutti EY-tuomioistuimeen, josta tuli viralliselta nimeltään EU:n tuomioistuin. EU:sta tuli myös yksi ja yhtenäinen oikeushenkilö. Tämä tarkoittaa sitä, että unioni voi olla toimijana kansainvälisissä suhteissa. Kansalaiset ja kansalliset parlamentit saivat lisää vaikutusvaltaa L issabonin sopimuksen ansiosta Suomen eduskunnan ja muiden kansallisten parlamenttien asema on EU:ssa aiempaa vahvempi. Kansanedustuslaitokset voivat antaa EU:lle perustellun lausunnon syistä, joiden perusteella ne katsovat komission lakiehdotuksen olevan toissijaisuusperiaatteen vastainen. Tämä tarkoittaa sitä, että päätöksen tavoitteet voidaan riittävästi saavuttaa jäsenvaltioissa hyväksyttävin toimin. Kullakin parlamentilla on kaksi ääntä. Jos vähintään kolmasosa – tai jos kysymyksessä on vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alan säädösehdotus, vähintään EU-PERUSTEOS neljäsosa – näin annetuista äänistä vastustaa komission ehdotusta, komission on tarkasteltava sitä uudelleen. Jos ehdotus pysyy ennallaan, komission on perusteltava kantansa. Ehdotus voi kaatua, jos 55 prosenttia jäsenvaltioista tai Euroopan parlamentin enemmistö pitää ratkaisua läheisyysperiaatteen vastaisena. Myös kansalaisilla on suora vaikuttamisen mahdollisuus. Miljoona EUkansalaista voi tehdä kansalaisaloitteen pyytämällä komissiota toimimaan tietyssä asiassa. Kansalaisten on edustettava useampaa jäsenmaata. Komissio ei ole velvoitettu menettelemään esityksen mukaisesti, mutta käytännössä sen on ainakin jollakin tavalla huomioitava miljoonan ihmisen mielipide. Vuonna 2006 yli miljoona ihmistä vaati, että Euroopan parlamentin istunnot on pidettävä Brysselissä, ei Strasbourgissa. Yli miljoona nimeä mahtui noin 16 000 paperiliuskalle, mutta vetoomus ei ole johtanut käytännön toimiin – asiasta täytyy päättää EU:ssa yksimielisesti, ja Ranska haluaa säilyttää nykyisen käytännön ennallaan. ASETUS, DIREKTIIVI JA PÄÄTÖS Euroopan unionin lainsäädännön keskeiset välineet: • Asetus sitoo jäsenmaita heti voimaan tultuaan. Sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenmaissa. Asetus syrjäyttää sen kanssa ristiriidassa olevan kansallisen lainsäädännön. • Direktiivi on lainsäädäntöohje, joka velvoittaa jäsenmaita panemaan sen täytäntöön kansallisessa lainsäädännössään tietyssä määräajassa. Täytäntöönpanon muodot ja keinot jäävät kansallisten viranomaisten valittaviksi. • Päätös on yksittäistapauksia koskeva sitova säädös. Päätös velvoittaa niitä, joille se on osoitettu. Päätös voi olla myös yleisesti velvoittava ja sovellettava. 61 EU:n päätöksenteko – mutkikasta? E uroopan unionin päätöksentekoa sanotaan usein monimutkaiseksi. Epätietoisuutta lisäävät lukuisat toimijat: komissio, parlamentti, neuvosto, puheenjohtajamaa, korkea edustaja, valtionpäämiehistä koostuva huippukokous ja niin edelleen. Toisaalta EU:n tapa päättää ja valmistella asioita ei ole välttämättä sen mutkikkaampi kuin kansallinen päätöksenteko. Toimielimillä on jokaisella oma roolinsa kuten Suomessa ministeriöillä, hallituksella, eduskunnalla ja tasavallan presidentillä. Valta ja vallanjako ovat aina olleet osa eurooppalaista keskustelua. Kysymys päättämisen tavasta ja menettelystä nousi esille jo 1800-luvulla, kun hahmoteltiin amerikkalaisen liittovaltion esimerkin mukaan ”Euroopan Yhdysvaltoja”. Silloin pohdittiin, miten yksilöiden vapaus ja kansallisvaltioiden itsemääräämisoikeus turvattaisiin eurooppalaisessa valtioliitossa. EU:n laajentumisen yhteydessä päätösvallan jaosta keskusteltiin erityisen laajasti. Unionin päätöksenteon kulmakiviä on Maastrichtin sopimus vuodelta 1992, joka sisälsi niin kutsutun pilarirakenteen: EU:n toiminnot ryhmiteltiin pilareittain kolmeen osaan, joissa toimivalta jäsenmaiden ja toimielinten välillä vaihteli. Pilarirakenne oli kankea ja vaikeasti ymmärrettävä muille kuin lainsäätäjille. Lissabonin sopimus poisti pilarijaon ja selkeytti päätöksentekoa. Määräenemmistöllä päätetään neuvostossa entistä useammin. Samoin yhteispäätösten määrä lisääntyi. Päätöksenteon pohjana on niin kutsuttu tavallinen lainsäätämisjärjestys, mikä vastaa pitkälti yhteispäätöstä (yhteispäätösmenettely). Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenmaita edustava neuvosto ja Euroopan parlamentti päättävät lainsäädännöstä yhdessä komission esityksen pohjalta. Poliittisesti näkyvimpiä hankkei- 62 ta koskevat esitykset on usein valmisteltu Eurooppa-neuvoston eli jäsenmaiden valtionpäämiesten pyynnöstä. Näin yksinkertaistettu kuvaus EU:n päätöksenteosta on toki pelkistetty ja juridisesti epätarkka. Se sivuuttaa yhteisten päätösten eri vaiheet: pitkäaikaisen lakivalmistelun, kansalliset intohimot, poliittiset pyrkimykset, toimielinten sisäisen käsittelyn, äänestykset parlamentin valiokunnissa ja niin edelleen. Neuvostossa yksimielisyyden vaatimus kuitenkin säilyy muun muassa verotuksessa sekä pääsääntönä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja sosiaalipolitiikassa. Yksimielisyys tarkoittaa sitä, että kaikkien maiden on neuvostossa hyväksyttävä ehdotettu ratkaisu. Lissabonin sopimus toi päätöksentekoon myös niin kutsutut delegoidut säädökset. Kyseessä on menettely, jonka avulla voidaan täydentää tai muuttaa asetuksen tai direktiivin yksityiskohtia jälkikäteen. Se korvaa osittain niin kutsutun komitologiamenettelyn. Delegoitujen säännösten on katsottu lisäävän toimielinten, erityisesti komission valtaa Coreper 1 -sektoriin kuuluvissa asioissa. Vuoden 2004 laajentumisen pelättiin halvaannuttavan neuvoston työn. Tilastot osoittavat muuta: EU:n 27 jäsentä ovat laatineet lainsäädäntöä kutakuinkin samassa tahdissa kuin 15 valtion unioni. Päättäminen määräenemmistöllä Neuvostossa jäsenmaat päättävät asioista joko yksimielisesti, määräenemmistöllä tai yksinkertaisella enemmistöllä. Perussopimuksessa määritellään oikeusperusta, jonka pohjalta määräytyy kulloinkin käytettävä päätöstapa. Määräenemmistöllä päätettäessä käytössä on jäsenmaiden asukasluvun mukaan painotettu äänimäärä. Määräenemmistöä on perusteltu EU:n toiminnan tehostamisella. Unionin työ tukahtuu, jos yksi valtio pystyy estämään kaikkien muiden kannattaman ratkaisun. Suurin osa EU:n lainsäädännöstä hyEU-PERUSTEOS TAVANOMAINEN LAINSÄÄTÄMISJÄRJESTYS Komissio tekee lakiehdotuksen 1. käsittely Neuvosto käsittelee komission esitystä ja EP:n muutosehdotuksia Hyväksyy Euroopan parlamentti käsittelee komission esitystä ja äänestää muutosehdotuksista Ei hyväksy Neuvoston yhteinen kanta 2. käsittely Euroopan parlamentti äänestää muutosehdotuksesta neuvoston kantaan Neuvosto käsittelee EP:n muutettua ehdotusta Hyväksyy Voi hylätä Ei hyväksy Sovittelukomitea (neuvosto, EP, komissio) neuvottelee yhteisen tekstin Voi hylätä 3. käsittely Voi hylätä Neuvoston kolmas käsittely Euroopan parlamentin kolmas käsittely Voi hylätä Hyväksyy LOPULLINEN PÄÄTÖS, SÄÄDÖS VOIMAAN EU-PERUSTEOS 63 väksytään nykyisin määräenemmistöllä. Marraskuusta 2004 lähtien on sovellettu Nizzan sopimuksen äänimääriä. Suurimmilla jäsenmailla Saksalla, Ranskalla, Italialla ja Britannialla on 29 ääntä, Espanjalla ja Puolalla 27 ja niin edelleen. Suomella on 7 ääntä. Määräenemmistöön tarvitaan vähintään 255 ääntä 345:sta mahdollisesta äänestä. Lisäksi päätöksen takana on oltava jäsenmaiden enemmistön. Puolan vaatimuksesta Nizzan ääntenpainotus on voimassa vuoteen 2014 asti. Senkin jälkeen jäsenmaalla on oikeus pyytää Nizzan laskutavan käyttämistä yksittäisessä asiassa 31.3.2017 asti.Neuvoston kokouksissa äänestetään harvoin, mutta jäsenvaltioiden näkemysten hajaantuessa yksittäiset äänet voivat ratkaista päätöksen lopulta niukastikin. Kokouksia johtava puheenjohtajamaa laskee työryhmäkäsittelystä alkaen tarkasti, onko vastustavilla MÄÄRÄENEMMISTÖPÄÄTÖSTEN SYNTY NEUVOSTOSSA Lissabonin sopimuksen mukaan otetaan käyttöön ns. kaksoisenemmistö. Määräenemmistö syntyy kun • päätöstä tukee 55 prosenttia neuvoston jäsenistä • nämä edustavat 65 prosenttia unionin väestöstä • päätöstä tukee vähintään 15 jäsenmaata; sen estämiseksi tarvitaan vähintään neljä jäsenmaata. Jos aloitteen tekee muu kuin komissio tai unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, määräenemmistö syntyy kun • päätöstä tukee 72 prosenttia neuvoston jäsenistä • nämä edustavat vähintään 65 prosenttia unionin väestöstä. Uudistus astuu voimaan 2014 alkaen. 64 mailla estävä määrävähemmistö. Estävä määrävähemmistö on 91 ääntä. Tämä edellyttää esimerkiksi kolmen suuren ja yhden pienemmän valtion vastustusta. Esimerkiksi Ranskan, Italian, Espanjan ja Kreikan muodostama ryhmä pystyy estämään päätöksen: 29 + 29 + 27 + 12 = 97 ääntä. Vuodesta 2014 alkaen päätös syntyy, kun sen takana on 55 prosenttia jäsenmaista, joiden on edustettava 65 prosenttia EU-kansalaisista. Tämä niin kutsuttu kaksinkertainen enemmistö on ymmärrettävämpi ja tehokkaampi tapa päättää asioista kuin jäsenmaiden ääntenpainotuksiin perustuva järjestelmä. On muistettava, että jäsenvaltioiden vaikutusvalta ei perustu yksinomaan äänestyssääntöihin, komissaarien määrään tai muihinkaan toimielinkysymyksiin. Jäsenvaltion kyky edistää EU:n yhteisiä tavoitteita ratkaisee: aloitteellisuus, ennakointikyky ja johdonmukainen toiminta kaikessa EU-työssä. Hallitustenvälisyys ja yhteisömetodi 2000-luvun laajentumiset ovat muuttaneet EU:n luonnetta ja hallittavuutta. Pieniä jäsenmaita on nykyään unionissa enemmän kuin suuria ja keskisuuria. Pienen valtion suhteellinen painoarvo on asukaslukuunsa nähden suuri, vaikka suurilla mailla on todellisuudessa paljon valtaa. Pienen jäsenmaan edustaja istuu tasavertaisena EU:n neuvottelupöydässä ja voi käyttää veto-oikeuttaan, jos asioista päätetään yksimielisesti. Suuriin lasketaan kuusi maata: Britannia, Italia, Ranska, Saksa, Espanja ja Puola. Niiden asukkaat muodostavat noin 70 prosenttia koko unionin väestöstä. Pieniä tai hyvin pieniä on 14, mukana Suomi ja Ruotsi. Keskustelu päätösvallasta kiihtyi 1990-luvun loppupuolella, kun EU:n toiminta ulottui uusille aloille ja toimielinten valta lisääntyi. Euroopan parlamentti sai aivan eri tavalla valtaa kuin 1970- ja 1980-luvuilla, ja komissio alkoi toimia EU-PERUSTEOS Sinetöity Lissabonin sopimus allekirjoituksineen. Euroopan unioni lähes kaikilla EU:n sektoreilla. Samalla päätösten toteuttamisen valvonta siirtyi pitkälti komissiolle, EU:n tuomioistuin taas on ratkaisuillaan muovannut unionin sisämarkkinoita. EU:n historiassa on aika ajoin noussut esiin termi hallitustenvälisyys. Se viittaa siihen, että jäsenmaiden hallituksilla on EU:n päätöksenteossa painavampi rooli kuin toimielimillä, ja hallitusten asema on vahva unionin rakenteissa. Esimerkiksi komission rooli on hallitustenvälisessä yhteistyössä heikko. Hallitustenvälisyyden kielteinen puoli on se, että jäsenmaat tekevät päätöksiä lähinnä vain niistä asioista, jotka halutaan toteuttaa – usein vahvimpien ehdoin. Hallitustenvälisyyden vastakohtana pidetään yhteisömetodia, yhteisöllisyyttä. Se tarkoittaa ylikansallista, EU:n toimielinten harjoittamaa päätöksentekoa. Yhteisömenetelmään kuuluvat vahva komission rooli ja sen aloiteoikeus, määräenemmistöllä tehtävät neuvoston päätökset sekä Euroopan parlamentin tasavertainen asema lainsäätäjänä neuvoston rinnalla. Varsinkin pienet valtiot ovat perinteisesti korostaneet yhteisömetodia. Erityisesti komission on usein katsottu toimivan pienten maiden etujen hyväksi vastapainona suurten jäsenmaiden pyrkimyksille. Hallitustenvälisyydellä on liittymäkohtia ilmaisuun ”kahden nopeuden Eurooppa” tai ”monitahtinen Eurooppa”. Tämä EU-PERUSTEOS tarkoittaa sitä, että osa jäsenmaista etenee muita nopeammin tietyllä EU:n sektorilla. Samalla on noussut huoli siitä, että EU:hun muodostuisi ”ydinryhmä”, joka etenee integraatiossa muita nopeammin. Toisaalta eri tahtia kulkeminen on tuonut Eurooppaan muun muassa euroalueen. Lissabonin sopimus kehitti jäsenmaiden tiiviimpää yhteistyötä, joka sisällytettiin perussopimuksiin jo Amsterdamin sopimuksella. Se tunnetaan myös vahvistettuna tai syvennettynä yhteistyönä tai joustavana integraationa. Tällä tarkoitetaan sitä, että tietty maaryhmä tai tietyt jäsenmaat voivat tiivistää yhteistyötään, johon muut jäsenet ovat haluttomia liittymään mukaan. Esimerkiksi sisärajatarkastukset poistava Schengen-alue on yhteistyötä, jossa kaikki EU-maat eivät ole mukana. Tiiviimpi yhteistyö on mahdollista vain unionin toimivaltaan kuulumattomilla politiikan aloilla ja siihen voidaan turvautua vasta viime keinona. Mukana on oltava vähintään yhdeksän valtiota, ja muilla jäsenmailla on oltava mahdollisuus liittyä mukaan myöhemmin. Joillakin aloilla, kuten talous- ja rahaliitossa, kaikki jäsenvaltiot eivät ole mukana, mutta kysymyksessä ei ole varsinaisesti tiiviimpi yhteistyö. Kaiken ei tarvitse tapahtua EU-päätöksin. Jäsenvaltiot voivat laatia monilla politiikan aloilla – koulutus, eläkkeet, terveydenhuolto, maahanmuutto ja turvapaikanhaku – kansalliset toimintalinjansa ja jakaa keskenään tietoja parhaista käytänteistä. ”Toinen toiselta oppimista” kutsutaan avoimeksi koordinaatioksi. 65 66 EU-PERUSTEOS 5 Euroalue ja talous Barentsinmeri Islanti Norjanmeri Euroalue vuonna 2011 Suomi Ruotsi Norja Atlantti Euron käyttöönsä ottaneet maat Viro Pohjanmeri POHJOIS-IRLANTI Irlanti Venäjä Latvia Tanska Itämeri Iso-Britannia Liettua VENÄJÄ Alankomaat Valko-Venäjä Kazakstan Puola Saksa Belgia LUXEMBURG Tšekki Ukraina Slovakia LIECHTENSTEIN Ranska Moldova Itävalta Sveitsi Unkari Slovenia Italia Portugali MONACO ANDORRA Romania Kroatia Bosnia-Hertsegovina SAN MARINO Armenia Montenegro Kosovo Espanja Georgia Mustameri Serbia VATIKAANI Albania Bulgaria Iran Makedonia (FYROM) Turkki Kreikka Syyria Marokko Algeria Tunisia Malta Välimeri Kypros Irak Libanon Israel Oma raha yhdistää – talouskriisi ajoi EU:n laajoihin uudistuksiin E uroopan yhteisön synnyn keskeinen viitoittaja oli maanosan talouden kohentaminen. Kansallisvaltioiden yhteistyö rakennettiin alun perin hiili- ja teräskaupan ympärille. Talous on keskeinen osa myös nyky-EU:n olemassaoloa. Vakaa talous, kitkaton rajat ylittävä kaupankäynti ja arvostettu yhteinen valuutta ovat Euroopan hyvinvoinnin perusta. Talous on puhuttanut EU:ta paljon viime vuosina. Asuntomarkkinoiden ongelmista ja Lehman Brothers -pankin konkurssista Yhdysvalloissa syksyllä 2008 alkanut rahoitusmarkkinoiden kriisi levisi 68 nopeasti kaikkialle maailmaan. Talouskasvu hiipui pahoin myös Euroopassa, ja EU ryhtyi poikkeustoimiin rahoitusvakauden turvaamiseksi ja kasvun elvyttämiseksi. Vuonna 2010 EU koki uuden kriisin kun Kreikan, Irlannin ja monen muun valtion talousongelmat ja velkaantuminen paljastuivat. EU perusti ensin väliaikaisen vakausrahaston, mutta ongelmien jatkuessa oli tarpeellista rakentaa järeämpi suoja. EU päätti luoda pysyvän talouden kriisinhallinnan mekanismin (ks. tarkemmin jäljempänä). Matkalla euro-rahan käyttöönottoon oli monta mutkaa. Euroopan rahajärjestelmän (EMS) perustaminen 1979 enteili tulevaa rahaliittoa ja yhteistä valuuttaa. Hankkeen taustalla oli Ranskan ja Saksan huoli Euroopan taloudellisesta vaikutusvallasta, mutta myös pyrkimys saada kuriin 1970-luvun raju inflaatio ja kansallisten valuuttojen hallitsematon arvonheilahtelu. EU-PERUSTEOS Britannian Margaret Thatcher konservatiivien johdossa oli erityisen kiihkeä yhteisen rahan vastustaja. Tämä ei hidastanut komission puheenjohtajaa Jacques Delorsia, joka antoi 1980-luvulla sisämarkkinoiden ohella esityksensä Euroopan talous- ja rahaliitosta EMUsta. Takuumieheksi asettui liittokansleri Helmut Kohl, vaikka Saksan keskuspankki, Bundesbank, suhtautui hankkeeseen nihkeästi, olihan Saksan markka ollut kansainvälisesti merkittävin eurooppalainen valuutta punnan ohella. Myös Ranskan presidentti François Mitterrand tuki Delorsia. Delors esitti 1989 yhteiseen rahaan siirtymistä kolmessa vaiheessa. Keskeiseksi rahapolitiikan tavoitteeksi asetettiin matala inflaatio, mikä on ollut perinteisesti Bundesbankin tavoite. Hanke sisälsi myös Maastrichtin sopimuksen niin kutsutut konvergenssikriteerit eli ne kolme keskeistä välinettä, joilla kansallinen talous vakautetaan yhteisvaluutan ehtojen mukaiseksi: alhainen inflaatio, alhainen valtionvelka ja kansallisen valuutan arvon vakaus kahden vuoden tarkastelujaksolla. Jälkimmäinen tunnetaan termillä valuuttakurssimekanismi ERM. Ensimmäisen kerran sitten Rooman valtakunnan Euroopassa otettiin käyttöön yhteinen valuutta vuosituhannen vaihtuessa. Maastrichtin sopimuksen mukaisesti talous- ja rahaliitto toteutettiin tammikuussa 1999. Ensin euro otettiin käyttöön tilivaluuttana. Käteisvaluuttana eurokolikot ja -setelit laskettiin liikkeelle tammikuussa 2002. Euron otti käyttöön alun perin 11 EUmaata: Suomi, Saksa, Itävalta, Hollanti, Belgia, Luxemburg, Irlanti, Ranska, Italia, Espanja ja Portugali. Vuonna 2002 mukaan tuli Kreikka. Slovenia liittyi vuonna 2007, Kypros ja Malta vuotta myöhemmin. Slovakia liittyi euroalueeseen 2009, ja Virosta tuli 17:s euromaa vuoden 2011 alussa. Euroopan Keskuspankki EKP sijoitettiin Frankfurtiin. EKP vastaa euroalueen rahapolitiikasta yhdessä euroalueen kansallisten keskuspankkien kanssa. Yhteisen rahapolitiikan tavoite on ylläpitää hintavakautta, mikä tukee samalla yleistä EU:n talouspolitiikkaa. EKP:n pääjohtaja on ranskalainen Jean-Claude Trichet, jonka kausi jatkuu lokakuuhun 2011 saakka. Ensimmäisenä pääjohtajana toimi nyt jo edesmennyt hollantilainen Wim Duisenberg 1998–2003. Tuolloin EKP:n johtokunnan jäsenenä työskenteli myös Suomen Sirkka Hämäläinen. EU perusti Rooman sopimuksella Euroopan investointipankin (EIP), joka myöntää pitkäaikaista rahoitusta investointiprojekteihin. EIP tukee Euroopan integraatiota, tasapainoista kehitystä sekä jäsenvaltioiden taloudellista ja sosiaalista koheesiota. EIP myöntää lainoja myös EU-alueen ulkopuolelle, ennen muuta hakijamaihin. Euroopan investointirahasto on puolestaan erikoistunut pienten ja keskisuurten yritysten riskirahoitukseen sekä takuujärjestelyihin. Rahasto pyrkii edistämään innovaatioita, työllisyyttä ja aluekehitystä. Eurolla voi maksaa lähes kaikkialla Euroopassa Viron eurokolikon on suunnitellut taidegraafikko Lembit Lõhmus. Suomen Rahapaja EU-PERUSTEOS Eurosta on tullut kaupankäynnin lisäksi tärkeä valuutta myös matkailussa. Useiden euroalueen ulkopuolisten maiden pääkaupungeissa matkailija voi maksaa ostoksensa euroilla. EU:hun pyrkivä Montenegro on ottanut euron valuutak69 seen omalla päätöksellään, vaikka ei ole unionin jäsen. Myös Sveitsissä euroilla voi maksaa paikallisen valuutan rinnalla turistipalveluja. Euroa syytetään usein hintojen noususta. Joidenkin yksittäisten tavaroiden ja palvelujen hinnat ovat selvästi nousseet euroaikana. Tyypillisiä esimerkkejä ovat kampaamomaksut sekä kahvikupillisen ja sanomalehden hinnat. Tilastot eivät kuitenkaan tue käsitystä, jonka mukaan euro olisi nostanut yleisesti hintoja. Hinnat ovat nousseet myös Ruotsissa ja Tanskassa, vaikka ne ovat yhteisvaluutan ulkopuolella. Merkittävä kansalaisille näkyvä muu70 Setelit ovat kaikissa maissa samanlaisia, mutta kolikoiden kruunapuolen kuvituksen päättää kunkin maan keskuspankki. Euroopan keskuspankki tos on korkojen yhdenmukaisuus. Korkojen vakaus on erittäin tärkeää esimerkiksi asuntovelallisille, ja ne vaikuttavat kuluttajien yleiseen luottamukseen. Eniten tilanteesta ovat hyötyneet euroalueella Suomen kaltaiset valtiot, joissa korkotaso on ollut aiemmin selvästi esimerkiksi Saksan korkotasoa korkeampi. Toisaalta yhtenäiset korot voivat aiheuttaa myös ongelmia, jos eri euromaiden kasvunäkymät poikkeavat selvästi toisistaan. Talouskehitykseen nähden liian alhainen EU-PERUSTEOS korkotaso voi johtaa muun muassa asuntomarkkinoiden ylikuumentumiseen. Euro on vaikuttanut myös Euroopan velkakirjamarkkinoiden kehittymiseen. Yrityksillä ja rahoituslaitoksilla on entistä paremmat mahdollisuudet hakea velkarahaa suoraan markkinoilta. Myös EUkansalainen hyötyy siitä, että euromääräinen maksu yli valtiorajojen saa maksaa korkeintaan saman verran kuin vastaava kansallinen rahansiirto. Verrattain kehittyneiden raha- ja joukkolainamarkkinoiden rinnalla yhteiset osakemarkkinat ovat muuttuneet hitaammin, koska ne toimivat pääosin kansallisissa pörsseissä. Ecofin ja euroryhmä määrittävät talouspolitiikkaa Lähivuosikymmeninä Eurooppa on suurten haasteiden edessä, kun toisen maailmansodan jälkeen syntyneet sukupolvet jäävät eläkkeelle. Yli 65-vuotiaiden suhteellinen määrä väestöstä on lisääntyy huomattavasti. Ikärakenteen muutos koskee lähes kaikkia EU-maita, mutta Suomessa se tapahtuu muita maita aiemmin. Samaan aikaan Euroopan maiden on sopeutettava taloutensa kovenevaan kansainväliseen kilpailuun. Maailmantalouden kehitys vaikuttaa euron asemaan kansainvälisessä kaupassa. Euron ulkoinen kurssi heijastelee euroalueen kehitystä verrattuna muiden suurten talousalueiden kehitykseen. Jäsenmaat hoitavat kansallisia talouksiaan pitkälti itse, mutta Ecofin eli EU:n valtiovarainministerien neuvosto vastaa yhteisön talouspolitiikan kehittämisestä. Euroalueen ministerit kokoontuvat lisäksi erikseen euroryhmässä, jolla on oma pysyvä puheenjohtajansa. Ensimmäisenä tehtävää on hoitanut Luxemburgin valtiovarainja pääministeri Jean-Claude Juncker. Keskeinen talouskurin väline EU:ssa on vakaus- ja kasvusopimus vuodelta 1997. Sen avulla suitsitaan jäsenmaiden budjettialijäämää ja julkisen talouden velkaa. Alijäämä saa olla korkeintaan kolme prosenttia ja julkinen velka 60 prosenttia EU-PERUSTEOS bruttokansantuotteesta. Budjettikurin noudattaminen ajautui vaikeuksiin 2000-luvun alkupuolella, kun muun muassa Ranska ja Saksa lipsuivat vakaus- ja kasvusopimuksen ehdoista ilman seuraamuksia. Pienet jäsenmaat katsoivat, että suuret jäsenvaltiot päästetään helpommalla sopimuksen soveltamisessa. Komission puheenjohtaja Romano Prodi luonnehti vuonna 2002 sopimusta ”typeräksi”, koska kaikki jäsenmaat eivät enää haluneet soveltaa sopimusta poliittista syistä. Vakaus- ja kasvusopimus uudistettiinkin vuonna 2005 aiempaa joustavammaksi. Jäsenmaiden erilaiset olot ja taloustilanteet otetaan paremmin huomioon. Kasvu- ja vakautussopimuksen ehtojen noudattaminen oli jäsenmaille VANHUSHUOLTOSUHDE yli 65-vuotiaat, % työikäisestä (15–64 v.) väestöstä EU-maissa Maa 2010 2030 2060 Belgia 26,1 37,6 45,8 +11,5 Tanska 25,0 37,9 42,7 +12,9 Saksa 31,2 46,2 59,1 +15,1 Kreikka 28,2 38,5 57,1 +10,3 Espanja 24,4 34,3 59,1 +9,9 Ranska 25,8 39,0 45,2 +13,2 Irlanti 16,7 24,6 43,6 +8,0 Italia 31,0 42,5 59,3 +11,5 Luxemburg 21,1 30,8 39,1 +9,7 Alankomaat 22,8 40,0 47,2 +17,2 Itävalta 26,0 38,1 50,7 +12,1 Muutos 2010– 2030 Portugali 26,6 36,6 54,8 +10,1 Suomi 25,7 43,9 49,3 +18,2 Ruotsi 27,8 37,4 46,7 +9,6 Iso-Britannia 24,7 33,2 42,1 +8,5 EU-15 25,5 37,4 49,5 +11,8 Uudet jäsenmaat 22,1 34,6 61,4 +12,6 EU-27 23,8 36,0 55,4 +12,2 Lähde: Eurostat 2010 71 EUROOPAN UNIONIN KULUJEN JAKAUTUMINEN EU maailmanlaajuisena toimijana 5,7 % Kansalaisuus, vapaus, turvallisuus ja oikeus 1,2 % Luonnonvarat: markkinoihin liittyvät menot ja suorat tuet Kestävä kasvu 31,0 % 45,4 % Luonnonvarat: maaseudun kehittäminen, ympäristö ja kalastus Hallinto 5,6 % 11,1 % Kuvio perustuu EU:n vuoden 2010 talousarvioon, lähde: Euroopan komissio. erityisen vaikeaa maailman talouskriisin puhjettua 2008. Julkisten talouksien vajeet ja velkamäärät kasvoivat nopeasti kaikissa jäsenmaissa, myös Suomessa. EU-jäsenyys ja yhteisvaluutta tuovat Suomelle ja muille maille tiettyjä velvoitteita, ja euromaiden julkistalouksia seurataan tehostetusti. Euromaiden on esiteltävä komissiolle vuosittain vakausohjelma, jossa kukin maa määrittelee lähivuosien talouspolitiikkansa linjaukset. Suomessa vakausohjelman hyväksyy hallitus, ja sen valmistelusta vastaa valtiovarainministeriö. Komissio puolestaan esittää oman arvionsa vakausohjelman toteutettavuudesta. EU:ssa laaditaan lisäksi talouspolitiikan laajat suuntaviivat -asiakirja, joka on talouspolitiikan koordinaation tärkeä väline. Suuntaviivoilla halutaan edistää vakaata kasvua ja kohentaa työllisyyttä. Lissabonin sopimuksen jatkona EU on sopinut Eurooppa 2020 -strategiasta, jonka tavoite on muun muassa tukea kestävää taloutta ja parantaa unionin kilpailukykyä (ks. luku sisämarkkinoista). Mahdollisimman yhtenäisillä rahoitusmarkkinoilla halutaan edistää sisämarkkinoita. Erityisesti yritysten ja pankkilaitosten toimintaa voidaan parantaa ja sähköistä kaupankäyntiä lisätä. 72 Markkinoiden sääntelyä varten on luotu Lamfalussy-prosessi. Sen avulla halutaan nopeuttaa sääntelyä, edistää kansallisten valvontaviranomaisten yhteistyötä sekä tehostaa rahoitusmarkkinoiden valvontaa. Kriisinhallinta tuli myös talousasioihin Vuonna 2008 alkaneen maailmanlaajuisen talouskriisin, Kreikan velka-ahdingon ja siihen liittyvän epävarmuuden ensiapuna EU sopi keväällä 2010 tukipaketista, jonka rahallinen arvo oli 750 miljardia euroa. Paketilla rauhoitettiin levottomia rahamarkkinoita ja tuettiin luottamusta euroalueeseen. Osana pakettia luotiin väliaikainen vakausmekanismi taloudellisiin vaikeuksiin ajautuneita jäsenvaltioita varten. Lisäksi perustettiin erityisrahoitusyhtiö myöntämään tarvittaessa lainoja vaikeuksiin joutuneille euroalueen valtioille. EKP osallistui talkoisiin ostamalla joukkovelkakirjalainoja ja antamalla pankeille rahoitusta. Myös kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) osallistuu tarvittaessa euroalueen vakautta turvaavien toimien rahoitukseen. Rahoitusmarkkinoiden levottomuuEU-PERUSTEOS den jatkuttua ja Irlannin liityttyä ongelmamaihin Eurooppa-neuvosto päätti joulukuussa 2010 luoda pysyvän kriisinhallintavälineen. Siitä voidaan myöntää lyhytaikaista lainatukea talousvaikeuksissa oleville maille. Tuen saanti edellyttää avustettavalta valtiolta tiukkaa talouden sopeutusohjelmaa. Vuonna 2013 voimaan tuleva Euroopan vakausmekanismi korvaa väliaikaiset tukijärjestelyt. Uudistus kirjataan myös EU:n perussopimukseen. Tärkeä askel on myös EU:n talouspolitiikan koordinaation ja rahoitusmarkkinoiden sääntelyn tehostaminen. Jokaisen EU-maan taloussuunnitelma jätetään jo huhtikuussa komission arvioitavaksi, jolloin sen sisältöön on mahdollista vaikuttaa etukäteen ennen kansallista budjettikäsittelyä. Talouskomissaari Olli Rehnin ehdotuksesta tämä niin kutsuttu ”eurooppalainen lukukausi” tuli osaksi vakaus- ja kasvusopimusta. Uudistuksella pyritään tiivistämään EU:n talouspolitiikan koordinointia ja estämään jäsenmaita kasvattamasta ”salaa” budjettivajeitaan. EKP:n yhteyteen on perustettu lisäksi EU-tason valvontaviranomainen. Pankeilta peritään etukäteen niin sanottuja vakausmaksuja, joilla ne osallistuvat mahdollisten kriisien kustannuksiin. Lisäksi EU aloitti pankkien niin kutsutut stressitestit, joilla selvitetään miten pankkien vakavaraisuus kestäisi ennakoitua selvästi heikomman talouskehityksen vaikutukset. .eu on Euroopan unionin oma niin kutsuttu domain-tunnus. Sen alla on laaja kirjo verkkosivuja, joilta löytyy ajankohtaista EU-aiheista tietoa kuten europa.eu. Sivuilla voi esimerkiksi seurata EU:n toimielinten päätöksentekoa tai tutustua unionia koskeviin tilastoihin. .eu-domainit myöntää EURid. Jokainen EU:n alueella asuva henkilö tai mikä tahansa siellä päätoimipaikkaansa pitävä organisaatio voi rekisteröidä .eu-loppuisen verkkotunnuksen (www.eurid.eu/fi). EU-PERUSTEOS Martti Hetemäki. Suomen Kuvapalvelu Oy Maailman talouskriisi imaisi myös Suomen mukaansa MAR T TI HE TEMÄKI Valtiovarainministeriön EU-talouspolitiikan konkari Martti Hetemäki yllättyi rahoitusmarkkinoiden kriisin voimakkuudesta ja sen heijastuksesta euroalueelle. Talousvaikeudet iskivät rajusti myös Suomeen. Velkaantuneiden euroalueen maiden pelastaminen on Hetemäen mukaan koko Euroopan etu. Yhden euromaan jättäminen pulaan olisi ollut Suomelle suuri riski, alivaltiosihteeri Hetemäki toteaa. Miksi euroalueen maat pelastivat Kreikan talouskriisistä? – Jos Kreikka olisi ajautunut 2010 keväällä velkasaneeraukseen, seuraukset olisivat olleet arvaamattomat. Sama päti Irlantiin viime syksynä. Suomessa kuten muuallakin oli riskinä vastaava kehitys kuin vuoden 2008 syksyllä Lehman Brothers -pankin kaaduttua Yhdysvalloissa. Kreikan ja Irlannin tilanteiden paljastut- 73 enemmän. Ei ole myöskään ruotsalaisten yritysten etu, että he eivät tiedä kilpailukykyään suhteessa euromaihin pitkällä tähtäimellä. Tanskan kruunu on sitä vastoin sidottu euron kurssikehitykseen. Euro-valuutan ulkoinen arvo vaihtelee. Hyötyykö suomalainen vahvasta vai heikosta eurosta? tua rahamarkkinat olivat hyvin hermostuneet, pankkien välinen rahoitus vaikeutui ja vakavan globaalin rahoituskriisin merkit olivat olemassa. Suomi lainasi Kreikalle lähes 1,5 miljardia ja Irlannille vajaat 0,5 miljardia euroa. Miksi? – Rahan lainaaminen on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin rahan pysyvä menettäminen. Rahoitusmarkkinoiden häiriöt iskivät vuoden 2008 lopussa kauhealla voimalla kaikkialle maailmaan. Vuonna 2009 Suomen kokonaistuotanto aleni kahdeksalla prosentilla eli eniten kaikista euroalueen maista. Valtio menetti valtavasti verotuloja. Olimme kriisin ytimessä, koska Suomi on avoimena taloutena riippuvainen vientituloista. Suomella ei olisi ollut enää varaa samanlaiseen elvytykseen työttömyyden torjumiseksi kuin 2009. Maksaako jokainen suomalainen Kreikan ja Irlannin velkoja? – Vain jos Kreikka ja Irlanti eivät maksa velkojaan takaisin. Euromaat pyrkivät kaikin keinoin varmistamaan, että Kreikka kykenee maksamaan kaikki velkansa korkoineen takaisin. Neljä kertaa vuodessa tarkistetaan, onko Kreikka tervehdyttänyt talouttaan lupauksensa mukaisesti. Irlannin lainoja Suomi takaa 495 miljoonalla eurolla. Myös Irlanti on sitoutunut tervehdyttämään taloutensa. – Vahvassa ja heikossa valuutassa on puolensa. Vahva euro tuo kuluttajalle lisää ostovoimaa, mutta heikentää yritysten kilpailukykyä. Pitkällä tähtäimellä yritysten on vaikea saada valuuttakursseilla pysyvää etua. Vahva valuutta ei ole estänyt koskaan esimerkiksi Saksan viennin menestystä. Ovatko kuluttajahinnat nousseet euron takia? – Hinnat eivät ole nousseet euron takia, mutta kylläkin muun muassa palkkakehityksen, öljyn hinnannousun ja yleisen inflaation takia. Suomalaiset ovat eurobarometrin kyselyjen mukaan uskoneet muita maita, esimerkiksi Saksaa, vähemmän hintojen nousun johtuvan eurosta. Yhden ja kahden euron kolikkojen kartasta puuttuu osa Suomea. Onko Suomi vaatinut kartan korjaamista? – Uusissa eurokolikoissa on laajempi Euroopan kartta, koska alun perin painetuista puuttuvat vuonna 2004 ja 2007 jäseniksi liittyneet maat. Suomi ei edelleenkään ole aivan kokonaan kartalla. Joidenkin muidenkin jäsenmaiden alueita puuttuu, esimerkiksi Portugalin Azorien saaret sekä Kreikan ja Espanjan saaria. Kolikon pieneen karttaan on vaikea saada mahtumaan koko suuri EU. Ruotsi ja Tanska ovat menestyneet hyvin ilman yhteisvaluuttaa. Kannattiko Suomen liittyä euroalueeseen? – Kyllä kannatti liittyä. Kansalainen hyötyy vakaasta eurosta matkustaessaan euromaissa ja ostaessaan hyödykkeitä. Vakaa euro helpottaa myös yritysten kaupankäyntiä. On totta, että myös Ruotsi ja Tanska ovat menestyneet hyvin, mutta Ruotsin kruunun arvo on heilahdellut valtavasti. Tavallisen ruotsalaisen kannalta euroon sidottujen matkojen, tavaroiden ja palveluiden hinnat vaihtelevat 74 * Martti Hetemäki on osallistunut lähes kaikkiin valtiovarainministereiden Ecofin-neuvostoihin 2000-luvulla. Hän työskenteli EU:n komissiossa vuonna 1992 ja auttoi komissiota laatimaan kannanottoa talousasioista Suomen jäsenhakemukseen. Alivaltiosihteeri Hetemäki on myös jäsen EU:n talous- ja rahoituskomiteassa, joka valmistelee Ecofin-neuvostoja. 74 EU-PERUSTEOS Myös EU:n taloustiikeri kesyyntyi Euroopan vakautuspaketti 2010 750 miljardia euroa EU 60 mrd. euroa (ERVM) E uroopan unionin talous koki synkkiä hetkiä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen vaihtuessa. Useat jäsenmaat velkaantuivat rajusti talouskriisissä. Lähes kaikilla euroalueen valtioilla oli vaikeuksia täyttää EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen ehdot. Talousongelmat kärjistyivät myös Irlannissa, joka pyysi tukea Euroopan vakausvälineistä. Irlannille räätälöitiin 85 miljardin euron lainapaketti rahaliiton maiden, komission, kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) sekä rahaliiton ulkopuolisten Britannian, Ruotsin ja Tanskan vakuuksin. Takeiksi tuli myös Irlannin omia työeläkevaroja. Kauas historiassa ei tarvitse mennä, kun Irlanti oli vielä köyhä maatalousmaa. 1800-luvun puolivälissä Irlannissa koettiin tuhoisa nälänhätä. Euroopan yhteisöön liityttyään Irlanti sai pitkään kehittymättömille alueille suunnattuja koheesiotukia. 1990-luvulla ja 2000-luvun alkuvuosina Irlanti kasvoi EU:n taloustiikeriksi. Maa saavutti EU:n bkt-keskiarvon 1998, ja oli 2005 EU:n toiseksi vaurain valtio Luxemburgin jälkeen. Irlannin julkisen talouden velka kääntyi vuodesta 2007 alkaen jyrkkään nousuun, ja 2011 alussa bruttovelka oli lähes 100 prosenttia bkt:stä. Vakaus- ja kasvusopimuksen mukaan velka saisi olla Kreikan tukipaketti 2010 110 miljardia euroa Irlannin tukipaketti 2010 85 miljardia euroa Irlannin työeläkevaroja 17,5 mrd. euroa EUjäsenmaat* 22,5 mrd. euroa Euroopan komissio 22,5 mrd. euroa Euromaat 80 mrd. euroa IMF 22,5 mrd. euroa * Euromaat, Iso-Britannia, Ruotsi ja Tanska EU-PERUSTEOS IMF 30 mrd. euroa Euromaat 440 mrd. euroa (ERVV) IMF 250 mrd. euroa Talousvaikeuksiin joutuneita EU-maita varten luotiin vuonna 2010 paketti, johon kuuluu rahoituksen vakautusmekanismi, ERVM (vas.) ja euromaiden erityisrahoitusyhtiö (Euroopan rahoitusvakausväline, ERVV). Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on molemmissa mukana omalla osuudellaan. Lähde: Valtionvarainministeriö korkeintaan 60 prosenttia. Julkisen talouden vaje nousi pankkikriisin seurauksena jopa yli 30 prosenttiin bkt:stä vuonna 2010, kun vakaus- ja kasvusopimuksen yläraja on kolme prosenttia. Irlannin ongelmat aiheutuivat osin asuntojen ja kiinteistöjen hintakuplasta. Pankit luotottivat kiinteistöjä kymmenillä miljardeilla euroilla, ja pankkien riskirahoituksen valvonnassa oli ollut puutteita. Irlannin talouskasvu on perustunut myös ulkomailta tuleviin investointeihin, joita on houkutellut maahan verrattain alhainen yritysvero. Irlanti sitoutui Kreikan tavoin talouden sopeutumisohjelmaan, johon sisältyy muun muassa pankkisektorin tervehdyttäminen ja merkittävät veronkorotukset. Kreikka ja Irlanti eivät ole euroalueella ainoita velaksi eläneitä. Italian julkinen velka on ollut pitkään 2000-luvulla yli 100 prosenttia bkt:stä. Myös Portugalin, Espanjan, Saksan ja Ranskan velkataakat olivat voimakkaassa kasvussa vuosikymmenen vaihtuessa. 75 Nimimerkki Jarin tulkinta eurohuollosta vuonna 2010 sanomalehti Kalevassa. Jari Elsilä Kreikka drakhmoista kankkulan kaivoon Velkaantuneen Kreikan talouden syöksykierteen jyrkkyys paljastui vuonna 2010. Sen seurauksena Kreikalle ei enää myönnetty uutta lainaa erääntyvien vanhojen lainojensa maksamiseksi. Tilanne kriisiytyi nopeasti sen jälkeen kun paljastui, että Kreikka oli jo pitkään vääristellyt talouslukujaan todellista paremmiksi. Kreikka vaihtoi drakhmat yhteisvaluuttaan vuoden 2002 alussa. EU oli pakotettu nopeaan toimintaan. Kreikalle taattiin 110 miljardin euron laina, josta euromaiden osuus on 80 miljardia ja IMF:n 30 miljardia. Suomen osuus lainasta on vajaat 1,5 miljardia. Lisäksi EU sopi liki 750 miljardin tukipaketista rauhoittaakseen rahoitusmarkkinoita, jotka epäilivät myös muiden euromaiden maksukykyä. Miksi Kreikka pelastettiin? Kyse oli solidaarisuudesta ja euron uskottavuudesta. Kreikan lainapäätös tehtiin, jotta luottamus Suomen ja muiden euromaiden talouksiin säilyi. Pelkona oli dominoefekti: kaikkien euromaiden lainanoton kustannukset olisivat nousseet merkittävästi ja valtioiden luottoluokitukset laskeneet. Kyse oli myös eurovaluutan arvosta rahamarkkinoilla, koska Kreikan tilanteen kärjistyttyä euron arvo alkoi heikentyä nopeasti. Kreikan julkisen talouden vaje on jatkunut jo vuodesta 1974, ja maan 76 velkaantuminen kiihtyi 1980-luvun alusta lähtien. Kreikan taloustilastoja epäiltiin jo aiemmin 2000-luvulla, mutta euromailla tai EU:n toimielimillä ei vielä tuolloin ollut lupaa marssia Ateenaan tutkimaan tilien paikkansa pitävyyttä. Vasta kriisin jälkeen EU:n tilastotoimisto Eurostat sai lisää valtuuksia tutkia Kreikan ja myös muiden euroalueen maiden alijäämätilastoja. Kreikan putoaminen kankkulan kaivoon nosti keskusteluun monen muunkin euromaan kuten Italian, Portugalin ja Espanjan velkaongelmat. EU:n taloudenhoidossa on tuijotettu vuosia tiukasti julkisen talouden alijäämiin, joiden tulisi olla enintään 3,0 prosenttia bruttokansantuotteesta. Sen sijaan 60 prosentin kokonaisvelan enimmäisrajaa on seurattu vain löyhästi. Kreikassa alijäämä kasvoi 12,7 prosenttiin ja velka yli 130 prosenttiin bkt:stä vuonna 2010. EU on oppinut kriisistä paljon. Se päätti seurata Kreikan talouden tervehdyttämistoimia säännöllisesti. Kreikan laina sovittiin maksettavan erissä neljännesvuosittain, ja Kreikan lipsuminen uudistuksista kytkettiin lainan maksueriin. Kreikka sitoutui muun muassa nostamaan veroja, jäädyttämään julkisen sektorin palkkoja ja eläkkeitä sekä leikkaamaan julkisen sektorin kuluja. • Urbaanin sanakirjan mukaan ilmaus ”kankkulan kaivo” tarkoittaa pohjatonta kaivoa, jonne hyvin usein heitetään yhteiskunnan varoja (urbaanisanakirja.com). 76 EU-PERUSTEOS Jäsenmaat rahoittavat EU:n budjetin E uroopan unionin budjettimenot katetaan jäsenmaiden maksuilla. EU:n budjetti on kooltaan suurempi kuin Suomen valtion, mutta toisaalta selvästi pienempi kuin esimerkiksi Saksan kansallinen budjetti. EU:n kasvavat hallintokulut ja byrokratiaan käytettävät varat ovat aika ajoin tiedotusvälineiden kritiikin kohteena. Hallintomenot muodostavat kuitenkin vain noin kuusi prosenttia EU:n kokonaisbudjetista. Esimerkiksi vuoden 2010 EU:n budjetti oli noin 123 miljardia euroa. Se tarkoittaa noin 1,04 prosenttia EU:n bruttokansantulosta. Euroopan unionin menot rahoitetaan niin kutsutuilla omilla varoilla, jotka jäsenmaat keräävät ja tilittävät yhteisön kassaan. Maksut perustuvat kunkin maan bruttokansantuloon ja arvonlisäveroon. Omat varat sisältävät myös jäsenmaiden EU:n puolesta kantamat tullit ja sokerimaksut. Maakohtainen maksuosuus unionin budjettiin vaihtelee vuosittain. Kohonnut bruttokansantuote ja arvonlisäverojen kasvu nostavat osuutta. Toisaalta maataloustukien leikkaukset ja unionin laajentuminen ovat pienentäneet unionin budjetista takaisin saatavaa osuutta. Suomi oli jäsenyytensä alkuaikoina nettosaaja, mutta nykyisin Suomi on niin kutsuttu EU:n nettomaksaja. Tällä tarkoitetaan sitä, että Suomi maksaa enemmän EU:n yhteiseen kassaan valtion budjetista kuin saa sieltä takaisin. Suomen nettomaksuosuus vuonna 2009 oli noin 544 miljoonaa euroa, mikä vastaa noin 0,32 prosenttia bruttokansantulosta. Jokaista Suomen asukasta kohden maksu on noin 103 euroa. Rahassa mitaten suurin EU:n rahoittaja on Saksa. Suurimmat nettosaajat bruttokansantuloon suhteutettuna olivat Liettua, Viro, Unkari ja Latvia. EU-PERUSTEOS On muistettava, että vuotuinen nettomaksu ei kuvaa jäsenmaan ja sen kansalaisten EU:sta kokonaisuutena saatavia hyötyjä. Esimerkiksi suomalaiset yritykset ovat jäsenyyden alkuajoista lähtien hyötyneet Euroopan yhteismarkkinoista ja palkansaajat euroalueen alhaisista lainojen koroista. Vuosikymmenien ajan EU:n budjetista suurin osa on käytetty yhteiseen maatalouspolitiikkaan sekä aluepolitiikan kautta vähemmän kehittyneiden alueiden rakennetukiin sekä aluepolitiikkaan. Eurooppa 2020 -strategian myötä satsaukset kasvu- ja työllisyyspolitiikkaan ovat kasvussa. EU:n talousarviosta päättävät jäsenmaita edustava neuvosto ja Euroopan parlamentti yhdessä komission ehdotuksen pohjalta. Lissabonin sopimus poisti budjetista jaon niin kutsuttuihin pakollisiin ja ei-pakollisiin menoihin. Aiemmin jako erotti jäsenmaiden ja parlamenttien vahvistaman rahoituksen eikä parlamentti voinut vaikuttaa lainkaan noin 45 prosenttiin menoista. Nyt neuvosto ja parlamentti ovat budjettiasioissa tasavahvoja lainsäätäjiä ja päätös talousarviosta tehdään yhdessä. Vuotuinen talousarvio vahvistetaan erityisessä lainsäätämisjärjestyksessä. Vuosittainen budjetti laaditaan EU:n rahoituskehysten pohjalta. Rahoituskehyksillä tarkoitetaan EU:n monivuotista rahoitusta. Viimeisin sovittu kausi kattaa vuodet 2007–2013. Kehykset määrittävät menokaton eri budjettimenoille, joita kutsutaan EU-kielellä otsakkeiksi. Eniten rahaa vuosina 2007–2013 kuluu kestävään kasvuun mukaan lukien kilpailukyvyn lisääminen. Kestävä kasvu – johon kuuluu myös jäsenvaltioiden alueellisten vaurauserojen kaventaminen – vie noin 44 prosenttia rahoituksesta. 77 EU säätelee välillisiä veroja V erotus kuuluu pääosin kansalliseen toimivaltaan. Jäsenmaat päättävät itse palkka- ja pääomatulojen sekä säästöjen veroprosenteista sekä siitä, minkä verran veroja kansalaisilta peritään. Unioni voi kuitenkin säädellä erityisesti välillistä verotusta, jos jäsenmaat niin yksimielisesti päättävät. EU:n veropolitiikka pyrkii tukemaan työllisyyttä, kilpailukykyä, yhteismarkkinoita ja pääoman liikkuvuutta. Yhteismarkkinoilla välillisen verotuksen arvonlisävero- ja valmisteverosääntöjen harmonisointi on välttämätöntä. Esimerkiksi polttoaineen, alkoholin ja tupakan valmisteverojen erot voivat vääristää kilpailua. Toisaalta vaikkapa oluen ja viinin verotuksessa on huomioitu jäsenmaiden kulttuurisia piirteitä ja taloustilanne. Esimerkiksi Luxemburg on saanut pitää matalat valmisteveronsa. EU:ssa useimpien tavaroiden ja palvelujen arvonlisävero on vähintään 15 prosenttia, mutta poikkeukset ovat mahdollisia. Alempaa verokantaa voidaan soveltaa esimerkiksi elintarvikkeisiin ja lääkkeisiin. Lisäksi tietyt tavarat ja palvelut voidaan vapauttaa kokonaan verosta. Palvelujen arvonlisäveron suorituspaikka riippuu palvelun luonteesta sekä siitä, kenelle palvelu luovutetaan. Elinkeinonharjoittajille myydyt palvelut verotetaan siinä valtiossa jossa ostaja on. Jos ostaja on toisessa jäsenvaltiossa, palveluihin sovelletaan käännettyä verovelvolli- suutta eli ostaja maksaa verot. Kuluttajille myytyjen palvelujen verotuspaikka on yleensä myyjän valtio. Yritysten välistä tavarakauppaa verotetaan pääsääntöisesti ostajan sijaintivaltiossa, vähittäiskaupassa pääasiallisesti myyjän sijaintivaltiossa. Yhtiöverotuksessa EU haluaa estää jäsenvaltioiden keskinäisen haitallisen verokilpailun ja tukea pääomien vapaata liikkuvuutta. Esimerkiksi investointipäätöksiä vääristäviä verohelpotuksia jäsenmaa ei voi myöntää. Yrityksiä tulisi verottaa tasapuolisesti kaikkialla EU:ssa. Henkilöverotuksessa toisessa maassa työskenteleviä ei saa syrjiä tai suosia. Sama pätee varojaan ulkomaille sijoittaviin. Eläkkeiden verotukseen liittyvät ongelmat eivät saa estää EU-kansalaisia työskentelemästä muissa jäsenvaltioissa. Säästöjen verot on maksettava asuinmaassa eli ulkomailta saatujen säästöjen korkotuloista on ilmoitettava asuinmaan verottajalle. EU-maat ovat sopineet jäsenvaltioiden kesken tiedonvaihdosta ulkomailla saaduista korkotuloista. Tiedonvaihto alkoi heinäkuussa 2005. Poikkeuksena ovat Itävalta ja Luxemburg, jotka perivät säästöistä lähdeveroa ja siirtävät suuren osan verotulosta sijoittajan kotimaahan. Euro tuli vuonna 2002 käyttöön käteisenä 11 maassa, yhdeksän vuotta myöhemmin mukana on 17 maata. Euroseteleissä on useita turvatekijöitä, joilla setelin aitouden voi tarkistaa: tunnustelemalla painatusta, katsomalla ja kallistelemalla seteliä. Tunnistusohjeita löytyy verkkosivuilta www. suomenpankki.fi 78 EU-PERUSTEOS 6 Suhteet muuhun maailmaan EU:n kriisinhallinta- ja muita operaatioita kesällä 2010 Siviilioperaatiot Sotilasoperaatiot EUFOR ALTHEA BOSNIA-HERTSEGOVINA 2004– Vahvuus 1950 EUBAM MOLDOVA JA UKRAINA 2005–2009, 2011? Vahvuus 200 EUPM BOSNIA-HERTSEGOVINA 2003– Vahvuus 280 EUMM GEORGIA 2008, 2010 Vahvuus 40 EULEX KOSOVO KOSOVO 2008– Vahvuus 2800 EUPOL COPS PALESTIINA 2006– Vahvuus 85 EU SSR GUINEA-BISSAU 2008– Vahvuus 44 EUBAM RAFAH, PALESTIINA 2005– Vahvuus 20 EUPOL KONGO 2007 Vahvuus 60 EUSEC KONGO 2007–2010 Vahvuus 44 Lähde: Euroopan unionin neuvosto EU Common Security and Defence Policy (CSDP) Ulko- ja turvallisuuspolitiikka – EU:lla on laaja keinojen valikoima E U on yhä aktiivisempi kansainvälinen toimija. Unionin laajentuminen, sen kasvanut asema kauppamahtina ja ulkoisten uhkien kuten terrori-iskujen ehkäisy edellyttävät EU:lta monipuolista toimintaa. Maailman valtapolitiikan painopisteen muutokset ja globalisaation haasteet ovat korostaneet yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) ja siihen kuuluvan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) tärkeyttä. 80 EUPOL AFGANISTAN 2007– Vahvuus 460 EUJUST LEX IRAK 2005– Vahvuus 40 EUNAVFOR – Atalanta SOMALIA 2008– Vahvuus 1800 EUTM Somalia training activities SOMALIA 2010– Vahvuus 114 Lisätietoa käynnissä olevista ja jo päättyneistä operaatioista: http://www.consilium.europa.eu/showPage.aspx?id=268&lang=FI Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka luotiin alun perin Maastrichtin sopimuksella 1992. Sitä on kehitetty edelleen myöhemmillä perussopimuksilla. Laajasti tarkasteltuna YUTP käsittää kaikki ulkopolitiikan osa-alueet ja ulkoiseen turvallisuuteen liittyvät kysymykset. YTPP puolestaan tarkoittaa käytännössä unionin valmiutta hallita kriisejä ja konflikteja sotilaallisesti ja siviilikriisinhallinnan välinein. Unionin ulkoisen vaikuttamisen ja turvallisuuspolitiikan vahvuus on keinojen laaja valikoima: poliittiset, humanitaariset ja taloudelliset keinot sekä sotilaallinen ja siviilikriisinhallinta. Unioni voi boikotoida ihmisoikeuksia polkevaa valtiota määräämällä viisumikiellon maan hallituksen jäsenille, lopettaa maalle EU-PERUSTEOS Suomen rauhanturvaajien tiedotusupseeri, luutnantti Elina Katajamäki partioimassa Aibakissa Pohjois-Afganistanissa 2010. Afganistanissa naiselle voi puhua vain toinen nainen, siksi naisrauhanturvaajia kaivattaisiin maahan lisää. Markus Jokela myönnetyn avustusohjelman, jäädyttää eurooppalaisilla pankkitileillä olevia rahavaroja tai katkaista diplomaattisuhteet kyseiseen valtioon. EU:n ”aseiden” rinnalla kulkee kansallisvaltioiden oma politiikka vahvistaen yhteistä tavoitetta. EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka onkin ainutlaatuinen toimielinten ja kansallisten pyrkimysten sekoitus. Erityisesti ulkosuhteissa jäsenmaat tiedostavat EU:n yhteisellä äänellä puhumisen tärkeyden. Unionin yhteinen viesti on painavampi kuin yksittäisen jäsenvaltion diplomaattiset ponnistelut. Yhteistyöstä YUTP:n alalla päätetään yksimielisesti. Tämä merkitsee sitä, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka on kunkin jäsenvaltion päätösvallassa. EU:n ongelma kansainvälisenä toimijana on se, että kaikki jäsenmaat eivät erinäisistä syistä aina sitoudu yhteisiin tavoitteisiin. Yhteistyötä on arvosteltu erityisesti silloin, kun EU ei ole pystynyt päättämään yhteisistä toimista konfliktien yhteydessä. Kaikesta huolimatta unioni on hämmästyttävän usein pystynyt sopimaan yhteisestä viestistä ulospäin, vaikka kaikki jäsenmaat eivät olisikaan täysin samaa mieltä asiasta. EU-PERUSTEOS EU:n ulkopolitiikkaa on moitittu ajoittain siitä, että unioni keskittyy liikaa vain maailman kriisipesäkkeiden hoitoon ja niitä koskeviin kannanottoihin. Sen sijaan EU ei uhraa aina riittävästi aikaa suhteiden hoitoon tärkeiden strategisten kumppaneiden kanssa. Myös EU:n ulkopolitiikan toimintatavoista on käyty viime vuosina vilkasta keskustelua. EU:n ponnistelut esimerkiksi ihmisoikeuskysymyksissä eivät ole aina tuottaneet tavoiteltua tulosta. Jäsenvaltioiden ulkoministerit käsittelevät EU:n ulkosuhteita kerran kuukaudessa. Myös Coreper 2:n asialista koostuu huomattavilta osin ulkosuhdeasioista. Ulkosuhteita valmistellaan lisäksi lukuisissa neuvoston työryhmissä. Puolustusministerit kokoontuvat neljä kertaa vuodessa käsittelemään puolustus- ja turvallisuusasioita. EU:n poliittisten ja turvallisuusasioiden komitealla (Cops) on erityisvastuu ulko- ja turvallisuuspolitiikan valmistelusta sekä kansainvälisen tilanteen ja ulkoministerien linjaaman politiikan toteuttamisen seurannasta. Lisäksi Cops vastaa EU:n kriisinhallintaoperaatioiden strategisesta johdosta ja valvonnasta. Jokaisella jäsenmaalla on komiteassa edustaja. 81 Kissinger ja Euroopan puhelinnumero E U:n ulkopolitiikkaa on toisinaan vähätelty. Skeptikot pitävät EU:ta talousjättinä, mutta poliittisesti kääpiönä. Toistettu fraasi on Yhdysvaltain entisen ulkoministerin Henry Kissingerin kysymys vuodelta 1972: ”Mikä on Euroopan puhelinnumero?”. Tokaisu kuvastaa yhteisön ulkoisen edustautumisen monipäisyyttä. Unionissa ongelma on tiedostettu. Vuonna 1999 luotiin EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan edustajan eli niin kutsutun korkean edustajan tehtävä. Paikalle valittiin Naton silloinen pääsihteeri, espanjalainen Javier Solana. Lissabonin sopimus toi unionin ulkosuhteisiin entistä laaja-alaisemman toimijan. Vuoden 2009 lopulla Britannian Catherine Ashton aloitti EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeana edustajana. Ashton johtaa ulkoasiainneuvostoa, ja hänen tehtäväkenttänsä kattaa kaikki EU:n ulkoiset asiat. Hän toimii myös komission varapuheenjohtajana ja hoitaa aiemmin ulkosuhdekomissaarille kuuluneet tehtävät. Korkean edustajan valitsema henkilö johtaa myös Cops-kokouksia. Kissingerin kaipaamia puhelinnumeroita on silti monta, koska EU:lla on muitakin korkean tason toimijoita: Eurooppa-neuvoston pysyvä puheenjohtaja, komission puheenjohtaja, Euroopan parlamentin puhemies sekä suurten jäsenmaiden kuten Britannian, Saksan ja Ranskan johtajat, jotka ovat perinteisesti näkyvästi esillä julkisuudessa EU-politiikassa. Ulkosuhdehallinto ja ulkoiset edustustot Euroopan unionin suuri haaste on edelleen se, pystyykö se luomaan yhtenäisemmän ulkopoliittisen toimintakulttuurin. Vastauksena tarpeeseen rakennetaan EU:n ulkosuhdehallinto (EUH). Sen 82 perustaminen vahvistettiin virallisesti heinäkuussa 2010. Ulkosuhdehallintoa on valmisteltu vuosia, mutta käytännössä työ oli pitkään jäissä muun muassa Irlannin 2008 Lissabonin sopimuksen torjuneen kansanäänestyksen takia. EUH:n tehtävä on avustaa ennen muuta korkeaa edustajaa, mutta myös komission puheenjohtajaa ja Eurooppaneuvoston puheenjohtajaa. Ulkosuhdehallinto luo ”EU-diplomatian” perustan kokoamalla yhteen ulkoasioissa toimivien neuvoston sihteeristön, komission ja jäsenvaltioiden resurssit. Ulkosuhdehallinto on toiminnallisesti itsenäinen toimielin, se ei toimi suoraan neuvoston tai komission alaisuudessa. EUH koostuu Brysseliin perustettavasta keskushallinnosta ja EU:n edustustoista unionin ulkopuolisissa maissa. EUH:n virkamiehistä noin kolmannes tulee jäsenmaista ja loput siirtyvät sen palvelukseen komissiosta ja neuvoston sihteeristöstä. Edustustoverkko rakennetaan komission noin 130 maailmalla olevan edustuston pohjalta. Ne voivat ainakin osittain korvata jäsenmaiden omien edustustojen puuttumista tietyissä valtioissa. Turvatakuut Lissabonin sopimus vahvisti Euroopan unionin avunantolausekkeen eli EU:n niin kutsutut turvatakuut. Tällä tarkoitetaan jäsenmaiden keskinäistä velvoitetta auttaa toisiaan tarvittaessa sotilaallisesti: ”Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenmailla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen. Tämän alan sitoumusten on oltava Pohjois-Atlantin liiton puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisia, ja Pohjois-Atlantin liitto on jäseninään oleville valtioille edelleen niiden yhteisen puolustuksen perusta ja sitä toteuttava elin.” EU-PERUSTEOS myös korkea edustajan laajempi toimivalta ja ulkosuhdehallinto muuttavat EU:n luonnetta. Miksi Suomen on parempi kuulua Euroopan unioniin kuin olla sen ulkopuolella? – Suomi on maailmassa yksi kansallisvaltio 200 muun joukossa. Meidänkin tavoitteemme on edistää omia intressejämme ja asioitamme. Parhaiten se tapahtuu EU:n täysjäsenyyden kautta. Suomen on istuttava niissä pöydissä, joissa asioista päätetään. Unionissa ääntämme kuullaan. EU:n ja euroalueen ansiosta meillä on nykyisenkaltainen hyvinvointivaltio, talouskasvu sekä vakaa valuutta ja lainojen korkotaso. Onko Suomessa vaikea käydä avointa keskusteltua EU-asioista? Alexander Stubb. Tuulikki Holopainen Lissabonin sopimus muutti EU:n valtasuhteita ALEXANDER STUBB Ulkoministeri Alexander Stubb puntaroi EU-asioita vankalla kokemuksella. Brysselissä vietettyjen kymmenen vuoden aikana hän työskenteli neuvostossa, komissiossa ja Euroopan parlamentissa. Stubb katsoo Lissabonin sopimuksen muuttaneen EU:n valtasuhteita. Erityisesti valtionpäämiesten Eurooppa-neuvosto on ottanut itselleen ennakoitua suuremman roolin. Stubbin mukaan 83 EU-PERUSTEOS – Kiitän osin europarlamentaarikko Timo Soinia piristysruiskeen tuomisesta EUkeskusteluumme. Soini on kiteyttänyt ja pelkistänyt EU:n perusolemusta, olkoonkin että täysin eri näkökulmasta kuin allekirjoittanut. EU:sta on tänä päivänä aiempaa helpompi keskustella. Olemme päässeet lähes kokonaan irti väittelystä siitä, olemmeko EU:n jäseniä vai emme. Unionissa on toki hyviä ja huonoja puolia. Mutta mitä enemmän EU:sta puhutaan, sen helpompi sitä on ymmärtää. Maailma on yhä moninapaisempi ja globaali kehitys vaikeammin ennustettavaa. Miten tämä vaikuttaa EU:n politiikkaan? – Tilanne on sekä EU:lle että Suomelle valtava haaste, koska moninapaiseen maailmaan ei mahdu pieniä eikä jättiläismäisiä napoja. Suomi on talousluvuilla mitaten pieni, EU taas maailman suurin toimija. EU:n on vaikea löytää omaa paikkaansa moninapaisessa maailmassa, ja se on tullut entistä riippuvaisemmaksi globaaleista trendeistä, kansainvälisestä politiikasta ja maailmantalouden kehityksestä. Moninapaisen maailman vaikeus on se, että siellä hääräävät perinteiset kansallisvaltiot kuten Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Intia, Saksa, Ranska, Britannia, Puola ja niin edelleen. Jos EU:n jäsenmaat sooloilevat, se nakertaa EU:n toimintakykyä ja uskottavuutta. EU sai vuosia kestäneen työn jälkeen Lissabonin sopimuksen voimaan. Onko 83 unioni nyt sisäisesti ehyt ja toimintakykyinen? – Ei vielä, mutta toivottavasti se on sitä muutaman vuoden kuluessa. Viimeksi kuluneet 25–30 vuotta on valmisteltu, neuvoteltu tai ratifioitu uutta perussopimusta. Nyt on Lissabonin sopimuksen soveltamisen aika. Sen jälkeen meillä on toivottavasti vuosikymmenen pituinen tauko institutionaalisissa uudistuksissa. Sinä aikana käydään normaalia poliittista köydenvetoa, mutta uskon eheyden ja tasapainoisen toimintakyvyn löytyvän. Kenellä on eniten valtaa Euroopan unionissa? – Valta on EU:ssa hajautettu entistä enemmän eri tahoille ja moneen eri osaan. Valtaa on EU:n tasolla, kansallisella tasolla ja paikallistasolla. EU:ssa valtaa käyttävät muiden muassa komissio, neuvosto, Euroopan parlamentti ja Eurooppa-neuvosto. Henkilötasolla valtaa on komission puheenjohtajalla, EU:n ulkoministerillä, EU:n presidentillä ja parlamentin puhemiehellä. Valtaa on myös EU:n jäsenmailla, erityisesti isoilla valtioilla. Onko Lissabonin sopimus vaikuttanut EU:n valtasuhteisiin? Suomen ulkopolitiikkaa. Vuosien mittaan kertyneestä kontaktiverkosta on ollut paljon hyötyä. Näen itseni kansainvälisenä suomalaisena, jonka tavoite on tehdä Suomesta kansainvälinen ja mahdollisimman vaikutusvaltainen maa. Kuka on esikuvasi Euroopan unionin hyväksi tehdyssä työssä? – Antti Satuli. Hän oli kansainvälinen suomalainen taustavaikuttaja, jonka merkitys Suomen eurooppalaisella tiellä on ollut valtaisa. Hän toimi sekä Euroopan että Suomen hyväksi. Mikä on EU:n tulevaisuus? Paisuuko unioni liki 40 maan löyhäksi talousyhteisöksi vai hajoaako se pieniin, eri vauhtia eteneviin maaryhmiin? – EU:lla ei ole varaa kumpaankaan kehityssuuntaan. Voi hyvinkin olla, että EU:ssa on jonakin noin 40 jäsenmaata, ja tietyt perusasiat kuten eurovaluutta, Schengen-yhteistyö ja puolustusyhteistyö muodostavat EU:n ytimen. On kuitenkin vaikea nähdä, että EU:n kannattaisi hajottaa itseään pienempiin paloihin. Esimerkiksi talouskriisi on helpompi torjua yhdessä kuin pienissä maaryhmissä. – Puhe siitä, että instituutioiden tasapaino ei olisi muuttunut, vääristelee Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeistä tilannetta. Eurooppa-neuvostosta tuli EU:n uusi virallinen instituutio, ja se on ottanut itselleen huomattavasti enemmän valtaa kuin mitä sillä oli aikaisemmin. Eurooppaneuvosto tekee välillä päätöksiä, jotka vaikuttavat lainsäädäntöä tekevien neuvostojen toimintaan. Henkilökohtaisesti pidän tätä valitettavana. Myös EU:n ulkoministeri eli korkea edustaja on uusi instituutio, joka kuuluu sekä komissioon että neuvostoon. Ennen Suomen politiikkaan siirtymistä asuit pitkään ulkomailla ja perehdyit tutkijana muun muassa EU:n integraatioon. Miten tämä on vaikuttanut toimintaasi Suomen ulkoministerinä? – Olen viettänyt ulkomailla 18 vuotta ja suorittanut lukion jälkeiset opintoni neljässä eri maassa. Brysselissä työskentelin kolmessa eri EU:n toimielimessä. Tämä kaikki on varmasti vaikuttanut valtavasti siihen, miten ulkoministerinä toteutan 84 * Alexander Stubb aloitti Suomen ulkoministerinä huhtikuussa 2008. Euroopan parlamentin jäsen Stubb oli vuodesta 2004. Sitä ennen hän työskenteli komission puheenjohtajan Romano Prodin poliittisena neuvonantajana 2003–2004. Hallitustenvälisessä konferenssissa (HVK) Stubb oli Suomen neuvotteluvaltuuskunnan jäsen 1999–2000. Stubb on julkaissut useita kirjoja, ja hänen väitöskirjansa käsittelee neuvotteluja EU:n perussopimuksesta. 84 EU-PERUSTEOS Eräiden tulkintojen mukaan turvatakuiden on katsottu menevän pitemmälle kuin Naton 5. artiklan. Tulkinta johtuu siitä, että muotoilu määrää antamaan apua ”kaikin mahdollisin keinoin” kun taas Nato-maat velvoitetaan auttamaan toisiaan ”tarpeellisiksi katsomillaan keinoilla”. Lausekkeen muotoilu vastaa lähes sanatarkasti WEU:n perustanutta Brysselin sopimuksen turvatakuulausekkeen muotoilua. Liittoutumattomien maiden asema on todettu viitaten tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen. Samalla todetaan Nato-maiden tilanne. YK:n peruskirjan maininta puolestaan viittaa valtioiden erilliseen ja yhteiseen puolustautumisoikeuteen aseellisen hyökkäyksen kohteeksi joutuessaan kunnes turvallisuusneuvosto on ryhtynyt tarpeellisiin toimiin. Kosovolaisia juhlimassa maan parlamentin 17.2.2008 julistamaa itsenäisyyttä pääkaupunki Prištinan kaduilla. Juhlijoiden käsissä on Kosovon uusi lippu, jonka väreissä ei saanut esiintyä Albanian lipun punaista ja mustaa. Lehtikuva / Afp Photo / Daniel Mihailescu EU-PERUSTEOS Kriisinhallinta EU:n puolustuspolitiikan keulakuva U nionin sotilaallinen yhteistyö liittyy läheisesti EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Unionilla ei ole omaa armeijaa, mutta 1992 Maastrichtin sopimus antaa unionille periaatteellisen mahdollisuuden luoda yhteinen puolustus. Sopimuksen mukaan yhteinen puolustuspolitiikka ”saattaa johtaa yhteiseen puolustukseen, jos Eurooppa-neuvosto niin päättää”. Lisäksi EU:n toimivaltaan kuuluu yhteinen puolustuspolitiikka, joka on tarkoittanut käytännössä kriisien hallintaa, puolustusvälineyhteistyötä sekä terrorismin vastaista taistelua. EU:n turvallisuuspolitiikan painopisteet ja uhkakuvat määriteltiin vuonna 2003, kun jäsenmaat hyväksyivät unionin ensimmäisen turvallisuusstrategian. Tavoitteeksi asetettiin unionin vahvistaminen globaalina toimijana, joka käyttää entistä tehokkaammin välineistöään yhteisten arvojen ja turvallisuuden edistämiseen. 85 Suurimmiksi uhiksi strategiassa määriteltiin terrorismi, joukkotuhoaseet ja alueelliset konfliktit sekä niin sanotut sortuvat valtiot ja järjestäytynyt rikollisuus. Myöhemmin uhkakuvina on nostettu esille EU:n energiariippuvuus ja ilmastonmuutoksen vaikutukset unionin turvallisuuteen. Unionin on varauduttava esimerkiksi ilmastonmuutoksen takia muuttavien pakolaisten vastaanottamiseen. Kokonaisuutta täydentää EU:n sisäisen turvallisuuden strategia (ks. luku oikeus- ja sisäasiat). Ajatus sotilaallisesta yhteistyöstä ja yhteisestä puolustuksesta on elänyt yhteisön perustamisvuosista lähtien. Ranska, Benelux-maat ja Britannia muodostivat 1948 Länsi-Euroopan unionin (WEU), löyhän puolustusyhteistyöelimen. Vuotta myöhemmin Yhdysvaltain aloitteesta syntyi sotilasliitto Nato Neuvostoliiton vastapainoksi (Varsovan liitto perustettiin 1955). Ranskan aloitteesta hahmoteltiin 1950-luvulla Euroopan puolustusyhteisöä. Englanti suhtautui hankkeeseen kielteisesti. Esitys kaatui 1954, kun Ranskan parlamentti ei ratifioinut sopimusta. Ennen 1990-luvun puolivälin laajenemista silloiset jäsenmaat (paitsi Tanska) kuuluivat Länsi-Euroopan unioniin, joka ei koskaan kehittynyt todelliseksi vaihtoehdoksi Natolle. WEU:n operatiivinen toiminta siirtyi Nizzan sopimuksen myötä EU:lle. Pitkään WEU:n ainoa toimiva elin oli parlamentaarinen yleiskokous. Lissabonin sopimuksen tultua voimaan WEU:n lakkauttamisesta sovittiin maaliskuussa 2010. Bosnian sota vauhditti yhteistyötä Jugoslavian hajoamisesta seurannut Bosnian sota ja Kosovon kriisi 1990-luvun lopulla vauhdittivat EU:n sotilaallista yhteistyötä. Käytännön muodon toiminta sai kriisien hallintana. EU kiinnittää huomiota erityisesti lähialueidensa vakauteen, ja tarvittaessa kriisinhallinta ulotetaan etäämmällekin. Amsterdamin sopimuksessa EU varau86 tui hoitamaan sotilaallista kriisinhallintaa, niin kutsuttuja Petersbergin tehtäviä (nimi viittaa kaupunkiin, jossa tehtävistä sovittiin). Näihin kuuluvat humanitaariset tehtävät, pelastustehtävät, rauhanturvaaminen ja tarvittaessa myös rauhanpalautus. Lissabonin sopimus laajensi keinovalikoimaa siten, että mukaan tulivat aseriisunta, neuvonta, tuki sotilasasioissa, konfliktinesto ja konfliktin jälkeinen vakautus. Lissabonin sopimus sisältää myös niin kutsutun yhteisvastuu- eli solidaarisuuslausekkeen. Se velvoittaa jäsenmaat antamaan toisilleen apua terrori-iskun tai sen uhan, luonnonkatastrofin tai ihmisen aiheuttaman onnettomuuden sattuessa. Näissä tilanteissa EU valtuutetaan käytännössä ottamaan käyttöön kaikki voimavaransa kriisinhallintajoukot mukaan lukien. Voimavaroissa yhä puutteita Sotilaallinen kriisinhallinta ei ole mahdollista ilman sotilaita ja tarvittavaa kalustoa. Euroopan riippuvuus Yhdysvaltain voimavaroista ilmeni erityisesti Kosovon pommituksissa vuonna 1999. Nato-johtoisessa operaatiossa suurin osa ilmahyökkäyksiin osallistuneista koneista oli amerikkalaisia. Kölnin ja Helsingin huippukokouksissa 1999 EU sopi yhteisestä voimavarojen tavoitteesta. Välineeksi tuli niin kutsuttu yleistavoite (headline goal). Lisäksi sovittiin unionin yhteistyö sotilaselinten perustamisesta. Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea (Cops), sotilaskomitea ja sotilasesikunta luotiin 2000-luvun alussa. Puolustusvoimien entinen komentaja Gustav Hägglund toimi sotilaskomitean ensimmäisenä puheenjohtajana vuosina 2001–2004. Helsingin huippukokouksessa asetettu 60 000 sotilaan tavoite pystyttiin toteuttamaan pääpiirteittäin, mutta pian puutteiksi osoittautuivat strateginen ilmakuljetuskyky eli miehistönkuljetukseen tarkoitetut suuret lentokoneet, johtamisjärjestelmät sekä korkeatasoinen tiedusteluteknoEU-PERUSTEOS Suomalaisia kriisinhallintajoukkoja toimii Kosovossa ja Afganistanissa. Sotilastarkkailija- ja esikuntaupseeritehtävissä suomalaisia palvelee Lähi-idässä, Kashmirissa (Intiassa ja Pakistanissa), Liberiassa, Sudanissa, Bosnia-Hertsegovinassa sekä Somalian merialueen Atalanta-operaatiossa. Koulutustehtävissä suomalaisia rauhanturvaajia toimii EU:n johtamassa EUTM Somalia -koulutusoperaatiossa Ugandassa. Vuonna 2008 aloitetun EU:n Atalanta-operaation tehtävänä on Maailman elintarvikeohjelman WFP:n alusten suojelu merirosvoilta. Alukset toimittavat elintarvikeapua Somaliaan. Suomi lähetti alkuvuodesta 2011 operaatioon miinalaiva Pohjanmaan. Joukot seuraavat epäilyttävää kalastusalusta tammikuussa 2009. Puolustusvoimat logia. Periaatteessa ne ovat olemassa, mutta Euroopan sotilasmahdit ovat olleet haluttomia sitomaan kalustoaan yhteisiin tarkoituksiin. Puutteet ovat edelleen kriisinhallinnan suuria haasteita. Euroopan puolustusvirasto EDA perustettiin vuonna 2004 Brysseliin tehostamaan voimavarojen hankintaa. Lissabonin sopimuksen mukaan virasto vastaa muun muassa puolustusvoimavarojen kehittämisestä, tutkinnasta ja hankinnasta sekä avustaa neuvostoa sotilaallisten EU-PERUSTEOS voimavarojen parantamisen arvioinnissa. Virasto toimii korkean edustajan alaisuudessa, ja sen johtokunnan muodostavat EU-maiden puolustusministerit tai heidän edustajansa. Suomalainen Jukka Juusti aloitti viraston puolustusmateriaaliosaston päällikkönä vuonna 2008. EU:n voimavaroja arvioitaessa on muistettava, että 27 jäsenmaasta 21 kuuluu Natoon. Sotilasliiton ulkopuolella ovat Suomi, Irlanti, Itävalta, Ruotsi, Malta ja Kypros. Kriisinhallinnassa EU voi tukeutua Naton johtamis- ja komentojärjestelmiin. Voimavarojen lainaamista kutsutaan Berlin Plus -järjestelmäksi. Useimpien maiden kriisinhallintajoukot ja sotilaskalusto ovat samoja riippumatta siitä, toteutetaanko operaatio EU:n vai Naton lipun alla. EU ei ole pyrkinyt luomaan päällekkäisiä rakenteita Naton kanssa eikä hoitamaan operaatioita, joista sotilasliitto vastaa. EU:n ja Naton yhteistyöstä sopiminen kokonaisuutena on ollut poliittisista syistä hankalaa ja edellyttänyt neuvotteluja unioniin kuulumattomien Nato-maiden, kuten Turkin ja Norjan kanssa. Neuvotteluihin on vaikuttanut kiista kahtiajakautuneen Kyproksen asemasta. Turkki on jarruttanut Kyproksen takia EU:n ja Naton sotilaallista yhteistyötä useita vuosia. 87 EU:n operaatiot ja taisteluosastot Alankomaat Norja Albania Portugali Belgia Puola Britannia Ranska Bulgaria Romania Espanja Saksa Islanti Slovakia Italia Slovenia Kanada Tanska Kreikka Tšekki Kroatia Turkki Latvia Unkari Liettua Viro Luxemburg Yhdysvallat Armenia Moldova Azerbaidžan Montenegro BosniaHertsegovina Ruotsi entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia Suomi Serbia Sveitsi Georgia Tadžikistan Irlanti Turkmenistan Itävalta Ukraina Kazakstan Uzbekistan Kirgisia Valko-Venäjä Malta Venäjä Nato-maat ja Naton kumppanit www.nato.int 88 EU:n kansainvälinen näkyvyys on lisääntynyt, kun se on toteuttanut lukuisia kriisinhallintaoperaatiota eri puolilla maailmaa. Unioni on toteuttanut erityisoperaatioita muun muassa Länsi-Balkanin alueella, Afrikassa ja Lähi-idässä. Myös suomalaisia on ollut operaatioissa mukana, esimerkiksi kriisinhallintaoperaatioissa Tšadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa. Volyymiltään kyse on ollut suhteellisen pienimuotoisesta toiminnasta verrattuna esimerkiksi EU:n kehitys- ja kauppapolitiikkaan. Operaatiot ovat kuitenkin laajentuneet. Vuonna 2004 alkanut Althea-operaatio Bosnia-Hertsegovinassa oli unionin ensimmäinen merkittävä laaja sotilaallinen rauhanturvaoperaatio. Sen tehtäviin kuului Bosnia-Hertsegovinan vakautus ja maan tukeminen taistelussa järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Jo vuonna 2003 EU sai Makedoniassa vastuulleen pienemmän, alunperin Nato-vetoisen Concordia-operaation. Saman vuoden kesällä EU toteutti nopean toiminnan Artemis-operaation Kongossa. Vuonna 2008 EU käynnisti kaksi suurta operaatiota. Kosovon julistauduttua itsenäiseksi alueella aloitettiin EU:n suurin siviilikriisinhallinnan operaatio (EULEX Kosovo), jolla halutaan vahvistaa erityisesti oikeuslaitosta. Tšadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa aloitettiin niin ikään 2008 noin 3 700 sotilaan kriisinhallintaoperaatio (EUFOR Tchad/RCA), joka kesti vuoden. Sen oli määrä parantaa alueen turvallisuustilannetta ja helpottaa humanitaarisen avun perillepääsyä. EU sopi vuonna 2004 nopean toiminnan taisteluosastojen muodostamisesta tukemaan esimerkiksi YK:n rauhanturvaoperaatioita. Taisteluosasto on komppaniaan, pataljoonaan tai prikaatiin verrattava sotilasjoukon yleisnimi. Sitä voidaan käyttää joko erillisenä kriisinhallintajoukkona tai osana laajempaa operaatiota. Taisteluosasto koostuu noin 1 500– 2 500 sotilaasta. Kerralla valmiudessa on EU-PERUSTEOS Unionin ensimmäiseksi ulkoministeriksi valittiin entinen kauppakomissaari Catherine Ashton. EU-perusteokselle laatimassaan kirjoituksessa Ashton tarkastelee Suomen ja Euroopan unionin yhteisiä haasteita lähialueillamme. Euroopan komissio kaksi osastoa. Ensimmäisen kerran monikansallinen osasto oli hälytysvalmiudessa vuonna 2007. Mukana oli myös Suomen rauhanturvaajia. Seuraavan kerran suomalaisia oli mukana vuonna 2011 alkupuolella kahdessa eri taisteluosastossa, joista toinen on pohjoismainen (mukana myös Viro ja Irlanti) ja toinen Hollannin johtama. Siviilikriisinhallinnalla kasvava kysyntä EU:n tavoitteena on olla maailmanlaajuinen toimija myös siviilikriisinhallinnassa. Siviilikriisihallinta tarkoittaa muun muassa asiantuntijoiden lähettämistä kriisialueille sekä alueille, joilla oikeusjärjestelmän rakenteet kaipaavat tukea ja koulutusta. Toimintaan sisältyy lisäksi tarkkailu-, koulutus- ja neuvontatehtäviä. Konflikti voidaan kenties tukahduttaa asein, mutta sodan jälkihoito edellyttää rauhanturvaamista, humanitaarista apua ja jälleenrakentamista. Joissakin tapauksissa yhteiskuntarakenteet on luotava kokonaan uudelleen. Tämä edellyttää mittavia voimavaroja sekä pitkää rauhanturvaajien läsnäoloa kriisialueella. EU-PERUSTEOS Catherine Ashton: EU:lla ja Suomella on yhteiset tavoitteet Tämän päivän maailma on moninapaisempi ja -tahoisempi kuin koskaan aikaisemmin. Elämme jatkuvassa vuorovaikutuksessa, ja tapahtumat toisella puolella maailmaa koskettavat myös meitä. Keskinäinen riippuvuus ei ole pelkästään poliittista ja taloudellista, vaan myös turvallisuus perustuu maailmanlaajuiseen ajatteluun. Globalisaatio tuo mukanaan voimatasapainon muuttumisen. Valtaa on siirtymässä hallituksilta markkinoille, medialle ja kansalaisjärjestöille. Voimatasapaino muuttuu myös, kun erilaiset poliittiset järjestelmät eri ilmansuunnissa haastavat perinteisen länsimaisen demokratian. Kasvava keskinäinen riippuvuus ja voimatasapainon muuttuminen pakottavat meidät rakentamaan uudenlaisia laajoja ryhmittymiä pystyäksemme vastaamaan 89 maailmanlaajuisiin ongelmiin. EU tarvitsee yhteisen strategian maksimoidakseen vaikutuksensa maailmalla. Tarvitsemme kaikkien jäsenvaltioiden panosta, myös Suomen. Samalla kaikki jäsenmaat hyötyvät yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta – myös Suomi. Euroopan unioni tukee Suomen ulkopolitiikan tavoitteita, ja Suomen ja unionin pyrkimykset kohtaavat monin tavoin. Ensinnäkin idässä meillä on Venäjä. Euroopalla on ollut vanhan naapurinsa kanssa erityinen suhde jo satoja vuosia. Tänä päivänä suhde on entistäkin vahvempi, sillä Venäjä ja Eurooppa ovat tärkeitä kauppakumppaneita. Venäjä on Euroopan tärkein öljyn, kaasun, uraanin ja hiilen tuoja sekä suurin sähköntoimittaja. Pelkästään energiansaannin turvaamiseksi on olennaista, että Eurooppa ja Venäjä vaalivat suhteitaan – aivan kuten Suomi ja Venäjäkin. Suomella ja EU:lla on samat päämäärät. Näin ollen meidän on työskenneltävä yhdessä ja puolustettava Euroopan etuja ja arvoja mahdollisimman kunnianhimoisesti. Työskentelemällä yhdessä meistä jokainen saavuttaa enemmän ja äänemme vahvistuu moninapaisessa maailmassa. Välineet ovat olemassa, on aika käyttää niitä. * Catherine Ashton nimitettiin Euroopan ulkoja turvallisuuspolitiikan korkeaksi edustajaksi joulukuussa 2009. Hän toimii myös komission varapuheenjohtajana. Myös etelässä, Afrikassa, päämäärämme kohtaavat. Sekä Suomi että EU tukevat demokraattisia hallituksia edistäen kehitystä monin tavoin eri elämän alueilla. Tarkoitus on parantaa maiden elintasoa ja auttaa niiden asukkaita rakentamaan kestävää elämänlaatua. EU ottaa aktiivisesti osaa myös kriisinhallintaan sekä konfliktien ennaltaehkäisyyn tehdäkseen Afrikan maanosasta vakaan, vapaan ja demokraattisen. Tavoitteemme kohtaavat myös pohjoisessa. Arktinen alue, jolla on paljon merkitystä sekä Suomelle että EU:lle, on ilmastomuutoksen myötä lämpenemässä. Alue tarjoaa paljon mahdollisuuksia ja tulee olemaan mielenkiintoinen sijoituskohde. Pohjoisnavalla arvioidaan olevan huomattava määrä hiilivetyä, joka on arvokas energianlähde. Muutos tarjoaa enemmän mahdollisuuksia myös laivaliikenteelle sekä kalastajille. EU:n on turvattava asemansa alueella ja varmistettava pohjoisen alueen vakaa kehitys. Pohjoisessa meitä yhdistää pohjoinen ulottuvuus ja sen partnerit kuten Islanti, Norja ja Venäjä. Yhteistyöohjelmalla kehitämme Itämeren ja Jäämeren sekä arktisia ja subarktisia alueita. Yhteistyöohjelma on keskeinen sekä Suomelle että EU:lle, sillä sen avulla EU voi turvata muun muassa tärkeät laivakuljetukset alueella. 90 Euroopan unionin tarkkailuoperaatiolla Georgiassa maan olot pyritään vakauttamaan ja saattamaan normaaleiksi. Euroopan unionin neuvosto 90 EU-PERUSTEOS EU:n siviilikriisinhallinnan kehittäminen sovittiin niin ikään Helsingin huippukokouksessa vuonna 1999. Seuraavana vuonna painopisteiksi sovittiin poliisitoimi, oikeusvaltion ja siviilihallinnon vahvistaminen kriisitilanteissa sekä pelastustoimi. Myöhemmin painopisteisiin lisättiin tarkkailu, tuki erityisedustajille ja siviilivalmiusryhmät. Siviilikriisinhallinnan operaatioiden tarve on ollut huomattava esimerkiksi Länsi-Balkanilla. EU:n neuvoston sihteeristön kykyä suunnitella ja johtaa siviilioperaatioita on vahvistettu. EU:n sotilasesikuntaan on perustettu yksikkö, joka sovittaa yhteen siviili- ja sotilastoimintaa. EU:n ensimmäinen siviilikriisinhallinnan operaatio oli vuoden 2003 poliisioperaatio (EUPM) Bosnia-Hertsegovinassa. Se pohjautui Daytonin/Pariisin sopimukseen, jonka pohjalta maahan kehitetään poliisivoimat eurooppalaisten ja kansainvälisten käytäntöjen mukaisesti. EU:n ensimmäinen yhdistetty sotilaallinen ja siviilikriisinhallinnan operaatio toteutui Guinea-Bissaussa kesällä 2008. Joulukuussa 2008 EU aloitti puolestaan ensimmäisen operaationsa merellä suojatakseen aluksia merirosvoukselta Somalian rannikolla. Suomi päätti vuoden 2010 lopulla osallistua operaatioon lähettämällä miinalaiva Pohjanmaan turvaamaan ruokakuljetuksia alueelle. EU-PERUSTEOS Itämerta suojellaan ja tuetaan EU:n yhteistyöllä I tämerestä tuli lähes kokonaan EU:n sisämeri, kun Baltian maat ja Puola liittyivät unioniin. Ranta-alueista vain Suomenlahden Venäjän pohjukka ja Kaliningrad ovat unionin ulkopuolella. Itämeri nousi osaksi laajempaa Euroopan unionin politiikkaa, kun alueen ensimmäisen strategia ja toimintasuunnitelma hyväksyttiin vuonna 2009. Itämeren alueella riittää tekemistä. Se on yksi maailman saastuneimpia merialueita, alueen liikenneyhteydet ovat paikoin heikot, kaupankäynnissä on esteitä, energian toimitukseen sisältyy ongelmia ja meriturvallisuus on riskialtis. Itämeri on ensimmäinen EU:n alue, jolle on luotu koko unionin toiminnan sisältävä strategia. Se kattaa kaikki Itämeren kahdeksan jäsenvaltiota. Itämerta käsitellään kokonaisena talousalueena, ei ainoastaan ympäristön suojelun näkökulmasta. Itämeri on eräänlainen pilottialue, josta saatuja kokemuksia EU hyödyntää muualla Euroopassa, esimerkiksi Tonavan alueella. Keskeinen tavoite on tehostaa EU:n toimintaa alueella ja selkeyttää työnjakoa. Useat Itämerta koskevat aloitteet tehtiin 1990-luvun alussa ennen kuin Suomi, Ruotsi, Tanska, Puola ja Baltian maat liittyivät EU:hun. Unionin lainsäädäntö koskee usein suoraan Itämeren aluetta. Esimerkiksi EU:n vesipuitedirektiivi edellyttää kuormituksen vähentämistä kaikilla Itämeren valuma-alueilla, ja energian siirtoverkkojen rakentaminen hyödyntää useita alueen maita. Itämeren jäsenmaiden kannalta on tärkeää, että Brysselissä tunnetaan alueen erityisolot ja ne otetaan huomioon kaikessa EU:n politiikassa. Itämeren suojelu edellyttää yhteistyötä myös Norjan, Venäjän ja Valko-Venäjän kanssa. Suomen 91 aloitteesta strategia viittaa pohjoiseen ulottuvuuteen (ks. sivu 93), jonka kautta Venäjä kytkeytyy niin ikään Itämeren suojeluun ja alueen kehittämiseen. Euroopan parlamentin aloitteesta Itämeri-strategiaa varten varattiin 20 miljoonaa euroa vuonna 2010. Suuremmat rahavirrat alueelle tulevat alue- ja rakennetukien sekä lähialueohjelmien kautta. EU:n komission mukaan Itämeren alue saa yli 50 miljardia euroa investointitukea koheesiotukina ja muista rahoituslähteistä. Varoja käytetään investointien ohella esimerkiksi yritysten perustamiseen ja koulutukseen. Myös useat Pohjoisen ulottuvuuden hankkeet ja rahoitus koskevat Itämerta. Strategiaa Itämerelle esitti Euroopan parlamentti marraskuussa 2006, ja Eurooppa-neuvosto antoi sen pohjalta joulukuussa 2007 komissiolle toimeksiannon. Strategia ja toimintasuunnitelma hyväksyttiin lokakuussa 2009. Sen toteutusta seuraa komissio ja jäsenmaiden edustajista koostuva työryhmä. Käytännön työ tehdään alueilla. Pääosassa ovat eri painopisteistä vastaavat ja hankkeiden tekijät. 92 Viron aluevesillä maaliskuussa 2006 sattuneen öljyonnettomuuden pelastustöihin osallistui myös Halli, yksi Suomen 15:stä öljyntorjunta-aluksesta. Lehtikuva / HS / Hannes Heikura Varsovan ja Tallinnan välille nopeampi junayhteys Itämeren toimintasuunnitelman painopisteet ovat kestävä ympäristöpolitiikka, alueen talouden kohentaminen, meren kiinnostavuuden lisääminen, yhteyksien parantaminen sekä turvallisuus. Tavoitteiden toteutumista varten on 15 osa-aluetta, joista Suomi vastaa neljästä: rehevöitymisen vastaisista toimista Puolan kanssa, kestävästä maa- ja metsätaloudesta sekä kalastuksesta osin Ruotsin kanssa, meriliikenteen turvallisuudesta Tanskan kanssa sekä lisäksi rajat ylittävän rikollisuuden vastaisista toimista. EU:n tavoitteena on muun muassa vähentää fosfaattien käyttöä tai lopettaa kaikissa jäsenmaissa, mikä pienentää ravinteiden määrää myös Itämeressä. Baltian maat halutaan liittää tehokkaammin Euroopan energiaverkkoihin, ja Varsovan ja Tallinnan välille on tavoitteena rakentaa EU-PERUSTEOS nopeampi junayhteys. Öljyalusten kuljetukset ovat suuri uhka Itämerellä ja erityisesti Suomenlahdella. Venäjä on rakentanut uusia öljysatamia Suomenlahden pohjukkaan, mistä öljytankkerit kuljettavat öljyä maailman energiatarpeisiin. Tiheä meriliikenne ja paksut jäät kovina pakkastalvina lisäävät alusten onnettomuusriskiä. EU tiukensi laivojen turvallisuutta koskevaa lainsäädäntöään Ranskan ja Espanjan rannikoilla tapahtuneiden Erika- ja Prestige-alusten onnettomuuksien (1999 ja 2002) seurauksena. EU ei voi kuitenkaan yksin päättää kansainvälisillä vesillä liikkuvien alusten turvamääräyksistä. Siksi EU pyrkii edistämään turvallisuutta myös YK:n alaisen kansainvälisen merenkulkujärjestön IMOn kautta. Itämeren alueen meriturvallisuudesta on tärkeää neuvotella myös EU:n ja Venäjän kesken. Allegro-juna pohjautuu Suomessa käytössä oleviin Pendolinoihin. Liki kolme ja puolisataa matkustajaa vetävä italialaiskaunokainen kiitää Helsingistä Viipuriin kahdessa ja puolessa tunnissa, Pietarissa ollaan tuntia myöhemmin. Pohjoinen ulottuvuus edistää kestävää kehitystä Suomen lähialueilla P ohjoisesta ulottuvuudesta tuli Suomen aloitteesta vuonna 1999 osa EU:n ulkosuhteita ja rajat ylittävää politiikkaa. Pohjoisen ulottuvuuden tarkoitus on vahvistaa vakautta, hyvinvointia ja kestävää kehitystä laajalla alueella Pohjois-Euroopassa. Toiminta kattaa alueen, joka ulottuu Luoteis-Venäjältä ja Itämereltä arktisille alueille sekä Barentsin alueelle. Pohjoinen ulottuvuus on eräänlainen raami alueelliselle yhteistyölle muun muassa ympäristön tilan parantamiseksi. Samalla keskitytään alueellisiin ja alkuperäiskansojen erityiskysymyksiin, terveyteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin, liikenneyhteyksien kehittämiseen sekä kulttuurien moninaisuuteen. Yhteistyön ongelmana on ollut osittain se, että pohjoisen ulottuvuuden rahoitus on ollut kertaluonteista ja suunnattu lähinnä erillisiin hankkeisiin. Uutta nostetta yhteistyö sai 2010, kun komissio myönsi pohjoiselle ulottuvuudelle rahoitusta naapuruus- ja kumppanuusohjelmasta. Pysyvämpi rahoitus tuo pitkäjänteisyyttä toiminnan suunnitteluun.Yhteistyötä tehdään ennen muuta EU:n, Venäjän, Norjan ja Islannin kesken, Yhdysvallat ja Kanada ovat tarkkailijoita. Myös Valko-Venäjä on hakenut tarkkailijaksi. Vuodesta 2007 alkaen pohjoinen ulottuvuus on ollut EU:n, Venäjän, Norjan ja Islannin yhteistä politiikkaa ja alueyhteistyötä. Käytännössä pohjoisen ulottuvuuden yhteistyötä tehdään niin kutsuttuina kumppanuuksina; ympäristökumppanuus (NDEP) on edistänyt ympäristö- ja ydinturvahankkeita erityisesti Itämeren alueella ja Kuolan niemimaalla. Eräänlainen Pohjoisen ulottuvuuden lippulaiva VR Group EU-PERUSTEOS 93 ja pilottihanke oli Pietarin lounainen jätevedenpuhdistamo, joka valmistui syyskuussa 2005. Suuri projekti Itämeren suojelemiseksi on niin ikään Nevan kokoojaviemärihanke. Kaliningradissa alkoi vesi- ja jätevesihanke vuonna 2010. Ympäristökumppanuuden rahaston arvo on lähes 290 miljoonaa euroa. Varoja hallinnoi Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD). Reilut puolet varoista on suunnattu ydinturvallisuuden parantamishankkeisiin. Ympäristöhankkeiden kokonaisarvo on yli kolme miljardia euroa, kun mukaan lasketaan lainat, lahjoitukset ja paikallinen rahoitus. Ydinturvallisuuden parantamisen tärkeimpiä kohteita ovat Kuolan alueen sukellusveneiden käytetyn ydinpolttoaineen purku sekä radioaktiivisen jätteen poisto. Pohjoinen ulottuvuus on saanut rahoitusta EU:n ohella yhteistyöhön osallistuvilta valtioilta sekä kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta, erityisesti EBRD:ltä, Euroopan investointipankilta ja Pohjoismaiselta investointipankilta. Toimintaa rahoittavat myös maakunta- ja paikallistason toimijat, yliopistot ja tutkimuslaitokset sekä yksityiset järjestöt. 94 Pietarin suurimmalla eli keskisellä jätevedenpuhdistamolla (kuva) aloitettiin 1.10.2007 EU-normien mukainen fosforinpoisto. Vuonna 2005 käyttöön vihityn Pietarin lounaisen jätevedenpuhdistamon rakentamista Suomi puolestaan tuki 10 miljoonalla eurolla osana EU:n pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuushankkeita. Lehtikuva / HS / Hannes Heikura Uusia yhteistyön aloja ovat liikenteen ja logistiikan sekä kulttuuriasioiden kumppanuudet. Liikenteessä tavoitteena on esimerkiksi parantaa kuljetusväyliä Itämeren ja Barentsin alueella. Kumppanuuksien rinnalle on tullut muitakin yhteistyön muotoja kuten yliopistojen ja tutkimuslaitosten verkostona toimiva Pohjoisen ulottuvuuden instituutti sekä liike-elämän toimijoiden perustama yritysneuvosto. Myös energia-alan yhteistyötä on lisätty. Pohjoista ulottuvuutta ohjaavat ministeri- ja virkamieskokoukset. Käytännön työn toimeenpanosta vastaa kaikkien osapuolten edustajista koostuva ohjausryhmä, joka kokoontuu kolme kertaa vuodessa. EU-PERUSTEOS Unioni on vahva kaupan toimija K aupankäynti ulkopuolisten maiden kanssa on Euroopan unionin keskeinen toiminta-alue. EU toteuttaa yhteistä kauppapolitiikkaa ulkopuolisten valtioiden kanssa esimerkiksi yhtenäisin tuontitullein. Unioni myös neuvottelee kaikkien jäsenmaiden puolesta. Siten Suomenkin kaupankäynnin edunvalvontaa hoidetaan EU:ssa. Kauppapolitiikassa jäsenmaat ovat luovuttaneet toimintavaltaa EU:lle, ja Lissabonin sopimuksen voimaantultua tämä laajeni entisestään esimerkiksi palveluissa sekä suorissa ulkomaisissa investoinneissa. Komissio valmistelee kauppapolitiikkaa koskevat aloitteet ja neuvottelee sopimukset kolmansien maiden kanssa. Komissio puhuu EU:n puolesta myös Maailman kauppajärjestön WTO:n kokouksissa. Tosiasiallinen valta on kuitenkin jäsenmailla. Jäsenmaat edellyttävät komission raportoivan tarkasti yhteisön nimissä käytävistä neuvotteluista. Ne päättävät neuvostossa komission ehdotuksesta neuvottelumandaateista, kansainvälisistä sopimuksista ja kauppapoliittisista toimista. Kauppapolitiikasta päätetään neuvostossa pääsääntöisesti määräenemmistöllä. Toisaalta sosiaali-, koulutus- ja sosiaalipalvelujen kaupassa voidaan soveltaa myös jäsenmaiden yksimielisyyttä. Euroopan parlamentti on pidettävä neuvotteluista ajan tasalla, ja parlamentti osallistuu myös sopimusten hyväksymiseen. Kauppapolitiikan päätöksenteko perustuu Lissabonin sopimuksen artiklaan 207. Unionin kauppapolitiikasta puhuttaessa tarkoitetaan ennen muuta niin kutsuttujen kolmansien maiden kanssa käytävää tavara- ja palvelukauppaa. Tavoitteena on monenkeskinen ja mahdollisimman avoin kauppajärjestelmä. Ulkopuolisille maille EU:lla on ollut yhtenäiset tuontitullit 1960-luvun lopulta lähtien. UlkoEU-PERUSTEOS tullien ohella kauppapolitiikan välineisiin kuuluvat erityistullit, joita EU voi asettaa ulkopuolisten maiden tuotteille, joiden katsotaan saavan kilpailua vääristävää valtion tukea. Lisäksi EU voi ryhtyä polkumyynnin vastaisiin toimiin, kun tavaroita yritetään myydä tuotantokustannuksia alhaisemmilla hinnoilla kilpailuedun saamiseksi. Toisaalta EU myös tukee kauppapoliittisin toimin kehitysmaita muun muassa antamalla niiden tuoda suuren osan tuotteistaan EU:n markkinoille ilman tulleja. Kauppapoliittinen komitea valmistelee kauppaan liittyviä kysymyksiä käsitellen muun muassa WTO-neuvotteluja, kauppakiistoja sekä EU:n ja kolmansien maiden suhteisiin liittyviä asioita. Kaikilla jäsenmailla on komiteassa edustaja. Brysselissä kokoontuva komitea on virallisesti neuvoa-antava, mutta käytännössä sillä on merkittävä rooli kauppapolitiikassa. Komitean päätökset vahvistetaan neuvostossa. Suomen liittyminen kauppajärjestöihin Suomi on tukenut avointa maailmankauppaa kannattaen kaupan ja investointien esteiden poistamista. Suomi liittyi GATTsopimukseen (Maailman kauppajärjestön WTO:n edeltäjä) vuonna 1950. Euroopan talousyhteisön EEC:n kanssa Suomi solmi vapaakauppasopimuksen 1973. Ennen EU-jäsenyyttään Suomi järjesti kauppasuhteensa Euroopan vapaakauppajärjestön (EFTA) kautta. Suomesta tuli EFTAn liitännäisjäsen vuonna 1961 ja täysjäsen 1986. EFTAn perusti Britannia vuonna 1960 vaihtoehdoksi EEC:n ulkopuolisille länsieurooppalaisille valtioille. Britannia ja Tanska jättivät EFTAn 1972 ja liittyivät Irlannin tavoin Euroopan talousyhteisöön 1973. Portugali lähti EFTAsta 1985 ja liittyi talousyhteisöön 1986 kuten Espanjakin. Sisämarkkinat ulottuvat osin unionin ulkopuolisiin eurooppalaisiin maihin Euroopan talousalueen ETAn kautta. ETAan kuuluvat kaikki EU-maat sekä 95 Efta-maista Islanti, Liechtenstein ja Norja. ETA-sopimus tuli voimaan 1994 (Liechtensteinissa vuotta myöhemmin). Sveitsi ei liittynyt ETAan kielteisen kansanäänestyksen jälkeen. WTO-kierros ja muut kansainväliset neuvottelut Euroopan unionin keskeinen tavoite on vahvistaa ja vapauttaa yhteisiin sääntöihin pohjautuvaa kansainvälistä kauppaa. EU onkin neuvotellut jo vuosia kaupan ehdoista Maailman kauppajärjestön WTO:n puitteissa. Kaikki EU-maat ovat WTO:n jäseniä, mutta EU neuvottelee WTO:n kanssa koko unionin puolesta. Tätä monenkeskistä neuvotteluprosessia kutsutaan WTO-neuvotteluiksi. Puhutaan myös Dohan kierroksesta, koska laaja neuvotteluvaihe alkoi Qatarin Dohan ministerikokouksen päätöksellä vuonna 2001. Virallinen nimi on DDA-neuvottelut (Doha Development Agenda), sillä kehitysasiat liittyvät läheisesti neuvotteluihin. Vuonna 1995 perustetun WTO:n tavoite on maailmankaupan vapauttaminen siten, että kaikkialla maailmassa 96 noudatettaisiin samanlaisia kauppasääntöjä. Tarkoitus on luoda uusia ja kehittää olemassa olevia sääntöjä teollisuus- ja maataloustuotteiden osalta, palveluiden kaupassa, suojatoimissa ja niin edelleen. Kokonaisuus on vaikea, koska osapuolina ovat kaikki maailman kauppamahdit sekä kehitysmaat, joilla on hyvin erilaisia tavoitteita. Neuvotteluissa on haettu ratkaisua tuloksetta muun muassa 2008 Geneven ministerikokouksessa. Epäonnistumisen syynä ovat olleet näkemyserot esimerkiksi siitä, millä ehdoin teollisuustuotteet pääsevät markkinoille, samaten erimielisyydet maataloustuista. EU käy lisäksi bilateraali- eli kahdenvälisiä sekä alueellisia vapaakauppaneuvotteluja eri osapuolten kanssa. Niillä haetaan WTO:n rinnalle täydentäviä järjestelyjä. Seattlessa järjestettiin 1999 valtaisat mielenosoitukset Maailman kauppajärjestön WTO:n kokoontuessa neuvotteluihin. Vastalauseenaan kauppajärjestön epädemokraattiseksi kokemalleen päätöksenteolle kehitysmaat vetäytyivät neuvotteluista. Steve Kaiser EU-PERUSTEOS EU on maailman suurin kehitysavun antaja E uroopan unioni on maailman merkittävin kehitysavun antaja. EU jäsenvaltioineen vastaa lähes 60 prosentista maailman kehitysyhteistyöhön liittyvästä avusta. EU on kasvattanut tavoitteidensa mukaisesti kehitysavun osuutta bruttokansantulosta, joskin vuonna 2008 alkanut talouslama hidasti tavoitteisiin pääsyä. Kehitysyhteistyö kuuluu jaetun toimivallan aloihin, eli sekä EU:lla että jäsenvaltioilla on oma kehitysyhteistyönsä. Usein EU:n kehitysyhteistyöllä viitataan vain komission hallinnoimaan kokonaisuuteen. Lissabonin sopimukseen on linjattu periaate, jonka mukaan EU:n ja jäsenmaiden kehityspolitiikat täydentävät ja tukevat toisiaan.Unionin kehityspolitiikan taustalla ovat YK:n vuosituhattavoitteet, joista sovittiin vuonna 2000. Tavoitteena on poistaa köyhyys, ulottaa peruskoulutus kaikille, edistää tasa-arvoa, vähentää lapsikuolleisuutta, torjua tauteja EU-PERUSTEOS Humanitaarista apua tarjotaan maanjäristyksessä kärsineelle Haitille tammikuussa 2010. Euroopan komissio ja taata kestävä kehitys. Vuonna 2005 EU hyväksyi kehityspoliittisen julkilausuman (The European Consensus on Development) ohjaamaan kehityspolitiikkaansa. EU on ainoana merkittävänä rahoittajana asettanut määrälliset kehitysavun tavoitteet. Vuoteen 2015 mennessä kehitysapuun pitäisi YK:n suosituksen mukaisesti käyttää keskimäärin 0,7 prosenttia EU:n bruttokansantulosta. Jäsenmaista tavoitteeseen ovat yltäneet Hollanti, Luxemburg, Ruotsi ja Tanska. EU:n kehitysyhteistyöministerien yhteinen tavoite 0,56 prosenttia bktl:stä vuoteen 2010 mennessä ei toteutunut osin talouslaman takia. Suomi on ylittänyt kuitenkin yksittäisille jäsenmaille asetetun 0,51 prosentin tavoitteen. Suomi ylti 0,54 prosenttiin vuonna 2009 ja 2010 luku oli 0,55. Suomi kanavoi noin viidenneksen kehitysyhteistyön määrärahoistaan EU:n kautta. Suurin yksittäinen osuus määrärahoista käytetään kahdenväliseen yhteistyöhön Afrikassa ja Aasiassa. 97 EU ja sen jäsenvaltiot käyttävät kehitysapuun julkista rahoitusta vuosittain yli 50 miljardia euroa. Vuosien 2007–2013 EU:n talousarviosta kehitysyhteistyöhön on varattu 17 miljardia euroa. Sen lisäksi miltei kaikki muukin EU:n tuki kolmansille maille voidaan OECD:n määritelmän mukaan laskea julkiseksi kehitysavuksi. AKT-maita (ks. jäljempänä) rahoitetaan EU:n budjetin ulkopuolisesta Euroopan kehitysrahastosta 23 miljardilla eurolla vuosina 2008–2013. Suurin osa EU:n kehitysyhteistyöstä toteutuu lahjoituksina. Lisäksi edullisia lainoja ja investointipääomaa tarjotaan Euroopan investointipankin (EIP) kautta. EIP myöntää lainoja Euroopan ulkopuolisille kumppaneille, joista suurin osa on kehitysmaita. Vaikka EU on maailman merkittävin kehitysavun ja humanitaarisen avun antaja, tietoisuus asiasta ei ole maailmanlaajuista. Aina edes avun kohteet itse eivät tiedä, mistä apu on peräisin. Esimerkiksi Afrikassa Yhdysvallat ja sen panostukset tunnetaan hyvin, vaikka Yhdysvaltojen kehitysyhteistyön osuus Afrikan maissa on huomattavasti pienempi kuin EU:n. Ongelmana on EU:n toiminnan hajanaisuus ja toimijoiden suuri määrä. EU:n komissio pyrkii olemaan aktiivinen toimija, ja samaan aikaan entiset eurooppalaiset siirtomaavallat kilpailevat näkyvyydestä entisissä alusmaissaan. EU antaa sekä suoraa rahoitusta että teknistä apua. Vastapainoksi se odottaa, että valtiot noudattavat demokratian periaatteita, hyvää hallintotapaa ja kehittävät instituutioitaan. Unioni on myös sitoutunut velkataakan helpotuksiin; velan pienentyminen on olennaista kehitysmaan sisäiselle kehitykselle. EU edellyttää ihmisoikeuksien kunnioittamista ja korostaa sukupuolten tasa-arvoa. EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tehtäviin kauppa- tai yhteistyösopimuksiin sisällytetään ihmisoikeuslauseke, jonka rikkomisesta seuraa sanktioita: EU voi estää markkinoille pääsyn tai jäädyttää tukensa. 98 PA AV O VÄY R Y N E N Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrysen mukaan Suomi hyötyy globalisaatiosta ja maailmankaupan vapauttamisesta. Myönteisiä asioita ovat yleinen vaurastuminen, halvemmat hinnat ja matkailun lisääntyminen. Tuotannon ja työpaikkojen siirtyminen halvan työvoiman maihin korvautuu Väyrysen mukaan sillä, että tilalle saadaan vaativampaa tuotantoa ja sitä kautta uusia työpaikkoja. Mitä globalisaatio tarkoittaa talouden näkökulmasta? – Sitä että tuotteet – niin tavarat kuin palvelut – sekä tuotannontekijät liikkuvat vapaasti yli rajojen koko maailmassa. Käytännössä tämä merkitsee tuotannon siirtymistä halvan työvoiman maihin ja tuottavuuden kohoamista. Globalisaation synnyttämä talouskasvu etenkin runsasväkisissä maissa on kasvattanut energian ja raaka-aineiden kysyntää, mikä on puolestaan nostanut niiden hintaa. Mitä globalisaatio tuo Suomelle? – Suomestakin on siirtynyt tuotantoa ja työpaikkoja halvan työvoiman maihin. Useissa tapauksissa on turvattu se, että osa tuotannosta tai ainakin tuotekehitys ja markkinointi on voitu säilyttää kotimaassa. Suomeen on menetetyn tilalle syntynyt vaativampaa tuotantoa, ja siksi suurin osa työttömiksi joutuneista on työllistynyt. Energian hinnan kohoaminen on Suomelle yleensä vahingoksi, kun olemme riippuvaisia tuonnista. Toisaalta kotimaisen uusiutuvan energian tuotanto on tullut aikaisempaa paremmin kannattavaksi. Mitä hyötyä tai haittaa globalisaatiosta koituu tavalliselle suomalaiselle? – Monien raaka-aineiden hinnan nousu on eduksi, kun Suomessa on rikkaat luonnonvarat – sekä uusiutuvat että uusiutumattomat. Esimerkiksi kaivostoiminta on vahvassa nousussa. Globalisaation synnyttämä vaurastuminen lisää EU-PERUSTEOS Paavo Väyrynen. Mikael Ahlfors myös matkailijavirtoja Suomeen. Myös hintataso on pysynyt kohtuullisena halpatyövoiman maista tulevan tuotannon ansiosta. Miinuspuolena globalisaation synnyttämä talouskasvu lisää ympäristöongelmia. Myönteinen puoli on se, että ihmiskunnan on vihdoinkin ryhdyttävä toteuttamaan luonnontaloudellisesti kestävää kehitystä. Tukeeko Suomi maailman kauppajärjestön WTO:n tavoitteita kaupan vapauttamiseksi? – Tuemme, koska pienelle maalle on erityisen tärkeää, että maailmankauppa on vapaata. WTO:n viime neuvottelukierroksen tavoitteena on lisäksi kehitysmaiden aseman parantaminen, mikä vastaa maamme kehityspolitiikan tavoitteita. Miten kestävä kehitys ja ilmastonmuutoksen torjunta voivat toteutua maailmankaupan kasvaessa? – Kauppa, kehitys ja ympäristö liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Kauppapolitiikalla edistetään kehitystä. Toisaalta kaiken kehityksen – sekä teollisuusmaiden että kehitysmaiden – tulee olla luonnontaloudellisesti kestävää. On luotava kestävää tuotantoa ja kulutusta. Immateriaalit arvot ja tuotteet saavat nykyistä keskeisemmän sijan. Raskaita raaka-aineita ja tavaroita ei kannata kuljettaa pitkiä matkoja. Esimerkiksi ruoka tulisi tuottaa mahdollisimman lähellä kuluttajia; tämä on myös osa ruokaturvaa. EU-PERUSTEOS Onko EU:n kehityspolitiikka oikeilla linjoilla vai pitäisikö sen painotusta muuttaa? – EU:ssakin on tarpeen painottaa sekä köyhyyden poistamista että kestävän kehityksen periaatteita. Jotta köyhyyden poistaminen olisi tehokasta ja pysyvää, toiminnan tulee olla taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja luonnontaloudellisesti kestävää. EU on maailman suurin kehitysavun antaja. Pitäisikö Suomen ja muiden Euroopan maiden tukea enemmän köyhimpiä valtioita? – Kyllä pitäisi, köyhimpiä maita ja köyhimpiä ihmisiä. Toisaalta on muistettava, että suotuisa talouskehitys on tehokkain keino poistaa köyhyyttä, etenkin kun siihen liittyy tehokkaita ohjelmia köyhyyden vähentämiseksi. * Paavo Väyrynen aloitti ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä keväällä 2007. Sitä ennen Väyrynen toimi Euroopan parlamentin jäsenenä 1995–2007. Väyrynen on työskennellyt muun muassa ulkoministerinä 1977–82, 1983–87 ja 1991–93, työvoimaministerinä 1976–77 ja opetusministerinä 1975–76. 99 Kauppasopimuksia uudistettu K ehitystä tukevat kauppajärjestelyt ovat EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan keskeinen elementti. Tavoitteena on torjua köyhyys ja tuoda kehitysmaat osaksi maailmantaloutta. Kaupan avulla halutaan edistää talouskasvua.EU:lla on 1960-luvulta lähtien ollut erityissuhteet Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden eli AKT-maiden kanssa. Suhteiden pohjana on nykyään Cotonoun sopimus, joka tuli voimaan vuonna 2002. AKTvaltioita on 79. WTO-sääntöjen voimaantulo teki vanhoista kauppajärjestelyistä laittomia. Siksi EU on pyrkinyt järjestämään suhteensa AKT-maiden kanssa alueellisin talouskumppanuussopimuksin (EPA). Kumppanuuksien tavoite on edistää AKT-maiden kilpailukykyä, talouskasvua, kehitystä ja alueellista yhdentymistä, kun kehitysmaakauppa kasvaa. Laajapohjais- 100 ten sopimusten avulla halutaan kannustaa kaupankäyntiä sekä tukea maiden kehitystä ja integroitumista maailmankauppaan. Samalla EU takaa markkinoidensa avoimuuden AKT-maille. EU on 1970-luvulta alkaen laskenut tai poistanut kauppatariffeja ja kiintiöitä kehitysmaiden tuontitavaroilta. Vuonna 2001 unioni sopi poistavansa kaikki tuontitariffit niin kutsutuilta LDC-mailta eli 49:ltä maailman vähiten kehittyneeltä valtiolta. Helpotukset eivät koske aseita. Vähiten kehittyneiden maiden huolenaiheet ovat pitkälti entiset. Ruoan, puhtaan veden, koulutuksen, työn, viljelymaan, sosiaalipalvelujen ja infrastruktuurin puute ovat edelleen laaja ongelma. Tautien kuten aidsin ja malarian torjunta edellyttävät terveydenhuoltoa ja lääkkeitä. Kehityspoliittinen keskustelu on perinteisesti korostanut avun määrää, mutta avun tuloksellisesta ja tehokkaasta käytöstä puhutaan nykyään yhä enemmän. Apu voi mennä hukkaan tai osoittautua turhaksi, jos päällekkäisyyksiä ei pystytä välttämään tai apua ei saada toimitettua perille. EU-PERUSTEOS 7 Laajentuminen Eurooppa etsii rajojaan T uskin mikään on muuttanut Euroopan unionia yhtä paljon kuin uudet jäsenvaltiot. EU:n jäsenmäärä lähes kaksinkertaistui vuosien 2004 ja 2007 laajentumisissa. EU-kansalaisten määrä on noussut yli puolen miljardin eli unionissa on enemmän asukkaita kuin Yhdysvalloissa ja Venäjällä yhteensä. EU:n pinta-ala on kasvanut noin 25 prosentilla, maantieteellinen keskipiste on siirtynyt kohti itää. Uudet jäsenet ovat muuttaneet EU:n luonnetta tuomalla kansalaisensa ja erilaisen toiminta- ja poliittisen kulttuurin toimielimiin. EU laajentui ensimmäisen kerran vuonna 1973, kun Britannia, Irlanti ja Tanska tulivat jäseniksi. Seuraava laajentuminen liittyi useiden maiden sisäisen tilanteen muuttumiseen. Sotilasjuntan kaatuminen Kreikassa ja Salazarin hallinnon kukistuminen Portugalissa 1974 sekä 102 Espanjan diktaattorin Francisco Francon kuolema 1975 avasivat maille tien talousyhteisöön. Kreikka liittyi 1981, Espanja ja Portugali 1986. Berliinin muuri kaatui 1989 ja Neuvostoliitto hajosi. Eurooppaan syntyi uusia demokratioita, joista osa oli entisiä neuvostotasavaltoja. Vielä 1990-luvun vaihteessa oli etsitty vaihtoehtoisia ratkaisuja täysjäsenyydelle. Yksi oli Euroopan talousalue, jonka rakentamisessa myös Suomi oli aluksi mukana. Itäinen osa Saksaa liittyi yhteisöön ilman varsinaisia jäsenneuvotteluja lokakuussa 1990. Riitti kun läntinen Saksa oli takuumiehenä. Suomen, Ruotsin ja Itävallan liityttyä jäseniksi 1995 varsinainen suuri harppaus oli edessä. EU aloitti 1990-luvun lopulla jäsenneuvottelut 12 maan kanssa. Kööpenhaminan huippukokouksessa joulukuussa 2002 sovittiin, että kymmenen pääosin Keski- ja Itä-Euroopan maata liittyy jäseniksi 1.5.2004. Bulgaria ja Romania tulivat yhteisöön 2007 alussa. Lisäksi jäsenneuvottelut Kro- EU-PERUSTEOS Louise Weiss -rakennuksen edustalla 3.5.2004 Strasbourgissa: uusien jäsenmaiden mepit tulevat ensi kertaa täysin valtuuksin Euroopan parlamentin täysistuntoon. Paikalla ovat kaikkien uusien jäsenmaiden valtion päämiehet, europarlamentin puhemies Pat Cox pitää puheen. Euroopan parlamentti atian ja Turkin kanssa avattiin lokakuussa 2005. Unioniin liittyy myös yksi pohjoismaa lisää. Islanti jätti hakemuksensa kesällä 2009, ja liittymisneuvottelut alkoivat heinäkuussa 2010. Makedonialle myönnettiin jäsenehdokkaan status joulukuussa 2005. Käytännössä Euroopan unioni on avannut jäsenyyden mahdollisuuden kaikille Länsi-Balkanin valtioille, kunhan ne aikanaan täyttävät sovitut ehdot. Linjaus tehtiin Thessalonikin huippukokouksessa kesäkuussa 2003. Liittyessään unioniin jokaisen maan on hyväksyttävä niin kutsuttu acquis communataire, unionin säännöstö. Se koostuu jäsenvaltioiden oikeuksista ja velvollisuuksista. Jäsen sitoutuu noudattamaan EU:n lainsäädäntöä ja sääntöjä, jotka pohjautuvat EU:n perussopimuksiin ja EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöön. Acquis muuttuu jatkuvasti: se koostuu kymmenistä tuhansista sivuista lainsäädäntöä. Jäsenvaltio sitoutuu myös osallistumaan EU:n toimielinten työhön ja työskentelytapaan. Unioniin voivat liittyä kaikki eurooppalaiset maat, jotka täyttävät tarvittavat poliittiset, taloudelliset ja muut ehdot. Kriteerien pohjalta ehdokasmaat käyvät jäsenneuvottelut EU:n kanssa koko unionin säännöstöstä ja osa-alueista, kuten esimerkiksi ympäristökysymyksistä, oikeuslaitoksesta, toimivasta talousjärjestelmästä. Osa-alueet on jaettu 35 eri lukuun. EU-kielellä puhutaan neuvottelulukujen avaamisesta ja sulkemisesta, kun kuvataan liittymisneuvottelujen etenemistä. Lukujen hyväksyntä edellyttää aina kaikkien jäsenmaiden suostumusta. EU-PERUSTEOS Syyt nopean laajenemisen taustalla Epäilijät ovat arvostelleet unionin laajentuneen 2000-luvulla liiankin nopeasti. Kreikalta (1981) liittyminen vei aikoinaan kuusi vuotta, Espanjalta ja Portugalilta (1986) prosessi kesti kymmenen vuotta. Jäsenyysneuvottelut Keski- ja Itä-Euroopan valtioiden kanssa eivät kuitenkaan alkaneettyhjästä. Hakijamaiden infrastruktuurin ja maatalouden kehittämistä tuettiin EU:n erilaisin rahoitusohjelmin varhain ennen neuvottelujen alkamista. Laajenemisen nopeuteen vaikuttivat EU:N JÄSENYYDEN EHDOT ELI KÖÖPENHAMINAN KRITEERIT Unionin jäsenyyttä voivat hakea kaikki eurooppalaiset valtiot, jotka noudattavat EU:lle yhteisiä vapauden, kansanvallan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion periaatteita. Lisäksi valtioiden on täytettävä Kööpenhaminan huippukokouksessa vuonna 1993 hyväksytyt jäsenyysehdot. Jäseneksi liittyvällä valtiolla on oltava: 1) Vakaat hallintoelimet, jotka takaavat demokratian, oikeusvaltion periaatteiden ja ihmisoikeuksien noudattamisen sekä vähemmistöjen suojelun ja kunnioittamisen. 2) Toimiva markkinatalous ja kyky sopeutua EU:n sisämarkkinoihin. 3) Kyky omaksua EU:n säännöt ja määräykset velvoitteineen. Tähän sisältyy poliittisten, taloudellisten ja rahaunionin tavoitteiden tukeminen. Myöhemmin kriteereihin on lisätty, että jäseneksi hyväksyttävällä maalla on oltava sellainen julkishallinto, joka kykenee soveltamaan ja käsittelemään EU:n lakeja käytännössä. Lisäksi EU:n on oltava itse valmis uusien jäsenten tuloon. EU:n jäsenmaat tekevät yksimielisen päätöksen sekä jäsenyysneuvottelujen aloittamisesta että jäseneksi hyväksymisestä. Sopimukset uusien jäsenvaltioiden liittymisestä on ratifioitava kansallisissa parlamenteissa. Myös Euroopan parlamentin on hyväksyttävä jokainen uusi jäsenmaa. 103 Berliinin muurin murtuminen 9. marraskuuta vuonna 1989 oli yksi Euroopan historian merkittävimpiä tapahtumia. Wikimedia commons monet tekijät, joista merkittävimmät liittyvät poliittiseen tahtoon, solidaarisuuteen, muuttuneeseen kansainväliseen tilanteeseen ja talouteen. EU sitoutui laajentumiseen 1990-luvulla haluten vakauttaa Eurooppaa. Itäisen Euroopan katsottiin kärsineen sodan jälkiratkaisuista ja jääneen taloudellisesti jälkeen muusta Euroopasta. EU:n perusarvoihin sisältyvä demokratian ja vakauden edistäminen sopi erinomaisesti yhteen itälaajentumisen kanssa. Itä-Euroopan valtioille jäsenyys oli myös turvallisuusratkaisu ja pesäeron teko Neuvostoliittoon. Lisäksi läntinen Eurooppa näki kaupalle avautuvat mahdollisuudet: esimerkiksi runsasväkisen 104 Puolan elintason nousu avasi suuren markkinaalueen naapurimaa Saksalle. Laajentumisen tiedettiin maksavan paljon, mutta toisaalta oivallettiin siitä saatava monitasoinen vastine. Kaupan esteiden poisto toi uusiin jäsenvaltioihin investointeja, palveluja ja tavaratuotantoa. Esimerkiksi autoteollisuus siirsi valmistusta Itä- ja KeskiEuroopan maihin. EU:n yritysten kilpailukyky vahvistui uusien sisämarkkinoiden myötä. Laajeneminen nosti esille huolen siitä, että rajojen yli tulee paljon uutta työvoimaa uhaten työpaikkoja. Toisinkin päin esiintyi epäilyjä. Eräät uudet jäsenet vaativat, että ulkomaalaiset eivät saa ostaa heidän hallintaansa kuuluvia maa-alueita ennen tietyn ajan kulumista. Puola edellytti ja sai itselleen peräti 12 vuoden siirtymäajan. Myös Suomella oli lyhyt siirtymäaika, koska ulkomaalaisten pelättiin ryntäävän ostamaan rantatontteja Suomesta. Bosnian sota ja Kosovon konflikti 1999 vaikuttivat siihen, että kaikilla LänsiBalkanin valtioilla Kosovo mukaan lukien on niin kutsuttu jäsenyysperspektiivi: EU on luvannut vahvistaa suhteitaan alueiden maihin ja tukea niiden lähentymistä unioniin. Entisistä Jugoslavian valtioista Slovenia liittyi jo vuonna 2004, ja Kroatia EU-PERUSTEOS käy neuvotteluja. Muista Länsi-Balkanin maista jäsenhakemuksen ovat jättäneet Albania, Montenegro ja Serbia. Lähentymistä entisen Jugoslavian alueen maihin on hidastanut kiista Bosnian sotarikoksista epäiltyjen luovuttamisesta Haagiin, missä toimii YK:n perustama kansainvälinen sotarikostuomioistuin (ICTY). Se käsittelee entisen Jugoslavian alueen sotarikoksia. Oikeudessa syytettynä on istunut muun muassa Serbian edesmennyt presidentti Slobodan Milošević ja heinäkuussa 2008 pidätetty Radovan Karadžić. Aivan kaikki lähialueen valtiot eivät tule liittymään unioniin. Marokko haki jäsenyyttä vuonna 1987, mutta komissio ei ottanut hakemusta käsittelyyn perusteenaan se, ettei Marokko ole eurooppalainen valtio. Turkissa uusi ja vanha kohtaavat päivittäin. Turkki ja keskustelu Euroopan rajoista Laajentumiseen liittyy oleellisesti keskustelu Euroopan olemuksesta ja siitä, minne asti unioni voi laajentua. Euroopan rajat ovat maantieteellisiä, mutta myös poliittisia, uskonnollisia ja ideologisia. Rajat ovat syntyneet historian kulussa pikemmin kuin maantieteellisistä määrittelyistä. 1700-luvulta alkaen Euroopan ajateltiin idässä rajoittuvan Uralin vuoristoon. Euroopan henkinen raja on kuitenkin kulkenut lännempänä, varsinkin vuoden 1917 Venäjän vallankumousten jälkeen. 1900-luvulla Euroopan itärajaksi nähtiin Neuvostoliiton länsiraja. Turkki on puhuttanut Eurooppaa paljon. Islamilaisen Turkin lähihistoria, kiista kurdialueista ja ihmisoikeuskysymykset ovat nostaneet epäilyjä useissa jäsenvaltioissa. Turkin sijainti Euroopan ja Aasian rajalla on kiihdyttänyt keskustelua Euroopan rajoista. Vuonna 2007 Ranskan presidentiksi noussut Nicolas Suomen Kuvapalvelu EU-PERUSTEOS 105 Sarkozy on todennut, että Turkin paikka ei ole EU:ssa. Eurooppa pohti suhdettaan Turkkiin jo keskiajalla, kun Turkki – silloinen Osmanien tai Ottomaanien valtakunta – valloitti Itä-Roomaan kuuluneen Konstantinopolin vuonna 1453 ja sen jälkeen laajoja alueita Kaakkois-Euroopasta. Turkkilaiset piirittivät kahdesti myös Wienin kaupunkia, 1500- ja 1600-luvulla. Turkille luvattiin vuonna 1963 silloisen EEC:n, nykyisen EU:n jäsenyyden mahdollisuus. Yhteisö teki assosiaatiosopimuksen Turkin kanssa 1964. Assosiaatiosopimus valmistaa hakijamaata liittymisneuvotteluihin. Jäsenhakemuksensa Turkki jätti 1987. Vuonna 1997 EU katsoi, että Turkki ei vielä täytä jäsenyyden ehtoja ja edellytti siltä lisää uudistuksia. Turkin EU-suhteet ovat sattumoisin liittyneet Suomen puheenjohtajakausiin. Turkki hyväksyttiin jäsenehdokkaaksi joulukuussa vuonna 1999 Helsingin huippukokouksessa. Vaikka jäsenyysneuvottelut avattiin 2005, edistyminen on ollut hidasta johtuen ennen muuta Kyproksen kahtiajaosta. Turkki valloitti saaren pohjoisosan 1974. Käytännössä vain eteläinen Kyproksen kreikkalainen osa liittyi EU:hun 2004. Suomen toisella puheenjohtajakaudella 2006 jäsenmaat sopivat jäädyttävänsä kahdeksan Turkin neuvottelulukua. Niitä ei avata, ellei Turkki toimeenpane Ankaran sopimuksen lisäpöytäkirjaa, joka oikeuttaisi kyproslaisten pääsyn Turkin satamiin ja lentokentille. Saaren kahtiajakoon liittyvä kiista pitäisi ratkaista YK:n johdolla. Norja torjunut jäsenyyden kahdesti Euroopassa on muutamia maita, jotka täyttäisivät varsin helposti jäsenyyden ehdot. Norja on itse asiassa käynyt liittymisneuvottelut jo kahdesti. Kahdesti se on myös torjunut jäsenyyden kansanäänestyksessä, 1972 ja 1994. Sveitsi haki jäsenyyttä 1992, mutta 106 vetäytyi hankkeesta. Kansan mielipidettä EU:hun liittymisestä kysyttiin Sveitsissä muun muassa maaliskuussa 2001. Reilut 77 prosenttia sveitsiläisistä oli jäsenneuvottelujen aloittamista vastaan. EU tarjoaa vaihtoehtoja niille, jotka eivät joko halua jäseneksi tai eivät täytä jäsenyysehtoja. Norja ja Liechtenstein ovat tehneet yhteistyötä Euroopan talousalueen kautta. Sveitsillä ja EU:lla on kahdenvälisiä sopimuksia, ja Venäjällä ja EU:lla on kumppanuus- ja yhteistyösopimus. Ukrainan, Moldovan ja Kaukasuksen alueen suhteita hoidetaan EU:n naapuruuspolitiikalla. MITEN EU:STA VOI EROTA? Lissabonin sopimukseen sisältyvät yksityiskohtaiset määräykset siitä, kuinka jäsenmaa voi halutessaan erota Euroopan unionista. Erosta on ilmoitettava Eurooppa-neuvostolle. EU neuvottelee yksityiskohdista eroajan kanssa ja tekee sopimuksen, jossa sovitaan myöhemmät unionin ja kyseisen maan väliset suhteet. Eron vahvistaa ministerineuvosto määräenemmistöllä. Myös Euroopan parlamentin hyväksyntä tarvitaan. Jos yksityiskohdista ei sovita erikseen, EU:n perussopimuksen soveltaminen lopetetaan kyseisen valtion kanssa kahden vuoden kuluttua eroamisilmoituksesta. Eron ei tarvitse olla lopullinen, sillä valtio voi hakea jäsenyyttä myöhemmin uudelleen. Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa irtautuminen tapahtui, kun Grönlanti erosi yhteisön jäsenyydestä 1985. Grönlannista tuli Tanskan autonominen alue 1979. Kansallismielinen hallitus järjesti 1982 kansanäänetyksen jäsenyydestä. Asukkaiden enemmistö kannatti eroa talousyhteisöstä. EU-PERUSTEOS Päättääkö talouskomissaari EU-kansalaisten rahojen käytöstä? – Ei sentään! EU-kansalaiset päättävät nyt ja jatkossa rahojensa käytöstä aivan itse. Talouskomissaarina teen kaikkeni sen puolesta, että kaikilla EU-kansalaisilla olisi kohtuullisen paljon mistä päättää. Voiko Kreikan ja Irlannin lisäksi jonkin muun euroalueen maan talouspohja romahtaa? Olli Rehn. Euroopan komissio EU on oppinut paljon talouskriisistä OLLI REHN Suomen raskaan sarjan EU-konkari Olli Rehn ajautui myrskyn silmään kun rahoituskriisi pyyhkäisi yli maailman ja Euroopan julkiset taloudet joutuivat kovan paineen alle. Rehnin mukaan EU on oppinut paljon kriisistä. Euroopan maiden julkisen talouden vajeet ja velkaantuminen on saatava kestävälle uralle, Rehn toteaa. Mikä on EU:n talouskomissaarin tärkein tehtävä? – Yritän osaltani huolehtia siitä, että EU:n talous kasvaa kestävällä ja kaikkien eurooppalaisten hyvinvointia ja työllisyyttä edistävällä tavalla. 107 EU-PERUSTEOS – Useat jäsenmaat ovat joutuneet talouskriisin myötä vaikeuksiin julkisen taloutensa nopean velkaantumisen takia. Ne vakauttavat määrätietoisesti talouksiaan, Kreikassa ja Irlannissa EU:n antamien tiukasti ehdollisten lainojen avulla. Olemme tehneet paljon töitä sen eteen, että jatkossa EU:lla olisi riittävät välineet ehkäistä vakautta uhkaavien alijäämien ja epätasapainojen syntyminen. Ensimmäiset askeleet oikeaan suuntaan on otettu. Mikä on euroalueen tulevaisuus, kun kaikki EU:n jäsenmaat eivät halua siihen liittyä? – Kyllä euroalueeseen tulijoita on, mutta siihen liittyminen vaatii vuosien määrätietoista ponnistelua. Vain Britannia ja Tanska ovat ilmoittaneet, etteivät ne aio pyrkiä euroalueen jäsenyyteen. Muut jäsenmaat ovat sitoutuneet pyrkivänsä euroalueen jäseniksi, mutta aikataulua liittymiselle ei ole etukäteen määritelty. – Liittymisestä voidaan päättää sitten, kun jäsenyyden ehdot eli lähentymiskriteerit on täytetty. Arvioimme kriteereiden täyttymistä säännöllisesti, vähintään joka toinen vuosi. Esimerkiksi Viro onnistui täyttämään kaikki kriteerit, ja Viro näki tulevaisuuden euroalueessa parempana kuin sen ulkopuolella liittyen mukaan 2011. Myös euroalueen maille sekä tulevaisuus että lähimenneisyys näyttävät paremmilta kuin ellei yhteistä rahaa ei olisi. Miksi Suomen on noudatettava tiukkaa talouskuria EU:ssa, elleivät muut toimi samoin? 107 – Suomi ei noudata tiukkaa talouskuria vain EU-sääntöjen takia, vaan julkisen talouden kestävyyden ja suomalaisten taloudellisen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Samat velvoitteet koskevat kaikkia, mutta jotkut ovat kyenneet noudattamaan niitä paremmin kuin toiset. Tätä yritämme parantaa vahvistamalla EU:n talousliittoa. Se merkitsee ennakoivan budjettivalvonnan ja kansantalouden epätasapainojen seurannan tehostamista. – Viime vuosina useimpien EU-maiden julkiset taloudet ovat olleet liian alijäämäisiä, mikä on johtanut kestämättömään julkiseen velkaantumiseen. Tämä kierre pitää pysäyttää, ennen kuin se käy kovin kalliiksi kansalaisten kukkaroille ja yritysten kilpailukyvylle. – Suomi ja Ruotsi panivat taloutensa kuntoon 90-luvun alun kipeän talouskriisin yhteydessä. Monet muut käyvät läpi nyt samanlaisia vaiheita kuin me tuolloin. Suomellakin on haasteensa. Talouskriisi on heikentänyt Suomen julkista taloutta ja sen tasapainottaminen sekä pitkän aikavälin kestävyyden turvaaminen vaativat kovia ponnisteluja. Vaikka maamme talouden tila on EU:ssa parhaasta päästä, joutui Suomikin vuonna 2010 ensimmäistä kertaa liiallisen alijäämän menettelyn kohteeksi. kin on lähiaikoina paljon tarvetta. Mutta korkotaso on ollut pitkään historiallisen alhainen. Siksi asuntovelallisten, varsinkin jos kyse on pitkäaikaisesta velasta, on syytä varautua korkotason nousuun lähivuosina. Olet innokas jalkapallon ystävä. Jos euroalueen maat osallistuisivat ”talousliigaan”, mikä olisi joukkueen avauskokoonpano ja eri valtioiden pelipaikat? – Euroaluehan otti jalkapallon MMkisoissa 2010 peräti kolmoisvoiton Espanjan, Hollannin ja Saksan voimin, mikä kertoo sen elinvoimasta tällä inhimillisen kulttuurin ydinalueella. – Käynnissä olevan peruskuntokauden jälkeen euroalue pärjäisi maailmanliigassa tulevaisuudessa entistä paremmin. Saksa olisi keskikentän moottori ja Espanjasta tekisin hyökkäyspelin dynamon. Suomi sopisi ketteränä ja innovatiivisena joukkuepelaajana hyvin kärkeen, tosin paremmin talousliigassa kuin reaalimaailmassa. Komissio toimisi managerina, tiukan paikan tullen pelaajavalmentajana, välistä myös tuomarina korttipakka kädessä! Usean EU-valtion julkisen talouden velka on kasvanut 2000-luvulla. Miksi Eurooppa elää velaksi? – Pitkään jatkuneen suotuisan talouskehityksen ja kasvavien verotulojen oloissa kaikki maat eivät malttaneet noudattaa riittävää pidättyväisyyttä julkisten menojen kasvattamisessa. Kun talouskriisi sitten tuli Eurooppaan, verotulot romahtivat ja tämän seurauksena julkinen velka alkoi nopeasti kasvaa. Kriisin iskettyä EU-maat päättivät yhteisesti elvytystoimista, jotka ovat auttaneet estämään taantuman kärjistymisen syväksi ja pitkäksi lamaksi. Kasvu-uralla on aika tasapainottaa julkisia talouksia ja saada siten velkakehitys hallintaan. Voiko asuntovelallinen luottaa euroalueella siihen, että lainakorot ovat pysyvästi alhaiset? – Euroalueella peruskoron määrittelee Euroopan keskuspankki. Hintakehityksen pysyessä maltillisena koron nostoon tus- 108 * Olli Rehn aloitti EU:n talouskomissaarina helmikuussa 2010. Hän työskenteli laajentumiskomissaarina 2004–2009. Sitä ennen Rehn oli lyhyen jakson yritystoiminnasta ja tietoyhteiskunnasta vastaava komissaari. Rehn työskenteli komissiossa Erkki Liikasen kabinettipäällikkönä 1998–2002. Euroopan parlamentin jäsen hän oli 1995–1996. 108 EU-PERUSTEOS ALANKOMAAT 37 350 km² 16 577 612 as. Amsterdam IRLANTI 70 270 km² 4 455 780 as. Dublin ISO-BRITANNIA 242 900 km² 62 008 048 as. Lontoo BELGIA 30 530 km² 10 827 000 as. Bryssel ITALIA 301 340 km² 60 340 328 as. Rooma ESPANJA 505 990 km² 45 989 016 as. Madrid BULGARIA 110 880 km² 7 563 710 as. Sofia ITÄVALTA 83 870 km² 8 375 290 as. Wien KREIKKA 131 960 km² 11 295 002 as. Ateena KYPROS 9 250 km² 798 045 as. Nikosia LATVIA 64 560 km² 2 248 374 as. Riika LIETTUA 65 300 km² 3 329 039 as. Vilna LUXEMBURG 2 590 km² 502 066 as. Luxemburg MALTA 320 km² 412 966 as. Valletta PORTUGALI 92 090 km² 10 637 713 as. Lissabon PUOLA 312 690 km² 38 167 329 as. Varsova RANSKA 551 500 km² 67 713 762 as. Pariisi ROMANIA 238 390 km² 21 462 186 as. Bukarest RUOTSI 441 370 km² 9 113 257 as. Tukholma SAKSA 357 110 km² 81 802 257 as. Berliini SLOVAKIA 49 040 km² 5 424 925 as. Bratislava SLOVENIA 20 270 km² 2 046 976 as. Ljubljana SUOMI 338 420 km² 5 351 427 as. Helsinki TANSKA 43 090 km² 5 534 738 as. Kööpenhamina Asukastiedot: Eurostat 2010 Pinta-alatiedot: YK:n tilastot, Maailma numeroina, Tilastokeskus TŠEKIN TASAVALTA 78 870 km² 10 506 813 as. Praha ISLANTI 103 000 km² 317 630 as. Reykjavik UNKARI 93 030 km² 10 013 000 as. Budapest KROATIA 56 590 km² 4 425 747 as. Zagreb VIRO 45 230 km² 1 340 127 as. Tallinna MAKEDONIA (FYROM) 25 710 km² 2 052 738 as. Skopje MONTENEGRO 13 812 km² 680 180 as. Podgorica TURKKI 783 560 km² 72 561 312 as. Ankara 110 EU-PERUSTEOS 8 Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue Rajat auki – Euroopan uudet tuulet Y hteisen Euroopan keskeisiin periaatteisiin kuuluu vapaa liikkuminen yli rajojen EU:n sisällä. Se on tuonut mukanaan uusia haasteita, koska liikkuminen sisältää hallitsemattomia ja kielteisiä ilmiöitä. Toisaalta EU:hun tulee ihmisiä myös ulkopuolelta. Väestö ikääntyy Euroopassa nopeasti, ja työikäisten määrä on viime vuosina kasvanut pääasiassa maahanmuuton kautta. EU:hun pyrkii yhä enemmän sotaa, vainoa tai luonnonmullistuksia pakenevia ihmisiä. Moni hakeutuu Eurooppaan myös etsimään parempaa tulevaisuutta. Oikeus- ja sisäasioiden (OSA) politiikalla halutaan torjua rajat ylittävää kansainvälistä rikollisuutta ja hallita EU:n ulkopuolisista köyhistä valtioista tulevaa maahanmuuttoa. EU:n tuomia vapauksia voivat käyttää väärin esimerkiksi jär- jestäytyneet rikolliset, jotka harjoittavat huume- ja ihmiskauppaa, rahanpesua tai terrorismia. Ihmisten vapaa liikkuvuus aiheuttaa myös rajat ylittäviä oikeudellisia ongelmia muun muassa perhe-elämässä, lastenhuollossa ja yritystoiminnassa. EU:n liittymisneuvotteluissa oikeusja sisäasiat ovat osoittautuneet vaikeiksi. Monien ehdokasmaiden on ollut työlästä täyttää sektorin vaatimuksia. Esimerkiksi toimiva oikeuslaitos tai korruption kitkeminen eivät ole itsestään selviä asioita kaikissa Euroopan maissa. Yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa onkin kehittynyt nopeasti 1990-luvun lopulta alkaen. Yhteistyö virallistettiin Maastrichtin sopimuksessa. Sektorin rahoitus on vuosien 2007–2013 rahoituskaudella suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Vuonna 1999 Tampereen huippukokouksessa EU sopi vapauden, turvallisuuden Schengen-alue laajeni kymmeneen entiseen itäisen Euroopan valtioon vuonna 2007. Tullipuomin nostoa Zittaun kylässä Saksan, Tšekin ja Puolan rajalla olivat seuraamassa muun muassa Angela Merkel ja José Manuel Barroso. Euroopan komissio 112 EU-PERUSTEOS ja oikeuden alueen muodostamisesta. Käytännössä se tarkoitti yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan luomista. Tavoitteeksi asetettiin, että henkilöiden vapaata liikkumista säädellään ulkorajatarkastuksin sekä ihmisten turvapaikkaan, maahanmuuttoon ja rikollisuuden torjuntaan liittyvin toimin. Vuodesta 2004 alkaen Tampereen ohjelmaa kutsuttiin Haagin ohjelmaksi, nykyisin se on nimeltään Tukholman ohjelma ja ulottuu vuoteen 2014. Sen keskeinen tavoite on varmistaa kansalaisten perusoikeuksien toteutuminen ja kansalaisten parempi turvallisuus. Uutta on Tukholman ohjelmaan tiiviisti liittyvä sisäisen turvallisuuden strategia, joka hyväksyttiin maaliskuussa 2010. Sisäisen turvallisuuden strategia täydentää Euroopan turvallisuusstrategiaa vuodelta 2003 (ks. luku EU:n ulkopolitiikasta). Sisäinen strategia pyrkii vastaamaan Eurooppaan kohdistuviin suurimpiin riskiin ja uhkiin, joiksi todetaan terrorismin ohella huumekauppa, tietoverkkorikollisuus, ihmiskauppa, lasten hyväksikäyttö, talousrikollisuus ja korruptio sekä laiton asekauppa. Strategia ei sinällään luo EU:lle uusia toimintavaltuuksia, mutta se vetää yhteen aiempia strategioita ja näkemyksiä. Uhkia lähestytään kokonaisvaltaisesti huomioiden myös luonnonkatastrofien ja ihmisten aiheuttamien katastrofien hallinta. EU hyväksyi vuonna 2008 Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen, joka linjaa muun muassa laillisen maahanmuuton periaatteita. Sopimus pyrkii huomioimaan jokaisen EU-maan kyvyn ja tarpeet vastaanottaa maahanmuuttajia. EU tavoittelee myös kumppanuuksia lähtömaiden ja kauttakulkumaiden kanssa. Ajatuksena on parantaa elinolosuhteita niissä maissa, joista ihmiset haluavat muuttaa pois. Ihmisten perusoikeuksien säilyminen on tärkeää, kun he liikkuvat EU-maasta toiseen. Vastaavasti ihmiset eivät voi paeta oikeuden velvoitteita toiseen maahan. EU-PERUSTEOS Schengenin kylä sijaitsee kolmen rajan risteyksessä. Kuvan etualalla on Luxemburg, joen toisella puolella on nähtävissä Ranska oikealla ja Saksa vasemmalla. Wikimedia commons EU-sopimukset nimetään yleensä sen paikkakunnan mukaan, jossa sopimus on neuvoteltu ja allekirjoitettu: Maastricht, Amsterdam, Nizza, Lissabon. Schengenin osalta kävi toisin. Sopimus viimeisteltiin itse asiassa Remerschenin kunnassa. Schengen, luxemburgilainen alle 500 asukkaan viiniä tuottava kylä, on pääkylä kunnassa, jonka muut kylät ovat Remerschen ja Wintringen. Kunnan nimi oli alunperin Remerschen. Seutu houkutteli yhä enemmän turisteja, kun Schengenin sopimukseen liittyi lisää valtioita. Kuuluisuuden takia Remerschen päätti vuonna 2006 vaihtaa nimensä Schengeniksi. Yksi Schengenin sopimuksen allekirjoittajista oli silloinen Luxemburgin valtiosihteeri Robert Goebbels. Hän muisteli Schengenin laajentumisjuhlissa vuonna 2007, että ajatus Schengenistä syntyi François Mitterrandin ja Helmut Kohlin kesken elsassilaisillallisella vuonna 1984. Sopimus allekirjoitettiin 14. kesäkuuta 1985 Luxemburgin ja Saksan rajalla virtaavalla Moseljoella. Seremonia tapahtui Princesse Marie-Astrid -aluksella, joka on nimetty Luxemburgin suurruhtinaan Henrin siskon mukaan. Allekirjoittajina olivat Saksa, Ranska ja Benelux-maat. Paikka oli Schengen siksi, että Beneluxmaat johtivat silloin sopimusneuvotteluja. 113 Eurooppalainen pidätysmääräys tuli voimaan vuoden 2004 alusta. Se helpottaa rikoksesta epäiltyjen luovuttamista jäsenmaiden välillä. Viranomaisten keskinäinen tietojenvaihto on osa yhteistyötä. Vastavuoroinen tunnustaminen on periaate, jonka mukaan kaikissa jäsenmaissa tunnustetaan toisten jäsenvaltioiden viranomaisten päätökset, ja ne voidaan myös toimeenpanna toisessa jäsenvaltiossa. Siviilioikeuden yhteistyössä on sovittu muun muassa lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevien ratkaisujen tunnustamisesta, mikä helpottaa lapsen tapaamisoikeutta koskevia päätöksiä EU:n jäsenvaltioiden välillä. Vastavuoroinen tunnustaminen koskee myös taloudellisia seuraamuksia. EU:ssa on sovittu esimerkiksi sakkojen takaisinperinnästä. Lomamatkalla toisessa jäsenvaltiossa saatu ylinopeus- tai pysäköintisakko voidaan periä asuinmaassa. Rikosoikeudessa EU-päätökset helpottavat jäsenmaiden yhteistyötä siten, että kansallisia rikoslakeja pyritään harmonisoimaan. Päätökset koskevat esimerkiksi huumausainekaupan rikostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia, hyökkäyksiä tieto- järjestelmiin, ihmiskauppaa, lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja niin edelleen. Myös velvollisuudesta maksaa korvauksia rikosten uhreille on päätetty EU:n tasolla. Rahanpesua torjutaan esimerkiksi siten, että rahoituslaitosten ja tiettyjen ammattien harjoittajien, kuten tilintarkastajien ja kasinonomistajien, on ilmoitettava vähintään 15 000 euron varojen siirroista. Lissabonin sopimus vauhdittaa yhteistyötä Oikeus- ja sisäasioiden lainsäädännön kehittäminen on ollut hidasta jäsenmaiden yksimielisyysvaatimuksen takia. Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen OSA-asioista päätetään aiempaa enemmän määräenemmistöllä, esimerkiksi poliisi- ja rikosoikeudellisessa yhteistyössä. Siviilioikeudessa siirryttiin määräenemmistön käyttöön jo Amsterdamin sopimuksella. Lisäksi niin kutsutusta perusoikeuskirjasta tuli Lissabonin sopimuksen myötä oikeudellisesti sitova. Kirjaan on kerätty EU:n tuomioistuimen tunnustamat perusoikeudet, jotka sitovat EU:n toimielimiä ja Turkki Sveitsi Norja Kroatia Islanti Liechtenstein Italia Espanja Iso-Britannia Ranska Tšekki Belgia Ruotsi Kreikka Itävalta Alankomaat Tanska Slovenia Irlanti Unkari Suomi Portugali Luxemburg Slovakia Malta Romania Kypros Viro Bulgaria Latvia Liettua Puola Saksa TUHATTA MUUTTOLIIKE EUROOPASSA EU-maissa oli vuonna 2008 maahan- ja maastamuuttajia yhteensä noin 1,5 miljoonaa. Lähde: Eurostat 2010. Vuonna 2008 EU-jäsenmaihin tuli 3,8 miljoonaa maahanmuuttajaa ja 2,3 miljoonaa muutti pois EU-maista. Luvut eivät kuvaa kokonaismuuttoa EU:n alueelle ja sieltä pois, koska maastamuutto sisältää myös EU-jäsenvaltioiden välisen kansainvälisen muuttoliikkeen. Lähde: Eurostat 2010 114 EU-PERUSTEOS Barentsinmeri Islanti Norjanmeri Schengenmaat vuonna 2011 Suomi Ruotsi Norja Schengen-maat Atlantti Viro Pohjanmeri POHJOIS-IRLANTI Tanska Irlanti Venäjä Latvia Itämeri Liettua VENÄJÄ Iso-Britannia Alankomaat Valko-Venäjä Saksa Belgia Kaza Puola LUXEMBURG Tšekki Ranska Slovenia Italia MONACO ANDORRA Moldova Itävalta Sveitsi Portugali Ukraina Slovakia LIECHTENSTEIN Unkari Romania Kroatia Bosnia-Hertsegovina SAN MARINO Armeni Montenegro Kosovo Espanja VATIKAANI Georgia Mustameri Serbia Bulgaria Makedonia Albania (FYROM) Turkki Kreikka Syyria Marokko Algeria Tunisia Malta Välimeri Kypros Libanon Israel jäsenvaltioiden viranomaisia kun unionin oikeutta sovelletaan. EU-kansalaiset voivat vedota perusoikeuskirjaan tuomioistuimissa silloin, kun asialla on yhteys unionin lainsäädäntöön. Britannian ja Puolan osalta on sovittu poikkeusjärjestelyistä, joilla rajoitetaan perusoikeuskirjan oikeusvaikutuksia. Perusoikeuksien tärkeyttä korostaa myös EU:n perusoikeusvirasto, joka aloitti toimintansa Wienissä vuonna 2007. Se avustaa päättäjiä lainsäädännön valmistelussa ja nostaa perusoikeuskysymyksiä esille myös julkisuudessa. Europol ja Eurojust Oleellinen osa kansainvälisen rikollisuuden torjuntaa on viranomaistiedon hankinta, vaihto ja hyödyntäminen. Keskeisessä osassa on EU:n poliisivirasto Europol, jonka tehtävänä on parantaa EU-PERUSTEOS jäsenvaltioiden viranomaisten yhteistyötä rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa. Europol perustettiin Maastrichtin sopimuksella. Se aloitti toimintansa huumeiden torjunnalla vuonna 1994, ja täysmittaisesti toiminta alkoi 1999. Europolin toimialaa laajennettiin 2002 käsittämään kaikki vakavan kansainvälisen rikollisuuden muodot, mukaan lukien ihmiskauppa ja rahanpesu. Europolista tuli EU:n erillisvirasto vuonna 2010. Sen päämaja sijaitsee Hollannin Haagissa. Vuonna 2002 perustettiin Eurojust, jonka tavoitteena on lisätä viranomaisten yhteistyötä vakavan rikollisuuden tutkinnassa ja syytetoimissa. Myös Eurojust sijaitsee Haagissa ja toimii tiiviissä yhteistyössä Europolin kanssa. Lisäksi vuonna 2000 perustettiin Euroopan poliisiakatemia (Cepol). Akatemia avustaa jäsenvaltioita muun muassa ylempien po115 liisiviranomaisten koulutuksessa. Cepolin sijaintipaikka on Hook Englannissa. Terrorismin uhka Syyskuun 11. päivän 2001 New Yorkin terroristi-iskujen seurauksena EU hyväksyi saman vuoden lopulla laajan terrorismin vastaisen toimintaohjelman. Seuraavat vakavat iskut kohdistuivat Eurooppaan. Madridin junaräjähdyksissä vuonna 2004 menehtyi lähes 200 ihmistä. Seuraavana vuonna Lontoon metro- ja bussi-iskuissa kuoli 56 ihmistä. EU:lle nimettiin terrorismi-koordinaattori vuonna 2004. Hänen tehtävänään on ollut koordinoida EU:n taistelua terrorismia vastaan ja seurata terrorismin vastaisen toimintaohjelman toteuttamista. Vuonna 2005 EU laati terrorismin torjunnan strategian, jonka avainteesit ovat ennaltaehkäisy, suojelu, terroritoimien toteuttamisen estäminen ja terroritoimiin vastaaminen. Käytännön keinoiksi todettiin muun muassa yhteistyön lisääminen kolmansien maiden kanssa. Unioni laati vuosina 2006 ja 2007 suunnitelman terrorismin torjunnasta ja linjasi toimia terrorismin rahoituksen estämiseksi. 116 Suomalaiset EU:n nopean toiminnan joukot ovat erikoistuneet esimerkiksi tiedusteluun tai elektroniseen sodankäyntiin. Saksa–Hollanti–Suomi-taisteluosaston rungon vuonna 2006 muodosti 117-henkinen suojauskomppania. Yhteisharjoituksessa Saksassa simuloitiin toimintaa kulunvalvontapaikalla. Puolustusvoimat / Matti Vihurila Terrorismin kitkemiseksi EU on sopinut Yhdysvaltain, Kanadan ja Australian kanssa lentomatkustajatietojen kokoamisesta ja vaihtamisesta (niin kutsutut PNR-tiedot). Näitä ovat matkustajan nimi, yhteys- ja maksutiedot, matkatoimisto sekä matkareittiä ja matkatavaroita koskevat tiedot. Tietojen vaihdolla halutaan estää terroristi-iskuja ja auttaa niiden selvittämisessä. EU ja USA ovat sopineet myös pankkitietojen luovuttamisesta terrorismin rahoituksen jäljittämiseksi. Kyse on rahaliikenteen välitystietojen siirtämisestä Yhdysvaltoihin. Menettely tunnetaan lyhenteenä SWIFT: Society for Worldwide Interbank Financial Telecommunication. Se hallinnoi maailmanlaajuisesti pankkisiirtojen viestiliikennettä. Käyttäjinä on noin 8 000 pankkia ja rahoituslaitosta. EU-PERUSTEOS Schengen poisti tarkastukset sisärajoilla I hmisten vapaata liikkumista Euroopassa on helpottanut merkittävästi vuonna 1985 allekirjoitettu Schengenin sopimus, joka poisti matkustajien rajatarkastukset useiden maiden välillä. Sopimus tuli voimaan 1995, ja sen sisältö otettiin osaksi EU:n säännöstöä vuonna 1999. Suomi on soveltanut Schengenin sääntöjä vuodesta 2001 alkaen. Euroopassa autoilija tuskin huomaa valtiorajoja, koska ihmiset voivat ylittää Schengen-maiden väliset rajat ilman tarkastuksia. Tämä koskee maarajoja, lentokenttiä ja satamia. Rajojen ylitykseen riittää kuvallinen henkilökortti. Valvonnan helpottamiseksi Schengen-maat ovat sopineet valvontaviranomaisten tiiviimmästä yhteistyöstä ja viisumipolitiikkansa yhtenäistämisestä. Alun perin Schengen-yhteistyö alkoi viiden valtion kesken. Nykyisin mukana ovat lähes kaikki EU-maat (poikkeuksena Britannia ja Irlanti) sekä Norja, Islanti ja Sveitsi. Suomi allekirjoitti Schengenin sopimuksen joulukuussa 1996 yhdessä Ruotsin ja Tanskan kanssa. Soveltaminen alkoi Suomessa ja muissa Pohjoismaissa maaliskuussa 2001. Sopimuksen soveltaminen tarkoittaa Schengenin säännösten käyttöä. Esimerkiksi Liechtenstein on allekirjoittanut sopimuksen, mutta ei virallisesti sovella sitä. Monaco, San Marino ja Vatikaani ovat Schengenin ulkopuolella, mutta ne ovat sopineet pitävänsä rajansa auki Schengen-naapuriensa kanssa. Andorra ei kuulu Schengen-alueeseen. Vuosina 2007 ja 2008 Schengen laajeni Itä- ja Keski-Euroopassa: Tšekin, Viron, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, PuoMonet hakeutuvat Eurooppaan paremman elämän toivossa. Turvapaikanhakijoita oli vuonna 2009 noin 230 000. Lupa myönnettiin hieman yli 60 000 hakijalle. Euroopan komissio EU-PERUSTEOS 117 Prikaatinkenraali Ilkka Laitinen on toiminut Varsovassa sijaitsevan EU:n rajaturvallisuusviraston, Frontexin, pääjohtajana vuodesta 2005. Frontex lan, Slovenian ja Slovakian osalta sisärajatarkastukset maa- ja merirajoilla lopetettiin vuoden 2007 lopulla ja lentokentillä keväällä 2008. Frontex tehostaa EU:n ulkorajojen valvontaa Euroopan unionin ulkorajavalvonnan keskeiset tavoitteet ovat maahanmuuton hallinta, laittoman maahanmuuton ehkäisy sekä rajat ylittävän rikollisuuden torjunta. Rajavalvonnan tehostamiseksi EU perusti vuonna 2004 yhteisen rajavalvontaviraston, jota kutsutaan yleisesti nimellä Frontex. Frontexin pääjohtajana on toiminut suomalainen prikaatikenraali Ilkka Laitinen viraston perustamisesta saakka. Laitisen viisivuotinen toimikausi uusittiin 2010. Frontex sijaitsee Puolan Varsovassa. Henkilökuntaa on lähes 300. Frontexin 118 keskeinen tehtävä on vastata jäsenmaiden ulkorajoja koskevan yhteisen politiikan toteuttamisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa EU-sääntöjen mukaista ulkorajojen valvontaa. Vastuu itse valvonnasta on kuitenkin jäsenvaltioilla. Frontex valmistelee ja rahoittaa jäsenmaiden yhteisiä rajavalvontaoperaatioita, joiden määrä on lisääntynyt merkittävästi. EU:n ulkorajoilla oli vuonna 2010 joka päivä käynnissä keskimäärin noin 16 Frontexin operaatiota tai pilottihanketta. Valvonnan pääpaino on ollut viime vuosina Kaakkois-Euroopassa. Esimerkiksi Kreikan ja Turkin maarajalla otettiin vuonna 2010 kiinni yli 30 000 laitonta maahantulijaa. Frontex perusti 2010 ensimmäisen aluetoimistonsa Kreikkaan kokeiluprojektina tehostaakseen rajavalvonnan yhteistyötä erityisesti itäisellä Välimerellä. Frontex myös kouluttaa jäsenvaltioiden rajavartijoita sekä tekee riski- ja uhka-analyysejä. Niiden pohjalta arvioidaan EU-maiden rajavalvonnan voimavaroja ja valmiutta kohdata riskit. Virasto antaa lisäksi jäsenvaltioille tarvittaessa apua yhteisten palautusoperaatioiden järjestämisessä. Frontex voi lisäksi antaa välitöntä apua yksittäiselle jäsenvaltiolle kriisitilanteissa, jos EU:n alueelle esimerkiksi pyrkii kerralla paljon maahanmuuttajia. Tarkoitusta varten on muodostettu nopean toiminnan rajajoukot, jotka koostuvat yli 700:sta jäsenmaiden rajavartijasta. Niitä voidaan käyttää vain jäsenvaltion pyynnöstä. Joukkoja käytettiin ensimmäisen kerran Kreikassa syksyllä 2010. EU-PERUSTEOS 9 Euroopan sisämarkkinat EU rakentaa yhä sisämarkkinoitaan Y ksi Euroopan unionin suuria aikaansaannoksia ovat sisämarkkinat. Ihmisten, palvelujen, tavaroiden ja pääoman vapaa liikkuminen maasta toiseen on keskeinen vapaan kaupankäynnin edellytys. Virallisesti yhteismarkkinat luotiin Maastrichtin sopimuksella 1993, mutta tosiasiassa sisämarkkinoita rakennetaan ja kehitetään yhä. Vaikeuksia on ollut muun muassa työvoiman vapaassa liikkumisessa ja palveluiden tarjoamisessa yli valtiorajojen. Sisämarkkinoita helpottava yhteinen valuutta eurokaan ei ole käytössä kaikissa jäsenmaissa. EU:n komission mukaan rahallinen hyöty sisämarkkinoista on ollut noin 800 miljardia euroa. Lisäksi on syntynyt Eurooppa 2020 on strategia, jolla pyritään valmistamaan EU:n taloutta tulevaan: älykäs, kestävä ja osallisuutta lisäävä kasvu tarkoittavat muun muassa että – työllisten osuus 20–64-vuotiaista olisi 75 prosenttia – kolme prosenttia EU:n bkt:stä investoitaisiin tutkimukseen ja kehitykseen – 20/20/20 -ilmasto- ja energiatavoitteet saavutettaisiin – koulunkäynnin keskeyttäisi alle 10 prosenttia, nuorista vähintään 40 prosentilla olisi loppututkinto – köyhyysuhan alla eläviä olisi 20 miljoonaa nykyistä vähemmän. 120 miljoonia uusia työpaikkoja. Sisämarkkinoiden isänä pidetään Jacques Delorsia, joka komission puheenjohtajana ehdotti vuonna 1985 kaupan esteiden poistamista. Tavoitteeksi asetettiin avoin eurooppalainen markkina-alue. Kuusi perustajavaltiota poisti tuontitullit vuonna 1968. Tämä ei tarkoittanut vapaata kaupankäyntiä, mutta muutos yhdisti tulleja ja synnytti suuren kauppaliittymän. Kaupan esteenä olivat kansalliset säädökset; erilaiset terveys- ja turvastandardit, normistot ja tekniset määräykset. Vaikka arvonlisäverojen osittainen harmonisointi on poistanut veroesteitä tuotteilta ja palveluilta, ammattien pätevyysvaatimukset ja yliopistotutkinnot ovat olleet vaikeammin sovitettavissa yhteen. Edistyminen työvoiman liikkuvuuden ja palveluiden osalta on ollut hidasta muun muassa kansallisen verotuksen ja sosiaaliturvan soveltamisen takia. Sisämarkkinoita on kehitetty aloitteiden ja lainsäädännön lisäksi EU:n tuomioistuimen antamien päätösten pohjalta. Lukuisat EU-oikeuden ennakkoratkaisut ovat vetäneet rajat kansallisen ja yhteisön lainsäädännön soveltamiselle. Yksi merkittävä tapaus oli Cassis de Dijon -liköörin myyntiä koskenut ratkaisu vuonna 1979 (ks. luku EU-tuomioistuimesta). Eurooppa 2020 -strategia Lissabonin jatkoksi EU-maiden johtajat kiirehtivät sisämarkkinoiden kehittämistä Lissabonin huippukokouksessa keväällä 2000. Lissabonissa EU linjasi kunnianhimoiset tavoitteet talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn kohentamiseksi. EU pyrki ja pyrkii yhä edelläkävijäksi kaikilla aloilla, joilla maailmanlaajuinen kilpailu lisääntyy. Vertailukohtana on pidetty ennen muuta Yhdysvaltoja. Lissabonin tavoitteiden toteutus osoittautui vaikeaksi, varsinkin kun talouskasvu hiipui ja EU laajeni. Unionista ei tullut maailman johtavaa talousaluetta vuonna 2010, kuten tavoiteltiin. Monet tavoitteet EU-PERUSTEOS Suomessa erityisesti Olkiluoto kolmosen rakennustyömaa on ollut hyvin kansainvälinen. Rakennustyömaalla on ollut nelisentuhatta työntekijää, jotka edustavat 60 eri kansallisuutta. TVO/Hannu Huovila jäivät irrallisiksi, ja niihin sisältyi jäsenmaiden mielestä liikaa raportointia, indikaattoreita ja hallinnointia. Sisämarkkinoilla kuten muussakin EU:n toiminnassa on havahduttu siihen, että jatkuvat uudet aloitteet eivät välttämättä johda tuloksiin, kun vanhojakaan päätöksiä ei ole ehditty toteuttaa. Lissabonin jatkoksi laadittiin Eurooppa 2020 -strategia, joka edeltäjänsä tavoin kattaa lähes kaiken keskeisen EU:n toiminnan. Strategia tukee kestävää talouskasvua, työllisyyttä ja tuottavuutta sekä sosiaalista yhteen kuuluvuutta. Uuden strategian avainsanoja ovat menettelyjen keveys, yksinkertaistetut tavoitteet ja jäsenmaiden sitouttaminen päämääriin. Strategian lippulaivahankkeilla edistetään muun muassa innovaatioita, nuorten opiskelua ja työllistymistä, nopeita verkEU-PERUSTEOS koyhteyksiä, työmarkkinoita, parannetaan yritysten toimintaedellytyksiä ja torjutaan köyhyyttä. Lisäksi mukaan on tullut ilmastonmuutoksen torjunta. Käytännön tavoitteita on paljon, osa samoja kuin Lissabonin strategiassa. 20– 64 -vuotiaiden työllisten osuus halutaan nostaa 75 prosenttiin, EU:n bruttokansantulosta investoidaan kolme prosenttia tutkimukseen ja kehittämiseen, sovitut 20/20/20 -ilmastotavoitteet saavutetaan, koulunkäynnin keskeyttäisi alle 10 prosenttia oppilaista ja vähintään 40 prosenttia nuorista suorittaisi korkeakoulutason tutkinnon. Lisäksi köyhyysuhassa olevien määrää halutaan vähentää 20 miljoonalla. Suomi on ajanut innovaatioita Suomi ajoi vuonna 2006 EU-puheenjohtajakaudellaan innovaatioita, jotka eivät saaneet suurta julkista huomiota, mutta ovat ratkaisevan tärkeitä osaamisen ja tutkimustiedon hyödyntämisessä. Innovaatioilla eli uusilla ideoilla ja tuotteilla sekä palveluilla ja liiketoimintamalleilla vastataan markkinoiden kysyntään. Esimerk121 kejä innovaatioista ovat nanoteknologian hyödyntäminen, samaten tutkimus- ja kehitystyön tuloksena markkinoille tulleet innovatiiviset lääkkeet. Innovaatiot auttavat niin ikään tuottamaan vanhusten palvelua ja elämistä helpottavia teknisiä välineitä ja palveluita, jotka mahdollistavat kotihoidon sairaalan tai vanhainkodin sijasta. EU:n tutkimuksen puiteohjelman yksi tavoite on vahvistaa eurooppalaista tutkimusaluetta. Vuosille 2007–2013 ohjelmalle varattiin rahoitusta enemmän kuin kertaakaan aikaisemmin, noin 50,5 miljardia euroa. EU:lla on myös oma innovaatioihin keskittyvä ohjelmansa. Innovaatioiden ja kilpailukyvyn puiteohjelman yhteys tutkimuksen puiteohjelmaan ei kuitenkaan ole toiminut riittävän hyvin. Tutkimus- ja kehitystyöhön käytettäviä varoja piti nostaa kolmeen prosenttiin bkt:stä 2010 mennessä, mutta tavoite toteutui harvassa maassa. Rajan ovat saavuttaneet vain Suomi ja Ruotsi. Tutkimuksen edistämiseksi päätettiin vuonna 2008 perustaa Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti (EIT). Budapestissa sijaitsevan EIT:n toiminta nojaa niin sanottuihin osaamis- ja innovointiyh122 Romanian Mănăstirea Humorului -kylän raittia vuonna 2007. Hevoskärryt eivät ole maassa nykyisinkään harvinainen näky. Wikimedia commons teisöihin, joissa on osallistujia vähintään kolmesta jäsenmaasta. Osallistujia on korkeakouluista, tutkimusorganisaatioista ja yrityksistä. Osaamis- ja innovointiyhteisöt voivat myös osallistua tohtoriopintojen ohjaamiseen yhdessä korkeakoulujen kanssa. Suomesta yhteen EIT:n osaamisja innovaatioyhteisöön (EIT ICT Labs) osallistuvat Nokia, VTT ja Aalto yliopisto. Pelot massamuutosta Suomeen turhia Huoli työpaikkojen säilymisestä virisi EU:ssa, kun kymmenen uutta jäsenvaltiota liittyivät unioniin 2004. Monissa maissa pelättiin Itä- ja Keski-Euroopasta tulvivia ihmismassoja. Pelon symboliksi nousi Ranskassa perustuslakisopimuksen kansanäänestyksen alla 2005 puolalainen putkimies, jonka väitettiin vievän työpaikat. Ranskassa oli todellisuudessa varsin pieni joukko puolalaisia putkimiehiä. EU-PERUSTEOS Osa jäsenvaltioista asetti siirtymäaikoja vuosina 2004 ja 2007 liittyneille jäsenmaille. Vain Ruotsi, Irlanti ja Britannia sallivat heti toukokuussa 2004 kymmenen uuden maan työnhakijoiden tulon maahan. EU:ssa pääsyä uusista jäsenmaista työmarkkinoille sai rajoittaa enintään huhtikuuhun 2011 asti. Viimeistään 2014 työvoiman on voitava liikkua vapaasti koko EU:n alueella. Suomessakin pohdittiin, kuinka paljon esimerkiksi virolaisia siirtyy lahden pohjoispuolelle työn perään. Virolaisia on tullut Suomeen muun muassa rakennusalalle, mutta huoli massamuutosta oli turha. Suomi poisti rajoitukset uusien jäsenmaiden työntekijöiltä toukokuussa 2006, eikä asettanut esteitä 2007 EU:hun liittyneiden Bulgarian ja Romanian kansalaisten työnhaulle. Työvoiman liikkumisen myönteinen puoli unohtui keskustelussa. Työmarkkinansa avanneet maat ovat hyötyneet uusista resursseista. Toinen maa on tarjonnut monelle työttömälle mahdollisuuden rakentaa elämäänsä uudelta pohjalta ja hankkia kansainvälistä työkokemusta. Suomen puheenjohtajakaudella 2006. Muiden muassa julkiset terveyspalvelut, yksityinen työnvälitys, audiovisuaaliset ja liikennepalvelut sekä rahapelit rajattiin direktiivin ulkopuolelle. Palveludirektiivi helpottaa joka tapauksessa hallintobyrokratiaa, jäsenmaiden on esimerkiksi yksinkertaistettava lupa- ja ilmoitusmenettelyjään sekä perustettava asiointipiste, josta yritykset voivat saada keskitetysti tietoa palvelujen tarjoamisesta ulkomailla. Direktiivi koskee liikkeenjohdon konsultointipalveluja, kiinteistö-, mainos- ja rekrytointipalveluja, laki- ja veropalveluja, kiinteistönvälitys-, rakennus-, jakelu- ja messupalveluja sekä autojen vuokrauspalveluja. Palveludirektiivi oli suuri kiistakapula Sisämarkkinoilla 2000-luvun alun EU:n kiistellyin esitys oli palveludirektiivi. Direktiivin oli tarkoitus poistaa palveluita tukahduttavaa kansallista lainsäädäntöä, niin että vaikkapa parturit, hammaslääkärit, taksinkuljettajat, kodinhoitajat ja kiinteistövälittäjät voisivat tarjota vapaasti palvelujaan muissa jäsenmaissa. Vastustuksen takia eräissä maissa tämä Bolkestein-direktiivi väännettiin hirviöön verraten Frankensteinin direktiiviksi. Esityksen antoi alun perin vuonna 2004 sisämarkkinoista vastannut komissaari Frits Bolkestein. Kaikki EU-maat eivät olleet valmiita avaamaan markkinoitaan, vaikka olivat siihen vuosia aiemmin sitoutuneet. Syynä oli protektionismi, omien työmarkkinoiden suojelu. Palveludirektiivistä sovittiin EU-PERUSTEOS Ranskassa pelättiin työvoiman vapaan liikkuvuuden suosivan paikallisten sijaan matalapalkkaisempia itäeurooppalaisia työläisiä. ”Puolalainen putkimies” -ilmiön uskotaan vaikuttaneen ei-äänten voittamiseen, kun Ranska äänesti EU:n perustuslakisopimuksesta vuonna 2005. Ilmiö valjastettiin Puolassa mainoskäyttöön, ja aiheesta tehtiin julisteita otsikolla: ”Olen yhä Puolassa. Tulkaa käymään.” Lehtikuva / Sipa / Meigneux 123 123 Galileo-projektin toinen testiraketti GIOVE-A laukaistiin joulukuun 28. vuonna 2005. Kuvassa rakettiin asennetaan lämpösuojusta. Euroopan komissio Sujuva liikenne ja yhteydet tukevat sisämarkkinoita E uroopan unioni on aktiivinen toimija liikennepolitiikassa, vaikka liikenteen sääntely tapahtuu monin osin yhä kansallisesti. Sujuva liikenne on sisämarkkinoiden keskeinen edellytys, jotta tavarat ja ihmiset voivat liikkua esteettä nopeasti. Viime vuosina liikennemäärät ja sen myötä kielteiset vaikutukset, kuten haitalliset päästöt, ovat lisääntyneet huomattavasti. EU:ssa pyritään yhä enemmän tukemaan kestävää liikennettä ja etsimään ratkaisuja muun muassa maantieliikenteen kasvaviin ruuhkiin. Liikenteen merkitystä kuvaa sen noin kymmenen prosentin osuus EU:n bruttokansantuotteesta. Lisäksi ala työllistää yli kymmenen miljoonaa ihmistä. Maanteitse hoidetaan vajaat puolet EU:n tavarakuljetuksista. Lyhyiden merikuljetusten osuus on noin 40 prosenttia, rautateiden 11 ja sisävesien osuus kolme prosenttia. Henkilökuljetuksissa autojen osuus on vieläkin 124 suurempi, yli 70 prosenttia. Autoilun suosion syyt ovat ilmeiset: tasokkaita moottoriteitä on rakennettu enemmän, rajatarkastukset eivät hidasta Schengen-alueella matkustusta, henkilöautot kuluttavat aiempaa vähemmän polttoainetta ja autojen hinnat ovat yhteismarkkinoilla halventuneet. Nopeita juniakin on enemmän kuin ennen, mutta esimerkiksi tavarajunien keskinopeus on EU:n alueella vain 18 kilometriä tunnissa. Rautatieliikennettä on yritetty vauhdittaa edistämällä rajat ylittävää vapaata kilpailua. Rautatiet ovat perinteisesti olleet vahvoja kansallisia monopoleja. Kilpailun avaaminen on ollut hankalaa Ranskan ja Belgian kaltaisten vahvojen rautatiemaiden vastustuksen vuoksi. Ensimmäinen niin kutsuttu rautatiepaketti avasi kansainvälisen tavaraliikenteen kilpailulle vuonna 2003. Kansainvälisessä henkilöliikenteessä kilpailu alkoi 2010. Vapaa kilpailu sisältää myös kabotaasin eli oikeuden ottaa ja jättää matkustajia toisen jäsenvaltion alueella. Kotimaista henkilöliikennettä ei ole EU:n sääntelyllä avattu kilpailulle, mutta useimmat jäsenvaltiot ovat kilpailuttaneet kotimaan henkilöliiEU-PERUSTEOS kenteen kansallisin päätöksin. Tavoitteena on siirtyminen vähemmän saastuttavaan liikenteeseen. Lisäksi eri liikennemuodot pyritään sovittamaan tehokkaasti toisiinsa. Tämä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi maantie- ja rautatieyhteyksiä keskeisiin satamiin ja lentokentille. EU rahoittaa laajoja liikennehankkeita – Euroopan laajuisia TENverkkoja (Trans-European Networks) – pullonkaulojen poistamiseksi. Myös Suomi on saanut TEN-tukea muun muassa tie- ja rautatieverkoston parantamiseen. Lentoliikenteessä alkaa päästökauppa Lentoliikenteen päästöjen vähentämiseksi EU aloittaa vuonna 2012 lentoliikenteen päästökaupan, jonka tavoite on vähentää haitallisia hiilidioksidipäästöjä yli 180 miljoonaa tonnia vuoteen 2020 mennessä. Lentoyhtiöt saavat osan päästöoikeuksista ilmaiseksi. Jako tapahtuu vertailun pohjalta, siinä perusteena ovat kulutettu polttoaineen määrä, hyötykuorman eli matkustajien, rahdin ja postin määrä sekä lennetyt tonnikilometrit. Lentolippujen hintojen on ennakoitu kallistuvan päästökaupan takia. Lentoliikenteessä EU hyväksyi vuonna 2007 Open Skies (avoin taivas) -sopimuksen Yhdysvaltain kanssa. Se koskee Atlantin ylittäviä lentoja ja avaa EU:n lentoyhtiöille mahdollisuuden liikennöidä miltä tahansa EU:n lentoasemalta mille tahansa Yhdysvaltain lentoasemalle. Lentoturvallisuuteen on myös kiinnitetty huomiota. Komissio julkaisi vuonna 2006 ensimmäistä kertaa luettelon lentoyhtiöistä, jotka eivät saa käyttää EU:n lentoasemia matkustaja- tai rahtilentoihin. Useimmat luettelossa olevista lentoyhtiöistä ovat afrikkalaisia. EU:ssa katsotaan, että joidenkin kolmansien maiden lentoyhtiöiden turvallisuus ei ole kansainvälisen siviili-ilmailujärjestö (ICAO) edellyttämällä tasolla. EU:ta ovat puhuttaneet öljytankkerionnettomuudet, joiden riski SuomenlahEU-PERUSTEOS dellakin on lisääntynyt (ks. luku Itämerestä, sivu 91). Meriturvallisuuden sääntöjä on tiukennettu alusten tarkastuksissa ja saastuttamisen seuraamuksissa. Yksirunkoisten säiliöalusten poistoa käytöstä on niin ikään nopeutettu. Onnettomuuksien jälkeen komissio on laatinut säännöllisesti päivitettävän listan aluksista, jotka eivät ole vaatimusten mukaisia ja joilta on pääsy kielletty EU:n satamiin. Galileo on valtava satelliittihanke Euroopan unioni on 1990-luvulta lähtien valmistellut omaa satelliittipaikannusjärjestelmää Galileoa. Se on nimetty italialaisen astrologin ja fyysikon Galileo Galilein (1564–1642) mukaan. Hanke toteutetaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyönä. Vuonna 2007 EU sopi rahoittavansa Galileon pääosin yhteisön varoista, siihen sijoitetaan rahaa noin 3,4 miljardia euroa vuosina 2007–2013. Galileo koostuu 30 satelliitista, ja se on suunniteltu erityisesti siviili- ja kaupalliseen käyttöön, mutta sotilaallinen käyttö ei ole poissuljettua. Galileo vastaa Yhdysvaltojen GPSjärjestelmää, jota esimerkiksi autojen paikannusjärjestelmät käyttävät yleisesti Euroopassa. Sitä voidaan käyttää myös liikenteen valvontaan sekä ohjausjärjestelmiin maalla, merellä ja ilmassa, samaten tulli- ja rajavalvonnan etsintä- ja pelastuspalveluissa. Tavoitteena on saada Galileo käyttöön vuoteen 2014 mennessä. Kirjepapereista digitaaliseen agendaan Kilpailukyvyn parantamiseen liittyy oleellisesti uusi viestintäteknologia. Yli puolet EU-maiden kansalaisista käyttää säännöllisesti internetiä. Nopeiden laajakaistayhteyksien yleistyminen EU-maiden kotitalouksissa on kuitenkin jakaantunut epätasaisesti. Hollanti, pohjoismaat, Luxemburg ja Britannia ovat kärjessä, vähiten laajakaistoja on Romanian, Bulgarian 125 Teollisuus- ja yritystoimintakomissaari Antonio Tajani tutustumassa Brysselissä Galileo Application Days -tapahtumassa näytteillä oleviin keksintöihin. Vuotuinen tapahtuma esittelee lupaavia tulevaisuuden teknologisia sovelluksia. Euroopan komissio ja Kreikan kotitalouksissa (lähde: Europe’s Digital Competitiveness Report 2010). EU:n tavoitteena on saada peruslaajakaista kaikkien eurooppalaisten käyttöön. Nopeat ja edulliset laajakaistayhteydet ovat välttämättömiä, jotta kaikilla ihmisillä on mahdollisuus tietoyhteiskunnan tuotteiden ja palveluiden käyttöön. Yhteyksien yleistymistä on monissa maissa hidastanut nopeiden internetyhteyksien puutteellinen tarjonta. Tähän on liittynyt entisten valtiollisten teleyritysten pitkään jatkunut monopoliasema. Eurooppa 2020 -strategia sisältää niin kutsutun digitaalisen agendan, jonka avulla halutaan hyödyntää entistä enemmän uuden teknologian mahdollisuuksia. Agenda sisältää noin sata toimenpidettä, joista kolmannes on lainsäädäntöaloitteita. Tieto- ja viestintäsektorin (ICT) osuus EU:n bkt:stä on viisi prosenttia ja välilliset vaikutukset tuottavuuteen ovat vieläkin suuremmat. Hyötyjä saadaan kun uuden teknologian avulla muutetaan perinteisiä toimintatapoja; esimerkiksi pankit tarjoavat verkossa runsaasti digitaalisia tuotteita ja palveluja. EU on pyrkinyt vaikuttamaan palvelujen tarjoajiin hintojen alentamiseksi, jotta mahdollisimman moni voisi hyötyä uudesta teknologiasta. Matkapuhelimien verkkovierailumaksut (roaming-maksut) 126 alenivat vuoden 2007 lopulta alkaen. Jäsenmaasta toiseen soitettu puhelu on yli 60 prosenttia edullisempi kuin aiemmin EU:n alueella. Audiovisuaalialalla hyväksyttiin vuonna 2007 uudistettu televisio ilman rajoja -direktiivi, joka koskee tv-lähetysten välitysehtoja. Direktiivin mukaan jäsenmaiden on taattava televisio-ohjelmien vapaa liikkuvuus yli rajojen. Liikkuvuuden hidasteena ovat esimerkiksi ohjelmien kansallisen lisenssit. Pyrkimyksenä on säilyttää televisiossa kulttuurin monimuotoisuus ja välittää suurelle yleisölle esimerkiksi kansainvälisiä urheilutapahtumia, jotta ne eivät näy ainoastaan maksullisilla kanavilla. Vanha kunnon kirjepostikaan ei ole historiaa. EU sopi vapauttavansa postimarkkinat vuoteen 2011 mennessä. Osalla jäsenmaista oli mahdollisuus kaksi vuotta pitempään siirtymäaikaan. Kilpailun avaamisesta huolimatta EU haluaa turvata edulliset postin yleispalvelut. Jäsenmaat voivat järjestää ja rahoittaa postipalveluitaan useilla eri tavoilla. EU-PERUSTEOS Kansalaisten yhdenvertaisuus puhuttaa EU:ta T yöllisyys- ja sosiaalipolitiikka pyrkii takaamaan EU-kansalaisille oikeudenmukaiset työolot ja yhdenvertaisen kohtelun. EU:n toimivalta on kuitenkin rajallinen, koska työllisyys- ja sosiaaliasioista päätetään jäsenmaissa. Unioni pyrkii sopimaan työelämän vähimmäissäännöistä ja -oikeuksista, jotka koskevat työehtoja, -terveyttä ja -turvallisuutta, henkilöstön osallistumista sekä osa-aikaisia ja määräaikaisia työsuhteita. Yhdenvertainen kohtelu työelämässä ja työelämän ulkopuolella halutaan varmistaa. EU kieltää sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, ikään ja uskontoon perustuvan syrjinnän. Työvoiman vapaan liikkumisen periaatteisiin kuuluu myös se, ettei ketään saa syrjiä työelämässä hänen kansallisuutensa perusteella. Keskustelu yhdenvertaisesta kohtelusta nousee säännöllisin väliajoin esille EU:n alueella, kun ihmiset liikkuvat entistä vaivattomammin ilman rajatarkastuksia. EU:n lainsäädännön mukaan unionin kansalaisilla on oikeus liikkua ja oleskella vapaasti muissa jäsenmaissa. Vuonna 2010 Ranska määräsi romaneja poistumaan maaperältään, minkä johdosta EU:n komissio puuttui asiaan. Romanien ja muiden vähemmistöryhmien kohtelusta nousi julkisuudessa laaja keskustelu, ja asia oli esillä myös EU:n huippukokouksen yhteydessä. Osana Eurooppa 2020 -strategiaa jäsenmaat pyrkivät parantamaan työllisyysastetta, työn laatua ja tuottavuutta sekä lujittamaan sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Työllisyysstrategian toteutumista tukevat Euroopan sosiaalirahasto (ESR) ja Progress-ohjelma. ESR tukee jäsenmaita lähes 76 miljardilla eurolla vuosina 2007–2013. Progress-ohjelmaa varten oli varattu noin 700 miljoonaa samalle ajanjaksolle. Ohjelma käsittelee EU-PERUSTEOS työllisyysasioita, sosiaalista suojelua, syrjimättömyyttä, työoloja ja -ehtoja sekä sukupuolten tasa-arvoa. Työmarkkinaosapuolten kanssa käytävä vuoropuhelu on kirjattu perussopimukseen. Osapuolet valmistelevat Euroopan sosiaalista sääntelyä. Komission on kuultava Euroopan tason työmarkkinaosapuolia ennen työ- ja sosiaalipolitiikkaan liittyvien ehdotusten tekemistä. Työmarkkinaosapuolet voivat sopia keskenään työ- ja sosiaalilainsäädännön kysymyksistä. Osapuolet ovat vuodesta 1997 lähtien tavanneet kaksi kertaa vuodessa jäsenmaiden valtion- tai hallitustenpäämiesten niin kutsutun troikan ennen EU:n huippukokouksia. Sosiaaliasioita käsitteleviä huippukokouksia on järjestetty vuodesta 2001 alkaen. Työelämän asioista sopiminen on toisinaan vaikeaa Euroopan unionissa. Jäsenmaat neuvottelivat useita vuosia työaikadirektiivin muutoksesta, joka kaatui lopulta sovittelukomiteassa vuonna 2009. Neuvottelut olivat erittäin hankalat. Osa jäsenmaista katsoi EU:n puuttuvan liikaa kansalliseen tapaan säädellä työmarkkinoita. Yksi suurimpia kiistakysymyksiä oli 48 tunnin enimmäistyöaikaa koskevat kansalliset poikkeukset. Direktiivi olisi vaikuttanut muun muassa suomalaisten lääkäreiden päivystysaikoihin. Eurooppalainen sairaanhoitokortti Sosiaalipolitiikassa yksi konkreettisimpia aikaansaannoksia on eurooppalainen sairaanhoitokortti, joka on ollut saatavissa vuodesta 2004 alkaen. Kortti helpottaa välttämättömän hoidon saamista toisessa EU:n jäsenmaassa, Sveitsissä tai ETAmaissa matkustettaessa. Kortin ansiosta hoitoa voi saada samoin ehdoin kuin paikalliset asukkaat. Kortin on hankkinut noin 188 miljoonaa eurooppalaista. Tavoitteena on eri maissa liikkuvien henkilöiden sähköinen tunnistus ja tiedonvaihto jäsenmaiden välillä siten, että Kelan paperilomakkeista voitaisiin luopua. 127 Taiteilija kuvittamassa komission tupakanvastaista kampanjaa toukokuussa 2010. Euroopan komissio EU:n tuomioistuimen linjausten mukaan jäsenvaltion on korvattava kansalaiselleen toisessa jäsenmaassa annettu välttämätön hoito myös tapauksissa, joissa hoitoa ei voida järjestää kohtuuajassa tai jos henkilö päättää oma-aloitteisesti hakeutua hoitoon toiseen jäsenmaahan. Valmisteilla on myös potilaiden oikeuden määrittelevä direktiivi. Se turvaa kansalaiselle korvauksen EU:n alueella kaikesta sellaisesta hoidosta, joka vastaa kotimaan terveydenhoitoa. Suomen puheenjohtajakaudella 2006 perustettiin Euroopan tasa-arvoinstituutti, joka sijaitsee Vilnassa, Liettuassa. Instituutin toimintaan on varattu 52,5 miljoonaa euroa vuosina 2007–2013. Työ- ja sosiaalisektorilla toimii Dublinissa työ- ja elinolojen kehittämissäätiö, Bilbaossa työterveysja työturvallisuusvirasto. Bilbaon virastoa johtaa suomalainen Jukka Takala. EU on ryhtynyt toimiin myös lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan 128 estämiseksi Daphne-ohjelmalla, jolla rahoitetaan projekteja väkivallan vähentämiseksi. Ohjelman rahoitus on 117 miljoonaa euroa vuosille 2007–2013. EU kieltää kevytsavukkeiden markkinoinnin Yhteisellä terveyspolitiikalla edistetään kansalaisten terveyttä ja levitetään terveystietoa toimintaohjelmin ja suosituksin. Unionilla on toimivaltaa terveysuhkiin liittyvissä asioissa, ja EU:n kansanterveysohjelman tarkoitus on reagoida nopeammin terveysuhkiin. Viime vuosien tunnetuimpia uhkia on ollut sikainfluenssa, jota koskevat unionin linjaukset on tehty yhdessä eläinlääketieteen asiantuntijoiden kanssa. Jäsenmaat ovat keskustelleet myös siitä, miten unioni voisi toimia jatkossa yhtenäisemmin silloin kun lääkeyhtiöiltä tilataan pandemiarokotteita. EU-PERUSTEOS Valtaosa uusista lääkkeistä saa nykyään keskitetyn EU:n myyntiluvan, joka on voimassa koko unionin alueella. Pakkausselosteiden tieto on sama kaikissa EUmaissa, vaikka selosteet ovat aina myyntimaan kielellä. Unionissa on sovittu elinsiirtojen ja verituotteiden minimiturvallisuudesta, jotta onnettomuuteen joutunut matkailija voi ulkomailla luottaa saamansa lisäveren turvallisuuteen. EU:ssa on niin ikään päätetty tupakkatuotteiden pakkausmerkinnöistä sekä mainonnan rajoituksista ja tupakan ainesosista. Tupakan mainonta on tiukasti rajoitettua, eikä tupakkatuotteita saa merkitä ilmauksilla ”vähätervainen”, ”kevyt tai ”erittäin kevyt”. EU-PERUSTEOS Koulutus ja kulttuuri – EU:n merkittävä voimavara K oulutukseen ja kulttuuriin liittyy Euroopan tasolla oppimisen ja sivistyksen lisäksi muitakin ulottuvuuksia. Korkea koulutus- ja osaamistaso sekä kulttuurien tuntemus vaikuttavat henkiseen ja materiaaliseen hyvinvointiin koko maanosassa. Niillä on tärkeä kytkös myös EU:n kaupalliseen kilpailukykyyn, sisämarkkinoihin ja työllisyyteen. Eurooppa 2020 -strategia linjaa kunnianhimoisia tavoitteita Euroopan koulutukselle. Varhain koulunsa keskeyttävien (18–24-vuotiaat) osuus saisi olla enintään kymmenen prosenttia. Tavoitteeksi on myös asetettu, että vähintään 40 prosentilla 30–34-vuotiaista olisi korkeakoulututkinto. EU:n varsinainen toimivalta on koulutuspolitiikassa vähäinen, koska jäsenmaat vastaavat opetuksen ja ammatillisen koulutuksen sisällöstä sekä koulutusjärjestelmästä. Yhdessä jäsenvaltiot haluavat kuitenkin edistää korkealaatuista koulutusta lisäämällä kieltenopiskelua ja opiskelijoiden liikkuvuutta. Korkea-asteen koulutuksessa yksi merkittävä Euroopan yhteistyöfoorumi on Bolognan prosessi, jossa on mukana myös EU:n ulkopuolisia maita. Sen keskeinen tavoite on ollut luoda eurooppalainen korkeakoulutusalue. Euroopan unionissa tavoitteena on ollut edistää korkeakouluopintojen keskinäistä tunnustamista. Sitä varten unionissa onkin sovittu siirtojärjestelmistä, joiden avulla ulkomailla suoritettuja opintosuorituksia ja arvosanoja voidaan hyödyntää osana tutkintoja. Europassiin voi puolestaan koota kielitaidon, ulkomailla tehdyt opintojaksot ja niin edelleen. Elinikäisen oppimisen ohjelmaa varten on varattu noin seitsemän miljardia euroa vuosina 2007–2013. Ohjelma 129 korvaa aiemmat Sokrates- ja Leonardo da Vinci -ohjelmat ja koostuu neljästä ohjelmasta: Comenius, Erasmus, Leonardo da Vinci ja Grundtvig. Maailmanlaajuista vaihtoa ja yhteistyötä edistetään Erasmus Mundus -ohjelmalla. Erasmus-ohjelman kautta jo yli kaksi miljoonaa opiskelijaa on hakenut oppia eri EU-maissa. Myös Suomessa on hyödynnetty paljon Erasmus-ohjelmaa. Kansainvälisen henkilövaihdon keskuksen (CIMO) mukaan Suomeen saapuvista opiskelijoista noin kolme neljäsosaa tulee ja noin puolet suomalaisopiskelijoista lähtee ulkomaille Erasmus-rahoituksella. EU:n toimivalta ulottuu myös urheiluun Lissabonin sopimus sisältää urheiluun liittyvän oikeusperustan. Sopimuksen mukaan ”unioni myötävaikuttaa Euroopan urheilun edistämiseen ottaen huomioon sen erityispiirteet, vapaaehtoisuuteen perustuvat rakenteet sekä yhteiskunnallisen ja kasvatuksellisen tehtävän”. Aiemmin 130 EU tarkasteli urheilua lähinnä taloudellisena toimijana. Ensimmäisen kerran urheilua käsiteltiin EU:n neuvostossa toukokuussa 2010. Urheilun ja liikunnan alalla EU:n tasolla oli sitä aiemmin epävirallista yhteistyötä. Vuonna 2007 komissio julkisti urheilun valkoisen kirjan, joka tarkasteli urheilua ja liikuntaa yhteiskunnan ja talouden näkökulmasta. Myös dopingin vastaista taistelua on korostettu. Urheiluun liittyy yksi kuuluisimpia EU:n tuomioistuimen ratkaisuja. Tuomioistuin päätti vuonna 1995, että jalkapallon siirtokorvausjärjestelmä ja ulkomaalaiskiintiöt olivat työvoiman vapaan liikkuvuuden periaatteen vastaisia (ks. luku EU:n tuomioistuimesta). Digitointi ja kulttuuripääkaupungit Unioni haluaa myös edistää Euroopan kansojen, kulttuurin ja historian tuntemusta sekä kulttuuriperinnön suojelua. Käytännössä EU rahoittaa kulttuurivaihEU-PERUSTEOS Vuonna 1989 syntyneitä nuoria juhlistamassa Berliinin muurin murtumisen vuosipäivää Brysselissä. Euroopan komissio toa, yhteistyötä ja teosten levitystä erilaisilla ohjelmilla. Kulttuurin parissa työskentelee EU:ssa yli seitsemän miljoonaa ihmistä. Kulttuuri on myös kaupallisesti mitattuna merkittävä sektori, erityisesti elokuvateollisuus. Vuosien 2007–2013 EU:n kulttuuriohjelman rahoitus on noin 400 miljoonaa euroa. Sen tavoitteena on edistää merkittävien eurooppalaisten kulttuuriesineiden tuntemusta ja säilyttämistä, kulttuurialan toimijoiden sekä kulttuuriteosten ja -tuotteiden liikkumista yli rajojen. Tietoteknologian nopea kehitys heijastuu myös kulttuuriin. Niin kutsutun digitoidun kulttuuriaineiston kokoamisen tavoitteista sovittiin Suomen puheenjohtajakaudella 2006. EU:ssa on perustettu Europeana, jonka tavoite on koota eurooppalaista kulttuuriperintöä sähköisessä muodossa internet-pohjaiseen tietokantaan. Europeana on mittava hanke. Tavoitteena on luoda noin 10 miljoonan lähteen sähköinen kirjasto, joka koostuisi esimerkiksi digitoiduista kartoista, elokuvien katkelmista, valokuvista ja sanomalehdistä. EU-PERUSTEOS Kulttuuriyhteistyön näkyvimpiä lippulaivoja ovat Euroopan kulttuuripääkaupungit, jotka saavat tukea EU:n budjetista. Niiden tavoitteena on korostaa kulttuurien moninaisuutta ja yhtäläisyyksiä sekä tutustuttaa eri maiden kansalaisia paremmin toisiinsa. Tavoitteena on myös lisätä kulttuurivaihtoa ja yhteistyötä, ja saada se jatkumaan kulttuuripääkaupunkivuoden jälkeenkin. Euroopan kulttuurikaupunki on nimetty vuodesta 1985 alkaen, jolloin ensimmäisenä valittiin Kreikan Ateena. Ohjelman oli määrä päättyä vuonna 2004, mutta suosion myötä käytäntöä on jatkettu. Helsinki oli ensimmäinen suomalainen kulttuuripääkaupunki vuonna 2000, Turku toinen vuonna 2011. EU:lla ei ole nuorisoalan lainsäädäntöä, vaan toimivalta pääosin on jäsenmailla. Unioni käyttää nuorisoalan toimiin kuitenkin noin 900 miljoonaa euroa vuosina 2007–2013. EU:n nuoriso-ohjelmalla rahoitetaan nuorten sekä nuorten parissa toimivien yhteistyötä, kuten ryhmätapaamisia ja vapaaehtoistoimintaa. 131 132 EU-PERUSTEOS 10 Alueet, maatalous ja kalastus Aluepolitiikka tasoittaa elintasoeroja E uroopan yhteisön perustajamaissa vauraus jakaantui suhteellisen tasaisesti lukuun ottamatta Italian eteläisiä osia. Laajentuminen muutti asetelman 1970-luvulta lähtien. Eriarvoisuuden tasaamiseksi luotiin alue- ja rakennepolitiikka, joka takaa vähemmän kehittyneille maille ja alueille erityistukia. Aluepolitiikan painopiste ja tukivirran suunta vaihtui 2004 laajentumisen jälkeen eteläisistä jäsenmaista Itä-Eurooppaan. Vuonna 1973 liittyneistä maista Britannialla oli omat vähemmän kehittyneet alueensa. Irlannin bruttokansantuote oli tuolloin vain reilut 60 prosenttia jäsenmaiden keskiarvosta. Alueelliset erot korostuivat 1980-luvulla, kun eteläiset maat Espanja, Portugali ja Kreikka tulivat jäseniksi. Vuonna 1992 sovittiin erityistuista niille alueille, joiden keskimääräinen kansantuote on alle 75 prosenttia unionin keskiarvosta. Lisäksi Espanjaa, Irlantia, Kreikkaa ja Portugalia varten luotiin niin kutsuttu koheesiorahasto. Arkikielessä alue- ja rakennepolitiikan tuet ja koheesiotuet ovat yksi ja sama asia. Niin kutsutuista vanhoista jäsenvaltioista aluepolitiikan suuri hyötyjä oli Irlanti. Vielä 2000-luvun alussa Länsi- ja Luoteis-Irlanti saivat EU:n köyhinä alueina erityistukia, mutta vuonna 2005 Irlannin kansantuote oli asukasta kohden EU:n toiseksi korkein Luxemburgin jälkeen. Irlannin talouden tuhkimotarina johti talouden ylikuumentumiseen ja maan velkaantumiseen 2008 talouskriisin jälkeen. Matkailija huomaa koheesiotuen jälkiä esimerkiksi Espanjassa ja Portugalissa. Koheesiorahastosta on rakennettu moottoriteitä sekä kunnostettu lentokenttiäja muuta infrastruktuuria. Eri hankkeilla on luotu myös työpaikkoja, koulutettu ihmisiä, parannettu ympäristön tilaa ja luotu yrityksille suotuisampi toimintaympäristö. Elintasokuilu EU:ssa syveni, kun verrattain köyhät uudet jäsenvaltiot liittyivät jäseniksi vuosina 2004 ja 2007. Tulokkaista vauraimpia olivat Kypros ja Slovenia. Varsinkin Romanian ja Bulgarian kansantuote on selvästi alle EU:n keskiarvon. Aluepolitiikan painopiste onkin siirtynyt etelästä itään. Entisistä koheesiomaisLahdessa satama-alueen kunnostamiseen ja sen toimintoihin on saatu tukea Euroopan rakennerahastoista. Helena Kiiskinen/PäijätHämeen Eurooppatiedotus 134 EU-PERUSTEOS Yhteinen maatalouspolitiikka koskettaa kaikkia K Maatalouden osuus on noin 40 prosenttia EU:n budjetista. Lehtikuva ta esimerkiksi Irlanti ja Espanja eivät laajentumisen jälkeen enää täyttäneet tukiehtoja. Koheesio- ja aluetuet ovat EU:n budjetin toiseksi suurin menoerä maatalouden jälkeen. Vuosina 2007–2013 menoihin käytetään noin 350 miljardia euroa. Varat tulevat yhteisön rahastoista: Euroopan aluekehitysrahastosta, Euroopan sosiaalirahastosta ja koheesiorahastosta. EU:n köyhimmät alueet saavat tuista yli 80 prosenttia. Puolan osuus on noin 67 miljardia eli lähes 20 prosenttia. Rakennepolitiikkaa hoidetaan EUkielessä niin kutsuttujen tavoiteohjelmien kautta kolmella tavoitealueella: lähentymistavoite heikoimmille alueille, kilpailukyky- ja työllisyystavoite sekä alueellisen yhteistyön tavoite. Myös Suomeen tulee tukia kilpailukyvyn ja työllisyyden tukemiseen sekä alueelliseen yhteistyöhön. Suomi saa alueiden kehittämiseen ja työllisyyden edistämiseen noin 1,7 miljardia euroa rahoituskaudella 2007–2013. Koheesiotukia Suomi ei ole koskaan saanut maamme korkean bruttokansantuotteen takia. EU-PERUSTEOS ansalaisia kenties eniten puhuttava Euroopan unionin sektori on yhteinen maatalouspolitiikka (CAP). Maataloudessa jäsenmaat ovat luovuttaneet keskeisen toimivallan EU:lle, erityisesti EU:n komissiolle. Jäsenmailla ja Brysselissä onkin usein näkemyseroja maatalouspolitiikan toteutuksesta. Sektori koskettaa kaikkia kansalaisia, tuohan se ruokaa ja juomaa pöytään, elävöittää maaseutua sekä työllistää. Maaseudun työskentelytavat, elämänrytmi ja perinteet ovat olleet vuosisatoja osa ihmisten identiteettiä ja kansallista itsetuntoa. Osin siksi monissa maissa Brysselistä johdettu EU:n maatalouspolitiikka on koettu etäiseksi. Suomen maataloustuottajat ovat sopeutuneet verrattain hyvin EU-aikaan erilaisten siirtymätukien ja järjestelyjen avulla. Monille uudet markkinat ovat tarkoittaneet kuitenkin tuotannon lopettamista, ja tilojen määrä onkin vähentynyt rajusti viime vuosikymmeninä. Kolmansista maista tulee nykyään runsaasti edullisia elintarvikkeita Euroopan markkinoille. Tuottajahintojen putoaminen on johtanut siihen, että maatalouden kannattavuus elinkeinona on yhä riippuvaisempi EU-tuista ja kansallisista tuista. Yhteisellä maatalouspolitiikalla halutaan lisätä tuottavuutta, taata maatalousväestölle kohtuullinen elintaso, taata vakaat markkinat sekä varmistaa elintarvikkeiden saatavuus ja kohtuulliset kuluttajahinnat. Keskeisiä asioita ovat niin ikään maataloustuotteiden terveellisyys ja turvallisuus, pienten ja keskisuurten tilojen toiminnan turvaaminen sekä viljelijöiden auttaminen kun tuotanto sopeutetaan muuttuviin oloihin. Kuluttajat pitävät tärkeänä myös eläinten hyvinvointia ja ruoan turvallisuutta. Tähän on osaltaan vaikuttanut 1990-luvulla havaittu hullun lehmän tauti (BSE) sekä 2000-luvun alun lukuisat muut eläintaudit. 135 Britannian ja Ranskan kiista Yhteisön alkuvuosista lähtien maatalous on ollut kiistelty sektori Ranskan ja Britannian näkemyserojen takia. Presidentti Charles de Gaulle ajoi tukiin pohjautuvaa maatalouspolitiikkaa, koska Ranska tuotti enemmän maataloushyödykkeitä kuin muut perustajavaltiot. Vuonna 1984 Britannialle myönnettiin pääministeri Margaret Thatcherin vaatimuksesta huomattava maksuhyvitys siitä, että maa ei hyödy tuesta yhtä paljon. Britannian puheenjohtajakaudella vuonna 2005 silloinen pääministeri Tony Blair suostui tinkimään maan osuudesta, kun EU-maat sopivat vuosien 2007–2013 rahoituksesta. Maksupalautuksen määrä on sen jälkeen pudonnut. Vuonna 2010 Britannian saama hyvitys EU:n budjetista oli noin 3,4 miljardia euroa. Suomen maksuosuus tästä oli noin 100 miljoonaa. Esimerkiksi vuonna 2007 Britannian maksuhelpotus oli 5,2 miljardia. Maatalouspolitiikan rahoitus on noin 35 prosenttia unionin budjetista vuosina 2007–2013. Suurimmillaan 1970-luvulla maatalous vei yhteisön budjetista lähes 70 prosenttia. Vuonna 2010 EU:n maatalousmenot olivat noin 59,5 miljardia euroa. 136 Maidontuottajien mielenosoitus Brysselissä Berlaymont-rakennuksen edessä vuonna 2009. Euroopan parlamentti Suomen tuottajat saivat samana vuonna EU:n tukia noin 0,8 miljardia euroa ja kansallista rahoitusta noin 1,1 miljardia. Ranska saa suhteellisesti eniten maataloustukia, noin 20 prosenttia kaikista tuista. Myös Saksan, Espanjan ja Italian osuudet ovat merkittäviä. Toisaalta tuen suuruus heijastelee maiden maataloussektorien kokoa ja osuutta EU:n maataloustuotannosta. Maatalouspolitiikan päämääränä oli alun perin omavaraisuus, mutta 1980-luvun suuren ylijäämätuotannon takia linja muuttui. Nykyään tuotteita halutaan markkinoille kysynnän mukaan. Tämä on tarkoittanut käytännössä maataloustuotteiden hintojen alentamista lähelle maailmanmarkkinahintoja. Viljelijöille aiheutuneita tulotason menetyksiä on korvattu suoralla tuella. Tuen saamiseksi tuottajien on huomioitava elintarviketurvallisuus, eläinten hyvinvointi ja ympäristö. EU-PERUSTEOS Maatalouspolitiikka uudistuu jälleen Lissabonin sopimus siirsi maatalousasiat pääsääntöisesti yhteispäätösten piiriin, mikä lisäsi Euroopan parlamentin valtaa. Parlamentin valta on kasvanut myös EU:n budjetista päätettäessä, mikä sekin heijastuu maatalouspolitiikkaan. Käytännössä komissiolla säilyy kuitenkin edelleen keskeinen valta maataloudessa. Komissio antaa lainsäädäntöesitykset maatalousasioissa, ja sillä on yhä tärkeä asema neuvostojen kokouksissa, kun maatalousasioiden sisällöstä neuvotellaan ja päätetään jäsenmaiden kanssa. Komissio vastaa myös maatalouspolitiikan toimeenpanosta. Perussopimuksia täydentää suuri joukko asetuksia ja direktiivejä, joihin maatalouspolitiikan toimeenpano, rahoitus ja valvonta perustuvat. EU:n maatalouspolitiikkaa ollaan jälleen uudistamassa vuonna 2014 alkavastarahoituskaudesta (ks. erillinen juttu). Edellisestä laajasta uudistuksesta päätettiin vuonna 2003. Tuet irrotettiin pääsääntöisesti tuotannosta ja eri tukimuotoja yhdistettiin. Yhteisen maatalouspolitiikan mukaiset suorat tuet maksetaan kokonaan EU:n maatalousbudjetista. Maaseudun kehittämistuet – kuten LFAja ympäristötuet – ovat osarahoitteisia. Maatalouspolitiikkaa säädellään markkinajärjestelyillä, joilla ohjataan maataloustuotantoa ja kauppaa. Tämä tapahtuu säätelemällä tuontia ja vientiä tukiohjelmin ja interventioin. Interventiohinnalla tarkoitetaan hintaa, jolla EU sitoutuu ostamaan markkinoilta ylijäämätuotteet julkisiin varastoihin. Käytännössä se on siis viljelijän saama alin mahdollinen hinta. Markkinajärjestelyt koskevat suurinta osaa eläin- ja kasvituotannosta. Yksittäisen maatilan saama rahoitus muodostuu tavallisesti usean tuen yhdistelmästä. Pääosa tuesta maksetaan tuotantoon sitomattomana tukena. Tukia maksetaan myös esimerkiksi eläintuotantotiloille eläinten lukumäärän mukaan. EU-PERUSTEOS Maatalous vihreämmäksi – ruokaturva yhä tärkeämpi Euroopan unionin maatalouspolitiikkaa uudistetaan vuodesta 2014 alkaen. Euroopan komission työohjelman mukaan painotusta siirretään enemmän luonnonvarojen kestävään käyttöön ja ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin. Samalla halutaan säilyttää maaseudun monimuotoisuus ja elinvoimaisuus. Lisäksi korostuvat elintarvikkeiden turvallisuus ja saatavuus sekä lähiruoan tuotanto. Uudistuksen olennainen osa on muuttaa tukipolitiikkaa. Tukijärjestelmästä halutaan oikeudenmukaisempi ja tavoitteellisempi. Tukien määräytymisen perusteita ja painotuksia aiotaan muuttaa. Suoraan tukeen on tarkoitus sisällyttää uusia toimia, joilla suojellaan ympäristöä. Uudistuksilla pyritään osin vastaamaan julkiseen kritiikkiin, jonka mukaan EUtukia saavat myös muut kuin aktiiviset viljelijät. Tukien on arvosteltu suosivan suuria tilakokoja ja tehomaataloutta. Jatkossa perhe- ja elämäntapaviljelijöiden ja pientilojen paikallista ruoan tuotantoa halutaan painottaa. Linjausten taustalla on Eurooppa 2020 -strategian kestävän kasvun tavoitteet, jotka koskevat myös maataloutta. Rakenteellisin muutoksin ja niin kutsutun vihreän teknologian avulla halutaan vähentää ilmastopäästöjä, lisätä uusiutuvan energian käyttöä ja parantaa energiatehokkuutta. Maatalouspolitiikan uudistamisesta on tarkoitus sopia viimeistään vuonna 2013 komission lakiesitysten pohjalta. 137 Suomi voi liittymissopimuksen mukaan täydentää EU-tukia kansallisilla tuilla. Komissio katsoo, että kansallinen tuki ei saa vääristää jäsenmaiden tuottajien kilpailuedellytyksiä. Suomessa kansallisen tukijärjestelmän keskeisiä osia ovat olleet Etelä-Suomen vakavien vaikeuksien tuki (141-tuki) ja pohjoisten alueiden tuki (142). Kansallisen tuen maksu edellyttää komission hyväksyntää. Luvut 141 ja 142 viittaavat Suomen liittymissopimuksen asiaa koskevaan artiklaan. Näkemyserot 141-tuen käytöstä ovat liittyneet siihen, että EU:n komissio katsoo tuen maksun olevan tilapäistä, Suomi tulkitsee tuen luonteeltaan pysyväksi. Suomi on katsonut, ettei yhteinen maatalouspolitiikka muutoin ota riittävästi huomioon pohjoisen ilmaston aiheuttamia vakavia vaikeuksia tuotannolle. 141-tukien maksusta on sovittu toistaiseksi vuoteen 2013 asti. Etelä-Suomen tukien suuruus ja jatkumisen kesto ovat heijastuneet myös neuvotteluihin PohjoisSuomen kansallisista tuista. Tukiehtojen monimutkaisuus, hakumenettely, raportointivelvollisuus ja pikkutarkka valvonta ovat jatkuvia arvostelun kohteita maaseudulla. Tuottajat katsovat, että paperityö vie liikaa työaikaa haitaten varsinaista ammatinharjoittamista. Tukiehtojen tiukka noudattaminen on ajoittain johtanut ristiriitatilanteisiin maaseudulla vallitsevan käytännön ja työtapojen kanssa, kun Brysselin on koettu määräävän asioista ylhäältä alaspäin huomioimatta paikallisia olosuhteita. EU:ssa ongelma on tiedostettu, ja tukibyrokratiaa on pyritty yksinkertaistamaan yhteistyössä jäsenmaiden kanssa. Suomi on aika ajoin ollut avoimesti EU:n komission ehdotuksia vastaan. Suomi esimerkiksi äänesti neuvostossa vuonna 2007 EU:n sokerireformin tehostamista vastaan muun muassa siksi, että ehdotus vaaransi maamme viimeisen sokerijuurikasta jalostavan tehtaan toiminnan. Kahta vuotta aiemmin hyväksytyn sokeriuudistuksen tavoitteena oli vähentää sokerin ylituotantoa Euroopassa. 138 Kalastus ja merten suojelu – Islanti kasvattaa EU:n kalastusmahtia M erelliset luonnonvarat ovat erityisen tärkeitä EU:n rannikkovaltioille, saahan merestä ravintoa ja merten öljy- ja kaasukentiltä energiaa. Lisäksi turismi on eräillä alueilla hyvin merkittävä tulonlähde. Rannikkoalueilla tuotetaan yli 40 prosenttia unionin bruttokansantuotteesta, viitisen prosenttia bkt:stä syntyy mereen liittyvillä tuotannonaloilla ja palveluissa. Unionin suurimmat kalastusvaltiot pyyntimäärien mukaan ovat Espanja, Ranska, Britannia, Tanska, Italia ja Hollanti. Kalastuksen merkitys EU:ssa kasvaa edelleen kun Islanti liittyy unioniin. Islanti on Norjan jälkeen Euroopan suurin kalastusvaltio. Islannin kalasaalis on noin kolmannes kaikkien EU-maiden kokonaissaaliista. Kala ja kalajalosteet muodostavat yli 40 prosenttia Islannin kokonaisviennistä. EU:n jäsenehdokasmaista myös Turkki on merkittävä kalastusmaa. Yhteinen kalastuspolitiikka luotiin 1970-luvulla. Osa valtioista laajensi vuonna 1976 rannikkojen kalastus- ja talousvyöhykkeitä 200 meripeninkulmaan entisen 12:n sijasta. Jäsenvaltioiden kalastusalukset saivat tietyin edellytyksin vapaan oikeuden liikkua ja kalastaa toistensa vesillä. Kalavaroja pyritään hyödyntämään kestävästi säätelemällä eri kalalajien pyyntimääriä. Kalastusta säädellään myös teknisin kalastusmääräyksin, kuten kalojen vähimmäiskoolla ja kalastuskielloilla. Pyyntimäärät sovitaan vuosittain. Kalastuksen valvonnasta vastaavat jäsenmaat, seurannassa keskeinen rooli on Espanjan Vigossa sijaitsevalla kalastuksen valvontavirastolla. Viime vuosina EU on tarkastellut kalastusta yhä enemmän osana laajempaa EU-PERUSTEOS Troolikalastusta Suomenlahdella. Kalastajat Hasse Haans ja Göran Melander. Lehtikuva / Kimmo Räisänen kokonaisuutta. Siihen on kytketty yhteinen meripolitiikka, jonka yksi ankkuri on ympäristönäkökulma. Kolikon kääntöpuolena kalastajat ovat olleet huolissaan tuotteidensa kilpailukyvystä Aasian ja Etelä-Amerikan kalantuotannon rinnalla. Liikakalastusta vaikea saada kuriin Meriympäristön muutokset, ympäristölle haitalliset aineet ja liikakalastus vaikuttavat monin tavoin kalakantoihin. Usein liian moni kalastusalus pyytää liiaksi huvenneita kalavaroja samoilla vesillä. Unioni pyrkii estämään liikakalastusta korvaamalla kalastajien ansionmenetyksiä ja myöntämällä tukea elinkeinoelämän monipuolistamiseen kalastuksesta riippuvaisilla alueilla. Yhteistä kalastuspolitiikkaa uudisteEU-PERUSTEOS taan lähivuosina muun muassa siksi, ettei liikakalastuksesta ole päästy eroon. Kalastuslaivastoa ei ole vähennetty riittävästi. Uudistamisessa myös luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on entistä tärkeämpää. Kalatalouden kehittämistä varten on perustettu Euroopan kalatalousrahasto. Vuosina 2007–2013 rahastolla on käytettävissään 3,85 miljardia euroa. Rahoituksella halutaan kehittää erityisesti pienimuotoista kalastusta, kalakantojen elvytyssuunnitelmia, sisävesikalastusta ja ympäristöystävällistä vesiviljelyä. Jäsenvaltiot päättävät yksittäisten hankkeiden rahoituksesta. Euroopan unionilla on ulkopuolisten maiden kanssa merkittäviä kalastussopimuksia, joilla halutaan tyydyttää kalan kysyntää EU:ssa ja helpottaa kalastuspaineita unionin omilla vesillä. Sopimuksia on viime vuosina kehitetty siten, että ne ottavat huomioon myös kehitysmaiden kalatalouden rakentamisen ja kehittämisen. Vesiviljelyssä EU:n tärkeimpiä tuotteita ovat nilviäiset, sinisimpukat, kirjolohi ja lohi. EU:n kalantuotannosta jo noin 20 prosenttia on peräisin kalanviljelylaitoksista. Vesiviljelyn kysyntä on kasvussa, ja sen avulla voidaan luoda työpaikkoja korkean työttömyyden alueilla, tasata matkailualan kausiluonteisuutta sekä tarjota vaihtoehto kalastukselle. Sisävesikalastuksessa yhteisen kalastuspolitiikan vaikutukset ovat suhteellisen vähäiset. Rakennetukia myönnetään tosin myös sisävesikalastuksen kehittämiseen. Lissabonin sopimuksen voimaantulo vaikuttaa myös kalastuspolitiikkaan siten, että jäsenmaat päättävät asioista yhteispäätöksin Euroopan parlamentin kanssa. 139 140 EU-PERUSTEOS 11 Huoli ympäristöstä ja energiasta EU torjuu eturintamassa ilmastonmuutosta E uroopan yhteisö on tehnyt ympäristöpolitiikkaa jo 1970-luvulta, ja EU:lla on nykyään vahva toimivalta ypäristöasioissa. Ympäristökysymykset sisällytettiin perussopimukseen vuonna 1987, kestävän kehityksen tavoite 1997. Vilkas keskustelu ilmastonmuutoksesta ja ilmakehän lämpenemisestä 2000-luvulla on nostanut ympäristökysymykset myös osaksi maailmanpolitiikkaa. EU:n ympäristölainsäädäntö linjaa monenlaisia asioita hehkulamppujen sähkön kulutuksesta maailmanlaajuisiin ilmastosopimuksiin. Ympäristöongelmista sovitaan yhteisesti, liikkuvathan ilmansaasteet ja ympäristölle vaaralliset aineet valtiorajoista piittaamatta. Kiinnostus ympäristöasioihin huipentui joulukuussa 2009, kun maailman valtiot hakivat ratkaisua ilmastonmuutoksen torjumiseen Kööpenhaminan huippukokouksessa. Vuosien työn jälkeen osapuolet eivät päässeet poliittisesti sitovaan sopimukseen haitallisten päästöjen vähentämisestä. Neuvottelut kuitenkin jatkuvat, ja ilmaston lämpeneminen tiedostetaan ja tunnustetaan nyt kaikkialla maailmassa. Joulukuussa 2010 Meksikon Cancúnissa jatkettiin Kööpenhaminassa kesken jäänyttä työtä. EU:n keskustelussa on painottunut tarve yhdistää ilmasto- ja energiapolitiikka. Huoli tuontienergian, erityisesti öljyn ja kaasun, saatavuudesta koetaan riskiksi EU:n kilpailukyvylle. Vähentääkseen riippuvuuttaan fossiilisista polttoaineista EU tukee useista eri lähteistä saatavan energian käyttöä. EU asetti maaliskuussa 2007 kunnianhimoiset tavoitteet kasvihuonekaasujen vähentämiseksi ja uusiutuvan energian lisäämiseksi. EU sopi vähentävänsä päästö- 142 jään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vertailuvuodesta 1990. Lisäksi EU ilmoitti olevansa valmis 30 prosentin vähennykseen, jos maailman muut teollisuusmaat sitoutuvat vastaaviin tavoitteisiin ja vauraammat kehitysmaat ovat valmiit osallistumaan talkoisiin kykyjensä mukaan. Keinovalikoimansa EU vahvisti joulukuussa 2008 energia- ja ilmastopaketilla. Sen lähtökohtana oli ilmastonmuutoksen vastaisen toiminnan ja energiankäytön ongelmien yhteinen ratkaisu. Samalla asetettiin niin kutsuttu kolme kertaa 20 -tavoite: 20 prosentin päästövähennys, 20 prosentin energiatehokkuuden kohennus ja 20 prosentin uusiutuvan energian lisäkäyttö. Linjaukset tarkoittavat merkittäviä velvoitteita erityisesti vauraille teollistuneille jäsenmaille. Kaikki EU-maat ovat kannattaneet päästöjen vähentämistä, mutta keinoista ja maakohtaisesta taakanjaosta on näkemyseroja. Teollisuuden päästöjen leikkaaminen edellyttää mittavia investointeja, joiden on pelätty vaikuttavan Euroopan kilpailukykyyn ja työllisyyteen. On ennakoitu, että EU:n kilpailijat erityisesti Aasian maissa houkuttavat yhä enemmän yrityksiä ja vievät työpaikat teollisuuden harjoittamisen kallistuessa Euroopassa ympäristövaatimusten takia. Toisaalta energiatehokkaiden sovellusten ja päästöjä vähentävien laitteiden valmistus luo uusia työpaikkoja myös EU:hun. Vähennystavoitteisiin liittyy olennaisesti tehokkaampi energian käyttö. Esimerkiksi Suomessa on havaittu, että rakennukset kuluttavat noin 40 prosenttia kaikesta käytetystä energiasta ja aiheuttavat noin 30 prosenttia kasvihuonepäästöistä. Kansainväliset neuvottelut kestäneet vuosia Jo vuoden 1991 Rio de Janeiron ilmastokokouksessa silloinen Euroopan yhteisö vahvisti tavoittelevansa hiilidioksidipäästöjen pienentämistä. EU otti johtoroolin ilmastoneuvotteluissa Berliinissä 1995 saaden muut osapuolet tavoittelemaan EU-PERUSTEOS Euroopan komission direktiiviehdotuksen mukaisesti Suomen maakohtainen tavoite on kattaa 38 prosenttia energiankulutuksestaan uusiutuvilla energianlähteillä vuoteen 2020 mennessä. Suomen ilmastostrategiassa uusiutuvilla enegianlähteillä – aurinko-, puu- ja peltoenergialla, bio-, vesi-, aalto- ja tuulivoimalla sekä lämpöpumpuilla – onkin korvattava kivihiilen, maakaasun ja turpeen (kuvassa) polttoa. Maa- ja metsätalousministeriö Sademetsien liiallisten hakkuiden aiheuttamaa eroosiota Thaimaassa. Alamy/All Over Press sitovia päästövähennyksiä vuodesta 2000 alkaen. Ennen Kioton huippukokousta maaliskuussa 1997 EU:n ympäristöministerit asettivat unionin tavoitteeksi 15 prosentin vähennyksen. EU:n toimintaa viitoittaa vuoden 1997 Kioton pöytäkirja, jonka mukaan EU ja muut niin sanotut kehittyneet valtiot vähentävät viidellä prosenttilla hiilidioksidi- ja muiden kasvihuonekaasujen päästöjään. Vertailuvuodeksi sovittiin 1990 ja tavoite toteutettavaksi vuosina 2008–2012. Kioton sopimus kattaa nykyisin kaikki merkittävät teollisuusmaat Yhdysvaltoja lukuun ottamatta. Kiotossa ei kuitenkaan määritelty mitä tapahtuu vuoden 2012 jälkeen. Siksi Balilla vuonna 2007 sovittiin neuvottelujen aloittamisesta Kioton jälkeisestä kaudesta sekä Yhdysvaltain ja kehitysmaiden toimista päästöjen vähentämiseksi. Neuvottelut huipentuivat Kööpenhaminassa joulukuussa 2009. Tavoitteet eivät toteutuneet. Kööpenhaminan EU-PERUSTEOS huippukokous saavutti poliittisen yhteisymmärryksen, mutta ei päässyt maailman talousmahteja sitovaan lailliseen sopimukseen. Osapuolet päättivät kuitenkin jatkaa neuvotteluja. Lisäksi teollisuusmaat sitoutuivat rahoittamaan merkittävillä summilla kehitysmaiden ilmastotoimia. Päästökauppa jatkuu uudistettuna Kioton tavoitteisiin pyrkiessään EU loi kasvihuonekaasujen päästökaupan vuonna 2005. Järjestelmän piirissä oli alkujaan noin 12 000 energiaintensiivistä laitosta. Suomesta mukana on ollut noin 600 laitosta. Päästökauppa tarkoittaa teollisuuslaitosten päästöoikeuksien myymistä ja ostamista. Jäsenmaille annetaan vuotuiseen hiilidioksidipäästöjen määrään perustuvia päästöoikeuksia. Ne, joiden päästöt ovat pienemmät, voivat myydä ylimääräiset päästöoikeutensa laitoksille, jotka eivät pysy tavoitteessa. Ajatuksena on”niukkuus” eli oikeuksille syntyy kaupankäynnissä markkinahinta, joka kannustaa yrityksiä puhtaamaan tuotantotapaan. Päästöoikeuksien jaon perusteet eivät ole tyydyttäneet kaikkia jäsenmaita. 143 Lisäksi päästöoikeuksia jaettiin aluksi liikaa, ja ensimmäisen kauden 2005–2007 lopussa oikeudet olivat lähes ilmaisia. Kaudelle 2008–2012 oikeuksia on annettu vähemmän, mutta talouslama nakersi teollisuuden toimintoja ja johti päästöoikeuksien hintojen putoamiseen. Päästökauppa muuttuu jatkossa merkittävästi. Vuonna 2008 päätettiin, että oikeuksille asetetaan EU:n yhteinen enimmäismäärä. Pääosa oikeuksista huutokaupataan, ja osa oikeuksista siirretään alhaisemman tulotason maille. Päästökaupassa ovat uusina teollisuudenaloina esimerkiksi alumiinin ja ammoniakin tuotanto. Myös lentoliikenteen päästöt tulevat mukaan päästökauppaan. EU:n ympäristöpolitiikka kattaa laajan alueen Ilmastoneuvottelujen ohella myös muut sopimukset ja -prosessit ovat yksi tapa vaikuttaa maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin. Unioni on jäsenmaineen osapuolena lukuisissa kansainvälisissä ja alueellisissa ympäristösopimuksissa. Jäsenmaat ja Euroopan parlamentti päättävät yhdessä unionin ympäristöpolitiikan lainsäädännöstä. Ympäristöministerit kokoontuvat keskimäärin neljästi vuodessa. EU:ssa on viime vuosina käsitelty muun muassa suurten polttolaitosten päästöjen vähentämistä, sähkö- ja elektroniikkaromun sekä biojätteiden sääntelyä, biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden turvaamista sekä autojen hiilidioksidipäästöjä. Merten suojelu on tärkeä osa ympäristön tilan kohentamista, suomalaisille nimenomaan Itämeren (ks. luku Itämeri). Ympäristödirektiivien ja -aloitteiden kirjoon kuuluvat lisäksi geenitekniikka, ilman- ja vesiensuojelu sekä luonnonsuojelu. Neuvoston aikanaan tekemään päätökseen perustuu myös Natura 2000 -verkosto, joka tähtää tiettyjen luontotyyppien ja ympäristönsuojelullisesti merkittävien alueiden suojelemiseen. 144 Kemikaaliasetus vähentää kemikaalien käytön riskejä EU pyrkii vähentämään kemikaalien käytön aiheuttamia ympäristö- ja terveysriskejä sekä varmistamaan teollisuuden kilpailukykyä. Aiemmin suurimmasta osasta kemikaaleja oli saatavilla vain summittaiset tiedot, joten EU kehitti kemikaalien rekisteröinnin, arvioinnin ja lupamenettelyn eli Reach-järjestelmän. Lyhenne tulee englanninkielen sanoista Registration, Evaluation and Authorisation of Chemicals. Kemikaalien tuottajien ja maahantuojien on rekisteröitävä noin 30 000 laajalti käytettyä ainetta. Siihen kuuluu tietojen antaminen kemikaalien ominaisuuksista, vaikutuksista ja käyttötarkoituksista sekä turvallisista käyttötavoista. Tuottajien ja maahantuojien on toimitettava tiedot kaikille, jotka käyttävät kemikaaleja tuotantoprosesseissaan. Tavoite on lisätä työpaikkojen ja lopputuotteiden turvallisuutta. Reach helpottaa myös uusien kemikaalien saattamista markkinoille. Reach-asetus tuli voimaan kesäkuussa 2007. Samana vuonna Helsingissä toimintansa aloittanut kemikaalivirasto (ECHA) valvoo kemikaalilainsäädännön toteutumista. Käytännössä se jakaa tietoa lainsäädännön velvoitteista ja EU:ssa markkinoilla olevista kemikaaleista. Virasto pyrkii myös vaikuttamaan eläinkokeiden vähentämiseksi. Kaikkiin jäsenmaihin, myös Suomeen, on perustettu lähinnä yrityksiä varten kansallinen neuvontapalvelu (www.reachneuvonta.fi). Siitä saa tietoa muun muassa kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, rajoituksista ja lupamenettelystä. Neuvonta laajeni vuonna 2009 koskemaan myös CLP-asetusta, joka koskee kemikaalien luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista. EU-PERUSTEOS Petrokemiallisen tehtaan päästöpilvi pimentää taivaan Skotlannissa. Alamy/All Over Press Riippuvuutta tuontienergiasta halutaan vähentää U nioni on viime vuosina tiivistänyt energiayhteistyötään ennen muuta saatavuusongelmien takia. Energia on aina ollut myös politiikanteon väline. Erityisesti Venäjältä ostettavassa energiassa on esiintynyt katkoksia. Unionin itälaajentuminen teki asiasta entistä tärkeämmän. Yli puolet EU:n energiasta tuodaan sen ulkopuolelta. Yhteinen energiapolitiikka pyrkii kilpailukykyiseen energian hintaan, häiriöttömään saatavuuteen ja ympäristö- EU-PERUSTEOS vaikutusten vähentämiseen. Kotitalouksia halutaan myös suojata äkillisiltä energian hinnan heilahteluilta. Kansallisesta energiapolitiikastaan kukin jäsenmaa päättää silti itse. Lissabonin sopimuksessa on erillinen artikla energia-asioista, mikä ei kuitenkaan käytännössä lisää EU:n toimivaltaa energiakysymyksissä. Tuontikaasun ja -öljyn riippuvuutta halutaan vähentää, vaikka jatkossakin tuontienergiaa virtaa Eurooppaan idästä, muun muassa Suomenlahden pohjaan rakennettavan kaasuputken kautta. Lisäksi Kaspianmeren alueelta Turkin kautta Eurooppaan on rakenteilla mittava kaasuputki. Vuoden 2008 ilmasto- ja energiapaketin (ks. edellä) linjauksiin sisältyy muun muassa energiatehokkuuden parantaminen 20 prosentilla ja uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvattaminen 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Ta145 voitteet liittyvät osaltaan kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemiseen. Liikenteessä uusiutuvan energian osuus halutaan kasvattaa vähintään kymmeneen prosenttiin, mikä käytännössä tarkoittaa biopolttoaineiden osuuden kasvua ja sähköautojen määrän lisääntymistä. Tavoitteita on aika ajoin arvosteltu muun muassa siksi, että biopolttoaineiden tuotannon on arvioitu nostavan elintarvikkeiden hintoja. EU katsoo, että biopolttoaineita on tuotettava kestävällä tavalla panostaen erityisesti niin sanottuihin toisen sukupolven biopolttoaineisiin, joiden tuotanto ei kilpaile ruoan tuotannon kanssa. EU on pyrkinyt edistämään energiamarkkinoiden avaamista yli rajojen. Useat entiset valtionyhtiöt hallitsevat monien jäsenmaiden kansallisia energiamarkkinoita. Markkinoiden toimintaa ja kilpailukykyisiä hintoja edistetään muun muassa sähkön ja kaasun sisämarkkinadirektiiveillä. Myös kansalliset kaasumarkkinat pyritään avaamaan kilpailulle. Sähkömarkkinadirektiivi edistää kilpailua ja yhtenäismarkkinoita. EU:n kotitaloudet ovat voineet valita vuodesta 2007 sähkönja kaasuntoimittajansa itse, mutta monissa jäsenmaissa yksi yritys hallitsee edelleen energiamarkkinoita. Erityisen tärkeää jäsenmaille on energian huoltovarmuus. Lukuisilla EU-mailla on ollut jo kauan omia öljyn varmuusvarastoja. EU hyväksyi 2009 direktiivin, joka velvoittaa jäsenvaltiot pitämään öljyvarastoissa tietyn minimitason. Määrän on vastattava keskimäärin vähintään 90 päivän tuontia tai 61 päivän kotimaankulutusta. Ydinvoiman on katsottu kuuluvan jäsenvaltioiden toimivaltaan. Vuonna 2009 EU hyväksyi kuitenkin ydinturvallisuutta koskevan direktiivin. EU toimii ydinenergian alalla vanhan Euratom-sopimuksen pohjalta, joka on yhä voimassa erillisellä pöytäkirjalla. Käytännössä eri sopimuspohjan soveltaminen tarkoittaa sitä, että Euroopan parlamentilla on vain lausunnonantajan valtuus ydinvoimaa koskevissa ratkaisuissa. 146 Rakennuksille ja laitteille energiamerkinnät Rakennusten osuus energian kulutuksesta ja hiilidioksidipäästöistä on EU:ssa ja Suomessa noin 40 prosenttia. Keväällä 2010 hyväksyttiin EU:n energiatehokkuuspaketti, joka vaikuttaa muun muassa rakennustapoihin ja korjausrakentamiseen. Uusien rakennusten tulee olla vuoden 2020 loppuun mennessä lähes nollaenergiarakennuksia. Myytävien asuntojen ja rakennusten energiatodistukset on oltava nähtävillä, ja todistukset vaaditaan myös julkisilta rakennuksilta. Myös monissa myytävissä laitteissa kuten jääkaappi-pakastimissa, pesukoneissa, lampuissa, uuneissa ja ilmastolaitteissa on jatkossa oltava EU:n energiamerkinnät. Niillä halutaan ohjata kuluttajia valitsemaan mahdollisimman energiatehokkaita laitteita. Muutokset koskevat myös myytäviäautojen renkaita, joiden polttoainetaloudellisuudesta ja meluominaisuuksista on annettava tietoa. EU-PERUSTEOS 12 Kansalaiset ja Euroopan unioni Monikielinen Eurooppa M onikielisyys on ollut yksi EU:n keskeinen periaate yhteisön perustamisesta lähtien. Kielten tasa-arvoisuus ja niiden asema yhteisön toimielinten työkielinä vahvistettiin jo vuonna 1958. Vieraiden kielten oppiminen ja ymmärtäminen liittyvät myös unionin perusajatuksiin, joita ovat erilaisuuden tunnustaminen ja eri kulttuurien kunnioitus. Euroopan unionilla on 23 virallista kieltä. Määrä kasvoi kolmella vuonna 2007, kun Bulgaria ja Romania liittyivät unioniin ja iiristä tuli EU-kieli. Unionin kielet ovat bulgaria, englanti, espanja, hollanti, iiri, italia, kreikka, latvia, liettua, malta, portugali, puola, ranska, romania, ruotsi, saksa, slovakki, sloveeni, suomi, tanska, tšekki, unkari ja viro. Komissiossa on monikielisyydestä vastaava komissaari, ja kieliin kiinnitetään huomiota teemapäivin sekä kannustamalla kieltenopiskeluun. Vieraiden kielten taitaminen edistää osaltaan sisämarkkinoita ja helpottaa ihmisten liikkumista maasta toiseen. Kielet ovat myös avain toisten jäsenmaiden kansalaisten ja kulttuurien ymmärtämiseen. EU:n tulkkaus- ja käännöskustannukset ovat yhteensä reilut miljardi euroa vuodessa, yhtä EU-kansalaista kohden noin kaksi euroa vuodessa. Kustannustehokkuus on saanut jäsenmaat pohtimaan kielten käyttöä. Nykyisin esimerkiksi neuvoston kokouksissa pyritään siihen, että mahdollisimman moni asia hoidettaisiin yleisimmillä työkielillä englanniksi, ranskaksi ja saksaksi. Tulkkauskuluja pyritään siirtämään tulkkausta erikseen pyytäville ja tarvitseville. Asiakirjojen käännöksistä vastaava pääosasto on Euroopan komission suurin: noin 1 750 kääntäjää. Se toimii sekä Brysselissä että Luxemburgissa ja vastaa kaikista komission virallisten asiakirjojen käännöksistä EU:ssa. Käännösosaston 148 pääjohtajana toimi suomalainen Juhani Lönnroth vuosina 2004–2010. Myös Euroopan parlamentilla on erilliset osastot käännöksiä ja julkaisuja varten, samoin neuvostolla on oma kielipalvelunsa. EU-kokousten tulkkauksesta vastaa pääosin komission tulkkauksen pääosasto, EU:N VIRALLISIA KIELIÄ ÄIDINKIELENÄÄN PUHUVIEN MÄÄRÄT Kieli Miljoonaa puhujaa (noin) Deutsch - DE - saksa 85,0 English - EN - englanti 61,5 Français - FR - ranska 56,6 Italiana - IT - italia 54,1 Polski - PL - puola 38,4 Español - ES - espanja 30,7 Nederlands - NL - hollanti 21,8 Română - RO - romania 19,4 Magyar - HU - unkari 12,0 Elinika - EL - kreikka 11,9 Português - PT - portugali 11,0 Čeština - CS - tšekki 8,4 Svenska - SV - ruotsi 8,3 Български (Bălgarski) - BG bulgaria 6,5 Dansk - DA - tanska 5,1 Suomi - FI 5,0 Slovenčina - SK - slovakki 4,6 Lietuviu kalba - LT - liettua 2,9 Slovenščina - SL - sloveeni 1,7 Latviesu valada - LV - latvia 1,3 Eesti - ET - viro 0,9 Malti - MT - malta 0,38 Gaeilge - GA - iiri 0,06 Yhteensä 447,6 Lähde: Tilastokeskus/Kansainvälisen tiedon taulukot (2009). Euroopan unionin virallisia kieliä on 23. Niiden lisäksi EU:ssa puhutaan yli 40:ää alueellista tai vähemmistökieltä. Kansalaisia EU:ssa on hieman yli 500 miljoonaa. EU-PERUSTEOS Täysistuntojen aikana parlamentissa työskentelee 800–1000 tulkkia. Simultaanitulkkaus järjestetään kaikista unionin virallisista kielistä kaikkiin muihin virallisiin kieliin. Euroopan parlamentti jonka palveluksessa on noin 500 tulkkia. Lisäksi toimielimet tarvitsevat 300–400 freelancetulkkia päivittäin. Vaativimmillaan yhteen kokoukseen tarvitaan 69 eri tulkkia, jos kaikilta kieliltä käännetään kaikille muille virallisille EU-kielille. Tulkkauksen pääosaston palveluja käyttävät erityisesti neuvosto ja komissio, lisäksi alueiden komitea, talous- ja sosiaalikomitea ja Euroopan investointipankki sekä useat EU:n virastot. Euroopan parlamentilla ja EU:n tuomioistuimella on erilliset tulkkauspalvelut. Eurooppa-neuvostossa valtionpäämiehet voivat puhua omalla äidinkielellään, samoin ministerit neuvoston kokouksissa. Demokratian periaatteisiin erityisesti Euroopan parlamentissa kuuluu, että jokainen edustaja voi halutessaan työskennellä kansallisella kielellään. Valiokunnissa käytetään tarvittavaa määrää kieliä jäsenten kansallisuudesta riippuen. EU-PERUSTEOS EU-kansalaisten oikeudet perussopimuksessa K ansalaisten perusoikeudet on koottu Lissabonin sopimukseen sisältyvään unionin perusoikeuskirjaan. Siihen on koottu perussopimusten, ihmisoikeussopimusten ja EU-tuomioistuimen oikeuskäytännöt. Perusoikeuskirja sisältää muun muassa ihmisarvoon, vapauksiin, tasa-arvoon, yhteisvastuuseen ja lain käyttöön liittyviä oikeuksia. Unioni takaa kansalaisilleen oikeuden liikkua, oleskella ja työskennellä vapaasti eri jäsenvaltioissa. Oikeus koskee myös Euroopan talousalueeseen ETAan kuuluvia Norjaa, Islantia ja Liechtensteinia sekä erityissopimuksella Sveitsiä. Schengenalueella voi lisäksi liikkua maasta toiseen ilman sisärajatarkastusta. Toisessa EU- tai ETA-maassa voi viipyä vapaasti kolme kuukautta. Sen jälkeen on ilmoittauduttava paikallisviranomaisille ja kerrottava oleskelun syy. Oikeuden asumiseen takaavat esimerkiksi työnteko ja 149 palveluita. Sairastunut tai onnettomuuteen joutunut on lisäksi oikeutettu kiireelliseen hoitoon. Terveydenhoidon ehdot saattavat poiketa Suomen vastaavista palveluista esimerkiksi lääkekorvauksissa. Toisen maan sosiaaliturvan piirissä asuvalla EU-kansalaisella on oikeus sairaus- ja äitiysetuuksiin, työttömyyskorvauksiin, vanhus- ja leskeneläkkeeseen, perheavustuksiin ja niin edelleen. Tulojen verotus määräytyy kyseisen maan lainsäädännön sekä Suomen ja kyseisen maan mahdollisten verotussopimusten mukaan. Jos Suomella ei ole edustustoa tietyssä maassa, suomalaisella on oikeus saada apua muiden EU-maiden diplomaatti- ja konsuliviranomaisilta. Oikeusasiamies ja tietosuojavaltuutettu Eduskunnan entinen oikeusasiamies, kansanedustaja Jacob Söderman toimi ensimmäisenä Euroopan oikeusasiamiehenä vuosina 1995–2003. Oikeusasiamiehen tehtävänä on valvoa EU-kansalaisten oikeusturvaa. Niklas Tallqvist / HBL opiskelu. EU-kansalainen voi myös perustaa yrityksen toiseen jäsenmaahan. Ehdot ovat samat kuin oleskelumaan kansalaisilla. Tiettyjä virkoja varten saatetaan vaatia kyseisen valtion kansalaisuus, ja tietyt ammatit edellyttävät ulkomailla hankitun tutkinnon arviointia. Opiskelija voi suorittaa tutkinnon toisessa maassa samoin ehdoin kuin kyseisen maan kansalaiset. EU-maiden kansalaisiin sovelletaan samoja työsuhteen ehtoja kuin työskentelymaan omiin kansalaisiin palkan, irtisanomisen ja työterveyden osalta. Sama pätee järjestö- ja työetuihin. Suomessa työttömyyspäivärahaa saava säilyttää oikeuden kolme kuukauden ajan, kun työtä haetaan EU- tai ETA-maasta. Myös eläkepäiviä voi viettää missä tahansa EU-maassa. Toisessa jäsenvaltiossa käytetään yleensä kyseisen maan terveydenhuollon 150 Kansalaisella on oikeus valittaa, jos hän katsoo EU:n toimielimen menetelleen väärin. Huonosta hallinnosta ja hallinnollisista epäkohdista on mahdollista kannella Euroopan oikeusasiamiehelle. Kantelija voi olla myös yritys tai yhteisö. Hallinnollinen epäkohta tarkoittaa, että toimielin KANSALAISEN OIKEUKSIA EU:SSA • Liikkumis- ja oleskeluvapaus • Oikeus opiskella, työskennellä ja harjoittaa liiketoimintaa • Äänioikeus ja oikeus asettua ehdolle vaaleissa • Oikeus sosiaaliturvaan • Oikeus tasa-arvoiseen kohteluun • Oikeus hyvään hallintoon ja oikeus tutustua hallinnon asiakirjoihin • Oikeus kannella komissioon ja vedota Euroopan parlamenttiin • Oikeus kannella Euroopan oikeusasiamiehelle • Oikeus saada suojelua EU:n diplomaattija konsuliviranomaisilta EU-PERUSTEOS rikkoo lakia tai ihmisoikeuksia. Muita epäkohtia voivat olla esimerkiksi syrjintä, toimivallan väärinkäyttö tai vastaamatta jättäminen. Ongelma ratkeaa usein, kun oikeusasiamies kantelun tutkittuaan ottaa yhteyttä toimielimeen. Jos yhteisymmärrystä ei löydy, oikeusasiamies voi esittää sovintoratkaisun tai suosituksia ratkaisuksi. Mikäli toimielin ei hyväksy suosituksia, oikeusasiamies voi laatia asiasta Euroopan parlamentille erityiskertomuksen. Ensimmäisenä Euroopan oikeusasiamiehenä toimi suomalainen Jacob Söderman. Hän hoiti tehtävää vuosina 1995–2003. Oikeusasiamies valitaan viideksi vuodeksi kerrallaan. Euroopan tietosuojavaltuutetun virka perustettiin 2001. Hänen tehtävänään on varmistaa, että unionin toimielimet kunnioittavat ihmisten oikeutta yksityisyyteen. Toimielimet ja laitokset eivät saa esimerkiksi käsitellä rotua tai etnistä alkuperää koskevia henkilötietoja, eivät myöskään poliittisia mielipiteitä, uskonnollista vakaumusta tai ammattiliittoon kuulumista. Tietosuojavaltuutettu voi esimerkiksi määrätä toimielimen korjaamaan, poistamaan tai hävittämään laittomasti käsitellyt henkilötiedot. Rakel Juntunen. Marko Ruonala Belgiasta tuli toinen kotimaa R AKEL JUNTUNEN Rakel Juntunen on yksi sadoista Brysselissä työskentelevistä suomalaisista. Sihteerin työtään Euroopan komission kilpailuosastolla hän kuvaa mielenkiintoiseksi ja vaativaksi. Juntunen muutti 47-vuotiaana perheineen Belgiaan vuonna 2001. Ennen sitä hän työskenteli lähes 25 vuotta Pohjola-yhtiöiden palveluksessa Helsingissä. Minkälaista on työsi Suomeen verrattuna? – On kuin olisin opetellut uuden ammatin. Toki työhön edelleenkin sisältyy kokousten järjestelyä, aikataulujen seurantaa ja vastaavaa, mutta muuten työnkuva on ihan toinen kuin ennen. Työ muodostuu pitkälti avustamistehtävistä jäsenmaista tulleiden tapausten käsittelyssä. Aikataulut ovat erittäin tiukat. Teetkö pitempiä työpäiviä Brysselissä kuin Suomessa? – Kyllä ja ei. Brysselissä menen töihin noin klo 9 ja lähden töistä klo 18 tai myöhemmin. Työmatkojen kanssa päivät ovat melkoisen pitkät. Lounastauot ovat kuitenkin pitempiä kuin Suomessa, joten työssäoloaika ei varsinaisesti ole sen pi- EU-PERUSTEOS 151 dempi kuin Suomessakaan. Viikkotyöaika on 37,5 tuntia. Mistä maista työtoverisi tulevat? – Työkavereita on ja on ollut Ruotsista, Tanskasta, Saksasta, Hollannista, Ranskasta, Itävallasta, Belgiasta, Italiasta, Kreikasta, Espanjasta, Tšekistä, Puolasta, Unkarista ja myös Suomesta. Onko eri kansallisuuksien työskentelykulttuureissa eroja? – Kilpailun pääosastolla on erittäin motivoitunutta väkeä, kaikki haluavat tehdä työnsä hyvin. Ehkä italialaiset ovat spontaanimpia, saksalaiset pikkutarkimpia, hollantilaiset kovaäänisimpiä ja avoimimpia, suomalaiset sopeutuvaisimpia. Joskus huomaa, että esimerkiksi eteläeurooppalaisen ”heti” ei ole sama kuin suomalaisen. Onko eri äidinkieltä puhuvilla työntekijöillä vaikeuksia ymmärtää toisiaan? – Työkielenä on pääasiassa englanti ja sitä kaikki osaavat. Toki joskus tulee tilanteita, että asia jää osittain epäselväksi, mutta kysymällä se varmistuu. Toisinaan puhelimessa on vaikea saada selvää, mitä toinen osapuoli haluaa. Tulee mieleen se pieni suomalainen täältä Brysselistä, joka sanoi, että on ihana mennä Suomeen, kun siellä ymmärtää jokaisen tavunkin. Mitä olet erityisesti oppinut Brysselissä työskentelystä? – On ilo nähdä, miten hyvin eri kansallisuudet pystyvät tekemään töitä yhdessä ja puhaltamaan yhteen hiileen. On oltava joustava ja avoin uusille haasteille. Stressinsietokyky on myös tärkeä ominaisuus. Ihmiset ovat yleensä erittäin ystävällisiä, mikä pitää työilmapiirin hyvänä. Mikä on ollut vaikeinta kansainvälisessä työyhteisössä? Euroopan unioni työpaikkana J äsenyys Euroopan unionissa tarjoaa myös suomalaisille mahdollisuuden työskennellä unionin toimielimissä. Niiden palveluksessa on yli 40 000 virkamiestä, joista reilut tuhat suomalaisia. Eniten suomalaisia työskentelee komission palveluksessa. Toimielimet rekrytoivat vakituista henkilökuntaa avointen kilpailujen eli konkuurien kautta. Kilpailuista ilmoitetaan EU:n virallisessa lehdessä ja Euroopan henkilöstövalintatoimiston EPSOn verkkosivuilla. Neuvostossa työskentelee noin 3 000 virkamiestä, joista suomalaisia noin puolentoista sataa. Komissiossa on noin 32 000 virkamiestä, suomalaisia 650. Euroopan parlamentissa on 6 000 työntekijää, joista suomalaisia pari sataa europarlamentaarikot ja heidän avustajansa mukaan lukien. Luxemburgissa sijaitsevassa EU:n tuomioistuimessa ja ensimmäisen asteen tuomioistuimessa on tuhatkunta työntekijää, suomalaisia on noin 50. Tilintarkastustuomioistuimen lähes 900 työntekijästä suomalaisia on kolmisenkymmentä. Suomalaisia työskentelee myös talousja sosiaalikomiteassa, alueiden komiteassa sekä erillisvirastoissa eri puolilla Eurooppaa. Suomesta lähetettyjä virkamiehiä sekä paikalta palkattuja suomalaisia on Brysselissä niin ikään pysyvässä EU-edustustossa, Suomen Belgian suurlähetystössä ja Suomen Nato-edustustossa. – Varsinkin alussa oli vaikea hyväksyä kaikkea byrokratiaa, jonka keskellä joutuu työskentelemään. Ajan kanssa kuitenkin ymmärtää, että suuressa työyhteisössä byrokratiasta ei koskaan voi täysin päästä. Suomalaisena ja yksityiseltä sektorilta tulleena haluaisi silti joskus oikoa vähän mutkia, tehdä asioita yksinkertaisemmin ja omasta mielestään nopeammin. 152 EU-PERUSTEOS Lobbarit ja muut edunvalvojat Y ksi iso Euroopan unionin toimintaa seuraava ryhmä on edunvalvojat, joita kutsutaan lobbareiksi. EU-asioissa lobbauksella tarkoitetaan pyrkimystä vaikuttaa päätöksentekijöihin ja päätösten valmisteluun tavoitteen, näkyvyyden tai muun edun saavuttamiseksi. Laajasti määriteltynä lobbaukseksi voidaan katsoa kaikki kanssakäyminen ulkopuolisten tahojen ja päättäjien välillä. Lobbaus-termi tulee englannin sanasta, lobbying, edunvalvonta, käytäväpolitiikka. Käsite on joskus mielletty arveluttavaksi ja jopa kielteiseksi toiminnaksi, mutta erityisesti Brysselissä lobbausta pidetään yleisenä vaikuttamiskeinona. Moni EU:n lainsäädäntöesitys on edellyttänyt lukuisten intressitahojen kuulemista. Lobbareiden täsmällistä määrää Brysselissä ei tiedetä, määritelmän väljyydestäkin johtuen. Heitä arvioidaan olevan pysyvästi 2 000–2 500. Satunnaisesti kaupungissa vierailevia lobbareita on lisäksi tuhansia. Vaikuttaminen voi olla julkista ja näkyvää, virallista tai epävirallista ja tapahtua hyvinkin monimuotoisesti. Toisaalta vaikuttamisen ja yhteydenpidon tavat Brysselissä eivät juuri poikkea kaikissa pääkaupungeissa käytetyistä. Lobbareiden kirjo on laaja. He edustavat toimijoita ja sektoreita, joita EU:n päätökset eniten koskevat: sisämarkkinat, kauppapolitiikka, kilpailupolitiikka ja maatalous. Suurimman joukon muodostavat yksityisten teollisuusyritysten etuja ajavat ryhmät, onhan merkittävä osa EU-päätöksistä teollisuuden sääntelyä. Käytännössä kaikki toimialat ovat Brysselissä läsnä. Ympäristöjärjestöt – kuten Greenpeace tai Friends of the Earth – sekä elintarvike- ja energia-alat ovat laajasti edustettuina. Näkyvä toimija on myös kaupan alan järjestö Eurocommerce. Niin ikään työmarkkinaosapuolet ovat paikalla Brysselissä. Läsnäolo liittyy perussopimukseen kirjattuun EU:n ja työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun. Työnantajapuolen kattojärjestö on Euroopan työnantajajärjestö BUSINESSEUROPE, joka tunnettiin aiemmin lyhenteellä UNICE. Palkansaajajärjestöjen vastaava kattojärjestö on ETUC (Europe- Euroopan maanviljelijöiden ja maatalousosuuskuntien edunvalvontajärjestön Copa-Cogecan johtaja Paulo Guoveia (vas.) ja pääsihteeri Pekka Pesonen European Food SCP -organisaation pyöreänpöydän yleisistunnossa Brysselissä heinäkuussa 2010. European Food SCP EU-PERUSTEOS 153 an Trade Union Confederation). Yrittäjien kattojärjestönä Brysselissä toimii UAPME. Myös suomalaisilla työmarkkinaosapuolilla on Brysselissä toimistonsa. Työnantajia edustaa Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) ja palkansaajia FinUnions, joka on SAK:n, STTK:n ja Akavan yhteinen toimisto. Maataloustuottajat ovat perinteisesti olleet vahvasti edustettuina Brysselissä, koska EU:lla on merkittävä toimivalta yhteisessä maatalouspolitiikassa. Alan etuja vaalii muun muassa EU:n maataloustuottajien järjestö Copa-Cogeca, jonka pääsihteerinä aloitti vuonna 2006 suomalainen Pekka Pesonen. Myös Suomen maataloustuottajia edustavalla MTK:lla on Brysselissä toimisto. Lobbarit pyrkivät vaikuttamaan päätöksentekijöihin erityisesti komissiossa ja parlamentissa. Eri tahojen konsultointi kuuluu komission työskentelytapoihin sen valmistellessa EU:n lakiesityksiä. Neuvoston osalta vaikuttaminen tapahtuu osittain pääkaupungeissa, koska jäsenmaiden EU-päätöksenteko on kansallisten hallitusten käsissä. Edunvalvojat rekisteröityneet komissioon ja parlamenttiin Komission edunvalvojien verkkosivuille on rekisteröitynyt yli 3 000 eri tahoa. Rekisterin on tarkoitus edistää edunvalvonnan avoimuutta. Yli puolet edustaa yrityksiä ja eri ammattiryhmiä. Komissiolla on säännöt, joiden mukaan se asioi ulkopuolisten tahojen kanssa. Säännöt koskevat lahjojen vastaanottoa, ulkopuolisia työtehtäviä ja sitoumuksia sekä muihin työtehtäviin siirtymistä komission viran päättymisen jälkeen. Eettiset säännöt pohjautuvat EU:n perussopimukseen. Säännöt velvoittavat myös edunvalvojia olemaan avoimia ja rehellisiä sekä toimimaan eettisesti oikein. Sääntöjä rikkova voidaan poistaa rekisteristä määräajaksi tai kokonaan. Rekisteri ja säännöt ovat nähtävissä komission sivuilta. 154 Myös Euroopan parlamentilla on ulkopuolisten kanssa asioimista koskevat säännöt. Parlamentissa lobbarit voivat liikkua suhteellisen vapaasti saatuaan pääsyluvan. Kulkulupa ei kuitenkaan oikeuta läsnäoloon kaikissa parlamentin tiloissa. Parlamenttiin on kirjautunut pysyvällä kulkuluvalla yli 5 000 henkilöä, jotka edustavat noin 1 900 eri intressiryhmää. Rekisteri on nähtävissä parlamentin verkkosivuilla. Parlamentin ja komission rekisterit on tarkoitus yhdistää jatkossa. Aidan toisella puolellakin on luotu pelisääntöjä. Esimerkiksi edunvalvontajärjestö Epaca (European Public Affairs Consultancies Association) on julkaissut periaatteet, joiden pohjalta sen jäsenet pitävät yhteyksiä EU:n toimielimiin. Lobbareiden ammattietiikka pohjautuu pitkälti myös kunkin tahon kansalliseen käytäntöön. Brysselissä on kauppakamareita yli 40 eri maasta. Kauppakamareiden kattojärjestö on Eurochambres. EU-asioita seuraavia laki- ja konsulttitoimistoja arvioidaan olevan lähes 300. Jäsenmaissa on tahoja, jotka haluavat osallistua tai saada äänensä kuuluville, mutta eivät välttämättä tunne Brysselin ja EU:n toimintatapoja. Siksi usein turvaudutaan konsulttien palveluksiin. Brysselissä on lisäksi satoja aluetoimistoja jäsenmaiden eri alueilta ja kaupungeista, suurimpana Saksan Länder-toimistot. Myös Suomen alueilla ja kaupungeilla on toimistojaan Brysselissä. Brysselissä toimii lisäksi satakunta EU-tutkimuslaitosta ja tahoa, jotka tunnetaan englanninkielisellä termillä ”think tank”. Yleensä ne ideoivat tutkimustiedon pohjalta ehdotuksia poliittisiksi ratkaisuiksi. Ne ovat myös näkyvä EU-keskustelun foorumi. Noin puolet Brysselissä toimivista tutkimuslaitoksista tuottaa julkista tietoa ja järjestää EU:hun liittyviä keskustelutilaisuuksia. Tunnettuja ovat muun muassa European Policy Center (EPC), the Centre for European Policy Studies (Ceps) ja Forum Europe. EU-PERUSTEOS EU tiedottaa asioista laajasti K ansalaisten luottamus EU:hun on mielipidekyselyjen mukaan eräissä maissa alhainen. Osa kansalaisista kokee unionin määräävän asioista ylhäältä alaspäin. EU on pyrkinyt vastaamaan huoleen massiivisella viestinnällä. Tiedottaminen kaikista mahdollisista EU:ssa tapahtuvista asioista ei ole silti välttämättä lisännyt EU:n suosiota. Toimielimet järjestävät päivittäin tiedotustilaisuuksia ja tuottavat runsaasti tiedotusaineistoa sähköisesti ja paperilla. EU:n toimielimet ovat läsnä myös internetin sosiaalisen median sivustoilla. Tarjonnan runsaudesta on vaikea löytää olennainen, kun kokeneetkin tiedonhakijat väsyvät EU-aiheisten verkkosivustojen runsauteen. Virallinen Eurooppa-sivusto (europa.eu) on kyselytutkimuksissa todettu raskaaksi ja vaikeaksi tiedon lähteeksi. Komissiossa tietoa tuottaa komissaariEU-PERUSTEOS Talouskomissaari Olli Rehn on ollut median valokeilassa maailmanlaajuisen talouskriisin myötä. Euroopan komissio en noin 50 tiedottajaa tukenaan tiedotuspääosasto, jonka palveluksessa Brysselissä on yli 400 henkilöä. Komissio järjestää arkipäivisin tiedotustilaisuuden klo 12. Euroopan parlamentissa työskentelee kuutisenkymmentä eri aihealueita seuraavaa ja kansallista tiedottajaa. Parlamentin puhemiehellä ja poliittisilla ryhmillä on omat tiedottajansa. Yksistään PPE-DE -ryhmällä on 30 tiedottajaa. Parlamentin tiedottajien määrää selittää osittain monikielisyys, koska se tiedottaa 22 eri kielellä. Yksittäisillä jäsenmailla on Brysselissä tavallisesti yksi tai kaksi tiedotusvastaavaa. Brysselissä työskentelee yli tuhat median edustajaa Brysselissä EU-asioita seuraa työkseen noin 1 300 tiedotusvälineiden edustajaa 155 kaikkialta maailmasta. Heidän uutishankintaansa helpottaa se, että unionissa on entistä vähemmän ”salaisuuksia”. Harvoin mikään pysyy salassa esimerkiksi neuvoston kokouksessa, jossa istuvat saman pöydän ääressä 27 maan, neuvoston sihteeristön ja komission edustajat. EU-journalismille tyypillistä on nimettömien lähteiden ja niin sanotun off-the-record -tiedon käyttö; esimerkiksi EU-diplomaatti kertoo toimittajille asioista taustatietona. Toimittajan oletetaan pitävän tietolähteensä salassa mainitsematta tiedonantajan nimeä tai kansallisuutta. Unionin toimielimet kamppailevat jatkuvasti siitä, kuka saa puhua EU:n äänellä. Julkisuutta käytetään myös hyväksi. Kyseessä on ”vastavuoroisuus”. Jos komissiosta vuodetaan mielenkiintoinen tieto esimerkiksi brittiläiselle Financial Times -lehdelle, komissio saa julkisuutta ja sanomalehti skuupin, uutisen, jota muilla tiedotusvälineillä ei ole. Vuotajien motiivit vaihtelevat. Julkisuuden voi arvioida edesauttavan tai vaikeuttavan vaikkapa tietyn EU:n lainsäädännön valmistelutyötä. Kilpajuoksu median suosiosta on vaikeuttanut ihmisten kykyä ymmärtää, kuka unionissa päättää asioista. Jos maailmalla syntyy esimerkiksi kansainvälinen kriisi, asiaan ottavat kantaa EU:n presidentti, korkea edustaja, komission puheenjohtaja, komissaarit, yksittäisten jäsenmaiden edustajat, Euroopan parlamentin edustajat ja niin edelleen. Suomessa EU-viestintää johtaa valtioneuvoston kanslia. Komissiolla ja Euroopan parlamentilla on Helsingissä omat toimistonsa, ulkoministeriössä toimii Eurooppatiedotus, jolla on asiakaspalvelupiste joka maakunnassa. Suomen EU-viestinnästä Brysselissä vastaa pysyvä EU-edustusto. 156 Euro ja avoimet rajat Suomen jäsenyyden virstanpylväät S uomen tie Euroopan unioniin avautui Neuvostoliiton hajottua ja kylmän sodan päätyttyä 1990-luvun alussa. Keskustelu sai lisävauhtia Ruotsin haettua jäsenyyttä heinäkuussa 1991, ja Suomen hallitus jätti eduskunnan tuella jäsenhakemuksen maaliskuussa 1992. Suomen lähentyminen yhteisöön alkoi jo aiemmin. Suomesta tuli 1961 Euroopan vapaakauppajärjestön (EFTA) liitännäisjäsen niin kutsutulla FINNEFTA-sopimuksella. Vuonna 1973 Suomi solmi vapaakauppasopimuksen Euroopan talousyhteisön (ETY) kanssa ja tuli EFTAn täysjäseneksi vuonna 1986. Suomi ehti kuulua Euroopan talousalueeseen (ETA) vuonna 1994. Suomi aloitti jäsenneuvottelut helmikuussa 1993 samanaikaisesti Ruotsin, Norjan ja Itävallan kanssa. Neuvottelut keskittyivät erityisesti maatalouteen ja aluepoliittisiin kysymyksiin. Muusta oli pitkälti neuvo- Ulkoministeriön valtiosihteeri Antti Satuli (1946–2003) oli yksi Suomen EU-jäsenyystien avainhenkilöistä ja ensimmäinen pysyvä edustaja eli suurlähettiläs Euroopan unionissa siihen liittymisen jälkeen. Brysselin vuosinaan hän nousi yhdeksi EU-suurlähettiläiden arvostetuimmista, ja hänen motokseen muodostui lausahdus ”Terveen järjen käyttö ei ole kiellettyä”. EU-PERUSTEOS Suomen sopimus EU-jäsenyyden ehdoista syntyy 1. maaliskuuta 1994. Kokousväki taputtaa tyytyväisenä käsiään neuvotteluiden ratkettua. Pöydän äärellä istumassa vasemmalta Suomen ulkoministeri Heikki Haavisto, ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen ja Euroopan unionin komission puheenjohtaja Jacques Delors. Oikeassa laidassa istuu silloinen laajentumiskomissaari Hans van den Broek. Pöydän takana eturivissä seisovat suomalaisesta neuvotteluvaltuuskunnasta valtiovarainministeriön Lasse Aarnio (suurikuvioinen solmio) sekä ulkoministeriön Esa Härmälä, Antti Kuosmanen, Eikka Kosonen, Antti Satuli ja Veli Sundbäck. Lehtikuva teltu ETA-sopimuksen yhteydessä. Eniten vaikeuksia neuvotteluissa aiheuttikin maataloussektorin yhteensovittaminen unionin maatalouspolitiikkaan. Tällöin sovittiin muun muassa Etelä-Suomen vakavien vaikeuksien 141-tuesta (ks. maatalousluku). Lokakuussa 1994 Suomessa järjestettiin EU-jäsenyydestä neuvoa-antava kansanäänestys. Äänestäneistä 56,9 prosenttia kannatti jäsenyyttä. Vastaan äänesti 43,1 prosenttia. Äänestysprosentti EU-PERUSTEOS oli 74. Liittymispäätöksen teki eduskunta 18. marraskuuta 1994, minkä jälkeen tasavallan presidentti päätti sopimuksen ratifioimisesta. Vuoden 1995 alusta Suomi, Ruotsi ja Itävalta liittyivät jäseniksi yhteisöön, jonka nimi oli Maastrichtin sopimuksen myötä muuttunut Euroopan unioniksi. Norjassa liittyminen hylättiin kansanäänestyksessä. Jäsenyyden kannattajat korostivat liittymistä turvallisuustekijöillä ja taloudellisella hyödyllä. Jäsenyyden arvioitiin tarjoavan suomalaisyrityksille lisämarkkinoita. Lisäksi jäsenyys takaisi Suomelle paremman mahdollisuuden vaikuttaa kansainväliseen kehitykseen Euroopassa ja lähialueilla. Vastustajat arvelivat jäsenyyden kaventavan Suomen itsemääräämisoikeutta. Jäsenyyden pelättiin heikentävän ennen kaikkea maatalouden harjoittamista. Vastustajat olivat huolissaan myös rajatarkastusten vähenemisestä ja kansainvälisen rikollisuuden leviämisestä. Suomen maaseutu on kokenut jäsenyyden aikana valtavan rakennemuutoksen. Tilakoot ovat kasvaneet ja tilojen määrä vähentynyt. Nykyisin tuotantotiloja on reilut 64 000, kun vielä 1990-luvun puolivälissä niitä oli yli 100 000. 157 Suomelle jäsenyysajan näkyvimpiä virstanpylväitä ovat olleet euron käyttöönotto ja liittyminen Schengen-alueeseen, mikä poisti maiden välisiä rajatarkastuksia. Jäsenyytensä aikana Suomi on toiminut kahdesti EU:n puheenjohtajamaana, 1999 ja 2006. Seuraava puheenjohtajuus on vuonna 2020, mikäli nykyinen puheenjohtajakierto pysyy ennallaan. Suomi tavoitteli pitkään 2000-luvun alussa EU:n elintarvikeviraston isännyyttä, ja sai lopulta kemikaaliviraston, joka sijoitsee Helsingissä. Asiasta päätettiin EU:n huippukokouksessa vuonna 2003. Elintarvikevirasto sijoitettiin Italian Parmaan. Vuonna 2011 eduskunta esitti Suomen EU-jäsenyyden kirjaamista perustuslakiin. Eduskunnan osallistuminen EU-lainsäädäntöön Komissio tekee lakialoitteen Euroopan unionin neuvosto Suomen hallitus informoi kaikesta EU-lainsäädännöstä SUOMEN KANTA 158 EU-asiat käsitellään Suomen perustuslain pohjalta S uomessa valtioneuvosto vastaa Euroopan unionin päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä toimista. Eräissä tapauksissa päätös vaatii myös eduskunnan hyväksynnän. EU-asioiden kansallinen käsittely pohjautuu perustuslakiin ja sitä tarkentaviin säädöksiin. Unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvissä merkittävissä kysymyksissä Suomen kanta muotoillaan yhteistyössä tasavallan presidentin kanssa. Valtioneuvoston valmistelujärjestelmää kutsutaan yhteensovittamiseksi. Sen avulla varmistetaan Suomen yhtenäinen kanta eri asioissa. Yhteensovitus koostuu poliittisesta ohjauksesta (EU-ministerivaliokunta), ministeriöiden yhteistyöstä (EU-valmistelujaostot ja EU-asioiden komitea) sekä eduskunnan osallistumisesta. Valtioneuvoston EU-sihteeristö vastaa yhteensovittamisen toiminnasta ja EU-politiikan johdonmukaisuudesta. Sihteeristö valmistelee lisäksi EU-asioita pääministerille ja eurooppaministerille. Hallituksen edustajista koostuva EU-ministerivaliokunta kokoontuu kerran viikossa pääministerin johdolla linjaamaan Suomen tavoitteita merkittävissä EU-asioissa. Ministerivaliokunta sopii myös toimintalinjoista neuvoston virallisissa ja epävirallisissa kokouksissa. EU-asioiden komiteassa käsitellään laajakantoisia ja useita EU-PERUSTEOS ministeriöitä koskevia EU-asioita sekä sellaiset asiat, joista ei ole jaostoissa päästy yhteisymmärrykseen. Komitean puheenjohtaja on valtioneuvoston EUsihteeristön päällikkö. Komiteassa ovat edustettuina ministeriöt, tasavallan presidentin kanslia, oikeuskanslerin virasto, Suomen Pankki ja Ahvenanmaan maakuntahallitus. Valmistelujaostoissa tehdään suuri osa muodollisesta yhteensovittamisesta. Jaostoissa käsitellään ajankohtaiset EU-asiat ja määritetään Suomen yhteensovitettu kanta. Valtioneuvoston on pidettävä eduskunta ajan tasalla EU-asioiden valmistelusta, ja pääministerin on annettava tietoja Eurooppa-neuvoston asioista etukäteen ja kokouksen jälkeen. Eduskunnassa EU-asiat käsittelee suuri valiokunta. Unionin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuuluvat asiat käsittelee puolestaan ulkoasiainvaliokunta. Enemmän keskustelua EU-asioista EU-edustustolla tärkeä rooli ERKKI TUOMIOJA Suomen EU-politiikan toteuttamisessa on avainasemassa Suomen pysyvä edustusto Euroopan unionissa (EUE). Edustusto ajaa Suomen etuja EU:n päätöksenteossa, raportoi ja välittää tietoa Suomeen sekä osallistuu aktiivisesti Suomen kannan muodostamiseen. EU-edustusto toimii Brysselissä kuin valtioneuvosto pienoiskoossa – siellä työskentelee kaikkien ministeriöiden lähettämiä erityisasiantuntijoita. Kontaktiensa kautta edustuston virkamiehet ovat avainasemassa hankittaessa tietoa valmistelun alkuvaiheessa olevista EU-asioista. He osallistuvat neuvoston työryhmien, komiteoiden ja pysyvien edustajien komitean (Coreper) kokouksiin, edustavat niissä Suomea ja raportoivat Helsinkiin. Edustustoa johtaa pysyvä edustaja. EU-PERUSTEOS Erkki Tuomioja. Tuomioja.org Entinen ulkoministeri, suuren valiokunnan puheenjohtaja Erkki Tuomioja katsoo Suomen EU-asioiden käsittelyn hakevan vertaistaan. Tuomioja toivoo kuitenkin lisää EU-keskustelua eduskunnan täysistuntoihin sekä lisää avoimuutta. Hän arvostelee EU:n tapaa puuttua kaikkeen – kuten Suomen susien määrään. – EU:n valtarakenteisiin Eurooppa-neuvoston pysyvä puheenjohtaja toi turhan puhelinnumeron lisää, Tuomioja sanoo. Miten eduskunnan suuri valiokunta liittyy EU-asioihin? – Eduskunta ottaa kantaa suuren valiokunnan kautta kaikkiin eduskunnan toimivaltaan kuuluviin lainsäädäntö-, budjetti- ja kansainvälisten sopimusten hyväksymisasioihin ennen kuin hallitus saa päästää ne päätettäviksi EU:ssa. Suuri valiokunta ja erityisvaliokunnat seuraavat asiaa loppuun asti. Puheenjohtajana katson, että päätökset ja vaikuttaminen tapahtuvat oikea-aikaisesti. Eduskunnal- 159 la on EU-asioissa rajoittamaton tiedonsaannin oikeus hallitukselta. Jos Suomen järjestelmä olisi orkesteri, niin meillä on todellinen Stradivarius käytössämme. Kokonaan eri asia on se, osataanko sitä soittaa ja kenen nuoteista. Toimiiko yhteydenpito hallituksen ja eduskunnan välillä kriisitilanteissa? – Euron kriisissä on yhtäkkiä kutsuttu koolle ylimääräisiä neuvoston kokouksia ilman komission ehdotuksia. Hallitus on joutunut lähtemään kokouksiin aika sokkona. Silti on pakko tehdä päätöksiä. Tällöin eduskunnan informointi on poikkeuksellisen haasteellista. Tiedän kuitenkin eduskunnan olleen ainoana parlamenttina Euroopassa euron kriisikokousten aikana reaaliaikaisesti ajan tasalla. – Jos Brysselissä tulee ennakkotiedosta poikkeavia asioita, pääministeri tai ministeri voi ottaa yhteyttä suuren valiokunnan puheenjohtajaan, joka tarvittaessa välittää tiedon eteenpäin. Näkemyksiä voidaan muodostaa vaikka sähköpostitse tai kokoontua viikonvaihteessakin. Tuntevatko kansalaiset valiokunnan tehtävän ja tarkoituksen? – Eivät vieläkään tarpeeksi hyvin. EUasioita voi seurata varsin kattavasti katsomalla suuren valiokunnan kautta kulkevat asiakirjat. Ne ovat kaikki julkisia, ellei erikseen päätetä perustellusta syystä pitää Suomen neuvottelukanta tai muiden valtioiden kannat salassa. Asiakirjat menevät myös mepeille. Valiokunnat kokoontuvat suljettujen ovien takana, mutta asiakirjat ja päätökset ovat julkisia. Osaako Suomi vaikuttaa EU-asioihin riittävästi ja oikealla tavalla? – Lissabonin sopimus lisäsi Euroopan parlamentin valtaa. Oikea-aikainen vaikuttaminen ja informoiminen parlamenttiin on tullut tärkeämmäksi. Se on sekä hallituksen että eduskunnan tehtävä. Tässä on meillä vielä oppimista. Eduskunnan on syytä parantaa yhteydenpitoa myös pohjoismaisiin parlamentteihin. Meillä on yleisesti ottaen yhteiset intressit. Yhteistyötä tarvittiin esimerkiksi kuluttajasuojadirektiivissä ja avoimuusasetuksen päivityksessä. Komission ehdotus olisi supistanut avoimuutta. Pohjoismaat voisivat myös aktiivisemmin tukea toisiaan tärkeissä asioissa, jotka eivät ole muille ongelmallisia. Käydäänkö EU-päätöksistä riittävän avointa julkista keskustelua Suomessa? – Asioiden tärkeyteen nähden ei. Otsikoissa on usein paljon merkityksettömämpiä asioita kun samaan aikaan isot euroa koskevat päätökset voivat mennä ohi huomaamatta. Toisaalta media seuraa paremmin esimerkiksi Euroopan parlamenttia. – Perustiedotus ja Eurooppatiedotus toimivat hyvin Suomessa. Avoimuuden aktiivinen lisääminen on myös puolueiden ja poliittisten toimijoiden asia. Eduskunnassa olisi syytä keskustella enemmän täysistunnoissa. Tätä valiokunta voi esittää puhemiehistölle. Tällöin media huomaa EU-asiat paremmin. Myös Eduskunnan Pikkuparlamentissa kokoontuu EUasioita hoitava suuri valiokunta, kansalaiset väittelevät siellä usein EUasioista ja siellä toimii myös Uudenmaan Eurooppatiedotuksen asiakaspalvelu. Tuulikki Holopainen 160 160 EEUU- -PPEERRUUSSTTEEOOSS erityisasiantuntijoiden kuulemiset valiokunnissa voisivat olla toisinaan avoimia yleisölle ja medialle. Miten Euroopan unioni on muuttunut viime vuosina ja toimiiko kaikki kuten pitää? – Samalla kun haluamme vahvistaa unionia, monissa asioissa on syytä tarkastella, missä määrin esiintyy tarpeetonta säätelyä ja missä on menty turhan pitkälle. Läheisyysperiaatetta on kunnioitettava eli tulee jättää päätöksiä enemmän jäsenvaltioille. Raha – esimerkiksi maatalous- ja aluetuet – eivät jalostu eivätkä lisäänny Brysselin kautta kierrättämällä. Kansallisia ärsytysmomentteja voisi vähentää, koska EU:lla on imago-ongelmia. Jos ruotsalaiset haluavat itseään myrkyttää nuuskalla, se sallittakoon ilman EU-sääntelyä. Tai pitääkö Brysselissä päättää Suomen susien määrästä? Tai tarvitaanko Itämerellä valastarkkailijoita? Ovatko EU:n rakenteet kunnossa Lissabonin sopimuksen tultua voimaan? – Asiat ovat sekaisin johtuen osin finanssikriisin aiheuttamasta poikkeustilanteesta. EU:n uusi korkea edustaja on hyvä ratkaisu, koska komissaarin ja ulkosuhde-edustajan yhdistäminen poisti yhden puhelinnumeron. Mutta Suomi ei pitänyt Eurooppa-neuvoston pysyvää puheenjohtajaa tarpeellisena, koska se loi yhden uuden puhelinnumeron ja toimijan. Herman Van Rompuy on toiminut olosuhteisiin nähden kiitettävästi, mutta isot jäsenvaltiot – erityisesti Saksa ja Ranska – pyrkivät sivuuttamaan komission asioiden valmistelussa Van Rompuyn kautta tai käyttämällä häntä hyväksi. * Erkki Tuomioja on työskennellyt eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtajana 1995–1999 ja uudestaan vuodesta 2007 alkaen. Tuomioja toimi ulkoministerinä 2000–2007 ja kauppa- ja teollisuusministerinä 1999–2000. Ulkoministerinä Tuomioja oli mm. Suomen valtuuskunnan pääneuvottelija EU:n Lissabonin sopimusta valmisteltaessa. EEUU-- P E RRUUSSTTE EOOS S EU:n on perusteltava hyvin päätöksensä EIKK A KOSONEN Euroopan unioni on ollut osa Eikka Kososen elämää jo kolmen vuosikymmenen ajan sekä Brysselissä että Suomessa. Euroopan komission Suomenedustuston päällikkönä työskentelevä Kosonen näkee EU:n tuomat hyödyt, mutta tietää myös unionia kohtaan kytevän epäluottamuksen. Kososen mukaan EU ei voi olla kritiikin ulkopuolella vaan sen on muututtava tarvittaessa. Unionin – sekä yhteisten toimielimien että jäsenvaltioiden – on perusteltava selkeästi päätöksensä ja toimintansa kansalaisille, Kosonen toteaa. Miksi Euroopan unionin asioiden pitäisi kiinnostaa ihmisiä? – Ennen muuta siksi, että EU-asiat liittyvät ihmisen jokapäiväiseen elämään. Unionin ansiota paljolti on, että Eurooppa on rauhallisempi ja turvallisempi paikka elää kuin aiemmin. Hyvinvointi ja elämisen taso ovat kohonneet EU:ssa. Vapaa liikkuminen unionin sisällä tarjoaa uusia mahdollisuuksia työelämään, opiskeluun ja matkailuun. Yhteinen valuutta euro on käytännöllinen maksuväline ja helpottaa hintojen vertailua. Myös ruoan turvallisuuteen ja hengitettävän ilman laatuun voidaan vaikuttaa EU:n päätöksin. Ja kyllähän unioni voi yksittäisiä maita paremmin vaikuttaa maailmanlaajuiseen kehitykseen. Miten määrittelet eurooppalaisuuden? – EU:n mottohan on ”moninaisuudessaan yhtenäinen”. Eurooppalaisuus on minustakin monien kansallisuuksien ja kielien kirjo, joka yhdistyy Euroopan unionissa yhteisten arvojen kuten oikeusvaltion, demokratian, syrjimättömyyden ja suvaitsevaisuuden periaatteiden varaan. Myös jaettu historia ja kulttuuriperintö yhdistävät eurooppalaisia. 161 Mitä suomalainen nuori hyötyy EU:sta? Eikka Kosonen. Tiina Somerpuro/ Kauppalehti EU-komissaarit vierailevat säännöllisesti Suomessa. Miksi? – Voidakseen kunnolla hoitaa tehtäviään komissaarien on tunnettava jäsenvaltioiden, myös Suomen, olosuhteet ja näkökannat eri asioihin. Vierailuilla järjestettävien tapaamisten ja muun ohjelman kautta komissaari saa kokonaiskäsityksen siitä, mitä Suomessa ajatellaan. Vierailuilla saa myös tietoa Suomen maantieteellisistä ja ilmastollisista olosuhteista, etäisyyksistä ja yhteiskunnasta ylipäätään. Samalla on mahdollisuus keskustella Suomelle tärkeistä asioista, myös ongelmallisista aiheista. EU:n suosio on useissa jäsenmaissa varsin alhainen. Miksi? – Suosion alhaisuus on valitettavaa, vaikka enemmistö kokee kuitenkin maansa EU-jäsenyyden myönteisenä. Ihmiset ovat kriittisiä auktoriteetteja kohtaan, eikä EU voi olla arvostelun ulkopuolella. EU:n on pystyttävä perustelemaan hyvin miksi se päättää asioista tietyllä tavalla. Jotkut katsovat unionin puuttuvan liikaa heidän mielestään jäsenvaltioille kuuluviin asioihin, kuten esimerkiksi miten luontoa ja sen monimuotoisuutta tulisi eri maissa suojella. Usein myös syyt vaikeuksista on helppo heittää kauemmaksi ja todeta EU:n ja Brysselin määräävän asioista. Samalla unohdetaan, että jäsenvaltioiden hallitukset, samoin kuin kansalaisten suoraan valitsemat Euroopan parlamentin jäsenet, ovat tekemässä näitä EU-päätöksiä. 162 – Nuoret hyötyvät luonnollisesti kaikesta siitä, mitä unioni mahdollistaa kaikille kansalaisille yleensäkin. Vapaa liikkuminen ja matkustamisen vapaus hyödyttää erityisesti nuoria. Koululaisten ja opiskelijoiden lukuisat vaihtoohjelmat tarjoavat kymmenille tuhansille nuorille mahdollisuuden perehtyä toisen EU-maan kieleen ja kulttuuriin. Unionin nuoriso-ohjelmat pyrkivät myös edistämään nuorten parempaa työllistymistä. Miksi sekä Euroopan komissiolla että Euroopan parlamentilla on omat toimistonsa Helsingissä? – Kyseessä on kaksi erilaista EU-toimielintä, joiden tehtävät ovat erilaiset. Erilliset toimistot tekevät kuitenkin keskenään paljon yhteistyötä, varsinkin kun ne sijaitsevat Helsingissä saman katon alla. Meillä on myös yhteinen Eurooppa-sali, jossa järjestetään mm. kansalaisjärjestöjen ja monien muiden yhteisöjen Eurooppaan liittyviä tilaisuuksia. Järjestämme yhdessä erilaisia tapahtumia pääkaupunkiseudun lisäksi ympäri maata. Harrastat muun muassa musiikkia. Menestyisikö EU-aiheinen sävellys Euroviisuissa? – Jos joku keksii hyvän tarttuvan sävelmän ja sanat sekä löytää mainiot esiintyjät, niin EU voisi olla aiheena sopivasti provosoiva ja kiinnostavakin. EU:n suosioluvuista päätellen kappale ei olisi silti välttämättä ennakkosuosikki. * Eikka Kosonen aloitti Euroopan komission Suomen-edustuston päällikkönä vuonna 2008. Hän toimi Suomen EU-suurlähettiläänä 2002–2008, työskenteli Brysselissä ensimmäisen kerran 1983–88 ulkoasiainsihteerinä ja lähetystöneuvoksena Euroopan yhteisöjen Suomen edustustossa. Kosonen osallistui 1944 liittymisneuvotteluihin, joissa Suomen EU-jäsenyyden ehdoista sovittiin. Vuosina 1994–2000 Kosonen toimi EU-sihteeristön päällikkönä Helsingissä. 162 EU-PERUSTEOS Ahvenanmaan asema A hvenanmaan erityisasema Euroopan unionissa todetaan Suomen liittymissopimuksessa (Ålandsprotokollet). Sen mukaan Ahvenanmaa on EU:n verounionin ulkopuolella. Pöytäkirja sisältää erityissäännöt kiinteän omaisuuden ostamisesta ja elinkeinon harjoittamisesta Ahvenanmaalla. Lisäksi Ahvenanmaan kansainvälisoikeudellinen erityisasema pannaan merkille. Veropoikkeus koskee arvonlisäveroa ja valmisteveroja. Poikkeus on mahdollistanut verovapaan myynnin lauttaliikenteessä Suomen ja Ahvenanmaan välillä sen jälkeenkin, kun verovapaus EU:n jäsenvaltioiden välisessä liikenteessä lakkasi vuonna 1999. Ahvenanmaan itsehallintolain mukainen erityisasema ilmenee kansainvälisiä sopimuksia ja EU:n perussopimuksia vahvistettaessa. Ahvenanmaan itsehallintolain mukaan maakunnan toimivaltaan kuuluvien sopimusmääräysten voimaansaattamissäädöksille tarvitaan myös maakuntapäivien hyväksyntä, ennen kuin sopimus tulee sen toimivaltaan kuuluvilta osin voimaan Ahvenanmaalla. Ahvenanmaan maakuntapäivät hyväksyi muun muassa Lissabonin sopimuksen voimaansaattamisen. Vasta sen jälkeen sopimus tuli maakunnassa voimaan Ahvenanmaan toimivaltaan kuuluvilta osiltaan. Maakuntapäivät on aiemmin hyväksynyt myös Amsterdamin ja Nizzan sopimukset. Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksyntä vaadittiin myös Suomen liittyessä unioniin 1995. Maakunnassa tarvittiin kaksi eri kansanäänestystä. Ensimmäisessä kansanäänestyksessä 16.10.1994 ahvenanmaalaisista 51,9 prosenttia tuki EU-PERUSTEOS jäsenyyttä (Suomessa 56,9 prosenttia). Toisessa kansanäänestyksessä 20.11.1994 Ahvenanmaan jäsenyyttä kannatti 73,6 % äänestäjistä. Ahvenanmaan maakuntapäivät vahvisti liittymisen EU:hun 2.12.1994. Maakuntapäivien 30 edustajasta 26 kannatti jäsenyyttä. EU-asioiden valmistelussa Ahvenanmaan maakuntahallituksen osallistumiseen ja tiedonsaantiin kiinnitetään erityistä huomiota. Maakuntahallituksen puheenjohtajalla on oikeus tulla kuulluksi EU-ministerivaliokunnassa silloin, kun asia kuuluu Ahvenanmaan maakunnan toimivaltaan tai on muutoin maakunnalle erityisen tärkeä. Ahvenanmaalla on myös oma erityisasiantuntijansa Suomen pysyvässä EU-edustustossa Brysselissä. Ahvenanmaan edustalta löytyi heinäkuussa 2010 merenpohjassa makaavasta hylystä 168 pulloa ikivanhaa samppanjaa. Juoman valmistusaika tarkentui 1800-luvun alkupuolelle – ja asiantuntijat julistivat arvojuoman kelpoiseksi. Sukeltaja keräsi arvolöydön talteen. Alex Dawson / AP / Lehtikuva 163 ”Kriisit koulivat” ”Mennyt nykyisyyden peili” ”Askel taaksepäin” EU etsii yhä itseään Y hteistyö Euroopassa on jatkunut maailmansotien jälkeen vuosikymmeniä. Euroopan unionin lippu on koristeltu kirkkain tähdin syvään sineen. Hohde ei kuitenkaan valaise kyllin kauas, tulevaisuus siintää utuisena. EU näyttää yhä etsivän eldoradoaan. Unionin nykyisyys on joidenkin mielestä välivaihe matkalla tiiviimpään ja kukoistavampaan Eurooppaan. Joillekin talousongelmat ovat todiste siitä, että aikoinaan tehdyt ratkaisut esimerkiksi yhteisestä valuutasta olivat virheitä. EU-asioiden valtiosihteeri Kare Halonen, tutkija Pilvi Torsti ja EU-kriittinen europarlamentaarikko Timo Soini pohtivat unionin nykytilaa ja tulevaisuutta samojen kysymysten pohjalta. Halonen uskoo EU:n kehittyvän ennen muuta ulkoisten kriisien kautta, pakon edessä unioni vahvistuu. Torsti korostaa yhteisön historiaulottuvuutta ja syntyä rauhaliikkeeksi ihmetellen, mihin EU:lla on jatkuva kiire. Soini puhaltaisi pilliin ja palauttaisi unionin talous- ja vapaakauppaliitoksi, hän pitää EU:n vallan kasvattamista suurena virheenä. 164 EU kehittyy kriisien kautta K ARE HALONEN Valtiosihteeri Kare Halonen katsoo Euroopan unionin perusrakenteiden ja päätöksenteon toimivan nykyään hyvin, mutta tämä ei välttämättä riitä EU-politiikan vahvistumiseen. Vanha väittämä unionin kehittymisestä ulkoa tulevien paineiden kautta pitää Halosen mielestä paikkansa. – Ulkoiset kriisit edistävät EU:n integraatiota yleensä enemmän kuin se, että sovitaan asioita perussopimusneuvotteluissa. EU:ssa saadaan kehitystä aikaan aina kun on pakko, Halonen sanoo. Missä Euroopan unioni on historiansa valossa? Onko EU nyt ”valmis” kun Lissabonin sopimus on voimassa? – Vuosia kestäneen institutionaalisen valmistelun jälkeen meillä on suhteellisen pitkälle menevä järjestelmä eli Lissabonin sopimus. EU:n toimielinten saamisesta kuntoon ei seuraa kuitenkaan automaattisesti se, että integraatio etenee ja yhteinen politiikka vahvistuu. Tärkeämmäksi on noussut se, että vastaamalla kriiseihin ja muihin haasteisiin – kuten rahoitus-, talous- ja velkakriisiin – unioni on joutunut kehittämään itseään. Tämä on tiivistämässä EU:n ja erityisesti euromaiden yhteistä talouspolitiikkaa ja johtamassa samalla uuteen lainsäädäntöön. – Haasteiden edessä EU on usein kyennyt rakentamaan uutta ja pysyvää, mikä edistää integraatiota. Esimerkiksi energiapolitiikka on kehittynyt, kun on jouduttu vastaamaan ilmastonmuutokseen ja energian toimitushäiriöihin. Terrori-iskut johtivat uusiin käytäntöihin oikeus- ja sisäasioissa, ja takavuosien suuret öljytankkerionnettomuudet tiukensivat merenkulkua ja ympäristönsuojelua koskevia määräyksiä. E U- P- PE RE RU US TS ET O E OS S EU Onko EU:n ulkoinen edustus selkeämpää kuin aiemmin? Miten Lissabonin sopimuksen tuomat uudet toimijat ovat muuttaneet EU:n työskentelyä? – Ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei toistaiseksi ole sen yhtenäisempää kuin ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa. Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalla ja korkealla edustajalla on omat roolinsa, mutta eri toimijoiden keskinäiset suhteet ovat edelleen muotoutumassa, ja ulkosuhdehallinnon rakentaminen on kesken. Puitteet tehokkaammalle ulkopolitiikalle on luotu, mutta EU:n keskeisempi rooli maailmanpolitiikassa ei ole vielä käytännössä toteutunut. Näyttääkin siltä, että talouspuolella EU on pystynyt toimimaan kriisissä yhtenäisesti, mutta ulkosuhteissa vastaava tiivistyminen on vielä edessä. – Viime vuosina Eurooppa-neuvoston ja päämiesten rooli EU:n työssä on kasvanut, sillä Eurooppa-neuvosto on pystynyt nopeimmin reagoimaan esimerkiksi rahoitus- ja talouskriisiin. Vahvistunut asema on todennäköisesti tullut jäädäkseen, koska asioita on usein tehokkaampaa hoitaa päämies- kuin ministeritasolla. Tähän kehitykseen liittyy kuitenkin riskejä muun muassa toimielinten tasapainon näkökulmasta, joten on oltava valppaana. Mihin EU on matkalla historiansa valossa? – Hiili- ja teräsyhteisön perustamisesta on aikaa noin 60 vuotta, joten Euroopan yhdentymisprosessi on kestänyt jo pitkään. Suomen verrattain lyhyen jäsenyydenkin aikana EU on kehittynyt huimasti. On tapahtunut sisäistä institutionaalista kehitystä, ja esimerkiksi Euroopan parlamentin aseman vahvistuminen on vaikuttanut paljon unionin toimintaan. Ehkä suurin muutos EU:ssa on ollut kuitenkin käsiteltävien asioiden valtava ja jatkuva lisääntyminen. Esimerkiksi rahoitus- ja talouskriisissä on tehty paljon yhteistyöpohjalta muun muassa pankkien ongelmien ja elvytyksen osalta. Uutta lainsäädäntöä on ryhdytty luomaan akuutin tilanteen tultua hoidetuksi. – EU:n tulevaisuuteen voi luottaa, sillä unioni on jatkuvasti kehittynyt ja mennyt eteenpäin. Totta kai monissa EU-PERUSTEOS Kare Halonen. Ulkopoliittinen instituutti asioissa EU olisi voinut toimia vahvemmin ja moniin ongelmiin olisi pitänyt varautua paremmin etukäteen, mutta suunta on ollut selvä. Vieläkö EU voi laajentua? – Laajentuminen on ollut viime vuosikymmenen aikana unionin tärkein kehitysprosessi. EU:n kasvu 15:sta valtiosta liki 30 maan yhteisöksi ei ole ollut toiminnan kannalta erityisen ongelmallista. – Sen sijaan laajentumisen vauhtia ja ehtoja on arvosteltu. Romanian ja Bulgarian liittymisen EU:hun vuonna 2007 katsotaan tapahtuneen liian aikaisin. Ehtojen olisi pitänyt jälkikäteen arvioiden olla tiukemmat. Molemmissa maissa on edelleen ongelmia erityisesti oikeus- ja sisäasioissa. Samoin on viimeaikaisen kehityksen valossa katsottu, että karsinnan olisi pitänyt olla tarkempaa, kun päätettiin euron käyttöön ottaneista maista. Näkemykset ovat johtaneet menettelytapojen tarkentamiseen. – Turkin osalta jäsenmaiden kannat ovat muuttuneet huomattavasti. Suomen puheenjohtajakaudella 1999 Turkkia kohtaan ei koettu sellaisia epäilyjä kuin nykyisin Ranskassa ja Saksassa. Aikoinaan nämä maat tukivat yhteistä päätöstä Turkin liittymisestä EU:hun, kun se täyttää vaadittavat ehdot. 165 – Muilta osin jäsenyysperspektiivi on tällä hetkellä rajattu Länsi-Balkanille ja Islantiin. Uhkaako mikään EU:n tulevaisuutta? – Sisäinen hajaannus voisi olla uhka, jos yhteisten sääntöjen kunnioitus loppuisi. Tätä ei kuitenkaan ole näköpiirissä. Toimielinten keskinäinen tasapaino on säilytettävä sovituissa puitteissa ja erityisesti komission keskeinen asema turvattava. Uhkana on myös nähty, että isot maat sopisivat asioista keskenään ohi jäsenmaiden enemmistön. Tältäkään osin tilanne ei ole niin huono kuin ehkä joskus näyttää. Usein kritisoitu Ranska– Saksa-yhteistyökin on yleensä lopulta vienyt Euroopan etuja eteenpäin. Kriisitilanteissa tarvitaan johtajuutta. EU:n historian voisi kirjoittaa uudestaan PILVI TORSTI Tutkija Pilvi Torstille Euroopan unioni on rauhanprosessi. Hän peilaa EU:n nykytilaa maanosaa repineiden sotien näkökulmasta. Unionin tulevaisuutta on Torstin mukaan erittäin vaikea ennakoida. Toisaalta hän ihmettelee, mihin EU:lla on oikeastaan kiire. Hän kirjoittaisikin EU:n historiaa uudestaan muistaen katsoa taaksepäin. – Ihmisten historiatietoisuus eli näkemys menneisyydestä vaikuttaa tulevaisuuden odotuksiin. Siksi EU ei saa unohtaa juuriaan rauhanprosessina esimerkiksi LänsiBalkanilla, tutkijatohtori Torsti sanoo. Missä Euroopan unioni on historiansa valossa? Onko EU nyt ”valmis” kun Lissabonin sopimus on voimassa? – EU on laajentunut nopeasti ja sen myötä perussopimuksia on muutettu, mihin pitää olla tyytyväinen. Muutos on ollut valtava, mutta näinkin laajaksi kasvanut unioni pystyy edelleen toimimaan ilman suurimpia hidasteita. Eurooppalaista aivotyötä on Lissabonin sopimuksen valmistuttua toivottavasti vapautunut institutionaalisista kysymyksistä EU:n ulkopuolisiin kysymyksiin. – Talouskriisin hoidossa EU näytti kyntensä. Se on hyvä esimerkki siitä, ettei unionin päätöksenteko aina ole hidasta. Toisaalta EU epäonnistui aiemmin rahaliiton yhteisissä säännöissä, kun kaikki jäsenvaltiot eivät niitä noudattaneet. * Kare Halonen aloitti EU-asioiden valtiosihteerinä vuonna 2008. Sitä ennen hän toimi ulkoministeriön Eurooppa-osaston päällikkönä. Brysselissä Halonen työskenteli vuodesta 1995 alkaen Suomen EU-edustustossa muun muassa Coreper 1 -edustajana ja edustuston päällikön sijaisena 2000–2004. Halonen on työskennellyt myös EFTAn sihteeristössä Genevessä. 166 Onko EU:n ulkoinen edustus selkeämpää kuin aiemmin? Miten Lissabonin sopimuksen tuomat uudet toimijat ovat muuttaneet EU:n työskentelyä? – Nykyistä sekavampaa tilaa on vaikea löytää. Lissabonin sopimuksen voimaantulo selkeytti monia asioita, mutta EEUU -- PP EE RRUUSSTTE EOOS S samaan aikaan EU:n ulkoinen edustus on monipäistä esimerkiksi kansainvälisissä kriiseissä. Selkeytymisen sijasta on nähty diplomaattista kisailua. Olisi tärkeää, että johtopaikkojen valintaperusteet tuotaisiin tulevaisuudessa avoimemmin esiin. Miellän Euroopan vahvaksi silloin, kun se on näkyvä ja voimakas toimija maailmalla olivat sitten kyseessä ilmasto- tai kehitysasiat tai rauhanpolitiikka. Euroopan ulkosuhdehallinto voi toimiessaan antaa EU:lle aivan erilaiset kasvot ulkopuolisessa maailmassa. – Euroopan parlamentin äänen vahvistuminen on tärkeää, koska se on ainoa suoraan kansalaisten valitsema toimielin. Parlamentti on EU:n eduskunta. Pidän sitä tärkeänä keskustelufoorumina ja nyt myös yhä enemmän valtaa käyttävänä toimielimenä. Mihin EU on matkalla historiansa valossa? – Vanhan fraasin mukaan EU on kuin polkupyörä: jos ei jatka polkemista, EU kaatuu. Mutta ei unioni niin huterassa tasapainossa ole. Aina vaaditaan EU:ta etenemään nopeammin, mutta mihin unionilla on itse asiassa kiire? – Synkän historian lähtökohdista tarkastellen olemme tulleet pitkälle. Mutta on vaikea ennakoida mihin EU on menossa. Tulevaisuuden visioille ja tavoitteille on vaikea löytää vastaajaa. EU:n rakenteet ovat monimutkaiset, silti unioni on tehnyt Euroopasta paremman paikan elää. EU ei voi kuitenkaan olla vain institutionaalisesti etenevä toimija. – Euroopalle pitäisi kirjoittaa uusi historia. Perustuslain tavoittelu ei ollut oikea lähtökohta. Taustalla ovat kuitenkin maailmansodat ja hyvin pitkä murheellinen ajanjakso. Monilla mailla on yhä vaikeuksia käsitellä maailmansodan perintöä. Nationalismi ja kansallisvaltioiden sisäiset asiat korostuvat liikaa Euroopassa. Syvällinen rauhan ja demokratian rakentaminen on aina paitsi inhimillisesti myös taloudellisesti kannattavaa politiikkaa. Vieläkö EU voi laajentua? – EU ei voi peräytyä ja muuttaa päätöksiään niiden maiden kohdalla, joiden jäsenneuvottelut on avattu ja joille on annettu jäsenyysperspektiivi, kuten Länsi-Balkanin valtioille. Länsi-Balkanilla EU tuo ihmisille toivoa, koska unioni koetaan rauhankoneistona. Kun on EU-PERUSTEOS Pilvi Torsti. Pekka Mustonen annettu tulevaisuuden suunta ja kriteerit, silloin kaikkien Länsi-Balkanin maiden täysjäsenyys on mahdollinen. Maiden lainsäädäntö on kehittynyt kansalaisille myönteisempään suuntaan. Aika nopeasti on unohdettu, että Eurooppa koki järkyttävän sodan 1990-luvulla juuri Länsi-Balkanilla. – On valitettavaa, että Bulgarian ja Romanian osalta annettiin mahdollisuus väitteille, joiden mukaan ne otettiin liian aikaisin jäseniksi. Ja toisaalta avattiin tietä keskustelulle siitä, että EU:n ei tarvitsisi enää laajentua, koska aikaisemmin tehtiin virheitä. Uhkaako mikään EU:n tulevaisuutta? – Sisäinen hajaantuminen. Aina on mahdollista, että jokin jäsenmaa irtautuu unionista. Ja uhkana voi olla myös kykenemättömyys tehdä yhteisiä päätöksiä. * Valtiotieteiden tohtori Pilvi Torsti toimii tutkijana ja opettajana Helsingin yliopistossa. Hän on perehtynyt muun muassa historiatietoisuuteen Suomessa sekä entisen Jugoslavian alueen, erityisesti Bosnia-Herzegovinan sodanjälkeiseen identiteettiin. 167 167 Onko EU:n ulkoinen edustus selkeämpää kuin aiemmin? Miten Lissabonin sopimuksen tuomat uudet toimijat ovat muuttaneet EU:n työskentelyä? – Ulkoisessa edustuksessa on valuvika. Toimielinjako ei ole selvä, ja kiertävä puheenjohtajuus on jäänyt uusien toimijoiden varjoon. EU:n presidentin Herman Van Rompuyn ja komission puheenjohtajan José Manuel Barroson välillä on selvä jännite. Toinen jää valtapelissä väkisin kakkosviulun soittajaksi. Timo Soini. Kari Mäenpää – En pidä EU:n uusia toimijoita tarpeellisina, mutta jos ne sellaisiksi katsotaan, taloudelliset edellytykset pitää olla kunnossa. Ulkosuhdehallintokin on vielä hahmottumaton. EU:n toimintaa heikentää sekin, että federalistiset rakenteet eli Euroopan parlamentti ja komissio liittoutuvat lähes aina keskenään jäsenmaita edustavaa neuvostoa vastaan. Vieläkö EU voi laajentua? EU on edennyt liian pitkälle TIMO S O I N I Europarlamentaarikko, EU-skeptikko Timo Soini ottaisi Euroopan yhdentymisessä taka-askeleen. Soini vastustaa yhteistä lainsäädäntöä yli kansallisen suvereniteetin. Soinin mukaan EU voisi olla löyhä talous- ja vapaakauppaliitto. Soini vastustaa unionin laajentumista, ja Turkin jäsenyys merkitsisi hänen mukaansa EU:n loppua. – Unioni on edennyt aivan liian nopeasti ja liian pitkälle. Yksittäisen ihmisen ääni on EU:ssa hyttysen ininää, Soini sanoo. Missä Euroopan unioni on tällä hetkellä historiansa valossa? Onko EU nyt toimijana ”valmis” Lissabonin sopimuksen myötä? – EU voi selvitä ainoastaan palaamalla talous- ja vapaakauppaliitoksi. Sellaista EU:ta tarvitaan, koska tarvitsemme Euroopassa toimivat sisämarkkinat. EU:n vallan kasvattaminen on karmaiseva virhe, kuten olemme talouskriisistä nähneet. Yhteinen raha on suorastaan mieletön projekti, rahaliitto ei voi toimia. EU alkaa todellakin olla sananmukaisesti ”valmis”. 168 168 – Laajenemisen nopea tahti on osasyy EU:n vaikeuksiin. Laajeneminen Turkkiin ja Balkanille talouskriisissä ei tule kysymykseen, mikäli EU nyt ylipäätään pysyy pystyssä. Turkin jäsenyys merkitsisi unionin loppua. Bulgarian ja Romanian ihmisoikeudet ja hallinto eivät ole edelleenkään EU-tasolla. Kroatia hyvin toimivana valtiona sen sijaan ei ole ongelma. – Laajeneminen on maksanut EU:lle paljon. Toisaalta se on hyödyttänyt muun muassa Saksan teollisuutta ja taloutta sekä edistänyt sisämarkkinoita. Laajenemisessa on kauppapoliittisesti järkeä, mutta poliittisesti ja hallinnon kannalta EU:n kaltainen ylisuuri keinotekoinen kokonaisuus ei toimi. Sillä ei ole mitään tekemistä demokratian kanssa. Mihin EU on matkalla historiansa valossa? – Hengissä selvitäkseen EU on matkalla löyhempään yhteistyöhön ja hallitusten väliseen suuntaan. EU tulisi keskittyä talouteen, vapaakauppaan, koulutukseen, parhaiden käytäntöjen omaksumiseen ilman lakeihin pakottamista. Yleis- ja yhteiseurooppalaisesta lainsäädännöstä ei tule mitään. Kansalaisten kannalta on jopa vaarallista, että valtaa käyttäviä virkamiehiä esimerkiksi komissiossa ei voida vaihtaa. Kun aikanaan Neuvostoliitossa oli ongelma, kaikki kokoontuivat Mos- E U- P- PE RE RU US TS ET O E OS S EU kovaan vaatimaan lisää sosialismia. Kun EU:ssa on ongelma, herrat kokoontuvat Brysseliin vaatimaan lisää integraatiota. – Jos EU kuitenkin jatkaa olemassaoloaan jossakin muodossa, Suomessa EUosaamiseen on satsattava ja asioihin on vaikutettava. Yksilön ja persoonan merkitys korostuu EU:n kokoisessa rakenteessa – oli sitten kyseessä ministeri, meppi, coreper-edustaja tai muu toimija. Mikä EU:n tulevaisuutta uhkaa? – Talouden taantuma ja rahaliiton kriisi olisi EU:ssa nähtävä pikemminkin mahdollisuutena. Olisi hyvä tilaisuus ottaa takapakkia. Talouslama esimerkiksi Kreikassa, Irlannissa ja Portugalissa tulee jatkumaan vuosia. Toinen uhka on väkivaltainen kansallishengen nousu joissakin maissa. Toivon kuitenkin, että ihmisten protesti saa demokraattisen purkautumistien. * Timo Soini valittiin Euroopan parlamentin jäseneksi vuonna 2009. Hän toimii Vapaa ja demokraattinen Eurooppa (EFD) -ryhmän varapuheenjohtajana. Soini on työskennellyt vuodesta 2003 kansanedustajana ja perussuomalaisten puheenjohtajana 1997 lähtien. EU-PERUSTEOS 169 Kirjoittaja FM, viestintäjohtaja Marko Ruonala (1963) seurasi Euroopan unionin toimintaa Brysselissä vuosina 1999–2008. Vuosina 1999–2003 hän työskenteli STT:n EU-kirjeenvaihtajana ja Brysselin toimituksen esimiehenä. 2004–2008 Ruonala työskenteli lehdistövirkamiehenä Suomen pysyvässä EU-edustustossa, vuonna 2006 Suomen EU-puheenjohtajuustiedottajana. Ruonala on opiskellut eurooppajournalismia Pariisissa 1998–99. Aiemmin hän on työskennellyt toimittajana Helsingin Sanomissa, Keskisuomalaisessa sekä Kaakkois-Suomen sanomalehdissä. Nykyisin Ruonala työskentelee ympäristöministeriössä. Kirjoittaja kiittää lukuisia suomalaisia EU-asiantuntijoita, jotka ovat kommentoineet tämän kirjan tekstiä ja antaneet arvokkaita neuvoja ja vinkkejä sen sisältöön. 170 EU-PERUSTEOS Verkkosivut Lähteinä on käytettyjä muun muassa seuraavia verkkosivuja: Euroopan parlamentin sivut: europarl.eu Euroopan aluekehitysrahaston ja Euroopan sosiaalirahaston sivut: rakennerahastot.fi Euroopan tilastotoimiston sivut: epp.eurostat.ec.europa.eu Euroopan tilintarkastustuomioistuimen sivut: eca.europa.eu Euroopan unionin sivut: europa.eu Euroopan unionin tuomioistuimen sivut: curia.europa.eu Eurooppanavigaattori: ena.lu Eurooppatiedotuksen sivut: eurooppatiedotus.fi Liikenneministeriön sivut: mintc.fi Maa- ja metsätalousministeriön sivut: mmm.fi Oikeusministeriön sivut: om.fi Opetus- ja kulttuuriministeriön sivut: minedu.fi Sisäministeriön sivut: intermin.fi Sosiaali- ja terveysministeriön sivut: stm.fi Suomen pysyvän EU-edustuston sivut: finland.eu Ulkoasiainmininisteriön sivut: formin.finland.fi Vaikuttamistaitojen sivusto: vaikuttamistaidot.fi Valtioneuvoston kanslian sivut: valtioneuvosto.fi Valtiovarainministeriön sivut: vm.fi Ympäristöministeriön sivut: ymparisto.fi Opetus- ja kulttuuriministeriön sivut: minedu.fi Sisäministerön sivut: intermin.fi Sosiaali- ja terveysministeriön sivut: stm.fi Suomen pysyvän EU-edustuston sivut: finland.eu Ulkoasiainmininisteriön sivut: formin.finland.fi Vaikuttamistaitojen sivusto: vaikuttamistaidot.fi Valtioneuvoston kanslian sivut: valtioneuvosto.fi Valtiovarainministeriön sivut: vm.fi Ympäristöministeriön sivut: ymparisto.fi 171 EU-PERUSTEOS 171 EU-sanasto Acquis communautaire Yhteisön säännöstö, joka sisältää kaikkia EU-jäsenvaltioita sitovan normiston. Alue- ja rakennepolitiikka (koheesiopolitiikka) Pyrkii tasoittamaan EU:n alueellisia kehitys- ja elintasoeroja. Amsterdamin sopimus Perussopimus, joka määritti muun muassa EU-kansalaisuuden ja perusoikeudet. Asetus EU:n säädös, joka velvoittaa jäsenmaita sellaisenaan heti voimaan tultuaan. Avoin koordinaatio Tiedonvaihtoon perustuva menettely, joka ei velvoita jäsenvaltioita. Kutsutaan myös ”toinen toiselta oppimiseksi”. COPS Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea, joka valmistelee EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä kantoja ja päätöksiä sekä seuraa ministerien sopiman politiikan toteuttamista. Vastuulla on myös kriisinhallintaoperaatioiden poliittinen valvonta ja strateginen johto. Coreper (Comité des représentants permanents) Jäsenmaiden pysyvien edustajien komitea, joka valmistelee ministerineuvostojen kokouksia ja päätöksiä. Demokratiavaje Näkemys, jonka mukaan EU:lla ei ole kansalaisilta saatua oikeutta vallankäyttöön; kansalaiset kokevat EU:n liian etäiseksi. Direktiivi EU:n säädös, joka velvoittaa jäsenmaita muuttamaan lainsäädäntöään. Kutsutaan myös lainsäädäntöohjeeksi. Ecofin EU:n valtiovarainministerien neuvosto. Ennakkoratkaisu Euroopan unionin tuomioistuimen päätös, jonka se tekee kansallisen oikeuslaitoksen esityksestä. EU:n presidentti Eurooppa-neuvoston pysyvä puheenjohtaja. EU:n puheenjohtajuus Jäsenvaltioilla puolivuosittain kiertävä unionin puheenjohtajuus. Euratom (Euroopan atomienergiayhteisö) Pyrki luomaan puitteet ydinenergian hyödyntämiselle. Perustettiin Rooman sopimuksella 1957. Euroalue Yhteisvaluutta euroa käyttävät jäsenvaltiot. 172 Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (EHTY) Kuuden maan vuonna 1951 perustama elin, joka loi yhteiset hiili- ja teräsmarkkinat. EHTY sulautettiin vuonna 1967 Euroopan yhteisöön. Euroopan komissio Toimielin, joka antaa EU:n lainsäädäntöesitykset ja valvoo perussopimusten noudattamista. Euroopan neuvosto Hallitusten välinen järjestö, joka käsittelee ihmisoikeuksia. Ei ole EU:n toimielin. Euroopan oikeusasiamies Käsittelee kansalaisten tekemiä kanteluja EU:n toimielimistä. Ne voivat koskea hallinnon epäkohtia tai toimivallan väärinkäyttöä. Euroopan parlamentti Toimielin, joka päättää EU:n lainsäädännöstä yhdessä neuvoston kanssa, valvoo komission toimintaa sekä nimittää komission puheenjohtajan ja komissaarit. Euroopan talousyhteisö (EEC) Vapaakauppaja tullialue, joka perustettiin 1957 Rooman sopimuksella. Euroopan tilintarkastustuomioistuin Toimielin, joka toimii EU:n varainkäytön ulkoisena tarkastajana. Euroopan unionin neuvosto Toimielin, joka koostuu jäsenmaiden edustajista. EU:n tärkein lainsäätäjä. Euroopan unionin tuomioistuin Toimielin, joka valvoo EU:n perussopimusten ja lainsäädännön noudattamista. Euroopan yhtenäisasiakirja Vuoden 1986 perussopimus, joka loi yhteiset sisämarkkinat. Eurooppa-neuvosto Jäsenvaltioiden valtionpäämiehistä koostuva toimielin, jota johtaa EU:n presidentti. Ei säädä lakeja, mutta voi tehdä koko EU:ta sitovia päätöksiä. Eurooppa 2020 -strategia Lissabonin strategian jatkoksi kehitetty prosessi, joka edistää lippulaivahankkein EU:n talouskasvua, työllisyyttä, osaamista, innovaatioita jne. Eurooppa-päivä Vietetään 9.5.1950 annetun Schuman-julistuksen kunniaksi. Julistus sisälsi aloitteen hiili- ja teräsyhteisön perustamiseksi. Europarlamentaarikko (MEP, meppi) Euroopan parlamentin jäsen. Eurostat EU:n tilastotoimisto. Hallitustenvälinen konferenssi (HVK) Jäsenmaiden hallitusten väliset neuvottelut perussopimuksen muuttamiseksi. Lisäksi 172 EU-PERUSTEOS neuvosto kokoontuu toisinaan HVK-muodossa, esimerkiksi nimittäessään EU-tuomioistuimen tuomarin. Hallitustenvälisyys Valtioiden hallitukset sopivat tietyistä asioista keskenään ohi EUrakenteiden. Integraatio Yhdentymisprosessi, jossa kansallisvaltiot yhdistävät voimansa ja luovuttavat osan toimivallastaan EU:n toimielimille. Joustava yhteistyö Ryhmä jäsenmaita tekee yhteistyötä muita nopeammin tietyssä asiassa. Kutsutaan myös syvennetyksi ja tiivistetyksi yhteistyöksi. Kaksoisenemmistö Päätöksentekotapa, jonka takana on neuvostossa 55 prosenttia jäsenmaista, jotka edustavat 65 prosenttia EU:n kansalaisista. Komissaari Euroopan komission jäsen. Komiteamenettely (komitologia) Komission on kuultava jäsenmaiden asiantuntijakomiteoita, jotka valvovat EU-lainsäädännön täytäntöönpanoa. Konvergenssikriteerit (lähentymisperusteet) Julkisen talouden alijäämää, velkaa, inflaatiota, korkoja ja valuuttakursseja koskevat ehdot, jotka euroalueeseen liittyvän jäsenmaan on täytettävä. Korkea edustaja EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan edustaja, jota kutsutaan myös EU:n ulkoministeriksi. Kööpenhaminan kriteerit Ehdot, jotka EU:hun liittyvien maiden on täytettävä: vakaat hallintoelimet, toimiva markkinatalous, kyky omaksua EU:n säännöt ja toimiva julkishallinto. Liittovaltiokehitys (federalismi) EU:sta puhuttaessa tarkoitetaan toimielinten kasvavaa valtaa. EU ei ole kuitenkaan liittovaltio vaan pikemminkin valtioiden liitto. Lissabonin sopimus Perussopimus, joka tuli voimaan 1.12.2009. Muutti EU:ta koskevaa sopimusta ja Euroopan yhteisön perustamissopimusta. Toi muutoksia päätöksentekoon ja teki Eurooppa-neuvostosta virallisen toimielimen. Lissabonin strategia Prosessi, jonka tavoite oli kehittää vuosina 2001–2010 EU:n taloutta, edistää sisämarkkinoita ja kohentaa työllisyyttä tukemalla yrittäjyyttä, tietoyhteiskuntaa ja innovaatioita. Länsi-Euroopan unioni (WEU) Sotilaallinen yhteistyöelin, joka sulautettiin Euroopan unioniin. WEU:n lakkauttamisesta päätet- 173 EU-PERUSTEOS tiin vuonna 2010. Maastrichtin sopimus Perussopimus, joka perusti Euroopan unionin ja loi talous- ja rahaliiton. Ministerineuvosto Euroopan unionin neuvoston kokous ministeritasolla. Määräenemmistöpäätös EU:n neuvoston päätös, jonka takana on jäsenmaiden määräenemmistö. Määrävähemmistö Jäsenmaiden joukko, joka pystyy estämään päätöksen EU:n neuvostossa. Nizzan sopimus Perussopimus, joka mahdollisti EU:n laajentumisen 2000-luvulla. Oikeusperusta Oikeudellinen normi, johon EU:n toimivalta perustuu. Pariisin sopimus Perusti Euroopan hiili- ja teräsyhteisön vuonna 1951. Perusoikeuskirja Määrittää EU:n kansalaisten perusoikeudet. Perussopimus EU:n ja Euroopan yhteisön perustamissopimukset ja niitä muuttaneet sopimukset. Pilarirakenne Maastrichtin sopimuksen määrittämä EU:n päätöksenteon tapa eri politiikkasektoreilla. Ei enää käytössä. Pääosasto (DG, Directorate Général) Komission pääosasto, joka vastaa tietystä politiikkasektorista; esimerkiksi maatalouden pääosasto. Rooman sopimus Perussopimus, jonka synnytti Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön. Schengen-alue Maat, joiden välisillä sisärajoilla ei ole matkustajien tarkastuksia. Asiaa koskeva sopimus allekirjoitettiin Schengenissä 1985 alkujaan kuuden valtion kesken. Sovittelu Tavallisen lainsäätämisjärjestyksen viimeinen vaihe neuvoston, parlamentin ja komission kesken. Subsidiariteetti (läheisyysperiaate) Sen mukaan päätös on tehtävä kansallisesti, mikäli EU-päätös ei tuo erityistä lisähyötyä. Tunnetaan myös toissijaisuusperiaatteena. Talous- ja rahaliitto (EMU) Eurovaluutan käyttöönoton mahdollistanut jäsenmaiden yhteistyö. Tavallinen lainsäätämisjärjestys Jäsenmaita edustava neuvosto ja Euroopan parlamentti hyväksyvät yhdessä lait komission ehdotuksesta. Kutsuttiin aiemmin yhteispäätösmenettelyksi. 173 Ulkoasiain neuvosto (UAN) EU:n ulkoministerien kokous, joka käsittelee mm. yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, ulkomaankauppaa ja kehitysyhteistyötä. Vakaus- ja kasvusopimus Väline, jolla ylläpidetään talouskuria jäsenmaassa valvomalla muun muassa julkisen talouden alijäämää. Valkoinen kirja Komission asiakirja, joka esittää toimenpiteitä tietystä asiasta. Johtaa useimmiten lainsäädäntöehdotukseen. Vihreä kirja Valkoista kirjaa edeltävä asiakirja, joka esittelee tulevien hankkeiden suuntaviivoja. Yhteispäätösmenettely Neuvoston ja parlamentin päätöstapa komission lakiehdotuksesta. Lissabonin sopimus muutti menettelyn nimen: tavallinen lainsäädäntöjärjestys. Yhteisömetodi Korostaa EU:n toimielinten keskeistä roolia päätöksiä tehtäessä. Yleisten asioiden neuvosto (YAN) EU:n ministerikokous, joka käsittelee muun muassa EU:n laajentumisesta sekä toimielin- ja hallintokysymyksiä. 174 EU-PERUSTEOS Lähteet Aalto Erkki, Laaksonen Sanna, Ojanen Hanna, Ruutu Olli, Tiilikainen Teija: EU:n tiivistyvä puolustus – Euroopan puolustusvirasto. Eurooppatiedotus, ulkoasiainministeriö. J-Paino Oy, Helsinki 2009. Arola Pauli, Aromaa Vuokko, Hentilä Seppo, Kauppinen Sirkka: Kansalainen ja Eurooppa. Edita Prima Oy, Helsinki 2005. Bomberg Elizabeth, Peterson John, Stubb Alexander: The European Union: How Does it Work? Second Edition. Oxford University Press, Cosport, Hampshire (UK), 2008. Corbett Richard, Jacobs Francis, Shackleton Michael: The European Parliament. 7. painos. John Harper Publishing, London (UK) 2007. Demey Thierry: Europe in Brussels. EU:n komissio. D.P.I. -paino, Bryssel 2007. Ekholm Peter: Tiivistyvä ja hajautuva Euroopan unioni. Suomen itsenäisyyden juhlarahaston (Sitra) julkaisusarja. Edita Prima Oy, Helsinki 2003. Erkkilä Tero, Tiilikainen Teija: Avain EU-käsitteisiin. Eurooppatiedotus, ulkoasiainministeriö. 5. painos . Edita Prima Oy, Helsinki, 2008. Fontaine Pascal: Europe in 12 lessons. EU:n komissio. Euroopan yhteisöjen julkaisutoimisto. Belgia 2006. Forsberg Tuomas, Jortikka-Laitinen Tiina, Lähdevirta Kimmo, Savola Heikki, Tiilikainen Teija: Yhteisten arvojen puolesta? Suomi ja EU:n kriisinhallinta. Eurooppatiedotus, ulkoasiainministeriö. J-paino Oy, 2006. EU-rahoituksen opas 2009–2013. Eurooppatiedotus, ulkoasiainministeriö. J-Paino Oy, Helsinki 2009. EU-tiedon hakuopas 2006–2007. Eurooppatiedotus, ulkoasiainministeriö. J-Paino Oy, Helsinki 2006. Kemppinen Reijo: Suomi Euroopan unionissa – Perusteos. Eurooppatiedotus, ulkoasiainministeriö. Edita Publishing Oy (neljäs uudistettu painos), Helsinki 2002. Laitinen Kari, Rinne Jarmo, Suominen Petteri: Suomen tie Eurooppaan. WSOY, Porvoo 2005. Mikkeli Heikki: Euroopan idea – Eurooppaaatteen ja eurooppalaisuuden pitkä historia. Suomen Historiallinen Seura. Kolmas painos. Helsinki 1999. Nelsen Brent F., Stubb Alexander (toim.): The European Union - Readings on the Theory and Practice of European Integration. Lynne Rienner Publishers, Inc., US 2003. Pitkänen Outi, Toivanen Päivi (toim.): Kansalaisen Itämeri. Eurooppatiedotus, ulkoasiainministeriö. Edita Prima Oy, Helsinki 2010. Reach – EU:n uusi kemikaaliasetus. Kemikaalineuvottelukunnan julkaisuja 6. Kirjapaino Keili Oy, Vantaa 2007. Rehn Olli : Suomen eurooppalainen valinta. WSOY, Juva 2006. Ruonala Marko, Toivanen Päivi (toim.): EU-perusteos. Eurooppatiedotus, ulkoasiainministeriö. Edita Publishing Oy (4. painos), Helsinki 2010. Silverström Sören: Ahvenanmaa Euroopan unionissa. Eurooppatiedotus, ulkoasiainministeriö. J-Paino Oy, Helsinki 2005. Stubb Alexander: Minne menet EU? Tammi, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2003. Stubb Alexander: Negotiating Flexibility in the European Union – Amsterdam, Nice and Beyond. Palgrave (julk.), Anthony Rowe Ltd, Chippenham, Wiltshire (UK) 2002. Toivanen Päivi (toim.): Suomi EU:n puheenjohtajana 2006. Eurooppatiedotus, ulkoasiainministeriö. J-Paino Oy, Helsinki 2006. Heikkilä, Markku: Kiotosta Kööpenhaminaan – EU, Suomi ja ilmastonmuutos. Eurooppatiedotus, ulkoasiainministeriö. Vammalan kirjapaino Oy, Sastamala 2009. Heikkilä Tuomas (toim.): Europe 2050 – Challenges of the Future, Heritage and Past. Edita Prima Ltd, Helsinki 2006. Lissabonin sopimus – Miten sopimus muuttaa Euroopan unionia? Eurooppatiedotus, ulkoasiainministeriö. Edita Prima Oy (kolmas uusittu painos). Helsinki 2010. Kaksonen Helena, Ojala Jari, Rautiainen Matti: Lukiolaisen EU-kurssi. WSOY Oppimateriaalit Oy, 2006. 176 EU-PERUSTEOS Henkilö- ja asiahakemisto 133-artikla 86 Cassis de Dijon 48,49, 120 141-tuki 138 the Centre for European Policy Abbé de Saint-Pierre 16 Studies (Ceps) 154 acquis communautaire 170 Churchill, Winston 10, 21 Aid for Trade (kauppaa tukeva apu) 89 Comenius-ohjelma 130 Adenauer, Konrad 22, 26 Copa-Cogeca 153 Aho, Esko 34 COPS 80, 82, 86, 170 Ahtisaari, Martti 6, 34, Coreper Comite des Representants Permanents) 33, 35 ,37, 42 62, 81, 158, 164, 186, 170 AKT-maat 98, 100 Ahvenanmaa 163 Ala-Nissilä, Olavi 54 alueiden komitea 55, 149, 152 alue- ja rakennepolitiikka 134, 170 aluekehitysrahasto 135 aluepolitiikka 55, 75, 134 Amsterdamin sopimus 58, 170 Ankaran sopimus 106 arvonlisävero 75, 77, 120, 161 Asiakirjajulkisuus 38, 39 Ashton, Catherine 31, 82, 89, 90 atomienergiajärjestö Euratom 22, 25, 58,146, 170 autovero 51, 52 avoimuus 38, 40, 60 avoin koordinaatio 170 Barroso, Jose Manuel Durao 33, 43, 112, 157, 176 Berlaymont-rakennus 40, 136 Berlin Plus -järjestelmä 87 Berlusconi, Silvio 18 Blair, Tony 136 Frits Bolkestein 123 Bolognan prosessi 129 Bosman, Jean-Marc 49 Bosnian sota 86, 105 Brandt, Willy 24 Britannian maksuhyvitys 24, 136 Cowan, Ian 49 Daphne-ohjelma 128 DAS-tarkastuslausuma 54 Daytonin sopimus 91 DDA-neuvottelut 96 de Gaulle, Charles 23, 24, 136 de Gasperi, Alcide 26 Delegoidut säännöt 62 Delors, Jacques 25, 69, 120 Dohan kierros 96 de Rouvroy, Claude-Henri 16 Duisenberg, Wim 69 Duren, Eugenie 16 Ecofin 35, 71, 74, 170 EDA (Euroopan puolustusvirasto) 55, 87, 174 EEC 22, 95, 106, 170 EFTA (Euroopan vapaakauppajarjesto) 95, 96, 156, 164 EHTY (Euroopan teräs- ja hiiliyhteisö) 21, 170 EKP (Euroopan keskuspankki) 69, 73 elinikäisen oppimisen ohjelma 129 Elinkeinoelämän keskusliitto 153 Elintarvikevirasto 158 Elysee-sopimus 22 Eläkeverotus 51 budjetti 44, 71, 73,75, 108 EMS (European Monetary System), Euroopan rahajärjestelmä 24, 168 Business Europe (Confederation of European Business)153 EMU (European Monetary Union), ks. Euroopan talous- ja rahaliitto 69, 171 Brown, Mary 49 energia 6, 86, 22, 21, 22, 90, 91, 93, 94, 98, 137, 138, 142, 143, 145, 146, 153, 163, 170, 171 CAP (yhteinen maatalouspolitiikka) 23, 135, 138 178 Cotonoun sopimus 100 EU-PERUSTEOS ennakkoratkaisu 120, 170, 49 , 50, 51, 52 Euroopan investointipankki (EIP) 25, 149 ensimmäinen maailmansota 16 Euroopan henkilöstövalintatoimisto (EPSO) 152 ensimmäisen käsittelyn sopu 45 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin 51 Epaca (European Public Affairs Consultancies Association) 154 EPA (Economic Partnership Agreement), talouskumppanuussopimukset 100 EPC (European Policy Center) 154 EPSO (Euroopan henkilöstövalintatoimisto) 152 Erasmus-ohjelma 130 Erika 93 ERM, ks. valuuttakurssijärjestelmä 69 eroaminen unionista 106 esittelijä (raportööri) 46 ETA-sopimus 96 Etelä-Suomen vakavien vaikeuksien tuki, 141-tuki 138 ETSK (Euroopan talous- ja sosiaalikomitea) 55 ETUC (European Trade Union) 153 EU-asioiden komitea 161 Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (EHTY) 21, 170 Euroopan huumausaineiden väärinkäytön Seurantakeskus 56 Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti (EIT) 122 Euroopan investointipankki (EIP) 25, 149 Euroopan investointirahasto 69 Euroopan kalatalousrahasto 139 Euroopan kansanpuolueen ja Euroopan demokraattien ryhmä (EPP-ED) 45 Euroopan kehitysrahasto (European Development Fund, EDF) 98 Euroopan keskuspankki EKP (European Central Bank) 69, 73 Euroopan komissio 20, 30, 78, 137, 148, 151, 157, 169, 160, 170 Euroopan kongressi 21 Euroopan laajuinen liikenneverkosto (Trans-European Networks, TENs) 124, 125 EU-edustusto 35, 37, 152, 156, 161, 162 Euroopan liberaalidemokraattien liitto (ALDE) 45 EU:n ministerineuvosto 33, 39, 106, 170, 171 Euroopan neuvosto 21, 32, 48, 60, 170 EU-ministerivaliokunta 161 Euroopan oikeusasiamies 170, EU:n huippukokous 18, 30, 32, 37, 67, 143 Euroopan parlamentti 25, 30, 37, 38, 42, 43, 44, 45, 46, 54, 58, 60, 61, 62, 63, 64, 75, 84, 86, 92, 95, 144, 153, 154, 165, 167, 170, 171 EU:n parlamentti 25, 30, 37, 38, 42, 43, 44, 45, 46, 54, 58, 60, 61, 62, 63, 64, 75, 84, 86, 92, 95, 144, 153, 154, 165, 167, 170, 171 EU:n presidentti 39, 156, 158, 167, 170 EU-sihteeristö 161 EU:n tuomioistuin 36, 39, 48, 50, 51, 52, 61, 65 EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja 13, 30, 32, 35, 38, 40, 60, 62, 64, 83, 84, 156, 171, Euratom (Euroopan atomienergiayhteisö) 25, 58, 146, 170 Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattien ryhmä (PES) 45 Euroopan poliisiakatemia (Cepol) 55, 115 Europol (Euroopan poliisivirasto) 115 Euroopan puolustusvirasto (EDA) 55 Euroopan rajavalvontavirasto (Frontex) 56, 118 Euroopan sosiaalirahasto ESR (European Social Fund) 127, 135 Euro 68, 69, 70, 71, 72, 73, 74, 75, 76, 77, 78 Euroopan taloudellisen yhteistoiminnan järjestö (OEEC) 21 euroalue 11, 14, 27, 65, 68, 69, 70, 71, 72, 73, 74, 75, 76, 83, 107, 108, 170, 171 Euroopan talousalue (ETA) 95, 96, 127, 149, 150, 156 Eurojust 55, 115 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) 55 Euroopan aluekehitysrahasto (European Regional Development Fund, ERDF) 135 EU-PERUSTEOS Euroopan talous- ja rahaliitto (European Monetary Union, EMU) 69, 171 179 Euroopan talousyhteisö (EEC) 22, 95, 106, 170 Giscard d’Estaing, Valery 32, 58 Euroopan unionin kasvilajikevirasto 56 globalisaatio 11, 90, 89, 98, 99 Euroopan unionin neuvosto 34, 158, 170, 171, Grundtvig-ohjelma 130 Euroopan unionin tuomioistuin 51 Haagin kongressi 21 Euroopan valuuttajarjestelmä (European Monetary System, EMS) 24, 168 Haagin ohjelma 113 Euroopan vapaakauppajärjestö (EFTA) 95, 96, 156 Euroopan vihreät 45 Euroopan yhteisö (EC) 5, 14, 18, 20, 21, 22, 24, 26, 41, 48, 56, 59, 61, 78, 142, 170, 171, 174 Euroopan yhteisöjen tilastotoimisto (Eurostat) 41, 56, 76, 170 hallitusten välinen konferenssi (HVK) 32, 58, 171 hallitustenvälisyys 64, 65 Halonen, Kare 164, 165, 166 harvaan asuttujen alueiden tukeminen 135 Heath, Edward 24 Euroopan yhtenäisasiakirja 25, 58, 170 heikoimmin kehittyneiden alueiden tukeminen 135 Euroopan ymparistokeskus (EEA) 56 hintatakuut 23 Eurooppa 2020 72, 75, 120, 121, 126, 127, 129, 137, 170 Hitler, Adolf 16, 17 Eurooppahymni 59 Eurooppa-neuvosto 13, 30, 32, 33, 34, 35, 38, 39, 42,43, 53, 61, 62, 73, 82, 83, 84, 85, 92, 106, 149, 161, 163, 170, 171 Hugo, Victor 16 hullun lehmän tauti (BSE) 135 Hägglund, Gustav 86 ICTY, kansainvälinen sotarikostuomioistuin 105 Eurooppa-päivä 21, 170 ihmisoikeussopimus 149 Euroopan lääkevirasto 55 eurooppalainen pidätysmääräys 114 ihmisoikeustuomioistuin 32, 48, 60, 81, 92, 105, 149 eurooppalainen sairaanhoitokortti 127 ilmastonmuutos 6, 11, 142, 174 europassi 129 innovaatio 56, 69, 121, 122, 170, 171 Europol (Euroopan poliisivirasto) 115 integraatio 12, 15, 20, 65, 84, 69, 163, 168, 171 Eurostat (Euroopan yhteisöjen tilastotoimisto) 41, 56, 76, 170 interventio 137 eurus 15 Irakin sota 27 EU:n tuomioistuin 25, 30, 36, 39, 41, 48, 49, 50, 51, 52, 53, 62, 65, 130 Irlanti 12, 13, 24, 37, 43, 55, 58, 49, 69, 71, 73, 74,75, 87, 88, 89, 102, 109, 114, 117, 123, 134, 135 federaatio 13 Financial Times -lehti 156 Finnefta 156 FinUnions 153 Forum Europe 154 Franco, Francisco 152 Frankit 15 Friends of the Earth 153 Frontex 56, 118 GATT-sopimus 95 Galileo 124, 125 180 Haider, Jörg 17 Interventiohinta 137 Islanti 88, 90, 96, 103, 109, 114, 117, 138, 149, 164 Itävalta-boikotti 17 joustava integraatio 65 Juncker, Jean-Claude 71 julkisasiamies 48, 53 Julkisuus 34, 38, 39, 46, 51, 82, 115, 127, 156 Juntunen, Rakel 151 Justus Lipsius 33, 34 Juusti, Jukka 87 jäsenneuvottelut 102, 103, 156, 166 EU-PERUSTEOS jäsenyysperspektiivi 104, 164, 166 Jääskinen, Niilo 50, 53 Kaarle Suuri 14, 15 kabinetti 33, 42 kabotaasi 124 Kaczyński, Jaroslaw 18 kahden lautasen kysymys 34 kahden nopeuden Eurooppa 65 kaksoisenemmistö 60, 64, 171 kalastus 72, 138, 139 kalastuksen valvontavirasto 55, 138 Kanninen, Heikki 50, 53 kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) 93 kansainvälinen sotarikostuomioistuin (ICTY) 105 Kansalaisaloite 61 kansalaisten oikeudet 149 kansallinen tuki 138 kansalliset parlamentit 61 kansallisuusaate 16 kansanterveys 56, 128 Karadźić, Radovan 105 kaupan esteet 104, 120 kauppapolitiikka 41, 88, 95, 153 kehitysyhteistyö 35, 97, 98, 100, 107 kemianteollisuus 48 kemikaalilainsäädäntö (Reach) 144, 174 Kemppinen, Reijo 39, 40 kielet 148 kilpailupolitiikka 153 Kioto 143 Kissinger, Henry 82 koheesio 54, 69, 78, 92, 134, 135, 170 koheesiorahasto 134, 135 koheesiotuki 78, 92, 135 Kohl, Helmut 96, 113 kolmannet maat 95, 135 komissaari 13, 18, 30, 31, 38, 40, 41, 42, 43, 44, 46, 58, 59, 64, 73, 82, 107, 108, 123, 148, 154, 155, 156, 159, 170, 171 EU-PERUSTEOS komissio 20, 30, 78, 137, 148, 151, 157, 169, 160, 170 komission kollegio 40 komiteamenettely 171 komitologia 62, 171 konvergenssi-kriteeri 69, 171 Konstantinopoli 15, 106 Kosonen, Eikka 161, 162 Kosovo 80, 84, 86, 88, 104 Korfun huippukokous 34 korkotulojen verotus 78 koulutus 55, 59, 65, 89, 95, 97, 127 kreivi de Saint-Simon 16 kriisinhallintaoperaatio 81, 88, 170 kulttuuri 15, 17, 22, 55, 77, 82, 93, 94, 102, 108, 126, 129, 130, 131, 148, 159, 160 kulttuuripääkaupungit 130, 131 Kööpenhaminan kriteerit 103, 171 laajentuminen 5, 58, 70, 80, 102, 103, 134, 145, 164, Laajentumisneuvottelut 27, 35 lainsäädäntö 30, 35, 38, 39, 44, 45, 48, 49, 54, 55, 58, 61, 62, 84, 91, 93, 103, 115, 123, 126, 131, 137, 142, 153, 158, 163, 164, 166, 167, 170, 172 lainsäädäntöohje 61, 170 Laitinen, Ilkka 118 Lamfalussy-prosessi 72 Lausunnot 42, 50, 53, 54, 55, 61, 146 LDC-maat 100 Lemonnier, Charles 16 legitimiteetti 13, 25 Leonardo-ohjelma 130 Le Pen, Jean-Marie 18 LFA-tuet 137 Liikanen, Erkki 41, 42 liittovaltio 13, 16, 62, 171 Liittymissopimus 138 Lissabonin prosessi 33 Lissabonin sopimus 5, 27, 30, 31, 32, 33, 35, 37, 38, 44, 53, 58, 59, 60, 61, 62, 64, 64, 75, 82, 83, 84, 86, 114, 130, 137, 163, 165, 171, 172 181 loppupäätelmät 33 perustamissopimus 59, 171 luonnonsuojelu 144 perustuslaki 58, 59, 122, 123, 158 Luxemburgin kompromissi 24 perustuslakisopimus 13, 59 läheisyysperiaate (subsidiariteetti) 26, 171 Pesonen, Pekka 113 Länsi-Euroopan unioni (Western European Union, WEU) 85, 86, 171 Petersbergin tehtävät 86 Lönnroth, Karl-Johan 148 Maahanmuuttopolitiikka 25, 65, 116, 117 Maailman kauppajärjestö 95, 96, 99 maaseudun kehittäminen 72 Maastrichtin sopimus 25, 53, 58, 62, 85, 171 maataloustuet 24, 75, 136 maatalous 13, 23, 24, 34, 35, 40, 41, 45, 55, 75, 78, 96, 135, 136, 137, 138, 153, 157 Marshall-apu 20, 21 meppi 47, 48, 168, 170 Milošević, Slobodan 105 Mitterrand, Franois 69, 113 Monnet, Jean 21 MTK 153 määräenemmistö 24, 25, 36, 60, 63, 64, 65, 95, 106, 114, 171 Philadelphian konventti 58 Pilarijako 12, 62, 171 pohjoinen ulottuvuus 90, 93, 94 Pohjois-Atlantin liitto, ks. NATO pohjoismainen taisteluosasto 89 poliisioperaatio 91 Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea (Cops) 80, 82, 86, 170 Polkumyynti 95 Pompidou, Georges 24 Prestige 93 Prodi, Romano 41, 42, 72 Progress -ohjelma 127 protektionismi 23 Ptolemaios 15 määrävähemmistö 38, 64, 171 puheenjohtajamaa 30, 35, 37, 38, 68, 64, 158 nanoteknologia 12 puheenjohtajuus 30, 37, 158, 167, 170, Napoleon 16 puhemies 30, 38, 44, 60, 80, 82 Nato 24, 82, 85, 86, 87, 88, 152 puolalainen putkimies 122, 123 Natura 143, 144 pysyvä edustaja 35, 37, 156, 161 nettomaksaja 13, 75 pysyvän edustajan sijainen 37 Nizzan sopimus 58, 59, 171 pysyvä edustusto 37, 161 nuorisoasiat 131, 160 pääomien vapaa liikkuminen 78 oikeus- ja sisäasiat (OSA-asiat) 25 pääosasto 42 oikeusasiamies 150, 170 päästöjen vähentäminen 48, 145, 125, 137, 144, 146 Open Skies -sopimus 125 Paavi Pius II 15 paikkaluku 44 pakolliset menot 77 palveludirektiivi 123 Pariisin sopimus 59, 171 Penn, William 16 perusoikeuskirja 60, 61, 114, 115, 149, 171 perussopimukset 58, 59 182 petostentorjuntavirasto (OLAF) 56 päätöksenteko 13, 26, 30, 31, 36, 40, 47, 58, 62, 65, 95, 154, 165, 171 päätösten valmistelu 39, 153 Rahapolitiikka 69 rahoituskehys 77 rahoituskriisi 74, 107 Rahoitusmarkkinat 68, 72, 73, 74, 76 rakennepolitiikka 134, 135, 170 Rakennetuet 77, 98, 139 EU-PERUSTEOS raportööri (esittelijä) 46 Stalin, Josef 20, 26 rikkomusmenettely 40, 41 Store, Jan 35, 36, 37 Reach 144 Strasbourg 21,25, 32, 40, 44, 46, 47, 48, 61 Rehn, Olli 41, 73, 107, 108, 154, Stubb, Alexander 83, 84 Rislakki, Marja 37 subsidiariteetti 26, 171 roaming-maksut 126 syrjintä 51, 52, 150 Rooman sopimus 23, 59, 171 syyskuun 11. päivä 2001 27, 116 Rosas, Allan 51, 52, 53 sähkömarkkinadirektiivi 146 Rousseau, Jean-Jacques 16 Söderman, Jacob 150 Saksan demokraattinen tasavalta (DDR) 14, 20 Takala, Jukka 128 Saksan keskuspankki 69 taisteluosastot 88 Saksan liittotasavalta (BDR) 20 taloudellinen koheesio 69 Salazar, Antonio de Oliveira 102 talous- ja rahapolitiikka 69, 71, 72, 163 Salmi, Aunus 54 talous- ja sosiaalikomitea 55, 149, 152 Santer, Jacques 41, 42, 46 talouskumppanuussopimukset (EPA) 100 Sarkozy, Nicolas 33, 106 talouspolitiikan laajat suuntaviiva 72 Satuli, Antti 84, 156 Tampereen huippukokous 112, 113 Schengen-sopimus 11, 26, 61, 65, 84, 112, 113, 115, 117, 124, 147, 158, 171, Tanskan opt-out 25, 26, 74, 86, 107 Schulz, Martin 18 tasa-arvo 17, 49, 56, 97, 98, 127, 128, 148, 149, 152 Schuman-julistus 81 tasapuolinen vuorottelu 43 Schuman, Jean-Pierre 18 tavanomainen lainsäätämisjärjestys 63 Schuman, Robert 18, 21, 26 tavaroiden vapaa liikkuminen 120 Sevón, Leif 53 Tavoiteohjelmat 135 siirtomaapolitiikka 16 televiestintä- ja postipalvelut 126 sisämarkkinat 14, 48, 95, 120, 153, 167, 170 Televisio ilman rajoja -direktiivi 126 siviili- ja rikosoikeus 114 Terrorismikoordinaattori 116 siviilikriisinhallinta 81 Thatcher, Margaret 24, 69, 136 Soini, Timo 83, 164, 168, 169 Thessalonikin huippukokous 58, 103 sokerireformi 138 tietosuojavaltuutettu 150, 152 Sokrates-ohjelma 130 Tiili, Virpi 50, 53 Solana, Javier 82 tiivistetty yhteistyö 65 sosiaalinen media 39 tilintarkastustuomioistuin 25, 30, 53, 54, 170 sosiaalipolitiikka 51, 127 toimielimet 25, 27, 30, 35, 36, 149, 150, 152, 155, 156 sosiaalirahasto 127, 135 sotilasesikunta 86, 91 sotilaskomitea 86 sovittelu 38, 63, 127, 171 Spaak, Paul-Henri 22, 26 Spinelli, Altiero 20, 21 EU-PERUSTEOS toissijaisuusperiaate 26 Torsti, Pilvi 164, 166, 167 Trichet, Jean-Claude 69 trilogi 38 Tukholman ohjelma 113 tulliunioni 23 183 Tuomioja, Erkki 159, 160 velkakriisi 163 Turkki 11, 13, 14, 15, 16, 68, 88, 105, 106, 109, 114, 115, 138, 164, 167 verkkovierailumaksu 14, 126 turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 26, 35, 38, 40, 80, 81, 85, 161, 163, 170, 172 turvallisuusstrategia 85, 113 turvapaikan haku 65, 113, 117 turvatakuut 60, 82, 85 tutkimuksen puiteohjelma 122 tutkimus- ja kehitystyö 122 tyhjän tuolin politiikka 23 työaikadirektiivi 127 Työehdot 127 työ- ja elinolojen kehittämissäätiö 128 työllisyys 77, 127, 135 työllisyys- ja sosiaalipolitiikka 52, 127 työryhmä 37, 40, 64, 92 työturvallisuus- ja työterveysvirasto 55 työttömyys 17, 150 työvoiman vapaa liikkuminen 112, 120, 159, 160, 161 ulko- ja turvallisuuspolitiikka 26, 35, 40, 80, 81, 85, 161, 163, 170, 172 verotus 51, 52, 78, 150 verovapaa myynti 162 vientituet 23 viisumipolitiikka 117 virallinen lehti 152 viralliset kielet 148, 149 virkamiestuomioistuin 48, 49, 51, 53, välillinen verotus 78 Väyrynen, Paavo 99 WEU (Länsi-Euroopan unioni) 85, 86, 171 Wienin kongressi 16 WTO (Maailman kauppajärjestö) 95, 96, 99, 100 ydinryhmä 65 yhteinen maatalouspolitiikka (CAP) 23, 135, 138 yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) 80, 81, 82, 83 yhteismarkkinat 120 yhteispäätös (yhteispäätösmenettely) 25, 60, 62, 137, 170, 171 yhteisömetodi 36, 64, 65, 172 ulkorajojen valvonta 118 Yhtiöverotus 78 unionin laajentuminen 77, 80 Yhtyneen vasemmiston konfederaatio – Pohjoismaisten vihreä vasemmisto (GUE/NGL) 45 unionin säännöstö (acquis communautaire) 103, 170 vahvistettu yhteistyö 65 vakaus- ja kasvusopimus 71, 73, 173 vakausohjelma 72 Val Duchesse -linna 21 YK 85, 88, 97, 106, yksimielinen päätös 24, 38, 40, 46, 60, 61, 62, 64, 78, 81, 95, 103, 114 yksinkertainen enemmistö 40, 62 valiokunta 46, 47, 158, 161 yleisten asiain ja ulkosuhteiden neuvosto (YAUN) 35 valmistevero 78, 161 Ylijäämätuotanto 136 valuuttakurssijarjestelmä ERM (Exchange Rate Mechanism) 69 ympäristöpolitiikka 14, 92, 144 Van Rompuy, Herman 31, 32, 127 Vapaakauppaneuvottelut 96 Vapaakauppasopimus 95, 156 vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue 61, 112 ympäristönsuojelu 144, 163 ympäristötuet 137 Yritysfuusiot 41 YTPP 80 öljykriisi 24 varjoraportööri 46 vastavuoroinen tunnustaminen 114 184 EU-PERUSTEOS
© Copyright 2024