1. No category

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN
YHTEISTARKKAILU VUONNA 2013
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
Anne Åkerberg ja Janne Raunio
ISSN 1458-8064
TIIVISTELMÄ
Tässä kaksiosaisessa julkaisussa on käsitelty Kymijoen alaosan kuormittajien
yhteistarkkailun vedenlaatutulokset vuodelta 2013. Julkaisun alkuosa käsittelee
kuormitusta ja fysikaalis-kemiallista vedenlaatua, loppuosa perifytontutkimusta.
Vedenlaatuseurannassa käytettiin velvoitetarkkailutulosten rinnalla Kaakkois-Suomen
ELY-keskuksen vedenlaatutuloksia Kymijoen alaosalta.
Teollisuuden kuormitus oli pienempää kuin edellisvuonna typpeä lukuun ottamatta ja pysyi
luparajojen puitteissa. Esimerkiksi kiintoainekuormitus väheni selvästi Anjalan Stora
Ensolla ja UPM Kymin tehtailla. Verrattaessa kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen,
teollisuuden kuormitus on vähentynyt selvästi.
Kymijoen alaosan asumajätevesien kuormitus oli pienempää kuin vuonna 2012. Mäkikylän
kuormitus oli selvästi pienempää kuin edellisenä vuonna. Akanojan typpikuormitus oli
suurempaa kuin vuonna 2012. Huhdanniemen kuormitus pieneni edellisvuodesta.
Halkoniemen kuormitus oli edellisvuoden tasoa. Halko- ja Huhdanniemen jätevedet on
suurimmaksi osaksi johdettu siirtoviemärillä Kotkaan puhdistettavaksi syksystä 2010
lähtien. Halko- ja Huhdanniemen puhdistamot ovat toiminnassa vain tulvatilanteissa.
Kaikilla puhdistamoilla oli vuonna 2013 luparajojen ylityksiä.
Piste- ja hajakuormituksen vaikutus näkyy Kymijoen vedenlaadussa Rapakosken ja
Hurukselan välillä. Kuormituksen vaikutus näkyi selvimmin ammoniumtyppipitoisuuden
nousussa,
mutta
myös
fosforipitoisuuden,
sähkönjohtavuuden,
alkaliteetin,
kiintoainepitoisuuden, sameuden ja bakteerimäärien kasvussa. Ammoniumtypen
keskiarvopitoisuus kaksinkertaistui Rapakosken ja Hurukselan välillä. Jätevesien
aiheuttama ammoniumtyppipitoisuuden ja sähkönjohtavuuden nousu on selvempää
pienempien virtaamien aikaan. Kymijoen kokonaisfosforipitoisuuden nousu Rapakosken ja
Hurukselan välillä aiheutui lähes täysin pistekuormituksesta. 1990-luvulla tapahtunut
fosforin pistekuormituksen väheneminen näkyy Hurukselan fosforipitoisuuksissa, jotka ovat
2000-luvulla olleet aikaisempaa pienempiä. Kiintoainepitoisuuden kasvu välillä Rapakoski Huruksela johtuu pääasiassa hajakuormituksesta. Jätevesien osuus mereen menevästä
kokonaiskuormituksesta oli vuosina 2012-13 aiempaa pienempi. Ravinnesuhteiden
perusteella fosfori on Kymijoen minimiravinne.
Kymijoen vesi oli hygieeniseltä laadultaan uimavedeksi soveltuvaa. Ulosteperäistä
saastumista kuvaavia indikaattoribakteereja (E. coli ja suolistoperäiset enterokokit) esiintyi
vähiten Rapakoskella ja eniten Hurukselassa.
Piileväanalyysien perusteella näytepisteiden väliset erot vedenlaadussa olivat pieniä.
Ekologisen tilan luokitteluun käytetyt indeksit osoittivat hyvää tai erinomaista ekologista
tilaa. Keinoalustamenetelmällä saadut tulokset olivat samansuuntaisia, sillä Voikkaan ja
Hirvivuolteen välisellä alueella levämäärät olivat pieniä ja ilmensivät karua tai melko karua
vedenlaatua. Ainoastaan Ahvenkosken näytepisteen levämäärät ilmensivät rehevää
vedenlaatua. Jätevesikuormituksen vaikutukset Kymijoen alaosan vedenlaatuun ja
rehevyyteen olivat levätutkimusten perusteella kesällä 2013 vähäisiä.
SISÄLTÖ
Tiivistelmä
Sisällys
sivu
1 Johdanto
1
2 Menetelmät
2
3 Sää ja virtaama
2
4 Vesistökuormitus
4.1 Pistekuormitus
4.2 Kokonaiskuormitus
3
3
7
5 Tulokset
5.1 Happitilanne
5.2 Sameus ja kiintoaine
5.3 Sähkönjohtavuus, happamuus ja puskurikyky
5.4 Orgaaninen aines
5.5 Fosfori
5.6 Typpi
5.7 Typpi-fosfori -suhde
5.8 Muut kemialliset yhdisteet
5.9 Veden hygieeninen laatu
5.10 Vesinäytteet Kymijoen Halko- ja Huhdanniemestä
10
10
11
12
13
14
15
17
18
19
21
6 Yhteenveto
21
Viitteet
25
Liitteet
Liite 1 Kartta: Kymijoen vedenlaadun seurantapaikat ja kuormittajat
Liite 2 Kymijoen alaosan velvoitetarkkailujen näytepisteet ja koordinaatit sekä
analyysien määritysmenetelmät
Liite 3 Säätiedot Kouvolan Anjalassa 2013
Liite 4 Kymijoen virtaamat 2013
Liite 5 Kymijoen pistekuormitus 2013
Liite 6 Ainevirtaamien laskentamenetelmä ja Kymijoen ainevirtaamat mereen
vuonna 2013
Liite 7 Kymijoen jokihaarojen kuukausittaiset ainevirtaamat mereen 2013
Liite 8 Vedenlaatutulokset 2013
1.8.2014
1 JOHDANTO
Kymijoen alaosan (Pyhäjärvi-Suomenlahti) ja sen edustan merialueen kuormittajilla on
ympäristöviranomaisen määräämä velvoite tarkkailla kuormituksen vaikutuksia
vastaanottavassa vesistössä. Velvoite on toteutettu kuormittajien yhteistarkkailuna, jossa
käytännön vesistötutkimuksista on vastannut Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Kymijoen
yhteistarkkailuun osallistuivat vuonna 2013 seuraavat kuormittajat (kartta liite 1):
UPM Kymmene Oyj, Kymi
Kouvolan kaupunki
UPM, Myllykoski
Kymen Vesi Oy
Stora Enso Publication Papers Oy Ltd
Stora Enso Ingerois Oy
Sonoco-Alcore Oy
Kymin paperitehdas
Kuusanniemen sulfaattisellutehdas
Akanojan puhdistamo
Mäkikylän puhdistamo
Myllykosken paperitehdas, lopettanut 12/11
Halkoniemen puhdistamo, lopettanut 8/10*
Huhdanniemen puhdistamo, lopettanut 9/10*
Anjalan paperitehdas
Inkeroisten kartonkitehdas
Karhulan kartonkitehdas
*toiminnassa tulvatilanteissa
Suoraan merialueelle jätevetensä purkavien kuormittajien yhteistarkkailu ja Kymijoen
vaikutukset merialueella käsitellään erillisessä julkaisussa (Mänttäri 2014).
Tarkkailu perustuu Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen (KAS) hyväksymään
tarkkailuohjelmaan (Dnro 0498Y0085-103). Ohjelman mukaan vuoden 2013 vesistötarkkailuun kuului:
-
kuukausittainen vedenlaatuseuranta viidellä tutkimuspisteellä: Rapakoski,
Huruksela, Ahvenkoski, Kokonkoski ja Karhula (kartta liite 1, koordinaatit liite 2).
Näistä Hurukselan näytepiste kuuluu mukaan kansainväliseen GEMS–ohjelmaan
(Global Environmental Monitoring System), minkä vuoksi ko. paikalla on normaalia
laajempi analyysivalikoima.
-
Tammijärven klorofylli-a –tutkimus
-
perifytontutkimus
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
2 MENETELMÄT
Fysikaalis-kemialliset
määritykset
sekä
bakteerimääritykset
tehtiin
pääosin
voimassaolevien SFS-standardien mukaan (liite 2). Analyysit tehtiin KCL Kymen
Laboratorio Oy:ssä.
3 SÄÄ JA VIRTAAMA
Helmikuu oli lauha ja vähäsateinen (Kuva 1). Maaliskuu oli kylmä ja vähäsateinen.
Huhtikuun puolivälissä sää lämpeni, ja lumet alkoivat sulaa nopeasti. Lumi suli tavallista
myöhemmin, mutta vauhdilla (Suomen ympäristökeskus 2013). Jäät lähtivät maan
eteläosan järvistä huhtikuun lopussa eli keskimääräiseen aikaan. Touko-kesäkuussa oli
lämmintä. Touko-kesäkuun vaihde ja kesäkuun loppupuoli olivat poikkeuksellisen lämpimiä
ja helteinen sää lämmitti järvivesiä selvästi ajankohdan keskiarvoa ylemmäksi.
Kesäkuussa satoi runsaasti. Myös loka-marraskuussa satoi runsaasti. Marras-joulukuu oli
keskimääräistä selvästi lämpimämpi.
Kuva 1. Eri kuukausien keskilämpötilat (°C) ja sademäärät (mm) vuonna 2013 sekä vastaavat
pitkän ajanjakson (1981-2010) keskiarvot Kouvolan Anjalassa. Lähde: Ilmatieteen laitos.
Kymijoen virtaamat olivat tammi-maaliskuussa ja marras-joulukuussa keskimääräistä
suurempia (kuva 2). Vuoden maksimivirtaama mitattiin 25.12.2013 (Kuusankoski 460
m3/s). Vuoden minimivirtaama (156 m3/s) mitattiin 8.10.2013. Vuoden 2013 keskivirtaama
oli Kuusankoskella keskimääräistä tasoa, 323 m3/s (MQ 1981-2010 314 m3/s) (liite 4).
Vuonna 2013 Kymijokisuun eri jokihaarojen keskivirtaamien mukaan länsihaarojen kautta
virtasi Suomenlahteen hieman enemmän Kymijoen vettä (MQAhvenkoski + Pyhtää = 169 m3/s)
kuin itähaarojen kautta (MQKoivukoski + Korkeakoski = 147 m3/s) (liite 4).
2
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
Kuva 2. Kymijoen virtaama (m³/s) Kuusankoskella vuonna 2013 ja pitkällä ajanjaksolla 1981-2010
(vasen kuva). Kymijoen vuoden 2013 kuukausikeskivirtaaman prosenttiosuus ajanjakson 19812010 keskiarvosta. Lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä.
4 VESISTÖKUORMITUS
4.1 PISTEKUORMITUS
Teollisuus ja kunnat laskivat Kymijokeen jätevesiä vuonna 2013 keskimäärin 155 414
m3/vrk, jossa oli happea kuluttavaa orgaanista ainetta (BOD7) noin 550 kg/vrk,
kemiallisena hapenkulutuksena mitattuna (CODCr) 25 000 kg/vrk, typpeä noin 1 250 kg/vrk,
fosforia 35 kg/vrk ja kiintoainetta 1 400 kg/vrk (liite 5).
Teollisuuden kuormitus oli pienempää kuin edellisvuonna typpeä lukuun ottamatta (kuva
3). Kiintoaine- ja BOD-kuormitus väheni selvästi Anjalan Ensolla. Kiintoainekuormitus
väheni selvästi myös Kymin tehtailla. Myllykoski Paper lopetti toimintansa vuoden 2011
lopussa ja vuonna 2013 kuormitusta tuli hieman tehdaskiinteistöltä, voimalaitokselta ja
kaatopaikalta. Verrattaessa kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen, teollisuuden
kuormitus on vähentynyt selvästi.
Lupaehtojen osalta (ISY 77/07/01, 4.7.2007, VaHO 25.6.2008, KHO 8.9.2009) UPMKymmene Kymin kuormitus alitti selvästi sekä kuukausikeskiarvon että vuosikeskiarvon
mukaiset luparajat (kuva 4). Myllykoski Paper Oy:n kuormitus alitti selvästi kaikki luparajat
(ISY 122/05/1, 25.11.2005, KHO 15.10.2009).
Stora Enson Anjalan tehtailla kuormitus oli luparajojen mukaista (ISY 61/06/1, 2.6.2006).
Typen kuukausitavoitearvo ylittyi kahdeksana kuukautena. Myös typen vuositavoitearvo
ylittyi (kuva 5). COD:n vuorokausitavoitearvossa ei ollut ylityksiä.
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
3
Kuva 3. Kymijoen alaosan puunjalostusteollisuuden jätevesikuormituksen happea kuluttavan
aineksen (BOD7 ja CODCr) ja kiintoainekuormituksen (kg/vrk) kehitys sekä ravinnekuormituksen
(kok.fosfori ja –typpi, kg/vrk) kehitys vuosina 2004-13. Kuormitus väheni edellisvuodesta. Lähde:
Kaakkois-Suomen ELY-keskus (KAS).
Sonoco-Alcore Oy:n varsinaiset prosessijätevedet johdetaan Kymen Veden Mussalon
puhdistamolle. Sonoco-Alcorella on luparaja vain Kymijokeen johdettavien tiivistevesien
CODCr–kuormitukselle. Kuormitus oli lupaehtojen mukaista (kuva 6).
Kymijoen alaosan asumajätevesien kuormitus oli pienempää kuin vuonna 2012 (kuva 7,
liite 5). Mäkikylän kuormitus oli selvästi pienempää kuin edellisenä vuonna. Akanojan
typpikuormitus oli suurempaa kuin vuonna 2012. Huhdanniemen kuormitus pieneni
edellisvuodesta. Halkoniemen kuormitus oli edellisvuoden tasoa. Halko- ja Huhdanniemen
jätevedet on suurimmaksi osaksi johdettu siirtoviemärillä Kotkaan puhdistettavaksi
syksystä 2010 lähtien. Halko- ja Huhdanniemen puhdistamot ovat toiminnassa vain lumien
sulamisaikaan tai muissa vastaavissa runsasvetisissä tilanteissa. Vuonna 2013 laitoksia
käytettiin runsaiden vesimäärien takia huhtikuussa ja loka-joulukuussa. Lisäksi
4
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
puhdistamot olivat käytössä Sunilan pumppaamon saneerauksen aikana 17.-24.6.2013.
Vuonna 2013 Halkoniemen puhdistamo oli käytössä 73 vuorokautta, Huhdanniemi 86
vuorokautta.
Kuva 4. UPM-Kymmene Kymin BOD7-, CODCr-, fosfori-, typpi- ja AOX-kuormitus (kg/vrk) kuukausija vuosikeskiarvoina vuonna 2013. Kuvissa on esitetty myös vesistökuormituksen kuukausi- ja
vuosiluparajat. Kuormitus oli lupaehtojen mukaista. Lähde: KAS/ VAHTI-tietojärjestelmä.
Akanojan puhdistamolla oli vuonna 2013 useita luparajojen ylityksiä. Mäkikylän
puhdistamo täytti kaikki jaksolle asetetut ehdot, mutta yksittäisille näytteille asetetuissa
rajoissa oli ylityksiä. Halko- ja Huhdanniemellä oli joitakin alituksia puhdistustehovaatimuksissa. Vastilan puhdistamon toiminta loppui tammikuussa 2013.
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
5
Kuva 5. Stora Enso Oyj Anjalan tehtaiden BOD7-, CODCr-, fosfori- ja typpikuormitus kuukausi- ja
vuosikeskiarvoina (kg/vrk) vuonna 2013. Lisäksi kuvissa on kuukausi- ja vuosiluparajat. Typen
osalta kyseessä on tavoitearvo. Typen kuukausitavoitearvo ylittyi useasti. Myös typen
vuositavoitearvo ylittyi. Lähde: KAS/VAHTI.
Kuva 6. Sonoco-Alcore Oy:n Karhulan kartonkitehtaan CODCr –kuormitus (kg/vrk) Kymijokeen
kuukausi- ja vuosikeskiarvoina vuonna 2013. Lisäksi kuvassa on esitetty kuukausi- ja vuosiluparaja
CODCr– vesistökuormitukselle. Kuormitus oli lupaehtojen mukaista. Lähde: KAS/VAHTI.
6
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
Kuva 7. Kymijokeen laskettavien yhdyskuntajätevesien happea kuluttavan aineksen (BOD7ATU),
kiintoaine- sekä ravinnekuormituksen (kok.fosfori ja –typpi) kehitys (kg/vrk) vuosina 2004-13.
Kuormitus väheni edellisvuodesta. Huom. kokonaisfosfori luetaan Y2-akselilta. Lähde: Kymijoen
vesi ja ympäristö & KAS/VAHTI.
4.2 KOKONAISKUORMITUS
Kymijoki kuljetti Suomenlahteen vuonna 2013 noin 48 000 tonnia kiintoainetta, 6 400
tonnia typpeä ja 180 tonnia fosforia. Ainevirtaamien laskentamenetelmä ja vuoden 2013
ainevirtaamat ovat liitteessä 6. Eri jokihaarojen kuukausittaiset ainevirtaama-arvot ovat
liitteessä 7.
Pyhtään haarasta ei oteta yhteistarkkailuohjelman yhteydessä näytteitä. Sen osuutena
kokonaisainevirtaamasta on käytetty vuoden 1992 arvoa 2 %. Ainevirtaamien
laskemisessa analyysituloksina käytettiin sekä Kymijoen vesi ja ympäristön että KaakkoisSuomen ELY-keskuksen (KAS) tuloksia.
Kymijoen ainevirtaamat olivat vuonna 2013 selvästi pienempiä kuin edellisenä vuonna.
Vuonna 2013 ainevirtaamat olivat suurimmillaan runsaiden sateiden jälkeen (kuva 1) ja
suurien virtaamien (kuva 2) aikaan marraskuussa (kuva 8). Pienimmillään ainevirtaamat
olivat lokakuussa, jolloin vähäsateisen syyskuun jäljiltä joen virtaama oli pieni.
Hajakuormituksen osuus voidaan karkeasti arvioida vähentämällä mereen joutuvista
ainemääristä tunnetut tekijät eli yläpuolisesta vesistöstä tuleva kuormitus ja Kymijoen
alaosalle johdettu pistekuormitus (kuva 9). Yläpuolisesta vesistöstä tuleva kuormitus on
arvioitu Kuusankosken keskivirtaaman ja Rapakosken analyysitulosten avulla.
Kuormituksen laskentamenetelmä on liitteessä 6. Tässä hajakuormituksen laskentatavassa oletetaan, että Kymijoen suuren virtaaman takia sedimentaatio, ravinteiden
sitoutuminen ja häviöt ilmakehään ovat vähäisiä. Koska näitä prosesseja jossain määrin
tapahtuu, saatu tulos saattaa hieman aliarvioida hajakuormituksen osuutta. Laskelmien
mukaan vuonna 2013 Kymijoen mereen kuljettamista ainemääristä 1 % kiintoaineesta ja 7-
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
7
8 % fosforista sekä typestä oli peräisin Kymijoen alaosan pistekuormituksesta. Jätevesien
osuus kuormituksesta oli vuosina 2012-13 aiempaa pienempi.
Kuva 8. Kymijoen kiintoaine- (t/vrk), fosfori- ja typpivirtaama (kg/vrk) Suomenlahteen (pois lukien
Pyhtään haara) eri kuukausina vuonna 2013. Ainevirtaamat olivat suurimmillaan suurien virtaamien
aikaan ja runsaiden sateiden jälkeen marraskuussa. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS.
8
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
Kuva 9. Eri kuormittajien suhteelliset osuudet (%) Kymijoen Suomenlahteen kuljettamasta
kiintoaine-, kokonaisfosfori- ja –typpikuormituksesta vuonna 2013. Hajakuormitus sekä teollisuus- ja
yhdyskuntakuormitus on eritelty Kymijoen alaosan osalta. Kymijoen yläosan osuus kuvaa
tutkimusalueen yläpuolelta tulevaa kokonaiskuormitusta.
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
9
5 TULOKSET
Velvoitetarkkailun analyysitulokset ovat liitteessä 8. Velvoitetarkkailutulosten lisäksi
seuraavassa tulosten tarkastelussa on käytetty Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen (KAS)
tuloksia (Huruksela ja Kokonkoski 12 näytteenottokertaa sekä Ahvenkoski 16 kertaa
vuonna 2013).
5.1 HAPPITILANNE
Kymijoen veden happitilanne oli vuonna 2013 edellisten vuosien tapaan hyvä metrin
syvyydessä. Alueelliset erot olivat vähäisiä (kuva 10). Sen sijaan happipitoisuuden
ajallinen vaihtelu oli selvästi havaittavissa (kuva 11). Happipitoisuus oli pienimmillään
lokakuussa. Vähimmillään happea oli Kymijoen vedessä 8,5 milligrammaa litrassa.
Happikyllästys on yleensä korkeimmillaan Kokonkoskella, jonka yläpuolella on vettä hyvin
hapettava koskijakso.
Kuva 10. Happipitoisuus (mg/l) ja hapen kyllästysaste (%) Kymijoen viidellä näytepisteellä vuonna
2013. Neliöt alhaalta ylöspäin ovat pienin arvo, mediaani ja suurin arvo. Ympyröiden väliin sijoittuu
80 % havainnoista. Erot eri näyteasemien välillä olivat pieniä. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö
& KAS.
Kuva 11. Happipitoisuus (mg/l) ja hapen kyllästysaste (%) Kymijoessa eri kuukausina vuonna 2013.
Kuvassa on näytepisteiden tulosten kuukausikohtainen keskiarvo sekä pienin ja suurin arvo. Happipitoisuuden ajallinen vaihtelu oli selvästi havaittavissa; pitoisuudet olivat pienimmillään lokakuussa.
Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS.
10
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
5.2 SAMEUS JA KIINTOAINE
Sameuden ja kiintoainepitoisuuden vaihtelu on sidoksissa eroosion voimakkuuteen. Näin
ollen maksimiarvot esiintyvät yleensä kevätylivalumien aikana ja sadekausien jälkeen.
Valumatilanne määrää pitkälle erityisesti vallitsevan sameustason. Kiintoainepitoisuuteen
vaikuttaa myös perustuotanto itse joessa ja sen yläpuolisessa järvivesistössä.
Kymijoen vesi oli vuonna 2013 sameimmillaan marraskuussa runsaiden sateiden
seurauksena (kuva 12). Maaliskuun pakkasilla vesi oli kirkkainta, alle 2 FTU. Kymijoen vesi
oli yleisesti tarkasteltuna lievästi sameaa, Rapakoskella hieman muita kirkkaampaa ja
Ahvenkoskella sameampaa (kuva 13). Veden kiintoainepitoisuudessa näkyi eroosiovaikutuksen lisäksi kesäisen perustuotannon kiintoainepitoisuutta kohottava vaikutus.
Kuva 12. Kymijoen veden kiintoainepitoisuus (mg/l) ja sameus (FTU) eri kuukausina vuonna 2013.
Kuvassa on esitetty kaikkien viiden näytepisteen tulosten kuukausikohtainen keskiarvo sekä pienin
ja suurin arvo. Suurimmillaan arvot olivat marraskuussa. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö &
KAS.
Kuva 13. Veden kiintoainepitoisuus (mg/l) ja sameus (FTU) Kymijoen viidellä näytepisteellä vuonna
2013. Neliöt alhaalta ylöspäin ovat pienin arvo, mediaani ja suurin arvo. Ympyröiden väliin sijoittuu
80 % havainnoista. Vesi oli kirkkainta Rapakoskella. Ahvenkoskella vesi oli sameinta sekä
kiintoainepitoisuudeltaan suurinta. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS.
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
11
Kymijoen veden sameus kohosi Rapakosken ja Hurukselan välillä noin 1,1 FTU ja
kiintoainepitoisuus 0,6 mg/l (keskiarvo) vuonna 2013 (kuva 13). Vuoden 2013
kuormitustietojen perusteella teollisuuden ja yhdyskuntien kiintoainekuormitus selittää
kiintoainepitoisuusnoususta vain 0,05 mg/l (kuormitus/keskivirtaama). Näiden lukujen
perusteella kiintoainepitoisuuden nousu Rapakosken ja Hurukselan välillä aiheutuu
ensisijaisesti hajakuormituksesta.
5.3 SÄHKÖNJOHTAVUUS, HAPPAMUUS JA PUSKURIKYKY
Jätevesien sisältämät ionit nostavat Kymijoen sähkönjohtavuutta. Tämä näkyy
sähkönjohtavuuden nousuna Rapakosken ja Hurukselan välillä (kuva 14). Vuoden 2013
keskiarvojen mukaan sähkönjohtavuus nousi tällä välillä 0,8 mS/m. Mitä vähemmän joessa
virtaa vettä, sitä voimakkaampi on jätevesien sähkönjohtavuutta kohottava vaikutus välillä
Rapakoski-Huruksela.
Kuva 14. Kymijoen veden sähkönjohtavuus (mS/m) viidellä eri näytepisteellä vuonna 2013. Neliöt
alhaalta ylöspäin ovat pienin arvo, mediaani ja suurin arvo. Ympyröiden väliin sijoittuu 80 %
havainnoista. Sähkönjohtavuus eri kuukausina -kuvassa on esitetty näytepisteiden tulosten
kuukausikohtainen keskiarvo sekä pienin ja suurin arvo. Sähkönjohtavuus nousee välillä Rapakoski
– Huruksela. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS.
Veden pH-arvon keskiarvo oli kaikilla näyteasemilla lähes neutraali (kuva 15). Yleisesti
ottaen Kymijoen veden pH on alhaisimmillaan huhtikuussa, jolloin vesistöihin valuu lumien
sulamisvesiä, mutta vuonna 2013 eroa ei juuri ollut. Happamuus vaihteli pienissä rajoissa;
80 % pH-arvoista oli välillä 6,8-7,2. Perustuotannon vaikutus näkyy yleensä pH-arvojen
lievänä kohoamisena tuotantokauden aikana.
Kymijoen veden puskurikyky eli alkaliniteetti oli vuonna 2013 hyvä, noin 0,26 mmol/l.
Kuormitetulla alueella jätevesikuormitus yleensä nostaa puskurikykyä (kuva 16).
Alkaliniteetin kohoaminen Rapakosken ja Hurukselan välisellä alueella vastaa hyvin
sähkönjohtavuuden nousua (vrt. kuva 14). Koko käytettävissä olevan vuoden 2013
aineiston (n=96) perusteella sähkönjohtavuuden ja alkaliniteetin välinen korrelaatiokerroin
oli 0,79.
12
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
Kuva 15. Kymijoen veden pH-arvo viidellä eri näytepisteellä vuonna 2013. Merkinnät: kts. kuva 14.
pH-arvoissa ei juuri ollut eroa eri näytepisteillä ja eri ajankohtina. Aineisto: Kymijoen vesi ja
ympäristö & KAS.
Kuva 16. Kymijoen veden alkaliniteetti (mmol/l) viidellä eri näytepisteellä vuonna 2013. Merkkien
selitykset, kts. kuva 14. Alkaliniteetti nousi hieman välillä Rapakoski – Huruksela. Aineisto:
Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS.
5.4 ORGAANINEN AINES
Orgaanisen eli eloperäisen aineksen pitoisuutta arvioitiin kolmen eri parametrin, väriluvun,
kemiallisen hapenkulutuksen (CODMn) ja orgaanisen kokonaishiilen (TOC) avulla. Näistä
muuttujista vahvin korrelaatio oli vuoden 2013 aineiston perusteella COD:n ja värin välillä,
r=0,66 (n=95).
Kymijoen orgaanisen aineen määrä lisääntyi hieman Rapakosken ja Hurukselan välillä
(kuva 17). Ahvenkoskella arvot olivat hieman korkeampia kuin Hurukselassa. Hurukselasta
muihin jokihaaroihin keskiarvot pysyivät jokseenkin samoina. Suurimmillaan orgaanisen
aineen määrät olivat marraskuussa runsaiden sateiden jäljiltä.
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
13
Kuva 17. CODMn -arvo (mgO2/l), veden väriluku (mgPt/l) ja TOC-arvo (mg/l) Kymijoen viidellä
näytepisteellä vuonna 2013. Neliöt ovat alhaalta ylöspäin pienin arvo, mediaani ja suurin arvo.
Ympyröiden väliin sijoittuu 80 % havainnoista. Oikeanpuoleisissa kuvissa on esitetty vastaavien
parametrien vaihtelu eri kuukausina vuonna 2013 eli kuvassa on kuukausittain kaikkien viiden
näytepisteen tulosten keskiarvo sekä pienin ja suurin arvo. Orgaanisen aineen määrät olivat
Rapakoskella hieman muita näytepisteitä pienempiä ja Ahvenkoskella hieman muita suurempia.
Suurimmat orgaanisen aineen arvot mitattiin marraskuussa. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö &
KAS.
5.5 FOSFORI
Kymijoen kokonaisfosforipitoisuus nousi Rapakosken ja Hurukselan välillä vuonna 2013
keskiarvojen mukaan vain 1,4 μg/l. Kuormitus- ja virtaamatietojen perusteella
pistekuormitus vastasi pitoisuusnoususta lähes täysin (1,3 µg/l). Välille Huruksela –
Ahvenkoski laskevat peltovaltaisten alueiden läpi kulkevat Tallus- ja Teutjoki ja tällä välillä
fosforipitoisuus nousi jopa 9,8 µg/l.
14
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
Rapakoskella fosforipitoisuus on pysynyt samalla tasolla vuodesta 1992 eli ollut noin 10-11
µg/l. Hurukselassa fosforipitoisuus oli vielä 1990-luvulla 18-22 µg/l, vuodesta 2001 noin
14-17 µg/l. Vuosina 2012-13 Hurukselan fosforitulosten mediaani oli aiempaa pienempi,
vain 12,0 µg/l, kun se Rapakoskella oli vuonna 2013 10,5 µg/l (kuva 18). Erittäin
vähävetisenä vuonna 2003 pistekuormituksen vaikutus näkyi hieman selvemmin,
pitoisuuden ollessa 20 µg/l. Pistekuormituksen aiheuttama pitoisuusnousu on laskenut
vuosien 1992-93 tasosta 6-7 µg/l ensin tasoon 2-3 µg/l, ja nyt vuosina 2012-13 nousu oli
vain 1 µg/l.
Korkeimmat fosforipitoisuudet mitattiin Ahvenkosken haarassa marraskuussa (kuva 18).
Fosforipitoisuudella on yleensä selvä korrelaatio kiintoainepitoisuuden kanssa, ja nytkin
niiden välinen riippuvuus oli vahva (r=0,76, n=100). Kymijoen vedessä oli vähiten fosforia
maaliskuusta huhtikuun alkuun.
Kuva 18. Kymijoen veden fosforipitoisuus (µg/l) viidellä eri näytepisteellä vuonna 2013. Neliöt ovat
alhaalta ylöspäin pienin arvo, mediaani ja suurin arvo. Ympyröiden väliin sijoittuu 80 %
havainnoista. Kokonaisfosfori eri kuukausina -kuvassa on esitetty kaikkien viiden näytepisteen
tulosten kuukausikohtainen keskiarvo sekä pienin ja suurin arvo. Fosforipitoisuudet olivat suurimpia
Ahvenkoskella. Pitoisuus oli suurin marraskuussa. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS.
Liukoisen fosforin osuus kokonaisfosforista oli kolmannes, Hurukselassa ja Kokonkoskella
lähes puolet; näissä osuus oli suurempi kuin edellisinä vuosina. Pitoisuus
puolitoistakertaistui eli nousi keskiarvojen mukaan välillä Rapakoski - Huruksela 2,3 μg/l.
Huruksela - Ahvenkoski välillä pitoisuus nousi vain 0,2 µg/l (kuva 19).
5.6 TYPPI
Kymijoen kokonaistyppipitoisuus nousi Rapakosken ja Hurukselan välillä noin 57 μg/l
(kuva 20). Kokonaistypen pistekuormituksesta aiheutuva pitoisuusnousu oli vuonna 2013
noin 45 μg/l, joten laskennallisesti pistekuormitus aiheutti 80 % typpipitoisuuden noususta
Rapakosken ja Hurukselan välillä. Korkeimmillaan typpipitoisuus oli kaikkien
mittauspisteiden keskiarvojen perusteella marraskuussa runsaiden sateiden jäljiltä (kuva
20).
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
15
Kuva 19. Kymijoen veden liukoisen kokonaisfosforin pitoisuus (µg/l) viidellä eri näytepisteellä
vuonna 2013. Merkinnät: kts. kuva 18. Liukoisen fosforin pitoisuus nousi välillä Rapakoski –
Huruksela. Pitoisuus oli suurin syys- ja marraskuussa. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS.
Kuva 20. Kymijoen veden typpipitoisuus (µg/l) viidellä eri näytepisteellä vuonna 2013. Merkinnät:
kts. kuva 18. Typpipitoisuus nousi hieman välillä Rapakoski – Huruksela - Ahvenkoski.
Korkeimmillaan typpipitoisuus oli kaikkien mittauspisteiden keskiarvojen perusteella marraskuussa.
Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS.
Nitraatti-nitriittityppipitoisuus nousi Rapakosken ja Hurukselan välillä 43 µg/l ja 23 µg/l
välillä Huruksela – Ahvenkoski (kuva 21). Nitraattinitriittitypen pitoisuutta näyttää
säätelevän vuodenajat ja niiden mukaan vaihtelevat biokemialliset prosessit sekä valumat
enemmän kuin pistekuormitus. Yleisesti pitoisuudet olivat talvella korkeampia ja kesällä
matalia perustuotannon käyttäessä nitraattia tehokkaasti. Pitoisuudet olivat suurimmillaan
marraskuussa runsaiden sateiden jäljiltä. Nitraatti-nitriittitypen osuus kokonaistypestä oli
keskimäärin 40 %; samaa suuruusluokkaa kuin edellisinäkin vuosina.
Jätevesikuormituksen vaikutus näkyy Rapakosken ja Hurukselan välillä selvimmin
ammoniumtyppipitoisuuden nousuna. Vuonna 2013 pitoisuusnousu oli keskimääräistä
pienempi, 7 μg/l. Ammoniumtyppipitoisuus kaksinkertaistui tällä välillä (kuva 22). Pitoisuus
ei noussut Hurukselasta jokihaaroihin, joten joen alaosan hajakuormitus ei nostanut
ammoniumtyppipitoisuutta. Ammoniumtyppipitoisuudet olivat suurimmillaan heinäkuussa.
16
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
Kuva 21. Kymijoen nitriitti+nitraattityppipitoisuus (NO23 –N µg/l) viidellä eri näytepisteellä vuonna
2013. Merkinnät: kts. kuva 18. Kesällä pitoisuudet laskivat perustuotannon ottaessa nitraatin
käyttöönsä. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS.
Kuva 22. Kymijoen ammoniumtyppipitoisuus (NH4-N µg/l) viidellä eri näytepisteellä vuonna 2013.
Merkinnät: kts. kuva 18. Pitoisuus nousi selvästi välillä Rapakoski – Huruksela. Pitoisuus oli
suurimmillaan heinäkuussa. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS.
5.7 TYPPI-FOSFORI –SUHDE
Kymijoen alaosan jätevesikuormituksen vuoksi kuormituksen alapuolella fosforin määrä
kasvaa suhteessa typen määrään. Mikäli kokonaisravinteiden painosuhde (kok.N/kok.P)
on yli 17, fosfori on levien kasvua rajoittava tekijä, ja mikäli suhde on alle 10, typpi on
kasvun minimitekijä (Forsberg ym. 1978). Kokonaisravinnesuhteiden perusteella fosfori on
Kymijoen minimiravinne myös kuormitetulla jokialueella. Vuoden 2013 aikana N/P-suhde
laski kuormitetulla osalla marraskuussa Ahvenkoskella tasolle 15. Muulloin suhde oli
selvästi yli 17. Rapakoskella suhde oli pienimmilläänkin tasoa 27 (kuva 23).
Myös mineraaliravinnesuhteiden perusteella fosfori on selkeästi Kymijoen minimiravinne
(kuva 23). Mikäli mineraaliravinteiden painosuhde (NO3+NO2+NH4 -N/liuk. fosfori) on yli
12, pidetään fosforia rajoittavana tekijänä. Mikäli suhde on alle 5, on typpi rajoittava tekijä
(Forsberg ym. 1978). Suhde oli vuonna 2013 kuormitetulla osuudella pienimmillään 12,
Rapakoskella 39.
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
17
Kuva 23. Kymijoen kokonaistypen ja –fosforin suhdeluku sekä liukoisten typpi- (nitriitti-, nitraatti- ja
ammoniumtyppi) ja fosforiyhdisteiden (liukoinen kokonaisfosfori) suhdeluvut eri kuukausina vuonna
2013. Ravinnesuhteiden perusteella fosfori on Kymijoen minimiravinne. Aineisto: Kymijoen vesi ja
ympäristö.
5.8 MUUT KEMIALLISET YHDISTEET
Yhteenveto Kymijoen Hurukselassa vuonna 2013 mitattujen muiden alkuaineiden ja
yhdisteiden pitoisuuksista on taulukoissa 1 ja 2 (liite 8.2). Pitoisuudet ovat samaa tasoa
kuin edellisvuosina.
18
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
Taulukko 1. Kymijoen Hurukselan ainepitoisuuksia (n = 24, minimi, maksimi, mediaani, keskiarvo)
vuonna 2013. Tulokset: Kymijoen vesi ja ympäristö ja KAS.
min
max
med
ka
min
max
med
ka
Cl
mg/l
SO4
mg/l
SiO2
mg/l
Fe
g/l
Mn
g/l
4,2
5,2
4,6
4,6
8,1
11
9,6
9,7
1,6
3,4
2,9
2,7
110
690
190
221
6,1
70
13
20
Al
g/l
Ca
mg/l
Mg
mg/l
Na
mg/l
K
mg/l
61
550
105
140
3
5,4
4,8
4,8
1,3
1,6
1,5
1,5
5,2
7,7
6,3
6,3
1,4
1,8
1,5
1,5
Taulukko 2. Kymijoen Hurukselan raskasmetalli- ja seleenipitoisuudet (μg/l) vuonna 2013. Tulokset
ovat Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen (KAS) aineistosta (n=12).
µg/l
Zn
Se
Ni
Pb
Cu
Cr
Cd
As
Hg
min
max
med
ka
1,3
2,9
1,7
1,8
<0,2
0,2
<0,2
<0,2
0,5
0,9
0,6
0,7
0,05
0,29
0,13
0,14
1
2,2
1,2
1,3
0,2
0,7
0,3
0,4
<0,01
0,01
0,01
0,01
0,29
0,37
0,34
0,34
<0,002
0,004
0,002
0,002
5.9 VEDEN HYGIEENINEN LAATU
Uimarantavesien mikrobiologista laatua seurataan ulosteperäistä saastumista kuvaavien
indikaattoribakteerien avulla (Escherichia coli ja suolistoperäiset eli fekaaliset enterokokit)
(Pitkänen 2008). E. coli -bakteerien ja suolistoperäisten enterokokkien runsas esiintymien
uimavedessä on yhteydessä taudinaiheuttajamikrobien esiintymiseen. Voimassa olevien
EU-normien (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus yleisten uimarantojen uimaveden
laatuvaatimuksista ja valvonnasta, nro 177/2008) mukaan vesi on hygieeniseltä laadultaan
huonontunutta ja voi aiheuttaa uimareille terveydellistä haittaa, mikäli yksittäisen tuloksen
perusteella fekaalisia enterokokkeja havaitaan yli 400 pmy/100 ml tai Escherichia coli bakteereja yli 1000 pmy/100 ml. Kymijoen veden hygieenistä laatua arvioidaan tutkimalla
fekaalisten enterokokkien, E. coli –bakteerien ja kolimuotoisten bakteerien pitoisuuksia.
Kymijoen vesi oli vuonna 2013 hygieeniseltä laadultaan uimavedeksi soveltuvaa.
Fekaalisten enterokokkien pitoisuudet jäivät alle raja-arvon 400 pmy/100 ml.
Suurimmillaan pitoisuus oli Hurukselassa marraskuussa 91 pmy/100 ml. Jokialueen
näytepaikkojen enterokokkipitoisuuksien mediaani vuonna 2013 oli 12 pmy/100 ml.
Enterokokkeja oli vähiten Rapakoskella ja eniten Hurukselassa (kuva 24).
Myös E. coli -bakteerien määrät jäivät alle raja-arvon 1000 pmy/100 ml. Suurimmillaan
pitoisuus oli Hurukselassa joulukuussa 190 pmy/100 ml. E. coli -bakteerien määrät olivat
pienimpiä Rapakoskella (vuoden tulosten keskiarvo 20 pmy) ja suurimpia Hurukselassa
(66 pmy) (kuva 25).
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
19
Kuva 24. Fekaalisten enterokokkien pitoisuus (pmy/100 ml) Kymijoen näytepisteillä vuonna 2013.
Vähiten enterokokkeja oli Rapakoskella. Uimaveden toimenpideraja 400 pmy/100ml ei ylittynyt.
Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö.
Kuva 25. Escherichia colien määrä /100 ml Kymijoen näytepisteillä vuonna 2013. Uimaveden
toimenpideraja 1000 pmy/100ml ei ylittynyt. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö.
Aikaisemmin käytössä olleissa uimavesiasetuksissa (STM 292/96 ja 41/99) uimaveden
laadun arvioinnissa otettiin huomioon myös kolimuotoisten bakteerien kokonaismäärä.
Kolimuotoisten bakteerien raja-arvona oli 10 000 pmy/100 ml. Kymijoen näytepisteiden
kolimuotoisten bakteerien pitoisuudet eivät ylittäneet raja-arvoa. Kolimuotoisten bakteerien
määrät olivat selvästi pienimpiä Rapakoskella ja suurimpia Hurukselassa (kuva 26).
20
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
Kuva 26. Kokonaiskolien määrä pmy /100 ml Kymijoen näytepisteillä vuonna 2013. Vähiten
kolimuotoisia bakteereja oli Rapakoskella. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö.
5.10 VESINÄYTTEET KYMIJOEN HALKO- JA HUHDANNIEMESTÄ
Sunilan pumppaamon saneerauksen aikana 17.-24.6.2013 otettiin käyttöön Halko- ja
Huhdannieman ohitusvesikäsittelypuhdistamot. Korjaustyön aikana jätevesien puhdistus
hoidettiin kemiallisesti. Kymijoen vesi ja ympäristö ry otti vesinäytteet 19.6. Kymijoesta
Halko- ja Huhdanniemen ylä- ja alapuolisilta pisteiltä (tulokset liite 8.1).
Halkoniemen ylä- ja alapuolisen pisteen tuloksissa ei ollut eroa. Bakteereja oli jopa hieman
vähemmän alapuolisella pisteellä. Huhdanniemen ylä- ja alapuolisen pisteen tuloksissa ei
juuri ollut eroa. Alapuolisella pisteellä kokonaistyppipitoisuus oli hieman pienempi.
Alapuolisella pisteellä oli hieman enemmän kolimuotoisia bakteereja kuin yläpuolisella
pisteellä. Kaikki bakteeritulokset olivat uimaveden laatuvaatimusten mukaisia.
6 YHTEENVETO
Tässä julkaisussa on käsitelty Kymijoen alaosan kuormittajien velvoitetarkkailun
vedenlaatutulokset vuodelta 2013. Tarkkailu toteutettiin kuormittajien yhteistarkkailuna.
Kymijoen alaosan vedenlaadun tarkastelussa käytettiin velvoitetarkkailutulosten lisäksi
Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen Kymijokituloksia.
Kymijoen virtaamat olivat tammi-maaliskuussa ja marras-joulukuussa keskimääräistä
suurempia. Helmikuu oli lauha ja vähäsateinen. Maaliskuu oli kylmä ja vähäsateinen.
Huhtikuun puolivälissä sää lämpeni, ja lumet alkoivat sulaa nopeasti. Lumi suli tavallista
myöhemmin, mutta vauhdilla. Jäät lähtivät maan eteläosan järvistä huhtikuun lopussa eli
keskimääräiseen aikaan. Touko-kesäkuun vaihde ja kesäkuun loppupuoli olivat
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
21
poikkeuksellisen lämpimiä ja helteinen sää lämmitti järvivesiä selvästi ajankohdan
keskiarvoa ylemmäksi. Kesäkuussa satoi runsaasti. Myös loka-marraskuussa satoi
runsaasti. Marras-joulukuu oli keskimääräistä selvästi lämpimämpi.
Jätevesien mukana Kymijoen alaosalle tuli vuonna 2013 keskimäärin 1,3 tonnia typpeä, 35
kiloa fosforia, 1,4 tonnia kiintoainetta ja 550 kiloa happea kuluttavaa orgaanista ainetta
(BOD7) vuorokaudessa. Teollisuuden kuormitus oli pienempää kuin edellisvuonna typpeä
lukuun ottamatta ja pysyi luparajojen puitteissa. Kiintoaine- ja BOD-kuormitus väheni
selvästi Anjalan Ensolla. Kiintoainekuormitus väheni selvästi myös Kymin tehtailla.
Verrattaessa kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen, teollisuuden kuormitus on
vähentynyt selvästi.
Kymijoen alaosan asumajätevesien kuormitus oli pienempää kuin vuonna 2012. Mäkikylän
kuormitus oli selvästi pienempää kuin edellisenä vuonna. Akanojan typpikuormitus oli
suurempaa kuin vuonna 2012. Huhdanniemen kuormitus pieneni edellisvuodesta.
Halkoniemen kuormitus oli edellisvuoden tasoa. Halko- ja Huhdanniemen jätevedet on
suurimmaksi osaksi johdettu siirtoviemärillä Kotkaan puhdistettavaksi syksystä 2010
lähtien. Halko- ja Huhdanniemen puhdistamot ovat toiminnassa vain runsasvetisissä
tilanteissa; vuonna 2013 huhti-, kesä- ja loka-joulukuussa. Kaikilla puhdistamoilla oli
vuonna 2013 luparajojen ylityksiä.
Kymijoen ainevirtaamat olivat vuonna 2013 selvästi pienempiä kuin edellisenä vuonna.
Vuonna 2013 ainevirtaamat olivat suurimmillaan runsaiden sateiden jäljiltä suurien
virtaamien aikaan marraskuussa.
Laskelmien mukaan vuonna 2013 Kymijoen mereen kuljettamista ainemääristä 1 %
kiintoaineesta ja 7-8 % fosforista sekä typestä oli peräisin Kymijoen alaosan
pistekuormituksesta. Jätevesien osuus kuormituksesta oli vuosina 2012-13 aiempaa
pienempi. Laskennallisesti noin 55 % kiintoaine- ja fosforiainemääristä sekä lähes 90 %
typpivirtaamista oli peräisin Kuusankosken yläpuolisista vesistöistä.
Pistekuormituksen ja hajakuormituksen vaikutus näkyi edellisvuosien tapaan useimpien
mitattujen pitoisuuksien nousuna Rapakosken ja Hurukselan välillä, vaikka pitoisuusnousut
eivät olekaan Kymijoessa kovin suuria. Jätevesikuormituksen vaikutus näkyi selvimmin
ammoniumtyppipitoisuuden nousussa. Ammoniumtypen keskiarvopitoisuus nousi
Rapakosken ja Hurukselan välillä vuonna 2013 7 μg/l, eli pitoisuus kaksinkertaistui. Myös
sähkönjohtavuus ja fosforipitoisuus nousivat hieman. Kymijoen kokonaisfosforipitoisuus
nousi Rapakosken ja Hurukselan välillä vuonna 2013 keskiarvojen mukaan vain 1,4 μg/l.
Kuormitus- ja virtaamatietojen perusteella pistekuormitus vastasi pitoisuusnoususta lähes
täysin. Hurukselassa fosforipitoisuus oli vielä 1990-luvulla 18-22 µg/l, vuodesta 2001 noin
14-17 µg/l. Vuosina 2012-13 Hurukselan fosforitulosten mediaani oli aiempaa pienempi,
vain 12,0 µg/l, kun se Rapakoskella oli vuonna 2013 10,5 µg/l. Erittäin vähävetisenä
vuonna 2003 pistekuormituksen vaikutus näkyi selvemmin, pitoisuuden ollessa 20 µg/l.
22
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
Myös alkaliteetti, kiintoainepitoisuus, sameus ja bakteerimäärät kasvoivat Rapakoski –
Huruksela välillä. Happitilanne on koko joessa hyvä; alhaisin metrin syvyydestä mitattu
happipitoisuus oli vuonna 2013 8,5 mg/l. Happipitoisuudessa ei juuri ole eroja eri
näytepaikkojen välillä.
Kymijoen vesi oli hygieeniseltä laadultaan uimavedeksi soveltuvaa. Ulosteperäistä
saastumista kuvaavia indikaattoribakteereja (E. coli ja suolistoperäiset enterokokit) esiintyi
vähiten Rapakoskella ja eniten Hurukselassa.
Kymijoen vedenlaadun muutokset Hurukselan ja Ahvenkosken välillä kuvaavat parhaiten
hajakuormituksen vaikutuksia, sillä tällä välillä ei ole pistekuormitusta. Ahvenkoskenhaaraan laskevat valuma-alueiltaan peltovaltaiset Tallus- ja Teutjoki. Sameus, kiintoaine-,
fosfori- ja typpipitoisuus olivat korkeimmillaan Ahvenkoskella, erityisesti runsaiden sateiden
jälkeen marraskuussa.
Loppuyhteenvedoksi on tarkasteltu vesialueen rehevyyden muutosta siirryttäessä
Kymijokea alaspäin. Tulosten perusteella Kymijoki rehevöityy siirryttäessä Konnivedeltä
Tammijärvelle (kuva 29). Tarkastelun kohteena olivat Kymijoen järvialtaat Konnivesi,
Jaalan Pyhäjärvi ja Tammijärvi. Kaikki tulokset ovat kesäkaudelta 2013. Konniveden
tulokset perustuvat kahteen näytteenottokertaan (4.6. ja 5.8.2013) ja ovat Heinolan alueen
yhteistarkkailun (Anttila-Huhtinen & Raunio 2014) näytepaikkojen 8 ja 9 keskiarvon
mukaisia. Pyhäjärven aineistona on käytetty vain yhden ja Tammijärven osalta kahden
näytteenottokerran tuloksia heinä-elokuulta 2013 (tulokset liite 8.3). Kesän 2013 klorofyllija fosforitulosten perusteella Konnivesi ja Pyhäjärvi ovat karuja - lievästi reheviä ja
Tammijärvi lievästi rehevä - rehevä. Vesialueiden väliset erot näkyvät selvästi myös
näkösyvyydessä; Konniveden eteläosassa näkösyvyyttä oli yli 3 metriä, mutta
Tammijärvessä reilu metri. Levätuotannon voimistuessa vesi samentuu ja veden
näkösyvyys pienenee.
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
23
Kuva 29. Vesialueen rehevyystason (kokonaisfosfori 1 m, klorofylli a) ja näkösyvyyden muutos
siirryttäessä Kymijokea alaspäin Konnivedeltä Jaalan Pyhäjärvelle ja Kymijoen alaosan
Tammijärvelle. Konniveden tulokset ovat kesä- ja elokuulta yhteistarkkailun näytepisteiden 8 ja 9
tuloskeskiarvoja. Pyhäjärven tulokset ovat yhdeltä elokuun lopun näytteenottokerralta. Tammijärven
tulokset perustuvat kahteen näytteenottokertaan heinä-elokuussa 2013. Kymijoki rehevöityy
siirryttäessä Konnivedeltä Tammijärvelle. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö ja KAS.
24
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
VIITTEET
Anttila-Huhtinen, M. & Raunio, J. 2014. Ruotsalainen-Konnivesi –vesialueen tila vuonna
2013. - Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 239/2014.
Forsberg, C., Ryding, S.-O., Claesson, A. & Forsberg, A. 1978. Water chemical analyses
and/or algal assay? – Sewage effluent and polluted lake water studies.
Mitt.Int.Ver.Limnol. 21:352-363.
Mänttäri, V. 2014. Pyhtää-Kotka-Hamina –merialueen vedenlaadun yhteistarkkailun
yhteenveto vuodelta 2013. – Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no
238/2014.
Pitkänen, T. 2008. Uimavesien mikrobiologinen laatu ja analytiikka. Ympäristö- ja Terveyslehti 2:2008, s. 16-19.
Suomen ympäristökeskus 2013. Vesitilannekatsaukset. Ympäristöhallinnon www-sivut,
www.ymparisto.fi > Ympäristön tila > Pintavedet > Ajankohtainen vesi- ja
lumitilanne > Kuukausittaiset vesitilannekatsaukset
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
25
LIITTEET
1
Kartta: Kymijoen vedenlaadun seurantapaikat ja kuormittajat
2
Kymijoen alaosan velvoitetarkkailujen näytepisteet ja koordinaatit sekä analyysien
määritysmenetelmät
3
Säätiedot Kouvolan Anjalassa 2013
4
Kymijoen virtaamat 2013
5
Kymijoen pistekuormitus 2013
6
Ainevirtaamien laskentamenetelmä ja Kymijoen ainevirtaamat mereen vuonna 2013
7
Kymijoen jokihaarojen kuukausittaiset ainevirtaamat mereen 2013
8
Vedenlaatutulokset 2013
Jaala Mänty harjun
reitti
Pyhäjärvi
LIITE 1
Mankala
Voikkaa
UPM-Kymmene
Valkealan
reitti
Solvay Chemicals Finland
Kuusanniemen sulfaattisellutehdas
Kuusankoski
AKANOJA
Keltti
RAPAKOSKI
UPM-Kymmene Kymi
Yhdyskuntajätevesien
purkupaikka
MÄKIKYLÄ
Teollisuusjätevesien
purkupaikka
Vedenlaadun
seuranta-asema
Voimalaitos tai pato
Myllykoski
Myllykoski Paper
HALKONIEMI
Tallusjoki
ELIMÄKI
KIRKONKYLÄ
Anjala
Stora Enso
Anjalan tehtaat
HURUKSELA
Teutjoki
0
5
10 km
VASTILA
Hirvikoski
Teutjärvi
Tammijärvi
Hirvivuolle
Paaskoski
Strömfors
Strömfors Electric
PETJÄRVI
AHVENKOSKI
HUHDANNIEMI
Muhjärvi
PERNOO
Loosarinkoski
Korkeakoski
Sonoco-Alcore
Koivukoski
EDISKOSKI
Stockfors
KARHULA
KOKONKOSKI
PYHTÄÄ kk
Struka
Ahvenkoskenlahti
Kotka
Kymijoen alaosan pistekuormittajat, vedenlaadun seuranta-asemat,
voimalaitokset ja padot.
KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY
Tutkimustuloksia
MERKINTÖJEN SELITYKSIÄ
HAVAINTOPAIKAT
KLTAMM / 1 = Tammijärvi 1 (6713202-475380)
KYMI93 / 001 = Ahvenkoski (6706495-469833)
KYMI93 / 003 = Keskikoski, länsi
KYMI93 / 005 = Alapää
KYMI93 / 014 = Kymijoki Kokonkoski 014 (6708055-493323)
KYMI93 / 022561 = Kymijoki Karhula 022:5610 (6707855-496162)
KYMI93 / 033560 = Huruksela (6726627-487286)
KYMI93 / 045 = Inkeroinen
KYMI93 / 046 = Huhdanniemi
KYMI93 / 063 = Rapakoski (6751727-482437)
MÄÄRITYKSET
levä =
1 = levää vähän
Kok.syv. =
Näk.syv. =
Ilm.lt. =
Pilv. =
2 = 2/8 pilvessä
0 = ei pilviä
Tuulnop. =
Tuulsuunt =
S = Etelä
E = Itä
Väri sentr = SFS-EN ISO 7887:1995, mod.
lt =
Happi = Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 3040:1990
Happi-% = Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 3040:1990
Sameus = SFS-EN ISO 7027:2000
Kiint GF/C = SFS-EN 872:2005
Sähk = SFS-EN 27888:1994
Alkal. = Titrimetrinen, SFS 3005:1981, SFS-EN ISO 9963-1:1996, mod.
Al = Sis.menetelmä, SFS 5074:1990, kumottu SFS 5502:1990
pH = SFS 3021:1979
Väri = SFS-EN ISO 7887:1995
Al = ICP
COD Mn = SFS 3036:1981
BOD7 = Sis. menetelmä, per. kumottuun SFS 3019:1979
kok.N = Sis.menetelmä, per. kumot. SFS 3031:1990
N(NO3+NO2) = Sis.menetelmä, per. kumot. SFS 3031:1990 (AK)
N(NH4) = SFS 3032:1976
Kok.P = Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 3026:1986
liuk.P = Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 3026:1986
Cl = Sis.menetelmä, per. kumottuun SFS-EN ISO 10304-1:1995
SO4 = Sis.menetelmä, per. kumottuun SFS-EN ISO 10304-1:1995
SIO2 = Sisäinen menetelmä, perustuu AK menetelmä SIL 001
Fe spek = SFS 3028:1976
Mn = SFS 3033:1976
E.coli = Colilert
entero = Enterolert
koli36 = Colilert
Klorof. = SFS 5772:1993
Ca = SFS 3018:1982, SFS 3044:1980
Mg = SFS 3018:1982, SFS 3044:1980
Na = SFS 3017:1982, SFS 3044:1980
K = SFS 3017:1982, SFS 3044:1980
TOC = EN 1484
MUITA MERKINTÖJÄ
P
= määritys
= tulos hylätty, < = pienempi kuin,> = suurempi kuin, ~ = noin.
Tapiontie
2 C,kesken,
45160 E
KOUVOLA
Puhelin (05) 5445 920, Fax (05) 3202259
LIITE 2
LIITE 3
Säätila Kouvolan Anjalan säähavaintoasemalla vuonna 2013
Kuukausi
Keskilämpötila, oC
Anjala
Sademäärä, mm
Anjala
2013
1981-10
2013
1981-10
Tammi
-6,6
-6,3
50
52
Helmi
-3,0
-7
24
40
Maalis
-7,2
-2,6
4
43
Huhti
2,7
3,6
33
29
Touko
13,7
10,3
28
35
Kesä
18,0
14,7
93
59
Heinä
17,8
17,5
30
65
Elo
16,6
15,5
80
78
Syys
11,2
10,2
48
65
Loka
6,1
5,1
96
73
Marras
3,1
-0,3
91
66
Joulu
0,5
-4,3
57
60
X/
6,1
4,7
634
665
Lähde: Ilmatieteenlaitoksen Ilmastokatsaukset 2013
LIITE 4
Kymijoen virtaaman kuukausikeskiarvot Kuusankoskella ja jokihaaroissa
vuonna 2013
Kuusankoski Ahvenkoski
Koivukoski
Korkeakoski
m3/s
m3/s
m3/s
m3/s
1
424
197
141
74
2
417
190
103
81
3
388
180
83
86
4
350
211
71
89
5
340
174
58
90
6
282
140
44
84
7
263
130
42
77
8
267
133
46
71
9
214
115
23
73
10
205
110
23
68
11
327
177
53
94
12
406
201
88
93
MQ
323
163
65
82
NQ
156
85
21
38
HQ
460
308
173
96
MQ=keskivirtaama, NQ=minimivirtaama, HQ=maksimivirtaama
Lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä
LIITE 5
Kymijoen alaosan pistekuormitus vuonna 2013
2013
Kuormittaja
Jätevesi
m3/vrk
K-aine
kg/vrk
95 580
501
203
16 888
10,4
275
1 351
27
20
76
0,0
0,9
26 616
233
130
6 489
6,9
394
593
18
124 140
779
17
670
Jätevesi
m3/vrk
K-aine
kg/vrk
Kuusankoski, Akanoja
Kouvola, Mäkikylä
Anjala
* Halkoniemi
* Huhdanniemi
13 500
16 461
430
182
100
85
690
848
11
6
300
258
447
866
7,1
8
6,6
6,4
19
29
0,1
0,1
10
12
Yhdyskunnat yhteensä
31 274
627
198
1 586
17
580
Teollisuus +
yhdyskunnat
155 414
1 406
551
25 121
35
1 250
TEOLLISUUS
UPM-Kymmene, Kymi,
paperit. ja sulfaattisellut.
Myllykoski Paper,
paperit.
Stora Enso, Anjalan
paperi- ja
kartonkitehtaat
Sonoco-Alcore,
Karhulan kartonkit.
Teollisuus yhteensä
YHDYSKUNNAT
Huom.
BOD7
kg/vrk
CODCr
kg/vrk
Kok.P
kg/vrk
Kok.N
kg/vrk
82
353
BOD7ATU
kg/vrk
23 535
CODCr
kg/vrk
Kok.P
kg/vrk
Kok.N
kg/vrk
* Halkoniemen ja Huhdanniemen puhdistamoita on syksystä 2010 alkaen käytetty
vain suurten virtaamien aikaan
lisäksi AOX-kuormitus UPM-Kymmene, Kymiltä: 154 kg/vrk
LIITE 6
Ainevirtaamien laskenta
Vuotuiset ainevirtaamat laskettiin seuraavalla Ekholm ym. (1995) Kymijoen ainevirtaamien
laskemisessa käyttämällä menetelmällä:
Menetelmä: Vuosittainen kuormitus lasketaan näytteenottojaksojen (1 kuukausi) kuormitusten
summana:
N
L   c(t i )QTi 
i 1
L = vuosikuorma
c(ti) = ainepitoisuuden keskiarvo kuukaudessa
Q[Ti] = kuukauden keskivirtaama
N = aikajaksojen lukumäärä eli 12 (kuukautta)
Ekholmin ym. (1995) mukaan em. menetelmä soveltuu hyvin ainevirtaamien laskemiseen
Kymijoen kaltaiselle isolle, säännöstellylle joelle.
Kymijoen ainevirtaama Suomenlahteen vuonna 2013 laskettuna em. menetelmällä. Kolmen
jokihaaran ainevirtaamiin on vielä lisätty Pyhtään haaran osuus (2 % Kymijoen
kokonaisainevirtaamista vuoden 1992 tulosten perusteella).
2013
M1
Kiintoaine t /v
48 227
CODMn t /v
82 183
Kok.N
t /v
6 440
Kok.P t /v
180
LIITE 7
Kymijoen jokihaarojen ainevirtaamat mereen vuonna 2013. Kuukausittaiset ainevirtaamat on
laskettu liitteessä 6 esitetyllä tavalla. Tuloksissa on mukana sekä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n
että Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen tulokset. Yhdistyksen näytteet on otettu kerran kuussa.
ELY-keskus otti näytteet Hurukselasta ja Koivukoskesta 12 kertaa sekä Ahvenkoskelta 16 kertaa.
Ahvenkoskenhaaran ainevirtaamat mereen vuonna 2013
Kiintoaine CODMn Kok.N NO23-N NH4-N
tn/vrk
tn/vrk
kg/vrk
kg/vrk
kg/vrk
1
75,7
151,9 12000
6127
315
2
24,6
134,6 9439
4268
287
3
14,8
125,2 9720
4899
187
4
13,7
148,6 11576
5013
319
5
102,2
135,3 11877
5111
83
6
72,6
99,8 7560
2540
157
7
75,8
93,2 6627
2078
219
8
67,0
85,6 5861
1551
132
9
39,7
74,5 4670
1441
62
10
14,3
68,4 4990
1568
67
11
418,0
152,9 16312
8564
99
12
82,2
154,6 11751
5036
339
ka
83,4
118,7 9365
4016
189
Kok.P
kg/vrk
357
172
140
164
316
248
253
192
149
105
1086
382
297
Liuk.P
kg/vrk
136
98
78
91
75
67
56
69
60
43
168
96
86
Virtaama
m3/s
197
190
180
211
174
140
130
133
115
110
177
201
163
Koivukoskenhaaran ainevirtaamat mereen vuonna
2013
Kiintoaine CODMn Kok.N NO23-N
t/vrk
t/vrk
kg/vrk
kg/vrk
1
29,2
105,2
7797
3655
2
12,0
73,0
4850
2225
3
10,0
56,3
4410
2080
4
6,4
50,3
3681
1718
5
19,0
43,1
3683
1503
6
15,8
31,4
2376
912
7
13,1
28,8
2123
780
8
17,5
29,4
1967
676
9
7,4
14,7
1023
368
10
2,8
14,9
1023
358
11
44,4
41,2
3869
1969
12
28,9
63,1
4676
1977
ka
17,2
46,0
3457
1518
NH4-N
kg/vrk
146
116
79
95
48
30
102
24
13
7
41
137
70
Kok.P
kg/vrk
140
80
61
52
70
55
60
54
24
19
110
110
70
Liuk.P
kg/vrk
73
49
39
31
28
19
22
20
10
9
32
46
32
Virtaama
m3/s
141
103
83
71
58
44
42
46
23
23
53
88
65
Korkeakoskenhaaran ainevirtaamat mereen vuonna 2013
Kiintoaine CODMn Kok.N NO23-N NH4-N
t/vrk
t/vrk
kg/vrk
kg/vrk
kg/vrk
1
15,3
55,0
3516
1726
70
2
13,3
56,0
4269
1470
91
3
12,6
58,7
4904
1932
111
4
13,1
63,1
4998
1922
131
5
45,1
66,1
5988
2566
86
6
37,0
58,1
4790
1597
73
7
35,3
52,6
3859
1530
160
8
35,0
41,7
3006
982
43
9
29,0
44,8
3217
1072
44
10
12,9
45,2
3055
1058
35
11
56,0
67,4
7147
3655
130
12
42,6
64,3
4982
2170
193
keskiarvo
28,9
56,1
4478
1807
97
Kok.P
kg/vrk
90
70
74
85
148
145
146
86
101
71
227
153
116
Liuk.P
kg/vrk
38
35
22
38
31
29
33
25
95
24
49
40
38
Virtaama
m3/s
74
81
86
89
90
84
77
71
73
68
94
93
82
12,9
88
0,0
13,4
91
0,1
12,7
87
0,1
13,5
92
0,0
13,4
-0,1
12,7
0,0
12,6
1
0,1
12,4
KYMI93 / 001 Ahvenkoski
Klo 14:15; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -3 C-ast;
1
KYMI93 / 033560 Huruksela
Klo 11:50; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -6 C-ast;
1
KYMI93 / 063 Rapakoski
Klo 08:50; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -8 C-ast;
1
85
86
86
91
KYMI93 / 022561 Kymijoki Karhula 022:5610
Klo 11:40; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. -8 C-ast;
1
KYMI93 / 014 Kymijoki Kokonkoski 014
Klo 12:15; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. -8 C-ast;
1
KYMI93 / 001 Ahvenkoski
Klo 13:00; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. -8 C-ast;
1
KYMI93 / 033560 Huruksela
Klo 09:45; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. -8 C-ast;
0,0
Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA
Puhelin (05) 5445 920, Fax (05) 3202259
4.2.2013
4.2.2013
4.2.2013
7.1.2013
7.1.2013
7.1.2013
7.1.2013
1
%
1,7
0,7
0,5
2,8
2,4
6,9
1,9
1,0
FTU
Happi-% Sameus
KYMI93 / 063 Rapakoski
Klo 08:45; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. -8 C-ast;
Happi
mg/l
7.1.2013
lt
oC
Hav.paikka
Näytepaikka
Pvm.
Kymijoki (KYMI93)
KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY
Tutkimustuloksia
1,0
<1
<1
2,4
1,5
2,9
1,2
<1
mg/l
Kiint GF/C
7,8
7,6
7,0
7,8
7,7
8,0
7,8
6,9
Sähk
mS/m
0,26
0,25
0,23
0,26
0,26
0,28
0,26
0,24
Alkal.
mmol/l
6,8
6,8
6,8
6,7
6,7
6,7
6,7
6,7
pH
40
35
35
40
40
55
40
35
Väri
mgPt/l
7,9
7,7
7,8
8,6
8,37
8,65
8,2
8
mgO2/l
COD Mn
600
540
490
550
570
580
550
470
kok.N
µg/l
250
220
210
270
270
320
240
240
µg/l
N(NO3+NO2)
17
12
<5
11
10
16
9
<5
N(NH4)
µg/l
11
13
6
14
12
23
11
7
Kok.P
µg/l
6
5
4
6
6
8
6
4
liuk.P
µg/l
E.coli
75
130
56
98
110
96
110
30
pmy/100ml
entero
16
45
6
24
20
46
24
5
pmy/100ml
koli36
820
770
130
520
550
1550
2400
160
pmy/100ml
9,9
9,7
9,5
8,7
8,6
8,8
8,2
8,1
TOC
mg/l
1/8
LIITE 8.1
13,1
90
0,0
12,6
0,0
12,7
0,0
13,4
0,2
14,0
0,2
13,9
95
96
91
87
86
0,0
13,9
1
0,0
12,5
KYMI93 / 063 Rapakoski
Klo 08:50; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -6 C-ast;
1
85
95
KYMI93 / 022561 Kymijoki Karhula 022:5610
Klo 12:50; Näytt.ottaja AL; Ilm.lt. 1 C-ast;
1
KYMI93 / 014 Kymijoki Kokonkoski 014
Klo 13:25; Näytt.ottaja AL; Ilm.lt. 1 C-ast;
1
KYMI93 / 001 Ahvenkoski
Klo 14:15; Näytt.ottaja AL; Ilm.lt. 2 C-ast;
1
KYMI93 / 033560 Huruksela
Klo 11:50; Näytt.ottaja AL; Ilm.lt. 0 C-ast;
1
KYMI93 / 063 Rapakoski
Klo 08:50; Näytt.ottaja AL; Ilm.lt. 0 C-ast;
1
KYMI93 / 022561 Kymijoki Karhula 022:5610
Klo 12:50; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -4 C-ast;
0,1
Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA
Puhelin (05) 5445 920, Fax (05) 3202259
9.4.2013
6.3.2013
6.3.2013
6.3.2013
6.3.2013
6.3.2013
4.2.2013
1
%
0,5
1,2
1,0
1,0
0,7
0,5
1,3
1,4
FTU
Happi-% Sameus
KYMI93 / 014 Kymijoki Kokonkoski 014
Klo 13:25; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -4 C-ast;
Happi
mg/l
4.2.2013
lt
oC
Hav.paikka
Näytepaikka
Pvm.
Kymijoki (KYMI93)
KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY
Tutkimustuloksia
<1
1,7
1,5
<1
<1
<1
1,9
1,7
mg/l
Kiint GF/C
7,0
7,7
7,6
7,6
7,6
6,9
7,8
7,7
Sähk
mS/m
0,24
0,28
0,25
0,26
0,26
0,23
0,26
0,25
Alkal.
mmol/l
6,8
6,8
6,7
6,9
6,8
6,8
6,8
6,9
pH
30
35
35
35
35
35
35
35
Väri
mgPt/l
7,8
7,9
7,7
8,2
8,1
7,8
8,0
7,7
mgO2/l
COD Mn
570
660
640
640
640
600
610
560
kok.N
µg/l
240
260
290
320
260
260
210
230
µg/l
N(NO3+NO2)
<5
15
11
11
12
<5
13
11
N(NH4)
µg/l
6
10
9
9
8
8
10
10
Kok.P
µg/l
2
3
5
4
8
4
5
5
liuk.P
µg/l
E.coli
93
46
35
19
81
13
42
96
pmy/100ml
entero
25
21
23
5
23
3
24
23
pmy/100ml
koli36
220
690
520
870
370
39
410
490
pmy/100ml
8,1
9,6
9,3
9,3
9,4
9,5
9,7
9,9
TOC
mg/l
2/8
LIITE 8.1
12,8
0,0
12,4
0,2
13,0
89
85
89
0,0
12,9
88
6,4
11,8
96
7,0
11,1
91
8,5
11,5
98
1
7,2
11,5
95
KYMI93 / 014 Kymijoki Kokonkoski 014
Klo 12:55; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. 14 C-ast;
1
KYMI93 / 001 Ahvenkoski
Klo 13:40; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. 14 C-ast;
1
KYMI93 / 033560 Huruksela
Klo 11:20; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. 16 C-ast;
1
KYMI93 / 063 Rapakoski
Klo 08:30; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. 7 C-ast;
1
KYMI93 / 022561 Kymijoki Karhula 022:5610
Klo 10:30; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 0 C-ast;
1
KYMI93 / 014 Kymijoki Kokonkoski 014
Klo 10:45; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 0 C-ast;
1
KYMI93 / 001 Ahvenkoski
Klo 12:20; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 4 C-ast;
0,6
Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA
Puhelin (05) 5445 920, Fax (05) 3202259
7.5.2013
7.5.2013
7.5.2013
7.5.2013
9.4.2013
9.4.2013
9.4.2013
1
%
3,4
7,7
3,1
2,4
1,3
1,1
1,2
0,9
FTU
Happi-% Sameus
KYMI93 / 033560 Huruksela
Klo 09:50; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -4 C-ast;
Happi
mg/l
9.4.2013
lt
oC
Hav.paikka
Näytepaikka
Pvm.
Kymijoki (KYMI93)
KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY
Tutkimustuloksia
3,6
5,6
3,2
2,5
1,7
1,1
<1
<1
mg/l
Kiint GF/C
7,5
7,8
7,5
6,5
8,2
8,1
8,1
8,1
Sähk
mS/m
0,25
0,26
0,25
0,22
0,28
0,28
0,28
0,27
Alkal.
mmol/l
6,9
6,9
6,9
6,7
6,9
6,9
6,8
6,8
pH
45
55
40
40
35
35
35
35
Väri
mgPt/l
8,7
9,0
8,2
8,4
8,2
8,2
8,2
8,3
mgO2/l
COD Mn
800
890
740
700
650
630
660
640
kok.N
µg/l
300
360
290
260
250
260
250
260
µg/l
N(NO3+NO2)
9
5
11
7
17
13
17
14
N(NH4)
µg/l
16
25
15
12
11
9
10
8
Kok.P
µg/l
5
5
4
4
5
4
4
4
liuk.P
µg/l
E.coli
12
5
13
0
22
24
7
39
pmy/100ml
entero
9
4
14
0
11
9
2
15
pmy/100ml
koli36
110
65
260
17
310
330
490
340
pmy/100ml
6,5
9,4
9,0
8,4
8,9
8,8
9,0
8,6
TOC
mg/l
3/8
LIITE 8.1
11,7
17,7
9,7
17,4
9,2
19,3
9,0
18,0
9,1
96
97
96
17,7
9,0
94
17,1
1
17,2
KYMI93 / 045 Inkeroinen
Klo 10:30; Näytt.ottaja al tp; Ilm.lt. 18 C-ast;
1
KYMI93 / 003 Keskikoski, länsi
Klo 09:30; Näytt.ottaja al tp; Ilm.lt. 18 C-ast;
1
KYMI93 / 022561 Kymijoki Karhula 022:5610
Klo 11:45; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 28 C-ast;
1
KYMI93 / 014 Kymijoki Kokonkoski 014
Klo 11:20; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 28 C-ast;
1
KYMI93 / 001 Ahvenkoski
Klo 10:00; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 26 C-ast;
1
96
102
KYMI93 / 033560 Huruksela
Klo 12:30; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 28 C-ast;
1
KYMI93 / 063 Rapakoski
Klo 08:40; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 18 C-ast;
7,1
Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA
Puhelin (05) 5445 920, Fax (05) 3202259
19.6.2013
19.6.2013
5.6.2013
5.6.2013
5.6.2013
5.6.2013
5.6.2013
1
%
3,6
3,2
5,0
3,6
3,0
4,2
FTU
Happi-% Sameus
KYMI93 / 022561 Kymijoki Karhula 022:5610
Klo 12:10; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. 13 C-ast;
Happi
mg/l
7.5.2013
lt
oC
Hav.paikka
Näytepaikka
Pvm.
Kymijoki (KYMI93)
KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY
Tutkimustuloksia
5,4
4,7
5,1
4,3
6,0
4,8
3,7
5,8
mg/l
Kiint GF/C
8,0
7,7
7,9
7,8
7,8
7,8
6,6
7,5
Sähk
mS/m
0,27
0,27
0,28
0,27
0,23
0,25
Alkal.
mmol/l
7,0
7,1
7,0
7,1
7,0
7,0
7,0
6,8
pH
40
40
40
40
35
45
Väri
mgPt/l
8,0
8,0
8,0
8,1
7,6
8,5
mgO2/l
COD Mn
700
630
660
660
660
650
600
770
kok.N
µg/l
250
230
220
220
190
220
170
330
µg/l
N(NO3+NO2)
15
15
10
7
12
13
9
11
N(NH4)
µg/l
20
18
20
16
23
18
16
19
Kok.P
µg/l
4
3
4
4
4
4
3
4
liuk.P
µg/l
E.coli
110
260
12
6
2
4
11
16
pmy/100ml
entero
13
24
15
0
0
0
2
4
pmy/100ml
koli36
870
920
160
170
86
190
93
180
pmy/100ml
8,6
9,4
9,0
8,7
8,6
9,1
TOC
mg/l
4/8
LIITE 8.1
17,2
20,6
8,4
21,6
8,0
20,9
8,0
20,4
8,3
92
89
91
93
20,6
8,2
1
21,2
8,4
KYMI93 / 063 Rapakoski
Klo 08:40; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 16 C-ast;
1
94
91
KYMI93 / 022561 Kymijoki Karhula 022:5610
Klo 11:10; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 18 C-ast;
1
KYMI93 / 014 Kymijoki Kokonkoski 014
Klo 10:45; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 17 C-ast;
1
KYMI93 / 001 Ahvenkoski
Klo 10:00; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 17 C-ast;
1
KYMI93 / 033560 Huruksela
Klo 12:20; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 18 C-ast;
1
KYMI93 / 063 Rapakoski
Klo 08:40; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 16 C-ast;
1
KYMI93 / 046 Huhdanniemi
Klo 11:00; Näytt.ottaja al tp; Ilm.lt. 18 C-ast;
17,0
Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA
Puhelin (05) 5445 920, Fax (05) 3202259
7.8.2013
2.7.2013
2.7.2013
2.7.2013
2.7.2013
2.7.2013
19.6.2013
1
%
2,6
3,6
3,1
5,5
3,2
3,4
FTU
Happi-% Sameus
KYMI93 / 005 Alapää
Klo 09:50; Näytt.ottaja al tp; Ilm.lt. 18 C-ast;
Happi
mg/l
19.6.2013
lt
oC
Hav.paikka
Näytepaikka
Pvm.
Kymijoki (KYMI93)
KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY
Tutkimustuloksia
4,1
5,3
3,9
6,8
4,3
4,2
4,6
4,7
mg/l
Kiint GF/C
6,8
8,1
8,0
8,1
8,1
6,8
8,0
7,7
Sähk
mS/m
0,24
0,27
0,27
0,27
0,27
0,24
Alkal.
mmol/l
7,0
7,0
7,0
7,0
7,0
7,0
7,0
7,0
pH
30
35
35
35
35
30
Väri
mgPt/l
6,5
7,9
7,5
8,0
7,8
7,0
mgO2/l
COD Mn
420
580
580
610
570
480
640
600
kok.N
µg/l
110
230
220
200
220
150
250
240
µg/l
N(NO3+NO2)
8
24
23
19
22
12
17
15
N(NH4)
µg/l
10
22
18
26
14
18
19
19
Kok.P
µg/l
3
5
5
4
4
3
4
4
liuk.P
µg/l
E.coli
7
16
12
2
46
19
110
140
pmy/100ml
entero
7
20
2
5
19
6
15
12
pmy/100ml
koli36
580
1000
730
190
730
610
1000
870
pmy/100ml
8,2
8,3
8,3
8,5
8,0
7,8
TOC
mg/l
5/8
LIITE 8.1
8,2
22,0
8,1
21,0
8,5
95
92
93
21,0
8,2
92
17,5
8,6
90
18,2
8,4
89
18,0
8,5
90
1
18,3
8,8
93
KYMI93 / 014 Kymijoki Kokonkoski 014
Klo 13:25; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. 16 C-ast;
1
KYMI93 / 001 Ahvenkoski
Klo 14:10; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. 17 C-ast;
1
KYMI93 / 033560 Huruksela
Klo 12:00; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. 15 C-ast;
1
KYMI93 / 063 Rapakoski
Klo 08:50; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. 10 C-ast;
1
KYMI93 / 022561 Kymijoki Karhula 022:5610
Klo 11:45; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 24 C-ast;
1
KYMI93 / 014 Kymijoki Kokonkoski 014
Klo 11:20; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 24 C-ast;
1
KYMI93 / 001 Ahvenkoski
Klo 10:10; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 20 C-ast;
21,6
Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA
Puhelin (05) 5445 920, Fax (05) 3202259
2.9.2013
2.9.2013
2.9.2013
2.9.2013
7.8.2013
7.8.2013
7.8.2013
1
%
2,5
3,2
3,2
2,8
3,9
3,5
4,4
3,4
FTU
Happi-% Sameus
KYMI93 / 033560 Huruksela
Klo 13:10; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 26 C-ast;
Happi
mg/l
7.8.2013
lt
oC
Hav.paikka
Näytepaikka
Pvm.
Kymijoki (KYMI93)
KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY
Tutkimustuloksia
2,9
2,9
4,3
3,4
5,7
4,8
5,5
5,1
mg/l
Kiint GF/C
8,0
7,8
8,0
6,7
8,0
8,0
8,1
8,1
Sähk
mS/m
0,27
0,27
0,28
0,24
0,26
0,27
0,27
0,28
Alkal.
mmol/l
7,1
7,0
7,0
7,0
7,0
7,1
7,0
7,0
pH
35
35
35
30
30
30
30
30
Väri
mgPt/l
7,3
7,3
7,4
6,9
6,8
7,0
6,9
7,0
mgO2/l
COD Mn
510
480
510
430
490
490
480
500
kok.N
µg/l
190
140
170
120
160
160
130
160
µg/l
N(NO3+NO2)
5
<5
8
9
7
5
11
8
N(NH4)
µg/l
13
16
16
12
14
14
16
13
Kok.P
µg/l
5
7
8
3
4
4
6
4
liuk.P
µg/l
E.coli
5
4
44
6
12
2
2
8
pmy/100ml
entero
6
19
17
9
8
5
16
9
pmy/100ml
koli36
610
690
650
690
440
260
550
730
pmy/100ml
8,9
8,8
9,6
8,5
8,5
8,4
8,7
8,5
TOC
mg/l
6/8
LIITE 8.1
8,5
9,8
10,5
9,5
10,5
9,7
10,5
9,6
11,0
96
92
92
92
90
9,6
10,5
6,2
11,3
1
6,5
11,2
KYMI93 / 033560 Huruksela
Klo 13:00; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 7 C-ast;
1
KYMI93 / 063 Rapakoski
Klo 08:50; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 5 C-ast;
1
91
91
92
KYMI93 / 022561 Kymijoki Karhula 022:5610
Klo 12:20; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 8 C-ast;
1
KYMI93 / 014 Kymijoki Kokonkoski 014
Klo 12:00; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 9 C-ast;
1
KYMI93 / 001 Ahvenkoski
Klo 10:00; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 8 C-ast;
1
KYMI93 / 033560 Huruksela
Klo 14:00; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 8 C-ast;
1
KYMI93 / 063 Rapakoski
Klo 08:45; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 6 C-ast;
18,3
Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA
Puhelin (05) 5445 920, Fax (05) 3202259
4.11.2013
4.11.2013
8.10.2013
8.10.2013
8.10.2013
8.10.2013
8.10.2013
1
%
11
4,2
2,1
1,8
2,3
2,0
1,5
3,4
FTU
Happi-% Sameus
KYMI93 / 022561 Kymijoki Karhula 022:5610
Klo 12:45; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. 16 C-ast;
Happi
mg/l
2.9.2013
lt
oC
Hav.paikka
Näytepaikka
Pvm.
Kymijoki (KYMI93)
KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY
Tutkimustuloksia
4,4
2,7
2,2
1,8
2,0
2,3
1,8
4,6
mg/l
Kiint GF/C
8,2
6,9
8,5
8,4
8,4
8,7
6,8
8,0
Sähk
mS/m
0,28
0,24
0,28
0,29
0,28
0,29
0,24
0,27
Alkal.
mmol/l
6,9
6,9
7,0
7,0
6,9
7,0
6,9
7,0
pH
60
40
35
35
35
35
30
35
Väri
mgPt/l
8,1
7,7
7,7
7,6
6,9
7,6
7,2
7,1
mgO2/l
COD Mn
780
660
520
530
540
550
540
510
kok.N
µg/l
380
290
180
180
170
190
160
170
µg/l
N(NO3+NO2)
14
11
6
<5
6
6
6
7
N(NH4)
µg/l
21
11
12
10
11
10
9
16
Kok.P
µg/l
7
5
4
4
4
4
3
15
liuk.P
µg/l
E.coli
91
2
8
14
5
36
0
10
pmy/100ml
entero
91
11
12
6
4
20
0
21
pmy/100ml
koli36
980
330
310
77
88
180
72
520
pmy/100ml
9,4
8,7
11
9,8
10
11
10
8,4
TOC
mg/l
7/8
LIITE 8.1
10,8
6,7
11,1
91
88
6,7
11,0
0,7
12,7
1,0
12,4
0,6
E
0,7
12,9
90
E
87
88
90
1
1,0
11,0
77
KYMI93 / 022561 Kymijoki Karhula 022:5610
Klo 10:30; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -5 C-ast;
1
KYMI93 / 014 Kymijoki Kokonkoski 014
Klo 10:50; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -5 C-ast;
1
KYMI93 / 001 Ahvenkoski
Klo 12:10; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -4 C-ast;
1
KYMI93 / 033560 Huruksela
Klo 09:40; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -6 C-ast;
1
KYMI93 / 063 Rapakoski
Klo 08:40; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -6 C-ast;
1
KYMI93 / 022561 Kymijoki Karhula 022:5610
Klo 11:35; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 6 C-ast;
1
KYMI93 / 014 Kymijoki Kokonkoski 014
Klo 11:10; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 7 C-ast;
6,6
Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA
Puhelin (05) 5445 920, Fax (05) 3202259
2.12.2013
2.12.2013
2.12.2013
2.12.2013
2.12.2013
4.11.2013
4.11.2013
1
%
5,3
5,1
16
3,5
5,0
14
13
54
FTU
Happi-% Sameus
KYMI93 / 001 Ahvenkoski
Klo 10:20; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 7 C-ast;
Happi
mg/l
4.11.2013
lt
oC
Hav.paikka
Näytepaikka
Pvm.
Kymijoki (KYMI93)
KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY
Tutkimustuloksia
5,3
4,6
5,7
3,3
6,6
6,9
4,4
13
mg/l
Kiint GF/C
7,8
7,6
8,3
7,6
6,8
8,4
8,4
9,2
Sähk
mS/m
0,26
0,26
0,27
0,26
0,23
0,28
0,28
0,32
Alkal.
mmol/l
7,1
7,1
7,1
7,1
7,1
6,9
6,9
6,8
pH
40
40
80
40
35
65
60
Väri
mgPt/l
8,0
8,3
9,1
8,0
7,6
8,3
8,8
10
mgO2/l
COD Mn
620
620
670
610
550
880
880
1100
kok.N
µg/l
270
280
320
270
250
450
430
550
µg/l
N(NO3+NO2)
24
23
25
29
6
16
11
9
N(NH4)
µg/l
19
18
34
15
18
28
24
69
Kok.P
µg/l
5
6
5
5
5
6
6
10
liuk.P
µg/l
E.coli
31
42
41
190
4
120
130
62
pmy/100ml
entero
17
12
20
36
3
49
51
80
pmy/100ml
koli36
460
610
650
770
93
1400
1000
2000
pmy/100ml
8,5
9,5
9,4
8,7
8,8
9,8
9,6
11
TOC
mg/l
8/8
LIITE 8.1
KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY
Tutkimustuloksia
LIITE 8.2
Kymijoki (KYMI93)
Pvm.
Hav.paikka
Näytepaikka
Al
µg/l
7.1.2013
KYMI93 / 033560 Huruksela
Klo 09:45; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. -8 C-ast;
1
4.2.2013
77
79
83
210
3,2
200
<20
4,8
1,4
5,9
1,4
4,2
8,5
3,1
180
<20
4,6
1,3
5,9
1,4
4,3
8,7
3,1
140
<20
5,1
1,4
6,1
1,4
4,4
9,1
3,2
120
<20
4,8
1,5
6,6
1,4
8,1
3,4
250
30
3,0
1,4
5,9
1,8
11
2,7
230
43
4,7
1,5
6,2
1,4
9,9
2,3
220
38
4,9
1,4
6,3
1,5
9,9
1,6
210
41
4,1
1,5
7,3
1,6
4,7
9,7
2,0
200
29
4,5
1,4
6,3
1,6
5,2
11
2,0
120
23
4,9
1,5
7,7
1,5
4,9
9,5
2,7
690
70
5,0
1,6
6,4
1,7
4,5
8,7
2,9
240
28
4,7
1,5
5,7
1,4
5,0
120
5,0
140
4,9
KYMI93 / 033560 Huruksela
Klo 12:00; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. 15 C-ast;
140
KYMI93 / 033560 Huruksela
Klo 14:00; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 8 C-ast;
66
KYMI93 / 033560 Huruksela
Klo 13:00; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 7 C-ast;
1
2.12.2013
8,9
KYMI93 / 033560 Huruksela
Klo 13:10; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 26 C-ast;
1
4.11.2013
K
mg/l
KYMI93 / 033560 Huruksela
Klo 12:20; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 18 C-ast;
1
8.10.2013
Na
mg/l
4,3
4,5
150
1
2.9.2013
Mg
mg/l
KYMI93 / 033560 Huruksela
Klo 12:30; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 28 C-ast;
1
7.8.2013
Ca
mg/l
KYMI93 / 033560 Huruksela
Klo 11:20; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. 16 C-ast;
1
2.7.2013
Mn
µg/l
KYMI93 / 033560 Huruksela
Klo 09:50; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -4 C-ast;
1
5.6.2013
SIO2 Fe spek
mg/l
µg/l
KYMI93 / 033560 Huruksela
Klo 11:50; Näytt.ottaja AL; Ilm.lt. 0 C-ast;
1
7.5.2013
SO4
mg/l
KYMI93 / 033560 Huruksela
Klo 11:50; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -6 C-ast;
1
9.4.2013
Cl
mg/l
180
1
6.3.2013
Al
µg/l
550
KYMI93 / 033560 Huruksela
Klo 09:40; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -6 C-ast;
1
250
Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA
Puhelin (05) 5445 920, Fax (05) 3202259
KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY
Tutkimustuloksia
LIITE 8.3
Tammijärven klorofyllitutkimus (KLTAMM)
Pvm.
Hav.paikka
Näytepaikka
8.7.2013
Kok.syv. 2,8 m; Näk.syv. 1,1 m;
KLTAMM / 1 Tammijärvi 1
Klo 09:50; Näytt.ottaja al; levä 1 /3; Ilm.lt. 24 C-ast; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt E;
1
0-2
26.8.2013
lt
oC
22,4
Kok.P
µg/l
Klorof.
µg/l
18
13
Kok.syv. 2,8 m; Näk.syv. 1,7 m;
KLTAMM / 1 Tammijärvi 1
Klo 14:00; Näytt.ottaja JMä; levä 1 /3; Ilm.lt. 23 C-ast; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt S;
1
0-2
19,4
Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA
Puhelin (05) 5445 920, Fax (05) 3202259
17
10
PERIFYTONTUTKIMUKSET
SISÄLLYS
1 JOHDANTO
1
2 AINEISTO JA MENETELMÄT
1
3 TULOKSET
2
3.1 Piilevätutkimukset
2
3.2 Perifytontutkimukset
7
4 TULOSTEN TARKASTELU
10
VIITTEET
11
LIITTEET
Liite 1 Piileväanalyysien tulokset
Liite 2 Perifytonanalyysien tulokset
5.6.2014
1 JOHDANTO
Kymijoen alaosan velvoitetarkkailu perustuu Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n laatimaan
tarkkailuohjelmaan, jonka Kaakkois-Suomen ympäristökeskus (nykyisin Kaakkois-Suomen
ELY-keskus) hyväksyi kirjeellään (Dnro 0498Y0085-103). Pohjaeläimet ja perifyton eli
päällyslevät ovat muodostaneet Kymijoen alaosan biologisen tarkkailun rungon.
Perifytontutkimuksissa
menetelmänä
on
vuodesta
1993
käytetty
ns.
keinoalustamenetelmää (Mäkelä ym. 1992). Edellisessä ohjelmapäivityksessä
rehevöitymistarkkailua päätettiin tehostaa piileviin perustuvan menetelmän avulla, koska
piilevät on useissa todettu tutkimuksissa herkiksi veden laadun indikaattoreiksi ja nopean
elinkiertonsa vuoksi ne reagoivat nopeasti muuttuviin olosuhteisiin (mm. Whitton ym. 1991,
Prygiel & Coste 1993, Whitton & Rott 1996, Prygiel ym. 1999, Eloranta 1995, Eloranta &
Andersson 1998, Eloranta 1999, Eloranta & Soininen 2002). Perinteistä
keinoalustamenetelmää ei poistettu ohjelmasta, mutta levyjen inkubointijaksojen
lukumäärää vähennettiin entisestä kolmesta yhteen ja tutkimusväliä pidennettiin
vuosittaisesta joka toinen vuosi tehtäväksi. Tämä raportti käsittelee Kymijoen alaosan
perifytontutkimuksien tuloksia vuodelta 2013, mutta keinoalustamenetelmän tuloksia
tarkastellaan myös pidemmällä aikavälillä (1993-2013). Vuoden 2013 tarkkailuun
osallistuivat seuraavat kuormittajat (Kuva 1):
UPM Kymmene Oyj, Kymi
Kouvolan kaupunki
UPM, Myllykoski
Kymen Vesi Oy
Stora Enso Publication Papers Oy Ltd
Stora Enso Ingerois Oy
Sonoco-Alcore Oy
Kymin paperitehdas
Kuusanniemen sulfaattisellutehdas
Akanojan puhdistamo
Mäkikylän puhdistamo
Myllykosken paperitehdas,
lopettanut 12/11
Halkoniemen puhdistamo,
lopettanut 8/10*
Huhdanniemen puhdistamo,
lopettanut 9/10*
Anjalan paperitehdas
Inkeroisten kartonkitehdas
Karhulan kartonkitehdas
*toiminnassa tulvatilanteissa
2 AINEISTO JA MENETELMÄT
Piilevänäytteitä kerättiin 11 näytepisteeltä heinäkuun 2013 aikana (Kuva 1).
Näytteenotossa ja näytteiden käsittelyssä sovellettiin eurooppalaista menetelmästandardia
(SFS-EN 13946:2003). Näytteet otettiin rantakiviltä harjaamalla niiden näkyvillä olleet
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
1
pinnat hammasharjalla. Kultakin näytepisteeltä kerättiin ja harjattiin vähintään viisi kiveä.
Kivet harjattiin muovivadissa, johon oli otettu jokivettä. Kivien pinnoilta irronnut aines
sekoitettiin veteen ja siitä kaadettiin näytteet tuikepulloihin. Näytteet puhdistettiin
laboratoriossa muusta orgaanisesta aineksesta happokäsittelyn ja sentrifugoinnin avulla.
Esikäsitellyistä näytteistä tehtiin petaushartsin avulla kestopreparaatteja. Piilevien
määrityksessä käytettiin apuna Krammerin ja Lange-Bertalotin (1986-1991)
määritysoppaita. Kustakin näytteestä määritettiin 400:n piilevävalvan eli solukuoren
satunnaisotos. Näytepisteiden vedenlaadun arvioinnissa hyödynnettiin IPS-indeksiä (Coste
& Ayphassorho 1991). IPS-indeksi ilmentää lähinnä orgaanista kuormitusta ja
rehevyystasoa. IPS-indeksin on todettu soveltuvan hyvin jokien seurantoihin niin
Suomessa kuin muuallakin Euroopassa tehdyissä tutkimuksissa (mm. Kelly ym. 1995,
Eloranta & Anderson 1998). Vedenlaadun arvioinnissa hyödynnettiin Elorannan ja
Soinisen (2002) ehdottamia raja-arvoja. Piileväindeksin ohella näytepisteiden
tilanarvioinnissa hyödynnettiin lajien ekologisia jakaumia (Van Dam ym. 1994). Näiden
jakaumien eli ns. spektrien avulla voidaan tutkia mm. saprobiaa, ravinteisuutta ja
happipitoisuutta ilmentävien lajien suhteellisia runsauksia eri näytepisteillä. Indeksiarvot ja
ekologiset jakaumat laskettiin Omnidia-ohjelman avulla (Lecointe ym. 1993).
Näytepisteiden ekologista tila arvioitiin ympäristöhallinnon kehittämien luokitteluindeksien
avulla
(prosenttinen
mallinkaltaisuus
ja
tyyppiominaiset
taksonit)
(Suomen
ympäristökeskus 2013).
Piileväanalyysien tuloksia verrattiin perifytonlevyjen avulla saatuihin tuloksiin (Mäkelä ym.
1992). Perifytonlevyjä inkuboitiin viidellä näytepisteellä (Kuva 1) kahden viikon ajan 0,5
m:n syvyydellä. Näytepisteet ovat vanhan tarkkailuohjelman mukaisia intensiivipisteitä.
Kullakin näytepisteellä oli yksi teline, johon oli kiinnitettynä kolme levyä. Näytepisteiden
tilan arviointia varten kunkin näytepisteen havaintojen keskiarvoja verrattiin Voikkaan
vertailupisteen pitkän aikavälin (2000-2011) tulosten keskiarvoon (1,7 mg/m2). Viitteellinen
tila-arvio saatiin jakamalla vertailuarvo havaituilla arvoilla. Näin saadut arvot jaettiin viiteen
rehevyysluokkaan: karu = 1-0,8, melko karu = 0,8-0,6, lievästi rehevä = 0,6-0,4, melko
rehevä = 0,4-0,2 ja rehevä = 0,2-0. Näytepisteiden välisiä eroja klorofylli-a -pitoisuuksissa
tarkasteltiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä (ANOVA). Pitkän aikavälin (1993-2013)
muutoksia levämäärissä tutkittiin lineaarisella regressioanalyysillä sekä muutoskohtaanalyysillä.
3 TULOKSET
3.1 PIILEVÄTUTKIMUKSET
Vesianalyysien perusteella Kymijoen alaosan päällysveden ravinnepitoisuuksissa oli
vuonna 2013 havaittavissa alueellisia eroja (Taulukko 1). Veden humuspitoisuudessa
(COD) ei ollut suuria eroja ylä- ja alavirran näytepisteiden välillä, mutta
ravinnepitoisuuksissa ja sameudessa erot olivat selvemmät. Voikkaan ja Hurukselan
2
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
näytepisteet olivat rehevyydeltään karuja tai melko karuja, ja Ahvenkosken näytepiste
lievästi rehevä-rehevä.
IPS-piileväindeksin perusteella Kymijoen alaosan vedenlaatu vaihteli vain vähän tutkittujen
näytepisteiden välillä (Kuva 2, Liite 1). Indeksin perusteella Kymijoen vedenlaatu oli
pääosin erinomaista. Ainoastaan Kouvolan Mäkikylän ja Karhulan näytepisteillä vedenlatu
oli luokiteltavissa hyväksi.
Taulukko 1. Päällysveden keskimääräiset ravinnepitoisuudet (kokonaisfosfori ja -typpi), kemiallinen
hapenkulutus (COD) ja sameus Kymijoen kolmella vedenlaatupisteellä vuonna 2013 (N = 12).
Näytepiste
Voikkaa
Huruksela
Ahvenkoski
Kok. P µg/l
11,1
13,5
22,7
Kok. N µg/l
542,5
606,7
659,2
CODMn mg O2/l
7,5
7,8
8,2
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
Sameus FTU
2,3
3,1
9,1
3
Kuva 1. Kymijoen alaosan perifytontarkkailun näytepisteet ja jätevesien purkupisteiden sijainti.
4
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
Kuva 2. IPS-piileväindeksin arvot Kymijoen alaosan näytepisteillä vuonna 2013. Eri tilaluokat on
osoitettu väriviivoin.
Veden ravinteisuutta kuvaava ekologisen jakauman mukaan näytepisteiden lajistoa
hallitsivat ravinnekuormituksen suhteen ns. indifferentit lajit (Kuva 3). Eri
indikaattoriryhmien suhteelliset runsaudet olivat samantapaiset, eikä alueellisia eroja ollut
juurikaan havaittavissa. Näin ollen myöskään piilevälajien ekologisen jakauman
perusteella vedenlaadun alueellinen vaihtelu ei ollut merkittävää kesällä 2013.
Kuva 3. Piilevälajien jakautuminen ravinteisuutta ilmentäviin ryhmiin.
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
5
Piileväaineistosta laskettujen luokitteluindeksien perusteella Kymijoen alaosa oli pääosin
luokiteltavissa hyvään tai erinomaiseen ekologiseen tilaan (Kuvat 4 ja 5). Tyyppiominaisiin
taksoneihin perustuva indeksi osoitti enemmän alueellista vaihtelua kuin PMA-indeksi, joka
ilmensi erinomaista tilaa kaikilla näytepisteillä.
Kuva 4. Kymijoen alaosan näytepisteiden luokittelu tyyppiomaiset taksonien perusteella. Pylväiden
värit osoittavat tilaluokan: vihreä = tyydyttävä, vaalean sininen = hyvä ja tumman sininen =
erinomainen.
Kuva 5. Kymijoen alaosan näytepisteiden luokittelu PMA-indeksillä. Kaikki näytepisteet luokiteltiin
erinomaiseen ekologiseen tilaan.
6
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
3.2 PERIFYTONTUTKIMUKSET
Keinoalustamenetelmällä arvioituna Kymijoen alaosan rehevyystasossa ei ollut Voikkaan
ja Hirvivuolteen välisellä jokiosuudella havaittavissa alueellisia eroja (Kuva 6). Sen sijaan
Ahvenkosken näytepisteen levämäärät olivat noin viisinkertaiset muihin näytepisteisiin
nähden. Voikkaan vertailupisteen pitkän aikavälin (2000-2011) keskiarvoon (1,7 mg/m2)
verrattuna Voikkaa-Hirvivuolle alueen näytepisteiden rehevyys ei poikennut tästä
vertailuarvosta, ilmentäen karua tai melko karua vedenlaatua. Sen sijaan Ahvenkoski
poikkesi tästä merkittävästi ja ilmensi rehevää vedenlaatua.
Kuva 6. Kymijoen alaosan perifytontarkkailun näytepisteiden vedenlaatu keinoalustamenetelmällä
arvioituna. Pylväät kuvaavat levyiltä mitattujen levämäärien (klorofylli a mg/m2) keskiarvoa.
Tilastollisen tarkastelun perusteella erot näytepisteiden levämäärissä olivat vuonna 2013
merkitsevät (ANOVA: F = 28,3, p < 0,001). Näytepisteiden parittaisissa vertailuissa
Ahvenkosken näytepiste erosi kaikista muista näytepisteistä, mutta muita tilastollisia eroja
ei todettu.
Näytepisteiden pitkän aikavälin (1993-2013) tulokset viittasivat siihen, että levämäärissä
on tapahtunut erilaisia ajallisia muutoksia (Kuvat 7-11). Erottelun, Hurukselan ja
Ahvenkosken näytepisteillä levämäärät ovat pitkällä aikavälillä kasvaneet. Voikkaan ja
Hirvivuolteen näytepisteillä levämäärissä on sen sijaan ollut havaittavissa lievästi laskevaa
trendiä. Regressioanalyysin perusteella Hurukselan näytepisteen levämäärien nouseva
trendi ja Voikkaan näytepisteen levämäärien laskeva trendi olivat tilastollisesti merkitseviä
(p < 0,05). Muiden näytepisteiden trendit eivät olleet tilastollisesti merkitseviä.
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
7
Kuva 7. Voikkaan tarkkailupisteen keskimääräisten klorofylli a-määrien pitkän aikavälin (1993-2013)
trendi.
Kuva 8. Erottelun tarkkailupisteen keskimääräisten klorofylli a-määrien pitkän aikavälin (1993-2013)
trendi.
8
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
Kuva 9. Hurukselan tarkkailupisteen keskimääräisten klorofylli a-määrien pitkän aikavälin (19932013) trendi.
Kuva 10. Hirvivuolteen tarkkailupisteen keskimääräisten klorofylli a-määrien pitkän aikavälin (19932013) trendi.
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
9
Kuva 11. Ahvenkosken tarkkailupisteen keskimääräisten klorofylli a-määrien pitkän aikavälin (19932013) trendi.
4 TULOSTEN TARKASTELU
Kymijoen piilevätutkimusten perusteella joen alaosan vedenlaadun alueellinen vaihtelu oli
vähäistä. Ekologisen tilan luokitteluun käytetyt indeksit ilmensivät hyvää tai erinomaista
tilaa. Keinoalustamenetelmällä saadut tulokset olivat pääosin samantapaiset, sillä
jokijakson Voikkaa-Hirvivuolle levämäärissä ei ollut juurikaan eroja. Levämäärät olivat tällä
alueella myös samaa luokkaa kuin Voikkaan vertailupisteen pitkän aikavälin keskiarvo,
joten tulosten voidaan arvioida ilmentäneen rehevyydeltään karua tai melko karua
vedenlaatua. Ainoastaan Ahvenkosken näytepisteen tulokset poikkesivat muista ja
levämäärät
ilmensivät
rehevää
vedenlaatua.
Yhteenvetona
vuoden
2013
perifytontutkimuksista voidaan kuitenkin todeta alueellisen vaihtelun olleen vähäistä ja
pistekuormittajien vaikutusten Kymijoen alaosan vedenlaatuun olleen lieviä.
Kymijoen alaosan perifytontutkimusten pitkän aikavälin (1993-2013) tarkastelu osoitti, että
näytepisteiden levämäärissä on tapahtunut erilaisia ajallisia muutoksia. Voikkaan ja
Hirvivuolteen näytepisteillä levämäärät ovat laskeneet ja muilla näytepisteillä hieman
nousseet. Tosin ainoastaan Voikkaan näytepisteen laskeva ja Hurukselan näytepisteen
nouseva trendi olivat tilastollisesti merkitsevät. Yhdenkään näytepisteen aikasarjasta ei
voitu tilastollisen menetelmin havaita taitekohtaa, joten lineaarinen trendi kuvasi aineistoja
parhaiten. Näin olleen myös pitkän aikavälin muutokset levämäärissä ovat olleet kaikilla
näytepisteillä suhteellisen hitaita. Hurukselan näytepisteen levämäärien ajallisten
muutosten keskeisin syy saattaa olla näytepisteen siirtäminen vuonna 2003 hitaammin
virtaavaan suvantokohtaan, joka on voinut nostaa levämääriä ja vaikuttaa pitkän aikavälin
trendiin.
10
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
VIITTEET
Coste, M. & Ayphassorho, H. 1991. Etude de la qualité des eaux du Bassin Artois-Picardie á l’aide
des communautés de diatomées benthiques (Application des indices diatomiques). Rapport
Cemagref. Bordeaux – Agence de l’Eau Artois-Picardie, Douai, 227 s.
Eloranta, P. 1995. Type and quality of river waters in central Finland described using diatom
indices. In: Marino, D. & Montresor, M. (eds.), Proceedings of the 13th International Diatom
Symposium, 1994. Biopress, Bristol: 271-280.
Eloranta, P. 1999. Applications of diatom indices in Finnish rivers. In: Prygiel, J., Whitton, B. A. &
Bukowska, J. (eds.), Use of algae in monitoring rivers III. Agence de l’Eau Artois-Picardie,
Douai: 138-144.
Eloranta, P. & Anderson, K. 1998: Diatom indices in water quality monitoring of some South-Finnish
rivers. Verh. Internat. Verein. Limnol. 26: 1213-1215.
Eloranta, P. & Soininen, J. 2002. Ecological status of some Finnish rivers evaluated using benthic
diatom communities. J. Appl. Phycol. 14: 1-7.
Kelly, M. G., Penny, C. J. & Whitton, B. A. 1995. Comparative performance of benthic diatom
indices used to assess river water quality. Hydrobiologia 302: 179-188.
Krammer, K. & Lange-Bertalot, K. 1986-1991. Bacillariophyceae. Süβwasserflora von Mitteleuropa,
2 (1-4). Fischer, Stuttgart, Germany.
Lecointe, C., Coste, M. & Prygiel, J. 1993. ”Omnidia”: Software for taxonomy, calculation of diatom
indices and inventories management. Hydrobiologia 269/270: 509-513.
Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., Kivinen, J. & Leppänen, T. 1992. Vesitutkimusten
näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallitus, sarja B 10, 86 s.
Prygiel, J. & Coste, M. 1993. The assessment of water quality in the Artois-Picardie water basin
(France) by the use of diatom indices. Hydrobiologia 269/270: 343-349.
Prygiel, J., Whitton, B. A. & Bukowska, J. (eds.) 1999. Use of algae for monitoring rivers III. Agence
de l’Eau Artois-Picardie, Douai, 238 s.
SFS-EN 13946:2003. Water quality. Guidance standard for the routine sampling and pre-treatment
of benthic diatoms from rivers. 13 s.
Suomen ympäristökeskus 2013. Jokien päällyslevästön luokittelu. MS Excel-laskentapohja.
http://www.ymparisto.fi/fiFI/Vesi_ja_meri/Pintavesien_tila/Pintavesien_tilan_seuranta/Biologist
en_seurantamenetelmien_ohjeet/Biologisten_muuttujien_laskentapohjat. Ladattu 12/2013.
Van Dam, H., Mertens, A. & Sinkeldam, J. 1994. A coded checklist and ecological indicator values
of freshwater diatoms from the Netherlands. Netherlands Journal of Aquatic Ecology 28: 117133.
Whitton, B. A. & Rott, E. (eds.) 1996. Use of algae for monitoring rivers II. Institut für Botanik,
Universität Innsbruck, 124 s.
Whitton, B. A., Rott, E. & Friedrich, G. (eds.) 1991: Use of algae for monitoring rivers. Institut für
Botanik, Universität Innsbruck, 193 s.
Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014
11
LIITE 1
LIITE 1
LIITE 1
LIITE 1
LIITE 1
LIITE 1
LIITE 1
LIITE 1
LIITE 1
LIITE 1
LIITE 1
LIITE 2