Hiippakuntauutiset          /   1 Jaana Hallamaa: Pyhä on tässä hetkessä Sosiaalinen media haastaa kirkon Katsaus hiippakunnan juhlavuoteen p i i s pa n p i i s i Pyhä vai Jumala? Kirkko valmistautuu kolmivuotiseen Pyhä-hankkeeseen. Hankkeessa on kolme teemaa: Jumala, Pyhä päivä ja Luomakunta. Olen hankkeesta iloinen. Siinä mennään elämän ja uskon ytimeen. Näen kolme kehää. Uloin, kaikkia ihmisiä yhdistävä, on luomakunta. Mikä on elämäntapamme? Toimimmeko vastuullisesti? Toinen kehä etenee arjesta kohti pyhää. Työn rinnalle tarvitsemme rauhoitetun ajan, pyhän päivän. Muista pyhittää lepopäivä, sillä se tuo siunauksen. Sisin kehä vie kokemusmaailman rajoille ja sen taakse, Jumalan luo. *** Pyhä ei ole Jumala, mutta Jumala on pyhä. Siellä missä on pyhää, siellä on Jumala. Mutta myös siellä, missä on vain arkea, Jumala on. Jumala on kaiken näkyvän ja näkymättömän Luoja. Hän ei vain luo ja pidä huolta kaikesta, vaan hän on läsnä kaikessa, myös keskellä tavallista ja epäpyhää, Lutherin mukaan likaviemärissäkin ja koppakuoriaisessa. Kukaan ei siis ole kaukana Jumalasta. 2 Marja Kivimäki *** Mutta silti Jumala on jotakin aivan muuta kuin luotu maailma, eri todellisuus kuin ihminen ja luomakunta. Luomakunta on pyhä, mutta luomakunta ei ole Jumala. ihminen on pyhä, mutta ihminen ei ole Jumala. Kaipaan luomakunnan kauneutta, tavoittelen pyhäpäivän lepoa, mutta ennen muuta janoan päästä Jumalan luo. Luomakunta ja pyhäpäivä ovat läsnä tiellä kohti Pyhää, jolla on kasvot, joka puhuu minulle, joka rakastaa minua ja joka on luvannut kerran tehdä minutkin pyhäksi. Jaakko Löytyn ja Anna-Mari Kaskisen laulun sanoin: ”Pidä minusta kiinni, kunnes kasvosi nään.” Eero Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli PL 142, 00121 Helsinki. Käyntiosoite: Erottajankatu 7 A, (ovisummeri) 5. kerros Puh. (09) 2340 3000 (keskus), faksi (09) 2340 3050 Puhelinvaihde ja pääsisäänkäynti ovat auki klo 9–15 Työntekijöiden sähköpostiosoitteet ovat muotoa [email protected] Kotisivu: www.helsinginhiippakunta.evl.fi Piispa Eero Huovinen 2340 3010 Piispan sihteeri Maritta Maununen 2340 3010 Piispan teologinen sihteeri Antti Mustakallio 2340 3011, 040 551 5851 Tuomiorovasti Matti Poutiainen (Tuomiokirkkosrk) 2340 6100 Pappisasessori Reijo Liimatainen (Hakunilan srk) 050 500 4762 Pappisasessori Hannu Vapaavuori (Huopalahden srk) 2340 3510 Lakimiesasessori Ritva Saario 2340 3020 Notaari Heikki Hämäläinen 2340 3021 Toimistosihteeri/talous Päivi Tapola (50 %) 2340 3022 Vs. toimistosihteeri Anniina Kaartinen (50 %) 2340 3022 Toimistosihteeri Ulla Aaltio 2340 3023 Hiippakuntadekaani Kaarina Ylönen 2340 3030 Hiippakuntasihteeri (diakonia ja yhteiskunta, kansainvälinen diakonia) Kirsti Poutiainen 2340 3031 Hiippakuntasihteeri (nuoriso-, rippikoulu- ja koulutyö, ympäristötyö, Hiippakuntauutiset) Raine Haikarainen 2340 3032 Hiippakuntasihteeri (lapsi- ja perhetyö, työnohjaus, työyhteisöt) Jaana Räntilä 2340 3033 Toimistosihteeri Birgitta Falenius 2340 3034 Kuurojenpappi Elina Jokipaltio 2340 3035 Monikulttuurisuustyönsihteeri Mark Saba 2340 3036 Lähetyssihteeri (lähetys, evankeliointi) Hannu Lätti 2340 3037 Hiippakuntakanttori Hanna Remes 2340 3038 Lähetystoimisto (Suomen Lähetysseura) 129 71 (vaihde) Julkaisija: Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli PL 142, 00121 Helsinki Päätoimittaja: Raine Haikarainen, puh. (09) 2340 3032, faksi (09) 2340 3050, gsm 040 553 9464, [email protected] Toimitussihteeri: Laura Pörsti, [email protected], gsm 044 530 0441 Osoitteenmuutokset: Ulla Aaltio, puh. (09) 2340 3023, s-posti [email protected] Taitto- ja painopaikka: Etelä-Savon Kirjapaino Oy, Mikkeli [email protected] Hiippakuntauutiset on Helsingin hiippakunnan tiedotuslehti. Se ilmestyy kolme kertaa vuodessa ja jaetaan seurakuntien työntekijöille, luottamushenkilöille ja tiedottajille. Painos: 3 400 kpl ISSN 1456-8144 2 Helsingin piispan joulutervehdys 3 Onko pyhästä painopisteeksi? 4 Pyhä-painopiste kutsuu keskeisen 8 ”Yhteisen ilon hetkessä on jotakin pyhää” 10 ”Pyhä puhuu arjen keskellä” 12 ”Paikallaan pysyminen tuottaa hedelmää” 14 Kapitulin väkeä 16 Verkkotyö on uusi haaste ja mahdollisuus 17 Tapahtuu Helsingin hiippakunnassa 18 Juhlavuosi päättyy – samalla matkalla jatketaan Missä ollaan ja mihin mennään? 22 24 Ajankohtaista Diakonia ja yhteiskuntatyö 25 Kasvatus 28 Kirkkomusiikki 30 Lähetys ja evankeliointi 32 Monikulttuurisuustyö 35 Ihmisiä hiippakunnasta 36 Kansi: Raine Haikarainen Seuraava Hiippakuntauutiset ilmestyy 26.4.2010. Aineiston viimeinen sisäänjättö- Ken? Monet suomalaiset lukevat jouluna vuosikirjaa, jonka nimessä on kolme kysymystä: mitä, missä, milloin. Tarkoitus on kertoa vuoden tärkeistä asioista. Paljastuuko elämän ydin, jos kysytään: mitä, missä, milloin? Millaisilla kysymyksillä päästään joulun keskukseen? *** Ranskalainen elokuvaohjaaja Jean Renoir vastasi kerran kysymykseen, kumpi teatterissa on tärkeämpää, mitä vai miten. ”Tärkeintä on kuka”, sanoi Renoir. Joulussa olennaisinta on se, kuka syntyi. Enkeli taivaan -virren kolmas säkeistö käyttää runollista muotoa ’ken’. ”Jo riennä, katso, sieluni, ken seimessä nyt makaapi: hän on sun Herras, Kristukses, Jumalan Poika, Jeesukses.” Toki jouluevankeliumissa kerrotaan mitä-asioita: kirkkaus, ilo, rauha. Sekin sanotaan, missä oltiin: keisarikunnassa, Betlehemissä, majapaikassa. Myös sen tiedämme, milloin kaikki tapahtui: Augustuksen ja Quiriniuksen aikana. Kaikilla näillä asioilla on kuitenkin mieltä vain, jos muistamme, kenet jouluna kohtaamme. Ratkaiseva kysymys on: ”Ken seimessä nyt makaapi?” *** Kuka ja ken ovat arkielämän peruskysymyksiä. Asioita tärkeämpää on, keitä me tapaamme. Elämän syvin taso ei ole asioissa, ei paikoissa eikä ajassa, vaan siinä, ketkä ihmiset ovat meitä lähellä. Asiat otsikoidaan pienin kirjaimin, erisnimet isolla. Katsomuksia ja oppeja voi mietiskellä, mutta persoonan kanssa voi puhua, katsoa silmiin ja sulkea syliin. Aatteet ja arvot ovat kiinnostavia, mutta ne eivät kykene rakastamaan eivätkä antamaan anteeksi. *** Kristillisen uskon ydin on persoonallisen Jumalan kohtaamisessa. Ratkaisevia eivät ole mitä, missä ja milloin -kysymykset, vaan tärkeintä on, kuka meidän luoksemme tulee. Jumalan nimet ilmaisevat, että olemme tekemisissä sellaisen Jumalan kanssa, jolla on kasvot, joka tahtoo ja voi ottaa omakseen. Joulu on seimen lapsen katselemista. Näemme hänet joulukorteissa, taidekuvissa ja seimirakennelmissa, sielumme silmin myös jouluevankeliumissa. Minkä korva kuulee, sen usko näkee. Katsele siis ja näe. ”Hän on sun Herras, Kristukses, Jumalan Poika, Jeesukses”. Hän antaa ilon ja rauhan. päivä on 26.3.2010. Hyvää joulua! p i i s pa n j o u l u t e rv e h dy s Piispan piisi äärelle Helsingin Eero Huovinen Sisällys 3/09 3 Tekstit: Janne Villa Kuvat: Raine Haikarainen ja Liisa Huima Onko pyhästä painopisteeksi? 4 Kokemus pyhän läsnäolosta saattaa hiipiä aikalaisen sisikuntaan kuin varkain, esimerkiksi elävän adventtikalenterin luukun kautta. Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa ja Olli-puolisonsa keksivät pari vuotta sitten herättää henkiin keskiaikaisen tavan: elävän adventtikalenterin. Jaana heitti idean ilmoille Tapanilan kirjallisuuspiirin rouville, ja nämä vastasivat välittömään tyyliinsä, että ”joo!”. Pimeää vuodenaikaa piristävän homman oli tarkoitus toimia hengellisesti matalalla profiililla, pienimuotoisesti ja kyllin kotikutoisesti, jotta kenellekään ei tulisi turhia suorituspaineita järjestelyistä. Enin osa 24:stä ”luukusta” on sijainnut alueen asukkaiden kodeissa tai pihoilla. Hallamaan perhe järjesti viime vuonna tietoiskun kotitalouden jätteiden kierrätyksestä. Sitä edellisellä kerralla heillä oli ”mitä amatöörimäisin nokkahuilukvartetti parvekkeella”. Muista luukuista löytyi viime vuonna muun muassa musiikkia ja yhteislaulua, puheita, pienoisrautatie, tiernatytöt, nukkekoti, lintuveranta, seimi, ujo Lucia-neito, valokuvia ja joulukuusen koristelua. Seurakunnan aattohartaus ja Kauneimmat joululaulutkin olivat ohjelmistossa. Jotkut luukuista sijaitsivat paikallisten järjestöjen tiloissa, työväentalolla, kirjastossa ja galleriassa. Mukaan järjestäjiksi lähti myös kristinuskosta varsin vieraantuneita henkilöitä. Surkeimmassakin räntäsateessa ja pilkkopimeydessä luukuille on vaeltanut joka vuosi vähintään 40 henkeä, parhaimmillaan pari sataa. Pyhä pilkistelee amatöörirakastajilleen ”Nykyään on tarjolla runsaasti ammattimaisia ja korkeatasoisia esityksiä, mutta monet meidän jutuistamme ovat olleet puhdasta amatöörien puuhastelua. Silti osallistujat ovat kertoneet saaneensa näiden kohtaamisten kautta lahjan.” ”Pyhä on pilkistellyt niistä luukuista hämmästyttävällä tavalla! Se on vain ilmaantunut esiin ilman mitään ihmeellisiä ponnisteluita. Tunnelma on ollut monta kertaa käsittämättömän koskettava”, Jaana Hallamaa hämmästelee. Hän arvelee elävän adventtikalenterin suosion johtuvan siitä, että aikalaisilla on tarve kokoontua yhteen ja kokea jotakin totaalisen epäkaupallista, ehkäpä peräti pyhää. Pelkkä yhdessäolo saattaa mahdollistaa sen. ”Kaupallisen ja kristinuskosta näennäisesti vieraantuneen kulttuurin alla elää yhä vahva pyhän tuntu. Jopa tällaisen muodollisesti todella yksinkertaisen adventtikalenteritradition kautta ihminen voi kokea voimallisesti, että pyhä lähestyy minua – ilman että minun tarvitsee tehdä jotakin suurta saavuttaakseni sen.” ”Vastustan ajatusta, että pyhä olisi erotettu jyrkästi tästä arkisesta ja maallisesta elämästämme. Pyhä on tässä hetkessä ja näissä ihmisissä meidän ympärillämme.” Professori Jaana Hallamaa näkee häivähdyksen pyhää esimerkiksi opiskelijoidensa vilpittömyydessä ja tosissaan olemisessa. 5 ”Kristinuskossa Jumala tulee ihmiseksi ja pyhä lävistää siten koko elämänmuotomme.” Häivähdys vilpittömyydestä ja tosissaan olemisesta 6 Loogiset analyysit ja tieteelliset metodit tunteva teologian tohtori korostaa, että emme kykene koskaan määrittelemään, miten, missä ja millä tavalla pyhä tarkalleen ottaen toimii. Elävän adventtikalenterin avaajillekin joulun syvin olemus paljastuu vähitellen ja vaivihkaa. Osallistujien on siis turha selittää saati analysoida puhki kunkin kokemusta siinä toivossa, että pyhä olisi helpompi tavoittaa tietoisesti seuraavalla luukulla. ”Pyhä puhuttelee salatulla tavallaan tai ei ensinkään. Suunnitelmilla ja strategioilla sitä ei saa otettua haltuun”, toteaa Jaana Hallamaa. ”Henki liikkuu, missä tahtoo.” Työssään yliopistolla professori saa nauttia pyhistä hetkistä opiskelijoiden kohtaamissa. ”Näen jotakin pyhää opiskelijoideni vilpittömyydessä ja tosissaan olemisessa. Koen pyhän häivähtävän heissä, mutta en voisi konsanaan pitää esitelmää aiheesta ’Opiskelijoiden vilpittömyys ja tosissaan oleminen’. Sitä täytyy suojella ja varjella.” ”On joukossa toki myös ironisia kaiken kyseenalaistajia, mutta sekin asenne on ymmärrettävä, sillä siten ihmiset suojaavat itseään. Me emme voi katsoa Jumalaa peittämättömin kasvoin, suoraan kohti. Pyhä koskettaa meitä, paljastaa jotakin olemuksestaan ja tulee näkyväksi sellaisissa hetkellisissä häivähdyksissä, jotka kykenemme kestämään.” Pyhiä kokemuksia Jaana Hallamaalle on siunaantunut myös Tapanilassa toimivan viini- ja virsiseuran kokoontumisissa. Niissä lauletaan joka kerta yli 40 virttä. Sessiot kestävät viidestä seitsemään tuntia; viime kerrallakin veisattiin pitkästi yli puolenyön. ”Virret ovat ihmeellisiä. Niitä veisatessa tulee syvä voimaantumisen tunne.” ”Pyhän elämyksiä ei voi kirkossakaan tuottaa tietoisesti.” Jumalallinen murtautuu tähänkin aikaan Jaana Hallamaa suhtautuu penseästi pyhän kokemusten määrätietoiseen tavoitteluun. ”Pitäisikö pyhän kanssa nyt olla niin kauheasti tekemisissä koko ajan, vaikka pitäisimme itseämme uskonnollisina ihmisinä? Ei välttämättä. Ei sitä kirkkautta kestä ihmisen silmä. Pyhä on meille liian väkevää ylisuurissa annoksissa nautittuna.” ”Pyhän elämyksiä ei voi kirkossakaan tuottaa tietoisesti. Sellainen projekti muuttuu helposti tekopyhyydeksi. Tekopyhyys taas on tunkkaista ja umpioitunutta, ja se mädättää itse asian.” ”Pelkäänpä pahoin, että pyhä katoaa kokonaan, jos kuvittelemme voivamme sörkkiä sitä liikaa. Jos pyrimme valjastamaan pyhän kokemukset manipulatiiviseen käyttöömme, vaikkapa kirkollisten tilaisuuksien osallistujalukujen kaunistamiseksi, siinä on hirveä tekopyhyyden ja sielullisuuden vaara”, julistaa pastori Jaana Hallamaa. Hän ei usko, että 2000-lukukaan pääse pyhästä ”vapaaksi”. Kulttuurimme perustavaa laatua oleva ongelma on kuitenkin se, että pyhää käsittelevää kieltä ja siihen liittyviä merkityksiä ei enää ymmärretä. ”Jumalallinen murtautuu joka tapauksessa tähänkin aikaan. Ja niiden pyhien hetkien herkkyyttä, haurautta, haavoittuvuutta ja vilpittömyyttä meidän tulisi suojella parhaamme mukaan”, summaa Jaana Hallamaa. ”Jos pyhän kokemisen kyky katoaa ja kaikki on kohta vain kevyttä ironiaa, se on hirvittävä tappio kulttuurillemme. Silloin mikään ei tunnu enää miltään”, sanoo sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa. Big Brother on pyhän pahoinpitelyä Parahduksia pyhistä teemavuosista Mikä sitten on pyhän vastakohta? Jaana Hallamaa kysyy, ja vastaa samassa hengenvedossa täynnä pyhää vihaa: ”Se on Big Brother -tv-ohjelma, jossa kaikki on laskelmoitua, kaikki paljastetaan, eikä ihmiselle jätetä mitään salaisuutta. Se on tv-ohjaajan kylmä Sauronin silmä eikä eläväksi tekevä Jumalan silmä. Jumalan edessä ei nimittäin tarvitse esittää, lymyillä tai teeskennellä.” ”Big Brotherissa ihmisen pyhyyttä käytetään halpahintaisen rahastamisen välineenä. Käytössä ovat kaikki mahdolliset manipulointikeinot, jotka eivät ole rikollisia. Tai ovathan ne osittain rikollisia, mutta osallistujat ovat luopuneet ihmisoikeuksistaan. Tällainen ’tosi-tv’ on kauheaa pyhän pahoinpitelyä. Se on oire kulttuurimme sairaudesta”, professori puhisee. Hänestä tosi-tv:ssä tiivistyvä tirkistelykulttuuri heijastaa syvää nähdyksi tulemisen toivetta. Jos ei Jumalan, niin edes kameran ja katsojien näkemäksi! ”Hengellisessä perinteessä toisen ihmisen kasvoista etsitään Kristuksen kasvoja, mutta tirkistelykulttuurissa toinen ihminen on pelkkä peili, josta etsitään omia piirteitä. Olemassa olevaksi tullaan sitä kautta, että ollaan toisten näkyvillä.” ”Pyhyyden tunnon täysin kadottanut tirkistelijä etsii elämätöntä elämäänsä sijaiskokemusten kautta. Miten ihanaa onkaan tarkastella toisten töppäilyjä: ’Herra, kiitos, etten ole niin kuin tuo publikaani!’, fariseus sanoo kahvipöydässä työkavereilleen.” Tirkistelijöiden edessä onnistuvaa odottaa hetkellinen sosiaalinen taivas ja mokanneita kadotus. ”Heikoimpien lenkkien tuomari tai katsoja voi kuvitella käyttävänsä jumalan valtaa lymyillessään kameran silmän takana. Hän ei kuitenkaan tule aidosti osalliseksi toisten ihmisten tilanteista. Oikea Jumala tulee lihaksi ja osallistuu ihmisten kärsimykseen”, huomauttaa Jaana Hallamaa. Pyhä on luterilaisen kirkon painopiste vuosina 2010– 2012. Näinä teemavuosina kirkkokansaa halutaan rohkaista pyhän kokemiseen. Yhteisen painopisteen alla on tarkoitus tavoittaa eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä kirkon työalojen kautta. Paikallisseurakuntien työskentelyä tuetaan virikemateriaaleilla ja verkkopalveluilla, neuvottelupäivillä ja koulutuksissa. Jokaisella vuodella on oma aiheensa: vuonna 2010 se on Häivähdys Pyhää. Aihe muistuttaa meitä hallamaalaisittain siitä, ettei pyhää voi omistaa ja hallita: ”Se on aina kuin häivähdys. Häivähdys Pyhään kertoo myös, että painopistetyöskentelyssä lähdetään liikkeelle Pyhän etsimisestä. Silloin on kyse häivähdyksenomaistenkin kokemusten löytämisestä, huomaamisesta ja sanoittamisesta”, kertoo kirkon Pyhä-painopisteen taustamateriaali. Siihen tutustuessaan professori Jaana Hallamaa joutuu nöyrtymään. Hän tunnustaa, ettei käsitä kaikkien viriketekstien pyhiä ja jaloja tarkoitusperiä. ”Voi hyvänen aika – en todellakaan tajua, mitä tämä kaikki tarkoittaa! En ylipäänsä ymmärrä mitään teemaajattelua”, hän parahtaa ja painaa päänsä alas sitä hitaasti edestakaisin pudistellen. ”Minusta kaikissa kirkon teemoissa ja strategioissa on aina vaarana se, että niissä yritetään vääntää asioita rautalangasta ja lässyttävään tyyliin: ’Tässä me kaikki nyt pidämme lähimmäisistämme kiinni hikisillä käsillämme ja liitymme uskovien yhteiseen piiriin hyvällä fiiliksellä… Ja seuraavaksi menemme tuonne metsän siimekseen tai järven rannalle kokemaan kimpassa pyhää…’ Mä en kestä tätä! Pyhien asioiden psykologisoiminen on pahimmanlaatuista sielullisuutta.” 7 Tekstit: Jaana Räntilä Pyhä on luterilaisen kirkon yhteinen painopis- te vuosina 2010–2012. Se ohjaa katseen kirkon uskoon, hengelliseen elämään ja Pyhän kohtaamiseen. Painopiste antaa myös mahdollisuuden tarttua kristillisestä näkökulmasta ajankohtaisiin kysymyksiin: rauhan kaipuuseen, luomakunnasta huolehtimiseen ja ihmisen arvoon. Pyhä-painopiste kutsuu keskeisen äärelle 8 Painopistetyöskentely on vuosi vuodelta syvemmälle etenevä matka. Vuonna 2010 etsitään pyhää aiheella Häivähdys Pyhää. Vuonna 2011 perehdytään osallisuuteen aiheella Oikeus Pyhään. Vuoden 2012 aihe kutsuu elämään Pyhän yhteydessä. Painopisteen teemat Jumala, Pyhä aika ja Luomakunta kulkevat mukana jokaisessa vuodessa. Koko painopiste on osa Meidän kirkko -strategiaa. Yhteistä pohdintaa Painopistetyöskentely ei merkitse välttämättä lisätyötä, kun löydetään se, missä pyhä jo nyt on luontevasti läsnä. Miten kirkon ydinsanomaa voisi kirkastaa ja sanoittaa toisin sen kautta, mitä jo nyt tehdään? Pyhä-pilottiseurakunnissa on huomattu hyväksi työstää teemoja koko työyhteisön voimin. Samalla kaikki työalat voivat kokea painopisteen omakseen ja työnsä kannalta merkittäväksi. Myös luottamushenkilöt ja muut vapaaehtoiset vastuunkantajat voi kutsua mukaan yhteiseen työskentelyyn. Pilottiseurakuntien kokemus on myös osoittanut, että Pyhä-painopiste on tärkeä ja siihen kannattaa panostaa. Mitä enemmän asian parissa on viivytty, sitä suuremmaksi innostus on kasvanut. Terveisinä pilottiseurakunnista lähetetään, että kaikkea kannattaa kokeilla. Nyt vain joukolla etsimään oman seurakunnan Pyhää! Jumalasta voi puhua monin tavoin Pyhää ei kristillisen kirkon sisällä voi käsitellä puhumatta pyhästä Jumalasta, joka on ilmoittanut itsensä historiassa ja jatkaa edelleen ilmoitustaan kutsuen ihmisiä yhteyteensä. Miten puhua Jumalasta etsivälle? Luterilainen versio Alfa-kurssista on aikuiskatekumenaatti, jonka materiaali on nyt käännetty ruotsista suomeksi. Sitä on jo kokeiltu esimerkiksi Kallion seurakunnassa Usko tai älä -kurssin nimellä. Pyhä www.evl.fi/pyha Suomen evankelis-luterilaiset seurakunnat Tiedon ja kokemuksen, uskon ja kaipauksen, epäilyn ja ylistyksen jatkuva vuoropuhelu luo moniulotteisen peilin pyhälle Jumalalle ja mahdollistaa hyvinkin erilaiset tavat käsitellä tätä teemaa. Järjestäisikö seurakuntanne vaikkapa pyhiinvaelluksen tai rakentaisi ”Pyhän kosketuksia” -sarjan musiikin, runon tai kuvataiteen keinoin? Puhuttaisiinko Jumalasta paikallislehdessä uusin, tuorein sanoin? Pyhä aika puuttuu elämänrytmiin Pyhä aika nostaa esille messua ja puhuu sellaisen elämänrytmin puolesta, joka mahdollistaa syvyysulottuvuuden. Liturgia ankkuroi Jumalan pelastusteot keskelle ihmisten todellisuutta ja antaa kronologiselle ajalle sen syvimmän sisällön: Jumala on kanssamme nyt ja aina. Messun ympärille voi rakentaa monimuotoista rikastuttavaa ja syventävää toimintaa. Hiljaisuuden vaaliminen on myös tärkeää vastakulttuuria ajassamme. Pyhä-painopisteeseen kannattaa tutustua tarkemmin verkkosivustolla evl.ﬁ/pyha. Sivusto paljastaa muun muassa pilottiseurakuntien hyviksi toteamia käytäntöjä ja kokoaa linkkejä hyödyllisiin virikemateriaaleihin. Lisätietoa saa myös projektisihteeri Riikka Myllykseltä, riikka. myllys@evl.ﬁ, p. 050 559 1666. www.evl.fi/pyha Usko tai älä –ryhmä on suunnattu nuorille aikuisille, jotka pohtivat uskoa, epäilevät tai haluavat kasvaa uskossaan. Kallion seurakunnassa ensimmäinen Usko tai älä -pilottiryhmä käynnistyi vuoden 2008 alussa. Nyt käynnissä oleva ryhmä on Kalliossa neljäs. ”Ryhmissä käydyt keskustelut ovat käsitelleet ihmisten omaa uskonelämää ja yleismaailmallista etiikkaa niin laajalla skaalalla, että en ole vastaavaa kokenut missään muussa ryhmässä. Kokemukset ovat olleet erittäin positiivisia”, kertoo Kallion nuorten aikuisten pappi Mari Mattson. Usko tai älä -ryhmä pohjautuu aikuiskatekumenaatti-ajatukseen. Tarkoituksena on kasvaa kristillisen uskon tuntemisessa ryhmästä nousevien kysymysten pohjalta. Ryhmän aikana on myös mahdollisuus suorittaa aikuisrippikoulu. Mari Mattson, kenelle Usko tai älä -ryhmä sopii? ”ihan jokaiselle ihmiselle, joka on kiinnostunut uskonasioista. Meillä nämä ryhmät on rajattu nuorille aikuisille, mutta Helsingissä on vastaavia ryhmiä myös varttuneemmalle väelle.” Kemissä järjestettiin pilottihankkeeseen liittyen ”Pyhätyö / pyhä työ” -seminaari, jossa keskusteltiin aiheesta tehtaiden luottamushenkilöiden sekä kauppojen, palvelualan ja seurakunnan työntekijöiden kesken. Miten pyhä aika näkyisi teidän seurakunnassanne? Luomakuntakin on pyhä Luomakunta-teema haastaa oman elämäntavan pohdintaan ja johdattaa vastuun ja oikeudenmukaisuuden kysymysten pariin. Se nostaa esille myös ihmisen arvon ja pyhyyden. Lapsen oikeus pyhään on tärkeä teema ajassamme työstettäväksi vaikkapa uskontokasvatuksen parissa työskentelevien kanssa. Kirkolliset palvelujärjestöt ja esimerkiksi kirkon ilmasto-ohjelma ”Kiitollisuus, kunnioitus, kohtuus” tarjoavat materiaalia teeman käsittelyyn. Virikkeitä voi etsiä myös seuraavien sivujen artikkeleista, joissa haastateltavat pohtivat omaa suhdettaan pyhään. Miksi ryhmän nimi on Usko tai älä? ”Nimi on lähtöisin Marja Kotakorvelta, jonka sijaisena toimin tällä hetkellä. Marja ohjasi ensimmäistä aikuiskatekumenaattiryhmää Kalliossa yhdessä Marjaana Kanervan ja Sinikka Metsätähden kanssa. Hän halusi toiminnalle käsittääkseni jonkin hieman helpommin lähestyttävän nimen.” Miten tällainen toiminta aloitetaan seurakunnassa? ”Jos aikuiskatekumenaatti-toiminta tuntuu innostavalta, kannattaa tutustua evl.fi/pyha-sivujen kautta löytyvään katekumenaatti-sivustoon ja -materiaaliin. Sivustolla kerrotaan katekumenaattitoiminnan historiasta ja periaatteista ja annetaan vinkkejä ryhmän perustamiseen ja toteuttamiseen. Siellä voi myös liittyä aikuiskatekumenaattiverkoston jäseneksi.” Mikä aikuiskatekumenaatti-toiminnassa on erityisen hyvää? ”Uskon vahvasti, että aikuiskatekumenaattitoiminta voisi olla yksi kirkon vastaus niille nuorille aikuisille, jotka etsivät itseään ja omaa paikkaansa yhteiskunnan haasteiden ja vaatimusten keskellä. Usko tai älä -ryhmään saa tulla aivan omana itsenään. Olen uutta ryhmää aloittaessani todennut usein ensimmäisenä, että tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa ja kaikesta saa puhua. Joskus olemme eri mieltä ja joskus on kysymyksiä, joihin ei löydy selkeitä vastauksia. Tärkeintä on kuitenkin se, että jokainen ryhmässä tulee kuulluksi juuri omine ajatuksineen.” Teemu Mattson Mari Mattson 9 Suomen evankelis-luterilaiset seurakunnat Pyhä Virikemateriaalia verkosta Usko tai älä -ryhmässä saa kysyä tyhmiä Teksti: Janne Villa Kuva: Raine Haikarainen Perusluterilaiselle hyvä ruoka ja juoma sekä iloluonteiset juhlat ovat jumalallisia lahjoja, mutta puritaani pitää niitä sielunvihollisen viekoituksina pois kaidalta tieltä. Kristityt kilvoittelevat askeesin ja hilpeiden juhlapitojen jännitekentässä. Maiju Lehmijoki-Gardner: ”Yhteisen ilon hetkessä on jotakin pyhää” 10 Tempaudu taivaan ilojuhlien esimakuun Martti Lutherilla oli myönteinen suhde sekä kulinaarisiin nautintoihin että elämisen sietämätöntä raskautta keventäviin kekkereihin. Asenteelle oli raamatulliset perusteet. ”Jeesus julisti juhlat alkaneeksi! Juhlapidot liittyivät vertauskuviin taivaasta ja ihmisen päämäärästä. Jeesus osoitti suhtautuvansa positiivisesti myös maalliseen juhlahenkeen muuttamalla noin 300 litraa vettä viiniksi”, muistuttaa Maiju Lehmijoki-Gardner. Hän esittää ajatusleikin: millainen olisi kristinusko ilman ruokaan ja juomaan liittyvää rikasta kulttuuria ja symboliikkaa? Mitä viestittäisi uskonto, jonka yhteydessä ei jaettaisi pyhän juhlan iloa ja riemua? ”Juhlaan tempautumisella on uskonnollinenkin merkitys. Hyvässä hengessä rakennettu juhla, johon liittyy kauniisti katettu ruokatarjoilu, ”Askeesi opettaa säätelemään juhlan huippukokemusten ja tavallisen arjen suhdetta sekä soveltamaan kohtuullisuuden ihanteita ruokapöydässäkin”, painottaa Maiju Lehmijoki-Gardner. Puritaani nostaa puutteen ihanteeksi ”Juhlavieraan on osattava iloita saamastaan lahjasta, hänen on ylläpidettävä juhlamieltä ja seurustelun jaloa taitoa. Juhlan hurmaan heittäytyminen on aivan oma, arvokas taitonsa”, historioitsija huomauttaa. Piukeimmillaan protestanttinen etiikka on tuominnut eloisan ja riehakkaan ilonpidon, jossa esimerkiksi katolilaiset ja ortodoksit ovat etevämpiä. Käsitteet ”kalvinisti” ja ”puritaani” karttavat hilpeää juhlahumua kuin ruttoa. ”Puritanismi kyseenalaisti juhlahumun mielekkyyden ja asetti ihanteeksi kaikesta kauniista turhuudesta kieltäytymisen. Puritaanille suurin juhla on kahvikutsut. Ja me olemme puritanismin perillisiä täällä Pohjolan kirkoissa…” Vaikka Luther ei ollut puritaani, hänen jälkeisensä puutteen ajan asettamista säästämisen ja pidättäytymisen vaatimuksista – siis välttämättömyydestä – tehtiin hyve. Uskonnollisia juhlatapoja alkoi määritellä pyrkimys vaatimattomuuteen ja yhdenmukaisuuteen. Protestanttisessa kulttuurissa hiipui perinteisissä uskonnoissa esiintyvä aaltoliike askeettisten aikojen ja karnevalistisen juhlan välillä. ”Luterilaisessa juhlakulttuurissa on yhä opettelemista siinä, miten juhlamielelle heittäydytään. Ei pidä vain kysyä, mitä juhla järjestäjineen voi antaa minulle, vaan mitä minä voin antaa aktiivisesti tälle juhlalle!” ”Täytyy osata olla myös juhlan vietävänä, niin kuin tanssissa. Eikä haittaa, jos iloaan ja kiitollisuuttaan osoittaa ihastellen ja joskus vähän liioitellen.” www.evl.fi/pyha Pikkujouluputki paaston tilalla Helsingin yliopiston yleisen kirkkohistorian dosentti Maiju LehmijokiGardner sovittaa juhlan ja askeesin ajat yhteen kirkon perinteisen opetuksen mukaisesti: pyhää edeltää paasto ja juhlaa arki, jonka ei ole tarkoituskaan olla yhtä juhlaa. Vaatimattomuuden, kohtuullisuuden ja yksinkertaisuuden ihanteet ovat hänestä yhä ajankohtaisia. Kerskakulutuskulttuurissa ylensyönnin kuolemansynti vaarantaa luonnon lisäksi ihmisten terveyden – kuten jo Augustinus havaitsi – samaan aikaan, kun iso osa maailman asukkaista näkee nälkää. ”Juhlaa edeltää uskonnoissa yleisesti paasto ja pidättäytyminen. Suomessa sen sijaan juhliin valmistaudutaan juhlimalla, mihin liittyy usein liiallinen alkoholinkäyttö. Itse juhlapäivä ei riitä, eikä edes se, että sitä edeltävä aatto ja aatonaattokin juhlitaan…” ”Huippuesimerkki on joulu, johon valmistaudutaan lukemattomilla pikkujouluilla. En tiedä missään muualla olevan näin hullua joulumeininkiä. Suomessa voisi olla taas tarpeellista puhua adventtipaastosta”, Maiju Lehmijoki-Gardner ehdottaa. Hän korostaa, että adventin ja joulun jänneväliin kuuluu odotuksen ja täyttymyksen vuorovaikutus. Juhlaa ennen on opittava sietämään siihen sisältyvää henkistä ja fyysistä valmistautumista. Kun juhla, pyhä ja arki ovat tasapainossa, ihminen hyväksyy, ettei kaikkia herkkuja tarvitse nauttia juuri nyt, vaikka ne voisi saada eteensä helpostikin. ”Minä yksinkertaistaisin reilusti tätä adventin ja joulun aikaan liittyvää juhlaputkea. Paastossa pitää toki olla paussinsa ja ehkä jokunen pikkujoulunsakin, mutta ei nyt sentään niin yletöntä taukoa kuin tämä kuudesosan vuodesta vievä juhlaputki marraskuusta tammikuuhun!” 11 Suomen evankelis-luterilaiset seurakunnat on kokemus ihmisten välisestä myötätunnosta, rakkaudesta, lämmöstä – ja armosta.” ”Yhteisen naurun ja ilon hetkessä on jotakin pyhää ja ikuisuuden heijastusta, jonka muisto saattaa kantaa eteenpäin silloin, kun arjen haasteet ovat ankarimmillaan.” Pyhä Kiitetyn Kristillinen mystikka -kirjan jälkeen filosofian tohtori Maiju Lehmijoki-Gardnerilta on ilmestynyt jälleen uusi tuhti tietoteos Askeettien pidot. Uskonnot ja syömisen etiikka (Kirjapaja). Uskontojen ruokaeetosta perinpohjaisesti esittelevässä opuksessa on makupaloja hengenmiesten ja -naisten kompleksisesta suhteesta suun huvituksiin: ”Leivokset, hunajakakut ja jälkiruoat ovat aiheuttaneet monien haaksirikon!”, kauhisteli kirkkoisä Klemens Aleksandrialainen (n. 150–215 jKr.). Kollegansa Augustinus (354–430) kehotti kohtuullisuuteen: ”Vaikka ruoan ja juoman tarkoitus on terveys, mukaan liittyy kuitenkin vaarallisena seuralaisena nautinto, joka hyvin usein pyrkii etualalle. – – Sitä mikä on terveydelle kylliksi, nautinto pitää liian vähänä.” Teksti ja kuva: Laura Pörsti Kirkkoherra Mikko Matikainen toivoo, että jokaisessa päivässä olisi hetki, jossa on tilaa havahtua pyhän läsnäoloon. Mikko Matikainen: ”Pyhä puhuu arjen keskellä” 12 ”Tyttöni rakastaa sitä, että pelleilen hänen kanssaan. Samalla tavoin ihminen toivoo tulevansa Jumalan höpötellen rakastamaksi”, Mikko Matikainen uskoo. ”Pyhä Jumala tahtoo asua meissä, vaikuttaa meissä ja toimia kauttamme”, uskoo Rekolan kirkkoherra Mikko Matikainen. Hän on juuri tullut kokouksesta, jonka päätteeksi yhteistyökumppanin kanssa rukoiltiin. Rukouksen aikana Matikaiselle tuli mieleen nousi asia, jonka hän kertoi yhteistyökumppanille. ”Se puhutteli häntä ja antoi rohkaisua. Olen kiitollinen, että Jumalan läsnäolon voi kokea siitä huolimatta, että minä olen paikalla”, Mikko Matikainen toteaa hymyillen. Matikainen tarjoaa mielellään ihmisille mahdollisuutta rukoilla yhdessä, kun on sopiva hetki. ”Melko usein kysyn syntymäpäiväkäynnillä, että kiitetäänkö yhdessä syntymäpäiväsankarista. Yleensä tästä ei kieltäydytä. Rukouksessa nostan esiin asioita, joista olemme puhuneet. Lopuksi siunaamme sankarin Herran siunauksella.” ”Yllättävän usein Pyhä näyttää koskettavan: ihmisten silmät alkavat hikoilla. Joskus ilmapiiri muuttuu täysin”, Mikko Matikainen kertoo. Hän toivoo, että kirkossa uskallettaisiin puhua rohkeammin läsnä olevasta Jumalasta – isosydämisestä persoonasta, joka on kaikkea muuta kuin kaava. ”Ihmisten pitää saada tietää, että me olemme rukoileva kirkko, emme Mikko Matikaisesta ei pitänyt tulla pappia. Tulevaisuudensuunnitelmat muuttuivat, kun hän lukiolaisena oli tavalliseen tapaansa ehtoollisella Korson kirkossa. ”Sakramentit on vaarallisia, ne pitäisi varmaan kieltää lailla! Aivan puskasta tuli ajatus, että mitä jos rupeaisit Mikko papiksi. Yritin ravistaa sitä pois, mutta asia sai vain vahvistusta erilaisten ihmisten kautta”, Mikko Matikainen toteaa. Jo kolmikymppisenä hän olikin Halikon kirkkoherra. Nyt, vuosikymmen myöhemmin, hän on kolmatta vuotta kirkkoherrana Rekolassa. ”Yhä paremmin tiedostan, että en osaa kaikkea eikä tarvitsekaan osata. Sen sijaan mun täytyy tunnistaa, mitä työporukka ja seurakuntalaiset osaavat, ja mahdollistaa se, että he saavat lahjansa käyttöön.” Mikko Matikainen ei arkaile puhua armolahjoista. ”Ne eivät ole mitään hengellisiä prenikoita, vaan työkaluja seurakunnan normaaliin elämään. Niin kuin ilman kynää tai tietokonetta ei voi kirjoittaa, ilman armolahjoja emme voi rakentaa seurakuntaa.” Yhtälailla tärkeää Mikko Matikaisen mielestä se, että joukossa on mukana erilaisista hengellisistä taustoista tulevia ihmisiä. ”Ei minua kiinnosta, millaista ominaisininää kukakin haluaa kuunnella – tärkeintä on, että teemme kaikki yhdessä työtä seurakunnan hyväksi. Erilaiset painotukset voivat täydentää toisiaan.” Pysäkkejä arjen pyöritykseen Pyhä puhuu ihmiselle arjen keskellä, uskoo Mikko Matikainen. Siihen ei välttämättä tarvita kirkkotilaa eikä kummoisia kommervenkkejä. ”Moni saattaa kokea, ettei ehdi omassa elämäntilanteessaan kunnolla hiljentyä. Ratkaisu ei ole vain siinä, että luemme Raamattua suorittaaksemme hengellisen velvollisuutemme. Oleellista on tajuta, mikä on Jumalan tähän elämäntilanteeseen antama tehtävä. Esimerkiksi kotiäidillä se voi olla lapsen kanssa oleminen ja oikeiden kasvatusvalintojen tekeminen.” Johdatuksen näkemiseksi tarvitaan matkaa hidastavia pysäkkejä. ”Jokaisessa päivässä pitäisi olla pieni hetki, jossa havahdutaan pyhän läsnäoloon. Meidän perheessä pyrimme kerran päivässä kohtaamaan toisemme saman pöydän ääressä. Siunaamme ruuan ja kiitämme siitä Jumalaa, jotta emme pidä kaikkea itsestäänselvyytenä”, Mikko Matikainen sanoo. Tapa on peräisin hänen lapsuudenkodistaan. ”Ruokahetkessä käytiin läpi kaikki päivän asiat ja käytiin palautekeskustelut.” Kohti Jumalan unelmaa Mikko Matikaiselle pyhittymisen ajatus on läheinen. Hänelle se on sitä, että elämme Jeesuksen lähellä ja muutumme enemmän hänen kaltaisikseen. ”Mitä enemmän teemme valintoja, joissa Jumalan pyhyys on totta, sitä enemmän se näkyy meissä”, hän uskoo. Mikko Matikainen rohkaisee jokaista kulkemaan kohti unelmaa, joka Jumalalla hänestä on. Siitä hän puhuu myös kastekeskusteluissa. ”Jokaisella vanhemmalla on lapsestaan unelma. Myös Jumalalla on unelma meistä ja elämästämme. Synti erottaa meidät siitä, mutta Kristuksen sovitustyön kautta voimme palata elämään Jumalan unelmaa todeksi”, Matikainen selittää. ”Kastekeskusteluissa korostan sitä, että koko universumin historiassa on vain yksi hetki, jolloin juuri tämä lapsi on voinut syntyä. Hän on ainutlaatuinen ja hänellä on omat lahjakkuutensa, eikä häntä voi verrata kehenkään toiseen.” www.evl.fi/pyha Pyhäpäivää tarvitaan Mikko Matikaisen mielestä on varsin tarpeellista, että pyhä on läsnä konkreettisesti viikoittaisena vapaapäivänä. Eduskunnan vasta hyväksymä sunnuntaiaukiolon laajentaminen on hänen mielestään huono ajatus. ”Jos ei ole yhteisöllistä arkea ja juhlaa erikseen, kaikki muuttuu tasapaksuksi. Kun ihmiset elävät eri rytmeissä, on todella vaikeaa löytää aikaa vierailla toisten luona tai sopia yhteisistä treeneistä. Tämä vain vahvistaa individualismia ja lisää yksinäisyyttä. Minä ainakin kaipaan yhteisöllistä hiljentymisen mahdollisuutta.” Tietenkin jumalanpalveluksessakin pääsisi käymään paremmin, jos sunnuntai olisi vapaa. ”Kun varaa aikaa kohdata Pyhä ja olla ihmisten kanssa, jotka on tehty pyhiksi, sillä on merkitystä. Uskon, että kun varjelet tapaa, tapa varjelee elämäsi.” Mikko Matikainen tietää monen seurakuntatyöntekijän tavoin kokemuksesta, että pyhätyöläisen juhla on helposti yksinäistä. Hän yrittää pyhittää lepopäivän viikolla – onnistuen vaihtelevasti. Kirkollisina juhlapyhinä sekä hän että kanttorivaimo ovat yleensä töissä. ”Kun olimme töissä kaukana pääkaupunkiseudulta, emme nähneet käytännössä koskaan juhlapyhinä vanhempiani, veljiäni tai vaimon porukoita. Se oli yksi syy siihen, että hain Rekolaan töihin”, Mikko Matikainen kertoo. Nyt suku on lähellä: molemmat Matikaiset ovat kotoisin Vantaalta. ”Tuntuu aika isolta lahjalta, että saadaan olla tänäkin jouluna perheen ja suvun kanssa pieni hetki yhdessä.” 13 Suomen evankelis-luterilaiset seurakunnat Pyhän yllättämä ”Oleellista on tajuta, mikä on Jumalan tähän elämäntilanteeseen antama tehtävä.” Pyhä vain uskonasioita esittelevä kirkko. Kun tietää, kenen kanssa saa kulkea ja mihin on lopulta menossa, jaksaa paremmin arjen hankaluudet.” Teksti: Laura Mäkelä Kuva: Raine Haikarainen Taivallahden seurakunnan nuorisotyönohjaaja Liisa Siikanen juhli syksyllä 40 vuoden työn ja ilon juhlaa. Samalla viikolla 40-vuotissyntymäpäiviään juhli Temppeliaukion kirkko. Ensi keväänä jo eräänlaiseksi eläväksi legendaksi muodostunut Lissu jää eläkkeelle ensimmäisestä työpaikastaan. Liisa Siikanen: ”Paikallaan pysyminen tuottaa hedelmää” 14 Liisa Siikanen on ollut työssä Taivallahden seurakunnassa yhtä pitkään kuin Temppeliaukion kirkko on ollut käytössä: 40 vuotta. Liisa Siikanen on valmistautunut haastatteluun ottamalla esiin kaikki nuorisotyöstä kertovat Kivensiru-leh det. Lehti on ilmestynyt vuodesta 1971, joten mappeja on muutama. Tyypillistä Lissun perusteellisuutta, ajattelen. Olen tuntenut Lissun 31 vuotta, koko elämäni ajan. Olen saanut käydä vauvasta aikuiseksi samassa leirikes- kuksessa saman nuorisotyönohjaajan kaitsennassa. Vähintään neljä kertaa vuodessa, vuodesta toiseen. Tiedän, miten Lissu herätti leirin joka aamu pirteällä laululla keskusradiosta, ohjeisti päivän mittaan rastit, ryhmäjutut ja räiskäleenpaistot ja iltaisin kokosi leirin sisaruspiiriin. Ja tiedän, että Lissu piti keinoja kaihtamatta huolen siitä, että hänen seurakuntanuorensa tuntevat Raamatun – niin päällä kuin sydämellä. Leireillä saatettiin kokonainen päivä käsitellä yhtä Vanhan tai Uuden testamentin henkilöä. Kiireestä ei ollut tietoakaan. ”Raamatun henkilöiden kautta näkyy Jumalan tahto ihmisiä kohtaan. Emme tarvitse Raamatun ja rukouksen lisäksi muita hengellisiä kommervenkkejä pyhän kohtaamiseen. Raamattu on kirkon nuorisotyön koetin- tai kompastuskivi myös tulevaisuudessa”, Lissu sanoo. Toiveista kehkeytyy työmuotoja Liisa Siikanen on aina ajatellut, että lapsi- ja nuorisotyössä tulee kohdatuksi koko perhe. Kontakti voi alkaa siitä, että lapsen äiti tai isä jää norkoilemaan seurakunnan tiloihin saatettuaan jälkikasvunsa kerhoon tai muskariin. Se voi jatkua siten, että äiti tai isä soittaa ja ehdottaa toimintaa myös itselleen. ”Näin kävi, kun 80-luvun lopulla minulle soitettiin yhden porukan päähänpistosta ja haluttiin, että seurakunta järjestää leirin nuorille aikuisille. Perheleirikulttuuri on peräisin jo 70-luvulta.” ”Vaikka olen määrätietoinen nainen, kuuntelen mielelläni toiveita. Se voi olla järkevämpää kuin järjestää tohinalla toimintaa, joka ei ketään kiinnosta.” Lissun ”perhetyöstä” monet muistavat keskusteluryhmät, joissa alustettiin ja keskusteltiin ajankohtaisista aiheista – usein juuri toiveiden pohjalta. Taivaskahvila, Vanhemmat kasvatuksen koukeroissa ja Mustat lampaat (erään äidin keksimä nimi) kokosivat yhteen keskustelunnälkäisiä vanhempia. ”Kai sä otat Superkirjan mukaan?” Palataan vielä Lissun 40-vuotisen työn ja ilon juhlaan. Kasiykkösten (oli siinä ainakin yksi seiskaysi ja yksi seiskanelonenkin) delegaatio lauloi leireiltä tuttuja lauluja. Ei ole Lissua ilman musiikkia ja laulua, tietävät kaikki. Yksi entisistä nuorista muisteli, miten hän aina purnasi leireillä vapaa- ajan niukkuudesta. Siihen Lissulla oli vastaus: ”Tuomas, tämä on sun vapaa-aikaa, jonka sä olet päättänyt käyttää täällä meidän ohjauksessa.” Niinpä Tuomas ystävineen lahjoitti Lissulle ohjelmoitua aikaa yhdessä heidän kanssaan. Paikka ja aika on jo katsottu. Lissu ei pääse nuoristaan eläkkeelläkään. Nyt kolmekymppisten delegaatio oli vielä kysynyt: ”Kai sä otat Superkirjan mukaan?” Kyse oli Raamatusta. Lopuksi onnittelijat lauloivat Lapsuuden usko -laulun, myös sen viimeisen säkeistön, joka on jätetty joistain virallisista laulukirjoista pois. Sen, jossa ”riemu suur on taivaassa, eksynyt kun palajaa, kaukaa maailmalta jälleen kotihin”. Annetaan suunvuoro lopuksi vielä nuorisotyönohjaajalle itselleen: ”Minun mottoni on vuosien varrella ollut Jumalan lupaus: ’Minä kuljen heidän kanssaan kun he kulkevat rukoillen.’ Tämän olen itsekin kaiken tohinan keskellä saanut kokea yhä uudestaan.” Viimeksi niin tapahtui Lapissa vaellusrippikoulussa. ”Olimme poimimassa lakkoja suolla. Lopulta muu leiri oli jo loitonnut, ja minä olin aivan yksin. Oli vain hiljaisuus ja värit. Tunsin olevani Jumalan kämmenellä. Kämmen oli siellä jossain suon alla. Jumala puhui taas kerran sen lupauksensa hiljaisessa tuulenhenkäyksessä.” www.evl.fi/pyha 1990-luvun alussa Liisa Siikanen mietti Etu-Töölön yläasteen opettajien kanssa, millaisia oppitunteja seurakunta voisi pitää opettajien lomautusten aikana. Syntyi idea kulttuurikierroksesta Hietaniemen hautausmaalla. Sen tekevät yhdeksännet ja kymmenennet luokat yhä joka toukokuussa. Alusta lähtien eri uskonto- ja kirkkokuntien edustajat ovat olleet esittelemässä hautausmaataan ja kertomassa omasta kulttuuristaan. Mukana ovat niin juutalaiset, Islam-seurakunnan tataarit, ortodoksit kuin luterilaisetkin. Nykyään kierros on laajentunut myös kulttuurikierrokseksi. Siitä on tehty Suomen Ekumeenisen Neuvoston kanssa kuvallinen opas, joka löytyy muun muassa SEN:in verkkosivuilta. 15 Suomen evankelis-luterilaiset seurakunnat ”Vaatii itsetuntoa olla samassa työpaikassa 40 vuotta”, Liisa Siikanen toteaa. ”Tässä on varmaan moni ehtinyt ajatella, että lähtisi tuokin ja saataisiin tilalle uutta verta.” Siinä, että sama työntekijä pysyy paikallaan ei vuosia vaan vuosikymmeniä, on kuitenkin kiistattomat etunsa. Lissu on koputellut erilaisten yhteistyökumppaneiden ovia, nähnyt niiden raottuvan, sulkeutuvan ja lopulta avutuvan selkosen selälleen. Hyvä esimerkki on koulu. ”Yhteistyö alueen koulujen kanssa ei aluksi lähtenyt käyntiin, mutta lopulta opettajat ottivat minuun yhteyttä ja toivoivat, että seurakunta lähtisi tueksi moniinkin tarpeisiin.” Lissu on päivystänyt kouluilla, pitänyt uskonnontunteja, ryhmäyttänyt luokkia, kouluttanut tukioppilaita, pitänyt hartauksia ja ”sielunhoitanut” opettajia. Hän päätyi muun muassa Etu-Töölön yläasteen johtokunnan puheenjohtajaksi. ”Luottamuksen syntyminen on vaatinut vuosia. Nyt riittää, kun koululta soitetaan aamulla aikaisin ja sanotaan: Tulethan tänään tänne... Tiedät kyllä miksi”, Lissu toteaa ja viittaa muun muassa tsunamin ja kouluampumisten jälkeisiin päiviin. Toinen asia, missä 40 vuotta paikallaan pysymistä näkyy, on elämänkaari. Lissun puheissa toistuvat yhtä luontevasti seiskaneloset, kasiykköset ja ysivitoset. Kyseessä ovat tietysti eri vuosikertojen nuoret. Lissu on aina halunnut olla itse mukana eri työmuodoissa. ”Kun tuttu iltapäiväkerholainen muutaman vuoden päästä tulee riparille, ei tarvitse aloittaa luottamussuhdetta alusta.” Arjen ekumeniaa Hietaniemen hautausmaalla Pyhä Luottamus syntyy vuosien mittaan Kapitulin Väkeä Raine Haikarainen Kaarina Ylönen Katse menneeseen ja tulevaan 16 Hiippakuntadekaani Kaarina Ylösen työpäivät ovat vähissä. Hän jää ennen joulua vuosilomalle ja siitä suoraan eläkkeelle maaliskuun alussa. Kaarina muistelee pitkää päivätyötään kirkon palveluksessa lämmöllä. ”Olen saanut tehdä töitä ihmisten kanssa ja oppia jatkuvasti uutta. Sitä paitsi kirkon työ on monella tavoin myös työntekijälle hengellisesti ravitsevaa. Haluan kiittää kaikkia nykyisiä ja entisiä työtovereitani hyvistä vuosista ja hyvästä yhteistyöstä!” Matkan varrelle on mahtunut monia työtehtäviä, jotka ovat jääneet mieleen erityisellä tavalla. Kaarina Ylönen tiivistää ne kolmeen. ”On ollut hienoa saada olla kouluttajana, työnohjaajana ja sielunhoitajana mukana ihmisten kasvuprosesseissa. Olen saanut olla avustamassa uusien pappien vihkimisessä kirkollemme, ja se on ollut tärkeää. Lisäksi oli hienoa olla yhdessä kaikkien hiippakuntamme seurakuntien kanssa valmistamassa juhlavuoden torimessua Senaatintorille. Myös messussa mukana oleminen oli huikea kokemus.” Rohkaisua kirkon virkaan Tuomiokapitulissa Kaarina Ylönen on vastannut koulutuksesta, eritoten pappien ordinaatiokoulutuksesta. Hän on huomannut, että viime vuosina papiksi ryhtyvissä on ollut yhä enemmän niitä, joilla on ennestään toinen koulutus ja siten myös elämänkokemuksen tuomaa kypsyyttä. ”Olemme käyneet monia hyviä keskusteluja kirkon virasta ja pappeudesta sekä nuorten että vanhempien teo- logien kanssa. Helsingin hiippakuntaan on saatu papeiksi taitavia ihmisiä, jotka ovat ottaneet vakavasti valmistautumisen vihkimykseen”, Kaarina Ylönen vakuuttaa. Hän uskoo, että kirkon työntekijöillä on vaikutusvaltaa siihen, että pappeja ja muita työntekijöitä tulevaisuudessakin riittää. ”Moni nykyisistä työntekijöistä on lähtenyt opiskelemaan, kun joku seurakunnan työntekijä on kysynyt, oletko ajatellut, että voisit ryhtyä papiksi tai kanttoriksi. Kutsummeko me nyt nuoria kirkon töihin?” Uusia työntekijöitä pitää Kaarina Ylösen mukaan muistaa myös tukea. ”Joillakin on aika vähän kokemusta seurakunnasta, ja siksi heitä pitää tukea alkuun. Perehdyttämisessä ja valmentamisessa on vielä paljon kehittämisen varaa.” Perhe keinutuolin ympärillä Eläkepäivien suunnitelmista kysyttäessä Kaarina Ylönen kertoo jutun. ”Vuoden eläkkeellä olleelta kysyttiin, mitä hän on tehnyt tämän vuoden. ’Istunut keinutuolissa’, oli vastaus. ’No mitä teet tästä eteenpäin?’ ’Alan keinua!’ hän vastasi. Ihan keinutuolissa istumiseksi ei elämä kuitenkaan taida mennä. ”Yhdeksän lastenlasta odottaa mummilta aikaa, puolison kanssa matkustetaan, lukemattomia kirjoja riittää ja ystäville ja harrastuksilleni toivon aikaa. Siitähän se eläkeläisen kiire jo syntyy!” (RH/LP) Verkkotyö on uusi haaste ja mahdollisuus Seurakunta. 455 000 osumaa Googlella ja 4 400 osumaa keskusteluryhmissä. Maailman suurin media on Google. Sen puoleen ihmiset kääntyvät etsiessään jotain. Niin tekee noin miljoona suomalaista joka päivä. 16–64-vuotias suomalainen käyttää keskimäärin 12 tuntia viikossa aktiiviseen toimintaan verkossa. Suuri osa tästä ajasta kuluu yhteisöllisissä palveluissa. Myös seurakunnan työntekijä hyötyy Googlesta. Jo hakusanojen kirjoittaminen on kuin pieni rukous: ”Auta että löydän jotain sanottavaa elämän leivästä / viinipuusta / iankaikkisen elämän toivosta”. Google toimii kuin kahvitaukokeskustelu työkaverin kanssa – paitsi, että parin työkaverin sijasta läsnä ovat tuhansien ajatukset ja kysymykset. Niitä lukiessa omatkin ajatukset jäsentyvät. Google löytää vastauksen siihenkin, mitä ihmiset yleensä seurakunnan sanomasta ajattelevat. Se osaa etsiä internetin keskusteluryhmistä keskusteluja kasteesta, uskosta, Jumalasta tai ahdistuksesta. Facebook, maailman suurin yhteisöpalvelu, voi sekin toimia kuin hakukone. Kun tilapäivityksessään esittää kysymyksen, kaverit ja tutut antavat vinkkejä vaikka tämän päivän päivällistä tai ensi sunnuntain saarnaa varten. Parhaassa näkemässäni ketjussa viimeisen kommentin kirjoittaja lupasi valmiiksi kirjoitetun saarnan kysyjän sähköpostiosoitteeseen. Teksti: Terhi Paananen Hengellinen työ verkossa -koulutuksessa tutustutaan sosiaalisen median palveluihin ja pohditaan yhdessä erilaisten palveluiden soveltuvuutta seurakuntatyön peruskuvioihin. Samalla tarkoitus on innostaa ihmisiä kokeilemaan ja osallistumaan. Kirkon työntekijöillä on vahvaa osaamista ihmisten kuuntelemisessa ja kohtaamisessa. Sitä osaamista kaivataan myös verkkomaailmassa. Kouluttajina Hengellinen työ verkossa -koulutuksissa toimivat seurakunnan työntekijät, jotka saavat tehtävään valmiuksia erillisessä kouluttajakoulutuksessa. Kouluttajakoulutus järjestetään ensi vuoden syksyllä. Hengellinen työ verkossa -koulutuksia järjestetään kirkkohallituksen kustannuksella noin kolmen vuoden ajan. Vuodesta 2011 lähtien tarjotaan työalakohtaisia jatkokoulutuksia. Niissä opetellaan käyttämään internetissä tarjolla olevia ilmaisia ohjelmia sielunhoitokeskusteluissa ja yhteydenpidossa seurakuntalaisiin sekä etsitään uusia välineitä rippikouluopetukseen, nuorisotyöhön ja hengellisen elämän hoitamiseen. 17 Koulutus kirkon työntekijöille Tällä hetkellä seurakuntalaiset keskustelevat uskosta ja Jumalasta lähes kaikilla verkkofoorumeilla ilman seurakunnan työntekijöiden läsnäoloa. Työntekijöillä olisi kuitenkin paljon annettavaa näihin keskusteluihin. Tulevaisuudessa työntekijöiden perustoimenkuvaan kuuluu todennäköisesti keskustelua foorumeilla ja läsnäoloa verkkoyhteisöissä. Monille nuorille työntekijöille tämä on jo itsestäänselvyys, mutta vanhoilta se vaatii opettelua. Moni seurakunta on jo Facebookissa. Terhi Paananen sukelsi sosiaaliseen mediaan ”Toimin Hengellinen elämä verkossa -hankkeessa koulutussuunnittelijana. Luulin, että kirkkohallituksessa tehdään työtä kirjoituspöydän ääressä, mutta työhön kuuluukin paljon matkoja, koulutuksia, kokouksia ja tapaamisia. Ja paljon sosiaalisen median opiskelua. Olen ylpeä siitä, että kirkko ensimmäisenä yhteiskunnan suurista toimijoista on järjestämässä työntekijöilleen koulu- tusta sosiaalisesta mediasta. Olen myös iloinen, että kirkossa ei ole lähdetty antamaan ohjeita tai määräyksiä sosiaalisen median käytöstä vaan päätetty kouluttaa työntekijät käyttämään siinä omaa arvostelukykyään.” (RH) Terhi Paananen pohtii sosiaalista mediaa ja kirkkoa blogissaan osoitteessa www.kotimaa24.ﬁ/blogit/uusimmat/blog/?bid=145 Piispa Huovinen jää eläkkeelle Helsingin piispanvaali touko-kesäkuussa 2010 Piispa Eero Huovinen on ilmoittanut Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulille jäävänsä eläkkeelle 1.9.2010 alkaen. Tuomiokapituli päätti istunnossaan 18.11.2009 Helsingin piispanvaalien toimittamisesta ja aikataulusta. Piispanvaalien ehdokasasettelu alkaa 18.1. ja päättyy 18.3.2010. Ensimmäinen vaalipäivä on 11.5. Ellei kukaan ehdokkaista saa yli puolta annetuista äänistä, järjestetään toinen vaali 3.6. Sen tulos vahvistetaan samana iltana klo 17 alkavassa tuomiokapitulin ylimääräisessä istunnossa. Uuden piispan virkaan vihkiminen on 12.9. Helsingin tuomiokirkossa. Uusi piispa aloittaa virassaan 1.9.2010, jolloin nykyinen Helsingin piispa jää eläkkeelle. Piispa Eero Huovisen lähtömessua vietetään 31.8. iltamessussa Helsingin tuomiokirkossa. Vaalissa voivat äänestää Helsingin hiippakunnan papit, lehtorit ja maallikkovalitsijat. Äänivaltaisia on yhteensä noin 1 200. Maallikkovalitsijoita ovat hiippakunnasta valitut kirkolliskokouksen maallikkoedustajat, hiippakuntavaltuuston maallikkojäsenet, tuomiokapitulin lakimiesasessori ja maallikkojäsen sekä seurakuntaneuvostojen ja kirkkovaltuustojen valitsemat maallikkovalitsijat. Maallikoita on yhtä paljon kuin äänivaltaisia pappeja ja lehtoreita. Kirkkoherrojen on ilmoitettava seurakuntaneuvoston tai kirkkovaltuuston valitsemat maallikkovalitsijat tuomiokapitulille ja lääninrovastille 23.12.2009 mennessä. Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli järjestää myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana vaalipaneelitilaisuuksia. Lisätietoja: Lakimiesasessori Ritva Saario, p. (09) 2340 3020, ritva.saario@evl.ﬁ Raine Haikarainen H i i p pa K u n n a s s a t a pa H t u u H e l s i n g i n 18 Yhteiset Reijo Liimatainen dekaaniksi Hakunilan seurakunnan kirkkoherra Reijo Liimatainen (48) on valittu hiippakunnan uudeksi dekaaniksi 1.3.2010 alkaen. Hankasalmelta kotoisin oleva Reijo on palvellut pitkään Hakunilan seurakuntaa. Vuonna 2007 hänet valittiin hiippakunnan pappisasessoriksi. 1.1.–28.2.2010 vs. dekaanina toimii hiippakuntasihteeri Raine Haikarainen. Kellot soimaan 13.12. Lucianpäivä on tärkeä päivä YK:n ilmastokokouksessa Kööpenhaminassa. Klo 15 Suomen aikaa päättyy paikallisessa luterilaisessa katedraalissa järjestetty ekumeeninen jumalanpalvelus, ja silloin soitetaan kelloja kaikissa Tanskan kirkoissa. Kirkkojen maailmanneuvosto on suositellut, että muuallakin maailmassa jäsenkirkot voisivat yhtyä kellojen soittoon ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Suomessa kirkonkellojen on tarkoitus soida Tanskan tavoin sunnuntaina klo 15. Hiippakunnan ympäristötyöryhmä toivoo, että seurakunnat liittyisivät tähän tapahtumaan. Lisätietoja: www.bellringing350.org sekä kirkon kotisivuilta. Synodaalikokous syyskuussa Ensi vuoden syyskuussa (28.– 29.9.2010) järjestettävä synodaalikokous kokoaa hiippakunnan papiston jälleen kerran yhteen. Tulevassa synodaalikokouksessa keskitytään pohtimaan Kristuksen persoonaa, työtä ja merkitystä. Kokouksen pääesitelmät ja jumalanpalvelukset pidetään Helsingin tuomiokirkossa. Kirkon työn ohjaajien valtakunnalliset neuvottelupäivät Kirkon työnohjaajat kokoontuvat ensi toukokuussa 17.–19.5. Helsingin Vuosaareen Kulttuurikeskus Soﬁaan valtakunnallisille neuvottelupäiville / kirkastuspäiville. Päivien teema on Pyhä ja työnohjaus. Esillä on kirkon työntekijän identiteetin tukeminen työnohjauksen keinoin. Teeman johdattelevat kirkon sisällä toimivat sekä vierailevat työnohjauksen asiantuntijat. Myös piispa Eero Huovinen ja metropoliitta Ambrosius pitävät puheenvuorot. Ohjelma sisältää myös kulttuuritarjontaa, mm. tutustumisen Vuosaaren uuteen satamaan, laivaristeilyn Helsingin edustalla sekä musiikkia. Perinteiset juonnetut ja teemalliset juhlaillalliset kuuluvat myös päivien tarjontaan. Koko ohjelma on nähtävissä Helsingin tuomiokapitulin kotisivuilla www. evl.ﬁ/helsinginhiippakunta. Kotisivuilla on verkkoilmoittautumislomake (linkki etusivulta), jonka kautta ilmoittaudutaan päiville maaliskuun 2010 loppuun mennessä. Kulttuurikanaviin ja juhlaillallisille ilmoittaudutaan samalla. Hinnat ja tiedot majoituksista löytyvät kapitulin kotisivuilta. Kosketuksen messu – ruumiillisuus ja spiritualiteetti Hengellisen ohjauksen neuvottelupäivä pe 8.1. 2010 klo 10–16.15 Viikin kirkossa (Agronominkatu 5) Ohjelma: 9.30 Kahvia tarjolla 10.00 Rukouksen kolme suuntaa meditatiivisen laulun keinoin – alkuhartaus 10.30 Johdatus Kosketuksen messuun 12.00 Lounas 13.00 Sydämen rukouksesta 14.30 Kahvi 14.50 Kosketuksen messu Päivän ohjaavat musiikkipedagogi Hilkka-Liisa Vuori ja omsorgsprest Nalle Öhman. Omat jumppa-alustat ja rukousjakkarat mukaan – joitakin on lainattavissa kirkolta. Osallistumismaksu 40 euroa (sis. lounaan ja kahvit) Ilmoittautuminen: helsinki.ilmo@evl.ﬁ 18.12.09 mennessä Tiedustelut: Helsingin hiippakunta / Jaana Räntilä, jaana.rantila@evl.ﬁ, p. (09)2340 3033 Raine Haikarainen 19 Yksityiskohta Sigtunan vuonna 1255 vihityn Maria-kirkon alttarikaapista. Kristittyjen ykseyden rukousviikko Rukousviikkoa vietetään 18.–25.1.2010 tunnuksella ”Te olette tämän todistajat”. Avajaistilaisuus on maanantaina 18.1. klo 12 Vanhassa kirkossa. Piispa Eero Huovinen, metropoliitta Ambrosius ja seurakunnanjohtaja Klaus Korhonen kutsuvat omien ja naapurikirkkokuntien hengellisen työn tekijöitä aloittamaan ekumeenisen rukousviikon yhteisellä rukoushetkellä. Koko kansan rukouksen ja laulun juhla on la 23.1. klo 20 Helsingin tuomiokirkossa ja Kristittyjen ykseyden rukousvaellus sunnuntaina 24.1. Lisätietoja: Helsingin ekumeenisen toimikunnan pj arto.antturi@evl.ﬁ ja ja www.ekumenia.ﬁ Hans von Schantz Ka vuo Seurakuntien ruokakulttuuria pohditaan historiallisessa ympäristössä Vantaalla. Ympäristötyön neuvottelupäivä ruokakulttuurista 20 Hiippakunnan seurakuntien ympäristötyön yhdyshenkilöt sekä asiasta kiinnostuneet kutsutaan yhteiseen neuvottelupäivään tiistaina 2.2.2010 Vantaan Pyhän Laurin kirkkoon, vanhaan pappilaan ja Pakaritupaan. Historiallisessa miljöössä keskitytään erityisesti seurakuntien ruokakulttuuriin ja sen kehittämiseen ympäristötyön näkökulmasta. Päivä alkaa klo 9 viikkomessulla. Luennoitsijoina ovat mm. dosentti Maiju Lehmijoki-Gardner sekä vs. kurssikeskusten johtaja Milla Viita. Tutustumme myös rakenteilla olevaan Pyhän Laurin kappeliin. Tarkempi ohjelma lähetetään ympäristötyön yhdyshenkilöille ja se on luettavissa myös hiippakunnan kotisivuilta. Osallistumismaksu: 25 euroa (sis. ruokailut) Ilmoittautuminen: 26.1.2010 mennessä, helsinki.ilmo@evl.ﬁ. Lisätietoja: Hiippakuntasihteeri Raine Haikarainen, p. (09) 2340 3032 Teologinaisten ekumeeninen tapaaminen Kansainvälinen tapaaminen järjestetään 8.–10.6.2010 Kulttuurikeskus Soﬁassa Helsingissä. Päivien aikana käsitellään teemoja spiritualiteetista, erilaisisista kristillistä traditioista, kutsumuksen syventämisestä sekä oikeudenmukaisuuden toteutumisesta. Alustava arvio kustannuksista on noin 300 euroa koko ajalta majoituksineen tai 200 euroa ilman majoitusta. Neuvottelun kielet ovat englanti ja suomi. Lisätietoja: pirjo-liisa.penttinen@ ywca.ﬁ, pirkko.poisuo@evl.ﬁ, tuula. saaksi@mission.ﬁ Järjestäjät: NNKY-liitto, Naisteologit ry ja Suomen Lähetysseura Kapituli uusissa väliaikaistiloissa Tuomiokapituli on muuttanut Bulevardin seurakuntatalon korjauksen ajaksi väliaikaisin tiloihin, os. Erottajankatu 7 A, 5. kerros. Alaovi on lukossa, ja sisään pääsee ottamalla ovipuhelimella yhteyden vastaanottoon. Raine Haikarainen Piispan työhuoneesta avautuu näkymä Erottajalle ja Mannerheimintielle. apitulin väki kiittää kuluneesta odesta ja toivottaa hyvää joulua ja siunattua uutta vuotta. Raine Haikarainen 21 JUHLAVUOSi PääTTyy SAMALLA MATKALLA – SAMALLA MATKALLA JATKETAAN 1959–2009 Helsingin hiippakunta Teksti: Raine Haikarainen Kuvat: Raine Haikarainen ja Kirsti Poutiainen Hiippakunnan 50-vuotisjuhlavuosi piti sisällään monenlaisia kohtaamisia. Juhlamessun lisäksi hiippakunnan väki tapasi teemaseminaareissa ja kutsutilaisuuksissa. Tapaamisten taustalla oli paljon käytännön järjestelyjä ja etukäteisvalmisteluja. Hiippakunnan 39 seurakunnan suntiot toivat mukanaan oman seurakuntansa ehtoollisvälineet juhlamessua varten. 22 Agricolan kirkko oli teemaseminaarien pitopaikka. Kasvatuksen väki harrasti musiikkirentoutusta ennen dosentti Maiju Lehmijoki-Gardnerin (alh. oik.) luennon kuuntelua. Lasten Enkeliteltan valmistelu oli maanläheistä työtä. Hiippakuntasihteeri Jaana Räntilä ohjeistaa pieniä pyhiinvaeltajia. ”Muuttuva maailma kotiovella” -seminaarissa kuultiin Tuulipostia Tansaniasta. Sauli ja Victoria Tuuli esiintyivät ystäväpariskuntansa kanssa. 23 Juhlavuoden lopulla piispa kutsui järjestelyihin osallistuneet kirkonpalvelijat ja kanttorit kahvihetkeen tuomiokapituliin. Siivooja Katri Beka Agricolasta kukitusvuorossa. Agricolan kryptassa oli tarjolla kahvia ja materiaaliesittelyä. ”Armoa ja oikeutta” -teemaseminaarin jälkitunnelmissa vas. Elisa Hapuli, Päivi Korhonen, Iris Remes ja Anne Kostiainen. Ylivahtimestari Petri Oittinen ja taustalla häärivät projektisihteeri Arja Launis ja hiippakuntakanttori Hanna Remes valvoivat torimessun rakennelmien pystytystä. Tuomiokirkon kryptassa oli toimittaja Erja Saarisen kokoama valokuvanäyttely hiippakunnan viisikymmenvuotisesta taipaleesta. Kirkkoherrojen kokoukseen osallistuivat ensimmäistä kertaa (vas.) Jouni Hartikainen, Jukka Pakarinen, Leena Kairavuo, Anja Nurminen, Pekka Kaskinen ja Jukka Palola. Pekka esittelee ensi syksyn seurakuntavaalien Ensimmäinen kerta -rintanappia. Raine Haikarainen Missä ollaan ja mihin mennään? Helsingin hiippakunnan kirkkoherrojen tämänvuotisen kokouksen teemana oli ”Kirkkoherra tien näyttäjänä”. Suunnan lisäksi kyseltiin, missä nyt olemme menossa. Marraskuisen kokouksen osanottajat tutustuivat myös Tukholman Klarakyrkanin etsivään toimintaan. 24 Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Kimmo Kääriäinen tarkasteli alustuksessaan, missä uskonnollisella kartalla nyt mennään. Tutkimusten mukaan Suomi näyttäytyy yhä edelleen uskontokuntiin kuulumisen suhteen poikkeuksellisen homogeenisena maana. Samaan aikaan erilainen uskonnollinen tarjonta on kuitenkin lisääntynyt nopeasti. Uskonnot Suomessa tietokannassa (uskonnot.fi) on tiedot noin 900 uskonnollisesta liikkeestä, ja rekisteröityjen yhdyskuntien määrä on kolminkertaistunut 30 vuodessa. Suurin kasvu on tapahtunut uuskarismaattisissa liikkeissä. Uutisoinnissa korostuvat usein pienten marginaaliryhmien kannanotot. Mediassa runsaasti esillä olleiden Vapaaajattelijoiden jäseninä oli vuonna 2008 yhteensä 1 549 henkeä. Vertailukohtana voidaan pitää eri helluntaiseurakuntiin kuuluvia, joita oli noin 50 000 aikuista jäsentä sekä lisäksi heidän perheenjäsenensä. Luterilaisen kirkon kohdalla kattavinta toimintaa on rippikoulun lisäksi edelleen hautaan siunaaminen. Kirkollisen hautaan siunaamisen saa noin 96 prosenttia vainajista. Määrä on kasvussa: ennusteiden mukaan parinkymmenen vuoden kuluttua maassamme kuolee vuosittain 10 000 ihmistä enemmän kuin nyt. Sen jälkeen vuosittain kuolevien määrä lisääntyy nopeasti. Kimmo Kääriäisen esitelmä ja sitä seurannut paneelikeskustelu viritti kirkkoherrat innokkaaseen ja paikoin hyvinkin henkilökohtaiseen pohdiskeluun. Selvästi oli aistittavissa, että tulevaisuuden kirkossa kirkkoherran rooli tulee entistä enemmän painottumaan hengelliseen johtamiseen. Etsivää työtä ydinkeskustassa Tukholman Klarakyrkanista on muodostunut elävä esimerkki kirkollisen toiminnan rakennemuutoksesta. Suurten liikekiinteistöjen puristukseen jäänyt arvokas kirkkorakennus menetti vuosikymmenten saatossa lähes kaikki seurakuntalaisensa. Väki muutti pois keskustasta, ja kirkkoa uhkasi seurakunnallisen toiminnan täydellinen loppuminen. Pastori, teologian tohtori Carl Erik Sahlberg sai kuitenkin näyn seurakunnan toiminnan muuttamisesta rohkean diakoniapainotteiseksi. Kirkkoon kutsuttiin sen ulkopuolella oleskelevia alkoholisteja, huumeidenkäyttäjiä ja alueella päivystäviä prostituoituja. Toiminnan taustalla oli vahva näky rukouksen ja vapaaehtoisten varassa elävästä seurakunnasta. Sahlbergin näky alkoi kantaa hedelmää. Tällä hetkellä seurakunnassa on yhdeksän palkattua työntekijää ja 100 vapaaehtoista. Apua on saatu myös paikalliselta liike-elämältä: muun muassa Viking Line on osallistunut nuorisotyöntekijän palkkaamiseen. Kirkon kynnys on edelleen matala ja tila on elävässä käytössä. Seurakunnan toimistot ja suosittu kahvila sijaitsevat samassa kirkkokiinteistössä. Paikalle on helppo tulla ja siellä on helppo olla. Klarakyrkanin väki kertoi hiippakunnan kirkkoherroille seurakunnastaan ja omista elämäntarinoistaan. Yhdessä vietettiin myös viikkomessu. (RH) ajankohtaista... D i a k o n i a j a y h t e i s k u n t at y ö Koonnut Kirsti Poutiainen Diakonian virkaan vihkiminen ja ordinaatiokoulutus 2010 Diakonian virkaan vihkimiseen ja sitä edeltävään diakonian ordinaatiokoulutukseen hakeutuminen edellyttää, että hakija on suorittanut piispainkokouksen hyväksymän diakonian virkaan kelpoistavan tutkinnon. Helsingin hiippakunnassa järjestetään vuosittain toukokuussa yksi vihkimys. Ordinaatiokoulutuksen tavoitteena on tukea virkaan vihittävää diakonia tai diakonissaa hänen valmistautuessaan vihkimykseen ja diakonian virkaan. Valmistautuminen on luonteeltaan sisäistä, henkistä ja hengellistä valmentautumista ja yhteistä keskustelua ja hiljentymistä. Vihkimys merkitsee sitoutumista Kristuksen kirkkoon. Koulutuksen aikana mietitään, mitä tarkoittaa sitoutuminen Kristuksen kirkkoon sekä pohditaan kutsumukseen, diakonian virkaan ja vihkimykseen liittyviä kysymyksiä. Sen lisäksi perehdytään hiippakunnan tehtäviin ja toimintaan. Vihkimystä anotaan Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulista. Lisätietoja saa hiippakuntasihteeri Kirsti Poutiaiselta, kirsti.poutiainen@evl.ﬁ, p. (09) 2340 3031, 040 583 4670. Mikäli hakija kuuluu Helsingin hiippakuntaan mutta toivoo vihkimystä jossain toisessa hiippakunnassa, asiasta ollaan etukäteen yhteydessä Kirsti Poutiaiseen, yhteystiedot yllä. Hakumenettely Vihkimystä anova lähettää 12.3.2010 mennessä omat yhteystietonsa (nimi, valmistumispäivämäärä, puhelinnumero, sähköpostiosoite, kotiosoite, työpaikka) osoitteeseen kirsti. poutiainen@evl.ﬁ. Tuomiokapitulista lähetetään ohjeet vihkimystä anovalle 31.3. mennessä. Ohjeissa pyydetyt asiakirjat palautetaan tuomiokapituliin Maritta Maunuselle 12.4. mennessä. Myöhästyneitä anomuksia ei voida ottaa huomioon. Hiippakuntasihteerin tapaamiset ovat viikoilla 15 ja 16. Ota yhteyttä tapaamisen järjestämiseksi: kirsti.poutiainen@evl. ﬁ tai p. (09) 2340 3031, 040 583 4670. Ordinaatiokoulutuksen ja vihkimyksen aikataulu Seminaaripäivät tuomiokapitulissa 29.–30.4.2010: to 29.4. klo 9–16 seminaaripäivä tuomiokapitulissa ja piispan tapaaminen ke 30.4. klo 9–16 seminaaripäivä tuomiokapitulissa ti–ke 4.–5.5. ordinaatioretriitti Heponiemessä Karjalohjalla ke 12.5. klo 14–16 vihkiharjoitus Kallion kirkossa su 16.5. klo 10 diakonian virkaan vihkiminen Kallion kirkossa ja juhla Kallion seurakuntakodilla Vastuutaho: Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli 25 Tulossa syksyllä 2010 Sosiaaliturvan päivitys 26 To 23.9.2010 Helsingin seurakuntayhtymän Engel-salissa (Kolmas linja 22) Kouluttajat: Helsingin kaupunki, lakimies Tapio Räty, sosiaaliasiamies Lilli Autti Kohderyhmä: Diakoniatyöntekijät Tavoitteet: Saada ajankohtaista tietoa sosiaaliturvan muutoksista ja vammaispalvelulaista sekä perehtyä sosiaaliturvaan perustuviin käytäntöihin Osallistumismaksu: 30 euroa + matka- ja lounaskulut Ilmoittautuminen: 10.9.2010 mennessä, helsinki.ilmo@ evl.ﬁ. Merkitään koulutussuunnitelmaan, mutta lisäksi vielä ilmoittautuminen erikseen! Lisätietoja: Helsingin hiippakunta/ Kirsti Poutiainen, kirsti. poutiainen@evl.ﬁ, p. (09) 2340 3031, Helsingin seurakuntayhtymä/Anne Kostiainen, anne.kostiainen@evl.ﬁ, p. (09) 2340 2532, Vantaan seurakuntayhtymä/Eija Miettinen, eija. miettinen@evl.ﬁ, p. 050 381 8768, Porvoon suom. seurakunta/Pasi Nieminen, pasi.j.nieminen@evl.ﬁ, p. (019) 661 1275, 0400 599 414 Teematorstai – kansainvälisen diakonian koulutuspäivä To 9.9.2010 Malmin seurakunnassa (Kunnantie 1, Helsinki) Kohderyhmänä ovat kaikki työntekijät.Tavoitteena on auttaa osallistujaa tuntemaan kansainvälisen diakonian taustoja, kristillistä arvopohjaa, toimintamuotoja, toimijoita sekä työn ongelma-alueita. Osallistumismaksua ei ole, päivän ohjelmaan sisältyy lounas ja kahvi. Ilmoittautumiset ja lisätietoja: Kirkon Ulkomaanapu, Marjatta Saloranta, p. (09) 1802 465, www.kirkonulkomaanapu.ﬁ Järjestäjät: Kirkon Ulkomaanapu, Helsingin hiippakunta ja Malmin seurakunta Yhteisvastuukoulutus keräyspäälliköille ja vastuunkantajille Pe–la 12.–13.11.2010. Paikka ja tarkempi ohjelma ilmoitetaan ensi vuoden elokuun Hiippakuntauutisissa. Rahat aina vähissä – köyhyys yksinelävän arjessa Diakoniaseminaari ti 20.4.10 klo 9.–12.30 Kauniaisten kirkossa (Kavallintie 3, Kauniainen) Kohderyhmä: Diakoniatyöntekijät ja -papit Tavoite: Löytää tukemisen mahdollisuuksia diakoniatyössä Ohjelma 9.00 Avaus ja alkuhartaus *Rahat aina vähissä, tutkimuksellinen näkökulma aiheeseen, yksikönjohtaja Heikki Hiilamo, Diak Etelä *Keskustelua aiheesta *Kahvia ja teetä tarjolla *Köyhyys yksinelävän arjessa, yksinelävän kokemuksia köyhyydestä tilastojen valossa, diakoni Raija Eeva *Keskustelua 12.30 Päätös Osallistumismaksu: Matkakulut Lisätietoja: Helsingin hiippakunta/ Kirsti Poutiainen, kirsti. poutiainen@evl.ﬁ, p. (09) 2340 3031, 040 583 4670, Helsingin seurakuntayhtymä/Anne Kostiainen, anne.kostiainen@evl.ﬁ, p. (09) 2340 2532, Vantaan seurakuntayhtymä/Eija Miettinen, eija.miettinen@evl.ﬁ, p. 050 381 8768, Porvoon suom. seurakunta/Pasi Nieminen, pasi.j.nieminen@evl.ﬁ, (019) 661 1275, 0400 599 414 Ilmoittautuminen: 9.4. mennessä [email protected], espoolaisille ilmo.espoo@evl.ﬁ Järjestäjät: Helsingin ja Espoon hiippakunnat ja Helsingin ja Vantaan ja Espoon seurakuntayhtymät Diakoniateologien neuvottelupäivä To 21.1.2010 klo 9–12 Helsingin seurakuntayhtymässä (Kolmas linja 22), kokoushuone Silvennoinen, 4. krs Kohderyhmä: Diakoniapapit ja -teologit Tavoitteet: Tukea diakoniapapin työtä seurakunnassa, antaa evästystä laman aiheuttamien vaikutusten kohtaamiseen diakoniapapin työssä Osallistumismaksu: Matkakulut Ilmoittautuminen: 7.1. mennessä Helsingin seurakuntayhtymän Yhteisen seurakuntatyön keskukseen, ysk.diakonia@evl.ﬁ, p. (09) 2340 2538 Lisätietoja: Helsingin seurakuntayhtymä/Erja Kauppinen, erja.kauppinen@ evl.ﬁ, p. (09) 2340 2545 tai Helsingin hiippakunta/Kirsti Poutiainen, kirsti. poutiainen@evl.ﬁ, p. (09) 2340 3031 Järjestäjät: Helsingin seurakuntayhtymä ja Helsingin hiippakunta Väkivallan kohtaaminen Pe 5.3.2010 ja pe 26.3.2010 klo 9–12 Vantaan seurakuntayhtymässä (Unikkotie 5 C, Tikkurila) Kohderyhmä: Diakonia- ja nuorisotyöntekijät, diakoniapapit, lapsityönohjaajat ja lapsityöntekijät Tavoitteet: 5.3. väkivallan psyykkisten vaikutusten merkitys uhrille, väkivaltaa kohdanneen ihmisen tukeminen, evästystä sielunhoidolliseen tukemiseen. 26.3. evästystä kiusatun nuoren kohtaamiseen, keinoja ja apua väkivalta perheessä -teeman käsittelyyn. Ilmoittautuminen: 15.1. mennessä, helsinki.ilmo@evl.ﬁ. Merkitään koulutussuunnitelmaan, mutta lisäksi vielä ilmoittautuminen erikseen! Kustannukset: Matkakulut Lisätietoja: Helsingin hiippakunta/ Kirsti Poutiainen, kirsti.poutiainen@evl.ﬁ, p. (09) 2340 3031, Helsingin seurakuntayhtymä/Anne Kostiainen, anne.kostiainen@ evl.ﬁ, p. (09) 2340 2532,Vantaan seurakuntayhtymä/Eija Miettinen, eija.miettinen@ evl.ﬁ, p. 050 381 8768, Porvoon suom. seurakunta/Pasi Nieminen, pasi.j.nieminen@ evl.ﬁ, (019) 661 1275, 0400 599 414 Järjestäjät: Helsingin hiippakunta, Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymät, Porvoon suom. seurakunta 27 Lisätiedot koulutuksista: www.helsinginhiippakunta.evl.ﬁ/koulutus_ja_toiminta/diakonia-ja_yhteiskuntatyo_kans/ Laura Pörsti ajankohtaista... K a s vat u s Koonneet Raine Haikarainen ja Jaana Räntilä Rippikoulutyöstä vastaavien neuvottelupäivä siirtyy Ensi vuoden neuvottelupäivä siirtyy päällekkäisyyden vuoksi viikolla eteenpäin. Uusi päivä on torstai 18.11.2010. Rippikoulutyöstä vastaavat, varatkaa koko päivä jo nyt kalentereihinne! Lapsi- ja perhetyön neuvottelupäivä Häivähdys pyhää 28 Lapsi- ja perhetyön neuvottelupäivä Helsingin hiippakunnan seurakunnille pidetään la 16.1.2010 klo 8.30–16.00 Seurakuntaopistolla Järvenpäässä. Ohjelma: 8.30–9.30 Ilmoittautuminen Amerikanhallissa ja kahvi ruokasalissa (A-rakennus) Materiaalimyyntinäyttely Kappeli-Auditorion aulassa 9.30–10.00 Aamuehtoollinen, Agricola (A-rakennus), Martti Häkkänen, Jaana Räntilä ja Seija Saarinen 10.15–11.30 Pyhän kokemus ja lapsen mieli, pastori, psykoterapeutti Jaana Räntilä 11.30–12.45 Lounas Materiaalimyyntinäyttely 13.00 Työpajat,Yhteys koteihin Jakaudumme neljässä ryhmässä kahteen työpaja-aiheeseen. *1a. Lapsi, nuori ja aikuinen – osa perhettä, osa kirkkoa! Perhetyön merkitys kasvatustyön kentällä, johtava lapsityönohj. Mirca Kukkasniemi *1b. Sähköinen yhteydenpito koteihin – ideat jakoon, lapsityönohj. Iris Sotamaa *2a. ”Pyhä päivässä” – kokemuksia sunnuntaipäivästä Tapiolan kirkolla, pastori Erika Kallio *2b. Tytöt ja pojat, nuorisotyönohj. Ari-Pekka Laakso 14.00 Kahvi 14.30–16.00 Pyhyys taiteessa, FT Liisa Väisänen ja yliopistonlehtori Juha Luodeslampi Osallistumismaksu: 50 euroa ja ateriapaketti 20 euroa Ilmoittautuminen: 18.12.2009 mennessä, kurssit@seurakuntaopisto.ﬁ Tiedustelut: Martti Häkkänen martti.hakkanen@seurakuntaopisto.ﬁ, tai Seija Saarinen, seija.saarinen@lastenkeskus.ﬁ Järjestäjät: Helsingin ja Espoon hiippakunnat, Seurakuntaopisto/SLI ja Seurakuntien Lapsityön Keskus Isotoiminnan asiantuntijaseminaari Järvenpään Seurakuntaopistolla järjestetään tiistaina 20.4. rippikoulun isotoimintaan liittyvä asiantuntijaseminaari. Esillä on ajankohtaista tutkimustietoa isosista, isostoiminnasta ja toiminnan käytännön järjestelyistä. Kouluttajina mm. Jarmo Kokkonen, Jouko Porkka ja Salla Poropudas. Hinta: 80 euroa, sis. ateriat ja materiaalin Ilmoittautuminen: www.diak.fi/ ilmoittautuminen Järjestäjät: Kirkkohallitus/KKN ja DIAK Lapsen oikeus pyhään ”Lapsen pitää saada omasta uskonnostaan kotipesä!” –F. Schweitzer Lapsi- ja perhetyöstä vastaavien hiippakunnallinen neuvottelupäivä on ti 2.2. 2010 klo 9–12 Johanneksen kirkon seurakuntasalissa (Korkeavuorenk. 10). Aiheeseen johdattaa kirjailija Kaisa Raittila. Osallistumismaksu: 15 euroa, aamukahvit Ilmoittautuminen: helsinki.ilmo@ evl.ﬁ 15.1. 2010 mennessä Lisätiedot Jaana Räntilä, jaana.rantila@evl.ﬁ, p. (09) 2340 3033 Näkyjä ja tekoja Partiotyön neuvottelupäivä Varhaisnuorisotyön teemapäivät pidetään Naantalin seurakuntakeskuksessa ja kylpylässä 11.–12.3.2010. Kiitollisuus, kunnioitus ja kohtuus ovat aiheina partiotyön seminaarissa ke 21.4. klo 16–20 Helsingissä Partioasemalla (Töölönkatu 55). Mukana on mm. piispa Eero Huovinen, ja paikalle kutsutaan seurakuntien partiotyöstä vastaavia sekä lippukunnanjohtajia. Lisätietoja hiippakuntasihteeri Raine Haikaraiselta, p. (09) 2340 3032. Ohjelma: To 11.3. 11.00 Messu kirkossa, kirkkoherra Jyrki Rautiainen 12.30 Lounas seurakuntakeskuksessa 13.30 Avaus, hiippakuntasihteerit Raine Haikarainen ja Heli Aaltonen sekä PTK:n Etelä-Suomen aluesihteeri Jukka Jylhä *Mitä on olla työntekijänä tässä ajassa? Diakin tutkijalehtori Sami Ritokoski *Kommenttipuheenvuorot 15.00 Kahvi 16.00 Hengellinen työntekijä – ajatuksia ja ihmettelyä hengellisyydestä työntekijän voimavarana ja haasteena, nuorisotyönohjaaja Kaarina Hakkarainen 17.30 Majoittuminen kylpylään Sauna ja uinti 19.30 Näkyjä ja tekoja -teemaillallinen Pe 12.3. 7.00 Aamiainen kylpylässä 9.00 Aamurukous seurakuntakeskuksessa, hiippakuntasihteeri Mikko Sulander 9.15 Miten helpotan työtäni? *Liikunnan merkitys hyvinvoinnille, fysioterapeutti Anne-Maj Ristimäki *Vapaaehtoistyö varhaisnuorisotyön mahdollisuutena, projektisihteeri Anne Viljanen, kirkkohallitus *Nuorisotyön mentorit 11.30 PTK:n piirien ja KKN:n ja SLS:n infot 12.00 Päätös Hinta: 150 euroa (sis. täysihoidon) Tiedustelut ja ilmoittautumiset: 26.2.2010 mennessä, jukka.jylha@ptk.ﬁ tai p. 0400 508 241 Järjestäjät: PTK, Turun arkkihiippakunta, Helsingin, Espoon ja Tampereen hiippakunnat, Suomen Lähetysseura, Seurakuntaopisto Nuorisoteologit kokoontuvat Hiippakunnan nuorisotyössä toimivat teologit kutsutaan yhteiseen neuvottelupäivään tuomiokapituliin (Erottajankatu 7 A, 5. krs) torstaina 25.3. klo 9–12. Päivä keskittyy Pyhä-painopisteen teemoihin. Lisätietoja kotisivuilta ja hiippakuntasihteeri Raine Haikaraiselta, p. (09) 2340 3032. Esikoulutuskurssi lähetystyöhön Esikoulutuksessa nuorilla aikuisilla on mahdollisuus tutustua lähetystyön moniin muotoihin. Kurssin teemoja ovat lähetys- ja kehitysyhteistyön eri osa-alueet, uskontojen ja kulttuurien välinen kohtaaminen sekä ihmisoikeuskysymykset. Esikoulutuksen käyneillä on mahdollisuus hakea vapaaehtoiseen harjoitteluun Lähetysseuran ulkomaan työalueille. Kurssin hinta on 180 euroa. Hakuaika päättyy 15.01.2010. Kurssi alkaa 5.–7.2. ja kestää yhteensä viisi viikonloppua etätehtävineen kevään aikana. Lisätietoja ja hakukaavakkeen saa verkkosivuilta www.mission.ﬁ/esikoulutus sekä esikoulutussihteeriltä p. (09) 12097 328 tai 050 545 0841. Kurssin järjestävät Suomen Lähetysseura ja Järvenpään Seurakuntaopisto. 29 Suurleirin valmistelu käynnistyy Vuonna 2011 järjestetään Partaharjulla 20.–25.7. varhaisnuorten suurleiri SYKE. Helsingin ja Espoon hiippakunnilla on vakaa aikomus osallistua leirille ennätyssuurella joukolla. Mukaan toivotaan erityisesti uusia työntekijöitä. Leirin alustava ideointi- ja järjestäytymiskokous pidetään pe 29.1.2010 klo 9 Helsingin tuomiokapitulissa (Erottajankatu 7 A, 5 krs.). Raine Haikarainen ajankohtaista... Kirkkomusiikki Koonnut Hanna Remes Hengessä ja hengissä 30 Kanttorien viidennet valtakunnalliset neuvottelupäivät pidetään 2.–4.2.2010 Tampereella teemalla ”Hengessä ja hengissä”. Kanttorina olemiseen ja kanttorin identiteetin kysymyksiin pureudutaan musiikin ja muusikkouden, hengellisen elämän, identiteetin sekä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulmista. Osallistumismaksu: 135 euroa (ennen marraskuun alkua ilmoittautuneille 110 euroa), sis. ohjelman, siihen merkityt kahvit ja illanvieton. Majoituksesta ja ruokailusta huolehtii jokainen osallistuja itse. Muistathan, että neuvottelupäiviä pidetään yleensä virka- ja työtehtävinä, jotka eivät vie koulutusmäärärahoja. Ilmoittautuminen: 15.1.2010 mennessä. Osallistumisen voi peruuttaa 15.1.2010 asti ilman kuluja. Tämän jälkeen veloitetaan osallistumismaksu. Kirkkohallitus laskuttaa maksut päivien jälkeen. Lisätietoja: www.evl.fi/kkh/to/ kjmk/tampere-10.html ja musiikkisihteeri Ulla Tuovinen, ulla.tuovinen@ evl.ﬁ, p. (09) 1802 262, toimistosihteeri Minna Paavola, minna.paavola@ evl.ﬁ, p. (09) 1802 340 Järjestäjät: Kirkon jumalanpalveluselämän ja musiikkitoiminnan yksikkö (KJM), Suomen Kanttori-urkuriliitto, Tampereen hiippakunta, Tampereen seurakuntayhtymä, Suomen Kirkkomusiikkiliitto ry, Teologit ja kirkkomuusikot ry ja Seurakuntien Lapsityön Keskus Kirkonpalvelijoiden koulutuspäivät ”Vahtimestarista suntioksi!” (1 op) Koulutus alkaa 14.4.2010 klo 8.30 tuomiokirkon kryptassa (Kirkkokatu 18, Helsinki) ja jatkuu klo 12.30 jälkeen koulutusristeilynä Helsinki-Tukholma-Helsinki Tallink Siljalla. Kirkonpalvelijoiden hiippakunnallisten koulutuspäivien osaamistavoitteena on suntion ammatti-identiteetin vahvistuminen ja oman seurakunnallisen työnkuvan selkeytyminen. Koulutuksen teemoina ovat mm. suntion työn historia ja nykyaika sekä tulevaisuus, suntio – kirkko työnantajana ja Ruotsin kirkon kirkonpalvelutyöhön tutustuminen Tukholmassa. Kouluttajina mm. kirkon työmarkkinalaitoksen johtaja Risto Voipio, tuomiorovasti Matti Poutiainen, pääsuntiot Arto Kuronen ja Petri Oittinen, seurakuntapastori AnnaMaija Viljanen-Pihkala sekä hiippakuntakanttori Hanna Remes. Ilmoittautuminen: 31.12.2009 mennessä, helsinki.ilmo@evl.ﬁ tai verkkolomakkeella www.helsinginhiippakunta.evl.fi/hiippakunta/aineistot/lomakkeet/ koulutuksiin_ilmoittautuminen/ Ilmoittautumisen yhteydessä mainitse koulutukseen osallistujan/matkustajan nimi, postiosoite/laskutusosoite ja puhelinnumero, matkustajan syntymäaika, hyttivaihtoehto sekä erityisruokavaliot. Lisäksi merkintä koulutussuunnitelmaan 2.1.2010 mennessä. Osallistumismaksu: 50 euroa (sis. koulutuksen sekä aamukahvin kryptassa). Lisäksi täysihoito valitussa hyttiluokassa: A-luokka Seaside yhden hengen hytti 285 euroa, A-luokka Seaside kahden hengen hytti 205 euroa, A-luokka Promenade yhden hengen hytti 275 euroa, A-luokka Promenade kahden hengen hytti 200 euroa Huom! Matkakustannukset ovat yhden henkilön hintoja ja sisältävät: matkat/majoitukset valitussa hyttiluokassa, ateriat laivalla (2 aamiaista, 1 lounas, 2 illallista) ja yhdensuuntaisen bussikuljetuksen Tukholmassa. Tukholman lounas on omakustanteinen. Tiedustelut: Hanna Remes, hanna.remes@evl.ﬁ, p. (09) 2340 3038 tai Petri Oittinen, petri.oittinen@evl.ﬁ, p. (09) 2340 6115 Kolmannet pohjoismaiset kirkkolaulujuhlat 23.–26.9.2010 Vaasassa ja Mustasaaressa Pohjoismaiset kirkkolaulujuhlat järjestetään nyt ensimmäistä kertaa Suomessa. Juhlilla lauletaan yhdessä kaikilla pohjoismaisilla kielillä. Juhlien kotisivut ovat osoitteessa www.nordiskkyrkosang.org (klikkaa painiketta ”suomeksi”). Juhlia järjestää kirkkomme ruotsinkielinen kuoroliitto Finlands svenska kyrkosångförbund yhteistyössä Suomen Kirkkomusiikkiliitto ry:n ja muiden Pohjoismaiden kirkkolaululiittojen kanssa. GospelTrain – lapsikuorojen negrospirituaalikonsertti Su 14.3.2010 klo 18 Helsingin Vanhassa kirkossa Lasten Kirkko soikoon 2010 -tapahtumaan liittyvä lapsikuorojen konsertti järjestetään tällä kertaa yhteistyössä Helsingin hiippakunnan jumalanpalveluselämän ja musiikin kanssa. Helsingin hiippakunnan alueen seurakunnallisia lapsikuoroja kutsutaan mukaan laulamaan! Ilmoittautumiset ma 14.12.2009 mennessä, hanna.remes@evl.ﬁ. Konserttia varten järjestetään kahdet yhteisharjoitukset Paavalin kirkolla (Sammatintie 5, Helsinki): la 23.1.2010 klo 10–14 ja la 6.2.2010 klo 10–14. Ilmoittautuneille kuoroille lähetetään nuotit sekä tarkemmat ohjeet. Konsertissa lapsikuorot laulavat Hanna Remeksen johdolla, Säde Bartling johtaa housebandia. Merkitse kalenteriisi! • Kirkko soikoon -festivaali Helsingissä 6.–14.3.2010 • Ilon kautta -nuorisokuorotapahtuma Heinolassa 23.–25.4.2010 • Tampereen Sävel -festivaali Tampereella 8.–12.6.2011 • Kirkon musiikkijuhlat Jyväskylässä Vuoden 2010 hiippakunnallisia koulutus- ja neuvottelupäiviä 25.–27.5.2012 • Lapsi- ja nuorisokuorojen sekä lasten ja nuorten musiikkiryhmien johtajien neuvottelupäivä 16.2.2010 klo 9.30–15 Paavalin kirkon seurakuntasalissa (Sammatintie 5, Helsinki) liittyy Lasten kirkko soikoon 2010 -tapahtuman kanssa tehtävään yhteistyöhön. Osallistumismaksu 35 euroa, sis. aamukahvin ja neuvottelupäivän sisällön. • Puheen, äänen ja vuorovaikutuksen neuvottelupäivät papeille 22.–23.3.2010 klo 9–15. Teemoja: syvemmälle puheeseen, ääni työvälineenä, erilaiset vuorovaikutustilanteet ja -taidot. Osallistumismaksu 80 euroa, sis. aamukahvit sekä neuvottelupäivien sisällön. • Virsipäivät ”Herrasta veisaa kieleni” kanttoreille 6.–7.9.2010 klo 9.30–16 Paavalin kirkon seurakuntasalissa. Koulutuksen tavoitteena on laajentaa virsitietoutta ja antaa virikkeitä virsien monipuoliseen käyttöön seurakuntatyössä. Koulutuspäivien sisältö: 6.9. Ruotsin kirkon virsikirjan monipuolinen käyttö, 7.9. erilaiset virsisovitukset (virikkeitä virsisovitusten tekoon sekä virsisovitusten vaihtopöytä). Koulutuspäivistä saa 0,5 opintopistettä (edellyttää osallistumista molempiin koulutuspäiviin). Osallistumismaksu 70 euroa (sis. aamukahvit sekä koko koulutuksen) tai 40 euroa (sis. aamukahvin sekä yhden päivän koulutuksen). Miikka Pörsti Pyhä kirkon painopisteeksi Kirkon yhteinen painopiste vuosina 2010–2012 on Pyhä. Lue lisää aiheesta sivulta 8 alkaen. VINKKEJÄ Virsiä voi nyt kuunnella myös Ylen Elävässä Arkistossa: www. yle.fi/elavaarkisto. Virret löytyvät reittiä: kulttuuri ja viihde – uskonnot ja elämänkatsomus – evankelis-luterilaisen kirkon virsiä. Rukoushetkiä voi kuunnella mp3-tiedostoina joko suoraan netissä osoitteessa www.evl. ﬁ/kappeli/vesper.html tai tallentamalla rukoushetket omalle tietokoneelle tai mp3-tiedostoja toistavalle soittimelle. Nuotit nauttivat tekijänoikeussuojaa. Kirkkohallitus ja Kopiosto ovat sopineet valokopioinnin ehdoista seurakuntien toiminnassa. Uusimmat tiedot nuottien tekijänoikeussuojaan liittyen osoitteesta www.evl.ﬁ/kkh/to/ kjmk/ajank.html. 31 ajankohtaista... L ä h e t y s , E va n k e l i o i n t i Koonneet Hannu Lätti ja Kirsti Kosonen Lähetystyön esikoulutuskurssi Helsingissä keväällä 2010 Ks. Ajankohtaista kasvatuksesta s. 29. Maailman kauneimmat joululaulut -juhlakonsertti Pe 11.12.2009 klo 20 Kallion kirkossa Helsingissä Konsertti on Suomen Lähetysseuran 150-vuotisjuhlavuoden huipentuma. Esiintyjinä Jari Sillanpää,Tarja Turunen,Veeti Kallio, Mikko Kuustonen, Jakaranda- ja Cantores Minores-kuorot sekä Olli Ahvenlahden Akustinen orkesteri. Liput 36 euroa, saatavana Lippupalvelusta. Kasvunaikaseurakuntakoulu 32 Seurakuntien työntekijöille ja muille vastuunkantajille tarkoitettu ohjaajakoulutus 26.–27.1.2010 tai 28.–29.9.2010 Vivamon kurssikeskuksessa Lohjalla Kasvunaika haluaa auttaa aikuisia löytämään oman kutsumuksensa kristittyinä seurakunnassa ja arjen keskellä. Koulu koostuu eri aiheisiin liittyvistä 20 osiosta, joita yhdistelemällä voidaan rakentaa erilaisia kokonaisuuksia osanottajien ja seurakunnan tarpeen mukaan. Ajankohtaisia teemoja käsitteleviä osioita ovat Uskonnot ajassamme ja Hengellinen matkakumppanuus (SLS) sekä Armolliseen aikuisuuteen (KRS). Ohjaajakoulutuksessa esitellään 5–7 osiota. Kurssimaksu: 200 euroa (sis. materiaalin), täysihoito 90–96 euroa Tiedustelut: Kasvatussihteeri Kirsti Kosonen, p. (09) 129 7296, kirsti.kosonen@mission.ﬁ Ilmoittautuminen: 16.1.mennessä koulutussihteeri Marja-Liisa Kokkoselle, p. 0207 681 633, evko@sana.ﬁ Järjestäjät: Suomen Lähetysseura ja EVKO/Kansan Raamattuseura Seurasaaren Joulupolku Tule laulamaan kanssamme Kauneimpia joululauluja Seurasaaren joulupolulle sunnuntaina 13.12. klo 13–17. Joulupolun varrella on lähes 30 kaiken ikäisille tarkoitettua tapahtumaa, joihin on mahdollisuus osallistua. Suomen Lähetysseura on ollut mukana alusta lähtien laulamassa ja laulattamassa Kauneimpia joululauluja. Tiedustelut: Raija Kotaviita, p. (09) 1297 407, raija.kotaviita@mission.ﬁ Kulkusuunta 2015 – Suomen Lähetysseuran ajankohtaispäivä 9.3.2010 Suomen Lähetysseurassa (Tähtitorninkatu 18, Helsinki) Tarkoitettu lähetyssihteereille, lähetystyöstä vastaaville teologeille ja muille työntekijöille. Käsitellään lähetystyön strategisia painopistealueita, ajankohtaisia haasteita ja toimintaympäristön muutoksia. Ilmoittautuminen: Helsingin ja Espoon hiippakuntien lähetystoimisto, p. (09) 1297 407, raija.kotaviita@mission.ﬁ Raamattukuun ja raamattusunnuntain Ihmisenä arvokas -koulutuspäivä 5.2.2010 Helsinki, paikka ja tarkka ohjelma ilmoitetaan myöhemmin. Koulutuspäivässä esitellään Suomen Pipliaseuran raamattukuun Ihmisenä arvokas -materiaali ja annetaan virikkeitä sen soveltamiseen seurakunnassa. Materiaali sisältää mm. tietoa, videoita Laupias samarialainen HIV/AIDS -asennekasvatushankkeesta Afrikassa, raamattumateriaalia pienpiireille sekä raamattusunnuntain jumalanpalvelusmateriaalia. Materiaali on saatavissa vuoden 2010 alusta lähtien osoitteessa www.bible.ﬁ/raamattukuu. Raamattusunnuntai 11.4.2010 on Pipliaseuran virallinen kolehtipyhä. Kolehtikohteena Afrikan kirkkojen HIV/AIDS-asennekasvatusohjelma ”Laupias samarialainen”. Raamattukuu huipentuu Ekumeeniseen raamattutapahtumaan Kotkassa 22.– 23.5.2010. Pyhän matkassa Kirkon kansainvälisen vastuun neuvottelupäivät 22.–23.1.2010 Kalevan kirkossa Tampereella (Liisanpuisto 1) Kohderyhmä: Teologit, lähetyssihteerit ja KUA:n yhteyshenkilöt Mukana mm. piispa Matti Repo ja dekaani Ari Hukari, professorit Markku Ojanen ja Lauri Thurén sekä kirkon kansainvälisen työn toimijoita. Lisätiedot ja ilmoittautuminen: www.evl.ﬁ/pyhanmatkassa/. Ilmoittautumisia koskevat tiedustelut Seija Partaselta, p. (03) 222 6709. Osallistumismaksu: 85 euroa tai 50 euroa/päivä (sis. lounaat ja kahvit) Järjestäjät: Kirkon lähetystyön keskus, Kirkon Ulkomaanapu,Tampereen hiippakunta ja Kalevan seurakunta Hiippakunnan lähetysseminaarimatka Tallinnaan ja Etelä-Viroon 24.–26.9.2010 Tarkempi ohjelma tulee Helsingin hiippakunnan verkkosivuille.Arvioitu hinta 300 euroa. Matkanjohtajana toimii hiippakunnan lähetyssihteeri Hannu Lätti, p. 040 451 4133, hannu.latti@evl.ﬁ. Ilmoittautuminen: Helsingin ja Espoon hiippakuntien lähetystoimisto, p. (09) 1297 407, raija.kotaviita@mission.ﬁ Järjestäjät: Helsingin ja Espoon hiippakunnat Laura Pörsti Uudistuva seurakunta -seminaari 5.– 6.2.2010 Lähetyskirkossa Helsingissä (Tähtitorninkatu 18) Luennoitsijoina pastorit Carl-Erik Sahlberg Tukholman Pyhän Claran kirkosta, Irja Aro-Heinilä ja Jukka Jämsén. Teema ”Sisäisen uudistumisen ja rukouksen kautta avoimeen ja ulospäin suuntautuvaan seurakuntaan”.Tarkempi ohjelma ilmestyy tuomiokapitulin kotisivuilla. Osallistumismaksu: 70 euroa (sis. kahvit ja lounaan), yksi päivä 40 euroa (sis. kahvit ja lounaan) Ilmoittautuminen: Helsingin ja Espoon hiippakuntien lähetystoimisto, p. (09) 1297 407, raija.kotaviita@ mission.ﬁ Tiedustelut: Hannu Lätti, p. 040 451 4133, hannu.latti@evl.ﬁ ja Kirsti Kosonen, p. (09) 129 7296, kirsti. kosonen@mission.ﬁ Järjestäjät: Helsingin ja Espoon hiippakunnat ja Suomen Lähetysseura 33 Pühavaimu-kirkko kohoaa Tallinnan vanhassakaupungissa. Lähetystyön tapahtumia • • • • 34 • Opinto- ja aktiomatka Kaukasiaan 18–28-vuotiaille 5.–12.3.2010 Opinto- ja aktiomatka Istanbuliin 18–28-vuotiaille toukokuun puolivälissä (aika tarkentuu myöhemmin) Lähettisihteerien koulutustapahtuma verkossa 19.3.2010 • Lähetysseminaari 20.–21.3.2010, Lähetyskeskus, Ryttylä. Lähetystyön vastuunkantajien koulutustapahtuma. Teemana ”On Air – lähetys menossa”. Lisätietoja matkoista outi.paukkunen@ﬂom.ﬁ Idäntyön päivät 9.–11.4.2010, Lähetyskeskus, Ryttylä. Venäjällä ja Virossa tehtävän työn erityistapahtuma. Teemana ”Ystävyyttä yli rajojen”. Israel-päivät 24.–26.9.2010, Lähetyskeskus, Ryttylä. Kaikille avoin Israel-lähetyksen erityistapahtuma. • Sleyn lähetystyön juhlavuosi 2010. Japanissa 110 vuotta, Keniassa 40 vuotta. Tiedustelut www.sley.fi, lahetysosasto@sley.ﬁ. • Loppiaisen lähetysmessu ja lähetyskipinäjuhla 6.1.2010 klo 11 Pyhän Sydämen kappelissa (Kirstinkatu 1). Vapaaehtoistyöhön siunaaminen, Japanin juhlavuoden CD:n julkistaminen. • Opinto- ja aktiomatkoja Japaninlähetyksen historiaseminaari 30.1.2010 Pyhän Sydämen kappelissa (Kirstinkatu 1) • Kenian-lähetys 40 vuotta 14.2.2010 klo 16, klo 18 juhlamessu Hyvinkään Vanhassa kirkossa (Uudenmaankatu 13) ”Ensiaskeleita lähetystyöhön” -esilähetyskurssi 2010 Karkun evankelisella opistolla (Mainiementie 50, Karkku). Ulkomaille lähetystyöhön, vapaaehtoistyöhön tai harjoitteluun suuntautuville. Koko kurssi etätehtävineen viisi opintopistettä. 15.–17.1. Japani 19.–21.3. Afrikka 16.–18.4.Venäjä ja Viro Seurakunnan palkkiotoimisten ja vapaaehtoisten lähetyssihteerien koulutus Suomen Lähetysseuran kurssikeskus Päiväkummussa Längelmäellä 1. osa: Lähetys – yhteinen usko, yhteinen tehtävä 4.–5.9.2010 2. osa: Kirkon lähetystyö ja lähetysjärjestöt 2.–3.10.2010 3. osa: Seurakunnan lähetystyö 13.–14.11.2010 Kohderyhmä: Lähetyssihteeriksi kouluttautuvat, lähetystyön vapaaehtoiset, lähetyksestä kiinnostuneet Kustannukset: 95 euroa/osio tai 115 euroa (yhden hengen huone)/osio Ilmoittautuminen: Päiväkummun kurssikeskus, Päiväkummuntie 47, 35300 Orivesi, p. (03) 580 5500, paivakumpu@mission.ﬁ Tiedustelut: Kirsti Sirviö, p. (09) 180 2365 tai Kirsti Kosonen, p. (09) 129 7296 Järjestäjät: Hiippakunnat, Kirkon lähetystyön keskus, Suomen Lähetysseura ja Järvenpään Seurakuntaopisto Lähde liikkeelle -kurssi lähetystyöstä kiinnostuneille aikuisille 30.–31.1.2010 Helsingin kristillinen opisto, Kuukiventie 6, Helsinki 13.–14.3.2010 SLS, Tähtitorninkatu 18, Helsinki Kurssi on tarkoitettu seurakunnan työntekijöille ja muille kiinnostuneille. Kurssin teemoja ovat Raamattu ja lähetys, Kristittynä kulttuurien ja uskontojen keskellä, Tutustuminen lähetystyön arkeen kotimaassa ja ulkomailla ja Paikkani lähetystyössä. Kustannukset: 60 euroa (sis. osallistumisen ja ruoat)/osio Tiedustelut ja ilmoittautuminen: Kasvatussihteeri Kirsti Kosonen, p. (09) 129 7296, kirsti.kosonen@mission.ﬁ Järjestäjät: Suomen Lähetysseura ja Järvenpään Seurakuntaopisto ajankohtaista... M o n i k u lt t u u r i s u u s t y ö Koonnut Mark Saba 2010 on siirtolaisuuden teemavuosi Euroopan kirkkojen konferenssi on kutsunut jäsenkirkkojaan viettämään vuonna 2010 siirtolaisuuden teemavuotta. Suomen luterilainen kirkko on vastannut kutsuun myöntävästi. Nyt välitämme kutsun seurakunnille ja kristillisille järjestöille. Siirtolaisuuden teemavuosi kutsuu osallisuuteen ja yhteistyöhön. Seurakuntia ja kristillisiä järjestöjä rohkaistaan etsimään toimintatapoja, joissa kirkko vahvistaa työtään kaikenlaisten siirtolaisten parissa. Siirtolaiset mukaan seurakuntaan Siirtolaisuuden teemavuosi kehottaa tutkimaan kristillisen seurakunnan olemusta, tarkoitusta ja identiteettiä suhteessa kansainväliseen muuttoliikkeeseen. Seurakuntia kannustetaan kehittämään toimintaansa ja jumalanpalveluselämäänsä sellaiseksi, että eri puolilta maailmaa muuttaneet ihmiset voivat kokea aitoa kristittyjen yhteyttä ja osallisuutta. Siirtolaisia halutaan kutsua entistä enemmän mukaan toiminnan suunnitteluun ja järjestämiseen. Siirtolaisuuden teemavuosi myös haastaa seurakuntia ja kirkkoja rasismin ja syrjinnän vastaiseen työhön ja rohkaisee seurakunnassa työskenteleviä ja luottamushenkilöitä kannanottoihin maahanmuuttajien ja pakolaisten puolesta. Vinkkejä kotisivuilta Teemavuoden kotisivuille www.evl. fi/siirtolaisuus2010 kootaan hyviä esimerkkejä maahanmuuttajien aktiivisesta toiminnasta seurakunnassa, aiheeseen liittyvää rukous- ja hartausaineistoa ja tapahtumia. Sivujen vuosikalenterista saa vinkkejä siirtolaisuusteemojen käsittelyyn kirkkovuoden juhlapäivinä ja kansainvälisinä teemapäivinä. Esimerkkejä seurakuntien omista osallisuuden käytännöistä ja infoa Teemavuoden tapahtumia 14.–16.5.2010 International Church Days, Tampere 1.–3.10.10 Kristillisen Kulttuuriliiton kulttuurifoorumi, Turku 8.–10.10.2010 Monikulttuuriset naistenpäivät, Päiväkummun kurssikeskus, Längelmäki 2.–4.11.2010 Kirkon monikulttuurisen työn päivät, Hvittorp, Espoo 17.–18.11.2010 Teemavuoden päätapahtuma Ekumeeninen teologinen symposium, Tieteiden talo, Helsinki Lisätietoja: www.migrantchurch.ﬁ tapahtumista pyydetään lähettämään osoitteeseen arja.kunnala@evl.ﬁ. Materiaalia Siirtolaisuus-teemavuoteen liittyen on saatavissa monenlaista materiaalia: *Tervetuloa seurakuntaan -esitteet (kielinä suomi, englanti, venäjä, viro, ranska, espanja, arabia), tilaukset: www. evl.ﬁ/julkaisumyynti *Ihmisoikeusrukouskortit, tilaukset: kati.jaaskelainen@evl.ﬁ tai www.evl. ﬁ/julkaisumyynti *Ekumeeninen paastojulistus 2009, katso: www.ekumenia.ﬁ *Tervehdyskortit sairaalavierailuille (kielinä suomi, englanti, ranska, saksa), tilaukset: marja-liisa.laihia@evl.ﬁ Lisätiedot: www.evl.fi/siirtolaisuus2010 ja kirkon maahanmuuttajatyön sihteeri Marja-Liisa Laihia, marjaliisa.laihia@evl.ﬁ, p. (09) 1802 410 Kansainvälinen ekumeeninen rukousilta Kansainvälistä ekumeenista rukousiltaa vietetään Ekumeenisella rukousviikolla 22.1.2010 klo 18–21 Tuomiokirkon kryptassa (Kirkkokatu 8). Teemana on ”Te olette tämän todistajat” (Luuk. 24:48). Mukana on eri kansallisuuksien ja kirkkokuntien edustajia erityisesti Aasian maista. Ilta on englanninkielinen. Vanhan testamentin teksti luetaan myös japaniksi ja evankeliumi myös tagalogin kielellä. 35 I h m i s i ä H i i p pa k u n n a s ta K uuntelemista sij aan Helsingin hiippakunnan 50-vuotisjuhlamessussa viime helatorstaina yksi porukka oli monia muita hiukan väsyneempi – ja nuorempi. Puolensataa teiniä nimittäin käveli messuun kotikunnastaan Pornaisista. Matkaa kertyi sopivasti tasan 50 kilometriä, ja sen taittamiseen kului koko yö. ”Kävelimme pienissä porukoissa vuorotellen. Uusi porukka tuotiin aina lähtöpisteeseensä autolla. Näin kaikki pääsivät mukaan, jopa sellaiset, joille kävely oli vaikeaa”, kertoo tempauksen ideoinut Pornaisten seurakuntapastori Risto Poutanen. Nuorten matkassa kulkivat puinen risti ja Pornaisten Marttojen leipoma leipä, joka perillä ojennettiin piispalle. ”Nuoret ovat nyt Eeroon aivan ihastuneita!” Pornaisissa seurakunnan nuorisotyöhön osallistuu paikkakunnan kokoon nähden valtava määrä väkeä: nuortenillassa saattaa olla 100 nuorta, innostajakoulutuksessa 70. Torimessuvaellukselle lähti mukaan sellaisiakin, joilla rippikoulu oli vasta edessä. ”Halusin keksiä jonkin extremejutun, joka kiinnostaisi nuoria. Tällaiset tempaukset sitouttavat seurakuntaan”, Risto Poutanen uskoo. V äylä 36 kieltämisen ensin , sanoma sitten Kun Risto Poutanen 18 vuotta sitten aloitti Pornaisten seurakunnassa, siellä ei ollut nuorisotyöntekijää. Nuorisotyö liitettiin papin toimenkuvaan. Nykyään on jo nuorisotyöntekijäkin, mutta Poutanen on yhä läsnä jokaisessa nuortenillassa. ”Olen saanut nuorisotyön kehittämisessä vapaat kädet, ja se on aika mun näköistäkin”, hän sanoo. Perustaksi on muodostunut dialogisuus: ennen viestin kertomista kommunikaatiolle luodaan väylä. Työntekijöitä ja eri-ikäisiä nuoria ei aseteta hierarkkisiin suhteisiin. Niinpä pastori Poutasella on 244 Facebook-kaveria, nuoret nostavat hänelle kättään Pornaisten raitilla ja onpa hän käynyt joskus kotibileissäkin. Ja kun rippikoululeirillä muovailuvahasta pitää muotoilla ”Jumala ja minä” ja porukka vääntää sukuelimiä, Poutanen ei suutu eikä käske tekemään hommaa uudestaan. ”Nuoret ovat siitä hämmentyneitä. He odottavat, että aikuinen kieltää. Minun ajatukseni on, että jos jokin asia kiinnittää nuorten huomion, niin sitä kohti mennään. Kieltämisellä menettäisin mahdollisuuden löytää sen, mikä on nuorelle merkittävää.” ”Pornaisten rippikouluissa on isosten sijasta innostajia, jotta nuoria ei turhaan jaettaisi isoihin ja pieniin”, Risto Poutanen kertoo. P appi kielenkääntäjänä Risto Poutaselle nuorisotyö on ennen kaikkea rinnalla elämistä. ”Tämä on jatkuvaa kielenkääntäjän työtä. Raamatun ja kristinopin ammatti-ihmisenä minun pitäisi osata tuoda niiden asiat nuorten todellisuuteen – eikä vain verbaalisesti. Käsitteiden taakse olisi helppo piiloutua”, Poutanen miettii. ”Haluaisin välittää sitä, että hengellisyys ei ole erillinen sektori elämässä, vaan se on osa arkea. Siksi olemme pitäneet nuorten toiminnassa matalan kynnyksen.” Isoskoulutuksen tapainen innostajakoulutus on ohjattua, mutta keskiviikkoiltojen avoimissa ovissa ei ole juurikaan ohjelmaa: nuoret saavat kahvitella, jutella ja ottaa seurakuntasalin haltuun. Työntekijät kiertelevät pöydissä. ”Jutut voivat olla syvällisiäkin, ja niitä voidaan vielä jatkaa vaikka Facebookissa. Pääpointtina on kohtaaminen. Siinä on valtavasti voimaa.” Myös rippikoulussa kaikki työntekijät ovat paikalla koko ajan, vaikka eivät olisi vetovastuussakaan. Raskasta? Kyllä. ”Olemme niin suorituskeskeisiä, ettei ole helppo olla aktiivisesti paikalla tekemättä mitään. Se on kuitenkin tärkeää. Läsnäolo viestii, että matkaa tehdään yhdessä”, Risto Poutanen sanoo. (LP) L apsi menee luonnostaan pyhän raj alle Mitä on uskontokasvatus? Voiko uskontoa siirtää lapselle? Nämä ovat lapsityönohjaaja Marianne Hapsalin kysymyksiä, kun hän istuu työhuoneessaan Pihlajamäen kirkolla ja katsoo ikkunasta työmaalleen, Koillis-Helsinkiin, jossa syntyy satoja kastettavia vuodessa. Hapsal ei ole päätynyt Malmin seurakunnan lapsityönohjaajaksi perinteistä reittiä. Tarinan voisi alkaa monesta kohdasta. Vaikka siitä, kun Marianne kävi kolmevuotiaan ystävänsä kanssa tutustumassa Tapiolan perhekerhoon ja tuli siltä käynniltä napatuksi lastenohjaajaksi. Pestiä seurasi työ Hakavuoren seurakunnassa lastenohjaajana, ja lopulta Hapsal haki, viimeiseen asti emmittyään, Malmilta virkaa. Tai siitä, kun Marianne Hapsal tuli Suomeen, ”lahden toiselle puolelle” opiskelemaan Järvenpään Seurakuntaopistoon vuonna 1990. Hapsal työskenteli muun muassa Virossa kirkon tiedottajana, Teologisen instituutin uskonnonpedagogiikan osaston johtajana ja koordinoi kirkkohallituksessa ystäväseurakuntatoimintaa. Lisäksi hän opiskeli yliopistossa teologiaa gradua vaille valmiiksi. ”Viron kirkko kävi niinä vuosina paljon läpi samoja asioita kuin Suomi nyt maahanmuuton ja kansainvälisyyden murroksessa.” Hapsal vei uskontokasvatuksen virtauksia Suomesta Viroon. Vuosituhannen vaihteessa hän hyppäsi lopulta oravanpyörästä ja toimi Hannele Revon tutkimusavustajana tämän Viron kirkon rippikoulukäsityksiä kartoittavassa väitöskirjatutkimuksessa. Silloin pintaan nousivat kysymykset siitä, mikä sitouttaa ihmisen kirkon jäsenyyteen. ”Sitä pohdin yhä joka päivä”, Marianne Hapsal sanoo. Hän uskoo, että parhaiten lapsi sitoutuu kirkon jäsenyyteen kasvamalla perheessä, joka elää arjen kristillisyyttä todeksi. Seurakunnan kerho pari kertaa viikossa ei riitä. Näkemystä vahvistaa Mariannen oma lapsuudenkokemus Virossa. ”Oli kaksi maailmaa: kotona koettu ja yhteiskunnan virallisten puheiden maailma. Ensin mainittu oli minulle totta, toinen ei.” Hapsal pitää tärkeänä nuoruutensa kokemusta, että ihminen voi tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on, erilaisenakin omassa yhteisössään. ”Liput tangossa vaihtuvat, mutta me ihmiset tarvitsemme toinen toisiamme. Minulle oli itsestään selvää, että menen konfirmoitavaksi, kun meidän suvussa tehtiin näin. En kysellyt menivätkö toiset.” T ukea perheiden uskontokasvatukseen Vuoden 2009 Suomessa Marianne Hapsal haluaa tukea perheitä uskontokasvatuksessa. Se liittyy isompaan, hänelle läheiseen teemaan: kirkko ei saisi olla sisäänpäin kääntynyt piiri vaan avoin erilaisten ihmisten yhteisö. ”Työkokemukseni perusteella väitän, että tämän päivän Marianne Hapsal toivoo, että jokaisella lapsella olisi arjessaan paljon turvallisia aikuisia ja heidän joukossaan myös kristittyjä esikuvia. perheet haluavat olla mukana tekemässä kirkkoa omista lähtökohdistaan käsin.” ”Mietin joskus, onko tavallinen seurakuntalainen kuin Sakkeus. Täytyykö hänen kiivetä puuhun nähdäkseen Jeesuksen? Olemmeko me sisäpiiriläiset opetuslasten tavoin ympäröineet Kristuksen niin, ettei häntä tavoita?” Kirkon painopistealue tulevana vuonna on pyhän kohtaaminen. Marianne Hapsal näkee, että pyhä kohdataan elämän rajoilla: syntymän, kuoleman, toisen ihmisen. ”Voimme kohdata pyhän toisessa ihmisessä, kun päästämme hänet lähelle, omien rajojen sisäpuolelle. Rajoille meneminen on pelottavaa niin kuin pyhäkin on.” Marianne Hapsal ajattelee, että lapsi kyselee ja on lähellä pyhän rajaa luonnostaan. Kun lapsi näkee kuolleen linnun, hän pysähtyy: pyhä hetki on siinä. ”Onko meillä aikuisilla aikaa olla heidän kanssaan siinä? Seurakunnan työntekijän tehtävänä on luoda tiloja ja hetkiä pyhän kohtaamiseen.” (LM) 37 I h m i s i ä H i i p pa k u n n a s ta Tekstit ja kuvat: Laura Pörsti ja Laura Mäkelä KOULUTAMME S EURAKUNTAOPISTOLLA KEVÄÄLLÄ 2010 Hiippakunnallinen lapsi- ja perhetyön koulutus- ja neuvottelupäivä Helsingin hiiippakunnan seurakunnat 16.1. | Espoon hiippakunnan seurakunnat 23.1. | 0,5 op Osallistumismaksu: 50 € + ateriapaketti Ilmoittautuminen seurakunnittain: [email protected] Dialogipedagogiikka ja dialogi lapsityöstä aikuistyöhön | 22.–26.2. | 3 op Osallistumismaksu: 290 € + ateriapaketti ja majoitus Perhekerhotyön kehittäminen: Musiikki ja leikki | 1.–3.3. | 2 op Osallistumismaksu: 190 € + ateriapaketti ja majoitus Kirkkomuskari | 19.–21.1. | 2 op Lattiakuvat-peruskoulutus | 4.–5.3. ja 10.–11.5. Perhekerhotyön kehittäminen: Aikuinen kerhossa | 25.–27.1. | 2 op Kaste- ja ehtoolliskasvatuskoulutus | 8.– Osallistumismaksu: 190 € + ateriapaketti ja majoitus Osallistumismaksu: 190 € + ateriapaketti ja majoitus Helsingin hiippakunnan mentorikoulutus 27.–28.1. ja 5.–6.10. | Helsingin seurakuntayhtymä, Kolmas Linja | 4 op Osallistumismaksu: 190 € + ateriat ja majoitus Pyhäkoulusymposium PYHÄ, PYHEMPI, PYHIN. | 30.–31.1. | 1 op Osallistumismaksu: 140 € + ateriapaketti ja majoitus Godly Play -lisäkoulutus | 3.–5.2. | 1,5 op Osallistumismaksu: 220 € sekä ateriapaketti ja majoitus Lapsen ja perheen kohtaaminen kriisissä ja surussa (3 jaksoa) 8.–9.2. Lapsi ja kriisit | 8.–9.4. Lapsi ja erot | 6.–8.9. Lapsi, suru ja kuolema | 5 op Osallistumismaksu: 490 € + ateriapaketti ja majoitus 38 Lisätietoa koulutuksistamme: www.seurakuntaopisto.fi > Uskonnonpedagogiset palvelut Miten kasvatan ja kasvan monikulttuurisuudessa – menetelmiä kulttuurien kohtaamiseen lapsi- ja nuorisotyössä | 9.–10.2. | Mikkelin seurakuntakeskus, Savilahdenkatu 20 | 1 op Osallistumismaksu: 95 € (sisältää kahvit ja lounaat) + mahdolliset majoituskulut Parisuhteen palikat - miten käsittelen parisuhdeasioita perhekerhossa ja -leirillä 11.–12.2. Lahti | 8.–9.3. Seinäjoki | 22.–23.4. Jyväskylä | 10.–11.5. Seurakuntaopisto, Järvenpää | 1 op Osallistumismaksu: Osallistumismaksu 50 € + ruokailuja majoituskulut, joista osallistuja huolehtii itse, paitsi Järvenpäässä osallistumismaksu 50 € + ateriapaketti sekä mahdollinen majoitus. Palikkatalon voi ostaa koulutuksessa tai tilata kouluttajan kautta, hinta noin 55 €. Varhaislapsuuden kuvallinen ilmaisu | 17.– 19.2. | 2 op Osallistumismaksu: 240 € (sis. materiaalit) + ateriapaketti ja majoitus | 3 op Osallistumismaksu: 340 € + ateriapaketti ja majoitus 10.3. | 1,5 op Osallistumismaksu: 190 € + ateriapaketti ja majoitus Muuttuva kirkon varhaiskasvatus VAKE | 11.–12.3. ja 18.–19.11. | 4 op Osallistumismaksu: 340 € + ateriapaketti ja majoitus Mentorikoulutuksen syventävä 2. vaiheen koulutus 11.–12.3. ja 8.–9.11. | Kangasala, Pyysalon Toimintakeskus | 3 op Osallistumismaksu: 250 € + ateriat ja majoitus Hoidollinen nukketeatteri – tervehdyttävät tarinat | 23.–26.3. | 3 op Osallistumismaksu: 295 € (sis. materiaalit) + ateriapaketti ja majoitus Musiikin terapeuttinen käyttö lasten ja varhaisnuorten kanssa 8.–9.4. ja 2.–3.9. | 3 op Osallistumismaksu: 320 € + ateriapaketti ja majoitus Lasten käyttäytymishäiriöt 12.–14.4. | 2 op Osallistumismaksu: 230 € +ateriapaketti ja majoitus Torinon käärinliina – opintomatka 30.4.–3.5. | Italia | 4 op Maailman varmasti tutkituin pyhäinjäännös on Torinossa oleva Pyhä käärinliina. Paavin määräyksestä se laitetaan pyhiinvaeltajien nähtäväksi keväällä 2010 tiettyinä päivinä. Seuraavan kerran käärinliina on esillä uudelleen vasta 2025. Matkan hinta: 1185€/hlö (2hh). Lisätietoja: www.seurakuntaopisto.fi/upi Lasten pyhiinvaellus 6.–7.5. | 1 op Osallistumismaksu: 140 € + ateriapaketti ja majoitus Ilmoittautuminen: www.seurakuntaopisto.fi > Uskonnonpedagogiset palvelut | [email protected] | puh. 040 5880 318. Seurakuntaopisto Järvenpääntie 640, 04400 Järvenpää puh. (09) 2719 61 www.seurakuntaopisto.fi Vahvat työvälineet Kotimaakaupasta! KJIKJIKJIKJIKJIKJIKJIIK Koko Pyhä Raamattu Vanhan ja Uuden testamentin rinnalla nyt myös Vanhan testamentin apokryfikirjat. Hinnat alkaen 27,90 € MAIJU LEHMIJOKI-GARDNER Askeettien pidot -uskonnot ja syömisen etiikka 42,90 € Vuoden n kristilline ! kirja 2009 TUOMAS HEIKKILÄ, LIISA SUVIKUMPU Pyhimyksiä ja paanukattoja - kulttuuriretkiä suomen kirkkoihin 38,90 € 39 Miesten juhlava papinpaita Kuosiinkudottu hillitysti raidallinen musta papinpaita. Kaksinkertaiset rannekkeet, joissa käytetään kalvosinnappeja. 100 % puuvillaa. 79,00 € Naisten juhlava papinpaita Kuosiinkudottu hillitysti raidallinen papinpaita, jossa käännetyt hihansuut. 100 % puuvillaa. 79,00 € Myymälässä ja verkkokaupassa on ainutlaatuinen valikoima tuotteita seurakuntatyön tarpeisiin. Kirkolliset tarvikkeet, tekstiilit, Kirjapajan ja Lasten Keskuksen kirjat, Kirkon Ulkomaanavun ja Yhteisvastuun tuotteet. Hietalahdenranta 13, Helsinki (ma-pe 9-17) p. 020 754 2350 | www.kotimaakauppa.fi Joulu-uutta! Liisa Väisänen - Juha Luodeslampi JOULUSEIMEN TARINA Jouluseimen rakentaminen on toiminut kansan hartauden osoituksena jo keskiajalta lähtien. Tämä kirja tutustuttaa seimen historiaan ja merkitykseen, seimihahmojen symboliikkaan sekä erilaisiin seimiperinteisiin. Samalla tämä värikkäästi kuvitettu teos inspiroi omien seimien kokoamiseen. ISBN 978-951-627-812-7 Hinta 30,00 e Pirkko Vainio JOULUN VALO 40 Pieni jäniksen poikanen ei ole koskaan kuullut joulusta. Talitinttien mukaan jouluyö on vuoden valoisin yö, mutta jäniksen poikanen ei näe missään valoa, vain pimenevän talviyön. Yhdessä muiden metsäneläinten kanssa se lähtee etsimään joulun valoa. Lopulta taivaalla loistava tähti johdattaa eläinjoukon joulun todellisen valontuojan luo seimen äärelle. Pirkko Vainion tunnelmalliset akvarellit ja lämminhenkinen tarina herkistävät miettimään joulun sanomaa. ISBN 978-951-627-811-0 Hinta 23,00 e TULOSSA TAMMIKUUSSA! Nuoren seurakunnan veisukirja 2010 tarjoaa monipuolisen kokoelman uusia ja vanhoja veisuja. Kokoelman on toimittanut Markku Perttilä. ISBN 978-951-627-821-9 Hinta 12,50 e Kokoelman julkistamiskonsetti Kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivillä Jyväskylässä 12.1.2010. www.lastenkeskus.fi TILAUKSET: Lasten Keskus, p. (09) 6877 450, s-posti: [email protected]