Hiippakuntauutiset 1/2014 - Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli

Hiippakuntauutiset
       
 /  
1
Kirkkomme vaikuttajat
Genevessä
Ionan yhteisö innostaa
Toimintakalenteri 2015
i k k u n a s ta
irjan
Erilainen on erilaista!
Muistan pikkutyttönä hämmennykseni,
kun serkku vei kahvilaan
ja tilasi kaakaota kermavaahdolla.
Muistan kauhistuneeni,
kun eka kertaa isosena
kohtasin Hesasta tulleet aikuiset,
joiden ilta-ohjelmaan kuului tanssi.
Muistan epävarmuuteni,
kun opiskeluvuotenani Chicagossa
kristityt marssivat kaduilla mielenosoituksissa.
Erilaisuuden vieroksunta on inhimillistä,
mutta ei ollenkaan aina kristillistä.
Elämänkulku suvun ja ystävien monimuotoisuudessa,
myös työn ja opiskelun kirjavuus
Tansaniassa, amerikassa, Genevessä,
kuin myös kotoisessa alppilassa
on tehnyt minussa tilaa erilaisuuden mahdollisuuksille.
Houkutellut ensipelosta luottamuksen
suojatielle,
kulkemaan kadun toisellekin puolelle.
Hämmennyksen keskellä
unohtaa vastauksen ja uskaltaa kysyä lisää.
Sydämellisen uteliaisuuden viemänä
2
raine Haikarainen
irtoaa kotioven kahvasta ja
näkee maiseman,
joka on toisenlainen ja silti tuttu.
Kohtaa vieraan,
jossa oitis tunnistaa sukulaisuuden.
Usko on pelottomuutta
päästää turhasta totutusta irti.
Usko on rohkeutta
sallia, avata, hämmentyäkin.
Sammuttaa itseriittoinen tyytyväisyys
ja innostua katsomaan ja kulkemaan.
Katsomaan sinnekin,
mitä ennen vieroksui.
Havahtua siihen,
että asenteissaan, sanoissaan ja hämmennyksessäänkin
on oman elämänhistoriansa tuote.
Mutta niin on tuo toinenkin.
Hän yhtä totta kuin minäkin.
Usko on elämän liikettä,
maapallon laajuista, monikulttuurista.
Sen mukana liikkuu ja liikuttuu.
Sanajärjestys muuttuu.
Usein kielioppikin.
Huomaamattaan
antaa luvan yllätyksille.
Kristitty saa elää luottavaisesti
muutosten keskellä.
Kristinusko
on sanoma
muutoksesta,
muutoksen mahdollisuudesta.
irja
Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli
Bulevardi 16 B, 5. kerros, 00120 Helsinki
Puh. 09 2340 3000 (keskus), faksi 09 2340 3050
Puhelinvaihde ja pääsisäänkäynti ovat auki klo 9–15
Työntekijöiden sähköpostiosoitteet ovat muotoa [email protected]
Kotisivu: www.helsinginhiippakunta.evl.fi
Piispa Irja Askola
2340 3010
Palveluosoitteet:
Piispan sihteeri Maritta Maununen
2340 3010
Piispan erityisavustaja Kaisa Kariranta
2340 3011
Tuomiorovasti Matti Poutiainen (Tuomiokirkkosrk) virkavapaalla
2340 6110
Pappisasessori Anja Nurminen (Roihuvuoren srk)
2340 5736
Pappisasessori Marja Heltelä (Tuomiokirkkosrk)
2340 6160
Yleinen asiointi, nimikirjaotetilaukset, viranhaut, koulutukset
ja peruutukset: [email protected]
Laskutusosoite:
Helsingin tuomiokapituli
Kirkon palvelukeskus / Kirkon keskusrahasto ++1000++
PL 378, 00026 Basware
Vs. lakimiesasessori Nina Rajamäki
2340 3020
Notaari Heikki Hämäläinen
2340 3021
Toimistosihteeri/talous Anniina Himberg
2340 3022
Toimistosihteeri Ulla Aaltio (50 %)
2340 3023
Hiippakuntadekaani Reijo Liimatainen
2340 3030
Hiippakuntauutiset on Helsingin hiippakunnan tiedotuslehti. Se ilmestyy kaksi kertaa
vuodessa ja jaetaan seurakuntien työntekijöille, luottamushenkilöille ja tiedottajille.
Julkaisija:
Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli, Bulevardi 16 B , 00120 Helsinki
Hiippakuntasihteeri (diakonia ja yhteiskunta, kansainvälinen diakonia)
Päätoimittaja:
Kirsti Poutiainen
Raine Haikarainen, p. 09 2340 3032, gsm 040 553 9464, [email protected]
2340 3031
Hiippakuntasihteeri (nuoriso-, rippikoulu- ja koulutyö, ympäristötyö,
Hiippakuntauutiset) Raine Haikarainen
2340 3032
Hiippakuntasihteeri (lapsi- ja perhetyö, työnohjaus, työyhteisöt)
Toimitussihteeri:
Laura Pörsti, gsm 044 530 0441, [email protected]
Osoitteenmuutokset:
Jaana Räntilä
2340 3033
Hiippakuntasihteeri (kansainvälinen työ) Hannu Lätti
2340 3037
Toimistosihteeri Birgitta Falenius (50 %)
2340 3034
Taitto- ja painopaikka:
Hiippakuntakanttori Hanna Remes
2340 3038
Etelä-Savon Kirjapaino Oy, Mikkeli, [email protected]
Ulla Aaltio, p. 09 2340 3023, [email protected]
Painos: 3 200 kpl
ISSN 1456-8144
Irjan ikkunasta 2
Pääkirjoitus 3
Ekumeniakärpäsen purema 4
”Kirkko on vallankumouksellinen
toimija” 7
”Eniten tarvitaan oikeudenmukaista
asennetta” 9
Matkalla toisessa todellisuudessa 11
Kapitulin väkeä 13
Kansainvälisyys vahvistui
hiippakunnissa 14
Kaikki on aina ollut näin – vai onko? 16
Kutsu hyvään – kutsu kirkkoon 18
Toimintakalenteri 2015 19
Tapahtuu Helsingin hiippakunnassa 21
Iona jättää jäljen 24
Piispanvihkimys veti väkeä Namibiassa26
Kirja vie kesään 27
Ajankohtaista
diakonia ja yhteiskuntatyö 28
kasvatus 29
kirkkomusiikki 32
kansainvälinen työ ja lähetys 33
Ihmisiä hiippakunnasta 34
Kannen kuva: Ulla Ullgren. Dekaani Reijo
Liimatainen osallistui perinteiseen
kivenheittoon Ionan saarella.
Seuraava Hiippakuntauutiset ilmestyy
1.12. Aineiston viimeinen
sisäänjättöpäivä on 31.10.
Hienotunteisesti
kohti pyhää
1900-luvun tunnetuin viestintäteoreetikko, kanadalainen Marshall
McLuhan, totesi aikoinaan, että ”ekumeeninen liike on sähköisen
teknologian synonyymi”. Uudet tiedotusvälineet ovat täten luoneet
maailmankylän, joka mahdollistaa myös uudenlaisen kristillisen yhteyden syntymisen. Hän olisi voinut myös sanoa, että ekumeeninen liike
on kehittyneiden kulkuyhteyksien synonyymi. Kirkkojen yhteysliike
syntyi samaan aikaan, kun maailma pieneni ja ihmiset saattoivat päästä
vaivattomasti näkö- ja kuuloyhteyden päähän toisistaan. Elävästä kohtaamisesta syntyi sekä tarve että mahdollisuus yhteyteen.
Tänään ei tarvitse enää matkustaa pitkiä matkoja ekumeenisiin
kokouksiin tai turvautua viestintävälineisiin kokeakseen eri traditioiden
vuoropuhelua. Ekumeeninen kohtaaminen ja uskontodialogi ovat tulleet
lähipiiriin. Omankin työmatkani varrelle jää tori, jonka yhdellä laidalla
on luterilainen kirkko, sitä vastapäätä kauppakeskuksessa on moskeija ja
viereen rakennetaan Moskovan patriarkaatin alaista ortodoksikirkkoa.
Sekä ekumeeninen että uskontojenvälinen kohtaaminen konkretisoituvat elämän käännekohdissa. Uskonnollisten yhteisöjen erilaisuus
tiivistyy juhlahetkissä, joissa liikutaan inhimillisen kokemuksen herkimmillä alueilla. Miten kunnioittaa toisen vakaumusta pitäen samalla
kiinni oman tradition vahvoista puolista?
Kirkkomme piispainkokous hyväksyi viime syksynä muistion,
joka tarkastelee kirkollisia toimituksia uskontodialogin näkökulmasta.
Pieni kirjanen Kohti pyhää pitää sisällään painavaa asiaa. Sitä ei tarvitse
lukea vain uskontojen kohtaamisen kuvauksena, vaan laajemminkin
kulttuurisen vuoropuhelun tiiviinä opaskirjana. Muistion kantavana
ajatuksena on hienotunteisuus ja tilan antaminen eri tavoin uskoville
ja ajatteleville – kuitenkin niin, että omaa perinnettä kunnioitetaan ja
pidetään rohkeasti esillä. Tällä asenteella on samalla koko yhteiskunnan
hyvinvointia edistävä merkitys: ”Kristillinen vieraanvaraisuus ja rohkeus
pastoraaliseen kohtaamiseen edistävät suomalaista yhteiskuntarauhaa,
kun eri tavoin uskovat kokevat, että enemmistökirkko kuulee heitä ja
kohtelee kunnioittavasti.”
Nämä teemat ovat esillä myös Hiippakuntauutisten kevätnumerossa. Haastatteluista ja kirjoituksista välittyy kuva, joka muistuttaa yhä
vahvemmin McLuhanin aikoinaan hahmottelemaa maailmankylää.
Viestintävälineiden kehittyminen ja parantuneet yhteydenpitomahdollisuudet ovat tuoneet meidät entistä lähemmäksi toisiamme. Samalla
näemme oman kulttuurimme vahvuudet ja heikkoudet entistä selkeämmässä valossa.
Tämän toteaa myös Kohti pyhää -muistio lainaamalla ekumeenista raporttia Kristillinen todistus moniuskontoisessa maailmassa (2011):
”Kristityt tunnistavat, että evankeliumi sekä haastaa että rikastuttaa
kulttuureja. Silloinkin, kun evankeliumi asettaa kyseenalaisiksi tietyt
kulttuurin piirteet, kristityt ovat kutsuttuja kunnioittamaan kaikkia
kansoja. Kristityt ovat myös kutsuttuja havaitsemaan omissa kulttuureissaan tekijöitä, jotka evankeliumi asettaa kyseenalaisiksi.”
Pääkirjoitus
Raine Haikarainen
Sisällys 1/14
3
Teksti: Janne Villa
Kuva: Stephane Gallay
Ekumeniakärpäsen purema
4
”Olen aika temperamenttinen. Otan nopeasti kierroksia, mutta lauhdunkin nopeasti”, Kaisamari Hintikka tunnustaa. LML:n väellä on hyvä
yhteishenki.
”Minulla on unelmaduuni! Jo opiskeluaikoinani koin kirkon ykseyden edistämisen missiokseni, johon minua selvästi
kutsuttiin ja johon halusin sitoutua”,
kertoo Luterilaisen maailmanliiton kakkosjohtaja, apulaispääsihteeri Kaisamari
Hintikka.
Joukko suomalaisia teologian opiskelijoita matkasi bussilla
halki Euroopan vuonna 1989. Toiviomatkan päämääränä
oli Geneve, jossa pitivät päämajaansa Kirkkojen maailmanneuvosto, Luterilainen maailmanliitto ja eräät kirkkojen
yhteistyöjärjestöt.
”Viikon jälkeen ainakin yksi retkeläisistä oli saanut elinikäisen ekumeniakärpäsen pureman. Se olin minä, vaikken
silloin olisi voinut uskoa, että joskus palaisin samaan taloon
työhön”, muistelee Kaisamari Hintikka.
Teologian tohtori Hintikka palasi Geneveen vuonna
2012, perheensä kera. Puolison, diplomi-insinööri Juk-
ka Väinölän työnantajana on Euroopan hiukkasfysiikan
tutkimuskeskus Cern. Seitsemänvuotias tytär Maija käy
paikallista koulua.
Perheen äiti on pestattu Luterilaisen maailmanliiton
(LML) teologian ja julkisen todistuksen osaston johtajaksi.
”Nimihirviö kuulostaa englanniksi huomattavasti
tolkullisemmalta: Department for Theology and Public
Witness.”
LML perustettiin vuonna 1946 tukemaan luterilaisia
kirkkoja toisen maailmansodan jälkeisessä jälleenrakennustyössä. Sen jäseninä on 142 kirkkoa, jotka yhdessä edustavat
noin 72 miljoonaa luterilaista. Geneven-keskustoimistossa
työskentelee 65 ihmistä, aluetoimistoissa ja kenttäohjelmissa
kaikkiaan yli 2 000.
”LML pyrkii vastaamaan yhä globaalimmaksi ja monikasvoisemmaksi kasvaneen luterilaisuuden haasteisiin,
tukemaan pohjoisen ja etelän kirkkoja niiden julistus- ja
diakoniatyössä sekä rakentamaan kirkkojen ykseyttä. Kaiken
työn perustana on kristillinen vakaumus ja luterilainen
uskonperintö”, Kaisamari Hintikka kiteyttää.
Loppuuko aika aina kesken
Kaisamari Hintikka toimii myös ekumeenisten asioiden
apulaispääsihteerinä ja avustaa pääsihteeri Martin Jungea
LML:n ekumeenisten yhteyksien hoitamisessa.
Monipuolinen ja vaativa toimenkuva on rankka. Aika ei
riitä kaikkeen siihen, mitä osastonjohtajan ja apulaispääsihteerin pitäisi tehdä.
”Koko ajan on tunne, että aika loppuu kesken. Jos joku
olisi kertonut etukäteen, miten pitkiä päiviä tulen tekemään
täällä, olisin varmaan kieltäytynyt hommasta. Mutta sisällöllisesti tämä on älyttömän kiinnostavaa ja motivoivaa.”
”Kun luin työnkuvauksen, oli ihan kuin tehtävä olisi
räätälöity minulle. Kaikki natsasi. Kollegat ovat loistavia
tyyppejä, ja yhdessä tekemisen meininki on upea. Tykkään
työstäni valtavasti. Tätä tekee ilokseen”, Kaisamari Hintikka
hehkuttaa.
Tehtävänä oikeudenmukaisuus
Teologian ja julkisen todistuksen osaston vastuualueeseen
kuuluvat ekumeenisten oppikeskustelujen valmistelun
lisäksi muun muassa yhteiskunnallinen vaikuttamistoiminta
ja sukupuolten väliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvät
kysymykset.
”Haavoittuvammassa asemassa olevan sukupuolen, usein
naisten, oikeudenmukaisen kohtelun edistämiseksi on tehty
paljon työtä. Pyrimme haastamaan jäsenkirkkoja tuomaan
nämä kysymykset entistä paremmin esiin.”
LML:n jäsenkirkkoihin kuuluvista luterilaisista 93
prosenttia kuuluu kirkkoihin, jotka vihkivät naisia pappisvirkaan.
”LML on sitoutunut edistämään jäsenistönsä keskuudessa naisten vihkimistä pappisvirkaan. Se on selkeä poliittinen
tavoite, mutta olemme vielä matkalla siihen. Harvojen
sellaisten kirkkojen kohdalla, jotka eivät vihi naisia papeiksi,
ollaan täysin pattitilanteessa. Keskustelu on yleensä rakentavaa.”
LML kannustaa jäsenkirkkojaan hengellisen työn
ohella yhteiskunnalliseen vaikuttamistoimintaan sosiaalisen
oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi. Se tekee kehitysyhteistyötä ja on merkittävä toimija esimerkiksi pakolaistyössä. Kehitysapu- ja katastrofityö ovat alusta asti olleet yksi
LML:n keskeisistä toiminta-alueista.
”Käsityksemme mukaan kirkko ei ole vain jäseniään
varten vaan myös palvelemassa maailmaa ja tukeamme
tarvitsevia lähimmäisiä, taustasta riippumatta.”
”Vaikka olemmekin luterilaisten kirkkojen kommuunio, emme kysy avuntarvitsijan uskonnollista vakaumusta,
vaan palvelemme kärsivää ihmistä hänen hengellisestä tai
maailmankatsomuksellisesta vakaumuksestaan huolimatta”,
Kaisamari Hintikka selvittää.
Ihminen ei ole myytävänä
Luterilaisten ekumeeniset dialogit muiden kirkkokuntien
kanssa ovat pääsääntöisesti Kaisamari Hintikan vastuulla.
Hän valmistelee kokoukset ja toimii niiden luterilaisena
sihteerinä. Esimerkiksi luterilaisten ja katolilaisten dialogissa
Hintikka on sihteeri ja puheenjohtajana on Eero Huovinen.
”Jokaisessa dialogissa on mukana asiantunteva ja sitoutunut porukka”, Hintikka kiittää.
Uskontojen välisten yhteyksien puolesta tehtävä työ on
keskittynyt lähinnä kristittyjen ja muslimien suhteeseen.
Paukkuja ei riitä kaikkiin suuntiin.
Muslimien kanssa on tehty yhteistyötä katastrofi- ja pakolaistyön alalla ja akateemisten yliopistoteologien kesken.
LML:n lähivuosien tärkeimpiä hankkeita on vuoden
2017 reformaation juhlavuoden valmistelu. Juhlavuoden
pääotsikkona on Vapautettu Jumalan armosta. Kolme alateemaa liittyvät luterilaisen itseymmärryksen työstämiseen:
ihminen ei ole myytävänä, pelastus ja luomakunta eivät ole
myytävänä.
”Toivottavasti onnistumme innostamaan kaikki jäsenkirkot näiden teemojen parissa työskentelyyn!”
Suomalainen liberaali on
globaali pietisti
Luterilaiset kirkot elävät kovin erilaisissa todellisuuksissa,
Kaisamari Hintikka huomauttaa. Esimerkiksi Etiopian Mekane Yesus -kirkko on kasvanut hurjaa vauhtia, ja sillä on jo
yli viisi miljoonaa jäsentä. Guatemalassa luterilainen kirkko
on pikkuruinen.
”Silmäni ovat auenneet ja olen oivaltanut, miten valtavasti luterilaisten kirkkojen teologisetkin tulkinnat vaihtelevat. Suomalaisessa kontekstissa olen itse varmaankin vasenta
keskilaitaa: en kaikkein radikaaleimpia mutta enemmän
liberaalilla kuin konservatiivisella siivellä.”
5
”Globaalissa mittakaavassa taas olen ihan silkka pietisti.
Saarnatessani pyrin käsittelemään asioita Kristuksen ja ihmisen henkilökohtaisesta kohtaamisesta käsin, ja siltä pohjalta
lähestyn kristityn ja kirkon palvelutehtävää.”
Ekumeenisissa piireissä maailmalla on usein tapana
mennä suoraan oikeudenmukaisuuskysymyksiin.
”On myös kirkkoja, joilla ei ole varaa keskittyä teologiseen hienosäätöön. Evankeliumin julistaminen ihmisten
jokapäiväisten haasteiden keskellä painottuu, kun välitön
hätä liittyy toimeentuloon, turvattomuuden kokemukseen
tai vaikka aidsiin. Puheet rakentuvat käytännöllisten elämän
ja kuoleman kysymysten ympärille.”
Ekumenia etenee hillittömän
hitaasti
6
On tuskallista, etteivät kristityt pysty jakamaan Kristuksen
ruumista, leipää ja viiniä. Meidän täytyy kuitenkin rakentaa sen toivon varaan, että olisimme joskus yhtä, LML:n
apulaispääsihteeri painottaa.
Aikakäsitys muuttuu ja venyy, kun ekumeenikko paneutuu teologisiin prosesseihin.
”Tämä työ on aikaa vievää ja hektiseen maailmanmenoon tottuneelle joskus hirvittävän hidasta. Kun tavoitteena
on korjata niitä railoja, joita kristillisten kirkkojen välille on
2000 vuoden aikana syntynyt, eivät korjausliikkeetkään voi
tapahtua kovin nopeasti.”
En ole entistä pessimistisempi vaan realistisempi,
peruspositiivisena ihmisenä pidetty Kaisamari Hintikka
myöntää.
”Kirkkojen ykseyttä ei ehkä saavuteta minun elinaikanani, mutta toivottavasti sentään ennen paruusiaa. Sen
tavoitteen takia kannattaa joka tapauksessa tehdä työtä.
Ekumeniassa ei ole kyse ’heti mulle kaikki nyt’ -ajattelusta
vaan pitkän tähtäimen tavoitteista.”
Luterilaisten paras lahja
maailmalle
Opiskelija- ja tutkijavuosinaan Kaisamari Hintikka ei
halunnut papiksi. Harjoittelu kesäteologina seurakunnassa
oli onnettoman huono kokemus, eikä yliopistotyössä ollut
painetta pappeuteen.
”Vuosien varrella aloin tuntea kasvavan, valtavan vahvan
kutsun pappisvirkaan, mutten millään tahtonut suostua
siihen. Ajattelin, etten ole tarpeeksi hyvä ihminen ja kristitty – en riitä papiksi. Oli tunne, että kutsu menee väärään
osoitteeseen. Tässä täytyy olla jokin väärinkäsitys.”
Sisäiseen jaakobinpainiin kului kauan ja paljon henkistä
ja hengellistä energiaa. Vuonna 2009 teologi luovutti, 16
vuotta maisteriksi valmistumisensa jälkeen.
”Tajusin, etten pääse tämän asian yli ikinä, ellen anna
pe­rik­si. Ehkä tässä kutsussa on jokin tarkoitus. Ellen olisi
ko­kenut, että itse Kristus ja hänen kirkkonsa kutsuu, en
olisi varmaan luovuttanut siinä painissa. Joten paremmalleni
hävisin.”
Leipätyönsä ohella ekumeenikko ehtii toisinaan hoitamaan papillisia tehtäviä Geneven seudun suomalaisten
parissa.
”Minulle on tärkeää se, mitä pappiskirjassa sanotaan:
vihitty palvelemaan Kristuksen kirkkoa aina ja kaikkialla.”
”Meillä on LML:ssä se näkemys, että virkakäsityksemme, siis se että vihimme sekä naisia että miehiä kirkon
virkaan, on luterilaisten kirkkojen lahjoja koko Kristuksen
kirkolle. Voin elää sitä todeksi kaikkialla missä liikunkin
ihan toisella tavalla nyt, kun minut itsenikin on vihitty
kirkon virkaan”, Kaisamari Hintikka hymyilee.
Suomalaisnaiset johtavat Genevessä
Suomalaisilla on ollut ja on erittäin vahva edustus Luterilaisen maailmanliiton päämajassa.
Tässä lehdessä haastateltujen Kaisamari Hintikan ja
Maria Immosen lisäksi siellä vaikuttaa kaksi muutakin
suomalaisnaista. Ilona Dorji vastaa LML:n lähetyksen ja
kehityksen yksikössä jäsenkirkkojen toteuttamista projekteista. Hän monitoroi ja evaluoi projekteja ja vierailee
projektialueilla. Sylvia Raulon vastuulla LML:n lähetyksen ja kehityksen osastolla on kirkkojen kapasiteetin
kehittäminen. Lisäksi hänen työhönsä kuuluu kirkkojen
tukeminen niiden katastrofivalmiudessa.
Genevessä työskentelee myös kaksi muuta suomalaisnaista merkittävissä tehtävissä. Pauliina Parhiala vastaa
ACT-allianssin ohjelmajohtajana sen humanitaarisesta
työstä, kehitysyhteistyöstä ja vaikuttamistoiminnasta.
ACT-allianssi on lähes 150 kirkon ja kristillisen avustusjärjestön yhteenliittymä. Anu Talvivaara on työskennellyt Genevessä Kirkkojen maailmanneuvostossa
(KMN) vuodesta 1990. Tällä hetkellä hän on KMN:n ja
Geneven yliopiston teologisen tiedekunnan Ekumeenisen
instituutin opintoasiain päällikkö.
Maria Immonen:
”KirKKO ON
VaLLaNKUMOUKSELLiNEN
TOiMiJa”
”Kristinuskosta ei voi kertoa uskottavasti pelkästään puhumalla. Jos joku
kärsii vierellä, hänelle ei hyödytä puhua
Jumalan rakkaudesta, ellei sitä elä omalla
toiminnallaan todeksi”, linjaa Luterilaisen maailmanliiton maailmanpalvelun
osaston operatiivinen johtaja Maria
Immonen.
Maria Immonen on kova luu: tahtonainen, jolla on voimakkaat ja perustellut mielipiteet. Hän ei arastele tuoda
näkemyksiään esiin missään porukassa.
Näin luonnehditaan Luterilaisen maailmanliiton
(LML) maailmanpalvelun osaston uutta apulaisjohtajaa.
immonen siirtyi huhtikuussa LML:n päämajaan Geneveen
Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyöpäällikön tehtävästä.
Sekä lähetys- että kehitysyhteistyön saralla korkealle
arvostettu kansainvälinen vaikuttaja toimii myös Suomen
kirkon edustajana Luterilaisen maailmanliiton neuvostossa.
Se on LML:n korkein päättävä elin.
immonen luonnehtii itseään johtajana kollegiaaliseksi.
”En ole ollenkaan hierarkkinen. Päällikkötehtävä on
vain yksi tehtävä muiden joukossa. ’Matala’ johtamistyyli on
ominainen pohjoismaalaisille, ja sillä saadaan yleensä hyviä
tuloksia.”
”Ihmisen auttaminen voi
olla monesti myös se evankeliumi, ja siksi evankeliumin
julistamisen ja auttamistyön
vastakkainasettelu on väärä”,
sanoo Maria Immonen.
Globaali kirkko kasvaa
marginaaleistaan
Maria immonen on iloinen siitä, että kirkon kansainvälinen vastuu ymmärretään laajalti seurakunnissa. On tosin
viranhaltijoista kiinni, kuinka korkealle se asettuu prioriteettilistalla.
7
”Etenkin lähetysmummot ovat kautta aikain ymmärtäneet, että maailma on avara oman pienen piirimme ulkopuolella. Minulla on vahva luottamus myös uuden sukupolven lähetysmummoihin.”
Immosesta olisi hienoa, jos maahanmuuttajia kutsuttaisiin mukaan tekemään messua ja heidät rakastettaisiin siten
sisään seurakuntiin.
”Tykkään käydä perinteisessä messussa, mutta luovaa
vapautta voisi olla enemmänkin. En usko, että suomalaisten
messukaava on se ainoa oikea. Voisimme olla avoimia ja
uteliaita muiden ajatuksille.”
”Meillä luterilaisilla olisi paljon opittavaa myös helluntailaisilta ja vapailta suunnilta siitä, miten seurakunta voi
kasvaa marginaaliryhmistä. Syrjäytyneet hakeutuvat harvoin
– muuten kuin diakoniatyön kautta – luterilaiseen kirkkoon. Tämä on dramaattinen ongelma.”
”Kirkko on erityisesti köyhiä varten; niitä varten, jotka
ovat mokanneet tai epäonnistuneet elämässään tai joutuneet
hurjien elämänkohtaloiden riepoteltaviksi. Meidän kaikkien
pitäisi toimia yhdessä kirkossa.”
Näyttäydymme lähinnä
seksihulluina
8
Naisnäkökulma on huomioitu LML:ssä systemaattisesti.
”Kun osallistuin nuorempana ensi kertoja LML:n kokouksiin, vastustin naiskiintiöitä. Sanoin tottuneeni suomalaisena naisena siihen, että jos minulla on tärkeää asiaa, voin
ottaa sen esiin millä vain foorumilla.”
Palattuaan Genevestä kotimaahan vuonna 1998 Maria
Immoselle oli järkytys tajuta, että kirkossamme on yhä paljon tasa-arvo-ongelmia. Yhdessä isossa lähetystyön tilaisuudessa ”nuori kiintiönainen” oli ainoa naispuolinen puhuja.
”Olin totaalishokissa, mykkä järkytyksestä. Tämä ei ole
todellista! Genevessä puhujista noin 50 prosenttia oli aina
naisia. Naiskiintiöt muokkaavat ajattelua ja antavat vahvan
viestin niille kulttuureille, joissa naisen asema on heikko.”
Lähetysseurassa on herättänyt hieman kalabaliikkia
suhteensa rekisteröineen pariskunnan lähettäminen kehitysyhteistyöhön Aasiaan. Rekrytointi tapahtui Maria Immosen
johtaessa järjestön kehitysyhteistyötä.
Hänestä on ”äärimmäisen surullista”, että kirkossa
jaksavat puhuttaa pääasiassa naispappeus ja seksuaalivähemmistöjen oikeudenmukaisen kohtelun puolustaminen ja
vastustaminen.
”On synti ja häpeä keskittyä näiden kysymysten vatkaamiseen, kun tehtävämme olisi oikeasti löytää ne ihmiset,
jotka tarvitsevat armoa ja apua elämäänsä. Nyt näyttäydymme ulkopuolisille lähinnä seksihulluina.”
”Arvostan piispa Irja Askolan ’erimielisyyden etiikkaa’:
kaikista asioista ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta silti
meidän täytyy olla yksi kirkko, joka toimii maailmassa evankeliumin julistamiseksi ja kärsimyksen lievittämiseksi.”
Hyvän liike apatiaa vastaan
Maailmanpalvelun osasto keskittyy humanitaariseen ja
kehitysyhteistyöhön noin 30 maassa. LML:n suurin osasto
tekee myös ihmisoikeustyötä ja auttaa luonnonkatastrofeissa. Vuosibudjetti on lähes 90 miljoonaa euroa.
”Johtaja hoitaa poliittiset asiat, esimerkiksi palestiinalaisalueet ja Jerusalemin. Minä olen osastomme operatiivinen
johtaja. Varmistan, että avustusohjelmat ympäri maailmaa
rullaavat”, Maria Immonen selvittää työnkuvaansa.
LML tarjoaa maailmanpalvelussa ACT-allianssille eli
protestanttisten kirkkojen kehitysyhteistyön organisaatiolle
työvälineen, jolla vastataan maailman hätään. ACT koordinoi luterilaisten ja Kirkkojen maailmanneuvoston jäsenkirkkojen katastrofi- ja kehitysapua sekä vaikuttamistyötä.
”Kirkoilla on hätätilanteissa ja katastrofeissa koneisto, joka pääsee sinne, missä apua todella tarvitaan. LML
on suurin kirkollinen humanitaarisen avun operatiivinen
toimija. Pyöritämme esimerkiksi pakolaisleirejä Keski- ja
Itä-Afrikan alueilla ja Myanmarissa.”
Kirkko voisi puolustaa vieläkin aktiivisemmin köyhien
ja sorrettujen oikeuksia. Se ei valitettavasti aina ymmärrä
vahtikoiran rooliaan ja tehtäväänsä yhteiskunnan omana­
tuntona, kritisoi Maria Immonen.
”Me tarvitsemme edelleen evankeliumia ja siitä nousevaa
pyrkimystä oikeudenmukaisuuden toteutumiseen. Hyvän
liikettä, joka vastustaa apatiaa ja toivottomuutta.”
Sanomassamme on räjähtävä
sanoma
Kirkon kautta annetut avustusrahat eivät huku kankkulan
kaivoon korruptoituneiden hallitusten tai massiivisten
hallinto-organisaatioiden kautta.
Lisäksi kirkolla on motivoituneen väkensä ja pitkäjänteisen työnsä takia muita toimijoita parempi lähtökohta
yhteisöjen elämän pysyvään muuttamiseen.
Missä piilee muutoin kristinuskon maailmaa muuttava
voima?
”Ihmiskäsityksessä. Kristinuskon keskeinen viesti on,
että jokainen ihminen on Jumalan edessä yhtä arvokas.
Ihmisoikeudet kuuluvat yhtäläisesti kaikille, niin köyhille
kuin rikkaille, naisille, miehille ja lapsille, vammaisille ja
aidspotilaille”, Maria Immonen vastaa.
Maallistuvassa Suomessa ei nähdä, miten valtava muutosvoima kirkon työllä on edelleen maailmalla.
”Tuntuu siltä, ettei kirkon väkikään ihan tajua oman sanomamme räjähtävää voimaa! On huikeaa, että on olemassa
lafka, joka julistaa ja elää todeksi sitä ajatusta, että kaikki
ihmiset ovat yhtä tärkeitä.”
Teksti: Janne Villa
Kuva: Raine Haikarainen
Timo Lappalainen korostaa kirkon
roolia asennevaikuttajana. Kepassa
uskotaan, että maailman eriarvoisuudesta päästään vain muuttamalla
talouden epäreiluja rakenteita.
Timo Lappalainen:
”Eniten tarvitaan
oikeudenmukaista
asennetta”
Kehitysyhteistyökohteisiin annettu raha
on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on
puhua ääneen siitä, mitä globaali oikeudenmukaisuus tarkoittaa. Siinä kirkolla on
iso rooli, korostaa Kepan toiminnanjohtaja Timo Lappalainen.
Kepan aula Töölössä on täynnä mitä erilaisimpien kehityskysymyksistä kiinnostuneiden kansalaisjärjestöjen esitteitä.
Kepa on kattojärjestö, joka kattaa 314 jäsenjärjestöä.
”Kirkko on kehitysyhteistyössä merkittävä toimija.
Jäsenjärjestöistämme noin kolmasosa ponnistaa jostakin
kristillisestä viitekehyksestä, isoimpina Kirkon Ulkomaanapu ja Suomen Lähetysseura”, sanoo Kepan toiminnanjohtaja Timo Lappalainen.
Hän tuntee hyvin kirkon todellisuuden: hän on pappi,
joka siinä virassa on toiminut pisimpään Merimieskirkolla Belgian Antwerpenissä. Siellä kului seitsemän vuotta
1990-luvulla, ja yhäkin Lappalainen on Suomen Merimieskirkko ry:n hallituksen puheenjohtaja.
”Merimieskirkon työssä minua viehättää nopeus ja rohkeus. Sen tarjoama yhteisöllisyys on myös ainutlaatuista, se
todella kokoaa ulkosuomalaisia”, Lappalainen sanoo.
Merimieskirkon ja Kepan välissä Lappalainen toimi
kansainvälisessä kuljetusalan ammattijärjestössä Lontoossa
9
10
kahdeksan vuotta. Kaikkien näiden töiden välillä hän näkee
linkin, joka liittyy kansalaisyhteiskuntaan ja vaikuttamiseen.
”Olen kansalaistoimijaihminen, ja minun olisi vaikea
nähdä itseäni julkisen viranomaisen edustajana. Kaipaan
sisäistä pakkoa olla liikkeellä ja uudistua. Se on järjestötyössä aina läsnä.”
”Suomi on vuonna 1970 sitoutunut saavuttamaan YK:n
suosituksen, että 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta
menee kehitysapuun. Emme ole vielä saavuttaneet tavoitetta. Kun kehitysyhteistyömäärärahoja vähennetään, herää
kysymys, onko meillä kykyä pitää sopimuksia ja tunnustaa
historialliset velvoitteemme. Ilman luottamusta yhteisiä
sopimuksia ei synny.”
Pelisääntöjä on tarkistettava
Kirkon pitää puhua reiluudesta
Kepan toiminnanjohtajana Timo Lappalainen on aitiopaikalla ratkomassa globaaleja kysymyksiä. Ne ovat hänen mielestään sellaisia, joiden pitäisi jo kiinnostaa kaikkia, sillä ne
vaikuttavat meihin kaikkiin. Kepan agendan kärjessä ovat
ilmastonmuutoksen ja eriarvoisuuden torjuminen. Niitä ei
ratkaista vain rahalla.
”Kipeimmin tarvitsemme muutosta talouden arkkitehtuuriin. Ongelma on siinä, miten raha ohjautuu minnekin
ja mitkä ovat maailmankaupan pelisäännöt. Nyt ne eivät ole
kehitysmaiden kannalta reilut”, Lappalainen sanoo.
Kehitysmaiden kansalaisliikkeiden johtajilta hän on
kuullut selvää viestiä: heidän ylin toiveensa ei enää ole raha
vaan se, että kaupankäynnin rakenne muutettaisiin oikeudenmukaiseksi kaikille osapuolille. Kiireellisimmin tarvittaisiin siis asennemuutosta.
”Monikansallisten yritysjärjestelyjen takia kehitysmaista valuu pois kaksinkertaisesti se määrä rahaa, mitä sinne
kehitysavun muodossa menee. Koko kehitysavulle ei olisi
tarvetta, jos kehitysmaat saisivat yrityksiltä verot omaan
maahansa”, Lappalainen huomauttaa.
Timo Lappalainen uskoo, että asennekasvatuksessa kirkolla
on vähintään yhtä tärkeä rooli kuten sillä on ollut perinteisessä kehitysyhteistyössä.
”Kun pohditaan, millainen olisi oikeudenmukainen
maailma, jossa ihmisellä syntymämaasta, sukupuolesta, rodusta ja kielestä riippumatta olisi yhtäläiset mahdollisuudet,
tullaan kirkon sanoman ytimeen”, Lappalainen toteaa.
Hän pitää kirkkoa nimenomaan arvo- ja asennevaikuttajana, jonka johdon tulee puhua rohkeasti oikeudenmukaisuuden puolesta.
”Arkkipiispa on esiintynytkin rohkeasti talouden ylivaltaa vastaan, mitä pidän hyvänä asiana. Myös Irja Askola on
näissä asioissa ollut aktiivinen”, Lappalainen kiittää.
Hän kutsuu mukaan vielä nykyistä vahvemmin myös
yksittäisiä seurakuntia.
”Poliittinen ilmasto kertoo, että vaikka suomalaiset ovat
koulutettuja ja kielitaitoisia ja matkustelleetkin paljon, täällä
ei välttämättä silti nähdä globalisaation ongelmien hallintaa
ja uhkakuvien torjumista kovin tärkeänä. Asennevaikuttamiseen olisi nyt keskitettävä voimavaroja.”
Pieneltäkin vaikuttavilla teoilla on merkitystä – kuten nyt
vaikkapa reilun kaupan kahvin juomisella kirkkokahveilla.
”Jos annamme rahaa kehitysmaihin kolehdissa ja perään
juomme kahvia, josta tuottaja ei ole saanut kohtuullista
osuutta, emme toimi kovin johdonmukaisesti”, Lappalainen
huomauttaa.
Reilu kauppa on Lappalaisen mielestä hyvä esimerkki
systeemistä, joka todella järjestelee kaupankäyntiä uudelleen
ja oikeudenmukaisemmin.
”Siinä viljelijä saa paremman hinnan tuotteesta ja reilun
kaupan lisän lähiyhteisön kehittämiseen. Lisäksi järjestelmä
tasaa kansainvälisiä markkinaheilahteluja siten, että tuottaja
tietää saavansa tuotteestaan aina vähintään tietyn hinnan ja
voi suunnitella toimintaansa.”
Lappalaisen mielestä tällaisista asioista pitää puhua
ääneen, myös seurakunnassa. Suuri osa kulutuksestamme
perustuu tällä hetkellä siihen, että tuottaja köyhemmässä
maassa ei saa osuuttaan.
”Reilun kaupan tuotteiden suosiminen seurakunnan
tilassa viestii, että täällä ollaan reilumman ja oikeudenmukaisuuden talousjärjestelmän kannattajia.”
Luopuminen on ainoa ratkaisu
Kepassa puhutaan paljon siitä, että oikeudenmukainen maailma toteutuu lopulta vain rakenteellisilla muutoksilla, joilla
puututaan eriarvoisuuden syihin.
”Muutoksiin päästään ainoastaan poliittisten prosessien
kautta, ja siksi muutospaineen synnyttäminen on keskeistä”,
Timo Lappalainen sanoo.
Tarvitaan siis käytännössä paljon asennetyötä, joka ajaa
vähitellen perinteisen kehitysyhteistyön ohi. Siis sen koulujen ja kaivojen rakentamisen.
”Toki rahan antaminen kehitysyhteistyöprojekteihin on
yhä tärkeää. Se on solidaarisuuden ja globaalin kumppanuuden osoitus. Ilmastonmuutoksen ja syvän eriarvoisuuden
korjaamiseksi meidän on kuitenkin myös oltava valmiita
luopumaan nykyisestä elintasostamme. Ei riitä, että heittelemme liiastamme murusia pöydän alle.”
Tätä varten tarvitaan kansainvälisiä sopimuksia, joilla
sitoudutaan yhteisiin tavoitteisiin. Timo Lappalainen on
huolissaan siitä, että tämän hetken poliittiset päätökset eivät
lähetä kehitysmaihin kovin luottamusta herättävää viestiä.
Taannoisessa kehysriihessä hallitus päätti vähentää kehitysyhteistyömäärärahoja 50–100 miljoonaa euroa vuodessa
seuraavien neljän vuoden ajan.
Teksti ja kuva: Laura Pörsti
Mariana ja Stoyan askartelevat hankekoordinaattori Anca
Enachen ja harjoittelija Miriam
Hekkalan kanssa.
Matkalla toisessa
todellisuudessa
Helsingin Diakonissalaitoksen, seurakuntayhtymän ja kaupungin rahoittama
päiväkeskus Hirundo tukee Suomeen
tulleita Itä-Euroopan romaneja.
Jossain Sörnäisissä se on, sen tiedän. Taivaalta tulee rännän
ja veden sekaista sadetta, jonka tuuli puhaltaa vasten kasvoja. Mielessä on vain yksi ajatus: pian lämpimään. Kyltti
”Hirundo” löytyy vanhan talon kivijalasta.
Päiväkeskus Hirundo tarjoaa pyykinpesupaikan, suihkut, ruuanlämmitysmahdollisuuden, terveyspalveluja akuuteissa tapauksissa ja tukea Suomeen tulleille Romanian ja
Bulgarian romaneille. Sen toimintaa Helsingissä rahoittavat
Helsingin Diakonissalaitos, seurakuntayhtymä ja kaupunki.
Kävijöitä jopa sata päivässä
Oleskelutilan ilma on sakea väestä. Neljän mikron kellot
kilahtavat vuorotahtiin. Pöytien ympärillä syödään kanankoipia ja mikromakkaraa. Tietokoneen ympärillä on tiivis
rinki, Bollywood-elokuva raikaa säveliään kapeaan tilaan.
Hankekoordinaattori Anca Enache ja Hirundon muut
työntekijät Borislav Borisov ja Ralitsa Dimitrova löytyvät
toimistosta. Kolmen kokoaikaisen työntekijän lisäksi keittiössä on yksi puolikkaalla työajalla työllistetty. Kävijöitä on
jokaisena aukiolopäivänä 80–100.
”Ihmiset tulevat Hirundoon hoitamaan perustarpeitaan,
lepäämään, syömään, pesulle. Autamme kävijöitä myös
hoitamaan asioitaan. He kuitenkin suunnittelevat käyntinsä.
Tänne tullaan vasta kun päivän työ on tehty”, kertoo Anca
Enache.
Ketä nämä ihmiset sitten ovat? Tuttuja katukuvasta niin
Helsingin rautatieaseman liepeiltä kuin muista eurooppalaisista kaupungeista. Kadulla kahvikupin kanssa istuvan
hahmon voi nähdä niin Roomassa kuin Tampereella.
Eurooppalaisia lukutaidottomia
Itä-Euroopan romaneihin tutustuva hätkähtää jo tutustumisen ensiaskelilla. Keskellä hyvinvoivaa Eurooppaa asuu
ihmisiä absoluuttisen köyhyysrajan alapuolella. Se tarkoittaa,
että Suomeen tulee ihmisiä, jotka ovat pudonneet yhteiskunnan ulkopuolelle sekä kotimaassaan että siirtolaismaassaan.
11
Seuraava tyrmistyksen aihe on koulutuksen epätasaarvoisuus eurooppalaisten kesken. Monet Itä-Euroopan
romaneista eivät osaa lukea tai kirjoittaa. Ei ole ollut mahdollisuutta käydä koulua, tai koulutus on ollut opettajan
ennakkoluulojen takia huonotasoista.
Ei vaikuta enää kummalliselta miksi Suomeen tullaan
myymään Iso numero -lehteä, soittamaan tai kerjäämään. Ei
olekaan outoa jättää lapsia kotimaahan – ei, kun vaihtoehto on koko perheen nälkiintyminen. Siirtymisessä maasta
toiseen ei tosiaan ole kyse luksuksen hankkimisesta. Kyse on
hengissä pysymisestä.
Tienaavatko ihmiset lehdenmyynnillä, kerjäämisellä ja
soittamisella, kysyn Hirundon väeltä. Vastaus tulee napakasti.
”Emme me kysy kävijöiden tuloista, eivät suomalaisetkaan pidä kohteliaana kysymystä palkasta”, sanoo Ralitsa
Dimitrova.
Apua arkeen
12
Keskustelumme katkeaa tämän tästä, kun työntekijät vastaavat kävijöiden kysymyksiin. Yksi pyytää rasvaa pakkasessa ahavoituneeseen ihoon, toinen tarvitsee käännösapua.
Hirundon töissä auttavat myös vapaaehtoiset. Tarjoudun
avuksi.
”Tämä tyttö sanoo, ettei ole mitään tekemistä. Meillä ei
ole oikein leluja lapsille”, sanoo Anca Enache.
Vain hetkeä myöhemmin istun pöydässä kahvikupin
kanssa yksivuotias sylissäni ja piirrän yhdessä noin viisivuotiaan tytön kanssa.
Vauvan kanssa kommunikointi on helppoa. ”Ei suuhun,
piirretään paperiin” on osoitettavissa myös elekielellä. Viisivuotias sen sijaan katsoo epäilevästi.
Oikeudenmukaisuuden askeleet
1. Lisätkää tietoisuutta romanien kulttuurista ja historiasta.
2. Luokaa tapaamispaikkoja romanien ja ei-romanien välille.
Tukekaa seurakuntia, jotta ne voivat olla avoimia ja kutsuvia.
3. Perustakaa teologiaan, joka on inklusiivista ja oikeudenmukaisuusorientoitunutta. Käyttäkää Raamatun vertauksia ja
kertomuksia. Niissä tilaa myös peloille ja oman mukavuusalueen ylittämiselle.
4. Voimistakaa työntekijöiden kapasiteettia. Tarjotkaa koulutusta kirkon työntekijöille, tehostakaa romanien kutsumista
mukaan seurakuntaan. Jakakaa parhaat käytännöt.
5. Vähentäkää jännitettä romanien ja valtaväestön välillä.
Työskentely romanijohtajien parissa luo molemminpuolista
luottamusta ja ymmärrystä. Tukekaa sillanrakennushankkeita lasten ja nuorten välillä.
6. Arvostakaa ja hoitakaa monipuolista romanikulttuuria.
Elävää kulttuuria ei voi jäädyttää muuttumattomuuteen.
7. Älkää uhriuttako romaneja. Antakaa heidän olla itse muutosagentteja.
8. Rohkaiskaa ja voimaannuttakaa romaneja hakemaan peruskoulutusta.
Vauva ja hänen äitinsä lähtevät pyykille viereiseen
huoneeseen. Seuraavaksi apua tarvitaan apteekkiasiointiin.
Lähden avuksi oikeanlaisen särkylääkkeen ostoon.
Vaikuttamistyötä tarvitaan
Hirundossa kävijöiden tarinat pysäyttävät. Suomessa ulkomaan kansalainen saa akuutin terveydenhuollon, mutta
esimerkiksi seurantaa vaativien sairauksien hoito maksaa
– liikaa näille kävijöille. Toisaalta Romaniassa maksuton
sairausvakuutus kuuluu vain harvoille.
Miten on mahdollista olla niin ulkopuolella kaikista
järjestelmistä, joihin suomalainen on tottunut luottamaan?
”Hirundossa kävijät ovat ulkopuolisia monella tavalla.
Täällä ei ole mahdollista tarjota pitkäkestoista sosiaalityötä.
Meidän tavoitteemme on tarjota akuuttia apua. Teemme
myös vaikutustyötä eri tavoin”, sanoo Enache.
Diakonissalaitoksen ja Helsingin seurakuntayhtymän
toiminta ei rajoitu vain Helsinkiin. Parhaillaan käynnistetään yhteistyössä kummikylähanketta Romaniaan. Sen
tarkoituksena on tukea romaniyhteisöä erityisesti naisten ja
lasten kautta heidän kotimaassaan.
”Ihmiset liikkuvat enemmän kuin koskaan aikaisemmin,
ja liikkumisen muodot ovat moninaisempia kuin koskaan.
Lainsäädäntö ei pysy perässä näissä kysymyksissä. Se on suunniteltu ihmisille, jotka pysyvät paikallaan”, kertoo Enache.
Viisivuotiaan tytön suuret tummat silmät nousevat
mieleen vielä, kun olen jo sulkenut Hirundon oven takanani. Olen matkalla lämpimään, kuivaan kotiin. Siellä odottaa
ruuanlaitto. Puhelinsoiton päässä on pääsy mihin tahansa
verorahoilla kustannettuun palveluun. On lottovoitto syntyä Suomeen, ja velvollisuuteni on jakaa siitä hyvästä, jonka
arpaonni on kohdalleni antanut.
9. Kehittäkää kestäviä elinkeinoja. Miten pienyritykset, kirkko
ja seurakunnat voivat työllistää romaneja?
10. Suvaitsemattomuus ei tule yksin. Vastustakaa kaikkea rasismia.
11. Puhukaa aina ääneen, kun kohtaatte mediassa ja yhteiskunnassa romanivastaisuutta. Haastakaa vihapuhe.
12. Vahvistakaa suhteita niihin tahoihin, jotka tekevät romanien muuton kanssa töitä. Muistakaa aina sekä hengelliset
että fyysiset tarpeet. Työskennelkää myös niiden romanien
kanssa, jotka eivät kuulu omaan kirkkokuntaanne, ilman
käännytystarvetta.
Kaikissa kohdissa: Työskennelkää romanien kanssa yhdessä niin
analysointivaiheessa kuin itse toiminnassa.
Lähde: Luterilaisen maailmanliiton ”Kutsu oikeudenmukaisuuteen”. Kaksitoista suositusta kirkoille, kirkollisille toimijoille ja
kristityille Euroopassa.
Teksti ja kuva: Kaisa Kariranta
Raine Haikarainen
Kapitulin Väkeä
Nina Rajamäen kanssa
samassa kuvassa ovat vuoden
1961 tuomiokapitulin jäsenet
(vas.) asessori Ensio Kuula,
tuomiorovasti Eino Sares,
lakimiesasessori P. P. Piispanen,
piispa Martti Simojoki, asessori Erkki Kurki-Suonio ja vt.
notaari Jorma Louhivuori.
Nina Rajamäki
Lain ja teologian risteyksessä
Helsingin hiippakunnan lakimiesasessorin viransijaisena toimiva Nina Rajamäki tuntee
juridiikan lisäksi papintyön arjen.
Mistä tulet tuomiokapituliin?
Olen kasvanut Vantaalla, mutta nyt asun perheeni kanssa
Helsingissä. Opiskelin ensin oikeustieteen kandidaatiksi
Helsingin yliopistossa ja olin useamman vuoden töissä yksityisessä lakiasiaintoimistossa. Myöhemmin päätin kuitenkin
lähteä opiskelemaan teologiaa.
Valmistuin teologian maisteriksi Helsingin yliopistossa,
ja papiksi minut vihittiin vuonna 2007 Kannelmäen seurakuntaan. Kannelmäessä olen ehtinyt olla nyt reilut kuusi
vuotta, viimeksi lähetys- ja diakoniapapin virassa, kunnes
tulin sijaistamaan tänne kapituliin lakimiehen töihin.
Mitkä asiat työllistävät lakimiesasessoria tällä hetkellä?
Työpäivien sisältö vaihtelee paljon. Eteen tulee selvitettäviä
kysymyksiä mitä erilaisemmista asioista!
Tässä tehtävässä moni asia on uusi, mutta seurakunnan
käy­tännön toiminnan tuntemisesta on iloa ja hyötyä. Yksi
esi­merkki töiden yhdistämisestä on viime viikolta uusien pap­
pien ja diakonien ordinaatiokoulutuksesta. Siellä tuntui, että
minulla ovat vielä hyvin muistissa tuoreena pappina eteen tulleet juridiset kysymykset. Tuntui hienolta saada olla mukana.
Kirkossa puhutaan jatkuvasti hallinnon keventämisestä.
Mitä mieltä olet asiasta?
Keskustelu hallinnon keventämisestä on tärkeää. On hyvä
säännöllisesti arvioida työn sisältöjä ja karsia mahdollista
päällekkäisyyttä. On selvää, että hallintoa tarvitaan: se luo
puitteet, joiden rajoissa toimitaan, ja mahdollistaa näin sekä
hyvän hallinnon että hyvän toiminnan.
En ehkä vielä näin lyhyellä kokemuksella uskalla
arvioida sitä, mitä hallinnossa pitäisi karsia. Yhteistyömahdollisuuksien etsiminen ja erityisosaamisen valikoituminen
laajempaan käyttöön voisivat olla uusia tapoja suunnata
resursseja.
Millaisena hiippakunta näyttäytyy nykyisen työsi näkökulmasta?
Helsingin hiippakunta on kapitulityön kautta avartunut
alueena, ja olen saanut tutustua moniin uusiin ihmisiin.
Papin työssä tapasin enemmän seurakuntalaisia, lakimiesasessorin työssä puolestaan enemmän toisia kirkon
työntekijöitä.
Lakimiesasessorin sijaisena toivon, että meihin otettaisiin matalalla kynnyksellä yhteyttä, kun siihen koetaan
tarvetta. Olemme täällä kapitulissa käytettävissä. Näin myös
hiippakunta tulee minulle tutummaksi.
Millaisista asioista ammennat voimaa elämääsi?
Saan voimaa Jumalasta ja hengellisyydestä sekä 8- ja
11-vuotiaista lapsistani, miehestäni, perheestäni sekä
ystävistäni. Nautin myös luonnossa liikkumisesta. Hiljaiset hetket luonnossa ovatkin monesti hetkiä, joissa voin
tuntea Jumalan läsnäolon.
13
Teksti: Raine Haikarainen
Kuvat: Aarne Ormio
Kansainvälisyys
vahvistui hiippakunnissa
Kansainvälisen työn hiippakuntasihteerit ja dekaanit kokoontuivat Järvenpäässä 28.3.2014. Vasemmalta Anssi Almgren (Espoo), dekaani Ari
Hukari (Tampere), Sakari Löytty (Tampere), dekaani Kai Peltonen (Espoo), dekaani Kari Ruotsalainen (Oulu), Jukka Jämsen (Lapua), Ilkka
Hakala (Mikkeli), Matti Laurila (Oulu), Thomas Ray (Porvoo), Anssi Nurmi (Turku), dekaani Magnus Riska (Porvoo), vs. dekaani Jukka
Koistinen edessä ja dekaani Jukka Helle hänen takanaan (Kuopio), dekaani Reijo Liimatainen ja Hannu Lätti (Helsinki).
14
Helsingin hiippakunnan tuore kansainvälisen työn hiippakuntasihteeri Hannu Lätti
toivoo ruohonjuuritason ekumeniaa ja
tiiviitä yhteyksiä lähetysjärjestöihin.
Kirkon kansainvälisessä työssä tapahtui viime vuonna suuri
muutos: pitkään valmistellun kirkon lähetys- ja kansainvälisen diakonian strategian seurauksena jokaiseen hiippakuntaan perustettiin uudet virat. Samalla lopetetiin aikaisemmat
Suomen Lähetysseuran palkkaamat lähetyssihteereiden toimet. Uudet virat ovat laaja-alaisia, ja niiden rahoitus tulee
sekä lähetysjärjestöiltä että Kirkon Ulkomaanavulta.
Helsingin hiippakunnan kansainvälisen työn hiippakuntasihteerin uudessa virassa aloitti vuodenvaihteessa jo
aikaisemmilta vuosilta tuttu mies, entinen lähetyssihteeri
Hannu Lätti.
Hän on kulkenut pitkän tien nykyiseen tehtäväänsä.
Teologiopintojen jälkeen hän valmistui opinto-ohjaajaksi ja
hoiti jonkin aikaa opettajan viransijaisuuksia, minkä jälkeen
vierähti 20 vuotta Suomen Lähetysseuran työntekijänä
Hongkongissa. Palattuaan Suomeen vuonna 2008 Lätti
ryhtyi vetämään Lähetysseuran Helsingin ja Espoon hiippakuntien alueyksikköä.
Viime syksynä hänet valittiin runsaasta hakijajoukosta
uuteen virkaan. Hannu Lätti on selvästi innostunut uudesta
haasteesta.
Lisää yhteistyötä Espoon kanssa
Hiippakuntien kansainvälisen työn sihteerit ovat uusi
asiantuntijaryhmä kirkossamme. He edustavat laaja-alaista
kansainvälistä ja monikulttuurista osaamista. Ihmetystä on
kuitenkin aiheuttanut, ettei yhdeksän hengen joukkoon ole
mahtunut yhtään naista.
”Tämä tilanne oli tosiaan yllättävä, mutta kyseessä ei ole
missään tapauksessa tietoinen linjaus. Jokaisessa hiippakunnassa on ollut oma itsenäinen hakuprosessinsa, ja näin siinä
pääsi käymään.”
Joukko on Hannu Lätille suurelta osin tuttua jo entuudestaan, sillä useampi on toiminut Lähetysseuran palkkaamana hiippakunnan lähetyssihteerinä.
”Pidän kollegoitani innostavina ja idearikkaina persoonina. Heillä on tuotavana erilaista osaamista ja eri puolilta
maailmaa hankittua työkokemusta yhteiseen työhön”, hän
uskoo.
Hyvän alkuvauhdin hiippakuntien kansainväliselle työlle
antoi maalis–huhtikuun vaihteessa Järvenpäässä järjestetty
kirkkomme historian ensimmäinen lähetyskumppanuusneuvottelu. Kokouksessa olivat ensimmäistä kertaa yhdessä
koolla myös uudet hiippakuntasihteerit.
”Eteläiset hiippakunnat tulevat tekemään vastaisuudessa
yhä tiiviimmin yhteistyötä. Erityisesti pääkaupunkiseudulla
työn haasteet ovat yhteiset, joten yhteistyö Espoon hiippakunnan kanssa tulee olemaan tiivistä. Samalla voimme
hyödyntää sihteerien erilaista osaamista ja työkokemusta. Omassa hiippakunnassamme on kansainvälisen työn
painopisteiksi määritelty monikulttuurisuus ja ekumenia,
lähetystyötä tietenkään unohtamatta.”
Kohtaamisia messuissa
Hannu Lätti tunnetaan monipuolisena musiikkimiehenä.
Ei ole siksi yllätys, että häntä kiinnostavat erilaiset etniset
jumalanpalvelukset ja niiden musiikki.
”Haluan rakentaa yhteyksiä hiippakunnan alueella
toimiviin etnisiin seurakuntiin ja niiden jumalanpalveluselämään. Koen, että se on paras tapa rakentaa perustason
ekumeniaa.”
”Pyrin samalla kartoittamaan seurakunnissa toimivat
maahanmuuttajataustaiset muusikot. Toiveenani on, että
seurakuntiin syntyisi aito innostus lähteä toteuttamaan
messuja yhdessä maahanmuuttajien kanssa.”
Tällaista kohtaamista tukemaan Helsingin hiippakunnassa järjestetään lokakuun 16. päivä kansainvälisen messun
koulutuspäivä Itä-Pasilan seurakuntakodilla.
”Sen aikana keskitytään Suomen Lähetysseurassa Sakari
Löytyn johdolla toimineen ryhmän tuottamaan Maailmojen messu -materiaaliin ja siitä jo seurakunnissa saatuihin
kokemuksiin.”
Hannu Lätti tuntee aloittavansa uuden työnsä monin
tavoin puhtaalta pöydältä. Aikaisempaan lähetyssihteerin
työhön verrattuna yhteistyökumppaneiden määrä on lisääntynyt. Erilaiset kansainvälisen diakonian hankkeet ja muun
muassa Yhteisvastuukeräyksen käynnistäminen oman hiippakunnan osalta ovat jatkossa Lätin vastuulla. Lähetysjärjestöt säilyvät kuitenkin edelleen keskeisinä työkumppaneina.
”Tämä yhteistyö on tärkeää, eikä ainoastaan siksi, että
nämä järjestöt myös rahoittavat virkani. Kirkon kansainvälisen tehtävän monimuotoisuus kanavoituu suurelta osin
lähetysjärjestöjen kautta. Toivonkin, että järjestöt olisivat
aktiivisia, ottaisivat rohkeasti yhteyttä, ja lähtisimme kehittämään yhteisiä toimintamalleja.”
Ensimmäiset kokemukset uudesta työstä ovat olleet
Lätille innostavia.
”Kun on uusi tehtävä, kukaan ei tule sanomaan, miten
asiat on tehty ennen ja että pitäisi tehdä samalla tavalla.
Koen vahvasti, että tässä työssä yhdistyy hienolla tavalla tähänastinen elämän- ja työkokemukseni. Haluankin käyttää
niitä monipuolisesti hyväksi.”
OSAAMISEN KEHITTÄMISEN
PALVELUJA
MONIPUOLISESTI
LUOVASTI
JOUSTAVASTI
Agricola - mukana seurakuntien
toiminnan kehittämisessä!
Haluamme olla kumppanina seurakuntien
henkilöstön ammattitaidon päivittämisessä
ja ylläpitämisessä muutoksessa ja toiminnan kehittämisessä:
• uusia ideoita arjen toimintaan, suunnitteluun ja toteuttamiseen
• tuoreita näkökulmia esimiestyön kehittämiseen
• työkaluja haastavien tilanteiden kohtaamiseen.
Järjestämme täydennyskoulutusta
seuraavilla työaloilla:
• talous, hallinto ja johtaminen
• keittiö- ja kiinteistötyö
• varhaiskasvatus ja perhetyö
• uskonnonopetus
• arjen kristillisyys
• viestintä.
Tervetuloa koulutuksiin!
mm.
Räätälöityä koulusta ja konsultointia
Muutoksia tulossa? Uudistuksia näköpiirissä? Me Agricolassa voimme auttaa sinua
ja työyhteisöäsi muutos- ja kehittämistilanteissa.
Ota yhteyttä - räätälöimme työyhteisönne
tarpeisiin sopivan koulutuksen tai konsultoimme parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi.
Lisätietoja: seurakuntaopisto.fi/agricola
Oppisopimuksella osaajia
Oppisopimuskoulutus on edullinen ja joustava tapa kouluttaa henkilökuntaa ja saada
juuri sellaisia osaajia, kuin työyhteisöön tarvitaan. Seurakuntaopistolla alkaa syksyllä
2014 mm. suntion ja lastenohjaajan oppisopimuskoulutukset.
Lisätietoja: seurakuntaopisto.fi
Seurakuntaopisto
Järvenpääntie 640, 04400 Järvenpää
Huvilakatu 31, 76130 Pieksämäki
15
Teksti: Heikki Hämäläinen
Kuva: Raine Haikarainen
Kaikki on aina ollut
näin – vai onko?
Notaari Heikki Hämäläinen
tarjoaa lyhyen johdatuksen tuomiokapitulilaitoksen historiaan.
Kirkon historiassa on tapana korostaa jatkuvuutta. Hieman karrikoiden pahimpia asioita, mitä kirkossa voi tehdä, on tuoda jotain
uutuutta – latinaksi novum – kirkon elämään. Reformaatiossa
uskonpuhdistajat painottivat vahvasti, että uskonpuhdistus ei tuonut
mitään uutta, vaan ainoastaan vääristä uusista käytännöistä ja opeista
oli luovuttu.
Kirkon rakennemuutoskeskustelussa tämä ilmenee hyvin. Tiettyjä
ratkaisuja pidetään lähes kiveenhakattuina, sillä näin on tehty aina.
Näin ajatellaan toisinaan myös tuomiokapitulilaitoksesta: tämä laitos
on aina ollut ja toiminut näin. Mutta pitääkö tämä paikkansa? Onko
tuomiokapitulilaitos pysynyt samana koko sen noin 800-vuotisen
historian ajan?
16
Pastorit Janne Keränen (vas.), Susanna Merikanto-Timonen, Aila Mäkinen, Harri Nurminen, Hanna Vanonen ja Anitta Vuorela osallistuivat
pastoraalitutkinnon publiikkiin 9.4.2014.
Kulttivirasto
Tuomiokapitulilaitos aloitti Suomessa toimintansa vuonna
1276. Aluksi kokoonpanoon kuului muutamia tuomiokirkon pappeja eli prelaatteja, arkkiteini, dekaani, arkkipresbyteeri ja joitakin huomattavampien seurakuntien kirkkoherroja eli kaniikkeja. Tärkeimpänä tehtävänä oli piispan
valitseminen. Lopullisesti valinnasta päätti Rooman paavi,
mutta riidaton valinta vähensi mahdollisuutta ulkomaalaisen valitsemisesta virkaan.
Nykysysteemiin nähden merkittävin ero oli siinä,
että piispa ei kuulunut tuomiokapitulin kokoonpanoon.
Tuomiokapitulia johti tuomiorovasti, joka kuitenkaan ei
ollut yksi kirkkoherroista. Kyseessä oli kulttiyhteisö – eli
sen toiminnassa korostui yhteinen jumalanpalvelus. Tämän
jäänteenä tuomiokapitulin istunto aloitetaan yhäkin yhteisellä hartaudella ja raamatunluvulla.
Hallinto oli muutoin hyvin piispakeskeistä. Tuomiokapitulin roolina oli toimia piispan avustajana ja neuvonantajana sekä hoitaa piispan tehtävät silloin, kun virka oli avoin.
Reformaation virasto
Reformaatio ei lakkauttanut Ruotsi-Suomessa piispuutta ja tuomiokapitulilaitosta. Kuninkaasta tuli kuitenkin
seurakunnan ensimmäinen ja korkein jäsen piispan sijasta.
Esimerkiksi virkanimitysten osalta kuninkaalle siirtyi päätösvaltaa.
Tuomiokapitulilaitoksen taloudellinen asema myös heikkeni Kustaa Vaasan kansallistettua kirkon omaisuuden. Valtio kuitenkin alkoi maksaa tuomiokapitulien kulut. Piispan
tehtävissä korostuivat hengelliset tehtävät – eli opettaminen
ja virkaan vihkiminen.
Opettajakapituli
Tuomiokapitulin kokoonpanoa muutettiin 1600-luvulla
niin, että siihen kuuluivat Turun yliopiston teologisen tiedekunnan professorit, papiksi vihityt filosofisen tiedekunnan
professorit ja Turun kirkkoherra, jonka tehtäviin yhdistettiin
tuolloin tuomiorovastin tehtävä. Muutos oli osa kuninkaan
ajamaa koululaitoksen kehittämistä, jonka myötä tuomiokapitulilaitoksen yhteydet koululaitokseen vahvistuivat.
Eniten työaikaa veivät kuitenkin papinvirkojen täytöt,
papiston valvonta sekä kirkkokuri. Tuomiokapituli toimi siis
tuomioistuimena. Tavallinen kansa joutui kapitulin herrojen
eteen lähinnä kuudennen käskyn alaan kuuluvissa asioissa.
Autonomisoituminen alkaa
Yleisen eurooppalaisen kehityksen myötä myös RuotsiSuomessa kuninkaan valta alkoi heiketä 1700-luvulla. Tämä
johti myös tuomiokapitulilaitoksen vallan vahvistumiseen.
Kuninkaan vaikutusvalta esimerkiksi virkavalintoihin
väheni.
Myös tuomioistuintehtävät alkoivat vähetä niin, että
kirkollisen tuomioistuimen alle jäi lähinnä kirkon omia
asioita. Tämän kehityksen huipentuma oli se, kun Venäjän
alaisuuden aikana vuonna 1869 hyväksyttiin ensimmäinen
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkolaki. Se määritti
kirkolle vahvan autonomian suhteessa valtioon.
Kohti nykyjärjestelmää
Opettajakapituli herätti tyytymättömyyttä, koska seurakunnat ja papit eivät piispan valintaa lukuun ottamatta
pystyneet vaikuttamaan sen kokoonpanoon. Sillä katsottiin
olevan huono tuntemus kirkosta ja sen hallinnosta. Kouluja pitäjänhallintoon liittyvät tehtävät poistuivat vähitellen
kirkolta, mikä myös vähensi opettajakapitulin tarvetta.
Schaumanin kirkkolain myötä syntyi nykymuotoista
lähentelevä tuomiokapituli, joka koostui piispasta, tuomiorovastista ja pappisasessoreista. Tuomiokapituli pysyi
yhä valtion virastona, jonka palkat maksoi valtio. Uutena
kokoonpanoon tuli sihteeri, jonka tuli olla lainopillisesti
sivistynyt siviilivirkamies. Sihteeristä tuli vuodesta 1957 alkaen lakimiesasessori. Tuomiokapitulin rinnalle syntyi 1950-luvulla maallikoista ja papeista koostunut hiippakuntakokous.
Kirkon ja valtion suhteissa tapahtuneiden muutosten
myötä tuomiokapitulit siirtyivät vuonna 1997 kirkon
rahoittamiksi, jolloin piispastakin tuli kirkon – ei valtion
– virkamies. Tuomioistuintehtävät poistuivat täysin vuonna 2004, jolloin seurakuntien päätöksistä alettiin valittaa
hallinto-oikeuksiin.
Vuonna 2004 lakkautettiin hiippakuntakokous ja
rovastikuntakokoukset, jotka korvasi hiippakuntavaltuusto. Tuomiokapitulin jäseniksi lisättiin hiippakuntadekaani
sekä ensimmäisen kerran kirkon historiassa hiippakuntavaltuuston valitsema maallikkojäsen. Lakimiesasessori on
toki aiemmin kuulunut tuomiokapitulin jäseneksi, mutta
kyseisessä virassa voi olla myös pappi, kuten toisinaan on
tapahtunut.
Mikä on laitoksen tulevaisuus kirkon rakennemuutoksen kourissa? Kuten historia osoittaa, ei tuomiokapitulilaitoskaan ole lopulta ollut kovin muuttumaton. On ollut
aika, jolloin piispa ei siihen kuulunut. Kokoonpano on
vaihdellut määrällisesti viidestä yli kymmeneen. Ehkä kiinteimpänä tehtävänä on lopulta ollut papiston henkilöstöhallinto, vaikka senkin osalta on valtaa ja vastuuta siirtynyt
seurakuntiin viimeisen vuosikymmenen aikana.
Esimerkiksi vuonna 1979 tuomiokapituli käsitteli istunnossaan seurakunnan papin kolmipäiväistä sairauslomaa.
Viime vuoden kesäkuusta alkaen kirkkoherralle on annettu
valta myöntää virkavapaat kahteen kuukauteen saakka seurakunnan papeille. Jään innolla odottamaan tulevaisuutta ja
sen uutuuksia.
17
Marjaana Toiviaisen mielestä seurakunnan
työntekijöille maksetaan palkkaa siitä, että he
uskaltavat antaa vastuuta myös muille.
Kutsu hyvään,
kutsu kirkkoon
Seurakuntavaalit kutsuvat
uusia päättäjiä muuttamaan kirkkoa sisältä, mutta muutos on muutenkin
kirkon olemuksen ytimessä, sanoo tutkija, pastori
Marjaana Toiviainen.
18
Kallion seurakunnan nuorten
aikuisten pappina kesällä aloittavan
Marjaana Toiviaisen työalaan kuuluu urbaani missio. Mitä se tarkoittaa, Marjaana Toiviainen?
Se on lähetystyötä kaupunkiympäristössä. Kirkkona olemme inkarnaation
kirkko. Kysymys on siitä, kuinka kirkko ruumiillistuu tänään siellä, missä
toimin. Jos työpaikkani olisi maalla,
se olisi ehkä landemissio. Tehtävä
inkarnaationa on kuulla kulloisenkin
yhteisön äänet ja toimia. Se on erilaista eri konteksteissa.
Seurakuntavaaleissa kirkko kutsuu
uusia ehdokkaita vaikuttamaan kirkkoon sisältä käsin. Millaiseen yhteisöön sinä kutsut ihmisiä työssäsi?
Tätä kysymystä meidän pitäisi koko
ajan esittää itsellemme. Kutsun
yhteisöön, joka on mahdollisimman
epäkatu-uskottava, karun armon
yhteisö. Siinä sakramentit ja Jumalan
sana sekä pienellä että isolla alkukirjaimella näyttävät väläykseltä, mitä
todellisuus voi olla.
Luottamushenkilöitä tarvitaan
seurakunnan muuttumiseen hallinnon
kautta, armolahjat ovat kuitenkin
monet. Sisältä käsin on monta tapaa
vaikuttaa.
Pappina tehtävänäni on luoda
platform, jossa muut saavat käyttää
armolahjojaan. Työni on seurata, että
toiminta on teologisesti tervehenkistä,
ja ylläpitää sitä, että kirkko on sakraalitila. Meille seurakunnan työntekijöille
maksetaan palkkaa siitä, että uskallamme antaa vastuuta. Olemme luomassa
yhteisöä, jossa ihminen voi olla tärkeä.
Milloin kirkosta tulee yhteisö?
Ne ovat pieniä signaaleja. Kun jumalanpalvelukseen tulee uusi ihminen,
onko jokaisella yhteisössä sellainen
olo, että heillä on oikeus toivottaa
hänet tervetulleeksi? Vai onko pappi
jotenkin enemmän oikeutettu?
Seurakuntavaalien myötä kirkko
lähtee toreille ja turuille sloganilla
”Usko hyvän tekemiseen”. Idea hyvän
tekemisen toreista syntyi edellisten
seurakuntavaalien jälkeen, sillä esimerkiksi Helsingissä kaikkein suosituimmat ennakkoäänestyspaikat olivat
Narinkkatorin äänestyskontit.
Hyvän tekemisen tori on ehdokasrekrytointia tai ennakkoäänestystä
varten. Tori kuitenkin esittelee myös
seurakunnan tekemää työtä: kuoroja,
lapsityötä tai mitä seurakunta haluaa
ottaa esille.
Toiviainen järjesti keväällä kotiseurakunnassaan Toisenlainen hiihtoloma
-tapahtuman, jossa vapaaehtoiset
majoittivat asunnottomia. Millaiseen
hyvään uskot, Marjaana Toiviainen?
Hyvä on. Minun tehtäväni on ottaa
osaa hyvyyteen, joka on. Kirkko on
yhteisö, jonka olemukseen se kuuluu.
Meillä on ammattimainen kirkko ja
se on vähän ongelma, tosin ei yksin
kirkon, vaan se on suomalaisuudessa.
Ihmiset eivät koe osallisuutta.
Keskeistä on liike ihmisen tarinasta toisen ihmisen tarinaan, samalla
kun rakenteita muutetaan. Kristillisen
transformaation voima on kohtaaminen ruohonjuurelta ruohonjuurelle.
Muutos on aina kaksisuuntaista. Mitä
enemmän ulkoistamme auttamistyön,
sitä vähemmän se on jokaisen seurakuntalaisen omaa ja sitä vähemmän
kirkko toteuttaa olemustaan.
Teksti ja kuva: Kaisa Kariranta
2015
Täydennyskoulutus ja neuvottelupäivät
Helsingin hiippakunnassa
Kasvatus
• Kirkon kasvatuksen päivät 13.–15.1.2015, Jyväskylä
• Helsingin ja Espoon hiippakuntien lapsi- ja perhetyön
koulutus- ja neuvottelupäivä 17.1.2015, Järvenpää, Seurakuntaopisto
• Kasvatuksen koulutuskoordinaatiotapaaminen 29.1.2015,
Helsingin tuomiokapituli
• Lapsi- ja perhetyöstä vastaavien hiippakunnallinen areena
12.2.2015 klo 9–11, Helsingin tuomiokapituli
• Nuorisotyövastaavien tapaaminen 17.3.2015, Helsingin
tuomiokapituli
• Varhaisnuorisotyön teemaseminaari 19.–20.3.2015
• Porvoon rovastikunnan lapsityöstä vastaavien neuvottelupäivä 14.8.2015 klo 10–15, paikka ilmoitetaan myöhemmin
• Kasvatuksen laajapohjainen teemaseminaari 15.–
17.9.2015, Helsinki–Tukholma
• Rippikouluvastaavien neuvottelupäivä 12.11.2015
Kansainvälinen työ
• Seurakunta turvapaikkana – miten toimitaan kun ihminen
etsii kirkosta suojaa? 6.3.2015 klo 9–12,Vantaa
• Kirkon Ulkomaanavun ajankohtaispäivä 8.9.2015, Mikaelin
kirkko, Helsinki
• Yhteisvastuukoulutus keräyspäälliköille ja vastuuhenkilöille
21.11.2015, Helsinki
Jumalanpalveluselämä ja
musiikkitoiminta
• Learning by doing -koulutus 19.–20.3.2015, 22.3.2015
(äänentoiston ja miksauksen perusteet, bändisoitto ja
sovittaminen). Kurssilaiset toteuttavat su 22.3.2015 Popmessun musiikit ja äänentoiston.
• Kanttori ja rippikoulu -koulutus 13.–14.4.2015
• Virikkeitä kuoronjohtoon 5.5. ja 7.5.2015. Kuoron harjoittaminen ja äänenmuodostus. Kirkkovuosi ja kuorojen
ohjelmistot.
• Moniammatilliset hiippakunnalliset jumalanpalveluselämän
koulutuspäivät 14.–15.9.2015
• Nelivaiheinen Virsivisa: 1) kouluvisa viikolla 5/2015, 2)
paikallisvisa seurakunnittain viikolla 11/2015, 3) aluevisa
hiippakunnittain 15.4.2015, 4) valtakunnallinen finaali
22.5.2015
Työnohjaus ja muu ohjaustoiminta
• Ohjaajakoulutus kirkollisten alojen opiskelijaharjoittelun
ohjaajina toimiville tai siitä kiinnostuneille 5.–6.3.2015,
Helsingin tuomiokapitulin koulutustila
• Kirkon työnohjauksen valtakunnalliset neuvottelupäivät
18.–20.5.2015, Turku
• Työnohjauksen vuosittaiset täydennyskoulutuspäivät
maaliskuussa ja lokakuussa 2015 yhteistyössä Helsingin
seurakuntayhtymän kanssa, Seurakuntien talo, Kolmas linja
19
Spiritualiteetti ja sielunhoito
• Hiippakunnallinen sielunhoidon erityiskurssi 2015–2017
(40 op), lähijaksot Porvoossa. Ks. tiedot koulutuskalenterista.
• Iona-seminaari 13.–14.3.2015 Helsingissä – rohkaisevia
malleja elää yhteisöelämää. Opintomatka Edinburghiin ja
Ionan saarelle 4.–11.8.2015.
Johtamiskoulutus
Kirjo I – Seurakuntatyön johtaminen, 1. jakso 8.–9.9.2015,
2. jakso 11.–13.11.2015, Sopukka
Valtakunnalliset neuvottelupäivät
• Uskon kokemuksellisuus 15.10.2015 – koulutuspäivä nykyajan hengellisen kokemuksen ulottuvuuksista, Helsinki
• Valtakunnalliset kanttoripäivät 3.–5.2.2015, Oulu
Kaikille työntekijöille tarkoitettu
hiippakunnallinen koulutus
• Kirkkopäivät 22.–24.5.2015, Kouvola
• Ympäristötyön neuvottelupäivä 12.5.2015
• Kansankirkko ja uushenkisyys 28.–30.9.2015, Sofia, Helsinki (Pohjoismaiset luterilaiset kirkot)
• Hiippakunnan viestintäpäivä 10.11.2015
• Kirkon työnohjauksen valtakunnalliset neuvottelupäivät
18.–20.5.2015, Turku
• Hengellisen ohjauksen päivä 21.5.2015, Tolkkilan kartano,
Elimäki (Kirkkopäivien yhteydessä)
Orientoitumiskoulutus
20
Koulutus toteutuu moniammatillisissa pienryhmissä (4 kertaa) helmi–syyskuun aikana. Ryhmävaihtoehdot tiedossa
marraskuussa.Aloituspäivä 27.1.2015 klo 10–16, Helsingin
tuomiokapituli. Päätöspäivä 28.9.2015 klo 10–16, Helsingin
tuomiokapituli.
Pastoraalitutkinto
• Pastoraalitutkinto muuttuu vuoden 2015 alusta. Nykyisen
järjestelmän mukaisia kursseja ei enää järjestetä. Nykymuotoisen tutkinnon voi suorittaa tenttimällä vuoden
2017 loppuun mennessä. Siihen mennessä voi suorittaa
myös nykyiseen tutkintoon kuuluvat saarna- ja opetusnäytteet. Siirtymäsäännöksiin on kirjattu, miten nykymuotoisena suoritetut osiot hyväksiluetaan uudessa tutkinnossa.
Muutos on selostettu Kirkon koulutuskeskuksen sivuilla.
• Tuomiokapitulien vastuulla on kaksi kokonaisuutta kymmenestä: 4. Kirkon, usko, tunnustus ja ekumenia, ja 10.Työyhteisö ja hallinto. Helsingin hiippakunta toteuttaa nämä
kurssit yhdessä Espoon ja Turun hiippakuntien kanssa.
Isäntävuoro kiertää vuosittain niin, että isäntähiippakunnan papeilla on kursseihin etusija. Käytännössä kursseille
on päässyt kaikista hiippakunnista. Kutakin hiippakuntien
vastuulla olevaa osiota on tarjolla kaksi vuodessa.Vuonna
2015 Helsingin hiippakunta isännöi syksyn kurssia työyhteisö ja hallinto. Kurssien yksityiskohdat kirkon sähköisessä
koulutuskalenterissa 18.8.2014 alkaen.
Ilmoittautuminen
Koulutuksiin ilmoittaudutaan kirkon sähköisen henkilöstökoulutuskalenterin ilmoittautumisjärjestelmän
kautta, ellei kalenterissa ole muutoin ilmoitettu. Kirkon
henkilöstökoulutuskalenteri 2015 julkaistaan kirkkohallituksen koulutus-sivustolla (sakasti.evl.fi/koulutus)
18.8.2014.Tuomiokapitulin kotisivuilta löytyy tuolloin
myös linkki vuoden 2015 koulutuksiin.
Peruutusehdot
Osallistumisen peruuntumisesta on ilmoitettava osoitteeseen [email protected] viimeistään
kahta viikkoa ennen koulutuksen alkua.Tämän jälkeen
peruutettujen tai kokonaan peruuttamatta jääneiden
koulutusten ja neuvottelupäivien kurssimaksut laskutetaan täysimääräisinä, ja lisänä laskutetaan 50 euron
käsittelymaksu.
t a Pa h t u u h e l s i n G i n
Yhteiset
Eero Huovinen 70 vuotta
Emerituspiispamme juhlia vietetään ma 27.10. Päivärukous Tuomiokirkossa klo 12, jonka jälkeen vastaanotto
kryptassa klo 17 asti. Ei puheita eikä lahjoja. Mahdolliset
muistamiset lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi Tukikummit-säätiön tilille FI14 8000 1971 3807 88,
viestiksi ”Eero Huovinen 70v”. Lisätietoja: tukikummit.fi.
h i i P Pa k u n n a s s a
raine Haikarainen
21
Birgitan pitkä päivätyö
Kapitulin pitkäaikaisin viranhaltija, toimistosihteeri Birgitta
Falenius jää eläkkeelle. Hän haluaa uuden elämänvaiheen
alkaessa lähettää hiippakunnan väelle terveiset:
Tuomiokapitulissa 33 vuotta työskennelleenä ja nyt eläkkeelle
jäädessäni kiitollisena mietin menneitä vuosia.
Toimistoteknologia on työurani aikana mielenkiintoisella
tavalla kehittynyt, ja asiointi tapahtuu paljolti verkossa. Siitä
huolimatta jotkin asiat ovat pysyneet samoina, kuten ihmisten
kanssa vuorovaikutuksessa oleminen ja heidän palvelemisensa.
Arvokkaimpana mieleeni ovat jääneet hiippakunnan 40-vuotisjuhlaristeilyn järjestelytehtävät, kun lähes 2 000 ihmistä
”astui laivaan”. Myös hiippakunnan 50-vuotisjuhlaviikkojen
ja Torimessun järjestelytehtävissä oli mielenkiintoista olla
mukana alusta loppuun.
Olen ollut etuoikeutettu, kun olen saanut olla upean, lämminhenkisen, kannustavan työyhteisön jäsenenä.
Iloisin ja vapain sydämin jään vapaille. Kiitos teille – kaikkea
hyvää elämäänne!
Birgitta Falenius
Viestintäpäivät Sofiassa
Hiippakunnan viestintäpäivä tarjoaa tänä vuonna mahdollisuuden vaihtaa tuoreeltaan kokemuksia edellisen viikonlopun
seurakuntavaalien viestinällisistä kokemuksista. Päivä järjestetään kulttuurikeskus Sofiassa ti 11.11. klo 11.30–16.30. Ilmoittautumiset Sakastin kautta 28.10. mennessä. Osallistumismaksu
on 60 euroa.
Puhtia saarnoihin
Mitä ja mistä saarnata silloin kun ei ole mitään annettavaa?
Kirkon ulkosuomalaistyö ja Töölön seurakunta järjestävät
saarnaajille tarkoitetun päivän to 31.7.2014, klo 9–16
Temppeliaukion kirkossa. Mukana prof. Heikki Räisänen,
emerituspiispa Wille Riekkinen ja teol. tri Jarmo Tarkki.
Tilaisuuteen voi valmistautua lukemalla Heikki Räisäsen
kirjaa Mitä varhaiset kristityt uskoivat? (WSOY, 2011).
Vapaa pääsy, kahvitarjoilu.
Lisätietoja: Pastori Marjo Kalliomäki, marjo.kalliomaki@
evl.fi ja pastori Jarmo Tarkki, [email protected]
Piispat ja piispan avustaja
julkaisivat
raine Haikarainen
Keväällä ilmestyi piispa Irja Askolalta uusi kirja Pyhän
kanssa piilosilla (Kirjapaja). Pohdiskelevaan ja levolliseen
sävyyn kirjoitetut tekstit käsittelevät kirkon uskoa avaran
armon näkökulmasta. Kirjassa on taiteilija, kirkkoherra
Christer Åbergin kuvitus. Piispan erityisavustajalta Kaisa
Karirannalta puolestaan ilmestyi kristillistä perinnettä
tuoreesti tulkitseva Jeesus ja elämisen taito (Kirjapaja).
Piispa Eero Huovinen on hänkin ahkeroinut. Pääsiäisen
alla ilmestyi Uusi ilo (WSOY), joka on saatavissa myös
kirjoittajan itsensä lukemana äänikirjana.
Sielunhoidon erityiskurssi
alkaa
22
Vuonna 2015 Helsingin hiippakunnassa käynnistyy runsaat
kaksi vuotta kestävä, Helsingin hiippakunnan ja Kirkon
koulutuskeskuksen järjestämä sielunhoidon erityiskurssi
2015–2017 (40 op).
Koulutus on Kirkon koulutuskeskuksen, Helsingin hiippakunnan ja Porvoon seurakuntayhtymän yhteishanke. Sen
ydintavoite on vahvistaa sielunhoitajan omaa persoonaa
ammatti-identiteetin palveluksessa. Ihmismielen ymmärrys,
itsetuntemus, oman uskon pohdinta jumalasuhteen dynamiikassa ja tiedolliset taidot ovat keskiössä.
Koulutus on rakennettu palvelemaan seurakuntatyössä olevia. Sen juuret ovat sairaalasielunhoidossa, amerikkalaisissa
CPE-koulutuksissa (Clinical Pastoral Education).
Koulutukseen sisältyy kaksi kahden viikon internaattijaksoa
sairaalaharjoitteluineen. Internaattimuotoisina toteutetaan
myös orientaatiojaksot, väliseminaari ja päätösseminaari.
Näistä jokainen kestää kolme päivää.
Koulutuksen lähijaksot toteutetaan Porvoossa. Lähijaksojen
välissä kokoontuvat alueelliset ryhmät koulutusohjaajan johdolla, ja niissä työskennellään käyttäen hengellisen ohjauksen
elementtejä oman elämän tarinan tiimoilta. Lähijaksot ja
väliajan työskentelyt tukevat toisiaan ja ylläpitävät prosessia
koko kahden vuoden ajan.
Kouluttajina toimivat Kirkon koulutuskeskuksen sielunhoidon vastaava kouluttaja Virva Nyback, hiippakuntasihteeri
Jaana Räntilä ja johtava sairaalapastori Riitta Kuusela. Lisäksi
prosessiin sitoutetaan väliajan koulutusohjaajat ja kliinisten
jaksojen työnohjaajat.
Koulutukseen valitaan enintään 16 osanottajaa. Siihen voivat
hakea seurakuntatyössä olevat papit, nuorisotyöntekijät,
diakoniatyöntekijät ja perhetyöntekijät, joilla on vähintään
viiden vuoden työkokemus. Tarkat hakuohjeet löytyvät elokuussa julkaistavasta Kirkon henkilöstökoulutuskalenterista.
Kurssimaksu on yhteensä 400 euroa (vuonna 2015 50 euroa
ja seuraavina vuosina 175 euroa kumpanakin). Täysihoito
internaattipaikkana toimivassa Övikin leirikeskuksessa maksaa 45 euroa/vrk (Orientaatiopäivät 3 pv , I kliininen jakso
keväällä 2016 2 x 5 pv ja II kliininen jakso keväällä 2017 2
x 5 pv). Heponiemen hiljaisuuden keskuksessa pidettävät
väliseminaari (3 pv) ja päätösseminaari (3 pv) maksavat
kumpikin noin 200 euroa.
Koulutuksen käyneiden kokemuksia
”Sain mitä odotinkin: tietoa, ideoita, evästä jos jonkinmoista.
Sen lisäksi jouduin noiden kahden vuoden aikana itseni kanssa
syviin vesiin; välillä vesi oli sameaa ja seisovaa, välillä kirkasta
ja virkistävää. Kurssin kouluttajat kulkivat vierellä ammattitaitoisina, tarkkasilmäisinä ja lempeän haastavina. Koulutuksen
päättyessä olin rosoisempi mutta samalla enemmän itseni.”
– Johanna Parviala, pappi, Jokioinen
”Oivalsin, että sielunhoitoa voi oppia. Paras kysymys on
”kerrotko vielä lisää…?” Mikään tilanne pappisesimiehenä,
työkaverina tai rivityössä ei säikäytä niin kuin ennen kurssia.
Jos ennen ajattelin, että tässä on tie – se vie, niin kurssin
jälkeen ajattelen, että tästä alkaa tie – se vie sinnekin, minne
sitä ohjataan.”
– Ensio Partanen, vs. kirkkoherra, Akaa
”Kuuntelu ja keskustelu olivat kaiken aikaa auki ryhmän
suuntaan, etenkin harjoittelujaksoilla. Ajatuksia, havaintoja,
oivalluksia ihmissielusta ja Pyhästä virtaili näissä hetkissä. Ne
ruokkivat, lämmittivät ja horjuttivat sopivasti samaan aikaan.
Kurssin jälkeen uskon ja luotan työssäni entistä vahvemmin
sisäisen suunnan kuuntelemiseen ja seuraamiseen. Se on
persoonallinen työväline, joka tarvitsee ohjausta, hoitoa ja
huolenpitoa.”
– Jyrki Koivisto, diakoniapappi,Ylöjärvi
Opintomatka Edinburghiin
ja Ionan saarelle
Lähde mukaan unohtumattomalle opintomatkalle
Skotlantiin 4.–11.8.2015! Vietämme kolme päivää
Edinburghissa ja neljä Ionan saarella.
Edinburghissa teemojamme ovat hengellinen ohjaus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Tutustumme
ignatiaanista spiritualiteettia harjoittavan Epiphany
Groupin toimintaan ja perehdymme hengelliseen
ohjauksen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden
edistämiseen Skotlannin episkopaalisen kirkon
työssä. Teemme myös ohjatun hiljaisen vaelluksen
Edinburghin labyrinttipuutarhassa.
Ionan saari on ollut merkittävä hengellinen keskus
vuodesta 563 jKr., jolloin Pyhä Columba perusti
saarelle luostarin. Saarella toimii nykyisin ekumeeninen yhteisö, jonka perusti pastori George MacLeod
vuonna 1938. Yhteisön teemoihin kuuluvat rauhan,
oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien edistäminen sekä aktiivinen toiminta ympäristön hyväksi.
Ionan saarella käytössämme on Skotlannin episkopaalisen kirkon Bishop’s House luostarikirkon
välittömässä läheisyydessä. Tutustumme ja osallistumme Ionan yhteisön elämään ja spiritualiteettiin,
jumalanpalveluselämään ja toimintaan. Teemme
pyhiinvaelluksen saarella.
Tutustuttavaksi Edinburghista: www.scotland.anglican.org, www.epiphanygroup.org.uk
Ionan yhteisöstä: iona.org.uk, www.island-retreats.
org/iona.html
Majoitus Edinburghissa Bed and breakfast Gillis Centressa (www.gilliscentre.org.uk) ja Ionassa Bishop´s
Housen täysihoidossa, (www.scotland.anglican.org/
life-of-the-church/retreats/)
Vastuullinen matkanjärjestäjä kuljetusten osalta on
SMT. Majoituksista vastaavat hiippakunnat.
Matkan hinta: Noin 850–1 000 euroa
Järjestäjät: Espoon ja Helsingin hiippakunnat, Hiljaisuuden Ystävät
Lisätiedot: Koulutuskalenterista ja kati.pirttimaa@
evl.fi, [email protected], [email protected]
Ilmoittautumiset: SMT Kirkko-tiimi, events1@
smt.fi
Ilmoittautumisia varten tarvitaan sukunimi ja etunimi kuten passissa, katuosoite, sähköpostiosoite ja
matkapuhelinnumero. Iso-Britannian viranomaisten
rekisteröintiä varten tarvitaan myös passitiedot n. 1
kk ennen lähtöä.
Iona-seminaari
13.–15.3.2015
Helsingissä
– rohkaisevia malleja
elää yhteisöelämää!
23
Iona-yhteisön johtaja, Rev´d Peter Macdonald ja
Lesley Macdonald tulevat Helsingin hiippakunnan vieraiksi maaliskuussa 2015. Viikonlopun
aikana tutustutaan Iona-yhteisön periaatteisiin,
mm. ekumeenisuuteen sekä solidaarisuuden ja
hengellisyyden yhdistämiseen.
Vietämme myös jumalanpalveluselämää yhteisön hengessä ja sen tuottaman materiaalin
pohjalta. Tarkempi ohjelma ja paikat ilmoitetaan
myöhemmin, mutta varaa jo nyt viikonloppu
kalenteriisi. Mukana on myös piispa Irja Askola.
ille avoin.
ik
a
k
n
o
ri
a
a
in
Sem
Lue kokemuksia Ionasta seuraavalta aukeamalta!
Iona jättää jäljen
Jaana Räntilä
Dekaani Reijo Liimatainen ja hiippakuntasihteerit Jaana Räntilä ja Hannu Lätti
kävivät maaliskuussa Ionan ekumeenisessa yhteisössä, jonne hiippakunta tekee
opintomatkan ensi vuoden elokuussa. He kertovat, mikä teki vaikutuksen.
24
Yhteisöä etsimässä
Suomessa etsitään uudenlaista yhteisöllisyyttä, jossa naapurit edes jossain määrin huolehtisivat toisistaan. Koville
tuntuu ottavan! Kirkko sanoo olevansa yhteisö, ja samaa
väittää moni seurakunta. Tiukan sosiologisen määritelmän
mukaan aito yhteisö ei jäsenmäärältään oikein voi ylittää
500 henkeä. Luterilainen kirkko Suomessa ja sen paikalliset
seurakunnat ovat organisaatioita.
Tiukan sosiologisen määritelmän mukaan yhteisöt ovat
ulossulkevia. Yhteisö sietää huonosti erilaisuutta. Tämän
tunnistavat yhteiskunta-analyytikotkin. Sellaiset asuinalueet,
joissa yhteisöllisyys on vahvaa, ovat usein varsinaisia nimbyilyn pesäpaikkoja.
Siksi olikin mielenkiintoista kohdata yhteisö, jossa
perusajatus näyttää nousevan yhteisön sosiologisten määritelmien vastustamisesta. Ionan ajattelua tuntui leimaavan
idealismi: toivotaan, että mahdollisimman erilaiset ihmiset
voisivat tulla yhteen ja oppia tuntemaan toistensa ajattelua
ja toimintaa. Yhteisten askareiden sitovaan voimaan luotetaan. Kun huuhdotaan yhdessä isoa tiskiä, ei ole tavatonta,
että vieressä astioita kuivaava osoittaa suurta ymmärrystä
Syyrian presidentti al-Assadia kohtaan.
Tästä voisi luulla, että Iona-yhteisö etsisi kaikissa asioissa
kompromissia ja pienintä mahdollista yhteistä nimittäjää.
Mitä vielä! Kotiryhmissä opetellaan mielenosoitusten järjestämistä ja aktiivista poliittista vaikuttamista.
Ionaan voi pestautua vapaaehtoiseksi yksittäisestä päivästä useamman viikon kestävään pestiin. Keittiön vapaaehtoisilla on näkyvä merkitys myös Abbeyssa vietettävien
hetkipalvelusten johtajina. ”Kokki palveluksen johtajana”
onkin yksi Iona-yhteisön tunnuslauseita.
Reijo Liimatainen
Jaana Räntilä
Ihmiset
kirkonkelloina
Virsiä Ionan
tapaan
Ionan yhteisö on ekumeeninen liike, joka uudistaa kirkkoa
yhdistämällä hengellisyyden aktiiviseen toimintaan. Erityistä
huomioita kiinnitetään nuoriin, oikeudenmukaisuuden toteutumiseen ja ympäristöön. Yhteisön kellot soivat erityisesti silloin, kun ympäröivässä yhteiskunnassa huomiota vaativat köyhyys ja sosiaaliset kysymykset, rasismi, ekumenia ja
uskontojen väliset suhteet sekä seksuaalinen tasa-arvoisuus.
Kirkonkellot saattavat vaieta meilläkin – tulevat sukupolvet tuskin jaksavat maksaa niiden soitosta, ellei niiden
sanoma ole merkityksellinen. Iona-yhteisö muistuttaa, että
kristinusko on elinvoimainen niin kauan kuin on ihmisiä,
jotka tekevät siitä totta elämällään.
Jäsenet, joita nykyään on noin 300, sitoutuvat päivittäiseen rukoukseen ja raamatunlukuun, yhteisiin tapaamisiin
ja yhteiseen toimintaan oikeudenmukaisuuden ja rauhan
puolesta. Heidän puhuttelevin sitoumuksensa koskee
perheryhmiä. Niissä he keskustelevat rahan- ja ajankäytöstään. Olisinko minä valmis avaamaan raha-asiani yhteiselle
ymmärrykselle siitä, mikä palvelee yksinkertaista ja ekologista elämäntapaa? Toisaalta: mikä helpotus olisikaan saada
muilta tukea tähän kulutuksen sotkemaan elämään!
Ionassa puhutteli myös sen raikas liturginen elämä.
”Täällä puhutaan uskosta tavallisin sanoin, ihmisten
kielellä”, sanoi matkatoverini. Ihmisten todellisuuden
todesta ottaminen pysäytti liturgisissa teksteissä ja lauluissa.
Oppikeskeiseen ajatteluun tottuneena tervehdin riemulla
näkökulman vaihdosta.
Ionan yhteisössä ekumeenisuus on luonteva osa vuorovaikusta. Papeille tarkoitetulla viikolla meitä oli koolla eri
tunnustuskuntien paimenia. Selväksi tuli, että Euroopan
protestanttiset pienet kirkot tekevät yhteistyötä ja muun
muassa vaihtavat työntekijöitä. Oman kirkkomme tilannetta jäimme pienellä suomalaisporukalla ihmettelemään:
kenen kanssa meillä on yhteistyösopimuksia?
Jaana Räntilä
Iona-yhteisön muusikko John Bellin toimittama uusi
virsikirja Skotlannin kirkolle ilmestyi vuonna ensimmäistä
kertaa vuonna 2005. Uusin, neljäs painos ilmestyi vuonna
2011. Se sisältää paitsi vanhoja virsiä myös paljon Bellin
omia lauluja, musiikkia maailmalta ja kelttiläistä kansanmusiikkia uudelleen sanoitettuna.
Kirjassa annetaan tarkkoja ohjeita laulujen säestyksestä.
Alkupuheessa suositellaan: ”Jos kyseessä on perinteinen
psalmilaulu, se olisi paras laulaa ilman säestystä. Jos kyseessä on kansanlaulu (folk tune), olisi parasta hoitaa säestys
kansansoittimilla kuten kitaralla, viululla tai huilulla.
Jos laulussa on voimakas rytmielementti, tulisi se säestää
pianolla. Afrikkalaistyyliset laulut taas hoituvat parhaiten
rummuilla.” Perinteiset virret suositellaan edelleen säestettäviksi uruilla.
Eräs Ionan musiikintekemisen perusajatuksista on se,
että jokainen ihminen osaa ja voi laulaa, kun laulamista
tuetaan erilaisilla johtamistekniikoilla, kuten näyttämällä
säveltasoja viittomalla. John Bellin mielestä olisi tärkeää
opettaa laulut seurakunnalle jo ennen jumalanpalvelusta.
Osallistuessani hänen vetämäänsä työpajaan Sääksmäellä
hän muistutti, ettei kukaan itseään kunnioittava kirkkomuusikko tai kuoro suostuisi soittamaan tuntematonta laulua jumalanpalveluksessa harjoittelematta sitä etukäteen –
mutta seurakunnan odotetaan tekevän niin. Yhteislaulua
helpottaisi suuresti, jos kanttori seisoisi edessä johtamassa
laulua sen sijaan että soittaa näkymättömissä urkuparvella.
Tärkeintä Bellille on saada seurakunta laulamaan
yhdessä. Hän teki nuorisomuusikon uraansa aloitellessaan
havainnon, että harvalukuiset seurakuntalaiset istuivat
suurissa kirkoissa niin erillään toisistaan, että he kuulivat
urkujen lisäksi vain oman äänensä, eivätkä uskaltautuneet
laulamaan. Ratkaisu pulmaan oli sulkea penkkirivit kirkon
takaosasta.
Hannu Lätti
• Lue kirjoittajien pidemmät tekstit Ionasta hiippakunnan kotisivuilta.
• Lisätietoa myös: www.iona.org.uk, www.wgrg.co.uk, www.ionabooks.com
• Tietoa hiippakunnan opintomatkasta Ionaan löydät edelliseltä aukeamalta.
25
Teksti ja kuva: Kirsti Poutiainen
Piispanvihkimys veti
väkeä Namibiassa
Kirsti Poutiainen tuo terveiset Namibiasta, jossa pastori Veikko Munyika vihittiin
maan evankelis-luterilaisen kirkon läntisen hiippakunnan piispanvirkaan. Paikalla
oli 4 000 seurakuntalaista.
26
Sain tilaisuuden osallistua Namibian läntisen hiippakunnan piispaksi valitun Veikko Munyikan vihkimysjuhlaan
helmikuun lopussa yhdessä tuomiorovasti Matti Poutiaisen
kanssa. Olimme Helsingin hiippakunnan ja kirkon ulkoasiain osaston pyynnöstä kirkon viralliset edustajat. Juhlaa
vietettiin maan pohjoisosassa, Ongwedivassa.
Namibiassa meidät otettiin vastaan lämpimästi ja
huomaavaisesti. Kirkkoamme arvostetaan suuresti, mikä
näkyi myös siinä, että tuomiorovasti Poutiaista pyydettiin
avustamaan piispoja vihkimyksessä. Hänen tehtävänään oli
lukea raamatunkohta, pukea vihittävälle stoola ja vyö sekä
osallistua kättenpäällepanemiseen ja siunaukseen.
Minä sain tehtäväkseni emeritusristin pujottamisen eläkkeelle jäävän piispa Shangalan kaulaan. Ristiä laittaessani
sanoin englanniksi: ”Siunatkoon meidän Herramme Jeesus
Kristus sinua Hänen ristinsä kautta.” Emeritusristi oli lahja
Espoon ja Helsingin hiippakunnilta.
Presidenttikin osallistui
Namibian presidentti Pohamban osallistuminen vihkiäisiin
aiheutti perusteelliset turvatoimet. Noin 150 hengen vihki-
kulkue oli ulkona valmiina hyvissä ajoin, mutta presidentin
odottaminen myöhästytti liikkeelle lähtöä lähes tunnilla.
Noin kahdeksan tuntia kestäneeseen messuun osallistui
4 000 seurakuntalaista.
Saarnan piti piispan virkaan asetettu Veikko Munyika.
Hän korosti Namibian yhteiskunnan ja kirkon kehittämisen merkitystä ja sitä, että nykysukupolven tulisi osallistua
kehittämistyöhön vielä edellistäkin paremmin.
Katekimus ndongan kielelle
Matkan aikana kävimme neuvotteluja Suomen kirkon
Katekismuksen ndongankielisen käännöksen julkaisemisesta
Namibiassa. Käännöstyö on valmis, ja Katekismus on tarkoitus painattaa Namibiassa. Pyysimme piispa Munyikalta
Suomen kirkkohallitukselle osoitetun kirjallisen pyynnön
saada julkaista ja ottaa käyttöön Katekismuksen käännös
Namibian kirkossa.
Piispa Munyika totesi, että heille on tärkeää saada Suomen kirkon Katekismus omalle äidinkielelleen käännettynä.
Hänen mukaansa heillä on suuri pula hyvästä ndongankielisestä kristillisestä kirjallisuudesta. Katekismusta tullaan käyttämään niin lasten ja nuorten kuin aikuisten opetuksessa.
Kuivuus haastaa pohjoisosat
Tärkeä kirkollinen ja yhteiskunnallinen puheenaihe matkan
aikana oli kuivuudesta aiheutuva köyhyys. Kuivuus on ollut
kohtalokasta varsinkin maan pohjoisosissa, missä ihmiset
elävät pitkälti pienviljelmien varassa. Myös etelään opiskelemaan lähteneet nuoret ovat olleet vaikeuksissa, kun kotoa ei
ole voitu lähettää jauhoja ja muita elintarvikkeita. Matkamme aikana onneksi alkoivat runsaat sateet, jotka saattavat
vaikuttaa ratkaisevasti sadon suuruuteen.
Luterilainen maailmanliitto on kokeillut rajoitetulla alueella Namibiassa projektia, jossa köyhimmille perheille on
annettu pientä, noin sadan Namibian dollarin (n. 7 euron)
suuruista kuukausitukea. Se on vaikuttanut muun muassa
työmahdollisuuksiin ja lasten koulutukseen. Projektista
on saatu hyviä kokemuksia, ja sillä saattaa olla merkitystä
yhteiskunnan harkitessa tukitoimintojen muotoja.
Lue lisää matkasta ja katso kuvat hiippakunnan verkkosivuilta.
Piispa Shangala saa emerituspiispan ristin Kirsti Poutiaiselta.
KIRJA VIE kesään
Porvoon suomalaisen seurakunnan
diakoniajohtaja Pasi Nieminen ja
Tikkurilan seurakunnan lähetyssihteeri Sirpa Jalokinos paljastavat
kesän kirjasuosikkinsa.
Omien käsitysten
haastaja
Tänään Paratiisissa on toinen osa trilogiasta, jonka kolmas
osa ei vielä ole ilmestynyt. Kirjailija Daniel Brecher on israelilaissyntyinen messiaaninen juutalainen filosofian maisteri
ja valmistunut Helsingin yliopiston seemiläisten kielten ja
kulttuurien laitokselta. Hän pitää luentoja juutalaisuudesta,
Israelista ja Raamatun heprealaisesta taustasta.
Kirjan alku hämmentää. Kuka kysyy, kuka vastaa, missä
mennään? Toisaalta kertoja, Saulus, on itsekin kovin ymmällään.
Pian käykin ilmi, että kysymys on tapahtumista Israelissa
2 000 vuotta sitten, vaikka kertoja käyttääkin nykykielen
sanastoa. Myöskään tapahtumat eivät etene niin kuin evankeliumien perusteella luulisi.
Kohta monivaiheinen jännityskertomus alkaa viedä
mukanaan. Parin viikon ajanjaksoon sijoittuvat tapahtumat vievät yllättäviin seikkailuihin ja antavat aivan uusia
merkityksiä ja sisältöjä tuttuihin Raamatun kertomuksiin ja
henkilöihin.
Tänään paratiisissa -romaanin lukija pohtii, mikä on
oikeaa juutalaista perimätietoa ja mikä kirjailijan tulkintaa
tai mielikuvitusta. Oli miten
Antero Harju
oli, romaani on kiehtova
matka outoon kulttuuriin ja
oman ajattelun. Kirja kutsuu
perehtymään rabbiiniseen
juutalaisuuteen ja ajanlaskun alkuvuosien poliittisiin
tapahtumiin Lähi-idässä.
Sirpa Jalokinos
Vaihtelua vastakkainasettelun maailmaan
Ulla Juselius
Luin Ville Haapasalon
haastatteluihin perustuvan
Et kuitenkaan usko -kirjan
Haapasalon televisiosarjojen
innoittamana. Tässä negatiivisten, usein rikkovien ja
erottavien mediaotsikoiden
ja lööppien maailmassa
tarvitsemme Haapasalon
kaltaisia sillanrakentajia,
kulttuuritulkkeja ja esikuvia,
jotka uskaltavat erottua ja
alleviivata kanssaihmisyyden
merkitystä lännen ja idän
vastakkainasettelusta huolimatta.
Ville Haapasalo hyppäsi
rohkeasti täysin uuteen kulttuuri- ja kieliympäristöön
1990-luvun alussa. Kielitaidottomana ummikkona hän asetti
itsensä valtaviin henkisiin, fyysisiin ja sosiaalisiin haasteisiin
ankarissa olosuhteissa Leningradin/Pietarin teatterikoulussa.
Tuolloin ulkomaalaiset opiskelijat olivat lähes tuntematon
ilmiö Neuvostoliitossa. Haapasalo kuvailee lämmöllä upeaa
Venäjää, sen ihmisiä ja kulttuuria.
Suomeenkin saapuu maahanmuuttajia aivan toisenlaisista olosuhteista; he ovat ottaneet oman hyppynsä tuntemattomaan. Meillä on myös merkittävä venäläistaustainen
vähemmistö. Osaammeko ottaa muualta tulevat vastaan
kanssaihmisinämme? Tässä kirkollamme ja seurakunnilla on
kristillisistä arvoista nouseva vastuu.
Et kuitenkaan usko on nimensä mukainen: tarinat
hurjista tilanteista, juhlista, ryöstöistä, eksymisistä, sairaalakokemuksista ja monenlaisista seikkailuista ovat eräiltä osin
vaikeita uskoa. Haastateltavan selviytymiskyky, neuvokkuus
ja sinnikkyys ovat omaa luokkaansa – kiehtovaa luettavaa!
Juha Metson valokuvakerronta on myös kiinnostusta herättävää ja elämänmakuista.
Pasi Nieminen
Daniel Brecher: Tänään
Paratiisissa (Gefen Kustannus 2014)
Ville Haapasalo, Kauko Röyhkä ja Juha Metso: Et kuitenkaan usko – Ville Haapasalon varhaisvuodet
Venäjällä (Docendo 2013)
27
ajankohtaista...
D i a k o n i a j a y h t e i s k u n t at y ö
Koonnut Kirsti Poutiainen
Sosiaaliturvan päivitys
Hyvät työtoverit ja
yhteistyökumppanit
28
Olen syvästi kiitollinen teille kaikille hyvästä ja rikkaasta yhteistyöstä, jota olen kokenut monella eri
saralla toimiessani tuomiokapitulissa työalan diakonia ja
yhteiskuntatyö sekä kansainvälinen diakonia hiippakuntasihteerinä. Eläkkeelle jään 1.8. 16 työvuoden jälkeen.
Hyvin hämmentyneenä mietin lähtöjuhlaani, erilaisia
kohtaamisia, ystävällisiä sanoja ja tervehdyksiä Tuomiokirkon kryptassa torstaina 22.5. Päivä oli ikimuistoinen.
Namibian ev.lut. kirkon läntisen hiippakunnan vähävaraisten tukeminen on kansainvälisen diakonian ydintä.
Lahjanne kautta voidaan tukea mm vähävaraisten nuorten opiskelua ja mahdollisuuksia hankkia koulukirjoja.
Kiitos lahjastanne!
Hyvän Jumalan runsasta siunausta työhönne ja elämäänne toivottaen, teitä kaikkia kiittäen,
tuomiokapitulissa 23.5.2014
Kirsti
raine Haikarainen
Hiippakunnan diakoniaavustusten käsittely
Syksyn diakonia-avustusten käsittelyajoista ja -käytännöistä
saa lisätietoja 15.8. lähtien dekaani Reijo Liimataiselta, reijo.
[email protected] tai p. 09 2340 3030.
Ajankohtaiskoulutus diakoniatyöntekijöille to 11.9.2014
klo 9–12, Helsinki, Engel-sali
Koulutuksen tavoitteena on päivittää Helsingin ja Vantaan
kaupunkien lähitarjonta ja saada opastusta ajankohtaisten
tietojen löytämiseksi sekä selkeyttää ja ohjeistaa diakoniatyöntekijöitä talous- ja velkaneuvonnan ajankohtaisiin
teemoihin diakonisen avustustoiminnan tueksi.
Ohjelma:
8.30 Aamukahvi Amicassa
9.00 Tervetuloa, diakonian päällikkö Kirsi Rantala
9.15 Lähipalvelut uudistuneessa sosiaali- ja terveysvirastossa, lähipalveluiden koordinaattori Pirkko Excell,
Helsingin kaupunki
10.30 Vastauspuheenvuoro, sosiaalityön esimies Assi
Sihvonen Vantaalta
10.45 Tauko
11.00 Velkajärjestelyt, talous- ja velkaneuvoja Ilkka Passi,
Helsingin kaupunki
- Historiikki
- Tämän päivän asiakaskunta. Miksi kotitaloudet
velkaantuvat?
- Eri keinot järjestellä velkoja
11.55 Loppuyhteenveto ja päätössanat, Pasi Nieminen,
Porvoon suom. seurakunnan diakoniajohtaja
Ilmoittautuminen: 22.8.2014 mennessä Kirkon koulutuskeskuksen kautta, kts. Helsingin hiippakunta, Henkilöstökoulutus 2014, valitse Helsingin hiippakunta –> Sosiaaliturvan päivitys. Koulutukset eivät ole aikajärjestyksessä.
Helsingin seurakuntayhtymän työntekijät ilmoittautuvat
sinfon kautta –> koulutus.
Lisätietoja: Kirsi Rantala, [email protected], p. (09)
2340 2532, Helsingin seurakuntayhtymä,
Liisa Merivuori, [email protected], p. (09) 2340
2535, Helsingin seurakuntayhtymä, Pasi Nieminen,
[email protected], p. 0400599414, Porvoon suom.
seurakunta
Järjestäjät: Helsingin seurakuntayhtymä, Porvoon suomalainen seurakunta, Helsingin hiippakunta
ajankohtaista...
K a s vat u s
Koonneet Raine Haikarainen ja Jaana Räntilä
Vapaaehtoistoiminta
varhaiskasvatuksessa
Porvoon rovastikunnan Lapsi- ja perhetyöntekijöiden tapaaminen pe 15.8.
klo 10–15 Loviisan seurakuntatalolla,
Kuningattarenkatu 22
Mukana keskustelemassa ja perehdyttämässä vapaaehtoistoiminnan asiantuntija
Hanna Lipasti-Raulus Helsingin seurakuntayhtymästä. Puhumme myös muista
varhaiskasvatuksen ajankohtaisista asioista ja vietämme messua Loviisan kirkossa.
Lisätiedot: Jaana Räntilä, jaana.rantila@
evl.fi, p. 040 823 78 08
Ilmoittautuminen: Sähköisen kalenterin kautta pe 1.8.2014 mennessä
Rippikoulun hyvät
käytännöt
Rippikouluvastaavien perinteinen kokous
järjestetään kokousristeilynä Tallinnaan
torstaina 20.11.2014 klo 11–21. Kokouksessa keskitymme rippikoulun hyvien
käytäntöjen vahvistamiseen. Esillä mm.
rippikoulun ehtoolliskäytännöt, turvallisuus ja leirin johtamisen vastuukysymykset, uuden kokonaissuunnitelman
käynnistäminen sekä osanottajien itsensä
esille nostamat teemat.
Hinta: 70 euroa
Ilmoittautuminen: 20.10.mennessä:
[email protected]
Lisätietoja: Hiippakuntasihteeri Raine
Haikarainen, p. 040 553 9464
Never Repeat Success
Helsingin ja Espoon hiippakuntien rippikoulupäivä torstaina 2.10.2014,Vantaankosken seurakunnan Myyrmäen
kirkko, Uomatie 1,Vantaa
Ohjelma:
09.00 Aamukahvit ja materiaalinäyttelyn avaus
09.45 Aamurukous, pastori Sanna Uusitalo ja Vantaankosken
työntekijät
10.15 Tähän on tultu
Ruuhkasuomi ja rippikoulutilastot, pastori Marko Autio (Espoon seurakuntayhtymä)
Rippikoulun päivittäminen – RKS 2017, rippikoulutyön asiantuntija
Jarmo Kokkonen (kirkkohallitus)
11.15 Näillä mennään
Rippikoulun julkisuuskuva, brändiasiantuntija, strategi Jaana Haapala
(Mainostoimisto Folk)
Kohti tulevaisuuden rippikoulua, pastori Arto Köykkä (Pirkkalan seurakunta)
12.30 Yhteisvastuu-lounas
13.30 Työpajat kutsuvat
1. Draamatyöskentely rippikoulussa (Sanna Uusitalo)
2. Rippikoulu on konfirmaatioharjoitus (Salla Poropudas, Riikka Jäntti,
Jouko Saari)
3. Rippikoulu digimaailmassa (Patricia Högnabba, Stefan Forsén)
4. Vihreät riparit (Panu Pihkala)
5. Innostavaa musiikkia riparille (Make Perttilä ja Tiro Rohkimainen)
6. Haastavat nuoret rippikoulussa (Teemu Sulaoja)
7. Mitä annettavaa minulla/työalallani on rippikouluun? (Iris Sotamaa ja
Vantaan työntekijät)
8. Rippikoulun minimit – tästä ei voi säästää (Jarmo Kokkonen)
9. Yhteydet koteihin – uusia mahdollisuuksia (Aija Pöyri ja Toni Maloja)
15.15 Uusia ideoita ja menetelmiä yhteisesti. Asiaa mm.Vihreistä ripareista,
uudesta Veisukirjasta sekä mobiililaitteiden mahdollisuuksista.
15.45 Päätösrukous ja kahvit
Ilmoittautuminen: Sähköisesti Kirkon koulutuskalenteri 2014:n kautta pe
19.9. mennessä, sakasti.evl.fi. Päivä on osallistujille maksuton, ja mukaan kutsutaan kaikki rippikoulua pitävät työntekijät. Mahdollisuus omakustanteiseen
keittolounaaseen (8 euroa) Yhteisvastuukeräyksen hyväksi.
Lisätietoja: Hiippakuntasihteeri Raine Haikarainen p. 040 553 9464 ja Mika
Nurmi p. 050 3510171
Järjestäjät: Espoon ja Helsingin hiippakunnat yhdessä seurakuntayhtymien
kanssa
29
Kirkko iholla
Valtakunnalliset seurakuntien varhaiskasvatuksen neuvottelupäivät 18.–20.9.2014 kokousristeilynä Tukholmaan
Miten vahvistaa kirkon työntekijän ammatillisuutta, kun varhaiskasvatuksen kysymykset tulevat lähelle, iholle saakka?
30
Ohjelma:
Torstai 18.9.
9.00 Messu Helsingin Tuomiokirkossa
10.00 Ilmoittautuminen vuosikokoukseen, Tuomiokirkon
krypta
10.15 Kirkon Lastenohjaajat ry:n vuosikokous,Tuomiokirkon
krypta
11.30 Ilmoittautuminen Katajanokan Viking-terminaalissa
12.40 Siirtyminen laivaan kokouskannelle
13.00 Tervetuloa
- Avauspuhe, ministeri Paula Risikko
- Tuoko vapaaehtoistyö kirkon iholle? Miten kirkko
tulee iholle antaessaan jäsenilleen tilaa ja vapautta
toimia? Mihin tarpeeseen mielekäs vapaaehtoistyö
vastaa? Entä miten hyödynnämme vapaaehtoistyön
mahdollisuuden – osallistamme ja voimautamme jäseniämme sen kautta? Professori Anne Birgitta Pessi,
Helsingin yliopisto
- Varhaiskasvattajat kirkon kasvoina. Kirkko voi tuntua
etäiseltä, mutta tuttu lastenohjaaja tekee olon heti
lämpimäksi ja tervetulleeksi. Yhteyksiä ja yhteyttä
syntyy. Kenen ääni on kirkon ääni ja miltä kirkon kasvoina oleminen tuntuu? Millaiset kasvot kirkosta
näyttäytyvät varhaiskasvatuksen ikkunoista lapsille ja
perheille? Kirkkoherra Teemu Laajasalo, Kallion seurakunta
15.45 Kahvi ja majoittuminen
16.30–18.00 Kanavat.Valitse yksi torstaita ja toinen perjantaita
varten.
1. Mikä kovettaa lapsen ihon? Kaisa Raittila, kirjailija
2. Kuinka kohdata seksuaalisuuden ja sukupuolen
moninaisuus työn arjessa? Tiina Vilponen, TM,
seksuaaliterapeutti
3. Tilaa miehille! Pauli Syrjö, nuorisotyöntekijä,
Mikaelin seurakunta
4. Virtuaaliset kasvot. Juho Niemelä, verkkotyöntekijä, kirkkohallitus
5. Jumalanpalvelus iholla.Terhi Paananen, asiantuntija, kirkkohallitus
6. Laulun rytmi. Mari Torri-Tuominen, musiikkikouluttaja, SLK
7. Kohtaaminen ja draaman keinot.Antti Sevanto,
ohjaaja
8. Hyvällä päällä vai pahalla tuulella – lapsi ja tunnetaidot. Tiina Haapsalo, kouluttaja, SLK
20.00 Buffet-illallinen
Perjantai 19.9.
7.00 Aamiainen
8.30 Kun kasvoja kiristää. Uusi imeytyy vasta, kun ennakkoasenteet ja rutiini on kuorittu pois. Sanat ovat toissijaisia.
On opittava puhumaan ihon lämpöä ja kohtikäyvää
katsetta. Ne ovat kirkon kieli. Kirjailija Kaisa Raittila.
10.00 Tukholma – omaehtoista ohjelmaa
13.50 mennessä paluu laivalle
14.00 Sokaistu somesta – tee ja näe! Verkkotyöntekijä Juho
Niemelä, kirkkohallitus.
14.45 Kahvi
15.30–17.00 Kanavat
18.00 Kirkon kasvatus – työstetään tulevaisuutta ja ammatillisuutta vuorovaikutteisesti. Ohjaaja Antti Sevanto.
19.30 Buffet-illallinen
Lauantai 20.9.
7.00 Aamiainen, laiva satamassa Helsingissä klo 10.10
Hinta: Osallistumisen kokonaishinta sisältää majoituksen
valitussa hyttiluokassa, neuvottelupäivien ohjelman, aamiaiset,
kahvit ja päivälliset per henkilö. Oikeudet muutoksiin pidätetään.
B4 289 e/hlö, A4 296 e/hlö
B3 299 e/hlö, A3 309 e/hlö
B2 319 e/hlö, A2 333 e/hlö
B1 379 e/hlö, A1 407 e/hlö
Ilmoittautuminen: Sitovat ilmoittautumiset 30.6.2014
mennessä ilmoittautumislomakkeella osoitteessa www.evl-slk.
fi/koulutus. Maksu- ja peruutusehdot: www.evl-slk.fi.
Lisätietoja: Kaisa Aitlahti, [email protected] tai p.
(09) 6877 4554 ja Liisa Luukkonen, [email protected] tai p. (09) 6877 4510.
Järjestäjät: Seurakuntien Lapsityön Keskus, Kirkon Lastenohjaajat ry ja Helsingin hiippakunta ja Vantaan seurakunnat. Päivien
aikana Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy:n kirjojen myyntinäyttely.
Uskonto lapsuudessa
Lapsen elämänkysymykset, uskonnonpedagogiikka ja dialoginen arvokasvatus ovat aiheiden joukossa laajapohjaisessa
uskontokasvatussymposiumissa Helsingin yliopistossa to
23.10. klo 9–16.15. Osallistumismaksu 60 euroa sisältää myös
symposiumissa julkaistavan kirjan. Lisätietoa ja ilmoittautumiset
seurakuntaopisto.fi/agricola.
Kerhonohjaajapäivät
Kirkkonummella
Perinteiset varhaisnuorisotyön hiippakunnalliset kerhonohjaajapäivät järjestetään tänä vuonna Espoon puolella Kirkkonummella lauantaina 4.10.
Osallistumismaksu: 20 e/hlö/jäsenseurakunta, 25 e/hlö/muut,
sis. koulutuksen, materiaalin ja ruokailut
Ilmoittautuminen: 22.9.2014 mennessä, [email protected]
Kipinöinti on käynnistynyt
Varhaisnuorten suurleiri Kipinä – Spark pidetään Partaharjulla
22.–27.7.2015 Partaharjulla. Pyrimme edellisen suurleirin malliin
saamaan mittavan osallistumisen omasta hiippakunnastamme.
Leiristä kiinnostuneet ja sille osallistuvat työntekijät kutsutaan
tiedotus- ja ideointipalavereihin Helsingin seurakuntayhtymään
(Kolmas Linja 22) pe 26.9. klo 10–12 ja pe 21.11. klo 10–12.
Alaleirimme johtajina toimivat Eila Musikka Vihdistä ja Pauli
Syrjö Helsingin Mikaelista. Lisätietoja: kipina.jiipeenetti.fi.
raine Haikarainen
31
aj ankohtaista...
Kirkkomusiikki
Koonnut Hanna Remes
Maailmojen messu
-koulutuspäivä
Helsingin hiippakunta järjestää Maailmojen messu -koulutuspäivän 16.10.2014
klo 9–16 Itä-Pasilan seurakuntakodilla
(Opastinsilta 6, Helsinki). Koulutuspäivän
teemoja ovat messu hengellisenä kotina,
kirkollinen kotouttaminen ja eri seurakuntien käytänteet monikulttuuristen
messujen toteutuksessa.
Päivä on suunnattu kaikille työntekijäryhmille.
Osallistumismaksu: 50 euroa (sis.
aamu- ja iltapäiväkahvin sekä koulutuksen).
Lisäksi mahdolliset lounas- ja matkakulut.
Ilmoittautuminen: Sähköisen koulutuskalenterin kautta 15.9.2014 mennessä
Lisätietoja: Hanna Remes (hanna.
[email protected]) ja Hannu Lätti (hannu.
[email protected])
Virsivisa
2014–2015
32
Lisävihkohanke aikataulussa
Virsikirjan lisävihkohanke etenee suunnitelmien mukaan. Työryhmän sihteeri Samuli
Koivuranta kirkkohallituksesta kertoo, että lisävihkoehdotuksen valmistelu kestää
aikataulun mukaisesti tämän vuoden loppuun asti. Tämän jälkeen ehdotus siirtyy
kirkolliskokouksen päätettäväksi. Päätösprosessi asiasta kestää koko vuoden 2015.
Kun kirkolliskokous on hyväksynyt ehdotuksen, lisävihkoa lähdetään painamaan.
Vuoden 2015 koulutustarjonta
• Learning by doing -koulutus 19.–20.3.2015 ja 22.3.2015
Koulutuksen sisältöjä: äänentoiston ja miksauksen perusteet, bändisoitto ja sovittaminen. Kurssilaiset toteuttavat su 22.3.2015 Pop-messun musiikit ja äänentoiston.
Koulutus järjestetään Helsingin ja Espoon hiippakuntien yhteistyönä ja se on
suunnattu kanttoreille, kirkkomuusikoille sekä kaikille aiheesta kiinnostuneille
seurakuntien työntekijöille.
• Kanttori ja rippikoulu -koulutus 13.–14.4.2015
• Virikkeitä kuoronjohtoon 5.5. ja 7.5.2015
Koulutuksen sisältöjä: kuoron harjoittaminen ja äänenmuodostus, kirkkovuosi ja
kuorojen ohjelmistot.
Koulutus järjestetään Helsingin ja Tampereen hiippakuntien yhteistyönä ja se on
suunnattu etupäässä kanttoreille ja kirkkomuusikoille.
• Hiippakunnan moniammatilliset jumalanpalveluselämän koulutuspäivät
14.–15.9.2015
• Hiippakunnallisetkoulutuksetlöytyvätsyksylläilmestyvästäsähköisestäkoulutuskalenterista.
Kolmas- ja neljäsluokkalaisille suunnattu Virsivisa on valtakunnallinen hanke, jonka tavoitteena on
tehdä virsikirjaa ja erityisesti visavirsiä tutuksi koululaisille monipuolisesti ja mukavasti. Virsivisan
2014–2015 ilmoittautumisaika on
1.9.–30.11.2014.
Visa on nelivaiheinen:
1) kouluvisa viikolla 5/2015
2) paikallisvisa seurakunnittain viikolla 11/2015
3) aluevisa hiippakunnittain 15.4.2015
4) valtakunnallinen finaali 22.5.2015.
Virsivisassa virsiin tutustutaan luokittain. Visavaiheisiin osallistuu kolmen
hengen joukkue.
Virsivisa tarjoaa mahdollisuuden
puuhata virren parissa. Virsiin tutustuminen on myös tutustumista
kulttuuriperimäämme ja -perintöömme. Monikulttuurisessa maailmassa
musiikki voi olla avaamassa dialogia,
koska virsi puhuu montaa kieltä.
Virret kuuluvat kaikille laulutaitoon
katsomatta! Katso lisätietoa: www.
virsivisa.fi.
ajankohtaista...
Kansainvälisestä työstä
ja lähetyksestä
Koonnut Hannu Lätti
Maailmojen messu
-koulutuspäivä
Itä-Pasilan seurakuntakoti 16.10.2014
Lue lisää s. 32.
Kirkon Ulkomaanavun ajankohtaispäivä
Mikaelin kirkolla 8.9.2015
Ajankohtaista tietoa kansainvälisestä diakoniasta ja Kirkon Ulkomaanavun toiminnasta seurakuntien kansainvälisen diakonian kanavana sekä valmiuksia ja materiaalia
kansainvälisen diakonian esillä pitämiseen eri-ikäisten kohderyhmien parissa. Ohjelma
KUA:n verkkosivuilla. Koulutuspäivä on avoin seurakuntien eri tehtävissä toimiville
työntekijöille ja vastuunkantajille.
Ilmoittautuminen: 1.9.2015 mennessä, [email protected] tai
verkossa www.kirkonulkomaanapu.fi
Lähetystyön esikoulutus Helsingissä
syksyllä 2014
Esikoulutuskurssi on nuorille aikuisille tarkoitettu koulutus, joka mahdollistaa
ulkomaanharjoittelun ja vapaaehtoistyön Lähetysseuran työalueilla. Kurssi nro
119 järjestetään Helsingissä viitenä viikonloppuna 19.9.–14.12. Hakuaika on
1.6.2014–31.8.2014. Lisätietoja osoitteessa www.suomenlahetysseura.fi/esikoulutus. Kurssin hinta on 200 euroa.
Vuoden 2015 alusta Lähetystyön esikoulutus ja Lähde liikkeelle -koulutus muuttuvat yhdeksi koulutuskokonaisuudeksi. Lähde liikkeelle säilyy kurssin nimenä,
ja opetussuunnitelma rakentuu aiempien koulutusten pohjalta. Lisätietoja syys–
lokakuussa 2014.
Porkkanamarkkinat
Helsingin tuomiokirkkoseurakunta, Helsingin seurakunnat ja Suomen Lähetysseura järjestävät perinteiset Porkkanamarkkinat lauantaina 20.9.Tuomiokirkon
portaiden katutasolla. Lisätietoja antaa
Raija Kotaviita, p. 050 323 9636, raija.
[email protected].
Monikulttuurisen
työn päivät
Kulttuurikeskus Sofiassa Helsingin
Vuosaaressa 12.–14.11.2014
Kirkkohallituksen järjestämien neuvottelupäivien teemana on Juhlavasta
uskontodialogista keskusteluun
uskosta. Ohjelma sekä ilmoittautumistiedot sivuilla sakasti.evl.fi/
monikulttuurisuus.
Lähetysjärjestöjen kesäjuhlat
Kansainvälisen työn
neuvottelupäivä
• Evankelisluterilainen Lähetysyhdistys Kylväjä: Lähetyksen kesäpäivät Keravalla
13.–15.6.
• Medialähetys Sanansaattajat: Medialähetyspäivät ”Lähetä vahva viesti” Oulussa
14.-15.6.
• Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys: Kasvokkain – Kansanlähetyspäivät
Jyväskylän Hipposhallissa 4.–6.7.
• Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys:Voittajan puolella – valtakunnallinen
Evankeliumijuhla Lahdessa 27.–29.6.
• SuomenLähetysseura:Vedenäärelle–valtakunnallisetLähetysjuhlatVaasassa6.–8.6.
• Suomen Pipliaseura: Ekumeeninen Raamattutapahtuma ”Päivitä Piplia, Jaakob”,
Kokkolassa 23.–25.5.
• SvenskaLutherskaEvangeliföreningeniFinland:Vuosijuhla”Återfunnen!”Närpiössä
26.–29.6.
Helsingin ja Espoon hiippakunnan kansainvälisen työn neuvottelupäivä Lauttasaaren kirkolla 10.10.2014 tuo yhteen
monikulttuurisuustyön vastaavat, lähetyssihteerit ja -teologit ja kansainvälisen
diakonian parissa toimivat työntekijät.
Tavoitteena on antaa laaja-alainen katsaus
hiippakuntiemme kansainväliseen työhön
sekä mahdollistaa verkostoituminen yli
työalarajojen.
Hinta: 15 euroa sisältää lounaan
Ilmoittautuminen: [email protected]
Lisätietoja: [email protected]
33
I h m i s i ä H i i pp a k u n n a s t a
34
P erinteiden
erilaisuus on
rikkautta
Elämä kuljettaa joskus poikiaan yllättäviä teitä. Pastori
Samuel Vogelin matka Suomen kansainvälisen seurakunnan
(International Evangelical Church in Finland, IEC) palvelukseen on kulkenut Saksasta pohjoisen kautta Helsinkiin.
Matka alkoi entisestä Itä-Saksasta, jossa Vogel syntyi vuonna 1980 paikalliseen pappisperheeseen. Hän sai
varhaisnuorena seurata läheltä Euroopan suurta ideologista
murrosta. Muurit murtuivat, ja aikaisemmin marginaaleihin
työnnetyt papit ja heidän seurakuntansa tarjosivat laajoille
ihmisryhmille luontevan foorumin kokoontumiseen ja
ajatustenvaihtoon.
T aivalkoskelta
etelään
Samuel Vogelille ovien avautuminen länteen merkitsi
mahdollisuutta valita vapaasti oma opiskelupaikka. Kirkkomusiikin opinnot olivat vahvoina mielessä, mutta teologia
ja Tübingenin yliopisto veivät lopulta voiton. Tübingenistä
löytyi myös elämänkumppani, teologiaa ja myöhemmin
lääketiedettä opiskellut kainuulainen Elina.
Suomi ja suomen kieli kiinnostivat Samuelia Vogelia, ja
niin perhe suunnisti Helsinkiin, jossa hengellinen koti löytyi lopulta IEC:n piiristä. Soveltavat opinnot veivät kuitenkin ensin Turun hiippakuntaan. Sen jälkeen järjestyi Oulun
hiippakunnasta ensimmäinen seurakuntatyöpaikka.
”Olin kaksi vuotta seurakunta- ja oppilaitospappina
Taivalkoskella. Muistot tuolta ajalta ovat erittäin lämpimät,
vaikka ilma olikin välillä kylmä. Ihmiset olivat niin avoimia,
ottivat hyvin vastaan ja kutsuivat koteihinsa.”
”Aikomukseni oli ensin jatkaa työtäni Rovaniemellä,
mutta sitten sain kutsun IEC:n papin tehtävään tänne Helsinkiin. Helsinki houkutti ystävien vuoksi, ja tehtävän koin
kutsumuksekseni. Samalla ajattelin jatkaa kesken jäänyttä
väitöstutkimustani Augustinuksen kirkko- ja ykseyskäsityksestä”, kertoo Samuel Vogel.
Y hteyksiä
etsimässä
Perhe asettui asumaan Helsingin Mellunmäkeen, jonka vanhassa ostoskeskuksessa sijaitsivat IEC:n kokoontumistilat.
Pian kuitenkin selvisi, että puolipäivätoimiset opiskeluhaaveet oli syytä ainakin hetkeksi unohtaa. IEC:ssä oli tapahtunut työntekijämuutoksia, työtä oli paljon ja monikulttuurinen seurakunta osoittautui kaiken kaikkiaan melkoiseksi
haasteeksi.
”Seurakuntalaisia on paljon, ja heille on tärkeää saada
kokea perheenomaista yhteyttä. Hyvin erilaisista taustoista
tulevat seurakuntalaiset kokoontuvat eri ryhmissä viikoittain.”
”IEC:n olemukseen on jo yli 35 vuotta kuulunut olla
avoin yhteisö, jossa myös tunnutusrajat on ylitetty. Seurakunta on alusta lähtien avannut ehtoollispöydän kaikille
kastetuille tietäen, että jäsenistössämme on eri kirkkokuntiin kuuluvia”, kertoo Samuel Vogel.
Tällä hetkellä IEC on uuden edessä. Mellunmäen toimitiloista on luovuttava, ja tärkeää olisi löytää jokin paikka,
jonka seurakuntalaiset voisivat tuntea kodikseen ja joka voisi
olla samalla laajempi jumalanpalvelusyhteisö.
”Olemme käyneet neuvotteluja Helsingin Roihuvuoren
seurakunnan kanssa, jotta voisimme kokoontua heidän
kirkossaan. Se olisi hieno mahdollisuus, sillä haluaisimme
vahvistaa IEC:n suhteita paikalliseen luterilaiseen seurakuntaan.”
”Lontoossa on esimerkiksi tunnettu
Holy Trinity Brompton -seurakunta, jossa
saatetaan järjestää päivän aikana monia
erilaisia messuja. Päivä alkaa perinteisen
anglikaanisen kaavan mukaan toimitetulla
jumalanpalveluksella, ja sitä seuraa joukko
tyylillisesti ja sisällöllisesti hyvinkin eri
tavoin toteutettuja messuja. Toivon, että
jotain tällaista voisi tapahtua myös Helsingissä ja että IEC voisi olla kehittämässä
tällaista jumalapalvelusperinnettä”, toteaa
Samuel Vogel.
Saksasta lähtöisin oleva Samuel Vogel
viihtyy Suomen kansainvälisen seurakunnan pappina.
Teksti ja kuva: Raine Haikarainen
H ilj aisuutta
Sirkka-Liisa Raunio aloitti Hiljaisuuden Ystävien toiminnanjohtajana vuonna 2010. Sitä ennen hän oli toiminut
Olarin seurakunnan pappina yli 20 vuotta. Siellä oli järjestetty vuosittainen hiljaisuuden retriitti seurakunnan papeille
1980–1990-luvun taitteesta lähtien.
”Olin saanut työyhteisössäni kasvaa retriittejä rakastavaksi ja kristillistä spiritualiteettia arvostavaksi. Se sai
hakeutumaan nykyiseen työhöni”, Raunio kertoo.
Tänä keväänä Hiljaisuuden Ystävät ry:n toimisto siirtyi
tuomiokapitulin tiloihin. Paikka on toiminnanjohtajalle
tuttu.
”Nuorena tyttönä olin 11 kuukautta Helsingin tuomiokapitulissa piispan toimistosihteerin sijaisena”, hän sanoo.
R etriittien
Teksti ja kuva: Raine Haikarainen
kapitulissa
asialla
Hiljaisuuden Ystävät ry perustettiin vuonna 1986 edistämään hiljaisuuden retriittien järjestämistä Suomessa. Siihen
mennessä joitakin retriittejä oli jo järjestetty, mutta niitä
haluttiin lisää, mahdollisimman monen ulottuville.
”Tähän tarvittiin retriitinohjaajia, joten ohjaajakoulutuksen järjestäminen oli uuden yhdistyksen tehtävälistalla”,
Sirkka-Liisa Raunio kertoo.
Edelleen yhdistys järjestää retriitinohjaajakoulutuksia ja
muita spiritualiteetin koulutuksia. Se myös julkaisee neljästi
vuodessa ilmestyvää Hiljaisuuden ystävät -lehteä ja pitää
yllä verkkosivustoa www.hiljaisuudenystavat.fi. Talous on
ulkopuolelta tulevan tuen varassa – esimerkiksi kolehtitulot
ovat tärkeitä.
”Yhden työntekijän voimin aikaansaannoksemme ovat
vaatimattomia, mutta toimimme erilaisissa verkostoissa
seurakunta- ja hiippakunta- ja järjestötasoilla. Olemme mukana hengellisen elämän yhteistyöprojekteissa ja pyrimme
vahvistamaan hiljaisuuden viljelyä, retriitin asemaa ja hen-
Toiminnanjohtaja Sirkka-Liisa Rauniolle
tuomiokapituli on tuttu paikka. Nuorena hän
sijaisti piispan toimistosihteeriä.
gellistä ohjausta koko Suomen alueella, kaikkien kristillisten
kirkkojen piirissä”, Sirkka-Liisa Raunio valaisee.
T yöntekijöiden
lähteet täyteen
Moni seurakunta järjestää retriittejä seurakuntalaisille.
Kuitenkin myös työntekijät tarvitsevat Sirkka-Liisa Raunion
mukaan hiljaisuuden retriittiä pysähtymiseen, syventymiseen ja elpymiseen.
”Työntekijöiltä vaaditaan paljon, sillä työmäärät voivat
olla varsin suuria. Ja koska työ on muille ammentamista,
on omien lähteiden saatava myös välillä täyttyä”, hän
muistuttaa.
Retriittiohjaajakoulutukset ovat avoimia sekä seurakuntalaisille että työntekijöille.
”Näen seurakuntien vapaaehtoiset, koulutetut retriitinohjaajat tärkeänä resurssina tulevaisuuden retriittitoiminnan
toteuttamisessa”, Raunio sanoo.
Hiljaisuuden Ystävien lehden ja verkkosivujen kautta
kuka tahansa spiritualiteetista kiinnostunut voi tutustua
yhdistyksen toimintaan ja löytää tukea omaan hengelliseen
elämäänsä.
”Ehkä seurakunta voisi tilata sopivan määrän lehtiä ja
jakaa niitä jossakin omassa tapahtumassaan? Lehden tilaus
on myös hyvä tapa palkita seurakunnan vapaaehtoisia”,
Raunio vinkkaa.
Nyt retriittiin osallistuminenkin on entistä helpompaa,
sillä se on juhlapyhien aikaan ollut mahdollista ilman matkustamista. Viime adventinaikana ja pääsiäisenä Hiljaisuuden Ystävät järjesti Helsingin seurakuntayhtymän kanssa
ilmaisen verkkoretriitin.
”Se antaa mahdollisuuden retriitin hiljaisuuteen ja
rukoushetkiin tutustumiseen oman koneen välityksellä”,
kertoo Sirkka-Liisa Raunio.
35
B531
Laajan valikoiman ja hyvän palvelun
kristillinen kirjakauppa, josta löydät
kaikkien kustantajien kristilliset kirjat,
hengelliset äänitteet ja lahjatavaraa.
Tervetuloa ostoksille myymälään ja
verkkokauppaan!
Kaikkea maan ja taivaan väliltä.
IRJA ASKOLA
Pyhän kanssa piilosilla
Irja Askola
Pyhän kanssa piilosilla
1701
36
Tuoretta kirkon uskon sisällön
pohdintaa ja puhetta avarasta
armosta: Jumala toivottaa jokaisen
ihmisen tervetulleeksi. Kirjan tekstit
viestivät levollisuutta ja lohdutusta,
niissä on kepeyttä ja leikkimielisyyttä.
Christer Åbergin kuvitus.
17,01 (18,90), yli 20 kpl 16,00
yli 100 kpl 14,90
16100
Kulmastola
Saatavana kaikissa liturgisissa väreissä,
kuviointi toivomusten mukaan, joko
kone-tai käsinkirjontana.
Eläväpintainen Lucia viskoosikangas.
1-puoleinen 161,00
2-puoleinen 248,00
Sillä niin on Jumala maailmaa rakaStanut
Riitta Heino ja Anneli Hukari
Viisikielinen on viidesläisten
herätysliikkeiden yhteinen laulukirja. Laulukirjaan on koottu yli
400 rakastettua ja koskettavaa
laulua. Kaikkiin lauluihin on
nuotit ja sointumerkit.
18,00 (20,00)
EVANKELIUMI
Sana Sanasta 1530
1690
Kirja sinusta, Jumalasta ja
kirkosta Suomessa
www.islasales.fi
1 levy • Draama • Tekstitys: suomi • Ääni: Dolby Digital 2.0 ja Dolby Digital 5.1 • Kesto: 181 min
Viisikielinen
JOHANNEKSEN EVANKELIUMI
18 00
Palkittu ja kiitetty elokuva Jeesuksen elämästä ja
ihmeteoista kuten apostoli Johannes niistä kirjoitti.
Jeesuksen roolissa loistava Henry Ian Cusick ja
kertojana Christopher Plummer.
JOHANNEKSEN
5012
Riitta Heino, Anneli Hukari
Ohjaus Philip Saville
Sana sanasta
Johanneksen evankeliumi dvd
Kirja sinusta, Jumalasta ja kirkosta Suomessa
Kristillinen virikeaineisto maahanmuuttajille ja
heidän kanssaan työskenteleville. Raamattu
ja kristinuskon perusasiat tulevat tutuksi
selkokielellä. Kirja helpottaa kotoutumista
suomalaisen seurakunnan jäseneksi.
15,30 (17,00)
MYYMÄLÄ: HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI
AVOINNA: ma–pe 9–17
Raamattuelokuva jossa on
satsattu aitouteen. Erittäin hyvät arviot
saanut elokuva sopii monenikäiselle
katsojalle. Pääosissa: Henry Ian Cusick,
Christopher Plummer.
Suomenkielinen tekstitys. K12.
ILMOITUKSEN HINNAT OVAT SEURAKUNTAHINTOJA.
puh. 020 754 2350
www.sacrum.fi