Hiippakuntauutiset 2/2012 - Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli
Hiippakuntauutiset h e l s i n k i 2 / 1 2 1 Lauri Kopponen ja kirkon kutsu Alanvaihtajat avautuvat Piispa Irja Askola 60 vuotta Irjan Mutta tilaston takana on myös se usko, joka ei ilmesty sunnuntaiaamun messuun eikä osaa vastata ”oikein” uskontunnustuksen lauseiden väittämiin. Mutta joka hoitaa heikompaansa ”koska niinhän ihmisen kuuluu tehdä”. Ja usko, joka kääntyy Korkeimman puoleen sienimetsässä tai unettoman yön tuskassa. Myös tällaista uskoa me olemme puolustamassa. Kirkon merkityksellisyyden huomaan silloin, kun ajatusleikkinä vien kirkon työntekijät kahden viikon lakkoon. Mitä tapahtuisi kahdeksanvuotiaalle iltapäiväkerholaiselle, nuoren itsemurhan musertamalle äidille, pikavippiepätoivoon joutuneelle miehelle? Tai heille, joille Jumala on syli ja suunta, jonka varassa jaksaa? Tapauskertomusten lista on loputon ja hyvin todellinen. Voisimmeko me olla enemmän ylpeitä siitä, mitä kaikkea kauttamme tässäkin hiippakunnassa tapahtuu? Voisimmeko kertoa enemmän – toisillemme ja toisistamme? Irja Tuomiorovasti Matti Poutiainen (Tuomiokirkkosrk) Palveluosoitteet: 2340 3010 Yleinen asiointi, nimikirjaotetilaukset, viranhaut: [email protected] Koulutustiedustelut, peruutukset: [email protected] 2340 6100 Pappisasessori Anja Nurminen (Roihuvuoren srk) 050 409 3036 Hiippakuntauutiset on Helsingin hiippakunnan tiedotuslehti. Se ilmestyy kaksi kertaa vuodessa ja jaetaan seurakuntien työntekijöille, luottamushenkilöille ja tiedottajille. Pappisasessori Hannu Vapaavuori (Haagan srk) 2340 3210 Lakimiesasessori Ritva Saario 2340 3020 Notaari Heikki Hämäläinen 2340 3021 Julkaisija: Toimistosihteeri/talous Anniina Himberg 2340 3022 Toimistosihteeri Ulla Aaltio 2340 3023 Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli PL 142, 00121 Helsinki Hiippakuntadekaani Reijo Liimatainen 2340 3030 Hiippakuntasihteeri (diakonia ja yhteiskunta, kansainvälinen diakonia) Kirsti Poutiainen 2340 3031 Hiippakuntasihteeri (nuoriso-, rippikoulu- ja koulutyö, ympäristötyö, Hiippakuntauutiset) Raine Haikarainen 2340 3032 Hiippakuntasihteeri (lapsi- ja perhetyö, työnohjaus, työyhteisöt) Jaana Räntilä 2340 3033 Toimistosihteeri Birgitta Falenius (50 %) 2340 3034 Kuurojenpappi Elina Jokipaltio 2340 3035 Lähetyssihteeri (lähetys, evankeliointi) Hannu Lätti Hiippakuntakanttori Hanna Remes Lähetystoimisto (Suomen Lähetysseura) 040 451 4133 2340 3038 129 71 (vaihde) 3 Kansankirkon supermaallikko 4 ”Kirkko voi ottaa liike-elämästä oppia” 8 ”Roolien tuntemisesta on hyötyä” 10 ”Toinen ammatti tuo näkökulmaa” 12 Kapitulin väkeä 14 Hengähdä hetkeksi – piispa Askola 60 vuotta 15 Tie on vienyt, pyhä kantanut 16 Tapahtuu Helsingin hiippakunnassa 18 Dekantointia 21 Kurkistus papinvirkojen historiaan 22 24 Ajankohtaista 2340 3010 Piispan teologinen erityisavustaja Päivi Linnoinen 2340 3011, 040 551 5851 Piispan joulukirje päättymässä Bulevardi 16 B, 5. kerros, 00120 Helsinki Puh. 09 2340 3000 (keskus), faksi 09 2340 3050 Puhelinvaihde ja pääsisäänkäynti ovat auki klo 9–15 Työntekijöiden sähköpostiosoitteet ovat muotoa [email protected] Kotisivu: www.helsinginhiippakunta.evl.fi Piispan sihteeri Maritta Maununen 2 Viittomakielinen käännösprojekti Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli Piispa Irja Askola Irjan ikkunasta Diakonia ja yhteiskuntatyö Hengellinen ohjaus ja spiritualiteetti 28 Kasvatus 30 Kirkkomusiikki ja 32 Lähetys ja evankeliointi 34 Työyhteisöt 36 Ihmisiä hiippakunnasta Päätoimittaja: Raine Haikarainen, p. 09 2340 3032, faksi 09 2340 3050, gsm 040 553 9464, [email protected] Toimitussihteeri: Laura Pörsti, gsm 044 530 0441, [email protected] Painos: 3 400 kpl on sijoitettu piispan työhuoneen seinälle. Kuva: Raine Haikarainen. Seuraava Hiippakuntauutiset ilmestyy ISSN 1456-8144 37 Norma Heimolan teos Syvä ilo (1990) Ulla Aaltio, p. 09 2340 3023, [email protected] Etelä-Savon Kirjapaino Oy, Mikkeli, [email protected] 26 Kansi: Ateneumista lainassa oleva Osoitteenmuutokset: Taitto- ja painopaikka: joulukirje 2 Irja Askola Sisällys 2/12 24.5.2013. Aineiston viimeinen sisään jättöpäivä on 26.4.2013. P ii s p a n i k k u n a s ta Raine Haikarainen ”Miltä tuntuu olla töissä firmassa, jossa kaikki käppyrät ovat kääntyneet laskuun ja kasvusuunnassa on vain jäsenkato?” Näin kysyi tuttava. Juuri kun olin aloittamassa puolustuspuhetta kirkostamme – että minusta me olemme ihmisten arjessa, juhlassa ja varsinkin saranakohdissa tukevasti läsnä – päätinkin hengähtää ja kuulostella. Niin, miltä se oikeasti tuntuu? Kirkon nelivuotiskertomus avaa jo otsikollaan ”Haastettu kirkko” yhden tunnemaiseman. Itsestäänselvyyksien aika on ohi. Yhtenäiskulttuuri meni jo: joka korttelissa eletään monella aikavyöhykkeellä ja useilla merkitystasoilla. Tutut sanat taipuvat moneen todellisuuteen ja tulkintaan. Oikean vastauksen ja luovuttamattoman periaatteen takeeksi ei riitä se, että kirkon tai jonkin muun instituution auktoriteetti niin väittää. Eikö tämä ole myös kiehtova maisema? Jäsenemme ovat jäseniämme omasta tahdostaan, eivät sosiaalisen pakon takia. Yli neljä miljoonaa ei ole pieni luku. Milloin ja miten he huomaavat, että arvostamme heidän jäsenyyttään ja tarvitsemme heitä? Voisiko ”he”-määritelmä hävitä, ja olisimmekin kaikki yhteisömme ”me”? Uskon elävä tulkinta, ei sen papukaijamainen toistaminen, on ydintehtävämme. Armon ja oikeudenmukaisuuden toteuttaminen tarvitsee lauseita ja lauluja, asenteita ja avaimia. Ja tarkkasilmäisyyttä piiloviestiemme tiedostamiseen. Kristittynä eläminen ei myöskään ole auktoriteettien tottelemista, vaan avautumista luottamukselle, anteeksisaamiselle ja toisistamme välittämiselle. Tilastoja ei pidä pelätä eikä niiden totuutta torjua. Niillä on oikeasti meille asiaa! Näkökulmakysymys Joulu on näkökulmakysymys. Perinteiden ja kuormittavien vaatimusten tiheikkö. Odotuksen ja lupaavien tuoksujen suvanto. Näkökulmansa saa ja voi valita. Kuulostella, mikä tänä vuonna on mieluisaa, mahdollista ja toteuttamisen kokoista. Jumalallekin joulu on näkökulmakysymys. Hän päätyi siihen, että oleellista on lähelle tuleminen. Tuonpuoleisuudesta ei huudella lupauksia: ne on kerrottava tässä lähellä, ihmisen kielellä ja ihmisen iholla. Takapihalle syntyi Vapahtaja ja viesti siitä vietiin ensimmäiseksi paikallisille paimenille. Siksikö, että muistaisimme: ihmisten löytäminen on Jumalan näkökulmavalinta. Ihminen on jumalaisen viestin arvoinen. Joulu ei ole suoritus vaan vastaanottamisen mahdollisuus. Jumala saapuu, kertoo, tarjoaa, liikkuu ja liikuttaa. Jumalan jouluinen näkökulma merkitsee toivoa, erilaisten ihmisten yhtäläistä arvoa ja luottamuksen palautumista. Ihminen voi katsella tulevia juhlapyhiä tästä horisontista. Joulu on ihmisen juhla. Silloin saa olla surullinen, väsynyt tai peloissaan. Tai sitten ilossa ja odotuksen täpinässä. Joulussa saa kunnioittaa omaa näkökulmaansa. Tänä vuonna tällainen joulu riittää. Jumalalle ei joulujemme keskeneräisyys eikä niiden erilaisuus ole pettymys tai moitteen aihe. Jumalan näkökulma mahtuu monenlaisiin jouluihin. Hän ei vieroksu sitä, mikä meille on totta. Hän tulee mukaan. Jumala on ihmisen puolella. Armo on löydettävissä. Välittäminen itsestämme ja toisistamme kannattaa. Joulunaikaan Pyhä saattaa hipaista. Kaikenlaisissa jouluissa. Jouluevankeliumi löytyy Luukkaan evankeliumin luvusta 2. 3 Teksti: Janne Villa Kuvat: Raine Haikarainen Kansankirkon supermaallikko ”Moni maallikko pelkää turhaan munaavansa vaikka avustaessaan messussa. Seurakuntalaisille tulee antaa tilaa toimia ja töpätäkin. Kun ihmisiin luotetaan, he pystyvät vaikka mihin”, tietää kirkkoon täysillä uppoutunut maallikkovaikuttaja, lakimies Lauri Kopponen. Lauri Kopponen, 66, varttui Etelä-Helsingissä opettajaperheessä, jossa kristillisiä arvoja kunnioitettiin ja kirkossa käytiin juhlapyhinä. Agricolan kirkon siipien suojissa kokoontuivat partiolaiset ja oppikoululaiset jumppatunnilla. Kirkko oli luonteva ja itsestään selvä osa elämää niissä piireissä, joissa Lauri liikkui. Suvussa on aina kannatettu kansankirkkoa. ”Minäkin esittelen itseni mielelläni kansankirkon poikana. Koen, että jos johonkin liikkeeseen liittyy leimallisesti, se kaventaa liikkumatilaa.” Jäykkä instituutio oli jäljessä aikaansa 4 Opiskelijaradikaalit kyseenalaistivat kaikki perinteiset arvot niinä vuosina, jolloin maltillinen keskitien kulkija Lauri Kopponen opiskeli juristiksi 1960-luvun puolivälistä lähtien. Poliittinen ilmapiiri muuttui nopeasti, mutta kirkko yritti vastustaa ajan muutospaineita. Se asemoitiin agraariyhteiskunnan jatkumoksi ja oikeiston jatkeeksi. Nuorukainen seurasi hämmentyneenä kirkkoa käsitellyttä keskustelua. Jossain vaiheessa hän tajusi, että kirkossa oli tosiaan jäykkä ja ajastaan jälkeen jäänyt ilmapiiri. ”Kovaa kuria pitänyt kirkko koetti sanella ylhäältä päin, kuinka ihmisten tuli uskoa ja elää. Radikaalit, jotka antoivat kirkosta vaikutelman pysähtyneisyyden edustajana, eivät olleet aivan väärässä.” ”Jälkeenpäin katselen kauhulla esimerkiksi rippikouluani, jossa meno oli kuin armeijassa. Ei sen ikäisistä pojista ymmärretty mitään. Pari poikaa heitettiin ulos jo ensi kerralla käytöksen takia. Se oli käskytalouden aikaa, jolloin armoa ei tunnettu.” Moni suhtautuu menneeseen nostalgisesti ja romantisoiden: vanhaan hyvään aikaan kirkossakin kaikki oli paremmin… Lauri Kopponen ei liity tähän kuoroon. ”Kirkollisessa ilmapiirissä on tapahtunut valtava positiivinen muutos muutamassa vuosikymmenessä. Meidän täytyy jatkaa tällä tiellä kohti avoimempaa, läpinäkyvämpää, lämminhenkisempää ja keskustelevampaa kirkkoa.” 5 ”Arvostan suuresti ystävääni, piispa Eero Huovista. Olen myös vakaasti sitä mieltä, että Irja Askola on piispa, jota tarvitaan juuri nyt pääkaupunkiseudulla. Hänellä on kyky sanoittaa asiat nykykielellä. Hänen kanssaan on helppoa vaihtaa mielipiteitä. Se on suunta, johon kirkon on mentävä.” Suihkulaulaja sitoutuu seurakuntaan 6 Nuoruusvuosien jälkeen Lauri Kopposella oli hengellisesti laiskempi kausi, jolloin suhde uskoon ja kirkkoon oli lepotilassa. Kun hän lähestyi 1980-luvun alkupuolella neljääkymmentä ikävuotta, kirkko alkoi yllättäen taas kutsua ilman mitään erityistä syytä. ”Herätyskristitty puhuisi varmaan vahvoilla termeillä hengellisestä murrosvaiheesta. Uskonasiat alkoivat vetää voimakkaasti puoleensa. Se oli etsikkoaikaa, vaikka olinkin lapsena kastettu ja homma oli sikäli periaatteessa aina kunnossa.” Kopponen osallistui muun muassa Se löytyy -kampanjaan. Hän luki Raamattua ja kristillistä kirjallisuutta. Keskeiseksi hengenelämän harjoittamisen tavaksi muodostui laulaminen Roihuvuoren seurakunnan kuorossa Cantiamossa. ”Olin ollut perinteinen suihkulaulaja ennen kuin menin kanttorimme Hannele Filppulan laulukouluun. Oli häkellyttävän intiimi hetki, kun sain ohjausta ja huomasin edistyväni laulajana – hetkinen, minähän tuotin tuo äänen! Laulaminen nappasi heti, ja tajusin, etten pääse enää siitä irti.” Kuoro oli ensimmäinen seurakunnan toimintamuoto, johon mies osallistui säännöllisesti. Hänen mielestään kuoron merkitystä kirkkoon sitouttajana ei ole täysin ymmärretty. Esimerkiksi Cantiamo osallistuu säännöllisesti messun toteuttamiseen, ja useimmat sen 50–60 jäsenestä ovat mukana muissakin seurakunnan riennoissa. ”Olen nähnyt monta tapausta, jossa kuoroon liittyy ihminen, joka ei ole näennäisesti lainkaan kiinnostunut seurakunnasta tai mistään kristillisestä. Mutta annapa olla, kun menee 4–5 vuotta, niin henkilöstä tulee ihan messuriippuvainen.” Musiikki lävistää sielun syvyydet Musiikki vaikuttaa sellaisella tasolla, jonne sanat eivät yllä, elämäntapakuorolainen kokee. Vaikka luterilainen kirkko on ”sanan kirkko”, messu jäisi kalvakaksi ilman musiikkia. ”Musiikki koskettaa paljon syvempiä kerroksia kuin pelkkä puhe. Sävelten ja sanojen kautta myös hengellinen sanoma lävistää meidät ainutlaatuisella tavalla. Jokainen kirkkokuorolainen tekee löytönsä itse, eikä siinä prosessissa ole mitään manipuloinnin makua.” ”En varmasti luovu laulamisesta ennen kuin ääni menee. Musiikki on niin äärimmäisen palkitsevaa”, Lauri Kopponen liikuttuu. Kristillisen mystiikan harrastajana hän vertaa hengellistä kokemusta taidekokemukseen. Molemmissa käsitellään asioita, joista ei voida puhua tieteellisen täsmällisesti. Se, kuinka Jumala kutakin koskettaa, on aina persoonakohtaista. ”Uskoa ei saa synnytettyä kaatamalla sitä toisen kurkusta alas. Usko tulee meihin ulkopuoleltamme, kun ihminen tuntee hengellisten asioiden nousevan pintaan.” Kirkkokansa ei ole tyhmää karjaa Lauri Kopponen on lukenut usein väitteitä jumalanpalvelusuudistuksen epäonnistumisesta. Hän on eri mieltä asiasta: messun kävijämäärät eivät suinkaan vähentyneet uudistuksen takia. Päinvastoin. Muun muassa esilaulajan, ehtoollisavustajan ja tekstienlukijan tehtävissä toiminut aktiivimaallikko arvostaa suuresti luterilaisen messun selkää kaarta ja perusrakennetta. ”Messukaava antaa toisaalta mahdollisuuksia vaikka minkälaisiin variaatioihin, jos toteuttajat vain viitsivät nähdä vaivaa. Kysymys on siitä, kuinka monipuolisesti ja paneutuneesti messu toteutetaan – tuntevatko osallistujat, että toteuttajat ovat oikeasti mukana ajatuksella.” Kirkollisissa luottamustehtävissä Suomea kiertäessään Kopponen on nähnyt monenlaisia messukäytäntöjä. ”Moni pappi ei ymmärrä, miten hyvin penkkiin näkyy se, onko hän sitoutunut tosissaan asiaansa vai käveleekö vain läpi muodollisesti harjoitellun koreografian. Kirkkokansa ei ole karjaa, joka tulee paikalle messun toimittajaa varten ja on riemuissaan, kunhan heille jotakin tarjotaan.” ”Osallistujien aliarvioiminen on käsittämätöntä. Kirkossa käyvillä ihmisillä on hoksottimet kohdallaan. He näkevät enemmän kuin messun toimittajat kuvittelevatkaan.” Messun rakastaja ja mysteerin kosketus Liturgiasta nauttiva messun rakastaja kannattaa yhteistyön voimaa, vaihtelun tuomaa elävyyttä ja symbolien harkittua käyttöä. Liian monessa seurakunnassa yksi tai kaksi toimitusvuorossa olevaa työntekijää suunnittelevat ja toteuttavat lähes yksin koko messun. Tämä on seurakunnan yhteisen juhlan irvikuva. Silloin on turha luulla onnistuvansa luomaan rikasta kokonaisuutta. Kun maallikko osallistuu messun toteuttamiseen, se vaikuttaa koko kristinuskon sanoman sisäistämiseen. ”Moni ehtoollisavustaja on kertonut keskittyvänsä niin voimakkaasti läsnäoloon siinä hetkessä, että he ovat kuin toisessa maailmassa. Siinä tilanteessa ihminen on sitoutunut jumalanpalvelukseen ja sen sanomaan koko olemuksellaan, sydämellään ja sielullaan.” Roihuvuoren seurakunnan messua elävöittävät kuoron lisäksi muusikot. Siellä voi kuulla esimerkiksi viulua, saksofonia, selloa ja lyömäsoittimia. Tuomasmessusta on lainattu sivualttarien käyttäminen esirukouksen yhteydessä. ”Ensimmäisellä kerralla ajattelin etukäteen, että käyköhän kukaan sivualttarilla sytyttämässä kynttilää, mutta sinnehän menivät kaikki!” Kerran maallikolle tuli mieleen kysyä, miksei alttaritasanteella olevassa kastemaljassa ole vettä. Papin mukaan asialle ei ollut mitään estettä, ja malja täytettiin. Ehtoolliselle mennessään Lauri Kopponen otti tavakseen tehdä ristinmerkin laittamalla sormensa ensin siunattuun kasteveteen. Ilokseen hän on huomannut monen seurakuntalaisen seuranneen esimerkkiä. ”Pienet symboliset asiat antavat kosketuspintaa mysteeriin. Jotkut haukkuvat aisteilla havaittavista kristillisistä symboleista kiinnostuneita seurakuntalaisia kokemushakuisiksi, mutta kysymys ei ole mistään fiilistelystä.” ”On kumma ajatus, että ainoastaan seurakuntalaisen pään sisällä saisi tapahtua hengellistä elämää. Ei usko ole tietenkään kiinni kokemuksista, mutta varhaisemmat kokemukset kantavat kuivien kausien yli.” Väsymätön vastuunkantaja Vapaaehtoisena maallikkovaikuttajana Lauri Kopponen on sitä ihmistyyppiä, joka on mille tahansa organisaatiolle kuin taivaan lahja. Hän innostuu asioista, syventyy intohimoisesti kiinnostuksensa kohteisiin ja kantaa vastuuta koko systeemin toimimisesta. Cantiamo-kuoron puheenjohtaja on ollut mukana Helsingin kirkkomusiikkipiirin hallituksessa ja Suomen Kirkkomusiikkiliiton liittohallituksessa. Tutuiksi ovat tulleet kaikki kirkon keskeiset luottamustehtävät seurakuntaneuvostosta kirkolliskokouksen jäsenyyteen. Kopponen on vetänyt Evästä elämään -raamatturyhmää Roihuvuoressa reilun vuosikymmenen ajan. Ennen kokoontumista kukin lukee yhdessä sovitun katkelman Raamatusta. Noin 20–25 hengen ryhmä keskustelee siitä, kuinka teksti kosketti. ”Raamattupiirin aika ei ole ohi, kun se toteutetaan keskustelevassa muodossa. Ei veikkoset! Puolitoista tuntia ei tahdo riittää kaikkeen siihen, mitä ihmisillä on Sanasta sanottavanaan.” Kopponen on toiminut myös katekumenaatti-pienryhmien vetäjänä. Kunkin ryhmän keskustelut lähtevät osallistujien omien kokemusten, kysymysten ja kiinnostuksen aiheiden pohjalta, eivät ylhäältä sanelluista opetuksista. ”Ihmisillä, jotka haluavat kulkea eteenpäin kristinuskon polulla, on paljon mieltä askarruttavia kysymyksiä. Keskustelut kiertyvät aina vääjäämättä kristillisyyden keskeisten asioiden ympärille. On ällistyttävää, miten ryhmässä syntyy sellainen luottamus, että ihmiset kääntävät sielunsa nurin. Tällä on oma terapeuttinen vaikutuksensa.” ”Ei ihmisten hengellinen etsintä ole mihinkään hävinnyt. Kirkko on vain ollut etsijöiden suhteen vähän housut nilkoissa. Ellei jollain seurakunnalla ole mitään järkevää tarjottavaa tavallisille maallikoille ja etsijöille, sellaista toimintaa on polkaistava välittömästi pystyyn!”, korostaa Lauri Kopponen. 7 Lauri Kopponen pitää toivon merkkinä sitä, että hiljaisuus saa puheen sijasta valtaa kirkossa. ”Ei hiljentyvällä ja rukoilevalla kirkolla voi koskaan mennä ihan huonosti.” Jari Kupiainen peräänkuuluttaa kirkolta tavoitteellista johtamista. Sitä hän pitää avaimena kaikkeen muuhun hyvään. Teksti ja kuva: Laura Pörsti alanvaihtajien kirkko Jari Kupiainen: ”Kirkko voi ottaa liike-elämästä oppia” Jari Kupiainen pörräsi 17 vuotta tapahtumatuottajana ja toimitusjohtajana muun muassa muodin maailmassa. Sitten Kirkkopalveluista löytyi merkityksellinen työ, jossa taustasta on vain hyötyä. 8 Jari Kupiainen aloitti työnsä Kirkkopalvelujen kehityspäällikkönä ja Kirkkopäivien vastaavana tuottajana keväällä, ja ensi vuoden Kirkkopäivien ohjelma on jo melkein valmis. Tahti on ollut rivakka. ”Tämä on hyvin paljon sellaista työtä, mitä olen aiemminkin tehnyt, mutta tässä saa keskittyä yhteen isoon tapahtumaan ja tiimi on isompi”, Kupiainen sanoo. Puolessa vuodessa Kirkkopäivien ohelle on lanseerattu myös Pikkukirkkopäivät. Ne vievät tulevat Kirkkopäivät maakuntiin keskustelutilaisuuksien merkeissä. ”Viemme seurakuntiin Jukka Relanderin, Teemu Laajasalon ja Mari Teinilän ja kutsumme paikalliset päättäjät mukaan keskusteluun”, Kupiainen valottaa tuoretta ideaa. Pilottitapahtumia on jo pidetty useammassa seurakunnassa. Maaliskuussa Pikkukirkkopäivät tulevat ensimmäistä kertaa Helsinkiin, Agricolan kirkkoon. Paluu kotikirkkoon Jari Kupiainen valmistui nuorisotyönohjaajaksi vuonna 1987. Hän oli 21-vuotias. Seitsemän kahdeksan vuotta kuluikin lastensuojelun ja kirkon nuorisotyön tehtävissä. ”Se olisi ihan paras homma, jos siitä maksettaisiin kunnon palkkaa. Kyllästyin kirkon jäykkyyteen ja kaipasin haasteita”, Kupiainen sanoo. Alle kolmekymppisenä hän irtisanoutui virastaan ja perusti oman yrityksen. Alkuvuosina perheyritys PopFashion teki kaikenlaista tapahtumamarkkinointia mutta keskittyi muutaman vuoden kuluttua muotiteemaisten tapahtumien ja näytösten järjestämiseen. ”Vaimo on perehtynyt muotialaan”, Jari Kupiainen perustelee. PopFashion on yhä olemassa. Nyt se työllistää Kupiaisen perheestä päätoimisesti vain yhden henkilön. ”Muotiala on isossa murroksessa. Mietimme vakavasti, mihin suuntaan jatkamme”, Jari Kupiainen kertoo. Hänellä itsellään olivat jo vuosia ennen Kirkkopalvelujen pestiä pyörineet mielessä elämän isot asiat. ”Lähipiirissä oli ollut vakavia sairauksia ja kuolemantapauksia. Ne näyttivät aika rankalla tavalla, että elämä on tässä ja nyt, eikä ole samantekevää, mitä sillä teen.” Viime tammikuussa järjestämänsä suuren muotinäytöksen jälkeen mies otti lomaa, kaksi kuukautta keskellä talvea. ”Joku kaveri kiikutti minulle ilmoituksen, jossa Kirkkopalvelut haki kehityspäällikköä. Otin asiasta selvää ja totesin, että tämä vastaa aika paljon siihen, mitä olin pohdiskellut”, Kupiainen sanoo. ”Tällä paikalla voin vaikuttaa siihen, että ihmiset rupeaisivat pohdiskelemaan elämää. Uskon, että ihmisen pitää pystyä sitoutumaan johonkin tarinaan tai yhteisöön. Kaikelle ei voi olla jeesjees.” Kirkossa on ryhdyttävä mahdollistajiksi Nuoren Jari Kupiaisen ajoi pois kirkosta jäykkyys. Se ei ole 17 vuodessa kadonnut, vanhempi versio valittelee. ”Vuosisuunnitelmissa ja -budjeteissa pitäisi olla enemmän joustoa. Kun yritimme kesällä saada Pikkukirkkopäiviä seurakuntien tämän vuoden ohjelmaan, se oli todella vai keaa. Liike-elämässä tällainen joustamattomuus toisi nopeasti kannattamattomuutta ja vaikeuksia”, Kupiainen toteaa. Hänen mielestään kirkolta menee joustamattomien rakenteiden vuoksi ohi monta hyvää teemaa, ilmiötä ja toimintatapaa. Kirkon pyörä pyörii liian paljon hitaammin kuin muun yhteiskunnan pyörä. ”Juuri reagointinopeudessa pitäisi ottaa mallia liike-elämästä. Perussanomaa ei pidä muuttaa, mutta toimintatapoja kylläkin. Kirkko ei ymmärrä ilmiöitä eikä uskalla verkottua eikä markkinoida”, Kupiainen toteaa. Jari Kupiaisen mielestä kaikki alkaa siitä, että työntekijät ihan oikeasti kuuntelevat seurakuntalaisia – vaikka se ei ole helppoa. ”Luulen, että työntekijät vähän pelkäävät seurakuntalaisten osallistumista ja vapaaehtoisuutta. He joutuvat samalla siirtymään esillä olevista tekijöistä mahdollistajiksi.” Toimintaa seurakuntalaisten mukaan Jari Kupiainen on tuottanut tapahtumia 17 vuotta – ja jatkaa samaa työtä Kirkkopäivien parissakin. Mahdollistamisessa on hänen mielestään paljon kyse yhteistyöstä ja verkottumisesta. ”Keskustelen koko ajan yritysten kanssa siitä, olisivatko ne kiinnostuneita olemaan mukana kirkon toiminnassa. Suhtautuminen on kaksijakoinen: toiset ovat innoissaan, toiset pelkäävät leimautumista. Yrityksille on helpompi tehdä yhteistyötä avustusjärjestöjen kanssa – silloin leimautuminen on jopa tavoite”, hän kertoo. Raja-aitoja on Kupiaisen mielestä turha pystyttää. ”Kirkko tarvitsee tulevaisuudessa väistämättä uusia toiminta-, verkottumis- ja rahoitusmalleja.” Lisäksi tarvitaan ihmisiä. Heille on annettava vastuuta ja aito rooli seurakunnan toiminnassa. Jari Kupiainen toteaa olevansa hyvä esimerkki tyypistä, jolle kotiseurakunta on vieras, vaikka kiinnostusta olisi. ”Olen kyllä valtuustossa varavaltuutettuna, mutta minua ei ole ikinä kutsuttu mihinkään.” Sen sijaan paikallisessa jalkapalloseurassa Kupiainen on aktiivi. ”Jalkapalloseurassa on luonnollista liimaa: lapset pelaavat ja vanhemmat tukevat. Kaikki toimii vapaaehtoispohjalta. Seurakunnassakin pitäisi keskustella siitä, millaista toimintaa seurakuntalaiset haluavat.” Hyvä lähtökohta olisi Kupiaisen mielestä selvittää, millaista väkeä alueella asuu. ”Jos on eniten ruuhkavuosia eläviä, suurin osa toiminnastakin pitää painottaa heille eikä vähemmistössä oleville eläkeläisille.” Tavoitteellinen johtaminen kannattaa Jari Kupiainen on katsonut kirkkoa ulkopuolelta melkein kaksikymmentä vuotta. Ulkopuolisen näkökulmaa hän haluaa vaalia tulevaisuudessakin. ”Kenelle tahansa kirkon työntekijälle tekisi hyvää olla muutama vuosi töissä ihan muualla. Esimerkiksi muodin maailma on hyvin nopea. Sieltä saa virikkeitä”, hän toteaa. Ulkopuolinen on näkevinään, että seurakunnassa kyllä osataan suunnitella, mutta johtamisen kanssa on hankaluuksia. Sen pitäisi olla selkeämpää. ”Tekemiselle on mietittävä saavutettava tavoite, jotta mitään ei tehtäisi vain tekemisen vuoksi. Sen jälkeen prosessi pitää johtaa”, Kupiainen painottaa. ”Lähtökohta ei voi olla, että annetaan kaikkien kukkien kukkia ja jokainen saa tehdä pelkästään persoonallaan työtä.” Jari Kupiainen harmittelee, että parissakymmenessä vuodessa kirkon status ei ole ainakaan noussut. Hän viittaa kirkon tuoreeseen nelivuotiskertomukseen ja toteaa, että nyt on peiliin katsomisen paikka. ”On vakavasti mietittävä, millaisen muutoksen keskellä elämme. Toimintamalleja pitää miettiä kriittisesti: mitä kaikkea kannattaa tehdä? Sanomaa ei pidä myydä pois, mutta yhteistyötä on tehtävä paljon nykyistä enemmän niin seurakuntalaisten, liike-elämän kuin yhteiskunnan kanssa”, hän arvioi. Kirkkopäivien osalta työ on jo hyvässä vauhdissa. alanvaihtajien kirkko 9 Sanna Uusitalon tie kirkon työhön ei ole ollut itsestäänselvyys. Hänellä ei ole vahvaa seurakuntataustaa, vaan kutsumus on kasvanut vuosien myötä. Teksti ja kuva: Raine Haikarainen alanvaihtajien kirkko Sanna Uusitalo: ”Kirkon työssä roolien tuntemisesta on hyötyä” 10 Teatterityöläistä ja kirkon työntekijää yhdistää vilpittömyys, toteaa Vantaankosken seurakunnan rippikoulutyöstä vastaava pappi Sanna Uusitalo. Hän on kerännyt työkokemusta teatterin maailmasta ohjaajana, näyttelijänä ja kouluttajana. Teatteri ja musiikki ovat kiinnostaneet Sanna Uusitaloa pienestä pitäen. Ei ollut yllättävää, että Raahesta kotoisin olevan tuoreen ylioppilaan tie johtikin sekä laulu- että teatteriopintojen pariin. Helsingin taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa hän suoritti vuonna 1999 teatteri-ilmaisun ohjaajan tutkinnon. Sen jälkeen ohjaajan ja näyttelijän työkokemusta kertyi Kajaanissa, Tampereella ja Jyväskylässä. Mieleenpainuviin kokemuksiin kuuluu muiden muassa Marian rooli Jyväskylän kaupunginteatterin West Side Story -musikaalissa. Käytännön teatterityön rinnalla Sanna Uusitalo on toiminut tuntiopettajana ja tutorina ammattikorkeakoulujen esittävän taiteen ja ilmaisutaidon kursseilla. Miten teatterin ammattilaisesta tuli kuitenkin kirkon työntekijä? Draama antaa dialogisen näkökulman Teatterityön keskellä Sanna Uusitalolla oli kasvanut mielenkiinto teologian opintoja kohtaan. ”Minulla ei ollut vahvaa seurakuntataustaa. Olin kuitenkin aina ajatellut, että jos opiskelisin yliopistossa, haluaisin opiskella nimenomaan teologiaa. Niinpä ryhdyin lukemaan päättäväisesti pääsykoekirjoja ja pääsinkin opiskelemaan vuonna 2001.” ”Monien kohdalla opiskeluaika näyttää merkitsevän kriisiä omassa hengellisessä elämässä. Itse koin täysin päinvastoin. Tunsin, että opiskelut näyttivät suuntaa eteenpäin ja selvensivät kutsumustani. Yliopiston opetuksen lisäksi Jaakko Heinimäen kirjat olivat minulle tärkeitä. Ne antoivat ikään kuin luvan viehättyä teologiasta ja innostua yhä lisää”, Sanna Uusitalo kertoo. Opiskeluiden ohessa hän kävi jatkuvasti töissä ja opetti teatteri- ja ilmaisutaitoa Metropolian ammattikorkeakoulussa ja Vantaan ammattioppilaitoksessa. Ei ihme, että näin kertynyttä työkokemusta teki mieli hyödyntää myös teologian opinnoissa. ”Tein graduni pedagogisen draaman käytöstä rippikouluopetuksessa. Tutkimus oli tulevan työni kannalta hyödyllinen. Itseilmaisu ja draama ovat tärkeitä välineitä, kun ryhmäydytään ja tutustutaan toisiin. Tärkeintä ei tällöin ole se, miltä näyttää tai mitä osaa, vaan mitä haluaa ilmaista ja millä tavoin.” Draaman avulla voidaan Sanna Uusitalon mielestä käsitellä turvallisella tavalla nuoren identiteetin kysymyksiä. ”Rippikouluopetuksen kannalta on tärkeä kysymys, mikä on kirkon uskon ja opin suhde nuoren omaan itseilmaisuun. Onko kyse vain itseilmaisusta, vai onko tarkoituksena päätyä yhteen suuren totuuteen? Selkeää vastausta kysymykseen ei löydy. Draamatyöskentely tuo pohdintaan voimakkaan dialogisen näkökulman, joka on kaikessa opetuksessa keskeinen”, pohtii Sanna Uusitalo. Kirkon työssä saa huonosti palautetta Sanna Uusitalo näkee teatterin ja kirkon työn välillä monia yhtäläisyyksiä. ”Yhteistä on vilpittömyys ja se, että työ koetaan henkilökohtaisesti tärkeäksi. Tietysti myös se, että työtä tehdään vahvasti omalla persoonalla”, hän miettii. ”Erona on kuitenkin se, että teatterissa ilmaisua ja työtä ohjataan paljon vahvemmin. Itse olen tottunut voimakkaaseen kritiikkiin. Tottuminen kirkolliselle kulttuurille ominaiseen palautteen antamisen niukkuuteen on ollutkin yllätys.” Sanna Uusitalo arvelee, että seurakunnassa pelätään antaa palautetta, jottei syntyisi mielikuvaa toisen kutsumuksen loukkaamisesta. ”Teatterissa asia ja rooli on erotettu persoonasta, ja siksi palautteen antaminen on helpompaa. Mielestäni kirkossa tulisi ohjata ihmisten ilmaisua voimakkaammin ja kiinnittää huomiota yleisön edessä olemisen yksityiskohtiin. Esimerkiksi liturgina toimiminen on tehtävä, jota voi lähestyä monilla teatteri-ilmaisun ohjaavilla keinoilla”, Sanna Uusitalo pohtii. Kastepapilla ja hautajaispapilla on eroa Sanna Uusitalo on teatterityössään tottunut olemaan yleisön edessä eri rooleissa. Myös seurakuntatyössä on hyvä nähdä, miten ihminen voi tuoda persoonastaan esiin erilaisia rooleja eri tilanteissa. ”Teatterissa puhutaan statusilmaisusta, kun tarkoitetaan sitä, miten ihminen viestii erilaisissa tilanteissa eri roolien kautta. Seurakunnan työntekijänkin on hyvä katsoa itseään ja sitä, millaisia erilaisia ulottuvuuksia hänen persoonastaan löytyy. Niistä on oltava tietoinen.” ”Seurakuntalaiset näkevät nämä rooliodotukset joskus hyvinkin selvinä. Tyypillistä on toivoa kastetoimituksiin naispappia ja vastaavasti hautajaisiin miespuolista. Kastetoimituksessa toivotaan läheisyyttä ja välittömyyttä. Hautajaisissa korostuu taas tietynlainen etäisempi arvokkuus”, Sanna Uusitalo toteaa. ”Toiveissa on kyse tietynlaisista roolimalleista, joiden ajatellaan olevan sukupuolisidonnaisia. Kuitenkin nämä roolit voivat löytyä jokaisesta meistä. Niiden tunnistaminen ja oikein käyttäminen voisi olla yksi koulutuksen tärkeistä tehtävistä.” 11 Työstöä teatterin keinoin Sanna Uusitalo on ohjannut syksyllä Tikkurilan ja Myyrmäen kirkoissa esitetyn modernin kirkkonäytelmän Särkyneiden sakramentti. Syksyn aikana hän on myös ollut mukana ohjaamassa Kati Sirenin kanssa Teatteri Kallion työpajakokonaisuutta, jossa on työskennelty läheisensä menettäneiden nuorten aikuisten kanssa. Työpaja liittyy Teatteri 2.0:n ja Suomen Kansallisteatterin helmikuussa ensi-iltansa saavaan Kuka tahansa meistä -näytelmään. Näytelmä toteutetaan Helsingin rautatieasemalla. Esityksen jälkeen Kansallisteatterissa järjestetään työpajoja, joissa yleisön on mahdollista yhteisöteatteriohjaajan johdolla purkaa esityskokemusta. alanvaihtajien kirkko Konsta Korhosen vaatteissa on aatteet: papinpaidan päällä on laivaston lämmin villapaita. Purjehdustakki tuli lahjaksi asiakkailta, kun teologiopiskelija ajoi kesäisin vesibussia. Teksti ja kuva: Laura Pörsti alanvaihtajien kirkko Konsta Korhonen: ”Toinen ammatti tuo näkökulmaa papin työhön” Kannelmäen seurakuntapastori Konsta Korhosesta piti tulla merikapteeni. Kirkkolaiva tuntui kuitenkin rahtilaivaa kiinnostavammalta työpaikalta. 12 Viimeistään neljäntenä vuonna merikapteenin ammattikorkeakoulututkintoa suorittaessaan Konsta Korhonen, 33, sen tajusi. Hän ei haluaisi olla puolta elämäänsä laivassa, hengittää koneistettua ilmaa ja viettää vapaa-aikaansa keinotekoisessa ympäristössä elokuvia katsellen. ”Äiti oli aina sanonut, että lahjani ovat pikemmin ihmisten kuin koneiden kanssa, mutta eihän 18-vuotias voi sitä itse tietää”, Korhonen sanoo. Merikapteeniksi opiskellessaan hän huomasi kuitenkin pian, että muilla merellä seilaavilla oli jotakin, mitä hänellä ei ollut. ”Siinä hommassa pitää olla pikkupoikamaista intoa siitä, että saa yksin ohjata valtavaa teräslaatikkoa. Minulla se ei ollut kovin jännittävää”, hän toteaa. Viidesläinen löysi keskiajan mystiikan Koulukaverit olivat sovitelleet Konsta Korhoselle papinkaapua jo teini-ikäisenä. Hän pyöri Kouvolassa seurakuntanuorissa ja avusti kavereiden gospelbändiä kirjoittamalla sanoituksia ja pitämällä väkeviä välispiikkejä. Palaute oli hyvää. ”Se hiveli itsetuntoa. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin, että tiesin liian hyvin, mitä kuuluu sanoa. Puhe rupesi tuntumaan valheelliselta, joten lopetin”, Korhonen sanoo. Kun alanvaihto alkoi tuntua väistämättömältä, ajatus pappeudesta kuitenkin palasi hänen mieleensä. Tuleva vaimo oli aloittanut teologian opinnot, ja ne tuntuivat kiinnostavilta. ”Missään vaiheessa en varsinaisesti halunnut papiksi. Koin pikemminkin, että se olisi paikka, jossa minusta on hyötyä. Pidän papiksi haluamista ylipäätään outona. Keksin sille lähinnä huonoja syitä”, Korhonen miettii. Konsta Korhonen ei pitänyt itseään lukumiehenä. Teologisessa tiedekunnassa kirjat alkoivat kuitenkin viedä mukanaan, ja mies ihastui paitsi Martti Lutherin ajatuksiin myös keskiajan kristillisyyteen. ”Kouvolan seurakuntanuorissa oli ollut viidesläinen meininki, ja keskiajan mystiikka toi sille hyvää vastapainoa”, Korhonen toteaa. Hän, jonka ei pitänyt olla lukumies, sai vuonna 2009 valmistuneesta dogmatiikan alueelle sijoittuneesta gradustaan laudaturin. Työn nimi on Martta vai Maria? Aktiivisen ja kontemplatiivisen välinen suhde Mestari Eckhartin mystiikanteologiassa. ”Opiskelu oli aika paljon helpompaa, kun yksi lopputyö oli jo takana. Uskon, että myös papin työtä on helpompi tehdä kolmekymppisenä kuin 25-vuotiaana. Nyt on jo vähän elämänkokemusta.” ”Harva jumalanpalveluskävijä tietää, miksi mitäkin tehdään messussa, vaikka onkin perillä siitä, milloin kuuluu seisoa. Jotenkin tällaiset asiat unohdetaan kertoa”, Korhonen huolehtii. Hän pitää perin kummallisena sitä, että tietoa messun sisällöstä ei ole tarjolla jokaisessa seurakunnassa automaattisesti, vaan tuore seurakuntapastori joutuu kaivamaan sitä erilaisista lähteistä. ”Eikö kirkkohallitus voisi tarjota tällaisen vihkosen jokaiseen seurakuntaan”, hän ehdottaa. Tulosvastuullisuutta kirkkoon Konsta Korhonen uskoo, että seurakunnan ulkopuolisen työelämän näkemisestä on hänen nykyisessä työssään hyötyä. ”Se on antanut käsityksen siitä, miten tiukoissa raameissa kirkon jäsenet elävät. Työpaikoilla tehdään rahaa ja vedetään herkästi löysät pois. Se tuo rotia touhuun”, hän sanoo. Korhonen on havainnut, että kirkko puolestaan voi päästää aika helpolla. ”Papinvirka voi pahimmillaan olla eräänlainen suojatyöpaikka. Työntekoa ei seuraa kukaan. Myös hoitamatonta henkistä sairautta mahtuu näin löyhiin raameihin”, hän lataa. Konsta Korhonen kaipaisikin muusta työelämästä tuttua rotia myös kirkkoon. ”Kirkon tehtävä ei kai ole ensisijaisesti vain työllistää leegiota ihmisiä. Pidän tervetulleena sitä, että Kannelmäessä on mietitty, mitä papin työpäivä maksaa ja kenelle. Tiettyä tulosvastuullisuuden ajatusta tarvitaan, vaikka sen kanssa pitää luonnollisesti olla varovainen.” Hyvänä parannuksena hän pitää sähköistä kalenteria, josta jokainen voi halutessaan nähdä työkavereidensa menot. ”Aikaisemmin kokouksissa kuulemma istuttiin nenä omassa kalenterissa kiinni eikä kukaan ollut selvillä toisten työtehtävistä”, Korhonen kummastelee. Hän toivoo, että seurakunnissa osattaisiin tulevaisuudessa kääntyä enemmän ulospäin ja luopua työntekijävetoisuudesta. ”Kannatan diakonisempaa kirkkoa ja kaikkea toimintaa, mitä seurakuntalaiset itse järjestävät.” Papilla on järkevät vapaat Kun Konsta Korhosella on työpäivä, hän pyrkii menemään kauppaankin papinpaita päällä. ”En nauti siitä, koska olen ujo enkä halua kiinnittää huomiota. Viran tunnukset kuitenkin muistuttavat erityisesti minua siitä, kuka olen”, hän sanoo. Merellä hän oli kiinni myös fyysisesti: pahimmillaan laivalla meni 11 viikkoa putkeen. Vapaatakin toki oli saman verran. ”Sillä ei kuitenkaan ollut merkitystä, kun kaverit olivat töissä”, Korhonen sanoo. Papin työ mahdollistaa perhe-elämän huomattavasti merityötä paremmin. Kotona on kirkkososiologiaa lukenut ja nyt yliopistolla työskentelevä vaimo. ”Hän palauttaa minut tarvittaessa maan pinnalle liian korkealentoisista teologisista pohdinnoista. Kotona pappeuteni näkyy lähinnä, kun vaihdan työvaatteet. Toisaalta olenkin opetellut eroon asioiden jakamisesta ’normaaliin’ ja ’hengelliseen’, joten sama mies olen kaikkialla”, Konsta Korhonen toteaa. Ydintoimintoja pitää avata Konsta Korhonen on toiminut Kannelmäen seurakuntapastorina nyt puolitoista vuotta. Hänen vastuualueenaan on nuorisotyö. ”Kannelmäen seurakunta on erinomainen työpaikka. Tässä työssä paljon on kiinni hyvästä johtamisesta”, Korhonen toteaa ja kehuu kirkkoherra Sakari Enroldia hyväksi ja oikeudenmukaiseksi operatiiviseksi johtajaksi. ”Kannelmäen messussa on perussunnuntaina jopa 100 kävijää, joten jotakin siellä tehdään oikein.” Nuorelle ja innokkaalle seurakuntapastorille on toki tullut mieleen uudistusideoita. Yhden niistä hän on toteuttanutkin: Kannelmäen seurakunnan aulassa jaetaan nykyään vihkosia, joissa kerrotaan tarkemmin messun sisällöstä. Turvallinen väylä yhdistää laivaa ja kirkkoa Konsta Korhonen on havainnut, että ainakin metaforien tasolla nykyisessä ja entisessä työssä voi nähdä yhtäläisyyksiä. ”Merellä väylämerkit kertovat, missä on turvallista vettä. Väylämerkkien välillä on usein paljonkin tilaa, mutta toisinaan väylä on ahdas, juuri laivan mentävä”, hän selittää. Vähän samoin on hänen mielestään kristillisen opin laita. ”Oppi ei niinkään kerro, miten tulee uskoa, vaan lähinnä rajaa vaarallisia karikoita pois. Sitä seuraamalla voi välttää ajatuksia, joiden on vuosisatojen saatossa todettu johtavan esimerkiksi suorittavaan kristillisyyteen”, Korhonen toteaa. Pääosin opin väyläkin on lavea, etenkin oikeanlaiseen elämään ja Kristuksen persoonaan liittyvissä kysymyksissä. ”Kapea kohta voisi olla vaikkapa Jumalan kolminaisuus, josta ei oikein voida luopua, jos halutaan pysyä kristillisyyden väylällä.” alanvaihtajien kirkko 13 Aarne Ormio K a pi t u l i n V ä k e ä Raine Haikarainen Pyhä on hipaissut keskeneräisyydessä kauneutta haavoissa, arvissa, unohtuneissa unelmissa omissani ja toisten niissä Pyhä läsnä karsastaessani outoa, vierasta kadotan luomisen lahjaa hän, se, hekin ja tuo kantavat omaa nimeään ja kokonaista kertomustaan Pyhä koskettaa kun annan luvan sydämelliselle uteliaisuudelle luovun lukittuneista lokeroista Hengähdä hetkeksi Kari Hyyrynen Työntekijöiden luottolääkäri 14 Työterveyslääkäri Kari Hyyrynen on vuosikymmenten aikana tullut tutuksi sekä kapitulin väelle että seurakuntien työntekijöille. Hänen lämmin persoonansa ja kuunteleva asenteensa ovat välittyneet niiden 36 vuoden aikana, jotka Kari on toiminut Diakonissalaitoksen korttelissa työterveyslääkärinä. Työterveyslääkärin laajat maisemat Kari on paljasjalkainen stadilainen. Lapsuuden kasvuympäristö oli Käpylässä, ja viimeiset 26 vuotta Hyyryset ovat asuneet Itä-Pakilassa. Keskinen ja pohjoinen suurpiiri ovat siten perheelle tuttua helsinkiläismaisemaa. Valmistumisensa jälkeen vuonna 1975 Kari Hyyrynen haki työterveyslääkäriksi, ja sama ura jatkuu edelleen. Diacorin lisäksi Kari on toiminut Veripalvelun työterveyslääkärinä vuodesta 1979. Omalta paikaltaan ja potilaidensa kertomusten kautta Kari Hyyrynen on päässyt seuraamaan laaja-alaisesti yhteiskunnan eri alueita. Kirkon lisäksi tutuksi ovat tulleet muun muassa teatteri, politiikka, järjestöt, valtionhallinto, pörssiyhtiöt ja turvallisuusala. ”Työssä kuulee usein luottamuksellisesti asioita toisesta vinkkelistä kuin media niitä myöhemmin julkistaa. Toisaalta potilailla on myös paljon ahdistuneisuutta ja surua. Iän ja ammatti- ja elämänkokemuksen karttuminen auttaa potilaiden tukemisessa.” Rajaa ennen uuvahtamista Työterveyslääkärinä Kari Hyyrynen on nähnyt läheltä myös kirkon työntekijöiden jaksamisen liittyvät ongelmat. ”Kirkon työntekijöiden työmoraali on korkea. Se voi johtaa helposti liialliseen työmäärään. Olen yrittänyt viestittää, että omaa työtään voi rajata vain asianomainen itse. Esimiehet eivät sitä aina pysty tekemään. On viisautta on tehdä rajaaminen ennen uuvahtamista.” Omaa jaksamistaan Kari Hyyrynen pitää yllä huolehtimalla hyvästä fyysisestä kunnosta. Sen kautta jaksaa paremmin, ja koko elämänasenne säilyy myönteisenä. ”Ilman tasapainoista perhe-elämää ei työssäkään olisi näin hauskaa. Siitä kiitos kotijoukoille. Harrastuksista musiikki, erityisesti pianonsoitto ja kuorolaulu, ovat olleet tärkeitä. Tykkään myös nikkaroinnista”, kertoo kapitulin väen ja monen työssäkäyvän luottolääkäri Kari Hyyrynen. (RH) tiistaina 18.12.2012 Juhlistamme piispa Irja Askolan 60-vuotispäivää Alppilan kirkolla. Pitkin päivää tarjoamme musiikkituokioita. 8.30 Cantores Minores Favoriittikuoro 12.30 Kauneimpia joululauluja, kansanmusiikkibändi 15.30 Kannelkellot – lapsikuoro 18.30 Kilven Kuoro Jokainen konsertti kestää 20 minuuttia. Konserttien välissä Irja on tavattavissa kirkon alasalissa. Juhlapäivä on kaikille avoin. Syntymäpäiväsankari ei toivo kukkia eikä lahjoja: kohtaamisessa iloa kylliksi! Halutessasi voit hankkia kanoja afrikkalaisperheille ja kolmansiin maihin (Kirkon Ulkomaanapu FI 33 1572 3000 5005 04) tai tukea koulutusta ja lääkäriapua tarvitsevia lapsia Lasten Pankin kautta (Suomen Lähetysseura FI1680001400182672). Viestiin merkintä Irja 60 v. Alppilan kirkolle (Kotkankatu 2, Helsinki) pääsee hyvin julkisilla liikennevälineillä: raitiovaunuilla 3B, 3T ja 9 sekä bussilla 23. Läheisellä Linnanmäen parkkipaikalla on sekä maksullisia että ilmaisia parkkipaikkoja. Lisätietoja antavat Päivi Linnoinen, p. 040 551 5851, [email protected] ja Maritta Maununen p. 050 567 0664, [email protected]. vapaudun vaatimuksista, häpeästä, tosiasioidenkin tuomioista kellahdan levollisen luottamuksen niitylle hengitän olemisen armoa Pyhä paikalla kun paine kaikkoaa, pelko väistyy ilolle tekeytyy tila astelen arkeen maanantaissa sunnuntaimaustetta muistaen tiskirätti, sähköpostiruuhka pölyimurin surina, itkevän kiukku tai päivien autius ja tarpeettomuuden tuska Kaikessa tässä Pyhä kanssamme piilosilla jokaiseen hiukkaseen silmukoituen Pyhän läsnäolo hämmentää hiljentää yllättää Rohkenenko rukoilla Tule Henki Pyhä, aluksi vain hipaise irja Tervetuloa! Kapitulin väki 15 Tie on vienyt, pyhä kantanut Irjan elämään pyhäkoulu on kuulunut vahvasti. Jo ennen rippikoulua, 13-vuotiaana, hän osallistui pastori Kimmo Virtasen pyhäkoulun apuopettajakurssille. Opettajan ura alkoi Lauritsalan kirkolla, ja seuraavan kymmenen vuoden aikana tulivat monet pyhäkoulut tutuiksi. Opiskeluaikana Irja toimi sairaalapyhäkoulun opettajana Meilahdessa. Vuonna 1985 Irja osallistui ekumeeniseen johtajakoulutukseen, joka järjestettiin Tansaniassa. Afrikka avasi uuden näkökulman elämään. Se vei ”kohtamaan todellisuutta, joka värisyttää yhä”. Aikanaan tie johti Geneveen. Raine Haikarainen Opiskeluaika avasi Irjan elämään kansainvälisen ja diakonisen ulottuvuuden. Tiedekunta järjesti 1970-luvulla kirkon yhteiskunnallisen toimikunnan kanssa teollisuusseminaareja, joihin kuului teologiharjoittelu tehdaslaitoksissa. Irja työskenteli ”Gastarbeiterina” lääketehtaassa Mainzissa. Laboratorioharjoittelija Askola on kuudes vasemmalta. Päivät kuluivat käytännön työssä, illat uskon merkityksestä keskusteltaessa: armo vai oikeudenmukaisuus? 16 Irja Askolan piispanvihkimys oli iloinen ja puhutteleva juhla. Tuomiokirkosta siirryttiin kirkonmäelle, jossa seurakuntalaiset ja työtoverit onnittelivat uutta piispaa. Raine Haikarainen Piispa Irja Askolan lapsuudenmaisemat ovat Etelä-Karjalassa. Ensimmäinen koulupäivä syksyllä 1959 Lappeenrannassa on jäänyt mieleen. Olihan ekaluokkalaisella mukana aivan uusi koululaukkukin. 1980-luvun alussa Irja sai Luterilaisen Maailmanliiton stipendin, joka mahdollisti opiskelun Lutheran School of Theologyssa Chigacossa. Kansainväliset teemat ja yhteydet alkoivat kiinnostaa yhä enemmän. Tie on kuljettanut. Lauritsalan pyhäkoululaiset ovat vaihtuneet Helsingin hiippakunnan ihmisiin. Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat luottamushenkilöt sekä seurakuntien kirkkoherrat. Marraskuun lopulla hiippakunnan kirkkoherrat kokoontuivat piispan johdolla perinteiseen neuvottelukokoukseen. Kokousristeilyn ohjelmaan kuului myös tutustuminen Tukholman Kaupunkilähetykseen. Irjan elämänkaareen löytyy lisäikkunoita teoksesta Kirkollisia vaikuttajia – Pyhästä Henrikistä nykypäivään (SKS 2012). 17 h iipp a k u n n a s s a T a pa h t u u H e l s i n g i n Enkelit ja uusi henkisyys Yhteiset Koulutuspäivä uushenkisyydestä ja suositusta enkeliuskosta ti 26.2.2013 klo 10–15, tuomiokapitulin koulutustila, Bulevardi 16 B, 5. krs. Kouluttajina apulaisprofessori Terhi Utriainen Helsingin yliopistosta ja uskontokasvatussihteeri Pekka Y. Hiltunen kirkkohallituksesta. Kahvitarjoilu. Ilmoittautuminen: Sähköisen kalenterin kautta, linkki tuomiokapitulin kotisivulla Lisätiedot: Jaana Räntilä, jaana.rantila@ evl.fi, p. 040 823 78 08 Laulu ja ylistys kelttiläisessä kristillisyydessä Skotlannissa sijaitsevan Iona-yhteisön pastori ja muusikko John L. Bellin vetämässä työpajassa 14.–15.11.2013 (Pappilanniemen kurssikeskus, Sääksmäki) on vielä muutama paikka vapaana. Työskentelykielenä on englanti. Lisätietoja Aija-Leena Rannalta, [email protected] Järjestäjät: Tampereen, Espoon ja Helsingin hiippakunnat Lähetyssihteeri levytti 18 Hiippakunnan lähetyssihteeri Hannu Lätti tunnetaan monipuolisena muusikkona, joka Hongkongissa työskennellessään ohjasi useita bändejä. Nyt Hannu on palannut juurilleen ja julkaissut tunnettujen muusikoiden yhteistyönä levyn Muodonmuutos. Bändin nimi NSV revisited paljastaa, että materiaali koostuu Nuoren seurakunnan veisuista. Mukaan on kelpuutettu erityisesti vanhempia lauluja. Musisoimassa ovat Hannun lisäksi mm. Jaakko ja Sakari Löytty, Daikini sekä vokalistit Fanni Lehto ja Laura Pynnönen. Levyä voi tiedustella SLS:n Basaarista. Raine Haikarainen Kapitulin posti lokero lopetettu Tuomiokapitulin postiosoite on sama kuin käyntiosoite eli Bulevardi 16 B, 00120 Helsinki 12. Entinen postilokero on siis lopetettu. Pyhien tanssien perustason oh jaajakoulutus Ohjaajakoulutus antaa valmiudet ohjata ryhmää itsenäisesti sekä tuo ideoita jumalanpalveluselämän kehittämiseen tanssin keinoin ja virikkeitä erityisryhmien ohjaamiseen. Menetelmä on ekumeeninen ja uskontodialoginen. Se sopii kaikenikäisille ja -kuntoisille.Tanssitaitoa ei tarvita. Kouluttaja Sanna Bäckvall on pyhien tanssien ohjaaja. Koulutuspäivät ovat 18.– 20.1.,19.–21.4., 13.–15.9. ja 8.–10.11.2013 (pe klo 18–21 ja la–su 10–16). Kurssiin sisältyy myös tehtäviä. Kurssimaksu on 300 euroa / viikonloppu (sis. materiaalit, musiikin ja tanssinuotit ohjausta varten). Viikonloppuihin voi osallistua yksittäin, mutta diplomin saa suoritettuaan kaikki osiot tehtävineen. Kurssipaikkana on Kallion seurakuntasali (Siltasaarenkatu 28, Helsinki). Järjestäjät: Helsingin ja Espoon hiippakunnat, Heldans / Sanna Bäckvall, Kallion seurakunta Ilmoittautumiset: Sanna Bäckvall: +46 70 250 9155 Lisätietoja: www.backvall.se/koko.html Suomalainen moniuskontoinen nettikalenteri Uskonnollinen monimuotoisuus, joka on ollut osa Suomea jo yli kaksi vuosisataa, on muuttunut huomattavasti näkyvämmäksi lisääntyneen maahanmuuton seurauksena. Uskontokuntien välinen yhteistyö on tärkeää ennakkoluulojen vähentämiseksi, monikulttuurisuuden tukemiseksi ja sitä kautta yhteiskuntarauhan vahvistamiseksi. Tähän tarpeeseen syntyi Uskontojen yhteistyö Suomessa – USKOT-foorumi ry. Foorumin viisi perustajajäsenyhteisöä ovat Suomen Juutalaisten seurakuntien keskusneuvosto ry, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Suomen Ekumeeninen Neuvosto ry (SEN), Suomen Islam-seurakunta sekä Suomen islamilainen neuvosto ry (SINE). Syyskuussa 2012 foorumi julkaisi kalenterin, joka esittelee yleisten juhlapäivien lisäksi islamin, juutalaisuuden, sekä kristinuskon osalta katolisen, luterilaisen ja ortodoksisen perinteen juhlapyhiä ja merkkipäiviä. Kullakin on oma symbolinsa ja värinsä. Klikkaamalla tiettyä pyhää aukeaa näytön kokoinen selittävä teksti. Kunkin uskonnon pyhää selittävän tekstin on laatinut asianomainen uskontoyhteisö. Kalenteri löytyy osoitteesta www.uskontokalenteri.fi. Kapitulin väki toivottaa hyvää joulua ja siunattua uutta vuotta 2013! 19 Alh. vas. piispan teologinen erityisavustaja Päivi Linnoinen, hiippakuntasihteeri Jaana Räntilä, kuurojenpappi Elina Jokipaltio, piispa Irja Askola, toimistosihteeri Ulla Aaltio ja toimistosihteeri Anniina Himberg. Ylh. vas. hiippakuntasihteeri Raine Haikarainen, hiippakuntadekaani Reijo Liimatainen, siivooja Kirsti Hintikka, piispan sihteeri Maritta Maununen, toimistosihteeri Birgitta Falenius, notaari Heikki Hämäläinen, lähetyssihteeri Hannu Lätti ja hiippakuntakanttori Hanna Remes. Kuvasta puuttuvat lakimiesasessori Ritva Saario ja hiippakuntasihteeri Kirsti Poutiainen. Seurakuntarakenne uudistuu Lakimiesasessori Ritva Saario avaa kirkkohallituksen esittämän seurakuntayhtymä 2015 -mallin keskeistä sisältöä. Seurakuntarakenteen uudistaminen on ajankohtaista. Kirkkohallitus on esittänyt uudeksi rakennemalliksi niin sanottua seurakuntayhtymä 2015 -mallia. Kirkolliskokous käsitteli asiaa syysistuntokaudellaan marraskuun alussa. Sen päätöksiin voi tutustua kirkolliskokouksen verkkosivuilla. Kaikki seurakunnat yhtymään Ehdotettu rakennemalli tarkoittaa, että jatkossa kaikki seurakunnat kuuluisivat seurakuntayhtymään. Seurakuntayhtymän tarkoitus on olla kevytrakenteinen palveluorganisaatio, jossa hoidetaan talouteen, hallintoon, kiinteistö- ja hautaustoimeen, viestintään sekä henkilöstöhallintoon liittyviä asioita. Rakenteen tarkoituksena on korostaa kirkon elämän ja toiminnan perusyksikkönä paikallisseurakuntaa, jolla on oma seurakuntaneuvosto, kirkkoherra ja kirkko. Seurakunnissa järjestetään jumalanpalvelukset säännöllisesti. Muun hengellisen työn järjestämisestä alueellaan seurakunnat päättävät itsenäisesti. Lainsäädännöllä on tarkoitus luoda riittävät väljät puitteet, jotka mahdollistavat toimintaympäristön tarpeiden huomioonottamisen ja tarkoituksenmukaisen tehtäväjaon yhtymän ja seurakuntien välillä. Myös jatkossa seurakuntayhtymässä voitaisiin hoitaa esimerkiksi joitain seurakuntien yhteisiä erityistyömuotoja. Verotusteknisistä syistä johtuen saman kunnan alueella sijaitsevien seurakuntien on edelleenkin kuuluttava samaan seurakuntayhtymään. Yhtymien koolle ei aseteta kriteerejä.Tavoitteena on tunnistaa mahdollisimman hyvin seurakuntien erilaisuus ja taata seurakunnille hyvät toimintamahdollisuudet. Seurakuntaneuvostot säilyvät 20 Talous ja kohtuus – hiippakunnan ympä ristöpäivä Ympäristöpäivä järjestetään Malmin seurakunnan Viikin kirkolla perjantaina 8.3. klo 9.30-15. Päivä keskittyy kohtuullisen elämäntavan ja talouden kysymyksiin. Alustajana mm. professori Sixten Korkman. Päivään sisältyy myös vierailu Malmin hautausmaalla puutarhaneuvos Risto Lehdon johdolla. Tarkempi ohjelma hiippakunnan kotisivuilla. Lisätietoja hiippakuntasihteeri Raine Haikaraiselta, p. 040 553 9464. Dekantointia Saavuttavuusohjelman tavoite on, että vammainen ihminen saisi elää kirkossa tavallisena seurakuntalaisena, vapaaehtoisena tai työntekijänä. Miten voisimme olla tunnettuja siitä, että seurakuntaan on vammaisen ihmisen helppo tulla tulkin, avustajan, apuvälineen tai väsyneen omaisen kanssa? Saavutettavuusohjelma on netissä Sakastin sivulla suomeksi, ruotsiksi, selkosuomeksi ja viittomakielellä. Saavutettavuusohjelmaa ja siihen liittyvää materiaalia voi tilata ilmaiseksi kirkkohallituksen julkaisumyynnistä. Oskari Liimatainen Saavu – kirkon saavutettavuus ohjelma Myös jatkossa kirkon jäsenet kuuluvat seurakuntiin, joilla kullakin on määrätty alueensa. Kuntarakenteiden uudistuksessa seurakunnan rooli paikallistoimijana ja paikallisen identiteetin luojana korostuu entisestään. Alueeseen sidotusta rakenteesta huolimatta seurakunnan on kuitenkin voitava ottaa todesta myös seurakuntarajat ylittävä sosiaalisiin verkostoihin niveltyminen sekä toisaalta kiinnittyminen aikaisemman asuinalueen seurakuntaan. Näihin haasteisiin pyritään vastaamaan pääsääntöisesti enemmän toiminnallisilla kuin rakenteellisilla ratkaisuilla. Seurakuntayhtymän hallintoeliminä ovat jatkossakin yhteinen kirkkovaltuusto ja yhteinen kirkkoneuvosto.Yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajan määrää niin ikään edelleen tuomiokapituli yhtymään kuuluvien seurakuntien kirkkoherrojen joukosta. YKN:n puheenjohtajaa kutsutaan kuitenkin jatkossa lääninrovastiksi. Nykyisistä rovastikunnista luovutaan. Paikallisseurakunnassa on edelleen seurakuntaneuvosto. Seurakuntaneuvosto päättää niiden varojen käytöstä, jotka osoitetaan seurakunnalle yhtymän talousarviossa seurakunnallista toimintaa varten.Tarkoituksena on siirtyä yhden vaalin järjestelmään siten, että välittömillä vaaleilla valitaan seurakuntaneuvostot, jotka puolestaan valitsevat edustajansa yhteiseen kirkkovaltuustoon. Uudessa mallissa kaikki viranhaltijat ja työsopimussuhteiset työntekijät ovat seurakuntayhtymän työntekijöitä. Viranhaltijat ja työntekijät on kuitenkin sijoitettu seurakuntiin, ja seurakuntaneuvostot päättävät henkilövalinnoista.Yhteinen työnantajataho varmistaa työvoiman joustavan liikkumisen tarvittaessa. Henkilöstön asemaan ja henkilöstöhallinnon kysymyksiin kiinnitetään erityistä huomiota uutta seurakuntayhtymämallia edelleen kehitettäessä ja säädöksiä valmisteltaessa. Ritva Saario Lakimiesasessori Maaleja! Pian päästään asettelemaan seurakuntien rakenteita uuteen järjestykseen. Siinä työmaata riittää vähäksi aikaa. Ennakkoluuloja pitää kohdata ja epävarmuutta sietää. Myös toiveita ja paremman tulevaisuuden toivoa on ilmassa. Kun nykyrakenteilla ei voida jatkaa, pitää rakentaa kevyempää ja toimivampaa. Kun nämä prosessit sitovat aikaa, ajatuksia ja energiaa, on vaarana, että näköala juuttuu rakenteisiin. Tämä vaara pitää jo etukäteen torjua. Seurakuntaelämän ja kirkon tulevaisuus ei ratkea tällä rakenneuudistuksella eikä sillä seuraavallakaan. Rakenteiden rukkaaminen on puolustuspään pelaamista. Opitaan ja harjoitellaan siltä varalta, että omissa ei soi koko ajan. Mitään peliä ei voiteta pelkästään puolustamalla. Voittamiseen tarvitaan tehokasta hyökkäyspeliä. Tarvitaan maaleja! Kirkon hengellinen elämä on tätä hyökkäyspeliä. Se, millä vastataan ihmisen jumalakaipuuseen, lohdun tarpeeseen, merkitysten rakentamiseen. Symbolien avulla lähestymme ja käsittelemme sellaista todellisuutta, joka ei tyhjene talousarvioihin, tilastoihin tai viihteelliseen kivaan. Tätä jo osaamme, mutta paljon on opittavaa. Maaleja alkaa syntyä, kun kielemme uudistuu ja ajatus kirkastuu. Seurakuntaelämä heijastelee sitoutumista, luottamista, toisiin turvaamista – konstailematonta ja avointa hengellisyyttä, jossa toisen vakaumus ei ole toiselle uhka. Toimintakulttuuria voidaan kehittää ja muuttaa ennen kuin rakenteiden uudistamista on edes aloitettu. Toimintakulttuurin kehittäminen ja muuttaminen jatkuu myös sen jälkeen, kun rakenteet ja säännöt on uusittu. On havainnoitu, että jumalanpalveluksen valmisteluun osallistuu useimmiten kaksi henkeä: liturgi ja kanttori. Tällä toimintakulttuurilla on saatu aikaan laskevien käyrien todellisuus. Ja mikäli tämä toimintakulttuuri jatkuu, käyrät tulevat laskemaan aina nollaan saakka. Osallistamisen tielle lähteneet elävät jo toisenlaista todellisuutta. Ajatukset ja ideat virtaavat – rakenteetkin muuttuvat siinä mukana. Lammastarhausta voidaan kuulemma harjoittaa erilaisilla strategioilla. Meillä Euroopassa lammastarhurin on tärkeää rakentaa aitauksia ja huolehtia, että lampaat eivät karkaa eivätkä eksy väärään tarhaan. Australiassa on kuulemma toisin. Siellä ei ole aitoja. Lampaat kokoontuvat aina lähteen äärelle. Reijo Liimatainen 21 Kurkistus papinvirkojen historiaan Raine Haikarainen Vakinaista viranhaltijaa ei pystytty irtisanomaan. Käytännössä viran saattoi menettää vain raskaan kurinpitomenettelyn kautta, tai vaihtoehtoisesti tuomioistuin saattoi vakavan rikoksen yhteydessä todeta henkilön sopimattomaksi julkiseen virkaan ja tätä kautta pantavaksi papin viralta. Apulaisen virat täytti tuomiokapituli 22 Nykyään seurakunnat hakevat pappeja lehti-ilmoituksilla. Vielä 1990-luvun alussa se oli ennenkuulumatonta. Vakinaisen papinviran haltijalla oli 1990-luvun alussa melkein horjumaton asema. Apulaisen virkaan valittu sen sijaan meni, minne käskettiin. Nyt erot erilaisten papinvirkojen välillä ovat hälvenemässä. Vanhan kirkkolain aikaan ennen vuotta 1994 seurakunnissa oli papinvirkoina kirkkoherran ja kappalaisten virkojen lisäksi apulaisten virkoja. Nämä jakaantuivat vielä virallisen apulaisen ja ylimääräisen apulaisen virkoihin. Esimerkiksi Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa oli vuonna 1960 tuomiorovastina toimivan kirkkoherran lisäksi kappalaisen virka, virallisen apulaisen virka ja ylimääräisen apulaisen virka. Vakinainen viranhaltija valittiin vaaleilla Kirkkoherran ja kappalaisen virat olivat vakinaisia virkoja. Niihin valittiin suoralla kansanvaalilla, ja virkaan valittu sai valtakirjan. Valtakirjan saanutta pappia suojasivat siirrolta toiseen virkaan tai seurakuntaan vuonna 1723 annetut papiston erioikeudet. Nämä oli vielä vahvistettu pappissäädylle vuonna 1789 annetusta vakuutuksesta. Erivapaudet olivat voimassa vuoteen 1995 saakka, jolloin säätyjen erivapaudet eduskunnan päätöksellä kumottiin. Käytännössä ongelmana ennen erivapauksien kumoamista oli, että esimerkiksi seurakuntia ei pystytty liittämään yhteen ilman, että vakinaiset virat olivat täyttämättä tai että viranhaltijat suostuivat siirtoon. Apulaisen virassa olevan papin ei katsottu olevan pysyvässä virkasuhteessa. Kirkkolaki mahdollisti papin siirtämisen toiseen seurakuntaan ilman hänen suostumustaan, jos tuomiokapituli katsoi siihen olevan tarpeen. Tätä mahdollisuutta myös käytettiin jonkin verran. Apulaisten virkojen täyttäminen oli tuomiokapitulin oikeus. Avoimista apulaisten viroista ei ilmoitettu missään. Seurakunnalla ei siinä ollut lakiin sidottua sananvaltaa. Käytännössä asiasta neuvottelivat tuomiokapituli ja kirkkoherra. Vihkimystä hakeva pappi sai ensimmäisen työpaikkansa yleensä aiempien kontaktien perusteella seurakuntiin. Jos valmista paikkaa ei ollut tiedossa, tuomiokapituli auttoi sopivan paikan löytämisessä. Tuomiokapitulin vahva ote apulaisten virkojen täytössä oli toisaalta papin kannalta hyvä asia. Kun määräaikainen virkamääräys oli päättymässä, tuomiokapitulista oltiin yhteydessä pappiin ja ilmoitettiin, minne seuraava virkamääräys oli luvassa. Käytännössä puhelinsoitto asiasta saattoi tulla itse piispalta. Maaseudulla uusi virkamääräys saattoi hyvin tarkoittaa muuttoa hiippakunnan toiseen seurakuntaan ja kuntaan. Kirkkolaki määräsi, ettei uusia pappeja saanut vihkiä, jos hiippakunnassa oli sopivia pappeja ilman töitä. Käytännössä tämä takasi papiston osalta lähes täystyöllisyyden. Määräaikaiset virkasuhteet olivat myös hyvin harvinaisia, ja uusista papeista oli välillä 1970- ja 1980-luvuilla pulaa. Apulaisen virasta ei pystynyt saamaan virkavapautta. Tämän sijasta virkamääräys keskeytettiin ilman, että apulaisella olisi ollut subjektiivinen oikeus palata virkaansa. Useimmiten kuitenkin uusi virkamääräys järjestyi. Apulaisella ei myöskään ollut erityistä irtisanomissuojaa. Tuomiokapituli pystyi peruuttamaan virkamääräyksen ilman uutta virkamääräystä, jos siihen oli perusteltu syy. Seurakunta sai valtaa valinnassa Kirkon käytäntö, ettei apulaisen virkoihin myönnetty virkavapautta, alkoi vähitellen muuttua muun yhteiskunnan lainsäädännön ja erityisesti naispappeuden myötä. Naispuo- lisella papilla oli oikeus saada virkavapaata apulaisen virasta äitiyslomaa varten ja oikeus palata sen jälkeen takaisin omaan virkaansa. Kirkolla ei voinut olla tästä eroavaa käytäntöä. Vuoden 1994 uuden kirkkolain ja kirkkojärjestyksen myötä virallisen apulaisen ja ylimääräisen apulaisen virat korvautuivat seurakuntapastorin viroilla. Uusi kirkkolaki vahvisti seurakunnan mahdollisuutta vaikuttaa papin valintaan. Vakinaista virkamääräystä ei seurakuntapastorin virkaan saanut enää antaa ilman seurakunnan lausuntoa, jollei asialla ollut poikkeuksellisen kiire. Seurakunnat alkoivat vähitellen hakea pappeja lehtiilmoituksilla. Nähtyään ensimmäisen kerran lehti-ilmoituksen eräs pappi muistelee pohtineensa: ”Seurakunta hakee pappia? Mitä se niille kuuluu?” Lakisääteisten ja harkinnanvaraisten virkavapauksien määrä alkoi myös lisääntyä. Tämän seurauksena papistoon syntyi rakenteellinen määräaikaisten papinvirkojen osuus. Äitiys- ja vanhempainvapaan lisäksi erityisesti pääkaupunkiseudulla on runsaasti hyödynnetty opintovapaata. Harkinnanvaraisten virkavapaiden osalta vuorotteluvapaa on ollut suosittu. Tällä hetkellä arviolta 15 prosentissa seurakuntien papinviroista on sijainen. Varsinaiset määräaikaiset virat ovat olleet varsin harvinaisia. Papiston erivapaudet katoavat Viime aikojen kehityksessä ero kappalaisten ja seurakuntapastorien välillä on alkanut häipyä. Uusi palkkausjärjestelmä vuodelta 2007 muutti palkkauksen perustaksi tehtävän vaativuuden. Tämän myötä on mahdollista, että seurakuntapastorin virassa on parempi palkkaus kuin kappalaisen virassa. Koska kappalaisen virka ei ole pakollinen, esimerkiksi Sipoon suomalaisessa seurakunnassa on kirkkoherran lisäksi kuusi seurakuntapastorin virkaa eikä yhtään kappalaisen virkaa. Seurakuntapastorien irtisanomissuoja on myös lähtökohtaisesti yhtä vahva kuin muiden työntekijöiden. Tämä on vahvistunut muutoksenhakutuomioistuimien päätösten myötä. Niiden perusteella papin virkamääräyksen peruuttaminen edellyttää vastaavia perusteita kuin muiden työntekijöiden irtisanominen. Uuden, ensi vuonna voimaan tulevan virkasuhdelainsäädännön myötä päättyy myös vakinaisten kirkkoherran ja kappalaisten virkojen irtisanomattomuus. Käytännössä viimeinen papiston erivapaus on lopulta kumottu. Heikki Hämäläinen 23 Teksti: Elina Jokipaltio Kuva: Riitta Kuusi Viittomakieliset ovat saaneet kaksi evankeliumia ja kirkkokäsikirjan omalle kielelleen. Tarja Sandholm ja Tomas Uusimäki ovat urakoineet kääntäjinä, mutta tehtävää riittäisi yhä. minen ei kuitenkaan ole ollut kuurojen yhteisössä yksinkertaista. Tämä johtuu siitä, että viittomakielessä ei ole totuttu vakiintuneisiin käännöksiin. Kuurojentyöntekijän tai seurakuntalaisen voi olla vaikea ottaa vastaan toisen kuuron tekemää valmista viittomakielistä käännöstä ja luopua omasta tavastaan viittoa. Viittomakielisessä käännöstyössä on lähdetty liikkeelle merkitysten kääntämisestä. Tarja Sandholmin ja Tomas Uusimäen työn tukena on toiminut käännöstyöryhmä, joka on koottu kuuroista viittomakielialan asiantuntijoista. Keskustelua tarvitaan kuitenkin yhä, jotta yksittäinen kuuro seurakuntalainen voisi kokea saavansa viittomakielisessä käännöksessä evankeliumin omalla kielellään. Kuurojen osallisuus on lisääntynyt Viittomakielinen käännösprojekti päättymässä 24 Suomalainen viittomakieli sai perustuslaillisen aseman vuonna 1995. Viittomakielelle ei tuolloin ollut käännetty virallisesti yhtään kirkollista tekstiä. Kirkolliskokous päätti toukokuussa 1998 viittomakielisen käännöstyön käynnistämisestä. Saman vuoden syksyllä kirkkohallitus asetti käännöstoimikunnan viittomakielisen kirkkokäsikirjan valmistamista varten. Ensimmäisenä projektina oli kääntää suomalaiselle viittomakielelle Isä meidän -rukous, uskontunnustus, Herran siunaus, ehtoollisen asetussanat ja kymmenen käskyä. Viittomakielisen kirkkokäsikirjan Sana tulee näkyväksi ensimmäistä osaa seurasi varsinaisen raamatunkäännösprojektin aloittaminen vuonna 2001. Kaikki materiaali yhdestä osoitteesta Viittomakielelle käännetty Luukkaan evankeliumi hyväksyttiin kirkolliskokouksessa vuonna 2007. Samalla myönnettiin rahoitus käännöstyön jatkamiselle. Sittemmin on käännetty viikkomessun, kasteen, konfirmaation, avioliittoon vihkimisen ja hautaan siunaamisen kaavat, osa evankeliumikirjan teksteistä sekä Vanhan testamentin alkukertomukset. Johanneksen evankeliumin käännös valmistui vuonna 2011. IEWG:n konferenssin suomalaisjoukkoa: (vas.) raamatunkääntäjä Tarja Sandholm, kuurojenpappi Seppo Laukkanen, viittomakielen tulkki Karoliina Matikainen, työalasihteeri Riitta Kuusi, viittomakielen tulkki Ari Savulahti, kuurojenpappi Elina Jokipaltio, raamatunkääntäjä Tomas Uusimäki. Tänä vuonna on käännetty kodin siunaamisen kaava. Kääntäjät Tarja Sandholm ja Tomas Uusimäki ovat kääntäneet viittomakielelle myös muutaman virren. Kirkkokäsikirjaa on käännetty lisäksi suomenruotsalaiselle viittomakielelle. Tässä pääkääntäjänä on toiminut Janne Kankkonen. Toukokuussa avautuivat kirkon viittomakielisen työn nettisivut, joille on siirretty käännöstyössä tuotettu materiaali. Käännökset vaativat totuttelua Raamatunkäännöstyön merkitys on tunnustettu kuurojen yhteisössä. Kirkkohallituksen viittomakielen kääntäjät Tarja Sandholm ja Tomas Uusimäki saivat tänä vuonna Johanneksen evankeliumin kääntämisestä Kuurojen Liiton Vuoden viittomakieliteko -palkinnon. Viittomakielisen raamatunkäännöstyön lähtökohtana on ollut, että jumalanpalveluksen, rukouksen ja sielunhoidon kielenä tulisi olla ihmisen äidinkieli. Käännösten omaksu- Kääntäjien työ on nyt perehdyttää seurakuntalaisia, kirkon työntekijöitä ja ammattitulkkeja käännöksiinsä. Perehdytyksissä he aloittavat keskustelun valitsemistaan viittomista ja kielellisistä ratkaisuista. Sitä kautta edetään käsitteisiin ja evankeliumin sanomaan. Valmiit viittomakieliset raamatunkäännökset ovat antaneet kuuroille uusia mahdollisuuksia perehtyä kristilliseen uskoon. Ne ovat myös helpottaneet kuurojen seurakuntalaisten osallistumista kirkollisiin toimituksiin. Käännöksiä sisältävät dvd:t ovat kiertäneet monella kuurolla kummilla ja kaasolla, jotka ovat harjoitelleet tunteja voidakseen viittoa läheisensä juhlassa tietyn raamatuntekstin viittomakielisen käännöksen mukaisesti. Tärkeä työ tarvitsisi jatkoa Viittomakieliset raamatunkääntäjät Tarja Sandholm ja Tomas Uusimäki ovat osoittautuneet erittäin tarpeellisiksi kirkon kuurojentyössä. Kääntäjien opetustyö seurakunnissa on tavoittanut viittomakielisiä ympäri Suomen ja tuonut samaa palvelua tasa-arvoisesti eri alueiden viittomakielisten ulottuville. Suomalaiset kääntäjät ovat osallistuneet myös viittomakielisen raamatunkäännöstyön kehittämiseen kansainvälisesti. Tarja Sandholm on ollut mukana perustamassa kuurojen raamatunkääntäjien Deaf Bible International -järjestöä ja toimii sen varapuheenjohtajana. Järjestön tavoitteena on kouluttaa vuoteen 2015 mennessä 30 viittomakielistä raamatunkäännöskonsulttia tukemaan viittomakielisiä raamatunkäännösprojekteja eri puolilla maailmaa. Kuurojen yhteisölle on viittomakielisen raamatunkäännöstyön kautta avautunut tehtävä ja paikka kirkossa. Projektin rahoitus päättyy kuitenkin tämän vuoden jälkeen, eikä kirkkohallitus ole esittänyt kirkolliskokoukselle toimenpiteitä käännöstyön jatkamiseksi. Käännöstyö onkin näillä näkymin jäämässä kahteen evankeliumikirjaan ja kirkkokäsikirjaan. Lisätietoa: www.evl.fi/viittomakieli Kuuron paikka kirkossa Kuurojentyöntekijöiden ekumeenisessa tapaamisessa Roomassa toukokuussa pohdittiin kuuron ihmisen paikkaa ja tehtävää kirkossa. The International Ecumenic Working Group (IEWG) on vuonna 1950 perustettu kirkollisen kuurojentyön ekumeeninen kohtaamispaikka. Alun perin kuurojentyössä toimivien sielunhoitajien tapaamisia ja keskusteluja varten perustettu järjestö on laajentunut myös muiden kirkon kuurojentyöntekijöiden ja seurakuntien kuurojen luottamushenkilöiden yhteistyöjärjestöksi. Kokoontumisia on järjestetty vuodesta 1979 lähtien. Tämänvuotiseen seminaariin osallistuivat Suomesta viittomakieliset raamatunkääntäjät Tarja Sandholm ja Tomas Uusimäki, kuurojenpapit Elina Jokipaltio ja Seppo Laukkanen sekä kirkkohallituksen työalasihteeri Riitta Kuusi, joka on IEWG:n hallituksen jäsen. Yhteensä seminaariin osallistui noin 100 kuurojenpappia, diakoniatyöntekijää sekä kuuroa seurakuntien luottamushenkilöä yhdestätoista maasta. Kokemukset samoja maasta riippumatta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kansainvälisestikin tunnustettu viittomakielinen raamatunkäännöstyö oli esillä IEWG:n konferenssissa Tarja Sandholmin ja Tomas Uusimäen esittelemänä. Keskustelua virittivät kuurot kirkon työntekijät Ruotsista, Norjasta, Saksasta ja Iso-Britanniasta. He jakoivat ajatuksiaan henkilökohtaisesta prosessistaan kirkon työntekijäksi kasvamisessa. Heistä kaikki olivat kokeneet kuuroudesta johtuvia vaikeuksia kirkon työhön opiskellessaan sekä työtä etsiessään. Yhteinen oli myös kokemus siitä, että sisäinen kutsumus kirkon työhön on ollut suurempi kuin ulkopuoliset vaikeudet. Konferenssin hartauselämässä tuli vahvasti esille se, että kun kuuroja seurakuntalaisia otetaan mukaan viittomakielisen jumalanpalveluselämän toteuttamiseen, se muuttuu visuaalisemmaksi ja toiminnallisemmaksi. Mondo Miglioren pyöreä kappelitila otettiin haltuun erilaisilla viittomakuoromuodostelmilla, pyhällä tanssilla, näytelmillä, esineillä, kosketuksilla, katseilla ja hymyillä. Kielestä vapaata yhteistä läsnäoloa ja rukousta ei puhuttujen ja viitottujen kielten sekamelska haitannut. 25 ajankohtaista... D i a k o n i a j a y h t e i s k u n t at y ö Koonnut Kirsti Poutiainen Diakonian kaksiosainen teemaseminaari Tutustu tulevaisuusseminaarin antiin Diakonian tulevaisuusseminaari pidettiin Espoon tuomiokirkon seurakuntatalolla 4.10.12. VTT, lehtori Ulla Jokelan luento Diakoniatyön paikka ihmisten arjessa löytyy Helsingin hiippakunnan kotisivuilta: www.helsinginhiippakunta.evl.fi/ koulutus_ja_toiminta/ ja sieltä Diakonian tulevaisuus -teemaseminaari 4.10.2012. 26 Uusi pistevirsikirja ilmestyi Näkövammaisille ilmestyi elokuussa uudistettu 12-osainen pistevirsikirja. Mukana on 632 virttä ja jumalanpalvelus- ja toimituslaulut sekä pelkistetyt messun, kasteen, avioliittoon Kirsti Poutiainen vihkimisen ja hautaan siunaamisen kaavat. Kirkolliskokous myönsi vuonna 2011 Näkövammaisten Keskusliitolle avustuksen kirjan julkaisemiseen. Edellinen näkövammaisille tarkoitettu pistevirsikirja vuodelta 1986 käsitti kolme hyvin paksua kansiota. Se vei tilaa ja oli avustajallekin hankala käsitellä.Virret oli merkitty vain pistekirjoituksella, jolloin näkevä avustaja ei voinut etsiä jumalanpalveluksen virsiä valmiiksi. Nyt uudistetussa mallissa sisällysluettelot ja jokainen virsi on merkitty myös näkevälle tiedoksi selkein numeroin. Kierrekantisen virsikirjan kaksitoista osaa on jaettu aihepiireittäin, joten kaikkia osia ei tarvitse ottaa mukaan kirkonpenkkiin. Toimitustilanteissa on hyvä selvittää virret etukäteen ja ottaa valmiiksi esille tarvittavat painokset. Kaikki näkövammaiset eivät osaa lukea pistekirjoitusta. 12 osaa käsittävän virsikirjan hinta on 84 euroa. Yhden sidoksen hinta on 7 euroa. Se ei sisällä nuotteja. Seurakunnat voivat tilata uudistetun pistevirsikirjan Näkövammaisten Keskusliitosta, p. (09) 3960 4001, hilkka. [email protected] tai [email protected]. Liisa Merivuori, johtava diakoniasihteeri (oto) Helsingin seurakuntayhtymästä, esittelee uuden pistekirjoituksen virsikirjan osaa 12. Kasvottomuudesta osallisuu teen ja toivoon Diakonian virkaan vihkiminen I To 21.3.2013 klo 8.30–12.00, Helsingin seurakuntayhtymä (Kolmas linja 22). Luennoitsijana Simo Sipola, dokumenttiohjelmien toimittaja ja ohjaaja Ylestä. II To 24.10.2013 klo 8.30–12.00, Espoon tuomiokirkon seurakuntatalo (Kirkkoranta 2, Espoo). Ohjelma ilmoitetaan myöhemmin. Tavoitteet: Mitä ovat osallisuus ja osattomuus yhteiskunnassa ja kirkossa? Osallistujien työkokemusten kautta käsitellään syrjäytymistä ihmisarvon näkökulmasta. Koulutuksen kautta etsitään uusia menetelmiä asiakastyöhön osattomuuden ja yksinäisyyden torjumiseksi. Kohderyhmä: Diakoniatyöntekijät, papit Kustannukset: Matkakulut Ilmoittautuminen: 7.3.13 mennessä, www.helsinginhiippakunta.evl.fi/ klikkaa Henkilöstökoulutus 2013, jonka kautta löytyy koulutusohjelma ja sähköinen ilmoittautuminen Hakeudu koulutukseen -linkistä. Tiedustelut: Helsingin hpk: Kirsti Poutiainen ([email protected]), Helsingin srky: Liisa Merivuori (liisa.merivuori@ evl.fi),Vantaan srky: Eija Miettinen ([email protected]), Porvoon suom. srk: Pasi Nieminen ([email protected]), Espoon hpk: Anne Kostiainen ([email protected]) Järjestäjät: Espoon ja Helsingin hiippakunnat Yhteistyökumppanit: Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymät, Porvoon suomalainen seurakunta Diakonian virkaan vihkiminen ja sitä edeltävään diakonian ordinaatiokoulutukseen hakeutuminen edellyttävät, että hakija on suorittanut piispainkokouksen hyväksymän diakonian virkaan kelpoistavan tutkinnon. Helsingin hiippakunnassa järjestetään vuosittain toukokuussa yksi vihkimys. Ordinaatiokoulutuksen tavoitteena on tukea virkaan vihittävää diakonia tai diakonissaa hänen valmistautuessaan vihkimykseen ja diakonian virkaan.Valmistautuminen on luonteeltaan sisäistä, henkistä ja hengellistä valmentautumista ja yhteistä keskustelua ja hiljentymistä.Vihkimys merkitsee sitoutumista Kristuksen kirkkoon. Koulutuksen aikana mietitään, mitä tarkoittaa sitoutuminen Kristuksen kirkkoon, sekä pohditaan kutsumukseen, diakonian virkaan ja vihkimykseen liittyviä kysymyksiä. Sen lisäksi perehdytään hiippakunnan tehtäviin ja toimintaan. Vihkimystä anotaan Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulista. Lisätietoja saa hiippakuntasihteeri Kirsti Poutiaiselta, [email protected], p. (09) 2340 3031, 040 583 4670. Kirkon Ulkomaanavun ajan kohtaispäivä (0,25 op) 12.9.2013, Paavalin kirkon Alasali, Sammatintie 5 (Helsinki) Koulutuspäivä antaa ajankohtaista tietoa kansainvälisestä diakoniasta, syventää kansainvälisen diakonian teologian tietämystä sekä antaa valmiuksia ja materiaalia kansainvälisen diakonian esilläpitämiseen eri-ikäisten ja erilaisten kohderyhmien parissa. Osanottajat saavat valmiuksia kv-diakonian toteuttamiseen omassa seurakunnassaan. Kohderyhmänä ovat diakoniatyöntekijät, lapsityöntekijät, nuorisotyöntekijät, papit, taloushallinnon työntekijät ja viestintätehtävissä toimivat. Koulutus on ilmainen, Kirkon Ulkomaanapu tarjoaa lounaan. Ilmoittautuminen: 5.9.13 mennessä, Marjatta Saloranta, [email protected] Tiedustelut: Petra Teittinen, [email protected] ja www.kirkonulkomaanapu.fi Hakumenettely 2013 Vihkimystä anova lähettää 18.3.2013 mennessä omat yhteystietonsa, siis nimen, valmistumispäivämäärän, osoitteen, puhelinnumeron ja työpaikan nimen osoitteella [email protected] tai postitse: Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli, Kirsti Poutiainen, Bulevardi 16 B,V kerros, 00120 Helsinki. Tuomiokapitulista lähetetään ohjeet vihkimystä anovalle 25.3.2013 mennessä. Lisätietoja saa verkosta: www.helsinginhiippakunta.evl.fi/koulutus_ja_toiminta/ordinaatiot/ diakonian_virkaan_vihkiminen/ Yhteisvastuukoulutus keräys päälliköille 16.11.2013 Helsingissä, tarkka paikka ilmoitetaan myöhemmin Koulutuksessa perehdytään vuoden 2014 YV -keräyksen kotimaiseen ja ulkomaiseen kohteeseen. Ilmoittautuminen: 4.11.13 mennessä, koulutus.helsinki. [email protected] Järjestäjät: Helsingin hiippakunta,Yhteisvastuukeräystoimisto ja Kirkon Ulkomaanapu Lisätietoja: Kirsti Poutiainen, [email protected], p. (09) 2340 3031 27 ajankohtaista... H e n g e l l i s e s t ä o h j au k s e s ta j a s p i r i t u a l i t e e t i s ta Koonnut Jaana Räntilä Sukella mysteeriin Palava pensas 28 Helsingin ja Espoon hiippakuntien hengellisen ohjauksen neuvottelupäivä pe 3.5.2013 klo 9–18 Kellokosken juhlatila, Juhlatalontie 4, Kellokoski Ohjelma: 09.00Aamukahvi 10.00 Aamuhartaus 10.30 Työskentely Palavan pensaan teologiasta • Jumalan poissaolo ja Jumalan läsnäolo (Johan Bastubacka) • Tiedostava läsnäolo ja läsnäolon tiedostaminen (Pekka Y. Hiltunen) • ”Paikka, joissa seisot on pyhä” (Tarja Korpela ja Jaana Räntilä) 12.30 Lounas 13.30 Työpajat teemasta • Bibliodraamatyöskentely (Aino-Kaarina Mäkisalo) • Taideterapeuttinen työskentely (Terhi Varjoranta) • Lectio Divina: 1. Moos 3. (Henri Järvinen) • Pyhiinvaeltajan lauluja Holy Islandilta (Kati Pirttimaa) 15.30 Kahvi 16.00 Pyhiinvaellus Kellokosken vanhaan kirkkoon ja iltamessu Ilmoittautuminen: 12.4.2013 mennessä sähköisen koulutuskalenterin kautta, linkki tuomiokapitulin kotisivuilla Hinta: 45 euroa + matkakulut. Lisätiedot: [email protected], p. 040 823 78 08. Järjestetään yhteistyössä Espoon hiippakunnan ja Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymien kanssa. Ignatian spirityality today Englanninkielinen seminaari 30.8.2013 klo 10–16, Helsingin Diakonissalaitos (suuri auditorio), Alppikatu 2 Luennoitsijoina prof. Jyrki Knuutila, uskontokasvatussihteeri Pekka Y. Hiltunen, apulaisrehtori Hans Zollner SJ (Gregoriaaninen yliopisto, Rooma), sisar Theresa Jezl ja lehtori Raili Gothóni. Hinta: 50 euroa sisältää ohjelman, lounaan ja päiväkahvin Ilmoittautumiset: www.heponiemi.fi/tapahtumakalenteri Tie kohti itseä – tie kohti Jumalaa Pastoraalipsykologinen retriitti Heponimen hiljaisuuden keskuksessa 4.–6.10.2013. Ohjaajat: Taidehistorioitsija Mari Forsberg ja pastori, psykoterapeutti Jaana Räntilä Hinta: 185 euroa Ilmoittautuminen: www.heponiemi.fi/tapahtumakalenteri Lisätiedot: Jaana Räntilä, [email protected],p. 040 823 78 08 Kolme koulutuspäivää spiritualiteetin monimuotoisuudesta: • Paastonajan spiritualiteetti 14.2.2013 klo 10–17, Pyhän Laurin kappeli, Vantaa (Eero Voutilainen). • Pyhästä rististä sisäiseen linnaan – karmelittaspiritualiteetti 16.9.2013 klo 10–17, Mustasaaren toimintakeskus, Helsinki (sisar Hannele Kivinen de Fau). • Adventin spiritualiteetti ja fransiskaaninen seimitraditio 2.12.2013 klo 10–17, San Damianon osuuskunta, Lapinjärvi (Pauli Annala). Jokaisen päivän hinta aterioineen on 40 euroa + matkakustannukset. Nimeä ilmoittautumisen yhteydessä, mihin päiviin haluat osallistua. Lapinjärvelle pyritään järjestämään kimppakyytejä. Ilmoittautuminen: Sähköisen koulutuskalenterin kautta, linkki tuomiokapitulin kotisivuilla Tiedustelut: [email protected], p. 040 823 78 08. Järjestetään yhteistyössä Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymien kanssa. Jumalan kasvot Kolme iltapäivää sielunhoidosta ja pastoraalipsykologiasta tuomiokapitulin koulutustilassa, Bulevardi 16 B, 5. krs. Ajattelun välineitä sielunhoitotyöhön ja oman hengellisen elämän prosessointiin.Alustajana ja keskusteluun johdattelijana pastori ja psykoterapeutti Jaana Räntilä. 26.9.2013 klo 13–15.30: Jumalan kasvot 31.10.2013 klo 13–15.30: Kasvonsa pois kääntynyt Jumala 28.11.2013 klo 13–15.30 Kasvonsa kirkastanut Jumala Ilmoittautuminen: Sähköisen koulutuskalenterin kautta, linkki tuomiokapitulin kotisivulla Lisätiedot: Jaana Räntilä, [email protected], p. 040 823 78 08. MONIPUOLISTA TÄYDENNYSKOULUTUSTA SEURAKUNTAOPISTOLLA 2013 VARHAISKASVATUKSEN TEOLOGIA JA PEDAGOGIIKKA Lapsen ja perheen hengellisyyden tukeminen (spiritualiteettikoulutus) | I jakso 13.–15.2., II jakso 3.–5.4. | 5 op | 370 € Lasten ja perheiden hartaudet ja jumalanpalvelus | 11.–13.11. | 2 op | 210 € Uskontokasvatuksen mentorointi varhaiskasvatuksessa | I jakso 14.–15.2., II jakso 25.–26.4. Helsinki | 5 op | 260 € Seurakunnan varhaiskasvatuksen johtaminen – yksin ajattelemisesta yhteiseen puheeseen | I jakso 15.– 17.5., II jakso 17.–18.10. | 5 op | 380 € Lasten haastava käyttäytyminen | 11.–13.3. | 2 op | 220 € RAAMATTU JA SEN KÄYTTÖ Lattiakuvat-menetelmän peruskoulutus | I jakso 21.– 22.1., II jakso 13.–14.5. | 3 op | 378 € Lattiakuvat-jatkokoulutus | I jakso 4.–5.9., II jakso 25.–26.11. | 3 op | 378 € Godly Play -ohjaajan peruskurssi | I jakso 9.–11.10., II jakso 14.11. | 3 op | 378 € Rohkeammin, avarammin ja syvemmin Raamattuun I jakso 28.–30.10., jaksot II ja III vuonna 2014 | 5 op | 450 € Bibliodraaman ohjaajakoulutus 2012-2013 | 1. lähijakso 26.-27.8. | 20 op | 610 € LASTEN OSALLISUUS Kehitä uutta, vahvista vanhaa – Lapsivaikutusten arviointi -koulutus | 11.–12.3. | 1 op | 200 € LISÄTIETOJA: www.seurakuntaopisto.fi > Koulutustarjonta > Kristillinen varhaiskasvatus PERHEIDEN KANSSA Perheen parhaaksi – perhetyötä kehittämään | I jakso 4.–6.3., II jakso 7.–8.10. | 5 op | 420 € Vauvat seurakuntalaisina | 18.–20.3. | 2 op | 210 € Perheliikuntaa vauvasta varkkariin | 20.–22.5. | 2 op | 260 € Lapsen ja perheen kohtaaminen kriisissä | I jakso 25.–27.9., II jakso 14.–15.11.2013 ja III jakso 29.– 31.1.2014 | 5 op | 510 € MUSIIKKI JA LIIKE Laula ja leiki uusi lasten virsi | 28.–29.1. | 1 op | 170 € Musiikki on Rytmiikkaa! | 29.–30.8. | 1 op | 180 € Rohkeutta esiintymiseen ja laulamiseen | 2.–4.10. | 1 op | 260 € Yhteisöllinen ja pyhä tanssi | 6.–8.11. | 1 op | 275 € VIESTINTÄ JA MEDIA Mahdollisuuksien verkko – netin hyödyntäminen seurakunnan varhaiskasvatuksessa | 12.–13.9. | 1 op | 200 € NEUVOTTELUPÄIVÄT Espoon ja Helsingin hiippakuntien lapsi- ja perhetyön koulutus- ja neuvottelupäivä | 19.1. | 75 € (sisältää tulokahvin, lounaan ja iltapäiväkahvin) Pyhäkoulusymposium – Juonesta kiinni! | 26.–27.1. | 140 € Osallistumismaksun lisäksi laskutamme ateria- ja majoituskulut. Lisätietoja nettisivuillamme sivulla hakeminen. ILMOITTAUMINEN: www.seurakuntaopisto.fi > Hakeminen > Ilmoittautuminen Seurakuntaopisto | Järvenpääntie 640 | www.seurakuntaopisto.fi 29 ajankohtaista... K a s vat u s Koonneet Raine Haikarainen ja Jaana Räntilä Kasvatuksen teemaseminaari Te ette ole vieraita Lapsi ja yhteisö – ympäris tö kasvattaa meidät Helsingin ja Espoon hiippakuntien lapsi- ja perhetyön koulutus- ja neuvottelupäivä 19.1.2013 seurakuntaopistolla Järvenpäässä. 30 Ohjelma: 8.30 Ilmoittautuminen, aamukahvi ja materiaalimyyntinäyttely 9.30 Kelttiläinen messu 10.45 Perhe, lapsi ja luonto – kuka kasvattaa ja ketä? Tutkija, pastori Panu Pihkala 12.00Lounas 13.15Kanavat Jumalan luoman kehon kanssa tanssien tutuksi, pastori Hannele Tenhu ja fysioterapeutti Merja Harju Korttelimessu perheiden voimin, lapsityön ohjaaja Satu Reinikainen Uusi lasten virsi, musiikkisihteeri, kouluttaja Mari Torri-Tuominen Luonto lapsi- ja perhetyössä, kokemuksia ja ideoita kristillisestä ympäristökasvatuksesta, tule jakamaan! Tutkija, pastori Panu Pihkala 14.30Kahvi 15.00 Kuulumiset kanavista 16.00Kotimatkalle Ilmoittautuminen: viimeistään kuukautta ennen, www.seurakuntaopisto.fi Lisätietoja: www.lastenkeskus.fi, www.seurakuntaopisto.fi/koulutustarjonta/ Osallistumismaksu: 55 euroa + ateriapaketti Rohkeasti eteenpäin Varhaisnuorisotyön teemaseminaari kylpylähotelli Ratasipi Edenissä Nokialla 14.–15.3.2013 Ohjelma: To 14.3. 11.00 Messu Nokian kirkossa 12.30 Lounas Nokian kylpylässä 13.30 Seminaarin avaus, hiippakuntasihteeri Mikko Sulander ja aluesihteeri Jukka Jylhä Epävarmana mutta rohkeasti, pastori Janne Hatakka 15.00 Kokouskahvit 15.30 Entä jos? Sylvaan koulun rehtori Jari Andersson, aluesihteeri Kaisa Rantala (PTK) ja Mikko Sulander 19.30 Teemaillallinen Pe 15.3. Aamiainen 9.00 Aamurukous, hiippakuntasihteeri Raine Haikarainen 9.15 Rohkeasti aamuun Missä olen nyt? Työskentelyyn johdattaa Jukka Jylhä 10.00 Kanava I: Rohkeasti Paratiisipolkua pitkin (Markku Tuulenkari) 11.15 Kanava II: Rohkeasti kehittämään päivänavauksia 12.30 Lounas 13.15 Kanava III: Rohkeasti Raamattuun (Katri Vappula) 14.30 Päätös ja infot Järjestäjät: PTK:n piirit, Espoon, Helsingin ja Tampereen hiippakunnat, Turun arkkihiippakunta ja Koulutuskeskus Agricola Osallistumismaksu: 160 euroa / hlö / 2 hh, sis. koulutuksen, majoituksen ja ruokailut Ilmoittautuminen: 27.2.2013 mennessä sähköpostilla, jukka. [email protected] Espoon, Helsingin ja Porvoon hiippakunnat järjestävät ensi syksynä seurakuntayhtymien ja palvelujärjestöjen kanssa kasvatuksen laajapohjaisen teemaseminaarin kokousristeilynä Tukholmaan 17.–19.9.2013. Seminaarin teemat liittyvät vieraanvaraisuuteen ja spiritualiteettiin kansainvälistyvässä kirkossa. Mukaan kutsutaan kaikki kasvatuksen alueen työntekijät. Mukana seminaarissa ovat mm. piispat Irja Askola,Tapio Luoma ja Björn Vikström. Teemaseminaari on kaksikielinen. Seminaarihinta ohjelmineen ja täysihoitoineen on hyttivaihtoehdosta riippuen noin 160–270 euroa. Alustavasti on voinut ilmoittautua Espoon hiippakunnan Hakeudu koulutukseen -linkistä: http://espoonhiippakunta.evl.fi/koulutus_toiminta/kasvatus/ koulutukset_ja_neuvottelupaivat/teemaseminaari-2013/. Tarkempi ilmoittautuminen (mm. kanavat ja hyttitoiveet) maaliskuusta 2013 alkaen Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin internetsivujen kautta. Lisätietoja seminaarista hiippakunnan kotisivuilta (Kasvatus). Miten kohtaamme isät? Lapsi- ja perhetyöstä vastaavien hiippakunnallinen areenatapaaminen 15.2.2013 klo 9–11, Seurakuntien talo, Kolmas linja 22, 4. krs. (Silvennoinen) Näkökulmia isien kohtaamisen kehittämiseen kirkon varhaiskasvatuksessa. Lapsityönohjaaja Noora Hynynen sekä nuorisotyönohjaaja Pauli Syrjö Helsingin Mikaelin seurakunnasta. BB Ilmoittautuminen: 30.1.2013 mennessä sähköpostilla [email protected]. BB Lisätiedot: Jaana Räntilä, [email protected], p. 040 823 78 08 tai Arto Helle, [email protected], p. (09) 2340 2511 Raine Haikarainen 31 Hii-o-hoi! Espoon ja Helsingin hiippakuntien yhteinen varhaisnuorten leiri Hii-o-hoi! 25.–28.6.2013 Leiri on tytöille ja pojille tarkoitettu perinteinen toimintapainotteinen telttaleiri Hangon Bengtsårin merellisissä maisemissa. Osallistumismaksu: PTK:n jäsenseurakunnat 70 euroa / hlö, muut 75 euroa / hlö. Järjestäjät: PTK:n Uudenmaan-Helsingin piiri sekä Espoon ja Helsingin hiippakunnat, Suomen Lähetysseura ja Helsingin seurakunnat Ilmoittautuminen: 15.5.2013 mennessä sähköpostilla, [email protected] Lisätietoja: Aluesihteeri Jukka Jylhä, [email protected] tai 0400 508 241 Pekka Haanpää Kannelmäestä vakuuttaa, että telttaleirit ovat työntekijälle virkistävä kokemus. aj ankohtaista... Oppia sovittamiseen, mikkilauluun ja miksaamiseen Kirkkomusiikki Koonnut Hanna Remes Enemmän kuin osaa odottaa Englantilaisen kirkkomusiikin teemaviikko 32 Sibelius-Akatemian Kirkkomusiikin ja urkujen aineryhmän järjestämällä englantilaisen kirkkomusiikin teemaviikolla 26.2.–3.3.2013 paneudutaan Musiikkitalon Organo-salin Forster & Andrews -urkujen (1892) innoittamana 1890–1930-lukujen englantilaiseen kuoro- ja urkumusiikkiin sekä anglikaanisen jumalanpalveluselämän ja -musiikin erityispiirteisiin. Kuoronjohdon, liturgisen soiton ja urkujensoiton työpajojen vierailevana opettajana on Lontoon kuninkaallisen musiikkiakatemian professori Patrick Russill. Kaikki asiasta kiinnostuneet ovat tervetulleita seuraamaan opetusta! Lisätiedot: Peter Peitsalo, p. 050 384 34 70, [email protected] Valtakunnalliset kanttoripäivät Valtakunnalliset kanttoripäivät ”Hyvillä mielin” Lappeenrannassa 5.–7.2.2013 BB Lisätietoja ja ilmoittautumisohjeet: www.akiliitot.fi/280-kanttoripaivatlappeenrannassa-5.-7.2.2013 Merkitse kalente riin! Hiippakunta järjestää seuraavat työalan koulutus- ja neuvottelupäivät: • Kanttori ja rippikoulu 23.4.2013 klo 9.30–16 Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin koulutustilassa (0,25 op) • Irti arjesta – Helsingin hiippakunnan kanttoreiden neuvottelupäivä 3.10.2013 Jumalanpalveluselämän koulutuspäivät 16.–17.9.2013 Siuntion kirkossa ja hyvinvointikeskuksessa Koulutuspäivät on suunnattu papeille, kanttoreille ja suntioille ja niiden laajuus on 1 op. Onko yhdessä tekeminen enemmän kuin osaan odottaa? Mitä on ihmisten kohtaaminen, entä mitä ihmisten palveleminen? Mitä messu minulle antaa? Mitä on suomalainen kristillisyys ja hengellisyys? Piispa Irja Askola toimittaa aloituspäivän aamumessun sekä vetää messujatkot. Koulutuksen suunnittelusta vastaavat kanttori Vesa Erkkilä, pääsuntio Arto Kuronen, piispan teologinen erityisavustaja Päivi Linnoinen, pastori Ulla PohjolanPirhonen ja hiippakuntakanttori Hanna Remes. Hinta: Osallistumismaksu on 80 euroa. Lisäksi täysihoitomaksu on 175 euroa henkilöltä kahden hengen huoneessa ja sisältää yhden yön majoituksen, buffetaamiaisen, 2 buffetlounasta, 4 kahvia + kahvileipää, sauna- ja allasosaston sekä kuntosalin käytön. Yhden hengen huoneessa saman setin hinta on 220 euroa. Maailmojen messu – ideasta toteutukseen Uusi Lasten virsi ilmestynyt 24.1.2013 klo 9–16 Vanhassa kirkossa ja Bulevardin seurakuntasalissa, Bulevardi 16 B Päivän tavoitteena on innostaa, innostua, jakaa, opastaa, oppia ja tehdä yhdessä. Tähtäimenä messu, johon kaikki ovat tervetulleita, myös maahanmuuttajat. Koulutus on tarkoitettu papeille, kanttoreille, lähetyssihteereille, suntioille, nuoriso- ja diakoniatyöntekijöille. Kouluttajina ovat mm. muusikko Sakari Löytty, SLS, kirkkoherra Riku Laukkanen ja pastori Arto Antturi. Lisätietoja ja ohjeet ilmoittautumiseen: Arto Antturi, [email protected], tai Tarja Korpaeus-Hellsten, [email protected] Järjestäjät: Espoon, Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymät, SLS, Helsingin hiippakunta Uusi Lasten virsi -kirja on ilmestynyt. Lasten Keskuksen kirja sisältää uusia lähestymiskulmia, säveltäjiä ja visuaalista ilmettä rinnan vanhan, tutun ja turvallisen materiaalin kanssa. Kirjan laulut haastavat meitä aikuisia katsomaan, ajattelemaan, kokemaan ja laulamaan asioita kokonaisvaltaisesti. Äänentoistolaitteiden, mikkilaulun, jumalanpalvelusmusiikin sovittamisen ja miksaamisen kurssi (1,5 op) kanttoreille ja kirkkomuusikoille 8.–10.4.2013 Mikael Agricolan kirkon tiloissa Kouluttajina Säde Bartling (sovittaminen), Pauliina Uusivirta (mikkilaulu ja kevyemmän musiikin fraseeraus), Antti Vuori (yhteissoitto) ja Matti Heinonen / ProAudile (äänentoistolaitteet ja miksaaminen). Alustava ohjelma: Ma 8.4. 9.30 Aamukahvi 10.00 Alkuhartaus ja tervetuloa 10.30 ”Äänentoiston salat” 12.30 Lounas 13.30 Learning by doing – yhteissoittoa 16.00 päivä päättyy Ti 9.4. 10.00 Learning by doing – työpajatyöskentelyn päivä Valittavana seuraavat työpajat: äänentoisto ja miksaaminen tai musiikin sovittaminen tai mikrofonilaulu ja kevyemmän musiikin fraseeraus. Koulutuspäivä sisältää myös yhteissoittoa. 12.30 Lounas 13.30 Työpajat jatkuvat 16.00 Päivä päättyy Ke 10.4. 14–22 Agricola-viikkomessun äänentoiston kasaaminen, musiikin yhteissoitto- ja lauluharjoittelut, viikkomessun toteutus ja loppuroudaus Hinta: Koulutuksen osallistumismaksu on 180 euroa. Lisäksi mahdolliset lounas-, majoitus- ja matkakulut. Ilmoittautuminen: Koulutukseen ilmoittaudutaan sähköisen koulutuskalenterin kautta. Järjestäjät: Helsingin ja Espoon hiippakunnat 3.–4-luokkalaisten Virsivisa 2013 Aikataulu: - Viikolla 7 kouluvisa, jossa valitaan koulua edustava joukkue paikallisvisaan eli seurakuntavaiheeseen. - Viikolla 11 paikallisvisa seurakunnittain.Valitaan seurakuntaa edustava joukkue aluevisaan eli hiippakuntavaiheeseen. - 16.4.2013 aluevisa hiippakunnittain.Valitaan hiippakuntaa edustava joukkue finaaliin. Helsingin hiippakunnan aluevisa järjestetään klo 13 Paavalin kirkossa (Sammatintie 5, Helsinki). - 17.5.2013 Virsivisan finaali Kuopiossa Kirkkopäivien yhteydessä. Tuulahdus Pohjoismaisesta kirkkomusiik kisymposiumista Pohjoismainen kirkkomusiikkisymposium järjestettiin Islannin Reykjavikissa 6.–9.9.2012. Suomesta päiville osallistujia oli noin 70. Kaiken kaikkiaan päivät kokosivat noin 500 osallistujaa. Päivien teemana oli jumalanpalvelus ja hartauselämä. Liturgian saatteleminen tälle vuosikymmenelle erilaisten toteutustapojen kautta oli keskeisellä sijalla. Symposiumissa saatiin uusia näkökulmia improvisointiin kuorotyössä, urkujen ja muiden instrumenttien soitossa ja liikkeessä. Nämä elementit koottiin viikkomessuun. Torstai-illan konsertti tarjosi läpileikkauksen islantilaisten kuorojen taidoista. Merkillepantavaa oli useampien kuorojen läpikuultavan kuulakas sointi, joka takuulla jätti jokaiselle kuulijalle ikimuistoisen jäljen sielunsopukoihin! Lauantai oli alkoi norjalaisen Uranienborgin kuoron huikean upealla konsertilla. Elisabeth Holten työskentely kuoronsa kanssa oli hienoa seurattavaa. Holten valoisan intensiivinen ote kuoroonsa, johtamisen orgaanisuus ja herkkyys sekä taukoamaton musiikin kuuntelu loi valtavan energian ja vuorovaikutuksen johtajan, kuoron ja yleisön välille. Lauantaipäivän aikana kuultiin myös ruotsalaista, suomalaista ja tanskalaista kuoromusiikkia. Suomea edusti Suomen Kanttorikuoro Chorus Cantorum Finlandiae CFF Kari Turusen johdolla. Symposium tarjosi mahdollisuuden nähdä, kuulla ja kokea erilaisia messumusiikin liturgisia toteutuksia. Sen anti kantaa, se antoi ajattelemisen aihetta ja rohkeutta. 33 ajankohtaista... L ä h e t y s j a e va n k e l i o i n t i Koonnut Hannu Lätti 34 Muuttuva uskonnollisuus ja uskontojen kohtaaminen (5 op) Lähde liikkeelle -koulutus 12.–14.3. ja 16.–18.4.2013, Turun kristillinen opisto Kaikille seurakuntien työntekijöille tarkoitettu koulutus, joka kuuluu Kirkon kansainvälisen työn erityiskoulutus kotimaan henkilöstölle -kokonaisuuteen. Koulutus antaa valmiuksia kohdata toisin uskovia ja eri tavoin ajattelevia ja selkiyttää omaa kristillistä identiteettiä suhteessa muihin uskontoihin ja maailmankatsomuksiin. Lisäksi se antaa tuntemusta Suomen uskonnollisesta kentästä ja uskonnonharjoituksen muodoista. Hinta: 130 euroa / lähijakso, ilman majoitusta 70 euroa / lähijakso Tiedustelut: Pekka Y. Hiltunen, p. (09) 1802 425 tai Kirsti Kosonen, p. 040 579 1170 Ilmoittautumiset: 31.1.2013 mennessä,Turun kristillinen opisto, Hilkka Ollikainen, p. (02) 4123 612, [email protected] Järjestäjät: Turun arkkihiippakunta, kirkkohallitus/KLK ja SLS Haluatko lähteä lyhytaikaiseen vapaaehtoistyöhön ulkomaille esim. vuorotteluvapaalla tai oletko muuten kiinnostunut tämän päivän lähetystyöstä? Jos asia kiinnostaa, tule mukaan kolmen viikonlopun Lähde liikkeelle -koulutukseen Lähetystalolla Helsingissä 9.–10.2., 9.–10.3. ja 20.–21.4.2013 . Kurssi antaa mahdollisuuden tutustua tämän päivän lähetystyöhön ja pohtia omaa paikkaa palvella kotimaassa ja ulkomailla. Kurssin teemoina ovat mm. Raamattu ja lähetys, kristittynä kulttuurien ja uskontojen keskellä, tutustuminen lähetystyön arkeen kotimaassa ja ulkomailla ja paikkani lähetystyössä. Hinta: Kurssimaksu 65 euroa / lähijakso (sis. ruokailut) Lisätiedot ja ilmoittautuminen: Kasvatussihteeri Kirsti Kosonen, p. (09) 040 759 1170, kirsti.kosonen@ mission.fi. Järjestäjä: SLS ja Seurakuntaopisto Maailmanlaaja kirkko (5 op) 13.–15.2. ja 13.–15.5., Kirkon koulutuskeskus, Järvenpää Kurssi kuuluu Kirkon kansainvälisen työn erityiskoulutus kotimaan henkilöstölle -kokonaisuuteen. Osallistuja - syventää ymmärrystään kirkosta maailmanlaajana ja paikallisesti toimivana uskovien yhteisönä - kykenee jäsentämään ja ilmaisemaan kristittyjen ykseyspyrkimykset osana kirkon maailmanlaajaa missiota ja omaa paikallista tehtävää - tuntee kirkkomme ekumeenisen toiminnan lähtökohdat ja tavoitteet - saa valmiuksia paikallisekumenian toteuttamiseen ja ekumeeniseen kasvatustyöhön BB Kohderyhmä: Diakoniatyöntekijät, kanttorit, kirkon erityistehtävissä toimivat, lähetyssihteerit, lapsityöntekijät, nuorisotyöntekijät, ohjaustehtävissä toimivat, papit, perhetyöntekijät, viestintätehtävissä toimivat Osallistumismaksu: 60 euroa (täysihoito: ateriat 72 euroa / lähijakso ja majoitus 106 euroa / lähijakso) Ilmoittautuminen: 15.1.2013 mennessä, [email protected] Tiedustelut: Ari Ojell, p.050 3509 039 Järjestäjä: Kirkkohallituksen ulkoasiain osasto Laulamaan Seura saaren joulupolulle Tule mukaan laulamaan Kauneimpia joululauluja Seurasaaren joulupolulle sunnuntaina 16.12.2012 klo 13–17. Joulupolun varrella on lähes 30 eri tapahtumaa. Suomen Lähetysseura laulattaa Kauneimpia joululauluja. Polkua kiertävät ihmiset voivat pysähtyä ja yhtyä lauluun. Jouluevankeliumia esittää Helsingin seurakuntayhtymä. Seurakunnan palkkiotoimisten ja vapaaeh toisten lähetyssihteerien koulutus (3 op) Joulumusiikkia Lähetyskirkossa Tarvitsetko lisävoimia seurakuntasi lähetystyön pyörittämiseen? Lähetä lähetystyöstä kiinnostunut tai lähetysasioissa vastuuta kantava seurakuntalaisesi Suomen Lähetysseuran kurssikeskus Päiväkumpuun Längelmäelle palkkiotoimisten ja vapaaehtoisten lähetyssihteerien koulutukseen. 1. osa: Lähetys – yhteinen usko, yhteinen tehtävä 30.8.–1.9.2013 2. osa: Kirkon lähetystyö ja lähetysjärjestöt 18.–20.10.2013 3. osa: Seurakunnan lähetystyö 15.–17.11.2013 Kustannukset: 105 euroa (2 hh/osio) tai 145 euroa (1 hh/osio) Ilmoittautuminen: www.mission.fi/paivakumpu/tapahtumat/ilmoittautumiset/ lomake_17/ Järjestäjinä: KLK, hiippakunnat ja SLS • Ti 11.12. klo 19 ”Nuo tähtöset taivaan”, joululauluja ympäri maailman. Luoteis-Helsingin musiikkiopiston lauluoppilaat esiintyvät.Vapaa pääsy. • To 13.12. klo 18 Maailma-kuoro ja Espoo työväenopiston naiskuoro EspooVoices konsertoivat. Vapaa pääsy, ohjelma 5/3 euroa. • La 15.12 klo 18.00 Bach-konsertti. Jousitrio ArTempo: Annemarie ÅströmTiula, viulu, Anna Rajamäki, alttoviulu, Tomas Numez-Garces, sello. Vapaa pääsy. • Su 16.12. klo 18.30 Kauneimmat joululaulut. Musiikki Antti Vuori & orkesteri. Juonto ja puhe Arto Antturi. Tilaisuuden jälkeen glögitarjoilu. • Ma 17.12. ja ti 18.12. klo 19 Jakarandan joulukonsertit. Glögitarjoilu, ohjelma 5/3 euroa. Kansainvälisen työn neuvottelupäivät 16.–17.5.2013 Kuopiossa Kirkkopäivien yhteydessä Neuvottelupäivät järjestetään teemalla Ystävät yli rajojen – nuorissa on tulevaisuus. Päivillä työskentelyssä ovat mukana ystävyysseurakuntatyö, lähetystyö, kirkon ulkosuomalaistyö, maahanmuuttajatyö ja kansainvälinen diakonia. Päivät on tarkoitettu lähetyssihteereille, papeille, diakoniatyöntekijöille ja muille kiinnostuneille. Osallistumismaksu: 20 euroa Ilmoittautuminen: Ilmoittautumislinkki avautuu tammikuun lopussa Sakastin sivuille. Tiedustelut: Kirsti Sirviö, p. 050 5846 859, [email protected] Järjestäjä: Kirkkohallituksen ulkoasiain osasto Itsenäisyyspäivän myyjäiset 6.12.2012 klo 9.30–15, Lähetystalo, Tähtitornikatu 18 Suomen Lähetysseuran perinteiset itsenäisyyspäivän myyjäiset alkavat alkuhartaudella Lähetyskirkossa klo 9.15. Myyjäisissä on tarjolla joulunherkkuja, mm. valmisruokia, leivonnaisia, säilykkeitä, käsitöitä, astioita, ompeluseuratuotteita ja keräilykortteja. Klo 12 Lähetyskirkossa on musiikkiteatteriesitys Palmu ja omenapuu, Jackson Ashipalan matka etelästä pohjoiseen.Afrikkalaisen maahanmuuttajan koskettavan tarinan Suomeen tulosta esittävät muusikko Sakari Löytty ja näyttelijä Antti Sevanto. Vapaa pääsy. Suomen Lähetysseuran museo Kumbukumbu on avoinna, ei pääsymaksua. Ravintola Terangassa lounas klo 11–14.Terangan kahvila auki 9.30–14. Opiskelijoiden Lähetysliiton kahvila sekä basaari auki klo 9.30–15. Lähetysseuran syntymäpäivä juhlat 19.1.2013, Lähetystalo Lounas klo 11 alkaen (lounaan hinta 10,50 euroa), ohjelmaa Lähetyskirkossa alkaen klo 12.30, kahvit klo 13.45. Juhla päättyy klo 15 alkavaan messuun. Basaari auki klo 11–15. Ilmoittautuminen: 3.1.2013 mennessä, ilmoittautumiset@ suomenlahetysseura.fi tai p. (09) 129 71 35 Ty ö y h t e i s ö t Koonnut Jaana Räntilä liittyi suomalaisen ja mosambikilaisen kulttuuriyhteistyön, kehitysyhteistyön ja musiikkikasvatuksen teemoihin. K ansalaisopisto M usiikkia M almilta M osambikiin Työnohjausryhmä vapaaeh toistyötä koordinoiville 36 Moniammatillinen ryhmä seurakuntien vapaaehtoistyössä toimiville työntekijöille alkaa tammikuussa 2013. Ryhmässä tutkitaan ja tuetaan vapaaehtoistyön johtamista, kehittämistä ja yhteistyötä vapaaehtoisten kanssa. Uudenlainen tapa toimia yhdessä seurakuntalaisten kanssa haastaa asenteita ja tuottaa tunteita. Ryhmä tutkii ja sitä kautta tukee vapaaehtoistyöstä nousevaa ajattelua, tunteita ja toimintaa. Ryhmä kokoontuu kahden kolmen viikon välein Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin koulutustilassa (Bulevardi 16 B, 5. krs.) klo 10–11.30 alkaen 24.1.2013. Yhteensä kokoontumiskertoja on 30 x 1,5 t. Vuoden 2013 kokoontumiskerrat ovat: 24.1.,13.2.,7.3., 21.3., 11.4., 29.4., 16.5., 30.5. sekä 15.8., 5.9., 26.9., 17.10., 7.11., 28.11. ja 12.12. Ilmoittautuminen: 31.12.2012 mennessä, [email protected] Lisätietoja: Ryhmää vetävä hiippakuntasihteeri, psykoterapeutti ja työnohjaajakoulutuksessa oleva Jaana Räntilä, [email protected], 040 823 7808. Kirkon työnohjaajien valtakun nalliset neuvottelupäivät 22.-24.5.2013 Kylpylähotelli Rantasipi Aulanko, Aulangontie 13, Hämeenlinna BB Ilmoittautuminen: Sähköinen ilmoittautuminen, linkki tuomiokapitulin kotisivuilla Huom! Osallistuja varaa majoituksensa itse Kylpylähotelli Rantasipi Aulangolta p. (03) 658 801 neuvottelupäivien kiintiöstä 31.1.13 mennessä. Ohjaajakoulutus 2013 14.–15.3. 2013 Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin koulutustilassa, Bulevardi 16 B, 5. krs. Koulutus on tarkoitettu kaikille ohjaamistoiminnasta kiinnostuneille tai sitä tekeville kirkollisten alojen työssäoppijoiden ohjaajille, myös työhön perehdyttäjille. Koulutus kehittää omia ohjaamistaitoja ja auttaa sisäistämään ohjaavan työotteen. Se sekä esittelee että antaa valmiuksia niveltää hengellinen ohjaus osaksi ohjaamistoimintaa. Mukana mm. Hannu Pöntinen, Mika Nurmi, Jaana Räntilä. Ohjelma: 14.3. 9.30 Kahvia tarjolla 10.00 Aamuhartaus 10.15 Tutustuminen ja orientaatio: kokemuksia, mieli kuvia ja kysymyksiä ohjaamisesta sekä tämän koulutuksen tavoitteiden hahmottamista 12.00 Lounastauko 13.00 Ohjaamisen kaari ja minä kaarella 14.30 Tauko 14.50 Oppimiskäsitys ohjaamisen ohjaajana 16.00 Päätös 15.3. 9.30 Kahvia tarjolla 10.00 Aamuhartaus 10.15 Ohjaamisen didaktinen kolmio 11.15 Hengellinen ohjaus ohjaamisen osana 12.00 Lounastauko 13.00 Ohjaamisen tulevaisuuden suunta ja hiippa kunnissa tehtävä kehitystyö 15.00 Päätös Ilmoittautuminen: Sähköisen koulutuskalenterin kautta, jonne on linkki tuomiokapitulin kotisivulta. Lisätiedot: [email protected], p. 040 823 7808 Järjestäjät: Helsingin ja Espoon hiippakunnat Joskus pitää matkustaa kauas nähdäkseen lähelle. Musiikin maisteri Liisamaija ”Lissu” Eleniuksen elämä on kulkenut monissa eri maisemissa. Hänen elämänkokemuksensa ja musiikkikasvattajan ammattitaitonsa elähdyttävät nyt Malmin seurakuntaa, jossa hän on työskennellyt nuorisomuusikkona keväästä 2011 alkaen. Eleniuksen juuret ovat pääkaupunkiseudulla, josta tie johti vanhempien työn perässä Vaasaan. Varsinainen innostus musiikkiin syntyi seurakunnan nuorisotyössä. ”Aktiivisen nuorisomuusikkomme, kanttori Alexi Juhanpellon johdolla muodostimme kokoonpanoja, joilla esitimme Hiljaisuuden messuja, säestimme jumalanpalveluksia ja esiinnyimme tilaisuuksissa. Yhteinen musisoiminen antoi aitoa musiikin tekemisen iloa ja opetti käytännön taitoja”, Elenius muistelee. Valmistumisensa jälkeen Lissu Elenius päätyi musiikinopettajaksi Salon seudun kansalaisopistoon. Soitto-oppilaiden ikäjakauma oli 4–64 vuotta. Viikon aikana tuli kierrettyä kahdeksan eri toimipistettä kitara- ja piano-oppilaiden sekä lauluryhmän vetäjänä. Vaikka työ oli palkitsevaa, Elenius kiinnostui ilmoituksesta, jossa etsittiin nuorisomuusikkoa Malmin seurakuntaan. ”Painopisteinä mainitut nuorten ja rippikoulun musiikkitoiminnan kehittäminen sekä vapaan säestyksen ja bändisoiton osaaminen ja käyttäminen työvälineinä tuntuivat kiinnostavilta.” Lissu Elenius valittiin määräaikaiseen toimeen, ja työ on vastannut odotuksia. ”Tuntuu tosi hyvältä saada opettaa säestämisen perustaitoja, ohjata bändejä ja toteuttaa nuorten housebandin kanssa messuja joka keskiviikko. Lisäksi työhöni nuorisotiimissä kuuluvat leirit ja rippikoulut.” Viime kesänä Malmin seurakunta järjesti taidepainotteisen rippikoululeirin, ja samanlainen on suunnitteilla ensi kesäksi. N uorten I tseluottamuksen A frikasta oppia eteläisestä Lissu Elenius valmistui peruskoulun ja lukion musiikinopettajaksi vuonna 2005. Opiskeluaikana hänelle tarjoutui tilaisuus lähteä ulkoministeriön kulttuuriyhteistyöprojektien kautta Mosambikiin musiikkikoulutushankkeeseen. Matka muodostui monin tavoin merkittäväksi. ”Sain olla useamman kuukauden innostavassa työssä Escola Nacional de Música -musiikkikoulun opettajana Mosambikin pääkaupungissa Maputossa. Vedimme oppilaille työpajoja ja musisoimme paikallisten kanssa. Itselleni merkitsi paljon oppilaiden kokonaisvaltainen heittäytyminen musiikin tekemiseen.” ”Suomessa on usein vaikea sanoa, että osaa tehdä jotakin. Mosambikissa tilanne on monesti päinvastoin. ’Hei mä osaan tämän’ -asenne on tosi hieno ja eteenpäin vievä voima”, Lissu Elenius pohtii. Myönteiset kokemukset afrikkalaisesta musiikinopetuksesta ovat jatkuneet. Elenius on käynyt Mosambikissa koulutusmatkoilla vuosittain. Myös Sibelius-Akatemian gradu vaihtui seurakuntaan I h m i s i ä H iipp a k u n n a s t a ajankohtaista... Lissu Elenius käyttää musiikillista osaamistaan Malmin seurakunnan nuorisomuusikkona. 37 veisut ovat klassikoita Afrikan-matkat ovat opettaneet Lissu Eleniukselle, miten tärkeää on yhdessä tekeminen ja laulaminen. ”Nuoren seurakunnan veisuista on tullut virsiin verrattavia klassikoita. Yhä uudet rippikouluikäluokat laulavat niitä jokainen omalla otteellaan”, Elenius toteaa. ”Tilkkutäkin ja Evankeliumin rinnalle ovat tulleet uudet klassikot, kuten Juha Tapion Mitä silmät ei nää ja Väsyneet maan sekä Jukka Leppilammen esittämä Laula ihmisille. Nuorille veisut edustavat sellaista jatkuvuutta ja toiseutta, mitä jatkuvasti muuttuvat poppibiisit eivät pysty tarjoamaan.” Malmilla on huomattu, että myös hiljaisuudelle on kysyntää. ”Rippikoulupäivään sisältyvä hiljainen mietiskelyhetki medis rakentuu musiikista, kertomuksista ja rukouksista. Sitä suorastaan odotetaan”, kertoo Lissu Elenius. Tekstit ja kuva: Raine Haikarainen Jaana Kangas osaa valita seurakunnan tilaisuuksiin juuri oikeanlaiset kukat. totyöläinen, bussikuski, varastomies, musiikinopettaja – siis varsin monipuolista väkeä”, hän kertoo. ”Opiskelu oli erittäin myönteinen kokemus. Vain yhden kerran olin luennoilta pois, kun olin Kukkakauppaliiton hallituksen edustajana viemässä presidentille perinteisen joulukukkatervehdyksen.” Erityisen tärkeäksi Jaana Kangas koki opintoihin kuuluvan teologisen osuuden, jossa opiskeltiin niin kirkkovuotta kuin ihmisten sielunhoidollista kohtaamista. E ntisestä K ukkakauppa 38 vaihtui kirkkoon Suntio Jaana Kankaan työympäristö on kokenut tänä syksynä melkoisen muutoksen. Yli puolet elämästään hän ehti olla kukkakauppiaana Itäkeskuksen kauppakeskuksessa, kun tie johti Roihuvuoren Tammisalon kirkkoon. Kummassakin työssä saa palvella ihmisiä. Alun perin Jaanasta piti tulla laivakokki. Hän aloitti opinnot Kotkan merimiesammattikoulussa, kunnes tutustuminen tulevaan puolisoon muutti suunnitelmat. ”Mieheni ei oikein pitänyt ajatuksesta, että viettäisin pitkiä aikoja merillä. Hän ehdotti, että ryhtyisin kukkakauppiaaksi. Hankimme aluksi pienen kukkakaupan Kalliosta, ja aikanaan siirryimme Itäkeskukseen. Siellä työskentelin peräti 24 vuotta”, kertoo Jaana Kangas. Hän aavistelee, että kauppakeskuksesta tuskin löytyy toista yrittäjää, joka olisi tehnyt samassa paikassa yhtä pitkän uran. S untioissa riittää ammatinvaihtajia Kukkakauppiaan arki oli kovaa työtä. Päivät olivat pitkiä eivätkä työolosuhteet kauppakeskuksessa muuttuneet vuosien varrella parempaan suuntaan. Jaana Kankaan mielessä alkoikin vahvistua ajatus ammatinvaihdosta. ”Luin Kirkko ja kaupunki -lehdestä naispuolisesta suntiosta, ja asia alkoi heti kiinnostaa. En ollut ajatellutkaan, että myös naiset voivat työskennellä suntioina.” Kangas päätti tehdä rohkean ratkaisun ja aloitti opiskelut Laajasalon opistossa päämääränään suntion ammattitutkinto. Aluksi häntä askarrutti, miten kurssitoverit suhtautuisivat yli viisikymppisen opiskelijaan. Pelko osoittautui aiheettomaksi. ”Suntion ammattitutkintoa oli opiskelemassa useampia ammatinvaihtajia. Joukossa oli liike-elämän ihmisiä, toimis- työstä on hyötyä Työn ohessa tehdyt opinnot ottivat lujille, mutta tulevan suntion motivaatio säilyi vahvana. Ei ihme, että Jaana Kangas sai aikanaan tutkintotodistuksensa hyvin arvosanoin ja vieläpä stipendin kera. Pian kurssin päätyttyä avautui mahdollisuus hakea Tammisalon kirkon virkaa, ja niin päättyi pitkä ura kukkakauppiaana. Jotain entisestä työstä kulkee edelleen mukana. ”Kukkien valinta liittyy niin iloisiin kuin surullisiin tapahtumiin. Monet asiakkaat halusivat näyttää kuvia rakkaistaan, ja niiden pohjalta syntyi usein keskusteluja. Samanlaisia mahdollisuuksia keskusteluihin tulee vastaan myös suntion työssä.” Aikaisemmassa työnsä saadun kokemuksen pohjalta Jaana Kangas on kiinnittänyt huomiota siihen, että seurakuntien viherkasvien huolto on usein laiminlyöty. ”Ei riitä, että eri ihmiset käyvät silloin tällöin liruttamassa niille vettä. Olisi parempi, että kasveilla olisi vastuuhenkilö, joka hoitaisi niitä säännöllisesti. Silloin niiden kanssa pääsisi varsin vähällä.” I tsenäinen työ on plussaa Suntion työ on vastannut Jaana Kankaan odotuksia. ”Olen pitänyt siitä, että saa itsenäisesti tehdä työtä, laittaa tarjoilut ja hoitaa asioita. Mieltä lämmittää, kun ihmiset tulevat kiittämään, että palvelu on hyvää tai että pöytä on ollut kauniisti katettu.” ”Alttarikukkia laittaessani haluan ajatella, mikä kirkkovuoden aika on käsillä tai millainen tilaisuus kirkkoon on tulossa. Tärkeää on, että kukat ovat hyviä ja ajatuksella valittuja. Toki kuihtumisellakin on oma symbolinen merkityksenä. Siksi käytämmekin kirkossa leikkokukkia”, kertoo Jaana Kangas. Uusi virsikirja vihdoin täällä! Mari Torri-Tuominen (toim.) Lasten virsi Lasten oma virsikirja on uudistunut! Mukana on niin vanhoja klassikoita kuin aiemmin julkaisemattomia lauluja. Kirjan lauluissa korostuvat ilo, laulettavuus, sanojen yksinkertaisuus, mutta syvällisyys, sekä lapsen oikeus olla lapsi. Lasten virsi kuuluu ja kuluu niin jumalanpalvelus-, kerho-, koulu- kuin kotikäytössä! ISBN 978-951-627-958-2 Hinta 12,70 Raamattu selkokielellä Pertti Rajala – kuvitus Salli Parikka Wahlberg Selkoraamattu Pertti Rajala on lyhentäen kääntänyt Raamatun hyvälle selkokielelle. Kirja sopii lapsista aikuisiin kaikille, jotka haluavat tutustua Raamatun sisältöön helppolukuisesti. Alkuperäistekstille uskollisena se soveltuu muun muassa erityisrippikoulujen oppikirjaksi. 39 ISBN 978-951-627-973-5 Hinta 35,00 Joka äijän joululahja Kalevi Virtanen – Heikki Hakala (toim.) Taivas varjele Joka äijän rukouskirja Taivas varjele on sukellus tämän päivän suomalaisen miehen elämäntuntoihin. Mikä ilahduttaa, mikä masentaa, mistä kiittää, mitä kiroaa, mistä saa voimaa. Kirjan rukoilijoina on monipuolinen miesjoukko laulajasta pappiin, toimittajasta isoisään. ISBN 978-951-627-974-2 Hinta 25,00 w w w. l a st e n k e sk u s. f i Tilaukset: LK-kirjat/Lasten Keskus, puhelin (09) 6877 4530, sähköposti: [email protected] Tekstit ja kuva: Raine Haikarainen B531 Laajan valikoiman ja hyvän palvelun kristillinen kirjakauppa, josta löydät kaikkien kustantajien kristilliset kirjat, hengelliset äänitteet ja lahjatavaraa. Tervetuloa ostoksille myymälään ja verkkokauppaan! Kaikkea maan ja taivaan väliltä. 2690 Kari Kuula 22 Kotona Kristinuskossa 90 Eero Huovinen Enkeli taivaan 40 Kauniissa kirjassa Huovinen kertoo lempivirtensä tarinan. Martti Lutherin jouluvirsi on jouluvirsistä lauletuin, vähitellen etenevä jännityskertomus, johon kaikki voivat laulaessaan osallistua. Miksi Jumalan edessä ei kelpaa kunnia, ei korkeus, valta, kulta eikä kunnia? Miksi seimi on niin tärkeä ja mikä rooli enkelillä on virren aloittajana? 22,90 (29,60) WSOY Kriittinen ja omakohtainen teos uskomisen mahdollisuuksista. Kuula käy läpi kristinuskon keskeiset näkemykset selkeästi ja ymmärrettävästi. 26,90 (29,90) KIRJAPAJA 2990 3780 Paul Vaerhoeven, Rob van Scheers Raimo Hakola, Outi Lehtipuu Jeesus Nasaretilainen Alussa oli sana Kirkkokäsikirjan evankeliumitekstien kommentaari, 1. vuosikerta Ajantasainen suomalainen kommentaariteos Kirkkokäsikirjan ensimmäisen vuosikerran mukaisiin evankeliumiteksteihin. tekijät ottavat tekstien selityksissään huomioon niin uusimman tutkimuksen kuin perinteisen tulkintahistorian. 37,80 (42,00) Kirja riisuu myyttisen Jeesuksen ja paljastaa miehen, jolla oli paljon yhteistä muille historian merkittäville poliittisille johtajille – ihmisille, jotka uskoivat, että muutos tulee heidän elinaikanaan. 29,90 (35,00) INTO KUSTANNUS KIRJAPAJA MYYMÄLÄ: HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI AVOINNA: ma–pe 9–17 puh. 020 754 2350 www.sacrum.fi
© Copyright 2024