Hiippakuntauutiset 2/2013

Hiippakuntauutiset
       
 /  
1
Timo Ågren on
tyytyväinen peruspappi
Piispantarkastus riisuu
pönötystä
Viikkomessu vetää
Hakunilassa
Käsikirjoitus etenee sunnuntai sunnuntailta.
Adventti avaa odotukset jouluun.
iRJan
Mutta myös täyttä vastakohtaa ilmassa,
enenevästi.
Jumala, ihmisten Jumala,
olethan siellä,
missä joulukauhu kalvaa.
Jumala, ihmisten Jumala,
rukoile Sinä kaduilla ja kodeissamme,
jotta joulu ei ylittäsi kenenkään kestokykyä.
Jotta kaikesta huolimatta
aavistaisi armon.
Häpeän ja hälyn takaa kuulisi
lupauksen Vapahtajasta.
Olethan, Jumala, mukana
kaikenlaisten ihmisten joulussa.
Silloinko sallimme
itsellemme keskeneräisyyden,
joulunakin.
Kestämme kaipuun,
joka ei täyty
ja ristiriidan,
mikä rikkoo rauhan.
Irja Askola
Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli
Bulevardi 16 B, 5. kerros, 00120 Helsinki
Puh. 09 2340 3000 (keskus), faksi 09 2340 3050
Puhelinvaihde ja pääsisäänkäynti ovat auki klo 9–15
Työntekijöiden sähköpostiosoitteet ovat muotoa [email protected]
Kotisivu: www.helsinginhiippakunta.evl.fi
2340 3010
Palveluosoitteet:
Piispan sihteeri Maritta Maununen
2340 3010
Yleinen asiointi, nimikirjaotetilaukset, viranhaut:
[email protected]
Koulutustiedustelut, peruutukset:
[email protected]
2340 3011, 040 551 5851
Tuomiorovasti Matti Poutiainen (Tuomiokirkkosrk) virkavapaalla
2340 6110
Pappisasessori Anja Nurminen (Roihuvuoren srk)
2340 5736
Pappisasessori Marja Heltelä (Tuomiokirkkosrk)
2340 6160
Lakimiesasessori Ritva Saario
2340 3020
Notaari Heikki Hämäläinen
2340 3021
Julkaisija:
Toimistosihteeri/talous Anniina Himberg
2340 3022
Toimistosihteeri Ulla Aaltio (50 %)
2340 3023
Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli,
Bulevardi 16 B , 00120 Helsinki
Hiippakuntadekaani Reijo Liimatainen
2340 3030
Ei mikään leipäpappi
4
Toimitussihteeri:
Hiippakuntasihteeri (nuoriso-, rippikoulu- ja koulutyö, ympäristötyö,
2340 3032
Hiippakuntasihteeri (lapsi- ja perhetyö, työnohjaus, työyhteisöt)
Laura Pörsti, gsm 044 530 0441, [email protected]
Osoitteenmuutokset:
Ulla Aaltio, p. 09 2340 3023, [email protected]
Jaana Räntilä
2340 3033
Toimistosihteeri Birgitta Falenius (50 %)
2340 3034
Taitto- ja painopaikka:
Kuurojenpappi Elina Jokipaltio
2340 3035
Etelä-Savon Kirjapaino Oy, Mikkeli, [email protected]
040 451 4133
2340 3038
10
”Tällä porukalla menisi vaikka
autiolle saarelle”
12
Kapitulin väkeä
14
Salassapidettävä
15
Tapahtuu Helsingin hiippakunnassa
16
Suomalainen kasvatustyö kiinnostaa
anglikaaneja
19
Voiko piispantarkastuksen toimittaa
pönöttämättä?
20
Messu tuli mukaan arkeen
22
Kansankirkon piispa muuttuvan ajan
keskellä
24
Seurakuntavaalit tulevat – tuleeko
kirkosta rohkeampi?
26
Kirja vie jouluun
27
Diakonia ja yhteiskuntatyö
28
Kasvatus
30
Kirkkomusiikki
32
Lähetys ja evankeliointi
34
Työyhteisöt
Päätoimittaja:
Raine Haikarainen, p. 09 2340 3032, gsm 040 553 9464, [email protected]
2340 3031
”Pieni seurakunta antaa vapautta”
Ihmisiä hiippakunnasta
Kirsti Poutiainen
Hiippakuntakanttori Hanna Remes
3
Hengellinen ohjaus ja spiritualiteetti 35
Hiippakuntauutiset on Helsingin hiippakunnan tiedotuslehti. Se ilmestyy kaksi kertaa
vuodessa ja jaetaan seurakuntien työntekijöille, luottamushenkilöille ja tiedottajille.
Hiippakuntasihteeri (diakonia ja yhteiskunta, kansainvälinen diakonia)
Kansainvälisen työn hiippakuntasihteeri Hannu Lätti
Piispan joulukirje
Ajankohtaista
Piispa Irja Askola
Hiippakuntauutiset) Raine Haikarainen
2
”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” 8
Olethan, Jumala, ihmisten Jumala,
siellä,
missä joulunpyhät pelottavat.
Kun juuri tänä vuonna
ei jaksaisi, kestäisi, tahtoisi…
Piispan erityisavustaja Kaisa Kariranta
Irjan ikkunasta
JOuluKiRJe
Kiihtyvää tempoa. Suloisia salaisuuksia.
Perinteiden tuoksua ja kehräävää virittäytymistä iloon.
Sielläkin, missä tavaratalojen joululaulut
ärsyttävät
ja mainosten joulukattaukset tympäisevät.
2
Irja Askola
Sisällys 2/13
Painos: 3 300 kpl
ISSN 1456-8144
Kannen kuva: Raine Haikarainen
Seuraava Hiippakuntauutiset ilmestyy
26.5.2014. Aineiston viimeinen
sisäänjättöpäivä on 28.4.2014.
36
37
p i i S pa n
i K K u n a S ta
Raine Haikarainen
Ensimmäinen jo syttynyt.
Kohta seuraa toinen, kolmas ja neljäskin.
Joulutervehdys 2013
”Ja tapahtui niinä päivinä… ” Joulukertomus ylittää meret ja mantereet, kielet ja kulttuurit.
Jokaiselle ja kaikenlaisille se lupaa jotakin hyvää.
”Tapahtui niinä päivinä.” Ja yhä tapahtuu: paineiden ja pelkojen
keskellä aavistaa myös jotakin toisenlaista. Joulukertomus lupaa vapautusta syyllisyydestä ja kohtuuttomista vaatimuksista. Lupaa, ei vaadi.
Joulukertomus on hellyyttävän armon kertomus. Elämän julmien
tosiasioiden keskelle saapuu Jumala. Hän ei pelästy arkemme likaisuutta. Hän ei häpeä meitä.
”Tapahtui niinä päivinä.” Ja tapahtuu yhä. armo armottomuutta
voimallisempaa. irvistyksen keskelle ujo hymy. Kateuden sijasta ojennettu käsi ja vuorosana, jonka vuosiksi oli unohtanut.
Joulukammon keskelle lupaus juhlasta, joka ei tarvitse toteutuakseen ylimitoitettuja valmisteluja. Jouluja on monenlaisia; joulun lupaus
kuitenkin yksi. Uupuneille paimenille, hämmentyneille puolisoille,
uteliaille tietäjille… ja kaikille rivien väleihin unohtuneille ihmisille.
Joulukertomus on lupaus. Se ei ole muistettavien asioiden lista eikä
joulukuntoisuutemme arviointi.
Joulukertomus saa meidät kestämään keskeneräisyyttämme, omaa ja
toisten. Se saa meidät tunnistamaan hyvää pahan vierellä. Se saa meidät
arvostamaan itseämme ja toisiamme.
”Tapahtui niinä päivinä.” Ja tapahtuu yhä. irtisanomisten julmuudessa ja ihmissuhteiden kivuissa joulukertomus tarjoaa turvallisuutta:
Jumala ei käy yt-neuvotteluja eikä lähetä ketään hylättyjen ankaraan
yksinäisyyteen. Yhä ja aina hän on isä meidän. Hän ei pakene eikä
piipahda vain joulukoristeeksi. Hän on tullut jäädäkseen. Tulostavoitteista, säästöpaineista ja ihmissuhdeilmastosta piittaamatta. Tullut, jotta
me aavistaisimme armon ja kasvaisimme armollisiksi.
Meille on syntynyt Vapahtaja. Tämä viesti antaa luvan jouluun,
jonka saa ja voi viettää oman jaksamisensa mukaan.
Joulukertomus on lupaus, niistä päivistä yhä tähän päivään.
3
Teksti: Janne Villa
Kuvat: Raine Haikarainen
Ei mikään leipäpappi
”Olen ollut erittäin tyytyväinen tavallisena pappina. En ole
muualle kaivannut tai pyrkinyt. Tämä on mahtava duuni!”,
tunnustaa Timo ”Tilly” Ågren liikuttuneena.
Missä luuraa takavuosien muusikko-pappi Tilly, joka
muistetaan erityisesti mainiosta, elämänmakuisen rouheasta
levystään Epätäydellistä elämää?
Siellä missä ennenkin, vuodesta 1980 lähtien. Porvoon
suomalaisen seurakunnan leivissä, vaan ei leipäpappina.
Miehen urakehitys on ollut tasaista. Hän on pysynyt
siinä peruspapin hommassa, jossa aikanaan aloittikin.
Entä musiikillinen ura?
”Edelleen tuntuu kivalta tehdä pientä keikkaa yksin
tai bändin kanssa. Olen laulanut myös klassisen musiikin
kuoroissa. Musiikki on yksityiselämäni antoisin asia. Olen
saanut sen kautta paljon hyviä kokemuksia ja ystäviä.”
”Laulujen kautta käsittelen asioita, joita en voisi käydä
läpi keskustelemalla tai millään muulla tavalla. Musiikki on
oma lähestymistapani tähän elämään”, Timo Ågren vastaa.
Kunnianhimoton pitää hauskaa
4
Tilly ei haaveile musiikin kautta tulevasta kunniasta ja
maineesta.
”Musiikillinen kunnianhimoni ei kohdistu itseni esillä
pitämiseen vaan hyvin biisien tekoon”, hän kuittaa.
Mies vaikuttaa olevan sujut sen osan kanssa, jonka on
saanut. Hän kokee olevansa oikeassa, itselleen sopivassa
paikassa, jossa on kaiken lisäksi usein hauskaa.
Moni rajattomien mahdollisuuksien sokaisema aikalainen haaveilee alituiseen olevansa jossain paremmassa paikassa kuin nyt. Tässä hetkessä olemisen taidosta puhutaan,
koska siitä on puute.
Tilly taas näyttää harvinaisen tyytyväiseltä uraansa ja
musiikkiharrastukseensa. Miten tähän tilaan on tultu?
Hengellinen herääminen
Vivamossa
Timo Ågrenin lukio ”meni miten meni”, ilman kummoistakaan motivaatiota. Nuori mies lopetti lukion ja meni
töihin Nesteen jalostamolle.
Ratkaiseva elämänkäänne tapahtui, kun nuorukainen
meni muutaman kaverinsa kanssa Kansan Raamattuseuran
leirikeskuksen Vivamon pääsiäisleirille.
”Vivamossa oli hyvä meininki ja kivoja tyttöjä. Siellä
minussa tapahtui suuri hengellinen muutos, vaikken tehnyt
5
sen eteen mitään tietoisesti. Aloin pitää luonnollisena sitä,
että käyn seurakunnan tilaisuuksissa ja säestän siellä lauluja.”
”Korostin todistuspuheenvuoroissa, että kaikki muutos
minussa tapahtui ikään kuin itsestään, ilman mitään omia
ratkaisujani”, Tilly kertoo.
Hän palasi lukioon pari vuotta nuorempien joukkoon
uuden vision innoittamana: ensin ylioppilaaksi, seuraavaksi
teologiseen tiedekuntaan – sitten papiksi! Ja näin tapahtui.
Tie omaksi rennoksi itseksi
6
Jo opiskelujen loppuvaiheessa Timo Ågrenilla oli sovittuna
papin virka Porvooseen.
”Ja tässä sitä ollaan.”
Opiskeluaikoina Tilly lähestyi teologialtaan klassista
luterilaista seurakuntanäkemystä.
”Nykyään olen ulkona kaikista kirkollisista ryhmittymistä, mutta tunnustan oman lähtökohtani Kansan Raamattuseurassa.”
”En pysty vaahtoamaan rajusti ja jyrkästi minkään asian
puolesta. Olen löytänyt oman näkyni perinteisestä seurakuntatyöstä.”
Nuorelta papilta meni muutaman vuotta ennen kuin
hän oppi, että voisi olla oma rento itsensä. Mihinkään valmiiksi annettuun muottiin ei tarvitsisi mukautua.
Timo Ågren kokee kulkevansa pappina eteenpäin hengellistä tietä, joka vain jatkuu ja vie häntä tiettyyn suuntaan.
”Teologiani ei ole suuresti muuttunut, mutten voisi enää
tänä päivänä sanoittaa joitakin asioita samalla tavalla kuin
nuorempana. Papin tehtävä ei ole osoittaa seurakuntalaisille
omaa osaamistaan, vaan ilmaista asiat ymmärrettävästi”,
Tilly painottaa.
Hän asettaa tätä nykyä sanansa yksinkertaisemmin kuin
30 vuotta sitten.
”Joskus nuorena olin toisaalta nöyristelevämpi ja anteeksipyytelevämpi papin roolissani. Nykyään en kaihda sanoa,
mitä ajattelen ja mikä on minusta oikein. Olen ylpeä siitä,
että saan olla pappi. Koen tämän työn suureksi lahjaksi.”
”Lukemattomat tarinat ja
ihmiskohtalot, joihin olen työssä
tutustunut, ovat opettaneet
erilaisten ihmisten ymmärtämistä. Mutta kukaan ei ymmärrä
ihmisiä niin kuin Jumala”,
uskoo Timo Ågren.
Porvoossa on liturginen diakonaatti. Diakoni tai nuorisotyöntekijä on näkyvässä roolissa messussa, ei vain ehtoollisavustajana. Usein mukana on myös kaksi kanttoria.
”Silläkin on varmaan oma merkityksensä, että meistä
messun toimittajista näkyy innostus – seisomme tosissaan
asiamme takana.”
”Varon kuitenkin sanomasta, että meillä menee messun
osalta todella hyvin. Messu on asia, jonka edestä pitää tehdä
työtä ja rukoilla koko ajan, korvat herkkinä ja silmät auki.”
Tilly uskoo kirkollisen iskulauseen mukaisesti, että
messu on seurakunnan elämän keskus, josta kaikki muu
toiminta lähtee. Seurakunta on olemukseltaan jumalanpalvelusyhteisö.
”Siteeraan Anna-Mari Kaskisen kirjoittamia Afrikkalaisen messun sanoja ehtoollislaulusta: ’Kaikki saavat tulla.’
Messu kerää Jumalan perheen yhteen tällä alueella. Kyllä se
on Herran pöytä, ehtoollinen, joka on kaiken ytimessä.”
Suuria tunteita elämän
rajatilanteissa
Timo Ågren ”pitää äärettömästi” myös kirkollisista toimituksista.
”En voi mitään sille, että suurenmoisimpia hetkiä ovat
ne, kun saan sanoa, että ’minä kastan sinut Isän, Pojan ja
Pyhän Hengen nimeen’ tai että ’meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis, sinun edestäsi annettu’.”
”Ne ovat minulle arvokkaampia töitä kuin yksikään
saarna, koska silloin tiedän, että saan varmasti annettua
jotain todella arvokasta ihmisille. – Olipas hengellisesti
sanottu, mutta näin minä ajattelen.”
Ehtoollisen jakaminen kuolevan vanhuksen luona ja
viimeiselle matkalle lähettäminen.
Rukoushetki nuoren perheen kanssa, jonka puolivuotias
lapsi makaa kuolleena äitinsä sylissä.
Kaste ja uuden elämän ihme.
”Tunnetila on melkoinen ääritilanteissa, jotka liittyvät
elämään ja kuolemaan. Olen kiitollinen siitä, että saan olla
niissä hetkissä mukana ja välittää jotain sellaista, mihin
oikeasti uskon.”
Messun toimittajista näkyy
innostus
Motivaation lähteet eivät ehdy
Nuorisopappina aloittaneen Timo Ågrenin työalueeksi vaihtui vuonna 1998 jumalanpalveluselämästä vastaaminen.
Porvoossa oli jo tuolloin otettu käyttöön Jumalan
kansan juhla -kokeilumateriaali. Messun eteen on tehty
seurakunnassa paljon työtä, ja palaute on positiivista.
”Paneudumme jokaiseen messuun paljon perusteellisemmin kuin entisinä aikoina. Harva se sunnuntai kirkossa on
yli sata henkeä, ja jos on vähänkin erikoisempi kirkkovuoden juhla, niin moninkertainen määrä.”
Messun toimittajat pitävät palaverin puolitoista viikkoa
ennen h-hetkeä. Saarnan teemoista keskustellaan, mikäli
saarnaaja haluaa kysyä muiden mielipiteitä.
Tillyn työmotivaation lähteet ovat monet. Hän kokee yhä
olevansa onnellinen unelmatyössään.
”Työyhteisössä on hienoja työkavereita. Seurakuntalaisilta tulee hyvää palautetta. Koen olevani tervetullut ihmisten
koteihin. Tärkein motivaation lähde on kuitenkin se, että
saan jakaa ihmisille armoa vedessä, leivässä ja viinissä. Sen
ympärille kiertyy kaikki.”
”Vuosikymmenten varrella olen oivaltanut paljon
selvemmin ja kirkkaammin kuin nuorena sen, mikä on
tehtäväni pappina. Se on yksinkertaisesti sanottuna armon
välittäminen sanan ja sakramenttien kautta”, pappi kiteyttää
työnäkynsä.
Myös huumori on yksi ehtymätön jaksamisen lähde.
”Vitsiä voi vääntää melkein missä tilanteessa tahansa!”
Tilly kokee olevansa etuoikeutettu saadessaan välittää ihmisille niin upeita asioita kuin seurakunnan työssä vain voi.
”Tähän liittyen minua surettaa, harmittaa ja hämmästyttää se, miten ihan arvostetussakin mediassa uutisoidaan
kirkosta, keskittyen vain kohujuttuihin.”
”En tunnista median antamaa kuvaa siksi samaksi kirkoksi, jossa olen töissä. Ne aiheet, jotka nousevat julkisuudessa esiin, ovat vieraita seurakuntaelämän arjelle. Meillä ei
esimerkiksi käydä jatkuvaa homokeskustelua.”
Ihmisten tullessa pappi ei pidä
vapaata
Silloin kun ihmiset tulevat kirkkoon suurin joukoin, paikalla haluaa olla aina myös Timo Ågren.
Vain yhden kerran suuri joulun ystävä muistelee olleensa
töistä vapaalla jouluna. Juuri sinä vuonna sattui kuitenkin
käymään niin, että Porvoon tuomiokirkon katto paloi tuhopolton seurauksena.
Jouluyön messu ehtoollisineen vietettiin pikkukirkossa.
Ne, jotka eivät mahtuneet sisään, olivat ulkona teltassa. Tilly osallistui talkootyöläisenä äänentoistolaitteiden virittämiseen pihalle. Sinne rakennettiin myös seimiasetelma.
”En ole koskaan ollut niin vahvasti mukana joulumessun toteuttamisessa kuin sinä vuonna vapaaehtoisena kirkonmäellä. Silloin päätin, etten enää koskaan pidä jouluna
vapaapäivää.”
”Ehdin aina osallistua myös meidän suvun omaan joulujuhlaan. Sieltä hipsin hyvissä ajoin kirkonmäelle joulumessuun.”
Joulun paradoksit kiehtovat
loputtomasti
Saarnamiehen on mietittävä joka vuosi joulun sanomaa.
Evankeliumista ja joulun profetioista löytyy aina jokin sana,
sanapari tai yksityiskohta, joka puhuttelee ja antaa aineksia
uudenlaiseen tulokulmaan joulun tapahtumien tulkitsemisessa.
Viime vuosina Timo Ågrenia on puhutellut se, että
antiikin ajan Palestiinassa eläinten seimi oli yleensä talon
seinässä tai luolassa. Se saattoi olla jopa taivasalla.
”Jumala tulee ihmiseksi lähes taivasalla! Huomaamattomalla ja hiljaisella tavalla, kunnes jossain kedolla kajahtaa
enkelien ääni väsyneille paimenille. Joulun sanoma tulee
keskelle arkista työtä ja jokapäiväistä elämää.”
”Jumala on täysin ihmisten armoilla oleva vauva. Suuri
taivaallinen sotajoukko liittyy ihmisen heikkouteen, pienuuteen, herkkyyteen ja haavoittuvuuteen… Nämä ristiriidat
kiehtovat ja vetävät minua puoleensa.”
Jouluevankeliumissa on niin vahvat ainekset, että ne
saavat joka kerta kylmät väreet kulkemaan kokeneen papin
selässä.
Tillystä on ihmeellistä, miten Jumala tulee ihmisten keskelle salatulla, ei erityisen näkyvällä eikä kuuluvalla tavalla.
Kuitenkin vastustamattomasti.
Joulu vaikuttaa vähän kuin entisen pojan uskoontulolta?
”Juuri niin – se vain tapahtuu.”
Jumala on läsnä tänäkin jouluna ja tässä hetkessä, eikä
Tillynkään tarvitse olla mielessään missään muualla.
Aidot asiat ja tärkeät perustehtävät riittävät papille.
7
Herttoniemen rippikoulutiimi:
”HYViN SUUNNiTELTU
ON PUOLiKSi TEHTY”
Vanhemmat ja isoset vahvasti
mukana
Nuorisotyöntekijä Juha Perilä korostaa vanhempien merkitystä rippikoulussa.
”Rippikoulun kaupunkijaksolla on tyypillisesti kaksi
vanhempainiltaa. Toisessa isoset ja vanhemmat saavat esittää
toisilleen kysymyksiä. Nuoret vastaavat tosi rehellisesti ja
haastavat myös vanhempia perustelemaan omia kasvatusnäkemyksiään. illat ovat yleensä aivan huikeita”, hän kertoo.
”Toisessa vanhempainillassa on polku, jossa yhtenä
rastina on nuoren kasteen muistelu. Vanhempi saa kertoa
nuorelleen tuosta päivästä. Toisella rastilla käydään läpi
rippikoulumuistoja ja kolmannella lauletaan vanhempien
rippikouluajan lauluja. Moni nuori ei ole aiemmin kuullut
vanhempiensa rippikoulusta mitään.”
Herttoniemessä isostoiminnasta on tullut näkyvä osa
nuorisotyötä. Rippikoulujen leirijaksoilla isosia on melkoinen joukko – yleensä yhdeksästä kahteentoista – ja heille on
uskottu paljon vastuuta.
”isoset ja ohjaajat ovat yhdessä tekemässä rippikoulua.
He eivät siis ole kaksi erillistä joukkuetta. Seurakunnassamme on myös jo vuosien ajan annettu enemmän vastuuta
vanhoille nuorille”, toteaa nuorisotyöntekijä Samuli Perkiö.
”Täysi-ikäisillä on mahdollisuus olla rippikoulussa mukana niin sanottuina handyina eli apuohjaajina. Muutamat
jatkavat vielä ohjaajina ja opettajina yli 20-vuotiainakin.
Vastuu kasvattaa: huippupelaajaksi ei kehity vaihtopenkillä”,
hän jatkaa.
Leirilehti kantaa muistoja
8
Herttoniemen rippikoulutiimissä puhalletaan yhteen hiileen. Vas. Samuli Perkiö, Jari Mäki-Arvela, Hannele Nuojua, Juha Perilä ja
Jouko Olkkola.
Rippikoulu on seurakunnan asia, ei yksittäisen työntekijän soolojuttu. Herttoniemen rippikoulupappi Jouko Olkkolan ajatus kuvastaa hyvin hänen ja
koko seurakunnan rippikoulutyön lähtökohtaa.
Herttoniemen rippikoulutyö on muotoutunut nykyasuunsa
monien vuosien aikana. Yhteisesti suunniteltua rippikouluinstrumenttia viritetään jatkuvasti. Työntekijätiimin apuna
on suuri joukko vapaaehtoisia vastuunkantajia.
Hyvät käytännöt on huolellisesti kirjattu ylös, ja niistä
pidetään yhteisellä sopimuksella kiinni. Määrätietoinen ote
alkaa jo ilmoittautumisesta.
”Kaikille rippikouluikäisille lähetetään esite rippikouluista, samoin niille, jotka edellisenä vuonna eivät ole
käyneet rippikoulua. Muutamaa päivää ennen sähköisen
ilmoittautumisen päättymistä esitteen muistutuskirjeineen
saavat ne, jotka eivät vielä ole ilmoittautuneet”, valottaa
rippikoulupappi Jouko Olkkola.
Nuorisotiimi toteuttaa kaikilla alueen ylä-asteilla
rippikouluinfon, koulusta riippuen joko tuntivierailuna tai
yhteisenä infona.
”Koska osassa alueemme kouluista on paljon oppilaita
eri puolilta Helsinkiä, korostamme aina ilmoittautumista
nimenomaan omaan kotiseurakuntaan.”
Jouko Olkkola toivoo, että Helsingin alueella päästäisiin
yhtenäiseen rippikoulujen ilmoittautumisaikaan. Silloin
tarpeen olisi myös Kirkko ja kaupunki -lehden teemanumero aiheesta.
”Vaikka nuoret eivät niinkään paljon lue lehteä, informaatio on tärkeä vanhemmille ja isovanhemmille. Tuskin itsekään
aikoinaan olisin lähtenyt riparille, jos vanhempani eivät olisi
huolehtineet asiasta”, toteaa rippikouluveteraani Olkkola.
Yksi näkyvä osa Herttoniemen rippikoulutyötä ovat sekä
leirien vetäjille että leiriläisille toimitetut kirjalliset oppaat
ja lehdet. Nuorisotyönohjaaja Hannele Nuojua pitää niitä
merkittävinä medioina myös nettiaikana.
”Meillä on vuosien ajan tehty ohjaajille ja isosille isoapu,
joka sisältää kaiken rippikoulussa tarvittavan. Siinä on
rippikoulun päiväohjelmat sekä yksityiskohtaiset toteutusohjeet niin raamattutyöskentelyihin, ryhmäkeskusteluihin
kuin iltaohjelmiin. Lisäksi isoavusta löytyvät raamatunkohdat nuorille muistolauseiksi, ohjeistus riparin jälkeiseen
toimintaan sekä tietoa, mitä tapahtuu konfirmaatiossa ja sen
harjoituksissa.”
”Toimitamme myös isosten kanssa jokaiselle rippikoululle oman lehden. Siihen pyrimme ripottelemaan pieniä
palasia opetuksesta ja ryhmäkeskustelujen teemoista. Lukijoina ovat myös nuorten vanhemmat ja sisarukset.”
isoset on koulutettu lehdentekoon: isoskurssilla käytetään noin kolme tuntia toimittajataitojen opiskeluun ja
kuvaamisen alkeisiin ja tehdään harjoituslehti.
”Lehti tehdään periaatteessa leirijaksolla, käytännössä
kahden päivän aikana. Välillä on tehnyt tiukkaa, mutta aina
lehti on jaossa konfirmaatiossa. Riparilehti valmistuu niillä
taidoilla kuin meillä on. Olemme ylpeitä jokaisen riparin
julkaisusta. Monissa lehdissä myös vanhempien kädenjälki
on mukana”, kertoo Hannele Nuojua.
Paikallissuunnitelma on tärkeä
työkalu
Tuomiokapituli edellyttää, että jokaisessa seurakunnassa on
työntekijöiden yhdessä laatima rippikoulun paikallissuunnitelma. Herttoniemessä suunnitelma ei ole vain välttämätön
paha, vaan jatkuvasti päivitettävä käytännön työkalu. Sen
tekemiseen on selvästi paneuduttu.
”Kun paikallissuunnitelma on kerran laadittu, se antaa
raamit rippikoulun toteutukselle. Erityisesti suuressa seurakunnassa, jossa saattaa olla 15–25 rippikoulua, suunnitelma
takaa riittävän yhtenäisyyden käytännöissä. isosten sijoittaminenkin eri rippikouluihin olisi vaikeaa, mikäli käytännöt
eroaisivat kovasti toisistaan”, Jouko Olkkola pohtii.
Suunnitelma auttaa myös uusia työntekijöitä perehtymään siihen, miten rippikoulut Herttoniemessä toteutetaan.
”Kahdesti vuodessa pidettävissä rippikoulunopettajain
kokouksissa saattaa nousta esille asioita, jotka antavat päivitysaihetta suunnitelmaan”, Olkkola kertoo.
Herttoniemessä nuorisotiimin merkitys on rippikoulutyössä ratkaisevan tärkeä.
”Nuorisotiimin kokouksessa rippikoulua suunniteltaessa
jokaisen rippikoulun edustus on paikalla. Näin saadaan
suunnittelu ja päätökset heti kaikkien ripareiden tietoon, ja
asioihin myös sitoudutaan.”
Maailman palkitsevin duuni
Nuorisotyönohjaaja Jari ”Bobby” Mäki-arvelalla on takana
jo viitisenkymmentä rippikoulua, mutta silti työ jaksaa yhä
edelleen inspiroida. Se edellyttää kuitenkin kokosydämistä
heittäytymistä mukaan.
”Riparit ovat koko työn suola. Vaikka leirit saattavat
olla fyysisesti rankkoja, niiden jälkeen on henkisesti paljon
pirteämpi. Nuoret ovat vuosi vuodelta paljon avoimempia ja
osaavat keskustella ja kyseenalaistaa. avoimessa ilmapiirissä
viihtyvät niin nuoret kuin työntekijätkin”, hän sanoo.
”Rippikoulu on ainutlaatuinen mahdollisuus antaa
nuorille kokemus rakkauden ilmapiiristä. Se antaa jokaiselle
mahdollisuuden kokea itsensä tärkeäksi niin toisten ihmisten kuin Jumalankin silmissä.”
Mäki-arvela kokee, että riparilla antaessaan todella saa,
sillä jokainen leiri on aina erilainen ja joka kerta on läsnä
joukko uusia, hienoja nuoria.
”Te kaikki, jotka vedätte rippikoululeirejä: olkaa onnellisia, sillä teillä on maailman paras ja palkitsevin duuni
– vaikkei se aina olekaan ruusuilla tanssimista”, toteaa Jari
Mäki-arvela.
9
Teksti ja kuva: Raine Haikarainen
Vesa Erkkilä:
”PiENi SEURaKUNTa
aNTaa VaPaUTTa”
10
”Meillä on tosi hyvä henki, ja vaimo on hyvä pomo.
Olen myös tehnyt työn ohella muutakin: talon remontoinnin lisäksi vedän keppijumppia kansalaisopistossa ja
heitän välillä omia keikkoja. Se on tärkeää sekä mielelle että
ruumiille”, Erkkilä kertoo.
Hän on monipuolinen musiikkimies, mutta on hänellä
toinenkin ammatti, harrastuksena: linja-autonkuljettaja.
Linja-autokortin hän suoritti työskennellessään 1990-luvulla Kiteellä kanttorina. Pienessä seurakunnassa työntekijät
pääsevät käyttämään kaikkia lahjojaan.
”Joskus olen hyötynyt linja-autokortista täälläkin, kun
lähdimme kuoron kanssa keikalle. auton vuokrasin Porvoosta”, Erkkilä kertoo.
Koska hänellä on hyvät tekniset taidot, hän toimii myös
seurakunnan atk-tukihenkilönä.
”Jos seurakunnassa on osaamista monessa asiassa, miksi
sitä ei hyödynnettäisi? Pienessä seurakunnassa se on luontevaa, kun byrokratiaa on vähän.”
Ensi vuoden alussa on kuitenkin luvassa jotakin aivan muuta: molemmat Erkkilät jäävät neljän kuukauden
vuorotteluvapaalle ja suunnittelevat suuntaavansa hetkeksi
ulkomaille. Siihen on nyt mahdollisuus, kun kolmesta
lapsesta viimeinenkin on lentänyt pesästä. Tavallaan ympyrä
sulkeutuu, sillä pariskunta tuli askolaan Teneriffalta.
”Päivi oli siellä turistipappina kaksi ja puoli vuotta, ja
minä olin koti-isänä. Viihdyimme sielläkin hyvin. Varmaan
sinne on nytkin lähdettävä”, Erkkilä maalailee.
Suunnitelmia ei vielä ole, sillä tarkoitus on tehdä fiiliksen mukaan.
Muuttajat mukaan toimintaan
Askolassa työntekijät tekevät tiiviisti yhteistyötä. Vesa Erkkilä (kesk.) suunnittelee tulevaa messua yhdessä kirkkoherra Päivi Erkkilän ja
seurakuntapastori Antti Kupiaisen kanssa.
Askolan seurakunnan kanttori Vesa Erkkilän voi tavata paitsi urkujen äärestä
ilman nuotteja myös vasaran varresta
seurakunnan tiluksilta.
Vesa Erkkilä tulee vastaan seurakuntatalon pihamaalla. Hän
on huomannut hitaasti ajavan auton askolan kylänraitilla ja
arvaa, että sieltähän se vieras saapuu.
Kanttori on ulkovaatteissa, sillä hän on juuri käynyt
toteamassa siunauskappeliin asennetun uuden ilmalämpöpumpun toimivaksi.
”Olen aina ollut kiinnostunut tekniikasta, se kulkee
suvussa”, myöntää Erkkilä.
Vapaa-ajallaan hän remontoi puolisonsa, askolan
kirkkoherra Päivi Erkkilän, kanssa jakamaansa kotia samalla
kirkonkylällä.
Jos vieras ei pääse alle 5000 asukkaan askolassa piiloon,
niin ei varmasti pääse kanttori–kirkkoherra-pariskuntakaan.
Mutta se ei haittaa.
”Viihdyn maalla ja pienissä paikoissa. Täällä on rauhaa
ja vapautta toimia”, sanoo Vesa Erkkilä.
Monipuolisuus auttaa jaksamaan
askolan seurakunnan pieni työyhteisö on vireä ja iloinen.
Kanttori ihmettelee kuitenkin itsekin, miten nopeasti 16
vuotta samassa seurakunnassa on kulunut.
askola on maaseutupitäjä alle 70 kilometrin päässä Helsingistä. Se on muuttovoittokunta, ja muuttointo näkyy
runsaana lapsimääränä. Heitä on torstai-aamupäivänäkin
seurakuntasali täynnä. Kirkkoherra saapuu juuri kastekeskustelusta.
Vesa Erkkilä on pitänyt lapsille kirkkomuskaria, jossa
esiteltiin joka kerta yksi soitin. Lapsia se innosti, mutta
aikuisia muuttajia on seurakunnan paljon vaikeampi houkutella toimintaan mukaan.
”Seurakunnan musiikkitoiminnan perusta on innokas
ja aktiivinen kirkkokuoro, joka harjoittelee kerran viikossa.
Siinä on toki mukana myös työikäisiä, mutta paremmin
heille toimivat vähemmän sitoutumista vaativat projektit”,
Erkkilä kertoo.
Sellaisia ovat olleet esimerkiksi kirkkokuoron 80-vuotisjuhlien kunniaksi järjestetty Bach-juhlamessu ja monet
konsertit, joihin askolan perinteikäs kirkonmäki tarjoaa
hyvät puitteet.
Lähivuosien jännityksen aihe askolassa on mahdollinen
kuntaliitos, josta nyt neuvotellaan Porvoon kanssa. Seurakunnilla on jo valmiiksi paljon yhteistyötä, mutta yhdistymiseen Vesa Erkkilä suhtautuu varauksella.
”Tämä on maalaismainen kunta, jolla on vahva oma
identiteetti. Jos seurakunnasta tulee osa Porvoota, toiminnasta tulee helposti kasvottomampaa ja se saattaa vähitellen
hiipua olemattomiin”, hän huolehtii.
Jumalanpalveluksen merkitys
mietityttää
Vesa Erkkilälle pienen seurakunnan ihanaa vapautta edustaa
se, että hän saa työssä hoitaa jumalanpalvelusten musiikin
parhaaksi katsomallaan tavalla. Hän ei käytä nuotteja, ja
askolan kirkossa saattaa sunnuntaisin kuulostaa muutenkin vähän erilaiselta kuin monella muulla paikkakunnalla.
Kanttorilla on jazz-tausta eikä hän ole erityinen urkufani.
”Soinnutan virret itse ja käytän urkujen lisäksi paljon
kitaraa ja pianoa myös messujen toteuttamisessa. Kitaransoitto uppoaa niin nuoriin kuin mummoihin. Vanhemmiten olen uskaltanut antaa itselleni yhä enemmän vapauksia”,
hän sanoo.
Hänestä jumalanpalveluksissa on varaa kokeilla monenlaista, sillä väkeä on muutenkin vähän: askolan kirkossa voi
perussunnuntaina istua 10–15 ihmistä. Kerran messussa oli
vain yksi kuulija, mutta siitä on jo aikaa.
”Mitään menetettävää ei ole”, Erkkilä toteaa.
Hän kuuluu hiippakunnan jumalanpalveluselämän
neuvottelukuntaan, jonka tehtävänä on edistää seurakuntien jumalanpalveluselämää ja kirkkomusiikkia. Silti – tai
juuri siksi – hänen tekee mieli herättää kysymys siitä, mikä
lopulta on messun merkitys.
”ajatellaan, että se on seurakunnan ydintä. Mutta entä
jos ytimen pitäisikin olla jossakin muualla? Uskaltaako
tämän sanoa ääneen?”
Erkkilä ei usko, että kyse on väärästä ajankohdasta tai
jostakin muusta pikkuasiasta. Jos messua kaivattaisiin, sinne
riittäisi tulijoita. Ja askolassa messu valmistellaan ja tehdään
hyvin, hän kehaisee. Silti seurakuntalaiset puuttuvat.
Erkkilä kuitenkin kohtaa paljon kanssakristittyjä –
nimittäin kylänraitilla tai paikallisessa Salessa. Pienellä
paikkakunnalla ihmiset tuntevat toisensa ja pitävät yhtä
kuin paraskin seurakunta.
”Nämä seurakuntalaiset saattavat elää enemmän kristityn tavoin kuin joku kirkossakävijä. Mutta miten sen pitäisi
seurakunnan toiminnassa näkyä”, Erkkilä pohtii.
Joskus hän on miettinyt sitäkin, ovatko papit jumalanpalveluksista seurakuntalaisiaan paljonkaan kiinnostuneempia.
”Osallistuin taannoin jumalanpalveluskoulutukseen,
joka oli tarkoitettu papeille, kanttoreille ja suntioille.
Kanttoreita ja suntioita oli molempia kymmenen, pappeja
kolme. Jäin miettimään, mitä se kertoo.”
Teksti ja kuva: Laura Pörsti
11
Korson lapsi- ja perhetyön ydintiimi:
”TäLLä PORUKaLLa
MENiSi VaiKKa aUTiOLLE
SaaRELLE”
Korson varhaiskasvatuksen ydintiimi ehti ryhmäkuvaan kesken työpäivän. Vas. Satu Kurvinen, Lea Heikkilä, Erja Lindholm ja Sanna
Heikurinen.
12
Vierailu Korson seurakunnan lapsi- ja
perhetyön ydintiimissä on mukava kokemus. Eläväiset leidit vaihtavat innokkaasti
ajatuksia, kertovat hauskoja juttuja ja
ovat koko ajan kiirehtimässä työtehtävien
ääreen.
Vauvamuskarin kiireettömyys
koskettaa
Lapsityönohjaaja Lea Heikkilä kuvaa työalansa rakennetta
Korson seurakunnassa toimivaksi. Lapsityötä tekee kaikkiaan 12 henkeä.
”Kokoonnumme säännöllisesti yhteen isolla tiimillä,
mutta työtä ohjaa ja koordinoi neljän hengen ydintiimi. Se
suunnittelee yhteisten tehtävien järkevän jaon. Lähtökohtana on, että tehtäviä kierrätetään, jolloin jokaisella säilyy
tuore innostus omaan työhönsä. Tiiminä työskentely onkin
seurakunnassamme luonteva tapa tehdä työtä innostuneesti
ja tehokkaasti.”
Heikkilä on palvellut seurakuntaa jo vuodesta 1990.
Hyvään työmotivaatioon on auttanut paljon kirkon tarjoama täydennyskoulutus. Lastentarhanopettajan pätevyyden
päälle on kertynyt kasvatuksen pitkää koulutusta sekä
työnohjaajakoulutus.
Lastenohjaaja Erja Lindholm on lähdössä innoissaan päivän
työtehtäviin. Vaikka työuraa on Korsossa kertynyt jo 20
vuotta, motivaatiota tuntuu riittävän edelleen. Erityisesti
uutena työmuotona aloittanut vauvamuskari on ollut vetäjälleen palkitseva.
”On koskettavaa nähdä, miten äidit tulevat nyyttiensä
kanssa yhteen ja haluavat antaa vauvoilleen parasta. Monille
vauvamuskari on ensimmäinen yhteys seurakuntaan kasteen
jälkeen”, Lindholm kertoo.
Vauvamuskarissa keskitytään kiireettömään yhdessäoloon ja varhaiseen vuorovaikutukseen.
”Olemme tarkkaan miettineet yksinkertaisia lauluja,
joita voi myös kotona laulaa. Rohkaisemme vanhempia
yksinkertaiseen yhdessäoloon, köröttelemään, laulamaan
ja loruilemaan. Nämä asiat eivät välttämättä ole itsestään-
”Kirkon kouluttamisen perinne on vahva ja tasokas. Sillä
on ollut käyttöä, kun olen toiminut tiimien ja yksilöiden
työnohjaajana seurakunnan lisäksi myös kunnan puolella”,
Heikkilä sanoo.
selvyyksiä tämän päivän vanhemmille. On ihana tunne,
kun äidit ja vauvat hymyilevät piirissä toisilleen ja ottavat
kontaktia.”
Muskari on samalla äideille tärkeä kohtaamispaikka.
”Siksi yhteiset kahvihetket ovat tärkeitä. Moni toivoo,
että kokoontumiskertoja voisi olla enemmän”, kertoo Erja
Lindholm.
Nuoret aikuiset tavoitetaan
hyvin
Korson ydintiimiläiset ihmettelevät yhteen ääneen usein
toistettua näkemystä, ettei kirkko tavoita nuoria aikuisia.
Lea Heikkilän mukaan ainakaan perhetyössä tätä ongelmaa
ei ole, sillä toimintaan tulee väkeä ”ovista, ikkunoista ja
liesituulettimista”.
Lapsi- ja perhetyön pappi Sanna Heikurisen mukaan
heidän työalallaan onkin saavutettu juuri se, mihin monet
kirkon strategiaohjelmat tähtäävät: perustasolla tapahtuva
seurakuntalaisten kohtaaminen.
”Perhekerhoissa käy suuret määrät nuoria aikuisia, jotka
osallistuvat viikoittain hartauksiin. Kerran kaudessa vietämme myös yhteistä ehtoollista. Ehkä meidän tulisi pelkän
jumalanpalveluksiin osallistumisen sijasta arvostaa yhä
enemmän arjen hartausyhteyttä”, Heikurinen miettii.
”Lapsityöntekijöiden merkitys koko kristillisessä kasvatuksessa on suuri. Juuri heidän kauttaan monet lapset
kuulevat ensimmäistä kertaa elämässään vanhat Raamatun
kertomukset.”
Ennen virkauraansa Korsossa Sanna Heikurinen oli
monissa seurakunnan luottamustehtävissä. Niiden kokemusten myötä häntä kiinnostaa, miten strategiat toteutuvat
käytännön työssä.
”Kaikissa strategioissa korostetaan tänä päivänä ihmisten
kohtaamisen tärkeyttä. Lapsi- ja perhetyössä sitä tapahtuu
jatkuvasti. Koen, että teologina voin näissä arjen hetkissä
olla välittämässä viestiä Jumalasta ja pyhästä. Ne ovat puhtaita arjen ilon hetkiä.”
Perhekerholaisesta
lastenohjaajaksi
Lastenohjaaja Satu Kurvinen löysi aikoinaan tiensä perhekerhoon naapurinsa rohkaisemana. Perheen kasvaessa kerho
tuli entistä tutummaksi, ja oli luontevaa auttaa ohjaajia
käytännön järjestelyissä ja askarteluissa. Samalla Kurvinen
huomasi pohtivansa omaa työuraansa. Haluaisiko hän palata takaisin kiireiseen liikemaailmaan myymälänhoitajaksi?
”Yhtenä päivänä lapsityönohjaaja Lea tuli kysymään,
mitä olen ajatellut kotivuosien jälkeen ja kiinnostaisiko seurakunnan lapsityö. En ollut edes kuvitellut, että tätä työtä
voisi tehdä päätoimisesti, ja hainkin innostuneesti koulutukseen. Jännitin hakuprosessia ja laitoin hakupapereihin
itsestäni kuvan saparokampauksella. ajattelin, että se ehkä
sopisi seurakunnan lapsityöntekijälle!”
Opiskelu innosti Satu Kurvista kovasti, ja hän aloitti
työt Korson seurakunnassa vuonna 2009. Työtoveri Lea
Heikkilä toteaa hänen olevan varoittava esimerkki kaikille
äideille: perhekerhosta voi joutua yllättäen seurakunnan
työntekijäksi.
”Työstä saa välitöntä palautetta, ja se on usein koskettavaa. äidit voivat arasti sanoa, miten tärkeitä kerhot ovat
heille ja miten heitä aluksi jännitti tulla mukaan. Luottamus syntyy vähitellen, mutta se kantaa pitkälle”, Kurvinen
toteaa.
Esimies arvostaa perustyötä
Korson lapsityön koko tiimi edustaa laaja-alaista ammattitaitoa. Lähiesimiehenä Lea Heikkilä joutuu usein miettimään, miten saada kunkin työntekijän vahvuudet mahdollisimman hyvin esiin.
”Tiimi on aina jäsentensä näköinen. Vauhti on mukautettava niin, että jokainen pysyy matkassa. Esimiehen on
tunnistettava joukkonsa ainutlaatuisuus. Kukaan ei saa jäädä
varjoon. Jokainen onnistuminen on samalla tiimin yhteinen
onnistuminen.”
Heikkilä tietää, että lähiesimiehen tehtävä on usein
melko yksinäinen. Hän on kuitenkin tietoisesti pyrkinyt
pitämään yllä tuntumaa perustyöhön.
”Pyrin vierailemaan kerran viikossa kerhoissa. Haluan
nähdä lapset elävinä enkä vain kuvina netissä”, naurahtaa
Lea Heikkilä.
Samalla hänellä on suuri luottamus omaan tiimiinsä.
”Näiden naisten kanssa uskaltaisin lähteä autiolle
saarellekin. Heidän kanssaan on ensinnäkin aina hauskaa.
Tekeminen ja ruoka eivät loppuisi, kun he ovat oppineet
nyhtämään tyhjästä. aivan varmasti he myös keksisivät,
miten pääsisimme takaisin kotiin!”
13
Mikä ydintiimi?
Lapsi- ja perhetyön ydintiimin tehtävänä on vastata työalan
toiminnan suunnittelusta, koordinoinnista ja seurannasta
yhdessä koko lapsi- ja perhetyön tiimin kanssa. Lisäksi se
suunnittelee lastenohjaajien kokouksiin tulevat asiat.
Ydintiimi tekee ehdotuksen toimintasuunnitelman ja
talousarvion keskeisistä tavoitteista. Se päivittää toimintakauden alussa perustoimenkuvan ja laatii yhdessä koko
tiimin kanssa toimintakertomuksen sekä kokoaa tilastot
omalta osaltaan.
Ydintiimi on lastenohjaajien työtä palveleva foorumi,
jonka avulla työhön sitoutunut joukko voi palvella alueen
asukkaita kansankirkkonäkemyksen pohjalta rohkeasti,
nykyaikaisesti ja uudistuen.
Teksti ja kuvat: Raine Haikarainen
Kapitulin Väkeä
Raine Haikarainen
Kaisa Kariranta
Televisiotyöstä tuomiokapituliin
14
Teologian maisteri Kaisa Kariranta aloitti
piispan erityisavustajana elokuussa. Hän
siirtyi tehtävään Kirkon tiedotuskeskuksen toimittajan työstä.
Kerro hieman taustasi. Missä olet syntynyt ja kasvanut
ja miten päädyit aikanaan teologiseen tiedekuntaan?
Olen syntynyt ja kasvanut Tuusulassa, Riihikalliossa. Yksi
teologiseen päätymiseni syistä oli uskonnon opettajani Seppo Nyyssönen Sibelius-lukiossa. Hän sai näkemään uskonnon monet ulottuvuudet: kuinka uskonto on osa yhteiskuntaa, kulttuuria ja ajattelua, osa ihmisyyttä. Opettajana
hänestä välittyi oma kiinnostus asiaan.
Samana vuonna teologisessa aloitti kaksi muutakin
saman opettajan vaikutuspiirissä opiskellutta. Tämä saa
uskomaan oman innostuksen merkitykseen.
Millaista työkokemusta sinulla on?
Ensimmäinen työpaikkani oli Riihikallion kukka. Mummini avustuksella keräsin sinne myytäväksi pajunkissoja
pääsiäissesonkia varten. Opiskeluaikaan asti työpaikkojen
kirjo oli laaja huilunsoitonopettajasta aamiaistarjoilijaan.
Kun aloitin soveltavien opintojen televisiotyön luennot,
päätin päästä töihin television kiehtovaan maailmaan. Olen
työskennellyt Kirkon tiedotuskeskuksessa tv-toimituksessa,
av-toimituksessa ja radiotoimituksessa. Hartaudet ovat
olleet isossa merkityksessä työtehtävissäni. Kun olin lasten
kanssa kotona, tein myös freelancerjuttuja kirkollisiin ja
ei-kirkollisiin lehtiin.
Mitä kuuluu nykyisiin tehtäviisi?
Työtehtäviini kuuluu kaikenlainen piispan avustaminen,
tuomiokapitulin koulutustoimintaan osallistuminen ja
viestinnälliset tehtävät. Mielenkiintoista, monipuolista ja
monimuotoista työtä, jonka kokonaisuudesta alan pikkuhiljaa saada kiinni.
Millaista kirkkoa haluaisit olla rakentamassa?
Elävää ja hengittävää. Tärkeä vaikka melko itsestään selvä
oivallus viime kesältä oli, että kirkko olemme me ihmiset
kirkossa. Eivät vain aktiivit, eivät pelkät työntekijät, vaan
kaikki me, jotka olemme päättäneet kuulua kirkkoon. Se
tarkoittaa melkomoista monimuotoisuutta – siis rikkautta.
Koska ihmiset ovat erilaisia, pidän tärkeänä, että kirkon
työ hengittää. Tarvitaan erilaisia kieliä ja tapoja sanoittaa
Jumalan todellisuuden ulottuvuutta maailmassa.
Irja-piispalta lainaamani määritelmä kirkosta on uusi
oivallus. Vielä useammin kuin puhumme kirkosta meidän
pitäisi puhua meistä Jeesuksen seuraajista. Sitähän kirkko
yksinkertaisesti on.
Mistä saat voimaa ja iloa elämääsi?
Hyvä kysymys melkoisesta murehtimisen synnistä kärsivälle.
Lapsista, kavereista ja kirjoittamisesta. Kesällä kasvimaasta ja
pyöräilystä ja kaikkina vuodenaikoina kävelystä ja joogasta.
(RH)
Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat hyvän päätöksenteon perusta. Näin on myös seurakunnan hallinnossa ja toiminnassa.
Lähtökohtana on, että seurakuntalaiset saavat tietoa
seurakunnan ajankohtaisista kysymyksistä ja voivat myös
vaikuttaa kotiseurakuntansa asioihin.
Avoimuuden periaatteesta on säädetty myös lailla. Kirkkolain 7 luvun 9 pykälän 2 momentin mukaan seurakunnan
jäsenille on sopivin tavoin annettava riittävät tiedot yleistä
mielenkiintoa herättävistä vireillä olevista seurakunnan ja
seurakuntayhtymän asioista, niitä koskevista suunnitelmista,
asioiden käsittelystä ja tehdyistä ratkaisuista. Tätä tiedotusvelvollisuutta toteutetaan eri tavoin. Viestintäkanavina
voivat olla esimerkiksi seurakuntien ja yhtymien lehdet ja
verkkosivut sekä paikallislehdet.
Salaisia kansioita on
Avoimuuden rinnalla yhtä tärkeänä kulkee yksityisyyden
suojan periaate. Seurakunnan hallinnossa ja virkatehtävissä
käsitellään paljon sellaista tietoa, joka esimerkiksi julkisuuslain, henkilötietolain tai kirkkolain nojalla on salassa
pidettävää.
Salassa pidettäviä ovat yksityiseen henkilöön kohdistuvaa sielunhoitoa tai diakoniatyötä koskevat asiakirjat.
Samoin salassa pidettäviä ovat muun muassa tiedot varallisuudesta, etuuksista, tukitoimista, terveydentilasta, vammaisuudesta, psykologisesta testistä, poliittisesta vakaumuksesta,
elintavoista sekä yksityiselämän piirissä esitetyistä mielipiteistä.
Rekrytointitilanteissa viran hakijat ovat saattaneet
hakemuksissaan kertoa perhetilanteestaan, harrastuksistaan,
osallistumisestaan yhdistystoimintaan tai muista näihin verrattavista henkilökohtaisista oloistaan. Myös tällaiset tiedot
ovat salassa pidettäviä.
Kokousten julkisuus vaihtelee
Kirkkolain 7 luvun 6 pykälän mukaan kirkkovaltuuston (ja
yhteisen kirkkovaltuuston) kokoukset ovat julkisia, jollei
valtuusto jonkin asian osalta toisin päätä. Muiden toimielinten kokoukset eivät ole julkisia. Näin ollen esimerkiksi
seurakuntaneuvoston tai kirkkoneuvoston kokouksiin ei
ulkopuolisilla ole asiaa muuten kuin neuvoston luvalla.
Neuvosto voi luonnollisesti kutsua kuultavaksi vaikkapa
seurakunnan työntekijöitä, järjestöjen edustajia tai asiantuntijoita.
Luottamushenkilöt ovat julkisuuslain 23 pykälän nojalla
vaitiolovelvollisia kokouksessa käsitellyistä salassa pidettävistä asioista. Salassapitovelvollisuus jatkuu myös luottamustehtävän päättymisen jälkeen.
Muiden asioiden osalta luottamushenkilöillä ei ole varsinaista vaitiolovelvollisuutta. Hyvän päätöksenteon pohjana
oleva avoin keskustelu kuitenkin edellyttää luottamuksellista
ilmapiiriä. Se rikkoutuu, jos kokouksessa käytyjä keskusteluja selostetaan kokouksen ulkopuolella.
Pöytäkirjat ovat yleensä julkisia
Kokousten pöytäkirjat ovat pääsääntöisesti julkisia riippumatta siitä, onko kokous ollut avoin vai suljettu. Poikkeuksena ovat lain nojalla salassa pidettävät asiat.
Myös luottamushenkilöiden äänestyskäyttäytyminen
on julkista. Kirkkohallituksen antaman ohjeen mukaan
pöytäkirjasta tai sen liitteestä tulisi käydä ilmi, miten kukin
toimielimen jäsen on äänestänyt.
Tilanne on toinen, kun valitaan luottamushenkilöä tai
viranhaltijaa. Silloin kysymys on henkilövaalista. Suhteellinen vaali ja vaadittaessa myös enemmistövaali on toimitettava suljetuin lipuin.
Ritva Saario
lakimiesasessori
15
H i i p pa K u n n a S S a
t a pa H t u u H e l S i n G i n
16
Raine Haikarainen
Raine Haikarainen
Yhteiset
Yhteistyösopimus EteläSuomen sotilasläänin
esikunnan kanssa
Koulutusta uusille
työntekijöille
Hei esimies! Onko seurakuntaasi tai tiimiisi tullut tänä
vuonna työntekijä ensimmäiseen tehtäväänsä seurakunnassa? Tehtäväsi on ohjata hänet hiippakunnan
orientoitumiskoulutukseen ”Osallisena kirkon uskosta
ja tehtävästä”.
Koulutukseen kutsutaan ensimmäisessä kirkon työpaikassa tai pidemmässä sijaisuudessa vuoden aikana aloittaneet
työntekijät. Koulutus on kasvunpolku kaikille kirkon tehtävissä aloittaville. Velvoittavaa se on piispainkokouksen
päätöksellä ensimmäisessä seurakuntavirassa toimiville
kanttoreille, diakoniatyöntekijöille sekä kasvatuksen
työntekijöille.
Koulutus toteutetaan pienryhmissä, jotka toimivat kokeneiden työntekijöiden johdolla. Ryhmien yhteinen aloitus
on 21.1.2014 klo 10–16 tuomiokapitulissa.Yhteinen päätös on 23.9.2014 klo 10–15 tuomiokapitulissa.
Ryhmä A, Malmin seurakuntatalo, Pekanraitti 16
pe 28.2. klo 12–15.30
pe 4.4. klo 12–15.30
pe 16.5. klo 12–15.30
pe 5.9. klo 12–15.30
Ryhmä B, Snellu, Toinen linja 8
to 6.2. klo 13–16.30
to 6.3. klo 13–16.30
ti 6.5. klo 13–16.30
ti 9.9. klo 13–16.30
Lisätietoja orientaatiokoulutuksesta antaa hiippakuntadekaani Reijo Liimatainen.
Raine Haikarainen
Piispa Irja Askola ja sotilasläänin komentaja, prikaatikenraali Pertti Laatikainen allekirjoittivat 4.10. tuomiokapitulissa sopimuksen, jossa sovitaan yhteistoiminnasta
Etelä-Suomen sotilasläänin esikunnan (ESSLE) ja Helsingin
hiippakunnan tuomiokapitulin välillä kaikissa turvallisuustilanteissa. Varautuminen toteutetaan yhteiskunnan
turvallisuusstrategian periaatteiden ja valtioneuvoston
huoltovarmuuspäätöksen sekä varautumista koskevien
säädösten (mm. valmiuslaki) mukaisesti.
Ramez Ansara sai suomalaiset
pappisoikeudet
Palestiinalainen Ramez Ansara on syntynyt Jerusalemissa, kasvanut Ramallahissa Länsirannalla ja opiskellut teologiaa Makumiran yliopistossa Tansaniassa. Hän on toiminut valmistuttuaan
luterilaisena pappina Ramallahissa. Tuomiokapitulin istunnossa
14.8.Ansaralle myönnettiin oikeudet toimia pappisvirassa myös
Suomen luterilaisessa kirkossa. Samalla hän sai virkamääräyksen
Helsingin seurakuntayhtymän arabiankielisen työn papin virkaan.
Pääkaupungissa asuu noin 5000 arabiankielistä. Seurakunnan
toimintaan osallistuu noin 160 vakiokävijää.
”Toiminta on avointa kaikille alueen arabiankielisille kansallisuuteen ja uskontoon katsomatta, vaikka sitä järjestää luterilainen
seurakunta”, kertoo Ramez Ansara.
17
Kirkkoherramatkalaiset vierailivat
Fisksätran kirkossa Tukholmassa.
Hannu Lätti kansainvälisen
työn hiippakuntasihteeriksi
Ensi vuoden alusta hiippakunnissa tapahtuu merkittävä
muutos, kun Suomen Lähetysseuran lähetyssihteerien
tilalle tulevat Kirkon keskusrahaston palkkaamat kansainvälisen työn hiippakuntasihteerit. Uudet toimet
perustuvat kirkon lähetysjärjestöjen, kirkkohallituksen
ja Kirkon Ulkomaanavun yhdessä solmimaan sopimukseen. Uuden hiippakuntasihteerin laaja-alaiseen työhön
kuuluu niin monikulttuurisuutta, uskontodialogia kuin
lähetystyötä ja kansainvälistä diakoniaa.
Kapitulin kokouksessa 23.10. tehtävään valittiin 44:stä
pastori, opinto-ohjaaja Hannu Lätti. Hän on toiminut
hiippakunnan lähetyssihteerinä ja SLS Helsinki-Espoo
-alueyksikön päällikkönä vuodesta 2008. Sitä ennen
hän on työskennellyt mm. lähetystyöntekijänä Hong
Kongissa 20 vuotta.
Kirkkoherrat Jumalan talossa
Helsingin hiippakunnan kirkkoherrat vierailivat kokousmatkallaan 20.11. Tukholman Nackan seurakunnan Fisksätran
kirkossa. Kirkko palvelee monipuolisena ekumeenisena ja uskontodialogisena kohtaamispaikkana. Rakennuksen yhteyteen
valmistuu lähivuosina myös moskeija. Tällöin luterilainen seurakunta, katolinen Pyhän Konradin seurakunta ja paikallinen muslimiyhteisö voivat kokoontua samassa rakennuskompleksissa. Tämä Guds hus -hanke on varsin historiallinen.
Paikalliset seurakunnan työntekijät sekä muslimiyhteisön edustajat puhuivatkin siitä innostuneen lämpimään sävyyn.
Lisätietoa löytyy Ruotsin kirkon kotisivuilta: www.svenskakyrkan.se.
Raine Haikarainen
Kapitulin väki toivottaa
hyvää joulua ja
siunattua uutta vuotta 2014!
Raine Haikarainen
SUOMaLaiNEN
KaSVaTUSTYö
KiiNNOSTaa
aNGLiKaaNEJa
Kasvatussihteerit Susan Mapledoram
Manchesterin hiippakunnasta ja Ben Mizen Portsmouthin hiippakunnasta ottavat
mieluusti vaikutteita suomalaisseurakunnista.
Helsingin, Espoon ja Porvoon hiippakuntien kasvatuksen
työntekijät kokoontuivat syyskuussa yhteiseen seminaariin.
Tukholman-matkaan osallistuivat myös kasvatussihteerit
Susan Mapledoram Manchesterin hiiippakunnasta ja Ben
Mizen Portsmouthin hiippakunnasta.
Kokousmatka tarjosi briteille hyvän näkökulman
seurakuntiemme kasvatustyöhön. Selvästi oli aistittavissa,
että suomalaisella nuoriso- ja rippikoulutyöllä on paljon
annettavaa anglikaaniselle kirkolle.
18
Yhteistyöllä on jo perinteitä
Vas. hiippakuntasihteeri Jaana Räntilä, hiippakuntasihteeri Raine Haikarainen, kuurojenpappi Elina Jokipaltio, lähetyssihteeri Hannu Lätti, dekaani Reijo Liimatainen, lakimiesasessori Ritva Saario,
hiippakuntakanttori Hanna Remes, piispa Irja Askola, piispan sihteeri Marita Maununen, vs. notaari Anniina Himberg, toimistosihteeri Ulla Aaltio, toimistosihteeri Birgitta Falenius, vs. toimistosihteeri Päivi Tapola ja hiippakuntasihteeri Kirsi Poutiainen. Kuvasta puutuu piispan erityisavustaja
Kaisa Kariranta.
Susan Mapledoram on viime vuosina käynyt usein Suomessa ja osallistunut brittiläisten nuorten kanssa muun muassa
Tampereen seurakuntien rippikoululeireille. Kontakteja
on helpottanut Tampereen ja Manchesterin hiippakuntien
välinen yhteistyösopimus. Vuosittain yhteisiä leirejä on pari
kappaletta, ja kysyntä on selvästi kasvussa. Suomalainen
käsite ”isonen” tunnetaankin jo hyvin Manchesterissa.
”Porvoon sopimuksen mahdollistama yhteistyö on ollut
hienoa, ja haluamme kehittää sitä edelleen. Omassa kirkossamme olemme miettineet, millä tavoin voisimme syventää
isosten käyttöä nuorisotyössä myös leirijaksojen jälkeen.”
Myös Ben Mizenillä on aikaisempia kontakteja Suomeen. Porstmouthin hiippakunnan työntekijät ovat tavanneet muutaman kerran suomalaisia työtovereitaan.
”Vuonna 2006 kävin ensimmäistä kertaa Suomessa. Silloin sain kokea sekä saunan ihmeitä että nauttia hiippakuntien vieraanvaraisuudesta. Suomalaisten kanssa keskustelu
on ollut mielenkiintoista, ja olen ollut yllättynyt osanottajien innostuksesta analyyseihin, kysymyksiin ja vuorovaikutukseen”, kertoo Mizen.
Susan Mapledoram ja
Ben Mizen vierailivat
Suomessa.
Suomalaisten aktiivisuus innosti
Susan Mapledoram ja Ben Mizen toteuttivat teemaseminaarissa kaksi työpajaa, jotka liittyivät sukupolvien välisten
kuilujen ylittämiseen.
”Seminaari oli hyvin järjestetty ja antoi hienon mahdollisuuden keskinäisen vuorovaikutukseen. Erityisen arvokkaana koin, että kolme piispaa oli alussa avaamassa seminaarin ja rohkaisemassa työntekijöitä. Oli etuoikeus tavata
myös Helsingin piispa. Pidin myös siitä, että matkan aikana
nauroimme paljon, kuulimme teräviä alustuksia ja kävimme
tärkeitä keskusteluja”, kertoo Mapledoram.
”Suomalaisten osallistujien läsnäolo työpajoissa ja huomiot olivat erittäin tarkkoja. Oli hienoa saada olla tällaisessa
työskentelyssä mukana”, totesi puolestaan Ben Mizen.
Kumpikin vieras arvosti selvästi sitä, että suomalaiset
työntekijät eivät olleet kaikissa asioissa heidän kanssaan
samaa mieltä, ja keskustelu oli siksi dynaamista. Britannian
ja Suomen väliset historialliset ja kulttuuriset erot vaikuttivat selvästi siihen, miten sukupolvien välinen vuorovaikutus
ymmärretään.
Rippikoulutyössä on
mahdollisuuksia
Kumpikin brittivieras näki suuret mahdollisuudet kehittää
yhteistä nuoriso- ja rippikoulutyötä kirkkojen välillä. Tähän
Porvoon sopimus antaa hyvät mahdollisuudet.
Samalla kirkkojen käytännön rippikoulutyössä on merkittäviä eroja. anglikaaniseen konfirmaatioon osallistutaan
yleensä noin 12 vuoden iässä, ja perinteeseen kuuluu, että
piispa toimittaa konfirmaation. Suomalainen rippikoulukäytäntö ja erityisesti isostoiminta kiinnostavat kuitenkin
brittejä suuresti.
”ihmisten välinen elävä vuorovaikutus on olennainen
osa työtämme kirkon virassa. Siksi haluan edelleen vahvistaa kontaktejani Suomeen ja jatkaa myös aloittamiani
suomen kielen opintoja”, totesi Susan Mapledoram. (RH)
19
Aarne Ormio / Kirkon kuvapankki
Voiko piispantarkastuksen
toimittaa
pönöttämättä?
Piispantarkastus on vanha instituutio,
joka voi palvella hyvin myös tämän ajan
seurakuntaelämää.
20
Sana piispantarkastus nostaa helposti mieleen pilakuvamaisia mielikuvia. Jono pingviinejä muistuttavia kaftaanipukuisia herroja rientämässä piispan perässä paikasta toiseen.
Muodollisen ystävällistä puhetta, pokkurointia, pönötystä
ihan viimeisen päälle! Antaako pilakuva edes mahdollisuutta
onnistumiselle?
Irja Askola toimitti ensimmäisen varsinaisen piispantarkastuksensa Malmin seurakunnassa syyskuussa. Kaksi
ensimmäistä virkavuotta meni siinä, että kaikissa hiippakunnan 33 seurakunnassa pidettiin piispan päivä. Piispan
päivät antoivat hyvän yleiskuvan seurakunnista. Varsinainen
tarkastus antaa mahdollisuuden perehtyä syvällisemmin
yhden seurakunnan elämään.
Piispantarkastus on vanha instituutio, jonka on mahdollista löytää tämän ajan seurakuntaelämää palvelevat
muodot. Arviointi on yhtä tärkeää nykyään kuin ennenkin.
Tuskin paikkojen siivoamisestakaan haittaa on. Jos arkistossa on päivitettävää, päivitys on varmaan syytä tehdä. Näiden
asioiden ei kuitenkaan pidä nousta keskeisimmiksi.
Itsearvioinnin väline
Oleellista on, että seurakunnassa tehdään rehellinen itsearviointi. Kirkkoherra tekee oman arviointinsa. Hänen tulee
sitä tehdessään kuulla työyhteisöään, mutta muodoltaan
arvio saa olla myös henkilökohtainen.
Seurakuntaneuvostolta pyydetään arvio erikseen. Kirkkoherra ei toimi puheenjohtajana eikä esittelijänä tämän
lausunnon tekemisessä. Näkökulma on laajempi kuin
vuosittaisissa toimintakertomuksissa.
Lausunnoilla etsitään pitkäkestoisempia suuntia ja ilmiöitä: mitä on viime vuosina tapahtunut, mistä ollaan tulossa
ja mihin suuntaan menossa? Meneillään olevat ja aiempina
vuosina tehdyt strategiaprosessit ovat hyödyllisiä välineitä
suurempien linjojen hahmottamiseen.
Tuomiokapitulin henkilökunta viettää yhden päivän tarkastettavan seurakunnan työntekijöiden kanssa. Tavoitteena
on, että jokainen työntekijä tulisi kuulluksi. Toimitaan sekä
koko joukkueena että pienempiin ryhmiin jakautuen. Työyhteisön koolla on merkitystä siinä, millaisia työskentelyjä
on mahdollista tehdä.
Päivien ohjelmoimisessa ja ohjaamisessa meillä kapitulin
henkilöstöllä on paljon opittavaa. Emme ole kouluttamassa
emmekä kertomassa, miten seurakuntatyötä olisi tehtävä.
Olemme kuuntelemassa ja oppimassa. Konsultoiva työote
on suunta, johon olemme kapitulin työtä viemässä.
Hallinnon tarkastuksessa katsastetaan seurakuntaelämän
perusrakenteet: toimitilat, henkilöstömäärä ja jakautuminen, päätöksentekojärjestelmät ja työnjakomenetelmät aina
laskujen hyväksymiskäytäntöihin saakka. Tämä tehdään tätä
nykyä lakimiesasessorin valvonnassa. Syynä on se, että lakimies ja notaari hoitavat päivittäin seurakuntien hallinnon
ohjausta: vastaavat kysymyksiin ja auttavat kirkkoherroja
ja hallinnon esittelijöitä aivan yksityiskohtaisissa asioissa.
Moneen seurakuntaan on siten tuntumaa ja yhteyksiä jo
ennestään.
Helsingin seurakuntayhtymän kanssa on lisäksi sovittu,
että piispantarkastusta edeltää sisäinen tarkastus. Tämä
onnistuu, kun piispantarkastukseen tulevat seurakunnat
valitaan ajoissa. Helsinkiläisiä seurakuntia saattelee siis
itsearvioinnin lisäksi perusteellinen ja huolellinen talouden
ja hallinnon arviointi.
Juhlasta juhlaan
Varsinaisina tarkastuspäivinä piispalle ja seurueelle esitellään parasta osaamista – ja sitähän ammattitaitoisesta
joukosta, sitoutuneista luottamushenkilöistä ja vapaaehtoisista löytyy.
Kaikkien laskevien käyrien keskellä on tärkeää huomata
jokapäiväisen seurakuntaelämän arvo. Jos tämäkin tältä
paikkakunnalta vielä puuttuisi, kuinka ihmiset täällä silloin
voisivat? Tehtävämme on nähdä se työ, joka ei koskaan
nouse otsikoihin ja joka kaiken lisäksi on usein vaitiolovelvollisuuden alaista.
Matkalla Malmin piispantarkastukseen. Vas. piispantarkastuksen
notaari, pastori Nina Rajamäki, piispa Askola ja lakimiesasessori
Ritva Saario.
Nykyaikana myös vanhat ja isot instituutiot kysyvät
perustehtäväänsä: miksi olemme olemassa? Tämä kysymys
sopii hyvin myös piispantarkastuksen ytimeksi. Mikä on
Jeesuksen ystävien ja seuraajien viesti tämän ajan ihmiselle?
Se ei ole se, että meillä on toimintaa, vaan se, mitä toiminnalla haluamme edistää ja mihin vaikuttaa.
Malmin seurakunnalle on ominaista, että työ alueellistuu. Pukinmäessä, Puistolassa, Viikissä ja Jakomäessä (vain
muutamat mainitakseni) on omat ilmeensä ja ominaispiirteensä. Väkeä löytyy joka lähtöön: on valkoista, ruskeaa,
punaista ja vihreää (jälleen vain muutaman mainitakseni).
Yksille oma kaupunginosa merkitsee identiteetin perustaa,
toisille se on paikka, jossa käydään nukkumassa.
Lähiössä elävä pikkukirkko voi parhaimmillaan muodostaa aidon jumalanpalvelusyhteisön. Pahimmillaan se
muodostaa sivupisteen, jossa pappi ja kanttori pistäytyvät.
Yhteisöt – toisin kuin organisaatiot – ovat määritelmällisesti
pieniä, korkeintaan 500 henkeä. Nyt on jo havaittavissa,
että ainoastaan yhteisöidentiteetin varaan rakentavat jumalanpalvelukset kasvavat. Organisaatiorakenteeseen perustuva
jumalanpalveluselämä kuihtuu.
Tämä ei varsinaisesti liity piispantarkastukseen,
mutta Malmillakin näistä elementeistä oli havaintoja:
nuorten jumalanpalvelukset, Valon messu, asukkaiden
varaan rakennetut kirkkokahvit. Onnistumisen kokemuksia syntyy, kun seurakuntalaiset tunnistavat työntekijänsä.
Syntyy luontevaa vuorovaikutusta ja ajatusten vaihtoa.
Alueneuvostoakaan ei koeta hallintona vaan työtä rakentavana, palvelevana ja ideoivana ihmisten joukkona. Vaikka
se rakentuu organisaatiosta käsin, sillä on yhteisöllinen
ilme!
Selvyyden vuoksi sanottakoon, että nämä ajatukset eivät
perustu Malmin tarkastuksen havaintoihin, vaan lundilaisen
papin Fredrik Modeuksen ajatteluun: ”Vähemmistöstrategia
kunnioittaa sitä, että enemmistö ei halua olla mukana. Se
ottaa paikalla olijat vakavasti ja tekee kristillisestä yhteiselämästä todellisen vaihtoehdon niille, jotka etsivät. Kun
yhteisöllisyys sallitaan, korostuu anonymiteetin ongelman
ratkaisemisen tärkeys. Emme muodosta ulossulkevaa, vaan
tervetulleeksi toivottavan yhteisön. Organisoinnin perusperiaatteena on: monet tekevät jotakin sen sijaan, että tyytyisimme siihen, että harvat tekevät kaiken.”
Kosketus ympäröivään
todellisuuteen
Seurakuntaelämän ydinjoukon lisäksi on tärkeää olla kosketuksissa ympäröivään todellisuuteen: verkostoihin, työpaikkoihin ja toimijoihin. Piispaa voidaan tarvittaessa käyttää
avaamaan sellaisiakin ovia, joita ei muuten seurakunnasta
käsin saataisi auki.
Useimmiten kuitenkin vahvistetaan jo muutenkin
toimivia yhteyksiä. Mukava huomata, miten toivottu –
jopa kaivattu – yhteistyökumppani paikallisseurakunta on
alueensa ihmisille ja toimijoille. Se on hyvää palautetta, joka
toivottavasti antaa voimia arkisen työn tekemiseen.
Reijo Liimatainen
21
Teksti ja kuva: Kaisa Kariranta
jumalanpalveluksia, jotka rakennetaan rippileirillä nuorten
kanssa eikä niin, että nuorille annetaan pari tehtävää.”
Ehtoollinen keskiöön
MESSU TULI
MUKAAN ARKEEN
22
Jumalanpalvelusten kehittämishanke Tiellä
– På väg loppuu. Hakunilan seurakunnassa löydettiin sen ansiosta lukuisia hyviä
käytäntöjä.
alussa oli idea uudesta modernista luterilaisesta messukäytännöstä. Sitten tuli kirkolliskokouksen päätös jumalanpalveluselämän kehittämisestä. Syntyi Tiellä – På väg -hanke.
Kolmen vuoden ajan nelisenkymmentä seurakuntaa eri
puolilla maata on katsonut vanhoja hyviä käytäntöjä uudesta
näkökulmasta. Hanke on tarjonnut mahdollisuuden keskinäiseen jakamiseen ja oppimiseen.
Hakunilan seurakunnassa päätös osallistua hankkeeseen
oli helppo. Tiellä – på väg -hanke syntyi kirkkoherra Hans
Tuomisen silmien alla.
”Olin käsikirjavaliokunnassa, joka ehdotti jumalanpalvelusten kehittämistä kirkolliskokoukselle. Oli aika luonnollista, että Hakunila lähtee mukaan, koska täällä jumalanpalveluselämässä on vuosia ollut tärkeää uudistuminen ja
kokeileminen. Muun muassa Mukulamessu syntyi Hakunilan seurakunnassa.”
Seurakuntalaiset
suunnittelemaan
Tiellä – På väg -hankkeen rooli on ollut koordinoida, tarjota
tukea ja järjestää mahdollisuuksia jakamiseen. Seurakunnat
valitsivat omat tavoitteensa ja tapansa toteuttaa ne.
”Hakunilassa punainen lanka on ollut koko jumalanpalveluselämän ja rukouselämän kehittäminen. Halusimme
erityisesti miettiä, miten jumalanpalveluselämä toteutuu
viikon aikana seurakunnassamme.”
Eri puolelta Suomea tulevat seurakunnat ovat löytäneet
joitakin yhteisiä teemoja. Seurakuntalaisten ja eri työalojen
välinen yhteinen tekeminen on niistä yksi.
Hakunilalaisen pastori Salla Poropudaksen kehittämässä
Vekarakirkossa yhdessä tekeminen koskee kaiken ikäisiä. Järjestelyvastuun kantaa muutama perhe, mutta muuten kaikki
tehtävät jaetaan ennen messun alkua.
”Kun olin ensimmäistä kertaa Vekarakirkon toteuttamisessa mukana, kysyin mitä jos tehtävät loppuvat kesken.
Sallan vastaus oli, että kysyt mitä lapsi haluaa tehdä, ja jos
hän ei tiedä, niin keksit tehtävän. Samaa ajattelua toteutamme konfirmaatioissa. Ne ovat nuorten kanssa yhdessä tehtyjä
Hakunilassa kehittämishanke on nostanut uudella tavalla
keskiöön ehtoollisen.
”Pohdimme Hakunilassakin, miten nuoret saisi sunnuntain jumalanpalveluksiin mukaan. Päätimme lopettaa
itkemisen ja hyväksyä tosiasian. Nuorten elämänrytmi on
toisenlainen, ja meidän on mahdoton muuttaa heitä”, kertoo Hans Tuominen.
Siitä seurasi päätös viedä sakramentti nuorten luo.
”Rakensimme isoskoulutuksen viikkomessun ympärille.
Syksyllä viikkomessuista vastaavat isosryhmät ja keväällä
rippikouluryhmät. Kaava on lyhennetty viikkomessun kaava
ja toteutus simppeli. Messu kestää 35 minuuttia. Viikoittain
noin sata nuorta käy säännöllisesti ehtoollisella. Ehtoollisen
merkitys löytyy kokemuksen kautta, ei opiskelemalla sen
merkitystä.”
Samaa ehtoollisen liittämistä muun toiminnan yhteyteen
on tehty Hakunilassa myös diakonian ja lapsityön puolella.
”Monen perheen elämänrytmi on toinen kuin kirkon.
Perhekerhon keskellä on nyt jumalanpalvelus ja ehtoollisen
vietto. Diakoniaväki kokoontuu syömään kirkolle maanantaisin. Hartaus on kuulunut siihen ennenkin, mutta nyt joka
kuukausi ennen ruokailua on viikkomessu.”
Kirkkokahvien merkitys yhteisön rakentajana on löydetty Tiellä-hankkeen aikana monissa seurakunnissa. Kirkkokahveilla ajatusten jakamisen mahdollisuus, keskusteluseura
ja yhdessä syöminen tekevät jumalanpalveluksessa kävijöistä
yhteisön.
”iso juttu tässä uudessa tavassa nähdä jumalanpalveluselämä on se, että mikään ei ole ollut pois sunnuntaijumalanpalveluksesta. Niitä on kehitetty Hakunilassa samalla
lailla. Messuavustajavuorot laitetaan kauden alussa jakoon,
ja ne täyttyvät heti”, Tuominen kertoo.
”Kun kerran innokkaita vapaaehtoisia oli, keksimme
tarjota vastuun kirkkokahvien hoitamisesta vapaaehtoisille.
Vapaaehtoiset hoitavat kaiken järjestelyn. Puhutteleva näky
oli, kun tulin kirkkoon ja kaksi miestä essut päällä leipoi
pullaa kahveja varten.”
Maahanmuuttajat tekemään
Varsinkin Helsingissä Tiellä – På väg -hanke nosti esiin viestinnän ja kielen haasteen. Tavallisen kielen kaipaus kuului
palauteseminaareissa.
Viestinnässä paras kutsu on suora yhteys. ihmiset kutsuvat toinen toisiaan. Hakunilan kirkkoherra Hans Tuomisen
kokemukset liittyvät maahanmuuttajatyöhön. Hakunilassa
tavoitteena oli saada maahanmuuttajakristittyjä mukaan
seurakunnan toimintaan.
”Ensimmäisenä kehittämisvuonna naapuriimme muutti
intialainen, katolinen mies. Helsinkiin katoliseen kirkkoon
oli matkaa, ja hän kertoi, että kävisi mielellään kirkossa
Hakunilassa. Välillä tulkkasimme ja käänsimme messua hänelle. Mies vastasi meille, että ymmärryksen taso ei ole tässä
se juttu. Kerran hän tuli kysymään, saako kantaa kolehtia.
Siitä tuli viikon tärkein juttu hänelle.”
”Syksyllä valmistimme maailmojen messun, jossa kävi
260 ihmistä. Jo alkuvaiheessa pyysimme eri kansallisuuksien
edustajia mukaan. Yksi ryhmä muun muassa suunnitteli
ruokatarjoilun: etnistä gourmetruokaa. Jokainen toteuttamisessa mukana oleva jakoi tietoa omiin verkostoihinsa ja lisäksi lähetimme kutsuja neljällä kielellä. Oli aika hieno tunne
toivottaa ihmisiä tervetulleeksi kirkkoon, kun eteisessä sorisi
toisessa kohtaa arabia, jossain venäjä ja muut kielet”, Tuominen kuvailee.
Vanhoja käytäntöjä uusissa
vaatteissa
Hankekoordinaattori Marjaana Härkönen kertoo, että Tiellä
– På väg -hanke ei ole tuonut kokonaan uusia konsepteja
seurakuntien toimintaan. Sen sijaan se on nostanut esiin
hyviä vanhoja käytäntöjä. Näin myös Hakunilan seurakunnassa.
”Meillä ei ollut tarvetta muuttaa radikaalisti mitään.
Olimme tyytyväisiä siihen monimuotoisuuteen, mitä meillä
oli. Hankkeessa mukana oleminen ei ollut raskasta, koska
toimintakulttuuriimme ei kuulu satojen tuntien kokoustaminen ennen toimintaa. Päätimme peruslinjan yhdessä ja
sitten teimme”, Hans Tuominen toteaa.
Hän uskoo siihen, että into ja yhdessä tekeminen tarttuvat.
”Kirkko tarjoaa jotain, mitä mikään muu instanssi ei
tarjoa. Jos oikeasti uskomme, että ehtoollisessa on kuolemattomuuden lääke ja uskonnon salaisuus, sinne ei voi
vain kutsua ihmisiä – meidän on tehtävä kaikkemme, että
ihmiset pääsevät ehtoolliselle.”
23
Juttua varten on haastateltu myös hankekoordinaattori Marjaana Härköstä.
Tiellä-hankkeen verkkosivut: sakasti.evl.fi/jpkhanke
Hans Tuominen
Vekarakirkossa saa
kantaa vastuuta
pienestä pitäen.
Kirkkohistorian emeritusprofessori Juha
Seppo pitää juuri valmistunutta arkkipiispa Martti Simojoen elämäkerran ensimmäistä osaa tieteellisenä pääteoksenaan.
Syystä pitääkin.
Kirkonmies ja muuttuva maailma on huikea voimannäyttö
ja runsaudensarvi, josta voi ammentaa eri tarpeisiin. Se on
taitavasti tehty kuvaus maailmansotien ja kylmän sodan värittämän Suomen kirkkohistoriasta, mutta ennustelen, että
lähiaikoina monet saarnojaan valmistelevat etsivät sanottavaa Simojoen teologisen ajattelun pohjalta.
Kirkkohistorioitsijalle Juha Sepon teos on ilonaihe
harvinaisen kirkkaan metodinsa takia. Tutkimus on kronologinen mutta etenee teemojen mukaan. Seppo taustoittaa
kuvauksensa vankkumattoman asiantuntevasti mutta näkökulma pysyy päähenkilössä.
24
Näkökulma avartuu vähitellen
Yli 600-sivuinen järkäle perustuu valtaisaan lähdeaineistoon, jota tekijä hyödyntää tarkasti. Osan kiitoksista
ansaitsevat tutkimuksen monet avustajat. He ovat auttaneet
kokoamaan lähteitä, joista tekijä on laatinut Suomen kirkon
kehityslinjojen läpivalaisun 1930-luvun alusta 1960-luvun
puoliväliin. Arvokkaimman aineiston muodostavat Simojoen päiväkirjat ja muut omat muistiinmerkinnät.
Kirjan alkupuoli on kehityskertomus, jossa herännäishenkisen ja nationalistisen Martti Simojoen katsantokannat
avartuvat kohta kohdalta. Juoni on niin selkeä, että välillä
kirjaa lukee kuin romaania. Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton 23-vuotias yleissihteeri Martti Simojoki katsoi
liikkeensä ammentavan voimansa kolmesta tavoitteesta:
lähemmäksi kansaa, lähemmäksi kirkkoa ja lähemmäksi
evankeliumia. Tuon ohjelman mukaan kulki Martti Simojoen elämäntyö.
Sota ja toimiminen sotilaspappina toivat Simojoen
lähemmäksi kansaa. Hänestä tuli kirkkoon uudenlaista sosiaalista ajattelua tuoneiden asevelipappien nokkamies, jonka
läheiset yhteydet tuohon herätyskristittyjen soimaamaan
joukkoon säilyivät läpi piispavuosien. Samoin hän toteutti kirkkoa työväestöön ja työväenliikkeeseen integroivaa
Raine Haikarainen
Kansankirkon
piispa muuttuvan
ajan keskellä
Professori Juha Sepon paini Martti
Simojoen kanssa on tuottanut
600-sivuisen muistelmajärkäleen
ensimmäisen osan.
yhteiskunnallista linjaansa niin, että monet pitivät häntä
sosiaalidemokraattina.
Suunta kohti yhteiskuntaa
Yhteiskunnallinen avartuminen oli Simojoelle heräämistä
kansankirkolliseen työnäkyyn, jota toteuttamaan tarvittiin
papiston lisäksi koko kirkkokansa. Simojoki näki edessään kirkollisen ja kansallisen herätyksen, koska kirkko oli
vastuussa kansasta. Kansankirkon oli otettava ”kansan asiat
omikseen” sekä avarrettava sosiaalista näkökenttäänsä ja toimintasektoriaan niin, että sen työ ulottui etsivänä kaikkiin
yhteiskuntaluokkiin.
Simojoen pitkällinen pohdinta koski herätysliikehurskaudelle luovuttamattoman yksilön pelastususkon liittämistä
yhteisöeettisiin ihanteisiin ja kirkon vastuuseen koko kansasta. Tulokseksi hän sai, että henkilökohtainen Kristus-usko oli
kaiken perusta, mutta sitä ei pitänyt tulkita vain yksilökeskeisesti. Siitä kasvoi sosiaalinen, lähimmäisestä huolta pitävä
ja oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan suuntaava toiminta.
Ajallinen ja iäinen eivät olleet toistensa vastakohtia.
Simojoki ei hylännyt pietistissävytteistä kristinuskontulkintaansa, vaan nivelsi sosiaalieettiset näkemyksensä siihen.
Hän oli vakaa luterilainen, jonka juuret olivat körttiläisyydessä.
Kansainvälisiä virtauksia
Toinen avartumisen suunta oli kirkko. Simojoki julkaisi
jo vuonna 1946 pienen kirjan Kirkko, jota voidaan pitää
ensimmäisenä modernina kirkko-opin esittelynä Suomessa.
Kun toisen maailmansodan jälkeisen teologian keskeisin
suuntaus on ollut ekklesiologia, sen kansainväliset virtaukset
tulivat Simojoen ajatusten mukana Suomeen jo varhain.
Kirkon hän määritteli ruotsalaisen Einar Billingin
mukaan syntien anteeksiantamukseksi. Heikkouksistaan
huolimatta kansankirkko oli Suomessa soveliain kirkkomuoto. Kirkon jäsenyys ei perustunut uskoon vaan kasteeseen.
Kirjassaan Simojoki otti etäisyyttä pietistis-individualistiseen
taustaansa, koska hän ei korostanut uskovien seurakuntaa
ja alleviivasi jopa kirkon ekumeenista lähtökohtaa. Korkeakirkollista virkanäkemystä kirjoittaja varoi ja korosti viran
sijaan sanan arvovaltaa.
Avartumisen suunta oli myös kansainvälisyys. Sodanaikainen opintomatka natsi-Saksaan sekä matkat Ruotsiin ja Yhdysvaltoihin sodan jälkeen avarsivat Simojoen
näkemyksiä. Vähitellen hän kasvoi kirkkonsa edustajaksi
Luterilaisessa maailmanliitossa ja sen varapresidentiksi
vuonna 1963.
Erityisen kiinnostavia nykypäivän lukijalle ovat Simojoen tarkat muistiinmerkinnät pohjoismaisten piispojen
tapaamisista 1950- ja 1960-luvulla. Monet kysymyksenasettelut kuulostavat edelleen tuoreilta tai vähintäänkin
kestäviltä.
Hyvin merkittäviä Suomen kirkolle ja luterilaiselle
maailmalle, mutta ennen muuta sosialistisessa maailmassa
toimiville kirkoille olivat ne yhteydet, joita Simojoki rakensi
Neuvostoliitossa, Unkarissa ja Itä-Saksassa toimineisiin
luterilaisiin kirkkoihin.
Jotkut Simojoen teemat ovat myös vanhentuneet. Perheetiikasta konservatiivisimmatkaan eivät opeta enää hänen
tavallaan. Kylmän sodan problematiikkaa ei enää ole, eikä
sosialistisen työväenliikkeen ideologinen voima ole samalla
tavoin merkittävä. Ja vaikka Simojoen asenne ekumeniaan
oli aikanaan avara, kirkossa muutos suhteessa roomalaiskatoliseen kirkkoon on ollut huomattava.
Vaikutusvaltaa monella
rintamalla
Simojoen teologisen ajattelun kehitystä Juha Seppo valottaa
päähenkilönsä tärkeimpien kirjojen esittelyllä. Esillä ovat
vuoden 1952 paimenkirje Kristus on ensimmäinen, vuoden
1958 Kirkko ja maailma, vuonna 1960 ilmestynyt Kirkko
ja nykyaika ja arkkipiispana kirjoitettu Uskonto vai Jumala
vuodelta 1964.
Mikkeliin Simojoki tuli piispaksi 43-vuotiaana. Siellä
hän kiinnitti huomiota yhteiskunnan nopeaan murrokseen,
maaseudun tyhjenemiseen ja teollisuuden vahvistumiseen
sekä pohti kirkon tehtäviä muutosten keskellä.
Simojoella oli myös runsaasti kokonaiskirkollisia tehtäviä. Asema kirkkolain uudistustyön keskeisimpänä valmistelijana sekä kirkon toiminnallisen keskusyksikön ja uusien
työmuotojen käynnistäjän, Suomen Kirkon Seurakuntatyön
Keskusliiton (SKSK) puheenjohtajana yhdessä kansainvälisten tehtävien kanssa olivat tehneet hänestä arkkipiispan
jälkeen kirkon vaikutusvaltaisimman johtajan jo ennen
Helsinkiin palaamista.
Helsingin piispaksi Simojoki valittiin vuonna 1959.
Siihen mennessä asevelihenki oli hiipunut ja teologis-uskonnollinen rintamanmuodostus polarisoitunut herätysliikehenkisten ja kirkollisten kahtiajakoon.
Simojoki joutui Helsinkiin saapumisensa aikoihin selvittelemään Mannerheimin Lastensuojeluliiton sisäisiä sotkuja.
Tällä kansalaiskuntoisuudella oli vaikutusta siihen, että
kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien johtaman rintaman
edustajat pyysivät Simojokea presidentinvaaliin Kekkosen
vastaehdokkaaksi. Kieltäytymisen perusteluissa Simojoelle
keskeinen oli taas kansankirkko, joka ei voinut vahingoittaa
suhdettaan joihinkin yhteiskuntaryhmiin.
Juha Seppo luo Simojokeen kaksoisvalotuksen. Hänen
kirjansa päähenkilö oli niin uskonnollinen, että täysin
yhteiskunnallinen katsantokanta oli hänelle mahdollinen.
Simojoen mukaan kirkon ja kristittyjen tuli heijastaa uskoa
kaikkialla yhteiskunnassa ja ihmisiä tuli auttaa heidän todellisissa kysymyksissään. Mitä vakavammin ihminen ottaa
hengellisen ulottuvuuden, sitä vastuullisemmin hän paneutuu tämän maailman ongelmiin, Simojoki ajatteli.
Simojoen oman perheen vaikutusta hänen työhönsä
kuvataan niin vähän, että valinta lienee tarkoituksellinen.
Mikko Malkavaara
Kirkonmies ja muuttuva maailma. WSOY 2013.
25
Seurakuntavaalit tulevat
Tuleeko kirkosta
rohkeampi?
Seurakuntavaaleissa syksyllä 2014 valitaan
päättäjät, jotka luotsaavat kirkkomme
tulevaisuuteen.
Vaalit ovat seurakunnissa iso ponnistus. Samalla ne ovat
paljon enemmän kuin vain vaalit, sillä ne antavat mahdollisuuden nostaa esille kirkon toimintaa. Kampanjan kautta
voimme kertoa kaikesta siitä, mitä kirkossa teemme ja mitä
haluaisimme tulevaisuudessa tehdä. Voimme nostaa keskusteluun asioita, joista haluamme ihmisten tietävän enemmän.
Vaalit viestivät hyvästä työstä
26
Tulevissa vaaleissa pyöritään hyvän ympärillä. Vaalien slogan
on ”Usko hyvän tekemiseen”. Valtakunnallinen kampanja
nostaa esille kirkon tekemää hyvää työtä suomalaisessa yhteiskunnassa. Kampanjaviestinnässä kerrotaan, mitä kaikkea
hyvää kirkko ihmisten kautta tekee, mistä hyvän tekeminen
kumpuaa ja mihin kaikkeen äänestämällä tai ehdolle asettumalla pääsee vaikuttamaan. Hyviä asioita nostetaan esille
oikeiden ihmisten ja tarinoiden kautta.
Luottamushenkilöillä on edessään monia haasteita. Jotta
kirkko olisi tulevaisuudessakin osa suomalaisten elämää,
tarvitsemme hyviä päättäjiä: nuoria ja uusia ihmisiä, joilla
on unelmia ja näkyjä siitä, mitä kirkko tulevaisuudessa saisi
olla.
Mediakeskustelu haastaa jatkuvasti kirkkoa. Myös kirkon
institutionaalinen rooli on murroksessa. Uskonnon rooli
Suomessa muuttuu koko ajan. Miten kirkko asemoituu
yhteiskunnassa, kun jäsenkäyrät laskevat ja taloudellinen
tilanne heikkenee? Odotukset kirkkoa kohtaan ovat varsin
erilaisia kuin joitakin kymmeniä vuosia sitten.
Viestintä on avainasemassa
Moni jäsen ei löydä paikkaansa kirkollisesta keskustelusta,
saati kirkon toiminnasta. On paljon heitä, joiden ääni ei
kirkossa kuulu. Seurakuntapäättäjät ovat perinteisesti olleet
kirkon uskollisia vastuunkantajia, aktiiveja, joilla on vahva
hengellinen tausta. Se on tärkeä osa suomalaista uskonnollisuutta mutta ei kokokuva.
kirja
Luottamustehtävissä tarvitaan myös niitä, joiden suhde
kirkkoon on vähän etäisempi. Sellainen suhde on monelle
suomalaiselle tyypillinen.
Emme saa hyviä luottamushenkilöitä ellei meillä ole
hyviä ehdokkaita. Hyvät ja monipuoliset ehdokkaat houkuttelevat äänestämään. Työntekijöiden pitää uskaltaa rohkeasti
puhua vaaleista, niiden merkityksestä ja mahdollisuudesta
vaikuttaa. Vaaleissa olennaista on avoimuus: äänestäjän
täytyy tietää, ketä hän äänestää.
Ehdokaslistojen laatijat saavat työkalupakin ehdokasesittelyn tueksi. Vaalikone on erittäin tärkeä, jotta ihmiset
voivat tutustua ehdokkaisiin. Jokaisessa seurakunnassa on
velvollisuus tehdä tämä peruspalvelu hyvin. Rohkaisemme
läpinäkyvyyteen ehdokkaiden ja listojen kohdalla: millaisia
asioita tämä ehdokas ja tämä lista todella ajaa. On myös
tärkeää saada äänestyspaikkoja sinne, missä ihmiset luonnostaan liikkuvat.
Kun viime vaalien jälkeen ihmisiltä kysyttiin, mitä he kirkolta odottavat, viesti oli kirkas: meidän pitää auttaa heikompiosaisia, kuunnella enemmän jäseniä, uudistua rohkeammin, olla suvaitsevaisempia, iloisempia ja reippaampia sekä
puhua rohkeasti Jumalasta. Haluammeko, uskallammeko?
Mari Leppänen
Kirjoittaja on seurakuntavaalien projektipäällikkö.
Seurakuntavaalien ehdokasasettelu päättyy 15.9.2014. Ennakkoäänestys on 27.–31.10. ja vaalipäivä 9.11. Lisätietoja vaaleista: sakasti.evl.
fi/sakasti.nsf/sp?Open&cid=Content459079
Raine Haikarainen
VIE JOULUUN
Nanna Helaakoski ja Malmin seurakunnan nuorisotyönohjaaja Antti Nieminen paljastavat talvikirjasuosikkinsa.
Kampin kappelin pastori
Joulua kohti mennessä asiat muuttuvat
Mari Leppänen on ensi
syksyn seurakuntavaalien
projektipäällikkö.
Raine Haikarainen
Kerron suhteestani tähän kirjaan, vaikka menettäisinkin
miehisen uskottavuuteni. Kirja on nimittäin romanttisista
romaaneistaan tunnetun englantilaisen Rosamunde Pilcherin Winter Solstice (suom. Talvipäivänseisaus).
Löysin kirjan lomaillessamme muutamia vuosia sitten
Espanjassa. Olimme vuokranneet asunnon, jossa oli edellisen talven aikana asunut opiskelijoita. Harmittelin kotiin
jäänyttä kirjaa. Yritin löytää paikallisista puodeista englanninkielisiä kirjoja, mutta en löytänyt. Tämä kirja oli jäänyt
ilmeisesti joltakin opiskelijalta asunnon hyllyyn. Kannessa
oli vaaleanpunaista ja hopeaa ja tartuin siihen hiukan aralla
mielellä. Tunteja myöhemmin huomasin uppoutuneeni
hienoon tarinankerrontaan.
Kirjassa on useita päähenkilöitä, mutta ensimmäisenä
tutustutaan naiseen nimeltä Elfrida Phipps. Elfrida muuttaa
Lontoosta pieneen kylään, jossa elämä tuntuu mukavalta.
Traagisten tapahtumien jälkeen Elfrida muuttaa kauas Skotlantiin isoon taloon, jonne alkaa kerääntyä erilaisia ihmisiä,
joista jokainen pakenee omalla tavalla menneisyyttään. Yhteiselo näyttää mahdottomalta, mutta pikkuhiljaa, erityisesti
talvipäivänseisauksen jälkeen, joulua kohti mennessä, asiat
muuttuvat.
Kirja on oivallinen kertomus rakkauden ja välittämisen
vaikutuksesta ja siitä, kuinka toisten ihmisten läheisyys
ja apu voivat auttaa meitä näkemään omia ongelmiamme
uudenlaisesta perspektiivistä. Joku kirjoittikin, että kirja
kertoo rakkaudesta, uskollisuudesta ja uudelleensyntymisestä.
Luin kirjaa loma-asunnollamme, rantabulevardin
penkillä, kahvilassa, paluulennolla. Kummalla tavalla kesän
kuumuudessa aloin kaivata joulua.
Rosamunde Pilcher: Winter Solstice (2000, suom. Talvipäivänseisaus, WSOY 2012)
Antti Nieminen
Kaikki ne talviyöt
jolloin Jumala syntyy
Muumien on tapana nukkua talviunta. Näihin aikoihin he
käyvät nukkumaan ja heräävät vasta huhtikuussa. Tämä
tietysti kertoo siitä, että muumit eivät vietä joulua. Se
tuntuu sangen eriskummalliselta. Ovathan muumit väkeä,
jotka rakastavat juhlia. Eräänä taikatalvena Muumipeikko
kuitenkin heräsi kesken talviunen.
Mietin joskus, miten kesämökki voi talvella. Miten
kuura ja kylmä ovat hiipineet tuttuun pirttiin, jossa vietetään aikaa vain kesällä. Miten iltapäivän sininen hetki käy
lumisella verannalla yksin. Miten hanki on peittänyt laiturin
ja vain metsänväki liikkuu nurkissa. Jäinen järvenselkä on
pitkä ja vakava. Sellainenko oli Muumilaakso sinä talvena,
kun Muumipeikko heräsi?
Yksinäiset sanovat, että eivät halua koko joulua. Olisi
parempi, että joulu menisi äkkiä ohi. Olisi parempi, jos voisi mennä nukkumaan ja herätä vasta keväällä. Myös muumipeikko oli surullinen herättyään talvisessa muumitalossa,
kun mamma ja pappa nukkuivat palloiksi käpertyneinä.
Huonekalujen päällä oli valkeat vaatteet ja kattokruunun
yllä tylliä. Elämä oli laitettu talviteloille.
Koko maailma tuntuu varmasti nukkuvan ympärillä,
kun kotien ovet suljetaan yksinäisten edestä jouluksi. Mitä
suurempi on kristittyjen juhla, sitä varmemmin vietämme
sitä omalla väellä. Jos rohkenen ajattelemaan yksinäisten
joulua, tulen surulliseksi. Kenties eniten siksi, että on
myönnettävä kuuluvansa ihmisiin, jotka eivät päästä juhlapöytäänsä kuin lähimmät.
Yksinäisen talven maailma oli Muumipeikolle aluksi
Mörön maailma. Mutta sitten hän löysi talven keskeltä
muitakin, jotka valvoivat. Kesällä muumitaloa ei lukita
öisinkään. Ehkä yksinäisyys opettaa avaamaan ovia. Usein
todellisen rakkauden tunnistavat parhaiten ne, jotka tietävät
miltä tuntuu, kun majatalossa ei ole sinulle tilaa. Ne jotka
ovat sysipimeinä talviöinä tuijottaneet tähteä yksin.
Tove Jansson: Taikatalvi (WSOY 1958)
Nanna Helaakoski
27
ajankohtaista...
D i a k o n i a j a y h t e i s k u n t at y ö
Yhteisvastuukeräyskoulutus
Koonnut Kirsti Poutiainen
La 22.11. klo 9.30–15. Tarkempi ohjelma ilmoitetaan myöhemmin.
Yhteisvastuukeräyksen tuotto jaettiin
Yhteisvastuukeräyksen tuotonjakotilaisuus pidettiin lokakuun viimeisenä päivänä Astorian juhlasalissa.
Keräysluvan mukaan 60 prosenttia tuotosta menee kehitysyhteistyöhön ja humanitaariseen apuun Kirkon Ulkomaanavun kautta. Erityisenä kehityshankkeena on köyhien
maaseutualueiden tukeminen Kambodžassa.
30 prosenttia tuotosta kohdistuu kotimaiseen diakoniaan,
viidesosa Kirkkopalveluiden Kehittämiskeskus Tyynelän
käynnistämään etsivän vanhustyön projektiin, kymmenesosa
kirkon diakoniarahaston ja hiippakuntien avustustyöhön ja
kymmenesosa keräävän seurakunnan toimintaan.
Nuoret keräsivät ison potin Ravintolapäivänä
28
Käpylän kirkolla nuorten keräysidea Ravintolapäivänä tuotti
2479,75 euroa. Sara Sippola oli mukana toteuttamassa
kambodžalaista rauhan ravintolaa Oulunkylän seurakunnan
nuorten, rippikoululaisten ja isosten kanssa. Ruokaa laittoi
espoolainen kambodžalaisten ryhmä.
Lähiseudun ruokakaupat olivat mukana tempauksessa.
Kun ruoka alkoi loppua, lähikaupat auttoivat. Kävijöitä oli
kaikkiaan 400.
Sara Sippola kertoi, että kävijöiden joukossa oli vanhempi
pariskunta, joka oli aikoinaan mennyt naimisiin Käpylän
kirkossa. Nyt he tulivat hääpäivänään kirkkoon lounaalle.
Heille järjestettiin erityinen paikka merkkipäivän johdosta.
Action Angels kannustaa mukaan
Osallistumisellaan Oulunkylän nuoret voittivat Action Angels
-toimintakisan.Action Angels on nuorten oma Yhteisvastuuliike, jonka tarkoitus on ryhtyä sanoista tekoihin ja auttamaan
yhdessä Yhteisvastuukeräyksen kanssa.
Miten nuoria saataisiin mukaan Yhteisvastuukeräyksen
vapaaehtoisiksi, kysyi keräysjohtaja Tapio Pajunen tuotonjakotilaisuudessa Sara Sippolalta.
– Paras tapa on, kun nuoret saavat oman yhteisön, johon
tulla ja jossa heitä kuunnellaan ja arvostetaan. Kun saa kokea,
että saa vaikuttaa asioihin, pysyy mukana ja jää ryhmään
toteuttamaan kaikenlaisia juttuja, Sara vastasi.
Tutustu Action Angels -toimintaan netissä: www.yhteisvastuu.fi/actionangels.
Matti Karppinen / Kotimaa
Piispa Irja Askola luovutti presidentille Yhteisvastuukeräyksen tuoton 31.10. Tilaisuudessa olivat läsnä keräysjohtaja Tapio Pajunen,
Kirkkopalveluiden hallituksen puheenjohtaja Jukka Alho, johtaja
Ilkka Mattila ja Oulunkylän seurakunnasta Sara Sippola.
Matti Karppinen / Kotimaa
Sara Sippola ja Irja Askola
Hiippakunnan diakoniaavustusten käsittelyajankohdat
Liikkuvan väestön
kysymykset
Vuosi 2013:
Vuosi 2014:
Kirkon ja diakonian rooli sekä viranomais- ja järjestöyhteistyö, to 30.1.14, Helsingin seurakuntayhtymä, Engel-sali
Liikkuvaan väestöön kuuluvat EU-kansalaiset, eri kansalaisryhmistä tulevat kerjäläiset, turvapaikanhakijat ja
pakolaiset.
Tavoitteet: Tukea ja evästää seurakuntien työntekijöitä
liikkuvan väestön kohtaamiseen, selkeyttää diakonian
roolia, tehtäväjakoa sekä yhteistyötä suhteessa viranomaisiin ja järjestöihin. Osatavoitteena on luoda keskinäinen
yhteistyöverkosto.
Ilmoittautuminen: 17.1.2014 mennessä Kirkon koulutuskalenterin kautta, www.helsinginhiippakunta.evl.fi. Klikkaa oikealta Henkilöstökoulutus 2014 > Hiippakunnalliset
koulutukset > Helsingin hiippakunta > Liikkuvan väestön
kysymykset. Helsingin seurakuntayhtymän työntekijät
voivat ilmoittautua myös Primen kautta.
9.12.
kevät: 10.1., 7.2., 7.3., 7.4., 9.5 ja 6.6.
syksy: 15.8., 12.9., 10.10., 7.11., 10.12.
Anomuksen tulee olla perillä viikkoa ennen käsittelyä hiippakunnassa, os. Kirsti Poutiainen, Helsingin hiippakunnan
tuomiokapituli, Bulevardi 16 B,V kerros, 00120 Helsinki.
Hiippakunnan avustuslomake löytyy netistä: www.helsinginhiippakunta.evl.fi/hiippakunta/aineistot/lomakkeet ja sieltä
diakonia-avustuslomake. Anomuksessa tulee olla mukana
sosiaalitoimen lausunto ja asiakkaan allekirjoittama suostumuslomake mahdollista yhteydenottoa varten.
Sosiaaliturvan päivitys
Ajankohtaiskoulutus diakoniatyöntekijöille to 11.9.2014 klo
9.00–14.00, Engel-sali, Helsinki
Tavoitteet: Päivittää Helsingin ja Vantaan kaupunkien lähipalvelutarjonta ja saada opastusta ajankohtaisten tietojen
löytämiseksi. Selkeyttää ja ohjeistaa diakoniatyöntekijöitä
talous- ja velkaneuvonnan ajankohtaisiin teemoihin diakonisen
avustustoiminnan tueksi.
Kouluttajat: Lähipalvelut uudistuneessa sosiaali- ja terveysvirastossa, lähipalveluiden koordinaattori Pirkko Excell, Helsingin
kaupunki
Neuvoa ja tukea talous- ja velkaneuvonnasta, talous- ja velkaneuvoja Ilkka Passi, Helsingin kaupunki
Kustannukset: Matkakulut, omakustanteinen lounas
Lisätietoja: Helsingin seurakuntayhtymä / Liisa Merivuori, liisa.
merivuori@evl.fi, p. (09) 2340 2535 Vantaan seurakuntayhtymä
/ Eija Miettinen, eija.miettinen@evl.fi, p. 050 3818 768, Porvoon
suom. seurakunta / Pasi Nieminen, pasi.j.nieminen@evl.fi, p.
0400599414, Helsingin hiippakunta / Kirsti Poutiainen, kirsti.
poutiainen@evl.fi, p. 040 583 4670
Ilmoittautuminen: 29.8.14 mennessä Kirkon koulutuskalenterin kautta: www.helsinginhiippakunta.evl.fi. Klikkaa oikealta
Henkilöstökoulutus 2014 > Hiippakunnalliset koulutukset >
Helsingin hiippakunta > Sosiaaliturvan päivitys. Helsingin seurakuntayhtymän työntekijät voivat ilmoittautua myös Primen
kautta.
Ohjelma:
8.30–9.00
9.00–9.10
9.10–10.10
Aamukahvit aulassa
Päivänavaus
Liikkuvan väestön luvat ja palvelut, Sosiaalija kriisipäivystyksen päällikkö Olli Salin,
Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto, Terveys- ja päihdepalvelut
10.10–10.50 Kommenttipuheenvuoro ja keskustelua
aiheesta, Helsingin maahanmuuttajapalveluiden päällikkö Sari Karisto
10.50–11.00 Tauko
11.00–11.15 Hirundon toiminta
11.20-11.45 Keskustelua ryhmissä – miltä tilanne näyttää
läsnäolijoiden työn näkökulmasta, miten
tästä eteenpäin?
11.45
Yhteenveto
12.00
Omakustanteinen lounas Amicassa
Lisätietoja ja järjestäjät: Helsingin hiippakunta: Kirsti
Poutiainen, p. 040 583 4670, kirsti.poutiainen@evl.fi, Helsingin seurakuntayhtymä: kansainvälisen työn vs. sihteeri
Heidi Rautionmaa p. (09) 2340 2531, heidi.rautionmaa@
evl.fi, Vantaan seurakuntayhtymä: kansainvälisen työn sihteeri Sari Koistinen, sari.koistinen@evl.fi p. 050 556 4756,
Espoon hiippakunta:Tiina-Liisa Söderqvist, p. 050 431 4049
tai 09 8050 8835, tiina-liisa.soderqvist@evl.fi
29
ajankohtaista...
Kirkko iholla – lastenohjaajat
kirkon kasvoina
K a s vat u s
Helsingin hiippakunta on mukana järjestämässä valtakunnallisia
varhaiskasvatuksen neuvottelupäiviä 18.–20.9.2014. Päivät alkavat messulla Tuomiokirkossa ja jatkuvat kokousristeilynä Tukholmaan. Ohjelmassa mukana mm. ministeri Paula Risikko, kirjailija
Kaisa Raittila, kirkkoherra Teemu Laajasalo, seksuaaliterapeutti
Tiina Vilpola, pastori Terhi Paananen ja ohjaaja Antti Sevanto.
Lisätiedot ja ilmoittautuminen: 11.7.2014 mennessä www.
evl-slk.fi/koulutus
Koonneet Raine Haikarainen ja Jaana Räntilä
Erityisen tavallista!
Helsingin ja Espoon hiippakuntien lapsi ja perhetyöntekijöiden koulutus- ja neuvottelupäivä lauantaina 18.1.2014
Seurakuntaopistolla Järvenpäässä perehtyy tukea tarvitsevan lapsen kohtaamiseen yksilönä ja ryhmän jäsenenä.
30
Ohjelma:
8.30
Ilmoittautuminen ja kahvit Amerikanhallissa
9.30
Messu, kirkkoherra Nalle Öhman
10.45 Tukea tarvitsevan lapsen kohtaaminen, erityispedagogiikan professori emerita Paula Määttä
12.00 Lounas
13.15 Kanavat
• Työntekijän tunteet nousevat pintaan, pastori,
psykoterapeutti Jaana Räntilä
• Lapsen tunteet – miten työskentelen lapsen
kanssa, kouluttaja Tiina Haapsalo ja kuvittajakirjailija Katri Kirkkopelto
• Olemuskieli – kosketus rauhoittaa, kirkkoherra
Nalle Öhman
• Pedagogiikkapaja – miten voin vaikuttaa lapsen
toimintaan ryhmässä, erityiskasvatuksen lehtori
Tutta Tamminen
• Bibliodraamapaja, pastori Helena Lindfors
• Musiikkiterapia-aihe, musiikkiterapeutti, MuM
Maria Laakso, SLS
14.45 Kahvi
15.15 Musiikkihetki
15.45 Lähtösiunaus
Tarkempi ohjelma: www.evl-slk.fi/koulutus.
Osallistumismaksu: 80 euroa, sisältää aamukahvin, lounaan ja päiväkahvin
llmoittautuminen: www.seurakuntaopisto.fi
Tiedustelut: Heli Mäkinen, heli.makinen@seurakuntaopisto.fi
Järjestäjät: Espoon hiippakunta, Helsingin hiippakunta,
Seurakuntien Lapsityön Keskus ja Seurakuntaopisto
Vapaaehtoiset
varhaiskasvatuksessa
Lapsi- ja perhetyöstä vastaavien hiippakunnallinen areena
13.2. 2014 klo 9–11, Seurakuntien talo, Kolmas linja 22 B, sali
Silvennoinen
Mukana vapaaehtoistoiminnan asiantuntijoita Helsingistä ja Vantaalta, mm. Hanna Lipasti-Raulus Helsingin seurakuntayhtymästä.
Lisätiedot: jaana.rantila@evl.fi, p. 040 823 78 08 ja arto.helle@
evl.fi, p. (09) 2340 2511
Ilmoittautuminen: 31.1. 2014 mennessä, ysk.kasvatus@evl.fi
Järjestäjät: Helsingin hiippakunta ja Helsingin seurakuntayhtymä
Lastenkirkon joulukalenteri
älypuhelimiin
Lastenkirkon valtakunnallinen joulukalenteri uudistuu tänä
vuonna sekä hahmoiltaan että tekniikaltaan.Viime jouluna
yli 180 000 käyntiä kerännyt Rouskis-joulukalenteri muuttui
tänä jouluna Tähtipojan jouluseikkailuksi ja aukesi 1.12.
ilmaisena mobiilisovelluksena älypuhelimissa ja tabletlaitteissa.
Kalenterissa voi seikkailla myös lastenkirkko.fi-sivustolla,
jos ei omista älypuhelinta tai tablettia.
Joulukalenterin tuottavat yhdessä Lastenkirkon kanssa
Rauhan Asema Oulusta, Lasten Pyhäkoulu -lehti, Toivontuottajat ja Zoan Oy.
Lastenkirkko.fi on 4–12-vuotiaille suunnattu virtuaalinen
maailma, jossa lapsi voi luoda oman hahmonsa ja seikkailla
kirkossa ja sen ympäristössä.
Rippikoulukoulutusta
lokakuussa
Helsingin ja Espoon hiippakuntien rippikoulutyöntekijät kutsutaan yhteiseen koulutuspäivään torstaina 2.10.2014 Myyrmäen
kirkolle. Teemana on rippikoulun tähänastiseen menestystarinaan viittaava Never repeat success – Älä koskaan toista menestystä. Osallistuminen päivään on maksutonta. Ohjelmatiedot
päivittyvät hiippakunnan kotisivuille.
Tekstaritupu 10 vuotta
Tyttöjen ja poikien tekstiviestipalvelu Tekstaritupu toimii tällä
hetkellä kaikkiaan 45 seurakunnan tai seurakuntayhtymän alueella. Tekstaritupun juhlavuoden kunniaksi Helsingistä lähtee
helmikuussa liikkeelle Tupu-koulukiertue. Auttamista ja reilua
kaveruutta tukevalla kiertueella on mukana moniosaaja Petteri
Hakanen, ja seurakunnat voivat tilata kokonaisuuden alueensa
kouluihin.
Tekstaritupun perustaja Mare Kinanen kertoo tekstiviesti- ja
nettiauttamisesta Jyväskylän neuvottelupäivien aikana keskiviikkona 15.1.2014 klo 14.00–15.15 (Alvar 80/120).
Tupu-koulukiertueen voi tilata Petteri Hakaselta, p. 040 702
6350 tai [email protected].fi
Nuorisoteologien tapaaminen
Hiippakunnan nuorisotyössä toimivat teologit kutsutaan yhteisen tapaamiseen teologisen tiedekunnan uusiin tiloihin Vuorikadulle tiistaina 25.3.2014 klo 10–13. Lisätietoja hiippakunnan
kotisivuilta (kasvatus/nuorisotyö) ja hiippakuntasihteeri Raine
Haikaraiselta, p. 040 553 9464.
Varhaisnuori, luonto ja
Jumala
Varhaisnuorisotyön teemaseminaari 20.–21.3.2014 Siuntiossa
Mukaan kutsutaan Turun arkkihiippakunnan sekä Espoon,
Helsingin ja Tampereen hiippakuntien alueella varhaisnuorisotyön parissa työskentelevät työntekijät.
Ohjelma:
To 20.3.
11.00 Messu Siuntion kirkossa
12.30 Lounas Rantasipi Siuntion kylpylässä
13.30 Seminaarin avaus: Mika Nurmi ja Jukka Jylhä
14.00 Varhaisnuori, luonto ja Jumala, pastori Panu Pihkala
ja Essi Aarnio-Linnanvuori (WWF)
15.00 Kokouskahvit
15.30 Työskentely ja harjoitteet jatkuvat
17.00 Majoittuminen
19.30 Teemaillallinen
Pe 21.3.
9.00 Aamurukous, Raine Haikarainen
9.30 Kanava 1:Virsivisa, Mari Torri-Tuominen SLK
10.45 Kanava 2: Compasito, Laura Kajala PTK
12.00 Kanava 3: Lastenkirkko.fi, Juha Niemelä SLK
13.15 Päätös ja infot
14.00 Omakustanteinen lounas
Osallistumismaksu: 170 e / hlö / 2 hh, sis. koulutuksen,
majoituksen ja ruokailut
Ilmoittautuminen: 26.2.2014 mennessä, jukka.jylha@
ptk.fi
Lisätietoja: Kouluttaja Jukka Jylhä, jukka.jylha@ptk.fi tai
0400 508 241.
Järjestäjät: PTK:n Uudenmaan-Helsingin piiri, VarsinaisSuomen ja Satakunnan piiri sekä Hämeen piiri, Espoon, Helsingin ja Tampereen hiippakunnat, Turun arkkihiippakunta
ja Agricola-opintokeskus.
Linnanmäki
Perheiden kevätretki
Linnanmäelle
24.5. klo 11.30
PTK:n järjestämästä lapsille ja perheille tarkoitetusta kevätjuhlasta saa lisätietoja Jukka Jylhältä, p. 0400 508 241.
Ilmoittautuminen: Ryhmittäin 18.4. mennessä, jukka.
jylha@ptk.fi
Hinta: Ennakkovaraajan etu (sitova ilm. 2.3. mennessä) 28
euroa/hlö, muuten 31 euroa/hlö
Järjestäjä: PTK:n Uudenmaan-Helsingin piiri
Toukokuussa on luvassa PTK:n järjestämä retki Lintsille.
31
aj ankohtaista...
Kirkkomusiikki
Koonnut Hanna Remes
Maailmojen messu -koulutusilta
Aikuisten virsikisa
32
Suomen Kirkkomusiikkiliitto järjestää
yhdessä 17 alueellisen kirkkomusiikkipiirin kanssa aikuisille suunnatun virsikisan. Kisalla halutaan innostaa aikuisia ja
rippikoulun käyneitä nuoria laulamaan
virsiä sekä tutustumaan suomalaiseen
virsiperinteeseen. Kisa perehdyttää
osallistujaa kirkkovuoden sisältöihin ja
uskon perusteisiin ja tukee hengellisen
identiteetin vahvistumista.
Virsikisan tehtävät liittyvät mukaan valittuihin virsiin. Seurakunta- ja piirikisassa
virsiä on 40. Finaaliin tulee 20 virttä
lisää eli yhteensä 60 virttä. Laulamisen
lisäksi kisassa tarvitaan virsien monipuolista tuntemista ja virsikirjan käytön
osaamista.
Virsikisan ilmoittautuminen alkoi lokakuun alussa. Kisaan voivat osallistua kaikki rippikoulun käyneet nuoret ja aikuiset.
Ilmoittautuminen tapahtuu joukkueittain.
Joukkueessa voi olla joko kolme tai neljä
jäsentä. Ilmoittautumisohjeet löytyvät
SKML ry:n internetsivuilta www.skml.fi
ja liiton Facebook-sivuilta.
Kisa etenee vaiheittain. Helmikuussa
joukkueet kisailevat seurakunnissa järjestettävissä seurakuntakisoissa. 29.3.2014
kisaillaan jokaisen kirkkomusiikkipiirin
alueella. Helsingin kirkkomusiikkipiirin
piirikisa järjestetään klo 13 Kallion
seurakuntakodissa (Siltasaarenkatu 28,
Helsinki). Häme-Uudenmaan kirkkomusiikkipiirin piirikisa käydään klo 12
Tervakosken seurakuntakeskuksessa
(Kirkkotie 1, Tervakoski).
Finaali järjestetään 17.5.2014 Turun
tuomiokirkossa.
Aikuisten virsikisan suunnittelusta vastaavat Pekka Kivekäs, Marianna Pellinen,
Hannu Väisänen ja Hanna Remes (työryhmän pj./siht.).
Kanttori ja rippikoulu -koulutuspäivä
8.4.2014 klo 9.30–15.30, paikka vielä avoin
Päivän tavoitteena on täydentää ja päivittää kanttorin ja seurakunnan kirkkomuusikon osaamista rippikoulun musiikkityössä.
Osallistumismaksu: 50 euroa / hlö. Lisäksi mahdolliset matka-, majoitus- ja
lounaskulut.
Ilmoittautuminen: Sähköisen koulutuskalenterin kautta
29.1.2014 klo 17–20.30 Myyrmäen kirkossa
Ohjelma:
17.00
Kahvi ja suolainen pala (srk-sali)
18.00
Tervetuloa! (kirkkosali)
18.15
Kokemuksia maailmojen messusta
19.15
Maailmojen messu pääkaupunkiseudun kartalle
Monikulttuurisuus mukana kaikissa messuissa
Monikulttuurisuus maanantaista lauantaihin
Etsi, kutsu, kohtaa!
20.30
Iltahartaus
Koulutusillasta ei peritä osallistumismaksua. Kahvista ja suolaisesta palasta vapaaehtoinen maksu 5–10 euroa/henkilö.
Ilmoittautuminen: 7.1.2014 mennessä Vantaan seurakuntayhtymään: Tiina Gröhn, tiina.grohn@evl.fi, p. 050 5538 486
Järjestäjät: Suomen Lähetysseura,Vantaan, Helsingin ja Espoon
seurakuntayhtymät sekä Helsingin hiippakunta
Virikkeitä uuteen
kirkkomusiikkiin
24.–25.3.2014
Koulutuspäivissä tutustutaan uusimpaan suomalaiseen kirkkomusiikkiohjelmistoon ja työskennellään sen parissa.
24.3.
11.00–13.00 Uuden kirkkomusiikin ohjelmistoseminaari
14.30–17.00 Uuden kirkkomusiikin workshop
Illalla koulutukseen liittyvään konserttiin osallistuminen.Tämän
päivän kouluttajina toimivat Timo Kiiskinen, Reijo Kekkonen ja
Hanna Remes.
25.3.
11.00–13.00 Säveltäjä Sven David Sandström kertoo Ruotsin
kirkon mittavasta koko kirkkovuoden kattavasta sävellystilauksesta ja sen toteutumisesta.
Paneelikeskustelussa muusikot ja kirkon vaikuttajat keskustelevat teemalla Jumalanpalveluksen ja sen musiikin paikka
nyky-yhteiskunnassa. Iltapäivällä osallistuminen uutta musiikkia
sisältävään tohtorikonserttiin.
Hakunilan seurakunnassa toteutetaan viikkomessua, josta kevätkaudella vastaavat
rippikouluryhmät. Musiikilla on iso osa 35-minuuttisessa messussa.
Järjestäjät: Helsingin seurakuntayhtymä, Helsingin ja Espoon
hiippakunnat, Sibelius-Akatemia, Kirkkomusiikin säveltäjät ry
yhteistyössä mm. Suomen Kirkkomusiikkiliitto ry:n ja Sulasolin
kanssa
Nuorisokuorot kohtaavat
Kirkon nuorisopäivillä
Kirkon Nuorisopäivät ”Yhden Hinnalla” järjestetään
2.–4.5.2014 Tampereella. Tapahtuman osana järjestetään
myös nuorisokuorojen työpaja ja konsertti.
Ohjelmisto:
Kuorojen yhteiseen ohjelmistoon on tulossa neljä laulua:
1) Jaakko Mäntyjärvi: Kiittäkää Jumalaa (Yhteiskustannus nro 135, 2 euroa/kpl)
- tilaukset p. (09) 4366 540 tai pirkko.paakkanen@
skml.fi
- diskanttikuorolle (todennäköisesti saamme tästä
laulusta version myös nuorisosekakuorolle)
2) Jay Althouse: Exsultate Cantamos Festivo
- tilaukset: www.sheetmusicplus.com
- SATB ja piano
3) Gwyn Arch: 5 spirituals (variable arrangements
for choir and piano) / Helbling: Go down Moses
- tilaukset: Sulasolin kautta
- SATB ja säestys
Neljäs laulu on vielä avoinna.
Ilmoittautuminen: Ilmoittautumislinkki avautuu osoitteessa www.yhdenhinnalla.fi helmikuussa 2014. Huom!
Ilmoittautuminen tapahtuu ryhmittäin ja se on sitova.
Nuorisokuorojen osallistumista tapahtumaan tiedustellaan jo nyt syksyn aikana, vaikka varsinainen ilmoittautuminen tapahtuu keskitetysti yllä olevan nettiosoitteen kautta.
Lisätietoja: www.yhdenhinnalla.fi ja Yhden Hinnalla
-sivu Facebookissa. Lisäksi: Hanna Remes tai Kaisa-Leena
Harjunmaa-Hannikainen (nuorisokuorotapahtuman
asiat), hanna.remes@evl.fi tai kaisa-leena.harjunmaahannikainen@evl.fi ja Nuorten Keskuksen nuorisosihteeri
Tarja Liljendahl (koko tapahtuman käytännön asiat kuten
ilmoittautuminen ja majoitukset jne.), tarja.liljendahl@
nuortenkeskus.fi
Järjestäjät: Nuorisokuorotapahtuman organisoinnista
vastaavat Nuorten Keskus, kirkkohallitus ja Suomen
Kirkkomusiikkiliitto ry. Nuorisokuorojen ohjelmaa suunnittelevat Kaisa-Leena Harjunmaa-Hannikainen, Minna
Wesslund, Ismo Savimäki, Aija-Leena Ranta ja Hanna
Remes.
33
ajankohtaista...
ajankohtaista...
L ä h e t y s j a e va n k e l i o i n t i
Hengellinen ohjaus
ja spiritualiteetti
Koonnut Hannu Lätti
Koonnut Jaana Räntilä
Lähetysseuran kotimaantyö uudistuu
Toiminta integroidaan hiippakuntien kansainvälisen työn sihteerien tehtäviin siten,
että hiippakunnalliset palvelut täydentävät SLS:n seurakuntakohtaista palvelua.
Kirkon kansainvälisen työn hiippakuntasihteerit aloittavat työnsä vuoden alusta.
Niiden rahoitukseen osallistuvat SLS:n lisäksi muut kirkon lähetysjärjestöt sekä
Kirkon Ulkomaanapu.
Seurakuntien lähetystyö vahvistuu
Asiakkuuksiin pohjautuva toimintatapa kasvattaa suunnitelmallista ja tavoitteellista yhteistyötä seurakuntien ja jäsenjärjestöjen kanssa.
Lähetysseuran palvelutoiminnan keskeinen tavoite on kehittää ja vahvistaa seurakunnan omaa lähetystyötä. Se tuo seurakuntien ja jäsenjärjestöjen käyttöön
asiantuntemuksensa, joka liittyy kirkkojen lähetystyön sisältökysymyksiin. Näin
pyritään tukemaan myös seurakuntien jäsenyyden vahvistamiseen tähtääviä
toimenpiteitä.
Toimintatavan muutoksella Lähetysseura vastaa uudistustarpeisiin, joihin kirkkomme lähetystyön strategia ja hiippakunnallisen työn järjestäminen kutsuvat.
34
Lähde liikkeelle
-koulutus
Kolmen viikonlopun koulutus tämän
päivän lähetystyöstä kiinnostuneille
Lähetystalolla 9.–10.2., 15.–16.3. ja
26.–27.4.2014
Lisätiedot ja ilmoittautuminen:
kasvatussihteeri Kirsti Kosonen, p.
(09) 040 759 1170, kirsti.kosonen@
mission.fi.
Kurssimaksu: 200 euroa tai 70
euroa per lähijakso, sis. ruokailut
Järjestäjä: SLS ja Seurakuntaopisto
Palvelupäällikkö jokaiselle seurakunnalle
Lähetystyön perusteet & seurakuntatyö
Uudistuksen seurauksena jokainen seurakunta ja jäsenjärjestö saa kumppanuuden
vahvistamista ja yhteydenpitoa varten oman palvelupäällikön. Neuvotteluissa
seurakuntien ja jäsenjärjestöjen kanssa pyritään palvelupäälliköiden johdolla
vuosisuunnitelmaan pohjautuvaan tavoitteenasetteluun ja toimintaan.
Palvelupäälliköt osallistuvat kotimaantyön tavoitteiden asettamiseen, resurssien
jakamisen suunnitteluun sekä toiminnan seurantaan, raportointiin ja arviointiin.
Näitä toimia johtaa SLS:n kotimaantyön johtaja.
Kotimaantyön henkilöstö tuottaa seurakuntien ja jäsenjärjestöjen vuosisuunnitelmiin pohjautuvat palvelut. Tätä varten uudessa organisaatiossa on erilliset
seurakuntapalvelun yksikkö ja varainhankinnan yksikkö.
3.–4.2., 3.–4.3. ja 7.–8.4.2014
Käytännönläheinen koulutus mahdollistaa haun vapaaehtoistyöhön tai
harjoitteluun Lähetysseuran työalueelle.
Osallistuminen on maksutonta. Ruokailut
omakustanteiset.
Ilmoittautuminen ja lisätiedot:
1.12.2013 mennessä, Elina Ruoko, elina.
ruoko@suomenlahetysseura.fi, p. 040
451 4110
Alueellinen läsnäolo jatkuu
Lähetysseuran palvelutoimintaa johdetaan ja toteutetaan ensi vuoden alusta
alkaen Helsingistä Lähetystalolta. Alueellisten toimistojen palvelut Helsingissä,
Kuopiossa, Oulussa ja Tampereella päättyvät vuoden lopussa. Lähetystyöntekijät
toimivat jatkossakin kotipaikkakunnaltaan käsin ja jatkavat seurakuntavierailuja
eri puolilla maata.
Ruotsinkielinen yksikkö palvelee ruotsinkielisiä seurakuntia vakiintuneeseen
tapaan. Etäisyyksistä johtuen Pohjois- ja Itä-Suomen alueille on kummallekin
varattu kouluttaja.
Uuden kotimaantyön organisaation tehtäviä aletaan täyttää välittömästi sisäisellä
rekrytoinnilla. Palvelupäällikköjen valinnasta ja muun organisaation muodostumisesta tiedotetaan myöhemmin. Uusi organisaatio aloittaa toimintansa 1.1.2014.
Lisätietoja: Kotimaantyön johtaja Satu Kantola, p. 040 727 7410 ja toiminnanjohtaja Seppo Rissanen, p. 020 7127 333
Lähetystyön
esikoulutus
Helsingin kurssi 7.–9.2., 28.2.–2.3.,
21.–23.3., 11.–13.4. ja 2.–4.5.
SLS:n esikoulutus on suunnattu 20–35
-vuotiaille. Sen käyminen mahdollistaa
haun harjoitteluun Lähetysseuran työalueelle.
Hinta: 200 euroa
Hakuaika: 15.1.2014 saakka, www.suomenlahetysseura.fi/ls_fi/sivut/tule_mukaan/kouluttaudu/lahetystyon_esikoulutus/tulevat_esikoulutuskurssit/
Mindfulness tulee (tuli jo)
– tiedostaako kirkko?
7.2.2014 klo 9–15, Satamakatu 11 A, Helsinki, kirkon
toimitalon juhlasali, 7. krs
Tietoisen läsnäolon harjoitusten, mindfulnessin, juuret
ovat buddhalaisessa mietiskelyssä.Tekniikat on kuitenkin
useimmiten ja pääsääntöisesti riisuttu taustansa uskonnollisesta ytimestä. Miten mindfulness sopii kirkkoon?
Henri Järvinen, Raimo Kuismanen ja Pekka Y. Hiltunen
juontavat tilaisuuden.
Ohjelmarunko:
9.00
Kahvia ja vihreää teetä tarjolla
9.30
Mindfulness-harjoitus, Leena Pennanen, Center
for Mindfulness Oy
9.45
Mitä tämä on, miten näen? Ryhmäporina
9.55
Mitä tämä on ja mitä se hyödyttää?
Leena Pennanen, Center for Mindfulness Oy
10.25
Mistä tämä on? Mikko Koponen ja Ari Vuokko,
Suomen buddhalainen unioni
10.55
Mihin tätä käytetään ja miten 1, Miia Leinonen,
Sielunhoidon soveltavien opintojen yliopistoopettaja, Helsingin yliopisto
11.25
Mihin tätä käytetään ja miten 2,Tiina Niemelä,
työterveyspsykologi, työnohjaaja
12.00
Ruokailu
13.00
Mistä tämä tulee? Kirkkoisät ja ihmismieli,
Ari Ojell, TT
13.30
Jyri Komulainen, TT ja Kimmo Ketola, FT,
kommentoivat kuulemaansa
14.10
Miten tätä kirkossa käytetään? Keskustelu
Tietoinen kotiinlähtö (viimeistään klo 15)
Tilaisuus on maksuton.
Ilmoittautuminen: Viimeistään 17.1.2013, pekka.
hiltunen@evl.fi
Arkiretriitin
ohjaajakoulutus 2014
Koulutus on tarkoitettu seurakuntien työntekijöille ja vastuunkantajille. Arkiretriitti on hengellisen ohjauksen muoto, joka
perustuu ignatiaaniselle spiritualiteetille. Arkiretriitti on väline
tarjota hengellistä ohjausta sitä kaipaaville seurakuntalaisille.
Koulutuksen osat:
Orientaatiopäivä 25.2.2014 klo 10–15, kapituli
Jäsenkokemusryhmä viikoilla 9–15 sekä 18–19. Yhteensä 8
viikkoa ja 8 ryhmäkokoontumista.
Koulutuspäivä 15.5.2014 klo 10–15, kapituli
Syksyllä 2014 ohjattuna oman arkiretriittiryhmän vetäminen
seurakunnassa. Ohjaajille 2–4 ohjauspalaveria.
Arkiretriittiin osallistuja saa kullekin päivälle raamatunlukukappaleen, jota hän mietiskellen rukoilee päivittäin kotonaan.
Lukukappaleet noudattavat ingnatiaanisten hengellisten harjoitusten järjestystä.
Kerran viikossa on oman pienryhmän kokoontuminen, jossa jaetaan rukousmietiskelyssä esiin nousseita ajatuksia tarkoituksena
rikastua yhteisestä kokemuksesta, tukea yhteistä pyhiinvaellusta
ja rukoilla toisten vaeltajien puolesta. Ryhmässä harjoitellaan
kommentoimatonta kuuntelemista.
Jäsenkokemusryhmässä on mukana ingnatiaaninen retriitinohjaaja, joka ohjaa ryhmää kontemplatiiviseen, ”katselevaan”,
kuunteluun.
Arkiretriitti on avoin kaikille, eikä se vaadi erityistä teologista
tietämystä. Kaikki ovat tervetulleita osallistumaan elämän ja
uskon vuoropuheluun rukouksen hengessä.
Arkiretriitin aloitus on orientaatiopäivänä ti 25.2.2014 Helsingin
hiippakunnan tuomiokapitulin koulutustilassa, Bulevardi 16 B, 5.
krs. Tällöin on lyhyt johdatus ingnatiaaniseen spiritualiteettiin
ja hengellisiin harjoituksiin, arkiretriitin käytännön ohjeistus
sekä tiedotus ryhmistä ja niiden kokoontumispaikoista, jos
osallistujamäärä edellyttää useampia ryhmiä. Yhden ryhmän
koko on max. 6 hlöä.
Ilmoittautuminen: 31.12. 2013 mennessä sähköisen koulutuskalenterin kautta, jonne on linkki kapitulin kotisivulta www.
helsinginhiippakunta.evl.fi. Koulutus on maksuton.
Lisätietoja: Jaana Räntilä, jaana.rantila@evl.fi, p. 040 823 78 08
Järjestäjät: Helsingin hiippakunta, Helsingin seurakuntayhtymä,
Vantaan seurakuntayhtymä
35
y mpäristÖtyÖ
vailla
Ty ö y h t e i s ö t
Koonnut Jaana Räntilä
Veteen piirretty viiva?
Espoon ja Helsingin hiippakuntien työnohjaajien neuvottelupäivä ma 28.4.2014
Keravan seurakuntatalolla
Millaista työnohjausta kirkossa on tarjolla? Millaisiin työn tarpeisiin tarvitaan
työnohjausta?
36
Ohjelma:
8.45 Kahvia tarjolla
9.00 Aamurukous
9.15 Keitä olemme? Esittäytyminen
9.30 Puheenvuorot ja yhteinen työskentely:
Kirkon työnohjauksen kehityskaari – mistä tähän on tultu? Heikki
Lindfors, rovasti, työnohjaaja, työyhteisö konsultti
Kirkon työnohjauksen nykytila ja tulevaisuuden suuntaviivat – Markku
Tynkkynen, Kirkon koulutuskeskuksen kouluttaja, pastori, työnohjaaja
Millaista on työnohjaus kirkon ulkopuolella? Anneli Romana, psykologian
lisensiaatti, työ- ja organisaatio psykologi, työnohjaaja
11.30 Lounas
12.30 Paneelikeskustelu: Mitä on kirkon työnohjaus? Millaisiin työn tarpeisiin
tarvitaan työnohjausta?
14.30–15.00 Ajankohtaista työnohjauksesta: Mika Nurmi ja Jaana Räntilä
Työnohjauksen kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen. Millainen
järjestelmä mahdollistaisi yksinkertaisella tavalla ja joustavasti
ohjaussuhteen syntymisen olematta työnohjaajaa etsivälle liian
raskas?
15.00 Päätösrukous ja kahvi
Ilmoittautuminen: 14.4.2014 mennessä, ilmo.espoo@evl.fi. Kerro myös
ruokavaliotoiveesi.
Kustannukset: Osallistuja vastaa matkakustannuksista.
Lisätietoja: Hiippakuntasihteeri Mika Nurmi, p. 050 3510171 tai mika.nurmi@evl.fi
On tOteutusta
TOP 10
-ohjaajakoulutus
Koulutus on tarkoitettu ensisijaisesti
niille ohjaajille, joiden seurakunnissa on
kirkollisten alojen opiskelijoita työssäoppimisjaksolla (TOP 10 -seurakunnat).
Koulutukseen voivat kuitenkin hakeutua
kaikki ohjaamistoiminnasta kiinnostuneet
tai sitä jo tekevät kirkollisten alojen
työssäoppijoiden ohjaajat, myös työhön
perehdyttäjät.
Koulutus kehittää omia ohjaamistaitoja ja
auttaa sisäistämään ohjaavan työotteen.
Se sekä esittelee että antaa valmiuksia
niveltää hengellinen ohjaus osaksi ohjaamistoimintaa.
Koulutus toimii parhaiten, jos kaikki
saman seurakunnan ohjaajat osallistuvat
siihen ja kehittävät tiiminä moniammatillista ohjaamisosaamista sekä luovat yhteisiä ohjaamisen tavoitteita ja käytänteitä.
Koulutus järjestetään 14.–15.3.2013
Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin
koulutustilassa (Bulevardi 16 B, 5. krs.) tai
vaihtoehtoisesti Helsingin seurakuntayhtymän tiloissa (Kolmas linja 22 B) riippuen koulutusryhmän koosta. Kouluttajina
mm. Hannu Pöntinen ja Mika Nurmi.
Lisätiedot: jaana.rantila@evl.fi, p. 040
823 78 08.
Ilmoittautuminen: Kirkon koulutuskalenterin kautta
Järjestäjät: Helsingin ja Espoon hiippakunnat
Helsingin seurakuntien työntekijät suhtautuvat ympäristöystävällisyyteen äärimmäisen positiivisesti, mutta käytäntöön asti ympäristöystävällisyys ulottuu huonosti.
Haagan seurakunnan nuorisotyön vastaava viranhaltija
anni Becker tutki asiaa Diakonia-ammattikorkeakoulun
yamk-sosionomin opinnäytetyössään, joka valmistui tänä
syksynä. Vastaajia oli 122, kaikki töissä Helsingin seurakunnissa tai seurakuntayhtymässä.
”Olin iloinen siitä, että suhtautuminen oli niin positiivista. Kuitenkin kuilu asenteen ja käytännön välillä oli syvä,
vaikka kirkolla on hieno ympäristödiplomijärjestelmä”,
Becker sanoo.
Tutkimuksessa hän kyseli työntekijöiden asennoitumista
hyvin konkreettisiin asioihin, kuten jätteiden lajitteluun,
luomuruokaan ja työtilojen lämpötilaan. Lisäksi hän kysyi,
miten ne näkyvät heidän työpaikoillaan.
”Ongelmaksi koettiin se, että tietoa puuttui eikä oman
seurakunnan ympäristöasioihin voinut vaikuttaa. Jossakin
bioroskista ei ole, toisaalla taas ei ole rahaa tehdä ympäristöystävällisiä valintoja.”
ei
vain eettinen kysymys
anni Becker aloitti Haagassa viransijaisena syksyllä. Takana
on vuosia ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelua, vähän teologian opintoja ja aikaa kotona nyt 4- ja
6-vuotiaiden tytärten kanssa. aiemmin hän toimi nuorisotyönohjaajana Malmin seurakunnassa. Nyt Haaga on hyvä
paikka olla töissä.
”Minua kiinnostaa, mitä täällä tapahtuu. Olen itse kasvanut Haagassa ja asunut täällä vielä aikuisenakin.”
Beckerille opinnäytetyön aihe valikoitui luonnostaan.
Ympäristökysymykset ovat olleet hänelle tärkeitä nuoresta
saakka.
”Olen rationaalinen ihminen ja pidän epäloogisena sitä,
että sahataan omaa oksaa”, hän perustelee.
Ympäristöasioita käsitellään hänestä liian usein kirkossa
vain eettisenä kysymyksenä, kun niihin voisi täysin perustein suhtautua myös dogmaattisesti.
”Raamatun mukaan Jumalan tahto on, että ihminen
varjelee luomakuntaa. Se on kristittyjen velvollisuus”,
Becker muistuttaa.
s anat
J a teOt linJ aan
Miten kirkon sähkö tuotetaan? Mistä ruokalan ruoka tulee?
Onko seurakunnan kahvi reilua kauppaa? anni Beckerin
tutkimuksesta selviää, että moni seurakunnan työntekijä ei
tiedä vastauksia tällaisiin kysymyksiin.
Mutta pitäisikö tietää? Becker uskoo, että ei siitä haittaakaan olisi.
”ainakin se toisi kirkolle uskottavuutta. On hullua, että
jumalanpalveluksessa voidaan kerätä rahaa lähetyskentälle ja
sitten kirkkokahveilla juoda kahvia, jonka tuotanto riistää
lähetyskentällä asuvia ihmisiä”, Becker toteaa.
Tässä asiassa Haagassa ollaan oltu edelläkävijöitä. Kun
anni Becker oli nuori, reilun kaupan kahvia ei saanut vielä
juuri mistään – paitsi Huopalahden kirkolta. Hän ja moni
muu kävivät kirkolla ostoksilla. Nyt perinne jatkuu siten,
että reilun kaupan viikolla Becker kollegoineen järjesti
nuorille kahvimaistajaiset. Mukana oli tietysti vain reiluja
luomutuotteita.
”Siellä nuuhkittiin ja maisteltiin kahveja kylmänä ja
kuumana. Samalla puhuttiin siitä, mikä on meidän vastuumme maailmassa. Nuoret olivat innoissaan.”
intoa ei tosin puutu vanhemmiltakaan. Beckerin tutkimukseen vastanneilla oli hyviä ideoita siihen, miten kuilua
asenteen ja käytännön välillä voisi ympäristöasioissa kuroa
umpeen. He toivoivat esimerkiksi selkeitä sääntöjä, joita
kaikilla olisi velvollisuus noudattaa.
”Jos on sääntö, että roskat on lajiteltava, silloin tarvittavat roskikset varmaankin myös löytyvät”, Becker toteaa.
Lisäksi työntekijät ideoivat seurakuntien välisiä kilpailuja,
joissa olisi hyvät palkinnot ja joista pidettäisiin ääntä. Miksipä
seurakunnat eivät voisi kisata vaikkapa hiilijalanjäljestä?
i H M i S i ä H i i p pa K u n n a S ta
ajankohtaista...
Anni Beckerin opinnäytetyö kertoo, että
Helsingin seurakuntien työntekijät olisivat
valmiita tekemään ympäristöasioiden eteen
enemmänkin.
Teksti ja kuva: Laura Pörsti
37
O vet
auki
monikulttuurisuudelle
”Palkitsevinta työssä on se, kun menen käymään sählykerhossa ja lapset kehuvat, kuinka kivaa siellä taas tänään on
ollut”, sanoo Vartiokylän seurakunnan varhaisnuorisotyöntekijä Johannes Joenpelto.
Hän on työskennellyt Vartiokylässä kaksi ja puoli vuotta. Siinä ajassa hän on ehtinyt nähdä, että nuorisotyö on
lähtenyt uuteen nousuun.
”Kun tulin, täällä ei ollut kovin paljon kerhoja. Nyt
varhaisnuorille on 13 kerhoryhmää ja lisäksi kolme ryhmää
vanhempi–lapsisählyä”, Joenpelto kertoo.
Kerhot vetävät. Kokkikerhoa on jo neljä ryhmää, mutta
tulijoita olisi enemmänkin.
”Kohta tulevat jo tilaresurssit vastaan”, Joenpelto toteaa.
Vartiokylässä riittää myös kerhonohjaajia – Johannes Joenpelto vetää itse vain kahta kitarakerhoa. Hän uskoo, että
yksi syy isoon kerhonohjaajareserviin on se, että varhaisnuorisotyö ja nuorisotyö on seurakunnassa kiedottu tiukasti
yhteen. Varhaisnuorisotyöstä vastaava Joenpelto on mukana
myös monilla ripareilla ja muussa nuortentoiminnassa.
”Nuoret tuntevat minut valmiiksi, joten on ehkä
helpompi tulla ohjaamaan kerhoa. Lisäksi koulutamme
kerhonohjaajia säännöllisesti viikonlopun mittaisilla intensiivijaksoilla. Se tuntuu olevan monelle harrastusten takia
helpompaa kuin viikoittainen koulutus.”
K aikki
38
mukaan kerhoihin
Vartiokylän seurakunta on Helsingin mittakaavassa pieni,
mutta se sijaitsee vilkkaalla paikalla. Seurakunnan pääkirkkoa, Matteuksenkirkkoa, rajaa toisella puolella monikulttuurinen Itis-kauppakeskus ja toisella rakennustyömaa,
johon nousee Moskovan patriarkaatin alainen Pyhän
Nikolauksen kirkko.
Aamupäivästä Matteuksenkirkolla käy tasaisena virtana
senioreja kahvittelemassa.
”Täällä on Itiksen halvin kahvi ja pulla”, Johannes
Joenpelto tietää.
Seurakunnan nuorisotoiminta keskittyy Vartiokylän kirkolle parin kilometrin päähän. Siellä pidetään myös kaikki
kerhot.
”Seurakuntamme alueella asuu paljon kirkkoon kuulumattomia ja muihin uskontokuntiin kuuluvia. Tänä vuonna
asia on näkynyt kerhotoiminnassakin, kun sählykerhoihin on tullut muutamia muslimeita”, Johannes Joenpelto
kertoo.
Hänen mielestään se on hyvä asia: kirkon ovien pitääkin
olla auki kaikille.
”Joskus vanhemmat soittavat ja kysyvät, pääseekö lapsi
mukaan kerhoon, kun ei kuulu kirkkoon. Sanon kyllä mutta kerron, että toimintamme on tunnustuksellista emmekä
anna kenellekään erivapauksia esimerkiksi hartauksien
aikana”, Joenpelto kertoo.
MONIPUOLISESTI JA LUOVASTI
OSAAMISEN KEHITTÄMISEN PALVELUJA
SEURAKUNTAOPISTOLLA
Johannes Joenpelto ei halua jämähtää kirkonmäelle. ”Ihmisillä on
oltava olo, että kirkko on heitä varten”, hän sanoo.
Se ei ole ollut ongelma. Jokaisessa kerhossa pidetään
aina alku- tai loppuhartaus.
K iperiä
kysymyksiä koulunpihalla
Erityisen hyvin koko alueen lapsikirjo näkyy kuitenkin kouluissa, joissa Joenpelto kollegoineen vierailee viikoittain.
”Alueen neljästä koulusta päivystämme kolmessa. Alaasteilla olemme mukana välitunneilla, vastailemme kysymyksiin ja voimme vaikka pyörittää hyppynarua. Yläasteilla
juttelemme oppilaiden kanssa sisällä”, Joenpelto kertoo.
Kouluissa nuorisotyöntekijät käyvät työtakit päällä, ja
eteen tulevat kysymykset ovat moninaisia: pääsevätkö koirat
taivaaseen, oletko lukenut koko Raamatun, missä asut ja
mikä on elämän tarkoitus.
”Haasteena on vastata ytimekkäästi, sillä lapset eivät
jaksa kuunnella pitkiä selostuksia”, Joenpelto naurahtaa.
Hän pitää koulutyötä tärkeänä myös siksi, että sen kautta pääsee juttusille opettajien kanssa.
”He ovat meille tärkeitä yhteistyökumppaneita. Korostamme, että tarkoituksemme ei ole tulla käännyttämään
ketään väkisin.”
Joenpelto on työpaikkaansa tyytyväinen. Pienehkö
seurakunta miellyttää.
”Tietysti haaveilen siitä, että voisimme yhä vahvemmin
olla läsnä ihmisten arjessa. Kun kerhot pyörivät nyt hyvin,
tulee halu kehittää: mitä kaikkea tämä työ voisi vielä olla?”
Teksti ja kuva: Laura Pörsti
Seurakuntaopisto ja Koulutuskeskus Agricola ovat yhdistyneet. Yhdistymisen myötä syntyi Agricola, joka tarjoaa monipuolista koulutusta seurakuntien työntekijöille ja luottamushenkilöille.
Agricolassa me haluamme olla mukana seurakuntien ja työyhteisöjen ja toiminnan kehittämisessä yli työalarajojen - yhdessä tekemällä ja yhdessä kouluttautumalla vastaamme vahvasti ajan haasteisiin.
Tarjoamme seurakuntien työntekijöille ja luottamushenkilöille ammatillista ja
täydentävää koulutusta mm. talouden, hallinnon, johtamisen, viestinnän, vapaaehtoistoiminnan, hengellisen kasvun, lapsi-, perhe-, keittiö- ja kiinteistötyön, luottamustehtävien hoitamisen sekä uskonnonpedagogiikan saralla.
Avointen koulutustemme lisäksi räätälöimme juuri sinun työyhteisösi tarpeisiin vastaavan koulutuksen. Meiltä saat työyhteisöllesi myös monipuoliset kehittämis-, konsultointi- ja valmennuspalvelut.
Toivomme, että Agricola mahdollistaa yhä paremman ja monipuolisemman
sekä helpommin löydettävän palvelukokonaisuuden, josta on sinulle ja työyhteisöllesi hyötyä.
Tervetuloa koulutuksiin! Tai ota yhteyttä, niin suunnitellaan yhdessä juuri teidän tarpeisiinne sopiva koulutus tai konsultaatio!
Tutustu Agricolaan: seurakuntaopisto.fi/agricola
39
B531
Laajan valikoiman ja hyvän palvelun
kristillinen kirjakauppa, josta löydät
kaikkien kustantajien kristilliset kirjat,
hengelliset äänitteet ja lahjatavaraa.
Tervetuloa ostoksille myymälään ja
verkkokauppaan!
2400
Kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Kirkon Ulkomaanapu
Joulukortit Keniasta
Nuoren kenialaisen taiteilija
Pauline Wanjiku Malackin
maalaamat seimiaiheiset kortit.
Kaksiosainen, taitettava kortti + kuori
24,00 (10 kpl paketti) Yksiosainen
kortti 12,00 (10 kpl paketti)
28 80
40 50
Pauli M.K. Niemelä
Pauliina Rauhala
Siunauksen sade
Taivaslaulu
40Evankeliumikirjan Vanhan testamentin
lukukappaleiden kommentaari, 2. vsk.
Kirja on oiva työväline saarnaajalle, mutta
sopii myös raamatturyhmien ja Raamatusta
kiinnostuneiden lukijoiden käyttöön.
40,50 (45,00)
Nuoren lestadiolaisparin,
Viljan ja Aleksin rakkaustarina.
Koskettavassa teoksessa on vahva
eettinen sanoma. Se on viimeiseen
asti elämän puolella.
GUMMERUS
28,80 (32,00)
25
40
11
Juhani Rekola
Alister McGrath
Ilo pimeydessä
C.S. Lewis – Elämä
– Betlehem on kaikkialla ja
Ruusumaanantaista pääsiäisaamuun
Kaksi pitkään loppuunmyytynä ollutta klassikkoa yksissä kansissa. Jouluun ja pääsiäiseen
nivoutuvat, sisällöltään laajat esseet sopivat
luettaviksi milloin vain.
25,11 (27,90), yli 20 kpl 21,90
12 00
Toilettipussi ja Kukkaro
Reilun kaupan puuvillakankaasta
valmistetut iloiset Yhteisvastuutuotteet.
Toilettipussi 16,00
Kukkaro 12,00
Jaakko Löytty –
50
Kiehtova ja hätkähdyttävän tuore
muotokuva C.S. Lewisin elämästä,
ajattelusta ja vaikutuksesta länsimaiseen kulttuuriin. Kirjassa valotetaan
Lewisin painia ateismin ja kristinuskon
käsityksiin liittyen.
40,50 (45,00) PERUSSANOMA
MYYMÄLÄ: HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI
16 00
AVOINNA: ma–pe 9–17
1990
Jaakko Löytty
Toiviotie cd
Lauluja myötä- ja vastoinkäymisissä.
”Avioliiton arjessa tarvitaan erityisesti
rohkaisun sanoja”, sanoo lauluntekijä.
Taattuun löyttymäiseen tyyliin levyltä löytyy
myös yhteiskunnallista vastuunottoa ja
perinteisempiä hengellisiä lauluja.
19,90 (21,90)
ILMOITUKSEN HINNAT OVAT SEURAKUNTAHINTOJA.
puh. 020 754 2350
www.sacrum.fi