Aarne Vesamäki pyöräilee
Syöpä 6/2011 cancer.fi ■ Lääketutkimuksiin osallistutaan innokkaasti ■ Syöpäjärjestöt sai uuden pääsihteerin ■ Tavoitteena savuton arki SYÖPÄJÄRJESTÖJEN AIKAKAUSLEHTI Syöpäpotilaat kertovat liikuntaharrastuksestaan: Aarne Vesamäki pyöräilee 1 Tässä numerossa 6/2012 s.10 4 Puheenvuoro Pohjanmaalla kaikki ovat syöpää vastaan Markku Suoranta 6 Liikettä elämään! Viisi syöpäpotilasta kertoo liikuntaharrastuksestaan Juulia Lipponen 10 Tutkimukseen, totta kai Tutkimushoitaja Kirsi Penttilä on potilaan luottohenkilö Marika Javanainen 14 Mahdollisuus parantua kannusti mukaan KML:ää sairastava Aimo Strömberg on osallistunut lääketutkimukseen Paula Launonen 18 Pääsihteeri numero neljä Sakari Karjalaisesta tuli Syöpäjärjestöjen neljäs pääsihteeri Satu Lipponen 20 Tavoitteena savuton arki Linnavuoren perheessä vanhemmat ovat lopettaneet tupakoinnin Altti Rautalahti 24 Syksy täyttyi sävelistä Syöpä-lehti selvitti Syksyn säveleen osallistuneiden muusikoiden suhdetta syöpään Satu Lipponen, Altti Rautalahti 26 Toinen elämä Kirjoituskilpailun kolmannen palkinnon saanut kirjoitus Jarmo Kovanen Joka numerossa: www.cancer.fi s.18 s.6 2 ‘‘ 3 Pääkirjoitus Mitä terveys on? Päivi Hietanen 4 Puheenvuoro Pohjanmaalla kaikki ovat syöpää vastaan Markku Suoranta, Pohjanmaan Syöpäyhdistys 13 Kolumni Puhutteleva hiljaisuus Tuula Vainikainen 17 Ajassa 28 Ajassa Eeva-Leena Seppänen: Kehonhallinta ja hyvä tasapaino ovat tärkeitä ratsastajan ja hevosen välisen kommunikaation kannalta. ’’ Joulukuu 2011 Pääkirjoitus Kannen kuva: Jouko Keski-Säntti Mitä terveys on? Voita Roosakalenteri! Kerro meille mielipiteesi? Mikä on lehden paras juttu? Anna palautetta lehden sisällöstä ja ulkoasusta sähköpostilla toimitus@cancer.fi tai postikortilla osoitteeseen Syöpä-lehti Pieni Roobertinkatu 9 00130 Helsinki Kaikkien 9.12 mennessä vastanneiden kesken arvotaan kolme Roosaa kalenteria. Syöpä-lehden numeron 5/2011 parhaaksi artikkeliksi lukijat valitsivat jutun: ”Kahden syövän koskettamat.” Syöpä-paidan voittivat Anja Lehtonen Kotkasta, Marjatta Luomanperä Jämsästä ja Tiina Oikarinen Kuusamosta. Kiitos palautteesta! Vain ihminen, joka ei ole sairauden tuttu, ajattelee, että täydellinen terveys on hyvän elämän edellytys. Pitkään syöpää sairastanut nainen totesi olevansa aika terve. "Kun ei hirveesti koske mihinkään ja pystyy käymään marjassa", hän perusteli. Niinpä sairastuttuaan ihminen arvioi omaa vointiaan ennemminkin sen mukaan, miten arkiaskareet sujuvat ja miltä olo tuntuu. Terveys alkaa saada uuden merkityksen (1). Mitä terveys sitten oikein on? Sigmund Freudin näkemyksen mukaan terve ihminen kykenee rakastamaan ja tekemään työtä. Näitä asioita monet suomalaisetkin arvostavat. Hän taisi osua oikeampaan kuin maailman terveysjärjestö WHO, joka on määritellyt terveyden seuraavasti: ”Terveys on täydellinen ruumiillisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila”. Kuulostaa liiankin täydelliseltä ja sulkee suurimman osan meistä ulkopuolelle, paitsi ehkä elämän ohikiitävinä tähtihetkinä. Jos sairautta ei ole vielä todettu, on lähes kaikilta löydetty ainakin uhkaavia laboratorioarvoja. Täydellinen psyykkisen hyvinvoinnin tila? Olen tavannut yhden ihmisen, jota pidin psyykkisesti täysin terveenä. Pahaa pelkään, etten tuntenut häntä tarpeeksi hyvin. Ahdistus ja alakulo ovat tuttuja kumppaneita useimmille meistä. Entä täydellinen sosiaalinen hyvinvointi: Paljon hyviä ystäviä? Ristiriidattomat välit kumppanin ja sukulaisten kanssa? Mukavaa kaikkien työkavereiden kanssa? Tarkemmin ajateltuna normaali ihminen on epätäydellisyyksien vyyhti. Ruumis ja mieli voivat mennä vikaan miljoonalla eri tavalla. Kun terveys täydellisenä olotilana tuntuu pakenevan, onko mieltä jakaa ihmisiä terveisiin ja sairaisiin? Sairaudet ovat osa elämää. Sairastuneet tietävät, että vaikka täydellinen terveys on arvokasta, siitä luopumisesta seuraa usein paljon hyvääkin, kypsymistä ja kasvamista. Usein sairaus tekee ihmisen enemmän omaksi itsekseen ja paremmaksi yhteisönsä jäseneksi. On enemmän armoa itselle ja myötätuntoa muille. Hyvään elämään sairauden kanssa tarvitaan kuitenkin hyvin toimiva terveydenhuolto. Tarvitaan välittäviä ihmisiä, jotka osaavat poistaa sairauden oireita. Pitää tietää, kuka minua hoitaa ja miten saan tarvittaessa apua. Hyvä hoito auttaa jatkamaan tervettä elämää, jokaiselle omanlaistaan. Tämä on koko yhteiskunnan etu. Maailman terveysjärjestö WHO ehdottaakin nyt uutta, maanläheisempää terveyden määritelmää: ”Terveys on sitä, että kykenee sopeutumaan ja huolehtimaan itsestään silloin, kun kohtaa tunneelämän tai ihmissuhteiden ristiriitoja tai ruumiillisia sairauksia” (2). Sen mukaan terveys on sopeutumiskykyä elämän myrskyissä ja kykyä pärjätä omillaan. Mitä terveys on sinulle? ■ Päivi Hietanen 1. Hietanen P. Kyky rakastaa vai sopeutua? WHO etsii uutta terveyden määritelmää. Suomen Lääkärilehti 2011;40:2905. 2. Godlee F. What is health? BMJ 2011;343:d4817. 3 a A JASSA Uutisia sinne päin Syksyllä pidettiin Tukholmassa suuri syöpäkongressi. Ymmärrettävästi kansainvälisessä usean tuhannen osanottajan kokouksessa esiteltiin paljon tutkimuksia. Osa niistä läpäisi uutisseulan. En seurannut niin aktiivisesti tapahtumaa, että voisin arvioida, menivätkö eniten rummutetut aiheet helpoimmin läpi. Sen sijaan kyllä ihmettelin uutisvalintoja. Suurin sanomalehtemme kertoi verkkosivuillaan, että eturauhasen syövän hoidossa oli tapahtunut läpimurto. Tarkempi lukeminen selvitti, että kyse oli pitkälle levinnyttä eturauhassyöpää sairastavien miesten joukko, jossa uusi lääke toi kolmen kuukauden lisähyödyn. Kolme kuukautta on valtava määrä aikaa potilaalle, jonka tautia ei voi parantaa. Onko se läpimurto hoidossa, on jo tulkinnallisempi juttu. Yleisradio puolestaan kertoi samasta kongressista uutisen, että rintasyöpään oli uusi hoito. Todellakin, Britanniassa annettiin samaan aikaan sekä solunsalpaajia että sädehoitoa. Hoidot eivät ole uusia, mutta toteutus tavallisesta poikkeava. Potilas paranee vikkelämmin ja pääsee nopeasti takaisin työmarkkinoille. Elinaikahyötyäkin oli. Kuinka mullistava tieto oli, siitä voidaan keskustella. Lääketehdas kertoo alkuvaiheen hoitokokeen tuloksista. Tuttu lääke tehoaa hyvin hankalasti hoidettavaan syöpätyyppiin. Tiedotteella ei ole mitään annettavaa hoitokäytänteisiin, niin pieni on potilasmäärä ja hoitokoe alkuvaiheessa. Tätä tietoa ei potilas kaipaa, syöpälääkäri kyllä ja pörssiyhtiöitä seuraava markkina-analyytikko varmasti. Suomalainen verkkosivusto kertoo, että rintasyövän mammografiaseulonnassa löytyy paljon ns. vääriä positiivisia eli turhien hälytysten löytöjä. Kun uutiseen perehtyy, havaitsee, että kyse on amerikkalaisesta tutkimuksesta. Yhdysvalloissa on tyystin yksityinen terveydenhuolto. Ei ole mitään seulontaohjelmia, kukin hoitaa itsensä oman kukkaronsa mukaan. Suomessa naisille tarjotaan lakisääteinen seulonta. Tätä ei juttu kerro. Suositus on, että mammografiaseulonnassa ei käytäisi joka vuosi. Tälläkään ei ole mitään tekoa suomalaisen järjestelmän kanssa. Syöpäuutisoinnissa on pallo hukassa aika usein. Sairaus kiinnostaa, mutta mediavälitteinen tieto on sameaa ja kummallista. Kannattaa ottaa yhteys suomalaiseen asiantuntijaan. Syöpäjärjestöjen neuvontapalvelu ja oma lääkäri antavat luotettavimman tiedon, samoin kaupallisista tavoitteista vapaa Syöpäjärjestöjen verkkosivusto tai maakunnallinen neuvontapiste. Kaupallisten seireenien houkutushuutoihin kannattaa aina suhtautua terveellä kriittisyydellä. ■ Satu Lipponen, toimituspäällikkö Puheenvuoro Pohjanmaalla kaikki ovat syöpää vastaan! – perinteistä ponnistaen ”Se jostei tykätä – Se tapetahan!” Näin rumasti sanottiin Pohjanmaalla 1800-luvulla kun kuuluisat Härmän häjyt terrorisoivat seutukuntaa. Nyttemmin ollaan Pohjanmaalla jo kovasti säyseämpiä muuten, mutta syövästä ei kyllä tykätä vieläkään ja vastaan tapellaan kaikin mahdollisin keinoin - pohjalaisella päättäväisyydellä ja yhteistyöllä. Pohjanmaan Syöpäyhdistys on jo vuodesta 1956 alkaen tehnyt työtä syövän vastaista työtä. Jäseniä on yli 13 000. Olen ylpeä siitä, että olemme saaneet kolmen maakunnan ja kahden kielialueen väen yhteen tähän kovaan taisteluun, jossa ei ole mahdollisuutta hukata resursseja maakunta- tai kielipolitiikan takia. Toiminnassa on ollut aina mukana vahvasti siihen sitoutuneita pitkäaikaisia vapaaehtoisia ja toimihenkilöitä. Pohjanmaan syöpäyhdistyksellä on yli 100 tukihenkilöä ja 26 vireästi toimivaa potilaskerhoa ja osastoa. Maakunnallisena erikoisuutena yhdistyksellä on – ollut jo 20 vuoden ajan – palveluksessaan neljä palliatiivisen hoidon osaajaa eli kotisaattohoitajaa. Toinen paikallinen erikoisuus on potilaskuraattori, joka 4 vuosien varrella ottanut vastaan satoja, kenties tuhansia syöpäpotilaita ja auttanut heitä potilaan polullaan. Yhdistys tarjoaa palvelujaan varsinkin Pohjanmaan rannikolla kahdella kielellä ja se on ainoa organisaatio joka antaa Suomessa syöpäpotilaiden sopeutumisvalmennusta ruotsinkielellä. Vaikka Pohjanmaalla kaikki onkin niin suurta ja ”komiaa” joutuu paikallinen syöpäyhdistys – totta kai – jatkuvasti miettimään myös vastauksia tulevaisuuden haasteisiin. Suurimpia haasteita ovat taajamissa asuvien tavoittaminen, taloudellisen omavaraisuuden säilyttäminen, järjestötoiminnassa mukana olevien ikääntyminen sekä osaavan henkilökunnan eläköityminen. Yhdistys hakee koko ajan mahdollisuuksia saada toimintaan mukaan nuoria ja keski-ikäisiä ihmisiä. Monet syöpään sairastuneet ovat työikäisiä ja heidän tavoittamisessa palveluidemme piiriin saamme koko ajan tehdä töitä hartiavoimin. Markku Suoranta toiminnanjohtaja, Pohjanmaan Syöpäyhdistys Joulukuu 2011 SyöpäCancer on Syöpäjärjestöjen julkaisema aikakauslehti. Ilmestyy kuusi kertaa vuonna 2011. Painosmäärä on 125 000. Tilaushinta 30 € vuosikerralta. Jäsenille lehti on ilmainen. 41. vuosikerta ISSN 0356-3081 Päätoimittaja: Päivi Hietanen Toimituspäällikkö: Satu Lipponen Toimitussihteeri: Maarit Rautio (vt) Toimitus: Caj Haglund, Sirkku Jyrkkiö, Päivi Lähteenmäki, Päivi Pakarinen, Leena RosenbergRyhänen, Risto Sankila Toimittajat: Jaana Ruuth, Anu Kytölä, Altti Rautalahti Lääketieteellinen toimittaja: Katja Aktan-Collan AD: Tiina Nevalampi / Hansaprint Oy Valokuvaajat: Jouko Keski-Säntti, Eeva Anundi, Vesa-Matti Väärä, Kuvatoimisto Plugi Toimitusneuvosto: Marja-Liisa Ala-Luopa Satakunnan Syöpäyhdistys, Riitta Korhonen Kymenlaakson Syöpäyhdistys, Kalevi Kiviniitty Pohjois-Suomen Syöpäyhdistys, Marja-Liisa Kotisaari Pirkanmaan Syöpäyhdistys, Leila Märkjärvi Saimaan Syöpäyhdistys, Auli Nevantaus Keski-Suomen Syöpäyhdistys, Kari Ojala Lounais-Suomen Syöpäyhdistys, Katriina Päivinen Pohjois-Karjalan Syöpäyhdistys, Leena Rosenberg-Ryhänen Suomen Syöpäpotilaat, Markku Suoranta Pohjanmaan Syöpäyhdistys, Anne Haartemo SYLVA, Marjut Öster Etelä-Suomen Syöpäyhdistys Toimituksen osoite: Pieni Roobertinkatu 9, 00130 Helsinki Osoitteenmuutos tehdään omaan jäsenyhdistykseen, jonka yhteystiedot löytyvät lehden sivulta 31. Puhelin: 09 1353 3212 Fax: 09 135 1093 Sähköposti: toimitus@cancer.fi Internet: www.cancer.fi Repro: TS-Yhtymä Oy, Helsinki Paino: Hansaprint, Turku 2011 Aikakauslehtien liiton jäsenlehti Teuvo Tammelalle 200 000 euron apuraha Pirkanmaan Syöpäyhdistys myönsi professori Teuvo Tammelalle ja hänen tutkimusryhmälleen 200 000 euron apurahan. Tutkimuksessa selvitetään, millä perusteilla eturauhassyöpäpotilaat tekevät hoitoa koskevia päätöksiä sekä millainen on aktiivista hoitoa saavien potilaiden elämänlaatu. Pirkanmaan Syöpäyhdistys on tukenut tieteellistä tutkimusta lahjoittamalla varoja Tampereen yliopistolle 15 vuoden ajan syöpätautien epidemiologian ja 10 vuotta palliatiivisen lääketieteen professuuria varten sekä myöntänyt apurahoja pirkanmaalaisille tutkijoille. ■ Muheva makaronilaatikko (6 annosta) 2,5 dl makaronia 3 porkkanaa 2 sipulia 2 valkosipulinkynttä 2 paprikaa 1 rkl rypsiöljyä 400 g jauhelihaa suolaa, mustapippuria 1 tl kuivattua timjamia 1 tl kuivattua basilikaa 3 munaa 6 dl maitoa 8 kirsikkatomaattia 0,5 dl parmesaanijuustoraastetta Kypsennä makaronit pakkauksen ohjeen mukaan. Raasta porkkanat ja hienonna sipulit. Kuutioi paprikat. Ruskista jauheliha öljyssä. Lisää kasvikset ja kypsennä silloin tällöin sekoitellen, kunnes kasvikset ovat kypsiä eikä niistä erotu pannulle nestettä. Mausta. Voitele uunivuoka. Yhdistä ja sekoita makaronit ja kasvis-jauhelihaseos vuoassa. Vatkaa kananmunien rakenne rikki ja lisää maito. Kaada munamaito vuokaan. Halkaise kirsikkatomaatit. Ripottele tomaatit vuoan pinnalle ja päälle juustoraastetta. Kypsennä 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. ■ Ohje: Kotimaiset Kasvikset ry. 5 Liikettä elämään! Sairauden myötä keho voi olla muuttunut, joten on tärkeä löytää oma kuntoilutapa. Viisi potilasta pohtii, mikä heitä liikuttaa. Teksti: JUULIA LIPPONEN ■ Kuvat: JOUKO KESKISÄNTTI Jorma Sormunen on tutkija yhteispohjoismaisessa NOCCA-tutkimuksessa, jossa selvitettiin mm. ammatissa liikkumisen ja syövän välistä yhteyttä. – Kaikkia liikunnasta saatavia hyötyjä syövän ehkäisyssä ei vielä tiedetä, mutta on kuitenkin selvää, että liikunta vähentää syöpien esiintyvyyttä. Sormusen väitöskirjatutkimus käsittelee miesten liikuntaa eturauhasen ja paksusuolen syövän ehkäisyssä. – Kaikki liikunta, erityisesti kestävyysliikunta, on hyväksi syövänehkäisyssä. Myös syöpäpotilaille liikunta on tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Liikuntaa kannattaa harrastaa sopivasti oman kunnon ja voinnin mukaan. Syöpäpotilaankin liikunta voi olla tavoitteellista kestävyysurheilua, tai se voi olla ulkoilua lemmikin kanssa. Säännöllinen liikkuminen opitaan nuorena Sormunen harmittelee liikunnan roolin vähenemistä lapsuudessa. Varsinkin nuorisoliikuntaan pitäisi panostaa enemmän. – Lapsuuteen pitäisi sisältyä enemmän aktiivisia, liikunnallisia leikkejä. Kun terveelliset elämäntavat opitaan nuorena, ne säilyvät luonnollisena osana arkea myös aikuisiässä. Sormunen muistuttaa, että kiireinen6 kin ihminen saa mahdutettua liikunnan aikatauluunsa, jos haluaa. Työnantajalla voi olla tärkeä rooli arkiliikkumisen mahdollistamisessa. – On työnantajan etu, että työntekijä ehtii huolehtia terveydestä ja jaksamisesta, sillä arkipäiväinen liikkuminen lisää tehokkuutta. Jorma Sormunen pitää omaa kuntoaan yllä hyötyliikunnalla, kuntosaliharjoittelulla ja uimalla. – Koirien kanssa tulee tehtyä paljon pitkiä lenkkejä. Pyöräilen myös aina kun mahdollista. ■ Vinkit elämäntapaliikkumiseen Vaihe 1: Tunnistaminen. Tärkeintä on, että halu liikkua lähtee itsestä. Kysy itseltäsi, vältteletkö arjessa turhalta tuntuvaa kävelyä tai rappusia. Mieti, voisitko lisätä hyötyliikuntaa. Vaihe 2: Hyötyliikkumisen sisällyttäminen arkeen. Joka päivä voi liikkua hieman. Ulkoile lemmikin kanssa, siivoa tai lähde sienestämään. Vaihe 3: Löydä oma lajisi. Raivaa esteitä aikataulusta. Monesti ajatellaan esimerkiksi nivelvaivojen estävän aktiivisen liikkumisen. Vesijuoksu ja vesijumppa sopivat lähes kaikille. Aarne Vesamäen työmatkan pituus on 18 kilometriä. Aarne Vesamäki, 53, it-asiantuntija ”Paino putosi pyöräilemällä” Aarne Vesamäki harrastaa pyöräilyä ja suunnistusta. Jukolan Viestiin hän on ehtinyt osallistua jo 12 kertaa. – Aloitin työmatkapyöräilyn terveyssyistä viisi vuotta sitten. Polvet eivät enää kestäneet kovalla alustalla juoksemista, ja halusin jotenkin pitää kuntoani yllä. Pyöräilyä voi harrastaa silloin kun haluaa ja saa itse määrätä tahdin. Liikkuessa saa myös raitista ilmaa ja irtioton työasioista. Vesamäen mukaan työmatka taittuu pyörällä yhtä nopeasti kuin julkista liikennettä käyttäen tai ruuhka-aikaan omalla autolla. Reitinvalinta ja säähän sopivat varusteet ovat kaikki kaikessa. – Helsingin vilkas liikenne edellyttää keskittymistä ja tilannetajua. Isoja risteyksiä, vilkkaita tai kapeita katuja ja turhia liikennevaloja kannattaa välttää. Runsaan pyörätieverkoston hyödyntäminen tekee pyöräilyn mukavaksi. Työmatkallekin on löytynyt reitti, jossa on vain yhdet liikennevalot. Vesamäki kiittelee työpaikkansa hyviä pesutiloja, jotka mahdollistavat työmatkapyöräilyn. Työpaikalla otetaan osaa Kilometrikisaan, jota järjestävät Pyöräi- lykuntien verkosto ry ja Suomi Pyöräilee -kampanja. – Pärjäämme kisassa hyvin. Kyllä se on muutamana aamuna motivoinut lähtemään pyörällä liikkeelle. Vesamäellä todettiin melanooma vuosi sitten, kun häneltä poistettiin häiritsevä luomi. Kasvain leikattiin syksyllä 2010. – Liikuntaan tuli muutaman kuukauden tauko kevättä odotellessa, mutta talvikaudella liikkuminen on muutenkin ollut vähäisempää kuin sulan maan aikaan. ■ 7 Maija Riitta Koski, 56, taloushallinnon assistentti ”Ystävän kanssa tulee lähdettyä kuntosalille” Lähdin kuntosalille, sillä kaipasin joustoa ja monipuolisuutta liikuntaan. Vedessä voi tehdä sellaisia liikkeitä, mitä ei muuten tulisi tehtyä. Maija Riitta Koski on harrastanut liikuntaa koko ikänsä. Kun hän sairastui rintasyöpään vuonna 2005, hyvästä kunnosta tuli tärkeämpää kuin koskaan. – Leikkauksen jälkeen tein mahdollisimman paljon terveyteni eteen. Halusin, että kehoni olisi vahva. Se oli myös henkisen hyvinvoinnin kannalta hyvä päätös. Luonnossa liikkuminen tuo minulle mielenrauhaa. Muutama vuosi sitten hän keksi lähteä ystävänsä kanssa kuntosalille. Kaverin kanssa salilla käynti on aktiivista ja hauskaa. – Kuntosalille voi lähteä koska tahansa. Se on monipuolista liikuntaa ja erinomaista painonhallintaa. Käyn ohjatuilla tunneilla, esimerkiksi zumbassa. Liikunnan jälkeen on loistava olo, kun tietää, että on tehnyt jotain. Koski pitää tärkeänä, että kunnon tasoa seurataan. Hän on mukana BREX-tutkimuksessa, jossa seurataan rintasyöpäpotilaiden terveyttä ja hyvinvointia. – Kuntoni on kohentunut tutkimukseen osallistumisen aikana. Kuntosalilla käynti on varmasti vaikuttanut asiaan. Hienoimpia liikuntaelämyksiä hänen mielestään on sukulaisten kanssa tehty vaellusmatka Alpeilla vuonna 2009. – Vaellus oli haastava ja ihana kokemus. Onnistumisentunne oli sanoinkuvaamaton. Ajattelin, että minä todella tein sen. ■ Pirkko Miettunen, 59, henkilöstöasioiden hoitaja ”Viikonloppu ja rentoutuminen alkaa vesijumpalla” Pirkko Miettunen alkoi harrastaa vesijumppaa ystävän vinkistä kolme vuotta sitten. – Uinti on aina ollut minulle rakas harrastus. Kun sairastuin rintasyöpään kolme vuotta sitten, päädyin kokeilemaan vesijumppaa. Jäin koukkuun heti ensimmäisestä kerrasta lähtien. Miettunen kertoo myös harrastavansa hiihtämistä aktiivisesti. Viime talvena kilometrejä kertyi yli 350. 8 – On suunnaton riemu päästä lumiseen metsään. Kuntoilu on oivallinen vastapaino työlle, hän kuvailee. Vesijumpassa on Miettusen mielestä kyse sekä oman kehon kuuntelusta että yhdessäolosta. – Mukavat ohjaajat, tutut ihmiset ja hyvä musiikki tekevät jumpasta hauskaa. ■ Satu Elf, 52, eläkeläinen Tiku, 15v, nauttii ihmisen seurasta. ”En olisi jaksanut sytostaattihoitoja ilman liikuntaa” Eeva-Leena Seppänen, 49, yliopistonlehtori Satu Elf havaitsi, että liikunta paransi unenlaatua. Satu Elf on harrastanut vesijumppaa ja aerobicia vuodesta 2004. Vuotta myöhemmin hän sairastui rintasyöpään. – Fyysinen kuntoni oli silloin todella hyvä. Vielä rivakammin harrastin liikuntaa hoitojen aikana, jotta kuntoni olisi hyvä ja jaksaisin tuon raskaan vuoden. Olin sairastuessani yksinhuoltaja ja lapset olivat vielä pieniä. Liikunta oli minulle omaa aikaa, jota pidin todella tärkeänä. Vesijumppaa hän pitää erinomaisena lajivalintana kenelle tahansa. Vesiliikunta on tehokasta liikuntaa, mutta se on myös hellä keholle. – Liikuntaa kannattaa harrastaa monipuolisesti, muuten kyllästyy nopeasti. Ohjatuille tunneille osallistumista ei tarvitse pelätä. Jos jotain liikettä ei halua tai pysty tekemään, neuvoo ohjaaja vaihtoehtoiset liikkeet. Elf kertoo kuntoilun ylläpitävän liikkuvuutta ja auttavan särkyyn. Hän on kokeillut myös pilatesta ja tanssia. – Hip hop -tanssitunnit ovat minusta ihania, hän kertoo nauraen. Kesällä ohjatut liikuntatunnit jäävät tauolle ja pyöräilykausi alkaa. – Olemme käyneet perheen kanssa pyöräilemässä saaristossa. Pyöräily on meille yhteinen harrastus. ■ ”Sairastumisen jälkeen ratsastamisestani tuli rohkeampaa” Eeva-Leena Seppänen aloitti uudelleen lapsuuden harrastuksensa vuonna 2002 osallistumalla ratsastuksen alkeiskurssille. Harrastus on yhteinen 20-vuotiaan tyttären kanssa. Ratsastustuntien lisäksi he osallistuvat islanninhevosvaelluksille 3-4 kertaa vuodessa. – En usko, että liikkuisin näin paljon ilman ratsastusta. Liikkumismotivaationi tulee hevosten kanssa olemisesta. Kehonhallinta ja hyvä tasapaino ovat tärkeitä ratsastajan ja hevosen välisen kommunikaation kannalta. Seppänen kehuu ratsastusta myös hyväksi rentoutumiskeinoksi työpäivän päätteeksi. – Huomaan nukkuvani parhaiten ratsastustunnin vastaisena yönä. Harjoittelu on hyvää stressinhallintaa ja se lisää itsetuntemusta. Seppäsen rintasyöpäleikkauksesta on vuosi aikaa. Tuolloin hänellä oli kova huoli harrastuksen jatkumisesta. – Oli valtava helpotus kuulla, ettei ratsastuksesta tarvinnut luopua. Liikunnasta pidin taukoa lääkärin ohjeesta neljä viikkoa. Hevosten kanssa voi viettää aikaa muutenkin kuin ratsailla. Olin tallilla samana iltana kun kotiuduin sairaalasta. – Tallilla tiedettiin tilanteestani. Tarvitsin leikkauksen jälkeen apua esimerkiksi hevosen satuloinnissa, ja sytostaattihoitojen aikaan väsyin helposti. Apua sain aina kun tarvitsin, Seppänen kiittelee. ■ 9 Tutkimukseen, totta kai Syöpälääkkeiden tutkimuksiin ei haeta potilaita lehti-ilmoituksilla. Harva kieltäytyy, kun tutkimushoitaja Kirsi Penttilä kysyy. Teksti: MARIKA JAVANAINEN ■ Kuvat: VESAMATTI VÄÄRÄ 10 p Potilaiden valinta on ratkaisevan tärkeä lääketutkimuksen vaihe. Tutkimukset ovat tarkkaan rajattuja, jolloin vain tiettyä syöpätyyppiä sairastavat, tietyn ikäiset ja muut kriteerit täyttävät potilaat kelpaavat mukaan. Oma lääkäri ehdottaa tutkimukseen sopivia potilaita. Osa lääketutkimuksista on akateemisia ja osa lääkefirmojen rahoittamia. Tutkimukset toteutetaan yliopistosairaaloiden syöpäklinikoilla, ja ne ovat usein kansainvälisiä. Tutkimukseen osallistuvan lääkärin työparina toimii nykyisin erillinen tutkimushoitaja. Usein juuri tutkimushoitaja kysyy potilasta mukaan tutkimukseen. Turun yliopistollisessa keskussairaalassa työskentelevä Kirsi Penttilä kohtaa vain harvoin potilaita, jotka eivät lähde mukaan tutkimukseen. Potilaiden ensireaktio on yleensä hyvin myönteinen. – Lähes kaikki potilaat lähtevät mielellään mukaan. Meillä suomalaisilla on asenteena, että halutaan olla auttamassa, vaikka hyöty ei tulisikaan välttämättä juuri itselle, Penttilä kertoo. Hoitaja säilyy Tutkimushoitaja, sairaanhoitaja Kirsi Penttilä Ikä: 39 Perhe: Mies ja kolme lasta Harrastukset: Kotona oleminen, koiran kanssa ulkoilu, vertaistukitoiminta Motto: ”Joka aamu on kiva tulla töihin. Se on iso asia.” Tälläkin hetkellä Tyksin Syöpätautien klinikalla on avoinna toistakymmentä tutkimusta, joihin otetaan mukaan uusia potilaita. Lisäksi on käynnissä kymmenkunta vanhaa tutkimusta, joihin osallistuvien potilaiden hoito ja seuranta jatkuvat. Käytännön tutkimusrumbaa pyörittää Penttilän lisäksi kolme muuta tutkimushoitajaa. – Me hoidamme potilaita ja varaamme tutkimusaikoja. Olemme mukana lääkärin vastaanotoilla ja pidämme omia vastaanottoja, minkä lisäksi olemme yhteydessä potilaaseen myös puhelimitse. Valitettavan usein tavallinen syöpäpotilas kohtaa poliklinikalla joka kerta uuden hoitajan ja lääkärin. Tutkimukseen osallistuvat potilaat tapaavat aina saman tutkimushoitajan ja lääkärin. Se on monelle arvokas asia. Tutkimushoitajasta tulee potilaan luottohenkilö. – Potilailla on matala kynnys soittaa mi- nulle, kun olen valmiiksi tuttu ja muistan heidät. Joitakin potilaita olen seurannut jo kymmenen vuotta, Penttilä kertoo. Useamman kerran Kirsi Penttilä on saanut puhelun vanhalta tutkimuspotilaalta, jonka hoitoja jatketaan ja joka haluaisi päästä mukaan uuteen tutkimukseen. Valitettavasti näille potilaille löytyy sopiva tutkimus vain harvoin. Tutkimukseen sopivat uudet potilaat tulevat ensin vastaanotolle keskustelemaan. Penttilä antaa heille tutkimuksesta kertovan tiedotteen ja kertoo, mitä tutkimus antaa potilaalle ja mitä se vaatii. Uusien tutkimussäännösten myötä tutkimusten tiedotteet ovat pidentyneet ja muuttuneet hankalammiksi. Kaikkea ei onneksi tarvitse ymmärtää heti. – Meillä on sääntönä, että tutkimukseen suostumista pitää miettiä kotona ainakin yön yli. Tutkimuksen esittelypaperit kannattaa lukea vaikka omaisten kanssa. Minullekin voi aina soittaa ja kysyä epäselvistä asioista, Penttilä kertoo. Useimmat potilaat arvostavat tavallista tiiviimpää seurantaa ja tarkempia kuvantamistutkimuksia. Moni on lukenut jo etukäteen uusista lääkkeistä ja haluaa siksi olla mukana saamassa mahdollisesti tehokkaampaa lääkettä. Tutkimukseen osallistuville potilaille ei makseta palkkioita, eikä niiden perään juuri kyselläkään. Omalla ja lääkärin vastuulla Lääketutkimuksiin liittyy aina myös riskejä. Jokainen potilas allekirjoittaa tietoisen suostumuksensa osallistua tutkimukseen. Juuri riskien takia tutkimuspotilaita seurataan tavallista tarkemmin. Samalla saadaan tarkempaa tietoa lääkkeen vaikutuksista sekä syövän mahdollisesta etenemisestä. Osa tutkimukseen osallistuvista potilaista saa tavalliset hoidot, mutta tarkemman seurannan. Useimmissa tutkimuksissa potilaat nimittäin jaetaan kahteen ryhmään, joista toinen saa tavallista hoitoa ja toinen uutta hoitoa. Aina yksittäinen potilas ei tie- 11 dä, kumpaan ryhmään hän kuuluu. Uusi lääke ei ole aina parempi kuin vanha. Yleensä tutkimus kuitenkin lopetetaan nopeasti, jos huomataan, että tutkimuksen kohteena oleva uusi lääke ei tehoa odotusten mukaisesti. Tällöin kaikkien potilaiden hoitoa jatketaan tavanomaiseen tapaan. Kirsi Penttilä korostaa, että tutkimukseen osallistumisen voi lopettaa milloin tahansa. Siihen ei tarvitse olla edes mitään erityistä syytä. – Syöpä on jo valmiiksi rankka sairaus, joten tutkimukseen osallistuminen ei saisi olla lisärasite. Eikä meillä ole mitään mustaa listaa tutkimuksen keskeyttäneille potilaille. He saavat ihan yhtä hyvää hoitoa ja kohtelua kuin muutkin. Tutun tutkimushoitajan ja lääkärin ohjauksessa potilaat tuntevat olonsa yleensä turvalliseksi. Hyvin harva potilas keskeyttää tutkimushoidot. Käytännössä ongelmaksi on muodostunut se, että potilaat helposti vähättelevät hoidon aiheuttamia sivuvaikutuksia. Niistä on kuitenkin aina tärkeä kertoa hoitajalle. – Osa potilaista ei uskalla kertoa hoidon sivuvaikutuksista, koska he pelkäävät joutuvansa pois tutkimuksesta. Kaikkiin syöpähoitoihin liittyy kuitenkin sivuvaikutuksia, ja niitä voidaan hoitaa, Penttilä muistuttaa. Sivuvaikutuksista ja omasta voinnista kertominen on olennaista myös siksi, että yhä useammassa tutkimuksessa mitataan elinajan lisäksi elämänlaatua. – Viime kädessä lääkäri päättää, kannat- taako hoitoa jatkaa. Jos hoito tuntuu liian raskaalta tai se heikentää potilaan elämänlaatua, sitä ei tietenkään jatketa väkisin. Ajattelemme aina ensisijaisesti potilaan parasta, Penttilä muistuttaa. Työ, jolla on merkitystä Tutkimushoitaja Kirsi Penttilä kokee tekevänsä työtä, jolla on merkitystä. Hän tulee joka aamu mielellään töihin. – On jännittävää seurata, miten tutkimuksissa olleet lääkkeet siirtyvät vuosien myötä rutiinikäyttöön. Työni on mielenkiintoista ja siinä on tietynlainen vapaus. Penttilä on toiminut tutkimushoitajana jo kymmenisen vuotta. Tuttujen potilaiden kanssa työskenteleminen on mukavaa, vaikka iso osa työstä on raportointia ja budjetointia. Aikaisemmin työ syöpäpotilaiden kanssa tuntui välillä raskaalta. Elämänkokemuksen myötä Penttilän riittämättömyyden tunteet ja pahat olot ovat hävinneet. – Omaisten kohtaaminen oli minulle nuorempana vaikeaa. Nyt tiedän, että se riittää, että olen omaisille läsnä. Aina ei tarvita valmiita vastauksia. Suomi on ollut pitkään hyvä maa tehdä lääketutkimuksia. Nykyisin tutkimuksia tehdään yhä enemmän myös Itä-Euroopassa, jossa työvoima on edullisempaa. Etuna on lisäksi se, että itäeurooppalaiset potilaat eivät ole aikaisemmin saaneet niin paljoa muita lääkkeitä kuin länsimaalaiset. Tutkimushoitaja Kirsi Penttilä ei kuitenkaan pelkää oman työpaikkansa puolesta. Hän uskoo, että tutkimuksia riittää Suomeen jatkossakin. Tutkimusten ansiosta lääkärit pääsevät ensimmäisinä tutustumaan uusiin lääkkeisiin, sairaala säästää lääkekustannuksia ja potilaat saavat ensimmäisinä uutta hoitoa. Entä voidaanko lääketutkimuksessa tutkia mitä vain? Ei. Suomessa tehdään Kirsi Penttilän mukaan vain hyviä tutkimuksia. Lääkefirmojen mieliksi ei tehdä sellaisia tutkimuksia, joihin tutkijalääkärit eivät itse usko. – Aivan varmasti lähtisin itse mukaan lääketutkimukseen, jos minulle tarjottaisiin sellaista mahdollisuutta, tutkimushoitaja Kirsi Penttilä vakuuttaa. ■ Eettinen toimikunta puoltaa tai huomauttaa Lain mukaan jokaisella yliopistollista sairaalaa ylläpitävällä sairaanhoitopiirillä pitää olla eettinen toimikunta, joka arvioi kaikki lääketieteelliset tutkimussuunnitelmat ennen tutkimuksen aloittamista. Toimikunnan puoltava lausunto on edellytys sille, että tutkimus voi saada aloitusluvan. Lähes joka toiseen tutkimukseen eettinen toimikunta toivoo jonkinlaista muutosta. Usein on kyse potilaille annettavien tiedotteiden sanamuodoista, kertoo Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin eettisen toimikunnan puheenjohtaja, professori Mika Scheinin. Harmittavan usein potilastiedote on suoraan peräisin amerikkalaisesta monikeskustutkimuksesta, ja sen on käynyt läpi vain käännöstoimisto. Suomalaisen tutkijan pitää olla mukana muokkaamassa potilastiedotetta sellaiseksi, että se sopii suomalaiseen kulttuuriin ja terveydenhuoltokäytäntöön, Scheinin sanoo. Potilaille annettavien tiedotteiden pitää olla selkeitä ja huolelli12 sesti tehtyjä. Monimutkainen asia pitää osata kertoa mahdollisimman yksinkertaisesti. Myös kieliasun pitää olla kunnossa. Professori Scheininin mukaan kaiken tutkimukseen liittyvän informaation pitää olla rehellistä ja avointa. Tutkimukseen osallistuvan potilaan pitää tietää, miksi tutkimus tehdään ja kuka siitä hyötyy. Syöpälääketutkimukset ovat yleensä hyvin suunniteltuja ja tarkkaan harkittuja. Silti tutkijoilta edellytetään aina vahvaa ammattietiikkaa. Tutkimuksen aikana eettinen toimikunta saa tiedon tutkimuksessa olleista haittatapahtumista, vuosittaisen turvallisuusarvion ja raportin tutkimuksen päättymisestä. Samat tiedot menevät Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimealle, joka viranomaisena valvoo tutkimuksen toteuttamista ja puuttuu tarvittaessa mahdollisiin epäkohtiin. ■ [tuula vainikainen] Puhutteleva hiljaisuus Monivuotinen haaveeni toteutui, kun kävin elämäni ensimmäisessä hiljaisuuden retriitissä syyskuussa. Moni tuttavani tosin ilakoi aiettani. Epäilivät mokomat kykenisinkö olemaan kahta päivää puhumatta. Miksiköhän? Kokemus oli uskomaton. Laskeutuminen hiljaisuuteen esikoisen ylen sosiaalisen hääviikonlopun ja vauhdilla käynnistyneiden syksyn työrientojen keskeltä oli taivaan lahja. Hiljaisuudessa ihminen väkisinkin rauhoittuu ja ryhtyy käymään matalammilla kierroksilla. Oli upeaa kokea kuinka ympärillä oleva luontokin puhui, kun ulkona riehui ensimmäinen syysmyrsky. Aamulla heräsin hyvin ja syvästi nukutun yön jälkeen syystuuleen ja Kirkkojärven aaltojen liplatukseen. Kello tikitti seinällä, mutta retriittipäivinä sen raksutus oli vain turvallista, ei lainkaan ahdistavaa. Tuntui, että käytössä oli kaikki maailman aika. Olin kuvitellut työstäväni retriitissä arkeni ajansyöjiä ja vahvistavani itseäni työteliään syksyn rientojen kurissa pitämiseen. Toisin kävi. Liekö syynä edellisenä viikonloppuna vietetty perhejuhla, joista sulhasen kaikki isovanhemmat puuttuivat. Siksikö seurustelin Rymättylän rannalla paljon poismenneiden vanhempieni kanssa? Vaikeneminen ja pysähtyminen yhdessä muiden retriittiläisten kanssa olivat voimakas kokemus. Se muistutti, kuinka vahvasti olemme osa ihmisten verkostoa. Omaan verkostoomme olemme kutoneet myös kaikki rakkaamme. Eivätkä he sieltä minnekään katoa kuolemankaan kohdatessa. Me jokainen jätämme jäljen niiden ihmisten sydämeen, joita olemme jollain tavalla koskettaneet. Siellä he ovat, meidän ihmisemme – rakkamme ja ne, joiden rinnalla olemme eri syistä hetkenkin kulkeneet. Siellä ovat äiti, isä ja kevätkesällä poismenneet vuosien takainen työystäväni Irma ja Iina, johon sain tutustua hänen viimeisenä elinvuotenaan. Retriitti selkeyttää ajatuksia. Hiljaisuus puhuttelee, mutta myös vastaa, jos malttaa kuunnella. ‘‘ Me jokainen jätämme jäljen niiden ihmisten sydämeen, joita olemme jollain tavalla koskettaneet. ’’ Iina nukkui pois Turkulainen Iina Kallio, jonka elämästä kerroimme Syöpä-Cancer-lehden numeroissa 5/2010 ja 3/2011, nukkui pois aivoihin äkillisesti levinneen syövän takia alkukesästä. Iina ei ehtinyt muuttaa sisustamaansa yksiöön, jossa hän haaveili viettävänsä kesää. Iina oli menehtyessään 20-vuotias. Iinan vanhemmat kiittävät Iinan saamasta tuesta ja lämpimistä ajatuksista. 13 Mahdollisuus parantua kannusti mukaan Kroonista verisyöpää sairastava Aimo Strömberg haluaa edistää pitkäjänteistä työtä, jolla etsitään läpimurtoa harvinaisen sairauden parantamiseksi. s KML eli krooninen myelooinen leukemia ■ on veren valkosolujen pahanlaatuinen sairaus. ■ Suomessa todetaan vuosittain 45–50 uutta tapausta. ■ Suurin osa sijoittuu 40–70 ikävuoden välille. ■ Vuonna 2010 KML-potilaita oli Suomessa 500. ■ Määrä kasvaa, koska parantuneen hoidon ansiosta valtaosa elää pitkään. ■ Vain pieni osa kuolee tähän sairauteen. ■ Terveet elintavat ovat tärkeä osa hoitoa. ■ Säännöllinen lääkkeiden ottaminen on tärkeää. ■ Sairaus ei estä matkustamista, harrastamista eikä useimmiten työelämässä jatkamistakaan. Teksti: PAULA LAUNONEN ■ Kuvat: JOUKO KESKISÄNTTI Se oli tavallinen tammikuinen iltapäivä vuonna 2007. Aimo Strömbergin kännykkä soi. Samana aamuna otetun rutiiniverinäytteen leukosyytit olivat niin korkealla, että lääkäri passitti miehen pikaisesti sairaalaan. Kun mitään oireita ei ollut, Kansainvälisen CP-liiton pääsihteeri kummasteli, miksei jatkoselvityksiä voitu lykätä parilla viikolla jo sovitun työreissun vuoksi. Strömbergin krooninen myelooinen leukemia (KML) löytyi sattumalta, kuten useimmat noin viidestäkymmenestä vuotuisesta sairastumisesta Suomessa. – Vaimolle tieto taisi olla suurempi sokki kuin itselleni. En missään vaiheessa ole tuntenut oloani sairaaksi. Lääkitys on toiminut hyvin, ja olen jatkanut elämääni normaalisti. Kohtalotovereiden hyväksi Välittömästi diagnoosin jälkeen hän sai tiedon myös lääketutkimuksesta, johon kutsuttiin mukaan vastikään KML-diagnoosin saaneita potilaita. Strömberg piti osallistumista itsestään selvänä. 14 – Vaikeiden sairauksien hoitoa edistävät tutkimukset ovat ensiarvoisen tärkeitä, ja Suomi edustaa syöpätutkimuksen kansainvälistä huippua. Ajattelen niin, että vaikka tuloksista ei olisi minulle hyötyä, ne vaikuttavat tulevaisuudessa monien muiden elämään. Strömbergin lääkityksenä on koko ajan ollut imatinibi (Glivec®). Professori Kimmo Porkan johdolla toteutettu lääketutkimus, johon Strömberg osallistui, selvitti alfa-interferonin mahdollisia hyötyjä imatinibiin yhdistettynä. Huikea näkymä Alfa-interferoni oli ennen imatinibia pääasiallinen KML:n lääke, joka hävitti pieneltä osalta syöpäsolut jopa kokonaan. Paitsi että interferoni vaikuttaa tehokkaasti vain osaan potilasta, rajoittavat käyttöä myös voimakkaat sivuoireet. – Sekä lääkäreitä että meitä tutkimuksiin osallistuvia potilaita kannustaa eteenpäin huikea näkymä, jonka mukaan kahden tehokkaan lääkkeen yhdistelmästä saattaa syntyä parantava hoito leukemiaan, Strömberg taustoittaa. Tutkimuksesta vastasi Helsingin yliopistollisen keskussairaalan hematologian klinikka. Mukana oli 50 äskettäin sairastunutta. Puolet sai pelkkää imatinibia ja puolet lisäksi interferonia. Strömberg kuului ensin mainittuun ryhmään. Aimo Strömberg ei empinyt osallistumistaan lääketutkimukseen. Hän ymmärtää myös potilaita, joille sitoutuminen voi olla mahdotonta. 15 ”Parasta olivat ne keskustelut, joita käytiin tutkijalääkäreiden kanssa”, Aimo Strömberg muistelee. – Interferoni aiheutti osalle tutkimusryhmäläisistä pahoinvointia ja kuumeilua, joten olin ihan tyytyväinen, kun sain olla siinä peruslääkitystä saavassa ryhmässä. Tutkimuksen alkupuolelle sattui työmatka Ugandaan. Reissuun Strömberg lähti luottavaisin mielin, kun kävi ilmi, etteivät imatinibi ja tutkimukseen osallistuminen ole este malarialääkitykselle. ta tutkimuksen päättymisen jälkeen. Tutkijoiden mielenkiinto saattoi jopa johtaa oman tilan ylitarkkailuun. – Kun jatkuvasti pyydetään selostamaan sivuoireita, niin tokihan niitä myös alkaa seurata erityisen herkkänä. Mutta eihän se ole mitenkään itsestään selvää, että johtuvatko esimerkiksi lihaskrampit tai nivelvaivat lääkkeestä, tästä sairaudesta, vai jostain muusta syystä. 64-vuotiaana eläkkeelle pääsihteerin tehtävästään. Nyt kalenteri täyttyy KML-vertaisverkoston tapaamisista, omakotitalon moninaisista askareista sekä vaimon, lasten ja lastenlasten kanssa touhuamisesta. ■ Tutkimuspotilaan oikeudet ja velvollisuudet Nivoutui osaksi arkea Strömbergin mielestä lääketutkimus ei juurikaan sekoittanut hänen arkirutiinejaan, vaikka edellytti erityisesti alkuvaiheessa tiiviitä vierailuja klinikalla. Aamuiset käynnit luuydinnäyte-, veri- ja muissa kokeissa oli Tutkimus velvoittaa Strömberg piti omalla kohdallaan velvollisuutena lääketutkimukseen osallistumista. Silti hän on sitä mieltä, että kieltäytyminenkin voi olla yhtä perusteltua, vaikkapa Potilaat ovat lääketieteellisen tutkimuksen tärkein voimavara. helppo ajoittaa työmatkan varrelle Hyvinkäältä Helsingin keskustaan. Suorastaan ylellisenä etuoikeutena Strömberg piti keskusteluja tutkijoiden kanssa. Hymyillen hän toteaakin, että kertaakaan ei ollut sellaista pelkoa, etteikö lääkärillä olisi hänelle aikaa. – Päinvastoin. Se meni niin, että lääkäri tiedusteli aina minulta, onko vielä jotain kysyttävää, Strömberg muistelee pari vuot16 pistospelon vuoksi. Tutkittavan on hyvä myös ymmärtää, että tutkimuksen aikana joutuu raportoimaan lääkäreille tavallista tarkemmin omasta elämästään. – Esimerkiksi kun olin menossa hammasleikkaukseen, operoiva lääkäri otti yhteyttä tutkijoihin ja varmisti, ettei antibioottikuuri sotke tutkimusasetelmaa. Kaksivuotinen tutkimushanke päättyi keväällä 2009. Keväällä 2011 Strömberg jäi ■ Tutkittavalle on annettava selvitys hänen oikeuksistaan sekä tutkimuksen tarkoituksesta, luonteesta ja menetelmistä. ■ Hänelle on kerrottava myös riskeistä ja haitoista, tutkimuksen aiheuttamasta lisävaivasta ja ylimääräisistä toimenpiteistä. ■ Tutkittava sitoutuu noudattamaan tutkimusprotokollaa sekä seuraamaan omaa vointiaan, mahdollisia sivuvaikutuksia ja kirjaamaan huomiot ylös. ■ Potilaalla on oikeus keskeyttää osallistumisensa syytä ilmoittamatta. Sähkötupakassa syöpää aiheuttavia aineita Ravintolatupakointikiellon laajennuttua sähkötupakasta on tulossa muotituote. Sitä markkinoidaan ympäristölle vaarattomana tuotteena, jota on mahdollista käyttää missä tahansa. Useat valmistajat mainostavat tuotettaan myös turvallisena tupakoinnin lopettamisen apuvälineenä. Sähkötupakan toimivuudesta tupakoinnin lopettamisen apuvälineenä ei ole olemassa tieteellistä näyttöä. Tuotteen turvallisuudestakaan ei ole näyttöä. Yhdysvalloissa lääkeviranomainen FDA analysoi kahden johtavan sähkötupakkamerkin patruunoiden sisällön. Tuotteet sisälsivät tunnettuja syöpää aiheuttavia aineita ja myrkyllisiä kemikaaleja. Sähkötupakoista vapautuvan nikotiininkaan määrää ei ole säädelty, toisin kuin sallituissa nikotiinikorvaustuotteissa. Nikotiinipitoisuus voi olla ilmoitettua suurempi. Mikä on sähkötupakka? Se on sähköllä toimiva, tavallista savuketta muistuttava akulla toimiva laite. Tupakanpuru on korvattu nesteellä, jota kuumentamalla laitteesta on mahdollista imeä vesihöyryä. Sähkötupakasta on olemassa nikotiinittomia ja nikotiinia sisältäviä versioita sekä eri makuvaihtoehtoja. ■ a A JASSA Aspiriinista apua periytyvässä paksusuolisyövässä Laaja kansainvälinen tutkimus on ensimmäistä kertaa osoittanut, että aspiriinin säännöllinen syönti vähentää syöpäriskiä henkilöillä, joilla on periytyvä alttius paksusuolen syöpään. Tutkimuksessa oli mukana noin tuhat henkilöä, joilla on perinnöllinen alttius paksusuolisyöpään. Osa söi aspiriinia, osa lumelääkettä. Aspiriinin syönti puolitti syöpäriskin. Tutkimustulos koskee ainoastaan suolistosyövän geeninkantajia. Suomessa arvioidaan olevan noin 5 000 geeninkantajaa. Useimmille suomalaisille tutkimustulos ei siis merkitse näyttöä aspiriinin hyödystä syöpäriskin alentamisessa. Euroopan Unionin rahoittama ja Newcastlen yliopiston rahoittama CAPP2-tutkimuksessa oli potilaita 16 maasta. Pisimmillään seuranta-aika oli kymmenen vuotta. Suomesta tutkimuksen johtoryhmään kuului professori Jukka-Pekka Mecklin, joka on lähes 30 vuoden ajan tutkinut Suomessa periytyvää suolisyöpää. Hän toimii Itä-Suomen yliopiston yleiskirurgian professorina Jyväskylässä. Mecklin on yhdessä kollegansa professori Heikki Järvisen kanssa pitänyt yllä tutkimusrekisteriä periytyvästä suolistosyövästä. ■ Tasapaino-hyppelyharjoittelu tekee hyvää iäkkäille naisille Vähintään kohtuullisesti rasittava voimaharjoittelu ja tasapaino-hyppelyharjoittelu ovat turvallisia ja käyttökelpoisia harjoitusmuotoja kotona asuville suhteellisen terveille iäkkäille naisille. Etenkin voima-, tasapaino- ja hyppelyharjoitteita yhdistävä harjoittelu ehkäisee sekä fyysisen toimintakyvyn että luuston heikkenemistä. Tämä käy ilmi terveystieteiden maisteri Saija Karinkannan UKK-instituutissa tekemästä tutkimuksesta, jossa 70-78-vuotiaat tamperelaisnaiset liikkuivat säännöllisesti vuoden ajan. Hyvä fyysinen toimintakyky on keskeinen iäkkäiden itsenäiseen elämään vaikuttava tekijä. Fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen lisää avun tarvetta ja altistaa laitoshoidolle. Usein myös kaatumisiin liittyy fyysiseen toimintakykyyn liittyviä tekijöitä, kuten alentunut alaraajojen lihasvoima sekä heikentynyt kehon tasapaino ja liikkumiskyky. Lisäksi luun heikkeneminen lisää riskiä saada kaatumistilanteissa luunmurtuma. ■ 17 Pääsihteeri Syöpäjärjestöissä pääsihteerin vaihtuminen on harvinaista. Sakari Karjalaisesta, 53, tuli järjestön neljäs sihteeri muutama viikko sitten. Karjalainen sanoo tekevänsä työtä järjellä ja sydämellä. Teksti: SATU LIPPONEN ■ Kuvat: EEVA ANUNDI Miltä nyt tuntuu? – Hienolta ja hämmentävältä. Syöpäjärjestöjen pääsihteerin tehtävä on ollut pitkäaikainen haaveeni ja sen toteutuminen tuntuu uskomattomalta. Olin opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtajanakin mieleisessäni tehtävässä, eikä siitä luopuminen ole ollut ihan helppoa. Moni hieno ja haastava hanke jää muiden eteenpäin vietäväksi. Mutta olen iloinen siitä, että minua odottavat vähintään yhtä kiinnostavat ja vaikeat tehtävät. – Olen erityisen tyytyväinen siihen, että Syöpäjärjestöillä on todella ammattitaitoinen henkilöstö ja tehtäviinsä sitoutuneet luottamushenkilöt. Olet ollut töissä Suomen Syöpärekisterissä, palaat siis tavallaan kotiin? – Kotiin tulolta minusta tosiaan tuntuu. Syöpäjärjestöt on säilynyt koko työurani ajan mielessäni hyvänä työpaikkana, se on ollut yksi parhaimmista. Olet pitkään ollut tiedepolitiikan vaikuttaja, mitä kokemusta sieltä tuot mukanasi? – Minulla on hyvä kokonaiskuva Suomen tieteen ja erityisesti terveystieteiden tilasta ja kehittämishaasteista. Tällä hetkellä olen huolissani tieteen rahoitustilanteen heikkenemisestä erityisesti Suomen Akatemian tutkimusrahoitukseen kohdistuvien leikkausten vuoksi. – Lääketieteellisen tutkimuksen rahoituksen kehitys on ollut muutenkin huolestuttava. Syöpäjärjestöjen tutkimusrahoitukseen kohdistuu lähivuosina entistä enemmän odotuksia. Tuon mukanani myös 18 verkostoni, jotka kattavat hyvin tieteen ja innovaatiotoiminnan koko kentän. Syöpäjärjestöjen jäsenistössä on paljon potilaita ja järjestön vapaaehtoisia. Mitä haluat heille tarjota? – Syöpäjärjestöt on yksi vapaaehtoistyön arvostetuimmista toimijoista. Motivaatio uhrata omaa aikaansa ja panostansa järjestön hyväksi kumpuaa Syöpäjärjestöjen tehtävän tärkeydestä. – Jokaisen tulee voida kokea auttavansa omilla toimillaan Syöpäjärjestöjen tavoitteiden toteutumista. – Pääsihteerinä haluan olla vahvistamassa Syöpäjärjestöjen viestin tärkeyttä sekä kannustaa ja innostaa vapaaehtoistoimintaan koko maassa. Mitä toivoisit tuovasi järjestöön mukanasi? – Toivon, että järjestö hyötyy innovatiivisuudestani, pitkästä johtamiskokemuksestani valtionhallinnossa ja laajoista verkostoistani. – Johtamisfilosofiani on rakentaa yhteistä tahtotilaa ja auttaa ihmisiä löytämään itsestänsä parhaat puolet sekä järjellä että sydämellä. numero neljä Millaisia haasteita näet työhömme liittyen lähitulevaisuudessa? – Järjestön käynnissä olevan muutostyön onnistunut loppuunsaattaminen on yksi tärkeimmistä haasteista. Näen muutostyön alkuna pitkäjänteiselle työlle, jonka tuloksena Syöpäjärjestöt on sekä valtakunnallisesti että alueilla entistä vahvempi ja vaikuttavampi. Aion käyttää tähän työhön paljon työpanostani. – Haluan kuulla ja kuunnella Syöpäjärjestöjen palveluksessa olevia ja luottamushenkilöitä järjestöön kohdistuvista odotuksista ja kehittämisideoista. Tulen vierailemaan alkuvuodesta yhdessä ylilääkärin kanssa kaikissa Syöpäyhdistyksen jäsenyhdistyksissä. Sakari Karjalainen Syntynyt: Helsingissä 1958 Perhe: Puoliso ja kaksi aikuista lasta, 2 lastenlasta Koulutus: Lääketieteen tohtori 1991, epidemiologian dosentti Tampereen yliopistossa vuodesta 1992 Työura: Suomen Syöpärekisterin tutkija, Sosiaali- ja terveyshallituksen ylilääkäri, Tampereen yliopiston yliassistentti (epidemiologia), Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen toimikunnan pääsihteeri, opetusministeriön tiedepolitiikan yksikön johtaja ja viimeksi opetusja kulttuuriministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan osaston ylijohtaja (2006-2011), lukuisia kansainvälisiä ja kotimaisia luottamustehtäviä Harrastukset: liikunta ja musiikki Motto: Järjellä ja sydämellä – Toinen jatkuva haaste liittyy varainhankintaan. Syöpäjärjestöt on onnistunut hyvin uudistamaan varainhankintaansa, mutta haasteet kovenevat koko ajan. Osana järjestön muutostyötä on huolehdittava vakaasta taloudesta niin, että pystymme turvaamaan laadukkaan ja monipuolisen toiminnan koko maassa. Onko jokin asia, joka on erityisen tärkeä? – Syöpäjärjestöjen toiminta-ajatuksen pitäminen kirkkaana ja toimiminen määrätietoisesti sen mukaisesti on erityisen tärkeätä. Syöpäjärjestöjen on tuettava syöpäpotilaita ja heidän läheisiään hoidon ja kuntoutumisen aikana sekä vähennettävä syöpäsairauksista aiheutuvaa uhkaa ja haittoja yhteiskunnassa. Näissä asioissa edistymme merkittävästi, mikäli pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan sisältyvä selvitystyö Kansallisesta syöpäkeskuksesta johtaa keskuksen perustamiseen viimeistään seuraavalla hallituskaudella. Millaisena näet Syöpäsäätiön roolin? – Suurimpana yksityisenä syöpätutkimuksen rahoittajana Syöpäsäätiöllä on valtava merkitys suomalaisen syöpätutkimuksen kannalta. Paljolti Syöpäsäätiön rahoituksen ansiosta alan tutkimus on Suomessa kansainvälisesti hyvin korkeatasoista ja tutkimustyö on johtanut hoitoa ja syöväntorjuntaa edistäneisiin innovaatioihin. Suomessa on useita kansainvälisen syöpätutkimuksen kärjessä olevia tutkijoita ja tutkijaryhmiä. Entä 17 jäsenjärjestöstä muodostuvan Suomen Syöpäyhdistyksen merkityksen? – Suomen Syöpäyhdistys on jäsenjärjestöineen Syöpäjärjestöjen sydän. Juuri Syöpäyhdistyksen ansiosta Syöpäjärjestöt on vahva yhteiskunnallinen vaikuttaja, palvelujen tarjoaja syöpäpotilaille sekä arvostettu tutkimuksen rahoittaja ja tekijä. Haluan vahvistaa järjestön sisäistä luottamusta ja yhteistyötä, jotta saavuttaisimme tavoitteemme valtakunnallisesti ja alueellisesti vieläkin paremmin. Millaisia palveluita toivoisit järjestön kehittävän? – Tässäkin asiassa haluan kuulla Syöpäyhdistyksen jäsenjärjestöjä ja muita sidosryhmiä. Juuri nyt pidän tärkeimpänä tehtävänämme huolehtia tarjolla olevien palvelujen saatavuudesta ja korkeasta laadusta. Mahdollisia uusia palvelumuotoja käynnistetään huolellisesti suunnitellen, ne arvioidaan järjestelmällisesti ja niiden rahoitus turvataan. Syöpätutkimus on edistynyt harppauksin, mikä on viestisi potilaalle? – Syöpädiagnoosi on yksi vakavimmista ja järisyttävimmistä elämäntapahtumista, joka voi koskettaa ihmistä ja hänen läheisiään. Potilas saa Suomessa korkeatasoista ja vaikuttavaa hoitoa. Potilaan ja tämän läheisten ei tarvitse jäädä yksin, vaan hoidon aikana ja kuntoutumisvaiheessa Syöpäjärjestöt ja muut toimijat tarjoavat ammattitaitoista ja ihmistä kunnioittavaa tukea. – Väestön vanhenemisen myötä yhä useampi meistä sairastuu elämänsä aikana syöpään. Jokainen meistä joutuu jossain vaiheessa elämäänsä tavalla tai toisella tekemisiin syöpäsairauksien kanssa. Silloin on hyvä tietää, että terveydenhuollon ja Syöpäjärjestöjen kautta on tarjolla tietoa ja tukea. Mitä muuta teet? Harrastukset, perhe? – Olen intohimoinen liikunnan harrastaja, mutta krooniset rasitusvammat ovat vieneet minulta mieluisimmat lajini, juoksun ja suunnistuksen. Harrastamisen painopiste onkin siirtynyt yhä enemmän kulttuuriin. Spotify-palvelun kautta pääsen kuuntelemaan melkein mitä tahansa. Tätä kirjoittaessani kuuntelen amerikkalaisen minimalisti John Adamsin levyä Earbox. Vaimoni on musiikin tohtori, joka vaihtoi alkuvuodesta ammattikorkeakoulun vararehtoriuden yksityisen yrityksen liiketoimintajohtajan paikkaan. Poikani on töissä Tampereella ja tyttäreni opiskelee Turussa. Pojanpojistani nuorempi syntyi samana päivänä, kun täytin 50 vuotta. ■ 19 20 Tavoitteena savuton arki Tuhkakupit ovat kadonneet Kerisyrjän tilan kuistilta. Yhteisenä tavoitteena on savuton arki. Teksti: ALTTI RAUTALAHTI ■ Kuvat: EEVA ANUNDI J Jyrki Linnavuoren lapsuudessa tupakka oli arkipäiväinen asia. Kun kotiin tuli vieraita käymään, nostettiin tuhkakuppi olohuoneen pöydälle, eikä sisällä polttamista kyseenalaistettu. Lapset varttuivat tupakansavun keskellä. –Äiti poltti autossakin. Muistan kuinka veljeni kaksivuotiaana hieroi 127 Fiatimme takapenkillä tupakansavua silmistään ja valitteli kuinka ”menee pukattaa pimmään”. – Myös kavereiden kotona poltettiin sisällä. Tupakka oli vain täysin luonnollisen osa arkea. Jyrki oli 11-vuotias, kun hän aloitti oman tupakointinsa. – Parhaan kaverin kanssa opeteltiin polttamaan. Hirveäähän se tupakka aluksi oli, mutta väkisin poltettiin. Jyrki yritti opettaa myös pikkuveljensä pahoille tavoille. Yllyttäminen ei kuitenkaan mennyt Jyrkin suunnitelmien mukaisesti. – Pakotin pikkuveljeni polttamaan yhden tupakan. Veli oli kymmenvuotias ja inhosi kokemusta. Hän ei koskaan aloittanut tupakointia. Myös Jyrkin vaimon Lauran lapsuudenkodissa paloi tupakka. – Isä poltti, mutta hänen tupakointiaan en muista ihannoineeni. Esikuva tupakoinnin aloittamiseen tuli silti omasta perheestä. – Viisi vuotta itseäni vanhempi isosisko poltti, ja se oli minusta tosi hienoa. – Kun olin 14-vuotias, ostin askin samaa tupakkamerkkiä, jota siskoni poltti ja poltin koko askillisen saman päivän aikana. Oksensin ja voin pahoin koko illan. Silti sitä senkin jälkeen kummasti vaan jatkoi tupakointia. Yhteiskunnan säännöt ja sen myötä asenteet tupakkaa kohtaan ovat muuttuneet rajusti viime vuosikymmeninä. Ennen poltettiin kotona, töissä, autossa, lasten edessä. Laura muistaa kuinka kevyesti tupakkaan vielä parikymmentä vuotta sitten suhtauduttiin. – 90-luvulla kävin Tanskassa opintomatkalla. Tunnilla opettajat polttivat tupakkaa. En muista, että nuoruudessani juuri kukaan olisi pitänyt tupakointia erityisen pahana asiana. Lainsäädäntökään ei ole aina hankaloittanut lasten tupakan saantia. Jyrki muistaa millaista oli elämä ennen vuoden 1978 tupakkalakia. – Kuusivuotiaana kävin kaupassa ostamassa äidille maitoa ja tupakkaa. Siihen aikaan ei ikärajoja kyselty. Vielä lakiuudistuksenkin jälkeen meni oma aikansa, ennen kuin asiaa alettiin ottaa vakavasti. Sukupolvi myöhemmin ajat ovat muuttuneet, eikä Linnavuortenkaan suhde tupakkaan ole enää yhtä mutkaton. Molemmat ovat päättäneet jättää savukkeet ‘‘ Tajusin, etten saanut tupakasta enää nautintoa. Silti aivot käskivät jatkaa polttamista. ’’ menneeseen. Lauran savuton elämä alkoi kesällä, Jyrkin päätös on tuoreempi. Vielä hän ei uskalla sanoa lopettaneensa lopullisesti. – Olen lakossa. Minulle ei sovi mikään ehdoton. Mutta olen sopinut itseni kanssa olevani niin kauan lakossa, että jossain vaiheessa voin sanoa, etten enää polta. Vanhemmuuden riemu Tupakoitsijan syyt polttaa tupakkaa muut- 21 ‘‘ Monen on hyvin vaikea kuvitella, että juuri omalle terveydelle sattuisi tupakoinnin seurauksena mitään vakavaa. ’’ tuvat ajan mittaa. Kun tupakka alkaa kiinnostaa, se yleensä näyttäytyy kiehtovana aikuisten juttuna. Tupakointi aloitetaan, jotta päästäisiin askel lähemmäs näiden roolimallien hienoa elämää. Vaikka suurin osa tupakoinnin aloittavista pitää ensimmäisten tupakoiden makua ja hajua hirveinä, jatketaan polttamista sitkeästi, kunnes savuun totutaan. Syntyy paha tapa, jota siitä saatu fyysinen nautinto ja sosiaaliset kannusteet ruokkivat. Jossain vaiheessa Jyrki tajusi, että hänen tupakkauransa oli siirtynyt seuraavaan vaiheeseen. – Jäljellä oli enää riippuvuus. Tajusin, etten saanut tupakasta enää nautintoa. Silti aivot käskivät jatkaa polttamista. – Kun lensin 11 tuntia Kööpenhaminasta Seattleen, toivoin todella, että tätä riippu22 vuutta ei olisi. Tupakasta on kuitenkin mahdollista päästä eroon. Esimerkkiä ovat näyttäneet sekä Jyrkin äiti että Lauran isä, jotka kumpikin lopettivat tupakoinnin jo vuosia sitten. Myös vanhemmuus on vaikuttanut Jyrkin haluun päästä riippuvuudesta irti. Ennen isäksi tulemista Jyrki oli yrittänyt tupakoinnin lopettamista vain kerran. – Se yritys kaatui, kun olin menossa armeijaan. Katselin varuskunta-alueen portteja ja mietin, että tuonneko sitä pitäisi mennä. Menin tupakkakaupan kautta. Lasten syntymän jälkeen lopettamisyrityksiä on kertynyt enemmän. – Isäksi tuleminen tuntuu maailmanmestaruuden voittamiselta. Se on tunne, jota on vaikea kuvailla. Sen jälkeen elämään suhtautuu eri tavalla. Perheen kaksi vanhinta lasta, 15-vuotias Julius ja 13-vuotias Anniina, ovat Jyrkin aiemmasta liitosta. Nuorin lapsi, 2-vuotias Kerttu, on Lauran ja Jyrkin yhteinen. Kun Laura odotti Kerttua, oli tupakoimattomuus ainoa vaihtoehto. Savukkeet jäivät moneksi kuukaudeksi. – Olin luonnollisesti polttamatta koko raskausajan. Kuitenkin, kun synnytysosastolta päästiin kotiin, menin hölmönä tupakalle, ja tapa alkoi taas. Lauran suhde tupakointiin muuttui, kun hän huomasi 2-vuotiaan tyttärensä tiedostaneen äitinsä sauhuttelun. – Jokin aika sitten Kerttu leikki talon emäntää. Hän tarjoili kaikille pienet kahvikupit ja kaatoi niihin leikkikahvia. Lopuksi hän oli sytyttävinään tupakan. Se kolahti kovaa. Laura on huomannut, että elämä pienen lapsen kanssa sujuu paljon helpommin, kun keuhkot ovat vapaat savusta. – Ei paljon tarvitse tuollaisen menijän perässä juosta, kun savuttomuuden edut huomaa. Aloitimme juuri Kertun kanssa muskarin ja Anniinan kanssa olemme käyneet zumbaamassa. Oma jaksaminen on selkeästi lisääntynyt polttamisen jäätyä. Valistuksen vaikeus Nykyään jokainen varmasti tietää miten vaarallinen aine tupakka on. Silti monen on hyvin vaikea kuvitella, että juuri omalle terveydelle sattuisi tupakoinnin seurauksena mitään vakavaa. Laurakaan ei ole koskaan ajatellut saavansa tupakasta esimerkiksi keuhkosyöpää. – Enemmän sitä on ajatellut välittömiä haittoja: iho-ongelmia, hampaiden kellastumista ja sen hetkistä kuntoaan. Myös Jyrki on huomannut kuinka vaikea riskien todellisuutta on tajuta. – Olen aina ajatellut kuuluvani siihen porukkaan, joka ei tule saamaan tupakasta mitään terveyshaittoja. – Tämä siitäkin huolimatta, että suvussani on esiintynyt paljon sydän- ja verisuonitauteja. Voisi jopa sanoa, että lähes kaikki suvussani ovat kuolleet suhteellisen nuorina. Kuolemattomuuden tunne on alkanutkin viime aikoina hieman väistyä. – Kun ikää tulee lisää, alkaa vakavampia asioita miettiä enemmän. Välillä tulee epätoivoisen tyhmä olo, kun tajuaa aiheuttavansa itselleen ennen pitkää jotain vakavaa. Useinkaan vanhempien varoittelut ja haittojen kertominen eivät estä lapsen tupakoinnin aloittamista. Joskus virheet on pakko tehdä itse. Perheen vanhin lapsi, 15-vuotias Julius, on jäänyt tupakoinnista useamman kerran kiinni. Isän suhtautumi- nen asiaan on selkeä. – Olin pettynyt, kun Julius alkoi tupakoimaan. – Olemme sopineet, että Julius saa 20 euroa aina kun hän saa minut tupakasta kiinni. Haluan antaa hyvän esimerkin. Laura tietää kuinka vaikea teini-ikäisen on ymmärtää hänen omaksi parhaakseen tarkoitettuja sääntöjä. – Julius pitää meitä ihan nuijina, kun ei anneta hänen polttaa kotona. 13-vuotias Anniina suhtautuu tupakkaan eri tavalla kuin veljensä – tai Jyrki ja Laura samassa iässä. Hän ei ole tupakoinnista kiinnostunut, vaikka monia ikätovereita tupakka kiehtookin. Anniina ei muista, että hänen isänsä tupakointi olisi koskaan tuntunut hienolta. -Muistan lapsuudesta isäni tupakoinnista lähinnä hajun. Ei tehnyt mieli mennä halaamaan, kun haju oli niin paha. Joskus mieleen tulee mitä tapahtuisi, jos isä tupakoinnin seurauksena sairastuisi. – Kuolemaa tai muita niin vakavia aiheita ei oikein halua edes ajatella. Mieluummin vain yrittää pitää sellaiset ajatukset poissa mielestä. Joulu Kerisyrjässä Ilta alkaa hämärtää Kerisyrjän tilalla. Linnavuoret ovat asuneet Lauran vanhempien aikoinaan rakentamassa puutalossa nyt puolitoista vuotta. On helppo ymmärtää miksi perhe pitää taloa unelmakotinaan, vaikka lasten mielestä paikka onkin nimensä mukaan, no, hieman syrjässä. Lahteen on kuitenkin vain muutaman minuutin ajomatka ja kotoisaan tupaan mahtuu helposti enemmänkin vieraita. Jouluna Kerisyrjään saapuvat Lauran suku ja Jyrkin äiti, mutta Kertun mukaan joulupukki ei ole tilalle tervetullut. Laura nauraa muistellessaan, millainen shokki pukin kohtaaminen oli Kertulle viime jouluna. – Kerttu kieltäytyi katsomasta pukkia. Kun vanhempi serkku alkoi laulaa Tuiki tuiki tähtöstä, ei laulamista rakastava Kerttukaan enää malttanut pitää mykkäkoulua. – Hän lauloi koko kappaleen selin pukkiin, samalla nyyhkyttäen. Muumeja katsova Kerttu juoksee välillä ruudun äärestä näyttämään siskolleen lelujaan. On helppo huomata, että siskoilla on tiiviit välit. Anniina on myös ymmärtänyt kuinka tärkeä rooli isosiskona oleminen on. – En koskaan haluaisi, että Kerttu alkaisi polttaa tupakkaa sen takia, että minä poltan. Laura tietää hyvin millainen merkitys Anniinan esimerkillä on. – Anniina on Kertun idoli. Kerttu katsoo Anniinaa tosi paljon ylöspäin. ■ 23 Vasemmalta: Juha Tapio, Kristiina Brask, Tommi Läntinen, Emma Salokoski, Mikki Kauste, Suvi Isotalo, Martti Saarinen ja Stina Girs. Syksy täyttyi sävelistä Lokakuun lopussa muusikot keräsivät varoja syöpätyöhön Syksyn Sävelkilpailussa. Syöpä-lehti kävi kysymässä, mikä on laulajan oma suhde syöpään. Teksti: SATU LIPPONEN ja ALTTI RAUTALAHTI ■ Kuvat: JOUKO KESKISÄNTTI 24 ”Iso ja henkilökohtainen asia” Juha Tapio sanoo, että hänellä on tuttuja, ystäviä ja sukulaisia, joilla on kokemus syövästä. Laulajalla itsellään ei ole omakohtaisia kokemusta tästä sairaudesta. – Syksyn Sävel -kilpailu osui tänä syksynä ajankohtaan, jolloin minulta tuli ulos uusi levy ja siihen liittyviä keikkoja. Jos kilpailu olisi ollut vanhanmallinen, olisin harkinnut tosin tarkkaan osallistumista. Kun kohteena on syöpätyö, Juha Tapio teki päätöksen osallistumisestaan. – Syöpä on iso ja henkilökohtainen asia, laulaja pohtii. Ystäviä muistellen Tommi Läntinen arvelee, ettei laulaessaan mieti syöpää, vaikka tekeekin hyväntekeväisyyttä. Laulajan lähellä on kokemusta sekä vakavista sairastumisista että parantumisista. – Kaksi hyvää ystävääni on kuollut syöpään, toinen keuhkosyöpään ja toinen melanoomaan, Läntinen toteaa vakavana. – Toisaalta syöpä on voitettavissa. On ihan oikeasti tärkeää olla mukana syöpätyön puolesta, hän painottaa. Musiikista kuultaa toivo Emma Salokoskella ei ole omakohtaista kokemusta syövästä, mutta tuttavapiirissä on käyty läpi syöpätaistelua. Myös Emma Salokoski sanoo, että hän olisi harkinnut lähtöä Syksyn Säveleen, jos se olisi ollut perinteinen kilpailu. – Ajatukseni on välittää musiikin kautta toivoa. Monet lauluistani ovat toiveikkaita. Uskon myös musiikin parantavaan voimaan, esimerkiksi aivohalvauspotilaan kuntoutuksessa musiikista on apua, Emma Salokoski mainitsee. Tunnepitoisia laulureissuja Nuori Kristiina Brask on käynyt Kuopiossa joulun alla laulamassa sairaalassa syöpäpotilaille. – Olen ymmärtänyt sen tärkeän asian, että syöpä kuuluu arkeen. Nämä ihmiset ovat oppineet elämään syövän kanssa. Syöpään liittyy muutakin kuin surua, ehkä jopa iloa, laulaja sanoo mietteliäänä. Braskin lähipiirissä ja hyvillä ystävillä ei ole syöpää. Sen sijaan tuttavapiirissä sairaus on tuttu. Nuori laulaja on kuitenkin saanut realistisen käsityksen sairaalavierailujen ansiosta syöpäpotilaista. Aivan kaikki asiat eivät ole helppoja kohdata: – Rankinta on ollut muistaa tuttuja kasvoja, kun kyseessä ovat lapset ja nuoret. Pysäyttävintä ovat olleet aivan pienet lapset, jotka eivät vielä ymmärrä sairauttaan tai hoitojaan. Näissä tilanteissa joutuu pitämään itsensä koossa. Brask sanoo, että sairaalassa käynnit ovatkin tunnepitoisia reissuja. – Ajattelen, että käyntini voi tuoda vähän iloa ja lohtua arkeen. Onnellisen tarinan puolesta Syöpä on koskettanut syyskuussa toisen albuminsa julkaissutta Suvi Isotaloa useamman kerran. Yleensä tarinalla on ollut onnellinen loppu. Emma Salokoski ja Mikki Kauste. – Lähipiirissäni on ollut syöpää. Olen kiitollinen, että suurin osa on saatu hyvällä hoidolla onnekkaasti hoidettua. Suvi on kuitenkin joutunut kokemaan myös menetyksiä syövän takia: – Viime keväänä ystäväni menehtyi syöpään. Kaikki sanat -kappaleellaan Syksyn sävelessä kisannut artisti oli innoissaan kilpailun tuottojen ohjautumisesta Syöpäjärjestöille: – Pidän syöpätyötä erittäin tärkeänä varojen keruukohteena. Koskettaa kaikkia Egotripistä tuttu Mikki Kauste oli Syksyn sävelessä mukana sooloartistina, vaikka bändi edelleen jatkaakin: – Vuosien varrella pöytälaatikkoon oli kertynyt biisejä, joiden esittäminen tuntui luontevammalta soolona. Bändihommat jatkuvat kuitenkin edelleen omalla verkkaisella tahdillaan. Syksyn sävelen tuottojen keräyskohde oli Mikin mukaan erittäin tärkeä: – Kun ikää tulee, koskettaa syöpä varmasti lähes jokaista. Mikki ei ole tässä itsekään poikkeus: – Lähipiiristäni ihmisiä on menehtynyt syöpään. Onneksi osa syöpään sairastuneista on saanut paremman diagnoosin ja syöpä on saatu hoidettua. Ehdottoman tärkeä aihe Viime vuonna Idols-laulukilpailun voittanut Martti Saarinen ei epäröinyt lähteä mukaan myös Syksyn säveleen: – On todella suuri kunnia laulaa kilpailussa, jossa on mukana näin mahtavia artisteja.” Laula minulle -kappaleellaan Syöpäjärjestöille varoja kerännut artisti tietää miltä tuntuu menettää läheinen syövälle: – Mummoni kuoli syöpään. Myös hyvän ystäväni isä on menehtynyt syöpään. Syksyn Sävelen keräyskohdetta Martti arvostaa: – Aihe on minulle ehdottoman tärkeä. Rankka tauti ei unohdu Martin lisäksi Syksyn sävelessä oli mukana toinen Idols-laulukilpailusta kuuluisuuteen ponnahtanut artisti. Debyyttialbuminsa 9. marraskuuta julkaissut Stina Girs on nähnyt läheltä, miten rankka tauti syöpä voi olla: – Tätini mies, joka oli läheinen myös minulle, menehtyi syöpään. Kokemus on lisännyt Stinan motivaatiota lähteä tämänvuotiseen Syksyn säveleen: – On todella hienoa olla mukana laulamassa hyvän asian puolesta. ■ 25 TOIN Syöpä-lehden tämän vuoden ensimmäisessä numerossa julkaistiin Potilaan polku -kirjoituskilpailun voittaja, ja kaikkien kolmen palkitun haastattelut. Vuoden aikana on julkaistu kilpailun toiseksi tullut kirjoitus ja tunnustuspalkinnon saanut teksti. Sarjan päättää kilpailun kolmanneksi valittu teksti, jyväskyläläisen Jarmo Kovasen ”Toinen elämä”. Voittajatekstit ovat luettavissa myös Syöpä-lehden verkkosivuilla kohdasta potilaat ja läheiset. 26 EN ELÄMÄ j Rekat jyristävät ohitse ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kello on jotain puoli kolme perjantaiyönä. Ikkunasta näkyy moottoritielle. Olen saanut yhden hengen huoneen, tällainen pyritään kuulema antamaan ensikertalaisille. Ikkunoiden välissä nököttää talvipakkasiin kuollut kärpänen. Jokin voima pitää sen kuitenkin vielä lasissa kiinni. Nyt on alkukevät parhaimmillaan, ensimmäiset peipposet virittävät säkeitään minä hetkenä hyvänsä. Se on vuoden tärkeimpiä päiviä. Olen pyytänyt Kirsiä ilmoittamaan heti, kun ensimmäinen laulu raikaa ilmoille. Jotensakin nuo rekkakuskit järkähtämättömällä menollaan todistavat, että elämä jatkuu. Aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka yksi ihminen täällä onkin pantu sivuraiteelle. Enkä ole edes yksin. Koko talo on täynnä koskettavia tarinoita. Jonkun tarina ehkä päättyykin tänä yönä. Ettekö te siellä ratin takana tajua, että teitä tarkkaillaan? Eikö teiltä irtoa edes yhtä ajatusta elämästään taisteleville? Täytyyhän teidän nähdä valot sairaalan ikkunoissa. Mutta eihän sitä huomaa. En ole huomannut itsekään, enkä huomaa edelleenkään – en edes neljä vuotta myöhemmin. Keskiviikon yllätys Oikeastaan en ole koskaan aiemmin ollut sairaalan asiakkaana. Mitä ihmettä tapahtui? Vielä keskiviikkona olin töissä niin kuin kaikki muutkin. Ruumiillinen ponnistelu tosin oli ottanut voimille jo parisen viikkoa, mutta ainahan sitä joskus väsyttää. Jotain ihme mustelmia ja nivuskipuja ilmestyi silloin tällöin, mutta kuka niitä jaksaa laskea. Olin kuitenkin raahautunut työterveyteen. Lääkäri otatti verinäytteet kaiken varalta, ei keksinyt muutakaan. Keskiviikkona lounaalla oli tonnikalalaatikkoa. Valitsen aina kalaa, jos sitä on tarjolla. Töihin kävellessä työterveyslääkäri soittaa. Sanoo vain, että minun pitäisi mennä keskussairaalaan verinäytteisiin heti tai viimeistään huomenna. Ei sanonut sen enempää. Ilmeisesti luotti siihen, että kuulun siihen osaan populaatiota, joka noudattaa ohjeita. Luottamuksen osoitus kai sekin. Niinpä ajattelin mennä työpäivän jälkeen sairaalan kautta kotiin. Olin melkein varma, että minulla on borrelioosi. En ollut mitään renkaita sen enempää kuin punkkejakaan iholla nähnyt, mutta kerrankos sitä jää tuollaiset huomaamatta. Näytteenottaja kulki salissa vaununsa kanssa ja kyseli sosiaaliturvatunnuksia. Aika luottamuksellisia tietoja, mutta kukapa niistä jaksaisi täällä olla kiinnostunut, jokaisella lienee omat huolensa. Tunnin päästä joku hoitaja haki käytävän päässä olevaan huoneeseen. Kirsi oli juuri saapunut paikalle ja huutanut huolestuneena nimeäni nähdessään minut käytävällä. En vastannut. Hoitaja pyysi istumaan. Arvasin jo, että tämän täytyy olla leukemiaa, ei kai sitä muuten istumaan pyydettäisi. Ja vielä sillä äänenpainolla. Mistä se leukemia nyt tulikin mieleen. Kai se olisi se pahin vaihtoehto? Siitähän oli kuullut pelkkiä kauhukertomuksia. Niinpä en saanut mitään kohtausta, vaikka lääkäri hetken kuluttua kertoikin minulla olevan akuutin leukemian. Jotkut leukosyyttiarvot olivat niin korkealla, että minut pitäisi viedä siltä istumalta Kuopioon. Soittikin sinne, mutta sanoivat, ettei siellä yöllä mitään tehdä kuitenkaan. Lääkäri ei silti päästänyt kotiin. Ohjasi minut päivystysosaston sänkyyn ja sieltä aamutuimaan ambulanssilla Kuopioon. Siellä huomasin, että minulle oli laitettu jätesäkissä mukaan vieraan miehen vaatteet. No, seuraavan ambulanssin tullessa sekin ongelma saatiin ratkottua. Pääsin siis siihen päätyhuoneeseen, josta on näkymät viitostielle. Sain omahoitajaksi kauniin ja pätevän oloisen naishenkilön. Olipa minulla tuuria. ■ JARMO KOVANEN Me halusimme Ensimmäinen tehtävä oli saada valkosolujen määrä pienemmäksi. Sitä varten kaulaan työnnettiin katetri, josta veri saatiin sentrifuugierotteluun. Siinä menikin aikaa, kun leukosyyttiarvo huiteli jossain neljässäsadassa. Sitten piti päättää, annanko luvan hoitokokeiluun, jossa kahta erilaista solusalpaajahoitoa verrataan keskenään. Kaipa siitäkin joku lääkäri saa sulkia hattuunsa. Annoin siis luvan. Jälkeenpäin selvisi, että arpa valitsi minulle juuri sen vaihtoehdon, joka ei tehonnut. Kolmen viikon solumyrkkykuuri taisi mennä harakoille, mutta olin sentään hengissä. Kahden viikon päästä alkoi lähteä tukka. Sain peruukin, jota en kuitenkaan käyttänyt kuin pari kertaa. Ennen kolmen päivän lomalle pääsyä aloin nähdä kaiken kahtena. Pääsin heti silmälääkärille. On se kätevää, kun sairaalasta löytyy apua läheltä – tai ainakin tutkitaan. Ei tällekään vaivalle mitään hoitoa ollut, se hävisi kuukauden päästä itsekseen. Kaikki muutkin mahdolliset oireet tutkittiin, vaikka se sitten olisi merkinnyt magneettikuvausta tai tietokonetomografiaa. Hammaslääkäri kiskoi kaikki viisaudenhampaat pois siltä varalta, että joskus joutuisin tai pääsisin luuydinsiirtoon. Luuydinsiirto kuulostaa aika ufolta. Otetaan siis luuydintä vapaaehtoiselta lahjoittajalta, joka voi olla sukulainen, tai sitten ei. Sehän on siis elinsiirto kaikkine siihen kuuluvine riskeineen. Nykyään taitaa olla yleisempää, että luovuttajan verestä erotellaan kantasoluja ja annetaan niitä siirtopotilaalle. Mutta sitä ennen tauti pitäisi saada solumyrkyillä remissioon. Minulla se onnistui vasta sillä toisella yrittämällä toukokuun lopussa. Kahden viikon päästä oltiinkin sitten Kirsin ja poikien kanssa Meilahdessa siirtopotilaan valmennustilaisuudessa. Sen perusteella piti päättää, haluaako siirtoon vai ei. Me halusimme. 27 ‘‘ Läheisten tukea ei kai voi koskaan yliarvostaa tällaisissa elämänvaiheissa. ’’ Olin sairastunut akuuttiin lymfaattiseen leukemiaan, joka on oikeastaan lastentauti. Sairautta havaitaan joskus myös aikuisilla, näistä ensisijaisesti yli 50 -vuotiailla, sanoo Wikipedia. Olin viettänyt viisikymmenvuotispäiviä Intiassa kolme vuotta aiemmin, olin siis tyypillinen poikkeustapaus. Meitä aikuisia potilaita on vähemmän kuin loton päävoiton saaneita, jotain alle 30 vuodessa. Pitäisi kai olla tyytyväinen, ettei sairastunut mihinkään muotivaivaan. Kaiken lisäksi tautini osoittautui Philadelphia-kromosomipositiiviseksi. Selkäytimestäkin löytyi blastisoluja. Miten siis kaikki mahdolliset mausteetkin sattuivat samaan keitokseen? se miehelle tärkeä juttu. Joka toista väittää, ei ymmärrä miesten elämää. Vielä kun ihon kosketusherkkyydestä on pudonnut pois eroottinen ulottuvuus, vaikutus on melkoinen. Viimeinen oikea rakasteluni tapahtui kolmannen hoitojakson aikana, sairaalahuoneessa kesäkuun 18 päivä, kun Kirsi oli taas monettako kertaa käymässä vierailulla. Huoneesta jopa löytyi valmis lappu ovenkahvaan ripustettavaksi: ei saa häiritä. Melkein kuin hotellissa! Läheisten tukea ei kai voi koskaan yliarvostaa tällaisissa elämänvaiheissa. Siksikin suku ja ystävät ovat tärkeitä elämässä. Omat lapset olivat ne tärkeimmät motivaation ylläpitäjät. Kiitos siitä heille. Kiitos myös Kirsille, joka jaksoi ja jaksaa elää mukana kaikissa käänteissä. Sairaus monesti myös pelottaa ystäviä kauemmaksi. Jotkut lähentyvät, toiset loitontuvat. Näinhän se elämä menee. Melkein hymyilytti tehoosastolla maatessa, kun hoitaja vuoronvaihdon yhteydessä valisti seuraajaansa, että tämän herran vointia kyselee sitten ex-vaimo, nykyinen vaimo ja rakastajatar – ikään kuin siinä olisi ollut jotain ihmeellistä! Merkkipäiviä Elokuun neljäs päivä on toinen syntymäpäiväni. Silloin suoneen tiputettiin jonkun hyväsydämisen, tuntemattomaksi jäävän miehen verestä saadut kantasolut. Ne pelastivat minut elämälle, joka kokokehosädetyksien ja solumyrkkyjen jälkeen oli aika ohuissa säikeissä. Viikko meni enemmän tai vähemmän morfiinihumalassa. Kuukauden jälkeen ajettiin 300 kilometriä taksilla kotiin ja aloitettiin elämän opettelu uudelleen. Hoidot jättivät muistoksi polyneuropatian. Kuinka sattuikaan – tämä hermosairaus voisi olla myös borrelioosin aiheuttama... Polyneuropatia oli kai tärkein syy siihen, että olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Se vaikeuttaa liikkumista ja siitä aiheutuvat inkontinenssivaivat rajoittavat elämää kokonaisvaltaisesti. Ohjeeksi lähimmäisille: aina ilmavaivojen äänet eivät ole mielenosoitusta, ne voivat johtua myös siitä, etteivät hermot toimi kunnolla. Kaikkeen ihminen tottuu, mutta vaippojen käyttö alle kuusikymppisenä on melkoinen nöyryytys. Sitä ei edes haluaisi ajatella, mutta se on kuitenkin jatkuvasti läsnä ja aikatauluttaa koko elämän. Samaan pakettiin kuuluu tietysti kyvyttömyys seksiin. Maailman tärkein asia piti laittaa ainakin osittain naftaliiniin. Ei kai erektio ole se ainoa asia seksissä, mutta on 28 Me sopeutujat En ole jaksanut esittää kysymystä miksi. Eihän se ole millään tavalla aiheellinen. Shit happens. Pitää vain sopeutua. Ja siinä taidossahan ihminen on melkoisen nero. Sopeutuminen menee jopa niin pitkälle, että sairaalaosastot alkavat jo tuntua kodilta. Juhannuksena hoitajat grillailivat meille parvekkeella makkaroita ja palanpainikkeeksi tarjottiin sekä viiniä että olutta. Vieläkin Lys- poliklinikka tuntuu turvalliselta paikalta, kun siellä on säännönmukaisesti vierailtava. Kai tämä johtuu siitä, että kaikki hoitajat ja lääkärit ovat tuottaneet pelkästään positiivisia kokemuksia. Kiitos kuuluu siis myös heille. En ole myöskään jaksanut lukea mitään leukemiaan liittyvää sen paremmin netistä kuin muualtakaan. Edes omia epikriisejäni en ole tullut tavanneeksi. Kaiken viimeksi olisin kysynyt lääkäriltä paranemistodennäköisyyden suuruutta. Kai siihen olisi jokin prosenttiluku löytynyt, mutta olen päättänyt, että tässä tapauksessa se on sata. Pitäkööt tilastotieteilijät lukunsa, ne eivät merkitse mitään yhden ihmisen elämässä. Syöpäjärjestöjen joillekin kursseille olisi hieman tehnyt mieli, mutta alle kuusikymppinen eläkeläinen tuntuu niissä ympyröissä olevan jonkinlainen kummallisuus, väliinputoaja. Piikityksiä on tullut saatua varmaan samaan tahtiin suonensisäisiä huumeita käyttävien kanssa. Sairaalassa verenkuva tutkittiin joka päivä, joskus parikin kertaa. Tuloksista annettiin dokumentit myös potilaalle. Jossain mapissa ne kai ovat. Joku friikki olisi varmaan tehnyt niistä käppyröitä ja taulukoita. En minä. Kovimmille suonet ehkä joutuivat käänteishyljintään annettujen fotofereesihoitojen aikana, jolloin verta kierrätettiin ultraviolettivalohoidossa. Liian ärhäköille valkosoluille opetettiin tapoja, ettei pidä käydä isäntäeläimen omien kudosten kimppuun. Yllättäen tämä jopa toimii, niin uskomattomalta kuin se tuntuukin. Jotain uutta Myös Kela on taudin myötä tullut tutuksi, hyvässä ja pahassa. Kyllähän ne korvaavat kaiken maailman asioita. Koko arsenaalia ei varmaan edes tunne, vaikka on sairaalan sosiaalihoitajankin puheilla käynyt. Melkoinen byrokratia tähän on luotu. Joskus toimivat siellä täysin epäloogisesti. Samoilla papereilla joko saa tukea tai sitten ei saa riippuen henkilöstä, jonka pöydälle hakemus sattuu päätymään. Vaikka 3000 euron kuukausikustannus jostakin lääkkeestä korvataankin käytännössä kokonaan, sairaus maksaa silti maltaita. Suomessa köyhän ei todellakaan kannata menettää terveyttään. Kaipa jonkinlainen Kela -filosofian tavoite on, ettei sairastuminen saisi aiheuttaa potilaalle taloudellisia menetyksiä. Ei se periaate ainakaan käytännössä toimi. Sairastaminen todella tulee kalliiksi. Väkisin tulee mieleen, olisiko ilmainen hoito halvempi ratkaisu kuin massiivinen todistuslappusten kirjoittelu, hakemusbyrokratia ja valitusrumba. Ainakin se olisi inhimillisempää. Meillä eletään yhä kulttuurissa, jonka mukaan ihmisiä pitää hallita. Mahdollisuuksien luominen voisi tuottaa enemmän positiivisuutta yhteiskuntaan. Ehkei se olisi mahdotonta, kun monessa muussa valtiossa ilmainen terveydenhoito toimii, eivätkä maat ole sen enempää konkurssissa kuin Suomikaan. Kaipa jokaisesta asiasta löytyy ainakin yksi positiivinen piirre – tästäkin? Sellaiseksi voitaneen lukea se, että nyt kaikki vaivani otetaan todesta ja tutkitaan. Ei tarvitse juosta terveyskeskuslääkäriltä toiselle. Elinsiirto tuntuu olevan asia, joka aiheuttaa herätyskellojen kilinää koko terveydenhuollon henkilökunnassa. ■ Syövän ehkäisyä voidaan tehostaa Syövän ehkäisyä on mahdollista tehostaa, arvioivat asiantuntijat New Yorkissa ei-tarttuvien tautien kaksipäiväisessä huippukokouksessa syyskuussa 2011. - Liikunnalla on itsenäinen merkitys sairauksien riskitekijänä. Lisäksi sillä on tärkeä rooli painonhallinnassa, eikä pidä aliarvioida liikuntaa ihmisen onnellisuuden lisääjänä, toteaa Syöpäjärjestöjen pääsihteeri Harri Vertio . Hän on Maailman syöpäunionin (UICC) hallituksen jäsen. New Yorkin kokoukseen UICC toi puolen miljoonan ihmisen allekirjoittaman maailman syöpäjulistuksen. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin pääsihteeri Matti Rautalahti arvioi, että tapaamisissa korostuivat uudet mahdollisuudet syövän ehkäisyyn: - Liikunnan merkitys kroonisten tautien ehkäisyssä todettiin suureksi, jopa suurimmaksi eri tekijöiden joukossa. Tämä johtuu sen myönteisistä vaikutuksista useaan muuhun riskitekijään, kuten ylipainoon, verenpaineeseen ja aineenvaihduntaan. Nämä taasen lisäävät verisuonisairauksien ja diabeteksen vaaraa. - Ylipaino lisää myös syöpätautien vaaraa. Liikunnalla on myös erityistä ehkäisevää vaikutusta tiettyihin sairauksiin, kuten paksusuolen- ja rintasyöpään. ■ a A JASSA mikko leppilammen 60-vuotis -taiteilijajuhla tee testi osoitteessa enemmänsynttäreitä.fi ja katso pääsisitkö paikalle mikko leppilammen 60-vuotistaiteilijajuhlaan. Mikko Leppilammen 60-vuotistaiteilijajuhlat johdattavat enemmänsynttäreitä.fi -sivulle, jossa voi testata omia elintapojaan lyhyellä monivalintatestillä. Testissä selvitetään muun muassa liikunta- ja ruokailutottumuksia ja tupakointia. Sitähän testi ei voi tietää, kuka pääsee Mikon juhliin, mutta esimerkiksi liikkumalla riittävästi ja syömällä runsaasti vihanneksia ja hedelmiä voidaan ehkäistä syöpää ja muitakin sairauksia – ja saada enemmän synttäreitä. Jos sinulla on useimmista kysymyksistä vastauksessa vihreä valo, voit onnitella itseäsi. Kampanjan tarkoitus on muistuttaa, että kolmasosa syövistä voidaan ehkäistä omilla valinnoilla. Hedelmien ja vihannesten runsas syönti, liikkuminen ja tupakoimattomuus ovat hyviä keinoja välttää syöpää. Myös alkoholi voi aiheuttaa syöpää jo pieninäkin annoksina. ■ 29 Upeat Pohjois-Italian järvet – Garda, Como ja Maggiore 12.–19. toukokuuta 2012 Matkalle mukaan voimassaoleva ehjä ulkomaanpassi tai EU-henkilökortti, josta ilmenee myöntämis- ja voimassaolopäivät. Matkavakuutus, johon sisältyy myös matkatavaravakuutus on syytä tehdä heti matkavarauksen tekemisen jälkeen sekä huolehtia perusrokotusten voimassaolosta sekä tarvittaessa MPR-rokotuksesta. Tällä matkalla nähdään kauniita järvimaisemia ja upeita vuoristoja sekä kuvauksellisia kaupunkeja. Historiallinen ja ikuinen Venetsia, Verona – rakastavaisten kaupunki – Romeon ja Julian tarinana ja huikea Arena sekä Milano – muodin ja ostosten Mekka. Matkaohjelma: Lauantai 12.5.2012, Helsinki, Garda Lähtö klo 4.00 Ortodoksisen kirkon luota, Turusta. Helsinki-Vantaan lentoasemalta Finnairin reittilento Milanoon klo 8.00. Milanoon saavutaan klo 10.05. Ajo Franciacortan viinialueelle, jossa lounas paikallisella viinitilalla ja tutustuminen viinitilan toimintaan. Viinitilalta ajo Gardalle, jossa majoitutaan neljäksi yöksi hotelli Regina Adelaideen. Sunnuntai 13.5.2012, Gardajärven kierros Aamiainen hotellissa. Kokopäiväretken aikana saadaan hyvä yleiskuva maalauksellisesta Gardajärvestä. 50 kilometrin pituisen järven ympärillä maisemat ovat moninaiset: etelässä tasankoa, viiniviljelyksiä ja oliivipuulehtoja, pohjoisessa jylhiä vuoristoja. Gardasta ajetaan ensin etelään Sirmionen kaupunkiin, josta jatketaan laivalla länsirannalla sijaitsevaan Gardone Rivieraan. Täältä matkailu sai 1800-luvulla alkunsa. Luonto on äärimmäisen rehevää: koristepuita ja -pensaita, palmuja ja oleantereita. Matka jatkuu linjaautolla läntistä rantatietä, ns. sitruunarivieraa pitkin. Ohitetaan pieni Limonen kylä ja saavutaan järven pohjoispäässä sijaitsevaan Riva del Gardaan. Maisemat ovat muuttuneet vuoristoisiksi: Rivaa suojaavat jylhät vuoret, taustalla on viini- ja omenapuuviljelyksiä. Tauko pidetään Monte Baldo -vuoren suojassa olevassa Malcesinessa, joka on monelle suomalaiselle tuttu lomakylä. Täältä palataan takaisin Gardan kaupunkiin ja nautitaan illallinen majoitushotellissa. Maanantai 14.5.2012, Venetsia Aamiaisen jälkeen lähdetään kohti Venetsiaa. Saavutaan Tronchetton parkkisaarelle, josta jatketaan yksityisellä vesibussilla keskustaan Markuksen torille. Täällä aloitetaan kävellen kaupunkikierros, jonka aikana nähdään mm. Markuksen kirkko, Herttuapalatsi ja muut torin ympärillä olevat hallintorakennukset. Pieniä kapeita kujia pitkin kävellään vielä Rialton sillalle, joka on kaunein Canal Granden yli menevä silta. Kierroksen jälkeen lounas ja vapaata aikaa ja sen jälkeen Tronchetton saaren kautta Gardaan majoitushotelliin. Tiistai 15.5.2012, Verona Aamiaisen jälkeen lähdetään Veronaan, jossa tehdään kävelykierros. Kierroksen aikana kurkistetaan Veronan historiaan, roomalaisten elämään, nähdään kuuluisa La Scala -suvun jälkeenjättämiä palatseja, eletään Shakespearen hengessä ja kurkistetaan Julian parvekkeelle, unohtamatta mahtavaa amfiteatteri Arenaa, joka on seisonut uljaana paikallaan jo roomalaisten ajoista lähtien. Kierroksen kesto on noin kaksi tuntia. 30 Hotelli Regina Adelaide**** Via San Francesco Assisi 23, 37016 Garda puh. +39 045 725 5977 www.Regina-adelaide.it Sijaitsee keskustassa, rantabulevardin tuntumassa. Kierroksen jälkeen palataan majoitushotelliin Gardalle. Illallinen hotellin lähellä sijaitsevassa ravintolassa. Keskiviikko 16.5.2012, Comojärvi Aamiaisen jälkeen lähdetään matkalaukkujen kanssa Comojärvelle ja Comon kaupunkiin. Tehdään yksityinen laivakierros järvellä. Risteilyn aikana nähdään vilaus kuuluisista huviloista, joita järven rantaviiva on täynnä. Comojärvellä aikaansa viettävät mm. George Clooney, amerikkalaisella ”ketsuppimies” Heinzilla on huvila Comojärvellä. Paikalla ovat vierailleet niin Napoleon kuin Churchillkin. Ajetaan ohi Cernobbion kylän ja nähdään myös upea Villa d´Esten, yksi Euroopan hienoimmista hotelleista. Villa d´Estessä asuvat mm. formulakuljettajat Monzan formuloiden aikana. Ajetaan ohi Isola Comacina -saaren. Legenda kertoo, että saarella on aikanaan asunut kreikkalaisia, jotka sotivat roomalaisten kanssa. Risteily järvellä kestää noin 1,5 tuntia. Hieman vapaata aikaa Comon keskustassa omatoimiseen lounaaseen, jonka jälkeen siirrytään Maggiorejärvelle ja Stresan kaupunkiin, jossa majoitutaan kahdeksi yöksi Grand Hotel Bristoliin. Illallinen majoitushotellissa. Torstai 17.5.2012, Maggiorejärvi Aamiaisen jälkeen lähdetään yksityiselle järviristeilylle Maggiorejärvelle. Risteilyn aikana vieraillaan Isola Bella ja Isola Madre -saarilla. Isola Bella -saaren barokkityylinen palatsi on 1600-luvulta ja siellä Napoleonkin on yöpynyt. Tutustutaan saareen ja sen palatsiin. Saaren ylpeys on palatsin yhteydessä oleva puutarha, joka on rakennettu kymmenelle terassille asteittain, pyramidin muotoon. Puutarhaa kaunistavat hedelmäpuut, antiikkiruusut, jasmiinit, banaanipuut ja monet muut. Isola Madren saarella vieraillaan vehreällä puutarhasaarella. Iltapäivällä palataan takaisin Stresaan, jossa vapaata aikaa. Illallinen hotellin lähellä sijaitsevassa ravintolassa. Perjantai 18.5.2012, Villa Taranto, Milano Aamiaisen jälkeen lähdetään matkalaukkujen kanssa vierailemaan Villa Taranton kasvitieteelliseen puutarhaan, joka sijaitsee läheisessä Pallanzan kylässä. Villa Taranto on yksi kaikista kuuluisimmista kasvitieteellisistä puutarhoista Maggiorejärvellä. Puutarhan on perustanut vuonna 1931 skotlantilainen herrasmies Neil Boyd McEacharn päämääränään tehdä puutarhasta yksi koko maailman kauneimmista. Puutarha onkin oiva esimerkki englantilaisesta puutarhasta Italiassa. McEacharn haki harvinaisia kasveja ja siemeniä ympäri maailmaa. Puutarhan kasvilajimäärä on todella suuri ja kaikki kasvit on nimetty. Puutarhassa pääsee ihailemaan yli 300 erilaista daaliaa sekä kas- Grand Hotel Bristol**** Corso Umberto 1, N 73, 28838 Stresa puh. +39 032 332 601 www.zaccherahotels.com Sijaitsee 300 metrin päässä Stresan keskustasta. Hotelli Galles**** Piazza Lima 2, 20129 Milano puh. +39 02204 841 www.galles.it Sijaitsee keskustassa, aivan ostoskatu Corso Buenos Airesin vieressä. Matkan hinta: jäsenet 1980 euroa ei-jäsenet 2030 euroa Lisämaksu yhden hengen huoneesta 320 euroa. Hintaan sisältyy: t MJOKBBVUPLVMKFUVLTFU5VSLV)FMTJOLJ7BOUBB5VSLV t MJOKBBVUPLVMKFUVLTFUQFSJMMÊLPIUFJTTBPIKFMNBONVLBBO t MFOUPNBULBU'JOOBJSJOSFJUUJMFOOPJMMB)FMTJOLJ.JMBOP )FMTJOLJ t WVPSPLBVEFONBKPJUVTIFOHFOIVPOFFTTB t BBNJBJTUBMPVOBTUBSVPLBKVPNJOFFOKBJMMBMMJTUB (3 ruokajuomineen) t SJTUFJMZU(BSEB$PNPKB.BHHJPSFKÊSWFMMÊ t TJTÊÊOQÊÊTZNBLTVU1ZIÊO.BSLVLTFOCBTJMJLBBO*TPMB#FMMBOKB*TPMB.BESFOTBBSJMMF7JMMB5BSBOUPPO.BHHJPSFKÊSWFMMÊ t QBJLBMMJTPQQBJEFOQBMWFMVU7FOFUTJBTTBKB7FSPOBTTB t .BULBSJONBULBOKPIUBKBOPQQBBOQBMWFMVULPLPNBULBO ajan Ilmoittautumiset ja lisätiedot: Matkari Oy, puh. (02) 2657 913 Vastuullinen matkanjärjestäjä: 'JOO4DBO5PVS0QFSBUPS vihuoneissa jättimäisiä lootuksia. Noin 1,5 tuntia kestävän vierailun jälkeen jatketaan matkaa Milanoon, jossa majoitutaan hotelli Gallesiin. Illallinen hotellin lähellä sijaitsevassa ravintolassa. Lauantai 19.5.2012, Milano, Helsinki Aamiaisen jälkeen sanotaan ”Arrivederci” Italialle ja ajetaan Malpensan lentoasemalle, josta Finnairin reittilento lähtee Helsinkiin klo 11.30. Helsinkiin saavutaan klo 15.30. Kuljetus Turkuun. Palvelukortti Liityn jäseneksi. Nimi Osoite Haluan lehden Syöpäjärjestöillä on 140 000 jäsentä eri puolella Suomea. En halua lehteä Jag är svenskspråkig och vill ha tidskriften Osoitteenmuutokset Nimi Suomen Syöpäyhdistykseen kuuluu 12 maakunnallista yhdistystä ja viisi valtakunnallista potilasjärjestöä. Jäsennumero Lehden osoitekentästä takasivulta, koko numerosarja nimen yläpuolelta. Syöpäsäätiön ja Syöpätautien Tutkimussäätiön päätehtävä on tukea tiedettä, koska syöpätutkimus on kaiken tuloksellisen syöpätyön lähtökohta. Suomen Syöpäyhdistys ylläpitää Suomen Syöpärekisteriä, joka on syöpätautien tilastollinen ja epidemiologinen tutkimuslaitos. Syöpärekisterin yhteydessä toimii Joukkotarkastusrekisteri. Jäseneksi voit liittyä oman alueesi syöpäyhdistyksen kautta, osoitteesta www.cancer.fi tai täyttämällä viereisen kupongin. Syöpäyhteys-Cancerkontakt, neuvova puhelin 0800 19414 on maksuton palvelu, ma klo 10-14 ja 16-18, ti-pe klo 10-14 sekä sähköpostitse neuvonta@cancer.fi. Online chat: neuvontahoitaja.fi Syöpäjärjestöt Suomessa: neuvonta-asemat, poliklinikat, laboratoriot, hoitokodit, potilaskodit ja -hotellit, terveydenhuoltoalan koulutus, yleisötilaisuudet, sopeutus-, kuntoutus- ja virkistyskurssit, tukihenkilötoiminta. Syöpäjärjestöjen saattohoitokoteja Suomessa on kolme: Terho-koti (Helsinki), Pirkanmaan hoitokoti (Tampere) ja Karinakoti (Turku). Syöpäsäätiön lahjoitustili: Nordea 234418-3229 Lahjoittajapalvelu (09) 1353 3286, lahjoitukset@cancer.fi Syöpäsäätiö – Suomen suurin yksityinen syöpätutkimuksen tukija, joka vuonna 2009 jakoi tieteen tukemiseen 4 milj. euroa. Adressimyynti: Syöpäsäätiön adressilla tuet kotimaista syöpätutkimusta. t7PJUUJMBUBQVIFMJNJUTF t4ZÚQÊKÊSKFTUÚKFOLBVQQB Pieni Roobertinkatu 9, 00130 Helsinki t.ZZOUJNZÚTXXXTZPQBOFUQPTUJUIZWJOWBSVTUFUVU kaupat kautta maan sekä sähkepalvelu 0200 44001. Syöpäjärjestöjen kannatustuotteet UJMBBUIFMQPJNNJOPTPJUUFFTUBXXXTZPQBOFU Uusi nimi Uusi osoite Suomen Syöpäyhdistys maksaa postimaksun Syöpäjärjestöt ovat toimineet vuodesta 1936. Toiminnan perustana on halu ehkäistä syöpää tutkimuksen, viestinnän ja joukkotarkastusten avulla. Hoitojen ja kuntoutuksen tuloksellisuutta halutaan parantaa. Tehokkailla, syöpää ehkäisevillä ja sitä varhain toteavilla joukkotarkastuksilla kohennetaan elämän laatua. Syöpäjärjestöt tukevat valtakunnallisen verkostonsa avulla syöpäpotilaita ja heidän läheisiään. 7BOIBPTPJUF Suomen Syöpäyhdistys ry Tunnus 5000961 00003 Vastauslähetys Suomen Syöpäyhdistyksen valtuuskunnan puheenjohtaja on lääkintöneuvos Lauri Nuutinen. Hallituksen puheenjohtajana toimii professori Seppo Pyrhönen. Syöpäsäätiön ja Syöpätautien Tutkimussäätiön puheenjohtaja on professori Seija Grénman Syöpäjärjestöjen pääsihteeri on LKT Sakari Karjalainen. Jäsenyhdistys LIITY JÄSENEKSI Jäsenmaksusi vastineeksi saat Syöpä-lehden, joka ilmestyy vähintään viisi kertaa vuodessa. Jäsenyys oikeuttaa 2-5 euron hoitopäiväkorvaukseen, jos jäsen joutuu syöpätaudin vuoksi sairaalahoitoon. Jäsenedut vaihtelevat maakunnallisesta yhdistyksestä riippuen. Etuja ovat esimerkiksi alennus Syöpäjärjestöjen poliklinikalla, alennus uimahallissa, yhdistyksen järjestämät edulliset jäsenmatkat, yhdistyksen oma tiedotuslehti ym. OTA YHTEYS SUORAAN ASIANOMAISEEN YHDISTYKSEEN. Syöpäyhdistykset: Etelä-Suomen Syöpäyhdistys 09 696 2110 Keski-Suomen Syöpäyhdistys 014 333 0220 Kymenlaakson Syöpäyhdistys 05 229 6240 Lounais-Suomen Syöpäyhdistys 02 265 7666 Pirkanmaan Syöpäyhdistys 03 249 9111 Pohjanmaan Syöpäyhdistys 06 320 9800 Pohjois-Karjalan Syöpäyhdistys 013 227 600 Pohjois-Savon Syöpäyhdistys 017 580 1801 Pohjois-Suomen Syöpäyhdistys 010 2491 100 Saimaan Syöpäyhdistys 05 451 3770 Satakunnan Syöpäyhdistys 02 6305 750 Suomen eturauhassyöpäyhdistys 09 1353 3228 Suomen Kurkku- ja Suusyöpäyhdistys 09 7318 0630 Suomen Suolistosyöpäyhdistys 010 4222 540 Suomen Syöpäpotilaat 09 135 331 Suomen Syöpäyhdistys 09 135 331 SYLVA 09 135 6866 Ålands Cancerförening 018 22 419 Lehden tilaukset 09 1353 3212 31 Syöpä koskettaa myös sairastuneen läheisiä, yhteinen huoli sairastuneen voinnista sekä jaksamisesta yhdistää perhettä, sukulaisia, työyhteisöä ja ystäviä. Syöpäsäätiö on osaltaan auttamassa syövästä kärsiviä ihmisiä antamalla tietoa, tukea ja toivoa. Tutkimuksen avulla voidaan kehittää hoitoja sekä parantaa sairastuneiden elämänlaatua. Syöpäsäätiön tuki suomalaiselle syöpätutkimukselle on merkittävää, jaamme vuosittain apurahoina noin neljä miljoonaa euroa suomalaisille syöpätutkijoille. Syöpäsäätiön toiminta on lahjoittajien sekä testamenttilahjoitusten varassa. Voidaksemme auttaa tarvitsemme apuasi. Anna joululahja, joka auttaa syöpään sairastuneita ja heidän läheisiään – tee lahjoitus Syöpäsäätiölle. Lämmin kiitos lahjoituksestasi! Harri Vertio pääsihteeri Syöpäsäätiö Kyllä - teen lahjoituksen Syöpäsäätiölle Saaja: Syöpäsäätiö Tilinumero: Nordea 234418-3229 Viitenumero: 1355 IBAN-koodi: FI20 2344 1800 0032 29 BIC-koodi: NDEAFIHH 32 Keräyslupa 2020/2010/4095 Syöpäsäätiö, voimassa 1.1.2011–31.12.2012 Anna lahja kaikille, joita syöpä koskettaa!
© Copyright 2024