Palveluasumisen opas 2013

Palveluasumisen opas
19.8.2013
ESIPUHE
Tämän oppaan tarkoituksena on kuvata palvelu- ja tukiasumiseen oikeutettujen
asukkaiden avun ja tuen tarvetta, palvelujen hankintaa sekä ARA-rahoitukseen liittyviä
reunaehtoja. Näiden seikkojen selvittäminen on välttämätöntä, kun palvelu- ja
tukiasuntojen rakentamista ja rahoitusta suunnitellaan.
Opas antaa tietoa seikoista, jotka tulee ottaa huomioon ARAn tukemien erityisryhmien
asuntokohteiden tarveselvityksessä, hanke- ja rakennussuunnittelussa ja
investointipäätöksen tekemisessä. Se on tarkoitettu ohjeeksi palvelu- ja tukiasuntojen
rakennuttamisen osapuolille sekä niille, jotka osallistuvat tai vaikuttavat päätöksillään ja
toiminnallaan ARAn tukemien asuntojen rakentamiseen tai niiden asumisaikaiseen
käyttöön.
Tässä oppaassa keskitytään asumisen ja palveluiden järjestämiseen, ARAn
hankekriteereihin sekä asumiseen liittyviin tarvearviointeihin.
ARA on julkaissut Suunnitteluoppaan, joka keskittyy asuntojen, tilojen ja
asuinympäristöjen suunnitteluun ja rakentamiseen.
ARA on päivittänyt Rakennuttamisohjeen, jossa käsitellään ARAn hankekäsittelyn eri
vaiheissa edellytettyjä menettelytapoja, asiakirjoja ja niiden sisältöä.
2
Sisällys
1
Aluksi ............................................................................................................................................4
2
ASUMISPALVELUJEN KÄSITTEET ............................................................................................5
2.1 Vanhukset ..............................................................................................................................5
2.2 Kehitysvammaiset ..................................................................................................................5
2.3 Mielenterveyskuntoutujat ........................................................................................................6
2.4 Pitkäaikaisasunnottomat ........................................................................................................6
2.5 Muiden erityisryhmien asumisen järjestäminen ......................................................................6
3
ERITYISRYHMIEN ASUMISEEN LIITTYVIÄ MUITA KÄSITTEITÄ ...............................................7
4
ASUMISTARPEEN ARVIOINTI JA ASUMISRATKAISUT .............................................................7
4.1 Vanhusten palvelutarpeen arviointi .........................................................................................8
4.2 Kehitysvammaisten henkilöiden avun ja tuen tarpeen arviointi ...............................................8
5
ERITYISRYHMIEN ASUMISEN RAHOITUS .................................................................................9
5.1 Investointiavustuksen kohdentuvuus ......................................................................................9
5.2 Tuettavat erityisryhmät ja tukiprosentit .................................................................................10
5.3 Erityisryhmille tarkoitetun vuokra-asuntokohteen korkotukilainoitus ilman
investointiavustusta ..............................................................................................................11
6
ERITYISRYHMIEN AVUSTUSKOHTEIDEN ASUMISAIKAISET MUUTOKSET ..........................11
6.1 Avustuskohteen asukasryhmän muutos ...............................................................................11
6.2 Asukasrakenteen monipuolistaminen ja sitä koskeva suunnitelma .......................................12
6.3 Avustuskohteen käyttötarkoituksen muutos ..........................................................................12
7
ASUMINEN JA PALVELUT .........................................................................................................12
7.1 ARA-tuotantoon liittyvät edellytykset ....................................................................................12
7.2 Palveluiden hankinta ............................................................................................................13
7.3 Palveluiden järjestäminen ja taloudellinen kestävyys............................................................13
7.4 Asumisen ja palveluiden eriyttäminen...................................................................................14
8
HANKEVALINNAT ......................................................................................................................14
8.1 Erityisryhmähankkeiden yleiset arviointikriteerit....................................................................14
8.2 Laatukriteerit ........................................................................................................................14
8.3 Kustannustekijät ...................................................................................................................15
8.4. ARA-tuen ulkopuolelle jäävät hankkeet ................................................................................15
9
ERITYISRYHMIEN ASUMISEN KEHITTÄMINEN .......................................................................16
LÄHTEET ..........................................................................................................................................18
3
1
ALUKSI
ARA on asumisen asiantunteva kumppani, kehittäjä ja uudistaja, joka edistää
ekologisesti kestävää, laadukasta ja kohtuuhintaista asumista. Periaatteena on:
jokaisella on oikeus hyvään asumiseen. Tätä periaatetta noudatetaan myös
erityisryhmien asumisen rahoittamisessa.
Valtioneuvosto on hyväksynyt kaksi kehitysvammaisten henkilöiden asumiseen ja
palveluihin liittyvää periaatepäätöstä. Vuonna 2010 käynnistettiin kehitysvammaisten
asumisohjelman toteuttaminen. Marraskuussa 2012 hallitus hyväksyi periaatepäätöksen, jonka mukaan jokaisella kehitysvammaisella ihmisellä on oikeus asua
samoin kuten muillakin kuntalaisilla ja oikeus saada asumisensa tueksi tarvittavat
palvelut. Periaatepäätös ohjaa kuntia lakkauttamaan vammaisten ihmisten laitoshoito
vuoteen 2020 mennessä ja kehittämään asumista ja palveluja tarvetta vastaavaksi.
Valtioneuvoston 18.4.2013 antama periaatepäätös koskien ikääntyneiden asumisen
kehittämistä vuosille 2013 - 2017 korostaa sitä, että ikääntyneet voivat asua turvallisesti
kodeissaan toimintakyvystä ja varallisuudesta riippumatta. Tässä keskeisin toimenpide
on asuntojen ja asuinrakennusten korjaaminen.
Laissa ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja
terveyspalveluista eli vanhuspalvelulaissa (L 980/2012), painotetaan ikääntyneiden
kotona asumista ja sinne saatavien palvelujen turvaamista. Sosiaali- ja terveysministeriön heinäkuussa antamassa laatusuosituksessa ”Hyvän ikääntymisen
turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi” on kirjattu tämä lain edellytys ikääntyneen
kotona asumisesta ja palvelujen saatavuudesta.
Väestön ikääntyminen on Suomessa nopeaa. Tällä hetkellä maassamme on hieman yli
miljoona yli 65-vuotiasta. Ennusteiden mukaan yli 65-vuotiaiden määrä nousee vuoteen
2030 mennessä lähes 1,5 miljoonaan. Tällöin jopa miljoona asuntoa olisi saatava
ikääntyneiden asumiseen soveltuvaksi, mikä tarkoittaa huomattavaa vanhan asuntokannan peruskorjaamista. Samanaikaisesti tarvitaan tehostetun palveluasumisen
lisäämistä erityisesti muistisairaille vanhuksille, puhumattakaan fyysisesti huonokuntoisten ja mielenterveysongelmista kärsivien ikääntyneiden tehostetusta palveluasumisesta. Valtion pitkäjänteisen toiminnan kautta luodaan edellytyksiä ikääntyneiden
asuinolojen parantamiseen, joita kuntien toimilla tuetaan.
Näihin asuntotarpeisiin varautuminen edellyttää kunnilta kokonaisvaltaista pitkän
tähtäimen suunnitelmaa, jossa on arvioitu sekä kuntakohtaiset että asuntoa tarvitsevien
yksilölliset asuntotarpeet. Lähtökohtana tulee olla, että mahdollisimman moni ikääntynyt
voi asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään ja muiden erityistä tukea
asumisessaan tarvitsevien asumisratkaisut ovat sellaisia, jotka vastaavat heidän
yksilöllisiä tarpeitaan normaaleissa asuinympäristöissä. Tarvitaan siis monenlaisia
asumisen vaihtoehtoja sekä riittäviä asumista turvaavia palveluja ja niiden kehittämistä.
Tämä opas korvaa aiemman 14.9.2012 annetun oppaan.
4
2
ASUMISPALVELUJEN KÄSITTEET
Ympäristöhallinnossa käytetään erityisryhmien asumispalveluista käsitteitä:
palveluasuminen, tehostettu palveluasuminen ja tukiasuminen. Käytännössä asuminen
on tehostettua palveluasumista (ympärivuorokautinen hoiva) ja tukiasumista.
Asumispalvelujen käsitteet pohjautuvat lainsäädäntöön.
Sosiaalihuoltolain (710/1982) mukaan asumispalveluilla tarkoitetaan palvelu- ja
tukiasumisen järjestämistä. Niitä annetaan henkilölle, joka tarvitsee erityisestä syystä
apua ja tukea asunnon tai asumisensa järjestämisessä. Sosiaalihuoltoasetuksen
(607/1983) mukaan asumispalveluja järjestetään palveluasunnoissa ja tukiasunnoissa.
Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain
(380/1987), jäljempänä vammaispalvelulaki mukaan kunnan on järjestettävä
vaikeavammaiselle henkilölle palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa
johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän
toiminnoista. Palveluasumista voidaan järjestää palvelutalossa, ryhmä- tai hajautettuna
asumisena tai myös vaikeavammaisen henkilön hallitsemassa yksittäisessä asunnossa.
Kehitysvammalain (519/1977) mukaan asumisen järjestäminen on erityishuoltoon
kuuluva palvelu. Lain mukaan yksilöllistä erityishuolto-ohjelmaa toteutettaessa on
pyrittävä siihen, että sellaisen henkilön asuminen, joka ei voi asua omassa kodissaan,
mutta ei ole laitoshuollon tarpeessa, järjestetään muulla tavoin.
2.1
Vanhukset
Vanhusten asumispalvelut perustuvat sosiaalihuoltolakiin (710/1982) ja sosiaali- ja
terveysministeriön mukaisiin jaotteluihin seuraavasti:
Palveluasuminen sisältää asumisen ja siihen liittyvät palvelut. Osa yksiköistä on
palvelutaloja, joissa asukkaalla on oma huoneisto ja osa esimerkiksi ryhmäkoteja, joissa
asukkaalla on kylpyhuoneella varustettu oma huone. Palveluasuminen jaetaan
tavalliseen palveluasumiseen ja tehostettuun palveluasumiseen.
Tavallinen palveluasuminen on asumista, jossa henkilökunta on paikalla vain päivällä.
Tehostettu palveluasuminen on asumista, jossa henkilökunta on paikalla ympäri
vuorokauden. Asuminen eroaa laitoshoidosta muun muassa siinä, että Kela on
hyväksynyt asumisyksiköt avohoidon yksiköiksi ja asiakas maksaa erikseen vuokran ja
käyttämänsä palvelut. Asiakas saa asumiseensa Kelan myöntämää eläkkeensaajien
asumistukea.
2.2
Kehitysvammaiset
Kehitysvammaisille henkilöille asumista voidaan järjestää sosiaalihuoltolain,
vammaispalvelulain tai kehitysvammalain perusteella.
Kehitysvammaisten asumista on kuvattu käsitteillä tuettu, ohjattu ja autettu asuminen,
joiden määrittelyt ovat syntyneet käytännön tarpeista eikä niillä ole lainsäädännöllistä
taustaa. Jaottelu tuettuun, ohjattuun ja autettuun asumiseen otettiin käyttöön 80-luvulla
ja käsitteissä asuminen jaetaan kolmeen kategoriaan asiakkaan arjen selviytymisen
sekä tuen, avun ja hoivan tarpeen perusteella.
5
2.3
Mielenterveyskuntoutujat
Mielenterveyskuntoutujien asumisessa käsitteiden kirjo ja hajanaisuus ovat
vaikeuttaneet sosiaali- ja terveyspalvelujen toimijoiden työtä. Samaa tarkoittavista
asumisen ja palvelujen kokonaisuuteen liittyvistä asioista on puhuttu eri käsitteillä ja
yhdellä käsitteellä on ollut useita merkityksiä. Mielenterveyskuntoutujien asumispalvelut
perustuvat sosiaalihuoltolakiin (710/82) ja -asetukseen.
Palveluasuminen sisältää asumisen ja siihen liittyvät palvelut. Osa yksiköistä on
palvelutaloja, joissa asukkaalla on oma huoneisto ja osa esimerkiksi ryhmäkoteja, joissa
asukkaalla on kylpyhuoneella varustettu oma huone. Palveluasuminen jaetaan
tavalliseen palveluasumiseen ja tehostettuun palveluasumiseen.
Tavallinen palveluasuminen on asumista, jossa henkilökunta on paikalla vain päivällä.
Tehostettu palveluasuminen on asumista, jossa henkilökunta on paikalla ympäri
vuorokauden. Asuminen eroaa laitoshoidosta muun muassa siinä, että Kela on
hyväksynyt asumisyksiköt avohoidon yksiköiksi ja asiakas maksaa erikseen vuokran ja
käyttämänsä palvelut. Asiakas saa asumiseensa Kelan myöntämää eläkkeensaajien
asumistukea.
2.4
Pitkäaikaisasunnottomat
Pitkäaikaisasunnottomien asumispalveluille ei ole virallista määritelmää, vaan
asumisesta puhutaan monilla termeillä. Vaikutteita pitkäaikaisasunnottomien asumisen
määrittelylle on saatu päihdehuollon ja mielenterveyskuntoutujien asumisesta.
Määritelmät, joita ARA-tuotannossa noudatetaan, jaotellaan seuraavasti:
Tukiasuminen tarkoittaa sosiaalisesti kuntouttavaa asumismuotoa henkilöille, jotka
tarvitsevat tukea pystyäkseen asumaan itsenäisesti.
Palveluasuminen on asumista asumisyksikössä, jossa on tarjolla ympärivuorokautista
palvelua niille, jotka eivät tarvitse laitoshoitoa, mutta tarvitsevat päivittäistä tai
ympärivuorokautista tukea, apua ja palveluita.
Tehostettu palveluasuminen on laitoshoitoa kevyempi vaihtoehto ja asiakkaat ovat
yleensä vaikeasti toimintarajoitteisia ja tarvitsevat jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa.
Palvelu on ympärivuorokautista.
2.5
Muiden erityisryhmien asumisen järjestäminen
Päihdeongelmaiset rinnastetaan asumispalveluissa lähinnä pitkäaikaisasunnottomiin
eikä heille ole erikseen määriteltyjä asumisen muotoja.
Erityistä tukea tarvitsevien nuorten asuminen järjestetään joko tukiasunnoissa,
tavallisissa vuokra-asunnoissa tai nuorille tarkoitetuissa vuokra-taloissa, joihin on
saatavilla tukea, valvontaa ja ohjausta.
Fyysisesti vammaisten henkilöiden asuminen järjestetään henkilön avun ja tuen tarve
huomioiden vammaispalvelulain mukaisesti ja ARAn rahoittamissa asumisratkaisuissa
suunnitteluoppaan suositusten mukaisesti. Opiskelijoiden ja maahanmuuttajien
asuminen on tavallista vuokra-asumista.
6
3
ERITYISRYHMIEN ASUMISEEN LIITTYVIÄ MUITA KÄSITTEITÄ
Ympäristöministeriö on vuoden 2011 ohjauskirjeessään ARAlle linjannut erityisryhmien
asuntokohteiden avustamista seuraavasti:
Laitosmaisia ratkaisuja ei tule avustaa. Tavoitteena tulee olla erityisryhmiin kuuluvien
asuminen tavallisilla asuinalueilla. Avustusta ei tule myöntää isoihin eikä laitosalueelle
rakennettaviin kohteisiin. Selkeästi eri erityisryhmiin lukeutuvien henkilöiden asuntoja ei
tule sijoittaa samalle tontille tai samaan rakennuskokonaisuuteen.
Laitosten korvaajiksi ei tule rakentaa laitosmaisia ratkaisuja. Tyypillisinä laitosmaisuuden
piirteinä on pidetty seuraavia asioita:
1. asiakkaan näkeminen diagnoosin kautta hoidon ja hoivan objektina eikä
ensisijaisesti yksilönä ja kansalaisena
2. toiminnan ympärivuorokautisuus ja kaikille asukkaille yhteisen päiväjärjestyksen
noudattaminen
3. ryhmämuotoinen toiminta
4. suuret asiakasmäärät samoissa tiloissa
5. pienet henkilökohtaiset tilat ja tilojen varustuksen epätäydellisyys
6. runsaat yhteistilat kuten käytävät, päiväsalit, henkilökunnan tilat yms.
Laitos voidaan määritellä sekä henkilökunnan työ- ja toimintakulttuuriin että
tilaratkaisuihin liittyvinä ominaisuuksina, myös valtasuhteina työntekijän ja asiakkaan
välillä. Laitoskäsitteen ohella asukasmäärältään suuria asumiskohteita kuvataan myös
sanoilla uuslaitos, asumiskeskittymä ja klusteri. Uuslaitos käsitetään samassa
rakennuksessa tai rakennuskokonaisuudessa tai samalla tontilla olevaksi
asumisyksiköksi, jossa asuu useita kymmeniä ihmisiä. Asumiskeskittymässä samaan
asumiskohteeseen on sijoitettuna useita eri erityisryhmiä. Klusterilla on kehitysvammaisten asumisessa tarkoitettu sitä, että elämän kannalta tärkeitä toimintoja, kuten
asuminen, työ- ja päivätoiminta ja vapaa-ajan toiminta, sijoitetaan samalle tontille.
Klustereita ovat myös autetun, ohjatun ja tuetun asumisen yksiköt, jotka sijoitetaan
samalle tontille siten, että ne liitetään esimerkiksi yhdyskäytävillä toisiinsa tai työ- ja
päivätoimintatiloihin.
4
ASUMISTARPEEN ARVIOINTI JA ASUMISRATKAISUT
Erityisryhmien asumistarvetta tulee tarkastella sekä kunkin ryhmän kohdalla pitkällä
aikavälillä että kunkin asiakkaan kohdalla yksilöllisesti. Erityisryhmien asumisen tarve
tulee ottaa huomioon jo kaavoitusvaiheessa sekä asuinalueiden suunnittelussa.
Pitkäaikainen palveluasumistarpeen arviointiin liittyy esimerkiksi väestörakenne/kohderyhmän rakenne ja muutokset tulevaisuudessa, palvelurakennelinjaukset ja palvelujen
kehittäminen olemassa oleva palveluasumiskanta, sen kunto ja sen käyttöaste.
ARA edellyttää, että kunnan asunto-, sosiaali- ja terveystoimi osallistuvat yhteistyössä
asuntojen tarpeen ja käytön arviointiin kaikkien erityisryhmien osalta.
Sosiaali- ja terveysministeriön sekä Kuntaliiton ”Hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja
palvelujen parantamiseksi” (2013) laatusuosituksen mukaan valtakunnallisena
tavoitteena vuoteen 2017 on, että yli 75- vuotiaista henkilöistä:
7
1. 91–92 prosenttia asuu kotona itsenäisesti tai riittävien palvelujen turvin
2. 6–7 prosenttia asuu tehostetussa palveluasunnossa
3. 2–3 prosenttia on laitoshoidossa (vanhainkoti tai pitkäaikaishoito
terveyskeskuksessa).
Kuntien on tarkasteltava omia tavoitteitaan suhteessa kunnan asukkaiden tarpeisiin.
Tiedot koko maan tasolla, alueellisesti ja kunnittain ovat saatavilla Terveyden ja
hyvinvoinnin laitoksen SOTKAnet -verkkopalvelusta (www.sotkanet.fi).
4.1
Vanhusten palvelutarpeen arviointi
Palvelujärjestelmän tulee vastata kuntalaisten tarpeisiin. Alentunut toimintakyky ja
toimintarajoitteet ovat yleisin peruste palvelujen käyttöön. Palvelujen käyttöä lisäävät
myös puutteelliset asumisolosuhteet sekä asuin- ja elinympäristön esteellisyys.
Muistisairaudet ovat yksi merkittävä palvelutarpeisiin vaikuttava tekijä. Muistisairaiden
kasvava määrä haastaa koko palvelujärjestelmän, ja se näkyy erityisesti myös
tehostetun palveluasumisen lisäämisessä. (Ikä-aske-raportti 2012; Ikähoiva-raportti
2011).
Vanhusten palvelutarpeen arviointi perustuu ensisijaisesti toimintakykyarviointeihin.
Toimintakyky tarkoittaa henkilön kykyä suoriutua päivittäisistä toiminnoista.
Toimintakykyarvioinneissa huomioidaan:
1. yksilön fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja kognitiivinen kokonaisuus
2. ympäristötekijät kuten asunnon varustetaso, lähiympäristön ja laajemman
asuinympäristön mahdollisuudet palvelujen saamiseen
3. palvelurakenteen tasapaino suhteessa asukkaiden tarpeisiin ehkäisevistä
palveluista laitoshoitoon saakka.
Vanhusten toimintakyvyn arviointiin on useita mittareita. Toimintakyvyn mittaamiseen ja
arviointiin käynnistyi vuonna 2007 kansallinen asiantuntijaverkosto (TOIMIA-verkosto),
jonka tehtävänä on arvioida toimintakykymittareiden soveltuvuutta eri käyttötarkoituksiin.
Verkoston toiminnasta ja mittareista on tietoa verkkosivulla www.toimia.fi.
4.2
Kehitysvammaisten henkilöiden avun ja tuen tarpeen arviointi
Kehitysvammaisen henkilön avun ja tuen tarpeen arviointi pohjautuu käyttäjälähtöiseen
tarvearviointiin. Avun ja tuen laajuus voidaan jakaa neljään kategoriaan seuraavasti:
1. matala/lyhytaikainen tuki: tuen tarve joissakin itsestä huolehtimiseen liittyvissä
asioissa tai kodin toiminnoissa, joillakin opiskelun ja työn osa-alueilla. Tuen tarve
on usein lyhytaikaista.
2. kohtalainen/osittainen tuki: henkilöllä on tuen tarve useissa itsestä
huolehtimiseen liittyvissä asioissa tai kotitalousrutiineissa ja useilla opiskelun ja
työn osa-alueilla. Tuen tarve korostuu kriisien tai muutosten keskellä.
3. kattava/laaja-alainen tuki: henkilö ei kykene itsenäisesti huolehtimaan
hyvinvoinnistaan ja hän tarvitsee tukea kaikilla tai lähes kaikilla elämän alueilla.
Oman elämän ja elinympäristön kontrollointi on mahdollista vain osittain.
8
4. elintärkeä/erittäin vahva tuki: ilman tukea henkilöllä on hengenvaara tai vakava
hyväksikäytön mahdollisuus. (mukaeltu Department of Health 2003, UK).
Kehitysvammaisen henkilön avun ja tuen sisältö voidaan jaotella kolmeen kategoriaan,
joita ovat
1. jokapäiväiseen elämään liittyvät tarpeet kuten kodin askareet, itsestä
huolehtiminen, harrastukset, työ, opiskelu sekä sosiaalisen liittymisen tarve jne.
2. kehitysvammaisuudesta johtuvat erityistarpeet, jotka liittyvät ensisijaisesti
kommunikaatioon, oppimiseen ja vuorovaikutukseen sekä
3. monitahoiset tuen tarpeet, jotka aiheutuvat kehitysvammasta ja siihen
yhdistyvistä muista vaikeuksista kuten mielenterveysongelmat tai dementia.
(Hintsala 2011).
Käyttäjälähtöisessä tarvearvioinnissa voidaan käyttää apuna kehitysvammaisen
henkilön toimintakyvyn kuvaamiseen välineitä, esimerkiksi Toimi-välinettä.
Toimintakyvyn kuvaaminen tarkoittaa kokonaiskuvan muodostamista siitä, miten henkilö
suoriutuu päivittäisen elämän tilanteista. Toimintakyvyn kokonaiskuva muodostuu
useasta eri tekijästä: elinympäristö, elämänhallintataidot, kognitiiviset ja emotionaaliset
voimavarat, sosiaaliset taidot, fyysinen kunto sekä terveydentila.
Toimintakyvyn kuvaaminen ei ole yksinään riittävä kriteeri sen määrittelemiseen,
millaista palvelua henkilö saa tai millaiseen asuntoon henkilö muuttaa. Tietty diagnoosi
tai toimintakyky ei siis johda tiettyyn palveluun tai tukeen. Tarvearviointi perustuu aina
neuvottelulle henkilön kanssa ja asunnon järjestämisen lähtökohtana ovat henkilön
toiveet ja tarpeet. Kehitysvammaisten asumisen yksilöllisiä tarvearviointeja ovat
kehittäneet mm. Kehitysvammaisten Palvelusäätiö www.kvps.fi, ASPA www.aspa.fi sekä
Savon vammaispalvelusäätiö www.savas.fi.
5
ERITYISRYHMIEN ASUMISEN RAHOITUS
Vuokrataloille voidaan myöntää investointiavustusta erityisryhmien asunto-olojen
parantamiseksi, jos ARA hyväksyy samaan kohteeseen myönnetyn lainan
korkotukilainaksi. Investointiavustuksen ehdollista varausta haetaan kerran vuodessa.
Hakuaika on syksyllä.
Myönnettävien investointiavustusten kokonaismäärä päätetään vuosittain valtion
talousarviossa. Vuonna 2013 investointiavustuksen määrä nostettiin 120 miljoonaa
euroa/vuosi.
5.1
Investointiavustuksen kohdentuvuus
Investointiavustuksen myöntämisen tarkoituksena on lisätä erityisryhmiin kuuluville
henkilöille heidän asumistarpeisiinsa soveltuvia ja asumiskustannuksiltaan kohtuullisia
vuokra-asuntoja sekä parantaa heidän asumisolosuhteitaan.
ARA kohdentaa investointiavustukset ensisijassa tehostettuun palveluasumiseen
tarkoitettujen kohteiden rahoittamiseen. Erityisryhmien kohdentamisessa etusijalla ovat
kaikkein vaikeimmassa asuntotilanteessa olevat ryhmät, joilla korostuu asumiseen
liittyvä tuen sekä palveluiden tarve ja siitä johtuvat erityisvaatimukset asuntojen ja
rakennusten tila-, varuste- tai rakenteellisille ratkaisuille.
9
Ympäristöministeriön (ohjauskirje 4.1.2012) mukaan painopiste on pitkäaikaisasunnottomien, kehitysvammaisten, mielenterveyskuntoutujien sekä muistisairaiden
vanhusten asuntojen rahoittamisessa.
5.2
Tuettavat erityisryhmät ja tukiprosentit
ERITYISRYHMIEN KOHDEKOHTAISET AVUSTUKSET
Tuettava erityisryhmä
asunto-olot ovat huonot ja
tulot poikkeuksellisen
pienet
asuminen edellyttää
tavanomaista enemmän
tukipalveluita
asunto-olojen järjestäminen
edellyttää tukipalveluiden
lisäksi merkittävästi erityisiä
tila- ja varusteratkaisuja
asuinrakennukseen tai
asuntoon
asunto-olojen järjestäminen
edellyttää merkittävästi
erityisiä tila- ja
varusteratkaisuja ja lisäksi
mielenterveys, päihde tai
muista vastaavista
ongelmista aiheutunutta
pitkään jatkunutta
asunnottomuutta
asunto-olojen järjestäminen
edellyttää tavanomaista
enemmän tukipalveluja
sekä poikkeuksellisen
vaativia taikka kalliita tilatai varusteratkaisuja
asuinrakennukseen tai
asuntoon asukkaiden
kehitysvamman takia
Tukiluokka
I
Tukiprosentti
max 10 %
Kohderyhmät
Asumismuoto
opiskelijat, nuoret, maahanmuuttajat
jne.
II
max 25 %
III
max 40 %
mielenterveyskuntoutujat, erityistä
tukea tarvitsevat nuoret, vanhukset,
vammaiset henkilöt,
päihdehuoltopalveluiden käyttäjät,
pitkäaikaisasunnottomat
muistisairaat ja huonokuntoiset
vanhukset, vammaiset henkilöt,
pitkäaikaisasunnottomat
opiskelijaasunto
vuokra-asunto
vuokra-asunto,
tukiasunto,
palvelu-asunto
IV/a
max 50 %
pitkäaikaisasunnottomat
tehostettu
palveluasunto
IV/b
max 50 %
kehitysvammaiset,
1) jotka muuttavat laitoksesta
2) joiden vamman tai sairauden takia
asuinrakennukseen tai asuntoon on
tehtävä poikkeuksellisen kalliita
varusteratkaisuja
3) joille ei paikkakunnan rakennustai tonttikustannusten kalleuden takia
muuten olisi mahdollisuutta saada
heidän tarpeitaan vastaavia, riittävän
edullisia asuntoja
yksilöllisesti
suunniteltu
itsenäinen
asunto sekä
ryhmäasunto
tehostettu
palveluasunto,
palveluasunto
Investointiavustuksen suuruus harkitaan ARAssa aina kohdekohtaisesti. Harkinnassa
otetaan huomioon hyväksyttävien kustannusten lisäksi avustusprosentin suuruus niin,
että asumisen kustannukset muodostuvat kohtuullisiksi. Oheisen taulukon
avustusprosentit ovat enimmäismääriä, joita voidaan käyttää vain, jos arvioituja
asumisen kustannuksia ei muutoin saada kohtuulliselle tasolle.
ARA ottaa näiden edellytysten täyttymistä ja avustuksen suuruutta harkitessaan
huomioon varusteratkaisujen ohella myös tavanomaisesta poikkeavat, esimerkiksi
paloturvallisuutta ja kulumiskestävyyttä parantavat rakenteet ja rakennusosat. Tulevan
10
vuokran kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon myös näiden kohteiden
tavanomaista korkeammat ylläpito- ja hoitokustannukset.
Kehitysvammaisten asuntokohteiden rakentamiseen myönnettävä
enimmäisavustusmäärä edellyttää huomattavasti tavanomaista enemmän tila- ja
varusteratkaisuja, mikä voi tarkoittaa ryhmäkotiratkaisuissa henkilökohtaisen huonekoon
kasvattamista suosituksen vähimmäismäärästä (25 m²) ylöspäin sekä suurempia yhteisja palvelutiloja. ARA arvioi investointiavustuksen suuruutta ainoastaan tila- ja
varusteratkaisujen perusteella.
5.3 Erityisryhmille tarkoitetun vuokra-asuntokohteen korkotukilainoitus ilman
investointiavustusta
ARA ei pääsääntöisesti rahoita erityisryhmien palveluasuntohankkeita pelkällä
korkotukilainalla ilman erityisryhmien investointiavustusta.
ARA voi hyväksyä toteutettavaksi korkotukilainalla ilman erityisryhmien investointiavustusta erityisryhmille tarkoitetut tavalliset vuokra-asunto- tai tukiasuntokohteet, jos
niiden asumiskustannukset pysyvät kohtuullisina käyttötarpeen mukaisilla varuste- ja
tilaratkaisuilla ja/tai riittävällä tukipalvelulla. Tukipalvelut sisältävissä asuntokohteissa
erityisryhmien vuokra-asuntojen korkotukilainan perusomavastuukorko on aina 3,4 %.
6
ERITYISRYHMIEN AVUSTUSKOHTEIDEN ASUMISAIKAISET MUUTOKSET
Avustuksista erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi annetussa laissa (1281/2004,
jälj. investointiavustuslaki), tarkoitettua avustusta voidaan myöntää hankkeelle, jos
asuinrakennus ja asunnot soveltuvat erityisryhmään kuuluvien käyttöön ja niillä on
pitkäaikaista asunnon tarvetta paikkakunnalla. ARA vahvistaa avustuspäätöksessä
kyseisen asukasryhmän ja sitä vastaavan avustuksen suuruuden. Avustettavia asuntoja
on käytettävä avustuspäätöksessä nimetyn erityisryhmän vuokra-asuntoina 20 vuotta
avustuksen ensimmäisen erän maksamisesta lukien. Erityisryhmien
investointiavustuksiin sovelletaan valtionavustuslakia (688/2001) siltä osin kuin niitä
koskevassa laissa ei ole toisin säädetty.
Avustuskohteelle hyväksytään aina myös vuokra-asuntolainojen ja
asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain (604/2001, jälj. korkotukilaki)
mukainen korkotukilaina, johon liittyy lisäksi 40 vuoden käyttö- ja luovutusrajoitukset.
6.1
Avustuskohteen asukasryhmän muutos
Jos jälkeenpäin käy ilmeiseksi, että paikkakunnalla ei olekaan ARAn päätöksessään
nimeämälle ryhmälle asuntojen tarvetta 20 vuoden ajaksi, avustuksen saajan pitää
ilmoittaa viipymättä ARAlle tilanteen muuttumisesta. Jos asunnot soveltuvat jonkun
vastaavaan tai muuhun tukiluokkaan kuuluvan asukasryhmän käyttöön, ARA harkitsee
pitääkö ja miltä osin myönnetty avustus maksaa takaisin valtiolle. Avustuksen
takaisinmaksamisen edellytyksiä ja mahdollista kohtuullistamista harkitaan
valtionavustuslain säännösten pohjalta.
11
6.2
Asukasrakenteen monipuolistaminen ja sitä koskeva suunnitelma
Jos asukasrakenteen säilymiseksi riittävän monipuolisena on tarpeellista,
avustuksensaaja voi osoittaa avustuksella rahoitettujen asuntojen sijasta osan
asunnoista muusta paikkakunnalla olevasta vuokra-asuntokannastaan. Erityisryhmään
kuuluvien käytössä tulee kuitenkin olla 20 vuoden ajan yhtä monta asuntoa kuin joille
avustusta on myönnetty. Asuntojen käytöstä tulee tällöin olla ARAn hyväksymä
suunnitelma.
6.3
Avustuskohteen käyttötarkoituksen muutos
Käyttötarkoituksen muutoksella tarkoitetaan asuintilan muuttamista muuhun kuin
asumiskäyttöön. Jos avustuskohdetta halutaan käyttää muuhun kuin asuintarkoitukseen,
siihen on saatava lupa kunnan lisäksi myös ARAsta.
Avustuksen saajan on lain mukaan ilmoitettava ennakkoon ARAlle tilojen
muutossuunnitelmista, jos kohteen käyttöaikana ilmenee sellainen olosuhteiden
muutos, jonka vuoksi on välttämätöntä muuttaa asuintilojen tai palvelutilojen
käyttötarkoitusta. ARA harkitsee erikseen tapauskohtaisesti pitääkö ja miltä osin
kohteelle myönnettyä investointiavustusta palauttaa tai maksaa takaisin.
Erityisryhmien avustuksen palauttamista ja takaisinperintää koskevissa asioissa
toimivalta kuuluu vain ARAlle.
Kunta voi erityisestä syystä myöntää luvan käyttää korkotukilainalla lainoitettua
asuntoa muuhun kuin asuintarkoitukseen. Kunnan lupa voi koskea vähäistä
asuntomäärää. Kunnan on ennen käyttötarkoituksen muutosta ilmoitettava
lupapäätöksestään ARAlle. ARA harkitsee ja päättää mahdollisesta korkotuen
lakkauttamisesta asuntoa vastaavalta osalta. Käyttötarkoituksen muutos perustuu
korkotukilain (604/2001)12 §:ään. ARA ei edellytä lainan takaisin maksamista tai
korkotuen lakkauttamista, jos asuntoja muutetaan asukkaiden yhteistiloiksi tai muuhun
asukkaiden asumisolosuhteita parantavaan käyttöön.
7
ASUMINEN JA PALVELUT
Hallitusohjelman (17.6.2011) mukaan asuntopolitiikan tavoitteena on turvata
sosiaalisesti ja alueellisesti tasapainoiset ja vakaat asuntomarkkinat, poistaa
pitkäaikaisasunnottomuus sekä kehittää asumisen laatua. Asuntopolitiikalla edistetään
myös kaikkien väestöryhmien mahdollisuuksia elämäntilanteeseensa sopivaan
asumiseen sekä asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia asumista koskevissa asioissa.
ARAn tehtävä on edistää ja kehittää laadukasta sekä kohtuuhintaista asumista. ARA
rahoittaa asuntoja, taloja ja muita asumiseen tarvittavia tiloja. Erityisryhmien asumisessa
on lisäksi kyse erilaisista palveluista sekä hoivan ja huolenpidon järjestämisestä. ARA ei
rahoita asumiseen liittyviä palveluja.
7.1
ARA-tuotantoon liittyvät edellytykset
Asumisturva
Kun ARA kohdentaa tukia palveluasumiskohteeseen, ehtona on, että asukkaan
asumisturva säilyy, vaikka palveluntuottaja vaihtuisikin esimerkiksi kilpailutuksen
seurauksena. Kaikille erityisryhmään kuuluville ARAn rahoittamissa asunnoissa asuville
12
tehdään kirjalliset ja toistaiseksi voimassa olevat vuokrasopimukset. Tämä koskee myös
tehostetun palveluasumisen asukkaita.
Asukasvalinnat
ARA on julkaissut oppaan arava- ja korkotukivuokra-asuntojen asukasvalinnasta. Opas
on saatavilla ARAn verkkosivulla www.ara.fi/oppaat.
Asukasvalintaperusteet ovat palveluasumisen ja tehostetun palveluasumisen
hankkeissa samat kuin muissakin ARA-asunnoissa.
Asukkaita valittaessa on otettava huomioon hakijan asunnontarve, varallisuus ja tulot.
Palveluasumisessa asunnontarve tarkoittaa etupäässä hoidon ja/tai palvelun tarvetta.
Kiireellisyysjärjestyksen ratkaisee hakijoiden keskinäinen vertailu valintakriteereillä. Jos
useampi hakija on yhtä kiireellisessä asunnontarpeessa, pienituloinen menee
suurituloisemman hakijan edelle. Tästä syystä myös tulot pitää selvittää, vaikka
varsinaisia tulorajoja ei enää olekaan. Oleellista on, että kuntien SAS-työryhmät tekevät
ehdotukset asukasvalinnoista noudattaen ARAn ohjeistusta.
Omakustannusvuokra
ARA-kohteissa vuokralaiselta saa periä asuinhuoneistosta vuokraa vain se määrä, mikä
tarvitaan kattamaan tuettujen asuntojen ja niihin liittyvien tilojen (ml. asukkaiden
palvelutoimintaan tarvittavat tilat) rakentamisesta ja ylläpidosta aiheutuvat kustannukset.
Vuokranmääritysohje ARAn avustamille erityisryhmähankkeille on saatavilla ARAn
verkkosivuilla www.ara.fi/vuokranmaaritys.
7.2 Palveluiden hankinta
Julkiset hankinnat eivät kuulu ARAn toimivaltaan. Kunnan järjestämisvastuulla olevien
palvelujen hankinta palvelutaloissa kuuluu kunnille. Kuntaliitto on laatinut palvelujen
hankinnasta ja kilpailuttamisesta oppaan www.kuntaliitto.fi. ARAlle on kuitenkin
selvitettävä avustushakemuksen yhteydessä miten palvelut aiotaan järjestää ARAn
rahoittamissa kohteissa.
Palvelusetelin käyttö palveluasumisen järjestämisessä yleistyy kunnissa. Palveluseteli
antaa asiakkaalle valinnanvapauden eli valita kunnan hyväksymien palveluntuottajien
joukosta sen palveluasumisyksikön, jossa haluaa asua ja saada palveluja. Palveluseteli
on tapa maksaa palvelutalon palveluista. Tämä valinnanvapaus voi muodostua
ongelmalliseksi ARA-asunnoissa, jos asiakas on hyvätuloisempi ja varakkaampi kuin
korkotukilaissa ja asetuksessa (166/2008) on ARA-asunnoilta edellytetty. ARAn
rahoittamissa asumisyksiköissä asukasvalintakriteerit tulee ottaa huomioon myös
palvelusetelin kohdalla.
7.3
Palveluiden järjestäminen ja taloudellinen kestävyys
Ennen kuin hakija jättää ARAan avustus- ja korkotukihakemuksen, sen on tiedettävä
kuka järjestää asumiskohteeseen palvelut sekä missä laajuudessa, millä hankintatavalla
ja millaisia palveluja hankitaan. Tilaajalla tulee olla selkeä käsitys rakennushankkeen
tavoitteesta, toteutusmuodosta, kustannuksista sekä aikataulusta.
ARAn näkökulmasta on oleellista, että palvelujen hankkijasta ja maksajasta on varmuus
jo hakuvaiheessa. Hakijan tulee varmistaa hankkeen kokonaistaloudellisuus jo
13
etukäteen. Hakijan tulee tietää jo hakuvaiheessa hankkeen yhteis- ja palvelutilojen
vaikutus kohteen käyttötalouteen. Sen tulee selvittää hankkeen realistinen
toimintavarmuus ja kannattavuus pidemmällä aikavälillä. (HE 170/2008, YM 2010,
2012).
7.4
Asumisen ja palveluiden eriyttäminen
ARA-rahoitusta erityisryhmien palvelu- ja tukiasuntojen rakentamiseen,
perusparantamiseen tai hankintaan voivat saada kunta tai muu julkisyhteisö, ARAn
yleishyödylliseksi asuntoyhteisöksi nimeämä yhteisö sekä niiden välittömästi omistama
osakeyhtiö tai asunto-osakeyhtiö.
ARA edellyttää, että erityisryhmien asuntojen omistus ja vuokraus on eri yhteisön
omistuksessa kuin palvelutuotanto. Vain poikkeustapauksissa perustellusta syystä
asuntojen omistus ja vuokraus sekä palveluiden tuottaminen voivat olla saman yhteisön
nimissä. Tällöin taloushallinnossa nämä toiminnot on pidettävä erillään kustannuspaikkakirjanpidon ja vuokrauksesta ja palveluista erikseen laadittavien rahoituslaskelmien avulla.
8
HANKEVALINNAT
Ympäristöministeriö on ohjauskirjeessään 4.1.2012 edellyttänyt, että ARA valitsee
avustettavat kohteet yhdenmukaisilla, avoimilla ja läpinäkyvillä arviointikriteereillä.
Arvioinnissa huomioidaan myös kunkin ryhmän erityispiirteet.
8.1
Erityisryhmähankkeiden yleiset arviointikriteerit
Kun ARA valitsee avustettavia hankkeita, se tukeutuu kuntien arviointeihin erityisryhmän
asuntojen tarpeesta. ARA edellyttää, että hankkeella on kunnan puollon lisäksi kunnan
tai alueen sosiaali- ja terveystoimen (sote) lausunto hankkeen pitkäkestoisesta
tarpeesta ja sopivuudesta sijaintikunnan tai laajemman alueen sosiaali- ja
terveyspalveluiden palvelurakenteeseen.
ARA on laatinut sote-lausuntoa varten lomakkeen ARA 55/13. ARA käyttää sitä
apuvälineenä, kun se vertailee hakemuksia keskenään. Sote-lausunto on kuntia sitova.
ARAn tuen piiriin hyväksyttyjen hankkeiden on oltava avustusta myönnettäessä nimetyn
erityisryhmän käytössä vähintään 20 vuotta. Lisäksi korkotukilainasta johtuvat kohteen
käyttö- ja luovutusrajoitukset ovat voimassa 40 vuoden ajan.
Hankearvioinneissa ARA huomioi sote-tietojen lisäksi kuntakohtaiseen, yksilölliseen
tarpeeseen perustuvan asuntojen määrän/hankekokoon sekä tilasuunnitelmiin liittyvien
ohjeistusten noudattamisen, toiminnan taloudellisen kannattavuuden sekä asukkaiden
avun ja tuen tarpeen edellyttämät henkilöstöresurssit. ARA käyttää näitä tietoja, kun se
määrittelee hankekohtaisia avustusprosentteja.
8.2
Laatukriteerit
Laatu tarkoittaa palvelun kykyä vastata kokonaisvaltaisesti ja kustannustehokkaasti
asiakkaiden palvelutarpeisiin.
14
Erityisryhmien asumisen laatutekijöissä on kyse asuntojen ja asumisyksiköiden
ominaisuuksista, joita ovat:

asumisyksiköiden ja asuntojen on sijaittava tavallisilla asuinalueilla muun
asutuksenpalvelujen seassa

asumisratkaisuja on oltava monenlaisia, jotta asukkaiden avun ja tuen tarve
huomioiden kyetään järjestämään yksilöllistä asumista

laitosten tilalle rakennetaan asuntoja ja asumisyksiköitä, jotka suunnitellaan
erityisryhmäkohtaiset asumisen laatusuositukset huomioiden

rakennetaan pieniä yksiköitä ja vain perustelluista syistä suurempia
kokonaisuuksia lähinnä vanhusten asumisratkaisuissa, joissa huomioidaan kunnan
koko, suhde yhdyskuntarakenteeseen sekä asumisyksikön palvelukokonaisuuteen

asunnot ja asumisyksiköt ovat osa normaalia lähiyhteisöä, josta asukas saa
tarvitsemansa lähipalvelut

asuntojen on oltava riittävän kokoisia sekä henkilökohtaisine tiloineen että
tarvittavine yhteistiloineen

asunnon fyysiset ratkaisut toteutetaan siten, että asukas voi tehdä asunnon
kodikseen

asunnot ovat esteettömiä, turvallisia, viihtyisiä ja tiloiltaan toimivia.
Valtion tukemien asuntojen suunnittelua koskevat yksityiskohtaisemmat suositukset
löytyvät ARAn suunnitteluoppaasta.
8.3
Kustannustekijät
Laadun ohella hankkeiden kustannustekijät ovat keskeiset hankkeen toteutumiselle.
Avustettavien ja korkotuettavien kustannusten arvioinnin lisäksi ARA arvioi kohteen
käyttötaloutta.
Avustuksen suuruuden määrittämisessä otetaan huomioon kohteen laajuus ja
kustannukset, vuokran kohtuullisuus sekä erityisryhmään kuuluvien vuokranmaksukyky.
Avustuksen arvioinnissa tarkastellaan avustettavan asunnon kokonaisvuokraa
suhteessa paikkakunnan yleiseen ja valtion tukemien vuokra-asuntojen vuokratasoon.
Hankkeen käyttökustannusten on perustuttava realistisiin laskelmiin hankkeen
kannattavuudesta myös pitkällä aikavälillä. Hankkeen käyttökustannuksissa
huomioidaan ARAn edellyttämät laatusuositukset sekä Valviran edellyttämät
henkilöstömitoitukset ko. kohderyhmän hoidon ja palvelun toteuttamiseksi.
ARA edellyttää, että hankkeet ovat rakennus- ja tonttikustannuksiltaan kohtuuhintaisia
(ks. www.ara.fi/tonttihinnat). Vertailuperusteena käytetään suunnitelmien perusteella
laskettuja RO-arvioita, vastaavien, aiemmin hyväksyttyjen hankkeiden hintoja sekä
ARAn kunnittain ja alueittain hyväksymiä enimmäistonttihintoja ja niiden pohjalta
laskettavia tonttien vuosivuokria.
8.4. ARA-tuen ulkopuolelle jäävät hankkeet

Vuosille 2010–2015 laaditun kehitysvammaisten asumisohjelman mukaisten
kehitysvammaisten asuntojen on sijaittava normaalissa asuntokannassa
tavallisilla asuinalueilla. Erityishuoltopiirien tai muille laitosalueille ei rakenneta
15
ARA-tuella erillisasuntoja, ryhmäkoteja tai vastaavia asumisyksiköitä
kehitysvammaisille. Tyhjilleen jääviä laitosrakennuksia tai niiden osia ei
kunnosteta kehitysvammaisten asunnoiksi.
9

Kehitysvammaisten asumisyksikköjä, joihin yhdistetään työtoimintaa tai
päivätoimintaa, ei avusteta muusta kuin erityisen painavasta syystä
(kehitysvammaisen sairaanhoidollinen peruste).

Kehitysvammaisten asunnot, jotka ovat liitetty osaksi ns. resurssikeskusta

Aikuisten kehitysvammaisten asumisratkaisujen yhteyteen ei tule tehdä asuntoja
lapsille eikä sellaisille kehitysvammaisille nuorille, joiden asuminen tulee ratkaista
lastensuojelulain perusteella.

ARA ei rahoita erillisiä saattohoito- tai lyhytaikaishoitoyksiköitä. Avustuksen piiriin
voi palvelutaloissa ja/tai ryhmämuotoisissa asuntokohteissa kuulua vähäinen
määrä (noin 5 % asuntojen kokonaismäärästä) intervalliasuntoja, joiden
kustannukset eivät kuitenkaan saa rasittaa taloissa pysyvästi asuvien asukkaiden
vuokria.
ERITYISRYHMIEN ASUMISEN KEHITTÄMINEN
ARAlla on ollut vuodesta 2010 alkaen käytettävissään asumisen kehittämisen
määräraha, jonka vuotuinen budjetti on 700 000 euroa. ARA laatii rahalle
käyttösuunnitelman, jonka ympäristöministeriö hyväksyy. Määrärahalla tuetaan
hankkeita, jotka kohdentuvat muun muassa erityisryhmien asumisen kehittämiseen.
ARA rahoittaa muun muassa seuraavia hankkeita:
1) Arjen keskiössä -hanke vuosina 2012–2014
Arjen keskiössä -hanke on osa kehitysvammaisten asumisen ohjelman (KEHASohjelma) toteutusta. Ohjelman tavoitteet linjattiin valtioneuvoston periaatepäätöksessä
21.1.2010. Hankkeen lähtökohtana on YK:n vammaisten oikeuksien sopimus, joka
korostaa vammaisten ihmisten oikeutta asua lähiyhteisössä (in community), ja tehdä
omaa elämäänsä ja asumistaan koskevia valintoja kuten muutkin kansalaiset. Hankkeen
tavoitteena on:
1. Innovoida uusia lähiyhteisöllisiä asumisen ja elämisen ratkaisuja erityistä tukea
tarvitseville henkilöille.
2. Mallintaa prosessi, jossa erillisten asuntojen ja pienimuotoisten asuntoryhmien
suunnittelu toteutetaan korttelisuunnittelun näkökulmasta.
3. Tuottaa tietoa syntyvistä hyvistä käytännöistä valtakunnallisen, alueellisen ja
kuntien suunnittelun tueksi. Esimerkit ja hyvät käytännöt julkistetaan ARAn
verkkosivuilla.
Hanketta toteutetaan yhteiskehittelyllä, johon osallistuvat palvelujen käyttäjät, heidän
läheisensä, sosiaali-, terveys- asunto- ja kaavoitustoimen työntekijät sekä lähiyhteisön
muut toimijat. Hankkeessa on mukana ARA, ympäristöministeriö, Kehitysvammaliitto,
16
Lahti, Turku, Kotka ja Seinäjoki sekä Varsinais-Suomen erityishuoltopiiri, Eskoon
sosiaalipalvelujen kuntayhtymä ja Carea kuntayhtymä.
2) Mielenterveyskuntoutujien asumisen kehittämishanke 2012−2015
Mielen Aske -hanke on ympäristöministeriön vastuulla ja se toteutetaan yhteistyössä
alan toimijoiden kanssa. Hankkeen tarkoituksena on parantaa mielenterveyskuntoutujien
asumista ja sen tukea. Mielenterveyskuntoutujien asuminen on tärkeää saada osaksi
kuntien suunnitelmia sekä mielenterveyskuntoutujat mukaan suunnitelmien tekemiseen.
Hankkeessa keskitytään fyysisen asumisen ja arjen tuen sekä asumisen laadun
vahvistamiseen. Pyrkimyksenä on siirtää mielenterveyskuntoutujien asumisen
painopiste tavallisiin asuntoihin ja asuntoryhmiin, joihin järjestetään yksilöllinen ja
joustava arjen tuki.
Hanke toteutetaan yhteistoiminnallisena prosessina pilottikunnissa, joita ovat Mikkeli,
Jyväskylä/Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, Espoo, Oulunkaaren kuntayhtymä (johon
kuuluvat Ii, Pudasjärvi, Simo, Utajärvi ja Vaala), Kuopio, Helsingin ja Uudenmaan
sairaanhoitopiiri, Mielenterveyden keskusliitto sekä Nuorisoasuntoliiton koordinoima
Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyhanke. Hankkeen toteuttamisessa ovat
mukana myös mielenterveyskuntoutujat, heidän läheisensä sekä muu toimijaverkosto.
Hankkeen taustaorganisaatioina ovat ympäristöministeriö ja ARA, jotka myös rahoittavat
hankkeen.
Hankkeen tavoitteena on:
1. kehittää yhteistyössä uusia paikallisiin tarpeisiin sopivia asumisratkaisuja
pilottikuntien kanssa
2. kartoittaa pilottikuntien tilanne ja mallintaa kehittämistyön alkuvaiheet sekä olemassa
olevat toimivat asumisratkaisut
3. kerätä ja levittää hyviä hankkeessa syntyviä käytäntöjä ja toimintatapoja.
17
LÄHTEET
Säädökset
Laki avustuksista erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi (1281/2004)
Laki vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta (604/2001)
Valtionavustuslaki (688/2001)
Valtioneuvoston asetus vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta (666/2001)
Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista
ns. vanhuspalvelulaki (980/2012)
Ohjeet
Asukasvalintaopas / Opas arava- ja korkotukivuokra-asuntojen asukasvalintoihin
(www.ara.fi/asukasvalinta)
Avustukset erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi. Ympäristöministeriön ohjauskirje
4.1.2012 sekä tarkennus ohjeeseen 29.6.2012 (ks. www.ara.fi/rahoitus)
Muut julkaisut ja aineistot
Törmä, Sinikka et. al. (2013). Asumista ja arjen tukea – esimerkkejä mielenterveyskuntoutujien
asumisratkaisuista muutamassa maassa. Ympäristöministeriön raportteja 17/2013.
Ehdotus ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelmaksi vuosille 2012 -2015. Ympäristöministeriön
raportteja 16/2012. Ympäristöministeriö.
Fair access to care services – guidance on eligibility criteria for adult social care, Department of
Health, 2003, Uk.
HILMO, Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon hoitoilmoitus 2011. Määrittelyt ja ohjeistukset.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Hintsala, Susanna, Kehitysvammaisen henkilön yksilöllinen tuki. Luentomuistiinpanot 2011.
Hoitoa ja huolenpitoa ympäri vuorokauden. IKÄ-HOIVA-työryhmän raportti. Sosiaali- ja
terveysministeriön selvityksiä 2010:28, Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2011.
http://www.stm.fi/tiedotteet/kuntainfot/kuntainfo/view/1418362
http://www.toimia.fi
Kettunen, Reetta (2011). Mielenterveyskuntoutujien asuminen 2010. Kehittyvää erityisryhmien
asumista. Asumispalvelusäätiö ASPA 2/2011.
Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Sosiaali- ja
terveysministeriön julkaisuja 2013:11. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto.
Laitoksista yksilölliseen asumiseen. Valtakunnallinen suunnitelma palvelujen kehittämiseksi
lähiyhteisöön. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja 2012:5.
18
Palveluasumisen julkisen rahoituksen linjauksia. Ympäristöministeriön raportteja 1/2011.
Pitkänen, Sari (2010). Selvitys pitkäaikaisasunnottomuuden määrittelystä ja tilastoinnista.
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 2/2010.
19