tuokkonen111
Konserniavustus ja osakeyhtiölaki Verotus kiristymässä Kansainvälisten tilinpäätösstandardien, “pehmeistä” kohdista AJANKOHTAISKATSAUS Verotus kiristymässä Kevään eduskuntavaalien keskeisempiä puheenaiheita ovat julkinen talous, sen tasapainottaminen ja verotus. Valtiovarainministeriön asettama ns. Hetemäen verotyöryhmä julkaisi loppuraporttinsa 21.12.2010. Raportissa esitetään verotuksen painopisteen siirtämisestä maltillisesti työn verottamisesta kulutuksen verottamiseen. Suurimmat poliittiset puolueet ovat sittemmin esittäneet seuraavaa vaalikautta koskevia talous- ja veropoliittisia kannanottoja. Alpo Ronkainen Veroasiantuntija Tuokko Tilintarkastus Oy Kannanotoissaan yhteisöveron alentamista esittävät Keskusta, Kokoomus, Vihreät ja Rkp. Kokoomus ehdottaa veron alentamista asteittain 22 %:iin. Keskusta alentaisi yhteisövero heti 24 %:iin ja myöhemmin enemmän, mikäli yritykset luovat uusia työpaikkoja ja investointien määrä lisääntyy. Lisäksi Keskustan vauhdittaisi vaalikauden alussa investointeja nopeutetuilla poisto-oikeuksilla. Ansiotuloista meneviä veroja alentaisivat Kokoomus, Sdp, Vihreät ja Vasemmistoliitto. Kokoomus alentaisi tuloveroja kaikissa tuloluokissa, kun muut puolueet alentaisivat vain pienituloisten verotusta. Perussuomalaiset olivat sen sijaan nostamassa yli 5 000 euroa kuukaudessa ansaitsevien verotusta. Pääomatulojen veroasteen nostamisesta on suurin yksimielisyys. Sitä näyttää kannattavan kaikki merkittävät puolueet. Keskusta esittää 1 000 euron verovapaata osuutta ja 32 %:n veroa yi 100 000 euron pääomatuloille. Myös kokoomuksen mukaan pienet tulot olisivat veropaita, mutta vastaavasti isojen pääomatulojen verotusta kiristettäisiin. Sdp verottaisi pääomatuloja 32 %:n mukaan yli 10 000 euron osalta ja 35 %:n mukaan yli 50 000 euron osalta. Perussuomalaiset korottaisivat pääomaveroastetta ja palauttaisivat varallisuusveron. Vasemmistoliiton mukaan pääomatuloa tulisi verottaa kuten palkkatuloja. Sdp olisi kiristämässä osinkojen verotusta olennaisesti. Kokoomuksen mukaan tulisi selvittää ensisijaisesti mahdollisuus palata yhtiöveronhyvitysjärjestelmään tai vaihtoehtoisesti tulisi säilyttää nykyinen järjestelmä. Keskusta ja Perussuomalaiset esittävät nykyisen järjestelmän säilyttämistä ainoastaan sillä muutoksella, että osakas voisi saada verotta osinkoja maksimissaan 2 TUOKKOnen 1/11 45 000 -70 000 euroon vuodessa nykyisen 90 000 euron sijaan. Tosiasiahan on, että julkisen talouden menot tulee kattaa verovaroilla. Tästä syystä puolueiden kannanottoja vertailtaessa onkin syytä kiinnittää huomiota enempi kokonaisuuteen kuin yksityiskohtiin. Mielipidemittauksissa hyvin pärjänneet Perussuomalaiset eivät ole esittäneet kattavaa talouspoliittista kannanottoa ”hintalappuineen”. Muut puolueet ovat sen sijaan esittäneet näkemyksiään kokonaistilanteesta. Kaikki puolueet näyttävän luottavan verotuottojen lisääntymiseen taloudellisen kasvun seurauksena. Tämän lisäksi veronkiristysten nähdään olevan tarpeellisia. Vihreät olisivat nostamassa kokonaisveroastetta eniten, kun ne esittävät yhteensä noin 2 milj. euron veronkiristyksiä. Sdp esittää kokonaisuutena noin 1,5 milj. euron veronkiristyksiä, kun Keskustan ja Kokoomuksen mukaan kiristysten määrä olisi noin 1 milj. euroa. Tällä hetkellä julkisen talouden menot ovat tuottoja suuremmat. Vaje voidaan kattaa vain lisäämällä tuottoja tai pienentämällä menoja. Keskustan ja Rkp:n mukaan menojen leikkauksia ei kuitenkaan tarvittaisi. Sen sijaan vasemmistopuolueet, Kokoomus ja Vihreät esittävät myös menojen leikkauksia. Tosiasioiden kertominen voi olla politiikoille vaikeaa varsinkin ennen vaaleja. Puolueiden lupauksia vertailtaessa onkin syytä kiinnittää huomioita siihen, ettei julkisen talouden rahoitusvajetta pyritä kattamaan lupausvajeella. Lupausvajeeseen on helppo sortua, kun valtion suurimmat tulot muodostuvat äänestäjien maksamista tulo- ja arvonlisäveroista ja suurimmat menot heille maksetuista tulonsiirroista. AJANKOHTAISTA Praxityn nimitysuutinen Kansainvälisen yhteistyökumppanimme Praxityn Pohjois-Euroopan alueen kokouksessa Riiassa 21.1.2011 sovittiin yhteistyön vahvistamisesta. Tarkoituksena on kehittää ja tehostaa Pohjois-Euroopan alueen yhteistyötä tilintarkastuksen, verotuksen ja muiden liitännäispalveluiden osalta. Timo Tuokko toimii Praxityn Pohjois-Euroopan alueen puheenjohtajana. Seuraava Praxityn Pohjois-Euroopan alueen kokous pidetään Norjan Trondheimissa tammikuussa 2012. Kuvassa Timo Tuokko Kirjanpitolautakunnalta kaksi yleisohjetta Kirjanpitolautakunta on julkaissut kaksi uutta yleisohjetta, joista toinen koskee asunto-osakeyhtiöitä ja toinen kirjanpidon menetelmiä ja aineistoja. Yleisohje asunto-osakeyhtiöiden ja muiden keskinäisten kiinteistöyhtiöiden kirjanpidosta, tilinpäätöksestä ja toimintakertomuksesta on julkaistu 7.12.2010. Tämä yleisohje korvaa kirjanpitolautakunnan 12.4.2005 antaman yleisohjeen asuntoosakeyhtiöiden ja muiden keskinäisten kiinteistöyhtiöiden kirjanpidosta ja tilinpäätöksestä. Uudessa yleisohjeessa on otettu huomioon 1.7.2010 voi m a an tu l l e e n a s u nto osakeyhtiölain säännökset. Kirjanpitolautakunnan yleisohje kirjanpidon menetelmistä ja aineistoista on julkaistu 1.2.2011. Tämä yleisohje määrittää kirjanpidon perustana toimivan tositeaineiston sisällön, ohjeistaa kirjanpidon laadinnassa käytettäviä menetelmiä sekä kirjanpitoaineiston säilyttämistä. Yleisohjetta voidaan soveltaa eri menetelmillä laadittuihin kirjanpitoihin. Kirjanpito voidaan perustaa digitaalisiin tositteisiin ja se voidaan laatia ja säilyttää digitaalisessa muodossa. Toisaalta monissa tapauksissa kirjanpito sisältää digitaalisen aineiston ohella myös paperilla säilytettäviä tositteita ja kirjanpitokirjoja. TUOKKOnen 1/11 3 TUOKKO VIERAILEE Osakekaupankäynti on taas vilkastunut kurssinousun myötä Haastattelimme vuoden ensimmäiseen lehteemme Helsingin Pörssiä pyörittävän Nasdaq OMX Helsingin toimitusjohtaja Lauri Rosendahlia, jolla on pitkä kokemus rahoitusmarkkinoilta. Tätä tehtävää ennen hän on työskennellyt johtotehtävissä useissa investointipankeissa. 1. Talouselämää ovat globaalisti horjuttaneet monet tekijät, finanssikriisi etunenässä. Mitä vaikutusta näillä ilmiöillä ja tapahtumilla mielestänne on ollut meidän pörssiimme? Yksi tärkeä huomio on ensinnäkin se, että pörssi meillä Helsingissä ja myös muut pörssit maailmalla toimivat läpi finanssikriisin ilman häiriöitä. Osakekauppa ja osakejohdannaiskauppa pörsseissä toimi kuten on tarkoituskin, vaikka kurssilasku silloin loppuvuodesta 2008 ja alkuvuodesta 2009 olikin dramaattista. Aina löytyi mahdollisuus tehdä kauppaa, toisin kuin monessa muussa ”modernissa sijoitustuotteessa”, kuten luottojohdannaiset (CDS), joissa ns. OTC-markkinat (epävirallinen tiskin yli tapahtuva kauppa) käytännössä katosi kokonaan. Luonnollisesti tällainen markkinaturbulenssi ensin lisää kaupankäyntiä kaikissa pörsseissä, kuten kävi myös Helsingissä. Taloudellisen taantuman iskiessä ja kurssilaskun jatkuessa, seuraavana on sitten usein hitaamman kaupankäynnin kausi. Samalla myös uudet pörssilistaukset pysähtyvät. Näin kävi 2009. Viime vuonna olimme jo kuitenkin selvästi elpymisen tiellä ja osakekaupankäynti on taas vilkastunut kurssinousun myötä. Tälle vuodelle odotetaan 4 TUOKKOnen 1/11 myös sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa ennätysvuotta uusien pörssilistautumisten osalta. Toivomme sitä myös Suomeen. 2. Pörssiyhtiöille on viime vuosina laadittu ja vahvistettu erilaisia, mm. yhtiön johtoa, tilinpäätösinformation sisältöä ja yhtiöiden tiedonantovelvollisuutta koskevia ohjeita ja määräyksiä. Miten hyvin nämä ohjeet ja määräykset ovat havaintonne mukaan otettu suomalaisissa pörssiyhtiöissä käyttöön, ja onko mielestänne joitakin alueita, joissa ohjeita ja määräyksiä tulisi täydentää? On totta, että sääntelyä on tullut lisää ja se on entistä tiukempaa. Se on yksi finanssikriisin seurauksista. Sääntely on kuitenkin pitkälti samaa sekä Yhdysvalloissa että varsinkin kaikissa EU-maissa. Suomessa hyvä puoli on se, että uudet ohjeet ja määräykset otetaan osaksi käytäntöä ilman suurempia mutinoita ja joskus tulkintojen osalta jopa tiukimmalla mahdollisella tavalla. Tältä osin olemme varmasti EU-alueella ihan mallioppilaita. Itse uskon ja toivon, että meillä EUalueella olisi myös kykyä joskus ke- ventää sääntelyä kun huomaamme sen vaikeuttavan järkevää toimintaa. Tällainen tilanne on nyt esimerkiksi pienten yritysten listautumisvaatimusten osalta EU-alueella – vaatimuksia tulisi keventää, jotta pienten kasvuyritysten pääomahuolto voidaan turvata. 3. Millaisena näette suomalaisten intressin osakesijoittamiseen ja onko tässä havaittavissa selvä trendi suuntaan tai toiseen? Myönteistä on se, että suomalaiset kotitaloudet olivat kerrankin selvästi ostopuolella finanssikriisin jälkeisessä kurssilaskussa alkuvuodesta 2009, ja lisäsivät silloin selvästi omistustaan suomalaisissa pörssiyhtiöissä. Ja nyt voi sanoa, että se oli todella fiksua toimintaa. Toinen myönteinen esimerkki on Talvivaara, jossa jo 36000 suomalaista on ”ottanut yhtiön omakseen” sijoittamalla yhtiön osakkeisiin. Pari vuotta sitten Talvivaaralla oli alle 600 suomalaista omistajaa. Eli suora osakesijoittaminen Suomessa kasvaa hiljalleen, mutta meillä on vielä pitkä matka esim. Ruotsin kaltaiseen laajan omistamisen kulttuuriin. TUOKKO VIERAILEE ” On totta, että sääntelyä on tullut lisää ja se on entistä tiukempaa. Se on yksi finanssikriisin seurauksista. 4. Edelliseen kysymykseen liittyen: Onko mielestänne viimeaikaisella keskustelulla eri sijoitusmuotoihin liittyvistä riskeistä vaikutusta osakesijoittamiseen? On sillä. Finanssikriisin jälkimainingeissa on selvinnyt, että monet sijoittajat olivat sijoittaneet monimutkaisiin sijoitustuotteisiin, joita he eivät oikeasti oikein ymmärtäneet. Ja näitä tapauksia on muualla vielä paljon enemmän kuin Suomessa. Uskon, että suomalaiset ovat siinä mielessä jalat maassa, että meillä toimitaan useammin suursijoittaja Warren Buffetin hyvän periaatteen mukaan – ”sijoita vain sellaiseen, jonka ymmärrät”. Mutta onhan meilläkin näitä ollut, kuten Wincapita-viritys osoittaa, joten valistamiselle on kyllä tilaa ja tarvetta sijoittamisessa. Suora osakesijoittaminen tuttuihin suomalaisiin yhtiöihin on ehkä siinäkin mielessä taas muodissa, koska siinä ainakin tajuaa mistä on kyse. 5. Pörssiyhtiöitä on eräissä yhteyksissä kritisoitu kvartaalitalouspainotteisuudesta ja osakesijoitusten painottumisesta lyhytjännitteisiin spekulatiivisiin sijoituksiin pitkäjännitteissijoittamisen sijasta. Onko ” tämä kritiikki mielestänne perusteltua? Maailma muuttuu nykyään nopeammin kuin ennen kun elämme tällaisessa globaalissa informaatioyhteiskunnassa. Sen seurauksena pörssiyhtiöt meillä ja muualla toimivat varmasti nykyään lyhytjänteisemmin kuin esim. 20 vuotta sitten. Uskon, että sama kehitys on kyllä myös nähty listaamattomissa yhtiöissä. En tiedä onko se niin paha asia, kuin usein annetaan ymmärtää, en myöskään ole nähnyt mitään tutkimuksia siitä, että tällä lyhytjänteisyydellä olisi oikeasti kielteisiä vaikutuksia talouteen tai yrityksiin. Sijoittamisen puolella on totta, että lyhytaikainen sijoittaminen, jopa ns. päivän sisäisen kauppa on kasvanut kaupankäynnin teknistymisen myötä. Vaikuttaakin jälleen kerran siltä, että kun edessä on uusi ilmiö, kuten uudet termit ”algorithmic trading”, ”high frequency trading” ja ”hedge funds”, jota monen on vaikea ensin edes ymmärtää, ne helposti leimataan ns. turhaksi spekuloinniksii. Sinänsä nämäkin lisäävät kaupankäynnin tehokkuutta, volyymia ja parantavat osakkeiden tehokasta hinnanmuodostusta, joten näihin liittyy myös paljon myönteistä. Suurempi huoli onkin mielestä- Kuvassa Lauri Rosendahl ni sellaisessa kaupankäynnissä, jota käydään kokonaan järjestäytyneiden kauppapaikkojen ulkopuolella, kuten finanssikriisi osoitti. 6. Mitkä ovat harrastuksenne ja mikä on paras urheilusaavutuksenne? Harrastan muun muassa puu-veneilyä, laskettelua, viinien keräilyä (juon ne kyllä myös) ja talkkarin hommia mökillä. Paras tai ehkä pikemminkin hauskin urheilusaavutus oli Suomen Pääomasijoitusyhdistyksen Rukaseminaarin ”leikkimielisen pujottelukilpailun” voitto joitakin vuosia sitten. Olin seminaarissa vieraspuhujana ja rinteessä minut sitten kutsuttiin kilpaan mukaan. Vasta kilpailun alkaessa ymmärsin, että leikki olikin kaukana kun kypärät, säärisuojat, hanskasuojat, ym. ilmestyivät laskijoiden repuista. Minä laskin anorakissa vuokravälineillä ja ... voitin. Eivät muuten moneen vuoteen enää pyytäneet puhujaksi. TUOKKOnen 1/11 5 TILINTARKASTUS Konserniavustus ja osakeyhtiölaki Laki konserniavustuksesta verotuksessa (825/1986, KonsavL tai konserniavustuslaki) on erityislaki, jolla on Suomessa toteutettu konsernin sisäinen avoin tulontasaus. Konsernin sisäisiä tulontasausmekanismeja on perusteltu neutraliteettinäkökohdilla. Jos konsernin tulontasausta ei sallittaisi, saattaisi se aiheuttaa neutraliteettihäiriöitä, kun voitollisista ja tappiollisista yhtiöistä koostuvan konsernin verorasitus muodostuisi monessa tapauksessa ankarammaksi kuin mitä se olisi yhtenä yhtiönä toimittaessa. Seppo Villa Kauppaoikeuden professori (yhtiö- ja markkinaoikeus) Helsingin yliopisto KonsavL 1 §:n (1249/1988) mukaan konserniavustuksen vähentämisestä antajan tulosta ja sen lukemisesta saajan tuloksi verotuksessa säädetään konserniavustuslaissa. Jo tästä säännöksestä ilmenee konserniavustuslain mukaisen tulontasauksen pääajatus: se on antajalleen verotuks ess a vä hennyskelp oist a meno a j a saajalleen veronalaista tuloa. Kons er niavustus on luonnehditt aviss a tu l o s v ai kutte is ek s i e r ä k s i, j ok a e i ole maksettua eikä saatua vastiketta tuotannontekijästä ja joka ei siten yleisten sääntöjen mukaan ole antajan verotuksessa vähennyskelpoinen. Laissa tarkoitettu konserniavustus ei voi olla erä, jota kirjanpidossa on käsitelty pääomatileillä, koska erä saa tällöin pääomansijoituksen luonteen. Laissa säädetyin edellytyksin konserniavustuksen antaja saa vähentää verotuksessa suorittamansa avustuksen ja se luetaan saajan veronalaiseksi tuloksi. Säännöstö rakentuu näin ollen vastaavuusperiaatteelle. Riidatonta on, että konserniavustus, joka täyttää laissa säädetyt edellytykset on sen antajan verotuksessa vähennyskelpoista 6 TUOKKOnen 1/11 ja saajan verotuksessa veronalaista. Konserniavustuksen ja osakeyhtiölain mukainen laillisen varojen jaon suhde Konserniavustuksen ja osakeyhtiölain (624/2006, OYL) mukaisen laillisen varojenjaon suhde on hyvin mielenkiintoinen ja jännitteinen. Osakeyhtiölain ja verolakien yhteensovittamisen vaikeus tulee hyvin esille siinä, miten laiton varojenjako hahmotetaan. On tilanteita, joissa on selvää, että tietty toimenpide on laillista varojenjakamista niin osakeyhtiölain kuin verolakienkin mukaan. Tällainen tilanne on käsillä ainakin silloin, kun samansuuruinen osinko jaetaan kaikille osakkeille. On myös tilanteita, jotka ovat osakeyhtiöoikeudellisesti tulkittavissa ainakin tiettyjen edellytysten vallitessa laittomaksi varojenjakamiseksi, mutta jakoa pidetään verotuksessa laillisena. Esimerkkinä voidaan mainita konserniavustuksen jakaminen yhtiöstä, jossa jakoon ei ole saatu vähemmistöosakkeenomistajan suostumusta. Kuvattu jako voi olla OYL 1:7:ssä säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen, mutta konserninavustukses- ta verotuksessa annetun lain mukaista. Osakeyhtiölain mukaan osakeyhtiön varoja voidaan jakaa vain siten kuin osakeyhtiölaissa säädetään. Osakeyhtiölain varojenjakosäännökset ilmentävät pääoman pysyvyyden periaatetta, jonka keskeinen tavoite on varmistaa, ettei yhtiön varoja jaeta loukkaamalla velkojien suojaa. Osakeyhtiöoikeudellisesti varojen jakamisen on täytettävä osakeyhtiölain varojen jakamista sääntelevät niin menettelylliset kuin aineelliset edellytykset. Varojen jakamisesta on säännöksiä monissa lainkohdissa. Näistä tärkeimmät ovat ne säännökset, jotka määrittävät milloin, millä tavalla ja mitä varoja sekä kuinka paljon varoja voidaan jakaa. OYL 13:1.1:n mukaan osakeyhtiöstä voidaan jakaa varoja osakkeenomistajille laillisesti neljällä tavalla: 1) voitonjaolla eli osinkona ja varojen jakamisella vapaan oman pääoman rahastosta; 2) osakepääoman alentamisella; 3) omien osakkeiden hankkimisella ja lunastamisella; sekä 4) yhtiön purkamisella ja rekisteristä poistamisella. OYL 13:1.1:n lailliset varojenjakotavat voidaan jäsentää tarkoittavan menettelyjä, joissa yhtiöstä poistuu varallisuutta joko täysin vastikkeetta tai TILINTARKASTUS Kuvassa Seppo Villa siten, että yhtiö saa vastikkeena omia osakkeitaan. Osakeyhtiöoikeudellisesti konserniavustusta on pidettävä vastikkeettomana varojen jakamisena. OYL 13:1.1:n luettelossa ei kuitenkaan mainita konserniavustusta. Tämä on lainsäätäjän tarkkaan harkitsema valinta, koska konserniavustukseen liittyy epävarmuustekijöitä siitä, täyttääkö konserniavustus kaikissa tilanteissa OYL 1:7:n asettamat edellytykset osakkeenomistajien yhdenvertaiselle kohtelulle ja toisaalta loukkaako konserniavustus avustusta antavan yhtiön pääoman pysyvyyden periaatetta ja viime kädessä yhtiön velkojien suojaa. Asiaa on syytä tarkastella hivenen seikkaperäisemmin. Tilinpäätös lähtökohtana Lähtökohtana osakeyhtiön varojen jakamisessa on aina viimeksi vahvistettu tilinpäätös ja jos yhtiössä on lain tai yhtiöjärjestyksen mukaan velvollisuus valita tilintarkastaja, tilinpäätöksen on oltava myös tilintarkastettu. Erityisesti on huomattava, että jaossa on otettava huomioon tilinpäätöksen laatimisen jälkeen yhtiön taloudellisessa asemassa tapahtuneet olennaiset muutokset eli käytännössä se, miten yhtiön liiketoiminta on kehittynyt viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen vahvistamisen jälkeen. Lain tasetestin mukaan vapaata omaa pääomaa voidaan jakaa noudattamatta OYL 14 luvun velkojiensuojamenettelyä. On siis huomattava, että jakokelpoisten varojen käsite sisältää osakeyhtiöoikeudellisesti myös sidotun oman pääoman eriä. Osakepääoma (osakepääoman vähimmäismäärän rajoissa) sekä vanhat vara- ja ylikurssirahastot ovat jakokelpoista omaa pääomaa. Niitä voidaan jakaa noudattamalla velkojiensuojamenettelyä. Arvostusrahasto ovat osakeyhtiölain kontekstissa absoluuttisesti jakokelvottomia. OYL 8:1:ssä esitetään osakeyhtiön sidotun ja vapaa oman pääoman erät. Erottelu on hyvin merkityksellinen arvioitaessa, mitä varoja voidaan jakaa ja missä menettelyssä varoja voidaan jakaa. Voitonjakoon ja varojen jakamiseen vapaan oman pääoman rahastosta sovelletaan OYL 13:5-7:n säännöksiä. OYL 14 luvun säännöksiä sovelletaan osakepääoman alentamiseen, joista keskeisimmät koskevat velkojiensuojamenettelyä. Omien osakkeiden hankkimiseen ja lunastamiseen yhtiön lunastusoikeuden osalta osakkeiden vaihtaessa omistajaa sovelletaan OYL 3:7:n ja muutoin OYL 15 luvun säännöksiä sekä yhtiön purkuun ja rekisteristä poistamiseen OYL 20 luvun säännöksiä. Kaikkeen varojenjakoon sovelletaan osakeyhtiölain säännöksiä varojenjaosta yhtiöstä, jolla on muu tarkoitus kuin voiton tuottaminen osakkeenomistajille (OYL 13:1.2 ja 9), laillisista lahjoista (OYL 13:1.2 ja 8), laittomasta varojenjaosta ja sen seuraamuksista (OYL 13:1.3 ja 4), varojenjakokiellosta ennen rekisteröintiä (OYL 13:1.4), maksukykyisyystestistä (OYL 13:2), varojenjaon perustumisesta vahvistettuun ja, mikäli yhtiöllä on tilintarkastaja, tilintarkastettuun tilinpäätökseen (OYL 13:3) sekä yksimielisten osakkeenomistajien suorittamasta vapaan oman pääoman jakamisesta (OYL 13:6.4). Muu liiketapahtuma kuin osakeyhtiölain tarkoittamat voitonjakotavat Muu l i i ke t ap a htu m a ku i n OY L 13:1.1:ssa tarkoitetut lailliset varojenjakotavat sekä 13:1.2:ssa tarkoitetut oman pääoman käyttäminen ei-voitontuottamisyhtiössä ja laillinen lahja, joka vähentää yhtiön varoja tai lisää sen velkoja ilman TUOKKOnen 1/11 7 TILINTARKASTUS liiketaloudellista perustetta, on laitonta varojenjakoa. Osakeyhtiölain mukainen laiton varojenjako voidaan jäsentää seuraavasti: (i) jaetaan varoja, vaikka jaon perusteena olevassa taseessa ei ole jakokelpoisia varoja (tasetesti negatiivinen); (ii) jaetaan varoja, joita taseessa tosin on, mutta varojenjako vaarantaa yhtiön maksukyvyn (maksukykytesti negatiivinen); (iii) jaetaan varoja osakeyhtiölain muussa kuin lain kussakin jakotilanteessa edellyttämässä järjestyksessä tai (iv) toteutetaan muu liiketapahtuma, joka vähentää yhtiön varoja tai lisää sen velkoja ilman liiketaloudellista perustetta. Viimeksi mainitussa tapauksessa yhtiön taloudellinen asema heikentyy, kun yhtiön varat vähenevät tai sen velat lisääntyvät liiketoimen seurauksena ilman, että tähän olisi hyväksyttävää liiketaloudellista syytä. Osakeyhtiölaissa ei määritellä liiketapahtumaa. Konserniavustus on kiistatta liiketapahtuma, mutta ollakseen osakeyhtiöoikeudellisesti hyväksyttävä, siihen pitää olla liiketaloudellinen perusta. On myös mietittävä, kumman yhtiön – avustusta antavan tai avustusta saavan – näkökulmasta liiketaloudellista perustetta arvioidaan. Lähtökohta osakeyhtiön varojen jakamisessa on, että sitä arvioidaan varoja jakavan yhtiön näkökulmasta. Liiketaloudellisen perusteen käsitettä ei ole määritelty osakeyhtiölaissa. Perustelujen mukaan kyseessä tulee kuitenkin olla toimen, joka on yhtiön toiminnan tarkoituksen mukainen. Kun OYL 1:5:n mukaan osakeyhtiön toiminnan tarkoitus on lähtökohtaisesti voiton tuottaminen osakkeenomistajille, varojenjakotilanteissa on kyse muusta kuin tähän tarkoitukseen tähtäävästä menettelystä. Olennaista on tällöin menettelyn vastikkeellisuus eikä se, liittyykö menettely yhtiön varsinaiseen liiketoimintaan. Esimerkiksi sulautumisessa on kyse vastikkeellisesta transaktiosta, vaikka se ei kuulu yhtiön varsinaiseen liiketoimintaan siltä osin kun vastikkeena annetaan muuta varallisuutta kuin osakkeita, esimerkiksi rahaa. Varat annetaan kuitenkin tällöin vastikkeena vastaanottavan yhtiön 8 TUOKKOnen 1/11 liiketoiminnasta, jolloin kysymys on lähinnä kauppaan rinnastuvasta tilanteesta. Jos konserniavustus kuitenkin katsotaan sitä antavan yhtiön edun mukaiseksi, toisin sanoen sen avulla saadaan konsernin sisällä yhtiölle jotain etuja, se voidaan katsoa hyväksytyksi yhtiön tarkoituksen puolesta. Tällöin transaktion luonnehdinnassa ei niinkään ole kysymys vastikkeettomasta varojenjaosta, vaan ennemminkin vastikkeellisesta palvelujen hankkimisesta toiselta konserniyhtiöltä. Ei siis ole poissuljettua, että konserniavustus voi olla osakeyhtiöoikeudellisesti hyväksyttävä liiketaloudellisen perusteen nojalla. Jos konserniavustus perustetaan liiketaloudelliseen perusteeseen, avustusta antavan yhtiön johdon mahdollisen vahingonkorvausvastuun kannalta on ehdottoman suositeltavaa, että tämä peruste esitetään konserniavustusta antavan yhtiön hallinnointiasiakirjoissa. Varojen jakoa koskevat säännökset tahdon valtaisia Toisaalta varojenjakoa koskevat säännökset ovat siinä mielessä tahdonvaltaisia, että vapaata omaa pääomaa voidaan kaikkien osakkeenomistajien suostumuksella jakaa myös muulla kuin OYL 13:1.1:ssa tarkoitetulla tavalla, jollei yhtiön yhtiöjärjestyksestä johdu muuta (OYL 13:6.4). Yksimieliset osakkeenomistajat voivat myös esimerkiksi päättää jakaa vapaata omaa pääomaa muussa kuin osakeomistuksensa suhteessa. Jos konserniavustus tulkitaan vastikkeettomaksi varojen jakamiseksi, ja sen antaminen perustetaan OYL 13:6:4:n eräänlaiseen ”perälautasäännökseen” se on osakeyhtiöoikeudellisesti laillista, jos siihen on kaikkien osakkeenomistajien suostumus ja avustus annetaan taseen vapaan oman pääoman rajoissa. Tällöin ei siis riitä, että tilikausi näyttää voittoa, vaan myös taseen vapaan oman pääoman määrän on oltava positiivinen avustuksen antamisenkin jälkeen. Ongelmallisia tilanteita voi syntyä, jos taseessa on vahvistettuja tappiota, mutta tuloslaskelma sinänsä antaisi mahdollisuuden antaa avustusta. OYL 13:6.4:sta kuitenkin seuraa, ettei edellä kuvattu jako ole osakeyhtiöoikeudellisesti laitonta, jos yhtiö säilyttää maksukykynsä ja jos varoja jaetaan vapaasta omasta pääomasta. Toisaalta OYL 13:6:4:n soveltamiseen voi liittyä ongelmallisia tilanteita myös silloin, jos yhtiössä on vähemmistössä olevia osakkeenomistajia. OYL 13:6.4 edellyttää, että avustuksen antamiseen on saatava kaikkien osakkeenomistajien – siis myös vähemmistön – suostumus. Varojen jakaminen OYL 1:7:n yhdenvertaisuusperiaatetta loukkaamalla on laitonta varojen jakamista. Ellei suostumusta saada yhdenvertaisuusargumentti puoltaa ajatusta, että avustuksen antaminen enemmistöosakkeenomistajalle on kompensoitava muille osakkeenomistajille. Tällainen kompensaatio, esimerkiksi ”suunnattu” osingonjako emoyhtiön pidättäytyessä osingon vastaanottamisesta täytyy kuitenkin mitoittaa siten, että vähemmistöosakkeenomistajia ei myöskään perusteettomasti suosita. Suosivan osingonjaon verotus saattaa johtaa siihen, että OYL 13:6:4:n tarjoamaa mahdollisuutta voidaan hyödyntää vain silloin kun emoyhtiö omistaa kaikki tytäryhtiön osakkeet. Maksukyvyn merkitys Konserniavustuksen antamisessa on aina otettava huomioon velkojien legitiimi intressi säilyttää yhtiön maksukyky. Tätä näkökulmaa on korostettu erityisesti Ruotsissa, jossa korostetaan varovaisuussäännön huomioon ottamista konserniavustuksen mitoituksessa. Vastaava vaatimus voidaan tulkita Suomessa OYL 13:2:n maksukykyisyystestistä. Näin konserniavustusta ei saisi antaa, jos antamisesta päätettäessä tiedetään tai pitäisi tietää yhtiön olevan maksukyvytön tai antamisen aiheuttavan maksukyvyttömyyden. On vielä muistettava, että osakeyhtiölain mukaan laittomasta varojenjaosta on kysymys myös silloin, jos varojenjakoon ei ole ollut käytettävissä jakokelpoisia varoja tai varojenjaossa ei ole noudatettu varojenjakoa koskevia osakeyhtiölain menettelysäännöksiä. TILINTARKASTUS Kansainvälisten tilinpäätösstandardien, IFRS:ien “pehmeistä” kohdista Yksityisen säätiön vuonna 1973 perustaman International Accounting Standards Boardin (IASB, aluksi Committeen nimellä) laatimat kansainväliset IAS- ja sittemmin IFRS-tilinpäätösstandardit velvoittavat kirjanpitolakimme mukaan myös suomalaisen pörssiyhtiön ja julkisesti noteerattuja arvopapereita liikkeelle laskeneen yrityksen laatimaan oman ja konsernitilinpäätöksensä mainittujen standardien mukaisesti. KTT Veijo Riistama TUOKKOnen 1/11 9 Kuvassa Veijo Riistama Lähtökohtana tässä kirjoituksessa on, että globaalit tilinpäätösnormit ovat todella tarpeellisia kansainvälisessä taloudellisessa toiminnassa. Nykyistä normien tuottamistapaa ja itse normeja on kuitenkin mahdollista perustellusti kritisoida, ei vähiten sen vuoksi, että kansalliset laskentakulttuurit ja niiden myötä tilinpäätösnormit poikkeavat joissakin tapauksissa olennaisesti toisistaan. Kritisoitaessa on kuitenkin muistettava, että IFRS-standardit on tarkoitettu vain ansaintataloudellisille yrityksille ja ne koskevat lähes yksinomaan vain tilinpäätöksen laatimista ja esittämistä. Lisäksi standardeille on tyypillistä, että niiden taustana on maailmantalouden painopistealueiden oikeutuksella anglosaksinen laskentakulttuuri. Onhan IASB:n 15 jäsenestä peräti kahdeksan peräisin anglosaksisen kulttuurin piiristä (UK, USA ja Australia). Yleiset perusteet Kirjoittajan käsityksen mukaan IASB:n tilinpäätösstandardien (kaikkiaan 37 standardia) perustavinta laatua oleva ongelma on se, että niihin kuuluvat, sinänsä laajalti 10 TUOKKOnen 1/11 tunnettuja kirjanpidon periaatteita sisältävät ”Yleiset Perusteet” (Framework) eivät koske standardien kaikkia määräyksiä. Yleisten perusteiden johdannossa nimittäin todetaan: ”Niissä tapauksissa, joissa ristiriitaa esiintyy, standardin tai tulkinnan vaatimukset ovat ensisijaiset yleisiin perusteisiin verrattuna.” Tämä aiheuttaa sen, että jokaisen standardin sovellus on oma irrallinen tehtävänsä, tulkintaa ei voi varmuudella johtaa Yleisistä Perusteista. Niinpä IASB:n on täydentänyt standardeja SIC-ja IFRIC-tulkinnoilla, joista voimassa on 27. Myös peruskäsitteiden määrittelyt ovat varsin väljiä, jopa epämääräisiä. Esimerkiksi kulujen (expenses) määritelmä on eräänlainen kehäpäätelmä: ”Kulujen määritelmä kattaa yhteisön tavanomaisesta toiminnasta johtuvien kulujen lisäksi myös tappiot.” Tämän jälkeen vain luetellaan esimerkkejä kuluista ja tappioista. Yhtä epämääräinen on myös tuottojen (income) määritelmä. Menon (cost) määritelmä esitetään vasta yksittäisessä standardissa (IAS 16, käyttöomaisuuden hankintameno.). Se onkin kulun määritelmään verrattuna huomattavasti täsmällisempi ja lähes suomalaisen kirjanpitokäsityksen mukainen. Kuitenkin IAS 38:ssa esitetty hankintamenon käsite poikkeaa jonkin veran IAS 16:n vastaavasta käsitteestä. Toinen esimerkki Yleisten Perusteiden määritelmien väljyydestä tai tässä tapauksessa oikeastaan harhaanjohtavuudesta on suoriteperusteen määritelmä: ”Jotta tilinpäätös täyttäisi tarkoituksensa, se laaditaan suoriteperusteisesti. Tällöin liiketoimien ja muiden tapahtumien vaikutus otetaan huomioon silloin, kun ne toteutuvat (eikä silloin, kun rahavaroja saadaan tai luovutetaan), …” Tämä kömmähdys johtuu ensisijaisesti siitä, että Yleisissä Perusteissa ei lainkaan määritellä rahoitustapahtumaa. Onhan nimittäin esimerkiksi velan maksu tapahtuma, joka nimenomaan ”otetaan huomioon” maksun perusteella. Anglosaksisesta kulttuuritaustasta johtuen IFRS:n tilinpäätösnormit ovat staattisesti painottuneita. Ne korostavat taseen merkitystä mm. siten, että tuloslaskelma perustuu pitkälti taseen erissä tapahtuneisiin muutoksiin: ”Tilinpäätöksen tarkoituksena on tuottaa yhteisön taloudellista asemaa, toiminnan tulosta ja taloudellisen aseman muutoksia koskevaa informaatiota, …” Tähän liittyy käypien arvojen suosiminen tase-erien arvostuksessa. Lähes puolessa IASB:n tilinpäätösstandardeista eli 17:ssä on mukana käyvän arvon käsite. Kaikkia IASB:n julkaisemia standardeja koskettava piirre on niihin alinomaa tehtävät lisäykset ja muutokset. On tietysti ymmärrettävää, että alkuvuosikymmeninä uusia normeja laadittiin ja niiden muutoksia tehtiin runsaasti. Kuitenkin muutosten jatkuva tekeminen ja niiden volyymi vaikeuttavat eri vuosien tilinpäätösten vertailua, varsinkin kun ottaa huomioon, miten laaja yksittäisen konsernin julkistettava tilinpäätösaineisto IFRS:n mukaan on. Esimerkiksi Nokian vuoden 2009 tilinpäätöksessä konsernituloslaskelman ja –taseen liitetiedot käsittävät lähes 40 A4kokoista sivua. Jopa Suomenkin pörssiyritysten joukossa pienehkön Tulikivi Oyj:n konsernituloslaskelman ja - taseen liitetiedot vievät 25 sivua koko vuosikertomuksen (Annual Report) käsittäessä 90 sivua. TILINTARKASTUS Yksittäisten standardien epäjohdonmukaisuuksista Aineellisten käyttöomaisuushyödykkeiden tilinpäätöskäsittelyä koskevan IAS 16:n mukaan hyödyke kirjataan hankintamenoonsa, josta myös poistot tehdään. Jos kuitenkin ao. käyttöomaisuushyödykkeen käypä arvo on määritettävissä, on se merkittävä taseeseen tähän käypään arvoon siihen perustuvilla poistoilla vähennettynä. Käypä arvo IFRS:n määritelmän mukaan on ”rahamäärä, johon omaisuuserä voitaisiin vaihtaa asiaa tuntevien, liiketoimeen halukkaiden, toisistaan riippumattomien osapuolten välillä”. Merkitystä voi olla vain yhteisökohtaisella arvolla: Jos se on pysyvästi poistoilla vähennettyä hankintamenoa pienempi, silloin erotus tulee kirjata kuluksi (kuten kirjanpitolakimmekin 5 luvun 13 § edellyttää). IAS 16 sallii kuitenkin, että kahdeksaan ryhmään jakautuvien aineellisten käyttöomaisuushyödykkeiden kussakin ryhmässä saadaan hyödykkeet merkitä taseeseen joko alkuperäiseen hankintamenoon tai käypään arvoon perustuen. IAS 38:n mukaan ”sisäisesti aikaansaatua liikearvoa ei saa merkitä taseeseen varoiksi. Toisaalta IAS 38:n mukaan yhteisön on arvotettava ainakin tilinpäätöksen laatimisen yhteydessä aineettomien hyödykkeiden odotettavissa olevat kassavirrat tai markkina-arvo ja suoritettava tarvittaessa ao. hyödykkeen tase-arvon arvonalennus. Standardin tarkoittamiin aineettomiin hyödykkeisiin kuuluu myös liikearvo, jonka merkitseminen taseeseen tulee kysymykseen siis vain, jos se on liiketoimintojen yhdistämisessä tai muulla vastaavalla tavalla ulkopuolisilta hankittu. Liikearvo perustuu tyypillisesti tuotemerkkiin, asiakassuhteisiin, jakelukanaviin tms:een. On aivan ilmeistä, että esimerkiksi tuotemerkin arvon ylläpitäminen markkinoilla edellyttää myynninedistämis-, mainonta- yms. toimia. Ei voi kuvitella, että vaikkapa CocaColan tuotemerkin hankinnan jälkeen tyydyttäisiin istahtamaan puhelimen viereen odottamaan tilauksia. Cokiksen markkinaosuus pienenisi väistämättä. Siitä maksetun liikearvon vaikutus tulonmuodostukseen pienenee väistämättä ajan myötä. Mainontaa ja muita sellaisia toimia jatketaan tietenkin hankinnan jälkeenkin. Niiden ansiosta voidaan arvonalentumistesteissä todeta, että odotettavissa olevat kassavirrat ovat pysyneet muuttumattomina. Tosiasiassa on kuitenkin jätetty tekemättä poisto alkuperäisestä liikearvosta eli merkitty taseeseen sisäisesti aikaansaatua liikearvoa. Menettely on ristiriidassa IAS 36:n kanssa. Voidaan perustellusti kysyä, miksi (hankinta)meno on määritelty IAS 16:ssa ja 38:ssa aivan toisin kuin kulu Yleisissä Perusteissa. Eräs syy saattaa olla IFRS 2 Osakeperusteiset Maksut. Mainitun standardin omilla osakkeilla maksettavia liiketoimia koskevassa kohdassa 10 nimittäin sanotaan: ”… Mikäli yhteisö ei pysty arvioimaan vastaanotettujen tavaroiden tai palvelujen käypää arvoa luotettavasti, yhteisön on määritettävä niiden arvo ja vastaava oman pääoman muutos epäsuorasti, myönnettyjen oman pääoman ehtoisten instrumenttien käypään arvoon perustuen.” Standardin seuraavassa kohdassa tämän sanotaan koskevan erityisesti henkilökunnalle myönnettäviä osakeoptioita. Menettely on ilmeisessä ristiriidassa Yleisten Perusteiden kohdissa 99-102 ilmaistujen mittausperiaatteiden kanssa (alkuperäinen hankintameno, jälleenhankinta-arvo, realisointiarvo, nykyarvo). Osakeperusteisissa maksuissa on kysymys apporttiehdolla annettavista omista osakkeista. Sinänsä ei tietysti ole mahdotonta rinnastaa henkilökunnan suoritteita yhteisön ulkopuolelta hankittaviin suoritteisiin. Osakkeista edellytetään ymmärrettävästi täyttä vastiketta apporttinakin. Ei voida pitää johdonmukaisena, että osakkeista apporttina suoritettava vastike arvostettaisiin pelkästään (”epäsuorasti”) annettujen osakkeiden arvon perusteella. On muistettava, että omien osakkeiden luovutus johtaa siihen, että luovutuksen vastaanottaja saa aikaisempaa suuremman osuuden oikeudesta yhtiön varallisuuteen. Tämä osuuden luovuttaminen ei itse asiassa ole sen paremmin Yleisten Perusteiden mukainen yhtiön kulu kuin IAS 16:n mukainen menokaan, vaan se merkitsee osakkeenomistajien omistusosuuden pienentymistä eli liudentumista (dilution) siltä osin, kuin osakkeista ei saada niiden arvoa vastaavaa vastiketta. IASB on ”epäsuoran” arvostuksen avulla kiertänyt kysymyksen menon/kulun kohdistamisesta oikealle talousyksikölle (jonka tässä tapauksessa muodostavat yhtiön osakkaat). Kun kuitenkin esimerkiksi Suomen osakeyhtiölaki kieltää palveluiden käyttämisen apporttina, ei IFRS 2:ta ole mahdollista soveltaa meillä henkilökunnalle myönnettyjen osakeoptioiden osalta yksittäisen yhtiön tilinpäätökseen, vaan se tulee kysymykseen vain konsernitilinpäätöksessä. Edellä on käsitelty vain muutamia IAS/ IFRS-standardien epäjohdonmukaisuuksia. Käsitykseni mukaan ”pehmeimpiä” kohtia standardeissa ovat arvonalennustestit ja käypään arvoon arvostaminen, jotka molemmat on paljolti jätetty tilinpäätöksen laatijan omien arviointien ja näkemysten varaan. Käyvän arvon muutosten sisällyttäminen tulokseen aiheuttaa usein lukijassa epävarmuutta luovaa tuloksen heilahtelua. Se on sitä paitsi realisointiperiaatteen vastaista, joka tosin ei sisällykään Yleisiin Perusteisiin. Lopuksi Amerikkalainen arvostettu laskentatoimen tutkija Yuji Ijiri on kirjoittanut, että ”maksu on tosiasia, tilinpäätös ennuste.” Tilinpäätöksen laatimisessa, tehtiinpä se millä periaatteilla ja normeilla tahansa, joudutaan aina ennakoimaan tulevia tapahtumia. Niin oma kirjanpitolakimme kuin IFRS lähtevät siitä tilinpäätöksen laatimisen perusolettamuksesta, että ao. yhteisön toiminta tulee jatkumaan koko näkyvissä olevan tulevaisuuden. Tilinpäätös muodostuisi aivan toisen näköiseksi, jos se laatimisen perustana olisi toiminnan lopettaminen ja varojen realisointi ja velkojen takaisinmaksu. Tulevaisuuden huomioon ottaminen tilinpäätöstä laadittaessa on kaikkien laatimismenetelmien ”pehmeä” kohta. TUOKKOnen 1/11 11 Muistilista Maksuprosentit 2011 % 2010 % Eläkevakuutusmaksut Yksityisten alojen palkansaajia koskevat eläkelait TEL, TaEL ja LEL yhdistyivät 1.1.2007 yhdeksi työntekijän eläkelaiksi eli TyEL:ksi. TyEL -ansion raja 52,49 €/kk Tilapäinen työnantaja, vain tilapäisiä työntekijöitä ja palkkasumma v.2011 alle 7518 €/6kk 23 v.2010 alle 7386 €/6kk 22,40 21,80 - Palkkasumma 2009 21,80 - 1 799 000 - 28 608 000 22,50 - 23 - Palkkasumma 2008 - 1 686 000 - 26 976 000€ nousee liukuvasti 21,80 - 22,40 - 2009 palkkasumma yli 28 608 000€ 23 - 2008 palkkasumma yli 26976 22,40 4,7 6,0 4,5 5,7 YEL 21,6 21,2 53 vuotta täyttäneiltä 22,9 24,4 Työttömyysvakuutusmaksu 2011 % 2010 % työnantajan osuus 0,80 0,75 työntekijän osuus 0,60 0,40 Palkkasumman1 879 500 euroa ylittävältä osalta työnantajan osuus Palkkasumman 1 846 500 euroa ylittävältä osalta työnantajan osuus Sotumaksu maksuluokka 1 8,0 Peruskorko 1.1.-31.12.2010 1,25 - Veroilmoitus 4 kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. - Verotus päättyy 10 kuukauden kuluttua tilikauden päättymisen jälkeen. - Jäännösverot maksetaan viimeistään verotuksen päättymistä seuraavan kuukauden 25. päivänä. - 2008 palkkasumma alle 1 686 000 € Työntekijän osuus TyEL- maksusta - alle 53 v. työntekijä - vähintään 53 v. työntekijä Viivästyskorko korkolain mukaan Määräaikoja verotuksessa - 2009 palkkasumma alle 1 788 000 € 22,50 nousee liukuvasti % 51,75 €/kk Sopimustyönantaja, pysyviä työntekijöitä tai palkkasumma v.2011 vähintään 7518 €/6kk v.2010 vähintään 7386 €/6kk TyEL- maksu, perusmaksu, ilman asiakashyvitystä ja hoitokustannusalennusta 22,50 Korot - Vuoden 2010 alussa käyttöönotettu verotilimenettely muuttaa oma-aloitteisten verojen ilmoittamista, maksamista ja palauttamista. Verotilimenettelyyn kuuluvat kaikki oma-aloitteiset verot lukuunottamatta varainsiirtoveroa ja ennakontäydennysmaksua. Verotiliverot ilmoitetaan verohallinnolle kausiveroilmoituksella. - Työnantajasuoritukset (sotu ja ennakkopidätykset) maksetaan maksukuukautta seuraavan kuukauden 12. päivänä. Arvonlisäverot maksetaan kohdekuukautta seuraavan toisen kuukauden 12. päivänä, huom. työnantajasuoritukset myöhenevät ja arvonlisäverot aikaistuvat kahdella päivällä. - Sähköisen ilmoituksen on oltava perillä verohallinnossa kuukauden 12. päivä ja paperisen ilmoituksen kuukauden 7. päivä. - Huomioithan, että kannattaa maksaa ennakontäydennystä, jos verolaskelma osoittaa, että ennakot ovat liian pienet. Näin vältytään jäännösveron koroilta, jotka ovat vähennyskelvottomia. Liikaa maksettua ennakkoa voi vielä hakea takaisin neljän kuukauden kuluessa ja ennakkon kokonaan poistamista kahdeksan kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Näin saat liikaa maksetut ennakot nopeammin takaisin. ero um n a aav styy ! r u Se ilme ussa äku kes 2,95 3,20 2011 2010 2,12 2,23 Koska työnantajan kansaneläkevakuutusmaksu poistui vuoden 2010 alusta, kaikkien työnantajien sosiaaliturvamaksu on sama ja maksuluokat poistuvat. Helsinki Munkkiniemen puistotie 25 00330 Helsinki Puh. (09) 4366 140 Fax (09) 4366 1440 Tampere Hämeenkatu 9 Turku Aurakatu 18 Oulu Hallituskatu 11 B 23-24 33100 Tampere 20100 Turku 90100 Oulu Puh. (03) 212 2028 Puh. (020) 761 9260 Puh. (08) 311 3323 Fax (03) 212 2038 Fax (020) 761 9260 Fax (08) 311 3364 www.tuokko.fi Jyväskylä Väinönkatu 26 A Lappeenranta Raatimiehenkatu 22 A 47 40100 Jyväskylä 53100 Lappeenranta Puh. (0400) 546 607 Puh. (0400) 659 299 Fax (014) 631 500 Fax (05) 415 0911 Tallinna Pärnu mnt. 141 11314 Tallinn, Estonia Puh. +372 6 671 600 Fax +372 6 671 601 Tässä julkaisussa olevat tiedot on esitetty yleisluonteisesti, ja se on tarkoitettu käytettäväksi ainoastaan yleisluonteisena tiedon lähteenä. Tämän julkaisun ei ole tarkoitus korvata asioiden yksityiskohtaista selvitystä tai oikeudellista tulkintatarvetta. Tuokko Yhtiöt Oy ei vastaa vahingoista, jotka ovat aiheutuneet, kun joku on toiminut tai jättänyt toimimatta tämän julkaisun sisällön perusteella. Suosittelemme ottamaan yhteyttä yksittäistapauksissa asiantuntijaan, joka voi avustaessaan ottaa huomioon tapauksen erityispiirteet.
© Copyright 2024