1. No category

Sisällys/Contents
Järjestäjät/Organizers ............................................................................................. 1
Näytteilleasettajat ja tukijat/Exhibitors and sponsors ............................................. 2
Plenaariesitelmät/Plenary speeches ....................................................................... 3
Sektioesitelmät/Section papers .............................................................................. 5
Työpaja/Workshop ............................................................................................... 43
Osallistujalista/List of participants ........................................................................ 44
Järjestäjät/Organizers
KäTu2011-symposiumin järjestävät Itä-Suomen yliopisto ja SKTL:n opettajien ja tutkijoiden jaosto./The KäTu2011 symposium is organized by the University of Eastern
Finland and the Teachers’ and Researchers’ Section of the Finnish Association of
Translators and Interpreters.
Järjestelykomiteaan kuuluvat/The organizing committee consist of:
Itä-Suomen yliopisto/University of Eastern Finland:
Minna Kumpulainen (järjestelytoimikunnan pj./chair of the organizing committee)
Kristiina Abdallah
Alexandra Belikova
Riitta Jääskeläinen
Hannu Kemppanen
Leena Kolehmainen
Marjatta Lehtinen
Juha Lång
Jukka Mäkisalo
Esa Penttilä
Marja Rytkönen
Opettajien ja tutkijoiden jaosto/The Teachers’ and Researchers’ Section of the
Finnish Association of Translators and Interpreters:
Ritva Hartama-Heinonen, Helsingin yliopisto/University of Helsinki
Tuija Kinnunen, Tampereen yliopisto/University of Tampere (jaoston pj./section
chair)
Minna Kumpulainen, Itä-Suomen yliopisto/University of Eastern Finland
Leena Salmi, Turun yliopisto/University of Turku
Gun-Viol Vik-Tuovinen, Vaasan yliopisto/University of Vaasa
TERVETULOA JOENSUUHUN!
WELCOME TO JOENSUU!
Näytteilleasettajat ja tukijat/
Exhibitors and sponsors
Emil Öhmannin Säätiö
Evantia Oy / Loitsu-ohjelmistot (www.evantia.fi)
Euroopan komissio
2
Plenaariesitelmät/Plenary speeches
Susanne Göpferich
University of Giessen/Germany
From multidisciplinarity to transdisciplinarity:
The investigation of competence development as in case in point
“Multidisciplinarity – what is it?” – My contribution to answering this question will consist of
three parts: First, I will contrast the concept of multidisciplinarity with two closely related
concepts, interdisciplinarity and transdisciplinarity, following a subclassification by Kaindl
(1999). Second, I will comment on the benefits of expertise research in cognitive psychology
to all fields of research interested in competence and competence development and discuss
the chances of specific subfields of the interdiscipline of translation studies to work in a truly
transdisciplinary manner. Third, I will present results of a longitudinal study (TransComp)
into the development of translation competence whose hypotheses were derived from
expertise research. The population of this study consisted of 12 students of translation
enrolled in the BA program “Transcultural Communication” at the University of Graz and 10
professional translators with at least 10 years of professional experience in translation/interpreting. Translation competence was modeled as composed of several subcompetences,
among them strategic competence, translation routine activation competence and tools and
research competence. These three subcompetences were considered to be translation-specific
and to distinguish professional translators from mere bilinguals. They were selected as the
dependent variables in the TransComp study. The study found that the professional translators had not yet achieved expertise, the highest level of competence. For the student
participants it showed a stagnation of their competence development with regard to several
variables over the first four semesters of their program. For these findings, possible
explanations and their didactic implications will be presented.
References
Göpferich, Susanne/Alves, Fabio/Mees, Inger M., eds (2010): New Approaches in Translation
Process Research. (Copenhagen Studies in Language 39). Copenhagen: Samfundslitteratur
Press.
Kaindl, Klaus (1999): “Interdisziplinarität in der Translationswissenschaft: Theoretische und
methodische Implikationen.” Gil, Alberto, et al., eds: Modelle der Translation: Grundlagen
für Methodik, Bewertung, Computermodellierung. Frankfurt/M.: Lang, 137–155.
3
Plenaariesitelmät/Plenary speeches
Pekka Kujamäki
Itä-Suomen yliopisto
Sota, käännöskulttuurit ja toimijuus
Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa käynnistyi tammikuussa 2011 tutkimushanke Sodan tuntemattomat käännöskulttuurit, jossa jäljitetään talvi- ja jatkosodan aikaisia
kääntämisen ja tulkkauksen käytäntöjä. Lähtöajatuksena on näkemys, että kielitaito, kääntäminen ja tulkkaus ovat merkittävässä roolissa sotilaallisissa kohtaamisissa yhtä hyvin vihollisen kuin aseveljenkin kanssa, että sota on mitä suurimmassa määrin myös kielellistä
viestintää: Sota julistetaan ja siitä tiedotetaan muille kansoille, rauhan edellytyksistä sovitaan,
sotilaallisista toimista neuvotellaan esikunnissa (esim. käännettyjen tiedustelutietojen perusteella), huollon ja logistiikan ongelmia ratkaistaan paikallisten asukkaiden kanssa, ja
sotavankeja kuulustellaan rintamalla, linjojen takana tai vankileireillä. Näihin viestintätilanteisiin kehittyy kääntämisen ja tulkkauksen käytäntöjä, joita kuvataan tässä projektissa
"sodan käännöskulttuureina". Eric Prun in vuonna 1997 esittelemä käsite ”käännöskulttuuri”
(Translationskultur) on tarkoitettu kuvaamaan niitä sosiaalisesti jäsentyneitä normeja,
konventioita, odotuksia ja arvoja, jotka määrittävät käännös- ja tulkkaustoimintaa tietyssä
yhteisössä tai instituutiossa. Joensuun tutkimushankkeessa käsitteellä hahmotetaan sekä
sotilaallisen käännös- ja tulkkaustoiminnan virallista viitekehystä että rintamalla, Päämajassa
tai Kolmannen valtakunnan mukana Pohjois-Suomessa toimineiden kääntäjien ja tulkkien
omia tavoitteita ja näkemyksiä.
Esitelmässäni pyrin saamaan otetta sekä ”käännöskulttuurin” käsitteestä että konkreettisista
sodan käännöskulttuureista. Tutkimushankkeen keskeisten tavoitteiden ja lähtökohtien jälkeen esittelen yleisellä tasolla niitä sodan konteksteja (”kenttiä”), joihin oletamme tai tiedämme jo varmuudella muodostuneen sotilaallisia käännöskulttuureita. Niiden rekonstruoimiseksi määrittelen viitekehyksen, joka koostuu sekä kansainvälisistä sodankäynnin normeista
että yksilötoimijoiden etnisiin taustoihin ja henkilökohtaiseen eetokseen liittyvistä kysymyksistä. Lisäksi pohdin lyhyesti käsitteiden ”käännöskulttuuri” ja ”toimijuus” (agency) suhdetta
toisiinsa ja kysyn, millaisin edellytyksin sotilaallisten kontekstien kääntämistä ja tulkkausta
voidaan ylipäätään hahmottaa toimijuutena.
Lähteet
Prun , Eric 1997. Translationskultur. (Versuch einer konstruktiven Kritik des
translatorischen Handelns.) TextconText 11 = NF 1, S. 99–127.
4
Sektioesitelmät/Section papers
Kristiina Abdallah
Itä-Suomen yliopisto
Kuinka tutkia kääntäjän toimijuutta käännösalan tuotantoverkostoissa?
Tässä esitelmässä luon lyhyen katsauksen niihin teoreettisiin viitekehyksiin, joiden avulla
olen lähestynyt kääntäjän toimijuutta ja toimijoiden välisiä suhteita käännösalan tuotantoverkostoissa. Koska aikaisempaa käännöstieteellistä tutkimusta tutkittavasta ilmiöstä on ollut
niukasti tarjolla, olen lähestynyt tutkimuskohdettani monitieteisesti ja pyrkinyt kartoittamaan verkoston toimijoiden suhteita ja toiminnan dynamiikkaa eri tieteenaloilta lainattujen
teoreettisten viitekehysten avulla. Esitelmässä pohditaan, millaisia näkökulmia tutkittavaan
ilmiöön syntyy yleisen verkostoteorian (Barabási 2002), tiedon sosiologiasta peräisin olevan
toimijaverkkoteorian (Latour 1987, Callon 1986, Law 1992) ja toisaalta taloustieteellisen
agenttiteorian (Eisenhardt 1989) avulla?
Lähteet
Barabási, A.-L. (2002) Linkit. Verkostojen uusi teoria. (Linked: the New Science of Networks).
Translated from English by K. Pietiläinen, Helsinki: Terra Cognita Oy.
Callon, M. (1986) “Some Elements of a Sociology of Translation: Domestication of the Scallops
and the Fishermen of St Brieuc Bay”. In J. Law (ed.), Power, Action and Belief: A New
Sociology of Knowledge, London: Routledge & Kegan Paul, 196–229.
Law, J. (1992) “Notes on the theory of the actor network: ordering, strategy and
heterogeneity”. Online paper by the Centre for Science Studies, Lancaster University, URL:
<http://www.lancs.ac.uk/fass/sociology/papers/law-notes-on-ant.pdf>
Latour, B. (1987) Science in Action: How to Follow Engineers and Scientists Through Society.
Open University Press: Milton Keynes.
Eisenhardt, K. (1989) “Agency theory: An assessment and review”. Academy of Management
Review 14 (1), 57–74.
5
Sektioesitelmät/Section papers
Anukaisa Alanen
Tampereen yliopisto, Helsingin yliopisto
Mahdoton mahdolliseksi
Kirjoitustulkin rooli vieraan kielen oppimisessa
Kirjoitustulkkaus on viestintämenetelmä, jonka käyttäjät ovat yleensä kuuroutuneita tai
huonokuuloisia. Kielenopetuksen yhteydessä käyttäjät voivat olla myös äidinkieleltään
viittomakielisiä kuuroja. Kirjoitustulkin tehtävä on kirjoittaa oleellinen ääni-informaatio
tekstimuotoon siten, että käyttäjä voi lukea tulketta näytöltä tai valkokankaalta.
Opiskelutulkkaus on kuuroille ja kuulovammaisille tarkoitettu palvelu, jota lain mukaan pitää
tarjota käyttäjälle niin paljon kuin tämä tarvitsee. Opiskelutulkit ovat viittomakielen tulkkeja
tai kirjoitustulkkeja. Opiskelutulkkausta vieraan kielen kontekstissa on luonnehdittu mahdottomaksi tai jopa ikuiseksi painajaiseksi niin kauan, kun viittomatulkit ovat joutuneet kehittämään erilaisia työläitä keinoja vieraan kielen välittämiseksi. Kuitenkaan kirjoitustulkin roolissa tilanne ei vaikuta ollenkaan näin pahalta.
Datani sisältää neljän eri tulkin avoimet haastattelut sekä observoituja vieraan kielen oppitunteja, joista toinen on myös tallennettu video- ja äänitiedostoiksi. Lisäksi tarkastelen tulkkaukseen liittyviä verkkosivuja ja muita dokumentteja, kuten opiskelutulkkausta sääteleviä
lakeja (perusopetuslaki ja laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta) ja asioimistulkin
eettisiä sääntöjä.
Käytän tulkin roolin erittelyyn etenkin Witter-Merithew’n kehittämän nelijaon kolmea
ensimmäistä kohtaa: auttajan, tulkkauskoneen ja kommunikaation mahdollistajan rooleja
sekä tarkastelen niiden ulkopuolelle jääviä kokemuksia. Historiallista tulkin roolien kehitystä
kuvaava Witter-Merithew’n malli on käyttökelpoinen myös tilanteessa, jossa mallin eri roolit
ovat yhtä aikaa olemassa niin hyvässä kuin pahassa.
Tutkimukseni on osa Suomen akatemian rahoittamaa SpeechText – Kirjoitustulkkaus prosessina, tulkkeen ymmärrettävyys ja sen parantaminen -hanketta
(http://www.cs.uta.fi/speechtext/).
6
Sektioesitelmät/Section papers
Marjut Alho
Helsingin yliopisto
Erikoisalojen tekstien kääntämisen opetus Suomessa
Kaikissa suomalaisissa yliopistoissa, joissa opetetaan kääntämistä, opetetaan myös erikoisalojen tekstien kääntämistä. Erikoisalojen tekstien kääntämisen opetusta ei kuitenkaan
opeteta missään, eikä sitä ole juuri tutkittukaan. Tämän vuoksi opettajilla ei ole saatavilla
muuta kuin omiin tai kollegoiden kokemuksiin perustuvia käsityksiä siitä, miten erikoisalojen
tekstien kääntämistä voitaisiin opettaa niin, että opetus todella valmistelisi opiskelijoita vaativiin eri erikoisalojen tekstien käännöstehtäviin ja että opetus olisi tehokasta ja motivoivaa.
Tältä pohjalta teen suomalaisissa yliopistoissa erikoisalojen tekstien kääntämisen kursseja
opettaville ja niillä opiskeleville henkilöille kyselyn, jossa pyrin selvittämään eri osapuolten
näkemyksiä ja kokemuksia kyseisiltä kursseilta – mikä toimii ja mikä ei. Lisäksi laajennan
tutkimuksen näkökulmaa lähettämällä kyselyn myös jo valmistuneille kääntäjille, jotta he
voisivat reflektoida omia koulutuskokemuksiaan siihen, mitä heiltä työelämässä odotetaan ja
vaaditaan. Tutkimukseni tavoitteena on siis selvittää, miten erikoisalojen tekstien kääntämistä opetetaan, miten sitä eri osapuolten mielestä voitaisiin opettaa ja mitkä opetusmenetelmät tuottavat hyviä oppimistuloksia ja motivoivat opiskelijoita opiskelemaan. Lisäksi
selvitän sitä, miten nämä opetuksen menetelmät ja tavoitteet suhteutuvat siihen, mitkä
työelämän vaatimukset ovat.
Esittelen esitelmässäni kääntäjille suunnatun kyselyn alustavia tuloksia ja vertaan niitä
opetuksen realiteetteihin.
7
Sektioesitelmät/Section papers
Alexandra Belikova
Itä-Suomen yliopisto
Tekstin metaforisuuden mittaaminen
kieli- ja käännöstieteellisenä ongelmana
Esitelmässä pyritään lähestymään poliittisten metaforien kääntämistä kvantitatiivisin
menetelmin, joita on kehitetty politiikan ja sen kielen tutkimuksissa lehtitekstien metaforisuustason mittaamiseksi. Käännöstieteellisen tutkimuksen tarkoituksiin muokattua menetelmää sovelletaan alun perin suomen kielellä kirjoitettuihin lehtiteksteihin ja niiden venäjännöksiin. Käännösratkaisuja tarkastellaan kotouttavan ja vieraannuttavan kääntämisen näkökulmasta (Venuti 1995).
Metaforailmaukset luokitellaan eri tyyppeihin (kuolleisiin, konventionaalisiin, uniikkeihin
jne.) sanakirjoihin ja tekstikorpuksiin perustuvien arviointikriteerien perusteella. Jokainen
metaforailmaus saa kreatiivisuus/konventionaalisuustasoaan vastaavan painokertoimen.
Painokertoimia käytetään kaavassa, josta lasketaan koko tekstin metaforisuustaso.
Käännöksen metaforisuustason ja kääntäjän valitseman käännösstrategian välillä oletetaan
olevan tiettyä riippuvuutta. Käännöksen alkutekstiä suurempi metaforisuuskerroin/ metaforisuus kertoo kääntäjän käyttäneen vieraannuttavaa kääntämistapaa hänen pyrkiessään
säilyttämään mahdollisimman tarkasti kohdekulttuurille vieraan kuvan. Alkutekstin metaforisuustasoa vastaava tai pienempi luku ilmoittaa kääntäjän valinneen kotouttavan kääntämistavan hänen muokatessaan lähdekielen outoja kuvia ja sanontoja kohdekielisille lukijoille
tutummiksi, kotoisammiksi ja helpommin ymmärrettäviksi.
Lähteet
Venuti, Lawrence 1995. The Translator’s Invisibility: A History of Translation. London & New
York: Routledge.
8
Sektioesitelmät/Section papers
Chapman Chen
Itä-Suomen yliopisto
The Rise and Fall of a Small Family Business:
Hong Kong Postcolonial Theatre Translation
Mainstream postcolonial (translation) theories focus on the deconstruction and denunciation
of European colonialism but seldom consider the case of one colonized subject between two
colonizers, postcolonial theatre translation per se, possible benefits of European colonialism
to the Third World, and translation from the colonizer’s language to the natives’. The objective
is to study the applicability of postcolonial theories to Hong Kong (HK) Cantonese translation
of Western theatre. Mainstream postcolonial theories are juxtaposed with alternative ones,
e.g., Fanon’s (1967) vs Ferguson’s (2003); Bhabha’s (1994) mimicry vs Rey Chow’s (1998)
hybrid third space between two aggressors; Tymoczko’s (1999) anti-English translation in
Irish literature vs Gilbert Fong’s (2007) “strategic alliance” with the UK in HK drama. Rupert
Chan’s translation and Roy Szeto’s direction (2004) of Alan Ayckbourn’s English play, A Small
Family Business, is studied and compared with T. L. Ko’s direction (2003) of Cancer Chong’s
original HK play, Hong Kong Mansion is Falling Down, as a control sample. Both the translated
play and the original HK play satirize the Chief Executive of HK as a puppet of Peking.
Rereading of the original English play is classified into the translator’s, the director’s, the
critic’s and the audience’s with reference to the social context of HK then – the 5th anniversary
of HK’s handover from the UK to China. It is found that postcolonial HK theatre translation
reflects nostalgia for British colonial rule and a need to negotiate with China as the second
colonizer, whilst trying to carve a third space for HK between the two colonizers. In
conclusion, when a postcolonial community is caught between two colonizers, and provided
that one complies much more than the other with international standards of colonization, e.g.,
Corruption Perception Index, the colonized subject, in its drama translation, may manifest
preference to the more compliant colonizer and resistance concerning the other one.
9
Sektioesitelmät/Section papers
Ritva Hartama-Heinonen
Helsingin yliopisto
Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos
Käännöstutkimus – monitieteisyyden provokatiivista lumoa ja harhaa
KäTu2011-symposiumikutsussa käännöstieteen todetaan kehittyneen tutkimusalana ajan
mittaan itsenäiseksi ja monitieteiseksi. Jos tieteenalamme nyt käsitteenä jo luonnostaan
sisältää monitieteisyyden aspektin, voi miettiä, millainen käännöstutkimus itse asiassa sitten
rajautuu pois, kun esitelmänpitäjiksi toivotaan erityisesti käännöstieteen monitieteisten tutkimusten ja tutkimushankkeiden edustajia. Symposiumin teeman voi tulkita myös ilmentävän
odotuksenvastaisesti käännöstutkimuksen ja ehkä käännöstutkijoidenkin ristiriitaista identiteettiä. Yhtäältä olemme ponnekkaasti olemassa ja ylpeitä monitieteisestä teoria- ja
menetelmävalikoimastamme, toisaalta kokoonnumme kysymään alamme monitieteistä
olemusta – aivan kuin uskoamme vahvistaaksemme mutta samalla todistaen häilyvää
ambivalenttista tieteiden välistä olentaamme.
Lähden esityksessäni liikkeelle esittämäni kaltaisten taustaoletusten lähiluvusta ja tulkinnasta
ja jatkan tarkastelemalla muutaman esimerkin avulla sitä, olisiko Gideon Touryn vuodelta
1982 oleva käännöksen määritelmä muokattavissa myös käännöstutkimuksen määritelmäksi:
mikä tahansa tutkimus, joka esitellään tai jota pidetään tiedeyhteisössä käännöstutkimuksena
(is presented or regarded as such). Pidetään käännöstutkimuksena -lähestymistapa vie
puolestaan tarkastelemaan laajemmalti käännöstutkimuksen mahdollista prototypologiaa eli
ytimen ja marginaalin kysymystä, johon lisänäkökulman antaa Juri Lotmanin semiotiikassaan
esille ottama keskustan ja periferian dikotomia ja niiden välinen dynamiikka. Lopuksi otan
esille muita vaihtoehtoja, kuten vastakohta-asettelun yleistieteet ja erityisalat sekä yksitieteisyyden mahdollisuuden (mitä yksitieteisyys sitten voisikin olla).
10
Sektioesitelmät/Section papers
Raila Hekkanen
Monitieteisen käännöstutkimushankkeen edut ja harmit
– tapauksena oma väitöstutkimus
Esitelmäni on tapauskuvaus, joka perustuu äskettäin valmistuneeseen väitöskirjatutkimukseeni. Tutkimus käsittelee suomalaisen kaunokirjallisuuden kääntämistä englanniksi.
Yhdistän siinä useita menetelmiä ja teorioita: käännösarkeologiaa, sosiologiaa ja tekstianalyysiä. Käännöstoiminnan kartoittamisen jälkeen keskeisenä lähestymistapana on
käännössosiologia ja näkökulmana tässä lähinnä toimijaverkostoteoria. Toisaalta tarkastelen
samaa aineistoa myös tekstianalyysin keinoin. Lisänäkökulmana on vielä käännösten vastaanoton tutkimus. Eri lähestymistapoja yhdistämällä saadaan tässä tapauksessa tietoa sekä
käännösten toteutustavasta – miten – että toteuttamiseen vaikuttaneista syistä – miksi. Näin
tutkittavasta aiheesta saadaan selvästi laajempi kuva kuin yksittäistä lähestymistapaa käyttämällä. Tämä on erityisen hyödyllistä, kun kyseessä on toistaiseksi vain vähän tutkittu alue.
Tutkimuksen eri lähestymistavat toimivat tällöin ikään kuin toistensa kontekstina ja tukevat
siten kokonaisuuden ymmärtämistä, vaikka aiempi tutkimuspohja onkin niukka. Eri
lähestymistapojen yhdistämisen etuna on myös tutkimuksen relevanssin laajeneminen niin,
että sen tulokset ovat useampien vastaanottajaryhmien, esimerkiksi niin kustannusalan kuin
käytännön kääntäjienkin sovellettavissa.
Toisaalta usean eri lähestymistavan käyttäminen väitöskirjatyön kokoisessa hankkeessa rajaa
kunkin alueen käytettävissä olevia resursseja. On vaikeaa eikä lainkaan yksiselitteistä
arvioida, tarjoaako tutkimuksen laajentaminen vielä yhdelle alueelle hyödyllistä lisätietoa vai
muodostuuko siitä muilta alueilta voimavaroja syövä painolasti. Ongelmaksi voi nousta myös
eri alueiden nivominen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Luonteeltaan erilaisten tietojen yhdistäminen voi vaatia pohdintaa, jotta erilaiset tiedot todella tukevat toisiaan eivätkä jää pelkiksi
laajennetuiksi tausta-anekdooteiksi. En pyri antamaan esitelmässäni näihin kysymyksiin
valmiita vastauksia, sillä eri alueiden tasapaino vaatii aina tilannekohtaista arviointia eikä
patenttiratkaisuja ole. Toivon tapauskuvauksen kuitenkin herättävän ajatuksia ja edistävän
mahdollisesti muiden vastaavien hankkeiden suunnittelua.
11
Sektioesitelmät/Section papers
Isis Herrero
Universidad de Salamanca
The (Un)Limitedness of Multidisciplinarity
on Researching the Translation of Native American Literature
On researching about the translation of Native American literature, it is possible to assume
that, overtly or covertly, these works address the difficult task of defining and fighting for
what is and means to be a Native American. Such a fact would not seem difficult to cope with
in any interlingual rendering, since there exist alternative methods and strategies for
achieving a satisfactory and respectful result. However, the unique situation of Native
Americans as a heterogeneous culture which participates peripherally of U.S. culture because
of external imposition and internal opposition makes the translation of Native American
literature a complex multidisciplinary ground of work and research. Apart from the obvious
domains of art and linguistics, Native American literature is highly distinguished by its own
folklore and the socio-political and historical development of its relation with U.S.
government. Additionally, the anthropological and ethnographic visions of Native American
culture have set a precedent against which their works have to fight. The theoretical
framework for translation issues is also included as well as the context of reception of a
translation, in the current case, the Spanish one.
Although greatly interesting and productive, this intricate situation causes problems with the
incredible amount of information and connections to handle. Then, it is necessary to fix a limit
in both the theoretical framework and the practice study. But, how can it be set and justified?
Thus, we will explore the advantages and problematic consequences of delimiting research on
three of the most important works of the so-called Native American Renaissance: N. Scott
Momaday’s House Made of Dawn (1968), which won the Pulitzer Prize in 1969, James Welch’s
Winter in the Blood (1974), and Leslie Marmon Silko’s Storyteller (1981). The theoretical
framework will be essentially focused on identity issues, but its multiple ramifications into
different disciplines will show the intricacies of a simplistic approach.
12
Sektioesitelmät/Section papers
Anna-Elina Hirvonen
Mitä kielitarkastettujen lehdistötiedotteiden
konventionmukaisuudesta voi päätellä monialaisen tiedon perusteella?
Kielentarkastuksen arviointia käännetyissä
erikoisalan lehdistötiedotteissa
Lehdistötiedotteet ovat monialaisuuden näkökulmasta mielenkiintoisia tekstejä: Tutkijan on
hyvä tuntea toisaalta kyseisen tekstilajin ominaisuudet (konventiot), toisaalta kyseistä
tekstilajia koskevat ohjeet (kielioppaiden normit). Kun tutkimuskohteena ovat erikoisalan
lehdistötiedotteet, erikoisalojen kielten ominaisuuksien ja kyseisen erikoisalan tuntemus auttavat analyysia.
Omassa tutkimuksessani olen analysoinut konventionmukaisuuden toteutumista erikoisalan
lehdistötiedotteissa vertaamalla omia käännöksiäni niiden kielitarkastettuihin versioihin.
Tarkoitan konventionmukaisuudella sitä, että teksti on kirjoitettu tai käännetty siten, että se
täyttää kohderyhmänsä kyseiselle tekstilajille asettamat odotukset, jotka voivat olla implisiittisiä tai eksplisiittisiä. Tekstin lukijan kannalta konventionmukaisuus on positiivinen,
tavoiteltava tekstiominaisuus. Sen toteutuminen lienee kuitenkin helpompaa äidinkielellä
toimittaessa kuin vieraalla kielellä kirjoitettaessa tai vieraalle kielelle käännettäessä.
Aineistoni koostuu 34:stä pituusleikkausalan lehdistötiedotteesta, jotka on käännetty
englannista ruotsiksi ja saksaksi. Kyse on vieraalta kieleltä vieraalle kielelle käännetyistä
teksteistä, mutta kielentarkastuksen ovat tehneet äidinkieliset saksan ja ruotsin puhujat.
Kerron esitelmässäni tutkimukseni tuloksista ja arvioin kielentarkastajien tekemiä muutoksia
sekä lehdistötiedotteiden konventioiden ja normien että erikoisalan konventioiden näkökulmasta.
13
Sektioesitelmät/Section papers
Hannu Kemppanen
Itä-Suomen yliopisto
Dikotomiasta toiseen: käännösstrategia-käsitteen vertailua länsimaisessa ja
venäläisessä käännöstutkimuksessa
Käännöstutkimukselle on ollut tyypillistä erotella käännösstrategioita dikotomisin perustein.
Yksi keskeinen lähestymistapa viimeisen viidentoista vuoden aikana on ollut käännösten tai
kokonaisten käännöstraditioiden tarkastelu hyödyntäen Lawrence Venutin (1995) esittämää
kotouttamisen ja vieraannuttamisen vastakkainasettelua. Venutia ennen kääntämisen ns.
globaaleja strategioita (Kearns 2008) ovat olleet etsimässä eri näkökulmista lukuisat
käännösteoreetikot aina Schleiermacherista (1813) lähtien.
Tässä esitelmässä tarkastellaan dikotomisten käännösstrategioitten käsitettä vähemmän
tutusta näkökulmasta: itä–länsi-akselilla. Tutkimuksen lähtökohtana ovat havainnot läntisessä käännöstutkimuksessa usein esiintyvien termien kotouttaminen ja vieraannuttaminen
vähäisestä käytöstä venäläisessä käännöstieteellisessä kirjallisuudessa. Tutkimuksen tavoitteena on ensinnäkin selvittää tutkimuskirjallisuuden analyysin avulla, onko katetta väitteelle,
että kyseisellä dikotomisella lähestymistavalla ei ole erityisen suurta merkitystä venäläisessä
käännöstutkimuksessa. Toisena tavoitteena on selvittää, käyttävätkö sikäläiset käännösteoreetikot mahdollisesti joitakin muita samantyyppisiä vastakkainasetteluja tutkimuksissaan.
Analyysi toi esille, venäläisessä käännöstieteellisessä kirjallisuudessa käsitepariin kotouttaminen/vieraannuttaminen viitataan hyvin harvoin. Poikkeuksina voidaan mainita Borisenkon (2007), Lan ikovin (2007) ja Buzadžin (2009) Mosty (Bridges) -lehdessä ilmestyneet
artikkelit. Analyysi paljasti, että venäläiset käännösteoreetikot käyttävät tutkimuksissaan
ensisijaisesti vapaan ja kirjaimellisen käännöksen dikotomiaa. Vaikka teoreettisissa perusteissa onkin eroja, länsimaalaisessa ja venäläisessä käännöstieteellisessä diskurssissa on
myös yhteisiä piirteitä. Molemmat tutkimusperinteet pitävät vieraannuttavaa (tai kirjaimellista) käännöstä lukijan kannalta vaativana ja elitistisenä tekstinä, kun taas sujuva vapaa
käännös sopii hyvin suurelle lukijakunnalle. Tutkimus toi selvästi esille, että venäläiset
käännöstieteilijät ovat suhtautuneet ja suhtautuvat edelleen kriittisesti kirjaimelliseen
kääntämiseen. Kuitenkin myös tämän strategian puolestapuhujia esiintyy. Erona läntiseen
tutkimukseen ovat viitattavat tutkijat: Scleiermacherin, Bermanin ja Venutin sijaan
viitataankin omiin ”vieraannuttajiin” – esimerkiksi Brjusoviin, Gasparoviin tai Golyševiin.
14
Sektioesitelmät/Section papers
Mikko Kervinen
Helsingin yliopisto, Nykykielten laitos
Interdisciplinarity in song translation – a translation-theoretical view
Translation studies is renowned to be an interdisciplinary discipline: the evolution of the
modern translation research is a story of a sub-branch of linguistics evolving through contact
with other sciences. Upon this background it is only logical that research involving translation
of texts set to music should be interdisciplinary. The use of the term interdisciplinarity instead
of multidisciplinarity is preferred here, as real interaction between the disciplines is needed
for this endeavour
Even approaches to the general translation theory have regarded translation as a semiotic
phenomenon (Bassnett 1980). For Kukkonen (2010) translation is about interpretation of
signs and sign systems and communicating a message from one sign system to another with
the intention to create meaning in a dynamic sign process. One major reference point for
Kukkonen’s and Bassnett’s semiotic approach to translation is Jakobson (1959) with his
intralingual, interlingual and intersemiotic ways of translation. Song translation, involving the
transfer of vocal music from the source culture and language to the target culture and
language, deals with both interlingual and intersemiotic translation.
Whereas some pre-translation theoretical remarks on song translation pointed out the lack of
research on the matter (Honolka 1978), a recent bibliography (Matamala & Orero 2008)
encompasses some hundred articles on opera translation alone. Gorlée points out that the
problem with these is the inconsistency of the theoretical approach. In her work on opera and
art song translation, Gorlée (e.g. 1997, 2002, 2008) consistently applies Peircean semiotics to
describe the musico-verbal nexus, at least at the theoretical level. In the actual analysis
however, she reverts mostly to means used by other, not markedly semiotic scholars, and the
connection to the Peircean semiotics becomes vague. Other scholars include e.g. Kaindl
(1995), Low (2003), Dürr (2004) and Franzon (2008). They succeed in describing the
dilemma of song translation in a practice-oriented manner, which echoes what Albrecht
(2004) states about the still close connection of linguistics and translation studies.
My forthcoming dissertation in German Studies analyses singable opera and art song
translations from Finnish and Swedish into German on one hand and from German into
Finnish on the other. It is partly based on unpublished archival material. In this presentation I
set out to make a synthesis from the previous relevant approaches to song translation and to
construct and – taking linguistics, translation studies, semiotics and music into account – to
present an interdisciplinary theoretical model for my dissertation.
15
Sektioesitelmät/Section papers
Leena Kolehmainen
Itä-Suomen yliopisto, Joensuu
Kääntäminen – unohdettu kielikontaktien laji?
Deskriptiivisiä korpuslingvistisiä käännetyn kielen piirteiden tutkimuksia yhdistää ajatus
kääntämisen virittämästä kielellisestä muutoksesta ja variaatiosta. Kääntämistä tarkastellaan
omana erityisenä kielentuottamisprosessina, joka aiheuttaa kohdeteksteihin kielellisiä piirteitä, joita ei tyypillisesti esiinny saman kielen ei-käännetyissä teksteissä. Kielellinen muutos
ja variaatio on keskeinen tutkimuskohde myös kontaktilingvistiikassa, jonka piirissä kääntämistä ei ole kuitenkaan tietääkseni tähän mennessä tarkasteltu. Käännöstieteessä ajatus
kääntämisestä yhtenä kielikontaktien lajina on esitetty, mutta varsinaista tutkimusta, jossa
kääntämisen ja kielikontaktien tutkimuksen näkökulmia olisi yhdistelty, ei juuri ole.
Yhdistelen esitelmässäni käännöstieteen ja kontaktilingvistiikan näkökulmia. Jäsennän
kääntämisen yhdeksi kielikontaktien lajiksi ja pyrin kuvaamaan sen paikkaa muiden kielikontaktien lajien joukossa ja vastaamaan kysymykseen, millaisesta kieli- ja kulttuurikontaktista kääntämisessä on kyse. Lisäksi tarkastelen kielellisiä muutoksia, joita kääntämisen on
todettu aiheuttavan kohdekielisiin teksteihin, ja vertailen tutkimustuloksia kielikontaktitutkimuksessa kuvattuihin kieltenvälisen vaikutuksen aiheuttamiin muutoksiin. Vertailu tuo
toisaalta esiin yhteisiä ilmiöitä, joita tutkimuskenttien tutkijat ovat tarkastelleet toisistaan
erillään ja toisistaan tietämättä. Toisaalta vertailu paljastaa kielikontakti-ilmiöitä, joita on
tarkasteltu vain toisen tutkimussuuntauksen parissa.
Esitelmäni osoittaa, että kontaktilingvistiikan näkökulmien avulla on mahdollista avata uusia
ikkunoita käännetyn kielen tutkimuksen kenttään, ja toisaalta kääntämisen tarkastelu
kielikontaktina tuo esiin uusia kielikontakti-ilmiöitä, joihin kielikontaktien tutkimuksessa ei
tähän mennessä ole kiinnitetty huomiota.
16
Sektioesitelmät/Section papers
Maarit Koponen
Helsingin yliopisto, Nykykielten laitos
Leena Salmi
Turun yliopisto, Kieli- ja käännöstieteitten laitos
Konekääntimien tuottaman tekstin oikeellisuuden arvioinnista:
konekäännöksen editointitehtävä
Sekä ihmiskäännöksen että konekääntämisenkin laadun arvioinnissa eräs keskeinen
näkökohta on käännöksen käyttötarkoitus: kenelle käännös on tarkoitettu ja mihin tarkoitukseen sitä käytetään. Erilaiset käyttötarkoitukset asettavat käännöksille erilaisia vaatimuksia, ja käännöksiä on sen vuoksi tärkeä myös arvioida käyttötarkoituksen mukaisesti.
Konekäännöksen käyttötarkoitus poikkeaa ihmiskäännöksestä esimerkiksi siten, että
käyttäjänä on henkilö, joka tarvitsee nopeasti käsityksen sellaisesta lähtötekstistä, jonka
kieltä hän ei lainkaan osaa. Toisaalta monelle ammattikääntäjälle on myös tullut vastaan
tilanne, jossa tehtäväksi tarjotaan konekäännetyn tekstin korjaamista julkaisukuntoon jopa
ilman lähtötekstiä. Tällaisissa tilanteissa tärkeimmäksi konekäännöksen arvioinnin näkökohdaksi voidaan nostaa sisällön oikeellisuus, ja kömpelö tai kieliopillisesti virheellinenkin
käännös voi olla riittävän hyvä, jos lukija tai kääntäjä kuitenkin pystyy kontekstin ja
kielenulkoisen tiedon perusteella tulkitsemaan sen merkityksen ja tarvittaessa korjaamaan
tekstin kieliasun tarvittavalla tavalla. Vakavat virheet sen sijaan saattavat muuttaa tekstin
merkitystä ratkaisevalla tavalla tai estää kokonaan sen tulkitsemisen. Konekäännösten
arvioinnissa tällaiset käyttötarkoitukset on myös nostettu viime aikoina esille, ja niitä on
simuloitu esimerkiksi luetunymmärryskokeilla ja konekäännöksen editointitehtävillä, joissa
koehenkilöt pyrkivät muokkaamaan konekäännöksen pohjalta hyväksyttävän käännöksen
ilman lähtötekstin apua (Callison-Burch ym. 2010; Koehn 2010).
Tässä esitelmässä käsittelemme editointitehtävää, jonka tarkoituksena oli selvittää, onko
konekäännöksen sisällön oikeellisuus riittävä välittämään lähtötekstin merkityksen sekä
miten hyvin tekstin lukija pystyy tulkitsemaan merkityksen ja korjaamaan tekstin virheet.
Kokeessa käytettiin kahta englanninkielistä aikakauslehtityylistä tekstikatkelmaa, jotka konekäännettiin kahdella eri kääntimellä englannista suomeksi. Koehenkilöinä toimineet
opiskelijat jaettiin neljään ryhmään, ja kullekin osallistujalle annettiin korjattavaksi yksi
näistä neljästä konekäännösversiosta. Koehenkilöitä pyydettiin korjaamaan teksti ilman
lähtötekstin apua sujuvalle suomen kielelle sen perusteella, miten he tekstin merkityksen
ymmärtävät. Lisäksi pyydettiin arvioimaan korjattavaksi annetun konekäännöksen sujuvuutta, ymmärrettävyyttä ja soveltuvuutta erilaisiin käyttötarkoituksiin. Korjattujen tekstien
oikeellisuus arvioitiin sitten sekä sujuvuuden että sisällön suhteen. Pohdimme esitelmässä
seuraavanlaisia kysymyksiä: Miten hyvin koehenkilöt onnistuivat korjaamaan tekstiä niin
kieliasun kuin sisällönkin suhteen? Millaisissa tilanteissa virheet johtivat koehenkilöitä väärään tulkintaan tai estivät kokonaan tekstin tulkitsemisen? Millaiseksi koehenkilöt itse arvioivat konekäännöksen laadun ja käyttökelpoisuuden?
Lähteet
Callison-Burch, C., P. Koehn, C. Monz, K. Peterson, M. Przybocki ja O. F. Zaidan 2010. Findings
of the 2010 Joint Workshop on Statistical Machine Translation and Metrics for Machine
Translation. ACL 2010: Joint Fifth Workshop on Statistical Machine Translation and
MetricsMATR. Proceedings of the workshop. 17–53.
17
Sektioesitelmät/Section papers
Koehn, P. 2010. Enabling monolingual translators: post-editing vs.options. NAACL HLT 2010:
Human Language Technologies: the 2010 annual conference of the North American Chapter
of the Association for Computational Linguistics. Proceedings. 537–545.
18
Sektioesitelmät/Section papers
Kaisa Koskinen
Itä-Suomen yliopisto
Tampere translationaalisena tilana
Monikulttuuristuvassa maailmassa meidän kaikkien arki niin päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla kuin vapaa-ajan toiminnoissakin on monin tavoin kansainvälistynyt ja samalla myös
monikielistynyt. Kulttuurien kohtaaminen niin globaalilla tasolla kuin jokapäiväisissä lokaaleissa tilanteissakin on yksi aikamme suurista haasteista. Michael Cronin (2006: 68) esittää,
että yksi hedelmällinen tapa vastata tähän haasteeseen on tarkastella urbaania ja etnisesti ja
kielellisesti rikasta tilaa ennen kaikkea kääntämisen paikkana, translationaalisena tilana.
Silloin tarkastelun keskiössä ei ole lokeroiva erilaisuus, kulttuuriset ja kielelliset saarekkeet
(vrt. Lönnroth 2009: 119) vaan keskiöön nousevat kohtaamiset, vuorovaikutussuhteet ja
kanssakäyminen eritaustaisten yksilöiden ja yhteisöjen välillä. Tällaista translationaalista
tilaa Cronin (2006: 135) kutsuu myös välittämisen tilaksi (space of mediation). Suomennos on
oivallisen kaksimerkityksinen, sillä välittäminen merkitsee tässä yhteydessä sekä viestien
välittämistä, tiedon ja ymmärryksen varmistamista, että huolenpitoa, toisesta välittämistä.
Esitelmäni perustana on kirjahanke, jossa useat tutkijat hyödyntävät arkistoja, tilastoja,
haastatteluja ja kenttätyöaineistoja kartoittaakseen näitä välittämisen tiloja Tampereen kaupungin rajaamassa maantieteellisessä kontekstissa Tavoitteena on havainnoida myös aivan
uusia ja vasta syntymässä olevia käytänteitä (negentropic translation, Cronin 2006: 129). Silti
on samalla tärkeää muistaa, että monikielisyydellä ja monikulttuurisuudella on pitkät juuret
myös Tampereella (ks. Lönnroth 2009). Tarkasteltuja tiloja ovat esimerkiksi oikeussali ja
poliisin kuulusteluhuone, monikulttuurinen työyhteisö, maahanmuuttajia palveleva yhdistys
ja seurakunta.
Esitelmässäni keskityn hankkeen teoreettisten lähtökohtien kuvaamiseen. Avainkäsite on
‘translationaalinen tila’. Käännöstieteessä tämän teoksen inspiraationa ja edeltäjänä on
Croninin ajatusten ohella ollut kirjallisuuspainotteinen Translating Montreal (Simon 2006),
joka on erinomainen osoitus siitä, miten rikkaaksi ja merkitykselliseksi paikalliset translationaaliset ilmiöt voivat osoittautua. Yhtenä teoreettisena lähtökohtana on myös paikallisten
käännöskulttuurien käsite (Prun 2009, Kujamäki 2010), ja teoksen eetos on saanut
vaikutteita myös kulttuurisesta kääntämisestä ja antropologian käänteestä katsomaan
vieraiden ja kaukaisten kulttuurien sijaan ja ohessa myös tutkijan omaa kulttuurista ympäristöä (mm. anthropologie du proché).
Lähteet
Cronin, Michael (2006) Translation and Identity, Routledge: London and New York.
Kujamäki, Pekka (2010) ’”Ökonomische Behandlung von Übersetzern hat mit Übersetzungskultur nichts zu tun” Lautes Denken über die Begriffe ”Übersetzungskultur” und ”Translationskultur”’. Teoksessa Werner Kallmayer, Ewald Reuter ja Jürgen F. Schopp (toim.)
Perspectiven auf Kommunikation. Festschrift für Liisa Tiittula zum 60. Geburtstag. Saxa:
Berliini.
Lönnroth, Harry (toim.) (2009) Tampere kieliyhteisönä. SKS: Helsinki.
Prun , Erich (2009) ’Translationskultur’. Esitelmä Tampereen yliopiston kieli- ja käännöstieteiden laitoksessa 25.2.2009.
Simon, Sherry (2006) Translating Montreal. Episodes in the Life of a Divided City. MQUP:
Montreal.
19
Sektioesitelmät/Section papers
Minna Kumpulainen
Itä-Suomen yliopisto
Mitä käännösprosessi ja -produkti kertovat noviisin kompetenssista?
Tämä esitys ja koko väitöskirjatutkimukseni perustuu kysymykseen, jota kääntämisen opettajana pohdin jokaisen käännöskurssin alussa: Mitä nämä opiskelijat jo osaavat?
Noviisi—asiantuntija-akselille sijoitettuna ensimmäisen vuoden kääntäjäopiskelija sijoittuu
luonnollisesti alkupäähän. Noviiseilla voi kuitenkin jo olla joitakin asiantuntijoiden kompetensseja (Tirkkonen-Condit 2005); esimerkiksi Gyde Hansenin (2002a) empiiriset tutkimukset ovat osoittaneet, että ongelmantunnistamiskyky vaihtelee noviisien kesken selkeästi.
Tässä esityksessä kuvailen, millaisia ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden käännösprosessit ja -produktit voivat olla ja pohdin niiden pohjalta noviisin kompetensseja, erityisesti
ongelmientunnistamis- ja ratkaisukykyä.
Tutkimusmateriaali koostuu 25:stä Camtasia-ruuduntallennusohjelman avulla tallennetusta
käännösprosessista ja -produktista. Koeryhmän muodostavat syksyllä 2010 Itä-Suomen yliopistossa opintonsa aloittaneet englannin kielen ja kääntämisen opiskelijat. Käännöstekstinä
oli lyhyt, elokuvasta The Shawshank Redemption kertova teksti, ja se oli kaikille ensimmäinen
opintoihin kuuluva käännös.
Esitys on raportti väitöskirjatutkimukseni ensimmäisestä vaiheesta, jossa pyrin kartoittamaan aloittelevien opiskelijoiden lähtötilannetta jakamalla heidät noviisi-sateenvarjokäsitettä käyttäen tarkemmin määriteltyihin oppijaryhmiin.
Lähdeviittaukset
Hansen, Gyde 2002a. Selbstaufmerksamkeit im Übersetzungsprozess. In Hansen, G. (ed.),
Empirical Translation Studies. Process and Product. Copenhagen Studies in Language 27,
Copenhagen, Samfundslitteratur. 9–27.
Tirkkonen-Condit, Sonja 2005. The Monitor Model Revisited: Evidence from Process
Research. Meta 50, special issue on Processes and Pathways in Translation and
Interpretation ed. by Lee-Jahnke, H., 405–413.
20
Sektioesitelmät/Section papers
Päivi Kuusi
Tampereen yliopisto
Käännöstieteen ja narratologian yhteispeliä:
Tutkimuskohteena näkökulman muuttuminen käännöksissä
Toisinaan käännös välittää saman sisällön kuin lähdeteksti, mutta eri näkökulmasta. Kerronnan näkökulma on saattanut siirtyä tarinan henkilöltä sen kertojalle; myös näkökulmien
kerrostuneisuus ja monitulkintaisuus ovat voineet heiketä tai kadota. Tällaisia siirtymiä
kohtaan toistuvasti väitöstutkimukseni aineistossa, ja niistä on raportoitu myös monissa
muissa tutkimuksissa.
Käännöksissä tapahtuneita näkökulman siirtymiä ei voi kuvata puhtaasti käännöstieteellisen
käsitteistön avulla. Lähestynkin niitä yhtä aikaa sekä käännöstieteen että kertomuksen teorian avulla: klassisen narratologian kuvaamat kerronnan muodot – ennen kaikkea vapaa
epäsuora esitys ja sen lähitekniikat – tarjoavat käsitteistön, joiden avulla näkökulman muuttumista käännöksissä voidaan analysoida. Narratologia siis tarjoaa käsitteelliset työkalut
käännösvertailuun – mutta voi myös hyötyä siitä.
Käännösvertailu osoittaa havainnollisesti, mitkä kielen piirteet ovat lähdetekstin näkökulmatekniikassa olennaisia – osoittamalla, minkälaisia ovat ne kielelliset muutokset, jotka
vaikeuttavat alkuperäisen näkökulman välittymistä käännökseen. Aineistossani näitä sinänsä
erilaisia kielellisiä muutoksia yhdistää se, että ne joko eksplisiittistävät tai normaalistavat
tekstiä. Ne voidaankin selittää osana eksplisiittistämistä ja normaalistamista, kahta kääntämisen universaaliksi ehdotettua tendenssiä.
Kun näkökulman siirtymiin johtavissa kielellisissä muutoksissa nähdään niitä yhdistävä
eksplisiittistävä ja normaalistava tendenssi, myös lähdetekstin näkökulmatekniikan keskeiset
kielelliset piirteet hahmottuvat uudella tavalla: olennaista siinä ovatkin eksplisiittistävälle ja
normaalistavalle tendenssille vastakkaiset piirteet, kielellinen implisiittisyys ja epäyhtenäisyys. Juuri implisiittisyyden ja epäyhtenäisyyden heiketessä tai kadotessa myös kerronnan
näkökulma saattaa muuttua.
Näin käännösvertailun avulla voidaan täsmentää ja uudistaa niiden narratologisten kategorioiden kuvausta, joilla se operoi. Käännöstieteen ja narratologian yhteispelissä molemmat
ovat saavana osapuolena.
21
Sektioesitelmät/Section papers
Marjatta Lehtinen
Itä-Suomen yliopisto
Kulttuurikonventioista konstruktioihin:
käännösten ja kääntämisen selittämisestä
Käännösten ja kääntämisen tarkastelussa voidaan ottaa kaavamaisesti yksiköksi lause, fraasi
tai sana, joka kuvataan muoto-merkitys –parina (Sataa). Koherentissa käännöksessä
alkutekstin muoto-merkitys –parin merkitys välitetään toiselle kielelle (It’s raining, Es regnet).
Eugene Nida kuvaa Raamatun sanaston kääntämistä dynaamisen ekvivalenssin avulla; siinä
keskeistä on ilmauksen funktio, eli sen merkitys kontekstissa. Nidan mukaan käännöksen
tulee tuottaa samantyyppinen vaikutus vastaanottajassa kuin minkä alkuperäinen ilmaus
tuottaa. Keskeistä on että kieltä, myös käännettyä kieltä, kuvataan kielen käyttönä, kulttuurin,
puhujan intentioiden ja tilanteen vaikutuksen alaisena. Kontrastiivinen kielitiede käyttää
nykyisin käännöksiä aineistonaan korpuslingvistisin menetelmin. Ks. esim. S. Johansson
(2007), Seeing through Multilingual Corpora: On the Use of Corpora in Contrastive Linguistics.
Useissa näistä tutkimuksista tukeudutaan Hallidayn funktionaaliseen kielioppiin (1985), jossa
kielen rakennetta kuvataan kolmifunktioisena (eksperientiaalinen, interpersoonainen,
tekstuaalinen). Käännöksiä käytetään myös kognitiivisessa kielitieteessä, kun pyritään
selvittämään esim. jonkin metaforan kognitiivista perustaa tai jonkin ilmaustavan tyypillisyyttä ja kontekstisidonnaisuutta. Korpustutkimus, kognitiivis-konstruktionistinen kielentutkimus (Langacker 1987, Croft 1991, 2001 ym.) ja Hallidayn funktionaalinen kielioppi
pohjaavat näkemykseen kielestä ei-autonomisena järjestelmänä. Esitelmässäni pohdin, miten
kuvata ja luokitella käännöksissä ilmenevää rakennetason, sanaston ja diskurssitason vastaavuuksien kirjoa hyödyntäen käyttöpohjaisia (usage-based) kuvausvälineitä.
22
Sektioesitelmät/Section papers
Juha Lång
Itä-Suomen yliopisto
Silmänliikkeet ja ruututekstien reseptio
Televisiotekstitysten yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on sujuvuus, eli helppolukuisuus.
Ruututeksti on esillä ainoastaan lyhyen ajan, jolloin katsojan on ehdittävä lukea ja ymmärtää
se. Mutta mikä tekee ruututekstistä helppolukuisen? Yleisradiolla on käytössä tekstityskonventiot, joissa määritetään mm. ruututekstien ja sanojen jaottelua sekä synkronisaatiota
kuvaan ja ääniraitaan. Niiden tavoitteena on nimenomaan helppolukuisuus, mutta miten nuo
konventiot itse asiassa vastaavat todellisuutta? Mitkä konventiot ovat tärkeimpiä helppolukuisuuden kannalta, ja mistä puolestaan voi tarvittaessa tinkiä? Sektioesitelmässä kerron
tutkimuksestani, jossa yllä olevia käännöstieteen kysymyksiä tarkastellaan mm. kognitiivisessa psykologiassa käytetyillä metodeilla, eli kyseessä on hyvä esimerkki monitieteellisestä
tutkimuksesta.
Av-kääntämisen tutkiminen on kasvattanut suosiotaan käännöstieteessä viime vuosikymmenen aikana nopeaa vauhtia. Myös av-käännösten reseptiota on jossain määrin tutkittu,
mutta metodina on pääasiassa käytetty haastatteluja tai kyselyjä, jolloin tulokset ovat rajoittuneet katsojien itse huomaamiin seikkoihin. Silmänliikkeet avaavat uuden näkökulman
reseptiotutkimukseen. Silmänliiketutkimusta on tehty jo yli vuosisata, ja lukeminen on ollut
alusta asti eräs sen tärkeimmistä tutkimuskohteista. Tutkimuksissa on havaittu, että silmänliikkeet ovat pääasiassa tiedostamattomia ja niiden avulla voidaan mitata nk. ”kognitiivista
taakkaa”, eli esimerkiksi kuinka vaikea prosessoitava jokin tietty teksti, lause tai sana on.
Myös television katselua ja ruututekstien lukemista on tutkittu silmänliikkeiden avulla, mutta
ainoastaan psykologian näkökulmasta. Käännöstieteessä silmänliiketutkimusta on yleensäkin
käytetty hyvin rajoitetusti.
Omassa tutkimuksessani koehenkilöille näytettiin osa brittiläistä komediasarjaa Todella
upeeta (Absolutely Fabulous): noin puolet ryhmästä näki YLE:n tekstityksillä varustetun
version, ja loput muokatuilla tekstityksillä varustetun version. Muokkauksissa YLE:n
tekstityksiin lisättiin ”käännösvirheitä”, eli kohtia, joissa rikottiin YLE:n käännöskonventioita.
Rikkeissä oli sekä sana- ja lausetason muokkauksia (esim. substantiivilausekkeen pääsana ja
attribuutti erotettiin eri repliikkeihin) että synkronisaation muokkauksia (teksti ilmestyi
ruutuun myöhässä suhteessa puhuttuun repliikkiin). Koehenkilöiden reaktioita ruututeksteihin verrattiin käyttämällä ruututeksteihin kohdistettujen fiksaatioiden lukumäärää mittarina. Tulokset osoittivat, että synkronisaatiorikkeet vaikuttivat fiksaatiolukumääriin sana- ja
lausetason rikkeitä enemmän. Johtopäätöksenä oli, että fiksaatioiden lukumääräanalyysi
soveltuu paremmin synkronaatiorikkeiden tarkasteluun, ja sanatason rikkeiden tutkimiseen
täytyy etsiä parempia mittareita. Silmänliiketutkimus osoittautui kuitenkin hyväksi metodiksi
televisiotekstitysten reseption tutkimiseen, etenkin yhdistettynä perinteiseen kysely/haastattelu-metodiin.
23
Sektioesitelmät/Section papers
Mikhail Mikhailov
Tampereen yliopisto
[email protected]
Minne realiat kadonneet?
Lähdetekstin kulttuurisidonnainen aines (ns. realiat) on iso haaste kaunokirjallisuuden
kääntämisessä. AV-kääntämiseen tämä väite ei näytä yhtä hyvin pätevän. Elokuvien tekstityksissä esiintyy aika vähän realioita verrattuna kirjallisuuteen. Syitä on paljon, mutta pääosin
se johtuu elokuvan moniulotteisuudesta. Monet lähdetekstissä kielen tasolla esiintyvät realiat
jäävät vain kuvan tai äänen varaan.
Tämä ilmiö näkyy parhaiten kaunokirjallisuuden klassikoiden filmatisoinneissa. Olen tutkinut
Dostojevskin Karamazovin veljekset -romaaniin perustuvaa TV-sarjaa (ohjaaja Juri Moroz,
Venäjä, 2008) ja sen suomenkielistä tekstitystä (YLE TV, Pirjo Aaltonen, 2009). Dostojevskin
romaani on täynnä realioita, mutta TV-sarjan litteroidusta tekstistä niitä löytyy vain
muutama. Tekstityksessä taas useita realioita on korvattu yleiskielisillä sanoilla, esim. ve
starets
su isä (munkki), ve uha
su kalakeitto, ve stanovoj
su konstaapeli jne. Monissa
tapauksissa tieto pysyy kuitenkin tallella, se vain siirtyy toiseen kanavaan. Ei tarvitse laittaa
tietoa ruututekstiin, jos yleisö pystyy seuraamaan tapahtumia ruudulla ja tekemään itse
vertailuja omaan kulttuuritaustaansa.
24
Sektioesitelmät/Section papers
Simo Määttä
Itä-Suomen yliopisto
Käännöstieteen monitieteisyys ja oikeustulkin ongelmat:
englannin ja ranskan tulkkauksen erityispiirteitä
Oikeustulkkauksesta viimeisen vuoden aikana käydyssä keskustelussa tulkin ja tulkkauksen
taso on nostettu suurimmaksi ongelmaksi. Oikeustulkin näkökulmasta ongelmat voivat kuitenkin olla täysin erilaisia.
Tässä esitelmässä käsitellään oikeustulkkauksen erityisongelmia silloin, kun tulkkauskieli ei
ole tulkattavan äidinkieli. Tällaisia kieliä ovat Suomen oloissa muun muassa ranska ja englanti. Ranskan kielen oikeustulkkauksissa asiakkaan äidinkieli on jokin muu kuin ranska nykyisin
ainakin 99 prosentissa tapauksista. Myös englannin kielen toimeksiannoissa tulkattavan
äidinkieli on useimmiten jokin muu kuin englanti. Usein tulkattavan kotimaa on Länsi-Afrikassa, jossa kielellinen diversiteetti on erityisen runsasta. Esimerkiksi ranskan tulkattavat ovat
yleisimmin kotoisin Kongon demokraattisesta tasavallasta, jossa puhutaan yli 200 kieltä.
Nigeriassa, joka on englannin tulkattavien tyypillisin kotimaa, puhutaan ainakin 520 kieltä.
Tulkattavan kyky puhua tulkkauskieltä voi vaihdella A1-alkeistasosta lähes äidinkielen omaiseen.
Ranskan ja englannin tulkin kannalta oikeustulkkauksen suurimmat ongelmat liittyvätkin
asiakkaan kielitaitoon. Ongelmia aiheuttaa ensinnäkin se, että asiakkaan puhetta voi olla
vaikea ymmärtää erityisesti silloin kun tulkki ei ole saanut mitään ennakkomateriaalia. Toisaalta asiakkaan kielitaitoon liittyvät ongelmat korostavat myös muita, oikeustulkkaukseen
yleisesti liittyviä kysymyksiä, joista tärkeimpiä on (puuttuvan työnohjauksen lisäksi) tapa,
jolla tulkkaus ja tulkki otetaan oikeudenkäynnissä huomioon. Asiakkaan kielitaidosta johtuvat
tulkkausongelmat voivat johtaa esimerkiksi siihen, että asianajajat takertuvat tulkkaukseen
laatuun ymmärtämättä, että ongelma ei johdu tulkin ammattitaidosta, mikä lisää työn psykologista kuormittavuutta. Taustalla on usein täydellinen tietämättömyys maahanmuuttoon
liittyvistä sosiolingvistisistä peruskysymyksistä. Oikeustulkin näkökulmasta tulkkauksen
ongelma ei siten olekaan tulkin taso. Myöskään tulkattavan kielitaidon tason ei tarvitse muodostua ongelmaksi kokeneelle, ammattitaitoiselle tulkille, joka on tottunut ymmärtämään eri
murteita, korostuksia ja kielitaidon tasoja. Monikulttuurisesta ympäristöstä tulevalla tulkattavalla on sitä paitsi useimmiten laaja intuitiivinen tietämys kielen sosiolingvistisistä ulottuvuuksista. Suurin ongelma onkin usein oikeudenkäynnin muiden osallistujien heikko sosiolingvistisen tietämyksen taso.
Tässä esitelmässä pohditaan sitä, kuinka käännöstiede monitieteisyydessään voisi hyödyttää
oikeustulkkia erityisesti tapauksissa, joissa tulkattavan äidinkieli on muu kuin tulkkauskieli.
Aluksi esittelen lyhyesti oikeustulkkauksesta viime vuosina käytyä keskustelua ja tarkastelen
maassamme eri vieraita kieliä puhuvan väestön määrässä tapahtuneita muutoksia. Käsittelen
myös oikeustulkkauksen ongelmia oikeudenkäynnin eri osallistujien kannalta, asiaa koskevaa
tutkimusta sekä sitä, miten ongelmia tulkin näkökulmasta voitaisiin ratkoa. Esitelmän toisessa
osassa pohdin käännöstieteen ja sen monitieteisyyden mahdollisuuksia ratkaista oikeustulkkaukseen liittyviä ongelmia. Esitän, että oikeustulkkauksen sosiolingvististä ulottuvuutta on
tutkittava enemmän ja monipuolisemmin ja että on erityisen tärkeää saattaa tutkimustulokset
ponnekkaammin oikeudenkäyntiin osallistuvien ammattiryhmien tietoisuuteen ja myös
yleiseen tietoisuuteen. Lisäksi esitän, että laaja sosiolingvistinen tietämys, joka esim. Afrikan
kielitilanteesta on olemassa, olisi myös saatettava yleiseen tietoisuuteen ja otettava tehok25
Sektioesitelmät/Section papers
kaammin huomioon asioimistulkkauksen opetuksessa, niin että teoreettinen tietämys siirtyisi
myös tuleville tulkeille.
26
Sektioesitelmät/Section papers
Tommi Nieminen
Turun yliopisto
Lokalisointityön tutkimuksen
metodologisia ongelmia
Tutkimuskohteenani on kielentäminen (languaging, kielen normien dynamiikka ja
emergenssi) avointa lähdekoodia edustavan KDE SC -työpöytäympäristön suomalaisen
crowdsourced-tyyppisen lokalisointitiimin toiminnassa.
KäTu-seminaarissa Helsingissä 2009 keskityin kysymyksen yleisiin näkökohtiin, ennen
kaikkea sen kiinnostavuuteen kielentutkijan kannalta. Kuten tuolloin huomautin, kielitieteen
käsitteistö on edelleen valtaosin staattista ja kuvaa kieltä ikään kuin ajasta ja tapahtumien
virrasta irrotettuina, dekontekstualisoituina lausumina. Tällaisena se on äärimmäisen
epäsopiva väline kaiken aikaa muotoutuvien, dynaamisten käytänteiden maailmassa kuten
crowdsourced-lokalisoinnissa.
Tällä kertaa nostan ensin kaksi asiaa. Ensinnäkin teoriatasolla ongelmaa voisi ehkä parhaiten
lähestyä kielentämisen (tai kielentymisen, engl. languaging) käsitteen avulla (esim. Cowley
2005). Kielentäminen viittaa kielen yksiköinä ja sääntöinä hahmotetun rakenteen (Saussuren
état de langue’n) sijaan semioottisen toiminnan ruumiilliseen ja tilanteiseen aktuaalisuuteen,
missä kieli nähdään pikemmin tietynlaisten kulttuuristen ja institutionaalisten käytänteiden
muodostamana reflektiona jo tapahtuneesta kuin paraikaa tai mahdollisesti tapahtuvaa
merkkitoimintaa ennalta selittävänä ”kielikoneena”.
Toisekseen on pohdittava metodologista ratkaisua sen suhteen, mitä lokalisoinnissa pidetään
tekstinä ja miten sitä voisi mallintaa. Lokalisoinnin mekaaninen työ koostuu yksinkertaisten,
funktionaalisesti ekvivalenttisten merkkijonoparien kääntämisestä: lähdejono käännetään
kohdejonoksi. Nämä merkkijonot eivät kuitenkaan muodosta semanttisia sulkeumia niin, että
ne itsessään, erillään tekstikontekstista, olisivat merkityksellisiä kuin äärimmäisen rajallisessa mielessä. Myöskään näiden tekstien kokonaisuus, .po-käännöstiedosto, ei muodosta
tekstiä, koska siinä käännettävät jonot ovat satunnaisehkossa, vain ohjelmakoodin lukijan
kannalta mielekkäässä järjestyksessä. Ainoa todellinen semanttinen sulkeuma syntyy vasta
silloin, kun käännetyt jonot kohdataan lokalisoituja ohjelmia käytettäessä. Tätä on kuitenkin
tavattoman vaikea mallintaa, koska tällainen ”teksti” ei ole perinteisessä mielessä lineaarinen
vaan muistuttaa pikemmin hypertekstirakenteita.
Viitteet
Cowley, Stephen J. 2005: Languaging: How humans and bonobos lock on to human modes of
life. – International journal of computational cognition, 3(1): 44–55.
27
Sektioesitelmät/Section papers
Mari Pakkala-Weckström
Helsingin yliopisto
Jos rakastat lemmikkiäsi...
Analysoin esitelmässäni suomen- ja englanninkielisiä koirille tarkoitettujen ravinto- ja
terveystuotteiden mainoksia tekstilajin näkökulmasta. Aikomukseni on tarkastella, millaisin
keinoin koiranomistajiin pyritään vaikuttamaan, ja poikkeaako suomalainen kulttuuri tässä
suhteessa angloamerikkalaisesta. Mielenkiintoni tämän tekstilajin tarkempaan tutkimiseen
heräsi viime syksynä kun annoin ensimmäisen vuoden opiskelijoille tekstilingvistiikan kurssin kotitehtävänä koirille tarkoitetun luontaistuotteen mainoksen, ja suuri osa määritteli sen
objektiivista tietoa antavaksi tuote-esitteeksi. Koska tekstilajien tunnistaminen on eräs
jokaisen kääntäjän tärkeimmistä taidoista, haluan tämän tutkimuksen myötä tuoda esille sitä,
miten monitahoisella tavalla suhteellisen uusi tekstilaji voi rakentua.
Tutkimushypoteesini on, että koirille suunnattujen tuotteiden mainokset ovat erilaisten
tekstityyppien ja diskurssistrategioiden sekamelska: niissä viitataan usein erilaisiin auktoriteetteihin, ja samalla niissä on usein tunteisiin vetoavia elementtejä, esim. hauskoja tai hellyttäviä kuvia. Usein korostetaan myös sitä, kuinka moni koiranomistaja on ollut tuotteeseen
tyytyväinen, ja/tai sitä, miten koiran olo ja terveys paranevat juuri tätä tuotetta käyttämällä.
Pyrin näyttämään, että mainostajien tarkoitus on usein vedota yhtäaikaa koiranomistajan järkeen, tunteisiin ja tarpeeseen kuulua suurempaan joukkoon, tiedostavien ja onnellisista
koiristaan hyvin huolehtivien koiranomistajien suureen perheeseen.
Lähteenäni käytän koiranomistajille suunnattuja aikakausilehtiä (Koiramme 1–2/2011, Koirat
1/2011, Dog Fancy 2/2011, Modern Dog Winter 2010/11) sekä mahdollisesti joitain
internetlähteitä.
28
Sektioesitelmät/Section papers
Päivi Pasanen
Itä-Suomen yliopisto
Kääntäjät ja tulkit toimijoina sotavanki-instituution narratiiveissa
Sanallinen kommunikointi on tärkeä osa sodankäyntiä. Kansainvälisessä konfliktissa tarvitaan
aina myös kääntämistä ja tulkkausta monessa yhteydessä ja monella tasolla. Kääntäjien ja
tulkkien näkymättömyys sotakirjallisuudessa ja -tutkimuksessa selittyy osittain sillä, että
sodankäyntiä on käsitelty ja tutkittu sellaisista näkökulmista ja sellaisilla menetelmillä, jotka
eivät ole tuoneet kääntäjien ja tulkkien toimintaa näkyväksi. Esitelmässäni tarkastelen kääntämisen ja tulkkauksen näkökulmasta sotavanki-instituutiota jatkosodassa, jossa Suomi oli
sodassa Neuvostoliittoa vastaan aseveli-Saksan rinnalla. Tämä asetelma vaikutti tilanteisiin,
joissa kääntämistä ja tulkkausta tapahtui. Käsittelen sotavanki-instituutiota narratiiveina,
joissa kääntäminen ja tulkkaus oli osa kertomuksen etenemistä. Erilaisten narratiivisuuden
tasojen kautta kertomukset liittyivät toisiinsa ja laajempiin narratiivisiin kehyksiin. Narratiivisuuden avulla pyrin selvittämään, mihin kääntäjä tai tulkki sijoittui sotavanki-instituution
vuorovaikutussuhteissa. Esitelmäni on osa tänä vuonna alkanutta Suomen Akatemian
rahoittamaa projektia Sodankäynnin tuntemattomat käännöskulttuurit, jonka tavoitteena on
selvittää käännös- ja tulkkaustoiminnan laajuutta ja muotoja Suomessa toisen maailmansodan
aikana.
29
Sektioesitelmät/Section papers
Esa Penttilä ja Riitta Jääskeläinen
Itä-Suomen yliopisto/englannin kieli ja kääntäminen
Havainnosta monitieteiseksi tutkimusprojektiksi:
Tieteellisten tekstien kääntäminen tutkimuskohteena
Vaikka suomenkieliset tieteenharrastajat lukevat paljon kansainvälistä tieteellistä kirjallisuutta alkukielillä, tällaista kirjallisuutta käännetään myös suomeksi – sekä tiedettä popularisoivaa kirjallisuutta että tieteen klassikoita. Kirjojen kääntäjien nimiä tutkiessaan havaitsee,
että usein kirjojen kääntäjät ovat pikemminkin tuon alan asiantuntijoita kuin varsinaisia
kääntämisen asiantuntijoita, vaikka heidän käännöstuotantonsa voi olla suhteellisen laajaa.
Tästä havainnosta nousee useita kysymyksiä, kuten esimerkiksi: Millaista asiantuntemusta
tieteellisen tekstin kääntäminen edellyttää? Mikä on tietyn alan asiantuntijoiden ja kääntämisen asiantuntijoiden rooli/osuus tieteellisen kirjallisuuden kääntämisessä? Mikä on tieteellisen tekstien kääntäjien tausta? Onko tieteen klassikoiden ja tiedettä popularisoivien tekstien
kääntäjien välillä eroja? Millainen rooli kustantajilla on kääntäjiin nähden? Onko itse
käännöksissä jotain eroa sen suhteen onko käännöksen tehnyt alan asiantuntija vai kääntämisen asiantuntija? Onko tieteellisen tekstin kääntäjien ja kaunokirjallisuuden kääntäjien
välillä olennaista eroa? Onko tieteellisen tekstin kääntämisellä jotain erityisvaatimuksia käännösstrategioiden tai -normien osalta?
Yhdestä tieteellisten kirjojen kääntäjiä koskevasta havainnosta on mahdollista kehittää laaja
käännöstieteellinen tutkimusprojekti, joka pureutuu useisiin yllä mainituista kysymyksistä.
Jotta näihin kysymyksiin saataisiin vastauksia, on tutkimusotteen sivuttava useita eri tieteenaloja, joista ilmeisimpiä ovat sosiologia, taloustiede, kielitiede ja historian tutkimus. Koska
kysymysten etsiminen edellyttää monipuolista kartoitusta aihepiiristä ja aineistosta, myös
tutkimusmenetelmien on oltava monipuolisia ja monialaisia. Kyseeseen tulevat esim.
kyselytutkimus, haastattelut, korpustutkimus, diskurssianalyysi ja tilastolliset menetelmät.
Esitelmän tavoitteena on pohjustaa tulevaa tutkimushanketta tarkastelemalla tieteellisten
tekstien kääntämisen erityispiirteitä ja havainnollistaa, miten yksittäisen havainnon pohjalta
rakennetaan tutkimussuunnitelma huomioiden myös käynnissä olevat tietokirjallisuuden
kääntämistä koskevat tutkimushankkeet.
30
Sektioesitelmät/Section papers
Taina Pitkänen
U-johdokset monipersoonaisena passiivina
alkuperäissuomessa ja käännössuomessa
Tarkastelen esitelmässäni kääntämistä suomen kielen tutkimuksen näkökulmasta. Lähtökohtana on ajatus, että käännösten kautta tuleva vieraiden kielten vaikutus saattaisi näkyä
tiettyjen syntaktisten rakenteiden yleistymisenä erityisesti käännössuomessa. Aiemmassa
käännössuomen tutkimuksessa (mm. Eskola 2002) on nimittäin havaittu, että käännöksissä
yliedustuvat nimenomaan sellaiset rakenteet, joille on suora vastine lähdekielessä. Yksi
tällainen rakenne saattaisi olla monipersoonainen passiivi, joka muistuttaa indoeurooppalaisten kielten passiivia enemmän kuin suomen tavallinen yksipersoonainen passiivi.
Monipersoonaisia passiiveja ovat johdospassiivi (asiat hoituvat), muutospassiivi (asia tuli
hoidetuksi) ja tilapassiivi (asia on hoidettu); tässä esitelmässä keskityn pelkästään U-johdosten
avulla muodostettavaan johdospassiiviin. Monipersoonaiset passiivit muistuttavat indoeurooppalaisten kielten passiivia siinä mielessä, että ne taipuvat persoonamuodoissa ja nostavat objektin huomion keskipisteeksi. Sen vuoksi niillä on informaatiorakenteen ja osallistujaroolien kannalta erilaisia tehtäviä kuin henkilötekijäisellä yksipersoonaisella passiivilla.
Vertailin tutkimuksessani johdospassiivin käyttöä alkuperäissuomessa ja käännössuomessa.
Aineistoksi valitsin EU-käännöksiä, tarkemmin sanottuna Euroopan parlamentin istuntoselostuksia, joiden käännösmäärät ovat suuria. Alkuperäissuomea edustavana vertailuaineistona käytin Suomen eduskunnassa käytyjä keskusteluja.
Tutkimus osoitti, että johdospassiivia todellakin käytetään alkuperäissuomessa ja käännössuomessa eri tavoin, mutta odotuksen vastaisesti johdospassiivi oli yleisempi alkuperäissuomessa; U-johdoksia esiintyi alkuperäissuomen aineistossa kaksinkertainen määrä
käännössuomeen verrattuna. Jos siis lähtöajatuksena olikin pyrkiä etsimään vieraan kielen
rakenteiden vaikutusta, sellaista ei ollut nähtävissä, mutta sen sijaan tutkimus avasi ikkunan
suomen kielen U-johdosten semanttisiin ominaisuuksiin.
Esitelmässäni kerron aineistoesimerkkien avulla U-johdosten erilaisista käyttömahdollisuuksista ja tulkintavaihtoehdoista. Pohdin myös käännöstieteen ja suomen kielen tutkimuksen ristiriitaista suhdetta. Fennistiikassa on perinteisesti pyritty vaalimaan suomen kielen
puhtautta ja suhtauduttu kielteisesti kääntämiseen ja käännöksiin. Käännössuomen tutkimus
kuitenkin tuottaa arvokasta tietoa myös alkuperäissuomen ominaisuuksista (ks. myös Jantunen 2004), ja toisaalta suomen kielen tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi
käännöstieteen opetuksessa.
Viitteet
ESKOLA, SARI 2002: Syntetisoivat rakenteet käännössuomessa. Suomennetun kaunokirjallisuuden
ominaispiirteiden tarkastelua korpusmenetelmällä. Joensuun yliopiston humanistisia
julkaisuja 30. Joensuu: Joensuun yliopisto.
JANTUNEN, JARMO H. 2004: Synonymia ja käännössuomi: korpusnäkökulma samamerkityksisyyden
kontekstuaalisuuteen ja käännöskielen leksikaalisiin erityispiirteisiin. Joensuun yliopiston
humanistisia julkaisuja 35. Joensuu: Joensuun yliopisto.
31
Sektioesitelmät/Section papers
Eric Plourde
University of Eastern Finland
An incursion into multidisciplinary teaching –
comic design and adaptation in the academic context
The goal of this presentation is to give a glimpse of a hands-on approach to multidisciplinarity
in the academic context, where students from two different departments work together with
the objective of producing a document through joint efforts and especially through joint
supervision.
Teaching translation in Canada has been centered on administrative texts because of the
pragmatic nature of translation, but also because of the tendency in Canadian students to view
bilingualism as an automatic entitlement to a career in translation and the dominant view, at
least in Quebec, of the translator as purveyor of official documents for the minority language.
Striving to offer Canadian translation students another type of project, the author of this
presentation worked in conjunction with one of the heads of the EMI department of UQO, in
Gatineau, Ottawa, specializing in comics design. The EMI (Multidisciplinary School of Imaging)
is the only university-level department in Canada offering courses focusing on comics design.
This represented an opportunity to test the limits of multidisciplinary teaching while building
a tentative model for future inclusions in other translation courses dealing with adaptation.
The Language Studies Department at UQO provides a basic curriculum in translation, but one
course, Textual adaptation, gives students the opportunity to work outside that basic
“administrative” scheme, and a session of that course, dealing with comics translation, sets up
challenging operating parameters. The project also dovetailed nicely with the overarching
theme of that course, mainly the relationship between the text and the image.
The translational outcome of the first project is described, and then contrasted it with two
other similar instances organized in another university in Canada, which has no department
in Comics studies. Lastly, the three projects are assessed with respect to recent studies
published in cooperative work in problem-based learning (cf. Stewart, Orbán, Kornelius:
2010), verifying which conditions would lead to optimal results and, eventually to the
establishment of a working model for application in other similar courses.
32
Sektioesitelmät/Section papers
Marie Roulland
University of Eastern Finland, Joensuu
Re/discovering Shakespeare: using and generating interests
through transadaptations of Othello and Hamlet
This paper examines two transadaptations of Shakespearean tragedies: Othello written by
Brad Kaaya: O, 2001 and Hamlet written and directed by Aki Kaurismäki: Hamlet Liikemaailmassa, 1987. Each transadaptation was studied according to the following steps. The
preliminary work was to determine how the adaptation fits into the Shakespearean
adaptation field and to identify the innovations. As the transadaptation was analysed by
comparing the play to its screenplay, it was found that, in terms of characters, plot and story
development, Kaurismäki’s work of adaptation was extensive whereas Kaaya’s version of
Othello remained very close to the original play, each showed remarkable textual innovations.
The ensuing task was to determine the benefits of such adaptation work for the audience.
Kaaya’s transadaption draws extensively from popular culture and news reports; such as
school shootings in the USA whereas Hamlet draws from the Finnish socio-political situation
during the 1980s. In both these cases, the specific medium of modern cinema is serving to
attract wider audiences to, and get them reading, Shakespeare, whether it is through a
‘Shakesteen’ a Shakespearean adaptation intended for teenagers or the extraordinary geopolitical and social situation of Finland in the 1980s. In conclusion, transadaptations are
valuable works inside the Shakespearean adaptation tradition, which can invite wider
audiences to discover or rediscover the works of William Shakespeare.
Concise Bibliography
SHAKESPEARE, WILLAM 1982: Hamlet Tanskan Prinssi, Veijo Meri (trans). Keuruu: Otava.
SHAKESPEARE, WILLIAM 1992: Othello. Cambridge School Shakespeare. Edited by Jane
COLES. Cambridge University Press.
SHAKESPEARE, WILLIAM 2003: Hamlet, Prince of Denmark. The New Cambridge Shakespeare.
Edited by Philip EDWARDS. Cambridge University Press.BOOSE, LINDA E. & BURT,
RICHARD 2003: Shakespeare the movie II: popularizing the plays on film, TV, video and
DVD. London: Routledge.
COLÓN SEMENZA, GREGORY 2005: Shakespeare after Columbine: Teen violence in Tim Blake
Nelson’s ‘O’. College literature, 32:4 (Fall), PP 99–124.
CONNAH, ROGER 1991: A Couple of Finns and Some Donald Ducks: Cinema in Society. Helsinki:
VAPK Publishing.
LAVERY, JASON 2006: History of Finland, Westport (CT): Greenwood Press.
LIEBLIEN, LEANORE 2004 :“Cette belle langue” the tradaptation of Shakespeare in Quebec, in
Toen Hoenselaars (ed) Shakespeare and the language of translation, London: The Arden
Shakespeare.
Filmography
BLAKE NELSON, TIM. O. 2001: Film Engine/ DVD 2003: Miramax Film Corp.
KAURISMÄKI, AKI. Hamlet Liikemaailmassa. 1987: Sputnik Oy/ DVD 2004: Sandrew
Metronome Video Danmark A/S.
33
Sektioesitelmät/Section papers
Minna Ruokonen
Turun yliopisto/Kieli- ja käännöstieteiden laitos
Suomentaja törmää todellisuuteen – hahmotelma post doc -tutkimukseksi
Viime vuosina suomentajien ammattikunta on saanut tunnustusta monella tavalla: on vietetty
Mikael Agricolan juhlavuotta ja juhlittu Kersti Juvalle myönnettyä suomentamisen taiteilijaprofessuuria. Ainakin juhlapuheissa suomentamista arvostetaan vaativana taiteenlajina, joka
edellyttää luovaa kykyä tuottaa kaunokirjallista tekstiä. Suomentajahaastatteluissa on tullut
esille, miten suomentaja joutuu työssään punnitsemaan erilaisia, osin ristiriitaisia normeja
sekä velvoitteitaan tekijää, lukijaa ja muita suomentajia kohtaan (Vehviläinen 2000). Suomentamista voikin pitää erityisosaamista vaativana professiona. Toisaalta alhaiset suomennospalkkiot (Petäjä 2009) saavat epäilemään, voivatko suomentajat todellisuudessa toteuttaa
erityisosaamistaan.
Historiallisesta näkökulmasta katsottuna suomentaminen näyttää kehittyneen profession
suuntaan. Väitöskirjassani (Ruokonen 2010) tarkastelin 1940- ja 1980-lukujen suomentajien
taustoja ja työoloja sekä suomennoksilta odotettuja piirteitä. Vielä 1940-luvulla suomentajat
työskentelivät usein sivutoimisesti. Kova työtahti ja lähdekielen puutteellinen osaaminen
näkyivät myös käännösratkaisuissa, jotka olivat osittain lukijan odotusten vastaisia tai
epäjohdonmukaisia. 1980-luvulla aikataulut olivat realistisempia, ja päätoiminen suomentaminen oli mahdollista. Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto oli vakiinnuttanut asemansa
suomentajien järjestönä, ja monet suomentajat olivat opiskelleet kieliä tai kirjallisuutta
yliopistossa. Analysoitujen suomennosten käännösratkaisut vastasivatkin todennäköisesti
oman ajan odotuksia paremmin kuin 1940-luvulla, ja suomentajien ratkaisut olivat enimmäkseen johdonmukaisia.
Väitöksen jälkeisessä tutkimuksessani aion tarkastella suomentajien ammattikuvaa ja työoloja 2000-luvulla ja selvittää, miten 1980-luvulla havaittu professionaalistuminen on jatkunut. Alustavan suunnitelman mukaan tutkimus on kolmiosainen. Ensinnäkin haluan täsmentää, miten suomentaminen ymmärrettiin professiona vuosina 2000–2010, ts. millaisia tietoja
ja taitoja suomentajat itse arvostivat ja millaisiin suomennosten piirteisiin kriitikot kiinnittivät huomiota. Näihin kysymyksiin haen vastauksia mm. haastattelemalla suomentajia (vrt.
Vehviläinen 2000) sekä analysoimalla kirjallisuusarvosteluja. Toiseksi haluan selvittää,
millaiset käytännön edellytykset suomentajilla oli toimia asiantuntijoina. Tätä varten aion
kartoittaa kyselytutkimuksessa mm. suomentajien tuloja, päätoimisuutta, ja koulutustaustaa
(vrt. Ratinen 1992). Tutkimuksen kolmas osa koostuu tapaustutkimuksesta, jossa tarkastelen,
miten kokeneet suomentajat käänsivät alluusioita erityyppisissä romaaneissa. Koko tutkimuksen tavoitteena on hahmottaa, missä määrin kaunokirjallisuuden kääntämistä voidaan
2000-luvun Suomessa pitää asiantuntija-ammattina ja millaiset mahdollisuudet suomentajilla
on toimia asiantuntijoiden tavoin.
Viitteet
Petäjä, J. 2009. Suomentajien tulot lähellä köyhyysrajaa. Helsingin Sanomat, Kulttuuri,
15.3.2009. Luettu 17.10.2009 osoitteesta
http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Suomentajien+tulot+l%C3%A4hell%C3%A4+k%C3
%B6yhyysrajaa/HS20090310SI1KU03sfj?useToken=true.
Ratinen, S. 1992. Kirjallisuudenkääntäjät Suomessa – Ammattikuvatutkimus. Kääntäjä
6/1992, 1–3 & Kääntäjä 7/1992, 10–11.
34
Sektioesitelmät/Section papers
Ruokonen, M. 2010. Cultural and Textual Properties in the Translation and Interpretation of
Allusions. An Analysis of Allusions in Dorothy L. Sayers’ Detective Novels Translated into
Finnish in the 1940s and the 1980s. Annales Universitatis Turkuensis B 330. Turku: Turun
yliopisto / Painosalama. http://www.doria.fi/handle/10024/66203.
Vehviläinen, P. 2000. Kerro, kerro kääntäjä. Kaunokirjallisuuden suomentajan identiteetti
haastattelupuheessa. Lisensiaatintyö. Tampere: Tampereen yliopisto, käännöstieteen
laitos.
35
Sektioesitelmät/Section papers
FT Merja Sagulin
Itä-Suomen yliopisto
Tekijyys käännöstieteiden ja adaptaatiotutkimuksen
kiinnostuksenkohteena
Esitelmä käsittelee kääntämiseen ja kaunokirjalliseen adaptaatioon liittyvää tekijyyttä ja tekijän roolia adaptaatio- ja käännösprosesseissa. Tekijän roolin pohtiminen on noussut viime
vuosina keskeiseksi sekä käännöstieteen että kirjallisuustieteen alueella. Kaunokirjallisten
adaptaatioiden tutkimus käännös- ja kirjallisuustieteen välisenä alueena problematisoi niin
ikään kaunokirjallisuuden muunnosprosesseihin liittyvää tekijyyttä. Esitelmässäni pohdin,
millaisia yhtymäkohtia voidaan nähdä kääntämiseen ja adaptaatioon liittyvällä tekijyydellä.
Erityisesti tarkastelen adaptaatioprosessiin sisältyviä lukija- ja tekijärooleja. Esittelen kirjallisuustieteellisten lukijateorioiden pohjalta kolme keskeistä roolia tai lukutapaa, joiden voidaan
ajatella vaikuttavan niin adaptaatio- kuin käännösprosesseissakin. Näiden taustalla on ajatus
kääntämisestä/adaptaatiosta luku- ja uudelleenkirjoitusprosessina. Ensinnäkin mukailijaa
voidaan pitää traditiosidonnaisena lukijana, joka tuottaa tekstistä uuden muodosteen kiinnittyneenä aikaisempaan tekstin tulkintatraditioon. Toiseksi mukailija voidaan ajatella kontekstuaalisena lukijana, joka lukee ja uudelleenkirjoittaa tekstin sidoksissa oman aikansa lukukontekstiin. Kolmanneksi mukailua ohjaa funktionaalinen lukutapa: funktionaalinen mukailija
lukee ja uudelleenkirjoittaa tekstiä funktionaan tuottaa siitä tiettyyn tarkoitukseen käytettävä
uusi tulkinta. Näiden luku- tai tekijäroolien pohjalta pohdin, millaista tekijyytta käännösprosessin kaltaiseen mukailuprosessiin liittyy.
Tapausesimerkkinä tarkastelen Daniel Defoen Robinson Crusoe -romaanin adaptoimiseen
liittyvää tekijyyttä. Tarkastelen, kuinka nuo kolme mukailijan tekijäroolia ilmenevät kaunokirjallisessa adaptaatioprosessissa ja millaisia havaintoja mukaelmia tarkastelemalla voidaan
tehdä adaptaatioprosessiin sisältyvästä tekijyydestä. Lisäksi pohdin, millaisesta tekijyydestä
Robinson Crusoe -adaptaatioiden osalta voidaan puhua.
36
Sektioesitelmät/Section papers
Päivi Stöckell
Tampereen yliopisto
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö
Translatorisen toiminnan teoria tänään
Vuonna 1984 näki päivänvalon Justa Holz-Mänttärin teos Translatorisches Handeln. Theorie
und Methode, jossa määriteltiin kääntäminen asiantuntijatoiminnaksi ja yhdeksi prosessiksi
osana laajempaa toimintakokonaisuutta. Holz-Mänttärin pyrkimys oli luoda teoreettinen
perusta käännöstyön käytäntöjen kehittämisen pohjaksi. Vastapainona edeltäneelle lingvistisesti painottuneelle käännöstieteelle translatorisen toiminnan teoria nojautuu mm. viestintätieteisiin, toimintatutkimukseen ja systeemiteoriaan ja esittää kääntäjän ja tulkin työn olevan
luonteeltaan pitkälti muuta kuin vain kielellistä toimintaa. Holz-Mänttärille on ominaista
innovatiivinen ja konventionaalisesta poikkeava käsitteiden käyttö, joka on saattanut vaikuttaa luotaantyöntävästi moniin, jotka olisivat voineet hyötyä tämän teorian tuntemisesta (ks.
esim. Risku 1998).
Toiminnan teoria on ollut viime vuosikymmeninä suosittua oppimisen ja työn tutkimuksessa.
Nykykäännöstiede ymmärtää kääntämisen asiantuntijatoiminnaksi, minkä vuoksi onkin
kiinnostavaa kysyä, miksi käännöstieteessä ei ole laajalti tartuttu Holz-Mänttärin ajatuksiin ja
jatkettu niiden kehittelyä, lukuun ottamatta joitakin yksittäisiä tutkijoita. Viime aikoina kahvipöytäkeskusteluissa kollegojen kanssa on kuitenkin tullut esiin, että yhä useampi on palannut
lukemaan Holz-Mänttäriä uusin silmin, löytänyt siitä yhtymäkohtia omaan tutkimukseensa ja
toivonut siitä jopa ajantasaistettua ja kommentoitua suomenkielistä laitosta. Esitelmässäni
aion pohtia, mitä annettavaa translatorisen toiminnan teorialla on meille vuonna 2011 ja
esitän esimerkkejä oman meneillä olevan väitöskirjatutkimukseni ja translatorisen toiminnan
teorian kohtauspaikoista.
Kirjallisuus
Holz-Mänttäri, Justa 1984. Translatorisches Handeln. Theorie und Methode. Suomalaisen
Tiedeakatemian toimituksia. Helsinki: Suomalainen Tiedeakatemia.
Marjamäki, Mari / Pekkola, Petri 2006. Activity Theory – ”Toiminnan teoria”.
Seminaariesitelmä Tampereen Teknillisen Yliopiston IHTE-1800 Ihminen ja tekniikka –
seminaarissa. Luettavissa osoitteessa
http://www.cs.tut.fi/~ihtesem/s2006/teoriat/esitykset/MarjamakiPekkola_toiminnan%
20teoria_061106.pdf Luettu 31.1.2011.
Risku, Hanna 1998. Translatorisches Handeln. Snell-Hornby, Mary / Hönig, Hans G. /
Kussmaul, Paul / Schmitt, Peter A. (Hrsg.) Handbuch Translation, 107–112. Tübingen:
Stauffenburg.
37
Sektioesitelmät/Section papers
Marianna Sunnari
Turun yliopisto
Englannin kieli
Englannin kääntäminen ja tulkkaus
Miten monitieteisyys valottaa tulkkausta ja kääntämistä
tutkimuskohteena ja ammattina?
Tulkkaus ja kääntäminen ovat alkujaan olleet tehtäviä, joihin valikoitui kahta kieltä osaavia
melko sattumanvaraisesti, monenlaisten väylien kautta. Tämän päivän tulkit ja kääntäjät
puolestaan ovat hakeutuneet ammattiinsa ja heillä on siihen yliopistotasoinen koulutus.
Tarkastelen esityksessäni erityisesti tulkkauksen muuttumista kielitaidon kylkiäisestä asiantuntija-ammatiksi sekä niitä tieteen- ja tiedonaloja, joilla tehtävä tutkimus on täydentänyt ja
täydentää tietojamme tulkkauksen ja kääntämisen erityispiirteistä
Ammatiksi tulkkaus kehittyi käytännön oivallusten kautta. Setton (2007, 54) jopa toteaa: “In
interpreting, practice always came first, informing training and theory.” Pöchhackerin (2010)
mukaan tulkkauksen tutkimuksen muovaajana on ollut kaksi keskeistä teoriakehystä, joissa
tulkkaus on nähty toisaalta kognitiivisena prosessina ja toisaalta vuorovaikutukseen pohjautuvana diskurssiprosessina. Viime vuosikymmenen aikana tulkkauksen tutkimuksen keskeisiä teemoja ovat olleet sekä professionaalistuminen että asiantuntijuus, jotka liittävät tulkkauksen tutkimuksen asiantuntijuustutkimukseen. Aikaisemmin asiantuntijuutta on kuvattu
pelkästään yksilön monipuolisiksi ja hyvin jäsentyneiksi tiedoksi ja automatisoituneiksi
taidoiksi, jotka liittyvät tiettyyn tehtäväalueeseen. Viime vuosina asiantuntijuustutkimus on
kuitenkin nostanut esiin myös yhteisöllisyyden merkitystä asiantuntijuuden kehittymisessä,
ja asiantuntijuus tulkitaankin yhä useammin kulttuuriseksi sosiaalistumisprosessiksi (mm.
Hakkarainen et al. 2004).
Viittaukset
Hakkarainen K., Palonen T. and Lehtinen E. 2004. Communities of Networked Expertise: Professional and Educational Perspectives, Amsterdam, Elsevier.
Pöchhacker, F. 2010. Interpreting. Teoksessa Hanbook of Translation Studies Online. John
Benjamins.
Setton, R. 2007. Staying relevant: Interpreting in the information age. Teoksessa F. Pöchhacker, A.L. Jacobsen and I. M. Mees (eds.), Interpreting Studies and Beyond, Copenhagen,
Samfundslitteratur, 51–72.
38
Sektioesitelmät/Section papers
Merja Suomi
Kornei Tšukovskin käännösoppaan tausta ja aikalaiskonteksti
Kornei Tšukovski (1882–1969) kirjoitti ensimmäisen käännösoppaansa pian vuoden 1917
vallankumousten jälkeen. Opas oli tilaustyö, jota kaivattiin äkillisesti vilkastuneen kääntäjäkoulutuksen tarpeisiin. Vain 30-sivuinen opas ”Kaunokirjallisen kääntämisen periaatteet”
valmistui vuonna 1919. Viiden vuosikymmenen kuluessa siitä ilmestyi seitsemän uutta
laitosta, joista jokaista oli korjattu ja täydennetty ennen painatusta. Opas sai uudeksi nimekseen Vysokoe iskusstvo, ”Ylevä taide”, ja sivumäärä kasvoi lähes kolmeen sataan. Nykyisen teos
tunnetaan paremmin otsikolla ”High Art” ja sen tekijä nimellä ”Chukovsky”.
Tšukovskin käännösopas syntyi yhteiskunnallisten mullistusten keskellä, ajankohtana, jolloin
rakennettiin uutta, proletaarisiin ja tieteellisiin arvoihin perustuvaa neuvostokulttuuria. Ajan
hengessä myös Tšukovski tarkasteli kääntämistä tieteellisestä näkökulmasta ja loi samalla
pohjaa niille lingvistisille käännösteorioille, jotka nostivat neuvostoliittolaisen käännöstutkimuksen maailman kärkeen 1940-luvulta alkaen. Toisaalta Tšukovskin näkemys kääntämisestä juontaa juurensa jo romantiikan kaudelta.
Kääntäminen oli 1800-luvun alun Venäjällä arvostettua, luovaan kirjoittamiseen verrattavaa
toimintaa, josta keskusteltiin vakavasti kirjallisten aikakauslehtien sivuilla. Perinne elpyi
1900-luvun alussa venäläisen kirjallisuuden hopeakaudella, jolloin taiteellisuus ja luovuus
olivat jälleen arvossaan. Ajalle ominaisia olivat erilaiset kirjalliset seurat ja klubit, joiden
toimintaan Tšukovski osallistui ahkerasti. Sekä romantiikan että modernismin suuntaukset
ovat olennaisesti läsnä Tšukovskin näkemyksissä kääntämisestä.
Esitelmässä tarkastelen Tšukovskin käännösoppaan syntyä sekä sen sisältöön vaikuttaneita
henkilöitä ja suuntauksia vuosien 1919 ja 1930 välisenä aikana.
39
Sektioesitelmät/Section papers
Kristiina Taivalkoski-Shilov
Helsingin yliopisto
Outi Paloposki
Turun yliopisto
Kuinka tutkia käännöshistoriaa?
Ehdotuksia opetusmetodeiksi historiallisessa käännöstutkimuksessa
Kääntämisen historian tutkimus on oma käännöstieteen osa-alueensa, joka usein nähdään
yhtenäisenä kenttänä. Historialliseen käännöstutkimukseen liittyy kuitenkin monia eri puolia,
joihin tarvitaan erilaisia metodisia valmiuksia. Esimerkiksi arkistotyöskentelyä, biografisen
tutkimuksen menetelmiä tai kirjahistoriaa ei opeteta käännöstieteessä. Tällä hetkellä
käännöshistorian väitöskirjaa tai gradua tekevä opiskelija joutuu usein oppimaan historiantutkimuksen metodinsa lähinnä itse eli kantapään kautta. Pahimmassa tapauksessa väärät
metodit historiantutkimuksessa voivat johtaa vääriin tutkimustuloksiin, jos opiskelija ei osaa
valita tutkimusaineistokseen oikeita tekstejä tai ei ole tietoinen olennaisesta tutkimusaineistosta, joka löytyisi arkistoista oikeilla menetelmillä.
Esitelmämme päämääränä on luoda alustavat suuntaviivat käännöshistorian tutkimuksen
ohjaukseen. Päämääränämme on luoda alustava kurssipohja tai -runko, jota voisi kokeilla
kääntämisen tutkimuksen metodiopetuksessa.
40
Sektioesitelmät/Section papers
Liisa Tiittula
Helsingin yliopisto
Tutkimusprojektin kasvu monitieteisyyteen
Käännöstieteen tutkimuskohteet vaativat usein monitieteisen lähestymistavan, vaikka
tutkijaa innoittanut tutkimusongelma saattaisikin aluksi vaikuttaa siltä, että se ratkeaa yhden
tai korkeintaan parin toisiinsa läheisesti liittyvän lähestymistavan avulla. Esimerkkinä tästä
esittelen tutkimusprojektin, jonka kohteena on puheen esittäminen suomenkielisessä, niin
kotimaisessa kuin suomennetussa kirjallisuudessa. Esityksessä kerron, miten ja miksi projekti
on sen edetessä laajentunut käsittämään erilaisia menetelmiä ja lähestymistapoja.
Tutkimusprojektin tavoitteena on ollut 1) analysoida keinoja, joita kirjallisuudessa käytetään
puhutun kielen illuusion luomiseksi, 2) kuvata keinojen käytön ja normien muutosta, 3)
tarkastella käännöskirjallisuutta suhteessa alun perin suomeksi kirjoitettuun kirjallisuuteen
sekä 4) pohtia kääntämisen mahdollisuuksia. Tavoitteen mukaan huomio näyttää kohdistuvan
lähinnä kieleen ja sen vaihteluun sekä siihen, miten keinot vaikuttavat teoksen kokonaisuudessa ja tuottavat erilaisia merkityksiä. Tähän meidän huomiomme ensiksi kiinnittyikin.
Tällöin keskeisiä lähestymistapoja ovat variaationtutkimus sekä keskustelun ja vuorovaikutuksen tutkimus, koska puheen tyypillinen paikka on dialogi.
Tutkimuksemme ulottuu 1800-luvun lopulta tähän päivään ja käsittää eri kirjallisuuden lajeja.
Puhe on kaunokirjallisuudessa aina osa esteettistä kokonaisuutta, ja puheen esittämistä säätelevät paitsi kielenkäytön normit myös kirjallisuudessa kunakin aikana vallitsevat normit.
Siten tällaisessa tutkimuksessa on otettava huomioon myös kirjallisuudentutkimuksen näkökulma. Normien mukaan tulo laajentaa tutkimuksen yhteiskunnallisiin tekijöihin, toimijoihin
ja heidän toimintaympäristöihinsä. Suomennoksen tyylilliset tai kielelliset valinnat eivät riipu
vain lähdetekstistä tai lähde- ja kohdekielen suhteesta. Keskeisiä kysymyksiä ovat, mikä on
minäkin aikana hyväksyttävää, odotuksen mukaista ja mahdollista sekä mistä tämä riippuu.
Vastaukset eivät löydy vain tutkittavista teksteistä, vaikka ne ovatkin olleet lähtökohta. Esimerkiksi kustannustoimittajan roolin tutkiminen käännösprosessissa on yksi osa tutkimustamme.
Lähde
Pirkko Nuolijärvi & Liisa Tiittula (tulossa): Puheen esittäminen suomenkielisessä
kaunokirjallisuudessa.
41
Työpaja/Workshop
Käytännön ääni -työpaja
Pj. Pia von Essen
”Haloo, haloo! Kentällä tuulee, kuuleeko torni?!
Torni huojuu, tietääkö kenttä?!”
Työpajassa on lyhyiden alustusten pohjalta tarkoitus keskustella monipuolisesti nykyisistä ja
mahdollisista yhteyksistä käytännön työelämän sekä kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen ja opetuksen välillä: onko niitä, millaisia ne ovat ja millaisia ne voisivat olla; mitä osapuolet toisiltaan toivovat ja voisivat toisilleen tarjota. Onko käännöstiedettä ilman kenttää; voiko
kenttä toimia ilman tutkimusta ja koulutusta? Miltä kuulostaisi käytännön ongelmatilanteissa
käännöstieteilijöiden onnettomuustutkintalautakunta tai olisiko tarvetta käännöstieteilijöiden antamille "Käypä käännös"-ohjeille? Entä voisiko kentän käännöksiä, kokemuksia ja ihmisiä vaikkapa tallettaa aineistopankkiin? Työpajaan toivotaan innokasta osallistumista niin
kentän kuin tiedeyhteisön puolelta.
42
Osallistujalista/List of participants
Kristiina Abdallah
[email protected]
Isis Herrero
[email protected]
Anukaisa Alanen
[email protected]
Anna-Elina Hirvonen
[email protected]
Marjut Alho
[email protected]
Maarit Huikuri
[email protected]
Kristiina Antinjuntti
[email protected]
Nina Isolahti
[email protected]
[email protected]
Bayan Banafshi
[email protected]
Eeva Juntunen
[email protected]
Alexandra Belikova
[email protected]
Riitta Jääskeläinen
[email protected]
David Bergen
[email protected]
Pramod Karapurath Jayaprakash
[email protected]
Chen Chapman
[email protected]
Sinikka Karhunen
[email protected]
Susanne Göpferich
[email protected]
Hannu Kemppanen
[email protected]
Lauri Hanhimäki
[email protected]
Mikko Kervinen
[email protected]
Ritva Hartama-Heinonen
[email protected]
Tiina Kinnunen
[email protected]
Rauno Heinonen
[email protected]
Tuija Kinnunen
[email protected]
Raila Hekkanen
[email protected]
Zita Kóbor-Laitinen
[email protected]
Irmeli Helin
[email protected]
Leena Kolehmainen
[email protected]
43
Maarit Koponen
[email protected]
Simo Määttä
[email protected]
Kaisa Koskinen
[email protected]
Martina Natunen
[email protected]
Pekka Kujamäki
[email protected]
Tommi Nieminen
[email protected]
Minna Kumpulainen
[email protected]
Mari Pakkala-Weckström
[email protected]
Päivi Kuusi
[email protected]
Outi Paloposki
[email protected]
Liisa Laakso-Tammisto
[email protected]
Päivi Pasanen
[email protected]
Vesa Lahti
[email protected]
Liisa Pennanen
[email protected]
Mirka Lahti
[email protected]
Esa Penttilä
[email protected]
Marjatta Lehtinen
[email protected]
Taina Pitkänen
[email protected]
Pennanen Liisa
[email protected]
Marie Roulland
[email protected]
Juha Lång
[email protected]
Minna Ruokonen
[email protected]
Kati Metsola
[email protected]
Marja Rytkönen
[email protected]
Mikhail Mikhailov
[email protected]
Maarit Ryynänen
[email protected]
Saana Mäkiranta
saana.makiranta@
kaannospalvelutempus.fi
Merja Sagulin
[email protected]
Leena Salmi
[email protected]
Anne Männikkö
[email protected]
Nestori Siponkoski
[email protected]
44
Tomi Snellman
[email protected]
Liisa Tiittula
[email protected]
Päivi Stöckell
[email protected]
Ulla Toivanen
[email protected]
Marianna Sunnari
[email protected]
Belinda Troger
[email protected]
Merja Suomi
[email protected]
Gun-Viol Vik-Tuovinen
[email protected]
Kristiina Taivalkoski-Shilov
[email protected]
Pia von Essen
[email protected]
Stuart von Wolff
[email protected]
45