Teknologia ja kääntäjän työ
XI Kääntämisen ja tulkkauksen symposiumi Teknologia ja kääntäjän työ 12.–13.4. 2013 Turun yliopisto XI Kääntämisen ja tulkkauksen symposiumi Teknologia ja kääntäjän työ Turun yliopisto Turku 12.–13.4.2013 Sisällysluettelo Plenaariesitelmät ........................................................................................................................................... 1 Sektioesitelmät ............................................................................................................................................... 2 Työpaja............................................................................................................................................................. 34 Posterit ............................................................................................................................................................. 35 Kiitokset ........................................................................................................................................................... 38 0 KäTu 2013 Tiivistelmät Plenaariesitelmät Professori emerita Irmeli Helin Sulkakynistä konekääntimiin. Kääntäjän apuvälineet Agricolasta ”automaattiin” Kielitaito, looginen ajattelukyky ja vankka yleissivistys ovat aina olleet kääntäjän tärkeimpiä henkisiä apuvälineitä. Tässä esitelmässä paneudutaan kuitenkin niihin konkreettisiin välineisiin, joita kääntäjä on historian saatossa tarvinnut pystyäkseen suoriutumaan tehtävästään. En kuitenkaan lähde liikkeelle Rosettan kivestä saakka, vaan suomen kirjakielen luojan ja armoitetun kääntäjän, Mikael Agricolan ajoista. Tarkastelen välineitä ja materiaalia, joita kääntäjät ovat käyttäneet, ja niiden kehitystä ja muutoksia nykypäivään saakka. Miten ne ovat vaikuttaneet käännösten määrään ja laatuun? Onko kääntäjä kaiken tekniikankin keskellä edelleen yksinäinen puurtaja vai verkostoitunut monitoimiosaaja? Ovatko koneet vapauttaneet kääntäjän ulos kammiostaan turuille ja toreille? Professori Jaakko Suominen, Turun yliopisto Tulkkaava sähköaivo ja beatboxaava Google – konekääntämisen popularisointia 1950luvulla ja 2010-luvulla Käsittelen konekääntämisen julkista esittämistä kahdella eri vuosikymmenellä ja kahden toisistaan poikkeavan esimerkin avulla. 1950-luvulla konekääntämisen kehitystyö liittyi kylmän sodan suurvaltakamppailuihin. Toisaalta julkisuudessa konekääntämistä esiteltiin myös osana laajempaa ihmisen ja tietojenkäsittelykoneen kykyjen vertailua. Tiedotusvälineissä kysyttiin, korvaako kone ihmisen, jos se osaa tulevaisuudessa laskennan ja tuotantolinjojen tarkkailun lisäksi pelata shakkia, säveltää iskelmiä, sepittää runoja ja kääntää tekstejä. 2010-luvulla tietokone ei edelleenkään käännä tekstiä täydellisesti, mutta konekääntäminen on popularisoitunut käyttötilanteissa muun muassa hakukoneiden ja sosiaalisen median käännöstoimintojen kautta. Vaikka ihmisen ja koneen kykyjen vertailu on edelleen osa julkista keskustelua, koneen rajojen kokeileminen luovalla tavalla tulee esiin arkikäytössä. Esimerkkinä konekääntäjien niin sanotusta luovasta adaptaatiosta toimivat kokeilut, joissa Googlen kääntäjän puhetoimintoa on käytetty musiikin ja musiikkiparodioiden tuottamiseen. Näiden kokeilujen tulokset ovat levinneet laajempaan tietoisuuteen erityisesti sosiaalisen median välityksellä. Vaikka 1950-luvun ja 2010-luvun konekääntämisen populaarijulkinen keskustelu poikkeavat toisistaan, kummassakin kyse on tietokoneen kykyjen esittelystä ja kokeilemisesta tunteisiin vetoavalla ja leikillisellä tavalla. 1 KäTu 2013 Tiivistelmät Sektioesitelmät Kristiina Abdallah, Vaasan yliopisto Ideologiakritiikki opettajan työkaluna Esityksessäni pohdin aluksi, miten kääntämisen muuttuva ympäristö asettaa myös opettajat, eikä ainoastaan opiskelijat, lukuisien, eettistenkin, haasteiden eteen. Pohdintani ytimessä on korkeakoulu-opettajan työn perimmäinen tarkoitus. Eräänä keinona vastata näihin haasteisiin esittelen Girouxin ja McLarenin (2001) ja Suorannan (2005) kirjoitusten pohjalta laatimani yksinkertaisen ideologiakritiikkimallin (Abdallah 2011: 122). Malli soveltuu opettajan työkaluksi erityisesti silloin, kun on tarpeen voimaannuttaa opiskelijoita kohtaamaan nykyisen työelämän ristiriitaisuuksia ja epäoikeudenmukaisuuksiakin. Käytän esityksessäni esimerkkinä Tampereen yliopiston vuoden 2009 kurssia Kääntäjän ja tulkin työelämätaidot, jossa pohdittiin muun muassa av-kääntäjien alkavaa taistoa parempien työolojen saavuttamiseksi. Lähteet Abdallah, Kristiina. 2011. ’Empowering Translators. Students’ Ethical Reflections on Translating in Production Networks’, teoksessa Mona Baker ja Carol Maier (toim.) Ethics in the Curriculum: Critical Perpectives, Special Issue of the Interpreter and Translator Trainer, 5(1), 2011. 129-154. Giroux, Henry A. ja Peter McLaren. 2001. Kriittinen pedagogiikka (Critical Pedagogics: kääntänyt Jyrki Vainonen, editoinut Tapio Aittola ja Juha Suoranta). Tampere: Vastapaino. Suoranta, Juha. 2005. Radikaali kasvatus. Helsinki: Gaudeamus. Anukaisa Alanen, Helsingin yliopisto & Pia von Essen Kirjoitustulkkaus – tulkki sulkee suunsa ja tulkkaa. Kirjoitustulkkaus on verrattain tuntematon tulkkauksen muoto, mutta väestön ikääntyessä ja sisäkorvaistutteiden yleistyessä mahdollisesti kasvava ala. Kirjoitustulkin käyttäjä on yleensä huonokuuloinen tai kuuroutunut henkilö, jolle tulkki pyrkii välittämään kaiken oleellisen auditiivisen informaation kirjoitetun tekstin muodossa. Tulkkaus on tavallisesti simultaanista ja kielensisäistä. Kirjoitustulke pyrkii jäljittelemään puhuttua kieltä, mutta siinä käytetään välimerkkejä, isoja kirjaimia ym. kirjoitetun tekstin konventioita. Kirjoitustulkkeessa on myös omia erityismerkintöjään, kuten korjausta, poistoa ja puhujan miettimistä ilmaisevat merkit. Esitelmässä valaisemme kirjoitustulkkauksen käytäntöjä, koulutusta ja tutkimusta. Kerromme myös, miten kirjoitustulkkaus suhteutuu perinteiseen kielten väliseen kääntämiseen ja puhuttujen kielten tulkkaamiseen ja mitä kaikki osapuolet voisivat tästä yhteydestä ehkä 2 KäTu 2013 Tiivistelmät oppia. Linkitämme kirjoitustulkkauksen kevyesti myös ohjelmatekstitykseen ja mainitsemme pari sanaa automaattisen puheentunnistuksen mahdollisuuksista. Anukaisa Alanen tekee väitöskirjaa kirjoitustulkin roolista vieraiden kielten opetuksessa, ja hän on vuoden alusta aloittanut kirjoitustulkin erikoistumisopinnot Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Pia von Essen on toiminut lähes 20 vuotta kääntäjänä ja suomienglanti-suomi-konferenssitulkkina. Hän suoritti kirjoitustulkin erikoistumisopinnot viime vuonna ja on sittemmin ottanut kirjoitustulkkauksen yhdeksi työmuodokseen muiden kääntämisen ja tulkkauksen muotojen rinnalle. David Bergen, Turun yliopisto Making the process visible to the student of translation In process research, the translator has most often been seen as the object of research, although self-reflection has featured in several studies. In the present stage of my PhD research, I aim to give student translators tools to observe and analyze their own metacognitive behaviour during the translation process. Using a framework based on research by Eric Angelone concerning how translators handle translation problems, I have developed a coding system to reflect the metacognitive steps a pair of translation students go through when creating a translation of a text together. Angelone divides the process into the comprehension, transfer and production stages and then sub-divides each of these stages into problem recognition, solution proposal and solution evaluation. I audio-recorded a volunteer pair of translation students solving a lexical problem in a text. Then, using the coding system mentioned above, I categorized their activities and behaviour during the problem-solving episode. I then asked students at various levels of training to record themselves while doing a collaborative translation task outside class using texts in which I had identified specific lexical translation problems. The students were unaware of the purpose I had in mind for the task. When the students had completed the translation, I explained the coding system and asked each of them to transcribe and code the part of the recording which concerned the predetermined ‘hot spot’. They were then asked to analyse their own behaviour while solving the translation problem. The students were then asked to reflect on their behaviour as translators and to ponder how they might modify their translation process to improve the quality of their work. They then kept a diary of their working methods over a few weeks to determine what changes in their translation process might help them enhance their performance. 3 KäTu 2013 Tiivistelmät Lauri Carlson, Maarit Koponen & Jussi Rautio, Helsingin yliopisto Monikielinen konekäännös ja sen laadun arviointi MOLTO-hankkeessa EU MOLTO (Multilingual Online Translation) -hankkeen (www.molto-project.eu) tavoitteena on ollut työvälineiden kehittäminen useiden eri kielten välisen tosiaikaisen ja korkealaatuisen käännöksen tuottamiseen. Hankkeessa kehitettävien työvälineiden kohderyhmänä ovat sisällöntuottajat eli tahot, joiden tarkoituksena on tuottaa monikielistä tekstiä esimerkiksi verkkosivuille. Tämä lähestymistapa eroaa monista tunnetuimmista yleisesti käytössä olevista tilastollisista konekäännösjärjestelmistä, kuten Google Translate ja MS Bing, jotka on usein suunnattu sisällön kuluttajalle pääasiallisena tarkoituksena antaa yleiskuva minkä tahansa lukijalle vieraskielisen tekstin sisällöstä. MOLTOn tavoitteena sen sijaan on korkealaatuinen kääntäminen ja sisällön tuottaminen tilanteessa, jossa käännettävän tai tuotettavan tekstin aihepiiri eli domeeni, sanasto ja rakenteet on rajattu. MOLTO on toteutettu sääntöpohjaisella avoimen lähdekoodin GF (Grammatical Framework) -tekniikalla, jonka taustalla ovat käsiteltävien kielten yleiset niin sanotut resurssikieliopit ja niiden laajennuksiksi laaditut erilaiset aihepiirin mukaiset kieliopit. EU MOLTO -hanke soveltaa tätä lähestymistapaa eri aihealueisiin (turistifraasit, museoesineiden kuvaukset, matematiikan harjoitustehtävät, farmakologiset patentit ja monikieliset wiki-sivustot) sekä useisiin eurooppalaisiin kieliin. Tällaisen kääntimen tuottaman tekstin kattavuus on rajatumpi kuin mitä tahansa tekstiä varten tarkoitetun yleiskääntimen, mutta samalla sen tuottaman käännöksen laatu ja tarkkuus saadaan paremmaksi. MOLTOn vahvuuksiin kuuluu myös uusien aihealueiden kielioppien ja sanastojen lisäämisen helppous verrattuna tilastollisiin konekäännösjärjestelmiin. MOLTOn työvälineiden käyttökelpoisuutta voidaan arvioida eri tavoin. Konekääntämisen alalla käytetään tyypillisesti automaattisia mittareita (esim. BLEU ja METEOR), jotka perustuvat konekäännöksen ja ihmisen tekemän verrokkikäännöksen osien tilastolliseen vertailuun. Nämä mittarit pystyvät kuitenkin paljastamaan vain tietyn näkökulman käännöksen laadusta: miten läheisesti se muistuttaa jotakin tiettyä ihmisen tuottamaa käännöstä. Voidaksemme arvioida käännösten käyttökelpoisuutta ja välineiden tarjoamaa potentiaalia realistisemmissa käyttökohteissa tarvitaan ihmisten suorittamaa arviointia. Tätä tarkoitusta varten vertaamme jälkieditointikokeissa MOLTOn tuottamaa tekstiä yleisempiin kääntimiin, kuten Google ja Bing. Kokeen tarkoituksena on simuloida tilannetta, jossa käyttäjä haluaa tuottaa tietyntyyppisestä tekstistä raakakäännöksen edelleen muokattavaksi. Mitä vähemmän konekääntimen tekemässä raakakäännöksessä on muokattavaa, sitä käyttökelpoisempana raakaversiota voidaan pitää. Näissä kokeissa koehenkilöille esitetään lähtövirkkeitä ja eri kääntimillä tuotettuja ehdotuksia, joista koehenkilö sitten valitsee mielestään parhaan ja editoi sitä tarpeelliseksi katsomallaan tavalla. Tässä esitelmässä esittelemme EU MOLTO -hankkeessa kehitettyjä työvälineitä ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia rajoitettujen aihepiirien tekstien tuottamisessa kääntäjän ja 4 KäTu 2013 Tiivistelmät tekstintuottajan apuvälineenä. Esitämme myös tuloksia MOLTOn eri aihealueiden käännösten laatuarvioinneista useissa kielipareissa sekä vertailusta muihin konekääntimiin. Mona Enell-Nilsson, Vaasan yliopisto Minna Hjort, Helsingin yliopisto ”Fuck sådant.” Kirosanojen käyttö Snabba Cash -kirjassa ja sen suomen-, saksan- ja englanninkielisissä käännöksissä Jens Lapiduksen rikosromaani Snabba Cash oli myyntihitti heti ilmestyttyään vuonna 2006. Tukholman alamaailmaa kuvaavaa kirjaa on kehuttu muun muassa sen aidosta ja uskottavasta kielenkäytöstä, jonka piirteisiin kuuluvat esimerkiksi lyhyet ja epätäydelliset lauseet, slangi, kirosanat ja monikieliset ainekset (teos sisältää mm. englannin, espanjan ja serbian kieltä). Lapidus on itse nimennyt genrensä “Stockholm noiriksi”. Romaanisarjaan kuuluu Snabba Cashin lisäksi kaksi muuta teosta, Aldrig fucka upp (2008) ja Livet deluxe (2011). Kahdesta ensimmäisestä romaanista on tehty myös elokuva ja kolmas filmatisointi on tekeillä. Tarkastelemme esitelmässämme sitä, miten Jens Lapidus romaanissaan rakentaa henkilöhahmojensa puhekieliseen diskurssiin kiroilua ja kuinka se on toteutettu kirjan suomen-, saksan- ja englanninkielisissä käännöksissä (suomeksi Rahalla saa [2008], saksaksi Spür die Angst [2010], englanniksi Easy money [2011]). Erityishuomiota kiinnitämme siihen, miten kirosanoja hyödynnetään kaunokirjallisessa koodinvaihdossa eli siinä, kun tekstissä yhdistyy elementtejä eri kielistä. Pohdimme sitä, millaisia funktioita näillä elementeillä tekstissä on ja millaisia haasteita ne kääntäjille asettavat. Juha Eskelinen & Tuija Kinnunen, Helsingin yliopisto Kollaboratiivinen kyborgi – realistinen visio kääntäjän koulutukselle? Kääntämisen alalla toimivissa yrityksissä asiantuntijatyö on pirstaloitumassa useisiin erillisiin työtehtäviin ja –vaiheisiin. Projektien työvaiheita tekevät esimerkiksi asiakaspäällikkö, projektipäällikkö, projektikoordinaattori, käännösmuisti- ja terminhallinta-asiantuntija, sisältöasiantuntija, laaduntarkistaja, kielentarkistaja ja kääntäjä. Alan toimintaprosesseissa edellytetään osallistujilta uusien asioiden nopeaa omaksumista, mukautumista erilaisiin työtehtäviin, aikatauluihin ja työryhmiin sekä erinomaisia viestintäja vuorovaikutustaitoja näissä kaikissa vaihtelevissa työtilanteissa. Kun koulutuksessa halutaan reagoida työelämän muutokseen, asiantuntijataitoja tarjoavilta kursseilta odotetaan erilaisten uusien menetelmien, käytänteiden, työkalujen ja sisältöjen huomioimista. Muutosta vaativia sisältöjä on työstettävä yhteistyössä alan edelläkävijäyritysten kanssa. 5 KäTu 2013 Tiivistelmät Tieto- ja viestintätekniikan hallitseminen virtuaalisissa työympäristöissä (ks. esim. Lambropoulos et.al. 2009, Long 2010, Davies et.al. 2011) muodostuu yhä keskeisemmäksi osaksi myös kääntäjän asiantuntijuutta. Kääntäminen on muuttunut kääntäjän kokonaan hallitsemasta, painettuihin lähteisiin nojaavasta, fyysisellä työpöydällä tapahtuvasta käsityöstä monia eri työkaluja hyödyntäväksi hajautetun ongelmanratkaisun prosessiksi, jossa eri toimijat vuorovaikuttavat keskenään sähköisesti. Uudet opiskelijat ovat samoin kehittyneet sosiaalisesti verkottuneiksi viestijöiksi, jotka edellyttävät ja hallitsevat monia sellaisia viestintätapoja, joita perinteiset opetusmuodot eivät tue tai käytä. Tarkastelemme alamme koulutusta erityisesti yhteistoiminnallisen oppimisen vahvistamisen näkökulmasta (vrt. Kiraly 2001). Ajatuksemme nousevat kokemuksistamme monikielisten kääntämisen kurssien opettajina ja työn alla olevan projektinhallintakurssin suunnittelusta käännösprojektinhallinnan asiantuntijoiden kanssa. Yhteisillä kursseillamme eri taustoista tulevat opiskelijat on täytynyt saattaa toimimaan yhdessä tehokkaasti ja oppimista edistävästi. Erityinen haaste on ollut saada opiskelijat ottamaan vastuu omasta ja työryhmän toiminnasta. Samoin heitä on täytynyt kannustaa toiminnassaan kohti asiantuntijatason käytänteitä ja työprosesseja sekä jakamaan keskenään monipuolista viestinnällistä osaamistaan. Toimivan monimuotoisen tai sulautetun oppimisympäristön (ks. esim. Joutsenvirta & Kukkonen 2009; Bonk & Graham 2006) luominen edellyttää, että kursseilla kehitetään johdonmukaisesti kääntäjän keskeisten kompetenssien (EMT 2009) rinnalla kasvokkain ja virtuaalisesti tapahtuvan ryhmätyöskentelyn taitoja (ks. esim. Risku 2004). Tällaiseen oppimisympäristöön siirtyminen tarkoittaa koulutuksessa, että yhteisöllisiä ja viestinnällisiä taitoja kehitetään opintojen alusta alkaen. Opetuksessa päätavoitteena on saada opiskelija kehittymään itsenäiseksi, uusia työkaluja nopeasti omaksuvaksi sekä joustavaksi ja vastuulliseksi yhteistyön osapuoleksi. Lähteet Bonk, C. & Graham, C. (ed.). 2006. The Handbook of Blended Learning: Global Perspectives, Local Designs. San Francisco, CA: Pfeiffer Publishing. EMT 2009. European Masters’ in Translation. Competences for professional translators, experts in multilingual and multimedia communication. Davies, A., Fidler, D. & Gorbis, M. 2011. Future Work Skills 2020. The University of Phoenix Research Institute. Joutsenvirta, T. ja Kukkonen, A. (toim.). 2009. Sulautuvaa opetusta monilla tavoilla ja menetelmillä. Helsinki: Valtiotieteellisen tiedekunnan verkko-opetuksen kehittämisyksikkö. Helsingin yliopisto. Kiraly, D. 2001. A Social Constructivist Approach to Translator Education. Empowerment from Theory to Practice. Manchester: St. Jerome Publishing. Lambropoulos, N., Kampylis, P., Papadimitriou, S., Vivitsou, M. & Gkikas, A. 2009. Hybrid “Synergy for Virtual Knowledge Working”. Teoksessa Salmons, J. & Wilson, L. (toim.) Handbook of Research on Electronic Collaboration and Organizational Synergy. New York: Information Science Reference. Risku, H. 2004. Translationsmanagement. Interkulturelle Fachkommunikation im Informationszeitalter. Tübingen: Narr. Long, S. 2010. Communication, Relationships and Practices in Virtual Work. IGI Global. 6 KäTu 2013 Tiivistelmät Filip Ginter & Stina Ojala, Turun yliopisto Turun suomen kielen puupankin kääntäminen suomalaiselle viittomakielelle – pilottiprojekti Taustaa Turkulainen suomen kielen puupankki (Turku Dependency Treebank, TDT) on syntaksimerkinnöillä varustettu suomen kielen tekstikorpus, jonka lopullinen versio koostuu 204,399 sanasta (15,126 virkkeestä). TDT sisältää tekstiä kymmenestä eri lähteestä: suomenkielisistä Wikipediasta ja Wikinewsista, Turun yliopiston verkkolehdestä, blogikirjoituksista, opiskelijoiden ainejärjestölehtien teksteistä, Ison Suomen Kieliopin esimerkkivirkkeistä, Europarl ja JRC-Acquis -korpusten suomenkielisistä osista, Taloussanomista ja eri verkkolähteistä kerätyistä fiktioteksteistä. Puupankki sisältää sekä käsin annotoidut syntaksimerkinnät, joissa käytetään tunnettua Stanfordin riippuvuusesitystä, että automaattisesti luodut morfologiamerkinnät. Projektin vaiheet Projektin tarkoituksena on tuottaa TDT:n käännös suomalaiselle viittomakielelle. Tämä tarkoittaa videoituja käännöksiä, niihin liittyviä metaglosseja, metaglossien merkitysvastaavuuksien hakemista TDT:stä ja kaiken saattamista yhteensopivaksi. Metaglosseista ilmenee kaikki viittomakieleen kuuluvat seikat, myös ilmeet ja kehon käyttö. Tähän mennessä projektissa on käännetty kaksi koeotosta (à 15 yksittäistä lausetta) suomalaiselle viittomakielelle. Toisen otoksen käänsi äidinkielinen viittoja ja toista työsti viittomakielentulkkiopiskelijapari lopputyötään varten. Molemmista käännösotoksista on tehty videoidut käännökset, metaglossit (ks. seuraava kappale) ja dokumentoitu kunkin lauseen käännökseen käytetty aika. Samoin on dokumentoitu eri käännösehdotuksia osalle lauseista. Tuotteena olevat viittomakieliset videoidut käännökset vastaavat viittomakieliselle ääneenluettua tekstiä. Suomenkieliselle vastaavan tuotteen tekeminen tarkoittaisi puupankin lauseiden ääneen lukemista. Koska viittomakielillä ei ole kirjoitettua muotoa, muistiinmerkitsemisessä on käytettävä tässä tilanteessa suomen kieltä. Muistiinmerkintä tapahtuu metaglossein, ts. viittomat ja muut viittomakielen elementit merkitään viittomajärjestyksessä vastaavin suomen kielen perusmuotoisin sanoin. Metaglossit tehdään niin, että tiedostot ovat sellaisessa muodossa, jossa ne voidaan liittää myöhemmässä vaiheessa puupankkiin sellaisenaan. Tulevaisuudennäkymät Julkisesti saatavilla olevan syntaktisesti annotoidun suomalaisen viittomakielen korpuksen sekä siihen liittyvän jäsentimen yhdistelmällä on mahdollista aloittaa täysin uusi ulottuvuus luonnollisen kielen käsittelyn (NLP) tutkimuksessa, jolloin tutkimuksen piiriin saadaan myös 7 KäTu 2013 Tiivistelmät viitotut kielet. Tällöin voitaisiin aloittaa erilaisia konekääntäminen, tiedonhaku, hakukoneet ja niin edelleen. projekteja viittomakielisille: Tästä projektista on hyötyä kieliteknologiaa ja luonnollisen kielen käsittelyn tutkimusta yleisemmälläkin tasolla. Projektissa saadaan lisätietoa mm. suomen kielen ja suomalaisen viittomakielen lauserakenteiden eroista ja samankaltaisuuksista. Tätä tietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi viittomakielen tulkkien koulutuksessa, esimerkiksi vertaamalla äidinkielisen viittojan ja viittomakielentulkkien käännöksiä toisiinsa. Tämän lisäksi keräämäämme dataa voidaan käyttää esimerkiksi hahmontunnistuksen, viittoman tunnistuksen ja konekääntämisen tutkimuksen tarpeisiin. Koska projekti perustuu open source –periaatteeseen, on data koko kansainvälisen tiedeyhteisön käytössä. Viitteet Haverinen, Katri, Viljanen, Timo, Laippala, Veronika, Kohonen, Samuel, Ginter, Filip ja Salakoski, Tapio (2010). ”Treebanking Finnish”. Teoksessa: Proceedings of TLT9, ss. 79–90. Haverinen, Katri, Ginter, Filip, Laippala, Veronika, Kohonen, Samuel, Viljanen, Timo, Nyblom, Jenna ja Salakoski, Tapio (2011). ”A dependency-based analysis of treebank annotation errors”. Teoksessa: Proceedings of Depling’11, ss. 115–124. Ritva Hartama-Heinonen, Helsingin yliopisto ”Kyllä” ja ”ei” teknologialle Käsittelen esityksessäni kääntämisen näkökulmasta muutamaa sellaista seikkaa, jotka saksalainen filosofi Martin Heidegger (1889–1976) esitti modernista tekniikasta ja sen vallasta. Ensin saattaa olla vaikea ymmärtää, mitä tekniikan käyttöönoton vaikutuksia ja tekniikkaan suhtautumista koskevilla filosofisilla pohdinnoilla on annettavaa nimenomaan teknologian ja kääntäjän työn kysymyksiin. Näin on erityisesti siksi, että lähteeni on alun perin vuodelta 1955, saksalaisen säveltäjän Conradin Kreutzerin 100-vuotismuistojuhlassa pidetty puhe. Puheessaan Heidegger käsitteli maailman muuttumista ja teknistymistä, ajattelemattomuutta ja ihmisten juurettomuutta – ei siis mitään kääntämiseen suoranaisesti liittyvää. Filosofisia näkemyksiä ei tule kuitenkaan väheksyä, sillä niistä saattaa saada mieltä avartavaa apua ja välineitä ympärillämme tapahtuvan ymmärtämiseen ja hallintaan. Puheessaan Heidegger otti esille sen, että on kaksi ajattelemisen tapaa: laske(lmoi)va ajattelu (rechnendes Denken) ja mietiskelevä ajattelu (besinnliches Denken). Laskevalle ajattelulle on ominaista, että ”laskemme aina annettujen seikkojen mukaisesti". Mietiskelevä ajattelu puolestaan hakee rauhallisesti ymmärtämistä ja etsii kaikessa olevaa mieltä. Kummankin käsitteen yhteys kääntämiseen tulee selvemmäksi, kun tarkastelemme, miten Heidegger kuvaa niitä, ja mietimme, millaisia analogisia ilmentymiä niillä tuntuisi olevan kääntämisen teoriassa ja käytännössä. Heideggerin mukaan teknologia on uhka ja mahdollisuus. Se voi orjuuttaa, mutta on myös jotakin meille välttämätöntä. Teknologialle onkin siksi sanottava ”kyllä” ja ”ei” yhdellä ja samalla kertaa. Tätä päättäväistä suhtautumistapaa kuvastaa Heideggerin myöhäisfilosofian 8 KäTu 2013 Tiivistelmät ydinajatuksiin kuuluva käsite silleen jättäminen (Gelassenheit): se edustaa avoimen luonnollista, odottavaa tapaa kohdata sellaista, josta emme vielä tiedä, siis jonka mieli vielä kätkeytyy meiltä. Kirjallisuutta Heidegger, Martin 2005. Silleen jättäminen. Suomennos ja alkusanat Reijo Kupiainen. 3. painos. niin & näin -lehden filosofinen julkaisusarja 23º45. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura ry. [Saksankielinen alkuteos: Gelassenheit. 1959.] Tiina Holopainen, Turun yliopisto Av-kääntämisen automatisointi – ongelma vai haaste? Elokuvien ja televisio-ohjelmien käännöstarve on kasvanut ja kasvaa huimasti tv-kanavien ja muiden digitaalisten alustojen lisääntyessä. Suurin osa Eurooppaan ja myös Suomeen tulevasta käännettävästä av-sisällöstä on peräisin Yhdysvalloista ja muista anglosaksisista maista. Av-käännöksiä on jo runsaan vuosikymmenen teetetty yhä kiihtyvällä vauhdilla, mutta käännöstarve ylittää silti jo nyt pätevien ihmiskääntäjien potentiaalin. Avkäännättämistä pidetään kalliina huolimatta av-kääntäjien alati laskeneista palkkioista ja käännösten laatua huonona. Tilanteen korjaamiseksi on jo pitkään kehitelty erilaisia koneohjelmia, joista esitelmässäni tarkastelen SMT (Statistical Machine Translation) -ohjelmaa. SMT-ohjelma eroaa muista kehitteillä olevista av-käännöskoneohjelmista kolmella tavalla: ohjelmassa käytetään hyväksi ns. kakkoskäännöksistä saatuja valtavia tekstityskorpuksia, se valitsee ratkaisuehdotuksensa tilastollisin menetelmin ja kääntää ihmiskääntäjän tekemän tekstityksen lähikieleen, esim. englanninkielisestä ohjelmasta tehdyn ruotsinkielisen tekstityksen tanskaan. Lopuksi ns. jälkieditoijat tarkastavat konekäännöksen toimivuuden ko. av-kontekstissa. Pohjoismaissa SMT-ohjelmaa on käytetty jo vuosia kielipareissa ruotsi-tanska ja ruotsi-norja, ja nyt EU tukee ohjelman kehittelyä kaikkiaan 14 kieliparissa. Suomen kieli ei ole tässä nk. SUMAThankkeessa mukana, mutta on vain ajan kysymys, milloin konekäännöksiä pyritään teettämään joko virosta suomeen tai toisin päin. Muiden kuin spontaania puhetta sisältävien ohjelmien kääntämisessä – siis lähinnä fiktioissa – SMT-ohjelman on raportoitu säästävän aikaa 1–30 prosenttia (ks. Volk et al. 2012). Vaikka av-käännösten kasvanut tarve on tosiasia ja ilmoitetut ajansäästöt parhaimmillaan huomattavia, koneohjelmien soveltaminen juuri audiovisuaaliseen kääntämiseen on silti monin tavoin ongelmallista. Esitelmässäni keskityn käsittelemään SMT-ohjelman vaikutuksia kohdekieleen sekä tekstitettyihin tv-ohjelmiin ja elokuviin audiovisuaalisina teksteinä. Tarkasteluni perustuu SMT-ohjelmasta olemassa oleviin tutkimusraportteihin. Näkökulmani on sekä teoreettinen että pitkäaikaiseen työkokemukseen nojaava. Lisäksi olen ollut yhteydessä tanskalaisiin jälkieditoijiin. 9 KäTu 2013 Tiivistelmät http://ec.europa.eu/information_society/apps/projects/factsheet/index.cfm?project_ref=270919 Volk, Martin & Harder, Sǿren. ”Evaluating MT with translations or translators. What is the difference?” in Machine Translation Summit XI Proceedings. Copenhagen. 2007, pp. 499-506. (https://www.zora.uzh.ch/20406/) Volk, Martin. ”The Automatic Translation of Film Subtitles. A Machine Translation Success Story?” in Nivre, J; Dahllöf, M; Megyesi, B. Resourceful Language Technology: Festschrift for Anna Sågvall Hein. Uppsala. 2008, pp. 202-214. (https://www.zora.uzh.ch/8817/) Volk, Martin. ”Multilingual Subtitling in the Age of Google Translate.” in Languages & The Media: Conference Catalogue. Berlin. October 6–8, 2010, pp. 76–78. Volk, Martin & Fishel, Mark & Bywood, Lindsay & Georgakopoulou, Yota. "What Is the Productivity Gain in Machine Translation of Subtitles?" in Languages & The Media. Esitelmä. Berlin. November 21–23, 2012. Nina Isolahti, Diakonia-ammattikorkeakoulu Sektioesitelmä: Monimuotoinen tulkkauksen opetus Diakonia-ammattikorkeakoulussa puhuttujen kielten tulkkauksen koulutusohjelma toteutetaan monimuotokoulutuksena, jossa yhdistetään lähi- ja etäopetus, eli verkkoperustainen opetus. Lähiopetuksessa toteutetaan välitöntä vuorovaikutusta vaativa opetus. Etäopetuksessa sovelletaan monipuolisesti erilaiset verkko-opetuksen mahdollistamia oppimistoimintoja tehdään erityyppisiä tehtäviä ja käytetään erityypistä digitalisoitua oppimismateriaalia. Esitelmässäni käsittelen lyhyesti siitä, millä eri tavoin koulutusohjelmassamme verkko-opetusta toteutetaan ja millaista aineistoa käytetään. Perinteiset ja verkkoperusteiset oppimismateriaalit poikkeavat toisistaan. Perinteisessä opetuksessa teoreettisen asiasisällön materiaalina ovat tyypillisesti painetut tekstit tai tietyssä ajassa ja paikassa tapahtuvat luennot. Verkkoperusteisessa opetuksessa voidaan käyttää digitalisoitua luentomateriaalia. Tapausesimerkkinä esittelen tulkkauksen historiaa käsittelevän digitalisoidun luentosarjan toteutumista syksyllä 2012. Verkkoperusteinen opetus ei saisi olla itsetarkoitus, vaan siinä pitää olla lisäarvo perinteisen opetukseen verrattuna. Tapausesimerkin pohjalta pohdin digitaalisen oppimismateriaalin käytön etuja, haittoja ja haasteita. Verkko-opetusta koskevassa kirjallisuudessa nostetaan esille ajatus siitä, että digitaalisen materiaalin käytössä pitää kiinnittää huomion opetuksen vuorovaikutuksellisuuteen. Digitaalinen oppimateriaali ei saisi jäädä pelkästään informaation välittämisen kanavaksi. (Tuononen & Pelkonen 2004: 71.) Nevgin ja Tirrin (2003: 32) mukaan mielekkään oppimisen kriteereitä ovat mm. keskustelunomaisuus ja vuorovaikutus sekä siirtovaikutus eli kyky soveltaa opittua uudessa kontekstissa. Esitelmässäni käsittelen sitä, miten nämä kriteerit ovat toteutuneet tulkkauksen historian luentosarjan toteutuksessa. Lähteet Nevgi, A. & Tirri, K.2003. ”Hyvää verkko-opetusta etsimässä. Oppimista edistävät ja estävät tekijät verkko-oppimisympäristössä – opiskelijoiden kokemukset ja opettajien arviot.” Kasvatusalan tutkimuksia – Research in Educational Science 15. Suomen Kasvatuksellinen Seura. Turku: Painosalama. 10 KäTu 2013 Tiivistelmät Tuononen K. & Pelkonen M. 2004. ”Tiedon kaatamisesta tiedon janoon – digitaaliselle oppimateriaalille pedagogisia perusteita”. Julkaisussa Verkko-opetus ja yliopistopedagogiikka. Toim. Vesa Korhonen. Tampere: Tampere University Press. 69–89. Hannu Kemppanen, Itä-Suomen yliopisto Marx, Engels ja Lenin kääntämisestä: venäläisen käännöstutkimuksen ideologinen perintö Aiemmissa tutkimuksissani (Kemppanen 2012a ja 2012b) on käynyt ilmi, että venäläinen käännöstutkimus eroaa selvästi ns. länsimaisesta käännöstutkimuksesta. Venäläiselle tutkimukselle tyypillistä on mm. vahvasti lingvistinen lähestymistapa. Tässä esitelmässä tarkastellaan aiemman analyysin aineistoja uudesta näkökulmasta. Nyt tarkastelun kohteena on venäläisen käännöstutkimuksen suhde neuvostoaikaiseen tutkimusperintöön. Tutkimusaineisto käsittää uutta käännöstieteellistä kirjallisuutta: käännösteoreettisia monografioita, korkeakouluissa käytettäviä kääntämisen oppikirjoja, konferenssijulkaisuja ja kääntäjien lehden (Mosty) artikkeleita. Nykytutkimuksen ja neuvostoliittolaisen tutkimusperinnön linkkien selvittämiseksi analyysissa tarkastellaan, keihin neuvostoaikaisiin tutkijoihin ja mihin teoksiin tekijät viittaavat ja mitkä ajatukset nousevat keskiöön. Aineiston analyysi toi esille, että venäläiset tutkijat viittaavat paljon neuvostoaikaisiin tutkijoihin (esim. Barhudarov, Fëdorov, Recker, Šveicer). Tutkimuksessa liikutaan isojen kysymysten äärellä, kuten ekvivalenssi tai invarianssi. Sille ovat vieraita markkinahakuinen innovaatioiden tavoittelu tai pirstoutuminen lukuisiin tutkimusalueisiin – piirteet, joilla Delabastita (2012) luonnehtii kriittisin äänenpainoin nykyistä käännöstutkimusta. Isojen teoreettisten kysymysten tarkastelun voi nähdä jatkona tutkimustraditiolle, joka soveltui monoliittiseen neuvostoyhteiskuntaan. Venäläisten tutkijoiden suosima ajatus käännöksen invariantista – jonkinlaisesta sisällön muuttumattomasta ytimestä – on ilmiselvästi peräisin neuvoliittolaisesta, marxilaishenkisestä käännösteoriasta. Konkreettisin esimerkki ideologian ja käännöstutkimuksen liitosta löytyy usein viitatusta A.V. Fëdorovin (2002 [1983]) teoksesta Osnovy obščej teorii perevoda [Yleisen käännösteorian perusteet]. Keskellä kirjan käännöstieteellistä informaatiota, kolmannessa luvussa lukija kohtaa ideologisen viitekehyksen, johon kääntäminen tulisi sijoittaa. Luku on otsikoitu seuraavasti: Marx, Engels ja Lenin kääntämisestä. Venäläiset käännöstutkijat tyrmäävät Venutin (1995) ajatukset vieraannuttavan kääntämisen ensisijaisuudesta. Venutin termien sijaan tutkijat käyttävät dikotomiaa kirjaimellinen/vapaa käännös. Kyseiset käännösstrategiat saavat negatiivisesti arvottavat määritelmät. Tilalle tarjotaan ns. kultaista keskitietä, josta tutkijat käyttävät useita eri termejä (adekvaatti, realistinen, täysarvoinen, yhtenäinen käännös, taiteellisesti tarkka käännös). Kultainen keskitie sopii puolestaan yhteen invarianssin ajatusten kanssa. 11 KäTu 2013 Tiivistelmät Lukuisat viittaukset neuvostoaikaisiin lingvistisiin käännösteoreetikoihin selittävät nykyisen venäläisen käännöstutkimuksen lingvistisen luonteen. Lingvististen ilmiöiden tarkastelu on pitänyt tutkijat pois arkojen tutkimusaiheiden ääreltä. Niinpä nykytutkimuksellekin ovat vieraita kääntämisen sosiologiaan asettuvat tutkimukset, joiden kiinnostuksen kohteena voisivat olla esim. kustannuspolitiikka, sensuuri tai muut kääntämisen ja ideologian tutkimuskysymykset. Maarit Koponen, Helsingin yliopisto Konekäännöksen laatu ja jälkieditointiin soveltuvien käännösten tunnistaminen Konekääntimien viime vuosien kehitys ja eri kieliparien kääntimien saatavuuden parantuminen on lisännyt käytännön kiinnostusta konekäännösten jälkieditointiin. Vaikka konekäännösten laatu ja käyttökelpoisuus eri kielipareissa ja tekstilajeissa vaihteleekin, korkealaatuisten konekäännösten hyödyntämisen on havaittu lisäävän tuottavuutta ja joissakin tilanteissa jopa parantavan käännösten laatua (esim. Carl ym. 2011; Plitt ja Masselot 2010). Samanaikaisesti tarve tunnistaa jälkieditointiin riittävän korkealaatuiset käännösehdotukset kasvaa, koska heikkolaatuisen käännöksen korjaaminen voi olla editoijalle turhauttava ja lähtötekstistä kääntämistä hitaampi tehtävä. Tähän erilaatuisten käännösten erotteluun tähtää niin sanottu automaattinen laadun estimointi. Laadun estimoinnin tavoitteena on aiempiin käännösehdotuksiin tehdyistä korjauksista tai ihmisten antamista arvioista opittujen piirteiden perusteella ennustaa uuden, ennen käsittelemättömän konekäännöksen laatua. Jälkieditointiin tarkoitetun konekäännöksen käyttökelpoisuutta määrittää lopullisen käännöksen tuottamisen työläys. Tavanomaisin tapa mitata työn määrää on editointietäisyys, eli editoijan käännösehdotukseen tekemien muutosten määrä. Lukumäärä yksinään ei kuitenkaan kerro kaikkea muutosten merkittävyydestä. Vaikka editointietäisyyden mittaamiseen käytettävät automaattiset työvälineet pystyvät jossain määrin seuraamaan myös muutosten tyyppiä (sanan poisto, lisäys, korvaus, sanajärjestyksen muutos), näiden muutostyyppien ja niiden taustalla olevien konekäännösvirheiden vaikutusta editoijan kokemaan työläyteen on tutkittu varsin vähän. Erityisesti muutosten määrässä näkyvän "teknisen" työn taustalla oleva kognitiivinen työ, eli virheiden havaitseminen ja tarvittavien korjausten suunnitteleminen, ei välttämättä käy ilmi eivätkä nämä kaksi näkökohtaa välttämättä ole samalla tasolla. Joissakin tapauksissa oikean ratkaisun etsiminen saattaa olla kognitiivisesti hyvinkin haastavaa vaikka sen toteuttamiseen riittää vain muutama toimenpide. Vastaavasti toisissa tapauksissa voidaan tarvita useita helposti hahmotettavia toimenpiteitä. Erityisesti kognitiivisen työläyden arviointi onkin erittäin tärkeää arvioitaessa käyttökelpoisuutta jälkieditointia varten, koska se vaikuttaa editoijan kokemukseen työn mielekkyydestä eikä ole teknisillä ratkaisuilla yhtä helposti ratkaistavissa kuin tekniset muutostoimenpiteet. 12 KäTu 2013 Tiivistelmät Tässä esitelmässä tarkastelen virkkeitä, joissa jälkieditoijien näkemys ja editointietäisyyteen perustuva työläyden mittaus poikkeavat toisistaan. Analyysiaineistona on sanomalehtitekstien englanti-espanja-konekäännöksiä, niiden jälkieditoituihin versiot sekä editoijien käännösehdotuksille antamat virkekohtaiset laatuarviot. Vertaamalla subjektiivisia arvioita muutosten määrän ennakoimaan työläysarvioon voidaan havaita virkkeitä, joissa nämä arviot eroavat merkittävästi. Kyseisten virkkeiden analyysin tavoitteena on sitten tunnistaa editoijien erityisen vaikeiksi kokemia virhetyyppejä. Lisäksi esitelmässä tarkastellaan esimerkkinä erästä automaattista laadunestimointivälinettä ja sen kykyä erotella hyvä- ja huonolaatuiseksi arvioidut virkkeet toisistaan. Viitteet Carl M, Dragsted B, Elming J, Hardt D ja Jakobsen AL (2011). The process of post-editing: A pilot study. Proceedings of the 8th international NLPSC workshop. Special theme: Human-machine interaction in translation, Copenhagen. 131-142 Plitt M ja Masselot F (2010). A productivity test of statistical machine translation post-editing in a typical localisation context. Prague Bulletin of Mathematical Linguistics 93:7-16 Kaisa Koskinen & Jukka Mäkisalo, Itä-Suomen yliopisto Käännösteknologia kansainvälisen maisteriohjelman keskiössä Itä-Suomen yliopistossa käynnistyy ensi syksynä uusi kansainvälinen maisteriohjelma, Master’s Degree Programme in Linguistic Sciences, jonka yhtenä alaohjelmana on ”käännöstiede ja käännösteknologia”. Esittelemme alaohjelman opetussuunnitelman, kuvaamme opetussuunnitelmatyön peruslinjaukset ja perustelemme tekemiämme valintoja. Tavoitteenamme on pohtia, millaista käännöstieteellistä ja teknologiaosaamista käännösalalla tällä hetkellä ja etenkin tulevaisuudessa tarvitaan ja millä tavoin kansainvälisen ohjelman osaamistavoitteet eroavat perinteisestä kääntäjänkoulutuksesta. Esitelmän on tarkoitus toimia keskustelunavaajana, ja toivomme saavamme yleisöltä kommentteja ja näkemyksiä. Ohjelman kuvaus: http://www.uef.fi/filtdk/lingsci Kaisa Koskinen, Itä-Suomen yliopisto Tiina Tuominen & Tytti Suojanen, Tampereen yliopisto Käyttäjäkeskeisen kääntämisen kautta dynaamisempaan laadunarviointiin Käännösten laatu on kautta aikojen herättänyt paljon keskustelua. Käännösmarkkinoilla on meneillään suuria muutoksia, kuten volyymin jatkuva kasvu, globalisoituminen, ulkoistaminen ja pitkät alihankintaketjut (ks. esim. Abdallah & Koskinen 2007). Nämä muutokset ovat tuottaneet perinteisesti suoriin kontakteihin ja luottamussuhteeseen perustuneelle alalle lisää kontrollitarpeita, ja sen myötä kvantitatiivinen ja mekanistinen laadunarviointi on lisääntynyt (Konttinen & Veivo 2008). Useimmat laadunarviointimallit 13 KäTu 2013 Tiivistelmät keskittyvät arvioimaan käännösprosessin lopputuotetta jälkikäteen, jolloin palautteesta ei enää ole välttämättä hyötyä prosessin kehittämisessä. Usein kyse on myös tuotteen toimittajan eli kääntäjän laadun arvioinnista esimerkiksi alihankintasuhteissa. Satunnaisotannalla tai pistokokein ei saada eikä edes tavoitella käsitystä käännösviestinnän onnistumisesta pidemmällä aikavälillä vaan pikemminkin kontrolloidaan tuotantosuhdetta. Luomamme käyttäjäkeskeisen kääntämisen malli (User-Centered Translation, UCT) tarjoaa uusia työkaluja sekä opetuksen ja tutkimuksen että käännösteollisuuden kannalta relevanttiin laatukeskusteluun (Suojanen ym. 2012). Käyttäjäkeskeisessä kääntämisessä keskitytään alusta alkaen vastaanottajiin: päätetään, miten vastaanottajista kerätään tietoa, miten ja mistä heidät tavoitetaan ja miten kerätty tieto nivotaan yhteen käännösprosessin kanssa. Lisäksi arvioidaan, miten vastaanottajat tulevat tekstiä käyttämään. Käyttäjäkeskeinen käännösprosessi on luonteeltaan iteratiivinen, eli tuotteen laatua arvioidaan ja jalostetaan eri menetelmien avulla koko prosessin ajan. Laadunarviointi on siis luonteeltaan dynaamista: se on räätälöitävissä erilaisten prosessien tarpeiden mukaiseksi, ja se kulkee käsi kädessä tuotantoprosessin kanssa. Myös laadun mittaaminen on täsmentynyttä: onnistumista eivät määritä subjektiiviset arviot käännösvastaavuudesta tai virheluokitukset vaan ratkaisevaa on käytettävyys ja käyttäjäkokemus. Tässä esityksessä vertailemme perinteistä laadunarviointia ja käyttäjäkeskeistä kääntämistä sekä pohdimme, mitä lisäarvoa käyttäjäkeskeisen käännösprosessin omaksuminen voi antaa niin yksittäisille kääntäjille kuin käännösteollisuudelle. Lähteet Abdallah, Kristiina. & Koskinen, Kaisa 2007. Managing Trust: Translating and the Network Economy. Meta, 52(4), 673–687. Konttinen, Kalle & Veivo, Outi 2008. Kääntämisen arviointi työelämässä ja koulutuksessa. MikaEL, Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen symposiumin verkkojulkaisu 2. http://www.sktl.fi/@Bin/41023/Konttinen_Veivo.pdf [25.1.2013]. Suojanen, Tytti, Koskinen, Kaisa & Tuominen, Tiina2012. Käyttäjäkeskeinen kääntäminen. http://tampub.uta.fi/handle/10024/66333 [25.1.2013]. Pekka Kujamäki, Itä-Suomen yliopisto Sodan tulkit kuvassa – kuvat sodan tulkkien tutkimuksessa Kenraali Vladimir Vasiljevitš Kirpitšnikov oli korkea-arvoisin suomalaisjoukkojen ottama sotavanki jatko-sodan aikana 1941–1944. Heti vangitsemisensa jälkeen syyskuussa 1941 hänet siirrettiin linjojen taakse, ja suomalaiset tiedustelu-upseerit ja tulkit aloittivat kuulustelut vastassa olevan armeijan koostumuksen selvittämiseksi. Päämajalle Kirpitšnikov oli paitsi tärkeä tietolähde myös arvokas propaganda-ase, joten TK(tiedotuskomppanian)kuvaajat olivat paikalla alusta alkaen dokumentoimassa kuulusteluja. Osa tilanteen valokuvista, erityisesti kuva, jossa kenraali Kirpitšnikov sytyttää vastapelurinsa kenraali Lennart Oeschin savukkeen, päätyi pian suomalaiseen lehdistöön, ja ajan myötä 14 KäTu 2013 Tiivistelmät kuvat ovat jääneet merkittäväksi osaksi kyseisen historiallisen hetken narratiivia, ikonisiksi suomalaisen sotamenestyksen kuvauksiksi jatkosodan alkukuukausina. Mainittujen kenraalien lisäksi kuulusteluista otetuissa kuvissa esiintyvät myös heidän välillään toimineet tulkit. Kuvissa saamastaan näkyvyydestä ja heidän tehtävänsä tärkeydestä huolimatta tulkit jäivät kuitenkin ilmeisen näkymättömiksi suurelle yleisölle, koska julkaistujen kuvien yhteyteen liitetyt kuvatekstit jättivät heidät nimettömiksi statisteiksi. Esitelmäni lähtee liikkeelle tästä näkyvyyden-näkymättömyyden vastakkainasettelusta ja analysoi kuulustelujen aikana otettuja kuvia rekonstruoiden tulkkien ottamaa tai heille annettua ja valokuvassa määriteltyä sosiaalista asemaa. Rekonstruktiota täydennetään tilanteessa toimineiden tulkkien henkilötiedoilla, heidän omilla tilannekuvauksillaan ja sotilastiedustelun parissa toimineiden tulkkien tehtäväkuvauksilla. Esimerkin kautta esitelmässä pohditaan yleisemmin tämänkaltaisen ”visuaalisen” tutkimusnäkökulman peruslähtökohtia sekä metodologisia ongelmia ja rajoitteita. Pohdintojen taustalla on Michaela Wolfin ja Anxo Fernández Ocampon aiheeseen liittyvä pioneerihanke Framing the Interpreter. Pirjo Kukkonen, Helsingin yliopisto EU-översättaren och automatiska översättningssystem. Om den institutionella översättnings- och textgranskningsprocessen vid EU Statistiken från år 2012 visar att EU-kommissionen (DGT, Generaldirektoratet för översättning) producerat 1 760 615 sidor översatt text. Med alla de fack- och subspråk, domäner och användningsområden som EU arbetar med i dag kommer maskinöversättningen mer och mer in som hjälpmedel i att producera grovöversättningar som sedan genomgår manuell kvalitetskontroll av översättaren/textgranskaren. Anna Sågvall Hein (2005: 24) hänvisar till undersökningar som visar att man med maskinöversättning kan göra en tidsvinst på mellan 50 och 70 procent då man jämfört den tid det tar att maskinöversätta och redigera en maskinöversatt text med den det tar att översätta manuellt från grunden. Med maskinöversättning produceras råöversättningar, dvs. relativt ”acceptabla” grovöversättningar som har det som Sågvall Hein (2005: 24) kallar begriplighetskvalitet, vilket innebär att man i grovöversättningen kan förstå texten trots felen men också att det tidsmässigt lönar sig att redigera texten, dvs. att den har redigeringskvalitet. Den institutionella översättningsprocessen där maskinöversättning är en del av översättarens arbete (kontroll, redigering) förändrar EU-översättarens arbete. Såsom Ahrenberg och Merkel (1997) konstaterar är det viktigt att undersöka hur funktionaliteten kring maskinöversättning förändrar översättningsarbetet. Hur påverkar språk- och översättningsteknologin svenska språket i stort? Mitt syfte är därför att diskutera den institutionella översättnings- och textgranskningsprocessen inom EU (se Koskinen 2008) med speciell hänsyn till maskinöversatta texter till målspråket svenska. I min fallstudie redogör jag för de preliminära 15 KäTu 2013 Tiivistelmät resultaten av mitt projekt kring analysen av olika maskinöversatta EU-texter där feltyperna antas finnas på flera plan. Litteratur Ahrenberg, Lars & Merkel, Magnus 1997. Språkliga effekter av översättningssystem. I: Ord & Stil 1997, http://www.ida.liu.se/~magme/publications/effekter.pdf [läst 30.1.2013]. Infrastruktur för språken i Sverige. Förslag till nationell språkinfrastruktur för det digitala samhället 2012. Institutet för språk och folkminnen. Språkrådet. Beredningsunderlag till regeringen enligt uppdrag Ku2011/860/KA. Februari 2012. [Se om maskinöversättning.] http://www.sofi.se/13035 [läst 30.1.2013]. Koskinen, Kaisa 2008. Translating Institutions. An Ethnographic Study of EU Translation. Manchester, UK & Kinderhook (NY), USA: St. Jerome Publishing. Mål i mun. Förslag till handlingsprogram för svenska språket 2002. Statens offentliga utredningar (SOU 2002: 27). [Om språkteknologi och terminologi, om språk och IT.] http://www.regeringen.se/sb/d/108/a/1443 [läst 30.1.2013]. Projektet MOLTO Multilingual Online Translation, http://www.molto-project.eu/ [läst 30.1.2013]; se Sverige tar fram maskinöversättning för EU, http://www.sprakradet.se/6815 [läst 30.1.2013]. Sågvall Hein, Anna 2005. Datorn behöver statistik och grammatik. I: Språkvård 1/2005, 23–30. http://sprakteknologi.se/vad-aer-sprakteknologi/sagvallhein.pdf/view [läst 30.1.2013]. Sågvall Hein, Anna. 2008. Nya metoder ger bättre maskinöversättning. I: Domeij, R. (red.) Tekniken bakom språket. Småskrift utarbetad av Språkrådet. Stockholm: Norstedts akademiska förlag. 73–97. Minna Kumpulainen, Itä-Suomen yliopisto Mitä kääntäminen on? Opiskelijoiden kääntämiskäsityksen kehittyminen kandidaatinopintojen aikana Raportoin tässä esitelmässä opiskelijoiden kääntämiskäsitystä ja sen mahdollista muuttumista kartoittavan kyselyn vastauksista. Kääntämiskäsitystä voidaan pitää kääntämisen taidon perustana; se on keskeinen osa deklaratiivista kääntämisen tietoa, joka puolestaan ammattitaidon karttumisen myötä heijastuu operatiivisena kääntämisen taitona, ts. taitona tuottaa tarkoituksenmukainen kohdekielinen teksti vieraskielisen lähdetekstin pohjalta. Kysely on laadittu PACTEN (2008) mallia mukaillen selvittämään, näkevätkö opiskelijat kääntämisen kommunikatiivisena, funktionaalisena toimintana (dynamic concept) vai pikemminkin lingvistisenä sanojen ja rakenteiden siirtämisenä kielestä toiseen (static concept). Kyselyn tavoitteena on siis saada yleiskuva siitä, millaiseksi toiminnaksi opiskelijat kääntämisen mieltävät opintojensa eri vaiheissa. Konttisen (1996) mukaan opiskelijoiden ammattimaisesta kääntämisestä poikkeava kääntämiskäsitys selittää monia käännösratkaisuja ja käännösprosessin piirteitä; opiskelija saattaa esimerkiksi luulla, ettei ole ”sallittua” poiketa lähdetekstin rakenteesta tai yksinkertaisesti jatkaa koulussa kielten tunnilla oppimaansa mallia, jossa kirjan kappale ”käännetään” suomeksi. Kysely on tehty syksyllä 2010 aloittaneille englannin kielen ja kääntämisen opiskelijoille ensimmäisen kerran heti opintojen alkuvaiheessa ja toisen kerran kolmannen opintovuoden aikana. Kysely koostuu sekä avoimista kysymyksistä että Likert-asteikolla vastattavista suljetuista kysymyksistä. Kysely on osa laajempaa tutkimusta, jonka tavoitteena on kuvata 16 KäTu 2013 Tiivistelmät kääntämiskompetenssin kehittymistä kandidaatinopintojen aikana ja jossa tutkimuskohteena ovat myös opiskelijoiden käännökset ja käännösprosessit. Viitteet Konttinen, Kalle 1996. Was heisst eigentlich Übersetzen? Analyse studentischer Übersetzungskonzeptionen. Lisensiaatintutkimus. Turun yliopisto. PACTE 2008. First results of a Translation Competence Experiment: ‘Knowledge of Translation’ and ‘Efficacy of the Translation Process’. Teoksessa: John Kearns (toim.), Translator and Interpreter Training. Issues, Methods and Debates. New York: Continuum, 104–126. Päivi Kuusi, Tampereen yliopisto Rikos ja rangaistus uudelleenkäännöksinä Tarkastelen esitelmässäni Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen suomennoksia uudelleenkääntämistutkimuksen näkökulmasta. Huomion kohteena ovat toisaalta uudelleenkääntämishypoteesi, toisaalta uuden käännöksen ja käännöksen uudistetun version välinen ero. Uudelleenkääntämishypoteesin mukaan ensimmäinen käännös on otteeltaan vapaampi, kun taas uudelleenkäännös palaa lähemmäs lähdetekstiä. Hypoteesin intuitiivisesta uskottavuudesta huolimatta empiiriset tutkimukset eivät ole vahvistaneet sitä. Toisaalta hypoteesi voidaan operationalisoida eri tavoin, sillä käännöksen vapautta/kotouttavuutta ja uskollisuutta/vieraannuttavuutta voidaan tarkastella eri tasoilla. Esitelmässäni tarkastelen hypoteesia kerronnan näkökulmarakenteen kautta. Näkökulmarakenteen kannalta käännös pysyttelee lähellä lähdetekstiä, jos se säilyttää Dostojevskin kerrontaa luonnehtivan moniäänisyyden ja näkökulmien kerrostuneisuuden. Tuntuisi luontevalta olettaa, että myöhemmät uudelleenkäännökset (uusin vuodelta 2008) säilyttäisivät näkökulman ensimmäistä suomennosta (1888) tarkemmin, sillä Dostojevskin kerronnan moniäänisyys on saattanut tuntua oudolta 1800-luvun lopussa, mutta tuskin enää 2000-luvun alussa. Tästä huolimatta näkökulmarakenteen tarkastelu ei vahvista uudelleenkääntämishypoteesia. Päinvastoin, ensimmäinen käännös (1888) säilyttää näkökulmarakenteen uudelleenkäännöksiä (1907, 1922, 1970, 2008) paremmin. Erityisen mielenkiintoista on, että ensimmäisen käännöksen kielellisesti uudistettu versio (1986), joka on julkaistu lähes sata vuotta alkuperäisen käännöksen jälkeen, on näkökulmarakenteeltaan kauempana lähdetekstistä kuin alkuperäinen käännös – itse asiassa niin kaukana, että voidaan kysyä, onko kyseessä kielellisesti uudistettu versio vai kokonaan uusi käännös. 17 KäTu 2013 Tiivistelmät Heikki Lakkala, Tampereen yliopisto Merkityksen välittäminen käännösongelmana Lähtökohta: alkuteksti sisältää sanoman ja kääntäjä pyrkii ymmärtämänsä sanoman toiseen kulttuuriin ilmaisemalla adekvaatisti sen toisen kielen ilmauksin. Tällöin kääntäjän on tarvittaessa luotava uusia ilmauksia, venytettävä kielellisiä normeja kohdekielessä totunnaiseen palauttamisen sijasta. Myös alkutekstin uusluomusten käännöksiltä edellytetään alkuperäistä vastaavaa originaalisuutta. Alkutekstissä tarkoitetun merkityksen adekvaatti ilmaiseminen toisella kielellä kutsun käännöksessä ei ole yksiselitteinen tehtävä, koska alkutekstin merkityssisällöt ovat riippuvaisia ajata ja paikasta ja avautuvat uudelleen joka lukemisella. Eri kulttuuristen merkitysjärjestelmien välillä ei kuitenkaan ole vaikutushistoriallista yhteyttä, merkityshorisontit käyvät vajavaisesti yksiin. Vaikutushistorialla tarkoitan toisiinsa vaikuttavien tulkintojen jatkumoa, joka edeltää jonkun merkityksen kulloistakin tulkintaa, siis tulkintaketjun muodostamaa traditiota, jonka nojalla jokin ymmärretään niin kuin se jossain tietyssä kulttuurisessa merkitysjärjestelmässä ymmärretään. Ilmauksen merkityshorisonttiin kuuluvat erilaiset merkitysvivahteet, konnotaatiot, se, missä yhteydessä ilmaus esiintyy, ja mihin muihin asioihin se on suhteessa, samoin ilmauksen erilaiset tulkintamahdollisuudet. Ymmärtäminen on aluksia sidoksissa lukijan ymmärryshorisonttiin eli suhteessa mihin muihin asioihin hän tarkastelee ymmärrettävää asiaa. Omasta ymmärryshorisontista on irtauduttava, jotta ajallisten ja kulttuuristen horisonttien väliset rajat voitaisiin ylittää. Tästä lähtökohdasta tutkin uusien ilmausten luomista tieteellisten tekstejä käännettäessä aineistonani fenomenologisen filosofian ja sosiologian tekstejä: Edmund Husserlin 1935 1938 kirjoittama Die Krisis der europäischen Wissenschaften und die transzendentale Phänomenologie ja sen käännös (Markku Lehtinen 2012) Eurooppalaisten tieteiden kriisi ja transsendentaalinen fenomenologia sekä Alfred Schützin [1932] Der sinnhafte Aufbau der sozialen Welt: eine Einleitung in die verstehende Soziologie ja sen käännös (Veikko Pietilä 2007) Sosiaalisen maailman merkityksekäs rakentuminen: johdatus ymmärtävään sosiologiaan. Alkutekstin ilmauksilla ei aina ole sopivaa kohdekielistä vastinetta. Tällöin on tarpeen luoda uusi kohdekielinen ilmaus lainaamalla tai uusmuodosteena. Tässä yhteydessä en vielä pyri systemaattiseen typologiaan, vaan valotan problematiikkaa muutamilla esimerkeillä. Nämä koskevat: olemassa olevan sanan käyttöä uudessa merkityksessä (prädiziere/kirjata, Protention/ounastelu); puhtaita uudisjohdoksia (hypostasieren/olennoida); vierassanan korvaamista omapohjaisella uudissanalla (okkasionell/tilanteinen) yksiselitteisyyden tavoittelemiseksi (alkukielen sanan merkityssisällön muutos, historiallisen merkityshorisontin probleema); lähtökielen prefiksin tuoman merkitysvivahteen adekvaatin kääntämisen ongelmaa ja sitä, millaisia ongelmia voi esiintyä luotaessa vastinetta ilmaukselle, joka on lähtökielessäkin uusi (entwerden/entwerdend/entworden). Entwerden-esimerkki valottaa myös ilmaisun näkökulman ongelmaa, joka tulee esille myös verbin einem widerstreiten 18 KäTu 2013 Tiivistelmät /*ristiriitaistaa jokin/olla ristiriidassa jonkun kanssa kohdalla siinä, että kuvattava relaatio ei ole johonkin kohdistuva toiminta tai jonkin tekeminen jonkinlaiseksi, vaan oleminen jossakin suhteessa jonkun kanssa. Näkökulmaero on kohdistuva tai muuttava toiminta vastaan oleminen. Tässä tulee esiin myös se, että ilmaus on laajempi kuin yksittäinen sana, se voi muodostua useista sanoista ja siitä millaiset sanat liittyvät toisiinsa ja millä tavoin. Marjatta Lehtinen, Itä-Suomen yliopisto ’Table A shows’ - ’Taulukko näyttää / Taulukosta näkyy’. Ekvivalenssin funktionaalis-kognitiivisesta kuvauksesta esimerkkinä show-transitiivilauseet ja niiden käännökset Miten lähestyä käännösten lähde- ja kohdekielilauseiden funktionaalista vastaavuutta? Voiko käännösten variaatiosta löytää jotain yleisempiä tendenssejä? Eräissä tutkimuksissa on havaittu, että käännös pyrkii noudattamaan lähdetekstilauseen teema-reema –rakennetta, vaikka kielioppirakenne muuttuisikin (esim. Johansson 2007). Voidaan kysyä: Miten, ja mitä, kääntäjä topikaalistaa? Ja voidaan tehdä hypoteesi että kääntäjä pyrkii säilyttämään lähdetekstilauseen teeman lauseen alussa. Yleisemminkin: kognitiivisen ja muun funktionaalisen kielitieteen piiristä voi yrittää soveltaa kielen prosessoinnin yleisiä periaatteita kuten prototyyppisyys (esim. transitiivilause kausaation prototyyppinä), sanan tai fraasin esiintymisfrekvenssi ja vakiintuneisuus (esim. tekstilajispesifisyys), tilanteinen salienssi (tunnettuus, korostuneisuus), koodautuvuus (rakenteellinen helppous) (Croft 1991, 2001, Slobin 2007, Chafe 1994). Näiden hypoteesien pohjalta tarkastelen aineistoni englannin show-transitiivilauseiden ja niiden käännösten kirjoa. Käännöksissä vaihtelevat mm. seuraavat verbit: näyttää, osoittaa, (jossain/jostain) näkyy, (jossain) on. Käännöksen muodon valintaan vaikuttavat mm. subjektitarkoitteen elollisuus, tekemisen agentiivisuus, asiaintilan konkreettisuusabstraktisuus ja käsitteistyksen evidentiaalisuus; esim. evidentiaalinen konstruktio ’Research / Examination of the data shows that …’ toteutuu vastaavanlaisena vakiintuneena skeemana käännöksessä (’Tutkimus / Aineiston tarkastelu osoittaa että … ’). Sanna Leskinen & Niina Syrjänen, Itä-Suomen yliopisto Sotatulkin kielitaitovaatimukset – tarkastelukohteena Maavoimien venäjänkielentaitoiset vuonna 1940 Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa Sodankäynnin tuntemattomat käännöskulttuurit perehdytään talvi- ja jatkosodan aikaiseen käännös- ja tulkkaustoimintaan. Samalla kun tarkastellaan tulkkeja ja kääntäjiä toimijoina, on yhtenä tutkimuksen osa-alueena myös kartoittaa ja analysoida tulkkina toimineiden kielitaitoa, koulutusta ja etnisiä taustoja. Tässä esitelmässä keskitymme erityisesti tulkiksi soveltuvien kielitaitoarviointeihin sekä 19 KäTu 2013 Tiivistelmät siihen, miten nämä henkilöt ovat kielitaitonsa hankkineet – toisin sanoen yhteen olennaiseen ja varsin perustavanlaatuiseen kriteeriin, jolla mahdollisia tulkkeja on sota-aikana seulottu. Lähtökohtaisena aineistonamme on kesällä 1940 tehdyt luettelot Maavoimien palveluksessa olevista venäjänkielentaitoisista henkilöistä. Välirauhan aikana kootut nimilistat kertovat osaltaan valmistautumisesta mahdolliseen uuteen sotaan ja eritoten siitä, että kielitaidon, ja nimenomaan vihollisen eli venäjän kielen tärkeys oli havaittu lähinnä tiedustelutoiminnassa. Nähtävästi kielitaitoisille oli suuri tarve, sillä listoille otettiin mukaan melkeinpä koko skaala venäjän osaajia aina välttävästi kielen hallitsevista täydellisiin taitajiin. Listoilla onkin yhteensä yli 600 nimeä, joista tuskin monikaan on myöhemmin jatkosodan aikana toiminut tulkkina tai kääntäjänä. Näin suuri lukumäärä kielitaitoarviointeja kielenoppimistaustoineen auttaa kuitenkin kuvaamaan venäjänkielentaitoisten joukkoa mainittujen tekijöiden osalta ja lisäksi antaa välillisesti tietoa vaatimuksista, joita virallinen taho (tässä tapauksessa Puolustusvoimat) on asettanut tulkkina toimimisen ehdoksi. Kielitaito on siis ollut ensimmäinen, harvempi seula tässä valintaprosessissa, ja lisäksi on todennäköisesti ollut tiheämpiä seuloja, joilla tulkiksi soveltuvien joukkoa on rajattu. Mitä nämä jälkimmäiset ovat olleet, sitä pitää tosin etsiä laajemmalta kuin nyt käsittelyssä olevasta aineistostamme. Juha Lång, Itä-Suomen yliopisto Tekstityskonventioiden vertailua – toinen näkökulma ruututekstien laatuun Ruututekstien laadusta on keskusteltu paljon viime aikoina. Laadun käsitettä ei kuitenkaan ole määritelty mitenkään yksiselitteisesti, ja toimijaverkkoteorian mukaan tekstitysten (kuten kaiken kääntämisen) laatuun vaikuttavat monet eri tahot, ei pelkästään kääntäjä. Yksi näistä on käännösten toimeksiantaja, televisioruututeksteistä puhuttaessa joko televisiokanava tai käännöstoimisto. Minkälainen on sitten toimeksiantajien näkemys laadukkaasta ruututekstistä? Selvittääkseni tätä pyysin Suomessa toimivia televisiotekstityksiä tuottavia yrityksiä (televisiokanavia ja käännöstoimistoja) lähettämään tekstitysohjeistukset, jotka heille työskentelevät kääntäjät saavat. Koska ohjeistukset ovat myös toimeksiantajan kriteerit hyville tekstityksille, niiden voidaan katsoa heijastavan toimeksiantajien käsitystä laadukkaista ruututekstityksistä. Esityksessä puran auki eri toimeksiantajien ohjeistuksissa esiintyviä eroavaisuuksia ja yhteneväisyyksiä. Analyysissa käy ilmi, että suurin ero on ohjeistuksen kattavuudessa: ohjeiden laajuus vaihtelee yhdestä sivusta vajaaseen neljäänkymmeneen sivuun. Muuten eroja löytyi lähinnä typologisten tehokeinojen (esimerkiksi kursiivin) käyttämiseen liittyvissä ohjeissa. 20 KäTu 2013 Tiivistelmät Mikhail Mikhailov & Outi Suppanen, Tampereen yliopisto Google, Word ja Trados – pyhä kolminaisuus? Kääntäjien teknisiä taitoja kartoittamassa) Riittääkö, jos kääntäjä hallitsee kieliparinsa hyvin? Vielä lähimenneisyydessä monet olisivat vastanneet kysymykseen myöntävästi, mutta nykyään näkökulma kääntäjän ammattitaitoihin on muuttunut. Kääntäjän kompetenssiin kuuluu kuin itsestään selvästi monia taitoja, joista ATK-taitojen rooli on jatkuvassa kasvussa. Toisaalta tietoja kääntäjien ATK-taidoista ja niiden tarpeellisuudesta työmarkkinoilla on saatavilla melko vähän, esimerkiksi tapaustutkimus kääntäjien korpustyökalujen käytöstä (Jääskeläinen&Mauranen, 2005) ja OPTIMALE-projektin puitteissa tehty katsaus kääntäjien ammattitaitojen vaatimuksista EU maissa (OPTIMALE 2011). Tämän esitelmän pohjana on kyselytutkimus, jonka tarkoituksena on kartoittaa kääntäjien arvioita omista taidoistaan ja eri apuvälineiden hallitsemisen (tekstinkäsittely-, taulukkolaskenta-, esitysgrafiikka-, käännösmuistiohjelmat yms.) tarpeellisuudesta käännöstyössä sekä arvioida teknisten taitojen karttumista opiskelun aikana. Tavoitteena on myös tarkastella, löytyykö eri ikäluokkien väliltä olennaisia eroja. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää esim. kääntäjänkoulutuksen kehittämisessä. Tutkimuksen aineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella, joka lähetettiin Käännösalan asiantuntijat KAJ:n, Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton jaostojen I, II ja III sähköpostilistoille sekä 29 eri suomalaisten kieli- tai käännöstieteiden opiskelijoiden oppiaineen tai ainejärjestön sähköpostilistalle tai muulle tiedotuskanavalle. Opiskelijoita pyydettiin vastaamaan vain, mikäli heillä olisi kokemusta myös työelämässä kääntämisestä. Kysely on välitetty KAJ:lle ja SKTL:lle 4.12 ja yliopistojen sähköpostilistoille 8.1. Tammikuun loppupuolella vastauksia oli kertynyt kaikkiaan 129 kappaletta. Kysely jatkuu huhtikuun loppuun osoitteessa https://elomake3.uta.fi/lomakkeet/8624/lomake.html. Välituloksista ilmenee, että nuorin vastaajaryhmä (alle 25-vuotiaat) arvioi koulutuksen aikana saamansa taidot lähes kaikissa osa-alueissa suuremmiksi kuin muut vastaajaryhmät, vaikkakin hekin arvioivat koulutuksessa saadut taidot useimmiten vain alkeiksi (asteikolla 15 keskiarvo 2 tai vähemmän), lievänä poikkeuksena tähän tekstinkäsittely- (asteikolla 1-5 keskimäärin 2,93) ja tiedonhakutaidot (3,56). Käännösmuistiohjelmien käyttötaitonsa alle 25vuotiaat pisteyttivät hiukan yli alkeiden (keskimäärin 2,33), mikä on jo melko hyvä, mutta vaatii vielä kehitystä. Nuoremmat vastaajat myös arvottivat teknisten taitojen tärkeyden useimmiten kaikkien vastaajien keskiarvoa suuremmaksi. Koulutuksen antaman perehdytyksen ja tärkeyden työelämässä välillä erottuu aineiston perusteella selkeä kuilu. Esimerkiksi käännösmuistiohjelmien hallintaa pidettiin tärkeänä tai erittäin tärkeänä (4,41, kolmas tärkeäksi arvioitu taito), mutta opiskelujen aikana siitä koettiin saadun alkeet tai vähemmän (1,96). Vain tekstinkäsittelystä ja tiedonhausta Internetissä koettiin saadun enemmän taitoja kuin pelkät alkeet. Nämä kaksi osa-aluetta myös arvioitiin tärkeimmiksi työn kannalta. 21 KäTu 2013 Tiivistelmät Kääntäjien koulutus on siis ainakin jossain määrin onnistunut seuraamaan kääntäjän teknisten apuvälineiden kehitystä. Tärkeimmiksi arvioituja taitoja kertyi eniten jo koulutuksen aikana, lukuunottamatta käännösmuistiohjelmien käyttöä. Avoimissa kommenttikentissä tähdennettiin, että myös se, työskenteleekö kääntäjä freelancerina vai in house -kääntäjänä, vaikuttaa ATK-taitojen tarpeeseen. Lähteet Jääskeläinen Riitta & Mauranen Anna 2005. ”Translators at work: a case study of electronic tools used by translators in industry”. In: Barnbrook G., Danielsson P., Mahlberg M. (toim): Meaningful texts. London: Continuum, 48-53 OPTIMALE 2011. The OPTIMALE employer survey and consultation: http://www.translator-training.eu/optimale/attachments/article/36/WP4_Synthesis_report.pdf Tommi Nieminen, Itä-Suomen yliopisto Jatkuvasta muutoksesta: Tekniikkaa ja kulttuuria Avoimen lähdekoodin ohjelmistojen lokalisoija tuntuu olevan jatkuvan, nopean muutoksen vanki, jossa käännöksiä ei ajoin ole edes mahdollista saattaa loppuun. ”Sataprosenttiseksi” merkitty käännös eli tilanne, jossa kaikki jonkin kohteen merkkijonot on käännetty ja käännös näin valmis, on vain hetkellinen välivaihe ennen sitä, kun kohde itsessään muuttuu. Toisaalta kyse on ohjelmaan tulevista uusista käännösjonoista, jotka vasta odottavat kääntäjäänsä, toisaalta jo olemassa olevien jonojen tarkan muodon horjunnasta, joka jo sinänsä voi aiheuttaa käännetynkin osuuden jäävän loppukäyttäjän ulottumattomiin. Tilanne on kovasti saman kaltainen, kuin jos kääntäjä yrittäisi toteuttaa käännöstä kirjailijan vasta kirjoittaessa teostaan. Kaiken aikaa on ohessa otettava huomioon ohjelmistokehityksen tapahtuvan kahdessa haarassa, vakaassa eli loppukäyttäjiä varten tarkoitetussa sekä kehityshaarassa. Kääntäjän on yhtä aikaa on tehtävä työtä kahtaalla, vaikkeivat haarojen väliset yhteydetkään koskaan ole täysin yksiselitteiset. Edelleen, koska kyse on avoimesta lähdekoodista, tekijätkään eivät muodosta selkeää yhtenäistä ryhmää vaan nopeastikin muuttuvan sekakoosteisen joukon. Tekijyyskin jää näin emergenttiseksi ominaisuudeksi eikä oikein ole ketään, jota edes ongelmatilanteissa syyttää. Kaikki tämä kuuluu jo vakiintuneeseen normaalitilanteeseen lokalisointityössä. Kyse on toisaalta tekniikan kehittymisestä, toisaalta tekniikan aiheuttamista kulttuurisista muutoksista – osin jopa kulttuurin aiheuttamista tekniikan muutoksista. Koska kulttuuri koostuu välineistään, välineitä ei voi kokonaisuudessaan tarkastella irrallaan kulttuurista. Tekniikka ehkä mahdollisti nykyisenlaisen avoimen lähdekoodin ja talkoistetun toimintamallin, mutta näistä on sittemmin syntynyt kulttuurisia ilmiöitä, jotka kehittyvät myös kulttuurin lainalaisuuksien mukaan. 22 KäTu 2013 Tiivistelmät Kulttuurin lainalaisuuksiin taas kuuluu ryhmäytyminen. Aivan viime aikoina avoimen lähdekoodin työpöytäympäristöissä onkin nähty tästä runsaasti (ikäviäkin) esimerkkejä. Lyhyessä ajassa on itse asiassa tultu tilanteeseen, jossa eri työpöytäympäristöjen määrä on haarautumisten myötä moninkertaistunut – mikä samalla on moninkertaistanut lokalisoinnin työmäärän. Viekö siis tekniikka kulttuuria, kulttuuri tekniikkaa vai onko kaiken takana lopulta pelkkä kaoottinen talkoistamisen logiikka? Arja Nurmi, Tampereen yliopisto Monikielisten tekstien kääntämisen strategiat: Tapaustutkimus Tutkimuksessa kuvataan toisen vuoden käännöstieteen opiskelijoiden valitsemia monikielisen tekstin käännöstrategioita. Käännettävänä tekstinä oli osa novellista ”The Dream”, jonka on kirjoittanut uusiseelantilainen maoritaustainen kirjailija Patricia Grace. Teksti käännettiin englannista suomeen, ja englannin lisäksi tekstissä esiintyi maorinkielisiä osia, enimmäkseen novellin henkilöiden repliikkejä. Käännettävässä tekstissä oli mukana siihen liittyvä osa novellikokoelman lopussa olevasta maori-englanti-sanastosta, eli opiskelijoilta ei edellytetty maorinkielisten tekstinosien merkitysten omatoimista selvittämistä. Koska tutkimuksessa haluttiin tarkastella opiskelijoiden omia valintoja monikielistä tekstiä kääntäessään, heille ei annettu mitään ohjeita monikielisyyden käsittelystä. Käännöstehtävään liittyvässä toimeksiannossa ei monikielisyyttä edes mainittu, vaan pyydettiin vain kääntämään teksti suomeksi julkaistavaan novellikokoelmaan. Opiskelijoilla oli viikko aikaa kääntää teksti, ja käännöksen lisäksi he kirjoittivat käännöskommentin. Kun tekstistä oli annettu palaute, opiskelijoilta pyydettiin kirjallinen lupa käyttää heidän käännöksiään ja käännöskommenttejaan tutkimuksessa: 15 opiskelijaa 18:sta antoi luvan. Alustavien tulosten mukaan useimmat opiskelijat valitsivat vieraannuttavan strategian ja säilyttivät maorinkieliset repliikit. Säilyttämisen aste kuitenkin vaihteli täydellisestä säilyttämisestä jonkinasteiseen karsimiseen. Joskus myös maorinkielisten ilmausten rinnalle tekstiin saatettiin liittää suomenkielinen vastine; nämä vastasivat osin lähtötekstissä olleita käytäntöjä, mutta tämän strategian valinneet opiskelijat antoivat käännökset tekstin joukossa huomattavasti kattavammin kuin lähtöteksti. Typografiset keinot (kursivointi) olivat ratkaisuna erottamaan lukijalle maorinkieliset osat suomesta. Tämä poikkesi lähtötekstistä, jossa maoria ei ollut kursivoitu. Myös tekstissä esiintyneet englannille epätyypilliset interjektiot aiheuttivat pohdintaa ja vaihtelua käännösstrategian suhteen. Kaikissa käännöskommenteissa pohdittiin monikielisen tekstin kääntämistä ja maorinkielisten tekstinosien säilyttämisen vaikutusta lukukokemukseen. Myös kirjailijan maoritausta ja hänen tietoinen ratkaisunsa tuoda se kielellisesti esiin tekstissä mainittiin. Opiskelijoiden käännöskommentit ja käännöksissä näkyvät strategiat vastasivat pääosin toisiaan. 23 KäTu 2013 Tiivistelmät Tutkimus liittyy osana monikielisiä käytänteitä kirjoitetussa englannin kielessä tutkivaan Suomen akatemian rahoittamaan hankkeeseen (www.uta.fi/projects/multipract). Laura Nurminen, Turun yliopisto Kielellinen variaatio afrikkalaisen ja karibialaisen kaunokirjallisuuden suomennoksissa Esitelmässäni esittelen alkuvaiheessa olevaa väitöskirjatutkimustani, joka käsittelee murteita, koodinvaihtoa, kolmansien kielien käyttöä sekä kulttuurisia vaikutuksia englanninkielisissä lähtöteksteissä ja niiden suomennoksissa. Tutkimuksen aineistona on afrikkalaisia ja karibialaisia romaaneja ja niiden suomennoksia 1950-luvulta 2000-luvulle. Afrikkalaisessa ja karibialaisessa kirjallisuudessa käytetään usein normaalista poikkeavaa kieltä sekä vieraskielistä sanastoa ja ilmauksia luomaan tekstiin vierauden tunnetta. Normaalista poikkeava kieli voi sisältää esimerkiksi kieliopin vastaisia rakenteita tai sanastoa, joka on saanut vaikutteita muista kielistä. Tällainen kieli on usein tiukasti kulttuurisesti ja alueellisesti sidonnaista, mikä tekee sen kääntämisestä haastavaa. Tarkoituksenani on selvittää, millaisia ratkaisuja suomentajat ovat tehneet käsitellessään murteellista kieltä ja vieraskielistä sanastoa ja miten lähtötekstin kirjoittajan kulttuurinen tausta vaikuttaa niin lähtötekstin kuin suomennoksenkin kieliasuun ja rakenteeseen. Koska useat afrikkalaiset ja karibialaiset kirjailijat kirjoittavat teoksiaan englanniksi, vaikka se ei olisikaan heidän äidinkielensä, kirjailijan kulttuuri- ja kielitaustalla on näin ollen suuri vaikutus tekstin kieliasuun. Kirjailijan kulttuuritaustan vaikutus kirjallisiin ratkaisuihin tuo lisähaastetta tekstin kääntäjälle, sillä niiden luonne saattaa olla hyvin vaikeasti siirrettävissä kohdekieleen. Myös sekä lähtötekstin että suomennoksen julkaisuajankohdalla voi olla omat vaikutuksensa siinä ilmeneviin erilaisiin ratkaisuihin. Kerron esitelmässäni suunnitelmistani tutkimukseni suhteen ja keskustelen alustavista teemoista, joita minun on tarkoitus tutkimuksessani käsitellä. Mira Nyholm, Helsingin yliopisto Idiomit kääntämisen ongelmana – ruotsin- ja suomenkieliset somaattiset idiomit kahdessa fraasisanakirjassa Idiomit, fraasit ja kollokaatiot ovat usein kieli- ja kulttuurikohtaisia ja niiden käyttäminen ja kääntäminen aiheuttavat siten monesti ongelmia. Idiomien tutkimus ja kartoitus onkin vilkasta Euroopassa (esim. projekti Widespread Idioms in Europe and beyond. A Crosslinguistic and Cross-Cultural Research Project (http://www.widespread-idioms.unitrier.de/)). Pohjoismaisia idiomeja ei kuitenkaan ole tutkittu yhtä suuressa määrin, mikä on puute tutkimuskentässä. Esitelmässäni tarkastelen ruotsin- ja suomenkielisten somaattisten eli ruumiinjäsenen sisältävien idiomien käännösvastineita ja ominaispiirteitä pro gradu –tutkielmani (Nyholm 2011) pohjalta. Tutkimusmateriaalin olen ensi vaiheessa koonnut kahdesta fraasisanakirjasta: Hans Luthman (2006). Svenska idiom. 4.500 vardagsuttryck. ja Pirkko Muikku-Werner, 24 KäTu 2013 Tiivistelmät Jarmo Harri Jantunen ja Ossi Kokko (2008). Suurella sydämellä ihan sikana. Suomen kielen kuvaileva sanakirja. Näistä olen poiminut kaikki ruotsin- ja suomenkieliset somaattiset idiomit, joiden leksikaalisia ominaisuuksia vertailen keskenään. Sen jälkeen olen muita sanakirjoja apuna käyttäen kääntänyt ruotsinkieliset idiomit suomeksi, jolloin saadaan näkyviin kielten välisiä syntaktisia ja semanttisia eroja ja yhtäläisyyksiä. Lähempään semanttiseen tarkasteluun olen valinnut 50 ruotsinkielistä idiomia, jotka ovat merkitykseltään suhteellisen abstrakteja. Käännösvastineiden avulla on mahdollista selvittää, millaiset aiheet ovat idiomien perustana ja mitä idiomit kertovat ihmisen ajatuksista, tunteista, historiasta ja ympäristöstä ruotsin- ja suomenkielisissä kulttuureissa. Lähteet Luthman, Hans 2006. Svenska idiom. 4.500 vardagsuttryck. Lund: Folkuniversitetets förlag. Muikku-Werner, Pirkko & Jantunen, Jarmo Harri & Kokko, Ossi 2008. Suurella sydämellä ihan sikana. Suomen kielen kuvaileva fraasisanakirja. Helsinki: Gummerus. Nyholm, Mira 2011. Det kroppsliga som själens spegel. Semantisk-kognitiva drag i svenska och finska fraser med kroppsdelsangivelser. Avhandling pro gradu. Nordiska språk. Översättarlinjen. Helsingfors: Helsingfors universitet. Piirainen, Elisabeth 2012. Widespread Idioms in Europe and beyond. A Cross-linguistic and Cross-cultural Research Project. http://www.widespread-idioms.uni-trier.de/http://www.widespread-idioms.uni-trier.de/. [Luettu 30.1.2013.] Mari Pakkala-Weckström, Helsingin yliopisto AV-käännösala kriisissä – missä mennään, yliopistot? Syksyllä 2012 jo valmiiksi tiukoilla ollut AV-kääntäjien ammattikunta sai uuden iskun kun MTV3 ulkoisti käännöstoimintansa Broadcast Text Internationalille. Tilanne on herättänyt runsaasti keskustelua paitsi AV-kääntäjien parissa (ks. http://forum.avkaantajat.fi/index.php?/index), myös laajemmin eri medioissa. Yliopistojen rooli AVkääntäjien kouluttajina on näissä keskusteluissa noussut toistuvasti esille. Esimerkiksi AVkääntäjät -sivuston blogikirjoituksessa niminmerkki ’Typy’ kirjoittaa 19.10.2012 seuraavasti: Yliopistot ovat mielestäni pitkälti vastuussa siitä, että tähän tilanteeseen on ajauduttu. Luennoitsijat eivät usein tiedä tuon taivaallista työelämästä, hinnoittelusta, uralle suuntautumisesta ja niin edelleen. He saattavat jopa suositella orjapalkalla työskentelyä kokemuksen kartuttamiseksi tai jopa heittää näitä "hyvä humanisti ei ajattele rahaa" -aivottomuuksia. Tarkoitukseni on tässä esitelmässä pohtia yliopistojen roolia erilaisten ja eri tahoille (AV-alan ammattilaiset, opiskelijat, yliopistojen AV-kääntämisen opettajat ja järjestäjät) esitettyjen kysymysten kautta. Mitä yliopistoissa tehdään ja miten, pitäisikö jotain tehdä eri tavalla, ja jos, niin miten? Onko yliopistoilla moraalinen vastuu siitä, jos opiskelijat ottavat vastaan töitä ns. riistofirmoilta? Pitäisikö AV-kääntämisen opetus yliopistoissa lopettaa, jos alalla ei kerran 25 KäTu 2013 Tiivistelmät ole asiallisesti palkattua työtä tarjolla? Ja toisaalta, onko yliopistojen tehtävä tarjota täsmäkoulutusta AV-kääntäjän ammattiin – onko esimerkiksi yhden teoria- ja yhden tekstityskurssin suorittanut opiskelija saanut pätevyyden alalla työskentelyyn? Muun muassa näistä kysymyksistä toivon voivani herättää vilkasta keskustelua, ja haluan myös tuoda esille niin alalla työskentelevien ammattilaisten kuin sille haluavien opiskelijoiden näkökulmia. Outi Paloposki, Turun yliopisto Tietokirjallisuuden suomentaminen – historiallinen näkökulma Tietokirjallisuutta on käännetty suomen kielelle monin eri tavoittein. Tänä vuonna ilmestyvä Suomennetun tietokirjallisuuden historia kertoo näistä tavoitteista, tietokirjallisuuden eri lajeista ja käännetyn tietokirjallisuuden tekijöistä: kääntäjistä ja kustantajista. Esittelen teoksen (jonka toimitustyössä olen ollut mukana) ja sitä varten tekemääni tutkimustyötä erityisesti teknologiaan ja keksintöihin liittyvien käännösten tiimoilta. Ukkosenjohdatin, höyrypannu ja automobiilit muuttivat maailmaa, ja niiden myötä tuli tarve kääntää sekä oppaita ja oppikirjoja että tekniikasta kertovaa yleissivistävää kirjallisuutta. Keksintöjen kirjoja ilmestyi useitakin ja esipuheista käy ilmi myös kääntäjien innostus keksintöjen maailman keskellä. Esa Penttilä, Tampereen yliopisto Verkkosivut globaalille yleisölle lokalisoinnin näkökulmasta Sähköinen kommunikaatio on tärkeä osa kulttuurienvälistä viestintää, ja suurta roolia siinä näyttelevät nykymaailmassa verkkosivut, joiden kääntämistä ja lokalisointia on käännöstieteessä viime vuosina pohdittu jonkin verran (ks. Esim. Esselink 2000, Pym 2010a, 2010b). Usein tällöin on ajateltu jonkin kaupallisen sivuston lokalisointia tiettyyn lokaaliin, eli jonkin tietyn paikallisen markkina-alueen kieleen ja kulttuuriin, jolloin kyse on ensisijaisesti englanninkielisten verkkosivujen kääntämistä pienemmälle kielelle. Lokalisointia tapahtuu kuitenkin myös päinvastaiseen suuntaan, eli pienestä kielestä suurempaan, ja tästä toiminnasta Schäler (2005) on käyttänyt nimitystä käänteinen lokalisointi (reverse localisation). Tällöinkin kyse on kuitenkin lokalisoinnista sellaisen lokaalin tarpeisiin, joka on suhteellisen selkeästi määriteltävissä. Pienillä kielillä tuotettuja kotisivuja lokalisoidaan kuitenkin myös sellaisen kansainvälisen lokaalin tarpeisiin, jota ei aina kovin tarkkaan pysty määrittelemään. Tästä on kyse esimerkiksi silloin, kun suomalaisia kotisivuja lokalisoidaan englanniksi epämääräiselle kansainväliselle yleisölle, josta suuri osa ei puhu englantia äidinkielenään. Tästä näkökulmasta lokalisointia ei toistaiseksi juurikaan ole pohdittu. Tässä esitelmässä onkin tarkoitus analysoida niitä piirteitä, joita globaalille yleisölle tarkoitettujen verkkosivujen (käänteiseen) lokalisointiin sisältyy. Samalla pohditaan sitä, mitä seurauksia näiden asioiden huomioimisella on lokalisoinnin käsitteelle. 26 KäTu 2013 Tiivistelmät Lähteet Esselink, Bert 2000. A Practical Guide to Localisation. Amsterdam/Philadelphia: John Benjamins. Pym, Anthony 2010a. Exploring Translation Theories. Lontoo: Routledge. Pym, Anthony 2010b. Website localization. Pre-print text written for the Oxford Companion to Translation Studies. URL: http://usuaris.tinet.cat/apym/on-line/translation/translation.html [Luettu 31.1.2013] Schäler, Reinhard 2005. Reverse Localisation. Translating and the Computer 27, November. URL: www.mt-archive.info/Aslib-2005-Schaler.pdf [Luettu 31.1.2013] Kaarina Pitkänen-Heikkilä, Helsingin yliopisto Käännösvastineiden ja käännettävyyden esittäminen Tieteen termipankissa Tieteen kansallinen termipankki on Helsingin yliopiston suomen kielen oppiaineessa vuoden 2011 alussa käynnistynyt infrastruktuurihanke, joka rakentaa kaikkien Suomessa harjoitettavien tieteenalojen yhteisen, avoimen termitietokannan tiedeyhteisön ja kaikkien kansalaisten käyttöön. Termipankin aineistot koostetaan talkooperiaatteella semanttisella MediaWiki-alustalla, jossa asiantuntijat voivat keskustella ja päättää oman alansa ajantasaisista termeistä ja määritelmistä. Tieto tulee avoimesti kaikkien saataville, ja myös kaikilla käyttäjillä on mahdollisuus osallistua termeistä käytävään keskusteluun. Näin toteutuu talkoistamisen periaate. Kun eri alojen termit kootaan yhteen termipankkiin, myös eri tieteenaloilla käytettyjen läheisten käsitteiden välinen vertailu tulee mahdolliseksi. Alusta tarjoaa mahdollisuuden myös laajalle, monitieteiselle keskustelulle, ja käännösvastineiden esittäminen houkuttelee käsitteistä keskusteluun myös kielirajojen yli. Samalla tarjoutuu tilaisuus käsiteharmonisointiin. Tähän mennessä kasvitieteen, kielitieteen ja oikeustieteen pilottihankkeissa on luotu puitteita eri alojen itsenäiselle työskentelylle ja saatu samalla kokemusta eri alojen erilaisista terminologisista tarpeista. Piloteilla on omat asiantuntijaryhmänsä, jotka on koottu muun muassa tieteellisten seurojen piiristä. Tällä hetkellä piloteilla on jo runsas 10 000 käsitesivua termipankissa, ja nyt mukaan voidaan ottaa myös uusia aloja pilottien ulkopuolelta. Termityön tuloksista hyötyvät tutkijat, opettajat, toimittajat, kääntäjät ja kaikki tieteestä kiinnostuneet. Tässä esitelmässä tarkastellaan Tieteen termipankkia kääntäjän työvälineenä ja keskitytään erityisesti käännösvastineiden ja käännettävyyden esittämiseen. Koska käsitteiden sisällöt ovat toisinaan riippuvaisia esimerkiksi alueellisesta sijainnista tai ajankohdasta, myös toisiaan vastaavat termit eri kielissä voivat olla merkitykseltään hieman erilaisia. Yhden kielen sisällä taas tietyssä kontekstissa saatetaan suosia juuri tiettyä synonyymisistä nimityksistä. Termitietueissa pyritään löytämään keinoja tällaisen esittämiseen. Samalla tietysti voidaan pyrkiä myös jonkinasteiseen termi- ja käsiteharmonisointiin. Termipankin rakenteita kehitetään koko ajan käyttäjiä yhä paremmin palveleviksi, joten käyttäjäpalautteen saaminen on tärkeää. Myös kääntämisen tutkijoiden näkemykset ja ideat alustan kehittämiseksi ovat arvokkaita ja toivottavia. 27 KäTu 2013 Tiivistelmät Tieteen kansallinen termipankki sijaitsee osoitteessa www.tieteentermipankki.fi. Kirjallisuutta Onikki-Rantajääskö, Tiina 2012: Tieteen termipankki kutsuu talkoisiin. – Tieteessä tapahtuu 30, 5: 1–2. Pitkänen-Heikkilä, Kaarina 2011: "Harvoin tuntee näin vahvaa yhteenkuuluvaisuutta." Innostavia esitelmiä ja vilkasta keskustelua termihankkeen aloitusseminaarissa – Virittäjä 115: 261–269. –––––––––– 2012: Kuulumisia Tieteen termipankista. – Terminfo 1/2012: 10–11. –––––––––– 2013: Suomalainen tiedesanasto Tieteen termipankissa. – Kielikello 1/2013. Turo Rautaoja, Turun yliopisto Musiikkitietokirjallisuuden suomennokset – katsaus Sibelius-kirjallisuuden käännöksiin Väitöskirjatutkimukseni käsittelee musiikkitietokirjallisuuden suomennoksia ja niiden asemaa 1900-luvun alkupuoliskon sosiokulttuurisessa kontekstissa. Symposiumiesitelmässäni lähestyn tätä laajaa aihetta erityisesti Sibelius-kirjallisuuden käännösten kautta. Sibeliustutkimusta on tehty Suomessa luonnollisesti paljon, mutta käännösten ja esimerkiksi Sibeliuksen henkilöhahmon suhdetta ei ole ennen tutkittu syvällisesti. Esitelmässä luon yleiskatsauksen musiikkitietokirjallisuuden kääntämiseen ja julkaisemiseen Suomessa 1900-luvun alkupuolella. Nostan erityistarkastelun kohteeksi Sibeliusta ja hänen teoksiaan koskevat käännöstekstit sekä niiden kääntäjät. Pohdin englannista, ruotsista ja saksasta suomeksi käännettyjen tekstien merkitystä Sibeliuksen julkisuuskuvan rakentumiselle sekä nuoren kansakunnan kulttuurielämän ja -identiteetin kehittymiselle. Lisäksi tarkastelen kahden vuonna 1945 julkaistun käännöksen, Jussi Jalaksen Cecil Gray suomennoksen Sibeliuksen sinfoniat ja Margareta Jalaksen von Törne -suomennoksen Sibelius: Lähikuvia ja keskusteluja, erilaisia suhtautumistapoja lähdetekstiin ja pohdin, miten käännökset heijastelevat 1900-luvun puolivälin vallitsevaa kulttuuri-ilmapiiriä. Kathy Saranpa, Itä-Suomen yliopisto Faking It and Making It: Avatars, Confidence and Teaching Translation Confidence has a beneficial effect on both language acquisition and the development of translator competence. Instilling this confidence in students of translation should be a key feature of translation teaching pedagogy. However, little has been written on either the significance of confidence or on its modeling or teaching. Among the myriad tools available to professional translators and educators alike are virtual worlds, to date little utilized and hardly mentioned in the body of scholarly work on translation. Exploration and use of this social medium can yield many pedagogical benefits. In this paper I plan to focus on one aspect of one such benefit: the ways in which avatar 28 KäTu 2013 Tiivistelmät creation and use can enhance student confidence and, consequently, help move the studenttranslator on the road to becoming a professional. The Second Life platform, or a Second-Life-compatible application known as Open Grid, is currently utilized by many institutions of higher education for pedagogical applications. By 2007, there were over 100 such institutions with a Second Life presence (Joly, 2007).1 In Finland, the University of Eastern Finland exists ‘in-world’, and Kim Holmberg of Åbo Akademi has pioneered the use of Second Life in education here in Turku, to cite two examples of established existence of the virtual world in this country. Potential advantages educators experience in using this platform include increased appeal to the highly digitalized Millennials, better access for students wanting distance learning, and reduced costs once the system is up and running. One particular advantage to teaching in this format is implied in a study by Yee and others (2009)2 on how real-life behavior is influenced by avatar3 choice and development. Idealized avatars have a positive effect on their real-life owners. Confidence, health habits, kindess – all of these showed positive changes among students in this study, conducted at Stanford University. This paper is part of a project in progress on the use of virtual worlds in translation instruction. 1 Joly, K. (2007, June 2). A second life for higher education? University Business http://www.universitybusiness.com/article/second-life-higher-education 2 Yee, N., Bailenson, J., Ducheneaut, N. (2009, April). The proteus effect: Implications of transformed digital self-representation on online and offline behavior. Communication Research 36 (22), 285-312. 3 An ‘avatar’ in this sense is a virtual representation of the person entering the virtual world. Tytti Suojanen, Tampereen yliopisto Käyttäjän motivointi käyttöohjeessa Retoriikka on ollut pitkään yksi teknisen viestinnän opetuksen ja tutkimuksen kulmakivistä. Yleinen suositus on, että teknisen viestinnän informaatiotuotteiden kuten käyttöohjeiden tulisi olla suostuttelevia ja aidosti käyttäjän tietotason ja -tarpeen sekä käyttökontekstin huomioon ottavia. Alalla on kuitenkin esiintynyt myös toisia äänenpainoja, joiden mukaan tekniset dokumentit ovat puhtaasti instrumentaalisia eikä niihin tarvitse sisällyttää perusteluita tai käyttäjän motivointia (esim. Moore 1997). Tässä esityksessä tarkastellaan ensin teoreettisella tasolla käyttäjien motivointia, sen merkitystä osana käyttöohjetta sekä motivoinnista käytyä keskustelua. Sen jälkeen luodaan katsaus erilaisiin tekstuaalisiin keinoihin, joilla käyttäjiä voidaan motivoida: aineistona on Helkama-kodinkoneiden 37 käyttöohjetta 50 vuoden ajanjaksolta. Motivoinnin analyysissa hyödynnetään Kellerin (1983) kehittämää mallia ARCS Model of Motivational Design. Yhtäältä tarkastellaan motivointistrategioita, jotka vetoavat 29 KäTu 2013 Tiivistelmät relevanssiin eli tapoihin, joilla ohjeen tavoitteita ja hyödyllisyyttä argumentoidaan. Toisaalta tarkastellaan strategioita, jotka rakentavat käyttäjän itseluottamusta eli tapoja, joilla käyttäjää pyritään voimaannuttamaan. Lopuksi pohditaan motivointikeinojen kirjoa diakronisella tasolla. Lähteet Keller, John. M. 1983. Motivational Design of Instruction. C. M. Reigeluth (toim.) Instructional-Design Theories and Models: An Overview of their Current Status. Hillsdale NJ: Lawrence Erlbaum Associates, 386-434. Moore, Patrick 1997. Rhetorical vs. Instrumental Approaches to Teaching Technical Communication. Technical Communication, 41(2), 163-173. Liisa Tiittula, Helsingin yliopisto Mitä on hyvä ohjelmatekstitys? Kotimaisten ohjelmien tekstityksen määrälliselle kehitykselle on asetettu tiukat tavoitteet: asetuksen mukaan Ylen on tekstitettävä kaikki kotimaiset ohjelmat eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta vuoteen 2016 mennessä. Jotta tavoite saavutettaisiin, pitäisi myös suorat ohjelmat tekstittää. Nykyisellä menetelmillä ja teknologialla suorien ohjelmien tekstitys on kuitenkin vaikeaa. Liikenne- ja viestintäministeriö toteaakin tuoreessa selvityksessään, että ”reaaliaikainen tekstittäminen on toistaiseksi kohtuuttoman haasteellista” (2012: 14). Haave automaattisesta tekstityksestä ei ole ainakaan lähiaikoina toteutumassa. Määrällisen kehityksen jalkoihin jää helposti laadullinen kehitys. Tekstityksen laatu on laajemminkin ajankohtainen kysymys nyt, kun tv-tekstitystä ulkoistetaan ja työn tekemisen edellytyksiä heikennetään. Ohjelmatekstityksen osalta laatua on tarkoitus tutkia erilaisista näkökulmista ja erilaisin menetelmin. Mukana hankkeessa on tutkijoita, ohjelmatekstityksen tekijöitä sekä tekstityksen käyttäjiä. Esitelmässä on tarkoitus kertoa tästä vielä aluillaan olevasta hankkeesta tarkemmin. Liikenne- ja viestintäministeriö 2012. TV-ohjelmien tekstitys, selostus ja tulkkaus. Päivitys LVM:n julkaisuun 40/2009. Julkaisuja 19. Saatavissa: http://www.lvm.fi/web/fi/julkaisu/- /view/4133629 Gun-Viol Vik & Jari-Pekka Välimaa, Vaasan yliopisto Tolkning i sjukhusmiljö – vem tolkar för vem när och varför? Den studie vi presenterar berör professionell och icke-professionell tolkning på Vasa centralsjukhus. Sjukhuset upprätthålls av kommunerna i Vasa sjukvårdsdistrikt. Från 1.1.2013 ingår Vasa sjukvårdsdistrikt i Åbo universitetssjukhus specialupptagningsområde som en del av Västkustens miljondistrikt. 30 KäTu 2013 Tiivistelmät Språkfördelningen inom Vasa sjukvårdsdistrikts område är den att 51 % av invånarna har svenska som modersmål, 45 % har finska som modersmål och 4 % har något annat språk som modersmål. Utgående från den nationella lagstiftningen ska patienterna i sina kontakter med sjukhuset kunna använda finska eller svenska och tolkning ska vid behov ordnas för dessa språk och i mån av möjlighet för andra språk. Vasa centralsjukhus har i sin verksamhet framhållit språken, bland annat genom att utarbeta ett språkprogram för sin verksamhet och genom en behörighets- och språkkunskapsstadga som fastställer den språkkunskap som krävs för olika tjänster och befattningar. Personalen på Vasa centralsjukhus har en språklig sammansättning som relativt väl överensstämmer med sjukvårdsdistriktets språkfördelning. Av personalen har 52 % finska som modersmål, 46 % svenska och 2 % något annat språk. Syftet med den undersökning vi presenterar är att studera hur tolkning fungerar i praktiken på Vasa centralsjukhus. Materialet består av en elektronisk enkät som i december 2012 besvarades av drygt 500 anställda vid centralsjukhuset. I den delstudie vi lägger fram redogör vi för i vilken omfattning och i vilka situationer tolkning förekommer och vem som utför tolkningen. Vi diskuterar också personalens åsikter om och erfarenheter av tolkningssituationer. Ett speciellt fokus för delstudien ligger på praxisen i fråga om ickeprofessionell tolkning och särskilt behandlar vi de erfarenheter som rapporteras om situationer när tolkningen sköts av någon annan än en professionell tolk. Forskningen hör till projektportfolion BiLingCo, i vilken ingår forskningsprojekt med post doc-forskare och doktorander från Vasa universitet och Uleåborgs universitet. Inom BiLingCo undersöks två- och flerspråkig professionell interaktion utgående från olika organisationers verksamhetskulturer och -praxis. Anu Viljanmaa, Tampereen yliopisto Teknologian hyödyntäminen dialogitulkkauksen opetuksessa – opettajien näkemyksiä ja opiskelijoiden kokemuksia Tulkkauksen opetus perustuu suureksi osaksi käytännön tulkkausharjoituksiin, joissa pyritään jäljittelemään todellisia tulkkaustilanteita erilaisten simuloitujen ja/tai varta vasten luotujen tulkkaustilanteiden avulla. Tulkkaustaidon kehittyminen vaatii suuret määrät harjoitusta ja toistoa, samanaikaisesti kuitenkin käytettävissä oleva aika on aina rajallista. Lisäksi vain yksi tulkkiopiskelija kerrallaan voi saada opettajan huomion suoritukselleen ja palautetta suoriutumisestaan. Tämä ei kuitenkaan estä muiden opiskelijoiden samanaikaista harjoittelua: esimerkiksi konsekutiivitulkkauksen opetuksessa muut kuin vuorossa oleva opiskelija voivat harjoitella saman luokassa esitetyn materiaalin pohjalta, mutta tulkkaamalla puheet toisilleen erillisessä tilassa. He voivat myös tarkkailla ja arvioida vuorossa olevan tulkkiopiskelijan suoriutumista luokkatilanteessa, mikä puolestaan kannustaa reflektoimaan omaa tulkkaustaitoa ja auttaa siten osaltaan myös tulkkaustaidon kehittymisessä. 31 KäTu 2013 Tiivistelmät Dialogitulkkauksen opetuksessa yksittäisen opiskelijan harjoituksen määrää voi lisätä valjastamalla teknologia, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa simultaanitulkkauslaitteistoa, hyötykäyttöön. Laitteistoa voidaan hyödyntää konsekutiivisen dialogitulkkauksen opetuksessa siten, että keskustelun osapuolten tulkattavat puheenvuorot välitetään mikrofonin kautta tulkkauskoppeihin. Tällöin yksi opiskelija vuorollaan harjoittelee tulkkausta paikan päällä viestintätilanteessa, mutta samanaikaisesti myös muut opiskelijat harjoittelevat tulkkaamalla puheenvuorot konsekutiivisesti tulkkauskopista käsin. Tulkkauskopissa olevat opiskelijat tulkkaavat sanotun ikään kuin olisivat itse läsnä kyseisessä viestintätilanteessa. Heidän osaltaan tulkkausharjoittelu muodostuu kuitenkin väistämättä erilaiseksi kuin paikan päällä tulkkaavan opiskelijan, koska tulkkauskopissa opiskelija on irrallaan varsinaisesta tulkkausviestintätilanteesta eikä hänellä ole välitöntä vuorovaikutussuhdetta viestintätilanteen osapuoliin. Hänellä ei siten ole myöskään mahdollisuutta pyytää puhujalta tarkennusta sanomaansa tai pyytää häntä toistamaan jo sanottua. Opiskelija ei myöskään saa nonverbaalista palautetta kuulijoiltaan, eikä näin ollen viittauksia siitä, onko viesti mennyt (toivotunlaisesti) perille. Edellisistä seikoista huolimatta opiskelija pääsee kuitenkin harjoittelemaan ikään kuin oikeaan tilanteeseen. Minkä ominaisuuksien tai osa-alueiden harjoittelua edellä kuvattu tulkkauskopissa tapahtuva dialogitulkkausharjoittelu sitten tukee? Mitä hyötyjä opettajat näkevät tässä harjoitusmuodossa? Entä miten opiskelijat kokevat kopissa tapahtuvan dialogitulkkauksen harjoittelun suhteessa välittömässä vuorovaikutustilanteessa tapahtuvaan harjoitteluun? Kartoitan asiaa Tampereen yliopiston dialogitulkkausopiskelijoille suunnatun eksploratiivisen kyselytutkimuksen ja opettajien haastattelujen avulla. Esitelmässäni esittelen aineistoanalyysin ensimmäisiä tuloksia ja pyrin vastaamaan edellä esitettyihin tutkimuskysymyksiin. Stuart D. von Wolff, Itä-Suomen yliopisto P2P2TM (Peer-to-peer to Translation Memory) Teaching Innovation Technological applications and tools continue to develop at a dizzying rate, presenting translation training opportunities and challenges. The EMT expert group (2009)1 recognised technological competences as crucial for training programmes, but how might we, as teachers of translation, innovate in the classroom appropriately in light of today’s technology realities? This question was at the fore of a peer-to-peer teaching innovation on an intermediate-level Finnish-English translation course, for which translation memory [TM] software was integral. While technological innovations may overwhelm those of us born before the dominance of the Internet, the millennial generation has led more “digitally networked lives” (Stelmach & von Wolff, 2010, p. 62) compared with their Baby Boomer parents – and Baby Boomer teachers. Today’s university student is ‘born digital’; a host of monikers for this generation reflect their computer savvy.2 Thus the question: might our ‘born digital’ translation students 32 KäTu 2013 Tiivistelmät be more adaptable to and comfortable in the TM environment than we realise? Could our advanced students serve as TM teaching peers? The concept of ‘peer’ has emerged strongly in higher education discourse3, and peer-related innovations embrace coaching, counselling, evaluation, tutoring, and teaching.4 Broadly understood, peer-to-peer [P2P] teaching means the practice in which students take on a teaching role and share their knowledge with other students (ERIC database thesaurus). In the fields of engineering5, mathematics6, chemistry7, biology8, medicine9, nursing10, health sciences11 and geography12, peer-to-peer teaching has been widely embraced in higher education, and noteworthy successes reported. Yet, such innovations in the TS field are not reported in the literature. This is curious, given that our born digital translation students are ideally positioned to assist in imparting their skills to their future professional colleagues. Moreover, our students are familiar with not only the TM tools, but also our courses. Hence the peer-to-peer workshop instruction innovation reported here: In the spring of 2012, an advanced UEF translation student taught a one-session, hands-on TM workshop to lowerlevel peers. While the lower-level course students had received instruction on TM and were familiar with TM on a theoretical level, this course required them to build up an actual TM for a realistic commission: the translation of university course descriptions. After the workshop, the students worked iteratively in pairs, translating course descriptions form Finnish into English, using and building up the TM. This allowed for an additional stage of peer-to-peer scaffolding and input. Having built up this TM, students then translated a number of course descriptions individually using the same TM. The peer teacher was subsequently interviewed and students surveyed on this innovation; this workshop is currently being repeated on the same course. Here I report the preliminary findings-to-date of this innovation. 1 EMT expert group, (Brussels, January 2009), Competences for professional translators, experts in multilingual and multimedia communication, last retrieved 18 January 2013 from: http://ec.europa.eu/dgs/translation/programmes/emt/key_documents/emt_competences_translators_en.pdf 2 Such monikers include ‘Millenials’ (Howe & Strauss, 2000), ‘Generation Digital’ (Montgomery, 2007), ‘Generation-D’ (Shih & Allen, 2007), and ‘Net Generation’ (Mi & Nesta, 2006). 3 Scholars noting this emergence include Alexander, (2001, 2006); Huijser, Kimmins & Evans, (2008); and Edwards & Bone, (2012). 4 See, for instance, Boud, Cohen & Sampson, (2001), as well as Topping, Smith, Swanson & Elliot, (2000). 5 Reported by Spring, Stanne & Donavan, (1999). 6 Reported by Duncan & Dick, (2000), as well as Wright, Wright & Lamb, (2002). 7 Reported by Gattis, (2000), and Hockings, DeAngelis & Frey, (2008). 8 Reproted by Preszler, (2009); Crossgrove & Curran, (2008); Born, Revelle & Pinto, (2002). 9 Reported as early as 2002 by Wadoodi & Crosby. 10 Reported by Iwasiw & Goldenberg, (2008). 11 Reported by Hortsmanshof & Conrad, (2003). 12 Reported recently in Deakin, Wakefield & Gregorius, 2012 33 KäTu 2013 Tiivistelmät Työpaja Jari Herrgård, Synble Oy Päivi Stöckell, Tampereen yliopisto Joukossako vara parempi? Paneelikeskustelu joukkoistamisesta käännösalalla Joukkoistamisella (crowdsourcing) tarkoitetaan työn jakamista laajalle joukolle. Jakamisen ensimmäisenä edellytyksenä on yleensä työn pilkkominen osiin, jotka voidaan osoittaa joukon jäsenille. Nämä voivat tehdä työstä erisuuruisia osia. Käännöstyössä joukkoistamista voi olla laajan tekstin jakaminen pieniin osiin, mutta myös suuren lyhyiden tekstien määrän jakaminen laajalle joukolle. Käännösalalla joukkoistaminen ilmenee mm. siinä, miten sosiaalisessa mediassa käyttäjät kutsutaan osallistumaan käyttämiensä foorumien sisältöjen kääntämiseen. Pelejä ja elokuvatekstityksiä kääntävät fanit. Avoimen lähdekoodin ohjelmistoja lokalisoivat vapaaehtoisten yhteisöt. Myös monet puhtaasti kaupallista voittoa tavoittelevat yritykset kutsuvat käyttäjiä osallistumaan kääntämiseen ja lokalisointiin. Kääntäminen on aina ollut toimintaa, jota myös ei-professionaalit ovat harjoittaneet ja siten onkin ymmärrettävää, että joukkoistamista on pidetty yhtenä uutena uhkana ammattikääntäjien toimeentulolle ja arvostukselle. Emme kuitenkaan aio vaipua synkkyyteen, vaan pohdimme, mitä joukkoistaminen on, mikä kääntäjiä motivoi osallistumaan joukkoistettuihin projekteihin, miten ilmiö vaikuttaa käännösalaan ja mitä mahdollisuuksia se voi tuoda ammattikääntäjille. Tervetuloa keskustelemaan joukkoistamisesta omasta näkökulmastasi – kääntäjänä, tutkijana tai kouluttajana. 34 KäTu 2013 Tiivistelmät Posterit Leena Kolehmainen, Lea Meriläinen & Helka Riionheimo, Itä-Suomen yliopisto Translating as an interactional resource in everyday conversation This poster presents an early-stage research project that strives for a cross-disciplinary study of multilingual individuals as non-professional translators and interpreters. The study of nonprofessional translating and interpreting, performed by individuals with no special training for it (see Harris 2009-), is an emerging area in translation studies and has inspired us to examine the role of translating and interpreting in various areas of bilingual language use in ordinary daily interaction. Combining the findings of previous studies in SLA and contact linguistics we aim at showing that translating and interpreting are a) common interpersonal social practices in everyday situations, b) pervasive phenomena in multilingual interaction and c) natural cognitive skills of multilingual speakers. This poster focuses on translating and interpreting as interactional resources in daily conversations among multilingual individuals who can be considered as the ultimate locus of language contact (see e.g. Matras 2009). We discuss the role of translating and interpreting, and ask what the function of translating and translated utterances is in everyday interaction. The poster presents observations on two types of code-switching, labelled as “reiteration” (Gumperz 1982; Auer 1998) and “code displacement” (Álvarez-Cáccamo 1996), which are especially intriguing with regard to phenomena examined in translation studies. The former term refers to the repetition of a message first said in one language using another language, after which the participants may continue in either language in the conversation. The latter, in turn, describes a different phenomenon: when reporting something that someone else has said, the code-switch is done in a language other than the original message being cited. From the viewpoint of translation studies, both types involve memorising and translating the original message. The data used in this poster comes from earlier studies on code-switching as well as from recorded interviews of Finnish-Estonian bilingual Ingrian Finns. Annikki Liimatainen, Tampereen yliopisto Sanakirjat ja sanastot kääntämisen historiassa Sanakirjojen esimuotoina voidaan pitää alkeellisia kaksi- tai useampikielisiä sanalistoja, joista varhaisimpia on löytynyt jo sumerilaisten ja Akkadin valtakunnan asukkaiden jäljiltä. Keskiajalla uskonnollisiin teksteihin lisättiin glossaareja eli tekstissä esiintyvien vaikeasti ymmärrettävissä olevien sanojen selityksiä. Sanakirjoja kääntäjien apuvälineiksi alettiin kuitenkin toimittaa varsinaisesti vasta renessanssiajalla, kun kansojen väliset lisääntyneet yhteydet lisäsivät sanakirjojen tarvetta. Löytöretket samoin kuin eurooppalaisten Aasiaan 35 KäTu 2013 Tiivistelmät perustamat kauppakomppaniat ja -siirtokunnat vilkastuttivat omalta osaltaan kääntämistä ja sanakirjatyötä. Myös ensimmäiset erikoisalojen sanakirjat ovat peräisin renessanssin aikakaudelta. Tähän mennessä julkaistujen bibliografioiden perusteella ei pystytä edes likimain sanomaan, kuinka paljon ja minkä erikoisalojen sanakirjoja kautta aikain on julkaistu, mutta Bergenholtzin ja Schaederin (1994) esittämän arvion mukaan niiden määrä kasvoi 1500-luvulta 1900-luvulle ensin hitaasti, 1900-luvun alkupuolella jo voimakkaammin ja sen jälkeen kehitys on ollutkin erittäin nopeaa. Tarkastelen esitelmässäni kääntäjien käytettävissä olleita sanastoja ja sanakirjoja sekä niiden kehitystä kääntämisen historian alkuajoista aina nykypäivään. Kaarina Pitkänen-Heikkilä, Helsingin yliopisto The Bank of Finnish Terminology in Arts and Sciences In the language policy of University of Helsinki from 2007, permeating all action plans of the university, the following statements are included: “By determining a language Policy, the University seeks to secure the status and the position of Finland’s national languages as languages of research and scholarship.” “Although the University acknowledges the dominant role of the English language in several disciplines, it also fosters the preservation of Finland’s national languages, and aims to secure their future as vibrant and full bodied languages in disciplines dominated by English.” “The University is responsible for ensuring that research benefits society at large and that new knowledge is made available to all. Therefore, it is the University’s duty to encourage researchers to publish and share expertise in Finland’s national languages. Creating and maintaining domestic terminology within different disciplines is central to the University’s duty to interact with society.” (University of Helsinki Language Policy. Administrative Publications 45. Strategies and Plans. University of Helsinki, 2007.) Against this background, this poster will introduce a research infrastructure project that has started in January 2011 at the University of Helsinki. The project is coordinated at the Department of Finnish, Finno-Ugrian and Scandinavian Studies, in the unit of Finnish Language. It is implemented in collaboration between the University of Helsinki, the Research Institute for the Languages of Finland, and the Federation of Finnish Learned Societies. The Finnish Terminology Centre TSK will also lend its expertise to the project. The purpose of the project is to establish a bank of Finnish terminology for all disciplines of arts and sciences that are practiced in Finland. For this purpose, a survey of the existing 36 KäTu 2013 Tiivistelmät Finnish language terminologies available for scholarly and academic practice will be carried out and set in the context of internationally established terminology work and concept formation. As the end product, the bank will consist of a multilingual extensive terminology freely available to all researchers. The need for an infrastructure for the Finnish language terminology of arts and sciences is something that unites all academic fields. Many scientific disciplines (medicine, zoology, technology) have for a long time understood the importance of Finnish language terminology and developed it actively and with persistence. Finnish terms have been created in different fields within the humanities and social sciences as well. The current expertise and the ongoing terminological work already promote the interdisciplinary infrastructure and open up an opportunity to enhance interdisciplinary collaboration. A well-developed terminological infrastructure is a necessary condition for a successful communication in an information society, also internationally uniting the European language communities. www.tieteentermipankki.fi http://blogs.helsinki.fi/tieteentermipankki/ Oleg Spakov, Tampereen yliopisto Sprintanium: Software for Print Interpreting The conversion of audible information into electronic form requires specialized tools to provide fast and efficient text entry. Several commercial applications (known mainly as notetakers) that could be apt for this task have been placed on the market. However, print interpreters in Finland continue using traditional text-editing applications, such as MS Word, in their daily work and thus suffer from a lack of convenient functionality adapted for rapid text entry. Within the project “Print interpreting: process, comprehensibility, and technology” (http://www.cs.uta.fi/speechtext/) we, a research team from the University of Tampere and the University of Helsinki, have interviewed members of the local print interpreting community and participated in events wherein speech-to-text service was provided. It allowed us to construct a comprehensive list of the needs of print interpreters and develop a software tool that provides the requested functionality. In addition, some extra features were implemented to investigate other interesting proposals. This software tool, called Sprintanium, was actively tested by a few local print interpreters and received positive feedback in their evaluation. Sprintanium will be demonstrated during the event, so any participant can try it and learn its functionality. The software is distributed with no fee and guarantee from the project web site. 37 KäTu 2013 Tiivistelmät Kiitokset Kiitämme symposiumia tukeneita ja siellä esittäytyneitä tahoja: Lingsoft Oy SDL Finland Semantix Käännösalan asiantuntijat KAJ Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto Turun kaupunki 38
© Copyright 2024