TAX VIEW 1/2013

TAX
VIEW
KPMG:n veropalveluiden tiedotuslehti / 1 / 2013
Ryhmärekisteröinti
vedenjakajalla
Tässä numerossa:
• Varainsiirtoverolain muutokset kiinteistöalalla
• Rahoitusliiketoimiin liittyvät
verotarkastukset kovassa nosteessa
Mitä tiedät
arvonlisäveroryhmistä?
Arvonlisäveroryhmä voi olla vielä monelle vieras käsite.
Ainakin konsernien veroasioista vastaaville käsite tulee
lähiaikoina tutummaksi, mikäli tulevat EU-tuomioistuimen ratkaisut vastaavat sisällöltään julkisasiamiehen ratkaisuehdotusta. EU-tuomioistuimen päätösten odotetaan
asettavan paineita laajentaa arvonlisäveroryhmien käyttö
myös rahoitus- ja vakuutusalan ulkopuolelle. Toteutuessaan muutkin kuin rahoitus- ja vakuutusalalla toimivat yritykset pääsisivät hyödyntämään ryhmärekisteröinnin etuja.
Perehtymisen aiheeseen voi aloittaa jo tämän lehden artikkelista ”Arvonlisäverolain ryhmärekisteröinti vedenjakajalla”.
Arvonlisäveroryhmiä koskevien muutosten odotetaan astuvan
voimaan vuoden 2014 alusta. Varainsiirtoverolakia koskevat
muutokset ovat sen sijaan tulleet voimaan jo tämän vuoden
tammikuussa. Muutokset olivat merkittäviä, koska samalla
muuttuivat sekä verokanta että veropohja. Muutosten vaikutuksia käsitellään tämän lehden artikkelissa ”Mihin varainsiirtoverolain muutos vaikutti kiinteistöalalla?”.
Tässä numerossa alkaa myös uusi juttusarja ”Henkilökuvassa”,
jossa esitellään KPMG:n vero- ja lakiosaajia. Ensimmäisenä esittelyvuorossa on arvonlisäverotuksen parissa työskentelevä Gavin Coyle.
Osallistu myös lehtemme lukijakyselyyn, jossa kysymme mikä on
lehden kiinnostavin artikkeli. Yhteystietonsa jättäneiden kesken arvomme kirjapalkinnon.
Antoisia lukuhetkiä!
Päätoimittaja
Jukka-Pekka Kankaanpää
P: 020 760 3527 / E: [email protected]
Lehden sähköinen versio osoitteessa:
www.kpmg.com/fi/asiakaslehdet
Sisällys
Arvonlisäverolain ryhmärekisteröinti vedenjakajalla
4
Rahoitusliiketoimiin liittyvät verotarkastukset
kovassa nosteessa – oletko valmis?
7
Menestys ulkomailla – sen tekevät ihmiset
10
Ajankohtaista hallituksen jäsenen ja
toimitusjohtajan palkkion verotuksesta
12
Mihin varainsiirtoverolain
muutos vaikutti kiinteistöalalla?
16
Yritystoimintaan voimaa pääomasijoittamisesta
19
Miten varautua verotarkastukseen
20
Henkilökuvassa: Gavin Coyle – From London
underground to VAT expert in Helsinki
22
Konsernin toimintoketjujen vaikutus verotukseen 25
07
Rahoitusliiketoimiin liittyvät verotarkastukset
kovassa nosteessa – oletko valmis?
16
Mihin varainsiirtoverolain muutos vaikutti
kiinteistöalalla?
TAX VIEW
Julkaisija KPMG Oy Ab | PL 1037 | 00101 Helsinki | puh. 020 760 3000 | www.kpmg.fi | Osoitteenmuutokset ja tilaukset [email protected] Päätoimittaja Jukka-Pekka Kankaanpää Toimitussihteeri Tanja Törnroos
Ulkoasu ja taitto KPMG Painopaikka Uusimaa © 2013 KPMG Oy Ab, a Finnish limited liability company and a member firm of the KPMG network of independent member firms affiliated with KPMG International
Cooperative (”KPMG International”), a Swiss entity. All rights reserved. Printed in Finland.
The views and opinions expressed herein are those of the interviewees/authors and do not necessarily represent the views and opinions of KPMG (KPMG Oy Ab).
The KPMG name, logo and “cutting through complexity” are registered trademarks or trademarks of KPMG International Cooperative, a Swiss entity.
The information contained herein is of a general nature and is not intended to address the circumstances of any particular individual or entity. Although we endeavor to provide
accurate and timely information, there can be no guarantee that such information is accurate as of the date it is received or that it will continue to be accurate in the future.
No one should act on such information without appropriate professional advice after a thorough examination of the particular situation.
Tax View / 3
Arvonlisäverolain
ryhmärekisteröinti
vedenjakajalla
Teksti: Matti Lindholm & Ari Nielsen
Suomen arvonlisäverolain alv-ryhmiä koskevaan
lainsäädäntöön kohdistuu tällä hetkellä
poikkeuksellisen suuria muutospaineita.
S
uomessa ja 16 muussa EU:n
jäsenmaassa kaksi tai useampi
yritys voi muodostaa arvonlisäverotuksessa yhtenä verovelvollisena pidettävän verovelvollisuusryhmän eli alv-ryhmän. Samaan
alv-ryhmään kuuluvien yhtiöiden väliset
tavara- ja palveluluovutukset eivät ole
arvonlisäverollisia myyntejä. Suomessa
alv-ryhmän muodostaminen on ollut
mahdollista vain rahoitus- ja vakuutusalalla. Näillä verottomilla toimialoilla on
alv-ryhmän avulla kyetty toimintojen
keskittämiseen ja muihin tarpeellisiin
järjestelyihin ilman, että tavoitellut synergiaedut ovat valuneet lisääntyvään
arvonlisäverokustannukseen.
EU-komission vaatimukset alvryhmien osalta
EU-komissio aloitti vuonna 2008 Suomea ja Ruotsia vastaan rikkomusmenettelyn, koska komissio katsoi arvonlisäverodirektiivin vastaiseksi maiden
lainsäädännöt, jotka mahdollistivat alvryhmät vain rahoitus- ja vakuutusalalla.
Komission mukaan yhdenvertaisuus4 / Tax View
periaatteen nojalla ryhmärekisteröinnin
tulee olla sovellettavissa toimialaan
katsomatta, jos paikallinen lainsäädäntö
ylipäänsä mahdollistaa alv-ryhmät. Komissio käynnisti rikkomusmenettelyn
myös niitä valtioita kohtaan, jotka sallivat muiden kuin elinkeinonharjoittajien
(esimerkiksi puhtaan holding-yhtiön)
kuulumisen alv-ryhmään. Suomi on
asianosaisena myös tässä tapauksessa.
Marraskuussa 2012 EU-tuomioistuimen julkisasiamies antoi ratkaisuehdotuksensa tapauksiin: alv-ryhmien
rajoittaminen vain tietyille toimialoille
on alv-direktiivin vastaista (asianumero
C-480/10), mutta alv-direktiivi ei ole
esteenä pelkkien holding-yhtiöiden
(eli arvonlisäveromielessä muiden kuin
elinkeinonharjoittajien) kuulumiselle
alv-ryhmään (asianumero C-85/11).
EU-tuomioistuimen ratkaisuja näihin
tapauksiin odotetaan vuoden 2013
huhtikuun aikana.
Alv-ryhmien tulevaisuus Suomessa
Mikäli EU-tuomioistuimen ratkaisu vastaa julkisasiamiehen ehdotusta,
Muutosten
aikataulu ja sisältö
ovat kuitenkin tässä
vaiheessa osin
arvailujen varassa.
Suomessa on ilmeisesti muutettava
niin alv-ryhmää koskevaa lainsäädäntöä
kuin viranomaiskäytäntöjäkin. Muutosten aikataulu ja sisältö ovat kuitenkin
tässä vaiheessa osin arvailujen varassa.
Muutokset tulevat todennäköisesti voimaan vuoden 2014 alusta. Mikäli
laissa vaaditut läheiset rahoitukselliset
suhteet edellyttävät jatkossa nimenomaisesti määräysvaltaa, osuuspankkija säästöpankkiryhmien nykyisten alvryhmien olemassaolo vaarantuu. Sama
koskee keskinäisten yhtiöiden jäsenyyttä verovelvollisuusryhmissä. Jotta
tällaiset toimijat eivät kärsisi, on myös
Suomen lakiin sisällytettävä alv-ryhmän
lisäksi tai sen sijasta edellytykset alvdirektiivin mukaiselle verottomalle kustannustenjaolle. Arvonlisäverodirektiivin
artikla 132 (1)(f) on jäsenvaltioita
pakottava säännös, eli verovelvolliset
voivat vedota tähän säännökseen,
vaikka sitä ei olisi kirjattu kansalliseen
lainsäädäntöön.
Ryhmärekisteröintimahdollisuuden
avaaminen kaikille toimialoille tarjoaisi
huomattavia alv-säästömahdollisuuksia
esimerkiksi yksityisille sosiaali- ja terveydenhuoltoalan toimijoille tai koulutuspalvelujen tarjoajille.
Ulkomaisten yhtiöiden sivuliikkeet
osana alv-ryhmää
Alv-ryhmiin liittyen on vireillä kolmaskin
merkittävä asia EU-tuomioistuimessa.
Ruotsi on pyytänyt ennakkoratkaisua
asiassa, jossa amerikkalainen yhtiö
hankkii alv-ryhmän ulkopuolisilta toimittajilta it-palveluja ja kohdentaa osan
kustannuksista Ruotsissa sijaitsevalle
sivuliikkeelleen (Scandia America
Corporation USA, filial Sverige C-7/13).
Amerikkalaisen yhtiön Ruotsin sivuliike kuuluu Ruotsissa alv-ryhmään.
Euroopan tuomioistuimelta kysytään
muun muassa sitä, onko Ruotsissa
alv-ryhmään kuuluvan sivuliikkeen ja
USA:n pääliikkeen välisissä transaktioissa kysymys arvonlisäverollisesta
palvelujen myynnistä ja ostosta.
Suomessa on vakiintuneesti katsottu (esimerkiksi KHO:2004:120), että
eri maissa omiin alv-ryhmiin kuuluvien
ulkomaisen pääliikkeen (tai toisen ulkomailla olevan sivuliikkeen) ja suomalaisen sivuliikkeen väliset veloitukset eivät
ole arvonlisäverotuksessa tarkoitettua
myyntiä. Vastaavasti rajat ylittävä kustannusten allokointi yhtiön eri toimipisteiden välillä ei ole arvonlisäverotuksessa
tarkoitettua vastiketta palvelujen luovuttamisesta. Jos EU-tuomioistuin päätyisi
ratkaisussaan erilaiseen tulkintaan, tällä
olisi ilman muuta vaikutuksia alv-ryhmien
rakenteisiin ja menettelyihin Suomessa.
Lisätietoja
Ari Nielsen
P: 020 760 3661 / E: [email protected]
Matti Lindholm
P: 020 760 3235 / E: [email protected]
Tax View / 5
6 / Tax View
Rahoitusliiketoimiin liittyvät
verotarkastukset kovassa
nosteessa – oletko valmis?
Teksti: Riika Jaakkola & Aleksi Laurikainen
K
onsernin sisäisten rahoitusliiketoimien siirtohinnoittelu oli pitkään pelkkä alaviite yrityksen
siirtohinnoitteludokumentaatiossa tai maininta verotarkastuskertomuksessa. Rahoitukseen liittyvien liiketoimien siirtohinnoittelu on kuitenkin
parin viime vuoden aikana saanut osakseen huomiota yhä enenevässä määrin
verotarkastuksissa ja mediassa. Rahoitukseen liittyvät kysymykset onkin määritelty Suomen Konserniverokeskuksen
siirtohinnoitteluhankkeen yhdeksi painopistealueeksi. Verotarkastajien huomio
on täysin ymmärrettävää, sillä konsernin
rahoitustransaktioiden volyymit ovat
usein hyvin suuria, ja pienikin muutos
sovellettavassa korkotasossa voi saada
aikaan huomattavan oikaisun verotettavassa tulossa.
Konsernin sisäisiin rahoitusliiketoimiin sovelletaan siirtohinnoittelun osalta
samoja vaatimuksia kuin muihinkin
transaktioihin: rahoitusliiketoimien tulee
noudattaa markkinaehtoista hinnoittelua. Esimerkiksi konsernin sisäisissä lainoissa ja talletuksissa käytettävän koron
tulee olla sellainen, jota riippumattomat
osapuolet käyttäisivät vastaavassa
tilanteessa. Ei ole yksiselitteistä lainsäädäntöä siitä, millainen korko kussakin
tilanteessa katsotaan markkinaehtoiseksi. Hinnoittelun markkinaehtoisuus
on yleensä mietittävä tapauskohtaisesti.
Markkinaehtoisen hinnan määrittämiseen vaikuttavat esimerkiksi liiketoimen
ehdot, osapuolien toiminnot ja riskit
sekä rahoitusmarkkinoiden vallitseva
hintataso.
Suuret konsernit keskittävät usein
rahoitustoimintojaan kustannussäästöjen ja toimintojen tehostamisen takia
erilliseen rahoitusyhtiöön tai emoyhtiön
treasury-osastoon. Sen sijaan, että
jokainen konserniyhtiö hankkisi rahoituksen ulkopuoliselta lainanantajalta,
konserniyhtiöiden strateginen rahoitus
ja maksuvalmius järjestetään treasuryosaston tai -yhtiön kautta. Tällaisen
osaston tehtäviin kuuluu yleensä järjestää konsernitasolla riittävä ulkoinen
rahoitus ja likviditeetti, neuvotella konsernin ulkoisten lainojen ehdot sekä
huolehtia konsernitilien käytännön
järjestelyistä. Lisäksi treasury-osaston
tehtäviin saattaa kuulua myös esimerkiksi lainavakuuksien antaminen sekä
suojausstrategian tai muiden rahoitusjärjestelyjen suunnittelu.
Toimintojen ja riskien vaikutus
hinnoitteluun
Rahoitusliiketoimien markkinaehtoinen
hinnoittelu riippuu pitkälti analysoitavan
liiketoimen osapuolien kantamista riskeistä ja suorittamista toiminnoista.
Yksinkertaisia palveluita tuottavan
treasury-osaston katsotaan muodostavan cost centerin, jossa osasto ei ota
merkittäviä itsenäisiä riskejä. Tällöin
treasury-osasto yleensä veloittaa kustannuksiin ja voittolisään perustuvaa
maltillista palvelumaksua ja ansaitsee
pientä mutta vakaata tuottoa.
Profit center -tyyppinen treasuryosasto puolestaan tarjoaa strategista
lisäarvoa tuottavia palveluita konsernin
yrityksille ja kantaa riskiä transaktioissa,
joihin se osallistuu. Treasury-osaston
tuottaessa muiden konserniyhtiöiden
puolesta vaativampia ja korkeampiriskisiä palveluja, osastolle on mahdollista
allokoida enemmän tuottoa kuin vain
yksinkertaisia ja riskittömiä rutiinipalveluita tuottavalle treasury-osastolle. Profit
centerin tuotto on usein sidottu sen
transaktion tuottoon, jonka järjestelyyn
treasury-osasto osallistuu. Tyypillinen
esimerkki tällaisesta transaktiosta on
konsernin sisäinen laina, jossa treasuryosasto kantaa lainapääoman osalta vastapuoliriskin, eli riskin, että lainanottaja
ei pystykään maksamaan lainaa takaisin
ehtojen mukaisesti.
Suomen veroviranomainen on viimeisen parin vuoden aikana lähtenyt
haastamaan nimenomaan konsernin
sisäisten lainojen hinnoittelun mark„
kinaehtoisuutta. Muihin instrument-
Pienikin muutos sovellettavassa korkotasossa voi saada aikaan huomattavan
oikaisun verotettavassa tulossa.
Tax View / 7
Erillisyhtiöperiaatteen noudattaminen
konsernin rahoitustransaktioiden
hinnoittelussa tuo mukanaan verovelvollisen
näkökulmasta usein kohtuuttomalta
tuntuvan dokumentointivelvollisuuden.
teihin liittyviä oikaisuja on toistaiseksi
esitetty harvemmin, mutta näidenkin
osalta lisätietopyynnöt ja huomautukset verotarkastusten yhteydessä ovat
lisääntyneet.
Erillisyhtiöperiaate
Suomessa noudatetaan tiukkaa erillisyhtiöperiaatetta, jolloin konsernin kaikkia yhtiöitä arvioidaan omina yhtiöinään.
Analyysissa otetaan huomioon tarkasteltavan yrityksen tytäryhtiöt, mutta
muuta konserniin kuulumista ei huomioida. Tällöin esimerkiksi lainaa saaneen konsernin tytäryhtiön luottoriskin
arvioinnissa ei oteta huomioon sitä, että
yhtiöllä on emoyhtiö, joka käytännössä
takaa lainan pelkällä olemassaolollaan,
koska ei maineriskin takia voi päästää
tytäryhtiötään konkurssiin. Tällaisia julkilausumattomia (implisiittisiä) takauksia
ei saa ottaa huomioon konsernin sisäisen rahoituksen hintaa määritettäessä.
Sen sijaan konserniyhtiön toiselle konserniyhtiölle antamat sitovat (eksplisiittiset) takaukset tulee ottaa huomioon ja
niille tulee määrittää markkinaehtoinen
arvo. Suomen veroviranomainen on viime vuosina alkanut kiinnittää huomiota
8 / Tax View
myös lainatakauksiin ja takauspalkkioiden markkinaehtoiseen hinnoitteluun.
Erillisyhtiöperiaate on tuotu näkyvästi
esille korkeimman hallinto-oikeuden
toistaiseksi ainoassa konsernin sisäistä
rahoitusta käsittelevässä ratkaisussa
(KHO 2010:73). Ratkaisun mukaan vähennyskelpoisten korkojen määrää ei
voi suoraan määrittää koko konsernin
ulkopuolisen rahoituksen keskimääräisen koron perusteella, vaan yhtiön oma
luottokelpoisuus tulee ottaa huomioon
rahoituksen markkinaehtoisen hinnan
määrittelyssä. Erillisyhtiöperiaatetta on
ratkaisun julkaisemisen jälkeen sovellettu säännönmukaisesti verotuskäytännössä sekä alempien oikeusasteiden
uusimmissa ratkaisuissa.
Erillisyhtiöperiaatteen noudattaminen konsernin rahoitustransaktioiden hinnoittelussa tuo mukanaan
verovelvollisen näkökulmasta usein
kohtuuttomalta tuntuvan dokumentointivelvollisuuden, varsinkin, jos uusien
lainatransaktioiden määrä konsernissa
on suuri ja lainasopimuksia päivitetään usein. Tällöin kunkin lainansaajan luottokelpoisuutta tulee arvioida
erillisyhtiöperiaatteen mukaisesti
erikseen, jotta saadaan selville lainaan
liittyvä luottoriski. Tämän jälkeen voidaan yhtiön luottokelpoisuuden sekä
muiden lainan hinnoitteluun liittyvien
seikkojen (esimerkiksi lainan myöntämisajankohta, maturiteetti, valuutta ja
etuoikeusasema) perusteella arvioida
lainan korkotason markkinaehtoisuutta.
Koska Suomen lainsäädännön mukaan
verovelvollisen huomattavimmat rajat
ylittävät etuyhteysliiketoimet sekä
niiden hinnoittelun markkinaehtoisuus
tulee dokumentoida, ei ole ihme, että
monessa konsernissa tämä taakka
tuntuu musertavalta. Dokumentointi
kannattaa kuitenkin tehdä huolellisesti, sillä sen laiminlyömisestä voi olla
seurauksena sekä veronkorotus että
verotarkastajan omiin luottoriski- ja korkoanalyyseihin perustuva tulonoikaisu,
joka saattaa olla huomattava.
Yllä mainittu dokumentointitaakka on
saanut useat suuret konsernit rationalisoimaan konsernin sisäisten lainojen
siirtohinnoittelua. Esimerkiksi konsernin
sisäiset lainainstrumentit voidaan mahdollisuuksien mukaan tehdä tiettyjen
vakioehtojen mukaisesti. Näiden vakiomuotoisten lainaehtojen ja luottoriskitasojen avulla markkinoilta voidaan etsiä
vertailukelpoisia rahoitusinstrumentteja
markkinaehtoisen korkotason määrittelemistä varten.Tällaisten puoliautomaattisten luottoluokitus- ja korkotasojärjestelmien luomiseen kannattaa käyttää
riittävästi aikaa ja resursseja, koska
lopputuloksen on oltava paitsi helppokäyttöinen myös markkinaehtoinen.
On hyvä pitää mielessä, että verotarkastaja tekee analyysinsa tapauskohtaisesti
ja täysin manuaalisesti, joten omien
analyysien tuloksia kannattaa aina tarkastella kriittisesti ja miettiä, onko lopputulos järkevä.
Nykyinen säätely ja ohjeet
Toistaiseksi rahoitustransaktioiden siirtohinnoittelusta ei anneta käytännön
ohjeita Suomen veroviranomaisen tai
OECD:n siirtohinnoittelua koskevissa
ohjeistuksissa. Odotettavissa on, että
OECD laittaa lähiaikoina alulle rahoitustransaktioiden siirtohinnoittelua koskevan ohjeistuksen. Sen valmistumista
saadaan kuitenkin vielä odottaa useampi vuosi. Siihen asti on luovittava nykyisten ohjeistusten, oikeuskäytännön ja
maalaisjärjen varassa.
Suomen oikeuskäytännössä rahoitukseen liittyvien liiketoimien markkinaehtoisuutta on käsitelty aiemmin mainitun
korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun
(KHO 2010:73) lisäksi vain muutamissa
hallinto-oikeuksien ratkaisuissa. Rahoitustransaktiot ovat kuitenkin olleet viime aikoina esillä verotarkastuksissa yhä
useammin. Markkinaehtoisen hinnoittelun lisäksi verotarkastajat ovat kiinnittäneet huomiota myös siihen, että yhtiön
pääomarakenteen tulee olla markkinaehtoinen. Näissä tapauksissa on usein
ollut kyse siitä, että verotarkastaja on
katsonut yhtiön pääomarakenteen olevan ylivelkainen suhteessa toimialalle
tyypilliseen pääomarakenteeseen. Tästä
johtuen konsernin sisäinen laina on
tulkittu omaksi pääomaksi, jolloin lainan
korot eivät ole olleet verotuksessa vähennyskelpoisia.
Vuoden alusta voimaan tullut lainsäädäntö konserneja koskevasta korkovähennysrajoituksesta lisää konsernin
sisäisen rahoituksen sääntelyä. Huomionarvoista on, että korkovähennysrajoitukset ja siirtohinnoittelusäännökset
ovat toisistaan erillisiä, ja niitä myös
sovelletaan toisistaan riippumatta. Toisin
sanoen käytettävän koron ja pääomarakenteen tulee aina olla markkinaehtoisia, mutta markkinaehtoisenkin koron
vähennyskelpoisuus voidaan evätä,
jos yhtiön nettokorkomenot ylittävät
korkovähennysrajoituslainsäädännössä
säädetyt raja-arvot.
Lisätietoja
Riika Jaakkola
P: 020 760 3654 / E: [email protected]
Aleksi Laurikainen
P: 020 760 3124 / E: [email protected]
Tax View / 9
Menestys ulkomailla
– sen tekevät ihmiset
Teksti: Riikka Mannelin
Onnistunut ulkomaankomennus on jokaisen ulkomaille työntekijöitä lähettävän
yrityksen tavoite. Ulkomaankomennuksen onnistumisen kannalta avainasemassa
on lähtevä työntekijä. Ymmärrys kohdemaan kulttuurista ja hyvä itsetuntemus
ovat edellytyksenä menestyksekkäälle työskentelylle. Ulkomaankomennuksia
suunniteltaessa yritysten tulisi kiinnittää huomiota lähtevän työntekijän
kulttuuriosaamisen ja itsetuntemuksen kehittämiseen.
10 / Tax View
K
PMG on jo useamman vuoden ajan auttanut asiakkaita
valmentamalla ulkomaankomennukselle lähteviä ja sieltä
palaavia. Valmennusten tavoite yrityksen kannalta on luoda edellytykset
onnistuneelle komennukselle. Komennukselle lähtevän kannalta valmennus
antaa työkaluja sopeutumiseen ja luo
edellytykset erilaisen kulttuurin parissa
toimimiseen sekä eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa työskentelyyn.
Ulkomaantyön merkitys
liiketoiminnassa
Ulkomaankomennukselle lähetettävä
työntekijä on yritykselle suuri investointi. Onnistuminen ja sille asetettujen
tavoitteiden saavuttaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä. Yritysten tuleekin
ulkomaankomennuksia suunniteltaessa
miettiä tarkoin, mitä tavoitteita komennukselle asetetaan ja kuka ulkomaille
lähetetään. Pelkästään tämä ei kuitenkaan takaa menestyksekästä komennusta. Tärkeää on kiinnittää huomiota
lähetettävän työntekijän valmiuksiin.
Valmennuksella tuloksiin
Onnistunut ulkomaankomennus vaatii
työntekijältä paljon. Hänen tulee sopeutua uuteen kulttuuriin ja ympäristöön
sekä osata toimia ja työskennellä uuden
kulttuurin asettamin ehdoin. Kulttuurien väliset erot tuovat haasteita niin
kommunikaatioon kuin tapaan tehdä
töitä. Valmennusten avulla laajennetaan
työntekijän ymmärrystä näistä eroista
ja edistetään työskentelyn sujuvuutta.
Samalla lisätään ulkomaankomennuksen onnistumismahdollisuuksia myös
yrityksen tavoitteiden kannalta.
Hyvä itsetuntemus
ulkomaankomennuksen tukena
Kulttuurista johtuvien erojen lisäksi
haasteita luovat ihmisten erilaiset tavat
toimia. Hyvä itsetuntemus on komennukselle lähtevälle yhtä tärkeää kuin
uuden kulttuurin tuntemus. Hyvän itsetuntemuksen avulla työntekijä pystyy
tiedostamaan omaa toimintaansa sekä
sen eroja ja yhtäläisyyksiä suhteessa
muiden toimintaan.
KPMG:n valmennusasiantuntijat
käyttävät valmennuksissa apuna muun
muassa MBTI-työkalua (Myers-Briggs
Type Indicator). Se on yksi maailman
käytetyimmistä itsensä kehittämisen
työkaluista. MBTI:stä puhuttaessa
on hyvä pitää mielessä, että se ei ole
psykologinen testi, eikä sillä mitata esimerkiksi ominaisuuksia tai taitoja. Sen
tuloksia ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen, eikä siinä ole oikeita tai vääriä
vastauksia. Sen sijaan MBTI kartoittaa
henkilön luontaista toimintatapaa.
Oman luontaisen toimintatavan tunnistamisen myötä työntekijälle avautuu
mahdollisuus ymmärtää myös toisten
ihmisten toimintatapoja, jolloin omaa
toimintaa sopeuttamalla yhteistyön voi
saada sujumaan paremmin. Samalla on
mahdollisuus oppia uudenlaisia tapoja
tehdä asioita.
Avaimet menestykseen
Ulkomaankomennuksilla on usein
olennainen osa yrityksen kansainvälisen strategian toteuttamisessa.
Strategiassa asetettujen tavoitteiden
saavuttaminen edellyttää ulkomaankomennusten onnistumista – hyvä
itsetuntemus ja kohdemaan kulttuurin
ymmärrys ovat tässä avainasemassa.
Onnistumisen varmistamiseksi työntekijälle tulee tarjota hyvät edellytykset
työskentelyyn. Ulkomaankomennusvalmennukset ovat keino lisätä työntekijän valmiuksia hoitaa työnsä menestyksekkäästi ja varmistaa näin yrityksen onnistunut toiminta kansainvälisillä
markkinoilla.
MBTI – eri ulottuvuudet
MBTI tarkastelee mieltymyksiä neljänä vastakohtien
parina, joita kutsutaan ulottuvuuksiksi.
Ekstraversio
EtaiIIntroversio
Aistiva
Ajatteleva
Järjestelmällinen
StaiNIntuitiivinen
TtaiFTunteva
JtaiPHavainnoiva
Lisätietoja
Riikka Mannelin
P: 020 760 3224 / E: [email protected]
Tax View / 11
Ajankohtaista hallituksen jäsenen
ja toimitusjohtajan palkkion
verotuksesta
Teksti: Anna-Leena Rautajuuri
Hallituksen jäsenyydestä maksetun palkkion verotuskohtelusta on käyty runsaasti keskustelua
keväällä 2011 annetun korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun (KHO 2011:31) ja sitä seuranneen
Verohallinnon ohjeen jälkeen. Uusi ohjeistus kiristi merkittävästi verotuskäytäntöä mutta koski
tuolloin ainoastaan hallituksen jäsenen palkkiota, eikä siis esimerkiksi toimitusjohtajan palkkion
verotusta. Kuluvan vuoden alussa korkein hallinto-oikeus antoi uuden merkittävän ratkaisun
(KHO 2013:1) toimitusjohtajan palkkion verotusta koskevassa asiassa. Suunta on sama kuin
aikaisemmassa hallituksen jäsentä koskevassa ratkaisussa.
K
eväällä 2011 annettu KHO:n
ratkaisu, jonka perusteella
verotuskäytäntö tiukentui,
koski tilannetta, jossa henkilö
A työskenteli pääomasijoitustoimintaa
harjoittavassa yhtiössä. Kyseinen yhtiö
oli nimittänyt A:n toimimaan Y Oy:n
hallituksessa. Y Oy maksoi hallituksen
jäsenyydestä palkkion pääomasijoitusyhtiölle. Kysymys oli siitä, voidaanko
hallituksen jäsenyydestä maksettu
palkkio katsoa pääomasijoitustoimintaa
harjoittavan yhtiön elinkeinotuloksi, koska hallituksen jäsenen nimittäminen oli
tapahtunut pääomasijoitusyhtiön intressissä, vaikka ennakkoperintälain 13 §:n
2 momentissa hallituksen jäsenyydestä
saatu palkkio on nimenomaisesti määrätty henkilökohtaiseksi tuloksi.
KHO katsoi, että kyseessä oli hallituksen jäsenen henkilökohtainen
palkkatulo, kuten ennakkoperintälaissa
12 / Tax View
säädetään. Päätöstä perusteltiin ennakkoperintälain 13 §:n säännöksen lisäksi
myös osakeyhtiölain säännöksillä,
joiden mukaan osakeyhtiön hallituksen jäsenenä voi olla vain luonnollinen
henkilö, ei siis esimerkiksi osakeyhtiö.
Merkitystä ei ollut sillä, oliko kyseessä
tilapäinen järjestely, eikä sillä, sisältyikö hallituksen jäsenen saama palkkio
kokonaistoimeksiannosta maksettuun
palkkioon.
Edellä mainittuun KHO:n ratkaisuun
perustuen Verohallinto antoi uuden
ohjeen ”Hallintoelimen jäsenen ja toimitusjohtajan palkkion verotus” (Drno
563/32/2011). Ohjeen mukaan hallituksen jäsenen tehtävästä maksettu korvaus katsotaan aina kokonaisuudessaan
hallituksen jäsenen palkkatuloksi riippumatta siitä, kenelle korvaus maksetaan
tai siitä, onko kysymys tilapäisestä vai
jatkuvasta järjestelystä.
Mikä muuttui vuoden 2011 päätöksen
myötä?
Aikaisempi verotuskäytäntö mahdollisti
sen, että kun asianajo- tai konsultointitoimeksiantoon kuului hallituksen jäsenenä toimiminen, palkkio voitiin katsoa
asianajotoimiston tai konsultointiyhtiön
tuloksi. Toimeksiannon luonne kokonaisuudessaan ratkaisi sen, katsottiinko
hallituksen jäsenen palkkio osaksi
konsultointitoimeksiannosta maksettua
palkkiota, ja näin ollen konsultointiyhtiön tuloksi, vai hallituksen jäsenen
henkilökohtaiseksi palkkatuloksi.
Tämä käytäntö ei ole enää Verohallinnon uuden ohjeen (Drno 563/32/2011)
mukaan mahdollinen. Hallituksen jäsenen palkkion verotuskohtelusta annettu
ohje on nykyisin selvä: hallituksen jäsenen saama palkkio on ennakkoperintälaissa tarkoitettua jäsenen henkilökohtaista palkkatuloa kaikissa olosuhteissa.
KHO:n vuoden 2011 ratkaisu ei koskenut toimitusjohtajan palkkiota
Ennakkoperintälain 13 §:n mukaan palkkana pidetään myös toimitusjohtajan palkkiota. Aiemmassa oikeus- ja verotuskäytännössä on kuitenkin
hyväksytty se, että toimitusjohtajan tehtävistä maksettu korvaus on voitu
tiettyjen edellytysten täyttyessä poikkeuksellisesti maksaa toimitusjohtajan työnantajalle tai toimitusjohtajan omistamalle yhtiölle. Edellytyksenä
tälle on ollut se, että kyseessä on tilapäinen järjestely, jolle on ollut
erityinen syy. Lisäksi on edellytetty, että toimitusjohtajalla on ollut tänä
aikana sellaisia tehtäviä, jotka edellyttävät esimerkiksi ulkopuolisen
konsulttiyhtiön tarjoamaa erityisosaamista. Vastaavansisältöinen kanta
on todettu ennakkoperintälain säännöksiä koskevassa hallituksen
esityksessä (HE 126/1994 vp.). Tämä kanta on myös vahvistettu
Verohallinnon ohjeessa. Koska hallituksen jäsenen palkkiota koskevassa KHO:n ratkaisussa ei käsitelty toimitusjohtajan palkkiota, ei
ratkaisulla myöskään ollut vaikutusta aikaisempaan oikeus- ja
verotuskäytäntöön.
Toimitusjohtajana voi toimia vain luonnollinen henkilö
KHO:n tapauksessa 2013:1 asianajotoimisto oli solminut konsulttisopimuksen liikkeenjohdon konsultointia harjoittavan yhtiön kanssa. Sopimuksen mukaan projektin toteuttamisaikana
1.1.–31.12.2011 konsultointiyhtiö toimi asianajotoimistossa niin
sanottuna vuokratoimitusjohtajana. Käytännössä konsultointiyhtiön toimitusjohtaja ja omistaja toimi mainittuna ajanjaksona asianajotoimiston toimitusjohtajana ja vastasi konsulttisopimuksessa määriteltyjen projektien toteuttamisesta. Asianajotoimisto oli aikaisemmin teettänyt yhtiöllä konsultointina
laajan strategiatyön vuosiksi 2011–2015 määritellystä
kasvustrategiasta. Vuoden 2011 konsultointisopimus liittyi
strategian toteuttamiseen.
Palkkion maksajana ollut asianajotoimisto haki Verohallinnolta ennakkoratkaisua siitä, pidetäänkö sen ja konsultointia harjoittavan yhtiön välisen konsultointisopimuksen
perusteella maksettavaa palkkiota ennakkoperintälain
13 §:n mukaisena toimitusjohtajan palkkana vai onko
kysymyksessä suoritus, joka on konsultointiyhtiön
liiketoiminnasta johtuvaa tuloa. Ennakkoratkaisun ja
sitä seuranneen hallinto-oikeuden päätöksen mukaan
kysymys on yhtiön liiketulosta. Korkein hallinto-oikeus
kuitenkin kumosi ennakkoratkaisun ja hallinto-oikeuden päätöksen ja lausui uutena ennakkoratkaisuna,
että kysymyksessä olevaa konsultointisopimuksen
perusteella maksettavaa korvausta on pidettävä toimitusjohtajan tehtävästä saatuna palkkana, josta
asianajotoimiston on toimitettava ennakonpidätys
ja suoritettava työnantajan sosiaaliturvamaksu. Perusteluissaan KHO viittasi toisaalta ennakkoperintälain 13 §:n kohtaan, jonka mukaan
Tax View / 13
palkalla tarkoitetaan muun muassa
toimitusjohtajan palkkiota, ja toisaalta
toimitusjohtajaa koskeviin osakeyhtiölain säännöksiin, joiden mukaan
toimitusjohtajana voi toimia ainoastaan
luonnollinen henkilö, joka on toiminnastaan henkilökohtaisesti yksityis- ja
rikosoikeudellisessa vastuussa. Perustelut olivat siten hyvin samankaltaiset
kuin aikaisemmassa hallituksen jäsenen
palkkiota koskevassa ratkaisussa.
KHO:n ratkaisu tulee epäilemättä
kiristämään verotuskäytäntöä. Jos aikaisemmin tietyissä poikkeuksellisissa
tapauksissa toimitusjohtajan palkkio
on voitu katsoa toimitusjohtajan työnantajan tai toimitusjohtajan omistaman
yhtiön liiketuloksi, tulee tämä linja
todennäköisesti muuttumaan. Onkin
odotettavissa, että Verohallinto päivittää
aikaisempaa ohjettaan tältä osin. Uusi
ohjeistus toimitusjohtajan palkkion
osalta tulee todennäköisesti olemaan
samansuuntainen kuin jo olemassa
oleva ohjeistus hallituksen jäsenen
palkkiosta. Toisin sanoen myös toimitusjohtajien tehtävien hoidosta maksettu
palkkio tullaan jatkossa katsomaan
palkaksi riippumatta siitä, mille taholle
se maksetaan tai siitä, onko palkkio osa
kokonaistoimeksiannosta maksettua
palkkiota vai ei.
Vaikutukset palkkion maksajille ja
saajille
Verohallinnon uuden ohjeen noudattamiseksi on saattanut olla tarpeellista
tarkistaa yhtiön maksukäytännöt hallituksen jäsenen palkkioiden osalta, eli
se, maksetaanko palkkiot aina jäsenille
henkilökohtaisesti vai jotenkin muutoin.
14 / Tax View
Uuden KHO:n ratkaisun perusteella ja
viimeistään siinä vaiheessa, kun Verohallinto päivittää ohjeistustaan uusinta
oikeuskäytäntöä vastaavaksi, on samat tarkistustoimenpiteet hyvä tehdä
myös toimitusjohtajan palkkion osalta.
Joissain tilanteissa voi olla tarpeellista
päivittää konsultointi-, toimeksianto- tai
muita veloitussopimuksia siten, että
Verohallinnon ohjeessa asetetut edellytykset ennakonpidätyksen ja raportointivelvoitteiden osalta täyttyvät. Hallituksen jäsenen palkkiota koskeneen
ratkaisun perusteella tehdyt muutokset
Verohallinnon ohjeistukseen tulivat
sovellettaviksi kyseisen ratkaisun antamisen jälkeiseltä ajalta toimitettuihin verotuksiin. Todennäköisesti toimitusjohtajan palkkion osalta linja tulee olemaan
samansuuntainen, ja muutoksia voi tulla
jo vuodelta 2013 toimitettavassa verotuksessa noudatettavaan käytäntöön.
Hallituksen jäsenen palkkion osalta nykyinen ohje tarkoittaa sitä, että
maksajana toimivan yhtiön on aina
käsiteltävä hallituksen jäsenyydestä
maksettu palkkio jäsenen henkilökohtaisena palkkatulona ja toimitettava siitä
ennakonpidätys verokortin mukaisesti.
Palkkion maksaja myös raportoi maksamansa suorituksen Verohallinnolle.
Todennäköisesti jatkossa sama käytäntö
tulee koskemaan myös toimitusjohtajien palkkioita.
Ainoa hallituksen jäsenen palkkiota
koskevassa ohjeessa erikseen mainittu
poikkeus ennakonpidätys- ja raportointivelvoitteisiin on tilanne, jossa konserniyhtiön työntekijä toimii samaan konserniin kuuluvan yhtiön hallituksen jäsenenä osana työtehtäviään. Tällöin työnte-
kijälle palkkaa maksava yhtiö voi toimia
sijaismaksajana hallituksen jäsenyydestä
maksetun palkkion osalta. Tämä ei
muuta suorituksen palkanluontoisuutta
(eli muuta palkkatuloa elinkeinotuloksi
konserniyhtiölle), vaan ainoastaan sitä,
että konserniyhtiö voi sijaismaksajana
maksaa palkaksi katsottavan suorituksen hallituksen jäsenenä toimivalle työntekijälle, eikä yhtiön, jonka hallituksen jäsenenä henkilö toimii, tarvitse erikseen
toimittaa suorituksesta ennakonpidätystä. Käytännössä konserniyhtiön hallituksen jäsenenä toimimisesta ei usein
makseta palkkiota jäsenelle tai yhtiölle,
jonka työntekijänä jäsen on. Jos hallituksen jäsenyyden perusteella ei laskuteta
minkäänlaisia suorituksia yhtiöiden
välillä, eivät ennakonpidätyskysymykset
luonnollisesti toteudu.
Kansainvälisten tilanteiden
erityishaasteet
Kansainvälisiin tilanteisiin liittyy omia
erityiskysymyksiä, jotka eivät tule
pohdittavaksi kotimaisissa tilanteissa.
Suomalaisen yhtiön hallintoelimen
jäsenyydestä saatu palkkio katsotaan
tuloverolain 10 §:n mukaan aina Suomesta saaduksi tuloksi. Näin ollen myös
ulkomaalaisen, Suomessa rajoitetusti
verovelvollisen hallituksen jäsenen, on
lähtökohtaisesti maksettava hallituksen
jäsenen palkkiosta Suomessa lähdevero. Myöskään Suomen solmimat
verosopimukset eivät yleensä estä tällaisen palkkion verotusta Suomessa.
Tämän säännöksenkin vuoksi yksinkertaisinta on, jos suomalainen yhtiö maksaa hallituksen jäsenyydestä maksettavan palkkion suoraan jäsenelle ja hoitaa
samalla lakisääteiset ennakonpidätys- ja
raportointivelvoitteensa.
Toimitusjohtajan palkkioon ei sovelleta samoja säännöksiä kuin hallituksen
jäsenen palkkioon. Tuloverolain 10 §:n
säännöksen mukaan Suomesta saatua
tuloa on palkkatulo, jos työ, tehtävä tai
palvelus on yksinomaan tai pääasiallisesti suoritettu Suomessa täällä olevan
työnantajan tai toimeksiantajan lukuun.
Jos suomalaisen yhtiön toimitusjohtajana on Suomessa rajoitetusti verovelvollinen henkilö, eikä hän tee työtään
yksinomaan tai pääasiallisesti Suomessa, ei Suomella ole verotusoikeutta
toimitusjohtajan saamaan palkkatuloon.
Myös Suomen solmimat verosopimukset saattavat rajoittaa Suomen verotusoikeutta toimitusjohtajan saaman
palkkatulon osalta.
Kansainvälisissä tilanteissa haasteita saattavat lisäksi aiheuttaa eläke- ja
sosiaaliturvaan liittyvät säännökset. Toimitusjohtaja vakuutetaan usein samoin
kuin työntekijä mutta hallituksen jäsenten osalta eri maiden välillä on huomattavia eroja. Joissain maissa hallituksen
jäsenet rinnastetaan työntekijöihin, jolloin yhtiön tulee työnantajana järjestää
hallituksen jäsenen eläke- ja sosiaaliturva paikallisten säännösten mukaisesti,
kun taas toisissa maissa hallituksen jäsenet ovat ammatinharjoittajiin/yrittäjiin
rinnastuvia. Toisaalta useassa maassa
työskentelevän toimitusjohtajan eläke-
ja sosiaaliturva ei välttämättä päädy
järjestettäväksi Suomessa, vaan sen
järjestämisvelvollisuus voi olla jossain
toisessa maassa sovellettavista säännöksistä riippuen.
EU- ja ETA-alueen sekä Sveitsin osalta sovellettavan lainsäädännön määrittelee EU:n sosiaaliturva-asetus. Suomalaisen yhtiön hallituksen jäsenenä saattaa
olla muualla kuin Suomessa asuva
henkilö, joka pääosin myös työskentelee asuinmaassaan, Suomessa tehtävää
hallitustyöskentelyä lukuun ottamatta.
EU-tilanteissa henkilö kuuluu lähtökohtaisesti vain yhden maan sosiaaliturvajärjestelmään kaiken työskentelynsä osalta. Jos se maa, jonka sosiaaliturvajärjestelmään henkilö kuuluu, käsittelee hallituksen jäseniä työntekijöinä,
maksetaan hallituksen jäsenen palkkion
perusteella lakisääteiset eläke- ja muut
sosiaalivakuutusmaksut yleensä myös
kyseiseen maahan. Suomalainen yhtiö
voi tällöin joutua tilanteeseen, jossa sen
on hallituksen jäsenyydestä maksetun
palkkion perusteella rekisteröidyttävä
toiseen maahan hoitaakseen jäsenen
sosiaaliturvaan liittyvät velvoitteet.
Tapausten moninaisuus ja rekisteröitymisprosessit vievät aikaa, minkä vuoksi
kansainväliset tilanteet edellyttävät aina
tapauskohtaista selvitystyötä, joka kannattaa aloittaa hyvissä ajoin ennen kuin
hallituksen jäsenelle maksetaan palkkiota Suomesta.
Lisätietoja
Anna-Leena Rautajuuri
P: 020 760 3995 / E: [email protected]
Tax View / 15
Mihin varainsiirtoverolain
muutos vaikutti kiinteistöalalla?
Teksti: Sanna Juutila
Asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöiden osakkeiden luovutukseen sovellettava verokanta nousi tämän
vuoden maaliskuun alusta alkaen 1,6 prosentista 2 prosenttiin. Samalla varainsiirtoveropohjaa
laajennettiin merkittävästi. Veropohjan muutos koski kaikkia yhtiöitä eikä pelkästään asunto- ja
kiinteistöosakeyhtiöitä. Muutoksen tavoitteena on periä varainsiirtovero luovutettavan kohteen
velattomasta arvosta. Valtion kassaan odotetaan kilahtavan muutoksen seurauksesta vuosittain
noin 80 miljoonaa euroa lisää verotuloja.
V
arainsiirtoverolain muutokset
tulivat voimaan 1.1.2013, mutta
muutoksia on sovellettu vasta
1.3.2013 tai sen jälkeen tehtyihin kauppoihin ja muihin luovutuksiin.
Luovutushetkenä pidetään sopimuksen
allekirjoitushetkeä. Joissakin tapauksissa kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden
kauppa saatetaan kuitenkin loppuun
(”closing”) myöhemmin kuin varsinainen kauppakirja on allekirjoitettu. Mikäli
varsinainen kauppakirja on allekirjoitettu ennen 1.3.2013, mutta kaupasta
tehdään kaupan loppuun saattamisen
yhteydessä erillinen luovutusasiakirja
(”transfer deed”), on mahdollista, että
kauppaan sovelletaan varainsiirtoverolain uusia säännöksiä. Jos kaupan lop-
16 / Tax View
puunsaattamisen yhteydessä ei tehdä
erillistä luovutusasiakirjaa ja kauppakirja
on allekirjoitettu ennen 1.3.2013, on
kauppakirjan allekirjoitushetki määräävä
varainsiirtoveron osalta, ja kauppaan sovelletaan vanhoja säännöksiä.
Muutosta on perusteltu verokertymän kasvattamisen lisäksi sillä, että
muutoksella vähennettäisiin suoran ja
välillisen kiinteistöomistuksen (kiinteistöosakeyhtiön kautta omistetun kiinteistön) luovutuksen varainsiirtoverorasituksen eroa. Aiemmin kiinteistön ja kiinteistöosakeyhtiön varainsiirtoverokannassa
oli eroa 2,4 prosenttiyksikköä, nyt ero
on kaventunut 2 prosenttiyksikköön.
Myös velkaosuuden lisääminen varainsiirtoveropohjaan kaventaa suorasta ja
välillisestä kiinteistöomistuksesta aiheutuvan varainsiirtoverorasituksen eroa.
Varainsiirtoveropohjan laajentumisella on
merkittävä vaikutus asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöiden osakkeiden kaupasta
aiheutuvaan varainsiirtoverokustannukseen, koska niin uudiskohteet kuin vanhat kohteet ovat usein velkarahoitteisia.
Vieraan pääoman ehtoiset sijoitukset
varainsiirtoveropohjaan
Varainsiirtoveropohjaan luetaan muutoksen myötä myös luovutuksensaajan
muulle kuin luovuttajalle tekemä suoritus, joka on luovutussopimuksen ehtona. Lisäksi veropohjaan lasketaan suoritusvelvoite, jonka luovutuksensaaja on
luovutussopimuksen ehtojen mukaan
Mikä muuttui 1.3.2013 alkaen?
•Asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöiden osakkeiden
varainsiirtoverokanta nousi 1,6 %:sta 2%:iin.
•Varainsiirtoveropohjaan lisättiin velkaosuus (koskee
myös muita kuin asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöitä).
ottanut vastattavakseen luovuttajalle
tai muulle taholle, jos suoritus tai suoritusvelvoite tulee luovuttajan hyväksi.
Edellä mainittuna suoritusvelvoitteena
pidetään esimerkiksi velkaa, jonka ostaja on ottanut luovutussopimuksessa
vastattavakseen rahoittamalla sen tai
suorittamalla erillisen korvauksen myyjän saatavan siirrosta. Veropohjan muutos koskee kaikkia yhtiöitä eikä pelkästään asunto- ja kiinteistöyhtiöitä. Tässä
artikkelissa on keskitytty vain asunto- ja
kiinteistöyhtiöihin.
Osakaslainan osalta oli jo ennen lainmuutosta epäselvää, tuliko ostajan kaupan yhteydessä maksama osakaslaina
huomioida varainsiirtoveropohjassa. Ennen lainmuutosta tämä voitiin kuitenkin
välttää sillä, että ostaja rahoitti uudelleen kiinteistöyhtiössä olevan osakaslainan ennen ostoa niin, että kohdeyhtiö
maksoi osakaslainan myyjälle pois.
Nykyisen lainsäädännön mukaan myös
ostajan uudelleen rahoittama osuus
luetaan mukaan varainsiirtoveropohjaan.
Urakkasopimuksesta kohdeyhtiölle
aiheutuvia velvoitteita tämä muutos ei
kuitenkaan koske.
Uusien säännösten mukaan suorituksen ja suoritusvelvoitteen ei tarvitse
tulla välittömästi luovuttajan hyväksi,
jotta se voitaisiin lukea mukaan varainsiirtoveropohjaan. Riittävää on, että
luovuttaja hyötyy suorituksesta tai suoritusvelvoitteesta välillisesti esimerkiksi
luovuttajan etuyhteydessä olevan tahon
kautta. Tällaisesta laissa tarkoitetusta
tilanteesta voi olla kyse esimerkiksi, jos
ostaja maksaa kohdeyhtiön velan myy-
jän kanssa samaan konserniin kuuluvalle yhtiölle. Varainsiirtoveron määrään ei
voida kuitenkaan vaikuttaa siten, että
esimerkiksi rakennusrahastosuorituksista tehtäisiin erillinen asiakirja asian varsinaisen luonteen vastaisesti. Tällaisessa tapauksessa suoritus voitaisiin nimittäin katsoa osaksi varainsiirtoveropohjaa
lain veronkiertosäännöksen kautta.
Useissa tapauksissa kohdeyhtiössä
voi myös olla pankkilainaa, jonka myyjä
on taannut. Vaikka ostaja ottaisi vastatakseen kyseisen pankkilainan takaamalla sen oston yhteydessä, ei tämän
katsota tulevan myyjän hyväksi pelkästään sillä perusteella, että myyjä on
taannut lainan. Vaikka myyjän ja ostajan
välisen sopimuksen ehtoihin sisältyy
ostajan suoritus tai suoritusvelvoite
kolmannelle, ei sitä lähtökohtaisesti
katsota vastikkeeksi, josta varainsiirtoveroa tulisi maksaa.
Yhtiölaina osana veron laskentaperustetta
Laissa tarkoitetuksi vastikkeeksi katsotaan myös osakkeisiin luovutushetkellä
kohdistuva yhtiölainaosuus, joka osakkaalla on oikeus tai velvollisuus maksaa
yhtiölle yhtiöjärjestyksen määräyksen,
yhtiökokouksen tai hallituksen päätöksen perusteella. Varainsiirtoverolain
muutosta koskevan hallituksen esityksen mukaan myös yhtiölainaosuus, jonka osakas on luovutuksen yhteydessä
maksanut pois, luetaan nykyään mukaan varainsiirtoveropohjaan. Muutoksella on suuri vaikutus uudiskohteisiin,
joissa kauppahinnan velkaosuus on
perinteisesti ollut huomattavan suuri
suhteessa velattomaan kauppahintaan.
Varainsiirtoveromuutos vaikuttaakin
merkittävästi uudishuoneistojen kaupasta aiheutuvaan varainsiirtoverokustannukseen. Aiemmin rakennusliikkeiden uudiskohteissa oleva velkaosuus
kauppahinnasta oli hyvin merkittävä
juuri sen vuoksi, ettei ostaja joutunut
maksamaan varainsiirtoveroa velattomasta kauppahinnasta vaan ainoastaan
velallisesta kauppahinnasta.
Mikäli luovutus tapahtuu rakentamisaikana tai sitä aikaisemmin, luetaan
veropohjaan luovutettuihin osakkeisiin
kohdistuva osuus yhtiön kaikista veloista silloin, kun rakennus on valmistunut
ja hyväksytty käyttöönotettavaksi, vaikka päätöstä osakkaiden oikeudesta tai
velvoitteesta maksaa yhtiölainaosuus
ei ole vielä tehty. Kyseinen hetki vastaa
ainakin perustajaurakoitsijoilta kuluttajille tapahtuvissa huoneisto-osakkeiden
kaupoissa myös omistusoikeuden
siirtohetkeä. Muissa kuin kuluttajille
tapahtuvissa kaupoissa on mahdollista
sopia siitä, että omistusoikeus siirtyy
jo ennen rakennuksen valmistumista ja
käyttöönottoa. Näissä tapauksissa huomioon otetaan ne velat, jotka yhtiöllä on
omistusoikeuden siirtohetkellä.
Ulkomaisten holdingyhtiöiden käyttö
suomalaisissa kiinteistösijoituksissa
Ennen varainsiirtoverolain muutosta
varainsiirtoverolta pystyttiin joissakin tapauksissa välttymään, jos kiinteistöosakeyhtiön osakkeet hankittiin välillisesti
„
holdingyhtiön kautta. Ennen muutosta
Tax View / 17
varainsiirtoveroa ei tullut maksettavaksi, jos kiinteistöosakeyhtiön osakkeet
hankittiin välillisesti hankkimalla ulkomaisen tai myös suomalaisen holdingyhtiön osakkeet, jos sekä luovuttaja
että ostaja olivat Suomessa rajoitetusti
verovelvollisia.
Muutoksen jälkeen varainsiirtoverolta
voidaan välttyä ainoastaan, jos ulkomainen sijoittaja hankkii suomalaisen kiinteistöosakeyhtiön osakkeet välillisesti
hankkimalla ulkomaisen holdingyhtiön
osakkeet ja luovuttaja on Suomessa
rajoitetusti verovelvollinen. Ulkomaisen
holdingyhtiön kuuluminen Suomen
varainsiirtoveron piiriin edellyttää, että
holdingyhtiön toiminta käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen suoraa tai välillistä
omistamista tai hallintaa. Lisäksi edellytyksenä on, että ulkomaisen holdingyhtiön kokonaisvaroista enemmän
kuin 50 prosenttia koostuu suoraan tai
välillisesti omistetusta Suomessa sijaitsevasta kiinteästä omaisuudesta. Edellä
mainittu prosenttiosuusvaatimus tarkoittaa käytännössä sitä, että jatkossa
varainsiirtoverolta on mahdollista välttyä
myös siten, että samaisen ulkomaisen
holdingyhtiön omistuksessa on yli 50
prosenttia muuta omaisuutta kuin Suomessa sijaitsevaa suoraa tai välillisesti
omistettua kiinteää omaisuutta, kuten
esimerkiksi ruotsalaisia kiinteistösijoituksia. Alla olevat kaaviot havainnollistavat tarkemmin varainsiirtoverolain
muutoksen vaikutusta.
Varainsiirtoverokustannuksen muutos käytännössä
• Ostaja hankkii ulkomaisen holding-yhtiön, Holding Oy:n tai As Oy / KOy:n
osakkeet ja lainasaamisen 7,5 miljoonaa euroa.
• As Oy:n / KOy:n omistaman kiinteistön arvo on 10 miljoonaa euroa.
• Kohdeyhtiön osakkeiden arvo on 2,5 miljoonaa euroa.
Myytävät
osakkeet
Ulkomainen
holding-yhtiö
Ennen 1.3.2013
1.3.2013 jälkeen
Ei maksettavaa varainsiirtoveroa
Varainsiirtovero 2 % velattomasta kauppahinnasta, jos ostaja on Suomessa yleisesti verovelvollinen.
LP
Saaminen 7,5
miljoonaa euroa
Lainasaamiset ja uudelleen rahoitettu velka otetaan huomioon varainsiirtoveropohjassa.
Varainsiirtoverokustannus:
10 miljoonaa € x 2 % = 200 000 €
Ei maksettavaa varainsiirtoveroa, jos ostaja on
Suomessa rajoitetusti verovelvollinen.
Holding Oy
Varainsiirtovero 1,6 % velallisesta kauppahinnasta, jos ostaja
on Suomessa yleisesti verovelvollinen.
Varainsiirtoverokustannus:
2,5 miljoonaa € x 1,6 %
= 40 000 €
Ulkomainen
holding
Varainsiirtovero 2 % velattomasta kauppahinnasta, jos ostaja on Suomessa yleisesti verovelvollinen.
Saaminen 7,5
miljoonaa euroa
Lainasaamiset ja uudelleen rahoitettu velka otetaan huomioon varainsiirtoveropohjassa.
Varainsiirtoverokustannus:
10 miljoonaa € x 2 % = 200 000 €
Holding Oy
Ei maksettavaa varainsiirtoveroa, jos ostaja on Suomessa
rajoitetusti verovelvollinen.
As Oy /
KOy
Varainsiirtovero 1,6 % velallisesta kauppahinnasta.
Varainsiirtoverokustannus:
2,5 miljoonaa € x 1,6 %
= 40 000 €
Lainasaamiset ja uudelleen rahoitettu velka otetaan huomioon varainsiirtoveropohjassa.
Varainsiirtoverokustannus:
10 miljoonaa € x 2 % = 200 000 €
Lisätietoja
Sanna Juutila
P: 020 760 3223 / E: [email protected]
Jussi Järvinen
P: 020 760 3077 / E: [email protected]
18 / Tax View
Saaminen 7,5
miljoonaa euroa
Varainsiirtovero 2 % velattomasta kauppahinnasta, jos ostaja on Suomessa yleisesti verovelvollinen.
As Oy / KOy
Yritystoimintaan voimaa
pääomasijoittamisesta
Teksti: Heikki Tuomi & Vesa Ellonen
Lappeenrannan hotelli Lappeessa 18.12.2012 järjestetyssä Pääomasijoittamisen aamupäivässä
tuli todistettua, ettei pääomasijoittaminen ole ainoastaan Kehä III:n sisäpuolella tapahtuvaa
toimintaa. Paikalla oli yhteensä parisenkymmentä yksityistä pääomasijoittajaa sekä rahastojen,
pankkien ja Finnish Business Angels Networkin eli FiBANin edustajaa mielessään yhteiset
tavoitteet: synnyttää yritystoimintaa ja auttaa yrityksiä kasvamaan tarjoamalla rahoitusta,
osaamista ja palveluita.
P
ääomasijoitusyhtiö Innofinance
Oy:n sekä asiantuntijayritys
KPMG Oy Ab:n järjestämä tapahtuma oli erittäin tervetullut,
koska Lappeenrannan alueella ei ole
vuosiin järjestetty paikallista tilaisuutta,
joka olisi kohdennettu suoraan pääomasijoittajille, rahalaitoksille ja näitä lähellä
oleville tahoille. Aivan kuten tapaamisessa oli kysymys verkostoitumisesta,
myös tilaisuuden järjestämisen onnistuminen perustui FiBANin paikallisen perustajajäsenen Ari Korhosen, Innofinance Oy:n Juha Turusen ja KPMG:n aluejohtaja Heikki Tuomen yhteistyöhön.
Aamupäivän asiasisältö oli koottu
edellä mainittujen taustavaikuttajien toimesta. Juha Turunen avasi tilaisuuden
kertomalla Indekon Oy:n kuulumiset.
Indekon Oy on yksityinen rahastoyhtiö,
jonka varoja sijoitetaan pääasiallisesti
alueellisesti merkittäviin, kasvupotentiaalia omaaviin tuotannollisiin tai
teknologiapainotteisiin pk-yrityksiin.
Rahasto on sijoittajana myös alueensa
yritysjärjestelyissä, joiden tuloksena
syntyy kasvukykyisiä tai yrittäjävetoisia
yrityksiä.
KPMG:n Lappeenrannan toimistossa
työskentelevä veroasiantuntija Paavo
Martikainen piti tilaisuudessa puheenvuoron erityisesti pääomasijoittajia
kiinnostavista tuloverotuksen ajankohtaisista muutoksista ja sijoittamistoiminnan tulevista verokannustimista. Tätä
seurasi lakiasiantuntija Vesa Ellosen
puheenvuoro sijoitustoiminnassa huomioitavista maineriskeistä ja keinoista
varautua niihin. KPMG on auttamassa
kehitysvaiheessa olevia yrityksiä FiBANin kumppanina.
FiBANin tervehdyksen tilaisuuteen
toi Helsingistä toimitusjohtaja Jan
Oker-Blom. Hän kertoi verkostoitumisen eduista ja FiBANin mahdollisuuksista vaikuttaa ja kehittää pääomasijoittamista Suomessa. Edistystä on
jo tapahtunut nyt, kun pää on saatu
aukaistua myös pääomasijoittamista
tukeville verolainsäädännön muutoksille. Oker-Blom painotti, että FiBAN
haluaa toimia koko Suomessa ja muun
muassa tässä tarkoituksessa Jyväskylään oli juuri palkattu yhteyshenkilö.
Bisnesenkeleistä Ari Korhonen esitteli
lyhyesti myös FiBANin eurooppalaisen
kumppanin, EBANin nykytilannetta.
Katsauksen Finnvera Oyj:n pääomasijoitustoiminnasta ja samalla käytännönläheisiä vinkkejä sijoituskohteiden
valintaan ja sijoitusstrategioiksi antoi
manageri Matti Eskelinen. Hän kertoi
myös syksyllä aloitetusta organisaatiomuutoksesta, jossa vielä tarkemmin
määrittymättömällä tavalla Finnvera
Oyj:n pääomasijoitustoiminta aiotaan
siirtää Tekesin tehtäväksi.
Asiaosuuden lopuksi toimintaansa
esittelivät omiin spin off -yrityksiinsä
sijoittava Lappeenrannan Teknillisen
Yliopiston sijoitusyhtiö Lureco Oy:n
toimitusjohtaja Jari Lehikoinen sekä
Venäjälle sijoittava Luoteis-Venäjä Rahasto Oy:n (Luvera) toimitusjohtaja
Jarkko Koho.
Hyvähenkisen tilaisuuden päätteeksi
todettiin, että vastaavanlaisille tapahtumille on tilausta. Etelä-Karjalan talousalue niin kuin muukin Suomi hyötyy
pääomasijoittamisesta yritystoiminnan
vilkastumisen kautta. Uusia sijoittajia
sekä bisnesenkeleitä halutaan rohkaista
mukaan toimintaan jakamalla tietoa,
osaamista ja yhteistyöverkostoja.
Lisätietoja
Heikki Tuomi
P: 020 760 3388 / E: [email protected]
Vesa Ellonen
P: 020 760 3125 / E: [email protected]
Tax View / 19
Miten varautua verotarkastukseen
Teksti: Henri Pelkonen
KPMG on järjestänyt ”Kuinka verokarhu selätetään” -tilaisuuksia eri puolella
Suomea viime syksynä ja keväällä 2013. Tilaisuuksissa on annettu käytännön
neuvoja siihen, miten valmistautua verotarkastukseen, ja miten mahdolliset
ongelmakohdat voi korjata jo ennakolta.
V
erotarkastuksen kohteeksi
voivat joutua kaikki yritykset
toimialasta ja liikevaihdosta riippumatta. Toisinaan verotarkastuksista selvitään ”puhtain paperein”
mutta usein seurauksena on veroriita,
välillä vuosiakin kestävä. Verotarkastajan
ja verovelvollisen kohdatessa verovelvollinen jää usein altavastaajan asemaan. Jatkuvasti muuttuva oikeus- ja
verotuskäytäntö on yrittäjälle haasteellinen viidakko.
Virheistä määrätään huomattavia
veronkorotuksia
Verotarkastuksissa huomio kiinnittyy
etenkin yrityksissä tapahtuneisiin yritysjärjestelyihin, omistusmuutoksiin sekä
tietenkin verotuksellisten arkirutiinien
hallintaan. Tahattomista virheistä selviää
rahalla, mutta verojen viivästysseuraamukset saattavat tulla kalliiksi, jos aikaa
on ehtinyt kulua vuosia ennen kuin tapahtunut virhe oikaistaan verotuksessa.
Tahallisissa virheissä tai törkeän
huolimattomuuden kohdalla pelkästään
veronkorotukset voivat olla kymmeniä
prosentteja maksuunpantavien verojen
määrästä, eikä harvinaista ole sekään,
että veronkorotusten ja viivästysseuraamusten määrä on yhtä suuri kuin varsinaisen jälkiveron määrä. Tahattomien
virheiden kohdalla verottajalle kannattaa
korostaa sitä, että yritys on pyrkinyt
menettelemään oikein ja kyse on tahattomasta virheestä, koska tällä voi olla
20 / Tax View
huomattava vaikutus veronkorotusten
määrään.
Verotarkastuksen voi aiheuttaa
myös itse
Suomessa yritykset huolehtivat pitkälti
veronkannosta. Valtaosa valtion ja kuntien verotuloista on yritysten kantamia ja
verohallinnolle tilittämiä veroja. Yritykset
muun muassa pidättävät palkoista ennakonpidätykset ja eläkevakuutusmaksut sekä maksavat voitoistaan tuloveron
ja huolehtivat arvonlisäverotukseen
liittyvistä tilityksistä. Valtaosa yritysten
huolehtimista veroista perustuu yritysten oma-aloitteisesti pidättämiin ja verohallinnolle tilittämiin veroihin.
Verohallinto pyrkii nykyään valikoimaan tarkastuskohteet veroriskien
mukaan kohdistamalla tarkastukset
sellaisiin yrityksiin, joissa veroriskit
ovat mahdollisimman suuria. Tästä huolimatta rutiinitarkastuksia tehdään yhä
eri toimialoilla toimiviin yrityksiin ilman
mitään erityistä syytä.
Toisinaan verotarkastuksen voi aiheuttaa myös yritys itse. Taitamattomasti
laadittu ennakkoratkaisuhakemus tai
esimerkiksi toistuvat ja jatkuvat virheet
veroilmoituksissa voivat aikaansaada
sen, että yritys valikoituu verotarkastuksen kohteeksi.
Verohallinto suoritti tilastojensa mukaan yhteensä 4540 valvontakäyntiä ja
verotarkastusta vuonna 2011. Yrityksiä
oli samana ajankohtana tilastokes-
kuksen mukaan Suomessa kaikkiaan
322 000, joten vain harva yritys joutui
lopulta verotarkastuksen kohteeksi.
Yrityksistä vain noin kolmasosa maksoi
tuloveroa. Tarkastusten perusteella yrityksille pantiin maksuun yhteensä 311
miljoonaa euroa veroja. Tarkastuksissa
löydettiin yli 7 000 vääränsisältöistä
tositetta ja 65 miljoonan euron arvosta
puuttuvaa myyntiä.
Satsaa ensivaiheen vastineisiin
Verotarkastukset alkavat yleensä
ennakkoilmoituksella. Käytännössä
verotarkastaja usein soittaa yrityksen
toimitusjohtajalle ilmoittaakseen
verotarkastuksesta. Tarkastukset
suoritetaan nykyään pääasiassa atkavusteisesti, jolloin yrityksen kirjanpidon
atk-aineisto toimitetaan verohallinnolle
käsiteltäväksi ennen varsinaista
kenttätarkastusta.
Kenttätarkastus alkaa alkukeskustelulla, jonka aikana verotarkastajille
pyritään antamaan yleiskuva yrityksestä
ja sen vaiheista. Kenttätarkastuksen
lopuksi tarkastajat käyvät yleensä läpi
tekemänsä havainnot yrityksen edustajien kanssa niin sanotussa loppukeskustelussa, jotta havainnot eivät tulisi
yritykselle yllätyksenä.
Tämän jälkeen verotarkastusprosessi
jatkuu kirjallisena. Verotarkastajat laativat
alustavan verotarkastuskertomuksen,
joka lähetetään yritykselle kuulemista
ja kirjallisen vastineen antamista varten.
Verotarkastuksissa huomio kiinnittyy
etenkin yrityksissä tapahtuneisiin yritysjärjestelyihin, omistusmuutoksiin sekä
tietenkin verotuksellisten arkirutiinien
hallintaan.
Seuraavana vuorossa on lopullisen verotarkastuskertomuksen laatiminen. Kertomuksessa verotarkastajat esittävät kuvauksen havainnoistaan ja tekemistään verotusesityksistä. Jos verotarkastajilla ei ole toimenpide-ehdotuksia, he voivat laatia
suoraan lopullisen verotarkastuskertomuksen, joka toimitetaan yritykselle tiedoksi.
Verotarkastajat eivät itse tee verotuspäätöksiä vaan he ainoastaan esittävät verotustoimenpiteitä yrityksille. Toiset verohallinnon yksiköt toimeenpanevat oman
harkintansa mukaan verotarkastajien verotusesitykset kuultuaan ensin vielä kerran
verovelvollisen kannan asiaan. Jälkiverotuspäätösten jälkeen on vuorossa vielä
muutoksenhakuprosessi verotuksen oikaisulautakunnassa/hallinto-oikeudessa, mikäli siihen on aihetta.
Yhdestä verotarkastuksesta saattaa toisinaan olla seurauksena
useitakin erillisiä veroriitoja ja valitettavasti samoja asioita saatetaan
käsitellä eri tahoilla samaan aikaan. Esimerkiksi arvonlisäverotusasiat
käsitellään ensivalitusasteena hallinto-oikeudessa, vaikka samaan
asiaan liittyvä tuloverotusta koskeva riita olisikin oikaisulautakunnassa
käsittelyssä. Ennakkoperintäriidat voivat tulla käsittelyyn erikseen sekä yrityksen verotuksessa että osakkaan/palkansaajan verotuksessa. Yksi verotarkastus saattaakin aiheuttaa pahimmassa tapauksessa jopa kymmeniä veroriitoja, joiden prosessikulut nousevat
usein huomattaviksi.
Tästä johtuen yrityksen kannattaakin satsata ensivaiheen
vastineisiin verotarkastajille, jotta mahdolliset väärinymmärrykset ja tulkintaerimielisyydet saataisiin selvitettyä jo ennen kuin asia hajautuu käsiteltäväksi eri paikoissa. Käytäntö
on myös osoittanut, että mitä aikaisemmassa vaiheessa
asiantuntijaa pyydetään apuun, sitä paremmin veroriitojen
määrään ja prosessikuluihin voidaan vaikuttaa. Usein asiantuntijaan kannattaa ottaa yhteys jo siinä vaiheessa, kun yritykselle tulee tieto verotarkastuksesta.
Kirjoittaja työskenteli verotarkastajana vuosina 2001–
2006. Hän on toiminut KPMG:n veroasiantuntijana vuodesta 2006 ja vastaa nykyisin perhe- ja kasvuyrityksille
suunnatuista veropalveluista Uudenmaan alueella.
Tax View / 21
Henkilökuvassa
Gavin Coyle
From London underground
to VAT expert in Helsinki
Teksti: Lassi Ahopelto
In the UK clients are often focused on
a yes/no answer but here the clients
like to see the consultant show how
they got there.
22 / Tax View
Never judge a man based on his title. When listening to Gavin
Coyle, a Senior Tax Manager in KPMG Helsinki’s VAT practice,
giving a presentation on global supply chains one would not
necessarily think that he could be just as convincing when
explaining the judicial system of ancient Rome, nor the fact
that he could hold the presentation in Latin as well.
H
aving a foreign background
it’s no wonder that Gavin
mainly deals with clients
involved in international and
cross-border business situations. He
concentrates on major projects where
his role is to make sure that KPMG’s
service delivery to the client meets
KPMG’s high standards across the
global network by coordinating different
business streams as well as ensuring
seamless cooperation between KPMG
professionals in various countries so
that his clients can be confident working outside their usual territories. In addition to his client tasks he’s
been given the responsibility to manage and support the more junior team
members in Helsinki. ”I try to make
sure that they’re getting work that is
both productive and interesting for
them, ideally 5–10 percent beyond what
they’ve done before, to get them challenged and to develop professionally”.
The road to VAT advisory Gavin was born and bred in Manchester, United Kingdom. He did well in
mathematics which allowed him to get
to high-ranking schools. At high school
he was swept away by the opportunity
to study Ancient Greek and Roman history as well as Latin and Ancient Greek
language. He then continued this interest at the University of Edinburgh gaining an Honours degree in Ancient History and Classical Archeology and with
a particular interest in Roman sewers,
some of which are still in use.
He came to VAT consulting by applying for one of the “Big4” accounting
firms based on an advertisement he noticed in a newspaper. ”It was a graduate job and after having a degree I just
wanted to get a proper job which paid a
graduate salary,” he explains. He came
to KPMG in 2005 following his former
manager to create a new VAT team at
KPMG in Edinburgh. Before becoming a consultant he
had a varied working career during his
studies. To name a few he’s worked in
pubs, Manchester Airport, a book store,
construction yards, hotel room service and in building the London Metro.
”I worked as a chainman, with the surveyors in the construction of the new
Jubilee Line where my job was to make
sure that the tunnel we were mining
was heading exactly where it was supposed to, if you ever travel through
Westminster Station, that’s one of
mine.”
Gavin, his wife Alicia and a new
born son, Michael, moved to Helsinki
in 2010. Gavin had just taken off a year
to undertake some postgraduate study
in late Roman History and as the time
to return to work came closer they
thought it would be a good time to try
something else. The idea of moving to
Finland popped up as they were already
somewhat familiar with the country after visiting for the Eurovision song contest in Helsinki 2008 – although Gavin
would like to stress that Eurovision was
his wife’s idea. After conducting some
more research about the country and
its child-friendly environment they decided to push for it and he signed the
deal with KPMG Finland. The decision
was also eased by the fact that he had
long been into Finnish music scene, especially for his long-time favorite band
Hanoi Rocks and Hevisaurus – which he
still denies to be just a children’s band
despite what his colleagues may say.
The cultural differences in the
consultancy industry
Having worked in the VAT advisory profession in different countries for some
time Gavin is in a position to assess the
differences between working cultures
and critically, client expectations. ”In
the UK the clients are often focused
on the final deliverable, they want the
answer, even a yes/no decision in many
cases. In Finland that is generally not
the case; the clients expect the advisor
to demonstrate that they have the skills
to deliver the answer and to provide a
greater context. Clients here seem to
like to be shown the steps an advisor
takes to reach the answer to any query
and understand how they got there.” He also sees that there’s a clear
distinction on how you become a VAT
consultant. In the UK, a new joiner
into a firm such as KPMG may have
a university degree on anything from
Biology to English literature. The degree
itself is taken as proof of ability and the
willingness to take on new ideas; “my
intake when I joined included a Chemistry PhD, a Barrister and individuals with
Environmental Science and Russian
History qualifications,” Gavin explains.
Firms often prefer degrees aside from
law and economics as it gives them the
opportunity to train advisors without
any preconceived ideas on how the advisory industry works. „
Tax View / 23
In Finland it is quite different as a business or law
degree is often a prerequisite. The scale of the business means that dedicating huge resources to graduate
training is just not possible and so the approach is different. “In the UK they train you to be a consultant with
a specialism in VAT for example, whereas in Finland they
train a person having expertise in VAT to become a consultant. I don’t believe that either method is particularly better
than the other, but the styles of consultancy are noticeably
different.”
Life in Helsinki
He says that he and his family, which has grown to four after
their second son Douglas was born in 2011, have settled in well
to Tapiola which he claims to be the most rural place he’s ever
lived in. So far he claims never to have a problem with the apparently notorious Finnish bureaucracy. Now he needs to accelerate
his Finnish studies in order to keep pace with his eldest son who’s
just started kindergarten in Finnish.
The weekends he tries to reserve as time for the family and their
dog. When he has the chance he does enjoy protecting his English heritage by sometimes playing cricket for Empire Cricket Club Helsinki and
by keeping up with English football where he’s been a loyal supporter of
Manchester City for over 30 years after his father. “In many Manchester
families you either support City or you’re put up for adoption, it’s never a
choice,” Gavin confirms with a twinkle in the eye. He’s favorite quote in Latin is “summum ius, summa iniuria” by Cicero.
“It means that at the fullest extent of the law there are the greatest injustices. I think that resonates with a consultant, in that we have to remember
that the legislation is also there to protect the client, it is not merely a tool of
the Tax Authorities. Also, it’s the kind of phrase that really annoys the lawyers
around here.”
3 things that Gavin would introduce to UK from Finland
• Education system. “In the UK kids go to school very early losing a part of their
childhood, you also get a wide difference in quality in schools, often creating a
postcode lottery in the education system.” • Community. ”I like that in Finland people are very active in their free-time with
activities like music or sport to kids’ after-school activities”.
• The number of playgrounds. ”Cities back home are just so crowded that there
isn’t the space for children to play”
24 / Tax View
Aiheeseen liittyvä tapahtuma Tampereella 6.6.2013.
Katso lisätietoja Ajankohtaista-sivulta.
Konsernin toimintoketjujen
vaikutus verotukseen
Teksti: Antero Joutsi
Operatiivisen toimintamallin vaikutus yhtiöiden ja koko konsernin verotuksen
tasoon on hyvä ymmärtää, koska toimintamalli vaikuttaa konsernin verokustannusten
suuruuteen. Yhtiön ja konsernin operatiivisen toimintamallin valinta tehdään liiketoiminnallisista ja operatiivisista lähtökohdista. Toiminnot ja prosessit on järjestettävä
siten, että toimitaan liiketoiminnan ehdoilla ja operatiivisesti tarkoituksenmukaisella tavalla.
Tarkoituksenmukaisia toimintamallivaihtoehtoja voi kuitenkin olla useampia ja vaihtoehtojen
verovaikutukset voivat poiketa toisistaan. Myös konsernin verosuunnitteluratkaisujen tulee
olla liiketoiminnallisesti ja operatiivisesti perusteltuja. Koska liiketoiminnan operatiiviset
muutokset ja konsernin vero- ja siirtohinnoittelukysymykset liittyvät kiinteästi toisiinsa,
niitä tulisi tarkastella yhdessä.
V
eroviranomaisten vaatimukset
täyttävän siirtohintapolitiikan
tulee perustua konsernin operatiiviseen toimintamalliin.
Siirtohintapolitiikka määrittelee konserniyhtiöiden välisten liiketoimien hinnoittelun tason ja sen, miten voiton tulisi
veroviranomaisten mielestä jakaantua
konserniyhtiöiden välillä.
Konsernin operatiivinen toimintamalli – yhtiöiden toiminnot, riskit ja
toiminnassa käytetyn (aineettoman)
omaisuuden merkitys – määrittää sen,
mitkä konserniyhtiöt suorittavat konsernin arvoketjussa merkittävää lisäarvoa
tuottavia toimintoja, ja mitkä yhtiöt suorittavat vähemmän lisäarvoa tuottavia
rutiinitoimintoja.
Suoritetut toiminnot vaikuttavat myös
siihen, missä konserniyhtiöissä kannetaan konsernin liiketoiminnan kannalta
keskeisiä riskejä, ja missä vähäisempiä.
Tuotettuun lisäarvoon vaikuttaa usein
merkittävästi myös se, jos yhtiö kehit-
tää, omistaa tai käyttää toiminnassaan
hyväkseen arvokasta tuloa kerryttävää
aineetonta omaisuutta, kuten esimerkiksi patentteja ja tavaramerkkejä.
Tuotettu lisäarvo, otettujen liiketoimintariskien laatu sekä mahdollisesti arvokas
aineeton omaisuus vaikuttavat tyypillisesti suoraan liiketoiminnan tuottoodotuksiin ja siirtohinnoittelun johdosta
yhtiöiden verotettavan tuloksen tasoon.
Verotehokas toimitusketjun hallinta
Operatiivisen toimintamallin valintaan
ja kehittämiseen vaikuttavat monet
operatiiviset ja liiketoiminnalliset seikat.
Operatiivisen toimintamallin tehostamiseen liittyy usein ajatuksia muun muassa toimintojen keskittämisestä sekä
päätöksentekoprosessien ja vastuiden
selkiyttämisestä. Toimintamallin muuttaminen edellyttää siirtohinnoittelupolitiikan muuttamista vastaamaan uutta
tilannetta, jotta veroviranomaiset voivat
hyväksyä konsernin siirtohinnoittelun.
Toimintamallin muuttaminen vaikuttaa
siten verotukseen: vaikutus voi olla
positiivinen tai negatiivinen, tai mahdollisesti neutraali aiheuttaen esimerkiksi
vain hallinnollisia raportointiin tai rekisteröintiin liittyviä velvollisuuksia. Siirtohinnoittelupolitiikka vaikuttaa toimitusketjun verotehokkuuteen merkittävästi
silloin, kun konserniyhtiöillä on paljon
keskinäistä liiketoimintaa.
Kun konsernin operatiivisen toimintamallin tai toimitusketjun (Supply
Chain) tehokkuutta tarkastellaan ottamalla huomioon myös toimintamallin
vaikutus konsernin verokustannuksiin,
käytetään usein termiä verotehokas
toimitusketjun hallinta (Tax Efficient
Supply Chain Management eli TESCM).
Verovaikutuksia tarkasteltaessa kiinnitetään usein huomiota esimerkiksi
vain johonkin konsernin toiminnan
osa-alueeseen. Verotarkastelussa olennaisia toimintamallin osa-alueita ovat
„
esimerkiksi konsernin hankintatoimi
Tax View / 25
(sourcing, procurement), valmistustoiminta, markkinointi ja myynti, tutkimus
ja tuotekehitys (R&D) sekä jakelu ja logistiikka mutta joskus myös konsernin
hallinnolliset tukitoiminnot (esimerkiksi
back-office toiminnot).
Esimerkkejä operatiivisista
toimintamalleista
Tutkimus ja kehitys
Konsernin aineettoman omaisuuden
kehittäminen, omistaminen ja hyväksikäyttö voidaan järjestää eri tavoilla.
Yhtiö voi esimerkiksi kehittää patentoitavaa teknologiaa sen omistajaksi
tulevan päämiehen lukuun palveluveloitusta vastaan. Patenttien omistaja
voi lisensoida niiden käyttöoikeuden
valmistustoimintaa harjoittavalle yhtiölle rojaltimaksua vastaan. Kaikki mainitut toiminnot voidaan ehkä suorittaa
samassa yhtiössä. Joskus on kuitenkin
tarkoituksenmukaista tai välttämätöntä
suorittaa toimintoja eri yhtiöissä ja eri
maissa riippuen esimerkiksi pätevän
henkilökunnan saatavuudesta. Toimintamallin valintaan vaikuttavat monet
seikat, mutta eri toimintamallien vaikutus konserniyhtiöiden ja konsernin verotuksen tasoon voi erota merkittävästikin riippuen siitä, mikä yhtiö on veroviranomaisten näkökulmasta oikeutettu
arvokkaan aineettoman omaisuuden
mahdollistaaman tuottoon, ja miten tätä tuottoa verotetaan.
Verotusta toimitettaessa kiinnitetään
tietenkin huomiota siihen, mikä yhtiö
Tutkimus ja kehitys
(R&D)
viime kädessä kantaa tuotekehitysprosessien kustannukset. Operatiivisen toiminnan osalta on kuitenkin huomioitava
myös se, missä yhtiössä tehdään strategiset päätökset aineettoman omaisuuden kehittämisohjelmista, ja missä
päätetään kehitysprojektien budjeteista
ja hallinnoidaan niitä. Lisäksi on huomioitava, missä yhtiössä suunnitellaan
tutkimus- ja markkinointiohjelmia, missä
tehdään aineettoman omaisuuden suojaamista ja oikeuksien puolustamista
koskevat päätökset tai missä valvotaan
suoritettujen kehitystoimintojen laatua.
Verovaikutukset tulisi ymmärtää aineettoman omaisuuden kehittämiseen,
omistamiseen ja hyväksikäyttöön liittyvää operatiivista toimintamallia rakennettaessa.
Valmistustoiminta
Valmistustoiminnan operatiivisia toimintamalleja voidaan verotuksen näkökulmasta ja yksinkertaistaen tarkastella
esimerkiksi luokittelemalla yhtiöt täysivaltaiseksi valmistajaksi, sopimusvalmistajaksi tai ”tolling”-valmistajaksi.
Termien sisällöt eivät ole täysin vakiintuneita, mutta verotuksen näkökulmasta
tarkasteltuna ne usein ymmärretään
tietyllä tavalla.
Sopimusvalmistaja
Sopimusvalmistaja tyypillisesti vastaa
tuotteen valmistamisen edellyttämistä
operatiivisista toiminnoista. Kuitenkaan
sopimusvalmistaja ei yleensä vastaa
toiminnoista, jotka esimerkiksi edellyttävät niin merkittävää riskinottoa tai
aineettoman omaisuuden kehittämistä
kuin mitä täysivaltaiselta valmistajalta
odotetaan. Sopimusvalmistaja kantaa
muun muassa investointiriskin liittyen laitehankintoihin ja henkilökunnan
palkkaamiseen. Sopimusvalmistajalla
on vastuu oman toiminnan laadusta ja
oikea-aikaisista toimituksista. Sopimusvalmistajan tulostaso on tyypillisesti
alhaisempi kuin samalla toimialalla ja
samoilla markkinoilla toimivan täysivaltaisen valmistajan tulostaso.
Täysivaltainen valmistaja
Täysivaltainen valmistaja tyypillisesti
vastaa konsernin toimialaan kuuluvasta
valmistustoiminnasta täydellä riskillä.
Täysivaltainen valmistaja vastaa tutkimuksesta ja kehityksestä tuotteen ja
Tolling-valmistaja
Tolling-valmistaja on toiminnallisesti
sopimusvalmistajan kaltainen, mutta
tolling-valmistaja myy päämiehenä
toimivalle yhtiölle valmistus- tai kokoonpanopalvelua eikä valmistettuja
Hankinnat ja
logistiikka
Valmistus
Tukitoiminnot ja hallinto
26 / Tax View
tuotantoprosessien osalta sekä vastaa
tuotannon suunnittelusta muun muassa
materiaalitarpeiden, kapasiteetin suunnittelun, tuotantolinjojen suunnittelun
ja tuotannon aikataulujen osalta. Täysivaltainen valmistaja kantaa näihin toimintoihin liittyvät riskit ja pyrkii kontrolloimaan niitä. Vastaavasti täysivaltainen
valmistaja saa hyväkseen toiminnoista,
kuten aineettoman omaisuuden kehittämisestä saatavat hyödyt.
Myynti ja
jakelu
•Sijoitetun pääoman riski
•Varastoriski
•Tuotetakuuriski
•Aineettoman pääoman riski
Valmistaja
A.
•Laitoksen ja koneiden hankinta ja
ylläpito
•Henkilökunnan palkkaus ja
kouluttaminen
•Valmistustoiminta
•Tutkimus- ja kehitystoiminta
•Laadunvalvonta
•Valmistuksen aikataulutus
•Raaka-ainehankinnat
•Sijoitetun pääoman riski
•Varastoriski
•Laitoksen ja koneiden hankinta ja
ylläpito
•Henkilökunnan palkkaus ja
kouluttaminen
•Valmistustoiminta
•Tutkimus- ja kehitystoiminta
•Laadunvalvonta
•Sijoitetun pääoman riski
Sopimusvalmistaja
(Tuotteiden myynti)
Veronalaiset paikalliset tuotot
Toiminnot
Riskit
•Laitoksen ja koneiden hankinta ja ylläpito
•Henkilökunnan palkkaus ja
kouluttaminen
•Valmistustoiminta
•Tutkimus- ja kehitystoiminta
•Laadunvalvonta
•Valmistuksen aikataulutus
•Raaka-ainehankinnat
•Toimittajien valinta ja toimitusketjun
hallinta
•Kapasiteetin suunnittelu
•Aineettoman omaisuuden hallinta
Tolling-valmistaja
(Palvelujen myynti)
Yllä on kaavamaisesti esitettynä esimerkkejä valmistukseen liittyvistä toiminnoista ja riskeistä ja niiden vaikutuksesta odotuksiin valmistustoimintaa harjoittavan yhtiön tuloksen
tasosta veroviranomaisten näkökulmasta. Pylvään korkeus osoittaa verotuksessa edellytetyn verotettavan tulon suhteellisen määrän.
tuotteita. Päämies omistaa raaka-aineet
ja komponentit koko tuotantoprosessin
ajan. Tolling-valmistajan tuottama lisäarvo ja sen toimintaan liittyvät riskit ovat
tyypillisesti pienempiä kuin mitä sopimusvalmistajalta odotetaan, joten sen
tulostasokin on tyypillisesti alhaisempi
kuin sopimusvalmistajalla.
Yhteenvetona voidaan todeta, että
konserniin kuuluvan valmistustoimintaa
harjoittavan yhtiön tuottamasta lisäarvosta, sen kantamista riskeistä ja omistamista tai käyttämistä aineettomista
oikeuksista riippuu millaista verotettavan voiton tasoa eri maiden veroviranomaiset toiminnasta edellyttävät. Mitä
enemmän lisäarvoa yhtiö tuottaa, mitä
merkittävämpää riskiä se kantaa ja mitä
arvokkaampaa toiminnassa käytettävää
(aineetonta) omaisuutta se omistaa,
sitä korkeampaa voiton tasoa siltä verotusta toimitettaessa edellytetään. Toisaalta merkittävä riskinotto voi johtaa
myös tappioihin, jotka tulisi hyväksyä
verotusta toimitettaessa. Operatiivisen
toimintamallin valinta voi siis merkittävästi vaikuttaa siihen tulostasoon, jota
veroviranomaiset valmistustoimintaa
harjoittavalta yhtiöltä edellyttävät. Tätä
havainnollistetaan kuvassa A.
Myyntitoiminta
Myyntitoiminnan operatiivisia toimintamalleja voidaan verotuksen näkökulmasta ja yksinkertaistaen tarkastella
esimerkiksi luokittelemalla yhtiöt lisäar-
voa tuottaviksi jakelijoiksi, rajoitetun riskin jakelijoiksi, agenteiksi tai komissionääreiksi. Kuten valmistusyhtiöidenkin
kohdalla, luokittelu perustuu jakelijan
toimintojen tuottaman lisäarvon määrään, kannettujen riskien merkittävyyteen ja jakelijan mahdollisesti omistamien tai toiminnassa muutoin käytettävien
aineettomien oikeuksien (esimerkiksi
tavaramerkit ja brändit) arvoon. Erityyppisten jakelijoiden suorittamien toimintojen laatuun ja kantamiin riskeihin
perustuvaa jaottelua havainnollistetaan
seuraavalla sivulla kuvassa B.
Siirtohinnoittelun vaikutus tulokseen
Veroviranomaiset eri maissa edellyttä„
vät, että samaan konserniin kuuluvien
Tax View / 27
•Hintariski
•Varastoriski
•Markkinointiriski
•Luottotappioriski
Jakelija
B.
•Henkilökunnan palkkaus ja
kouluttaminen
•Tilausten vastaanotto
•Paikallinen markkinointi
•Hintariski (lyhytaikainen)
•Varastoriski
Rajoitetun riskin jakelija
Komissionääri/agentti
Kuvassa on kaavamaisesti esitettynä esimerkkejä myyntiin ja markkinointiin liittyvistä toiminnoista ja riskeistä ja niiden vaikutuksesta odotuksiin myynti- ja jakeluyhtiön tuloksen
tasosta veroviranomaisten näkökulmasta. Pylvään korkeus osoittaa verotuksessa edellytetyn verotettavan tulon suhteellisen määrän.
yhtiöiden välisten liiketoimien hinnoittelu on markkinaehtoista. Markkinaehtoisuus tarkoittaa, että hinnoittelu
tapahtuu noudattaen samoja hinnoitteluperiaatteita kuin mitä noudatettaisiin
toisistaan riippumattomien yritysten
välillä. Näin menetellen liiketoiminnan
osapuolina olevien yhtiöiden tulos
muodostuu markkinaehtoiseksi myös
konserniyhtiöiden välisten liiketoimien
osalta.
Hieman yksinkertaistaen voidaan todeta, että tyypillisesti veroviranomaiset
arvioivat konserniyhtiöiden välisten liiketoimien hinnoittelun ja yhtiöiden tulostason markkinaehtoisuutta käyttämällä
OECD:n julkaisemaan siirtohinnoitteluohjeistukseen perustuvaa siirtohinnoittelumetodia. Metodia käytetään yhdes-
28 / Tax View
•Henkilökunnan palkkaus ja
kouluttaminen
•Tilausten vastaanotto
•Paikallinen myynti ja markkinointi
•Tarjousten laadinta ja
myyntisopimusten laadinta
Veronalaiset paikalliset tuotot
Toiminnot
Riskit
•Henkilökunnan palkkaus ja
kouluttaminen
•Tilausten vastaanotto, hallinta ja käsittely
•Paikallinen myynti ja markkinointi
•Tarjousten ja myyntisopimusten laadinta
•Markkinointistrategia ja
markkinatutkimus
•Kysynnän ja myynnin ennustaminen
•Varastointi
•Aineettomat omaisuuserät
sä liiketoimen osapuolena olevan yhtiön
tilanteeseen soveltuvan tunnusluvun
kanssa. Siirtohinnoittelumetodin ja tunnusluvun valintaan vaikuttaa keskeisesti
tarkastelun kohteena olevien konserniyhtiöiden operatiivinen toimintamalli.
Tyypillisesti käytettyjä tunnuslukuja ovat
esimerkiksi myyntikate, liikevoittomarginaali, soveltuvan kulupohjan päälle
lisätty voittomarginaali ja koko pääoman
tuottoaste (ROA).
Valittua tunnuslukua verrataan esimerkiksi tietokantahaulla kerättyyn
vertailuaineistoon, eli tyypillisesti vastaavalla operatiivisella toimintamallilla
toimivien yritysten tunnuslukuihin. Näin
menetellen veroviranomaiset pyrkivät
arvioimaan onko tarkastelun kohteena
olevan yhtiön liiketoimet muiden kon-
serniyhtiöiden kanssa hinnoiteltu markkinaehtoisesti, eli onko yhtiön verotettava tulos markkinaehtoisella tasolla.
Kuvassa C on esimerkki operatiivisesta toimintamallista, jossa sopimusvalmistaja myy valmistamansa lopputuotteen päämiehen roolissa toimivalle samaan konserniin kuuluvalle yhtiölle, joka
puolestaan myy ne edelleen samaan
konserniin kuuluvalle rajoitetun riskin jakelijalle. Tässä mallissa veroviranomaiset
todennäköisesti odottavat päämiehenä
toimivalta yhtiöltä korkeampaa verotettavaa tulosta kuin kevennettyjä toimintoja
suorittavilta yhtiöiltä. Kunkin yhtiön verotettavan tuloksen määrä ja sen sijaintimaan verotuksen taso määrittelee konsernin kokonaisverorasituksen tässä toimintamallissa. Tässä yhteydessä täytyy
Tuotantoyhtiö
Myyntiyhtiö
Päämies
Operatiivinen toiminta
•Materiaalien osto ja käsittely
•Tuotantolaitoksen ja koneiden
hankinta ja ylläpito
•Tuotteiden prosessointi
•Laadunvalvonta
•Tuotantohenkilöstön palkkaus ja
kouluttaminen
Operatiivinen toiminta
•Hankintatoimen suunnittelu
•Lean-ajattelu
•Laatustandardit
•Kysynnän ja tarjonnan suunnittelu
•Varastojen omistus ja käyttöönotto
Myynti- ja markkinointistrategia
•Brändin hallinta
•Hinnoittelustrategia
•Jakelukanavien hallinta
Paikallinen toteutus
Operatiivinen toiminta
•Tilausten hankinta ja kirjaaminen
•Tiedon toimittaminen asiakkaille
•Markkinainformaation toimitus
päämiehelle
Tuotemyynti
Keskitetty koordinointi, strategia ja
suunnittelu
Tuotemyynti
Paikallinen toteutus
Myynti- ja markkinointistrategia
•Paikallinen myynti ja markkinointi
•Myyntihenkilöstön palkkaus ja
kouluttaminen
•Asiakkaiden vaatimusten
selvittäminen
Tutkimus- ja kehitystoiminnan hallinta
Rahoitus
Aineettoman omaisuuden hallinta
Kevennetyt toiminnot,
varat ja riskit
Merkittävät arvoajurit ja liiketoiminnan
hallinta (toiminnot, varat ja riskit)
Kevennetyt toiminnot,
varat ja riskit
Suunnittelu > Osto > Valmistus > Toimitus > Myynti
Suunnittelu > Osto > Valmistus > Toimitus > Myynti
Suunnittelu > Osto > Valmistus > Toimitus > Myynti
C.
Esimerkki operatiivisesta toimintamallista, jossa päämiesyhtiö vastaa lisäarvon
tuottamisen kannalta merkittävistä toiminnoista ja kanta niihin liittyvät merkittävät
riskit ja omistaa merkittävät aineettomat oikeudet.
muistaa, että kullakin konserniyhtiöillä
on myös todellisuudessa oltava riittävät
resurssit suorittaa sille määriteltyjä operatiivisia toimintoja sekä mahdollisuudet
myös hallita ja kantaa riskejä, joita niiden
suorittamiin toimintoihin liittyy.
Yritysverotuksen ja välillisen
verotuksen merkitys kansainvälisissä
tilanteissa
Operatiivinen toimintamalli vaikuttaa verotuksen tasoon merkittävästi, koska se
osaltaan määrittelee konsernille hyväksyttävän siirtohinnoittelupolitiikan. Kuitenkin myös muut yritysverotukseen,
arvonlisäverotukseen ja tulleihin liittyvät
verokysymykset on otettava huomioon
konsernin kokonaisverokustannuksia
arvioitaessa. Esimerkiksi toimintojen
suorittaminen yhtiön sijaintimaan ulkopuolella voi aiheuttaa yhtiölle kiinteän
toimipaikan muodostumisen johdosta
veronmaksuvelvollisuuden tässä toisessa toimintamaassa. Palvelusuorituksista
ja aineettomien oikeuksien käytöstä
maksaminen voi erityisesti Euroopan
ulkopuolella johtaa lähdeveron perimisvelvollisuuteen. Tavaroiden toimittaminen EU:n rajojen yli tai EU:n ulkopuolisten maiden välillä voi aiheuttaa
välilliseen verotukseen liittyviä verokustannuksia, hallinnollisia velvollisuuksia
tai tulli- ja verolainsäädännön tarjoamien
huojennusmahdollisuuksien menettämisen, jotka ehkä voidaan välttää toimintamallia muuttamalla.
„
Lisätietoja
Antero Joutsi
P: 020 760 3830 / E: [email protected]
Tax View / 29
BG Researchin johtaja Charlotta Barnden Uddén ja KPMG:n vero-osaston vetäjä Timo Torkkel
palkintojenjakotilaisuudessa.
KPMG Vuoden Verokonsultti /
Tilintarkastustoimisto 2013
KPMG valittiin Vuoden Verokonsultti / Tilintarkastustoimistoksi 2013. Ruotsalainen tutkimusyritys
Blendow Group kartoitti Suomen parhaita laki- ja veropalveluita tarjoavia toimistoja kattavassa
Klientbarometer-markkinatutkimuksessaan alkuvuonna 2013. Sähköpostitse lähetettyyn kyselyyn
vastasi 440 päättäjää ympäri Suomea. Vastaajayrityksistä valtaosa edusti yrityksiä, joiden liikevaihto oli
10–100 miljoonaa euroa. Toimitusjohtajia vastaajien joukossa oli 260 ja loput vastaajista olivat pääosin
taloushallinnosta, juridiikasta ja veroasioista vastaavia päättäjiä. KPMG nappasi ykkössijan kategoriassa,
jossa rankattiin ensisijainen verokonsultti- ja tilintarkastustoimisto.
Äänestä lehden kiinnostavin juttu ja
voita itsellesi Arvonlisäverotus 2013 ja
Elinkeinoverotus 2013 -julkaisut
Arvomme palkinnon kaikkien yhteystietonsa viimeistään 14.6.2013 mennessä jättäneiden kesken. Mielipiteesi voit kertoa joko osoitteessa www.kpmg.com/
fi/taxview-kysely tai viereisen QR-koodin kautta.
30 / Tax View
Ajankohtaista KPMG:llä
Julkaisuja
Good, better, best: The race to set
standards in global tax management
Ympäristö, jossa veroasiantuntijat tänä päivänä
toimivat, on muuttunut merkittävästi. Vuoden 2012
lopulla päivitetty Good, better, best -tutkimus käsittelee tämän hetken kuumimpia ja ajankohtaisimpia
aiheita, joita veroasiantuntijat kautta maailman kohtaavat. Tutkimus tarjoaa näkemyksiä muun muassa
siitä, miten nämä kysymykset vaikuttavat rakennemuutoksiin, investointeihin sekä yleisiin tavoitteisiin
ja päämääriin.
TAX
Good, Better,
Best
The race to set standards
in global tax management
kpmg.com/tax
Julkaisu löytyy osoitteesta:
www.kpmg.com/fi/good-better-best
Arvonlisäverotus 2013 ja
Elinkeinoverotus 2013 (Edita)
KPMG:n Edita-kirjasarjan vuoden 2013
painokset elinkeinoverotuksesta ja arvonlisäverotuksesta ovat ilmestyneet.
Arvonlisäverotus 2013 on käytännönläheinen käsikirja, jossa on perusteellista
tietoa arvonlisäverolain soveltamisesta.
Elinkeinoverotus 2013 toimii erinomaisena apuvälineenä elinkeinoverotuksen
konkreettisten ongelmien ratkaisuun.
TAX
Corporate
and Indirect Tax
Survey 2012
kpmg.com/tax
KPMG INTERNATIONAL
Corporate and Indirect Tax Survey 2012
KPMG:n tekemässä tutkimuksessa selvitetään yhteisöverojen ja välillisten verojen tasoa ja muutoksia
maailmanlaajuisesti. Tutkimuksen mukaan valtiot
pyrkivät keräämään yhä enemmän verotuloja korottamalla välillisten verojen verokantoja.
Julkaisu löytyy osoitteesta:
www.kpmg.com/fi/taxsurvey2012
Lisätietoa Editan julkaisuista osoitteesta:
netmarket.edita.fi
Koulutuksia
Verolaskennan koulutusta
keväällä ja syksyllä 2013
KPMG järjestää keväällä ja
syksyllä 2013 verolaskentakoulutuksia. Koulutukset on tarkoitettu erityisesti taloushallinnon
henkilöstölle.
Tapahtumia
KPMG mukana
Tampereella 6.6.2013
Manufacturing Performance
Days -tapahtumassa
Lisätietoja: www.kpmg.com/
fi/mpd2013
Lisätietoja: www.kpmg.com/
fi/verolaskentakoulutus
Lue lisää muista ajankohtaisista koulutuksista ja
tapahtumista KPMG:n sivulta events.kpmg.fi
Rajatonta
vero-osaamista
Uusien markkinoiden veropulmat?
Kansainväliset yritysjärjestelyt? Siirtohinnoittelu?
Löydämme monimutkaisiin kysymyksiin selkeät
ratkaisut, jotka auttavat asiakkaitamme
hoitamaan verovelvoitteensa tehokkaasti ja
vahvistamaan kilpailukykyään. Missä toimitkin,
maailmanlaajuinen verkostomme pitää
huolen siitä, että näet ajoissa niin riskit kuin
mahdollisuudet.
kpmg.fi