1 Markku Kovalainen johtava veroasiantuntija, OTL Pohjois-Pohjanmaan verotoimisto 11.12.2013 PI-Johtamiskoulu Veropäivät 11.-12.12.2013 Helsinki Ajankohtaista maatilan verotuksesta 1_2013 Oikeuskäytäntöä, ohjeita ja ohjauksia on seurattu 29.11.2013 saakka. Sisällys MAATILATALOUDEN YLEISTILANTEESTA VUONNA 2013 ............................................... 5 SÄÄDÖSMUUTOKSIA VUONNA 2012-2013 ............................................................................... 5 HE 130/2011 vp (HE 50/2011 vp)................................................................................................ 5 Hallituksen esitys Eduskunnalle vuoden 2012 tuloveroasteikkolaiksi sekä laeiksi eräiden verotusta koskevien lakien muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 50/2011 vp) täydentämisestä ........................................................................................................................ 5 (Vahvistettu 29.12.2011. Voimaan 1.1.2012. Säädöskokoelman nrot 1514-1516 ja 1525/2011) ............................................................................................................................... 5 HE 25/2012 vp ............................................................................................................................. 5 Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi arvonlisäverolain muuttamisesta (Vahvistettu 29.06.2012. Voimaantulo 1.1.2013. Säädöskokoelma 399/2012) ........................................... 5 HE 28/2012 vp ............................................................................................................................. 6 Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi yleisradioverosta sekä laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (Vahvistettu 21.12.2012. Voimaantulo 1.1.2013. Säädöskokoelma 484-493/2012) .......................................................................................................................... 6 HE 76/2012 vp ............................................................................................................................. 6 Hallituksen esitys Eduskunnalle verotusta koskevaa ennakkopäätösvalitusta, verotusmenettelyä ja muutoksenhakua verotuksessa koskeviksi säännöksiksi (Eduskunta hyväksynyt lait hieman muutettuina. Vahvistettu 21.12.2012. Voimaantulo 1.1.2013. Säädöskokoelma 875-894/2012) .............................................................................................. 6 HE 85/2012 vp ............................................................................................................................. 7 Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain ja hallintolainkäyttölain muuttamisesta (Vahvistettu 31.1.2013. Voimaantulo 1.6.2013. Säädöskokoelma 81-82/2013) .................................................................................. 7 HE 87/2012 vp ............................................................................................................................. 7 Hallituksen esitys eduskunnalle vuoden 2013 tuloveroasteikkolaiksi sekä laiksi tuloverolain muuttamisesta (Vahvistettu 14.12.2012. Voimaantulo 1.1.2013. Säädöskokoelma 787791/2012) ................................................................................................................................. 7 HE 88/2012 vp ............................................................................................................................. 8 Hallituksen esitys eduskunnalle kilometrikorvausta koskeviksi muutoksiksi verolainsäädäntöön (Vahvistettu 14.12.2012. Voimaantulo 1.1.2013. Säädöskokoelma 787791/2012) ................................................................................................................................. 8 2 HE 89/2012 vp ............................................................................................................................. 9 Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi arvonlisäverolain, Ahvenanmaan maakuntaa koskevista poikkeuksista arvonlisävero- ja valmisteverolainsäädäntöön annetun lain 18 b §:n ja eräistä vakuutusmaksuista suoritettavasta verosta annetun lain 3 §:n muuttamisesta (Vahvistettu 30.11.2012, voimaan 1.1.2013. Säädöskokoelma 706-708/2012) ...................... 9 HE 93/2012 vp ........................................................................................................................... 10 Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi perintö- ja lahjaverolain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta (Vahvistettu 30.11.2012, voimaan 1.1.2013. Säädöskokoelma 705/2012) ............................................................................................................................... 10 HE 191/2012 vp ......................................................................................................................... 10 Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (Vahvistettu 8.11.2013, voimaan 1.12.2013. Säädöskokoelma 781-790/2013) .......................................................................... 10 HE 76/2013 vp ........................................................................................................................... 11 Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi kiinteistöverolain, varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 30 §:n sekä verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 14 §:n muuttamisesta ...................................................................................................... 11 HE 102/2013 vp ......................................................................................................................... 12 Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 30 §:n muuttamisesta (Vahvistettu 18.11.2013, voimaan 1.12.2013. Säädöskokoelma 812/2013) ................................................................................................................................................ 12 HE 105/2013 vp ......................................................................................................................... 12 Hallituksen esitys eduskunnalle vuoden 2014 tuloveroasteikkolaiksi sekä eräiksi muiksi laeiksi (Vahvistettu -, voimaan -. Säädöskokoelma )............................................................. 12 HE 181/2013 vp ......................................................................................................................... 13 Hallituksen esitys eduskunnalle vuoden 2014 tuloveroasteikkolaiksi sekä eräiksi muiksi laeiksi annetun hallituksen esityksen (Vahvistettu -, voimaan -. Säädöskokoelma ) ............ 13 Valtioneuvoston asetus tilatukijärjestelmästä annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta, 9.2.2012, säädöskokoelma 64/2012 ja 7.2.2013, säädöskokoelma 142/2013 .. 14 Valtioneuvoston asetus tilatukijärjestelmästä, säädöskokoelma 242/2013 .............................. 14 Valtiovarainministeriön asetus Verohallinnon suoritteiden maksullisuudesta, 20.12.2012, säädöskokoelma 1042/2012. ...................................................................................................... 15 HALLITUKSEN ESITYKSIÄ VUONNA 2013 (KÄSITTELY KESKEN) ............................... 16 HE 95/2013 vp ........................................................................................................................... 16 Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain ja maatilatalouden tuloverolain muuttamisesta (Vahvistettu -, voimaan -. Säädöskokoelma ) . 16 HE 135/2013 vp ......................................................................................................................... 16 Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi metsänhoitoyhdistyksistä annetun lain muuttamisesta ja metsänhoitoyhdistyksistä annetun lain eräiden säännösten kumoamisesta (Vahvistettu -, voimaan -. Säädöskokoelma ) ................................................................................................ 16 HE 185/2013 .............................................................................................................................. 17 Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi tuloverolain, elinkeinotulon verottamisesta annetun lain sekä eräiden muiden verolakien muuttamisesta (Vahvistettu -, voimaan -. Säädöskokoelma ) .................................................................................................................. 17 OIKEUSKÄYTÄNTÖÄ 2013 ......................................................................................................... 19 TULOVEROTUS ................................................................................................................................ 19 KHO:2013:35............................................................................................................................. 19 Tuloverotus - Omaisuuden luovutusvoitto - Hankintameno - Perintöverotusarvo Sisäkkäiset kuolinpesät .......................................................................................................... 19 3 KHO 22.2.2013/657 ................................................................................................................... 20 Tuloverotus - Kotitalousvähennys - Ruoppaus ...................................................................... 20 KHO:2013:106........................................................................................................................... 20 Henkilökohtaisen tulon verotus - Omaisuuden luovutusvoitto - Saantoajankohta Hankintameno - Ositus - Avio-oikeus ................................................................................... 20 KHO:2013:152........................................................................................................................... 21 Henkilökohtaisen tulon verotus - Pääomatulo - Puun myyntitulo - Vapaa-ajan kiinteistö Hankintamenon vähentäminen ............................................................................................... 21 KHO:2013:158........................................................................................................................... 21 Tuloverotus - Omaisuuden luovutusvoitto - Lahjanluonteinen kauppa - Luovutusvoittoon lisättävä metsävähennys - Vastikkeellisen osan hankintameno ............................................. 21 Turun HAO 20.2.2013 13/0088/3 .............................................................................................. 22 Osakehuoneisto - vuokratulo - osaomistajan osuus tulosta - luonnollinen vähennys osaomistajan maksamat kulut ................................................................................................ 22 Kouvolan HAO 27.03.2013 13/0109/1 ....................................................................................... 23 Verovapaa luovutusvoitto - Osakeyhtiö - Sukupolvenvaihdos - Luottamuksensuoja ........... 23 Hämeenlinnan HAO 25.11.2013 13/0567/1 ............................................................................... 24 Henkilökohtaisen tulon verotus - Kotitalousvähennys - Suorituksen jakaminen eri vuosille - Verotuksen kiertäminen ....................................................................................................... 24 METSÄTALOUDEN VEROTUS............................................................................................................ 25 KHO:2013:3............................................................................................................................... 25 Henkilökohtaisen tulon verotus - Metsätalouden pääomatulo - Metsävähennys Metsäyhtymän osakas - Yhtymäosuuden kauppa .................................................................. 25 KHO 11.10.2013/3251 ............................................................................................................... 25 Henkilökohtaisen tulon verotus - Maatilatalouden tuloverotus - Metsävähennys Maatalousrakennus - Salaoja - Hankintameno - Poisto - Käypä arvo - Avioero - Ositus Tasinko ................................................................................................................................... 25 KVL 041:2013 ............................................................................................................................ 26 Henkilökohtaisen tulon verotus - Yhteismetsän muodostaminen - Maa-aineksen hankintameno - Perintöverotusarvot ...................................................................................... 26 MAATALOUSVEROTUS .................................................................................................................... 27 Hämeenlinnan HAO 26.3.2013 13/0154/1 ................................................................................. 27 Maatalouden verotus – Maitokiintiön luovutushinta – Pääomatulo-osuus ............................ 27 PERINTÖ- JA LAHJAVEROTUS ........................................................................................................... 27 KHO:2013:11............................................................................................................................. 27 Lahjaverotus - Sukupolvenvaihdosta koskeva veronhuojennus - Yhteislahja - Osuus osakeyhtiön omistamiseen oikeuttavista osakkeista .............................................................. 27 KHO:2013:52............................................................................................................................. 28 Perintövero - Verovelvollisuus - Lakiosaa loukkaava testamentti - Ryhtyminen vain osaan lakiosasta - Veronkierto ......................................................................................................... 28 Kuopion HAO 16.11.2012 12/0416/1 ........................................................................................ 28 Perintöverotus - Testamentinsaajan verovelvollisuus - Hallintaoikeustestamentin vaikutus Lykkäävä ehto - Omistajaton tila ........................................................................................... 28 Rovaniemen HAO 21.1.2013 13/0021/1 .................................................................................... 30 Ennakkoratkaisu - Lahjavero - Sukupolvenvaihdos - Veronhuojennus - Laintulkinta.......... 30 Kuopion HAO 18.2.2013 13/0069/1 .......................................................................................... 30 Lahjaverotus – Sukupolvenvaihdos - Maatalouden harjoittaminen - Maiseman kehittämistä ja hoitoa koskeva sopimus – Veronhuojennus - Maksuajan pidennys................................... 30 Kuopion HAO 12.03.2013 13/0100/1 ........................................................................................ 31 Lahjaverotus - Sukupolvenvaihdos - Yhtiön omien osakkeiden lunastaminen - Alihinta..... 31 Turun HAO 10.04.2013 13/0232/3 ............................................................................................ 32 4 Lahjaverotus - Ennakkoratkaisu - Erilliset luovutukset - Lahjanluonteinen kauppa Pilkkominen - Sukupolvenvaihdos ........................................................................................ 32 Oulun HAO 13.06.2013 13/0255/1 ............................................................................................ 34 Lahjaverotus - Avioero - Ositus - Tasingosta luopuminen - Ennakkoratkaisu ...................... 34 Turun HAO 20.08.2013 13/0494/3 ............................................................................................ 35 Lahjaverotus - Ennakkoratkaisu - Sukupolvenvaihdoshuojennus - Maatila - Tilakokonaisuus - Metsätila .............................................................................................................................. 35 Vaasan HAO 11.10.2013 13/0427/3 .......................................................................................... 36 Perintöveron huojennus - Takaisinperintä - Maatalouden lopettaminen - Terveydelliset syyt Vapaaehtoinen luopuminen.................................................................................................... 36 VEROHALLINNON MAATILAA SIVUAVIA OHJEITA JA OHJAUKSIA 2013 ................. 37 VEROHALLINNON OHJEITA (DIAROITU): .......................................................................................... 37 VEROHALLINNON VERO-OHJEITA (EI OLE DIAROITU): ..................................................................... 39 VEROHALLINNON PÄÄTÖKSIÄ: ........................................................................................................ 40 VEROHALLINNON KANNANOTTOJA (DIAROITU)............................................................................... 41 Tuloverotus................................................................................................................................. 41 Luovutusvoitot ja -tappiot – Hankintameno-olettaman käyttäminen kun luovutetaan kiinteistökokonaisuus ............................................................................................................. 41 Maatalousverotus ....................................................................................................................... 42 Kosteikkojen perustamismenot .............................................................................................. 42 Rannan ruoppaus .................................................................................................................... 42 Perintö- ja lahjaverotus ............................................................................................................. 43 Sovellettava veroluokka perintö- ja lahjaverotuksessa .......................................................... 43 Hallintaoikeusvähennyksen laskeminen asunnon käyvästä arvosta ...................................... 44 OHJAUSTOIMINNASSA ESILLE NOUSSEITA YLEISIÄ TAPAUKSIA 2013 ............................................... 45 Maatalouden verotus.................................................................................................................. 45 5.3.2013 Maatilalta saatujen maanvuokrien ja korvausten verottaminen .............................. 45 Metsätalouden verotus ............................................................................................................... 47 13.11.2013 Yhteismetsässä harjoitettava muu kuin metsätaloustoiminta.............................. 47 5 Maatilatalouden yleistilanteesta vuonna 2013 Maatalouden kustannusrakenne on edelleen hyvin huono. Maatilat monialaistuvat tulonhankinnan laajentamiseksi. Erityisesti koneurakointi sekä sosiaalinen ala, kuten hoivatyö ja ns. green care-toiminta, tuovat lisätuloa maatiloille. Toimivien maatilojen määrä oli v. 2012 n. 60.000 kpl. Maidontuotannosta on luovuttu yllättävän paljon aiempiin vuosiin nähden (6,6 %, kun aiemmin vuosittain n. 5 %). Maitotilojen määrä putoaa jopa alle 10.000:n. Monet tilat erikoistuvat ja laajentavat viljelytoimintaansa. Yhteistyötä tehdään muutoinkin viljelijöiden kesken kustannusten alentamiseksi. Yhtiöittäminen voi yhteistyömuotona lisääntyä jatkossa kovastikin hallituksen uusien verolinjausten takia. Hallitus sopi 21.3.2013 pitämässään kehysriihessä, että yhteisöverokantaa alennetaan 4,5 prosenttiyksiköllä eli 24,5 prosentista 20 prosenttiin vuoden 2014 alussa. Osakeyhtiöitä oli 572 kpl v. 2010 ja n. 650 kpl v. 2012. Säädösmuutoksia vuonna 2012-2013 HE 130/2011 vp (HE 50/2011 vp) Hallituksen esitys Eduskunnalle vuoden 2012 tuloveroasteikkolaiksi sekä laeiksi eräiden verotusta koskevien lakien muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 50/2011 vp) täydentämisestä (Vahvistettu 29.12.2011. Voimaan 1.1.2012. Säädöskokoelman nrot 1514-1516 ja 1525/2011) Vuonna 2013-2014 vaikuttavia muutoksia: - asuntovelan korkovähennys pienenee: 2012 vähennyskelpoista 85% 2013 vähennyskelpoista 80% 2014 vähennyskelpoista 75% eli yht. 25%:n väheneminen Ks. Verohallinnon ohjekirje: Etusivu > Syventävät vero-ohjeet > Henkilöasiakkaan tuloverotus > Henkilöverotuksen lakimuutoksia vuodelle 2013 HE 25/2012 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi arvonlisäverolain muuttamisesta (Vahvistettu 29.06.2012. Voimaantulo 1.1.2013. Säädöskokoelma 399/2012) Lakiin tehtäisiin laskutusta koskevan Euroopan unionin direktiivin edellyttämät muutokset. Kevennettyihin laskun tietosisältövaatimuksiin liittyvää vähäisen laskun enimmäisarvoa ehdotetaan nostettavaksi 250 eurosta 400 euroon. Viite: Direktiivi 2010/45/EU 6 Ks. www.vero.fi: Etusivu > Syventävät vero-ohjeet > Arvonlisäverotus > Laskutusvaatimukset arvonlisäverotuksessa HE 28/2012 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi yleisradioverosta sekä laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (Vahvistettu 21.12.2012. Voimaantulo 1.1.2013. Säädöskokoelma 484-493/2012) Laki maatilatalouden tuloverolain 6 §:n muuttamisesta (491/2012) Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan maatilatalouden tuloverolain (543/1967) 6 §:n 1 momentin 13 kohta, sellaisena kuin se on laissa 1541/1992, sekä lisätään 6 §:n 1 momenttiin, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 847/1970, 509/1973, 718/1990, 1541/1992 ja 1088/2008, uusi 14 kohta seuraavasti: 6§ Edellä 4 §:ssä tarkoitettuja tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneita vähennyskelpoisia menoja ovat muun ohessa: -------------------------------------------------------------------------------13) kiinteistövero siltä osin kuin se kohdistuu maatalouden käytössä olevaan kiinteistöön; sekä 14) yleisradioverosta annetun lain (484/2012) nojalla suoritettava yhteisön yleisradiovero. HE 76/2012 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle verotusta koskevaa ennakkopäätösvalitusta, verotusmenettelyä ja muutoksenhakua verotuksessa koskeviksi säännöksiksi (Eduskunta hyväksynyt lait hieman muutettuina. Vahvistettu 21.12.2012. Voimaantulo 1.1.2013. Säädöskokoelma 875-894/2012) Tuloverotuksessa, kiinteistöverotuksessa sekä perintö- ja lahjaverotuksessa mahdollistettaisiin ennakkopäätösvalituksen tekeminen oikaisuvaatimusmenettelyssä annetusta verotuksen oikaisulautakunnan päätöksestä suoraan korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Asian käsittely ennakkopäätösvalituksena edellyttäisi korkeimman hallinto-oikeuden antamaa valituslupaa ja valituslupa voitaisiin myöntää vain ennakkopäätösperusteella. Menettely edellyttäisi myös muutoksenhakijan vastapuolen suostumusta asian käsittelyyn ennakkopäätösvalituksena. Verohallinnon kantamien verojen ja maksujen lykkäystä sekä maksujärjestelyä koskevat säännökset yhdistettäisiin. Lykkäysmenettelyn asemesta sovellettaisiin maksujärjestelyä, josta säädetään nykyisin veronkantolaissa erikoisperintätoimena. Ks. Verohallinnon ohjeet: Oikeudenkäynnin alkamisajankohtaa koskeva ohje Antopäivä: 10.12.2012. Diaarinumero: A140/200/2012. Voimassaolo: 1.1.2013−toistaiseksi. Valtuutussäännös: Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom. Verovalitusmenettelyä koskeva ohje Antopäivä: 7.1.2013. Diaarinumero: A139/200/2012. Voimassaolo: 7.1.2013−toistaiseksi. Valtuutussäännös: Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom. Korvaa ohjeen: 1207/38/2010, 15.12.2010. 7 HE 85/2012 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain ja hallintolainkäyttölain muuttamisesta (Vahvistettu 31.1.2013. Voimaantulo 1.6.2013. Säädöskokoelma 81-82/2013) Esityksessä ehdotetaan oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annettua lakia muutettavaksi niin, että sen soveltamisala laajennettaisiin koskemaan myös yleisiä hallintotuomioistuimia ja erityistuomioistuimia. Lisäksi muutettaisiin hallintolainkäyttölakia. Koskee myös verovalituksia. Esityksen tarkoituksena on antaa asianosaiselle oikeussuojaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen edellyttämällä tehokkaalla kansallisella oikeussuojakeinolla silloin, kun hallintoasiaa koskeva oikeudenkäynti viivästyy. Asianosaisella olisi tällöin oikeus saada valtion varoista kohtuullinen hyvitys. Tuomioistuinta koskevia säännöksiä sovellettaisiin myös valitusasioita käsittelevissä muutoksenhakulautakunnissa. Nykyisin oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annettua lakia sovelletaan vain yleisissä tuomioistuimissa. Lisäksi hallintolainkäyttölakiin lisättäisiin säännös siitä, että hallintotuomioistuimen tulisi asianosaisen pyynnöstä ilmoittaa hänelle arvio asian käsittelyajasta. Esitys liittyy valtion vuoden 2013 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2013. Ks. Verohallinnon ohjeet: Oikeudenkäynnin alkamisajankohtaa koskeva ohje Antopäivä: 10.12.2012. Diaarinumero: A140/200/2012. Voimassaolo: 1.1.2013−toistaiseksi. Valtuutussäännös: Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom. Verovalitusmenettelyä koskeva ohje Antopäivä: 7.1.2013. Diaarinumero: A139/200/2012. Voimassaolo: 7.1.2013−toistaiseksi. Valtuutussäännös: Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom. Korvaa ohjeen: 1207/38/2010, 15.12.2010. HE 87/2012 vp Hallituksen esitys eduskunnalle vuoden 2013 tuloveroasteikkolaiksi sekä laiksi tuloverolain muuttamisesta (Vahvistettu 14.12.2012. Voimaantulo 1.1.2013. Säädöskokoelma 787-791/2012) Esitys sisältää ehdotuksen vuoden 2013 valtionverotuksessa sovellettavaksi progressiiviseksi ansiotulon tuloveroasteikoksi. Asteikkoon ehdotetaan lisättäväksi uusi ylin tuloluokka 100 000 euroa ylittäville tuloille. Eläketulon verotusta kiristetään 45 000 euroa ylittävältä osalta. Tuloverolakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että työtulovähennyksen enimmäismäärää ja kertymäprosenttia sekä perusvähennyksen enimmäismäärää korotetaan. Kotitalousvähennys myönnettäisiin myös ulkomaisen yrityksen myymien palvelujen osalta, kun palvelu tarjotaan toisessa Euroopan talousalueen valtiossa. Esitys liittyy valtion vuoden 2013 talousarvioesitykseen. Lait ovat 8 tarkoitetut tulemaan voimaan 1.1.2013. Lakeja sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2013 toimitettavassa verotuksessa. Kotitalousvähennystä koskevaa muutosta sovellettaisiin verovelvollisen eduksi kuitenkin jo verovuodesta 2007. HE 88/2012 vp Hallituksen esitys eduskunnalle kilometrikorvausta koskeviksi muutoksiksi verolainsäädäntöön (Vahvistettu 14.12.2012. Voimaantulo 1.1.2013. Säädöskokoelma 787-791/2012) Laki maatilatalouden tuloverolain 10 e §:n muuttamisesta (790/2012) Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan maatilatalouden tuloverolain (543/1967) 10 e §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 507/2010, ja lisätään 10 e §:ään, sellaisena kuin se on laeissa 1169/2000 ja 507/2010, uusi 4 momentti seuraavasti: 10 e § Maatalouden harjoittaja saa sen lisäksi, mitä 6 §:ssä säädetään, vähentää: 1) Verohallinnon tuloverolain 73 §:n 2 momentin nojalla vahvistaman työmatkasta saadun verovapaan päivärahan enimmäismäärän ja työmatkasta aiheutuneiden lisääntyneiden elantokustannusten erotuksen; ja 2) Verohallinnon edellä mainitun päätöksen mukaan lasketun verosta vapaan kilometrikorvauksen määrän ja maatalouden harjoittajan yksityisiin varoihinsa kuuluvalla autolla tekemästä maatalouteen liittyvästä matkasta aiheutuneiden menojen erotuksen. -------------------------------------------------------------------------------Vähennyksen määrää laskettaessa on otettava huomioon tuloverolain 73 §:ssä perusteella maksettu verovapaa kilometrikorvaus ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 55 §:ssä tarkoitettu vähennys. -------------------------------------------------------------------------------- Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi tuloverolakia, elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia, maatilatalouden tuloverolakia ja ennakkoperintälakia. Tuloverolaissa olevaa verovapaata kilometrikorvausta koskevaa säännöstä muutettaisiin vaiheittain siten, että vuodesta 2013 alkaen Verohallinto vähentäisi verosta vapaan kilometrikorvauksen yleistä määrää vahvistettaessa yksityisajojen osuutena 5 prosenttia Valtion työmarkkinalaitoksen laskemasta enimmäismäärästä. Vuodesta 2014 alkaen Verohallinto vahvistaisi erikseen verosta vapaan kilometrikorvauksen enimmäismäärän 15 000 kilometrin ylittävälle osalle. Siltä osin kuin työntekijän ajokilometrit ylittävät 15 000 kilometriä, Verohallinto vahvistaisi verosta vapaaksi määräksi 55 prosenttia Valtion työmarkkinalaitoksen laskemasta kilometrikorvauksen enimmäismäärästä. Vastaavat muutokset tehtäisiin elinkeinotulon verottamisesta annettuun lakiin ja maatilatalouden tuloverolakiin. Ennakkoperintälakiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan suorituksen maksaja ei ole velvollinen toimittamaan ennakonpidätystä, jos suorituksen maksajan maksama kilometrikorvaus ei ylitä Verohallinnon vahvistamaa verovapaan korvauksen määrää. 9 Esitys liittyy valtion vuoden 2013 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain, maatalouden tuloverolain ja ennakkoperintälain muutokset tulisivat voimaan vuoden 2013 alusta, ja niitä sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2013 toimitettavaan verotuksessa. Tuloverolain väliaikainen muutos tulisi voimaan samoin vuoden 2013 alusta, ja se olisi voimassa vuoden 2013 loppuun. Tuloverolain pysyvä muutos ehdotetaan tulevaksi voimaan vuoden 2014 alusta. HUOM! Työmarkkinoiden keskusjärjestöt pääsivät 30 päivänä elokuuta 2013 neuvottelutulokseen keskitetystä työllisyys- ja kasvusopimuksesta. Osana työmarkkinaratkaisun tukemista hallitus linjasi, että kilometrikorvauksen vuodelle 2014 aiottu lisärajaus perutaan HE 89/2012 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi arvonlisäverolain, Ahvenanmaan maakuntaa koskevista poikkeuksista arvonlisävero- ja valmisteverolainsäädäntöön annetun lain 18 b §:n ja eräistä vakuutusmaksuista suoritettavasta verosta annetun lain 3 §:n muuttamisesta (Vahvistettu 30.11.2012, voimaan 1.1.2013. Säädöskokoelma 706708/2012) Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi arvonlisäverolaissa, Ahvenanmaan maakuntaa koskevista poikkeuksista arvonlisävero- ja valmisteverolainsäädäntöön annetussa laissa ja eräistä vakuutusmaksuista suoritettavasta verosta annetussa laissa säädettyjä arvonlisä- ja vakuutusmaksuverokantoja. Yleinen arvonlisäverokanta ehdotetaan korotettavaksi 23 prosentista 24 prosenttiin. Elintarvikkeisiin, rehuihin sekä ravintola- ja ateriapalveluihin sovellettava verokanta ehdotetaan korotettavaksi 13 prosentista 14 prosenttiin. Kirjoihin, tilattuihin sanoma- ja aikakauslehtiin, lääkkeisiin, liikuntapalveluihin, henkilökuljetuksiin, majoituspalveluihin, televisio- ja yleisradiotoiminnasta saatuihin korvauksiin, kulttuuri- ja viihdetilaisuuksiin, tekijän suorittamiin taide-esineiden myynteihin, kaikkien taide-esineiden maahantuontiin sekä tekijänoikeusjärjestöjen saamiin tekijänkorvauksiin sovellettava verokanta ehdotetaan korotettavaksi 9 prosentista 10 prosenttiin. Vakuutusmaksuvero ehdotetaan korotettavaksi 23 prosentista 24 prosenttiin. Esitys liittyy valtion vuoden 2013 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013. Ks. www.vero.fi: Etusivu > Tietoa Verohallinnosta > Tiedotteet > Muutoksia arvonlisäverotuksessa 1.1.2013 10 Etusivu > Syventävät vero-ohjeet > Arvonlisäverotus > Arvonlisäverokantojen muutos 1.1.2013 HE 93/2012 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi perintö- ja lahjaverolain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta (Vahvistettu 30.11.2012, voimaan 1.1.2013. Säädöskokoelma 705/2012) Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi perintö- ja lahjaverolakia. Veroasteikkoihin lisättäisiin uusi porras 1 000 000 euroa ylittävän perintöosuuden tai lahjan osalta, jossa ensimmäisessä veroluokassa veroprosentti olisi 19 prosenttia ja toisessa veroluokassa 35 prosenttia. Vakuutuksesta edunsaajamääräyksen nojalla vastikkeetta saadun vakuutuskorvauksen lahjaverovapaudesta 8 500 euron määrään asti luovuttaisiin. Lisäksi tarkennettaisiin kuolinpesän varoista tehtäviä vähennyksiä koskevia säännöksiä siten, että veron määrä ei riipu siitä, missä maassa perinnönjättäjä ja perillinen tai testamentinsaaja on asunut. Esitys liittyy valtion vuoden 2013 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2013 alusta. Veroasteikkojen muutokset olisivat voimassa väliaikaisesti ja niitä sovellettaisiin vuosina 2013—2015. HE 191/2012 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (Vahvistettu 8.11.2013, voimaan 1.12.2013. Säädöskokoelma 781-790/2013) Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta. Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rikoslakia, rikesakkorikkomuksista annettua lakia, verotusmenettelystä annettua lakia, arvonlisäverolakia, varainsiirtoverolakia, ennakkoperintälakia, työnantajan sosiaaliturvamaksusta annettua lakia ja polttoainemaksusta annettua lakia. Lainsäädäntöön ehdotetaan tehtäväksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen niin sanotun ne bis in idem -kiellon eli kahdesti samassa asiassa syyttämisen ja tuomitsemisen kiellon edellyttämät muutokset. Säännökset tulisivat sovellettaviksi luonnollisten henkilöiden, kotimaisten kuolinpesien ja yhtymien verotuksessa. Esityksessä ehdotetaan, että Verohallinto voisi verotuspäätöstä tehdessään jättää veron- korotusta koskevan päätöksen tekemättä. Korotus määrättäisiin erillisellä päätöksellä varsinaisen päätöksen tekemistä seuraavan kalenterivuoden loppuun mennessä, jos Verohallinto ei tee asiasta rikosilmoitusta. Jos Verohallinto olisi määrännyt veronkorotuksen, Verohallinto ei voisi enää tehdä samasta asiasta rikosilmoitusta, jollei veronkorotuksen määräämisen jälkeen ole saatu näyttöä uusista tai vasta esiin tulleista tosiseikoista. Jos 11 Verohallinto tekisi rikosilmoituksen, veronkorotusta ei pääsääntöisesti voitaisi enää määrätä. HE 76/2013 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi kiinteistöverolain, varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 30 §:n sekä verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 14 §:n muuttamisesta Käsitelty eduskunnassa yhdessä HE 102/2013 vp kanssa. Eduskunnan päätös 5.11.2013: Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyt, hallituksen esitykseen HE 76/2013 vp sisältyvät lakiehdotukset. Eduskunta pysyi ensimmäisessä käsittelyssä tekemässään päätöksessä hallituksen esitykseen HE 102/2013 vp sisältyvän lakiehdotuksen hylkäämisestä. Lakiehdotusten toinen käsittely päättyi. Eduskunta hyväksyi mietintöön sisältyvän lausumaehdotuksen Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kiinteistöverolakia, varojen arvostamisesta verotuksessa annettua lakia sekä verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annettua lakia. Kiinteistöverolain säännöksiä, jotka velvoittavat 14 pääkaupunkiseudun ja sen kehysalueen kuntaa määräämään rakentamattomalle rakennuspaikalle vähintään yhden prosenttiyksikön kunnassa sovellettavaa yleistä kiinteistöveroprosenttia korkeamman kiinteistöveroprosentin, muutettaisiin siten, että rakentamattoman rakennuspaikan veroprosentin tulee olla vähintään 1,5 prosenttiyksikköä yleistä kiinteistöveroa korkeampi. Enimmäismäärä olisi nykyiseen tapaan 3 prosenttia. Lisäksi laista poistettaisiin säännökset, joiden nojalla mainitut kunnat voivat jättää kantamatta korotettua kiinteistöveroa rakennuspaikalta, joka rajoittuu saman omistajan omistamaan rakennuspaikkaan, jolla sijaitsee omistajan omassa vakituisessa asuinkäytössä oleva asuinrakennus. Varojen arvostamisesta verotuksessa annettua lakia muutettaisiin siten, että kiinteistön verotusarvoa koskeviin säännöksiin lisättäisiin säännökset tuulivoimalaitosrakennelman jälleenhankinta-arvosta tehtävästä ikäalennuksesta ja verotusarvon vähimmäismäärästä. Ikäalennus olisi 2,5 prosenttia tuulivoimalarakennelmiin nykyisin sovelletun kymmenen prosentin sijasta. Käytössä olevan tuulivoimalan rakennelmien verotusarvoksi katsottaisiin vähintään 40 prosenttia jälleenhankinta-arvosta nykyisen 20 prosentin sijasta. Verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annettua lakia muutettaisiin siten, että Verohallinto voisi antaa kunnan viranomaisille nykyistä kattavammat tiedot kiinteistöistä ja kiinteistöverotuksen perusteista. Tiedot voitaisiin antaa kunnan rekisterien ylläpitoa ja veronsaajien oikeudenvalvontaa varten. Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan mahdollisimman pian. Kiinteistöverolain sekä varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain muutoksia sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2014 toimitettavassa kiinteistöverotuksessa. 12 HE 102/2013 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 30 §:n muuttamisesta (Vahvistettu 18.11.2013, voimaan 1.12.2013. Säädöskokoelma 812/2013) Käsitelty eduskunnassa yhdessä HE 76/2013 vp kanssa. Eduskunnan päätös 5.11.2013: Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyt, hallituksen esitykseen HE 76/2013 vp sisältyvät lakiehdotukset. Eduskunta pysyi ensimmäisessä käsittelyssä tekemässään päätöksessä hallituksen esitykseen HE 102/2013 vp sisältyvän lakiehdotuksen hylkäämisestä. Lakiehdotusten toinen käsittely päättyi. Eduskunta hyväksyi mietintöön sisältyvän lausumaehdotuksen Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi varojen arvostamisesta verotuksessa annettua lakia. Käytössä olevan asuinrakennuksen verotusarvoa laskettaessa rakennuksen jälleenhankinta-arvosta vuosittain tehtävien ikäalennusten enimmäismäärää alennettaisiin siten, että verotusarvo olisi vähintään 30 prosenttia jälleenhankinta-arvosta nykyisen 20 prosentin sijasta. Esitys on osa toimenpidekokonaisuutta, jolla vahvistetaan kuntien kiinteistöveropohjaa. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian, ja sitä sovellettaisiin ensimmäisen kerran määrättäessä vuoden 2013 verotusarvot. Muutokset vaikuttaisivat siten ensimmäisen kerran vuonna 2014 toimitettavassa kiinteistöverotuksessa. HE 105/2013 vp Hallituksen esitys eduskunnalle vuoden 2014 tuloveroasteikkolaiksi sekä eräiksi muiksi laeiksi (Vahvistettu -, voimaan -. Säädöskokoelma ) Käsitelty eduskunnassa yhdessä HE 181/2013 vp kanssa. Eduskunnan päätös 27.11.2013: Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyt, hallituksen esityksiin 105 ja 181 sisältyvän 2. lakiehdotuksen, hallituksen esitykseen 105 sisältyvät 3.-5. lakiehdotukset sekä hallituksen esitykseen 181 sisältyvät 1. ja 3.-5. lakiehdotukset. Eduskunta pysyi ensimmäisessä käsittelyssä tekemässään päätöksessä hallituksen esitykseen 105 sisältyvän 1. lakiehdotuksen sekä lakialoitteisiin sisältyvien lakiehdotusten hylkäämisestä. Lakiehdotusten toinen käsittely päättyi. Eduskunta yhtyi valiokunnan ehdotukseen toimenpidealoitteen hylkäämisestä. Hallituksen esityksen pohjalta hyväksytyt lait ja voimaantulotiedot 1. Vuoden 2014 tuloveroasteikkolaki Päätös: Hylätty 2. Laki tuloverolain muuttamisesta Päätös: Hyväksytty muutettuna 3. Laki Verohallinnosta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta Päätös: Hyväksytty 4. Laki verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 6 §:n muuttamisesta Päätös: Hyväksytty 5. Laki Maanpuolustuskorkeakoulusta annetun lain 24 §:n kumoamisesta Päätös: Hyväksytty 13 Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi vuoden 2014 tuloveroasteikkolaki. Asuntovelan korkovähennyksen määrää alennettaisiin siten, että vuonna 2015 vähennyskelpoinen määrä olisi 70 prosenttia. Kotitalousvähennyksen enimmäismäärää korotettaisiin 2 000 eurosta 2 400 euroon. Tuloverolakia muutettaisiin väliaikaisesti siten, että luonnollisen henkilön myydessä kiinteää omaisuutta kunnalle myyntivoitto olisi verovapaata tuloa vuoden 2013 lokakuusta vuoden 2014 loppuun mennessä tehdyissä luovutuksissa. Esitys liittyy valtion vuoden 2014 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan vuoden 2014 alusta, ja niitä sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2014 toimitettavassa verotuksessa jäljempänä mainituin poikkeuksin. Asuntovelan korkovähennystä koskeva muutos tulisi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015. Kiinteän omaisuuden myyntivoiton vero-vapautta koskeva tuloverolain muutos olisi voimassa vuoden 2014 loppuun. HE 181/2013 vp Hallituksen esitys eduskunnalle vuoden 2014 tuloveroasteikkolaiksi sekä eräiksi muiksi laeiksi annetun hallituksen esityksen (Vahvistettu -, voimaan -. Säädöskokoelma ) Käsitelty eduskunnassa yhdessä HE 105/2013 vp kanssa. Eduskunnan päätös 27.11.2013: Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyt, hallituksen esityksiin 105 ja 181 sisältyvän 2. lakiehdotuksen, hallituksen esitykseen 105 sisältyvät 3.-5. lakiehdotukset sekä hallituksen esitykseen 181 sisältyvät 1. ja 3.-5. lakiehdotukset. Eduskunta pysyi ensimmäisessä käsittelyssä tekemässään päätöksessä hallituksen esitykseen 105 sisältyvän 1. lakiehdotuksen sekä lakialoitteisiin sisältyvien lakiehdotusten hylkäämisestä. Lakiehdotusten toinen käsittely päättyi. Eduskunta yhtyi valiokunnan ehdotukseen toimenpidealoitteen hylkäämisestä. Hallituksen esityksen pohjalta hyväksytyt lait ja voimaantulotiedot 1. Vuoden 2014 tuloveroasteikkolaki Päätös: Hyväksytty 2. Laki tuloverolain muuttamisesta Päätös: Hyväksytty muutettuna 3. Laki elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 55 §:n 4 momentin kumoamisesta Päätös: Hyväksytty 4. Laki maatilatalouden tuloverolain 10 e §:n 4 momentin kumoamisesta Päätös: Hyväksytty 5. Laki ennakkoperintälain 9 §:n 6 momentin kumoamisesta Päätös: Hyväksytty Eduskunnalle annettua hallituksen esitystä vuoden 2014 tuloveroasteikkolaiksi sekä eräiksi muiksi laeiksi (HE 105/2013 vp) ehdotetaan täydennettäväksi. 14 Vuoden 2014 valtionverotuksessa sovellettavaa progressiivista ansiotuloveroasteikkoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että tuloveroasteikon tulorajoja, lukuun ottamatta ylintä tulorajaa, korotettaisiin noin 1,5 prosentilla. Tuloverolakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että työtulovähennyksen enimmäismäärää ja poistumaprosenttia korotettaisiin aiemmassa esityksessä ehdotetuista määristä. Kunnallisverotuksen perusvähennystä muutettaisiin siten, että perusvähennyksen enimmäismäärää korotettaisiin ja poistumaprosenttia alennettaisiin aiemmassa esityksessä ehdotetuista määristä. Tuloverolaista ehdotetaan kumottavaksi säännös, jonka mukaan Verohallinto vahvistaa erikseen verosta vapaan kilometrikorvauksen enimmäismäärän 15 000 ajokilometriä ylittävälle osalle. Vastaavat muutokset tehtäisiin elinkeinotulon verottamisesta annettuun lakiin, maatilatalouden tuloverolakiin sekä ennakkoperintälakiin. Esitys liittyy valtion vuoden 2014 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan vuoden 2014 alusta, ja niitä sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2014 toimitettavassa verotuksessa. Valtioneuvoston asetus tilatukijärjestelmästä annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta, 9.2.2012, säädöskokoelma 64/2012 ja 7.2.2013, säädöskokoelma 142/2013 Valtioneuvoston asetus tilatukijärjestelmästä, säädöskokoelma 242/2013 Vanha asetus 6 § (9.2.2012/64) Tukitasot Tilatukioikeuksien alueellisena tasatukena tukikelpoista hehtaaria kohti käytetään tukivuonna 2012 seuraavia euromääriä: Tukialueet euroa A 249,26 B–C1 203,04 C2–C4 168,43 6 § (7.2.2013/142) = Uuden asetuksen 5 § (28.3.2013/242) Tukitasot Tilatukioikeuksien alueellisena tasatukena tukikelpoista hehtaaria kohti käytetään tukivuonna 2013 (1.1.-2.4.2013) seuraavia euromääriä: Tukialueet euroa A 246,76 B–C1 201,00 C2–C4 166,74 Uusi asetus 15 Viimeisin valtioneuvoston asetus tilatukijärjestelmästä tuli voimaan 3.4.2013 alkaen (242/2013). Se kumosi aiemman asetuksen. Vuoden 2013 tasatuen määrät ovat 3.4.2013 alkaen (VNA 242/2013): Tukialueet euroa A 246,76 B—C1 201,00 C2—C4 166,74 Säännöstä käytetään muun selvityksen puuttuessa hyväksi myös maatilan tilatukioikeuden käyvän arvon määrittämisessä mm. maatilan kaupassa. Tasatuen määrä ilmenee viljelijällä olevasta lomakkeesta 103A. Määrä on vahvistettu vuosittain valtioneuvoston asetuksella, jolla on muutettu tilatukijärjestelmästä annetun valtioneuvoston asetuksen (233/2010) 6 §:ää. Tämä asetus on kumottu A:lla 28.3.2013/242, joka on voimassa 3.4.2013 alkaen. Uudessa asetuksessa tukitasot on määritelty 5 §:ssä. Asetuksen vuosittaiseen muutokseen saakka voidaan tilatukioikeuden käypänä arvona käyttää edellisen vuoden tasatuen määrää. (enintään euroina, ei senttejä) Valtiovarainministeriön asetus Verohallinnon suoritteiden maksullisuudesta, 20.12.2012, säädöskokoelma 1042/2012. Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 2015. Tätä asetusta sovelletaan asioihin, jotka ovat tulleet vireille asetuksen voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Maksut ennakkoratkaisuista Verohallinto, muu kuin KVL Ennakkoperintä ja sotu Arvonlisäverotus Lähdevero Peve, Lahja, Kive, Vave, muu veroasia Tuloverotus (luonnollinen henkilö, kuolinpesä, yhteisetuus tai verotusyhtymä) MVL tai EVL (luonnollinen henkilö, kuolinpesä, yhteisetuus tai elinkeinoyhtymä), tuloverotus yhteisöt Työläät, yli 30 t Käsittelymaksu 120 € 210 € 210 € 350 € 350 € 1.040 € 2.080 € 100 € Ks. Verohallinnon ohje: Verohallinnon suoritteiden maksullisuus Antopäivä: 9.1.2013. Diaarinumero: A130/200/2012. Voimassaolo: Toistaiseksi. Korvaa ohjeen: 1274/29/2009, 21.12.2009; 293/510/2011,11.4.2011. 16 Hallituksen esityksiä vuonna 2013 (käsittely kesken) HE 95/2013 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain ja maatilatalouden tuloverolain muuttamisesta (Vahvistettu -, voimaan -. Säädöskokoelma ) Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia ja maatilatalouden tuloverolakia. Elinkeinotulon ja maatalouden tulon verotuksessa saisi tehdä lisävähennyksen, joka määräytyisi koulutukseen osallistuneiden työntekijöiden ja yrityksen keskimääräisen päiväpalkan perusteella. Esitys liittyy valtion vuoden 2014 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan vuoden 2014 alusta. Lakeja sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2014 toimitettavassa verotuksessa. HE 135/2013 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi metsänhoitoyhdistyksistä annetun lain muuttamisesta ja metsänhoitoyhdistyksistä annetun lain eräiden säännösten kumoamisesta (Vahvistettu -, voimaan -. Säädöskokoelma ) Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi metsänhoitoyhdistyksiä koskevaa lainsäädäntöä siten, että metsänhoitoyhdistyksille suoritettavasta lakisääteisestä metsänhoitomaksusta luovuttaisiin, samoin viranomaisen vahvistamista yhdistysten toimialueista. Yhdistykset rahoittaisivat toimintansa jäsenmaksuilla sekä liiketoimintansa tuotoilla. Metsänhoitomaksusta luopumisen myötä metsänhoitoyhdistysten liiketoimintaa koskevat rajoitukset poistettaisiin. Sääntelyä purettaessa hyvän metsänhoidon, häiriöttömän puukaupan ja puun tarjonnan jatkuvuus tulee turvata. Tämän vuoksi metsänhoitoyhdistysten toimintaa säänneltäisiin edelleen erityislailla. Esityksen tarkoituksena on edistää metsätalouselinkeinon kilpailukykyä ja kannattavuutta sekä lisätä metsänomistajien valinnanvapautta yhdistystoiminnassa ja edunvalvonnassa. Esityksen tarkoituksena on myös luoda tasapuoliset kilpailuedellytykset eri toimijoille metsäpalvelujen tarjonnassa. Ehdotetut muutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015. Metsänhoitoyhdistysten oikeus metsänhoitomaksuihin poistettaisiin kuitenkin jo 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen. 17 HE 185/2013 Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi tuloverolain, elinkeinotulon verottamisesta annetun lain sekä eräiden muiden verolakien muuttamisesta (Vahvistettu -, voimaan -. Säädöskokoelma ) Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi tuloverolakia, elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia, maatilatalouden tuloverolakia, rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annettua lakia, tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennyksestä vuosina 2013—2015 annettua lakia ja tuotannollisten investointien korotetuista poistoista verovuosina 2013—2015 annettua lakia. Yhteisöverokantaa alennettaisiin nykyisestä 24,5 prosentista 20 prosenttiin. Pääomatuloveron progressiota ehdotetaan kiristettäväksi siten, että yli 40 000 euron pääomatuloista vero olisi 32 prosenttia. Esityksessä ehdotetaan, että tuloverolain, elinkeinotulon verottamisesta annetun lain, maatilatalouden tuloverolain ja rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain osinkotulojen verotusta koskevia säännöksiä muutetaan. Lisäksi ehdotetaan, että osakeyhtiölaissa tarkoitettu varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta olisi verotuksessa osinkotuloa. Muun kuin julkisesti noteeratun yhtiön varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta voitaisiin kuitenkin tietyin edellytyksin käsitellä verotuksessa luovutuksena. Tuloverolakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että julkisesti noteeratun yhtiön jakamasta osingosta 85 prosenttia olisi veronalaista pääomatuloa. Muun kuin julkisesti noteeratun yhtiön jakamasta osingosta olisi 25 prosenttia veronalaista pääomatuloa siltä osin kuin osingon määrä vastaisi osakkeen matemaattiselle arvolle laskettua kahdeksan prosentin vuotuista tuottoa, kuitenkin enintään 150 000 euroa. Tämän euromääräisen rajan ylittävältä osalta osingosta 85 prosenttia olisi veronalaista pääomatuloa. Kahdeksan prosentin vuotuista tuottoa vastaavan määrän ylittävältä osalta osingosta olisi 75 prosenttia veronalaista ansiotuloa. Ulkomailta saatua osinkoa verotettaisiin tietyin edellytyksin kuten kotimaasta saatua osinkoa, jos osinkoa jakavan yhtiön verotuksellinen kotipaikka on Euroopan unionin jäsenvaltiossa, Euroopan talousalueen valtiossa tai valtiossa, jonka kanssa Suomella on kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehty sopimus. Peitellyn osingon veronalaista osaa ehdotetaan nostettavan 75 prosenttiin. Elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että yhteisön saama osinko olisi verovapaata tuloa, jos osinkoa jakava yhteisö on kotimainen tai emo-tytäryhtiödirektiivissä tarkoitettu yhtiö tai yhteisö, jonka verotuksellinen kotipaikka on Euroopan unionin jäsenvaltiossa tai Euroopan talousalueen valtiossa ja joka on velvollinen suorittamaan tulostaan veroa vähintään kymmenen prosenttia. Tästä poiketen osinko olisi kuitenkin kokonaan veronalaista tuloa, jos osinkoa jakava yhteisö on julkisesti noteerattu yhtiö ja osingonsaaja on muu kuin julkisesti noteerattu yhtiö, joka omistaa osinkoa jaettaessa välittömästi alle kymmenen prosenttia osinkoa jakavan yhtiön pääomasta. Muista valtioista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tai Euroopan talousalueen valtioista saatu osinko olisi yhteisön veronalaista tuloa. Lakia ehdotetaan lisäksi muutettavaksi siten, että 18 luonnollisen henkilön elinkeinotoimintaan kuuluvien julkisesti noteeratun yhtiön maksamien osinkojen veronalainen osa olisi 85 prosenttia ja muun kuin julkisesti noteeratun yhtiön maksamien osinkojen veronalainen osa olisi 75 prosenttia. Lisäksi elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että edustusmenot säädettäisiin elinkeinotoiminnan tulosta laskettaessa kokonaan vähennyskelvottomiksi menoiksi. Osuuskunnan vähennyskelpoista ylijäämää ehdotetaan rajattavaksi sekä vähennykseen oikeutettujen osuuskuntien että vähennyskelpoisen määrän suhteen. Yhteisöjen, avointen yhtiöiden ja kommandiittiyhtiöiden korkovähennysoikeuden rajoittamista koskeva sääntely laajennettaisiin siten, että vähennyskelpoisten korkojen enimmäismäärä pienennettäisiin 30 prosentista 25 prosenttiin ja prosenttiosuuden laskentapohjaan lisättävistä eristä poistettaisiin rahoitusomaisuuden menetykset ja arvonmuutokset. Maatilatalouden tuloverolakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että maatalouteen kuuluvien julkisesti noteeratun yhtiön maksamien osinkojen veronalainen osa olisi 85 prosenttia ja muun kuin julkisesti noteeratun yhtiön maksamien osinkojen veronalainen osa olisi 75 prosenttia. Rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annettua lakia muutettaisiin siten, että rajoitetusti verovelvollisen yhteisön saamiin osinkoihin, korkoihin ja rojalteihin sovellettava lähdeveroverokanta alennettaisiin 20 prosenttiin. Rajoitetusti verovelvollisten verotusmenettelystä annetun lain mukaisessa järjestyksessä verotettavaan tuloon sovellettava yhteisöverokanta ehdotetaan alennettavaksi 20 prosenttiin. Rajoitetusti verovelvollisten yhteisöjen muun muassa sijoitusomaisuusosakkeiden perusteella saamiin osinkotuloihin eräissä tilanteissa sovellettava lähdeverokanta esitetään muutettavaksi 15 prosenttiin. Rajoitetusti verovelvollisen saaman pääomatulon veroprogressiota ehdotetaan kiristettäväksi siten, että yli 40 000 euron pääomatuloista vero olisi 32 prosenttia. Lisäksi ehdotetaan, että rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain osinkoa koskevaa sääntelyä sovellettaisiin myös osinkona verotettavaan osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitettuun vapaan oman rahastosta saatuun varojenjakoon. Tuotannollisten investointien korotetuista poistoista verovuosina 2013—2015 annetun lain voimassaoloaikaa ehdotetaan lyhennettäväksi siten, että laki ei olisi enää voimassa verovuonna 2015. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennystä koskevan lain voimassaoloaikaa ehdotetaan lyhennettäväksi siten, että laki ei olisi enää voimassa verovuonna 2015. Esitys liittyy valtion vuoden 2014 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan vuoden 2014 alusta. Yhteisöverokantaa ja pääomatuloveron progression kiristämistä koskevia muutoksia, osinkotulon verotusta, varojenjakoa ja osuuskunnan vähennyskelpoista ylijäämää koskevia muutoksia, edustusmenojen ja 19 korkomenojen vähennyskelpoisuuden muutoksia sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2014 toimitettavassa verotuksessa. Varojenjakoa koskevaa sääntelyä sovellettaisiin muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatuun varojenjakoon kuitenkin ensimmäisen kerran vuodelta 2016 toimitettavassa verotuksessa, kun varojenjaossa on kyse ennen lain voimaantuloa tehdyn pääomansijoituksen palauttamisesta. Oikeuskäytäntöä 2013 Tapaukset on järjestetty aiheen mukaisesti. Ensisijainen järjestys: KHO, KVL, HAO. Samantyyppistä asiaa käsittelevät tapaukset peräkkäin päätöksentekijästä riippumatta, muutoin tekijän ja päätöspäivän mukaan järjestettynä. HUOM! Joissakin esillä olevissa päätöksissä on mainittu, että sitä ei ole julkaistu! Ne ovat yksittäistapauksia, josta ei välttämättä ole vedettävissä laajempia johtopäätöksiä! Tapauksessa voi olla yksittäisiä erityisiä syitä, jotka ovat sovellettavissa vain esillä olevassa tilanteessa. Hallintooikeuden päätökset vaikuttavat alueellisesti, mutta niillä ei ole varsinaista laajempaa vaikutusta, kuten KHO:n päätöksillä. KHO:n ratkaisut: www.kho.fi Keskusverolautakunnan ratkaisut: Julkaistut päätökset löytyvät Internetistä esimerkiksi sivulta: www.vero.fi - Syventävät ohjeet - Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisut Hallinto-oikeuksien ratkaisut: Julkaistut päätökset löytyvät Internetistä: www.oikeus.fi, Tuomioistuimet, Hallinto-oikeudet, Ratkaisukäytäntö tai www.finlex.fi, Oikeuskäytäntö, Hallinto-oikeudet Tuloverotus KHO KHO:2013:35 Tuloverotus - Omaisuuden luovutusvoitto - Hankintameno - Perintöverotusarvo Sisäkkäiset kuolinpesät A oli kuollut 22.12.1992. Häneltä on jäänyt oikeudenomistajina kaksi tytärtä B ja C. A:n jälkeen vuonna 1993 toimitetussa perintöverotuksessa hänen kuolinpesänsä varoihin kuuluneiden asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden arvoksi oli vahvistettu 20 813,26 euroa. Toinen A:n tyttäristä B oli kuollut 16.5.2006. B:ltä oli jäänyt oikeudenomistajina tyttäret D ja E. B:n jälkeen vuonna 2006 toimitetussa perintöverotuksessa kysymyksessä olevien osakkeiden arvoksi oli vahvistettu 50 000 euroa ja B:n osuudeksi siten 25 000 euroa. A:n jakamattoman kuolinpesän osakkaat C, D ja E olivat 4.9.2006 myyneet kuolinpesään kuuluneet osakkeet 53 000 eurolla. Luettaessa osakkeiden myynnistä saatu luovutusvoitto A:n kuolinpesän tuloksi hankintamenona oli vähennettävä puolet A:n jälkeen toimitetussa perintöverotuksessa vahvistetusta osakkeiden arvosta eli 10 406,63 euroa ja puolet A:n toisen perillisen B:n kuoleman jälkeen toimitetussa perintöverotuksessa vahvistetusta osakkeiden arvosta eli 25 000 euroa ja siten yhteensä 35 406,63 euroa. Luovutushinnasta voitiin hankintamenon lisäksi vähentää luovutusvoiton hankkimisesta johtuneina menoina huoneiston myynnistä maksettu välityspalkkio. Tuloverolaki 47 § 1 momentti 20 Päätös, josta valitetaan: Turun hallinto-oikeus 29.3.2011 nro 11/0197/3 Kommentti (MK): Tässä ratkaistiin pitkään epäselvänä ollut tilanne, jossa tosin verotuskäytäntö oli jo aiemmin muotoutunut KHO:n päätöksen mukaiseksi. Timo Räbinä on muun muassa kannattanut jo aiemmin tätä tulkintaa. KHO 22.2.2013/657 Tuloverotus - Kotitalousvähennys - Ruoppaus Vapaa-ajan asunnon rannan ruoppauskustannukset eivät oikeuttaneet kotitalousvähennykseen. Arviointiin ei vaikuttanut se, että ruoppaus kohdistui vain vapaa-ajan asunnon laiturin välittömään ympäristöön. Verovuosi 2007. Tuloverolaki 127 a § 1 momentti Kommentti (MK): Ruoppausmenoja ei voi vähentää maatalousverotuksessakaan. Tästä on Verohallinnon kannanotto. Rannan ruoppaus Diaarinumero: A46/200/2013 Voimassaolo: Toistaiseksi Asian kuvaus Maatalouden sivuelinkeinona on maatilamatkailutoiminta. Vuokrattujen mökkien kohdalla sijaitsevan rannan ruoppauksesta on syntynyt ruoppausmenoja 6 000 euroa. Miten rannan ruoppausmenot saa vähentää verotuksessa? KHO:n päätöksen 1986/4025 mukaan kesätulvien estämiseksi tehdystä joen pengerryksestä aiheutuneet kustannukset eivät olleet vähennyskelpoisia menoja. KHO:n mukaan kyseessä ei ollut MVL 10 §:ssä tarkoitettu patojen tms. hyödykkeiden hankintameno. Pengerrystoimien on katsottu johtavan maan arvon pysyvään kohoamiseen, minkä vuoksi kustannukset eivät olleet lainkaan vähennyskelpoisia. Saako menot vähentää 10 %:n poistoin ojitusmenoina MVL 10 §:n perusteella, vai onko kyseessä maa-alueen hankintameno? Katsotaanko, että ruoppaus johtaisi maan arvon pysyvään kohoamiseen? Kannanotto Rannan ruoppaus vuokramökkien edustalla parantaa mökkien maapohjan arvoa. Ruoppausmenoja pidetään pääsääntöisesti maa-alueen hankintamenona. KHO:2013:106 Henkilökohtaisen tulon verotus - Omaisuuden luovutusvoitto - Saantoajankohta Hankintameno - Ositus - Avio-oikeus A oli verovuonna 2008 myynyt kiinteistön, joka oli ollut A:n puolison omistuksessa vuodesta 1978 lähtien. A:n puoliso oli kuollut vuonna 2006. Aviopuolisoilla ei ollut rintaperillisiä ja heillä oli aviooikeus toistensa omaisuuteen. Lesken A omaisuus oli pienempi kuin ensin kuolleen puolison omaisuus. A:n katsottiin saaneen kiinteistön osittain perintönä ja osittain avio-oikeuden nojalla. Vaikka A:n puolison kuoleman jälkeen ei ollut toimitettu eikä olisi edes voitu toimittaa ositusta, A:n avio-oikeuden nojalla saaman kiinteistön puoliosuuden omistusaika ja hankintameno oli laskettava A:n saantoa edeltäneestä saannosta. Verovuosi 2008. Tuloverolaki 46 § 1 ja 2 momentti Päätös, josta valitetaan: Oulun hallinto-oikeus 11.4.2012 nro 12/0171/2 21 Kommentti (MK): Oulun HAO:n päätös oli päinvastainen ja perustui tiukkaan sanamuodon mukaiseen tulkintaa. KHO on lähtenyt kuitenkin siitä, että saannon luonne on ositus, jolloin siihen tulee soveltaa ositussaantoa koskevia säännöksiä. KHO:2013:152 Henkilökohtaisen tulon verotus - Pääomatulo - Puun myyntitulo - Vapaa-ajan kiinteistö - Hankintamenon vähentäminen A:n puolisot olivat 10.6.2008 ostaneet 0,45 hehtaarin suuruisen määräalan, josta he olivat 11.8.2008 luovuttaneet puita pystykaupalla B Oy:lle 2 926,60 euron arvosta. Verotusta toimitettaessa puun myyntitulo katsottiin puoliksi A:n puolisoiden pääomatuloksi. A:n puolisot vaativat, että myyntitulosta vähennetään vastaavan suuruinen osa määräalan hankintamenoa, jolloin luovutusvoittoa ei jää. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n puolisoiden valituksen. Korkein hallinto-oikeus totesi, että kysymyksessä ei ollut maatila, joten oli riidatonta, että myyntiin ei sovellettu tuloverolain 55 §:n 1 momentin metsävähennystä koskevaa säännöstä. Kasvavan metsän myynnissä on kysymys maa-alueen tuoton verottamisesta. Tuloverolain mukaisessa laskentajärjestelmässä ei omaisuuden tuottoa verotettaessa tästä tuotosta voida vähentää osaa omaisuuden hankintamenosta, vaikka tuoton irrottaminen omaisuudesta alentaisi omaisuuden arvoa. Tähän ei vaikuta se, tapahtuuko tuoton irrottaminen omaisuudesta heti sen hankkimisen jälkeen vai myöhemmin. Vaikka voitaisiinkin katsoa, ettei A:n puolisoille ole tässä tilanteessa realisoitunut varallisuuden lisäystä metsän myynnillä, on verotuksen lopputulos tuloverolain laskentajärjestelmän mukainen. Laissa ei ole tämän tilanteen osalta säädetty metsävähennyksen kaltaisesta vähennysoikeudesta, eikä ole myöskään lainsäätäjän tarkoituksen mukaista, että vastaava vähennysten laskentajärjestelmä otettaisiin käyttöön oikeuskäytännön kautta. Muun ohella näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus hylkäsi A:n puolisoiden valituksen. Verovuosi 2008. Tuloverolaki 32 §, 43 § 1 momentti, 54 § 1 momentti ja 55 § 1 momentti Päätös, josta valitetaan: Kouvolan hallinto-oikeus 4.11.2011 nrot 11/0455/1 ja 11/0456/1 Kommentti (MK): Päätös vahvistaa noudatetun verotuskäytännön. Päätös on myös yhdenmukainen aiemmin annetun vastaavanlaisen, mutta osakeyhtiötä koskevan KHO:n päätöksen kanssa. KHO 2005/439 Osakeyhtiöllä ei ollut oikeutta vähentää puun myyntitulosta vuonna 1998 toimitetussa verotuksessa vuonna 1994 hankkimansa metsäkiinteistön hintaan sisältynyttä vuosina 19951998 myytyä puustoa vastaavaa hankintamenon osaa. Verovuosi 1998. Tuloverolaki 43 § 1 mom., 56 § ja 116 § Laki elinkeinotulon verottamisesta 7 §, 8 § 1 mom. ja 28 § 1 mom. Asiakirjoissa valtiovarainministeriön lausunto 23.9.2004. KHO:2013:158 Tuloverotus - Omaisuuden luovutusvoitto - Lahjanluonteinen kauppa Luovutusvoittoon lisättävä metsävähennys - Vastikkeellisen osan hankintameno 22 A oli myynyt verovuonna lahjanluonteisella kaupalla puolet viidestä metsätilasta 22 000 euron kauppahinnalla. Luovutuksen käyväksi arvoksi oli lahjaverotuksessa vahvistettu 56 128 euroa ja lahjan osuudeksi 34 128 euroa. Vastikkeellinen osuus myydyn omaisuuden käyvästä arvosta oli 39,2 prosenttia. A oli käyttänyt metsävähennystä enemmän kuin 60 prosenttia metsätilan hankintamenosta 56 564,30 eurosta. Asiassa oli kysymys siitä, lasketaanko luovutusvoittoon eli tässä tapauksessa 173,21 euron luovutustappioon lisättävä metsävähennyksen määrä lahjanluonteisessa kaupassa koko hankintamenosta 56 564,30 eurosta vai vastikkeellisen osan hankintamenosta 22 173,81 eurosta. Hallinto-oikeus hyväksyi A:n valituksen ja lausui, että lahjanluonteisen kaupan vastikkeellisen osuuden hankintamenon laskemisesta on säädetty tuloverolain 47 §:n 5 momentissa, jonka mukaan vastikkeellisesti luovutetun osuuden hankintamenoksi katsotaan siihen kohdistuva osa omaisuuden hankintamenosta. Kun otetaan huomioon mainittu säännös, on myös myyntivoittoon lisättävää metsävähennyksen määrää laskettaessa käytettävä laskentaperusteena tuota vastikkeellisen osan suhteellista osuutta hankintamenosta eli 22 173,21 euroa, josta laskien lisättävä 60 prosenttia on 13 303,93 euroa. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen. Verovuosi 2009. Tuloverolaki 46 § 8 momentti, 47 § 5 momentti ja 55 § Päätös, josta valitetaan: Hämeenlinnan hallinto-oikeus 29.3.2012 nro 12/0215/1 Kommentti (MK): Päätös vahvisti Hämeenlinnan HAO:n päätöksen lopputuloksen. Verotuskäytäntöä on jo tuolloin muutettu oikeuskäytäntöä vastaavaksi. HAO Turun HAO 20.2.2013 13/0088/3 Osakehuoneisto - vuokratulo - osaomistajan osuus tulosta - luonnollinen vähennys - osaomistajan maksamat kulut Verovelvolliset omistivat osakehuoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet siten, että A ja B omistivat kumpikin 35 % ja C ja D kumpikin 15 % osakkeista. Osaomistajat omistivat yhdessä myös metsämaata, ja he olivat yhtiösopimukseksi otsikoidulla asiakirjalla sopineet perustavansa yhtymän, jonka toimialana oli metsätalous ja osakehuoneistojen omistus ja vuokraus. Sopimuksen mukaan tuotot ja tappiot jaettiin tasan A:n ja B:n kesken. Veroilmoituksissa A ja B olivat ilmoittaneet verotettavaksi vuokratulokseen puoliosuuden vuokratulojen ja niiden hankkimisesta aiheutuneiden menojen erotuksesta. Verotus oli kuitenkin toimitettu periaatteella, että osakehuoneistosta saadut vuokratulot ja niiden hankkimisesta aiheutuneet menot otetaan kunkin osaomistajan verotuksessa huomioon omistusosuuksien mukaisesti. Oikaisulautakunta oli samalla kannalla. A valitti hallinto-oikeuteen ja vaati ilmoituksen mukaista verotusta. Hallinto-oikeus totesi, että osakehuoneiston yhteisomistajat eivät muodosta verotusyhtymää, joten sopimuksesta huolimatta A:n pääomatulona otetaan verotuksessa huomioon hänen omistusosuuttaan vastaava osa vuokratulosta. A:lla on kuitenkin oikeus omistusosuudestaan riippumatta vähentää pääomatulostaan maksamansa osuus vuokratulon hankkimisesta aiheutuneista vähennyskelpoisista kustannuksista. Tuloverolaki 54 § 1 mom Kommentti (MK): Vaikka henkilöillä on tuloverolain mukaan verotettavaa metsätaloudenharjoittamista metsäyhtymänä, ei verotusyhtymään voida kuitenkaan lukea mukaan samojen osakkaiden 23 harjoittamaa tuloverolain mukaan verotettavaa irtaimen omaisuuden (asunto-osakkeen vuokraus) tulonhankkimistoimintaa. Kouvolan HAO 27.03.2013 13/0109/1 Verovapaa luovutusvoitto - Osakeyhtiö - Sukupolvenvaihdos - Luottamuksensuoja A on myynyt yhdessä puolisonsa B:n kanssa 8 maatilaa, joista A on omistanut 6 sekä A ja B yhdessä 2 ja joilla he ovat harjoittaneet maatilataloutta, poikansa D 100 prosenttisesti omistamalle osakeyhtiö C:lle. Kauppahinta on ollut 150 000 euroa. A:ta ja B:tä on verotettu omaisuutensa luovutuksesta saamasta voitosta. Muutoksenhakijat A ja B ovat vedonneet lahjaverotuksessa D:lle annettuun ennakkoratkaisuun, jossa on sovellettu perintö- ja lahjaverolain 55 §:n mukaista huojennussäännöstä. Ennakkoratkaisussa on katsottu, että lahjan suhteellinen osuus omaisuuden lahjaverotuksen perusteena olevasta käyvästä arvosta, 392 361 eurosta, on 65,85 prosenttia eli 242 361 euroa. Ennakkoratkaisussa on nimenomaan ratkaistu vain se, että mainitun 242 361 euron osalta on kyse lahjan antamisesta ja että sen osalta lahjaverotuksessa sovelletaan perintö- ja lahjaverolain 55 §:n mukaista huojennussäännöstä. Ennakkoratkaisussa on ratkaistu vain lahjaveroa koskeva ennakkoratkaisuhakemus. Ennakkoratkaisussa ei ole voitu eikä siinä myöskään ole pitänyt ottaa kantaa siihen, miten rahana maksettavan kauppahinnan, 150 000 euroa, tuloverotus toimitetaan. Perintö- ja lahjaverolain 55 §:n säännöksessä ei ole mitenkään rajattu lahjaverotukseen huojennukseen oikeutettuja tahoja vaan säännöksessä käytetään lahjansaajasta sanaa verovelvollinen, jolla tarkoitetaan ihmisen lisäksi muun muassa osakeyhtiötä. Hallinto-oikeus katsoi, että tuloverolain 48 §:n 1 momentin 3 kohdassa on tyhjentävästi lueteltu lainkohdassa tarkoitetuiksi luovutuksensaajiksi tietyt ihmiset, jotka ovat omaisuuden luovuttajan sukulaisia. Näin ollen mainitussa lainkohdassa tarkoitettuna luovutuksensaajana ei voi olla osakeyhtiö. Lain tarkoituksena on, että omaisuus luovutetaan tietyille ihmisille, jotka ovat luovuttajan sukulaisia. Tätä tarkoitusta ei voida sivuuttaa sillä, että omaisuus luovutetaan osakeyhtiölle, jonka omistaa 100 prosenttisesti luovuttajan poika. Verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 2 momentissa tarkoitetun luottamuksensuojan antaminen edellyttää, että kaikki mainitussa lainkohdassa mainitut edellytykset täyttyvät yhtä aikaa. Kysymys tuloverolain 48 §:n 1 momentin 3 kohdan soveltamisesta ei ole verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tulkinnanvarainen tai epäselvä. Muutoksenhakijan vetoamassa vain lahjaverotusta koskevassa ennakkoratkaisussa on kyse aivan toisen lain, perintö- ja lahjaverolain, soveltamisesta. Näin ollen ja edellä esitetyt perusteet huomioon ottaen kyseistä ennakkoratkaisua ei ole pidettävä verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 2 momentissa tarkoitettuna viranomaisen noudattamana käytäntönä tai ohjeena. Näin ollen muutoksenhakijoille ei voida antaa verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 2 momentissa tarkoitettua luottamuksensuojaa. Valitus hylättiin. Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Juha Alhonnoro, Seppo Jussila ja Jari MäkiRunsas. Esittelijäjäsen Seppo Jussila. Äänestys 2-1. Juha Alhonnoron mukaan perintö- ja lahjaverolain 55 §:n ja tuloverolain 48 §:n 1 momentin 3 kohdan tarkoituksena on helpottaa sukupolvenvaihdoksia maatiloilla. Maatilatalouden harjoittaminen osakeyhtiömuodossa ei muuta maatilatalouden luonnetta muuksi. Osakeyhtiömuoto pitää kuitenkin D:n saaman maatilavarallisuuden erillään muusta omaisuudesta ja siten pikemminkin turvaa sen jatkuvuutta ja on siten lahjoittajan tarkoituksen mukaista. Ennakkoratkaisussa lahjan saajaksi katsottiin D, eikä osakeyhtiö. Ratkaisua tukee verohallinnon ohje 17.3.2010 s. 28, jonka mukaan, jos lahjansaajana on osakeyhtiö, niin lahjansaajiksi katsotaan osakkeenomistajat omistuksensa mukaisessa suhteessa. Asian vastaavuuskin huomioon ottaen - 24 kun D on lahjansaaja omassa verotuksessaan, niin luovuttajan täytyy olla lahjanantaja omassa verotuksessaan. Asiassa on kyse myös luottamuksensuojasta. Ennakkoratkaisu liittyy oleellisesti luovutuksensaajan ohella myös luovuttajaan. Vanhemmat ja lapsi ovat yhdessä miettineet sukupolvenvaihdoksen. Näin ollen luovuttajallakin on ollut oikeus luottaa ennakkoratkaisuun. Lainkohdat: Tuloverolaki 48 § 1 mom. 3 kohta Perintö- ja lahjaverolak8i 55 § Laki verotusmenettelystä 26 § 2 mom. Kommentti (MK): PerVL 55 § huojennus ja tuloverotuksen luovutusvoiton huojennus TVL 48 §:ssä ovat eri sisältöisiä, vaikka niiden tarkoituspohja on periaatteessa sama. Säännöksiä ei KHO:n mukaan voida kuitenkaan tulkita samalla tavoin, jos TVL 48 §:n sanamuoto ei anna siihen mahdollisuutta, vaikka toista säännöstä (PerVL 55 §) onkin tulkittu tuolta osin vapaammin, kun sen sanamuoto ei varsinaisesti tulkintaa estä. Hämeenlinnan HAO 25.11.2013 13/0567/1 Henkilökohtaisen tulon verotus - Kotitalousvähennys - Suorituksen jakaminen eri vuosille - - Verotuksen kiertäminen Päätöslyhennelmä Verovelvollinen oli marraskuussa 2007 allekirjoittanut omasta ja puolisonsa puolesta sopimuksen omakotitalonsa katon uusimisesta X Oy:n kanssa. Sopimuksen mukaan kattotyön hinta oli kokonaisuudessaan 8 250 euroa. Toimitusajaksi oli merkitty kevät 2008. Sopimuksessa oli todettu, että ”työn osuudesta kotitalousvähennyksen ylijäävä osuus laskutetaan 01/2009”. Yhtiö oli suorittanut kattotyön keväällä 2008. Laskutus suoritettiin kahdessa erässä. Ensimmäinen erä 5 250 euroa oli maksettu toukokuussa 2008. Vuoden 2008 verotuksissa verovelvolliselle ja hänen puolisolleen oli myönnetty laskun työn osuuden perusteella kotitalousvähennys puoliksi kummallekin. Toisen 3 000 euron erän lasku oli päivätty 30.12.2008 ja sen eräpäivä oli ollut 6.1.2009. Verovelvollinen oli maksanut laskun sen eräpäivänä. Vuoden 2009 verotuksessa verovelvolliselle oli laskun työn osuudesta myönnetty koti-talousvähennys 1 080 euroa. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksessa oli lausuttu, että X Oy:n ti-lauslomakkeesta kävi ilmi, että kattotyöurakassa normaali menettely oli, että maksusta 30 prosenttia suoritetaan tarviketoimituksen tai työn aloituksen yh-teydessä ja 70 prosenttia seitsemän päivän kuluessa työn valmistumisesta. Nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa maksuehdot olivat kuitenkin huomattavan poikkeukselliset. Poikkeuksellista oli, että tilauksen ja loppusuorituksen sa-moin kuin maksuerien välillä on ollut pitkä aika ja että loppusuoritus on kotita-lousvähennyksen saamiseksi siirretty seuraavan vuoden puolelle. Hallinto-oikeus hyväksyi veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen todeten, että tuloverolaissa on säädetty enimmäismäärä, jonka ylittävältä osalta asunnossa verovuoden aikana suoritettujen kunnossapito- ja perusparannustöiden kustannukset eivät ole kotitalousvähennyksen muodossa verotuksessa vähennyskelpoisia. Esillä olevassa asiassa katon uusimisesta aiheutuneet kustannukset oli työn suorittajan normaaleista maksuehdoista olennaisesti poiketen jaettu kahdelle eri vuodelle. Järjestelylle ei ollut esitetty olleen muita kuin verotukseen liittyviä syitä. Näin ollen todettiin olevan ilmeistä, että urakkasumman maksuaikataulu oli sovittu noudatetun mukaiseksi vain siksi, että osasta muutoin suoritettavaksi tulevaa veroa vapauduttaisiin. Näissä olosuhteissa vuonna 2008 tehdystä työstä ei voitu enää vuonna 2009 myöntää kotitalousvähennystä. Oikeusohjeet Tuloverolaki 113 § 25 Tuloverolaki 127a § (946/2008) Laki verotusmenettelystä 28 § Kommentti (MK): Tämä tapaus on esillä nimenomaan siitä ilmenevän periaatteen vuoksi, että jos on ryhdytty selkeisiin järjestelyihin veroedun saamiseksi, on siihen mahdollista verotuksessa puuttua. Metsätalouden verotus KHO KHO:2013:3 Henkilökohtaisen tulon verotus - Metsätalouden pääomatulo - Metsävähennys Metsäyhtymän osakas - Yhtymäosuuden kauppa Sisarukset olivat ostaneet vuonna 1995 isän veljeltä veljesten yhdessä omistaman määräalan käsittävän metsäyhtymän puoliosuuden. Tämän oston perusteella verotuksessa katsottiin metsäyhtymälle muodostuvan uutta metsävähennyspohjaa. Sisarukset ostivat vuonna 2007 isältään tämän omistaman metsäyhtymän puoliosuuden. Hallinto-oikeus katsoi metsäyhtymän valituksesta, että metsäyhtymälle muodostui tällaisessa tilanteessa myös isältä ostetun yhtymäosuuden perusteella uutta metsävähennyspohjaa. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen, jonka mukaan metsäyhtymän osakkaiden välistä yhtymäosuuden kauppaa ei voida pitää metsävähennyspohjaan oikeuttavana, koska yhtymän metsän määrä ei tällaisessa sisäisessä kaupassa lisääntynyt. Verovuosi 2007. Tuloverolaki 55 § (1535/1992) Päätös, jota valitus koskee: Kuopion hallinto-oikeus 4.4.2011 nro 11/0181/1 Kommentti (MK): Kuopion HAO teki kaksi samanlaista päätöstä numeroilla 181-182. Kuopion HAO:n päätökset koskevat yhtymänä omistetun ja hallitun metsän osuuden kauppaa ja metsävähennyspohjan muodostumista. Kyse on verovuoden 2007 verotuksesta eli metsävähennyspohja oli tuolloin kiinteistökohtainen ja muutokset vaikuttivat metsän hankintamenoon. Kuopion HAO hyväksyi yhtymään kuuluvien metsäkiinteistöjen osuuksien kauppojen perusteella kiinteistön metsävähennyspohjan lisäyksen, kuitenkin vähentäen myytyä osuutta vastaavan osan, kun ostetusta osuudesta tuli lisäystä. Oikeuskäytännössä vahvistettiin nyt verotuskäytännössä yleisesti noudatettu tulkinta. KHO 11.10.2013/3251 Henkilökohtaisen tulon verotus - Maatilatalouden tuloverotus - Metsävähennys Maatalousrakennus - Salaoja - Hankintameno - Poisto - Käypä arvo - Avioero Ositus - Tasinko Verovelvollinen oli omistanut muun ohella metsää, maatalousrakennuksia ja salaojia, jotka jäivät avioeron jälkeen toimitetussa osituksessa hänen omaisuudekseen. Omaisuuserien hankintamenoihin ei tehty lisäyksiä verovelvollisen lainavaroin maksaman tasingon perusteella. Verovuosi 2004. Tuloverolaki 55 § 1 ja 3 momentti 26 Maatilatalouden tuloverolaki 4 § 1 momentti, 6 § 1 momentti 4 kohta, 9 § 1 momentti ja 10 § 1 momentti Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Vapaavuori, Hannele Ranta-Lassila, Timo Viherkenttä, Leena Äärilä ja Mikko Pikkujämsä. Asian esittelijän Kari Honkalan eriävä mielipide. Kommentti (MK): Ks. samoin KHO 1988 B 532. KHO:1988-B-532 Maatilatalouden tuloverotus - Koneiden ja kaluston hankintameno - Tasinko - Poisto Maanviljelijä ja hänen puolisonsa olivat yhteisesti harjoittaneet maatilataloutta ja verotuksissaan saaneet maataloustulosta vähentää maatalouden koneiden ja kaluston hankintamenosta tekemänsä poistot. Avioeron tapahduttua maanviljelijä oli joutunut maksamaan osituksessa rahassa entiselle puolisolleen tasinkona 80.000 markkaa maatalousirtaimiston osalta. Tuota määrää ei pidetty sellaisina koneiden ja kaluston alkuperäistä hankintahintaa lisäävänä menona, joka maanviljelijällä olisi ollut oikeus vähentää maataloustulostaan vuotuisin poistoin. Verovuosi_1984 MaatVL 8 § Kilpi: Defensor Legis 1989 s.206 Lainan korot on saanut kuitenkin vähentää maatalouden menona. KHO:1988-B-533 Maatilatalouden tuloverotus - Maatilataloudesta johtuneen velan korko - Tasinko Ositus Maanviljelijä A ja hänen puolisonsa olivat sittemmin heidän välillään lopulliseksi ositukseksi vahvistetussa asiakirjassa sopineet, että A maksoi puolisolleen tasinkona 226.000 mk saadakseen pitää itsellään ennestään omistamansa pesään kuuluvat maatilat. Yhteinen maatalousirtaimisto oli jaettu erikseen, ja tältä osin A oli maksanut puolisolleen tämän osuudesta 13.000 mk. A:n puolisolle tulevia suorituksia varten ottaman velan korot katsottiin maatilatalouden tulosta vähennyskelpoisiksi. Kiinteistöjen osalta äänestys 4-1. Verovuosi_1984 TVL 29 § 1 mom 1 kohta MaatVL 17 § Kilpi: Defensor Legis 1989 s.206-207 KVL KVL 041:2013 Henkilökohtaisen tulon verotus - Yhteismetsän muodostaminen - Maa-aineksen hankintameno - Perintöverotusarvot Hakijat olivat perineet seitsemän metsätilaa, joista heidän oli tarkoitus muodostaa yhteismetsälaissa tarkoitettu yhteismetsä. Neljällä tilalla oli maa-aineksia, joihin oli myönnetty maaaineksen ottolupa. Perukirjassa oli määritelty erikseen ottolupiin sisältyvien maa-ainesten arvo Verohallinnon antaman ohjeistuksen mukaisesti. Yhteismetsä perustettaisiin siten, että kukin perillisistä tulisi yhteismetsän osakkaaksi osuusluvulla, joka vastasi hänen perintöosuuttaan perintöverotuksessa käytetystä yhteismetsään liitettävien kiinteistöjen verotusarvosta. Yhteismetsällä on oikeus vähentää maa-aineksen myynnistä saamastaan tulosta maaaineksenottopaikan hankintameno tuloverolain 114 §:n 2 momentin mukaisesti. Yhteismetsä on erillinen verovelvollinen, jonka tuloksi luetaan muun muassa siihen liitettyjen kiinteistöjen maa- 27 ainesten myynnistä saatu tulo, josta yhteismetsän osakkaita ei veroteta. Yhteismetsällä katsottiin olevan sama oikeus vähentää maa-aineksen hankintamenona yhteismetsän osakkaiden osuuksille perintöverotuksessa vahvistetut maa-aineksen perintöverotusarvot kuin osakkailla olisi ollut, jos heitä olisi verotettu maa-aineksen myynnistä saadusta tulosta. Ennakkoratkaisu vuodelle 2013. Tuloverolaki 5 §, 18 § 2 mom, 47 § 1 mom ja 114 § 2 mom Yhteismetsälaki 1 §, 4 (ei lainvoim.) Kommentti (MK): Tässä tapauksessa on erikoista se, että yhteismetsän hyväksi on siirretty osakkaan perintöverotuksessa vahvistettu hankintameno. Maa-ainesten ottoa ei ollut vielä edes aloitettu. Yhteismetsä ei ole ollut perintöverotuksen kohteena, mutta saa kuitenkin verotukseensa sen pohjalta hankintamenon. Tulo siirtyy näin lievemmän verotuksen piiriin eikä tulo-osuus yhteismetsästä ole osakkaan veronalaista tuloa. Vova valittanee tapauksesta KHO:een. Maatalousverotus HAO Hämeenlinnan HAO 26.3.2013 13/0154/1 Maatalouden verotus – Maitokiintiön luovutushinta – Pääomatulo-osuus P on saanut maidon tuotantokiintiöiden myynnistä tuloa. Maidon tuotantokiintiön myynnistä saatu tulo on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan maatilatalouden tuloverolaissa tarkoitettua maatalouden verovuoden veronalaista tuloa. Maidon tuotantokiintiön myynnissä ei voida soveltaa tuloverolain luovutusvoiton laskemista koskevia säännöksiä. Tähän tuloon voidaan kuitenkin verovelvollisen vaatimuksesta soveltaa tulontasausta tuloverolain 128 §:n 1 momentin edellytysten täyttyessä. Verovelvollisen maatalouden tulos lasketaan maatilatalouden tuloverolaissa säädetyllä tavalla. Maatalouden tulos jaetaan verotettavaksi pääomatulo-osuutena ja ansiotulo-osuutena siten kuin tuloverolaissa säädetään. Maatalouden tulos on jaettu näin P:n verotuksessa. P on viitaten tuloverolain 38 §:n 2 momentin säännökseen vaatinut, että maitokiintiöiden myynti on verotettava kokonaan pääomatulona. Koska maidon tuotantokiintiöiden luovutusta ei voida rinnastaa arvopapereiden luovutukseen, ei kyseinen säännös tule asiassa sovellettavaksi. Asiassa ei ole esitetty sellaisia perusteita, jonka vuoksi oikaisulautakunnan päätöstä olisi syytä muuttaa. Perintö- ja lahjaverotus KHO KHO:2013:11 Lahjaverotus - Sukupolvenvaihdosta koskeva veronhuojennus - Yhteislahja - Osuus osakeyhtiön omistamiseen oikeuttavista osakkeista A aikoi lahjoittaa kahdelle lapselleen yhteislahjana 10-19,2 prosenttia X Oy:n osakkeista. Aiottuun lahjoitukseen katsottiin sisältyvän perintö- ja lahjaverolain 57 §:ssä tarkoitetulla tavalla vähintään yksi kymmenesosa yhtiön omistamiseen oikeuttavista osakkeista. Verohallinnon ennakkoratkaisu. 28 Perintö- ja lahjaverolaki 15 §, 21 § ja 57 § Päätös, josta valitetaan: Kuopion hallinto-oikeus 30.6.2011 nro 11/0480/1 Kommentti (MK): Tässä on ratkaistu pitkään tulkinnallisuutta aiheuttanut kysymys. Tapauksen pohjalta on muutettu verotuksen ohjausta. Kuitenkin osuuden on täytyttävä kussakin erillisessä saannossa. Ks. Yrityksen sukupolvenvaihdos verotuksessa, 15.5.2013, A67/200/2013. Ote ohjeen kohdasta 2.5.6.2: Kymmenen prosentin edellytyksen on täytyttävä jokaisessa erillisessä saannossa, mikä käy ilmi seuraavasta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisusta, joka koski laissa aikaisemmin ollutta 20 prosentin osuusvaatimusta. KHO 8.12.1993/4934 Oy:n koko osakekanta käsitti 30 osaketta. X oli puolisonsa kanssa 9.11.1989 lahjoittanut oy:n osakkeita siten, että X lahjoitti A tyttärelle 3 ja B tyttärelle 4 osaketta ja X:n puoliso A tyttärelle 4 ja B tyttärelle 3 osaketta. Vaikka A:n ja B:n kummankin erikseen vanhemmiltaan saamat lahjat yhteensä eli 7 osaketta olivat vähintään yksi viidesosa oy:n omistamiseen oikeuttavista osakkeista, perintö- ja lahjaverolain 63 a, 63 b ja 63 c §:n huojennussäännöksiä ei voitu soveltaa A:n ja B:n lahjaverotuksiin. KHO:2013:52 Perintövero - Verovelvollisuus - Lakiosaa loukkaava testamentti - Ryhtyminen vain osaan lakiosasta - Veronkierto Isovanhempi oli tehnyt testamentin kolmen lapsensa A:n, B:n ja C:n lasten hyväksi. Kun A, B ja C aikoivat vaatia vain osan heille lakisääteisesti kuuluvasta lakiosasta, heidän ei näin tehdessään katsottu ryhtyvän täyteen lakiosaansa, josta he sitten osittain luopuisivat, vaan he ryhtyivät ainoastaan vaatimaansa lakiosan määrään. Kysymys ei ollut osittaisesta perinnöstä luopumisesta eikä myöskään veronkierrosta. Ennakkoratkaisu. Äänestys 3+1 - 1. Perintö- ja lahjaverolaki 1 §, 5 § ja 33 a § Päätös, josta valitetaan: Kuopion hallinto-oikeus 25.2.2011 nro 11/0109/1 HAO Kuopion HAO 16.11.2012 12/0416/1 Perintöverotus - Testamentinsaajan verovelvollisuus - Hallintaoikeustestamentin vaikutus - Lykkäävä ehto - Omistajaton tila Asiassa oli kysymys testamentinsaajan perintöverovelvollisuuden alkamishetkestä. Naimattomat ja lapsettomat sisarukset A ja B olivat tehneet keskinäisen hallintaoikeustestamentin, jonka mukaan jälkeen jäänyt saa hallintaoikeuden ensiksi kuolleen omaisuuteen, ja molempien kuoltua heidän omaisuutensa menee testamentintekijöiden veljen C:n kahden pojan yhteensä kolmelle pojalle pääluvun mukaisin osuuksin. A:n kuoltua verotoimisto ei määrännyt perintöveroa kenellekään, koska se katsoi kyseessä olevan omistajattoman tilan testamentti. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö vaati oikaisuvaatimuksessaan, että testamentinsaajia verotetaan saamastaan omaisuudesta heti ja B:n hallintaoikeuden arvo vähennetään verotettavasta omaisuudesta. 29 Verotuksen oikaisulautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Päätöksen perustelujen mukaan verotuskäytäntö on epäyhtenäistä omistajattoman tilan testamentin osalta. Yleisimmän käytännön mukaan verotetaan heti omaisuuden lopullista saajaa, jos tämä on testamentintekijän alenevaa polvea oleva perillinen. Muissa tapauksissa veroa ei testamentintekijän kuoltua vielä määrätä. Testamentinsaajat ovat A:n veljen lapsenlapsia, eivätkä siten hänen alenevaa polvea olevia perillisiään. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen mukaan omistusoikeus on siirtynyt testamentinsaajille perintö- ja lahjaverolain 5 §:n mukaisesti perinnönjättäjän kuollessa, jolloin on myös alkanut heidän velvollisuutensa suorittaa perintöveroa. Kysymys ei ole ollut omistajattoman tilan testamentista eikä siten perintö- ja lahjaverolain 7 §:n tarkoittamasta poikkeuksesta veron suorittamisvelvollisuuteen. Valituksessa vedottiin muun ohessa päätöksiin KHO 2000:66 ja KHO 1978-II-634. Oikeudenvalvontayksikkö ei nähnyt eroa siinä, ovatko testamentinsaajat testamentintekijän alenevassa polvessa olevia perillisiä vai tämän veljen perillisiä. Kummassakin tapauksessa testamentinsaajilla on yhtäläiset oikeudet testamentattuun omaisuuteen. Koska käsillä olevassa tapauksessa testamentinsaajat olivat testamentintekijään nähden välillisessä perillisasemassa, tuli heille oikeudenvalvontayksikön käsityksen mukaan määrätä perintövero heti testamentintekijän kuoltua. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeus katsoi, että valituksessa esitetty vaatimus perustui käsitykselle, jonka mukaan hallintaoikeustestamentin omistuksen siirtymistä koskevasta ehdosta huolimatta tulisi omistusoikeus katsoa saaduksi ja verovelvollisuus siten alkaneeksi jo testamentintekijän kuolinhetkellä kaikissa niissä tapauksissa, joissa omaisuuden lopulliset saajat ylipäätään ovat henkilöitä, jotka perintökaaren 2 luvun säännösten mukaan voisivat tulla kyseeseen testamentintekijän perillisinä. Hallinto-oikeus katsoi, että jos hallintaoikeustestamentissa on ehto, jonka mukaan hallintaoikeuden päättyessä omistusoikeus siirtyy testamentissa mainituille henkilöille, on tuo ehto lähtökohtaisesti sellainen, että se voi perintöverotuksessa velvoittaa perintö- ja lahjaverolain 7 §:n mukaisesti suorittamaan perintöveron vasta kun hallintaoikeus on päättynyt, jolloin myös omistusoikeus on katsottava saaduksi. Oikeuskäytännön mukaan tuo lähtökohta ei kuitenkaan ole pätenyt kaikissa tapauksissa. Hallinto-oikeuden käsityksen mukaan päätöksestä KHO 2000:66 saatetaan päätellä, että mikäli omaisuuden lopullinen saaja on testamentintekijän alenevaa polvea oleva perillinen, on tälle tullut määrätä perintövero jo testamentintekijän jälkeen toimitetussa perintöverotuksessa. Päätöksestä KHO 1978-II-634 taas saatetaan päätellä, ettei omaisuuden lopulliselle saajalle voitu määrätä perintöveroa käyttöoikeuden saaneen vielä eläessä. Valituksen mukaan viimeksi mainitussa tapauksessa oli ollut merkitystä sillä, että lopullinen saaja ei todennäköisesti ollut testamentintekijän sukulainen. Tältä osin voitiin todeta, ettei tästä päätöksestä vuosikirjassa julkaistussa tekstissä mitenkään korostettu sitä, että lopullinen saaja ei ollut testamentintekijän perintökaaren 2 luvussa tarkoitettu perimiskelpoinen sukulainen. Hallinto-oikeus totesi, ettei valituksessa mainitusta tai muustakaan julkaistusta oikeuskäytännöstä saatu johtoa sille, että nyt käsiteltävänä oleva asia tulisi ratkaista valituksessa tarkoitetulla tavalla. Kun muutakaan nyt esillä olevan asian ratkaisemisen kannalta merkityksellistä ei ollut esitetty, hallinto-oikeus katsoi, ettei asiassa ollut perustetta poiketa edellä mainitusta perintö- ja lahjaverolain 7 §:n soveltumista koskevasta lähtökohdasta. Näin ollen, kun B oli testamentilla saanut hallintaoikeuden omaisuuteen ja vasta hänen oikeutensa päätyttyä omaisuus siirtyi testamentissa mainituille henkilöille omistusoikeuksin, ei omaisuuden lopullisille saajille voitu määrätä perintöveroa ennen B:n oikeuden päättymistä. Perintö- ja lahjaverolaki 1 § 1 mom., 5 § ja 7 § Perintökaari 2 luku 2 § Haettu muutosta 30 Kommentti (MK): Tämäkin asia on pitkään ollut tulkinnallinen ja verotuskäytäntö on ollut epäyhtenäistä. Asiantila jää edelleen epäselväksi, mutta toivottavasti asia etenee KHO:een. Rovaniemen HAO 21.1.2013 13/0021/1 Ennakkoratkaisu - Lahjavero - Sukupolvenvaihdos - Veronhuojennus - Laintulkinta Verotoimisto oli maatilan sukupolvenvaihdoshuojennusta koskevassa ennakkoratkaisussa katsonut muun ohella, ettei kotieläimiä ja maitokiintiötä ollut pidettävä perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 3 momentin 4 kohdassa (22.12.2005/1144) tarkoitettuina huojennuksen piiriin kuuluvina muina varoina. Ennakkoratkaisun hakija vaati hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa huojennuksen tekemistä kotieläinten ja maitokiintiön osalta edellä mainitun lainkohdan perusteella. Hallinto-oikeus totesi, että aikaisemmin voimassa olleen perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 2 momentissa (15.7.2005/559) oli mainittu kaikki huojennuksen kohteena olevat varat. Niihin eivät kuuluneet kotieläimet ja maitokiintiö. Voimassa olevan perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 3 momentin 4 kohdan sanamuodon mukaisen tulkinnan mukaan näytti mahdolliselta, että huojennus voitiin tehdä myös kotieläinten ja maitokiintiön osalta. Säännöksen tulkinnassa oli kuitenkin sen sanamuodon ohella kiinnitettävä huomiota siihen, ettei lainmuutosta koskevan hallituksen esityksen (HE 144/2005) mukaan huojennuksen laskemisen perusrakenteeseen eikä huojennuksen yleiseen tasoon ehdotettu muutoksia. Esityksen mukaan tarkoitus ei myöskään ollut muuttaa vallitsevaa oikeustilaa sen suhteen, mitä varallisuutta huojennuksen piiriin kuuluu. Hallinto-oikeus katsoi, että perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 3 momentin 4 kohtaa tuli sen sanamuodosta huolimatta tulkita siten, ettei kotieläimiä ja maitokiintiötä ollut pidettävä lainkohdassa tarkoitettuina huojennuksen piiriin kuuluvina muina varoina. Ennakkoratkaisun muuttamiseen tältä osin ei ollut aihetta. Haettu muutosta. Kommentti (MK): Vahvistettu verotuskäytännön mukainen tulkinta ja nyt toivottavasti saadaan KHO:n tulkinta. Kuopion HAO 18.2.2013 13/0069/1 Lahjaverotus – Sukupolvenvaihdos - Maatalouden harjoittaminen - Maiseman kehittämistä ja hoitoa koskeva sopimus – Veronhuojennus - Maksuajan pidennys Vanhemmat aikoivat luovuttaa omistamansa kaksi tilaa pojalleen A:lle. Tilakokonaisuuteen kuului 3,7 hehtaaria peltoa ja 135,1 hehtaaria metsämaata. A aikoi jatkaa välittömästi kaupanteon jälkeen maa- ja metsätalouden harjoittamista saamallaan omaisuudella. Pelloista oli 15.4.2004 tehty työvoima- ja elinkeinokeskuksen kanssa 10 vuodeksi (1.10.2003-30.9.2013) maiseman kehittämistä ja hoitoa koskeva sopimus. A aikoi jatkaa mainittua sopimusta. Sopimuksen tavoitteena oli ylläpitää ja edistää alueen maisemakuvaa. Sopimuksen perusteella oli myös mahdollista saada erityistukea. Ennakkoratkaisun mukaan luovutuksen kohteena oli maatila, jolla luovutuksensaaja jatkaa maa- ja metsätalouden harjoittamista perintö- ja lahjaverolain 55 §:n tarkoittamalla tavalla. Isältä saadusta omaisuudesta maksuunpantavalle lahjaverolle myönnettiin perintö- ja lahjaverolain 56 §:n mukainen maksuajan pidennys huojennukseen oikeuttavan omaisuuden osalta. 31 Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen johdosta hallinto-oikeus kumosi ennakkoratkaisun ja selitti uutena ennakkoratkaisuna, että järjestelyyn ei sovelleta perintö- ja lahjaverolain 55 ja 56 §:n huojennusta ja maksuajan pidennystä koskevia säännöksiä. Hallinto-oikeus totesi, että asiakirjoista ei käynyt ilmi, että tilalla olisi ennen aiottua luovutusta harjoitettu maataloutta. Asiakirjoista ei myöskään ilmennyt, millä tavalla luovutuksensaajan oli tarkoitus jatkaa tilalla maatalouden harjoittamista. Hänen ei voitu katsoa harjoittavan maataloutta perintö- ja lahjaverolain 55 §:ssä edellytetyllä tavalla pelkästään sillä perusteella, että hän jatkaa tilan pelloista tehtyä maiseman kehittämistä ja hoitoa koskevaa sopimusta ja saa sen perusteella mahdollisesti erityistukea. Perintö- ja lahjaverolaki 55 § 1 mom. ja 56 § 1 mom. Lainvoimainen Kommentti (MK): Maatalouden harjoittamisen rajanvetoa PerVL 55 §:n soveltamisessa. Pelkkää tukien saamista tai lomamökkien vuokrausta ei ole oikeuskäytännössä aiemminkaan katsottu varsinaiseksi maatalouden harjoittamiseksi. Kuopion HAO 12.03.2013 13/0100/1 Lahjaverotus - Sukupolvenvaihdos - Yhtiön omien osakkeiden lunastaminen Alihinta X Oy:n osakkeista A omisti 182 osaketta ja hänen puolisonsa B omisti 18 osaketta. Suunnitellussa sukupolvenvaihdosluovutuksessa oli tarkoitus siirtää luopujaosakkaiden A:n ja B:n omistus jatkajaosakkaille eli heidän pojilleen C:lle ja D:lle siten, että A lahjoittaa C:lle 90 osaketta ja D:lle 35 osaketta. Lisäksi X Oy hankkii voitonjakokelpoisilla varoillaan A:lta 30 osaketta ja B:ltä 18 osaketta maksamalla osakkeista 76 prosenttia niiden käyvästä arvosta. A:n oli tarkoitus jäädä järjestelyn jälkeen yhtiöön vähemmistöomistajaksi 27 osakkeella. C:llä tuli olemaan 90 osaketta ja D:llä 35 osaketta. Ennakkoratkaisuhakemuksessa oli kysytty, mikä on C:lle ja D:lle määräytyvän lahjaveron ja sen huojennuksen määrä perintö- ja lahjaverolain 55 §.n mukaan, kun A lahjoittaa heille X Oy:n osakkeita hakemuksessa kuvatuin tavoin. Lisäksi hakemuksessa oli kysytty, että aiheutuuko C:lle ja D:lle lahjaveroseuraamuksia, kun X Oy hankkii omia osakkeitaan A:lta ja B:ltä hakemuksessa selostetuin tavoin maksamalla 76 prosenttia niiden käyvästä arvosta. Ennakkoratkaisun mukaan hakemuksessa selostetuissa olosuhteissa C:n on suoritettava A:lta saamastaan 501 487,64 euron määräisestä lahjasta lahjaveroa 20 755 euroa. D:n on suoritettava A:lta saamastaan 195 022,97 euron määräisestä lahjasta lahjaveroa 6 728 euroa. Kun X Oy maksaa A:lle ja B:lle heiltä hankkimistaan osakkeista 76 prosenttia niiden käyvästä arvosta eli enemmän kuin 3/4, osakkeiden hankkimisesta ei synny lahjaa C:lle ja D:lle. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen johdosta hallinto-oikeus kumosi ennakkoratkaisun ja palautti asian Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi oikean lahjojen määrän ja niistä menevän veron määrittelemiseksi. Hallinto-oikeus totesi, että asiassa oli kysymys siitä, vaikuttaako X Oy:n luopujaosakkaille A:lle ja B:lle maksama alihintainen vastike jatkajaosakkaiden C:n ja D:n lahjaverotukseen. Hallinto-oikeuden mukaan kysymyksessä olevan osakkeiden lunastuksen osapuolet ovat yksityisoikeudellisesti luopujaosakkaat A ja B sekä X Oy. Jatkajaosakkaat C ja D eivät suorita vastiketta lainkaan, vaan luopujaosakkaiden saaman lunastushinnan suorittaa sukupolvenvaihdoksen kohteena oleva X Oy. Yhtiön maksamaa alihintaista lunastushintaa ei esitetyissä oloissa voida katsoa jatkajaosakkaiden maksamaksi vastikkeeksi eikä oikeustoimessa ole itsessään kysymys luopujaosakkaiden lahjasta jatkajaosakkaille. X Oy:n maksamalla lunastushinnalla voi kuitenkin olla vaikutusta jatkajaosakkaiden lahjaverotukseen, kun arvioidaan lahjana saatavien osakkeiden arvoa. 32 Samassa intressipiirissä tapahtuvat lahjoitukset ja osakkeiden lunastus X Oy:lle on tarkoitus toteuttaa samanaikaisesti. Osakkeiden lunastushinta on nimenomaisesti ja tarkasti määritetty alihintaiseksi. Lunastuksessa käytettävä arvo on 76 prosenttia lahjoitetuille osakkeille määritetystä osakkeiden käyvästä arvosta. Täten järjestelyssä luopujaosakkaiden varallisuuden arvo vähenee yhtiön maksaman lunastuksen alihintaisuuden verran ja jatkajaosakkaiden varallisuus lisääntyy heidän lahjoituksena saamien osakkeiden arvon noustessa. Lahjoitettujen osakkeiden lahjaverotusta varten tehtävässä arvon määrittämisessä tulee ottaa huomioon jo lahjoitushetkellä tiedossa oleva edellä kuvattu kokonaisjärjestely. Sillä seikalla, että osakkeiden lahjoittaminen ja lunastaminen tapahtuvat eri oikeustoimin ja eri oikeussubjektien kesken ei ole tämän asian arvioinnissa merkitystä. Keskeistä on määrittää jatkajaosakkaille lahjoitettavien osakkeiden arvo ottaen huomioon ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvattu aiottu järjestely kokonaisuudessaan. Koska X Oy:n alihintaisella lunastushinnalla on vaikutusta jatkajaosakkaiden lahjaverotukseen, ja kun sitä ei ollut lahjoitettujen osakkeiden lahjaverotuksessa otettu huomioon, hallinto-oikeus kumosi ennakkoratkaisun ja palautti asian Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi oikean lahjojen määrän ja niistä menevän veron määrittelemiseksi. Hallinto-oikeuden mukaan uutta ennakkoratkaisua tehtäessä oli lahjoitettavien osakkeiden arvostuksessa otettava huomioon, että alihintainen lunastus korottaa yhtiön ulkona olevien osakkeiden arvoa. Perintö- ja lahjaverolaki 1 § 1 mom., 21 § ja 55 § Lainvoimainen Kommentti (MK): Tällainen menettely saattaa olla tavallista jatkossa, kun maatilaosakeyhtiössä syntyy tarvetta spvluovutuksiin. Turun HAO 10.04.2013 13/0232/3 Lahjaverotus - Ennakkoratkaisu - Erilliset luovutukset - Lahjanluonteinen kauppa Pilkkominen - Sukupolvenvaihdos Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan puolisot suunnittelevat luovuttavansa pojalleen kauppakirjaluonnosten mukaisesti kahdella eri kaupalla kuusi tilaa rakennuksineen ja peltomaahan vahvistettuine maatilatukioikeuksineen. Kaupalla 1 luovutettavat neljä tilaa, pinta-alaltaan yhteensä 58,92 ha, josta peltoa 49,38 ha ja metsää 6,4 ha, puolisot ovat omistaneet yli kymmenen vuotta. Kaupalla 2 luovutettavat kaksi tilaa, pinta-alaltaan yhteensä 10,79 ha, josta peltoa 7,79 ha ja metsää 2,89 ha, puolisot ovat omistaneet alle kymmenen vuotta. Kaupalla 1 luovutettavilla tiloilla sijaitsee asuinrakennus ja tuotantorakennuksia ja kaupalla 2 luovutettavilla tiloilla yksi tuotantorakennus. Puolisot pidättävät hallintaoikeuden suurimpaan osaan tuotantorakennuksista. Kauppaan 1 sisältyy myös maatalousirtaimistoa. Kauppojen tarkoituksena on sukupolvenvaihdos. Poika on pyytänyt ennakkoratkaisua luovutusten lahjaveroseuraamuksista. Ennakkoratkaisussa on todettu, että perintö- ja lahjaverolaissa ei ole verotuksellista estettä sille, että luovutustoimi jaetaan useaksi erilliseksi luovutukseksi. Verovelvollisella on oikeus valita hänen kannaltaan tarkoituksenmukaisin vaihtoehto, jos se vastaa oikeustoimen todellista luonnetta ja tarkoitusta. Näin ollen kauppakirjaluonnosten mukaisia oikeustoimia on ennakkoratkaisun mukaan tarkasteltava erillisinä luovutuksina. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti ennakkoratkaisusta ja vaati sitä muutettavaksi siten, että puolisoiden luovuttaessa kahdella eri kauppakirjalla pojalleen yhden maatilakokonaisuuden muodostavat tilat luovutuksia käsitellään lahjaverotuksessa yhtenä kokonaisuutena, ja luovutustoimia on siten arvioitava luovutuksen kohteena olevan varallisuuden yhteenlasketun arvon ja siitä kokonaisuudessaan maksettavan kauppahinnan perusteella. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen, ja totesi, että asiassa on kyse siitä, onko kahden siviilioikeudellisesti erillisen kiinteistökaupan ehtoja perintö- ja lahjaverolain lahjanluonteista 33 kauppaa koskevaa 18 §:n 3 momenttia sovellettaessa käsiteltävä kokonaisuutena, kun erilliset kaupat on tehty samana päivänä samojen osapuolten välillä ja kauppojen tarkoituksena on maatilan sukupolvenvaihdos. Itse kyseisestä säännöksestä ei saa tukea tällaiselle tulkinnalle. Tulkintaa ei voida myöskään johtaa pelkästään lain 1 §:n 1 momentista ja 18 §:n 1 momentista, joissa ei ole määritelty lahjan käsitettä. Perintö- ja lahjaverolain 20 §:n 2 momentin säännös puolestaan koskee kolmen vuoden aikana samalta lahjanantajalta saatujen lahjojen huomioon ottamista lahjaveroa määrättäessä, eikä erillisten kauppojen ehtojen tarkastelua kokonaisuutena voida perustaa siihenkään. Myöskään sille seikalle, että kysymyksessä on sukupolvenvaihdostilanteeseen liittyvä tilakokonaisuuden luovuttaminen, ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä, koska sukupolvenvaihdokseen sovellettavissa huojennussäännöksissä on kyse vain perintö- ja lahjaverolain säännösten mukaan määrätyn veron jättämisestä kokonaan tai osittain maksuun panematta. Korkein hallinto-oikeus on valituksessa viitatussa lahjaverotusta koskevassa vuosikirjaratkaisussa KHO:1990-B-580 (äänestys 4-3) katsonut verovelvollisen vaatimuksesta kyseessä olleen yksi lahja, kun henkilö oli ostanut isältään lahjanluonteisella kaupalla maatilan ja samana päivänä saanut häneltä lahjaksi maatalousirtaimiston. Molemmat oikeustoimet oli tehty samassa tilaisuudessa ja kiinteistökauppakirjassa oli mainittu irtaimistolahjasta. Nyt ratkaistavana olevassa asiassa verovelvollinen on pyytänyt ennakkoratkaisua kahden erillisen kiinteistökaupan perusteella määrättävistä lahjaveroseuraamuksista, joten tapaukset eroavat olennaisesti toisistaan. Verovelvollisella on oikeus valita käytettävissään olevista siviilioikeudellisesti asianmukaisista vaihtoehdoista se, jonka hän katsoo tarkoituksenmukaiseksi. Maatilan sukupolvenvaihdostilanteessa valintaan saattavat vaikuttaa useat myyjän ja ostajan verotukseen liittyvät ja verotuksen ulkopuoliset seikat. Verovelvollisen valitsema vaihtoehto voidaan verotuksessa sivuuttaa veronkiertoa koskevan säännöksen nojalla. Kun otetaan huomioon edellä sanottu ja se, että veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö ei ole esittänyt perusteita perintö- ja lahjaverolain veronkiertoa koskevan säännöksen soveltamiselle asiassa, hallinto-oikeus katsoi, ettei annetun ennakkoratkaisun muuttamiseen ole esitetty syytä. Perintö- ja lahjaverolaki 1 § 1 mom Perintö- ja lahjaverolaki 9 § 1 mom Perintö- ja lahjaverolaki 18 § 1 mom Perintö- ja lahjaverolaki 18 § 3 mom Perintö- ja lahjaverolaki 20 § Perintö- ja lahjaverolaki 21 § Perintö- ja lahjaverolaki 33 a § Perintö- ja lahjaverolaki 55 § 1 mom Perintö- ja lahjaverolaki 56 § 1 mom Perintö- ja lahjaverolaki 57 § Äänestys 2-1 Eri mieltä ollut jäsen hyväksyi valituksen ja palautti asian Verohallinnolle uuden ennakkoratkaisun antamiseksi seuraavilla perusteilla: Puolisoiden yhdessä omistama kuuden tilan muodostama tilakokonaisuus on suunniteltu luovutettavaksi heidän pojalleen tarkoituksin, että hän jatkaa tilakokonaisuudella vanhempiensa harjoittamaa maa- ja metsätaloutta. Tiloista maksettavaksi sovitut kauppahinnat ovat yhteensä yli 50 mutta alle 75 prosenttia tilojen yhteenlasketusta käyvästä arvosta. Poika saa siten luovutusten tapahtuessa sekä isältään että äidiltään tilakokonaisuuden käyvän arvon puolikkaan ja kauppahinnan puolikkaan erotuksen suuruisen lahjan eli yhden perintö- ja lahjaverolain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun lahjan siitä huolimatta, että luovutukset on suunniteltu tehtäväksi kahdella erillisellä kaupalla. Näillä perusteilla katson, että tilojen luovutuksia on lahjaveroseuraamuksia määrättäessä käsiteltävä kummankin lahjoittajan osalta yhtenä kokonaisuutena. Kommentti (MK): Oikeuskäytännössä ja KHO:n ratkaisukäytännössä on painotettu siviilioikeudellisen toimen hyväksyttävyyttä ja sen mukaan verottamista. Vain poikkeustapauksissa järjestelyihin voidaan 34 puuttua veronkiertosäännöksen nojalla. Jossakin raja kuitenkin on ja jos tällaisia luovutusmenettelyjä tehdään, on samalla varauduttava siihen, että niistä seuraa valituskierros. Lahjaverotuksessa on ollut pohdittavana pari oikeuskysymystä, joihin ei ole selkeää ratkaisua. 1. Onko kyse yhdestä maatilan luovutuskokonaisuudesta, jos toinen puoliso omistaa vain maatalousirtainta, toisen omistaessa maapohjan ja rakennukset. Verotuskäytännössä irtainta omistavan puolison ei ole katsottu luovuttavan maatilaa eikä lahjansaaja ole saanut huojennusta. 2. X on omistanut yksin maatilan eikä puoliso ole omistanut mitään. X:n kuollessa puoliso Y on saanut maatilan osituksessa ilman talouskeskusta. Talouskeskuksen, jolla on asuinrakennus, talousrakennukset ja maatalouden tuotantorakennukset, on saanut puolisoiden poika Z perintönä. Kun osituksen ja perinnönjaon jälkeen (joitakin vuosia myöhemmin) Z ja Y luovuttavat yhtä aikaa maatilakokonaisuuden Z:n pojalle A:lle. Onko kyse yhdestä maatilan luovutuskokonaisuudesta? Luovuttavatko sekä Z että Y maatilan? Ennakkoratkaisussa katsottiin, että kyse on lahjansaajan saamasta maatilakokonaisuudesta, vaikka se tässä tapauksessa tulikin kahdella eri saannolla, mutta joka oli aiemmin ollut yksi maatilakokonaisuus. Oulun HAO 13.06.2013 13/0255/1 Lahjaverotus - Avioero - Ositus - Tasingosta luopuminen - Ennakkoratkaisu A ja B olivat pyytäneet ennakkoratkaisua siitä, syntyykö osapuolten välillä hakemuksen liitteenä olevan osituskirjan mukaisesti toimitettavassa avioero-osituksessa verotettavaa lahjaa. Laskennallisen osituksen mukaan B:llä olisi oikeus saada avio-oikeuden perusteella tasinkoa A:n omaisuudesta. Hakemuksen mukaisessa osituksessa A saa pitää kaiken omaisuutensa ja lisäksi hän saa omistukseensa B:n osuuden yhteisestä tilasta rakennuksineen sekä koneista, kalustosta ja karjasta. Hän ottaa vastattavakseen B:n osuuden yhteisistä lainoista. Osituksessa B luopuu kokonaan oikeudestaan noin 200 000 euron määräiseen tasinkoon. Verotoimisto on ennakkoratkaisussaan katsonut, että B:n luopuessa avioero-osituksessa vaatimasta aviooikeuteen perustuvaa tasinkoa, A:n ei katsota saavan lahjaa B:ltä. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö vaati ennakkoratkaisun kumoamista ja uutena ennakkoratkaisuna lausuttavaksi, että hakemuksessa selostetuissa olosuhteissa A:n on katsottava saavan B:ltä verotettavan lahjan. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja katsoi, ettei sitä, että B luopuu vaatimasta tasinkoa avioeron jälkeen toimitettavassa osituksessa voida pitää B:n A:lle antamana perintö- ja lahjaverolain 18 §:n 1 momentissa tarkoitettuna veronalaisena lahjana. Hallinto-oikeus totesi perusteluissaan, että avioliittolaissa ei ole määrätty osituspakkoa eikä laki aseta estettä sille, että puoliso luopuu vaatimasta tasinkoa. Avioliittolain ositusta koskevat säännökset ovat dispositiivisia, joten puolisoilla on oikeus jakaa omaisuutensa muullakin tavalla kuin puolittamisperiaatteen mukaisesti. Puolison avio-oikeuden nojalla osituksessa saama omaisuus on lahjaverosta vapaata. Vastaavasti voidaan katsoa, ettei olemassa olevan tilanteen pysyttäminenkään eli avio-oikeuteen perustuvan tasinko-oikeuden käyttämättä jättäminen muodosta perustetta lahjaverotukselle. Asiassa ei ole myöskään osoitettu, että B:n nimenomaisena tarkoituksena olisi antaa varallisuutta lahjana A:lle. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan asiaa ratkaistaessa ei ole merkitystä sillä, täyttyvätkö tapauksessa avioliittolain osituksen sovittelua koskevat edellytykset. Perintö- ja lahjaverolaki 1 § 1 mom ja 18 § 1 mom Kommentti (MK): Osituksessa tehtävät järjestelyt ja tasingon maksaminen sekä mahdollisesti ulkopuolisten varojen käyttö aiheuttavat jatkuvasti verotuksessa tulkinnallisia tilanteita. Oman omaisuuden pitämiseksi maksettava tasinko ei ole uusi saanto eikä luo uutta hankintamenoa. Sitä vastoin lisäomaisuuden hankinta ulkopuolisin varoin tasingon ylittävältä osin on uusi saanto. 35 Turun HAO 20.08.2013 13/0494/3 Lahjaverotus - Ennakkoratkaisu - Sukupolvenvaihdoshuojennus - Maatila Tilakokonaisuus - Metsätila Ratkaistavana oli kysymys, voidaanko noin 200 kilometrin päässä päätilalta sijaitseva metsätila lukea samaan tilakokonaisuuteen siten, että koko tilakokonaisuuteen voidaan soveltaa perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdoshuojennuksia. Verohallinto oli antanut ennakkoratkaisun, jossa kaikki luovutettavat tilat on katsottu perintö- ja lahjaverolain 55 §:ssä tarkoitetuksi maatilaksi. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti ennakkoratkaisusta ja vaati sitä muutettavaksi siten, että perintö- ja lahjaverolain 55 §:n mukaista huojennusta ei voida soveltaa luovutuksen kohteena olevaan metsätilaan, jolla ei harjoiteta maataloutta ja jonka etäisen sijaintinsa vuoksi ei voida katsoa kuuluvan päätilan kanssa samaan tilakokonaisuuteen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdokseen liittyvissä huojennuksissa yhtenä edellytyksenä on, että perintöön tai lahjaan sisältyy maatila tai sen osa, jolla harjoitetaan maataloutta. Perintö- ja lahjaverolaissa ei ole säädetty, mitä maatilalla tarkoitetaan. A:n tarkoituksena on luovuttaa pojalleen B:lle maatalouden jatkamista varten X:n kunnassa sijaitseva metsäkiinteistö ja Y:n kunnassa sijaitseva peltokiinteistö 70 000 eurolla. A:n on tarkoitus samalla luopua Y:n kunnassa sijaitsevan päätilan hallinta- ja käyttöoikeudesta, jonka hän on saanut puolisonsa jälkeen toimitetussa perinnönjaossa. Molempiin luovutuksiin sisältyvät peltojen tilatukioikeudet, ja samassa yhteydessä lahjoitetaan tilan kalusto ja maatalouden tuotevarastot. Päätilan omistusoikeus on tullut B:lle edellä mainitussa perinnönjaossa. B aikoo jatkaa tilan viljelyä entisellä tuotantosuunnalla eli vilja- ja öljykasvien viljelyllä sekä metsätaloudella. Päätilaan sisältyy 25,4 hehtaaria metsämaata ja 24,8 hehtaaria peltomaata. Samassa Y:n kunnassa sijaitsevaan erilliseen peltokiinteistöön kuuluu 11,83 hehtaaria maatalousmaata. X:n kunnassa sijaitsevaan metsäkiinteistöön kuuluu 31,08 hehtaaria metsämaata ja se sijaitsee noin 200 kilometrin päässä päätilalta. A:n mukaan kaikki kiinteistöt kuuluvat samaan maatilakokonaisuuteen, jota hän on hoitanut päätilalla sijaitsevasta talouskeskuksesta käsin. Maatalouden koko kalusto ja tuotantorakennukset sijaitsevat päätilalla. Metsätyössä käytettävät välineet kuljetetaan henkilöauton peräkärryllä. Hallinto-oikeus katsoi, että kyseessä olevat tilat muodostavat yhden maatilakokonaisuuden. Ennakkoratkaisua ei ollut syytä muuttaa. Perintö- ja lahjaverolaki 55 § 1 mom Valituslupahakemus vireillä KHO:ssa. Kommentti (MK): Asia ollut esillä aiemmin pienemmän etäisyyden osalta, KHO 7.7.2009/1741: KHO 7.7.2009/1741 Lahjavero - Sukupolvenvaihdos - Veronhuojennus - Metsätila - Kuntaraja - Etäisyys päätilasta Lahjoitettavat 11 tilaa sijaitsivat viiden eri kunnan alueella. Lahjoitettavista tiloista kaksi, joista toinen oli päätila, sijaitsi A:n kunnasssa, viisi tilaa B:n kunnassa sekä neljä tilaa kolmen muun eri kunnan alueella. A:n kunnassa sijaitsevaan kahteen tilaan ja kahteen B:n kunnassa sijaitsevaan tilaan oli katsottu voitavan soveltaa perintö- ja lahjaverolain 55 §:ää mutta ei B:n kunnassa 13-21 kilometrin päässä A:n kunnassa olevasta päätilasta sijaitsevaan kolmeen erillään olevaan metsätilaan eikä myöskään 50-71 kilometrin etäisyydellä mainitusta päätilasta erillään oleviin kolmen muun eri kunnan alueella sijaitsevaan neljään metsätilaan. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että perintö- ja lahjaverolain 55 §:ssä ei edellytetä, että kullakin samaan taloudelliseen maatilakokonaisuuteen kuuluvalla ja yhdysviljelyksessä olevalla, mutta toisen kunnan alueella sijaitsevalla, erillisen rekisteriyksikön muodostavalla tilalla harjoitetaan maa- tai maa- ja metsätaloutta, vaan myös erillään oleva metsätila voi kuulua useamman kunnan alueella sijaitsevista tiloista muodostettuun maatilakokonaisuuteen. Tämän vuoksi ja kun perintö- ja lahjaverolain 55 §:ää oli katsottu voitavan soveltaa A:n kunnasssa sijaitseviin kahteen tilaan sekä B:n kunnassa sijaitsevaan tilaan ja tilaosuuteen niin ja kun edellä selostettuja metsätilojen välimatkoja A:n kunnassa sijaitsevaan päätilaan, kun otettiin huomioon nykyaikainen 36 metsänhoito, ei voitu sinänsä pitää esteenä kysymyksessä olevien metsätilojen lukemiseksi lahjoitettavaan maatilakokonaisuuteen, myös B:n kunnassa sekä kolmen muun eri kunnan alueella sijaitsevat metsätilat liittyivät A:n ja B:n kunnassa sijaitsevilla tiloilla harjoitettuun maatalouteen siten, että lahjansaajien voitiin katsoa perintö- ja lahjaverolain 55 §:ssä tarkoitetuin tavoin jatkavan lahjaksi saaduilla varoilla maa- ja metsätalouden harjoittamista lahjaksi saaduilla tiloilla. Ennakkoratkaisu. Perintö- ja lahjaverolaki 55 § Kommentti (MK+VH, Kari Pilhjerta): KHO on käyttänyt termiä "taloudellinen maatilakokonaisuus". Harjoitettavaa toimintaa tarkastellaan kokonaisuutena, jolloin kiinteistöjen laatu ja sijainti ei ole niin merkittävä tekijä. Erillisen pohdinnan aihe on se, onko tällä päätöksellä jotain merkitystä tuloverotuksen puolelle maatila-käsitteen määrittelyssä ja mihin se vaikuttaisi. Maatila-käsitteen merkitys tuloverotuksessa: Ainut asiakkaan maatilojen lukumäärään kytkeytyvä asia tuloverotuksen puolella on metsätalouden ansiotulojen verotuksessa. Hankintatyön verovapaus on maatilakohtainen. Nykyisestä TVL 63 §:stä lukien asia ei ole yksiselitteinen, mutta tulkinnalle on vuosikymmeniä pitkä verotuskäytäntö ja tuorettakin oikeuskäytäntöä, viimeksi Vaasan HaO 10.5.2005 05/0160/1, johon KHO ei antanut valituslupaa. Siinä päätöksessä siunattiin naapurikunnissa olleiden maatilojen erillisyys ja siten oikeus kahteen 125 kuution verovapauteen. Monien maatilakokonaisuuden muodostumista käsittelevien oikeustapausten mukana tämä PerVL -tapaus nyt sitten antaa omalta osaltaan pientä viitettä päinvastaiseen suuntaan kuin esimerkiksi tuo mainittu varsinaisesti hankintatyötä koskenut tapaus. Täsmällisten maatilan laajuutta koskevien säännösten puuttuessa rajanvedoilta ei kuitenkaan voi välttyä, näyttökysymyksiä ovat jatkossakin. Vaasan HAO 11.10.2013 13/0427/3 Perintöveron huojennus - Takaisinperintä - Maatalouden lopettaminen Terveydelliset syyt - Vapaaehtoinen luopuminen A oli viitaten viiden vuoden viljelyvelvoitteeseen pyytänyt ennakkoratkaisua siitä, laitetaanko häneltä huojennettu perintövero kokonaisuudessaan ja korotettuna maksuun, jos hän lopettaa viljelyn veljeltään perimällään maatilalla. Lopettamisen taustalla olivat terveydelliset syyt. Verohallinto oli perintö- ja lahjaverolain 39a §:n mukaisena ennakkoratkaisuna todennut, että toimitettua perintöverotusta ei muuteta, vaikka hakija lopettaisi maatalouden harjoittamisen perimällään tilalla. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen hyväksyen hallinto-oikeus kumosi Verohallinnon ennakkoratkaisun ja lausui uutena ennakkoratkaisuna, että hakemuksessa tarkoitetuissa olosuhteissa A menettää hänelle perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdossäännösten perusteella myönnetyn huojennusedun. Perintöverosta huojennettu määrä on maksuunpantava perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 6 momentissa tarkoitettuine 20 prosentin korotuksineen. Vaikka laissa ei ole suoraan säädetty, kuinka pitkään maatalouden harjoittamista on jatkettava, hallinto-oikeus katsoi, että perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 6 momentissa määrätty viiden vuoden määräaika koskee myös maatalouden jatkamista. Hallinto-oikeus yhtyi oikeuskirjallisuudessa (Puronen: Perintö- ja lahjaverotus, Talentum 2011, s. 628) esitettyyn kannanottoon, jonka mukaan verovelvollinen ei voi säilyttää veroetua, jos toiminta lopetetaan vapaaehtoisesti. Olemassa olevista perussairauksistaan huolimatta A oli perintö- ja lahjaverolain 55 §:n mukaista huojennusta vaatiessaan sitoutunut jatkamaan maataloutta. Verovelvolliselle oli vuonna 2010 tehty lonkan tekonivelleikkaus ja verotuksen toimittamisen 2.2.2011 jälkeen verovelvollinen oli sairastunut ruusuun. Hallinto-oikeus katsoi, että A:n terveydentilasta saatu selvitys huomioon ottaen hänen olisi tullut tarkkaan harkita mahdollisuuksiaan jatkaa maatalouden harjoittamista viiden vuoden ajan perintöverotuksen toimittamisesta lukien. A:n terveydentilassa ei ollut tapahtunut huojennuksen pyynnön jälkeen sellaista ennalta arvaamatonta muutosta, jonka vuoksi hänen saamansa veroetu olisi ollut säilytettävä. Perintö- ja lahjaverolaki 55 § 1 mom ja 6 mom 37 Kommentti (MK): Esillä olevassa tapauksessa lahjansaaja oli sairaana jo ennen luovutusta eikä HAO:n mukaan olosuhteissa ollut tapahtunut sen jälkeen ennalta arvaamatonta muutosta. Aiemmin vuonna 2009 Vaasan HAO on antanut toisensisältöisen ratkaisun, jonka KHO pysytti 2010. Alla selostetussa tapauksessa lahjansaaja oli sairastunut vakavasti saannon jälkeen. Vrt. Vaasan HaO 27.2.2009 09/0099/2 Perintöverotuksessa oli perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 1 momentin nojalla jätetty osa perintöverosta maksuunpanematta leskelle kun tämä oli sitoutunut jatkamaan maatalouden harjoittamista perintöön sisältyneellä maatilalla. Leski myi kuitenkin maatilan ennen kuin viisi vuotta oli kulunut perintöverotuksen toimittamispäivästä, koska hän ei kyennyt jatkamaan maataloutta vakavan sairautensa johdosta. Verovirasto pani maksuunpanematta jätetyn veron perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 6 momentin nojalla lesken maksettavaksi korotettuna 20 prosentilla. Verotuksen oikaisulautakunta ei muuttanut maksuunpanoa. Hallinto-oikeus katsoi, ottaen huomioon perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 6 momentin tarkoituksen ja sen, ettei lesken tarkoituksena ollut maatilan luovutuksella tavoitella perusteetonta hyötyä, ettei maksuunpanematta jätettyä veroa ja veronkorotusta olisi näissä olosuhteissa tullut panna hänen maksettavakseen. Hallinto-oikeus kumosi oikaisulautakunnan päätöksen ja vero-oikaisupäätöksen sekä saattoi perintöverotuspäätöksen uudelleen voimaan. Perintö- ja lahjaverolaki 55 § 1 ja 6 mom KHO pysytti Vaasan HAO:n päätöksen ratkaisullaan KHO 17.12.2010 t. 3787 (ei julkaistu) Kommentti tuolloin (MK): Erityistä tässä tapauksessa on se, että huojennusta ei tuloutettu, vaikka omaisuus terveydellisten syiden vuoksi myytiin. Pelkän lopettamisen vuoksi huojennusta ei ole tämäntapaisten erityisten syiden vuoksi tuloutettu. Päätös vahvistaa osaltaan oikeuskirjallisuudessakin esitettyä tulkintaa, että huojennusta ei menetetä, jos tilasta joudutaan erityisestä syystä luopumaan. Huojennus menetetään vain vapaaehtoiseksi katsottavasta luovutuksesta. Taustatukea tulkinnalle löytyy lisäksi hallituksen esityksen HE 53/2008 perusteluteksteistä (po. säännökseen esitettiin mm. lisättäväksi sana "vapaaehtoisesti"), vaikka itse perintö- ja lahjaverolain muutosta ei toteutettukaan. Tapauksessa oli myös selvitetty, että järjestelyä ei oltu tehty veronkiertotarkoituksessa. "Toiminnan vapaaehtoista lopettamista eivät ole lopettaminen konkurssin, pakkohuutokaupan, pakkolunastuksen, osituksen, sairauden, kuoleman, kannattamattomuuden tai niihin verrattavan syyn vuoksi." Verohallinnon maatilaa sivuavia ohjeita ja ohjauksia 2013 Verohallinnon ohjeita (diaroitu): (www.vero.fi: Etusivu > Syventävät vero-ohjeet > Verohallinnon ohjeet) Ohjeita rakennusten jälleenhankinta-arvoasetuksen soveltamisesta Antopäivä: 13.11.2012 (vero.fi päivitys 24.5.2013) Diaarinumero: A117/200/2012 Voimassaolo: Toistaiseksi Valtuutussäännös: Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 §:n 2 momentti Korvaa ohjeen: 27.3.1980 nro 3118/49/80 Verohallinto antoi 27.3.1980 ohjeen rakennuksen jälleenhankinta-arvoasetuksen soveltamisesta. Ohjetta on päivitetty vastaamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä. Ote Jälleenhankinta-arvo: Rakennuksen jälleenhankinta-arvosta tehdään varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain (1142/2005, jäljempänä arvostamislain) 30 §:ssä mainitut ikäalennukset, jolloin saadaan rakennuksen verotusarvo. Rakennuksen verotusarvo ei ole sama kuin sen todennäköinen luovutushinta. Rakennuksen myyntihinnalla tai todellisilla rakennuskustannuksilla ei siten yleensä ole merkitystä jälleenhankinta-arvoa määrättäessä. Jos kiinteistön kiinteistöveron alaisten osien verotusarvojen yhteismäärä on niiden käypää arvoa suurempi, kiinteistöveron alaisten osien arvoksi katsotaan kuitenkin enintään käypä arvo arvostamislain 32 §:n mukaan. 38 Oikeuskäytännössä on katsottu, että kiinteistöverotuksessa ei ole estettä kiinteistön osien arvostamiselle erikseen (KHO:1996-B-555 www.finlex.fi). Varojen arvostamista perintö- ja lahjaverotuksessa koskevan Verohallinnon ohjeen päivittäminen. Antopäivä: 4.12.2012. Diaarinumero: A132/200/2012. Voimassaolo: 1.1.2013 lukien toistaiseksi. Valtuutussäännös: Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti. Korvaa ohjeen: 763/36/2011. Oikeudenkäynnin alkamisajankohtaa koskeva ohje Antopäivä: 10.12.2012. Diaarinumero: A140/200/2012. Voimassaolo: 1.1.2013−toistaiseksi. Valtuutussäännös: Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom. Verohallinnon yhtenäistämisohjeet vuodelta 2012 toimitettavaa verotusta varten Antopäivä: 4.1.2013. Diaarinumero: A98/200/2012. Voimassaolo: Verovuosi 2012. Korvaa ohjeen: 654/32/2011. Sivullisilmoittajan laiminlyöntimaksu 2012 Antopäivä: 4.1.2013. Diaarinumero: A120/200/2012. Voimassaolo: Toistaiseksi. Korvaa ohjeen: Dnro A5/200/2012, 17.1.2012. Verovalitusmenettelyä koskeva ohje Antopäivä: 7.1.2013. Diaarinumero: A139/200/2012. Voimassaolo: 7.1.2013−toistaiseksi. Valtuutussäännös: Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom. Korvaa ohjeen: 1207/38/2010, 15.12.2010. Verohallinnon suoritteiden maksullisuus Antopäivä: 9.1.2013. Diaarinumero: A130/200/2012. Voimassaolo: Toistaiseksi. Korvaa ohjeen: 1274/29/2009, 21.12.2009; 293/510/2011,11.4.2011. Verohallinnon suoritteiden maksullisuus Antopäivä: 20.6.2013. Diaarinumero: A95/200/2013. Voimassaolo: Toistaiseksi. Korvaa ohjeen: A130/200/2012, 9.1.2013. - 20.6.2013 täsmennetty kohtaa 4.1.4. Toimintamuodon muutos osakeyhtiöksi Antopäivä: 11.1.2013. Diaarinumero: A146/200/2012. Voimassaolo: 11.1.2013 – toistaiseksi. Valtuutussäännös: Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom. Korvaa ohjeen: Tiedote 4/1997 (päivitetty 2001) ja 29.11.2000 dnro 3194/345/2000. Kotitalousvähennys Antopäivä: 14.1.2013. Diaarinumero: A6/200/2013. Voimassaolo: Toistaiseksi. Valtuutussäännös: VerohallintoL 2 § 2. Korvaa ohjeen: Dnro 7/32/2011, 8.11.2012. Oikaisulautakuntamenettelyn ohjeet Antopäivä: 28.1.2013. Diaarinumero: A16/200/2013. Voimassaolo: Toistaiseksi. Valtuutussäännös: Verohallintolaki 2 § (1557/95). Korvaa ohjeen: 1920/03/2007. Bonusten verotus Antopäivä: 29.1.2013. Diaarinumero: A11/200/2013. Voimassaolo: Toistaiseksi. Valtuutussäännös: Laki verohallinnosta 2 § 2. Korvaa ohjeen: Ohje Dnro 71/39/2000, 18.2.2000. Osuuskunta Karjaportin osuuksien arvonmenetys jäsenten verotuksessa Antopäivä: 18.2.2013. Diaarinumero: A27/200/2013. Voimassaolo: Toistaiseksi. Valtuutussäännös: Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom. Kiinteistöverotuksen perusteena olevien tietojen uusi ilmoittamis- ja toimittamismenettely Antopäivä: 25.2.2013. Diaarinumero: A28/200/2013. Voimassaolo: Toistaiseksi. Valtuutussäännös: Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom. Korvaa ohjeen: Varainsiirtoverotuksen yhtenäistämisohje Antopäivä: 12.4.2013. Diaarinumero: A 716/4340/2013. Voimassaolo: 12.4.2013 lukien toistaiseksi. Valtuutussäännös: Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti. Korvaa ohjeen: 520/415/2010. Yrityksen sukupolvenvaihdos verotuksessa Antopäivä: 15.5.201.3 Diaarinumero: A67/200/2013. Voimassaolo: Toistaiseksi. Valtuutussäännös: Laki Verohallinnosta (237/08) 2 § 2 momentti. Korvaa ohjeen: 547/349/2011, 25.8.2011. Arvonlisäveron alarajahuojennus Antopäivä: 17.6.2013 Diaarinumero: A52/200/2013 Voimassaolo: Toistaiseksi Valtuutussäännös: Laki Verohallinnosta 2 § 2 momentti Korvaa ohjeen: Arvonlisäverovelvollisuuden alarajaan liittyvä huojennus 2.3.2011 Ennakkoratkaisu- ja poikkeuslupahakemuksen tekeminen ja siihen annettava päätös Antopäivä: 19.6.2013 Diaarinumero: A15/200/2013 Voimassaolo: Toistaiseksi Valtuutussäännös: Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti Korvaa ohjeen: 1008/345/2009, 15.10.2009 Osinkotulojen verotus Antopäivä: 27.6.2013 Diaarinumero: A22/200/2013 Voimassaolo: Toistaiseksi Valtuutussäännös: Laki Verohallinnosta 2 § 2 momentti Korvaa ohjeen: 843/345/2011, 7.2.2012 Rakentamiseen liittyvä tiedonantovelvollisuus Antopäivä: 1.7.2013 Diaarinumero: A73/200/2013 Voimassaolo: Toistaiseksi Valtuutussäännös: Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom. 39 Avoeron yhteydessä maksettava hyvitys Antopäivä: 28.8.2013 Diaarinumero: A82/200/2013 Voimassaolo: Toistaiseksi Valtuutussäännös: Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom. Oman asunnon luovutusvoitto - määräalan ja määräosan luovuttaminen Antopäivä: 25.10.2013 Diaarinumero: A165/200/2013 Voimassaolo: Toistaiseksi Valtuutussäännös: Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom. Korvaa ohjeen: Dnro A273/200/2012, 8.10.2012 Luonnollisen henkilön tekemän talkoo-, naapuriapu- ja vaihtotyön verotus Antopäivä: 4.11.2013 Diaarinumero: A31/200/2013 Voimassaolo: Toistaiseksi Valtuutussäännös: Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom. Korvaa ohjeen: 508/32/2005, 12.10.2005 Tässä ohjeessa käsitellään luonnollisen henkilön toiselle luonnolliselle henkilölle tekemän talkoo-, naapuriapu- ja vaihtotyön tuloverotusta ja ennakkoperintää. Ohjeen linjaukset vastaavat sisällöltään vallitsevaa lainsäädäntöä ja verotuskäytäntöä. Ohjeessa on täsmennetty talkoo-, naapuriapu- ja vaihtotyön käsitteitä. Tämä ohje korvaa aikaisemman Talkootyön verotus ohjeen (diaarinumero 508/32/2005, 12.10.2005) lukuun ottamatta ohjeen kohtia, joissa käsitellään yhdistyksen lukuun tai nimissä tehtävää talkootyötä. Yrittäjän työterveyshuollon kustannukset verotuksessa Antopäivä: 4.10.2013 Diaarinumero: A47/200/2013 Voimassaolo: Toistaiseksi Valtuutussäännös: Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom. Korvaa ohjeen: 697/345/2007, 28.5.2007 Metsävähennys (Etusivu > Syventävät vero-ohjeet > Verohallinnon ohjeet > 2013 > Metsävähennys) Antopäivä: 26.11.2013 Diaarinumero: A119/200/2013 Voimassaolo: Toistaiseksi Valtuutussäännös: Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom. Tämä ohje käsittelee metsävähennyksen soveltamista metsätalouden pääomatulojen verotuksessa sekä käytetyn metsävähennyksen huomioon ottamista metsästä saadun luovutusvoiton laskennassa. Verohallinnon vero-ohjeita (ei ole diaroitu): Vero-ohjeissa on kyse ohjauksesta, lisäselvityksestä, asian taustoittamisesta tai menettelyohjauksesta. Julkaistu www.vero.fi sivulla aiheryhmittäisten otsikoiden alla (Etusivu > Syventävät vero-ohjeet) ja ne usein täydentävät annettuja diaroituja ohjeita tai päätöksiä. Näihin ohjeisiin on siirretty aiemman Henkilöverotuksen käsikirjan ohjekokonaisuuksia. Käsikirjaa ei julkaista enää. Osassa käsikirjasta siirtyneissä ohjeissa on päivitys ajantasalle vielä tekemättä. Maatalouden nettovarallisuus ja sen arvo Voimassaolo: Vuodesta 2012 alkaen. Antopäivä 4.12.2012. Maitokiintiö maatalouden varoina (Etusivu > Syventävät vero-ohjeet > Maatalousverotus > Maitokiintiö maatalouden varoina) Voimassaolo: Toistaiseksi. Verohallinnon vero-ohje maitokiintiön arvostamisesta (perustuu Verohallinnon ohjeeseen Varojen arvostamista perintö- ja lahjaverotuksessa koskevan Verohallinnon ohjeen päivittäminen. Antopäivä: 4.12.2012. Diaarinumero: A132/200/2012. Voimassaolo: 1.1.2013 lukien toistaiseksi.). Tuottajien välisen kiintiökaupan verottomat hinnat 2012. Antopäivä: 9.1.2013. Voimassaolo: Toistaiseksi. Kotitaloustyönantajan maksut ja ennakonpidätys vuonna 2013 (Etusivu > Syventävät vero-ohjeet > Ennakkoperintä > Kotitaloustyönantajan maksut ja ennakonpidätys vuonna 2013) Antopäivä: 21.2.2013 Voimassaolo: Toistaiseksi Luovutustappioiden vähentäminen (Etusivu > Syventävät vero-ohjeet > Henkilöasiakkaan tuloverotus > Luovutustappioiden vähentäminen) 1.3.2013. Voimassaolo: Vuodesta 2013 alkaen. Kiinteistöverotuspäätös 2013 (Etusivu > Syventävät vero-ohjeet > Kiinteistöverotus > Kiinteistöverotuspäätös 2013) Antopäivä: 6.3.2013 Voimassaolo: Toistaiseksi Kotitalous työn teettäjänä (Etusivu > Syventävät vero-ohjeet > Henkilöasiakkaan tuloverotus > Kotitalous työn teettäjänä) Päivitetty 11.3.2013. Voimassaolo: Toistaiseksi. Sukupolvenvaihdosluovutukset (Etusivu > Syventävät vero-ohjeet > Henkilöasiakkaan tuloverotus > Sukupolvenvaihdosluovutukset) 40 Päivitetty 22.3.2013. Voimassaolo: Vuodesta 2012 alkaen. Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän tappiot (Etusivu > Syventävät vero-ohjeet > Henkilöasiakkaan tuloverotus > Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän tappiot) Antopäivä: 25.3.2013. Voimassaolo: Vuodesta 2012 alkaen. Osittain verovapaat luovutusvoitot (Etusivu > Syventävät vero-ohjeet > Henkilöasiakkaan tuloverotus > Osittain verovapaat luovutusvoitot) Voimassaolo: Vuodesta 2013 alkaen Luovutusvoittojen verotus (Etusivu > Syventävät vero-ohjeet > Henkilöasiakkaan tuloverotus > Luovutusvoittojen verotus) Päivitetty 28.3.2013. Voimassaolo: Vuodesta 2012 alkaen Luovutusvoiton jaksottaminen (Etusivu > Syventävät vero-ohjeet > Henkilöasiakkaan tuloverotus > Luovutusvoiton jaksottaminen) Päivitetty 28.3.2013. Voimassaolo: Vuodesta 2012 alkaen. Luovutusvoiton määrän laskeminen (Etusivu > Syventävät vero-ohjeet > Henkilöasiakkaan tuloverotus > Luovutusvoiton määrän laskeminen) Päivitetty 28.3.2013. Voimassaolo: Vuodesta 2012 alkaen Ennakonpidätyksen toimittaminen (Etusivu > Syventävät vero-ohjeet > Ennakkoperintä) Päivitetty 10.9.2013 Voimassaolo: Toistaiseksi Ohje palvelee ensisijaisesti palkan, työkorvausten ja muiden ennakonpidätyksen alaisten suoritusten maksajia, mutta ohjeesta löytyy apua myös muille ennakonpidätyksen toimittamisen menettelysäännöksistä kiinnostuneille. Kiinteistön luovutus kunnalle on määräajan verovapaa (Etusivu > Syventävät vero-ohjeet > Henkilöasiakkaan tuloverotus > Kiinteistön luovutus kunnalle on määräajan verovapaa) Antopäivä: 20.9.2013 Voimassaolo: Lakiehdotus Huom! Tämä tiedote perustuu hallituksen esitykseen eduskunnalle tuloverolain muuttamisesta (HE 105/2013 vp). Kiinteistön luovutusvoitto on verovapaa vain, jos lakiesitys hyväksytään ja vahvistetaan. Eduskunta käsittelee lakiehdotuksen syksyn 2013 aikana. Viljelijän verotus ja poimijan luontoisedut Päivitetty 11.10.2013. Voimassaolo: Toistaiseksi Verohallinnon päätöksiä: (www.vero.fi: Etusivu > Syventävät vero-ohjeet > Verohallinnon päätökset) Verohallinnon päätös muiden kuin sähköisesti annettavien kausiveroilmoitusten määräpäivistä vuonna 2013 Antopäivä: 20.11.2012. Diaarinumero: A118/200/2012. Voimassaolo: 1.1.2013 alkaen. Verohallinnon päätös vuodelta 2013 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista Antopäivä: 26.11.2012. Diaarinumero: 116/200/2012. Voimassaolo: 1.1.2013 alkaen. Verohallinnon päätös luonnollisille henkilöille ennakonkannossa maksuunpantavan ennakkoveron laskentaperusteista vuonna 2013 Antopäivä: 13.12.2012. Diaarinumero: A137/200/2012. Voimassaolo: Toistaiseksi. Verohallinnon päätös verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 2013 Antopäivä: 18.12.2012. Diaarinumero: A144/200/2012. Voimassaolo: Toistaiseksi. Verohallinnon päätös ennakonpidätyksen toimittamistavoista ja määrästä 2013 Antopäivä: 4.1.2013. Diaarinumero: A150/200/2012. Voimassaolo: Toistaiseksi. Verohallinnon työjärjestys Antopäivä: 15.1.2013. Diaarinumero: A7/00 01 00/2013. Voimassaolo: 1.2.2013−. Verohallinnon päätös varainsiirtoveron maksamisesta ja ilmoittamisesta Antopäivä: 6.2.2013. Diaarinumero: A126/200/2012. Voimassaolo: 1.3.2013-. Korvaa ohjeen: 1392/2011. Verohallinnon päätös matkakuluvähennyksen määrästä vuodelta 2013 toimitettavassa verotuksessa Antopäivä: 31.10.2013 Diaarinumero: A163/200/2013 Voimassaolo: Toistaiseksi Verohallinnon päätös metsän keskimääräisestä vuotuisesta tuotosta Antopäivä: 4.11.2013 Diaarinumero: A168/200/2013 Voimassaolo: Toistaiseksi Verohallinnon päätös pellon keskimääräisestä vuotuisesta tuotosta ja salaojituslisästä Antopäivä: 4.11.2013 Diaarinumero: A169/200/2013 Voimassaolo: Toistaiseksi 41 Verohallinnon kannanottoja (diaroitu) Etusivu > Syventävät vero-ohjeet > Verohallinnon kannanottoja Verohallinnon diarioidut kannanotot vuoden 2013 alusta alkaen on koottu tälle sivulle. Kannanotot koskevat yksittäisiä asioita tai tilanteita. Kannanottoja sovelletaan niiden julkaisupäivämäärästä lukien, ellei kannanotossa ole todettu toisin. Samaan aihepiiriin kuuluvista asioista ja tilanteista on useissa tapauksissa lisää tietoa Verohallinnon muissa syventävissä ohjeissa. Tuloverotus Etusivu > Syventävät vero-ohjeet > Verohallinnon kannanottoja > Henkilöverotus ja ennakkoperintä Luovutusvoitot ja -tappiot – Hankintameno-olettaman käyttäminen kun luovutetaan kiinteistökokonaisuus Diaarinumero: A109/200/2013 Voimassaolo: Toistaiseksi Asian kuvaus Kiinteistön omistus voidaan saada vaiheittain. Tämä on mahdollista usealla eri tavalla. Kun vaiheittain omistukseen saatu kiinteistö aikanaan myydään, on ratkaistava se, millä tavoin hankintameno-olettama määritetään. Tähän liittyy muun ohessa seuraavia kysymyksiä: •Lasketaanko hankintameno-olettama osina vai yhtenä kokonaisuutena, kun myydään sellainen kiinteistö, joka on saatu vaiheittain useilla saannoilla? •Jos olettama lasketaan osina, on ratkaistava, mistä eri osien omistusaika lasketaan? •Mikä on olettamaprosentti siinä erityistapauksessa, että ensin ostetaan siirtokelvottomalla vuokraoikeudella oleva talo (irtain) ja vasta myöhemmin tontti? Taustaa Tuloverolain 45 §:n 1 momentin mukaan omaisuuden luovutuksesta saatu voitto on veronalaista pääomatuloa. Tuloverolain 46 §:n 1 momentin mukaan omaisuuden luovutuksesta saadun voiton määrä lasketaan siten, että luovutushinnasta vähennetään omaisuuden hankintamenon poistamatta olevan osan ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä. Muun verovelvollisen kuin yhteisön tai avoimen yhtiön taikka kommandiittiyhtiön saamasta luovutushinnasta vähennettävä määrä on kuitenkin aina vähintään 20 prosenttia ja, jos luovutettu omaisuus on ollut luovuttajalla vähintään 10 vuoden ajan, vähintään 40 prosenttia luovutushinnasta. Luovutetun omaisuuden hankinta-aika lasketaan pääsääntöisesti osto- tai muun hankkimissopimuksen tekemisestä luovutussopimuksen tekemiseen. Ratkaisevaa on yleensä sitovan lopullisen kauppakirjan tekemisen ajankohta. Verohallinnon Henkilöverotuksen käsikirjan mukaan kiinteistön omistusaikaa määritettäessä merkityksellinen on maapohjan hankinta-aika. Siitä lasketaan myös kiinteistön kaupassa luovutettavien rakennusten hankinta-aika, vaikka rakennukset olisi rakennettu myöhemmin. Jos kiinteistö muodostuu rakennuksesta ja siirtokelpoisesta maanvuokraoikeudesta, siirtokelpoista vuokraoikeutta koskevan sopimuksen tekeminen aloittaa omistusajan. Maapohjan ostaminen myöhemmin omaksi ei muodosta tällaisessa tilanteessa uutta saantoa (näin VH 43.12. Verovuosi 2011, s. 111 ja KHO 1970-II-523). Verohallinto on Henkilöverotuksen käsikirjassa ottanut kantaa omistusaikaan ja epäsuorasti myös hankintameno-olettaman määräytymiseen ainoastaan sellaisessa tilanteessa, jossa ostetaan ensin maa-alue tai vuokraoikeus ja tämän jälkeen rakennetaan rakennus. Kantaa ei sen sijaan ole otettu siihen, miten hankintameno-olettaman suhteen menetellään tilanteessa, jossa hankitaan ensin omistusoikeus tai siirtokelpoinen vuokraoikeus rakennetun kiinteistön maapohjaan ja tämän jälkeen omistusoikeus kiinteistöllä olleeseen rakennukseen. Samoin kannanottoa hankintameno-olettamaan ei ole tilanteessa, jossa rakennus on hankittu ensin ja maapohja vasta myöhemmin. 42 Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO 1985-II-586 on otettu oman asunnon luovutusvoiton verotuksen osalta kantaa tilanteeseen, jossa omaisuus on hankittu murto-osaisesti vaiheittain usealla erillisellä saannolla. Tällaisessa tilanteessa verovapauden edellytykset ratkaistaan kullakin saannolla hankitun osuuden osalta erikseen (katso VH 43.12. Verovuosi 2011, s. 146). Tapauksesta ilmenevä periaate soveltuu myös hankinta-ajankohdan määrittelyyn hankintameno-olettamaa laskettaessa. Päätös Kun myydään sellainen kiinteistö, joka on hankittu vaiheittain useilla erillisillä saannoilla, hankintamenoolettama lasketaan osina erikseen jokaisen saannon osalta. Tällöin omistusaika alkaa kunkin osahankinnan osalta itsenäisesti saantohetken mukaan. Poikkeus edellä mainittuun pääsääntöön on Henkilöverotuksen käsikirjassa tarkoitettu tilanne, jossa rakennus rakennetaan myöhemmin (KHO 1970-II-523). Maatalousverotus Etusivu > Syventävät vero-ohjeet > Verohallinnon kannanottoja > Maatalousverotus Kosteikkojen perustamismenot Diaarinumero: A45/200/2013 Voimassaolo: Toistaiseksi Asian kuvaus Kosteikot ovat elinympäristöjä, jotka ovat osa maatalousalueiden luonnon monimuotoisuutta. Ne ovat tärkeitä linnuston kannalta ja voivat toimia eläinten suoja-, ruokailu- ja pesimispaikkoina. Perustaminen on toteutettava ensisijaisesti patoamalla luontaisesti sopiville paikoille pellolle, pellon reuna-alueille tai metsämaalle. Kosteikkojen perustamiseen voidaan myöntää ei-tuotannollisten investointien tukea, jonka jälkeen kohteelle tulee tehdä sen hoitoa koskeva 5- tai 10-vuotinen erityistukisopimus. Tuen hakuun tarvitaan erillinen suunnitelma kosteikon rakentamisesta. Investointi toteutetaan päätöstä seuraavien kahden vuoden aikana. Voidaanko maatalouden verotuksessa kosteikkojen perustamisesta aiheutuneet menot rinnastaa ojien, patojen, kastelualtaiden ja vastaavien rakentamismenoihin ja vähentää MVL 10 §:n mukaan menojäännöksestä tehtävin poistoin? Tällöin hankkeeseen saatu ympäristötuki vähennettäisiin perustamismenoista ja tuen ylittävä osa menoista vähennettäisiin poistoina. Luetaanko menot maa/vesialueen hankintamenoon ja kohdistuuko meno maatalouden tulonhankintaan lainkaan? Kannanotto Jos kosteikkojen perustamisen voidaan osoittaa hyödyttävän maataloutta, ovat perustamismenot maatalouden tulolähteen vähennyskelpoisia kuluja. Perustamismenot vähennetään 10 %:n menojäännöspoistoin. Jos kosteikon perustamiseen on saatu tukea, luetaan hankintamenoon perustamismenot vähennettynä tuen määrällä. Hankintamenoon voidaan lukea vain todellisia aiheutuneita kuluja (ei maatalouden harjoittajan oman työn laskennallista kustannusta). Rannan ruoppaus Diaarinumero: A46/200/2013 Voimassaolo: Toistaiseksi Asian kuvaus 43 Maatalouden sivuelinkeinona on maatilamatkailutoiminta. Vuokrattujen mökkien kohdalla sijaitsevan rannan ruoppauksesta on syntynyt ruoppausmenoja 6 000 euroa. Miten rannan ruoppausmenot saa vähentää verotuksessa? KHO:n päätöksen 1986/4025 mukaan kesätulvien estämiseksi tehdystä joen pengerryksestä aiheutuneet kustannukset eivät olleet vähennyskelpoisia menoja. KHO:n mukaan kyseessä ei ollut MVL 10 §:ssä tarkoitettu patojen tms. hyödykkeiden hankintameno. Pengerrystoimien on katsottu johtavan maan arvon pysyvään kohoamiseen, minkä vuoksi kustannukset eivät olleet lainkaan vähennyskelpoisia. Saako menot vähentää 10 %:n poistoin ojitusmenoina MVL 10 §:n perusteella, vai onko kyseessä maaalueen hankintameno? Katsotaanko, että ruoppaus johtaisi maan arvon pysyvään kohoamiseen? Kannanotto Rannan ruoppaus vuokramökkien edustalla parantaa mökkien maapohjan arvoa. Ruoppausmenoja pidetään pääsääntöisesti maa-alueen hankintamenona. Perintö- ja lahjaverotus Etusivu > Syventävät vero-ohjeet > Verohallinnon kannanottoja > Perintö- ja lahjaverotus Sovellettava veroluokka perintö- ja lahjaverotuksessa Diaarinumero: A5/3770/2013 Voimassaolo: Toistaiseksi Asian kuvaus Mitä veroluokkaa sovelletaan testamentti- tai lahjasaantoon tilanteissa, joissa: •testamentinsaajana on aviopuolison lapsi, •testamentinsaajana on entisen aviopuolison lapsi, •testamentinsaajana on entisen aviopuolison lapsi ja lapsen vanhempi on solminut uuden avioliiton, •lahjansaajana kuolleen aviopuolison lapsi, •lahjansaajana entisen aviopuolison lapsi tai •lahjansaajana entisen aviopuolison lapsi ja lahjanantaja tai lapsen vanhempi on solminut uuden avioliiton? Taustaa Lainsäädäntö Avioliittolain 3 §:n mukaan avioliitto purkautuu, kun toinen puoliso kuolee tai julistetaan kuolleeksi taikka kun puolisot tuomitaan avioeroon. Perintö- ja lahjaverolain 11 §:n mukaan kuolinpesästä tulevien osuuksien saajat luetaan kahteen veroluokkaan: I. perinnönjättäjän aviopuoliso, suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa oleva perillinen, aviopuolison suoraan alenevassa polvessa oleva perillinen sekä perinnönjättäjän kihlakumppani tai avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetussa laissa (26/2011) tarkoitettu avopuoliso saamansa perintökaaren 8 luvun 2 §:ssä tarkoitetun avustuksen määrään asti; sekä II. muut sukulaiset ja vieraat. Lainvalmistelutyöt 44 Hallituksen esityksessä Eduskunnalle laiksi perintö- ja lahjaverolain muuttamisesta (2007/58) ehdotettiin, että kolmas veroluokka poistettaisiin ja laajennettaisiin ensimmäiseen veroluokkaan kuuluvien henkilöiden piiriä edelleen aiemmasta. Johtopäätökset Vuoden 2008 alusta voimaantulleen perintö- ja lahjaverolain 11 §:n voidaan katsoa vieneen aiempaa pidemmälle lainsäätäjän tarkoitusta siitä, että mikäli antajan ja luovutuksensaajan välinen suhde muodollisin perustein tarkasteltuna on tai on ollut läheinen, saanto tulee verottaa I veroluokan mukaan, Jos suhde on tai on ollut muodollisin perustein arvioituna etäinen, verotetaan saanto II veroluokan mukaan. Kannanotto Perintö- ja lahjaverolain 11 §:ää tulkitaan siten, että perintö- tai lahjaverotus toimitetaan ensimmäisen veroluokan mukaan saannoissa, joissa: •testamentinsaajana on aviopuolison lapsi, •testamentinsaajana on entisen aviopuolison lapsi, •testamentinsaajana on entisen aviopuolison lapsi ja lapsen vanhempi on solminut uuden avioliiton, •lahjansaajana on kuolleen aviopuolison lapsi, •lahjansaajana on entisen aviopuolison lapsi tai •lahjansaajana on entisen aviopuolison lapsi ja lahjanantaja tai lapsen vanhempi olisi solminut uuden avioliiton. Hallintaoikeusvähennyksen laskeminen asunnon käyvästä arvosta Diaarinumero: A3/3770/2013 Voimassaolo: Toistaiseksi Asian kuvaus Lasketaanko lesken hallintaoikeuden arvo asunnon käyvästä arvosta vai jäämistön säästöstä, jos asunnon käypä arvo on jäämistön säästöä suurempi? Taustaa Lesken saaman hallintaoikeuden arvon vähentäminen perintöverotuksessa Perintö- ja lahjaverolain 9 §:n 3 momentin mukaan perinnönjättäjän puolison saaman perintökaaren 3 luvun 1 a §:ssä tarkoitetun hallintaoikeuden arvo saadaan vähentää verovelvolliselle tulevan omaisuuden arvosta siltä osin kuin hallintaoikeus koskee perintökaaren 3 luvun 1 a §:n 2 momentissa tarkoitettua asuntoa ja asuntoirtaimistoa. Helsingin hallinto-oikeus 12.5.2010 T 10/0683/3 Perinnönjättäjän jäämistöön kuului kokonaan perinnönjättäjän nimissä oleva kiinteistö, jonka perintöverotusarvoksi oli vahvistettu 280.000 euroa. Perinnönjättäjä ja hänen puolisonsa olivat käyttäneet kiinteistöä vakituisena asuntonaan. Leski oli pidättänyt kiinteistöön hallintaoikeuden. Kiinteistöön kohdistui myös kokonaan perinnönjättäjän nimissä oleva velka, jonka määrä perinnönjättäjän kuolinhetkellä oli ollut 117.799,72 euroa. Kun kaikki kuolinpesän varat ja velat otettiin huomioon, muodostui perinnönjättäjän jäämistön säästöksi 162.506,81 euroa. Puolisoilla ei ollut avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, joten leski ei ollut kuolinpesän osakas. Ainoana perijänä oli alaikäinen lapsi. Perintöverotuksessa lesken hallintaoikeuden arvo oli laskettu jäämistön säästöstä 162.506,81 euroa. Hallintaoikeuden arvona oli vähennetty 97.504 euroa. Oikaisulautakunnan päätöksen mukaan hallintaoikeuden arvo laskettiin jäämistön säästöä suuremmasta asunnon 280.000 euron perintöverotusarvosta, jolloin hallintaoikeuden arvoksi tuli 168.000 euroa ja perintövero poistui kokonaan. Helsingin hallinto-oikeus ei muuttanut oikaisulautakunnan päätöstä. Verotuskäytäntö 45 Verotuskäytäntö on ollut tältä osin epäyhtenäistä. Verohallituksen ohjeen 21.11.1983 no 12101/32/83 mukaan perillinen saa vähennyksenä osuuttaan vastaavan osan hallintaoikeuden koko arvosta vaikka asunnon arvo ylittäisi pesän säästön. Verotuskäytännössä on kuitenkin yleisesti myös noudatettu laskutapaa, jossa hallintaoikeusvähennystä ei voida laskea jäämistön säästöä suuremmasta arvosta. Kannanotto Lesken hallintaoikeuden arvo lasketaan asunnon käyvästä arvosta, vaikka asunnon käypä arvo olisi jäämistön säästöä suurempi. Hallintaoikeuden arvona voidaan kuitenkin vähentää enintään jäämistön säästöä vastaava määrä. Ohjaustoiminnassa esille nousseita yleisiä tapauksia 2013 Epävirallisia ohjauksia vuodelta 2013. Ohjauksessa on antajan näkemys asian tulkinnasta. Yleensä ohjauksia annettaessa neuvotellaan useamman asiantuntijan kanssa tai hankitaan laajempi selvitys. Ohjaukset on tarkoitettu yksittäistapauksessa sovellettavaksi. Maatalouden verotus 5.3.2013 Maatilalta saatujen maanvuokrien ja korvausten verottaminen Kysymykset maatilalta saaduista maanvuokrista ja korvauksista 3.2.2013 Millä tavalla maanomistajaa verotetaan tuulivoimatornin maanvuokrasta ja sen lisäksi maksettavasta prosenttiosuudesta sähkötuotannosta? Kyse on maatilan metsämaasta. Projekti on suunnittelun alla, joten tarkat summat eivät ole selvillä, mutta maavuokra on ehkä 5.000 €/vuosi ja prosenttiosuus 8.000-10.000 €/vuosi. 20.2.2013 Urheilukentän laajennuksen yhteydessä maa-aineksia säilytetään maanomistajan entisellä peltomaalla. Läjitysalueesta kunta on maksanut kertakorvauksena 7.000 euroa. Korvaus on käyttöoikeudesta ja siitä koituvasta haitasta. Sopimus kestää 5 vuotta. 5.3.2013 Meri-Lapin alueelle on pystytetty tuulimyllyjä ja lisää on tulossa kymmeniä, ellei jopa satoja. Asiakkaat ovat kyselleet maatilan maanvuokratulon verotuksesta. Vastaus Maatilan maa-alueesta saatua maanvuokraa tai muuta vastaavaa määräaikaista käyttökorvausta tai käytön varausmaksua verotetaan maatalouden tulona, vaikka maatilalla ei harjoitettaisikaan maataloutta. Maatilasta saatu vuokratulo on nimenomaisesti säädetty maatalouden tuloksi MVL 5.1 § 9 kohdassa. Metsästä saatu vuokratulo on siten myös maataloustuloa. Maatilan omistajalle voidaan maksaa myös käyttökorvauksia tai muita sopimukseen perustuvia harjoitettavaan toimintaan sidottuja korvauksia. Jos esimerkiksi osuus maatilalla sijaitsevan tuulivoimalan sähkötuotannosta maksetaan maatilan omistajalle sillä perusteella, että tiluksia saadaan käyttää tuulivoimalaa varten, katsotaan sellainenkin tulo maanvuokraukseen rinnasteiseksi maatilan käyttämisestä saaduksi tuloksi eli maatalouden tuloksi. Jos maatilalle aiheutuvaa haittaa ei ole tarkemmin eritelty eikä sille ole erikseen kohdennettu korvattavaa määrää, niin lähtökohtaisesti verotetaan koko maksettu korvaussumma vuokratulona. Haitan korvaamisessa voi joskus olla kyse kiinteistön arvon alenemisesta maksettavasta vahingonkorvauksesta, joka on luonteeltaan esinevahingon korvaamista. Vahingonkorvaus tai muu 46 siihen verrattava korvaus ei ole veronalaista tuloa, ellei sitä ole saatu veronalaisen tulon sijaan tai korvaukseksi elatuksen vähentymisestä (TVL 78 §). Tällainen korvaus lisätään kiinteistön luovutushintaan luovutusvuodelta ja sitä edeltäneiltä viideltä vuodelta, sikäli kuin korvausta ei ole käytetty tuhoutuneen tai vahingoittuneen omaisuuden uudistamiseen tai kunnostamiseen tai lisätty metsätalouden pääomatuloon (TVL 46.5 §). Vahingonkorvaus, joka korvaa saamatta jääneen maa- tai metsätalouden tulon, on veronalaista tulolähteen tuloa. Tällaisia tuloja ovat esimerkiksi korvaus saamatta jäävästä sadosta, menetetystä viljasta, puun myyntitulojen vähenemisestä, vahingoittuneesta taimikosta tai korvaukset harjoitetun toiminnan lisääntyneistä menoista. Maatilan alueen pysyvästä käyttöoikeudesta maksettu kertakorvaus verotetaan tuloverolain mukaisesti luovutusvoittona. Kertakorvauksesta vähennetään alueen poistamaton hankintameno tai sitä suurempi hankintameno-olettama. Jos korvauksen maksajalla on pakkolunastusmahdollisuus alueen käyttöön, vähennetään luovutusvoiton verotuksessa hankintameno-olettamana 80 %. Jos maatalous on lopetettu ja maatalouden tuotanto- tai asuinrakennukset on siirretty pois maatalouden tulolähteestä, voi niistä saatu vuokratulo oikeuskäytännön mukaan olla henkilökohtaisen tulolähteen eli tuloverolain mukaista pääomatuloa. Vuokratulo voidaan verottaa elinkeinotoiminnan tulona, jos rakennus tai maa-alue kuuluu elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Maanvuokratuloon sekä käyttö- ja haittakorvauksiin kohdistuvat mahdolliset kulut voi maatilan omistaja vähentää maatalouden menoina. Tällaisia kuluja ovat esimerkiksi maa-alueen raivauskulut, ympäristön suojaus- ja siistimiskulut ja sopimuksen tekemiseen liittyvät kulut. Kulut on eriteltävä ja perusteltava muistiinpanoissa. Maatalouden tulos on jaettavaa yritystuloa (TVL 30 ja 38 §). Maatalouden nettovarallisuuden tuoton perusteella tulo jaetaan pääoma- ja ansiotulo-osuuteen. Käytännössä maatalouden lopettaneen tai metsätilan vuokratuloja saavan tulo on kokonaan tai lähes kokonaan ansiotuloa, koska nettovarallisuutta ei ole tai sitä on hyvin vähän. Verovelvollinen voi myös valita pääomatulon tuottoprosentiksi 0 %, 10 % tai 20 %. Oikeustapauksia KHO 6.8.1973/2941 Maatilatalouden harjoittajan kaivosyhtiöltä läjitysalueesta saama korvaus oli hänen veronalaista tuloaan, mutta, ottaen huomioon alueen käytöstä aiheutuneet haitta ja kustannukset, verotettavaa säästöä ei jäänyt. Verovuosi_1969 MVL 5 § 1 mom 9 kohta KHO 1984 II 602. Maatilataloutta harjoittavat aviopuolisot omistivat tilalla olevan asuinrakennuksen kumpikin puoliksi. Rakennuksesta saatu vuokratulo oli maatilatalouden pääomatuloa, josta verotettiin yksin miestä varsinaisena yrittäjänä. Koska vuokratulo ei siis osaksikaan ollut vaimon veronalaista tuloa, ei omaisuustulovähennystä voitu myöntää miehen ohella vaimolle. Äänestys 3-1. Verovuosi_1981 MaatVL 5 § 9 kohta TVL 17 a § TVL 17 b § 2 mom TVL 32 a § Kilpi: Defensor Legis 3-4/1986 s. 132 KHO 1996/3491 B 514 47 Verovelvollinen, jonka omistamaan tilaan kuului yksinomaan metsämaata, oli vuokrannut metsästään puhelinyhtiölle radiopuhelintukiasemaksi 3.650 neliömetrin suuruisen alueen 30 vuodeksi kertakaikkista 40.000 markan vuokraa vastaan. Hänen vuokrauksesta vuonna 1995 saamaansa kertakaikkista vuokraa pidettiin hänen verovuoden 1995 veronalaisena tulonaan maatalouden tulolähteessä. Verovuosi 1995 Ennakkotieto. MaatVL 2 § 2 mom MaatVL 5 § 1 mom 9 kohta KHO 1997/3455 A, joka ei ollut harjoittanut maataloutta, oli antanut isältään lahjaksi saamansa noin 2,5 hehtaaria peltoa käsittävän määräalan vuokralle. Vuokramies oli viljellyt peltoa maksaen siitä vuokraa 900 markkaa vuodessa. KHO katsoi, että kysymyksessä oli maatilan vuokraus. Vuokratulo oli siten A:n maatalouden tuloa, joka oli jaettava pääoma- ja ansiotulo-osuuksiin. Verovuosi_1994 KHO 1998:40 (KVL 210/1997) A harjoitti maataloutta omistamallaan tilalla vuosina 1981 - 1992. Tilalla on peltoa 23 ha ja metsää 42 ha. A antoi marraskuussa 1992 luopumiseläkelain (16/1974) 6 §:n mukaisen sitoumuksen siitä, että hän ei käytä eikä vuokraa maatilan peltoa eikä talousrakennuksia maataloustuotantoon (maataloustuotannosta luopumissitoumus), ja siitä, että hän ei kuuden vuoden kuluessa eläkkeen alkamisesta luovuta tilan peltoa eikä tämän jälkeenkään muutoin kuin mainitussa laissa tarkoitetuille luovutuksensaajille (pellon myyntirajoitus). Verotusta vuodelta 1993 toimitettaessa maatalouden koneet, laitteet ja talousrakennukset oli siirretty yksityistalouden käyttöön. Huhtikuun 25 päivänä 1997 on annettu laki luopumiseläkelain muuttamisesta (366/1997). Lain mukaan maataloustuotannosta luopumissitoumuksen tai pellon myyntirajoitussitoumuksen alaisen peltomaan vuokraaminen lisäalueeksi päätoimiselle maatalouden harjoittajalle on tullut mahdolliseksi. Jos A lain muutoksen jälkeen vuokraa omistamansa tilan pellot tai talousrakennukset, niin pellon vuokratulo on hänen veronalaista tuloaan maatalouden tulolähteessä, mutta yksityiskäyttöön otettujen tuotantorakennusten vuokratulo on hänen tuloverolain 32 §:ssä tarkoitettua pääomatuloaan. Verovuosi_1997 ja verovuosi_1998. KHO 7.4.2004/782 A oli saanut vesioikeuden päätöksellä kertakorvauksen vesistön säännöstelyn hänen pelloilleen aiheuttamasta vahingosta. Pellot sijaitsivat noin 1,5 kilometrin etäisyydellä säännösteltävästä järvestä eivätkä ne jääneet säännöstelyn vuoksi veden alle. Vahingot aiheutuivat peltojen heikentyneestä valumakelpoisuudesta. Katsottiin, että kysymys oli tuloverolain 78 §:n mukaisesta kiinteistön arvon alenemisen vuoksi saadusta verovapaasta vahingonkorvauksesta eikä saman lain 49 §:n 1 kohdan mukaisesta osittain verovapaasta kiinteän omaisuuden pysyvän käyttöoikeuden luovutuksesta. Verovuosi 1998. Tuloverolaki 78 § Tuloverolaki 49 § 1 kohta Metsätalouden verotus 13.11.2013 Yhteismetsässä harjoitettava muu kuin metsätaloustoiminta Kysymys Olemme perustaneet Kn yhteismetsän. Olemme hankkimassa yhteismetsän omistukseen kaivinkoneen ym. työkoneita. Kaivinkoneeseen on hankittu lisälaitteita kuten Ketoharvesteri, risujen harvennuspää ja kaivukauhat. Yhteismetsä pyrkii tekemään kaikki työt omana työnä kuten esim. tukkien kaatotyöt, ojankaivut, nuorenmetsän harvennukset ym. työt. 48 Voiko yhteismetsäyhtiö tehdä urakoita ym. tilaustöitä yhteismetsän ulkopuolisille tilaajille. Silloin metsänhoidon ja puunmyynin lisäksi tulisi muitakin tuloja ja menoja yhteismetsälle. Urakointia ei ole vielä tehty ulkopuolisille tarvitsijoille. Yhteismetsällä on tarkoitus myydä palveluja ulkopuolisille työn tarvitsijoille. Yhteismetsän pinta-ala on vielä alle 1000 ha, joten koneilla ehtii tekemään töitä muillekin kuin yhteismetsälle. Uusia metsäpalstoja tulemme ostamaan kun sopivia löytyy. Vastaus Periaatteessa verotuksellisesti yhteismetsällä sinällään voi olla 3 tulolähdettä (TVL, MVL, EVL), mutta vastaako se yhteismetsälain tarkoitusta? Kysymyksestä syntyy kuva että tarkoitus olisi harjoittaa mahdollisesti jopa laajamittaista ja jatkuvaa urakointitoimintaa. Yhteismetsä ei myöskään ole yhtiö (yhteisö siviilioikeudellisesti kylläkin), kuten kysymyksessä mainitaan. Yhteismetsä on verotuksessa yhteisetuus. HE 240/2002 yhteismetsälaiksi ei 2 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissaan mainitse maataloutta tai elinkeinotoimintaa edes esimerkkinä muusta mahdollisesta yhteismetsän alueen käytöstä: 2 §. Yhteismetsän alueen käyttö. Pykälässä säädettäisiin yhteismetsän käyttötarkoituksesta. Sen mukaan yhteismetsän aluetta tulisi käyttää ensisijassa metsätalouden harjoittamiseen. Jotta yhteismetsien toiminnassa voitaisiin ottaa huomioon yleisen yhteiskunnallisen kehityksen vaatimukset ja osakaskunnan edut, ehdotetaan lakiin otettavaksi säännös mahdollisuudesta käyttää yhteismetsään kuuluvaa aluetta myös muuhun tarkoitukseen kuin metsätalouteen. Tällaisen muun käytön tulisi olla taloudellisesti tarkoituksenmukaista tai muuten perusteltua. Muusta käytöstä esimerkkeinä voidaan mainita alueen käyttö kaavoituksen mukaisesti rakentamis- ja virkistystarkoituksiin, käyttö maa-ainesten ottoalueena tai osoittaminen suojeluun. Yhteismetsälaissa puhutaan vain yhteismetsän alueen käytöstä, mutta ei mainita mitään yhteismetsän muun varallisuuden käytöstä. Kysymyksessä mainitut koneet on hankittu yhteismetsän pääasialliseen käyttöön. Koneilla urakoidaan ulkopuolisille tilanteen mukaan. Jos urakoidaan satunnaisesti (silloin tällöin ilman jatkuvaa sopimussuhdetta) vähäisessä määrin (vähäiset tulot = muutama tuhat euroa), niin voidaanko tilannetta käsitellä kuten luonnollisen henkilön metsäverotuksessa? Tavallisen henkilön metsätaloudessa nuo vähäiset tulot (muutama tonni) on verotettu maatalouden tulona. Kysyttyäni asiaa yhteismetsän verotuksen asiantuntijoilta, heidän näkemyksensä oli, että voisi mennä näin yhteismetsälläkin. Jos urakointi on laajamittaista ja toistuvaa, niin sitten urakointitulot on verotettu luonnollisella henkilöllä elinkeinotulona. Näin lienee katsottava tehtävän yhteismetsälläkin, jos elinkeinotoiminta voidaan hyväksyä säännönmukaisesti harjoitettunakin kuuluvan yhteismetsän toimintaan. Yhteismetsän pienimuotoinen sahaustoiminta on yleensä mainittu esimerkkinä yhteismetsän toiminnallisesta maataloustulosta. Elinkeinotulosta ei löydy esimerkkiä. Laajamuotoinen sahaustoiminta olisi elinkeinotoimintaa. Elinkeinotoimintaa voi olla myös esimerkiksi mökkien hotellimainen eli lyhytaikainen ja palveluja sisältävä, vuokraus. Useimmiten yhteismetsien mökkivuokraus on verotuskäytännön mukaan tuloverolain mukaan verotettua (kiinteistön vuokratuloa, TVL tai maatilalta saatuna maatalouden tuloa, MVL), kun palveluja ei yleensä ole. EVL-kynnys on melko korkea ja aiheuttaa kysymyksen toiminnan todellisesta harjoittajasta. Havia kommentoi Yhteismetsä (2012) -kirjassaan, että yhteismetsälain 2 §:ssä mainittua yhteismetsään kuuluvaa aluetta voi käyttää myös muuhun tarkoitukseen kuin metsätalouden harjoittamiseen, jos se on taloudellisesti tai muuten tarkoituksenmukaista. Muu käyttö voi olla esimerkiksi rakentamis- ja virkistyskäyttöä, maa-ainesten ottoa tai suojelua. Monet yhteismetsät myös vuokraavat lomatontteja ja metsästysoikeuksia käyvästä hinnasta. Metsien hyödyntämiseen perustuvan muun käytön ei tarvitse olla laajuudeltaan vähäistä, kunhan se on taloudellisesti tai ”muuten” tarkoituksenmukaista. 49 Tämän selvityksen mukaan jää epäselväksi, voidaanko yhteismetsällä verottaa laajamittaista ja jatkuvaa elinkeinotoimintaa, kuten työkoneurakointia. Varmasti urakointi on taloudellisesti tarkoituksenmukaista, mutta tällaiseen asiaan ei ole otettu kantaa. Asiasta ei ole verotuskäytäntöä eikä ohjeistusta eikä oikeuskäytäntöä. Kun yhteismetsää verotetaan lievemmän veroasteen mukaan kuin luonnollista henkilöä ja tulo-osuus on osakkaalle verovapaata, nousee esille myös verotuksellinen intressi ja se, onko lainsäädännöllä tarkoitettu hyväksyä tällainenkin toiminta edullisemman verotuksen piiriin. Ongelmana on myös sitten se, jos toimintaa harjoitetaan, mutta sitä ei hyväksyttäisi yhteismetsän verotukseen, niin kenelle toiminnan verotusta kohdennetaan ja millä tavoin. Asian luonteen vuoksi ehdotan, että tilanteesta haettaisiin ennakkoratkaisu, jolloin myös siihen muutosta haettaessa tuomioistuimen ratkaisu saadaan nopeasti. ********************************************************************************
© Copyright 2024