Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi
Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi maaseuturahaston hankekaudella 2007–2013 LOPPURAPORTTI Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä / Pohjois-Karjalan aikuisopisto Pohjois-Karjalan maakuntaliitto / tulevaisuusrahasto Loppuraportin kokoaminen: Hannu Ryhänen 2 SISÄLTÖ 1 Pohjois-Karjalan elintarvikeala ja sen kehittäminen .................................................................. 4 2 Arviointihankkeen lähtökohdat ja tavoitteet ...............................................................................5 3 Arviointiaineisto ja menetelmät ..................................................................................................... 8 4 Hankearvioinnit 4.1 Kirjallinen aineisto............................................................................................................... 9 4.2 Hankevetäjien ja maaseututoimen haastattelut ..................................................... 28 5 Pohdintaa ja johtopäätöksiä hankearvioinneista 5.1 Elintarvikealan kehittämistoiminnasta yleensä ........................................................ 43 5.2 Yritystoiminnan kehittäminen ....................................................................................... 44 5.3 Alueiden väliset hankkeet ............................................................................................... 47 5.4 Elintarvikehankkeiden tiedotus ja aktivointitoiminta ............................................ 47 5.5 Tutkimus- ja innovaatiotoiminta ...................................................................................48 5.6 Koulutustoiminta ja opintomatkat ..............................................................................49 5.7 Luomun todellisuus ..........................................................................................................49 5.8 Elintarvikelainsäädäntö ja laatukysymykset .............................................................. 50 5.9 Kehittämistyö ja kansainvälistyminen ........................................................................ 50 5.10 Markkina- ja kuluttajatieto sekä jatkojalostus markkinoille ................................ 51 5.11 Elintarvikealan koordinointi............................................................................................ 51 6 Elintarvikealan kehittämissuosituksia ohjelmakaudelle 2014–2020 6.1 Elintarvikealan hanketoiminta........................................................................................55 6.2 Alueiden väliset hankkeet................................................................................................55 6.3 Yhteistyö .............................................................................................................................. 56 6.4 Yritystoiminnan kehittäminen ...................................................................................... 56 6.5 Alkutuotannon kehittäminen ........................................................................................ 56 6.6 Luomutuotannon kehittäminen................................................................................... 56 6.7 Tutkimus ja osaamiskeskittymät ...................................................................................57 6.8 Koulutus ...............................................................................................................................57 6.9 Markkinat ja asiakashallinta...........................................................................................57 6.10 Jatkojalostus ......................................................................................................................57 6.11 Sähköinen viestintä ..........................................................................................................57 Lähteet Liitteet 3 Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi 1 Pohjois-Karjalan elintarvikeala ja sen kehittäminen Pohjois-Karjalassa on vireä ja kasvava elintarvikeala, jolla tässä selvityksessä tarkoitetaan kahden toimialan, maatalous ja elintarviketeollisuus, muodostamaa kokonaisuutta. Kun maatalous luetaan osaksi elintarvikealan arvoketjua, kuten luonnollista on, siitä saa Pohjois-Karjalassa elantonsa suoraan yhteensä noin 4500 henkeä, joista noin 3500 sijoittuu maatalouteen ja noin 1000 elintarviketeollisuuteen (Pohjois-Karjalan maakuntaliitto 2011, 2012). Maatiloja Pohjois-Karjalassa on tällä hetkellä noin 2400 ja niiden tulorakenne vuonna 2012 muodosti 247,8 miljoonan euron kokonaisuuden, kun mukaan lasketaan suorat tulotuet sivu-, myynti- ja metsätulojen lisäksi (MTK ry/Suomen Gallup Elintarviketieto Oy 2013). Maatalouden osuus koko työllisestä työvoimasta on noin 7 % (Pohjois-Karjalan Maakuntaliitto 2013). Jalostavia elintarvikeyrityksiä Pohjois-Karjalassa on noin 140, joista suurin osa mikroyrityksiä. Elintarviketeollisuuden (tol 10–12) liikevaihto vuonna 2012 oli 194 miljoonaa euroa ja sen työvoiman osuus teollisesta työvoimasta noin 8,7 % ja 1,5 % koko työllisestä työvoimasta (Pohjois-Karjalan maakuntaliitto 2011, 2012). Jos elintarviketoimialan kokonaisliikevaihdon lisäksi huomioidaan maataloustoimialan tulorakenne, niin vuonna 2012 Pohjois-Karjalan elintarvikealan keskeisten toimialojen kokonaisuus pellolta pöytään saakka muodosti noin 440 miljoonan euron liiketoiminta-alueen. Myönteistä on ollut elintarviketeollisuuden nopea kasvu, vuosien 2012–2013 aikana noin 3,5 % luokkaa (Jussila 2013). Samalla aikavälillä työvoiman tarve on kasvanut 6 % (emt.). Koko elintarvikealan aluetaloudelliset vaikutukset ovat monia muita toimialoja laajemmat, sillä ydintoimintojen lisäksi se työllistää aluetaloudessa runsaasti mm. kaupan, kuljetuksen ja huollon yritystoimintaa. Lähiruokaa koskevan aluetaloudellisen selvityksen (perusvuosi 2007) mukaan maatalouden aluetaloudellinen vaikutus Pohjois-Karjalan BKT:n on noin 4,82 %-yksikköä eli 199,07 miljoonaa euroa. Maatalous työllistää aluetaloudessa kerrannaisvaikutuksineen 8,03 %-yksikköä maakunnan työllisistä eli noin 5404 henkilötyövuotta. (Viitaharju 20141). Elintarviketeollisuuden aluetaloudellinen vaikutus Pohjois-Karjalan BKT:n on noin 5,30 %-yksikköä eli 219,17 miljoonaa euroa (perusvuosi 2007). Elintarviketeollisuus työllistää aluetaloudessa kerrannaisvaikutuksineen 3,86 %-yksikköä maakunnan työllisistä eli noin 2597 henkilötyövuotta (emt.). PohjoisKarjalassa maatalouden ja elintarviketeollisuuden aluetaloudellinen yhteisvaikutus on siten merkittävä tekijä koko maakunnan hyvinvoinnille. Elintarvikealan tärkeä merkitys Pohjois-Karjalan yrityselämän, työllisyyden ja hyvinvoinnin kannalta onkin huomioitu kuluvalla EU:n ohjelmakaudella 2007–2013 ”Pohjois-Karjalan maakuntaohjelmassa 2011–2014” (Pohjois-Karjalan Maakuntaliitto 2010) ja ”Pohjois-Karjalan maaseutuohjelmassa 2007– 2013” (Pohjois-Karjalan TE-keskus 2007). Molemmissa ohjelmissa elintarvikeala on strategisesti yksi keskeisesti kehitettävä painopiste. Pohjois-Karjalan maakuntaliitossa on elintarvikealan kehitystä ohjaamaan laadittu kaksi erillistä ohjelmaa: ”Ruoasta elämys. Pohjois-Karjalan elintarvikealan kehittämisohjelma 2017–2013” (Pohjois-Karjalan maakuntaliitto 2007) ja sitä EU:n ohjelmakauden lopussa täydentävä ohjelma ”Tankit täyteen. Pohjois-Karjalan elintarvikeohjelma 2014” (Pohjois-Karjalan maakuntaliitto 2011). Ohjelmat osoittavat kehittämistoiminnan keskeiset lähtökohdat ja painopisteet sekä tarvittavat toimenpiteet alan ennakoidun kehityksen edistämiseksi. Nämä ohjelmat myös suuntaavat julkista kehittämisrahoitusta yhdessä maakunta- ja maaseutuohjelmien kanssa. 1 Viitaharjun tiedot perustuvat erilliseen selvitykseen lähiruoan taloudellisista vaikutuksista ja käytön edistämisestä julkisissa ammattikeittiöissä. Tietopohjana ovat virallisen tilaston aluetilinpitotiedot (mm. työllisten määrä) ja perusvuotena on käytetty vuotta 2007, joka oli viimeinen vuosi ennen taloudellista taantumaa. Tilanne on muuttunut sen jälkeen taantuman ja myös maatalouden nopean rakennemuutoksen seurauksena, mutta Viitaharjun luvut osoittavat hyvin sen, kuinka laajoja maatalouden ja elintarviketeollisuuden aluetaloudelliset vaikutukset ovat koko elintarvikesektorin arvoketjun osalta. Merkittävää on, että talouslama ei aivan samalla tavalla pure elintarvikealan toimintaan, koska kyse on välttämättömästä perushyödykkeestä ja elintarvikkeiden kysyntä maailmanlaajuisesti jatkaa kasvuaan väestönkasvun mukana. 4 Elintarvikealan kilpailukyvyn ja kehityksen edistämiseksi ohjelmakaudella 2007–2013 on Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuella Pohjois-Karjalassa käynnistetty kaikkiaan 17 joko perus- ja erikoismaataloutta tai elintarviketoimialan jatkojalostusta tukevaa hanketta. Jos mukaan luetaan lisäksi vielä viisi alueiden välistä, suoraan elintarvikealan toimintaa tukevaa maatalouden kehittämishanketta on maaseuturahastosta tuettuja kehittämis- tai koulutushankkeita 31.12.2013 mennessä käynnistetty kaikkiaan 22 kpl. (Pohjois-Karjalan ELY-keskus 2014a). Maaseuturahaston julkista (EU ja valtio) tukea näille hankkeille on myönnetty 6 420 084 euroa, jonka päälle tulevat lisäksi kunta- ja yksityinen rahoitus. Osa rahoitetuista hankkeista toimii vuoden 2014 loppuun saakka. Uuden ohjelmakauden 2014–2020 rahoitushakemuksia voi jättää syksyllä 2014 (emt.). Lisäksi ohjelmakaudella on käynnistetty useita maaseuturahaston tukemia hankkeita, jotka ovat enemmän tai vähemmän suoraan tukeneet elintarvikealan kehitystyötä. Näitä hankkeita ovat esimerkiksi olleet Karelia á la carte, Kalasta Pohjois-Karjalassa, MASVA – maaseutuyritysten kehityssysäys tai Pellot tuottamaan -hankkeet, jotka eri toimijoiden ja toiminnan kautta kiinnittyvät osaksi maakunnan elintarvikealan monisyistä arvoketjua. Pohjois-Karjalan maakuntaliiton hallinnoimasta EAKR-ohjelmasta on ohjelmakaudella 2007–2013 rahoitettu vain yksi elintarvikealan kehittämishanke, jolle on julkista tukea myönnetty 269 500 euroa (Pohjois-Karjalan maakuntaliitto 2014). Maaseuturahastosta on tehty ohjelmakaudella tähän mennessä (2008–2013) yhteensä 63 elintarvikeyritysten tukipäätöstä. Avustusta on myönnetty yrityksille 2 733 583 euroa ja hyväksytyt kustannukset ovat olleet kokonaisuudessaan 7 402 323 euroa, eli yritysten oma rahoitusosuus on ollut erittäin merkittävässä asemassa. (Pohjois-Karjalan ELY-keskus 2014b). Seutukunnittain tarkasteltuna Pielisen Karjalaan avustuksia on myönnetty 559 864 euroa, Joensuun seutukunnalle 1 453 633 euroa ja Keski-Karjalan seutukunnalle 720 086 euroa. Kielteisiä päätöksiä yritystukihakemuksista on ko. aikana tehty 14 kpl. Valtaosa yritystuesta on myönnetty vuosina 2010–2013 investointeihin (noin 83 %), kehittämistoimintaan 15 % ja käynnistykseen 2 % (emt.). Elintarvikealan tunnuslukuja ja kehittämisohjelmia vasten on luontevaa olettaa, että elintarvikealaa on tarpeen edelleen kehittää voimakkaasti seuraavalla EU:n ohjelmakaudella 2014–2020. Kehitystarvetta puoltavat myös elintarvikealan ennakoidut trendit, jotka istuvat hyvin Pohjois-Karjalan luonnonvara- ja tuotantoperustaan. Entistä enemmän on kysyntää puhtaalle, luomukasvatetulle ja terveelliselle (funktionaaliselle) ruualle, jotka kaikki ovat maakunnan elintarviketuotannon perusvahvuuksia. Ylipäätään ruokatuotannon kysyntä globaalisti kiihtyy alati kasvavan väestömäärän ja viljelykelpoisen maapinta-ala supistuminen vuoksi (mm. ilmastonmuutoksen, kasteluveden niukkuuden, maaperän suolaantumisen yms. syiden takia). Pohjois-Karjassa suhteellisia kilpailuetuja ovat varsin vahva maidontuotanto, joka on samalla selkäranka myös luomunaudanlihatuotannolle (Pohjois-Karjalan on maan viidenneksi suurin maidon ja naudanlihan tuottaja). Samoin vahvuutena on viljelty luomupinta-ala (20 % koko maakunnan peltopintaalasta), joka on kaikkiaan 9 % koko Suomen luomupinta-alasta. Maakunnassa on myös monipuolisen rikas luonnonvaraperusta ja elintarvikealan ammattitaitoiseen kehitykseen kykeneviä organisaatioita. 2 Arviointihankkeen lähtökohdat ja tavoitteet Tämä arviointiselvitys on saanut alkunsa tarpeesta täydentää Pohjois-Karjalan ohjelmakauden 2007–2013 elintarvikehankkeiden arviointeja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (jatkossa maaseuturahasto) rahoittamien hankkeiden osalta. 5 Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi Aloite arviointiin on tullut sekä Pohjois-Karjalan ELY-keskukselta Ekotassu/Elintarvikealan koordinointi Pohjois-Karjalassa 2012–2014 -osiolle tehtävänantona että ”Laatutyö pohjoiskarjalaisessa elintarvikeketjussa -hankkeen” -ohjausryhmältä, jonka takia arviointiin rahoitusta haettiin Pohjois-Karjalan maakuntaliiton tulevaisuusrahastosta. Arviointi toteutettiin tammikuun 2014 aikana. Pohjois-Karjalassa toteutettuja elintarvikehankkeita on arvioitu jo aiemmin Jyväskylän Ammattikorkeakoulun opiskelijan Tiina Timosen opinnäytetyössä, ”Hanketyö kehittämisen välineenä. Elintarvikealan kehittäminen PohjoisKarjalassa ohjelmakaudella 2007–2013” (Timonen 2013). Tässä Tiina Timosen arviointia täydentävässä arvioinnissa on otettu mukaan seitsemän uutta maakunnan alueelle kohdistunutta maaseuturahastosta rahoitettua kehittämis- ja koulutushanketta (taulukko 1). Lisäksi arvioinnissa on mukana neljä samasta rahastosta osarahoitettua alueiden välistä hanketta (taulukko 2). Kaksi hanketta on arvioitu yhdessä (Elintarvikealan koordinointihankkeet), koska ne ovat olleet toistensa jatkumoa ja toiminnot hyvin samansuuntaisia. Taulukoissa hankkeet sijoittuvat ajallisessa toteuttamisjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan ja jokaisella hankkeelle on taulukossa annettu myös kirjainlyhenne taulukkoa 3 varten. Hankkeen nimi / koodi Hankkeen hallinnoija Hanketyyppi Uutta yritystoimintaa Pohjois-Karjalaan luonnon funktionaalisista aineista (FA) Itä-Suomen yliopisto Kehittämishanke Maitoa Markkinoille (MM) ProAgria PohjoisKarjala Myönnetty tuki / KokoHankkeen toteutus- naisrahoitus € (sis.kuntaaika / raportit ja/tai yksityisrahoituksen) 1.9.2008–31.8.2012 266 600 / 296 000 Koulutushanke 1.12.2009–31.12.2013 551 000 / 689 000 Loppuraportti Loppuraportti ja arviointiraportti Laatutyö pohjoiskarPohjois-Karjalan Koulutushanke jalaisessa elintarvike- koulutuskuntayhketjussa tymä/aikuisopisto ”Laatua pukkaa” (LP) 1.11.2011–30.6.2014 280 000 / 350 000 Ekotassu-kehittämis- Pro Agria Pohjoishanke (ET) Karjala Kehittämishanke 1.8.2012–31.12.2014 499 800 / 600 000 Elintarvikealan koordinointihanke Pohjois-Karjalassa 2010–2012 ja Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä/aikuisopisto Kehittämishanke 1.5.2010–30.6.2013. 348 000 / 417 600 Elintarvikealan Pohjois-Karjalan koordinointi Pohjois- koulutuskuntayhKarjalassa 2012–2014 tymä/aikuisopisto osio (EK). Ekotassun osio. Kehittämishanke 1.10.2012–31.12.2014 P-K:n kasvien bioaktiivisuus ja innovatiivinen yritystoiminta (BI) Itä-Suomen yliopisto Väliraportti ja itsearviointi Väliraportti Loppuraportti Kehittämishanke 1.7.2012–31.12.2014 Taulukko 1. Arvioidut maakunnalliset elintarvikehankkeet. 6 Väliraportti Väliraportti 120 000 / 150 000 Hanke sisältyy Ekotassun kokonaisrahoitukseen 314 200 / 322 082 Hankkeen nimi / koodi Hankkeen hallinnoija PohjoisKarjalassa / rahoituksen saajaorganisaatio Luonnosta sinulle II -hanke (LS) Arktiset Aromit ry / Arktiset Aromit ry Innonauta – Koulutus (IN) Tosilampuri (TL) MaitoTaito (MT) MTT Ruukki / MTT Ruukki Hanketyyppi Koulutus- ja tie- 1.8.2009–31.10.2012 Loppuraportti dotushanke 81 000 / 342 000 Koulutushanke 1.6.2009–31.12.201x 89 000 / 686 250 1.6.2011–31.5.2014 100 964 / 371 194 ProAgria Etelä-Savo / Koulutushanke ProAgria Etelä-Savo ProAgria PohjoisKarjala / ProAgria Pohjois-Savo Myönnetty tuki P-K Hankkeen toteutus- osuus / Myönnetty tuki aika / raportit kokonaisrahoitus € Loppuraportti Väliraportti Koulutushanke 20.6.2011–30.6.2014 Nettiaineisto 720 000 / 2 160 000 Taulukko 2. Arvioidut alueiden väliset elintarvikehankkeet Arviointihankkeen perustavoitteena on ollut tuottaa arviointiraportti Pohjois-Karjalassa hankekaudella 2007–2013 toteutetuista elintarvikealan hankkeista ja täydentää siten jo tehtyä arviointityötä. Tämän arvioinnin tavoitteena on ollut myös luoda suhteellisen kattava ja käytetyn aineiston perusteella luotettava kuva elintarvikealan kehittämistoiminnan kokonaisuudesta ja tehdä toimenpideehdotukset sen tuloksellisuuden edelleen parantamiseksi EU:n seuraavalla ohjelmakaudella. Raportin tarkastelussa on pyritty myös huomioimaan maaseuturahaston tuella toteutettujen ja elintarvikealaa koskeneiden hankkeiden aiemmat kokemukset. Olennainen lähtökohta arvioinnissa on ollut huomioida koko elintarvikeketjun toiminnan kehittäminen tuotannosta jalostukseen, siitä kauppaan tai tukkuun ja edelleen ruokahuoltoon ja kuluttajille. Arviointihankkeen tuloksena syntyvää elintarvikealan hankkeiden arviointiraporttia voidaan hyödyntää mm. Pohjois-Karjalan maakuntaliiton luovat alat ja matkailu -työryhmän työvälineenä PohjoisKarjalan uutta POKAT-maakuntaohjelmaa työstettäessä. Lisäksi arviointiraportti toimii työkaluna seuraavan ohjelmakauden uusien elintarvikealanhankkeiden valmistelussa. Hankearviointi edistää mm. ”Tankit täyteen. Pohjois-Karjalan elintarvikeohjelma 2014” yhtä perustavoitetta, jonka mukaisesti elintarvikeala pitää edelleen paikkansa yhtenä maakunnan kärkialana. Tätä varten arviointiraportti nostaa esiin hankekaudella alan vahvistamiseksi tehdyt kehittämistoimenpiteet. Hankkeen tuotoksena syntynyt arviointiraportti on samalla myös hankkeen loppuraportti. 7 Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi 3 Arviointiaineisto ja menetelmät Tiina Timosen opinnäytetyön arviointi hyödynsi pääasiassa jo toteutuneiden hankkeiden hankesuunnitelmia, väli- ja loppuraportteja, arvioituihin hankkeisin osallistuneille yrittäjille suunnattua kyselyä (N= 108), ja joiltain osin täydentäviä henkilökohtaisia puhelinhaastatteluja. Nyt toteutettu hankearviointi perustuu kahteen keskeiseen aineistolähteeseen. 1. Kirjalliset aineistot, joita edustavat ensisijaisesti hankesuunnitelmat sekä hankeraportit (väli- tai loppuraportit) Tätä aineistoa ovat täydentäneet saatavissa olleet erilliset hankkeiden arviointiraportit ja/tai hankkeiden ohjausryhmän itsearvioinnit loppuraporteissa. 2. Puhelimitse toteutetut hankehaastattelut (hanketyöntekijät 16 kpl, hanketoiminnassa mukana olevien tai siihen läheisesti eri tavoin kytkeytyvät maaseututoimen edustajat 5 kpl, hankerahoittajat 2 kpl). Lisäksi on arvioinnissa hyödynnetty muuta saatavissa ollutta Pohjois-Karjalan elintarviketoimialan kehittämiseen liittyvää kirjallista aineistoa, kuten esimerkiksi hankkeiden esiselvityksiä, tarvekartoituksia, valtakunnallisia selvityksiä yms. aineistoa, jolla on katsottu olevan arvoa arvioinnin toteuttamisessa. Lisäksi on saatu käyttöön jonkin verran tuoretta kvantitatiivista aineistoa maakunnan elintarviketoimialan kehitykseen ja rahoitukseen liittyvistä asioita. Arviointihankkeessa oli myös aluksi suunnitteilla yrityshaastatteluja, mutta hankkeen aikaresurssit eivät siihen riittäneet. Tiina Timosen opinnäytetyössä oli jo toteutettu kattava elintarvikeyrittäjille suunnattu kysely. Samoin Pohjois-Karjalan aikuisopisto (2012a) on tehnyt pohjoiskarjalaisten elintarvikeyritysten kehittämistarvekartoituksen. Molempien selvitysten tulokset palvelevat myös tätä työtä. Arviointimenetelmänä on käytetty haastatteluin kerätyn aineiston laadullista sisällönanalyysia, jossa kirjallinsen ja suullinen aineisto on pyritty jäsentämään astetta tiiviimpään ja yhtenäisempään muotoon. Analyysiyksikkönä ovat olleet asiakokonaisuudet liittyen haastateltaville esitettyihin ja yleensä kehittämistoiminnan kannalta merkityksellisiin kysymyksenasetteluihin. Haastattelujen tarkemmat peruskysymysrungot (hanke- ja maaseututoimijat) löytyvät liitteistä 1 ja 2. Analyysin tavoitteena on ollut luoda jäsennellystä aineistosta mielekäs, selkeä, uskottava ja yhtenäinen asiakokonaisuus käsiteltävänä olevasta elintarviketoimialan hanketoiminnasta ja kehittämisen tuloksellisuudesta sekä vaikuttavuudesta Pohjois-Karjalassa – ei yksin irrallisten hankkeiden, vaan myös koko toimialan kokonaisuutena. Nämä analyysit tiivistyvät luvuissa 4 ja 5. Selvityksen kysymyksenasettelut ovat nousseet paitsi jokaiselle hankkeelle asetetuista tavoitteista ja kahden maakunnallisen elintarvikeohjelman kehittämistavoitteista, myös yleisimmistä hanketoiminnan arviointiin liittyvistä kysymyksenasetteluista sekä erityisesti haastateltavien esille nostamista asioista. Keskeisesti arvioitavia asioita hankkeista ovat olleet: Hankkeille asetettujen tavoitteiden toteutuminen (onnistumiset ja pullonkaulat) Yhteistyön merkitys muiden hankkeiden/organisaatioiden kanssa hankkeen tavoitteiden toteutu 8 miselle (yhteistyön toimivuus ja sen mahdolliset ongelmat) Hankkeen tärkeimmät tulokset elintarviketoimialan kehittämisessä ja niiden levittäminen sekä hyödyntäminen Hankkeissa syntyneet hyvät käytännöt tai muut haluttuun myönteiseen kehitykseen vaikuttavat prosessit, menetelmät, rakenteet tms. ratkaisut (mitä jää elämään projektin jälkeen) Elintarviketoimijoiden osaamisen ja innovaatiotoiminnan kehittäminen sekä tutkimustoiminnan rooli näissä asioissa Hankkeen vaikuttavuus kohderyhmässä paikallisesti ja sen keskeiset mekanismit Tärkeimmät elintarviketoimialan hankerahoituksen kehittämisteemat/-kohteet ja tarvittavat toimenpiteet tulevalla ohjelmakaudella Maakunnallisen elintarviketoimialan kehittämisyhteistyö ja koordinoinnin järjestäminen jatkossa Mahdolliset muut esiin nousseet keskeiset kehittämisasiat hanketoiminnan aikana 4 Hankearvioinnit 4.1 Kirjallinen aineisto Tässä tarkastelussa hankeraportit (hankkeiden väli- ja loppuraportit) arvioidaan aluksi samaan tapaan kuin Tiina Timosen opinnäytetyössä, jossa kunkin hankkeen hankeraporteista saatuja tietoja on peilattu vasten sekä ”Ruoasta elämys. Pohjois-Karjalan elintarvikealan kehittämisohjelma 2017–2013” että ”Tankit täyteen. Pohjois-Karjalan elintarvikeohjelma 2014” elintarvikeohjelmien tavoitteita vasten. Tässä tarkastelussa kalastukseen liittyvät kehittämishankkeet on jätetty tarkastelun ulkopuolelle, sillä ne kuuluvat EU:n kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineen (KOR) piiriin. Molemmissa em. elintarvikeohjelmassa on painotettu yhtäläisesti neljää painopistealuetta, vaikka viimeisimmässä ”Tankit täyteen” ohjelmatarkistuksessa kahden painopistealueen (3 ja 4) painotuksia ja tekstisisältöä on hieman muutettu. Se ei kuitenkaan ole olennaisesti muuttanut painopisteiden toiminnallista sisältöä. 1 2 Varmistetaan laadukkaan raaka-aineen saanti Tehostetaan logistiikkaa ja yritysten yhteistyötä 3 Nostetaan ruokamaakunnan ja elintarvikealan kiinnostavuutta (Nostetaan maakunnallista ruokaidentiteettiä ja omien tuotteiden arvostusta) 4 Vahvistetaan tutkimusta, tuotekehitystä ja liiketoimintaosaamista (Vahvistetaan yritysten ja kehittäjäorganisaatioiden osaamista) Kahden maakunnallisen elintarvikeohjelman eri painopisteiden keskeiset tavoitteelliset toimenpideesitykset ovat olleet seuraavat (jokaiselle on annettu koodi taulukkoa 3 varten). 1 Varmistetaan laadukkaan raaka-aineen saanti 1a) Maaseudun yrittäjyyttä edistetään. 1b) Edistetään tutkimustiedon siirtymistä yrittäjille. 1c) Tehostetaan investointeja erityisesti maatilojen päätoimialoille, tuotantorakennuksiin, uuden teknologian hyödyntämiseen ja työolosuhteiden kehittämiseen. 1d) Käynnistetään laaja ylimaakunnallinen maitohanke, jossa on sekä koulutus- että kehittämistoimenpiteitä. 2 Tehostetaan logistiikkaa ja yritysten yhteistyötä 2a) Toimijoiden verkostoitumista edistetään logistiikkaetujen saavuttamiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi. 2b) Käynnistetään suunnitelmallinen yhteistyö matkailu- ja hyvinvointialan kanssa uusien tuotteiden ja palvelujen tuottamiseksi. 2c) Aktivoidaan alan yritykset verkostoitumaan ja perustamaan muita tuottajaosuuskuntia. 2d) Kannustetaan alan toimijoita yhteisten tuotantotilojen käyttöön ja yhteisiin laiteinvestointeihin. 2e) Käynnistetään hanke, jossa kehitetään elintarvikealan yritysten markkinointiyhteistyötä ja logistiikkaa. 9 Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi 2f) Elintarvikkeiden jalostuksen kannalta tarpeelliset liikenneyhteydet ja muu infrastruktuuri pyritään pitämään kunnossa. 2g) Edistetään Polvijärven lähiruokalähettämön ja muiden vastaavien pientukkujen toimintaa. 3 Nostetaan ruokamaakunnan ja elintarvikealan kiinnostavuutta 3a) Tuodaan koulutuksen, markkinoinnin ja koko toimijakentän voimin esiin pohjoiskarjalainen ruokamaakuntaidentiteetti. 3b) Nostetaan oman maakunnan terveysvaikutteisten tuotteiden arvostusta ja lisätään näin niiden käyttöä. 3c) Aktivoidaan alalle uusia yrittäjiä ja kannustetaan kasvuyrittäjyyteen. Rekrytoidaan alalle uutta työvoimaa. 3d) Koulutuksen ja työelämän välille organisoidaan kosketuspintoja nuorten tutustuttamiseksi elintarvikealaan ja rekrytoimiseksi. 3e) Yrityskulttuuriin ja sukupolvenvaihdoksiin vaikutetaan koulutuksella, asennekasvatuksella ja rahoittamalla. 3f) Koulutuksella turvataan riittävä työvoiman saanti mm. leipomo- ja teurastustoiminnan tarpeisiin. 3g) Lähiruoan käyttöä lisätään kaikilla sektoreilla ja sen käytön kokonaistaloudellinen merkitys tuodaan esille kuluttajille ja päättäjille sekä edistetään sen fyysisten ja sähköisten kauppapaikkojen syntymistä. Kannustetaan tuottajia verkostoitumaan. Tehdään asiassa ylimaakunnallista yhteistyötä. 3h) Kannustetaan nykyisiä pk-yrittäjiä kasvuun. 3i) Organisoidaan maahanmuuttajien neuvojajärjestelmä ja huolehditaan kausityöntekijöiden ja lisätyövoiman saannista maatiloille. 3j) Toimenpiteitä kohdennetaan erityisesti nuoriin ja naisiin. 4 Vahvistetaan tutkimusta, tuotekehitystä ja liiketoimintaosaamista 4a) Vahvistetaan maakunnan elintarviketutkimusta mm. lisäämällä yhteistyötä tutkimuslaitosten välillä yli maakuntarajojen ja kohdentamalla tutkimus- ja tuotekehitystä mm. funktionaalisiin elintarvikkeisiin ja luomutuotteisiin. 4b) Tehostetaan koulutuksen, tutkimuksen ja yritystoiminnan vuorovaikutusta. 4c) Jalostetaan tuote- ja palveluideat innovaatioiksi. 4d) Kehitetään yritysten liiketoimintaosaamista ja hyödynnetään uudet liiketoimintamallit. mm. hautomotyyppinen toiminta, ideat innovaatioiksi ja uusien markkinointikanavien aktiivinen haku. 4e) Kehitetään markkinointiosaamista ja markkinointikanavien hakemista, jossa asiakastarpeen tuntemus oleellista. 4f) Rahoitetaan yrityskohtaisia kehittämis- ja investointihankkeita muun muassa laatujärjestelmien rakentamiseen ja informaatioteknologian hyödyntämiseen tuotannossa. 4g) Toimintaympäristön kehittäminen mm. kehittäjäorganisaatioiden osaamistasoa nostamalla ja luomalla toimivat neuvonta-, koulutus- ja kehittämispalvelut yrityksen eri elinkaaren vaiheisiin. 4h) Tehdään yli maakuntarajat menevää yhteistyötä. 10 Seuraavassa taulukoissa tarkastellaan kootusti kahden elintarvikealan kehittämisohjelman painopistealueiden tavoitteellisia toimenpide-esityksiä suhteessa arvioituihin elintarvikealan koulutus- ja kehittämishankkeisiin. Hankkeet sijoittuvat taulukossa vaakarivillä ajallisessa toteuttamisjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan ja pystyrivillä ovat koodattuina elintarvikeohjelman tavoitteelliset toimenpiteet. Ensimmäisenä on arvioitu maakunnan sisäisesti toteutetut hankkeet (kuusi ensimmäistä vaakarivin hanketta vanhimmasta nuorimpaan) ja neljä viimeistä edustavat alueiden välisiä hankkeita (merkitty harmaalla vanhimmasta nuorimpaan). Hankkeet on taulukkoon merkitty em. kirjankoodeilla (taulukot 1 ja 2) ja elintarvikeohjelman painopisteiden tavoitteiden koodit löytyvät edellä olevan neljän painopisteen alla esitellyistä toimenpidekohdista. Hanke/Tavoite FA MM LP EK ET BI LS IN TL MT 1a x x x x x x x x x x 1b x x x x x x x x x x 1c x x x 1d 2a x x x x x x x 2b 2c x 2d x x x x x x x x x x 2c 2e 2f 2g x 3a 3b x 3c x x x x x 3d x 3e 3f 3g 3h x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x 3i 3j 4a x 4b x 4c x 4d x x x x 4e x x x x x x 4f 4g 4h x x x x x x x x x x x x x x Taulukko 3. Elintarvikehankkeiden tavoitteiden toteutuminen suhteessa Pohjois-Karjalan elintarvikeohjelman painopisteisiin ja toimenpiteisiin. 11 Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi Taulukon perusteella elintarvikealan hankkeista voi yleisesti todeta, että niiden kehittämisen painopiste Pohjois-Karjalassa on erityisesti ollut tutkimustiedon tai yleensä tiedon siirtämisessä yritystoimintaan sekä tätä toimintaa tukevan tutkimuksen että koulutuksen tehostamisessa, yritystoimijoiden ja muiden keskeisten sidosryhmien verkostoitumisen edistämisessä ja elintarvikealan toimintaympäristön kehittämisessä. Ylipäätään arvioitujen hankkeiden kehittämisen painopiste on monipuolisesti kohdistunut elintarvikealan yritystoiminnan, mukaan lukien alkutuottajat, toimintojen edistämiseen. Kaikki hankkeet ovat tältä osin pyrkineet aktiivisesti edistämään maaseudun yrittäjyyttä. Yrityspainotteinen kehittämisen lähtökohta on ymmärrettävä sen vuoksi, että jokaiselta hankkeelta edellytetään omarahoitusosuutta. Se ohjaa hankeorganisaatiot jo lähtökohtaisesti suuntaamaan hanketoiminnot sellaisiin kehittämistoimenpiteisiin, josta tämä rahoitus on yleensä saatavissa, joko yrityksiltä tai kunnilta useimmiten seutukunnallisen elinkeinoyhtiön kautta. Elintarvikehankkeiden kehittämishankkeissa ovat toistaiseksi vähemmän painottuneet elintarvikeohjelmien painopisteisiin 2 kuuluneet tavoitteet kuten 2b-2f, jotka koskevat mm. osuuskuntien, tuotantotilojen, markkinointiyhteistyön, liikenne- ym. infrastruktuurin kehittämistä. Samoin painottuvat muita heikommin painopistealueen 3 tavoitteet 3c-3f ja 3h-3j, jotka koskevat mm. koulutuksen ja työelämän välisten yhteyksien kehittämistä, yrityskulttuuriin ja sukupolvenvaihdoksiin aktivoimista, pk -yritysten kasvuun kannustamista tai nuoriin, naisiin ja maahanmuuttajiin kohdistuvia kehittämistoimenpiteitä. Myös kohta 4f eli yrityskohtaisen rahoittamisen edistäminen kehittämis- ja investointihankkeissa on jäänyt hankkeiden tavoitteista uupumaan. Tosin kaikki vähemmän painottuneet elintarvikeohjelmien kehittämistavoitteet ovat yleisiä luonteeltaan ja sisältyvät aina jossain määrin sisäänrakennettuna useimpiin hankkeisiin. Tämä vastaavasti herättää kysymyksen siitä, että miten edistää kahden elintarvikeohjelman yleisempiä tavoitteita, joiden kehittäminen on usein tarpeen, mutta joihin hanketoimijoiden on vaikea rakentaa pitävää rahoituspohjaa. Jos verrataan elintarvikealan yritystoiminnan kehittämistarpeita ”Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi 2010–2012” -raportin (Pohjois-Karjalan aikuisopisto 2012a) tuloksia elintarvikeohjelmien tavoitteisiin, osoittaa ko. kehittämistarvekartoitus selkeästi sen, kuinka elintarvikealan kehittämisessä korostuu yleisten tavoitteiden sijaan yritysten konkreettisiin kehittämistarpeisiin vastaaminen. Yhtälailla vastaava viesti tuli haastateltavilta, sillä he korostivat kehittämishankkeissa ruohonjuuritason neuvonnallista perustyötä, yritysten tarve- ja käytäntölähtöistä ongelmien ratkaisua sekä tukitoimena luottamuksellisen pitkäjänteisten yrityssuhteiden solmimista. Tämän kaltaiset tarpeet suuntaavat automaattisesti hanketoiminnan tavoitteita tiettyyn suuntaan, joka vain korostuu sitä tosiasiaa vasten, että valtaosa pohjoiskarjalaisista elintarvikeyrityksistä on kooltaan hyvin pieniä, vain muutaman hengen (1–5) työllistäviä ja liikevaihdoltaan useimmiten alle 100 000 euron jääviä, yrityksiä. Näiden mikroyritysten kehittämistarpeet lähtevät liikkeelle usein juuri pienistä käytännön asioista. Toisaalta yritysten konkreettista kehittämistarvetta vasten voidaan pohtia, että ovatko PohjoisKarjalaan kaksi laadittua elintarvikeohjelmaa tehty hieman liian yleisiksi kehittämistavoitteiltaan. Ovatko eri painopisteiden tavoitteet sellaisia, että ne eivät kaikilta osin vastaa yritystoiminnan todellisia tarpeita? Ja edelleen, että onko olemassa vaara, että myös elintarvikealan hankkeet myötäilevät enemmän maakunnallisten elintarvikeohjelmien yleisiä tavoitteita kuin yrittäjien todellisia käytännön tarpeita, koska ohjelmien tavoiteasettelun nojalla hanketukia myös arvotetaan rahoitusta koskevassa päätöksenteossa. Esitetyt johtopäätökset eivät ole näin yksioikoisia luonteeltaan, mutta jo tämä arviointitarkastelu osoittaa, että elintarvikeohjelman tavoitteet kaipaisivat päivittämistä ja terävöittämistä joidenkin asioiden osalta entistä konkreettisempaan suuntaan. Jos peilataan nyt arvioitavana olevia elintarvikealan hankkeita Pohjois-Karjalan maaseutusuunnitelmaan, joka on maaseuturahaston alueellistettujen varojen ohjenuora yhdessä kansallisen Manner- 12 Suomen maaseutuohjelman kanssa, niin tältä osin kaikki arvioidut hankkeet näyttävät istuvan hyvin sekä ohjelman perustavoitteeseen, sen yleisiin kehittämistavoitteisiin että ohjelman maatilatalouden ja elintarvikkeiden kehittämislinjauksiin (Pohjois-Karjalan ELY-keskus 2007). Maaseutusuunnitelman strategiset tavoitteet korostavat maaseudun elinvoiman ja yrittäjyyden vahvistamista, luonnonvarojen kestävää käyttöä, osaamisen vahvistamista ja innovaatioiden kehittämistä sekä hyödyntämistä ja vahvuuksiin perustuvan erikoistumisen avulla tapahtuvaa kehittämistä. Maaseutusuunnitelman yleisissä tavoitteissa mainitaan puhtaasta maaperästä tuotettu ja jatkojalostettu, ympäristöä säästävä, laadukas ja terveellinen ruoka sekä luonnontuotteiden arvostuksen nostaminen että niiden monipuolinen hyödyntäminen (emt.). Merkittävää on, että maaseutusuunnitelman tavoitteissa elintarvikeklusteria pyritään kehittämään kokonaisuutena (raaka-aineen tuotannosta jalostukseen), jonka nähdään olevan tärkeää koko arvoketjun tulevaisuuden kannalta. Siksi ohjelma huolehtii myös erittäin vahvasti maatilatalouden kannattavuuden ja kilpailukyvyn myönteisestä kehityksestä. Maaseutusuunnitelman varsinaisissa elintarviketuotannon kehittämislinjauksissa painotetaan useita asioita, jotka ovat yhteneviä maakunnan elintarvikeohjelmien kanssa. Poikkeavinta elintarvikeohjelmiin nähden on, että suunnitelma korostaa astetta voimakkaammin uuden teknologian hyväksikäyttöä tuotannossa, logistiikan ja asiakashallinnan kehittämisessä (myös uutta informaatioteknologiaa) sekä yritysten välisen yhteistyön edistämisessä, uusien tuotteiden, tuoteryhmien ja tuotantomenetelmien kehittämistä, asiakaslähtöisyyden merkitystä usealla tavalla sekä tuotannon tarkkaa segmentointia (emt.). Nyt arvioiduista elintarvikehankkeista useimmat ovat tavoitteiltaan teemallisesti suunnattuja johonkin tiettyyn kehittämisen osa-alueeseen (liha, maito, lampaat, lähiruoka, luomu, laatu, tutkimus ja innovaatiotoiminta). Tässä mielessä tavoitteet eivät ole välttämättä olleet suoraan yhteneviä maakunnallisen elintarvikeohjelman tai maaseutuohjelman kanssa, joiden tavoitteet ovat yleisempiä. Perustelut arvioinnissa rahoitetuille hankkeille kuitenkin löytyvät ohjelmista. Hankearviointiin sisältyy myös kaksi hanketta, Ekotassu ja sen osiona Elintarvikealan koordinointihanke. Merkittävää on, että molemmat hankkeet täyttävät muita astetta laajemmin niitä tavoitteita, joita maakunnallisissa elintarvikeohjelmissa ja maaseutuohjelmassa on asetettu. Tämän lisäksi Ekotassun alla on toiminut useita muita osahankkeita, jotka eivät näy tässä tarkastelussa erillisinä hankkeina, mutta ovat silti olleet merkittävässä roolissa osana sen kehittämistoimintaa. Näitä hankkeita ovat olleet EkoCentria (Savon koulutuskuntayhtymä/Savon ammatti- ja aikuisopisto) ”Portaat Luomuun” osio, Pielisen Karjalan Kehittämiskeskuksen (PIKES) oma kehittämisosio Pielisen Karjalan alueella ja Keski-Karjalan alueella oma Keski-Karjalan Kehitysyhtiön (KETI) kehittämisosio. Lisäksi Ekotassu -hankkeella on hyvin monia muita yhteistyökumppaneita ja sen liittymäpinta on ollut laaja useisiin muihin maakunnallisiin ja maakunnan ulkopuolisiin elintarvikealan hankkeisiin. Ekotassu-hanketta voidaankin pitää eräänlaisena maakunnallisen elintarvikealan kehittämisen ”emohankkeena”, jonka vaikutus on usealla tavalla ollut hyvin merkittävä hankekauden aikana. Vaikka Ekotassun toiminta on painottunut isossa kuvassa ensisijaisesti luomutuotannon ja lähiruuan kehittämistoimintaan, näiden asioiden puitteissa perushankkeessa ja sen osahankkeissa on edistetty monipuolisesti myös muita elintarvikealan osa-alueita. Merkittävää Ekotassussa on ollut, että sen kehittämistoiminnassa on alun perin huomioitu koko elintarvikeketjun kehittäminen aina alkutuotannosta jalostuksen ja kaupan logistiikan kautta kuluttajille saakka. Seuraavassa luodaan tiivis peruskatsaus ja -arvio jokaiseen yksittäiseen hankkeeseen. Tarkastelu perustuu kirjalliseen aineistoon (hankesuunnitelmat, väli- ja loppuraportit), jota täydennetään erikseen tehdyllä, haastatteluaineistoon perustuvalla, sisällöllisemmällä arviointitarkastelulla. 13 Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi Kaikki hankkeet eivät ole vielä päättyneet, joten niiden tarkastelu ei ole ollut mahdollista kuin väliraporttien ja haastattelujen perusteella ja siksi nyt tehtävä arviointi ei välttämättä anna täysin oikeaa kuvaa niiden todellisesta nykytilanteesta. Arviointitarkastelu etenee taulukoiden 1 ja 2 mukaisesti ajallisesti vanhimmasta nuorimpaan hankkeeseen. Maakunnalliset hankkeet Uutta yritystoimintaa Pohjois-Karjalaan luonnon funktionaalisista aineista Hankearvio loppuraportista Hankkeen yleinen tavoite oli vahvistaa Pohjois-Karjalan maaseutualueiden elinvoimaisuutta synnyttämällä uutta kasvuhakuista yritystoimintaa, joka perustuu yhteistyöhön maatalouden ja elintarvikealan sekä metsätalouden uusien tuotteiden, menetelmien ja tekniikoiden kehittämiseen. Tavoitteeseen pääsemiseksi hanke tuotti tietoa maakunnan elintarvike- ja muuhun jatkojalostukseen soveltuvista bioaktiivisten yhdisteiden resursseista, sekä tutkimustietoa siitä, että miten bioaktiivisia yhdisteitä voidaan eri jatkojalosteissa hyödyntää, mitkä ovat tuotteistuksen ja kaupallistamisen kriittiset alueet (biologiset ja taloudelliset) ja miten aktivoida alueen tuotekehitystä ja yritystoimintaa. Hankkeessa päätoimijana oli Itä-Suomen yliopisto ja se hyödynsi yliopiston vahvaa osaamista funk- tionaalisista luonnonyhdisteistä, elintarvikkeiden tuotekehityksestä ja ravitsemustiedosta ja liiketoiminnan kaupallistamisesta. Keskeistä hankkeessa on ollut tuoda Itä-Suomen yliopisto lähemmäksi maakunnan marjanviljelijöitä, muita erikoiskasvien tuottajia ja jatkojalostajia ja luoda pohjaa pitkäjänteiselle yliopiston ja alueen yritystoiminnan väliseen yhteistyöhön. Hanke jakautui neljään osatavoitteeseen, joissa tavoitteena oli selvittää Pohjois-Karjalan teolli- seen hyödyntämiseen soveltuvien kasvien ja tilojen mahdollisuuksia yhdisteiden jatkojalostamiseen, selvittää myös bioaktiivisten yhdisteiden tuotteistamis- ja liiketoimintamahdollisuuksia Pohjois-Karjalassa (funktionaaliset elintarvikkeet ja non-food tuotteet), vahvistaa maaseutuyrittäjien osaamistasoa yliopisto osaamista hyödyntäen sekä kehittää pysyvää yhteistyöverkostoa ja koulutusohjelmaa asian ympärille. Tavoitteena oli lisäksi luoda uutta yritystoimintaa Pohjois-Karjalaan, lisätä nykyisten yritysten kasvua tehostamalla tuotekehitystä, markkinointia ja laajemmin Itä-Suomen yritysten verkottumista. Hankkeen kohderyhmänä olivat eri tilatyypit, erityyppiset jatkojalostajat ja eri vaiheissa olevat yrittäjät (alkavat yrittäjät, nykyiset yrittäjät ja yrityksiä neuvovat kouluttajat), joihin kuhunkin kohderyhmään kohdistuivat omanlaisensa toimenpiteet. Yhteistyötä hanke teki lähinnä Itä-Suomen yliopiston sisäisten yksiköiden kanssa, mutta myös Metsäntutkimuslaitoksen sekä Maa- ja Metsätalouden tutkimuslaitoksen kanssa. Hankkeen tutkimustyössä oli hyvin kansainvälinen ote. Hankkeen tiedotustoiminta oli laajaa eri medioissa, seminaareissa ja julkaisuissa. Omia nettisivuja ei saatu kunnolla toimimaan johtuen Itä-Suomen yliopiston samaan aikaan tapahtuneesta nettiuudistuksesta. Nettisivut osoitteessa http://www.uef.fi/fi/kasviainetuote Hankkeen tulokset olivat lukuisia, joista keskeisiä olivat alueen bioraaka-aineiden laaja kartoitus, alueen jatkojalostusyritysten rakenteen kartoitus ja niiden taloudellisen menestymisen analysointi sekä keskeisten ongelmakohtien ja vaihtoehtojen etsintä, kaupallistamisen opin hakeminen Kanadan Saskatoonista, neljän eri viljelytilan (kaksi perinteistä viljelytilaa ja kaksi luomutilaa) saskatoonilajikkeiden bioaktiivisten aineiden (polyfenoleiden) muodostumisen selvittäminen, mustaherukan uusien tuotesovellusmahdollisuuksien etsintä ja tähän liittyvät tuoteaihiot, puna-apilan tuotantoon ja tuotteistamiseen liittyvät uudet tulokset, rukiin, sipulin ja metsäpuiden bioaktiivisten yhdisteiden selvittäminen ja suomuorakkaan väriaineiden selvittäminen. 14 Hankkeen itsearvioinnissa todettiin, että kokonaisuudessaan se onnistui hyvin ja pystyi tuottamaan suuren määrän aivan uutta tietoa alueen jatkojalostukseen soveltuvista kasveista, joista voidaan kehittää uusia tuotteita. Hanke panosti tutkimusta ja kehittämistoimintaa alueille, joilla on lupaavat kehitysnäkymät maakunnassa, ja joihin liittyen se tuotti suuren määrän uutta tietoa bioaktiivisista yhdisteistä ja niiden terveyttä edistävistä yhdisteistä. Tutkimustulokset ovat olleet myös nopeasti hyödynnettävissä alueen marjojen jatkojalostuksessa. Uutta asiaa olivat metsäpuiden alkaloidien ja fenolisten yhdisteiden hyödyn- täminen. Tulokset aktivoivat myös uutta yritystoimintaa (mm. marjat), ja uusia tuotteita kehitellään hankkeen tulosten perusteella (mm. sipuli). Konkreettisen yritysyhteistyön alkuun päästiin hankkeen aikana. Hankkeen tulokset arvostettiin kansainvälisesti korkealle tasolle (mm. julkaisut arvostetuissa kansainvälisissä julkaisusarjoissa). Erittäin tärkeätä on, että yritykset itse olivat ottaneet yhteyttä hankkeeseen ja halusivat yhteistyöhön. Itsearvioinnin perusteella hanke saavutti kaikki keskeiset tavoitteet, ja hanke tuotti monilta osin paljon arvioitua enemmän tuloksia. Maitoa Markkinoille Hankearvio arviointiraportista (Hanketaito Oy) ja loppuraportista Hankkeen yleisenä tavoitteena oli saada aikaan toimintamalli, joka jatkossa nostaa esille yritykset ja yrittäjät, joilla on potentiaalia lisätä maidontuotantoa yhdessä ympäröivien kasvinviljelytilojen ja toimijoiden kanssa. Hankkeen keskeisenä tehtävänä oli viljelijöiden tietoisuuden lisääminen maidontuotantoinves- tointien tilakohtaisista mahdollisuuksista, yhteistyöstä ja yhteisinvestoinneista saatavista eduista. Päätavoitteena oli tehdä 10 maidontuotantokeskittymän (yli 600 000 l) toteutettavuusselvitystä, joissa tuotanto perustuisi usean maatilayrittäjän sopimuspohjaiseen yhteistyöhön. Osatavoitteita olivat: 1) toimivien kasvi- ja karjatilojen välisten sopimusten tekeminen yhteistyössä Pellot Tuottamaan -hankkeen kanssa, 2) saada navettainvestointien määrä Pohjois-Karjalassa nousuun, 3) korvata maidontuotannosta luopuvien maitomäärä maidontuotantoaan laajentavien tilojen tuotannolla, 4) luoda edellytykset ja mallit Pohjois-Karjalan maidontuotannon nostamiseksi maakunnan tavoitetasoon 150 milj. litraan vuoteen 2015, 5) etsiä ratkaisuja maitoyksiköiden investointien ja käyttöpääoman rahoitukseen sekä 6) parantaa opintomatkojen avulla tuotantoaan laajentavien tilojen osaamista, investointien ja talouden hallintaa. Konkreettisesti hankkeessa tehtiin laajaa yhteistyötä sidosryhmien kanssa (mm. maaseutu- sihteerit), tilakäyntejä (202 eri tilalla 21 henkilöä, myös useampia kertoja) ja käynnistettiin investointeja, järjestettiin yhteensä 20 maidontuottajien ja peltoviljelijöiden yhteistä pienryhmää (yhteensä 51 pienryhmätilaisuutta, joihin osallistui yhteensä 274 asiakasta), opintomatkat Venäjälle, Saksa-Hollantiin ja kotimaahan, kehitettiin investoivan tilan tiimimalli ja siihen apuvälineet, kehitettiin yhteistyössä Pellot Tuottamaan -hankkeen kanssa toimivia sopimusmalleja rehun tuotantosopimuksiksi ja lannanvastaanottosopimuksiksi, sekä perustettiin investoivien tilojen vakuusongelmiin vakuussäätiö. Infotilaisuuksien sijaan hankkeessa painotettiin tilakäyntejä ja joko alueellisia tai teemallisia pien- ryhmiä esim. yhteisnavetoiden perustamiseen, koneyhteistyöhön ja kilpailutukseen liittyvissä asioissa. Hankkeen valintoja tiedottamisessa viljelijöille voidaan pitää onnistuneena ja perusteltuna, jonka myös vahvisti viljelijäkyselyn tulokset. Hankkeen yhteistyökumppaneina ovat olleet ELYn maaseutuohjelman seurantaryhmän nimeä- män maitoryhmän jäsenet, kuntien maaseutusihteerit sekä MTK-Pohjois-Karjala ja se on tehnyt tuloksellista yhteistyötä muiden kehittämishankkeiden kanssa, erityisesti Pellot tuottamaan -, MaitoTaito-, Tieto liikkeelle- sekä Tyyppinavetta -hankkeiden kanssa. 15 Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi Hankkeen tulokset näkyvät ennen kaikkea maidontuottajien ja peltoviljelijöiden pienryhmien muo- dostamisessa, jotka perustaisivat yhteisiä maidontuotanto-osakeyhtiöitä, ja joissa ovat pääosakkaina maidontuottajat sekä pienillä osuuksilla yhtiölle rehua tuottavat ja lantaa vastaanottavat peltoviljelijät. Hankkeen aikana syntyi yksi maidontuotannon yhteisyritys ja tehtiin useita tilakohtaisia navettainvestointeja, joihin saatiin tilakohtaisen investoinnin toteuttamista varten riittävä määrä vuokrapeltoa tai sopimuspohjaista rehuntuotantoa. Pienryhmiin osallistuneet tilat investoivat hankkeen aikana yhteensä 5 uutta navettaa. Pienryhmiin osallistuneilla on useita investointisuunnitelmia, jotka toteutuvat lähivuosina. Hankkeen aikana otettiin myös käyttöön investoivan tilan tukitiimi. Toimintamallia kehitettiin valtakunnassa sovellettujen mallien ja maakunnallisten tarpeiden mukaan. Hanke perusti kolme ensimmäistä tiimiä ja sen jälkeen tukitiimit ovat olleet osa ProAgria Pohjois-Karjalan normaalia toimintaa. Hankkeen omassa arviossa vaikuttavuudesta todetaan, että yhteisinvestointien vauhdittaminen on haastava tavoite ja sen tulokset ovat nähtävissä laajemmin vasta vuosia hankkeen päättymisen jälkeen. Pysyvinä asioina hankkeesta jäi jäljelle useamman tilan yhteishankkeiden laskentamalli, investoivan tilan tukitiimimalli ja alueelle on tuotu osaamista, josta on hyötyä myös yrittäjille sekä neuvonnalle. Yleensä tietoisuus maidontuotannon yhteisyrityksistä (maidontuotantokeskittymistä) on saanut jalansijaa tuottajien parissa sekä on viety eteenpäin sopimuspohjaiseen työnjakoon perustuvaa yhteistyötä kotieläintilojen ja kasvintuotantotilojen kesken. Uutena, innovatiivisena ratkaisuna on selvitetty mahdollisuutta kuntapohjaisen takaussäätiön perustamiseen. Takaussäätiö antaisi täydentäviä takauksia ja sitä kautta helpottamaan suurten kotieläinyksiköiden investointeja. Hankkeen aikana maidontuotantotilojen investoinnit maakunnassa ovat lisääntyneet ja tilakohtainen keskimääräinen maitomäärä on noussut 180 000 litrasta yli 200 000 l/tila. Laatutyö pohjoiskarjalaisessa elintarvikeketjussa Hankearvio väliraportista 1.1.–30.6.2013 Hankkeen päätavoite on ollut pohjoiskarjalaisen elintarvikeketjun laatuosaamisen vahvistaminen. Osatavoitteita ovat olleet elintarviketurvallisuuden rakentaminen elintarvikeketjuun (mm. raaka- aineen alkuperä, eläinten hyvinvointi), laadukkaan elintarvikeketjun kilpailuedun vahvistaminen (mm. tuoteturvallisuus ja -laatu, jäljitettävyys), laatutyöllä yritysten kilpailukyvyn ja kannattavuuden vahvistaminen (mm. lähi- ja luomuruokaketjun kehittäminen) ja laadukas ja kustannustehokas prosessien hallinta raaka-aineesta valmiiksi tuotteeksi. Laatutyöllä on pyritty nostamaan myös maakunnan koulutus- ja kehittämispalvelujen tasoa (mm. hygienia-, omavalvonta- ja laatukouluttajien osaamisen syventäminen). Hankkeen määrälliset tavoitteet koskivat koulutusohjelmaa, hygieniaosaamiskoulutuksia ja -testejä, HACCP-vastaava koulutuksia, uusia tai päivitettyjä omavalvontasuunnitelmia ja uusia tai päivitettyjä laatujärjestelmiä. Hankkeen kohderyhmänä ovat olleet elintarvikealan ja maatalouden toimijat (elintarvikealan yri- tykset, maatalousyritykset, riista-alan yritykset, maataloustuotteiden jalostuksen ja markkinoinnin alalla toimivat mikroyritykset). Lisäksi kohderyhmänä ovat olleet elintarvikealasta sekä alkutuotannon jalostuksesta kiinnostuneet henkilöt. Hankkeen koulutusohjelma on jaettu kahteen osa-alueeseen eli laatutoiminta elintarvikeketjussa ja laadukas tuotteistaminen. Toteutettavat koulutukset ovat olleet lyhytkestoisia eivätkä johda tutkintoon. Koulutus on koostunut vähintään 20:stä kestoltaan 45 minuutin oppitunnista Maaseudun kehittämisohjelman 2007–2013 mukaisesti. Lisäksi hankkeessa on ollut mahdollista toteuttaa yrityskohtaista valmennusta Annex 1 listan mukaisten alkutuotteiden tuottajille. Hanke on tehnyt yhteistyötä esim. elintarvike-, matkailu- ja maaseutualan hankkeiden kanssa mm. markkinoinnissa, koulutuksessa, tuotekehityksessä, logistiikassa ja erilaisten tapahtumien ja messujen järjestämisessä. Yhteistyö on ollut koko ajan läheistä Pohjois-Karjalan aikuisopiston Elintarvikealan koordinointihankkeen Pohjois-Karjalassa 2010–2012, sen jatkohankkeen ja AJURI – maaseututoimijoiden yhteinen infoalusta -hankkeen kanssa. 16 Väliraporttiin mennessä hanke oli järjestänyt koulutuksia ja yrityskohtaisia valmennuksia yhteensä 105 kpl, koulutuksiin ja yritys- kohtaisiin valmennuksiin oli osallistunut yhteensä eri henkilöitä 727 ja hankkeen opiskelijoita oli yhteensä 138 henkilöä (toimii yrittäjänä tai on perheenjäsenenä yrityksessä sekä on osallistunut vähintään 15 h koulutuksiin). Hygieniaosaamiskoulutuksia ja -testejä järjestetty 18 kpl, HACCP -vastaava koulutuksia 1 kpl, uusia tai päivitettyjä omavalvontasuunnitelmia 28 kpl, uusia tai päivitettyjä laatujärjestelmiä oli väliraportin aikaan työn alla 2 kpl ISO 22000 laatujärjestelmiä ja yksi suunnitteilla. Hankkeen vaikutukset koulutuksen ja yrityskohtaisen valmennuksen tuloksena aikavälillä 1.11.2011– 30.6.2013 on toteutettu uusia omavalvontasuunnitelmia 10 kpl, päivitettyjä omavalvontasuunnitelmia 18 kpl, uusia elintarvikehuoneistoja 5 kpl ja uusia luomusuunnitelmia 4 kpl. Lisäksi yrittäjien ja valvontaviranomaisten kanssa yhteistyö on tiivistynyt, hygieniaosaamiskoulutukset ja niihin liittyvät yrityskohtaiset valmennukset ovat lisänneet yrittäjien hygieniatietämystä eri osissa tuottajaketjua, luomukoulutukset ja niihin liittyvät yrityskohtaiset valmennukset ovat lisänneet luomutietoutta ja vaikuttaneet osaltaan luomuyrittäjäksi siirtymistä. Pohjois-Karjalan hunajantuottajat ovat olleet aktiivisesti koulutuksissa ja tiivistäneet yhteistyötään. Luonnontuotealalla on koulutusten, tapahtumien ja tiedotusten avulla herännyt kiinnostusta villiyrtteihin. Pohjois-Karjalan villisiankasvattajat ovat saaneet runsaasti julkisuutta mediassa ja elinkeinon tunnettavuus on lisääntynyt. Hankkeen koulutusten tuloksena leipomoalan yritykset ovat lisäksi lähteneet kehittämään yrityk- sensä laatutyötä kuten mm. hygieniaosaamisen kehittäminen, omavalvontasuunnitelmien päivittäminen, luomusuunnitelmien laadinta ja laatujärjestelmän rakentaminen. Lisäksi yhteistyössä valvontaviranomaisten kanssa on kehitetty yritysten toimitilojen laadukkaampaa toimivuutta. Myös uudet lainsäädännön vaatimukset on huomioitu toiminnassa. Hankkeen tiedotuksen, koulutusten ja yrityskohtaisten kontaktien ansiosta Pohjois-Karjalan elintarvikealan yritysten laatujärjestelmien rakentaminen kiinnostaa jo useaa elintarvikealan yrittäjää. Kahden elintarvikealan yrityksen ISO 22000 laatujärjestelmän rakentamiset käynnistyivät keväällä 2013. Hanke tarjosi teurastamoille yrityskohtaista valmennusta lopetusasetukseen liittyvän toimintaohjeistuksen laadintaan. Teurastamoissa on nyt asetuksen mukaisesti eläinten hyvinvoinnista vastaava henkilö. Lisäksi teurastamoiden omavalvontasuunnitelmiin päivitettiin lopetusasetuksen mukaiset asiat. Hanke tarjosi samoin yrityskohtaista valmennusta hätäteurastustoiminnan aloittamiseen teurastamossa ja teurastamon ulkopuolella. Teurastamon omavalvontasuunnitelmaa täydennettiin näiltä osin. Hankkeen koulutustoimenpiteenä on edistetty Juuan kunnan lähiruokaverkostoa koulutuksen ja yrityskohtaisen valmennuksen avulla. Keskeisenä painopisteenä on ollut ternimaitoketjun edistäminen Juuassa ja lähiruokakauppa Kivikylän Herkun käynnistyksen neuvonta Juuan Nunnanlahdessa. Lisäksi hankkeen koulutustoimenpiteenä ja yrityskohtaisen valmennuksen avulla on edistetty Polvijärven kunnan lähiruokaverkostoa. Hanke on myös edistänyt monipuolisesti puutarha-alaa koulutuksen ja yrityskohtaisen valmennuksen avulla. Hankkeen koulutukset ovat olleet uudenlaisia lyhytkoulutuksia, joita ei aiemmin ole ollut maakunnassa tarjolla. Koulutuksiin on osallistuttu hyvin ja koulutuspalautteet ovat kertoneet koulutusten olleen erittäin onnistuneita. Koulutusten kautta on saatu paljon uutta tietoa maakuntaan yrittäjien käyttöön ja hanketoimijoille tietoa eteenpäin yrittäjille välitettäväksi. Koulutukset ovat edesauttaneet yritysverkostojen syntymistä esim. ternimaidon ja luomulihan ympärille. Hankkeen koulutuksia on toteutettu yhdessä muiden maakunnan elintarvikealan hankkeiden kanssa. Yhteistyöllä on tavoitettu koulutuksiin laajempi yrittäjäverkosto. 17 Ekotassu Hankearvio väliraportista 1.8.2012-30.6.2013 Ekotassu-kehittämishankkeessa perustavoitteena on ollut kehittää luomu- ja paikalliselintarviketuotannon liiketoimintaa Pohjois-Karjalassa. Hankkeen osatavoitteita ovat olleet: 1) Luomu- ja paikalliselintarvikkeiden tuotantoketju (tuottaja – jalostaja – kauppa – ravintola – suurkeittiö – kuluttaja) toimii yhteistyössä asiakaslähtöisten tuotteiden saatavuuden turvaamiseksi ja aluetalouden edistämiseksi. Luomu- ja paikalliselintarvikkeiden tuottaminen, jalostus ja käyttäminen ovat taloudellisesti kannattavaa ja se tuottaa lisäarvoa koko ketjulle. Pohjois-Karjalaan syntyy tuottaja- ja toimialaorganisaatio vuoden 2014 aikana, joka koordinoi luomuja paikalliselintarvikkeiden tuotantoketjun yhteistyötä, raaka-aineiden hankintaa, Living Lab -toimintaa, yhteismarkkinointia ja logistiikkaa. 2) Pohjoiskarjalainen luomu- ja paikalliselintarvikeketjun aluetaloudellinen merkitys on selvitetty ja luotu ekonomisen jalanjäljen menetelmä aluetaloudellisten vaikutusten arviointiin ja vaikutusten vahvistamisen työkaluksi. 3) Luomustatus ja paikallisen ruoan status vahvistuu sekä jalostajien lukumäärä kasvaa laatusertifioinnin ja Portaat Luomuun -mallin soveltamisella jalostavissa yrityksissä. Paikallis- ja luomuelintarvikkeiden logistiikka toimii ja alueella hyödynnetään suomalaista luomubrändiä ja olemassa olevia verkostoja alueen kehittämisessä. 4) Arvoketjuun liittyvä Living Lab-toiminta on käynnistetty ja se on muodostunut vakiintuneeksi käytännöksi alueen pienten ja keskisuurten yritysten tuotekehityksessä ja markkinoinnin suunnittelussa. Hankkeelle on asetettu myös konkreettiset määrälliset tavoitteet, joista todetaan yleisemmin, että luomutuotanto ja -jalostus sekä paikallinen elintarviketalous kasvavat ja kannattavuus lisääntyy ja samoin elintarviketuotannon aluetaloudelliset vaikutukset talouteen ja työllisyyteen ovat merkittävät. Hankkeen aikana luomuviljelijöiden määrä lisääntyy keskittyen tuotantoon, jolla on kysyntää, luomupeltopinta-ala kasvaa 17 %:sta 25 %:iin, luomumaidosta ja -lihasta menee luomujalostukseen 100 %, jalostajien määrä kasvaa 10 % keskittyen luomu- ja paikalliselintarviketuotannon kysyntäaloille, uusien yritysten lukumäärä 5, hankkeen aikana kehitetään uusia asiakaslähtöisiä tuotteita 15. Hankkeessa on mukana 160 yritystä, joista maatilakytkentäisiä 110. Samoin syntyy uusia laadukkaita luomu- ja paikallistuotteita, joissa on huomioitu elintarvikeketjun käyttäjien / kuluttajien tarpeet. Yritys- ja tilakohtaisten investointi- ja kehittämishankkeiden määrä lisääntyy (tuettujen uusien investointien lukumäärä 10). Laadullisempia tavoitteita ovat olleet, että Elintarvikeketjutoimijoiden osaaminen ja innovatiivi- suus lisääntyy, markkinatutkimustiedon ja Living Lab -toiminnan hyödyntäminen lisääntyy tuoden kilpailukykyä ja uusia kysyttyjä tuotteita luomutiloille ja -yrityksille, luomumielikuva kohenee ja luomuelintarvikemarkkinat kasvavat sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Lisäksi ympäristövaikutusten myötä vesien, maaperän ja ilman tila kohenee sekä ihmisten ympäristötietoisuus lisääntyy sekä luomu- ja paikalliselintarvikeketjuyhteistyö lisääntyy ja tiivistyy sekä valtakunnantasolla että maakuntatasolla. Kohderyhmänä ovat olleet kauppa, suurkeittiöt, ravintolat, ruokapiirit, matkailuyritykset, juhla- ja kokouspalveluyritykset, logistiikka, jalostuksesta teurastamot, lihanjalostus, myllyt, leipomot, rehut, pakkaamot, kuorimot, kasvisten ja marjojen jatkojalostus, maidonjalostus mukaan lukien alhaisen jalostusasteen yritykset sekä maatilat tuotantoaloittain (liha, maito, viljat ja valkuaiskasvit, juurikasvit, vihannekset, marjat, hedelmät, sienet, hunaja), myös muut yritystoimintaa suunnittelevat ja oppilaitokset, tutkimuslaitokset ja kehittämisorganisaatiot. 18 Hankkeella on ollut useampia toteuttajia partnerisopimuksin ja ostopalveluina, joista tärkeimpiä ovat olleet Pohjois-Karjalan aikuisopisto, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä, jolla ollut pääasiallisena tehtävänä maakunnalliseen elintarvikealan hankekoordinointiin kohdistuvat toimen- piteet, mikro- ja pk -yritysten kehittäminen, opintomatkojen koordinointi ja tiedottaminen. EkoCentria, Savon koulutuskuntayhtymä ja siellä Savon ammatti- ja aikuisopisto, joka on toteuttanut Portaat luomuun -mallin viemisen pohjoiskarjalaisille suurkeittiöille ja ravintoloille sekä soveltanut mallia jatkojalostusyrityksissä. Pikes Oy, jonka pääasiallisena tehtävänä on ollut Ekotassu-hankkeen toiminnan koordinointi Pielisen Karjalan alueella ja Keti Oy, jonka pääasiallisena tehtävänä on ollut myös Ekotassu-hankkeen toiminnan koordinointi Keski-Karjalan alueella sekä Joensuun seudulla kauppatapahtumien koordinointi. Ostopalveluna ja opinnäytetöinä on ollut tavoite kehittää ja edistää paikallisten elintarvikkeiden käyttöön liittyvää Living Lab -toimintaa erityisesti jatkojalostajien ja kuluttajien välillä. Lisäksi Ekotassu-hankkeella on ollut lukuisia muita yhteistyökumppaneita (mm. MTT, Itä-Suomen yliopisto, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu, alueen kunnat, Savo-Karjalan Luomuyhdistys ry, Osuuskunta ItäMaito, Pro Luomu ry, Luomu-liitto ry tai Helsingin yliopisto, Mikkelin yksikkö). Hankkeella on ollut myös paljon liittymäpintoja muihin elintarvikealan hankkeisiin. Hankkeen toimenpiteissä on tehty tunnetuksi pohjoiskarjalaista elintarvikealaa sekä paikallis- ja luomuruokabrändiä. Tapahtumissa on ollut jaossa lähiruoka-luomutiedotusmateriaalia. Hankkeen puitteissa onkin järjestetty hyvin paljon erilaisia tapahtumia tai osallistuttu muiden järjestämiin, joista keskeisiä ovat olleet lähiruokatapahtumat (2.11.–31.12.2012 välisenä aikana 14 kpl) ja Luomuviikko Pohjois-Karjalassa, Herkkujen Suomi -tapahtuma Helsingissä, Karelia à la Carte ravintola Senaatintorilla). Keskeisessä roolissa lähiruokatapahtumissa ovat olleet elintarvikeyritykset, joita niihin on osallistunut noin 130. Itse järjestettyjä tai muiden järjestämiä ovat olleet myös monet seminaarit, aktivointi- ja infotilaisuudet, benchmarking-matkat, työpajat, pienemmät ja suuremmat messutapahtumat tai koulutuspäivät (mm. villiyrtit). Hankkeen toimintaa ovat leimanneet voimakkaasti erilaiset tapahtumajärjestelyt, joko Ekotassun omana tai yhteistyöpartnereiden toimintana. Muita Ekotassun keskeisiä toimenpiteitä, joiden osajärjestäjinä ovat myös toimineet seudulliset osahankkeet, ovat olleet erityisesti alkuongelmien jälkeen ”Työtä Pohjois-Karjalassa” merkin lanseeraus, viljatyöryhmän toiminnan käynnistäminen, maatiaisohra Jorman kehittäminen tuoteperheeksi, EkoCentrian Kestävät Hankinnat -hankkeen työpajat ja kehittämät toimintamallit julkisten ruokapalveluiden hankintaosaamisen edistämisessä, ruokapiiritoiminnan ja yritysten tuotekehityksen edistäminen, teurastamotoiminnan mahdollisuuksien selvittäminen ja kestävien hankintatoimintojen edistäminen. Hankkeen tiedotus on ollut laajamittaista eri julkaisuissa ja muissa medioissa, tapahtumissa ja myös sähköisesti (nettisivut www.ajuri.fi, https://www.proagria.fi/hankkeet/ekotassu-1570). Hankkeen tulokset tähän mennessä, jotka kaikki tosin eivät ole yksistään hankkeen tulosta, vaan pitempiaikaisen kehityksen tuotosta. Luomupinta-ala on kasvussa (Pohjois-Karjalassa luomutuotannossa / siirtymävaihetuotannossa 19,7 % peltopinta-alasta). Hankkeessa mukana 162 yritystä, josta maatilakytkentäisiä 72 eli 44 %. Hankkeen aikana on syntynyt uusia yrityksiä 4 ja uusia tuotteita kehitteillä 15. Uusia tuotteita ja/tai uusia tekniikoita käyttöön ottaneiden tilojen/yritysten lukumäärä 17, tuettujen yhteistyötoimien lukumäärä 7, tuettujen uusien investointien lukumäärä 15. Paikalliset elintarvikkeet ovat saaneet uusia myyntikanavia (mm. vähittäismyynti paikallisesti ja Helsingissä), jotka tavoittavat asiakkaan entistä paremmin. Yhteistoiminnan käynnistämiseksi on järjestetty useita neuvotteluja, suunnittelukokouksia, aktivointitilaisuuksia ja Living Lab -toimintaan liittyviä markkinointitilaisuuksia kaupoissa ja messuilla. Yritys- ja tilakohtaisia alkukartoituksia on toteutettu. Merkittävää on, että koko elintarvikeketjun vuoropuhelu ja yhteistyö on lisääntynyt ja yhteistyön myötä asiakaslähtöisten toimintatapojen ja tuotteiden määrä on lisääntynyt/lisääntymässä. 19 Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi Elintarvikealan koordinointihanke Pohjois-Karjalassa 2010–2012 Elintarvikealan koordinointi Pohjois-Karjalassa 2012–2014 (Ekotassun osio) Hankearvio loppuraportti 1.1.2013–30.6.2013 ja ennakkotieto väliraportti II 1.7.–31.12.2013 (Ekotassu) Hankkeen päätavoitteena on ollut maakunnan elintarvikealan mikroyritysten erityisesti luomu- ja lähiruokayritysten toiminnan kehittäminen ja monipuolistaminen sekä yritysten välisen yhteistyön edistäminen. Lisäksi tavoitteena on ollut maakunnan elintarvikealan hankekoordinointi ja yhteistyön kehittäminen hanketoimijoiden kesken. Hankkeelle on myös asetettu määrälliset ja laadulliset tavoitteet: hanketoimijoiden tapaamiset (8), elintarvikealan infotilaisuudet, seminaarit ja tapahtumat (7), elintarvikealan tiedotusmateriaali (esitteet, sähköinen materiaali, jne.), opintomatkat, kotimaa 3 ja ulkomaat 1 sekä kävijöitä www-sivuilla 800. Hankkeen kohderyhmänä ovat olleet maakunnan elintarvikealan ja sitä läheisesti sivuavien matkailu- ja hyvinvointi- ja luonnontuotealan yrittäjät ja toimijat sekä alasta kiinnostuneet, alalle aikovat tai alan yritystoimintaa suunnittelevat. Hankkeen aikaisia keskeisiä toimenpiteitä ovat olleet: maakunnallisen elintarvikealan hankekoordinointi (mm. maakunnallinen elintarvikealan han- kekoordinointi koko tuotantoketjun osalta alkutuotannosta jatkojalostukseen maakunnallisen elintarvikealan kehittämisohjelman mukaisesti ja yhteistyössä Pohjois-Karjalan maakuntaliiton kanssa) hanketoimijoiden palaverien järjestäminen 3–4 kertaa vuodessa erilaisissa elintarvikealan toimintaympäristöissä hankeinfot ja seminaarit mikro- ja keskisuurten yritysten kehittäminen läheisesti elintarvikealaa sivuavien matkailu-, hyvinvointi- ja luonnontuotealojen mikro- ja keskisuurten yritysten kehittäminen luomu- ja lähiruoan saaminen nosteeseen Pohjois-Karjalassa (mm. tiedotuskampanjat, esitteet, sähköinen materiaali, jne., yhteistyö valtakunnallisten luomu- ja lähiruokatoimijoiden välillä tiivis yhteistyö Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän Ruoka-Suomi -teemaryhmän ja Aitoja Makuja -hankkeen kanssa) keskisuurten yritysten kehittäminen yritysten välisen yhteistyön ja verkostoitumisen edistäminen ja markkinointiosaamisen kehittäminen opintomatkat toimialan tärkeimpiin seminaareihin ja tapahtumiin tiedottaminen (mm. kotimaisen ja kansainvälisen tiedon, osaamisen, tutkimustiedon ja asiantuntijuuden välittäminen maakuntaan alan yrittäjille ja toimijoille) Kestävät hankinnat -hankkeen aluevastaavana toimiminen Hankkeen on odotettu vaikuttavan seuraaviin asioihin; maakunnan elintarvike- ja matkailu-, hyvinvointi- ja luonnontuotealan yrittäjien osaamisen taso kehittyy edelleen, toimialan kilpailukyky paranee, toimintaympäristö paranee ja maaseudun elinkeino- ja yritystoiminta monipuolistuu, toimialan tutkimustietoa ja selvityksiä hyödynnetään elintarvike-, matkailu- ja hyvinvointi- ja luonnontuotealan yritysten toiminnassa, elintarvike-, matkailu- ja hyvinvointi- ja luonnontuotealan toimialojen hankeyhteistyö lisääntyy, koulutus- ja neuvontaorganisaatioiden yhteistyö tiivistyy ja synnyttää synergiaetuja (mm. uusien tapahtumien järjestäminen, uusien palvelujen luominen jne.), luomutunnettavuus lisääntyy ja markkinointiosaaminen erityisesti uusissa sähköisissä medioissa lisääntyy ko. toimialalla. Hankkeen päättymisen jälkeen Pohjois-Karjalan aikuisopisto, Joensuu/hallintopalvelut jatkaa elin- tarvikealan osaamisen kehittämistä ja yrittäjyyden tukemista yhdessä alan toimijoiden ja yrittäjien kanssa, internet-sivusto jää toimimaan osana Pohjois-Karjalan aikuisopisto, Joensuu/hallintopalvelut -tiimin ylläpitämää palvelua, maakunnan elintarvike-, matkailu-, hyvinvointi- ja luonnontuotealan hankeyhteistyö on tiivistynyt, maakunnassa toimii elintarvike-, matkailu- ja hyvinvointi- ja luonnontuotealan yrittäjä- ja toimijaverkosto, joka tuottaa laadukkaita tuotteita ja palveluita, maakunnan, 20 sen elintarvikealan yrittäjien ja toimijoiden tunnettuus alan toimijana on lisääntynyt valtakunnallisesti ja kansainvälisesti sekä toimijoilla on uusia sekä kotimaisia että kansainvälisiä yhteistyöverkostoja ja asiakkaita. Hankkeiden tuloksena on toistaiseksi käynnistetty Pohjois-Karjalan aikuisopiston Kestävät hankinnat (KeHa) -hankkeen toiminta (4 palaveria), maakunnan elintarvikealan kehittämishankkeiden vetäjille on järjestetty seminaari Juuassa, toteutettu Villiyrttireseptivihko, jota käytetty kurssimateriaalina kevään Villiyrttikursseilla ja käynnistetty mikro- ja keskisuurten yritysten kehittämistoiminta (uuden maitoalan yrityksen perustamiseen liittyvää neuvonta, jossa 3 osallistujaa), puutarha-alan kehittäminen ja koulutukset suunnittelupalaveri (9 osallistujaa), Puutarha-alan kehittäminen ja koulutukset suunnittelupalaveri (12 osallistujaa), Polvijärven lähiruokayrittäjät Joensuun torilla -tapahtuman palautekeskustelu ja tulevien tapahtumien suunnittelu (7 osallistujaa), yhteistyöpalaveri Kotileipomo Jorma Riikosen ja Pohjois-Karjalan kasvien bioaktiivisuus ja innovatiivinen yritystoiminta hankkeen välille (5 osallistujaa). Hankkeen nettisivuilla on vieraillut 1.5.–30.6.2013 yhteensä 108 kävijää. Väliraportti II ennakkotiedon perusteella Kestävät hankinnat -hankkeen toiminnassa on edistytty, järjestetty runsaasti erilaisia elintarvikealan infotilaisuuksia, seminaareja ja koulutus- ym. tapahtumia Ekotassun yhteistyökumppaneiden kanssa (mm. toteutettu Luomuviikko/Luomukasviskoulutus, Luomuviikko / Ekotassu-hankkeen työpaja julkisen ruokahuollon edustajille, tuottajille ja jalostajille, Luomuviikko/ Alkutuotanto, elintarvikehuoneisto, pakkausmerkinnät ja logot, ternimaito-koulutus tai pienjuustolan prosessikoulutus), tuotettu villiyrttireseptivihko, tehty kaksi opintomatkaa, kehitetty mikro- ja keskisuurten yritysten toimintaa (mm. Polvijärven elintarviketuottajien kanssa kehitystyö) ja käynnistetty puutarha-ja liha-alojen työryhmät. Hankkeen toiminta on jatkunut edelleen monipuolisen kehittävänä. P-K:n kasvien bioaktiivisuus ja innovatiivinen yritystoiminta Hankearvio väliraportista 1.7.2012–31.12.2013 Hankkeen päätavoitteena on ollut Pohjois-Karjalan maaseutualueiden elinvoimaisuuden vahvistaminen aktivoimalla uutta kasvuhakuista yritystoimintaa, joka perustuu alueen luonnonvaroihin ja niiden kestävään käyttöön. Hankkeessa hyödynnetään Itä-Suomen yliopiston (Joensuun ja Kuopion kampukset) osaamista alueen elinkeinotoiminnan kehittämisen toimenpiteissä seuraavasti; kehittämällä innovatiivisia koulutusseminaareja alueen viljelijöille ja yrittäjille bioaktiivisten aineiden tuotekehityksestä ja kaupallistamisesta, aktivoimalla tärkeimpien erikoiskasvien viljelyä ja keruutoimintaa niihin kasveihin, joita pidetään jatkojalostukseen erinomaisesti soveltuvina raaka-aineina, kehittämällä t&k-perustaisia uusia jatkojalosteita kotimaan ja ulkomaan markkinoille mm. marjakasveista, marja/hunajasekoitteista (apilatuotteista) ja metsäpuiden hakkutähteistä, kehittämällä Itä-Suomen yliopiston bioaktiivisten yhdisteiden analyysipalvelua (tuotekehitys, laaduntarkkailupalvelu) Pohjois-Karjalan yritysten tuotekehityksen tueksi. Hankkeen tuloksena ovat uudet jatkojalosteet, tiivistynyt yhteistyöverkosto, ajantasainen koulutusjärjestelmä ja uudet innovatiiviset yritykset. Projektin varsinaisena kohderyhmänä ovat Pohjois-Karjalan maanviljelijät, metsänomistajat, elin- tarvikkeita ja puuta jalostavat yritykset sekä muut hankkeeseen osallistuvat osapuolet; luonnontuote- ja mehiläisalan yritykset ja välilliset sekä muut kohderyhmät ovat kouluttajat, aikuis- ja ammattiopistot, Itä-Suomen yliopisto, neuvontajärjestöt, erikoiskauppa (apteekit, luontaistuotekaupat) ja kunnat. Hankkeen toimenpiteitä ovat olleet marjojen ja apituotteiden uudet hyödyntämismahdollisuudet (hyödyntämättömien luonnonmarjojen uudet sovellukset, saskatoonin viljelyn- ja jatkojalostuksen kehittäminen, marja/hedelmäkasvien sivuvirtojen ja apituotteiden bioaktiiviset yhdisteet ja niiden 21 Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi hyödyntäminen), metsäkasvien uudet jalostusmahdollisuudet (kuusen bioaktiivisuuden hyödyntäminen, metsän hakkuutähteiden jalostaminen), uudet tuoteaihiot (uudet mikrobien kasvua estävät kasvipohjaiset elintarvikelisäaineet, uudet marjakasvien lehtiperustaiset tuotteet), koulutus (tutkimusideat tuotteiksi ja opetusmateriaalien tuotanto) ja Itä-Suomen yliopiston bioaktiivisten yhdisteiden analyysipalvelun kehittäminen Pohjois-Karjalan yritysten tuotekehityksen ja tuotteiden laadunvarmennuksen tueksi. Edellä mainittuja toimenpiteitä on toteutettu hankkeessa laajalti tutkimukseen, koulutukseen ja innovatiiviseen tuotekehitykseen perustuen. Merkittäviä toimenpiteitä ovat olleet esim. kuusen kerkän tutkimukset, selvitys propoliksesta elintarvikkeiden lisäaineena, ”Uutta yritystoimintaa Pohjois-Karjalaan ja Pohjois-Savoon luonnon funktionaalisista aineista -hankkeiden päätösseminaari” Joensuussa, apituotteiden seminaari, bioaktiivisten yhdisteiden analyysipalvelujen kehittäminen, opetusmateriaalien tuottaminen mehiläistarhaajille, saskatoonselvitys, pektiinin eristäminen omenan puristemassasta, variksenmarjan analyysit, kuusen alkaloidien tutkimus, kävyistä eristetyn tanniinin testaus, fenoli- ja antioksidatiivisyys analyysit karpalo- ja lehtikuohujuomista, kehitettiin terveyttä edistävä marjapohjainen hillo, koulutuksia on ollut mm. marjojen bioaktiivisuudesta, villiyrttikoulutusta ja opintoretki Apimondia-konferenssiin ja -messuihin Kiovaan. Lisäksi on tehty pohjoiskarjalaisille yrityksille analyysejä mm. heidän tuotteidensa fenolikoostumusta ja antioksidatiivisuutta yrityskohtaisten yhteistyötoimien yhteydessä, selvityksiä kuorettomaan ohraan ja Jorma-ohraan liittyen tai selvitys hunajan kuumentamisen vaikutuksesta hunajan laatuun. Tuloksina ovat tuettujen yhteistyötoimien lukumäärä (34), uusia tuotteita ja/tai uusia tekniikoita käyttöön ottaneiden tilojen/yritysten lukumäärä (7), koulutuspäivät ja seminaarit (7), opetusmateriaalit (3), yritykset, joiden kanssa yhteistyötoimia (15), yritysten kanssa sovittuja yhteistyötoimia (30), joista valmiina/aloitettu 14/12. Hankkeesta on tiedotettu laajalti sähköisesti, esitelmöimällä ja luennoimalla, kirjoittamalla lehtiartikkeleita ja tekemällä tutkimuspostereita sekä tekemällä radiohaastatteluja. Hanke on tehnyt vuonna 2012 kiinteää yhteistyötä Elintarvikealan koordinointi Pohjois-Karjalassa 2012–2014 -hankkeen kanssa yritysten tutkimustarpeiden selvittämisessä. Opetusmateriaaleja ja niiden testausta on toteutettu Suomen mehiläishoitajain liitto ry:n kanssa. Vuonna 2013 yhteistyötä on tehty edellisten lisäksi myös Keha-hankkeen (tapaamiset 15.2 ja 17.5.) ja MTT-Piikkiön kanssa. Alueiden väliset hankkeet Luonnosta sinulle II -hanke Hankearvio loppuraportista Hankkeen kohderyhminä ja hyödynsaajina ovat olleet alueella toimivat luonnontuotealan yrittäjät sekä matkailualan yrittäjät. Kohdealueina hankkeessa ovat olleet Kainuu, Pohjois-Pohjanmaa, Lappi ja Pohjois-Karjala. Hankkeen tavoitteina on ollut sienituntemuksen lisääminen, edistää luonnontuotteiden kytkemis- tä osaksi matkailua ja kehittää yhteistyötä lähiruokapalveluja ja luonnontuotteita tarjoavien yritysten välillä. Hanke on toteuttanut toimia, joilla on edistetty luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä innovaatioiden syntymistä matkailun ja luonnontuotteiden yhdistämiseksi. Toiminnoissa on keskitytty tiedonvälitykseen eri kanavia hyödyntäen, yrittäjien tietotaidon lisäämi- seen opintoretkiä ja kursseja järjestäen ja verkostoitumisen edistämiseen hankealueella. Lisäksi on kehitetty innovaatioita mm. kilpailuin, sekä edistetty uusien tuotteiden syntymistä. Tiedonvälitystä varten luotiin nettisivut ja hanke liittyi myös Facebookiin, Google +:saan ja Twitteriin nimellä Luonnosta Sinulle II / From Nature to You II. 22 Konkreettisia hankkeessa toteutettuja toimenpiteitä ovat ol- leet japaninkielisen matkailijoille suunnatun esitteen julkaisu, Japanin opintomatka, ammattikeittiösenssien järjestäminen, kartoitettu erä-ja luonto-oppaita, luonnontuoteneuvojia ja kohdemaiden kieltä puhuvia henkilöitä, luonnontuotealan koulutuksen kehittämispäivien järjestäminen, yrttiopintoretki Lappiin, hanke kokosi mökkikansiot, marjojen ja sienten poimintakilpailu 2010, järjesti syksyllä 2010 Myyttiset luonnontarinat kirjoituskilpailun, osallistui Terve Ruoka -messuille, oli järjestämässä Pohjois-Pohjanmaan Metsäkeskuksen Koko Perheen Metsäpäivää, julkaisi lokakuussa 2010 italiankielisen matkailuesitteen ja teki opintoretken Italiaan sieni-teemalla, projektipäällikkö ja projektisihteeri kiersivät alkutalven 2010 aikana hankealueen maakunnissa ja vierailivat matkailu- ja luonnontuoteyrittäjien luona, hanke toteutti nettilehden hanketeemalla ja kokosi sähköisen Matkailu- ja luonnontuotealan yritysrekisterin hankkeen internetsivuille, järjesti useampia yrtti- ja rohdoskursseja, julisti satokaudelle 2011 marjojen ja sienten poimintakilpailun, hanke toteutti monikielisen esitteen, jossa kerrotaan suomeksi, englanniksi, saksaksi ja ranskaksi luontomatkailusta ja luonnontuotteista, hankkeelle tehtiin kolme opinnäytetyötä, tuotti lyhyet kuvaukset hankkeessa mukana olevista rahoittajayrityksistä ja osallistui myös Tourism Product Development -tuotekehityskurssin järjestämiseen. Kaiken kaikkiaan hankkeessa on ollut paljon erilaista tapahtumatuotantoa. Yhteistyötä on tehty hankealueella matkailu- ja luonnontuotealan yritysten, muiden hanketyöntekijöiden, koulujen sekä kehittämisorganisaatioiden kanssa. Yhteistyötahoina viestinnässä ovat olleet mm. Proagriat, Naturpolis Oy, Luontoyrittäjyysverkosto ja 4H. Yhteistyössä tiiviisti on ollut lukuisia hankkeita, Pohjois-Karjalasta Karelia à la Carte. Hankkeen tulokset näkyvät etenkin luonnontuotteiden ja matkailun yhdistämisessä, joiden eteen on järjestetty opintoretkiä ja julkaistu matkailuesitteitä. Suosituimmiksi esitteiksi ovat nousseet monikielinen ”Haasta itsesi Suomen luonnossa” ja reseptivihkonen ”Kalasta, sienestä, marjasta!”. Nämä esitteet ovat lähteneet laajalti jakoon ja hyötykäyttöön. Kiitosta hanke on saanut myös yrittäjille järjestämistään kursseissa. Etenkin yrttikurssit ovat tuoneet yrittäjille runsaasti uutta tietoutta, jota he voivat hyödyntää omassa toiminnassaan. Hankkeen tulokset ja vaikutukset ovat olleet luonnontuotetietouden ja luonnontuotteiden hyödyntämisen lisääminen (mm. sienituntemus, luonnontuotealan huomioarvon nostaminen, osaamisen lisääminen koulutuksella, kaupallisten mahdollisuuksien edistäminen). Luonnontuotteiden käytön edistämisessä matkailussa hyödyksi ovat olleet opintoretket ja monikielinen materiaali sekä matkailun tuotteistaminen. Hanke oli myös myötävaikuttamassa luonnontuotealan koulutuksen käynnistymistä Pohjois-Suomessa sekä edistänyt alalla toimivien verkostoitumista. Joiltain osin hanke on vaikuttanut myös lähiruuan kysynnän kasvuun. InnoNauta Koulutus Hankearvio loppuraportista InnoNauta Koulutus -hanke liittyi osana INNO-NAUTA hankekokonaisuuteen. InnoNauta Koulutus -hankkeen tehtävänä oli järjestää koulutusta naudanlihantuotannosta ja emolehmätuotannosta hankealueen viljelijöille. Hankkeen kohderyhmiä ja suoria edunsaajia olivat kaikki hankealueen naudanlihantuottajat. Lisäksi hankkeesta hyötyivät myös maidontuotanto- ja kasvinviljelytilat. Toissijaisena kohderyhmänä olivat lihan- ja maidontuotantotilojen kanssa työskentelevät neuvojat ja rakennussuunnittelijat eri organisaatioissa. Hankkeen edunsaajiin kuuluivat myös elintarviketeollisuuden toimijat, teurastamot ja meijerit, sekä maatalousoppilaitokset. Hankkeen aikana koulutuksiin osallistui yhteensä 890 henkilöä. Suurin osa osallistujista oli ammattia harjoittavia maatilayrittäjiä, osa alalle opiskelevia nuoria. Koulutuspäiviä kertyi hankkeen toiminta-aikana n. 1800. Osallistumisaktiivisuudessa oli eroja maakuntien välillä. Selkeästi aktiivisimmat 23 Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi maakunnat ovat olleet Pohjois-Savo ja Pohjanmaa. Pohjois-Karjalassa koulutustilaisuuksia järjestettiin yhteensä 8 kpl ja koulutuksiin osallistui yhteensä 66 henkilöä (opintopäiviä 167,01). Suurin osa niistä järjestettiin Juuassa, Nurmeksessa ja Valtimolla eli Pielisen Karjalassa. Hankkeen tavoitteena oli järjestää tuotannon eri osa-alueille maakunnittain 3-5 koulutuspakettia/ vuosi hankesuunnitelman mukaisesti. Määrällisenä tavoitteena on 2 300 oppilastyöpäivää. Koulutuksen minimipituus viljelijää kohti on 20 x 45 min. Osa koulutuksesta tapahtui myös tiloilla tuotanto-olosuhteissa, sekä ryhmissä että yksilökou- lutuksena. Koulutusjaksoon voi sisältyä myös vierailuja tiloilla ja opintomatkoja kotimaassa. Lähes kaikissa koulutuspaketeissa tavoitteena oli tuottaa toiminnallinen suunnitelma koulutukseen osallistuneelle tilalle. Viljelijät tekivät etätehtävänä koulutuspäivien aikana suunnitelmaa, joka sitten käytiin opintokeskusteluna läpi tilakohtaisessa koulutuspäivässä. Koulutukseen osallistuneilla tiloilla oli mahdollisuus halutessaan ottaa lisää tilakohtaisia koulutuspäiviä koulutuspakettia kohden, mikäli he kokivat tarpeellisena syventää osaamistaan tai tarvitsevat tukea jatkoseurantaan. Kuitenkin niin, että yrityksessä tapahtuvaa koulutusta on enintään puolet koko koulutuksesta. Hankkeen tiedottamista varten tehtiin hanke-esite. Hanketta on esitelty MTT Ruukin tutkimusase- malla vierailleille ryhmille. Koulutuksista tiedotettiin sidosryhmien kautta, joita ovat olleet mm. muut hankkeet eri alueilla ja sähköiset koulutuskalenterit (Tukinetti.net Kainuussa, Laari.info Pohjois-Savossa, Koulutuskalenteri Lapissa, Luova-yhteistyö Keski-Pohjanmaalla). Lisäksi alueella toimivat lihatalot tiedottivat omilla sivuillaan koulutuksista ja lähettivät kirjeitä asiakkailleen. Alueellisissa sanomalehdissä on ollut juttuja hankkeen toiminnasta, koulutuksia on markkinoitu paikallisesti sanomalehtimainoksin. Hankkeen aikana tuotetut koulutusmateriaalit ovat luettavissa www.mtt.fi/ruukki -sivuilta. Suora sähköpostimarkkinointi on havaittiin tehokkaimmaksi lähestymiskanavaksi. Koulutuksen tavoitteena oli tuotannon kannattavuuden ja kilpailukyvyn parantaminen, kannus- taa viljelijöitä omatoimiseen tiedon hankintaan ja tilan kehittämiseen sekä parantaa tilojen valmiuksia sähköisen viestinnän käyttämiseen. Koulutusjakson pituudet vaihtelevat 3-5 päivään, sisältäen opetusta vähintään 20x45 min. Osaan koulutuspaketeista sisältyi tilakohtaista ohjattua opiskelua ja tulosten analysointia. Koulutukseen pyrittiin tuomaan mahdollisimman paljon kansainvälisyyttä ja hyödyntämään mahdollisimman paljon ulkomaista tietoa, joka soveltuu myös meidän tuotanto-olosuhteisiin. Alkuperäiseen suunnitelmaan oli kirjattu ulkomaisten kouluttajien käyttöä hankealueella ja vastaavasti yrittäjien koulutusta ulkomailla. Hankkeen toimijoilla oli olemassa kontaktit ulkomaisiin henkilöihin. Hankkeessa järjestettiin hyvin monipuolisesti koulutusjaksoja maatalousyrittäjille, sidosryhmien neuvojille ja kouluttajille hankkeen suunnittelujakson jälkeen. Hankkeessa tehtiin myös opintomatkoja koti- ja ulkomaille, kohdemaina ulkomailla Irlanti, Ruotsi/Tanska ja Pohjois-Amerikka/Kanadaan ja Yhdysvaltojen Coloradoon. Koulutuksessa hyödynnettiin Tiedotus- ja Kehittämishankkeiden tuottamaa materiaalia ja tietoa. Ohjausryhmän arvio nosti esille hankkeen laadullisen perustavoitteen 20 % kustannustason aleneman naudanlihantuotannossa. Siihen hankkeen avulla pyrittiin saamaan vaikutusta, vaikkakin voidaan todeta, että tuotannon kustannustaso on hankkeen toiminta-ajanjaksolla noussut tuon 20 %. Enemmänkin koulutusten kautta on lopulta koetettu saada edes muutamien prosenttien nousua tuotantoon ja sitä kautta parannusta toimintakykyyn ja kannattavuuteen. Hankesuunnitelman mukaan suunniteltiin tarjottavaksi 20 opintotunnin mittaisia kokonaisuuksia. Hankkeen edetessä on Elyn kanssa keskusteltu opintopäivien tarjoamisen väljentämisestä. Tiukat opintokokonaisuudet eivät houkutelleet osallistujia. Hankkeessa tarjottiin saman teemaisia opintopäiviä koulutusalueella, siten, että osallistujat ovat voineet valita itselleen sopivimmat ja siten muodostaa siitä sopivan kokonaisuuden. 24 Ohjausryhmä arvioi koulutusten määrän ja laadun olleen riittävä sekä alueellisuuden toteutuneen kouluttamisessa hyvin. Koulutus on tuotettu edullisesti ja riittävällä ammattitaidolla. Ohjausryhmän puheenjohtaja toteaa A-tuottajien osalta, ettei hanketta osattu hyödyntää oman koulutustoiminnan tukena. Markkinointia olisi voinut kohdentaa enemmän alueellisten asiakkuuspäällikköjen kautta, jolloin myös passiivisempaa väkeä olisi voitu saada mukaan koulutuksiin. Keskusteltiin maakuntien erilaisuudesta koulutushankkeen kannalta, eri maakunnat ovat ottaneet koulutukset eri aktiivisuudella vastaan. Pohjois-Karjala heräsi loppuaikana mukaan toimintaan ja sieltäkin saatiin joukko yrittäjiä koulutettua. Tosilampuri Hankearvio väliraportista 1.6.2011-30.6.2013 Hanke on alueiden välinen koulutushanke ja sen kohderyhmänä ovat olleet Etelä-Savon, PohjoisSavon, Pohjois-Karjalan, Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson lammastuotantoaan tehostavat yrittäjät, uudenlaista toimintatapaa aloittavat yrittäjät ja tuotantosuunnan muuttajat sekä lammasteurastamot ja muut asiakkaat/yhteistyökumppanit. Hanke on toteuttanut valtakunnallisen lammasstrategian ja Itä-Suomen lammastalouden kehittämisohjelman ”Lampaanpidosta lammastalouteen” tavoitteita. Hankkeen avulla on pyritty parantamaan lammastalousyrittäjien tuotanto-osaamista, markkinointi- ja johtamistaitoja sekä yhteistyötä ketjun muiden toimijoiden kanssa. Tuottajia on koulutettu tehokkaaseen, suunnitelmalliseen ja laadukkaaseen tuotantoon pellolta ja lampolasta asiakkaalle. Hankkeen tavoitteena on ollut kehittää kohdealueiden lammastaloutta asiakaslähtöiseksi ja tehokkaaksi huomioiden eettiset ja ekologiset arvot. Hankkeen kohderyhmänä ovat olleet itäsuomalaiset lammastalousyrittäjät ja heidän yhteistyökumppaninsa. Hankkeen koulutus on toteutettu pienryhmissä, joiden tapaamisissa lammasyrittäjät kehittävät yrityksensä toimintaa toisilta oppimisen kautta ryhmänohjaajan ja asiantuntijoiden avustuksella. Ryhmät ovat voineet muodostua alueellisesti, tuotantotavan tai tuotantovaiheen mukaan tai suunniteltujen tuotantorenkaiden mukaisesti. Koulutusohjelmiin on sisältynyt pienryhmätapaamisten lisäksi teemakoulutuspäiviä, opintomatkoja kotimaahan ja ulkomaille sekä tilakohtaista syventävää/ soveltavaa työskentelyä asiantuntijan kanssa. Toteutuksessa on yhdistelty erilaisia opiskelumenetelmiä ja luotu uudenlaisia toimintatapoja lammasliiketoimintaan ja testattu niitä käytännössä. Hankkeessa on perustettu Itä-Suomen lammastalouden kehittäjäryhmä. Hankkeen mittareina ovat olleet karitsoiden nettopäiväkasvun parantaminen, karitsanlihatuotannon ympärivuotisuus, tuotantosuunnitelma (kpl) ja rehuomavaraisuus sekä karitsanlihan tuotantokustannuksen (euroa/kg) paraneminen tilakohtaisesti, syntyneet tuotantorenkaat (kpl) ja erikoistuneet tilat (kpl). Hankkeesta ja koulutusohjelmasta tiedottamista varten on tehty esitevihko ja sen pohjalta tuotettu myös sähköistä materiaalia. Tiedotustilaisuudet on pyritty järjestämään jonkin muun tapahtuman yhteyteen, mm. lammaskerhojen kokoukset, teemapäivät. Lisäksi on tehty sähköpostipostituksia ja järjestetty erikseen info-päiviä. Vuonna 2013 hankkeelle perustettiin myös Moodle-alusta. Pohjois-Karjalan ensimmäinen tiedotustilaisuus pidettiin Joensuussa 8.11.2011 P-K:n Lampurit ry:n syyskokouksen yhteydessä. Myös Pohjois-Karjalan lammaskerhon vuosikokouksessa 26.1.2012 on oltu mukana tiedottamassa ja sen tilaisuudessa 25.10.2012. Sähköpostitse on asiasta tiedotettu myös hankealueen ProAgrian neuvojia sekä alueen Lomatoimen paikallisyksiköiden vastuuhenkilöitä. Yksittäisille tiloille on tiedotettu myös vuoden 2013 alkupuolen ajan. Hanke sai suuren suosion, sillä kuuden suunnitellun pienryhmän sijaan niitä on toiminnassa 10 ryhmää, joista joidenkin koko on suuri. Myös teemapäivät ovat olleet suosittuja, joten niitä on järjestetty myös alueellisesti. Tavoitteena hankkeessa oli saada mukaan 46 lampuria pienryhmätoimintaan, mutta mukana on jo 110 lampuria. Osa tiloista oli mukana useammassa ryhmässä. Pohjois-Karjalassa aloittavat ja kehittävät lammastilat toimivat samoissa pienryhmissä Kymenlaakson kanssa. Muita ryhmiä ovat olleet mm. Kehittävät Lampurit, Paimenet, Rehuryhmä ja Villamiinat. Talous ja investointiryhmiin ei saatu tarpeeksi osallistujia eikä tuotantorenkaita ollut saatu perustettua vielä väliraporttiin mennessä. 25 Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi Pienryhmät kokoontuvat vuosittain 4–5 kertaa. Tapaamisten aiheet ryhmissä määräytyvät ryhmän tilojen tavoitteiden ja tarpeiden pohjalta. Kesäkuun 2013 loppuun mennessä pienryhmät olivat kokoontuneet yhteensä 69 kertaa ja niihin on osallistunut yhteensä 600 henkilöä. Pohjois-Karjalan Kehittävät Lampurit ryhmä on kokoontunut 20.3.2013 mennessä 6 kertaa ja mukana on ollut yhteensä 32 henkilöä. Myös muissa ryhmissä (Jalostusryhmä ja Rehuryhmä) on ollut mukana lampureita Pohjois-Karjalasta. Pienryhmäopetusta ovat tukeneet lukuisat teemapäivät, jotka ovat olleet avoimia kaikille ryhmäläisille. Opintomatkoja on järjestetty kotimaassa lammastiloille ja -tapahtumiin sekä Ruotsiin että Iso-Britanniaan. Yhteistyötä hanke on tehnyt omalla toimialueellaan ja valtakunnallisesti Valtakunnallisen lammasstrategiatyöryhmän, Karitsaa Kaikille ja MaitoTaito -hankkeiden ja Lihatilan skarppiohjelman kanssa sekä hyödyntänyt Hyvälammas ja Monipuolinen Lammas ja Vuohi -hankkeiden koulutustilaisuuksia. Hanke on tehnyt myös yhteistyötä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin kanssa. Hankkeen keskeiset tulokset toistaiseksi ovat olleet lampureiden aktivointi kohdealueella ja si- touttaminen pienryhmiin ja muihin koulutuksiin. Lammastalous on ollut koko hankkeen ajan noususuhdanteessa, jolloin koulutushanke on ollut hyvä keino päästä elinkeinoon sisään, hankkia tuotanto-osaamista ja testata omia ajatuksia. Karitsanlihan hinnan ja markkinoiden paraneminen on innostanut myös ”vanhat lampurit” tehostamaan ja kehittämää tuotantoaan. Ongelmina hankkeessa on ollut resurssipula, joka koskee nimenomaan henkilökuntaa, jolla ei ole ollut aikaa esivalmistella riittävästi ryhmätapaamisten sisältöä, lampureille jaettavaa materiaalia ja koostaa muistioita. Uutta tarpeellista tietoa ei ole myöskään aina ollut aikaa etsiä, vaan menty vanhoilla materiaaleilla. Tilakohtaisia kehityskeskusteluja ei ole voitu myöskään tehdä ja vain muutamalle tilalle on päästy tilakohtaiseen syventävään koulutukseen. Ryhmissä on ollut hyvä vauhti ja innostus päällä, mutta siihen ei ole kyetty tarpeeksi hyvin vastaamaan. Tässä tilanteessa myös hankehenkilöstön jaksaminen on ollut vaakalaudalla eikä hankkeessa ole minkäänlaista varahenkilöjärjestelmää, jonka vuoksi hankkeen tilanne on ollut haavoittuvainen. Ongelman on myös ollut todellisten osaajien puute, sillä lammastalous on erikoisala. MaitoTaito Hankearvio väliraportista 20.6.2011–30.6.2013 Hankkeen tavoitteena on ollut varmistaa maidontuotannon mahdollisuudet ja riittävien maito- määrien saatavuus Itä-Suomessa jalostuksen, kulutuksen ja viennin tarpeisiin huomioiden muuttuvat EU-säännökset, kiristyvät ympäristövaatimukset ja maidontuotantoprosessien kannattavuuteen vaikuttavat tekijät. Hankkeen määrällisissä tavoitteissa on tarkasteltu osallistuvien maatilayritysten osalta maito- määrää/tila, tehokkuutta maitoa l/kotieläintyötunti, taloudessa maidon tuotantokustannusta €/l, osaamisen ja johtamisen kehittymistä. Erityistavoitteina on ollut tiedon välittäminen maatilayrittäjille tilan kehittämiseen liittyvistä ratkai- suista, hyvistä käytännöistä sekä uusista ja parannetuista menetelmistä. Lisäksi hanke etsi ratkaisuja tuotantoprosessien kapeikoissa mahdollisesti oleviin ongelmiin ja osaamisverkoston kautta siirsi tietoa maatilayrittäjille. Hankkeen tavoitteisiin on kuulunut myös Itä-Suomen toimijoiden yhteistyön kehittäminen ja hyvien käytäntöjen monistus. Poikkileikkaavina teemoina hankkeen toimenpiteissä ovat olleet maatilayrityksen johtaminen ja yrityksen määrätietoinen ja suunnitelmallinen kehittäminen. Hanke on pyrkinyt myös välittämään ja löytämään eri maakunnissa luotuja hyviä käytäntöjä ja yhtenäistämään toimintamalleja. Samalla kaikille alueen maidontuottajille on voitu taata tasapuoliset koulutuspalvelut. Hankkeen kohderyhmänä ovat olleet itäsuomalaiset maidontuotantoyritykset yhteistyökumppaneineen (esim. rehuntoimittajat, urakoitsijat). 26 Koulutushanke on alun perin sisältänyt seuraavat kokonaisuudet: Ihmeet jakoon Itä-Suomessa -ryhmä, Benchmarking-työpaketti, Hallitustyöskentely, Oppimisnavetta-työpaketti, Talouskoulutus (kolmiportainen), SixSigma-ryhmät, Seminaarien työpaketti, Koulutuspäivät ja kehittämisryhmät sekä Opintomatkojen työpaketti. Kokonaisuudet sisältävät tulevaisuuden kannalta tärkeän sähköisten toimintaympäristöjen ja erilaisten sähköisten työvälineiden koulutukset. Sähköisen toimintaympäristön on odotettu tuovan hankkeessa maidontuotantoyrityksille tehokkuutta ja kustannussäästöjä. Yhä enemmän yrityksen tarvitsemista tiedoista, analyyseistä, suunnitelmista, ostoista ja koulutuksista on siirtymässä verkkoon, joka nostaa tarvetta sähköisten toimintaympäristöjen osaamiselle. Hankkeen toimenpiteitä on toteutettu Pohjois-Savon, Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan alueilla niiden erityistarpeet huomioiden. Hankkeen hallinnoijana on ProAgria Pohjois-Savo. Hanke toteutetaan yhteistyössä ProAgria Etelä-Savon ja ProAgria Pohjois-Karjalan kanssa. Hankkeen tuloksena ja vaikutuksena on odotuksena seuraavaa: tuotantokustannusten pie- neneminen, kannattavuuden paraneminen ja johtamisen myönteinen kehittyminen. Alueiden välisen toiminnan myötä toimijoiden yhteistyö kehittyy ja asiantuntijaverkostot vahvistuvat. Jos tarkastellaan tuloksia P-K:n osalta niin, MaitoTaito-hanketta alettiin taustatyön osalta toteuttaa Pohjois-Karjalassa 20.6.2011. Varsinainen toiminta käynnistyi lomakauden jälkeen elokuussa 2011. Pohjois-Karjalassa MaitoTaito hankkeen toteuttamiseen liittyi se erityispiirre, että ProAgria Pohjois-Karjala toteutti samaan aikaan kahta kehittämishanketta (Maitoa markkinoille, Pellot tuottamaan) ja yhtä tiedonvälityshanketta (Tieto Liikkeelle) ja lähes samaan aikaan MaitoTaito hankkeen kanssa käynnistynyttä RAE-hanketta (Ravinteet euroiksi, ylimaakunnallinen kehittämishanke). Kaikkien em. hankkeiden tavoitteena on ollut lisätä ja parantaa pohjoiskarjalaisen maatalouden kilpailukykyä ja erityisesti toimenpiteet kohdistuvat lypsykarjatalouden edistämiseen alueella. Pohjois-Karjalassa MaitoTaito hanke on järjestänyt aikavälillä 1.1.2011–30.6.2013 mittavan määrän erilaisia koulutuksia eri puolilla maakuntaa, joihin on osallistunut yhteensä 289 henkilöä. Koulutuksista voidaan mainita mm. syksyllä 2011 luomumaitoinfotilaisuudet Nurmeksessa ja Joensuussa ja koulutukset 2012 pääsääntöisesti seutukunnittain Nurmeksessa, Joensuussa ja Kiteellä. Ylimaakunnalliseen Hollannin opintomatkaan osallistui Pohjois-Karjalasta 14 viljelijää. Helmikuussa 2012 toteutettiin Säilörehusta maitoa -päivät ja Kotoista valkuaista -koulutukset seutukunnittain pureutuivat palkokasvien viljelyyn omavaraisuuden parantamiseksi karjatiloilla ja navettainvestointi-teemaan liittyvät teemapäivät pidettiin Nurmeksessa ja Joensuussa ja opintomatka tehtiin Keski-Suomeen. Loppuvuonna 2012 saatiin hankkeessa liikkeelle pienryhmätoiminta teemoinaan alkionsiirtojalostus, karjan hedelmällisyys ns. ”kiimakoulut”, luomukasvintuotanto, naudanlihantuotanto ja talousasiat. Vuoden 2013 koulutuksista voidaan mainita mm. Ranskan opintomatka, pienryhmätoiminnan jatkaminen (mm. Eurot Hallintaan-, Kasvitaito- ja Nautataito-ryhmät). Joitakin koulutuksia on jouduttu perumaan osanottajien vähyyden vuoksi. Oppilashankintaa tehtiin osallistumalla MTK Pohjois-Karjalan syyskokouskierrokselle. Hankevastaava Marja Pulkkinen esitteli MaitoTaito-hankkeen toimintaa kahdeksalla paikkakunnalla (Liperi, Polvijärvi, Nurmes/Valtimo, Lieksa, Kiihtelysvaara, Eno, Ilomantsi ja Tuupovaara). Tilaisuuksissa oli yhteensä 62 osallistujaa. MaitoTaito-hanketta ja sen tarjoamia koulutuksia on esitelty myös navetta avajaisissa Juuassa (Lehikonen Matti ja Juopperi Suvi) sekä Ilomantsissa (Maatalousyhtymä Vattulainen). Molemmissa navetta-avajaisissa oli osallistujia yli 100. Lisäksi oppilashankintaa on tehty ProAgria ItäSuomi lehdessä sekä Tieto Liikkeelle hankkeen tilaisuuksissa. Koulutuksista on ilmoitettu sanomalehti Karjalaisessa, paikallislehdissä, ProAgria Itä-Suomi -lehdessä sekä ylimaakunnallisissa koulutuksissa myös Agronetissa ja Maaseudun Tulevaisuudessa. Pohjois-Karjalan koulutuskalenteri (www.ajuri.fi) on myös merkittävässä roolissa koulutustietojen välittämisessä ja koulutuksiin ilmoittautumisessa. Oppilashankintaa on tehty eri tiedonvälityskanavien kautta sekä tilaisuuksien, tapahtumien ja erilaisten tempausten yhteydessä. Täsmäsuunnattua puhelinmarkkinointia on tehty myös talouskoulutuksen oppilashankinnassa. 27 Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi ProAgria Pohjois-Karjalan vastuulla on ollut ”oppimisnavetta” kokonaisuus, jonka tavoitteena on luoda navettainvestointeja suunnitteleville tiloille mahdollisuuksia käytännön oppimiseen uusissa nykytekniikoin varustetuissa navetoissa. Lisäksi oppimiseen tässä mallissa liittyy yrittäjien välinen keskustelu ja tiedonvaihto. Oppimisnavettakohteita on haettu Itä-Suomesta 2-4/ maakunta. Tämän lisäksi on koetettu löytää myös ulkomaisia kohteita, lähinnä Tanskasta, Ruotsista, Saksasta tai Hollannista. Oppimisnavetta-toimintamalli on herättänyt kiinnostusta muuallakin Suomessa. Uuden toimintamallin levittämiseksi laajemmalle aloitettiin koulutusmallin tuotteistustyö. MaitoTaito-hankkeen yhteinen markkinointi ja ”look” on ollut myös ProAgria Pohjois-Karjalan vastuulla. Pohjois-Karjalassa muodostetussa Maitoryhmässä käsitellään maakunnan näkökulmasta Maitotaito-hanketta. Maitoryhmän rooli syötteiden antajana ja toiminnan arvioijana on ollut merkittävä. Maitoryhmä koostuu eri maataloussidonnaisten organisaatioiden ja kuntien, pankkien sekä jalostajien edustajista. Maitoryhmä kokoontuu 2-3 kertaa vuodessa. ProAgria Pohjois-Karjalan MaitoTaito-hankkeen organisoitumiseen liittyy vahvasti myös hankeseurantaryhmä, joka kokoontuu noin 6 kertaa vuodessa. Hankeseurantaryhmän kokousten lisäksi eri hankkeet keskustelevat säännöllisesti hankkeiden toimenpiteistä ja yhteistyön mahdollisuuksista sekä työnjaosta eri hankkeiden kesken. Näin toimien eri hanketyypeistä on saatu toimiva ja tavoitteisiin pääsevä hankeperhe. Hankkeen tuloksiksi voidaan lukea se, että Itä-Suomen alueella on nyt ylimaakunnallinen MaitoTai- to-hanke, jossa ovat laajasti mukana koko alueella toimivat meijerit ja muut keskeiset maidontuotantoon liittyvät tahot. 4.2 Projektiarviot: hankevetäjien ja maaseututoimen haastattelut Tämä hankearviointiosuus perustuu hankkeissa toimineiden projektihenkilöiden ja hankkeita lähellä toimineiden maaseututoimen viranhaltijoiden haastatteluihin ja heiltä hankkeista saatuihin kommentteihin. Esitetyt kysymykset projektihenkilöille liitteessä 1 ja maaseututoimen viranhaltijoille liitteessä 2. Yhteensä haastateltuja oli 21 henkilöä: 16 projektietoimijaa ja 5 henkilöä maaseututoimesta. Monilla haastatelluista oli kokemusta useammasta elintarvikehankkeesta, ei pelkästään siitä hankkeesta, jonka ohjausryhmässä hän oli mukana tai jonka työtehtävissä hän on toiminut. Tässä raportissa ei kerrota keitä haastatellut olivat, sillä näin säilytetään paremmin haastateltujen henkilöiden tietosuoja annetuissa haastatteluissa. Tässä tarkastelussa pohditaan sisällöllisesti ja toiminnallisesti astetta tarkemmin hankkeiden tiedotustoimintaa, tavoitteiden toteutumista ja sitä varten toteutettuja toimenpiteitä, yhteistyön merkitystä ja toimivuutta hankkeiden tavoitteiden toteutumisessa, arvioidaan hankkeen tuloksien onnistumista sekä tuodaan esiin joitakin parhaiksi katsottuja hyviä käytäntöjä. Samoin pyritään arvioimaan osaamisen ja innovaatiotoiminnan merkitystä hanketyössä sekä hankkeen vaikuttavuutta sen keskeisissä kohderyhmissä. Hankearviot eivät ole täysin samankaltaisia johtuen haastateltavien erilaisesta asemasta suhteessa hankkeeseen ja kyvystä tai halusta ilmaista hankkeen toimintaan liittyneitä asioista. Maakunnalliset hankkeet Uutta yritystoimintaa Pohjois-Karjalaan luonnon funktionaalisista aineista ja P-K:n kasvien bioaktiivisuus ja innovatiivinen yritystoiminta Nämä kaksi hanketta on arvioitu tässä yhdessä, koska toinen hanke on tavallaan toisen suoraa jatkumoa. Hankkeita voi pitää onnistuneina, sillä ne ovat tuoneet Itä-Suomen yliopiston korkean tason osaamisen tutuksi elintarvikealan yrittäjäjille. 28 Alkuvaikeuksien jälkeen myös yliopiston tutkijat ja todelliset yritystoimijat ovat alkaneet puhua ”samaa kieltä”, joka on ollut hankkeessa suurimpia haasteita (tutkijat lähtevät komponenteista ja yrittäjät käytännöistä). Yhteinen ymmärrys tieteen maailman ja yrittäjän arkimaailman välillä on löy- tymässä, jonka vuoksi konkreettiset jatkotoimet ovat olleet merkittävästi helpompia. On ns. päästy yrittämisen ytimeen. Hankkeilla oli selkeät, joskin varsin isot tavoitteet sekä tutkimuksellisesti että toiminnallisesti. Funktionaalisten aineiden -hankkeessa on tehty paljon perustutkimusta ja selvityksiä. Samoin myös Bioaktiivisuus ja innovatiivinen yritystoiminta -hankkeessa, mutta jälkimmäisessä on päästy paremmin kiinni yrittäjäkenttään ja tavoitteet ovat täyttyneet jo siltä osin. Hankkeilla ei ole ollut suurempia ongelmia, etenkään sen jälkeen, kun oikeat yhteistyökumppanit ovat löytyneet. Esimerkiksi Elintarvikkeiden koordinointihankkeen kautta on saatu paljon yrityskontakteja. Toimintaa on kohdistettu entistä tarkemmin tiettyihin yrityksiin ja niiden tarpeisiin. Hankkeella on omat nettisivut, mutta niiden tietotarjonta on kovin suppeaa http://www. uef.fi/fi/kasviainetuote Haasteena on ollut se, että haluttaisiin tehdä vielä enemmän, mutta tutkimus- ja rahoitusresurssit eivät siihen anna myöten. Osa tarpeista on pyritty toteuttamaan muilla hankkeilla. Haaste on myös se, että yliopistomaailma odottaa erilaisia tuloksia (julkaisut ja muut kirjalliset raportit) kuin arjen kehittämismaailma. Nykyisellä hankkeella on valikoidut yhteistyökumppanit, jotka aidosti haluavat tehdä yhteistyötä, esim. saskatoonin viljelijät ja muutamat maakunnalliset jatkojalostajat. Hankkeen tärkeimpiä tuotoksia ovat vankat tieteelliset perusselvitykset (saatu työkalut jatkotyöhön), joita voidaan hyödyntää jatkossa tuotekehityksessä. Yleensä on saatu paljon perustietoa siitä, mitä pohjoiskarjalaisesta luonnosta löytyy ja miten näitä eri aineita voidaan mahdollisesti hyödyntää erilaisissa terveys- ym. tuotteissa. Hankkeiden toiminta on välillisesti tukenut myös Joensuun Tiedepuiston luonnonainetutkimuslaboratorion toimintaa. Myös kasvatusteknologiaa on kehitetty mm. luomussa (esimerkiksi miten kasvien lannoitus vaikuttaa niiden kasvuun ja koostumukseen). Laboratorion molekyylitason analyysitekniikka palvelee jatkossa mm. laaduntarkkailua ja sen avulla pystytään määrittämään hyvin tarkasti terveysvaikutteisia ainesosia sekä löytämään uusia arvokkaiksi katsottavia molekyylejä. Nämä tutkimukselliset perustiedot ovat periaatteessa vietävissä myös suoraan tuotteisiin. Ylipäätään tietotaitopääoma pohjoiskarjalaisista ainesosista eri luonnontuotteissa on jo merkittävän vahvaa ja valmius hyvinkin nopeisiin taloudellisiin kehitysaskeliin alkaa olla mahdollista. Maakuntaan on syntynyt pieni osaamiskeskittymä marjojen, hunajan, viljan (Jorma-ohra) ja luonnonkasvien bioaktiivisten ainesosien hyödyntämisen ympärille. Toisen hankkeen keskeinen haaste on viedä saadut tutkimustulokset käytäntöön, jossa välineinä ovat olleet mm. suorat tapaamiset/kehityskeskustelut, koulutuspäivät ja laajahkot selvitykset yrityksille. Yrittäjien kanssa on päästy paremmin suoraan yhteistyöhön (mm. hunajan- ja omenantuottajat, leipomot). Nykyisen hankkeen näkökulmasta ollaan hyvällä uralla. Eri toimijat ovat avautuneet puolin ja toisin, jonka vuoksi toimijat alkavat tuntea toisensa ja kommunikointi luontuu jo ensihanketta paremmin. Vaikuttavuus on syntymässä siitä, että yhteinen kieli on löytynyt vähitellen ja käytännön sovellukset ovat jatkossa etenemässä yritystoimintaan saakka. Keskinäinen henkilökohtainen luottamus ja luottamus yliopiston toimintaan ovat vankistuneet. Hankkeiden tärkeimpiä kehittämisteemoja on jatkossa se, että on tiettyjä potentiaalisia raaka-aineita, joiden viljelyyn kannattaisi lähteä ja joista saataisiin ”superraaka-ainetta” tiettyihin tuotteisiin. Superraaka-aineita voidaan saada enemmän tietynlaisella kasvatuksella ja jalostamalla niistä ”supertuotteita”. Itä-Suomen yliopiston asema voisi olla jatkossa maakunnallisessa elintarvikealan kehityksessä aineiden ja tuotteiden tutkimus, tarkkailu sekä seuranta (mm. tuotteiden säilyminen). Samoin perustiedon tuottaminen kasveista/raaka-aineista ja tuotantotekniikoista. Toimintaa tulisi koordinoida ohjelmallisesti. 29 Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi Kokemukset hankkeista ovat, että kaikessa kehittämisessä on kysymys ihmisistä, jolloin tulisi kehittää kilpajuoksussa uusia tuotteita entistä paremmista raaka-aineista. Ideoista ja tutkimuksista ei sinänsä ole lopulta hyötyä, jos ei löydy tekijöitä, yrittäjiä ihmisinä ja yritystoimintana edistämään asioita. Tässä suhteessa yrittäjyyden jatkuva aktivointi, maakunnan yrittäjyyden rikkaan ”aluskasvillisuuden” ylläpito on erittäin tärkeä asia. Ongelmana on hankkeiden määräaikaisuus (pätkittäisyys), joka katkaisee yhteisen kehittämistyön. Riippumatta hankerahasta pitäisikin sitkeästi jatkaa kehitystoimintaa ja luoda sille jatkuvuutta myös niin vaikeassa asiassa kuin yritys- ja tutkimustoiminnan yhdistäminen. Verkottumisen kiinteyden tulisi olla myös hyvä, että löytyy tuttuus ja luottamus sekä päästään itse toimintaan eri toimijoiden välillä. Haasteena on myös se, että t&k-pohjaisten tuoteinnovaatioiden luominen ja kaupallistaminen vaatii investointeja, joka nousee usein kynnyskysymykseksi. Myös luonnonvarojen monipuolista käyttöä on maakunnassa tutkittu perin vähän ja markkina-/asiakastuntemusta tarvitaan paljon lisää, sillä kaikki korkeatasoinen tuotanto pitäisi saada myytyä kansainvälisille markkinoille, jos halutaan päästä käsiksi ”isoihin rahoihin”. Maitoa Markkinoille Tämä hanke on ollut kohderyhmän osalta selkeä ja tavoitteiltaan varsin realistinen vaikkakin sen aikana on tullut yksi tarkennus tavoiteasetteluun. Yhteistyörakenteiltaan hanke on ollut toimiva ja hyödyntänyt tarpeen mukaan parhaita substanssiasiantuntijoita (mm. konsultteja ja tutkimuslaitoksia) sekä tehnyt myös jossain määrin hankeyhteistyötä. Etenkin yhteistyö alueellisten maaseututoimien ja maaseutusihteerien kanssa on ollut tuloksellista. Hankkeen ulkoisessa arvioinnissa hankkeen valintoja tiedottamisessa viljelijöille pidettiin onnistuneena ja perusteltuna, ja myös hankkeen aikana tehdyn viljelijäkyselyn tuloksista voidaan päätellä samaa. Hankkeen nettisivut ovat osoitteessa http://www.proagria.fi/hankkeet/maitoa-markkinoille-1572, josta löytyvät myös hankemateriaalit, joista tärkeimpiä ovat nimenomaan tilakohtaiseen työskentelyyn tarkoitetut yksinkertaiset laskentataulukot ja lomakepohjat. Ulkoisessa hankearvioinnissa todetaan myös, että yhteistyö on ollut enimmäkseen asiantuntijapalvelujen ostoa, ja reaalinen aito yhteistyö on ollut kuitenkin suhteellisen vähäistä. Toisaalta on ollut järkevää keskittyä ratkaisemaan parhaiden asiantuntijoiden kanssa asioita, joissa pelataan yksittäisten yritystalouksien ja perheiden tulevaisuudella. Siksi hankkeessa on pidetty koko ajan mielessä realistisuus ja kova asiantuntijuus, jossa investointien riskit ovat usein hyvin suuria ja siten vastuut myös hankepuolella merkittäviä. Joissain arvioiduissa hankkeissa vaikuttaa siltä, että aina ei ole otettu parasta asiantuntemusta käyttöön, koska näin on säästetty projektinvetäjien palkkausrahoja tai työllistetty oman organisaation työvoimaa osaamisesta riippumatta. Maitoa markkinoille -hankkeen lähtötilanne oli haastava, sillä maidontuotantotilojen määrä on ollut nopeassa laskussa ja sen myötä myös maitomäärissä ei ole päästy tavoiteltuun tulokseen. Tähän haasteeseen hanke on tarttunut ennakkoluulottoman rohkeasti ja se on kyennyt jakamaan uutta informaatiota asiasta, muokkaamaan asenteita uuteen suuntaan ja siten edistämään maidontuotantokeskittymien syntymisprosesseja, kartoittamaan optimaaliset ja ei-optimaaliset alueet maidontuotantokeskittymille, luomaan selkeitä toimintamalleja ja välineitä maitotuotantoinvestointien tekoon sekä luomaan myös vakuusvälineen uusille investoinneille. Tosin vakuussäätiön lopullinen hyväksyntä oli vielä tekemättä EU:n komission päätöksenteossa hankehaastattelun aikaan. Vakuussäätiön perustaminen oli hankkeessa myös hyvin työläs ja henkisiä sekä toiminnallisia resursseja paljon kuluttanut prosessi. Olennaista ratkaisumallien hakemisessa on ollut pienryhmätyöskentely (25 ryhmää), jota on eri tavalla muunneltuna hyödynnetty lähes jokaisessa hankkeessa ja joka vaikuttaisi myös olevan sellainen työmuoto, joka kannattaa yleisemmin säilyttää jatkossakin työskentelytapana. Ideana työskentelyssä 30 on kohdistaa se johonkin tarpeelliseen ydinteemaan ja hakea siihen ratkaisua toimijoiden yhteisöllisenä oppimisprosessina yhdessä alansa asiantuntijoiden avustuksella. Palavereja Maitoa Markkinoille -hankkeessa on ollut yhdestä kahteenkymmeneen. Maitoa Markkinoille -hankkeessa tämä tiimi koostui räätälöidysti tila- tai yhteiskohteen mukaan ja ratkaisua haettiin hankkeessa käyttöön otetuilla kehittämisvälineillä. Usein ratkaisut olivat hyvin tilakohtaisia ja jokaiselle oli löydettävä omanlaisensa mallit. Laskenta- ym. sabluunat olivat mahdollisimman yksinkertaisia käyttää ja helposti ymmärrettäviä niin, että tuottaja voi käyttää niitä pienellä opiskelulla. Hankkeen tulokset ja vaikuttavuus vaikuttaisivat olleen kaikkinensa hyvät vaikeassa ja ”hitaasti syttyvässä” kehittämisasiassa. Paljon on tehty asennemuokkausta (mm. 200 tilakäyntiä), mutta myös saatu eteenpäin sekä tilakohtaisia (7 kpl) että maidontuotantoon keskittyvien konsortioiden osakeyhtiöittämisiä (4 kpl), investointeja 4–6 kpl/vuosi, joita olisi voinut olla enemmänkin ja lisäksi peruskorjauksia. Keskeinen tulos hankkeessa on se, että maitoasia on saatu käytännössä liikkeelle ja on olemassa selkeät toimintamallit jatkotyöskentelyyn kehittyvillä maitotiloilla. Hankkeen toiminta on perustunut tehokkaaseen osaamisen jakamiseen, vaikkakin sinällään sen toimintavoissa ei ole ollut mitään ylivoimaisen innovatiivisia ratkaisuja ellei vakuussäätiötä katsota sellaiseksi. Hidasteena hankkeelle on asenteiden lisäksi ollut hidas julkinen päätöksenteko. Hankkeen jatkonäkemyksissä tulevalla ohjelmakaudella maitotilojen kehittäminen ja erityisesti niiden investoinnit nähdään erittäin tärkeänä asiana. Jatkossa on tärkeää löytää tahot, jotka voivat tehdä yhteistyötä ja joilla on tahtoa. Tilakohtainen ruohojuuritason työ tässäkin asiassa on oleellista ja siksi neuvojaresursseja on mieluummin lisättävä kuin vähennettävä – etenkin, kun vielä on paljon maitotiloja, jotka eivät ole tuotosseurannassa. Tässä mielessä ruohonjuuritason hanketoiminnan etu on se, että se mahdollistaa matalan kynnyksen neuvonnan, koska tila- tai muut käynnit yrittäjän luona voidaan kustantaa hankkeen resursseilla. Kynnys tilalle pääsemiseen on tällöin pien. Ikävänä varjopuolena on se, että kun tuottajat tai muut yrittäjät tottuvat edullisiin palveluihin, eivät he hanketoiminnan vuoksi välttämättä ole jatkossa valmiita maksamaan käypää markkinahintaa asiantuntijan käynneistä. Hankkeet ovat opettaneet toimijat liian helpolle halvalla. Tämä on yksi selkeä ongelmakohta, joka nousee esiin useissa hankkeissa, myös Maitoa Markkinoille -hankkeessa. Tulevalla ohjelmakaudella tähän asiaan tulisi kiinnittää enemmän huomiota ja saada entistä paremmin toimijat ymmärtämään se, että todellisesta asiantuntijuudesta on oltava valmis maksamaan. Kenties tähän asiaan olisi syytä luoda jokin yhtenäinen proseduuri elintarvikehankkeiden kesken tulevalla ohjelmakaudella ja yleensä levittää asennetta, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse ja usein toiminta on näin tehokkaampaa. Laatutyö pohjoiskarjalaisessa elintarvikeketjussa (”Laatua pukkaa”) Hanke on saanut alkunsa elintarvikealan kartoituksesta, jonka osaamistarpeissa tulivat vahvasti esille myös laatutarpeet. Hankkeen teema ja perustavoite on suppea – laadun vahvistaminen elintarvikeketjussa. Vaikka hankkeen lähtökohdat ovat suppeat, on hanke operoinut varsin laajalla elintarvikealan kehittämiskentällä. Laatu on asia, joka koskettaa elintarvikeketjua sen kaikissa vaiheissa ja usealla eri tavalla. Tietyssä mielessä tämä hanke on Ekotassun ja Elintarvikealan koordinointi Pohjois-Karjalassa hankkeiden kanssa moniulotteinen ja -toiminen, joka on eittämättä asettanut omat haasteensa hankkeen yhteistyökuvioiden onnistumiselle ja projektityöntekijän jaksamiselle. Projektin etuna on ollut sen vastuuhenkilön pitkä ja vankka kokemus laatuasioissa, joka selkeästi on näkynyt määrätietoisena toimintana projektin tavoitteiden edistämisessä. 31 Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi Hankkeen tavoitteet näyttävät täyttyneen toistaiseksi hyvin. Sen tärkeimmät onnistumiset ovat olleet laatutyön kehittyminen koko maakunnan alueella (mm. Juuka, Nurmes) niin alkutuotannossa, jatkojalostusyrityksissä kuin kaupallisessa toiminnassa. Lisäksi yhteistyö viranomaisten kanssa on saatu erittäin toimivaksi. Hankkeen yhteistyö on toiminut kaikkiin hankesuuntiin hyvin, erityisesti Ekotassun osahankkeisiin. Kumppanihankkeena on toiminut samassa organisaatiossa operoiva Elintarvikealan koordinointihanke. Hankkeen tärkeimmät tulokset ovat, että lukuisat laatukoulutukset ja yrityskohtaiset laatuvalmennukset ovat olleet kysyttyjä ja nostaneet elintarvikealan laatu. Lisäksi Juuan ja Polvijärven elintarvikealan lähiverkostojen laadun kehittämistyö etenee ja uusia avauksia tulee koko ajan laadun kehittämiseen liittyvissä ratkaisuissa. Yleensä tieto ja ymmärrys laatuasioissa on siirtynyt tehokkaasti käytäntöön. Viimeisimmän tiedon mukaan 843 ihmistä on osallistunut hankkeen koulutuksiin. Hankkeen lyhytkoulutukset on havaittu hyväksi työkaluksi ja hyvä yhteistyö elintarviketoimialan muiden toimijoiden kanssa on ollut tärkeä asia hankkeessa. Samoin viranomaisyhteistyö on laatuasioissa saatu maakunnassa kokonaan uudelle tasolle, joka on edellyttänyt jatkuvaa yhteydenottoa ja yhteisiä keskusteluja. Vaikka projektin teemana ei suoraan ole ollut innovatiivisuus, on laatujärjestelmien läpikäyminen johtnut siihen, että yritys joutuu myös miettimään oman toimintansa prosesseja, että toiminta olisi kustannustehokasta ja laadukasta. Se on johtanut myös uusiin oivalluksiin. Hankkeen aikana yritykset ovatkin ottaneet käyttöön uusia menetelmiä laadun ja tuotekehityksen kautta. Pieni detalji hankkeessa on ollut jatkossa parantaa lainsäädännön hallintaa ”laatukalenterilla”, mitä yrittäjän tulisi ilmoittaa kuukausittain viranomaisille. Yleensäkin tulisi löytää yrityksille uusia keinoja toimia laatutyön kanssa (mm. omavalvonnan kehittäminen). Projektin vaikuttavuus on syntynyt siitä, että tieto siirtyy tehokkaasti käytäntöön. Yritykset eivät ole kiinnostuneita koulutuksesta ellei siitä ole heille suoraa hyötyä, mutta kun koulutus toimii, sillä on aina vaikuttavuutta. Yleensä asioita on syytä tehdä pitkäjänteisesti ja siten, että yritys ottaa itse lopulta laatuasiat haltuun. Kun yrityksellä on laatujärjestelmä kohdallaan, se pistää yrityksen toiminnan rullaamaan. Hankkeen nettisivut löytyvät osoitteista http://www.pkky.fi/aiko/laatuapukkaa. Hankkeen näkökulmasta tärkeitä jatkossa kehitettäviä asioita ovat: Puutarhapuolen arvoketjun kehittäminen, ehdottomasti on uusittava herukanviljelyä. Heinävaaran pakastamon jatkuvuus on turvattava lisätavaran saannilla, sillä muuten se loppuu. Liha- ja riista-alaa kehitettävä edelleen (teurastusongelmien ratkaisut löydettävä). Yleensä jatkojalostuksen kehittäminen Luomunaudanlihan tuottaja - tukku - kauppa -ketjun kehittäminen Yleensä koko elintarvikeketjun laadun kehittäminen Ekotassu-kehittämishanke Ekotassu-hankkeen arviointi on muita laajempi ja perusteellisempi, koska hanke on ollut niin kattava ja merkittävä elintarviketoimialan kehittämisessä. Ekotassu-hankkeen kehittämistavoitteet ovat olleet hyvin laajat ja moniulotteiset, vaikka hanke kohdistui kapeammin teemaltaan luomu- ja lähiruokaan. Hankkeen tavoiteasettelussa hyvää on ollut sen rohkeus pureutua pohjoiskarjalaisittain haastavan teeman kehittämiseen ja se, että lähtökohtaisesti valitut kehittämisteemat ovat olleet innovatiivisia sekä elintarvikealan kehitystrendejä ennakoivia luonteeltaan. 32 Hankkeessa on myös ollut hyvää, että sen kehittämistoiminnassa korostuvat asiakasnäkökulman lisäksi koko luomu- ja lähiruokaketjun toiminta aina tuottajalta kuluttajalle. Hanke on ollut rohkea myös siinä suhteessa, että kyse ei ole ollut kehittämistoiminnassa vain konkreettisista asioista, vaan myös paljolti asennemuokkauksesta. Tämä sama asenteiden muokkauksen tarve on korostunut myös useita muita hankkeita koskevissa kommenteissa, sillä ennen kuin syntyy tuloksellista toimintaa, on sitä ennen toimijoiden tiedollisen osaamistason lisäksi myös tapahduttava muutos asenteissa (suhtautumisessa asioihin) suhteessa esimerkiksi tuotantotapaan, yhteistyön malliin, asiakas- ja markkinanäkemykseen tai innovatiiviseen toimintaan. Ongelmana on se, että asenteet periytyvät sukupolvisesti kymmenien, jopa satojen vuosien takaa, joten nopea muutos niissä määräaikaisella hankkeella on useimmiten mahdoton ajatus. Tässä mielessä tuttu sanonta ”Asenne ratkaisee kaiken” pätee edelleen monen hankkeen tuloksellisuuden kohdalla ja asennemuokkaustyöhön joudutaan usein pistämään hankkeissa ennakoitua suurempia aika-, raha- ja koulutuspanoksia. Tämä asennemuokkaus ei välttämättä näy suoraan ja välittömästi tuloksellisena toimintana, vaan voi mennä hyvinkin pitkään ennen kuin muutos tulee mahdolliseksi, esimerkiksi alkutuotannon maatiloilla. Tämä sama asia tulee esille myös Tiina Timosen Pohjois-Karjalan elintarvikehankkeiden arviointia koskevassa opinnäytetyössä (2013, 82 ja 87). Siinä hän ihmettelee sitä, että vaikka hänen arvioinnissaan hankkeisiin osallistuneet pitävät niiden antia hyödyllisenä, välttämättä saatu oppi ei näy yrityksen käytännön toiminnassa lyhyellä (projektin) tai pidemmällä aikajänteellä. Muutokset (esimerkiksi suuremmat investointeihin kohdistuvat) ovat usein hyvin vaikeita asioita päättää ja riippuvaisia useista osatekijöistä, joihin vaikuttaminen määräaikaisilla ja toiminnallisesti rajallisilla hankkeilla on lyhyellä aikavälillä useasti vaikeaa. Tässä suhteessa Tiina Timosen arviointiraportti selkeästi osoittaa, että suurin muutos tapahtuu sellaisissa hankkeissa, jotka ovat muita tiukemmin rajattu tarkkaan kohderyhmään (esimerkiksi hunajantuottajat tai riistayrittäjät), yrittäjät/ muut toimijat on otettu jo lähtökuopissa mukaan suunnitteluun ja hankkeen tavoitteet on asetettu hyvin konkreettisesti yrittäjien/muiden toimijoiden tarpeiden mukaisesti. Kaikkia asioita ei voi tehdä yhdessä hankkeessa. Näin on varmasti käynyt Ekotassu-hankkeen monien tavoitteiden ja suunniteltujen toimintojen kohdalla, sillä sen useat tavoitteet ovat projektisuunnitelman perusteella asetettu varsin ”korkealentoisiksi” ja vaikeaksi saavuttaa lyhyellä projektiaikavälillä. Etenkin tämä on ongelmallista luomun ja lähiruuan kohdalla, koska ne ovat asioina uusia, osin vaikeasti ymmärrettäviä sekä markkinoitavia ja siksi muutos on vaikea. Muutos vie aikaa jo sen vuoksi, että itse luomuun siirtyminen on hidas prosessi. Koska Ekotassu-hanke on ollut iso ja moniulotteinen tavoitteiltaan, monia osahankkeita sisältävä, näyttää siltä, että sen eri osiot eivät ole välttämättä aina kohdanneet toisiaan tuloksellisena toimintana. Hanketta on luonnehdittu myös ”sillisalaatiksi”, joka olisi pitänyt alkuperäisessä hakemuksessa pilkkoa vielä pienempiin osahankkeisiin. Tässä mielessä Tiina Timosen havainto kohdennetuista ja entistä teemallisimmista hankkeista hankemallina on syytä ottaa jatkossa tulevalla ohjelmakaudella huomioon uusia hankkeita käynnistettäessä. Toisaalta hyvää on, että Ekotassun seudulliset osahankkeet ovat olleet hyvin tuloksellisia riippumatta sen muista toiminnoista. Hankkeessa on osin jouduttu tekemään myös nopeiden tulosten saavuttamisen vuoksi sellaisia asioita, jotka eivät välttämättä ole olleet aivan sen tavoitteiden mukaisia. Ekotassussa on esimerkiksi toteutettu erittäin paljon erilaisia näyttäviä tapahtumia ja markkinointitoimenpiteitä, joiden tarkoitusta voi osin kritisoida, ja toisaalta ruohonjuuritason tilaneuvonnan (mm. luomu, vilja, puutarha) parissa tehtävä perustyö ei ole kenties saanut sitä arvoa hankkeessa, joka on ollut sen yhtenä alkuperäisenä ja kantavana ideana. Ekotassu-hankkeessa erityisen hyvää on ollut se, että sen monipuolinen ruokatapahtumatuotanto (mm. lähiruokatapahtumat ja maakunnan erilaiset ruokatapahtumat Helsingissä) on lähentänyt tuottajia ja kuluttajia toisiinsa sekä tätä kautta tehnyt myös laajalti luomun lähiruokatuotantoa tutuksi maakunnassa ja sen ulkopuolella. Konkreettisesti tämä näkyy kaupan hyllyillä paikallisina tuotteina, luomu- ja muiden lähiruokatuotteiden kasvaneena kysyntänä maakunnan ulkopuolella sekä 33 Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi erilaisten logististen jakeluketjuratkaisujen paranemisena. Yleensä yhteistyö koko ruoan arvoketjun eri toimijoiden välillä on ottanut hankkeessa tämän myötä hyviä askelia eteenpäin ja valmistellut siltä osin tulevaa kehittämistyötä. Harmillista on, että hankkeessa alun perin suunniteltu ”Ruokaa Pohjois-Karjalasta” -merkki vaihtui ikävän julkisuusprosessin myötä ”Työtä Pohjois-Karjalasta” -merkiksi. Prosessina se toi hankkeelle runsaasti kielteistä julkisuutta ja aiheutti menetyksiä sekä pr- että toiminnallisella puolella. Toisaalta se opetti asioiden merkittävästi huolellisempaa valmistelua etenkin lainsäädännöllisesti ja eri sidosryhmien kuulemisen tärkeyttä. Ekotassun tavoitteellisen ja toiminnallisen laajuuden vuoksi sen hallinta projektikokonaisuutena on ollut haaste. Etenkin projektin johdolle tämä on ollut haasteellinen tehtävä, jonka haltuunotto on tuottanut ongelmia, ja joka on näkynyt mm. sovittujen asioiden viime tipassa tekemisenä. Myös avoimessa tiedonvälityksessä sekä hankkeen sisällä että ulospäin sidosryhmiin on ollut aika ajoin merkittävästi parantamista koko projektin ajan (mm. suunnitelmiin on tullut yllättäviä muutoksia ilman ennakkotietoa, osatoimijat eivät ole tienneet mitä muualla hankkeessa tapahtuu tai kokouskutsut ovat jääneet tulematta). Yhteistyö ei ole myöskään toiminut hankkeessa sisäisesti ja ulkoisesti aina toivotulla tavalla. Tähän ovat myös vaikuttaneet mukana olevien organisaatioiden tarve huolehtia omista inhimillisistä eduista (käytännössä rahoituksesta ja henkilöiden työpaikoista) ja mikä ongelmallisinta, sovitussa roolituksessa ja työnjaossa ei ole aina pitäydytty puolin eikä toisin eri toimijoiden välillä. Tämä on murtanut toimijoiden luottamusta toisiinsa, joka on johtanut siihen, että epäillään toisen tarkoitusperiä ja pimitetään hanketietoa, vaikka sen entistä avoimempi jakaminen olisi tarpeen elintarvikealan kehittämiseksi. Osin tämä Ekotassussa ilmennyt hankeongelma on ollut henkilökysymys (”Kukaan ei ole suostunut antamaan piiruakaan periksi”), mutta osin myös eri hanketalojen toimintakulttuurien erilaisuudesta johtuvaa. Sen johdosta on syntynyt klikkejä hanketalo-organisaatioiden välille, joilla on osin myös takana pidempi historia. Etenkin Ekotassu-hankkeen alkuvaiheessa nämä ristiriidat vaivasivat, ja niihin meni turhaa energiaa ja aikaa. Näistä ongelmista on syytä päästä jatkossa eroon tulevan ohjelmakauden elintarvikehankkeiden valmisteluissa sekä toteutuksissa. Nykyisellään ilmapiiri on jo hieman parantunut ja yhteistä osallistumista on ollut merkittävästi enemmän. Silti kehittämisen ilmapiiriä ja luottamusta ei voi edelleenkään kuvata täydelliseksi. Keskinäisen luottamuksen saavuttamisessa on edelleen kehittämisen paikka eri organisaatioiden ja hankehenkilöiden välillä. Ekotassun kokemuksista viisastuneena on järkevää uuden ohjelmakauden aluksi ”putsata pöytä” ja aloittaa elintarvikealan kehittämistyö keskeisten organisaatioiden osalta ikään kuin alusta uudelleen. On katsottava realistisesti keitä toimijoita varten mikin kehittäjäorganisaatio ja sen osaajat ovat olemassa ja mitä hankkeita on viisasta toteuttaa sekä erikseen että yhdessä. Turhasta kilpailusta organisaatioiden ja yksittäisten henkilöiden välillä on syytä päästä eroon. Tiedotustoiminta Ekotassussa on ollut laajaa ja mediahakuista kaiken aikaa. Tiedottamista on tehty aktiivisesti myös eri tapahtumissa, seminaareissa ja elintarvikealan koordinointihankkeen kanssa yhteistyössä. Myös nettisivut ovat olemassa hankehallinnoijan sivuilla https://www.proagria.fi/hankkeet/ekotassu-1570 että yhteistyökumppanien toimittamana http://www.pkky.fi/aiko/elo/ .Tämä puoli hankkeessa vaikuttaa olleen hyvässä kunnossa koko hankkeen ajan. Ekotassun merkittävimmiksi tuloksiksi voidaan kirjata tässä vaiheessa yleensä luomunäkemyksen ja -osaamisen levittämisen, koko elintarvikeketjun vuoropuhelun ja yhteistyön käynnistymisen, uusien myyntikanavien avaamisen ja ruokamatkailun yhdistämisen entistä vahvemmin matkailuun ja pohjoiskarjalaisen paikallis- sekä luomuruokabrändin tunnetuksi tekemisen. Osahankkeet ovat myös tehneet laadukasta työtä hankkeen aikana useilla seudullisen elintarvikekehittämisen osa-alueilla. Hankkeen väliraportissa on listaus hankkeen määrällisistä tuloksista, mutta näitä tuloksia ei ole avattu sen enempää laadullisesti, joten niiden tarkempi arvioiminen tältä osin ei ole ollut mahdollista. 34 Ekotassun haastateltujen jatkonäkemyksissä elintarvikealan kehittämiseksi Pohjois-Karjalassa korostuivat seuraavat asiat: maidon kilpailukyvyn ja tuotannon säilyttämine ruohonjuuritason neuvontaan panostaminen taloudellisesti ja toiminnallisesti, erityisesti tarvitaan luomuun erikoistuneita neuvoji tutkijoiden kanssa kehitettävä yhteistyötä yhteistyötä kehitettävä viljelijöiden keskuudessa koko tuottajakunnan aktivointi, sillä tuottajat nopeasti vanhenemassa ja kasvustot monessa tapauksessa sen mukana tuoremarjakaupan kehittäminen jatkojalostuksen kehittäminen, joka tullut esille useissa haastatteluissa markkinaosaamisessa ja asiakaslähtöisyydessä on myös merkittävästi parantamista (alkaen jo viljelyratkaisuista) Elintarvikealan koordiointihanke Pohjois-Karjalassa (Ekotassun osio) Elintarvikkeiden koordinointihanke oli alun perin oma hankkeensa, mutta rahoittajien toimesta se liitettiin osaksi Ekotassua. Hankkeella on merkittävä rooli, sillä sitä edeltävä koordinointihanke ja tämä uusi hanke ovat tavallaan testi sille, että miten elintarviketoimialan koordinointi Pohjois-Karjalassa onnistuu. Kokemukset koordinointitoiminnasta onkin tarkoitus siirtää tulevalle ohjelmakaudelle ja katsoa kertyneiden kokemusten perusteella, miten asia kannattaa hoitaa jatkossa hallinnollisesti sekä toiminnallisesti. Koordinointia kaivataan myös nykyisellään, sillä haastatteluissa on tullut paljon kommentteja siitä, että Pohjois-Karjalan elintarvikehankkeet ovat nykyisellään ”sekamelska”. Se on myös todennettavissa haastattelukommenttien lisäksi hankekirjosta, jota on arvioitu Tiina Timosen opinnäytetyössä ja tässä raportissa, kun lisäksi mukaan luetaan vielä alueiden väliset alkutuotanto- ym. elintarvikehankkeet. Tämän hankkeen tavoitteet ja toimenpiteet on asetettu osin varsin yleisellä tasolla ja toisaalta niitä on konkretisoitu määrällisesti. Hankkeen rooli Ekotassu-hankkeen sisällä sen tavoitteiden ja toimenpiteiden osalta vaikuttaisi olevan hieman ristiriitainen, sillä näissä on joiltain osin havaittavissa päällekkäisyyttä. Tai kenties niin, että koska tavoitteet ovat molemmissa osin väljiä, syntyy siitä vääjäämättä toiminnallista päällekkäisyyttä. Koska tavoitteelliset leikkauspinnat kohtaavat toisensa, seurauksena on tulkinnanvaraa mikä on hankkeiden työnjako ja rooli eri tavoitteiden osalta, josta seuraa eriasteisia intressiristiriitoja. Ekotassu-hanke on kuitenkin ottanut paikkansa selkeästi elintarvikealan koordinointihankkeena ja ylipäätään osoittanut, että koordinointia tarvitaan. Se on oma kysymyksensä jatkossa, että täytyykö koordinointihankkeen tai -toiminnan ja sen projektivetäjän olla mukana konkreettisessa kehittämistyössä ja voisiko se kenties keskittyä yleisemmin hallinnoimaan ja johtamaan elintarvikealan kehittämistyötä koko maakunnassa, rakentamaan toimivia yhteistyösuhteita eri elintarviketoimijoiden välille, myös kansallisella tasolla, jota hanke jo nyt tuloksellisesti tekee. Se, että toimijat ovat myös konkreettisessa yritysten kehittämistyössä mukana, auttaa projektinvetäjää ymmärtämään arkitason yritys- ja kehittämisongelmia. Toisaalta työtaakka näin yleistavoitteellisessa hankkeessa muodostuu nopeasti raskaaksi, jos liikkuu toiminnassa jatkuvasti ylätasolta ruohonjuuritasolle saakka. Voikin arvioida, että olisiko koordinointihankkeen parempi keskittyä johonkin rajatumpaan tehtävänkuvaan? Entä jos koordinointihankkeella olisi maakunnan elintarviketoiminnan kehittämisessä verkostokoordinaattorin, yleisinnovaattorin ja välittäjäorganisaation rooli. Se saattaisi tehokkaasti eri toimijoita yhteen, ohjaisi niitä saman kehittämispolun alkuun ja rivakasti hankkisi elintarvikealan kehittämisprosesseissa tarvittavan perus- tai muun tiedon, josta sitten tarpeen mukaan jatkaisivat kehittämistyötä eteenpäin asiantuntijat/neuvojat. 35 Koordinointihanke voisi olla jatkossa Pohjois-Karjalassa kuin kehittämisen liimaa, joka pitää erilaiset teemalliset kehittämishankkeet koossa ja luotsaa elintarvikealan kokonaisuutta määrätietoisesti kohti tavoiteltua, yhteisesti sovittua, päämäärää. Sen työkaluja olisivat entistä kehittyneemmät ja koko maakunnan elintarvikealan palvelevat verkkosivut, sovitut yhteistyökäytännöt (roolit, työnjako ja yhteisen kohtaamisen tavat), yksi puhelinnumero, josta yrittäjä saa tarvittaessa kaiken elintarvikealan perustiedon maakunnassa, tarvittavat kehittämishanketiedot jne. sekä yleensä ne toiminnot, jotka pitävät yllä hyvää yhteistyötä, tehokasta kehittämistarpeiden tunnistamista ja edistävät eri keinoin konkreettista kehittämistyötä. Tavallaan kyseessä olisi ”Elintarvikealan verkkopalvelukeskus”, ”Elintarvikealan keskusvaraamo” tai ” Elintarvikealan Välvouhka”, jonka koordinoimana perusasiat löytyvät sekä ratkeavat helposti ja nopeasti. Koordinointihankkeen yksi omimpia kehittämisen osa-alueita onkin ollut tiedotustoiminta, joka haastattelukommenteista päätellen on ollut hyvin aktiivista. Sähköpostia lähtee eteenpäin vauhdilla, nettisivuja päivitetään ahkerasti (http://www.pkky.fi/aiko/elo), järjestetään seminaareja ja muita pienempiä tiedotustapahtumia sekä toimitaan aktiivisesti myös kansallisella tasolla, jonne tieto kulkee toiseen suuntaan Pohjois-Karjalan elintarvikealan kehityksestä ja sieltä uusi tutkimus- ym. tieto leviää tehokkaasti maakuntaan eri toimijoille. Koordinointihankkeessa luomu- ja lähiruokayritysten toiminnan kehittämisessä onnistuneita tuloksia on saavutettu elintarvikkeiden yritysryhmien kanssa tehtävässä työskentelyssä (mm. ternimaitoryhmä Juuassa ja Polvijärven elintarvikealan yritysryhmä). Hanke on tässä työssä toiminut kiinteässä yhteistyössä saman hanketalon ”Laatua pukkaa” -hankkeen kanssa, sillä se on ollut jo saman toimiston lisäksi luontevaa hankkeiden toisiaan hyvin täydentävän luonteen vuoksi. Tavallaan yhteistyö laatuhankkeen kanssa on ollut niin kiinteää, että kehittämistyön takana on ollut projektivetäjien kahden hengen tiimi, joka on voinut prepata ja kommentoida kehittämistyötä toisilleen. Tämä malli on myös suositeltava ja hyväksi havaittu muissa hankkeissa, sillä se auttaa pitämään jalat maan pinnalla ja ohjaa tekemään parempia päätöksiä yhteisen kriittisen pohdinnan jälkeen. Koordinointihanke on osaksi tämän vahvan tiimityön vuoksi ja aktiivisen projektivetäjän ansiosta toteuttanut tuloksellisesti suunniteltuja toimenpiteitä. Toisaalta yhden projektivetäjän tehtäväkenttä on ollut hankkeessa hyvin laaja, joka vääjäämättä aiheuttaa em. vaaran projektiväsymyksestä ja sen, että kaikkien asioiden hoitaminen ei mene aivan loppuun saakka (esimerkiksi yritysten neuvontaan käytettävä aika on aina rajallinen, vaikka useimmiten siinä olisi parempi mennä siinä astetta syvemmälle ajan kanssa). Lisäksi koordinointihanke on tehnyt aktiivisesti yhteistyötä etenkin Keski-Karjalan suuntaan paikallisen toimijan MTK:n kanssa, ProAgrian hanketoimijoiden, Itä-Suomen yliopiston kanssa ja myös Pielisen Karjalan alueella Pikesin paikallisen toimijan kanssa. Yhteistyön idea on löytynyt paikallisten toimijoiden kanssa varsin helposti keskinäisten palaverien ja henkilökohtaisen luottamuksen kautta. Koordinointihankkeen tuloksellisuus ja vaikuttavuus ovat syntyneet monista tapahtumista, koulutuksista, opintomatkoista ja toisaalta sen työskentelystä ruohonjuuritasolla yrittäjien parissa. Hankkeen toimintaskaala on ollut tässä mielessä ollut laaja. Hankkeessa havaittuja hyviä käytäntöjä ja projektin jälkeen elämään jääviä asioita ovat työryhmätyöskentely, opintomatkat ovat olleet hyviä yhteistyön käynnistysfoorumeita (kun istutaan iltaa ja vaihdetaan mielipiteitä vieraassa ympäristössä, silloin silmät avautuvat) ja Aitoja Makuja nettisivusto. KEHA-hanke on tuottanut esimerkkejä miten luomu saadaan suurkeittiöihin tai miten uusi tuote syntyy sivutuotteesta (tätä tutkitaan yhdessä Itä-Suomen yliopiston kanssa yhdessä yritystapauksessa). Hankkeen toiminnan kohdalla innovaatiotoiminta on herättänyt kysymyksen, että onko lopulta yhtä menetelmää, että miten innovaatioita syntyy. Siihen vaikuttavat monet tekijät ihmisten oman toiminnan lisäksi ja hankkeessa on havaittu se keskeinen seikka, että yleensä innovaatiotoiminta edellyttää aina asiastaan innostuneita ihmisiä ja näiden ihmisten kohtaamista. Innovaatioiden idut syntyvät sitten näissä kohtaamisissa ja jalostuvat kohtaamisten jälkeisessä ajatustyössä ja sen ongelman ratkaisusta, joka on innovaatioprosessin käynnistänyt. 36 Koordinointihankkeen vaikuttavuus on osaltaan syntynyt siitä, että yrittäjät muistavat hankkeiden takaa ihmiset, eivät hankkeita sinänsä ja saavat hankehenkilöiden avustuksella tehokkaasti tarpeellisen tiedon. Tässä mielessä koordinointihanke on selvästi ollut hyvin ihmiskeskeinen ja henkilökohtaisille suhdeverkostoille rakentuva. Luomu on kehittynyt hankkeen aikana (mm. autettu paljon yrittäjiä paperien pyörittelyssä), Karelia Food Forum on ollut menestys Helsingin seudulla ja liha-alan kehitys on edistynyt hankkeen toimesta, vaikka asiaan on vaikuttanut myös monia keskeisiä toimijoita. Kehityksen vaikuttavuus on hankkeessa ollut selvästi hyvin monitahoista, jossa se on edistynyt monien pienten palasten/toimijoiden yhteistoimena. Koordinointihankkeen näkökulmasta on tärkeää saada tulevalla ohjelmakaudella elintarvikealan kehittämiseen selkeä organisaatioiden välinen roolitus ja keskinäinen työnjako. Keskeisiä kehittämistoimia tulevalla ohjelmakaudella ovat erityisesti alkutuotannon jalostusasteen nosto ja villisikatarhauksen uusi kehitysvaihe. Yleisemmin riista-ala vaatii hengen nostatusta, uusinta tietoa ja investointeja. Myös liha- ja puutarhapuoli ovat kehitettäviä asioita. Ylipäätään luomu- ja lähiruuan kehittäminen on tarpeen. Alueiden väliset hankkeet Luonnosta sinulle II -hanke Hankkeen käynnistämisen taustalla oli Luonnosta sinulle -hankkeen I-vaiheen kokemukset, jonka aikana syntyi innostus Matsutake-sieneen. Japanilaisten kanssa heräsi ajatus, että luonnontuotteet ja ruoka täytyy kytkeä matkailuun. Hankkeen toiminnasta ja tuloksellisuudesta on haastattelun perusteella hieman vaikea sanoa mitään, sillä varsinaiset projektin vetäjät ovat olleet jo pidempään poissa hankeorganisaation leivistä. Ongelmana oli myös projektipäällikön vaihtuminen kesken hankkeen. Lisäksi ei saatu esimerkiksi Suomen Ladulta kaikkia niitä tietoja sopivista yhteyshenkilöistä, jotka olisivat voineet osallistua hankkeen toteutukseen. Yleensä projektitoiminnan ongelmana on se, että kun projektipäällikkö lähtee hankkeesta, tiedot ja osaaminen lähtee myös sen mukana. Tämä korostaa hankehenkilökunnan jatkuvuuden merkitystä hankkeissa, jos toiminta on ollut muuten onnistunutta. Pohjois-Karjalasta oli yhteyshenkilö Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta, mutta toiminta hankkeen suhteen ei ollut kovin aktiivista (osallistuminen ohjausryhmän kokouksiin). Pohjois-Karjalassa järjestettiin aloitustilaisuus Itä-Suomen yliopiston tiloissa, mutta tiedotus ja sen järjestäminen epäonnistuivat. Projektien vetäjillä oli myös haaste tasapainoilla neljän maakunnan välillä hankkeen toteutuksessa. Hankkeen tiedotustoimintaa on toteutettu yleisten tiedotustilaisuuksien kautta neljässä maakunnassa, sähköpostituksin hankkeesta todennäköisesti kiinnostuneille tahoille (Arktiset Aromit ry:llä on mm. yritystietokanta), osallistumalla erilaisiin pienimuotoisiin tapahtumiin, työpajoihin ja seminaareihin ympäri hankealuetta ja henkilökohtaisia suhdeverkostoja hyödyntämällä. Hankkeen perustiedot löytyvät nettiosoitteesta http://www.arctic-flavours.fi/fi/arktiset+aromit/hankkeet/ luonnosta+sinulle+ii-hanke-from+nature+to+you+ii+2009-2012/ Yritystoiminnan aktivoinnissa haasteena on se, että yritykset lähtevät esimerkiksi ensisijaisesti maakuntien osastoille. Helposti pidetään kiinni maakunnallisista hankkeista, mutta silloin ei saada kansainvälisille markkinoille riittävästi raaka-ainetta. Esimerkiksi luonnonyrttiyritykset ovat liian pieniä vientiin (mm. Frantsilakin on liian pieni tuotannoltaan), vaikka Pohjois-Karjalassa esimerkiksi sienten ostotoiminta ja vienti on laajaa. 37 Hankkeessa yrityskontaktit saatiin jo edellisen hankkeen kautta ja yritykset ottivat myös osin itse yhteyttä. Oikeiden yhteistyökumppaneiden löytäminen oli osin vaikeaa, sillä yhteyden saaminen paikallisiin ei ollut ongelmatonta. Ennen yrityksiin sai hyvin yhteyden mm. kuntien elinkeinoasiamiesten kautta. Yleensä yhteistyökuvioiden rakentaminen maakuntien välille oli vaikeaa; mitkä olisivat oikeita yhteistyökumppaneita. Ruoka-Suomen yhteistyökumppanit olivat paikallisesti ja alueellisesti paremmin järjestäytyneitä. Projektin loppuraportin mukaan Pohjois-Karjalasta hankkeeseen osallistui hankkeen yrttivoidekurssille 5 yritystä, rohdoskurssille yksi yritys ja yksi tilasi kurssimateriaalin. Japanin opintomatkalle osallistui 2 yritystä ja Italian vastaavalle matkalle 3 yritystä. Kaksi yritystä toimi myös hankerahoittajina ja yksi tapahtuman järjestäjäkumppanina. Lisäksi yritysvierailuja tai muita suoria kontakteja (puhelin, sähköposti) yrityksiin oli yhteensä 13 kpl. Hankkeessa on myös tehty Pohjois-Karjalassa tiedotus- ja/tai muuta pienimuotoista kehittämisyhteistyötä Maaseudun Sivistysliiton, ProAgrian, Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulun, Pohjois-Karjalan maakuntaliiton, kolmen kyläkehittäjäyhteisön ja Itä-Suomen yliopiston kanssa. Muutamien maakunnan kehittämisorganisaatioiden kanssa on käyty vain keskusteluja (mm. Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä). Jos katsotaan Pohjois-Karjalan panostusta hankkeeseen (81 000 euroa), pelkästään aktiivisesti hankkeeseen osallistuneita yrityksiä (opintomatkoille, kurssituksiin ja hankerahoitukseen osallistui yhteensä 14 yritystä) kohden se tekee suorana taloudellisena panoksena 5786 euroa/yritys. Tätä alueiden välistä taloudellista panostusta voidaan pitää jo erittäin mittavana panostuksena yritykseen ja odotettuun hyötyyn nähden. Toki suorat yrityshyödyt eivät ole näin suoraviivaisesti mitattavissa, mutta jos mukaan lasketaan yritysvierailut (jotka eivät välttämättä johtaneet toimenpiteisiin) tai muu jonkin tasoinen tiedotus- ym. yhteistyö yritysten kanssa (yhteensä 28 yritystä), panostus on ollut silloinkin hankkeessa 2893 euroa/ yritys. Niin paljon tietoa ei ole ollut käytettävissä, että olisi voitu laskea koulutuspäivän hinta/koulutettava. Nämä laskennalliset arvot perustuivat Pohjois-Karjalan maaseuturahaston suoraan panostukseen hankkeeseen, mutta on huomioitava, että hankkeella on ollut myös välillisiä vaikutuksia yritystoimintaan ja vaikutuksia myös monen muun toimijan kautta (mm. kyläyhteisöjen toimijat) kehitettävänä oleviin asioihin. Arvioitaessa alueiden välisen hankkeen merkitystä ja sen tavoitteita Pohjois-Karjalan osalta, tulokset siitä ovat jääneet varsin pieniksi. Hankkeella ei näytä olleen suurta vaikuttavuutta maakunnassa ja ongelmana näyttää olleen se, että hanketta ei ole juurikaan otettu omaksi Pohjois-Karjalassa kuin pienen joukon toimesta. Perusongelma on ollut, että Pohjois-Karjalasta ei löydetty sellaista toimijaa ja verkostoa, jonka varassa hanke olisi voinut toimia tehokkaasti maakunnan alueella. Tässä mielessä olisi tarvittu Pohjois-Karjalaan oma työntekijä, joka olisi auttanut ottamaan alueen haltuun ja jota voidaan pitää ehdottomana edellytyksenä ylialueellisissa hankkeissa, että sen vaikuttavuus saadaan maksimoitua suhteessa sijoitettuun rahoituspanokseen. Hankkeen loppuraportissa arvioidaankin itsekriittisesti, että hankeorganisaation kotimaakunnassa viestit liikkuvat suhteellisen hyvin tutuissa piireissä, mutta ylimaakunnallinen hanke vaatii jo erityisen toimivaa verkostoa, jotta tiedetään mitä yhteistyökumppanit milloinkin tekevät. Tiedotusvajetta voisi korjata esimerkiksi sähköinen hanketietopankki, joka olisi helppokäyttöinen, kaikkien tahojen tiedossa ja rahoittajasta riippumaton valtakunnallinen tietopankki. Myös esiselvityshanke olisi voinut olla tarpeellinen tämän kaltaisen hankkeen taustalle, sillä selvityksen aikana olisi voitu luoda valmiiksi kontaktit ja etsiä yhteistyötahot sekä yritykset. Näin hanke olisi päässyt suoraan toteuttamaan tarkemmin kohdennettuja toimintoja ennalta määritetyille kohderyhmille. Lisäksi yrittäjiä on vaikea sitouttaa hankkeisiin, jotka eivät ole suoraan yritystoimintaa kehittäviä. Eli tästäkin näkökulmasta ajatellen olisi esiselvityshankkeelle ollut tilaus. Näin oltaisiin saatu kar- 38 toitettua todelliset tarpeet ja kiinnostukset – saatu ehkä enemmän yrityksiä mukaan tai suunniteltu hankkeen toimista konkreettisempia. Projektin loppuraportissa todetaan lisäksi, että mediasuhteiden luominen suurella hankealueella ja nykypäivän tietoähkyn keskellä on myös haasteellista, vaikka näkyvyyden kuten median rooli tiedotushankkeessa olisi tärkeä. Suurella hankealueella tulisi ehkä näkyä kentällä säännöllisemmin ja panostaa rahallisesti enemmän maksettuun mainontaan sekä messuosallistumisiin. Ohjausryhmä ehdotti, että tulevissa hankkeissa on syytä pohtia edelleen kuinka luonnontuotteet saadaan kytketyksi osaksi matkailua. Ohjausryhmä ehdotti myös lisäpanostusta jatkossa pienyrittäjien aseman parantamisesta esimerkiksi raaka-aineen saannin suhteen. Tehtävää on lisäksi yhteistyön vahvistamisessa, yhtenä vaihtoehtona nähtiin esimerkiksi yhteisvarastot ja -ostot. InnoNauta Koulutus InnoNauta Koulutus on ollut hyvin samantyyppinen toiminnalliselta rakenteeltaan kuin Luonnosta sinulle II -hanke. Se on ohjautunut hankkeena Pohjois-Karjalan ulkopuolelta ja alueella ei ole ollut kontaktitahoa. Kaikki koulutusjärjestelyt on tehty MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitos) Ruukin toimipisteen kautta, joka sijaitsee Oulun lähellä. Syyksi tiedotusjärjestelyyn todettiin se, että keskeisesti yhteistyö on kulkenut lihatalojen kautta ja aktivoinnissa on hyödynnetty nimenomaan heidän osoitteistojaan esimerkiksi sähköpostituksissa (jos ei tiedota heidän kauttaan, vaikea tavoittaa tilallisia). Perusteluiksi maakunnallisen tiedotuksen vähäisyyteen mainittiin myös se, että Proagrialla ei ole välttämättä kontakteja emolehmä- ja naudanlihatuottajin. Se herätti kyllä kysymyksiä, että onko todella näin, koska ProAgria toimii koko ajan lähellä kaikkia tuottajia. Lisäksi hankkeesta on tiedotettu lehti-ilmoituksin (Pohjois-Karjalassa mm. Vaarojen Sanomat, Karjalainen, Ylä-Karjala ja valtakunnallisesti Maaseudun Tulevaisuus), nettisivujen kautta ja suoraan paperikirjeillä. Hanketta ei kuitenkaan ollut suunnattu yksinomaan lihatalojen asiakkaille vaan yleisemmin kaikille. InnoNauta Koulutuksen nettisivusto on luotu hankkeessa MTT:n alle, mutta sen alla ei ole ollut Pohjois-Karjalan sähköistä koulutuskalenteria. Luennoitsijat/asiantuntijat ovat tulleet pääasiassa MTT:ltä. https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/esittely/toimipaikat/ruukki/Ruukin%20 hankkeet/InnoNautaKoulutus Haastattelussa pohdittiin sitä, että onko alueiden välinen hanke toimiva ratkaisu. MTT:n näkemys oli, että joku paikallinen yhteistyökumppani olisi hyvä olla. Tarvitaan vahvempaa alueellista jalkautumista. Aktiivisimmat alueet hankkeessa ovat olleet Pohjois-Savo ja ruotsinkielinen Pohjanmaa. Näillä alueilla ei ole ollut aktiivista toimintaa MTT:llä, mutta yksi syy aktiivisuuteen on se, että esimerkiksi ruotsinsuomalaisella Pohjanmaalla ei ole ollut juuri hankkeita, mutta siellä missä muualla vastaavasti on ollut, sinne tarvitaan ehdottomasti kohdennetumpaa ja tarpeista lähtevää koulutusta. Tämä on asia, joka saa vahvistusta InnoNauta Koulutus-hankkeesta myös Pohjois-Karjalan havaintojen osalta. Tärkeää on selvästi antaa tila- tai pienryhmäkohtaista neuvontaa laaja-alaisen koulutuksen sijaan. Parhaiten hankkeessa vetivät juuri räätälöidyt pienryhmät, joka on havaittu myös muissa tässä raportissa arvioiduissa hankkeissa. Pohjois-Karjalasta on osallistunut Innonauta Koulutukseen yhteensä 66 henkilöä (167 opintopäivää) hankkeen aikana (koko hankkeessa osallistujia on ollut 890), joka on merkinnyt noin 1352 euron suoraa kokonaispanostusta jokaiseen koulutettavaan. Keskimäärin nämä 66 henkilöä osallistuivat 2,5 koulutuspäivään, jolloin koulutuspäivän hinnaksi/koulutettava tuli 540.80 euroa. Koulutettavia on ollut Pohjois-Karjalassa suhteessa muihin alueisiin toiseksi vähiten. Osallistujia oli eniten Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla. Pohjois-Karjala aktivoitui vasta hankkeen loppuaikana, kun hankkeelle tuli lisää tunnettavuutta, jonka vuoksi kaksi viimeistä koulutusvuotta olivat aktiivisimpia. 39 Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi Hankkeen tiedollinen anti on ollut perustiedon saaminen oman nautatilan kehittämiseen ja sitä kautta tietotaidon lisääminen. Jos osallistui koulutukseen, sai ostaa myös erikseen tilakohtaista koulutusta. Hankkeessa luomutuottajat olivat samassa rivissä muiden tuottajien kanssa, vaikka tosin erityisesti Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa luomu pyrittiin huomiomaan muita alueita paremmin. Erikseen on menossa luomunaudanlihahanke ja etenkin emolehmätuotannossa luomu on houkutteleva vaihtoehto. Haasteena on luomun loppukasvattaminen. Tärkeää olisi saada talouslukuja luomunaudan tuottamisesta, että voidaan siirtää mallia muille tiloille. Lähiruoan saavutettavuuteen on menossa kokeilu Oulun yliopiston paikkatietojärjestelmäosaamisen kanssa. Hankkeen vaikutukset näyttävät olleen kohtalaiset Pohjois-Karjalassa, mutta ongelmana on ollut alueellisen yhdyshenkilön puute Pohjois-Karjalassa, joka on haitannut lihatilojen aktivoimista (vrt. Luonnosta sinulle II -hanke). Hankkeen olisi ollut syytä tehdä myös yhteistyötä pohjoiskarjalaisten elintarvikehankkeiden ja niiden monipuolisten paikalliskontaktien kanssa. Nämä kaksi hankekokemusta (Innonauta ja Luonnosta sinulle II -hanke) painottavat sitä tosiasiaa, että aina on tarpeen alueiden välisissä hankkeissa löytää todelliset paikalliset toimijat ja yhdyshenkilöt, sillä kehitys on aina luonteeltaan paikallista. Jatkossa on syytä olla tarkempi tässä asiassa alueiden välisiä hankkeita rahoitettaessa ja käynnistettäessä. Tosilampuri Tosilampuri-hankkeessa ei ole erityisesti nimettyä maakunnallista vastuuhenkilöä aktiivisena palkattuna toimijana, mutta yksi henkilö maakunnasta on osallistunut hankkeen ohjausryhmän toimintaan ja ko. henkilö on osallistunut lisäksi laajemmin valtakunnalliseen lammasalan kehittämiseen. Pelkästään maakunnallista lampuri-hanketta oli alun perin mahdoton saada kasaan, mutta pohjana on ollut Keski-Karjalassa toteutettu pieni hanke (Keski-Karjalan lammasverkko). Hankkeessa on hyödynnetty monien muiden hankkeiden tavoin pienryhmiä, joita on perustettu useampia, mutta vain yksi Pohjois-Karjalaan. Tieto hankkeesta on välittynyt tehokkaasti lampureille maakunnallisen lampurikerhon kautta, valtakunnallisten lampuripäivien yhteydessä ja myös maakunnallisen lampuriyhdistyksen kautta. Myös lehti-ilmoituksia on hyödynnetty, samoin sähköistä tiedonvälitystä. Pieni ja tiivis joukko on ollut helppo tavoittaa. https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/ ProAgria/ProAgriaEtela_Savo/Palvelut/Hankkeet/tosilampuri Hankkeen koulutusmenetelminä ovat olleet benchmarkkaukseen perustuvien pienryhmien lisäksi pellonpiennarpäivät, teemapäivät (koulutusta myös webpalveluina), yleensä monipuolinen käytännönläheinen koulutus ja tarvittaessa korkeatasoiset luennoitsijat erityisosaamispäivillä. Yrittäjästä itsestään sitten riippuu, mitä hankkeesta saa. Mielenkiintoista hankkeessa on, että on eriytetty erilaiset koulutusryhmät: aloittavat ja pidemmälle edenneet. Tätä on syytä kehittää edelleen tulevissa elintarvikealan hankkeissa. Tähän otetaan kantaa myös hankearvioinnin tulosten pohdinnassa ja toimenpide-ehdotuksissa. Projektissa on harrastettu kierrätystä ympäri projektialuetta niin, että osallistuminen mahdollistuisi mahdollisimman monelle. Siihen on pyritty hankkeessa koko ajan, että jokaisen päivän anti ja sisältö on sen verran hyvä, että se palkitsee matkan ja päivään käytetyn ajan. Hanke on ollut samalla testialusta sille, että siinä sovellettuja alueellisia malleja voitaisiin jatkossa hyödyntää valtakunnallisesti. Hankkeen pullokaulat ovat olleet pitkät matkat ja lampurien on ollut vaikea irrottautua hektisestä työnteosta koulutukseen vaikka se on jo itseisarvo sinänsä. Benchmarkkaukseen videoneuvottelut eivät sovi, vaan on matkustettava. Ongelmana ovat hyvien ja kokeneiden kouluttajien vähäisyys ja tietotaitoa on tarvinnut tuoda lisää ulkomailta. Yhteistyö on hankkeen ansiosta edistynyt ja lampurien joukosta ovat helposti löytyneet ”sielunveljet” sekä todelliset yhteistyökumppanit, jonka voi laskea hankkeen tulokseksi. Hankkeen muita keskeisiä tuloksia ovat itsetunnon ja asenneilmaston muuttuminen tuotantosuuntaa kohtaan, joka on ollut 40 haussa, mutta tämä puoli on nyt vahvistunut. Sidosryhmien yhteydet ovat myös vahvistuneet (mm. Laatua pukkaa-/Elintarvikealan koordinointi-hankkeet). Jatkossa lammasalan tiedonhankintaan, lajitteluun ja käyttöön halutaan luoda uusia välineitä, joka on iso osa suunniteltua kansallista hanketta, etenkin ajankohtaisen englanninkielisen materiaalin suhteen. Tämä asia on myös akuutti monissa muissa hankkeissa, kuten Elintarvikealan koordinointihankkeessa. Tiedon tehokas käsittely on olennainen asia myös innovaatiotoiminnan näkökulmasta. Uutta mahdollisimman korkeatasoista tietoa tuodaan nopeasti sisään käytäntöihin. Tässä hankkeessa on esimerkiksi haettu kovaa osaamista Hollannista uudesta siemennysmallista. Innovaatiot syntyvät sekä tietoisen (tiedollisen) työn että sattuman kautta (idearikkaat ihmiset kohtaavat). Hyvää tässä hankkeessa onkin ollut, että se on mahdollistanut asiantuntijoiden käytön, joka ei muuten toteutuisi ilman hankkeen resursseja. Hanke on onnistunut vähintään kelvollisesti asetettujen tavoitteiden suhteen. Pohjois-Karjalan Kehittävät Lampurit ryhmä on kokoontunut 20.3.2013 mennessä 6 kertaa ja mukana on ollut yhteensä 32 henkilöä. Lisäksi lampureita on kiertänyt maakunnasta muissa pienryhmissä. Tässä hankkeessa kehitystilanne on merkinnyt toistaiseksi (20.2.2013) noin 3155 euron kokonaispanostusta jokaiseen koulutettavaan Pohjois-Karjalan ryhmässä, mutta hanke on kesken ja tilastot eivät kerro kuinka paljon henkilöitä on osallistunut muiden maakuntien pienryhmiin tai opintomatkoille Pohjois-Karjalasta, joten luku ei anna oikea kuvaa tilanteesta. Puuttuvan tiedon takia ei ole myöskään pystytty laskemaan koulutuspäivän hintaa/koulutettava. Joka tapauksessa panostus/henkilö laskee merkittävästi hankkeen päättymiseen mennessä. Hankkeen vaikuttavuus syntyy siitä, että jos jonkun toiminta on lähtenyt 2–3 lampaasta ja nyt niitä on 20–30, niin herää kysymys; mitä ihmettä minä teen näillä lampailla ja tähän toimintaan hanketoiminta on tuonut uutta potkua ja vahvaa neuvontaa. Hanke ollut tehokas vipuvarsi siihen osallistuneille yrityksille. Lammastaloudessa ammattitaito korostuu entisestään koska ei ole teurasautoa, joka hakisi lampaat ja lisäksi on osattava myös keskustella lihantoimittajien kanssa. Kehittämisteemat, jotka korostuvat jatkossa lammastaloudessa, liittyvät lähi- ja luomulihan toimittamiseen toimivassa logistiikkaketjussa ja lammastilojen yhteistyöhön. Tämä hanke on ollut teemallisesti ja kohderyhmältään hyvin rajattu, joka on ollut hyvä asia kehittämistoiminnan kannalta. Se tuo selkeyttä hankkeeseen ja ohjaa keskittymään oikeisiin asioihin, joka korostaa teemallisten/kohderyhmäkohtaisten elintarvikehankkeiden merkitystä jatkossa PohjoisKarjalan elintarvikealan kehittämisessä. MaitoTaito Hankkeella on ollut yhdyshenkilö Pohjois-Karjalasta, mutta vastuu päätöksistä on ollut muualla. Projektiryhmä hankkeessa on ollut päätöksistään keskusteleva ja sitä kautta on maakunnallinen vaikuttaminen päässyt esille. Maidon ympärillä oli aiemmin paljon maakunnallisia hankkeita, josta lähti itämään ajatus yhdestä yhteisestä hankkeesta Itä-Suomessa ProAgrioiden vetämänä. Suunnitelma ja hanke kehittyi lopulta Maito-Savon ympärille. Hankkeessa ei ole ollut taloudellisista resursseista pulaa, mutta kulut ovat samaan aikaan kasvaneet hankkeen loppuvaiheessa. Hankkeessa on ollut hallinnollisia ongelmia, sillä hankesihteeri on vaihtunut neljä kertaa, kilpailutukset ovat vieneet paljon aikaa ja muitakin kohtuullisen isoja muutoksia on koettu hankkeen aikana sekä hankkeen johdossa että Pohjois-Karjalassa. Hanke on kuitenkin alkuvaikeuksien jälkeen päässyt hyvään vauhtiin. Myös maakuntien välillä on erilaisia henkisiä ja toiminnallisia eroja kuten esim. raportointitavat. Myös hankehallinnointi on ollut hidasta Pohjois-Savon ELY-keskuksessa (maksatukset ovat pari vuotta myöhässä). 41 Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi Pohjois-Karjalassa hankeherääminen tapahtui viimeistään 2012 vuoden syksystä ja vuoden 2013 aikana. Kun kenttäväki alkoi työstämään hanketta, alkoi asiassa tapahtua. Tämä hanke todistaa jälleen sen, että hankkeissa on mentävä aivan ruohonjuuritason neuvontaan, jolloin se tavoittaa todellisen kohderyhmän odotukset ja tarpeet ja on siten tehokasta toimintaa. Hankkeessa on ollut laaja valikoima erilaista koulutustarjontaa. Ajan myötä osa koulutuspaketeista on tippunut pois, mutta tehokkaaksi ovat osoittaneet viljelijöiden tiiviit pienryhmät, joissa benchmarkingilla tehtiin tiiviitä oppimisjaksoja. Tuottajille on tarjottu erilaisia ryhmiä, joihin he ovat voineet liittyä. Ryhmät ovat kokoontuneet useita kertoja hankkeen aikana. Käytännön osuudet on tehty aina navetoissa ja pelloilla ja muuten on voitu kokoontua vaikkapa tuvissa. Ryhmien ansiosta luottamus herää ja uskalletaan kysyä toisilta itselle tärkeitä asioita. Tämä taas antaa mahdollisuuden tehdä kehityshyppäyksiä vertaisoppimisena. Olennaista on, että siirrytään luokkahuoneista enemmän käytäntöön. Hankkeen selkeä onnistuminen onkin em. pienryhmätyöskentely. Pienryhmäkokoontumisia on koko hankeaikana ollut noin 60 (yleensä 5–10 viljelijää/ryhmä). Pohjois-Karjalassa on 17 ryhmää. Hankkeen onnistumiseksi voidaan lukea myös sähköiset palvelut, jotka ProAgrian keskusten liitto tuottaa ja webex, jonka avulla pidetään paljon kokouksia ja etäkoulutuksia. Onpa käynyt niinkin, että isäntä seuraa traktorissa tabletilta koulutusta ja emäntä samaan aikaan katsoo sitä tietokoneelta tuvassa. Hankkeen nettisivut osoitteessa: https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/ProAgria/maitotaito_hanke Hanke on tehnyt yhteistyötä useiden hankkeiden kanssa eri alueilla (mm. Pohjois-Karjalassa Rae-hanke). Idena on ollut myös, että paitsi eri hanketoimijat, niin myös eri tuottajat toimivat ristisiitoksessa (opintomatkat tehty yhdessä, maakuntien välisiä yhteisiä ryhmäkokouksia jne.). Hankkeen vaikuttavuus syntyy siitä, että ilmapiiri muuttuu suotuisaksi asioiden edistämiselle ja kun muutama viljelijä ryhtyy toimeen, siitä seuraa lumipalloefekti, jota muut seuraavat perästä. Viesti kulkee parhaiten eteenpäin kellokkaiden toimesta. Hyvää asiassa on myös se, että maidon näkymä on toista luokkaa kuin muulla tuotannolla, joka motivoi maidontuotannon kehittämiseen. Olennaista vaikuttavuuden kannalta on katsoa itse hanketoimintaa, ei yksinomaan hankkeena, vaan kehittää sitä toimintana, joka jää sen jälkeen edelleen elämään. Tässä suhteessa pienryhmätyöskentely ja luotu sähköinen maailma ovat hyviä esimerkkejä (esimerkiksi valkuaisryhmä toimii kokonaan verkossa ja on pidetty myös englanninkielinen kurssi maatalousenglannista). Innovaatioiden kehittämiseen hankkeessa oppimisnavetat ovat pienryhmien ohella olleet hyviä työkaluja. Opintomatkoihin on myös panostettu sikäli, että reissuun ei ole menty vain reissuun, vaan ne ovat olleet hyvin tarkasti kohdennettuja ja takana on sitä ennen paljon pienryhmätyöskentelyä. Hankkeen loppupuolella vaikuttaa siltä, että alkuvaikeuksien jälkeen on lyhyessä ajassa menty eteenpäin toimintatavoissa, ihmisten tuntemisessa ja ELY -keskusten tuntemuksessa (Pohjois-Karjalan ELYkeskus on saanut kiitosta hankkeessa). Hanke on tehnyt laajaa ruohonjuuritason perustyötä, josta on hyvä jatkaa eteenpäin. Kokemukset ylimaakunnallisesta hanketoiminnasta ovat samanlaisia kuin edellä. Täytyy olla paikallinen/alueellinen vastuuhenkilö tuloksen ja vaikuttavuuden takaamiseksi. Pohjois-Karjalasta on osallistunut yhteensä 289 henkilöä vuoden 2013 loppuun mennessä hankkeen erilaisiin koulutuksiin. Tässä tapauksessa se on merkinnyt toistaiseksi noin 2491 euron kokonaispanostusta jokaiseen koulutettavaan. Hanke ei ole vielä päättynyt, joten koulutuksien osallistujamäärä tulee tästä vielä nousemaan. Tässä arvioinnissa ei ole ollut käytettävissä tietoa siitä kuinka moneen koulutuspäivään kukin koulutettava on toistaiseksi osallistunut, joten koulutuspäivän hintaa/koulutettava ei ole ollut mahdollista laskea viime vuoden loppuun saakka. Panostus/koulutettava laskee joka tapauksessa merkittävästi. 42 Hankkeen kokemusten perusteella jatkossa tulisi jakaa tuottajia eri segmentteihin odotettavissa olevan tulevaisuuden kysynnän mukaan ja panostaa entistä enemmän kehittämishaluisiin. Luopumisiin on myös panostettava ja siihen millaisia maitotilojen yhteenliittymiä on mahdollista muodostaa (vrt. Maitoa Markkinoille -hanke). Jos tilakoko kasvaa edelleen radikaalisti, niin silloin on edettävä koulutuksessa johtamis- ja talousopit edellä, sillä tilojen koon kasvaessa myös niiden riskit kasvavat. Entistä tärkeämmiksi tekijöiksi jatkossa nousevat maitoyrittäjien yhteenliittymät, yhteistyö, urakoinnin alihankinnat ja palvelukoulutus, joihin kaikkiin tarvitaan koulutusta. Tulevan ohjelmakauden haasteena maidontuotannossa on se, että ollaan huonoja yhteistyön organisoinnissa. ”Reviiristressi” ei ole vielä niin suuri, että tuottajat olisivat riippuvaisia toisistaan ja heidän olisi pakko tehdä yhteistyötä. ”Itsenäisen talonpojan” mentaliteetti on vielä syvässä, mutta jatkossa ollaan entistä enemmän riippuvaisia markkinoista, markkinoilla operoivista kuluttajist, säädöksistä jne. Toimintaympäristö on jatkossa monimutkaisempi hallita ja siihen tarvitaan yhteistyön oppia. Maidontuotannossa on paljon kysymyksiä siinä, että ”Mikä on se iso tuuli seuraavalla ohjelmakaudella”? Miten tähän kaikkeen muutokseen sopeudutaan nopeasti ja kivuttomasti. Hankekokemusten perusteella tärkeää on, että tuottajat verkostoituvat hyvin vertikaalisesti kuluttaja > < tuottaja – suhteissa ja horisontaalisesti tuottaja > < tuottajat suhteissa. Yleensä kuluttajakeskeisyys ja yhteistyö kuluttajien kanssa ovat jatkossa avainasemaassa, jossa sosiaalinen media tulee olemaan yksi keskeinen työkalu. Sosiaalisen median merkitys on tullut hyvin esille hankkeen ulkomaan matkoilla. Tapahtunut kehityskulku on jo osoittanut, että maataloudessa vanhat sukupolvet ovat tippumassa ”reunan yli” ja tilalle on astumassa entistä kansainvälisempi sukupolvi. ”Maapallo menee pieneksi”, joka tarkoittaa sitä, että jatkossa tarvitaan entistä enemmän koulutusta yhteistyöstä. Tuottajien (maidontuotantoyritysten) on pakko oppia itsestään ja toisistaan; miten tehdä yhteistyötä kuluttajien, muiden toimijoiden ja organisaatioiden (mm. laatua valvovien viranomaisten) kanssa, myös ylimaakunnallisesti. Tätä uutta hankevaihetta voisi kutsua vaikka ”Seurusteluhankkeeksi”. Ja viime kädessä kehittämisessä tarvittava luottamus syntyy siitä, kun ruohonjuuritason ihmiset tekevät keskenään tiivistä yhteistyötä. 5 Pohdintaa ja johtopäätöksiä hankearvioinneista Seuraavassa hankeraporttien arvioinnin ja hankehaastattelujen pohjalta Pohjois-Karjalan elintarvikealan kehittämistoiminnan pohdintaa ja johtopäätöksiä. 5.1 Elintarvikealan kehittämistoiminnasta yleensä Millainen kuva yleensä Pohjois-Karjalan elintarvikealan hanke- ja kehittämistoiminnasta sitten piirtyy kuluvan EU:n ohjelmakauden loppupuolella tämän hankearvioinnin perusteella? Se on selvää, että maakunnan sisällä on erittäin vahva tahtotila elintarvikealan kehittämiseksi, joka näkyy useina maaseuturahastosta rahoitettuina kehittämishankkeina ja varsin lukuisana yritystukena. Tältä osin voisi jopa sanoa, että maakunta on osin ”kyllästetty” elintarvikehankkeilla. Rahoitetuissa hankkeissa on toteutettu hyvin paljon erilaisia elintarvikealaa koskevia yksittäisiä kehittämistoimenpiteitä, osa yleisempiä ja osa kohdennetumpia. Hankehenkilöstöt ovat laittaneet itsensä, jopa oman jaksamisen uhalla, likoon koko elintarvikeketjun kehittämisen puolesta työntunteja säästämättä ja tehneet laajaa kehittämistyötä yhteistyössä yrittäjien, viranomaisten, kehitysyhtiöiden ja myös muiden hanketoimijoiden kanssa. Ilmeistä on, että koko Pohjois-Karjalan elintarvikealan kehitys ja kehittämisyhteistyö ovat ottaneet kuluvalla ohjelmakaudella ison askeleen eteenpäin, joskin siinä on myös ilmennyt selkeitä ongelmia. Näitä ovat pääosin aiheuttaneet joidenkin organisaatioiden (hanketalojen) väliset intressiristiriidat hankehaussa, hanketehtävien roolituksessa ja työnjaossa, ja joissain tapauksissa yksittäisten henkilöiden asiantuntemattomuus tai johtamiskäytännöt ovat tuottaneet ongelmia. Hankehaastatteluissa on kommentoitu paljon sitä, että ”Maakunnassa ei kärhämille olisi sijaa, koska perälauta vuotaa koko ajan”, ”Ei saa kiistellä ja taistella samoista asioista” tai ”Välillä tuntuu, että yhteistyö on työtä”. Hanketoimijoiden joukossa näyttäisi olevan tai olleen etenkin hankekauden alussa yksinpelaajia, ei tiimipelaajia, joille välistävedot ovat olleet arkipäivää ja siksi luottamus on voinut 43 Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi särkyä moneen suuntaan niin, että tätä luottamusta on jouduttu uudestaan hakemaan koko ohjelmakauden ajan. Tosin tätä asiaa ei voi yleistää, sillä suurin osa pelikentän toimijoista tekee erittäin hyvää ja tuloksellista yhteistyötä keskenään. Kehittämishankkeiden tavoitteet ovat olleet joissain hankkeissa varsin ylös asetettuja ja yleviä sekä kohderyhmät laajoja. Laveissa hankkeissa tavoitteita on voinut olla vaikea saavuttaa järkevällä panostuksella ja tavoittaa tehokkaasti kohderyhmät sekä tunnistaa heidän kehittämistarpeitaan, ellei takana ole jo aiempaa kehittämistyötä saman asian parissa. Tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden vaatimus on voinut näissä hankkeissa myös ohjata tekemään sellaisia nopeasti saavutettavia asioita, joita ei ole välttämättä kirjattu hankesuunnitelmaan. Toisaalta on ollut koko joukko hankkeita, joissa tavoitteet ovat olleet kohdennetumpia tarkasti johonkin kehittämisteemaan tai kohdejoukkoon. Kohdennettu, rahoitukseltaan suhteellisen pieni ja siten paremmin hallittava, hankemalli näyttäisi olevan hankeasiakkaille kaikista tuloksellisin ja hyödyttävin, etenkin jos se perustuu hyvin tehtyyn ja perusteelliseen esiselvitykseen tuottajien/yrittäjien tarkasti tunnistetuista kehittämistarpeista ja mahdollisimman käytännönläheiseen lähestymistapaan. Lähes kaikissa saaduissa haastattelukommenteissa on korostunut juuri käytäntölähtöinen näkökulma ja lähtökohta hanketyöhön, jossa ruohonjuuritason pitkäjänteisellä neuvonta-/asiantuntijatyölle annetaan keskeinen painoarvo. Tämä korostaa myös hanketyöntekijöiden asiantuntemuksen perustasoa, kykyä hankkia tehokkaasti tarpeellista elintarvikealan lisäasiantuntemusta ja sosiaalista kykyä toimia yhteistyössä useiden erilaisten toimijoiden kanssa, joskus yllättävienkin haasteiden edessä. Kritiikkiä on annettu joissakin haastatteluissa siitä, että ”Hankkeiden hallinnoijat vain kirjoittavat itse hankkeitaan ja kiikuttavat niitä rahoittajille ilman todellista tarvetta ja käytäntöyhteyttä”. Arvioinnin perusteella näitä hankkeita on hyvin vähän, mutta sellaisia piirteitä on havaittavissa joissakin hankkeissa, niin maakunnallisissa kuin alueiden välisissä, joissa tavoiteasettelu ei ole täysin onnistunut ja selkeä tarvelähtöisyys on puuttunut. Joissain tapauksissa toimenpiteet ovat olleet ristiriidassa siihen nähden mihin projektisuunnitelman tavoitteissa on tähdätty. Ongelmana elintarvikehankkeissa on, että hankerahoituksen määräaikaisuus katkaisee usein jo luottamukselliseksi muodostuneen neuvontasuhteen tuottajiin/yrittäjiin, joka on pysyvä heikkous elintarvikehankkeiden toiminnassa. Usein kaikki tieto valuu projektiosaajan mukana pois hankkeesta ja pitkäaikainen vaikuttavuus kohdealueella ja -joukossa jää siten vaajaksi, erityisen haitallista tämä on aloittavien yritysten kohdalla. Kehittämistyö itsessään on elävä, pitkäjänteinen ja määrätietoisuutta vaativa muutosprosessi, jossa tavoiteltu päämäärä, esimerkiksi maakunnallisen elintarvikeohjelman visio, ei täyty yhdessä tai edes kahdessa hankkeessa. Jatkuvuuden turvaaminen on iso kysymys hankkeiden jälkeen ja monet hankevetäjät, joilla näitä luottamuksellisia yrityssuhteita on syntynyt, tekevät elintarvikeprojektien päätyttyä neuvontaa osin jopa talkoilla. Erään haastatellun mukaan on olennaista katsoa tavoitellun vaikuttavuuden kannalta itse hanketoimintaa, ei yksinomaan hankkeena, vaan kehittää sitä toimintana, joka jää sen jälkeen edelleen elämään. Haasteena on, että miten pitää ohjelmakaudella hankerahalla luotua neuvonta-, koulutus-, hankevetäjä- ym. järjestelmää yllä niin, että se ei romahda kokonaan kasaan ohjelmakauden päätyttyä. Tulevalla ohjelmakaudella on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota sisällöllisesti laadukkaisiin, hyvin taustoitettuihin (esiselvitykset pakollisiksi jokaiselle isommalle hankkeelle), mieluummin teemoiltaan ja kohderyhmiltään käytäntölähtöisiin hankkeisiin, myös projektihenkilöstön hallittavissa oleviin hankkeisiin (ei liian isoja hankkeita liian lavein tavoittein) ja elintarvikealan kehittämistoiminnan jatkuvuuden turvaavien ratkaisumallien luomiseen. 5.2 Yritystoiminnan kehittäminen Suurin osa Pohjois-Karjalan elintarvikeyrityksistä on mikroyrityksiä ja iso osa niistä on maaseuturahaston tuella käynnistettyjä ja kehitettyjä. Uutta yritystoimintaa Pohjois-Karjalan luonnon funktio- 44 naalisista aineista -hankkeessa analysoitiin suuri joukko yritysten tilinpäätöksiä, jotka kehittävät terveyteen liittyviä jatkojalosteita. Tilinpäätösanalyysit osoittivat, että yritysten kannattavuus vaihtelee erittäin paljon yritysten välillä. Huonoiten kannattavia olivat pääsääntöisesti juuri pienet mikroyritykset, joissa tuoteportfolio on suppea, tuotteet ovat vanhahtavia, joissa yrittäjä joutuu tekemään itse kaikki tuotekehityksestä markkinointiin. Mikroyritykset työllistävät vain noin 1,6–2 henkeä/yritys ja lisäksi suurimmalla osalla myynti suuntautuu lähimarkkinoille tai Itä-Suomen alueelle. Kasvuhakuisuus on vaatimatonta ja yrityksillä on osittain päällekkäisiä tuotteita ja markkinointi kohdistuu myös usein samoille alueille. Siksi tässä hankkeessa päädyttiin johtopäätöksiin, että maakunnan verotulojen kertymisen ja työllistymisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää asettaa selkeäksi tavoitteeksi yrityskoon kasvattaminen ja luoda tälle toiminnalliset edellytykset. Sen sijaan parhaiten kannattaville yrityksille tyypillistä on akateeminen koulutus, yrityksen vahva osaamispohja, jatkuva tuotekehitys, onnistunut markkinointi, toimiva taloushallinto ja jatkuvasti uusiutuva tuoteportfolio. Parhaiten kannattavat yritykset vievät myös ulkomaille merkittävän osan tuotteista. Hankeraportissa myös todetaan, että siirtyminen mikroyrityksestä pk-yritykseksi, joka työllistäisi myös ulkopuolista työvoimaa, on Pohjois-Karjalan ja Suomen pienillä markkinoilla vaikea toteuttaa (mm. työvoiman sivukulut, raskas lainsäädäntö, verotuksen haasteellisuus, yrityskielteinen ilmapiiri). Kasvutavoitetta on syytä edistää, koska kannattava toiminta edellyttää entistä vahvempaa panostusta tuotekehitykseen ja markkinointiin. Myös tämän tyyppisen yritystoiminnan riskien hallinta on helpompaa, kun toiminta ei ole parin ihmisen työpanoksen varassa. Lopuksi raportissa todetaan, että jos tulevaisuudessa ei ole kasvu- ja vientisuuntautuneita yrityksiä, jäävät Pohjois-Karjalan – laajemmin Itä-Suomen – luonnonresurssit (bioraaka-aineet) myös suurelta osin hyödyntämättä. Siksi on syytä kehittää paikallisiin luonnon- ja alkutuotannon resursseihin perustuvia innovatiivisia tuotteita, joiden varaan rakentuvat kasvuyritykset ovat yksi keskeinen keino kehittää pitkäjänteisesti maaseudun uutta yritystoimintaa. Pohjois-Karjalan luonnon ja alkutuotannon pitkälle viety jatkojalostus loisi monipuolisesti työllisyyttä, maa- ja metsätiloille lisäansioita sekä logistiikka- että vientiyrityksille uusia mahdollisuuksia. Tämä on ollut strateginen lähtökohta myös ”Tankit täyteen. Pohjois-Karjalan elintarvikeohjelma 2014” -visiota tukevissa kehittämistavoitteissa. Kuluvalla ohjelmakaudella kohennetaan pienten ja keskisuurten yritysten liiketoimintaosaamista ja tuotekehitystä, panostetaan aktiivisesti jatkojalostukseen ja uusien tuotteiden ennakkoluulottomaan innovointiin, haetaan uusia raaka-aineita, terveysvaikutteisia komponentteja ja jalosteita, nykyisten kärkiyritysten markkinaosuus kotimarkkinoilla kasvaa ja pk-yrityksistä nousee uusia kärkiyrityksiä ja lisää pienyrityksiä syntyy, vientiyritysten määrä lisääntyy. Hankearvioinnin perusteella näihin tavoitteisiin ei olla pääsemässä kuin joiltain osin. Mikroyritystoiminta, puutteineen ja hyveineen, on edelleen vallitseva yritysmuoto, mutta selkeästi on myös havaittavissa, että suuresta joukosta mikroyritysten vireää ja hankkeilla sekä tukirahalla lannoitettua ”aluskasvillisuutta” on tunkemassa uutta korkeammalle kurottavaa kasvustoa. Kehitysprosessi on hidas, mutta nykyistä nopeammin yritysten kasvu- ja vientikehitykseen on syytä kiinnittää tulevalla ohjelmakaudella enemmän huomiota. Tärkeää olisi, että pidetään edelleen runsas mikroyritysten aluskasvillisuus vireänä (tuetaan, kannustetaan ja motivoidaan sitä sekä kehitetään sen osaamista), mutta samaan aikaan edistetään tietoisesti kasvua hakevia innovatiivisia vientikärkiä. 45 Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi Mikroyritystoiminnan edistämiseen liittyy olennaisesti hankearvioinnissa esiin noussut rahoitushaaste. Hanketoiminnan ongelma yritystoiminnan kehittämisessä on se, että jos tuottaja/yrittäjä on tottunut hankerahalla toteutettuun edulliseen henkilökohtaiseen neuvontaan tai koulutukseen, palveluista on vaikea maksaa käypää markkinahintaa hanketaloille tai yksityisille konsulttiyrityksille. Tämä ei luo jatkuvuutta, vaan tuottaa katkoksia luottamuksellisiin neuvontasuhteisiin. Vaikuttaa siltä, että hankeraha on tietyllä tavalla sen myönteisen aktivointi- ja vipuvaikutuksen lisäksi ”laiskistuttanut” ja ”korruptoinut”, etenkin mikroyritystoimijoita, liian hyvälle ja edulliselle palvelulle sekä toisten heidän puolestaan tekemälle ajattelu- ja suunnittelutyölle. Pitkällä aikavälillä tämä ei ole järkevää toimintaa aktiivisen, omaehtoisen ja rohkeasti kasvu- sekä vientihakuisen yrityskehittämisen kannalta. Yksi tapa ratkaista hankerahan ”korruptoiva” ongelma on jakaa yritystoimijat hankkeissa erilaisiin kehitysryhmiin nousevalla portaikolla aina aloittavista pitkälle kehittyneisiin elintarvikealan yrittäjiin. Perusneuvontatyö kohdistetaan pitkäjänteisesti pääosin aloittaviin yrityksiin. Mitä pidemmälle yritysportaissa noustaan kohti kokeneempia yrittäjiä, sitä kohdennetumpaa ja markkinahinnoitellumpaa kovan luokan asiantuntijaohjausta yrittäjä saa. Kaikkea samaa ei siis tarjota kaikille yrittäjille kehittämis- ja koulutushankkeissa, vaan on olemassa erilaisia yritysten kehitystasoja ja -ryhmiä, jotka myös operoivat eri tavoitteilla omissa ryhmissään. Hyvää tässä portaittain etenevässä ajattelutavassa on, että se ohjaa resursseja tärkeään ruohonjuuritason neuvontatyöhön aloittaville yrityksille. Se pitää elintarvikeyrittäjyyden mikrokokoisen ”aluskasvillisuuden” dynaamisessa liikkeessä (jatkuvasti kuolee ja syntyy uusia elintarvikeyrityksiä markkinoille). Samalla porrasmalli motivoi muita nopeammin kehittyviä yrityksiä ja yritysryhmiä aktiiviseen kehitystyöhön ja joukosta seuloutuvat siten helpommin myös muita kasvu- ja vientisuuntautuneemmat elintarvikeyritykset. Ongelmana maakunnassa on nimittäin ollut, että ”Vaunuja kyllä löytyy, mutta ei ole ollut tarpeeksi vetureita”. Elintarvikehankkeet kannattaisi jo alun perin suunnitella yrittäjien eri tasoryhmien (portaiden) mukaisiksi kehittämistavoitteiltaan ja toimenpiteiltään. Eri tasoryhmiä voisivat olla esimerkiksi aloittavat mikroyritykset (ruohojuuritason neuvonnan perustyötä odottavat), tasaisesti kehittyvät ja osin kasvavat yritykset (maakunnan/lähialueiden markkinoille suuntaavat yritykset), nopeasti kasvavat (innovatiiviset) yritykset (kotimaan markkinoille ensisijaisesti suuntaavat) ja nopeasti kasvavat (innovatiiviset) sekä globaalisti vientisuuntautuneet yritykset. Luonnollista on, että tarvittavan asiantuntemuksen vaatimustaso kasvaa yritysportaita ylös kiivetessä sekä yrittäjillä että hanketoimijoilla, jolloin projektin mitoituksessa on otettava tarkoin huomioon tämän yritysneuvonnan ja -kehittämisen vaatima taloudellinen, osaamis- ym. panostus. Kannattaa myös harkita, erotetaanko toisistaan kokonaan yrittäjien eri tasoryhmien hankkeet jo hanketasolla ja maakunnassa voisi toimia siten esimerkiksi useampia ruohonjuuritason asiantuntijatyöhön keskittyneitä hankkeita seudullisesti tai jopa paikallisesti kunnissa, mutta toisaalta olisi vaikkapa vain yksi kovaan elintarvikeyrittämiseen keskittynyt hanke, jossa kehittämistoiminta suuntautuu suoraan kasvu- ja vientimarkkinoille. Maakunnan elintarvikeyrityksille pitäisi myös rakentaa selkeä etenemisväylä alimmalta portaalta ylimmälle sekä siihen toimivat välineet/hankkeet, jolloin syntyy pidempää jatkuvuutta kehittämistoimintaan. Tämän mallin nimi voisi olla vaikka ”Portaat PohjoisKarjalan elintarvikeyrittäjyyteen”. Tämän kaltainen malli on sikäli järkevä, että kaikki kehittämistyö lähtee aina paikallisuudesta (paikallisen tekemisen merkitys korostuu). Ruohonjuurintason hankkeet on tarpeen toteuttaa jopa seutukunnittain/kunnittain yksittäisinä pienempinä hankkeina tai jonkin ison kattohankkeen alla useina pienempinä osahankkeina kuten Ekotassussa on tehty. Muita kovempi kasvu- ja vientisuuntautunut toiminta on jo järeämmän luokan kehittämistoimintaa, jota ei kannata sekoittaa paikalliseen kehittämiseen (vaikka kasvuyrityksen toimintaympäristö on aina paikallinen. Tässä toimijoina voivat olla mukana myös seudulliset elinkeinoyhtiöt. 46 Nämä elintarvikeyrittäjyyden eri portaat voivat toimia kehittävässä yhteistyössä suhteessa toisiinsa. Ylemmät yrittäjäportaat motivoivat alemmille portaille sijoittuvia innovatiiviseen ja kasvuhakuiseen yritystoimintaan, ensin vaikkapa kehittyneiden yrittäjien alihankkijoina. Kasvu- ja vientisuuntautuneet kärkiyritykset ovat samalla hyvä malli aloittaville mikroyrityksille, joka edistää osaltaan maaseudun yritystoimintaan kaivattua yrittämisen rohkeutta. Tässä portaittaisessa elintarvikeyritysten kehittämistyössä perinteisten maaseudun neuvontaorganisaatioiden tulisi tehdä kiinteää yhteistyötä seudullisten elinkeinoyhtiöiden ja vienninedistämisen ym. asiantuntijaorganisaatioiden kanssa. Jatkossa on muutenkin syytä terävöittää elinkeinoyhtiöiden roolia alkutuotannon ja mikrokokoisten elintarvikeyritysten ”aluskasvillisuuden” ja siitä mahdollisesti ponnistavan potentiaalisen kasvu- ja vientiyrittäjyyden edistämisessä. Joidenkin haastateltujen perusteella nämä asiat eivät ole aina elinkeinoyhtiöiden prioriteettilistan kärjessä, etenkään pienten maaseutukuntien alueella, vaikka elinkeinoyhtiöillä on runsaasti hyvää liiketoimintaosaamista, vienti- ym. asiantuntijakontakteja hyödynnettäväksi tehokkaasti myös elintarviketoimialan edistämiseksi ympäri maakuntaa. 5.3 Alueiden väliset hankkeet Arvioinnissa tarkastellut neljä alueiden välistä hanketta ovat luonteeltaan eriparisia, sillä kaksi niistä on juurtunut hyvin Pohjois-Karjalaan ja kaksi heikommin. Kahdessa ei juurtuneessa hankkeessa tueksi ei ollut löytynyt tai edes haettu sellaista toimijaa ja verkostoa, jonka varassa hanke olisi voinut toimia tuloksellisesti maakunnan alueella. Alueiden väliset hankkeet korostavat sitä miten suuri merkitys paikallisuudella ja paikallisella tuntemuksella on kussakin elintarvikehankkeessa. Ellei paikallis- ja myös toimialan hyvää tuntemusta ole, jäävät hankkeet useimmiten roikkumaan ilmaan. Useat haastatellut korostivat, että paikallislähtöisyys on olennainen osa kehittämisessä. Mitä enemmän oppii tuntemaan paikallisia toimijoita, sitä helpompi on toimia. Kuten eräs haastateltu tiivisti; ”Joensuun torin laidalla tehdyt päätökset eivät meitä hetkauta, mutta meidän torin laidalla tehdyt päätökset hetkauttavat paikallisesti”. Paikallisuuden merkitys on siis erittäin suuri elintarvikehankkeiden onnistumisessa. Tässä on ollut parantamista joissain tapauksissa, mutta keskimäärin on löydetty aina hyvät paikalliset kumppanit kehittämisasioiden työstämiseen. Paikalliset toimijat ja paikallinen tekeminen ei merkitse sulkeutumista, vaan myös vahvasti ulospäin avautuvaa ja uutta etsivää toimintaa. Alueiden välisiä uusia hankkeita käynnistettäessä rahoittajien tulee olla hyvin tarkkana siitä, että maakunnasta on oltava jatkossa mukana oma toimijaorganisaatio ja/tai paikalliset/kehitettävän toimialan toimijat sekä olosuhteet tunteva henkilö. Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen rahoittajana on pohdittava myös astetta tiukemmin, miten paljon rahoitettaviin hankkeisiin panostetaan suhteessa saatavaan hyötyyn ja otettava hankkeet tarkempaan seurantaan, miten niissä käytetään rahaa mm. koulutuksiin (koulutuspäivän hinta/koulutettava) sekä miten kehittämistoimenpiteet niissä etevät (miten tehokasta ja vaikuttavaa hankkeen toiminta lopulta on ollut Pohjois-Karjalan elintarvikealan kehityksen kannalta). Joistakin hankkeista ja toteutetuista toimenpiteistä saa nyt vaikutelman, että on rahoitettu osin näennäiskehittämistä. 5.4 Elintarvikehankkeiden tiedotus ja aktivointitoiminta Elintarvikehankkeet ovat hoitaneet tiedotus- ja aktivointitoiminnan hyvin tai vähintään hyvin, osin erinomaisesti. Tiedottamisesta ei hankkeiden toiminta ole ollut kiinni, muuten kuin parissa alueiden välisessä hankkeessa. Myös aktivointitoiminta on ollut tehokasta siksi, että se on useimmiten edennyt juuri paikallistuntemukseen perustuen. Elintarvikealan koordinointihanke on hoitanut laajemmin tiedonvälityksen tehtäviä ja kaikista maaseutukoulutuksista on ollut myös pääosin tietoa www.ajuri.fi sivustolla. Sähköisessä tiedottamisessa myös sosiaalisella medialla, etenkin facebookilla, on tiedotettu laajalti eri hankkeissa. 47 Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi Vaikka hankkeilla on ollut käytössään omia nettisivustoja, silti niiden sisältö ja alustan toimivuus jättävät monissa tapauksissa paljon toivomisen varaa. Etenkin ProAgrian ja Itä-Suomen yliopiston sivustot ovat osin hankalia löytää, hankalia käyttää ja niissä on perin niukalti materiaalia. Ylipäätään useimmilla sivustoilla on materiaalia niukalti avoimesti saatavilla niiden toimintaan nähden. Osalla hankkeista on omat intrat. Ylialueellisissa Tosilampuri ja MaitoTaito -hankkeissa on menestyksellisesti hyödynnetty sähköisiä alustoja tiedonvälityksessä ja hyväksi havaittuja ohjelmia etäopetuksessa, jotka varmasti yleistyvät seuraavalla ohjelmakaudella hankkeiden käytössä. Esimerkiksi Tosilampuri-hankkeessa halutaan luoda lammasalan tiedonhankintaan, lajitteluun ja käyttöön uusia välineitä. Asia on myös ajankohtainen Elintarvikealan koordinointihankkeessa, jolle on eduksi, että sillä on jatkossa yksi hyvin toimiva sähköinen alusta, joka pystyy monipuolisesti toimimaan tiedon kokoajana, seulojana, välittäjänä ja tallentajana kaikille maakunnan elintarvikehankkeille ja toimijoille. Se on oltava kuin elintarvikealan ”tietotoimisto”, josta pääsee muutaman klikkauksen avulla olennaiseen toimialaa käsittelevään informaatioon. Elintarvikehankkeiden tulisi panostaa jatkossa sähköisen tiedonvälityksen laatuun ja määrään entistä enemmän entistä paremmin välinein, tiedon aktiiviseen levittämiseen sekä tiedon saamisen jatkuvuuteen. 5.5 Tutkimus- ja innovaatiotoiminta Kaksi Itä-Suomen yliopiston hanketta ovat puhtaimmillaan olleet Manner-Suomen maaseutuohjelman Tp124 mukaisesti tiede- ja tutkimuspainotteisia. Niiden toiminta on ollut tutkimuksellisesti hyvin perusteellista, jossa lähtökohtana on ollut vankka tiedepohja sekä Joensuun tiedepuiston luonnonainetutkimuslaboratorio. Toiminta on ollut innovatiivista yhteistyössä yritystoimijoiden kanssa ja siinä on haettu sellaisia ratkaisuja, jotka ilman perusteellista tutkimustoimintaa eivät olisi olleet mahdollisia. Lähes kaikissa arvioiduissa hankkeissa on hyödynnetty yllättävän vahvasti tutkimustoimintaa ja/tai – tuloksia. Esimerkiksi uusimmat tutkimustulokset vaikuttavat siirtyvän varsin nopeasti käytännön tarpeisiin tai sovelletaan jo olemassa olevaa aiempaa tutkimustietoa. Monissa haastatteluissa tuli myös esille tutkimustoiminnan merkitys ja tärkeys osana hanketoimintaa, etenkin Itä-Suomen yliopiston rooli asiassa, mutta myös kansainvälisemmän tutkimustoiminnan merkitys. Toisaalta tutkimustoiminnasta ei sinänsä ole hyötyä, jos ei löydy tekijöitä, kykeneviä yrittäjiä ihmisinä viemään yritystoiminnassa tutkimustuloksia käytäntöön. Tämä ei selvästikään aina ole ollut yksinkertainen prosessi hankkeissa tutkijoiden ja yritystoimijoiden näkökulmaerojen sekä kielenkäytön takia. Eräs haastateltu painotti, että ”Tutkimuspuoli on pidettävä mukana, mutta löydettävä arkipäivän ratkaisut. Tiedejulkaisut ovat asia erikseen”. Innovaatiotoiminnassa kokemukset hankkeista osoittavat, että kaikessa kehittämisessä on kysymys viime kädessä ihmisistä ja ihmisten oikeanlaisesta kohtaamisesta ja kohtauspaikkojen järjestämisestä, jossa uusi tieto, uudet ajatukset ja kokemukset vaihtavat omistajaa keskinäisen luottamuksen löydyttyä. Näissä kohtaamisen tiedollisissa prosesseissa innovaatiot syntyvät sekä tietoisen (tiedollisen) työn että sattuman kautta (idearikkaat ihmiset kohtaavat ja vaihtavat ajatuksia). Hyvää useissa hankkeissa onkin ollut, että resurssit ovat mahdollistaneet kovan tason asiantuntijoiden käytön ja suoran tiedon välittämisen innovaatiotoimintaan, joka ei muuten olisi toteutunut ilman hanketta. Koulutuksissa on myös käytetty runsaasti ja monipuolisesti erilaisia oppimismenetelmiä tiedon jakamiseksi ja ajatusten virittämiseksi. 48 Näiden kahden t&k-pohjaisen hankkeen tuloksena Pohjois-Karjalaan on syntymässä pieni osaamiskeskittymä marjojen, hunajan, viljan ja luonnonkasvien bioaktiivisten ainesosien hyödyntämisen ympärille. Tätä Itä-Suomen yliopiston Joensuun yksikön toimintaa on tarpeen edelleen vahvistaa ja ottaa se entistä laajemmin osaksi maakunnan elintarviketoimialan kehitystä mm. aineiden ja tuotteiden tutkimuksessa, tarkkailussa sekä laadun seurannassa (mm. tuotteiden säilyminen), kasvien/raakaaineiden analyyseissa ja tuotantotekniikoiden kehittämisessä. Tulevalla ohjelmakaudella on edelleen kehitettävä vuoropuhelua tutkimuksen/tutkijoiden ja yritystoimijoiden välillä. Lisäksi on luotava sellaisia mekanismeja, joiden kautta tutkimustieto välittyy ymmärrettävänä ja helposti käytäntöön sovellettavana elintarvikealan kehityksessä. 5.6 Koulutustoiminta ja opintomatkat Kaikissa arvioiduissa elintarvikealan koulutus- ja kehittämishankkeissa, joissa on ollut mukana eri tavoin muunneltuna ja räätälöitynä pienryhmätoimintaa, on se selvästi ollut yksi parhaimmista keinoista edistää osaamisen siirtoa ja parantaa yrittäjien/tuottajien osaamistasoa. Pienryhmätyöskentelyssä yksi mielenkiintoisimpia asioita on, että joissain hankkeissa on eriytetty lähtötasoltaan erilaiset koulutusryhmät (tiimit); aloittavat ja pidemmälle edenneet. Tämä lähestymistapa soveltuu myös hyvin em. ajatukseen yritysten jaottelusta hankkeissa aloittaviin ja tästä edelleen eteenpäin porras portaalta edistyneempiin sekä tavoitehakuisempiin yrittäjiin. Yleensä mitä räätälöidympää koulutus on ollut, sitä tehokkaampaa se myös on tuloksiltaan aina kapeista kohderyhmistä tila/tuotantokohtaisiin ratkaisuihin. Koulutusmateriaalin tulisi tukea hyvin koulutussisältöä ja sen tulisi myös olla hyvin käytäntölähtöistä. Esimerkiksi Maitoa Markkinoille -hankkeessa, jossa laskenta- ym. sabluunat olivat niin yksinkertaisia käyttää ja ymmärtää, että tuottaja pääsi niihin sisään jo pienellä opiskelulla. Opintomatkat ovat selvästi olleet jotakuinkin kaikissa hankkeissa hyvin keskeinen oppimisväline sen tehokkuuden takia. Osin sen vuoksi, että niiden avulla kerätään yrittäjiltä/toimijoilta kohtuullisen helposti hankkeissa tarvittava omarahoitusosuus. Nykyään opintomatkat valmistellaan huolellisesti pienryhmissä ja ne ovat tarkasti kohdennettuja, joten tältä osin hankkeissa ei näytä olleen puutteita. Koulutushankkeissa on syytä jatkossakin suosia pienryhmä (tiimi-)työskentelyä ja myös henkilökohtaisempaa opastavaa asiantuntijaneuvontaa. Sähköisiä koulutusvälineitä hyödynnetään tulevalla ohjelmakaudella aiempaa enemmän ja näiden valmiuksia on kehitettävä. On myös kokeiltava uusia innovatiivisia koulutusratkaisuja ja aina parempi, jos Pohjois-Karjalan elintarviketoimijat yhteistyössä pohtivat erilaisia koulutusratkaisuja. 5.7 Luomun todellisuus Luomutuotannon ongelmat ovat paljastuneet Ekotassu-hankkeen myötä. Pohjois-Karjalan suhteellisesti suuri viljelty luomupinta-ala ei vielä takaa sitä, että luomua siirtyisi sen tehokkaammin jatkojalostukseen. Luomutuotantoon suhtauduttaisiin tuottajien keskuudessa täysin ammattimaisesti, sitä tuotettaisiin kuluttajakysyntää vastaavasti niillä tuotantosuunnilla, joilla kysyntää on tai, että sen logistiikka toimisi täysin tehokkaasti tuottajilta kuluttajille. Luomusta riittää kyllä puhetta, mutta sen kehittämisen todellisuus oli karumpi kuin mitä puheissa tuodaan esille. Esimerkiksi joillakin tiloilla luomua tuotetaan kyllä runsaasti (viljatilat), mutta se päätyy rehuna tavallisessa tuotannossa oleville eläimille tai luomukotieläintilan vasikat menevät tavallisille tiloille jatkojalostukseen. Tähän luomun perusneuvontaan ja asennemuutokseen sekä luomutuotannon ja jatkojalostuksen korkean tason osaamisen kehittämiseen on jatkossa syytä pureutua entistä paremmin. Tähän esimerkiksi Ekotassu ei ole täysin päässyt sisälle luomuneuvontaan panostettujen henkilöresurssien niukkuuden takia. Myös luomun kasvavista markkinoista puhutaan koko ajan, mutta todellisuudessa kun haastateltavilta kysyi mikä on luomun todellinen markkinakysyntä (mitä tuotteita, mille asiakkaille ja mille markkinoille menisi), niin tieto asiasta tuntui olevan epämääräistä ja siinä oli paljon enemmän mukana mutua kuin faktaa. 49 Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi Pohjois-Karjalan luomutuotannon perusongelmiin on syytä paneutua uusissa kehittämishankkeissa astetta syvemmin aktivoinnin ja asennemuokkauksen, tilatason selvitysten ja erityisesti ruohonjuuritason luomuneuvonnan, koulutuksen (pienryhmäkoulutus), jatkojalostuksen, markkina-/asiakastuntemuksen ja logistiikan osalta volyymituotannon sekä jakelun tehostamiseen. Lisäksi luomun yhteistyörakenteita on vahvistettava entisestään sekä edelleen edistettävä sen suoramyyntiä lähiruokaratkaisuin. 5.8 Elintarvikelainsäädäntö ja laatukysymykset Julkisuudessa on käyty keskustelua siitä, että ruoka-alan pienet yritykset tukehtuvat pikkumaiseen sääntelyyn, jonka vastapainona on käyty keskustelua ruokaturvallisuudesta ja eettisestä ruokatuotannosta. Pohjois-Karjalassa ”Laatutyö pohjoiskarjalaisessa elintarvikeketjussa” -hankkeessa on perusteellisesti paneuduttu koulutuksellisesti elintarvikelainsäädännön kiemuroihin ja yritysten tuotannon laatukysymyksiin lyhytkoulutuksilla. Yrittäjien laatu- ja lainsäädännöllisten asioiden osaamisessa on tapahtunut selvää edistymistä. Tämän työstämistä on edelleen syytä jatkaa tulevalla ohjelmakaudella. Myös laatua ja lakia valvovien viranomaisten kanssa käytävää vuoropuhelua on jatkettava entistä painokkaammin. Maakunnan elintarviketuotannon yhteinen etu on, että laatu ja lainsäädöskysymykset ovat tuottajilla hallussa. Tätä hanketoimintaa on syytä edelleen tukea kuitenkin niin, että roolitus ja työnjako ovat selkeitä osana elintarvikealan hankekokonaisuutta. 5.9 Kehittämisyhteistyö ja kansainvälistyminen Kehittämistyö minkä tahansa toimijoiden välillä edellyttää yhteistyötaitoja. Haasteena on, että nämä taidot eivät ole itsestään selviä kaikille toimijoille, sillä vain sosiaalisesti lahjakkaimmat ihmiset pärjäävät luontaisesti yhteistyössä muiden kanssa. Hankekokemusten perusteella sekä hanketoimijoiden että myös yrittäjien/tuottajien keskuudessa vaikuttaa olevan ongelmia onnistuneen yhteistyön rakentamisessa. Ongelman takaa löytyvät joko ikiaikaiset ”itsellisen talonpojan” asenteet tai muut sellaiset inhimilliset tekijät, jotka estävät luontaisen yhteistyön syntymistä. Pohjoiskarjalaiset ovat kyllä seurallisia ihmisiä, mutta se ei ole suinkaan sama asia kuin tuloksellinen yhteistyö. Yksi tulevan ohjelmakauden keskeisiä haasteita on, että maakunnan sisällä kyetään olemaan hyviä elintarvikealan yhteistyön organisoinnissa. Menestyminen, innovatiivisuus ja kasvu ovat usein synonyymejä onnistuneelle yhteistyölle. Jos Pohjois-Karjalan elintarvikeala haluaa menestyä elintarvikemarkkinoilla, myös kansainvälisillä, maakunnan täytyy sisäisesti kyetä sujuvaan yhteistyöhön niin hanketoimijoiden, viranomaisten, tuottajien, yrittäjien kuin muidenkin toimijoiden kesken. Ongelmana on osin ollut ”sisäsiittoisuus” toiminnassa ja joiltain osin on jääty paitsioon elintarvikealan viimeisimmistä kansainvälisistä trendeistä ja tietämyksestä. Tärkeintä on, että tuottajat toimivat yhteistyössä hyvin vertikaalisesti kuluttaja > < tuottaja -suhteissa ja horisontaalisesti tuottaja > < tuottajat -suhteissa. Todellisin haaste on kuitenkin yhteistyö oman itsensä kanssa ennen yhteistyötä muiden kanssa, sillä tuottajien (yrittäjien) on pakko oppia itsestään ja toisistaan ennen kuin voidaan päästä aitoon luottamukselliseen yhteistyöhön. Yhteistyötaitojen merkitys korostuu etenkin kuluttajayhteistyössä, jossa kyky jatkuvaan vuorovaikutukseen sosiaalisen median tai kasvokkain tapahtuvan myynnin/vuoropuhelun kautta on entistä tärkeämpi osa kaupankäyntiä. 50 Pohjois-Karjalan elintarvike- ja myös muilla toimialoilla yhteistyön opettelua varten voitaisiin aivan hyvin käynnistää pienryhmä- tai lyhytkoulutuksia, jossa yhteistyön taitoja harjoitellaan. Yhteistyö ei usein luonnistu itsestään, siihen on opeteltava, mutta taitona se on välttämätön edellytys esimerkiksi paikallisten yritysryhmien toiminnalle. Taidot alkavat ihan keskustelutaidoista ja päätyvät sähköiseen verkosto- ja sosiaalisen median markkinointiin. Tähän yhteistyön osaamiseen on tulevalla ohjelmakaudella kiinnitettävä huomiota mahdollisesti jopa erillisenä kehittämistoimenpiteenä. 5.10 Markkina- ja kuluttajatieto sekä jatkojalostusmarkkinoille Hankehaastatteluissa oli yllättävää se epävarmuus, joka vallitsi yleensä markkina- ja kuluttajatiedosta. Miten siis valmistaa oikeita jatkojalosteita markkinoille ja kuluttajille, jos tämä tieto on vaillinaista (vrt. luomun todellisuus). Ajantasaisella ja asiakkaan tarpeet tunnistavalla markkinatiedolla on suuri merkitys silloin kun pyritään elintarviketuotannossa nopeasti muuttuvien kuluttajamarkkinoiden ohella myös muille markkinapaikoille. Esimerkiksi niche-markkinat korkean jalostusasteen tuotteille voivat olla hyvinkin erityislaatuiset ja vaatia pitkällistä taustatyötä. Kuluttaja-/asiakaskeskeisyyden merkitys korostuu sosiaalisen median aikakaudella, jossa asiakkaan tieto markkinoista vaihtuu nopeasti ja yrittäjän on koetettava pysyä muutosvauhdissa mukana. Markkinoihin ja kuluttajatietoon olennaisesti liittyvä ja haastatteluissa korostunut asia oli jatkojalostus, ja etenkin luomun jatkojalostus. Pohjois-Karjalassa on hyviä raaka-aineita, työvoimaa ja sopivia toimintaympäristöjä yrityksille, mutta jatkojalostus ei ole saanut jalansijaa siinä mitassa kuin olisi tarpeen verotulojen kerryttämiseksi ja työvoiman työllistämiseksi. Alkutuotanto lähtee vielä liiaksi ulos maakunnasta raaka-aineena ja sen jatkojalostamisen edistäminen on olennainen asia monien myönteisten aluetalousvaikutusten takia. Pohjos-Karjalan elintarvikealan kehittämisessä tulisikin pyrkiä tunnistamaan markkinat ja asiakaskysyntä vieläkin astetta tarkemmin, vaikka tähän on jo osin panostettu nykyisellä ohjelmakaudella. Erityisesti Venäjän lähimarkkinat ovat mielenkiintoinen kohde Ukrainan kriisistä riippumatta. Samoin on jatkuvasti panostettava laadukkaaseen ja markkinat/-asiakaskysynnän muutokset hyvin tunnistavaan jatkojalostukseen sekä tehokkaisiin myyntikanaviin. Yksi iso asia on nettikaupan kehittäminen maakunnan tuotteille. Asiakaskysynnän ja markkinoiden hyvässä tuntemuksessa sekä tehokkaiden myyntikanavien luomisessa voisi olla kenties erillinen hanke paikallaan. 5.11 Elintarvikealan koordinointi Elintarvikealan koordinoinnilla Pohjois-Karjalassa tarkoitetaan koko toimialan hankekannan toimimista ja ohjaamista yhteen suuntaan. Toimiala käsittää koko elintarvikkeiden jalostusketjun kehityksen alkutuotanto-tuotekehitys/jalostus-kuljetus-kauppa. Avoinna on vielä se, että miten tulisi tulevalla ohjelmakaudella organisoida koko arvoketjun hankepohjainen kehitys ja millaisia koordinointiratkaisuja se edellyttää. Kuluvalla ohjelmakaudella koordinointitehtävää ovat toteuttaneet rahoittajien lisäksi kolme erillistä elintarvikealan koordinointihanketta Pohjois-Karjalan aikuisopiston toteuttamina. Hankkeilla on ollut omassa roolissaan alhainen koordinointistatus, lähinnä koollekutsujan rooli, mutta ei käytettävissä juuri muuta valtaa. Nykyinen kolmas koordinointihanke on Ekotassu-hankkeen osio, ei täysin itsenäinen hanke. Koordinointihankkeiden koordinointitehtävät ovat pääasiassa jakautuneet tehokkaaseen tiedotukseen (mm. sähköpostiedottaminen ja nettisivut), joidenkin paikallisten yrityskohteiden kehittämiseen ja koordinointiin (mm. Juuan ternimaito), elintarvikeyritysrekisterin ylläpitoon ja päivittämiseen, valtakunnantason toimintaan (mm. Ruoka-Suomi ja www.aitojamakuja.fi), hankeyhteistyöhön eri tavoilla (mm. tiedon välittäminen toimialan yrityksistä ja asiantuntijoiden tuominen mukaan kehitysprosesseihin), opintomatkojen koordinointiin ja yhteisten hankekokousten koollekutsuun sekä järjestämiseen. Hankehaastattelut osoittavat, että koordinoiville toimenpiteille on selkeä ja suuri tarve, mutta koordinoinnin organisaatiomalli, rahoitus ja elintarvikealan keskeisten toimijoiden roolit sekä työnjako ovat vielä hyvin avoimia kysymyksiä. Tähän ongelmaan on haettu jo ratkaisua toisen koordinointihankkeen aikana ns. ”Elintarvikealan palvelukeskus” ratkaisumallista, jota varten toteutettiin myös erillinen selvitys (Pohjois-Karjalan aikuisopisto 2012b). 51 Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi Elintarvikekeskus olisi ollut tavallaan koko pohjoiskarjalaisen elintarvikealan ydin, jonka puitteissa olisivat toimineet kaikki keskeiset toimijat saman ”katon” alla. Sen tehtävänä olisi ollut palvella PohjoisKarjalan elintarvikealan yrityksiä kokonaisvaltaisesti, koko tuotantoketjun osalta ja yritysten elinkaaren eri vaiheissa. Elintarvikealan yrittäjät olisivat saaneet palvelukeskukselta toimialakonsultointia, neuvonta-, koulutus- ja kehittämispalveluja yhdestä pisteestä (emt.). Palvelukeskuksen oli tarkoitus toimia pääasiassa omarahoitteisesti yksityisiä palveluita myymällä, osin mahdollisesti hanketoiminnalla. Selvityksessä käytiin läpi erilaisia vaihtoehtoja palvelukeskuksen liiketoimintamallista, mutta sille oli vaikea löytää kestäviä rahoitusratkaisuja. Ilman hankerahoitusta, pelkän yksityisen rahoituksen varaan palvelukeskuksen toiminnalle ei olisi ollut Pohjois-Karjalassa realistisia ja liiketaloudellisia toimintaedellytyksiä (emt.). Elintarvikealan koordinointihankkeilla on useita yhtymäkohtia Elintarvikealan palvelukeskukseen siksi että, maakunnan elintarvikeyritykset, etenkin mikrokokoiset toimintaa aloittavat yritykset, tarvitsevat jatkossakin tehostetusti liiketoiminnan kehittämispalveluita. Vallitseva nykytilanne on, että elintarvikealan palveluntuottajat (hanketalot ja yksityiset konsultit) ovat yritysten näkövinkkelistä kovin hajallaan ja apua yritysten yksilöllisiin kehittämistarpeisiin on usein ollut hankala löytää (emt.). Elintarvikealan koordinointihanke on ollut yksi hankepohjainen palveluratkaisu elintarvikealan yrityksille, mutta kaikki muut palvelut ovat edelleen hajallaan eri kehittämisorganisaatioiden toteuttamisessa useissa elintarvikealan hankkeissa tai yksityisten palveluntarjoajien tuottamina. Yksittäisen yrityksen on vaikea löytää oikeaa reittiä tarvittavien palvelujen äärelle, vaikka Elintarvikealan koordinointihanke on tavallaan osin paikannut Elintarvikealan palvelukeskuksen aukkoa ohjaamalla elintarvikealan yrittäjiä sopivaksi katsotun palvelun äärelle. Alkuperäisenä ideana oli myös, että Elintarvikealan palvelukeskus toimisi koordinaattorina ja linkkinä elintarvikealan yritysten, yrityskehittäjien/sidosryhmien ja yksityisten palveluntuottajien välillä sekä ylläpitäisi yhteystietorekisteriä. Kyseessä olisi ollut toiminnallinen malli, jonka avulla yritykset olisivat löytäneet palvelut jatkossa entistä helpommin ja palveluntuottajat olisivat olleet paremmin tietoisia toistensa palveluista. Koska tätä keskitettyä palvelua ei ole, elintarvikeyritysten palvelukenttä on tältä osin hyvin hajanainen – yhtä hajanainen kuin elintarvikehankkeiden kenttä, jonka on useissa em. haastattelukommenteissa todettu olevan ”sekamelska” ja toivottu yhden luukun periaatetta hanketoiminnan ohjaukseen, tiedottamiseen, tulosten raportointiin jne. Nykyinen hanketilanne herättää monia kysymyksiä etenkin kun sen sisällä on havaittu ristiriitaisuuksia roolituksessa ja työnjaossa. Yhteispeli ja samaan suuntaan eteneminen ei tältä osin ole täydellisesti onnistunut, vaikka se ei suinkaan kosketa kuin osaa hankkeita ja yksittäisiä hanketoimijoita. Koordinointi ei ole siis täysin onnistunutta, mutta se on ymmärrettävää koska koordinointihankkeen koordinointivalta on hyvin rajallista, se sijoittuu toisen hankkeen hallinnoiman hankkeen alle ja luottamus on rakoillut sen emohanketta kohtaan. Koordinointihanke on kuitenkin saanut myönteistä palautetta haastatelluilta. Miten siis koko toimialan hankekanta saataisiin puhaltamaan tulevalla ohjelmakaudella yhteen hiileen ja näyttämään yrittäjien suuntaan yhtenäiseltä, hyvin koordinoidulta, joukkueelta? Millaisin roolein ja työnjaoin uusia hankkeita tulisi käynnistää, yleensä organisoida koko elintarviketoimialan välinen yhteistyö? Mitään yksiselitteistä vastausta kysymyksiin ei ole olemassa. Lähtökohtaisesti keskeiset elintarvikealan kehittämisorganisaatiot kilpailevat osin samoista resursseista ja asiakkaista. Yksinkertaisin ratkaisu on tietysti, että rahoittaja määrittää kaiken ja päättää miten toimialaa kehitetään sanelemalla tavoitellun kehityksen suunnan sekä valikoi sitä varten parhaat toimijat tarjolla olevista toteuttamaan asetettuja tavoitteita. Sanelupolitiikka on harvoin pätevä motivaatiotekijä, sillä koko Manner-Suomen maaseutuohjelman ja maakunnan oman maaseutusuunnitelman toteutus Pohjois-Karjalassa on perustunut kuluvalla 52 ohjelmakaudella hakijavetoiseen toimintamalliin. Ohjelmien ohjaus ei ole ollut vahvaa, ts. ohjelmien kautta ei ole painostettu hankevalmistelua väkivalloin ja systemaattisesti johonkin ennalta määrättyyn muottiin. Maakunnan omassa maaseutuohjelmassa on ollut lopulta vähän poissulkevia rahoitus- ym. klausuuleja ja sama on havaittavissa myös ”Tankit täyteen. Pohjois-Karjalan elintarvikeohjelma 2014” kohdalla, sillä kehittämisen painopisteet ja toimenpiteet ovat olleet varsin väljiä, eivätkä ole juurikaan estäneet elintarvikealan hankerahoituksen toteutumista. Kenties tässä on myös osasyy siihen, että sekamelskaan on päädytty ja entistä parempaa hankekoordinointia tarvitaan tulevalla ohjelmakaudella. Jos lähtökohta on, että koordinointia ehdottomasti tarvitaan ja erillistä Elintarvikealan palvelukeskusta ei ole mahdollista saada kannattavaksi pelkästään pohjoiskarjalaisten yrittäjien palvelumaksutuloilla, niin ratkaisun täytyy tässä tapauksessa olla toiminnallisesti hyvin kevyt ja perustua pääosin hankerahoitukseen sekä pieneltä osin yksityis- ja kuntarahoitukseen. Ratkaisumalli perustuu myös jatkuvuuteen, eli olemassa olevien ja jo elintarvikehankkeiden kehittämistyötä kuluvalla ohjelmakaudella keskeisesti tehneiden organisaatioiden yhteistyökuvioon. Tässä suhteessa kehittämistyö käsittää koko elintarvikkeiden jalostusketjun kehityksen alkutuotanto-tuotekehitys/jalostus-kuljetus-kauppa, mutta varsinaisina kehittäjinä tässä toimivat maakunnan keskeiset hanketahot. Eri hanketahojen yhteistyökuvion takeena on toimijoiden hyvä sitoutuminen koordinointiin ja selkeän tarkka yhteisesti sovittava työnjako, sekä roolitus keskeisten maakunnallisten elintarvikealan kehittämisorganisaatioiden osalta. Tästä on myös viisasta tehdä erillinen kirjallinen sopimus koko ohjelmakauden ajaksi koordinoinnin perusvakauden turvaamiseksi ja mahdollisten sopimusrikkomusten todentamiseksi. Työnjako ja roolitus perustuvat elintarvikealan kehittämisorganisaatioiden ydinosaamisiin. Periaatteessa viimeinen sana asiasta on aina rahoittajalla, mutta olennaista on, että keskeiset toimijat puhaltavat yhteiseen hiileen ja löytävät yhteisen keskustelevan näkemyksen elintarvikealan kehittämisestä, niin ettei rahoittajan tarvitse puuttua asiaan kovalla kädellä. Foorumissa testataan se, miten keskeiset toimijat lopulta osaavat yhteistyön ja löytävät ydintoimijoiden, yritysten/tuottajien, kannalta parhaat ratkaisut. Toimintamalli on yksinkertaisesti ”Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankefoorumi” tai ”Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankepalvelukeskus” (työnimiä), jonka koollekutsujana toimii aina koordinaatiohankkeen vastuullinen organisaatio hankevetäjän johdolla. Puheenjohtaja foorumille valitaan erikseen ja se voi vaihtua vuorovuosittain. Jos käytetään ensimmäistä työnimeä, niin P-K:n elintarvikealan hankefoorumi on yhteinen kohtaamispaikka ja kehittämislinjausten määritysfoorumi (”katto”), jossa elintarviketoimiala puhaltaa yhteen hiileen ja näyttää ulospäin yhtenäiseltä toimijalta. Tämän foorumin takana olevalla hankkeella on hyvin pitkälle samat toiminnot vastuullaan kuin nykyisellä koordinointihankkeella eli tehokas tiedotus myös sähköisin keinoin elintarvikealan ajankohtaisasioista yrittäjäkentälle ja muille elintarviketoimijoille, maakunnallisen elintarvikeyritysrekisterin ylläpito ja päivittäminen, valtakunnalliseen elintarvikealan kehittämistoimintaan osallistuminen, elintarvikeopintomatkojen osajärjestelyt ja koordinointi tarpeen mukaan. Myös valikoitu toimiminen aikaresurssien mukaan ruohonjuuritason neuvontatyössä, että säilyy tuntuma kehittämiskäytäntöihin. Uusia tehtäviä ovat tiivis yhteydenpito hankefoorumissa mukana olevien organisaatioiden elintarvikevastaaviin ja ”paikallisagentteihin” (mm. maaseutuasiamiehet, elinkeinoyhtiöiden kehittämisvastaavat, yksittäiset palveluntarjoajat), rahoittajia varten alustavien hankelinjauskeskustelujen järjestäminen rahoitettavista uusista hankkeista (roolit ja työnjako ja kehitettävät asiat), 53 tiivis yhteydenpito rahoittajiin koko elintarviketoimialan kehittämisestä, tiivis yhteydenpito paikallisiin elintarvikealan hankevetäjiin ja muut sovitut tehtävät, jotka ohjataan foorumin vastuuvetäjälle (mm. elintarvikealan kehityksen seuraaminen maakunnassa). Olennaista on, että Elintarvikealan hankefoorumia on helppo hallita, helppo lähestyä, se on kevyt hallinnoltaan ja se linjaa neuvoa-antavasti maakunnan elintarvikealan hanketoimintaa sekä toimii myös tiiviissä yhteistyössä rahoittajien kanssa. Foorumin vetäjäorganisaation on myös kyettävä olemaan neutraali suhteessa omaan emo-organisaatioon, ettei tietoista kotiinpäin vetämistä tapahtuisi. Samoin elintarvikealan koordinoinnin tulee olla tarpeeksi käytännönläheistä, ettei se mene pelkästään koordinoinniksi sen itsensä vuoksi. Foorumin ensimmäisiä tehtäviä on määrittää peruslinjaukset elintarvikealan tavoitellulle kehitykselle ohjelmakaudella 2014–2020 ja päivittää ”Tankit täyteen. Pohjois-Karjalan elintarvikeohjelma 2014”. Ohjelman rakenne voisi olla jatkossa porrastettu erilaisen yritystoiminnan mukaan (aloittavista vienti- ja kasvusuuntautuneisiin), se voisi myös olla teemallisempi ja konkreettisiin käytännön kehittämisratkaisuihin pyrkivämpi. Toiminnallisesti Elintarvikealan hankefoorumin alle sijoittuvat maakunnan tai alueiden väliset elintarvikealan teemalliset sekä käytäntölähtöiset kehittämishankkeet (hankefoorumissa yhteisesti määritellyt ja rahoittajien hyväksymät), jotka edistävät asiantuntijahankevetäjiensä johdolla maakunnan elintarvikealaa eteenpäin. Näitä hankkeita ovat esimerkiksi puutarha-alan, liha-alan, erikoisviljan viljelyn, maidontuotannon ja sukupolvenvaihdosten hankkeet jne. Tuotelaadun hanke voi olla yhteinen lävistävä hanke kaikille hankkeille. Käynnistettävät hankkeet ovat niiden hanketalojen/konsulttiyritysten vetämiä, joiden osaamiseen ja toimenkuvaan ne parhaiten istuvat. Kehittämis- ja koulutushankkeita käynnistetään Elintarvikealan hankefoorumin tuella aina yhteisen sopimuksen mukaisesti. Tarpeen mukaan foorumin vetäjä voi ottaa erillisellä sopimuksella vastatakseen osahankkeiden byrokratian. Nämä erilliset kehittämishankkeet asiantuntijahankevetäjineen voivat muodostaa foorumiin oman hankevetäjien ryhmänsä ja kokoontua vaikkapa kerran kuukaudessa tai tarpeen mukaan keskenään pohtimaan elintarvikealan ajankohtaisia asioita vertaisryhmänä ja arvioimaan, että miten kehittämistyö on edennyt sekä mitä ongelmia siinä pitäisi ratkoa. Hankefoorumin perusryhmän muodostavat keskeisesti elintarvikkeiden kehittämisessä mukana olevat Pohjois-Karjalan hanketahot, joita ovat olleet Itä-Suomen yliopisto, Karelia ammattikorkeakoulu, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä/Pohjois-Karjalan aikuisopisto ja Pohjois-Karjalan ProAgria ja seudulliset elinkeinoyhtiöt. Perusryhmän koostumus määritellään yhteisessä aloituskokouksessa, mutta sitä voivat täydentää myös esimerkiksi elintarvikealan asiantuntijayritykset, alkutuotannon eri edustajat ja kaupan edustajat jne. Ryhmän koostumus ja siihen osallistujat on kuitenkin syytä miettiä huolella, että ryhmän koheesio säilyy ja toisaalta se pysyy tarpeeksi aloitteellisena sekä innovatiivisena. Elintarvikealan foorumi lisäksi järjestää vuosittain yleisölle avoimen Pohjois-Karjalan elintarvikefoorumitapaamisen (”Karelia Food Forum”), jossa esitellään pohjoiskarjalaista ruokatuotantoa ja sen kehittämistoimintaa sekä alan ammattilaisille että kuluttajille. Samassa yhteydessä voidaan järjestää ”Elintarvikeyrittäjien päivät”. Lähiruokatapahtumat läpi vuoden ovat osa tätä avointa foorumia. Tässä yhteydessä tai erikseen voitaisiin järjestää myös ”Karelia Food Forum” venäläisille jälleenmyyjille ja kuluttajille. 54 Jos vielä katsotaan perusryhmän hanketahojen ydinosaamisia, Itä-Suomen yliopistolla on keskeisesti elintarvikealan tutkimus-, analyysi- ja innovaatiotoiminnan kehittäjän rooli vahva, Karelia ammattikorkeakoulun vahvuutena on opiskelijarekrytointi ja matkailu- sekä maaseutuosaaminen, PohjoisKarjalan aikuisopiston vahvuutena on ruoka-, laatu-, tuotteistamis-, jatkojalostus-, (alkutuotannon, elintarvikealan ja suurtalous ja catering alan) koulutus- ja yritysten liiketoiminta- ja hankekoordinoinnin osaaminen sen eri osa-alueilla ja ProAgrialla keskeisesti alkutuotanto-osaaminen sekä sitä täydentävät osaamiset (mm. Karelia à la Carte, yritysryhmäosaaminen, ruokamatkailu). Näiden maakunnallisten asiantuntijahankevetäjien lisäksi maakunnassa on tarpeen käynnistää ja/tai edistää pienempiä paikallisia hankkeita, joita hallinnoidaan esimerkiksi elinkeinoyhtiöiden, paikallisten kehittämisyhdistysten tai yksittäisten kuntien toimesta. Tässä suhteessa hyvä esimerkki on ”Polvijärven malli”, jossa paikalliset yrittäjät ovat muodostaneet noin 10 elintarvikeyrityksen paikallisen kehittämisryhmän. Ryhmä kokoontuu noin 2 kk välein, joissa ratkotaan yhteisiä kehittämiseen liittyviä asioita, vaihdetaan kokemuksia ja suunnitellaan tulevia toimenpiteitä. Tarvittaessa kehittämisryhmän kokouksiin otetaan mukaan ulkopuolisia asiantuntijoita ja mukana ovat olleet esimerkiksi Pohjois-Karjalan aikuisopiston elintarvikehankkeiden vetäjät. Kunnan maaseutuasiamies toimii kirjurina ja auttaa muuten tarvittaessa ryhmän toimintaa. Kehittämistoiminta etenee koko ajan pienin konkreettisin askelin ja tavoite on, että ryhmässä olisi jatkossa yli 10 yrittäjää mukana. Tämä paikallinen kehittämisryhmä, ja niitä on useita muita maakunnassa, osoittaa hyvin kuinka kehittämistoiminta on tuloksekasta ja konkreettista nimenomaan paikallisesti toteutettuna ja siihen paikallisesti sitoutuneena. 6 Elintarvikealan kehittämissuosituksia ohjelmakaudelle 2014–2020 Seuraavat kehittämissuositukset ovat kooste sekä haastatteluista että hankeraporteista. 6.1 Elintarvikealan hanketoiminta Hyvien esiselvitysten teko (tarpeet esille) valmistelemaan hankesuunnittelua ja hankkeiden toteuttamista sekä myös tämän toiminnan rahoittaminen (mieluummin kaikissa rahoitettavissa hankkeissa). Elintarvikehankkeissa keskityttävä mieluummin selkeisiin kehittämisteemoihin ja tavoitteisiin sekä rajattuihin kohderyhmiin sen sijaan, että tehdään yleisiä ”kaikille kaikkea” elintarvikehankkeita. Mieluummin tavoitteiltaan ja rahoitukseltaan pienempiä, mutta kohderyhmän kehittämistarpeisiin paremmin sopivia sekä siksi tehokkaampia hankkeita. Hankkeiden tavoitteiden on oltava mahdollisimman konkreettisia (ei liian laveita) ja toimenpiteiden käytäntölähtöisiä. Hankkeissa on keskityttävä ”jalkatyön” tekemiseen. Yrityshankkeissa testattava/edistettävä elintarvikeyritysten kehittymisen porrasmallia. ”Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankefoorumi” tai ”Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankepalvelukeskus” (työnimiä) toiminnan käynnistäminen. Koordinointihankkeen näkökulmasta on tärkeää saada tulevalla ohjelmakaudella elintarvikealan kehittämisorganisaatioiden toteuttaman hanketoiminnan välille selkeä roolitus ja keskinäinen työnjako. Elintarvikealan koordinoinnin tulee olla myös käytännönläheistä, ettei se ole koordinointia koordinoinnin vuoksi. ”Tankit täyteen. Pohjois-Karjalan elintarvikeohjelma 2014” nopea päivittäminen vastaamaan paremmin kertyneiden hankekokemusten perusteella elintarvikealan kentän todellisia tarpeita. Harkittava matkailu- ja elintarvikehankkeiden yhdistämistä joiltakin osin. Kehitettävä myös hankevetäjien hanke- ja oman alan osaamista systemaattisella koulutuksella. 6.2 Alueiden väliset hankkeet Alueiden välisissä hankkeissa on oltava aina hankkeessa mukana maakunnasta alueen omia ke- hittämistoimia toteuttava ja sen toimijat tunteva substanssiosaaja. Alueiden välisissä hankkeissa on myös seurattava astetta tiukemmin miten paljon rahoitettaviin hankkeisiin panostetaan ja miten sekä mihin niissä käytetään rahaa. 55 Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi 6.3 Yhteistyö Yhteistyöosaamista kehittävien koulutuksien järjestäminen ja toimintamallien levittäminen. Yhteistyötä kehitettävä viljelijöiden keskuudessa ja koko tuottajakunta muutenkin aktivoitava, sillä tuottajat nopeasti vanhenemassa ja kasvustot useissa tapauksessa sen myötä. Perinteisten maaseudun neuvontaorganisaatioiden yhteistyön tiivistäminen seudullisten elinkeinoyhtiöiden ja vienninedistämisen- ym. asiantuntijaorganisaatioiden kanssa elintarvikealan kasvu- ja vientiyrittäjyyden edistämiseksi. Yhteisvarastojen ja -ostojen kehittäminen. Kehitettävä maitoyrittäjien yhteistyötä ja yhteenliittymiä, urakoinnin alihankintoja ja lisättävä palvelukoulutusta. Tuottajien entistä parempi verkostoitumien kuluttaja > < tuottaja ja tuottaja > < tuottajat suhteissa. 6.4 Yritystoiminnan kehittäminen Yrittäjien laatu- ja lainsäädännöllisten asioiden osaamista on edelleen edistettävä. Paikallisten yrityspohjaisten elintarvikkeiden kehittämisryhmien edistäminen ja tukeminen. Ruohonjuuritason neuvontaan panostaminen taloudellisesti ja toiminnallisesti. Erityisesti tarvi- taan luomuun erikoistuneita neuvojia, mutta kaikki perusneuvonta kaipaa lisää rahoitusta/työntekijöitä. Tuoremarjakaupan kehittäminen. Tilakoon radikaalisti kasvaessa on edettävä koulutuksessa johtamis- ja talousopit edellä, sillä koon kasvaessa myös niiden riskit kasvavat. Kasvuhakuisten ja vientisuuntautuneiden veturi-/kärkiyritysten toiminnan edistäminen yksittäisinä yrityksinä/yritysryhmänä sekä yleensä elintarviketeollisuuden edistäminen sen kaikilla sektoreilla. Elintarvikealan vientimarkkinoiden ”iskuryhmän” perustaminen. Porrasmallin kokeilut/hyödyntäminen hankkeissa tapahtuvan yritystoiminnan kehittämisessä. Sukupolvenvaihdosten edistäminen on erittäin iso asia tulevalla hankekaudella ja tähän on panostettava riittävästi resursseja. Lähiruoan logistiikan ja myynnin edistämisen jatkaminen. 6.5 Alkutuotannon kehittäminen Puutarhapuolen arvoketjun kehittäminen, etenkin ehdottomasti on uusittava herukanviljelyä. Heinävaaran pakastamon jatkuvuus on turvattava lisätavaran saannilla, sillä muuten sen toiminta loppuu Liha- ja riista-alaa kehitettävä edelleen (teurastusongelmien ratkaisut löydettävä), yleensä lihan jatkojalostuksen kehittäminen. Luomunaudanlihan tuottaja-tukku-kauppa ketjun kehittäminen ja yleensä koko elintarvikeketjun laadun kehittäminen. Maakunnan luonnonvarojen monipuolista käyttöä on tutkittu vähän ja hyödynnetty siitä vasta murto-osia ja siksi osaamista ja markkina-/asiakastuntemusta tarvitaan paljon lisää. Luonnonvarojen korkeatasoisen tuotannon ja sen kansainvälisen myynnin kehittäminen. Maidon kilpailukyvyn ja tuotannon säilyttäminen. Villisikatarhauksen uuden kehitysvaiheen käynnistäminen ja yleisemmin riista-alan hengen nostattaminen. Marjapuolen uusiutuminen on yksi keskeisimpiä asioista. Ajatuksella, että tuottajasta tulee jalostaja toiminnan kehittäminen maakunnassa. Tietotaidon ja kovan osaamisen turvaaminen alkutuotannossa ja myös osaamisverkostoissa 6.6 Luomutuotannon kehittäminen Pohjois-Karjalan luomutuotannon kehittämisen perushaasteisiin entistä syvempi pureutuminen uusissa kehittämishankkeissa aktivoinnin ja asennemuokkauksen, tilatason selvitysten ja eri- 56 tyisesti ruohonjuuritasolle erikoistuneen luomuneuvonnan, koulutuksen (pienryhmäkoulutus), jatkojalostuksen, markkina-/asiakastuntemuksen ja logistiikan osalta. Luomun yhteistyörakenteita on vahvistettava entisestään ja edelleen edistettävä sen suoramyyntiä lähiruokaratkaisuin sekä toisaalta luomun volyymituotantoa markkinoille yhteistyön keinoin. Ylipäätään luomu- ja lähiruuan kehittäminen on tarpeen erityisesti sen jalostusarvon nostamiseksi. Työtä luomun lisäämiseksi ammattikeittiöissä jatkettava suunnitellun mallin mukaan. 6.7 Tutkimus ja osaamiskeskittymät Maakuntaan kehittymässä olevan marjojen, hunajan, viljan ja luonnonkasvien bioaktiivisten ainesosien hyödyntämiseen tähtäävän osaamiskeskittymän ja sen yritysyhteistyön vuoropuhelun vahvistaminen. Edelleen kehitettävä vuoropuhelua tutkimuksen/tutkijoiden ja yritystoimijoiden välillä sekä luotava sellaisia mekanismeja, joiden kautta tutkimustieto välittyy ymmärrettävänä ja helposti käytäntöön sovellettavana yritystoimintaan. Luonnonainetutkimuksen laboratorion toiminnan kehittäminen. 6.8 Koulutus Koulutushankkeissa on syytä suosia pienryhmä (tiimi-)työskentelyä ja/tai henkilökohtaisempaa luottamuksellista asiantuntijaneuvontaa. Hankkeissa on hyvä myös eriyttää lähtötasoltaan erilaiset koulutusryhmät (tiimit). Koulutuksella asenteiden muokkaaminen suotuisaksi muutokselle ja yhteistyölle ja myös erilaiset toteutetuissa hankkeissa hyviksi havaitut koulutusmallit otettava tehokkaasti käyttöön. 6.9 Markkinat ja asiakashallinta Markkinaosaamisessa ja asiakaslähtöisyydessä on merkittävästi parantamista alkaen viljelyratkai- suista. Elintarvikealan markkinoiden ja asiakaskysynnän aiempaa tarkempi tunnistaminen. Haettava keinoja kuinka luonnontuotteet saadaan kytketyksi osaksi matkailuelinkeinoa. Kuluttaja-/asiakaskeskeisyys ja yhteistyö kuluttajien kanssa ovat jatkossa avainasemassa (sosiaali- nen media yksi keskeinen työkalu) ja näihin asioihin on jatkossa syytä paneutua entistä paremmin. Lähiruokakaupan lisäksi ruuan nettikaupan kehittäminen. 6.10 Jatkojalostus Panostettava edelleen laadukkaaseen ja markkinat/-asiakaskysynnän hyvin tunnistavaan jatkoja- lostukseen hyvin painokkaasti aluetalouden vahvistamiseksi. Lammastalouden lähi- ja luomulihan toimittaminen toimivassa logistiikkaketjussa ja lammastilojen yhteistyön kehittäminen. Jalostuksen ja tukkukaupan yhteistyön kehittäminen. 6.11 Sähköinen viestintä Hankkeiden sähköistä tiedottamista ja siihen tarvittavia internet-alustoja on kehitettävä sisäl- löllisesti sekä toiminnallisesti entistä paremmiksi (kunnon nettisivut ja uusien viestintätapojen käyttöönotto) Yhden yhteisen maakunnallisen elintarvikealan verkkoalustan kehittäminen. Sähköisiä koulutusvälineitä hyödynnetään tulevalla ohjelmakaudella aiempaa enemmän ja näiden valmiuksia on kehitettävä. 57 Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi LÄHTEET Jussila, Rauno (2013). Paistouunit kuumana Pohjois-Karjalassa. Pohjois-Karjalan talouskatsaus 2/2013, s.11. MTK ry/Suomen Gallup Elintarviketieto Oy (2013). MTK Pohjois-Karjala. Erillinen selvitys maatalouden tunnusluvuista. Pohjois-Karjalan ELY-keskus (2014a). Manner-Suomen maaseutuohjelma. Hanketilanne 31.12.2014. Pohjois-Karjalan ELY-keskus. Erillinen tiedote maaseudun kehittämishanketuista 2007–2013. Asiantuntija Terho Sirviö. Pohjois-Karjalan ELY-keskus (2014b). Erillinen tilastotieto Pohjois-Karjalan ELY-keskus, Elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri vastuualue ja sen Innovaatiot ja Yritysrahoitus – yksikkö. Yritystutkija Tapani Mikkonen 10.2.2014. Pohjois-Karjalan aikuisopisto (2012a). Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi . Pohjois-Karjalan aikuisopisto (2012b). Elintarvikealan palvelukeskus -raportti. Elintarvikealan koordinointihanke Pohjois-Karjalassa 2010–2012. Pohjois-Karjalan aikuisopisto (2012b). Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi . Pohjois-Karjalan maakuntaliitto (2014). Erillinen tilastotieto. Viestintäpäällikkö Rauno Jussila. Pohjois-Karjalan maakuntaliitto (2013). Pohjois-Karjalan maatalous lukuina. Pohjois-Karjalan talouskatsaus 2/2013, s.8. Pohjois-Karjalan maakuntaliitto (2012). Teollisuustyöpaikat toimialoittain ja kunnittain vuoden 2012 lopussa. http://www.pohjois-karjala.fi/Resource.phx/maakuntaliitto/tietopalvelu/tilastotieto.htx Pohjois-Karjalan maakuntaliitto (2011). Tankit täyteen. Pohjois-Karjalan elintarvikeohjelma 2014. Pohjois-Karjalan maakuntaliiton julkaisu 143. Pohjois-Karjalan maakuntaliitto (2011). Työllinen työvoima 31.12.2011 (Toimialaluokitus TOL 2008). http://www.pohjois-karjala.fi/Resource.phx/maakuntaliitto/tietopalvelu/tilastotieto.htx Pohjois-Karjalan Maakuntaliitto (2010). Pohjois-Karjalan maakuntaohjelma 2011–2014. Pohjois-Karjalan maakuntaliiton julkaisu 128. Pohjois-Karjalan Maakuntaliitto (2007). Ruoasta elämys. Pohjois-Karjalan elintarvikealan kehittämisohjelma 2017–2013. Pohjois-Karjalan maakuntaliiton julkaisu 109. Pohjois-Karjalan TE-keskus (2007). Pohjois-Karjalan maaseutuohjelma 2007–2013. Timonen, Tiina (2013). Hanketyö kehittämisen välineenä. Elintarvikealan kehittäminen Pohjois-Karjalassa ohjelmakaudella 2007 – 2013. Opinnäytetyö. Matkailu-, ravitsemis- ja talousala, Jyväskylän yliopisto. Viitaharju, Leena (2014). Lähiruoan aluetaloudelliset vaikutukset ja käytön edistäminen julkisissa ammattikeittiöissä. Luentoesitys ”Näe hyvä lähelläsi” -seminaarissa 29.1.2014, Joensuu. 58 Liite 1. Hanketoimijoiden kysymysrunko. 1. Miten hankkeelle asetetut tavoitteet toteutuivat? 2. Mikä oli yhteistyön merkitys muiden hankkeiden/organisaatioiden kanssa hankkeen tavoitteiden toteutumiselle? 3. Mitkä olivat mielestäsi hankkeen tärkeimmät tuotokset/tulokset elintarviketoimialan kehittämisessä? 4. Mitkä olivat projektissa syntyneitä sellaisia hyviä käytäntöjä tai muita haluttuun myönteiseen kehitykseen vaikuttavia prosesseja, menetelmiä, rakenteita tms. ratkaisuja, joita hyödynnetään? 5. Millä keinoin projektissa kehitettiin/edistettiin elintarviketoimijoiden osaamista ja innovaatiotoimintaa sekä mikä oli tutkimustoiminnan rooli näissä asioissa? Mitkä olivat parhaita tapoja edistää ja minkä tekijöiden havaittiin erityisesti estävän osaamisen vahvistumista ja innovaatiotoimintaa? 6. Millaiseksi arvioit projektin vaikuttavuuden kohderyhmässä paikallisesti ja alueellisesti sekä mitkä olivat ne keskeiset tekijät (mekanismit/prosessit), joiden ansiosta vaikuttavuutta lopulta syntyi (esim. miten tieto siirtyi tehokkaimmin käytäntöön tai yhteistyö lähti parhaiten käyntiin)? 7. Mitkä ovat tärkeimmät elintarviketoimialan hankerahoituksen kehittämisteemat/-kohteet ja tarvittavat toimenpiteet tulevalla ohjelmakaudella? 8. Miten maakunnallinen elintarviketoimialan kehittämisyhteistyö ja -koordinaatio tulisi jatkossa järjestää? 9. Mitä muita asioita haluaisit korostaa maakunnan elintarviketoimialan kehittämisessä tulevalla ohjelmakaudella? 59 Pohjois-Karjalan elintarvikealan hankkeiden arviointi Liite 2. Maaseututoimen toimijoiden kysymysrunko 1. Taustaorganisaatio ja tehtävänkuva? 2. Missä elintarvikkeiden kehittämishankkeissa ja missä roolissa olet ollut mukana? 3. Mitkä olivat hankkeen(-eiden) onnistumisia/epäonnistumisia (pullonkauloja), jotka edistivät niiden tavoitteiden saavuttamista? 4. Mikä oli yhteistyön merkitys hankkeiden/organisaatioiden/yrittäjien kanssa hankkeelle ja sen tavoitteiden täyttymiselle (millaista yhteistyö oli ja mitä hyötyä siitä oli)? 5. Mitkä ovat olleet mielestäsi hankkeen tärkeimmät tuotokset/tulokset elintarviketoimialan kehittämisessä? 6. Miten tuloksia levitettiin ja/tai tulisi levittää ja hyödyntää projektin päättymisen jälkeen? 7. Mitä hyviä käytäntöjä tai muita haluttuun myönteiseen elintarvikealan kehitykseen vaikuttavia prosesseja, menetelmiä, rakenteita tms. ratkaisuja syntyi, joita hyödynnetään vielä projektin päättymisen jälkeen? Jäikö mitään elämään projektin jälkeen? 8. Millä keinoin projektissa kehitettiin/edistettiin elintarviketoimijoiden osaamista ja innovaatiotoimintaa sekä mikä oli tutkimustoiminnan rooli näissä asioissa? 9. Millaiseksi arvioit projektin vaikuttavuuden kohderyhmässä paikallisesti ja alueellisesti sekä mitkä olivat ne keskeiset tekijät (mekanismit/prosessit), joiden ansiosta vaikuttavuutta lopulta syntyi? 10. Mitkä ovat tärkeimmät elintarviketoimialan hankerahoituksen kehittämisteemat/-kohteet ja tarvittavat toimenpiteet tulevalla ohjelmakaudella sekä mihin kehittämiskohteisiin rahoitusta tulisi jatkossa ensisijaisesti suunnata? 11. Miten maakunnallinen elintarviketoimialan kehittämisyhteistyö ja -koordinaatio tulisi jatkossa järjestää? 60 61
© Copyright 2024