Erikoisteema ladattavana tästä
Kehittyvä 5/2014 kehittyvaelintarvike.fi Elintarvike "Ideasta vientituotteeksi vuodessa" ELINTARVIKEKETJU ESITTÄYTYY s. 23–44 www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 5/2014 23 n ELINTARVIKEKETJU ESITTÄYTYY PUHEENVUORO Ruoka-ala on talouden tukipilari – nyt ja tulevaisuudessa Heikki Juutisen urapolku Suomalainen ruoka ja juoma tuotetaan lähellä ja eettisesti. Elintarviketeollisuus ja ruoka-ala tuovat työtä koko maahan: elintarviketeollisuus tarjoaa 33 000 työpaikkaa ja koko ruokaketju työllistää lähemmäs 300 000 henkeä. Ruokaketjussa toimii noin 50 000 maatilaa, 2 000 jalostavaa elintarvikeyritystä sekä 4 000 päivittäistavarakauppaa. Lisäksi Suomessa on tuhansia ravintoloita ja suurkeittiöitä. Elintarvikealalla työskentely on todellista innovointia: teollisuus tutkii ja kehittää koko ajan uutta vastatakseen kuluttajien odotuksiin ja tarpeisiin. Tuhansien tuotteiden valikoimista löytyy arvostettuja brändejä ja trendikkäitä maku-uutuuksia. Uuden luomisen lisäksi elintarviketeollisuudella on tärkeä rooli myös suomalaisten ruokaperinteiden ylläpitämisessä. Ilman ruoka- ja juomatehtaita moni kansallisherkku olisi saattanut jo kuihtua pois suomalaisten ruokalistalta. Suomalainen ruoka ja juoma tuotetaan lähellä ja eettisesti. Koko elintarvikeketju tekee 24 työtä eläinten hyvinvoinnin ja ympäristön hyväksi. Yritykset huomioivat tuotekehityksessä ravitsemussuositukset. Suomen elintarviketeollisuus onkin tehnyt uraauurtavaa työtä esimerkiksi suolan vähentämiseksi ja terveystuotevalikoimamme ovat Euroopan laajimpia. Myös yliopistot ja tutkimuslaitokset tekevät tiivistä yhteistyötä ruokaketjun kanssa. Kun väestö kasvaa ja elintaso nousee maailmalla, ruuankin kysyntä kasvaa. Suomellakin on mahdollisuus ottaa kasvusta oma siivunsa lisäämällä vientiä, ja siksi kansainvälisiä tehtäviä on tarjolla tulevaisuudessa yhä enemmän. Elintarviketeollisuuden monipuolisista työpaikoista ja koulutusmahdollisuuksista löytyy jokaiselle jotakin. Tutkinnon voi opiskella perusasteella, ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa. Maistuva ura voi löytyä joko perinteisistä kädentaitoa vaativista tehtävistä tai vaikkapa tuotekehityksen ja markkinoinnin puolelta. Myös yrittäjänä menestymiseen on hyvät edellytykset. Ruoka koskettaa kaikkia ja kiinnostaa yhä enemmän. Hyvä ruoka ja juoma ovat aina yhdistäneet ihmisiä ja tuoneet iloa. Nykyään ruoka on myös trendikästä, ja siitä halutaan tietää paljon. Uusia makuelämyksiä halutaan kokea, ja ruuasta myös keskustellaan koko ajan enemmän. Suomen ruokaketjun tulevaisuus näyttää valoisalta. Hyvää lupaa se, että kotimaisuus ja erityisesti lähellä tuotettu kiinnostavat suomalaisia yhä enemmän. Tuotannon läheisyys tuo turvallisuuden tuntua. Myös aitous ja ruuan tarina kiinnostavat. Elintarviketeollisuudessa tarvitaan osaajia, maistuvan ruuan tekijöitä. Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita rakentamaan kotimaisen ruuan tarinaa sekä suunnittelemaan ja valmistamaan ruokia, juomia, leivonnaisia ja makeisia raaka-aineista valmistuotteisiin asti! ■ Heikki Juutinen toimitusjohtaja Elintarviketeollisuusliitto ry Kehittyvä Elintarvike 5/2014 I www.kehittyvaelintarvike.fi • Vietti lapsuuden Vieremällä lypsykarjatilalla, jossa maatilan monipuoliset työt tulivat tutuiksi. • Valmistui agronomiksi Helsingin yliopistossa 1980. • Suoritti työn ohessa MBA-tutkinnon Jyväskylän yliopistossa 1996. • Ollut tekemisissä ruuan tuottamisen kanssa opiskeluajoista saakka. • 1980-luvulla MTK:n palveluksessa useissa eri tehtävissä. • 1990-luvusta vuoteen 2003 saakka Pellervo-Instituutti Oy:n toimitusjohtajana. •Elintarviketeollisuusliiton toimitusjohtaja vuodesta 2003 lähtien. Kuva: Elintarviketeollisuusliitto/Marjo Koivumäki, Studio Apris Pienten ja suurten elintarvikealan yritysten tuotteet näkyvät jokaisen suomalaisen ruokapöydässä ja sujuvoittavat kansalaisten arkea. Suomalainen elintarvikeketju huolehtii, että kuluttajille on joka päivä tarjolla monipuolinen valikoima terveellisiä, turvallisia, laadukkaita ja maukkaita elintarvikkeita. Toimiva ruokaketju varmistaa myös maamme huoltovarmuuden. Ruoka-alaa voikin hyvällä syyllä sanoa maamme talouden suhdannevakaaksi tukipilariksi. Ala on moniin muihin aloihin verrattuna vakaa ja varma valinta, sillä ruokaa valmistetaan ja nautitaan joka päivä. www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 5/2014 25 n ELINTARVIKEKETJU ESITTÄYTYY Elintarvikeala on kovaa bisnestä pehmein arvoin Elintarvikeala on kiehtova ja alati kehittyvä alue, jossa on tarjolla myös tulevaisuudessa paljon mielenkiintoista, kunnianhimoista ja ihmiskuntaa hyödyttävää työtä. Niin kauan kuin on ollut ihmiskuntaa olemassa, on myös syöty. Raaka-aineita on saatu metsästä, vesistä, ilmasta, pellolta ja navetasta. Niitä on opittu myös jalostamaan tuotteiksi ja säilömään pahan päivän varalle. Äkkiseltään luulisi, että elintarvikealalla on jo kaikki tiedossa, eikä mitään uutta tai jännittävää voi olla tulossa. Todellisuus on kuitenkin toinen. Ihminen on tehnyt myös paljon virheitä yhteiskunnan teollistuessa ja ihmisten siirtyessä kaupunkeihin asumaan. Ruuan raaka-aineita ja ruokavalmisteita on tuotettu monilla periaatteilla. Se mikä vielä muutama vuosikymmen oli sallittua, onkin nykyään kiellettyä. Esimerkiksi tehomaatalouden päästessä vauhtiin toisen maailmansodan jälkeen maataloustuotannossa otettiin käyttöön torjunta-aineita, jotka osoittautuivatkin todellisiksi ympäristömyrkyiksi. 1. Uudet liiketoiminnan toteutustavat • Kaupungit maaseutumaistuvat. Ruokaa tuotetaan uusissa paikoissa ja uudella tavalla, esimerkiksi perunan ilmaviljely tai permakulttuurinen ekosysteemiviljely. • Palataan osittain omavaraistalouteen. • Kumppanuusmaatalous ja ruokapiirit • Hajautettu pientuotanto ja siihen liittyvä teknologia • Startup -yritykset, esimerkiksi Nofu Oy ja Ambro Group Oy Uusille innovaatioille on tilaa 1990-luvulla herättiin siihen, että ruuan teolliset prosessit ovat suorastaan rankkoja muun muassa energian ja veden kulutuk- 26 2. Ruuan riittävyys sen sekä ruuan laadun säilymisen kannalta. Prosesseja ja pakkauksia lähdettiin optimoimaan ja keventämään. Myös lisäaineiden käyttöön alettiin kiinnittää huomiota. Saman vuosikymmenen loppupuolella alkoi terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehittämisbuumi. Ymmärrettiin aikaisempaa paremmin, että ravitsemuksella on suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille. Toisaalta ruokaa on globaalisti tuotettava yhä enemmän voimakkaan väestönkasvun takia. Ylipaino ja vakavat, rappeuttavat taudit lisääntyvät huimaa vauhtia. Lisäksi erityisesti sosiaalisen median käyttöön oton jälkeen kuluttajat ovat tulleet yhä tietoisemmiksi ruuasta ja alkaneet vaatia aikaisempaa terveellisempiä tuotteita kiireiseen elämänrytmiinsä. Ilmastonmuutos, ympäristön saastuminen ja fossiilisten energialähteiden väheneminen ovat viime vuosina olleet ehkä kuitenkin suurimmat tekijät, jotka ovat saaneet ruuan parissa työskentelevät miettimään elintarvikealaa ja ruuantuotantoa uusin silmin. Elintarvikealalla on monta ajuria sekä selätettävänä useita ongelmia ja ratkaistavana mielenkiintoisia kysymyksiä. Niitä on koottu oheisiin seitsemään laatikkoon. Niihin on koottu myös jo olemassa olevia Kehittyvä Elintarvike 5/2014 I www.kehittyvaelintarvike.fi • Kehitetään uusia tehostettuja keinoja tavoitteena vähentää ruokahävikkiä, tuottaa vanhoja ja uusia raaka-aineita, kasvattaa satoja, säilyttää maaperän laatu, tehostaa vesiviljelyä ja järkevöittää lainsäädäntöä. •Esimerkkejä: – Viljelytekniikat kehittyvät. Luomutuotannon ja tehotuotannon hyvät puolet yhdistetään tavoitteena ns. integroitu tuotanto. – Japanissa tuotetaan salaattia vertikaaliviljelyllä kasvihuoneissa led-valotekniikka hyödyntäen. – Japanissa on kehitetty salaatin kasvatusta puhdashuonetiloissa. Tuotettu salaatti säilyy kaksi viikkoa kymmenessä asteessa ja nitraattipitoisuus on alhainen. • Etsitään uusia proteiinilähteitä ja kehitetään keinoja niiden tuotteistamiseksi. Lihan kulutusta järkiperäistetään. •Esimerkkejä: – Vanhojen viljelykasvien uusi tuleminen, kuten härkäpapu – Lihan ja muiden raaka-aineiden tuottamista reaktorissa kehitetään jo. – Hyönteisten kasvattaminen ja hyödyntämismenetelmät ruuan raaka-aineiksi – Levien hyödyntäminen ruuan komponenttien tuottamiseen – Vajaahyödynnettyjen meren elävien käyttö ruuaksi • Luonnontuotteiden, kuten puun ja puun kuorijätteen komponenttien hyödyntäminen elintarvikkeiden raaka-aineina ja lisäaineina tai kehitteillä olevia uusia ratkaisuja. Uusille innovaatioille on todella vielä tilaa, vain mielikuvitus lienee rajana. Biotaloudesta vauhtia Biotalouden uskotaan vauhdittavan ruokajärjestelmän liikevaihtoa monin eri tavoin. Syntyy muun muassa uusia liiketoimintamahdollisuuksia koko ruokajärjes- Luvassa innostavia työn kuvia Elintarvikealan tulevaisuudella on kaksi rohkaisevaa itsestäänselvyyttä, joista varsinkaan ensimmäinen ei ole ollenkaan varmaa muilla teknologian alueilla. Ensinnäkin niin kauan kuin on elämää, tarvitaan myös ruuanvalmistusta eri muodoissaan ja mittakaavassa. Toiseksi osaamistarpeet elintarvikeketjussa muuttuvat, mutta ammatillista ja yliopistokoulutusta tarvitaan aina. Näistä syistä johtuen Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan talvella 2014 julkistama arvio ammattien tulevaisuudesta saattoi tuntua ensin aika tyrmäävältä, ellei suorastaan pe- lottavalta. Arvio osoitti, että suurin osa elintarvikeketjun ammateista häviää tai niiden sisältö muuttuu olennaisesti. Se lienee kuitenkin kaikille selvää, että suuri teknologinen murroskausi on käynnistynyt ja se muuttaa yhteiskuntaa, kulttuuria ja työn tekemisen tapoja ennennäkemättömillä tavoilla. vaisuudessa yhä suurempi osa tuotteista on biomateriaaleista tehtyjä, mikä lisää työvoimatarvetta metsäja peltopohjaiselle biotaloudelle, mutta myös biomateriaalien kasvatukselle merissä, arktisilla alueilla, maan alla ja ilmassa. Genetiikka mahdollistaa Hietasen mukaan bioalalla lähes mitä tahansa. Uusia ammatteja ja toimialoja Toisaalta uudet toimintatavat voivat myös pienentää piirejä. Erityisesti lähiruoka ja -palvelut voivat yleistyä internetin ja verkostomaisen liiketoimintaosaamisen tukiessa niitä. Joukkoistaminen ja joukkorahoitus luovat uutta liiketoimintaa, ja erilaiset osuuskunnat tarjoavat mahdollisuuden pop-up -yrittäjyydelle. Hietanen visioi, että osuuskunnat ja ruokapiirit lisäävät lähituotannon kysyntää. Isännöitsijöistä voi tulla lähipalvelukoordinaattoreita, jotka auttavat korttelin ja kaupunginosan yrittäjiä saamaan samanlaista hyötyä läheisyydestä kuin jättimarketeissa ja vaikkapa matkailukeskuksissa voidaan saada. Myös kaupungeissa yleistyvät muun muassa viherparvekkeet ja ver- Sähköinen aikakauslehti Järki-lehti on julkaissut kotisivuillaan Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kehitysjohtajan Olli Hietasen ajatuksia tulevaisuuden toimialoista, myös elintarvikealasta. Hietasen mukaan murroksessa helposti korostetaan asioita, jotka häviävät, mutta tosiasiassa tilalle syntyy aina uutta, työ ei lopu. Joitakin ammatteja tai mahdollisesti jopa kokonaisia toimialoja katoaa, mutta sadan kadonneen tilalle syntyy tuhat uutta ammattia ja uusia toimialoja. Yksi tärkeä myös ruuan tuottamiseenkin liittyvä tulevaisuuden ala on biotalous. Hietanen uskoo, että tule- Uusia toimintatapoja tikaaliviljely, jotka luovat uusia markkinoita puutarha-alalle. Lähes kaikki uusi teknologia on materiaali- ja energiatehokasta. Ympäristöosaaminen onkin yksi tulevaisuuden kuumista toimialoista. Tämä koskee myös vesiteollisuutta. Puhtaan juomaveden tuottamiseen ja veden säästämiseen liittyvä teknologia ja osaaminen työllistävät monia. Uusiutuvan ja hajautetun energiantuotannon kasvu luo myös uutta työtä. Niukkenevat luonnonvarat, kestävä kehitys ja teknologian kehittyminen vievät ihmiskunnan merten pohjiin, arktisille alueille, ilmakehään ja avaruuteen. Hietasen mukaan tämä kaikki edellyttää yhä enemmän muun muassa meri- ja avaruusteknologiaa, arktista osaamista sekä ilmassa leijuvia tai/ja meressä kelluvia rakenteita. Myös vanhoja kaivoksia (maan alla) voidaan hyödyntää niin energian varastoinnissa kuin myös ruuan tuotannossa. ■ Lähde: http://jarkilehti.fi/2014/02/ hietasen-lista-tulevaisuudenkasvavat-ja-uudet-toimialat/ Kuvat: Pirjo Huhtakangas 3. Raaka-aineitten, veden ja energian järkevä käyttö • Ilmastonmuutoksen ja ympäristövaikutusten hillitseminen • Biotalous/kiertotalous, esimerkiksi sivuvirtojen hyödyntäminen (mitään ei mene hukkaan) •Bioenergia – Esimerkki: Snellmanin Lihanjalostustehdas Pietarsaaressa on siirtynyt täysin öljyttömään lämmitykseen ja höyryntuotantoon. Lämmitys ja vesihöyryn tuotanto tapahtuu Jepuan biokaasulaitokselta tulevalla biokaasulla. Snellmanin Lihanjalostus on ainoa biokaasua käyttävä elintarviketehdas Suomessa. • Hukkaenergian talteenotto ja hyödyntäminen • Biopohjaiset pakkaukset telmässä: elintarviketeollisuuden sivuvirroista saadaan biojalosteita kemianteollisuudelle. Toisaalta paikallisen ruuan tuotanto vauhdittaa vihreää taloutta ja vastaa 4. Uudet teknologiset keinot laadun, säilyvyyden ja turvallisuuden varmistamiseen kasvavaan kuluttajakysyntään. Hajautetut biotalousratkaisut lisäävät omavaraisuutta. Biotalous luo mahdollisuuksia kehittää uusia funktionaalisia elintarvikkeita. Elintarvikepäivässä 2014 luennoineen VTT:n luonnonvara- ja ympäristöratkaisujen liiketoiminnan operatiivisen johtajan Anu Kaukovirta-Norjan mukaan biotaloudella on useita arvolupauksia. Ensinnäkin biotalous on liiketoimintaa. Se yhdistää teknologian ja vihreän ajattelun. Se tuo riippumattomuutta ja omavaraisuutta. Biopohjaisuudessa ei tingitä laadussa, vaan • Raaka-aineitten ja lopputuotteiden laadun ja turvallisuuden hallinta ilman säilöntäaineita, esimerkiksi jo nyt lihavalmisteita tuotetaan ilman nitriittiä ja fosfaattia. • Entsyymit mm. rakenteen hallinnassa • Kehitysvinkkejä muilta tieteen aloilta • Nanotekniikan ja puhdashuonetekniikan läpimurto ja käytön laajeneminen – Esimerkki: Dosentti Maija-Liisa Mattinen Helsingin yliopistosta kehittää Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa biomassasta räätälöityjä, itsestään järjestäytyviä rakennuspalikoita bionanomateriaaleihin. Mahdollisia sovellusalueita ovat muun muassa elintarviketeollisuudessa lihatuotteiden pinnan ominaisuuksien sekä säilyvyyden parantamiseen käytetyt lisäaineet. • Älykkäät ja aktiiviset pakkaukset www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 5/2014 27 n ELINTARVIKEKETJU ESITTÄYTYY 5. Prosessien hallinta • Uudet teknologiat, esimerkiksi suurpainetekniikka, kehittyneet ekstruusiomenetelmät, mikrofluidisaatio, 3D-tulostus • Robotiikka tuote- ja prosessikehityksessä, tuotannossa ja pakkaamisessa • Sensorien ja automaation kehittyminen • Internetin hyödyntäminen ja pilvipalvelut päinvastoin tuoteominaisuudet ovat ylivertaiset. Biotalous tuo pöytään luonnollista, edullista, terveellistä, lähellä tuotettua ja jäljitettävää ruokaa. Se myös luo hyvinvointia sekä ihmisille että eläimille. Kaukovirta-Norja muistutti, että biotalouden arvolupaukset toteutuvat kuitenkin (vain) kuluttajan käsissä. Toisaalta Suomella on monta hyvää ponnahduslautaa ja vahvuutta (agro)biotaloudessa: puhdas makea vesi ja turvallinen elintarvikeketju, toimiva raaka-aineiden jäljitettävyys pellolta pöytään, vahva osaamispohja esimerkiksi kone- ja laitevalmistuksessa, biotekniikas- 6. Tuotekehityksen tehostaminen • Esimerkki 1: Seinäjoella rakenteilla oleva Tulevaisuuden Ruokamaailma, jossa eri alojen osaajat kohtaavat, ideoivat ja luovat uutta. • Esimerkki 2: Bjuvin laaksossa sijaitsevan tehtaansa ympärille Findus on luomassa ruokalaaksoa, jossa ison yrityksen resurssit voivat hyödyttää pienempiä ruokayrityksiä. Pienempi yritys voi ostaa ruokalaaksosta esimerkiksi laaduntarkkailua. 7. Kuluttajien tarpeiden huomiointi • Kuluttajat osallistuvat tiiviisti tuotekehitykseen ja jopa osittain maksavat sen. • Räätälöidyt elintarvikevalmisteet erilaisiin kuluttajatarpeisiin hyödyntäen muun muassa nutrigenomiikkaa (ei-allergisoivat tuotteet, painonhallintaa tukevat tuotteet, eri ikäryhmille suunnatut valmisteet, kiireiseen elämänrytmiin soveltuvat ravintopaukut) • Vähemmän sokeria, suolaa, lisä- ja apuaineita (mm. gluteeni) • Räätälöidyt elintarvikevalmisteet erilaisia sairauksia (mm. diabetes II, muistisairaudet, osteoporoosi) poteville henkilöille. Apteekeista on jo saatavilla tällaisia valmisteita. • Ruuan hankkimisen uudet tavat: verkkotilaus. Tilatut ruuat tuodaan toimituseteiseen ”jääkaappilokerikkoon” asuintalon pohjakerrokseen. • Erilaisten palvelujen lisääminen ruokavalmisteisiin • Pakkaukset kehittyvät entistä kuluttajaystävällisemmäksi. • Tuotteet ovat helposti jäljitettäviä. • Alkuperäislajikkeiden ja -rotujen käyttö lisääntyy ruokatuotannossa. sa ja terveellisissä elintarvikkeissa, olemassa oleva teollinen pohja ja infrastruktuuri biomassojen käyttöön sekä terve maalaisjärki, resurssiviisaus ja insinööritaidot. Biotalous tulee myös muuttamaan elintarvikeketjua ja ruokatuotantoa. Maankäyttö muuttuu. Raaka-ainepohja laajenee ja raaka-aineiden käyttö muuttuu. Arvo- ketju haarautuu: arvoverkot ja kumppanuudet tukevat uuden liiketoiminnan syntyä. Tuotanto ottaa huomioon luonnonvarojen ja hyödykkeiden rajallisuuden, syntyy säästöä energian, materiaalien ja veden kulutuksessa. ■ Raija Ahvenainen-Rantala Lähteitä: • Hiltunen, E. & Hiltunen, K. 2014. Teknoelämää 2035, Miten teknologia muuttaa tulevaisuutemme? Talentum, Helsinki, 369 s. • Kaukovirta-Norja, A. 2014. Suomen biotalousstrategian mahdollisuudet: Mitä uusi strategia tarjoaa elintarviketeollisuudelle? Esitys, Elintarvikepäivä 2014, 13.5.2014. • Latvanen, J. Dare to be Different, “How to meet future challenges in the food industry”, Esitys, Elintarvikepäivä 2014, 13.5.2014. • Kehittyvä Elintarvike 4/2012. • Kehittyvä Elintarvike 3/2013. • Kehittyvä Elintarvike 3/2014. • http://www.canadean.com/news/are-insectsthe-superfood-of-the-future/ • http://www.tekniikkatalous.fi/innovaatiot 21.08.2014 • http://kaantopoyta.fi/kestavalla-kehityksellaon-pikkusisko/ 17.9.2013 • http://yle.fi/uutiset/poriin_tulee_euroopan_ ensimmainen_ruokapuisto/6958496 Lisää aiheesta: • Karttunen, K. et al. 2014. Nälkä ja yltäkylläisyys. Ruokaturva maailmassa. Gaudeamus, 253 s. • Manninen, J. et al. 2014. People in the Bioeconomy 2044. VTT Visions 4, 46 s. • Kestävää kasvua biotaloudesta. Suomen biotalousstrategia. 2014. 30 s. • Hildén, M. et al. 2013. Uusi luonnonvaratalous. Onko biomassa avain kestävään kehitykseen? Gaudeamus, 302 s. • Mononen, T. & Silvasti, T. (Eds). 2012. Hyvä ja paha ruoka. Ruoan tuotannon ja kuluttamisen vaikutukset. Gaudeamus, 262 s. • Keskitalo, J. 2011. Ihmiskunnan energiakriisi, Gaudeamus, 232 s. • www.biotalous.fi Mitä biotaloudella tarkoitetaan? Biotalous käyttää uusiutuvia luonnonvaroja ravinnon, energian, tuotteiden ja palvelujen tuottamiseen. Se pyrkii vähentämään riippuvuutta fossiilisista luonnonvaroista, ehkäisemään ekosysteemien köyhtymistä sekä edistämään talouskehitystä ja luomaan uusia työpaikkoja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Tärkeimpiä uusiutuvia luonnonvaroja Suomessa ovat metsien, maaperän, peltojen, vesistöjen ja meren biomassa eli eloperäinen aines sekä ma- 28 kea vesi. Ekosysteemipalveluja ovat luonnon tarjoamat palvelut kuten hiilidioksidin sitominen ja virkistysmahdollisuudet. Biotalouteen kuuluu olennaisena osana myös se, että luonnonvaroja ei tuhlata, vaan niitä käytetään ja kierrätetään tehokkaasti. Keväällä julkistettiin Suomen kansallinen biotalousstrategia. Sen tavoitteena on luoda uutta talouskasvua ja jopa 100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä biotalouden liiketoiminnan kasvulla sekä korkean Kehittyvä Elintarvike 5/2014 I www.kehittyvaelintarvike.fi arvonlisän tuotteilla ja palveluilla, turvaten samalla luonnon ekosysteemien toimintaedellytykset. Strategian johtoajatuksena on, että Suomessa luodaan kilpailukykyisiä ja kestäviä biotalouden ratkaisuja maailmanlaajuisiin ongelmiin ja synnytetään sekä kotimaahan että kansainvälisille markkinoille uutta liiketoimintaa, joka tuo hyvinvointia koko Suomelle. Biotalousstrategia on laadittu työja elinkeinoministeriön asettamassa hankkeessa. Työhön ovat osallistuneet valtioneuvoston kanslia, maaja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, valtiovarainministeriö ja niiden hallinnonalat sekä VTT ja Sitra. Strategian valmistelussa ovat olleet mukana myös biotaloutta edustavat sidosryhmät. ■ Lähde: Kestävää kasvua biotaloudesta. Suomen biotalousstrategia. 2014. 30 s. Raskas verotus syö elintarvikealan kilpailukykyä Kuva:Atria Elintarviketeollisuusliiton hallituksen puheenjohtaja, Atria Oyj:n toimitusjohtaja Juha Gröhn on huolestunut, miten elintarvikkeiden raskas verotus vaikuttaa alan kannattavuuteen. − Monet elintarviketeollisuuden alat alkavat muistuttaa enemmän veronkeruujärjestelmää kuin valmistavaa teollisuutta tai markkinointiyhtiötä. Ja verotus vaikuttaa aina kilpailukykyyn, Juha Gröhn tiivistää ongelman. Hänen mielestään elintarvikelainsäädäntö ei sinällään ole esteenä suomalaisen elintarviketeollisuuden kilpailukyvylle. − Tärkeintä on se, että lainsäädäntö ja sen tulkinta ovat kilpailun suhteen neutraaleja eli antavat tasavertaiset mahdollisuudet ja velvoitteet kaikille toimijoille. Tämä koskee myös tuontia, Gröhn täsmentää. Suomalaisen elintarviketeollisuuden näkymät ovat tällä hetkellä markkinatilanteen heikohkon tilanteen vuoksi vaikeat. Kotimarkkinan kehitys on useiden tuoteryhmien osalta jopa negatiivinen. − Toisaalta luottamusta parempaan on, koska alalla on tehty investointeja ja tullaan myös tekemään, eli ei olla passivoiduttu. Pitemmällä aikavälillä tilanne markkinoilla tulee paranemaan. Suomalaiset kuluttajat luottavat suomalaiseen ruokaan ja haluavat ostaa sitä nyt ja tulevaisuudessa, Juha Gröhn vakuuttaa. Vientiohjelma tärkeä etenkin pk-yrityksille Juha Gröhn näkee suomalaisilla elintarvikkeilla olevan myös vientimahdollisuuksia, jos on rohkeutta katsoa maantiedettä riittävän laajasti markkina-aluetta arvioitaessa. − Suuret elintarvikeyritykset ovat vieneet jo kauan ja tuntevat viennin ilot ja murheet. Suurin käyttämätön tai ainakin vajaasti hyödynnetty vientimahdollisuus on alan keskisuurten ja jopa pienten yritysten tuotteisto. Finnpron elintarviketeollisuuden vientiohjelma on erittäin kiinnostava mahdollisuus päästä vientiin mukaan niille yritykselle, joille toiminta Suomen rajo- Suomalaisen elintarvikkeen päämarkkina on edelleenkin Suomessa – siitä huolimatta, että viennissä on mahdollisuus. Jos et pärjää kotimarkkinalla, vienti on vielä vaikeampaa, Atria Oyj:n toimitusjohtaja Juha Gröhn tähdentää. jen ulkopuolella on vieraampaa, Gröhn toteaa. Suomen taloutta painava taantuma vaikuttaa kaikkiin aloihin enemmän tai vähemmän, samoin Ukrainan kriisi. Ukrainan kriisin suorat vaikutukset iskevät eniten niihin, joiden liiketoiminta perustuu vientiin, eikä välillisiltä vaikutuksilta välty kukaan. − Toivottavasti kriisiin löydetään ratkaisu mahdollisimman pian poliittisella tasolla ja pakotteet ja kiellot saadaan purettua. Tällä olisi suorat ja välittömät vaikutukset talouteen ja elintarvikealaan, mutta voisi veikata tilanteen selkiytymisen vaikuttavan myös ihmisten ajatteluun ja ilmapiiriin. Luottamus tulevaisuuteen kohenisi, Gröhn arvioi. Hänen mukaansa kotimarkkinoiden merkitys ratkaisee myös jatkossa. ■ Juha Gröhnin urapolku • ETM Helsingin yliopisto (pääaine lihateknologia), 1990 • Lopputyö lihansulatusmenetelmistä • Koko työura Atrialla: työnjohtaja 1990−1991, kehityspäällikkö 1991−1993, teurastamoteollisuuden johtaja 1993−1999, erilaisia johtotehtäviä 1999−2006, Atria Suomi Oy toimitusjohtaja 2006−2010, Vd Atria Scandinavia Ab 2010−2011 ja Atria Oyj toimitusjohtaja 2011− • Työelämän motto: Mikään ei harmita niin paljon kuin vuotava vene. Pirjo Huhtakangas www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 5/2014 29 n ELINTARVIKEKETJU ESITTÄYTYY Vähittäiskauppa kaipaa sääntelyn purkua Kuva: PTY ry Suomalainen vähittäiskauppa ei ole enää osa suljettua kotimarkkinasektoria. Tämän vuoksi kaupan kilpailuedellytykset pitää turvata määrätietoisella kotimarkkinapolitiikalla. − Lisää kilpailua saadaan vapauttamalla kilpailun edellytyksiä. Voimme aloittaa vapauttamalla alkoholijuomien ja lääkkeiden myyntiä sekä kaupan kaavoitusta, johtaja Ilkka Nieminen Päivittäistavarakauppa ry:stä (PTY) ehdottaa. Kansainvälinen kilpailu on muutaman viime vuosikymmenen aikana tullut kotimaan vähittäiskauppaan: ensin kivijalkaan ja käyttötavaraan, sitten kivijalkaan ja päivittäistavarakauppaan. − Nyt käyttötavaran ulkomainen verkkokauppa haastaa suomalaisen vähittäiskaupan ja tulevaisuudessa myös päivittäistavarakaupan. Verkon kautta hintojen vertailtavuus lisääntyy. Myös ulkomaisen kaupan brändien tunnettuus ja luotettavuus paranevat suomalaisten kuluttajien silmissä. Suomalaisen vähittäiskaupan kilpailukykytekijäksi nousee asiakkaan tunteminen kilpailijoita paremmin ja tarjonnan sovittaminen asiakkaan arkeen Suomessa, Nieminen summaa. Alan tulevaisuudennäkymät eivät ole pelkästään hyviä. Menestyminen on kiinni yrityksissä tehtävästä kehitystyöstä ja siitä, minkälaiset kilpailumahdollisuudet suomalaiselle kaupalle annetaan lainsäädäntöä muokattaessa. Vapaassa sääntelyympäristössä kilpailu on kovaa ja menestyjät pärjäävät myös ulkomailla. − Ruotsissa aukioloajat ovat olleet vapaat kymmeniä vuosia. Ruotsi on vähiten säädeltyjä vähittäiskaupan markkinoita koko OECD:ssa. Ei ole kysymys siitä, että ruotsalaiset ovat kauppiaskansa ja suomalaiset insinöörikansa. Kansainvälistymisen haasteet karaisevat ja esimerkiksi Lidlin vahva kehitys pakottaa kaikkia Suomessa toimivia päivittäistavarakaupan yrityksiä parantamaan kansainvälistä kilpailukykyään, Nieminen tähdentää. 30 tarviketarjonnassa. Ruuat toimitetaan kotiin tai työpaikalle tai ne voi hakea vaikkapa kyläkaupasta. Tähän voi mennä kauemminkin kuin kymmenen vuotta, Nieminen arvioi. Hinta-laatusuhde korostuu jatkossa Kaikkialla maailmassa kotimaisuudella ja paikallisuudella on kuluttajalle suuri merkitys, johtaja Ilkka Nieminen Päivittäistavara ry:stä tähdentää. Verkkokauppa laajenee maaseudulle Logistiikan ongelmat ovat hidastaneet verkkokaupan kehitystä Suomen päivittäistavarakaupassa. Ruuan verkkokauppa on kehittynyt esimerkiksi Lontoon alueella, Suomessa tuskin pääkaupunkiseudulla. Suomen olosuhteisiin löytyy kuitenkin kymmenessä vuodessa ratkaisuja tavalla tai toisella. − Kuluttajan vapaa-ajalleen ja omalle liikkumiselleen laskema hinta nousee samalla, kun ruuan kotiinkuljetuksen hinta painuu alemmas tilaajien määrän kasvaessa. Kuinka moni meistä pärjäisi ilman ruokakaupassa käynnin tuomaa elämystä ja tekisi mieluummin jotain muuta, esimerkiksi laittaisi ruokaa kotona? Aika moni! Niemisen mukaan ruokailuun liittyy paljon tilannetekijöitä, joita voidaan huomioida nykyistä paremmin. Joku syö elääkseen ja toinen elää syödäkseen. Yhä useampi liikkuu näiden ääripäiden välissä tilanteen mukaan ja hyödyntää kulloinkin sopivaa palvelua siitä riippumatta, missä tarve palvelulle syntyy ja missä se on tarkoitus tyydyttää. − Teknologian kehitys lisää tuotteiden ja palveluiden vertailtavuutta ja saatavuutta. Kuluttajat harvaanasutulla maaseudulla voivat kymmenen vuoden päästä olla tietoverkon päätelaitteen ja uudenlaisen kyläkaupan kautta kiinni rajattomassa elin- Kehittyvä Elintarvike 5/2014 I www.kehittyvaelintarvike.fi Ilkka Nieminen uskoo, että kaikkia myyntikanavia tarvitaan: kivijalkakauppoja, marketteja ja verkkokauppaa. Suuria odotuksia kohdistuu lähellä kuluttajaa sijaitseviin myymälöihin, jotka voivat logistiikan kehittyessä tyydyttää asiakkaan perustarpeet entistä monipuolisemmalla valikoimalla samoissa neliöissä kun ennenkin. Kuluttajaa lähelle tuodaan myös verkkokaupan pakettiliikenne ja muita palveluita, kuten kioskiin passit tai tapahtumien pääsyliput. Halpamyymälänä profiloitunut ketju saattaa korostaa tuotelaatua aikaisempaa vahvemmin tai tuoda tuoretuotteita esille kilpaillakseen suurten markettien palvelumyynnin kanssa. − Pelkkä hinta ei välttämättä ole enää yhtä kova sana kuin aiemmin, vaan hinta-laatusuhdetta korostetaan ja haastetaan kaupan omilla merkeillä huomattavasti kalliimmat merkkituotteet. Super- ja hypermarkettien ison myymälätilan tuomaa laajan ja syvän valikoiman kilpailuetua ei voida kuitenkaan ottaa pois. On yhä helpointa ajaa kerran viikossa autolla hyvien liikenneyhteyksien äärellä sijaitsevaan kauppaan, jossa on aina parkkipaikka tarjolla, edulliset hinnat ja kaikki mahdolliset tuotteet. Myös kauppakeskus säilyy kattavana palvelukokonaisuutena, jossa ostetaan ja vietetään vapaa-aikaa monipuolisesta palvelutarjonnasta nauttien, Nieminen vakuuttaa. Tämä kehitys sekoittaa liiketyyppien perinteisiä rooleja, mutta pakottaa myös keskittymään omiin vahvuuksiin ja kumppanuuksiin. Kivijalassa korostuvat tuotteen myyntiin liittyvät palvelut ja palveluprosessin suunnittelu. Elintarvikeketjuun avointa vuoropuhelua Ilkka Nieminen perää avointa vuoropuhelua elintarvikeketjun kilpailukyvyn parantamiseksi. Hän uskoo, että kokonaisuus toimii, kun yritykset alkutuotannosta kauppaan menestyvät. Yhden ketjun lenkin pettäminen näkyy muidenkin kilpailukyvyn heikkenemisenä, mutta ongelmat voidaan ratkaista sitä varten luodulla, oikeanlaisella keskusteluyhteydellä. − Hyvänä esimerkkinä tästä on elintarvikeketjun kauppatapojen itsesäätely. Päivittäistavarakauppa ry, Elintarviketeollisuusliitto ry ja MTK ovat perustaneet Elintarvikeketjun kauppatapalautakunnan, joka toimii Keskuskauppakamarin yhteydessä. Lautakunnassa voidaan antaa tulkintaohjeita esimerkiksi kaupan ja tavarantoimittajien välisten riitatilanteiden ratkaisemiseksi sekä välttää kalliit ja hitaat oikeudenkäynnit. Olisi toivottavaa, että kauppatapoja koskevan itsesäätelyn piiriin saadaan kaupan yritysten lisäksi riittävästi elintarviketeollisuuden yrityksiä, Nieminen toivoo. Toinen esimerkki elintarvikeketjun vuoropuhelun merkityksestä on PTY:n hanke ruokahävikin ja pakkausjätteen vähentämiseksi. − Tarkoituksena on hakea Iso-Britanniasta oppia, jonka pohjalta voidaan kehittää Suomeen sopivia käytännön työkaluja yrityksille. Elintarviketeollisuusliitto on mu- kana ainakin hankkeen ensimmäisessä vaiheessa. Elintarvikehävikin vähentämiseen tarvitaan koko elintarvikeketju kuluttajaan saakka, Nieminen teroittaa. Myös GS1 Finlandin yhteydessä toimivan tuotetietopankin tietojen oikeellisuuden kehittäminen on kärkihanke, jolla kauppa ja teollisuus kehittävät yhdessä toimintaansa. Kotimarkkinat tuottavat parhaiten Maailmalla päivittäistavarakaupan jättiyritysten kansainvälistyminen on ottanut hetkeksi takapakkia, kun esimerkiksi Walmart on poistunut Saksan markkinoilta ja Carrefour monista Aasian maista. Ilkka Nieminen muistuttaa, että näilläkin yrityksillä kotimarkkinat tuottavat parhaiten. Kaikkialla maailmassa kotimaisuudella ja paikallisuudella on kuluttajalle suuri merkitys. Suomalaisten päivittäistavarakaupan yritysten kansainvälistymisen suuntana on ollut Baltia ja Venäjä. Erityisesti Venäjällä Ukrainan kriisi heikentää kasvuodotuksia ja lisää yritysten riskitietoisuutta investoinneissa. Suomen kauppa on panostanut viime vuosina myös kotimarkkinoihin. − Päivittäistavarakauppa kansainvälistyy jatkossakin. Tieto ei tunne rajoja, joten myöskään kuluttajien tarpeet eivät kehity Ilkka Niemisen urapolku • KTM ja MBA 1994. • Lopputyön aihe: teollisuudelle tarkoitetun ohjelmistotuotteen vientistrategia. • EU-harjoittelija, Ulkoasiainministeriö, 1994 • Edunvalvontatehtäviä, Inex Partners Oy, 1995-1996 • Vuodesta 1996 lähtien Päivittäistavarakauppa ry:ssä, tehtävänä edunvalvonta ja kehityshankkeet. • Työelämän motto: Töissä ollaan töissä, mutta voi se joskus olla kivaakin. pullossa, vaan aktiivisessa, kansainvälisessä vuorovaikutuksessa. Myös ratkaisut näihin tarpeisiin kansainvälistyvät. Suomalaisen kaupan on huolehdittava jatkossakin kilpailukyvystään riittävällä tuotekehityksellä ja kustannustehokkuudella. Kun tässä onnistutaan, luodut ratkaisut kiinnostavat myös Suomen rajojen ulkopuolella, Nieminen tähdentää. ■ Pirjo Huhtakangas HYVÄÄ SUOMESTA -MERKISTÄ TUNNISTAT SUOMALAISEN RUUAN Merkki takaa sinulle maistuvat ja puhtaat suomalaiset raaka-aineet. Liha, kala, kananmuna ja maito, sekä yhden ainesosan tuotteet ovat kaikki 100 % suomalaisia. Monen maun resepteissä kaikkien raakaaineiden on yhteensä oltava vähintään 75 % suomalaista, mutta useimmissa tuotteissa se on reilusti enemmän. Kaikki Hyvää Suomesta -merkityt tuotteet on tietysti valmistettu ja pakattu Suomessa, suomalaisella osaamisella ja ylpeydellä. Ruokaa omasta maasta! www.hyvaasuomesta.fi www.facebook.com/RuokaaOmastaMaasta www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 5/2014 31 n ELINTARVIKEKETJU ESITTÄYTYY Vientituotteiden valikoimaa voidaan lisätä reilusti Kuva: Finpro Uuden elintarvikealan Team Finland -vientiohjelman tavoitteena on kaksinkertaistaa Suomen elintarvikevienti kolmeen miljardiin euroon vuoteen 2020 mennessä ja luoda 5 000 työpaikkaa elintarvikealalle. − Vuodet 2015–2020 kattavan vientiohjelman erityisinä painopisteinä ovat Itämeri ja muut lähimarkkinat sekä Itä-Aasia. Ohjelman kattonimenä maailmalla on Food from Finland, ohjelman vetäjä, elintarviketeollisuuden toimialajohtaja Esa Wrang Finprosta tiivistää. Miten pk-yritykset saadaan mukaan näihin vientiponnistuksiin ja millaisilla tuotteilla ja osaamisella? Esa Wrangin mukaan pitää luoda konkreettinen ja merkittävä vientiohjelma, jolla on selkeät, koko toimialaa koskevat hyödyt ja onnistumismahdollisuudet. − Kotimarkkinoilla kasvu on vaikeaa, mutta kasvuhakuisia pk-yrityksiä on kuitenkin runsaasti. Vientituotteiden valikoimaa ja vientiyritysten määrää on mahdollista lisätä merkittävästi. Suomalaisille tuotteille ja osaamiselle on maailmalla kysyntää, Wrang tähdentää. Yrityshaastattelujen ja strategiatyöpajojen tuloksena vientiohjelmalle on hahmotettu kahdeksan keskeistä menestystekijää tavoitteiden saavuttamiseksi: • Ohjelman täytyy olla käytännönläheinen ja konkreettisiin tuloksiin tähtäävä sekä synnyttää nopeita onnistumisia yrityksille. •Ohjelman toimenpiteiden tulee olla riittävän isoja ja merkittäviä, ja pitkäjänteisyyden tulee näkyä tekemisessä. •Suuryritykset pitää saada mukaan vientiohjelmaan, sillä elintarvikealan viennin tuplaaminen ei onnistu pelkästään pk-yritysten vientiä kasvattamalla. • Yritysten välille pitää synnyttää hyvä yhteistyö ja luottamus ”human to human” -periaatteella. •Ryhmävoima ja kriittinen massa täytyy saada toimenpiteiden taakse. •Suomi-ruokaan liittyvää viestiä ja näky- 32 Toimialajohtaja Esa Wrang näkee paljon mahdollisuuksia kasvattaa Suomen elintarvikealan vientiä etenkin erityistuotteissa. vyyttä pitää lisätä maailmalla merkittävästi. Tämä nostattaa itseluottamusta ja uskoa alan sisällä ja sen ulkopuolella. •Pk-yritysten vientivalmiuksia, osaamista ja resursseja pitää vahvistaa. •Elintarvikealan toimijoiden koko arvoketju pitää saada mukaan vientiohjelmaan. Suomen vahvuus erityisosaamisessa Elintarvikealan vientiohjelman kohdemaita ovat Venäjä, Skandinavian ja Baltian maat, Saksa, Kiina, Etelä-Korea ja Japani. Perusteina kohdemaiden valinnassa on ollut riittävä markkina-alue, kasvupotentiaali ja suomalaisten elintarvikkeiden parempi kilpailukyky ja tunnettuus. − Toimenpiteistä noin 80 prosenttia suunnataan valittuihin markkinoihin ja loput 20 prosenttia kohdistetaan selektiivisesti muihin markkinoihin. Alan yritysklusterien kanssa täsmennetään markkinavalinnat, Esa Wrang tarkentaa. Hän näkee paljon mahdollisuuksia kasvattaa Suomen elintarvikealan vientiä etenkin erityistuotteissa. Esimerkkejä näistä ovat terveysvaikutteiset ja terveyttä edistävät elintarvikkeet, free from -elintarvikkeet (mm. laktoosittomat ja gluteenittomat tuotteet), suomalainen ruokatraditio, (marjat, riista, vilja, poro, kala sekä liha- ja lihajalosteet), Kehittyvä Elintarvike 5/2014 I www.kehittyvaelintarvike.fi kauratuotteet ja suomalainen vilja, luonnonmukaiset ja muut eettiseen kuluttamiseen ja turvallisuuteen perustuvat tuotteet, convenience & premium -tuotteet (hemmottelu, luksus, helppokäyttöisyys), lasten ja iäkkäiden henkilöiden erikoistuotteet, korkeamman lisäarvon teollisuus- ja raaka-ainemyynti sekä ruokaturvallisuusosaaminen. − Näissä segmenteissä korostuvat suomalainen innovatiivinen tuotekehitysosaaminen, aito raikas maku, suomalainen puhtaus, turvallisuus sekä terveys. Synergiaa ja yhtymäkohtia löytyy Suomen maakuvaan, suomalaiseen elämäntapaan, designiin ja matkailuun. Samat arvot, pääargumentit ja viestit linkitetään korkean tason osaamisen esiintuontiin elintarvikesektorilla, Esa Wrang summaa vientiohjelmamission. ■ Pirjo Huhtakangas Esa Wrangin urapolku • KTM Vaasan yliopisto (Vaasan Kauppakorkeakoulu), 1986 •Management Education Program, Helsinki/SAMI, Stanford University, USA, 1994–1996 • Advanced Management Program, TIAS Business School, Amsterdam ja Krauthammer Int., Amsterdam, Hollanti 2004–2005 • Tuotepäällikkö, Raision Tehtaat Oy, 1987−1990 •Markkinointipäällikkö, Melia Oy (Raisio Group), 1990–1993 • Vientipäällikkö, Melia Oy (Raisio Group), 1993–1997 • Vientijohtaja (johtoryhmän jäsen), Melia Oy (Raisio Group), 1997–2000 • Vientijohtaja (johtoryhmän jäsen), Raisio Group Food Div. 2000–2001 • General Manager, Leaf Baltics A/S, Baltia, Leaf LLC, Venäjä, 2002−2006 • Vientijohtaja (johtoryhmän jäsen), Leaf Finland, 2002–2006 • Markkinointijohtaja, kotimaa/vienti, Matti-Ovi Oy, 2006 • Seniorikonsultti/aluepäällikkö, Finpro ry, 2007−2009 • Elintarviketeollisuuden toimialajohtaja, Finpro ry, 2009− • Finpron Milanon vientikeskus, Italia 11/2012– 5/2013 • Työelämän motto: Aina voi tehdä paremmin! Suomalaisilla erikoistuotteilla kysyntää Kiinassa Kiinan laajoilla markkinoilla on tilaa myös suomalaisille erikoistuotteille. Esimerkiksi matka keliakiadiagnostiikasta gluteenittomien elintarvikkeiden kuluttamiseen on erittäin lyhyt. − Kiinan vasta kehittyvillä ja vielä kilpailemattomilla gluteenittomien tuotteiden ja muiden niche-tuotteiden markkinoilla on suomalaistoimijoille kiinnostavia mahdollisuuksia. Kiina on valtava maantieteellinen alue, jossa on isoja elintaso- ja kulttuurieroja sekä eroavaisuuksia kuluttajapreferenssien suhteen. Markkinointiponnistelut kannattaa kohdentaa tarkasti, esimerkiksi yhteen provinssiin tai jopa yhteen kaupunkiin ja tiettyyn kuluttajasegmenttiin, Gluten-Free China -yhteisön projektijohtaja Sanna Luoto kehottaa. Hän päätyi nykyiseen tehtäväänsä Shanghaissa vuona 2012 järjestetyn Team Finland -vienninedistämishankkeen, Radical Design Weekin, kautta. − Toimin hankkeessa tapahtumapäällikkönä. Ymmärsin, että hankkeessa kertyneitä verkostoja, osaamista ja oivalluksia tulee aktiivisesti hyödyntää suomalaistoimijoiden eduksi ja lähdin pystyttämään GlutenFree China -yhteisöä yhdessä kollegojeni kanssa. Shanghaissa tarvitaan niin glutenfree - kuin muutakin elintarvikealan osaamista. Minua ovatkin työllistäneet erilaiset, erittäin kiinnostavat projektit, Sanna Luoto kertoo innostuneesti. mällä yhteistyössä paikallisten yrityskumppaneiden kanssa. − Olemme muun muassa tehneet tuotekehitysyhteistyötä, jonka seurauksena Shanghaihin on perustettu gluteeniton leipomotuotelinja. Gluteenittomasta elämäntavasta kiinnostuneiden kuluttajien yhteisö on kasvanut satoihin seuraajiin. Julkaisemme uutiskirjettä ja koordinoimme kuluttajayhteisöä länsimaisen ja kiinalaisen sosiaalisen median välityksellä, Sanna Luoto kertoo. Tätä työtä on tehty pääasiassa vapaaehtoisorganisaation voimin. Shanghaissa Gluten-Free China tunnetaan, mikä on vaatinut pitkäjänteistä brändinrakennustyötä ja monipuolista viestintäkanavien hyödyntä- Kuva: Toni Rosvall • Restonomi 2005, ETM 2011. • Maisterintutkielma gluteenittomista elintarvikesovelluksista: prolamiinien hajottaminen entsymaattisesti tavoitteena keliakiaturvallinen, esimerkiksi rukiinen leivonnan ainesosa. • Kesätöitä ja yliopistoharjoitteluja mm. Semper Oy:ssä, Linkosuon Leipomolla ja Evirassa 2005−2009 • Osa-aikamyyjä, Alko 2005−2010 • Konferenssisihteeri, Helsingin yliopisto 2010 • Projektitutkija, Helsingin yliopisto 2011 • Tapahtumapäällikkö (Radical Design Week Shanghai) 2012 • Nykyisin konsultti (B&B Advisors Shanghai) ja projektijohtaja (Gluten-Free China) • Työelämän motto: “Be the change you want to see in the world” (Mahatma Gandhi) mistä. Parhaillaan työstetään kiinankielistä keliakiaviestintää. − Kyseessä on uraauurtava työ, sillä termistö lanseerataan ensimmäistä kertaa. Tähän on tarvittu myös Suomessa tuotettua osaamista ja kiinalaisten viljateknologian tohtoriopiskelijoiden panosta kokonaan uuden kiinankielisen termin tuottamiseksi. Mandariinikiinan kielessä ei ole vakiintuneita termejä keliakialle tai gluteenittomalle ruokavaliolle, Sanna Luoto sanoo. Viestinnän kohderyhminä ovat kiinalaiset elintarvikealan ja terveydenhuollon vaikuttajat, korkeat virkamiehet, tutkijat ja media. Samalla nostetaan esiin suomalaistoimijoiden edelläkävijäasema maailman mittakaavassakin poikkeuksellisessa elintarviketurvallisuus- ja laatutyössä. ■ Suomen osaaminen esiin Gluten-Free China profiloi Kiinassa Suomea maailman johtavana keliakiaosaamisen ja gluteenittomien elintarvikkeiden edelläkävijänä. Keliakian odotetaan lisääntyvän voimakkaasti Kiinassa, joten maa tarvitsee kipeästi alan osaamista ja kumppaneita. Lääketiede ja elintarvikeosaaminen kulkevat tässä työssä käsi kädessä, sillä gluteeniton ruokavalio on keliakiataudin ainoa hoitomuoto. Gluten-Free China -hankkeessa on ensisijaisesti vastattu kysyntään tarjoamalla kuluttajille tietoa ja tukea sekä työskentele- Sanna Luodon urapolku Markkinointiponnistelut kannattaa kohdentaa Kiinassa tarkasti, Gluten-Free China -yhteisön projektijohtaja Sanna Luoto tähdentää. Pirjo Huhtakangas www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 5/2014 33 n ELINTARVIKEKETJU ESITTÄYTYY Ideasta kansainvälisille markkinoille vuodessa Kiireiselle ja terveyttään arvostavalle ihmiselle suunnattu juotava ateria on noussut kansainväliseksi tuotteeksi huippunopeassa ajassa: 12 kuukaudessa. − Lähdimme alusta asti siitä, että tuote kehitetään yhdessä asiakkaiden kanssa ja heti kansainväliselle yleisölle. Fanien mukaan ottaminen osaksi tuotekehitystä jo alkuvaiheessa on keskeistä, kun innovaatiosta rakennetaan kansainvälisen huipputason tuotetta. Saimme jo varhain ennakkotilauksia ympäri maailman, ja aikaisista tuoteversioista alkaen tuotteet annettiin asiakkaiden arvioitaviksi, Ambro Group Oy:n perustajiin kuuluva Simo Suoheimo kertoo. Myös kovatasoisen asiantuntijaverkoston kerääminen ja hyödyntäminen oli erittäin tärkeää kehitystyössä, sillä tuotekehityksessä hyödynnettiin ravitsemustieteen tuoreinta tutkimustietoa. Tehty työ on kantanut hedelmää: yritys on saanut tilauksia 40 maasta, ja asiakkaista 60 prosenttia on pohjoisamerikkalaisia. − Teimme kesän aikana joukkorahoituspohjaisen ennakkomyynnin maailmanennätyksen elintarvikkeella IndieGoGo -palvelussa. Ambroniten äänekäs ruohonjuuritason fanijoukko oli isossa roolissa ennätyk- sen takana. Rakennamme innovaatiolla maailmanlaajuista ilmiötä, joka kyseenalaistaa suuryritysvetoisen ruokateollisuuden pölyttyneet toimintamallit, Suoheimo hehkuttaa. Idea kumpusi omasta tarpeesta Menestystuote on juotava ateria, joka koostuu luonnon ravinteikkaista luomuaineksista kuten pähkinöistä, marjoista ja yrteistä. Se täyttää pohjoismaiset, eurooppalaiset ja yhdysvaltalaiset ravitsemussuositukset. Idea ravitsemussuositusten mukaisesta, nopeasta ateriasta syntyi viiden Aaltoyliopistossa tutustuneen ja kiireistä elämää elävän kaveruksen omasta tarpeesta. − Monet tekevät kiireessä usein huonoja ateriavalintoja. Omasta tarpeestamme syntyi halu kehittää nopea, terveellinen ja kompromissiton kahden minuutin ateria. Yksi Ambronite-pussi sekoitettuna veteen on täysi ateria, joka sisältää 500 kcal terveellistä energiaa, 30 g proteiinia, kaikki 24 välttämätöntä vitamiinia ja kivennäisainetta sekä kosolti kuitua ja antioksidantteja. Se on luomutuote, joka sopii myös vegaaneille ja keliaakikoille, eikä sisällä muuntogeenisiä ainesosia, Suoheimo tarkentaa. Monikansallista tuotekehitystyötä Suomalaisen innovaation kehitystyössä oli mukana lääkäreitä sekä raaka-aineiden, mikrobiologian ja ravitsemustieteen asianKuva: Michelle Vandy Simo Suoheimo (vas.), Mikko Ikola (oik.) ja Arno Paula ovat Ambro Groupin perustajajäseniä. 34 Kehittyvä Elintarvike 5/2014 I www.kehittyvaelintarvike.fi Simo Suoheimon urapolku • Kauppatiet. yo, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu, KTM-tutkinto valmistuu 2015 • Lopputyön aihe: Ekologisen kuluttajakäyttäytymisen ennustaminen psykografisilla ja tilastotieteellisillä menetelmillä. • Junior-konsultti, Manulife Financial Toronto, 2011 • Myyntitehtävät, suomalainen kasvuyritys Sveitsissä, 2012 • Asiakaslähtöinen tuotekehittäjä projektissa, Audi AG, Shanghai, 2012 • Yrityksen perustaja, vastuu liiketoiminnan kehittämisestä ja Ambroniten rakentamisesta kansainväliseksi ilmiöksi neljän muun perustajan sekä kansainvälisen tiimin kanssa, Ambro Group Oy, 2013− • Työelämän motto: If you do what you love, you'll never work a day in your life. tuntijoita ja elintarvikealan yrityskiihdyttämö Makery. − Asiantuntijoita on löydetty tuotekehitystä varten niin Suomesta, Saksasta kuin USA:stakin. Asiakkaat ja fanit ovat olleet keskeisessä roolissa tuotekehityksessä kesäkuusta 2013 alkaen, kun ensimmäiset myyntivalmiit versiot kaupattiin Ambronite Limited Insider Groupiin kuuluville ensiasiakkaille. He ovat olleet mukana siitä lähtien rakentamassa tuotetta, Suoheimo selvittää. Tuotteen valmistukseen käytetään muun muassa luomukauraa ja -pähkinöitä, suomalaisia yrttejä kuten nokkosta sekä marjoja, esimerkiksi mustikkaa ja tyrniä. − Ensimmäiset myyntiversiot myimme jo puolitoista vuotta sitten, mutta uskomme, että uuden, kokonaisvaltaisten juotavien aterioiden tuotekategorian tuotteena se tulee edelleen kehittymään asiakaspalautteen mukaisesti, Suoheimo arvioi. Tuote valmistetaan Jyväskylässä. Sen tekoon käytetään paljon suomalaisia raakaaineita kuten yrttejä ja marjoja, mutta raaka-aineita hankitaan hyvämaineisilta tiloilta myös ympäri maailmaa. − Mustikat tulevat Pohjois-Suomesta ja nokkonen Kainuusta. Kaikki käyttämämme ainekset ovat poikkeuksellisen ravinteikkaita. Esimerkiksi yksi tyrnimarja sisältää appelsiinin verran C-vitamiinia, Suoheimo täsmentää. Tuotteen päämyyntikanava on nettimyynti yrityksen omilla kotisivuilla. ■ Pirjo Huhtakangas Linkosuo vie ruissnack-tuotteita Itämeren maihin − Linkosuon Leipomo Oy on uudistanut tuotevalikoimaansa niin, että painopiste on kuivaleipä- ja ruissnack-tuotteiden valmistuksessa ja myynnissä. Valmistuksessa ovat edelleen myös suositut paahtoleivät ja limput, eväsleivät sekä erilaiset ruisreikäleivät, tuotekehityksestä, laadusta ja kehityshankkeista vastaava kehityspäällikkö Suvi Urvikko-Mäkivaara kertoo. Muutoksen taustalla on useita syitä: muun muassa markkinatilanteen muutos tuoreleivän kulutuksessa ja välipalatuotteiden kysynnän kasvussa, halu erikoistua ja keskittyä ruistuotteisiin sekä aikaisempi osaaminen tässä tuoteryhmässä. − Vientituotteita ovat RuisSipsit (myös luomuna), Mini RuisSipsit, Palttoonnapit ja Varrasleipä. Hyvinvointi ja terveellisyys ovat maailmanlaajuinen trendi, johon Linkosuon tuotteet sopivat erinomaisesti. Vientiä on tällä hetkellä Venäjälle, Viroon, Saksaan, Tanskaan ja Ruotsiin, vienti- ja tuoteryhmäpäällikkö Leena Järvenpää tarkentaa. o Oy nkosu hyvät. Yritys hakee kasvua uusista markkinoista ja nykyisten vientimaiden uusista jakeluteistä. Kilpailukykyedellytyksiä on parannettu muun muassa investoimalla uuteen snack-valmistuslinjaan ja lisäämällä viennin resursseja. − Teemme asiakaskohtaisia ratkaisuja jo nyt. Tavoitteenamme on luoda uutta arvoa asiakkaillemme ja kehittää kuluttajien mieltymyksiin ja tarpeisiin sopivia tuotteita. Ruissnack-tuoKotimaan lisäksi kuivaleipätuotteita viedään viiteen Itämeren alueen tevalikoimaa suunmaahan. nitellaan siten, että tuotteet maistuvat myös kansainvälisille asiakkaillemme, Suvi Urvikko-Mäkivaara kertoo. olemaan tänä vuonna noin 14,5 miljoonaa Hänen mukaansa tulevien vuosien vien- euroa. nin ennustaminen on vaikeutunut, mutta − Työura Linkosuolla on ollut mielenkiintoinen! Olemme saaneet olla mukana uuden uskoa riittää. − Uskomme kuitenkin lähivuosien aika- rakentamisessa ja kokeneet seitsemän vuona saavamme snack-tuotteillamme reilun den aikana yrityksen hurjan muutoksen, kasvun vientimarkkinoilta. Tavoite on yli Suvi Urvikko-Mäkivaara ja Leena Järven20 prosentin osuus liikevaihdosta jo viiden pää tähdentävät. ■ vuoden sisällä. Linkosuon Leipomon liikevaihto tulee Pirjo Huhtakangas Li Kuvat: Kangasalla toimiva Linkosuon Leipomo Oy vie kuivaleipätuotteita tällä hetkellä viiteen Itämeren alueen maahan. Takana on päätös keskittyä erikoistuotteisiin ja mittava tuotekehitystyö. Vientitavoite yli viidennes liikevaihdosta lähivuosina Viennin osuus liikevaihdosta tulee olemaan kuluvana vuotena noin kymmenen prosenttia. Leena Järvenpään mukaan oikean maakohtaisen yhteistyökumppanin löytäminen on tärkeimpiä onnistumisen edellytyksiä kohdemarkkinassa. − Maa- ja asiakaskohtaiset vaatimukset poikkeavat toisistaan muun muassa sertifikaattien ja laatujärjestelmien osalta. Maakohtaset toimintatavat kuten Venäjän vaatimat maahantuontiasiakirjat pitää tuntea. Makumieltymykset eroavat idän ja lännen välillä. Esimerkiksi valkosipuli on Venäjän markkinoilla suosittu, Saksassa pidetään paprika- ja tomaattipohjaisista mauista, Järvenpää sanoo. Järvenpään mukaan vientinäkymät ovat Suvi UrvikkoMäkivaaran urapolku Leena Järvenpään työura • Restonomi AMK 2001 • Opiskelee parhaillaan ylempää amk-tutkintoa • Laadunohjaaja, Linkosuon Leipomo Oy 2000−2004 • Projektipäällikkö, Foodwest Oy 2004−2007 • Kehityspäällikkö, Linkosuon Leipomo Oy 2007 alkaen • MKT-tutkinto 1987 • Ulkomaankaupan erikoisammattitutkinto 2010 • Tuotepäällikkö, avainasiakaspäällikkö jne. Fazer Leipomo Oy 1989−2007 • Tuoteryhmäpäällikkö, Linkosuon Leipomo Oy 2007 alkaen • Vientipäällikkö, Linkosuon Leipomo Oy 2013 alkaen www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 5/2014 35 n ELINTARVIKEKETJU ESITTÄYTYY HKScanilla on vientiä lähes 50 maahan − Venäjä oli pitkään merkittävin vientikohteemme, mutta sen osuus on laskenut vuosi vuodelta toimintaympäristön jatkuvan epävarmuuden vuoksi. Tämän myötä olemme etsineet muita markkinoita, VP Export Petri Haaparanta kertoo. Ukrainan kriisin vuoksi vienti Venäjälle on lähes täysin pysähdyksissä, vaikka Venäjällä on aina ollut luonnollista kysyntää pohjoismaiselle sianlihalle ja lihavalmisteille. − Meillä on siellä hyviä, pitkäaikaisia asiakkuuksia. Suomalaisuus koetaan Venäjällä erittäin positiivisena. Myyntivalttejamme Venäjällä ovat tuoreus, hyvä maku ja tasainen laatu. Venäjä-pakotteet vaikuttavat koko EU-markkinaan erittäin negatiivisesti. Sianlihassa olemme pitkään keskittyneet Kaukoidän markkinoihin, jossa näkymät ovat paljon Euroopan markkinoita myönteisemmät, Haaparanta tarkentaa. Japanilaiset arvostavat korkeaa laatua Myös Japani on ollut pitkään merkittävä vientimaa HKScanin tuottamalle lihalle. Siellä asiakkaat arvostavat erityisesti tuotannon ja lihan korkeaa laatua. − Yksi huippuhetkistä oli, kun asiakkaamme Hokkaidolla aloitti porsaan ulkofileen myynnin Japanissa sushin raaka-aineeksi. Harva lihayritys maailmalla pääsee näin korkeaan mikrobiologiseen tasoon Kuvat HKScan HKScan vie lihaa ja lihavalmisteita lähes 50 maahan. Seuraavaksi on tavoitteena aloittaa vienti Kiinaan. Elintarvikealan vientiyhteistyötä pitää kehittää ja löytää uusia ja rohkeita toimintamalleja. Yksi vaihtoehto voisi olla yhteiset, toimialojen rajat ylittävät myyntikonttorit maailmalla esimerkiksi Team Finland -verkoston kautta, VP Export Petri Haaparanta ehdottaa. kuin HKScanin Forssan tuotantolaitos, Haaparanta toteaa ylpeänä. Yritys on kasvattanut vientiosuuttaan myös Uudessa-Seelannissa. Siellä eläintauteihin perustuvat tuontivaatimukset ovat pitkään olleet niin tiukat, että vain Suomi, Ruotsi ja Australia ovat pystyneet ne täyttämään. Muiden HKScanille merkittävien vientimaiden joukkoon kuuluu myös Iso-Britannia, jossa HKScanin ruotsalaiset lihapullat on markkinoiden suurin brändätty lihapulla. Kiinan markkinoille ensi vuonna? Tällä hetkellä HKScanin vienti on muutosten kes- HKScan vie porsaan ulkofileetä Japaniin sushin raaka-aineeksi. 36 Kehittyvä Elintarvike 5/2014 I www.kehittyvaelintarvike.fi kellä. Painopisteenä on jatkossa brändätyn, pohjoismaisten lihan ja lihavalmisteiden kysynnän kasvattaminen avainmarkkinoilla. − Uskon, että kaupallistamalla Rypsiporsas® ja Nordic meat experts® -konseptit löydämme uusia toimintamalleja ja asiakkuuksia useille ruuan turvallisuutta ja terveellisyyttä korostavalle markkinalle. Kiinan viranomaiset kävivät tarkastamassa HKScanin tuotantolaitoksia viime elokuussa. Toivon meille tarjoutuvan mahdollisuuden aloittaa sianlihan vienti Kiinaan heti vuoden 2015 alusta, Haaparanta sanoo. Mahdolliset vientituotteet Kiinaan poikkeavat suomalaisten ruokapöytien tarjonnasta, sillä kiinalaiset arvostavat herkkuina muun muassa sian korvia, mahoja ja saparoita. − Nämä voivat olla myös maukasta ja mureaa Rypsiporsas® -lihaa. Alustavien tutkimustemme mukaan terveystietoisuus on Kiinassa jo tarvittavalla tasolla, ja kuluttajiahan Kiinassa on vähintäänkin riittävästi. Kehittyvä Elintarvike Petri Haaparannan urapolku • Ekonomi 1994, JoKo 2004 • Lopputyön aihe liittyi vähittäiskaupan työntekijöiden sitoutumiseen. • Aloitti työuran 10-vuotiaana lehdenjakajana 1976 • Toimi perheyrityksessä sekatyömiehenä, myyjänä ja myymäläpäällikkönä 1979 lähtien. • Aloitti HKScanissa, silloisen LSO Foodin palveluksessa tuontiassistenttina 1995−1996. • Ostopäällikkö 1996−1998 • Vientipäällikkö 1998−2010 • Tuontijohtaja 2010−2011 • Vientijohtaja 2012−2013 • VP Export, HKScan Group, 2013 alkaen. • Työelämän motto: Maalit tehdään hyvistä syötöistä. www.kehittyvaelintarvike.fi Elintarvikealan Ammattilehti •Kestotilaus 59 €, oppilaitokset 48 €/ vuosikerta + ALV •Jälkitilaus vähintään 10 kpl: 2,50 €/kpl + ALV +postituskulut •Näytenumero ja tilaukset: [email protected] Pohjoismainen turvallisuus puree Kasvupotentiaalia HKScanilla on myös lihapyöryköissä, sillä yritys on kenties maailman suurin brändättyjen lihapullien myyjä, ainakin suurin Pohjolassa. Petri Haaparannan mukaan Suomella on hyviä vientivaltteja. − Suomella on hyvä maine luotettavana kauppakumppanina. Se on hyvä alku, mutta viennissä menestyminen vaatii samat toimet kuin kotimarkkinoillakin toimiminen: markkina-analyysin, tuotekehitystä ja markkinointia. HKScanissa haluamme tuoda entistä paremmin esille pohjoismaisen lihan turvallisuuden, innovatiivisuuden ja luonnollisuuden. Ne purevat, Haaparanta vakuuttaa. Yhteistyötä elintarvikevientiin HKScan on nyt Euroopan kymmenenneksi suurin liha-alan yritys, entä jatkossa? − Luonnollisesti nostamme rimaa, mutta tähtäin on suuruuden sijaan kannattavuuden kehittämisessä, Haaparanta vastaa. Hän tähdentää, että viennin tai ylipäätään myynnin kasvattaminen vaatii oikean sanoman sekä fokusoidun asiakassegmentin ja -viestinnän, eli paljon työtä. Suomen korkean kustannustason vuoksi HKScan ei voi valloittaa vientimarkkinoita bulkkituotteilla. − Meidän on oltava innovatiivisia tarjoomissamme ja tekemisessämme. Myös elintarvikealan yhteistyötä viennissä pitää kehittää ja löytää uusia ja rohkeita toimintamalleja. Yksi vaihtoehto voisivat olla yhteiset, toimialojen rajat ylittävät myyntikonttorit maailmalla esimerkiksi Team Finland -verkoston kautta, Haaparanta ehdottaa. ■ koko elintarvikealan ammattilehti ETSITKÖ ELINTARVIKEALAN OSAAJAA? Se onnistuu yhdellä sähköpostiviestillä! Elintarviketieteiden seuran (ETS) jäsenistöstä löytyy ammattilaisia kaikenlaisiin alan tehtäviin raaka-aineista ruuan kulutukseen. Joukossamme on insinöörejä, teknologeja, kemistejä, eläinlääkäreitä, ravitsemusasiantuntijoita, ekonomisteja, restonomeja… On prosessiosaajia, tuotekehittäjiä, Tavoitat heidät hygieenikkoja, markkinoijia, helposti analyytikkoja, tutkijoita jne. ja nopeasti ETS:n Ota yhteys seuraan osoitteella ryhmäsähkö[email protected] tai postilla. Kehittyvä Elintarvike -lehden toimitukseen: [email protected] Annamme mielellämme lisätietoja! Pirjo Huhtakangas www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 5/2014 37 n ELINTARVIKEKETJU ESITTÄYTYY Elintarvikealalla on kasvumahdollisuuksia Kuva: Maritta Jussila Asiakkaiden tarpeiden ymmärtäminen, systemaattinen tapa toimia, keskittyminen ydintuotteisiin ja osaava vientitoiminta ovat Amihelp Oy:n toimitusjohtaja Aimo Jussilan mielestä suomalaisen elintarvikealan kasvun kulmakiviä. Elintarvikealasta kiinnostuneille ja alalla työskenteleville Aimo Jussila näkee positiivisena sen tosiasian, että ruokaa tarvitaan aina. − Vaikka elintarvikeala ei ole useinkaan mitään haitekkiä, niin eivät muutoksetkaan esimerkiksi volyymeissa ole samaa luokkaa kuin monella muulla toimialalla. Suomessa vahvuuksina ovat puhdas luonto, hyvä tietotaito terveys- ja dieettituotteissa, osaaminen prosesseissa ja rehellinen (eettinen, vastuullinen) toimintatapa, Jussila toteaa. Aimo Jussilan sanoilla on painoarvoa. Hän on pitkän linjan elintarvikealan ammattilainen vuodelta 1978, kulkenut tutkimuksen ja teollisuuden kautta nykyiseen mentorin ja konsultin tehtäväänsä. − Kehitettävänä kohteena näen muun muassa myynti- ja markkinointiosaamisen, ainakin verrattuna muutamaan länsinaapuriin. Myös keskittynyt asiakasrakenne ja lisääntynyt tuonti voivat hankaloittaa kasvua. Vaikka saattaa kuulostaa kliseiseltä, pidän tärkeänä, että kukin toimija saisi oman osansa tuloksesta, koska kaikkia ketjun toimijoita tarvitaan tulevaisuudessakin, Jussila selventää. Turhat rönsyt pois Aimo Jussilan mielestä kasvua tuovat jatkossakin aktiivinen tutkimus- ja kehitystoiminta. Tuotteiden elinkaari on lyhentynyt kaiken aikaa eli kestohittejä on entistä vaikeampi synnyttää. On siis panostettava todellisen asiakastarpeen ymmärtämiseen sekä systemaattiseen tapaan viedä uutuus ideasta menestykseen. − Kannattavuuden kannalta on syytä miettiä, miten voisi päästä vähemmillä tuotenimikkeillä ja vähemmillä asiakasmäärillä pidempiin tuotesarjoihin ja samalla voisi karsia ynnä muut kokonaan pois. Täl- 38 Aimo Jussilan urapolku Amihelp Oy:n toimitusjohtaja Aimo Jussila kannustaa nykyisiä opiskelijoita ottamaan jo opiskeluvaiheessa joitakin ”ei-niin-fakki”kursseja täydentämään perusopintoja sekä harrastamaan täydennys- ja lisäkoulutusta tasaiseen tahtiin työuran varrella. Yhteistyöja esimiestaidot sekä markkinointi- ja talousosaaminen ovat myös kullanarvoisia monissa työtehtävissä. löin yksikkökustannus laskisi sekä investointi- ja kehityspanostus voisivat kasvaa oikeisiin kohteisiin. Tätähän kutsutaan myös fokusoimiseksi. Jussilan mukaan yksi merkittävä kasvumahdollisuus piilee vientitoiminnassa. Tämä toki edellyttää tuotteilta riittävää myyntiaikaa. Viennissä A ja O on niche eli erikoistuminen tuote- tai asiakassuunnassa. Lisäksi markkinointitaidot, oikea verkosto sekä asioiden loppuun asti vieminen ovat onnistumisen elinehtoja. − Nykyisinhän elintarvikkeiden tuonti on kolminkertainen vientiin verrattuna, ja tuo käppi uhkaa kasvaa sekä kohdistua entistä enemmän perinteisiin maito-, liha-, kala- ja leipomotuotteisiin. Kehittyvä Elintarvike 5/2014 I www.kehittyvaelintarvike.fi • Diplomi-insinööri Teknillinen Korkeakoulu, Kemian tekniikka, 1978 • Diplomityö puunjalostusteollisuuden sivuvirtojen hyödyntämisestä (hiilihydraatit, ligniini) • MKT, Markkinointiopintoja, Markkinointi-instituutti, 1988−1996 • Johtamiseen liittyvää täydennyskoulutusta (JOKO), Porin korkeakouluyksikkö • Tutkija, Valtion Teknillinen Tutkimuskeskus, Elintarvikelaboratorio 1978−1981 • Fazer Oy, ensin Oululaisen laboratoriopäälliköksi 1981, myöhemmin kuusi eri toimenkuvaa vuoteen 1994 asti • Markkinointi- ja kehityspäällikkö sekä toimitusjohtaja, Porin Leipä Oy, 1994−2003 • Toimitusjohtaja, Linkosuo Oy, 2003−2009 • Toimitusjohtaja, konsulttiyritys Amihelp Oy, 2009− • Mentoritoimintaa vuodesta 2010 lähtien • Elintarviketieteiden Seuran hallituksen puheenjohtaja 1988−1989 • Aktiivinen liikunta ja sekä ammatti- että hyöty/ viihdekirjallisuuden lukeminen ovat tärkeitä vastapainoja työlle, samoin seesteinen perheelämä. Yhdistystoiminta tukee työuraa Toimitusjohtaja Aimo Jussila on pitänyt yhdistystoimintaa ja muutakin verkostoitumista tärkeänä läpi työuransa. − Elintarvikealalla toimiville olen aina pitänyt välttämättömänä, että on Elintarviketieteiden Seuran (ETS) kaltainen alaa yhdistävä tekijä ja äänenkannattaja. ETS:n toimintaan tulin aikoinaan vuonna 1988 niin sano- tusti Fazerin mandaatilla ja toimin myös kaksi vuotta puheenjohtajana, Jussila muistelee. Jussilan aikana ETS:n hallituksessa päätettiin perustaa Kehittyvä Elintarvike -lehti. − Sen onnistuneesta käyntiin lähdöstä haluan näin jälkikäteen kiittää Sirpa Sarlio-Lähteenkorvaa (päätoimittaja ja toimitussihteeri), Päivi Poikkitieteellinen osaaminen antaa kannuksia Aimo Jussilan juuret ovat elintarvikeketjun alkupäässä: hän on maatalon poika Hausjärveltä Etelä-Hämeestä. − Tämä on kyllä ohjannut tietoisesti ja tiedostamatta uravalinnoissa. Sitten tuli aika kokea jotakin ihan uutta. Ihmisen luontohan lienee sellainen, että jossakin vaiheessa elämäänsä miettii, että mitähän vielä voisi kokea ja saada aikaan ennen eläköitymistä ja poisnukkumista, Jussila toteaa realistisesti. Vaihtoehtoina Jussila pyöritteli mielessään ihan muuta alaa kuin elintarvikesektori, esimerkiksi pk-yrityksen ostoa tai konsultointia. Näistä viimeksi mainittu nousi Jussilalle kärkeen ja osoittautui hyväksi ratkaisuksi. − Asiakkaistani kaksi kolmasosaa on ollut elintarvikepuolelta. Tavoitteena on usein ollut reipas kasvu tai parempi kannattavuus jonkin kehityshankkeen puitteissa. On hienoa, kun voi mentoroida omat onnistumisensa ja virheensä tuleville polville plus saada siitä pientä korvaustakin! Javanaista (seuran sihteeri), Sari Laurikkoa (ilmoitusten hankinta) sekä Seppo Heiskasta (Elintarviketeollisuusliiton henkinen tuki ja alkurahoitus). Nykyisin Jussila seuraa ETS:n toimintaa ja alan kehitystä Kehittyvä Elintarvike -lehden avulla sekä keskustelemalla lehteä eteenpäin vievien henkilöiden kanssa. Jussila on pitänyt tärkeänä riittävää lisäkoulutusta sekä itselleen että työnantajalleen joko yrityksen sisällä tai ulkopuolisten toimesta järjestettynä. − Yksi tunnettu yhtälö on, että tieto x taito x tahto on yhtä kuin tulos. Eli jos joku näistä on nolla, niin paljoa ei saada aikaan. Jälkeenpäin ajateltuna jo opiskeluaikana olisi hyvä ollut ottaa aineita poikkitieteellisesti eli esimerkiksi johtamis-, esimies-, yhteistyötaito- ja esiintymiskoulutusta. Itse suoritin matematiikasta lisäkursseja, mikä kait toi systemaattista ajattelutapaa mukanaan. Ainakin excelin pyörittäminen on ollut piece-of-cake allekirjoittaneelle, Jussila myhäilee. Ole valmis muuttumaan Yrityselämälle luontaiset tulostavoitteet ovat aika ajoin luoneet paineita myös Jussilalle. Elintarviketeollisuus on ketjun keskellä tavaroiden ja palveluiden tuottajien sekä kaupan ja kuluttajien välissä, jolloin haasteita ja mahdollisuuksia tulee molemmista päistä tasaisin väliajoin. − Yksi tärkeä oppi on myös ollut, että ihmiset ovat yksilöitä, joihin ei yksi toimintamalli pure. On monesti jopa helpompi Toinen Jussilan merkittävä saavutus yhdistystoiminnassa oli Elintarvikepäivien synnyttäminen yhdessä Elintarviketeollisuusliiton kanssa. − Aiemmin oli toki Kemian Päivien yhteydessä Elintarvikesymposium. Seurauksena oli, että ohjelma monipuolistui, osanottajamäärä kasvoi ja rahaa ohjataan alan opiskelijoiden tukemiseen. ■ muuttaa omaa toimintatapaansa kuin saada muita muuttumaan! Toinen knoppi on ollut huomata, että pitkäksi aikaa ei voi jäädä laakereilla lepäämään menestyksenkään hetkellä. Markkinat ja kilpailijat menevät kuitenkin eteenpäin kaiken aikaa. Jussila näkee elintarvikealalla olevan tulevaisuudessakin tärkeä rooli ja työpaikkoja tarjolla. Hän uskoo lujasti, että elintarvikeketju tarjoaa työtehtäviä sekä yksityisellä että julkisella sektorilla monipuolisesti. − Itseäni on ainakin kiehtonut alan tietty maanläheisyys. Se on läsnä meidän kaikkien jokapäiväisessä elämässä; siitä puhutaan sekä kirjoitellaan lehdistössä ja somessa päivittäin. Näen ainakin henkilökohtaisesti mielekkyyttä lisäävänä, että yhteisön sisällä tai eri yrityksissä saa tehdä monipuolisia työtehtäviä. Likikään aina ei tarvitse olla kyse uranoususta, vaan siitä, että yksilö ja organisaatio molemmat kehittyvät, eikä siis ala leipiintyä. Toisaalta arvostan myös niitä, jotka ovat päättäneet tai päätyneet keskittyä pitkään uraan yhdessä postissa. ■ Raija Ahvenainen-Rantala www.algolchemicals.com [email protected] | 09 50991 Parhaat resePtit kestävät aikaa Laadukkaat lisäaineet eurooppalaisilta kumppaneilta. www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 5/2014 39 n ELINTARVIKEKETJU ESITTÄYTYY Elintarvikeammattilaiseksi kannattaa kouluttautua Neuvottelevan virkamiehen Sirpa Sarlio-Lähteenkorvan mukaan Suomen elintarvikeala tarvitsee monipuolisia ammattilaisia. Uutta ei tarvitse pelätä, vaan sen voi kääntää hyödyksi. − Kaikki aistit ja mieli avoimena, tällä alalla ei ole koskaan valmis, Sarlio-Lähteenkorva rohkaisee. Ravitsemusta ja elintarvikkeita koskevat asiat sosiaali- ja terveysministeriössä (STM) kulkevat Sirpa Sarlio-Lähteenkorvan kautta. Hän vastaa STM:n näkemysten valmistelusta ja eteenpäin viemisestä sekä kotimaassa että kansanvälisesti. − Työni on hyvin poikkihallinnollista, koska elintarvikeasiat hajaantuvat monen ministeriön alueelle ja ravitsemusasioiden lisäksi pyrimme edistämään laaja-alaisesti terveyden huomioimista eri areenoilla. Kansainvälinen yhteistyö, EU, WHO, YK, OECD ja Pohjoismaat, on merkittävä osa työtäni. Työni on erittäin kiinnostavaa ja sitä on monin verroin enemmän kuin mitä ehtii tekemään, Sarlio-Lähteenkorva summaa. Mutta miten näin vaativaan ja monipuoliseen työtehtävään yleensä pääsee? Sirpa Sarlio-Lähteenkorva kertoo, että elintarviketieteiden ja ravitsemuksen koulutus Viikissä oli oikein hyvä pohja työelämään, sopiva yhdistelmä teoriaa ja käytäntöä. − Uudet tehtävät vaativat kuitenkin yleensä uusia tietoja ja taitoja. Osan oppii työssä, mutta monissa tehtävissä auttaa räätälöity koulutus. Olen suorittanut monia täydentäviä opintoja, esimerkiksi ravitsemusterapeutiksi pätevöidyin neljä vuotta valmistumisen jälkeen. Nykyisessä työssäni olen nähnyt tarpeelliseksi opiskella erityisesti johtamistaitoja ja kansainvälistymiseen liittyviä asioita, Sarlio-Lähteenkorva kertoo. Opiskeluaikana hän luki sivuaineina elintarvike-ekonomiaa ja viestintää, joita hän hyödynsi erityisesti aikaisemmissa työtehtävissään. Nykyisessä työssä ministeriössä on kansanterveystieteen ja yhteiskuntatieteiden opinnoista erittäin suurta hyötyä. 40 STM:n neuvotteleva virkamies Sirpa Sarlio-Lähteenkorva toivottaa lämpimästi tervetulleeksi alalle kaikki elintarvikealan ammattikorkeakoulu-, korkeakoulu- ja yliopistoopiskelijat. Jokainen elintarvikealaa opiskeleva on tehnyt hyvän valinnan. Ruoka on ilo, nautinto ja terveyden lähde, hän vakuuttaa. − Jos jotain opiskelisin vielä lisää, niin kansainvälisen lainsäädännön ja politiikan parempi osaaminen olisi arvokasta. Aikaisempi kokemus pohjana Sarlio-Lähteenkorva on katsonut elintarvikesektoria monesta näkökulmasta. Hän on vaihtanut työpaikkaa monta kertaa ja tehnyt monenlaisia tehtäviä elintarvike-, ravitsemus-, terveys-, opetus-, tutkimus- ja hallintosektorilla. − Kaikki työni ovat olleet kiinnostavia ja hyödyllisiä sekä tukeneet myöhempiä teh- Kehittyvä Elintarvike 5/2014 I www.kehittyvaelintarvike.fi täviäni. Rekrytointitilanteissa monipuolista kokemustani on arvostettu ja kirjavasta työkokemuksesta eri sektoreilla on ollut paljon hyötyä ja iloa. En osaakaan nähdä itseäni tietyn alan edustajana. Sarlio-Lähteenkorvan mukaan kaikki uusiin tehtäviin siirtymiset ja uudet projektit ovat olleet sekä haastavia että palkitsevia. Kroonisena ongelmana on priorisointi eli sen tunnistaminen, mitkä ovat nyt niitä oikeasti kauaskantoisia asioita, joihin pitää panostaa, ja minkä voi sivuuttaa ja jättää vähemmälle. Sirpa Sarlio-Lähteenkorvan urapolku • Elintarviketieteiden maisteri (pääaine ravitsemustiede), Helsingin yliopisto, 1985 • Valtiotieteiden maisteri (sosiologiaa ja viestintää), Helsingin yliopisto, 1995 • Filosofian tohtori (kansanterveystiede), Helsingin yliopisto, 2000 • Ensimmäinen elintarvikealan työpaikka 15-vuotiaana kahvilassa • Opiskeluaikana ja valmistumisen jälkeen työskenteli yritysmaailmassa ja elintarviketuotannossa laboratoriossa, tuotekehityksessä ja markkinoinnissa. • Äitiyslomien jälkeen 1990-luvun alussa teki osa-aikaista työviikkoa ja sivutoimisesti Kehittyvä Elintarvike -lehteä • 1990-luvulla erilaisia ravitsemusterapeutin tehtäviä ja projekteja • Kansanterveystieteen laitoksella 1999−2005 monissa tehtävissä: tutkijakoulutettavana ja tutkijana, opettajana, tutkijakoulun koordinaattorina ja vt. professorina • Ylitarkastaja (funktionaalisten ja geenimuunneltujen elintarvikkeiden valvonta) Elintarvike(turvallisuus)virastossa 2003−2007 • Neuvotteleva virkamies sosiaali- ja terveysministeriössä 2007 syksystä alkaen • Harrastaa kesäisin siirtolapuutarhapalstalla urbaania viljelyä, muina vuodenaikoina nauttii liikunnasta ja kulttuurista. • Slogan: Ruuasta nauttiminen kuuluu jokaiseen päivään Kehittyvä Elintarvike − Työelämässä on nykyään niin hektistä, että vaarana on vauhtisokeus. Vaikeinta on siis uskaltaa pysähtyä miettimään mahdollisimman usein. Kansainvälistyminen takaa tulevaisuuden Sirpa Sarlio-Lähteenkorva uskoo, että ihmiset syövät jatkossakin oikeata ruokaa, ei pillereitä ja puristeita. Vaikka globaalisti kestävä ruuantuotanto on iso haaste, viisaasti toimivat ja ketterät yritykset, jotka ymmärtävät kuluttajan tarpeita, tulevat menestymään. − Suomen elintarvikealan tulisi jatkossa panostaa kansainvälistymiseen, omien vahvuuksien tunnistamiseen, hyödyntämiseen ja markkinointiin. Maailmalla Suomi tunnetaan terveyden suhteen mallimaana, koska olemme pystyneet vähentämään kansantauteja vaikuttamalla väestön ruokavalioon, esimerkiksi tuotteiden suolapitoisuutta alentamalla. Esimerkiksi tälle osaamiselle ja hyville tuotteille olisi nyt laajaa kysyntää, kun YK ja WHO ovat ottaneet tavoitteekseen suolan saannin globaalin vähentämisen. Tavoite on kova, 30 prosentin vähennys vuoteen 2025 mennessä. Jos Sarlio-Lähteenkorva saisi vallan päättää, niin hän parantaisi rohkeutta ja kansallisten vahvuuksien hyödyntämistä elintarvikealalla. ■ www.kehittyvaelintarvike.fi Teemat ja ilmestymispäivät 2015 numero teemailmestyy 1 Laboratorio, Analytiikka & Valvonta 2 Raaka-aineet, Lisäaineet & Ravitsemus Erikoisteema: Lihateollisuus 27.2. 24.4. 3 Tutkimus, Tuotekehitys & Kaupallistaminen 12.6. Erikoisteema: Työturvallisuus 4 Tuotanto, Koneet & Laitteet Erikoisteema: Puhtaanapito 25.9. 5 Ruokatrendit, Vastuullisuus & Terveys Erikoisteema: Kylmätekniikka 30.10. 6 Jakelukanavat, Markkinointi & Vienti Erikoisteema: Koodit 11.12. Raija Ahvenainen-Rantala www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 5/2014 41 n ELINTARVIKEKETJU ESITTÄYTYY Hierojasta elintarvikealan ammattilaiseksi Elintarviketieteiden Seuran Aistinvaraisen tutkimuksen jaoston johtoryhmässä vaikuttaa kansainvälisyyttä ja pirteyttä uhkuva nuori elintarvikealan ammattilainen ETM, MMM Viivi Wanhalinna. − Kiinnostumiseni elintarvikkeista on monen tekijän summa. Kävin lukion jälkeen hierojakoulun, jossa opintoihin kuului luentoja myös ravitsemuksesta. Samanaikaisesti sairastuin diabetekseen, jolloin ruoka ja sen vaikutus omaan terveyteen alkoivat kovasti kiinnostaa. Viivi Wanhalinna teki useamman vuoden myös mallin töitä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Terveellinen syöminen ja kiinnostus elintarvikkeita kohtaan korostuivat hänen elämässään. − Kaiken tämän päälle Helsingin yliopiston maa- ja metsätieteellisestä tiedekunnasta valmistunut serkkuni toi minulle tiedekunnan opinto-oppaan ja kannusti hakemaan Viikkiin opiskelemaan. Niinpä syntyi päätös elintarviketieteiden opintojen pariin hakemisesta. Elintarviketeknologian opiskelu herätti Wanhalinnan kiinnostuksen raaka-aineiden tuotantoa, tuotannon tukemista ja raaka-ainekauppaa kohtaan. Siksi hän halusi viljateknologian opintojen lisäksi opiskella maatalouspolitiikkaa ja tehdä siitä toisen maisterin tutkinnon. juurikaan käsitelty, vaan sitä on pitänyt opetella työssä, hän selventää. Toistaiseksi Wanhalinna ei ole tarvinnut täydennyskoulutusta, mutta esimerkiksi nyt hän suorittaa avoimessa yliopistossa yritysvastuun työkaluja käsittelevää opintokokonaisuutta ja hankkii näin itselleen osaamista vastuullisuusasioista, joiden parissa hän haluaa tulevaisuudessa tehdä enemmän töitä. Haastatteluhetkellä Wanhalinna työskentelee tuotekehityksessä. Hänen työtehtäviinsä kuuluu uusien ja olemassa olevien tuotteiden kehitystä, tuotelaadun kanssa työskentelyä ja erilaisten selvitysten tekemistä. − Teen paljon selvityksiä vaihtelevista aiheista esimerkiksi raaka-aineiden vastuullisuudesta ja käyttömahdollisuuksista tai prosessointiteknologioista. Pääsen työskentelemään läheisesti markkinoinnin ja oston kanssa sekä tekemään yhteistyötä tuotannon ja raaka-ainetoimittajien kanssa. Kaikki tämä antaa hyvän käsityksen siitä, kuinka moniulotteinen elintarvikkeen valmistusprosessi on. Wanhalinnan mukaan tuotekehityksessä on mahdollisuus nähdä laajasti erilaisia haasteita, jotka liittyvät tuotteen kehityksen lisäksi alkutuotantoon, tuotteen prosessointiin, myyntiin ja tuotteen loppukäyttöön. − Innostavaa työssä on, kun saan oppia ja nähdä uusia asioita. Ympäristöasiat ovat lähellä sydäntäni ja motivoidun, jos pääsen työskentelemään niiden parissa tai vaikuttamaan niihin, hän kertoo silmät säteillen. Elintarvikealan opinnot hyvä perusta Potkua ulkomailta Wanhalinna kertoo, että opinnot ovat antaneet valmiudet ymmärtää moninaisia ongelmia, kuten fysikaalisia ja kemiallisia ilmiöitä ongelmien taustalla, tutkimusmetodiikkaan, raaka-ainetuotantoon ja sen säätelyyn liittyviä kysymyksiä. Opintojen aikana kehittyi myös osaamista lähestyä asioita monesta näkökulmasta. − Toisaalta opinnot eivät missään nimessä ole valmistaneet suoraan työtehtäviin, vaan töitä tehdessä olen joutunut opettelemaan paljon uusia asioita. Varsinkin elintarvikelainsäädäntöä ei opintojen aikana Viivi Wanhalinna on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt opiskella ja työskennellä monipuolisesti erilaisissa työympäristöissä ja -kulttuureissa erilaisten ihmisten kanssa. Hän kokee sen valtavana rikkautena. − Olin lukuvuoden 2008−2009 Erasmusvaihdossa Espanjassa Valenciassa, jossa suoritin espanjaksi muun muassa ekonomiaa, kuluttajatutkimusta ja Espanjan maataloutta käsitteleviä kursseja. Vaihtovuoden jälkeen tein viljateknologian opintoihini liittyvän harjoittelun Barcelonan maakunnassa elintarvikelaboratoriossa. Työ- Viivi Wanhalinna pitää elintarvikealaa hyvin tärkeänä, koska se vaikuttaa merkittävästi kansanterveyteen ja ympäristöön. Kuva: Teresa Munsterhjelm 42 Kehittyvä Elintarvike 5/2014 I www.kehittyvaelintarvike.fi Kuva: Jaakko Savolainen tehtäviini kuuluivat rehujen ja elintarvikkeiden fysikaaliset ja kemialliset analyysit, hän listaa kansainvälisiä kokemuksiaan. Maatalousekonomian opintoihin liittyvän harjoittelun Wanhalinna teki Roomassa FAO:lla, YK:n maatalous- ja elintarvikejärjestössä. Siellä hän työskenteli projektissa Mitigation of Climate Change in Agriculture (MICCA). Viikistä maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta valmistuttuaan hän lähti töihin Lontooseen Raisio-konsernin palvelukseen ja vietti siellä 1,5 vuotta työskennellen tuotekehityksessä aamupalatuotteiden, proteiinipatukoiden ja snack-tuotteiden parissa. − Kansainvälinen kokemus yleisesti ottaen tuo itsevarmuutta työskentelyyn ja varmasti tietynlaista rohkeutta. Maailmalla asuessa olen saanut olla tekemisissä hyvin monenlaisten ihmisten kanssa, jotka tulevat erilaisista kulttuureista. Niinpä minun on helppo tulla toimeen ja kommunikoida ihmisten kanssa. Eri kulttuurissa asuessa oppii ymmärtämään ruokaan liittyviä kulttuurisia piirteitä ja tottumuksia. Tämä on auttanut ymmärtämään markkinoiden erilaisuutta ja erilaisuuden asettamia vaatimuksia tuotteelle, Wanhalinna summaa kansainvälisyyden hyötyjä. Unelmat kantavat Wanhalinna toivoo voivansa jatkossakin työskennellä elintarvikealalla, hankkia kokemusta ja näkemystä sekä hyödyntää koulutusta, osallistua alan kehittämiseen kestävämpään suuntaan. Ruokahan on osa kaikkien ihmisten jokaista päivää, mikä tekee aiheesta kiehtovan ja elintärkeän. − Olen hyvin ympäristövalistunut ihmi- Viivi Wanhalinnan urapolku • Hieroja, alan oma yritys 2003−2004 • Elintarviketieteiden maisteri, Helsingin yliopisto, 2010 • Maatalous- ja metsätieteiden maisteri, Helsingin yliopisto, 2012 • Maisterin tutkielma leivän hiilijalanjäljestä • Maisterin tutkielma ohjauskeinoista ilmastoa vähemmän kuormittaviin elintarvikevalintoihin • Opiskeluaikoina töissä niin lihayrityksissä kuin leipomossakin sekä tuotannossa että toimistotehtävissä sekä yrityksessä, joka vastasi erilaisten elintarvikeuutuuksien esittelystä kaupoissa • Opiskeluaikoina viljateknologian opintoihin liittyvä harjoittelu elintarvikelaboratoriossa Espanjassa, työskennellyt myös MTT:llä ja tehnyt maatalousekonomiaan liittyvän harjoittelun FAOlla Roomassa • Opiskeluiden jälkeen työskennellyt Raisio-konsernin palveluksessa tuotekehitys- ja tutkimusosastolla Englannissa 1,5 vuotta ja sen jälkeen Suomessa Raisiossa reilun vuoden. • Haastatteluhetkellä tuotekehittäjä Raisio-konsernissa • Elintarviketieteiden seuran Aistinvaraisen tutkimuksen jaoston johtoryhmän jäsen • Harrastaa monipuolisesti urheilua ja myllytilan hoitoa •Aloittaa marraskuussa työskentelyn Atao Oy:ssä elintarviketurvallisuus- ja vastuullisuusasioiden parissa nen ja toisaalta myös terveellisen ruokavalion puolestapuhuja. Ajattelen asioita aina ympäristön sekä terveyden kannalta, mikä on tarpeellista ja mikä turhaa. Joskus on ollut haastavaa sovittaa omia arvoja muiden toimintatapoihin. Tällä hetkellä on hienoa, kun voin puhtaalla omallatunnolla sanoa työskenteleväni terveellisten ja ekologisten tuotteiden parissa. Wanhalinnan unelma on päästä kehit- tämään elintarviketuotantoa niin ympäristöllisesti kuin ravitsemuksellisesti kestävämmälle pohjalle. Hän on perehtynyt jonkin verran vastuulliseen sijoittamiseen. − Olisi hienoa, jos tulevaisuudessa pääsisin tutkimaan esimerkiksi vastuullista sijoittamista elintarviketeollisuudessa. ■ Raija Ahvenainen-Rantala Nuoren ammattilaisen terveiset elintarvikealalle ETM, MMM Viivi Wanhalinna on huomannut, että ruoka ja se miten se on tuotettu, puhuttaa koko ajan enemmän. − Ruoka on alkanut kiinnostaa yhä suurempaa joukkoa ihmisiä, mikä toivottavasti nostaa ruuantuotannon arvostusta. Uskon ja toivon, että kotimaisuus korostuu tulevaisuudessa enemmän. Uskon myös, että Suomen huippulaatuisen elintarvikehygienian tasoa ja raaka-aineiden puhtautta aletaan arvostaa enemmän niin Suomessa kuin ulkomaillakin tulevaisuudessa. Kysyttäessä, mitä Wanhalinna muuttaisi elintarvikealalla, jos saisi vallan päättää, hän miettii vähän. − Tosi vaikea kysymys, en oikeastaan osaa sanoa yhtä tiettyä asiaa. Tuntuu, että byrokratiaa vaaditaan valtavasti niin alkutuotannolta kuin teollisuudeltakin. Toki monelle byrokratian kiemuralle on pätevät perusteet, halutaan suojella kuluttajaa ja olla mahdollisimman läpinäkyviä. Mutta maalaisjärkeä toivoisi käytettävän enemmän. Olisi hienoa, jos byrokratian sijaan voitaisiin enemmän keskittyä itse tekemiseen. Wanhalinnan mielestä elintarvikealan tulisi jatkossa viestiä kuluttajalle enemmän ja läpinäkyvämmin monesta elintarvikkeiden valmistukseen ja hinnan muodostukseen liittyvästä asiasta ja näin luoda ymmärrystä, miksi tehdään mitäkin tai miksi käytetään jotain tiettyä raaka-ainetta. Kuluttajaa pitäisi opettaa arvostamaan elintarvikkeita enemmän. Wanhalinnan silmiin on pistänyt kansainvälisillä ruokamessuilla ruotsalaisten, norjalaisten ja tanskalaisten elintarvikkeiden näkyvyys hyvin samankaltaisilla tuotteilla, mitä myös Suomessa valmistetaan. − Suomalaisten elintarvikkeiden viennin lisäystä mietittäessä alan toimijoiden tulisi puhaltaa enemmän yhteen hiileen, miettiä nykyistä enemmän suomalaisten elintarvikkeiden brändäystä ja markkinointia. Wanhalinna pitää elintarvikealaa supermielenkiintoisena. Sillä on pal- jon mahdollisuuksia olla kiinnostava. Hän patistaakin lisäämään mielenkiintoa alaa kohtaan, jotta elintarvikeketju saisi fiksuja ihmisiä alalle. − Lisäksi toivoisin, että elintarvikealan yritykset arvostaisivat enemmän elintarvikealan koulutusta ja palkkaisivat alan koulutuksen saaneita. Uskon myös, että työkulttuuri on hieman muuttumassa ja työltä haetaan suurempaa merkitystä kuin vain säännölliset tulot. Työssä halutaan toteuttaa itseään, jolloin työkuvissa tulisi olla hieman jouston varaa sen mukaan, kuka tehtävää milloinkin hoitaa. ■ www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 5/2014 43 n ELINTARVIKEKETJU ESITTÄYTYY Pääkylmäkkö on keittiön kapellimestari Pääkylmäkkö Terhi Rosendahlilla on takana melkein 30 vuotta uraa laivoilla. Hän muistelee mielellään aikaa Cinderellalla, jossa asiakkaat vaihtelivat opiskelijoista päättäjiin. Alus kulkee nykyään Ruotsin lipun alla. − Cinderella oli minun oppikouluni. Työskentelin 12 vuotta siellä. Viking Mariellalla Terhi on ollut reilun vuoden. Keittiöremmiin kuuluu yksitoista henkilöä. Pääkylmäköitä on kaksi. − Teemme samaa työtä Tiina Alajoen kanssa. Olemme pyrkineet siihen, että toinen jatkaa siitä, mihin toinen jäi, kun vuoro vaihtuu. Eli samanlaisella linjalla ja työnkuvalla mennään. Samalla myös henkilöstön olemassaolo on Terhi Rosendahlin työn palkitsevin puoli. − Silloin viihtyy itsekin, kun on kiva henkilökunta ympärillä. Ja jos joskus saa työkaverilta hyvää palautetta, se lämmittää pitkään! Onnistuminen on ihanaa. Tiivis yhteisö Pelastustyö lisäksi Melko iso osa Terhi Rosendahlin työstä on esimiesvastuuta. Hän perehdyttää työntekijöitä, tekee viikoittaiset työsuunnitelmat, seuraa tilastoja ja toteuttaa ruokalistat. Lisäksi pääkylmäkkö valvoo laatua, osallistuu tarvittaessa erilaisiin työryhmiin ja huolehtii yleisesti siitä, että henkilöstö voi hyvin. Kaiken muun lisäksi tavallaan erillinen toinen tehtävä on valmius pelastustyöhön, jos laivalla syntyy hätätilanne. − Kyllä se on takaraivossa oleva asia. Kuulun itse ensiapuhenkilöihin. Pääkylmäkön päivän pituus on kymmenen ja puoli tuntia. Se jakautuu siten, että noin kaksi tuntia kokonaisajasta on hallinnollista työtä. Itse työaika on aamutunteja ja iltatunteja. Väliin mahtuu päivävapaa. Kahdeksan työpäivän jälkeen saa kahdeksan vapaapäivää. − Aamut alkavat yhteispalaverilla kuuman puolen vastaavan eli ”luukkumiehen”, keittiömestarin ja varastomestarin kanssa. Käymme läpi varaston tilannetta, mitä ryhmiä on tulossa, mitä tarvitaan ja mitä yleensä on tapahtumassa. Aamuun voi kuulua myös ”misojen tekoa” eli joidenkin ruokalajien esivalmistelua, vaikkapa crème brûléen osalta. Mikä on parasta työssä ruuan kannalta? − Jälkiruokien tekeminen. Tavoittelen sitä, että asiakas saa vau-tunteen aterian lopuksi. Terhi luonnehtii omaa työtään lyhyesti 44 Pääkylmäkkö Terhi Rosendahl kertoo, että ruokatrendeissä on nyt vallalla retro, street food ja hand made. sanomalla: Tämä on sellaista kivaa kapellimestarin työtä, vaikka välillä myös raskasta. Haasteet ja hymyt Pääkylmäkkö myöntää, että joskus tuntuu siltä, että aika ei riitä kaikkeen. − Sitten sitä ajattelee, että kyllä se tästä sujuu. Esimerkiksi lokakuussa kaikki listat vaihtuvat. Vaikka manuaalit on tehty etukäteen, ne eivät välttämättä toimi. Pitää soveltaa oman laivan mukaan. Mitä soveltaminen tarkoittaa? − No esimerkiksi työtilat vaikuttavat soveltamiseen. Jossain laivassa on pienemmät kylmätilat kuin toisessa, mutta menekki voi olla sama. Tai uusissa laivoissa on ruuan esivalmistelutilat alhaalla varastotilojen vieressä, kun taas meillä raaka-aineet tulevat kaikki suoraan tänne ylös. Ruokalistat vaihtuvat yhdestä neljään kertaan vuodessa. Mikä sitten on haastavinta työssäsi? − Kyllä se on henkilöstö, että kaikki viihtyvät. Että esimiehenä osaa olla oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen. Kehittyvä Elintarvike 5/2014 I www.kehittyvaelintarvike.fi Tiivis työyhteisö merkitsee myös sitä, että pitää osata ”suodattaa”, vaikka itseä väsyttäisi miten. Samat ihmiset ovat samassa huoneessa yli kymmenen tuntia. Yhdelläkin ihmisellä on vaikutusta ilmapiiriin. − Me puhumme täällä, että olemme kuin siskoja ja veljiä. Vietämme työkavereiden kanssa enemmän yhtämittaista aikaa kuin perheen kanssa. Terhi Rosendahlin työuran aikana paljon on muuttunut. − Elämme tällä hetkellä murrosaikoja. Tuntuu, että kaikki ulkoistetaan. Myös merenkulku on muuttumassa muun yhteiskunnan mukana, Terhi sanoo, mutta uskoo silti tulevaisuuteen. − Haluan ajatella, että Vikingin laivoilla matkustetaan jatkossakin. Tämä on vanha perheyhtiö, joka on aiemminkin selvinnyt erilaisista talousajoista. Haluan katsella elämää vaaleanpunaisten lasien läpi. ■ Teksti ja kuvat: Eeva Vänskä Terhi Rosendahlin urapolku • Valmistunut keittiömestariksi • Työskennellyt melkein 30 vuotta Viking Linen eri aluksilla: Viking Song -, Saga-, Olympia-, Cinderella-, Isabella- ja Mariellalaivalla. • Aloitti työuransa apulaisena ja eteni kylmäköksi. • Toimii nyt Viking Mariellan pääkylmäkkönä esimiestehtävissä. • Työelämän motto: Tiimityöskentelyllä onnistuu!
© Copyright 2024