Moniaistisuus ikääntyneiden asuinympäristöjen
Aalto‐yliopiston julkaisusarja TAIDE + MUOTOILU + ARKKITEHTUURI x/2012 JULKAISEMATON VERSIO Moniaistisuusikääntyneidenasuinympäristöjenkehittämisessä MONA‐hankkeentuloksia Verma,Ira(toim.) Aalto,Leena Aro,Päivi Harmo,Panu Hätönen,Johanna Ikävalko,Sara Maila,Reetta Rämänen,Jussi Sannemann,Christian Aalto‐yliopisto,Taiteidenjasuunnittelunkorkeakoulu Arkkitehtuurinlaitos,Sotera 1 Aalto‐yliopiston julkaisusarja TAIDE+ MUOTOILU + ARKKITEHTUURI x/2012 ISBN xxx‐xxx‐xx‐xxxx‐x (pdf) ISSN 1799‐4845 (pdf) Unigrafia Oy Helsinki 2012 2 Author(s): Verma, I (ed.) Aalto, L.; Aro, P.; Harmo, P.; Hätönen, J.; Ikävalko, S.; Maila, R.; Rämänen, J. & Sannemann, C. Name of the publication: Publisher: Aalto University, Department of Architecture Unit: Department of Architecture, Sotera Institut Series: Aalto‐yliopiston julkaisusarja TAIDE+MUOTOILU+ARKKITEHTUURI x/2012 Abstract The target is to promote sustainable development of the city where elderly people can age in their homes or home like settings and participate in the society. The quality of housing and immediate surroundings is therefore important for the frail elderly who spend most of their time at home or in the immediate surroundings. The decline of functioning capacities can reduce living area and social relations of the elderly. The nature and the immediate surroundings have an important role in the maintenance of their functioning capacities. The objective of the research project MONA Multisensory living experience was study semi-private common used spaces in housing environment for the elderly. This study is focusing on the development of the versatility of the semi-public and public spaces. The stimulating semi-private spaces inside and outside the building invite people and encourage to social contacts with other residents. In a multidisciplinary study coordinated by the Sotera Institute in the Department of Architecture, Aalto University, several user oriented research methods were applied to learn more about the use of semi-private common spaces in the housing areas for elderly. Several use-driven research methods were used for the study. The walk-through method was used to have a holistic view and to catch the problems of the common used areas. Methods used in art therapy were applied to achieve in-depth knowledge concerning the hopes and dreams of the elderly in their living environment. Small scale pilots were realized in the sheltered houses for the elderly in Helsinki. As a result, knowledge about the use of light, as well as the visual elements and sound in the perception of the space was achieved. The outdoor spaces and stimulating common use places play an important role in supporting social contacts for the elderly. The possibility to participate in the design of the living environment in the sheltered house empowered the residents and made them more active. Key words: Elderly, user-oriented, semi-private spaces, stimulation of senses 3 Tekijä(t): Verma, I. (toim.) Aalto, L.; Aro, P.; Harmo, P.; Hätönen, J.; Ikävalko, S.; Maila, R.; Rämänen, J. & Sannemann, C. Julkaisun nimi: Moniaistisuus ikääntyneiden asuinympäristöjen kehittämisessä ‐ MONA‐hankkeen tuloksia Julkaisija: Aalto‐yliopisto, Arkkitehtuurin laitos Yksikkö: Sotera Instituutti Sarja: Aalto‐yliopiston julkaisusarja TAIDE+MUOTOILU+ARKKITEHTUURI x/2012 Tutkimusala: Arkkitehtuuri Tiivistelmä Sosiaalisesti kestävä kaupunkirakenteen tavoitteena on tukea ikääntyneiden osallisuutta ja mahdollisuutta asua omissa kodeissaan tai palveluasunnoissa mahdollisimman pitkään. Ikääntymisen myötä ja toimintakyvyn laskiessa asuinrakennusten ja lähiympäristön laadun merkitys kasvaa, asukkaiden viettäessä suuren osa ajastaan kodissa tai sen välittömässä läheisyydessä. Heikentynyt toimintakyky pienentää asukkaan elämänpiiriä ja voi heikentää hänen sosiaalisia suhteitaan. Luonnolla ja lähiympäristön yhteisillä puolijulkisilla tiloilla on tärkeä tehtävä asukkaan fyysisen ja sosiaalisen toimintakyvyn ylläpitäjänä. Moniaistinen asuinympäristökokemus MONA-hankkeen tavoitteena oli tutkia ikääntyneiden asuinratkaisujen puolijulkisia yhteistiloja. Tutkimuksen painopisteenä oli yhteistilojen monikäyttöisyys ja orientoitavuus. Virikkeelliset puolijulkiset sisä- ja ulkotilat lisäävät ympäristön viihtyisyyttä ja houkuttavuutta ja edistävät näin asukkaiden kanssakäymistä. Aalto-yliopiston arkkitehtuurinlaitoksen Sotera-instituutin koordinoimassa monitieteellisessä tutkimuksessa tutkittiin asuinympäristöjen puolijulkisten tilojen käyttöä. Tutkimuksessa käytettiin useita käyttäjälähtöisen tutkimuksen menetelmiä. Käytettävyyskävelyiden kautta kartoitettiin asukkaiden käyttökokemuksia yhteistiloista ja niiden ongelmia. Taideterapian keinoja soveltaen kerättiin asukkaiden haaveita ja toiveita oman asuinympäristön suhteen. Hankkeessa toteutettiin pienimuotoista koerakentamista valituissa pilottikohteissa. Tuloksena syntyi tietoa valaistuksen, visuaalisten elementtien ja äänimaailman vaikutuksesta tilan hahmottamiseen. Piha-alueet ja puolijulkiset tilat edistävät ikääntyneiden asukkaiden sosiaalisten kontakteja ylläpitoa. Mahdollisuus vaikuttaa omaan asuinympäristöön voimaannutti ja aktivoi palvelutalon asukkaita hankkeen aikana. Avainsanat: Ikääntyneet, käyttäjälähtöisyys, puolijulkiset tilat, moniaistisuus 4 Sisällys 1. Johdanto .................................................................................................................................................... 7 1.1 Väestön ikääntyminen ......................................................................................................................... 8 1.2 Asuinympäristön virikkeellisyys ......................................................................................................... 11 1.3 Sosiaalinen ympäristö ........................................................................................................................ 12 2. Käytettävyystutkimus .............................................................................................................................. 15 2.1 Käytettävyyden määritelmä .............................................................................................................. 15 2.2 Käytettävyystutkimuksen menetelmät .............................................................................................. 15 2.3 Pilottikohteet ..................................................................................................................................... 17 3. Moniaistinen käyttäjätutkimusmetodi ........................................................................................................ 20 3.1 Työvaiheet ja visuaaliset metodit ...................................................................................................... 21 3.2.1. Ideariihi .......................................................................................................................................... 21 3.2.2. Ideointitiimi ja moniaistinen työskentely ...................................................................................... 23 3.2.3 Itsedokumentointipaketti ............................................................................................................... 24 3.3 Tulokset ja johtopäätökset ................................................................................................................ 25 4. Käytettävyyskävelyt ..................................................................................................................................... 25 4.1. Menetelmät ...................................................................................................................................... 26 4.1.1 Koehenkilöt ..................................................................................................................................... 27 4.2. Omatoimisuuteen liittyvät tekijät ..................................................................................................... 28 4.2.1 Yksilöön liittyvät tekijät .................................................................................................................. 28 4.2.2 Ympäristöön liittyvät tekijät ........................................................................................................... 29 4.3 Tulokset .............................................................................................................................................. 29 4. 4 Suosituksia ........................................................................................................................................ 30 5. Valaistuspilotti ............................................................................................................................................ 31 5.1 Pilotti Vuorensyrjän palvelutalossa ................................................................................................... 32 5.1.1 Testiryhmä ...................................................................................................................................... 32 5.1.2 Testipaikat ...................................................................................................................................... 32 5.1.3 Tulokset .......................................................................................................................................... 33 5.1.4 Johtopäätökset ............................................................................................................................... 34 5.2. Pilotti Maunulan Helander ‐kodissa ................................................................................................. 34 5.2.1 Aineiston keruu .............................................................................................................................. 34 5.2.2 Tulokset .......................................................................................................................................... 35 5 6. Mittaukset ................................................................................................................................................... 36 6.1 Maunulan Helander‐koti .................................................................................................................... 38 6.2 Vuorensyrjän palvelutalo ................................................................................................................... 39 6.3. Yhteenveto ........................................................................................................................................ 43 7. Koerakentaminen ....................................................................................................................................... 44 7.1. Istuinryhmä ....................................................................................................................................... 44 7.1 Pilottitilan valinta ja sijainti palvelutalossa ....................................................................................... 44 7.2 Suunnitteluvaihe ................................................................................................................................ 45 7.3 Suunnitelmien esittely asukkaille ...................................................................................................... 48 7.4 Suunnitelmien viimeistely ja tilan toteutus ....................................................................................... 49 7.5 Tilan käyttö suunnitelmien jälkeen .................................................................................................... 51 8. Kuvataidetta porraskäytäviin....................................................................................................................... 51 9. ARVI‐ tietokannan käytettävyystutkimus ................................................................................................... 52 9.1 Tutkimuksen tavoite .......................................................................................................................... 52 9.2 Aineistonkeruu ................................................................................................................................... 52 9.3 Tulokset .............................................................................................................................................. 53 9.4 Tutkimusta seuraavat jatkotoimet .................................................................................................... 55 10. Yhteenveto ................................................................................................................................................ 56 10.1 Lähiympäristö .................................................................................................................................. 57 10.2 Pihatilat ............................................................................................................................................ 59 10.3 Sisäänkäynti ..................................................................................................................................... 62 10.4 Porrashuoneet ja käytävät ............................................................................................................... 64 10.5 Ruokailutila ...................................................................................................................................... 66 10.6 Oleskelutilat ..................................................................................................................................... 68 10.7 Sauna ............................................................................................................................................... 70 11. Lähteet ....................................................................................................................................................... 72 Liite 1. Johtoryhmän ja tutkimusryhmän kokoonpano ................................................................................... 74 Liite 2. Maunulan palvelutalo, Asukaskysely ................................................................................................... 75 6 1. Johdanto Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksen Sotera-instituutin Moniaistinen asuinympäristökokemus -projektin (MONA) tavoitteena oli tutkia monitoimialaisen tutkimusryhmän avulla käyttäjäkeskeisiä, moniaistisia sekä sosiaalista ja fyysistä esteettömyyttä edistäviä asuinympäristöjä. Tutkimuksen painopiste oli ikääntyneiden tarpeisiin suunnattujen asuinympäristöjen puolijulkisissa sisä- ja ulkotiloissa. Niitä kehittämällä voidaan tukea sosiaalisesti kestävää ympäristöä ja erityisesti ikääntyvän väestön, aistivammaisten ja liikuntaesteisten omatoimista selviytymistä sekä samalla kaikkien asukkaiden viihtyvyyttä. Asuinympäristön virikkeellisyys, omaleimaisuus ja asukkaiden vaikutusmahdollisuus omaan asuinympäristöönsä lisäävät asukkaiden osallisuutta sekä sitoutumista alueeseen. Gehl1 esittää, että ympäristön yhteistä tilaa käytetään kolmella eri tavalla, ja että julkisen tilan laadulla ja sen käytöllä on selkeä yhteys. Nämä kolme tapaa ovat julkisen tai puolijulkisen tilan laadusta riippumaton (välttämätön), tilan laadusta riippuva (vapaaehtoinen) sekä sosiaalinen tilan käyttö. Asuinympäristön yhteiset julkiset tilat ovat välttämättömiä päivittäisten toimien suorittamiseen, kuten kaupassa käyntiin tai julkisen liikenteen pysäkille kulkemiseen. Niissä tapahtuu myös asukkaan omasta valinnasta riippuvaa oleskelua tai toimintaa kuten esimerkiksi auringossa istuskelua ja muuta virkistyskäyttöä. Hyvä ympäristö edistää Gehlin mukaan asukkaan omavalintaista oleskelua julkisessa tai puolijulkisessa tilassa, mikä lisää tilaisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen. Hänen oletuksenaan on, että asuinympäristön yhteistilojen sosiaalinen käyttö ja kanssakäyminen lisääntyvät sitä enemmän, mitä useammin asukkaat poistuvat asunnoistaan ja näkevät muita ihmisiä. Sen sijaan huonon asuinympäristön yhteisissä tiloissa asukas oleskelee mahdollisimman vähän, mikä vähentää kontaktien todennäköisyyttä. Kaupunkirakenteessa asuinrakennuksen puolijulkiset yhteistilat toimivat suojavyöhykkeinä julkisen ja yksityisen tilan välissä. Ne luovat oman kodin ja muun ympäristön välille turvallisen vyöhykkeen, jossa voidaan aktiivisesti tai tarkkailijana osallistua lähiympäristön tapahtumiin. Koti voi laajentua käsittämään oman asunnon lisäksi koko rakennuksen, pihatilan tai esimerkiksi korttelin, mikäli ympäristö koetaan mielekkäänä ja turvallisena. Ikääntyneet asuvat usein pienissä asunnoissa, joissa aika voi käydä pitkäksi ja päivä yksitoikkoiseksi. Moni ikääntynyt kärsii yksinäisyyden tunteesta. Mahdollisuus oleskeluun lähiympäristön puolijulkisissa ja julkisissa tiloissa lisää heidän osallisuuttaan kun alueen eri-ikäiset ihmiset ja heidän toimiensa seuraaminen tuo virikkeitä ja vaihtelua asukkaan arkeen. Rakennusprojekteihin kohdistuneiden kustannuspaineiden sekä tiukkojen aikataulujen alla rakennetun ympäristön suunnittelu ja toteutuksen laatu usein kärsivät, ja asuinrakennusten pohjaratkaisut sekä rakenneja materiaalivalinnat samankaltaistuvat. Rakennushankkeissa puolijulkiset tilat jäävät usein mitoitukseltaan minimiin, koska niiden katsotaan vähentävän rakennustehokkuutta. Piha-alueiden ja yhteistilojen kehittämiseen ei rakentamisbudjetissa yleensä panosteta. Kerrostalojen porraskäytävien suunnittelua ohjaavat esimerkiksi tarkat palo- ja turvallisuusvaatimukset. Porraskäytävissä käytetään vakiomateriaaleja, kaiteita ja -porrasaskelmia, minkä johdosta sisäänkäynnit ovat samannäköisiä, yhteneväisiä. ”Kotiin 1 Gehl, J. 1987. Life between buildings. 7 tulemisen” hetki, saavuttaessa arjesta, työstä, koulusta sekä julkisesta kaupunkitilasta kotiin, omille juurille, omaan identiteettiin, on tärkeä. Koska sisäänkäynnit toimivat rakennusten käyntikortteina ja kertovat asukkaistaan, tulee niiden olla yksilöllisiä, kiinnostavia ja mieleenpainuvia. Samankaltaistuvan ympäristön orientoivuus kärsii, ja sen kulttuuriset sekä historialliset kerrostumat häviävät. Asuinympäristön omaleimaisuus, kulttuurin ja historian tuominen näkyväksi lisää asukkaiden sitoutumista asuinalueeseen ja lisää asukastyytyväisyyttä. Ympäristön hyvä orientoivuus lisää asukkaiden turvallisuuden tunnetta ja omatoimisuutta. Ympäristön suunnittelussa painottuu usein visuaalinen lähtökohta, vaikka ympäristö koetaan myös kaikilla muilla aisteilla. Hankkeen pilottikohteina oli kolme eri palvelutaloa Helsingistä. Kahdessa palvelutalossa suunniteltiin peruskorjausta, kolmas oli peruskorjauksen alla. Tutkimuksessa tarkasteltiin monialaisesti pilottikohteina toimivien kolmen palvelutalon asuinympäristöjen elämyksellisyyttä, yksilöllisyyttä ja turvallisuutta. Aineistoa analysoitiin ja käsiteltiin poikkitieteellisissä workshopeissa, jotta aineistoa kyettiin tarkastelemaan mahdollisimman useasta eri näkökulmasta. Hankkeessa tehtiin kolme opinnäytetyötä ja asuinympäristöjä tarkasteltiin arkkitehtuurin, kognitio- ja käytettävyystutkimuksen sekä tila-, ääni-, kaupunki- ja maisemasuunnittelun näkökulmasta. Asukkaiden osallistumista oman asuinympäristön kehittämiseen ja ideointiin pyrittiin rohkaisemaan käytettävyystutkimusmenetelmiä asukaspaneelien kehitettiin moniaistisen palvelutaloissa haastateltiin ja havainnointiin asukkaita. avulla. Visuaalisia työskentelyn ja kautta. vuorovaikutteisia Projektiin valituissa Näkövammaisten asukkaiden liikkumista sekä muistin ja aistien merkitystä paikantamisessa selvitettiin haastatteluiden ja käytettävyyskävelyiden avulla. Projektissa tutkittiin, mitkä tekijät pilottikohteiden tiloissa ja lähiympäristössä vaikuttavat asukkaiden orientaatioon ja ympäristön muistamiseen ja miten erilaisten erityisryhmien, kuten ikääntyneiden, aisti- ja liikuntarajoitteisten liikkumista, suunnistamista ja avaruudellista hahmottamista voidaan tukea rakennetun ympäristön keinoin. Tutkimuksessa analysoitiin ja kokeiltiin rakennetun ympäristön elementtejä: materiaaleja, rytmiä, valaistusta, akustiikkaa, värejä sekä luontoelementtejä. Projektissa tehtiin pienimuotoista koerakentamista valituissa pilottikohteissa. Hankkeen päärahoittajina olivat Tekes ja Helsingin kaupungin Innovatiivinen kaupunki® –ohjelma. Lista hankkeeseen osallistuneiden tahojen edustajista löytyy raportin lopusta (Liite 1). Hankkeeseen osallistuvat yritykset pääsivät testaamaan tuotteitaan koerakentamiskohteissa ja saivat niistä käyttäjäpalautetta sekä uusia käyttökokemuksia ja kehitysideoita. Lisäksi hankkeessa kartoitettiin asukastyytyväisyyttä sekä kehitettiin uusia välineitä sisäympäristön olosuhdemittauksia varten. Näin saatiin sekä koettua että mitattua tietoa hyvinvointiin liittyvistä tekijöistä rakennetussa ympäristössä. 1.1Väestönikääntyminen Väestön ikääntyminen ja hyvin iäkkäiden yli 85-vuotiaiden osuuden kasvu asettaa haasteita asuinympäristöjen kehittämiselle. Vuonna 2040 Suomen väestöstä on arvioitu yli 65-vuotiaita olevan jo noin 26 prosenttia ja yli 85-vuotiaiden lukumäärän on arvioitu nousevan noin 104 000 henkilöstä (v. 2012) yli 8 kolminkertaiseksi 341 400 henkilöön (v. 2040)2. Keskimääräisen eliniänodotteen ja hyvin iäkkäiden osuuden kasvaessa myös muistioireisten ja erilaisista dementoivista sairauksista kärsivien henkilöiden määrä kasvaa. Hoivahenkilökunta ikääntyy muun väestön ikääntymisen myötä ja työvoiman saatavuus alalle vaikeutuu. Tulevaisuudessa yhä useampi ikäihminen asuu omassa kodissaan omaishoidon, kotipalvelun ja kotisairaanhoidon turvin. Asukkaita halutaan kannustaa itsehoitoisuuteen ja etähoito lisääntyy. Sosiaali- ja terveysministeriön Ikäihmisten palveluiden laatusuosituksen3 tavoitteeksi on asetettu ikääntyneiden kotona asumisen tukeminen. Tavoitteena on, että 91-92 prosenttia yli 75-vuotiaista asuu omissa kodeissaan tai palveluasunnoissa. Tavoite ei toteudu ainoastaan lisäämällä hoivapalveluita ja kehittämällä palvelujärjestelmää, vaan päämääränä tulee olla monipuolisesti ikäystävällinen ja kaikille sopiva yhteiskunta. Toimivat asumis- ja hoivaympäristöt edistävät osallisuutta ja vähentävät eristyneisyyttä sekä antavat asukkaille kokemuksen täysivaltaisuudesta silloinkin, kun toimintakyky alkaa asettaa esteitä. Nykyiset asuinympäristöt eivät usein tue itsenäistä asumista, sillä suurin osa rakennetusta ympäristöstä on toteutettu ennen esteettömyystiedon ja -lainsäädännön kehittymistä. Vanhojen asuinrakennusten sisäänkäynnit ovat usein esteellisiä ja kerrostaloista puuttuvat hissit. Esteettömien asuntojen tarve on tiedostettu ja lainsäädäntö on kehittynyt. Ympäristöministeriö on laatinut esityksen ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelmaksi vuosille 2012-20154. Tarvitaan pikaisia toimenpiteitä asuinympäristöjen kehittämiseksi ja korjausrakentamisen tueksi, jotta asetetut tavoitteet saavutetaan. Peruskorjausten yhteydessä asuinrakennusten esteettömyyttä on usein mahdollista parantaa vähäisin lisäkustannuksin. Esteettömyyslainsäädännön ja hyvien käytäntöjen kautta uusien asuinkerrostalojen kulkuaukot ja tasoerot pyritään suunnittelemaan pyörätuolinkäyttäjälle soveltuviksi5. Hyvä käytettävyys on kuitenkin myös muuta kuin fyysisten esteiden poistamista. Tasoerojen lisäksi myös ympäristön hahmottamiseen ja orientoivuuteen voidaan vaikuttaa laadukkaan suunnittelun avulla. Näkö- ja kuuloympäristön kehittäminen sekä muun muassa erilaisten pintamateriaalien käyttö tuo virikkeitä asuinympäristöön ja edesauttaa erityisesti ikääntyvän väestön itsenäistä pärjäämistä. Indikaattorit Tavoite (suhteutus 75 vuotta täyttäneisiin) Kotona asuvien osuus (pois lukien ympärivuorokautisen palvelun piirissä olevat) 91–92 prosenttia asuu kotona Säännöllistä kotihoitoa saavien osuus 13–14 prosenttia saa säännöllistä kotihoitoa Omaishoidon tukea saavien osuus 5–6 prosenttia saa omaishoidon tukea Tehostetussa palveluasumisessa asuvien osuus 5–6 prosenttia on tehostetussa palveluasumisessa Pitkäaikaisessa laitoshoidossa (vanhainkodit, terveyskeskussairaalat) olevien osuus 3 prosenttia on hoidossa vanhainkodeissa tai pitkäaikaisessa hoidossa terveyskeskusten vuodeosastoilla Kaavio 1. Lähde: Ikäihmisten palveluiden laatusuositus, STM, 2008. 2 Tilastokeskus. STM. Ikäihmisten palveluiden laatusuositus. 2008 4 YM. 2012. Ehdotus ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelmaksi vuosille 2012−2015. YMra16/2012 5 Verma, I. Hätönen, J. & Kilpelä, N. 2012. 3 9 Asukkaan elinpiiri pienenee ikääntymisen myötä, liikkumisen ja aistitoimintojen heikentyessä. Ikääntyneet ja liikuntaesteiset viettävät suuren osan ajastaan sisätiloissa omassa kodissaan, palveluasunnoissa tai hoivalaitoksissa. Aikaisemmat tutkimukset ovat keskittyneet pääosin asuntojen esteettömyyteen ja asunnon sisällä tapahtuvien päivittäisten toimintojen vaatimiin tilatarpeisiin. THL:n hallinnoiman RAI-tietokannan perusteella on havaittu etenkin asunnosta ulos pääsemisen sekä eristyneisyyden ja yksinäisyyden lisääntyneen viime aikoina. Vuosien 2007–2011 aikana säännöllisen kotihoidon asiakkaista kolmannes oli seuranta-ajan alussa koko ajan yksin ja seuranta-ajan lopussa osuus oli kohonnut jo 42 prosenttiin. Myös niiden osuus, jotka eivät olleet viimeisen kolmen kuukauden aikana lainkaan päässeet ulos asunnostaan, oli lisääntynyt hieman eli 28 prosentista 31 prosenttiin. Tavallisen palveluasumisen asiakkailla koko ajan yksin oleminen oli vähäisempää, mutta heilläkin oli omasta asunnosta ulospääseminen vähentynyt seurantaajalla6. Asuinympäristön turvattomuus ja muun muassa kaatumisen pelko sekä erilaiset aistivajeet lisäävät eristäytyneisyyttä. Nämä vähentävät liikkumista lähiympäristössä ja vaikuttavat näin merkittävästi ikäihmisten elämänlaatuun. Yksinäisyys voi osaltaan aiheuttaa elämänlaadun heikkenemistä ja masennusta, mikä vaikuttaa asukkaan toimintakykyyn7. Fyysinen ympäristö voi tukea omatoimista selviytymistä, mutta pahimmassa tapauksessa se myös estää sen. Asuinympäristöjen parantamiseksi tulee kehittää kokonaisvaltaisia ratkaisuja, joissa asunnon lisäksi myös rakennuksen lähiympäristö ja palvelut tukevat ikääntyvän itsenäistä asumista toimintakyvyn heiketessä. Lähiympäristön saavutettavuus auttaa päivittäisten toimien suorittamisessa ja tukee osallisuutta. Rakennus- ja yhdyskuntasuunnittelun avulla voidaan tukea heikosti liikkuvien, aistivammaisten ja lievästi muistioireisten ikääntyneiden kotona selviytymistä. Asuinympäristön sosiaalisella ja fyysisellä laadulla on myös suuri merkitys omaishoitajien jaksamiseen. Omaishoitajien määrän odotetaan kasvavan väestön ikääntymisen myötä. Rakennetunympäristön ja nykyisten palvelumallien käytettävyydessä on usein ongelmia, koska niitä ei ole suunniteltu erilaisia käyttäjäryhmiä huomioiden. Erityisryhmät voivat toimia rakennetun ympäristön innovoinnissa ”edelläkävijäkäyttäjinä” (lead user), joita varten kehitetyt ratkaisumallit, niin rakennetussa ympäristössä kuin sinne sijoittuvissa palveluissa, ovat eduksi myös kaikille muille asukkaille. Vanhukset, kuten myös lapset ovat asuinympäristönsä suurkuluttajia. Kerrostalojen pihoille järjestetään pienten lasten leikkipaikat hiekkalaatikkoineen, sen sijaan nuorten ja ennen kaikkea vanhusten tarvetta oleskella ulkosalla, kotipiirissä, ei kuitenkaan juuri huomioida. Huonolaatuinen ympäristö ei houkuttele tai ei mahdollista liikkumista kodin ulkopuolella. Visuaalisen laadun lisäksi tulee huomioida myös muihin aisteihin vaikuttavat suunnitteluratkaisut. Helsingin kaupungin tekemässä kohderyhmäselvityksessä8 seniori-ikäisten kaupunkilaisten haastatteluissa nousivat esiin toiveina lähiympäristön ja etenkin pihojen kehittäminen monipuolisemmiksi sekä ajanviettomahdollisuuksien lisääminen omalla asuinalueella. Esteettömät, helppokulkuiset, valaistut reitit virkistysalueille ja lähipalveluihin sekä hyvät liikenneyhteydet koettiin myös tärkeiksi. 6 Valtiovarainministeriön julkaisuja 12/2012 Laatikainen. 2009 8 HKI Kaupunkisuunnitteluvirasto. 2010 7 10 1.2Asuinympäristönvirikkeellisyys Ihminen kokee ympäristönsä eri aistien kautta. Monet ympäristön tuottamat elämykset ja muistot liittyvät esimerkiksi tuoksuihin ja ääniin. Lämpötila, materiaalit ja ilmanlaatu vaikuttavat myös syntyneeseen kokemukseen. Jukka Jokiniemi on väitöskirjassaan 9 tarkastellut tilojen moniaistista kokemista ja aistivammaisten ongelmia jokapäiväisessä arjessa. Hänen tutkimuksensa mukaan eri aistien kokemuksilla on kumuloiva yhteisvaikutus siihen, kuinka miellyttävänä tai luotaantyöntävänä tila koetaan. Aisteja stimuloimalla voidaan lisätä myönteistä tilakokemusta ja toisaalta voimakkaasti negatiivinen aistikokemus voi vahvistaa kielteistä tilakokemusta. Jokiniemen mukaan henkilön toimintakyky voi säilyä jonkun aistitoiminnan heikentyessä hyvänä, mikäli ympäristössä on muille aisteille riittävästi kiinnekohtia, niin sanottuja aistitarjoumia, joihin tukeutua. Tilojen elvyttävää vaikutusta (Healing environment) on selvitetty ja muun muassa viherympäristön vaikutusta potilaan stressitasoon ja kivunlievityksessä käytettyjen lääkkeiden määrään on tutkittu. Ulrichin10 tutkimusten mukaan muun muassa viheralueet, kasvit ja vesielementti vähentävät stressiä ja alentavat verenpainetta. Viherkasvit ja puutarhamaiset elementit ympäristössä saavat myös aikaan mukavuuden ja rauhallisuuden tunteita sekä vähentävät negatiivisten tunteiden, kuten pelon, vihan ja surun kokemista. Elvyttäväksi ympäristöksi määritellään ympäristö, joka on käyttäjälleen sopiva, selkeä ja looginen ja johon käyttäjä voi tuntea kuuluvansa. Elvyttävä ympäristö toimii vapauttavana tekijänä ja auttaa irti arjen elämästä. Korpelan11 mukaan elvyttävää ympäristöä voidaan kehittää. Tila-, valaistus- ja sisustussuunnittelun avulla, väri- ja materiaalivalinnoilla sekä taide- ja luontoelementeillä voidaan tuottaa myönteistä tilakokemusta ja tukea ihmisten hyvinvointia. Viihtyisyyttä ja kotiutumista voidaan Lehtimäen12 mukaan rakentaa arkkitehtuurilla, kun se tarjoaa käyttäjälle merkityksellisiä kokemuksia. Kullakin materiaalilla on ominaislaatunsa; tapansa johtaa lämpöä, toimia akustisesti, tuntua, heijastaa valoa ja vanhentua. Rakennusmateriaalit voivat hänen mukaansa myös liittää rakennuksen lähiympäristöönsä ja siten vahvistaa tuntoa paikkaan kuulumisesta, tai pyrkiä erottautumisella luomaan uudenlaisen tulkinnan paikasta. Ympäristökokemusta tutkineet Stenros ja Aura 13 toteavat, että pelkän visuaalisuuden ohella tilan materiaalit voidaan kokea myös kosketusaistin välityksellä. Iho lukee tekstuureja, painoa, tiheyttä ja lämpötiloja. Käsillään ihminen kokee ja tunnistaa muodot, ulottuvuudet, mittasuhteet, kaltevuudet, reunat, mutkat, pullistumat, tekstuurin, sileyden, muovailtavuuden, koostumuksen, värähtelyt, esineen vastuksen, liukkauden, lämmönsäätelyn ja erilaisia kipuja, kuten hyttysenpuremat. Käden välittämät elämykset saavat aikaan tunneilmaisuja ja tunteita14. Myös kulkuväylien erilaiset pintamateriaalit synnyttävät käveltäessä erilaisia kuulo- ja tuntoaistimuksia. 9 Jokiniemi, J. 2007. Kaupunki kaikille aisteille. Ulrich, R. 1999.Effects of Gardens on Health Outcomes. 11 Korpela. K. 2001. Ympäristön elvyttävyyden mittari. 12 Lehtimäki. M. 2009. 13 Stenroos, H.& Aura, S.1984. Arkkitehtuurin muoto ja sisältö. 14 Stenroos & Aura. 1984. 10 11 Kuva 1. Asuinrakennuksen piha, Göteborg. Kuva 2. Arabian matto, Elina Aalto. Arabianranta. Esimerkiksi Helsingin Arabianrannan alueella on vahvasti läsnä suomalainen muotoilu; sen historia, menestystarinat ja tekijät. Arabian tehtaan taiteilijoilla oli 1950–luvulla periaatteenaan suunnitella tavalliset käyttöastiat ja esineet niin, etteivät ne olleet ainoastaan käytännöllisiä, vaan tuottivat myös iloa käyttäjän silmälle. Arabianrannan taidehankkeet ovat jatkaneet perinnettä tuomalla taiteen kautta erilaisuutta ja virikkeitä arkiseen asuinympäristöön. Arabianrannan asuinrakennusten taideteokset on toteutettu 1% periaatteella, millä tarkoitetaan, että uudis- tai korjauskohteen rakentamiskustannuksista varataan prosentti taidetta varten. Taide on tehnyt Arabianrannan alueella näkyväksi muotoilun lisäksi paikan ja lähiympäristön muita kerrostumia kuten luontoa, historiaa ja yhteisöllisyyttä. Nämä elämykset yhdistyvät asukkaiden arkeen ja tarjoavat siihen juhlavia hetkiä. Arabianrannan alueelle rakennettavan näkövammaisten lasten päiväkodin yhteyteen suunnitellun yhteispihan elementit herättelevät kaikkia aisteja.15. Kuva 3. Gländtan, Annika Bergvik-Forsander, Käpytikka ry:n sisäänkäynti Kuva 4. Arjen palasia. Anne Siirtola. Taide ja paikan historia ovat esillä Arabianrannan asuinympäristössä. 1.3Sosiaalinenympäristö Sosiaalisella ympäristöllä on suuri vaikutus ikääntyneiden asukkaiden pärjäämiseen. Puolison kuollessa tai sairastuessa ja ystäväpiirin pienentyessä sosiaalisten kontaktien puuttuminen voi heikentää elämän laatua. Säännöllisen kotihoidon piirissä on noin 12 prosenttia yli 75-vuotiaista (2010). Heistä lähes puolet on melkein 15 Isohanni, T. 2006 ja 2008 12 koko ajan yksin kotihoidon käyntiä lukuun ottamatta. Osuus on noussut viime vuosina16. Tuttu ja turvallinen ympäristö tukee tällöin omatoimista pärjäämistä. Tavoitteena tulee olla, että asukkaat voivat jatkaa asumistaan samalla tutulla alueella myös toimintakyvyn laskiessa. Asuinrakennuksen elinkaarimallin rinnalle on tullut ajatus alueiden elinkaaresta. Termit Aging in Place ja Life Time Neighborhoods kuvaavat asuinympäristöä, korttelia tai kaupunginosaa, jonka sisällä ikääntynyt voi löytää toimintakyvylleen sopivan asunnon joutumatta muuttamaan kokonaan uuteen ympäristöön. Lähipalveluiden, virkistysalueiden ja julkisen liikenteen saavutettavuus ovat tärkeitä tekijöitä ikääntyneen itsenäisessä pärjäämisessä. Ikärakenteeltaan monipuolinen asuinympäristö luo myönteisen sosiaalisen kontrollin asuinalueelle ja tukee päivittäisten palvelujen säilymistä. Tutkimushankkeen aikana tutustuttiin Itävallassa ja Saksassa ikääntyneiden palveluasumiseen sekä korttelikeskuksiin, ”Kaikkien sukupolvien taloihin” (Mehrgenerationenhaus), joissa muun muassa ikääntyneen väestön ja maahanmuuttajien osallistumista tuetaan aktiivisesti. Keskukset toimivat korttelien yhteisinä olohuoneina ja luovat mahdollisuuden eri sukupolvien ja eri kulttuurien kohtaamisen. Keskukset toimivat tiedon ja avun jakelupaikkoina sekä oleskelun ja harrastustoiminnan tiloina. Kahvila- tai ravintolapalvelut ja harrastetilat ovat avoinna kaikille alueen asukkaille. Ajatuksena on, että kunta tarjoaa tilat, joita palveluntuottajat sekä voittoa tavoittelemattomat ja vapaaehtoisjärjestöt voivat käyttää toimintansa järjestämiseen. Koululaisten iltapäivätoimintaa ja maahanmuuttajien kieltenopetusta järjestetään vapaaehtoisvoimin, yhteistyössä kaupunginosan ikääntyneiden asukkaiden kanssa. Tärkeää on, että ikääntyneet voivat halutessaan osallistua myös palveluiden tuottamiseen ja saavat tuntea itsensä tarpeellisiksi. Osa keskuksista tarjoaa asuntoja lyhyt- ja pitkäaikaiseen käyttöön. Münchenissä on kehitetty kunnan Wohnen im Viertel –konsepti, jossa asuinalueen asukkaille tarjotaan heidän tarvitsemiaan palveluita. Tyypillisimpiin apupalveluihin kuuluvat kotitöissä ja kaupassakäynnissä avustaminen, lastenhoitopalvelut, apu erilaisten lomakkeiden ja hakemusten täyttämisessä sekä hoiva- ja 17 lääkäripalvelut, jotka järjestetään yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa . Kuva 5. ja kuva 6. Unter den arcaden, München 16 17 Valtiovarainministeriö. 2012. Hätönen, J. 2012. 13 Yhteisöllisten asumismuotojen tarpeellisuus on viime aikoina noussut esiin. Yksinasuvien ikääntyneiden ryhmä kasvaa ja erityisesti iäkkäiden yksin elävien naisten osuus kasvaa. Miehet asuvat naisia useammin parisuhteessa, johtuen osittain siitä, että naisten eliniänodote on korkeampi. Seniori-ikäiset ovat itse perustaneet asuinyhteisöjä, joissa luotetaan naapuriapuun. Pohjoismaissa on yksittäisiä esimerkkejä aktiivisten seniori-ikäisten perustamista asuinyhteisöistä. Asukkailla on kullakin yhteisössä oma itsenäinen asuntonsa, minkä lisäksi rakennuksissa on yhteistiloja kuten ruokailutilat sekä harraste- ja oleskelutilat. Asukkaat voivat vaikuttaa yhteisöjen toimintaan ja palveluntarjontaan. Tällaiset ratkaisut mahdollistavat asukkaiden itsenäisen elämän ja antavat toisaalta turvallisuuden tunteen. Toteutetuissa yhteisöllisissä asuinyhteisöissä odotetaan kaikkien asukkaiden jonkin asteista osallistumista toimintaan. Asumisyhteisö voi olla myös järjestäytynyt yhdistykseksi, joka vastaa yhteisön toiminnasta. Olemassa olevat esimerkit, kuten Arabianrannan Loppukiri ja Wienin Sargfabrik, ovat aktiivisten asukkaiden itse toteuttamia projekteja, jotka ovat vaatineet pitkää sitoutumista. Näille asuinyksiköille on ominaista panostaminen rakentamisen laatuun sekä yhteistilojen määrään ja viihtyisyyteen. Kuva 7. ja kuva 8. Sargfabrik, Wien. Talon rakentamisesta ja asuinyhteisön pyörittämisestä vastaa VIL (Verein für Integrative Lebensgestaltung) -yhdistys, joka vastaa myös asuntojen ja muiden tilojen vuokraamisesta. Olemassa olevien yhteisöasumisen esimerkkien kautta voidaan löytää uusia asumismalleja ikääntyneille, itsenäisen asumisen rinnalle, torjumaan yksinäisyyttä. Kokemukset kuitenkin osoittavat, että tiivis yhteisöllinen asumistapa vaatii asukkaan sopeutumista eikä se sovi kaikille. Sukupuolijakauma voi myös olla vääristynyt ikääntyneiden asukkaiden kohdalla ja asuinyhteisöstä tulee naisvaltaisia. Tanskassa Tekesin Rakennettu ympäristö -ohjelman järjestämän tutustumismatkan18 kohteena olleessa senioriasumisyhteisössä Herfra til Evigheden (Roskilde) kuitenkin erityisesti yhteisön miesporukka, joka alun perin oli epäileväinen yhteisasumisen suhteen, kertoi olevansa tyytyväinen saadessaan miesseuraa harrastuksiin ja vapaa-ajan viettoon. 18 Tekesin Rakennettu ympäristö –ohjelma, Hyvis matka Tanskaan 30.01. – 31.01.202 14 2. Käytettävyystutkimus Käytettävyystutkimuksen tavoitteena tässä hankkeessa oli asukkaiden kohtaamisten ja vuorovaikutuksen edistäminen, heidän osallistumismahdollisuuksiensa lisääminen sekä tilojen muuntojoustavuuden ja viihtyisyyden kehittäminen. Hankkeessa asiantuntijana ja käyttäjänä kuultiin pääasiassa asukkaita. Hankkeen onnistuminen edellytti kuitenkin henkilökunnan sitoutumista, työpanosta ja osaamista. Palvelutalojen henkilökuntaa ja johtoa kuultiin ja heiltä saatiin paljon arvokasta taustatietoa. Henkilökunnan kanssa myös keskusteltiin asukkaiden esille tuomista teemoista ja he olivat tiiviisti mukana hankkeen käytännön järjestelyissä. Hankkeeseen valikoitui kolme palvelutaloa Helsingin alueelta. Henkilökunnan esittämiä tarpeita työympäristön ja tilojen suhteen ei tässä raportissa käsitellä. 2.1Käytettävyydenmääritelmä Käytettävyydellä tarkoitetaan esimerkiksi palvelun tai ympäristön helppokäyttöisyyttä siten, että se vastaa käyttäjän tarpeisiin ja tuottaa hänelle mielihyvää. ISO 9241–11 -standardi 19 määrittelee käytettävyyden seuraavasti: se vaikuttavuus, tehokkuus ja tyytyväisyys, jolla tietyt määritellyt käyttäjät saavuttavat määritellyt tavoitteet tietyssä ympäristössä. Vaikuttavuus ilmaisee, miten tarkoin ja täydellisesti käyttäjä saavuttaa toivomansa tavoitteen ja tehokkuus, miten käytetyt voimavarat ja aika vastaavat saavutettuun lopputulokseen. Tyytyväisyydellä tarkoitetaan käyttäjän kokemaa tyytyväisyyttä ja vuorovaikutuksen sujuvuutta. Tässä tutkimuksessa käytettävyystutkimuksen kohteena olivat palvelutalot ja käyttäjänä sen asukkaat. Alexanderin20 mukaan toiminnallisuuden lisääntyminen rakennuksessa ei välttämättä tarkoita käytettävyyden lisääntymistä. Esimerkiksi rakennuksen hyvin toimiva pohjaratkaisu ei takaa välttämättä rakennuksen käytettävyyttä. Toisaalta hyvä rakennus voi olla käyttäjäystävällinen ja saavutettava, vaikka itse rakennus ei toimi tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Rakennuksen käytettävyys syntyy siitä, että ihmisen päivittäinen toimiminen ja käyttäytyminen rakennuksessa on luontevaa eikä aiheuta hankaluutta. Käyttäjän kokemuksiin perustuva tutkimus pyrkii löytämään ratkaisuja, jotka linkittävät käytettävyyden ja yksilön tunnetilan. Tämä käsittää käyttäjän asenteet ja havainnot, minkä voi pukea sanoiksi tyytyväisyys ja säädeltävyys 21 . Halbwachsin 22 mukaan käytettävyyttä ei voida arvioida ilman kysymyksiä kenelle, mihin tarkoitukseen ja mihin toimintaan hyötyä haetaan. Käytettävyystutkimusta ja käyttäjäkävelyitä sovellettiin tässä tutkimuksessa erityisesti palvelutalossa asuvien näkövammaisten ikääntyneiden itsenäisen liikkumisen tutkimiseen. 2.2Käytettävyystutkimuksenmenetelmät Yhtenä käyttäjälähtöisen tutkimuksen aineistokeruumenetelmänä olivat fokusryhmäkeskustelut, jotka nimettiin tämän tutkimuksen puitteissa Ideariihiksi. Ryhmäkeskusteluun valittiin pilottikohteessa asuvan asukasryhmän ja kohteen palveluita käyttävän asiakasryhmän vapaaehtoisia edustajia. 19 ISO 9241‐11. 1998 Alexander. 2007 21 Fenker. 2007. 22 Halbwachs.1997 20 15 Fokusryhmäkeskusteluiden avulla haluttiin korostaa tutkittaville heidän asiantuntija-asemaansa. Fokusryhmäkeskusteluissa pyrittiin tietoisesti luomaan normaali keskustelutilanne, jossa on vapautunut tunnelma 23 . Keskusteluissa käytettiin teemoja, jotka nousivat esiin asuinympäristöjen havainnoinnin sekä haastattelujen pohjalta. Valkilan et al. 24 mukaan esikuva fokusryhmäkeskustelulle löytyy Rossin 25 et al. tekemästä brittiläisestä tutkimuksesta, jossa kuvataan tutkimushankkeen rinnalle kehitettyä ”consumer panel” -kuluttajapaneelia. Kuluttajapaneelin käytöllä saavutetaan kahdensuuntaisen tiedonvälityksen etuja. Usein osallistujat ovat edustamissaan organisaatioissa aktiivisia vaikuttajia (esimerkiksi potilaiden etujärjestöt) ja tuovat niiden ihmisten ääntä kuuluviin, jotka muuten eivät ehkä ole aktiivisia. Toisaalta kuluttajapaneeleissa toimivat vievät uutta tietoa organisaatioihinsa ja edistävät esimerkiksi uusien toimintatapojen omaksumista 26 . Seymor et al. 27 korostavat ryhmän pientä kokoa ja kiireettömyyttä välttämättöminä tekijöinä erityisesti silloin, kun tutkitaan ikääntyvien ihmisten kokemuksia ja mielipiteitä asioista, jotka ovat heille herkkiä. Ryhmän vuorovaikutuksen avulla saadaan selville myös sellaista tietoa, jota ei ilman sitä saataisi esiin 28 . Sim 29 selventää ryhmän vuorovaikutuksen voivan auttaa ihmisiä tutkimaan ja selkeyttämään ajatuksiaan. Käytettävyyskävely oli toinen käytettävyystutkimusmenetelmä, jota sovellettiin tutkimuksessa. Blakstadin30 et al. mukaan käytettävyyskävely (walk-through) ei ole vain yksi metodi vaan yleisnimitys useille eri tekniikoille, joiden avulla haetaan tietoa ”matkalla” rakennuksessa, arvioiden samalla erilaisia laatutekijöitä ja epäkohtia eri osissa rakennusta. Käytettävyyden arvioinnissa käytettävien metodien avulla voidaan myös analysoida ja arvioida olemassa olevia rakennuksia; käyttäjän suhdetta rakennukseen kuin myös apuvälineenä uuden kohteen suunnittelussa ja kehitystyössä (Blakstad et al. 2007). Tässä tutkimuksessa toteutetut käytettävyyskävelyt pohjautuvat pohjoismaiseen Gåtur –menetelmään31, joka on rakennetun ympäristön käytettävyyden tutkimiseen ja arvioimiseen kehitetty väline. Menetelmä on johdettu rakennusten käyttöönoton jälkeiseen arviointiin tarkoitetusta Post-occupancy evaluation POE – menetelmästä. Menetelmän tarkoituksena on selvittää valitun kohderyhmän arviot tietyssä ympäristössä määrättyyn aihepiiriin tai tavoitteisiin liittyen. Ohjatun kävelykierroksen reitti ja pysähdyspaikat suunnitellaan etukäteen ja merkitään karttaan tai rakennuksen pohjapiirrokseen. Kävelykierros on vuorovaikutteinen ja osallistujien arvioita voidaan tarkentaa pysähdyspaikoissa lisäkysymyksillä. keskustelut kirjataan sillä tarkkuudella kuin on tarpeen. Paras tapa tallentaa keskustelut on nauhoittaa tai videoida ne. Kierroksen loppuun on hyvä varata aikaa lisäkommenteille ja lyhyelle yhteenvedolle. Lopuksi kaikki kirjatut kommentit sekä nauhoitettu aineisto puretaan, litteroidaan ja analysoidaan. 23 KitzingerJ. 1995.; Krueger R. A. 1994. Valkila, N.; Litja, H.: Aalto, L. & Saari, A. 2008. 25 Ross, F.; Donovan, S.; Brearly, S. & al. 2005. 26 Ross, F.; Donovan, S.; Brearly, S. & al. 2005. 27 Seymor, J.; Bellamy, G.; Gott, M.; Ahmedzai, S. & Clark, D. 2002. 28 KitzingerJ. 1995.; Krueger R. A. 1994.Morgan, D. 1988. 29 Sim, J. 1998. 30 Blakstad, S.H.; Hansen G.K. & Knudsen, W. 2007. 31 Hurtig, E.; Paulson, J.; Sundberg, S. & de Laval, S.. 1997 24 16 2.3Pilottikohteet Käytettävyystutkimukseen valikoitui kolme palvelutaloa, jotka valittiin yhdessä hankkeen johtoryhmän kanssa. Pilottikohteeksi valitut palvelutalot sijaitsivat kaikki Helsingin keskustan ulkopuolella: Vuorensyrjän palvelutalo Jakomäessä, Ilmari Helanderin vanhustensäätiön kohde Maunulassa ja Helsingin Diakonissalaitos Hoiva Oy:n kohde Pitäjänmäessä. Kuva 9. Pilottikohteeksi valitut palvelutalot sijaitsivat Helsingin keskustan ulkopuolella. Helsingin Loppukiri toimi hankkeessa vertailukohteena. Vuorensyrjän palvelutalo Jakomäessä sijaitsee kerrostalovaltaisella alueella, joka on pääosin rakennettu 1970-luvulla. Alueen asuntokannasta yli 60% on vuokra-asuntoja32. Alueella on alkanut laaja kiinteistöjen ja ympäristön korjaus- ja parannusohjelma. Peruskorjausten yhteydessä useaan kerrostaloon on rakennettu hissit, mikä parantaa alueen esteettömyyttä. Palvelutalon vieressä sijaitsevia vuokra-asuntoja voidaan tarjota muille ikääntyneille. Palvelutalo sijaitsee mäen juurella terveyskeskuksen vieressä, lähellä ostoskeskusta. Lähiympäristöstä löytyy muita palveluita kuten kirjasto, päiväkoti ja kirkko. Jouko kutsulinjan pysäkki sijaitsee terveyskeskuksen vieressä. Palvelutalo voi tulevaisuudessa tarjota muun muassa ruokapalveluita alueen ikääntyneille. 32 Helsingin kaupungin Tietokeskus. 2011. 17 Kuva 10. Vuorensyrjän palvelutalon koostuu useasta rakennuksesta, joiden väliin jää viheraluetta. Asukkaiden kannalta suuri ongelma on liikkuminen ulkokautta asunnoista päärakennuksen (keskellä), jossa yhteiset ruokailu-, liikunta-, toiminta- ja saunatilat sijaitsevat. Kuva 11. ja kuva 12. Ruokailutila on pääsisäänkäynnin yhteydessä. Pääsisäänkäynti ei erotu rakennuksen julkisivusta. Aulan on odottelutilana aivan liian pieni ja myös kaikuisa, vetoisa ja epäviihtyisä. Ilmari Helanderin vanhustensäätiön Maunulan Helader-koti sijaitsee kerrostalovaltaisella alueella, lähellä Maunulan terveysasemaa ja Suursuon sairaalaa. Maunulan väestöstä 21,5% 33 on yli 65-vuotiaita ja Helanderin-kodin läheisyyteen on rakenteilla useampi senioritalo. Palvelutalo pyrkii tulevaisuudessa avaamaan palvelunsa mahdollisuuksien mukaan myös palvelutalon ulkopuolisille ikääntyneille. Kaupunki toteutti 2003 palvelutalon läheisyyteen kuntopolun, joka soveltuu ikääntyneille rollaattorin ja pyörätuolin käyttäjille. Kirjasto sijaitsee noin neljän sadan metrin päässä palvelutalosta ja lähin bussipysäkki noin 500 metrin päässä, mutta alueella toimii Jouko kutsulinja. 33 Helsingin kaupungin Tietokeskus. 2011. 18 Rakennuksen peruskorjaus alkoi keväällä 2012 ja se etenee kerros kerrokselta. Hankkeen tarkoitus oli selvittää, miten näiden tilojen käyttöä voisi kehittää. Hankkeessa syntynyttä tietoa on pystytty suoraan hyödyntämään rakennuksen peruskorjauksen toteutuksessa. Kuva 13. Maunulan Helander-kodin sisäänkäynti erottuu kadulta. Kuva 14. Helander-kodissa on runsaasti yhteiseen käyttöön tarkoitettuja tiloja, mutta ne eivät ole säännöllisesti aktiivisessa käytössä. Diakonissalaitoksen Hoiva Oy:n Kotikallion Hoivakoti sijaitsee Pitäjänmäellä pientalovaltaisen alueen keskellä. Aluetta on rakennettu 1990-luvun vaihteessa ja hoivakoti aloitti toimintansa 1987. Hoivakodissa on tehostetun palveluasumisen ja hoivan yksiköitä muistisairaille ikääntyneille. Sisääntulokerroksessa on palveluita tarjolla myös palvelutalon ulkopuolella asuville ikääntyneille. Bussipysäkki sijaitsee noin 500 metrin päässä Turuntien varressa ja palvelut ovat etäällä hoivakodista, mutta asukkaat eivät pysty omatoimisesti liikkumaan lähiympäristössä. Jouko kaupunginosalinja liikennöi alueella, mikä helpottaa omaisten ja palvelutalon ulkopuolisten asiakkaiden asiointia hoivakodissa. Hoivakodin ulkotilojen haasteena muistisairaiden asukkaiden hoivan kannalta ovat suuret korkeuserot sekä yleinen jalankulkuyhteys ulkoilupihan läpi. Hoivakodin tilat olivat hankkeen aikana peruskorjauksen alla. Peruskorjattavien tilojen väritys- ja valaistussuunnittelua käytiin läpi hankkeen vastaavan suunnittelijan kanssa. Kuva 15. Jouko kaupunginosalinjan pysäkki on Kotikallio Hoivakodin pääsisäänkäynnin yhteydessä. Kuva 16. Kahvio ja palvelupiste rakennuksen alakerrassa ovat avoimia myös palelutalon ulkopuolisille. Kotikallion Hoivakoti. 19 3.Moniaistinenkäyttäjätutkimusmetodi Sara Ikävalko Hankkeeseen tehtiin Aalto-yliopiston Taideteollisen korkeakoulun, strategisen ja teollisen muotoilun osaston opinnäytetyö ”Erityisryhmille suunnatut visuaaliset ja vuorovaikutteiset käyttäjätutkimusmetodit” (työnimi), jossa kehitettiin visuaalista ja vuorovaikutteista käyttäjätutkimusmetodia. Menetelmän työskentelyssä yhdistettiin ekspressiivisen taideterapian ilmaisullisia keinoja käyttäjätutkimuksen ja muotoilun tutkimuksen metodeihin. Visuaalinen ja vuorovaikutteinen käyttäjätutkimusmetodi on etenkin erityisryhmien tutkimiseen suunnattu menetelmä, jonka avulla voidaan saada vaitonaisen kohderyhmän edustajien ääni kuuluviin. Erityisryhmillä tässä tutkimuksessa tarkoitetaan ikääntyneitä. Ikääntymiseen liittyvä toimintakyvyn heikkeneminen voi vaikuttaa myös ihmisten verbaaliseen ilmaisuun. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hiljaisten asukkaiden mielipiteitä ja näkemyksiä ei olisi syytä kuulla. Tutkimuksen tavoitteena oli luoda verbaalisen kommunikoinnin rinnalle tällaiseen käyttäjätutkimustilanteeseen visuaalinen ja vuorovaikutteinen kerronta, joka toimii vaihtoehtoisena itseilmaisumuotona. Hankkeen tiimoilta kehitetyn tutkimusmenetelmän erityisenä tarkoituksena on huomioida ikääntyneen väestön erityispiirteet. Visuaalinen ja vuorovaikutteinen käyttäjätutkimus toteutettiin Helsingin Jakomäessä sijaitsevassa Vuorensyrjän palvelutalossa. Palvelutalon toiminnassa painottuu etenkin alkoholiongelmaisten sekä mielenterveyspotilaiden hoito. Heikentyneet aistit, muistiongelmat, liikkumis- ja toimintarajoitteet sekä muut fokusryhmän jäsenten henkilökohtaiseen historiaan liittyvät tekijät asettivat haasteita tutkimukselle. Fokusryhmän taustat huomioiden, moniaistisuuden merkitys ja mahdollisuudet ilmaisussa sekä muistojen ja unelmien esilletuomisessa nousivat merkittävään asemaan. Visuaalinen työskentelytapa toimi hankkeessa käyttäjätutkimusmetodina, jolla kartoitettiin palvelutaloympäristössä asuvien vanhusten elämänpiiriä. Käyttäjätutkimuksen tarkoituksena oli perehtyä heterogeenisen asukasryhmän monenkirjaviin kokemuksiin palvelutalossa asumisesta ja saada kuuluviin ikäihmisten ajatuksia heidän elinympäristönsä yhteisistä sosiaalisista tiloista. Työskentelyn yhteydessä kartoitettiin kohderyhmän käyttämiä palveluita sekä niiden käytettävyyden edellytyksiä. Tästä lähtökohdasta nouseva tavoite oli kehittää erityisryhmille suunnattu luova ja toiminnallinen käyttäjätutkimusmenetelmä, jonka avulla voidaan nostaa erityisryhmien näkemyksiä suunnittelun ohjenuoriksi. Tarkoituksena oli tuottaa arvokasta tietoa ja materiaalia arkkitehtuurin ja muotoilun prosessien tueksi sekä tuoda esiin, kuinka menetelmän visuaalista aineistoa ja prosessia voidaan käyttää innovatiivisen suunnittelutyön työvälineenä. Visuaalisen käyttäjätutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää niin rakennetun ympäristön, tuotteiden kuin palveluidenkin suunnitteluprosesseissa. 20 3.1Työvaiheetjavisuaalisetmetodit Käyttäjätutkimuksen kohderyhmänä olivat Vuorensyrjän palvelutalossa asuvat ikääntyneet. Käyttäjätutkimus jakaantui kahteen vaiheeseen. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa järjestettiin kartoittavat Ideariihi – työpajat palvelutalon jokaisessa asumisyksikössä, joita Vuorensyrjässä on neljä kappaletta. Ideariihiin valittiin palvelutalon henkilökunnan avustuksella heterogeeninen otanta asumisyksikön asukkaista. Ideariihissä oli yhteensä mukana 29 osallistujaa, 19 naista ja 10 miestä. Ikähaarukka oli 59–98 vuotta. Ensimmäisen vaiheen Ideariihet pidettiin kunkin asumisyksikön yhteisissä olohuonetiloissa huhti- ja toukokuussa 2011. Osa tutkimukseen osallistujista oli hyvin heikkokuntoisia, jolloin osallistumiselle oleellista oli, että tutkimustilanne järjestettiin tutussa ympäristössä lähellä heidän kotiaan. Tutkimuksen toisessa vaiheessa Ideariihistä valikoitui Ideointitiimi (7 henkilöä), joka kokoontui toukokesäkuussa palvelutalon päärakennuksen toimintatilassa. Edustajia valittiin jokaisesta asumisyksiköstä. Ideointitiimin osallistujista neljä oli miehiä ja kolme naisia, jotka olivat kaikki fyysiseltä kunnoltaan eritasoisia. Tarkoituksena oli saada Ideointitiimiin palvelutalon asukaskuntaa kuvaava heterogeeninen otanta. Ideointitiimi työskenteli aktiivisesti viikoittain, viiden viikon ajan, touko- ja kesäkuussa 2011. Osallistujat saivat lisäksi itsedokumentointitehtäviä sekä välineitä, joilla he saattoivat työstää annettuja tehtäviä tapaamisten välillä. Yhteistyö Ideointitiimiin kanssa säilyi aina joulukuuhun 2011 asti. Ideatiimin ohjaajana toimi fasilitaattori, tässä tutkimuksessa opinnäytetyön tekijä, jonka tehtävänä oli ohjata työskentelyä, jakaa tehtävänannot ja ratkaista, kuinka jokainen osallistuja voi osallistua työskentelyyn. Tutkimustilanteissa oli mukana myös dokumentoija, jonka tehtävänä oli kirjata kommentit ja havainnot. Tutkimustilanteet tallennettiin videon ja valokuvien avulla. 3.2.1.Ideariihi Ideariihi-työpaja, joka oli visuaalinen ja vuorovaikutteinen ryhmätyöskentelytilanne, toimi alkukartoituksena ja tutustumismetodina palvelutalon asukkaisiin ja heidän näkemyksiinsä omasta asuinympäristöstään. Jokaiseen Ideariihi-työpajaan osallistui 8-10 hyvin erikuntoista asukasta. Kaikissa neljässä työpajassa tehtiin samat tehtävät ja pyrittiin siihen, että tutkimustilanteet olisivat mahdollisimman identtiset keskenään. Työpajat olivat kestoltaan puolitoista tai kaksi tuntia keskustelujen määrästä riippuen. Osallistujien fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen jaksaminen oli rajallista ja työpajassa pidettiin myös lyhyt tauko. 21 Kuva 17. Menetelmänä käytettiin kuvakorttityöskentelyä, jossa kukin osallistuja sai valita tilaan tai ympäristöön liittyvän miellyttävän ja epämiellyttävän kuvan. Kuva 18. Yhtenä työvaiheena osallistujat saivat maalata pyöreille papereille unelmiensa tilan. Pöydällä oli tarjolla päävärejä, väli- ja murtovärejä sekä mustaa ja valkoista. Asukkaiden kommenttien käsittelemisen, kirjaamisen ja yhteisen ymmärryksen luomiseksi opinnäytetyönä kehitettiin ns. ”Elämän maisema -metodi”. Metodissa ”Elämän maiseman” kolme eri tasoa piirtyy seinälle kaikkien osallistujien nähtäväksi työskentelyn aikana. Maiseman alatasolle asetellaan osallistujien kommentit epämiellyttävistä tiloista ja tilanteista, jotka kirjattiin kivenmuotoisiin post-it -lappuihin. Keskimmäiseen kerrokseen kerättiin osallistujille mieluisat ja hyvät asiat liittyen palvelutalon tiloihin ja asumiseen. Tällä tasolla käsiteltiin myös ympäristöön liittyvät seikat, joita tuli yllättävän runsaasti esille. Lähiympäristö -teemat kirjattiin vihreille pensaanmuotoisille posti-it -lapuille ja asumisen hyvät seikat oransseille talonmuotoisille lapuille. Osallistujien unelmat ja toiveet aseteltiin maiseman korkeimmalle tasolle, sinisille pilvenmuotoisille lapuille. Kuva 19.ja kuva 20. Elämän maisema –metodi ja muut Ideariihen tulokset esiteltiin näyttelyssä palvelutalossa syksyllä 2011. Visualisoinnin keinoin avattiin keskustelu, jonka avulla koottiin ja jäsenneltiin ryhmän ajatuksia ja kokemuksia kollektiivisesti. Tämä niin kutsuttu sanallistaminen on hyvin tärkeää, jotta tutkijat eivät itse oleta tai päättele, 22 mitä osallistuja on mahdollisesti tarkoittanut. Visuaalisissa metodeissa on oleellista huomioida osallistujien toimintarajoitteet ja tarjota erilaisia työvälineitä siten, että jokainen löytää itselleen mieluisan työstötavan. Fasilitaattorin tehtävänä on mahdollistaa jokaisen osallistujan työskentely hänelle mieluisalla tavalla. Unelmien tila saattoi olla hyvinkin kuvaava tai abstrakti. Tämän työskentelyn tavoitteena oli kiteyttää visuaalisin keinoin, minkälaisia elementtejä (värejä, tiloja, tunnelmia, tuotteita, materiaaleja, valaistusta, kohtaamisia) ikäihmiset toivoivat omaan ympäristöönsä. Visuaalisen ja toiminnallisen kerronnan avulla luodaan uusia tiedontuottamisen tapoja. Nämä metodit toimivat niin sanottuna kolmantena kielenä puhutun ja kirjallisen ilmaisun rinnalla. Jokaisessa työpajassa syntynyt ”Elämän maisema” oli aina erilainen. Tietyt asuinympäristöön liittyvät teemat ja toiveet toistuivat, mutta eri asumisyksiköiden välillä oli kuitenkin selvästi huomattavissa eroja. Asuintalon sijainti suhteessa päärakennukseen, henkilökunnan työilmapiiri, piha-alueiden ja rakennusten kulkuväylät, maiseman ja yhteisen aktiivisen päivätoiminnan eroavuudet korostuivat tutkimuksissa. 3.2.2.Ideointitiimijamoniaistinentyöskentely Ideointitiimin tapaamiset ajoittuivat touko-kesäkuulle 2011. Tapaamiset pidettiin palvelutalon päärakennuksen toimintatilassa, joka oli neutraali, kaikille tasa-arvoinen kokoontumispaikka. Ideointitiimin kanssa jatkettiin Ideariihen työstä syntyneiden teemojen työstämistä. Ideointitiimiin osallistuneet pohtivat ja visualisoivat tarkemmin ja konkreettisemmin palvelutaloympäristön yhteisiä tiloja ja niiden tarpeita. Pienoismallinavullatyöskentely Ideointitiimi jaettiin kahteen ryhmään, joissa työstettiin kummassakin 1000 mm x 800 mm kokoista kolmiulotteista pienoismallia palvelutalon välittömästä ympäristöstä. Materiaaleina käytettiin luonnon materiaaleja, erilaisia värejä, muovailuvahoja ja leikekuvia. Houkuttelevat materiaalit auttoivat osallistujia aloittamaan työskentelyä. Eräskin osallistuja vaikuttui kun sai käsitellä sahanpurua, puulastuja, sammalta ja hiekkaa, joihin hän ei ollut aikoihin koskenut. Jopa näiden materiaalien tuoksu herätti ideoita ja muistoja osallistujissa. Tiimit visualisoivat aikaisemmin esille tulleita unelmia pienoismalleihin ja loivat uudenlaisia toimintaedellytyksiä palvelutalon arjessa viihtymiseen. Lopuksi osallistujat leikkivät tai simuloivat toimintaansa ”unelmien maailmoissa” eläinhahmoilla. Leikin avulla ihmisen on helpompi hullutella ja irtautua arkielämän käytösnormeista. Tutkimustilanteessa seurattiin missä ja mitä ikäihmiset leikkivät. Minkälaisissa tiloissa he kohtaavat toisiaan? Missä ja milloin he haluavat olla itsekseen? Minkälaista sosiaalista ja yhteistä aktiviteettia he kaipaavat palvelutalon arkeen? Kiteytyykö johonkin tilaan tai toimintaan ongelmia ja kuinka he ratkaisisivat ne? 23 Kuva 21. ja kuva 22. Pienoismallin ja kolmiulotteisen työskentelyn kautta alueen hahmottaminen oli asukkaille helpompaa. Toiminnallisessa ja visuaalisessa työskentelyssä korostui nimenomaan vaitonaisten ja heikkokuntoisempien osallistujien merkitys. Yllättäen juuri he olivat vahvimmillaan tilanteissa joissa kuvin, muovaillen tai leikkien luotiin ymmärrystä arjesta ja kehitysideoita tulevasta. Pienoismalleihin syntyi useita kohtia, joissa asukkaat haluaisivat viettää aikaa ”pienellä porukalla” kuten terasseja, pihamökkejä, keinuja, vihervajoja, parvekkeita sekä polkuja, kunto- ja temppuratoja ja tiloja joissa voi kisailla. Tuoksutarjotin Tuoksutarjotin–menetelmä oli kiinnostava kokeilu. Tarjottimella oli suljetuissa purkeissa erilaisia tuoksuja kuten pesuaine, terva, kahvi, mentolipastilli ja ruisleipä, joita Ideointitiimin jäsenet saivat tuoksutella. Kaikki muut aistikanavat yritettiin eliminoida ja keskittyä juuri tuoksuun. Tuoksut herättivät muistoja, ajatuksia ja ideoita. Henkilöt saivat ajatella ääneen ja assosioida vapaasti. 3.2.3Itsedokumentointipaketti Työskentelyn ohella osallistujille jaettiin itsedokumentointipaketti. Tehtäväpaketti sisälsi tarkoin ohjeistetun päiväkirjan, johon saattoi kirjoittaa tai kuvittaa arjen tapahtumia ja tilanteita, joissa asukas kohtaa muita asukkaita tai henkilökuntaa, sekä tilanteita, jotka hän kokee miellyttäviksi tai epämiellyttäviksi. Päiväkirjaan tuli kirjata, minkälaisessa ympäristössä asukas toivoisi asuvansa. Itsedokumentointipaketin tarkoituksena oli kartoittaa osallistujien subjektiivisia kokemuksia ja näkemyksiä sekä kerätä kehitysideoita. Päiväkirja osoittautui hankalaksi heikkokuntoisimmille osallistujille. Ainoastaan Ideointitiimin nuorimmat ja virkeimmät osallistujat täyttivät aktiivisesti päiväkirjaa kuvin ja sanoin. Kiinnostavaa oli kuitenkin huomata, että heikkokuntoisimmat osallistujat kirjoittamiseen sijaan mieluummin piirsivät kirjaan. Se oli mahdollisesti myös osoitus siitä, että kuvien ilmaisullinen voima on suurempi kuin kirjoitetun tekstin. Jokainen osallistuja piirsi päiväkirjaansa. Itsedokumentointipaketissa oli myös kertakäyttökamera, jolla asukkaat valokuvasivat arkeaan. Tämä osoittautui hyvin meluisaksi ja helpoksi välineeksi. Kuvien avulla osallistujat saattoivat luontevammin kertoa näistä tilanteista. 24 Paketissa oli muovailuvahaa, jota käytettiin vaihtelevasti. Etenkin heikkovoimaiset käsittelivät kuitenkin mieluummin värikkäitä vahoja kuin piirsivät huopakynillä. Ideointitiimin osallistujien tuottamat työt, valokuvat ja itsedokumentointipaketin työt purettiin kahdenkeskisessä tapaamisessa asukkaan kanssa. Näissä keskusteluissa nousi esiin paljon sellaisia, etenkin sosiaalisiin suhteisiin ja liikkumiseen liittyviä seikkoja, joita ei ryhmäkeskustelutilanteissa haluttu tuoda esiin. 3.3Tuloksetjajohtopäätökset Tutkimuksen pitkä kesto edesauttoi luottamuksen syntymistä Ideatiimiin osallistujien ja tutkijoiden välille. Etenkin ikääntyneiden kanssa työskennellessä on kohtaamiseen varattava tarpeeksi aikaa. Jo fysiologisten syiden takia kaikki toimiminen on hitaampaa. Myös turvallisuuden tunteen luominen on oleellista. Osallistujien kohtaamisessa merkittävää on myös, kuinka kohtaaminen tapahtuu. Aito lämmin läsnäolo, katsekontakti ja selkeä artikulaatio viestittävät osallistujille, että heistä ja heidän ajatuksistaan ollaan kiinnostuneita, mikä oli merkittävässä roolissa luottamuksellisen suhteen luomiseksi. Käyttäjät saivat olla subjektina, opettajan roolissa, mikä palvelutaloympäristössä asuvalle on varsin harvinainen rooli. Yhteiset ryhmätapaamiset toivat myös yhteen asukkaita, jotka eivät ehkä muutoin olisi kohdanneet suurehkossa palvelutalossa. Asukkaiden sosioekonomiset erot, erilaiset kokemukset asuinalueesta ja asukkaiden itsemääräämisoikeus korostuivat useissa yksiköissä. Asukkaat kokivat, että heidät voidaan laittaa heille epämieluisiin kokoonpanoihin ja usein oletetaan heidän toimivan ulkoa ohjatun toimintamallin mukaan. Tällainen toimintakulttuuri tuntui useasta käyttäjätutkimukseen osallistuneesta loukkaavalta. Yhteiset keskustelut voimaannuttivat asukkaita ja virittivät heidän sekä henkilökunnan ajatusmaailmaa ja jo tutkimuksen aikana toivat muutoksia palvelutalon toimintakulttuuriin. Muun muassa palautelaatikko ja viikoittaiset asumisyksiköiden tapaamiset vakiintuivat talossa. Asukkaiden yhteisöllisiin harrastuksiin tarvittavia tiloja sekä vakiintuneen toimintakulttuurin muutosta todella toivottiin. Asukkaat toivoivat tiloja ja mahdollisuuksia tavata perheenjäseniä tai ystäviä palvelutalon yhteisissä tiloissa, intiimeissä ja viihtyisissä tiloissa. Erilaisille harrastuksille kuten tietokoneelle, käsitöille, musiikille, elokuville tai lukemiselle toivottiin rauhallista toimintaa tukevia tiloja. Tarvitaan tiloja, jotka erottuvat toisistaan ja houkuttelevat luokseen. Tiloja, jotka muistuttavat asukkaita erilaisista aktiviteettimahdollisuuksista ja pienehköjä tiloja, joissa olisi mahdollista kuulla ja nähdä seuralaisia. Laitosmaista kolkkoa ja epämiellyttävän hajuista ympäristöä vieroksuttiin. Myös piha-alueelle toivottiin liikkumista ja yhdessäoloa tukevia tiloja. Eritoten toivottiin asukkaiden välisen sosiaalisen toiminnan tukemista, ilman henkilökunnan aktiivista ohjaavaa roolia. 4.Käytettävyyskävelyt Cristian Sannemann Tämän tutkimuksen puitteissa käytettävyystutkimuksen kohderyhmäksi valittiin näkövammaiset ikääntyneet, ympäristöksi palvelutalojen julkiset ja puolijulkiset tilat. Käyttäjäkävelyt toteutettiin osana MONA-hanketta 25 Ilmari Helanderin säätiön palvelutalossa Maunulassa sekä Helsingin kaupungin Vuorensyrjän palvelutalossa Jakomäessä. Tavoitteena on luoda alustava selkeä ymmärrys näkövammaisten ikääntyneiden keskeisistä omatoimisuuteen ja viihtyisyyteen vaikuttavista moniaistisista tekijöistä. Aihetta käsitellään laajemmin opinnäytetyössä: Sannemann, C. 2012. Ihmislähtöisten elinympäristöjen suunnittelu ja tutkimus näkövammautuneiden ikääntyneiden spatiaalinen orientaatio ja itsenäinen liikkuminen palvelutaloissa. Helsingin yliopisto. Kognitiotieteen laitos.(työnimi) Omatoimisuuden julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa nähdään jakautuvan tilasta riippumattomiin, tilasta riippuviin ja sosiaalisiin toimintoihin. Tilasta riippumattomilla toiminnoilla tarkoitetaan ensisijaisesti omatoimista liikkumista, jonka ehtoina ovat tilojen fyysinen esteettömyys ja liikkujan onnistunut navigointi. Navigoinnilla tarkoitetaan tässä reitin löytämisen ja tilassa liikkumisen kognitiivisia prosesseja, joiden avulla henkilö ottaa vastaan, käsittelee ja tallettaa tietoa ympäristöstä. Tilasta riippuvilla toiminnoilla tarkoitetaan tietyssä tilassa tapahtuvaa järjestettyä tai itse organisoitua toimintaa. Sosiaalisilla toiminnoilla käsitetään tässä yhteydessä erityisesti tilojen toimivuuden tarkastelua sosiaalisten tarpeiden lähtökohdasta: tukevatko tilat toimintoja, mahdollistavatko tilat sosiaalisia tarpeita, onko tarjolla riittävästi yksityisyyttä? 4.1.Menetelmät Viihtyisyyteen oletetusti vaikuttavat moniaistiset tekijät luokiteltiin ensisijaisesti vastaamaan rakennetun ympäristön piirteitä, joihin voidaan arkkitehtonisin ratkaisuin vaikuttaa. Näin muodostetut yläkategoriat olivat ilmanlaatu, lämpötila, valaistus, värit, ääniympäristö, materiaalit ja kalusteet. Näiden yläkategorioiden alle oli listattu adjektiiviparien muotoon tyypillisiä, aiemman tutkimuksen ja havainnoinnin perusteella havaittuja mahdollisia ongelmia. Ilmanlaadun alla olivat esimerkiksi adjektiiviparit kostea – kuiva, vetoisa – ei-vetoisa, raikas – tunkkainen ja tuoksuva – haiseva. Viihtyisyyteen liittyviä tekijöitä tutkittiin myös tarkemmin asukkaille jaettavin kyselylomakkein, joissa adjektiiviparit oli esitetty arviointiasteikkojen muodossa (semanttinen differentiaali). Kaavio 2. ja 3. Reitit suunniteltiin etukäteen ja piirrettiin pohjapiirrokseen. 26 Tutkimusmenetelmä koostui noin tunnin mittaisesta alkuhaastattelusta sekä tunnin mittaisesta kävelystä, jotka oleellisilta osin nauhoitettiin. Kävelyt koostuivat ennalta suunnitelluista reitistä ja pysähdyspaikoista, joiden aikana kysyttiin edellä kuvailtuun luokitteluun liittyviä kysymyksiä. Toiminnallisessa luokittelussa kysyttiin, mitä tilassa tapahtuu, mikä on hyvää tai huonoa, mikä voisi olla paremmin ja mitä ongelmia liikkumiseen liittyy. Viihtyisyydestä kysyttiin onko tila hyvä vai huono ja jos vastaus oli negatiivinen, kysyttiin syytä ja miten asia voisi olla paremmin. Jos asukas ei antanut mielipidettä, käytettiin aikaisemmin kuvattua luokittelua. Nauhoitettu aineisto on litteroitu ja litteroitu raaka-dataa on sovellettu kategoriseen malliin. Aineistosta voidaan tarkastella erityyppisten kategorioiden ja arvioiden yleisyyttä ja vertailla näkövammaisten ja näkevien ikääntyneiden mahdollisia eroavaisuuksia. Kuva 23. ja kuva 24.Alkuhaasattelu nauhoitettiin ja kysymysten vastaukset kirjattiin lomakkeisiin. 4.1.1Koehenkilöt Tutkimukseen osallistui yhteensä 24 henkilöä, joista 13 asui Vuorensyrjässä ja 11 Maunulassa. Vuorensyrjän tutkimus tehtiin elokuussa 2011 ja sen ensisijainen tarkoitus oli kartoittaa ongelmakenttää, toimia tausta-aineistona ja pyrkiä menetelmän kehittämiseen. Tutkimuksessa pyrittiin aluksi kontrolloidumpaan kokeelliseen kenttätutkimukseen, mikä käytännössä osoittautui lähes mahdottomaksi. Sen avulla kuitenkin saatiin paljon arvokasta tietoa erityisesti käytännön toteutuksesta, ikääntyneiden heterogeenisuudesta, asukkaiden liikkumisesta, elintavoista, ongelmista sekä, hankkeen kannalta kenties oleellisimpana, tilan hahmottamisesta ja esteettömyyteen liittyvistä ongelmista. Maunulan kävelyt toteutettiin marras- ja joulukuussa 2011. Osallistuneista 11:sta koehenkilöstä tutkimuksen keskiössä olivat 6 talossa asuvaa 88-93-vuotiasta näkövammaista, jotka kärsivät kaikki eriasteisista silmänpohjan rappeumista. Viidellä heistä oli myös kuulovaikeuksia ja neljä koehenkilöä kuudesta oli riippuvainen rollaattorista, kaksi henkilöä pystyi liikkumaan sisätiloissa kävelykepin turvin. Näkövamman aste vaihteli niin sanotusta kävelynäöstä lähes täyteen pimeyteen, monien nähdessä ihmisen hahmon noin metrin päähän. Vaikeuksista huolimatta vain yksi koehenkilöistä ei kyennyt liikkumaan omatoimisesti palvelutalon sisätiloissa. 27 4.2.Omatoimisuuteenliittyvättekijät Näkövammaisen, silmänpohjan kuiva- tai märkärappeumasta kärsivän ikääntyneen omatoimisuuteen vaikuttaa useita eri tekijöitä, joista vain osaan voidaan vaikuttaa rakennetun ympäristön muutoksilla. Suurimpia yksilön sisäisiä tekijöitä vaikuttavat aineiston perusteella olevan näkövamman aste, ympäristön tuttuus sekä henkilön kognitiivinen kyvykkyys, sosiaaliset taidot ja elämänasenne. Suurimpia ympäristötekijöitä ovat fyysinen esteettömyys, ympäristön muuttumattomuus sekä ympäristön havaittavuus ja muistettavuus. Alla olevat tulokset ovat kooste käytettävyyskävelyistä ja kognitiotieteen opinnäytetyöhön liittyneestä laadullisesta tutkimuksesta. Tulokset koskevat ensisijaisesti palvelutalojen julkisia ja puolijulkisia tiloja, mutta monet niistä yleistyvät mihin tahansa rakennettuun ympäristöön. 4.2.1Yksilöönliittyvättekijät Näkövamman aste: omatoimisen selviytymisen kannalta on hyvin suuri ero sillä, näkeekö henkilö vain toisella silmällä pieneltä alueelta valoeroja vai puuttuuko vain tarkka näkö (lukeminen ja kirjoittaminen). Silmänpohjan rappeumille on tyypillistä näkövamman hiljattainen eteneminen, mikä voidaan huomioida asukkaiden palvelutaloon muuton ajankohdassa siten, että asukas ehtii vielä näkevänä tutustua asuinympäristöönsä. Ympäristön tuttuus: ympäristön tuttuus lienee suurin omatoimisuuteen vaikuttava tekijä. Jos ympäristössä on ehtinyt asua näkevänä, niin (1) muodostuu tiloista voimakkaampi visuaalisuuteen pohjaava spatiaalinen, tilallinen mielikuva, joka toimii näkövamman vaikeutuessa suunnistamisen ja liikkumisen ensisijaisena apuna, ja (2) on mahdollista tutustua ympärillä oleviin ihmisiin aivan toisella tavalla, mikä voi helpottaa monin tavoin arkea näkövamman vaikeutuessa. Kognitiivinen kyvykkyys: vaikka tutkimuksen osallistuneilla ihmisillä ei ollut diagnosoitua muistihäiriötä, on ihmisillä erityisesti ikääntyessä paljon eroja kognitiivisissa kyvyissä. Ensinnäkin kyky muodostaa tilallisia mielikuvia tunto-, kuulo ja sisäaistien varassa vaihtelee. Toiseksi työmuistikapasiteetissa ja tarkkaavaisuuden hallinnassa on eroavaisuuksia. Kolmanneksi kognitiivisten strategioiden käytössä on eroja: siinä missä toinen verbalisoi askeleet ja aktiivisesti harjaannuttaa ja täydentää käsitystä ympäristöstään erilaisin tekniikoin, saattaa toinen luottaa vain heikkoihin havaintovihjeisiin ja rajata elinpiirinsä vain välttämättömään, helppokulkuiseen ja visuaalisesti tuttuun ympäristöön. Sosiaaliset taidot: tutustuminen ympärillä oleviin näkeviin ihmisiin lisää heidän halukkuuttaan auttaa näkövammaista ihmistä. Ympäröivien ihmisten tunteminen helpottaa näkövammaisen oloa ja lisää turvallisuuden tunnetta, jolloin myös kynnys avun vastaanottamiseen madaltuu. Näkövammaisena ja huonokuuloisena uusiin ihmisiin tutustuminen voi olla hyvin haasteellista. Elämänasenne: monenlaiset elämän aikana kasautuneet kärsimykset ja vammat saavat joskus ihmiset luovuttamaan. Jos henkilöllä ei ole motivaatiota liikkua, tehdä asioita ja osallistua toimintaan, on omatoimisuutta vaikea lisätä rakennetun ympäristön keinoin. Heidän toiveidensa kuuntelu ja päätösvallan 28 antaminen omaan ympäristöön liittyen voivat tosin helpottaa heidän kärsimystään ja lisätä omatoimisuutta. Erikoistuneet käyttäjä- ja käytettävyystutkimukset ovat lupaava tapa lähestyä tätä ongelmaa. 4.2.2Ympäristöönliittyvättekijät Fyysinen esteettömyys: Havaintokentän ollessa pieni muuttuvat ympäristöt haasteellisiksi liikkua. Tutussa ympäristössä, puhumattakaan tuntemattomista ympäristöistä, kaikki havaintokentän ulkopuolella oleva joudutaan muistamaan, jolloin se muodostuu potentiaaliseksi vaaraksi. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi kynnykset, matot, huonekalut ja kulkureiteillä olevat ulokkeet. Kaikki esteellisyyden ja kompastus-, törmäysja kaatumisvaaran aiheuttavat fyysiset kohteet tulisi joko poistaa tai tehdä havaittaviksi (katso alla: ympäristön havaittavuus ja muistettavuus). Ympäristön invarianttius ympäristötekijöistä eli muuttumattomuus: näkövammaiselle. Muuttuva Havaintokentän ympäristö rajautumisesta on yksi seuraava haasteellisimmista muistikuvan roolin voimistuminen ilmenee erityisesti ympäristön muuttuvien piirteiden havaitsemisessa. Yllättäviä muutoksia, kuten huonekalujen siirtyminen, tavaroiden paikkojen vaihtuminen, liikkuvat ihmiset, kulkuväylille aukeavat ovet, yllättävät korjaustyöt yms. aiheuttavat vaaratilanteita ja vaikeuttavat omatoimista selviytymistä. Satunnaiset muutokset on joko (1) poistettava näkövammaisten elinpiiristä, ne on (2) kyettävä systemaattisesti ennustamaan (tietty muutos tapahtuu aina samaan aikaan, sitä edeltää aina jokin tietty asia tms.) tai ne on (3) tehtävä välittömästi havaittaviksi (ks. alla). Ympäristön havaittavuus ja muistettavuus: Ympäristön havaittavuudella tarkoitetaan tässä välittömästi ympäröivää havaintokenttää ja muistettavuudella ympäristön kokonaisvaltaista hahmotettavuutta ja muistettavuutta näkövammaiselle. Jälkimmäistä voidaan ajatella myös havaintokenttää laajemman ympäristön muistina. Alla on taustakirjallisuuteen, käytettävyyskävelyihin ja kognitiotieteen opinnäytetyöhön liittyneistä tutkimuksista johdettuja alustavia ja karkean tason suosituksia näkövammaisille ja samalla kaikille helposti havaittavista ja orientoitavista ympäristöistä. 4.3Tulokset Koehenkilöiden määrän ollessa verrattain pieniä, heidän valikoituessa pilottikohteista ilman erityisiä otantamenetelmiä, kohdeympäristön ollessa kaikille hyvin tuttu asuinympäristö ja käytettävyyskävelyiden mitatessa subjektiivisia arvioita, on tuloksia tulkittaessa noudatettava tiettyä varovaisuutta – erityisesti niiden yleistettävyyden suhteen. Monet esille tulleista ongelmista ovat heijastumia tapauskohtaisista rakennetun ympäristön erityispiirteistä eivätkä välttämättä kuvaa kaikkien palvelutalojen, ikääntyneiden tai edes näkövammaisten palvelutaloissa asuvien ikääntyneiden omatoimisuuden ja viihtyisyyden tekijöitä. On kuitenkin mahdollista havaita esimerkkejä epäonnistuneista ratkaisuista, mikä on case-tyyppisen käytettävyystutkimuksen ensisijainen hyöty. Esimerkkipohjaista tietoa voidaan myös laajemmin hyödyntää suunnittelua ohjaavana tekijänä. Vaikka lähtökohtaisesti tulosten yleistettävyys on epävarmaa, ovat palvelutaloympäristöt monilta osin niin samankaltaisia ja iän tuomat näkövammat monilta osin niin yhteneviä, että yleistettävien päätelmien tekeminen on osin mahdollista. Lisäksi tämän kaltaisista uutta kartoittavista 29 tutkimuksista saatua tietoa voidaan käyttää uusien tutkimuskysymysten ja tarkempien koeasetelmien suunnittelussa. Viihtyisyyteen liittyvät tekijät eivät tämän tutkimuksen aikana paljastaneet mitään vahvasti systemaattista eroa näkövammaisten ja näkevien ikääntyneiden välillä. Mielipiteet vaihtelivat sekä näkevillä että näkövammaisilla ilmanlaadun, lämpötilan, valaistuksen, värien, materiaalien ja kalustuksen suhteen. Selkeimmät erot, kuten toiveet valon määrästä ja istuinten korkeudesta, liittyvät ennemmin omatoimisuuteen. Viihtyisyyden ja asuinympäristön kokemuksellisuuteen liittyvien hajanaisten tulosten voidaan tulkita olevan seurausta seuraavista tekijöistä: Tutkitussa ympäristössä ei esiintynyt suuria ongelmia kysytyissä kategorioissa Ikääntyneiden ihmisten kaikissa aistikyvyissä voi vaihtelevasti tapahtua heikentymistä Ihminen on sopeutuvainen ja ikääntynyt sukupolvi vaatimaton Suhteessa sairauksiin ja vaivoihin ympäristön esteettisyysvivahteet eivät ole kiinnostavin asia Viihtyisyyteen liittyvät seikat ovat subjektiivisia kokemuksia ja aiheuttavat mielipide-eroja 4.4Suosituksia Välitön ympäristö: Pääsääntöisesti kaikki tieto, mitä yhden aistin vammautuessa tai puuttuessa menettää, tulee saada muita aistikanavia pitkin. Parhaissa ratkaisuissa tieto tulee useampaa aistikanavaa pitkin samanaikaisesti. Iän myötä kehittyvät näkövammat jättävät usein jonkin verran näkökykyä jäljelle, mikä antaa mahdollisuuden visuaalisen informaation esittämiseen, joskin erityisin tavoin. Näköaisti: Ympäristön objektien havaittavuutta voidaan parantaa luomalla väreillä voimakkaita kontrasteja (esimerkiksi aukeavan oven ja taustan välille). Valot erottuvat monesti kontrasteja paremmin, ja niitä voidaan käyttää esimerkiksi ohjaamaan turvalliselle reitille. Valot eivät saa häikäistä ja eri alueiden välisten valaistustasojen kontrasteihin pitää kiinnittää huomiota, jotta ohjaavuus maksimoituu. Toinen tapa ohjata valoilla on asettaa niitä riittävän lähekkäin tasaisiin jonoihin kulkureitin kohdalle. Valon kirkkauden avulla voidaan jossain määrin säädellä käsitystä etäisyydestä. Kuuloaisti: Näön lisäksi kuulon avulla on mahdollista saada tietoa etäisistä kohteista. Monilla näkövammaisilla ikääntyneillä on myös kuulovaikeuksia ja äänilähteen paikantaminen ei välttämättä onnistu. Siitä huolimatta äänet kiinnittävät tarkkaavaisuuden herkästi ja niiden käyttö on potentiaalinen keino varoittaa muutoksista ja liikkeistä. Tuntoaisti: Rollaattorilla liikkuvan iäkkään tuntoaistin alue on hyvin rajoittunut, eikä se siksi ole ensisijaisesti suositeltava informaatiokanava reitinvalintatilanteissa. Kuitenkin sitä voi hyödyntää esimerkiksi käsijohteiden ja ohjaavien laattojen tai lattiamateriaalien muodossa. Laajempi ympäristö: Havaintokenttää laajemman ympäristön tilallinen hahmottaminen onnistuu myös ilman visuaalisia havaintoja, joskin samaan tarkkuuteen on vaikea päästä. Seuraavat tekijät voivat helpottaa näkövammaisen ikääntyneen omatoimisuutta. Yhtenevät pohjaratkaisut samanlaisissa tiloissa auttavat liikkumaan, kuten esimerkiksi monikerroksisten rakennusten eri kerrosten samanlaiset pohjaratkaisut. Kulkureittien risteymät tulee suunnitella 90 asteen kulmiksi, jotta niiden muistettavuus olisi optimaalinen. 30 Suuret avoimet tilat ovat näkövammaiselle vaikeasti hahmoteltavissa. Ne tulee jäsennellä moniaistisin keinoin tai käyttää ohjaavia elementtejä. Ohjaavuutta voidaan toteuttaa erilaisin materiaalein (esimerkiksi käsijohteet, ohjaavat laatat), valaistuksen avulla, kontrastiraidoilla, moniaistisilla maamerkeillä tai tiloille ominaisilla aistiympäristöillä (esimerkiksi akustiikka, äänilähteet, valaistus, hajut, lämpötila). 5.Valaistuspilotti Reetta Maila Aalto-yliopiston Design Factoryn MIND-tutkimusryhmä osallistui valaistukseen liittyvän koerakentamisen suunnitteluun ja toteutukseen. Valaistuspilotit toteutettiin osana arkkitehtuurisen valaistussuunnittelun opiskelijan lopputyötä. Lopputyö on ladattavissa sähköisenä MONA-hankkeen internet-sivulla. Maila, R. 2012. Brightening up the lives of seniors. KTH, Sweden and Aalto University, Finland. Opinnäytetyö.34 Suunnittelun tavoitteena oli luoda valaistuskonsepti, joka on saumaton osa asuinympäristöä. Valaistus nähtiin elementtinä, joka sekä houkuttelee asukkaita kokoontumaan yhteen että innoittaa heitä sosiaaliseen kanssakäymiseen. Valaistuksella pyrittiin luomaan palvelutaloympäristöön erillisiä tiloja. Suunnittelu tehtiin huomioiden ikääntyvän väestön erityispiirteet, kuten heikentyneiden aistien, muistiongelmien sekä liikkumisen hankaluuden asettamat haasteet. Konseptointivaiheessa laajennettiin näkökulmaa valaistuksen vaikutuksista terveyteen: miten valaistuksen avulla voitaisiin lisätä hyvinvointia? Millaisia unelmavaikutuksia valaistuksella ylipäätään voisi olla, jotta elämä olisi onnellisempaa? Kehitetyt ideat perustuivat ikääntyneiden elämän tunnettuihin yleisiin fyysisiin sekä sosiaalisiin haasteisiin, joita tarkasteltiin valaistuksen näkökulmasta: Fyysiset haasteet Heikkonäköisyys: valon määrä ja laatu tai dynaaminen muuntuva valaistus, valo ja väri Liikkumisen haasteet: kulkemisen ohjaaminen valaistuksen avulla, liikkumaan kannustaminen Muistiongelmat: valaistuksella johdattaminen, tilojen tunnistaminen Sosiaaliset haasteet Asukkaan oma sosiaalinen verkosto pienenee, yksinäisyys lisääntyy: viihtyvyyden lisääminen, kokoontumispaikkojen ”näyttäminen” ja ”luominen” valaistuksen avulla, ihmisten yhteen kutsuminen, sosiaalisuuteen kannustaminen, mielialaan vaikuttaminen Konseptivaiheen innoituksena olivat muun muassa ideat, kuten nauruvalo, valosärkylääke ja leirinuotio. Ideointivaiheessa kehitellyistä valaistuskonsepteista valittiin muutamia, joista edettiin käytännön kokeiluihin. Valaistustutkimuksen oleellisena osana olivat käytännön kokeilut eli valaistuspilotit, jotta saataisiin realistista tietoa oikeissa ympäristöissä siitä, miten käyttäjätestit kannattaa tehdä ja mitkä ovat kirjallisuuden perusteella kehitetyn konseptin vaikutukset todellisiin palvelutalon asukkaisiin. 34 http://www.sotera.fi/pdf/R%20Maila_thesis_online.pdf 31 5.1PilottiVuorensyrjänpalvelutalossa Ensimmäisessä vaiheessa tavoitteena oli testata aidossa palvelutaloympäristössä karkeasti kokeilemalla uusia, oletetusti alkutilannetta parempia valaistusolosuhteita. Kokeilut tehtiin elokuussa 2011 Jakomäessä Vuorensyrjän palvelutalossa. Testit tehtiin kolmessa eri tilassa käyttäjien, palvelutalon asukkaiden, kanssa. Testien aikana vertailtiin nykyistä valaistusta koevalaistusolosuhteisiin. Tilat valaistiin koevalaistuksella sekä olemassa olevalla valaistuksella. Asukkailta kysyttiin testin aikana tarkentavia kysymyksiä. Tavoitteena oli saada tilan toiminnallisuuteen (valonmäärään) sekä tunnelmaan liittyviä mielipiteitä molemmista eri valaistusvaihtoehdoista. Kaavio 4. Valaistusta testattiin palvelutalon sisääntuloalassa ilmoitustaulun kohdalla, käytävässä sekä virikehuoneessa. 5.1.1Testiryhmä Testiryhmään kuului 11 palvelutalon asukasta, joista yksi oli 70-vuotias, muut yli 80-vuotiaita joista vanhin 98-vuotias. Kaikki testiryhmään osallistuneet käyttivät vähintään lukulaseja. Kymmenen testihenkilöä sanoi näkevänsä hyvin arjen tilanteissa, yksi henkilöistä oli näkövammainen, jolla oli vain toisessa silmässä hieman näkökykyä jäljellä. Testit järjestettiin kullekin asukkaalle erikseen, mahdollisimman identtisesti palvelutalon normaalissa arjessa. Haastattelijana toimi opinnäytetyöntekijä, joka myös ohjasi testin. Toinen tutkija toimi dokumentoijana. 5.1.2Testipaikat Testit tehtiin palvelutalon eniten käytetyissä puolijulkisissa tiloissa eli palvelutalon päärakennuksen pohjakerroksen aulassa, virikehuoneessa sekä käytävällä. Koevalaistusta varten valitut valaisimet asennettiin kattoon. Irrotettavat kattopaneelit helpottivat valaisimien kiinnittämistä väliaikaisesti sisäkattorakenteisiin vaijereilla. Aulatilan koevalaistuksessa valoa lisättiin seinällä olevalle ilmoitustaululle sekä palaneen lampun alle pääistuinryhmän kohdalle. Testin avulla selvitettiin, näkevätkö asukkaat uuden valaistuksen avulla paremmin 32 ilmoitustaululla olevan informaation ja onko tuoliryhmä viihtyisämpi koevalaistuksessa kuin olemassa olevassa valaistuksessa. Viriketoiminnan huoneessa puolestaan testattiin suoran työskentely- tai lukuvalon sopivaa valoisuusmäärää. Viriketoiminnan huoneessa tehdään esimerkiksi käsitöitä ja muuta tarkkaa työskentelyä, joka asettaa valaistukselle erikoisvaatimukset. Testauksessa apuna käytettiin lukuharjoituksia, joissa testihenkilö luki erikokoisilla fonteilla kirjoitettuja tekstejä. Sopivan valoisuuden määrittelemisessä käytettiin fonttikokoa, jonka näkeminen oli testihenkilölle haastavaa. Miellyttävintä valotasoa etsittiin säädettävän kohdevalaisimen avulla. Käytävällä verrattiin toisiinsa nykyistä perinteistä loisteputkivalaistusta epäsuoraan valaistukseen, jotta saatiin selville helpottiko epäsuora valaistus käytävällä liikkumista.. Testipaikkojen valotasot mitattiin sekä nykyisestä valaistuksesta että koevalaistuksesta, jotta valaistukset olivat vertailtavissa numeerisesti ainakin valonmäärän suhteen. Valaistuksen tunnelmaa ja yleisolemusta oli haastava mitata numeerisesti, koska kyseessä on subjektiivinen kokemus. Kuva 25 ja kuva 26. Valaistuksen kohdistaminen ilmoitustauluun helpotti tiedotteiden lukemista. 5.1.3Tulokset Kaikki 11 asukasta olivat pääosin tyytyväisiä talon nykyiseen valaistukseen vaikka kuvailivatkin sitä hämäräksi. Poikkeava mielipide oli ainoastaan silmälaseja käyttävällä mieshenkilöllä, jota jotkut valaisimista häikäisivät. Valaistuksen luoman tunnelman kuvaaminen oli hyvin haastavaa, koska valaistus on rakennetun ympäristön abstraktein osa ja osalla koehenkilöistä oli melko heikot vuorovaikutustaidot. Valaistus on myös tunnetusti tottumus- ja makukysymys, ja osa koehenkilöistä piti joko selvästi voimakkaasta valaistuksesta tai pehmeästä ja hämärästä. Kuitenkin puhtaasti funktionaalisen valaistuksen (ilmoitustaulun lukeminen ja tarkkuustyö) koetut mieltymystasot korreloivat keskenään. 33 Palautteen saaminen testiryhmältä oli haastavaa, koska osallistujien fyysinen kunto sekä sosiaaliset vuorovaikutustaidot olivat heikentyneet. Lisäksi ”luottamusta ei haastattelijan ja haastateltavan välille synny, jos ei ole ennen tavattu, vaikkakin tuntemattoman kanssa ikääntyneet suostuvat lopulta helpommin heittäytymään kuin tuttujen ohjaajien tai hoitajien kanssa ”, kuten palvelutalon viriketoiminnan ohjaaja kommentoi testien jälkeisessä keskustelussa. Näiden haasteiden lisäksi osa yksittäisten koehenkilöiden mielipiteistä ja vastauksista olivat ristiriitaisia ja epäjohdonmukaisia. 5.1.4Johtopäätökset Kokeilujen ideana oli saada lisätietoa kokeiltavasta aiheesta todellisessa ympäristössä. Vaikka testiryhmältä oli haasteellista saada palautetta, toi kokeilu esiin näkökulmia ja yksityiskohtia, joita on hyvä ottaa huomioon palvelutaloympäristön valaistusta suunniteltaessa. Läpikulkutiloissa tulee huomioida eri tavalla kulkevat henkilöt, esimerkiksi häikäistymisen estäminen erilaiseen kulkuasentoon liittyen (kävellen, rollaattorilla tai pyörätuolilla itsenäisesti liikkuva, pyörätuolilla avustettava tai sängyssä maaten työnnettävä henkilö). Dynaaminen, muunneltava, valaistus on tarpeen tiloissa, joissa oleskellaan paljon tai joita käytetään eri tarkoituksiin. Valaistusta pitäisi pystyä muokkaamaan muun muassa eri toimintoja tai vuodenaikoja varten. Koska valaistus on myös tottumus- ja makukysymys, yhteisistä oleskelutiloista tulisi löytyä tunnelmaltaan ja valaistusvoimakkuudeltaan erilaisia tiloja, joista asukkaat voivat valita mieleisensä odottelu- tai seurustelupaikan. 5.2.PilottiMaunulanIlmariHelanderin‐kodissa MONA-hankkeen käytettävyystutkimuksen, valaistuskirjallisuuden ja ensimmäisen pilotin seurauksena valaistusosion tutkimuskysymys tarkentui prosessin aikana seuraavaksi: Voiko valaistuksella aktivoida, lisätä sosiaalisuutta tai jopa vaikuttaa onnellisuuteen? Maunulan Helanderin -kodissa tehdyssä toisessa vaiheessa tutkittiin, voiko valaistuksen avulla vaikuttaa senioriasukkaiden aktiviteettitasoon ja yhteisen olohuoneen käyttöasteeseen. Muuttuuko asukkaiden käytös uuden valaistuksen myötä ilman, että tilassa tapahtuvaa järjestettyä toimintaa tai arkkitehtonisia elementtejä muutetaan. Tavoitteena oli tuottaa tietoa valaistuksen mahdollisista vaikutuksista aktiviteettitasoon sekä kehittää tutkimuksen pohjalta valaistuskonsepti, joka auttaa hahmottamaan tilan sekä houkuttelee oleskelemaan ja seurustelemaan tilassa. 5.2.1Aineistonkeruu Tutkimuksessa kerättiin aineistoa palvelutalon kahdesta lähes identtisestä yhteistilasta kahden erillisen seurantajakson ajan. Seurantajaksojen tarkoituksena oli havainnoida aktiviteettitasoja, sosiaalisen kanssakäymisen määrää, tilassa vietettyjen jaksojen pituutta sekä muita muutoksia tilan käytössä. Asukkaita haastateltiin, jotta saatiin myös tietää mitä asukkaat ajattelevat ja mitä haluavat kertoa uudesta valaistuksesta. Asukkaiden liikkeitä ja oleskelua yhteisissä olohuoneissa seurattiin liiketunnistimella toimivien videokameroiden avulla. Ensimmäisessä neljän viikon jaksossa, marras-joulukuussa 2011, seurattiin yhteistiloja niiden alkuperäisessä valaistuksessa. Toisessa samanpituisessa jaksossa, helmi-maaliskuussa 2012, seurattiin samoja tiloja koevalaistuksessa. 34 Kaavio 5. Seinäpinnat ja toimintapisteet valaistiin uuden valaistuksen (oikealla) avulla. Havainnoinnin lisäksi käyttäjiä haastateltiin ja heidän mielipiteitään valaistuksesta kerättiin. Asukkaiden (N=17) ja henkilökunnan (N=4) haastattelut aloitettiin kolmen viikon kuluttua koevalaistuksen asentamisesta. Asukkaat olivat iältään 75-97-vuotiaita ja he olivat asuneet palvelutalossa muutamasta kuukaudesta useampaan vuoteen. Kaksi haastatelluista oli näkövammaisia. 5.2.2Tulokset Kaikkien haastateltujen henkilökunnan jäsenten (4/4) mielestä uusi valaistus oli kaikella tavalla miellyttävämpi ja sopivampi (valoisampi, avarampi, kutsuvampi, kodikkaampi) kuin vanha. Asukkaista (13/17) oli samaa mieltä ja loput (4/17) eivät osanneet sanoa. Monet asukkaat tulivat spontaanisti kehumaan uutta valaistusta juuri sen asennuksen jälkeen. Muutoksen huomioivat myös asukkaiden vieraat, jotka sanoivat: "Kyllä teidän nyt kelpaa." Aika koevalaistuksen toteutuksen ja haastattelun ajankohdan välillä oli merkityksellinen. Esimerkiksi henkilö, joka asui olohuoneen reunalla, avasi ovensa juuri pilottivalaistuksen asennuksen jälkeen ja antoi palautetta spontaanisti: "Aivan ihana, paljon avarampi ja juhlallisempi, ilmava!". Kuukautta myöhemmin sama henkilö ei uutta ja vanhaa valaistusta verratessa enää muistanut vanhaa valaistusta, eikä ollut enää varma uutta valaistusta kuviin verratessa, että kumpi oli parempi! Koevalaistus "heräsi henkiin" himmeästä lepotilasta täyteen kirkkauteen liiketunnistimien avulla. Moni haastatteluun osallistunut toi tämän spontaanisti esille erittäin positiivisena ominaisuutena, koska valaistus "toivotti tervetulleeksi" ja toisaalta valot eivät palaneet turhaan ja sähköä säästyi. 35 Yhteistilojen käyttöasteeseen ei koetilanteessa tullut merkittäviä muutoksia, koska yhteistilan kalustus ja istuimet eivät soveltuneet asukkaille. Asukkaat myös sanoivat, ettei heillä ole syytä mennä kyseiseen tilaan, jollei joku ole järjestänyt jotakin toimintaa. Tuoleista ja sohvasta ei pääse nousemaan itsenäisesti, keinutuoleissa istutaan useimmiten lukemassa, koska ne ovat ainoat ergonomiset istuimet tilassa. Kuva 27. ja 28. Palvelutalon yhteistilan valaistusta muutettiin koetilannetta varten. Valaistuksen avulla voidaan tukea myönteistä tilakokemusta. Valaistus on kuitenkin kiinteästi sidoksissa muihin ympäristön elementteihin, eikä sen avulla yksin voida muuttaa kielteistä tilakokemusta myönteiseksi. Tilojen käytettävyyden parantamiseksi ja käyttöasteen lisäämiseksi tarvitaan myös muita toimia. Valaistussuositukset ja -ohjeistus eivät yksin korvaa suoraa ikääntyneiltä käyttäjiltä, todellisessa käyttöympäristössä saatua palautetta. 6.Mittaukset Panu Harmo Aalto-yliopiston Automaatio- ja systeemitekniikan laitos (AS) on ottanut MONA-projektissa käyttöön kolme kameraseurantajärjestelmää ja yhden ympäristömittausjärjestelmän sekä HappyOrNot palautteenkeruujärjestelmän. Käyttökohteina ovat olleet Vuorensyrjän palvelutalo ja Maunulan Ilmari Helanderin säätiön palvelutalo. AS on toiminut laitteiden hankkijana ja asentanut ne käyttöön, sekä opastanut niiden käytössä ja tietojen keräämisessä. Sentry360 kamerajärjestelmä Projektille hankittu Sentry360 laajakulmakamerajärjestelmää [Sentry360 FS-IP10K] ei saatu missään vaiheessa toimimaan laitteen toimituksessa esiintyneiden ongelmien ja lukuisten epäonnistuneiden yritysten jälkeen. Yhden kiinteän kameran avulla olisi voinut seurata kattavasti laajahkon tilan käyttöä ja automaattisesti havaita siellä liikkuvat ihmiset. Ideana oli valvoa kaikkia tilaan johtavia kulkureittejä ja seurata niitä kautta tulevia ja poistuvia ihmisvirtoja. 36 Kuva 29. Sentry360 FS-IP 10K kameran lähes 180 asteen kuvakulma mahdollistaa tilan käytön valvonnan ilman kameran kääntämisiä. Oheisessa kuvassa kamera on 260 cm korkeudella . Sen avulla voi helposti seurata kuvan tilassa tapahtuvaa toimintaa. Huoneen koko on 4,2 m x 7,5 m. Kuva 30. Monipuoliset reaaliaikaisen kuvavirran ja tallennettujen kuvavirtojen käsittelymahdollisuuden olisivat mahdollistaneet suunnitellut kohteiden seurannat, jos järjestelmät olisi ehditty ajoissa saada toimimaan. 37 6.1MaunulanHelander‐koti Maunulan Helander kotiin tilattiin tutkimusta varten kaupallinen Wahti-kamera- ja liikkeentunnistusjärjestelmä. Järjestelmä asennettiin yhteistyössä valaistuksen tutkija Reetta Mailan kanssa hänen pilottitutkimusosuutensa käyttöön. Kameroiden keräämän kuvamateriaalin avulla seurattiin tutkimustyön kohteina olevien yhteistilojen käyttöä ennen ja jälkeen valaistusmuutosten. Järjestelmä vaati asennuksen jälkeen jonkin verran ylläpitoa. Kuvavirtaa voitiin selata edestakaisin erillisen käyttöliittymän kautta. Reaaliaikaisen kuvayhteyden avulla voitiin mm. varmistua järjestelmän toimivuus menemättä itse paikalle. Tutkittaviin 2. ja 3. kerroksen yhteistiloihin asennettiin kuhunkin kamera ja kaksi liiketunnistinta, jotka olivat langattoman Z-wave verkon kautta yhteydessä tukiasemaan, joka lähetti edelleen kuvavirran Wahti-palvelun palvelintietokoneelle. Kameroiden liikkeentunnistusalgoritmien ja erillisten liikkeentunnistimien avulla käynnistettiin kuvien tallennus 30 sekunniksi. Kuvat olivat katsottavissa Internetin kautta Internet-selaimen avulla reaaliaikaisesti tai tallennettuna. Kuvavirrat ja järjestelmän keräämä muu tieto voitiin tallentaa myös tutkijoiden omille koneille. Kuva 31. ja kuva 32. Vasemmalla yleiskuva järjestelmän käyttöliittymästä. Toisen kerroksen kamera oli perjantaina 16.3.2012 tallentanut yhteensä 84 kappaletta pääasiassa 30 sekunnin video-otosta huoneen tapahtumista. Järjestelmän käyttöönoton jälkeisissä testeissä varmistettiin, että järjestelmä toimii toimittajan esittämällä tavalla. Testeissä totesimme, että liiketunnistimet käynnistivät kamerakuvan tallennuksen myös liikkeestä, joka tapahtuu kuva-alueen ulkopuolella. Toisaalta, henkilön ollessa paikallaan tai liikkuessa hyvin hitaasti ja vähäisessä määrin kuva-alueella ei kuvatallennus aina käynnistynyt. Tilanteissa, joissa oli jatkuvaa voimakasta liikettä kuva-alueella, kuten esimerkiksi keinutuolissa keinumista kameran lähellä, kuvaotokset olivat aina 2 minuutin pituisia ja jatkuivat uusina otoksina heti edellisen otoksen päätyttyä. Näin ollen on todettava, ettei tässä työssä toteutettu järjestelmä pystynyt täysin luotettavasti tallentamaan kuvaa alueella 38 tapahtuneesta liikkeestä ja ihmisten oleilusta alueella. Liiketunnistimet olisi pitänyt sijoittaa paljon lähemmäksi seurannan kohteena olevaa sohvaryhmää. 140 120 100 80 2. krs 60 3. krs 40 20 0 1 3 5 7 9 11 13 15 17 19 21 23 25 27 29 31 Kaavio 6. Järjestelmästä sai laskettua koko kuukauden video-otosten määrän. Helander-kodin 2. ja 3. kerroksen kameravalvontajärjestelmän mittaama aktiivisuustaso tutkittavissa kohteissa maaliskuussa 2012 eri päivinä. Y-akselin luku ilmoittaa kuinka monta 30 sekunnin videotallennusta ihmisten liikkumisen tilassa johdosta on tallennettu järjestelmän muistiin. Järjestelmä rekisteröi myös liiketunnistimien yhteydessä olevien lämpötilasensoreiden avulla tilan ilman lämpötilan. Tätä tietoa ei kuitenkaan suoraan käytetty MONA-tutkimuksessa hyväksi. 6.2Vuorensyrjänpalvelutalo Vuorensyrjän palvelutaloon räätälöitiin ja asennettiin ympäristömittausjärjestelmä, jota oli aikaisemmin kehitetty AS-laitoksella muun muassa opiskelijatyönä. Nyt se tuli ensimmäistä kertaan oikeaa käyttöön tutkimuksen avuksi. Vuorensyrjässä käytettiin langattomia ZigBee-standardin mukaisesti tietoja lähettäviä sensoriyksiköitä. Langattomuuden ansioista mittaussensoreiden asentaminen mitattavaan tilaan oli helppoa. Tilasta mitattiin lämpötilaa ja ilman kosteutta kolmesta pisteestä sekä äänen voimakkuutta, valoisuutta ja ilman hiilidioksidipitoisuutta yhdestä pisteestä. Tutkittavaan eteistilaan asennettiin myös kamera, jonka kuvantallennus käynnistyi ihmisten liikkuessa kuva-alueella. 39 Kuva 33. Katossa oleva kamera käynnisti kuvan tallentamisen kun tutkittavassa tilassa liikuttiin. Tämä kuvamateriaali oli MONA-projektin tutkijoiden käytössä. Kuvaan tallentui myös päivämäärä ja kellonaika. Hiilidioksidin, lämpötilan, ilmankosteuden, valoisuuden ja äänenvoimakkuuden mittausyksikkö sijaitsi tutkittavassa tilassa vasemmassa etunurkassa istumakorkeudella. Yksi lämpötila ja kosteusmittausyksikkö oli tutkittavan tilan katossa ja toinen lämpötila/kosteusmittausyksikkö kauempana käytävällä. Mittausantureilta kerätty tieto ja kameroiden avulla taltioitu kuvamateriaali tallennettiin siirrettävälle kovalevylle analysointia varten. 40 Kuvat 34 - 37. Mittausjärjestelmän asennettiin tutkittavaan tilaan. Kamera oli katossa tilaa vastapäätä. Vasemmalla näkyvä mittausyksikkö mittaa lämpötilaa ja kosteutta. Oikealla oleva yksikkö mittaa lämpötilaa, kosteutta, hiilidioksidin määrää, valoisuutta ja äänen voimakkuutta. Kaavio 7. Hiilidioksidiarvo, joka kuvaa myös hyvin ilman tunkkaisuutta, ei noussut tilassa korkeaksi. Kun ilman hiilidioksidipitoisuus on alle 750 ppm, niin ilmanlaatu sen osalta on parasta S1 luokkaa35 . 35 Sisäilmastoluokitus, 2008 41 Kaavio 8. Viikottainen hiilidioksimäärän vaihtelu ilmassa. Kaavio 9. Melumittaus. Tästä kuvasta on vaikea päätellä mistä äänet johtuvat. Mikäli kyseessä on tilassa oleskelevien henkilöiden puheäänet, niin mitään ongelmaa ei ole. Kohteesta otetuissa video-otoksissa esiintyvät ihmiset eivät juuri keskustele keskenään tai ovat siellä yksikseen. Todennäköistä siis on, että äänet tulevat käytävältä ja läheisestä eteisaulasta, jolloin 50 – 60 desibeliä voimakkuudeltaan oleva taustamelu on hyvin häiritsevää. 42 Kaavio 10. Lämpötila mitattuna noin metrin korkeudelta maasta vaihtelee 21 ja 25 asteen välillä. 6.3.Yhteenveto Kamerakuvan reaaliaikainen seuranta ja tallentaminen loukkaavat helposti ihmisten yksityisyyttä vaikka tiloihin olisikin asennettu ilmoitus tallentavasta kameravalvonnasta. Tällaisiin tutkimuksiin on vaikeampi saada lupia kuin esimerkiksi tutkimuksiin, joissa tilan käyttöä seurantaan liiketunnistimien tai äänenvoimakkuuden mittauksen perusteella. Toisaalta kamera on helppo ja edullinen tapa seurata ihmisten toimintoja rajatussa tilassa, vaikka valaistuksen ja valoisuusolosuhteiden muutokset saattavatkin vaikeuttaa tutkimusta. Kamerakuvien ja kuvavirtojen analysointi vaatii paljon aikaa, mikäli kuvia ei pystytä edes osittain analysoimaan ennen niiden esittämistä tutkijoille. Tutkijalle tulee esittää ainoastaan ne kuvat tai kuvavirrat, joissa tapahtuu jotain tutkimuksen kannalta merkittävää eli tässä tapauksessa ihmisten tulemista, lähtemistä ja olemista tutkittavassa tilassa. Sentry360 kamerajärjestelmää ei onnistuttu virittämään ottamaan kuvaa ainoastaan silloin, kun kohteessa olisi ihmisiä. Kamera tallensi kuvaa yötä päivää ja tämän materiaalin läpikatsominen olisi vaatinut liikaa resursseja. Tilojen käytön tutkimusta tukee parhaiten järjestelmä, jossa kaikki mitattava tieto ja kuvamateriaali esitetään aikajanalla. Aikajanaa pitää voida skaalata siten, että siinä näkyvät toisaalta hitaammat vuorokautiset ja viikkojen mittaiset syklit, mutta myös nopeammat hetkelliset tapahtumat ja niiden ajallinen suhde toisiinsa nähden. Palautteenkeräysjärjestelmän tulokset pitäisi voida esittää samalla aikajanalla. Projektin alussa ei löytynyt tällaista valmista järjestelmään, jota olisi voitu käyttää tutkimuksessa. Projektin aikana toteutettu järjestelmä sisältää paljon piirteitä ja ominaisuuksia, joita tarvitaan tutkimusjärjestelmässä. Iso kehitysaskel olisi kehittää mittausjärjestelmä, joka tunnistaisi ihmiset ja heidän liikkumisensa tilassa ilman, että siitä tallennetaan kuvaa tai että kuvamateriaalia edes missään vaiheessa tarvitsisi näyttää tutkijoille tai muille käyttäjille. Erillisiä komponentteja, niin kutsuttuja älykkäitä kameroita, tai erillisiä kuvankäsittelyohjelmistoja on saatavilla tähän tarkoitukseen. Niiden integrointia yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi ei kuitenkaan kyetty toteuttamaan tämän projektin puitteissa. Ympäristömittausjärjestelmän kehittämistä jatketaan RYM 43 Oy:n SHOK-hankkeessa nimeltään Sisäympäristö. Uuteen järjestelmään integroidaan muun muassa käyttäjäpalautteen reaaliaikaista keräämistä ja henkilöiden läsnäolotiedon hyväksikäyttöä. 7.Koerakentaminen Päivi Aro Hankkeeseen osallistuneiden rahoitus- ja yritystahojen sekä palvelutalojen johdon ja henkilökunnan kanssa sovittiin yhdessä sopivista koerakentamiskohteista. Yritysosapuolet toivat valittuun kohteeseen omat, tuotekehityksen alla olevat tuotteensa ja saivat käyttäjäpalautetta niiden kehittämisen tueksi. Koerakentamisen toteutus suoritettiin osittain yhteistyöyritysten työpanoksen ja tuotteiden avulla. 7.1.Istuinryhmä Vuorensyrjän palvelutalon Ideariihien aikana tuli esiin asukkaiden kokema yhteistilojen puute ja tarve omatoimiseen oleskeluun ja kanssakäymiseen palvelutalon tiloissa ilman ohjattua toimintaa. Vuorensyrjän palvelutalon sisäänkäynnin yhteyteen suunniteltiin ja toteutettiin hankkeen aikana istuinsyvennys asukkaiden käyttöön. Tila pyrkii pienimuotoisesti vastaamaan tähän tarpeeseen. Istuinryhmä toteutettiin vajaakäytössä olevaan naulakkotilaan, jonka läheisyyteen asukkaat kokoontuvat odottamaan ruokailun alkamista. Istuinsyvennykset ovat luonteeltaan rauhallisia ja yksityisiä sopukoita, joihin voi hakeutua seurustelemaan ystävän tai omaisen kanssa ja joissa on mukavaa esimerkiksi lukea, tehdä käsitöitä tai seurata palvelutalon elämää. Pieniin oleskelunurkkauksiin on helppo luoda erilaisia teemoja ja tunnelmia, jotka piristävät mieltä ja tuovat vaihtelua palvelutalon ilmeeseen. 7.1Pilottitilanvalintajasijaintipalvelutalossa Pilottitilaksi valikoitui Vuorensyrjän palvelutalon C-rapun aulatilan yhteydessä sijaitseva naulakkotila. Naulakkotilan valinta koerakentamiseen tehtiin yhdessä palvelutalon henkilökunnan kanssa ja on osa laajempaa MONA-hankkeessa tehtyä muutosluonnosta, jossa palvelutalon koko alakerta avataan asukkaiden yhteiseen käyttöön. Suunnitelmassa tilaa avarretaan poistamalla väliseiniä ja laajentamalla oleskelualueita. Naulakkotila oli yhteydessä sisääntuloaulaan, josta se oli rajattu väliseinällä erilliseksi tilaksi. Tila sijaitsee pitkän käytävän alkupäässä, rauhattoman aulatilan vieressä, keittiön ovea vastapäätä. Tilaa valaisi yksi kattoon asennettu loisteputkivalaisin. Sisääntuloaula on meluisa ja rauhaton läpikulkutila, jossa liikkuu paljon ihmisiä erityisesti ruokailuaikoina. Aulatila toimii rakennuksen pääsisäänkäyntinä, jonka kautta kuljetaan ruokailutilaan, keittiöön, virikehuoneeseen ja toimistotiloihin. Aulatilassa on useita tuoleja ja kaksi ilmoitustaulua. Tilaa käytetään myös keittiön tavarantoimitukseen. Ruokailun lähestyessä aulatilassa odottaa useita asukkaita ruokalaan pääsyä. Asukkaat ovat valittaneet, että aulatilassa on vetoisaa ja siellä kaikuu epämiellyttävästi. 44 Kuva 34 ja kuva 35.. Naulakkotila on ollut vajaakäytössä ja tilassa säilytettiin pääasiassa vieressä sijaitsevan keittiön kuljetuskärryjä ja tavaroita. Tila oli suunnittelukohteena haastava, koska se on pieni, vain 2,5 m x 1,4 m. 7.2Suunnitteluvaihe Suunnitteluvaiheen inspiraation lähteenä hyödynnettiin asukkaiden Ideariihen (kuvattu luvussa 3.) kautta tulleita ideoita ja ajatuksia. Ideariihessä nousi esiin muun muassa asukkaiden kaipuu luontoon, esimerkiksi puutarhaan, rannalle, metsään ja kalliolle. Toisena tärkeänä teemana nousi kaipuu lämminhenkiseen kotiympäristöön ja onnellisiin aikoihin, esimerkiksi lapsuudenkotiin tai aikoihin ja paikkoihin, jolloin omat lapset olivat pieniä. ”Luonto” ja ”onnelliset muistot” otettiin suunnitelmien teemoiksi ja näiden pohjalta luonnosteltiin useampia kuvia istuskelunurkkauksesta. Seuraavilla sivuilla on kuvattu asukkaille esitetyt eri vaihtoehdot Tilaan ideoitiin erilaisia moniaistisia kokonaisuuksia. Tilan visuaalisten elementtien lisäksi suunniteltiin myös ääni- ja tuoksumaailma sekä eri materiaalien tuntu siten, että eri elementit tukevat yhteistä teemaa ja luovat miellyttävän kokonaisuuden. Ympäristön melun vaimentaminen oli keskeisenä haasteena tilan suunnittelussa. 45 Kuva 36. Puutarhamaja. Seinän ja katon akustiikkalevyihin on tulostettu vihreä lehvästö, joka luo vaikutelman puutarhamajasta. Lattiapinnassa on karheapintainen kivilaatta. Lattian ja takaseinän välissä on luonnonkivipuro. Puutarhamajan tunnelmaan sopivat rottinki/ulkokalusteet. Kukkien tuoksua ja lintujen ääniä. Kuva 37. Isän kanssa ongella. Seinän akustiikkalevyssä on järvimaisemakuva. Kuva on koko seinän levyinen, joka luo vaikutelman ikkunasta. Katon akustiikkalevyt muistuttavat pilviä. Lattialla Pukkilan puulankkua muistuttava laatta, koristeeksi kasveja ja kiviä. Puuntuoksu, lintujen ja veden ääniä. 46 Kuva 38. Onnellisten aikojen nurkkaus. 50 -luvun tyylinen, olohuonemainen tila. Seinäpinnassa on 30-luvulla suunniteltu, uudelleen tuotantoon otettu kaunis kukkatapetti. Mukavat lepotuolit, käsitöitä. Kukkien tuoksu, radio-ohjelmaa. Kuva 39. Talvenajan muistoja. Seinän akustiikkalevyyn on tulostettu talvimaisemakuva. Muuten olohuonemaiset kalusteet ja materiaalit, lämpimiä värejä ja materiaaleja talviaiheen vastapainoksi. Puun tuoksu, lintujen ääniä tai radio-ohjelmaa. 47 7.3Suunnitelmienesittelyasukkaille Asukkaille järjestettiin tiedotustilaisuus, jossa istuskelunurkkauksen suunnitelmat esiteltiin heille. Esittelytilaisuus pidettiin Vuorensyrjän palvelutalon viriketilassa ja siihen osallistui 12-15 asukasta. Suunnitelmista keskusteltiin yhdessä, asukkaat antoivat palautetta ja saivat päättää, mikä suunnitelma tai mitkä elementit eri suunnitelmista viedään toteutusvaiheeseen saakka. Asukkaat pitivät luontoteemasta ja erityisesti ”isän kanssa ongella” -suunnitelmassa esitetty idea panoraamamaisemasta miellytti monia. Maisemaksi asukkaat kuitenkin valitsivat järvimaiseman sijaan kesäisen merimaiseman, jossa näkyy sileitä rantakallioita. Asukkaat pitivät tärkeänä tilan valoisuutta sekä avaruutta tuovia ratkaisuja, koska nykyinen tila koettiin ahtaaksi ja pimeäksi. Tilaan päätettiin puhkaista ikkuna aulatilan ja entisen naulakkotilan väliseen seinään, jotta tilaan saadaan myös päivänvaloa. Tila koettiin pieneksi ja monet asukkaista harmittelivat sitä, että sinne mahtuu vain kaksi asukasta kerrallaan. Asukkaat pohtivat käytännön kannalta, miten rollaattori tai pyörätuoli sopii tilaan. Keskustelun seurauksena muun muassa jalkavalaisimesta päätettiin luopua, koska se vie lattiatilaa ja saattaa kaatua. Muovirottinkikalusteita pidettiin hyvinä ja teemaan sopivina. Asukkaat pitivät istuskelunurkkauksen ideoista, materiaaleista ja erityisesti maisemakuvista, mutta he kritisoivat koerakentamisen paikan valintaa ja aihetta. Hämmennystä aiheutti se, että Vuorensyrjän palvelutaloon oli samana ajankohtana suunnitteilla myös mittava peruskorjaus ja asukkaat olettivat koerakentamisen olevan osa peruskorjaustoimia. Tästä johtuen asukkaat kokivat, että vähäisessä käytössä olevan naulakkotilan muuttaminen istuskelunurkkaukseksi ei ollut ollenkaan niin tarpeellinen kuin moni muu palvelutalon tila, jonka korjaamista he olivat odottaneet jo pitkään. Kun koerakentamisen ja peruskorjaustöiden välistä eroa selvennettiin, koki moni taas pettymystä siitä, että koerakentaminen ei koskenutkaan paljon odotettuja korjaustöitä. MONA-hankkeen työryhmässä nähtiin, että tiedotuksessa projektin ja asukkaiden välillä oli tapahtunut katkos, josta oli seurannut väärinkäsitys. Tiedotusta sekä henkilökunnan että asukkaiden suuntaan koerakentamisen vaiheista päätettiin heti parantaa. Tiedotuksen lisääminen paransi pilottiin kriittisesti suhtautuneiden asukkaiden mielipidettä pilotista ja asukkaat seurasivatkin jatkossa mielenkiinnolla pilotin toteuttamista. 48 7.4Suunnitelmienviimeistelyjatilantoteutus Kuva 40. Valmis suunnitelma, jossa on huomioitu asukkaiden toiveet. Tilan suunnitelmia muutettiin ja viimeisteltiin asukkaiden toiveiden mukaisesti. Kuva-aiheeksi valittiin merimaisema ja tilan värimaailma sopeutettiin maisemaan. Naulakko- ja aulatilan väliseen seinään puhkaistiin ikkuna-aukko, johon asennettiin lasi. Tilan seinille ja kattoon asennetut akustiikkalevyt vaimensivat tehokkaasti aulasta ja keittiöstä tulevaa melua. Panoraamamaisemaa jatkettiin myös t oiselle seinälle tehostaen avaran tilan vaikutelmaa. Tilaan tuotiin puuntuoksua tuomalla sinne sahattua tervaleppää sekä katajan oksia. Tilaan tuotiin Tammen kustantama ”Linnut äänessä” -äänikirja, josta voi napin painalluksella kuunnella pohjoismaisten lintujen laulua. 49 Kuva 41, 42 ja 43. Valmis tila. Seinissä Ecophonin Wall-akustiikkalevyt. Keskimmäisiin levyihin on painettu merimaisemakuva. Katossa Ecophonin Solo-akustiikkalevyt, joihin asennettu Fagerhultin downlight valaisimet (Pleiad Compact 3G). Lattiamateriaali on Pukkilan puusyykuvioinen Xilema-laatta. Kalusteiden materiaali on kestävä ja helposti puhtaanapidettävä muovirottinki. Lehtitelineenä toimii kankaalla päällystetty suojaruukku. Kuva 44. ja kuva 45. Aulatilaan asennettiin myös yksi akustiikkalevy, johon on painettu merimaisema. 50 7.5Tilankäyttösuunnitelmienjälkeen Syksyllä 2012, hankkeen loppumisen jälkeen, istuinnurkkauksesta ja tilankäytöstä pyydettiin vielä palautetta. Henkilökunta keskusteli asukkaiden kanssa, mitä mieltä he olivat hankkeesta. Palaute oli hyvin myönteistä ja tila koettiin sopivana levähtämiseen ja lehtien lukemiseen. Tila koettiin kodikkaana ja valaistusta pidettiin hyvänä. Asukkaat olivat myös tyytyväisiä merimaisemaan, jonka olivat itse valinneet. Ikkuna koettiin tilaa avartavana elementtinä, joka toi lisää valoa tilaan. Asukkaat toivoivat lisäksi radiota. Hankkeen merkittävin tulos oli kuitenkin asukkaiden aktivoituminen oman ympäristön suhteen. Yhteisen ideoinnin ja toteutuksen jälkeen asukkaat alkoivat suunnitella itse tilaa ja miettiä, miten sen olisi voinut toteuttaa nykyistä paremmin. 8.Kuvataidettaporraskäytäviin Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksen kuvataidekurssin opiskelijat saivat toteuttaa harjoitustyönsä Vuorensyrjän palvelutalon porrashuoneisiin. Opiskelijat saivat tausta-aineistoksi Ideariihissä syntyneen kirjallisen materiaalin, jossa kuvattiin asukkaiden toiveita ja haaveita asumiseensa nähden. Työt tehtiin yksilö- tai ryhmätyönä. Opiskelijoiden töissä näkyi vahvasti luonto- ja väriaiheet, jotka tulivat esiin asukkaiden puheenvuoroissa. Asukkaille ja henkilökunnalle pidettiin näyttelyn avajaiset toukokuussa 2012. Samalla juhlittiin istuinryhmän valmistumista palvelutalon pääsisäänkäynnin yhteyteen. Kiinteistö Oy Helsingin Palvelutalot –yhtiön kanssa neuvoteltiin kuvataidekurssin järjestämisestä toisessa sen hallinnoimassa kohteessa keväällä 2013. Kuva 46 ja kuva 47. Vuorensyrjän palvelutalo. Opiskelijat ottivat luonnon ja värit teemakseen taideteoksissaan. Palaute asukkailta on ollut pääsääntöisesti myönteistä, lukuun ottamatta yhtä maalausta, jonka on tummat värit eivät miellytä kaikkia asukkaita. Asukkaat ovat tyytyväisiä kuvien tuomaan vaihteluun ja väreihin muuten harmaaksi koetuilla seinillä. Teokset muistuttavat asukkaita kesästä ja ovat heidän mielestään onnistuneita ja kauniita. 51 Kuva 48. Ala-aulaan toteutettiin vuorovaikutteinen, muuntuva taideteos. Kuva 49. Taideteosten toteutuksessa käytettiin eri materiaaleja. Metallinen puunoksa on asukkaiden suosikki. 9.ARVI‐tietokannankäytettävyystutkimus Jussi Rämänen ARVI on ARA:n hallinnoima avoin tietokanta ja työväline esteettömän asuinympäristön suunnittelua ja arviointia varten (ARVI, 2002). ARVI:n sisältö on tuotettu Sotera instituutissa. Arkkitehtien työskentelyyn sekä ARVI-tietokannan käyttöön ja käytettävyyteen syventyvä tutkimus toteutettiin osana MONA–hanketta aikavälillä 09/2011 – 2/2012 Aalto–yliopiston tietotekniikan laitoksen strategisen käytettävyyden tutkimusryhmän toimesta. Yhteistyötahoina projektissa olivat Sosiaali- ja terveydenhuollon tekniikan ja rakentamisen instituutti Sotera, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA sekä Rakennustieto. Avoin tietokanta nähtiin mahdollisena tiedonjakokanavana myös hankkeessa syntyneille tuloksille. 9.1Tutkimuksentavoite Tutkimuksen tarkoituksena oli 1) kartoittaa rakennussuunnittelua ja kaavoitusta työkseen tekevien arkkitehtien työskentelyä sovellettavien työskentelytapojen, hyödynnettävien työkalujen sekä esteettömän rakentamisen suunnittelussa käytettävien ohjeistojen näkökulmista ja 2) arvioida ARVI–tietokannan käytettävyyttä sekä soveltuvuutta arkkitehtien työskentelytottumuksiin. Käytettävyystutkimuksen tavoitteena on kehittää ARVI-työkalun käytettävyyttä siten, että se mahdollisimman hyvin tukee suunnittelijan työtä niin käyttöliittymänsä kuin sisältönsä osalta. 9.2Aineistonkeruu Tutkimuksen aikana hyödynnettiin useita toisiaan täydentäviä tutkimusmenetelmiä mahdollisimman monimuotoisen aineiston keräämiseksi. Arviointi– ja aineistonkeruuvaihe jakaantui neljään vaiheeseen: 1) asiantuntija-arviointeihin, 2) havainnointihaastatteluihin, 3) arviointityöpajaan ja 4) web-kyselyyn. 52 Asiantuntija-arvioinneissa tarkasteltiin ARVI–tietokantaa heuristisen arvioinnin ja kognitiivisen läpikäynnin keinoin. Myös Rakennustiedon RT Net –sivustolle tehtiin kevyt arvio RT–korttien löydettävyyden näkökulmasta. Asiantuntija-arviointien jälkeen kerättiin laadullista aineistoa havainnointihaastatteluiden (engl. Contextual inquiry) avulla kaikkiaan neljän arkkitehdin kanssa. Havainnointihaastattelun runko jakautui kahteen osaan, joista ensimmäisessä keskityttiin arkkitehtien työskentelykäytäntöihin ja työn vaiheisiin, ja jälkimmäisessä käytiin läpi ARVI–tietokantaa sekä kerättiin näkemyksiä sen suhteutumisesta nykyisin käytössä oleviin tietojärjestelmiin. Havainnointihaastattelujen jälkeen järjestettiin hankkeessa mukana olevien tahojen kanssa arviointityöpaja, jossa arvioitiin SWOT-analyysin kautta haastattelujen myötä esiin nousseita toteutusvaihtoehtoja esteettömän suunnittelun tukitiedon tarjoamiselle. Työpajan tarkoituksena oli saattaa eri toteutusvaihtoehdot kriittisen tarkastelun kohteeksi myös hankkeessa mukana olevien tahojen osalta, vastapainoksi käyttäjien eli arkkitehtien havainnointihaastatteluissa esiin nostamille ajatuksille. Viimeisimpänä aineistonkeruun menetelmänä sovellettiin web-kyselyä. Kyselyn tarkoituksena oli saada määrällistä kattavuutta tutkimukselle ja varmistua tiettyjen havainnointihaastattelujen pohjalta tehtyjen johtopäätösten oikeellisuudesta. Kysely piti sisällään 27 kysymystä, joista suurin osa oli vastausvaihtoehdollisia kysymyksiä ja lisäksi mukana oli muutama avoin kysymys. Kyselyä mainostettiin Arkkitehtiuutisissa, ARA:n verkkosivuilla, Rakennustiedon verkkosivuilla, Arkkitehtitoimistojen liiton uutiskirjeessä sekä SAFA:n jäsentiedotteessa minkä lisäksi myös muutamia henkilökohtaisia kontakteja hyödynnettiin. Kyselyyn osallistui kaikkiaan 16 henkilöä, mikä oli alle odotusarvon ottaen huomioon runsaan mainostamisen. Vähäisestä vastausmäärästä huolimatta kysely tuotti kuitenkin hyödyllistä aineistoa. 9.3Tulokset Tutkimuksessa saatiin kerättyä kiitettävä määrä aineistoa. Tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden suhteen eri ikäluokat olivat hyvin edustettuina ja myös sukupuolijakauma oli melko tasainen. Enemmistöllä vastaajista oli pitkä kokemus suunnittelutehtävistä ja suurin osa vastaajista edusti joko yli 10 hengen keskisuuria/suuria suunnittelutoimistoja tai julkishallintoa. Erilaiset työroolit olivat hyvin edustettuina ja vastaajat olivat tekemisissä kattavasti erityyppisten hankkeiden kanssa. Kerätyn aineiston valossa tietokoneavusteisuus on selkeästi vallalla nykypäivän suunnittelussa ja arkkitehdit käyttävätkin runsaasti työkaluina mm. AutoCAD:ia, ArchiCAD:ia sekä erilaisia kartta- ja paikkatietosovelluksia. Suunnittelu tehdään tutkimukseen osallistuneiden mukaan pääosin kaksiulotteisesti, mutta 3D-malleja voidaan käyttää havainnollistamistarkoituksiin asiakkaan pyynnöstä. Kynä ja paperi ovat edelleen suosittuja etenkin luonnosteluvaiheessa. Niiden etuina on mm. nopeus, vaihtoehtoisten ratkaisujen helppo vertailtavuus ja selkeä silmän ja käden välinen mittakaava. Osallistujien mielestä CAD-ohjelmistoilla luonnostelu on yleisesti ottaen hitaampaa ja kömpelömpää ja tästä syystä luonnoksia saatetaan iteroida paperilla useita kertoja ennen kuin ryhdytään piirtämään tietokoneella. Osallistujat nostivat esiin myös sen, 53 että CAD-ohjelmistoja käytettäessä tulee monesti hyödynnettyä vanhoja suunnitelmia pohjana, mikä saattaa aiheuttaa luovuuden katoamista vaihtoehtoisten ratkaisujen tarkastelun suhteen. Tutkimuksen tulosten mukaan Internet on arkkitehtien työskentelyssä runsaassa käytössä. Puolet kyselyyn vastanneista käytti Internetiä suunnittelutyön tukena päivittäin ja lähes kaikki loput viikoittain. Myös sosiaalisen median käyttö oli varsin runsasta, vaikka se olikin vielä selkeästi yleisempää vapaa-ajan tarkoituksissa kuin työhön liittyvissä tarkoituksissa. Suosituimpia sosiaalisen median palveluja olivat Facebook, Linkedin ja Twitter. Sosiaalisen median nähtiin mahdollistavan esimerkiksi nopean ongelmatilanteiden ratkaisun samalla alalla toimivilta ystäviltä vinkkejä/apua kysymällä. Tulokset osoittivat selkeästi sen, että Suomessa RT-kortistolla on keskeinen asema arkkitehtien työskentelyssä. Kortisto on käytössä lähes kaikilla tutkimukseen osallistuneilla. Valtaosa kyselyyn vastanneista käytti joko viikoittain tai kuukausittain. Esteettömän suunnittelun ohjeistuksen suhteen RTkortisto ei kuitenkaan ollut ainoa lähde. Saatavilla olevista perinteisestä paperimuotoisesta kortistosta ja sähköisestä kortistosta sähköinen muoto oli tutkimukseen osallistuneiden keskuudessa suosituin, vaikkakaan ei ylivoimaisesti. Tutkimuksessa havaittiin, että suhtautuminen RT-kortiston suunnitteluohjeisiin on jakautunutta. Hyvinä puolina pidettiin sisällön ajantasaisuutta ja luotettavuutta sekä sitä että RT-kortisto pohjautuu yleisesti hyväksyttyihin käytäntöihin. Huonoiksi asioiksi puolestaan nähtiin korttien muuttuminen yleisempään suuntaan, mitoitusten minimivaatimusten puuttuminen sekä tiedon löytämisen työläys satunnaisen käyttäjän näkökulmasta. ARVI-tietokantaan liittyen tutkimus osoitti, että tietoisuus palvelun olemassaolosta on heikko ja käyttö vähäistä. Noin puolet kyselyyn vastanneista ei ollut kuullut palvelusta ja enemmistö vastaajista ei ollut koskaan käyttänyt ARVI:a. Tutkimuksen tulosten valossa kävi ilmi, että arkkitehdeillä oli ARVI-tietokantaan liittyen esimerkiksi virheellisiä käsityksiä. Jo palvelun nimeä ja kuvausta pidettiin harhaanjohtavina ja potentiaalista käyttäjäkuntaa rajaavina. ARVI-tietokannan käytettävyyden suhteen tutkimuksessa nousi esiin sisällöllisiä sekä toimintalogiikkaan ja käyttöliittymään liittyviä seikkoja. Sisältöön liittyen kommentoitiin mm. materiaalia paljoutta ja sen vaikeahkoa lähestyttävyyttä. Myös esimerkiksi tietojen oikeellisuus ja ajantasaisuus askarrutti tutkimukseen osallistuneita ja kommentoitiinpa niin ikään tiettyjä sisällöllisiä puutteita ja keskeneräisyyttäkin. Toimintalogiikan suhteen kommentoitiin mm. palvelun navigointilogiikan epämiellyttävyyttä, mikä johtaa helposti toimintaketjujen katkeiluun ja hyppimiseen palvelun sisällä. Arkkitehdit kommentoivat myös sitä, että aineisto on nykyisellään tarkoitettu lähinnä selattavaksi, mistä johtuen tietoja ei välttämättä löydä riittävän nopeasti ja kiireessä ei ehdi etsimään kauaa. Käyttäjät kaipaisivatkin mieluummin tehokasta kohdistettua tiedonhakua selaamisen sijaan. Nykyisen hakutoiminnon puutteista johtuen sen ei nähty palvelevan aineistosta hakemisen tarpeita erityisen hyvin. Käyttöliittymään liittyen käyttäjät kommentoivat esimerkiksi palvelun yleisvaikutelmaa, joka mm. runsaasta valikkojen ja ohjeistusten määrästä sekä luettelonomaisuudesta johtuen koettiin raskaaksi. Käyttöliittymä vaikutti myös tutkimukseen osallistuneiden mielestä visuaaliselta ilmeeltään vanhahtavalta, mikä saattaa antaa käsityksen siitä, ettei myöskään palvelun sisältö ole ajan tasalla. Käyttäjien 54 kommenteissa esiintyi viittauksia myös palvelun symboliikan ongelmiin sekä esimerkiksi vaatimusten ryhmittelyn heikkouteen. Neljänä eri toteutusvaihtoehtona esteettömän suunnittelun tukitiedon tarjoamiselle tarkasteltiin arviointityöpajassa 1) verkosta löytyvää resurssia, 2) integraatiota RT-kortistoon, 3) integraatiota CADohjelmistoon sekä 4) paperista kortistoa. SWOT-analyysin ja työpajassa käytyjen keskustelujen valossa kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa nähtiin toteuttamiskelpoisimmiksi. Myös arkkitehtien näkemystä siitä, mikä vaihtoehdoista olisi heille mieluisin, selvitettiin kyselyssä, ja tulokset olivat varsin hyvin linjassa työpajan tulosten kanssa. Mieluisimmaksi vaihtoehdoksi koettiin erillinen verkkopalvelu ja toiseksi mieluisimmaksi vaihtoehdoksi nähtiin integraatio RT-kortistoon. 9.4Tutkimustaseuraavatjatkotoimet Tutkimuksessa havaittujen ARVI-tietokannan merkittävien käytettävyysongelmien ja puutteiden valossa on selvää, että palvelun toteutus ei nykyisellään palvele esteettömän suunnittelun tukijärjestelmänä kovinkaan hyvin. Niinpä useisiin asioihin tulisi kiinnittää huomiota palvelun tulevaisuutta pohdittaessa. Yksi merkittävimmistä ongelmista on palvelun nykyinen, suuren tietomäärän selaamiseen vahvasti nojaava käyttölogiikka, joka ei vastaa arkkitehtien mieltymykseen tiedon helposta kohdistetusta hakemisesta selaamisen sijaan. Koska palvelua ei olla julkistamisensa jälkeen juurikaan ylläpidetty, on myös palvelun tietosisällön ja käyttöliittymän päivittäminen välttämätöntä. Olennaista olisi myös pyrkiä eroon nykyisestä käyttäjäkuntaa tiukasti rajaavasta palveluprofiilista ja kohdistaa palvelu nykyistä huomattavasti selkeämmin kaikenlaisissa eri rooleissa toimiville asuinympäristön suunnittelun ammattilaisille. Projektin yhtenä yhteistyötahona toimivan Rakennustiedon mukanaolon vuoksi eräänä erittäin potentiaalisena vaihtoehtona pidettiin myös ARVI-tietokannan tietosisällön integraatiota RT-kortiston kanssa. Tämän ratkaisumallin merkittävänä etuna pidettiin muun muassa sitä, että RT-kortiston laajan levikin ja hyvän tunnettuuden myötä myös nykyisellään heikossa tietoisuudessa oleva ARVI-tietosisältö saataisiin laajan yleisön käyttöön. Hyvin toteutettu integraatio tarjoaisi myös edellytykset palvelulle, joka kokoaisi tehokkaasti kaiken tarvittavan tiedon käyttäjän saataville ilman tietosisällön päällekkäisyyksiä. Eräänä kiinnostavana seikkana jatkokehityksen kannalta pidettiin myös sosiaalisen median tuomista osaksi esteettömän suunnittelun tukitiedon hakua. Alustavien pohdintojen perusteella tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi käyttäjien mahdollisuutta kommentoida ja merkitä tietosisältöä, sekä mahdollisuutta luoda ”suosikkilistoja” omassa työssä hyödyntämistään vaatimuskokonaisuuksista. 55 10.Yhteenveto Hankkeen aikana asukkaat haastettiin miettimään omaa asuinympäristöään. Luottamuksellisen ilmapiirin ansiosta asukkaat kertoivat tutkijoille myös arkensa epäkohdista. Visuaaliset menetelmät auttoivat avaamaan keskustelua ja antoivat mahdollisuuden asukkaiden ilmaista itseään myös muutoin kuin verbaalisesti. Useat asukkaiden esiin tuomista teemoista liittyivät palvelutalon toimintaan, mutta myös fyysiseen ympäristöön. Palvelutalon asukkaat olivat hyvin heterogeeninen ryhmä ja heidän fyysinen ja henkinen toimintakykynsä vaihteli huomattavasti. Asukkaiden elämänasenteet vaikuttivat enemmän kuin toimintakyky siihen, miten hyvin he kokivat sopeutuneensa ja kuinka hyvin he viihtyivät palvelutalossa. Parempikuntoiset asukkaat suhtautuivat myötätuntoisesti heikkokuntoisempiin, mutta kokivat heidän päivittäisen kohtaamisensa raskaana. Naapureista pidettiin huolta ja vertaistuki toimi ainakin osan asukkaista kohdalla. ”Asukkaat ovat: sitä sun tätä. Meillä jokaisella omat viat ja tottumukset” Huonokuntoiset asukkaat kokivat, ettei henkilökuntaa ja apua ollut riittävästi ja osa asukkaista oli turhautunut ja koki olevansa palvelutalossa vankina ja tyhjänpanttina. Suhde henkilökuntaan vaihteli. Asukkaat kuitenkin arvostivat sitä työtä, mitä henkilökunta teki. Asukkaiden kritiikki suuntautui niihin rajoitteisiin, joita oman toimintakyvyn aleneminen ja asuminen palvelutalossa heille toi. Jotkut asukkaista kokivat avun saannin häpeällisenä. ”Housut alas – ylös, kaikessa pikku hommissa pitää pyytää apua. Itkettää, hävettää ja harmittaa”. Kaikki asukkaat toivoivat, että pääsisivät liikkumaan ja säilyttäisivät toimintakykynsä loppuun asti. Haaveissa olivat matkat ja retket, joiden pituus vaihteli lähikaupassa käynnistä Rooman-matkaan. Asuminen palvelutalossa koettiin turvalliseksi ja useimmiten oltiin tyytyväisiä. Oman toimintakyvyn rajat tunnettiin, mutta monet asukkaat kaipasivat kuitenkin vaihtelua arkeensa. Erilaista toimintaa ja virikkeitä, mielen jumppaa ja luentoja ajankohtaisista asioista sekä omaan terveyteen liittyvistä asioista kaivattiin. Erityisesti miehille suunnattua toimintaa kaivattiin lisää. Osa palvelutalon asukkaista oli hyvinkin aktiivisia ja ilmoitti, ettei ohjelmaa enää mahdu enempää heidän päiväänsä. Asukkaat eivät aina tiedostaneet ympäristössä olevia ongelmia, vaan pitivät omaa heikentynyttä toimintakykyään syynä ratkaisujen toimimattomuuteen. Kun asukas ei nähnyt hämärässä käytävässä, hän syytti siitä omaa huonoa näköään, ja kun hän ei kyennyt erottamaan puhetta kaikuisassa ruokalassa, hän syytti siitä omaa huonoa kuuloaan. Näihin on kuitenkin mahdollista vaikuttaa arkkitehtuurin avulla ja ainakin osittain parantaa asukkaiden pärjäämistä. 56 10.1Lähiympäristö ”Kaupassa käynti taas piristi. Näin tavallisia ihmisiä omissa touhuissaan.” Palvelutalojen läheisyydessä olevat palvelut tunnettiin asukkaiden keskuudessa varsin huonosti. Asukkaat, jotka olivat muuttaneet palvelutaloon muista kaupunginosista, eivät usein olleet lainkaan tutustuneet uuteen ympäristöön. Asukkailla oli myös muuttaessaan ollut monia ennakkoluuloja uutta kaupunginosaa kohtaa. Huonokuntoiset asukkaat eivät lähde omatoimisesti tutustumaan lähiympäristöön, vaan tarvitsevat jonkun henkilön mukaansa. Asukkaiden mukaan käynti lähikaupassa tai torilla on kuitenkin päivän piristys. He kokevat onnistumisen tunteita, kun uskaltavat lähteä käymään lähikaupassa tai pidemmälläkin. He tarvitsevat rohkaisua ja opastusta. Huonokuntoisemmat asukkaat toivovat ja tarvitsevat myös seuraa ulkoillakseen. Useat asukkaat ovat sopeutuneet hyvin ja viihtyvät, mutta kertoivat sopeutumisen vieneen pitkän aikaa. Mahdollisuus ikääntyä omassa tutussa ympäristössä lisää turvallisuuden tunnetta ja pienentää kynnystä lähteä ulkoilemaan. ”Törmäsin täysin tuntemattomiin hauskoihin ihmisiin. Päivän naurut kuuluvat asiaan.” Hyvässä fyysisessä kunnossa olevat asukkaat toivoivat, että voivat jatkaa liikkumista jatkossakin. Henkilöt, joiden toimintakyky oli alhaisempi, kertoivat haastattelussa, että ulkoilevat mielestään sopivasti. Samalla he kuitenkin sanoivat, että ulkoilisivat enemmän, mikäli se olisi vaivatonta tai jos heillä olisi seuraa. Suurimmat syyt, minkä takia ei haluta tai uskalleta lähteä piha-aluetta kauemmaksi, ovat haastattelujen mukaan eksymisen ja voimien loppumisen pelko. Muun muassa pyörätuolilla liikkuva naishenkilö kuvasi Vuorensyrjän epätasaiset ja viettävät kulkuväylät vuoristona, joista hänen täytyi päivittäin selvitä. Pitkälle ulkoilureitille lähdettäessä huolena oli muun muassa virtsankarkailu ja suolen toimintaan liittyvät ongelmat. Lundin yliopiston eurooppalaisessa tutkimuksessa 36 seniori-ikäisistä, yli 65-vuotiaista kyselyyn vastanneista asukkaista jopa 48,5 % piti julkisten wc-tilojen puutetta esteenä liikkumiselleen. Joissakin kaupungeissa on tehty aloitteita, joissa esimerkiksi kahvilat ja kauppakeskukset saavat pienimuotoista avustusta kaupungilta avatessaan wc-tilansa vapaasti yleiseen käyttöön. Kuva 50. Retki torille tai lähikauppaan tuo virikkeitä arkeen Kuva 51. Puistoshakki, petankki tai boccia sopivat hyvin myös ikääntyneille 36 Grönvall,O.; Ståhl, A. & Berntman, M. 2006. Size – Life Quality of senior citizens in relation to mobility conditions. Lund University. Deliverable EU RTD programme. http://www.size‐project.at/results/D14_D16_final.pdf (downloaded 28.06.2012) 57 Kuva 52. Vuorensyrjän palvelutalon lähiympäristö Huomioitavia asioita palvelutalon lähiympäristön suunnittelussa Hyvä seura kannustaa liikkumaan Ympäristössä löytyvät palvelut sekä moniaistiset virikkeet, luonto, eläimet ja ihmiset houkuttelevat liikkumaan Visuaaliset opasteet sekä kartat lähialueesta ja reittien selkeä opastus helpottavat liikkumista Näköetäisyydellä olevat levähdyspaikat rohkaisevat asukkaita ulkoilemaan Toiminta- ja liikuntapisteet, kuntopolut houkuttelevat liikkumaan Tasaiset, selkeästi rajatut ja valaistut, esteettömät kulkureitit lisäävät turvallisuuden tunnetta Autottomat reitit lisäävät erityisesti näkövammaisten turvallisuuden tunnetta Tuttu ympäristö tai vähintään tutustumiskierros lähialueeseen pienentää uusien asukkaiden kynnystä lähteä liikkumaan Riittävän tiivis yleisten esteettömien wc-tilojen verkosto ja kartta niiden sijainnista helpottaa liikkumista 58 10.2Pihatilat Pihatilat ovat tärkeä hyvinvoinnin lähde asukkaille. Ne toimivat sosiaalisen kanssakäymisen paikkoina, joissa on helppo tavata uusia aiemmin tuntemattomia ihmisiä ja tarkkailla alueen elämää. Piha koettiin neutraalina tilana, jossa oli helppo ottaa yhteyttä toisiin asukkaisiin. Pihalle kaivattiin mielekästä tekemistä sekä lisää intiimejä oleskelutiloja, miellyttäviä varjoisia ja aurinkoisia istumapaikkoja, joissa tavata muita pienessä ryhmässä. Ikkunoiden avautuminen omasta asunnosta pihalle toimi haastatteluiden mukaan ulkotilojen käytön kannalta kannustavana tekijänä. Kun asukas näki naapurinsa tai jotain yhteistoimintaa pihalla, hän lähti mielellään itsekin sinne. Luonto, kasvit ja eläimet ovat tärkeä ilon lähde. Piha-alueet kannustavat omatoimiseen puuhasteluun, kuten kasvien hoitoon. Vuorensyrjän palvelutalon puheenaiheena olivat ”Railin ruusut”, jotka asukas oli itse istuttanut ja joita hän oli hoitanut. Luonnolla voi olla yllättäviäkin kuntouttavia vaikutuksia. Eräs palvelutalon asukkaista kertoi laskeneensa oravalle kesän aikana syöttämiensä pähkinöiden määrän ostamiensa pähkinäpussien ja niissä keskimäärin olevien pähkinöiden lukumäärän perusteella. Kuva 53. ”Aina tulee kyllä joku juttelemaan. Pihalta onneksi pääsee sievästi pakoon liian suurta puhetulvaa.” Kuva 54. ”Siellä kuuntelen linnunlaulua. Käyn siellä monta kertaa.” Vuorensyrjän palvelutalossa, jonka kolme rakennusta muodosti kaksi erillistä piha-aluetta, oli huomattava ero piha-alueiden käytössä. Palvelutalon ”viherpihaan” oli panostettu. Piha-alueella oli kasvillisuutta, varjostavia katoksia ja istuinryhmiä sekä pihakeinu. Palvelutalon toinen piha, ”kivipiha”, oli pyritty tekemään esteettömäksi ja tasaiseksi ja pihalle oli tuotu penkkejä. Piha oli kuitenkin avonainen ja kuuma kesällä eikä siellä ollut varjoisia paikkoja, missä istua. Kesällä viherpiha on ahkerasti käytössä ja lähes kaikki toiminta tapahtui siellä, kun taas kivipiha pysyy autiona. Palvelutalon asukkaat, jotka olivat huonokuntoisimpia, asuivat kauimpana viherpihasta. He kokivat haastatteluiden mukaan jäävänsä ulkopuolisiksi palvelutalon toiminnasta. Heidän mukaansa tiedotus pihalla tapahtuvista yhteisistä tapahtumista ei toiminut riittävästi. He eivät myöskään nähneet viherpihalle, vaan näkymät ikkunoista avautuivat kivipihalle tai viereisiin asuinrakennuksiin. 59 Asukkaat toivoivat pihalle pelejä, liikuntaa ja muuta toimintaa sekä esimerkiksi puutarhavälineitä, joita he voisivat vapaasti käyttää. Kesäkahvila ja erillinen pihasaunarakennus olivat heidän toiveenaan. Palvelutalon nykyisen saunan yhteyteen toivottiin ainakin vilvoitteluterassia, jossa voisi nauttia juoman tai välipalan saunan jälkeen. Pihan toiminnallisten alueiden erilaista tunnelmaa voidaan korostaa valaistuksella. Kuva 55. Vuorensyrjän palvelutalon kivipiha on kesällä liian kuuma. kuva 56. Vuorensyrjän palvelutalon viherpiha oli ahkerasti käytössä Suomen sää asettaa haasteita ikääntyneiden ulkoilulle ja kulkureittien kunnossapidolle. Vuorensyrjän palvelutalon asukkaat eivät talvella päässeet omatoimisesti kulkemaan asunnostaan ruokailutilaan, koska ruokailu tapahtui palvelutalon toisessa rakennuksessa. Esteettömien reittien puute teki heistä riippuvaisia hoitohenkilökunnan ehtimisestä. Hoitohenkilökunnan työaikaa kului turhaan toimintakykyisten asukkaiden saattamiseen ruokailuun ja sieltä takaisin omaan asuntoon. Asukkaat toivoivatkin katettua tai lasitettua reittiä rakennusten välille. Puolilämpimät, lasitetut terassit ja käytävät tekevät liikkumisen ja luonnosta nauttimisen mahdolliseksi myös huonolla säällä. Muun muassa Tampereen yliopiston ENTELKOR-hankkeessa 37 on tutkittu lasitettujen parveketilojen laajentamista sekä julkisivuun toteutettavan vihervyöhykkeen rakentamisen vaikutusta asuinkerrostalon energiankulutukseen. Vihervyöhykkeen rakentaminen rakennuksen julkisivuun tai katolle näyttää alustavien laskelmien perusteella vähentävän rakennuksen energiankulutusta ja tuottaa samalla lisää oleskelutilaa. Niitä tuleekin harkita käytettäväksi palvelutalojen peruskorjauksen yhteydessä tulevaisuudessa enemmän. 37 Alatalo, E. 2012. Hurmaava lähiö. 60 Kuva 57. Korotetut istutusastiat kannustavat asukkaita kasvienhoitoon. München Kuva 58. Pihalle on toteutettu varjostava katos. Echingen Huomioitavia asioita palvelutalojen pihojen suunnittelussa Virikkeelliset näkymät huoneen ikkunasta tai parvekkeelta pihalle, luonto ja eläimet ovat tärkeä hyvinvoinnin lähde ja houkuttelevat ulos Varjoisat katokset, aurinkoiset terassit ja viihtyisät istuinryhmät lisäävät viihtyvyyttä ja kanssakäymistä asukkaiden kesken Katetut, sulanapitojärjestelmällä varustetut kävelyreitit helpottavat liikkumista talvella Puolilämpimissä tiloissa tai viherhuoneissa on mahdollista oleskella myös ilmojen viiletessä Luonnon elementtejä voidaan hyödyntää pihatilaa raajavana tekijänä Vapaasti käytettävät, esillä olevat puutarhavälineet ja pelit houkuttelevat niiden käyttöön Hyötykasvit ja marjat houkuttelevat maistamaan Erilaiset pelit sekä grillaus ja kahvitarjoilu lisäävät sosiaalista kanssakäymistä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta 61 10.3Sisäänkäynti ”Hissiaulassa ei tee mieli viettää aikaa” Sisäänkäynti antaa ensivaikutelman rakennuksesta ja sen asukkaista. Ulko-oven luona tavataan naapureita ja vaihdetaan kuulumisia. Penkki tai istuinryhmä ulko-oven luona lisää mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen. Sisäänkäynnin kuuluu erottua, siten että se ohjaa ja opastaa vierailijan rakennuksen sisään. Sisäänkäynnin luona oleva valaistu katos antaa suojaa ja toimii maamerkkinä. Katetun tasaisen tilan tulee olla riittävän laaja, jotta oven aukeamiskaaren ulkopuolelle jää vapaa tila pyörätuolille38. Sisääntuloaulaa pidetään usein lähinnä läpikulkutilana, jonka merkitystä asukkaiden kanssakäymiselle ei tiedoteta. Sisääntuloaulojen merkitys kanssakäynnin paikkoina tulee ottaa paremmin huomioon erityisesti palvelutalojen suunnittelussa. Osa palvelutalojen asukkaista kertoi ottavansa vieraansa vastaan palvelutalon sisääntuloaulassa. Ovien ollessa lukittuna, asukkaat avaavat itse ulko-oven myös tuntemattomille vierailijoille, jos henkilökuntaa ei satu olemaan paikalla. Asukkaat kokivat tämän turvallisuusriskinä. Vuorensyrjän palvelutaloista sisääntuloaulaa käytettiin myös tavarantoimitukseen. Sisääntuloaulan valaistus on tärkeä suunnitella siten, ettei asukas häikäisty siirtyessään sisältä ulos. Sisääntuloaulan valaistusta voidaan himmentää pimeällä ja kirkastaa aurinkoisella ilmalla siten, että valaistusvoimakkuuksien ero sisällä ja ulkona pysyy pienenä. Sisääntuloaula on informaation jakopaikka ja on tärkeää, että ilmoitustaulut ja tiedotteet näkyvät ja ne ovat helposti luettavissa. Hankkeessa mukana olleiden palvelutalojen ruokailutilat sijaitsivat sisäänkäynnin läheisyydessä. Ruokailu on palvelutaloissa yleensä järjestetty ulkopuolisen toimijan kautta. Ruokailutilan siisteyden varjolla ovet pysyivät kiinni ruokailujen välisen ajan eikä tila ollut asukkaiden vapaassa käytössä. Sisääntuloaulaan keräännyttiin odottamaan ruokailun alkua ja siitä muodostui tärkeä kohtaamis- ja tiedonjakopaikka. Tilojen mitoitus ja kalustus ei kuitenkaan vastannut sitä asukasmäärää, joka niihin kokoontui., eikä pyörätuoleille ja rollaattoreille ollut riittävää tilaa. Sisääntuloaula oli myös vetoinen paikka Kuva 59. Asukkaiden lisäksi aulatilaa kuormittivat lähtevät ja tulevat tavarankuljetuslaatikot. Vuorensyrjän palvelutalo. Kuva 60. Maunulan Helander -kodin sisäänkäynti 38 VTKL. 2004. 62 Kuva 61. ja kuva 62. Asuinrakennusten sisäänkäynnit. Arabianranta Huomiotavia asioita palvelutalojen sisäänkäyntien suunnittelussa Näkyvä katos ohjaa sisäänkäynnille ja toimii maamerkkinä Sisäänkäynnin yhteydessä olevat istuinryhmät rakennuksen sisä- ja ulkopuolella houkuttelevat ihmisiä kanssakäymiseen Valaistusvoimakkuuksien ero sisäänkäynnin sisä- ja ulkopuolella voidaan säätää siten, ettei häikäisyä synny Vedontunne voidaan estää tuulikaapin avulla Tavaroiden kuljetus tulee mahdollisuuksien mukaan erottaa pääsisäänkäynnistä Ilmoitustaulujen tulee olla selkeitä, niitä pitää saada katsoa lähietäisyydeltä ja ne tulee valaista 63 10.4Porrashuoneetjakäytävät Osa asukkaista ja suurin osa henkilökuntaa käytti päivittäin palvelutalon portaita ja piti näin kuntoaan yllä. Porrashuoneet olivat kolkkoja ja käytävät olivat yleisesti ottaen heikosti valaistuja. Näkökyvyn heiketessä jo valaistuksen määrän lisääminen helpottaa kulkemista. Käytävälle ja portaisiin voidaan esimerkiksi asentaa himmeä perusvalaistus ja liiketunnistimella varustettu valaistus, joka syttyy liikuttaessa tilassa. Käytävälle ja portaisiin suositellaan käytön aikana 200 lx valaistusvoimakkuutta 39 . Erityisesti lattiapintojen tasainen valaiseminen ja käytävän risteyskohtien sekä pylväiden ja pilareiden merkitseminen valaistuksen ja kontrastin avulla lisää orientoivuutta. Valaistuspilotin aikana asukkaat kertoivat, että kokivat liiketunnistimella toimivan valaistuksen toivottavan heidät tervetulleiksi tilaan ja pitivät sitä miellyttävänä. ”Olkkarin käytävä on surullisen pimeä!” Kuva 63. Valaisimet synnyttävät kiiltävälle lattiapinnalle ja seinäpinnoille vaaleita täpliä. Helander-koti. Kuva. 64. Käytävillä säilytetään apuvälineitä, joille ei asunnossa ole varattu säilytyspaikkaa. Porrashuoneiden palo-osastointi tuotti ongelmia päällekkäin aukeavien raskaiden palo-ovien takia. Hissin ovet ja käytävän ovet eivät voineet olla auki samaan aikaan. Asukkaat olivat myös jääneet sulkeutuvien paloovien väliin. Palomääräysten vuoksi porrashuoneeseen ei voida sijoittaa palavasta materiaalista tehtyjä huonekaluja tai istuimia. Palomääräyksistä huolimatta portaiden alapuolinen osa toimii usein, varastointitilan puutteen vuoksi, apuvälineiden säilytyspaikkana. Palamattomilla materiaaleilla, esimerkiksi kiviaiheilla ja muun muassa seinien värityksellä sekä valaistuksella voidaan kuitenkin huomattavasti parantaa kulkuväylien hahmotettavuutta ja viihtyisyyttä. Apuvälineille tulee järjestää omat säilytystilansa, etteivät ne jää kulkureiteille. Naapuri tavataan usein käytävällä tai porrashuoneessa, jonka akustiset ominaisuudet eivät sovi puhutun äänen kuuntelemiseen. Sosiaalisen kanssakäymisen mahdollisuuksia voidaan lisätä akustiikkaa parantamalla esimerkiksi alakattoon asennettavien akustiikkalevyjen tai viherkasvien avulla. Kaikuisan käytävän lattiamateriaaliksi voidaan valita askelääniä vaimentava ja ääntä absorboiva materiaali. 39 Vilpponen, M. 2007. 64 Kuva 65. ja kuva 66. Taide ja värit elävöittävät porrashuoneita ja herättävät keskustelua. Huomioitavia asioita palvelutalon porrashuoneiden ja käytävätilojen suunnittelussa Heikosti liikkuvan katse on lattiapinnassa Lattian tulee olla tasaisesti valaistu ja heijastukset kulkuväylällä vaikeuttavat havaitsemista Vastavalo tai kirkas luonnonvalo voi aiheuttaa häikäisyä Yleinen kulkuväylien valaistusuositus ei riitä palvelutalojen kulkuväylien valaistustasoon Tilaa rajaavien rakenteiden valaiseminen (seinät, katto, pylväät kalusteet ym.) avartaa tilaa ja helpottaa tilan hahmottamista erityisesti näkövammaisten asukkaiden kohdalla Risteyskohdat, oviaukot ja pylväät sekä porrasnousujen alku- ja loppuaskelmat erottuvat parhaiten, kun valaistusvoimakkuutta lisätään ja käytetään huomioväriä Porrasaskelmien selkeä erottuminen kontrastien avulla lisää turvallista kulkemista Palo-ovien automaattisella palonsulkujärjestelmällä varustetut ovet voidaan normaalikäytössä pitää auki Automaatti- tai puoliautomaattiovet ovat suositeltavia Ovien aukeamisalue on hyvä merkitä esimerkiksi eri värillä tai materiaalilla Ovien avauspainikkeiden tulee olla helposti havaittavissa ja erottua muista painikkeista Kulkuväylälle aukeavat ovet tai kalusteet kulkureitillä luovat esteitä näkövammaiselle asukkaalle Käytävien akustiikkaa voidaan parantaa akustoivilla pintamateriaaleilla seinissä ja katossa 65 10.5Ruokailutila Ruokailuhetket ovat palvelutalon asukkaiden päivän päähetkiä. Ne ovat useimmille sosiaalisia tilanteita, jolloin tavataan muita talon asukkaita. Asukkaat ruokailevat pääosin palvelutalon ruokailutilassa tai hakevat sieltä itselleen syötävää. Jotkut huonokuntoisista asukkaista saavat ruuan omiin asuntoihinsa. Ruokailumahdollisuuden järjestäminen myös talon ulkopuolisille henkilöille lisää asukkaiden osallisuutta ympäristön elämään. Ruokailutilan tulee olla asukkaiden vapaassa käytössä myös ruokailuaikojen välisenä aikana. Palvelutalojen ruokailutilat ovat monesti kaikuisia ja normaalia puheääntä on vaikeaa kuulla kalusteiden ja astioiden melun keskeltä. Harris ja Reitz 40 ovat todenneet tutkimuksessaan ikääntyneiden kyvyn kuulla puhetta huonontuvan merkittävästi kaikuisassa ympäristössä, jossa on taustahälyä. Tämä korostuu erityisesti kuulovammaisilla ikääntyneillä. Ruokailutilojen akustinen suunnittelu on tärkeää ja suunnittelussa tulee kuulla asiantuntijaa. Hankkeen loppuaikana Maunulan palvelutalossa ruokailu siirrettiin jokaisen kerroksen yhteiseen olohuoneeseen alakerroksen yhteisen ruokailutilan peruskorjauksen ajaksi. Asiakkailta saatu palaute on ollut myönteistä ja palvelutalossa harkitaan siirtymistä pienempiin ruokailuyksiköihin. Vuorensyrjän palvelutalossa asukkaiden toiveissa on ollut ruokailu omassa rakennuksessa. Tämä johtuu siitä, että ruokailutila sijaitsee kolmesta palvelutalon rakennuksesta keskimmäisessä, eikä tilaan ole kulkuyhteyttä muista rakennuksista sisäkautta, mikä aiheuttaa asukkaille ja henkilökunnalle haasteita talviaikana. TKK:n rakentamistalouden yksikössä tehtyjen aikaisempien laskelmien mukaan pienemmissä yksiköissä ruokailu palvelutalon eri kerroksissa oli kyseisessä tutkimuskohteessa myös kokonaistaloudellisesti edullisempaa kuin yksi suuri ruokailutila. Laskelmissa otettiin huomioon muun muassa henkilökunnan kuluttama aika huonokuntoisten asukkaiden siirtämiseksi41. ”Välillä tuntuu tulevaisuus olevan liian realistisena edessäni. Pahimmalta se tuntuu ruokalassa,..” Kuva 67. ja kuva 68. Kun toisessa palvelutalossa ruokailupöydät oli jaettu neljän hengen istuinryhmiin ja pöytien päällä oli valaisin, oli toisessa palvelutalossa pöydät tilanpuutteen vuoksi laitettu pitkiin rivistöihin ja tilassa oli vain yleisvalaistus. 40 41 Harris, R. Reitz, .1985. Effects of room reverberation and noise on speech discrimination by the elderly. Aalto, L. Saari, A. 2007. TKK. 66 Ruokailupöydän päällä olevat valaisimet luovat tunnelmaa, mutta niiden sijoittaminen on haastavaa, koska kalustusta saatetaan muuttaa. Yleisvalaistuksen valaistusvoimakkuudeksi suositellaan 300 lx 42 . Pitkät pöytärivit ovat liikkumisen apuvälineen kanssa kulkeville hankalia eivätkä apuvälineet mahdu istuimien viereen. Seinän ja ikkunan viereiset paikat jäävät myös tyhjiksi. Pitkässä pöydässä keskustelu on myös vaikeampaa erityisesti huonon akustiikan takia. Pienemmät pöytäryhmät koetaan mieluisammaksi myös siksi, että asukas voi paremmin valita, kenen kanssa haluaa ruokailla ja keskustella. Kuva 69. Villa Andante, Espoo Kuva 70. OK-Hjemmet Lotte, Kööpenhamina Huomioitavia asioita palvelutalon ruokailutilojen suunnittelussa Avarat ruokailutilat voidaan kalusteilla ja valaistuksella jakaa pienempiin yksiköihin Näkövammaisten on vaikea liikkua suuressa avonaisessa ruokasalissa, jossa on paljon kalusteita Pienet ruokailuryhmät koetaan viihtyisämmiksi kuin suuret ruokapöydät, joissa kommunikointi on vaikeaa Asukkaat ruokailevat mieluiten pienissä ryhmissä ja valitsevat itse pöytäseuransa Puheen seuraaminen on helpompaa, kun puhuja istuu lähellä Kaikuisassa tilassa kovat äänet peittävät heikot äänet ja taustamelun häiritsevyys lisääntyy Ruokailusta aiheutuvaa taustamelua voidaan korjata ruokailutilan kalustuksen, tekstiilien, kasvien ja akustisten pintojen avulla Ruokailutilan valaisimet tulee kohdistaa ruokapöytiin, jolloin aterimet ja lautaset erottuvat ja kommunikointi on helpompaa Lämpimien värien ja valonvärin avulla voidaan lisätä tilojen viihtyisyyttä ja kodikkuutta Tilassa olevat pylväät voidaan erottaa valaistuksella ja värillä Viihtyisyyttä luodaan tekstiilien ja kalustuksen avulla 42 Vilpponen, M. 2007. 67 10.6Oleskelutilat ”Kamalaa, kun ei ole enää kiire.” Asukkaat toivoivat lisää toimintaa, ”ajankulun jumppaa”. He kokivat, että ohjattu toiminta on suunnattu lähinnä naisille ja toistui samanlaisena päivästä ja viikosta toiseen. Osa asukkaista kävi aktiivisesti ohjatuissa toiminnoissa, mitkä koettiin lähinnä sosiaalisina tilanteina. Yhteisiin hetkiin mentiin tapamaan ystäviä ja juttelemaan. Asukkaat kaipasivat mieluista jutteluseuraa. Osa heistä kuitenkin koki, että oma pelko ja ujous estivät osallistumisen yhteiseen toimintaan. Henkilökunnan haasteena on tutustuttaa uusi asukas muihin asukkaisiin, joilla on esimerkiksi samoja harrastuksia. Naapureista pidettiin ja muiden asukkaiden kanssa vietettiin yleensä aikaa mielellään. Toisaalta huonokuntoisten asukkaiden näkeminen masensi parempikuntoisia asukkaita. Koska asunnot ovat pieniä, asukkaat toivovat yhteistiloihin paikkoja, joissa voi jutella yksityisesti ystävien ja sukulaisten kanssa. He kaipasivat häiriötöntä oleskelutilaa, jossa tavata ystäviä myös ryhmänä. Miehille toivottiin enemmän harrastusmahdollisuuksia, esimerkiksi verstasta ja työkaluja. Mukavat huonekalut, joissa on hyvä istua ja joista pääsee omatoimisesti ylös, ovat tilojen käytön kannalta tärkeitä. Valaistuspilotin aikana todettiin, että kalusteiden sopimattomuus oli tekijä, joka esti yhteistilan käytön, eikä sitä voitu muilla ympäristön tekijöillä korvata. Myös tilojen siisteys oli tärkeää. ”Puhtaus on tärkeintä”. Asukkaat kärsivät yhteistilojen hajuhaitoista, eikä virtsanhajuisessa oleskelutilassa haluttu viettää aikaa. ”Tauluja kaipaan, kaikki taulut katson terveyskeskuksessa.” Vuorensyrjän palvelutalon jokaisessa rakennuksessa yksi palvelutalon asunnoista oli otettu käyttöön yhteiseksi olohuoneeksi. Asukkaille järjestettyjen Ideariihien aikana koettiin, etteivät nämä oleskelutilat ole riittävän tilavia pienryhmätoimintaan. Asukkaiden apuvälineet jouduttiin siirtämään pois pöydän luota, jotta asukkaat olisivat mahtuneet istumaan sen ääreen. Olohuone myös toimii lähinnä TV:n katselutilana ja asukkaat kokivat, ettei tilassa voinut keskustella häiritsemättä muita. Maunulan Helander-kodissa tehdyssä kyselyssä kukaan kyselyyn vastanneista asukkaista ei kuitenkaan sanonut tulevansa radion tai TV:n takia olohuoneisiin, vaan sinne haluttiin tulla seurustelemaan ja tapamaan asukkaita ja henkilökuntaa. Tarvitaan myös suurempia tiloja, joihin kaikki asukkaat ja henkilökunta voivat kokoontua viettämään juhlia. Asukkaat toivoivat myös luentoja ajankohtaisista asioista, sekä omaan terveyteen ja talouteen liittyvistä asioista. Tilankäytön tehokkuuden kannalta on hyvä suunnitella tilojen vuokraamista ja avaamista myös ulkopuolisten järjestämään harrastustoimintaa. Näin asukkaat myös tapaisivat palvelutalon ulkopuolelta tulevia henkilöitä. 68 Kuva 71. Oleskelutila, Loppukiri, Arabianranta Kuva 72. Erilaiset pelit ja käsityöt on hyvä pitää näkyvillä. Helander -koti, Maunula Huomioitavia asioita palvelutalon oleskelutilojen suunnittelussa Pienryhmiä sekä kaikkien asukkaiden yhteisiä hetkiä varten tarvitaan omat tilat Oleskelutilojen sijoituksen avulla voidaan välttää meluisia läpikulkutiloja Pieniä tiloja tarvitaan yksityisiä keskusteluita varten Suurissa yhteistiloissa tulee olla mahdollisuus käyttää äänentoistojärjestelmää Akustiikka on tärkeässä asemassa yhteisen toiminnan onnistumisessa: muun muassa tekstiilit, matot, ryijyt, huonekasvit sekä huonekalut vähentävät kaikuisuutta Valaistus on tärkeää erityisesti tarkkuutta vaativien käsitöiden ja lukemisen aikana, jolloin valaistus kohdistetaan istujan eteen alueeseen, johon katse istuttaessa kohdistuu. Valon ja varjon vaihtelu tilassa lisää kodikkuutta Yhteistilojen siisteys on asukkaille tärkeää ja hajuhaitat vähentävät tilojen houkuttelevuutta. Kovaääninen TV:n katselu häiritsee, joten se voidaan halutessa kytkeä kuuntelujärjestelmään tai – laitteeseen Yhteistilat tulee varustaa induktiosilmukalla, mutta niitä ei voi yleensä asentaa saman rakennuksen päällekkäisiin kerroksiin 69 10.7Sauna ”Sauna on elämän kohokohta.” Sauna nousi merkitykselliseksi paikaksi lähes kaikkien asukkaiden puheissa. Ideariihissä asukkaat ideoivat erillistä pihasaunarakennusta terasseineen ja uima-altaineen. Asukkaat toivoivat lisää ja pidempiä saunavuoroja, joihin kuuluvat myös saunajuoma ja välipala. Saunatilat eivät ole ainoastaan peseytymistä varten vaan ne koetaan hyvinvointia edistävinä tiloina. Lämmin sauna avaa aistit, rentouttaa ja tuottaa mielihyvää. Saunan ja pesuhuoneen valaistuksen tulee olla hyvä, koska liikkuminen märällä lattialla hämärässä voi lisätä asukkaan turvattomuuden tunnetta ja aiheuttaa liukastumisia ja horjumisia. Asukkaan henkilökohtaisille hygieniatarvikkeille tulee olla pöytätilaa ja siivousvälineiden tulee olla poissa kulkuväyliltä mutta helposti saatavissa. Osassa tuotantolaitoksia käytetään turvallisuuden ja toimivuuden lisäämiseksi visuaalista menetelmää, 5S43, jossa työkalujen säilytystä varten on kaikille työkaluille tarkkaan määrätyt omat paikat järjestyksen ja siisteyden helpottamiseksi. Käytön jälkeen työkalut palautetaan aina käytön jälkeen samaan paikkaan. Menetelmä on koettu hyväksi ja käytäntöä voidaan soveltaa myös palvelutalojen pesutiloissa, missä esimerkiksi lattia- ja seinäpintoihin voidaan merkitä värillä selkeät alueet, jonne siivousvälineet ja lattiaharjat aina asetetaan käytön jälkeen. Kuvat 73 - 77. Hygieniatarvikkeille ja pesuvälineille tulee olla omat merkityt selkeät paikkansa, etteivät ne tee tiloista epäsiistejä. Saunan lämpötila on myös merkityksellinen asukkaille. Aikaisemmassa tutkimusprojektissa tehostetun palveluasumisen piirissä olevat asukkaat valittivat saunan liian matalaa lämpötilaa: ”On täällä suihkuhuone, jossa kiuas, joka antaa vähän höyryä, ei muuta” 44 . Saunassa hikoileminen puhdistaa ihoa ja asukkaat toivoivat saunaan myös saunavihtaa, jota ei nyt saa palvelutalossa käyttää, ”kun tulee sotkua.” Liian kuumaa saunaa ei kuitenkaan suositella sydämen vajaatoiminnasta kärsiville. Löylyhuoneeseen tarvitaan kaiteet portaiden molemmin puolin, jotta niistä voisi nostaa itsensä lauteille. Yksi asukkaista koki matalat portaat hankalaksi ja toivoi nykyistä korkeampia porrasnousuja. Hän toivoi myös mahdollisuutta asettua makaamaan lauteille. 43 44 http://wikipedia.org/wiki/5S IKU Ikäihmisten kuntoutumista tukevat hoito‐ ja toimintaympäristöt. 2008. 70 Palvelutalon asukkaat kokivat ulkomaalaistaustaiset hoitajat pääosin myönteisenä asiana, tosin jotkut asukkaista olivat sitä mieltä, että heillä oli vielä opittavaa erityisesti suomalaisesta saunakulttuurista. Yksi asukkaista halusi käyttää vain omaa suihkua ja wc-tilaa koska pelkäsi yhteissaunan huonoa hygieniaa. Huomioitavia asioita palvelutalojen saunatilojen suunnittelussa Saunan lauteiden hyvä valaistus lisää turvallisuutta Muunneltavan valaistuksen avulla valaistusvoimakkuutta voidaan lisätä siirryttäessä saunaan ja sieltä ulos Pesu- ja pukuhuoneen lämpötilan ja ilmanvaihdon tulee olla hyvät Pesu- pukuhuoneen yleisvalaistuksen valaistussuositus on 300 lx45. Peilipöydän ääressä kirkaampi kohdevalaistus. Saunan yhteyteen toteutettu vilvoittelumahdollisuus lisää saunan rentouttavaa vaikutusta Mahdollisuus saunajuomaan ja välipalaan sekä saunavihta lisäävät virikkeitä eri aisteille Riittävän pitkä, kiireetön saunavuoro lisää hyvää oloa Erillinen pihasauna tekee saunomisesta tapahtuman 45 Vilpponen, M. 2007 71 11.Lähteet Alatalo, E. (toim.) 2012. Hurmaava lähiö – Energiatehokas lähiökorjaaminen –hankkeen loppujulkaisu. Tampereen teknillinen korkeakoulu. Arkkitehtuurin laitos. ISBN 978-952-15-2798-2 (PDF) Alexander, K. 2007. Usability: philosophy and concepts. In Proceedings from 6th EuroFM Research Symposium. EFMC 2007. Zürich.Alexander (2007). Blakstad, S. H., Hansen, G. K., Knudsen, W. 2007. Methods and tools for evaluation of usability in buildings. In Proceedings from 6th EuroFM Research Symposium. EFMC 2007. Zürich. Blakstad S H, Hansen G K, Knudsen W. 2008. Methods & tools for evaluation of usability in buildings. In Usability of Workplaces, Phase 2. CIB W111 research report Chi, M. T. H. 1997. Quantifying qualitative analyses of verbal data: a practical guide. Journal of the Learning Sciences, 6(3), 271–315. Derdikman, D. and Moser, E.I. 2010. A manifold of spatial maps in the brain. Trends in Cognitive Sciences 14, 561–569 Fenker, M. 2007. Towards a theoretical framework for usability of buildings. In Proceedings from 6th EuroFM Research Symposium. EFMC 2007. Zürich. Gehl, J. 1987. Life between buildings. Using Public Space. New York. ISBN 0-442-23011-7 Halbwachs, M. 1997. La mémoire collective, Paris: Albin Michel, (1st ed.: 1950, Paris: PUF). Harris, R. Reitz, .1985. Effects of room reverberation and noise on speech discrimination by the elderly. International Journal of Audiology. Vol. 24, No. 5 , Pages 319-324 Helsingin kaupunki. 2010. Vetovoimainen esikaupunkiasuminen- Kohderyhmäselvitys. Helsinki. ISBN 978 952 223 821-4 (pdf) Helsingin kaupungin tietokeskus. 2011. Helsinki alueittain. Porvoo 2011. ISBN 978-952-223-961-7 ISO 9241-11. Ergonomic Requirements for Office Work with Visual DisplayTerminals. Part 11: Guidance on usability. Geneva: International Organisation for Standardization. 1998. Isohanni, Tuula (2006). Arabia Arabia Taiteellinen toiminta osana asuinalueen suunnittelua, tapaus Arabianranta. Helsinki. Väitöskirja. Taideteollisen korkeakoulun julkaisu A66. Isohanni, Tuula (2008). Mistä tarinat uudelle asuinalueelle? sivut 95-104. Kirjassa: Ympäristö täynnä tarinoita – Kirjoituksia ympäristön kuvien ja kertomusten kysymyksistä. Arto Haapala & Virpi Kaukio (toim.). KitzingerJ (1995). Qualitative research: Introducing focus groups. British Medical Journal 311,299–302. Korpela, Kalevi.2001. Ympäristön elvyttävyyden mittari. In: Kyttä, M. & Kaaja, M. (toim.) 2001. Metodipaketti. Teknillinen korkeakoulu. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus. Haettu 30.09.2012. http://www.jelli.fi/lataukset/2011/05/5.12‐metodikortit‐ytk2001.pdf Krueger R. A. 1994. Focus Groups: A Practical Guide for Applied Research Thousand Oaks, CA: Sage Publications. ISBN 9781412969475 72 Laatikainen, J. 2009. Vanhustenhuollon ammattilaisten kokemuksia vanhusten kotona asumisen vaikeutumisesta ja tukemisesta 16 kunnassa. Kela. Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 66/2009. ISBN 978951-669-804-8 (pdf) Lehtimäki Marianne. 2009. Asumisen laatutekijöitä. Rakennettu ympäristö -lehti: 4/2009. Morgan D.L. (1988) Focus groups as qualitative research. London: Sage. ISBN 0-7619-0342-9. Stenros, H., Aura, S., 1984. Arkkitehtuurin muoto ja sisältö. Rakennuskirja Oy, Hanko Hangon Kirjapaino Oy.s. 207. ISBN 9516821057 Valtiovarainministeriö. 2012. Peruspalvelujen tila –raportti 2012. Valtiovarainministeriön julkaisuja 12/2012. ISBN 978-952-251-323-6 (PDF) Mäkinen, E. & Verma, I. 2008. IKU – Ikäihmisten kuntoutumista tukevat hoito- ja toimintaympäristöt. Kuntoutuksen tutkimusseminaari 28.11.2008. Seminaariesitys. Ross F, Donovan S, Brearley S, e& al. 2005. Involving older people in research: methodological issues. Health Soc Care Community, May 13(3). 268-75 Seymor, J., Bellamy, G., Gott, M., Ahmedzai, S. & Clark, D. 2002. Using focus groups to explore older people’s attitudes to end of life care. Aging & Society, 22, 517–526. Sim, J. 1998. Collecting and analysing qualitative data: issues raised by the focus group, Journal of Advanced Nursing 28 (2) (1998), pp. 345–352. Stenros, H.& Aura, S. 1984. Arkkitehtuurin muoto ja sisältö. Rakennuskirja Oy, Hanko Hangon Kirjapaino Oy. Ulrich R.S. (1999). Effects of Gardens on Health Outcomes: Theory and Research. In Cooper Marcus C; Barnes M (Ed.) Healing Gardens. Therapeutic Benefits and Design Recommendations. New York, John Wiley & Sons. Valkila, N., Litja, H., Aalto, L. & Saari, A. 2008. Kuluttajapaneeli ikääntyvien palvelutarpeiden ja – kokemusten arviointimenetelmänä. KUTRI -hankkeen osaraportti 1. TKK Rakenne- ja rakennustuotantotekniikan laitoksen julkaisuja B. VTKL. 2004. Vanhusten palvelutalojen pihan suunnitteluohje. Vanhustyön keskusliitto ry ja Viherympäristöliitto. ISBN 951-806-103-3. Vilpponen, M. 2007. Palvelutalojen valaistus, Suunnitteluohjeita ikääntyneiden asuinympäristöön. Innojok Oy. ISBN 978-952-92-1575-1 Wolbers, T., & Hegarty, M. 2010. What determines our navigational abilities? Trends in Cognitive Sciences, 14, 138−146. Wiener, J.M., Büchner, S.J., Hölscher, C. 2009. Taxonomy of Human Wayfinding Tasks: A KnowledgeBased Approach. Spatial Cognition & Computation, 9:152–165 73 Liite1.Johtoryhmänjatutkimusryhmänkokoonpano Johtoryhmä Tekes, teknologia-asiantuntija Jukka Huikari Helsingin kaupunki, Tilakeskus, arkkitehti Kristiina Pyykönen Helsingin kaupunki, Sosiaalivirasto, suunnittelija Timo Vierelä ARA, kehittämisarkkitehti Sampo Vallius Aalto yliopisto, Arkkitehtuurin laitos, professori Hannu Huttunen Aalto yliopisto, Sotera –instituutti, projektipäällikkö Ira Verma Aalto yliopisto, Automaatio- ja systeemitekniikan laitos, tutkija Panu Harmo Aalto yliopisto, Tietotekniikan laitos, opettava tutkija, Sirpa Riihiaho AudioRiders Oy, toimitusjohtaja, Arvo Laitinen Asuntosäätiö, Asuntosäätiön Rakennuttaja Oy, toimitusjohtaja Esa Kankainen Ilmari Helanderin vanhustensäätiö, toiminnanjohtaja, Varpu Mattlar Glowway Oy, toimitusjohtaja Jorma Parkkari Suomen Graniittikeskus Oy, toimitusjohtaja Mika Seppänen Helsingin yliopisto, Kognitiotieteet, professori Christina Krause Vanhustyön keskusliitto, projektipäällikkö Kirsti Pesola Terveyden ja hyvinvoinninlaitos THL, erikoistutkija Anni Vilkko Tutkimusryhmä: Tutkimuksen vastuullinen johtaja Professori Hannu Huttunen, Arkkitehtuurin laitos, Aalto-yliopisto Tutkijat: Leena Aalto (Rakennustekniikan laitos), Aalto-yliopisto Panu Harmo (Automaatiotekniikan laitos), Aalto-yliopisto Sirpa Riihiaho (Tietotekniikan laitos) Aalto-yliopisto Ira Verma (Arkkitehtuurin laitos) Aalto-yliopisto Tutkimusapulaiset ja opinnäytetyöntekijät: Johanna Hätönen (Maisema-arkkitehtuuri), Aalto-yliopisto Sara Ikävalko (Taideteollinen korkeakoulu), Aalto-yliopisto Reetta Maila (MIND), Aalto-yliopisto Christian Sanneman (Psykologian laitos), Helsingin yliopisto Jussi Rämä (Tietotekniikan laitos) Aalto-yliopisto 74 Liite2.Maunulanpalvelutalo,Asukaskysely Taustatiedot Koodi:______________ (selvitetään henkilökunnalta) Päivämäärä: ______________ Klo:_____________ Säätila kyselyajankohtana: pilvinen ilma aurinkoinen ilma lumisade A) Sukupuoli vesisade nainen B) Syntymävuosi tuulinen ilma mies ____________________ C) Siviilisääty avio- tai avoliitossa asumuserossa tai eronnut naimaton leski D) Asunto sijaitsee 1. kerroksessa 2. kerroksessa 3. kerroksessa E) Asunut Maunulan palvelutalossa ________vuotta. F) Onko diagnosoitu dementia? kyllä, vaikeusaste: ______________________________ ei ei, mutta asukkaalla lieviä muistihäiriöitä G) Tarvitseeko asukas apua liikkumiseen? aina joskus ei H) Muu avuntarve?__________________________________________________ I) Onko asukkaalla kuulemista tai näkemistä vaikeuttavia kuulo- tai näkövammoja? Kuulovamma ei ole on Milloin ilmennyt? ______________________ Näkövamma ei ole on Milloin ilmennyt? ______________________ J) Käyttääkö asukas: kyllä joskus ei silmälaseja kuulolaitetta rollaattoria pyörätuolia keppiä turvaranneketta 75 Asukas täyttää (tarvittaessa henkilökunta/omainen avustaa) K) Mitä harrastuksia sinulla on? (esim. lukeminen, ristisanatehtävät, käsityöt jne.) ______________________________________________________________________________ ______________________________________________________________________________ L) Minkälaisia harrastuksia haluaisit lisätä arkeesi (retkiä, kuorolaulua jne.)? ______________________________________________________________________________ ______________________________________________________________________________ Ala-aulan viihtyisyys 1. Minkä asioiden vuoksi tulet 1. kerroksen aulatiloihin ? (Voit valita useita. Alleviivaa lisäksi tärkein)? ruokailu seurustelu, ihmisten tapaaminen henkilökunnan tapaaminen tiedonhaku (informaatiotaulu) viihde (radio, tv, karaoke jne.) joku muu syy, mikä? _______________________________________________ __________________________________________________________________ 2. Mistä erityisesti pidät 1. kerroksen aulatilassa? Voit merkitä useita vaihtoehtoja. väritys tunnelma materiaalit näkymä ulos sisustus ihmisten tapaaminen valaistus informaatiotaulu lämpötila akustiikka (äänenvaimennus) vedottomuus joku muu, mikä? _____________________________ 76 3. Mistä erityisesti et pidä 1. kerroksen aulatilassa? väritys tunnelma materiaalit näkymä ulos sisustus ihmisten tapaaminen valaistus informaatiotaulu lämpötila akustiikka (äänenvaimennus) vedottomuus joku muu, mikä? _____________________________ 4. Pidätkö 1. kerroksen aulaa miellyttävänä tilana? kyllä en en osaa sanoa Miksi aulatila on / ei ole miellyttävä? ______________________________________ ___________________________________________________________________ 5. Alla on väittämiä koskien 1. kerroksen aulatiloja. Arvioi väittämiä ympyröimällä omaa mielipidettäsi parhaiten vastaava vaihtoehto. Ilmanlaatu on Lämpötila on Valaistus on Väritys on Äänimaailma on huono vetoisa epämiellyttävä kylmä riittävä häikäisevä epämiellyttävä ankea meluisa Täysin samaa mieltä Osittain samaa mieltä Osittain eri mieltä Täysin eri mieltä 1 1 1 1 1 1 1 1 1 2 2 2 2 2 2 2 2 2 3 3 3 3 3 3 3 3 3 4 4 4 4 4 4 4 4 4 6. Onko 1. kerroksen aulatilassa mielestäsi joku tietty paikka, joka pitäisi valaista paremmin, mikä?) ____________________________________________________________________________ 77 Kerrosten yhteistilojen viihtyisyys 7. Minkä asioiden vuoksi tulet asuinkerrosten yhteistiloihin ? (Voit valita useita. Alleviivaa lisäksi tärkein)? seurustelu, ihmisten tapaaminen henkilökunnan tapaaminen tiedonhaku (informaatiotaulu) . viihde (radio, tv, karaoke jne.) joku muu syy, mikä? _______________________________________________ ___________________________________________________________________ 8. Mistä erityisesti pidät asuinkerrosten yhteistilassa? Voit merkitä useita vaihtoehtoja. väritys tunnelma materiaalit näkymä ulos sisustus ihmisten tapaaminen valaistus informaatiotaulu lämpötila akustiikka (äänenvaimennus) vedottomuus joku muu, mikä? _____________________________ 9. Mistä erityisesti et pidä asuinkerrosten yhteistilassa? väritys tunnelma materiaalit näkymä ulos sisustus ihmisten tapaaminen valaistus lämpötila informaatiotaulu akustiikka (äänenvaimennus) vedottomuus joku muu, mikä? _____________________________ 10. Pidätkö asuinkerrosten yhteistilaa miellyttävänä tilana? kyllä en en osaa sanoa Miksi yhteistila on / ei ole miellyttävä? ____________________________________ ___________________________________________________________________ 78 11. Alla on väittämiä koskien asuinkerrosten yhteistiloja. Arvioi väittämiä ympyröimällä omaa mielipidettäsi parhaiten vastaava vaihtoehto. Ilmanlaatu on Lämpötila on Valaistus on Väritys on Äänimaailma on huono vetoisa epämiellyttävä kylmä riittävä häikäisevä epämiellyttävä ankea meluisa Täysin samaa mieltä Osittain samaa mieltä Osittain eri mieltä Täysin eri mieltä 1 1 1 1 1 1 1 1 1 2 2 2 2 2 2 2 2 2 3 3 3 3 3 3 3 3 3 4 4 4 4 4 4 4 4 4 Aulatilojen turvallisuus 12. Tunnetko olosi turvalliseksi palvelutalon yhteistiloissa? kyllä ei en osaa sanoa Kuvaile mitkä asiat vaikuttavat siihen, että koet yhteistilat turvalliseksi / turvattomaksi? ___________________________________________________________________ ___________________________________________________________________ Alla on väittämiä koskien palvelutalon yhteistiloja. Arvioi väittämiä ympyröimällä omaa mielipidettäsi parhaiten vastaava vaihtoehto. 13. RUOKASALI Ruokasalissa on helppo liikkua. Pelkään kaatuvani ruokasalissa. Törmään usein ruokasalin kalusteisiin. Törmään usein ruokasalin oviin. Törmään usein ruokasalin seiniin. Minulla on vaikeuksia hahmottaa suuntia ruokasalissa. Minulla on vaikeuksia hahmottaa etäisyyksiä ruokasalissa. Täysin samaa mieltä Osittain samaa mieltä Osittain eri mieltä Täysin eri mieltä 1 1 1 1 1 2 2 2 2 2 3 3 3 3 3 4 4 4 4 4 1 2 3 4 1 2 3 4 79 14. ALA-AULA Ala-aulassa on helppo liikkua. Pelkään kaatuvani ala-aulassa. Törmään usein ala-aulassa kalusteisiin. Törmään usein ala-aulassa oviin. Törmään usein ala-aulassa seiniin. Minulla on vaikeuksia hahmottaa suuntia alaaulassa. Minulla on vaikeuksia hahmottaa etäisyyksiä alaaulassa. 15. ASUINKERROKSEN YHTEISTILA Yhteistilassa on helppo liikkua. Pelkään kaatuvani yhteistilassa. Törmään usein yhteistilassa kalusteisiin. Törmään usein yhteistilassa oviin. Törmään usein yhteistilassa seiniin. Minulla on vaikeuksia hahmottaa suuntia yhteistilassa. Minulla on vaikeuksia hahmottaa etäisyyksiä yhteistilassa. 16. ASUINKERROKSEN KÄYTÄVÄT Käytävässä on helppo liikkua. Pelkään kaatuvani käytävässä. Törmään usein käytävässä kalusteisiin. Törmään usein käytävässä oviin. Törmään usein käytävässä seiniin. Minulla on vaikeuksia hahmottaa suuntia käytävässä. Minulla on vaikeuksia hahmottaa etäisyyksiä käytävässä. Täysin samaa mieltä Osittain samaa mieltä Osittain eri mieltä Täysin eri mieltä 1 1 1 1 1 2 2 2 2 2 3 3 3 3 3 4 4 4 4 4 1 2 3 4 1 2 3 4 Täysin samaa mieltä Osittain samaa mieltä Osittain eri mieltä Täysin eri mieltä 1 1 1 1 1 2 2 2 2 2 3 3 3 3 3 4 4 4 4 4 1 2 3 4 1 2 3 4 Täysin samaa mieltä Osittain samaa mieltä Osittain eri mieltä Täysin eri mieltä 1 1 1 1 1 2 2 2 2 2 3 3 3 3 3 4 4 4 4 4 1 2 3 4 1 2 3 4 80 Palvelutalon harrastusmahdollisuudet 17. Mitä seuraavista toiminnoista pidät tarpeellisena järjestää 1. kerroksen aulatilan yhteyteen: kahvila kampaamo/parturi kirjasto tietokonepiste TV-nurkkaus yhteinen olohuone joku muu, mikä?___________________________________________________ ___________________________________________________________________ Lähiympäristö 18. Käytätkö jotain seuraavista kulkuneuvoista? julkiset kulkuvälineet palvelulinjan bussi taksi 19. Oletko käynyt jossain seuraavista lähiympäristön kohteista? Oletko liikkunut yksin tai jonkun toisen henkilön seurassa tai avustamana (Voit rastittaa useamman vaihtoehdon)? yksin jonkun asukkaan kanssa ystävän kanssa sukulaisen kanssa jonkun henkilökuntaan kuuluvan kanssa jonkun vapaaehtoisen kanssa piha-alue pihan penkit kivipiha pihakeinu talon ympäri kauppakeskus terveyskeskus kirjasto kirkko puisto muu, mikä? _______________________________________________________ 81 20. Miten usein mielestäsi käyt näissä lähiympäristön kohteissa? sopivan usein liian harvoin en käy koskaan piha-alue pihan penkit kivipiha pihakeinu talon ympäri kauppakeskus terveyskeskus kirjasto kirkko puisto muu, mikä? ________________________________ 21. Minkä seuraavista tekijöistä koet vaikeuttavan liikkumistasi lähialueella ja lähiympäristössä (Voit rastittaa useamman vaihtoehdon)? kaatumisen pelko eksymisen pelko ryöstetyksi tulemisen pelko sairaskohtauksen pelko hidas liikkuminen voimien loppumisen pelko jalka- tai selkäkivut ympäristön vaikeakulkuisuus liikenteen vaarat levähdyspaikkojen puute ihmisten häiritsevä käyttäytyminen tiedon puute ympäristön reiteistä tiedon puute ympäristön esteettömyydestä tiedon puute ympäristön mahdollisista palveluista (esim. kirjasto, kahvila, puisto) muu, mikä? ________________________________________________________ Tähän loppuun voit halutessasi tarkentaa vastauksiasi tai lisätä jonkun mielestäsi tärkeän asian liittyen omalla kohdallasi muun muassa liikkumiseen ja arjessa toimimiseen sekä selviytymiseen aula- ja porrastiloissa tai lähiympäristössä. _______________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ Kiitos vastauksistasi! 82
© Copyright 2024