REIJO WILENIUS 85v

REIJO WILENIUS 85V
Raija Skinnari
vemmästä todellisuudesta kuin vain aistein
havaittavasta pintatodellisuudesta, mitä koskettivat erityisesti Rainer Maria Rilken ja T.S. Eliotin myöhemmät runot, Thomas Mannin tekstit ja Egon Friedellin henkevä kulttuurihistorian
kuvaus.
Jokainen ihminen
on toisinajattelija
12
Tämä artikkeli esittelee
emeritusprofessori Reijo
Wileniuksen elämänvaiheita ja
kohtaamia virikkeitä sekä suhdetta
joihinkin aikalaisiin hänen kirjallisen
tuotantonsa ja haastatteluittensa
pohjalta. Lisäksi se valottaa
yhteiskunnallista aktiivisuutta
ja käytännön hankkeita, joiden
suunnittelussa ja toteutuksessa hän
on ollut vahvasti mukana.
Reijo Wilenius syntyi Helsingissä 22.4.1930.
Perhe asui Töölössä, mutta Reijo vietti useita kesiä enonsa luona Liedossa, Turun lähellä. Varhaisia muistikuvia ja vaikutteita olivat
äidin lempeys ja hoivaava luonne sekä isältä
saatu oppi, että ihmisen pitää seistä lujana elämän tuulissa. Lapsuuden auktoriteetteihin ja
esikuviin kuulunutta Liedon enoa hän puolestaan muistelee luotettavana ja jämäkkänä
kansakoulunopettajana, jolla oli paikkakunnan elämässä keskeinen rooli.
Oppikouluun valmistavasta kaksivuotisesta
koulusta 1930-luvulta mieleenpainuvia olivat
opettaja Lyyli Nyqvistin tukeva ja turvallinen
2/2015 STEINERKASVATUS NETTILIITE
hahmo, pienen pöytäliinan kirjailutyö ja joulujuhla, jossa Reijo kreppipaperiin kietoutuneena esitti joulukuusta. Itse opetus oli kuivahkoa
ja mielikuvitusköyhää, mutta koululainen ravitsi itse mielikuvitustaan lukemalla satu- ja seikkailukirjoja.
Koulunkäynti jatkui arvostetussa Helsingin
Suomalaisessa Yhteiskoulussa, joka oli hyvä
vanhanajan koulu. Nuoren Reijon kiinnostus
opiskeluun tosin heräsi vasta kuudennella luokalla, mutta lopulta hän kirjoitti luokkansa parhaana ylioppilaaksi. Tästä syystä hän sanoo
ymmärtävänsä hitaasti kehittyviä ihmisiä. Lukioajastaan Wilenius mainitsee kaksi merkittävää opettajaa, joilla on ollut kauaskantoinen
vaikutus. Historianopettaja Eino E. Suolahti
herätti kiinnostuksen historiaa ja rehtori A.A.
Koskenjaakko puolestaan suomalaista kulttuuria ja kotimaista klassista kirjallisuutta, mm.
Leinoa ja Koskenniemeä, kohtaan. Rehtori
myös kannusti häntä ryhtymään opettajaksi toteamalla, että hänestä tulisi hyvä opettaja.
Lukiovuosien ystävän, Jarmo Visakorven
kanssa käytiin väittelyitä, sillä tämä koki omakseen luonnontieteellisen ajattelutavan. Wileniuksella puolestaan oli sisäinen tunne sy-
Yliopisto-opinnot, perhe ja filosofisen
ajattelun muotoutuminen
Tultuaan ylioppilaaksi v. 1949 Wilenius aloitti historian ja filosofian opinnot Helsingin yliopistossa. Jo lukioaikanaan hän oli tutkinut itsenäisesti filosofiaa, mm. Schopenhauerin ja
Nietzschen ajattelua. Yliopistossa hän kuunteli useita luennoitsijoita tutustuen myös Erik
Ahlmaniin ja hänen edustamaansa hengenfilosofiseen traditioon. Ahlmanin luentoja ja filosofiaa voidaankin pitää 1950-luvulla hyvin merkittävinä virikkeinä Wileniuksen oman ajattelun
muotoutumiselle. Ahlmanin ja Henri Bromsin innostamana Wilenius tutustui 1950-luvun
alussa myös Rudolf Steinerin ajatteluun ja antroposofiseen hengentieteeseen. Nämä kaksi aatesuuntaa – hengenfilosofia ja antroposofinen
hengentiede – olivat siitä lähtien hänen ajattelunsa pohjavireenä ja tutkimuskohteina usean
vuosikymmenen ajan.
Wileniuksen 1950-luvun kiinnostuksen kohteisiin lukeutuvat myös Sartren tekstit, erityisesti niiden vapausteema. Myöhemmin hän on
tutustunut toisen merkittävän eksistentialistin,
Kierkegaardin, filosofiaan kokien sen virikkeet
vapauttavina, sillä tämä korosti omakohtaista
pohdiskelua systemaattisen filosofian sijaan.
Wilenius valmistui filosofian kandidaatiksi jo v. 1952. Sen jälkeen hän kihlautui pitkäaikaisen tyttöystävänsä ja entisen luokkatoverinsa
Aijami Ant-Wuorisen kanssa. Nuoret solmivat
avioliiton v. 1953, ja perheeseen syntyi neljä
lasta. Kieltenopettajana toimineen Aijamin
suuri työpanos on monien Reijo Wileniuksen
hankkeiden taustalla.
Hän luki kriittisesti miehensä tekstejä, ja monet
yhteiskunnalliset hankkeet he suunnittelivat
yhdessä.
Valmistuttuaan yliopistosta
Wilenius
opetti kulttuurihistoriaa
Suomen teatterikoulussa ja auskultoi historian opettajaksi Helsingin normaalilyseossa.
Samalla hän valmisteli
lisensiaatintyötään suorittaen tutkinnon käytännöllisen filosofian
alalta v. 1958. Lisäksi
hän kävi vuoden mittaisen steinerpedagogisen opettajankoulutuksen Sveitsissä.
STEINERKASVATUS NETTILIITE 2/2015
Kuva: https://tiedotin.wordpress.com/
13
Wilenius alkoi toteuttaa yhteiskunnallisia
hankkeitaan jo 1950-luvulla kuuluen v. 1955
toimintansa aloittaneen Helsingin Rudolf Steiner -koulun perustajiin. Hän opetti siellä v:sta
1961 alkaen 15 vuoden ajan, aluksi kaksi vuotta luokanopettajana ja myöhemmin historian,
äidinkielen ja filosofian aineopettajana. Näitä tehtäviä hän hoiti myöhemmin yliopistotoimensa ohella. Noihin aikoihin hän perusti kahden ystävänsä, Henri Bromsin ja Raimo
Antikaisen, kanssa myös kulttuurilehti Katsauksen v. 1957 ja toimi pitkään lehden päätoimittajana.
Väitöskirjasta akateemiselle uralle
14
Se suunniteltiin tutkijoiden ja kansalaisten foorumiksi, jossa erilaiset aate- ja tutkimussuunnat
voisivat kohdata toisensa kulttuurin avainkysymysten äärellä ja luoda poliittisesti riippumatonta vapaan kulttuurin ilmapiiriä. Perustamista siivittivät Wileniuksen kielteiset kokemukset
yliopistosta, jossa oli vaikeaa esittää normaalitieteen säännöistä poikkeavia uusia asioita.
Varsinaisen työnsä ohella Reijo Wilenius
toimi lukuisissa komiteoissa, toimikunnissa ja
yhdistyksissä. Hän oli 1960-luvulla Suomen filosofisen yhdistyksen ja Suomen kasvatusopillisen yhdistyksen johtokunnan jäsen, Teiniliiton
kuraattori sekä Suomen Antroposofisen liiton
ja Kriittisen korkeakoulun kannatusyhdistyksen puheenjohtaja.
Kevätkauden 1962 Reijo Wilenius toimi Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun yh- Filosofian professuuri Jyväskylässä ja
teiskuntatieteiden vt. apulaisprofessorina. uusia koulutushankkeita Helsingissä
Seuraavana vuonna hän väitteli valtiotieteen
tohtoriksi käytännöllisen filosofian alalta ai- Reijo Wilenius valittiin Jyväskylän yliopiston
heesta ”The Social and Political Theory of filosofian professoriksi ja laitoksen esimiehekFrancisco Suarez”.
si v. 1973, minkä jälkeen hänen kirjallinen
Georg Henrik von Wright toimi sekä Wi- tuotantonsa vilkastui voimakkaasti ja hänen
leniuksen lisensiaatintyön että väiesitelmämatkansa lisääntyivät.
töskirjan ohjaajana, jonka filosofia
Samalla se oli hänen kasvatusFilosofia
ja edustama klassinen humanismerkitsee kykyä ajattelunsa kiteytymisen aikaa,
mi olivat hänelle hyvin merkitjolloin sen pääteema eli inhimil”nähdä” ajattelun
tävä henkinen anti 1960-luvulla.
lisen kasvun idea alkoi hahmotavulla selkeästi
Reijolle filosofia merkitsee kykyä
tua mm. Hegelin ja Snellmanin
”nähdä” ajattelun avulla selkeästi,
filosofian sekä Steinerin ajattelun
minkä hän kohtasi kirkkaana v. Wrightillä. Tä- innoittamana.
män intellektuaalinen tuki jatkui, kun Wilenius
Hegelin filosofiassa Wileniusta puhuttelee
nimitettiin v. 1966 Helsingin yliopiston käytän- luottamus käsitteelliseen ajatteluun ja sen tienöllisen filosofian dosentiksi ja hänen toimies- dostavaan voimaan. Hegel on kulkenut Arissaan useaan otteeseen sen käytännöllisen filo- toteleen viitoittamaa tietä, jota Wileniuksofian vt. professorina. Tuona aikana hän sai sen mukaan myös Steinerin tietoteoria jatkaa.
virikkeitä analyyttisesta filosofiasta ja kiinnos- Snellmanin filosofiasta hän kokee löytäneensä
tui lähinnä sen pehmeästä siivestä. Von Wrigh- samankaltaista ”vahvaa ajatusotetta ihmishentin innostamana hän tutustui Peter Winchin ja gestä” kuin antroposofisesta hengentieteestä, ja
Ludwig Wittgensteinin ajatteluun, jonka myö- kasvatusajatteluunsa hän sai virikkeitä Snellhäisfilosofia on erityisesti puhutellut Wilenius- manin pedagogisista luennoista, mm. ”Yliopista. Sen ansiosta hän koki tekstiensä muuttu- tollisesta opiskelusta”.
neen käsitteellisesti täsmällisemmiksi.
Aikalaisista professori Lauri Rauhalan ihMyös Kriittisen korkeakoulun perustami- mistä koskeva ontologinen tarkastelu eli käsitys
nen v. 1968 sijoittuu samalle vuosikymmenelle. ihmisestä kehollisena, tajuisena ja itsetajuise-
2/2015 STEINERKASVATUS NETTILIITE
na olentona puhutteli Wileniusta 1970-luvulla,
mikä on havaittavissa myös hänen tuotannostaan. Hollantilaisen psykiatrin ja sosiaalipedagogin, B.C. Lievegoedin kanssa hän puolestaan
kävi tuolloin usein keskusteluja uudenlaisesta
aikuiskasvatuksesta. Niiden innoittamana syksyllä 1974 syntyi aikuiskasvatuksen kokeiluprojekti ”Inhimillisen kasvun seminaari ” (INKA).
Vuoden kestävä seminaari koostui tiedollisista,
taiteellisista ja sosiaalisista opinnoista, joiden
tarkoituksena oli aktivoida opiskelijaa itsensä
omaehtoiseen kehittämiseen. Wilenius opetti
niin Kriittisessä korkeakoulussa kuin INKA:ssa.
Päätyönsä ja lukuisten esitelmämatkojensa ohella Wilenius toimi 1970-luvulla antroposofisen kulttuurilehden, Kynnyksen, päätoimittajana. Sen nimi muutettiin tuolloin Takojaksi,
jonka päätoimittajana hän jatkoi v:een 1983
saakka. Myös yhdistysten ja toimikuntien jäsenyydet ja puheenjohtajuudet työllistivät Wileniusta laajalti, mutta ne olivat samalla väyliä niiden toimintaan ja päätöksiin vaikuttamiseksi.
Hän on ollut mm. Tieteen keskustoimikunnan
ja Euroopan tiedesäätiön humanististen tieteiden komitean jäsen.
Professori Sven Krohnin ja Reijo Wileniuksen välinen yhteistyö lisääntyi erityisesti 1980-luvulla. Krohnin edustama fenomenologia ja hänen Suomeen tuomansa Edmund Husserlin ja
Martin Heideggerin filosofia puhuttelivat Wilenusta. Toisen aikalaisen, psykologi-filosofi Kari
Turusen kanssa 1980-luvulla käydyt keskustelut
ovat puolestaan auttaneet Wileniusta ymmärtämään ihmisen alitajuista puolta.
Helsinkiin perustettiin v. 1980 Snellmankorkeakoulu, jonka pääsuunnittelijoita olivat
Reijo ja Aijami Wilenius. Sen perustamisajatus heräsi J.W. Snellmanin yhä ajankohtaiselta
tuntuneesta yliopistokritiikistä. Snellman-korkeakoulun pedagogiikan taustalla ovat Rudolf
Steinerin filosofiset ja pedagogiset näkemykset,
ja sen ulkomaisina esikuvina toimivat Alankomaiden De Vrije Hogeschool ja Saksan Witten-Herdecken yliopisto. Wilenius on opettanut
Snellman-korkeakoulussa sen perustamisesta
alkaen luennoiden siellä edelleen.
Reijo Wilenius työskenteli 1990-luvulla aktiivisesti Euroopan vapaassa foorumissa, European Forum for Freedom in Education, jonka
presidentiksi hänet valittiin v. 1997. Sen ydinajatuksena on ollut halu edistää erilaisten reformipedagogisten suuntausten keskinäistä kohtaamista ja elvyttää pedagogista keskustelua
Euroopassa. Samalla vuosikymmenellä v. 1992
Wilenius jäi eläkkeelle Jyväskylän yliopiston filosofian professorin tehtävästä.
Wilenius kokee saaneensa intellektuaalista tukea myös steinerkoululiikkeen edustajilta,
erityisesti Rudolf Grosselta, johon hän tutustui jo 1950-luvulla. Hän kokee ammentaneensa oivalluksia myös suomalaisten klassikoiden
– Cleven, Lönnrotin, Runebergin ja Topeliuksen – elämän- ja luonnonfilosofiasta. Hänen
mukaansa ihminen tarvitsee muilta saatuja virikkeitä, vaikka viime kädessä jokaisen on pohjattava omaan kokemukseensa ja ajatteluunsa.
Wileniuksen motto onkin, että jokainen ihminen on ”toisinajattelija”.
Wileniuksen laajalla kirjallisella tuotannolla
on pääasiassa kulttuurifilosofinen luonne ydinaiheinaan ihmisen kasvu- ja kasvatuskysymyk-
STEINERKASVATUS NETTILIITE 2/2015
15
set. Niihin hän liittää usein suomalaisen hengenperinnön sekä erilaisten aatevirtausten ja
tieteenfilosofian teemoja. Lisäksi hän on kirjoittanut yhteiskunnallisista ongelmista, esimerkiksi byrokratisoitumisesta, virkavaltaisuudesta,
talouselämän ylivallasta ja hengenelämän voimattomuudesta sekä ihmiskunnan uhkakuvista, kuten ydinaseiden uhasta ja ekologisesta
epätasapainosta. Wileniuksen tuotannon kokonaispyrkimyksenä on osoittaa henkisen kulttuurin tarpeellisuus.
Kokoavasti voidaan sanoa, että Reijo Wilenius on ollut ikuisen humanismin idean – ihmi-
sen kasvun varsinaiseksi ihmiseksi – väsymätön
puolestapuhuja usean vuosikymmenen ajan.
Hänen esille ottamansa kysymykset ”Mikä on
ihminen?” ja ”Miten ihmistä voitaisiin auttaa
kasvamaan varsinaiseksi ihmiseksi?” ovat edelleen hyvin ajankohtaisia tänäkin päivänä.
Raija Skinnari
Kir joittaja on kasvatustieteiden maisteri,
joka toimii hallintosuunnittelijana Turun
yliopistossa ja on myös Wilenius-tutkija.
REIJO WILENIUS
16
•
Ylioppilas 1949; filosofian kandidaatti 1952; valtiotieteen lisensiaatti 1958 ja
valtiotieteen tohtori 1963
•
Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun, Suomen Teatterikoulun ja Helsingin
Työväenopiston tuntiopettajana 1953-58
•
Helsingin Rudolf Steiner-koulun opettajana 1961-76
•
Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian vt. professori 1965-72; käytännöllisen
filosofian dosenttina 1967-96
•
Jyväskylän yliopiston filosofian professori ja filosofian laitoksen johtaja 1973-92
•
Snellman-korkeakoulun perustaja ja opettaja 1980-
•
Suomen filosofisen yhdistyksen johtokunnan jäsen ja sihteeri 1964-68; Suomen kasvatusopillisen yhdistyksen johtokunnan jäsen 1964-68; Suomen Teiniliiton kuraattori
1966-69; Valtion humanistisen toimikunnan pj; Suomen Akatemian tieteen keskustoimikunnan ja Nordisk samarbetsnämnd för humanistisk forskning´in jäsen 1975-79;
European Science Foundationìn humanistisen toimikunnan jäsen 1978-80
•
Suomen rauhanpuolustajien valtuuston pj 1982-89; Suomi tulevaisuudessa-seminaarien toimikunnan pj 1983-90; European Forum for Freedom in Education presidentti
1997- ja useiden valtion komiteoiden ja toimikuntien jäsen
•
Suomen antroposofisen liiton pj 1966-96; Kulttuurikeskus Kriittisen korkeakoulun
johtokunnan pj 1968-84 ja sen kunniapj 1992-; Ahtola-kulttuurisäätiön hallituksen pj
1980-2004; Katsauksen päätoimittaja 1957-68; Kynnyksen päätoimittaja 1973-80 ja
Takojan päätoimittaja 1980-83
•
Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1976; Saima-mitali 1984; Suomen Valkoisen Ruusun I
luokan ritarimerkki 1989
2/2015 STEINERKASVATUS NETTILIITE
17
STEINERKASVATUS NETTILIITE 2/2015