1. No category

IHMISKUVASEMINAARI
Markku Niinivirta
– Aristoteleesta Steineriin
14
John Lennon on kertonut
lapsuudestaan seuraavan
koulukokemuksensa: “When I was
5 years old, my mother always told
me that happiness was the key to
life. When I went to school, they
asked me what I wanted to be when
I grew up. I wrote down ‘happy’.
They told me I didn’t understand the
assignment, and I told them they
didn’t understand life.”1
Tämä artikkeli pohjautuu Helsingin Rudolf Steiner
-koululla syyskuussa 2012 pidettyyn alustukseen.
Artikkelissa pohditaan kasvattajan omakohtaisen ihmiskäsityksen rakentamisen keskeisyyttä steinerpedagogiikan näkökulmasta. Lähtökohtana on näkemys,
että jokaisella aikakaudella ja jokaisella kasvattajalla on aina jokin ihmiskäsitys, joko tietoinen tai
tiedostamaton. Käsityksemme ihmisestä ohjaa meitä käytännön kasvatustilanteissa, eikä siis jää teoriaksi. Aristoteles antaa fronesikselle eli käytännölliselle järjelle, käytännölliselle viisaudelle keskeisen
aseman käytännöllisissä tieteissään, joihin myös
kasvatus luetaan.
Kasvun päämäärästä ja kasvatuksen
tehtävästä
Aristoteles toteaa ”Nikomakhoksen etiikassa”,
että ihminen tavoittelee onnellisuutta, hyvää
elämää. Hän myös luonnehtii, että ”onnellisuus on sielun toimimista täydellisen hyveen
mukaisesti”(1102a5). Miten näitä yleviä sanoja voi ymmärtää käytännöllisesti? Kreikkalaisille onnellisuuteen pyrkiminen ei ole passiivista nautintoa, vaan aktiviteettia, jonka
avulla ihminen todellistaa olemustaan eli kas-
1/2013 STEINERKASVATUS NETTILIITE
vattaa itseään. von Wrightin (1996, 40) mukaan kreikkalainen ihmisihanne pyrkii rakentamaan sopusoinnun ihmisen luonnollisten
taipumusten ja järkiperäisen katsomuksen välillä eli toisin sanoen harkinta herättää meissä
uinuvan hyvän ja auttaa meitä toteuttamaan
”luontomme”, meissä piilevän ihanneihmisen. Tutkimuksensa todellisesta luonteesta
Aristoteles toteaa, että ”[E]mme tutki nyt hy-
Ihmiskäsitys vai ihmiskuva
Rauhala (1983, 12) korostaa, että meidän on
syytä erottaa toisistaan ihmiskäsitys ja ihmiskuva. Ihmiskäsitys muodostuu filosofis-ontologisen analyysin tuloksena kysymykseen: Mitä
on ihminen? Empiiriset tieteet luovat kuvaa
ihmisestä. Rauhala on usein painottanut, että
ihmiskäsitykset ovat luonteeltaan pysyvämpiä
kuin ihmiskuvat, jotka päivittyvät nopeasti empiiristä tutkimusta seuraten. Erilaisia ihmiskäsityksiä Rauhalan (1983, 19-20) mukaan ovat:
• Monistinen ihmiskäsitys, jonka mukaan ihminen muodostaa ykseyden,
jonka perusta on aineellinen (materialismi) tai jonka perusta on henkinen
(idealismi)
• Dualistinen ihmiskäsitys, jonka mukaan ihmisellä on kaksi vastakkaista alkuperustaa esim. sielu ja ruumis
• Pluralistinen ihmiskäsitys, jonka mukaan ihminen koostuu monenlaisista
osajärjestelmistä. Nykyinen monitieteellinen ihmistutkimus perustuu tavallaan pluralistiseen ihmiskäsitykseen
• Monopluralistinen eli holistinen ihmiskäsitys, jonka mukaan ihminen on ykseys erilaisuudessa.
Taulukko 1
Ihmiskäsitys ja
fronesis
vettä tietääksemme, mitä hyve on, vaan tullaksemme hyviksi” (1103b27). Tämän tutkimuksen kannalta on tärkeä yrittää ymmärtää yhtä
hyvettä, käytännöllistä järkeä, josta MacIntyre (1995, 74) sanoo, että se on keskeinen hyve
eli kaikkien hyveiden lakikivi (keystone)2. Tosin
sanoen se yhdistää luonteen hyveet 3 älyllisiin
hyveisiin ja on näin keskeinen tekijä, kun kasvatuksessa tavoitellaan hyvää elämää. Kasvatuksen tehtävä on, kuten Hollo on osuvasti todennut, kasvamaan saattamista.
Voimme tässä yhteydessä käyttää Wileniuksen esittämää ja von Wrightiltä peräisin olevaa
ajatusta, että se, mitä filosofia voi meille opettaa,
on oppia tarkastelemaa asiaa eri näkökulmista. Samaan asiaan viittaa opetusministeri Jukka Gustafssonin kirjassaan ”Ihmisyys haastaa
itsekkyyden” (2002, 55) näin: ”Reijo Wileniusta mukaillen filosofia voi pelastaa hurahtamasta vaarallisiin yhden ainoan totuuden uskomuksiin”. Edellä mainitut erilaiset ihmiskäsitykset
ovat kiinnostavaa ja välttämätöntä pohdittavaa
kasvattajalle oman ihmiskäsityksensä rakentamisessa.4
Platonin kolmijäsenteinen
ihmiskäsitys
Platonin sielun kolmijäsennyksessä on keskeistä ruumiissa toimiva sielu, jolla on kolme osaa
tai aspektia (puolta) ja jotka toimivat yhdessä
tai erikseen: rationaalinen järkiosa, aktiivisuutta ilmentävä into ja passiivisempi haluja ja himoja ilmaiseva puoli (Thesslef 2008, 41-42).
Kts. Taulukko 1.
Tämä Platonin sielun kolmijäsenteinen näkemys luo perustan monille kasvatusajattelun
klassikoille, joissa korostetaan kasvua ”alhaalta-ylös”, järkeen ja itsetajuisuuteen. Tässä myös
kiteytyy eräs steinerpedagogiikan keskeinen näkemys, jossa kasvu ”alhaalta-ylös” nähdään
tahdon, tunteen ja ajattelun kasvuvaiheina ja
joihin steinerkoulun opetussuunnitelma pyrkii
vastaamaan. Mielestäni tätä Platonin muotoilemaa ja juurruttamaa ajatusta ei ole syytä pitää
yksinkertaisena tai vanhanaikaisena, vaan olennaisesti ihmistä ymmärtävänä käsityksenä, näkökulmana ihmiseen. Steinerin kasvatusta käsittelevissä teksteissä voi löytää viitteitä Platonin
kasvatusajatteluun liittyvistä näkemyksistä. ”Ihmistutkimuksen” (ent. Yleinen ihmisoppi) 11.
Ruumis
Sielu
Valtio
Kardinaalihyveet
Pää
Rinta Vatsa Järki Into
Halut Filosofiajohtajat Viisaat
Sotilaat
Urheus
Tuottajat
Maltti
STEINERKASVATUS NETTILIITE 1/2013
15
tä asennettaan opettajansa Platonin ajattelua
kohtaan, mutta olennaisilta osin heidän ihmiskäsitysnäkemyksensä ovat lähellä tosiaan.
Heidegger (2003) esittää, että ymmärtääkseen
Platonia täytyy tutkia ensin Aristotelesta. Alla
oleva kaavio kuvaa Aristoteleen ihmiskäsitystä
ja sielun keskeistä asemaa siinä. Samalla fronesis paikantuu rationaaliseen sielunosaan,
mutta teoreettisesta järjestä erilliseksi. Parhaassa tapauksessa käytännöllinen järki vaikuttaa tunteen kanssa samaan suuntaan.
Tässä yhteydessä on syytä todeta, että Steiner nähdäkseni seuraa Aristotelesta ihmiskäsitysajattelussaan. Saman asian on todennut
myös Schickler 5. Jos tutkii kaaviota tarkemmin,
huomaa, että siinä esitetty on mahdollista jäsentää usealla eri tavalla. Tämä on tärkeä ajatus ja rinnastettavissa oleva myös Steinerin ih16
esitelmä on edellä sanotusta hyvä esimerkki ja miskäsitystä tutkittaessa.
tietystä näkökulmasta katsottuna siinä on steiTieteet Aristoteles jakaa teoreettisiin, käynerpedagogiikan ydinajattelu pähkinänkuores- tännöllisiin ja tuotannollisiin tieteisiin. Teosa. Tämän näkökulman ideaali pitää sisällään reettiset tieteet koskevat ihmisen toiminnasta
myös ajatuksen, että ihminen, joka on saanut erillistä todellisuutta. Käytännölliset ja tuotanlapsena kasvaa näiden vaiheiden kautta, voi nolliset tieteet liittyvät taas puolestaan ihmiaikuisena kasvattaa itseään tai kuten Thesleff sen toimintaan ja tekemiseen (Knuuttila 2001,
(2008, 41) toteaa, että Platonin näkökulmasta 30). Teoreettisen tieteen tarkoitus ja päämääjärjen tehtävä on hallita sielun kahta alempaa rä on saavuttaa totuus ja tietoa tiedon itsensä
vuoksi kontemplaation kautta. Ainoastaan teoosaa.
reettinen tiede vastaa nykyistä tiedekäsitystämme, mutta Joachim (1955, 1) korostaa sitä, että
Aristoteleen ihmiskäsitys ja
käytännöllinen järki
Aristoteles peri Sokrateelta ja Platonilta sellaisen tiedonkäsityksen, jossa järki vaikutti myös
Aristoteles kehittää eteenpäin Platonin ihmis- toiminnan ja tuottamisen piirissä. Esimerkiksi
käsitystä. Usein korostetaan hänen kriittis- hyvän kansalaisen ja valtiomiehen toimintaan
tai suutarin tekemiseen liittyy vastaava älyllinen oivaltaminen oikeasta pääFronesiksen paikantaminen
määrästä. Käytännöllisen
tieteen päämäärä on eettisTeoreettinen järki
Intellektuaaliset hyveet
Rationaalinen osa
poliittinen toiminta ja sen
toiminnan, esimerkiksi kasIhmissielu
Käytännöllinen järki
vatuksen, kautta tavoiteltaLuonteen hyveet
Emotionaalinen osa
va hyvä elämä. TuotannolEläinsielu
fantasia, aistiminen, liikkuminen,
lisen tieteen merkitys on
haluaminen
jonkin tekemisessä ja tuotIrrationaalinen osa
ravinnonotto, lisääntyminen
Kasvisielu
tamisessa, ja sen päämäärä
Aristoteleen ihmiskäsitys /
on jokin tuote, kuten suutarin tekemät kengät.
Aristoteles opettaa, että tekemällä hyvin ihminen tekee hyvän tuotteen, mutta sen lisäksi hän
opettaa itselleen hyvän tekemisen taidon. Käytännöllistä ja tuotannollista tiedettä ei kuitenkaan pidä sekoittaa toisiinsa, koska silloin kaikki
käytännöllinen ymmärretään vain tuottamisena. Kasvattajan toiminnasta ei synny tuotteita, vaan se keskittyy itse toimintaan päämäärää
silmälläpitäen. Nykyaikana näiden käsitteiden sekaannus on arkipäivää. Se on seurausta
1600-luvulta alkaneesta tieteellisestä vallankumouksesta, joka marginalisoi ja syrjäytti Aristoteleen käytännöllisen tieteen sen keskeisestä ja
ihmistä ymmärtävästä asemasta.
Nykyaikana korostetaan tieteellisen vallankumouksen hyötyjä, mutta harvoin tarkastellaan asian varjopuolia, esimerkiksi mitä tapahtuu, jos päämäärät hukataan ja keskitytään
ainoastaan keinoihin (menetelmiin). Näin klassinen käsitys ihmisestä järkiolentona, jonka ajattelulla oli Herakleitoksen mukaan yhteys logokseen, kuroutuu irti alkuperäisestä yhteydestään
ja syntyy subjektiivista hyötyä korostava välineellinen järki. Filosofi Raili Kauppi (2000,
276) painottaa, että vaikka ”järki” sanana on
nykyaikana kärsinyt inflaation, niin järki on ihmisessä oleva mahdollisuus: sitä voi käyttää tai
olla käyttämättä, jollakin tavoin se on mukana
kaikessa ihmisen toiminnassa.
VIITTEET:
http://www.goodreads.com/author/quotes/19968 John_Lennon
1
”Prudence [Phronesis] is not only itself a
virtue, it is a keystone of all virtue”
2
Seuraan Simo Knuuttilan Nikomakhoksen
etiikan suomennoksessa tekemää osuvasti linjausta ja käytän ”luonteen hyveen” käsitettä moraalisen hyveen sijasta.
3
17
Walter Johannes Stein opiskeli filosofiaa
Wienissä ja hän pyysi Steinerilta neuvoa opintoihinsa. Steiner kehotti Steinia tutkimaan vastakkaisia näkökulmia esim. Berkeleyn (kieltää
aineen olemassaolon) ja Locken (perustaa kaiken aisteille) filosofiaa ja kirjoittamaan filosofisen näkemyksensä tiedostamisen henkisyydestä välttämällä Berkeley ja Locken yksipuoliset
näkemykset. Steinista tuli myöhemmin ensimmäisen Waldorf-koulun opettaja vuonna 1919.
4
Jonael Schickler (2005, xix) on todennut:
”The basis of Steiner’s ontology is a four-fold
conception of the human organization and the
reality, which can be seen as the most recent
successor of Aristotle’s division of man into a
physical body and vegetative, sensitive, and intellectual souls.”
5
Aristoteleen näkemys
tieteistä ja järjestä
Aristoteleen tieteiden ja järjen kolmijäsennyksen yhteydessä (kts. taulukko 2) on syytä
kiinnittää huomiota steinerkoulun vanhaan
ihanteeseen, jossa opetuksen päivittäisessä
rytmityksessä aamu alkaa niin sanotulla päätai teoria-aineella ja sen jälkeen tulevat taideaineet ja kielet, iltapäivällä lukujärjestyksessä ovat kädentaitoa vahvistavat opetettavat
aineet ja työpajat sekä liikunta. Käytännössä tätä ei ehkä enää pystytä kovinkaan hyvin
noudattamaan, mutta ihmistä ymmärtävänä
näkemyksenä se on mielenkiintoinen, sillä sii-
Ruumis
1/2013
maa vesi ilma tuli
STEINERKASVATUS
NETTILIITE
STEINERKASVATUS NETTILIITE 1/2013
Taulukko 2
TIEDE JA JÄRKI
18
TIETO HYVEET Sofia (episteme,
nous)
TOIMINTA
Theoria
(katsoa)
SIELUNOSA
Teoreettinen
Episteme,
”Tarkkailijan tieto” Spectator
knowledge
Rationaalinen
Käytännöll-
linen
Käytännöllinen Fronesis
Praxis Rationaalinen
tieto “Toimijan
Käytännöllinen toimia, kas-
/ harkitseva
tieto” “Knowledge viisaus, toimin- vattaa, “building
in intention”
tavalmius
human beings”
Tuotan- nollinen Tekninen tieto
”Tekijän tieto”
Know-how
kysymykseen kokeneen steinerpedagogin ja
opettajankouluttajan Annie Heuserin sanoin:
”Tärkeintä on, että oppilaiden edessä seisoo
järkevä ihminen”. Itse muistan pohtineeni,
mitä hän tarkoittaa järkevällä. Tämän artikkelin voi nähdä alustavana pyrkimyksenäni ymmärtää tätä aihetta, tarkemmin yritän tutkia
käytännöllistä järkeä väitöstyössäni.
Tekhne
Poiesis, luoda, Rationaalinen
(taito) esillesaattaa / harkitseva
tekemisvalmius ”building bridges”
nä lapsella ja nuorella on mahdollisuus kasvaa
liikkumaan kaikilla näillä alueilla luonnollisesti. Toisin sanoen auttaa karsimaan vierauden
tunteen näistä järjen kolmesta ulottuvuudesta,
joiden avulla ihminen liittyy maailmaan monipuolisesti, tasapainoisesti ja luonnollisesti.
Wilenius, Steiner
ja käytännöllinen järki
Kasvatusfilosofisessa teoksessaan ”Kasvatuksen ehdot” Wilenius (1975) puolustaa kasvutapahtuman kunnioittamista asettamalla lapsen
kasvun keskiöön ja kasvatusta ohjaavat tekijät
tukemaan tätä kasvua. Ihmiskasvua hän kuvaa
monitasoiseksi tapahtumaksi, jossa fyysis-biologinen kasvu luo perustan, jolle sielullis-henkinen kasvu rakentuu.
Wilenius myös korostaa sitä,
että on mielekästä puhua kasvun eri komponenttien (fyysinen, biologinen, sielullinen ja
henkinen) tasapainoisesta kasvusta, vaikka käsityksemme tasapainoisesta (’terveestä’) kasvusta vaihteleekin jonkin verran aikakauden
ja kulttuuripiirin mukaan. Joka tapauksessa
nämä muodostavat kasvatustoiminnan yhtenäisen kokonaisvaltaisen viitekehyksen. Wilenius myös konkretisoi käytännöllisen järjen
käytännölliseksi tiedoksi ja toiminnaksi. Kasvatusvastuussa olevat yksittäiset kasvattajat tai
instituutiot haastetaan kysymään itseltään kasvatuksen päämäärä-, tilanne- ja menetelmä-
kysymyksiä.
On tärkeä huomata kaksi seikkaa, ensinnäkin se, että kasvatusmenetelmät ja –tilanteet liittyvät olennaisesti kasvatuspäämäärien
tiedostamiseen. Kuten aikaisemmin totesin,
1600-luvulta alkaen juuri näitä päämääräkysymyksiä on vähätelty. Siksi Wileniuksen oivallus
auttaa paljastamaan kasvatuksen kentälle pyrkivät ja sinne kuulumattomat ainekset. Toiseksi kasvattajalta ei odoteta näihin kertaluontoista
vastausta, vaan näiden on tarkoitus muistuttaa
meitä elävästi tietoisuudessamme. Wileniuksen
kasvatusfilosofia elvyttää ja kehittää useassakin mielessä Aristoteleen käytännöllisen tieteen
teemoja ja luo samalla tärkeän näkökulman
Steineriin. Esimerkiksi tietoisuus päämäärästä, tilanteista ja keinoista voidaan löytää
myös Steinerin pääteoksesta
”Vapauden filosofiasta”, jossa
hän kuvailee henkistä kasvua
ihmisen pyrkimyksenä löytää
tie eettiseen toimintaan moraalisen idean, moraalisen mielikuvituksen ja
moraalisen tekniikan kautta.
”Tärkeintä on,
että oppilaiden
edessä seisoo
järkevä ihminen”
1/2013 STEINERKASVATUS NETTILIITE
IHMISKUVASEMINAARI
Syksyllä 2012 Snellmankorkeakoulun ja
Steinerkasvatuksen liiton
järjestämän seminaarin
luennot ovat katsottavissa
netissä!
Kir joittaja on tohtorikoulutettava
Tampereen yliopistossa.
LÄHTEET
Aristoteles. (2005). Nikomakhoksen etiikka. Helsinki: Gaudeamus.
Gustafsson, J. (2002). Ihmisyys haastaa itsekkyyden. Pirkanmaan sivistys ry.
Heidegger, M. (2003). Plato’s sophist. Bloomington: Indiana University Press.
Joachim, H. H. (1955). The Nicomachean ethics. Oxford: Oxford University Press.
Kauppi, R. (2000). Raili Kaupin kirjoitukset 2. Kirjasto, sivistys, kasvatus. Tampere:
Tampere University Press.
Knuuttila, S. (2001). Aristoteelinen teoria hyvästä elämästä. Teoksessa R. Huhmarniemi &
S. Skinnari & J. Tähtinen (toim.) Platonista transmodernismiin el. Turku:
Suomen Kasvatustieteellinen Seura.
MacIntyre, A. (1995). A short history of ethics. A history of moral philosophy from the
homeric age to the twentieth century. London: Routledge.
Rauhala, L. (1983). Ihmiskäsitys ihmistyössä. Helsinki: Gaudeamus.
Schickler, J. (2005). Metaphysics as christology. An odyssey of the self from Kant and
Hegel to Steiner. Hampshire: Ashgate.
Thesleff, H. (2008). Platon ja platonismi. Teoksessa P. Korkman & M. Yrjönsuuri (toim.)
Filosofian historian kehityslinjoja. Helsinki: Gaudeamus.
Wilenius, R. (1975). Kasvatuksen ehdot: Kasvatusfilosofian luonnos. Jyväskylä: Gummerus.
Wilenius, R. (2002). Miten käy lasten ja nuorten? Keskustelua ja filosofiaa kasvatuksesta.
Helsinki: Dialogia
von Wright, G. H. (1996). Ihminen kulttuurin murroksessa. Helsinki: Otava
Millainen on sitten hyvä opettaja?
Wilenius (2002, 58) esittää kiinnostavan näkemyksensä tähän kysymykseen uudemmassa
kasvatusfilosofian kirjassaan ”Miten käy lasten
ja nuorten?”. Wileniuksella on ollut myös tapana esittää tämä kysymys Snellman-korkeakoulun opiskelijoille. Hän on myös vastannut
>> IHMISKUVASEMINAARIT 2012
Katso luennot!
Jan-Erik Mansikka >> Näkökulmia steinerpedagogiikan ihmiskäsitykseen
Markku Niinivirta >> Ihmiskäsitys ja Fronesis, Aristoteleestä Steineriin
Jarno Paalasmaa >> Ihmiskäsityksestä lapsi-, opettaja- ja vapauskäsityksiin
Reijo Wilenius >> Ihmiskäsityksen aineksia