LAPSUUDEN ARVO - SEMINAARIN SATOA Pia Pale Arvokas lapsi 12 Mikä on lapsuuden arvo? Kuinka voimme tukea lapsuutta kokonaisvaltaisesti esikoulussa ja kouluaikana? Kuinka lapsuuden arvo nostetaan esille ettei se jää tietosisältöjen tai teknistyvän kehityksen jalkoihin? Mitkä ovat sellaiset käytänteet, jotka tukevat eheän kasvatuspolun toteutumista? Mitä ovat lapsuuden arvo ja arvot? Mitä on lapsilähtöisyys? Miten se muuntuu nuorilähtöisyydeksi? Mitä on lapsen filosofia? Syyskuun alussa, 6.9. olleessa seminaarissa oli 70 varhaiskasvattajaa ja opettajaa Suomen steinerkouluista ja -päiväkodeista keskustelemassa ja luomassa yhteistä kuvaa näistä kysymyksistä. Steinerkasvatuksen liiton opetussuunnitelmaprojektin kolmannessa teemaseminaarissa pyrittiin löytämään lapsilähtöisyyden ydinasioita. Seminaariin mahtui kauheasti kysymyksiä ja paljon puhetta. Muutama innovaatiokin tehtiin. Luovat keskustelijat, Jarno Paalasmaa ja Jan-Erik Mansikka pohtivat lapsilähtöisyyden käsitettä. Käsiteeseen kiteytyi viisi ydinajatusta: 1. Lapsen ja luonnon kunnioitus 2. Aktiivisuus ja toiminnallisuus (leikki, taide ja tekemällä oppiminen) 3/2014 STEINERKASVATUS NETTILIITE 3. Kehitysvaiheteoria ja ikäkausiopetus 4. Oppimisympäristön uudelleen tulkinta 5. Kriittisyys numeroarviointia, vertailua ja kilpailua kohtaan Steinerpedagogiikassa lapsilähtöisyys tulee hyvin esille. Mutta todettiin myös että käsite on hyvin moni-ilmeinen ja helposti kärsii inflaation. Kaikki ovat juhlapuheissa lapsilähtöisen kasvatuksen kannattajia. Jarnon ja Jan-Erikin vuoropuhelussa pohdittiin lapsikeskeisyyden ja -lähtöisyyden eroa. Tämän jälkeen lähdettiin etsiskelmään myös ‘pahista’ - jos kerran lapsilähtöisyys ja sitä toteuttava steinerpedagogiikka näyttäytyy hyvänä. Pahiksiksena Jarno piti elinkeinoelämälähtöistä hyötyajattelua, jossa lapsi nähdään ensisijaisesti kilpailukyvyn näkökulmasta ja tulevana työntekijänä. Toisaalta kun lapsilähtöisyys määritellään lapsen toiminnallisuutena ja aktiivisuutena, näyttäytyy vastakuvana paikoillaan istumiseen, oppikirjoihin ja kuunteluun perustuva liika opettajalähtöisyys. Jan-Erik näki että myös lapsilähtöisyyden käsitettä voidaan tulkita niin ettei se enää ole lapsen edun mukaista, eli se mahdollistaa aikuisten irtautumaan vuorovaikutussuhteistaan lasten kanssa - eli tilanteeseen jossa päiväkodin aikuiset ja lapset elävät omissa maailmoissaan. Rakentava lapsilähtöisyys vaatii aina läsnäoloa aikuisten puolelta. Lapsen filosofian pohdinnassa Eero Ojanen kuljetti kuulijoita (pikkutarkasti) käsitteiden merkitysten ja sävyjen maailmassa. Lapsi-sanojen etymologiaa ja merkityksiä tutkimalla pääteltiin, että lapsi on aina osa jotakin suurempaa esim. opetuslapsi, vallankumouksen lapsi jne. Ajatuspolkujen päästä lapsuuden laaduksi löytyi luottamus. Eero Ojanen pitääkin nykyään vallitsevaa kyynisyyttä hölynpölynä ja hyvään luottamista todellisena faktana. Lapsuus ei ole ikään sidonnaista, vaan olemme aina jonkun lapsia, niinpä meissä kaikissa löytyy sisäinen lapsi. Lopputulemaksi muodostui, että se mikä meiltä puuttuu on aikuisen filosofia -vastuu. Miten voi osata olla aikuinen, jos lapsuus ei ole ensinnäkään loppunut? Lapsuus on vaihe, joka pitäisi elää vahvasti – olla kannettavana silloin kun on sen aika, jotta aikuisuudessa on voimavaroja kantaa toisia. Eskarin elämää Ensimmäistä kertaa Steinerkasvatuksen liiton historiassa saatiin oikeasti varhaiskasvattajat ja opettajat samaan seminaariin, pohtimaan yhteisiä asioita. Esikoululaisen matka koululaiseksi on sydämen asia niin päiväkotien kuin koulujenkin väelle. Yllättävän paljon tuntui olevan epätietoisuutta käytännöistä puolin ja toisin. Myös paikkakuntakohtaiset erot esiopetuksen ja koulun välillä olivat suuria. Keskusteluissa jaettiin hyviä käytäntöjä. Uutena ideana ja innovaationa työryhmästä nousi ajatus Snellman-korkeakoulun opiskelijoiden vastavuoroisista harjoitteluista tai tutustumisjaksoista koulussa ja päiväkodissa. Myös esikoulun opettajien vierailu ekaluokassa syksyllä ja tulevan ekaluokan opettajan tutustuminen tuleviin oppilaisiin keväällä eskarissa olisi kaivattua ja konkreettista esikoulun ja koulun yhteistyötä. Eskariopen on hyvä nähdä minne lapsi on siirtynyt ja opettajan tietää ihan oikeasti mistä lapsi on tullut. Esiopetuksesta alkuopetukseen -ryhmässä puhuttiin myös sekaryhmän merkityksestä esikoululaiselle. Tällä hetkellä suurin osa steinerkoulujen esiopetuksesta on steinerpäiväkodeissa, joissa lapset toimivat sekaryhmissä. Mutta myös täysin vertaisryhmänä olevia esikouluryhmiä toimii muutaman koulun yhteydessä. Raija Lautela summasi näin: Seminaarissa puhuttiin sekaryhmistä ja esiluokista ja todettiin, että esiluokkia tarvitaan, suurimmilla paikkakunnilla muuten jäisivät monet esiopetuksen ulkopuolelle kun kaikki eivät mahdu päiväkoteihin. Entinen esiluokanopettaja iloitsee, että lapsi sitten tässä vaiheessa pääsee pedagogiikan piiriin, vaikka toivoisi että se olisi mahdollista jo aikaisemmin. Sekaryhmät olivat esillä itsestäänselvyytenä. Ne eivät ole mielipidekysymys vaan sitä lapsilähtöisyyttä. Yhdistetty ryhmä on ennen kouluikää steinerpedagogiikassa pedagoginen menetelmä. Kuusivuotiaan kannalta on hyvä, että ryhmässä on myös pienempiä, se tukee kehitysvaihetta ja vahvistaa itsetuntoa. Pienemmille ovat eskarilaiset tärkeitä esikuvia. Esiluokka rinnastuu tilanteeseen pienessä steinerkoulussa, jossa joskus pienien vuosiluokkien vuoksi on yhdistetty luokka. Se on siinä tilanteessa tarpeellinen ratkaisu. Esiluokkien kohdalla on nyt vastaava tilanne tavallaan, käänteisenä. Esiluokan alku liittyi kouluun: se perustettiin nollaluokaksi ensimmäisen ja silloin ainoan steinerkoulun yhteyteen 1968 kun oli suunnitteilla oppivelvollisuusiän alentaminen, mikä ei kuitenkaan toteutunut, ja jäi sitten malliksi seuraaville kouluille. Sittemmin, päiväkotivirikkeen vahvistumisen myötä, perustettiin päiväkoteja, myös koulujen yhteyteen. Steinerkouluihin liittyy usein lastentarha. Seminaarissa tuli esille, että tarvitaan: • koulujen ja päiväkotien välisten yhteyksien selvittämistä ja yhteisen käytännön rakentamista, niin että koululla voi olla paitsi oma päiväkoti tai esiopetusryhmä myös muissa päiväkodeissa eskarilaisia, niin että kouluun ilmoitettu lapsi voi jatkaa tutussa ryhmässä esiopetuksessa (ja iltapäivähoidossa, matkat, perheiden tilanteet) • yhteistä käytäntöä koulupaikan saamisessa, kun ekalle luokalle tulijoita on enemmän kuin paikkoja, oikeudenmu- STEINERKASVATUS NETTILIITE 3/2014 13 • kaisena nähtiin lapsen ikä kouluun ilmoitettaessa, se on myös lapsilähtöinen käytäntö lisää kouluja ja päiväkoteja! Mitä kysyit tänään koulussa? Arviointiryhmässä kartoitettiin kaikki kuumimmat kysymykset, joita osallistujilla oli arviointiin liittyen. Niitä olikin paljon! Steinerkoulun voimavaraksi koettu lausuntotodistus koettiin joissain kouluissa raskaana systeeminä. Opettajien voimavarat ovat kortilla kevätrutistuksessa. Tähän mietittiin kaikkien kannalta hyviä ratkaisuja. Kaikessa arvioinnissa keskeistä on sen totuudellisuus. Tämä teema kiertyy takaisin opettajan itsekasvatukseen. Itsearviointi on asiana tulevissa opetussuunnitelmissa jo esiopetusikäisillä. Meillä kun juuri yritetään, että lapsen arviointikyvyn ei tarvitsisi herätä vielä niin varhain. Se ehtii ihan hyvin myöhemminkin. Koko oppilaan itsearviointi on iso asia. Miten opetamme oppilasta arvioimaan tehtyä työtä – ei omaa persoonaa. Eihän kuitenkaan ole tarkoitus lyödä omaan – eikä kenenkään toisen otsaan leimoja: olen hyvä tai huono. Portfoliometodilla (EPC) on hieno rakenne, jonka mukana myös oppii oman työnsä arviointia. Tätä toimintamallia voisi soveltaa jo alaluokkien yhteisissä projekteissa. Tie itsearviointiin voisi käydä myös yhteisen toiminnan arvioinnin kautta. Lapsilähtöisyydestä nuorilähtöisyyteen -ryhmässä yksi konkreettinen aihe oli 7-9 luok- kien opetus. Miten siinä vaiheessa on opettajan ja koulun asenteen oppilasta kohtaan muututtava? Miten murrosiän melskeessä elävän nuoren innostus koulua kohtaan herätetään? Olisiko luokanopettaja- ja aineopettajavaiheen välille kehitettävä jokin ihan uusi ikäkautta palveleva hybridimalli? Teinilähtöisyys? Lapsuudesta nuoruuteen siirryttäessä, leikinomaisia elementtejä opetuksessa ei saisi unohtaa. Niiden tulisi löytää uusia ilmenemismuotoja. Oppilaiden pitäisi päästä kasvamaan isompaan vastuunottoon omasta opiskelustaan hallitusti – ilman kertarysäyksellä tapahtuvaa luokanopettajasta luopumista. Rysäystä ei tapahdu, jos koulu ja opettaja ovat hoitaneet hommansa hyvin. Kaiken kaikkiaan opetuksen tulisi olla toiminnallisempaa, oikeisiin asioihin keskittyvää, uteliaisuutta herättävää. Oppilaan aktivointi on tässäkin se ydin. Kotonakin voisi tehdä jotain jo muuttamalla päivittäisen kysymyksensä lapselleen muotoon: Mitä kysyit tänään koulussa? Tämän jutun kirjoitti pääosin Pia Pale, mutta siihen antoivat panoksensa korjauksin ja lisäyksin myös työryhmien vetäjät, mistä olen heille erittäin kiitollinen. Lausunnot eivät ole mitään lopullisia totuuksia – vaan keskustelut tulevat jatkumaan seuraavissa tapaamisissa. Tervetuloa mukaan! Teksti Pia Pale 14 15 Ryhmien kysymyksiä ja kiteytyksiä: Esiopetuksesta alkuopetukseen: • Eskarilaisen vuosikello – yhteinen aikataulu päiväkodin/esikoulun yhteiselle toiminnalle • Eskarivuoden aikana luodaan kontakti koulumaailmaan • Päiväkoti-koulu-vanhemmat – turvallinen ympäristö lapselle • Mitä on koulukypsyys? Tätä pitää tutkia! • Tutustuminen toisiin maailmoihin – varhaiskasvattajat kouluun ja opettajat päiväkotiin/ esiopetukseen! Arviointi • Näkyvissä väsymystä lausuntojen kirjoittamiseen. Miksi se on mörkö? • Erilaisia tapoja on arvioida – myös steinerkouluissa. Hyvät käytännöt jakoon! • Arvioinnin totuudellisuus – palautuu aina opettajan itsearviointiin. • Itsearviointiin kasvattaminen – miten opettaa lapsi arvioimaan omaa työskentelyään? • Käytäntöjen yhtenäistäminen arvioinnissa olisi tarpeen! Lapsilähtöisyydestä nuorilähtöisyyteen • Miten innostetaan nuori innostumaan steinerkoulusta? • Liikettä steinerkoulujen välille – oppilasvaihtoa! • Teinilähtöisyys opetukseen. • 7.-9.luokkien opetus – miten pedagogiikka vastaa ikäkauteen? • Totuttujen toimintatapojen raikastus: enemmän ulos luokasta, yhteisopettajuusprojekteja, oikeita, todelliseen maailmaan liittyviä kokonaisuuksia, oppilaat/opiskelijat jakamaan omia ajatuksiaan, kokemuksiaan ja tunteitaan! 3/2014 STEINERKASVATUS NETTILIITE PUHUJAT: Jarno Paalasmaa – Vantaan steinerkoulun historianopettaja ja vuosirehtori on myös tietokirjailija sekä steinerkoulujen opetussuunnitelmarungon toinen päätoimittaja. Jan-Erik Mansikka – Helsingin yliopiston ruotsinkielisen varhaiskasvatusosaston tutkija ja yliopistonlehtori, toimii myös NORENSEn eli Nordic research network for Steiner Waldorf Educationin ulkoisena neuvonantajana. Eero Ojanen – Kriittisen korkeakoulun voimahahmo, filosofi ja kirjailija, jolta on juuri ilmestynyt kirja ’Lapsen filosofia’. TYÖRYHMIEN VETÄJÄT: Esiopetuksesta alkuopetukseen: Kirsi Perttola-Ylinampa - Steinerkasvatuksen liiton puheenjohtaja ja Oulun steinerkoulun 8.luokanopettaja Raija Lautela - toimittaja ops-runko -projektissa esiopetuksen osalta Tiina Ristolainen - Snellman-korkeakoulun varhaiskasvatuskoulutuksen vastuuopettaja ja varhaiskasvatusjaoston sihteeri; Steinerkasvatuksen liiton johtokunnan varajäsen Arviointi: Outi Rousu - Vantaan seudun steinerkoulun eurytmian opettaja, opettajakunnan puheenjohtaja ja Steinerkasvatuksen liiton johtokunnan jäsen Helena Sandell - Helsingin Rudolf Steiner -koulun ruotsinkielisen puolen luokanopettaja ja Steinerkasvatuksen liiton johtokunnan jäsen Heidi Tsokkinen - Sammatin steinerpäiväkoti Pääskynpesän varhaiskasvattaja ja OPS-rukkanen sekä Steinerkasvatuksen liiton johtokunnan jäsen, varhaiskasvatusjaoston varapuheenjohtaja Lapsilähtöisyydestä nuorilähtöisyyteen: Jarno Paalasmaa - Vantaan seudun steinerkoulun historianopettaja ja Steinerkasvatuksen liiton OPS-rungon päätoimittaja Eeva Raunela - Lappeenrannan steinerkoulun äidinkielenopettaja ja Steinerkasvatuksen liiton OPS-rungon päätoimittaja Kati Heikkilä-Huhta - Oulun steinerkoulun biologian ja maantieteenopettaja sekä Steinerkasvatuksen liiton Steinerpedagogiikan periaatteet ryhmän koollekutsuja STEINERKASVATUS NETTILIITE 3/2014