Lapsuuden arvo

LAPSUUDEN ARVO - SEMINAARIN SATOA
Pia Pale
Arvokas lapsi
12
Mikä on lapsuuden arvo?
Kuinka voimme tukea lapsuutta
kokonaisvaltaisesti esikoulussa ja
kouluaikana? Kuinka lapsuuden
arvo nostetaan esille ettei se jää
tietosisältöjen tai teknistyvän
kehityksen jalkoihin? Mitkä ovat
sellaiset käytänteet, jotka tukevat
eheän kasvatuspolun toteutumista?
Mitä ovat lapsuuden arvo ja arvot?
Mitä on lapsilähtöisyys? Miten se
muuntuu nuorilähtöisyydeksi? Mitä
on lapsen filosofia?
Syyskuun alussa, 6.9. olleessa seminaarissa oli 70 varhaiskasvattajaa ja opettajaa Suomen steinerkouluista ja -päiväkodeista keskustelemassa ja luomassa yhteistä kuvaa näistä
kysymyksistä. Steinerkasvatuksen liiton opetussuunnitelmaprojektin kolmannessa teemaseminaarissa pyrittiin löytämään lapsilähtöisyyden ydinasioita. Seminaariin mahtui
kauheasti kysymyksiä ja paljon puhetta. Muutama innovaatiokin tehtiin.
Luovat keskustelijat, Jarno Paalasmaa ja
Jan-Erik Mansikka pohtivat lapsilähtöisyyden
käsitettä. Käsiteeseen kiteytyi viisi ydinajatusta:
1. Lapsen ja luonnon kunnioitus
2. Aktiivisuus ja toiminnallisuus (leikki,
taide ja tekemällä oppiminen)
3/2014 STEINERKASVATUS NETTILIITE
3. Kehitysvaiheteoria ja ikäkausiopetus
4. Oppimisympäristön uudelleen tulkinta
5. Kriittisyys numeroarviointia, vertailua
ja kilpailua kohtaan
Steinerpedagogiikassa lapsilähtöisyys tulee
hyvin esille. Mutta todettiin myös että käsite on
hyvin moni-ilmeinen ja helposti kärsii inflaation. Kaikki ovat juhlapuheissa lapsilähtöisen
kasvatuksen kannattajia. Jarnon ja Jan-Erikin
vuoropuhelussa pohdittiin lapsikeskeisyyden ja
-lähtöisyyden eroa. Tämän jälkeen lähdettiin
etsiskelmään myös ‘pahista’ - jos kerran lapsilähtöisyys ja sitä toteuttava steinerpedagogiikka näyttäytyy hyvänä. Pahiksiksena Jarno piti
elinkeinoelämälähtöistä hyötyajattelua, jossa
lapsi nähdään ensisijaisesti kilpailukyvyn näkökulmasta ja tulevana työntekijänä. Toisaalta
kun lapsilähtöisyys määritellään lapsen toiminnallisuutena ja aktiivisuutena, näyttäytyy vastakuvana paikoillaan istumiseen, oppikirjoihin ja
kuunteluun perustuva liika opettajalähtöisyys.
Jan-Erik näki että myös lapsilähtöisyyden käsitettä voidaan tulkita niin ettei se enää ole lapsen edun mukaista, eli se mahdollistaa aikuisten
irtautumaan vuorovaikutussuhteistaan lasten
kanssa - eli tilanteeseen jossa päiväkodin aikuiset ja lapset elävät omissa maailmoissaan. Rakentava lapsilähtöisyys vaatii aina läsnäoloa aikuisten puolelta.
Lapsen filosofian pohdinnassa Eero Ojanen kuljetti kuulijoita (pikkutarkasti) käsitteiden
merkitysten ja sävyjen maailmassa. Lapsi-sanojen etymologiaa ja merkityksiä tutkimalla pääteltiin, että lapsi on aina osa jotakin suurempaa
esim. opetuslapsi, vallankumouksen lapsi jne.
Ajatuspolkujen päästä lapsuuden laaduksi löytyi luottamus. Eero Ojanen pitääkin nykyään
vallitsevaa kyynisyyttä hölynpölynä ja hyvään
luottamista todellisena faktana.
Lapsuus ei ole ikään sidonnaista, vaan olemme aina jonkun lapsia, niinpä meissä kaikissa
löytyy sisäinen lapsi. Lopputulemaksi muodostui, että se mikä meiltä puuttuu on aikuisen filosofia -vastuu. Miten voi osata olla aikuinen, jos
lapsuus ei ole ensinnäkään loppunut? Lapsuus
on vaihe, joka pitäisi elää vahvasti – olla kannettavana silloin kun on sen aika, jotta aikuisuudessa on voimavaroja kantaa toisia.
Eskarin elämää
Ensimmäistä kertaa Steinerkasvatuksen liiton
historiassa saatiin oikeasti varhaiskasvattajat ja
opettajat samaan seminaariin, pohtimaan yhteisiä asioita. Esikoululaisen matka koululaiseksi on sydämen asia niin päiväkotien kuin
koulujenkin väelle. Yllättävän paljon tuntui
olevan epätietoisuutta käytännöistä puolin ja
toisin. Myös paikkakuntakohtaiset erot esiopetuksen ja koulun välillä olivat suuria. Keskusteluissa jaettiin hyviä käytäntöjä. Uutena ideana ja innovaationa työryhmästä nousi ajatus
Snellman-korkeakoulun opiskelijoiden vastavuoroisista harjoitteluista tai tutustumisjaksoista koulussa ja päiväkodissa. Myös esikoulun opettajien vierailu ekaluokassa syksyllä ja
tulevan ekaluokan opettajan tutustuminen tuleviin oppilaisiin keväällä eskarissa olisi kaivattua ja konkreettista esikoulun ja koulun yhteistyötä. Eskariopen on hyvä nähdä minne lapsi
on siirtynyt ja opettajan tietää ihan oikeasti
mistä lapsi on tullut.
Esiopetuksesta alkuopetukseen -ryhmässä
puhuttiin myös sekaryhmän merkityksestä esikoululaiselle. Tällä hetkellä suurin osa steinerkoulujen esiopetuksesta on steinerpäiväkodeissa, joissa lapset toimivat sekaryhmissä. Mutta
myös täysin vertaisryhmänä olevia esikouluryhmiä toimii muutaman koulun yhteydessä. Raija
Lautela summasi näin:
Seminaarissa puhuttiin sekaryhmistä ja esiluokista ja todettiin, että esiluokkia tarvitaan,
suurimmilla paikkakunnilla muuten jäisivät
monet esiopetuksen ulkopuolelle kun kaikki eivät mahdu päiväkoteihin. Entinen esiluokanopettaja iloitsee, että lapsi sitten tässä vaiheessa
pääsee pedagogiikan piiriin, vaikka toivoisi että
se olisi mahdollista jo aikaisemmin.
Sekaryhmät olivat esillä itsestäänselvyytenä. Ne eivät ole mielipidekysymys vaan sitä
lapsilähtöisyyttä. Yhdistetty ryhmä on ennen
kouluikää steinerpedagogiikassa pedagoginen menetelmä. Kuusivuotiaan kannalta on
hyvä, että ryhmässä on myös pienempiä, se
tukee kehitysvaihetta ja vahvistaa itsetuntoa.
Pienemmille ovat eskarilaiset tärkeitä esikuvia. Esiluokka rinnastuu tilanteeseen pienessä steinerkoulussa, jossa joskus pienien vuosiluokkien vuoksi on yhdistetty luokka. Se on
siinä tilanteessa tarpeellinen ratkaisu. Esiluokkien kohdalla on nyt vastaava tilanne tavallaan,
käänteisenä. Esiluokan alku liittyi kouluun: se
perustettiin nollaluokaksi ensimmäisen ja silloin ainoan steinerkoulun yhteyteen 1968 kun
oli suunnitteilla oppivelvollisuusiän alentaminen, mikä ei kuitenkaan toteutunut, ja jäi sitten malliksi seuraaville kouluille. Sittemmin,
päiväkotivirikkeen vahvistumisen myötä, perustettiin päiväkoteja, myös koulujen yhteyteen. Steinerkouluihin liittyy usein lastentarha.
Seminaarissa tuli esille, että tarvitaan:
• koulujen ja päiväkotien välisten yhteyksien selvittämistä ja yhteisen käytännön
rakentamista, niin että koululla voi olla
paitsi oma päiväkoti tai esiopetusryhmä myös muissa päiväkodeissa eskarilaisia, niin että kouluun ilmoitettu lapsi
voi jatkaa tutussa ryhmässä esiopetuksessa (ja iltapäivähoidossa, matkat, perheiden tilanteet)
• yhteistä käytäntöä koulupaikan saamisessa, kun ekalle luokalle tulijoita on
enemmän kuin paikkoja, oikeudenmu-
STEINERKASVATUS NETTILIITE 3/2014
13
•
kaisena nähtiin lapsen ikä kouluun ilmoitettaessa, se on myös lapsilähtöinen
käytäntö
lisää kouluja ja päiväkoteja!
Mitä kysyit tänään koulussa?
Arviointiryhmässä kartoitettiin kaikki kuumimmat kysymykset, joita osallistujilla oli arviointiin
liittyen. Niitä olikin paljon! Steinerkoulun voimavaraksi koettu lausuntotodistus koettiin joissain kouluissa raskaana systeeminä. Opettajien
voimavarat ovat kortilla kevätrutistuksessa. Tähän mietittiin kaikkien kannalta hyviä ratkaisuja.
Kaikessa arvioinnissa keskeistä on sen totuudellisuus. Tämä teema kiertyy takaisin opettajan itsekasvatukseen.
Itsearviointi on asiana tulevissa opetussuunnitelmissa jo esiopetusikäisillä. Meillä kun juuri
yritetään, että lapsen arviointikyvyn ei tarvitsisi herätä vielä niin varhain. Se ehtii ihan hyvin
myöhemminkin. Koko oppilaan itsearviointi
on iso asia. Miten opetamme oppilasta arvioimaan tehtyä työtä – ei omaa persoonaa. Eihän
kuitenkaan ole tarkoitus lyödä omaan – eikä
kenenkään toisen otsaan leimoja: olen hyvä tai
huono. Portfoliometodilla (EPC) on hieno rakenne, jonka mukana myös oppii oman työnsä
arviointia. Tätä toimintamallia voisi soveltaa jo
alaluokkien yhteisissä projekteissa. Tie itsearviointiin voisi käydä myös yhteisen toiminnan arvioinnin kautta.
Lapsilähtöisyydestä
nuorilähtöisyyteen
-ryhmässä yksi konkreettinen aihe oli 7-9 luok-
kien opetus. Miten siinä vaiheessa on opettajan
ja koulun asenteen oppilasta kohtaan muututtava? Miten murrosiän melskeessä elävän nuoren
innostus koulua kohtaan herätetään? Olisiko
luokanopettaja- ja aineopettajavaiheen välille
kehitettävä jokin ihan uusi ikäkautta palveleva
hybridimalli? Teinilähtöisyys?
Lapsuudesta nuoruuteen siirryttäessä, leikinomaisia elementtejä opetuksessa ei saisi
unohtaa. Niiden tulisi löytää uusia ilmenemismuotoja. Oppilaiden pitäisi päästä kasvamaan
isompaan vastuunottoon omasta opiskelustaan hallitusti – ilman kertarysäyksellä tapahtuvaa luokanopettajasta luopumista. Rysäystä
ei tapahdu, jos koulu ja opettaja ovat hoitaneet
hommansa hyvin. Kaiken kaikkiaan opetuksen
tulisi olla toiminnallisempaa, oikeisiin asioihin
keskittyvää, uteliaisuutta herättävää. Oppilaan
aktivointi on tässäkin se ydin. Kotonakin voisi
tehdä jotain jo muuttamalla päivittäisen kysymyksensä lapselleen muotoon: Mitä kysyit tänään koulussa?
Tämän jutun kirjoitti pääosin Pia Pale, mutta siihen antoivat panoksensa korjauksin ja lisäyksin myös työryhmien vetäjät, mistä olen heille
erittäin kiitollinen. Lausunnot eivät ole mitään
lopullisia totuuksia – vaan keskustelut tulevat
jatkumaan seuraavissa tapaamisissa. Tervetuloa mukaan!
Teksti Pia Pale
14
15
Ryhmien kysymyksiä ja kiteytyksiä:
Esiopetuksesta alkuopetukseen:
• Eskarilaisen vuosikello – yhteinen aikataulu päiväkodin/esikoulun yhteiselle toiminnalle
• Eskarivuoden aikana luodaan kontakti koulumaailmaan
• Päiväkoti-koulu-vanhemmat – turvallinen ympäristö lapselle
• Mitä on koulukypsyys? Tätä pitää tutkia!
• Tutustuminen toisiin maailmoihin – varhaiskasvattajat kouluun ja opettajat päiväkotiin/
esiopetukseen!
Arviointi
• Näkyvissä väsymystä lausuntojen kirjoittamiseen. Miksi se on mörkö?
• Erilaisia tapoja on arvioida – myös steinerkouluissa. Hyvät käytännöt jakoon!
• Arvioinnin totuudellisuus – palautuu aina opettajan itsearviointiin.
• Itsearviointiin kasvattaminen – miten opettaa lapsi arvioimaan omaa työskentelyään?
• Käytäntöjen yhtenäistäminen arvioinnissa olisi tarpeen!
Lapsilähtöisyydestä nuorilähtöisyyteen
• Miten innostetaan nuori innostumaan steinerkoulusta?
• Liikettä steinerkoulujen välille – oppilasvaihtoa!
• Teinilähtöisyys opetukseen.
• 7.-9.luokkien opetus – miten pedagogiikka vastaa ikäkauteen?
• Totuttujen toimintatapojen raikastus: enemmän ulos luokasta, yhteisopettajuusprojekteja, oikeita, todelliseen maailmaan liittyviä kokonaisuuksia, oppilaat/opiskelijat jakamaan
omia ajatuksiaan, kokemuksiaan ja tunteitaan!
3/2014 STEINERKASVATUS NETTILIITE
PUHUJAT:
Jarno Paalasmaa – Vantaan steinerkoulun
historianopettaja ja vuosirehtori on myös tietokirjailija sekä steinerkoulujen opetussuunnitelmarungon toinen päätoimittaja.
Jan-Erik Mansikka – Helsingin yliopiston
ruotsinkielisen varhaiskasvatusosaston tutkija
ja yliopistonlehtori, toimii myös NORENSEn
eli Nordic research network for Steiner Waldorf Educationin ulkoisena neuvonantajana.
Eero Ojanen – Kriittisen korkeakoulun voimahahmo, filosofi ja kirjailija, jolta on juuri
ilmestynyt kirja ’Lapsen filosofia’.
TYÖRYHMIEN VETÄJÄT:
Esiopetuksesta alkuopetukseen:
Kirsi Perttola-Ylinampa - Steinerkasvatuksen liiton puheenjohtaja ja Oulun steinerkoulun 8.luokanopettaja
Raija Lautela - toimittaja ops-runko -projektissa esiopetuksen osalta
Tiina Ristolainen - Snellman-korkeakoulun
varhaiskasvatuskoulutuksen vastuuopettaja ja
varhaiskasvatusjaoston sihteeri; Steinerkasvatuksen liiton johtokunnan varajäsen
Arviointi:
Outi Rousu - Vantaan seudun steinerkoulun
eurytmian opettaja, opettajakunnan puheenjohtaja ja Steinerkasvatuksen liiton johtokunnan jäsen
Helena Sandell - Helsingin Rudolf Steiner
-koulun ruotsinkielisen puolen luokanopettaja ja Steinerkasvatuksen liiton johtokunnan
jäsen
Heidi Tsokkinen - Sammatin steinerpäiväkoti Pääskynpesän varhaiskasvattaja ja
OPS-rukkanen sekä Steinerkasvatuksen liiton
johtokunnan jäsen, varhaiskasvatusjaoston
varapuheenjohtaja
Lapsilähtöisyydestä nuorilähtöisyyteen:
Jarno Paalasmaa - Vantaan seudun steinerkoulun historianopettaja ja Steinerkasvatuksen liiton OPS-rungon päätoimittaja
Eeva Raunela - Lappeenrannan steinerkoulun äidinkielenopettaja ja Steinerkasvatuksen
liiton OPS-rungon päätoimittaja
Kati Heikkilä-Huhta - Oulun steinerkoulun biologian ja maantieteenopettaja sekä
Steinerkasvatuksen liiton Steinerpedagogiikan
periaatteet ryhmän koollekutsuja
STEINERKASVATUS NETTILIITE 3/2014