Lincoln Highway Centennial Tour
C a d i l l a c C l u b o f F in l a n d ry j ä s e n j u l k a i s u nro 4 / 2014 Cadillac News Club of Finland y a w h g i H Lincoln al Tour Centenni 1913–2013 Club of Finland 25 u TYKKÄÄ Cadillac Club of Finland Facebookissa ES T. 1 9 8 9 years • Jotain pientä pukinkonttiin - Hannan ’60 Coupe • Autokameran hyöty käytössä• Elviksen Cadillacit • Mestareiden jalanjäljissä... Pääkirjoitus Best Burgers in Town. ? e n o k ö k i Yski etaan avuksi Zetor! Kun kone uuvahtaa, ot rien ataan huikopalaa trakto riravintola, jossa hauk kuja ma sia lai ma suo Zetor on hulvaton trakto vii sta tul joraten lystiä. Ruokali kupeessa ja pidetään i. ast ja apetta saa pilkkuun ksi Kaivopiha! unna Starttaas jo – ja ota su Club of Finland 25 Clubin tulovirtaan tällä ei kokonaisuutena ole vaikutusta, mutta tämä helpottaa todella paljon sihteerin ja jäsenrekisterin hoitajan työtä (jotka kuten kaikki muistavat, tehdään vapaaehtoisvoimin). ES T. 1 9 8 9 years RAVinToLA ZeToR - MAnneRHeiMinTie 3-5 - kAiVoPiHA - HeLsinki - ZeToR.neT Zetor_Cadillac_club_191x67_280810.indd 1 25.8.2010 14:23:04 Näin on taas polkaistu uusi vuosi käyntiin. Ja lehti on myöhässä kuten tavallista, eli mikään ei ainakaan siltä osin ole muuttunut. Muuten tämä alkanut vuosi tuo joitakin pikku muutoksia, ainakin näin clubilaisen silmin. Pikkujoulujen yhteydessä pidetyssä syyskokouksessa vahvistettiin Clubille uusi hallitus, siinä ei sitten enää näy sen enempää Samin kuin Ninninkään nimeä. He päättivät upeasti hoidetun puheenjohtaja/sihteeri -kautensa tähän ja siirtyvät taustalle keräämään happea. Samin ja Ninnin kaudella nousi jäsenmäärä n. 250 jäsenestä n. 600 jäseneen ja samalla Clubin talouskin on saatu hilattua +merkkiseksi. Ihan pikku duunilla tuo ei ole onnistunut, eli suuret kiitokset heille todella kovan tason paneutumisesta Clubin hoitoon! Seuraava puheenjohtaja valitaan vielä tammikuun aikana ja kuka se sitten onkin, niin lähtökohdat tehtävän hoitamiselle ovat oivalliset. Samalla selviää myös hallituksen tarkempi tehtäväjako. Tässä samaisessa syyskokouksessa nostettiin pöydälle myös jäsenmaksuasia, jäsenmaksuliikenteestä haluttiin tehdä helpommin hallittava. Jäsenmaksu ollut 31.12.2014 asti 40 € per varsinainen jäsen ja perheenjäsenet ovat maksaneet 10 €. Tästä järjestelystä on syntynyt jäsenmäärän noustessa niin merkittävää lisätyötä, että kokouksessa päädyttiin muuttamaan käytäntö seuraavanlaiseksi 1.1.2015 alkaen. Tähän lehden tekoon liittyen. Olisi kovin suotavaa, että suurempi osa jäsenistöstä aktivoituisi artikkeleiden tai niiden aiheiden toimittamisessa Clubin lehdelle. Se edesauttaisi kovasti lehden ilmestymistä ajallaan. Se mitä ehkä eniten kaivataan, on tekniset artikkelit. Eli jos teet autollesi jonkin teknisen toimenpiteen jonka uskoisit voivan kiinnostaa joitakin muitakin, niin ota kuvat työvaiheista (kännykkäkuvat täydellä resoluutiolla riittää) ja laadi tapahtuman kulku vaikkapa ranskalaisin viivoin, niin kyllä minä tai Clubin sihteeri sen siitä artikkelimuotoon kirjoittaa. Toinen mikä jäsenistöä tuntuu kiinnostavan, ovat matka-artikkelit, eli reissussa vaan runsaasti kuvia ja taas riittää reissun kulku vaikkapa ranskalaisin viivoin ja siitä me saamme kyllä artikkelin muotoiltua. Jos sinulla tai vaikkapa kaverilla on auto jonka haluaisit esille Clubin lehteen, niin vinkkiä vaan tulemaan suoraan minulle, niin sovitaan sitten mitä se jutun teko junaillaan. Parhaiten saat yhteyden s-postilla: [email protected], mutta voit tietenkin soittaakin p. 050 320 7940. Mm. seuraavassa numerossa paneudutaan tuon kuvassa olevan ’59 tarinaan, jonka omistaja otti minuun yhteyttä. - Jäsenmaksu korotetaan 50 euroon - Perhejäsenet kytketään suoraan varsinaisen jäsenen tietoihin ja perhe jäsenen jäsenmaksu 10 € per jäsen, poistuu kokonaan. LO U N A I S - S U O M E N K U I V A J Ä Ä Club of Finland Cadillac News nro 1/2015 • ISSN 1237–7791 • JULKAISIJA Cadillac Club of Finland ry, c/o Ekke Kauppinen, Kiiltomadonkuja 2, 02400 Kirkkonummi • PÄÄTOIMITTAJA Jyrki J. Hytti, puh. 050 320 7940, [email protected] • ILMESTYMINEN Lehti on Cadillac Club of Finland ry:n virallinen jäsenjulkaisu. Lehteä ei voi tilata, vaan se postitetaan kaikille jäsenmaksunsa suorittaneille CCOF:n jäsenille. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa (kevät, kesä, syksy ja talvi) • ILMOITUKSET/AINEISTOT Lehden toimitukseen toimitettuja kuvia voidaan käyt- 0400 227 691 Soita tai tutustu 2 tää lehden lisäksi myös yhdistyksen internet sivuilla, sekä yhdistyksen muissa materiaaleissa. Lehteen tulevat artikkelit, ilmoitustilavaraukset ja -aineistot toimitetaan pääsääntöisesti sähköisessä muodossa osoitteeseen: [email protected] tai postitse Cadillac News, Jyrki J. Hytti, c/o Stadio Oy, Olympiastadionin Eteläkaarre A6, 00250 Helsinki. Jos hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista, toiminnallisista tai asiakkaasta johtuvasta syystä voida julkaista, CCOF ei vastaa ilmoittajalle mahdollisesti aiheutuvista vahingoista. CCOF:n vastuu ilmoi- lspuhdistus.fi tuksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa tapahtuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun hinnan palauttamiseen. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä aineistoista. • ULKOASU/TAITTO Jyrki J. Hytti/Cabin • KANNEN KUVA Patrik Nummelin • Painatus Grano • www.cadillacclub.fi 3 Nro 4/2014 Cadillac News Club of Finland a Tässä numeross mi Frisk © Photo To jalta - osa V Puheenjohta r 1913–2013 u To l ia n n te ay Cen Lincoln Highw ’60 Coupe ttiin - Hannan n ko n ki u p tä Jotain pien oautoon eräkärry mop ap n u sa ät m Löylyn lyö ä hyöty käytöss Autokameran assa äreillä Tallinn Elviksen syntt acit Elviksen Cadill osa 8 jalanjäljissä Mestareiden 5 6 a Puheenjohtajalt 11 14 16 18 22 30 36 Klubisivut vulta 11 ’60 Coupe, si n a n n a H n pukinkonttii Jotain pientä Club of Finland Cadillac Club of Finland ry © Photo Sami Heteaho HALLITUS 2015 y a w h g i H n l Linco al Tour Centenni 1913–2013 4 PUHEENJOHTAJA Ekke Kauppinen, 044 779 9213 [email protected] VARAPUHEENJOHTAJA Matti Kukkonen, 040 821 9533 [email protected] SIHTEERI Tom Tuominen, 040 964 2007 [email protected] TAPAHTUMAVASTAAVA/ RAHASTONHOITAJA Tarja Naskali, 040 530 7948 [email protected] JÄSENREKISTERI, WEBMASTER Jani Heinonen, 044 750 3722 [email protected] 15 20 Hyvää Vuotta hlimme stahan me ju rujolta, sillä va an peamem no hi ä pa yh na tuntuu jo osi vuodelta ku vu lu u in lu no ku 15 ka tä ai Tuo vuosi 20 lla tuntuu, et Jotenkin tode Milleniumia! ! i tulemin, no good aa katse koht t on hyvä laitt ny tään ja de pi tu ut us iv ko rjestäymisko kkuhiljaa jo to jä pi en on ks n tu ki lli tä ha Jouluähkys dillac Clubin ellen. ät sia kujeita. Ca uut jatkoa ajat st va htajan tehtäv an vaisuutta ja uu ta vi so ja tä puheenjo na et ka ai s n, n yö ee uu M ks ik . lo le m tu al m ht ta vielä heenjo llut siihen valittavalle pu altani olen tu nyt na os tä ka ät ta ai pä al n a m uu ss O ik lle tamm tässä vaihee minulta uude rahaston on nyt tuntuu siirtyvät nyt sihteerinä ja ii im otta täynnä ja to t vu ny n se ka iti jo , vi t ni muuin ny N la i vaimon udellisesti ja llä taitaa ol c Club nyt talo astuista. Mei lla sv di linen tu ol Ca lli . ot ha an le la ua jil luop on paikal si seuraa loiden vaihto täijo senkin vuok pu yö ä m ka m n tä tä äi , et , in np ni ltä ee si n Clubia et ä kunnossa aa ss m vä aa hy ot n lu äi yä tenkin eritt oraan keskitt elle kun voi su hetki vaihdoks . työkumpsissä tuulissa aikana yhteis män kevään tä ä el s Cadillac vi yö n m ki n a yms. Pysy n Clubia aina ss ta ei au ht lee ni su ta al sä ainvälisis llac Newsiin tu Omalta os asioissa, kans nkin asti. Cadi sä hä is yn tä yv irr n tt si te lii in ku in to paneih e. Muu henkilönä liikkuu ja näke omen yhteys n en Su ljo ud in U pa ub n. n Cl ki ku lle aa LaSa itettua, sitä ikinä tarkoitt rjo ki en tt n si ki t sa ny os itä se varmasti jatk ijäseneksi, m 15 lopulla. vähemmän riv tammikuun 20 is si an ta enemmän ja te is hv koonpano va en puhallituksen ko , kun edellin sta olisi kyse se Tikille uk m itä ke si ko en antoisasta houkutteli, ol ka n in ää ku äv ut ht nn te hdalle osunut aikanaan Itse en arva n olisi ikinä ko kkinen minua te Ti a uu jäkk m Ju n a aa aj et myös koko heenjoht us ei varm verille. Kiitoks llainen kokem ka ja tä a lle llä ni va si ta oo n rs as ne er pe kiitolli mintaa vi melkoisia an järjestötoi emminkin ja aj em la hi le ua el st is tu lla tä t ilo tu teihin on ollu senistölle, sillä ytyykin. lö lla de to ukosta e tuesharrastajia jo ti kiitos kaikill rran lämpimäs ke ä el vi ja än aikana ottavasti kevä Nähdään toiv ! na ka ai vuosien tanne näiden Tervehdys ja sin Parhain tervei Sami 040 581 1089 @pp.inet.fi sami.heteaho KERHOTUOTTEET Heikki Muhonen, 0400 775 800 [email protected] JÄSENET Kai Kainulainen, 044 588 8786 [email protected] u TYKKÄÄ Cadillac Club of Finland Facebookissa Tomi Frisk, 040 828 4314 [email protected] MUUT AVAINHENKILÖT Jyrki J. Hytti, Cadillac News, 050 320 7940, [email protected] 5 Teksti ja kuvat: Sami Heteaho Lincoln Highway Centennial Tour 1913-2013 osa V Kuva 1.Harley-porukka jonka tapasimme Eurekassa ja myöhemmin San Franciscossa Kuva 7. 1930 Duesenberg Kuva 13. Ruotsalainen 59 Eldo lähdössä taukopaikalta vuorille Kuva 20. Saavumme South Lake Tahoelle Heti alkuun pahoittelut kun jatko-osien kirjoittamisessa on ollut pientä viivettä, mutta tässä se koko reissun paketoiva osa V lopulta on luettavissanne. Cadillac News 1/2014 tarinan osa IV jäi siihen, että päiväys oli 23.7.2013 ja seuraava aamuna nokka oli kääntymässä kohti Renon kasinokaupunkia Nevadassa. Lähdemme aavikkoisissa maisemissa liikkeelle Elyn kaupungista reittiä Ely – Eureka – Austin – Fallon – Carson City – Reno ja kilometrejä päivälle reissulle tulee noin 650 km ennen kuin päästään Renoon ja Eldorado-hotellille iltahumpalle. Elystä eteenpäin oli monia pieniä ”lännenkyliä”, mutta emme kovin paljoa pysähdelleet pitkän päiväsiirtymän vuoksi. Tapasimme Eurekassa mukavan Harley porukan joka meidät ohittaa, kuva 1. Minusta aivan uskomaton sattuma, että he bongasivat meidät sattumalta San Franciscon Kuva 2. Hiekkavuori 40 mailia ennen Fallonia ja tutut crossikuskit Kuva 8. Ninni ja SK540 Mercedes museolla Kuva 14. Welcome to Virginia City ja terveisiä seriffiltä Kuva 21. Rantahommia Lake Tahoella satamasta viisi päivää myöhemmin, kyllä maailma on pieni! Hieman Fallonia oli suuri hiekkadyyni, jota reissulaiset kävivät hämmästelemässä…. Kuva 2, motocrossmiehet tulivat sitten vastaan Sacramentossa hotellin aulassa eli jo toinen sattumakohtaaminen muutaman päivän sisään…maailma pieneni pienenemistään. Hieman reissussa rähjääntynyt oli Eldo hiekkavuorella ja Ninnin ohjastamana jatkettiin sieltä matkaa. Yksi mielenkiintoinen fakta on se, että meille koko päivän ajolenkki tehtiin noin parin kilometrin korkeudella. Vaikka onkin tasaista, niin edelleen koko ajan ollaan korkealla, kuvat 3 ja 4. Myöhään iltapäivällä saavutaan lopulta kuunmaisemien jälkeen Renoon, kuva 5. Renossa menemme ensin todella vaikuttavaan ja huippulaadukkaaseen Harrah´in automuseoon, kannattaa ehdottomasti käydä jos on Renossa käymäs6 Kuva 3. Austin 2170 m merenpinnasta Kuva 9. Perillä hotellilla ja tietty Eldorado hotellilla Kuva 15. Saavumme Virginia Cityyn Kuva 22. Lake Tahoe järven kirkkaat värit sä. Bill Harrah oli kasinoalan pioneereja, joka oli myös todellinen keräilijä, kuvat 7 ja 8. Museolta siis kiireen vilkkaa Eldorado hotellille ja kasinolle vähän pelailemaan. Kasinolla olikin itse kukin melkoisessa ”vauhdissa” ja seuraavaan aamun lähtö oli jotenkin edellisiä tahmeampi melkein jokaisella autokunnalla! Kuva 11, vasemmanpuoleinen nainen oli tarjoilija yhdessä pelipöydässä ja kun hänelle selvisi, millä reissulla ollaan, niin jäi työvuoronsa jälkeen meidän kanssa törisemään ja näyttämään kuvia omin käsin rakentamistaan rodeista ja pick-upeista, oli muuten melkoinen yllätys. Kuvat 9–11. 24.7. aamulla siis matka kävi reittiä Reno -Virginia City – Carson City – South Lake Tahoe. No niin eli seitsemän litraa veekasia käyntiin ja nokka kohti vuoristoisempia maisemia ja historiallista Virginia Cityä. Päivämatka vain alle 100 km niin Kuva 4. Reissussa rähjääntynyt Cadi ja Ninni hiekkavuorella Kuva 10. Ja sitten pelattiin Kuva 16. Historian havinaa ja amerikkalaista rautaa Kuva 5. Renossa Kuva 6_2. Bill Harrah story Kuva 11. Party time Renon Eldorado hotellin kasinolla Kuva 17. Bonanza saluuna Kuva 24. Kohti Placervillea ja Sacramentoa saa Casinon ”rasitukset” pois harteilta. Kaupunki on todella kaunis ja hyvin pitkälle historiallisessa alkuperäisessä asussaan. Näissä maisemissa, sekä Lake Tahoella kuvattiin aikanaan myös Bonanza lännensarjaa, josta itsellä vain hämärät mielikuvat (50-luvulla syntyneet muistanee paremmin?). Lämpöä edelleen koko ajan +40°C korvilla, joten mikäs meidän oli ollessa. Kuvat 12–19. Jo iltapäivästä saavuimme hotellille South Lake Tahoella ja maisemat järvellä olivat yhtä kauniita kuin viime käynnillä joskus 2000-luvun alussa. Menomatkalla ennen saapumista keräilimme hieman suuria käpyjä tuliaisiksi kotiin, iltapäivä meni huikeassa kelissä rannalla ja illansuussa kävelylenkki kylällä ja kunnon illallinen, mitä sitä ihminen muuta kaipaa? Kuvat 20–24. Lake Tahoe muuten sijaitsee 1900 metrin korkeudessa ja sen ala noin 500 km2. Kuva 12. Väsynyt Cadillac-ratsastaja Kuva 19. Red Light Museum - ei heikkohermoisille Kuva 25. Kappale kauneinta Amerikkaa Seuraavana aamuna matka kävi Lake Tahoelta Placervillen kautta Sacramentoon, kuva 24. Laitettiin uudet jeesusteipit Cadillacin kattoon, ettei irtoaisi ajossa. Lake Tahoe maisemat, värit yms. ovat kyllä yhdet kauneimmat USA:ssa. Kuva 25 (suuri vesiputous). Lake Tahoe näytti osalle porukasta myös toiset kasvonsa, eli useat niistä reissulaisista jotka lähti meitä pari tuntia myöhemmin kohti Placervillea, joutuivat ukkosmyrskyyn ja maa-/kivivyöryjen keskelle vuoristoteillä. Placervilleen oli sovittu treffit Josh and Juli Garrettin kanssa, jotka olivat seuranneet tarkasti reissumme edistymistä. Joshilla oli kullanvärinen 1968 Eldorado, joten pientä renkaanpotkimistakin piti suorittaa. Kävimme myös historiallisessa Placerville Hardware Storessa, joka toiminut samalla paikalla jo yli 100-vuotta lähes muuttumattomana, kuvat 26–29. Norjalaiselle pariskunnalle, joka oli reissussa Messerscmittillä, ei voi 7 Kuva 26.Uljas ratsu matkalla Placervilleen kuin nostaa hattua! Tuo Placerville on todella kaunis pieni vuoristoinen kaupunki. Placervillesta sitten myöhään iltapäivällä suunta kohti Sacramentoa ja sen historiallista satamaa. Ehdimme ajaa ehkä 10–20 mailia todella kuumassa kelissä kohti Sacramentoa, kun katsoin taustapeiliin ja ihmettelin miksi sieltä ei näy mitään? No, syy oli tietenkin se, että koko vinyylikatto - uusi vinyylikatto - oli irronnut liimauksistaan ja peitti takaikkunan! Siinä sitten moottoritiellä teipattiin kattoa takaisin, tällä kertaa mustalla gorillateipillä, joka pitikin loppumatkan. Kuva 30. Sacramentossa käytiin tietysti automuseossa ensin kuinka ollakaan, siellä oli näytillä mm. kuvan 31 uskomaton Motor Home jossa oli todella paljon Cadillac osaa niin keulassa kuin perässä, aika friikki laite todellakin. Josh ja Juli kuvassa 32. >>> Lincoln Highway Centennial Tour 1913-2013 osa V Kuva 27. Placerville Hardware Store Kuva 28. Joshin ’68 Eldorado Kuva 29. Norjalaisten Messerscmitt Placervillessa Kuva 33. Sacramentoa Kuva34. Siipiratasta Kuva 39. Eldoa kuvattiin paljon Kuva 40. Alas Russian Hillilta Lombard Streetia 26.7. Sacramentosta oli sitten aamusta enää lyhyt ”heitto” San Franciscoon ja sen Lincoln Parkiin, missä Lincoln Highwayn viimeinen ”kilometripaalu” sijaitsee. San Franciscossa olen ollut useamman kerran työreissulla, mutta nyt kun Ninnin kanssa jonotettiin sisään kaupunkiin niin kyllä mielessä kävi useampaan kertaan jarrut, lämpöjutut yms. vaikka meillä ei niiden suhteen ole juuri aiempia ongelmia reissussa ollut. Kaupunkiin sisään jonotus oli lähemmäs puolentoista tunnin homma, kuva 36. San Francisco on siitä erikoinen paikka, että lämpötilat ja sääolosuhteet muuttuvat uskomattoman nopeasti. Lämmin tuuleton keli voi hetkessä muuttua sumuiseksi ja kylmäksi San Franciscon lahden alueella. Nytkin sisäänajaessa parissa tunnissa ulkolämpö laski vain +14°C asteeseen joka oli viikkojen neljääkymppiä kolkuttelevien lämpöjen jälkeen pirullisen kylmä! Tähän hieman samaan viittaa kirjailija Mark Twain kuuluisa lause ”the coldest winter I have ever experienced was a summer in San Francisco”. San Francisco on todellinen kokemus vanhalla jenkillä ja vaihdelaatikon pienen alueen vaihteet koko ajan käytössä erityisesti alamäissä, sillä rumpujarrut kuumenevat liikaa vaikka kaik- ki olisikin kunnossa ja joka ikinen osa niissä uusi. Moottorijarrutusta tuli muutenkin käytettyä paljon, mikä tuntui oudolta sillä Suomessa en ole tarvinnut sitä koskaan. Pieni lenkki kylällä ja sitten Lincoln Parkiin, kuvat 37–41. Ja lopulta perillä Lincoln Parkissa – ME TEIMME SEN! Lincoln Highway on takana ja voi sanoa, että todella suurenmoiset muistot siitä jäi, kuvat 42–44. Tästä ajelimme sitten Oaklandin Hilton hotellille kun San Franciscon hotelleista ei kovin helposti löytynyt suljettua ja vartioitua aluetta autoillemme. Tämän jälkeen meillä jäi vielä neljä päivää aika touhuilla mitä mieleen juolahtaa joten, heti 27. päivä aamusta suuntasimme 101:stä hieman San Franciscosta pohjoiseen katsomaan Muir Woodsiin jättimäisiä punapuita, kannattaa ehdottomasti käydä jos tonteilla. Suurimmat löydetyt ovat olleet halkaisijaltaa jopa 6 m ja korkeudeltaan 112 m! Kuvat 46–48. Seuraavana aamun suuntasimme Helgen ja Monican kanssa Sonomaan Napa Valleyyn katsomaan Drag Racingia ja haistelemaan tuoreen nitrometaanin tuoksua. Puitteet ovat hieman erilaiset kuin Suomessa kuten myös itse yleisö, elävät kovasti mukana, eikä hietikolla ”nukkuvia” 8 Kuva 30. Nokka kohti Sacramentoa ja vinyyli irtoaa justiinsa Kuva 35. Sacramentoa Kuva 42. Matkan järjestäjistä Heidi ja Harry näy missään. Kuvat 50–53. 28.7. piti lopulta alkaa luopua uljaan uskollisen ratsumme kyydistä ja viedä se huolintaliikkeelle Oaklandiin yhdessä muiden kanssa laivattavaksi takaisin Göteborgiin. Huolintaliikkeen pihalla oli monenmoista projekti vanhoista Caddyista America La France paloautoihin. Kuvat 54–55. Sitten kiireenvilkkaa juna-asemelle nokka kohti San Franciscoa…outoa kun ei ole Caddy alla, mutta eiköhän siihen totu kun saamme kylmät huurteiset eteen terassilla? Korealaista särvintä saimme alle perään sitten pitkä kävelylenkki Chinatownissa yms. Kuva 56. Seuraavana aamuna aamuyöllä oli lähtö kentälle ja reittiä San Francisco – New York – Helsinki ja kohti kotia. Noin kolmelta yöllä saimme soiton, että meidän USA:n sisäinen lento peruttu ja että meidän pitää itse hoitaa uusi lento tilalle…no lähdimme saman tien kentälle tutkimaan tilannetta ja onnistuimme puljaamaan tilanteen kuntoon, hyvä näin vaikka unet jäivätkin vähille. No kotiin Klaukkalaan päästiin ja summailtiin päivän verran matkaa ennen kuin minun piti palata takaisin Pariisiin, jossa olin vielä töissä reissun aikoihin. Tulimme lopulta siihen tulokseen, Kuva 31. Star Treak Motor Home Kuva 32. Josh ja Juli Garret Sacramenton automuseolla Kuva 36. Jonotus sisään San Franciscoon Kjensli perillä Lincoln Parkissa Kuva 38. Jyrkkää on Kuva 43. Itävallan Coggomobil-miehet perillä että reissussa ehkä kaikkein parasta oli nuo 81 muuta autokuntaa ja loistava yhteishenki mikä kaikilla oli reissun alusta loppuun. Saatiin paljon uusia ystäviä. Oman auton vienti tuonne rapakon taakse oli kuitenkin se mikä loi yhteyden paikallisiin, ilman niitä tämä olisi ollut perinteisempi lomareissu. Sanoisin, että tämä Lincoln Highway Centennial Tour on ehkä paras lomareissu tähän asti, ei paljoa tullut työasiat eikä muut mieleen. Minulla ainakin olisi mennyt helposti vaikka puoli vuotta samaa kyytiä! Eldorado palautui lopulta syyskuun lopulla 2013 Göteborgiin ja sain vahvistuksen, että auton voi hakea. Otin Pariisista lennot Kööpenhaminan kautta Göteborgiin ja siellä kentältä 50 km taksilla rahtiterminaaliin laput kädessä jo ennen yhdeksää aamulla. Hmm, auto ei vielä ollut siellä vaikka näin oli sovittu. Hermot meinasi mennä, mutta lopulta kahden korvilla tuli kontti, josta Eldo purkautui, kuva 57. Kaikki ikkunat olivat alhaalla, valot eivät toimineet, tupakansytkäristä ei saanut GPS:lle virtaa ja sulakerasia roikkui kojelaudan alla. Tullissa tai muualla oli siis hieman tongittu autoa, josko siellä olisi kiellettyjä artikkeleita? Kuva 44. We made it! En saanut laitteita toimimaan ja illaksi oli vielä 550 km Vallentunaan Patrikin ja Barbron luo yöksi. Ei auttanut muuta kuin ostaa lisää vaatetta (pipoa, takkia, kaulahuivia ja hanskoja) ja lyödä nasta lautaan, jotta olisi ennen pimeän tuloa lähempänä Vallentunaa tai Tukholmaa, sillä minulla oli aamulautta Helsinkiin ja jo seuraavana päivänä lautta Tallinnaan. Tallinnassa olisi katon takuukorjausta yms. tiedossa ja lento taas Kööpenhaminan kautta takaisin Pariisin töihin. Eli NO stress? Ehdin ajaa aurinkoisessa, mutta kylmässä +5 asteisessa ilmassa lähes 300 km 90–130 km/h matkavauhtia kun jostain syystä ikkunat alkoivat toimia. Noin 100 kilometriä ennen Tukholmaa alkoi tulla pimeää ja vetelin moottoritiellä vielä hetken toisten autojen valojen perässä ja totesin, että nyt alkaa leikki loppua. Sitten ihan kummallisesti valot syttyivät ja tupakansytkäriin tuli virrat. Voin kertoa, että oli onnellinen hetki! Olin vieläkin aivan jäässä kun lopulta pääsin Patrikin ja Barbron luo ja Patrikin tarjoamat konjakit ja kolmet päällekkäiset villasukat alkoivat auttaa pikkuhiljaa. Aamulla sitten aikaisin lauttajonoon ja laivasta hytti niin ei tarvitse kuunnella/katsella päivän infernaalista humppasessiota. 9 Unta palloon ja Viking Gracen nokka kohti Suomea, kuvat 58–59. Saavuimme viimein Turkuun ja sieltä sateessa illansuussa kohti kotia, kuva 60 ja kuvassa 61 lopulta lähes puolen vuoden jälkeen Eldo ensimmäistä kertaa taas kotipihassa, ennen seuraavan aamun lähtöä Viroon jatkojalostukseen. Sen pituinen se. Kuva 45. Iloisia matkalaisia reissun päätepisteellä >>> Lincoln Highway Centennial Tour 1913-2013 osa V Kuva 46. Muir Woodsissa Kuva 48. Sumuinen Golden Gate paluumatkalla Muir Woodsista Teksti ja kuvat Tomi Frisk Jotain pientä pukinkonttiin Hannan ’60 Coupe Ekke keksi autolle osuvan lempinimen: Lumikki, eli amerikaksi Snow White. Kuva 49. Hilpeitä puheita päätöskekkereissä Kuva 50. Norjalaisten kanssa saapumassa Sonomaan Napa valleyyn katsomaan Drag Racingia Kuva 51. Raceway Kuva 56. Chinatown Kuva 55. Viimeinen yhteiskuva meistä kolmesta ennen laivausta Kuva 58. Goodbye Stockholm Olettaisin, että Joulu 2014 jäi Hannan mieleen ikuisiksi ajoiksi (toivottavasti). Itselleni ainakin jäi erityisen hyvät muistot menneestä Joulun ajasta tämän ”Lumikin” ansiosta. Meidän tallissa autojen vaihtuvuus on ollut aina enemmän ja vähemmän säännöllisen vilkasta. Suurimpana syynä tähän on itselläni todettu krooninen autokuume. Klassikkoautojen myynti-ilmoituksia Suomessa ja muualla maailmassa tulee selattua pahimmillaan useamman kerran päivässä. Olen huomannut, että itselläni pahin vuodenaika autokuumeilun suhteen on syksy ja alkutalven synkin aika. Silloin yritän torjua kaamosmasennusta haaveilemalla läppärin ääressä milloin mistäkin aarteesta. Enemmän ja vähemmän tositarkoituksella (yleensä vähemmän). Viime syksynä sain kuitenkin sitkeän päähän pinttymän, että tällä kertaa se unelmien Cadillac pitää löytyä Ruotsista, ja täysin omatoimisesti ilman välistä vetäjiä. Niinpä zoomailin Swedujen markkinoita tarkalla silmällä lähes koko loppu vuoden. Blocket, Usabil ja Classiccars.se –sivustot olivat tiukassa seurannassa. Mutta niin kuin monesti käy, silloin kun on enempi tosi mielellä jotain etsimässä, niin ei sopivaa ehdokasta tuntunut löytyvän. Kyllä niitä silloin on pilvin pimein myynnissä ja halvalla, kun ei ole mahdollisuutta pelastaa hyvään kotiin… Tässä tapauksessa pääetsintäkohde oli ´60 Flat top, joka on omasta mielestä yksi onnistuneimmista Cadillac-malleista. No, onhan niitä hienoja aika monta muutakin… Aikaa kului ja sopivaa flättäriä ei vaan löytynyt. Meillä oli ollut saman aikaisesti jo pitkäh- Kuva 59. Kotia kohti! 10 kön aikaa kaupan entinen arkiautomme, ´78 Eldorado (josta oli taannoin talviajoraportti Cadillac lehdessä). Tämä Eldo ei tuntunut herättävän kenessäkään ostohaluja, vaikka hintalaatu-suhde oli vähintäänkin kohtuullinen. Vaihtoehdotuksia tietysti tuli monenlaisia, mutta niissä ei ollut mitään kiinnostavaa. Lopulta Kiuruvedeltä löytyi hyvän päälle ymmärtävä ostajaehdokas. Ja sinne Cadillac myös lopulta lähti. Reiluna miehenä ajoin sen vielä Riihimäeltä Jyväskylään asti. Ja periaatteestani poiketen matkustin julkisella kulkuneuvolla, eli junalla takaisin Riksuun. Ostajakin osasi arvostaa tätä suunnatonta uhrautuvaisuuttani. Joulukuun puolivälissä tilanne alkoi olemaan jo huolestuttava: Tallissa oli auton kokoinen tyhjä paikka, eikä siihen löytynyt asianmukaista täytettä. (se paikka oli tosin ihan alkuperäisen suunnitelman mukaan rodi-aihiolle varattu, mutta palataan tähän aiheeseen myöhemmin, ehkä muutaman vuoden päästä). Yksi Flat Top Ruotsista lopulta löytyi. Ilmoitus putkahti nettiin lauantain / sunnuntain välisenä yönä, ja poistui maanantaina… Yritin pommittaa myyjää vuorotellen puhelimella ja sähköpostilla. Täysi hiljaisuus. Herran puhelinvastaajastakin kuului vaan epämääräistä örinää! En tiedä oliko ilmoitus vaan heitetty huumorimielessä lauantaina baarista tullessa tai jotain. Tai sitten se vaan ehti menemään johonkin toisaalle, ei voi tietää. Nyt aloin jo keventämään tiukkoja hakukriteereitä niin, että melkeinpä mikä tahansa vanha silmää miellyttävä Cadillac voisi käydä, ehkä. Kaverini jeesasi sen verran, että hän parempaa ruotsin kieltä puhuvana hoiti puhelinkeskustelut ja minä yritin tavoitella myyjiä enimmäkseen sähköpostin 11 ja tekstarien välityksellä. Hiljaista vaan oli, ainoastaan yhdestä ´67 De Villestä pääsin neuvotteluvaiheessa edes vähän eteenpäin. Mutta sekin kaupanteko kaatui lopulta myyjän erikoiseen asenteeseen: En myy suomalaiselle, periaatteestakaan. Suhtautuminen vaikutti samalta, kuin monet meistä, tai ainakin minä suhtaudun itänaapuriin… Se siitä. Koska olin kohdistanut huomioni auton etsinnässä pääasiassa toisaalle, oli Nettiauto ym. kotimaiset myyntisivustot jääneet lähes olemattomalle huomiolle. Kävipä sitten niin, että eräänä iltana 8-vuotias Elvis-poikani tuli innoissaan näyttämään netistä löytämäänsä Cadillacin myynti-ilmoitusta. Se oli valkoinen ´60 Cadillac Coupe series 6200. (rekisteriote tosin väittää de Villeksi, mutta näin ei kuitenkaan ole) Anyway. Elvis kehui autoa hienoksi ja sanoi: ”Iskä ostetaan toi, on se varmaan äitillekki mieleinen” Kuvia aikani katseltuani, sanoin että OK, se on sitte meidän, mutta älä puhu äitille mitään, ainakaan vielä. Ei ehkä ymmärtäisi. Tässä vaiheessa tarkennan, että olin etsimässä autoa, jolla ajetaan – myös talvella… Aamulla soitin Joensuun lähellä asuvalle myyjälle ja esitin peruskysymykset auton kunnosta ja taustasta. Kaikki vaikutti olevan suunnilleen niin kuin pitääkin. Hinnastakin päästiin yhteisymmärrykseen saman puhelun aikana. Joten löin kaupat lukkoon puhelimessa, autoa näkemättä. Lopuksi kerroin myyjälle loistoideastani: ”tää tulis sitte tavallaan vaimolle joululahjaks, kun en oo mitään muuta lahjaa vielä keksiny. Ja jotain pientä tarttis saada pukin konttiin” Tässä vaiheessa luurin toisessa päässä oli pieni hiljainen hetki ja sitten ”aha”. Lisäsin vie- lä, että tulen hakemaan sen Joulua edeltävänä viikonloppuna, ja tarkoituksena on ajaa Caddy kotiin Riihimäelle. (välimatkaa n. 400km). Koska oli talvi, ja etenkin pohjois-Karjalassa täydet talviolosuhteet. Lupasin hommata Caddyyn uudet nastarenkaat ja lähettäisin ne rahdilla myyjälle, joka vaihtaisi renkaat valmiiksi alle ennen kun ilmestyn mestoille autoa hakemaan. Tämä sopi myyjälle hyvin, joskin hän oli edelleen ehkä vähän epäuskoinen sen suhteen että todella toteutan aikeeni… Puhelun päätyttyä aloin heti miettimään mistä löydän ´60 Cadillacciin sopivat peltivanteet nopealla aikataululla. Muistui mieleen, että aiemmin syksyllä Hanna oli haravoinut pihallamme lehtiä ja heitin jonkun pressun leh- tikasan päälle väliaikaissuojaksi, ettei tuuli vie. Ja pressun päälle laitoin painoksi jotkut mitkä lienee ruosteiset irtovanteet. Niinhän siinä kävi, että talvi yllätti haravoijan ja lehtikasa pressuineen ja vanteineen jäi lumen alle. Kun en sitä muilta kiireiltäni ehtinyt ajoissa kaatikselle viemään… Hetkinen, mutta ne vanteet, en muista mistä ne oli mulle tulleet, mutta 5x5 jaolla olivat ja ainakin pari niistä oli hataran muistikuvan mukaan pyörinyt joskus juurikin kuuskymppisen Cädin alla… Ei muuta ku kaivamaan vanteet esiin, onneksi lunta ei ollut ehtinyt kertymään vielä kovin paljon. Sieltähän ne löytyi ja juuri niin paksussa ruosteessa, kuin muistinkin. Onneksi olivat sentään suorat, oikomishoitoon ei tällä aikataululla olisikaan ollut mahdollisuutta. Sitten pikavauhtia testaamaan työpaikan uudenkarheaa hiekkapuhalluskaappia – hyvin toimi, ruosteet sai hetkessä kyytiä. Tässä vaiheessa tiedustelin Hyvinkään Euromasterilta, ettei vaan vahingossakaan löytyisi valkosivulla varustettuja nastarenkaita Caddyyn. Tiesin että tästä liikkeestä löytyy asiantuntevaa palvelua, koska tiskin takana on mies, jonka voi bongata kesäisin mm. Ex-Billy Laitilan Junkyard K, kustomPackardin puikoista… No, valkosivullisia, edes niitä kapearaitaisia nastarenkaita ei kuulemma saa nykyään virallisesti myydä Suomessa. Eikä rengasliikkeet tuo niitä maahan, kun eivät täytä jotain EU-normeja. Jaahas, olishan toi pitänyt arvata. Siispä perus-Nokialaiset 235/75-15 gummit sitten, voihan ne valkosivut sitten myöhemmin joutessaan maalata. Saapahan päättää valkoisen osan leveydenkin ihan ite. Renkaat olis iltapäivällä täällä, jos tuot silloin vanteet, ni asennetaan ja tasapainoitetaan heti, sanoi Miikka Euromasterilta . Totaaaa, vanteet on, mutta niistä puuttuu maali. Jos vaikka huomen aamulla. Huomis- iltapäivänä ne pitääkin olla Matkahuollossa pakattuna, että ei täs mitään kiirettä silleen oo, sanoin. Ja siitä paikasta samantien maalaushommiin. Vanteet sai tietysti aiheeseen sopivan Joulun punaisen sävyn. Punaiset peltivanteet sopivat mielikuvassani muutenki erittäin hyvin tähän jo tehtaalta olympic white-sävyisenä lähteneeseen Cadiin. Kesäksi laitetaan sitten orggis-kapselit ja ne aidot valkosivut… Noniin, homma etenee suunnitelmien mukaan. Renkaat saan toimitettua ajallaan matkahuoltoon lähetettäväksi. Painotin vielä matkahuollon virkailijalle, että nämä sitten ovat varmasti perillä ajoissa. Yllättävän kauan muuten kestää linja-autolla mennä Riihimäeltä Joensuuhun. 3,5 päivää! Helsingin kautta oli menny, mutta silti. No, olihan siinä kai jotain jouluruuhkan tapaista olevinaan. Mutta pääasia, että renkaat löysivät perille ja reipas auton myyjä piti lupauksensa ja oli vaihtanut ne jo alle valmiiksi, niin kuin oli puhe. Perjantaina hyppäsin taas junaan. (jo toisen kerran viikon sisällä) Tällä kertaa pendoliinolla Joensuuhun. Onneksi junassa oli ravintolavaunu, joten matka meni suht siedettävästi. Ei musta tästä huolimatta tule julkisen liikenteen kannattajaa, sori vaan VR. Menin siis paikan päälle jo edellisenä iltana, koska tavoitteena oli ajaa enimmäkseen valoisana aikana kotiin päin. Tai siis käyttää hyödyksi sekin vähäinen valon tapainen, mitä tähän aikaan vuodesta on saatavilla. Aamun koitteessa myyjä tuli noutamaan mut hotellin edestä ja suuntasimme johonkin Liperin suuntaan, n 50 km Joensuusta. Auto oli 12 säilytyksessä vanhassa kivinavetassa, paikassa joka olisi jäänyt melkoisella varmuudella itseltä löytämättä… Sen verran oltiin keskellä ei mitään. Mutta Cadillac oli juuri sitä, mitä pitikin. hieno, muttei liian. Ja teknisesti hyvässä kunnossa. Ja kaiken päälle tuli takakontillinen ylimääräistä osaa, vaikka minkälaisia aarteita näkyi olevan. Tässä vaiheessa ei enää kauan ihmetelty. Kaupantekomuodollisuudet alta pois ja matkaan. Toki sitä ennen oli vähän käynnistelty autoa ja tehty perus tsekkaukset. Autolla oli myyjän puheen mukaan ajettu viime kesänä about 500 km. Heh, nyt tuli jo pelkästä paluumatkasta melkein saman verran lisää. Mutta se on Cadillac, joten en epäröinyt hetkeäkään lähteä pitkälle kotimatkalle. Eikä trailerilla kuskaaminen ole oikeen mun juttu, ellei ole sitten tosi projekti kyseessä. Paluumatka meni suunnitelmien mukaan, eli hyvin. Ja oli kyllä hieno fiilis päästellä PohjoisKarjalan lumisessa korpimaisemassa vanhalla Cadillacilla! Kävin heti kotiin päästyäni pesemässä kurat ja tiesuolat pois perusteellisesti. Alustan suojasin tulevia haasteita varten asianmukaisesti ja maalipintakin sai kunnon vahan ja vielä suoja-aineen päälle. Tarkoitus ei ole ruostuttaa autoa pilalle vaikka se onkin ympäri vuoden ajossa, vaan käyttää sitä säästeliäästi ja harkiten. Jouluaatto alkoikin olemaan jo lähellä ja tuli lahjan antamisen aika. Tässä tapauksessa jouduin käytännön- ja aikataulullisista syistä ottamaan vähän ennakkoa ja Hanna sai lahjansa jo aaton aattona. Yllätys näytti olevan mieluinen. Sen verran kuitenkin olin epävarma, että käväisin varmuudeksi jouluostoksilla kultasepän liikkeen kautta , jos ei auto jostain syystä olisikaan ollut mieleinen. Mutta kaikki meni niin kuin olin ajatellut. Kävimme Cadillacilla Joulun vietossa Elimäellä ja auto pelasi edelleen hienosti. Ainoa pieni murheen aihe oli akku, joka lopetti -18 asteen pakkasessa yhteistyön kun olimme lähdössä Elimäeltä takaisin kotiinpäin. Ei suostunut ottamaan edes apuvirtaa vastaan. Ehti jo käväisemään mielessä, että joudutaanko turvautumaan hinausauton apuun… Mutta appiukko muisti, että parin kilometrin päässä on Elimäen varaosa -niminen tarvikeliike. Jaahas, klo jotain varttia vaille yks iltapäivällä Joulun pyhien jälkeisenä lauantaina. Näinköhän on auki, ajattelin. Matkaa oli sen verran, että nappasin liiteristä mummon vanhan potkukelkan ja sillä hurjaa kyytiä varaosakauppaan. Tämä on sitä moottoriurheilua parhaimmillaan! Oli se kauppa auki, ja sulkemisaikaankin oli vielä 6 minuuttia. Hyllystä löytyi – totta kai Cadillacciin sopiva akku. Eikun kelkan kyytiin ja takaisin autolle. Nyt oli sentään enempi alamäkeä. Tämä olikin sitten ainoa vika ja varsin pieni sellainen, mitä on tähän mennessä ilmennyt. Aika hyvin 55-vuotiaalta vanhukselta, joka herätettiin yllättäen tienpäälle ihmisten ihmeteltäväksi. On muuten hauska seurata ihmisten reaktioita tuolla talviliikenteessä, kun suhailee tämmösellä siipiveikolla! 13 Kaiken kaikkiaan vaikuttaa hyvältä ostokselta ja uusi omistajakin vaikuttaa oikein tyytyväiseltä. Saattaapa käydä jopa niin, että Lumikin tallikaverina oleva ´55 Fleetwood saa levätä tallissa tulevan kesän ja odotella herra Ilmapussijousiasentajan motivoitumista pitkään jatkuneesta suunnitteluvaiheesta operatiiviseen vaiheeseen… Niin ja semmonen pitää vielä mainita: Tuore kunniajäsenemme Vainion Hessu viestitteli heti Joulupäivänä, kun oli nähnyt facebookissa kuvia Cädistä. Että siellä olis SUA:n (Suomen urheiluautoilijat ry) järjestämä jäärata-ajo tapahtuma klassikko, GT- ja urheiluautoille Hämeenlinnassa. Hessu houkutteli osallistumaan Cadillacilla. Totta kai, ei tarvinnut kauaa edes miettiä. Sen verran kiinnostaa itseäkin, miten tämmöinen vähän isompi urheiluauto käyttäytyy jäällä. Vielä sitä ennen on tarkoitus käyttää Lumikki kevyessä hienosäädössä American Servicen ammattilaisilla. Eli 7.2. lauantaina olisi kiva nähdä muitakin Cadillacceja ja clubilaisia paikan päällä Hämeenlinnassa. Lisätietoja Hessulta. Teksti ja kuvat Marko Renqvist Löylyn lyömät Kaikki alkoi vuonna 2010 kun tyttäreni näki jossain vaunutapahtumassa vanhan Minin johon oli kytketty pisaran muotoinen pieni asuntovaunu. Hänellä oli tuolloin mopoauto ja hän rustasi paperilla piirustuksen millaisen vaunun hän haluaisi sen perään. Kun piirustus oli valmis näytti hän sen minulle. ”Isä, minä haluan tämmöisen. Voitko tehdä?” Mitä? Miksi? Eihän mopoautolla saa edes vetää mitään. Vai saako? Vuodet kuluivat. Tyttären mopoauto-ikä tuli ja meni, kulkupeliksi vaihtui oikea auto ja perävaunuhaaveet unohtui. Mutta sitten oli pojan vuoro tulla mopoauto-ikään. Varaa ei ollut ostaa hienoa uutta mopoautoa joten hakusessa oli jotain mistä saisi tehtyä erikoisen. Vastaan tuli kohtuuhintainen Grecav Eke pick-up. Kun tähän mopoautoon lisättiin poppikoneet, subbarit ja ledivalot alkoi kyy- ti kelvata teinarille. Huomattiin pojan kanssa, että oli löytynyt jotain mitä isä ja poika pystyvät yhdessä tekemään. Viikonloppuisin istuttiin kimpassa tallilla ja suunniteltiin lisää juttuja kulkineeseen. Valot saivat luomet, eteen rakennettiin karjapuskuri, takapää sai -59 Cadillacin innoittamat raketinomaiset takavalot ja lisäksi vielä vetokoukun. Vetokoukkuun sai kiinnitettyä polkupyörän kuljettamiseen tarkoitetun telineen ja näin pys- Löysimme kohtuuhintaisen Grecav Eke pick-upin. Kun tähän mopoautoon lisättiin poppikoneet, subbarit ja ledivalot alkoi kyyti kelvata teinarille. Vaunuun tuli 220 x 120 cm tilaa (josta lokasuojat syövät vielä 7 cm/puoli vaunun keskivaiheilla. Korkeutta vaunulle tuli reilut 110 cm. Vaunu sai vielä ruskean petsauksen niin ulko- kuin sisäpintoihin. Tämän jälkeen oli vuorossa sähkötyöt valoille ja muuta viimeistelyä. Kyllä siinä kelpaa nuorten saunoa tai vaikka yöpyä. Vaunussa tulee olla peräkärrylle vaadittavat valot ja kolmioheijastimet, sekä hitaan ajoneuvon kolmio - eikä sitä siksi tarvitse rekisteröidä. Vielä päätettiin rakentaa pieni säilytyslaatikko vetoaisan päälle ja vetää tummennuskalvot ikkunoihin. Perheestä löytyy myös isompi yhdistelmä - Cadillac ’60 Sedan + SMV, yhdistelmällä pituutta kunnioitettavat 12 m! 14 tyi ottamaan kavereita helpommin kyytiin ja matka jatkuu. Vetokoukusta tuli mieleen tyttären ehdotus munavaunusta. Nopea selvittely netistä toi tulokseksi sen, että oli kavereita joilla oli peräkärryt mopoautoissa ja he vetivät niillä esim. crossi-pyöriä radalle. Kävin katsastuskonttorilla kyselemässä saako mopoautolla oikeasti vetää vaunua ja jos saa niin minkälaista? Useamman kyselyn jälkeen selvisi, että mopoautolla saa vetää perävaunua joka on puolet sen omamassasta ja jonka suurin sallittu leveys on 150 cm. Lisäksi siinä tulee olla peräkärrylle vaadittavat valot ja kolmioheijastimet, sekä hitaan ajoneuvon kolmio - eikä sitä siksi tarvitse rekisteröidä. Eli sama periaate kuin esim. traktoreiden peräkärryissä. Uutena vuotena 2014 osui minulla talviloma ja pojalla joululoma samaan aikaan. Kun muulla perheellä taas ei ollut lomaa, päätettiin pojan kanssa tehdä jotain kahdestaan. Kaupan kautta tallille toteuttamaan itseään. Hankittiin kolme vanerilevyä. Sitten piirrettiin vapaalla kädellä tulevan vaunun ääriviivat. Ei siinä montaa minuuttia mennyt kun kyljet ja keskituki ikkunoineen ja ovineen oli valmis. Tämän jälkeen rungon valmistukseen. Hankkimamme akseli oli pienin mitä löytyi, mutta sitäkin oli vielä kavennettava 10 cm keskeltä, jotta säännöt täyttyisivät. Runko saatiin tehtyä tallin nurkista löy- tyneistä rautaputkista. Ennen iltaa oli seinät nostettu rungolle ja vaunun muoto alkoi hahmottua. Seuraavana päivänä kävimme hankkimassa 4,5 m kattopeltiä, se on 125 cm leveää joten itse vaunun leveys saatiin siitä. Vaunussa on siis 220 cm x 120 cm makuutilaa (josta lokasuojat syövät vielä 7 cm/puoli vaunun keskivaiheilla. Korkeutta vaunulle tuli reilut 110 cm. Kyllä siinä kelpaa pari nuorten yöpyä. Iltaan mennessä vaunu sai vielä ruskean petsauksen niin ulko- kuin sisäpintoihin. Tämän jälkeen oli vuorossa sähkötyöt valoille ja muuta viimeistelyä, vielä päätettiin rakentaa pieni säilytyslaatikko vetoaisan päälle ja vetää tummennuskalvot ikkunoihin. Kesää odotellessa totesimme ettei täällä Vantaalla noita leirintäalueita paljoa ole. Auton sisätilalämmitin pitää kyllä vaunun lämpimänä, mutta kun kukaan meistä ei ole oikein aito karavaanarikaan. Tosin perheessä on ollut jo kohta 20 vuotta munavaunu Cadillacin jatkeena muttei meitä silti aidoiksi teiden tukoiksi voi sanoa. Pojan peruskoulu oli päättymässä ja hän halusi lähteä sieltä tyylillä. Pari päivää ennen h-hetkeä hän tuli kysymään, että voitaisiinko tehdä vaunusta jollain konstia sauna, niin hän voisi saunoa peruskoulun pölyt pois heti koululla. Taas lähdettiin yhdessä ideoimaan tallille. Löytyi rikkinäinen vesipumppu paineastialla metallinkierätyslavalta. Jonkun aikaa sitä tuijoteltuamme irrotimme siitä paineastian. Kun Sattumoisin löydettiin kaupasta valkoisia kolmion muotoisia marmoritankoja jotka ladottiin pystyyn kiukaan yläreunan ympärille ja sidottiin kiinni teräsverkolla. 13 15 alapäähän rakennettiin luukku ja tuhkaluukku sekä yläpää käännettiin toisinpäin, oli kiuas valmis koekäyttöön. Toimi hyvin muuten, mutta kiukaan ylä-ulkoreuna hehkui punaisena, eikä pelkästään kivien alta. Sattumoisin löydettiin kaupasta valkoisia kolmion muotoisia marmoritankoja jotka ladottiin pystyyn kiukaan yläreunan ympärille ja sidottiin kiinni teräsverkolla. Lopuksi kiukaan taakse ja alle lisättiin tulipelti. Kiuas on kolmella siipimutterilla kiinni lattiassa ja savupiippuna toimii 3” pakoputki, jonka saa nostettua pois. Lauteet rakennettiin irtonaisiksi, jotta saunan voi halutessaan muuttaa yösijaksi helposti ja nopeasti ilman työkaluja. Ensilöylyt otettiin vaunusaunassa iltaa ennen koulun päättäreitä. Saunavaunu lämpiää nopeasti ja siellä saa hyvät löylyt. Kuljetuksen aikana kiulussa ei pysy vesi ja siksi kiulun ja kauhan tehtävää hoitaa super soaker vesipyssy. TOIMII! Lauteille mahtuu pojan mukaan 2 + 4 teinaria hyvin. On tietysti todettava ettei mopoauto varsinainen vetoauto ole. Tasaisella maalla se kyllä kulkee, mutta ylämäet ovat vieläkin enemmän tuskaa kuin tavallisesti. Eniten epäilyttää tekniikan kestäminen, mutta toistaiseksi kaikki on sujunut hyvin ja onhan tämä yhdistelmä herättänyt huomiota ja hilpeyttä. Esimerkiksi kaljakellunan yhteydessä saunassa kävi lähemmäs 100 kellujaa. Teksti ja kuvat: Tom Tuominen Autokameran hyöty käytössä Ylläolevassa kuvassa näkyy kuinka kehä III:lla Porsche on lähtenyt turhan innokkaalta ja ilmeisen kädettömältä kuskilta käsistä - ettei vaan olisi ollut vielä laina-auto alla. Ylläolevassa kuvassa näkyy kuinka kehä I:llä Nissan tulee kylki edellä vastaan, tosin kuorma-auton avustamana. Taas hyvä esimerkki siitä mitä voi tapahtua kun henkilöauton kuljettaja vaihtaa huolimattomasti kaistaa kuorma-auton eteen. Näitä sattuu varsinkin kehä I:llä päivittäin. Viereisessä kuvassa on OptiCam N6-kamera Hummerin tuulilasissa. Kamera on päivittäisessä käytössä. Se pyyhkii automaattisesti aikaisemmat kuvaukset pois ja halutessaan voi napin painalluksella tallentaa haluamansa kohdan muistiin. OptiCamissa käytössäni on liiketunnistin. Eli se kuvaa vain silloin, kun kamera havaitsee edessään liikettä. Päivällä ajossa se kuvaa käytännössä kokoajan ja parkkipaikalla se kuvaa vain, jos jokin liikkuu auton edessä. Sivuillehan se ei tietenkään kuvaa. Joten, jos haluaa kuvaa joka puolelta autoa pitää ostaa muutama kamera lisää. Kamerassa on myös törmäyksestä käynnistyvä tai tallentava kuvaustoiminto. Kaikki alkoi eräänä talviaamuna siitä, kun Vakuutusyhtiö Tapiolan mielestä Jeepille aiheutuneet vahingot pitää korvata itse. Poliisit totesivat vastakkaisen osapuolen olevan syyllinen. Tapiolan mielestä näin ei ollut, vaan molemmat korvaavat omansa. Kysyin heiltä, että eivätkö he usko poliisin sanaa. Totesivat, että kyllä uskovat, mutta kun poliisi ei ollut paikalla kolarin tapahtuessa. Jos minulla olisi videokuvaa tapahtumasta, niin asia olisi aivan toinen. No nyt on kamera. Alakuvassa on China-kamera Cadillacin tuulilasissa. Harrasteautossa kamera on oivallinen tapahtumien tallentaja ja kertoo kyllä oliko pysäkiltä lähteneellä bussilla vilkku päällä ja kumpi se oikein päälle ajoikaan. Asiasta tuohtuneena menin ja ostin ensin Verkkokaupasta Action kameran GoPro Hero2. Se oli parasta mitä silloin sai. Jonkin ajan kuluttua ostin samaisesta kaupasta ihan autokäyttöön tarkoitetun päälle tallentavan autokameran OptiCam N6. Hintaa tuolla OptiCamilla oli silloin n. 149 €. Se osoittautuikin erinomaiseksi ostokseksi. Pyyhkiihän se aikaisemmat kuvaukset automaattisesti pois. Toki ne saa myös napin painalluksella tallennettua etteivät katoa. Molemmat kamerat kuvaavat HD laatuista kuvaa. Itse käytän kameroissa sitä toiseksi parasta kuvauslaatua, HD 720p. Se tuntuu riittävän 16 minulle ja säästää hiukan muistiakin. Kameroilla saa otettua myös pelkkiä valokuvia, jos haluaa jostain tapahtumasta lisäksi sellaisia. Eikä kummassakaan ole ollut ongelmia käytössä. Muistikortit niihin on ostettava erikseen. Suosittelen 32 GB Class 10 luokan korttia. Siihen tulee hyvälaatuista videokuvaa ja muistia on tarpeeksi. Tosin ammattikäytössä olen huomannut, että aamun ensimmäiset tunnit pyyhkiytyvät illalla pois. Onhan kamera päällä kokoajan aamusta iltaan. OptiCamissa käytössäni on liiketunnistin. Eli se kuvaa vain silloin, kun kamera havaitsee edessään liikettä. Päivällä ajossa se kuvaa käytännössä kokoajan. Mutta esim. parkkipaikalla se kuvaa vain, jos jokin liikkuu auton edessä. Sivuillehan se ei tietenkään kuvaa. Joten, jos haluaa kuvaa joka puolelta autoa pitää ostaa muutama kamera lisää. Kamerassa on myös jokin törmäyksestä käynnistyvä tai tallentava kuvaustoiminto. Itselläni se ei ole käytössä, koska se on aika herkkä maanteiden töyssyille. Olen säätänyt OptiCamin kuvaamaan 5 minuutin videopätkiä. Siinä on myös muutama eripituinen vaihtoehto sekä jatkuvan kuvauksen mahdollisuus. Esim. jos haluaa kuvata cruising-videoita. Tuli tuossa vielä menneenä keväänä ostettua yksi kamera lisää. Ettei niitä tarvitse siirtää autosta toiseen. Tämän kameran tilasin kokeilumielessä suoraan Kiinasta eBayn kautta. Olen nimennyt sen China-kameraksi. Muuta nimeä en sille ole löytänyt. Hinta oli huimat alle 30 € + ilmaiset postikulut. Kameran väitetään kuvaavan jopa HD 1080p laatuista kuvaa ja se toiminto siihen tosiaan pitääkin laittaa päälle. Kuvan laatu ei ole todellakaan sitä, mutta ei ollut hintakaan paha. China-kamera on osoittautunut kuitenkin yllättävän hyväksi. Hinta/laatusuhde paranee käytön myötä. Se on työkäytössä asfaltinajossa ja kuvannut kaikenlaisia tötöilyjä etenkin kaupun17 gissa. Siitä on helppo katsoa jos joku esim. liikennevaloissa kiilaa toiselta kaistalta viimehetkessä kuorma-auton eteen. Mahdollisessa kolaritapauksessa näkisi oliko väli turvallinen tulla ja oliko vilkkua vai ei. Kamerasta löytyy myös melkein kaikki samat toiminnot kuin kalliimmasta OptiCamista. Laatu tosin on hieman lelumaisempi, mutta sitä ei kannata pelästyä. China-kameran olen säätänyt kuvaamaan 3 minuutin videopätkiä. Toimiva peli tämäkin kamera. Itse olen ollut noihin kaikkiin kameroihin erittäin tyytyväinen. Turvallisia talviajoja kaikille. Teksti ja kuvat Tomi Frisk Elviksen synttäreillä Tallinnassa hyvissä ajoin, klo 20. Illan bändinä Erkin bändin lisäksi, oli mainio Boogie Company, solisteinaan mm. paikallinen rock´n roll legenda Ivo Linna. Suomesta Vesa Haaja ja Ruotsin Elvis, eli Anders Karlstedt. Ei huonompi kattaus ollenkaan. Välissä paikallinen Elvis-imitoija Ralf Lainevool veti omat tribuutti shownsa. Nähtiin ´68 comeback ja 70´s esitykset. Ravintola oli ääriään myöten täynnä, Cadillac Club Soome esindajad läks Elvis 80. sünnipäeva peol Tallinnas restoran Massimo. Palju õnne King, kus iganes sa oled! Ymmärsittekö? Ok, Elvis Presleyn syntymästä tuli kuluneeksi 80 vuotta 8.1.2015. OEPFC eli The Official Elvis Presley Fan Club of Finland ja Viron vastaavanlainen kerho järjestivät yhteistyössä synttärijuhlat Tallinnassa 10.1. Harmi vaan ettei rock´n rollin kuningas itse päässyt paikalle. Mahtoiko sitten olla pizzan paistokiireitä Maskun K-kaupan yläkerrassa, vai sattuiko olemaan lomailemassa samaan aikaan Hawaijilla? Ei voi tietää... No, Sanna, Ekke ja minä kuitenkin pääsimme paikalle, hyvä niin. Näin ollen Cadillac Club myös sai näkyvyyttä jonkin verran paikallisessa mediassa, aina TV:n uutislähetystä myöten. Tiedä sitten minkä sortin loppukevennys oli kyseessä, mutta kuitenkin. Lähdimme matkaan hyvissä ajoin lauantai aamuna, koska meillä oli hieman tekemistä Tallinnassa ennen varsinaista juhlaa. Menomatkalla veimme Eestin Erkille tuliaisiksi jonkun Nissanin turbo-koneen, jonka Ekke oli jostain löytänyt. Puulavalle pakattu moottori juuri ja juuri mahtui Dodgen takapaxiin, ja saatiin näin kätevästi toimitettua tyytyväiselle Erkille. Erki pyörittää Tallinnassa autofirmaa, joka kunnostaa erilaisia klassikkoautoja asiakkaille. Ja hintatasokin tietysti Suomalaisittain varsin maltillinen. Erkin talli oli jo sinällään nähtävyys, muun muassa useita eri vaiheessa olevia autoprojekteja, Erkin oma Chevy-rodi (joka olisi ollut myynnissä...) ja todella hienosti entisöity Royal-Enfield. Päivätöidensä lisäksi mies myös rakentelee harrastuksenaan autoja ja prätkiä. Todellinen moottoripää siis kyseessä. Tosin myöhemmin illalla paljastui että Erkillä on hit- paikalla oli reilut 250 ihmistä, joista huomattava osa suomalaisia. Tämän huomasi baaritiskillä kun juomaa sai odotella loputtoman kauan. sauskolvin ohella myös pystybasso vahvasti hallinnassa ja lauluääntäkin löytyy. Erkin bändi aloitti illan Elvis-bileet. Erkin pajalta ajettiin suoraan Super Alkoon, ja taas tuli Dodgen tavaratila tiiviisti täytettyä. Bensakin oli litrahinnaltaan 40 senttiä halvempaa kuin meillä, eli tankki täyteen. Pitihän tästäkin reissusta ottaa kaikki hyöty irti. Nyt kun kaikki velvoitteet oli hoidettu, päästiin kirjautumaan Olümpia-hotelliin. Hotelli oli riittävän tasokas vaativaan makuumme, poreammeet huoneissa ja kaikki. Li- Luovuus on kovien, herkkien miesten laji. Ota yhteyttä! säksi ikkunasta oli hieno näkymä Tallinnan kattojen yli merelle. Pikku päikkäreiden ja kylpyjen jälkeen aloimmekin olemaan valmiita illan viettoon. Italialais-tyylinen ravintola Massimo, oli oivallinen valinta juhlapaikaksi. Ekke oli varannut meille pöydän hyvältä paikalta bändilavan läheisyydestä. Saapuessamme ravintolaan, paikalla meitä jo odottelivatkin Ville DeVille, joka on myös kerhomme jäsen, sekä Ruotsin virallinen Elvis, joka tosin viettää nykyisin paljon aikaa myös Virossa, Tarton suunnalla. Ilta alkoi maittavalla aterialla hyvässä seurassa ja ensimmäinen bändi aloitti jo Olisiko yleisön paljous yllättänyt myös henkilökunnan? Ekke keksi ostaa meille oman tarjoilijan päivystämään loossipöytämme viereen. Tämän jälkeen ei päässyt enää jano yllättämään. Koska bileet alkoivat ajoissa, ne myös loppuivat ajoissa, eli tässä tapauksessa klo 00.30 tuli valomerkki. Tässä vaiheessa tuli vähän sellainen fiilis, että mitäs nyt? Kun on tottunut siihen että bändit yleensä aloittavat keikkansa vasta puolilta Aleksis Kiven katu 30 00510 Helsinki Puhelin (09) 737 286 0400 880 903, 0400 468 846 Fax. (09) 736 238 [email protected] [email protected] www.decovari.fi CENTER FOR LIFTING SOLUTIONS Kaivinkoneiden kauhat ja työkoneiden renkaat T:mi Juha Koskinen, 16670 Lappila www.erlatek.fi Jyrki J. Hytti art director p. 050 320 7940 [email protected] [email protected] Puh. 0400 369 499, [email protected] www.nettikone.com/yritys/juhakoskinen Mainontaa ja markkinointia - Jyrki J. Hytti/Cabin, Tyrskyvuori 19 D 21, 02320 Espoo, puh. 050 320 7940, [email protected] 18 öin. No, ei hätää. Meitä oli pieni ryhmä saman henkisiä, ja ilta oli vasta nuori. Ruotsin Elviksellä oli myös hyvä boogie päällä. Ja hän lähti meille oppaaksi Tallinnan yöelämään... Tästä se ilta oikeastaan vasta alkoi! Anders heitti vaan hieman erikoista ohjeistusta epäröivälle taksinkuljettajalle että ´´Trust me. I know what I´m doing... Be- Bop-A-Lulaa...´´ . Eipä ole aikaisemmin tässä elämässä tullut seikkailtua Elviksen kanssa Tallinnan yössä. Nyt on! Ja löytyihän se tanssiravintolakin lopulta. Mutta ei siitä sen enempää... 19 Cadillac News 4/2014 Club of Finland Elviksen ensimmäinen Cadillac oli vuosimallia 1954. Kattotelinettä käytettiin Blue Moon Boysien keikkakamojen kuljetukseen. ”Aina kun ajelin pick-upilla ja iso kiiltävä auto ajoi ohitseni, aloin nähdä päiväunia. Minusta tuntui aina, että joku päivä jokin muuttaisi elämässäni kaiken.” -Elvis Presley Elviksen 80-vuotis juhlavuoden kunniaksi julkaisemme tämän vuoden lehdissä muutamia aikaisempien vuosien lehdissä julkaistuja mielenkiintoisia Elvis-artikkeleita. Viereiseltä sivulta alkaa Clubin lehdessä 15 vuotta sitten (nro 1/2000) julkaistu Kai Savolaisen ansiokkaasti kääntämä artikkeli joka käsittelee Elviksen Cadillaceja. Artikkelin kuvat on skannattu pääosin suoraan alkuperäisestä lehdestä. Club of Finland 25 ES T. 1 9 8 9 years lähtöä maaliskuussa 1956. Auto oli alun perin sininen, mutta Elvis maalautti sen keltaiseksi.Keväällä 1957 Elvis muutti Gracelandiin ja tätä nimenomaista autoa käytettiin mm. Muuttoautona. Autoa käytettiin myöhemmin jopa siipikarjan (kanoja, ankkoja, helmikanoja, riikinkukkoja ja kalkkunoita) kuljettamiseen Gracelandiin. Auto oli perimätiedon mukaan niin täynnä lintujen ulostetta, että vaikka Elvis lähetti sen dealerille puhdistettavaksi, ei se ollut enää koskaan entisen veroinen. Tuon jälkeen Elvis sanoikin isälleen, että nyt olisi aika vaihteeksi ostaa uusi auto, joka olikin tällä kertaa musta 1958 Cadillac Limousine. Elvis ja Cadillacit – kaksi parhaiten tunnettua menestyksen symbolia, jotka Amerikka on koskaan tuottanut. USA:ssa 50-luvulla vain harva asia symbolisoi menestystä ja amerikkalaistqa unelmaa paremmin kuin auto – niinpä Elvis Pesleyn mieltymys juuri Cadillaciin oli selvä. Hän ei ollut pelkästään Rock´n´Rollin kuningas, vaan hän oli myös Cadillacin omistajien kuningas. Hän osti elämänsä aikana ainakin 100 Cadillacia! Tämä artikkeli valottaa hieman tietoa osasta Elviksen Cadillac-kalustoa, täydellistä rekisteriä hänen omistamistaan Cadillaceista, saati sitten kaikista hänen omistuksessaan olleista muista autoista, ei ole olemassakaan. Tämän artikkelin tiedot ovat peräisin australialaisen Allan-nimisen Cadillac-harrastajan nettisivuilta. Hän itse omistaa monia palkintoja aikoinaan keränneen vaaleanpunaisen 1959 Cadillac Coupe de Villen, joka rekisteritunnus on osuvasti COOL59. 1955 Fleetwood 60 Special Tämän kyseisen auton vaiheet onkin ehkä parhaiten dokumentoitu verrattuna Elviksen muihin Cadillaceihin.Tähän autoon Elvis oli ehkä kiintynyt eniten. Vaikka Elvis omisti ja lahjoitti ystävilleen (ja jopa täysin tuntemattomillekin henkilöille) monia erilaisia autoja. Tämä vaaleanpunainen 1955 Fleetwood oli hänen suosikkinsa ja auto jota hän ei koskaan myynyt tai lahjoittanut pois. Kyseisen auton alkuperäinen väri oli sininen, Elvis osti auton äidilleen heinäkuussa 1955. 2.9.1955 autolle aiheutui 1000 dollarin suuruiset vahingot liikenneonnettomuudessa Texarcanan eteläpuolella. Auton katto maalattiin valkoiseksi maaliskuussa 1956. Autosta on 1954 Cadillac Maaliskuun alussa vuonna 1955 Elvis osti ensimmäisen Cadillacinsa. Se oli kaksivärinen 1954 Cadillac (katto vaaleanpunainen ja muu osa autosta valkoinen). Auto toimi noin kolmen kuukauden ajan Elviksen ja Blue Moon Boys-yhtyeen kulkuvälineenä, kunnes jarruvika aiheutti auton palamisen Hopen ja Texarkanan välisellä tiellä Arkansasissa kesäkuussa 1955. Auto oli varustettu mm. Kattotelineellä jota käytettiin Blue Moon Boysyhtyeen keikkakamojen kuljetukseen. 1954 Series 75 Fleetwood Limousine Elvis osti 1954 Fleetwood Limousinen juuri ennen kiertueelle 22 23 Maailman kuuluisin Cadillac: Elviksen vaaleanpunainen 1955 Fleetwood 60 Special. tullut yksi Elviksen ja 50-luvun tunnetuimmista symboleista ja monien mielestä se on maailman kuuluisin auto (taatusti se on ainakin maailman kuuluisin Cadillac). Elviksen autokatoksesta löytyi pian kolme muutakin Cadillacia, mukaan lukien keltainen 1954 Eldorado Convertible. Radiotoimittaja kysyikin kerran Elvikseltä; ”Miksi neljä Cadillacia?” johon Elvis vastasi ”Minulla on todellakin neljä Cadillacia, vaikka ei minulla kaikille niille käyttöä olekaan. Ehkä jonain päivänä minulta loppuu rahat ja sitten voin myydä niistä pari pois”. Kyseinen auto oli näytteillä vuonna 1977 ”TriState auto Exhibition” –näyttelyssä Denverissa ja viimeksi sillä on tiettävästi ajettu huhtikuussa 1981, jolloin se oli osallisena ”This is Elvis” –tapahtuman ensi-illassa Memphian Theatressa. Kesäkuusta 1982 auto on ollut näytteillä Elvis Presley Automobile Museumissa Gracelandissa. Auto on nähty myös ”Elvis Aaron Presley: A Tribute” –showssa lavalla Memphisissa vuonna 1994. 1955 Series 75 Fleetwood Limousine Kruse Internationalin huutokauppalistalla oli syyskuussa 1999 (Auburn Fall ’99 auction} myytävänä Elviksen musta 1955 Series 75 Fleetwood Limousinen. Listanumero autolla oli no. 3329 ja myyjäksi ilmoitettiin Elvis Presley Museum. Tuota autoa ei kuitenkaan koskaan nähty huutokaupassa, joten myyjä nähtävästi muutti mieltään viime hetkellä. Kyseessä on sen verran kuuluisasta ja arvostetusta klassikkoautojen huutokaupasta, että kyseessä ollut auto oli mitä todennäköisemmin yksi aidoista Elviksen Cadillaceista. 1956 Cadillac Eldorado Elvis ja June Juanico lensivät Houstoniin ostamaan tätä autoa kesäkuussa 1956. Auton hinta oli 10 000 dollaria. Alun perin auton väri oli valkoinen ja sisusta oli musta. Kuuleman mukaan Elvis murskasi kourallisen tummia viinirypäleitä auton lokasuojaan ja sanoi customoijalle (Jimmy Sanders, Memphis) että se on väri jonka hän haluaa autoon. Samalla myös verhoilu koki muutoksia; valkoista nahkaa ja lattiat purppuran väristä turkista. Elviksen nimikirjaimet ”EP”, kitaran kuva ja kaksi nuottia koristivat näitä mattoja. Perimätiedon mukaan, Elviksellä oli jatkuvasti ongelmia tämän auton kanssa, joka olikin luultavasti syy siihen että hän myi sen pois 23.12.1957. Auton osti rouva Lena Moskovitz hintaan 4 893 dollaria. Rouva meni myöhemmin uudelleen naimisiin ja uusi sulhanen oli nimeltään ”Digger” O´Dell Smith. Pariskunta muutti Phoenix Cityyn Alabamaan, heillä oli siellä puutavaraliike 431 South –tien varressa ja tämä Cadillac oli siellä parkissa monta vuotta. Tuona aikana monet ihmiset yrittivät tätä Cadillacia ostaa (varsinkin kun auton historia oli yleisesti tiedossa), mutta rouva ei sitä myymään suostunut. Lena Moskovitz kuoli 1974 ja ”Digger” muutti College Parkiin Georgiaan. Sen myötä auto jäi heitteille avoimelle pellolle, jossa se kärsi sään armoilla pahasti. 31.7.1976 auto myytiin huutokaupassa käytettyjen autojen kauppiaalle nimeltä James N. Cantrell, hintaan 975 dollaria! Kauppa ylittikin uutiskynnyksen ympäri USA:ta ja seuraavana päivänä uusi omistaja sai jo 10 000 dollarin tarjouksen autos- Elviksen customoitu 1956 Cadillac Eldorado, joka on nykyisin nähtävissä Elviksen automuseossa Gracelandissa. tolan sisustukseen. Automuseo perustettiin 1989, jolloin päätettiin että auto museon edessä olisi hyvä vetonaula. Tähän tarkoitukseen Seville ehostettiin ja tehtiin paremmin säätä kestäväksi. Auto sijoitettiin lopulta jalustan päälle Elvis Presley Automobile Museumin edustalle. Alun perin auto oli väriltään kirkkaan vihreä, mutta sittemmin se on saanut pintaansa uuden, vaaleanpunaisen värin. Turistit kuvauttavat itseään päivittäin auton edessä aamusta iltaan. taan. Hän ei kuitenkaan suostunut autoa myymään, vaan aloitti hitaan ja perusteellisen 28 000 dollarin hintaisen entisöinnin. Hänen toiveenaan oli saada esitellä auto Elvikselle kun se valmistuisi. Valitettavasti Elvis ehti kuolla ennen kuin hän olisi siihen saanut tilaisuuden. Entisöidyn auton ensimmäinen näyttäytyminen tapahtui Tupelossa, Missisipissä – Elviksen synnyinkaupungissa. Sen jälkeen auto lähti kiertueelle ”World of Wheels Car Show” ympäri USA:ta ja esiteltiin useissa USA:n huomattavimmissa TV Show:ssa. Parin vuoden kiertueen jälkeen auto vuokrattiin Guinness Book of Records Museumiin Niagra Fallsiin Canadaan. Siellä se oli näyteillä kaikkiaan kymmenisen vuotta, jonka jälkeen tehtiin päätös siitä, että auton ainoa oikea paikka on Graceland. Siellä se on näytteillä Elvis Presley Automobile Museumissa edelleen. Maailman todennäköisesti eniten kuvattu Cadillac: 1957 Eldorado Seville Elviksen automuseon pihalla. Auto ei ole koskaan ollut Elviksen omistuksessa. 1957 Cadillac Limousine Vuonna 1957 Elvis omisti myös Cadillac Limousinen. Kyseisen auton vaiheista ei ole tiedossa kovinkaan paljoa. 1958 Cadillac Limousine Elvis Omisti mustan 1958 Cadillac Limousinen vuosien 1958 ja 1959 vaihteessa. Tästäkään autosta ei ole säilynyt kovinkaan paljoa yksityiskohtaisempia tietoja. Elvis elvistelemässä 1956 Eldoradonsa ratissa Gracelandissa. 1960 Series 75 Fleetwood Limousine Tämä auto oli aikoinaan ylellisyyden ja rikkauden perikuva. Auto maksoi 100 000 dollaria, mikä oli tuohon aikaan todella paljon rahaa. Auton kustomoi itse George Barris. Sisustassa käytettiin 24 karaatin kultausta lähes kaikkeen mahdolliseen. Puhelin, kengänkiillotuskone, jääkaappi, viihdekonsoli varustettuna RCA:n kymmenen LP-levyn automaattisella vaihtajalla. TV ja nauhuri kuuluivat varustukseen ja olivat tietysti kullattuja. Auto oli maalattu 40 kerroksellisella erikoismaalilla, joka oli valmistettu helmi- ja timanttipölystä. Auton pölykapselit, ajovalojen kehykset, etumaski ja sen sellaista olivat myöskin kullattu 24 karaatin kullalla. Autossa oli myös kullalla käsitellyt verhot takaikkunassa sekä etu- ja takapenkin välissä. Tämä oli todellakin auto joka oli tehty kuninkaalle! Elvis käytti Golden Cadillaciaan satunnaisesti 60-luvun alkupuolella, vuoden 1966 loppupuolella Colonel Parker sai puhuttua RCA:n kanssa kaupat autosta ja se myytiin 24 000 dolla- 1956 Cadillac Sedan Tämä sininen (robin’s egg blue) 1956 Sedan on näytteillä International Car Museumissa Genevessä Sveitsissä. Auton väitetään kuuluneen Elvikselle, mutta museo ei pysty pitävästi sitä todistamaan. ’55 Fleetwood ja ’54 Eldorado Convertible Elviksen autokatoksessa vuonna 1956. Kuvassa myös Elviksen vanhemmat 24 1957 Cadillac Eldorado Seville Tämä vuoden 1957 Eldorado Seville ei ollut Elviksen omistuksessa koskaan. Syy siihen miksi auto on liitetty mukaan tähän artikkeliin on se, että kyseessä on todennäköisesti USA:n valokuvatuin auto. Pariskunta jonka sukunimi oli King, omistivat King’s Heartbreak Hotel –ravintolan Memphisissä, lähellä Sun Studioita. Kingin pariskunta käytti kyseistä autoa salaattibaarina ravintolassaan, joka oli sisustettu Elviksen ja Rock´n´Roll teeman mukaisesti. Kun pariskunta erosi, Graceland osti paljon kalustoa heiltä, jota käytettiin Gracelandin visitor plaza –ravin25 1968 Cadillac Eldorado Coupe Elvis osti tämän auton Memphisiläiseltä autokauppiaalta henkilökohtaiseen käyttöönsä 28.12.1967. Hän käytti autoa noin 13 kuukautta niihin aikoihin kun Lisa Maria Presley syntyi (1.2.1968). Sitten tapahtui kuitenkin niin, että auto ei jostakin syystä käynnistynytkään, jolloin Elvis ampui sitä oikeanpuoleiseen lokasuojaan ja vähän myöhemmin hän lahjoitti auton Priscillan isäpuolelle. Autoa käytettiin hyvin vähän kunnes se laitettiin myyntiin 80-luvulla. Auton osti Johnny Mac Adelaidesta, Hän kuljetutti auton kotikonnuilleen Australiaan. Johnny Mac käytti autoa promotarkoituksiin, kunnes myi sen länsi-australiaiselle liikemiehelle vuonna 1987, joka puolestaan asetti auton näytteille Fremantlessa lähellä Perthia. Auto oli osa laajempaa Elvis Presley näyttelyä. Vuonna 1994 koko näyttely myytiin Memphis Rock Cafelle Caimsiin, Queenslandiin, jossa auto oli näytteillä ilmastoidussa lasivitriinissa vuoden 1998 loppuun asti. Autossa on muuten edelleenkin se luodinreikä jäljellä! 8.3.1999 auto myytiin huutokaupalla Melbournessa Shannons-nimisen huutokauppakamarin toimesta. Hinnaksi tuli 90 000 Australian dollaria. Kustomointilegenda George Barrisin Elvikselle tilaustyönä tekemä 1960 Series 75 Fleetwood Limousine, joka paremmin tunnetaan nimellä ”Golden Cadillac”. rassa ylös ja yleisö näkee paremmin ylellisen sisustuksen sekä varustelun. 1971 Cadillac Sedan de Ville Elvis osti tämän mustan Sedan de Villen uutena 7.7.1971 tädilleen Delta Mae Briggsille, joka asui myös Gracelandissa. Elvis ja hänen lähipiirinsä käyttivät myös autoa silloin tällöin. Elvis lahjoitti auton 22.9.1974 tyttöystävänsä Linda Thompsonin vanhemmille, jotka pitivät autoa aina 8.7.1981 asti. Silloin auto myytiin saksalaiselle sijoittajalle nimeltään Wolfgang, joka vei auton kiertueelle Eurooppaan. 25.8.1992 auto myytiin huutokaupassa Lontoossa 50 000 punnan hinnalla floridalaiselle miljonäärille Jack Jacksonille. Herra Jackson kuoli kuitenkin pian auton ostamisen jälkeen lento-onnettomuudessa. Auto lähetettiin huutokaupattavaksi Californiaan Palm Springsiin, tällä kertaa sen osti las vegasilainen liikenainen, joka säilytti autoa omassa tallissaan. Vuonna 1997 ”National Missing Childrens Locate Center Inc” –järjestö kuuli että auto on myytävänä. Auton osti kuitenkin ”Home Owners Long Distance” –niminen yhdistys, joka lajoitti auton ensin mainitulle hyväntekeväisyysjärjestölle. Tarkoituksena oli käyttää autoa lahjoitusten keruuseen ja lopulta auto pistettiin arpajaisten pääpalkinnoksi. Sen voitti 8.1.1998 Sandra H. Lango niminen nainen Connecticutista. Uusi omistaja on myymässä/myynyt autoa pois. 1962 Cadillac Convertible Elviksellä oli jossain vaiheessa myös 1962 Convertible. Vuosien 1991 ja 1992 vaihteessa autosta oli myynti-ilmoitus Hemmings Motor Newsissä. Auton varustelu oli tuohon aikaan nähden ruhtinaallinen. Kuvassa näkyy mm. TV ja muita viihdelaitteita. Lattianrajassa on jopa kengänkiillotuskone. Penkkien verhoilunapit on tietysti kullattu 24-karaatin kultauksella. 1965 Eldorado Convertible Tämä auto tunnetaan nimellä ”Elvis Dream Cadiillac”. Auton suunnittelivat Elvis ja George Barris yhdessä. Autossa oli kaikki mahdolliset mukavuudet mitä tuon tason kuuluisuus saattoi kuvitella haluavansa. Auto nousi uudestaan kuuluisuuteen vuonna 1987, jolloin tuli kuluneeksi 10 vuotta Elviksen kuolemasta. Tämä 1965 Eldorado Convertible aloitti silloin USA:n kiertueensa E.P. Cosmeticsin sponsoroimana. Fanit ihailivat auton maalipintaa, joka oli saatu aikaiseksi 40 kerroksella kultahelmiäistä. Auton pinstripingien maali sisäsi myös aitoa kultaa. Auton ratti oli niinikään kullattu, samoin TV ja puhelin. Auton hattuhyllyyn oli upotettu kolme Elviksen kultalevyä. Tuulilasin aurinkosuojat olivat tässä autosswa kitaranmuotoiset ja tietysti kullalla käsitellyt. Elviksen Golden Cadillac on nykyään näytteillä County Music Association Hall of Fame -museossa Nashvillessa. Elviksen 1965 Eldorado Convertible, joka tunnetaan myös nimellä ”Elvis Dream Cadillac”. Tämänkin auton customoinnista vastasi George Barris. rin hintaan näyttelyesineeksi erilaisiin promootiotilaisuuksiin. Auton kiertue oli suuri menestys. Pelkästään Houstonissa 40 000 henkeä tuli katsomaan autoa ja viemään kotiinsa ilmaisen postikortin Elviksen kultaisesta autosta. Atlantassa auto oli kunniavieraana 250:n arvohenkilön illalliskutsuilla. 70-luvun lopulla auto lahjoitettiin Country Music Association Hall of Fame –museolle Nashvilleen, jossa seon nähtävillä vielä tänäkin päivänä. Erikoisuutena museossa on painonappi, jota painamalla kyseisen Cadillacin katto nousee nosturien va- 1967 Cadillac Coupe de Ville 80-luvun loppupuolella ja 90-luvun alussa Elvis Presley Museumissa oli näytteillä Elviksen kirkkaan punainen mustakattoinen 1967 Coupe de Ville. Elvis ja Priscilla käyttivät autoa perimätiedon mukaan honey mooninsa aikana. Kyseessä on todennäköisesti sama auto, jonka Elvis osti 11.5.1967, tuolloin Elvis nimittäin hankki ainakin yhden tuollaisen Coupe de Villen. 26 1972 Cadillac Station Wagon Elvis omisti myös ainakin yhden Cadillac Station Wagonin. Tämä vuoden 72 STW oli kerman värinen, varustettuna mustalla vinyylikatolla ja nahkasisustuksella. Matkustajan puoleisessa ovessa oli pieni kultakoriste, jossa oli kirjaimet TCB (eli Elviksen tunnuslause; Taking Care of Business). Auto huutokaupattiin Guernseys-huutokauppakamarin toimesta Las Vegasissa 7.– 8.10-1998 MGM Gand Hotellissa hintaan 30 000 dollaria. Elviksen omistama 1968 Eldorado Coupe majailee nykyisin Australiassa. Tämä Cadillac ei jostain syystä suostunut eräänä päivänä käynnistymään ja Elvis siitä kimpaantuneena ampui sitä oikeapuoleiseen lokasuojaan ja lahjoitti sen Priscillan isäpuolelle. 27 1977 Cadillac Sedan de Ville Tämä 1977 Sedan de Ville on toiseksi viimeinen auto jonka Elvis omisti. Se on kullanvärinen ja katto on valkoinen. Sisustassa on nahka-/kangasverhoilu. Auto oli viimeksi myynnissä huutokaupassa heinäkuussa 1998 Ontariossa Kanadassa, mutta ei mennyt siellä kaupaksi (lähtöhinta oli 75 000 dollaria). 1974 Cadillac Fleetwood Brougham Tämä oli perimätiedon mukaan yksi Elviksen suosikkiautoista. Auton matkamittarissa on vain 17 000 mailia. Auto on väriltään valkoinen ja siinä on kaikki mahdolliset lisävarusteet jotka autoon oli mahdollista saada vuonna 1974 – sisältäen mm. Moon Roofin ja Flying Goddessin. Autoa käytettiin myös Elviksen hautajaisissa. Auton nykyiset omistajat, jotka ostivat sen Gracelandista vuonna 1980, ovat halukkaita myymään auton pois. Elvis Aaron Presley 1977 Cadillac Seville Tämä kaksivärinen Seville oli viimeinen auto jonka Elvis omisti. Autossa oli valkoinen nahkasisustus. Se myytiin Butterfield & Butterfieldin huutokaupassa Las Vegasissa kesäkuussa 1994, hintaan 101 500 dollaria. Kuninkaan viimeinen automatka Yksityistilaisuutena Gracelandissa pidetyn jumalanpalveluksen jälkeen 18.8.1977 Elviksen ruumis siirrettiin hohtavan valkoiseen 1977 Miller-Meteor Landau Traditional Cadillac Hearseen, jota seurasi kuusitoista valkoista Cadillac Limousinea, jotka kuljettivat hautajaisvieraita Memphisin hautausmaalle. Tuosta Hearsesta lukea myöhemmin lisää. Yksi Elviksen suosikkiautoista oli kuvien 1974 Cadillac Fleetwood Brougham. Alemmassa kuvassa ”The King” on itse kyseisen auton puikoissa. 1976 Cadillac Fleetwood Eldorado Coupe Tämä oli Elviksen viimeinen ”loma-auto” ja sitä säilytettiin Denverissä, Coloradossa. Elvis lensi Denveriin, josta hän ajeli tällä autolla Aspeniin tai johonkin muuhun lähiseudun lomakeskukseen. Autoa oli hieman muuteltu Elviksen toiveidenmukaan ja siinä oli mm. Ylimääräiset sumuvalot etumaskissa, kultapäällysteiset pölykapselit, ovissa TCB-tunnukset ja auton takaosassa tietysti radio ja TV. Tällä hetkellä tämä auto on nähtävissä Las Vegasissa, Imperial Palacen automuseossa. 80v 1976 Cadillac Seville Elvis omisti viimeisinä hetkinään myös kuvassa olevan 1976 Sevillen. Auto on tällä hetkellä myytävänä/myyty ja hintapyyntö on 99 000 dollaria, hintaan sisältyy myös alkuperäinen rekisteriote jossa on Elviksen nimi. 1976 Cadillac Seville Tällä toisella Elviksen -76 Sevillellä on ajettu 55 000 mailia. Väriltään se on sininen ja varustettu erikoismaskilla. Auton sarjanumero on VIN – 6S69R6Q492056. Auton väitetään olevan viimeinen auto jonka Elvis koskaan osti (ostoshekki on edelleen tallessa). Auto myytiin Barret Jacksonin järjestämässä huutokaupassa Scottsdalessa, Arizonassa 20.–24.1.1999, hintaan 30 450 dollaria. Ostajana oli floridalainen museo. 8.1.2015 28 29 Mestareiden jalanjäljissä osa 8 Teksti ja kuvat Antti Asunmaa Verhoiluprojekti käynnistettiin kesällä kun Ajomakon Markus kävi ensin asentamassa valmiiksi ommellun kattoverhoilun. Ovipahvien metalliosat kunnostettiin ja uusia pahveja alettiin sovittelemaan paikalleen. Räntäsateen saattamana loppusyksystä löysivät myös penkit tiensä verhoomoon, josta niita on odoteltu saapuvaksi jo tovi. Koska kuljin pohjanmaalla hieman tavanomaista useammin, tuli myös tallissa touhuttua melko tasaiseen tahtiin. Tekniikka sai pikkuhiljaa palikkaa ympärilleen ja Syyskuussa kymmeniä vuosia Ruususen unta viettänyt moottori heräsi viimein unestaan. Tunne oli suorastaan korviahuumaava kun kahdeksikko pörisi pelkkien pakosarjojen kautta. Sainpa myös yhden vaimentajan räjäytettyä totaalisen päreiksi kun sytytys oli alkuun puoli kierrosta pielessä. Tavara alkoi pikkuhiljaa vähentyä varastohyllystä ja usein myös kiitin itseäni siitä että aloitin kunnostamisen irto-osista joita nyt pystyin vain pulttaamaan paikalleen... ellen sitten purkanut niitä vielä kertaalleen uusiksi. Joidenkin “entisöintien” kohdalla oli vain todettava, ettei kukaan ole seppä syntyessään ja tehtävä osa uusiksi. RD-Autoline suoritti kojelaudan päällisen entisöinnin erittäin laadukkaasti, mutta aikataulusta myöskään Ruotsissa ei osata pitää kiinni, mikä olisi mielestäni tuohon hintaan pitänyt sisältyä. Niin on taas vuosi vierähtänyt. Jos blogia on kukaan seurannut, tietää ettei vuosi ollut ainakaan itselleni mikään mieluisin. Eteenpäin on kuitenkin puskettava ja täytyy sanoa että Cadillac-projekti on auttanut pääsemään eteenpäin ja on tuonut paljon mielenkiintoista puuhaa myös 2014 vuoden aikana. Keväällä tein päätöksen että nyt loppuu kitkuttelu ja pistin oman käyttöautoni myyntiin rahoittaakseni Cadillacin entisöinnin loppuunviennin. Parin yrityksen jälkeen auto menikin kaupaksi Juhannuksena ja sitten alettiin ihan todenteolla hommiin. Ensitöikseni laitoin lisää kromiosaa Puolaan kunnostettavaksi ja aloin sopimaan aikaa verhoilujen tekoa varten. Syksyllä lähti viimeinen kromilähetys Puolaan, sisältäen kummatkin puskurit. Yllätys oli melkoinen kun alle kuukauden päästä tuli ilmoitus että osat ovat valmiina. Projekti sykähteli melko vauhdikkaasti eteenpäin kesästä lähtien. Autossa oli tuolloin jo lasit paikallaan ja sähköjä niputettiin pienten ongelmien saattamana. Muutaman viikonlopun ihmettelyn jälkeen alkoi jotain valoa näkyä, ihan konkreettisesti. 30 31 että turha kainostelu kannattaa unohtaa ja ottaa ihan ronskisti palikasta kiinni voimaa säästelemättä. Melko mahdottoman näköisistäkin raoista ja pintaeroista saatiin todella siistejä muutaman iteraatiokierroksen jälkeen. Lopputulosta katsellessa tuo pieni ärtymyksen tunne kuitenkin katoaa varsin nopeasti. Peltiosien istuvuuteen yritin panostaa mahdollisimman paljon. Itse kun tulee aina tuijotettua vähän liian isoja rakoja oven pielissä ja muiden luukkujen ympärillä. Tottahan se on, että kyseessä on 50-luvun jenkki, vaikkakin yksi laadukkaimmista sellaisista. Eivät ne toleranssit silti ole aivan tätäpäivää. En lähtenyt mitenkään rakentamaan rakoja täydellisiksi ennen maalausta, vaan tarkoitus oli sovittaa osat niin hyvin kuin se vain suinkin oli mahdollista tehdaskuosissaan. Yksi asia mikä tuli opittua tuossa säätämisessä, Tilanne tämän kuusi vuotta kestäneen projektin kanssa on nyt sellainen, että kori alkaa olla kasassa. Vielähän sieltä puuttuu joitakin kiinnikkeitä, pultteja pitää kiristää, penkit asentaa, moottorin käynti säätää ja paljon muuta hifisteltävää. Pääsiäisenä kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita tutustumaan autoon Helsingin American Car Showhun. Näyttelykierros jatkuu näillä näkymin ainakin Seinäjoella Gasoline Motor Showssa toukokuussa. Lisäinfoa projektista löytyy blogista: garage59.blogspot.com Esittely valmiista autosta tulossa hieman myöhemmin. Nähdään keväällä! 32 33 Teksti ja kuvat Jyrki J. Hytti Perinteiset pikkujoulut 22.11. Golden Classics Cafe Tällä kertaa vietettiin pikkujouluja Helsingissä, Jätkäsaaressa sijaitsevassa Golden Classics Cafeessa. Tuttu paikka monille yhtenä Helsingin cruisingin pysähdyspaikkana. Tapahtumat etenivät vanhaan tuttuun tyyliin, eli kokouksella aloitettiin ja siitä edettiin ruokailun kautta varsinaiseen hauskanpitoon. Bändien tahdittamana ilta eteni vauhdikkaasti ja jut- tua riitti tuttujen kanssa. Kuviossa oli tietenkin mukana vanhaan tyyliin myös arpajaiset ja mukavia pelejä ja leikkejä, joiden junailusta kiitokset Tarjalle. www.carvista.fi Hyvin varusteltuja takuuautoja houkuttelevan edulliseen hintaan. Tällä hetkellä hyvä valikoima upeasti varusteltuja Cadillaceja! Tervetuloa tutustumaan! • Huolto ja siivous • Tuuraukset • Lumiurakointi Museokatu 42 B 26 00100 Helsinki fax (09) 454 3006 [email protected] 24 h päivystys 0400 475 093 Matkailuautot ja -vaunut, työmaavaunut, peräkärryt, varaosat ja tarvikkeet. Meiltä myös isot autotrailerit USA-autoille. PANAGEA INTERNATIONAL LLC on suomalaisessa omistuksessa oleva amerikkalaisten autojen, moottoripyörien, veneiden, yms. maahantuontiyritys. Erityisosaamistamme on Cadillac-osien ja -autojen toimittaminen Suomeen - soita ja kysy. K & K Kivinen Oy Valimontie 1, 04300 Tuusula, e-mail: [email protected] www.kkkivinen.fi, puh. (09) 273 1707, fax (09) 273 1706 Kari Kivinen 0400 817 217, Karo Kivinen 0400 439 579 LVI-työt • öljynpoltinhuolto ja asennusliike puhelin 0400 401 612 Väinämöisenkatu 9, 00100 Helsinki Osat niin uudempiin kuin vanhempiinkin Cadillaceihin. Nopea ja edullinen toimitus! PANAGEA INTERNATIONAL LLC, Vero Beach FL 32960. Anne Shepard puh. +1-772-321-5007 (klo 15 jälkeen), puhumme Suomea. tai suoraan Suomeen, Juha Turkki, puh. 045 842 8445. Voit myös lähettää s-postia Annelle, [email protected] tai Juhalle, [email protected] 34 35 Avoinna ma-pe klo 10–18, la klo 11–14 Kesälauantait suljettu 1.6.–15.8. Mustikkatie 2 b, 08150 Lohja puhelin 044 551 2411 Cadillac Club of Finland ry, yhteistyökumppanit Asfalttihuolto AH: Pihojen ja katujen rakennusja kunnostustyöt vuodesta 1974 lähtien. Mike’s Garage Boot Factory Oy: Käsintehdyt kotimaiset saappaat ja western bootsit Helsingin Konalasta, Suomalaista käsityökulttuuria yhdessä sen parhaista muodoista Parttiputki Oy: Yritys suorittaa ammattitaidolla LVI-asennukset ja saneeraukset. Toimintaamme kuuluu öljylämmitys -ja kaukolämpölaitoksien urakointi. Presco Oy: Viimeistelytuotteita huippuammattilaisille. Presta™:n etuna on puolen vuosisadan kokemus autokemikaalien valmistuksessa. Nämä korkealuokkaiset tuotteet ovat ihanteellinen valinta tämän päivän edistyneille yksikerros- ja kirkaslakkapinnoille. Chico’s: Amerikan parhaista paloista pääset nauttimaan lähimmässä Chico´sissa, kun maut ja aromit kiidättävät sinut halki mantereen kaikissa Chicos ketjun 12:sta ravintolassa. Soul Kitchen: Helsingin Kalliossa sijaitseva 100-paikkainen Soul Kitchen on verraton vaihtoehto illanviettoon, seurusteluun ja nautiskeluun. Decoväri Oy: on vuonna 1992 perustettu maalikauppa Helsingin Kalliossa. Meiltä löydät maalit ja spraymaalit autoihin, moottoripyöriin, veneisiin, rakennuksille, kotitalouksiin jne. Liikkeestämme löytyy maalaustarvikkeeet pensseleistä maaliruiskuihin. Värikartoissamme on suuri määrä erilaisia värejä, joita pystymme sävyttämään asiakkaan toiveiden mukaan. Ota värimalli mukaan! Suomen Eco-Cleaning Oy: Siivousalan ammattilainen, pyydä tarjous peruspesuista ja vahauksista. Suomen Vaurioturva Oy: Yli 20 vuoden ammattitaidolla autojen huollot, mekaaniset korjaukset, kolarikorjaukset, maalaukset ja vahinkotarkastukset. IS-Automotive Oy: Palvelee klassikko- ja erikoisautojen tuonnissa Pohjois-Amerikasta sekä Euroopasta ”avaimet käteen” –periaatteella. Tmi Juha Koskinen Tmi Juha Koskinen: Kaivinkoneiden kauhat ja työkoneiden renkaat. The Official Elvis Fun Club of Finland: Hengenheimolaisia, Cadillac meets Elvis. Jamis Mark Oy: Kaikki PR-tuotteet yrityksille ja yhteisöille Jami´s Mark´in kautta. CCOF luottaa pääosin Jamin laajaan tarjontaan. TÜV NORD Finland Oy: Toimittaa vaatimuksenmukaisuustodistukset ja vastaavuustodistukset tuontiajoneuvoille rautaisella ammattitaidolla. TÜV NORD Finland Oy edustaa Suomessa kansainvälistä TÜV NORD grouppia. Kalustetekniikka Oy: Erikoispuusepän tilaustyöt kokemuksella Helsingin keskustan läheisyydestä, erityisesti baarien ja keittiöiden mittatilauskalusteet, joihin todella paljon erikoisosaamista. V8 Magazine: Cadillac Clubin hyvin pitkäaikainen yhteistyökumppani. Julkaisu jonka parissa suurin osa clubilaisista on varttunut. K&K kivinen Oy: 1993 perustettu perheyritys, joka keskittyy matkailuvaunujen, -autojen, sekä peräkärryjen myyntiin. Peräkärryissä useampi malli vuokrallakin ja autotrailereista löytyy isot koot ja painoluokat myös USA autojen kuljetukseen. Zetor: Traktorimiästen ja -naisten legendaarinen kantapaikka Helsingin keskustassa. Kiinteistöhuolto J.Tikkinen Oy: Huollot, Siivoukset, Tuuraukset. Pyöränkulmien tarkastus ja aurauksen säätö alkaen 65 € (norm. 90 €) MeanWhilestä ostetun moottoriöljyn ja suodattimen vaihto kaupan päälle Rannikkotie 62 B 02580 Siuntio 0400 696 689, www.dehs.fi Mike’s Garage -10 % korjaus- ja huoltohinnoista p. 0400 585 523, Ruotsinkyläntie 9, 07990 Ruotsinkylä -15 % kaikista tuotteista, p. 0400 239 111, Espoo, www.route66store.net Route66store Club of Finland Soul Kitchen - 20 % ala carte annoksista Fleminginkatu 26-28, Helsinki, www.soulkitchen.fi Southwest Trade -10-15 % alennus kulutusosista Tiilitie 16 C, Vantaa. Pietiläntie 1-3, Hämeenlinna, Purutie 47, Tampere www.southwesttrade.fi TÜV NORD Finland -10 % vaatimiksenmukaisuustodistuksista ja vastaavustodistuksta tuontiajoneuvoille Liesikuja 4, Vantaa, www.tuv.fi Jarkko Jäsen Kortti on voimassa aina kaksi vuotta, eli jakso 04/2012–04/2014 ja näin se jaksottuu jatkossakin koska jäsenmaksut tulevat alkuvuonna. Ota yhteyttä suoraan pj. Sami Heteahoon jos haluat yrityksesi mukaan, Samin puhelinnumero on 040 581 1089 tai laita viestiä [email protected] 10% alennus verkkokaupan hinnoista alennuskoodilla caclof2012 US Center Spiderproduct: Tarjoaa markkinointiviestinnän ammattilaisille tapahtumamarkkinoinnin työkaluja vaikka avaimet käteen periaatteella. Liput, printit, bannerollit tai vaikka kokonaiset ständit. Huulaaki Ay: Etelä-Suomen alueella toimiva perheyritys, jonka palveluihin kuuluvat erilaiset kiinteistönhuollon toimet (puiden kaadot, lumien pudotukset. Työn suorittamista varten tarvittavat liikennejärjestelyt, kulkuesteet yms. ammattitaidolla. K Kivinen Oy JÄSENKORT TI MeanWhile Cadillac Club of Finland r y South West Trade Oy: Uudet ja käytetyt varaosat amerikkalaisiin autoihin. Toimipisteet Hämeenlinnassa, Pirkkalassa ja Vantaalla. Erlatek Oy: Vuonna 1991 perustettu yritys, jonka kotipaikka on Hyvinkää. Se tuo maahan, suunnittelee, valmistaa ja myy laadukkaita nostoapuvälineitä sekä antaa niihin liittyvää tuote- ja työsuojelukoulutusta. & Ohessa jo listaa eduista, joita kortilla saat. Kannattaa siis pitää se aina mukana ja hyödyntää sillä saatavat edut. Panangea International LLC: Amerikkalaisten autojen, moottoripyörien, veneiden, yms. maahantuontiyritys. Erityisosaamisena Cadillac-osien ja -autojen toimittaminen Suomeen. Carvista: Asiakkaamme ovat laadukkaaseen autoiluun panostavia yksityisasiakkaita ja yrityksiä. Liikkeestämme on ostettu erittäin paljon valioluokan autoja, mikä on vahva näyttö oikeasta hinnoittelusta. Toimitamme Teille toivomustenne mukaisen auton myös tilauksesta. Otamme nykyisen autonne vaihdossa ja järjestämme tarvittaessa rahoituksen. K Mike´s Garage: Korjaukset ja huollot vahvalla ammattitaidolla. Jäsenkortti ja sillä saatavat jäsenedut Helsingin Ympäristöpalvelu Oy Hinaus Pojat Oy Hyvinkää Boot Factory -10% bootsien korjauksesta. Teetettyihin bootseihin Cadillac-brodeeraus kaupan päälle. Garageland -10% kaikista tuotteista Fredrikinkatu 19, Helsinki, www.garageland.fi Jäsenkortilla ruuasta -20%. Esitä korttisi tilausta tehdessä Mansku 17, Töölö http://www.ravintola.fi/gringos_locos_helsinki -20 % vaihtolavakuljetuksista, 0400 606 093, Helsinki -10 % hinaukset pääkaupunkiseudulla 0400 562 155, päivystys 24h Jalokorut -15 % kultaseppämestari Timo Mustajärven valmiit Jalokorut, tilaustyöt sopimuksen mukaan. Laaja sormusmallisto, Fiskarsintie 26 a 1 10470 Fiskars, 019 237 210 tai 040 557 6313, www.jalo.fi ja facebook jalo Kehän Autokatsastus, Määräaikaiskatsastus 40 € (45 €) Bensamittaus 12 € (15 €) OBD 8 € (10 €) Dieselmittaus 19 € (25 €), alennuksen voi saada henkilö / pakettiauton katsastuksesta ja mittauksista eli ei koske kuoma-autoja. Virkatie 7, Vantaa tai Muonamiehentie 1, Helsinki, www.kehanautokatsastus.fi K-market Ruokakippari -5 % ostoksista (ei tupakka, alkoholi, veikkaus, äidinmaitotuotteet sekä lehdet) -15% alennus motelli- ja ravintolapalveluista! Motell Road 66, Kotolahdentie 22, 48310 Kotka p. 010 3207 523 Suomen Vaurioturva Oy, Rattitie 15, Helsinki. Yli 20 vuoden ammattitaidolla autojen huollot, mekaaniset korjaukset, kolarikorjaukset, maalaukset ja vahinkotarkastukset. Vakuutusyhtiön alle 250,- omavastuu puoleen hintaan ja ilmastointihuolto 29,- (sis. 100 g täyttöainetta) -20% alennus Clubin jäsenille! Toimitamme Cadillac-osia ja -autoja Suomeen. Panagea International LLC puh. 045 842 8445, e-mail: [email protected]. Viimeisimmät tiedot näet aina Clubin nettisivuilta: www.cadillacclub.fi Tapahtumakalenteri 3.-6.4.2015 American Car Show, Tuning Car Show, MC Heaven 2015 Helsingin messukeskus 25-26.4.2015 Hot Rod & Rock Show 2015 Tampereen Messu- ja Urheilukeskus Pirkkahalli www.k-market.com/Myymalat/K-marketRuokakippari/ tai Facebook hakusanalla K-Market Ruokakippari. Laivalahdenkaari 29, Herttoniemi, Helsinki Lounais-Suomen Kuivajääpuhdistus: Pintaa vahingoittamatta sooda, kuivajää ja höyrypuhdistusta. Cabin: Mainonnan monimerkkihuolto – Kampanjasuunnittelut, mainonta, asiakaslehdet, esitteet, logot, lomakkeistot, bannerit, nettisivut… ”Luovuus on kovien herkkien miesten laji.” p. 050 320 7940 -10-15% alennus kulutusosista Lamminkatu 11, 32200 LOIMAA [email protected] -20% alennus Clubin jäsenille! Takaamme parhaan laadun ja hinnan. Tervetuloa! Sulantie 28 A 6, 04300 Tuusula, p. 040 777 3551 www.automaalaamoradar.com 2-3.5.2015 Classic Motorshow 2015 Lahden messukeskus Huom! Facebook on väylä josta löydät mielenkiintoisia keskusteluita ja paljon mielenkiintoista tietoa Clubista, tapahtumista sekä yleensäkin kaikesta mistä olisi hyvä olla tietoinen. Löydät aina ajantasaiset tiedot tapahtumista Clubin foorumista: http://ccof.kapsi.fi/ tai facebook HUOM! Maksaessasi Clubin tilille ostoksiasi tai tapahtumamaksuja, käytä viitenumerona jäsennumeroasi! 36 37 KERHOTUOTEKAUPPA IS Automotive Oy palvelee klassikko- ja erikoisautojen tuonnissa Pohjois-Amerikasta sekä Euroopasta ”avaimet käteen” -periaatteella. Cadillac Club od Finlandin KERHOTUOTTEITA voit ostaa helposti osoitteesta www.cadillacclub.fi/fi/KERHOTUOTTEET/ tai kerhotuotevastaava Heikki Muhonen, [email protected], puh. 0400 775 800 IS Automotive Oy Varastotie 1, 40250 Jyväskylä Puhelin: 050 440 0035 e-mail: [email protected] www.facebook.com/isautomotive www.isautomotive.fi Huom! Tässä vain osa tuotteista, katso lisää www.cadillacclub.fi ! UUTUUS CCOF Rekisterikilven tausta Mitat Suomi-EU-kilven standardimitat, klipsit joilla kilpi kiinnitetään ilman reikien poraamista kilpeen. 10 € Keilapaita Pipo /kpl tai 15 €/pari Hyvälaatuinen musta pipo, värillisellä brodeerauksella. 12 € Hupparit RETRO Erittäin hyvälaatuisa huppareita. Väri musta ja koot XS-XXL. Kaikki mallit 40 € T-paita RETRO Naisten T-paita V-aukko, värit vaalean punainen ja vaalean sininen 20 € Paita jota tehtiin lisää runsaan kysynnän vuoksi. Huom! 47 € Club at Tarraa sa ja of Finland sä näyttelyis kerhon sa is um ht tapa Ikkunatarra 2,5 €/kpl Kaksipuoleinen, halkaisija 7,5 cm, 3 kpl paketti, sis. postimaksun T-paita Värit: musta ja valkoinen. Design Alasalmi. 18 € 10 € 20 € rinnassa CCOF prodeeraus koot S-XXL Club of Finland puunkaadot Maskimerkki Upea metallinen, emaloitu maskimerkki, koko 8 x 8,8 cm ja paksuus 3,5 mm, kiinnitys kahdella ruuvilla 30 € lumenpudotukset kattojen & rännien pesut CCOF T-paita Painatus molemmin puolin, värit musta ja valkoinen. Design Janne Kutja. 20 € Lippis T-paita Värit musta ja ruskea. Myös naisten malli joka on hieman kapeampi. 10 € muut köysi- ja kiipeilytyöt GE 2015 sveitsissä alkaa kirkastua ja ilmottautuminen alkanut CCOF ja CLC Finlandin (molempien) jäsenille ketä kiinnostaa. 020 7850 399 www.huulaaki.fi www.cadillacclub.ch/GE2015/index_E.html Seuraavaa numero ilmestyy keväällä 2015 Linkin takaa löytyvät kaikki ohjelmat ja tiedot. Club Värillinen brodeeraus, erittäin hyvä laatu. Musta ja vaalean punainen. Club of Finland of Finland 15 € Flemari 26–28, Kallio, Helsinki 38 www.soulkitchen.fi BOOTFACTORY OY • PITÄJÄNMÄENTIE 17, 00370 HELSINKI • TEL (09) 148 1525 [email protected] • WWW.BOOTFACTORY.FI, 24H ONLINE VERKKOKAUPPA AVOINNA: MA-PE 10-18, LA 10-14 39 Pölyt pois Pölyt pois Pölyt pois autotallienkaunottarista kaunottarista autotallien autotallien kaunottarista autotallien kaunottarista Suomen suurin jenkkiautolehti Suomen suurin jenkkiautolehti Suomen suurin jenkkiautolehti Suomen suurin jenkkiautolehti Tilaa lehti: fokusmedia.fi/tilaa-lehti TilaaTilaa lehti: fokusmedia.fi/tilaa-lehti lehti: fokusmedia.fi/tilaa-lehti Tilaa lehti: fokusmedia.fi/tilaa-lehti THE FINEST of FINISHING PRODUCTS AMMATTILAISTUOTTEITA JO VUODESTA 1953
© Copyright 2024