CadillacNEWS Cadillac Club of Finland ry jäsenjulkaisu nro 3/2010 Cadillac Summer Meet 2010 Forssan Pick-Nick tunnelmia Kauden kasvo II Esittelyssä Remu Amerikan tuliaisia Cadillac Coupe de Ville 1949 Kekkosen Cadillac Fleetwood 75 Limousine 1969 Pääkirjoitus maan vaan ajoin takaisin konttorille uusintakatsastukseen. Tällä kertaa oli eri mies katsastamassa ja totesi että kaikki on kunnossa. Melko erikoista! Selailin aikani kuluksi Overdrive-sivustoja ja juu- tuin lueskelemaan keskustelua, joka käsitteli kotimaista katsastustoimintaa ja sen puutteita. Jos kaikki se pitää paikkansa mitä kirjoittelijat keskustelussa kirjoittivat, on meikäläinen katsastustoiminta valunut pikkuhiljaa täysin luokattomaan tilaan. Toisella kertaa käytin vaimon pientä tila-autoa leimalla, tällä kertaa varmuuden vuoksi eri konttorilla. Tiesin että pakoputkisto ei ole täysin kunnossa ja olihan siinä jotain muutakin pientä, ajattelin kuitenkin ottaa vikalistan samantien. Yllätys oli melkoinen, kun pihalla kahvia hörppiessäni insinööri ajoi jarrudynamometrin ohi suoraan halliin. Auto oli tällä kertaa hallissa vain viitisen minuuttia jonka jälkeen tämä nuori insinööri kiikutti minulle paperit käteen ja toivotti hyvää matkaa. Auto oli hyväksytty huomautuksitta. Ja taas jäin monttu auki ihmettelemään tapahtunutta. Ihan mielenkiinnolla jään odottelemaan lähestyvää oman käyttöautoni katsastusta. Mitähän tällä kertaa tapahtuu? Vuosi sitten syksyllä sain asiasta ihan omakohtaistakin kokemusta. Vein pojan Punton leimalle ja tietenkin viimeisenä mahdollisena päivänä. Jouduin odottelemaan ensin katsastukseen pääsemistä lähes kaksi tuntia! Kun vuoroni vihdoin koitti, tuli avaimiani pyytämään todellinen vanhan liiton aikainen herrasmies. Auto lähti kohti hallia ja siellä se sitten viipyikin - peräti 45 minuuttia! Aikanaan auto tuli takaisin ja herra kertoi minulle, että ei sitten mennyt läpi. Oli kuulemma eturipustus toiselta puolelta lähes irti (!) ja käsijarru ei taas ottanut toiselta puolelta lainkaan. Ajoin siitä paikasta tutun asentajan luo ja näytin vikalistan, otettiin auto samantien tutkintaan ja kuinka ollakaan, kumpaakaan vikaa ei autosta löytynyt! En jaksanut ryhtyä asiasta meuhkaa- Näiden edellämainittujen perusteella alkaa taas pikkuhiljaa kaipailemaan niitä aikoja, kun katsastusinsinööri oli herra ja hidalgo jolle ei suuta soitettu, mutta katsastus hoitui aina ammattitaidolla - ja paljon halvemmalla. Terveisin Jyrki J. Hytti 3 Nro 3/2010 T äs sä n u m eros sa jalta Puheenjohta o II - Remu! Kauden kasv 10 mer Meet 20 Cadillac Sum Nick Forssan Picki Ruotsiin CCoF:n retk Prima - Verhoomo a ra va ta a a Priim 9 Jenkeistä Cadillac 194 adillac Kekkosen C 5 6 10 12 14 CadillacNEWS 15 16 18 P u h e e n jo h ta ja lt a lihan se mahi ohi, mutta o st ea p no an lii kesä mennyt (noin 60), Taas on yksi lepäiviä riitti el H a. st le uo n p rsinkin ilmoje tava kesä va kua. rsinaista herk avoautoille va ahtumat siltä kuin tap uu nt tu , lla ita m uuli vaikka millä käydä kuin m yt Tapahtumia o tin eh en e sivät. Its vain lisääntyi in cruisinvuosi vuodelta tietysti Helsing ja in ni , sa is ts tumassa Ruo tamassa tapah puista. osan viikonlo an m im ur su i ve git. Mökkeily kun saataioinkin, vielä hd vi n aa im toim amille sitten saatu isiin, joten S Nettisivut on ta at iv ka ita yn. Ideo auppa pysty ille suurkiisiin se nettik Muutenkin Sam y. ty es ilm istä maan kun niitä an häntä ei ni ajatuksia tule ilm , sa is ar p ttisivujen sta työstä ne tos mahtava än. olisi tullut mitä varmaankaan ksystä llä olevasta sy lje jä ä el vi an utita kertaa kuin na viikonlopEi muuta tällä uun viimeisenä sk ra ar m a ss ui lubin pikkujoul ja nähdään K ässä. puna Räyskäl Syysterveisin en, pj. Jukka Tikkin 4 i J. Hytt t Jyrki Ka u d Teksti ja kuva I I o v s a k en er of ll - R o R ´ n ´ k Roc emu! i k k n e p a k a t n i c a l l i ” d s a v ”Ca i on ta sä Esittelys The dfath n a r G t a Gre Tämä artikkeli valottaa Remun suhdetta Cadillaciin sekä autoihin yleensä. Remu on tunnettu vannoutuneena Cadillac-miehenä jo vuosien ajan. Ensimmäisenä muistikuvana Remun ja Cadillacin yhteydestä, piirtyy useimmilla mieleen varmaankin Risto Vuorimiehen ansiokkaasti kuvaama Hurriganesin Road Runner -levyn kansi, jossa Remu, Cisse ja Albert nojailevat coolina Cissen ’54 Cadillacin takapenkillä. Ensimmäinen Cadillac Remun elämässä oli Roadrunner -LP:n kannesta tutuksi tullut ’54 mallinen Cadillac series 62 Sedan , joka oli rantautunut Helsinkiin Kalifornian lämmöstä vuoden 1963 alkukesästä. Auton toi Suomeen Alfred Boström niminen merikapteeni, joka aikansa ajeltuaan myi sen Munkkivuoressa asuvalle evp. majurille. Yhtenä päivänä Cisse tuli tohkeissaan kertomaan Remulle että ”nyt olis tosi makee biliga myynnissä Munkassa – ihan oikee Caddy, ja kannattais tarttuu heti ennekun joku muu ehtii.” Mä nappasin muovikassin handuun ja sulloin sinne sen verran massii kun mulla oli, varmaan joku viistonnii, ja sit lähettiin Cissen kanssa kohti Munkkaa” – Remu kertoo. ”Siel tuli oven avaamaan semmon jyrkän näkönen vanhempi karju, jolta mä sit kysyin oliks sulla se Jenkki myynnissä? Ukko veti rotsii niskaan ja vaimo huuteli keittiöstä että –nyt kyllä myyt sen lotjan pojille, minä en sitä enää halua nähdä! Tämä legendaaristakin lengendaarisempi Roadrunner -LP:n kansi kuvattiin Risto Vuorimiehen toimesta syksyllä 1974 Helsingissä Ruskeasuolla. Albumin kannessa Remu, Cisse ja Albert nähdään nojailemassa cooleina takapenkillä sisävalon loisteessa. ”Mentiin sit kadulle tsiigaa sitä biligaa ja –tsiisus, mä meinasin lehtää perseelleni, sehän oli tosi makeen näkönen! Mä yritin sönköttää sille äijälle, et mul ei taida nyt olla ihan 6 77 niin paljon massii et me toi biliga saatais. No se kysy vaan et paljonko sinulla on rahaa ja mä näytin sille sitä muovikassii. Se vinkkas meidät takas ylös ja kaivo paprut esiin, ei muuta kun skrivattiin nimet papruihin ja Caddy vaihto omistajaa. Mä sanoin Cisselle et, nyt saatiin biliga jossa on todella Rock ’n’ Rollia!” Silloin elettiin jotakuinkin vuotta 1973. Kyseinen Cadillac vietti pitkään eläkepäiviään Dj. Niten huomassa Kuopion suunnalla. Nite oli kuuleman mukaan ajellut Caddylla vain muutaman kesän, jonka jälkeen se oli purettu kunnostusta varten. Nyt auto on kuulemma vaihtanut omistajaa ja lähemmäs 30 vuoden seisokin jälkeen tämä legendaarinen Caddy on päässyt innokkaan ja taitavan kunnostajan käsiin Mikkelin suunnalle. Kuulemma ensi kesänä sen pitäisi olla taas liikenteessä. Aikaisemmin Remu tunnettiin myös Volvo-miehenä, hänellä taisi olla muutamakin Pyhimys Volvo, sekä kullanvärinen Volvo 262 C, sellainen Bertonen ”muotoilema” Coupe. Se oli toiminut pisimpään Remun käyttöautona. ”Sveduissa ne nimiti sitä prinsessaks, koska siin on ne kruunut sivulla. Sit nää pulaajan italiaanot sano sitä mafia-autoks ja sil on monta eri nimeä” -kertoo Remu. Olihan sitä myös Amazoneja, niistä Remu kertoo: ”Kerran mä näin sellasen unen, et viis Amazonii on peräkkäin Pengerkadulla kun mä tuun yheltä ukolta joka laittaa mun selkää kondikseen. Mä meen tsiigaa, et jumalauta mikä nauha, tosi upeen näkösii - ne oli nimenomaan saman mallisii. Mul tuli välil semmonen fiilis, et toi on kyl oikeestaan aika hieno automalli toi Amazon.” Yleisestihän on tiedossa ettei Remulla ollut ajokorttia ennenkuin 2000-luvulla. Olihan se varsin coolia käyttää siihen asti vakituisesti autonkuljettajaa kaikilla reissuilla. K I I o v s a auden k penkki aka t n i c a l l i ” C a d o n t a i va s ” Palataan taas nykyaikaan ja Cadillaceihin. Remulla on ollut ajokortin saamisen jälkeen jo useampi Cadillac. On ollut tummaa ja on ollut vaaleaa, jotkut on vienyt vouti ja jotkut on jatkaneet matkaa muuten vaan. Remu kertoo yhdestä Cadillacistaan jolla on huono karma: ”No se on sellanen biliga jonka kans tapahtuu aina jotain aksidentteja, kerran mä vedin sillä jotain tolppaa päin, se tolppa kaatu suoraan siihen katon päälle, on- neks ei sattunut kupoliin, toisella kerralla mä olin kyydissä ja frendi ajo ku yht äkkiä kuulu kauhee pamaus ja sit siin mun silmien edes oli joku otus fönärii vasten öögat ammollaan. Sillon mä kyllä pelästyin aivan saatanasti, se oli peura - ja taas meni biliga pajalle. Mä en ole vielä päättänyt pitäskö myydä se ennen ku tapahtuu vielä jotain kovempaa”. Jonkin aikaa sitten tuli taas tarjous josta ei oikein voinut kieltäytyä: ”Yks tuttu gimma soitti mulle Italiasta, nyt olis Remu tosi nätti Cadillac kaupan ja halvalla, se gimma on duunis jollain paronittarella siellä joka halus päästä eroon sen Caddysta, sil oli vissiin ollu jotain trabolseja sen kans tai jotain. No mä hyppäsin heti flygariin ja lähdin kattomaan sitä biligaa. Se oli tosi mageen näkönen, sellainen helmiäisvalkee, nahkaa sisältä ja kaikkee. Mä sain sen tosi sopivasti kun vaan vein sen heti pois. Se tuttu muija laitto mulle kyytiin oppaaks sellasen hirveen suomalaisen muijan joka oli ihan Rod Stevartin näkönen - hirvee fleda ja sellaset tikkukoivet. Se muija ajo ja matka taittu ihan okei, mut sit me oltiin jossain Saksassa ja mä ihmettelin kun me vaan rundataan ja rundataan, saman kirkon ohi menty jo ainakin kolme kertaa, sillon mä karjasin et nyt homma seis. Alko tulee jo pimee eikä ollu hajuakaan missä ollaan ja yks vaan sekoilee, oli pakko panna se pihalle ja etsimään joku hotelli. Mä aloin vetää unta kaaliin siellä autossa ja aamulla mä lähdin vaan ajaa mihin nenä näyttää. Mä ajoin ihan vaan vaistolla ja kuinka ollakaan, kohta alko jo näkymään oikeenlaisia tienviittoja joita seuraamalla löysin satamaan. Siellä sitten tapasinkin jo tuttuja rekkakuskeja ja yhden autokauppiaan joka sitten jeesas mua sen auton kans tullin läpi. Bueno homma.” ”Pikkasen mua kyrsii, mä kun tykkään ajella hiljaa ja tsiigailla maisemii, niin eiks joku tuubo aina soita tinanapit paikalle et siellä se Aaltonen taas vetää kännissä ja kohta on pilli suussa ja puhaltamaan. Mä en tajuu mikä jengii oikeen vaivaa kun ei sais ajaa hiljaa, aina pitäis olla niinku tuli perseessä.” - Remu tilittää. Remu oli tosi tyytyväinen kun ajelutettiin Jonne Hytin ’58 avolla pitkin vanhan Porvoon katuja, välillä pysähdyttiin kun joku halusi nimmarin. Remu totesikin: ”Se kun istuu tällasessa Cadillacissa joka on oikein formissa, se on magee fiilis ku tää niinku lipuu tai liukuu, se menee ihan hiljaa, kurvaankin kun menee niin se on kuin sitä liukumista.” ”Remu – The Great Grandfather of Rock´n´Roll ei ole jäänyt tuijottamaan almanakkaa, kun vuosikymmen vaihtuu. Hurriganes uudistuu aina, kun Remun viisarit niin näyttävät, ja taas on aika painaa kaasua, koska palli heiluu ja konehuoneessa hiilet hehkuu punaisena. © Pekka Pelkkala, www.hurriganes.fi Remu & Hurriganes on nyt nelimiehinen! Kitaristi Juho Pitkänen on neljäs soturi tantereella ja valmiina stydiin tykitykseen, joka kaataa kansaa ketoon niin etelästä pohjoiseen kuin idästä aina villin originaaliin länteen.” Katso lisää www.hurriganes.fi Remun terveiset klubilaisille ’59 konepellillä. ”Usvaa putkeen ja menoks sano -Remu” 8 9 Cadillac Summer Meet 11.–13.6. Lomakeskus Saimaanranta Teksti ja kuvat Jyrki J. Hytti iilla iva ja kaun ihan k paikka oli Tapahtuma a. en rannass paikalla järv Parkkipaikka palaverin paikka. Taas oli joku rodimies näköjään ujuttautunut mukaan. Vähän lisää virtaa ja matka jatkuu. Kesäkuun 11.–13. päivä vietettiin Cadillac Summer Meetia Lappeenrannan lähellä Taipalsaaressa. Ilmat oli vielä melko koleita ja sateisia ja se näkyi väistämättä osanottajien määrässä. Autoja oli paikalla vain reilu kymmenkunta, jotkut tosin tulivat siviilikulkineillaan, jotkut Saunan jälkeen on mukava vilvoitella kauniissa järvimaisemassa. jopa prätkillä, eli porukkaa oli kuitenkin ihan kohtalaisesti. Tapahtuma eteni pääosin perinteisen kaavan mukaisesti, eli kävimme cruisailemassa Lappeenrannassa, syömässä kivassa laivaravintolassa, katselemassa upeita hiekkaveistoksia jne. Ihan mukavan oloinen kaupunki tuo Lappeenranta, olisi vaan saaneet kelit suosia. Ilta sujui leppoisasti Tsernobyl Cafen rytmien tahdissa ja tuttuja tapaillessa. Ensi vuonna taas uudelleen ja uudessa paikassa, toivottavasti nähdään taas paljon uusia kasvoja, mukavaa oli kuten kuvistakin näkyy. Sanotaan että harra stuksen voi nähdä jo naamasta, mutta jos kus se näkyy selästäk in. Jukka Tampio oli ottanut lelutkin mukaan, omatekemä ’59 radio-ohjattava. Letkassa kohti Lappeenrantaa. n satamassa ja Tässä olemme Lappeenranna aan em siirtymässä ruokail Vaikka keli näytti kovin kolealta, niin katto au ki tarkeni oikein hyvin. Myös nuori polvi viihtyi reissussa mukana kun meno oli rauhallista näkemmistä riitti. ”Hei varo, se voi tulla päälle!” Leidit cruisailee. ennyt paukut Baarimikolla oli yritystä, oli nim Cadillac-aiheisilla nimillä. ”Siispä rocki soi” - Tsernobyl Cafen tahdissa. Ruotsin vieraatkin tuntuivat viihtyvän. Kivisten perhepotretti. Tosin lapset taisi olla mummolass a. Lassella on hymy ja meno päällä kuten yleensäkin. Neuvottelua seuraavasta kohteesta ja reitistä. yjät röökipaikalla. Loppuillan yllätysesiint < Käytiin ihmettelemässä hiekkaveistoksia ja Tapsa otti heti vaikutteita, ja tavoitteli veistoksellisuutta itsekin. Perinteiset buutsinheittokisat menossa, > tällä kertaa ei heitetty pituutta vaan tarkkuutta. Paikalliset jäsenemme olivat suureksi avuksi suunnistus ongelmien kohdatessa. 12 10 Soile ja Jonne virittäytymässä tunnelmaan. 11 11 13 Perinteinen Forssan Pick-Nick visiitti 1.8.2010 Teksti Sami Heteaho, kuvat Jyrki J. Hytti Taas kerran hyvä kesäinen sää helli pohjoismaiden suurinta yksipäiväistä harrasteajoneuvotapahtumaa. Kalusto oli tänä vuonna mielestäni ehkä vielä aiempia vuosiakin eksoottisempaa mm. Auburnista soveltaen kopioituja piensarja-autoja oli peräti kaksin kappalein. Lisäksi oli pieniä englantilaisia urheiluautoja, talvivarusteltu ’59, vanhempaa kuormaautokalustoa jne. Erityisesti silmään pisti jo tuttu keltainen Superbird ylimitoitettuine siipineen ja mikä parasta auto on jokakesäisessä ajossa, eikä vain vitriinissä. Quentin Tarantinon Death Proof rainasta peräisin oleva Challenger säväyttää myös aina ja omaa kosolti katu-uskottavuutta. Cadillac Club of Finlandin väkeä näkyi myös mukavasti ja kuulumiset tuli tavan mukaan vaihdettua. Eräällä Clubilaisella oli tullut puoli vuosisataa täyteen ja päästiin nauttimaan samppanjat sen kunniaksi. Ehkä ensi vuonna järjestetään clubille oma standi Forssaan ?... katsotaan. Yllätyin myös Cadillac-merkkisten autojen tavattomasta määrästä Forssassa tänä n onta toine li paikalla m a. o a n n o vu Tänä 9 avo eampaa ’5 toistaan up vuonna, erityisesti 50- ja 60-luku olivat hyvin edustettuina. Yhdet Cadillac-matkalaiset tavattiin Citymarketin pihalla Forssassa. Tämä 50-luvun puolenvälin laite ei halunnut pyörittää starttia, joten Suomalais-Ugrilainen metsäremontti oli paikallaan. Autokunta oli muistaakseni tullut Kuopiosta asti, joten toivottavasti Pick-Nick tuli koettua ja viimeistään nyt ollaan jo myös kotona. Todella nätti tämä ’50 Cadillac Coupe de Ville. Tämä ’53 on kaunis, katsoi sitä mistä kulm asta tahansa Tässä näyttävä ’56 Eldorado. Kaiken kaikkiaan oli taas kerran mukava reissu vaikka niin paljon autokuntia lähti liian aikaisin pois tyhjentäen kenttää, syynä lienee ollut tavaton pölyävän hiekan määrä raviradalla, joka sotki autot varsin perusteellisesti, taisi niitä harmittaa jotka olivat jättäneet laittamatta avoautoista katot päälle. Ehkä hiekkaosuuden kastelu olisi ollut paikallaan? Eri vuosimallien Fleetwoodeja tuntu i riittävän harvinaisen paljon. ’59 Biarritz -malleja oli paikalla ainakin kaksi! Forssan Pick-Nick on nimensä veroisesti autoharrastajien suuri retkipäivä jolloin tavataan tuttuja ja ihaillaan upeita autoja joiden parissa on vietetty monet illat ja viikonloput, mielessä aurinkoinen kesä ja Forssan Pick-Nick. 12 13 Tässäpä oli hienosti kustomoitu ’60 sedan, siinä oli tavoittettu makeasti gansteri-tyyli, sopisi hienosti vaikkapa seuraavaan Batman elokuvaan Pingviini-miehen kulkineeksi. Teksti ja kuvat Sami Heteaho Cadillac Club of Finlandin retki Ruotsiin 19.8.–23.8.2010 Teksti ja kuvat Sami Heteaho Priimaa tavaraa Esittelyssä Verhoomo Prima Helsingistä Päätimme aloittaa uudentyyppisen kirjoitussarjan ja lähteä haastattelemaan henkilöitä ja yrittäjiä, jotka tunnetaan laajalti kotimaan harrastajascenessä. Kirjoitussarjan avaus osui luontevasti pitkänlinjan verhoiluasiantuntijaan eli Verhoomo Priman yrittäjään Lasse Vänttiseen. Lassen kädentaidot ovat tuttuja monille Clubilaisille, allekirjoittanut mukaanlukien. Lasse kertoi, että alunperin 80-luvun hän työskenteli valokuvauksen parissa ja ensimmäinen kosketus autoverhoiluun oli oman ’57 mallisen Chrysler New Yorkerin penkkien kasaan parsiminen. myös oman huonekalutuotannon ympärille. Toiminta alkoi Tomahawk Town -tallilla Helsingin Tapanilassa, mutta 2004 löytyi nykyiset toimitilat Helsingistä Porvoonkatu 15:sta. Tekemisen konsepti pysyy hyväksi koettuna, eli tehdään työt alusta loppuun itse. Keskeisenä teemana ja punaisena lankana Lasse sanoi olevan aidon kiinnostuksen tehtävään työhön, sekä korkea laatu huolimatta nykypäivän kiireisestä rytmistä. Hyvin tehty työ ja asiakkaan tyytyväisyys on palkitsevinta tässä ammatissa. Verhoiluteemat ja tyylit ovat vaihtuneet melkoisesti viimeisen viiden vuoden aikana, tekoon, pois lukien matot. Tuntimäärä on melkoinen eli noin 130, kun tehdään samalla tavalla kuin tehtaalta alun perin lähteneesä autossa (ovipaneelit, kattoverhoilu, istuimet runkojen kunnostus mukaanlukien). Puhutaan siis noin kolmen viikon työtunneista autoa kohden - melkoisesta savotasta on siis kyse. Voisi kuvitella, että työpäivien mennessä verhoilujen parissa suurempaa poltetta harrasteautoiluun ei enää välttämättä löytyisi, mutta Lassen tallista löytyy MR-kilpinen Buick Riviera vuodelta 1963, johon hän on aikanaan tehnyt sisustuksen jo auton edellisen omistajan aikana, tänä kesänä vierähti peräti kuukausi Rivieran puikoissa. Mukana menossa olivat: Ariitta, Jere, Tuomas, Anki, Laura, Ari, Mikko, Nakki, Arska, Sami, Tarja, Ninni ja Mika Meillä oli ilo vastaanottaa Ruotsin Clubilaisilta, Uffelta ja Monalta vierailukutsu Vallentunaan heidän kotitilalleen. Samana viikonloppuna olisi myös Barkabyn Wheels meeting ja Tukholman Cruising. Lähdimme reissuun kolmen autokunnan voimin. Pieni, tiivis, iloinen ja äänekäs ryhmä, yhteensä 12 normaalikokoista ja yksi pikkuinen matkaaja lähtivät reissuun, mukaan lukien Rock & Roll orkesteri Tshernobyl Cafe! Lähtö oli Turusta ilta-laivalla ja perillä olimme Tukholmassa varhain maanantai-aamuna, se ei selvästikään tuntunut olevan meille sopiva saapumisaika! Tanssiminen vaatii veronsa. Uffe ja Patrik olivat satamassa vastassa, mutta valitettavasti meillä meni tullissa yms. lähemmäs 1 1/2 tuntia ennen kuin päästiin jatkamaan matkaa kohti ensimmäistä välietappia, jossa meitä odottivat Kattis ja Björn tukevan ja maittavan aamupalan kanssa. Heidän tiluksillaan oli asiallista kalustoa asianmukaisessa miljöössä. Saab 92, Opel Rekord, Volvo 444, useita Buickeja, Olds Holiday jne., eikä tietenkään pidä unohtaa Kattiksen ’53 Cadillacia. Björnillä oli myös orastava traktorimania - liekö viettänyt liikaa vapaa-aikaa Uffen kanssa ? Kattiksen ja Björnin luota jatkettiin suoraan Uffen ja Monan luo. Iltapäivä meni höntsäillessä, saunoessa ja Uffen noin viittäkymmentä traktoria ihmetellessä (kts. www.uffesveteraner.se ), Porschea, BM:ää….kaikkea se teettää! Illalla oli luvassa kyläjuhlat heidän tallillaan, Tshernobylin kaverit vetivät hyvin takamukset ylös penkeistä ja ujommatkin siirtyivät ”betonille” muutaman limpparin jälkeen. Ilta alkoi hitaasti, mutta lopulta paikalla oli sms-ringin avustamana noin 100 henkeä. Lauantaina aikainen herätys ja valmistautuminen Wheels ulkoilmameetingiin Barkabyn lentokentällä. Maittavan aamiaisen jälkeen lähdettiin matkaan. Wheels meetingissä Cadillac Club of Sweden otti meidät vastaan ja vaihdettiin kuulumiset. Lahden takana Clubilla oli telttakatokset, pelit ja vehkeet mallillaan, ehkä mekin jonain päivä järjestäydymme samoin. Ajoneuvokalustoa tuli kierreltyä jonkin verran ja jälleen kerran keskimäärin hyvinkin korkea laatutaso pisti silmään. Muutama täysin originaalein tehdastarroin yms., detaljoitu Cadillac pisti silmään. Wheels meetingistä matka kävi sitten kohti Tukholman kantakaupunkia ja Cruisingia. Huhuja oltiin kuultu vapaamielisestä menosta ajoneuvojen ja viranomaisten kontrollien osalta, mutta yllätys oli silti suuri kun huomattiin, että keskustassa olikin täysi festarimeininki ja suunnilleen kaikki on sallittua esim., pysäköidä saattoi mihin tahansa, pick-nick teltat ja pöydät olivat suoraan teiden varsilla, jalkakäytävillä toki myös julkinen limpparin maistelu oli sallittua. Meille kerrottiin, että väki saapuu jo kahden korvilla varaamaan parhaat paikat autoille ja pick-nick vermeille. Hieman vanhempien ihmisten määrä Cruisingia seuraavan yleisön joukossa ja kaluston ratin takana oli suuri ja oli helppo todeta, että Ruotsin harrastajakulttuuri on vanhempaa ja vauraampaa, josta johtuen myös kalusto oli erittäin laadukasta. 14 Ruotsin Clubilaiset olivat varanneet ravintolan yhteiselle illalliselle aivan Tukholman keskustasta alle 100 metriä Sveavägeniltä, Kreikkalaisesta ravintolasta. Illallisella meni sitten hieman vellit ja puurot sekaisin huolimatta hyvästä suunnittelusta, joten Tarja, Patrik & Co. osallistuivat kansainväliseen ”kuka on tilannut mitäkin” tilaisuuteen, mutta lopulta siitäkin selvittiin. Illallisen jälkeen suunnattiin sitten pelipaikalle eli katselemaan Cruisingia. Mikään ei näyttänyt olevan kiellettyä ajoneuvoissa ja Poliisin teema Wheels meetingin yhteydessä järjestettävässä Cruisingissa oli katsoa läpi sormien, joka ehkä osaltaan selitti tapahtumat rennon meiningin vaikka koko ajan tapahtui kaikkialla. Sunnuntaina aamu otettiin rauhallisesti saunoen, aurinkoa ottaen ja kiireettömästä elämästä nauttien hyvässä seurassa. Iltapäivällä oli aika pakata kohti kotimatkaa. Oli aika sanoa näkemiin Uffelle ja Monalle. Tämän jälkeen käytiin vielä Patrikin ja Barbron luona parin kilometrin päässä Gasoline Alley -osoitteessa! Oli aika siirtyä laivalle ja nokka kohti Suomea. Osa porukasta jaksoi vielä bailata, suurimmalla osalla taisi alkaa punkka kutsua ”muunmerkkisten” odottaessa satamassa ja työtehtävien kutsuessa. Herätys klo 06:00 ja romppeet kasaan. Ennen kahdeksaa olimme jo satamassa purkamassa kuormia mitä mihinkin autoihin ja oli viimein aika myös tämän porukan jakaantua omille teilleen. Uffelle, Monalle, Patrikille, Barbrolle, Kattikselle ja Björnille vielä kerran sydämelliset kiitokset kaikista järjestelyistä koko porukan puolesta, oli ikimuistoinen retki! Lasse heitti yhden kommentin erityisesti Cadillac Clubilaisille, eli muistakaa että Cadillac on jo alunperinkin tehty paljon arvokkaammista materiaaleista ja paremmin työmenetelmin kuin esimerkiksi Vuosikymmenen vaihdetta kohden ja huonompien aikojen koettaessa matka vei verhoiluopintoihin Rajamäelle. Näiden opintojen jälkeen jäin pysyvästi alalle, mutta oman yrityksen perustaminen ei vielä siintänyt edes ajatuksissa. Vasta kun riittävä ammattitaito ja sitä kautta vahva itseluottamus omaan osaamiseen oli hankittu, niin oman yrityksen perustaminen tuli ajankohtaiseksi. Verhoomo Prima perustettiin vuonna 1995 ja toimintasuunnitelma perustui laajasti ajoneuvojen entisöinnin, kustomoinnin, sekä jonkin verran kustomointiteemoilla toteutettujen sisusten määrä on vähentynyt ja entisöinti alkuperäisellä tyylillä tuntuu olevan nyt päivän sana - erityisesti autojen osalta. Yhtenä erikoisuutena viime vuosina ollut ns. show rekat, joita on verhoiltu muutamia vuodessa, laitteet ovatkin olleet melkoisia palkintoharavoita, esim. oranssi rekka lehden kannessa esimerkkinä - Finsk Samuraj. vastaavan ikäiset Chevroletit, tästä seuraa monesti se harhaluulo että verhoilun osalta olisi olemassa jonkinlainen Cadillac-lisä mikä ei tietenkään pidä paikaansa. Tänä kevään ja kesän aikana on mm. Itkosen Timon ’59 saanut Verhoomo Primasta uudet verhoilut (ovipaneelit, penkit yms.), josta kuva liitteenäkin. Kyselin Lasselta myös karkeita työmääriä esim. kokonaisen ’59 Cadillacin verhoilun Lassen motto: ”verhoileminen ei ole vain työtä, se on elämäntapa”. 15 Teksti ja kuvat Jouni Hytti ja Jyrki J. Hytti Amerikan tuliaisia Cadillac Coupe de Ville 1949 Päätettiin lähteä Renqvistin Tapsan kanssa tutustumaan Amerikan ihmemaahan, tarkoituksena ei todellakaan ollut lähteä millekään autonhakureissulle, vaan ihan puhtaasti käydä katselemassa muutamia tapahtumia ja haistella tunnelmia. Ensimmäinen taphtuma oli edessä jo heti ekana aamuna, jonne lähdimme ajamaan hyvin aikaisin aamulla. Perille päästyämme tutkailimme tarjontaa - niin autoja kuin osiakin. Mutta kuinka ollakaan, eipä mennyt aikaakaan kun ensimmäinen auto oli hankittu, haaviin tarttui todella hyväkuntoinen ja siisti ’67 Ford CustomCab Camper Special. Vielä oli edessä puuttuvien osien haku myyjän tallilta, joka sijaitsi noin 200 mailin päässä. Jouduimme ajamaan vuoriston yli pitkälle sisämaahan ja sieltä sitten löytyi myyjän ”talli”, joka oli kaksi isoa hallia jotka olivat ääriään myöten täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempaa kalustoa - taisi olla onni että rahat loppuivat. Myyjä lupasi vielä toimittaa Cadillacin lastaus- aHuolto ja siivous aTuuraukset aLumiurakointi aVaihtolavakuljetukset paikalle Kaliforniaan polttoainekuluja vastaan ja näin hän myös teki. Autot saatiin aikanaan kotimaahan Bremerin Ykän ansiokkaalla avustuksella. Oli todella sykähdyttävää olla mukana kaivamassa autoja kontista Old Cars Worldin pihalla ja päästä heti tuoreeltaan rattiin. 24 h päivystys 0400 475 093 Museokatu 42 B 26, 00100 Helsinki fax (09) 454 3006, [email protected] K&K Kivinen Oy Reissun viimeisenä etappina oli Kaliforniassa Fontana Speedway Swap. Siellä lähes koko päivän kierreltyämme osui silmään varsin sopivan hintainen ja suhteellisen asiallisen näköinen Cadillac Coupe de Ville vuodelta 1949. Lähes yhdestä suusta totesimme ”tuollainen pitää saada”. Kiinnostusta lisäsi vielä se, että tiedossa oli melko alhainen valmistusmäärä, lisäksi autossa näytti olevan virheettömät listat sekä muut pikkuosat. Kyseinen malli on muuten Cadillacin ensimmäinen Hardtop-malli. Juteltiin omistajan kanssa autosta, hän kehui että moottori kehrää kuin kissa ja kaikki osat jotka eivät ole kiinni löytyvät kuitenkin hänen tallistaan, pienenä miinuksena oli toinen etukulma joka tosin oli korjattu, kuulemma kävi hieman tallin oveen kun jarruletku oli katkennut ratkaisevalla hetkellä. Kaupanteko eteni pian siihen pisteeseen että lyötiin kättä päälle, tosin meillä ei enää näin reissun loppupuolella ollut rahaa juuri nimeksikään. Myyjä ei suostunut kuin käteiseen, olivat kuulemma ruotsalaiset joskus huijanneet mies poloista autokaupoissa sillä seurauksella että, ruotsalaisten on turha häneltä tulla kyselemään sen enempää autoja kuin osiakaan. Kysyin hepulta suostuisiko hän pitämään autoa meille puoli tuntia raha-asioiden selvittämiseksi ja näin hän meille lupasi. Äkkiä yhteyttä kavereihin joilla saattaisi olla riittävästi käteistä, onneksi löytyi kavereita jotka pystyivät pikamääräyksellä järjestämään tarvittavan summan. Kun palasimme autolle, pyöri siinä jo muitakin ostajaehdokkaita jotka olivat heti tarjoamassa myyjälle täyttä pyyntihintaa käteisellä. Myyjä katseli meitä ja näitä muita ostajaehdokkaita mietteliään näköisenä. Minä muistutin häntä heti siitä, että hetki sitten oli lyöty kättä päälle ja olit luvannut auton meille, niinpä hän sanoi että okay, auto on teidän. KIINTEISTÖHUOLTO J.TIKKINEN OY Matkailuautot ja -vaunut, työmaavaunut, peräkärryt, varaosat ja tarvikkeet. Meiltä myös isot autotrailerit USA-autoille. Onnelliset omistajat poseeraamassa uuden hankintansa edessä. Ja tässä ex omistaja hivelee hyvästiksi... entistä autoaan ...mutta tuskin ikävää kovin pitkään kestää, sillä kotipihalta löytyy pari täyt tä hallia tällaista näkymää. 800 € Nyt myynnissä hp. vain 13 7947 584 6273, Tapsa 050 555 soita Jonne 050 Ja viimein pitkän odotuksen jälkeen kotimaan kamaralla kontin purkua, suureksi helpotukseksi kaikki oli kunnossa. Verhoomo Prima Porvoonkatu 15, 00510 Helsinki puhelin 0400 949 549 e-mail: [email protected] ” Verhoileminen ei ole vain työtä, se on elämäntapa” 16 Valimontie 1 04300 Tuusula e-mail: [email protected] www.kkkivinen.fi puh. (09) 273 1707 fax (09) 273 1706 Kari Kivinen 0400 817 217 Karo Kivinen 0400 439 579 Teksti Jyrki J. Hytti, kuvat: Jyrki J. Hytti ja Helsingin automuseo Kekkonen, Kekkonen, Kekko nen, Kekkonen, Kekkonen... Tulipa kerrankin ajettua historiallisesti merkityksellistä Cadillacia, ei kuitenkaan Elviksen vanhaa (niitähän riittää...), vaan harvemmin esillä ollutta, Tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkosen virka-autona 1969–1978 toiminutta Cadillac Fleetwood 75 Limousinea vuodelta 1969. Se on jyhkeä ilmestys, aivan kuten Kekkonen itsekin aikanaan. Tämä upean historian omaava vaakunakilpinen auto kuuluu Helsingin automuseon kalustoon. Tämä mahtava Cadillac symbolisoi mitä mainioimmin juuri Kekkosen aikaa, ei mitään turhan prameaa, mutta vakaata ja vankkaa menoa kohti ruusuista tulevaisuutta. En yhtään epäile, etteikö tämä 375-hevosvoimainen Cadillac olisi ollut mieleinen kulkuneuvo niin presidentti Kekkoselle kuin hänen kuljettajilleenkin. Isosta koostaan huolimatta se on varsin helppo käsiteltävä, toisin kuin nämä tämänpäivän ylipitkät limusiinit ja ajo-ominaisuudetkin ovat kohtalaista luokkaa eikä auto siinä suhteessa juurikaan jää jälkeen tämän päivän vastaavista. Lukkoperä parantaa mukavasti käsiteltävyyttä ja etenemiskykyä talviliukkailla, painokin on pysynyt melko järjellisissä lukemissa - tämä on nimittäin viimeinen Suomen presidentin käyttämä panssaroimaton auto. Muistan jostain joskus lukeneeni, että tämän Cadillacin huippunopeudeksi olisi Turuntiellä Histan suoralla saatu 195 km/t ja presidentti Kekkosen myös pitäneen vauhdista. Kuvassa luovutus UKK:lle. Vas. GM vientijohtaja H. G. Carpenter, Suomen GM joht. Knut Sundman, UKK, Christian Tötterman Nikolajeff, adjutantti Urpo Levo ja oikealla Nikulta Raimo Manninen, joka toimi autonkuljettajana. Jos joskus on tarvetta ottaa vaikkapa henkivartioita mukaan, on heille omat esiinkäännettävät istuimensa. Ne kyllä valitettavasti syövät muuten niin ruhtinaallista jalkatilaa. Kuvaavaa vauhdin käytöstä on se, että 180 kilometrin matka Tamminiemestä presidentin kesäasunnolle Kultarantaan taittui Cadillacilla parhaimmillaan tunnissa ja 35 minuutissa! 18 Tätä auto ei todellakaan ole suunniteltu kuljettajan ympärille, vaikka ohjaamo on periaatteessa aivan samanlainen kuin vastaavassa sedanissa, niin jotain on kuitenkin jäänyt Tässsä kuvassa Tasavallan presidentin kanslia luovuttaa Cadillacin Helsingin automuseon edustajille. Kuljettajan paikka on melko ahdas, ilmeisesti ennen aikaan kuljettajat oli pienempiä kuin nykyään. Penkissä ei ole pituussäätövaraa juuri lainkaan. uupumaan - nimittäin tila! Ilmeisesti entiseen aikaan kuljettajat olivat selvästi pienempiä kuin minä, nyt tällainen peruskokoinen (185 cm) kuski kokee olonsa hieman ahdistuneeksi, ei tahdo oikein jaloille olla tilaa ja ratti tunkee syliin. Syynä on tietenkin ohjaamon ja matkustamon välinen lasi, jonka voi halutessaan nostaa ylös kuulo- ja näkösuojaksi. Takapenkillä sen sijaan ei maailman kurjuus pääse ahdistamaan, tilaa on oikoa jalkojaan, ilmastoinnin voi säätää mieleisekseen ja luurista voi huudella Aaltoselle ohjeita. Lisäksi meno takapenkillä tuntuu mukavalta liukumiselta, eikä melu rasita korvia. Jos joskus on tarvetta ottaa vaikkapa henkivartioita mukaan, on heille omat esiinkäännettävät istuimensa heti ohjaamon takana. Ne valitettavasti syövät muuten niin ruhtinaallista jalkatilaa. Kulkupuolesta vastaa 472 cid (7,7 L) V8, jonka 375-hevosvoimaa ja 500 Nm vääntö 19 19 riittävät kyllä ripeämpäänkin liikkumiseen, kuten tuossa aikaisemmin tulikin jo mainittua. Tämä moottori ei ole mitenkään erityisen tunnettu taloudellisuudestaan ja niinpä menoveden menekki onkin melkoista varsinkin kun lisäpituus tuo mukanaan väistämättä myös lisäpainoa. Tämä Cadillac siirtyi Helsingin automuseon hallintaan melko erikoisella tavalla. Pete Karusuo oli haastattelemassa siihen aikaan linnanvoutina toiminutta Erkki Ahokasta presidenttien autoista Fiude-kirjaansa varten, kun linnanvouti ohimennen mainitsi, että tuolle Kekkosen vanhalle Cadillacille pitäisi löytää koti, johon Karusuo totesi että uusi koti voisi olla vaikkapa Helsingin automuseo. Viikon päästä putosi virallisen näköinen kirje luukusta ja siinä todettiin lyhyesti että Kekkosen Cadillacin voisi sitten tulla hakemaan pois. Auto on kuitenkin edelleen Tasavallan presidentin kanslian omistuksessa, mutta Helsingin automuseon hallinnassa. Tämän historian havinaa sisältävän Cadillacin juhlavaa kyytiä onkin nyt lähes kenen tahansa mahdollisuus kokea, Helsingin automuseo vuokraa tätä ja montaa muuta upeaa autoa mm. hää- ja juhlatilaisuuksiin - tietenkin kuljettajan kera. Helsingin automuseo sijaitsee osoitteessa Munkkisaarenkatu 12, 00150 Helsinki www.automuseo.fi KUTSU PERINTEISET PIKKUJOULUT Cadillac Club of Finland ry:n Sääntömääräiseen syyskokoukseen la 27.11.2010 klo 15.30 Räyskälän lentokentällä 27.–28.11.2010 Paikka: Räyskälän lentokenttä, Räyskälä Osoite: Räyskäläntie 311, 12820 Räyskälä Pikkujouluohjelma la. 27.11.2010 Esityslista 1. Kerhon puheenjohtaja avaa kokouksen 2. Valitaan kokoukselle puheenjohtaja UKAAN M E L 3. Valitaan kokoukselle sihteeri U T KUTA 4. Valitaan kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja JA VAI N kaksi äänenlaskijaa KLUBI N! TAA 5. Todetaan kokouksen päätösvaltaisuus TOIMIN 6. Hyväksytään kokouksen esityslista 7. Päätetään vuoden 2011 jäsenmaksut 8. Laaditaan tulo- ja menoarvio vuodelle 2011 9. Valitaan klubin johtokunta vuodelle 2011 10. Valitaan kaksi tilintarkastajaa ja kaksi varatilintarkastajaa vuodelle 2011 11. Käsitellään muut esille tulevat asiat - American Car Show 2011, Helsinki - Hot Rod & Rock Show 2011, Tampere - Classic Motor Show 2011, Lahti - Cadillac Summer Meet 2011 (11.6.2011?) 12. Päätetään kokous 15:00 Saapuminen Räyskälään -huoneiden avaimet saa Mika Saloselta 15:30 Sääntömääräinen syyskokous 17:00–19:00 Sauna naiset 19:00–21:00 Sauna miehet 21:00 Illallinen Bändi: Blue Moon Rockers su. 28.11.2010 9:00–11:00 Aamiainen 15:00 Huoneiden luovutus Lisätiedot: pj Jukka Tikkinen 0400 475 093 varapj. Mika Salonen 041 501 6931 Karo Kivinen 0400 439 579 ? e n o k ö k i i k Ys n avuksi Zetor! etaa Kun kone uuvahtaa, ot rien ataan huikopalaa trakto riravintola, jossa hauk kto ja tra ku ma ton lva sia hu lai on ma Zetor sta tulvii suo joraten lystiä. Ruokali kupeessa ja pidetään asti. ja apetta saa pilkkuun unnaksi Kaivopiha! Starttaas jo – ja ota su RAVinToLA ZeToR - MAnneRHeiMinTie 3-5 - kAiVoPiHA - HeLsinki - ZeToR.neT Zetor_Cadillac_club_191x67_280810.indd 1 20 25.8.2010 14:23:04 21 Clubin uudet nettisivut avattu! Clubin uudet sivut saatu vihdoin julkaistua pitkähkön rauhallisemman jakson jälkeen, kuten monet jo toivottavasti ovat huomanneetkin. Sivuston ylläpito, sekä jatkokehitys nyt huomattavasti helpompaa ja nopeampaa sivuston rakentuessa kaupallisen julkaisujärjestelmän päälle. Uuden julkaisujärjestelmät työkalut on vastaavia kuin missä tahansa Microsoftin Word, PowerPoint yms. ohjelmistoissa, joten erikoisosaamista ei enää tarvita. Ominaisuuksista mainittakoon Galleria, Webshop, Kalenteri jne. Gallerian osalta jatkokehityskohteina vielä mietitään tunnusten yms. käyttön osalta, jotta Server-hotellilta varaamamme levytila ei heti jäisi riittämättömäksi. Uudet sivustot on alustan osalta valmisteltu yhdessä Virta Graphicsin kanssa, joka tarjoaa meille myös tukipalvelut. Clubin uusien sivujen sisältö pyritään pitämään ajan tasalla suomeksi ja englanniksi allekirjoittaneen toimesta. Kuten olette ehkä huomanneet, olemme laittaneet Clubin toimintaa tukevien yritysten bannereita näkyville, tämä luo osaltaan uudenlaista uskottavuutta. Yksi kaikkein keskeisimmistä jatkokehityskohteista on Webshop, jonka sisältöä suunnittelemme parhaillaan niin toiminnallisuuden, tuotteiden kuin maksutapojenkin suhteen. Loppusyksystä alkaa myös foorumin muokkaus samanlaiseen väriteemaan kuin itse Clubin sivustokin. Kaikki vinkit jatkokehityksen suhteen ovat tervetulleita! Olisi ensiarvoisen tärkeää saada palautetta, tietoa tapahtumista, kuvia jne, jotta saisimme nyt elävöitetyt sivustot kehittymään ja pysymään pirteinä jatkossakin. CadillacNEWS Cadillac News nro 3/2010 KERHOTUOTEKAUPPA Cadillac Club of Finlandin KERHOTUOTTEITA voit tilata postitse kerhotuotekauppias Timo Huupposelta, puh. 050 336 1190 tai sähköpostitse osoitteesta [email protected]. Kerhotuotteita myydään myös kerhon tapahtumissa. Tuotteiden tilaukset tulisi tehdä kuukauden ensimmäiseen perjantaihin mennessä (Cruising- perjantai), ja ne postitetaan seuraavalla viikolla. Tilauksiin lisätään postimaksu painon mukaan ISSN 1237–7791 UUTUUSTUOTTEITA! JULKAISIJA Cadillac Club of Finland ry PL 110, 00181 Helsinki www.cadillacclub.fi PÄÄTOIMITTAJA T-paita uudella kuvalla. Jyrki J. Hytti puh. 050 320 7940 T-paita jossa UUSITTU kuva tekstillä Cadillac Club of Finland. Musta ja valkoinen. Koot S - XXL. [email protected] 10,- ILMESTYMINEN Terveisin Sami Heteaho Lehti on Cadillac Club of Finland ry:n virallinen Käykää tutustumassa: www.cadillacclub.fi jäsenjulkaisu. Lehteä ei voi tilata, vaan se postitetaan kaikille jäsenmaksunsa suorittaneille CCoF:n jäsenille. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa (kevät, kesä, syksy ja talvi) ILMOITUKSET/AINEISTOT Kätevä kokoontaitettava Cooler kauppa/piknik kori, jossa tyylikäs muotoilu. Värit: punainen, oranssi, liila, turkoosi, lime, musta. Koko: 39 x 24 x 27 Bercato tuoli Materiaali nylon/alumiini. Eri värejä. Cadillac Club of Finland ry HUOM! Nyt myös naisten huppari väri vaaleanpunainen. Rinnassa brodeeraus Cadillac Club of Finland JOHTOKUNTA 2010 30,- käyttää myös yhdistyksen internet sivuilla. Lehteen tulevat artikkelit, ilmoitustilavaraukset 15,- ja -aineistot toimitetaan pääsääntöisesti sähköisessä muodossa osoitteeseen: [email protected] tai Jos hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista, toiminnallisista tai asiakkaasta johtuvasta syystä voida julkaista, CCoF ei vastaa ilmoittajalle VARAPUHEENJOHTAJA, RAHASTONHOITAJA JA SIHTEERI Mika Salonen, 041 501 6931 [email protected] mahdollisesti aiheutuvista vahingoista. CCoF:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa tapahtuneesta virheestä rajoittuu ilmoi- WEBMASTER Sami Heteaho [email protected] Tommi Mäntykoski [email protected] 2,- 12,- Upea värijuliste, koko A3 5,- tuksesta maksetun hinnan palauttamiseen. KERHOTUOTTEET Timo Huupponen, 050 336 1190 Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista JÄSENET Jani Saranpää, 050 505 7626 Marko Muikku, 050 592 3171 Paavo Kaarasmaa ULKOASU/TAITTO 22 Twillipaita, jossa rintaan brodeerattuna Cadillac Club of Finland. Väri musta. Jyrki Advertising p. 0400 624 093 Naisten T-paita, V-aukon alapuolella brodeeraus Cadillac Club of Finland. Musta, vaal.pun. ja vaal.sin. 25,- JYRKI J. HYTTI Jyrki Advertising KANNEN KUVA Jyrki J. Hytti Lasten T-paita, Mauri Kunnaksen piirtämällä kuvalla, uudet värit: valkoinen ja vaalean sininen. LED-sytytin nahkapussissa, väri hopea, lasermerkkaus Cadillac Club of Finland Pinssi, tummansininen 3 €. Avaimenperä, metallia 4 €. Kuulakärkikynä, musta ja sininen 2 €. Kaikissa CCoF-logo tai teksti. Jyrki J. Hytti Ari Naskali 15,- Majoituspalvelua komennusmiehille Sanna Lehojoki, 0500 798 555 Veikko Salonen, 040 728 3973 ä äss sel sa a k n as and. l , jo hih ari uva, f Fin p p o Hu ittu k lub nen. C i uus illac puna d Ca ta ja s Mu Sateenvarjo, hopea/tummansininen. Painatus yhdessä lohkossa Cadillac Club of Finland Jyrki J. Hytti, Pisanniitty 4 D 38, 02280 Espoo PUHEENJOHTAJA Jukka Tikkinen, 0400 475 093 [email protected] 40,- Lippis, brodeeraus Cadillac Club of Finland. Musta ja viininpunainen. Lehden toimitukseen lähetettyjä kuvia voidaan KALUSTO + POSTITUS Kari Reiman, 050 572 7996 20,- Mainonta, mainoslehtiset, asiakaslehdet, esitteet, logot, lomakkeistot, käyntikortit, bannerit, nettisivut - eli lähes mitä vain! Soita ja pyydä tarjous! Jyrki Advertising Pisanniitty 4 D 38 02280 ESPOO puhelin 050 320 7940 [email protected] TAKAKANSI MAINOSPAIKKA ANNA V8-MAGAZINEN JYLISTÄ KOTONASI JA TILAA SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI! WWW.VEEKASI.NET/TUTUSTU ESITTELYT JATIETOA TIETOA• TAPAHTUMAT • TAPAHTUMAT NÄYTTELYT • HARRIKAT • KISAT • V8-MARKET • TYTTÖKALENTERI ESITTELYT •• TEKNIIKKAA JA JAJA NÄYTTELYT • HARRIKAT • KISAT • V8-MARKET • TYTTÖKALENTERI