1. No category

PÄIVÄKIRURGISTEN POLVILEIKKAUSPOTILAIDEN TOIMINTAKYKY JA KIPU
Lysholmin polvi-indeksi subjektiivisena mittarina
Koskisairaalassa
Hannamari Elo
Saara Joki-Erkkilä
Opinnäytetyö
Lokakuu 2015
Hoitotyön koulutusohjelma
Hoitotyön suuntautumisvaihtoehto
TIIVISTELMÄ
Tampereen ammattikorkeakoulu
Hoitotyön koulutusohjelma
Hoitotyön suuntautumisvaihtoehto
HANNAMARI ELO & SAARA JOKI-ERKKILÄ:
Päiväkirurgisten polvileikkauspotilaiden toimintakyky ja kipu
Lysholmin polvi-indeksi subjektiivisena mittarina Koskisairaalassa
Opinnäytetyö 62 sivua, joista liitteitä 5 sivua
Lokakuu 2015
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata päiväkirurgisten polvileikkauspotilaiden subjektiivista toimintakykyä ja kivunastetta ennen leikkausta ja paranemisen eri vaiheissa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli myös testata kyselylomakkeen käytettävyyttä Koskiklinikalle. Tavoitteena oli saada tietoa potilaiden toimintakyvystä ja kivusta, ja näin kehittää
polvileikkauspotilaiden hoitoa Koskisairaalassa. Tavoitteena oli myös saada kokemuksia
kyselylomakkeen käytettävyydestä. Opinnäytetyössä käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Strukturoituna kyselylomakkeena toimi Lysholmin polvi-indeksin pohjalta
tehty lomake, johon Koskisairaalan polvileikkauspotilaat vastasivat neljässä eri vaiheessa: ennen leikkausta, sekä viikon, kuukauden ja kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta. Ensimmäiseen kyselyyn vastasi 45 potilasta.
Polven lukkiutuminen ja pettäminen olivat suurimmillaan ennen leikkausta, kun taas ontuminen, apuvälinetarve, turpoaminen, porraskävelyn ongelmat ja kyykistymisvaikeudet
olivat suurimmillaan viikon kuluttua leikkauksesta. Toimintakyky on kaikkien osa-alueiden kohdalla aloitustilannetta parempi. Kolmen kuukauden kuluttua enemmistöllä oli turvotusta suuren rasituksen jälkeen ja hieman kyykistymisvaikeuksia. Lysholmin polvi-indeksistä potilaat saivat kolmen kuukauden kuluttua toimenpiteestä keskiarvoltaan 83 pistettä, mikä tarkoittaa kohtalaista toimintakykyä. 59 prosentilla potilaista toimintakyky oli
kuitenkin hyvästä erinomaiseen.
Ennen toimenpidettä lähes kaikilla potilailla oli polvikipuja. Kolmen kuukauden kuluttua
suurimmalla osalla potilaista kipua esiintyi välillä suuren rasituksen yhteydessä, mutta
enemmistö ei kokenut kivun haittaavan. Naiset ovat olleet keskimäärin miehiä kivuliaampia koko kyselyn ajan. Kipu oli korkeimmillaan toimenpiteen jälkeisenä päivänä, jolloin
44 prosenttia potilaista koki voimakasta kipua. Kipulääkityksen tuomaan apuun suurin
osa potilaista oli tyytyväisiä, ja enemmistö koki kivunhoidon ohjeistuksen kiitettäväksi.
Hieman yli puolet potilaista koki kipulääkityksen aiheuttaneen sivuvaikutuksia. 9 prosenttia potilaista oli tyytymättömiä kivunhoitoon. Potilaat toivat esille kipulääkkeen tehon riittämättömyyden sekä riittämättömän informaation annetun kipulääkityksen sivuvaikutuksista. Kotiutumisen jälkeen pahoinvointia esiintyi 22 prosentilla potilaista.
Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että täydellinen toipuminen toimenpiteen jälkeen kestää
pitkään ja leikkauksen jälkeinen kipu on kohtalaisen voimakasta. Voimakkaasta kivusta
huolimatta kivunhoito on pääsääntöisesti riittävää.
Asiasanat: toimintakyky ja kipu, päiväkirurgia, polvileikkaus, Lysholmin polvi-indeksi
ABSTRACT
Tampereen ammattikorkeakoulu
Tampere University of Applied Sciences
Degree Programme in Nursing and Health Care
HANNAMARI ELO & SAARA JOKI-ERKKILÄ:
Ambulatory Knee Surgery Patient’s Physical Performance and Pain
Subjective Evaluation using Lysholm Knee Scoring Scale in Koskisairaala Hospital
Bachelor's thesis 62 pages, appendices 5 pages
October 2015
The purpose of this study was to describe ambulatory knee surgery patient’s physical
performance and pain. The purpose was also to test the modified Lysholm Knee Scoring
Scale in Koskisairaala Hospital.
The study was conducted using quantitative research methods. The modified Lysholm
Knee Scale was used as a structured electronic questionnaire and sent to patients before
and after surgery. The sample of the study consisted of 45 mixed knee surgery patients
with response rate of 80 % in the first questionnaire.
Locking and giving way sensations were at their highest before surgery, whereas limping,
support using, swelling, problems climbing stairs and squatting were at their highest week
after surgery. Three months after most of the patients had swelling in the knee on severe
exertion and slight problems squatting. Patient’s average score in the last questionnaire
was 83 points which stands for fair physical function. 59 % (n=25) of the patients scored
good to excellent results.
On the day after surgery 44 % of the patients experienced severe pain. Three months after
most of the patients had inconstant and slight pain during severe exertion. On average,
women were in more pain during the whole study. Majority of the patients were pleased
with the analgesic and felt the instructions were very good. A little over half had side
effects from the pain medication. Four (9 %) of the patients were unsatisfied with the pain
treatment. They brought up inadequate pain relief and deficient information of the side
effects of given treatment. Post discharge nausea was experienced by 22 % (n=10).
Key words: physical performance and pain, ambulatory surgery, knee surgery, lysholm
knee scoring scale
4
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ...................................................................................................... 6
2 TARKOITUS, TEHTÄVÄT JA TAVOITE ..................................................... 7
3 KOSKISAIRAALA ........................................................................................... 8
4 TEOREETTINEN VIITEKEHYS..................................................................... 9
5 PÄIVÄKIRURGISET POLVILEIKKAUKSET ............................................ 10
5.1 Yleisesti ................................................................................................... 10
5.2 Kierukan korjaus tai poisto ...................................................................... 11
5.3 Eturistisiteen korjaus (ACL-rekonstruktio) ............................................. 12
5.4 Polvilumpion korjaus (MPFL-rekonstruktio) .......................................... 13
6 TOIMINTAKYKY JA KIPU LEIKKAUKSEN JÄLKEEN .......................... 14
7 LYSHOLMIN POLVI-INDEKSI ................................................................... 16
8 MENETELMÄ ................................................................................................ 17
8.1 Kvantitatiivinen tutkimusmenetelmä ....................................................... 17
8.2 Aineiston keruu ........................................................................................ 18
8.3 Aineiston analysointi ............................................................................... 19
9 TULOKSET .................................................................................................... 20
9.1 Tutkimusaineisto ...................................................................................... 20
9.2 Toimintakyky ........................................................................................... 21
9.2.1 Ontuminen ..................................................................................... 21
9.2.2 Apuvälinetarve .............................................................................. 24
9.2.3 Lukkiutuminen .............................................................................. 25
9.2.4 Pettäminen (löysyys, hetkuvuus) .................................................. 28
9.2.5 Turpoaminen ................................................................................. 31
9.2.6 Porraskävely .................................................................................. 33
9.2.7 Kyykistyminen .............................................................................. 35
9.2.8 Toimintakyky Lysholmin polvi-indeksin pisteytyksen mukaan ... 38
9.3 Kipu ......................................................................................................... 39
10 POHDINTA ..................................................................................................... 46
10.1 Opinnäytetyöprosessi ............................................................................... 46
10.2 Opinnäytetyön eettisyys ........................................................................... 47
10.3 Opinnäytetyön luotettavuus ..................................................................... 48
10.4 Tulosten tarkastelu ja johtopäätökset ....................................................... 50
10.5 Jatkotutkimusehdotukset .......................................................................... 53
LÄHTEET ............................................................................................................. 54
LIITTEET ............................................................................................................. 57
Liite 1. Toimintakyvyn ja kivun arviointi-kysely: ennen leikkausta, kuukausi
leikkauksesta ja kolme kuukautta leikkauksesta ...................................... 57
5
Liite 2. Toimintakyvyn ja kivun arviointi-kysely: viikko leikkauksesta ......... 59
6
1
JOHDANTO
Päiväkirurgisten hoitojaksojen määrä on yli kaksinkertaistunut koko Suomessa vuodesta
1997 vuoteen 2012 mennessä. Tosin polven tähystykset ovat vähentyneet vuodesta 2000
vuoteen 2012 mennessä melkein kolminkertaisesti. (THL 2013.) Yleisin tähystystoimenpide on polven tähystys, ja se tehdään yleensä päiväkirurgisesti. Päiväkirurgisten toimenpiteiden osuus elektiivisissä eli suunnitelluissa leikkauksissa on Suomessa yli 50 %. Se
on kustannustehokasta, sillä potilas saapuu ja poistuu sairaalasta saman päivän aikana.
Päiväkirurgiset potilaat ovat useimmiten hyvin tyytyväisiä saamaansa hoitoon. (Mattila
& Hynynen 2012, 1423.)
Polven tähystyksessä hoidettavista vaivoista yleisimpiä ovat repeytyneet nivelsiteet, polvilumpion ongelmat, irtokappaleet ja nivelkierukan repeämä. Tähystystoimenpide aiheuttaa avoleikkausta vähemmän komplikaatioita. Toimenpiteen jälkeen voi kuitenkin tulla
lievää, seurantaa vaativaa oireilua, jolloin potilaan toimintakyky rajoittuu, toipuminen
pitkittyy ja hoidon kustannukset kasvavat. (Mustajoki & Kaukua 2008; Mattila 2011, 36.)
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata Koskisairaalassa polvileikattujen potilaiden subjektiivisia kokemuksia toimintakyvyn ja kivun suhteen. Lysholmin polvi-indeksin
pohjalta tehdyllä kyselylomakkeella selvitetään keväällä 2015 polvileikattujen potilaiden
toimintakykyä ja kipua neljässä eri vaiheessa ennen ja jälkeen toimenpiteen.
Opinnäytetyö toimii Koskisairaalalle pilottina polven toimintakyvyn ja kivun mittaamisessa. Opinnäytetyön aihe on alun perin lähtöisin siitä, että vakuutusyhtiöt vaativat hoidon vaikuttavuuden mittaamista ollessaan maksusitoumuksillaan Koskisairaalan toimenpiteiden suurimpia maksajia.
7
2
TARKOITUS, TEHTÄVÄT JA TAVOITE
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata päiväkirurgisten polvileikkauspotilaiden
subjektiivisia kokemuksia toimintakyvyn ja kivun suhteen neljässä eri vaiheessa; ennen
leikkausta, sekä viikon, kuukauden ja kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta.
Opinnäytetyön ongelma:
Minkälainen on polven toimintakyky ja subjektiivinen kivunaste ennen
leikkausta ja paranemisen eri vaiheissa?
Opinnäytetyön tavoitteena on saada Koskisairaalalle tietoa potilaiden toimintakyvystä ja
kivusta, ja näin kehittää polvileikkauspotilaiden hoitoa. Tavoitteena on myös saada kokemuksia kyselylomakkeen käytettävyydestä. Opinnäytetyön tekijöiden tavoitteena on lisätä omaa tietoaan polvileikkauksista, niistä kuntoutumisesta, toimintakyvyn ja kivun
mittaamisesta, sekä kvantitatiivisesta tutkimustavasta.
8
3
KOSKISAIRAALA
Koskiklinikka (Tampereen Lääkärikeskus Oy) on yksityinen terveyspalveluiden tuottaja,
joka tarjoaa palveluita niin henkilöasiakkaille kuin yrityksillekin. Koskiklinikalla työskentelee yli 200 yleis- ja erikoislääkäriä, ja yritykseltä löytyy myös sairaanhoitajan vastaanotto. Koskiklinikka pyrkii uudistamaan ja parantamaan toimintaansa ja palveluitaan
jatkuvasti muun muassa asiakaskyselyiden avulla. Yrityksille Koskiklinikka toimii työterveyspalvelujen kautta, jolloin työhyvinvointi, työterveys, sairaudenhoito ja kuntoutus
ovat korkeassa asemassa. Koskiklinikan tilat sijaitsevat Tampereella Koskikeskuksessa,
Villilässä, Hermiassa ja Pirkkalassa. (Koskiklinikka 2013a; Koskiklinikka 2013c.)
Koskisairaala toimii Koskikeskuksen tiloissa, jossa työskentelee noin 70 oman erikoisalansa kirurgia, palvelupäällikkö, 11 sairaanhoitajaa ja asiakasneuvoja. Koskisairaalassa
toimenpiteet tehdään pääsääntöisesti päiväkirurgisesti, jolloin sairaalassaoloaika on lyhyt. Mikäli vointi ja hoito vaativat, on Koskisairaalassa mahdollista saada hoitoa yön yli.
Toimenpiteen suunnittelu ja päätös tehdään erikoislääkärin kanssa. Tämän jälkeen potilas
sopii ajanvarauksessa toimenpiteen ajankohdasta, jolloin asiakkaan toiveet ja pyynnöt
otetaan huomioon. Koskisairaalan tilat ovat modernit ja päiväkirurgista toimintaa tukevat.
Sairaalassa on neljä leikkaussalia, 11-paikkainen heräämö ja kaksi potilashuonetta mahdollisia yöpymisiä varten. (Koskiklinikka 2013a; Pistemaa-Savisto 2015.)
Polven tähystys on yleisin Koskisairaalassa tehtävä toimenpide, ja se tehdään yleensä
spinaalipuudutuksessa. Polvileikkauksien kesto vaihtelee puolesta tunnista kahteen tuntiin, jonka aikana potilaan on mahdollista seurata toimenpiteen kulkua monitorilta. Heräämössä potilaan vointia seurataan noin kolmen tunnin ajan. Vaikka potilaat kotiutuvat
yleensä kyynärsauvojen kanssa, saa leikatulle jalalle varata alusta lähtien. (Koskisairaala
2013b.)
9
4
TEOREETTINEN VIITEKEHYS
Jotta opinnäytetyön aiheeseen voisi syventyä tarkemmin, esittelemme sitä aluksi teorian
kautta. Teoria-osuus syventyy päiväkirurgisiin polvileikkauksiin, joista esittelemme tarkemmin opinnäytetyön kannalta oleellisimmat, eli kierukan poiston ja korjauksen, eturistisiteen korjauksen ja polvilumpion korjauksen. Teoria-osuudessa käymme myös läpi toimintakykyä ja kipua polvileikkausten jälkeen. Esittelemme tässä osuudessa myös yleisellä tasolla Lysholmin polvi-indeksin, josta opinnäytetyön kyselylomakkeen muunneltu
versio on tehty. (Kuvio 1.)
KUVIO 1. Teoreettinen viitekehys
10
5
5.1
PÄIVÄKIRURGISET POLVILEIKKAUKSET
Yleisesti
Polvi on ihmisen suurin nivel, ja sitä vakauttavat staattiset rakenteet eli nivelsiteet, kierukat ja polvea ympäröivät lihakset. Polvi on myös yleisin hoitoa vaativa vammautuva nivel. Polveen tuleva jatkuva kuormitus ja polvinivelen suuri liikelaajuus altistavat polven
rasitukselle ja vammoille. Polven vamman voi aiheuttaa rasitus, kuluminen, urheilu- ja
työtapaturmat. Polvikipujen taustalta voidaan etsiä eri syitä riippuen siitä, minkä ikäinen
potilas on, ja onko oireilu tapaturman aiheuttamaa vai onko taustalla nivelsairauden aiheuttama kipu. Polven vammat voivat olla myös kivuttomia, sillä rustopinnassa ei ole
hermopäätteitä. Kivun aiheuttajia voivat olla rustonalainen luu tai nivelkalvo, joissa molemmissa on runsaasti hermotusta. Hermopäätteet reagoivat herkästi paineeseen, jonka
voi aiheuttaa esimerkiksi polven sisäinen turvotus. (Björkenheim ym. 2008; Roberts, Alhava, Höckerstedt & Leppäniemi 2010, 955; Koskiklinikka 2013b.)
KUVA 1. Polvinivelen rakenne (Kustannus Oy Duodecim 2015)
Polven tähystys tehdään useimmiten päiväkirurgisesti. Päiväkirurgia on hoitojakso, joka
sisältää suunnitellun toimenpiteen sekä mahdollisen heräämöhoidon kahdentoista tunnin
sisällä sairaalaan tulosta. Päiväkirurginen toimenpide tehdään leikkaussalissa, ja se vaatii
aina laajan puudutuksen, yleisanestesian tai laskimosedaation. Polven tähystyksessä hoidettavista vaivoista yleisimpiä ovat repeytyneet nivelsiteet, polvilumpion ongelmat, irtokappaleet ja nivelkierukan repeämä. (Mustajoki ym. 2008; Käypä hoito 2014.) Nuorten
11
ja keski-ikäisten miesten yleisin polvivamma on nivelkierukan repeäminen. Ikääntyessä
ja painonnousun yhteydessä nivelrikon mahdollisuus kasvaa, sillä ne lisäävät nivelen kulumista. (Björkenheim ym. 2008.) Ortopedisistä toimenpiteistä yleisin on tähystyksessä
tehtävä kierukan osan poisto (Sihvonen, Järvelä & Järvinen 2008). Tähystystoimenpide
aiheuttaa avoleikkausta vähemmän komplikaatioita (Mustajoki ym. 2008).
Polven tähystys tehdään useimmiten spinaalipuudutuksessa. Tähystyksessä kahden tai
kolmen pienen viillon kautta pystytään tarkastamaan koko polvinivel ja samalla hoitamaan havaitut vaivat. Artroskopiasta kotiudutaan yleensä kyynärsauvoja apuna käyttäen,
ja niitä käytetään niin pitkään kuin kipu vaatii. (Koskiklinikka 2013b.)
5.2
Kierukan korjaus tai poisto
Polvessa on kaksi nivelkierukkaa (meniscus); ulompi- ja sisempinivelkierukka. Kierukat
lisäävät nivelen kosketuspintaa, välittävät kuormitusta, absorpoivat energiaa, lisäävät nivelen tukea, voitelevat niveltä ja ylläpitävät asentotuntoa. (Roberts, Alhava, Höckerstedt
& Leppäniemi 2010, 962.)
Verisuonituksen järjestäytymisen vuoksi kierukkavauriot paranevat sitä huonommin,
mitä kauempana kiinnitys-kohdasta repeämä on. Repeämä tulee tyypillisesti alueelle,
jossa verisuonitusta ei paljoa ole. Kierukkarepeämä syntyy yleensä kiertovääntymästä,
joka kohdistuu kuormittuneeseen raajaan. Nivelkierukka joutuu ääriasennossa puristuksiin, jolloin se voi revetä ja siitä voi irrota pala. Repeämisestä voi kuulua naksahdus tai
rusahdus, jonka jälkeen parin päivän kuluessa polvi voi turvota. Repeämä voi aiheuttaa
polven lukkiutumista, kun revenneet osat liikkuvat nivelessä epätavalliseen tapaan. Pitkittäisesti revennyt kierukka voidaan kiinnittää uudelleen, mutta jos repeämä on kieleketai degeneratiivinen, eli rappeumasta johtuva, joudutaan kierukasta poistamaan revennyt
osa. Kierukan poistossa pyritään säilyttämään mahdollisimman paljon ehjää kudosta.
(Roberts, Alhava, Höckerstedt & Leppäniemi 2010, 962-964; Sand, Sjaastad, Haug &
Bjålie 2012, 230.) Uuden suomalaistutkimuksen mukaan degeneratiivinen repeämä ei ole
leikkausindikaatio, sillä yhtä hyviin hoitotuloksiin päästään fysioterapialla (Sihvonen ym.
2013, 2519-2523).
12
5.3
Eturistisiteen korjaus (ACL-rekonstruktio)
Eturistiside (ACL) on vahva nivelside, joka estää liiallista liikettä etusuuntaan (kuva 2).
Takana tukemassa on takaristiside (PCL). Eturistisiteen repeämä aiheutuu yleisimmin urheilutapaturmissa. Repeämä voi seurata nopeista pysähdyksistä ja kääntymisistä, valgisoivasta vääntövammasta tai koukistus-kiertovammasta. Vammasta seuraa turvotusta,
epävakautta, liikerajoitusta ja kipua, ja siihen voi liittyä myös nivelkierukan vamma ja
syntymekanismista riippuen luuruhje. Kipu on epämääräistä, vaikeasti paikallistettavaa
tai polven ulkosivulle (lateraalisesti) painottuvaa. Hoitamaton polven eturistisiteen
vamma voi ajan myötä oireilla polven löysyytenä, ja voi aiheuttaa nivelkierukkavaurioita
sekä sekundaarisen nivelrikon. (Kiviranta & Järvinen 2012, 401-404; Ristiniemi 2013;
Saarelma 2014; Sand ym. 2012, 230.)
KUVA 2. Normaali- ja repeytynyt eturistiside (The Spine and Sports Health Center 2014)
Eturistisiteen korjausleikkauksessa voidaan käyttää potilaan omia jännesiirteitä. Jännesiirre voidaan ottaa patella- (bone-tendon-bone-siirre) tai koukistajajänteistä (hamstringsiirre). (Kiviranta & Järvinen 2012, 404.) Siirteen kiinnittäminen voidaan tehdä joko
single bundle- tai double bundle-tekniikalla. Double bundle on anatomisempi vaihtoehto,
mutta tekniikaltaan haastavampi, leikkausajaltaan pidempi ja kalliimpi. (Kallio 2010.)
Leikkauksesta kuntoutuminen alkaa fysioterapia-harjoituksilla, joihin kuuluu reisilihasten jännittäminen sekä polven liikuttelu. Jalalle saa varata heti, ja kyynärsauvoja tarvitsee
13
yleensä käyttää 1-2 viikkoa kivusta riippuen. Leikkauksen jälkeen liikunnassa on rajoituksia, sillä siirteen tulee saada rauhassa kasvaa luukanaviin. Noin kolmen kuukauden
kuluttua toimenpiteestä voi jo juosta, mutta polvea rankasti rasittava urheilu on mahdollista aikaisintaan puolen vuoden päästä toimenpiteestä. Surkastuneiden lihasten vahvistaminen tapahtuu kuormitusta asteittain lisäten, mihin esimerkiksi kuntosalilaitteet sopii
hyvin. (Kallio 2010.)
5.4
Polvilumpion korjaus (MPFL-rekonstruktio)
MPFL on lyhenne mediaalisesta patellofemoraaliligamentista, joka on polvilumpion tärkein tukirakenne. MPFL nivelsiteen heikkeneminen tai repeämä voi edesauttaa tai olla
aiheuttajana polvilumpion sijoiltaanmenossa eli patellaluksaatiossa. (Sillanpää 2011,
1919-1928). Toistuvat polvilumpion sijoiltaanmenot henkilö pystyy usein itse oikaisemaan, ja niiden ensisijainen hoitomuoto on konservatiivinen. Sijoiltaan mennyt polvilumpio siirtyy yleensä normaalilta paikaltaan ulkosivulle, joka aiheutuu epäsuoran vammamekanismin vuoksi, kun taas sisäsivulle sijoiltaan menneen polvilumpion aiheuttaja on
suora vamma. Oireena polvilumpion sijoiltaanmenossa on polvilumpion seudussa tai polven sisäsivulla tuntuva kipu varsinkin portaissa laskeutuessa, kyykistyessä tai epätasaisessa maastossa kulkiessa. Kivun syy on useimmiten polvilumpion ruston pehmeneminen
tai vaurioituminen toistuvien sijoiltaanmenojen vuoksi. Polven toiminta sijoiltaanmenojen välisenä aikana on usein normaali. (Kiviranta & Järvinen 2012).
Polvilumpion korjausleikkaus on vaihtoehto, mikäli polvilumpio on mennyt sijoiltaan ensimmäisen kerran ja kyseessä on selkeä nivelkapselin ja nivelsiteen repeämä. Leikkaushoitoa vaativat myös tapaukset, joissa sijoiltaan menneessä polvilumpiossa on nivelpinnasta irronneita kappaleita, jotka täytyy kiinnittää tai poistaa. Polvilumpion sijoiltaanmenoon liittyvät usein nivelruston vauriot, jolloin alla oleva luu voi olla vahingoittunut. (Kiviranta & Järvinen 2012). MPFL-rekonstruktio voidaan toteuttaa jännesiirteiden avulla,
jotka otetaan yleensä potilaan sisäreidestä (Sillanpää 2011, 1919-1928).
14
6
TOIMINTAKYKY JA KIPU LEIKKAUKSEN JÄLKEEN
Kansainvälisen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokituksen (ICF) mukaan toimintakyky ja sen rajoitteet koostuvat terveydentilan, yksilön ja ympäristötekijöiden vaikutuksesta. Toimintakyky koostuu ihmisen fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista
edellytyksistä selviytyä päivittäisistä elämän toiminnoista. Toimintakykyyn vaikuttavia
tekijöitä ovat muilta ihmisiltä saatava tuki, ympäristö ja palvelut. Näillä voi olla toimintakykyä edistäviä tai rajoittavia vaikutuksia. (THL 2014a; THL 2014b.)
IASP (International Association for the Study of Pain) määritelmän mukaan kipu on epämiellyttävä aisti- ja tunnekokemus, joka liittyy kudosvaurioon tai sen mahdollisuuteen,
tai jota kuvataan samoin tavoin. Psykologi Chapmanin mukaan kipua voidaan kuvata aistihavaintona, mutta ennen kaikkea se on tietoisuutta hallitseva voimakas negatiivinen tunnetila. Kipu voidaan jakaa akuuttiin- ja krooniseen kipuun. Akuutissa kivussa kyse on
elimellisestä syystä, kun taas krooninen kipu jatkuu vielä normaalin paranemisajan jälkeen. (Vainio 2009.) Kivun vaikutukset voivat olla hyvinkin haitallisia, ja pahimmillaan
kipu voi johtaa kuolemaan. Kipu lisää sydämen työmäärää ja hapenkulutusta, ja kovan
kivun aiheuttama vasospasmi voi heikentää kudoksen hapensaantia. Kivulla voi olla
myös hengittämiseen negatiivisia vaikutuksia. Katekoliamiinien vapautumisen lisäksi antidiureettisen hormonin, glukagonin, ja kortisolin eritys lisääntyy. Tämä voi aiheuttaa oliguriaa ja sekoittaa glukoositasapainon. Kipu myös heikentää ruoansulatuskanavan toimintaa, lisää mahahapon eritystä, sekä voi aiheuttaa virtsaummen. Leikkauksen jälkeinen
akuutti kipu voi kroonistua, jollei kudosvaurion hoito ja kivun lievitys ole olleet riittäviä.
(Kalso, Haanpää & Vainio 2009, 105-106.)
Leikkauksen jälkeistä polven toimintakykyä ja kivunhoitoa pyritään selvittämään muun
muassa potilaskyselyiden kautta. Toipumiseen vaikuttavat toimenpiteen laajuus ja polven
vaurioiden vakavuus. (Björkenheim ym. 2008.) Kivun riittämätön hoito aiheuttaa voimakasta ja pitkittynyttä kipua, joka voi olla kuntoutumisen esteenä (Arti & Arti 2013, 625).
Merkittävällä määrällä potilaista on kohtalaista tai kovaa kipua päiväkirurgisen polvileikkauksen jälkeen (Pavlin, Chen, Penaloza & Buckley 2004, 203). Kanadalaisessa päiväkirurgisten leikkausten jälkeistä kipua tutkineessa tutkimuksessa alle 30 prosenttia potilaista koki kohtalaista tai kovaa kipua 24 tuntia leikkauksen jälkeen, mutta ortopedisissä
15
leikkauksissa määrä oli huomattavasti keskivertoa suurempi, 47,4 prosenttia. Polven tähystysleikkaus kuului seitsemän kivuliaimman päiväkirurgisen leikkauksen joukkoon.
(McGrath ym. 2004, 888.)
Toimintakyvyn heikkenemistä ja kipua voivat aiheuttaa komplikaatiot. Kirurgisten interventioiden komplikaatiot voidaan luokitella välittömiin ja viivästyneisiin komplikaatioihin. Välittömät komplikaatiot ilmenevät toimenpiteen aikana tai heti sen jälkeen. Useimmiten syynä välittömiin komplikaatioihin ovat väärä tai epäonnistunut toimenpide. Viivästyneillä komplikaatioilla tarkoitetaan nimensä mukaisesti komplikaatioita, jotka ilmenevät viiveellä. Viivästyneistä komplikaatioista tyypillisimpiä ovat verenpurkauma, laskimotukos, imunestekeräymä eli serooma, infektio, ja vaivan uusiutuminen. Polvinivelen
tähystykseen eli artroskopiaan ei yleensä liity toimenpiteestä johtuvia komplikaatioita.
Mahdollista kuitenkin on, että tähystyksestä seuraa tähystetyn nivelen infektoituminen,
joka vaatii tehokasta ja nopeaa sairaalahoitoa pysyvien liikerajoitusten ehkäisemiseksi.
Infektion seurauksena voi rustopintaan kehittyä muutoksia normaalia nopeammin, jolloin
varhaisen nivelrikon riski kasvaa. Tärkeintä pysyvien komplikaatioiden ehkäisemiseksi
on tehokas ja nopea hoito. Toimenpiteestä johtuvat pistoreiät voivat punoittaa ja näyttää
ärtyneiltä. Tällaiset pinnalliset oireet ovat kuitenkin normaaleja, ja paranevat yleensä itsestään. Pistoreikien ompeleina käytetään yleensä itsestään sulavia ompeleita, jotka voivat aiheuttaa pientä punoitusta reikien kohdalla. (Juutilainen 2009.)
16
7
LYSHOLMIN POLVI-INDEKSI
Lyshomin polvi-indeksi (Lysholm Knee Scoring Scale) julkaistiin ensimmäisen kerran
vuonna 1982, ja siitä päivitetty versio vuonna 1985. Kaavake on suunniteltu selvittämään
polven nivelsideleikkausten lopputulosta, erityisesti polven epävakaisuuden oireita. Alun
perin kaavakkeen tarkoituksena oli olla ortopedin haastattelun tukena, mutta useat tutkimukset ovat dokumentoineet käyttäneensä kaavaketta potilaan itse täyttämänä kyselylomakkeena. (Collins, Misra, Felson, Crossley & Roos 2011.) Lysholmin polvi-indeksi on
polven toimintakyvyn mittareista ainoa, joka on validoitu myös kierukkarepeämäpotilaille (Sihvonen ym. 2008, 350).
Lysholmin polvi-indeksi koostuu kahdeksasta eri osa-alueesta, joita ovat ontuminen, tuen
käyttö, lukkoutuminen, epävakaus, kipu, turvotus, portaiden kävely ja kyykistyminen.
Kaavakkeen pisteytys on välillä 0-100, jossa 100 tarkoittaa, ettei oireita tai toimintakyvyttömyyttä ole. Pisteet ovat kategorioitu seuraavasti: erinomainen (95–100), hyvä (84–
94), kohtalainen (65–83), ja huono (alle 65). Normatiivista tietoa pisteiden jaottelusta on
saatavilla sukupuolen mukaan ja ilman sitä. (Collins ym. 2011.)
Kaavakkeen kysymyksissä käytetään pääsääntöisesti yksinkertaista kieltä, mutta joidenkin käytettyjen termien suhteen voisi olla tarpeen selittää tarkemmin kysymysten tarkoitusta. Tämä takaisi sen, että kysymykset ymmärrettäisiin oikein, ja näin ollen vastaukset
olisivat todenmukaisemmat. Parempaan tulokseen saatettaisiin päästä, jos kaavake täytettäisiin yhdessä ammattilaisen kanssa. Tosin vastaukset voivat vaihdella haastattelijan mukaan. (Collins ym. 2011.)
17
8
8.1
MENETELMÄ
Kvantitatiivinen tutkimusmenetelmä
Kvantitatiivisessa eli määrällisessä tutkimusmenetelmässä mitataan muuttujia, ja tieto on
numeraalisessa muodossa. Tulokset esitetään numeroin käyttäen tilastollisia menetelmiä,
ja niistä olennaisen tutkija selittää sanallisesti. Kerätyistä tiedoista voidaan kuvata eri asioiden yhteyksiä toisiinsa. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa pyritään korostamaan yleispäteviä ja vastaajia yhdistäviä tekijöitä, jotka ovat perusteltu syyn ja seurauksen kautta. Kuvailevassa tutkimusasetelmassa todetaan asiantila, johon ei ole tarvetta löytää syytä. (Hirsijärvi, Remes & Sajavaara 2009, 139–140; Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013,
55–56; Vilkka 2007, 13–17; Virtuaali Ammattikorkeakoulu 2007.) Muuttujat ovat asetelmallisesti samantasoisia, jolloin niitä ei jaeta selittäviin ja selitettäviin muuttujiin. Muuttujia voidaan ryhmitellä ongelmittain ja aihepiireittäin. Hoitotieteellisissä tutkimuksissa
osallistujien taustatietoja kysytään usein, ja tästä syystä onkin oleellista pohtia, mitä taustatietoja on tutkimuksen kannalta välttämätöntä saada. Tilastollista merkitsevyyttä voidaan arvioida vastaajien taustatietojen ja selitettävien ilmiöiden yhteyksien perusteella.
(Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 55–56; Virtuaali Ammattikorkeakoulu
2007.)
Määrällisessä tutkimuksessa pyritään suureen otoskokoon. Otos edustaa perusjoukkoa
sitä paremmin, mitä suurempi havaintoyksiköiden määrä on. Objektiivisuus eli puolueettomuus tutkimusprosessissa ja -tuloksissa toteutuu helpoiten, kun tutkijan ja tutkittavan
suhde on etäinen. Jo suuri otoskoko edesauttaa sitä, ettei yksittäinen tutkittava vaikuta
tutkijaan persoonana. Määrälliselle tutkimusmenetelmälle on myös ominaista strukturoitu kyselylomake, jossa jokaiselta tutkittavalta kysytään samat asiat, samalla tavalla ja
samassa järjestyksessä, jotta tutkittavat ymmärtäisivät kysymykset samoin tavoin.
(Vilkka 2007, 13–17, 27.)
Opinnäytetyön menetelmäksi valikoitui kvantitatiivinen tutkimusmenetelmä aineiston
keräämistavan, strukturoidun kyselylomakkeen ja tavoitellun vastaajamäärän vuoksi.
18
8.2
Aineiston keruu
Kvantitatiivisessa opinnäytetyössä tarkoituksena on tutkia tiettyä joukkoa, jotka antavat
analysoitavia tuloksia. Tutkitun joukon tuloksien perusteella pyritään yleistämään kyseistä joukkoa ja tekemään olettamuksia. Tiedonkeruu toteutetaan otantatutkimuksena.
(Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 104–105.) Kyselylomake sopii käytettäväksi, kun tutkittavana on henkilö, jonka mielipiteistä, asenteista, ominaisuuksista tai
käyttäytymisestä ollaan kiinnostuneita. Se sopii käytettäväksi suurilla määrillä tutkittavia,
tutkittaessa henkilökohtaisia asioita, ja silloin, kun tutkittavat ovat hajallaan. Ongelmana
kyselylomakkeessa on vastausnopeus, sillä vastaukset saadaan usein hitaasti. Kyselytutkimuksissa vastauskato on suurempi kuin haastattelututkimuksissa. Vastaajamäärät saattavatkin usein jäädä tutkittavasta asiasta ja kohdejoukosta riippuen vain 25–30 % otoksesta. (Vilkka 2007, 28, 59.)
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kerätä 60 Koskisairaalassa leikatun polvipotilaan
tiedot analysoitavaksi. Kyselyitä lähetettiin kuitenkin vain 56 potilaalle, koska polvileikkausten määrä oli odotettua pienempi. 56 potilaasta 45 vastasi ensimmäiseen kyselyyn.
Kyselylomake tehtiin Lysholmin polvi-indeksin pohjalta Koskiklinikassa. Kyselylomake
oli tehty valmiiksi ennen opinnäytetyön aloittamista, eikä näin ollen opinnäytetyön tekijät
osallistuneet siihen. Kysely toteutettiin sähköisesti neljässä vaiheessa; ennen leikkausta
sekä viikko, kuukausi ja kolme kuukautta leikkauksen jälkeen. Sähköinen kyselylomake
lähetettiin keväällä 2015 Koskisairaalassa polvileikatuille potilaille, jotka halusivat osallistua kyselyyn. Kyselylomakkeen saatekirjeet olivat Koskiklinikan tekemiä. Potilaiden
tunnistetietona toimivat heidän sähköpostiosoitteensa. Kyselyyn sähköisesti vastaamatta
jättäneisiin otettiin puhelimitse yhteyttä, jotta vastausprosentti saatiin mahdollisimman
suureksi. Soittaessa varmistettiin vielä potilaan halukkuus vastata kyselyyn, ja tarpeen
mukaan potilas poistettiin osallistujista. Kyselyyn osallistuvia potilaita ei karsittu iän mukaan, eikä polvileikkauksia rajattu.
Ennen leikkausta, kuukausi leikkauksesta ja kolme kuukautta leikkauksesta täytettävässä
kyselylomakkeessa (Liite 1) polven toimintakykyä ja kipua selvitetään kysymällä ontumisesta, apuvälineiden käyttämisestä, polven lukkiutumisesta, polven pettämisestä, kivusta, polven turpoamisesta, porraskävelystä, ja kyykistymisestä. Viikko leikkauksesta
täytettävässä kyselylomakkeessa (Liite 2) on edellisten kysymysten lisäksi kysymyksiä
kivunhoidon, pahoinvoinnin ja lääkityksen vaikuttavuudesta leikkauksen jälkeen.
19
8.3
Aineiston analysointi
Otoksen eli tutkittavan joukon ominaisuuksia voidaan analysoida esimerkiksi sukupuoli,
ikä- sekä toimenpide-erojen kautta (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 104).
Analyysimenetelmäksi kvantitatiivisessa tutkimusmenetelmässä valitaan se menetelmä,
joka antaa tietoa tutkittavasta asiasta. Saadut tulokset esitetään numeerisesti, sanallisesti
sekä graafisesti pylväs-, piirakka-, viiva- ja aluekuvioiden avuin. (Vilkka 2007, 118-119,
134-148.)
Tässä opinnäytetyössä vastauksien avulla kuvataan polvipotilaiden kipua ja toimintakyvyn kehittymistä analysoimalla tuloksia Excel:llä. Aineiston tilastollista analysointia varten Koskiklinikalla oli valmiit Excel-taulukot, joihin kerätyt tiedot syötettiin. Tietojen
keräys Excel-taulukkoon tapahtui täysin Koskisairaalan tiloissa. Taulukon tilannetta päivitettiin noin kerran viikossa. Kun aineisto oli kerätty, Excel:stä tehtiin anonyymi, jotta
sitä voitiin käsitellä Koskisairaalan ulkopuolella vaarantamatta salassapitovelvollisuutta.
Aineisto analysoitiin selvittämällä keskiarvoja ja lukumääriä, ja tulokset esitettiin numeerisesti, sanallisesti, sekä graafisten kuvioiden ja taulukoiden avulla. Myös sukupuoli- ja
toimenpide-eroja selvitettiin. Muiden matemaattisten menetelmien käyttäminen ei ollut
tarkoituksenmukaista aineiston ollessa pieni.
20
9
9.1
TULOKSET
Tutkimusaineisto
Ensimmäinen kyselylomake lähetettiin 56 potilaalle. Kyselyyn vastasi 45 potilasta, joista
30 oli miehiä ja 15 naista. Potilaat olivat iältään 15–75 vuotiaita. Ikäjakauman keskiarvo
oli 37 vuotta. Kolme potilasta tippui pois kesken kyselyn. (Taulukko 1.) Vastausprosentti
ensimmäiseen kyselyyn (0-kysely) oli erittäin hyvä, 80 prosenttia.
TAULUKKO 1. Vastanneiden lukumäärät kyselyiden eri vaiheissa.
KYSELY
VASTAAJIEN LUKUMÄÄRÄ
Ennen toimenpidettä
45
Viikko toimenpiteestä
45
Kuukausi toimenpiteestä
44
Kolme kuukautta toimenpiteestä
42
Diagnoosilla polven eturistisiteen/takaristisiteen revähdys (S83.5) toimenpiteeseen tuli
17 potilasta, polven nivelkierukan (tuore) repeämä (S83.2) 11 potilasta, muun tai määrittämättömän polven osan revähdys (S83.6) viisi potilasta, polvilumpion sijoiltaanmeno
(S83.0) neljä potilasta, polven alueen nivelten ja siteiden sijoiltaanmeno, nyrjähdys ja/tai
venähdys (S83) yksi potilas, tuore polven nivelruston repeämä (S83.3) kaksi potilasta,
sääriluun yläosan murtuma (S82.1) yksi potilas, polven sisäsivusiteen/ulkosivusiteen revähdys S83.4) yksi potilas, vanhan repeytymän tai muun vamman aiheuttama nivelkierukan vika (M23.2) yksi potilas, toistuva polvilumpion sijoiltaanmeno (M22.0) yksi potilas,
ja muu polvinivelen sisäinen vika (M23.8) yksi potilas. Potilaista 91 prosentilla (n=41)
polvivamma oli syntynyt tapaturmaisesti.
Suurin osa toimenpiteistä oli polven nivelside- ja kapselileikkauksia, toiseksi eniten oli
polven nivelkierukkaleikkauksia, ja kolmanneksi eniten oli polvinivelen nivelkalvo- ja
nivelrustoleikkauksia (kuvio 2). Seitsemällä potilaalla oli kaksi toimenpidekoodia. Kaikkien potilaiden toimenpide toteutettiin spinaalipuudutuksessa.
21
Toimenpiteiden jakautuminen
Polven ja säären istute- ja kiinnityslaitepoistot
1
Polven ja säären tutkimusleikkaukset ja tähystykset
1
Säären lihas- ja jänneleikkaukset
2
Polvinivelen nivelkalvo- ja nivelrustoleikkaukset
8
Polven nivelkierukkaleikkaukset
15
Polven nivelside- ja kapselileikkaukset
23
0
5
10
15
20
25
KUVIO 2. Toimenpiteet.
9.2
9.2.1
Toimintakyky
Ontuminen
Potilaat vastasivat ontumista olleen keskimäärin hiukan tai ajoittain, niin ennen toimenpidettä kuin viikko toimenpiteen jälkeenkin. Ontuminen vähentyi katsottaessa tilannetta
kolmen kuukauden jälkeen toimenpiteestä, jolloin ontumista ei ole ollut suurimmalla
osalla potilaista lainkaan (kuvio 3).
Ontuminen keskimäärin
3
2,28
2,11
1,98
2
1,45
1
Ennen toimenpidettä
Viikko toimenpiteestä Kuukausi toimenpiteestä
Kolme kuukautta
toimenpiteestä
1= Ei lainkaan 2= Hiukan tai ajoittain 3= Huomattavasti ja jatkuvasti
KUVIO 3. Keskimääräinen ontuminen kyselyn eri vaiheissa.
22
Ennen toimenpidettä ontumista ei esiintynyt 13 % lainkaan ja 62 % potilaista kuvaili ontumista tapahtuvan hiukan tai ajoittain. Potilaista 25 % kuvaili ontumista tapahtuvan huomattavasti ja jatkuvasti (kuvio 4).
Ontuminen ennen leikkausta
Huomattavasti ja jatkuvasti
11
Hiukan tai ajoittain
28
Ei lainkaan
6
0
10
20
30
KUVIO 4. Ontuminen ennen toimenpidettä.
Viikko toimenpiteen jälkeen 38 % potilaista koki jatkuvaa ontumista ja 53 % potilaista
koki ontumista vain ajoittain. 9 % potilasta ei kokenut ontumista lainkaan (kuvio 5).
Ontuminen viikko toimenpiteestä
Huomattavasti ja jatkuvasti
17
Hiukan tai ajoittain
24
Ei lainkaan
4
0
5
10
15
20
25
30
KUVIO 5. Ontuminen viikko toimenpiteestä.
Kuukausi toimenpiteen jälkeen 23 % potilaista koki huomattavaa ja jatkuvaa ontumista.
Hiukan tai ajoittain tapahtuvaa ontumista koki 57 % potilaista. ”Ei lainkaan ontumista”
vastasi 20 % potilaista (kuvio 6).
23
Ontuminen kuukausi toimenpiteestä
Huomattavasti ja jatkuvasti
9
Hiukan tai ajoittain
25
Ei lainkaan
10
0
5
10
15
20
25
30
KUVIO 6. Ontuminen kuukausi toimenpiteestä.
Kolmen kuukauden jälkeen potilaista 57 % ei kokenut lainkaan ontumista ja 41 % potilaista koki ajoittaista ontumista. 2 % potilaista koki kolmen kuukauden jälkeen huomattavaa ja jatkuvaa ontumista (kuvio 7).
Ontuminen kolme kuukautta toimenpiteestä
Huomattavasti ja jatkuvasti
1
Hiukan tai ajoittain
17
Ei lainkaan
24
0
5
10
15
20
25
30
KUVIO 7. Ontuminen kolme kuukautta toimenpiteestä.
Potilaat vastasivat myös kysymykseen ontumisen aiheuttamasta haitasta. Haitta oli suurimmillaan viikko toimenpiteestä. Kolmen kuukauden kuluttua toimenpiteestä enemmistö potilaista ei kokenut ontumisesta haittaa (taulukko 2).
24
TAULUKKO 2. Ontumisen haitta
Ei haittaa
Haittaa
Ennen toimenpidettä
44 % (n=20)
56 % (n=25)
Viikko toimenpiteestä
33 % (n=15)
67 % (n=30)
1kk toimenpiteestä
64 % (n=28)
36 % (n=16)
3kk toimenpiteestä
79 % (n=33)
21 % (n=9)
9.2.2
Apuvälinetarve
Potilailta selvitettiin apuvälineiden tarvetta liikkumisessa. Ennen toimenpidettä ja kuukausi toimenpiteestä apuvälineiden tarve oli keskimäärin samantasoista. Apuvälineiden
tarve lisääntyi viikko toimenpiteen jälkeen. Keskiarvoja katsoessa kolmen kuukauden jälkeen kukaan potilaista ei kokenut tarvitsevansa liikkumisen tukemiseen kyynärsauvoja
(kuvio 8).
Tarvitsetko liikkumiseen apuvälinettä?
3
2
1,56
1,16
1,11
1
1
Ennen toimenpidettä
Viikko toimenpiteestä Kuukausi toimenpiteestä
Kolme kuukautta
toimenpiteestä
1= En lainkaan 2= Kyynärsauvat 3=En pysty varaamaan lainkaan
KUVIO 8. Apuvälineiden tarve keskimääräisesti liikkumisen yhteydessä.
Ennen toimenpidettä potilaista 89 % (n=40) ei tarvinnut apuvälinettä liikkumisen tukemisessa. Potilaista 5 henkilöä koki kyynärsauvojen käytön tarpeelliseksi. Kaikki potilaista pystyivät vaihdellen jonkin verran käyttämään vaurioitunutta jalkaa eikä kenelläkään ollut tilannetta, ettei jalalle voinut varata.
25
Viikko toimenpiteen jälkeen potilaiden määrä jakautui melkein tasaisesti vastauksien ”ei
lainkaan tarvetta apuvälineelle” ja ”tarvetta kyynärsauvoille” välillä. Potilaista 56 %
(n=25) koki kyynärsauvat tarpeellisiksi apuvälineiksi. Kenelläkään ei ollut ongelmaa,
ettei jalalle olisi pystynyt varaamaan lainkaan painoa.
Kuukauden kuluttua toimenpiteen jälkeen 16 % (n=7) potilaista koki kyynärsauvat tarpeellisiksi. Kaikki muut potilaat pystyivät liikkumaan ilman apuvälineitä. Kolmen kuukauden jälkeen kukaan potilaista ei kokenut tarvitsevansa apuvälineitä liikkumisen tukemiseen.
Jokaisessa kyselyssä selvitettiin apuvälineen tarpeesta koituvaa haittaa. Apuvälineiden
käytön haitaksi kokeneiden potilaiden määrä yli kaksinkertaistui viikko toimenpiteen jälkeen, mutta puolittui seuraavaan kyselyyn mennessä. Vaikka kolmenkuukauden kuluttua
toimenpiteestä kukaan potilaista ei ilmoittanut tarvitsevansa apuvälineitä, vastasi yksi potilaista kokevansa apuvälineiden käytöstä haittaa (taulukko 3).
TAULUKKO 3. Apuvälinetarpeen haitta
Ei haittaa
Haittaa
Ennen toimenpidettä
89 % (n=40)
11 % (n=5)
Viikko toimenpiteestä
71 % (n=32)
29 % (n=13)
1kk toimenpiteestä
89 % (n=39)
11 % (n=5)
3kk toimenpiteestä
98 % (n=41)
2 % (n=1)
9.2.3
Lukkiutuminen
Tarkastellessa tuloksia lukkiutumisen tunteesta keskiarvojen perusteella, potilailla oli
kiinnijäämisen tunne polvessa, mutta lukkiutumista ei ole juurikaan ollut. Ennen toimenpidettä lukkiutumisen ja kiinnijäämisen tunnetta oli eniten, mutta muuten arvoissa ei ollut
suuria vaihteluita (kuvio 9).
26
Lukkiutuminen keskimäärin
4
3
2
1,69
1,47
1,41
1,36
Viikko leikkauksesta
Kuukausi leikkauksesta
Kolme kuukautta
leikkauksesta
1
Ennen leikkausta
1=ei lukkiutumista eikä kiinnijäämisen tunnetta, 2=kiinnijäämisen tunne,
ei lukkiutumista, 3=lukkiutumista ajoittain, 4=lukkiutumista usein
KUVIO 9. Keskimääräinen lukkiutuminen.
Ennen toimenpidettä hieman yli puolet potilaista eivät kokeneet lainkaan lukkiutumista
tai kiinnijäämisen tunnetta. 29 % potilaista oli kiinnijäämisen tunne, mutta ei lukkiutumista, ja 20 % potilaista koki ajoittain tapahtuvaa lukkiutumista (kuvio 10).
Lukkiutuminen ennen leikkausta
Lukkiutumista usein
0
Lukkiutumista ajoittain
9
Kiinnijäämisen tunne, ei lukkiutumista
13
Ei lukkiutumista eikä kiinnijäämisen tunnetta
23
0
5
10
15
20
25
KUVIO 10. Lukkiutuminen ennen toimenpidettä.
Viikko toimenpiteen jälkeen 64 % potilaista ei kokenut minkäänlaista lukkiutumisen tai
kiinnijäämisen tunnetta, 27 % potilaista koki kiinnijäämisen tunteen, muttei lainkaan lukkiutumista, 7 % oli lukkiutumista ajoittain, ja 2 % potilaista kuvaili lukkiutumista tapahtuvan usein (kuvio 11).
27
Lukkiutuminen viikko leikkauksesta
Lukkiutumista usein
1
Lukkiutumista ajoittain
3
Kiinnijäämisen tunne, ei lukkiutumista
12
Ei lukkiutumista eikä kiinnijäämisen tunnetta
29
0
5
10
15
20
25
30
35
KUVIO 11. Lukkiutuminen viikko toimenpiteestä.
Kuukauden kuluttua toimenpiteestä potilaista 73 % ei kokenut lainkaan lukkiutumisen tai
kiinnijäämisen tunnetta, 16 % oli kiinnijäämisen tunnetta, mutta ei lukkiutumista, ajoittaista lukkiutumista tapahtui 9 % ja lukkiutumista usein tapahtui 2 % potilaista (kuvio
12).
Lukkiutuminen kuukausi leikkauksesta
Lukkiutumista usein
1
Lukkiutumista ajoittain
4
Kiinnijäämisen tunne, ei lukkiutumista
7
Ei lukkiutumista eikä kiinnijäämisen tunnetta
32
0
5
10
15
20
25
30
35
KUVIO 12. Lukkiutuminen kuukausi toimenpiteestä.
Kolmen kuukauden kuluttua 72 % potilaista ei kokenut lukkiutumista tai kiinnijäämisen
tunnetta kyselyn viimeisen vaiheen aikana. Kiinnijäämisen tunne oli 21 % potilaista ja 7
% oli lukkiutumista ajoittain kolmen kuukauden jälkeen toimenpiteestä. Kukaan potilaista ei ollut vastannut lukkiutumista tapahtuvan usein enää kolmen kuukauden jälkeen
toimenpiteestä (kuvio 13).
28
Lukkiutuminen kolme kuukautta leikkauksesta
Lukkiutumista usein
0
Lukkiutumista ajoittain
3
Kiinnijäämisen tunne, ei lukkiutumista
9
Ei lukkiutumista eikä kiinnijäämisen tunnetta
30
0
5
10
15
20
25
30
35
KUVIO 13. Lukkiutuminen kolme kuukautta toimenpiteestä.
Taulukossa 4 esitetään potilaiden kokemuksia lukkiutumisen haitasta. Haitta oli suurimmillaan ennen toimenpidettä ja laski merkittävästi toimenpiteen jälkeen. Koko kyselyn
ajan suurin osa potilaista ei kokenut lukkiutumisesta haittaa.
TAULUKKO 4. Lukkiutumisen haitta
Ei haittaa
Haittaa
Ennen toimenpidettä
64 % (n=29)
36 % (n=16)
Viikko toimenpiteestä
80 % (n=36)
20 % (n=9)
1kk toimenpiteestä
82 % (n=36)
18 % (n=8)
3kk toimenpiteestä
88 % (n=37)
12 % (n=5)
9.2.4
Pettäminen (löysyys, hetkuvuus)
Polven pettämistä selvitettiin kysymällä sen esiintyvyydestä. Polven pettäminen ja löysyys vähentyi potilailla tasaisesti kyselyn aikana. Katsottaessa keskiarvoja polven pettämisestä ja löysyydestä ennen toimenpidettä polven pettämistä ilmaantui usein urheillessa,
joka esti urheilun kokonaan. Viikon kuluttua toimenpiteestä keskimääräisesti katsottuna
polvi oli pettänyt harvoin urheillessa. Kolmen kuukauden kuluttua toimenpiteestä polven
pettämistä ja löysyyttä ei ollut suurimmalla osalla enää lainkaan (kuvio 14).
29
Polven pettäminen (löysyys, hetkuvuus)
6
5
4
3,2
2,7
3
2,5
2
1,5
1
Ennen toimenpidettä
Viikko toimenpiteestä
Kuukausi toimenpiteestä
Kolme kuukautta
toimenpiteestä
1= Ei lainkaan, polvinivel tukeva 2=Harvoin urheillessa 3=Usein urheillessa, en
pysty urheilemaan 4=Harvoin päivittäisissä toiminnoissa 5=Usein päivittäisissä
toiminnoissa 6=Jokaisella askeleella
KUVIO 14. Keskimääräinen polven pettäminen ja löysyys.
Ennen toimenpidettä polven pettämistä esiintyi 24 % potilaista harvoin päivittäisissä toiminnoissa, ja 20 % vastasi polven pettämisen tapahtuvan usein päivittäisissä toiminnoissa. Polven pettämistä ei ollut lainkaan 20 % potilaista, ja 4 % potilaista vastasi polven
pettävän jokaisella askeleella (kuvio 15).
Polven pettäminen (löysyys, hetkuvuus) ennen
toimenpidettä
Jokaisella askeleella
2
Usein päivittäisissä toiminnoissa
9
Harvoin päivittäisissä toiminnoissa
11
Usein urheillessa, en pysty urheilemaan
6
Harvoin urheillessa
8
Ei lainkaan, polvinivel tukeva
9
0
2
4
6
8
10
12
KUVIO 15. Polven pettäminen (löysyys, hetkuvuus) ennen toimenpidettä.
Viikko toimenpiteen jälkeen 47 % potilaista piti polviniveltään tukevana, eikä polven
pettämistä tapahtunut lainkaan. 31 % potilaista vastasi polven pettämistä tapahtuvan harvoin päivittäisissä toiminnoissa. Usein päivittäisissä toiminnoissa polven pettämistä tapahtui 11 % potilaista, ja jokaisella askeleella polvi petti 4 % potilaista (kuvio 16).
30
Polven pettäminen (löysyys, hetkuvuus) viikko
toimenpiteestä
Jokaisella askeleella
2
Usein päivittäisissä toiminnoissa
5
Harvoin päivittäisissä toiminnoissa
14
Usein urheillessa, en pysty urheilemaan
1
Harvoin urheillessa
2
Ei lainkaan, polvinivel tukeva
21
0
5
10
15
20
25
KUVIO 16. Polven pettäminen (löysyys, hetkuvuus) viikko toimenpiteen jälkeen.
Kuukausi toimenpiteen jälkeen puolet potilasta koki polvinivelen olevan riittävän tukeva,
eikä polven pettämistä tapahtunut lainkaan. Potilaista 36 % vastasi polven pettämisen ilmenevän harvoin päivittäisissä toiminnoissa. Edelleen kahdella potilaalla polven pettämistä tapahtui joka askeleella. (kuvio 17.)
Polven pettäminen (löysyys, hetkuvuus) kuukausi
leikkauksesta
Jokaisella askeleella
2
Usein päivittäisissä toiminnoissa
1
Harvoin päivittäisissä toiminnoissa
16
Usein urheillessa, en pysty urheilemaan
1
Harvoin urheillessa
2
Ei lainkaan, polvinivel tukeva
22
0
5
10
15
20
25
KUVIO 17. Polven pettäminen (löysyys, hetkuvuus) kuukausi toimenpiteestä.
Kolmen kuukauden kuluttua polven pettämisestä ja löysyydestä suurin osa potilaista (74
%) koki polvinivelen olevan tarpeeksi tukeva, eikä polven pettämistä tapahtunut lainkaan.
14 % potilaista kertoi polven pettävän harvoin urheillessa, ja 10 % kertoi polven pettävän
harvoin päivittäisissä toiminnoissa. 2 % potilaista kertoi polven pettävän usein päivittäisissä toiminnoissa (kuvio 18).
31
Polven pettäminen (löysyys, hetkuvuus) kolme kuukautta
toimenpiteestä
Jokaisella askeleella
0
Usein päivittäisissä toiminnoissa
1
Harvoin päivittäisissä toiminnoissa
4
Usein urheillessa, en pysty urheilemaan
0
Harvoin urheillessa
6
Ei lainkaan, polvinivel tukeva
31
0
5
10
15
20
25
30
35
KUVIO 18. Polven pettäminen (löysyys, hetkuvuus) kolme kuukautta toimenpiteen jälkeen.
Kysymystä polven pettämisen esiintyvyydestä seurasi kysymys pettämisestä koetusta
haitasta. Polven pettämisen oireet olivat haitanneet eniten ennen toimenpidettä, jolloin
enemmistö koki siitä haittaa. Toimenpiteen jälkeen tilanne muuttui päinvastaiseksi, eli
enemmistöä pettämisen oireet eivät haitanneet (taulukko 5).
TAULUKKO 5. Pettämisen haitta
Ei haittaa
Haittaa
Ennen toimenpidettä
36 % (n=16)
64 % (n=29)
Viikko toimenpiteestä
71 % (n=32)
29 % (n=13)
1kk toimenpiteestä
77 % (n=34)
23 % (n=10)
3kk toimenpiteestä
90 % (n=38)
10 % (n=4)
9.2.5
Turpoaminen
Kyselyssä selvitettiin polven turpoamisen oireita kysymyksellä ”Turpoaako polvenne?”.
Vastausvaihtoehtoina oli ”ei lainkaan”, ”suuren rasituksen jälkeen”, ”tavallisessa rasituksessa” ja ”jatkuvasti”. Potilailla turpoaminen oli neljästä kyselystä voimakkainta toisessa
kyselyssä, eli viikko leikkauksesta, mutta tämän jälkeen turvotuksen esiintyvyys laski, ja
kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta turvotusta oli vähemmän kuin ennen leikkausta
(kuvio 19).
32
Turpoaminen keskimäärin
4
3
2,75
2,23
2,04
2
1,69
1
Ennen leikkausta
Viikko leikkauksesta
Kuukausi
leikkauksesta
Kolme kuukautta
leikkauksesta
1=ei lainkaan, 2=suuren rasituksen jälkeen, 3=tavallisessa
rasituksessa, 4=jatkuvasti
KUVIO 19. Keskimääräinen turpoaminen kyselyn eri vaiheissa.
Tarkasteltaessa tuloksia lähemmin, ennen leikkausta 36 % (n=16) potilaista ei ollut turvotusta lainkaan, 33 % (n=15) turvotusta esiintyi suuren rasituksen jälkeen, 22 % (n=10)
polvi turposi tavallisessa rasituksessa ja jatkuvasti turvotusta polvessa oli 9 % (n=4).
Viikko toimenpiteen jälkeen 11 % (n=5) potilaista ei ollut lainkaan turvotusta, suuren
rasituksen yhteydessä turvotusta esiintyi 30 % (n=13), 32 % (n=14) vastasi polven turpoavan tavallisessa rasituksessa ja 27 % (n=12) oli turvotusta jatkuvasti.
Kuukauden kuluttua toimenpiteestä 23 % (n=10) ei esiintynyt turvotusta, 43 % (n=19)
turvotusta oli suuren rasituksen yhteydessä, 23 % (n=10) polvi turposi tavallisessa rasituksessa ja 11 % (n=5) turvotusta oli jatkuvasti.
Kolmen kuukauden kuluttua toimenpiteestä 48 prosentilla (n=20) potilaista ei ollut lainkaan turvotusta, 40 prosentilla (n=17) polvi turposi suuren rasituksen jälkeen, 7 prosentilla (n=3) tavallisessa rasituksessa ja 5 prosentilla (n=2) turvotusta oli jatkuvasti.
Polven turpoamisesta koettua haittaa kysyttäessä, haitta on ollut korkeimmillaan viikko
toimenpiteestä. Turpoaminen laski ajan kuluessa niin, että kuukauden kuluttua toimenpiteestä enemmistöä turpoaminen ei enää haitannut (taulukko 6).
33
TAULUKKO 6. Turpoamisen haitta
Ei haittaa
Haittaa
Ennen toimenpidettä
56 % (n=25)
44 % (n=20)
Viikko toimenpiteestä
44 % (n=20)
56 % (n=25)
1kk toimenpiteestä
64 % (n=28)
36 % (n=16)
3kk toimenpiteestä
81 % (n=34)
19 % (n=8)
9.2.6
Porraskävely
Porraskävelystä kysyttiin ”Aiheuttaako porraskävely ongelmia?”. Porraskävely oli hankalinta ensimmäisessä leikkauksen jälkeisessä kyselyssä, mutta sen jälkeen keskimääräiset arvot olivat paremmat kuin ennen leikkausta (kuvio 20).
Porraskävely keskimäärin
4
3
2,58
2,02
1,91
2
1,4
1
Ennen leikkausta
Viikko leikkauksesta
Kuukausi leikkauksesta
Kolme kuukautta
leikkauksesta
1=ei ongelmia, 2=haittaa hieman, 3=pystyy, yksi askel kerrallaan,
4=mahdotonta
KUVIO 20. Porraskävely keskimäärin.
Ennen leikkausta kukaan potilaista ei kokenut porraskävelyä mahdottomaksi, mutta
viikko leikkauksesta kolme potilasta ei kyennyt kävelemään portaita, ja kuukauden päästä
leikkauksesta myös kolme potilasta koki sen mahdottomaksi. Kolmen kuukauden kuluttua tilanne oli huomattavasti parempi; kukaan ei kokenut porraskävelyä mahdottomaksi
ja 27 potilaalla (64 %) portaiden kävelyssä ei ollut lainkaan ongelmia. Seuraavissa kuvioissa 21–24 esitetään tarkemmin tulokset kysymyksestä porraskävelyn ongelmista.
34
Porraskävely ennen leikkausta
Mahdotonta
0
Pystyy, yksi askel kerrallaan
13
Haittaa hieman
20
Ei ongelmia
12
0
5
10
15
20
25
KUVIO 21. Porraskävely ennen leikkausta.
Porraskävely viikko leikkauksesta
Mahdotonta
3
Pystyy, yksi askel kerrallaan
24
Haittaa hieman
14
Ei ongelmia
4
0
5
10
15
20
25
30
KUVIO 22. Porraskävely viikko leikkauksesta.
Porraskävely kuukausi leikkauksesta
Mahdotonta
3
Pystyy, yksi askel kerrallaan
6
Haittaa hieman
19
Ei ongelmia
16
0
2
4
6
8
KUVIO 23. Porraskävely kuukausi leikkauksesta.
10
12
14
16
18
20
35
Porraskävely kolme kuukautta leikkauksesta
Mahdotonta
0
Pystyy, yksi askel kerrallaan
2
Haittaa hieman
13
Ei ongelmia
27
0
5
10
15
20
25
30
KUVIO 24. Porraskävely kolme kuukautta leikkauksesta.
Porraskävelyn haitasta kysyttäessä enemmistö oli kokenut siitä haittaa ennen toimenpidettä ja viikko toimenpiteestä. Tämän jälkeen haitta on vähentynyt huomattavasti (taulukko 7).
TAULUKKO 7. Porraskävelyn haitta
Ei haittaa
Haittaa
Ennen toimenpidettä
42 % (n=19)
58 % (n=26)
Viikko toimenpiteestä
38 % (n=17)
62 % (n=28)
1kk toimenpiteestä
64 % (n=28)
36 % (n=16)
3kk toimenpiteestä
83 % (n=35)
17 % (n=7)
9.2.7
Kyykistyminen
Kyykistymisestä kysytään ”Aiheuttaako kyykistyminen ongelmia?”. Kyykistyminen oli
ollut keskimäärin hankalinta viikko leikkauksesta. Tilanne ennen leikkausta vastasi paljolti tilannetta kuukausi leikkauksesta. Kolmen kuukauden kuluttua toimenpiteestä kyykistyminen oli jo paljon helpompaa (kuvio 25).
36
Kyykistyminen keskimäärin
3
2,73
2,4
2,36
2
1,83
1
Ennen leikkausta
Viikko leikkauksesta
Kuukausi
leikkauksesta
Kolme kuukautta
leikkauksesta
1=ei ongelmia, 2=haittaa hieman, 3=mahdotonta
KUVIO 25. Kyykistyminen keskimäärin.
Ennen leikkausta 93 % potilaista oli ongelmia kyykistyessä (kuvio 26). Viikon kuluessa
leikkauksesta jokaisella potilaalla oli kyykistymisvaikeuksia (kuvio 27). Viimeisessä kyselyssä, eli kolmen kuukauden kuluttua, 12 % potilaista kyykistyminen oli vielä mahdotonta, 59 % koki sen haittaavan hieman ja 29 % se ei aiheuttanut lainkaan ongelmia (kuvio
29). Näin ollen siis yhteensä 71 % potilaista koki kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta kyykistymisvaikeuksia. Seuraavissa kuvioissa 26–29 esitetään tarkemmin kyykistymisen vastauksia kyselyiden eri vaiheissa.
Aiheuttaako kyykistyminen ongelmia?
(ennen leikkausta)
Mahdotonta
21
Haittaa hieman
21
Ei ongelmia
3
0
5
10
KUVIO 26. Kyykistyminen ennen leikkausta.
15
20
25
37
Aiheuttaako kyykistyminen ongelmia?
(viikko leikkauksesta)
Mahdotonta
33
Haittaa hieman
12
Ei ongelmia
0
0
5
10
15
20
25
30
35
KUVIO 27. Kyykistyminen viikko leikkauksesta.
Aiheuttaako kyykistyminen ongelmia?
(kuukausi leikkauksesta)
Mahdotonta
21
Haittaa hieman
18
Ei ongelmia
5
0
5
10
15
20
25
KUVIO 28. Kyykistyminen kuukausi leikkauksesta.
Aiheuttaako kyykistyminen ongelmia?
(kolme kuukautta leikkauksesta)
Mahdotonta
5
Haittaa hieman
25
Ei ongelmia
12
0
5
10
15
KUVIO 29. Kyykistyminen kolme kuukautta leikkauksesta.
20
25
30
38
Kyykistymisongelmien selvittämistä seurasi kysymys: ”Ovatko kyykistymisongelmat
haitanneet?”. Viimeistä kyselyä lukuun ottamatta kyykistymisongelmat olivat haitanneet
enemmistöä (taulukko 8).
TAULUKKO 8. Kyykistymisen haitta
Ei haittaa
Haittaa
Ennen toimenpidettä
13 % (n=6)
87 % (n=39)
Viikko toimenpiteestä
11 % (n=5)
89 % (n=40)
1kk toimenpiteestä
30 % (n=13)
70 % (n=31)
3kk toimenpiteestä
55 % (n=23)
45 % (n=19)
9.2.8
Toimintakyky Lysholmin polvi-indeksin pisteytyksen mukaan
Lysholmin polvi-indeksi koostuu kahdeksasta eri osa-alueesta, joita ovat ontuminen, tuen
käyttö, lukkiutuminen, epävakaus, kipu, turvotus, portaiden kävely ja kyykistyminen.
Kaavakkeen pisteytyksessä erinomainen toimintakyky on 95–100 pistettä, hyvä 84–94,
kohtalainen 65–83, ja huono alle 65. (Collins ym. 2011.) Laskettaessa pisteytys kolmen
kuukauden kuluttua, on potilaiden keskiarvo 83 pistettä, mikä tarkoittaa kohtalaista toimintakykyä. Potilaista 59 % (n=25) toimintakyky oli kuitenkin hyvästä erinomaiseen.
Pisteet jakautuivat seuraavassa kuviossa (kuvio 30) esitetyllä tavalla.
LYSHOLMIN POLVI-INDEKSIN PISTEYTYKSEN
MUKAAN TOIMINTAKYKY 3KK LEIKKAUKSESTA
erinomainen 95-100
hyvä 84-94
kohtalainen 65-83
huono alle 65
12 % (n=5)
19 % (n=8)
29 % (n=12)
40 % (n=17)
KUVIO 30. Toimintakyky kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta.
39
9.3
Kipu
Ennen toimenpidettä kysyttäessä potilaan kipukokemuksesta 31 % (n=14) potilaista kärsi
jatkuvasta polvikivusta, suurimmalla osalla potilaista oli kipua rasituksessa ja vain yksi
potilas oli kivuton.
Viikko toimenpiteen jälkeen (liite 2) seurasi laajemmin kysymyksiä kivusta ja kipulääkityksestä. Potilaan tuli arvioida postoperatiivista kipua asteikolla 0-10 ensimmäisenä leikkauksen jälkeisenä päivänä, kolmantena leikkauksen jälkeisenä päivänä, ja noin viikon
kuluttua leikkauksesta. Ensimmäisenä leikkauksen jälkeisenä päivänä kipu oli keskimäärin 5,4, kolmantena leikkauksen jälkeisenä päivänä keskimääräinen kipu oli 3,8, ja viikon
kuluttua 2,4 (kuvio 31).
Toimenpiteen jälkeinen kipu asteikolla 0-10
(n=45)
10
9
8
7
6
5
4
3
2
1
0
1pv toimenpiteestä
3pv toimenpiteestä
Viikko toimenpiteestä
0= ei lainkaan kipua, 10=voimakkain kuviteltavissa oleva kipu
KUVIO 31. Keskimääräinen kipu toimenpiteen jälkeisinä päivinä.
Seuraavissa kuvioissa 32–34 esitetään tarkemmin leikkauksen jälkeistä kipua asteikolla
0-10 havainnollistamalla vastaajien määrät kipuasteittain.
40
Kipu asteikolla 0-10, 1 päivä leikkauksesta
10
1
9
4
8
7
7
8
Kipu
6
1
5
4
4
8
3
6
2
3
1
3
0
0
0
1
2
3
4
5
6
7
8
9
Henkilömäärä
0=ei lainkaan kipua, 10=voimakkain kuviteltavissa oleva kipu
KUVIO 32. Kipu ensimmäisenä leikkauksen jälkeisenä päivänä.
Kipu
Kipu asteikolla 0-10, 3 päivää leikkauksesta
10
0
9
0
8
2
7
2
6
6
5
6
4
8
3
7
2
9
1
4
0
1
0
1
2
3
4
5
6
7
8
Henkilömäärä
0=ei lainkaan kipua, 10=voimakkain kuviteltavissa oleva kipu
KUVIO 33. Kipu kolmantena leikkauksen jälkeisenä päivänä.
9
10
41
Kipu asteikolla 0-10, viikko leikkauksesta
10
0
9
0
8
0
Kipu
7
1
6
2
5
2
4
6
3
6
2
10
1
15
0
3
0
2
4
6
8
10
12
14
16
Henkilömäärä
0=ei lainkaan kipua, 10=voimakkain kuviteltavissa oleva kipu
KUVIO 34. Kipu noin viikon kuluttua leikkauksesta.
73 % potilaista koki kipulääkityksen auttaneen hyvin, eikä kukaan potilaista ollut kokenut
kipulääkityksen auttaneen huonosti (kuvio 35).
Miten saamasi kipulääkitys on auttanut kipuun?
Huonosti
0
Melko huonosti
3
Melko hyvin
9
Hyvin
33
0
2
4
6
8
10
12
14
16
18
20
22
24
26
28
30
32
34
Henkilömäärä
KUVIO 35. Kipulääkkeen apu kipuun.
Enemmistö (67 %, n=30) koki saadut kivunhoito-ohjeet kiitettäviksi, ja 33 % (n=15) mielestä ohjeet olivat hyvät. Kukaan ei ollut sitä mieltä, että ohjeistus olisi ollut välttävää tai
huonoa.
42
Kyselyssä tiedusteltiin kipulääkityksen mahdollisesti aiheuttamien sivuvaikutusten esiintymistä. Potilaista 49 % ei saanut kipulääkityksestä sivuvaikutuksia, 33 % sai melko vähän, 16 % sivuvaikutuksia oli melko paljon, ja 2 % (yksi henkilö) erittäin paljon (kuvio
36).
Aiheuttaako saamasi kipulääkitys sivuvaikutuksia?
Erittäin paljon
1
Melko paljon
7
Melko vähän
15
Ei aiheuttanut
22
0
2
4
6
8
10
12
14
16
18
20
22
Henkilömäärä
KUVIO 36. Kipulääkityksen sivuvaikutukset.
Leikkauksen jälkeistä pahoinvointia kysyttäessä 78 % (n=35) potilaista vastasi, että pahoinvointia ei esiintynyt kotona leikkauksen jälkeen. Lievää pahoinvointia koki 13 %
(n=6) potilaista, 7 % (n=3) pahoinvointia esiintyi melko paljon, ja 2 % (n=1) erittäin paljon.
Kysyttäessä tyytyväisyyttä polvitoimenpiteen yhteydessä annetusta kivunhoidosta, neljä
potilasta vastasi olevansa tyytymättömiä. Tyytymättömyyttä aiheutti kipulääkkeen tehottomuus sekä riittämätön informaatio annetusta kipulääkkeestä. Avoimeen kysymykseen
tyytymättömyyden syystä potilaat vastasivat näin: ”toimenpiteessä lääkitys ok, kotilääkitys ei ollut alkuun riittävän tehokas”, ” teho ei riitä”, ” kivun hoitoon määrätty Panacod
voi aiheuttaa voimakasta ummetusta (sain tämän tiedon tutulta lääkäriltä), tästä olisi voinut varoittaa etukäteen, jolloin olisin voinut varautua asiaan ja välttyä parin päivän epämukavuudelta toipumisen alkupäivinä”, ja ” muuten kaikki hyvin, mutta pyörryin 2 kertaa
kipulääkkeen Tarqinic vaikutuksesta”.
Jokaisessa kyselyssä kysyttiin polvikivusta rasitukseen liittyen. Vastausvaihtoehtoina oli
”ei lainkaan”, ”joskus vähäistä suuressa rasituksessa”, ”huomattavaa suuren rasituksen
43
yhteydessä”, ”huomattavaa yli 3km:n kävelyn jälkeen”, ”huomattavaa alle 3km:n kävelyn
jälkeen”, ja ”jatkuvasti”. Viikko leikkauksen jälkeen 26 % (n=12) oli jatkuvasti kivuliaita,
48 % (n=22) kipua esiintyi joskus suuren rasituksen yhteydessä ja 6 % (n=3) potilaista ei
ollut lainkaan kivuliaita.
Kuukauden kuluttua kysyttäessä kivusta 7 % (n=4) oli jatkuvasti kivuliaita, suurin osa eli
52 % (n=23) potilaista koki kipua joskus suuren rasituksen yhteydessä, ja 18 prosentilla
(n=8) ei ollut lainkaan kipuja.
Kolmen kuukauden kuluttua 5 % (n=2) oli jatkuvasti kivuliaita, enemmistö (57 %, n=24)
koki kipua joskus suuren rasituksen yhteydessä, ja 17 % (n=7) ei ollut lainkaan kipuja.
Jokaisessa kyselyssä kysyttiin myös oliko kivusta ollut haittaa. Ennen toimenpidettä kipu
oli haitannut suurinta osaa potilaista, mutta toimenpiteen myötä kivun haitta oli vähentynyt huomattavasti (taulukko 9).
TAULUKKO 9. Kivun haitta
Ei haittaa
Haittaa
Ennen toimenpidettä
24 % (n=11)
76 % (n=34)
Viikko toimenpiteestä
56 % (n=25)
44 % (n=20)
1kk toimenpiteestä
61 % (n=27)
39 % (n=17)
3kk toimenpiteestä
62 % (n=26)
38 % (n=16)
Yhteenvetona jatkuvasti kivusta kärsivien potilaiden määrä laski 31 prosentista 5 prosenttiin. Enemmistö potilaista koki kipua joskus suuren rasituksen jälkeen, ja kivuttomien
potilaiden määrä kasvoi kahdesta prosentista 17 prosenttiin. Toimenpidettä ennen enemmistö (76 %) koki kivuista haittaa, ja kolmen kuukauden kuluttua kipu haittasi 43 % potilaista.
Kaikkia toimenpiteitä tarkastellessa potilaiden keskimääräinen kipukokemus on laskenut
ajan myötä, ei kuitenkaan kivuttomalle tasolle (kuvio 37).
44
Potilaiden kokema kipu
6
5
4
3
2
1
Ennen toimenpidettä
Viikko toimenpiteestä
1kk toimenpiteestä
3kk toimenpiteestä
1= Ei lainkaan 2= Joskus vähäistä suuren rasituksen yhteydessä 3=
Huomattavaa suuren rasituksen yhteydessä 4= Huomattavaa yli 3km:n
kävelyn jälkeen 5= Huomattavaa alle 3km:n kävelyn jälkeen 6= Jatkuvasti
KUVIO 37. Keskimääräinen kipu kyselyn eri vaiheissa.
Tarkastellessa kolmea yleisintä toimenpidettä (kuvio 38), näistä kivuliaimmat potilaat
olivat olleet polvinivelen nivelkalvo- ja nivelrustoleikkauksissa. Polven nivelkierukkaleikkauksissa kipu oli lievittynyt huomattavasti toimenpiteen jälkeen, mutta lähtenyt huononemaan kolmen kuukauden kuluessa toimenpiteestä. Polven nivelside- ja kapselileikkauksissa taas kipu viikon kuluttua toimenpiteestä oli suurempaa, kuin ennen toimenpidettä. Kipu oli kuitenkin vähentynyt huomattavasti ajan kuluessa, ja kolmen kuukauden
kohdalla tämän leikkausryhmän potilaat olivat vähiten kivuliaita verrattuna nivelkierukka, nivelkalvo- ja nivelrustoleikkauksiin.
KIPU - kolme yleisintä toimenpideluokkaa
3kk toimenpiteestä
1kk toimenpiteestä
Viikko toimenpiteestä
Ennen toimenpidettä
1
2
3
4
Polven nivelkierukkaleikkaukset
Polvinivelen nivelkalvo- ja nivelrustoleikkaukset
Polven nivelside- ja kapselileikkaukset
KUVIO 38. Kipu yleisimmissä toimenpiteissä.
5
6
45
Jos kipukokemuksia verrataan sukupuolittain (kuvio 39), olivat naiset keskimäärin kivuliaampia miehiin verrattuna koko kyselyn ajan.
Kipujakauma sukupuolittain, kaikki toimenpiteet
6
5
4
3
4,1
3,27
3,5
3,24
2,9
2,34
2
2,6
2,15
1
Ennen toimenpidettä
Viikko toimenpiteestä
1kk toimenpiteestä
3kk toimenpiteestä
1= Ei lainkaan 2= Joskus vähäistä suuren rasituksen yhteydessä 3= Huomattavaa
suuren rasituksen yhteydessä 4= Huomattavaa yli 3km:n kävelyn jälkeen 5=
Huomattavaa alle 3km:n kävelyn jälkeen 6= Jatkuvasti
Miehet
Naiset
KUVIO 39. Kipukokemusten vertailu sukupuolen perusteella.
46
10 POHDINTA
10.1 Opinnäytetyöprosessi
Opinnäytetyöprosessi alkoi syyskuussa 2014, kun opinnäytetyö-aiheita esiteltiin. Esittelytilaisuudessa oli Koskiklinikan edustaja, jonka innostuneisuus esittelemästään polvileikkaus-aiheesta sai myös meidät innostumaan. Opinnäytetyön aiheessa tuntui olevan
sopivassa määrin haastetta. Aiheeseen oli myös toinen halukas pari, ja arvonnassa voitimme aiheen.
Työelämäpalaveri pidettiin pian arvonnan jälkeen, jolloin pääsimme tarkemmin selville,
mistä opinnäytetyössä on kysymys, ja näin pääsimme aiheessa alkuun. Palaverissa sovittiin myös käytännön asioista ja yhdyshenkilöistä. Olimme hieman yllättyneitä, kun
saimme opinnäytetyöhön vapaammat kädet kuin olimme kuvitelleet.
Seuraavana vuorossa oli opinnäytetyön ideaseminaari, jossa esittelimme työelämäpalaverissa sovittuja asioita, ja aihettamme. Tämän jälkeen vuoroon astui suunnitelman tekeminen suunnitelmaseminaaria ja lupahakemusta varten. Suunnitelman tekeminen alkoi
marraskuussa 2014. Alkukankeuden jälkeen muodostimme pohjan opinnäytetyölle, ja
aloimme kirjoittamaan teoriaa. Kun opinnäytetyön tarkoitus, tehtävät, tavoite ja teoreettinen viitekehys oli muodostettu, sekä teoriaa kirjoitettu, kävimme ohjaavan opettajan ensimmäisessä ohjauskeskustelussa. Teimme opinnäytetyön suunnitelman valmiiksi joulukuussa 2014. Suunnitelmaan tuli pieniä muutoksia seminaarin ja työelämäyhteyshenkilön
kautta, ja lopullinen suunnitelma valmistui tammikuussa 2015. Tutkimusluvan saimme
tammikuun aikana.
Aineiston keruu aloitettiin tammikuun viimeisellä viikolla. Aineiston keruun aloittaminen
viivästyi suunnitellusta Koskisairaalan sisäisten järjestelyiden vuoksi. Toukokuussa 2015
järjestettiin käsikirjoitusseminaari, jota varten opinnäytetyön teoria-osuus oli tehty valmiiksi. Seminaarissa ei tullut suuria muutoksia opinnäytetyöhömme. Aineisto saatiin kasaan heinäkuun 2015 puolivälissä. Aineiston analysointi aloitettiin elokuun 2015 loppupuolella ja se oli valmis syyskuussa lopulla. Yllätyimme hieman analysoinnin työläisyydestä. Käsiteltäessä neljää samaa kyselyä, joissa jotkin kysymykset oli muotoiltu eri vas-
47
tausasteikoittain, teki muun muassa taulukoiden tekemisen pulmalliseksi. Eri vastausasteikkoisia kysymyksiä ei pystynyt esittämään samassa taulukossa, joten taulukoita oli tehtävä useita. Haastavan analysoinnista teki myös se, että halusimme saada kerrottua lukijoille mahdollisimman paljon tuloksista, mutta samalla yritimme pitää tulosten luettavuuden niin selkeänä kuin mahdollista. Analysoinnin suhteen tapasimme vielä metodiopintojen opettajan, jonka kanssa pohdimme parasta tulosten esitystapaa. Metodiopintojen
opettajalta saimme ulkopuolisen henkilön näkökulmaa ja hyviä vinkkejä, joilla vielä yksinkertaistaa tulosten esitystapaa. Analysoinnin valmistuttua kävimme opinnäytetyön ohjauskeskustelussa varmistamassa suunnan olevan oikea, ettei näin loppuvaiheessa tulisi
suuria muutoksia työhön. Olimme hyvin tyytyväisiä saamiimme kommentteihin, sillä
meistä tuntui, että olimme tulleet sokeiksi omalle tekstillemme sen sisältämän asian ja
tuloksien ollessa meille niin selkeitä. Saimme hyviä neuvoja, kuinka selkeyttää tekstiä ja
tulosten tarkastelua kaikille ymmärrettävään muotoon. Opinnäytetyö valmistui syyskuun
2015 lopussa.
Opinnäytetyön tekemisessä parin kanssa oli hyvät puolensa. Pääsimme hyödyntämään
molempien parhaimpia puolia ja osaamisalueita, ja näiden perusteella toteutimme tehtävänjaon. Toisena hyvänä puolena oli se, että tekstiä jatkuvasti tarkasteli kaksi henkilöä,
jolloin tuli huomattua parannuskohteita, joita ei yksin tehtynä olisi välttämättä huomannut. Opinnäytetyön aihe oli myös niin laaja, että se oli suositeltu kahden henkilön tehtäväksi. Luonnollisesti prosessin aikana tuli erimielisyyksiäkin esimerkiksi asioiden esittämistavoista, mutta samalla saimme uusia näkökulmia toisiltamme. Loppujen lopuksi pystyimme yhdistämään näkökulmamme ja luomaan entistä parempaa ja yhtenäisempää
tekstiä.
10.2 Opinnäytetyön eettisyys
Tutkimusraportin ei tule sisältää tietoja, jotka rikkovat tutkituille annettuja lupauksia luottamuksellisuudesta, vaitiolovelvollisuudesta, sekä salassapitovelvollisuudesta. Hyvän
tieteellisen käytännön mukaan tiedot tutkittavista säilytetään anonyymeina. Tutkimuseettisesti olennaista on anonymiteetin lisäksi tapa, miten tutkittavista kirjoitetaan. Hyvään
tieteelliseen käytäntöön kuuluu myös lähteiden asianmukainen merkitseminen. Käytettyjen lähteiden sisältöä tulee selostaa kunnioittavalla sävyllä tietoja vähättelemättä tai vääristelemättä. (Vilkka 2007, 164–166).
48
Opinnäytetyössä käytetyt lähteet on merkitty asianmukaisesti, eikä opinnäytetyössä ole
plagiointia. Tulokset on esitetty neutraalisti niitä vääristelemättä. Läpi opinnäytetyöprosessin on toimittu tutkimuseettisen neuvottelukunnan hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen. Salassapito- ja vaitiolovelvollisuudesta sovittiin ennen opinnäytetyön aloittamista,
siitä allekirjoitettiin sopimus ja sitä on noudatettu. Opinnäytetyön aineistonkeruuvaiheessa potilaiden tunnistetietoina toimivat heidän sähköpostiosoitteensa. Potilaiden yksityisyyden turvaamiseksi aineistoa käsiteltiin keräysvaiheessa Koskisairaalan tiloissa,
mistä myös suoritettiin potilaille soittaminen Koskisairaalan puhelimella. Aineiston analysointia varten aineisto muutettiin anonyymiksi, jolloin potilaat numeroitiin. Potilailla
oli lupa keskeyttää tutkimukseen osallistuminen missä vaiheessa tahansa eikä keskeyttämisen syytä tarvinnut ilmoittaa.
10.3 Opinnäytetyön luotettavuus
Luotettavuutta arvioidaan reliabiliteetin ja validiteetin kautta. Reliabiliteetti kertoo tulosten toistettavuudesta. Tutkimusta voidaan pitää tarkkana ja luotettavana, kun uudelleen
mitattaessa saadaan samat tulokset tutkijasta riippumatta. Tutkimuksen tarkkuudella voidaan arvioida sisältyykö tutkimukseen satunnaisvirheitä. Arvioitaessa tarkastellaan
otoskoon määrää ja laatua, vastausprosenttia, muuttujien luotettavuutta, ja mittausvirheitä. Validiteetilla arvioidaan tutkimuksen kykyä mitata sitä, mitä ollaan mittaamassa.
Validiteettia arvioidessa tarkastellaan teoreettisten käsitteiden operationalisointia arkikielelle, mittarin kysymysten ja vastausvaihtoehtojen sisältöä ja muotoilua, valitun asteikon
toimivuutta, sekä mittarin epätarkkuuksia. Tutkimuksen kokonaisluotettavuus muodostuu reliabiliteetista ja validiteetista yhdessä. Kokonaisluotettavuutta voidaan pitää hyvänä, kun otos edustaa perusjoukkoa ja mittauksen satunnaisvirheitä esiintyy vähän.
(Vilkka 2007, 149–152.)
Opinnäytetyön tavoitteena oli saada 60 potilasta, mutta tavoite alittui, vaikka ajallisesti
aineiston keruussa joustettiin. Tavoiteltua pienempään määrään tyydyttiin ajanpuutteen
vuoksi. Kyselyn vastausprosentti oli korkea, 80 %, mihin vaikutti oleellisesti se, että vastaamatta jättäneille potilaille soitettiin. Ensimmäiseen kyselyyn vastasi loppujen lopuksi
45 potilasta, ja viimeisessä kyselyssä vastanneita oli 42. Opinnäytetyön aineiston pieni
49
koko heikentää sen reliabiliteettia, ja tästä syystä opinnäytetyön tuloksia ei voida yleistää,
mutta niitä voidaan pitää suuntaa-antavina.
Lysholmin polvi-indeksin psykometriset ominaisuudet ovat osa luotettavuuden arviointia. Kaavakkeella näyttää olevan riittämätön sisäinen johdonmukaisuus (internal consistency) potilaiden kohdalla, joilla on monenlaisia polvivaivoja. Polvivammapotilailla testin toistettavuus (test-retest reliability) on hyvä, kun taas sekalaisia polvisairauksia omaavilla potilasryhmillä toistettavuus ei ole yhtä hyvä. Reliabiliteetti eli luotettavuus on riittämätön käytettäväksi yksilöillä. (Collins ym. 2011.)
Ortopedisten kirurgien arvion mukaan Lysholmin polvi-indeksillä katsotaan olevan loogista validiteettia (face validity). Sisältövaliditeettia (content validity) potilaan näkökulmasta ei voida olettaa olevan, sillä kaavakkeen osa-alueet ovat kirurgi-lähtöisiä. Useat
tutkimukset ovat osoittaneet yhtenevän rakennevaliditeetin (construct validity), löytäen
merkittävän korrelaation useiden muiden polvimittareiden kanssa (Hospital for Special
Surgery modified knee ligament rating system, Cincinnati Knee Ligament Score, International Knee Documentation Committee Subjective Knee Evaluation Form, Fulkerson
and Kujala scores, ja Western Ontario and McMaster Universities Osteoarthritis Index).
(Collins ym. 2011.)
Lysholmin polvi-indeksi havaitsee ei-kirurgisen ja kirurgisen hoidon aikaansaaman muutoksen. Alle 15 % potilaista saa matalimman tai korkeimman tuloksen, joten katto- ja
lattiavaikutusta (floor/ceiling effect) ei ole. Kaavake on luotettava käytettäväksi nivelside- ja kierukkavammoissa, rustovammoissa ja polvilumpion sijoiltaanmenoissa. On
hyvä pitää mielessä, että psykometriset ominaisuudet voivat vaihdella riippuen kaavakkeen täyttömenetelmästä. (Collins ym. 2011.)
Lysholmin polvi-indeksi lähetettiin potilaille sähköisessä muodossa Webropol:n kautta.
Webropol on yksinkertainen sivusto käyttää, mutta muutamat asiat selvisivät vasta kokeilun ja virheiden kautta. Kävimme aineistonkeruuajan lähes joka viikko Koskisairaalassa. Aikaa kului uusien potilaiden ja vastaamatta jääneiden lukumäärästä riippuen. Lähes jokaisella käyntikerralla oli soitettava potilaille, sillä monet unohtivat vastata kyselyihin. Aikaa Koskisairaalalla kului noin tunti viikossa. Työtä helpotti laittamalla kyselyihin ajastimet uuden potilaan tullessa listalle. Näin potilaat saivat automaattisesti oikean
kyselyn oikeaan aikaan. Viimeisen (neljännen) kyselyn kohdalla tapahtui merkittävä
50
virhe, sillä yritimme Webropolin kautta lähettää muistutuskyselyä niille, jotka eivät olleet
kyselyyn vastanneet, mutta Webropol lähettikin kyselyn kaikille, joille kysely ei ajastimella ollut vielä edes mennyt. Näin ollen osa potilaista vastasi viimeiseen kyselyyn jopa
kuukauden liian aikaisin. Potilaille täytyi soittaa ja lähettää uusi kysely ja muokata asetuksia niin, että potilas pystyi vastaamaan samaan kyselyyn toisen kerran. Siispä olisi
suositettavaa, että muistutuskyselyä lähettäessä vastaanottaja valittaisiin manuaalisesti.
Potilaille soittaminen, ja kirjanpito siitä, kenen pitäisi milloinkin vastata, vei suurimman
osan aineiston keräämiseen kuluneesta ajasta. Jos taas potilaille ei soiteta, tulee se näkymään vastaajamäärissä. Kyselyiden määrän vähentäminen saattaisi lisätä vastausprosenttia. Jos tuloksia tarkasteltaessa halutaan eritellä toimenpiteet toisistaan, olisi analysointi
helpompaa joko tekemällä eri toimenpiteille omat taulukot, eri toimenpiteille omat kyselylomakkeet Webropol:iin tai lisäämällä toimenpidekoodi vastausten kanssa samalle lehdelle ikään kuin osaksi vastauksia, jolloin vastaukset olisi helppo eritellä toimenpidettäin.
Luotettavuutta voisi lisätä, jos pystyttäisiin varmistamaan, että potilaat ymmärtävät kysymykset oikein. Sähköisesti lähetettynä potilailla ei ole mahdollisuutta esittää mahdollisia kysymyksiä. Joidenkin potilaiden kohdalla kävi ilmi, ettei saatekirjettä luettu kunnolla
ja potilaat saattoivat vastata vääränä ajankohtana, mistä syystä tuloksia täytyi poistaa tai
lähettää uusi kysely. Osa potilaista taas vastasi kyselyyn myöhässä ja näin ollen he joutuivat muistelemaan miltä minäkin ajankohtana tuntui. Luotettavampaa olisi, kun potilas
vastaisi kyselyyn oikealla hetkellä.
10.4 Tulosten tarkastelu ja johtopäätökset
Opinnäytetyön tehtävänä oli selvittää polven toimintakykyä ja subjektiivista kivunastetta
ennen leikkausta ja paranemisen eri vaiheissa. Tuloksista selvisi polven toimintakyvyn
kokonaisvaltaisesti kasvaneen toimenpiteen jälkeen. Juutilaisen (2009) mukaan toimintakykyyn vaikuttaa yksilön subjektiiviset kokemukset vallitsevasta tilanteesta sekä aikaisemmin koetuista tilanteista. Leikkauksen jälkeisen toimintakyvyn heikkenemisen ja kivun syynä voi olla toimenpiteen aikana tai vasta viiveellä tullut komplikaatio. Komplikaatio voi ilmentyä esimerkiksi infektiona tai vaivan uusiutumisena.
51
Merkittävälle osalle potilaista tehtiin eturistisiteen korjausleikkaus, missä toipumisaika
on pitkä. Suurimmalla osalla potilaista polvivamma oli traumaperäinen. Kallion (2010)
mukaan kestää noin kolme kuukautta ennen kuin leikatulla polvella saa juosta, ja polvea
rankasti rasittava urheilu on mahdollista aikaisintaan puolen vuoden kuluttua toimenpiteestä. Siirteen kasvaminen luukanaviin vie aikansa.
Polven ontuminen oli yksi toimintakykyä kartoittavista tekijöistä. Ennen toimenpidettä
suurimmalla osalla potilaista oli hiukan tai ajoittain tapahtuvaa ontumista, ja potilaista
hieman yli puolet koki ontumisen haittaavan heitä. Kolmen kuukauden kuluttua tilanne
oli parantunut huomattavasti, sillä nyt hieman yli puolet potilaista oli vastannut ontumisen kadonneen kokonaan ja ontumisen koki haitaksi noin yksi neljästä potilaasta. Ontumista ei voi yksinään kutsua oireeksi, vaan se on seuraus muista oireista. Ontumiseen
vaikuttaa vahvasti kipu, mutta siihen vaikuttavat myös polven pettäminen, löysyys ja lukkiutuminen.
Polvileikkauksen jälkeen heräämössä potilasta käy katsomassa fysioterapeutti, joka keskustelee polven kuntouttamisesta. Liikkumisen apuvälineinä toimivat kyynärsauvat, joita
neuvotaan käytettävän muutamasta päivästä muutamaan viikkoon riippuen toimenpiteestä ja potilaan kokemasta kivuliaisuuden asteesta. (Kallio 2010; Koskiklinikka 2013a.)
Ennen toimenpidettä lähes kukaan potilaista ei tarvinnut apuvälineitä, mutta apuvälineitä
tarvinneet potilaat kokivat niiden käytön haittaavan heitä. Viikko toimenpiteen jälkeen
yli puolet potilaista tarvitsivat kyynärsauvoja, ja lopuilla ei ollut lainkaan tarvetta apuvälineille.
Lukkiutuminen, polven pettäminen ja turpoaminen olivat yhdet yleisimmistä polven vamman aiheuttamista oireista kivun lisäksi. Hieman alle puolet potilaista koki lukkiutumista
tai kiinnijäämisen tunnetta, ja turvotusta esiintyi enemmistöllä ennen toimenpidettä.
Myös polven pettämistä ja löysyyttä esiintyi enemmistöllä. Kolmen kuukauden kuluttua
suurin osa potilaista koki polvinivelen tukevaksi eikä kokenut enää lukkiutumista tai kiinnijäämisen tunnetta lainkaan. Hieman yli puolella potilaista esiintyi vielä turvotusta enimmäkseen suuren rasituksen jälkeen.
Polven kuntouttaminen alkaa heti leikkauksesta ensimmäisen päivän jälkeen, jolloin jalalle saa jo varata painoa muistaen samalla kuunnella omia tuntemuksiaan (Kallio 2010).
Porraskävelyssä polveen kohdistuva paine saattaa aiheuttaa kipua ponnistusvaiheessa,
52
joka voi tehdä portaiden kävelyn mahdottomaksi. Viikko ja kuukausi toimenpiteen jälkeen kolmen potilaan oli mahdotonta kävellä portaissa, mutta kolmen kuukauden kuluttua
kukaan potilaista ei kokenut porraskävelyn olevan mahdotonta ja suurimmalla osalla ei
esiintynyt lainkaan ongelmia. Kyykistymisessä polveen kohdistuva paine saattaa olla porraskävelyä voimakkaampi. Melkein kaikilla potilailla oli ennen toimenpidettä ongelmia
kyykistymisessä ja viikon kuluttua kaikkien potilaiden oli vaikea kyykistyä. Vielä kolmen
kuukaudenkin jälkeen kyykistyminen aiheutti potilaille jossain määrin vaikeuksia.
Lysholmin polvi-indeksin pisteytyksessä erinomainen toimintakyky on 95–100 pistettä,
hyvä 84–94, kohtalainen 65–83, ja huono alle 65. (Collins ym. 2011.) Tässä opinnäytetyössä käytetystä mukaellusta Lysholmin polvi-indeksistä puuttui yksi vastausvaihto (”en
pysty kyykistymään 90 asteen kulmaa enempää”) kyykistymisen kohdalta, mutta muuten
se sisälsi samat vastausvaihtoehdot. Laskettaessa pisteytys kolmen kuukauden kuluttua,
oli potilaiden keskiarvo 83 pistettä, mikä tarkoittaa kohtalaista toimintakykyä. Potilaista
59 % (n=25) toimintakyky oli kuitenkin hyvästä erinomaiseen. Suomalaisessa eturistisiteen leikkaustekniikoita vertailevassa tutkimuksessa (Suomalainen ym. 2011) seurattiin
potilaiden toipumista käyttäen Lysholmin polvi-indeksiä. Tutkimuksessa kahden vuoden
seurannan jälkeen potilaat saivat keskimäärin 88 pistettä, mikä tarkoittaa toimintakyvyn
olevan hyvä. Tähän verrattuna tuloksissamme ei esiinny huomattavaa eroa, vaikka ajallisesti eroa olikin.
Onnistunut kivunhoito vähentää toimenpiteen jälkeistä komplikaatioriskiä sekä edesauttaa potilaan nopeaa mobilisoitumista ja näin myös hoitoaika lyhenee (Hakala 2012). Ennen toimenpidettä lähes kaikilla potilailla oli polvikipuja. Kivun esiintyminen oli suurimmillaan ennen toimenpidettä. Ensimmäisen viikon kuluttua toimenpiteestä kivuliaisuus
oli laskenut lievälle tasolle. Hakalan (2012) mukaan lepokivun tavoitetason tulisikin olla
korkeintaan lievää kipua. Kolmen kuukauden kuluttua suurimmalla osalla potilaista kipua
esiintyi välillä suuren rasituksen yhteydessä, mutta enemmistö ei kokenut kivun haittaavan. Naiset olivat keskimäärin miehiä kivuliaampia koko kyselyn ajan.
Kipulääkityksen tuomaan apuun suurin osa oli tyytyväisiä, ja enemmistö koki kivunhoidon ohjeistuksen kiitettäväksi. Hieman yli puolet potilaista koki kipulääkityksen aiheuttaneen sivuvaikutuksia. Potilaista neljä oli tyytymättömiä kivunhoitoon. Potilaat toivat
esille kipulääkkeen tehon riittämättömyyden sekä riittämättömän informaation annetun
kipulääkityksen sivuvaikutuksista.
53
Kipuasteikko 0-10 voidaan jaotella osiin niin, että 1-3 ovat lievää kipua, 4-6 ovat kohtalaista kipua, 7-9 voimakasta kipua ja 10 kovin mahdollinen kipu (PPSHP 2015). Vuorokauden kuluttua leikkauksesta potilaista 73 % (n=33) koki kohtalaisesta voimakkaaseen
kipua, ja 44 % (n=20) koki voimakasta kipua. Keskimäärin kivun arvioitiin olevan 5,4.
Kanadalaistutkimuksessa (McGrath ym. 2004) päiväkirurgisten leikkausten jälkeisestä
kivusta selvisi, että ortopedisissä leikkauksissa 47,4 % koki kohtalaista tai kovaa kipua
24 tuntia leikkauksen jälkeen. Polven tähystysleikkaus nousi tutkimuksessa kivuliaimpien päiväkirurgisten leikkausten joukkoon. Saamamme tulos leikkauksen jälkeisestä kivusta oli huomattavasti kanadalaistutkimuksen tulosta suurempi. Tähän voivat vaikuttaa
muun muassa pieni otoskoko ja haastattelutapa.
Hakalan (2012) mukaan pahoinvointi toimenpiteen jälkeen voi estää kotiutumista pidentämällä heräämöhoidon kestoa. Etukäteen tiedetty pahoinvointitaipumus otetaankin huomioon anestesiassa ja heräämössä, ja pahoinvointia voidaan kontrolloida antamalla ennaltaehkäisevää lääkitystä. (Hakala 2012.) Kotiutumisen jälkeen pahoinvointia esiintyi
22 % (n=10) potilaista.
Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että täydellinen toipuminen toimenpiteen jälkeen toimintakyvyn ja kivun suhteen kestää pitkään ja kipu on kohtalaisen voimakasta leikkauksen
jälkeisenä päivänä. Pääsääntöisesti leikkauksen jälkeinen kivunhoito on riittävää.
10.5 Jatkotutkimusehdotukset
Kivunhoito päiväkirurgisissa toimenpiteissä on tärkeää, sillä potilaan on tarkoitus kotiutua leikkauspäivänä. Jatkotutkimuksissa olisi mielenkiintoista perehtyä postoperatiiviseen kipuun ja sen hoitoon, sekä tutkia kivunhoidon ohjeistusta, lääkityksen tehokkuutta
ja siitä saatuja sivuvaikutuksia. Erityisesti leikkausta seuraavan päivän kipukokemuksia
olisi mielenkiintoista tutkia kanadalaistutkimuksen (McGrath ym. 2004) käyttämällä tavalla, eli soittamalla potilaalle. Tämä parantaisi tulosten luotettavuutta potilaan vastatessa
varmasti oikeaan aikaan. Tehokkaassa kivunhoidossa on puolensa. Se antaa suuremman
vapauden rasittaa leikattua kohdetta, missä piilee ylirasittamisen mahdollisuus, mutta riittämätön kivunhoito taas saattaa olla kuntoutumisen esteenä.
54
LÄHTEET
Arti, H. & Arti, S. 2013. The effects of intraarticular opioids in pain relief after arthroscopic menisectomy: A randomized clinical trial study. Pakistan Journal of Medical
Sciences 29 (2), 625-628.
Björkenheim, J-M., Grönblad. M., Hedenborg, M., Kainonen, T., Levón, H., Paavola, M.,
Salmenpohja, H., Tuovinen, T. & Pakkala, I. 2008. Duodecim. Polvinivel. FA-CULTAS
toimintakyvyn
arviointi.
Luettu
8.12.2014.
http://www.ebm-guidelines.com/dtk/tyt/avaa?p_artikkeli=fac00006
Collins, N.J., Misra, D., Felson, D.T., Crossley, K.M. & Roos, E.M. 2011. Measures of
Knee Function. Arthritis Care & Research 63 (11), 208-228.
Hakala, N. 2012. Päiväkirurgisen postoperatiivisen hoitotyön käsikirja. Suomen päiväkirurginen yhdistys ry. Luettu 24.11.2014. http://paivakirurginenyhdistys.net/tiedostot/paivakirurgisen-heraamon-kasikirja.pdf
Hirsijärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2009. Tutki ja kirjoita. Kvantitatiivinen tutkimus.
15., uudistettu painos.
Juutilainen, T. 2009. Kirurgisten hoitotoimenpiteiden komplikaatiot. Sairauksien ehkäisy. Kustannus Oy Duodecim. Luettu 2.12.2014. http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=seh00141
Kallio, T. 2010. Polven ristisidevammat urheilijalla. Lääketieteellinen Aikakauskirja
Duodecim 126 (3), 289-95.
Kalso, E., Haanpää. M. & Vainio, A. (toim.) Kipu. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim,
104-108.
Kankkunen, P. & Vehviläinen-Julkunen, K. 2013. Tutkimus hoitotieteessä. 3. painos.
Helsinki: Sanoma Pro Oy.
Kiviranta, I. & Järvinen, M. 2012. Ortopedia. Helsinki: Kandidaattikustannus Oy.
Koskiklinikka. 2013a.
nikka.fi/koskisairaala/
Koskisairaala.
Luettu
8.12.2014.
https://www.koskikli-
Koskiklinikka 2013b. Polven tähystystutkimus. Luettu 8.12.2014. http://www.koskiklinikka.fi/koskisairaala/sairaala/ortopedia/polven-tahystystutkimus/
Koskiklinikka. 2013c. Toimipisteet. Luettu 21.9.2015. https://www.koskiklinikka.fi/yhteystiedot/toimipisteet/
Kustannus Oy Duodecim. 2015. Polvinivelen rakenne. Luettu 22.9.2015. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ldk00537&p_haku=polvinivelen%20rakenne
55
Käypä hoito. 2014. Leikkausta edeltävä arviointi. Luettu 24.11.2014. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50066
Mattila, K. 2011. Päiväkirurgia Suomessa. Finnanest 44 (1), 35-37.
Mattila, K. & Hynynen, M. 2012. Päiväkirurgiaa voidaan lisätä. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 128 (14), 1423-4.
McGrath, B., Elgendy, H., Chung, F., Kamming, D., Curti, B. & King, S. 2004. Thirty
percent of patients have moderate to severe pain 24 hr after ambulatory surgery: a survey of 5,703 patients. Canadian Journal of Anesthesia. 51 (9), 886-891.
Mustajoki, P. & Kaukua, J. 2008. Nivelen tähystys (artroskopia). Kustannus Oy Duodecim. Luettu 2.12.2014. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=snk05070
Pavlin, J., Chen, C., Penaloza, D.A. & Buckley, F.P. 2004. A Survey of Pain and Other
Symptoms That Affect the Recovery Process After Discharge from an Ambulatory Surgery Unit. Original Contributions. Journal (16), 200-206.
Pistemaa-Savisto, K. Palvelupäällikkö. 2015. Sähköpostiviesti. [email protected]. Luettu 9.1.2015.
PPSHP. 2015. Akuutin kivun hoito. Luettu 24.9.2015. https://www.ppshp.fi/potilaat_laheiset/prime101/prime101/prime112.aspx
Ristiniemi, J. 2013. Polven vammat. Lääkärin käsikirja. Terveysportti. Luettu 15.1.2015.
http://www.terveysportti.fi/dtk/ltk/koti
Roberts, P.J., Alhava, E., Höckerstedt, K. & Leppäniemi, A. (toim.) 2010. Kirurgia. 2.
painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.
Saarelma, O. 2014. Polvivamma, kierukkavamma ja ristisidevamma. Terveyskirjasto.
Lääkärikirja
Duodecim.
Luettu
15.1.2015.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveysportti/tk.koti?p_artikkeli=dlk00772#s4
Sand, O., Sjaastad, Ø.V., Haug, E. & Bjålie, J.G. 2012. Ihminen - Fysiologia ja anatomia.
8.-9. uudistettu painos. Suom. Hekkanen, R. & Lääketieteellinen käännöstoimisto Oy.
Helsinki: Sanoma Pro Oy.
Sihvonen, R., Järvelä, T. & Järvinen, T. 2008. MCII – Minimal Clinically Important Improvement. Lysholm ja Womet -polvimittareiden pienin kliinisesti merkittävä muutos.
Suomen Ortopedia ja Traumatologia 31 (3), 350-354.
Sihvonen, R., Paavola, M., Malmivaara, A., Itälä, A., Joukainen, A., Nurmi, H., Kalske,
J. & Järvinen, T.L.N. 2013. Arthroscopic Partial Meniscectomy versus Sham Surgery for
a Degenerative Meniscal Tear. The New England Journal of Medicine 369, 2515-2524.
Sillanpää, P. 2011. Nuoren aikuisen polvilumpion sijoiltaanmeno. Näin hoidan. Lääketieteellinen Aikakausikirja Duodecim 127 (18), 1919-1928.
56
Suomalainen, Moisala, Paakkala, Kannus, Järvelä. 2011. Double-Bundle Versus SingleBundle Anterior Cruciate Ligament Reconstruction. Randomized Clinical and Magnetic
Resonance Imaging Study With 2-Year Follow-up. The American Journal of Sports Medicine 39 (8), 1615-1622.
TAMK.
2014.
Tutkimuseettiset
ohjeet.
Luettu
https://intra.tamk.fi/fi/web/tutkinto-opinto-opas/tutkimuseettiset-ohjeet
17.12.2014.
The Spine and Sports Health Center. 2014. ACL Injuries and the Women’s World Cup.
Luettu 22.9. 2015. http://www.spinesportsnyc.com/acl-injuries-womens-world-cup/
THL. 2013. Sosiaali- ja terveysalan tilastollinen vuosikirja 2013. Perusterveydenhuolto
ja erikoissairaanhoito. Luettu 3.12.2014.
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/114974/URN_ISBN_978-952-302-0467.pdf?sequence=1
THL. 2014a.ICF-luokitus. Luettu 4.2.2015 http://www.thl.fi/fi/web/toimintakyky/icfluokitus
THL. 2014b. Mitä toimintakyky on? Luettu 4.2.2015 http://www.thl.fi/fi/web/toimintakyky/mita-toimintakyky-on
Vainio, A. 2009. Akuutti ja krooninen kipu. Terveyskirjasto. Duodecim. Luettu 1.9.2015
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kha00005&p_teos=kha&p_osio=&p_selaus=5943
Vilkka, H. 2007. Tutki ja mittaa. Helsinki: Tammi.
Virtuaali Ammattikorkeakoulu. 2007. Kuvaileva tutkimusote. Ylemmän AMK- tutkinnon metodifoorumi. Luettu 17.12.2014. http://www2.amk.fi/digma.fi/www.amk.fi/opintojaksot/0709019/1193463890749/1193464131489/11
57
LIITTEET
Liite 1. Toimintakyvyn ja kivun arviointi-kysely: ennen leikkausta, kuukausi leikkauksesta ja kolme kuukautta leikkauksesta
58
59
Liite 2. Toimintakyvyn ja kivun arviointi-kysely: viikko leikkauksesta
60
61