Tieteessä | alkuperäistutkimus | verkossa ensin Satu Männistö ETT, dosentti, akatemiatutkija THL, Terveyden osasto [email protected] Tiina Laatikainen LT, tutkimusprofessori THL, Terveyden osasto professori Itä-Suomen yliopisto, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiiri, perusterveydenhuollon yksikkö Kennet Harald FM, ATK-suunnittelija THL, Terveyden osasto Katja Borodulin FT, dosentti, erikoistutkija THL, Terveyden osasto Pekka Jousilahti FT, tutkimusprofessori THL, Terveyden osasto Noora Kanerva ETM, tutkija THL, Terveyden osasto Markku Peltonen FT, tutkimusprofessori, yksikönpäällikkö THL, Terveyden osasto Erkki Vartiainen LKT, tutkimusprofessori, osaston johtaja THL, Terveyden osasto Julkaistu 27.3.2015 | www.laakarilehti.fi Työikäisten ylipainon ja lihavuuden kasvu näyttää hidastuneen Kansallisen FINRISKI-terveystutkimuksen tuloksia Lähtökohdat Suomalaisten aikuisten terveyttä on seurattu systemaattisesti viiden vuoden välein vuodesta 1972 alkaen. Viimeksi seuranta toteutettiin vuonna 2012. Tässä artikkelissa kuvataan työikäisten miesten ja naisten keskimääräisen painoindeksin ja vyötärölihavuuden esiintyvyyttä ja muutoksia. Menetelmät Kansallisen FINRISKI-terveystutkimuksen poikkileikkausaineistot ovat sisältäneet 8 000–10 000 työikäistä miestä ja naista eri puolilta Suomea. Osallistumisprosentit ovat vaihdelleet tutkimusvuosittain välillä 65–90 %. Tässä osatutkimuksessa tutkittiin työikäisiä 25–64-vuotiaita. Tutkittaville lähetettiin kyselylomake, ja heidät kutsuttiin terveystarkastukseen, jonka suoritti tutkimukseen erikseen koulutettu henkilökunta. Tulokset Työikäisten miesten keskimääräinen painoindeksi oli 26,9 kg/m2 ja naisten 25,9 kg/m2 vuonna 2012. Vähintään ylipainoisia (BMI ≥ 25 kg/m2) oli miehistä 65 % ja naisista 46 % ja joka viides heistä oli lihava (BMI ≥ 30 kg/m2). Painoindeksijakaumissa ei ole tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia kahden viimeisimmän tutkimuskerran välillä. Joka kolmannella suomalaisella (31 %) oli vyötärölihavuutta. Naisten keskimääräinen vyötärönympärys oli pienentynyt 1,2 cm (p < 0,05), mutta miehillä ei havaittu vastaavaa muutosta (p = 0,24). Päätelmät Vuosikymmeniä jatkunut suomalaisten työikäisten miesten ja naisten painoindeksin ja vyötärönympäryksen suureneminen on hidastunut tai jopa tasaantunut. Suomi on ensimmäisten maiden joukossa, jossa tämän tyyppinen kansanterveyden kannalta edullinen muutos on raportoitu. On tosin muistettava, että osallistumis aktiivisuus on heikentynyt vuosikymmenten aikana. Toimenpiteitä lihavuuden vähentämiseksi tarvitaan edelleen, sillä enemmistö työikäisistä on vähintään ylipainoisia. Vertaisarvioitu Elintason nousu sekä elinympäristön ja elin tapojen muuttuminen ovat johtaneet ylipainon ja lihavuuden yleistymiseen. Energian kulutus ta ovat pienentäneet työn fyysisen kuormitta vuuden ja arkiliikunnan väheneminen sekä istuvan elämäntavan yleistyminen. Ylimääräistä energiaa kertyy muun muassa sokeri- ja rasva pitoisista välipaloista, alkoholista sekä liian isoista ruoka-annoksista. Lihavuuden yleisyys on kaksinkertaistunut maailmassa 30 viime vuoden aikana, ja kehityk sen nopeus on vain kiihtynyt 2000-luvulla (1). On arvioitu, että 35 % kaikista maailman yli 20-vuotiaista on ylipainoisia (BMI ≥ 25 kg/m2) Su omen Lääkärilehti 14-15/2015 vsk 70 ja 11 % on lihavia (BMI ≥ 30 kg/m2). Euroopan unionin alueella puolet aikuisista on vähintään ylipainoisia ja 17 % on lihavia (2). Lihavuus on tyypin 2 diabeteksen tärkein riskitekijä (3). Yhdeksän kymmenestä tyypin 2 diabetesta sairastavasta suomalaisesta on v ähintään ylipainoisia (4). Lihavuus altistaa myös monille muille sairauksille, kuten veren kiertoelimistön sairauksille, eri syöville, astmalle, depressiolle sekä tuki- ja liikuntaelin sairauksille (3). Erityisesti vyötärölihavuus ja nuorella iällä alkanut lihavuus lisäävät sairas tumisriskiä. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa osoitettiin, että lihavuus, epäterveellinen ruo 29 Kirjallisuutta 1 Stevens GA, Singh GM, Lu Y ym. National, regional, and global trends in adult overweight and obesity prevalences. Popul Health Metr 2012;10:22. 2 OECD Library. Health at a glance: Europe 2012. www.oecd-ilibrary. org (siteerattu 11.6.2014) 3 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lihavuustutkijat ry:n asettama työryhmä. Lihavuus (aikuiset). Käypä hoito -suositus, 13.9.2013. www.kaypahoito.fi kavalio ja tupakointi ovat kolme tärkeintä teki jää ennustettaessa toimintakykyisiä elinvuosia (5). Systemaattinen lähes sata tutkimusta sisäl tänyt kirjallisuuskatsaus osoitti, että lihavuus lisää myös kokonaiskuolleisuutta (6). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia suomalaisen työikäisen väestön keskimääräistä painoindeksiä, lihavuuden yleisyyttä ja niiden muutoksia alueittain sekä sukupuoli-, ikä- ja koulutusryhmittäin. Tulokset perustuvat Ter veyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttamiin kansallisiin FINRISKI-terveystutkimuksiin. Aineisto ja menetelmät FINRISKI-terveystutkimus on toteutettu vii den vuoden välein vuodesta 1972 lähtien, kaikkiaan yhdeksän kertaa (7). Viimeksi tutki mus toteutettiin vuonna 2012. Tavoitteena on seurata s ydän- ja verisuonitautien sekä mui den keskeisten kansantautien ja näiden Taulukko 1 Painoindeksin (BMI) ja vyötärölihavuuden keskiarvot (luottamusväli) ja esiintyvyys FINRISKI 2007 ja 2012 -tutkimuksissa. 2007 ja 2012 p-arvo1,2 FINRISKI 20121 FINRISKI 20071 Yhteensä 25–64 v 25–34 v 35–44 v 45–54 v 55–64 v Yhteensä 25–64 v Yhteensä 25–64 v MIEHET, n Paino, kg Pituus, cm BMI, kg/m2 jakauma, % < 18,5 18,5–24,9 25,0–29,9 30,0–34,9 35,0–39,9 ≥ 40,0 ≥ 25 ≥ 30 Vyötärö, cm > 100 cm, % 2 421 84,6 (84,0–85,1) 177 (177,2–177,7) 26,8 (26,6–27,0) 450 83,2 (82,0–84,4) 179 (178,8–180,0) 25,8 (25,4–26,2) 549 85,2 (84,0–86,4) 179 (178,3–179,3) 26,6 (26,2–27,0) 609 87,2 (86,0–88,5) 178 (177,6–178,6) 27,5 (27,0–27,9) 668 86,2 (85,1–87,3) 176 (175,1–176,1) 27,9 (27,5–28,3) 2 276 85,4 (84,8–86,0) 178 (177,7–178,3) 26,9 (26,7–27,1) 4 688 0,06 < 0,05 0,47 0,4 35,6 45,5 15,0 2,7 0,8 64,0 18,6 95,8 (95,3–96,3) 31,8 0,2 44,4 42,3 11,2 1,5 0,4 55,3 13,1 89,8 (88,9–90,7) 13,5 0,6 41,2 40,9 12,4 4,4 0,4 58,2 17,3 93,6 (92,5–94,6) 26,2 0 29,5 46,6 18,2 4,7 1,1 70,5 23,9 98,3 (97,3–99,4) 38,7 0,4 25,2 47,2 20,6 5,0 1,7 74,5 27,3 100,6 (99,5–101,6) 45,5 0,3 35,2 44,2 15,5 3,8 0,9 64,5 20,3 95,5 (94,9–96,0) 30,7 NAISET, n Paino, kg Pituus, cm BMI, kg/m2 jakauma, % ≤ 18,4 18,5–24,9 25,0–29,9 30,0–34,9 35,0–39,9 ≥ 40,0 ≥ 25 ≥ 30 Vyötärö, cm > 90 cm, % 2 751 70,3 (69,8–70,9) 164 (163,7–164,2) 26,2 (26,0–26,4) 560 64,7 (63,5–65,9) 166 (164,9–166,2) 23,6 (23,2–23,9) 621 70,2 (68,9–71,4) 166 (165,4–166,5) 25,5 (25,1–25,9) 693 72,7 (71,5–74,0) 165 (164,2–165,2) 26,8 (26,4–27,3) 728 72,6 (71,5–73,7) 162 (161,5-162,4) 27,7 (27,3–28,1) 2 602 70,1 (69,4–70,7) 165 (164,2–164,8) 25,9 (25,7–26,1) 5 353 0,49 < 0,05 0,06 1,3 49,5 29,9 11,9 4,7 2,7 49,2 19,2 86,2 (85,7–86,7) 32,0 2,2 73,4 15,0 7,6 1,2 0,7 24,4 9,4 77,2 (76,3–78,2) 12,7 1,1 58,4 24,9 8,8 4,5 2,4 40,5 15,7 83,8 (82,7–84,9) 24,6 0,8 44,6 29,9 15,4 6,9 2,6 54,7 24,8 87,7 (86,7–88,8) 37,1 1,8 33,9 35,0 20,6 6,2 2,6 64,3 39,4 91,1 (90,1–92,1) 48,2 1,5 52,2 26,3 13,3 4,7 2,0 46,3 20,0 85,0 (84,5–85,6) 31,0 0,913 < 0,05 0,55 < 0,05 0,32 0,433 0,82 0,19 0,24 0,61 Väestöpainotetut arvot Ikäkorjatut arvot 2 3 Painoluokkien jakaumien vertailu 2007 ja 2012 (χ -testi) 1 2 30 Suomen Lääkärilehti 14-15/2015 vsk 70 4 Pajunen P, Keinänen-Kiukaan niemi S, Korpi-Hyövälti E, ym. Ylipainon ja lihavuuden esiintyvyys tyypin 2 diabetes potilailla. Suom Lääkäril 2012;67:2621–6. 5 US Burden of Disease Collaborators. The state of US health, 1990-2010. Burden of diseases, injuries and risk factors. JAMA 2013;310:591– 608. 6 Flegal KM, Kit BK, Orpana H, Graubard BI. Association of all-cause mortality with overweight and obesity using standard body mass index categories. A systematic review and meta-analysis. JAMA 2013;309:71–82. 7 Borodulin K, Saarikoski L, Lund L ym. Kansallinen FINRISKI 2012 – terveystutkimus. Osa 1. Tutkimuksen toteutus ja menetelmät. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisuja 22/2013. 8 Vartiainen E, Borodulin K, Sundvall J ym. Väestön kolesterolitaso on vuosikymmenien laskun jälkeen kääntynyt nousuun. Suom Lääkäril 2012;67:2364–8. 9 Tolonen H, Koponen P, Aromaa A, toim. Recommendations for the health examination surveys in Europe. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B21/2008. 10Lundqvist A, Lahti-Koski M, Rissanen A, Stenholm S, Borodulin K, Männistö S. Biologiset vaaratekijät. Lihavuus. Raportissa: Koskinen S, Lundqvist A, Ristiluoma N, toim. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Raportti 68/2012;62–5. 11 Helldán A, Helakorpi S, Virtanen S, Uutela A. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2013. THL:n Raportti 21/2013. 12Sundquist J, Johansson S-E, Sundquist K. Levelling off of prevalence of obesity in the adult population of Sweden between 2000/01 and 2004/05. BMC Public Health 2010;10:119. 13Neovius K, Johansson K, Kark M, Tynelius P, Rasmussen F. Trends in self-reported BMI and prevalence of obesity 2002-2010 in Stockholm County, Sweden. Eur J Public Health 2013;23:312–5. 14Flegal KM, Carroll MD, Ogden CL, Curtin LR. Prevalence and trends in obesity among US adults, 1999-2008. JAMA 2010;303:235–41. 15Schneider H, Dietrich ES, Venetz WP. Trends and stabilization up to 2022 in overweight and obesity in Switzerland, comparison to France, UK, US and Australia. Int J Environ Res Public Health 2010;7:460–72. riskitekijöiden tasoa ja muutoksia väestössä. Ensimmäiset tutkimukset sisälsivät edustavat satunnaisotokset Pohjois-Karjalan ja Kuopion seudun väestöstä. Turun ja Loimaan seutu on ollut mukana vuodesta 1982, Helsingin ja Van taan kaupungit vuodesta 1992 sekä Oulun lääni vuodesta 1997. Tutkimusalueet ovat pysyneet samoina, vaikka alueiden hallinnolliset nimet ovat vuosien varrella muuttuneet. Tässä artik kelissa alueista käytetään seuraavia nimiä, jotka perustuvat tämän hetken käytäntöön: PohjoisKarjala, Pohjois-Savo, Turku ja Loimaa, Helsin ki ja Vantaa sekä Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu. Tutkittavat poimittiin väestörekisterikeskuk sen väestötietojärjestelmästä satunnaisotan nalla, niin että eri tutkimusalueilla jokaisessa s ukupuoli- ja kymmenvuotisikäryhmässä oli 200–250 henkilöä. Perusotoksen suuruus jokai sella tutkimusalueella on siis 2 000 tutkittavaa. Osallistumisprosentti on vaihdellut alkuvuosien yli 90 %:sta kahden viimeisimmän tutkimus kerran noin 65 %:iin (7,8). Esimerkiksi vuonna 2007 tutkimukseen osallistui viidellä tutkimus alueella 6 733 ja vuonna 2012 puolestaan 6 424 tutkittavaa. Tutkittavat olivat alkuvuosina 30–59-vuotiaita ja myöhemmin 25–64-vuotiaita. Tutkimuksille on haettu eettiset luvat tutki musvuoden käytäntöjen mukaan. Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin koordinoiva eettinen toimikunta on puoltanut vuosina 2007 ja 2012 tehtyjä tutkimuksia. Otokseen valituille lähetettiin postitse kutsu terveystarkastukseen ja kyselylomake. Kysely lomakkeella kartoitettiin muun muassa tutkitta vien sosioekonomista taustaa. Koulutusvuodet jaettiin syntymäkohorteittain kolmanneksiin (matala, keski ja korkea). Syntymäkohorteittain toteutettua luokittelua käytetään, koska väestön peruskoulutustaso on vuosikymmenien aikana noussut. Koulutetut tutkimushoitajat tekivät terveystarkastuksen mittaukset ja ottivat veri näytteet. Menetelmät noudattivat kansainvälisiä suosituksia (9). Paino mitattiin punnusvaa’alla kaikissa tutkimuksissa. Vyötärön ympärysmitta mitattiin suoliluun harjanteen ja alimman kyl kiluun puolivälistä. Vyötärölihavuuden raja- arvona käytettiin 90 cm naisille ja 100 cm mie hille. Painoindeksi (BMI) laskettiin jakamalla paino (kg) pituuden neliöllä (m2). Painoindeksi luokiteltiin seuraavasti (3): < 18,5 kg/m2 – alipaino 18,5–24,9 kg/m2 – normaalipaino 25,0–29,9 kg/m2 – ylipaino 30,0–34,9 kg/m2 – lihavuus 35,0–39,9 kg/m2 – vaikea lihavuus ≥ 40,0 kg/m2 – sairaalloinen lihavuus Keskimääräinen painoindeksi 40 vuoden aikana (1972–2012) on esitetty alueittain ja ikä Kuvio 1. 30–59-vuotiaiden miesten ja naisten ikävakioitu painoindeksi tutkimusalueittain 1972–2012. kg/m2 29 BMI alueittain, miehet 30–59 v kg/m2 29 28 28 27 27 26 26 25 25 24 24 23 Su omen Lääkärilehti 14-15/2015 vsk 70 1972 1977 1982 1987 1992 1997 2002 2007 2012 Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Turku/Loimaa 23 BMI alueittain, naiset 30–59 v 1972 1977 1982 1987 1992 1997 2002 2007 2012 Helsinki/Vantaa Pohjois-Pohjanmaa/Kainuu 31 16Hayes AJ, Clarke PM, Lung TW. Change in bias in self-reported body mass index in Australia between 1995 and 2008 and the evaluation of correction equations. Population Health Metrics 2011;9:53. 17Howel D. Trends in the prevalence of obesity and overweight in English adults by age and birth cohort, 1991-2006. Public Health Nutr 2010;14:27–33. 18Vissher TLS, Heitmann BL, Rissanen A, Lahti-Koski M, Lissner L. A break in the obesity epidemic? Explained by biases or misinterpretation of the data. Int J Obesity 2015;39:189–98. 19Spencer EA, Appleby PN, Davey GK, Key TJ. Validity of self-reported height and weight in 4808 EPIC-Oxford participants. Public Health Nutr 2002;5:561–5. 20Krul AJ, Daanen HAM, Choi H. Self-reported and measured weight, height and body mass index (BMI) in Italy, the Netherlands and North America. Eur J Public Health 2010;21:414–9. 21Shiely F, Hayes K, Perry IJ, Kelleher CC. Height and weight bias: the influence of time. PLoS One 2013;8:e54386. 22Olsen LW, Baker JL, Holst C, Sorensen TIA. Birth cohort effect on the obesity epidemic in Denmark. Epidemiology 2006;17:292–5. 23Lahti-Koski M, Jousilahti P, Pietinen P. Secular trends in body mass index by birth cohort in eastern Finland from 1972 to 1997. Int J Obesity 2001;25:727–34. 24Ford ES, Dietz WH. Trends in energy intake among adults in the United States: findings from NHANES. Am J Clin Nutr 2013;97:848–53. 25Rasmussen LB, Andersen LF, Borodulin K ym. Nordic monitoring of diet, physical activity and overweight. First collection of data in all Nordic Countries 2011. Report of Nordic Council of Ministers. Kailow Express ApS, Denmark 2012;100–7. 26Berghöfer A, Pischon T, Reinhold T, Apovian CM, Sharma AM, Willich SN. Obesity prevalence from a European perspective: a systematic review. BMC Public Health 2008;8:200. 27Borodulin K, Jousilahti P. Liikunta vapaa-ajalla, työssä ja työmatkalla 1972-2012. Tutkimuksesta tiiviisti 5, marraskuu 2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki 2012. 28Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Liikunta. Käypä hoito -suositus 27.6.2012. www.kaypahoito.fi 32 vakioituna 30–59-vuotiaille, joka oli yhteinen ikäryhmä kaikille tutkimusvuosille (kuvio 1). Lyhyemmät aikatrendit (1997–2012 ja 2007– 2012) on esitetty ikävakioituna ja väestöpaino tettuina 25–64-vuotiaille (taulukko 1, kuvio 2). Tulokset Suomalaisten miesten painoindeksi on noussut 1970-luvulta ja naisten painoindeksi 1980-luvul ta lähtien. Nousun kehitys on kuitenkin hidas tunut ja jopa tasaantunut viime vuosien aikana (taulukko 1, kuvio 1). Miesten painoindeksin kehityksessä oli vuosien 2002 ja 2012 välillä ero ja tutkimusalueittain – esimerkiksi Pohjois-Kar jalan ja pääkaupunkiseudun kesken – mutta vuosien 2007 ja 2012 välillä kehityksen erot ei vät enää olleet tilastollisesti merkitseviä. Sama havaittiin miesten painoindeksin kehityksessä ikäryhmittäin. Koulutusryhmittäin miesten pai noindeksin kehittymisessä ei ollut eroja (kuvio 2). Naisten painoindeksin kehityksessä ei ollut eroja kumpanakaan tarkastelujaksona sen enempää alueittain (kuvio 1) kuin ikä- tai kou lutusryhmittäinkään (kuvio 2). Ylipainoisten (BMI ≥ 25 kg/m 2 ) naisten osuus on pienentynyt vuosien 2007 ja 2012 väli senä aikana 2,9 prosenttiyksikköä (taulukko 1). Lihavien (BMI ≥ 30 kg/m2) miesten osuus on kasvanut 1,7 prosenttiyksikköä ja naisten 0,8 prosenttiyksikköä vuodesta 2007 vuoteen 2012, mutta tulos ei ole tilastollisesti merkitsevä. Vuonna 2012 pääkaupunkiseudulla asuvat miehet ja naiset olivat keskimäärin hoikempia kuin muualla maassa asuvat. Keskimääräiset painoindeksit ovat suurimmat Pohjois-Karjalas sa ja Pohjois-Savossa. Ikäryhmien painoindeksi erot olivat naisilla suuremmat kuin miehillä. Vanhempien naisten painoindeksi oli 4,1 yksik köä suurempi kuin nuorempien naisten, kun miesten vastaava ero oli 2,1 yksikköä (yksi yksikkö vastaa noin 3 kg). Matalimmin koulute tut ovat keskimäärin lihavampia kuin muut (kuvio 2). Työikäisten miesten keskimääräinen pai noindeksi vuonna 2012 oli 26,9 kg/m2 eli jok seenkin sama kuin viisi vuotta aikaisemmin (26,8 kg/m2) (taulukko 1). Työikäisten naisten keskimääräinen painoindeksi oli 25,9 kg/m 2, kun se viisi vuotta aiemmin oli 26,2 kg/m 2 (taulukko 1). Miehistä 65 % ja naisista 46 % on vähintään ylipainoisia, ja joka v iides (20 %) heistä on lihava. Työikäisistä miehistä 5 % ja naisista 7 % on vaikeasti tai sairaalloisesti liha via (BMI ≥ 35 kg/m2). Kuvio 2. 25–64-vuotiaiden miesten ja naisten ikävakioitu ja väestöpainotettu painoindeksi koulutusryhmittäin 1997–2012. BMI koulutusryhmittäin, miehet 25–64 v kg/m 29 BMI koulutusryhmittäin, naiset 25–64 v kg/m 29 2 2 28 28 27 27 26 26 25 25 24 24 23 1997 2002 2007 2012 Matala 23 Keski 1997 2002 2007 2012 Korkea Suomen Lääkärilehti 14-15/2015 vsk 70 29Husu P, Paronen O, Suni J, Vasankari T. Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010. Terveyttä edistävän liikunnan nykytila ja muutokset. Opetus ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011;15:30–40. 30Husu P, Suni J, Vähä-Ypyä H ym. Suomalaisten aikuisten kiihtyvyysmittarilla mitattu fyysinen aktiivisuus ja liikkumattomuus. Suom Lääkäril 2014;69:1860–6. 31. Vasankari T. Runsas istuminen lisää kuolemanriskiä. Suom Lääkäril 2014;69:1867–70. 32Fogelholm M, Anderssen S, Gunnarsdottir I, Lahti-Koski M. Dietary macronutrients and food consumption as determinants of long-term weight change in adult populations: a systematic literature review. Food Nutr Res 2012;56. doi: 10.3402/fnr.v56i0.19103. 33Mozaffarian D, Hao T, Rimm EB, Willett WC, Hu FB. Changes in diet and lifestyle and long-term weight gain in women and men. N Engl J Med 2011;364:2392–404. 34EUFIC Review 01/2012. Fruit and vegetable consumption in Europe – do Europeans get enough. www.eufic.org/article/ en/page/RARCHIVE/expid/ Fruit-vegetable-consumptionEurope (siteerattu 11.6.2014). 35Helldán A, Raulio S, Kosola M, Tapanainen H, Ovaskainen M-L, Virtanen S. Finravinto 2012 -tutkimus. THL:n Raportti 16/2013;44–5. 36Valtion ravitsemusneuvottelu kunta. Terveyttä ruoasta - Suomalaiset ravitsemus suositukset 2014. Tampere: Juvenes Print – Suomen yliopistopaino 2014;21–4. 37Maataloustilasto. Ravintotase 2012 ennakko ja 2011 lopulliset tiedot, 2013. www.maataloustilastot.fi/ ravintotase (siteerattu 11.6.2014). 38Kanerva N, Kaartinen NE, Ovaskainen ML, Konttinen H, Kontto J, Männistö S. A diet following Finnish nutrition recommendations does not contribute to the current epidemic of obesity. Public Health Nutr 2013a;16:786–94. 39Kanerva N, Kaartinen NE, Schwab U, Lahti-Koski M, Männistö S. Adherence to the Baltic Sea diet consumed in the Nordic countries is associated with lower abdominal obesity. Br J Nutr 2013;109:520–8. 40Nielsen SJ, Popkin BM. Patterns and trends in food portion sizes, 1977-1998. JAMA 2003;289:450–3. 41Steenhuis IH, Leeuwis FH, Vermeer WH. Small, medium, large or supersize: trends in food portion in the Netherlands. Public Health Nutr 2010;13:852–7. Lähes kolmanneksella työikäisistä miehistä ja naisista esiintyi vyötärölihavuutta (taulukko 1). Kahden viimeisimmän tutkimuskerran välillä työikäisten naisten keskimääräinen vyötä rönympärys on pienentynyt 1,2 cm, mutta miesten vyötärönympäryksessä ei ole tapahtu nut muutosta. Pohdinta Kehityssuunnassa muutoksen merkkejä Suomalaisten miesten ja naisten keskimääräi nen painoindeksin nousu, ylipainoisten ja liha vien osuuden kasvu sekä vyötärölihavuuden yleistyminen näyttävät hidastuneen tai jopa pysähtyneen. Terveys 2011 -tutkimuksen mu kaan suomalaisten aikuisten keskimääräinen painoindeksi ja lihavuuden yleisyys eivät kasva neet vuoteen 2000 verrattuna (10). Miesten kes kimääräinen paino kuitenkin lisääntyi 1,7 kg ja naisten 0,9 kg. Miesten vyötärönympärys ja vyö tärölihavuuden yleisyys eivät suurentuneet vuo desta 2000 vuoteen 2011, kun taas naisten vyö tärönympärys ja vyötärölihavuuden yleisyys pieneni jonkin verran (p < 0,05). Suomalaisten aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys -tutkimus raportoi samansuuntaisia osuuksia itse ilmoitetulle ylipainolle vuonna 2011 (mie het 60 % ja naiset 44 %) ja 2012 (miehet 58 % ja naiset 43 %) (11). Joitain samansuuntaisia tuloksia on saatu muuallakin, vaikkakin ylipaino ja lihavuus ylei sesti kasvavat kaikkialla. Ruotsissa 16–84-vuo tiaiden keskimääräinen painoindeksi ja liha vuuden esiintyvyys e ivät suurentuneet vuosien 2000–2005 aikana (12). Tukholman läänissä tehdyssä tutkimuksessa painoindeksi ja liha vuuden esiintyvyys e ivät myöskään suurentu neet vuosien 2002–2006 aikana, mutta luvut kääntyivät uudestaan nousuun vuoden 2006 jälkeen (13). Italiassa s ekä miesten että naisten lihavuuden kasvu tasaantui vuosina 2006–2010. Merkkejä lihavuuden esiintyvyyden tasaantumi sesta on raportoitu myös sveitsiläisillä, yhdys valtalaisilla ja australialaisilla naisilla, mutta ei miehillä (14,15,16). Englantilaisilla ylipainois ten ja lihavien osuudet (1991–2006) ovat kas vussa, mutta kasvu on hidastunut vuoden 1999 jälkeen (17). Yksittäisissä tutkimuksissa ei ole esitetty sel keitä syitä painoindeksin kasvun tasaantumisel le. Seurantatutkimuksiin liittyy monia rajoittei ta, jotka on syytä pitää mielessä tuloksia tul Su omen Lääkärilehti 14-15/2015 vsk 70 kittaessa. Esimerkiksi tutkittavat eivät osallistu t utkimuksiin nykyisin yhtä innokkaasti kuin aikaisemmin (7). Kansainvälisessä vertailussa suomalaisten osallistumisprosentit ovat vielä suhteellisen korkeat, ja kahdessa viimeisessä FINRISKI-tutkimuksessa (vuonna 2007 ja 2012) osallistuminen on pysynyt samalla tasol la, noin 65 %:ssa. Tämä ei kuitenkaan poista sitä mahdollisuutta, että lihavat jäävät helpom min pois tutkimuksista ja että heidän osallistu mattomuutensa on voinut kasvaa vuosien mit taan enemmän kuin muiden. Äskettäin julkais tun katsauksen mukaan tutkimuksissa hypotee si, että osallistumisprosentti olisi vaikuttanut lihavuuden muutoksiin, on saanut tukea, mutta myös päinvastaisia tuloksia on raportoitu (18). Kymmenestä tutkimuksesta, joissa lihavuuden nousu on tasaantunut tai laskenut, vain neljäs sä raportoitiin osallistumisen vähentyneen, ja muissa tutkimuksissa osallistumisprosentti oli korkea, tasainen tai jopa noussut. Katsauksen tekijät kuitenkin muistuttavat, että kaikissa julkaistuissa tutkimuksissa ei ole esitetty osal listumisprosentteja. Myöskään tutkimuksen k oko tai edustavuus ei selittänyt lihavuuden tasaantumista. Eri maiden tulosten vertailtavuutta vaikeuttaa se, että monissa seurantatutkimuksissa on käy tetty tutkittavan itsensä raportoimia pituus- ja painotietoja. Ne eroavat jonkin verran mittaus tuloksista ja voivat näin ollen vaikuttaa lihavuu den esiintyvyyteen (19,20). Irlantilaisessa tutki muksessa osoitettiin, että virheet itse raportoi dussa pituudessa pysyivät samansuuruisena 5–10 seurantavuoden aikana (21). Tulokseen ei vaikuttanut sukupuoli, ikä tai painoluokka. Sen sijaan virheet itse raportoidussa painossa kas voivat ajan myötä molemmilla sukupuolilla, kaikissa ikäryhmissä ja erityisesti lihavilla tutkittavilla. FINRISKI-tutkimuksissa koulute tut tutkimushoitajat mittasivat pituuden, pai non ja vyötärön ympäryksen terveystarkastuk sen aikana. Pitkien ajanjaksojen aikana väestössä voi tapahtua myös muutoksia, jotka voivat selittää havaittuja tuloksia. Esimerkiksi eri syntymäko horteissa lihavuuden esiintyvyys ja lihavuuden kehittyminen voivat olla erilaisia (22). Suoma laisessa tutkimuksessa havaittiin, että erityisesti nuoret miehet lihoivat 1970-luvulta 1990-luvulle nopeammin kuin aikaisemmat sukupolvet ja olivat samanikäisenä lihavampia kuin heitä 33 Tästä asiasta tiedettiin • Lihavuus altistaa monille kroonisille kansantaudeille, kuten diabetekselle, verenkiertoelimistön sairauksille, eri syöville, astmalle, depressiolle sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksille. • Keskimääräinen painoindeksi ja vyötärölihavuus ovat lisääntyneet Suomessa vuosikymmenien ajan. • Jo 5–10 %:n painonpudotuksella saavutetaan merkittäviä terveyshyötyjä. • Liikunnallinen elämäntapa, suositusten mukainen ruokavalio ja riittävä uni ovat keskeisiä tekijöitä painonhallinnassa. Tämä tutkimus opetti • Suomalaisten työikäisten miesten ja naisten ylipainon ja lihavuuden kasvu on taittunut. • Edelleen kaksi kolmesta miehestä ja lähes puolet naisista on vähintään ylipainoisia. Joka viides työikäinen on lihava, ja joka kolmannella on merkittävää vyötärölihavuutta. 42Rolls BJ, Morris EL, Roe SR. Portion size of food affects energy intake in normal-weight and overweight men and women. Am J Clin Nutr 2002;76:1207–13. 43Block JP, Condon SK, Leinman K ym. Consumers’ estimation of calorie content at fast food restaurants: cross sectional observational study. BMJ 2013;346:2907. 44Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Lihavuus (lapset). Käypä hoito -suositus 11.10.2013. www.kaypahoito.fi 45Pajunen P, Vartiainen E, Männistö S, Jousilahti P, Laatikainen T, Peltonen M. Intra-individual changes in body weight in population-based cohorts during four decades: the Finnish FINRISK study. Eur J Public Health 2012;22:107–12. 46Pietiläinen K. Yhden koon lihavuudesta yksilöllisiin ratkaisuihin. Suom Lääkäril 2014;69:190. 47Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Kansallisen lihavuusohjelman ohjelmaryhmä. Lihavuus laskuun - Hyvinvointia ravinnosta ja liikunnasta. Kansallinen lihavuusohjelma 2012-2015. Terveydenja hyvinvoinnin laitoksen Ohjaus-raporttisarja 13/2013. Sidonnaisuudet Ei sidonnaisuuksia. 34 a ikaisemmin syntyneet miehet (23). Toisaalta on esitetty, että päätöksenteko, terveyden e dist ämistyö ja erityisesti lihavuusaiheiden runsas käsittely tiedotusvälineissä olisi vaikut tanut p ositiivisesti väestön terveyskäyttäyty miseen (24). Enemmistö edelleen ylipainoisia Lihavuuden kasvun tasaantumisesta huolimatta enemmistö suomalaisista aikuisista on edelleen ylipainoisia tai lihavia. Työikäisistä miehistä kaksi kolmesta ja naisista lähes puolet on vähintään ylipainoisia. Kaikkiaan 20 % työikäi sistä on vähintään lihavia ja 5–7 % vaikeasti ja sairaalloisesti lihavia. Pohjoismaisessa vertai lussa suomalaiset ja islantilaiset olivat keski määrin muita pohjoismaalaisia lihavampia (25). Eurooppalaisittain olemme keskitasoa (26). Ete lä-, keski- ja itäeurooppalaiset ovat keskimäärin lihavampia kuin länsi- ja pohjoiseurooppalaiset. Suomalaisten ylipaino-ongelmaan ei ole yksi selitteistä syytä. Merkittävä vaikutus on kuiten kin arkiympäristöllä, joka ei juuri kannusta liik kumaan. Työn fyysinen kuormittavuus ja työ matkaliikunta ovat merkittävästi vähentyneet edellisten vuosikymmenten aikana ja vapaaajan liikunta on lisääntynyt (27). Kahden viimeisimmän tutkimuskerran välillä miesten vapaa-ajan liikunta on hieman lisääntynyt ja naisten vähentynyt. Aikuisille suositellaan koh tuukuormitteista kestävyysliikuntaa (esim. rei pas kävely) vähintään 2 tuntia 30 minuuttia tai vaihtoehtoisesti raskasta liikuntaa (esim. juok su) 1 tunti 15 minuuttia viikossa sekä lisäksi kaksi kertaa viikossa lihaskuntoharjoittelua (28). Vain puolella työikäisistä suomalaisista liikunnan määrä täyttää terveyttä ylläpitävän kestävyysliikuntasuosituksen tavoitteet (29). Vain joka kymmenes pitää huolta lihaskunnos taan. Kiihtyvyysmittarilla mitattuna reipasta tai rasittavaa aktiivisuutta kertyi huomattavasti vähemmän verrattuna kyselytutkimusten tulok siin (30). Täysin liikkumattomia on 20–25 % väestöstä (29). Arjen istumista tulisi vähentää liikunnan lisäämisen ohella (31). Äskettäin julkaistu systemaattinen katsaus osoitti, että erityisesti kuitupitoiset ruoat, hedel mät ja pähkinät sekä yleisemmin terveellisen ruokavalion noudattaminen estävät painon nousua (32). Näyttöä on myös täysjyväviljan lihavuutta ehkäisevästä vaikutuksesta. Painon nousua edistävät runsas lihan, puhdistetun v iljan, makeisten ja jälkiruokien kulutus. V astaavia tuloksia on saatu myös kahdessa laajassa yhdysvaltalaisessa kohorttitutkimukses sa, joissa lihavuuden muutosta tutkittiin 12–20 vuoden ajan (33). Niissä raportoitiin myös, että sokeroidut virvoitusjuomat lisäävät lihavuuden riskiä. Vaikka suomalaisten ruokavalio on viime vuosikymmenien aikana parantunut, meidän tulisi edelleen syödä enemmän kasviksia, hedel miä, marjoja ja täysjyväviljaa. Eurooppalaisessa vertailussa suomalaisten kasvisten ja hedel mien kulutus oli alimmassa neljänneksessä (34). Finravinto 2012 -tutkimuksen mukaan miehet kuluttivat noin 160 g kasviksia ja 200 g hedelmiä päivässä, naiset noin 165 g ja 230 g (35); suositus on yhteensä 500 g päivässä (36). Suomalaisten tärkein kuidun lähde on ruis leipä, mutta sen kulutus on huolestuttavasti v ähentynyt (37). Lisäksi sokeripitoisten vir voitusjuomien, makeisten ja alkoholin kulutus on noussut viime vuosikymmenien aikana. Kotimaisessa tutkimuksessa on myös osoitettu, että ravitsemussuosituksia paremmin noudat tavilla esiintyy vähemmän lihavuutta kuin muilla (38,39). Kulutustottumuksissa tulisi kiinnittää huo miota myös ruoan määrään. Tavallisimpien elintarvikkeiden annoskoot ovat viime vuosi kymmeninä kasvaneet, ja esimerkiksi pika ruokaloiden annokset ovat kasvaneet 2–5-kertai siksi alkuperäisistä (40,41). Isompi annos hou Suomen Lääkärilehti 14-15/2015 vsk 70 kuttelee ruokailijaa syömään enemmän (42). Kuluttajat totutetaan huomaamatta isompiin ruokamääriin, jolloin myös kohtuullisen ja riit tävän annoksen arvioiminen vaikeutuu (43). Jo 5–10 %:n pysyvä painonpudotus parantaa ylipainoisen aikuisen terveyttä (3). Painonhal Vain puolella työikäisistä suomalaisista liikunnan määrä täyttää terveyttä ylläpitävän kestävyysliikuntasuosituksen tavoitteet. linta on tehokas keino ehkäistä ja hidastaa liha vuuden aiheuttamia liitännäissairauksia. Liha vuutta on kuitenkin nykykeinoin vaikea hoitaa, joten sen ehkäisy on tärkeää. Lihavuus on lisääntynyt myös lapsilla ja lihavista lapsista t ulee usein lihavia aikuisia, joten varhainen puuttuminen on tärkeää (44). Aikaisemmin FINRISKI-aineistosta tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että suomalaisten miesten keskimää räinen vuosittainen painonnousu on pysynyt samanlaisena vuosikymmenestä toiseen (0,27– 0,47 kg/v), mutta vuoden 1990 jälkeisiin tutki muksiin osallistuneet naiset lihoivat vuosittain kaksi kertaa niin paljon kuin naiset aiempina tutkimusvuosina (0,53–0,63 kg/v) (45). Jos ylipainoa on päässyt kertymään, laihdut taminen on sitä helpompaa mitä aikaisemmin ongelmaan tartutaan. Perusterveydenhuollolla on keskeinen rooli yksilöiden painon seuran nassa ja riskiyksilöiden tavoittamisessa. Liha vuuden hoidossa on kuitenkin hyvä tiedostaa, että lihavuuden syytekijät, ilmiasu sekä hoidon tarve ja mahdollisuudet vaihtelevat (46). Liha vuus ei johdu pelkästään liikkumattomasta elä mäntyylistä tai liian suurista ruokamääristä, tai ainakin ne voivat liittyä energiatasapainoon monella eri tavalla ja yksilöllisesti. Osalle ihmi sistä lihavuus kehittyy nopeasti isojen elämän muutosten yhteydessä tai syömishäiriöiden, uni-valverytmin häiriöiden, yksinäisyyden tai elämänhallinnan puuttumisen vuoksi. Toisille painoa taas kertyy pikkuhiljaa vuosien varrella elämän ruuhkavuosina, jolloin ei tule tarpeeksi kiinnitettyä huomiota omaan hyvinvointiin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on käynnis tänyt kansallisen yhteistyöohjelman Lihavuus laskuun – Hyvinvointia ravinnosta ja liikunnas ta 2012–2015 (47). Koko väestön painokäyrien kääntämisessä laskuun tarvitaan ennen kaikkea yhteistyötä. ● Kiitokset Suomen Akatemia, tutkimushankkeet 136895 ja 263836 (SM). English summary | www.laakarilehti.fi | in english The trend towards increasing obesity seems to have slowed down in the working aged Finnish population – Results from the National FINRISK Studies Su omen Lääkärilehti 14-15/2015 vsk 70 35 English summary Satu Männistö, Tiina Laatikainen, Kennet Harald, Katja Borodulin, Pekka Jousilahti, Noora Kanerva, Markku Peltonen, Erkki Vartiainen The trend towards increasing obesity seems to have slowed down in the working aged Finnish population – Results from the National FINRISK Studies Background Overweight and obesity are the most important health problems worldwide. In Finland, the prevalence of obesity and obesity trends have been monitored over the last forty years. Methods This study is part of the National FINRISK Studies, which have been carried out every five years since 1972 to monitor cardiovascular risk factors in Finland. The cross-sectional representative samples included 8000-10,000 working-age adults from 3-5 geographical areas (participation rates 65-90%). We investigated the long-term trends (1972-2012 or 1997-2012) and recent changes (2007-2012) in body mass index (BMI) by gender, study area, age and educational group. Weight, height and waist were measured following a standardized international protocol. Results The BMI has increased among Finnish men since the 1970s and among women since the 1980s. Although the newest results from 2012 show that the prevalence of obesity has levelled off over the last years, 65% of men and 46% of women had a BMI of at least 25 kg/m2, and one in five were obese (BMI ≥ 30kg/m2). The mean BMI was 26.9 kg/m2 for men and 25.9 kg/m2 for women. In all, about 30% of working-aged participants had abdominal obesity. The participants who lived in the metropolitan area, the youngest and the most educated appeared leaner than the others. Conclusion Finland is among those few countries where obesity trends have been reported to be levelling off. However, the prevalence of obesity has remained consistently high. The National Obesity Prevention Programme 2012-2015 coordinated by the National Institute for Health and Welfare was established to lower the prevalence of obesity and obesity-related diseases. 35 a Suomen Lääkärilehti 14-15/2015 vsk 70