Lataa tiedosto tästä - Potilaan Lääkärilehti

Tieteessä | alkuperäistutkimus | verkossa ensin
Satu Männistö
ETT, dosentti, akatemiatutkija
THL, Terveyden osasto
[email protected]
Tiina Laatikainen
LT, tutkimusprofessori
THL, Terveyden osasto
professori
Itä-Suomen yliopisto,
kansanterveystieteen ja kliinisen
ravitsemustieteen yksikkö
Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiiri,
perusterveydenhuollon yksikkö
Kennet Harald
FM, ATK-suunnittelija
THL, Terveyden osasto
Katja Borodulin
FT, dosentti, erikoistutkija
THL, Terveyden osasto
Pekka Jousilahti
FT, tutkimusprofessori
THL, Terveyden osasto
Noora Kanerva
ETM, tutkija
THL, Terveyden osasto
Markku Peltonen
FT, tutkimusprofessori,
yksikönpäällikkö
THL, Terveyden osasto
Erkki Vartiainen
LKT, tutkimusprofessori,
osaston johtaja
THL, Terveyden osasto
Julkaistu 27.3.2015 | www.laakarilehti.fi
Työikäisten ylipainon ja lihavuuden
kasvu näyttää hidastuneen
Kansallisen FINRISKI-terveystutkimuksen tuloksia
Lähtökohdat
Suomalaisten aikuisten terveyttä on seurattu systemaattisesti viiden vuoden välein vuodesta 1972 alkaen.
Viimeksi seuranta toteutettiin vuonna 2012. Tässä artikkelissa kuvataan työikäisten miesten ja naisten
­keskimääräisen painoindeksin ja vyötärölihavuuden esiintyvyyttä ja muutoksia.
Menetelmät
Kansallisen FINRISKI-terveystutkimuksen poikkileikkausaineistot ovat sisältäneet 8 000–10 000 työikäistä
miestä ja naista eri puolilta Suomea. Osallistumisprosentit ovat vaihdelleet tutkimusvuosittain välillä
65–90 %. Tässä osatutkimuksessa tutkittiin työikäisiä 25–64-vuotiaita. Tutkittaville lähetettiin
kyselylomake, ja heidät kutsuttiin terveystarkastukseen, jonka suoritti tutkimukseen erikseen
koulutettu henkilökunta.
Tulokset
Työikäisten miesten keskimääräinen painoindeksi oli 26,9 kg/m2 ja naisten 25,9 kg/m2 vuonna 2012.
Vähintään ylipainoisia (BMI ≥ 25 kg/m2) oli miehistä 65 % ja naisista 46 % ja joka viides heistä oli lihava
(BMI ≥ 30 kg/m2). Painoindeksijakaumissa ei ole tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia kahden
viimeisimmän tutkimuskerran välillä. Joka kolmannella suomalaisella (31 %) oli vyötärölihavuutta.
Naisten keskimääräinen vyötärön­ympärys oli pienentynyt 1,2 cm (p < 0,05), mutta miehillä ei havaittu
vastaavaa muutosta (p = 0,24).
Päätelmät
Vuosikymmeniä jatkunut suomalaisten työikäisten miesten ja naisten painoindeksin ja vyötärönympäryksen
suureneminen on hidastunut tai jopa tasaantunut. Suomi on ensimmäisten maiden joukossa, jossa tämän­
tyyppinen kansanterveyden kannalta edullinen muutos on raportoitu. On tosin muistettava, että osallistumis­
aktiivisuus on heikentynyt vuosikymmenten aikana. Toimenpiteitä lihavuuden vähentämiseksi tarvitaan edelleen,
sillä enemmistö työikäisistä on vähintään ylipainoisia.
Vertaisarvioitu Elintason nousu sekä elinympäristön ja elin­
tapojen muuttuminen ovat johtaneet ylipainon
ja lihavuuden yleistymiseen. Energian kulutus­
ta ovat pienentäneet työn fyysisen kuormitta­
vuuden ja arkiliikunnan väheneminen sekä
­istuvan elämäntavan yleistyminen. Ylimääräistä
energiaa kertyy muun muassa sokeri- ja rasva­
pitoisista välipaloista, alkoholista sekä liian
isoista ruoka-annoksista.
Lihavuuden yleisyys on kaksinkertaistunut
maailmassa 30 viime vuoden aikana, ja kehityk­
sen nopeus on vain kiihtynyt 2000-luvulla (1).
On arvioitu, että 35 % kaikista maailman yli
20-vuotiaista on ylipainoisia (BMI ≥ 25 kg/m2)
Su omen Lääkärilehti 14-15/2015 vsk 70
ja 11 % on lihavia (BMI ≥ 30 kg/m2). Euroopan
unionin alueella puolet aikuisista on vähintään
ylipainoisia ja 17 % on lihavia (2).
Lihavuus on tyypin 2 diabeteksen tärkein
riskitekijä (3). Yhdeksän kymmenestä tyypin 2
diabetesta sairastavasta suomalaisesta on
­v ähintään ylipainoisia (4). Lihavuus altistaa
myös monille muille sairauksille, kuten veren­
kiertoelimistön sairauksille, eri syöville,
­astmalle, depressiolle sekä tuki- ja liikuntaelin­
sairauksille (3). Erityisesti vyötärölihavuus ja
nuorella iällä alkanut lihavuus lisäävät sairas­
tumisriskiä. ­Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa
osoitettiin, ­että lihavuus, epäterveellinen ruo­
29
Kirjallisuutta
1 Stevens GA, Singh GM, Lu Y ym.
National, regional, and global
trends in adult overweight and
obesity prevalences. Popul Health
Metr 2012;10:22.
2 OECD Library. Health at a glance:
Europe 2012. www.oecd-ilibrary.
org (siteerattu 11.6.2014)
3 Suomalaisen Lääkäriseuran
Duodecimin ja Suomen Lihavuustutkijat ry:n asettama työryhmä.
Lihavuus (aikuiset). Käypä hoito
-suositus, 13.9.2013.
www.kaypahoito.fi
kavalio ja tupakointi ovat kolme tärkeintä teki­
jää ennustettaessa toimintakykyisiä elinvuosia
(5). Systemaattinen lähes sata tutkimusta sisäl­
tänyt kirjallisuuskatsaus osoitti, että lihavuus
lisää myös kokonaiskuolleisuutta (6).
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia
suomalaisen työikäisen väestön keskimääräistä
painoindeksiä, lihavuuden yleisyyttä ja niiden
muutoksia alueittain sekä sukupuoli-, ikä- ja
koulutusryhmittäin. Tulokset perustuvat Ter­
veyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttamiin
kansallisiin FINRISKI-terveystutkimuksiin.
Aineisto ja menetelmät
FINRISKI-terveystutkimus on toteutettu vii­
den vuoden välein vuodesta 1972 lähtien,
­kaikkiaan yhdeksän kertaa (7). Viimeksi tutki­
mus toteutettiin vuonna 2012. Tavoitteena on
seurata ­s ydän- ja verisuonitautien sekä mui­
den keskeisten kansantautien ja näiden
Taulukko 1
Painoindeksin (BMI) ja vyötärölihavuuden keskiarvot (luottamusväli) ja esiintyvyys FINRISKI 2007 ja 2012 -tutkimuksissa.
2007 ja 2012
p-arvo1,2
FINRISKI 20121
FINRISKI 20071
Yhteensä
25–64 v
25–34 v
35–44 v
45–54 v
55–64 v
Yhteensä
25–64 v
Yhteensä
25–64 v
MIEHET, n
Paino, kg
Pituus, cm
BMI, kg/m2
jakauma, %
< 18,5
18,5–24,9
25,0–29,9
30,0–34,9
35,0–39,9
≥ 40,0
≥ 25
≥ 30
Vyötärö, cm
> 100 cm, %
2 421
84,6 (84,0–85,1)
177 (177,2–177,7)
26,8 (26,6–27,0)
450
83,2 (82,0–84,4)
179 (178,8–180,0)
25,8 (25,4–26,2)
549
85,2 (84,0–86,4)
179 (178,3–179,3)
26,6 (26,2–27,0)
609
87,2 (86,0–88,5)
178 (177,6–178,6)
27,5 (27,0–27,9)
668
86,2 (85,1–87,3)
176 (175,1–176,1)
27,9 (27,5–28,3)
2 276
85,4 (84,8–86,0)
178 (177,7–178,3)
26,9 (26,7–27,1)
4 688
0,06
< 0,05
0,47
0,4
35,6
45,5
15,0
2,7
0,8
64,0
18,6
95,8 (95,3–96,3)
31,8
0,2
44,4
42,3
11,2
1,5
0,4
55,3
13,1
89,8 (88,9–90,7)
13,5
0,6
41,2
40,9
12,4
4,4
0,4
58,2
17,3
93,6 (92,5–94,6)
26,2
0
29,5
46,6
18,2
4,7
1,1
70,5
23,9
98,3 (97,3–99,4)
38,7
0,4
25,2
47,2
20,6
5,0
1,7
74,5
27,3
100,6 (99,5–101,6)
45,5
0,3
35,2
44,2
15,5
3,8
0,9
64,5
20,3
95,5 (94,9–96,0)
30,7
NAISET, n
Paino, kg
Pituus, cm
BMI, kg/m2
jakauma, %
≤ 18,4
18,5–24,9
25,0–29,9
30,0–34,9
35,0–39,9
≥ 40,0
≥ 25
≥ 30
Vyötärö, cm
> 90 cm, %
2 751
70,3 (69,8–70,9)
164 (163,7–164,2)
26,2 (26,0–26,4)
560
64,7 (63,5–65,9)
166 (164,9–166,2)
23,6 (23,2–23,9)
621
70,2 (68,9–71,4)
166 (165,4–166,5)
25,5 (25,1–25,9)
693
72,7 (71,5–74,0)
165 (164,2–165,2)
26,8 (26,4–27,3)
728
72,6 (71,5–73,7)
162 (161,5-162,4)
27,7 (27,3–28,1)
2 602
70,1 (69,4–70,7)
165 (164,2–164,8)
25,9 (25,7–26,1)
5 353
0,49
< 0,05
0,06
1,3
49,5
29,9
11,9
4,7
2,7
49,2
19,2
86,2 (85,7–86,7)
32,0
2,2
73,4
15,0
7,6
1,2
0,7
24,4
9,4
77,2 (76,3–78,2)
12,7
1,1
58,4
24,9
8,8
4,5
2,4
40,5
15,7
83,8 (82,7–84,9)
24,6
0,8
44,6
29,9
15,4
6,9
2,6
54,7
24,8
87,7 (86,7–88,8)
37,1
1,8
33,9
35,0
20,6
6,2
2,6
64,3
39,4
91,1 (90,1–92,1)
48,2
1,5
52,2
26,3
13,3
4,7
2,0
46,3
20,0
85,0 (84,5–85,6)
31,0
0,913
< 0,05
0,55
< 0,05
0,32
0,433
0,82
0,19
0,24
0,61
Väestöpainotetut arvot
Ikäkorjatut arvot
2
3
Painoluokkien jakaumien vertailu 2007 ja 2012 (χ -testi)
1
2
30
Suomen Lääkärilehti 14-15/2015 vsk 70
4 Pajunen P, Keinänen-Kiukaan­
niemi S, Korpi-Hyövälti E, ym.
Ylipainon ja lihavuuden
esiintyvyys tyypin 2 diabetes­
potilailla. Suom Lääkäril
2012;67:2621–6.
5 US Burden of Disease
­Collaborators. The state of
US health, 1990-2010. Burden of
diseases, injuries and risk
factors. JAMA 2013;310:591–
608.
6 Flegal KM, Kit BK, Orpana H,
Graubard BI. Association of
all-cause mortality with
overweight and obesity using
standard body mass index
categories. A systematic review
and meta-analysis. JAMA
2013;309:71–82.
7 Borodulin K, Saarikoski L, Lund L
ym. Kansallinen FINRISKI 2012 –
terveystutkimus. Osa 1.
Tutkimuksen toteutus ja
menetelmät. Terveyden ja
hyvinvoinnin laitoksen julkaisuja
22/2013.
8 Vartiainen E, Borodulin K,
Sundvall J ym. Väestön
kolesterolitaso on vuosikymmenien laskun jälkeen kääntynyt
nousuun. Suom Lääkäril
2012;67:2364–8.
9 Tolonen H, Koponen P, Aromaa A,
toim. Recommendations for the
health examination surveys in
Europe. Kansanterveyslaitoksen
julkaisuja B21/2008.
10Lundqvist A, Lahti-Koski M,
Rissanen A, Stenholm S,
Borodulin K, Männistö S.
Biologiset vaaratekijät. Lihavuus.
Raportissa: Koskinen S,
Lundqvist A, Ristiluoma N,
toim. Terveys, toimintakyky ja
hyvinvointi Suomessa 2011.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
(THL), Raportti 68/2012;62–5.
11 Helldán A, Helakorpi S, Virtanen
S, Uutela A. Suomalaisen
aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2013.
THL:n Raportti 21/2013.
12Sundquist J, Johansson S-E,
Sundquist K. Levelling off of
prevalence of obesity in the
adult population of Sweden
between 2000/01 and 2004/05.
BMC Public Health 2010;10:119.
13Neovius K, Johansson K, Kark M,
Tynelius P, Rasmussen F.
Trends in self-reported BMI
and prevalence of obesity
2002-2010 in Stockholm County,
Sweden. Eur J Public Health
2013;23:312–5.
14Flegal KM, Carroll MD, Ogden CL,
Curtin LR. Prevalence and trends
in obesity among US adults,
1999-2008. JAMA
2010;303:235–41.
15Schneider H, Dietrich ES,
Venetz WP. Trends and
stabilization up to 2022 in
overweight and obesity in
Switzerland, comparison to
France, UK, US and Australia.
Int J Environ Res Public Health
2010;7:460–72.
­riskitekijöiden ­tasoa ja muutoksia väestössä.
Ensimmäiset tutkimukset sisälsivät edustavat
satunnaisotokset Pohjois-Karjalan ja Kuopion
seudun väestöstä. Turun ja Loimaan seutu on
ollut mukana vuodesta 1982, Helsingin ja Van­
taan kaupungit vuodesta 1992 sekä Oulun lääni
vuodesta 1997. Tutkimusalueet ovat pysyneet
samoina, vaikka alueiden hallinnolliset nimet
ovat vuosien varrella muuttuneet. Tässä artik­
kelissa alueista käytetään seuraavia nimiä, jotka
perustuvat tämän hetken käytäntöön: PohjoisKarjala, Pohjois-Savo, Turku ja Loimaa, Helsin­
ki ja Vantaa sekä Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu.
Tutkittavat poimittiin väestörekisterikeskuk­
sen väestötietojärjestelmästä satunnaisotan­
nalla, niin että eri tutkimusalueilla jokaisessa
­s ukupuoli- ja kymmenvuotisikäryhmässä oli
200–250 henkilöä. Perusotoksen suuruus jokai­
sella tutkimusalueella on siis 2 000 tutkittavaa.
Osallistumisprosentti on vaihdellut alkuvuosien
yli 90 %:sta kahden viimeisimmän tutkimus­
kerran noin 65 %:iin (7,8). Esimerkiksi vuonna
2007 tutkimukseen osallistui viidellä tutkimus­
alueella 6 733 ja vuonna 2012 puolestaan 6 424
tutkittavaa. Tutkittavat olivat alkuvuosina
30–59-vuotiaita ja myöhemmin 25–64-vuotiaita.
Tutkimuksille on haettu eettiset luvat tutki­
musvuoden käytäntöjen mukaan. Esimerkiksi
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin
koordinoiva eettinen toimikunta on puoltanut
vuosina 2007 ja 2012 tehtyjä tutkimuksia.
Otokseen valituille lähetettiin postitse kutsu
terveystarkastukseen ja kyselylomake. Kysely­
lomakkeella kartoitettiin muun muassa tutkitta­
vien sosioekonomista taustaa. Koulutusvuodet
jaettiin syntymäkohorteittain kolmanneksiin
(matala, keski ja korkea). Syntymäkohorteittain
toteutettua luokittelua käytetään, koska väestön
peruskoulutustaso on vuosikymmenien aikana
noussut. Koulutetut tutkimushoitajat tekivät
terveystarkastuksen mittaukset ja ottivat veri­
näytteet. Menetelmät noudattivat kansainvälisiä
suosituksia (9). Paino mitattiin punnusvaa’alla
kaikissa tutkimuksissa. Vyötärön ympärysmitta
mitattiin suoliluun harjanteen ja alimman kyl­
kiluun puolivälistä. Vyötärölihavuuden raja-­
arvona käytettiin 90 cm naisille ja 100 cm mie­
hille. Painoindeksi (BMI) laskettiin jakamalla
paino (kg) pituuden neliöllä (m2). Painoindeksi
luokiteltiin seuraavasti (3):
< 18,5 kg/m2 – alipaino
18,5–24,9 kg/m2 – normaalipaino
25,0–29,9 kg/m2 – ylipaino
30,0–34,9 kg/m2 – lihavuus
35,0–39,9 kg/m2 – vaikea lihavuus
≥ 40,0 kg/m2 – sairaalloinen lihavuus
Keskimääräinen painoindeksi 40 vuoden
­aikana (1972–2012) on esitetty alueittain ja ikä­
Kuvio 1.
30–59-vuotiaiden miesten ja naisten ikävakioitu painoindeksi tutkimusalueittain 1972–2012.
kg/m2
29
BMI alueittain, miehet 30–59 v
kg/m2
29
28
28
27
27
26
26
25
25
24
24
23
Su omen Lääkärilehti 14-15/2015 vsk 70
1972 1977 1982 1987 1992 1997 2002 2007 2012
Pohjois-Karjala
Pohjois-Savo
Turku/Loimaa
23
BMI alueittain, naiset 30–59 v
1972 1977 1982 1987 1992 1997 2002 2007 2012
Helsinki/Vantaa
Pohjois-Pohjanmaa/Kainuu
31
16Hayes AJ, Clarke PM, Lung TW.
Change in bias in self-reported
body mass index in Australia
between 1995 and 2008 and the
evaluation of correction
equations. Population Health
Metrics 2011;9:53.
17Howel D. Trends in the
prevalence of obesity and
overweight in English adults
by age and birth cohort,
1991-2006. Public Health Nutr
2010;14:27–33.
18Vissher TLS, Heitmann BL,
Rissanen A, Lahti-Koski M,
Lissner L. A break in the obesity
epidemic? Explained by biases
or misinterpretation of the data.
Int J Obesity 2015;39:189–98.
19Spencer EA, Appleby PN,
Davey GK, Key TJ. Validity of
self-reported height and
weight in 4808 EPIC-Oxford
participants. Public Health Nutr
2002;5:561–5.
20Krul AJ, Daanen HAM, Choi H.
Self-reported and measured
weight, height and body mass
index (BMI) in Italy, the
Netherlands and North
America. Eur J Public Health
2010;21:414–9.
21Shiely F, Hayes K, Perry IJ,
Kelleher CC. Height and weight
bias: the influence of time.
PLoS One 2013;8:e54386.
22Olsen LW, Baker JL, Holst C,
Sorensen TIA. Birth cohort
effect on the obesity epidemic
in Denmark. Epidemiology
2006;17:292–5.
23Lahti-Koski M, Jousilahti P,
Pietinen P. Secular trends in
body mass index by birth cohort
in eastern Finland from 1972
to 1997. Int J Obesity
2001;25:727–34.
24Ford ES, Dietz WH. Trends in
energy intake among adults in
the United States: findings from
NHANES. Am J Clin Nutr
2013;97:848–53.
25Rasmussen LB, Andersen LF,
Borodulin K ym. Nordic
monitoring of diet, physical
activity and overweight.
First collection of data in all
Nordic Countries 2011. Report of
Nordic Council of Ministers.
Kailow Express ApS, Denmark
2012;100–7.
26Berghöfer A, Pischon T,
Reinhold T, Apovian CM,
Sharma AM, Willich SN.
Obesity prevalence from
a European perspective:
a systematic review.
BMC Public Health 2008;8:200.
27Borodulin K, Jousilahti P.
Liikunta vapaa-ajalla, työssä ja
työmatkalla 1972-2012.
Tutkimuksesta tiiviisti 5,
marraskuu 2012. Terveyden ja
hyvinvoinnin laitos, Helsinki 2012.
28Suomalaisen Lääkäriseuran
Duodecimin ja Käypä hoito
-johtoryhmän asettama
työryhmä. Liikunta. Käypä hoito
-suositus 27.6.2012.
www.kaypahoito.fi
32
vakioituna 30–59-vuotiaille, joka oli yhteinen
ikäryhmä kaikille tutkimusvuosille (kuvio 1).
Lyhyemmät aikatrendit (1997–2012 ja 2007–
2012) on esitetty ikävakioituna ja väestöpaino­
tettuina 25–64-vuotiaille (taulukko 1, kuvio 2).
Tulokset
Suomalaisten miesten painoindeksi on noussut
1970-luvulta ja naisten painoindeksi 1980-luvul­
ta lähtien. Nousun kehitys on kuitenkin hidas­
tunut ja jopa tasaantunut viime vuosien aikana
(taulukko 1, kuvio 1). Miesten painoindeksin
kehityksessä oli vuosien 2002 ja 2012 välillä ero­
ja tutkimusalueittain – esimerkiksi Pohjois-Kar­
jalan ja pääkaupunkiseudun kesken – mutta
vuosien 2007 ja 2012 välillä kehityksen erot ei­
vät enää olleet tilastollisesti merkitseviä. Sama
havaittiin miesten paino­indeksin kehityksessä
ikäryhmittäin. Koulutusryhmittäin miesten pai­
noindeksin kehittymisessä ei ollut eroja (kuvio
2). Naisten paino­indeksin kehityksessä ei ollut
eroja kumpanakaan tarkastelujaksona sen
enempää alueittain (kuvio 1) kuin ikä- tai kou­
lutusryhmittäinkään (kuvio 2).
Ylipainoisten (BMI ≥ 25 kg/m 2 ) naisten
osuus on pienentynyt vuosien 2007 ja 2012 väli­
senä aikana 2,9 prosenttiyksikköä (taulukko 1).
Lihavien (BMI ≥ 30 kg/m2) miesten osuus on
kasvanut 1,7 prosenttiyksikköä ja naisten 0,8
prosenttiyksikköä ­vuodesta 2007 vuoteen 2012,
mutta tulos ei ole ­tilastollisesti merkitsevä.
Vuonna 2012 pääkaupunkiseudulla asuvat
miehet ja naiset olivat keskimäärin hoikempia
kuin muualla maassa asuvat. Keskimääräiset
painoindeksit ovat suurimmat Pohjois-Karjalas­
sa ja Pohjois-Savossa. Ikäryhmien painoindeksi­
erot olivat naisilla suuremmat kuin miehillä.
Vanhempien naisten painoindeksi oli 4,1 yksik­
köä suurempi kuin nuorempien naisten, kun
miesten vastaava ero oli 2,1 yksikköä (yksi
­yksikkö vastaa noin 3 kg). Matalimmin koulute­
tut ovat keskimäärin lihavampia kuin muut
­(kuvio 2).
Työikäisten miesten keskimääräinen pai­
noindeksi vuonna 2012 oli 26,9 kg/m2 eli jok­
seenkin sama kuin viisi vuotta aikaisemmin
(26,8 kg/m2) (taulukko 1). Työikäisten naisten
keskimääräinen painoindeksi oli 25,9 kg/m 2,
kun se viisi vuotta aiemmin oli 26,2 kg/m 2
­
(taulukko 1). Miehistä 65 % ja naisista 46 % on
vähintään ylipainoisia, ja joka ­v iides (20 %)
heistä on lihava. Työikäisistä miehistä 5 % ja
naisista 7 % on vaikeasti tai sairaalloisesti liha­
via (BMI ≥ 35 kg/m2).
Kuvio 2.
25–64-vuotiaiden miesten ja naisten ikävakioitu ja väestöpainotettu painoindeksi
koulutusryhmittäin 1997–2012.
BMI koulutusryhmittäin, miehet 25–64 v
kg/m
29
BMI koulutusryhmittäin, naiset 25–64 v
kg/m
29
2
2
28
28
27
27
26
26
25
25
24
24
23
1997
2002
2007
2012
Matala
23
Keski
1997
2002
2007
2012
Korkea
Suomen Lääkärilehti 14-15/2015 vsk 70
29Husu P, Paronen O, Suni J,
Vasankari T. Suomalaisten
fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010.
Terveyttä edistävän liikunnan
nykytila ja muutokset.
Opetus ja kulttuuriministeriön
julkaisuja 2011;15:30–40.
30Husu P, Suni J, Vähä-Ypyä H ym.
Suomalaisten aikuisten
kiihtyvyysmittarilla mitattu
fyysinen aktiivisuus ja
­liikkumattomuus.
Suom Lääkäril 2014;69:1860–6.
31. Vasankari T. Runsas istuminen
lisää kuolemanriskiä. Suom
Lääkäril 2014;69:1867–70.
32Fogelholm M, Anderssen S,
Gunnarsdottir I, Lahti-Koski M.
Dietary macronutrients and food
consumption as determinants of
long-term weight change in adult
populations: a systematic
literature review.
Food Nutr Res 2012;56.
doi: 10.3402/fnr.v56i0.19103.
33Mozaffarian D, Hao T, Rimm EB,
Willett WC, Hu FB. Changes in
diet and lifestyle and long-term
weight gain in women and men.
N Engl J Med 2011;364:2392–404.
34EUFIC Review 01/2012.
Fruit and vegetable consumption
in Europe – do Europeans get
enough. www.eufic.org/article/
en/page/RARCHIVE/expid/
Fruit-vegetable-consumptionEurope (siteerattu 11.6.2014).
35Helldán A, Raulio S, Kosola M,
Tapanainen H, Ovaskainen M-L,
Virtanen S. Finravinto 2012
-tutkimus. THL:n Raportti
16/2013;44–5.
36Valtion ravitsemusneuvottelu­
kunta. Terveyttä ruoasta
- Suomalaiset ravitsemus­
suositukset 2014. Tampere:
Juvenes Print – Suomen
yliopistopaino 2014;21–4.
37Maataloustilasto. Ravintotase
2012 ennakko ja 2011 lopulliset
tiedot, 2013.
www.maatalous­tilastot.fi/
ravintotase
(siteerattu 11.6.2014).
38Kanerva N, Kaartinen NE,
Ovaskainen ML, Konttinen H,
Kontto J, Männistö S. A diet
following Finnish nutrition
recommendations does not
contribute to the current
epidemic of obesity. Public
Health Nutr 2013a;16:786–94.
39Kanerva N, Kaartinen NE,
Schwab U, Lahti-Koski M,
Männistö S. Adherence to the
Baltic Sea diet consumed in the
Nordic countries is associated
with lower abdominal obesity.
Br J Nutr 2013;109:520–8.
40Nielsen SJ, Popkin BM.
Patterns and trends in food
portion sizes, 1977-1998.
JAMA 2003;289:450–3.
41Steenhuis IH, Leeuwis FH,
Vermeer WH. Small, medium,
large or supersize: trends in food
portion in the Netherlands.
Public Health Nutr
2010;13:852–7.
Lähes kolmanneksella työikäisistä miehistä ja
naisista esiintyi vyötärölihavuutta (taulukko 1).
Kahden viimeisimmän tutkimuskerran välillä
työikäisten naisten keskimääräinen vyötä­
rönympärys on pienentynyt 1,2 cm, mutta
miesten vyötärönympäryksessä ei ole tapahtu­
nut muutosta.
Pohdinta
Kehityssuunnassa muutoksen merkkejä
Suomalaisten miesten ja naisten keskimääräi­
nen painoindeksin nousu, ylipainoisten ja liha­
vien osuuden kasvu sekä vyötärölihavuuden
yleistyminen näyttävät hidastuneen tai jopa
­pysähtyneen. Terveys 2011 -tutkimuksen mu­
kaan suomalaisten aikuisten keskimääräinen
painoindeksi ja lihavuuden yleisyys eivät kasva­
neet vuoteen 2000 verrattuna (10). Miesten kes­
kimääräinen paino kuitenkin lisääntyi 1,7 kg ja
naisten 0,9 kg. Miesten vyötärönympärys ja vyö­
tärölihavuuden yleisyys eivät suurentuneet vuo­
desta 2000 vuoteen 2011, kun taas naisten vyö­
tärönympärys ja vyötärölihavuuden yleisyys
­pieneni jonkin verran (p < 0,05). Suomalaisten
aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys
-tutkimus raportoi samansuuntaisia osuuksia
itse ilmoitetulle ylipainolle vuonna 2011 (mie­
het 60 % ja naiset 44 %) ja 2012 (miehet 58 % ja
naiset 43 %) (11).
Joitain samansuuntaisia tuloksia on saatu
muuallakin, vaikkakin ylipaino ja lihavuus ylei­
sesti kasvavat kaikkialla. Ruotsissa 16–84-vuo­
tiaiden keskimääräinen painoindeksi ja liha­
vuuden esiintyvyys e­ ivät suurentuneet vuosien
2000–2005 aikana (12). Tukholman läänissä
tehdyssä tutkimuksessa painoindeksi ja liha­
vuuden esiintyvyys e­ ivät myöskään suurentu­
neet vuosien 2002–2006 aikana, mutta luvut
kääntyivät uudestaan nousuun vuoden 2006
­jälkeen (13). Italiassa s­ ekä miesten että naisten
lihavuuden kasvu ­tasaantui vuosina 2006–2010.
Merkkejä lihavuuden esiintyvyyden tasaantumi­
sesta on ­raportoitu myös sveitsiläisillä, yhdys­
valtalaisilla ja australialaisilla naisilla, mutta ei
miehillä (14,15,16). Englantilaisilla ylipainois­
ten ja lihavien osuudet (1991–2006) ovat kas­
vussa, mutta kasvu on hidastunut vuoden 1999
jälkeen (17).
Yksittäisissä tutkimuksissa ei ole esitetty sel­
keitä syitä painoindeksin kasvun tasaantumisel­
le. Seurantatutkimuksiin liittyy monia rajoittei­
ta, jotka on syytä pitää mielessä tuloksia tul­
Su omen Lääkärilehti 14-15/2015 vsk 70
kittaessa. Esimerkiksi tutkittavat eivät osallistu
­t utkimuksiin nykyisin yhtä innokkaasti kuin
­aikaisemmin (7). Kansainvälisessä vertailussa
suomalaisten osallistumisprosentit ovat vielä
suhteellisen korkeat, ja kahdessa viimeisessä
FINRISKI-tutkimuksessa (vuonna 2007 ja
2012) osallistuminen on pysynyt samalla tasol­
la, noin 65 %:ssa. Tämä ei kuitenkaan poista
­sitä mahdollisuutta, että lihavat jäävät helpom­
min pois tutkimuksista ja että heidän osallistu­
mattomuutensa on voinut kasvaa vuosien mit­
taan enemmän kuin muiden. Äskettäin julkais­
tun katsauksen mukaan tutkimuksissa hypotee­
si, että osallistumisprosentti olisi vaikuttanut
­lihavuuden muutoksiin, on saanut tukea, mutta
myös päinvastaisia tuloksia on raportoitu (18).
Kymmenestä tutkimuksesta, joissa lihavuuden
nousu on tasaantunut tai laskenut, vain neljäs­
sä raportoitiin osallistumisen vähentyneen, ja
muissa tutkimuksissa osallistumisprosentti oli
korkea, tasainen tai jopa noussut. Katsauksen
tekijät kuitenkin muistuttavat, että kaikissa
­julkaistuissa tutkimuksissa ei ole esitetty osal­
listumisprosentteja. Myöskään tutkimuksen
­k oko tai edustavuus ei selittänyt lihavuuden
­tasaantumista.
Eri maiden tulosten vertailtavuutta vaikeuttaa
se, että monissa seurantatutkimuksissa on käy­
tetty tutkittavan itsensä raportoimia pituus- ja
painotietoja. Ne eroavat jonkin verran mittaus­
tuloksista ja voivat näin ollen vaikuttaa lihavuu­
den esiintyvyyteen (19,20). Irlantilaisessa tutki­
muksessa osoitettiin, että virheet itse raportoi­
dussa pituudessa pysyivät samansuuruisena
5–10 seurantavuoden aikana (21). Tulokseen ei
vaikuttanut sukupuoli, ikä tai painoluokka. Sen
sijaan virheet itse raportoidussa painossa kas­
voivat ajan myötä molemmilla sukupuolilla,
kaikissa ikäryhmissä ja erityisesti lihavilla
­tutkittavilla. FINRISKI-tutkimuksissa koulute­
tut tutkimushoitajat mittasivat pituuden, pai­
non ja vyötärön ympäryksen terveystarkastuk­
sen aikana.
Pitkien ajanjaksojen aikana väestössä voi
­tapahtua myös muutoksia, jotka voivat selittää
havaittuja tuloksia. Esimerkiksi eri syntymäko­
horteissa lihavuuden esiintyvyys ja lihavuuden
kehittyminen voivat olla erilaisia (22). Suoma­
laisessa tutkimuksessa havaittiin, että erityisesti
nuoret miehet lihoivat 1970-luvulta 1990-luvulle
nopeammin kuin aikaisemmat sukupolvet ja
olivat samanikäisenä lihavampia kuin heitä
33
Tästä asiasta tiedettiin
• Lihavuus altistaa monille kroonisille kansantaudeille, kuten diabetekselle,
verenkiertoelimistön sairauksille, eri syöville, astmalle, depressiolle sekä tuki- ja
liikuntaelinsairauksille.
• Keskimääräinen painoindeksi ja vyötärölihavuus ovat lisääntyneet Suomessa
vuosikymmenien ajan.
• Jo 5–10 %:n painonpudotuksella saavutetaan merkittäviä terveyshyötyjä.
• Liikunnallinen elämäntapa, suositusten mukainen ruokavalio ja riittävä uni ovat
keskeisiä tekijöitä painonhallinnassa.
Tämä tutkimus opetti
• Suomalaisten työikäisten miesten ja naisten ylipainon ja lihavuuden kasvu on
taittunut.
• Edelleen kaksi kolmesta miehestä ja lähes puolet naisista on vähintään ylipainoisia.
Joka viides työikäinen on lihava, ja joka kolmannella on merkittävää vyötärölihavuutta.
42Rolls BJ, Morris EL, Roe SR.
Portion size of food affects
energy intake in normal-weight
and overweight men and
women. Am J Clin Nutr
2002;76:1207–13.
43Block JP, Condon SK, Leinman K
ym. Consumers’ estimation of
calorie content at fast food
restaurants: cross sectional
observational study.
BMJ 2013;346:2907.
44Suomalaisen Lääkäriseuran
Duodecimin ja Suomen
Lastenlääkäriyhdistys ry:n
asettama työryhmä. Lihavuus
(lapset). Käypä hoito -suositus
11.10.2013. www.kaypahoito.fi
45Pajunen P, Vartiainen E, Männistö
S, Jousilahti P, Laatikainen T,
Peltonen M. Intra-individual
changes in body weight in
population-based cohorts during
four decades: the Finnish
FINRISK study. Eur J Public
Health 2012;22:107–12.
46Pietiläinen K. Yhden koon
lihavuudesta yksilöllisiin
ratkaisuihin. Suom Lääkäril
2014;69:190.
47Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
ja Kansallisen lihavuusohjelman
ohjelmaryhmä. Lihavuus laskuun
- Hyvinvointia ravinnosta ja
liikunnasta. Kansallinen lihavuusohjelma 2012-2015. Terveydenja hyvinvoinnin laitoksen
Ohjaus-raporttisarja 13/2013.
Sidonnaisuudet
Ei sidonnaisuuksia.
34
a­ ikaisemmin syntyneet miehet (23). Toisaalta
on esitetty, että päätöksenteko, terveyden
­e dis­t ämistyö ja erityisesti lihavuusaiheiden
runsas ­käsittely tiedotusvälineissä olisi vaikut­
tanut ­p ositiivisesti väestön terveyskäyttäyty­
miseen (24).
Enemmistö edelleen ylipainoisia
Lihavuuden kasvun tasaantumisesta huolimatta
enemmistö suomalaisista aikuisista on edelleen
ylipainoisia tai lihavia. Työikäisistä miehistä
kaksi kolmesta ja naisista lähes puolet on
­vähintään ylipainoisia. Kaikkiaan 20 % työikäi­
sistä on vähintään lihavia ja 5–7 % vaikeasti ja
sairaalloisesti lihavia. Pohjoismaisessa vertai­
lussa suomalaiset ja islantilaiset olivat keski­
määrin muita pohjoismaalaisia lihavampia (25).
Eurooppalaisittain olemme keskitasoa (26). Ete­
lä-, keski- ja itäeurooppalaiset ovat keskimäärin
lihavampia kuin länsi- ja pohjoiseurooppalaiset.
Suomalaisten ylipaino-ongelmaan ei ole yksi­
selitteistä syytä. Merkittävä vaikutus on kuiten­
kin arkiympäristöllä, joka ei juuri kannusta liik­
kumaan. Työn fyysinen kuormittavuus ja työ­
matkaliikunta ovat merkittävästi vähentyneet
edellisten vuosikymmenten aikana ja vapaaajan liikunta on lisääntynyt (27). Kahden
­viimeisimmän tutkimuskerran välillä miesten
vapaa-ajan liikunta on hieman lisääntynyt ja
naisten vähentynyt. Aikuisille suositellaan koh­
tuukuormitteista kestävyysliikuntaa (esim. rei­
pas kävely) vähintään 2 tuntia 30 minuuttia tai
vaihtoehtoisesti raskasta liikuntaa (esim. juok­
su) 1 tunti 15 minuuttia viikossa sekä lisäksi
kaksi kertaa viikossa lihaskuntoharjoittelua
(28). Vain puolella työikäisistä suomalaisista
­liikunnan määrä täyttää terveyttä ylläpitävän
kestävyysliikuntasuosituksen tavoitteet (29).
Vain joka kymmenes pitää huolta lihaskunnos­
taan. Kiihtyvyysmittarilla mitattuna reipasta tai
rasittavaa aktiivisuutta kertyi huomattavasti
­vähemmän verrattuna kyselytutkimusten tulok­
siin (30). Täysin liikkumattomia on 20–25 %
­väestöstä (29). Arjen istumista tulisi vähentää
liikunnan lisäämisen ohella (31).
Äskettäin julkaistu systemaattinen katsaus
osoitti, että erityisesti kuitupitoiset ruoat, hedel­
mät ja pähkinät sekä yleisemmin terveellisen
ruokavalion noudattaminen estävät painon
nousua (32). Näyttöä on myös täysjyväviljan
­lihavuutta ehkäisevästä vaikutuksesta. Painon
nousua edistävät runsas lihan, puhdistetun
­v iljan, makeisten ja jälkiruokien kulutus.
­V astaavia tuloksia on saatu myös kahdessa
­laajassa ­yhdysvaltalaisessa kohorttitutkimukses­
sa, joissa lihavuuden muutosta tutkittiin 12–20
vuoden ajan (33). Niissä raportoitiin myös, että
­sokeroidut virvoitusjuomat lisäävät lihavuuden
­riskiä.
Vaikka suomalaisten ruokavalio on viime
vuosikymmenien aikana parantunut, meidän
tulisi edelleen syödä enemmän kasviksia, hedel­
miä, marjoja ja täysjyväviljaa. Eurooppalaisessa
vertailussa suomalaisten kasvisten ja hedel­
mien kulutus oli alimmassa neljänneksessä
(34). Finravinto 2012 -tutkimuksen mukaan
miehet kuluttivat noin 160 g kasviksia ja 200 g
hedelmiä päivässä, naiset noin 165 g ja 230 g
(35); suositus on yhteensä 500 g päivässä (36).
Suomalaisten tärkein kuidun lähde on ruis­
leipä, mutta sen kulutus on huolestuttavasti
­v ähentynyt (37). Lisäksi sokeripitoisten vir­
voitusjuomien, makeisten ja alkoholin kulutus
on noussut viime vuosikymmenien aikana.
­Kotimaisessa tutkimuksessa on myös osoitettu,
että ravitsemussuosituksia paremmin noudat­
tavilla esiintyy vähemmän lihavuutta kuin
­muilla (38,39).
Kulutustottumuksissa tulisi kiinnittää huo­
miota myös ruoan määrään. Tavallisimpien
elintarvikkeiden annoskoot ovat viime vuosi­
kymmeninä kasvaneet, ja esimerkiksi pika­
ruokaloiden annokset ovat kasvaneet 2–5-kertai­
siksi alkuperäisistä (40,41). Isompi annos hou­
Suomen Lääkärilehti 14-15/2015 vsk 70
kuttelee ruokailijaa syömään enemmän (42).
Kuluttajat totutetaan huomaamatta isompiin
ruokamääriin, jolloin myös kohtuullisen ja riit­
tävän annoksen arvioiminen vaikeutuu (43).
Jo 5–10 %:n pysyvä painonpudotus parantaa
ylipainoisen aikuisen terveyttä (3). Painonhal­
Vain puolella työikäisistä suomalaisista
­liikunnan määrä täyttää terveyttä ylläpitävän
kestävyysliikuntasuosituksen tavoitteet.
linta on tehokas keino ehkäistä ja hidastaa liha­
vuuden aiheuttamia liitännäissairauksia. Liha­
vuutta on kuitenkin nykykeinoin vaikea hoitaa,
joten sen ehkäisy on tärkeää. Lihavuus on
­lisääntynyt myös lapsilla ja lihavista lapsista
­t ulee usein lihavia aikuisia, joten varhainen
puuttuminen on tärkeää (44). Aikaisemmin
FINRISKI-aineistosta tehdyssä tutkimuksessa
havaittiin, että suomalaisten miesten keskimää­
räinen vuosittainen painonnousu on pysynyt
samanlaisena vuosikymmenestä toiseen (0,27–
0,47 kg/v), mutta vuoden 1990 jälkeisiin tutki­
muksiin osallistuneet naiset lihoivat vuosittain
kaksi kertaa niin paljon kuin naiset aiempina
tutkimusvuosina (0,53–0,63 kg/v) (45).
Jos ylipainoa on päässyt kertymään, laihdut­
taminen on sitä helpompaa mitä aikaisemmin
ongelmaan tartutaan. Perusterveydenhuollolla
on keskeinen rooli yksilöiden painon seuran­
nassa ja riskiyksilöiden tavoittamisessa. Liha­
vuuden hoidossa on kuitenkin hyvä tiedostaa,
että lihavuuden syytekijät, ilmiasu sekä hoidon
tarve ja mahdollisuudet vaihtelevat (46). Liha­
vuus ei johdu pelkästään liikkumattomasta elä­
mäntyylistä tai liian suurista ruokamääristä, tai
ainakin ne voivat liittyä energiatasapainoon
­monella eri tavalla ja yksilöllisesti. Osalle ihmi­
sistä lihavuus kehittyy nopeasti isojen elämän­
muutosten yhteydessä tai syömishäiriöiden,
uni-valverytmin häiriöiden, yksinäisyyden tai
elämänhallinnan puuttumisen vuoksi. Toisille
painoa taas kertyy pikkuhiljaa vuosien varrella
elämän ruuhkavuosina, jolloin ei tule tarpeeksi
kiinnitettyä huomiota omaan hyvinvointiin.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on käynnis­
tänyt kansallisen yhteistyöohjelman Lihavuus
laskuun – Hyvinvointia ravinnosta ja liikunnas­
ta 2012–2015 (47). Koko väestön painokäyrien
kääntämisessä laskuun tarvitaan ennen kaikkea
yhteistyötä. ●
Kiitokset
Suomen Akatemia, tutkimushankkeet 136895 ja
263836 (SM).
English summary | www.laakarilehti.fi | in english
The trend towards increasing obesity seems to have slowed down in the working
aged Finnish population – Results from the National FINRISK Studies
Su omen Lääkärilehti 14-15/2015 vsk 70
35
English summary
Satu Männistö,
Tiina Laatikainen,
Kennet Harald,
Katja Borodulin,
Pekka Jousilahti,
Noora Kanerva,
Markku Peltonen,
Erkki Vartiainen
The trend towards increasing
obesity seems to have
slowed down in the working
aged Finnish population
– Results from the National FINRISK Studies
Background
Overweight and obesity are the most important health problems worldwide. In Finland, the
prevalence of obesity and obesity trends have been monitored over the last forty years.
Methods
This study is part of the National FINRISK Studies, which have been carried out every five years
since 1972 to monitor cardiovascular risk factors in Finland. The cross-sectional representative
samples included 8000-10,000 working-age adults from 3-5 geographical areas (participation
rates 65-90%). We investigated the long-term trends (1972-2012 or 1997-2012) and recent
changes (2007-2012) in body mass index (BMI) by gender, study area, age and educational
group. Weight, height and waist were measured following a standardized international protocol.
Results
The BMI has increased among Finnish men since the 1970s and among women since the 1980s.
Although the newest results from 2012 show that the prevalence of obesity has levelled off over
the last years, 65% of men and 46% of women had a BMI of at least 25 kg/m2, and one in five
were obese (BMI ≥ 30kg/m2). The mean BMI was 26.9 kg/m2 for men and 25.9 kg/m2 for women.
In all, about 30% of working-aged participants had abdominal obesity. The participants who
lived in the metropolitan area, the youngest and the most educated appeared leaner than the
others.
Conclusion
Finland is among those few countries where obesity trends have been reported to be levelling
off. However, the prevalence of obesity has remained consistently high. The National Obesity
Prevention Programme 2012-2015 coordinated by the National Institute for Health and Welfare
was established to lower the prevalence of obesity and obesity-related diseases.
35 a
Suomen Lääkärilehti 14-15/2015 vsk 70