1. No category

www.keva.fi
2-15
KOULUMAAILMASSA
TUULETETAAN
RAKENTEITA
KIUSAAMINEN
LOPPUI VIHDOIN
NÄIN ELÄKKEET
RAHOITETAAN
DIAKONI AUTTAA
HANKALASSA
VAIHEESSA
KEVA PÅ SVENSKA S. 27
ANNA-KAISA IKONEN
KUNTA-ALAN
MONIOTTELIJA
Kevan hallituksen puheenjohtaja
tuntee kunta-asiakkaat
pormestarin työstään.
Pääkirjoitus.
Sisältö.
Oppia ikä kaikki
K
oulutus on Suomen menestystekijä.
Koulutukseen ja sen tuomaan menestykseen ei ole turvauduttu ainoastaan
koko maan menestystekijänä, vaan se
on myös paikallinen menestystekijä. Koulutus luo edellytyksiä paikalliselle yrityselämälle ja vastaa osaamistarpeisiin ja niiden muutokseen.
Suomalainen koululaitos ja sen tuottamat oppimistulokset ovat maailman huippua. Koulutuksen myötä
olemme pärjänneet maailmanlaajuisessa kilpailussa ja
aikaansaaneet hyvinvointia.
Koulutus, kuten yhteiskuntamme, on murroskohdassa.
Koulutuksen pitäisi vastata
moninaistuvan maailman
asettamiin tavoitteisiin taloudellisten voimavarojen
niukentuessa. Työelämä on
pitkälti samanlaisessa murroksessa.
Vaikka opetus on kouluissamme maailman kärkikastia, osa tulevaisuuden
toivoista ja yhteiskunnan rakentajista putoaa kelkasta kesken kaiken. Syrjäytyneitä tai syrjäytymisriskin
alla olevia arvioidaan olevaan 14 000:sta 100 000:een
nuorta. EVAn 2012 ilmestyneen raportin mukaan Suomessa on reilu 50 000 iältään 15–29-vuotiasta nuorta,
jotka ovat perusasteen tutkinnon suorittamisen jälkeen
työttöminä työnhakijoina tai työvoiman ja koulutuksen
ulkopuolella.
Syrjäytymistä ei voi ehkäistä, jos koulua ja opiskelua ei koeta mielekkääksi. Koulumaailma ja sen haasteet vastaavat tältä osin työelämää. Kuten koulussakin, myös työelämässä olisi viihdyttävä. Työuria ei voi
pidentää, ellei työ ole sellaista, jossa jaksaa eläkeikään
Koulumaailmasta
voi ottaa mallia
työelämään.
saakka. Työkyvyttömyyseläkkeellä on tälläkin hetkellä
noin 200 000 henkilöä.
Koulumaailmasta voi ottaa myös mallia työelämään.
Oppimisen tavat monipuolistuvat. Vuorovaikutus, viestintätaidot ja oppimisen oppiminen ovat yhä tärkeämpiä. Näin on myös työelämässä. Työ ja työn tekemisen
tavat muuttuvat yhä nopeammin. Muuttuvassa maailmassa omasta työkyvystä ja osaamisen päivittämisestä
huolehtiminen ovat ensiarvoisen tärkeitä.
Koulutus ja työelämä ovat pitkien kehityskulkujen
lopputulemia. Kun näitä kehitetään, emme elä tässä
päivässä, vaan hyvin pitkällä huomisessa. Jotta yhteiskuntamme hyvinvointi paranee, meidän on katsottava
rohkeasti tulevaa kohden. Valitut ratkaisut näkyvät yhteiskunnassamme laajasti ja useiden vuosien kuluttua.
twitter: @tajmanninen
Tero Manninen
Päätoimittaja
12 Vaikuttaja
16 Reportaasi
Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen valittiin
viime syksynä Kevan hallituksen puheenjohtajaksi.
Nuoren kunta-alan huippuammattilaisen tavoite on
selvä: päätöksiä tehdään pitämällä asiakkaiden tarpeet
tarkasti mielessä.
Kuntien pitäisi karsia opetuskuluista, koska resurssit
ovat tiukassa. Tulilinjalla on tällä hetkellä erityisesti
toisen asteen koulutus. Moni pelkää, että nuoret
joutuvat eriarvoisen asemaan asuinpaikan mukaan ja
koulutuksen taso kärsii.
2
4
6
JULK AISIJA Keva (33. vuosikerta)
PÄ ÄTOIMITTAJA Tero Manninen, [email protected], p. 020 614 2688, Unioninkatu 43, PL 425, 00101 Helsinki
TOIMITUSNEUVOSTO Keva: Tero Manninen, Frederik Forssell, Marjatta Ollila, Roman Goebel, Ulla Palmroos ja
Leena Kymäläinen
Fondamenta Media Oy: Susanna Cygnel, Helinä Hirvikorpi ja Kirsi Poikolainen
TOIMITUS Fondamenta Media Oy, Fredrikinkatu 24 A 3, 00120 Helsinki
TOIMITUSSIHTEERI Susanna Cygnel, [email protected] ULKOASU Marko von Konow
SVENSK ÖVERSÄTTNING Översättningsenheten vid Keva
K ANNEN KUVA Carl Bergman
kuvasi Anna-Kaisa Ikosen
2 KEVA 2-15
PAINO Libris Oy, Helsinki ISSN 1455-4720, verkkojulkaisu ISSN 1979-5107
OSOITEL ÄHDE Keva, lehtirekisteri TIL AUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET [email protected]
PÄÄKIRJOITUS
SUOMEN KUVIA. Aina valmiina.
OTTEITA. Kevalla vahva sijoitustulos.
Ammatillinen kuntoutus ensisijaista
työkyvyttömyyseläkkeisiin nähden.
Eläkeuudistus rakentuu julkisella
puolella pala kerrallaan. Markus Mankin
on Kevan ensimmäinen Compliance
Officer. Suomi ja työ muuttuivat käsi
kädessä.
22 TALOUS. Näin kunnan, valtion,
kirkon ja yksityisen sektorin eläkkeet
rahoitetaan.
24ELÄMÄÄ ARJESSA. Diakoni Merja
Lehtisalo auttaa, kun hätä on suurin.
26KOMMUUNISTI kirjoittaa
PALSTAT
6LUOTTAMUKSELLA.
Kasvatuspsykologian professori Kirsti
Lonka haluaa, että lapsilla on koulussa
kivaa.
eläkemaksujen kohdistumisen
periaatteista.
27 KEVA PÅ SVENSKA. Ledaren. I Kilteri
skola slutade mobbningen efter
systematiskt arbete. Ordförande
Anna-Kaisa Ikonen står på kundens
sida i Kevas styrelse. Kommunerna
måste minska kostnaderna för
undervisningen – utan att pruta på
kvaliteten. Men hur? Så här finansieras
pensionerna inom kommunerna,
staten, kyrkan och den privata
sektorn.
9
NÄIN SEN TEIMME. Kilterin koulussa
puututtiin koulukiusaamiseen
sinnikkäästi, ja se loppui.
10 MITEN ON? Hannele Kantanen kertoo
vanhuuseläkkeelle siirtymisestä
suoraan vuorottelu- tai virkavapaalta.
11TUTKITUSTI. Kiitos on töissä todella
tärkeä sana.
2-15 KEVA 3
Suomen kuvia.
Suomen kuvia.
Aina valmiina
Maailmassa on yli 45 miljoonaa partiolasta kaikkiaan 200 maassa. Suomessa
suurin joukko partiolaisia on 10–12-vuotiaita. He harrastavat partiota
lippukunnissa, joita on Suomessa yhteensä noin 750 jopa 302 kunnassa,
eli lähes jokaisessa Suomen kunnassa toimii partiolippukunta ja monessa
kaksi tai useampikin. Yli puolet on yhteislippukuntia tytöille ja pojille.
Tässä kuvassa partiolapset ja -nuoret marssivat partiotapahtumassa Kouvolassa
viime kesänä. Suomen Partiolaisten Suurjuhla järjestetään noin kuuden
vuoden välein. Viime vuonna se vietettiin ensimmäistä kertaa Kymenlaaksossa.
– Valokuvaaja Moises Garibay, Kouvola
4 KEVA 2-15
2-15 KEVA 5
Luottamuksella.
Otteita.
Kevalla vahva
sijoitustulos
Kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka lausuu
mullistavia ja provosoiviakin ajatuksia, kuten että lasten
pitäisi viihtyä koulussa ja nauttia oppimisesta.
Miksi suomalaisen peruskoulun pitää muuttua?
Yhteiskunta kehittyy ja muuttuu. Siksi myös koulutusta pitää kehittää. Opettajien, opetuksen ja oppimisympäristöjen pitää seurata
aikaa, sillä muuten koulutus jämähtää paikalleen.
Peruskoulumme voi hyvin, koska sitä kehitetään koko ajan. Meillä
on maailman parhaiten koulutetut ja autonomiset opettajat, joilla
on mahdollisuus elinikäiseen ammatilliseen kehittymiseen, kuten
lääkäreillä.
Millaisia haasteita peruskoulussa pitää nyt ratkoa?
Perinteisesti ajatellaan, että oppiminen tapahtuu luokkahuoneissa
apuvälineinä kynä ja ruutuvihko. Kyllä, sellainen oli maailma 1970-luvulla.
Nykymaailmaan kuuluvat sosiaalidigitaaliset vuorovaikutustaidot,
some ja nettietiketti – ei näitä opita ruutuvihon ja kynän kanssa. Siinä
ei ole mitään pahaa, että koulu valmistaa lapsia ja nuoria yhteiskuntaan.
Oppitunteihin tarvitaan vaihtelua. Suomessa lapset saavat
leikkiä vapaasti seitsemänvuotiaiksi, kunnes heidät istutetaan
koulun penkille pahimmillaan kuuntelemaan opettajan monologia. Suomen koulut ovat muuttuneet paljon, mutta
monin paikoin asetelma muistuttaa edelleen omia kouluaikojamme. Työelämää on kehitetty jo jonkin aikaan
viihtyisämmäksi, joten nyt olisi aika kehittää koulua
radikaalisti: Tarvitaan liikettä, ei istumista. Istuminen
ei ole lapselle lajityypillistä toimintaa!
Oppimisympäristön pitäisi tukea noita edellisiä
asioita. Se tarkoittaa, että lapset johdatetaan pois
”kanakopeista” ja luokkien seiniä avataan.
Millä tavoin mainitsemiasi haasteita ratkotaan?
Valtakunnallinen opetussuunnitelma on nyt tehty, ja
parhaillaan koulut tekevät vuoden 2016 opetussuunnitelmia.
Uudet OPSit otetaan käyttöön ensi vuoden syksynä. Niissä nostetaan esiin ajattelu ja oppimaan oppiminen, kulttuurinen osaaminen,
vuorovaikutus ja ilmaisu, itsestä huolehtiminen ja arjen taidot, monilukutaito, tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen, työelämätaidot
sekä yrittäjyys.
Oppimisympäristöjen pitää muuttua, sillä kun koulurakennus alkaa
näyttää toiselta, yllättäen pedagogiikkakin alkaa muuttua. Opettajan
perustehtävä on muuttunut ja koen sen innostavana. Myös opettajankoulutuslaitos on kehittänyt
uusia oppimisen tiloja.
Voimmeko vielä olla ylpeitä suomalaisesta koulutusjärjestelmästä?
Voimme olla koulustamme ylpeitä, mutta järjestelmä vaatii nyt
tuunausta.
Pieni notkahdus Pisa-tuloksissa vuonna 2012 ei ole niin paha asia
kuin se, että Suomi putosi kouluviihtyvyydessä 12. sijalta 62:nneksi 65
OECD-maan joukossa.
Lapsi tai nuori ei saisi kokea, että kaikki koulussa on vaan velvollisuutta, suorittamista ja vanhempien mieliksi tekemistä. Lukioaikana
alkava koulu-uupumus ennustaa työuupumusta 20 vuoden päähän.
Eli, jos halutaan säästää työkyvyttömyys- ja sairauskuluissa, hyvinvoinnin rakentaminen pitää aloittaa esikouluiästä. Pitääkö lasten
ensin kärsiä 12 vuotta, ennen kuin he pääsevät töihin viihtymään? Sitä
paitsi he saattavat sitten jo olla liian romuja työntekoon.
Millainen olisi sinun haaveidesi peruskoulu vuonna 2030?
Tulevaisuuden koulussa ei istuta alistuneesti, vaan opitaan tekemään töitä ja nautitaan tekemisestä. Oppilaat työskentelevät
innostuneesti ja keskittyneesti järkevän asian parissa.
Tärkeää on myös taide, kulttuuri, käsillä tekeminen,
teknologia ja liikunta. Tutkimusten mukaan musiikki
edistää muun muassa kielten oppimista ja liikunta
kokonaisvaltaista kehitystä.
Lue lisää koulutusalan murroksesta
sivulta 16 alkaen.
TEKSTI SUSANNA CYGNEL /
KUVA CARL BERGMAN
Ammatillinen
kuntoutus ensisijaista
Vuoden alusta tuli voimaan
lakimuutos, jonka tavoitteena on
varmistaa työntekijän mahdollisuus
ammatillisen kuntoutukseen:
päätös oikeudesta ammatilliseen
kuntoutukseen täytyy antaa ilman
erillistä hakemusta kaikille niille
henkilöille, jotka ovat hakeneet
työkyvyttömyyseläkettä ja joilla
ammatillisen kuntoutuksen kriteerit
täyttyvät.
Päätöksiä oikeudesta ammatilliseen kuntoutukseen onkin annettu vuoden alussa huomattavasti
enemmän kuin edellisvuonna.
– Lakimuutoksen tavoitteena
oli varmistaa, että ammatillisen
kuntoutuksen vaihtoehdot
on selvitetty. Tämä on ikään
kuin viimeisin tarkistuspiste.
Ammatillisen kuntoutuksen
tulokset ovat yleensä sitä
paremmat, mitä aiemmin päästään
liikkeelle, huomauttaa Kevan
kuntoutuspäällikkö Ulla Palmroos.
– Selkeää kasvua on havaittavissa
myös jo sairauspäivärahakauden
aikana tulevissa kuntoutushakemuksissa. Ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuuksia osataan
siis julkisella sektorilla käyttää ja
työssä jatkamisen vaihtoehtoja
selvitetään aiempaa aikaisemmassa
vaiheessa. KEVAN LUVUT
Kasvatuspsykologian professori
Kirsti Lonka kuului Tulevaisuuden
peruskoulu -työryhmään. Hän vaikuttaa Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella ja kirjoittaa
Oivaltava oppiminen -teosta. Hän
on kehittänyt uudenlaisia oppimisympäristöjä kouluihin ja yliopistoihin, esimerkiksi rym.fi.
6 KEVA 2-15
KEVAN SIJOITUKSET TUOTTIVAT tammi–maaliskuussa 7,5 prosenttia eli
3 143 miljoonaa euroa. Sijoitusten markkina-arvo oli maaliskuun lopussa
45,2 miljardia euroa (viime vuonna 38,6 miljardia euroa).
– Odotukset sijoitusvuodesta olivat hyvin ristiriitaisia. Korkotaso oli
tuotto-odotusten suhteen painunut jo alle kaiken aiemmin koetun. Lisäksi
osakemarkkinoilla oli takana jo monen vuoden nousu finanssikriisin jälkeen.
Siksi voimmekin olla erittäin tyytyväisiä sijoitustulokseemme, toimitusjohtaja
Jukka Männistö toteaa.
Korkosijoitusten osuus Kevan koko sijoitusvarallisuudesta oli 41,3 % (sisältäen johdannaisten vaikutuksen), noteerattujen osakkeiden ja osakerahastojen 40,1 % ja kiinteistösijoitusten 6,1 %. Pääomasijoitusten osuus oli 6,1 %, ja
muiden sijoitusten, lähinnä hedgerahastojen 6,3 %.
– Vuoden alku on ollut muun muassa eurooppalaisille osakesijoittajille
hyvin tuottoisa. Tämä kehitys on kuitenkin luonut kasvavan huolen jatkosta.
Riskipitoisia sijoituksia on tukenut etenkin Euroopan keskuspankin toiminta
markkinoilla. Edessä lienee jossain vaiheessa paluu karuun arkeen, myös
sijoittajilla, arvelee sijoitusjohtaja Ari Huotari.
64 869
Keva teki viime vuonna 64 869 päätöstä.
Näistä 58 895 oli varsinaisia eläkepäätöksiä,
5 490 kuntoutuspäätöksiä ja loput etuuspäätöksiä
muun muassa taloudellisesta tuesta.
KUVA iSTOCK
Koulussa saa olla kivaa
Eläkeuudistus
etenee aikataulussa
Eläkeuudistuksen yksityiskohdat
ovat tarkentuneet kevään aikana.
Julkinen sektori noudattelee
yksityisten alojen eläkeuudistusta.
ELÄKEUUDISTUKSEN KOLMIKANTAVALMISTELU on saatu
päätökseen. Työmarkkinajärjestöt sopivat vain yksityisien
alojen eläkeuudistuksesta, mutta STM käynnisti samalla
vastaavan valmistelun julkisella sektorilla ja se on tarkoitus
saada päätökseen toukokuun aikana. Julkisen puolen muutokset noudattelevat yksityisten alojen eläkeuudistusta.
Yksi työmarkkinajärjestöjen jatkovalmistelussa tarkentunut osa eläkeuudistusta on työuraeläke. Työmarkkinajärjestöt sopivat viime syksynä työuraeläkkeestä. Se antaisi
63 vuotta täyttäneelle mahdollisuuden jäädä eläkkeelle
ennen vanhuuseläkeikää, jos tämä on tehnyt vähintään
38 vuotta rasittuneisuutta ja kuluneisuutta aiheuttavaa
työtä.
Myös se tarkentui kolmikantaneuvotteluissa, että alin
vanhuuseläkeikä nousisi nykyisestä 63 vuodesta vuonna
1955 ja sen jälkeen syntyneillä. Eläkeikä nousisi asteittain
3 kuukautta jokaista syntymävuosiluokkaa kohden, kunnes
se on 65 vuotta. Vuonna 1962 syntyneet olisivat ensimmäinen ikäluokka, jolla eläkeikä on 65 vuotta.
Kaikki työeläkeuudistukseen liittyvät hallituksen lakiesitykset on tarkoitus antaa eduskunnalle loppukesästä,
ja uudistus tulisi voimaan vuoden 2017 alusta. Uudistus ei
koske jo maksussa olevia eläkkeitä eikä ennen vuotta 2017
karttuneita eläkkeitä. Uusi eläkeikä koskee vain vuonna
1955 ja sen jälkeen syntyneitä.
2-15 KEVA 7
Otteita.
Näin sen teimme.
Koko
talon
asialla
Markus Mankin on
Kevan ensimmäinen
Compliance Officer.
Hänen tehtävänsä
kuuluu valvoa
Kevan toiminnan
lainmukaisuutta.
C
ompliance-toiminnot ovat työeläkealalla vielä suhteellisen tuore
ilmiö, eikä niille ole edes suomankielistä nimitystä.
– Se on osa sisäistä valvontaa ja liittyy myös operatiiviseen
riskienhallintaan, tiivistää Markus Mankin, 40. Hän on Kevan uusi ja
ensimmäinen Compliance Officer.
Tehtävässään Mankin valvoo ja varmistaa, että Kevassa noudatetaan lainsäädäntöä, viranomaisten määräyksiä ja hallituksen hyväksymiä periaatteita. Hän
arvioi sisäisiä menettelytapoja ja tekee parannusehdotuksia johdolle.
Koko talon toiminnot kuuluvat hänen vastuualueeseensa.
– Kuitenkaan Compliance Officerin ei ole tarkoitus olla syvällinen asiantuntija
kaikessa, vaan hän nojautuu paljolti talon asiantuntijoiden tietämykseen ja näkemyksiin. Keskeinen tehtävä Kevassa on muodostaa hyvä kokonaiskuva julkisen
eläkevakuuttamisen asioista.
Compliance Officerit ovat usein juristeja ja niin myös Mankin. Lisäksi hänellä
on kauppatieteiden maisterin tutkinto ja 15 vuoden kokemus työeläkealalta.
Kevaan Mankin siirtyi KT Kuntatyönantajista, jossa hänen pääasiallinen
tehtävänsä oli vastata vuoden 2017 eläkeuudistuksen neuvotteluista ja julkisen
sektorin työnantajan edunvalvonnasta.
Kun eläkesopimus saatiin viime syyskuussa allekirjoitettua, alkoi mittava lainvalmistelu-urakka STM:n lainvalmisteluryhmissä.
– Eläkeratkaisulla on huomattava merkitys koko työeläkealalle ja myös Suomen talouden ja työelämän tulevaisuudelle, joten tehtävä oli erittäin kiinnostava.
Ennen KT Kuntatyönantajia Mankin työskenteli Keskinäisessä eläkevakuutusyhtiö Ilmarisessa lakiasioiden yksikön lakimiehenä. Siellä hän osallistui Compliance-toiminnon rakentamiseen.
Aiemmissa tehtävissään Mankin on jo päässyt tutuksi Kevan kanssa.
– Minulle on ajan kuluessa muodostunut kuva Kevasta kunnolla hoidettuna ja
tehokkaana eläkelaitoksena. Olen tehnyt kevalaisten kanssa aikaisemmin oikein
onnistunutta yhteistyötä. Odotan kiinnostavaa ja innostavaa työympäristöä,
jossa tavoitteeni on juurruttaa compliance-toiminta normaaliksi osaksi talon
arkea.
TEKSTI SUSANNA CYGNEL KUVA CARL BERGMAN
8 KEVA 2-15
Suomi ja työ
muuttuivat käsi
kädessä
Suomalainen yhteiskunta muuttui nopeasti toisen maailmansodan jälkeen,
ja se vaikutti työelämää sekä ammattien kehittymiseen.
Esimerkiksi opettajan ammatti vaatimuksineen on muuttunut valtavasti
viime vuosisadan alusta. Kansakoululaitoksen alkuvaiheissa maalaisopettaja oli kansankynttilä, joka palveli
paikallista kyläyhteisöä monella
tavalla – hän saattoi olla seudullaan
yksi harvoista kirjoitus- ja lukutaitoisista, joten vastuuta riitti koulussa ja
sen ulkopuolella.
Kaupungistuminen muutti opettajan
roolia ammatillisen erikoistumisen
suuntaan. Tunnetyötaidot korostuivat,
ja suhde oppilaisiin muuttui demokraattisemmaksi.
Maalaisopettajan elämää rajoitti
korkean moraalin vaatimus, eivätkä
esimerkiksi naimattomat opettajattaret saaneet käydä kylätansseissa.
Kesälomatkin kannatti viettää toisella
paikkakunnalla, jos halusi hetken hengähdyksen yhteisön moraalipaineista.
1960-luvulla tällaisista sosiaalisista
ongelmista ei enää puhuttu, vaan tilalle tulivat keskustelut työn haasteista urbaanin ja toisinaan kurittoman
nuorison kasvattajana. Opettajan
yksityiselämän sijaan keskusteltiin
työrauhasta.
Muun maussa tällaisia asioita Erkko
Anttila nostaa esille opettajien työnkuvan muutoksesta Ari Väänäsen ja
Jussi Turtiaisen toimittamassa kirjassa
Suomalainen työntekijyys 1945–2013.
Artikkelikokoelma käsittelee suomalaisen työelämän muutoksia eri näkökulmista, kuten työpaikkailmoitusten
työntekijäkuvan ja työntekijäihanteen
muuttuminen vuosien varrella. Kirjoittajat ovat työelämän, työpsykologian
ja historian tutkijoita Työterveyslaitoksella.
UUSI PÄÄTOIMITTAJA
VTM Jouni Kempas on valittu
Kevan viestintäpäälliköksi 1.5.2015
alkaen. Hän siirtyy Kevaan RAY:stä.
Kempas vastaa Kevan viestintäkokonaisuudesta ja on myös
Keva-lehden uusi päätoimittaja
syksyn numerosta alkaen. Kiletrin koulun oppilas
Santeri Pitkänen ja opettaja Katja Engblom saivat
katkaistua kiusaamisen
kierteen puhumalla ja
puuttumalla.
Vihdoinkin
rauhassa!
Kiusaaminen nostettiin
pöydälle ja kiusaajat
istutettiin pöydän ääreen
niin usein ja niin pitkään,
kunnes kiusaaminen
loppui.
V
antaalaisen Kilterin koulun
yhdeksäsluokkalaisella
Santeri Pitkäsellä on
kaikki hyvin. Koulunkäynti
maistuu, koulussa on kavereita ja hän tuntee
kuuluvansa porukkaan.
Ennen oli toisin. Ala-asteella luokan pojat
kiusasivat: sulkivat pois leikeistä ja peleistä,
syrjivät, nimittelivät ja tönivät.
– Meni aika kauan, ennen kuin älysin itse,
että minua kiusataan, Pitkänen sanoo.
Santeri ei puhunut asiasta kotona, vaan
uppoutui Playstation-peleihin.
– Se oli tapa paeta todellisuutta. Kun vanhemmat sitten kielsivät pelaamisen ja käskivät mennä ulos kavereiden kanssa, kaikki tuli
kerralla ulos isona tunneryöppynä.
Kiusaamista ei kuitenkaan saatu loppumaan. Opettaja huusi oppilaille, eikä sillä
ollut minkäänlaista tehoa. Selvittelyjä käytiin
tilanteissa, joissa Santerinkin pinna oli palanut – oli uhkailtu ja tönitty puolin ja toisin.
– Olin itse syytetyn penkillä ja sain jälki-istuntoa.
YLÄ-ASTEEN SANTERI aloitti positiivisin
odotuksin. Hän kertoi luokanvalvojantunnilla
kaikille kiusaamiskokemuksestaan.
Syksyn kuluessa Santeri huomasi, että taas
häntä alettiin nimitellä ja jättää ulkopuolelle.
Tällä kertaa hän kertoi kotona heti ja äiti otti
yhteyttä luokanvalvoja Katja Engblomiin.
– Oli helpompi puuttua ja yrittää vaikuttaa
oppilaiden empatiakykyyn, koska kaikki tiesivät, millainen Santerin alakoulutaival oli. Ei se
kuitenkaan ensimmäisellä kerralla tehonnut,
Engblom sanoo.
Kilterin koulussa on luotu oma malli, jonka
mukaisesti toimitaan kiusaamistilanteissa. Kotiin otetaan aina yhteyttä. Opettaja
keskustelee molempien osapuolten kanssa,
ja asioita sovitaan yhdessä. Viikon tai parin
päästä istutaan uudestaan pöydän ääreen ja
katsotaan, missä mennään.
– Vaikeimmissa tilanteissa on pyydetty
huoltajatkin mukaan koululle, Engblom
kertoo.
Santerin kiusaaminen laantui välillä, mutta
alkoi yhä uudestaan. Pääkiusaajien jo lopetettua hännystelijät saattoivat jatkaa.
– Opettajan on todella vaikea nähdä kiusaamista, joten Santerilla oli vastuullinen tehtävä tulla heti kertomaan, jos jotain tapahtui.
tajua, miten paljon toista voi satuttaa omasta
mielestään viattomalla sanomisella. Santeri
taas on ollut hyvä kertomaan omista fiiliksistään, mikä auttoi tilanteen selvittämistä,
Engblom kertoo.
SELVITTELY JATKUI OPPILAS kerrallaan sen
mukaan, kuka oli kulloinkin kiusannut.
– Kaikkein tehokkainta on kuitenkin vaikuttaa siihen porukkaan, joka seuraa sivusta,
ja saada nämä oppilaan ymmärtämään, että
he ylläpitävät kiusaamista. Kiusaamisesta
menee pointti, kun sillä ei saa enää huomiota, Engblom sanoo.
Sinnikäs jauhaminen sekä yksilöllisesti
että luokanvalvojan tunneilla tuotti lopulta
tulosta, eikä yhdeksännellä luokalla Santeria
ole enää kiusattu.
– Kiusaaminen alkaa useimmiten ajattelemattomuudesta. Monesti oppilaat eivät edes
• Kaikkiin tietoon tulleisiin
kiusaamistapauksiin puututaan.
TEKSTI KATARIINA KRABBE / KUVA RISTO TÖRRÖ
NÄIN KIUSAAMISTA KITKETÄÄN
KILTERIN KOULUSSA
• Luokanvalvoja soittaa vanhemmille ja
pyytää ottamaan asian puheeksi kotona.
• Koulussa asia selvitetään molempien
osapuolten ja kahden opettajan kesken.
Kaksi opettajaa on mukana, jotta
väärinymmärryksiltä vältyttäisiin.
• Parin viikon päästä kokoonnutaan
uudestaan ja päivitetään tilanne.
• Kiusaamiseen puututaan keskustelemalla,
ei rangaistuksilla.
2-15 KEVA 9
Otteita.
Kevan palvelut
asiakas­lähtöisimmiksi
KEVAN HENKILÖASIAKKAAT saavat
entistä parempaa ja asiantuntevampaa palvelua, sillä kukin asiakasneuvoja erikoistuu kuluvan vuoden aikana
omaan erityiseen osa-alueeseensa.
– Syvennämme nimenomaan sellaisten asiakkaiden palvelua, joiden
asiat vaativat paljon tukea ja ohjausta,
kertoo asiakaspalvelupäällikkö Taina
Uronen. Kaikilta asiakasneuvojilta saa
toki edelleen apua yleisissä asioissa
oman erikoisalueen lisäksi.
Yksi tuore uudistus on, että henkilöasiakkaiden palautteita kerätään
entistä laajemmin ja ne otetaan tehokkaasti palvelun kehittämisen avuksi.
Nyt siis kannattaa antaa palautetta!
Myös henkilöasiakkaiden verkkopalvelua kehitetään.
– Uutuutena asiakas voi jättää
verkon kautta esimerkiksi vanhuuseläkehakemuksen ja nähdä hakemuksen
käsittelyn tilan. Lisäksi asiakas näkee
itseään koskevia asiakirjoja, kuten
päätöksiä ja kirjeitä. Niitä voi tulostaa
ja tallentaa omalle koneelleen.
Tilaa kirjeet
sähköisesti
KEVAN HENKILÖASIAKKAAT voivat
nyt tilata Kevasta tulevat kirjeet
Netpostin sähköiseen postilaatikkoon.
Netpostin palvelu on ilmainen. E-kirjeet säilyvät Netpostissa seitsemän
vuotta maksutta.
Kun asiakas on ottanut Netposti-palvelun käyttöönsä, Kevasta
lähetetyt kirjeet ilmestyvät ainoastaan
Netpostiin, eikä niitä lähetetä enää
paperisena kotiin.
Vuosikirjeet ja maksukirjeet toimitetaan kuitenkin toistaiseksi postitse
asiakkaille, jotka ovat jo tilanneet
Netpostin.
Tarkista eläketietosi
verkossa
OMAAN ELÄKKEESEEN vaikuttavat
työsuhde- ja ansiotiedot voi kätevästi
tarkistaa Omat eläketietosi -verkkopalvelussa. Tiedot ovat palvelussa
aina ajan tasalla ja tietojen täydentäminen on helppoa.
Varsinkin ennen eläkkeen hakemista
Omat eläketietosi -palvelusta kannattaa tarkistaa, että kaikki työsuhteet ja
palkat ovat mukana, ja puuttuvat tiedot voi täydentää samassa paikassa.
10 KEVA 2-15
Tutkitusti.
miten on?
Nollaako uusi avioliitto
leskeneläkkeeni?
KYSYMYS: Olen jäänyt leskeksi vuonna 2007
ja saan leskeneläkettä. Nyt olen aikeissa
solmia uuden avioliiton, mutta miten käy leskeneläkkeeni? Olen saanut ristiriitaista tietoa
siitä, lakkaako eläkkeeni vai ei. Täytän tänä
vuonna 70 vuotta.
VASTAUS: Leskeneläkkeesi ei lakkaa, vaikka
solmit uuden avioliiton. Mutta tästä uudesta
avioliitosta sinulle ei tule uutta leskeneläke­
oikeutta. Jos siis jäät leskeksi uudelleen, et
saa uutta leskeneläkettä.
Leskeneläke lakkaa uuden avioliiton solmimisen johdosta silloin, jos leski on avioliittoa
solmittaessa alle 50-vuotias. Koska täytät
tänä vuonna 70 vuotta, olet ollut leskeksi jäädessäsi yli 60-vuotias, joten leskeneläkkeen
lakkauttaminen ei koske sinua.
Vaikuttaako
irtisanominen osaaika­eläkkeeseeni?
KYSYMYS: Olen tällä hetkellä osa-aikaeläkkeellä ja työskentelen joka toinen viikko. Olen
valtion palveluksessa ja henkilökohtainen eläkeikäni on 64 vuotta, jonka täytän heinäkuussa 2016. Jos työnantaja irtisanoo minut tuotannollisista ja taloudellisista syistä enkä enää
työllisty ennen henkilökohtaista eläkeikääni,
millainen vaikutus tällä on eläkkeeseeni?
VASTAUS: Vaikutus riippuu siitä, milloin työ
loppuu. Sinulle on karttunut ns. lisäeläkettä
vuoden 1994 loppuun saakka, mutta sen
saaminen edellyttää joko työ- tai virkasuhteen jatkumista henkilökohtaiseen eläkeikään
saakka tai sitä, että olet saanut minimi­
Kevan eläke­
tiedottaja
Hannele
Kantanen
vastaa tällä
palstalla
lukijoiden
kysymyksiin.
määrän työansioita jokaisena kalenterivuotena. Tänä vuonna minimi on 8 178 euroa. Kun
eläkeikäsi täyttyy ensi vuoden heinäkuussa,
sinun pitää saada ensi vuonna työansioita
vähintään 7/12 ensi vuoden minimimäärästä.
Se ei kuitenkaan vielä ole tiedossa, koska se
muuttuu palkkakertoimen muutoksen mukaan ja ensi vuoden palkkakerroin saadaan
vasta vuoden lopulla. Jos ansioraja täyttyy
myös ensi vuonna, voit jäädä vanhuuseläkkeelle täytettyäsi 64 vuotta, vaikka sinut olisi
irtisanottu ennen eläkeikäsi täyttymistä. Työtai virkasuhteesi ei siis tarvitse jatkua eläkeiän täyttymiseen. Eläkkeeseesi ei myöskään
tule mitään ylimääräisiä vähennyksiä.
Jos sinut irtisanotaan siten, että ensi vuoden ansio jää alle minimin tai ei ole ansioita
ollenkaan, menetät ainakin edellä mainitun
lisäeläkkeesi. Jäljelle jää karttunut peruseläke
ja voit saada sen täytettyäsi 63 vuotta. Sitä
kuitenkin pienennetään, mikäli otat vanhuuseläkkeesi ennen 65 vuoden ikää. Sinulla on
kuitenkin oikeus työttömyyspäivärahaan,
joten eläkettä ei välttämättä tarvitse ottaa
heti työn päätyttyä.
Miten
työkyvyttömyys­
eläkkeen käy
irtisanomisessa?
KYSYMYS: Olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä ja teen noin 50-prosenttista työaikaa.
Työpaikallani on yt-neuvottelut ja irtisanomisia on tulossa. Miten osatyökyvyttömyyseläke käyttäytyy irtisanomisissa? Vaikuttaako
työttömyyspäiväraha eläkkeeni määrään?
VASTAUS: Osatyökyvyttömyyseläkkeen
saaminen ei edellytä työssä olemista, joten
eläkkeellesi ei tapahdu mitään, vaikka työsi
loppuisi. Työttömyyspäiväraha ei myöskään pienennä eläkettäsi. Jos sitten löydät
taas työtä, voit tehdä sitä samoilla ehdoilla
kuin ennen irtisanomista, eli kun työansiosi
pysyvät annetuissa rajoissa, eläkkeesi jatkuu
ennallaan. Osatyökyvyttömyyseläke muuttuu täydeksi eläkkeeksi, kun täytät vanhuuseläkeikäsi. Ja näin tapahtuu, vaikka olisit
työttömänä eläkeikäsi täyttyessä.
Toisinaan osatyökyvyttömyyseläke ja
osa-aikaeläke sekoitetaan keskenään. Vaikka
molemmissa tapauksissa henkilö on yhtä
aikaa eläkkeellä ja osa-aikatyössä, eläkkeen
saamisen edellytykset ovat erilaiset. Osa-aikaeläkkeen jatkuminen edellyttää aina, että
osa-aikatyö jatkuu. Osa-aikatyön päättyminen merkitsee siten aina osa-aikaeläkkeen
päättymistä ja vaikuttaa myös eläkkeen määrään, jos henkilö ei työllisty enää lainkaan.
VOIT ANTAA PALAUTETTA
osoitteessa [email protected].
Kiitos
Kollegan tai pomon lausuma kiitos lisää
työtyytyväisyyttä. Suomalaisessa työkulttuurissa
osataan kiittää, mutta ei vieläkään riittävästi.
T
yötoverin kiittäminen hyvästä työstä voi olla
tehokas tapa tukea omaa työyhteisöä, ja
esimieheltä aika ajoin saatu kiitos on omiaan
nostamaan työmotivaatiota.
Suomen työyhteisökulttuuri on muuttunut ilahduttavaan
suuntaan, sillä noin seitsemän kymmenestä palkansaajasta kokee saavansa kiitosta esimieheltään tai työtovereilta.
Suunnilleen yhtä usein kiitosta tulee työtovereilta ja asiakkailta. Tilanne on selvästi parantunut 2000-luvun alusta, jolloin
kiiteltiin nihkeämmin.
– Tämä kuvastaa osaltaan henkilöjohtamisen arvon nousua
suomalaisissa organisaatioissa, sanoo työelämänasiantuntija
Riku Perhoniemi Kevasta.
– Esimieheltä odotetaan keskustelevaa otetta ja kykyä johtaa ihmisiä, mikä näkyy myös esimieskoulutusten sisällöissä.
Suomalaisilla työpaikoilla on lisäksi tehty johdonmukaista työyhteisöjen kehittämistä; yhä useammin teemoiksi nostetaan
myönteinen palaute ja kommunikointitaidot.
Kiittäminen siis vaikuttaa henkilöstön hyvinvointiin vahvasti.
– Työntekijöiden välisen myönteisyyden merkitystä hyvälle
työlle saatetaan yhä vähätellä, mikä voi vaikeuttaa työyhteisötaitojen edistämistä Suomessa. Se on kuitenkin ”kustannustehokas resurssi”, jonka tiedetään edistävän tuloksellista
työtä. Eihän lähiesimiestaitojen kehittäminen maksa valtavasti,
Perhoniemi korostaa.
KUITENKIN MELKEIN JOKA KOLMAS palkansaaja ei saa riittä-
TEKSTI SUSANNA CYGNEL / KUVITUS ANNA-KAISA JORMANAINEN
västi kiitosta työstään.
Kiitoksen puute heikentää työmotivaatiota ja työn tulosta,
sillä työssä saatavalla kiitoksella on selkeä myönteinen yhteys
työtyytyväisyyteen. Kiitos näyttäisi olevan työtyytyväisyyden
kannalta jopa yhtä tärkeää kuin fyysinen kuormitus, kiire tai
mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä.
– Kiitos kertoo vastaanottajalle henkisestä ja sosiaalisesta
arvostuksesta sekä tuesta. Omasta työpanoksesta saatu kiitos
saattaa olla erityisen voimauttavaa, Perhoniemi huomauttaa.
KIITOKSEN ANTAMISTA VOIDAAN työpaikoilla edistää koulu-
tuksella sekä esimiesten ja henkilöstön omilla aktiivisilla teoilla.
– Kiinnostava kysymys kuuluu, voidaanko myönteistä kommunikointia tai kiittämistä opetella työyhteisöissä. Ainakin
eräässä amerikkalaistutkimuksessa lisääntynyt toisten huo­
miointi näkyi organisaatiossa lisääntyneenä työtyytyväisyytenä ja vähentyneenä kyynisyytenä.
– Innostavaa on myös ajatus, että yksittäisen työntekijän
teoilla on tässä todellisia vaikutuksia. Myönteinen palautteen
antaminen lisää muiden työntekijöiden todennäköisyyttä antaa kiitosta takaisin ja eteenpäin.
MIKÄ TUTKIMUS? Kevan työelämänasiantuntija Riku
Perhoniemi tutki suomalaisten palkansaajien saamaa kiitosta
työssä. Tutkimuksessa tarkasteltiin työstä saatavan kiitoksen
yleisyyttä vuosina 2003, 2008 ja 2013 sekä saadun kiitoksen
yhteyttä palkansaajien työtyytyväisyyteen. Tutkimus
perustuu tilastokeskuksen käyntihaastatteluina toteuttamiin
työolotutkimuksiin Suomessa.
2-15 KEVA 11
Vaikuttaja.
Vaikuttaja.
Ihmisten
pormestari
Tampereen pormestari ja Kevan hallituksen
puheenjohtaja Anna-Kaisa Ikonen antaa kasvot
yhdessä tekemiselle. Hän haluaa, että Kevan
hallituksessa ajatellaan asiakasta.
K
TEKSTI VIRPI MELLERI / KUVAT CARL BERGMAN
un Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen,
38, valittiin viime syksynä
Kevan hallituksen puheenjohtajaksi, eläkeyhtiö sai
johtoonsa kunta-alan moniottelijan – ja asiastaan innostuneen vaikuttajan.
– Ikääntyvä yhteiskuntamme on suuressa murroksessa ja Keva on merkittävä yhteiskunnallinen toimija.
Se, miten huolehdimme eläkevaroista ja koko eläkejärjestelmän kestävästä kehittämisestä, vaikuttaa kaikkien
suomalaisten elämään. On äärimmäisen motivoivaa
päästä vaikuttamaan kehitykseen tällaisen organisaation kautta, Ikonen sanoo.
Ikosen ansioluetteloa katsoessa ei tarvitse ihmetellä,
miksi hänen uransa on ollut nousukiidossa ja miksi juuri
hänet valittiin luottamustoimeen.
Julkisen hallinnon kehittäminen tuli tutuksi 2000-luvun vaihteessa, jolloin Ikonen työskenteli yhdessä Suomen johtavista julkisen hallinnon konsulttitoimistoista.
Merkittävä näköalapaikka oli myös pesti valtiovarainministeriössä kunta- ja hallintoministeri Henna Virkkusen valtiosihteerinä. Ikosta on kutsuttu myös kuntaremontin kakkosarkkitehdiksi.
Työssään Tampereen apulaispormestarina ja sittemmin pormestarina Ikonen on katsonut samaa kenttää
uudesta näkökulmasta: kunnan sisältä. Eläkeasioihin
Ikonen perehtyi syvällisesti valmistellessaan väitöskirjaansa, jossa hän tutki työttömyyseläkejärjestelmän
roolin muutosta.
– Kaikki Kevan hallituksen jäsenet tuovat työhön
oman persoonansa ja painotuksensa. Minulla varmasti painottuu se, että edustan samalla yhtä isoa kunta-
12 KEVA 2-15
työnantajaa. Toisaalta tunnen valtiovarainministeriön,
valtionhallinnon ja seurakunnatkin, eli Kevan suuret
asiakkaat ovat minulle tuttuja. Pystyn tuomaan työhön
asiakkaiden näkökulmaa.
Anna-Kaisa Ikonen on ollut koko työuransa ajan jollain tavalla tekemisissä organisaation kehittämisen
kanssa. Kevassakin on meneillään paljon asiakkuuksien
kehittämistoimia. Hallituksen puheenjohtajan ei parane sekaantua liikaa operatiiviseen toimintaan, mutta hän toivoo pystyvänsä vaikuttamaan sparraajana ja
tahtotilojen luojana.
– Kevassa on tehty paljon uudistustyötä viimeisen
vuoden aikana. Julkisen keskustelun sävy on välillä ollut negatiivinen, mutta kun katsoo organisaatiota erilaisilla mittareilla, tulokset ovat olleet erinomaisia. Viime
vuoden sijoitustuotto oli loistava, asiakastyytyväisyys
oli oikein hyvä ja käsittelyajat kestävät hyvin vertailun
muiden eläkeyhtiöiden kanssa. Myös omaa tutkimustietoa tuotetaan runsaasti, eli Kevassa tehdään hyvää ja
laadukasta työtä. Se on oppiva ja kehittyvä organisaatio.
suunnitellut. Lapsena
Ikosen unelma-ammatti oli kirjastonhoitaja. Myöhemmin kiinnostivat arkkitehtiopinnot, mutta jossain vaiheessa yhteiskunnallinen vaikuttaminen vei mukanaan.
– Olen kova innostumaan asioista ja haastamaan itseäni. Jos ovia avautuu ja haasteita tulee vastaan, tartun
niihin.
Anna-Kaisa Ikonen edustaa uuden ajan kuntajohtajia.
Hän on ensimmäinen nainen kaupungin ohjaksissa ja oli
kunnanäidiksi noustessaan vasta 35-vuotias.
Pormestarina Ikonen on sekä kaupunginjohtaja että
kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Titteli voi kuulosURAANSA HÄN EI OLE KOSKAAN
Anna-Kaisa Ikonen oli
Tampereen pormestariksi
tullessaan vasta 35-vuotias
ja ensimmäinen nainen kaupungin johdossa.
2-15 KEVA 13
Vaikuttaja.
taa vanhanaikaiselta, mutta työnkuva on moderni.
– Meillä ajatellaan, että virastotalon väki tai kaupunginhallitus ei yksin rakenna tulevaisuuden Tamperetta,
vaan kaupunkia rakennetaan yhdessä kaupunkilaisten,
yhteisöjen, yritysten ja yliopiston kanssa. Iso osa pormestarin työstä suuntautuukin ulospäin organisaatiosta. Mietimme yhdessä uusia tapoja tehdä asioita.
Suoraa yhteyttä tamperelaisiin haetaan muun muassa
valtuuston ja pormestarin asukasiltojen avulla. Ikonen
kokeekin, ettei hän ole vain kaupungin johtaja, vaan yhteisön johtaja tai verkostojen johtaja. Pormestari antaa
tällaiselle yhdessä tekemisen ihanteelle kasvot.
Ihmislähtöisyys näkyy myös hallinnon rakenteissa.
Tampereelta ei löydy koulutuslautakuntaa tai sosiaali- ja terveyslautakuntaa, vaan lautakuntajako perustuu elämänkaariajatteluun. Lasten ja nuorten palveluja
pohditaan yhdessä lautakunnassa, ikäihmisten asioita
toisessa.
Kunnanäiti on onnistunut voittamaan kaupunkilaisten luottamuksen, vaikka edustaakin kokoomusta. Tampereella vasemmiston ja oikeiston välisellä epäluulolla
on pitkät historialliset juuret, mutta pormestaristaan
kaupunkilaiset ovat ylpeitä, puoluekantaan katsomatta.
PORMESTARI IKOSEN MIELESTÄ on hyvä, että sosiaali- ja
terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksessa eli sote-uudistuksessa on otettu aikalisä.
– Kannattaa analysoida, miten sosiaali- ja terveydenhuollon irrottaminen kunnan muusta toiminnasta vaikuttaa kuntiin. Vaikutuksia täytyy tarkastella nimenomaan asiakkaan näkökulmasta.
Tampereella on otettu strategiseksi tavoitteeksi tukea ikäihmisten kotona asumista. Tämä tarkoittaa, että
koko palvelurakenteen on tuettava pärjäämistä. Tarvitaan muun muassa esteetöntä kaupunkisuunnittelua
sekä harrastus- ja viriketoimintaa.
– Terveyden edistäminen ja toimintakyvyn ylläpitäminen eivät ole pelkästään sote-kysymys, vaan mitä
suurimmassa määrin myös liikunta- ja kulttuuripalveluiden kysymys. On huolestuttavaa, jos sote-uudistus
kaventaa ikääntyvät ihmiset ainoastaan hoitokokonaisuudeksi.
– Sote-uudistus tavoittelee sitä, että myös pienten kuntien asukkailla on tasavertaiset mahdollisuudet sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin, ja tämä on hyvä asia.
Samaan aikaan minua huolestuttaa, että uudistus pirstoo nykyiset hyvinvointikunnat. Isolla kaupungilla voi
olla hyvät välineet tukea ihmisten elämää kokonaisvaltaisesti. Jos sote eriytetään, on riskinä, että rakennetaan
uusia raja-aitoja ja menetetään paljon synergiaetuja.
Ikosen mukaan kaikki merkit viittaavat siihen, että
14 KEVA 2-15
Vaikuttaja.
sote-uudistuksessa päädytään jonkinlaiseen maakunnalliseen ratkaisuun.
– Itse olisin toivonut, että olisi löytynyt vielä jokin
kuntaperusteinen tapa ratkaista sosiaali- ja terveydenhuollon haasteet.
”Edustan isoa
kuntatyönantajaa,
eli pystyn tuomaan
Kevan hallitukseen
asiakkaiden näkökulmaa.”
PORMESTARI on tyytyväinen.
Hän harmittelee hieman, ettei ratkaisu ollut yksimielinen, mutta uudistus oli välttämätön.
Kun eläkeikä nousee ja työurat pitenevät, suureksi
haasteeksi tuleekin työssä jaksaminen. Miten ihmiset
viihtyisivät töissä pitempään? Ikonen puhuu ikääntymisen johtamisesta.
– Itse uskon yhteisölliseen johtamiseen – siihen, että
ihmisiä otetaan mukaan ja annetaan heille mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön. Myös ihmisten erilaiset
elämäntilanteet pitää ottaa huomioon ja joustaa tarpeen
mukaan. Ihmisten jaksamista tukevat asiat voivat olla
hyvin pieniä ja inhimillisiä.
Esimerkiksi pienten lasten vanhemmat saattavat kaivata joustoa. Tai omia ikääntyviä vanhempiaan hoitavan työntekijän töitä voisi järjestellä uudella tavalla.
ELÄKEUUDISTUKSEEN
S I V U P E R SOO N A
KANSALAISJÄRJESTÖTYÖ on rakas harrastukseni ja olen toiminut kymme-
nen vuotta NNKY:n Maailmanliitossa muun muassa varapuheenjohtajana ja
hallituksen jäsenenä. Järjestö pyrkii naisten ja tyttöjen aseman kohentamiseen
esimerkiksi Afrikassa ja Kaukoidässä. Jäseniä on 25 miljoonaa.
Olen kiitollinen siitä, että minulle on avattu ovia, joten haluan itsekin toimia
samoin. Minuun on luotettu nuoresta pitäen ja olen saanut kasvaa tehtävissäni.
Meillä kaikilla on kyky kasvaa ja ottaa vastuuta, kun vain on joku joka luottaa ja
antaa mahdollisuuksia.
NNKY luo näitä mahdollisuuksia muun muassa auttamalla tytöt koulupolun
alkuun. Naisten kouluttaminen on parasta yhteiskunnan kehittämistyötä.
Maailmanliitossa vaikuttaminen tuntuu merkitykselliseltä hyvin konkreettisella tavalla. Myös meidän oman hyvinvointivaltiomme haasteet asettuvat oikeisiin
mittasuhteisiin, kun näkee, millaisten asioiden kanssa muualla maailmassa
kamppaillaan.”
– Tulevaisuuden
Tamperetta rakennetaan
kaupunkilaisten,
yhteisöjen ja yliopiston
kanssa, pormestari
Anna-Kaisa Ikonen
kertoo.
Kuka: Anna-Kaisa Ikonen
Mikä: Tampereen pormestari, Kevan hallituksen puheenjohtaja
Syntynyt: Tampereella vuonna 1977
Koulutus: Yhteiskuntatieteiden tohtori
Motto: Älä arvioi päivää korjaamasi sadon vaan istuttamiesi taimien perusteella.
2-15 KEVA 15
Reportaasi.
Reportaasi.
Kaikkein tärkeintä
on koulutus
Opetus nousee keskeisimmäksi kuntien
järjestämäksi palveluksi. Kuinka se hoidetaan
yhä niukemmilla resursseilla? Tulilinjalla on
nyt erityisesti toisen asteen koulutus.
H
TEKSTI SARI ALHAVA / KUVAT CARL BERGMAN
allituksen esitykset toisen asteen koulutuksen toimilupauudistuksista ja koulutuksen rahoituksen järjestämisestä
kaatuivat eduskunnassa maaliskuussa.
Suurimpana syynä oli liian vähäinen aika lain käsittelylle ja keskustelulle ennen vaalitauon alkamista.
– Vaikka uudistukset kaatuivat nyt, asia ei jää tähän.
Poliitikot ovat linjanneet, että rakenteille on tehtävä jotakin, jotta pystytään turvaamaan laadukas opetus ja selviämään tehtävästä myös taloudellisesti, sanoo Kuntaliiton opetus- ja kulttuuriyksikön johtaja Terhi Päivärinta.
Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä (PKKY) on
kohdannut kovia leikkauksia muutaman viime vuoden ai-
16 KEVA 2-15
kana. Parin vuoden takaisten YT-neuvottelujen seurauksena toimitiloja on vähennetty ja henkilökuntaa lomautettu sekä irtisanottu. Työvoimapoliittisen koulutuksen ostot
ovat pudonneet 10 miljoonan euron tasolta alle 4 miljoonaan. Ammatillisen perustutkintokoulutuksen järjestämislupaa leikataan 460 paikalla vuosina 2013–2016.
– Sopeuttamista on vaadittu. Viime vuonna YT-neuvotteluissa tehdyt 2,8 miljoonaa euroa saatiin eläköitymisistä, kiinteistökustannuksista ja palvelujen ostoista.
Pienistä puroista syntyy isot säästöt, toteaa Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän johtaja Ilkka Pirskanen.
Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä kuvaa tämänhetkistä leikkauspolitiikkaa tuhoisaksi.
2-15 KEVA 17
Reportaasi.
Reportaasi.
”Jospa jokin muu
taho kuin kunta
rakennuttaa ja
ylläpitää koulut.”
– Koulutuksesta ja kunnilta ylipäätään on leikattu rajulla kädellä. On päätettävä, mihin suuntaan tästä jatketaan. Nyt kuljemme tuhontietä, ja Suomi leikkaa tulevaisuuttaan, Pitkälä toteaa.
Hän muistuttaa, että osaaminen ja koulutus ovat aina
olleet Suomelle kaikki kaikessa.
– Nyt ne ovat unohtuneet. Ne täytyy nostaa uuteen
hallitusohjelmaan. Suomen on parannettava kilpailukykyään, ja sen eteen on käännettävä jokainen kivi.
nimenomaan tukea koulutusta ja tutkimusta. Sieltä olisi löydettävissä avain
nousuun. Leikkausten aika ei ole kuitenkaan ohi Pohjois-Karjalassakaan.
– Meiltä häviää ensi vuonna 220 perusopetuspaikkaa,
joten ikävä kyllä ensi syksynä on taas YT-neuvottelujen
aika. Noin kolme miljoonaa euroa pitää leikata lisää,
Pirskanen kertoo.
Valtionvarainministeriön budjettikehyksessä on vielä
260 miljoonan leikkaus.
– Tässä vaiheessa ei tiedetä, tiedetä, paljonko on käytettävissä per oppilas ja mihin summa kohdistuu: lupien
määrään vai molempiin. Joka tapauksessa opetuksesta ja toiminnasta joudutaan säästämään. On absurdia
odottaa, että sellainen säästö saataisiin yhdistämällä
toisen asteen hallintoja.
Maamme koulurakennusten massiivinen korjausvelka ei tuo helpotusta tilanteeseen. Koulujen korjaamisen
on arvioitu maksavan noin neljä miljardia euroa, jonka
rahoittamiseksi on keksittävä ratkaisuja.
– Yksi vaihtoehto on, että jokin muu taho kuin kunta
rakennuttaa ja ylläpitää koulut, ja koulutuksen järjestäjä
maksaa kiinteistön käytöstä, Pitkälä visioi.
TAANTUMAN AIKAAN PITÄISI
18 KEVA 2-15
Jos koulurakennukset rakennetaan ja saneerataan
julkisin varoin, niiden käyttöasteen on oltava nykyistä
korkeampi.
– Meillä tulisi olla monitoimirakennuksia. Koulurakennuksiin voisi yhdistää kirjaston, liikunta- ja nuorisotilat sekä päivähoitopaikan, Pitkälä lisää.
RAKENNEMUUTOKSELLE ON TARVE, sillä ikärakenne
muuttuu ja resurssit ovat tämänhetkisessä taloudellisessa tilanteessa tiukassa. Kovissa säästöpaineissa on
keskusteltava, halutaanko opetuksen laatu pitää leikkauksista huolimatta korkeana ja onko se mahdollista
nykyisellä koulumäärällä ja vähenevällä opiskelijamäärällä.
Korjaustarvetta olisi vähemmän ja koulutuksen vähenevät resurssit riittäisivät paremmin, jos osa kouluista
päätettäisiin lakkauttaa tai yhdistää kouluja isommiksi
yksiköiksi. Perusopetuksen puolella halutaan pitää kiinni siitä, että lapset pääsevät opiskelemaan mahdollisimman lähellä kotiaan. Painetta koulujen lakkauttamiseen
onkin lähinnä toisen asteen koulutuksessa – etenkin
pieniä lukioita on Pitkälän mukaan todella paljon.
– Lukioihin kohdistuu valtionosuuksissa uusi 100 miljoonan euron leikkaus. On pakko hakea tehoa henkilöstö- ja toimitilakuluja vähentämällä. Ammatillisten
oppilaitosten puolella tähän suuntaan on jo menty, mutta myös lukioiden on oltava nykyistä isompia ja tehokkaampia, Pitkälä sanoo.
Opettajien ammattijärjestö OAJ:n neuvottelujohtaja
Petri Lindroos ei näe lukioiden lakkauttamisia ja yhdistämisiä järkevänä.
– Toki ikärakenne muuttuu ja säästöjä täytyy tehdä.
Toisen asteen koulutuksen ja peruskoulun pitäisi kui-
tenkin olla lähipalveluita eli niissä pitäisi pystyä käymään omasta kodista. Muutoksia tehtäessä on hyvä
hakea yhteinen maakunnallisen tason näkemys siitä, miten tämä turvataan.
OAJ:n näkemys on, että kaikille pitää turvata mahdollisuus kehittää itseään.
– Motivoituneet ja vahvat pärjäävät aina. Mutta jos
toisen asteen koulutusta ei ole tarjolla kodin lähistöllä,
juuri ne tuen tarvitsijat jäävät helpommin kotiin. Vaarana on eriarvoistumisen lisääntyminen ja yhteiskunnan
polarisaatio kasvukeskuksiin ja syrjäseutuun, Lindroos
huomauttaa.
Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymällä (PKKY) on
toimintaa kuudella kampuksella: Valtimolla, Lieksassa,
Nurmeksessa, Outokummussa, Kiteellä ja Joensuussa.
– Tuskin kaikki näistä ovat jatkossa taloudellisesti
kannattavia. On poliittinen arvopäätös, halutaanko valtion tukevan koulututusta saatavuuden nimissä eli halutaanko isojen yksiköiden voitot siirtää pienten hyväksi,
Pirskanen sanoo.
PKKY ei ole joutunut sulkemaan säästöjen vuoksi yksiköitä, mutta neljästä opintoalasta on luovuttu.
– Jos säästöt johtavat kampusten vähentämiseen ja
koulumatkojen merkittävään pitenemiseen, erilaisten
ongelmien riski kasvaa. Kaikilla ei ole uskallusta, halua
tai taloudellista mahdollisuutta muuttaa 16-vuotiaana
pois kotoa. Voi käydä niin, että, että jotkut jättävät sen
takia tulematta toisen asteen koulutukseen, Pirskanen
arvelee.
asteen koulutuksen
keskittyminen isoihin kasvukeskuksiin voi olla ongelma.
– Jos matka on pitkä ja yhteydet huonot, koulutukseen
ei välttämättä haeta. Koulumatkojen pidentyminen on
ongelma jo joissakin osissa Itä- ja Pohjois-Suomea. Mutta se ei ole niinkään koululaitoksen vaan yhteiskunnalliPITKÄLÄ MYÖNTÄÄ, ETTÄ TOISEN
sen muutoksen aiheuttama ongelma, hän toteaa.
Päivärinta muistuttaa, että asiassa on monta näkökulmaa. Opiskelijan näkökulmasta on toki tärkeää pystyä
valitsemaan lukion tai ammatillisen koulutuksen eri
alavaihtoehdoista itselleen mieluisa riittävän läheltä kotoa. Tosin kukaan ei kyseenalaista ammatillisessa koulutuksessa olevan 16-vuotiaan 30 kilometrin koulumatkaa, mutta samanikäiselle lukiolaiselle se ei tunnukaan
olevan mahdollista.
– Kuntien näkökulmasta voi tuntua imagollisesti tärkeältä, että kunnassa on lukio. Olemme rohkaisseet kuntia keskustelemaan, kuinka koulutus olisi omalla alueella
järkevä järjestää. Voisiko osa opetuksesta olla etäopiskelua? Tai voisiko lukion ensimmäisen luokan käydä omalla paikkakunnalla ja matkustaa seuraavina vuosina jo
kauemmaksikin, Päivärinta heittää pohdittavaksi.
Myös Pitkälä kehottaa miettimään erilaisia tapoja järjestää toisen asteen koulutus.
– Palvelunjärjestäjien olisi nyt katsottava rohkeasti
yli kuntarajojen ja vanhojen toimintatapojen. Yksi mahdollisuus pienten lukioiden säilymiselle voisi olla verkko-opetuksen kehittäminen. Joissakin tapauksissa saattaisi olla järkevintä pyörittää toisen asteen koulutusta
osakeyhtiömallisena, Pitkälä ideoi.
Pirskanen ehdottaa vaihtoehdoiksi myös toimimisen
kahdessa vuorossa tai lukukauden jatkamisen hieman
pidemmäksi, jolloin opiskeluaika lyhenisi.
ratkaisu voi olla, että yksi
koulutuksenjärjestäjä hoitaa kaiken ammatillisen koulutuksen. Näin on Etelä-Karjalassa, jossa perustettiin
koulutuskuntayhtymä jo kymmenen vuotta sitten.
– Tämä muutos oli aikanaan viisas päätös kuntiemme
poliitikoilta. Nyt kun rakenne on kunnossa, on mahdollista keskittyä laadun kehittämiseen. Meillä koulutuksen
järjestää yksi oppilaitos, jolloin saamme synergiahyötyJOILLAKIN ALUEILLA PARAS
Tulevaisuuden koulun suuntaviivat 2015–2020
HELSINGIN SIVISTYSTOIMEN nimittämä
työryhmä laati Tulevaisuuden koulu -raportin, joka julkaistiin maaliskuun lopussa. Siinä
korostuu koulujen kehittäminen kohti ilmiöpohjaisempaa, tutkivaa ja oppilaslähtöisempää opetusta. Erilaiset oppimisympäristöt metsistä museoihin hyödynnetään ja
tieto- sekä viestintäteknologia sisällytetään
opetukseen nykyistä monipuolisemmin.
– Aiemmin suomalaiset ovat olleet aina
edellistä sukupolvea koulutetumpia ja
osaavampia. Viimeisen kymmenen vuoden
aikana näin ei enää ole ollut. Kaikkein
koulutetuimpia ovat meidän nelikymppiset.
Suomalaiset ovat tietoteknisiltä taidoiltaan OECD-maiden heikoimpien joukossa.
Nyt on aika katsoa kriittisesti koulutuksen
suuntaan, sanoo Helsingin kaupungin sivistystoimen apulaiskaupunginjohtaja Ritva
Viljanen.
Tietotekninen kehitys on niin nopeaa,
ettei koulutusjärjestelmä ole pysynyt
kehityksen kelkassa. Kaikilla ei ole mahdollisuuksia kehittää osaamistaan kotona. Jos
kouluissa ei pystytä opettamaan tietoteknisiä valmiuksia, osa oppilaista jää vaille
tietoyhteiskunnan taitoja, joita voidaan
kutsua jo kansalaistaidoiksikin.
– Ensi syksyn ekaluokkalaiset ovat työelämässä vielä 2070-luvullakin. On tarpeen
saada oppilaille sellaiset tulevaisuuden taidot, joilla he pärjäävät sekä jatko-opinnois-
sa että työelämässä, Viljanen huomauttaa.
Helsingin opetusviraston kehittämisjohtaja Pia Setälä lisää, että digitalisaation
hyödyntäminen opetuksessa vaatii kunnollisen välineistön sekä toimivat verkko­
yhteydet ja oppimisympäristöt.
Raportin tavoitteiden saavuttaminen
vaatii hyvää johtajuutta sekä niin sanottuja kehittäjäopettajia, jotka vievät asioita
eteenpäin omassa koulussaan. Niitä opettajia, jotka eivät käytä vielä teknologiaa opetuksessaan, koulutetaan tarpeen mukaan.
– Kynnyksen ylittäminen vaatii rohkeutta,
mutta kun opettajat ovat kokeilleet tietotekniikan ottamista mukaan opetukseen, ei
ole paluuta vanhaan, Setälä sanoo.
2-15 KEVA 19
Reportaasi.
Reportaasi.
Mitä voidaan jättää
tekemättä ilman,
että opiskelijan
työelämävalmiudet
kärsivät?
jä, kuntayhtymän johtaja Antti Lehmusvaara sanoo.
Leikkauksista on selvitty muun muassa eläkejärjestelyin. Lehmusvaara toteaa säästöpaineiden vaativan ennen
kaikkea luopumisosaamista: mitä voidaan jättää tekemättä ilman, että opiskelijan työelämävalmiudet kärsivät.
Kuntaliitto korostaa toisen asteen ja aikuiskoulutuksen merkitystä alueen elinvoimalle, ja siksi hallittu
muutos olisi sen mielestä parempi kuin muutos esimerkiksi markkinoiden ehdoilla.
– Muuten voisi käydä niin, että joltakin alueelta poistuisi jokin koulutusala kokonaan, Päivärinta varoittaa.
Ratkaisut pitäisi hänen mielestään tehdä paikallisesti.
– Olisi luotettava siihen, että alueen aikuiset tietävät,
mikä on heidän nuorilleen parasta.
korvamerkinnyt osan koulutusrahoituksesta ryhmäkokojen pitämiseksi maltillisina.
Lisäleikkauksia on tulossa, jolloin opetuksen määrään
oppilasta kohden on käytössä entistä vähemmän rahaa.
– Tämä tarkoittaa käytännössä, että ryhmäkokoja on
kasvatettava. Jotkut vaativat lakia ryhmäkokojen määrittämiseksi. Minusta olisi parempi, ettei niitä määrättäisi mekaanisesti, vaan koulut saisivat päättää ryhmien
koot itse, Pitkälä toteaa.
Ryhmäkoolla voi olla vaikutusta opetukseen.
– Lähiopetuksen määrään se vaikuttaa varmasti. PalVALTIO ON AIEMMIN
20 KEVA 2-15
jon riippuu siitä, kuinka paljon luokassa on erityisoppilaita ja millaista tukea he tarvitsevat.
OAJ näkee ryhmäkoon merkityksen oppimiseen ja
luokan ilmapiiriin suureksi.
– Pienemmässä ryhmässä sekä opettaja että oppilaat
viihtyvät ja voivat paremmin. Opettajan on helpompi
luoda rauhallinen ilmapiiri, joka puolestaan näkyy positiivisina oppimistuloksina, Lindroos sanoo.
KESKI-IKÄISTEN MIELEEN MUISTUVAT omat kouluajat,
jolloin yli 30 oppilaan luokat olivat hyvin tavallisia, eikä
kukaan valittanut ryhmien olevan liian isoja. Nyt tavoitellaan parinkymmenen oppilaan luokkia. Mikä on
muuttunut?
– Ensinnäkin oppilasjoukosta on tullut heterogeenisempää. Suurimpana syynä on se, että erityistä tukea
tarvitsevilta on purettu erityisluokkia ja heidät integroidaan lähikoulun perusopetusluokkiin, joissa he saavat
tarvitsemaansa tukea. Pieni ryhmä kestää erityistilanteet paremmin kuin iso, Lindroos selittää.
Opetusmenetelmät ovat ylipäätään kehittyneet parin
vuosikymmenen aikana yksilöllisyyden huomioiviksi.
Ryhmäkokojen kasvaessa saisi yksilölliselle opetukselle
jopa vilkuttaa hyvästiksi.
– Lisäksi lasten suhtautuminen auktoriteettivetoiseen ohjaamiseen on muuttunut. Nykykoululaiset osaa-
vat ja uskaltavat kyseenalaistaa aikuisen. Opetus lähtee
dialogista eikä luennosta. Tämäkin on hankalaa isossa
ryhmässä, Lindroos lisää.
Ammatillisella puolella opettajalla on entistä vähemmän aikaa oppilaan ohjaukseen.
– Tämä on alkanut jo näkyä perustaitojen heikkenemisenä, mikä on luettavissa esimerkiksi työharjoittelujen palautteista.
Lukioiden määrän karsimisella voi olla vaikutusta
perusopetukseenkin. Monien pienten lukioiden aineenopettajat opettavat myös yläasteella. Jos lukio lakkautetaan, ei yläasteen tuntimäärä riitäkään kokopäivätyöhön. On siis vaarana, että nämä opettajat lähtevät työn
perässä muualle, jolloin yläasteen opetuksen järjestäminen vaikeutuu huomattavasti.
– Sekin huolestuttaa, että jos perusopetuksesta tulee
sote-uudistuksen jälkeen kuntien perustehtävä ja kuntien taloustilanne jatkaa heikkenemistään, on jossakin
vaiheessa pakko alkaa leikata myös perusopetuksesta. On kyse koulutuksellisen tasa-arvon vaalimisesta,
Lindroos painottaa.
olleet kovilla. Vuoden alussa ne siirrettiin yhtiöittämisen myötä kokonaan
valtion rahoitukseen, josta on leikattu parikymmentä
prosenttia. Rahoitusjärjestelmän lisäksi uusittiin toimiAMMATTIKORKEAKOULUTKIN OVAT
luvat. Uudistukset ovat vaatineet sopeuttamisia, muun
muassa lomautuksia ja irtisanomisia.
Ammattikorkeakoulujen määrän vähentämistäkin on
väläytelty.
– Ammattikorkeakoulut ovat luonteva jatkoväylä toisen
asteen koulutukselle. Niiden katoamisella maakunnista olisi järisyttävät aluepoliittiset vaikutukset, varoittaa
Saimaan ammattikorkeakoulun rehtori Anneli Pirttilä.
Hänestä on järkevämpää, että ammattikorkeakoulut
ja yliopistot tiivistävät yhteistyötään. Lappeenrannassa
on tehty näin. Lisätehoa on saatu muun muassa yhteisestä kampuksesta ja tiloista.
Säästöpaineissa näyttää väistämättömältä, että toisen
asteen koulutukseen on tulossa rakennemuutoksia. Pitkälä ja Päivärinta korostavat johtamisen olevan tällöin
keskeisessä asemassa ja tarkastelun tarpeessa.
– Vain johtamalla saadaan muutos aikaan ja henkilökunta motivoitua, Pitkälä toteaa.
Päivärinta muistuttaa suurimman osan rehtoreista
olevan opettajataustaisia.
– Heidän koulutukseensa ei ole kuulunut talous- ja
henkilöstöasioiden hoitoa. Siihen pitäisi saada koulutusta. On välttämätöntä, että kaikilla hallinnon portailla on
osaavia henkilöitä, jotka kykenevät johtamaan vastuullisesti ja näkemään, mihin suuntaan yksikköä pitäisi
viedä. Samaa vaaditaan myös poliittisilta päättäjiltä.
2-15 KEVA 21
Talous.
talous.
talous.
Eläkkeiden
monisyinen rahoitus
ELÄKKEIDEN RAHOITUS SUOMESSA
Rahastoiva järjestelmä:
Rahastoitu osa
Eläkelaitoksen vastuu
YKSITYISET ALAT
TEKSTI HELINÄ HIRVIKORPI
K
Työeläke karttuu aina työstä, mutta
eläkkeiden rahoitusperiaatteet
eroavat toisistaan.
aikki työeläkevarat on kerätty suomalaisten työstä syntyneestä tulosta. Työeläkelaitokset säästävät ja sijoittavat
osan työntekijän ja työnantajan maksamista työeläkemaksuista. Kun työssä käynyt ihminen
jää eläkkeelle, osa eläkkeestä rahoitetaan säästetyillä
varoilla ja niiden tuotoilla.
­Jokainen sukupolvi vuorollaan kasvattaa ja purkaa
eläkevaroja. Jokaisella sukupolvella on rahastoissa
osuutensa, joka vaihtelee sukupolven elinvaiheen mukaan. Eläkerahastot eivät näin liioin tyhjene: aina on
säästämisvaiheessa olevia, eivätkä eläkkeellä olevatkaan ole vielä käyttäneet kaikkia rahastoituja varojaan,
kertoo johtaja Reijo Vanne Telasta.
Kunnan, valtion, kirkon ja yksityisen sektorin eläkkeet karttuvat työtä tehden ja nykyisin myös pitkälti
keskenään samoin säännöin, mutta rahoitusperiaatteet
ovat erilaiset. Oleellista on ymmärtää, mikä taho kunkin eläkkeestä vastaa.
– Kunta ja kirkko ovat samankaltaisia. Seurakunnat
maksavat eläkemaksuja keskusrahastoon ja kuntasektorilla on yhteinen Keva, jonne eläkemaksut maksetaan.
Keva hoitaa rahastoinnin ja maksaa eläkkeet eläkkeensaajille, selvittää aktuaaripäällikkö Roman Goebel Kevasta.
– Valtion puolella eläkkeet maksetaan valtion talousarviosta, mutta työnantajilta kerätään rahaa Valtion
Eläkerahastoon (VER), josta varoja myös tuloutetaan
valtion talousarvioon.
eläkejärjestelmään
kuuluu myös valtiosektorin ulkopuolisia työnantajia.
Aikaisemmin valtiollisia järjestelmiä on kunnallistettu,
kuten koulut opettajineen. Lisäksi valtion eläkejärjestelmässä on monia yksityisiä valtionapulaitoksia.
Valtion työnantajat maksavat rahastoon eläkemaksuja,
jotka mitoitetaan vastaamaan vuosittain kertyvää uutta
eläkeoikeutta. Eläkemaksujen taso on aivan eri mitassa
kuin eläkemeno. Eläkemeno on nykyisin yli 4,4 miljardia, mutta eläkemaksujen taso vain 1,7 miljardia.
HISTORIALLISISTA SYISTÄ VALTION
22 KEVA 2-15
– Kevan jäsenyhteisöt eli kunnat ja kirkon työnantajat
käytännössä kantavat itse eläkerasituksen, mutta valtion eläkejärjestelmässä näin ei ole, Goebel huomauttaa.
Yksityinen eläkejärjestelmä aloitti rahastoinnin heti
taipaleensa alussa vuonna 1962. Kunnallinen eläkejärjestelmä aloitti rahastoinnin vuonna 1988, valtio vuonna 1990 ja kirkko samoihin aikoihin.
Osittain rahastoiva järjestelmä merkitsee, että osa
kertyvistä eläkemaksuista käytetään eläkkeiden maksamiseen ja osa myöhempiä eläkkeitä varten. Osa eläkkeistä voidaan myös maksaa rahastoiduista varoista.
rahastoivat puskuria, mutta varat eivät kohdistu suoraan yhden henkilön eläkkeeseen, eli ei ole olemassa henkilökohtaista rahastoitua
osaa, kuten yksityisen puolen TyEL-eläkkeissä.
TyEL:ssä rahastointi nimittäin perustuu siihen, että
kukin eläkelaitos on vastuussa kullekin vakuutetulle
eläkkeen rahastoidusta osasta, jonka se on saanut työntekijän palkasta. Säännöt määräävät, minkä osan saa
sijoittaa ja minkä osan käyttää maksussa oleviin eläkkeisiin.
Osittain rahastoiva järjestelmä sitoo varallisuutta,
kun rahaa kerätään enemmän kuin mitä menee eläkkeiden maksamiseen. Päinvastaisessa tilanteessa rahastoja
ja rahastojen tuottoja käytetään eläkemaksujen alentamiseen, mikä on ollut vallitseva tila yksityisellä sektorilla vuodesta 2013 alkaen.
Kunnallisessa eläkejärjestelmässä rahastointi on vielä
ylittänyt maksutulon ja tilanne säilyy tällaisena jonkin
aikaa, mutta arvioiden mukaan vuonna 2017 Keva alkaa
käyttää rahastojen tuottoja eläkkeiden maksuun. Sama
tilanne on myös kirkon eläkejärjestelmässä.
KUNNAT, KIRKKO JA VALTIO
TÄLLÄ HETKELLÄ KUNTIEN ja valtion eläkemenot ovat
käytännössä samansuuruiset. Julkisen sektorin eläkemenot ovat noin yhdeksän miljardia. Eläkevakuutettujen määrä on valtiolla huomattavasti supistunut vuodesta 1990, minkä jälkeen on yhtiöitetty muun muassa
posti, VR ja monia valtion laitoksia.
Työntekijöiden
eläkelait
Jakojärjestelmä:
Tasausosa
Eläkelaitosten yhteisvastuu
Yrittäjien eläkelait
Jakojärjestelmä:
Eläkelaitosten yhteisvastuu
ja valtion takaus
JULKISET ALAT
Kuntien eläkkeet
Jakojärjestelmä ja
puskurirahasto
Valtion eläkkeet
Valtion budjetti
Muut
Jakojärjestelmiä ja
puskurirahastoja
Valtiosektorilla on vakuutettuja nyt noin 150 000 ja
kuntasektorilla 520 000. Silti valtion eläkkeitä ennen
Kevaa hoitanut Valtiokonttori oli Suomen suurin työeläkkeitä maksava eläkelaitos vielä vuoteen 2009 asti.
– Kaikissa näissä eläkejärjestelmissä työntekijöiden
eläkemaksut ovat samansuuruiset. Työnantajien maksut
sen sijaan vaihtelevat. Kirkko on lisäksi ottanut käyttöön
kirkollisveropohjaisen eläkerahastomaksun, jolla se kerää lisää rahaa eläkerahastoonsa, Roman Goebel kertoo.
Kirkon työnantajamaksu poikkeaakin varsin paljon muiden työnantajien maksusta: se on 28 prosenttia
palkkasummasta. Yksityisillä työnantajilla työantajamaksu on noin 18 prosenttia palkkasummasta.
Työeläkkeissä yksityisaloilla rahastointia on vain palkansaajien eläkejärjestelmässä. Yrittäjien YEL on jako-
”Työntekijöiden eläkemaksut
ovat samansuuruiset.”
järjestelmä, eli kaikki maksutulot käytetään YEL-eläkkeiden maksuun. Jos ja kun maksutulot eivät riitä, pieni
osa tulee valtion budjetista.
Työeläkkeen saaja ei joudu setvimään monimuotoista rahoitusta itse, vaan hän saa eläkkeen tililleen yhtenäisenä summana. Viimeisen työnantajan eläkelaitos
maksaa työeläkkeen saajalle koko eläkkeen, ja Eläketurvakeskus selvittää kustannusten jaon eläkelaitosten
kesken. 2-15 KEVA 23
Elämää arjessa.
Elämää arjessa.
ihmiseen.
– Luotamme ihmisten voimavaroihin ja vilpittömyyteen niin pitkään, kun epäilykseen ei anneta erityistä
aihetta, Lehtisalo toteaa.
Useille avain monien ongelmien ratkaisuun on mielekäs tekeminen. Lääkkeeksi Lehtisalo saattaa ehdottaa
asiakkaalleen vapaaehtoistyötä, jota voi olla esimerkiksi
Yhteisvastuukeräykseen tai Lähimmäispalveluun osallistuminen tai työskentely kirpputori-kahvio Unelmankammarissa.
– Moni on noussut melko huonosta tilanteesta vapaaehtoistyön voimin.
Diakonin työ sisältää inhimillisen ahdingon ja ahdisTYÖN SUOLA ON LUOTTAMUS
Siellä, missä
hätä on suurin
TEKSTI SUSANNA HAANPÄÄ / KUVA CARL BERGMAN
T
Diakoni Merja Lehtisalo tuntee
onnistuneensa työssään, kun on tehnyt
itsensä tarpeettomaksi.
ehtävänäni on tarjota asiakkaille apuani
niin pitkään, että he pääsevät hankalasta elämänvaiheesta eteenpäin, summaa
diakoni Merja Lehtisalo työnkuvaansa.
Diakoniatyö seurakunnassa on monipuolista. Diakonin
voi nähdä esimerkiksi kirkossa messuavustajana, huolehtimassa Yhteisvastuu-keräyksen koordinoinnista tai pitämässä hartauksia ja oppitunteja rippikoululaisille.
– Olemme sellaisia joka paikan höyliä, Lehtisalo hymyilee.
Suurin osa työajasta kuluu asiakkaiden parissa. Ihmiset tulevat diakonin vastaanotolle yleensä tarvitessaan
taloudellista tukea.
KAUKLAHDEN ALUEEN AINOANA diakonina Lehtisalolla
riittää asiakkaita.
– Luonani käy pitkäaikaistyöttömiä, yksinhuoltajaäitejä ja henkilöitä, joilla on jokin elämänkriisi. Usein
ongelmat kietoutuvat isoksi vyyhdiksi, jonka selvittämiseksi asiakas tarvitsee apua.
Tällöin ongelmia ratkotaan yhteistyössä eri tahojen
kanssa.
– Otan herkästi yhteyttä esimerkiksi Espoon kaupungin velkaneuvontaan, lastensuojeluun, aikuissosiaalityöhön ja maahanmuuttajapalveluihin sekä perheiden
asunnottomuutta ehkäisevään Voimanpesä-hankkeeseen, Lehtisalo kertoo verkostostaan.
Monien tahojen kanssa yhteistyö sujuu saumattomasti, mutta parannettavaakin olisi.
– Aikuissosiaalityön kanssa teemme hyvää verkostotyötä, mutta ihmisten kohtaamisessa on nykyään suuria
alueellisia eroja kaupungin sisällä. Kaikilla pitäisi olla
tasavertainen mahdollisuus saada tukea asuinpaikasta
huolimatta, Lehtisalo pohtii.
Sitten, kun asiakas on päässyt elämässään eteenpäin
24 KEVA 2-15
eikä käy enää vastaanotolla, Lehtisalo tuntee onnistuneensa työssään.
– Tavoitteenani on tehdä itseni tarpeettomaksi.
työt noin 23 vuotta sitten
oltuaan ensin kolme vuotta sosiaalityöntekijänä Lastenlinnan sairaalassa. Hän halusi työskennellä ihmisten
kanssa.
Tällä Lehtisalo työskentelee etenkin nuorten, työ­
ikäisten ja vanhusten syrjäytymisen ehkäisemiseksi
sekä auttaakseen maahanmuuttajanuorten kotouttamisessa. Syrjäytymisvaarassa oleville henkilöille järjestetään erilaisia ryhmiä, retkiä ja leirejä.
– Esimerkiksi maahanmuuttajat tarvitsevat apua aivan perusasioihin, kuten vuokra-asunnon hakemiseen,
Lehtisalo kertoo.
Diakoniatyön perusajatuksena on mennä sinne, missä
hätä on suurin. Maahanmuuttajat ovat iso ryhmä, jossa
apua kaivataan.
– Jopa 75 prosenttia Espoon alueelle muuttavista ihmisistä on maahanmuuttajia. Heidän kanssaan ei ole
välttämättä yhteistä kieltä, joten auttaminen voi välillä
olla hiukan haastavaa.
Eräänä keinona on sosiaalipedagoginen hevostoiminta, jota Lehtisalo järjestää yhdessä seurakunnan erityisnuorisotyönohjaajan kanssa.
Ryhmä viedään tallille, jossa päästään muun muassa
hoitamaan hevosia ja ratsastamaan. Samalla tuetaan
suomen kielen oppimista ja tutustutaan suomalaisiin
ihmisiin sekä maan kulttuuriin.
Käsitys läheisyydestä ja luottamuksesta vahvistuu.
Monet huomaavat myös voittavansa erilaisia pelkojaan
hevosten parissa.
– Hevoset ovat todella hyvä apu silloin, kun yhteistä
kieltä ei ole.
tuksenkin näkemistä, ja päivän mittaan tunnetilojen
kirjo vaihtelee usein laidasta toiseen.
Välillä tunnelman vapauttaa hurtti huumori työkavereiden kesken. Työpaikan hyvä henki luo vankan pohjan
jaksamiselle.
– Parasta on, että työnantaja luottaa osaamiseeni ja
minulla on mahdollisuus kehittää sitä yhteiskunnan
murroksen keskellä.
Jaksamista helpottaa sekin, että osaa rajata työasiat
kodin ulkopuolelle.
– En kanna ihmisten asioita kotiin. Vapaalla nautin
omasta perheestäni, eläimistäni, luonnosta ja liikunnasta.
Ihmiset tulevat
diakonin luo
tarvitessaan
taloudellista tukea.
LEHTISALO ALOITTI DIAKONIN
Harrastukset ovat diakoni
Merja Lehtisalolle yksi
henkireikä. Hän haluaisi
tehdä monia asioita, jos
vain aika riittäisi. – Ehkä
sitten eläkkeellä saan
aikaa rakastamalleni
musiikille, laulamiselle.
Haaveenani on myös
viettää aikaa Ranskassa.
Käyn ranskantunneilla
elvyttääkseni ruostunutta
kielitaitoani.
2-15 KEVA 25
Kommuunisti.
Keva på svenska
28 Ledaren
28 I Kilteri skola slutade mobbningen efter
systematiskt arbete.
29 Ordförande Anna-Kaisa Ikonen står på
kundens sida i Kevas styrelse.
30 Kommunerna måste minska kostnaderna för
undervisningen – utan att pruta på kvaliteten.
Men hur?
31 Så här finansieras pensionerna inom
kommunerna, staten, kyrkan och den
privata sektorn.
Vaihtoehtoinen maailma
sanotaan
osittain rahastoiduksi järjestelmäksi, koska osa työaikanamme kerätyistä eläkemaksuista on rahastoitu
omia eläkkeitämme varten. Valtaosa eläkemaksuista
on kuitenkin jo käytetty aikaisempien eläkkeiden maksamiseen. Vastaavasti odotamme tulevien sukupolvien
maksavan meille eläkkeistä sen osan, jota vielä ei ole rahastoitu. Silti hyvin vahvassa tuntuu olevan mielipide,
että olemme eläkkeemme maksaneet. Olisiko oikeampi
sanoa, että olemme eläkkeemme ansainneet? Työeläkejärjestelmämmehän lähtee tästä eläkelupauksesta. Ja
tuo eläkelupaus antaa turvaa myös muiden elämänoikkujen kuin vanhuuden varalle.
Eläkkeiden täysi rahastointi ei ole mikään itseisarvo.
Toisaalta vastuutonta olisi myös eläkelupauksen antaminen ilman selvää suunnitelmaa siitä, miten lupauksesta pidetään kiinni. Koko työeläkejärjestelmän tasolla
kaksi selvästi keskeisintä tekijää ovat kai eri sukupolvien väliset mittasuhteet sekä elinikien kehittyminen.
Rahastoimalla eläkkeistä osa eläkejärjestelmän eri sukupolvien välisiä kuormitustekijöitä saadaan tasoitettua. Tasaamisen lisäksi rahastoinnilla yleensä tavoitellaan sijoitustuottoa, joskin tällöin on pakko hyväksyä
myös sijoitusriski. Ja rahastointi myös sitoo yhteiskunnan varoja.
SUOMALAISTA
TYÖELÄKEJÄRJESTELMÄÄ
sellaisia päätöksiä, joissa siirtyminen toiselle uralle on myöhemmin hyvin raskas
tai lyhyellä aikavälillä jopa ylitsepääsemätön tehtävä.
ON OLEMASSA JOITAIN
26 KEVA 2-15
Anna Kommuunistille palautetta:
[email protected]
KOMMUUNISTI on innovatiivinen taustavaikuttaja,
joka ei kumartele kuvia. Hän tuntee julkisen puolen
työeläkejärjestelmän kuin omat taskunsa ja kokee
velvollisuudekseen kyseenalaistaa.
BILD CARL BERGMAN
Olisiko
oikeampi sanoa,
että olemme
eläkkeemme
ansainneet?
Julkisen sektorin eläkejärjestelmät aloittivat osittaisen
rahastoinnin vasta 1990-luvun taitteessa. Mutta jos nyt
haluttaisiin siirtyä täysin rahastoituun eläkejärjestelmään, se edellyttäisi mittavaa satsausta työtä tekevältä
sukupolvelta. Kuriositeettina sanottakoon, että päinvastaisessa tilanteessa siirtyminen tuleviin sukupolviin
nojaavaan jakojärjestelmään saattaisi jopa olla helpompi ratkaisu, vaikkakin kyseenalainen ja lyhytnäköinen.
Mutta mitä jos Suomeen olisi jo alusta alkaen luotu
täysin rahastoitu työeläkejärjestelmä? Tällöin meidän
olisi ajateltava, että koko menneen 50 vuoden ajan työeläkemaksut olisivat olleet suurin piirtein samalla tasolla kuin ne viimeaikoina ovat olleet – tai ehkä hivenen
matalammalla sijoitustuoton mukaan. Jos tuttuun tapaan ajatellaan, ettei rahaa voi luoda tyhjästä, niin jostain tuo sidottu varallisuus olisi ollut pois. Pakostakin
se olisi viime kädessä otettu koulutuksesta, terveydenhuollosta ja muista yhteiskunnan tukirakenteista.
Entä olisiko työeläkejärjestelmämme tällöin turvatumpi? Mitä, jos yhä eläisimme pitempään? Ruoho ei
aina ole vihreämpää aidan toisella puolella.
KUVITUS LOTTA NIEMINEN
on vaikeaa.
Varsinkin, jos jokin tekijä päätöksessä ei tunnu oikeudenmukaiselta. Ja varsinkin, jos ei itse ole voinut vaikuttaa päätöksen syntyyn.
Tai ehkä meillä ihmisillä vain on voimakas tarve vaikuttaa meitä koskeviin päätöksiin. Tai ehkä meillä vain
on jokin syvä epävarmuuden tunne siitä, miten päätös
lopulta pitää.
Eläkemaksujen kohdistuminen on yksi näitä ikuisuusaiheita. Kollegaltani Hesarin Torstilta nimittäin
kysyttiin tässä pääsiäisen korvilla, kuinka pitkään meille voitaisiin maksaa eläkkeitä,
jos ajateltaisiin, että kaikki työaikanamme perityt eläkemaksut olisikin kokonaan rahastoitu
omia eläkkeitämme varten. Kuten arvata saattaa, Torsti loihti
tähänkin vaikeaan kysymykseen
yksinkertaisen vastauksen. Kysyjällä maksut olisivat riittäneet
vanhuuseläkkeen maksamiseen
86 vuoden ikään asti.
JOIDENKIN PÄÄTÖSTEN HYVÄKSYMINEN
2-15 KEVA 27
Keva på svenska.
Keva på svenska.
LEDAREN
Borgmästare för invånarna
Man lär så länge man lever
Tammerfors borgmästare och Kevas styrelseordförande Anna-Kaisa Ikonen har
gett samarbetet ett ansikte. Hon vill att Kevas styrelse ska tänka på kunden.
U
tbildning är Finlands trumfkort.
Utbildningen och den framgång
den leder till är en framgångsfaktor
för hela landet men också på ett lokalt plan.
Utbildning skapar förutsättningar för de
lokala företagen och svarar mot behoven
av kompetens och ändringarna i dem.
Det finska skolväsendet och dess resultat är bland de bästa i världen. Tack vare
utbildningen har vi klarat oss i den globala
konkurrensen och skapat välfärd.
Nu står dock utbildningen i likhet med
hela samhället inför en förändring. Utbildningen borde tillgodose de behov som
globaliseringen medför samtidigt som de
ekonomiska resurserna minskar. Arbetslivet är utsatta för en likadan omvälvning.
Trots att undervisningen i våra skolor är
på toppnivå globalt sett, hoppar en del av
våra framtidslöften och samhällsbyggare av
skolan mitt i allt. Antalet marginaliserade
ungdomar, eller som löper risk att marginaliseras, uppskattas vara mellan 14 000 och
100 000. Enligt EVA:s rapport 2012 fanns
det i Finland drygt 50 000 ungdomar i åldern 15–29 år som efter att ha avlagt examen på grundnivå antingen var arbetslösa
arbetssökande eller som stod utanför arbetslivet och saknade studieplats.
Det går inte att förebygga marginalisering om skolan och studierna inte anses
vara meningsfulla. Till denna del motsvarar skolvärlden och dess utmaningar arbetslivet. På samma sätt som i skolan borde
man också trivas i arbetslivet. Yrkeskarriärerna kan inte förlängas om man inte orkar
fortsätta i arbetet fram till pensionsåldern.
Också i detta nu är omkring 200 000 personer invalidpensionerade.
Skolan kan också visa vägen för arbetslivet. Inlärningsmetoderna blir allt mångsidigare. Växelverkan, kommunikation
och att lära sig att lära blir allt viktigare.
Detsamma gäller i arbetslivet. Arbetet och
arbetssätten ändras i en allt snabbare takt.
I en föränderlig värld är det essentiellt att
värna om den egna arbetsförmågan och i
synnerhet om kompetensen och uppdateringen av den.
Utbildningen och arbetslivet är resultat
av en lång utveckling som pågått i flera generationer. När dessa utvecklas, ska vi inte
titta på dagsläget utan långt framåt. För att
vårt samhälle ska må bättre, måste vi resolut rikta blicken mot framtiden.
twitter: @tajmanninen
Tero Manninen
Chefredaktör
Äntligen i fred!
Allt är okej med Santeri Pitkänen, elev i åk 9 i Kilteri skola i Vanda. Det är trevligt att gå till
skolan, han har kompisar och känner att han är en i gänget.
T
idigare var det inte så. I lågstadiet
mobbades Santeri av pojkarna i
klassen: han fick inte vara med i de
andras lekar, de var hånfulla och elaka och
knuffades. Santeri hade trots det positiva
förväntningar när han började i högstadiet. På klassföreståndartimmen berättade
han om sina erfarenheter av mobbning.
Under hösten märkte Santeri att han
igen började bli retad och utfryst. Den här
gången berättade han genast om det hemma och mamman kontaktade klassföreståndaren Katja Engblom.
– Det var lättare att ingripa och försöka
inverka på elevernas empatiförmåga eftersom alla visste hur Santeri hade haft det i
början av skolgången. Det funkade ändå
28 KEVA 2-15
inte direkt med en gång, säger Engblom.
Kilteri skola har skapat en egen modell
som tillämpas i mobbningsfall. Hemmet
kontaktas alltid. Läraren talar med båda
parterna och de kommer tillsammans
överens om saken. Efter ett par veckor ses
man igen och kollar läget.
– I de svåraste fallen har vi också bett
vårdnadshavarna komma till skolan, berättar Engblom.
Utredningen fortsatte med varje elev
som mobbade Santeri.
Det systematiska arbetet både individuellt och på klassföreståndartimmarna gav
slutligen resultat och nu i nian har Santeri
inte längre blivit mobbad.
TEXT KATARIINA KRABBE / BILD RISTO TÖRRÖ
D
å Tammerfors borgmästare Anna-Kaisa Ikonen, 38, i höstas val-
des till Kevas styrelseordförande
fick pensionsanstalten en mångsidig kommunexpert som ledare – och en påverkare
som brinner för sin sak.
– Vårt samhälle åldras och konfronteras
med stora förändringar, och Keva är en betydande samhällelig aktör. Hur vi sköter
pensionsmedlen och hela pensionssystemets hållbara utveckling inverkar på alla
finländares liv. Det är ytterst motiverande
att kunna inverka på utvecklingen genom
en organisation som Keva, säger Ikonen.
En snabb titt på Ikonens meritförteckning förklarar hennes karriärsprång och
varför just hon fick förtroendeuppdraget.
Kring millennieskiftet arbetade Ikonen hos en av de ledande konsultbyråerna
inom den offentliga förvaltningen och då
blev hon förtrogen med utvecklingen av
den offentliga förvaltningen. Också hennes
uppdrag vid finansministeriet som förvaltnings- och kommunminister Henna Virkkunens statssekreterare bidrog till hennes
insikt i branschen. Ikonen har också kallats andra arkitekt för kommunreformen.
I sitt arbete som biträdande stadsdirektör i Tammerfors, och numera borgmästare, har Ikonen sett samma fält ur ett nytt
perspektiv: inifrån kommunen. Ikonen blev
insatt i pensionsärenden då hon beredde sin
doktorsavhandling som handlade om ändringen av invalidpensionssystemets roll.
– Alla Kevas styrelsemedlemmar bidrar
med sin personlighet och sina insatsområden till arbetet. Jag tror att jag lägger tonvikt på att jag samtidigt företräder en stor
kommunarbetsgivare. Å andra sidan känner jag till finansministeriet, statsförvaltningen och även församlingarna, vilket betyder att Kevas stora kunder är bekanta för
mig. Jag kan ge jobbet en kundsynvinkel.
Anna-Kaisa Ikonen har under hela sin yrkeskarriär på något sätt sysslat med utveckling av organisationer. Också på Keva är
flera åtgärder som siktar på utveckling av
kundrelationerna aktuella just nu. Styrelseordföranden ska helst inte ingripa alltför
mycket i den operativa verksamheten men
Ikonen vill gärna sparra och skapa mål.
– Keva har genomfört flera reformer under det senaste året. Diskussionen i offent-
ligheten har ibland varit negativ men om
man granskar organisationen med olika
mätare är resultatet utmärkt. Placeringsavkastningen var lysande, kundnöjdheten
väldigt bra och behandlingstiderna på en
bra nivå jämfört med övriga pensionsbolag. Keva tar också fram mycket egen
forskningsinformation, och det arbete som
görs på Keva är bra och högklassigt. Det är
en dynamisk organisation.
aldrig planerat.
Som barn ville hon bli bibliotekarie. Senare
var hon intresserad av att arbeta som arkitekt men i något skede blev hon engagerad
i samhälleliga frågor.
– Jag blir lätt ivrig och tycker om att utmana mig själv. Om nya dörrar öppnas och
nya utmaningar dyker upp så tar jag vara
på dem.
Anna-Kaisa Ikonen representerar den
nya generationens kommundirektörer. Hon
SIN KARRIÄR HAR IKONEN
är den första kvinnan i stadsledningen och
var bara 35 år då hon blev borgmästare.
I egenskap av borgmästare är Ikonen
både stadsdirektör och stadsstyrelsens
ordförande. Titeln kan låta lite gammalmodig men själva arbetet är modernt.
– Vi anser att de anställda på ämbetshuset eller stadsstyrelsen inte själva bygger upp framtidens Tammerfors, utan att
staden byggs i samarbete med invånarna,
organisationerna, företagen och universitetet. En stor del av borgmästarens arbete
sker utanför organisationen. Vi funderar
tillsammans på nya sätt att göra saker.
Bland annat fullmäktiges och borgmästarens invånarkvällar är ett sätt att komma
direkt i kontakt med Tammerforsborna.
Ikonen upplever att hon inte bara är stadsdirektör utan en ledare av en organisation
eller ett nätverk. Borgmästaren ger detta
samarbete ett ansikte.
TEXT VIRPI MELLERI / BILD CARL BERGMAN
2-15 KEVA 29
Keva på svenska.
Keva på svenska.
Läget förvärras ytterligare av det massiva reparationsbehovet i skolbyggnaderna i
landet. Reparationen av skolorna uppskattas kosta omkring 4 miljarder euro och finansieringen borde lösas på något sätt.
– Ett alternativ är att någon annan instans än kommunen bygger och underhåller skolorna medan den som ordnar
utbildningen betalar för användningen av
fastigheten, säger Pitkälä.
– Vi borde ha allaktivitetsbyggnader.
Skolbyggnaderna skulle också kunna inhysa bibliotek, idrotts- och ungdomslokaler
och dagis, anser Pitkälä.
– Gymnasiernas statsandelar kommer
att skäras ned med ytterligare 100 miljoner euro. Då måste kostnaderna för personal och lokaler minskas. Vid yrkesläroanstalterna har detta redan skett men också
gymnasierna måste bli större och effektivare än nu, säger Pitkälä.
Förhandlingsdirektör Petri Lindroos
vid undervisningssektorns fackorganisa-
tion OAJ anser inte att nedläggningarna
och sammanslagningarna är förnuftiga.
– De som är motiverade och starka klarar sig alltid. Men om det inte finns möjlighet till utbildning på andra stadiet nära
hemmet är det just de som mest behöver
stöd som lättast stannar hemma, säger
Lindroos.
TEXT SARI ALHAVA / BILDER CARL BERGMAN
BEHÖVS eftersom
åldersstrukturen förändras och resurserna i det aktuella ekonomiska läget är knappa. När spartrycket är så hårt som det är,
måste man diskutera om kvaliteten på utbildningen trots nedskärningarna ska vara
hög och huruvida det är möjligt med det
nuvarande antalet skolor och de allt färre
eleverna.
Inom den grundläggande utbildningen är
det viktigt att barnen får gå i skola så nära
hemmet som möjligt. Trycket att stänga
skolor är desto större i utbildningen på andra stadiet – enligt Pitkälä är i synnerhet
antalet små gymnasier mycket stort.
STRUKTURREFORMEN
Utbildning framför allt
Utbildning är en av de viktigaste tjänsterna som kommunerna ordnar. Hur ska
den fungera när resurserna bara minskar? Nu är i synnerhet utbildningen på
andra stadiet i riskzonen.
R
egeringens propositioner om tillståndsreform inom utbildningen på
andra stadiet och om finansieringen av utbildningen avslogs i riksdagen i
mars. Den främsta orsaken var att tiden för
behandlingen av lagen och diskussionen
kring den blev för knapp före valpausen.
– Trots att reformen inte blev av nu så är
saken inte slutbehandlad. Politikerna har
fastställt att strukturerna måste ses över
för att säkerställa högklassig utbildning
och att också klara av det finansiellt, säger
direktör Terhi Päivärinta vid Kommunförbundets undervisnings- och kulturenhet.
Utbildningssamkommunen Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä (PKKY) i Norra Karelen har drabbats av hårda nedskärningar under de senaste åren. För ett par år
sedan fördes samarbetsförhandlingar som
ledde till att antalet lokaler har minskat
30 KEVA 2-15
och anställda har permitterats och sagts
upp. Köpen av tjänster inom arbetskraftspolitisk utbildning har sjunkit från 10 miljoner euro till knappa 4 miljoner.
– Anpassning har varit ett måste. Vid
fjolårets samarbetsförhandlingar sparades 2,8 miljoner av fastighetskostnader
och köpta tjänster och på grund av pensioneringar. Många bäckar små blir stora inbesparingar, säger PKKY:s direktör Ilkka
Pirskanen.
Generaldirektör för Utbildningsstyrelsen Aulis Pitkälä beskriver den aktuella
nedskärningspolitiken som destruktiv.
– Utbildningen och kommunerna över
huvud taget har förlorat en massa pengar.
Nu måste man fatta beslut om fortsättningen. Den väg vi nu har valt är förödande och Finland håller på att skära ned sin
framtid, säger Pitkälä.
Han påpekar att utbildning och kompetens alltid har varit väldigt viktiga för Finland.
man uttryckligen
satsa på utbildning och forskning. Detta
kan vara nyckeln till ett uppsving. Men
nedskärningarna är inte slut heller i Norra
Karelen.
– Nästa år kommer 220 platser inom
grundläggande utbildning att försvinna,
vilket betyder att vi nästa höst tyvärr igen
får börja med samarbetsförhandlingar. Vi
måste spara ytterligare cirka 3 miljoner
euro, säger Pirskanen.
Enligt finansministeriets budgetram ska
ännu 260 miljoner euro skäras ned men i
detta skede är det oklart hur summan ska
sparas: är det summan per barn eller antalet tillstånd eller båda som ska minskas.
I EN RECESSION BORDE
Finansieringen av pensionerna är komplex
Arbetspension intjänas alltid av arbete men principerna för finansieringen av pensionerna varierar.
A
lla arbetspensionsmedel har samlats av inkomster som finländarna
intjänat i sitt arbete. Arbetspensionsanstalterna sparar och placerar en del
av de arbetspensionsavgifter som arbetstagaren och arbetsgivaren betalar. När en
arbetstagare går i pension finansieras en
del av pensionen med sparade medel och
avkastningen på dem.
– Varje generation samlar och får pensionsmedel i tur och ordning. Varje generation har en egen fondandel som varierar
enligt generationens livsskede. Pensionsfonderna töms alltså aldrig på pengar: det
finns alltid arbetstagare som sparar, och
pensionärerna har inte heller ännu använt
alla fonderade medel, berättar direktör
Reijo Vanne från Tela.
Pensionerna inom kommunerna, staten,
kyrkan och den privata sektorn tillväxer
genom arbete och numera huvudsakligen
också enligt samma regler, men finansieringsprinciperna är olika. Det väsentliga
är att inse vilken instans som ansvarar för
pensionen.
– Kommunerna och kyrkan har stora
likheter. Församlingarna betalar pensionsavgifter till en centralfond och inom kommunsektorn betalas pensionsavgifterna
till den gemensamma pensionsanstalten
Keva. Keva sköter fonderingen och betalar
pensionerna till pensionstagarna, berättar
aktuariechef Roman Goebel från Keva.
– Inom staten betalas pensionerna ur
statens budget men av arbetsgivarna samlas pengar till Statens pensionsfond (VER),
därifrån pengar också intäktsförs till statens budget.
Av historiska skäl omfattar statens pensionssystem också arbetsgivare som inte
ingår i statliga sektorn. System som tidigare hörde till staten har kommunaliserats
såsom skolorna och lärarna. Det statliga
pensionssystemet omfattar också flera privata statsunderstödda institutioner.
De statliga arbetsgivarna betalar pensionsavgifter till fonden, och avgifterna
motsvarar den nya pensionsrätt som tillväxer årligen.
Pensionsavgifterna är på en helt annan
nivå än pensionsutgiften. Pensionsutgiften
är i detta nu över 4,4 miljarder, men pensionsavgifterna uppgår endast till 1,7 miljarder.
– Kevas medlemssamfund, det vill säga
kommunerna och kyrkans arbetsgivare,
bär pensionsansvaret i praktiken själva,
medan detta inte är fallet i det statliga pensionssystemet, säger Goebel.
TEXT HELINÄ HIRVIKORPI
2-15 KEVA 31
20 vuotta sitten
HTAN A ON , että sijoit ustoiminnan
SIJOI TUSS TRAT EGIA N PERU SLÄH TÖKO
älillä jäsenyhteisöille
avulla voidaan tehokkaasti alentaa pitkä llä aikav
.
eläketurva n hoidosta aiheutuvaa maksurasitusta
utus 2/1995
vaku
eläke
ien
Kunt
,
rinen
Pekka
Erkki
htaja
Rahoitusjo
Nyt
merkitsee, että
än
tetä eläkkeiden
osa kert yvistä eläkema ksuista käy
keitä varten.
eläk
maksamiseen ja osa myöhempiä
saa
mak
Osa eläkkeistä voidaan myös
rahastoiduista varoista.
Keva-lehti 2/2015
JES TEL MÄ
OSIT TAIN RAH ASTOIVA JÄR