Lataa artikkeli PDF
POLTTOPISTEESSÄ LINNUT LÖYSIVÄT RÖYHYNSUON LUONTO ON JO OTTANUT OHJAT KÄSIINSÄ RÖYHYNSUON KOSTEIKOLLA, JOKA RAKENNETTIIN TURVETUOTANNOSTA POISTUNEELLE ALUEELLE. KASVILLISUUS LEVIÄÄ ITSESTÄÄN HOUKUTELLEN PAIKALLE HYÖNTEISIÄ JA LINTUJA. TEKSTI VIRPI MELLERI_ KUVAT MARJA VÄÄNÄNEN, PAULI ERIKSSON JA PETRI HIRVA 20_ P OLTE _ 2-2015 2-2015 _ P OLTE _ 21 POLTTOPISTEESSÄ öyhynsuon kosteikon laidalla Janakkalassa parrakas mies tuijottaa tiukasti kaukoputkeensa. – Nyt siinä kuulkaa kävi niin, että ne naurulokit ottivat ja alkoivat pesiä! hän kertoo innostuneesti, malttamatta nostaa katsettaan kodinrakennuspuuhista. – Keskisaarekkeelle on asettunut 70 paria, yhteensä 140 naurulokkia. Osalla on pesänteko vielä kesken, mutta osa on jo aloittanut haudonnan! mies jatkaa raporttiaan. Mies on linnustoasiantuntija Ari Lehtinen Kanta-Hämeen lintutieteellisestä yhdistyksestä. Vapolla ja yhdistyksellä on yhteinen viisivuotinen hanke, jonka mukaisesti Lehtinen käy säännöllisesti Röyhynsuolla laskemassa kosteikon linnut ja kirjaamassa ylös niiden puuhia. Kuka lentää soidinta tai pesii, kuka piipahtaa kosteikolla ruoanhakumatkalla, kuka käy levähtämässä muuttomatkallaan. Naurulokkiyhdyskunnan saapuminen ja varsinkin niiden asettuminen pesimään on erityisen jännittävä uutinen, koska lokkien äänekäs ja ärhäkkä läsnäolo houkuttelee paikalle myös muita asukkaita. – Se on kuin lottovoitto alueen linnustolle. Sellaisilla kosteikoilla, joilla naurulokit pesivät, on aina selkeästi monipuolisempi vesilintulajisto. Naurulokit pitävät puolensa jopa supikoiraa ja kettua vastaan, joten myös muut linnut kokevat olevansa turvassa pesiessään lokkikolonian suojassa, Lehtinen kertoo. Kosteikolla jo havaitut vesilinnut kuten tavi, sinisorsa, haapana, telkkä ja lapasorsa lienevät mielissään. Lehtinen on myös huomannut, että samalla saarekkeella notkuu parikymmentä nuorta harmaalokkia. Ehkä nekin ovat havainneet, että paikka on viihtyisä oleskelupaikka. Tämä kevät ja alkukesä ovat olleet Lehtiselle kiinnostavaa aikaa, sillä kosteikko on kehittynyt vuodessa aimo harppauksen. Altaassa on paljon vettä, kasvillisuus on runsasta, surviaissääsket ja muu hyönteisfauna on kuoriutunut houkutellen paikalle yhä uusia lintuja. Kosteikkoalueella pesii muun muassa laulujoutsen. Lehtinen on havainnut myös Kanta-Hämeessä harvalukuisia pikkutyllejä soitimella ja koreita uhanalaisia suokukkoja, joiden koiraiden juhlapuvut ovat alkukesästä värikkäimmillään. Lapasorsa on Janakkalassa aika vähälukuinen kosteikkojen pesimälaji, mutta niitä on havaittu Röyhynsuon kosteikkoalueella jo kolme paria. Haara- ja törmäpääskyt, västäräkit ja kivitasku ovat jo kovassa hyönteisjahdissa. Etelä-Suomessa jo harvinainen taivaanvuohikin on löytänyt Röyhynsuolle. Soidinta lentäessään ja alaspäin syöksyessään taivaanvuohen pyrstösulista lähtee määkivä ääni, josta lintu on saanut myös nimensä. RÖYHYNSUON TURVETUOTANTOALUEESTA on tällä hetkellä 115 hehtaaria tuotannossa. Muutama vuosi sitten alueen kaakkoisosasta poistui noin 15 hehtaarin ala tuotannosta ja Vapossa pohdittiin, mitä alueelle tehtäisiin seuraavaksi. Silloisen hankepäällikön Olli Reinikaisen mukaan alueesta olisi voinut tehdä myös pellon, mutta sen kuivana pitäminen olisi vaatinut pumppukuivatusta. – Turpeen noston jälkeen suon pohja on jonkin verran alempana kuin ympäröivän vesistön pinta, joten oli luontevaa tehdä siitä kosteikko. Kosteikkoa on tarvittaessa mahdollista myös laajentaa sitä mukaa kun suota vapautuu turvetuotannosta, Reinikainen kertoo. Olli Reinikaiselle Röyhynsuon kosteikosta tuli varsinainen lempilapsi ennen eläkkeelle jäämistä tänä keväänä. – Olin tästä todella innoissani, ja niin olivat myös yhteistyökumppanimme Suomen Riistakeskuksessa, Janakkalan kunnassa, Hämeen ELY-keskuksessa ja Vanajavesikeskuksessa. Röyhynsuon 14 hehtaarin kosteikko on suuri, joten se kiinnosti kosteikkoasiantuntijoita. Vesistöasiantuntijoita puolestaan kiinnosti, miten kosteikko voisi kohentaa koko alueen luonnon monimuotoisuutta. Riistakeskukselta saimme paljon teknistä tukea, Reinikainen kertaa projektin alkuvaiheita. Työryhmä päätyi rakentamaan niin sanotun monivaikutteisen kosteikon, jonka tarkoituksena on toimia lintujen pesimis- ja levähdyspaikkana ja kohentaa alueen luontoarvoa, mutta myös suojella lähialueiden vesiä. Kosteikko palvelee samalla turvetuotantoalueen vesienkäsittelyä, sillä se toimii tehokkaana vesienpuhdistus- ja haihdutusaltaana. Kosteikkoa alettiin rakentaa suonpohjalle, jonka päällä oli noin 15 senttiä jäännösturvetta. Työt aloitettiin kesällä Linnustoasiantuntija Ari Lehtisen mukaan kosteikot ovat yksi Euroopan uhanalaisimmista luontaisista biotoopeista. Röyhynsuon monivaikutteinen kosteikko toimii lintujen pesimis- ja levähdyspaikkana, kohentaa alueen luontoarvoa ja suojelee lähialueiden vesiä. 22_ P OLTE _ 2-2015 Laulujoutsen pesii Röyhynsuolla. Myös harvalukuiset pikkutyllit ja koreat suokukot ovat löytäneet tiensä kosteikolle. 2-2015 _ P OLTE _ 23 POLTTOPISTEESSÄ 2013 korkeusmittauksilla, pengerryksillä ja saarekkeiden teolla. Suonpohjaan levitettiin myös peltotuhkaa. – Peltotuhkalannoitteella varmistettiin, että pohjassa on sopivasti fosforia ja kaliumia eli hyvä pH-arvo, jotta kasvit lähtevät kasvamaan. Vuosi sitten kesäkuussa alueelle kylvettiin timoteitä, nurminataa ja ruokonataa. Ideana oli, että kun altaaseen pumpataan syksyllä vettä ja heinäkasvusto jää veden alle, se toimisi vesiselkärangattomien ravintona. – Nuo hyönteiset ovat vesilintujen ja kahlaajien suurta herkkua ja me halusimme kattaa niille juhlapöydän. Tänä keväänä saimme nähdä, että kattaus onnistui. Hyönteisiä on todella paljon, samoin lintuja. TURVEURAKOITSIJA MIKKO YLÖSTALO on työskennellyt Röyhynsuolla melkein alusta alkaen. Turvetuotanto alkoi 2001 ja kesällä 2002 Ylöstalo tuli suolle kesäpojaksi. Vuodesta 2008 Ylöstalo ja hänen yrityksensä Haapaniemen Koneasema Oy on toiminut Röyhynsuolla pääurakoitsijana. Urakoitsija tuntee Röyhynsuon kuin omat taskunsa, mutta yhtä ”omilta” tuntuvat myös Okssuo ja Väärälammen suo, joilla yritys hoitaa yhteensä 320 hehtaarin aluetta. Turpeennoston lisäksi Ylöstalon miehet tekevät ympäristörakenteiden kunnossapito- ja ylläpitotöitä sekä muuta pienkorjausta. – Myös kosteikon rakennushommat ovat meidän firman käsialaa, Ylöstalo kertoo. – Kosteikon suunnittelu ja rakentaminen oli mielenkiintoista. Mitään valmista sapluunaa ei ollut, koska jokainen suo on omanlaisensa. Esimerkiksi Röyhynsuon pohjarakenne on täälläpäin harvinainen savipohja, ja savi on kovaa. Turvekerroksen alla olisi voinut olla myös liejukerros, mutta kova pohja helpotti töitä. – Kahden kaivinkoneen ja kahden traktorin voimin tasoitettiin pohjaa, rakennettiin penkat ja muotoiltiin lintusaarekkeet. Asensimme altaan pumput ja poistoaukot ja arvioimme, miten suuri veden paine altaassa tulee olemaan. Viime talvena kävimme vähän vahvistamassa ja korottamassa pohjoispään penkkaa, jotta allas kestää paineen. Ylöstalo kertoo, että Vapo on ollut pitkään yrityksen suurin työllistäjä, mutta Haapaniemen Koneasema on viime vuosina kasvanut. Turvetuotannon lisäksi yritys tekee sähköverkonrakennusta, maanrakennusta ja kiinteistöhuoltoa. Lisäksi Ylöstalo pyörittää 125 hehtaarin maatilaa. Vapon osuus liikevaihdosta on tänä vuonna vielä 40 prosenttia, mutta tulee jatkossa laskemaan 20 prosenttiin. Mutkaton ja sanavalmis mies tekee työtä intohimoisesti ja pyrkii aina miettimään, miten asiat voisi tehdä paremmin. Tämän asenteensa takia Ylöstalolle myönnettiin Vapon ympäristöpalkinto vuonna 2010. Perusteluna oli vastuullinen ja ympäristöä huomioiva työskentelytapa ja aktiivisuus innovatiivisten ympäristörakenteiden kehittämisessä. – Tieto ei tupsahda taivaasta, joten me urakoitsijat ja Vapo olemme käytännössä yhdessä opetelleet ympäristörakentamista. Sellaisissa tilanteissa, kun on tehty jokin uusi asia onnistuneesti, minulla on tapana heittää: ”Ei tätäkään hommaa opittu ammattikoulussa!” – Nyt Vapolla on niin hyvä tietotaito esimerkiksi kosteikon ja pintavalutuskentän rakentamisesta, että sitä osaamista voi myydä muillekin. ARI LEHTINEN ON OLLUT lintujen ystävä pikkupojasta asti ja hän on aina nähnyt paljon lentounia. Miten kadehdittava tapa siirtyä paikasta toiseen! Hän on tarkkaillut lintuja jo 50 vuoden ajan. – Tämä on monipuolinen harrastus. Teen linnustoselvityksiä ja -seurantaa ja vietän paljon aikaa saariston lintuasemilla ulkomerellä. Toinen kotini on Signilskärin lintuasema Hammarlandissa Ahvenanmeren länsireunalla. Lehtinen on myös rakentanut yli 12 000 linnunpönttöä. Linnustoasiantuntijan mukaan ihmisten rakentamat kosteikot ovat tärkeitä, koska kosteikot ovat yksi Euroopan uhanalaisimmista luontaisista biotoopeista. Kosteikkoja on kuivattu paljon pelloiksi, mikä on kaventanut lintujen Kanta-Hämeessä harvinaiset pikkutyllit ovat löytäneet tiensä Röyhynsuolle soitimaan. Naurulokit ovat kuin lottovoitto alueen linnustolle. Ne pitävät puolensa petoja vastaan, joten muutkin linnut kokevat olevansa turvassa. ME TSIT YS ON YLEISIN MA ANK ÄY T TÖMUOTO KUN JOKIN ALUE POISTUU turvetuotannosta, yleisin seuraavan maankäytön muoto on metsittäminen, kertoo Vapon hankesuunnittelija Ari Laukkanen. Metsitys voi tapahtua täysin luonnollisesti ilman ihmisen panosta, tai metsää autetaan alkuun lannoittamalla, kylvämällä siemeniä tai istuttamalla puiden taimia. – Olemme saaneet hyviä tuloksia tekemällä tuhkalannoituksen suon pohjalle. Siihen muodostuu hyvin luontainen kasvittunut alue, josta puun taimet pikku hiljaa puskevat esiin. Turvepohjilla viihtyvät erityisesti mänty, hieskoivu, rauduskoivu, kuusi ja paju. Vapon metsittämisprojektien suunniteltu toteutuspinta-ala on vajaat 2 500 hehtaaria tulevan vuoden aikana. Turvetuotantoa seuraavan maankäytön suunnittelua ohjaa kriteeristö, jossa otetaan huomioon muun muassa suonpohjan laatu, 24_ P OLTE _ 2-2015 jäännösturpeen määrä, kivisyys ja suon kuivatustilanne. – Pohjoisessa Suomessa alueet ovat usein tasaisia ja sopivat hyvin pelloiksi. Mutta jos lähin asutus on kymmenien kilometrien päässä, metsittäminen on järkevä vaihtoehto. Soistuville tai märille alueille on luontevaa rakentaa kosteikko. Kosteikkojen osuus on tällä hetkellä noin 10 prosenttia Vapon kaikista seuraavan maankäytön toteutusprojekteista. Valtaosa metsitetään tai myydään ja uusi omistaja tekee niistä esimerkiksi peltoja. Vapolla on turvetuotannosta poistuneilla suoalueilla kaikkiaan 35 kosteikkoa, joiden kokonaispinta-ala on 820 hehtaaria. Vuoden sisällä on tarkoitus perustaa 11 uutta kosteikkoa, joiden kokonaispinta-ala on 330 hehtaaria. Ari Laukkasen mukaan kustannustehokkainta metsittämistä on metsän luontainen uu- distaminen, jota autetaan tuhkalannoituksella. – Voima- ja lämpölaitoksissa turpeen ja puun poltosta syntyvää tuhkaa voidaan hyödyntää uuden puuston aikaansaamisessa. Suonpohjien metsittämiseen ja metsien lannoittamiseen käytetään Eviran hyväksymää tuhkaa. Röyhynsuon kosteikon kupeessa on kuuden hehtaarin alue turvetuotannosta poistettua tasaista suonpohjaa. Alueelle on jo levitetty peltotuhka ja suunnitelmassa on tehdä siitä riistapelto, jolla alueen linnut ja nisäkkäät voivat käydä ruokailemassa. – Ei ole järkevää rakentaa joka vuosi uutta penkka-aluetta, joten riistapelto toimii välivaiheena ennen kosteikon laajentamista. Siinä vaiheessa kun nähdään järkeväksi laajentaa kosteikkoa, ei tarvitse kuin kaivaa penkka ja laskea vesi valmiiksi kasvittuneelle suonpohjalle. Taivaanvuohia ei usein näe Etelä-Suomessa, mutta Röyhynsuolla voi kuulla niiden määkivää ääntä. Turveurakoitsija Mikko Ylöstalo ja tuotantovastaava Juha Kujala tarkastelevat viime vuonna aumaan tuotettua turvetta. 2-2015 _ P OLTE _ 25 POLTTOPISTEESSÄ Mainettaan parempi Kosteikon vallit on kylvetty vasta vuosi sitten, joten ne ovat vielä paljaat. Tämän ja ensi kesän aikana luonto ottaa nekin haltuunsa. elinalaa. Suomessakin on noin 40 pesivää lintulajia, jotka ovat riippuvaisia kosteikoista. – Kuovi, metsäviklo, sinisorsa, tavi ja telkkä ovat tyypillisiä kosteikkolintuja. Niiden pesät saattavat sijaita jossain kauempana jokirannassa tai suolla, mutta kosteikko on niiden ravinnon lähde. Kosteikot palvelevat myös muuton aikana lintujen levähdyspaikkana, millä on hyvin tärkeä merkitys joillekin lajeille. Viime syysmuuton aikaan Röyhynsuo tarjosi hyvän ruokailu- ja lepopaikan esimerkiksi taivaanvuohille ja harvinaisille jänkä- ja heinäkurpille. Ei ole itsestään selvää, että ihmisen rakentama kosteikko toimii. – Röyhynsuon projekti on kuitenkin lähtenyt lupaavasti käyntiin. Lintujen ystävänä voin sanoa, että taloudelliset panostukset kosteikkoon ovat jo tuottaneet tulosta. Kun ihminen rakentaa kosteikon, tavoitteena on auttaa luontoa ja korjata ihmisen sille mahdollisesti aiheuttamia vaurioita. Rakennetaan penkkoja ja kylvetään ensimmäiset heinät, mutta luonto ottaa hyvin nopeasti ohjat käsiinsä ja kasvillisuus alkaa lisääntyä luonnostaan. Tuulet puhaltavat puiden ja pensaiden siemeniä alueelle itämään, samoin linnut kantavat siemeniä höyhenissään. – Kunhan kosteikko on saatu alulle, se alkaa ruokkia itse itseään, Ari Lehtinen toteaa. Veden pintaan ilmaantuu kelluslehtisiä vesikasveja kuten lummetta, ulpukkaa ja vesitataria, ja järviruoko alkaa valloittaa rantoja. Vesikasvien perässä tulevat hyönteiset ja hyönteisten perässä linnut. Mitä enemmän kosteikolla on elämää, sitä kiinnostuneempina myös ketut, supikoirat ja hirvet alkavat kierrellä reuna-alueilla. – Kosteikko ei ole tärkeä pelkästään linnuston takia, vaan se lisää muutenkin luonnon monimuotoisuutta. Olettaisin, että parin vuoden sisällä Röyhynsuon lintukosteikkoalueelle kehittyy esimerkiksi oma korentolajisto. Samoin uskon, että sammakot löytävät tiensä paikalle. Kosteikon vallit on kylvetty vasta vuosi sitten, joten ne ovat vielä aika paljaat. Tämän ja ensi kesän aikana luonto ottaa nekin haltuunsa. Samoin lintujen pesimä- ja levähdys26_ P OLTE _ 2-2015 ”Kosteikko ei ole tärkeä pelkästään linnuston takia, vaan se lisää muutenkin luonnon monimuotoisuutta.” ENERGIA A PUUSTA KUN TURVETUOTANTOA seuraavaksi maankäyttömuodoksi valitaan metsitys, yksi vaihtoehto on energiapuun kasvatus. Vapo käynnisti vuonna 2011 energiapuun aktiivituotantoprojektin yhteistyössä Metsäntutkimuslaitoksen, VTT:n, Suomen ympäristökeskuksen ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun kanssa. Projektin tarkoituksena oli kehittää tehokas ja ympäristöystävällinen energiapuuhakkeen aktiivituotantomenetelmä, joka kattaisi koko prosessin metsikön perustamisesta korjuuseen ja polttoon. Tavoitteena oli myös hyödyntää suonpohjilla energiantuotannon sivutuotteena syntyvän tuhkan ravinteita. Samalla oli tarkoitus kehittää korjuuteknologiaa, tutkia polttoaineen laatua ja käytettävyyttä sekä tarkkailla ympäristövaikutuksia. Kävi ilmi, että tuhkalannoitus oli ylivoimaisesti paras turvepintaisen maan maanparannusmenetelmä. Toiseksi paras menetelmä oli muokkauksen ja tuhkalannoituksen yhdistelmä. Projektissa saatujen tulosten perusteella energiapuun aktiivituotanto on kannattavaa suonpohjilla, kun ensimmäinen puunkorjuu tehdään yli 15-vuotiaaseen kasvustoon. Eniten biomassaa syntyi nuorten metsiköiden avohakkuun jälkeisistä vesoista. Tällä on iso merkitys, kun seurataan toisen sukupolven biomassakertymää ensimmäisen korjuun jälkeen. alueiksi rakennetut saarekkeet alkavat työntää pajupensasta ja muuta luontaista kasvillisuutta. Tänä keväänä kosteikolla oli säpinää, kun vesilinnut tekivät muuttoa. Röyhynsuolla kaakatti huhtikuussa parhaimmillaan 600 metsä- ja tundrahanhea yhtä aikaa. Toukokuussa oli vuorossa kahlaajalintujen kevätmuutto, ja kesäkuussa kuullaan naurulokkien poikasten kerjuuääniä, kun ne pontevasti vaativat emoiltaan lisää ruokaa. Heinä-elokuussa alkaa kahlaajalintujen syysmuutto ja syyskuussa vesilinnut käyttävät kosteikkoa taas levähdyspaikkanaan. Ari Lehtinen tekee Röyhynsuolla linnustoinventointeja lokakuun loppuun asti. Hänet nähdään kosteikon reunalla jälleen ensi vuonna huhtikuussa kiikarit kaulalla ja kaukoputki ojossa vastaanottamassa kevätmuuttajia takaisin kotiin. KIPINÄMIKKO SUOMEN ENERGIA JÄR JESTELMÄ Ä MOITITA AN TURHANKIN YK SISILMÄISESTI, SANOO V T T:N ENERGIA JÄR JESTELMÄT-TUTKIMUSTIIMIN TIIMIPÄ ÄLLIKKÖ TIINA KOL JONEN. Mitä kaikkea tutkitte VTT:n Energiajärjestelmät-tiimissä? Tarkastelumme kattaa koko energiakentän polttoainetuotannosta energiansiirtoon ja jakeluun sekä energian loppukulutukseen. Siihen kuuluvat esimerkiksi tulevaisuuden energiajärjestelmien kehittäminen, energiamarkkinat ja eri teknologien kannattavuus ennen kaikkea Suomen näkökulmasta, mutta myös laajemmin. Onko Suomen energiajärjestelmä riittävän nykyaikainen? Usein väitetään, että Suomella olisi vanhanaikainen energiapolitiikka ja -järjestelmä, mutta Suomi on ollut pääosin jopa askelen edellä muita EU-maita. Meillä on tehty pitkäjänteistä energiapolitiikkaa, jossa on huomioitu erityisesti kotimaisen bioenergian rooli sekä suomalaisen energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukyky. Sähkö- ja lämmöntuotanto on yhdistetty tehokkaasti, kaukolämpöverkkomme on kattava ja energiajärjestelmän monimuotoisuuteen on panostettu. Biosähkössä Suomi on maailman ykkönen. Parannettavaakin toki on. EU:n vuoteen 2030 ulottuvan ilmasto- ja energiapaketin päästötavoitteiden saavuttamiseen on matkaa. Millainen energiajärjestelmämme on muihin Pohjoismaihin verrattuna? Niissä on paljon samaa, mutta erojakin löytyy. Suomi ja Ruotsi ovat lähimpänä toisiaan: molemmissa on paljon kaukolämpöä sekä metsäbiomassaa ja turvetta. Tanskassa tuulisähkö on hyvin tärkeä. Norjassa ja Ruotsissa hyödynnetään vesivoimaa, Islannissa käytetään geotermistä eli maansisäistä energiaa. Millaisia muutoksia Suomessa kaivataan? Energiansaannin varmuutta on parannettava hyödyntämällä kotimaisia energiavaroja nykyistä enemmän. Olemme nyt liikaa tuontienergian varassa. EU esittää uudet ilmastotavoitteet vuosille 2020–2030. Niiden mukaan kasvihuonekaasupäästöjä pitäisi vähentää 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 päästöihin verrattuna. Tämä määrittelee pitkälti Suomenkin energiatavoitteet ja -politiikan. Onko tavoitteet mahdollista saavuttaa? Kyllä, mutta se vaatii investointeja ja yhteistä tahtotilaa kaikilta EU-mailta. Suomessa panostetaan muun muassa kotimaiseen metsäbiomassaan. Aurinko- ja tuulienergian osuus kasvaa jo nyt kilpailukyvyn parannuttua. Energiajärjestelmien kehittäminen yhä älykkäämmiksi auttaa muun muassa vähentämään energiankulutusta. TEKSTI SARI ALHAVA _ KUVA MARJA VÄÄNÄNEN Tiina Koljosen mukaan Suomi on biosähkössä maailman ykkönen. 2-2015 _ P OLTE _ 27
© Copyright 2024