POLTTOPISTEESSÄ
LINNUT
LÖYSIVÄT
RÖYHYNSUON
LUONTO ON JO OTTANUT OHJAT KÄSIINSÄ RÖYHYNSUON
KOSTEIKOLLA, JOKA RAKENNETTIIN TURVETUOTANNOSTA
POISTUNEELLE ALUEELLE. KASVILLISUUS LEVIÄÄ ITSESTÄÄN
HOUKUTELLEN PAIKALLE HYÖNTEISIÄ JA LINTUJA.
TEKSTI VIRPI MELLERI_ KUVAT MARJA VÄÄNÄNEN, PAULI ERIKSSON JA PETRI HIRVA
20_ P OLTE _ 2-2015
2-2015 _ P OLTE _ 21
POLTTOPISTEESSÄ
öyhynsuon kosteikon laidalla Janakkalassa parrakas mies
tuijottaa tiukasti kaukoputkeensa.
– Nyt siinä kuulkaa kävi niin, että ne naurulokit ottivat
ja alkoivat pesiä! hän kertoo innostuneesti, malttamatta
nostaa katsettaan kodinrakennuspuuhista.
– Keskisaarekkeelle on asettunut 70 paria, yhteensä 140
naurulokkia. Osalla on pesänteko vielä kesken, mutta osa
on jo aloittanut haudonnan! mies jatkaa raporttiaan.
Mies on linnustoasiantuntija Ari Lehtinen Kanta-Hämeen lintutieteellisestä yhdistyksestä. Vapolla ja yhdistyksellä on yhteinen viisivuotinen hanke, jonka mukaisesti
Lehtinen käy säännöllisesti Röyhynsuolla laskemassa
kosteikon linnut ja kirjaamassa ylös niiden puuhia. Kuka
lentää soidinta tai pesii, kuka piipahtaa kosteikolla ruoanhakumatkalla, kuka käy levähtämässä muuttomatkallaan.
Naurulokkiyhdyskunnan saapuminen ja varsinkin
niiden asettuminen pesimään on erityisen jännittävä uutinen, koska lokkien äänekäs ja ärhäkkä läsnäolo houkuttelee paikalle myös muita asukkaita.
– Se on kuin lottovoitto alueen linnustolle. Sellaisilla
kosteikoilla, joilla naurulokit pesivät, on aina selkeästi
monipuolisempi vesilintulajisto. Naurulokit pitävät puolensa jopa supikoiraa ja kettua vastaan, joten myös muut
linnut kokevat olevansa turvassa pesiessään lokkikolonian
suojassa, Lehtinen kertoo.
Kosteikolla jo havaitut vesilinnut kuten tavi, sinisorsa,
haapana, telkkä ja lapasorsa lienevät mielissään. Lehtinen
on myös huomannut, että samalla saarekkeella notkuu
parikymmentä nuorta harmaalokkia. Ehkä nekin ovat
havainneet, että paikka on viihtyisä oleskelupaikka.
Tämä kevät ja alkukesä ovat olleet Lehtiselle kiinnostavaa aikaa, sillä kosteikko on kehittynyt vuodessa aimo
harppauksen. Altaassa on paljon vettä, kasvillisuus on
runsasta, surviaissääsket ja muu hyönteisfauna on kuoriutunut houkutellen paikalle yhä uusia lintuja.
Kosteikkoalueella pesii muun muassa laulujoutsen. Lehtinen on havainnut myös Kanta-Hämeessä harvalukuisia
pikkutyllejä soitimella ja koreita uhanalaisia suokukkoja,
joiden koiraiden juhlapuvut ovat alkukesästä värikkäimmillään. Lapasorsa on Janakkalassa aika vähälukuinen
kosteikkojen pesimälaji, mutta niitä on havaittu Röyhynsuon kosteikkoalueella jo kolme paria. Haara- ja törmäpääskyt, västäräkit ja kivitasku ovat jo kovassa hyönteisjahdissa.
Etelä-Suomessa jo harvinainen taivaanvuohikin on
löytänyt Röyhynsuolle. Soidinta lentäessään ja alaspäin
syöksyessään taivaanvuohen pyrstösulista lähtee määkivä
ääni, josta lintu on saanut myös nimensä.
RÖYHYNSUON TURVETUOTANTOALUEESTA on tällä hetkellä
115 hehtaaria tuotannossa. Muutama vuosi sitten alueen
kaakkoisosasta poistui noin 15 hehtaarin ala tuotannosta
ja Vapossa pohdittiin, mitä alueelle tehtäisiin seuraavaksi.
Silloisen hankepäällikön Olli Reinikaisen mukaan alueesta
olisi voinut tehdä myös pellon, mutta sen kuivana pitäminen olisi vaatinut pumppukuivatusta.
– Turpeen noston jälkeen suon pohja on jonkin verran alempana kuin ympäröivän vesistön pinta, joten oli
luontevaa tehdä siitä kosteikko. Kosteikkoa on tarvittaessa
mahdollista myös laajentaa sitä mukaa kun suota vapautuu
turvetuotannosta, Reinikainen kertoo.
Olli Reinikaiselle Röyhynsuon kosteikosta tuli varsinainen lempilapsi ennen eläkkeelle jäämistä tänä keväänä.
– Olin tästä todella innoissani, ja niin olivat myös yhteistyökumppanimme Suomen Riistakeskuksessa, Janakkalan
kunnassa, Hämeen ELY-keskuksessa ja Vanajavesikeskuksessa. Röyhynsuon 14 hehtaarin kosteikko on suuri, joten
se kiinnosti kosteikkoasiantuntijoita. Vesistöasiantuntijoita puolestaan kiinnosti, miten kosteikko voisi kohentaa
koko alueen luonnon monimuotoisuutta. Riistakeskukselta
saimme paljon teknistä tukea, Reinikainen kertaa projektin alkuvaiheita.
Työryhmä päätyi rakentamaan niin sanotun monivaikutteisen kosteikon, jonka tarkoituksena on toimia lintujen
pesimis- ja levähdyspaikkana ja kohentaa alueen luontoarvoa, mutta myös suojella lähialueiden vesiä. Kosteikko palvelee samalla turvetuotantoalueen vesienkäsittelyä, sillä se
toimii tehokkaana vesienpuhdistus- ja haihdutusaltaana.
Kosteikkoa alettiin rakentaa suonpohjalle, jonka päällä
oli noin 15 senttiä jäännösturvetta. Työt aloitettiin kesällä
Linnustoasiantuntija
Ari Lehtisen mukaan
kosteikot ovat yksi
Euroopan uhanalaisimmista
luontaisista biotoopeista.
Röyhynsuon monivaikutteinen
kosteikko toimii lintujen
pesimis- ja levähdyspaikkana,
kohentaa alueen luontoarvoa ja
suojelee lähialueiden vesiä.
22_ P OLTE _ 2-2015
Laulujoutsen pesii
Röyhynsuolla. Myös
harvalukuiset pikkutyllit
ja koreat suokukot
ovat löytäneet tiensä
kosteikolle.
2-2015 _ P OLTE _ 23
POLTTOPISTEESSÄ
2013 korkeusmittauksilla, pengerryksillä ja saarekkeiden
teolla. Suonpohjaan levitettiin myös peltotuhkaa.
– Peltotuhkalannoitteella varmistettiin, että pohjassa on
sopivasti fosforia ja kaliumia eli hyvä pH-arvo, jotta kasvit
lähtevät kasvamaan.
Vuosi sitten kesäkuussa alueelle kylvettiin timoteitä,
nurminataa ja ruokonataa. Ideana oli, että kun altaaseen
pumpataan syksyllä vettä ja heinäkasvusto jää veden alle,
se toimisi vesiselkärangattomien ravintona.
– Nuo hyönteiset ovat vesilintujen ja kahlaajien suurta
herkkua ja me halusimme kattaa niille juhlapöydän. Tänä
keväänä saimme nähdä, että kattaus onnistui. Hyönteisiä
on todella paljon, samoin lintuja.
TURVEURAKOITSIJA MIKKO YLÖSTALO on työskennellyt
Röyhynsuolla melkein alusta alkaen. Turvetuotanto alkoi
2001 ja kesällä 2002 Ylöstalo tuli suolle kesäpojaksi. Vuodesta 2008 Ylöstalo ja hänen yrityksensä Haapaniemen
Koneasema Oy on toiminut Röyhynsuolla pääurakoitsijana.
Urakoitsija tuntee Röyhynsuon kuin omat taskunsa,
mutta yhtä ”omilta” tuntuvat myös Okssuo ja Väärälammen suo, joilla yritys hoitaa yhteensä 320 hehtaarin
aluetta. Turpeennoston lisäksi Ylöstalon miehet tekevät
ympäristörakenteiden kunnossapito- ja ylläpitotöitä sekä
muuta pienkorjausta.
– Myös kosteikon rakennushommat ovat meidän firman
käsialaa, Ylöstalo kertoo.
– Kosteikon suunnittelu ja rakentaminen oli mielenkiintoista. Mitään valmista sapluunaa ei ollut, koska jokainen
suo on omanlaisensa. Esimerkiksi Röyhynsuon pohjarakenne on täälläpäin harvinainen savipohja, ja savi on kovaa. Turvekerroksen alla olisi voinut olla myös liejukerros,
mutta kova pohja helpotti töitä.
– Kahden kaivinkoneen ja kahden traktorin voimin
tasoitettiin pohjaa, rakennettiin penkat ja muotoiltiin
lintusaarekkeet. Asensimme altaan pumput ja poistoaukot ja arvioimme, miten suuri veden paine altaassa tulee
olemaan. Viime talvena kävimme vähän vahvistamassa
ja korottamassa pohjoispään penkkaa, jotta allas kestää
paineen.
Ylöstalo kertoo, että Vapo on ollut pitkään yrityksen
suurin työllistäjä, mutta Haapaniemen Koneasema on viime vuosina kasvanut. Turvetuotannon lisäksi yritys tekee
sähköverkonrakennusta, maanrakennusta ja kiinteistöhuoltoa. Lisäksi Ylöstalo pyörittää 125 hehtaarin maatilaa.
Vapon osuus liikevaihdosta on tänä vuonna vielä 40 prosenttia, mutta tulee jatkossa laskemaan 20 prosenttiin.
Mutkaton ja sanavalmis mies tekee työtä intohimoisesti
ja pyrkii aina miettimään, miten asiat voisi tehdä paremmin. Tämän asenteensa takia Ylöstalolle myönnettiin
Vapon ympäristöpalkinto vuonna 2010. Perusteluna oli
vastuullinen ja ympäristöä huomioiva työskentelytapa ja
aktiivisuus innovatiivisten ympäristörakenteiden kehittämisessä.
– Tieto ei tupsahda taivaasta, joten me urakoitsijat ja
Vapo olemme käytännössä yhdessä opetelleet ympäristörakentamista. Sellaisissa tilanteissa, kun on tehty jokin
uusi asia onnistuneesti, minulla on tapana heittää: ”Ei
tätäkään hommaa opittu ammattikoulussa!”
– Nyt Vapolla on niin hyvä tietotaito esimerkiksi kosteikon ja pintavalutuskentän rakentamisesta, että sitä
osaamista voi myydä muillekin.
ARI LEHTINEN ON OLLUT lintujen ystävä pikkupojasta asti ja
hän on aina nähnyt paljon lentounia. Miten kadehdittava
tapa siirtyä paikasta toiseen! Hän on tarkkaillut lintuja jo
50 vuoden ajan.
– Tämä on monipuolinen harrastus. Teen linnustoselvityksiä ja -seurantaa ja vietän paljon aikaa saariston
lintuasemilla ulkomerellä. Toinen kotini on Signilskärin
lintuasema Hammarlandissa Ahvenanmeren länsireunalla.
Lehtinen on myös rakentanut yli 12 000 linnunpönttöä.
Linnustoasiantuntijan mukaan ihmisten rakentamat
kosteikot ovat tärkeitä, koska kosteikot ovat yksi Euroopan
uhanalaisimmista luontaisista biotoopeista. Kosteikkoja
on kuivattu paljon pelloiksi, mikä on kaventanut lintujen
Kanta-Hämeessä
harvinaiset pikkutyllit
ovat löytäneet tiensä
Röyhynsuolle soitimaan.
Naurulokit ovat kuin
lottovoitto alueen linnustolle.
Ne pitävät puolensa petoja
vastaan, joten muutkin linnut
kokevat olevansa turvassa.
ME TSIT YS ON YLEISIN MA ANK ÄY T TÖMUOTO
KUN JOKIN ALUE POISTUU turvetuotannosta,
yleisin seuraavan maankäytön muoto on metsittäminen, kertoo Vapon hankesuunnittelija
Ari Laukkanen.
Metsitys voi tapahtua täysin luonnollisesti
ilman ihmisen panosta, tai metsää autetaan
alkuun lannoittamalla, kylvämällä siemeniä
tai istuttamalla puiden taimia.
– Olemme saaneet hyviä tuloksia tekemällä tuhkalannoituksen suon pohjalle. Siihen
muodostuu hyvin luontainen kasvittunut alue,
josta puun taimet pikku hiljaa puskevat esiin.
Turvepohjilla viihtyvät erityisesti mänty, hieskoivu, rauduskoivu, kuusi ja paju.
Vapon metsittämisprojektien suunniteltu
toteutuspinta-ala on vajaat 2 500 hehtaaria
tulevan vuoden aikana.
Turvetuotantoa seuraavan maankäytön
suunnittelua ohjaa kriteeristö, jossa otetaan
huomioon muun muassa suonpohjan laatu,
24_ P OLTE _ 2-2015
jäännösturpeen määrä, kivisyys ja suon kuivatustilanne.
– Pohjoisessa Suomessa alueet ovat usein
tasaisia ja sopivat hyvin pelloiksi. Mutta jos
lähin asutus on kymmenien kilometrien päässä, metsittäminen on järkevä vaihtoehto.
Soistuville tai märille alueille on luontevaa rakentaa kosteikko. Kosteikkojen osuus
on tällä hetkellä noin 10 prosenttia Vapon
kaikista seuraavan maankäytön toteutusprojekteista. Valtaosa metsitetään tai myydään
ja uusi omistaja tekee niistä esimerkiksi
peltoja. Vapolla on turvetuotannosta poistuneilla suoalueilla kaikkiaan 35 kosteikkoa,
joiden kokonaispinta-ala on 820 hehtaaria.
Vuoden sisällä on tarkoitus perustaa 11 uutta
kosteikkoa, joiden kokonaispinta-ala on 330
hehtaaria.
Ari Laukkasen mukaan kustannustehokkainta metsittämistä on metsän luontainen uu-
distaminen, jota autetaan tuhkalannoituksella.
– Voima- ja lämpölaitoksissa turpeen
ja puun poltosta syntyvää tuhkaa voidaan
hyödyntää uuden puuston aikaansaamisessa.
Suonpohjien metsittämiseen ja metsien lannoittamiseen käytetään Eviran hyväksymää
tuhkaa.
Röyhynsuon kosteikon kupeessa on kuuden
hehtaarin alue turvetuotannosta poistettua
tasaista suonpohjaa. Alueelle on jo levitetty
peltotuhka ja suunnitelmassa on tehdä siitä
riistapelto, jolla alueen linnut ja nisäkkäät
voivat käydä ruokailemassa.
– Ei ole järkevää rakentaa joka vuosi uutta
penkka-aluetta, joten riistapelto toimii välivaiheena ennen kosteikon laajentamista. Siinä
vaiheessa kun nähdään järkeväksi laajentaa
kosteikkoa, ei tarvitse kuin kaivaa penkka ja
laskea vesi valmiiksi kasvittuneelle suonpohjalle.
Taivaanvuohia ei usein
näe Etelä-Suomessa, mutta
Röyhynsuolla voi kuulla
niiden määkivää ääntä.
Turveurakoitsija
Mikko Ylöstalo ja
tuotantovastaava Juha
Kujala tarkastelevat
viime vuonna aumaan
tuotettua turvetta.
2-2015 _ P OLTE _ 25
POLTTOPISTEESSÄ
Mainettaan parempi
Kosteikon vallit on
kylvetty vasta vuosi
sitten, joten ne ovat
vielä paljaat. Tämän ja
ensi kesän aikana luonto
ottaa nekin haltuunsa.
elinalaa. Suomessakin on noin 40 pesivää lintulajia, jotka
ovat riippuvaisia kosteikoista.
– Kuovi, metsäviklo, sinisorsa, tavi ja telkkä ovat tyypillisiä kosteikkolintuja. Niiden pesät saattavat sijaita jossain
kauempana jokirannassa tai suolla, mutta kosteikko on
niiden ravinnon lähde. Kosteikot palvelevat myös muuton
aikana lintujen levähdyspaikkana, millä on hyvin tärkeä
merkitys joillekin lajeille. Viime syysmuuton aikaan Röyhynsuo tarjosi hyvän ruokailu- ja lepopaikan esimerkiksi
taivaanvuohille ja harvinaisille jänkä- ja heinäkurpille.
Ei ole itsestään selvää, että ihmisen rakentama kosteikko
toimii.
– Röyhynsuon projekti on kuitenkin lähtenyt lupaavasti
käyntiin. Lintujen ystävänä voin sanoa, että taloudelliset
panostukset kosteikkoon ovat jo tuottaneet tulosta.
Kun ihminen rakentaa kosteikon, tavoitteena on auttaa
luontoa ja korjata ihmisen sille mahdollisesti aiheuttamia
vaurioita. Rakennetaan penkkoja ja kylvetään ensimmäiset
heinät, mutta luonto ottaa hyvin nopeasti ohjat käsiinsä ja
kasvillisuus alkaa lisääntyä luonnostaan. Tuulet puhaltavat puiden ja pensaiden siemeniä alueelle itämään, samoin
linnut kantavat siemeniä höyhenissään.
– Kunhan kosteikko on saatu alulle, se alkaa ruokkia itse
itseään, Ari Lehtinen toteaa.
Veden pintaan ilmaantuu kelluslehtisiä vesikasveja kuten
lummetta, ulpukkaa ja vesitataria, ja järviruoko alkaa
valloittaa rantoja. Vesikasvien perässä tulevat hyönteiset ja
hyönteisten perässä linnut. Mitä enemmän kosteikolla on
elämää, sitä kiinnostuneempina myös ketut, supikoirat ja
hirvet alkavat kierrellä reuna-alueilla.
– Kosteikko ei ole tärkeä pelkästään linnuston takia, vaan
se lisää muutenkin luonnon monimuotoisuutta. Olettaisin,
että parin vuoden sisällä Röyhynsuon lintukosteikkoalueelle
kehittyy esimerkiksi oma korentolajisto. Samoin uskon, että
sammakot löytävät tiensä paikalle.
Kosteikon vallit on kylvetty vasta vuosi sitten, joten ne
ovat vielä aika paljaat. Tämän ja ensi kesän aikana luonto
ottaa nekin haltuunsa. Samoin lintujen pesimä- ja levähdys26_ P OLTE _ 2-2015
”Kosteikko ei ole tärkeä
pelkästään linnuston takia,
vaan se lisää muutenkin
luonnon monimuotoisuutta.”
ENERGIA A PUUSTA
KUN TURVETUOTANTOA seuraavaksi
maankäyttömuodoksi valitaan metsitys, yksi vaihtoehto on energiapuun
kasvatus.
Vapo käynnisti vuonna 2011 energiapuun aktiivituotantoprojektin yhteistyössä Metsäntutkimuslaitoksen,
VTT:n, Suomen ympäristökeskuksen
ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun
kanssa.
Projektin tarkoituksena oli kehittää
tehokas ja ympäristöystävällinen
energiapuuhakkeen aktiivituotantomenetelmä, joka kattaisi koko
prosessin metsikön perustamisesta
korjuuseen ja polttoon. Tavoitteena oli myös hyödyntää suonpohjilla
energiantuotannon sivutuotteena syntyvän tuhkan ravinteita. Samalla oli
tarkoitus kehittää korjuuteknologiaa,
tutkia polttoaineen laatua ja käytettävyyttä sekä tarkkailla ympäristövaikutuksia.
Kävi ilmi, että tuhkalannoitus oli ylivoimaisesti paras turvepintaisen maan
maanparannusmenetelmä. Toiseksi
paras menetelmä oli muokkauksen ja
tuhkalannoituksen yhdistelmä.
Projektissa saatujen tulosten perusteella energiapuun aktiivituotanto
on kannattavaa suonpohjilla, kun
ensimmäinen puunkorjuu tehdään yli
15-vuotiaaseen kasvustoon. Eniten
biomassaa syntyi nuorten metsiköiden avohakkuun jälkeisistä vesoista.
Tällä on iso merkitys, kun seurataan
toisen sukupolven biomassakertymää
ensimmäisen korjuun jälkeen.
alueiksi rakennetut saarekkeet alkavat työntää pajupensasta
ja muuta luontaista kasvillisuutta.
Tänä keväänä kosteikolla oli säpinää, kun vesilinnut tekivät muuttoa. Röyhynsuolla kaakatti huhtikuussa parhaimmillaan 600 metsä- ja tundrahanhea yhtä aikaa. Toukokuussa oli vuorossa kahlaajalintujen kevätmuutto, ja kesäkuussa
kuullaan naurulokkien poikasten kerjuuääniä, kun ne
pontevasti vaativat emoiltaan lisää ruokaa. Heinä-elokuussa
alkaa kahlaajalintujen syysmuutto ja syyskuussa vesilinnut
käyttävät kosteikkoa taas levähdyspaikkanaan.
Ari Lehtinen tekee Röyhynsuolla linnustoinventointeja
lokakuun loppuun asti. Hänet nähdään kosteikon reunalla
jälleen ensi vuonna huhtikuussa kiikarit kaulalla ja kaukoputki ojossa vastaanottamassa kevätmuuttajia takaisin kotiin.
KIPINÄMIKKO
SUOMEN ENERGIA JÄR JESTELMÄ Ä
MOITITA AN TURHANKIN
YK SISILMÄISESTI, SANOO V T T:N
ENERGIA JÄR JESTELMÄT-TUTKIMUSTIIMIN
TIIMIPÄ ÄLLIKKÖ TIINA KOL JONEN.
Mitä kaikkea tutkitte VTT:n Energiajärjestelmät-tiimissä?
Tarkastelumme kattaa koko energiakentän polttoainetuotannosta energiansiirtoon ja jakeluun sekä energian loppukulutukseen. Siihen kuuluvat esimerkiksi tulevaisuuden
energiajärjestelmien kehittäminen, energiamarkkinat ja eri
teknologien kannattavuus ennen kaikkea Suomen näkökulmasta, mutta myös laajemmin.
Onko Suomen energiajärjestelmä riittävän nykyaikainen?
Usein väitetään, että Suomella olisi vanhanaikainen energiapolitiikka ja -järjestelmä, mutta Suomi on ollut pääosin jopa
askelen edellä muita EU-maita. Meillä on tehty pitkäjänteistä
energiapolitiikkaa, jossa on huomioitu erityisesti kotimaisen
bioenergian rooli sekä suomalaisen energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukyky. Sähkö- ja lämmöntuotanto on yhdistetty
tehokkaasti, kaukolämpöverkkomme on kattava ja energiajärjestelmän monimuotoisuuteen on panostettu. Biosähkössä
Suomi on maailman ykkönen.
Parannettavaakin toki on. EU:n vuoteen 2030 ulottuvan
ilmasto- ja energiapaketin päästötavoitteiden saavuttamiseen
on matkaa.
Millainen energiajärjestelmämme on muihin Pohjoismaihin
verrattuna?
Niissä on paljon samaa, mutta erojakin löytyy. Suomi ja Ruotsi
ovat lähimpänä toisiaan: molemmissa on paljon kaukolämpöä
sekä metsäbiomassaa ja turvetta. Tanskassa tuulisähkö on
hyvin tärkeä. Norjassa ja Ruotsissa hyödynnetään vesivoimaa,
Islannissa käytetään geotermistä eli maansisäistä energiaa.
Millaisia muutoksia Suomessa kaivataan?
Energiansaannin varmuutta on parannettava hyödyntämällä
kotimaisia energiavaroja nykyistä enemmän. Olemme nyt liikaa
tuontienergian varassa.
EU esittää uudet ilmastotavoitteet vuosille 2020–2030.
Niiden mukaan kasvihuonekaasupäästöjä pitäisi vähentää 40
prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 päästöihin
verrattuna. Tämä määrittelee pitkälti Suomenkin energiatavoitteet ja -politiikan.
Onko tavoitteet mahdollista saavuttaa?
Kyllä, mutta se vaatii investointeja ja yhteistä tahtotilaa kaikilta
EU-mailta. Suomessa panostetaan muun muassa kotimaiseen
metsäbiomassaan. Aurinko- ja tuulienergian osuus kasvaa jo
nyt kilpailukyvyn parannuttua. Energiajärjestelmien kehittäminen yhä älykkäämmiksi auttaa muun muassa vähentämään
energiankulutusta.
TEKSTI SARI ALHAVA _ KUVA MARJA VÄÄNÄNEN
Tiina Koljosen
mukaan Suomi
on biosähkössä
maailman ykkönen.
2-2015 _ P OLTE _ 27