LUPAKÄYTÄNTÖ TUOTAVA TÄLLE VUOSISADALLE

Vapo-konsernin sidosryhmä- ja asiakaslehti
RÖYHYNSUON
KOSTEIKOSTA TULI
LINTUPARATIISI
KOSKEN KARTANO
TUNNETAAN
LUOMULEHMISTÄÄN
TRENDI
PARVEKEPUUTARHA
Komposti
kypsymään
MINISTERI LAURI TARASTI:
LUPAKÄYTÄNTÖ
TUOTAVA TÄLLE
VUOSISADALLE
PISNESMIES MIKKO JA
TURPEENNOSTAJAN ARKI
KOLUMNISTINA
ESKO VALTAOJA
VAPO LANSEERASI UUDET
POLTTOAINERATKAISUT
NRO 2 KESÄKUU / 2015
sisältö
12
12 SUURISSA SAAPPAISSA
Ympäristölupia nopeammin
Ministeri Lauri Tarastin johtama työryhmä esittää
muutoksia ympäristölupakäytäntöön. Painetta
uudistukseen on, sillä nykyisellään hakuprosessi voi
kestää 15–20 vuotta.
Ministeri Lauri Tarastin
mukaan Hollanti on mallimaa
ympäristölupa-asioissa. Siellä
pyritään niin sanottuun yhden
luukun periaatteeseen.
20 POLTTOPISTEESSÄ
Lintuparatiisia luomassa
Janakkalassa sijaitsevasta Röyhynsuon kosteikosta on
hyvää vauhtia kehittymässä lintuparatiisi. Rehevöityvä
kasvillisuus houkuttelee hyönteisiä ja hyönteiset lintuja. 28 TRENDI
Parveke uusiksi!
Parveke voi olla zen-henkinen rauhoittumispaikka
tai yrttitarhamainen keittiön jatke. Kekkilä ja Hartela
loivat kolme tyylikästä puutarhakonseptia parvekkeelle.
30
30 SYTYKE
Luomu on elämys
Kosken kartanon tiluksilla ajatellaan, että luomuliha on muutakin kuin lihaa – se on elämäntapa.
Vapo Clean Waters rakentaa tilalle vesienkäsittely­
järjestelmän.
Pääkirjoitus
SUOSITAAN SUOMALAISTA
U
UUTISET
4 Amerikannevalla istutetaan jalostettua pajua
5 Vapo toimittaa polttoaineita Nokianvirralle
5 Vapaa-ajalla. Heikki Heiskanen kirmaa poluilla
6 Eteenpäin. Vapo uudisti polttoainetuotteensa
7 Välähdys. Vaskiluodon voima arvostaa joustavuutta
8 Ötökkä. Hyttynen
8 Miten? Näin hoidat kompostia
9 Ahjon äärellä. Ympäristöasiantuntija Laura Sundell
10 Tapaus. Kuiviketurve pitää tallin viihtyisänä
11 Sopimusyrittäjät saivat sähköisen palvelun
11 Pisnesmies Mikko tekee turveurakointia tutuksi
on tämä kansakunta selvinnyt, yksituumaisuuden avulla.
usi hallitus on aloittanut työnsä. Talouden
Ministeri Lauri Tarastin johtaman työryhmän raportti
tervehdyttämisen työkalupakissa on ennustetusti energiapolitiikka.
ympäristölupakäytännön uudistamisesta valmistui keHallitus katsoo, että ”päästöttömän, uuväällä. Tässä lehdessä Tarasti kertoo, miten luvitusta voisi
siutuvan energian käyttöä lisujuvoittaa siten, että kaikki voittavat.
sätään kestävästi niin, että sen
Kävimme myös Röyhynsuon turvesuolla
Suomi selviää
osuus 2020-luvulla nousee yli 50 prosenttiin,
katsastamassa, mitä alueelle rakennetulle
yksituumaisuuden
ja omavaraisuus yli 55 prosenttiin sisältäen
kosteikolle kuuluu. Linnustoasiantuntijan
avulla.
muun muassa turpeen.” Energiaturve kuumukaan projekti on onnistunut. Muuttolinluu siis jatkossakin suomalaiseen energiapalettiin.
nut ovat löytäneet altaan levähdyspaikakseen ja laulujoutBioenergian ja turpeen käytön edistäminen on edullisin
senet ovat asettuneet pesimään, samoin äänekäs nauruloktapa lisätä kotimaisen energian tuotantoa lämmityksessä,
kiyhdyskunta.
sähkön tuotannossa ja liikenteessä. Suosimalla paikallista
Kannattaa myös lukea, kuinka tähtitieteilijä Esko Valta­
tuontienergian sijasta vähennämme ilmastokuormitusta,
oja ruotii kolumnissaan energiavisioita.
saamme Suomeen enemmän työpaikkoja ja euroja sekä
Lämmintä kesää!
parannamme huoltovarmuutta.
Jaakko Silpola
Haasteet ovat mittavia, mutta vaikeammistakin ajoista
vt. päätoimittaja
KOLUMNIT
19 Esko Valtaoja. Energiataannusteita
34 Tulilla. Päätoimittaja Jaakko Silpolan kolumni
MUUT
27 Kipinämikko. Energiajärjestelmämme
kestää vertailun
33 Tase. Syynissä maankäyttömuotojen
vesistökuormitukset
“Suomessa on tehty pitkäjänteistä
energiapolitiikkaa, jossa on huomioitu
kotimaisen bioenergian rooli sekä suomalaisen
energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukyky.” – VTT:n tiimipäällikkö Tiina Koljonen
JULK A ISI JA Vapo Oy, PL 22, 40101 Jyväskylä, Puh. 020 790 4000 Fax 020 790 5601, [email protected], www.vapo.fi
4
PÄ ÄTOIMIT TA JA Ahti Martikainen, Jaakko Silpola (vt)
Metsätalousinsinööri­opiskelijat
istuttivat pajupistokkaita
Amerikannevalla polkuraudan avulla.
K A NNEN KU VA Marja Väänänen
2_ P OLTE _ 2-2015
Hereford-karja laiduntaa Kosken
kartanon perinnemaisemissa. Isäntä
Fredrik von Limburg Stirum luottaa
luomuun.
TOIMITUSKUNTA Jan-Juhani Laitinen, Markus Hassinen, Ari Huunonen, Martti Savolainen,
Jaakko Silpola, Leena Hakulinen (toimituskunnan sihteeri)
TOIMITUS Fondamenta Media Oy, Fredrikinkatu 24 A 3, 00120 Helsinki, puh. 0400 694 595
TOIMITUSPÄ Ä LLIK KÖ Kirsi Poikolainen, [email protected] TOIMITUSSIHTEERI Virpi Melleri ULKOA SU Marko von Konow
PA INO Multiprint Oy, Vantaa TIL AUK SE T JA OSOIT TEENMUUTOK SE T [email protected]
ISSN 2342-3730 (Painettu) ISSN 2342-3749 (Verkkojulkaisu)
2-2015 _ P OLTE _ 3
UUTISET
Nokianvirran Energia
haluaa tuottaa
omistajilleen energiaa
kilpailukykyiseen
hintaan, kertoo
toimitusjohtaja
Jukka Vierimaa.
Vapo toimittaa polttoaineita
Nokianvirran voimalaitokselle
Roosa Jokisuu (vas.),
Jukka Auru ja Aapo
Saarinen tekevät
täydennysistutuksia
Amerikannevalla.
Pajukko haihduttaa turvetuotannon vesiä
Clean Waters
jakaa osaamistaan
vesiensuojelusta.
NELJÄLLÄ VAPON turvetuotantoalueella
on käynnissä kokeilu, jossa kosteikkoihin
on istutettu jalostettua pajua.
– Pajukosteikkojen on tarkoitus varastoida vettä etenkin tulvahuippujen aikaan
ja haihduttaa suurin osan turvetuotannon
kesäaikaisista kuivatusvesistä. Tällöin
myös vesistökuormitusta voidaan saada
pienennettyä huomattavasti, selittää biologi, projektityöntekijä Roosa Jokisuu.
On huomattu, että osa kosteikoille tai
pintavalutuskentille kesäaikaan tulevasta
vedestä haihtuu suoraan. Viime vuonna
käynnistetyssä MOF- eli Minimized water
outflow -projektissa tutkitaan jalostettujen pajujen haihdunnan hyödyntämistä
kosteikkojen vesienkäsittelyssä.
– Rehevä ja elinvoimainen kasvillisuus
vähentää veden määrää aktiivisesti haihduttamalla. Kasvivalinnalla haihtumista
voidaan tehostaa entisestään.
Jalostettuja pajuja on käytetty vesien
puhdistukseen muuallakin, mutta
Vapolla kirkastui ajatus kokeilla niitä
myös turvetuotannon vesienkäsittelyssä.
Luonnonmukaisessa vesienkäsittelyssä
hyödynnetään myös sitä, että kasvillisuus sitoo kiintoaineita ja ravinteita.
Esiselvityksen jälkeen etsittiin käytössä
olevilta tuotantoalueilta neljä koealuett­a,
joista turvetuotanto oli jo päättynyt.
– Näissä kohteissa pystytään kokeilemaan ja mittaamaan vesienkäsittelyä
pajujen avulla, Jokisuu kertoo.
Ensimmäiset haihdutuskosteikot
perustettiin viime kesänä. Kohteet
rakennettiin kuten muutkin kosteikot,
mutta niiden toimintamalli poikkeaa hieman muista. Haihdutusta tehostamaan
valikoituivat Ruotsissa jalostetut nopeakasvuiset energiapajut, joita pystytään
käyttämään biopolttoaineena. Kasvustoa
leikataan 3–5 vuoden välein, jotta kasvuvauhti pysyy nopeana, mikä puolestaan
pitää haihdutuksen tehokkaana.
– Hyötynä on sekin, että saamme turvetuotannosta poistuneita alueita uuteen
käyttöön nopeasti.
Koekohteissa pajun istutukseen käytettiin istutuskonetta. Koska sen käyttö
onnistuu vain tiivispohjaisilla alueilla,
istutuksia pitää täydentää myös käsin.
Toukokuussa Peräseinäjoella olevalle
Amerikannevalle täydennysistutuksiin
saatiin avuksi Seinäjoen ammattikorkeakoulun metsätalousopiskelijoita. He
istuttivat kahden hehtaarin alueelle pistokkaita ja saivat palkkioksi viikonlopun
urakasta täydennystä retkirahastoonsa.
– Viime vuonna Kauhajoen Karhun ampumahiihtäjät olivat meillä istuttamassa.
Koekohteisiin aletaan kesän aikana
johtaa turvetuotannon kuivatusvesiä.
Seuraavien vuosien aikana saadaan
tietoa pajun haihdutuspotentiaalista ja
vaikutuksista vesien kokonaismääriin.
Samalla tarkkaillaan, miten jalostetut
pajut kestävät Suomen talvioloja sekä
sitä, miten hyvin nuoret pajukot maistuvat hirville ja rusakoille.
– Ensimmäiset tulokset saadaan reilun vuoden päästä. Nyt pajujen annetaan
kasvaa rauhassa.
TEKSTI SUSANNA HAANPÄÄ
KUVA PÄIVI KARJALAINEN
Itämeren puolesta
Vapo Clean Waters on tehnyt Itämeri-sitoumuksen, jonka tavoitteena on vähentää
maatalouden ravinnekuormitusta. Clean Waters haluaa jakaa tietotaitoaan
vesiensuojelusta ja on sitoutunut kehittämään uudet konseptit, joilla voidaan
vähentää eläintuotannon ja viljelysmaiden ravinnehuuhtoutumia sisävesiin ja
Itämereen. Kehitteillä on uusi pihattovesien käsittelyjärjestelmä sekä innovatiivinen
suojavyöhykekonsepti vesistön ympärille. Pihattovesiin liittyvä pilottihanke on
käynnistynyt Kosken kartanon tiluksilla, jonne Clean Waters rakentaa valumavesien
käsittelyjärjestelmää ja pajuhaihdutuskenttää. Lue lisää Kosken kartanosta sivulta 30.
4_ P OLTE _ 2-2015
VAPO OY ON SOLMINUT energiaturpeen ja puupolttoaineiden pitkäaikaiset toimitussopimukset
Nokianvirran Energia Oy:n kanssa. Poltto­
aineita tullaan toimittamaan Nokialle parhaillaan rakenteilla olevalle biovoimalaitokselle
kevättalvesta 2016 alkaen. Asiakkaana Nokianvirran Energia Oy on Vapolle uusi, sillä yhtiö
perustettiin vasta vuoden 2014 lopussa. Vapo
on energiaturpeen päätoimittaja ja merkittävä
puupolttoaineiden toimittaja.
– Valitsimme Vapon polttoainetoimittajaksi,
koska yhtiön tarjous polttoaineen määristä
ja laaduista oli hinnaltaan kilpailukykyinen ja
toimitusvarmuus hyvä. Nokianvirran Energian kannalta polttoaineen toimitusvarmuus ja
tuotelaatu on merkittävä tekijä, johon kiinnitimme erityistä huomiota. Nokianvirran Energian
tavoitteena on tuottaa omistajilleen energiaa
kilpailukykyiseen hintaan. Polttoaineneuvotteluissa tulivat myös esille etenkin turpeen osalta
Vapon panostukset ympäristöasioihin, kertoo
Nokianvirran Energia Oy:n toimitusjohtaja Juk­
ka Vierimaa.
Energiaturve ja puupolttoaineet toimitetaan
Nokialle Pirkanmaan ja Satakunnan alueilta.
Polttoaineiden tuotanto- ja toimitusketju työllistää paikallisesti kymmeniä henkilötyövuosia,
kertoo Vapon aluejohtaja Pasi Rantonen.
Nokianvirran biovoimalaitos tuottaa ympäristöystävällistä prosessihöyryä ja kaukolämpöä lähes sataprosenttisesti kotimaisilla
polttoaineilla. Muutos on iso, sillä ennen tehtyjä
ja rakenteilla olevia investointeja Nokialla maakaasun ja öljyn osuus oli lähes sata prosenttia
kaikista polttoaineista.
Nokianvirran Energia Oy on niin sanottu
Mankala-yhtiö, jonka omistavat Leppäkosken
Sähkö (40,3 %), Nokian Renkaat Oyj (32,3 %) ja
Oy SCA Hygiene Products Ab (27,4 %). Osakkaiden väliset yhtiö- ja osakasasiakirjat allekirjoitettiin marraskuussa 2014. Yhtiön tehtävänä on
toimittaa kaukolämpöä Leppäkosken Lämmön
Nokian kaukolämpöverkkoon ja prosessihöyryä
Nokian Renkaiden ja SCA:n tuotantoprosesseihin.
Vapo Polttoaineet -liiketoiminta-alue vastaa
polttoaineiden hankkimisesta ja toimittamisesta
asiakkaille, metsäteollisuuden sivutuotteiden
myymisestä energia-asiakkaille ja teollisuuden
raaka-aineiksi sekä pellettien tuottamisesta.
TEKSTI VAPO_ KUVA LEPPÄKOSKEN SÄHKÖ
Vapaa-ajalla
Kuka
Heikki Heiskanen
---------Työpaikka
Vapo Oy
---------Ammatti
Päällikkö, Polttoaineohjaus
---------Ikä
31
---------Harrastus
Polkumaraton, polkujuoksu
PÄ ÄLLIKKÖ HEIKKI HEISK ANEN KESKIT T Y Y
JUOSTESSA AN MIELUITEN MAISEMIIN.
HEIKKI HEISKASELLE
luonnossa liikkuminen on tapa rentoutua. Hän osallistuu vuosittain polkumaratonille Kolilla tai Nuuksiossa.
Siellä edetään 42 kilometriä pientä
polkua, eikä mittailla asfalttitietä,
kuten maratonilla yleensä.
– Maastossa joutuu keskittymään,
ettei kompastu kiviin ja kantoihin.
Siksi mieli lepää, eivätkä muut asiat
mahdu pyörimään mielessä.
Polkumaratonilla kuluu enemmän
aikaa, noin kolmannes pidempään
kuin normimaratonilla, mutta luonnon helmassa aika menettää merkityksensä.
– Olen juossut myös katumaratoneja, mutta ainakin itselleni ne ovat
helposti suorituskeskeisempiä kuin
maastojuoksut: pitää aina yrittää
parantaa tulosta.
Vaikka maastojuoksu on mielelle
rentouttavaa ja pehmeän alustan
ansiosta jaloille ystävällistä, se on
fyysisesti raskasta: noususummaa
kertyy metsämaastossa reilusti yli
kilometri. Katumaratoneilla nousu on
vain sadan metrin luokkaa.
– Polulla en ajattele juoksemisen
raskautta, sillä keskityn maastoihin ja
maisemiin.
Heiskanen viihtyy luonnossa muutenkin kuin juostessaan. Hän harrastaa retkeilyä ja on vanha partiolainen.
Hän yrittää sisällyttää liikkumisen
arkeen työmatkapyöräillen ja -juosten,
sillä kahden pienen lapsen isällä ei ole
rajattomasti aikaa harjoitteluun.
Maratonin lähestyessä hän kuitenkin treenaa juoksemista 10–20 kilometrin matkoilla kolmesti tai neljästi
viikossa.
TEKSTI SUSANNA CYGNEL
KUVA MARJA VÄÄNÄNEN
2-2015 _ P OLTE _ 5
UUTISET
Timo Orava
arvostaa
valmiutta
reagoida
muutoksiin
nopeasti.
v
Välähdys
Vapolla on
tuotantokauden
lopussa
varastossa kahden
lämmityskauden
kysyntää vastaava
määrä turvetta.
Eteenpäin
Toimitusvarmuutta monipuolisemmin
VAPO INVESTOI TOIMITUSVARMUUTEEN JA VA STA A POLT TOAINE A SIAKK AIDEN
TARPEISIIN MONIPUOLISTAMALL A PALVELUTAR JONTA ANSA.
VAPON TAVOITTEENA on olla toimitusvarmin, vastuullisin ja osaavin paikallisia polttoaineita tarjoava ja näitä
lämpöratkaisuissaan hyödyntävä yritys
– maailman paras osaaja lähienergian
arvoketjussa.
Vaikka Vapo on
kotimaisten kiinteiden
Asiakkaiden tarpeet
polttoaineiden eli turpeen,
ovat erilaisia.
pelletin ja puun toimitusVapo tarjoaa nyt
varmin
yhtiö ennestäänentistä kattavamman
kin, toimitusvarmuuteen
valikoiman erilaisia
on nyt investoitu entistä
turveratkaisuja.
enemmän. Vapo tuottaa
jatkossa turvetta siten,
että tuotantokauden lopussa varastossa
on kahden lämmityskauden kysyntää
vastaava määrä. Kyseessä on kymmenien miljoonien eurojen satsaus sitoutuneeseen pääomaan.
– Olemme näin käytännössä immuuneja sään aiheuttamille tuotannon
notkahduksille toisin kuin esimerkiksi
vuonna 2012, operatiivinen johtaja Jyrki
Vainionpää kertoo.
6_ P OLTE _ 2-2015
– Varastoa kasvattamalla pystymme
tarjoamaan töitä paikallisille urakoitsijoille myös tänä kesänä. Jos emme
nyt olisi tehneet strategista päätöstä
investoida toimitusvarmuuteen, olisivat
edessä rajummat tuotannon leikkaukset,
hän sanoo.
Vapo toimii Suomen jokaisessa
maakunnassa ja on usein paikallisesti
merkittävä työllistäjä.
– Vertaisin tilannetta vuoteen 2011,
jolloin teimme hieman vastaavan
strategisen päätöksen. Taseemme oli
silloin heikko ja leikkasimme konsernin
investoinnit puoleen. Lisäsimme silti
investointejamme vastuullisuuteen eli
turpeen vesienkäsittelyyn merkittävästi.
Vapon tavoitteena on olla toimitusvarmin paitsi nykyhetkessä, myös
pitemmällä aikavälillä vuosikymmenten
päähän.
– Pystymme vastaamaan äkillisiin
kysyntäpiikkeihin logistisen osaamisemme ansiosta. Meillä on nyt myös paras
kyky solmia monivuotisia polttoaine-
sopimuksia, jotka perustuvat maantieteellisesti kattavimpaan pellettitehdas-,
turvetuotanto-, energiapuunhankinta- ja
logistiikkaverkostoon. Pitkän aikavälin
toimitusvarmuus perustuu reserveihin
ja valmisteluosaamiseen, Vainionpää
sanoo.
Polttoaineiden saatavuus vaikuttaa
suoraan myös lämpöratkaisujen toimitusvarmuuteen.
– Pyrimme siihen, että nimenomaan
kotimaisilla polttoaineilla tuotetun energian käytettävyys on korkea joka hetki
koko sopimuskauden ajan.
ASIAKK AIDEN TARPEET ovat erilaisia.
Toiset tuottavat sähköä, toiset lämpöä ja
toiset molempia. Kattilat ovat erilaisia ja
niihin sopii erilainen polttoaine. Paikallinen polttoainetarjonta tai mahdollisuus
käyttää varapolttoaineena vaikkapa
fossiilisia polttoaineita vaikuttaa siihen,
millä tavalla asiakas haluaa polttoaineensa ostaa.
Vapo tarjoaakin nyt entistä kattavam-
man valikoiman erilaisia turveratkaisuja. Esimerkiksi täysin toimitusvarma,
hyvissä ajoin ennen tuotantokauden
alkua tilattava Takuuvarmaturve sopii asiakkaalle, joka haluaa poistaa
tuotanto-olosuhteisiin liittyvän riskin
itseltään kokonaan. Tutulla Perusturpeella voidaan kattaa suuri peruskuorma, ja
sitä voidaan käyttää yhdessä tai erikseen
Takuuvarmaturpeen kanssa ja täydentää
tarvittaessa Lisäturpeella. Lauhdeturpeen
hinta taas riippuu tällä turpeella tuotetun
sähkön hinnasta. Yhdessä asiakkaiden
kanssa kehitetään Monipolttoaineratkaisuja, joissa turve voi olla pääpolttoaine
tai vain osa ratkaisua. Polttoaineiden
ominaisuuksia voidaan myös optimoida
asiakkaan toiveiden mukaan. Pesuriturve
on tästä tuorein esimerkki.
– Emme keksineet näitä ratkaisuja
itse, vaan ne ovat vastaus asiakkaidemme ilmaisemiin tarpeisiin. Uudistus ei
myöskään ole valmis, vaan kehitämme ratkaisuja mielellämme edelleen
yhdessä asiakkaiden kanssa, Vainionpää
sanoo.
– Totta kai on myös asiakkaita, jotka
ovat kommentoineet haluavansa jatkaa
vanhalla tutulla mallilla, ja se tietenkin
käy. Asiakkaamme ovat kokeneita ja
tietävät kyllä, mitä tarvitsevat. Meidän
tehtävämme on kuunnella ja joustaa
tarvittaessa, hän sanoo.
Tuotantoyrityksen logiikalla olisi
yksinkertaisempaa tarjota yhtä ja samaa
turvetta kaikille. Asiakaslupauksillaan
Vapo kuitenkin siirtyy askeleen palveluntuottajan suuntaan.
– Polttoaineella itsessään ei ole
asiakkaalle arvoa, vaan varmuudella
siitä, että se on oikeanlaista ja saatavilla
oikealla hetkellä sekä tänään, huomenna
että vuosienkin päästä.
TEKSTI KATARIINA KRABBE
KUVA PEATMAX OY
PALVELU PEL A A
askiluodon Voima
Oy:n Seinäjoen voimalaitos on lämmön
ja sähkön yhteistuotantovoimalaitos,
joka käyttää raaka-aineinaan turvetta ja biopolttoainetta. Viime vuonna
se tuotti 390 gigawattituntia sähköä
ja 353 gigawattituntia kaukolämpöä.
Vapo on toimittanut energiaturvetta Seinäjoen voimalaitokselle jo 26
vuoden ajan. Ensimmäinen turpeen
toimitussopimus tehtiin 1980–90-lukujen vaihteessa, ja siitä pitäen sopimus on ollut yhtäjaksoisesti voimassa.
Sopimusta on vain päivitetty silloin
tällöin, kun tarvetta on ilmennyt.
Hankintapäällikkö Timo Orava suhtautuukin Vapon uusiin asiakaslupauk­
siin ja tuotelanseerauksiin tyynesti.
– Vapo täyttää markkinalupauksensa jo nyt niin mallikkaasti, että
mitään ihmeellisiä odotuksia meillä
ei ole. Pitkä asiakassuhteemme perustuu normaaleihin kahdenvälisiin
sopimuksiin, ja odotamme kaiken
jatkuvan niin kuin ennenkin.
VASKILUODON VOIMA ei ole riippuvainen Vaposta raaka-aineen toimittajana, mutta ison toimijan joustavuus
ja pelivara erilaisissa tilanteissa on
omaa luokkaansa. Jokapäiväinen
toimitusvarmuus ja valmius reagoida
muutoksiin nopeasti on Vaskiluodon
Voimalle tärkeintä.
– Meille tulee Vapolta keskimäärin
kymmenen kuormaa turvetta vuorokaudessa. Vapon ympärivuorokautisen päivystyksen ansiosta muutoksia
voidaan tehdä nopeastikin. Vapo
ei hätkähdä, vaikka tarvitsisimme
yhtäkkiä 15 kuormaa lisää.
Timo Orava näkee joustavuuden
hyvän asiakassuhteen salaisuudeksi.
– Toimituksia on sopeutettu myös
heikon markkinatilanteen aikana.
Tuottamamme kaukolämpö menee
kaupaksi Seinäjoen kaupungille, mutta
jos sähköntuotanto jää heikon kysynnän vuoksi pois, polttoaineen tarpeemme laskee kolmanneksella, hän kertoo.
Yhteistyö sekä hallinnon että
ajojärjestelyjen osalta sujuu luottamuksellisessa kumppanuushengessä.
Yhteydessä ollaan henkilökohtaisesti
lähes päivittäin, palautetta annetaan
puolin ja toisin heti tuoreeltaan ja
suoraan, ja mahdolliset ongelmatilanteet ratkotaan yhdessä.
– Palvelu pelaa, joten en muuttaisi
tällä hetkellä mitään, Orava painottaa.
SEINÄJOEN VOIMALAITOS toimii kotimaisella tai tarkemmin paikallisella
polttoaineella. Energiaturpeen lisäksi
polttoaineena käytetään muun muassa
metsähaketta, sahateollisuuden
sivutuotteita sekä peltobioenergiaa,
esimerkiksi ruokohelpeä. Energiaturve ja biopolttoaineet hankitaan 20–70
kilometrin päästä voimalaitoksesta.
Paikallisen kotimaisuuden lisäksi
ympäristöasiat ovat Vaskiluodon
Voimalle tärkeitä. Yhtiön ympäristöjärjestelmät noudattavat SFS-EN ISO
14001 -standardia, jonka tavoitteena
on toiminnan jatkuva kehittäminen
ja parantaminen.
– Meille on myös erittäin tärkeää,
että käyttämämme turve tuotetaan
vastuullisesti ja ympäristön kannalta
kestävästi. Vapo on myös tältä kantilta luotettava kumppani, Orava sanoo.
– Turpeen asema energiantuotannossa on murroksessa, mutta oletamme uuden hallituksen vahvistavan
turvealan edellytyksiä ja sen säilymistä maakuntien työllistäjänä. Tulemme
käyttämään turvetta jatkossakin Seinäjoella sekä entistä enemmän myös
Vaasan voimalassamme.
TEKSTI KATARIINA KRABBE
KUVA PÄIVI KARJALAINEN
2-2015 _ P OLTE _ 7
Ötökkä
Ahjon äärellä
Kotikontujen tarkkailija
UUTISET
Hyttynen haistaa uhrinsa
50 metrin päästä.
Verenhimoinen
vampyyri
Millaisia ponnistuksia matkan varrella
on ollut?
Erityisen tyytyväisiä voimme olla siitä, että
kaikilla alueen soilla on nyt käytössä parhaan saatavilla olevan teknologian (BAT)
mukainen vesienkäsittelyjärjestelmä. Se on
ollut valtava työ ja osallistuin sen loppuvaiheeseen. Nyt pystymme puhdistamaan
kaikki turvetuotannon vedet mahdollisimman hyvin.
TEKSTI SUSANNA CYGNEL_ KUVA JUSSI MURTOSAARI
Miten?
1
Laita tyhjän kompostorin
pohjalle reilu kerros
kuiviketta. Kuivikeaine
on hyvä siirtää säkistä
kannelliseen astiaan,
jotta se pysyy kuivana.
8_ P OLTE _ 2-2015
Mikä sai sinut tulemaan Vapoon?
Olen koulutukseltani kemiantekniikan
diplomi-insinööri ja erikoistunut vesihuoltoon. Ehdin työskennellä kahdeksan vuotta
jätevesien parissa, kun tuli kaipuu kotiseudulle. Ilahduin saadessani paikan Vapon
Seinäjoen toimistolta vähän yli vuosi sitten,
vaikka turvetuotanto olikin minulle aluksi
aika tuntematon alue.
Mitä kaikkea työtehtäviisi kuuluu?
Pohjanmaan alueen ympäristöasiantuntijana vastaan turvetuotantoalueiden
ympäristövelvoitteiden toteutumisesta. Ne
liittyvät ympäristölupiin, Vapon omavalvontaan sekä sidosryhmäyhteistyöhön. Lisäksi
osallistun lupien hakuprosesseihin.
HYTTYSNA ARA AT ovat piinaavia verenimijöitä,
jotka ryystävät ihmisistä ja eläimistä elämän
eliksiiriä hedelmöittyneiden muniensa ravinnoksi. Omaksi ruuakseen äiti-itikka juo sievästi
kukkien mettä.
Tämän kesän inisijäparvi on saanut alkunsa
viime kesänä, jolloin naaras muni satoja munia
suon silmään tai seisovavetiseen ojaan. Munat
talvehtivat ja kuoriutuvat kiemurteleviksi toukiksi vasta nyt. Ennen varsinaista hyttysvaihetta
ne vielä kehittyvät koteloissaan pari viikkoa.
Koirashyttysen kunniaksi mainittakoon, että
se ei kiusaa muita eläimiä pistämällä. Sen lyhyt
mutta onnellinen elämä sisältää kaksi tapahtumaa: mesiaterian kukassa ja parittelun.
KOMPOSTOIDA AN
POHJANMA AN ALUEEN YMPÄRISTÖA SIANTUNTIJAN L AUR A SUNDELLIN
PÄIVÄT KULU VAT PÄ ÄOSIN YMPÄRISTÖLU VAN VELVOIT TEIDEN PARISSA.
Kompostoreita on hyvä olla
kaksi, joista toinen on
jälkikompostointia varten.
Tyhjennä keittiöjätekompostori
säännöllisesti ja siirrä vielä
raaka kompostimassa toiseen
kompostoriin kypsymään.
2
Täytä kompostoria kuten
täytekakkua, reilu kerros
hajoavaa biojätettä,
reilu kerros kuiviketta.
Jatkuva täyttäminen
on tärkeää. Näin
pieneliöillä on ravintoa
ja kompostoituminen pysyy
käynnissä.
4
3
Millainen on yksikkönne Pohjanmaalla?
Meitä on Pohjanmaan alueorganisaatiossa
27 henkilöä. Tämä on tiivis porukka, ja ihmiset ovat tulleet minulle läheisiksi. Vaikka
roolini on itsenäinen, tämä on tiimityötä. On
tärkeää, että on hyvä verkosto ympärillä.
Meillä käy aika paljon vieraita: viranomaisia ja etenkin syksyisin myös koululaisia. Ennen tuotannon aloittamista toimistolla on hiljaista, kun jokainen reissaa
tahollaan, jotta suunnitelmat saadaan
ajoissa valmiiksi.
Vietätkö vapaa-aikasi ulkoilmassa vai
saatko tarpoa maastossa tarpeeksi
työajalla?
Vapaa-aika kuluu pitkälti perheen kanssa
touhuillessa. Perheeseen kuuluu miehen
lisäksi 6-vuotias poika ja 3-vuotias tytär.
Lisäksi harrastan pilatesta, lenkkeilyä,
pianonsoittoa ja tykkään puutarhatöistä.
TEKSTI SARI ALHAVA _ KUVA PÄIVI KARJALAINEN
Kypsä komposti käy lähes
kaikille kasveille
maanparannusaineeksi.
5
Komposti on kypsää,
kun sen lämpötila on
laskenut 15–20 asteeseen.
Valmis komposti tuoksuu
mullalta ja on väriltään
tummanruskeaa. Pieni määrä
hajoamatonta jätettä ei
haittaa käyttöä.
Lähde:
Puutarha-asiantuntija
Mari Kaartokallio / Kekkilä
2-2015 _ P OLTE _ 9
UUTISET
t
alliyrittäjä ja ravivalmentaja Kaisa
Toivonen valmentaa ravihevosia Vermon raviradalla Espoossa ja omalla
kotitallillaan Kirkkonummen
Abramsbyssä. Hänellä on monen
vuoden kokemus erilaisista kuivikkeista kuten
turpeesta, sahanpurusta ja olkipelletistä.
Toivosen kotitallilla on säilytystilan puutteen
takia ainakin toistaiseksi käytössä olkipelletti,
mutta Vermossa karsinat kuivitetaan turpeella.
– Turve on hygieenistä, eikä se kastuessakaan homehdu kuten esimerkiksi olkipelletti.
Siinä on myös todella hyvä imukyky.
Kuivikkeiden tärkein tehtävä on pitää karsina kuivana ja samalla tallin sisäilma puhtaana
virtsasta haihtuvasta ammoniakista. Vermon
ratatallilla hevosilla on rajalliset tarhatilat
ja ne joutuvat olemaan paljon sisällä, minkä
takia on erityisen tärkeää, että karsinat ovat
siistejä ja ilma pysyy hyvänä. Karsinat siivotaan kunnolla heti aamusta, ja illalla putsataan vielä isoimmat liat pinnasta pois, jotta
hevoset jäävät yöksi siistiin karsinaan.
– Hengitystieongelmat ovat nykyään tosi
yleisiä ja yritämme kiinnittää huomiota niiden
ennaltaehkäisyyn. Kaikki lähtee arkisesta
puhtaanapidosta.
Sen lisäksi, että karsinat siivotaan huolellisesti, turpeen määrässä ei Toivosen mielestä
pidä säästellä.
– Kuiviketta täytyy käyttää reilusti, jotta
karsina ei mene ympäriinsä märäksi ja ammoniakki ala haista. On ihan sama mitä kuiviket-
ta karsinan pohjalla on, jos sitä on liian vähän.
Turpeen sekaan ei saa myöskään sotkea
syömätöntä heinää tai mitään muutakaan ylimääräistä, sillä se heikentää heti kuivikkeen
imukykyä. Hyvä turve on Toivosen mielestä
raikkaan tuoksuista ja kuivaa eikä siinä ole
isoja hakoja, jotka hankaloittavat karsinan
siivoamista talikolla.
Likainen turve kuljetetaan tallin yhteislantalaan, josta se jatkaa matkaansa edelleen
hyötykäyttöön.
– Kuivitus ja lannan poisvienti ovat tallin
isoimmat kulut ruokinnan lisäksi. Siksi
karsinoita siivotessa täytyykin pitää huolta
siitä, ettei jätösten mukana lähde puhdasta
kuiviketta eikä lantala täyty turhaan.
TEKSTI MIINA POIKOLAINEN_ KUVA MARJA VÄÄNÄNEN
Kotitallilla
Kaisa Toivosen
hevosilla on
hyvää tilaa
ulkoilla.
Tapaus
Hevonen on
sen arvoinen
TALLIYRIT TÄ JÄ TIE TÄ Ä, E T TEI
K ARSINOIDEN KUIVITUK SESSA
K ANNATA SÄ Ä STELL Ä. TURVE
PITÄ Ä TALLI-ILMAN PUHTA ANA.
Koko kansan turvemies
PISNESMIES MIKON EDESOT TAMUK SIA VOI SEUR ATA MT V:N
NE T TISAR JA SSA KESÄ- JA HEINÄKUUN A JAN.
Loppu paperinpyöritykselle
VAPO ON LIITTYNYT Suomen Tilaajavastuu Oy:n
ylläpitämään Luotettava kumppani -ohjelmaan.
Tämä tarkoittaa, että palvelun tuottaja varmistaa Vapon puolesta, että sopimuskumppani
täyttää yhteiskunnalliset velvollisuutensa.
− Tilaajavastuulain mukaan tilaajan on alihankintapalveluita hankkiessaan varmistettava,
että sopimuskumppani täyttää kaikki lakisääteiset velvollisuutensa. Verot ja työeläkemaksut on
maksettava ja työehtosopimuksia on noudatettava, sanoo Vapon tilaus- ja toimitusketjun
johtaja Juha Koskiniemi.
Tähän saakka valvonta on perustunut pitkälti
asiakirjojen tarkistamiseen sopimusta solmittaessa. Yrittäjät ovat toimittaneet tarvittavat
asiakirjat paperiversioina. Ne on skannattu
ja tallennettu Vapon järjestelmään, mistä on
aiheutunut hirvittävä määrä työtä. Nyt Suomen
Tilaajavastuu Oy hoitaa tämän.
− Vuoden 2015 alusta emme ole enää ottaneet
vastaan paperisia dokumentteja. Niistä ja niiden
skannauksesta olemme nyt päässeet eroon.
Säästämme työaikaa. Myös alihankkijoinamme
toimivat yrittäjät ovat omaksuneet palvelun
hyvin ja huomanneet siitä saatavat hyödyt, Koskiniemi toteaa.
Alihankkija liittyy Suomen Tilaajavastuun
ylläpitämään palveluun allekirjoittamalla
valtakirjan, jolla palvelun tuottaja saa oikeuden
hakea tiettyjä tietoja yrityksestä ja ylläpitää niitä
palvelussaan. Noin puolet tarvittavista tiedoista,
kuten verotiedot, ovat valmiiksi julkisia.
− Palvelu maksaa yrittäjälle sata euroa
vuodessa, millä hinnalla palveluntuottaja hakee
tarvittavat tiedot. Jotkin tiedot, kuten esimerkiksi vastuuvakuutuksia koskevat tiedot, yrittäjän
tulee toimittaa palvelulle itse. Tämän jälkeen
palvelu ylläpitää niitä automaattisesti, Koskiniemi kertoo.
Uusi käytäntö koskee kaikkia Vapon yli 400:ää
sopimusyrittäjää. Eniten heitä työskentelee
turvetuotannossa, kuormauksessa ja kuljetuksissa. Heitä toimii myös turvetuotannon
valmistelussa, puuenergian korjuupalveluissa,
haketuksessa ja toimituksissa sekä voimalaitosten ja tehtaiden konepalveluissa.
− Jatkossa palveluun liittynyt yrittäjä voi osoittaa kaikille urakanantajille, että hänen asiansa
ovat kunnossa ja ettei erillisiä todistuksia tarvitse toimittaa. Useilla toimialoilla on jo itsestään
selvää, että vain palvelussa mukana oleva yritys
pääsee osallistumaan tarjouskilpailuun.
TEKSTI MATTI VALLI
10_ P OLTE _ 2-2015
SUOMALAISET PÄ ÄSIVÄT tutustumaan
janakkalalaiseen turveurakoitsijaan
Mikko Ylöstaloon, kun hän etsi itselleen
kumppania Maajussille morsian -ohjelmassa. Sarja päättyi kesäkuun alussa,
mutta Mikon tarina jatkuu. Katsojat
tykästyivät mutkattomaan maajussiin
niin paljon, että MTV päätti tehdä miehen
työstä ja elämästä oman nettisarjan
nimeltä Pisnesmies Mikko. Kanavalla
uskotaan, että sarja kiinnostaa paitsi
Maajussien faneja, myös kaikkia yrittäjyydestä kiinnostuneita. Mikko Ylöstalo
on energinen mies, jolla on koko ajan
monta rautaa tulessa.
– Aluksi ajatus tuntui koomiselta. Onhan tämä ensimmäinen kerta, kun tällaisesta tyypistä tehdään tv-sarjaa. Mutta
toisaalta ovathan kaikki koneyrittäjät ja
varsinkin turveurakoitsijat aikamoisia
persoonia. Turveurakoitsija ei nöyristele
vaan sanoo suoraan miten asiat ovat,
Ylöstalo pohtii.
Nettisarjassa kuljetaan yrittäjän
mukana töissä ja vapaa-ajan harrastuksissa. Bisneksiin kuuluu turveurakoinnin
lisäksi verkonrakennusta, maanrakennusta sekä tehdas- ja kiinteistöhuoltoa.
Kotitilaan kuuluu 125 hehtaaria peltoa ja
navetassa asustaa 50 emolehmää.
Vapaa-ajallaan Ylöstalo on kiinnostu-
nut moottoriurheilusta ja toimii driftingautoluokassa ajavan Juha Rintasen
tallipäällikkönä. Toiminnan tueksi on
perustettu oma yritys, RRK Motorsport
Europe, joka tuo maahan kilparenkaita ja
kilpa-auton varaosia. Myös ensimmäinen
kontillinen paksurenkaisia Fatbike-pyöriä
on matkalla Kiinasta Suomeen. Kotitilan
tallista löytyy oma Harley Davidson.
Ylöstalolla on selkeä käsitys siitä,
miten yrittäjä pärjää.
– Kaikki on mahdollista tässä maailmassa, jos tekee ahkerasti töitä. Itse
aloitin siten, että ostin 13 000 eurolla
Fiatin ja lähdin Okssuolle nostamaan
turvetta. Yrittäjä tarvitsee rohkeutta ja
riskinottokykyä, mutta ennen kaikkea
ahkeraa työntekoa.
– Ja kaikkia sinkkuja turveyrittäjiä
kannustan hakemaan Maajussit-ohjelmaan. Elämä saattaa muuttua. Juuri
sellaista luovaa hulluutta tarvitaan sekä
yrittämisessä että elämässä.
Pisnesmies Mikko alkoi kesäkuun
alussa ja uudet jaksot ovat nähtävissä
maanantaisin ja perjantaisin osoitteessa
www.katsomo.fi. Kymmenen minuutin
pituisia jaksoja tehdään kaikkiaan 16
kappaletta.
TEKSTI VIRPI MELLERI
KUVA MARJA VÄÄNÄNEN
2-2015 _ P OLTE _ 11
SU U R ISSA SA A PPA ISSA
LISÄÄ
VAUHTIA
LUVILLE
AIKA ON KYPSÄ YMPÄRISTÖLUPAMENETTELYJEN REIPPAASEEN
SUJUVOITTAMISEEN, SANOO ASIAA SELVITTÄNEEN TYÖRYHMÄN
PUHEENJOHTAJA, MINISTERI LAURI TARASTI. HÄN ODOTTAA
TUOREEN HALLITUKSEN TARTTUVAN RIVAKASTI TOIMEEN.
TEKSTI KIRSI POIKOLAINEN_ KUVAT MARJA VÄÄNÄNEN
12_ P OLTE _ 2-2015
2-2015 _ P OLTE _ 13
SU U R ISSA SA A PPA ISSA
auri Tarasti on valinnut haastattelupaikaksi Musiikkitalon kahvion,
minne hän saapuu ryhdikkäänä ja
hyväntuulisena. Paikan valintaan
on syynsä. Tarasti vetää Sibeliuksen
150-vuotisjuhlavuoden valtakunnallisia valmisteluja ja Musiikkitalolle on
helppo sopia muitakin tapaamisia.
Tarasti tunnetaan parhaiten
virkamiehenä par excellence – sitoutumattomalle juristille on uskottu peräti 17
selvityksen tekeminen. Kun valtakunnassa
on ongelma, johon tarvitaan puolueetonta ja
käytännönläheistä ratkaisua, kutsutaan Tarasti
apuun. Tarasti laskee kirjoittaneensa Suomen lakiin suoraan yli tuhat pykälää. Suurimman osan selvitystyöstä hän
on tehnyt virkatyönsä ohella eri ministeriöille, mutta töitä
riittää eläkeläisellekin.
Vaalirahoituskohun selvittämistä hän kuitenkin kuvaa
uransa vaikeimmaksi selvitykseksi.
Mutta nyt on keskustelun aiheena ympäristömenettelyjen sujuvoittamista selvittäneen arviointiryhmän työ.
Tarastin johdolla maaliskuussa valmistuneessa selvityksessä esitetään peräti 19 toimenpidettä, joilla ympäristömenettelyjä voitaisiin sujuvoittaa. Pikavauhdilla työnsä tehneen työryhmän ehdotuksia
on odotettu teollisuuden ja energia-alan
piirissä kovasti, koska lupien saaminen
uusille investoinneille kestää nykyisellään kohtuuttoman kauan.
Ympäristömenettelyillä tarkoitetaan lupamenettelyjä, joita tarvitaan
hankkeisiin, joilla voi olla vaikutuksia ympäristöön. Pienemmissä
hankkeissa riittää ympäristölupa,
isommissa hankkeissa tarvitaan
lisäksi ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA), johon liittyy selvityksiä,
asianosaisten kuulemista ja lausuntoja.
YVA:n piiriin kuuluvat hankkeet voivat olla
esimerkiksi moottoriteitä, voimalaitoksia tai tuuli­
voimapuistoja. Turvetuotannossa YVA vaaditaan, kun
tuotantoala on yli 150 hehtaaria. YVA-menettelyn tulokset
otetaan huomioon ympäristölupaa myönnettäessä. Luvan
myöntämisen jälkeen vuorossa voi olla valituksia, ensin
hallinto-oikeuteen ja sen jälkeen korkeimpaan hallintooikeuteen. Kaikkine vaiheineen luvan saaminen voi kestää
vuosia, mikä on iso ongelma, sillä aika saattaa ajaa hankkeen ohi. Sijoittajilta voi odotellessa loppua maltti tai rahat
ja suunnitellut investoinnit jäävät toteuttamatta.
Esimerkiksi Vapon kokemus turvetuotantoalueiden
lupakäytännöistä on, että turvetuotantoalueen hankkimisesta sen käyttöönottoon saattaa mennä jopa 15–20 vuotta.
Teollisuus on puolestaan arvioinut, että investointihankkeita on tällä hetkellä jäissä 4–5 miljardin arvosta lupamenettelyn hitauden vuoksi. Eli niin sanotusti suma seisoo.
Samaan aikaan maahan kaivattaisiin kipeästi kasvua ja
uusia työpaikkoja.
Tarasti suhtautuu viimeksi mainittuun lukuun hiukan
varauksella.
− Se, että hankkeet odottavat lupia, ei sinänsä ole tavatonta. Eihän niitä ilman lupiakaan voida toteuttaa, hän
heittää.
− Ympäristömenettelyt ovat kuitenkin ehdottomasti
liian hitaita. Syy on siinä, että hankkeisiin tarvitaan useita
lupia kuten ympäristölupa, rakennuslupa, maankäyttölupa, usein kemikaalilupia ja niin edelleen. Kaavoitus kestää
usein pitkään. Kun kukin asia käsitellään erikseen, prosessi kestää nykyisellään aivan liian kauan.
− Hanke voi joutua käsiteltäväksi kunnan eri viranomaistahoilla 13 kertaa ja kansalaisilla voi olla tilaisuus
lausua siitä 8 kertaa. Tätä ei kukaan voi pitää järkevänä,
vaan jotakin on tehtävä, Tarasti painottaa.
− Hallituksen tulisi nyt tarttua toimeen ja ryhtyä toteuttamaan työryhmämme esityksiä. Hallinnossa olisi aika
siirtyä nykypäivään. Elämä on muuttunut reaaliaikaiseksi,
mutta viranomaisten toimintatavat laahaavat jäljessä.
Kun lupajono
seisoo, aika
saattaa ajaa
hankkeen ohi.
VALTAKUNNAN VIRALLISELLA selvitysmiehellä on muitakin
puolia, sillä hän on innokas urheilumies ja musiikin ystävä.
Nuoruudessaan hän kilpaili juoksijana SM-tasolla. Urheilun
saraltakin on setvittävää riittänyt, sillä hän oli puheenjohtaja Lahden doping-skandaalia ruotineessa työryhmässä.
VAPON LUPA SUMA SEISOO
– Hallinnossa olisi aika
siirtyä nykypäivään.
Elämä on muuttunut
reaaliaikaiseksi, mutta
viranomaisten toimintatavat
laahaavat jäljessä, Lauri
Tarasti sanoo.
14_ P OLTE _ 2-2015
VAPOLLA ON PARHAILLA AN vireillä 80 lupahakemusta, joihin sisältyy uutta
tuotantopinta-alaa. Uutta tuotantopinta-alaa hakemuksissa on noin 5 900
hehtaaria eli kyseessä on iso alue.
− Luvituksen hitauden vuoksi turvetuotantoala supistuu vuosittain yli
2 000 hehtaarilla, kertoo Vapon resurssijohtaja Päivi Peronius.
Turvetuotantoalueen hankkiminen ja käyttöönotto luvitus mukaan lukien
vie nykymenettelyn mukaisesti jopa 15−20 vuotta. Maan hankkimiseen
ja lupahakemuksen laatimiseen luontoarvoselvityksineen kuluu viitisen
vuotta. Lupahakemuksen käsittely aluehallintovirastossa kestää yhdestä
kolmeen vuotta. Käytännössä päätöksistä valitetaan nykyisin lähes aina.
Valituksia käsitellään Vaasan hallinto-oikeudessa keskimäärin puolitoista
vuotta ja sen jälkeen korkeimmassa hallinto-oikeudessa yhtä kauan.
− Lupien käsittelyä on ehdottomasti nopeutettava ja sujuvoitettava,
Peronius sanoo.
Hänen mukaansa toukokuun alussa poistunut toistaiseksi voimassa
olevien lupien tarkistusmenettely oli tervetullut helpotus.
Yhtenä parannuksena Vapossa toivottaisiin, että siirtyminen sähköiseen
lupahakemukseen tapahtuisi mahdollisimman nopeasti.
− Parhaimmillaan sähköisen menettelyn etuna olisi, että hakijalla olisi
mahdollisuus saada jo lupahankkeen alkumetreillä tieto selvitysten kattavuudesta, eikä täydennyspyyntöjen odotteluun kuluisi aikaa. Sähköinen
menettely mahdollistaisi myös lupahakemuksen käsittelyajan seurannan
nykyistä paremmin.
SUOMESSA YMPÄRISTÖLUPAMENETTELYN piiriin kuuluu
vuosittain noin 15 000 hanketta. Aiemmin näitä oli tuhan2-2015 _ P OLTE _ 15
SU U R ISSA SA A PPA ISSA
”Ei ole järkevää, että hanke voi
joutua käsiteltäväksi kunnan eri
viranomaistahoilla 13 kertaa.”
sia enemmän, mutta vuodenvaihteessa pienet eläinsuojat
poistettiin menettelyn piiristä. YVA-menettelyä vaativia
isompia hankkeita on vuosittain noin 50.
Ympäristöluvan viranomaiskäsittelyyn kuluu keskimäärin 5,5 kuukautta, mutta koko prosessiin lausuntoineen ja
kuulemisineen menee 16 kuukautta.
Ruotsia on esitetty Suomelle mallimaaksi, koska siellä
ympäristölupia tarvitaan vain 5 000 hankkeeseen vuosittain.
− Tosiasiassa Ruotsissa pitää tehdä ilmoitus yhtä monesta hankkeesta kuin Suomessakin. Ilmoitusten jälkeen
viranomaiset tekevät päätöksen, jota seuraa samanlainen
valitusmahdollisuus kuin Suomessakin. Lopputulos on
kutakuinkin sama, vain järjestys on erilainen.
Tarastin mukaan Hollanti on todellinen mallimaa
ympäristölupa-asioissa.
− Siellä pyritään niin sanottuun yhden luukun periaatteeseen, johon toivoisin meilläkin päästävän. Kaikki
tarvittavat luvat haetaan yhdestä pisteestä.
Tarastin työryhmän ehdotuksista tärkein onkin hänen
mielestään ehdotus ennakkoneuvottelumenettelystä. Se
voitaisiin toteuttaa nopeastikin viranomaisten keskinäisellä yhteistyöllä. YVA-menettelyn alaisia hankkeita
koskevissa ennakkoneuvotteluissa käsiteltäisiin hakemuksen sisältövaatimuksia, tarvittavia selvityksiä, lausuntoja,
kuulemisia, viranomaisten aikatauluja ja muita käytännön
kysymyksiä. Näin hakijalle ja viranomaisille muodostuisi heti alussa yhteinen kokonaiskuva vaadittavista
selvityksistä ja lupamenettelyn aikatauluista. Hakijaa ei
kuormitettaisi hidastavilla lisäselvityspyynnöillä useassa
vaiheessa, kuten nyt on laita.
Ehdotuksen mukainen pilottihankekin on jo toteutettu
ilman, että tarvittiin lainsäädännön muutoksia. Metsä
Groupin Äänekosken biotuotetehtaassa noudatettiin
kuvattua menettelyä ja lupamenettelyyn kulunut aika
puolittui tavanomaisesta.
Työryhmän ehdottamaa ennakkoneuvottelumenettelyä
onkin yleisesti pidetty hyvänä eikä sitä ole kukaan noussut
vastustamaan.
− Ennakkomenettelyssä kukaan ei joudu kärsimään
nykytilanteeseen verrattuna.
TARASTI ARVELEE, ETTÄ HÄNET pyydetään niin usein
vetämään työryhmiä, koska tuloksena on toteuttamiskelpoisia ehdotuksia, joihin ei liity poliittista tai ideologista
väritystä. Hänen yksi lempisanontansa onkin: ”Paras on
hyvän vihollinen”. Eli jos tavoitellaan täydellistä tulosta, ei
välttämättä saavuteta mitään. Tarastin lähestymistavassa
pyritään etsimään ratkaisuja, jotka on mahdollista toteuttaa myös käytännössä.
Hän kertoo, että työryhmässä pohdittiin jopa kuulemisia
aiheuttavan naapuruussuhdelain poistamista.
− Tulimme siihen tulokseen, että jos naapurit eivät pääse vaikuttamaan asioihin prosessin aikana, seurauksena
16_ P OLTE _ 2-2015
on valitusten lisääntyminen. Asioiden setviminen jälkikäteen on vielä hankalampaa ja hitaampaa kuin etukäteen.
Menettelyn yksinkertaistaminen toisesta päästä ei saa
aiheuttaa ruuhkaa toisessa päässä. Se olisi hölmöläisten
hommaa, Tarasti tuumaa.
Toinen työryhmän keskeinen ehdotus on siirtyminen
sähköiseen neuvontaan ympäristöluvan hakemisessa.
− Ideana on, että valmiiseen sähköiseen lomakkeeseen
liitetään kaikki tarvittavat tiedot. Lupaviranomaisen
tulee sisällyttää siihen muun muassa tiedot pyydettävistä
lausunnoista määräaikoineen, toimitettavista kuulemisista
sekä arvio käsittelyn aikataulusta.
Tarasti kertoo, että sähköistä neuvontaa valmistellaan
jo ja se saattaa tulla aluehallintoviranomaisten käyttöön jo
ennen juhannusta.
Kolmas työryhmän tärkeä ehdotus on, että valittaminen
hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallintooikeuteen ympäristölupa-asioissa vaatisi erillisen valitusluvan. Näin vähennettäisiin valituksia, jotka kuormittavat
muutenkin ruuhkaista oikeuslaitosta ja joiden tarkoituksena on usein ainoastaan hidastaa hankkeiden toteutumista.
Tarasti kertoo työryhmän saaneen paljon myönteistä
palautetta ehdotuksistaan. Julkisuudessa niitä ei ole paljon
Turve­
tuotantoalueen
hankkimisesta sen
käyttöönottoon
saattaa mennä
15–20 vuotta.
EK HALUAISI LU VAN YHDELTÄ LUUKULTA
ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO EK:n kyselytutkimuksen mukaan suomalaisella teollisuudella on hankkeita lupaprosessissa 3,9 miljardin euron
edestä. Tämä vastaa 10 000 työpaikkaa.
− Lupien saanti kestää tällä hetkellä liian kauan, mikä viivästyttää
investointeja. Lisäksi ympäristölupaa edellytetään Suomessa kymmenkertaiselta määrältä toimintoja verrattuna siihen mitä EU-lainsäädäntö vaatisi,
sanoo EK:n asiantuntija Satu Räsänen.
EK:ssa pidetään Tarastin työryhmän ehdotuksia sinänsä hyvinä, mutta
EK menisi vielä pidemmälle lupamenettelyjen yksinkertaistamisessa ja
nopeuttamisessa. EK ehdottaa, että infra- ja ympäristölupa-asioissa otettaisiin Suomessa käyttöön yhden luukun periaate. Siinä yritys hakisi lupia
yhdellä hakemuksella yhdeltä valtakunnalliselta viranomaiselta ja saisi
yhden päätöksen.
Nykyisellään jokainen lupa pitää hakea erikseen ja kustakin on omat
kuulemismenettelynsä ja valitusmahdollisuutensa. Kokonaisuuden käsittely kestää vuosia ja talouden kannalta tärkeät investoinnit viivästyvät tai
voivat jäädä kokonaan toteutumatta.
EK virtaviivaistaisi myös valitusmenettelyä ja ehdottaa muun muassa,
että viranomaisten muutoksenhakuoikeudesta toisen viranomaisen päätökseen tulisi luopua kokonaan.
Lauri Tarastin mukaan ”Paras
on hyvän vihollinen”. Jos
tavoitellaan täydellistä
tulosta, ei välttämättä
saavuteta mitään.
2-2015 _ P OLTE _ 17
SU U R ISSA SA A PPA ISSA
Kilpajuoksuaikoina
Lauri Tarasti
tunnettiin
lempinimellä Tikka
Tuulispää. Nykyään
hän harrastaa
tennistä, squashia,
salitreeniä ja
hölkkää.
k
Työryhmä
esittää siirtymistä
sähköiseen
neuvontaan.
käsitelty, osaksi siksi, että ehdotuksiin ei sisälly suuria
poliittisia intohimoja, osaksi siksi, että ne ovat asiaa tuntemattomille vaikeaselkoisia. Energia-alalla työryhmän
työtä seurattiin kuitenkin tarkasti ja tuloksia odotettiin
innokkaasti. Käytännössä esimerkiksi uudet turvetuotantohankkeet sekä tuulivoimapuistot ovat YVA-menettelyn
alaisia. Hitaan luvituksen takia turvesoita poistuu tuotannosta enemmän kuin niitä tulee lisää. Siksi kaikki, mikä
nopeuttaa lupamenettelyä, on tervetullutta.
Tarasti uskoo vakaasti, että suurin osa työryhmän ehdotuksista tulee toteutumaan.
− Siitä, että asiaan tulee puuttua, vallitsee laaja yhteisymmärrys. Ehdotuksissa on lainsäädännön muutoksia,
jotka kuuluvat useamman ministeriön hallinnonalaan.
Hallituksen olisikin syytä käynnistää valmistelutyö nopeasti.
Tarastin arviointityöryhmällä oli lyhyt, vain kolmen
kuukauden määräaika. Siitä syystä sen raportissa ei ole
valmiita lakipykäliä, vaikka niiden kirjoittaminen olisikin
Tarastilta sujunut. Hänen kokemustaan saatetaan tarvita jälleen siinäkin vaiheessa, kun ehdotukset etenevät
valmisteluun.
TARASTI ON ESIMERKKI eläkeläisestä, jonka kiireet eivät
ole helpottaneet. Sibeliuksen juhlavuoden valmistelu
on vienyt aikaa niin paljon, että oma soitanto on jäänyt
vähemmälle. Tarasti soittaa harrastuksenaan pianoa. Rak18_ P OLTE _ 2-2015
kaus musiikkiin on tullut lapsuudenkodin perintönä, sillä
äiti oli koulutettu pianonsoiton opettaja. Isä oli virkamies
hänkin, sosiaaliministeriön kansliapäällikkö Aarne Tarasti.
Tarasti tunnettiin aikoinaan kilpaurheilijana. Hän
juoksi vuonna 1965 pikaviestin Suomen mestariksi ja sai
lempinimen Tikka Tuulispää.
Nykyäänkin hän harrastaa liikuntaa neljästi viikossa.
Lajeina ovat tennis, squash, salitreeni ja hölkkä. Hiihto on
jäänyt lumettomien talvien myötä.
− Viime talvena en hiihtänyt metriäkään, hän hymähtää.
Rakas harrastus on yhä myös Suomen vaalilainsäädäntö
-teos, josta ilmestyi juuri kuudes painos. Ensimmäinen
painos ilmestyi 1986. Vaali- ja puoluelainsäädännön asian­
tuntijana Tarasti on tutustunut poliitikkoihin. Hänen
johdollaan selviteltiin myös vaalirahoitusta vuonna 2008.
− Se, että tunnen poliitikkoja, on suuresti edesauttanut
onnistumistani selvitystehtävissä. Siinä olen ollut erilainen kuin muut selvittäjät, hän arvioi.
Hitaan luvituksen takia
turvesoita poistuu
tuotannosta enemmän kuin
niitä tulee lisää.
erskailemme kaukokatseisuudellamme ja
visioillamme, mutta todellisuudessa tuijotamme vain töppöstemme kärkiä ja tassuttelemme pienen askeleen kerrallaan. Onhan
siinä se hyvä puoli että ei kompastu mattoon,
mutta ei siihen mitään todellista tulevaisuutta mahdu.
Välillä pitäisi myös kohottaa katse horisonttiin: mitä siellä
häämöttää, olemmeko tienhaarassa vai peräti törmäämässä
seinään? Ja jos ei katso myös taaksepäin, ei edes tiedä missä
mennään.
Aikaperspektiivimme ovat surkean lyhyitä. Tulevaisuus
2020, tai joskus jopa 2030, mutta tulevaisuus 2200 on pelkkää tieteiskuvitelmaa, jolla ei ole mitään tekemistä reaa­
li­maailman päätösten kanssa.
Väheksymme ja aliarvioimme
Maailmassa tarvitaan
tulevaisuutta, ja siksi varaudumvuonna 2100 viisi
me siihen kuin huithapeli, joka ei
kertaa enemmän energiaa ajattele huomista pitemmälle.
kuin nyt. Mikään
Naurettavien, tai pikemminkin
muunlainen maailma ei
säälittävien energiaennusteiden
tekeminen on helppoa näillä
ole kulkemassa kohti
eväillä. Vaikkapa näin: Suomen
globaalia hyvinvointia
ja oikeudenmukaisuutta. energiankulutus ei noussut viime
vuonna, niinpä se ei nouse tulevaisuudessakaan, niinpä pienillä
tehostuksilla ja muutamalla tuulimyllyllä koko homma on
hoidossa iankaikkisesta iankaikkiseen. (Tuulimyllyt laitetaan tietysti jonnekin todella kauas Helsingistä, vaikkapa
Keravalle.) Jos tämä skenaario kuulostaa jotenkin tutulta,
niin eipä kumma.
Aivan konkreettinen, vaikutusvaltainen ja arvostettu skenaario – ainakin Greenpeacen omien verkkosivujen mukaan
– on alunperin vuonna 2005 julkistettu Energy (R)evolution.
Siinä maailman energiantarve sen kun pienenee alkaneen
vuosisadan mittaan. Kaiken takana on tietenkin ideologinen
päätavoite: ydinvoimaa ei tarvita.
ENNUSTEIDEN LISÄKSI K ANNATTAISI käyttää myös back­
castingia, sanottakoon sitä suomeksi vaikkapa taannustamiseksi. Siinä lähdetään horisontissa häämöttävästä päämäärästä ja sitten katsotaan, miten se saataisiin yhdistettyä
nykyhetkeen.
Teenpä siis pienen energiataannusteen osoittaakseni, mistä meidän todella pitäisi puhua. Siinä on vain kaksi selkeää
ja konservatiivista olettamusta. Yksi: Suomen energiankulutus ei kasva tämän vuosisadan aikana, mutta ei juuri
vähenekään. Energian tarpeen kasvu saadaan tasapainotettua energiatehokkuudella. Kaksi: Maailma jatkaa teollisesta
vallankumouksesta alkanutta nousuaan. Parin prosentin
vuosikasvulla maailma kasvattaa vaurautensa viisinkertaiseksi ja saavuttaa Suomen nykytason vuonna 2100.
Mukana edelleen? No niin, vedähän henkeä. Maailmassa
tarvitaan siis vuonna 2100 viisi kertaa enemmän energiaa
kuin nyt. Mikään muunlainen maailma ei ole edes kulkemassa kohti globaalia hyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta.
TIETYSTI TOISENLAINENKIN MA AILMA on mahdollinen,
esimerkiksi Energy (R)evolutionin maailma. Kuten Janne M.
Korhonen ja Rauli Partanen ovat tuoreessa pamfletissaan
Uhkapeli ilmastolla huomauttaneet, siinä maailmassa tulevaisuuden afrikkalainen kuluttaa energiaa vain murto-osan
siitä, mitä amerikkalainen. Köyhät pysykööt kyykyssä.
Voimmeko todella tuottaa viisi kertaa nykyistä enemmän
energiaa samalla kun luovumme fossiilisista polttoaineista?
Tietysti, näemmehän jo nyt horisontissa häämöttävät keinot, tärkeimpänä fuusioenergian, ja osaa niistä pystymme
jo nyt käyttämään – jos niin haluamme. Mutta energiataannusteeni vuoden 2100 maailmasta osoittaa, kuinka surkuhupaisaa on nykyinen keskustelumme, ja kuinka näköalattomia ja mahdottomia ovat tulevaisuuden strategiamme
säästöineen, risuenergioineen ja muine kenties hyvine mutta riittämättömine keinoineen. Onneksi on sentään Kiina.
Toki pystymme myös saamaan aikaan niukkuuden ja kurjuuden tulevaisuuden, täynnä säästämistä ja kituuttamista.
Mutta sellaisesta tulevaisuudestako me haluamme sadan
vuoden kuluttua katsoa ylpeinä taaksepäin tämän päivän
valintoihimme ja sanoa: Me teimme sen! Vaihtoehtojakin on
olemassa.
ESKO VALTAOJA
Esko Valtaoja on avaruustähtitieteen
professori Turun yliopistossa ja
Finlandia-palkittu tietokirjailija.
2-2015 _ P OLTE _ 19
KOLUMNI
ENERGIATAANNUSTEITA
POLTTOPISTEESSÄ
LINNUT
LÖYSIVÄT
RÖYHYNSUON
LUONTO ON JO OTTANUT OHJAT KÄSIINSÄ RÖYHYNSUON
KOSTEIKOLLA, JOKA RAKENNETTIIN TURVETUOTANNOSTA
POISTUNEELLE ALUEELLE. KASVILLISUUS LEVIÄÄ ITSESTÄÄN
HOUKUTELLEN PAIKALLE HYÖNTEISIÄ JA LINTUJA.
TEKSTI VIRPI MELLERI_ KUVAT MARJA VÄÄNÄNEN, PAULI ERIKSSON JA PETRI HIRVA
20_ P OLTE _ 2-2015
2-2015 _ P OLTE _ 21
POLTTOPISTEESSÄ
öyhynsuon kosteikon laidalla Janakkalassa parrakas mies
tuijottaa tiukasti kaukoputkeensa.
– Nyt siinä kuulkaa kävi niin, että ne naurulokit ottivat
ja alkoivat pesiä! hän kertoo innostuneesti, malttamatta
nostaa katsettaan kodinrakennuspuuhista.
– Keskisaarekkeelle on asettunut 70 paria, yhteensä 140
naurulokkia. Osalla on pesänteko vielä kesken, mutta osa
on jo aloittanut haudonnan! mies jatkaa raporttiaan.
Mies on linnustoasiantuntija Ari Lehtinen Kanta-Hämeen lintutieteellisestä yhdistyksestä. Vapolla ja yhdistyksellä on yhteinen viisivuotinen hanke, jonka mukaisesti
Lehtinen käy säännöllisesti Röyhynsuolla laskemassa
kosteikon linnut ja kirjaamassa ylös niiden puuhia. Kuka
lentää soidinta tai pesii, kuka piipahtaa kosteikolla ruoanhakumatkalla, kuka käy levähtämässä muuttomatkallaan.
Naurulokkiyhdyskunnan saapuminen ja varsinkin
niiden asettuminen pesimään on erityisen jännittävä uutinen, koska lokkien äänekäs ja ärhäkkä läsnäolo houkuttelee paikalle myös muita asukkaita.
– Se on kuin lottovoitto alueen linnustolle. Sellaisilla
kosteikoilla, joilla naurulokit pesivät, on aina selkeästi
monipuolisempi vesilintulajisto. Naurulokit pitävät puolensa jopa supikoiraa ja kettua vastaan, joten myös muut
linnut kokevat olevansa turvassa pesiessään lokkikolonian
suojassa, Lehtinen kertoo.
Kosteikolla jo havaitut vesilinnut kuten tavi, sinisorsa,
haapana, telkkä ja lapasorsa lienevät mielissään. Lehtinen
on myös huomannut, että samalla saarekkeella notkuu
parikymmentä nuorta harmaalokkia. Ehkä nekin ovat
havainneet, että paikka on viihtyisä oleskelupaikka.
Tämä kevät ja alkukesä ovat olleet Lehtiselle kiinnostavaa aikaa, sillä kosteikko on kehittynyt vuodessa aimo
harppauksen. Altaassa on paljon vettä, kasvillisuus on
runsasta, surviaissääsket ja muu hyönteisfauna on kuoriutunut houkutellen paikalle yhä uusia lintuja.
Kosteikkoalueella pesii muun muassa laulujoutsen. Lehtinen on havainnut myös Kanta-Hämeessä harvalukuisia
pikkutyllejä soitimella ja koreita uhanalaisia suokukkoja,
joiden koiraiden juhlapuvut ovat alkukesästä värikkäimmillään. Lapasorsa on Janakkalassa aika vähälukuinen
kosteikkojen pesimälaji, mutta niitä on havaittu Röyhynsuon kosteikkoalueella jo kolme paria. Haara- ja törmäpääskyt, västäräkit ja kivitasku ovat jo kovassa hyönteisjahdissa.
Etelä-Suomessa jo harvinainen taivaanvuohikin on
löytänyt Röyhynsuolle. Soidinta lentäessään ja alaspäin
syöksyessään taivaanvuohen pyrstösulista lähtee määkivä
ääni, josta lintu on saanut myös nimensä.
RÖYHYNSUON TURVETUOTANTOALUEESTA on tällä hetkellä
115 hehtaaria tuotannossa. Muutama vuosi sitten alueen
kaakkoisosasta poistui noin 15 hehtaarin ala tuotannosta
ja Vapossa pohdittiin, mitä alueelle tehtäisiin seuraavaksi.
Silloisen hankepäällikön Olli Reinikaisen mukaan alueesta
olisi voinut tehdä myös pellon, mutta sen kuivana pitäminen olisi vaatinut pumppukuivatusta.
– Turpeen noston jälkeen suon pohja on jonkin verran alempana kuin ympäröivän vesistön pinta, joten oli
luontevaa tehdä siitä kosteikko. Kosteikkoa on tarvittaessa
mahdollista myös laajentaa sitä mukaa kun suota vapautuu
turvetuotannosta, Reinikainen kertoo.
Olli Reinikaiselle Röyhynsuon kosteikosta tuli varsinainen lempilapsi ennen eläkkeelle jäämistä tänä keväänä.
– Olin tästä todella innoissani, ja niin olivat myös yhteistyökumppanimme Suomen Riistakeskuksessa, Janakkalan
kunnassa, Hämeen ELY-keskuksessa ja Vanajavesikeskuksessa. Röyhynsuon 14 hehtaarin kosteikko on suuri, joten
se kiinnosti kosteikkoasiantuntijoita. Vesistöasiantuntijoita puolestaan kiinnosti, miten kosteikko voisi kohentaa
koko alueen luonnon monimuotoisuutta. Riistakeskukselta
saimme paljon teknistä tukea, Reinikainen kertaa projektin alkuvaiheita.
Työryhmä päätyi rakentamaan niin sanotun monivaikutteisen kosteikon, jonka tarkoituksena on toimia lintujen
pesimis- ja levähdyspaikkana ja kohentaa alueen luontoarvoa, mutta myös suojella lähialueiden vesiä. Kosteikko palvelee samalla turvetuotantoalueen vesienkäsittelyä, sillä se
toimii tehokkaana vesienpuhdistus- ja haihdutusaltaana.
Kosteikkoa alettiin rakentaa suonpohjalle, jonka päällä
oli noin 15 senttiä jäännösturvetta. Työt aloitettiin kesällä
Linnustoasiantuntija
Ari Lehtisen mukaan
kosteikot ovat yksi
Euroopan uhanalaisimmista
luontaisista biotoopeista.
Röyhynsuon monivaikutteinen
kosteikko toimii lintujen
pesimis- ja levähdyspaikkana,
kohentaa alueen luontoarvoa ja
suojelee lähialueiden vesiä.
22_ P OLTE _ 2-2015
Laulujoutsen pesii
Röyhynsuolla. Myös
harvalukuiset pikkutyllit
ja koreat suokukot
ovat löytäneet tiensä
kosteikolle.
2-2015 _ P OLTE _ 23
POLTTOPISTEESSÄ
2013 korkeusmittauksilla, pengerryksillä ja saarekkeiden
teolla. Suonpohjaan levitettiin myös peltotuhkaa.
– Peltotuhkalannoitteella varmistettiin, että pohjassa on
sopivasti fosforia ja kaliumia eli hyvä pH-arvo, jotta kasvit
lähtevät kasvamaan.
Vuosi sitten kesäkuussa alueelle kylvettiin timoteitä,
nurminataa ja ruokonataa. Ideana oli, että kun altaaseen
pumpataan syksyllä vettä ja heinäkasvusto jää veden alle,
se toimisi vesiselkärangattomien ravintona.
– Nuo hyönteiset ovat vesilintujen ja kahlaajien suurta
herkkua ja me halusimme kattaa niille juhlapöydän. Tänä
keväänä saimme nähdä, että kattaus onnistui. Hyönteisiä
on todella paljon, samoin lintuja.
TURVEURAKOITSIJA MIKKO YLÖSTALO on työskennellyt
Röyhynsuolla melkein alusta alkaen. Turvetuotanto alkoi
2001 ja kesällä 2002 Ylöstalo tuli suolle kesäpojaksi. Vuodesta 2008 Ylöstalo ja hänen yrityksensä Haapaniemen
Koneasema Oy on toiminut Röyhynsuolla pääurakoitsijana.
Urakoitsija tuntee Röyhynsuon kuin omat taskunsa,
mutta yhtä ”omilta” tuntuvat myös Okssuo ja Väärälammen suo, joilla yritys hoitaa yhteensä 320 hehtaarin
aluetta. Turpeennoston lisäksi Ylöstalon miehet tekevät
ympäristörakenteiden kunnossapito- ja ylläpitotöitä sekä
muuta pienkorjausta.
– Myös kosteikon rakennushommat ovat meidän firman
käsialaa, Ylöstalo kertoo.
– Kosteikon suunnittelu ja rakentaminen oli mielenkiintoista. Mitään valmista sapluunaa ei ollut, koska jokainen
suo on omanlaisensa. Esimerkiksi Röyhynsuon pohjarakenne on täälläpäin harvinainen savipohja, ja savi on kovaa. Turvekerroksen alla olisi voinut olla myös liejukerros,
mutta kova pohja helpotti töitä.
– Kahden kaivinkoneen ja kahden traktorin voimin
tasoitettiin pohjaa, rakennettiin penkat ja muotoiltiin
lintusaarekkeet. Asensimme altaan pumput ja poistoaukot ja arvioimme, miten suuri veden paine altaassa tulee
olemaan. Viime talvena kävimme vähän vahvistamassa
ja korottamassa pohjoispään penkkaa, jotta allas kestää
paineen.
Ylöstalo kertoo, että Vapo on ollut pitkään yrityksen
suurin työllistäjä, mutta Haapaniemen Koneasema on viime vuosina kasvanut. Turvetuotannon lisäksi yritys tekee
sähköverkonrakennusta, maanrakennusta ja kiinteistöhuoltoa. Lisäksi Ylöstalo pyörittää 125 hehtaarin maatilaa.
Vapon osuus liikevaihdosta on tänä vuonna vielä 40 prosenttia, mutta tulee jatkossa laskemaan 20 prosenttiin.
Mutkaton ja sanavalmis mies tekee työtä intohimoisesti
ja pyrkii aina miettimään, miten asiat voisi tehdä paremmin. Tämän asenteensa takia Ylöstalolle myönnettiin
Vapon ympäristöpalkinto vuonna 2010. Perusteluna oli
vastuullinen ja ympäristöä huomioiva työskentelytapa ja
aktiivisuus innovatiivisten ympäristörakenteiden kehittämisessä.
– Tieto ei tupsahda taivaasta, joten me urakoitsijat ja
Vapo olemme käytännössä yhdessä opetelleet ympäristörakentamista. Sellaisissa tilanteissa, kun on tehty jokin
uusi asia onnistuneesti, minulla on tapana heittää: ”Ei
tätäkään hommaa opittu ammattikoulussa!”
– Nyt Vapolla on niin hyvä tietotaito esimerkiksi kosteikon ja pintavalutuskentän rakentamisesta, että sitä
osaamista voi myydä muillekin.
ARI LEHTINEN ON OLLUT lintujen ystävä pikkupojasta asti ja
hän on aina nähnyt paljon lentounia. Miten kadehdittava
tapa siirtyä paikasta toiseen! Hän on tarkkaillut lintuja jo
50 vuoden ajan.
– Tämä on monipuolinen harrastus. Teen linnustoselvityksiä ja -seurantaa ja vietän paljon aikaa saariston
lintuasemilla ulkomerellä. Toinen kotini on Signilskärin
lintuasema Hammarlandissa Ahvenanmeren länsireunalla.
Lehtinen on myös rakentanut yli 12 000 linnunpönttöä.
Linnustoasiantuntijan mukaan ihmisten rakentamat
kosteikot ovat tärkeitä, koska kosteikot ovat yksi Euroopan
uhanalaisimmista luontaisista biotoopeista. Kosteikkoja
on kuivattu paljon pelloiksi, mikä on kaventanut lintujen
Kanta-Hämeessä
harvinaiset pikkutyllit
ovat löytäneet tiensä
Röyhynsuolle soitimaan.
Naurulokit ovat kuin
lottovoitto alueen linnustolle.
Ne pitävät puolensa petoja
vastaan, joten muutkin linnut
kokevat olevansa turvassa.
ME TSIT YS ON YLEISIN MA ANK ÄY T TÖMUOTO
KUN JOKIN ALUE POISTUU turvetuotannosta,
yleisin seuraavan maankäytön muoto on metsittäminen, kertoo Vapon hankesuunnittelija
Ari Laukkanen.
Metsitys voi tapahtua täysin luonnollisesti
ilman ihmisen panosta, tai metsää autetaan
alkuun lannoittamalla, kylvämällä siemeniä
tai istuttamalla puiden taimia.
– Olemme saaneet hyviä tuloksia tekemällä tuhkalannoituksen suon pohjalle. Siihen
muodostuu hyvin luontainen kasvittunut alue,
josta puun taimet pikku hiljaa puskevat esiin.
Turvepohjilla viihtyvät erityisesti mänty, hieskoivu, rauduskoivu, kuusi ja paju.
Vapon metsittämisprojektien suunniteltu
toteutuspinta-ala on vajaat 2 500 hehtaaria
tulevan vuoden aikana.
Turvetuotantoa seuraavan maankäytön
suunnittelua ohjaa kriteeristö, jossa otetaan
huomioon muun muassa suonpohjan laatu,
24_ P OLTE _ 2-2015
jäännösturpeen määrä, kivisyys ja suon kuivatustilanne.
– Pohjoisessa Suomessa alueet ovat usein
tasaisia ja sopivat hyvin pelloiksi. Mutta jos
lähin asutus on kymmenien kilometrien päässä, metsittäminen on järkevä vaihtoehto.
Soistuville tai märille alueille on luontevaa rakentaa kosteikko. Kosteikkojen osuus
on tällä hetkellä noin 10 prosenttia Vapon
kaikista seuraavan maankäytön toteutusprojekteista. Valtaosa metsitetään tai myydään
ja uusi omistaja tekee niistä esimerkiksi
peltoja. Vapolla on turvetuotannosta poistuneilla suoalueilla kaikkiaan 35 kosteikkoa,
joiden kokonaispinta-ala on 820 hehtaaria.
Vuoden sisällä on tarkoitus perustaa 11 uutta
kosteikkoa, joiden kokonaispinta-ala on 330
hehtaaria.
Ari Laukkasen mukaan kustannustehokkainta metsittämistä on metsän luontainen uu-
distaminen, jota autetaan tuhkalannoituksella.
– Voima- ja lämpölaitoksissa turpeen
ja puun poltosta syntyvää tuhkaa voidaan
hyödyntää uuden puuston aikaansaamisessa.
Suonpohjien metsittämiseen ja metsien lannoittamiseen käytetään Eviran hyväksymää
tuhkaa.
Röyhynsuon kosteikon kupeessa on kuuden
hehtaarin alue turvetuotannosta poistettua
tasaista suonpohjaa. Alueelle on jo levitetty
peltotuhka ja suunnitelmassa on tehdä siitä
riistapelto, jolla alueen linnut ja nisäkkäät
voivat käydä ruokailemassa.
– Ei ole järkevää rakentaa joka vuosi uutta
penkka-aluetta, joten riistapelto toimii välivaiheena ennen kosteikon laajentamista. Siinä
vaiheessa kun nähdään järkeväksi laajentaa
kosteikkoa, ei tarvitse kuin kaivaa penkka ja
laskea vesi valmiiksi kasvittuneelle suonpohjalle.
Taivaanvuohia ei usein
näe Etelä-Suomessa, mutta
Röyhynsuolla voi kuulla
niiden määkivää ääntä.
Turveurakoitsija
Mikko Ylöstalo ja
tuotantovastaava Juha
Kujala tarkastelevat
viime vuonna aumaan
tuotettua turvetta.
2-2015 _ P OLTE _ 25
POLTTOPISTEESSÄ
Mainettaan parempi
Kosteikon vallit on
kylvetty vasta vuosi
sitten, joten ne ovat
vielä paljaat. Tämän ja
ensi kesän aikana luonto
ottaa nekin haltuunsa.
elinalaa. Suomessakin on noin 40 pesivää lintulajia, jotka
ovat riippuvaisia kosteikoista.
– Kuovi, metsäviklo, sinisorsa, tavi ja telkkä ovat tyypillisiä kosteikkolintuja. Niiden pesät saattavat sijaita jossain
kauempana jokirannassa tai suolla, mutta kosteikko on
niiden ravinnon lähde. Kosteikot palvelevat myös muuton
aikana lintujen levähdyspaikkana, millä on hyvin tärkeä
merkitys joillekin lajeille. Viime syysmuuton aikaan Röyhynsuo tarjosi hyvän ruokailu- ja lepopaikan esimerkiksi
taivaanvuohille ja harvinaisille jänkä- ja heinäkurpille.
Ei ole itsestään selvää, että ihmisen rakentama kosteikko
toimii.
– Röyhynsuon projekti on kuitenkin lähtenyt lupaavasti
käyntiin. Lintujen ystävänä voin sanoa, että taloudelliset
panostukset kosteikkoon ovat jo tuottaneet tulosta.
Kun ihminen rakentaa kosteikon, tavoitteena on auttaa
luontoa ja korjata ihmisen sille mahdollisesti aiheuttamia
vaurioita. Rakennetaan penkkoja ja kylvetään ensimmäiset
heinät, mutta luonto ottaa hyvin nopeasti ohjat käsiinsä ja
kasvillisuus alkaa lisääntyä luonnostaan. Tuulet puhaltavat puiden ja pensaiden siemeniä alueelle itämään, samoin
linnut kantavat siemeniä höyhenissään.
– Kunhan kosteikko on saatu alulle, se alkaa ruokkia itse
itseään, Ari Lehtinen toteaa.
Veden pintaan ilmaantuu kelluslehtisiä vesikasveja kuten
lummetta, ulpukkaa ja vesitataria, ja järviruoko alkaa
valloittaa rantoja. Vesikasvien perässä tulevat hyönteiset ja
hyönteisten perässä linnut. Mitä enemmän kosteikolla on
elämää, sitä kiinnostuneempina myös ketut, supikoirat ja
hirvet alkavat kierrellä reuna-alueilla.
– Kosteikko ei ole tärkeä pelkästään linnuston takia, vaan
se lisää muutenkin luonnon monimuotoisuutta. Olettaisin,
että parin vuoden sisällä Röyhynsuon lintukosteikkoalueelle
kehittyy esimerkiksi oma korentolajisto. Samoin uskon, että
sammakot löytävät tiensä paikalle.
Kosteikon vallit on kylvetty vasta vuosi sitten, joten ne
ovat vielä aika paljaat. Tämän ja ensi kesän aikana luonto
ottaa nekin haltuunsa. Samoin lintujen pesimä- ja levähdys26_ P OLTE _ 2-2015
”Kosteikko ei ole tärkeä
pelkästään linnuston takia,
vaan se lisää muutenkin
luonnon monimuotoisuutta.”
ENERGIA A PUUSTA
KUN TURVETUOTANTOA seuraavaksi
maankäyttömuodoksi valitaan metsitys, yksi vaihtoehto on energiapuun
kasvatus.
Vapo käynnisti vuonna 2011 energiapuun aktiivituotantoprojektin yhteistyössä Metsäntutkimuslaitoksen,
VTT:n, Suomen ympäristökeskuksen
ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun
kanssa.
Projektin tarkoituksena oli kehittää
tehokas ja ympäristöystävällinen
energiapuuhakkeen aktiivituotantomenetelmä, joka kattaisi koko
prosessin metsikön perustamisesta
korjuuseen ja polttoon. Tavoitteena oli myös hyödyntää suonpohjilla
energian­tuotannon sivutuotteena syntyvän tuhkan ravinteita. Samalla oli
tarkoitus kehittää korjuuteknologiaa,
tutkia polttoaineen laatua ja käytettävyyttä sekä tarkkailla ympäristövaikutuksia.
Kävi ilmi, että tuhkalannoitus oli ylivoimaisesti paras turvepintaisen maan
maanparannusmenetelmä. Toiseksi
paras menetelmä oli muokkauksen ja
tuhkalannoituksen yhdistelmä.
Projektissa saatujen tulosten perusteella energiapuun aktiivituotanto
on kannattavaa suonpohjilla, kun
ensimmäinen puunkorjuu tehdään yli
15-vuotiaaseen kasvustoon. Eniten
biomassaa syntyi nuorten metsiköiden avohakkuun jälkeisistä vesoista.
Tällä on iso merkitys, kun seurataan
toisen sukupolven biomassakertymää
ensimmäisen korjuun jälkeen.
alueiksi rakennetut saarekkeet alkavat työntää pajupensasta
ja muuta luontaista kasvillisuutta.
Tänä keväänä kosteikolla oli säpinää, kun vesilinnut tekivät muuttoa. Röyhynsuolla kaakatti huhtikuussa parhaimmillaan 600 metsä- ja tundrahanhea yhtä aikaa. Toukokuussa oli vuorossa kahlaajalintujen kevätmuutto, ja kesäkuussa
kuullaan naurulokkien poikasten kerjuuääniä, kun ne
pontevasti vaativat emoiltaan lisää ruokaa. Heinä-elokuussa
alkaa kahlaajalintujen syysmuutto ja syyskuussa vesilinnut
käyttävät kosteikkoa taas levähdyspaikkanaan.
Ari Lehtinen tekee Röyhynsuolla linnustoinventointeja
lokakuun loppuun asti. Hänet nähdään kosteikon reunalla
jälleen ensi vuonna huhtikuussa kiikarit kaulalla ja kaukoputki ojossa vastaanottamassa kevätmuuttajia takaisin kotiin.
KIPINÄMIKKO
SUOMEN ENERGIA JÄR JESTELMÄ Ä
MOITITA AN TURHANKIN
YK SISILMÄISESTI, SANOO V T T:N
ENERGIA JÄR JESTELMÄT-TUTKIMUSTIIMIN
TIIMIPÄ ÄLLIKKÖ TIINA KOL JONEN.
Mitä kaikkea tutkitte VTT:n Energiajärjestelmät-tiimissä?
Tarkastelumme kattaa koko energiakentän polttoainetuotannosta energiansiirtoon ja jakeluun sekä energian loppukulutukseen. Siihen kuuluvat esimerkiksi tulevaisuuden
energiajärjestelmien kehittäminen, energiamarkkinat ja eri
teknologien kannattavuus ennen kaikkea Suomen näkökulmasta, mutta myös laajemmin.
Onko Suomen energiajärjestelmä riittävän nykyaikainen?
Usein väitetään, että Suomella olisi vanhanaikainen energiapolitiikka ja -järjestelmä, mutta Suomi on ollut pääosin jopa
askelen edellä muita EU-maita. Meillä on tehty pitkäjänteistä
energiapolitiikkaa, jossa on huomioitu erityisesti kotimaisen
bioenergian rooli sekä suomalaisen energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukyky. Sähkö- ja lämmöntuotanto on yhdistetty
tehokkaasti, kaukolämpöverkkomme on kattava ja energiajärjestelmän monimuotoisuuteen on panostettu. Biosähkössä
Suomi on maailman ykkönen.
Parannettavaakin toki on. EU:n vuoteen 2030 ulottuvan
ilmasto- ja energiapaketin päästötavoitteiden saavuttamiseen
on matkaa.
Millainen energiajärjestelmämme on muihin Pohjoismaihin
verrattuna?
Niissä on paljon samaa, mutta erojakin löytyy. Suomi ja Ruotsi
ovat lähimpänä toisiaan: molemmissa on paljon kaukolämpöä
sekä metsäbiomassaa ja turvetta. Tanskassa tuulisähkö on
hyvin tärkeä. Norjassa ja Ruotsissa hyödynnetään vesivoimaa,
Islannissa käytetään geotermistä eli maansisäistä energiaa.
Millaisia muutoksia Suomessa kaivataan?
Energiansaannin varmuutta on parannettava hyödyntämällä
kotimaisia energiavaroja nykyistä enemmän. Olemme nyt liikaa
tuontienergian varassa.
EU esittää uudet ilmastotavoitteet vuosille 2020–2030.
Niiden mukaan kasvihuonekaasupäästöjä pitäisi vähentää 40
prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 päästöihin
verrattuna. Tämä määrittelee pitkälti Suomenkin energiatavoitteet ja -politiikan.
Onko tavoitteet mahdollista saavuttaa?
Kyllä, mutta se vaatii investointeja ja yhteistä tahtotilaa kaikilta
EU-mailta. Suomessa panostetaan muun muassa kotimaiseen
metsäbiomassaan. Aurinko- ja tuulienergian osuus kasvaa jo
nyt kilpailukyvyn parannuttua. Energiajärjestelmien kehittäminen yhä älykkäämmiksi auttaa muun muassa vähentämään
energiankulutusta.
TEKSTI SARI ALHAVA _ KUVA MARJA VÄÄNÄNEN
Tiina Koljosen
mukaan Suomi
on biosähkössä
maailman ykkönen.
2-2015 _ P OLTE _ 27
Minimalistinen lepopaikka on
zen-henkinen parveke, jonka tyyli
on puhdas, yksinkertainen ja
suoraviivainen.
Parveke kuin unelma
O
TEKSTI VIRPI MELLERI_ KUVA KEKKILÄ
letko romanttinen sielu, joka haluaa
parvekkeelleen kukkaloistoa? Vai
uraihminen, joka haluaa kiireisen
työpäivän jälkeen levähtää zenhenkisellä parvekkeella? Ehkä haluat kotisi yhteyteen vehreän aarreaitan, josta voit käydä poimimassa
tuoreita yrttejä ja vihanneksia?
Parvekepuutarhat ovat nouseva trendi, mutta kuluttajille ei ole ollut tarjolla valmiita,
ammattilaisen suunnittelemia parvekeratkaisuja. Tänä kesänä asia muuttuu, kun Hartela aloittaa Kekkilän parvekekonseptien myynnin Espoon Painiittyyn rakennettavaan
kerrostalokohteeseen.
Parvekemiljöiden suunnittelusta vastaa Kekkilän maisemasuunnittelija ja pääpuutarhuri Adrian Evans, joka on
saanut maailmalla kiitosta muun muassa Chelsea Flower
Show’hun toteuttamistaan puutarhoista.
Kekkilän tuoteryhmäpäällikön Reetta Thurmanin mukaan parvekepuutarhat kiinnostavat erityisesti uudehkoissa kerrostaloissa asuvia kuluttajia, joilla on lasitetut
parvekkeet. Lasituksen ansiosta parvekkeella viihdytään
pidempään, leutoina talvina lähes ympäri vuoden.
– Parvekepuutarhat kiinnostavat, mutta peruskuluttajalla on ollut epätietoisuutta, mitä parvekkeella oikein
pystyy tekemään. Voiko siellä todellakin kasvattaa jotain?
Thurman kertoo.
Hartela on teettänyt TNS-gallupilla tutkimuksen, jossa
kartoitettiin asumiseen liittyviä haaveita, toiveita, arvoja
ja asenteita.
– Kävi ilmi, että parvekkeet ovat ihmisille entistä
tärkeämpiä paikkoja. Me halusimme vastata toiveisiin
ja otimme parvekkeet huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Uudessa kerrostalokohteessamme on koko asunnon
levyiset parvekkeet, jotka tuovat lisää väljyyttä asumiseen,
Rakennusosakeyhtiö Hartelan markkinointipäällikkö
Nora Soikkeli kertoo.
Hartela ja Kekkilä yhdistivät kuluttajaryhmiä koskevat
tietonsa ja tunnistivat erilaisia parvekkeen käyttäjiä. Yhteistyön pohjalta syntyi kolme parvekekonseptia.
SUOJAISA KUKK APUUTARHA KIINNOSTA A esimerkiksi
vanhempaa pariskuntaa, joka muuttaa omakotitalosta
kerrostaloasuntoon. He ovat tottuneet viherpihaan ja
puutarhatöihin, ja kaipaavat pientä puutarhaa myös uuden
kodin parvekkeelle.
Adrian Evans halusi luoda parvekkeelle suojaisan, hieman romanttisen tunnelman.
28_ P OLTE _ 2-2015
TRENDI
UUDEN KERROSTALOA SUNNON OSTA JAT VOIVAT NY T HANKKIA
PARVEKKEELLEEN T Y YLIKK Ä ÄN PARVEKEPUUTARHAN.
KEKKIL ÄN JA R AKENNUSOSAKE YHTIÖ HARTEL AN
YHTEISPROJEK TIN R AKENNUST YÖT ALK AVAT TÄNÄ KESÄNÄ.
– Haimme kevyttä, englantilaista fiilistä ja valitsimme
paljon pinkkejä ja valkoisia kesäkukkia: pelargonioita,
verenpisaroita ja riippukasveja.
Toinen konsepti on nimeltään Minimalistinen lepo­
paikka. Se sopii esimerkiksi nuorelle pariskunnalle, joka
muuttaa ensimmäiseen uuteen asuntoonsa. Heillä ei ole
kokemusta puutarhanhoidosta ja he arvostavat helppohoitoisia kasveja.
– Mietin parveketta suunnitellessani myös kiireisiä
ihmisiä, jotka tekevät paljon töitä. Kotona he haluavat
rentoutua. Konsepti on puhdas, yksinkertainen ja suoraviivainen, Evans kertoo.
Hän valitsi parvekkeelle muun muassa japanilaisia
vaahteroita, pallomaisen isopuksipuun ja kauniita korkeita
ruukkuja, jotka luovat selkeän, rauhallisen vaikutelman.
Reetta Thurmanin mukaan kolmas konsepti, Keittiöpuu­
tarhurin paratiisi, vastaa monen trendikkään kuluttajan
toiveisiin.
– Nykyään moni haluaa kasvattaa oman ruokansa. Myös
parvekkeelle voi luoda kasvimaan, joka tuottaa satoa lähes
koko kesän, Thurman visioi.
Tämä on myös Evansin lempipuutarha, sillä hän vaalii
kotona Maalahdessa omaa keittiöpuutarhaa. Tälle parvekkeelle sijoitettiin paljon erilaisia viljelylaatikoita eikä
kukkia juuri lainkaan. Evans toivoo, että myös kaupunkilaislapset saisivat tätä kautta kokemuksen luonnon ja
puutarhanhoidon iloista.
– Parvekkeella voi kasvattaa vaikka mitä: yrttejä, tomaattia, porkkanaa ja jopa perunaa. Nykyään on saatavissa
paljon erilaisia perunalajikkeita, joita voi kasvattaa vaikkapa kukkaruukussa, Evans vinkkaa.
– Kannustan myös luovaan ennakkosuunnitteluun
keittiöpuutarhaa rakentaessa, sillä hyötykasvit voivat olla
hyvin kauniita. Itse otan suunnittelussa huomioon lehtien
muodot ja vihannesten värin. Esimerkiksi monet kaalit
ovat todella komeita ja värikkäitä.
Innokkaimmat parvekepuutarhurit nauttivat saadessaan
upottaa sormensa multaan, toiset astuvat mieluummin
valmiiseen puutarhaan. Asiakas voikin valita, haluaako
hän kukkaloiston valmiiksi istutettuna vai listan kasveista
ja vihanneksista, joiden viljely on parvekkeella helppoa.
LOTANK ALLIO-NIMISEN KERROSTALON rakentaminen Espoon Painiityssä alkaa kesällä 2015 ja siinä on 41 asuntoa.
Pilottivaiheessa asunnon ostaja maksaa parvekepuutarhastaan erikseen lisätyönä. Tulevien kohteiden osalta on
suunnitelmissa, että parvekekokonaisuuden hinta sisällytetään asunnon kokonaishintaan.
Parvekkeet toimitetaan avaimet käteen -periaatteella
kasveineen, ruukkuineen ja lattialautoineen, mutta parvekekalusteet eivät kuulu konseptiin. Muuttajilla on usein
valmiit kalusteet, jotka he tuovat mukanaan.
PARVEKEPUUTARHAN SUUNNITTELU oli Adrian Evansille
mieluisa projekti. Pienten tilojen puutarhoihin hän tottui
jo asuessaan Englannissa ja hoitaessaan pientä kattopuutarhaansa. Perusperiaatteet ovat samat, mutta parveke tuo
omat haasteensa.
– Pitää miettiä myös käytännön asioita. Parveketta ei voi
täyttää kasveilla, sillä asukkaat haluavat välillä esimerkiksi
pestä lasitukset. Konseptin piti myös olla niin selkeä, että
se skaalautuu eri kokoisille parvekkeille.
Mistä kannattaa aloittaa, jos toivoo parvekkeelle uutta
ilmettä ja puutarhan loistoa? Evansin mukaan tarvitaan
ennen kaikkea asennetta.
– Pitää oikeasti haluta luoda puutarha. Monilla on
paljon ideoita, mutta käytännössä parvekkeelle heitetään
ensin polkupyörä, sitten lasten lelut ja parvekkeesta tulee
epämääräinen varasto ja väliaikainen roskien säilytyspaikka. Ei ihme, että innostus laantuu. Tilanne on sama kuin
oikeassa puutarhassa: ei siellä voi olla autonromuja. Eli
suosittelen ensin tyhjentämään ja siivoamaan parvekkeen.
Sen jälkeen on helpompi suunnitella ja lopputuloksesta
tulee parempi.
Adrian Evans on asunut Suomessa 14 vuotta. Kekkilän
puutarhurina hän pääsee toteuttamaan haavettaan ”edistää puutarhaamista ja hortonomiaa” Suomessa. Hänen
toinen työpaikkansa sijaitsee taimitarhalla Pirttikylässä
Etelä-Pohjanmaalla.
Asuessaan Englannissa Evans osallistui kolme kertaa
kuuluisaan Chelsean kukkanäyttelyyn. Yksi uran kohokohtia oli, kun kuningatar Elisabeth valitsi sadan puutarhan joukosta viisi mieleistään ja näistä yksi oli Evansin
suunnittelema.
– Isoäitini oli erittäin iloinen, Evans nauraa.
Tämän kesän puutarhatrendejä ovat muun muassa
ruukkupuutarhat ja luomuviljelyyn perustuvat keittiöpuutarhat. Muodikasta on myös luonnonmukainen puutarhanhoito, jossa suositaan eksoottisten kasvien sijaan tavallisia, alueella luontaisesti viihtyviä kasveja eikä käytetä
lainkaan torjunta-aineita.
2-2015 _ P OLTE _ 29
Luomuliha ei ole
tuottajalle eikä
kuluttajalle pelkkää
lihaa, vaan siihen liittyy
arvoja, valintoja ja
elämyksiä.
SYTYKE
Luomutilalla
vaalitaan ympäristöä
KOSKEN K ARTANON LUOMUTIL A A HOIDE TA AN VA STUULLISESTI
JA YMPÄRISTÖÄ VA ALIEN. K AR JATIL AN PIHAT TOALUEELLE
R AKENNE TA AN PARHAILL A AN VAPO CLE AN WATERSIN
LUONNONMUK AISTA VALUMAVESIEN K Ä SIT TELYJÄR JESTELMÄ Ä.
M
TEKSTI KIRSI POIKOLAINEN_ KUVA MARJA VÄÄNÄNEN
utkitteleva ja polveileva
maantie halkoo uusmaalaista
perinnemaisemaa. Kiskonjoen laaksossa se sukeltaa
Kosken ruukinkartanon
tiluksille ja miltei suoraan
hyvin hoidettuun pihapiiriin.
Kartanon isäntä Fredrik
von Limburg Stirum astelee vanhasta ruukintiilestä
tehdystä talousrakennuksesta tervehtimään tulijaa. Hän
esittelee mielellään luomutilaansa ja sen kaunista ympäristöä, jota on ennallistettu viime vuosina ahkerasti.
Näkymä on muuten kuin suoraan 1800-luvulta, mutta
kumpuilevassa maastossa laiduntava hereford-lihakarja on
suomalaisessa maisemassa vielä suhteellisen uusi tulokas.
− Ohiajavat autoilijat pysähtyvät usein ihmettelemään
näkyä, isäntä naurahtaa.
Kartanolla itsellään on pitkä, 1600-luvulle ulottuva
historiansa. Toiminta alkoi rautaruukkina ja jatkui sen jälkeen maatilana. Ruukissa harjoitettiin raudan ja kuparin
jalostusta 1800-luvun loppupuolelle saakka.
Tila on ollut von Julinin ja von Limburg Stirumin
suvuilla 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Kosken kartano
kuuluu kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen Länsi-Uudenmaan rautaruukkien ketjuun. Tilusten halki virtaava
Kiskonjoki tuottaa edelleen vesivoimaa teollisuuden käyttöön. Joki on Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rajajoki.
W WF PALKITSI KOSKEN K ARTANON Suomen ympäristöystävällisimpänä maatilana viime vuonna. Tila tuottaa
luomulihaa, jota myydään suoraan kuluttajille, ravintoloille ja kaupoille. Kartanon mailla on noin 1 000 hehtaaria
metsää, 200 hehtaaria peltoa ja 80 hehtaaria luonnonniittyä. Pelloilla viljellään nurmirehun lisäksi ohraa, rypsiä ja
kauraa. Karjan pääluku on noin 250.
Fredrik von Limburg Stirum ryhtyi isännöimään sukukartanoa omistajana vuonna 2007 ja sen jälkeen tilalla
onkin alkanut tapahtua. Luomutuotannossa on jo sinänsä
paljon noudatettavia määräyksiä ja valvontaa, mutta von
Limburg Stirum on halunnut tehdä myös vapaaehtoisesti
paljon työtä tilansa ympäristöasioiden eteen. Hän haluaa
30_ P OLTE _ 2-2015
olla edelläkävijänä harjoittamassa maataloutta, joka ei
kuormita ympäristöä kestämättömällä tavalla.
Tilalla on muun muassa palautettu vanhoja laidunmaita
käyttöön ja perustettu kosteikkoja, jotka ovat tärkeitä linnustolle. Joen rantamilta on raivattu umpeen kasvaneita
metsiä ja palautettu vanhan kulttuurimaiseman avoimuus.
Laiduntavat lehmät ja hiehot huolehtivat työn pysyvyydestä. Karja laiduntaa enimmäkseen alueilla, joita ei
voitaisi käyttää viljan viljelyyn. Näin eläimet eivät kilpaile
ihmisen kanssa ravinnosta, mikä on etenkin globaalissa
mittakaavassa tärkeä periaate.
Peltoja ympäröivien metsien reuna-alueita on harvennettu havupuista niin, että hyönteiset ja linnut saavat
tarvitsemaansa tilaa ja valoa.
Metsätalouttakin tilalla harjoitetaan pehmein menetelmin, mistä on tuloksena peräti kaksi ympäristösertifikaattia: vastuullisen metsänhoidon FSC- ja kestävän metsätalouden PEFC-sertifikaatit.
Kosken kartanoon saapuu usein vierailijoita ja ryhmiä
läheltä ja kaukaa tutustumis- ja opintomatkoille. Oman
tilan ympäristötyön ohella Fredrik von Limburg Stirum on
mukana useissa kansallisissa ja kansainvälisissä ympäristöhankkeissa ja työryhmissä. Yleisen tietoisuuden lisääminen maa- ja metsätalouden ympäristöasioista on osa von
Limburg Stirumin perheen työtä.
YMPÄRISTÖN K ANNALTA TÄRKEÄ uusi hanke tilalla on
luonnonmukainen valumavesien käsittelyjärjestelmä, jota
Vapo Clean Waters parhaillaan rakentaa karjapihaton
jaloittelualueen kylkeen.
Kartanon vuonna 2013 valmistuneessa pihatossa majaileva lähes satapäinen karja tuottaa jätöksiä; lantaa ja
virtsaa, jotka huuhtoutuisivat sadevesien mukana maaperään, pohja- ja pintavesiin ja lopulta Itämerta kuormittamaan, jollei asialle tehtäisi mitään. Pihaton ympäristö on
asfaltoitu ympäristöluvan ehtojen mukaisesti, jotta ravinnepitoiset valumavedet eivät hulahda hallitsemattomasti
maaperään vaan ohjautuvat puhdistukseen.
Käsittelyjärjestelmässä valumavedet ohjataan haihduttavaan ja ravinteita sitovaan pajuhaihdutuskenttään.
Esikäsittelynä käytetään laskeutusta ja lopuksi valumavesi
käsitellään vielä adsorboivan suodatinrakenteen avul-
Kosken kartanon isännän
Fredrik von Limburg Stirumin
mukaan luomutuotanto
on eettinen ja myös
taloudellisesti järkevä
ratkaisu.
la. Paju­haihdutuskentässä käytetään pajulajiketta, joka
tarvitsee paljon ravinteita ja vettä. Tämän ominaisuuden
ansiosta sitä voidaan hyödyntää ravinnepitoisten valumavesien käsittelyssä.
Kosken kartano on Vapolle merkittävä pilottihanke,
jossa käytetään hyväksi kokemusta, jota Vapolle on kertynyt vesienkäsittelystä yrityksen omassa toiminnassa.
Pajuhaihdutuskenttä on tarkasti mitoitettu mallintamalla
sadannan, eläinmäärän ja pajuista saadun kokemuksen
mukaan.
− Valumavesien käsittelyyn tarvittava alue on yllättävän
pieni, vain 10 x 20 metriä, von Limburg Stirum kiittelee.
Hän on tyytyväinen myös siihen, että Clean Waters
rakentaa käsittelyjärjestelmän avaimet käteen -periaatteella eikä isännän itse tarvitse tuntea jokaista teknistä
yksityiskohtaa.
Pajuhaihdutuskentän pajut on leikattava viiden vuoden
välein. Tehtävänsä suorittaneet pajut voidaan hyödyntää
esimerkiksi polttoaineena tilan omassa, haketta käyttävässä lämpölaitoksessa. Tuhka voidaan hyödyntää lannoittee-
na, jolloin ravinteiden kierrätys toteutuu.
− Kosken kartanon pilotin päätavoitteena on kehittää
uusi tehokas, mutta luonnonmukainen ja kustannustehokas menetelmä ravinnepitoisten valumavesien käsittelemiseksi. Tällaisia menetelmiä tarvitaan kohteisiin, joissa
pistemäiset ravinnekuormat aiheuttavat pohjaveden,
paikallisten vesistöjen ja lopulta Itämeren rehevöitymistä.
Uskomme, että ratkaisulla on laajemminkin kysyntää maatalouden piirissä, tiivistää Clean Watersin projektipäällikkö Juha Rokkila.
SAMA AN AIK A AN KUN PIHATON laidalle perustetaan uutta
pajuhaihduskenttää, nauttivat luomunaudat autuaan tietämättöminä kesästään, osa pihatossa, osa laitumilla. Vasikat
laiduntavat koko ensimmäisen kesänsä emänsä kanssa
juoden niiden maitoa. Ne saavat kasvaa luonnolliseen tahtiinsa ja ne vierotetaan vasta syksyllä.
− Hiehot pääsevät vielä seuraavanakin kesänä laiduntamaan, mutta nuoret sonnit saavat tyytyä pihaton ulkoilualueisiin. Pitelemättömiä sonneja ei voi päästää vapaasti
2-2015 _ P OLTE _ 31
Kosken kartano
haluaa olla kestävän,
ympäristöystävällisen
maatalouden edelläkävijä.
Näin eri maankäyttömuodot
kuormittavat vesistöä
TUORE SELVIT YS TAR JOA A T YÖVÄLINEEN VESISTÖVAIKUTUSTEN
ARVIOINTIIN JA VESIENHOIDON SUUNNIT TELUUN.
Orgaanisen kokonaishiilen (TOC) luvut ovat peräisin kirjallisuusviitteistä. Lähdekohtainen fosforin ja typen kuormitusosuus
on laskettavissa taulukkoarvojen perusteella joko ihmisperäisenä kuormituksena tai kokonaisainevirtaamana.
Pinta-alaKiintoaine
Kokonaisfosfori
Kokonaistyppi
TOC
Milj. ha
kg ha v 1000 kg/v
kg ha v 1000 kg/v
kg ha v 1000 kg/v
kg ha v 1000 kg/v
Luonnonhuuhtouma
30,4
5,1
155 000
0,05
1 500
1,3
39 500
57
1 730 000
Metsätalous
0,28
255
71 000
0,47
130
5,8
1 600
77
21 600
Maatalous
2,2
610
1 340 000
1,10
2 400
15,0
33 000
220
484 000
-1
-1
-1
-1
-1
-1
-1
-1
Hajakuormitus
Laskeuma veteen 3,5
0,10
350
3,0
10 500
Haja-asutus
1,07
5,2
5 600
0,37
400
2,5
2 700
Hulevedet
0,69
297
205 000
0,39
270
4,7
3 200
Pistemäinen kuormitus
Yhdyskuntajätevedet
Vapo Clean Waters rakentaa
Kosken kartanolle uutta,
luonnonmukaista valumavesien
käisttelyjärjestelmää.
Teollisuus
160
15 400
10 900
170
3 700
9 800
26 000
Kalanviljelylaitokset
90
780
Turkistarhaus
45
430
Turvetuotanto
0,065
53
3 400
0,30
20
8,1
524
146
9 500
Yhteensä
5 535
106 834
laitumille, mistä ne haistaisivat lehmät ja hiehot, Limburg
Stirum kertoo.
Talvisin Kosken kartanon naudat asuvat kahdessa eri pihatossa. Niissä ne saavat liikkua vapaasti ja makoilla oljilla.
Pihatossa ne pääsevät talvisin halutessaan myös ulkotarhaan. Karjalle syötetään kartanon pääosin itse tuottamaa
luomurehua kuten säilörehua ja rypsirouhetta.
Kuluttajat ovat löytäneet luomun ja kauppa käy sekä
tilalla että toisessa myyntipisteessä Helsingin Sörnäisissä.
Tilaukset tehdään ja maksetaan verkossa ja asiakas noutaa
lihapakettinsa valitsemastaan pisteestä.
Luomuliha ei ole tuottajalleen eikä myöskään kuluttajalle pelkkää lihaa, vaan siihen liittyy arvoja, valintoja
ja elämyksiä. Näitä Kosken tila haluaa tarjota entistä
enemmän. Tilalla on hiljattain lanseerattu kaupunkilaisia
kuluttajia ajatellen kummilehmäkonsepti. Kummit saavat
“omasta” lehmästään sertifikaatin, saavat nimetä lehmälle keväällä syntyvän vasikan ja tutustua lehmään kolme
kertaa vuoden aikana. Lehmätreffeillä kummit pääsevät
tutustumaan tilan toimintaan paikan päällä. He saavat
tietoa kuulumisista pitkin vuotta myös videoiden ja kuvien
välityksellä.
FREDRIK VON LIMBURG STIRUMILLE luomutuotanto on ollut
itsestään selvä, eettinen ja tulevaisuuteen suuntautuva
ratkaisu. Hänen mukaansa se on myös taloudellisesti järkevää Kosken kaltaisella tilalla, missä maasto on vaihtelevaa. Häntä harmittavat usein luomuviljelyyn liittyvät
säännökset, joissa pitäisi hänen mielestään olla enemmän
joustavuutta.
32_ P OLTE _ 2-2015
− Esimerkiksi karjalle ei voi ilman turhauttavaa ja
byrokraattista paperisotaa syöttää tavanomaiselta tilalta
tulevaa rehua, vaikka se olisi täysin luomuperiaatteiden
mukaisesti viljeltyä.
Historiallisen maatilan vanhat rakennukset eivät myöskään sellaisenaan sovellu luomustandardeihin, vaan niitä
on ajanmukaistettava tai on rakennettava uusia. Luomutuotanto vaatii omat investointinsa.
Von Limburg Stirum on silti hyvillään siitä, että moniin
ympäristöä koskeviin parannustoimiin, kuten kosteikkojen
perustamiseen tai metsän suojeluun voi hakea ympäristökorvausta.
ITÄMEREN TILA ON K ARTANONISÄNTÄ von Limburg
Stirumille sydämen asia. Hän on aktiivinen Elävä Itämeri -säätiössä, mistä Vapokin yhytti hänet kumppaniksi
Kosken pilottiprojektiin. Kosken kartano on toiminut
mallitilana Baltic Deal -hankkeessa vuodesta 2010 ja on
näin sitoutunut työskentelemään puhtaamman Itämeren
puolesta. Kosken kartanon kanssa yhteistyössä toteutettava pilotti
on pääroolissa Clean Watersin Itämeri-sitoumuksessa.
Clean Waters sitoutuu tukemaan Baltic Deal Demofarm
-verkostoa kehittämällä uuden kustannustehokkaan tavan
vähentää eläintuotannon ravinnehuuhtoumia ja suunnittelemalla uuden konseptin viljelymaiden ravinnehuuhtoumien hallintaan. Clean Watersin ratkaisut vähentävät
vesistöihin kohdistuvaa ravinnekuormitusta sekä lisäävät
ravinteiden kierrätystä tavoilla, joilla on laajat hyödyntämismahdollisuudet Itämeren alueella.
Lähde: SYKE. Tutkimuksen tilaaja: Energiateollisuus ry:n ympäristöpooli. Tutkimus on ladattavissa osoitteesta www.energia.fi.
SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS (SYKE) on
tehnyt selvityksen eri maankäyttömuotojen ja
teollisuuden aiheuttamasta vesistökuormituksesta. Selvitys kokoaa yhteen tämänhetkisen
tiedon ravinne- ja kiintoainekuormituksesta
ja sisältää tietoa orgaanisen hiilen (TOC)
määrästä ja alkuperästä. Se esittelee myös
eri maankäyttömuodot vesistökuormituksen
näkökulmasta ja listaa keinoja kuormituksen
vähentämiseksi.
– Vastaavaa vesistökuormituksen kokonaiskuvaa selventävää raporttia ei ole ollut aikaisemmin käytettävissä. Etenkin kiintoaineen
ja orgaanisen hiilen osalta kokonaisnäkemys
on puuttunut. Mukana on myös rakennettujen
alueiden hulevesien vaikutus, toteaa hydrologi
Sirkka Tattari, yksi selvityksen tekijöistä.
Suurimmat ravinne- ja
kiintoainekuormituksen
lähteet ovat
maatalous, hulevedet ja
metsätalous.
Suurimmat ravinne- ja kiintoainekuormituksen lähteet selvityksen mukaan ovat
maatalous, hulevedet ja metsätalous.
Turvetuotannon osuus vesistökuormituksesta on valtakunnallisesti vähäinen, koska
turvetuotannossa oleva pinta-ala on pieni eikä
kuormitus hehtaaria kohti ole suurta verrattuna esimerkiksi maatalouden kuormitukseen.
Tuotanto voi kuitenkin aiheuttaa paikallisesti
merkittävää vesistökuormitusta.
TÄRKEÄ OSA SELVITYSTÄ on siihen liittyvien
epävarmuuksien analysointi. Tattarin mukaan
valtakunnallisten kuormitusarviointien
tarkkuus riittää hyvin kuormituslähteiden
kokonaistarkasteluun. Keskimääräiset luvut
eivät kuitenkaan kuvaa todellista kuormitusta
kaikissa olosuhteissa.
– Sateiden ja keväisten sulamisvesien
määrät voivat lisätä vuosikuormaa selvästi.
Selvityksessä tämä näkyy ominaiskuormituslukujen suurena vaihteluvälinä.
Myös rajatummissa alueellisissa tarkasteluissa lopputulos voi jäädä epävarmaksi.
Tattari korostaa, että kuormituslukujen osalta
on oleellista tietää tarkasti myös pinta-alat,
joilla kuormitus muodostuu.
VERTAILUKELPOISTA TIETOA tarvittaisiinkin
lisää. Tattarin mukaan pistemäisen kuormituksen, turvetuotanto mukaan lukien, vesistövaikutukset tunnetaan varsin hyvin, mutta hajakuormituksen osalta epävarmuuksia riittää.
– Metsätalouden vaikutuksista tietoa on
varsin hyvin, mutta mittausten painopiste on
ollut kivennäismaiden metsissä ja taustakuorman suuruutta arvioitaessa virtaamia ei ole
useissa tapauksissa mitattu. Maatalouden
mittaustulokset ovat taas peräisin ennen kaikkea rannikon savialueilta.
– Myös haja-asutuksen ja hulevesien vaikutukset tunnetaan vielä huonosti. Tosin hulevesitutkimukset ovat viime aikoina lisääntyneet.
YKSITYISKOHTAISEMMIN SYKEn selvityksessä perehdytään kahteen julkisuudessa esillä
olleeseen alueeseen: Puulaan laskevan Kälkäjoen vesistöalueeseen ja Saarijärven reittiin.
Selvityksen mukaan Kälkäjoella vesistön tila on
nyt hyvä, eikä välittömille vesiensuojelutoimenpiteille ole tarvetta. Saarijärven reitin varrella
on selkeämmin tarvetta kaikkien sektoreiden
vesiensuojelutoimenpiteille, joita on myös esitetty vesienhoidon toimenpideohjelmissa.
TEKSTI ISMO MYLLYLÄ
2-2015 _ P OLTE _ 33
TASE
SYTYKE
Kiintoaineen, kokonaisravinteiden ja orgaanisen aineksen kuormitus eri päästölähteistä
TULILLA
– maailman paras
osaaja lähienergian
arvoketjussa
p
ON AIKA!
ian on taas aika kärrätä ulkona kuivuneet
polttopuut liiterin suojiin. Juhannuksen jälkeen ilman kosteus lisääntyy ja
klapien kuivuminen ulkona tuulessa ja
auringossa hiipuu.
Kuin Veikko Huovisen hamsteri varaudun tulevaan talveen jo ennen kuin edellinen talvi on
päättynyt. Jossakin takaraivossa takoo päivän pidentyessä,
että nyt on päästävä rankametsälle harventamaan koivikkoa
tai väljentämään lepikkoa, kaatamaan puita klapien tekoa
varten. Pakkasyön jälkeen heti aamusta tunnen, kuinka
hanki on rapsakka ja ilma kuivaa.
Yhtä lailla nautin rankojen teosta syksylläkin, varsinkin
jos sattuu mukava kuiva
loppusyksyn päivä. Jos
Jossakin takaraivossa
vain maltan lyhyen päivän
takoo, että nyt on päästävä
keskellä tehdä taukotulet,
rankametsälle harventamaan
voin kuunnella nuotion
koivikkoa tai väljentämään
ääressä metsän hiljaisuutlepikkoa.
ta kiihkeän kesän jäljiltä.
Haistan maan ja aistin
maatuvan kasvuston tuoksut. Huomaan, että metsään on
tullut näkyvyyttä puiden ravisteltua lehtensä. Nekin varautuvat tulevaan talveen.
pitää hyvin tuulettuvassa varastossa yli- ja yliylivuotisia
klapeja, jotka vuoden tai kahden varastoinnin aikana ovat
vuorenvarmasti ruutikuivia.
Kuusen räiske kiukaan pesässä, mäntypuiden tervaksen
tuoksu ja koivun tuohesta syntyvä makeantympeä savu saavat hamsterin sydämeni sykkimään. Taas on varasto täynnä
omia puita, joilla lämmittää. Lämpö tuntuu sekä mielessä
että iholla. Tämän vuoksi olen saanut hikoilla. Kroppa kiittää ja rahaa säästyy.
USKON, ETTÄ TUHANNET suomalaiset tuntevat kanssani
samoin – kaikki ne, jotka hamsterin vaistoaan toteuttaen
täyttävät talvivarastoja polttopuilla ja muillakin luonnon
antimilla.
Varmasti samanlaisia hetkiä kokevat myös työtoverini
Vapossa ja kollegani muissa kotimaisen energian naapuriyrityksissä. Suomalaisen luonnon kiertokulun huomaavat
ja työnsä tärkeyden tuntevat myös tuhannet yrittäjät ja kuljettajat traktoreissaan ja rekoissaan tuottaessaan koteihimme lämpöä ja sähköä metsähakkeella ja energiaturpeella.
On varastojen teon aika.
34_ P OLTE _ 2-2015
1. Pohjoinen
Jani Sutinen
myyntipäällikkö
040 588 1147
Jarmo Harju
asiakkuuspäällikkö
0400 169 318
Lappi
Jussi Mikkonen
asiakkuuspäällikkö
040 740 4682
Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu
2. Pohjanmaa
Tommi Pihlajasalo
aluejohtaja
0400 446 411Lämpöratkaisut
TALVEEN ON TOSIA AN varauduttava. Mielelläni ajattelen
marjojen ja sienten keruuta, mutta liian harvoin saan patisteltua itseni ämpärin kanssa metsään. Kykkiminen mättäiden ääressä ja ämpärin hidas täyttyminen ovat toisinaan
liikaa malttamattomalle luonteelleni. Mutta kun puut on
ajettu metsästä pihalle, niitä pääsee pilkkomaan! Tässä
hommassa käden jälki näkyy ja syntyy tulosta.
Taitoni käyttää kirvestä ja pokasahaa ovat perin vaatimattomat, sen tunnustan. Maatilalla kasvaneena olen sen sijaan
touhunnut koneiden kanssa ja rautaisia hevosvoimia käytämme myös perheen kanssa klapitalkoissa. Oman perheeni
lisäksi työhön osallistuvat isä, veli ja sisko perheineen. Äiti
pitää klaanin ruoassa. Nämä talkoot taitavat olla kaikkein
rankimmat juuri hänelle.
Pidämme tauon, koneet sammutetaan, pihamaalla pienet sukulaistytöt hihkuvat ylittäessään esteitä vikureilla
keppihevosillaan, juuri saapunut kiuru julistaa elämäniloa
korkeuksissa.
Klapit on saatava kuivumaan ennen viimeisten lumien
sulamista. Kevät, joka rohduttaa huulet ja saa sormenpäät
haavoille, kuivaa myös klapit. Kuivuminen hidastuu, mikäli
kevät on poikkeuksellisen märkä ja kylmä. Siksipä on syytä
Ota
yhteyttä
Ilkka Pentilä
Matti Alakoskela
myyntipäällikkö
asiakkuuspäällikkö
040 766 2731Mika Hillu
040 516 5034Juha Kuivinen
Timo Lukkari
Tapio Pötry
3. Keski-Suomi
myyntijohtaja
myyntipäällikkö
myyntipäällikkö
myyntipäällikkö
Mika Säynäjäkangas
aluejohtaja
Matti Saastamoinen
myyntipäällikkö
Hannu Hintikka
asiakkuuspäällikkö
040 737 0839
040 824 9612Pelletti, suurasiakkaat
0400 645 418Martti Savolainen
myyntijohtaja
0400 886 913
040 775 2255
040 759 8271 040 593 8940
040 766 7289
4. Itä
Myyntipalvelu
Markku Pullinen
aluejohtaja
Jani Sutinen
myyntipäällikkö
Kalle Kolehmainen asiakkuuspäällikkö
040 777 3615Suomenkielinen puh. 040 588 1147Ruotsinkielinen puh. 040 765 0061
Sähköposti
5. Lounas
JAAKKO SILPOLA
erityisasiantuntija
Vapo Oy
[email protected]
040 544 8328
0400 823 226
0400 861 827Twitter
@VapoEnergia
Pasi Rantonen
Markku Punkari Seppo Ojalammi
aluejohtaja
myyntipäällikkö
asiakkuuspäällikkö
6. Kaakko
Jan-Juhani Laitinen
aluejohtaja
0400 643 981www.vapo.fi
Matti Saastamoinen
myyntipäällikkö
Kari Heikkilä
asiakkuuspäällikkö
040 824 9612
Yrjönkatu 42, PL 22
040 515 398240101 Jyväskylä
020 341 400
020 341 300
Tervetuloa tutustumaan
Vapon turvesoihin!
t
t
Tule tutustumaan turvetuotantoon,
tuotantokoneisiin ja vesienkäsittelyjärjestelmiin
AVOIMET OVET
-tapahtumiimme ympäri Suomea
Seuraa ilmoitteluamme lehdissä ja nettisivuillamme
www.vapo.fi