1. No category

SAATESANAT
Ystävyys!
Olen siinä suhteessa onnekas, että minulla on aina ollut hyviä ystäviä. Elämänvaiheiden ja monien
muuttojen mukana ”paras ystävä” on vaihdellut. Syvänä on kuitenkin säilynyt opiskeluaikojen ystävyys Terttuun, jonka kanssa aikoinaan yökaudet pohdimme niin saksan kieliopin kummallisuuksia, rakkauden onnea ja tuskaa kuin elämän tarkoitustakin. Kun muutin Saksaan, jäi yhteydenpito
vuosiksi vähiin. Mutta sitten Terttu perheineen tuli käymään, ja toisilleen vieraat lapsemme alkoivat
leikkiä keskenään kuin parhaat kaverit! Vieläkään emme pidä yhteyttä viikoittain, mutta juttu jatkuu aina yhtä suurella luottamuksella siitä, mihin se edellisellä kerralla jäi.
”Kohtaamisten verkoksi” kuvaa Aulikki Mäkinen ystävyyttä artikkelissaan sivulta 10 alkaen. Ystävyys voi säilyä vuosikymmeniä, se voi rakentua uudelleen välirikosta huolimatta ja rohkeus lähteä
liikkeelle omien seinien sisältä kannattaa. Näin kertovat haastattelemamme ystävyyden matkaa tekevät. Ja Aulikki rohkaisee: ”Koskaan ei ole liian myöhäistä saada ystävää.”
„Die Freunde, die man um vier Uhr morgens anrufen kann, die zählen“, soll Marlene Dietrich gesagt haben. Ich habe Gertrud noch
nie um vier Uhr morgens angerufen, aber ich weiß, ich könnte
es. Stattdessen sind wir im Laufe der Jahre Hunderte von Kilometern durch den Schiffenberger Wald gelaufen, leichtfüßig froh oder tagelang über das gleiche Problem brütend.
„Vertrauen und Gleichberechtigung sind bezeichnend für
Weggefährten, mit denen sich neue Perspektiven auftun und
man sich gegenseitig auf dem Lebensweg weiterbringt“, schreibt
Aulikki Mäkinen in ihrem Artikel ab Seite 10. Ohne die Wege mit
Gertrud wäre auch ich ein anderer Mensch. Für eine neue – oder neu
belebte - Freundschaft ist es nie zu spät!
Ystäviä matkallesi!
Gelingende Wege in guter Gesellschaft
wünscht
RITVA PRINZ
Renkaan toimittaja /
Rengas-Redakteurin
03-04 • 2015
| 1
Tässä lehdessä / In dieser Ausgabe
2 |
03-04 • 2015
10
Danke, Anssi!
Die Amtszeit des jetzigen finnischen Pfarrers für Südwestdeutschland,
Anssi Elenius, endet nach 12 Jahren Ende April. Wir danken Anssi für
seinen treuen Dienst in der finnischen kirchlichen Arbeit in Deutschland und wünschen ihm für die neue Arbeit als finnischer Pfarrer in
Norwegen alles Gute! (mehr auf Seite 4).
4
Vuosikokousviikonloppu 2015
Suomalaisen kirkollisen työn keskus ry:n vuosikokousviikonloppu järjestetään 13.-15.3.2015 Chorinissa. Vuosikokouksessa 14.3. valitaan
uudelleen puolet johtokunnan jäsenistä. Erovuorossa olevat johtokunnan jäsenet summaavat tähänastista ja pohtivat tulevaa sivuilla 6 ja 7.
6
Im Herzen noch jung
„Ein Altern in Würde ist das, was jeder Mensch verdient.“ Diesen Gedanken von Lea Luttenberger bejahen vermutlich alle. Der Alltag im
Altenheim sieht nach Leas Erfahrung jedoch oft anders aus. Warum
ein Glas Orangensaft schon ein Geschenk sein kann, erzählt sie auf
S. 18-19.
18
Suomea Suomen suvessa
Kesälukioseuran suomen kielen ja kulttuurin kursseilla ulkosuomalaisnuori löytää samanikäistä seuraa eri puolilta maailmaa. Oppimisen
lomassa ehditään myös nauttia Suomen luonnosta ja muusta kesäkivasta. Kesällä 2015 järjestetään taas viisi kurssia ulkosuomalaisille. Lue lisää sivulta 28.
28
kuvat/Fotos: Radka Schöne / pixelio.de, Ritva Prinz, Manfred Schimmel /pixelio.de , Outi Tuulari
Ystävyys!
Ystävyys kantaa. Mutta ystävyys myös muuttaa ihmistä.
Hyvä ystävä on peili, joka tukee itsetuntoa, mutta uskaltaa myös näyttää asioita, joissa on muuttamisen tarvetta. Ystävyyssuhteita voi solmia missä elämänvaiheessa
tahansa. Alku voi olla yhteinen bussimatka, kirje, askel
oman kynnyksen yli. Lue ajatuksia ja kokemuksia ystävyydestä sivulta 10 alkaen.
Ajankohtaista / Aktuelles
Kiitos! – Danke!
Saksan suomalaisten seurakuntien ja yksityishenkilöiden lähetyksen ja
kansainvälisen diakonian hyväksi tekemät lahjoitukset ylsivät vuonna
2014 peräti 15.762,09 euron summaan. Tämä on 1,92 € jäsentä kohti
ja ylittää reilusti vuosikokouksen asettaman tavoitteen (1,50 € jäsentä kohti). Lahjoitukset on välitetty lahjoittajien ilmoittamiin kohteisiin. Suurkiitos kaikille tukijoille!
Die Zuwendungen für Mission und internationale Diakonie betrugen in 2014 insgesamt € 15.762,09.
Das bedeutet € 1,92 pro Mitglied und übersteigt bei weitem das von der Mitgliederversammlung
gesetzte Ziel von € 1,50 pro Mitglied. Die Spenden wurden gemäß Zweckbestimmung weitergeleitet. Allen Spenderinnen und Spendern herzlichen Dank!
Tukikohteemme ovat Namibiassa sijaitseva Nkurenkurun koulu ja Naisten Pankki. Myös yksityishenkilöiden maksamat lahjoitukset välitetään SKTK:n kautta em. kohteisiin.
Wir unterstützen die Schule in Nkurenkuru / Namibia und Women’s Bank. Auch Spenden von Privatpersonen werden gern entgegengenommen.
Tiliyhteystiedot / Kontoverbindung: S. 64. Lisätietoa / weitere Informationen: www.rengas.de
Lähetystyöstä vastaava pappi / verantwortliche Pfarrerin: Päivi Lukkari, [email protected]
Seminaari ”Ystäväpalvelun uudet tuulet”
16.-17.5.2015 Hannover
Pitkään odotettu naapuriapuseminaari järjestetään 16.-17.5. Hannoverissa. Sen aiheena on ”Ystäväpalvelun uudet tuulet”. Tilaisuus on luonteeltaan työseminaari, johon kutsutaan erityisesti naapuriaputyössä jo mukana olevia seurakuntalaisia ja muita ystäväpalvelusta kiinnostuneita. Ohjelmassa
on myös leppoisaa yhdessäoloa spiritualiteettiakaan unohtamatta.
kuvat/Fotos: Marija Skara, Dron - Fotolia.com
Seminaaripaikkana on Hanns-Lilje-Haus (Knochenhauerstr. 33, 30159 Hannover). Tarkempaa tietoa
ohjelmasta lähiaikoina Renkaan kotisivuilla.
Itse seminaari on maksuton. Matkakulut tulee kunkin hoitaa itse. Ilmoittautumiset 16.3. mennessä osoitteessa www.rengas.de. Lisätietoja pastori Matti Nikkaselta ([email protected]).
Lämpimästi tervetuloa!
Rengas 5-6/2015 ilmestyy KV 18
touko-kesäkuun tapahtumatiedot
artikkelit: 26.03.2015
seurakuntien tapahtumatiedot oman
seurakunnan tiedottajalle: 26.03.2015
Rengas 7-9/2015 ilmestyy KV 26
heinä-syyskuun tapahtumatiedot
artikkelit: 26.05.2015
seurakuntien tapahtumatiedot oman
seurakunnan tiedottajalle: 26.05.2015
03-04 • 2015
| 3
Lämmin kiitos, Anssi!
Huhtikuussa lounaisen Saksan seurakuntia
täydet kaksitoista vuotta palvellut Anssi Elenius vaihtaa Taunus-vuoriston maisemat ja
nopeusrajoituksettomat autobaanat vuonoihin ja vuoristoteihin siirtyessään ulkosuomalaispapiksi Norjaan.
Anssi, työsi jälkiä tarkastellessa huomaa, miten monipuolisia kiinnostuksesi kohteet ovat olleet. Puhut mielelläsi suurista linjoista ja työn
tarkastelemisesta laajemmassa kontekstissaan, ja
oletkin pitänyt esillä strategia- ja arviointityöskentelyn merkitystä johtokunnassa ja pappien
keskuudessa. Olet ollut papeille atk-tukihenkilö,
joka on kannustanut ja opastanut uusien, työtä
helpottavien teknisten apuvälineiden käytössä.
Ihailtavaa on myös kykysi verkostoitua. Euroopan
ulkosuomalaispappien sekä Saksan ulkomaalais-
pappien yhteistyön kehittämisessä ja kokousten
järjestämisessä roolisi on ollut keskeinen.
Verkostojen rakentamista on varmasti helpottanut se, että olet puhelias seuramies, joka osaa
rikkoa jään seurassa kuin seurassa. Hyväntuulisuutesi on tarttuvaa. Jäämme kaipaamaan myös
energisyyttäsi ja innovatiivisuuttasi. Olet ehtymätön ideariihi jopa siinä määrin, että hitaammat eivät meinaa pysyä perässä.
Erityisen omistautunut olet ollut nuorisotyölle. Olet ollut ennätykselliset kaksitoista peräkkäistä vuotta yhtäjaksoisesti vetämässä saksalais-suomalaisia rippikouluja Suomessa ja sen
lisäksi kehittänyt aktiivisesti rippikoulutoimintaa sekä isoskoulutusta. Jäämme kiinnostuksella
odottamaan, millaiset uudet tuulet tulevat puhaltamaan Norjan suomalaisessa nuorisotyössä sinun myötäsi.
Koet selvästi ulkosuomalaistyön omaksi jutuksesi siinä määrin, että haluat jatkaa sitä uusissa
maisemissa. Toivomme sinulle siunausta uusiin
haasteisiin, uuteen kotimaahaan ja uuteen kieleen
(sekä kevyempään kaasujalkaan) totutellessa!
Saksan suomalaisten seurakuntien, suomalaispappien ja SKTK:n puolesta,
Die Amtszeit des jetzigen finnischen Pfarrers für
Südwestdeutschland, Anssi Elenius, endet nach
12 Jahren Ende April. Er ist als finnischer Pfarrer
für Norwegen gewählt worden.
Anssi, wir danken dir besonders für dein innovatives und strategisches Denken, für deinen
Beitrag im Bauen von Netzwerken und für deine Treue in der Jugendarbeit (ganze 12 Konficamps!). Wir wünschen dir für deine neue Arbeit und dein Leben im neuen Heimatland Gottes
Segen!
4 |
03-04 • 2015
kuva/Foto: Miika Rosendahl
PÄIVI VÄHÄKANGAS
Saksan suomalaispappien työn koordinaattori
Pyhiinvaeltajan laulu
kuva/Foto: Ritva Prinz
Pyhiinvaellus on monissa uskonnoissa esiintyvä tapa etsiä Jumalaa. Keskiajalla pyhiinvaellukselle lähti vuosittain jopa puolet Euroopan
aikuisväestöstä. Protestanttisissa kirkoissa pyhiinvaellusperinne katkesi reformaattorien vastustukseen, mutta on kokenut renesanssin viime
vuosikymmeninä ja saanut innostuneen vastaanoton myös Suomen luterilaisten keskuudessa. Yllättävän moni on taivaltanut
osan matkasta tai koko matkan Santiago de Compostelaan – tai ainakin tuntee jonkun, joka on niin
tehnyt. Myös Suomessa
on useampia pyhiinvaellusreittejä.
Pyhiinvaeltajan tunnistaa yksinkertaisesta asusta. Hattu
suojaa paahteelta ja
viitta sateelta, sauva tuo tukea ja tarjoaa turvaa vihollisia
vastaan. Matkaa tehdään hitaasti, kiirettä ei ole. Tärkeää ei
ole vain perille pääseminen, vaan itse matkanteko on oleellista.
Kävelemisen tai pyöräilemisen konkreettisuus ja monotonisuus
karistaa mielen päältä päivittäiset asiat ja
antaa tilaa hiljaisuudelle ja omille ajatuk-
sille. Moni pyhiinvaellukselle lähtenyt odottikin
matkalta ennen kaikkea yksinoloa ja hiljaisuutta, mutta yllättyi matkanteon yhteisöllisyydestä. Juuri vuorovaikutus, ajatustenvaihto ja elämän
jakaminen tuntemattomien kulkijoiden kanssa
saattoikin olla matkan puhuttelevinta antia.
Pyhiinvaellus on konkreettisen, yksittäisen matkan lisäksi symboli kristityn koko elämänmittaiselle taivallukselle. Monissa kielikuvissa kristityt
tekevät matkaa kohti pysyvää kotia, sitä, jossa
kyyneleet pyyhitään ja jossa kuolema ei enää
hallitse. Matka voi olla vaivalloista, kivikkoista ja
kompuroivaa, mutta sen mieltäminen pyhiinvaellukseksi tuo matkaan tarkoituksen. Emme ole
kulkureita, jotka vaeltavat paikasta toiseen tietämättä minne päätyvät, vaan olemme matkalla, jolla on sekä sisältö että päämäärä. Kulkureittimme vaihtelevat, eikä mutkien takaa aina näe
eteenpäin, mutta tie vie varmasti perille. Elämänmittainen pyhiinvaellus muistuttaa myös siitä,
että pyhä on läsnä arjessamme.
Joko arvaat, mihin pyhiinvaeltajan lauluun viittaan otsikossa? Rippikouluikäiset tuntevat Pekka
Simojoen samannimisen kappaleen, mutta varmasti jokaiselle on tuttu Toivioretkellä-nimelläkin
kulkeva pyhiinvaellushymniksi kirjoitettu virsi,
jota lauletaan yleensä joulunaikaan.
Maa on niin kaunis,
kirkas Luojan taivas.
Ihana on sielujen toiviotie.
Maailman kautta kuljemme laulain,
taivasta kohti matka vie.
PÄIVI VÄHÄKANGAS
03-04 • 2015
| 5
Vuosikokousviikonloppu 2015
Suomalaisen kirkollisen työn keskus ry:n vuosikokousviikonloppu järjestetään 13.-15.3.2015 Chorinissa.
Das Wochenende mit der ordentlichen Mitgliederversammlung des Zentrums der finnischen kirchlichen Arbeit
e. V. findet vom 13. bis 15.3.2015 in Chorin statt.
Nach der Satzung unseres Vereins wird jeweils die Hälfte der Vorstandmitglieder jährlich neu gewählt. Dieses Jahr
endet die Wahlperiode des 1. Vorsitzenden Karl-Friedrich
von Knorre (Frankfurt), der Vorstandsmitglieder AnnaLiisa Diestelhorst (Ruhrgebiet) und Felix Tölle (Köln) sowie
von Ersatzmitglied Eeva Moilanen (Frankfurt). Alle genannten Personenstellen sich erneut zur Wahl.
Neben der ordentlichen Mitgliederversammlung bietet das
Wochenende Gelegenheit zum Austausch und geselligen
Beisammensein. Herzlich willkommen!
Weitere Informationen: www.rengas.de
Vuosikokous JWD
Arjen keskeltä irrottautuminen tuo uutta puhtia, antaa
uusia virikkeitä, piristää ja voimaannuttaa. Kauemmas lähteminen luo uuden perspektiivin tarkastella tuttua. Vuosikokous JWD – janz weit draußen – tarjoaa uudenlaisen näkövinkkelin ja paljon virikkeitä: brandenburgilaista luontoa,
perinteisen nuotioillan makkaroineen ja lauluineen, mahdollisuuden saunoa ja tutustua sekä keskiaikaiseen luostariin että muiden seurakuntien vastuunkantajien ajatuksiin.
Vuosikokous JWD on vuoden tärkein kokous kaikilla mausteilla. Tervetuloa!
PÄIVI LUKKARI
Itä- ja keski-alueen pappi
1. Mikä oli mielestäsi johtokunnan tärkein päätös päättyvällä kaudellasi?
2. Mikä on haaste, johon johtokunnan seuraavaksi tulisi käydä käsiksi?
3. Asetutko uudelleen ehdokkaaksi? Miksi?
Ja näin he vastaavat 
6 |
03-04 • 2015
kuva/Foto: Ritva Prinz
Kysyimme erovuorossa olevilta johtokunnan jäseniltä:
Anna-Liisa Diestelhorst
Karl-Friedrich von Knorre
Anna-Liisa Diestelhorst:
1. Kaikki päätökset olivat tärkeitä, jokainen tärkein päätöshetkellä, päätöksistä on keskusteltu
perin pohjin eikä mitään ole päätetty hätiköiden.
2. Varmasti erittäin tärkeä haaste on huolenpito
vanhenevista seurakuntien jäsenistä.
3. Asetun uudelleen ehdokkaaksi, koska pysyn
näin itsekin ajan tasalla joutuessani ottamaan
selvää asioista. Minulla on myös tällä hetkellä
aikaa osallistua johtokunnan istuntoihin.
kuvat/Fotos: Ritva Prinz, privat, Outi Tuulari, privat
Karl-Friedrich von Knorre:
1. Meillä ei ole ollut yhtä tärkeintä päätöstä,
mutta päätöksistä tärkeimmät koskivat säästämistä. Kulutimme tietoisesti viimeiset vuodet
enemmän rahaa ja vähensimme sillä omaa pääomaamme. On selvää, että tätä ei voitu jatkaa
ikuisesti, eli säästämme nyt, ja olemme siinä vasta alkuvaiheessa.
2. Tänä vuonna hyvästelemme lounaan alueen
pappi Anssi Eleniuksen. Näin ollen hänen seuraajansa mukaan lukien kolme viidestä papista on tullut Saksaan hyvin lyhyellä aikavälillä.
Tämä tuo mukanaan monta hyvää ideaa heiltä,
mutta myös sopeutumishaasteita uusille tulokkaille. Papin työ täällä Saksassa poikkeaa tavallisen papin arjesta Suomessa. Olemme yhdessä
papiston kanssa vuosien varrella kehittäneet hyvän systeemin, miten pyöritämme suomenkielistä kirkollista työtä Saksassa. Siitä emme halua
luopua. Positiivisen säilyttäminen ja jatkuva kehitystyö, yhdessä uuden papiston kanssa, tulee
olemaan seuraavien vuosien päämäärä. Jäsenseurakunnille maksettu vuokratuki ja työoikeudelliset haasteet pappien palkkauksen yhteydessä ovat teemoja, joita työstetään edelleen.
3. Asetun mielelläni uudestaan ehdokkaaksi ja
jatkaisin vielä vuoden verran. Näen tulevat neuvottelut kaikilla tasoilla ja uskon, että minulla
Eeva Moilanen
Felix Tölle
on vielä paljon annettavaa. Tosiasia tietysti on,
että työ ei lopu koskaan, eli seuraajille jää aina
riittävästi tekemistä, vaikka jatkaisin vielä kuinka pitkään. Sen lisäksi: kirkollinen vapaaehtoistyö antaa itselleenkin paljon mielihyvää, se on
mielestäni tärkeä mainita.
Eeva Moilanen:
1. Johtokunnan hyvin alustetuissa kokouksissa olen ollut varajäsenenä viime vuoden aikana
jo kaksi kertaa tekemässä päätöksiä. Koska laajempi näkemykseni johtokunnan työskentelyyn
on vielä kehittymässä, en osaa nostaa yhtä päätöstä ylitse muiden.
2. Johtokunnan tulisi panostaa seurakuntien
väliseen yhteistyöhön. Minusta olisi hienoa, jos
johtokunta voisi tukea seurakuntalaisten sitoutumista toimintaan.
3. Haluan tehdä yhdessä hyviä päätöksiä Saksan suomalaisen kirkollisen työn hyväksi ja siksi asetun uudelleen ehdokkaaksi.
Felix Tölle:
1. Tärkeimmät päätöksemme liittyvät säästötoimenpiteisiimme. Niistä on pitkään keskusteltu johtokunnassa, ja monenlaista palautetta on
kuulunut myös seurakunnilta. Kulut nousevat
kaikkialla, eli myös kirkollisessa toiminnassa, ja
tukirahoista saa aina uudelleen taistella.
2. Isoin haaste liittyy edelliseen vastaukseeni.
Yritämme rakentaa turvallista taloutta pysyvälle toiminnalle, jota haastaa nykyajan monipuolinen vapaa-ajan tarjonta. Kilpailemme seurakuntalaisen ajasta ja huomiosta. Tehtävämme
on modernisoida ja nuorentaa suomalaista kirkollista työtä Saksassa.
3. Mielellään asetun uudelleen ehdokkaaksi, koska iloitsen yhteistyöstä johtokunnassa.
03-04 • 2015
| 7
Luonnossa liikkuva viulunsoittaja
Die neue finnische Pfarrerin für Südwestdeutschland
macht Sport und spielt Geige
Lounaan uusi suomalaispappi Hanna Savukoski (34) aloittaa tehtävässään 1.5.2015.
Jyväskylästä kotoisin oleva Hanna harrastaa
mm. liikuntaa ja musiikkia ja toivoo seurakuntalaisiltaan avointa mieltä ja rohkeaa palautetta.
8 |
sen identiteetin säilymistä myös ulkomailla asuvien suomalaisten keskuudessa.
Kuka olet?
Olen Hanna Savukoski, 34-vuotias teologian
maisteri ja seurakuntapastori. Valmistuin Helsingin yliopistosta vuonna 2005 ja olen työskennellyt sen jälkeen pappina eri puolilla Suomea.
Olen kotoisin Jyväskylästä ja asun tällä hetkellä Helsingissä.
Onko Saksa sinulle tuttu maa ennestään?
Lukioikäisenä olin lyhyessä kuukauden mittaisessa oppilasvaihdossa Saksassa, Potsdamissa.
Papin työssä olen saanut myös mahdollisuuden
olla järjestämässä kansainvälisiä ekumeenisia nuortenleirejä sekä osallistua nuorisoryhmän kanssa kansainväliselle leirille Münchenissä. Frankfurt am Main on kuitenkin minulle uusi
kaupunki ja odotan kovasti, että pääsen tutustumaan Frankfurtiin, sen ympäristöön sekä ihmisiin.
Mitä olet tehnyt ennen tätä tehtävääsi? Mikä
sai sinut lähtemään ulkosuomalaistyöhön?
Olen toiminut noin 10 vuoden ajan seurakuntapastorina, neljässä eri seurakunnassa. Erityisenä
vastuualueenani ovat olleet kasvatustyön erilaiset tehtävät. Viimeiset neljä vuotta olen toiminut Porvoon suomalaisessa seurakunnassa, erityisenä vastuunani rippikoulu-, nuoriso- sekä
erityisnuorisotyö.
Mitä teet vapaa-aikanasi?
Olen harrastanut laulua sekä viulun soittoa
lapsuudesta asti ja pidän myös paljon musiikin kuuntelemisesta ja käyn mielelläni konserteissa. Tykkään liikkua luonnossa, lenkkeilen ja
käyn salilla. Lukeminen sekä käsityöt ovat minulle myös tapoja rentoutua ja teen mielläni ruokaa myös isommalle porukalle ja vietän aikaa ystävien seurassa.
Ulkosuomalaistyö on ollut haaveenani opiskeluajoista lähtien. Kansainvälisyys, kulttuurien välinen vuorovaikutus sekä ekumenia ovat
olleet minulle aina tärkeitä ja keskeisiä asioita
ja toivon, että voin omassa työssäni olla edistämässä niihin liittyviä arvoja. Luterilaisuus on iso
osa suomalaisuutta ja haluan oman työni kautta
olla mahdollistamassa perinteiden ja suomalai-
Mitä haluat työssäsi toteuttaa, mikä ”näky”
sinulla on?
Toivon, että voin työssäni olla ylläpitämässä
suomalaisia perinteitä ja arvoja, mutta samalla myös edistää ekumeniaa ja uskontojen välistä
vuoropuhelua. Toivon, että voin luoda seurakuntalaisille mahdollisuuksia arkipäiväisille kohtaamisille ja että eri-ikäiset sekä eri elämäntilan-
03-04 • 2015
teissa olevat ihmiset voisivat löytää paikkansa
seurakunnassa.
Mitä toivot seurakuntalaisiltasi?
Toivon, että seurakuntalaiset ottavat minut vastaan avoimin mielin, uskaltavat ehdottaa uudistuksia toimintaan ja antavat rohkeasti palautetta
tehdystä työstä. Seurakunta tarvitsee vapaaehtoisia toimijoita ja toivon, että yhdessä saamme
luotua ilmapiirin, joka on avoin, uudet ihmiset
tervetulleeksi toivottava ja positiivinen.
Kuva/Foto: privat
Die neue finnische Pfarrerin für Südwest Hanna Savukoski (34) tritt ihr Amt am 1.5.2015 an.
Sie ist aufgewachsen in Jyväskylä und hat in Helsinki studiert. Anschließend war Hanna in verschiedenen Gemeinden in Finnland tätig, zuletzt
in der finnischen Gemeinde in Porvoo mit dem
Schwerpunkt Jugend- und Konfirmandenarbeit.
Ihre Hobbies sind u.a. Sport, Kochen und Musik,
sie spielt seit vielen Jahren Geige.
Eine offene und positive Atmosphäre, die auch neue
Menschen willkommen heißt, wünscht sich Hanna Savukoski für ihre Gemeinden.
”Seit meiner Studienzeit träume ich davon, unter den Finnen im Ausland arbeiten zu können”,
sagt die neue Pfarrerin. ”Internationale Beziehungen, zwischenkulturelle Kommunikation und
Ökumene waren für mich schon immer wichtige
und zentrale Themen und ich möchte in meiner
Arbeit die damit zusammenhängenden Werte
fördern.”
besuchte mit ihrer Jugendgruppe ein internationales Camp in München. Sie freut sich sehr darauf, jetzt Südwestdeutschland und ihre neuen
Gemeindeglieder kennen zu lernen. In ihrer Arbeit möchte sie Gelegenheiten zur Begegnung
im Alltag schaffen und Menschen unterschiedlichen Alters und in verschiedenen Lebenssituationen den Weg in die Gemeinde ebnen. „Ich hoffe,
dass ich helfen kann, die finnischen Traditionen
und Werte zu erhalten, aber auch die Ökumene
und den interreligiösen Dialog zu fördern,” sagt
sie und wünscht sich von ihren Gemeindegliedern Offenheit und Mut, neue Ideen vorzubringen und ihr Feedback zu geben.
Hanna hat auf der Oberstufe als Austauschschülerin einen Monat in Potsdam verbracht und
Haastattelu/Interview:
RITVA PRINZ
03-04 • 2015
| 9
Ystävyys on kohtaamisten verkko
10 |
03-04 • 2015
ja menee. Muuttaessamme toiselle paikkakunnalle tuttavat jäävät ja joudumme luomaan uusia tuttavuuksia.
Ystävät ovat pysyvämpiä. Heidän kanssaan
jaamme elämämme asioita, omia tunteitamme
ja pelkojamme, sisimpämme ahdistusta ja salaisia
toiveita. Mutta ystävyys voi myös perustua yhdessä tekemiseen ja olemiseen. Ystävyyden merkkejä ovat luottamus ja tasa-arvoisuus, rinnalla
kulkeminen. Siinä ihmiset avaavat toisilleen uusia ikkunoita ja uusia näkökulmia ja auttavat näin
toisiaan käsittelemään omaa elämäänsä ja pääsemään siinä eteenpäin.
Kuva/Foto: Lupo / pixelio.de, Ben Dobrunz /pixelio.de
Ympärillämme on monenlaisia ihmisiä. Sieltä löytyy sukulaisia ja tuttavia, rakastettu tai
puoliso, työtovereita ja paljon muita ihmisiä.
Jos olemme olleet onnekkaita, matkan varrella olemme saaneet myös muutaman hyvän ystävän. Mikä erottaa heidät elämämme muista ihmisistä?
Tuttavien kanssa vaihdamme kuulumisia, puhumme arkipäivän asioista, kuulemme heidän
lapsistaan ja suunnitelmistaan ja usein tiedämme heistä aika paljon. He ovat naapureita ja työtovereita. Heitä tapaamme harrastuksissa ja toisinaan ehkä myös seurakunnassa. Ja tuttavat ovat
ihania. Ilman heitä päivät olisivat pitkiä ja moni
apu jäisi saamatta ja antamatta. Tuttavia tulee
Perheenjäseniltä kysymme, mitä he ovat tehneet.
Näin täytämme tyhjän tilan ajan kudoksessa. Tuttavilta kysymme heidän
suunnitelmistaan, mutta
ystävän kanssa olemme
kiinnostuneita nykyisyydestä. Tahdomme tietää,
mitä hänelle kuuluu, onko
hän onnellinen ja mitä hän
ajattelee elämästään. Rakastetun luokse kaipaamme koko ajan ja kannamme häntä mukanamme,
mutta ystävän kanssa riittää yhteinen hetki, jonka
saamme. Siksi tapaamisten välillä voi olla pitkäkin aika, ja kohdatessamme aloitamme siitä, mihin
viime kerralla jäimme.
Minuuden peili
Ystävä näkee minut suunnilleen samanlaisena kuin itse näen. Tosin jokainen ystävä näkee
toisesta vain osan, mutta tuo osa on kuitenkin
aito ja totta. Itse asiassa ystävän käsitys minusta itsestäni on positiivisempi kuin omani. Siksi
ystävyys tukee itsetuntoa ja auttaa meitä luottamaan itseemme ja elämäämme.
Ystävyyssuhteita solmitaan usein elämän käännekohdissa. Monet ovat löytäneet ystäviä opiskeluaikoina, muuttaessaan maasta tai kaupungista toiseen, hiekkalaatikolla ja aloittaessaan
uudessa työpaikassa. Usein muutto aikuisiällä
on kuitenkin haaste, sillä uudella paikkakunnalla olevien ihmisten ihmissuhdekiintiöt saattavat
olla jo täynnä, eikä tilaa uusille ystäville enää ole.
Ystävystymme useimmiten ihmisten kanssa, jotka ovat samanikäisiä ja joilla on samankaltainen sosiaalinen tausta. Omaa ystäväpiiriä
katsoessa voikin hätkähtää, jos huomaa, että se
koostuu oikeastaan samalla lailla ajattelevista
ja ehkä myös samaan ammattiin kuuluvista ihmisistä. Erilaisilla vähemmistöillä, siis myös Saksan suomalaisilla, on valtaväestöä moninaisempi
ystäväpiiri. Tämä johtuu siitä, että samankaltaisia ihmisiä on vähemmän ja ystävyyssuhteita on
pakko luoda omien reviirien yli. Näin ollen myös
ikkunoita todellisuuteen on enemmän kuin ihmisillä keskimäärin.
Aina ei jaksa
Tutkijat puhuvat ystävyysbudjeteista. Persoonan piirteistämme ja omasta elämäntilanteestamme johtuen meillä on erikokoisia ystävyysbudjetteja. Sosiaalinen työ ja kotona odottava
perhe saattaa kutistaa sosiaalisenkin ihmisen ystävyysbudjetin melko pieneksi monen vuoden
ajan. Ihmisellä ei ole aikaa eikä voimia pitää yllä
ystävyyssuhteitaan ja tavata ystäviä, vaikka heistä kuinka pitääkin.
Ystävyysbudjettiin sisältyy myös käsityksemme ystävyyden laadusta. Yksi kaipaa kaikkien
asioiden jakamista, toinen taas haluaa säilyttää
itsellään myös salaisuuksia. Toinen osapuoli kokee kiusallisena sen, jos täytyy kertoa liikaa, toinen tuntee jääneensä vain puolitiehen.
Elämän aikana ystävyysbudjettimme koko vaihtelee. Harmillista vain, joskus vaihtelu ei osu yksiin ystävämme ystävyysbudjetin kanssa. Silloin
on syytä ottaa asia puheeksi ja kertoa, mitä ystävyydeltä juuri nyt toivoo ja mitä sille pystyy
antamaan. Ystävä yleensä kyllä sen ymmärtää.
Katkenneet välit
Ystävyys ei aina onnistu. Toisinaan luulemme jo
olevamme ystävyyden ovella, mutta tuo ovi ei
aukea ja yhteistä suuntaa ei löydy. Vika saattaa
olla ajoituksessa tai elämäntilanteissa tai näin
käy muuten vaan. Mutta ystävyyssuhteet saattavat myös kariutua ja katketa. Syitä voi olla monia,
03-04 • 2015
| 11
mutta tavallisesti ystävyys kariutuu
luottamuspulaan, väärinkäsityksiin
tai liian suureen riippuvuuteen.
Luottamus on ystävyyssuhteen kulmakivi, eikä
tuo suhde kestä luottamuksen pettämistä. Asiaa voidaan selvitellä, mutta harvoin luottamus
enää palautuu ennalleen. Etenkin naisten ystävyyssuhteissa on tutkimusten mukaan vaikea käsitellä konflikteja. Riitelyn ja selvittelyn sijasta
ystävykset usein vaikenevat ja loittonevat ja suhde saattaa katketa kokonaan. Se on harmi, sillä
usein on kyse myös väärinkäsityksistä, jotka voitaisiin oikaista.
Ystävyyssuhde elää vapaudesta ja riippumattomuudesta. Siksi ystävän ripustautuminen toiseen
tai rajaton tarvitsevuus rikkoo hyvänkin ihmissuhteen. Energiavarkaat alkavat käyttää hyväksi energian antajan hyväntahtoisuutta, ja tasaarvoisesta ystävyyssuhteesta alkaa muodostua
hyväksikäyttösuhde. Oman hyvinvointinsa tähden ihmisen on hyvä tunnistaa tämä ja asettaa
omat rajansa.
Die Menschen, die uns umgeben, haben verschiedene Rollen: es gibt die Familie, den Partner
oder die Partnerin, Kolleginnen, Kollegen und Bekannte. Wohl dem, der auch einige gute Freunde
hat! Mit einer Freundin oder einem Freund kann
ich mein Leben, meine Gefühle, meine Ängste und
Hoffnungen teilen. Gemeinsames Tun kann auch
eine Grundlage für eine Freundschaft sein. Vertrauen und Gleichberechtigung sind bezeichnend
für Weggefährten, mit denen sich neue Perspektiven auftun und man sich gegenseitig auf dem
Lebensweg weiterbringt.
Freundschaft ist nicht selbstverständlich und in
manchen Lebensphasen kann die Zeit für Freundschaften sehr knapp bemessen sein. Manchmal geht auch eine Freundschaft zu Bruch,
wenn z. B. das Vertrauen gebrochen wurde. Eine
Freundschaft lebt von Freiheit, braucht aber auch
Grenzen, die gemeinsam gesetzt werden sollen.
Es wäre gut, wenn jeder Mensch mindestens eine
gute Freundin oder einen guten Freund hätte.
Und dafür ist es nie zu spät!
Ystävyys on kohtaamisten verkko. Ystävyys lujittuu ja kasvaa hyvien kohtaamisten kautta. Jokainen meistä tarvitsisi ainakin yhden ihmisen,
jolle voi uskoa sisimpänsä ajatukset ja jonka kanssa jakaa elämäänsä. Arkunkantajiksi kutsutaan
ihmisiä, joihin luotan ja jotka seisovat rinnallani ja puolellani. Heille voin kertoa salaisuuksiani
ja heidän apuunsa voin luottaa. Olet onnellinen,
jos sinulla on tällaisia ihmisiä – arkunkantajia. Jos
he puuttuvat, asialle voi tehdä jotain. Koskaan ei
ole liian myöhäistä saada ystävää.
AULIKKI MÄKINEN
Aulikki Mäkinen (47) on
Kuopion Männistön seurakunnan kirkkoherra. Hän
toimi Pohjois-Saksan suomalaispappina 1997-2004.
12 |
03-04 • 2015
kuva/Foto: Kuopion seurakunta / Timo Hartikainen, S.G.S /pixelio.de , Ben Dobrunz /pixelio.de
Rakkaat arkunkantajat
Uskalla lähteä matkaan
Naisten seminaari 23.-25.1.2015, Kloster Höchst
”Seisot tien alussa. Liikkeelle lähteminen, ensimmäinen askel, merkitsee muutosta. Labyrintti on
siinä, edessäsi ja kutsuu sinua: lähde matkaan.”
kuva/Foto: Eva Otremba, Asta Flegler, Ben Dobrunz /pixelio.de
Lähes 50 suomalaista naista, teemana ystävyys
ja aikaa koko viikonloppu – vain yksi viikonloppu.
Pelaamme ystävyyskorttipeliä ja mietimme miten pitkälle ystävyys venyy. Opimme uusia suo-
”Labyrintti on arvoitus – salaisuutta se, mitä se
tuo elämäämme. Labyrintti on sielun peili, elämän
vertaus. Joka lähtee matkalle labyrinttiin, suostuu muutokseen.”
Kuljemme labyrinttiin. Tie keskipisteeseen on
yllättävän pitkä. Matka sieltä pois osoittautuu
vaikeaksi. Joku turhautuu ja loikkii polkuja reunustavien pensasaitojen yli takaisin alkuun. Joku
voittaa oman tuskastumisensa ja hymyilee lopulta tyytyväisenä: onneksi en luovuttanut. Mat-
malaisia sanoja ja nauramme yhdessä omalle saksansuomellemme, kielelle, joka yhdistää meidät
toisiimme. Laulamme ystävyyden lauluja, itkemme haikeudesta ja nauramme kyyneleet silmissä.
”Minä kohotan katseeni vuoria kohti.
Mistä saisin avun?“ Ps. 121, 1
ka sisälsi niin paljon monenlaisia kokemuksia ja
tunteita.
”Labyrintti toistaa ikivanhaa Pyhän Hengen
kutsua: Tule, etsi sitä, mikä on kaikkein keskeisintä. Älä pysähdy. Uskalla lähteä muutoksen tielle.”
”Herra varjelee kaikki sinun askeleesi,
sinun lähtösi ja tulosi, nyt ja aina.” Ps. 121
PÄIVI LUKKARI
03-04 • 2015
| 13
Ilman ystävääni
olisin eri ihminen
Eira Weißenburg ja Sanna Suvanto-Harsaae
ystävystyivät yläasteella. Intensiivinen ystävyys kuitenkin katkesi – ja alkoi 20 vuotta
myöhemmin uudestaan.
Miksi aikoinaan ystävystyitte?
Eira: Tutustuimme toisiimme pikkusiskojemme
kautta, jotka olivat luokkakavereita. Siirryttyäni yläasteelle kuljimme Sannan kanssa kouluun
samalta bussipysäkiltä ja siitä ystävyys jotenkin alkoi. Meillä oli mielestäni samanlainen ajatusmaailma.
Sanna: Olimme aika suurisuisia ja kovaäänisiä
molemmat – meidät kuultiin kyllä kortteleiden
päähän. Yhdessä koettiin ekat kännit, pyörittiin
keskustassa ja pelattiin futista. Varmasti meitä
yhdisti myös se, että olimme vähän ”erilaisia” kuin
muut ”normaalit kiltit tytöt”. Kirjoittelimme todella paljon toisillemme ja luimme koko ajan myös
toistemme päiväkirjoja. Olimme melkein yliluonnollisen avoimia toisillemme. Intensiteetti ystävyydessä oli juuri sellainen, kuin joskus kuvataan
näitä teiniystävyyksiä. Vanhemmilta paloi käämit
pariinkin kertaan meidän pulinoista.
Ystävyys Eiran kanssa sattui sille aikavälille nuoruusvuosissa, jolloin henkistä kasvua tapahtuu
paljon – ja ystävyydellä Eiraan ja etenkin sen loppumisella on ollut suuri vaikutus siihen, minkälainen minusta on tullut.
Miksi yhteydenpitonne sitten jäi vähemmälle?
Sanna: Ensiksi ihan se klassinen eli väliin tuli
poika – tai kaksikin. Ensin toisesta ihastuksesta tuli kinaa ja sitten lähes heti perään Eira löysi
poikakaverin. Se oli sellainen aika radikaali läheisen kaveruuden loppuminen, vaikka me olimmekin kevyessä yhteydessä tämän jälkeen.
Välirikoissamme oli myös aikoja, jolloin olimme aika kamalia toisillemme. Nyt jälkeenpäin
14 |
03-04 • 2015
ajateltuna olisimme voineet satuttaa toisiamme
vieläkin pahemmin, koska tiesimme niin paljon
toisistamme. Ehkä juuri se, että emme koskaan
satuttaneet toisamme niin pahasti kuin olisimme voineet, teki ystävyyden rakentamisen uudelleen mahdolliseksi. Arvet eivät olleet niin syviä.
Eira: Minä olin sitten USA:ssa vaihto-oppilaana ja muutin koulun jälkeen Saksaan. Sanna lähti
aika pian koulun jälkeen Ruotsiin ja päätyi sitten
useamman mutkan kautta Tanskaan. Alkuaikoina
kirjoitimme toisillemme vielä pitkiäkin kirjeitä ja
kerroimme arjestamme, mutta molempien saatua
lapsia aika vain tavallaan loppui. Silloin ei vielä
ollut kaikilla kännyköitä eikä siis tekstareitakaan,
Whatsappista tai Facebookista puhumattakaan.
Sanna: Perustavaa luontoa olevasta samanlaisuudestamme kertovat silti ne useat ulkoiset yhtäläisyydet meidän elämässämme. Olemme molemmat päätyneet pysyvästi ulkomaille ja
naimisiin ulkomaalaisen kanssa. Minulle oli selvää, että kutsuin Eiran häihini, vaikka emme olleet juurikaan nähneet edellisinä vuosina.
Mikä sai teidät viime kesänä sitten ikään kuin
”aloittamaan uudelleen”?
Eira: Ensimmäinen joulukorttia pidempi yhteydenotto oli jo kesällä 2013. Siskoni siivosi varastoaan ja sieltä löytyi täysin yllättäen laatikollinen
minun ystäviltäni saamiani kirjeitä. Suurin osa
niistä oli Sannalta; oikeita kirjeitä ja koulutuntien aikana kirjoitettuja lippu-lappuja. Soitin San-
kuvat/Fotos: privat , Ben Dobrunz /pixelio.de
Sanna ja Eira Sannan rippijuhlapäivänä kesällä 1981. Oikealla jälleennäkeminen 20 vuoden jälkeen kesällä 2014.
nalle ja kerroin löydöstä. Hän sanoi säästäneensä
myös kaikki mun viestini ja toivoi, että voisimme tavata ja vaihtaa sekä kirjeet että ajatuksia.
Kesällä 2014 sitten matkustin viikonlopuksi hänen luokseen. 48 tunnista nukuttiin 8; oli niin
paljon asiaa! Ja koska juttu jäi kuitenkin kesken,
olemme sen jälkeen tavanneet jo kolme kertaa.
Tapaamiset ovat olleet vain muutaman tunnin
mittaisia, mutta lähentäneet meitä taas kunnolla. Ja nykyaikana yhteydenpito on niin helppoa.
Lyhyet viestit kulkevat nettimaailmassa todella nopeasti.
Sanna: Se uusi alku oli ehkä poreillut jossain
jo jonkin aikaa. Ja oli varmasti aika luonnollista.
Molempien lapset olivat aikuistumassa – ja olivat suurin piirtein samassa iässä kuin me silloin,
kun me oltiin tosi ystäviä. Omalla kohdallani siihen vaikutti myös se, että olin löytänyt vanhoja
nuoruudenkavereita uudelleen Facebookin kautta. Viime kesän tapaaminen oli ikimuistoinen viikonloppu aurinkoisessa, kesäisessä Kööpenhaminassa. Edellisestä tapaamisesta kuluneet 20
vuotta olivat kuin pois pyyhkäistyt.
Onko ystävyytenne nyt erilainen kuin 30 vuotta sitten?
Sanna: Itse asiassa ei. Vaikka olemmekin kokeneet paljon ja varmasti muuttuneet aikojen saatossa, tutustuimme toisiimme sellaisina raaki-
leina, että sitä on ihan turha olla mitään muuta
kuin se, joka pohjimmaltaan on. Ja se on sitä aitoa ystävyyttä, jota on lähes mahdoton kehittää
myöhemmin elämässä samalla tavalla. Tietenkin
me olemme ihmisinä kehittyneet paljon vuosien aikana. Kotirintamalla tosin on paljon yhteistä: ulkosuomalaisuus, avara maailmankatsomus,
samanikäiset lapset ja liitot.
Parasta on, että uskon, että se ”raakuus” joka
tuhosi meidän alkuperäisen ystävyyden, on poissa. Tiedän, että tällä uudella ystävyydellä on jokin
tarkoitus, en vain tiedä mikä se on – vielä. Kamalia vanhoja noitia meistä kyllä tulee – yhdessä!
Eira: Nuorena ystävyydestä puuttui jonkinlainen syvyys, se oli enemmän sellaista kikattelua.
Toki jo silloin kävimme monta tärkeää ja kypsää
keskustelua, joita ilman minusta olisi varmasti kasvanut erilainen ihminen kuin olen tänään.
Tämä nykyinen ystävyys ei ole kaikkien vapaahetkien viettämistä yhdessä. Toisaalta perusasiat
eivät ole muuttuneet. Voin edelleen sanoa mielipiteeni Sannalle suoraan. Se on oikeastaan kaikkein parasta meidän ystävyydessämme, oli silloin 30 vuotta sitten ja on tänäänkin: Voimme
olla - ja olemme - 100%:sti rehellisiä toisillemme.
Haastattelu:
RITVA PRINZ
03-04 • 2015
| 15
Olemme kuin sisarukset
Warum habt ihr euch damals angefreundet?
Mikä sai teidät aikoinaan ystävystymään?
Gundi: Bei mir war es am Anfang Neugier. Zu
meiner Jugendzeit gab es ja kein Internet und wir
konnten unser Wissen über andere Länder eigentlich nur aus Zeitschriften, Büchern oder persönlichen Kontakten beziehen. Outis Adresse erhielt
ich damals vom „International Youth Service“ in
Turku und zwar genau an meinem 13. Geburtstag. Als ich meinen ersten Brief wegschickte, erreichte er Outi an ihrem 13. Geburtstag! Wir sind
nämlich nur 14 Tage auseinander.
Wir wuchsen sehr ähnlich auf, mit den Eltern
und einer mehrere Jahre jüngeren Schwester. Jede
lebte in einem Haus mit großem Garten und wir
waren gerne in der Natur. Outi hatte Klavierund ich Orgelunterricht und wir liebten das Fotografieren und natürlich Briefe schreiben. Beide
besuchten wir das Gymnasium und machten im
selben Jahr das Abitur. Und wir lernten uns relativ früh persönlich kennen. Nach einem kurzen
Besuch von Outi als 16-Jährige besuchte ich mit
19 Jahren ihre Familie für 3 Wochen. Outi kam
ein Jahr später auch für mehrere Wochen zu uns.
Dadurch lernten wir das ganze persönliche Umfeld und die gesamte Familie des anderen kennen.
Outi: Kolmetoistavuotissyntymäpäivänäni vuonna 1970 sain kirjeen Saksasta Gundi-nimiseltä
tytöltä. Hänen kirjeensä oli kiva, ja tuntui heti,
että meillä on paljon yhteistä: ikäeroa vain kaksi viikkoa, molemmat kävimme oppikoulua, lähes
samanikäiset pikkusiskot ja oli yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Vastasin hänelle pian ja siitä alkoi kirjeenvaihtomme ja ystävyytemme.
Olimme 16-vuotiaita, kun tapasimme ensimmäisen kerran. Olin Reinin varrella tyttöleirillä ja
Gundin perhe haki minut parin päivän vierailulle
16 |
03-04 • 2015
kotiinsa, jossa asuivat myös isovanhemmat. Ylioppilaskesänä Gundi tuli kuukaudeksi Suomeen
ja seuraavana kesänä minä vietin kuukauden Saksassa. Matkustelimme tietysti katselemassa lähipaikkakuntien nähtävyyksiä. Suomessa alkukesä
oli kylmä ja sateinenkin ja lämmin sää alkoi sinä
päivänä, kun vilkutin Gundille hyvästejä Eteläsatamassa. Seuraavana kesänä Saksassa oli helteistä. Gundilla oli tuore ajokortti ja me seikkailimme lähiseuduilla tutustumassa nähtävyyksiin.
Perheen kanssa matkustimme Harz-vuoristoon ja
sukuloimme Ala-Saksissa.
Kirjeenvaihto ja tapaamiset jatkuivat. 1980–
luvun alusta alkaen Gundin vanhemmat kävivät
ensin joka toinen vuosi ja myöhemmin joka kesä
mökkilomalla Suomessa ja perheet tutustuivat
toisiinsa. Yhteydenpito on säilynyt, vaikka vanhempiemme sukupolvi on jo yhdeksänkymmenen
molemmin puolin.
Gundi und Outi 1973
Kuva/Foto:
Gun­
di Bernhardt und Outi Anttila lernten sich als Schulmädchen durch eine Brieffreundschaft kennen. Das ist jetzt über 40
Jahre her.
Wie hat sich eure Freundschaft im Laufe der
Zeit verändert?
Miten ystävyytenne on vuosien saatossa
muuttunut?
Was ist es, warum ihr noch nach
über 40 Jahren Freunde seid?
Miksi olette ystäviä vielä yli 40
vuoden jälkeen?
Gundi: Früher hat man oft vom Alltag geschrieben - der neue Stundenplan in der Schule, eine Geburtstagsfeier etc., also eher banale
Dinge. Und es gingen viele Briefe hin und her.
Heute kann es vorkommen, dass wir eine Woche
lang täglich schreiben oder auch 2 bis 3 Monate
nichts voneinander hören. Trotzdem ist da eine
innere Verbindung. Wir kennen uns quasi unser
ganzes Leben und wenn bei einem etwas passiert (Krankheit in der Familie, Unfall im Freundeskreis), dann wissen wir, um wen es geht und
können uns da gut hineinversetzen. Wir sind beruflich und ehrenamtlich beide ziemlich beschäftigt und beschränken uns in den letzten Jahren
oft auf das Wesentliche. Andererseits sind wir
nicht mehr nur auf Briefe angewiesen, sondern
schreiben E-Mails oder telefonieren.
Gundi: Das hat sicher mit unserem relativ frühen Kennenlernen zu tun. Die Chemie zwischen
uns stimmte einfach. Und ”wichtige” Dinge verbinden uns. Outi war meine Trauzeugin, wir haben meinen 40. und 50. Geburtstag und auch einige von Outis Geburtstagen zusammen gefeiert.
Wir verbrachten einige Sommerurlaube gemeinsam in Finnland. Und: Outi lernte ihren Mann auf
der Fähre kennen, als sie unterwegs zu einem Besuch bei mir war! Man hat das ganze Leben der
anderen miterlebt, das verbindet. Und Outi hat
eine Nichte, die genau 14 Tage älter ist als meine Tochter. Die beiden kennen sich auch schon
seit sie 14 Monate alt sind.
In spätestens 10 Jahren sind wir beide Rentner. Wir planen schon jetzt, dass wir uns dann
öfter sehen. Mit dem Flugzeug ist das ja heute kein Problem mehr. Und Zeit haben wir dann
auch. Wenn wir beide noch leben, werden wir in
8 Jahren unser 50-Jähriges mit Sicherheit gemeinsam feiern!
kuvat/Fotos:
Kuva/Foto: privat , Ben Dobrunz /pixelio.de
Gundi und Outi heute
Outi: Gundi tapasi tulevan miehensä ja minä
opin tuntemaan hänet. Minulle oli suuri kunnia
olla heidän toinen vihkitodistajansa. Kirkollinen
vihkiminen ja hesseniläiset polttarit olivat tietysti ainutlaatuisia elämyksiä nekin. Gundin tytär syntyi ja hän lomaili Suomessa ensimmäisen
kerran 1-vuotiaana. Minä olin myös tavannut tulevan mieheni, ja Gundin tyttärellä ja mieheni
vanhimmalla veljentyttärellä on myös vain kaksi viikkoa ikäeroa.
Koulutyttöjen kirjeenvaihdosta kehittyi kahden samanlaisia elämänvaiheita elävän naisen
ystävyys. Miksi olemme edelleen ystäviä? Miksi emme olisi?! Minulla on vain yksi ystävä kouluajoilta, jonka kanssa edelleen jatkuva ystävyys
on alkanut aiemmin kuin Gundin kanssa. Olemme kaiketi melkein kuin sisarukset. Tuntuu uskomattomalta, että ensimmäisestä kirjeestä on pian
kulunut aikaa 45 vuotta!
Haastattelu/Interview:
RITVA PRINZ
03-04 • 2015
| 17
Im Herzen noch jung
Ich bin im Altenheim und schmiere Stullen für
die Bewohner. Am Tisch sitzt eine der alten Damen, ich habe ihr gerade ihr Abendbrot hingestellt. Es gibt Nudelsalat und Bouletten. Ihr gegenüber sitzt eine andere Dame im Rollstuhl, die
mich gerade gefragt hat, ob ich 24000 € für sie
hätte. Die beiden spielen zusammen Mau Mau.
Die erste erschwerende Bedingung ist, dass eine
der Beteiligten nicht weiß, dass sie mitspielt. Die
zweite erschwerende Bedingung: die beiden haben kein Kartenspiel.
Das Alter – ein Schicksal, das uns alle irgendwann ereilt. Demenz, Alzheimer, Schlaganfälle…
Das sind Horrorszenarien unserer Zukunft. Alt
sein bedeutet, eine Last zu sein für seine Umgebung, nutzlos, ein Kostenfaktor. Die deutschen
Pflegeheime quellen über bei einem immensen
Mangel an Fachpersonal. Die Pfleger sind pausenlos im Stress, immer beschäftigt. Ein Todesfall bedeutet Arbeit, zusätzlichen Aufwand, für
den keine Zeit ist. Und die Bewohner, die Alten,
18 |
03-04 • 2015
sitzen in ihren Rollstühlen und warten – warten,
dass jemand sie morgens aus dem Bett holt, sie
auf die Toilette setzt, sie zum Essen bringt, ihnen Medikamente gibt; warten, dass jemand Zeit
für sie hat.
Wenn ich zur Arbeit ins Altenheim komme, sehe
ich überall einsame Menschen sitzen. Menschen,
die niemand besucht, die kaum einmal etwas Anderes sehen als das Altenheim, weil eben niemand
Zeit hat, mit ihnen irgendwo hin zu fahren. Entweder haben diese Menschen keine Kinder, oder
die Kinder haben einfach Besseres zu tun, als ihre
alten Eltern zu besuchen, die sie endlich erfolgreich abgeschoben haben.
Das Alter – eine Zeit, die uns alle irgendwann
erwartet. Demenz, Alzheimer, Schlaganfälle... Das
sind Schicksalsschläge, die unser Leben drastisch
verändern. Sie verändern unser Leben, aber nicht
das, was wir sind, nämlich wir selbst, ein einzigartiges Individuum mit einer Persönlichkeit, Gefühlen, einer Geschichte.
Wir haben eine alte Frau im Heim, die nicht
sprechen kann und im Rollstuhl sitzt, weil sie einen Schlaganfall hatte. An einem Abend mache
kuva/Foto: sokaeiko / pixelio.de , Ben Dobrunz /pixelio.de
„Sie sind dran! So macht das keinen Sinn, Sie
müssen eine Karte legen. Ich habe eine Nudel
gelegt, jetzt spielen Sie doch endlich ein Ass
oder einen König!“
kuva/Foto: Manfred Schimmel /pixelio.de
ich für die Alten Musik an – „Die Flippers“. Die
alte Frau lächelt und wippt im Takt der Musik mit
dem Kopf. „Tanzen Sie gern?“ frage ich. Sie nickt.
„Waren sie oft mit ihrem Mann auf Bällen?“ will
ich weiter wissen. Sie nickt wieder und lächelt
dabei. Und so erzählt sie mir von Abenden voller
Lachen und Musik, von bunten Kleidern, vom Leben. Das heißt: ich erzähle und sie nickt mit Tränen in den von Lachfältchen umgebenen Augen.
Ein Altern in Würde ist das, was jeder Mensch
verdient. Ein Altern ohne das Gefühl, eine Last
zu sein. Am Tisch sitzen keine Pflegefälle. Am
Tisch sitzen ein Boxer, ein Doktor, eine fünffache Mutter, eine Tänzerin… Die Geschichten, die
sie zu erzählen haben, sind versteckt hinter einem Rollator und grauen Haaren. Sie können sie
nicht erzählen, weil ihr Gebiss auf dem Tisch liegt.
Wir haben Angst vor der Hilflosigkeit des Alters.
Also füllen wir unsere Zeit bis es soweit ist mit
allen möglichen Dingen, damit kein Raum bleibt,
über unser Leben mit 70, 80, 90 Jahren nachzudenken. Unser Leben, wenn wir in einem Altenheim sitzen und uns niemand besucht, dem wir
erzählen könnten, was wir damals alles erlebt haben, weil alle zu sehr mit ihrer Jugend beschäftigt sind.
Das Kartenspiel ist mittlerweile beendet, weil
offensichtlich jemand die Karten geklaut hat. Ich
habe leider auch keine 24000 € für die alte Dame
von vorhin. Stattdessen gebe ich ihr einen Orangensaft. „Dankesehr!“ sagt sie und drückt meine Hand.
LEA LUTTENBERGER
Lea ist eine Berliner Abiturientin und jobbt seit
fast 2 Jahren in einem Altersheim.
Der Beitrag wurde veröffentlicht in der Zeitschrift der Theresienschule in Berlin „CathoLeaks“, Abdruck mit freundlicher Genehmigung.
03-04 • 2015
| 19
Tiskillä riittää juttuseuraa
Miten päädyit Saksaan?
Tulin Jyväskylästä Kölniin vuonna 1967 opiskelemaan vuodeksi saksaa. Matkailukoulutuksen
saaneena sain heti töitä täkäläisessä lentoyhtiössä ja jäin hyvien olojen seurauksena tänne. Ei
tullut koti-ikävää, kun pääsi lentämään niin usein
kun halusi, ja täällä Kölnissä oli DFG:n meille suomalaisille ja ystävillemme järjestämä kantapöytä.
Miten löysit kantaravintolasi?
Kun kantapöytä Berriksen avaamisen jälkeen
loppui, tarvitsin uusia kansainvälisiä ihmisiä ympärilleni. Ja niin löytyi Niko, kreikkalainen, jonka
ravintola oli seuraavat yli 30 vuotta toinen olohuoneeni. Toin sinne mukanani muitakin suomalaisia, joista muutamat löysivät sieltä avio-/
avopuolisonsa.
„Kannattaa lähteä liikkeelle omien seinien sisältä“,
rohkaisee Tuula Ristola.
20 |
03-04 • 2015
Nikon lähdettyä eläkkeelle siirryimme suoraan
Mannis Rästorangiin, joka on viimeisiä ravintoloita tässä ympäristössä, sillä asun suoraan yliopiston vieressä ja täällä on muuten vain bistroa,
döneriä ja cocktailloungea - nuorison tarpeiden
mukaan.
Miksi kantaravintola on niin tärkeä?
Yksineläjällä ei aina iltaisin ole seuraa. Kantaravintola on kölniläisille elintapa. Sinne mennään seurustelemaan tuttujen ja tuntemattomien kanssa tiskille töitten jälkeen. Taikka syömään,
kuten itse teen.
”Manille” voi mennä eläkeläisenäkin yksin eikä
kukaan kysy: ”Mitä tuo täällä tekee?” Siellä on
hyvä ja vaihteleva ruoka, joka tehdään tuoretuotteista ja asiakkaat voivat esittää toivomuksia ruokalistan suhteen. Jos ei ole kauhea ryysis, voi tarjoilijoidenkin kanssa jutella. He ovat
kaikki nuoria opiskelijoita, jotka osaavat mukavasti jutella asiakkaiden kanssa, joten ei tarvitse
tuppisuuna istua, jos ei muita tuttuja tiskillä ole.
Tosin kukaan ei myöskään katso pitkään, jos käy
puheisiin tuntemattomien kanssa. Juuri juttelemaanhan meistä useimmat ulos vielä illalla lähtevät. Kävijät ovat hyvin eri-ikäisiä, opiskelijoita, työssä käyviä ja eläkeläisiä. Nykyisin Mannis
Rästorangissa on myös live-musiikkia, mikä tuo
uusia ihmisiä ja puheenaiheita.
Kantaporukka huolehtii toisistaan. Olemme
vaihtaneet puhelinnumeroita ja jos jotakuta ei
vähään aikaa näy, niin soitetaan ja kysytään, mitä
kuuluu. Olen löytänyt kantakapakastani mm. ortopedin ja lampun korjaajan. Ja jotkut tarjoilijoista tulevat suomalaisiin joulumyyjäisiin. ”Mannis”
on vain parin kulman päässä kodistani, joten matka kotiinkaan ei - edes yöllä - ole vaikeaa, koska joka kulmassa on joku pikkuravintola, joka on
nuorison kansoittama aamuyöhön asti. Kadutkaan eivät siis ole autioita.
Haastattelu:
RITVA PRINZ
kuva/Foto: Ben Dobrunz /pixelio.de, Vuokko Hosia
Tuula Ristola on asunut Kölnissä vuodesta
1967. Hänen ”toinen olohuoneensa” on yli 30
vuotta ollut kantaravintola.
Kun mistään ei voi enää
olla varma
On oikeastaan uskomatonta, että ennen kuin
Jussi Valtonen sai marraskuussa Finlandia-palkinnon, hänestä ei juuri ollut kuultu. ”He eivät tiedä, mitä tekevät” on kuitenkin jo Valtosen kolmas romaani, ja kaksi aikaisempaakin ovat olleet
kriitikoiden ylistämiä vaikkakin kaikelle kansalle
tuntemattomia. Romaani sai tammikuussa myös
myyntilukujen perusteella jaettavan Varjo-Finlandian.
kuva/Foto: Kustannusosakeyhtiö Tammi
”He eivät tiedä, mitä tekevät” on tarina yhdestä perheestä, mutta kolmesta erilaisesta maailmasta. Amerikkalainen neurotieteilijä Joe Chayefski asuu nuoruudessaan suomalaisen vaimonsa
kanssa Suomessa, mutta palaa sitten amerikkalaiseen elämäänsä jättäen jälkeensä isättömän
pojan. Sittemmin Joesta tulee palkittu professori, entisestä vaimosta Alinasta suosittu asiantuntija ja pojasta aktivisti, joka kaataa pörssiyrityksiä. Tarina seuraa yhden kesän tapahtumia,
mutta kiertyy samalla menneisyyteen ja kertoo
tarkkaan päähenkilöidensä kehityskulun tapahtumahetkeen asti.
Valtosen tekstiä lukiessa on turvallinen olo. Kielellisesti hiottu ja monisyinen tarina kantaa ja sen
vietäväksi voi heittäytyä. Ainoastaan loppupuolella tarina alkaa kiertää kehää, kuin kirjoittaja ei
uskaltaisi saattaa tekstiään sinne, minne lukija jo
arvaa sen olevan menossa.
”He eivät tiedä, mitä tekevät” on tärkeä kirja.
Se peilaa aikalaisyhteiskuntaa ja arvioi sitä, mihin
sen kehitys on johtamassa. Tulevaisuudessa suurkonsernit pyörittävät maailmaa ja teineille syötetään mielialaoptimoijia kuin karkkeja ilman, että
kukaan varsinaisesti tietää niiden vaikutuksista.
Internet voidaan heijastaa suoraan ihmisen aivokuoreen laitteella, jonka nimi on ironisesti ”iAm”,
mutta joka on eettisesti hyvin kyseenalainen.
Valtonen ei anna valmiita vastauksia, vaan esittää eettiset ja moraaliset kysymyksensä rivien
väleissä. Pelottavinta on se, ettei kirjan todellisuus ole enää niin kaukana nykymaailmasta, jonka rakenteita yksilön on jo nyt vaikea ymmärtää
ja hallita ja jonka mediatilasta kamppaillaan jossain kulissien takana.
Erityisen mielenkiintoisen teoksesta tekee se,
että sen kirjoittaja asuu Yhdysvalloissa. Teos tapahtuukin kahden maan ja kulttuurin, Suomen ja
Yhdysvaltojen, välillä ja peilaa siten monen ulkosuomalaisen tuntoja. Ehkä teoksen globaalius on
vaikuttanut siihen, ettei se heti lyönyt läpi Suomessa. Valtosen analyysi kotimaastaan on viiltävää ja monessa kohtaa niin totta, että allekirjoitan siitä paljon. Tällaisen kirjan kirjoittaakseen
tarvitsee laajemman näkökulman kuin yhden kylänraitin. Suosittelen lämpimästi.
HEIDI VIHERJUURI
Jussi Valtonen: He eivät tiedä, mitä tekevät
Tammi 2014
ISBN 9789513174293
03-04 • 2015
| 21
TORIPAIKKA / MARKTPLATZ
Vuokrataan hyviä, lämpimiä rantamökkejä.
H. Laurila Lempäälä p. +358-3-3750147, fax
+358-3-3753147, www.saunalahti.fi/hein
Yöpymismahdollisuus Berliinin Suomikeskuksessa. Schleiermacherstr. 24 a, 10961
Berlin, alk. 30 €/yö, www.suomikeskus.de,
[email protected]
Kansallispuku. Myydään naisten Munsalan kansallispuku, vain kerran käytetty,
koko 38-40. [email protected], puh. 0303017680
Finnland Schule Greifswald
Finnisch für Deutschsprachige
www.finnland-schule-greifswald.jimdo.com
GOOD NIGHT, BETTER DAY.
Runkosängyt · Jenkkisängyt · Petauspatjat
Sängynpäädyt · Helmalakanat · Pussilakanat
Hanauer Landstrasse 161 - 173 · 60314 Frankfurt
Puh. 069 - 904 398 510 · Fax 069 - 904 398 529
[email protected] · www.fennobed.de
Frankfurt · München · Düsseldorf · Berlin
Stuttgart · Hamburg · Wien · Zürich
22 |
03-04 • 2015
Finnisch-Schwedisch-Englisch
Spanisch-Deutsch u.a. Sprachen
WM Dolmetsch- und Übersetzungsbüro
Ökon.mag./KTM Gunn Wasenius-Mahn
vereidigte Dolmetscherin und Übersetzerin/
valantehnyt kielenkääntäjä
Spittweg 3, 26160 Bad Zwischenahn
Tel. 04486 12 95 Fax 04486 506
Mobiltel. 0172 421 09 54
Email: [email protected]
www.wm-uebersetzungsbuero.de
Psychologische Beratung und Psychotherapie
Psykologista neuvontaa ja psykoterapiaa
Suomeksi, saksaksi ja englanniksi
Marita Helkimo­-Hauser
Heilpraktikerin Psychotherapie
Frankfurt am Main
www.psyshrink.com
www.psychotherapie­-maritahelkimohauser.com
Mobil +49 176 47591468
PALVELUHAKEMISTO / DIENSTLEISTUNGEN
Suomalainen kätilö ja (perhe)terapeutti
Finnische Hebamme und Systemische Therapeutin
traumaterapeutti – Traumatherapeutin
Taina Palokangas-Büsing
Psychologische Einzel- & Paarberatung
auf Deutsch, Finnisch und Englisch
Satu Marjatta Massaly
Steinbruchstr. 15, 30629 Hannover, 0511-55 97 54
[email protected], www.hebamme-therapie.de
HP Psychotherapie • 50935 Köln • Guldenbachstraße 1
Mobil 01522 9267514 • [email protected]
Analyyttinen lasten- ja nuorisoterapeutti
suomalainen yleislääketieteen erikoislääkäri
Barbro Rampl
Puh./Tel.: 01575-6083360 [email protected]
Braunstrasse 40, 50933 Köln
Psychotherapie auf Deutsch, Schwedisch und Finnisch
Suomalainen hammaslääkäri Hannoverissa
Zahnarztpraxis
Marianne Lienard
Sanna Rauhala-Parrey
Bahrenfelder Steindamm 37
/ Ecke Thomasstraße, 22761 Hamburg
Puh. 040-85371188, Fax 040-85371312
avoinna: ma 9-13 ja 16-18, ti 9-14, ke 9-12,
to 9-12 ja 15-18 sekä pe 9-14
Suomalainen psykoterapeutti
Hauptstr. 42, Ortsteil Wettbergen, 30457 Hannover
www.praxislienard.com, Telefon: 0511-92070650
Dr.med. Carita Schneider
Vereidigte Übersetzerin & Dolmetscherin
Virallinen kääntäjä & tulkki, KTM (Helsinki)
Psychotherapie auf Schwedisch, Deutsch und Finnisch
ELINA OLDENBOURG
Tel. 069-671109 Fax 069-6708690
Güntherstr. 4, 60528 Frankfurt a.M.
[email protected]
Valantehnyt kielenkääntäjä/tulkki, KK
Vereidigte Übersetzerin/Dolmetscherin
Friedensallee 62a, 22765 Hamburg
Puh./Tel.: 040-89018823
Lento-ja laivaliput, seuramatkat
Eija Kassner, TravelNet
Tel. 09131-994350, 0172-9472801,
[email protected]
www.travelnet-online.de/reisen/eija.kassner
Tarv. myös iltaisin ja viikonloppuisin!
RITVA JAKOILA
Treisberger Str. 8, 60439 Frankfurt a.M.
Tel. 069-53086975 Fax 069-53087061
[email protected]
Viralliset käännökset, tulkkauspalvelu
SUOMI <> SAKSA, RUOTSI > SAKSA
Liisa Heinze
Vereidigte Übersetzerin u. Dolmetscherin, MA
Leonorenweg 11, 75045 Walzbachtal
[email protected], +49 (0)1515 553 1515
§§
www.verotus.de
Veroja suomeksi ja saksaksi
Deutsch - Finnisches Steuerrecht
Steuerberatung Trosien
Steuerberaterin Dipl. Kffr. Sari M. Trosien
Tel. 06081-576 99 50, Fax: -51, Email: [email protected]
Vereidigte Übersetzerin und Dolmetscherin
Virallinen kääntäjä ja tulkki (FM Helsinki)
MAILA PILTZ
An den sieben Bäumen 20
65760 Eschborn (bei Frankfurt a.M.)
Tel. 06173-62054 Mobil 0160-4456209
[email protected]
Saunaöfen • Saunen • Infrarotkabinen
Gesamtkatalog anfordern: Tel. 06174-963671
www.harviasauna.com
03-04 • 2015
| 23
Eduskuntavaalit 2015
Ennakkoäänestys Saksassa
Huhtikuussa 2015 Suomen eduskuntaan valitaan 37. kerran vaaleilla 200 kansanedustajaa.
Varsinainen vaalipäivä Suomessa on 19.4. Ennakkoon ulkomailla voi äänestää 8.–11.4. Vaalien tulos vahvistetaan keskiviikkona 22.4.
Eduskuntavaalit järjestetään nykyään joka neljäs vuosi, ellei eduskuntaa hajoteta ja määrätä
uusia vaaleja pidettäväksi. Ensimmäiset eduskuntavaalit pidettiin 1907 ja viimeisimmät 2011.
Äänestäminen eduskuntavaaleissa
Vain äänestämällä voit vaikuttaa siihen, millaiset henkilöt päättävät asioista eduskunnassa.
Eduskuntavaaleja varten maa on jaettu 13 vaalipiiriin maakuntajaon mukaisesti. Voit äänestää
vain oman vaalipiirin ehdokasta. Jos väestökirjanpitokunta ei enää kuulu Suomen alueeseen,
äänioikeusrekisteriin merkitään kunnaksi Helsinki ja näin ollen äänestetään Helsingin vaalipiirin ehdokasta.
kuva/Foto: Gabi Eder /pixelio.de
Eduskuntavaalien keskeiset periaatteet ovat:
• vaalit ovat välittömät, salaiset ja suhteelliset
• vaaleissa on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus
• kunkin äänestäjän on äänestettävä itse
• äänestämisen on tapahduttava vaaliviranomaisen edessä.
Äänioikeutettuja ovat kaikki täysivaltaiset,
18 vuotta täyttäneet tai viimeistään vaalipäivänä 18 täyttävät Suomen kansalaiset. Täysi-
valtainen henkilö tarkoittaa, että henkilö ei ole
holhouksen alainen tai alaikäinen. Äänioikeus
koskee myös ulkosuomalaisia eli ulkomailla pysyvästi asuvia suomalaisia. Myös ne Suomen
kansalaiset, joilla on myös jonkun toisen valtion kansalaisuus (ns. kaksoiskansalaiset) ovat
äänioikeutettuja.
24 |
03-04 • 2015
Äänioikeutettu saa Suomesta äänestysilmoituksen, joka kannattaa ottaa mukaan, kun tulee
äänestämään. Ilmoitus lähetetään Suomen väestötietojärjestelmään merkittyyn osoitteeseen.
Siksi kannattaakin huolehtia siitä, että osoitetiedot ja muut väestötiedot ovat ajan tasalla Suomen väestötietojärjestelmässä. Ilmoituskortissa
on mainittu muun muassa vaalipäivä ja ennakkoäänestyksen ajankohta sekä se, missä vaalipiirissä henkilö on äänioikeutettu.
Mikäli et jostain syystä ole saanut ilmoituskorttia, voit tiedustella sitä ja sen tietosisältöä mistä tahansa Suomen maistraatista. Ilmoituksen
puuttuminen ei estä äänestämistä. Äänestäjän
vaalikelpoisuus ja henkilötiedot tarkistetaan voimassaolevasta passista tai henkilöllisyystodistuksesta. Sähköinen ja kirjeäänestys eivät ole mahdollisia.
Vaalipaikat
Saksassa ennakkoon 8.–11.4. voi äänestää suurlähetystössä Berliinissä sekä Hampurin, Frankfurtin ja Münchenin kunniakonsulaateissa ja
10.–11.4. Stuttgartin ja Düsseldorfin kunniakonsulaateissa.
Berliini, Suomen suurlähetystö
Rauchstrasse 1, 10787 Berlin
Puh. +49-30-505030
8.–10.4.201513:00–18:00
11.4.201510:00–18:00
Düsseldorf, Suomen kunniakonsulaatti
c/o Kluge Partner, Kaiser-Wilhelm-Ring 10,
40545 Düsseldorf
Puh. +49-211-15949400
10.4.201513:00–18:00
11.4.201510:00–18:00
Frankfurt am Main, Suomen kunniakonsulaatti
Büroservice 99 Gmbh, Beethovenstrasse 5, 60325
Frankfurt am Main
Puh. +49-69-97554352
8.–10.4.201513:00–18:00
11.4.201510:00–18:00
Hampuri, Suomen kunniakonsulaatti
Ditmar-Koel-Str. 6, 20459 Hamburg
+49-40-35705977
8.–10.4.201513:00–18:00
11.4.2015 10:00–18:00
München, Suomen kunniapääkonsulaatti
Ismaninger Str. 75, 81675 München
Puh. +49-89-91072257
8.–10.4.201513:00–18:00
11.4.201510:00–18:00
Stuttgart, Suomen kunniakonsulaatti
Ernst und Young AG, Mittlerer Pfad 15, 70499
Stuttgart
Puh. +49-711-988114540
10.4.2015 13:00–18:00
11.4.2015 10:00–18:00
Lisätietoja
Lisätietoja vaaleista: www.vaalit.fi
Tietoa väestörekisteriasioista:
www.finnland.de
www.suomi.fi (lomakkeita)
Saksassa asuvat suomalaiset voivat äänestää
myös esim. Ranskan tai Sveitsin puolella. Kaikki
äänestyspaikat löytyvät nettisivuilta
www.vaalit.fi > äänestäjälle >
äänestäminen ulkomailla.
SEIJA HAARALA
hallinnollinen ulkoasiainsihteeri
Kulttuurivinkit löydät Suomen suurlähetystön verkkosivuilta www.finnland.de
03-04 • 2015
| 25
Grüße aus Lappland
Samischer Literatur- und Kulturtag in Bremen
Die Referentin Dr. Marketta Göbel-Uotila führte
uns mit samischer Musik und Literatur in die Gedankenwelt der samischen Musiker, Schriftsteller und Maler ein. Mit ihrem umfassenden Programm brachte die Referentin uns ausführlich
die Musik und Literatur des weltbekannten vielseitigen Künstlers Nils Aslak Valkeapää und dessen Lebenslauf nahe.
Bei dieser Gelegenheit konnten Informationen
zu dem ins Deutsche übersetzten Buch „Grüße
aus Lappland“ / „Terveisiä Lapista“ weitergegeben
werden. Zum Thema Musik wurden weiterhin der
Joiker Wimme Saari aus Enontekiö und Ulla Pirttijärvi von „Angelin tytöt“ vorgestellt, die durch
ihre Auftritte in Deutschland bei vielen SápmiFreunden bekannt und beliebt sind. Zum Thema
Malerei berichtete die Referentin vom beeindru26 |
03-04 • 2015
ckenden Schaffen des Malers Reidar Särestöniemi (1925-1981) aus Kaukonen bei Kittilä und der
Malerin Merja Aletta Ranttila aus Inari.
Ferner befassten wir uns mit dem reichhaltigen
Schaffen der samischen Schriftsteller und Dichter Kirsti Paltto aus Utsjoki, Rauni Magga Lukkari, Inger-Mari Aikio-Ariannaick und nicht zu
vergessen: Johan Turi, Anders Lansen, Pedar Jalvi
und Paulus Utsi und diejenigen, die über die samische Literatur geschrieben haben, wie z.B. Samuli Aikio, Erkki Itkonen und Pekka Sammallahti.
Das von der sachkundigen Referentin Dr. Marketta Göbel-Uotila geführte inhaltsreiche und
abwechslungsreiche Seminar brachte in lebhaften Diskussionen zu den einzelnen Themen neue
Erkenntnisse und Einblicke in die samische Kultur und Gedankenwelt. Frau Dr. Marketta GöbelUotila sei hiermit nochmals ein besonderes Dankeschön gesagt.
MARGRET BÖTTCHER
Lappland–Initiative Bremen e. V.
kuva/Foto: Claudie Huldi / pixelio.de
Am 8. November 2014, von 10:00 bis 17:00
Uhr, veranstaltete die Finnische Gemeinde in
Bremen in der evangelischen St. Michaelis
-Gemeinde einen samischen Literatur- und
Kulturtag.
Die Saunameister
Fotografien von Päivi Eronen
Dass die Sauna eine ganz besondere Lebenswelt ist, kann jeder erfahren, der die finnischen Badegewohnheiten kennenlernt. Und
finnisches Saunen ist nicht unbedingt das, was
die Deutschen davon erwarten. Der Ausgangspunkt der Imatraer Fotografin Päivi Eronen ist
dokumentarisch: Die Fotosubjekte sind Menschen in Saunen, Torfbädern und bei Eislöchern. Die finnischen Saunen sind private und
gleichberechtigte Räume, ohne allgemeingültiges Regelwerk. Dort ist ein jeder sein eigener Saunameister, zuständig für die richtige
Mischung aus Hitze und Aufguss, Ruhe, Entspannung, Nachsinnen oder anregender Unterhaltung. „Sich anpassen und die Stimmung
entspannen sind elementare Bestandteile der
dokumentarischen Fotografie“, so Eronen.
kuva/Foto: KPäivi Eronen
Päivi Erosen valokuvateokset kertovat ihmisistä puhdistautumisen lähteillä: saunoissa, avannoissa, kylpylöissä ja turvekylvyissä. Eronen sai
idean dokumentoida kylpemis- ja saunomiskulttuuria jo 1990-luvulla, minkä jälkeen hän on jatkanut sarjaa eri puolilla Eurooppaa. Kuvien lähtökohta on dokumentaarinen. Kameran ja saunan
yhteistyö on silti toisinaan ollut haastava. Suomessa saunat ovat ennen kaikkea yksityisiä tiloja,
joihin halutaan usein vetäytyä omaan rauhaan.
Yksityisyyden rajan yli ei niin vain mennä kameran kanssa. Lisäksi linssit huurtuvat kuumassa ilmassa. Valo-olosuhteetkin ovat saunoissa poikkeuksellisen haastavat. Ratkaisuna tähän Eronen
vei kameransa jo hyvissä ajoin saunaan lämpenemään, jotta kuvaaja, kuvattava ja kamera ehtisivät tottua toisiinsa. Hänelle dokumentaarinen
kuvaaminen merkitsee nimenomaan sopeutumista ja tilanteen pehmittelyä.
Päivi Eronen on Imatralla asuva valokuvataiteilija. Hän toimii valokuvataiteen lehtorina Saimaan
ammattikorkeakoulussa ja on ollut järjestämässä mm. Imatran kansainvälistä valokuvataiteen
biennaalia. Erosen töitä on ollut esillä lukuisissa kansainvälisissä näyttelyissä esimerkiksi Suomessa, Saksassa, Itävallassa ja Tsekeissä. Suomen
Saksan-instituutissa avattavan valokuvanäyttelyn teoksista on julkaistu myös kirja ”Kylpijät The Bathers” (Maahenki, 2007). Lisäksi kirjassa on
mukana mm. Heikki Turusen, Pekka Laaksosen ja
isä Mitron suomen- ja englanninkielisiä esseitä
saunomis- ja kylpemiskulttuurista.
ESSI KALIMA
Finnland-Institut in Deutschland
Ausstellung
Die Saunameister −
Fotografien von Päivi Eronen
04.03.–30.04.2015,
Eröffnung: 03.03., 19−21 Uhr
Finnland-Institut
Georgenstr. 24, 10117 Berlin
030-520026010
[email protected]
www.finnland-institut.de
geöffnet Mo 10–17 Uhr,
Di–Do 11–19 Uhr,
Fr 9–15 Uhr
(Karfreitag 03.04. und Ostermontag 06.04. geschlossen)
03-04 • 2015
| 27
Kesäkurssille suomen kielen oppiin
Ulkosuomalaiset nuoret haluavat ylläpitää kielitaitoaan
sukulaissuhteiden vuoksi
Suomi yhteinen kieli mummon ja suvun
kanssa
Miia ja Jonne Sjölund ovat 12-vuotiaat kaksoset Kölnistä. Heidän äitinsä on suomalainen ja
isä saksalainen. Kesällä Miia ja Jonne osallistuivat
äidin kehotuksesta suomen kielen kurssille Kullaalla. Miia ja Jonne kuulevat suomea kotonaan
äidiltään, mutta Miian ja Jonnen mummolla on
myös tärkeä rooli suomen kielen ylläpitämisessä. ”Mummi puhuu aina suomea meidän kanssa
ja leipoo korvapuusteja meidän kanssa”, toteavat Jonne ja Miia suomen kielen harjoittelemisesta mummonsa kanssa.
Miia ja Jonne ovat sitä mieltä, että heidän äitinsä voisi puhua heidän kanssaan enemmän suomea. He haluavat osata suomea, koska he lomailevat kesäisin Suomessa ja joskus suomalaiset
sukulaiset tulevat kylään Saksaan. Miia toteaa
myös, että suomen osaaminen on tärkeää, jos
haluaa myöhemmin opiskella Suomessa.
Oppimisen lomassa kursseilla ehditään myös nauttia Suomen kesäisestä luonnosta.
Suomen kirjoittaminen ja lukeminen haasteena
Sini Karjalainen on 13-vuotias Omaniin äskettäin muuttanut nuori. Omaniin Sini saapui Münchenistä, jossa hän asui seitsemän vuoden ajan.
Viime kesänä hän osallistui suomen kurssille Ähtärissä – isosiskojensa esimerkin inspiroimana.
Sinillä on suomenkielinen perhe, jossa suomi
toimii kotikielenä. Lisäksi hän katsoo suomalaisia elokuvia harjoitellakseen kieltä. ”Minusta on
tärkeää osata suomea, jotta voin keskustella isovanhempieni ja muiden suomalaisten kanssa”,
Sini pohdiskelee kielen merkitystä. Sinille, kuten
useimmille ulkosuomalaisille lapsille ja nuorille,
varsinkin suomen kirjoittaminen ja lukeminen on
vaikeaa. ”Valitettavasti minulla ei ole tarpeeksi
aikaa harjoitella suomea säännöllisesti, koska läksyjä tulee niin paljon koulusta.”
Intensiivikurssille suomen kielen teho-oppiin
”Halusin vihdoinkin oppia suomea”, kertoo
17-vuotias berliiniläinen Johanna Hovi syyksi
tulla suomen kielen intensiivikurssille. Johannan
mielestä suomen kielen oppiminen on haastavaa muttei mahdotonta. ”Opin kurssilla paljon ja
nautin kielen oppimisesta. Opin perusasioita, kuten itseni esitteleminen ja kaupassa käyminen.”
Johannan isä on suomalainen ja äiti saksalainen.
Hänelle suomen kielen harjoitteleminen on tärkeää siksi, että suurin osa suomalaisista sukulaisista ei puhu saksaa tai englantia. ”Haluan kommunikoida sukulaisteni kanssa muutoinkin kuin
elekielellä. Minua hävettää, että olen suomalainen, mutta en osaa puhua ollenkaan suomea”,
Johanna toteaa. Hän haaveilee lisäksi Suomeen
muuttamisesta opintojen jälkeen.
ELLI-NOORA KUMPULAINEN
Kesälukioseura ry
Lisätietoja ja ilmoittautumiset kesän 2015 kursseille osoitteessa www.kesalukioseura.fi
28 |
03-04 • 2015
kuva/Foto: Kesälukioseura ry
Kesälukioseura järjesti kesällä 2014 kuusi suomen kielen ja kulttuurin kurssia eri puolilla Suomea. Kursseille osallistui 7–18-vuotiaita ulkosuomalaisia lapsia ja nuoria yli 30 eri maasta.
KIELIKOULU
He i!
Onnistunut ta viestintää ja verk
ostoitumista opettajille niin
netissä kuin koulutuspäivilläkin! Koko maailman Suo
mi-koulujen opettajien koulutu
späivät 12.-14.8.2015
Helsingissä ja Saksan Suomikoulujen opettajien koulutuspä
ivät 25.-27.9.2015 Berliinissä.
Ikimuistoisia elämyksiä rohkeil
le
Helsingin pääsiäismatkalaisi
lle!
Saksan Suomi-koulujen neu
voston puolesta
MARI AALTO
Kaikkien Suomi-koulujen yhteistyö ja kommunikointi yhteiseen
internetympäristöön? Tule testaamaan!
Belgian Suomi-koululle rakennettiiin vuonna 2012 internetympäristö www.suomikoulubelgia.org,
jota koulu käyttää koulun sisäiseen kommunikointiin. Se on toteutettu sosiaalisen median periaattein, kommunikointi- ja oppimisalustaksi Suomi-kouluille.
Ympäristön erilaiset kommunikointitoiminnot, kuten eri ryhmien “seinät”, yksityis- ja ryhmäviestit, keskustelupalstat, tiedostojenhallinta, blogit, multimedia (kuvat, videot, Youtube), mahdollistavat paitsi koulun ja kotien välisen yhteydenpidon sekä oppimateriaalien jakamisen, myös oppimisympäristön koulun oppilaille.
kuva/Foto: Belgian Suomi-koulu, privat
Erilaiset koulujen nykyiset kommunikointitarpeet, kuten palaute, ”mitä tehtiin viime koulukerralla”, kimppakyydit, opettajien organisointi, materiaalit, kotitehtävät, johtoryhmien ideointi, kavereiden viesteily, säännöt, pullavuorot jne. on mahdollista toteuttaa suljetussa ympäristössä eri ryhmissä
tai kaikki yhdessä. Sivuston on tarkoitus myös tukea lasten ja vanhempien mediataitojen oppimista.
Ulkosuomalaisparlamentissa on
puhuttu tarpeesta kokemusten jakamiseen Suomi-koulujen välillä
sekä toiminnan kehittämiseen yhdessä. Laajempi käyttö vaatii ympäristön jälleenrakennusta ja sitä varten tarvittaisiin palautetta ja ideoita
siitä, millainen globaalin suomikouluympäristön tulisi olla. Iso-Britannia on jo mukana ja Saksakin
toivotetaan lämpimästi mukaan keräämään kokemuksia ja antamaan palautetta. Ota yhteyttä Belgian Suomi-koulun sivuston yhteydenottokaavakkeen kautta, niin sovitaan miten se tehdään.
KLAUS STÅHLBERG
IT-vastaava ja internetympäristön yhteistyökoordinaattori
Belgian Suomi-koulu
Facebook-ryhmä Saksan Suomi-koulut
Käy ilmoittautumassa Saksan Suomi-koulujen opettajien ja johtokuntien jäsenten uuteen Facebook-ryhmään! Ryhmä on suljettu, eli sisältöjä voivat lukea vain ryhmän jäsenet ja Pia Godderiksen pitää hyväksyä uusi käyttäjä ryhmän jäseneksi.
03-04 • 2015
| 29
Suomi-koulujen tuki ry
- kaikkien Suomi-koulujen asialla
Sen jälkeen, kun opetusministeriön toimeksiannosta laadittu laaja selvitys Suomi-kouluista, Aapiskukkoa ja Aku Ankkaa, v. 2006 valmistui, perustettiin Suomi-koulujen tuki ry, joka sai
tehtäväkseen Suomi-koulujen, erityisesti opettajien työn tukemisen. Yhdistyksen perustajajäseniä olivat Kansanvalistusseura, Kesälukioseura,
Suomi-Seura ja Äidinkielen opettajien liitto, jonka sisarjärjestönä yhdistys toimii. Suomi-koulujen tuki ry saa toimintaansa erittäin vaatimatonta valtionavustusta. Yhdistys ei peri jäsenmaksua
eikä sillä ole palkattuja työntekijöitä. Työ tehdään
vapaaehtoisvoimin ja projekteina, joihin on saatu varoja Suomessa toimivilta kulttuurisäätiöiltä.
jo aivan toinen. Toivoa herättää myös se, että
yhdistyksemme nettisivujen osiossa Maailmalla
toimivat Suomi-koulut on käynyt lähes kymmenentuhatta katsojaa.
Suomi-koulujen tuki ry:n tehtäviksi määriteltiin mm.
• Suomi-koulujen tunnettuuden edistäminen
Suomessa
• yhteyden pitäminen järjestöä lähellä oleviin
yhteisöihin ja valtionhallintoon
• koulutus- ja keskustelutilaisuuksien järjestäminen
• julkaisu- ja tiedotustoiminnan harjoittaminen
• Suomi-koulujen opettajien työn tukeminen kaikissa opetukseen liittyvissä kysymyksissä.
Nettisivuilla luettavaa vanhemmille ja koululaisille
Yhdistyksemme kaikille avoimilla nettisivuilla
(www.suomikoulut.fi) ohjeistamme mm. uuden
Suomi-koulun perustamiseen ja hallinto-oppaan
avulla koulujen hallinnollisten kysymysten ratkaisuun. Olemme laatineet myös harjoitustehtäviä
suomen kielen yleiseen kielitutkintoon (YKI) aikoville ja julkaisseet yhdessä Opetushallituksen
ja Axxellin kanssa Kielipuntarin lasten ja nuorten
suomen kielen taitotason arviointiin. Hyvää mieltä saa yhdistyksemme ylläpitämästä Lukupiiristä,
jonne suomikoululaiset ovat kirjoittaneet mielipiteensä tuki ry:ltä saamistaan kirjoista.
Suomikoulut tutuksi
Suomi-kouluista ei kymmenisen vuotta sitten
tiedetty Suomessa juuri mitään. Tuki ry:n aktiivisen tiedotustoiminnan ansiosta tilanne on nyt
30 |
03-04 • 2015
Internet yhdistää
Internet on mahdollistanut Suomi-koulujen tuki
ry:n maailmanlaajuisen toiminnan. Lähetämme
yhdistyksemme n. 600 jäsenelle yli 40 maahan
säännöllisesti jäsenkirjeitä, joissa kerromme Suomi-kouluille tärkeistä tapahtumista ja Suomessa tehdyistä, koulutyöhön liittyvistä päätöksistä
sekä tiedotamme uusista julkaisuista ja materiaaleista.
Nettisivut opettajan apuna
Tuki ry:n työn painopiste on opetustyön kehittäminen ja opettajien työn helpottaminen. Tätä
Maila Eichhorn lastenlapsineen.
kuva/Foto: privat
varten olemme julkaisseet jäsensivuillamme mm.
laajan Suomi-koulujen opettajien oppaan, juhlaoppaan, ulkosuomalaisille 8–9-vuotiaille suunnatun paketin suomen kielen kirjoittamisen harjoitteluun, ohjeita suomen äänteiden harjoitteluun
toiminnallisten leikkien avulla sekä satuja ja niiden käsittelyehdotuksia. Opettajien oman kielen huoltamiseen olemme laatineet kielenhuoltokurssin sekä lukuisia kielenhuoltoharjoituksia,
jotka liittyvät opettajille lahjoittamaamme kielioppaaseen Uusi apulainen. Lisäksi olemme koonneet paljon tärkeää tietoa Suomi-koulujen opettajien koulutuspäivillä pidetyistä luennoista ja
harjoituksista. Tuki ry on julkaissut opetusmateriaalia myös painotuotteina, tuoreimpana Uusi
tekstitulkki nuorten opetukseen.
Opetussuunnitelmasuositus Suomi-kouluille
Alusta alkaen Suomi-koulujen tuki ry:llä on ollut kiinteät suhteet Opetushallitukseen, mm. vuo-
tuisten opettajien koulutuspäivien sisällön
suunnittelu toteutetaan yhteistyönä. Tällä hetkellä tuki ry:ssä ajankohtaisinta on
Suomi-koulujen opetussuunnitelmasuositustyö, jota tehdään Opetushallituksen
johtamassa työryhmässä. Tähän suurtyöhön ovat osallistuneet myös monet Suomi-koulujen opettajat kaikkialta maailmasta. Suomi-koulujen ensimmäinen yhteinen
opetussuunnitelma valmistuu kahden vuoden puristuksen jälkeen toukokuussa 2015.
Tämä historiallinen dokumentti yhdistää
maailman Suomi-kouluja enemmän kuin
mikään tähänastinen.
MAILA EICHHORN
Kirjoittaja on Suomi-koulujen tuki ry:n puheenjohtaja (yhdistyksen perustamisesta saakka),
Saksan Suomi-koulujen pedagogisen neuvoston
perustajajäsen ja toiminut pitkään Düsseldorfin
Suomi-koulun opettajana.
Opettaja! Jos sinulla ei vielä ole tunnuksia
tuki ry:n jäsensivuille, pyydä koulusi puheenjohtajaa ilmoittamaan nimesi ja sähköpostiosoitteesi Suomi-koulujen tuki ry:n jäsenrekisterin hoitajalle: Veera Toivonen,
[email protected]
03-04 • 2015
| 31
Kotien Rukouskirja
Kun minua pyydettiin kirjoittamaan esittely uudesta Kotien rukouskirjasta, mieleeni tuli ensimmäiseksi edesmennyt äitini. Vanhempani antoivat minulle Kotien rukouskirjan muutama vuosi
ulkomaille lähtöni jälkeen. Ensimmäiselle sivulle
äitini on kirjoittanut ”... ettei kotimaa ja sen tavat unhoon jää. Nunnulle 11.4.1996.“
Kirja oli minulle siis tuttu. Vuodesta 1996 se on
ollut kirjahyllyssäni, välillä pitkiäkin aikoja koskemattomana. Monet kerrat olen kuitenkin lukenut kirjaa, esimerkiksi etsiessäni ideoita lasteni kastejuhliin. Mielenkiinnolla odotinkin uuden
rukouskirjan saapumista. Voiko se olla niin erilainen ja uudistunut?
Kotien rukouskirjassa käydään läpi sekä kirkkovuosi kaikkine juhlapyhineen että koko ihmiselämä sen iloineen ja suruineen.
Mukana on paljon tuttuja eri juhlapyhiin liittyviä lauluja, kuten ”Nyt sytytämme kynttilän”,
”Lensi maahan enkeli”, ”Suvivirsi” sekä muita klassikkoja, kuten ”Jumalan kämmenellä” ja
”Suojelusenkeli”.
Rukousten suhteen kirjassa on sen sijaan paljon uutta: todella kivoja ideoita rukousten lukemiseen. Suomikoulussa meillä on runopussi, josta
lapset pitävät kovasti. Miksei olisi siis myös ruKotien rukouskirja sopii kaikenikäisten käteen.
kouspussia? Meidän perheessä on jo ihan omin
voimin uudistettu ”Levolle lasken Luojani”. Siitä
syntyi ilman kovaa suunnittelua räppi. Sama idea
löytyy myös Rukouskirjasta „Ruokaräpin“ myötä.
Kirjasta löytyy myös kivoja kirkkopyhiin liittyviä askarteluehdotuksia, jotka eivät vaadi huimia
käsityötaitoja eivätkä kovasti aikaa.
Kotien rukouskirja sai minut myös miettimään,
mitä kivaa juhlaa sitä voisi seuraavaksi alkaa
suunnitella. Vanhimman lapsen konfirmaatioon
on vielä vuosia, ja lastemme ihanat kastejuhlat
ovat takanapäin. Äitini halusi pitää lapsuuden
kodissani Kodin siunaamistilaisuuden, joka rehellisesti sanottuna alle parikymppisenä ei kuulunut elämäni siihenastisiin kohokohtiin. Nyt kolmen lapsen äitinä, yhden miehen vaimona ja ison,
melkein aina sekaisen, mutta aivan ihanan kodin
toisena perheenpäänä ajatus tuntuu kauniilta.
Pidän myös rukouksesta ”Jos vähän katsot sen
perään“. Siinä pyydetään Taivaan Herralta apua,
koska kukaan meistä ei pysty aina ja kaikkialla
omaa lastaan suojelemaan. ”Jos vähän katsot sen
perään“ kuulostaa niin arkikieleltä, ettei sitä ole
vaikea arjen ja ainaisen kiireen keskellä pyytää.
Vastaus alussa esittämääni kysymykseen: kyllä se voi.
Suosittelen Kotien rukouskirjaa lämpimästi ihan
kaikille! Se ei ole pelkästään lapsiperheille, onhan
siinä oma rukous isovanhemmillekin.
Toivotan ihania lukuhetkiä jo ihan senkin takia,
ettei kotimaa ja sen tavat unhoon jää...
Kotien rukouskirja
Eeva Johansson (toim.), Satu Reinikainen (toim.),
Elina Warsta (kuv.)
Lasten Keskus
ISBN 9789522881625
32 |
03-04 • 2015
kuva/Foto: Sanna Grund
SANNA GRUND
kirkolliset ilmoitukset
KASTETUT
Ella Luisa Martin
synt. 18.03.2014 Lund / Ruotsi
kast. 17.01.2015 Hannover
Lauri Hendrik Maximilian Ströhmann
synt. 10.07.2014 München
kast. 03.01.2015 Iisalmi
Kati Emma Kajanne
synt. 24.07.2000 München
kast. 13.12.2014 Geiselhöring
Ella Maja Kajanne
synt. 24.10.2001 Mallersdorf-Pfaffenberg
kast. 13.12.2014 Geiselhöring
Esko Pauli Kajanne
synt. 03.05.2005 Regensburg
kast. 13.12.2014 Geiselhöring
kuvat/Fotos: St. Kackowski / pixelio.de, istockphoto - hidesy
Elin Lutter
synt. 27.08.2014 Düsseldorf
kast. 22.11.2014 Düsseldorf
03-04 • 2015
| 33