SATAKIELI - Vantaan Steinerkoulu
SATAKIELI Jäsentiedote 4 • 2011 VANTAAN SEUDUN STEINERKOULU STEINERPÄIVÄKODIT METSÄTÄHTI, PIKKUKARHU JA POHJANTÄHTI SISÄLTÖ 3 Johtokunnan kuulumisia 4 Uusi erityisopetuslaki ja muutoksen tuulet Vantaan seudun steinerkoulussa 7 Saksan opettaja Anne Kautiaisen haastattelu 8 Lapin vaellus osa II 10 Vaihto-oppilaskokemuksia Saksasta 13 5. luokan saksan opintojen satoa 14 6. luokan adventtitunnelmarunoja 15 12. luokan opiskelijan juhlapuhe 16 Kolmasluokkalaisten kirjoittamia tarinoita syyslukukauden varrelta 18 Kirja-arvostelu Koulu on aikuisten diktatuuria Vantaan seudun steinerkoulu Satakielentie 5, 01450 Vantaa Puh. toimisto (09) 8386 480 Puh. opettajat (09) 8386 4818 www.vantaansteinerkoulu.fi Kouluun ilmoittautuminen: Ritva Seuna, puh. (09) 8386 480 Osoitteenmuutokset ja ilmoitusmyynti: [email protected] Steinerpäiväkoti Metsätähti Rasinkatu 13, 01360 Vantaa Puh. (09) 874 2835 Steinerpäiväkoti Pohjantähti Kirkkotie 8, 04300 Tuusula Puh. (09) 273 3290 Steinerpäiväkoti Pikkukarhu Kukkakatu 6, 04430 Järvenpää Puh. 050 443 0238 JÄSENTIEDOTE 4/2011 Toimitus: Jarno Paalasmaa. Taitto: Petri Clusius. Kansi: Viivi Salmi, 10 lk. Painopaikka: Savion Kirjapaino Oy. Johtokunnan kuulumisia Vuoden loppuessa katse kääntyy jo kohti tulevaa. Näin myös johtokunnan kokouksissa: olemme valmistelleet ensi vuoden budjettia ja pohtineet kevään asioita. Mihin meidän olisi hyvä nyt tarttua, mikä puoli koulun toiminnassa vaatii kehittämistä? Yksi kevään painopisteistä on koulun sisäinen ja ulkoinen viestintä. Nettisivujen uudistumisen myötä on viestintää pohdittu laajemminkin. Keväällä on tarkoitus tehdä koululle viestintäsuunnitelma, uusia esitemateriaalia ja miettiä keinoja parempaan markkinointiin. Tärkeitä kohderyhmiä ovat mm. 6-vuotiaiden vanhemmat ja 9-luokkalaiset jotka miettivät lukion valintaa. Syyslomaviikon ajankohta on herättänyt keskustelua. Kouluun tulee oppilaita monista eri kunnista, siksi on mahdotonta löytää syyslomaviikko joka sopisi kaikille. Monissa perheissä myös harrastukset saattavat olla eri kunnan alueella ja sekin sotkee syysloma-aikoja. Halusimme kuitenkin löytää säännön jonka mukaan voisimme toimia vuosittain. Keskustelujen jälkeen päädyttiin siihen, että syysloma on koulussamme aina viikolla 42. Johtokunnassa on selvitelty myös mahdollisuutta kirjasto-auton vierailuun koululla. Yksityiskohtia selvitellään lisää, kirjasto-auto alkaisi mahdollisesti käydä koululla ensi syksynä. Lopuksi haluan erityisesti kiittää kolmea johtokunnan jäsentä jotka jättänevät johtokunnan. Maila Tikkanen, Rainer Sarström ja Jukka Jormola ovat uurastaneet koulun eteen jo vuosikaudet ja nähneet kuinka pienestä koulusta, joka toimi vanhassa omakotitalossa, on kasvanut näin suuri ja lämmin koulu. Kiitos teille viisaista sanoista, kokemuksista ja neuvoista. Onneksi voimme aina soittaa tarpeen tullen. Rauhallista ja rentouttavaa joulun aikaa kaikille. Johtokunnan puolesta, Juulia Salonen pj. [email protected] 3 Uusi erityisopetuslaki ja muutoksen tuulet Vantaan seudun steinerkoulussa Marja-Leena Vitikka 1.1.2011 astui voimaan uusi laki koskien erityisopetusta. Laki jäsentää ja jakaa vastuita uudella tavalla ja vaikuttaa myös meidän koulumme toimintaan. Oppilaiden erityiset tarpeet nostetaan entistä tietoisemmin esille ja ne otetaan mukaan opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen entistä paremmin. Vanhempien ja opettajien yhteistyössä suunnitellut oppilaalle suunnatut tukimuodot kirjataan entistä seikkaperäisemmin eri osapuolten tiedoksi. Lisäksi tuen järjestämisen muotoja selkiinnytetään ja vastuita jaetaan. Vuosien myötä hyväksi havaitut käytännöt ja menetelmät säilyvät ja tulevat osaksi uudistusta. Steinerpedagogiikan keskeinen tavoite ei ole ”kuuden ällän ylioppilas”, vaan terve ihminen, jolla on elämä hallussaan, kipinä sisällään ja katse tulevaisuutta kohti. Uuden lain sisältöön on kirjattu velvoite kaikille suunnattuun tukeen. Tämä on meille jo vanhastaan tuttua. Uusi laki tarkoittaa tällä ns. yleisellä tuella toimia, joilla ennaltaehkäistään tai helpotetaan lieviä oppimisen esteitä. Yleinen tuki voi olla esimerkiksi opetuksen eriyttämistä. Eriyttäminen tarkoittaa kaikkia niitä toimenpiteitä, joilla yleisopetuksen opetussuunnitelmaan kuuluvaa oppiaineen sisältöä, muotoja, opetusmenetelmää tai havainnollistamistapaa varioidaan tai muokataan. Se voi näin ollen olla oppilaalle omien tehtävien ja kokeiden antamista, lisäharjoittelua, tukiopetusta, osa-aikaista erityisopetusta, kouluavustajan apua jne. 4 Miten sitten toimitaan, kun oppilaalla ilmenee hankaluuksia suoriutua koulusta? Yleinen tuki Oppilaalle annettu yleinen tuki kirjataan ”Yleisen tuen toteutuminen” -lomakkeelle, jonka myös huoltaja voi halutessaan saada nähtäväksi. Oppilaalle voidaan tarvittaessa laatia myös oppimissuunnitelma, kun tukitoimia järjestetään hänelle säännöllisesti ja kohdennetusti. Oppimissuunnitelman laadinnassa on erityisopettaja mukana. Oppimissuunnitelma on kuvaus oppilaan koulunkäynnin etenemisestä, siinä tarvittavista tukijärjestelyistä ja oppilaan tarvitsemasta tuesta. Päävastuu oppilaalle annetun tuen kirjaamisesta ja mahdollisesta laadittavasta oppimissuunnitelmasta kuuluu luokanopettajalle tai luokanohjaajalle. Vanhemmat ja/tai opettajat voivat huomata, että kaikki ei suju odotetusti. Tuen tarve voi tulla myös esille erityisopettajan tekemän koko luokalle suunnatun testin muodossa (Matematiikan tasotestit luokilla 1, 3, 6 ja 8. Oikeinkirjoitus- ja luetunymmärtämisen testit luokilla 2, 4, 6, ja 9) Vanhemmat ja opettajat sopivat toimenpiteistä oppilaan tukemiseksi sekä kotona että koulussa. Lisäksi päätetään, kuinka kauan tukea annetaan. Asiaa käsittelemässä ja vireille panemassa voivat olla luokanopettajan tai luokanohjaajan lisäksi myös aineenopettajat ja tarvittaessa erityisopettaja konsultoivana. Toimenpiteet, kun oppilaan oppiminen ei ole ollut riittävän hyvää tuesta huolimatta Pedagoginen arvio tukeen kuuluvat kaikki koulun käytössä olevat keinot. Vanhempien ja opettajien yhteistyönä laaditaan oppimissuunnitelma. Laaja-alaisen erityisopettajan antama tuki tehostuu. Opettajien ja oppilashuoltoryhmän yhteistyö tiivistyy, oppimissuunnitelman laadintavastuusta sovitaan. Kodin kanssa tehtävä yhteistyö tulee säännölliseksi. Yhdessä arvioidaan tavoitteiden saavuttamista sekä tuen riittävyyttä. Tähän päätelmään voivat vanhemmat ja opettajat tulla arvioidessaan oppilaan edistymistä yleisen tuen puitteissa toteutetuista tuista huolimatta. Lisäksi voi ilmetä muuta huolta oppilaan hyvinvointiin ja kokonaiskehitykseen liittyen. Tällöin on hyvä saada arvioita myös muilta asiantuntijoilta. Tehtyyn arvioon perustuen koulun oppilashuoltoryhmä päättää tehostetun tuen aloittamisesta. Tehostettuun 5 Toimet, kun oppilas ei selviä yleisopetuksen tavoitteista Pedagoginen selvitys HOJKS Jos tehostettu tuki ei riitä, oppilashuoltoryhmä kuulee asiasta oppilasta ja hänen huoltajaansa tai laillista edustajaa. Oppilaan tilanteesta tehdään koulussa ns. pedagoginen selvitys. Tämä selvitys sisältää opettajien antaman selvityksen oppilaan oppimisen etenemisestä ja käytetyistä tukitoimista. Sekä oppilashuoltoryhmän selvityksen oppilaan saamasta tehostetusta tuesta ja oppilaan kokonaistilanteesta. Oppilashuoltoryhmä ratkaisee tarvitaanko lisäksi muita lausuntoja. Oppilashuoltoryhmän esityksestä opettajakunta päättää oppilaan siirtämisestä erityisopetukseen yhdessä tai useammassa oppiaineessa. Oppilaalle laaditaan Henkilökohtaisen Opetussuunnitelman Järjestämistä Koskeva Suunnitelma (HOJKS) vanhempien, opettajien ja erityisopettajan yhteistyönä. Oppilaalle laaditaan omat henkilökohtaiset tavoitteet, joihin hän koulun tarjoaminen tukimuotojen puitteissa pyrkii. Erityisen tuen tarpeellisuus tarkastetaan lain edellyttämissä vaiheissa sekä aina oppilaan tuen tarpeen muuttuessa. Sydämen sivistyksessä toivotaan perusteellista kasvatuksen ja koulujärjestelmän päämäärien uudelleenarviointia. Sydämen sivistys sisältää 20 puheenvuoroa kasvatuksen ammattilaisilta. Kirjoittajina ovat muun muassa Matti Bergström, Raisa Cacciatore, Jarno Paalasmaa, Reijo Wilenius ja Veli-Matti Värri. Tilaukset puh. 0207 289 650 tai [email protected] www.aurinkokustannus.fi Ikinuori Anne Kautiainen pelaa tennistä ja ihailee Elisabeth I:stä Kuka on paras opettajaystäväsi? Kaikki Jasmin ja Alina 6. luokalta haastattelivat koulumme saksan opettajaa. Anne on työskennellyt koulussamme saksan opettajana vuodesta 2004. Saksan lisäksi Anne opettaa lukiossa ranskaa ja vastaa abiluokan luokanvalvojana ylioppilaskirjoituksista. Mitä teet vapaa-aikanasi? Pelaan tennistä ja luen. Ketä ihailet? Englannin kuningatar Elisabeth I:stä Mikä on paras luokka? Kaikki Oletko mielestäsi hyvä ope? Toivottavasti. Minkälaisista oppilaista pidät? Kaikki ovat omalla laillaan kivoja. Milloin tiesit, että sinusta tulee opettaja? Vuonna 2004, kun pyrin auskultoimaan. Kuinka vanha olet? Ikinuori Mitä musiikkia kuuntelet? Poppia, rockia, latinoa ja klassistakin joskus. Jos et olisi opettaja, missä ammatissa olisit? Matkaoppaana tai ainakin matkailualalla. Oletko parisuhteessa? Se jääköön salaisuudeksi Kerro noloin juttusi? Jumppakärpäsen kilpailussa piti tehdä pyöräytys tangon ympäri, ja jäin roikkumaan pää alaspäin kun en saanut kiepautettua itseäni ylös. Oliko haastattelu hyvä? Ehdottomasti! 7 Lapin-vaellus osa II 9. luokka oli perinteisellä Lapin-vaelluksella Saariselän Kiilopäällä 27.8.–2.9.2011. Oppilaiden lisäksi vaeltamassa olivat Eveliina, Tarja, Kai, Antti ja Jarno. Edellisessä Satakielessä esiteltiin vaellusta valokuvien avulla. Nyt vuorossa ovat oppilaiden kirjoitukset. 9. luokka kuvailee vaelluskokemustaan aineissaan seuraavasti: ”Kun saavuimme perille Kiilopäälle, satoi aika paljon. Kiilopäällä vaihdoimme vaellusvaatteet päällemme ja söimme hiukan. Rupesi satamaan oikein kunnolla, eikä ollut kiva, kun kaikkien vaatteet olivat läpimärkiä!” ”Kolmas päivä oli varmaan paras päivä, koska menimme päiväreissulle UKK:n Hiltoniksi kutsuttuun Luirojärven rannalla olevaan saunaan.” ”Kun matkasimme saunaan, piti ylittää leveä puro, jonka vesi oli todella kylmää. Kun olimme ylittäneet puron, sauna melkein näkyi. Oli ihanaa päästä lämpimään saunaan.” ”Suomunruoktulla elämä alkoi hymyillä, kun sai viimein 18-kiloisen rinkan selästä ja ruokaa elimistöön. Sitten teltta pystyyn ja nuotiota laittamaan.” ”Kävimme myös uimassa itse järvessä. Vesi oli hienoa ja lähes kristallinkirkasta, mutta hyvin kylmää.” ”Jokainen ilta oli ikimuistoinen. Istuimme joka ilta nuotion ympärillä nukkumaanmenoon saakka. - - Jos illat olivat unohtumattomia positiivisesti, olivat aamut unohtumattomia myöskin, vain negatiivisessa merkityksessä. - - Heti herättyään joutui sietämättömän kylmyyden uhriksi, eikä se hellittänyt ennen pukeutumista ja liikkeelle lähtöä.” ”Vaikka juuri neljännestä matkasta oli varoiteltu paljon etukäteen, koska se oli pisin, en sanoisi sitä rankimmaksi. Aika kului hyvin nopeasti tunturilla kulkiessa. Näköalat olivat upeat!” ”Kun aloimme lähestyä Rautulampea, maisema oli todella ihana. Kiipesimme korkealle tunturille ja sieltä näkyi lisää tuntureita, tumma taivas ja leiripaikkamme kaunis lampi.” 8 ”Rautulammella ilta meni hienosti. Paikalla oli muitakin lähes samanikäisiä vaeltajia. Tapasimme siellä myös lähes kesyltä vaikuttavan sopulin, jolle annoimme nuudeleita.” ”Vaellus oli ihan kivaa, ei itse käveleminen, mutta nuotiolla istuminen, maisemat ja seura, joka oli hyvää.” ”Nyt kun jälkeenpäin ajattelee, oli matka aivan mahtava kokemus, jota ei haluaisi jättää väliin. Etelän maisemat näyttävät melkeinpä tylsiltä, jos vertaa Lapin koskemattomaan luontoon.” ”Viimeinen vaelluspäivä noudatti osittain samaa reittiä kuin ensimmäinen. - - Kun saavuimme Kiilopäälle, tunnelma oli hyvä, ja tämä oli mielestäni paras päivä. Kiilopäällä pääsimme suihkuun ja saimme kunnolla syötyä. Sitten alkoikin kotimatka.” ”Minun mielestäni tämä vaellus oli erittäin kiva, koska sai nähdä kaunista luontoa ja luokkahenkikin parani paljon. - - Jos tulee toinen mahdollisuus, olen heti lähdössä mukaan!” Jarno Paalasmaa ”Vihdoin tämä hermoja raastava, uuvuttava, mutta upea ja ikimuistoinen matka oli ohi.” Kuljettua puoli päivää väärään suuntaan alettiin miettiä kartanlukijan vaihtoa... 9 Kannattaa lähteä vaihto-oppilaaksi Steinerkoulun lukiosta kannattaa lähteä vaihto-oppilaaksi. Eri puolilla maailmaa toimii yhteensä noin 1000 steinerkoulua. Koululiike on kansainvälinen. Paikallisista lainsäädännöistä ja omista kehityssuunnista huolimatta steinerkoulujen opetussuunnitelmat ovat perusperiaatteiltaan siinä määrin yhteneväiset, että opiskelija voi vaihto-oppilasvuoden jälkeen palata takaisin omalle luokalleen. Vaihto-oppilaana olo ei pidennä lukio-opintoja ja kokemukset ovat vuodesta toiseen olleet lähes poikkeuksetta hyvät. Koulussamme suosituin kohdemaa vaihtoon lähtijöillä on ollut Saksa. Tässä numerossa kokemuksistaan kertoo Roosa Röppänen, saksan kielellä luonnollisesti. Mein Austausch in Deutschland Erst war alles in Deutschland ganz neu und komisch für mich; es ist nicht so einfach, in einer “fremden” Familie zu leben, in der es verschiedene Regeln und Gewohnheiten gibt, und noch die ganze Zeit zu versuchen, die fremde Sprache zu sprechen und zu verstehen. Ich habe die zehnte Klasse in der Freien Waldorfschule Oldenburg mit meinem Gastbruder besucht. Die Schule war nett, zwar größer als unsere Waldorfschule in Vantaa. Dort gab es ca. 450 SchülerInnen. Sonst war die Schule eigentlich ganz ähnlich wie hier, nur komisch für mich war, dass die Schüler die Lehrer siezen müssen, und dass die Lehrer auch die Schüler siezen. Es gab auch kein kostenloses Essen Als ich am 7. Januar 2011 am Flughafen in Bremen, in Deutschland angekommen war, wusste ich gar nicht, was alles noch während des nächsten halben Jahres vorkommen würde. Es war sehr spannend meine Gastfamilie zum ersten Mal zu sehen, aber zum Glück ging alles seit Anfang gut. Meine deutsche Familie war echt lieb, und wir haben uns gut verstanden. In Finnland wohne ich nur mit meiner Mutter, aber in Deutschland musste ich mich an ein ganz neues Familienleben gewöhnen: zu meiner Gastfamilie gehörten die Eltern, eine kleine und eine große Schwester und ein “kleiner” Bruder, der aber mit mir in derselben Klasse war. 10 in der Schule, sondern wir mussten immer was zum Essen und Trinken mitnehmen. Meine Klasse war echt nett, und ich hab auch ein paar gute Freundinnen in der Klasse bekommen. Die Klasse hatte ein gutes Klassengeist, und ich habe auch in der Freizeit Vieles mit meinen Klassenkameraden unternommen. Von Januar bis März gab es in unserer Klasse auch drei andere Auschtauschschülerinnen aus Peru, Süd-Amerika, mit denen ich auch sehr gut befreundet habe. Als sie im März wieder nach Peru gefahren sind, war ich ganz traurig, aber jetzt ist es doch toll, gute Freunde auf der anderen Seite der Welt zu haben. Mein deutsches Zuhause wurde mir schnell wirklich ein Zuhause, und nach einem Monat musste ich fast nie mehr “was?” oder “wie bitte?” fragen, wenn jemand mich angesprochen hat. Es war toll zu bemerken, dass ich gut mit meinem Deutsch klargekommen bin, und dass ich immer besser Deutsch sprechen konnte. Es gab auch viele kleine Kulturunterschiede zwischen Finnland und Deutschland, die mir aufgefallen sind. Darüber haben wir auch oft mit meiner Gastfamilie geredet. Sie haben z. B mich fast ausgelacht, wenn ich erzählt habe, dass die Finnen eigentlich fünf Mal im Tag essen. In Deutschland haben wir immer nur ein warmes 11 tolle Wochen mit den Kindern, und konnte die Arbeit der Kindererzieherin ausprobieren. Im Ende Mai hat unsere Klasse auch ein Feldmesspraktikum und Segelkurs an einem See gemacht, und da haben wir zwei Wochen lang in einem Jugendherbergegebiet gezeltet. Ich habe also in Norddeutschland in einem Dorf gewohnt, aber ich habe auch einige größere Städte während meines Austausches besucht. Bremen lag nur 50 km entfernt, so da war ich oft, und sie war auch eine sehr schöne Stadt. Im Januar war ich mal in Hamburg und im Mai mit einer Freundin drei Tage in Köln, wo wir z. B. die über 500 Stiege in den Kölner Dom geklettert sind. Mit meiner Gastgamilie sind wir auch noch im Juli zu einer von Essen im Tag gegessen, das oft so gegen 14 Uhr war, als wir von der Schule gekommen sind. Das Frühstück war außerdem in Deutschland ein süßes Gericht, Brot mit Nutella, Honig oder Marmelade, manchmal auch nur ein Stückchen Kuchen. In den Osterferien, die übrigens 2 Wochen lang waren, haben zwei Freundinnen von mir aus Finnland mich besucht. Wir haben alle eine schöne deutsche Ostern erlebt, und wir haben auch finnisches Essen für meine Gastfamilie gekocht. Vor den Osterferien hat meine Klasse ein dreiwöchiges Berufspraktikum gemacht, und ich konnte es auch mitmachen. In dem Dorf, in dem ich wohnte, gab es einen Waldorfkindergarten, in dem ich mein Praktikum gemacht habe. Da hatte ich denn 3 12 Deutschlands Inseln gefahren, wo wir auch in der Nordsee geschwommen sind. Ein halbes Jahr in einem anderen Land ist echt keine lange Zeit, und viel zu schnell war auch meine Austauschzeit zu Ende. Es fiel mir sehr schwer, Deutschland zu verlassen und mich von meinen deutschen Freunden und besonders von meiner deutschen Familie zu verabschieden. Ich war wie ein Teil der Familie gewachen, sie waren einfach immer für mich da und ich hätte keine bessere Gastfamilie haben können. Ich hatte eine echt tolle Zeit in Deutschland. Ich finde, dass als Austauschschüler kann man ganz viele Sachen erleben, die man nie in seinem Heimatland erleben würde, und meine Erfahrungen und Erlebnisse von Deutschland werde ich bestimmt nie vergessen. Zum Glück kann ich immer wieder nach Deutschland fahren und meine Leute da besuchen, und ich möchte auch gern da mal wieder wohnen und leben. Roosa R. 5. luokan saksan opintojen satoa 13 6. luokan adventtitunnelmarunoja Kynttilät valaisevat talven pimeyttä ja mukavasti lämmittävät. Mukava on luokkaan tulla, kun kynttilä on sulla. Joona, 6. lk On raikas, kaunis pakkassää, kun ensimmäisen adventtikynttilän sytyttää. Pakkanen senkun vaan kiristyy, kun toinen adventti lähestyy. On joulumieli kohdallaan, kun saa loput adventtikynttilät sytyttää. Annimari, 6. lk Nyt alkaa adventti, silloin luokassa kynttilöitä poltamme ja joululauluja laulamme. Ei lunta näy, mutta pimeä on. Ei voi uskoa, eikä toivoa. Kun adventti on lähellä, ei muuta kuin kynttilöitä odotella voi. Anni, 6. lk Akseli, 6. lk Nyt jouluruoat odottaa niiden pelastajaa, nyt kinkut suuhun tungetaan ja glögikin suuhun sujautetaan. Tuuli, 6. lk 14 Tällä hetkellä koulumme abiluokka valmistautuu kevään ylioppilaskirjoituksiin. Nykyinen abi Tiia Sunila muisteli viime keväänä kolmevuotista steinerlukiotaivaltaan. 12. luokan opiskelijan juhlapuhe Meidän luokka on tunnettu spontaaniudestaan ja hulluista tempauksistaan. Kuten uima-altaan kaivamisesta, josta oli loppujen lopuksi hyötyä opettajien tänä vuonna (syksy 2010) järjestämässä Mikael-radassa tai maalarinteipistä tehdystä jättimäisestä hämähäkin seitistä, jossa hienona lisänä oli vielä kartongista leikattu hämähäkki. Unohtamattakaan hienoa Raamatun sukupuuta. Jotkut näistä tempauksista saattoivat aiheuttaa pienoista päänvaivaa rakkaalle luokanvalvojallemme Outille. Tällaiset pienet tempaukset toivat iloa ja naurua meidän tavalliseen kouluarkeemme. Tähän kolmeen tiiviiseen vuoteen on kuulunut leirejä, kuten maatalousja maanmittausleiri, kaksi näytelmää, joista suosikkini oli Heikki Lundin käsikirjoittama Harmaat pantterit, lopputöitä, vahojen tanssit ja tietenkin 12.luokan huipentuma eli kulttuurimatka, jonka vietimme Kreikassa. Näinä kolmena vuotena olemme lähentyneet ja kasvaneet luokkana ja ihmisinä hyvin paljon. Varsinkin tänä vuonna, meidän viimeisenä yhteisenä vuonnamme, yhteishenki ja ystävyys ovat muodostuneet vahvasti keskuudessamme. Vantaan seudun steinerkoulun historian isoimpana lukioluokkana olemme myös jättäneet oman persoonallisen jälkemme koulun historiaan. Olemme muun muassa koulun historian ensimmäinen luokka, joka teki vanhoihin oman tanssin, ennätysmäärän lopputöitä ja ennätys paljon töitä kulttuurimatkan rahastoa varten. Lukioon meno koettiin suurena haasteena ja isona askeleena, mutta meidän seuraava suuri haasteemme ja askelemme on osalla ylioppilaskirjoitukset, toisilla uusi opiskelu- tai työpaikka. Minä kiitän näistä ihanista vuosista luokkatovereitani ja yhdessä me kiitämme opettajia ja muuta henkilökuntaa, ilman heitä emme seisoisi tässä ottamassa vastaan todistuksia näiden kolmen vuoden ahkerasta uurastuksesta. Tiia Sunila (puhe kevätjuhlassa 2011) 15 Kolmasluokkalaisten kirjoittamia tarinoita syyslukukauden varrelta Vehnän kylväminen Keskiaikamarkkinat ”Kylvin vehnää luokkakavereideni kanssa. Kylvimme ainakin 1000000 jyvää. Siinä oli aika iso työ, mutta silti jaksoimme. Kun jyvät oli kylvetty, niin keräsimme kottikärryllisen voikukkia.” Juuli Nurminen ”Kun minä tulin keskiaikamarkkinoille, niin minua jännitti vähän meidän esitys. Esityksemme oli muiden esityksien jälkeen. Kun tuli meidän vuoroa varstoa lyhteistä jyvät irti, niin alkoi sataa. Ei se paljon haitannut. Varstominen oli kivaa.” Melissa Luotonen Vehnän kylväminen ”Toisen luokan keväällä kylvimme jyviä pellolle. Kolmannella luokalla korjasimme jyvät ja leivomme niistä leipää. Minä tuon sen leivän yökoulusta tuliaisiksi kotiin.” Jenny Tuomisoja Keskiaikamarkkinat ”Keskiaikamarkkinoilla oli tosi kylmä ja välillä satoi. Minä tein kilven, jossa oli punaista ja mustaa. Minä sain vohvelin, jota en jaksanut syödä kokonaan. Lopuksi heitin hevosenkenkää.” Eero Anttila Kuvat: Mervi Helenius-Talvitie Yöretki byagårdeniin 16 ”Illalla, kun menin Byagårdeniin muita oli jo siellä. Aloitimme voiveitsen vuolemisella. Sitten, kun tuli pimeää menimme etsimään siviilipalvelusmies Anttia, joka oli eksynyt. Antti pelästytti meidät piilostaan pahanpäiväisesti. Tämän jälkeen palasimme iloisina Byagårdeniin. Söimme iltapuuroa ja menimme nukkumaan. Seuraavana aamuna oli vielä aikaa viimeistellä voiveitsiä. Kaikki eivät saaneet veitsiään valmiiksi, mutta minä sain. Tämän jälkeen meidän ryhmä lähti metsään ja toinen ryhmä jäi leipomaan leipää. Lyhtyjuhla Kun me palasimme metsästä, meidän ryhmä meni leipomaan. Leipomisen jälkeen kaikki menivät odottamaan linja-autoa. Menimme tilauskyydillä Härmälän tilalle. Kävelimme yhdessä neljäsluokkalaisten kanssa lampolaan katsomaan lampaan keritsemistä. Sen jälkeen menimme katsomaan työhevosen valjastusta. Näin sitolkan, luokan, suitset, länget ja aisat. Sitten palasimme tilauskyydillä koululle.” Jan Kangas ”Menimme kouluun ja teimme aamutoimet. Opettaja valitsi luokastamme neljä oppilasta kantamaan yhteistä lyhtyämme. Lähdimme jonossa eurytmiasaliin ja siellä Tuomo-opettaja kertoi tarinan tytöstä ja lyhdystä. Lähdimme luokittain lyhtyjen kanssa luokkaan. Tultuamme luokkaan huomasimme opettajanpöydällä pullakorin. Pulla täytyi jakaa ruokalassa vieruskaverin kanssa. Tämän jälkeen jatkuivat normaalit oppitunnit.” Teemu Aaltolahti Yöretki byagårdeniin ”Koulun jälkeen pakkasin tavarat. Lähdin äidin ja pikkusiskon kanssa kävelemään bussipysäkille, josta luokkakaverini isä tuli hakemaan minut. Yökoulussa teimme voiveitsiä. Aluksi piirsimme puupalikkaan voiveitsen muodon. Sitten vuolimme voiveistä. Seuraavaksi paistoimme makkaraa. Makkaranpaiston jälkeen oli vuorossa yösuunnistus. Tehtävänä oli etsiä siviilipalvelusmies Antti. Yhtäkkiä Antti säikäytti meidät kiven takaa. Iltapalaksi söimme puuroa ja katselimme lasten esityksiä lavalla.” Otso Piitulainen Lyhtyjuhla ”Lyhtyni valaisee tieni, kun pimeässä kuljen ja pimeäkin luo mun tieni suo. Lyhtyni valo kauas vie ja näkyy jo pimeä tie. Juhlaan kiiruhdan, lyhty kädessä simahdan.” Olivia Reunanen 17 Kirjat Koulu on aikuisten diktatuuria Kirjoittajan lähtökohtana on lapsi, se miten ymmärrämme lapsuuden ja yksilön ainutlaatuiseen. Lapsuus on ymmärretty olennaisesti aikuisuudesta poikkeavaksi. Keskeinen osa lapsen minuutta on lapsellisuus. Laitosympäristöt laitostavat ja tuottavat alamaisia. Laajarinne kritisoi leikin alueen kaventumista. Kirjan nimen perusteella voisi olettaa kirjassa olevan enemmänkin asiaa itse leikeistä ja leikin ratkaisevasta merkityksestä lapsen kehitykselle. Sen sijaan kirjassa on iso rooli sosiaalihuoltoon ja lastensuojeluun liittyvillä esimerkeillä. Niiden kautta kuvataan, miten vaikeata koneistolle on sekä ainutlaatuisuuden että lapsen maailman erilaisuuden ymmärtäminen. Painotus on näin ollen perusteltu, ja onneksi leikistä sinänsä on muutenkin saatavilla paljon tuoretta tutkimusta ja kirjallisuutta. Laajarinteen lapsikäsityksessä on kehityspsykologista ja filosofista viisautta. Hän kritisoi järjestelmäajattelua ja palaa rousseaulaisiin lähtökohtiin. Kasvatammeko järjestelmään mukautujia ja kuuliaisia kansalaisia kontrollia, sopeutumista ja alistumista korostamalla? Jukka Laajarinne: Leikkiminen kielletty! Kontrolliyhteiskunnan lapset Atena. 2011. Nopealukuinen kirja on täynnä provosoivia kärjistyksiä ja reipasta ja taitavaa kielenkäyttöä lapsenmurhaajien valtakunnasta, ”huostoloista”, tyhmistämisen mekanismeista, aikuisen diktatorisesta vallankäytöstä, ruumisvihamielisyydestä ja tiedon ylikorostamisesta. Teos pitää sisällään raikkaita kysymyksenasetteluita ja hyvää filosofista pohdintaa. Kysymysmerkit iskevät totunnaisiin kasvatustapoihimme. Salakavala itsearviointi Kirjailija ja koti-isä Jukka Laajarinteen mukaan esimerkiksi vanhat kuri- ja kontrollitavoitteemme on salakavalasti ujutettu itsearviointiin. Sitouttaminen yhteiseen kontrolliin ja ylhäältä jaettuihin arvoihin aloitetaan jo varhain erilaisilla kehityskeskusteluilla ja itsearviointilomakkeilla. Ulkoista kuria vastaan on helpompi kapinoida kuin omaa manipuloitua itseä vastaan. 18 Pulpettisulkeistaminen lapsuuden kuolettajana Laajarinne ehdottaa kasvatusresurssien lisäämiseksi ryhmäkokojen radikaalia pienentämistä ja sitä, että vanhemmat luopuisivat suuresta osasta turhuutta. Koulujen oppisisältöjen ei tulisi hänen mukaansa olla opetusministeriön tai elinkeinoelämän keskusliiton suunnittelemia. Sisältöjen tulisi olla lasten tarpeiden mukaisia ja lasten tai nuorten ja heitä auttavien aikuisten yhdessä laatimia. Nykyiset opetussuunnitelman perusteet ja niiden pohjalta laaditut opetussuunnitelmat voi Laajarinteen mukaan suurelta osin pistää silppuriin. Yhteiskunta pitäisi muuttaa lapsille sopivaksi sen sijaan, että lapsia muutetaan yhteiskuntaan sopiviksi. Kirjan erityinen arvo on siinä, että se asettaa kysymysmerkit riittävän syvälle ja herättelee tietoisuutta kasvatustoimintamme taustamotiiveista ja todellisista tavoitteista. Laajarinteen kysymys kuuluu: Haluammeko pitää maailman nykyisellään, ihmisiä välineellistävänä, ympäristön tuhoavana ja vaihtoehdottomana? Tahdommeko pulpettisulkeistaa ja hiljentää lapsemme kuoliaiksi? Vai tahdommeko enemmän vapautta, leikkisyyttä, kyseenalaistamista ja itseisarvoista yhdessäoloa? Lapsissa on vapaus ja heissä on elämä. Kasvatus on liikaa lasten ja nuorten yksipuolista rauhaanpakottamista. Laajarinteen kritiikki koulujärjestelmää kohtaan on rajua, mutta toisaalta myös yllättävän samanlaista kuin 1900-luvun alun reformipedagogeilla. Vastaavaa lapsilähtöisemmän ja vapaamman uuden koulun etsintää löytyy jo esimerkiksi Ellen Keyn, John Deweyn, Rudolf Steinerin, Maria Montessorin ja Celestin Freinet’n tuotannoista. Esimerkkejä löytyy toki koulujen nykykäytännöistäkin. Meidänkin koulussamme on jo vuosia sitten luovuttu kokonaan esimerkiksi pulpeteista alkuopetuksessa. Jarno Paalasmaa Kirja-arvostelun ensimmäinen versio on aiemmin julkaistu Opettaja-lehdessä 42/2011. 19 28.01.2012 vietetään koulussamme Avoimien ovien päivää Tervetuloa tutustumaan koulumme arkeen! Esillä on myös oppilaiden töitä lukuvuoden varrelta. Muista myös hankkia koulun oma vuosikalenteri ensi vuodelle! ellle dell de uod ri vuo teri nte äkallen inä in Sein Se lu ulu e oulu erk tei erko tein stein ns un eudun n seud Va aan Vant Viivi Henri Vantaan seudun steinerkoulu, satakielentie 5, 01450 Vantaa
© Copyright 2024