1. No category

Kauppisten sukuseura ry:n tiedotuslehti 1/2015
Kesä tulee - on valoa ja vapautta........................................... 3
Hyvät sukuseuramme jäsenet ja ystävät................................ 4
Tutkittavaa riittää.................................................................... 6
Kauppisetko samasta puusta?................................................ 9
Lisää tietoa Leo Kaupista...................................................... 16
Tapaamisia maailmalla......................................................... 17
Perhematkoja omalla autolla Euroopassa........................... 18
Iikan tarinoita........................................................................ 21
Liity sukuseuran jäseneksi ................................................... 23
Kauppis-tuotteita tarjolla...................................................... 24
Kansikuva: Kesä tulee Palosenjärvellekin. Kuva: Asko Kauppinen
Lehden taitto ja paino: Digipaino Keuruskopio Oy
Keuruu 2015
Perustietoa sukuseurasta
Kauppisten sukuseura ry on perustettu vuonna
1955 Helsingissä. Sukuseuran tarkoituksena on vaalia suvun perinteitä, edistää yhteenkuuluvaisuuden
tunnetta sekä toimia suvun henkisen ja aineellisen
kulttuurin yhdyssiteenä.
Suvun tunnus on ”Yhtä puuta”, joka tulee ilmi
mm. kaikissa sukuseuran tuotteissa. Sukukokous ja
sukutapaaminen pidetään kolmen vuoden välein.
Kauppisten sukuun kuuluu kaikkiaan noin 8500
henkilö, joista noin 300 asuu nykyisin ulkomailla.
Kaikki Kauppiset ovat sukua keskenään. Sukuseuran
jäsenmäärä on noin 430 maksavaa jäsentä. Jäsenmaksu on perhekohtainen joten sukuseuran koko henkilömäärä on hieman yli tuhat.
Kauppisviesti: Sukuseuran lehden toimittamisesta
vastaa sukuhallitus ja päätoimittajana on sukuseuran
2 | KAUPPISVIESTI 1/2015
Yhteystiedot
Sisältö
Sukuseuran puheenjohtaja: Asko Kauppinen
Palosenjärventie 403, 74200 Vieremä (1.5.-30.9.)
Pohjoinen Otavankatu 6 B 18, 74100 Iisalmi (1.10.-30.4)
Puhelin: 040 569 8841
Sähköposti: [email protected]
Varapuheenjohtaja: Margit Väisänen – Vänskä
Nikkiläntie 5, 13100 Hämeenlinna
Puhelin: 044 324 4953
Sähköposti: [email protected]
Sihteeri-rahastonhoitaja: Antero Kauppinen
Suokatu 24 A 33, 70100 Kuopio
Puhelin: 040 754 1555
Sähköposti: [email protected]
Hallituksen jäsen: Marja-Liisa Ahlberg
Vanhanlinnankuja 1 F 112, 00900 Helsinki
Puhelin: 040 759 2017
Sähköposti: [email protected]
Hallituksen jäsen: Pirjo Kauppinen
Lahokallionkatu 5 C 33, 08200 Lohja
Puhelin: 041 545 2570
Sähköposti: [email protected]
Hallituksen jäsen: Marjatta Teittinen
Itäkatu 24, 76120 Pieksämäki
Puhelin: 050 584 5138 Historiapalvelut: Pekka Kauppinen
Ahvenentie 8, 80170 Joensuu
Puhelin: 044 767 6848
Sähköposti: [email protected]
puheenjohtaja. Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, touko-kesäkuun vaihteessa ja marras-joulukuun
vaihteessa. Sukuseuran jäsenten toivotaan lähettävän
aineistoa julkaistavaksi lehdessä. Lehteen tarkoitettu
aineisto tulee lähettää päätoimittajalle.
Tuotemyynti: Sukuseuralla on myynnissä sukututkimuksia ja muita tuotteita, joista on luettelo takakannessa.
Sukuseuran jäsenmaksu: Jäsenmaksu on 17,50
euroa/. Jäsenmaksu on perhekohtainen.
Sukuseuran jäsenmaksutili: (IBAN) FI53 1047 3000
0264 16, (BIC) NDEAFIHH
Sukuseuran lahjoitustili: FI04 1078 3500 454599,
(BIC) NDEAFIHH. Lahjoitustilin varoja käytetään
sukututkimukseen.
Pääkirjoitus
Kesä tulee
- on valoa ja vapautta
Koululaiset ovat lomilla ja opiskelijat viettävät kesää opiskellen tai tehden kesätöitä, työssä olevat pitävät jollakin aikaa kesälomia ja eläkeläiset nauttivat jatkuvasta
vapaudesta.Kesällä matkustellaan, tavataan sukulaisia ja tuttavia, muistellaan menneitä tai suunnitellaan uutta, vietetään vapaa-aikaa.
» Asko Kauppinen, puheenjohtaja
Sukuseuran hallituskin on on pohdiskellut menneitä ja
toisaalta katsonut myös tulevaisuuteen. Sukuseuramme
liittyi Sukuseurojen Keskusliiton jäseneksi. Tämä antaa
seurallamme mahdollisuuden tutustua muiden sukuseurojen toimintaan ja oma seuramme saa mahdollisuuden
tiedottaa omasta toiminnastamme. Laajempi kanssa
käyminen antaa aina jotain uutta.
Pitkäaikainen, yli kaksikymmentä vuotta sukuseurassamme toiminut sukututkija Jarmo Ahlstrand on ilmoittanut ettei hän enää tee sukututkimustyötä. Jarmon
työ sukumme sukututkijana on laaja. Hänen tekemiään
ovat sukumme perusteokset Ylä-Savon, Hankasalmen
ja Viitasaari-Halsua-Kannonkoski sukuhaarojen osalta
sekä niihin liittyvät lisäosat.
Sukuseuran hallitus on pestannut uudeksi sukututkijaksi Pekka Kauppisen Joensuusta. Pekan esittely
on tässä lehdessä samoin kuin pieni juttu. Sukuseuran
jäsenet voivat nyt lähettää kysymyksiään Pekalle. Toki
kysymyksiä voi lähettää edelleen entiseen tapaan myös
sukuseuran hallituksen jäsenille. Etsimme Pekan kanssa
sitten yhdessä vastauksia.
Vuosi 2016 on sukuseuramme juhlavuosi. Seuran ensimmäinen sukukokous on pidetty toukokuun 6.päivänä
1956, joten siitä tulee kuluneeksi 60-vuotta keväällä
2016. Sukuseuran hallitus on suunnitellut juhlavuotta
ja erityisesti juhlakokousta ja sukutapaamista. Viimeinen suunnittelu- tapahtuma oli lauantaina 30.5. jolloin
tutustuimme kokouspaikkaan ja tapaamispaikkaan.
Tapahtuma paikkakunniksi olemme valinneet Helsingin
ja Tuusulan ja ajankohdaksi 30.-31.7.2016.
Sukuseuramme on perustettu Helsingissä vuonna 1955
touko­kuun 2. päivänä ja ensimmäinen sukukokous siis
toukokuun 6. päivänä 1956, joten 60-vuotisjuhlakokous
pidetään su 31.7.2016 samoissa tiloissa eli nykyisessä
Hotelli Arthurissa, jossa perustamiskokous ja ensimmäinen sukukokous on pidetty. Sukutapaaminen on
lauantaina 30.7.2016 Hotelli Krapissa Tuusulassa,
osoitteessa Rantatie 2. Hotelli sijaitsee erittäin rauhallisella paikalla ja siellä on runsaasti mahdollisuuksia eri
harrasteisiin, golfia, savusauna rannassa. Paikka on Tuusulan vanhimpia tiloja, jonka nimi esiintyy jo 1600-luvun taloluetteloissa. Nyt maalaistalosta on tehty hotelli
ja ravintola kokonaisuus, joka ravintoloissaan tarjoaa
lähiruokaa. Lisää tietoa voi katsoa netistä
Lauantai-iltapäivällä olisi mahdollisuus tutustua Tuusulan rantatien kulttuurikohteisiin kuten Juhani Ahon
Aholaan, Sibeliuksen Ainolaan, ehkäpä myös Eero Järnefeltin Suvirantaan, Pekka Halosen Halosenniemeen,
Erkkolaan, Lottamuseoon jne. ehkäpä saataisiin noin
2-3 tunnin kulttuurikierros.
Lauantai-iltana on aika tapaamisjuhlalle ohjelmineen
sekä päivällinen ja vapaata yhdessä oloa.
Sunnuntaina aamuna lähdemme Helsingin tuomiokirkkoon jumalanpalvelukseen ja sen jälkeen siirrymme
lounaalle läheiseen hotelli Arthuriin. Lounaan jälkeen
on juhlasukukokous, jonka jälkeen palattaisiin Tuusulaan ja lähdettäisiin kotimatkalle.
Näistä tapahtumista kerrotaan tarkemmin myöhemmin. Toivomme runsasta osanottoa, kaikenikäiset niin
nuoret kuin vanhemmat kauppismieliset kaikkialta.
Olemmehan yhtä puuta.
Hyvää kesää kaikille !
KAUPPISVIESTI 1/2015 | 3
Hyvät sukuseuramme
jäsenet ja ystävät
Pekka Kauppinen
Sukututkimus on hauskaa. Etsimisen ja löytämisen riemu on
palkitseva tunne, ja erityisesti se on sitä silloin kun voi nähdä itsensä
osana tutkittavia sukulinjoja. Olin sen vuoksi tavattoman iloinen
Kauppisten sukuseuran hallituksen tiedustellessa kiinnostustani
tarjota osaamistani sukuseuran käyttöön. Mihinkään ei tietenkään
kannata rynnätä suin päin, mutta tähän tiedusteluun oli helppo
vastata myöntävästi. Lienee siis aiheellista esittäytyä.
Olen Pekka Kauppinen, nähnyt päivänvalon 1950-luvun lopulla Seinäjoella
silloisessa kauppalassa ja lopulta päätynyt
mutkien kautta vuonna 1972 Joensuuhun.
Tänne olen juurtunut, joskin 1980-luvun
puolivälissä kaksi vuotta kului Siilinjärvellä ja Kuopiossa asuessa. Asumme tätä
nykyä kahdestaan vaimoni kanssa – opiskelu- ja työpaikat ovat houkutelleet kolme nuorempaa Kauppista eteläiseen Suomeen. Kauppisten puolelta minulla ei ole
sisartani lukuun ottamatta täällä läheisiä
sukulaisia, vaikka sukunimi muutoin ei
ole näillä kulmilla täysin tuntematon. Äidinpuoleista sukua ja myös vaimoni sukua
on kohtuullisen etäisyyden päässä.
Omat Kauppis-sukujuureni ovat tiukasti Keski-Suomessa. Isäni Sulo Pentti (s.
1935) ponnisti maailmalle Kannonkoskelta Hilmonkosken kylältä Vuosjärven
tuntumasta Mäntylä-nimiseltä tilalta.
Suurelta osin osuuskauppaliikkeen palveluksessa tehty työura katkesi äkilliseen
4 | KAUPPISVIESTI 1/2015
sairaskohtaukseen aivan joulun alla
1975. Isoisäni – minulle pappa – oli
Sulo Rikart (1897–1969) ja mummoni Anna Alina o.s. Liimatainen
(1899–1973). Onneksi ehdin heidät
kaikki hyvin tuntemaan ja sain
monta lämmintä muistoa itselleni.
Opiskelin Suomen historiaa silloisessa Joensuun yliopistossa (nyk. osa
Itä-Suomen yliopistoa) ja valmistuin vuonna 1986. Jo tätä ennen olin
ottanut ensimmäiset askeleet tietokirjailijan polulla, jolle sitten jäin askeltamaan useaksi vuodeksi. Välillä
oli toki syrjäloikkia yliopiston ja
tieteellisen kehittymisen puolelle.
Joulukuussa 2003 hyppäsin arkistolaitoksen ja Joensuun maakunta-arkiston virkamieheksi. Tehtävät siellä
olivat hyvä näköalapaikka ihmisten
tiedontarpeen ja historiaharrastuksen arvioimiseksi. Havainnoistani
rohkaistuneena jätin ylitarkastajan
viran ja siirryin helmikuussa 2013
ammatinharjoittajaksi tekemään
sitä työtä, mistä eniten pidän. Leipä
ehkä hieman kapeni, mutta maku
parani sitäkin enemmän.
Perehtymiseni sukututkijalle
tärkeisiin lähdeaineistoihin on
tapahtunut eri yhteyksissä. Erityisen
onnekkaana pidän itseäni saatuani
kirjoittaa Kiteen historian kaksi
osaa. Näiden yhteydessä jouduin
laajasti perehtymään ihmiselon
rikkaudesta ja kurjuudesta kertoviin
aineistoihin. Yhtä lailla menneisyyden kuvaa ovat syventäneet kaikki
muutkin tilaustöinä laaditut teokset,
osallistumiset erilaisiin projekteihin
sekä omiin jatko-opintohaaveisiin
liittyneet selvitykset. Ikään kuin
opillisena kruununa oli sitten edellä
mainitsemani työrupeama arkistolaitoksen palveluksessa. Asiakkaiden
kysymykset velvoittivat tutustumaan
sellaisiin aineistoihin ja aiheisiin,
joihin oma mielenkiinto ei välttämättä olisi heti kohdistunut. Montaa kertaa olen saanut myös havaita,
että uteliaisuudesta on apua: tärkeää
tietoa on löytynyt sieltä, mistä sitä ei
pelkästään otsikkotietojen perusteella olisi heti arvannut.
Kauppisten sukua on tutkittu
verraten paljon. Jarmo Ahlstrandin
useita vuosikymmeniä kestänyt työ
suvun parissa on antanut ja antaa
edelleen erinomaisen perustan
sukuumme kohdistuvalle tutkimukselle. Jarmon työpanoksen arvoa
kasvattaa se, että hän on kerännyt
tiedot suurimmalta osin arkistoissa istuen ja niiden aukioloaikoja
noudattaen. Tänä päivänä huomattava osa tietojenkeruusta tapahtuu
internetin välityksellä kellonajasta
riippumatta. On silti muistettava,
että tutkimusympäristön muuttumisesta huolimatta kaikki muu on
säilynyt suurelta osin ennallaan – samat aineistot, samat kysymykset. Se,
mihin meillä on nyt digitalisaation
aikana enemmän varaa, on aineistojen tavoitettavuus ja edellä viittaamani uteliaisuus. Tänä päivänä on
tavattoman helppoa klikata jotain
linkkiä asiakirjaan ja katsoa, mitä se
pitää sisällään.
Olen siis lupautunut sukuseuramme käyttöön. Seuran minulle
osoittamat toimeksiannot sovitaan
vielä tarkemmin. Yhtä lailla olen
sukuseuralaisten käytettävissä, joten
sukuumme liittyviä kysymyksiä
voi osoittaa minulle. Koska tarjoan
historiapalveluja ammatikseni, olen
sukuseuran hallituksen kanssa kuitenkin sopinut muutamista taloudellista laatua olevista seikoista. Jos
vastaukset kysymyksiinne löytyvät
jo laadituista Kauppis-tutkimuksista
tai sukuseuran hallituksen toimeksiantojen perusteella keräämistäni aineistoista kohtuullisella työmäärällä,
palveluni ovat maksuttomia. Jos
vastaus taas vaatii useamman tunnin
työskentelyä tai sitä varten joudun
etsimään kokonaan uutta tietoa,
työ on maksullista. Maksullisesta
tutkimisesta sovitaan kuitenkin aina
erikseen, joten siltä osin ei yllätyksiä
tule kenellekään. Kohtuullinen hinnoitteluni on sukuseuran jäsenille
aina vielä entistäkin kohtuullisempi,
koski tutkimuspyyntö sitten Kauppisia tai jotain muuta sukua.
Uskoakseni tulen vielä tarkemmin
esittäytymään tulevissa sukukokouksissa.
Aurinkoista kesää kaikille!
Lisää tietoja minusta löydätte osoitteesta:
www.historiapalvelut.fi
Puhelimitse minut tavoittaa numerosta 044 767 6848
ja sähköpostinkantajat tuntevat osoitteen :
[email protected]
KAUPPISVIESTI 1/2015 | 5
Tutkittavaa riittää
Pekka Kauppinen
Sukumme varhaiset tunnetut asuinsijat ovat nykyisen Pieksämäen itäosissa.
Sieltä on toki matkaa Pohjois-Karjalaan tai Laatokan Karjalaan, mutta ei niin
paljoa, etteikö viimeistään 1600-luvun aikana Kauppisia olisi ilmaantunut
noillekin alueille. Vaikka itäisin Suomi ja Karjala eivät ole Kauppisten valtaaluetta, se ei vähennä mielenkiintoa sen selvittämiseksi, kuinka suku on
näille alueille edennyt. Muuttoliikkeiden suuret virrat tunnetaan, mutta
yksittäisen ihmisen tai perheen liikkuminen ei läheskään aina tule ilmi sillä
tarkkuudella kuin sukutietoja etsivä toivoisi.
Savosta oli väestöä tunnetusti jo 1500-luvulla siirtynyt verottajaa karkuun Venäjän puolelle, missä heidät
sitten kastettiin ortodokseiksi. Suurin muuttoaalto
kytkeytyi kuitenkin Ruotsin vallan etenemiseen ja sen
tieltä väistyneen ortodoksiväestön korvaamiseen luterilaisilla. Tärkeänä ajallisena taitekohtana voidaan pitää
vuosina 1656–1658 käytyä ns. ruptuurisotaa seuranneita vuosia. Toisaalta myös väestöä kaltoin kohdelleet
6 | KAUPPISVIESTI 1/2015
1600–1700-lukujen vaihteen nälkävuodet avasivat
karmealla tavalla tilaa uusille tulokkaille.
Itäisen Suomen Kauppisten tutkimisessa on omat
hankaluutensa. Kirkonkirjoja on kohtuullisessa määrin
jo 1700-luvun alkupuoliskolta lähtien, mutta esimerkiksi läänintileissä on isoja aukkoja 1600–1700-luvun
vaihteen molemmin puolin. Yksittäisiä esimerkkejä
vaikkapa Pohjois-Karjalan Kauppisista löytää kyllä eri
asiakirjoista, kuten tuomiokirjoista. Pielisjärveen
kuuluneelta, nykyisen Juuan kunnan alueelta
Ahmovaarasta kotoisin ollut Tuomas (Thomas)
Kauppinen esiintyi Pielisjärven lakisääteisillä
talvikäräjillä v. 1684. Liperistä, nykyiseen Kaavin
kuntaan kuuluvasta Kortteiskylästä kotoisin ollut
Kerttu (Gertrudh) Kaupitar puolestaan oli Liperin käräjillä keväällä 1691. Muitakin vastaavia
esimerkkejä löytyisi.
Vuoden 1631 Käkisalmen läänin maakirjassa
mainitaan Pielisjärveltä Viensuusta populi Martti Kauppinen (Mårthen Caupin). 1720–1730-lukujen läänintilit puolestaan kertovat ajankohdan
tulokkaisiin mahdollisesti lukeutuneesta Perttu
(Bertill) Kauppisesta: hänet mainitaan vuoden
1725 läänintileissä Ilomantsin Kortevaarassa – vuoden 1722 tileissä ei hänestä ole vielä
mainintaa. Topias (Tobias) Kauppisesta puolestaan todetaan vuoden 1736 tileissä, että hän on
ottanut vastaan Risto (Christer) Poikosen aution
torpan Ilomantsin kylästä. Syystä tai toisesta autioksi jääneet tilat oli saatava takaisin viljelykseen
ja veroja maksamaan, ja siihen Topias oli omalta
osaltaan valmis ryhtymään.
Siispä yksi tulevista – tässä vaiheessa vielä kaukana siintävistä – tehtävistä on idän Kauppisia
koskeva selvitys. Ehkäpä jossain odottaa vastaus siihen, mitkä olivat esimerkiksi Ilomantsin
kirkonkylässä asuneen, vuonna 1712 syntyneen
tilattoman loismiehen Tahvo (Staffan) Kauppisen taustat. Mitä hänen jälkeensä sitten tapahtui,
se on paremmin selvillä ja sitä kuvatkoon seuraava muutamia sukupolvia kattava selvitys, joka
kertoo paitsi suvun jatkumisesta, myös itäisen
ilmansuunnan vetovoimasta ihmisten etsiessä
itselleen toimeentuloa.
Ilomantsissa Ilomantsin ja sittemmin Patrikan kylässä on asunut loismies Tahvo Kauppinen (Staffan
Kaupin), s. 1712, k. 26.12.1781, ja puolisonsa Riitta
Kontio (Brita Kondio), s. 1717, k. 19.10.1789.
Heille on asiakirjoissa merkitty ainakin seuraavat
lapset:
1.
Juho ( Johan), s. 14.9.1739
2.
Liisa (Elisabeth), s. 15.1.1743
3.
Simo (Simon), s. 28.10.1746
4.
Kaarina (Catharina), s. 15.2.1748
5.
Helena, s. 4.2.1750
6.
Anna, s. 12.12.1751
7.
Tahvo (Staffan), s. 10.6.1754
8. Risto (Christer), s. 6.6.1759
Ilomantsissa Ilomantsin kylässä tilalla n:o 53 (uusi
Ilomantsi n:o 45 Tetriselkä) on asunut talollinen
Risto Kauppinen (Christer Kauppin), s. 6.6.1759,
k. 4.3.1828, ja puolisonsa Magdaleena Roivas, s.
13.4.1758, k. 26.11.1828. Heille on asiakirjoissa
merkitty ainakin seuraavat lapset:
1. Tahvo (Staffan), s. 1.1.1781
2. Pekka (Petter), s. 9.7.1783 (rippikirjassa
4.7.1783)
3. Anna, s. 12.7.1787
4. Risto (Christer), s. 17.5.1789, kuollut Pietarissa (”Skall vara död i St. Petersburg”)
5. Juho ( Johan), s. 27.6.1793
6. Antti (Anders), s. 25.7.1799
7. Simo (Simon), s. 17.5.1804
Ilomantsissa Ilomantsin kylässä tilalla n:o 53 (uusi
Ilomantsi n:o 45 Tetriselkä) on asunut talollisenpoika
Tahvo Kauppinen (Staffan Kauppin), s. 1.1.1781,
kuollut Venäjällä (Död i Ryssland), ja puolisonsa Kaarina Pussinen (Carin Pussin), s. 2.3.1774. Kaarina oli
muuttanut Sortavalaan 25.4.1833, mutta palasi sieltä
takaisin Ilomantsiin. Heille on asiakirjoissa merkitty
ainakin seuraavat lapset:
1. Risto (Krister), s. 12.9.1800
2. Magdaleena, s. 17.5.1803
3. Tahvo (Staffan), s. 20.6.1806
4. Kaarina (Catharina, Carin), s. 21.3.1810, k.
31.3.1812
5. Anna, s. 20.6.1813, saanut muuttotodistuksen
Pietariin 25.11.1833
KAUPPISVIESTI 1/2015 | 7
Edellä olevasta lyhyestä listasta löytyy jo kaksi Kaup­­
pista, joiden kohtaloksi tuli kuolla Venäjällä.
Kuinka Tahvo (s. 1781) ja Risto (s. 1789) olivat
sinne joutuneet, on vielä epäselvää. Todennäköisesti
he olivat lähteneet sinne kuitenkin vapaaehtoisesti kaupankäynnin tai työmahdollisuuksien vuoksi.
Annan (s. 1813) kohdalla lähtö oli selvästi vapaaehtoinen, sillä Venäjälle lähteminen ja siellä asuminen vaati
passia, jonka myöntämisestä ja uusimisesta on jäänyt
asiakirjoihin merkinnät.
Pietarin Pyhän Marian seurakunnan asiakirjoista käy
ilmi, että Anna vihittiin vuonna 1837 kreivitär Fermorin kamaripalvelijana toimineen ”Pawel Maximowin”
(Pavelin isän nimi oli siis Maksim) kanssa. Pietarissa
toimineen Suomen passiviraston ns. pitäjänkirja puolestaan mainitsee vuosikymmentä myöhemmin, että
myös Anna olisi ollut palkollisena, avioitunut ”Pavel
Metelkinin” kanssa ja jäänyt tästä leskeksi. Anna mainitaan työmiehen leskenä, mutta toisessa kohdassa Pavelin mainitaan olleen maaorja. Pavelin tapauksessa se
on kenties tarkoittanut talonpoikaa, joka ei omistanut
8 | KAUPPISVIESTI 1/2015
viljelemäänsä maata ja joka oli monin tavoin sidoksissa
isäntäänsä. – Annan oma elämä päättyi 1.10.1862.
On mahdollista, että Annalla oli lapsia. Koska Pavel
oli venäläinen, ei heitä mainita em. pitäjänkirjassa.
Passiviraston kautta hoidettiin periaatteessa kaikkien
Suomesta passilla tulleiden asioita riippumatta siitä,
missä päin Venäjää he asuivat. Pitäjänkirja ei kuitenkaan
kerro Annan tarkempaa asuinpaikkaa. Avioitumisen
aikaan puoliso Pavel asui vihkitietojen mukaan silloisen
Oranienbaumin palatsi- ja puistoalueella, mutta tilanne on saattanut sen jälkeen muuttua. Lisävalaistusta
Annan asuinpaikkaan voisi saada ns. perusasiakirjasta,
jonka passivirasto kokosi jokaisesta Venäjällä pidempään
oleskelleesta suomalaisesta. Alkuperäiset perusasiakirjat
ovat tätä nykyä käyttökiellossa homeen takia, mutta
ymmärtääkseni niitä kunnostetaan digitointia varten.
Näin ollen tulevaisuudessa avautunee mahdollisuus
saada tätäkin kautta jotain lisätietoja Annan ja muidenkin Venäjälle siirtyneiden Kauppisten vaiheista. Vaikka
Kauppisia oli Venäjällä moneen muuhun sukuun verrattuna vähän, aineksia moneen tarinaan löytyy.
Marja-Liisa Ahlberg
Kauppisetko
samasta puusta?
Esittelyssä Kauppissuvun edustaja ja oman elämänsä
sankari - Heikki Kauppinen
Kauppiset ovat viime aikoina käyneet vilkasta keskustelua siitä, löytyykö
Kauppissuvun jäsenistä yhteisiä ominaisuuksia. Monet sukuseuran jäsenet
ovat kirjoittaneet aiheesta ja kuvailleet lähisukulaistensa ominaisuuksia.
Aihe on mielenkiintoinen. Ajattelin nyt lähteä tutkimusmatkalle ottamaan
selvää siitä, millainen on tyypillinen Kauppinen. Perehdyn tähän
aiheeseen enoni Heikki Kauppisen kautta.
Heikki Kauppinen
Esittelen teille seuraavaksi Heikki
Kauppisen (s. 7.3.1934 Pihtiputaalla). Hän edustaa mielestäni oivalla
tavalla Kauppisille tyypillisiä ominaisuuksia ja sisukkuutta ”periksi ei
anneta”.
Heikin kasvuympäristö ja lapsuusaika
Heikki-poika oli 5-vuotias, kun
sota syttyi ja veljet ja siskot lähtivät
isänmaata puolustamaan. Perhe oli
erittäin isänmaallinen, Metsäpellon
isäntä Matti Kauppinen oli Hellin-
äitini mukaan IKL-läläinen. Äitini
muistaa, kuinka ”työväen talo piti
kiertää kaukaa, eivätkä tytöt saaneet
käydä tanssimassakaan työväen
talolla, vaan ainoastaan suojeluskunnan talolla”.
Juhlapäivinä Metsäpellon pihamaalla nostettiin suomenlippu juhlallisesti salkoon, ja sitten
Isä-Matti kehotti tyttöjä ”tulkaapas
tytöt laulamaan”. Pian kajahtikin
Metsäpellon pihamaalta ilmoille
reipas laulanta tyttöjen laulaessa kaikki isänmaalliset laulut
IKL:nlaulukirjasta. Tähän tarinaan
liittyen muistan, kuinka poikani
KAUPPISVIESTI 1/2015 | 9
valatilaisuudessa helmikuussa 2007
laulettiin ”Kuullos pyhä vala”, ja
ihmetystä herätti se, että äitini lauloi
sen virheettömästi ulkomuistista.
”Minkä nuorena oppii sen vanhana
taitaa”.
Olen kuullut tarinan myös siitä,
kuinka naapurukset, kaksi Mattia,
Kauppisen Matti ja Variksen Matti
olivat taas kerran maailmaa parantamassa. Seurustelu sujui aidan yli
huudellessa, miehet puhuivat päivän
kuumasta aiheesta, politiikasta.
Vasemmistolainen Variksen Matti
oli sitten myöhemmin kylällä kuuluttanut, että ”Mehtäpellon isännän
ne ensimmäisenä vie, kun venäläiset
tulee”.
Metsäpellon sisaruksilla on jokaisella ollut oma kohtalonsa, niin
myös perheen kuopuksella, Heikillä. Heikin lapsuus kului sodan
melskeessä ja talon töissä autellessa.
Heikin kuusi veljeä ja kolme siskoa
olivat rintamalla. Kotirintamalle
olivat jääneet vanhemmat, kolme
siskosta ja Heikki. Elämä on joskus
epäoikeudenmukaista, tämän sai
Heikkikin kokea varhain. Lapsuusvuodet kuluivat pelon ilmapiirissä,
pelättiin uutisia rintamalta. Perheen
tunneilmasto oli varmasti uhkaava
pienelle pojalle. Siskon kuolema ja
kolmen veljen kaatuminen rintamalla kosketti raskaasti myös pikkuHeikkiä. Äidin menehtyminen jätti
12- vuotiaan Heikin isän ja isompien sisarusten hoteisiin.
Myöhemmin Heikki sai lämpöisen kodin kasvuvuosiensa turvasatamaksi. Hän muutti Jaakko-veljensä
kotiin, jossa varaäitinä toimi Aino
Kauppinen (o.s. Aarikka). Siellä hän
sai myös uusia ”kasvinkumppaneita”
veljensä pojista Timosta (1943-) ja
Mikosta (1946-2014).
Näkymä maantielle Pihtiputaalla
Sisarusparven viimeiset, Hellin, Hilkka ja Heikki
10 | KAUPPISVIESTI 1/2015
Lapsuuden mielenmaisemaa, sankarivainajat valkeissa arkuissaan.
Heikin kouluaika ja nuoruusvuodet
Kansakoulun Heikki kävi Pihtiputaalla vuosina 1941-1947. Pihtiputaalla ei ollut tuohon aikaan oppikoulua, joten hän lähti Viitasaareen
oppikouluun vuonna 1947. Uusi
elämänvaihe oli nyt alkanut, sillä
Heikki asui viikot koulun asuntolassa ja viikonloppuisin hän matkusti
kotiin veljen luokse. Viitasaaren
oppikoulussa hän sai hauskana
poikana heti suuren ihailijajoukon.
Heikki oli koulussa nimenhuudossa
ilmoittanut reippaalla äänellä, että
hän on Heikki paljas Kauppinen,
(hyvälle miehelle riittää yksi kunnon
nimi). Hauska huomio on se, että
Kauppisten sukutaulussa Heikkinimi on annettu aina Matin pojalle, eli nimet kulkevat vuorotellen
Heikki- Matti-Heikki-Matti jne.
Ritva Rinnankoski on kertonut, että
hän rakastui Heikkiin jo kouluaikana Viitasaarella. Ritvasta tuli yli
50 vuotta myöhemmin, 11.8.2001,
Heikin toinen vaimo.
Aikuisuuden kynnyksellä ja aikuisikä
Keskikoulun jälkeen Heikki lähti
opiskelemaan Rauman Opettajaseminaariin (vuosiksi 1953-1957).
Valmistuttuaan opettajaksi hän avioitui Ulla Asikaisen kanssa vuonna
1957, ja pian syntyivät pojat Matti
(1958) ja Jussi (1961). Isänmaa
kutsui sitten nuorta perheenisää, ja
Heikki lähti asepalvelukseen vuosiksi 1958-1959, ensin Kuopioon ja
sitten Santahaminaan. Haminassa
hän suoritti RUK:n, ja nykyisin hänen sotilasarvonsa on yliluutnantti.
Heikki erosi ensimmäisestä vaimostaan 1978. Elämä oli tuolloin työtä
ja harrastuksia, alkoi etsikkoaika.
Heikin elämännälkää kuvaa hyvin
harrastusten moninaisuus.
Heikin harrastuksia ja sosiaalista toimintaa
Liikunta ja urheilu: Heikki harrasti
yleisurheilua (kymmenottelu) ja
lentopalloa piiritasolla. Yhdistystoiminta: Hän toimi Reservin upseerien puheenjohtajana ja sihteerinä
kahteen kertaan ja yhdistyksen
jäsenenä hän oli 42 vuotta. Hän oli
Pihtiputaan Liberaalisen Kansanpuolueen puheenjohtaja ja Ilosjoen
kyläseuran perustaja, Pihtiputaan
Osuuspankin hallintoneuvoston
puheenjohtaja hän oli seitsemän
KAUPPISVIESTI 1/2015 | 11
Heikki harjoittelee metsästäjän roolia
vuotta ja pankin jäsen 28 vuotta.
Viitasaaren ja Pihtiputaan Vartiokomppanian päällikkönä Heikki
toimi 15 vuotta, Väestönsuojelulautakunnan puheenjohtajana 16
vuotta, ja Keski-Suomen Väestönsuojeluvaltuuskunnassa, (jossa
maaherra oli puheenjohtajana 16
vuotta). Pihtiputaan Opettajayhdistyksen puheenjohtajana ja sihteerinä
hän oli pariinkin kertaan. Heikki
toimi Lions-Clubin presidenttinä ja
sihteerinä, jäsen hän on ollut liki 30
vuotta, Musiikkitoiminta: Heikki
lauloi mieskuorossa 16 vuotta. Hän
oli Kansalaisopiston puhallinpiirin johtaja, ja soitti trumpettia eri
yhtyeissä. Heikki oli myös naiskuoron johtaja. Pelimiehenä: shakki ja
bridge. Shakin lääninkouluttajana
ja shakkikerhon vetäjänä Heikki oli
28 vuotta, hän pelasi myös bridgeä.
Kalastus ja metsästys: Heikin
lempiharrastus on vieläkin kalastus,
hän on kalastanut verkoilla kesät
talvet jo liki 60 vuotta. Hän on
harrastanut myös lohenkasvatusta.
12 | KAUPPISVIESTI 1/2015
Hirvimetsällä hän on käynyt 50
vuotta, ollen myös hirviporukan
johtaja. Yhtään syksyä hän ei ole
jättänyt väliin! Mehiläistenhoito ja
mansikanviljely: Hän on harrastanut mehiläistenhoitoa yli 10 vuotta,
ja mansikoita hän on viljellyt 35
vuotta. Maailmanmatkaaja: Heikki
on autoillut halki Euroopan neljänä
kesänä, noilla matkoilla tuli nähtyä
26 maata. Hypnologi: Heikki toimi
hypnologina vuosina -69, -71, -96 ja
-05. Noiden vuosien aikana hän teki
noin 900 hypnotisointia, näytökset
tehtiin etupäässä lääkäreille! Hengellisyys ja usko: Heikki tuli uskoon
vuonna 1994, Hän on lukenut
Raamatun kannesta kanteen neljä
kertaa. Uskoon tulon jälkeen Heikki
lopetti hypnotisoinnin.
Kodin perintö ja
kauppislaisuus
Ihmisen kasvuympäristö ja kodin
henki vaikuttavat siihen, millaisia polkuja hän lähtee elämässään
kulkemaan. Elämänlaki, eli perheen
elämäntavat ja arvot periytyvät.
Yllättävän paljon saamme jo syntymälahjana, sillä perimä ja elinpiiri
muovaavat ihmisen persoonallisuutta. Oman suvun vaiheitten tutkiminen ja suvun tarinoitten kuuleminen
auttaa meitä oppimaan jotain myös
itsestämme. Sen vuoksi sukututkimus on niin hauskaa ja palkitsevaa!
Kannustan kaikkia kauppislaisia
tutustumaan omaan sukuunsa ja
kertomaan sen jäsenten elämänvaiheista muillekin. Nämä kertomukset
ovat pian katoavaa kansanperinnettä. Minunkin Hellin-äitini on nyt
suvun vanhin, Metsäpellon suuresta
lapsikatraasta ovat äidin lisäksi elossa enää Hilkka ja Heikki.
Millainen on tyypillinen
Kauppinen
Heikki Kauppisen elämässä on
riittänyt vauhtia ja jännitystä, iloja ja
suruja. Luettelo Heikin harrastuksista ja elämän käännekohdista on
hengästyttävän pitkä ja runsas. Sen
avulla yritän nyt palata kirjoitukseni
teemaan, eli millainen on tyypillinen Kauppinen? Yritän poimia siitä
joitain kauppislaisia ominaisuuksia.
Lannistumattomuus
Lannistua ei pidä, vaan elämän
ohjenuorana on ”yrittänyttä ei laiteta”. ”Eteenpäin elävän mieli”.
Positiivisuus, optimismi
Asioista yritetään löytää positiivinen puoli, ja yleensä löydetäänkin.
Leppoisuus, hyvähermoisuus
Nämä ominaisuudet saattavat
ilmentää tyypillistä savolaista rentoutta, mutta kauppislaisia ominaisuuksia ne kyllä myös ovat. Kauppiset eivät turhasta hötkyile.
Huumori ja iloluonteisuus
Kauppiset ovat iloluonteisia.
Muistan jo lapsuudestani, että aina
oli erityisen hauskaa niissä juhlissa,
joissa Heikki-eno oli mukana. Perheeni kyläillessä Heikki-enon kotona Pihtiputaan Ilosniemen koululla
muistan Heikin kysyneen, että
”ottaako tytöt mehua vai valkosta
limsaa” (jälkimmäinen osoittautui
kraanavedeksi). Vitsejä Heikillä
riittää vieläkin joka tilanteeseen.
Kätevyys
Kauppiset ovat taitavia käsistään,
Heikilläkin on rutkasti käytännön
lahjakkuutta.
Tiedonhalu ja avarakatseisuus
Kauppisilla on voimakas halu
oppia uutta ja avartaa maailmankatsomustaan. Heikki kirjoitti ylioppilaaksi Pyhäjärven lukiosta vuonna
1995, oli kuulema jäänyt aikoinaan
kiireessä väliin. Eläkkeelle hän jäi
johtajaopettajan työstään vuonna
1994.
Musikaalisuus
Kauppisten keskuudessa laulu raikaa ja soitto soi. Kauppisista löytyy
paljon musikaalista lahjakkuutta,
enoni on siitä oiva esimerkki.
Sosiaalisuus
Kauppiset ovat usein seurallisia ja kovia puhumaan. Heikki on
hyvä supliikkimies ja seuranpidon
mestari.
Rehellisyys ja oikeudenmukaisuus
Kauppiset ovat rehellisiä. Heikki on totuuden ystävä, rehellinen
pitää olla. Kodin perintönä hän sai
elämänmatkalleen vahvan oikeudentunnon. Elämän myrskyissä on
hyvä muistaa, että ”rehellisyys maan
perii”.
Rakkaus luontoon
Kauppiset ovat olleet maanviljelijöitä ja eränkävijöitä monessa sukupolvessa, siitäkö johtunee Heikin
rakkaus luonnossa kulkemiseen ja
kaikki luontoon liittyvät asiat. Kalastus on myös ollut Kauppisten erityinen tavaramerkki, ja tarjotaanhan
sukujuhlissakin aina muikkusoppaa!
Hartaus ja uskonnollisuus
Koti, uskonto ja isänmaa, kauppislaisia elämänarvoja kaikki. Kauppislaisiin koteihin mahtuu varmasti
monentasoista uskonnollisuutta,
mutta Heikki sai kodinperintönä
vahvan uskonnollisen kipinän. Minulle on kerrottu, kuinka Metsäpellossa äidinäitini lauantaisin saunan
lauteilla levitti kätensä lasten päälle
ja pyysi lapsikatraalleen siunausta.
Sunnuntaisin perhe ajoi hevoskyydillä kirkkoon. Elämän myrskyt ovat
koetelleet Heikin lapsuuden uskoa,
mutta hän kertoo kokeneensa voimakkaan herätyksen ja uskoon tulon
vuonna 1994. Sen jälkeen elämä
rauhoittui ja elämän arvot menivät
uusiksi.
Kauppisetko samasta puusta?
Elämä on monimuotoista, myös
meistä Kauppisista löytyy moneen
junaan, on ujoja ja hiljaisia, vilkkaita ja puheliaita, ahkeria ja vieläkin
ahkerampia, jne. Tutkimusmatkani
on nyt tehty, ja olen tullut siihen
tulokseen, ettei tyypillistä Kauppista voi olla olemassakaan. Jokainen
on oman ainutkertaisen elämänsä
sankari! Olen iloinen siitä, että olen
saanut esitellä teille Heikki Kauppisen menestystarinan, Heikki edustaa
hienolla tavalla Viitasaaren Kauppisia! Kauppisista löytyy varmasti
monenlaisia elämäntarinoita, joista
olisi mielenkiintoista kuulla. Olisi
hauska pohtia sitäkin, löytyykö eri
sukuhaarojen välillä eroja? Yksi piirre kaikissa Kauppisissa on kuitenkin
yhteinen, Kauppiset ovat mukavaa
väkeä!
Mitä 81-vuotiaalle Heikille
nyt kuuluu?
Harrastukset ovat vähentyneet,
mutta vielä virtaa. Heikki kertoo
käyvänsä nykyisin verkoilla kaksi kertaa viikossa. Hän pelailee
tietokoneella shakkia ja bridgeä,
onpa hän perustanut shakki- ja
bridge-kerhotkin. Hän soittelee
virsiä ja hengellisiä lauluja trumpetilla, sähköuruilla ja pianolla. Heikki
käy kirkossa, Rauhanyhdistyksen
seuroissa ja Suviseuroissa. Uimahallissa hän käy pari kertaa viikossa ja
loppukesästä mustikassa ja lakassa.
Hän asui onnellisena eläkeläisenä Ritvansa kanssa Viitasaarella,
kunnes Ritva muutti taivaankotiin
25.4.2012. Suru ja kaipaus tulivat
tupaan. Nykyisin Heikki kertoo elelevänsä talossa ”seitsemän huoneen
talonmiehenä”. Kaikesta huolimatta
elämä jatkuu, ja Heikin elämänohjeena on: ”Elämä on ihanaa, kun sen
oikein oivaltaa... ILO ja RAUHA
ovat elämämme ydinkohdat”.
Heikki-eno sukukokousten
järjestämisissä mukana
Sukukokouksen onnistuminen vaatii
paljon työtä ja henkilökohtaista
intohimoa, ja jokaisen sukukokouksen takana on aina ollut iso joukko
vapaaehtoisia toimijoita. Eräs heistä
on ollut Heikki Kauppinen. Hän
on toiminut aktiivisesti sukuseuran
hyväksi jo monen vuosikymmenen
ajan. Hän oli mm. vuonna 1983 Viitasaarella järjestetyn sukujuhlan yksi
pääjärjestäjistä. Hän on myös tehnyt
ansiokasta sukututkimusta.
Sukuseurassamme on nyt menossa sukupolvenvaihdos. Kannustammekin etenkin nuorta polvea
osallistumaan seuran toimintaan!
KAUPPISVIESTI 1/2015 | 13
Kesällä 2016 me Kauppiset
kokoonnumme sankoin joukoin
juhlimaan sukuseuran merkkivuotta! Tapaamisiin sukujuhlassa kesällä 2016!
Toivotan kaikille sukuseuran
jäsenille ihanaa ja aurinkoista
kesää!
Kesäterveisin
Marja-Liisa Ahlberg
Lopuksi
Löysin koneeltani joitakin
Heikki-enoni minulle joskus
lähettämiä vitsejä. Heikki
kirjoitti: ”Olen vuosien saatossa
keräillyt alla olevia mielestäni
suhteellisen mukavia ”nippeleitä”, joilla voi hauskuttaa ainakin
joitakin ihmisiä”.
VITSEJÄ
AJANHENKI:
Poika pyysi isää kertomaan vitsin. Kiireinen isä sanoi, ettei hän
jouda kertomaan vitsejä, kun täytyy
mennä tärkeään kokoukseen. Poika
sanoi: ”Kerro isä toinenkin vitsi!”
Ulkomailla oleva poika pyysi
sähkösanomalla rahaa:” No mon, no
fun, your son!” Isä laittoi sähkösanoman: ”How bad, so sad, your tad!”
SUOMENKIELI ON KUVAANNOLLISTA:
Käsivarressakin on lunta puolisääreen. Siinä kädenkäänteessä hän
katkaisi jalkansa. Etupäässä he
istuivat laivan takapäässä. Lappiin
soittaja kysyy: ”Kestääkö Inarin-järvessä jo jää?” ”Kyllä kestää”, vastaa
lappalainen, johon soittaja vastaa
puhelua lopettaessaan ”kiitos”, toinen vastaa, ”Ei kestä”.
KIELEN KUMMALLISUUS:
Sanotaan punaista mustetta, mutta
pitää olla punetta. Sanotaan kenkä
on jalassa, mutta eikös jalka ole
kengässä? Teppo J. Suonperä sanoi:
”Voitte kotona päissänne miettiä
tätä asiaa!”. (tarkoitetaanko humalatilaa vai päitä?). Kyntää-sanan
imperfekti: kynti vai kynsi? Oikein
on kynsi!
Professori Aarni Penttilä sanoi:
”Sutuus on pinninnä hukassa”= susimaisuus on pintapuolisimpana sudessa. Lauletaan kaksi ensimmäistä
tai kaksi viimeistä säkeistöä. Ei ole
esim. kahta ensimmäistä säkeistöä,
on vain yksi ensimmäinen säkeistö
14 | KAUPPISVIESTI 1/2015
jne. Kaivontekijän mainos lehdessä:
vettä jo toisessa polvessa. Valkea
vieraili tummien saunassa! Oliko
tulipalo vai valkoinen mies? (otsake
oli kerran Keskisuomalaisessa).
KIELI JA ASIA MUUTTUU
Mies oli viikot pois kotoa kaukana
töissä. Mies kysyi vaimoltaan: ”Rakastathan Sinä minua, vaikka olen
niin kaukana. Nainen vastasi: ”Sitä
enemmän, mitä kauempana olet”.
Mitä mahtoi tarkoittaa??
Kokoukseen ryntäsi mies ja kysyi:
”Tunteeko täällä kukaan ketään
Niskasta?” Savolaisukko vastasi: ”Ei,
ei tunne. Kyllä nuama pitäs nähä”.
Eräs mies sanoi: ”Ei se pojat vielä
mitään, jos vaimo sanoo pahasti,
mutta kun se sanoo hyvästi, niin
silloin se on pahasti”.
VÄHÄTTELYÄ JA VAATIMATTOMUUTTA:
Mitäpä sitä meikäläinen, eipähän
sitä meikäläinen (pohjimmiltaan
kyseinen henkilö on hyvinkin
itserakas). ”Eihän nämä meikäläisen
lapsetkaan ole niin häävejä ja kun ne
ovat vielä omatekoisia”.
Kaksi kaveria oli aina asioista yhtä
mieltä. Toinen sanoi kerran, että oltais asioista kerrankin erimieltä, niin
toinen sanoi, ”ollaan vaan”. Mies
lupasi vaimolleen ottaa ravintolassa vain kaksi ja tulla kahdeksalta
kotiin, mutta dementia oli iskenyt
mieheen. Hän otti kahdeksan ja tuli
kahdelta kotiin.
TAHKON SUOMENKIELEN
OPETUSTA YM.
Tahko Pihkala opetti Unkarissa
suomenkieltä: Kokoa kasaan heiniä
koko kasa= kokoo kokoon koko
koko. Toinen kysyy, koko kokoko ja
toinen vastaa koko koko. (tarvitaan
vain yksi substantiivi ja yksi verbi eli
kaksi suomalaista sanaa).
Tahko seisoi täydessä linja-autossa
ja eräs nuori poika tarjosi viimein
Tahkolle istumapaikkaa, mutta Tahko sanoi, että ”istu vain, että jaksat
sitten vanhana seistä”.
Tahkon autolla-ajo: Tahko tuli
Pihtiputaan Kotikunnan kaupasta
autonsa luo, joka oli 20 metrin päässä autotiestä. Tahkopa kävi ensin
kurkistamassa lumivallien takaa,
että tuleeko tiellä autoja ja juoksi
sitten autoonsa ja ajoi ”turvallisesti”
päätielle.
SANAVALMIUS:
TITTELI on TÄRKEÄ:
Hieno herra ravintolassa pyysi ruokalistan. Tarjoilija esitteli tarjouksessa olevaa häränkieltä, johon Herra
vastasi: ”Kuulkaa, minä en voi syödä
mitään, mikä on ollut toisen suussa”.
Tähän näppärä tarjoilija vastasi:”
Mitenkä olisi sitten nuo kananmunat?”
Eräs tuttavani tuli kerran hyvin
väsyneenä vastaan ja kysyin häneltä; ”Matti, miten menee?”, johon
hän hyvin lakonisesti vastasi: ”Jos
paremmin menisi, en kestäisi”.
Erään suomalaisen naiskirjailijan
toteamus elämästä: ”Eihän tämä
elämä ole niin hääviä ollut, mutta
joskus se on ollut muuttumaisillaan
paremmaksi”.
Vanhus kehuskeli itseään ja sanoi,
”ettei dementia vielä ole pahemmin
päässyt yllättämään, mutta pitää
koputtaa puuta”, sitten hän koputti pöydänjalkaa ja huusi samalla:
”Sisään!”
Pahassa autokolarissa mies loukkaantui melkein puolikuoliaaksi ja
lojui tienvarressa. Ihmisiä kerääntyi
paljon ihmettelemään tapausta. Äkkiä joku huusi: ”Minähän
tunnen tuon miehen, hän kai on
joku insinööri”! Silloin ruhjoutunut
mies avasi toista silmäänsä ja sanoi:”
diplomi- insinööri”.
PESSIMISTIN JA
OPTIMISTIN ERO:
että sen huonommin ei voi asiat
mennä, mutta optimisti sanoo, että
kyllä voi.
VIHAINEN NAINEN:
Nainen nostaa kaulimen ukon pään yläpuolelle ja sanoo:
”Sanakin vielä, niin olen leski”.
KAUPPISVIESTI 1/2015 | 15
Asko Kauppinen • [email protected]
Lisää tietoa Leo Kaupista
Kauppisviesteissä 1/2009 ja 1/2012 kerrottiin Kotkassa
syntyneestä Leo Kaupista, joka oli muuttanut 1920-luvun
alussa Kanadaan. Sieltä hän muutti myöhemmin New Yorkiin,
jossa hän esiintyi tanssilaulajana. Hän levytti kaikkiaan 41
levyä, jotka löytyvät YLEN arkistosta digitaalisessa muodossa.
Sain 16.5. sähköpostia Helsingistä
Timo Laaksolta, joka on etsinyt
kadonneita sukulaisia ja tuttavia
Suomesta ja Neuvostoliitosta lähes
30 vuoden ajan. Hän antoi luvan
julkaista viestinsä Kauppisviestissä.
Tässä osa hänen viestistään:
” Vanhan koulukaverini levynkeräilijä Jussi Sundströmin kanssa tuli
puheeksi Leo Kauppi, aikoinaan kovinkin suosittu artisti, jonka levyjä on
myyty omana aikanaan kunnioitettava määrä. Kuten tiedetään, Leo lähti
Neuvostoliittoon ja hänen kohtalonsa oli kadota Stalinin vainoissa.
Leosta näyttää olleen pari mainintaa sukuseuranne lehdessä vuosina
2009 ja 2012. Leo Kaupin lopullinen
kohtalo ei liene vielä kenenkään
tiedossa.
Useissa lähteissä kuolinvuodeksi
tarjotaan vuotta 1938 ja paikaksi
”Neuvosto-Karjalaa”. Kumpikaan
ei välttämättä pidä paikkaansa. Ei
ainakaan toinen.
Näyttää siltä, että Leo olisi vangittu ensimmäisen kerran jo 1936, jol-
16 | KAUPPISVIESTI 1/2015
loin hänet olisi karkoitettu Uralille.
Tämän voi päätellä Meimi Sevanderin kirjasta ”Vaeltajat”, jossa kirjoittaja, joka tunsi Kaupin pariskunnan
hyvin, mainitsee, että Kaupeilla oli
kasvattina Roy Helander –niminen
poika, Hilda Kaupin sisarenpoika,
joka haettiin takaisin Yhdysvaltoihin
sen jälkeen, kun Leo Kauppi oli vangittu. Roy Helander palasi Yhdysvaltoihin 4.9.1936. Leo Kauppi olisi siis
vangittu ennen tätä.
Leo Gustavovitsh Kauppi vangittiin lopullisesti 30.5.1937 Tsheljabinskissa , jolloin hän työskenteli
siellä lihakombinaatin hitsaajana.
Vangitsemisen syy oli ”pakoyritys”, joten hän oli Tsheljabinskissa
vapautensa menettäneenä. Hänet
tuomittiin 22.11.1937 10 vuodeksi
pakkotyöhön. Maine on palautettu 12.4.1989, mutta Leo Kaupin
lopullinen kohtalo on tuntematon.
Vaikea uskoa, että hänet olisi tuotu
Karjalaan vankileirille.”
Karjalan Kauppisia ja rintamamiehiä
Timo Laakso kertoo myös muista
Venäjällä olleista/olevista Kauppisista. Hän kertoo sattumalta
saaneensa tietää, että Karjalan
Kontupohjassa Sandalskaja naberezhnaja-kadun varrella, Nikojärven
rannalla, asuu Kauppinen-nimisiä.
Suomenkieltä he eivät enää osaa
mutta suomalaista juurta toki ovat.
Kauppinen-nimisiä on myös muualla Venäjällä, Viktor Kauppinen on
kuollut Leningradin motissa 1942 ja
vuonna 1921 syntynyt Eero Tuomaanpoika Kauppinen on kaatunut
Neuvostoliiton armeijan tarkkaampujana tammikuun lopulla 1942
lähellä Moskovaa 50 divisioonan
riveissä.
”Mikäli jollakin on jotain tietoa Leo Kaupista
niin kaiken voi lähettää Kauppisviesti-lehteen.”
Asko Kauppinen • [email protected]
Tapaamisia maailmalla…
Viime aikaiset maailman poliittiset tapahtumat toivat
mieleemme muutaman vuoden takaisen Thaimaan matkamme.
Olimme vaimoni kanssa noin
kuukauden kestäneellä omatoimimatkalla eri puolilla Thaimaata
yhdessä Ruotsin länsirannikolla
asuvan vaimoni siskon ja hänen
miehensä kanssa, jotka tapasimme
sopimuksemme mukaisesti Bangkokissa.
Heillä oli tuttava pariskunta
siellä, johon he olivat tutustuneet
kun pariskunnan tytär oli viettänyt
vaihto-oppilasvuoden Ruotsissa. Pariskunnat olivat vierailleet toistensa
luona useamman kerran ja niinpä
he olivat sopineet tapaamisen nyt
Bangkokiin.
Thaimaalaisen pariskunnan rouva
työskenteli sosiaali- ja terveysministeriössä ja herra oli eläkkeellä
oleva kenraali, joka oli ollut sotilasasiamiehenä Moskovassa. Eräänä
iltana he halusivat tarjota meille
päivällisen. Rouva haki meidät
viimeisen päälle varustetulla japanilaisella autolla hotelliltamme rantaravintolaan ruokailemaan ja herra
ajeli jo vuosia nähneellä mersulla
perässä.
Päivälliskeskusteluissa puhuimme omista maistamme ja ihmisistä mutta erikoisesti minua olisi
kiinnostanut kenraalin sotilasasiamiehen asema Moskovassa. Mutta
Bangkokiin voi tutustua veneristeilyllä tai osallistumalla kalastusmatkalle.
sotilaana isänmaalleen antamalleen
lupaukselle lojaalina hän ei halunnut kertoa lähemmin työtehtävistään.
Tehtävistään hän kertoi vain
yleisesti ja mainitsi, että hän kävi
silloin useamman kerran Suomessa
ja Helsingissä. Yleensä matkat oli
tehty lentokoneella Moskovasta
mutta pari matkaa oli tehty autolla.
Hän muisteli suomalaisten täsmällistä asioiden hoitamista ja ystävällistä kohtelua.
Lentomatkojen havainnoista häntä oli ihmetyttänyt järvien ja yleensä
vesistöjen runsaus Suomessa. Tämä
herättikin keskustelua suomalaisesta elämänmenosta, vesistöjen
merkityksestä elinkeinoelämälle,
liikenteelle ja ihmisen viihtyvyydelle
yleensäkin.
Lopuksi vaihdoimme sikäläiseen
tapaan pienet muistolahjat tapaamisestamme.
Kaikkinensa mielenkiintoinen
tapaaminen ja tuttavuus.
KAUPPISVIESTI 1/2015 | 17
Asko Kauppinen • [email protected]
Perhematkoja omalla
autolla Euroopassa
*** ja muutoin muuallakin
Kesän lomakausi on jälleen tulossa ja moni perhe on suunnitellut
automatkaa joko kotimaahan tai ulkomaille. Matkahan vaatii aina
etukäteissuunnittelua ja omalla autolla liikuttaessa henkilöiden
lisäksi myös autoon liittyvistä asioista.
Matkalle lähdettäesä on varmistettava, että rokotukset ovat ajan
tasalla, eurooppalainen sairausvakuutuskortti on voimassa, henkilötodistukset tai passit ovat voimassa,
kansainvälinen ajokortti on mukana
ja kansainvälinen leirintäkortti on
mukana mikäli aikoo yöpyä leirintäalueilla. Auton osalta on syytä
tarkistaa auton vahinkovakuutusten
kattavuus eri maissa sekä merkkikorjaamot, navigaattori helpottaa
matkantekoa, jne. Autoliitosta saa
hyvät ohjeet.
Meidän perheemme harrastuksiin
kuului perhematkailu kymmenen
vuoden ajan eli vuodesta 1973
vuoteen 1983 jolloin teimme omalla
autolla matkoja Eurooppaan ja
muutoin kaksi Kanarian matkaa ja
yhden Gotlannin matkan.
18 | KAUPPISVIESTI 1/2015
Tekemämme perhematkat
1.Hammerfestin
matka 1973
1
Vieremä – Oulu – Kemi – Tornio
– Enontekiö – Alta – Hammerfest –
Karesuvanto – Rovaniemi – Kuusamo
– Puolanka – Kajaani – Vieremä
* Kalanhajua, kalastusalukset toivat
mereltä kalaa, jota jalostettiin rannikon tehtailla.
2.Kanarian saaret
Las Palmas 1975-76
* Playa del Inglesin hiekkadyynejä,
joiden hiekka oli osaksi tuulen tuomaa
Afrikasta.
* Tuukka poikamme vietti 1-vuotissynttäreitä.
2
3
3. Kööpenhaminan matka 1976
Vieremä – Vaasa – Uumaja – Falun – Uddevalla- Torseröd
– Göteborg – Fredriksham – Kööpenhamina – Malmö –
Tukholma – Turku – Vieremä
* Ostimme Torserödistä äidin siskon miehen valmistaman
optimistijollan, jonka toimme kotiin.
4
4. Pariisin matka 1977
Vieremä – Helsinki – Travemund – Hampuri – Bremen
– Clobbenburg – Lingen – Pariisi – Lyon – Lausanne –
Frankfurt – Fredriksham – Torseröd – Tukholma – Helsinki – Vieremä
* Perttu Seinen rannalla isän kanssa.
5. Gotlannin matka 1978
Vieremä – Helsinki – Visby – Helsinki – Vieremä
* Tuukka…Villekullan ratsastaja.
5
6. Gran Canaria Playa del Ingles 1978
Vieremä – Helsinki – Las Palmas
* Tässä kirkossa kävimme joulu­kir­kos­sa, joka oli hieman
erilainen kuin Vieremän kotikirkko mutta asia oli sama
- vossikka-ajelua- löhömistä uima-altaalla/rannallapäivämatka vuoristoon ja oma matka Las Palmasiin.
7. Pyhätunturin matka 1979
6
7
Vieremä – Kuusamo – Pyhätunturi
– Rovaniemi – Oulu
* Riippusillalla kävelemistä täytyi
kokeilla- pakkasyö Muhosen leirintäalueella Petäjälammella Kuusamossa.
KAUPPISVIESTI 1/2015 | 19
8. Britannian matka 1981
8
Vieremä – Naantali – Kapelskär – Helsingborg – Helsingör – Roskilde – Ejsberg – Harwich – Weeley Bridge/ Essex
– Clactown – Grange - Farm Leisure Centre – Lontoo
– Northampton – Lontoo – Dover – Calais – Fredriksham –
Göteborg – Tukholma – Turku – Vieremä
* Tupla vartiointi Buchinghamin palatsilla,metro,2-kerroksiset
bussit, kaupunkikierros Lontoossa, -itsepoimintaa mansikoita ja
herneenpalkoja,minigolfia,pubissa käynti
9. Trondheimin matka 1982
Vieremä – Vaasa – Uumaja – Lycksele – Trondheim – Oslo –
Torseröd – Gävle – Kaskinen – Vieremä
* Hermuseet Kustkammeret Kongsgården Trondheim- Oslo-Kuninkaan linna-Gjöa laiva- Gävle-Kaskisen välin matkustimme
laivan sviitissä koska hyttipaikkoja ei ollut saatavissa
9
10. Keski-Suomen matka 1983
Vieremä – Kuopio – Saarijärvi – Tampere – Valkeakoski –
Mikkeli – Kuopio – Vieremä
* Särkänniemen vuoristoradan vesityrskyjä
* Pyhän Häkin kansallispuisto, Kivikauden kylä, Emil Wikströmin museo- Visulahden vahakabinetti
Perhematkamme päättyivät kesän 1983 matkaan, joka tehtiin
kotimaahan koska isä oli sairaslomalla koko kesän talvella
helmikuussa saamansa aivoinfarktin vuoksi.
Isä on mukana Lions-toiminnassa ja hänet valittiin keväällä
1984 Suomen Lionsliiton K-piirin piirikuvernööriksi. Tähän
liittyen kesällä 1984 oli piirikuvernöörien koulutusviikko ja
vakuustilaisuus San Fransiscossa Kaliforniassa USA:ssa johon
matkaan isä yhdessä äidin kanssa osallistui. Talven 1984 –
1985 aikana isän velvollisuutena oli vierailla kaikissa K-piirin
60 klubissa ja lisäksi oli piirin kokouksia sekä kuvernöörineuvoston kokouksia sekä pohjoismaiden yhteisiä kokouksia.
Talvikauden 1985 – 1986 isä oli Suomen Lionsliiton 1.varapuheenjohtaja. Nämä lionstoiminnan tapahtumat veivät
kaiken vapaa-ajan joten perheelle ei riittänyt entiseen tapaan
aikaa ja poikamme olivat kasvaneet auton takapenkki-iästä
pois.
10
”Matkailu on jatkunut myöhemmin omatoimimatkoina
Afrikkaan, Thaimaahan, Kiinaan sekä eri Euroopan maihin
parikymmentä kertaa.”
20 | KAUPPISVIESTI 1/2015
Iikan tarinoita
Juhlaa ja arkea Iisalmen Nerkoonniemen Kauppisilla II
Esi-isistämme on todettavissa vuonna 1502 syntynyt Peter eli Pekka.
Hän tosin on asunut Leppävirralla, mutta on jo niitä sukupolvia jotka
kävivät Ylä-Savossa kesäaikoina metsästämässä ja kalastamassa sekä
aloittivat myös raivata maata viljelyksille. Pekasta kaksi sukupolvea
myöhemmin vuonna 1582 syntynyt Johan eli Jussi jäikin sitten jo
ympäri vuotiseksi asukkaaksi Kauppilanmäkeen. Talon tienhaarassa on
sukukivi jossa on vuosiluku 1605. Talo on edelleen suvun hallussa.
Pekasta yhdeksäs sukupolvi osti
sitten Nerkoonniemen Vanhapihan
kapteeni Ladaulta vuonna 1791.
Ensimmäinen isäntä oli nimeltään
Johan eli Jussi . Hän oli syntynyt
vuonna 1774 eli oli herännäisjohtajana tunnetun Paavo Ruotsalaisen ikätovereita (*1777) ja ystäviä.
Jussin isännyydessä talossa pidettiin
usein heränneitten tilaisuuksia ja
Jussin nimi mainitaan liikkeen
perusnimistössä.
Jussista viides sukupolvi Vanhapihassa vie jo meidät 1900
luvulle eli Kallelle (1886–1960)
ja Marialle (o.s. Kostian > suvut
Costian, Costianus, Masalin; Stenroth (1889–1958) oli poika Olli
(1927–1993). Hän oli setäpuoleni
syystä, että Maria mummu meni
uuteen avioliittoon saman kylän
Kauppisille, kun ukkini Vihtori
Kauppinen (1882–1921) oli menehtynyt espanjantautiin vuonna
1921. Isäni Sulo (1911–1998) oli
oli ukin menehtyessä kymmenen
vuotta vanha.
Ensimmäiset muistot Vanhapihan Olli-sedästä liittyivät joulupäivän iltoihin jolloin lähisuku tuli
joulukahville kotiimme Harjulle.
Kun elettiin 1940-lukua niin miesten jutut olivat kyllä pitkälle sodan
muistoissa. Arveluni mukaan se oli
sen aikaista terapiaa sodan kauheuksien käsittelyssä. Olli setä
oli myös hyvä jutun kertoja ja sai
usein koko joukon iloiseen nauruun
kerrottuaan sattumuksista ja tapahtumista. Niiltä vuosilta on myös
muistot Ollin nimipäivistä (29.7).
Useina kesinä olimme isän kanssa
(ja hevonen Sirpa), kun kotimme
Harjun heinät olivat jo korjattuna
varastoihin, apuna heinänkorjuutöissä mummulassa...
Ollin nimipäivistä on erityinen
muisto. Iltapäiväkahvin aikaan Maria mummu joku apunaan tulivat,
korien ja pannujen kanssa pellolle..
”Nyt juodaan Ollin nimipäiväkahvit” ja niinpä hän levitti liinan sopivaan paikkaan ja siihen ilmaantu
korista myös yleensä täytekakku ja
muutakin hyvää. Se kahvitauko oli
pikkusen pitempi kuin tavallisesti
ja jäi hyvin pikkupojan mieleen.
Ollin ja Ainon (o.s. Ryytty 1929
-) häät oli myös sellainen suurjuhla
kylällä josta puhuttiin paljon jo ennakkoon 1940 -luvun lopulla. Eikä
yksistään puhuttu vaan saimme
peräti veljeni Jaakon (*1943) kanssa
sitä varten teetetyt uudet puvut.
Ne olivat kyllä enemmän rasitus
kuin ylpeilyn aihe meille. ”Näitä ei
KAUPPISVIESTI 1/2015 | 21
saa sitten liata ja ei saa rymytä niillä joka paikassa” oli äidin tomera
komento jo päiviä ennen juhlia.
Ainon ja Ollin häät alkoivat
vihkiäisillä morsiamen kotona
Iisalmen Kotikylän Muhkamäessä jo ihan aamusta. Sinne emme
poikaset päässeet. Vanhapihaan
sitten hääpari ja läheiset saapuivat
iltapäivällä jossa oltiin odottamassa
seremonioin.
Vaikka oli pula-aika niin Maria -mummu apujoukkoineen
oli ”taikonut”, muistini mukaan,
paljon monenlaista hyvää tarjottavaa. Pitokokki oli johtanut puuhaa. Pitoja varten oli teurastettu
vähintään vasikka ja Nerkoonjärven
antimista oli tehty monenlaista
tarjottavaa savustettuna, paistettuna ja keitettynä. Kahvipöydässä
oli iso pyöreään muotoon leivottu
juhlavehnäsrinki jonka keskellä
oli monennäköisiä pikkuleipiä.
22 | KAUPPISVIESTI 1/2015
Kahvikakkuja oli myös mutta oliko
täytekakkuja sitä en muista.
Hääpäivällinen syötiin vielä paikalle tarjottuna istuvissa pöydissä.
Muisto on, että puhuttiin ”neljistä
pöydistä”. Ilmeisen tärkeää oli se
monensiinko pöytiin pääsi syömään.
Hääpäivä oli kaunis sekä aurinkoinen. Morsian sekä sulhanen
näyttivät hyvin kauniilta sekä
iloisilta.. ”Kovin ovat nuoria”
muistelen häävieraitten arvioineen.
Me lapsukaiset näimme vielä, kun
pelimannit aloittivat soiton pihassa
ja häävalssi soi. Sitten tulikin kova
komento, että nyt lapset kotiin ja
nukkumaan. Mäeltä kuului soitto,
kun sen tahtiin juppasimme vajaan
kilometrin päässä olevaan kotiimme Harjulle. Oli vähän ”myrtsi”
mieli sillä eipä oltu moista tanssimenoa ennen nähty ja sitä olisi
mieluusti jääty katsomaa.
Olli-sedästä (1927–1993) ja hänen perhepiiristään on hyvin paljon
valoisia muistoja vuosien varrelta.
Paljon - paljon työtä ja jälleen työtä
on perhe tehnyt kotiseutumme
hyväksi ja tekee edelleen.
Vanhapihassa kuin myös Ainon
ja Ollin myöhemmin rakentamassaan kodissa Nerkoonniemen
Hakalassa on laaja perhepiiri.
Maria – mummun jälkeläisiä yli 50
nykyisin. Kymmenissä on myös
”ottotyttöjen sekä - poikien” määrä.
Näin määritteli äitimme Annikki
(o.s. Roth 1916 – 1997) asemansa
suvussa.
Tule mukaan sukuseuran toimintaan
liity sukuseuran jäseneksi
Tervetuloa mukaan Kauppisten Sukuseura ry:n
jäseneksi. Sukukokouksessa 15.7.2007 hyväksyttyjen
uusien sääntöjen mukaan sukuseuran varsinaiseksi
jäseneksi voidaan hyväksyä jokainen 15 vuotta täyttänyt henkilö, joka isän tai äidin puolelta on sukuun
kuuluva tai joka avioliiton kautta on siihen liittynyt.
Eli jos vaikkapa isovanhemmissa isän tai äidin puolelta on jossakin vaiheessa ollut Kauppi­nen-nimisiä,
olet tervetullut jäseneksi.
Sukuseuran varsinaiseksi jäseneksi hallitus voi
hyväksyä myös muun sellaisen henkilön, joka on
kiin­nostunut sukuseuratoiminnasta.
Sukuseuran jäsenmaksu on 17,50 €/vuosi koskien
koko perhettä. Sukuseuran jäsen saa postitse kaksi
kertaa vuodessa tehtävän KauppisViestin.
Osoitteen muutokset voit tehdä sihteerille kirjeitse
tai sähköpostitse.
KauppisViestin ilmestyneitä numeroita voi tilata
myöhemminkin, niin kauan kuin lehtiä riittää. Irtonumeroiden hinnat ovat seuraavat (hintoihin sisältyy
postimaksu): 1 kpl 5 euroa
2 kpl 8 euroa
3 kpl 10 euroa
4 kpl tai enemmän: 3 euroa/kpl
Lehden tilausosoite:
Antero Kauppinen, Suokatu 24 A 33, 70100 Kuopio
puh. 040-754 1555
sähköpostiosoite [email protected]
SUKUSEURAN KOTISIVUT:
www.kauppistensukuseura.net
Ter vetuloa
mukaan!
KYLLÄ, haluan liittyä Kauppisten Sukuseura ry:n jäseneksi:
Nimi
______________________________________________________________________
Osoite ______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
Puhelin______________________________________________________________________
Sähköpostiosoite_______________________________________________________________
Postita osoitteella
Kauppisten Sukuseura ry:n sihteeri-rahastonhoitaja Antero Kauppinen, Suokatu 24 A 33, 70100 Kuopio
Tai ilmoita tiedot sähköpostilla: [email protected]
KAUPPISVIESTI 1/2015 | 23
Monipuolisia
Kauppis-tuotteita tarjolla
Sukuseuralla on myynnissä sukututkimuksia ja muita Kauppistuotteita
Sukututkimukset:
• Kauppisten suvun vaiheita I
168 A4 sivua, 1984, 20 €
Kirja- ja tuotetilaukset
hoitaa puheenjohtaja Asko Kauppinen,
Palosenjärventie 403, 74200 Vieremä,
puh. 040 5698841 , ([email protected])
Tilaukset voi tehdä myös internetin kautta
osoitteessa www.kauppistensukuseura.net.
Kotisivun yläreunassa on otsikko ”Kauppistuotteita
tarjolla”, sitä klikkaamalla voit suorittaa tilauksen.
Tilaukset toimitetaan postiennakolla ja tuotteen
hintaan lisätään postituskulut.
• Hankasalmen Kauppisten sukukirja
222 A4 sivua, 2004, 25 €
• Hankasalmen Kauppisten sukukirja II
58 A4 sivua, 2007, 2 €
• Kannonkosken ja Viitasaaren Kauppisten sukupuu II (kaaviona), 1995, 15 €
• Viitasaaren ja Halsuan Kauppisten sukukirja
173 A4 koko, 2013, 25 €
• Ylä-Savon Kauppisten sukukirja I 306 A4 sivua, 1988, 32 €
• Ylä-Savon Kauppisten sukukirja II
62 A4 sivua, 2010, 2 €
Myynnissä olevat tuotteet
• Ylä-Savon Kauppisten sukupuu kaaviona
1990, 15 €
• Kaulariipus ....................... 20 €/kpl
• Rintamerkki ...................... 15 €/kpl
• Solmioneula ...................... 20 €/kpl
• Pöytästandardi .................. 30 €/kpl
pöytästandardissa suvun tunnus
• Sukuvaakuna, kipsivalu...... 80 €/kpl
• ”Yhtä puuta” Isännän/sukuseuran viiri lipputankoon
- pieni koko (300 cm x 50 cm).... 50 €/kpl
Digipaino Keuruskopio Oy 2015
- iso koko (450 cm x 50 cm)........ 50 €/kpl