Kauppisten Sukuseura ry:n tiedotuslehti nro 2 / 2010
auppisViesti Kauppisten Sukuseura ry:n tiedotuslehti nro 2 / 2010 KauppisViesti Sisältö Perustietoa sukuseurasta..................................................................................................2 Pääkirjoitus......................................................................................................................3 Sukutapaaminen Runnin kylpylän maisemissa..................................................................4 Vuokko Kauppisen, 95 v, Runnin herättämiä muistoja........................................................8 Sukunimi Kauppinen.........................................................................................................9 Vanhatupa on nyt KAUPPISTUPA......................................................................................10 Rajantakainen Karjala jaksaa kiinnostaa......................................................................... 11 Savon murre muljuaa mukavasti.....................................................................................12 Iikan tarinoita.................................................................................................................12 Esittelyssä hallituksen jäsen Marja-Liisa Ahlberg.............................................................. 13 Kiina- mahdottomien mahdollisuuksien, ristiriitojen ja eriarvoisuuden maa..................... 14 KauppisViestin numeroita voi tilata.................................................................................19 Monipuolisia Kauppis-tuotteita tarjolla........................................................................... 20 Kansikuva : Runnin sukutapaamisessa tarjottu muikkusoppa maistui. Perustietoa sukuseurasta Kauppisten sukuseura ry on perustettu vuonna 1956 Helsingissä. Sukuseuran tarkoitus on vaalia suvun perinteitä, edistää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta sekä toimia suvun henkisen ja aineellisen kulttuurin yhdyssiteenä. Suvun tunnus on ”Yhtä puuta”, joka tulee ilmi mm. kaikissa sukuseuran tuotteissa. Sukukokous ja sukutapaaminen pidetään kolmen vuoden välein. Seuraava sukukokous/-tapaaminen on vuonna 2013 todennäköisesti Halsua-Kannonkoski-Viitasaari sukuhaarojen alueella. Kauppisten sukuun kuuluu kaikkiaan noin 8500 henkilöä, joista nykyisin noin 300 asuu ulkomailla. Kaikki Kauppiset ovat sukua keskenään. Sukuseuran jäsenmäärä on noin 400 maksavaa jäsentä. Jäsenmaksu on perhekohtainen, ja sukuseuran kokonaismäärä on hieman yli 1000. Sukuseuran puheenjohtaja: Asko Kauppinen, Palosenjärventie 403, 74200 Vieremä. Puhelin:040 569 8841. Sähköposti: [email protected] Varapuheenjohtaja: Margit Väisänen-Vänskä, Nikkiläntie 5, 13100 Hämeenlinna. Puhelin: 044 324 4953. Sähköposti:[email protected] Sihteeri-rahastonhoitaja: Antero Kauppinen, Suokatu 24 A 33, 70100 Kuopio. Puhelin: 040 754 1555. Sähköposti: [email protected] Sukututkija: Jarmo Ahlstrand, Pirttipolku 9 A, 00630 Helsinki. Puhelin 0440 161 649. Sähköposti: [email protected] Kauppisviesti: Sukuseuran lehden toimituskunta: Asko Kauppinen (päätoimittaja), Mirjami Kauppinen ja Risto Kauppinen. Kauppisviesti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Sukuseuran jäsenet voivat lähettää aineistoa julkaistavaksi lehdessä. Aineiston voi lähettää joko päätoimittajalle tai Mirjami Kauppiselle. Tuotemyynti: Sukuseuralla on myynnissä sukututkimuksia ja muita tuotteita, joista on luettelo lehden takakannessa. Sukuseuran jäsenmaksu on 17,50 euroa/vuosi. Jäsenmaksu on perhekohtainen. Sukuseuran jäsenmaksutili: 104730-26416. Sukuseura ottaa vastaan lahjoituksia. Lahjoitusvarat käytetään yksinomaan sukututkimukseen. Sukututkimustili: 107835-454599. Sukuseuran kotisivut osoitteessa: www.kauppistensukuseura.net KauppisViesti Pääkirjoitus: Meillä on itse kullakin on hyvässä muistissa kesän 2010 tapahtumat. Kesän sää oli harvinaisen lämmin, joskus jopa turhankin kuuma mutta se loi hyvät edellytykset monenmoisiin tapaamisiin ja kokoontumisiin. Tämä Kauppisviesti-lehti painottuukin kesätapahtumien ja -matkojen kuvauksiin. Meille Kauppisille ja etenkin Kauppisten sukuseuran jäsenille muodostui kesän kohokohdaksi sukutapaaminen ja sukukokous Runnilla elokuun alussa. Tapaamisen ohjelmat sijoittuivat kahdelle päivälle siten, että lauantaina oli vapaamuotoista yhdessäoloa ja entisten sekä uusien tuttujen tapaamista ja sunnuntaina käytiin kirkossa ja pidettiin sukukokous. Runnin sukutapaamisesta on erillinen juttu tässä lehdessä. Sukuseuramme sääntöjen toisessa pykälässä todetaan seuran tarkoitus ja toimintamuodot. Lukemalla tämän pykälän tarkasti ja ajatuksella huomaa, että siinä annetaan myös jokaiselle suvun jäsenelle yksilönä mahdollisuus tehdä sukututkimusta omassa lähipiirissään, perheessä, kotiseudulla. Jokaisella on mahdollisuus toimia yksin tai toimia yhdessä sukulaisten kesken tai liittyä paikallisiin sukututkimusyhdistyksiin, joissa voi saada jo monenlaista tietoa sukututkimuksen tekemisestä. Mikäli haluaa sitten saada laajemmin tietoa oman sukunsa vaiheista voi liittyä jäseneksi oman sukunsa sukuseuraan. Sukuseurasta saa tietoa suvun eri haarojen vaiheista ja historiasta. Kauppisten sukuseura on perustettu jo yli viisikymmentä vuotta sitten suvun yhdyssiteeksi. Sukuseuran tehtävänä on siis toimia suvun yhdyssiteenä. Tässä tarkoituksessa sukuseura järjestää sukutapaamisia ja sukukokouksia, tukee sukututkimusta ja harjoittaa sukua koskevaa julkaisutoimintaa. Sukukokouksessa päätetään suku- seuran toiminnasta sekä sukututkimuksesta ja valitaan sukuseuran hallitus hoitamaan käytännön asioita. Sukuseuramme merkittävimmistä tehtävistä on sukututkimusten tekeminen. Sukuseuran toimesta on julkaistu Hankasalmen sukuhaarasta kaksi tutkimusta ja Ylä-Savon sukuhaarasta kaksi tutkimusta ja sukupuukaavio sekä Kannonkosken ja Viitasaaren sukuhaaran sukupuu. Tulevana sukututkimuksen kohteena tulee olemaan Halsuan-KannonkoskenViitasaaren sukuhaara. Asiasta on käyty periaatekeskusteluja mutta hallitus ei ole vielä tehnyt lopullista päätöstä. Päätös tehtäneen lähiaikoina. Sukututkimuksen tekemisessä on ajoittain syntynyt keskustelua ja on saatu kriittistäkin palautetta, mikä on hyvä asia sinänsä ja se panee tarkistamaan olemassa olevia käytäntöjä. Lähtökohta, joka meidän jokaisen sukuseuran jäsenen tulee muistaa, on sukututkimuksessa se, että jokainen tutkimus tehdään sukua varten. Suvun piiristä ja suvun sisältä nousevat ne kulloisetkin tarpeet, jotka halutaan selvittää. Sukuseuran hallitus ja sukututkija ovat toimijoita, joitten velvollisuutena on suorittaa suvun antama tehtävä mahdollisimman hyvin. Sukuseuran hallitus ottaa sukututkijan, jonka tehtävänä on itse tutkimuksen tekeminen käytännössä. Sukuseuran hallitus ja sukututkija tekevät tutkimustehtävästä sopimuksen, jossa määritellään mm. sukututkijalle annettavasta tehtävästä ja maksettavasta palkkiosta. Tutkimustyön aloittaminen vaatii sukuseuran hallituksen ja sukututkijan kesken perusteellista etukäteistyötä. Sukuseuran hallitus määrittelee tutkimuksen sisällön ja laajuuden, esim. aikajakson, mihin saakka tutkimus tehdään ja mitä tietoja tutkimukseen otetaan, mm. kaikkien perheenjäsenten kirjaamisen. Sukuseuran hallituksen tehtävänä on tutkimuksen sisällön kannalta kuunneltava suvun toiveita ja osaltaan ottaa myös vastaan suvulta tulleita tietoja. Sukuseuran hallituksen ja sukututkijan tulee koko prosessin ajan olla tiiviissä yhteistyössä, kuunnella ja kunnioittaa toistensa mielipiteitä, pidettävä avointa keskustelua yllä jatkuvasti. Tutkimustyön päätteeksi sukuhallituksen ja sukututkijan tulee suorittaa tutkimuksen ”oikoluku” ennen sukututkimuksen julkistamista. Sukuhallituksen puolesta haluan esittää lämpimät kiitokset sukukokoukselle valinnastanne uudeksi sukuhallitukseksi. Toivottavasti voimme täyttää toiveenne sukuseuramme henkisen ja aineellisen kulttuurin yhdyssiteenä. Asko Kauppinen KauppisViesti Sukutapaaminen Runnin kylpylän maisemissa Kauppisten sukuseuran sukutapaaminen ja sukukokous saatiin viettää kesäisen helteisessä säässä elokuun 7.-8. päivinä 2010 Iisalmessa Runnin kylpylän historiallisissa maisemissa. Ilmoittautumisia alettiin ottaa vastaan lauantaina heti puolen päivän aikaan ja samalla pääsi myös nauttimaan kylpylän tarjoamat tulokahvit. Wesipehtoorin ravintolasalissa soitteli Anna-Mari Janka-Murros pianolla tulomusiikkia. Lauantai-iltapäivä oli varattu vapaaseen oleskeluun ja sukulaisten tapaamiseen ja sukututkijaa oli mahdollisuus jututtaa vanhan hotellin varjoisalla sivulla. Lounas oli mahdollista käydä syömässä kylpylähotellin Mamselliravintolassa. Neljän aikaan iltapäivällä sukuseuran puheenjohtaja Risto Kauppinen suoritti sukutapaamisen avauksen ja hotellin johtaja Merja Vidgren esitteli kokouspaikkaa. Sukututkija Jarmo Ahlstrand esitelmöi Kauppisten menestystarinasta 1500-luvulta nykypäivään. Illansuussa oli taas vapaata oleilua tai sitten voi osallistua teemaistuntoihin, joissa etsittiin vastauksia Suomen, Savon ja suvun historian herättämiin kysymyksiin tai pohdittiin miten teen oman sukukirjani. Iltaseitsemältä kokoonnuttiin rantakalailtaan, jonka avasi seuran varapuheenjohtaja Asko Kauppinen, katsottiin pienoisnäytelmä KauppisHeikin tuotannosta Kaija Kauppisen sovittamana ja kuunneltiin musiikkia. Rantakala lisukkeineen nautittiin Kartanohotellin nurmikkoalueella. Ruoan painikkeeksi Väinö Hukkanen soitteli haitarimusiikkia ja välillä Vieremän kyläkööri esitti Anna-Mari Janka-Murroksen lauluja. Osanottajien ohjelmaosuudessa esiintyi nuori laulajatyttö Saimi Keränen esittäen todella mainion pelimanni Mauno Järvelän säveltämän ja Ville Kankaan sovittaman sekä Saimin itsensä tähän tilaisuuteen sovittaman kappaleen Marginaali. Sunnuntaina het aamupalan jälkeen Sukututkija selostaa sukuhaaraa noustiin kahteen linja-autoon ja lähdettiin jumalanpalvelukseen Vieremän kirkkoon. Kirkkomatkalla Asko ja Pekka kertoivat yläsavolaisten Kauppisten elämisestä ja asuinpaikoista sekä seutukunnasta yleensäkin. Jumalanpalveluksessa saarnasi rovasti Osmo Kauppinen Porista. Saarnassaan Osmo toi esille ilonsa, että hänellä oli tilaisuus pitää saarna sukutapaamisen yhteydessä ja ilonsa siitä, että matka tänne merkitsi hänelle matkaa esi-isiensä maille. Jumalanpalveluksen jälkeen oli vuorossa käynti sankarihaudoilla, jossa Asko ja Pekka Kauppinen laskivat sukuseuran havuseppeleen sankaripatsaan juurelle. Kuopiolainen, entinen vieremäläinen Martti Kauppinen käytti tilaisuudessa pienen puheenvuoron, joka on julkaistu toisaalla tässä jutussa. Sankarihaudoilta siirryttiin kirkkokahveille ja muurinpohjalettuja syömään Kauppilanmäen kylätalolle. Siellä Isvet-yhtiön toimitusjohtaja Matti Pehkonen esitteli yläsavolaisia vanhoja karttoja, joita voidaan hyödyntää myös sukututkimuksessa. Kahvin jälkeen seurasi vierailu Rapakon talon tiehaarassa olevalla sukukivellä, jossa Pekka Kauppinen kertoi lapsuuden kodistaan Rapakon tilasta ja kotikylästään. Sitten palattiin Runnille, jossa pidettiin sukukokous ja tehtiin sääntöjen määräämät päätökset. Kokouksen puheenjohtajana toimi seuran puheenjohtajana aikaisemmin toiminut Matti Kauppinen Iisalmesta. Sukutapaamisen ja sukukokouksen järjestelyistä vastaavien puolesta esitän parhaimmat kiitokset kaikille sukutapaamiseen osallistuneille, Yhdessä toimimalla me saamme menestystarinoita aikaan. Sukutapaamiseen osallistui noin 160 henkeä ja mikä ilahduttavinta, tapaamiseen oltiin tultu perhekunnittain, oli nuoria perheitä ja heillä mummot ja ukit mukana. Toivottavasti tämä suunta jatkuu, jotta sukutapaamisesta tulisi todellinen perheitten tapaamistapahtuma. Kiitos kaikille osanottajille. Asko Kauppinen KauppisViesti Kyläkööriläiset Ilmoittautumistiskilläkin hellettä riitti Uutta sukukirjaa tutkitaan Karttojen tuntija Matti Pehkonen Huh helletta, mutta asia kiinnosti Rapakon isäntä Jussi Suvun kantavia voimia Vuokko Kauppinen ja Jarmo Ahlstrand, takana Hallan Martti. KauppisViesti Runo Vieremän sankarivainajille Seppeleen laskemisen jälkeen Martti Kauppinen kertoi Vieremän sankaripatsaan paljastamistilaisuudesta v. 1951, joka oli myös koskettanut häntä. Martti Kauppinen luki sankarihaudalla Aune Hurskaisen paljastustilaisuuteen kirjoittaman runon: Sankarivainajat (Omistettu Vieremän yli 200 sankarivainajalle.) Asko ja Pekka Kauppinen laskivat seppeleen sankaripatsaalle. Kuin kuiske hiljainen kumpujen alta, kuuluu maasta, taivaasta, kaikkialta. He saivat verensä vuodattaa puolesta sen, mi on isänmaa. He nuoruuden intoa tarmoa täynnä, he lähtivät maatamme puoltamaan. Ei ruusuista polkua tienne käynnä tuli määränpää teidät saavuttamaan. Oli mielessä koti ja rakkaat teillä, kun rauhaan ilta hiljentyy. On kaipaus katkera mielessä heillä, kun aatos kotihin ennättyy. Me muistamme teitä siunaten, te, ystävät nuoruuden, lapsuuden. Myös äiti poikaansa kaivaten, luoksensa palaavaks ootellen. Niin uljaana, rohkeena taattojen lailla kävi tienne luokse kalmiston. Kotipellot huokaavat kyntäjää vailla ja olo niin raskas, outo on. Martti Kauppinen ja runo sankarivainajille Oi siunaa Luojamme tämä maa, sen sankariuhrit ja kaikki työmme. Että vapaus tääll´olla saa oi, Herramme, siunaa synnyinmaa. Martti Kauppinen teki elämäntyönsä VR:n palveluksessa ja asuu Kuopiossa. Hänen osoitteensa on Martti Kauppinen, Rypysuontie 30 F 35, 70280 Kuopio. Pekka, Jussi ja jalkikasvu KauppisViesti Isot riipukset Annikille ja Mirjamille Sukukokouksessa Runnilla luovutettiin suvun isot kaulariipukset kahdelle aktiiviselle sukuseuran jäsenelle. Toinen annettiin Annikki Saari-Kokkoselle Savonlinnasta ja toinen Mirjami Kauppiselle Kuopiosta. Molemmat ovat olleet aktiivisia KauppisViestin toimituskunnan jäseniä. Annikin juuret menevät Vanhaan Hallaan Hankasalmelle. Annikki on kirjoittanut äitinsä vaiheista kirjan sekä kirjoittanut useita artikkeleita ajoista entisistä KauppisViestiin. Mirjami Kauppinen, sukuseuran sihteeri-rahastonhoitaja Antero Kauppisen puoliso, on puolestaan juttujen lisäksi hoitanut KauppisViestin oikoluvun ja painoon saattamisen. Mirjamin vastuulle jää jatkossa entistä enemmän KauppisViestin kokoaminen. Ajatuksena on, että nämä Annikin ja Mirjamin kaulariipukset ovat heillä seuraaviin sukujuhliin eli vuoteen 2013 asti. Siellä päätetään keille aktiivisille naisille isot kaulariipukset voitaisiin antaa seuraaviksi kolmeksi vuodeksi. Sukuseuran tunnuksen ”Yhtä puuta” suunnitteli Eine Kauppinen. Tunnuksessahan on ikään kuin suuri puu, josta on vuoltu lastuja. Kokonaisuus on tyylitelty K-kirjain. Suvun tunnuksesta tehtiin suvun jäsenille myyntiin kaulariipus. Kaulariipusta on edelleen myynnissä. Eine teki kuitenkin itselleen ja siskoilleen Ilmille ja Vuokolle isot riipukset. Ilmi oli myös aktiivinen sukuseuralainen, monia vuosia myös hallituksen jäsen. Hän toimi vähän aikaa myös puheenjohtajana hankasalmelaisen Vilho Kauppisen kuoleman jälkeen. Kolmesta isosta riipuksesta on kaksi jäljellä, koska Vuokko kertoi lahjoittaneensa omansa Eija Korhoselle. ”Hän on minun isäni vanhimman veljen tyttären tytär”, kertoi Vuokko Kauppinen, 95 v, Runnilla. – RTK Runni-juhlasta Vauhdikasta leikkiä Lapsenlapsiakin juhlassa oli KauppisViesti Vuokko Kauppisen, 95 v, Runnin herättämiä muistoja ”Fossiilin Runni- ym. muisteloita”. Tällä tavalla on suvun vanhin jäsen Vuokko Kauppinen, 95 v, otsikoinut kahden liuskan kirjoituskoneella tekemänsä kirjoituksen KauppisViestille. Sen lisäksi hän on kirjoittanut käsin lähetteen seuraavin sanoin: ”Sorry, minulla oli aikomus laatia vain juttu näistä Runnin juhlista omasta näkökulmastani – mitä kaikkia muistoja ja tunteita ne herättivät. Miten mm. hätkähdin, kun ajoimme paikan ohi, joka oli kuulemma Haajanen (tai jotain sinne päin). En ole vuosiin muistanut koko kylää. Se oli kuitenkin paikka, jonka kansakoulussa aloitin ´opintoni´. Se yksinään olisi jo pitkä juttu, mutta kun äkkiä muistin nuo isän tekemät kengät, kääntyivät ajatukseni aivan uusille urille. Niin siitä sitten syntyikin tällainen isän kehumiskirjoitus.” Ja tässä tulee Vuokon muistelus Runnilta ja isästään Ristosta, jonka muiston kirvoitti siis Runnin sukujuhla. Tämänvuotinen Kauppisten sukuseuran sukutapaaminen kokouksineen lienee muidenkin mielestä ollut kaikin puolin onnistunut tilaisuus, josta jäi miellyttäviä muistijälkiä aivokoppaan. Omalta kohdaltani se ei ollut pelkästään miellyttävä tilaisuus muiden tunnetusti viehkeiden (!) Kauppisten seurassa, vaan myös syvästi mieltä liikuttava palaaminen lapsuuden muistoihin. Runni on yksi valoisa muisto varhaislapsuudestani, kun äidin mukana sain nauttia terveyslähteen taikavoimaa kesällä 1920. Täytin sinä kesänä 5 vuotta. Muistan hyvin, kuinka seisoimme lasi kourassa notkuvalla, pitkällä laudalla ja imeksimme pillin läpi Runnin terveysvettä ja kuinka annoimme neulatammen kuohujen hieroa kehoamme (vaikka ei se siihen aikaan vielä keho ollutkaan, ruumis vaan). Kuitenkin kirkkaimpana on mieleeni jäänyt iloni ja ylpeyteni uusista puolikengistä, jotka isä oli suutaroinut minulle Runnin retkeä varten. Eihän isä mikään suutari ollut, vaan rakennusmestari, mutta jopa Kauppiseksikin hän oli harvinaisen kätevä ja monipuolinen mies, joka halusi kokeilla kaikkea ja yleensä onnistuikin yrityksissään. Hän yksinkertaisesti kävi pari kertaa istuksimassa jonkun tutun suutarin vieressä tämän työskennellessä uuden Vuokko Kauppisen isä, monitoimimies Risto. kenkäparin kimpussa – ja otti opikseen. Samoin hän mm. kävi katselemassa, miten sepän kynsissä syntyi puukko – ja kävi myöhemmin takomassa itselleen puukon, jotka ei tarvinnut hävetä. Se oli tosiaan kaunis Vuokko Kauppinen härkätaistelijana asianmukaisessa asussa (kuten härkäkin). puukko. Myöhemmin elämässä hän usein auttoi meitä, lapsiaan, jos tarvit- loputtua torero marssi Carmenin sävelten simme apua jonkin käytännön pulman tahdissa esiin ja kaikkien sääntöjen muratkaisemiseksi – kaikkihan me olimme kainen taistelu alkoi ja sopivasti loppuitaitavia käsistämme ja näpertelimme kin, kun torero voitti. Suuri osa yleisöä mielellämme. Itse hän pyynnöstä taikoi oli espanjalaisia (Espanjan lähetystöstä meille melkein minkä tahansa vekotti- jne.) ja kaikilla oli kovin hauskaa. men, jonka kuvailimme tai piirsimme Kaikenlaisia muistoja tulvii esiin malliksi. elämän varrelta ja varsin usein niissä Kun 1950-luvun loppupuolella olin esiintyy isä-Risto pelastavana enkelinä pari vuotta töissä kotimaassa (Helsin- erilaisten käytännön pulmien ratkaisijagissä), kävin yliopistossa seuraamassa na. Olen ylpeä isästäni. Hän ei koskaan espanjan kielen luentoja, etten unoh- pitänyt ääntä taidoistaan eikä kätevyytaisi liikaa espanjaa, jota en silloin tar- destään, mutta oli aina valmis auttamaan vinnut työssäni. Liityin myös ”Circulo kaikissa pulmissamme, ei vain meitä lapespanol´iin”. Meillä oli riemukas juhla sia, vaan muitakin lähimmäisiään. (Fiesta de fallas), johon me kerholaiset Tästä Runnin kokouksen muistelosta laadimme ja esitimme ohjelman. Minä näyttääkin tulevan isäni Riston ylistyskahden muun kerholaisen avustamana hymni, mutta hän on sen kyllä ansainnut. esitin ”härkätaistelun”. Puvun ja päähi- Vaatimattomuutensa vuoksi hän jäi vaille neen sekä muletan (punainen vaate) tein ansaitsemaansa tunnustusta. Kunpa muisitse, mutta mistä ottaa banderillat (väkä- taisimme aina kannustaa pienellä tunnussillä varustetut nuolet, jotka torero iskee tuksella tai kiitoksella lähimmäisiämme. härän niskaan)? Se ei paljon maksa, mutta voi joskus ratEi kun isän puheille! Isä värkkäsi mi- kaisevasti kirkastaa jonkun pettyneen tai nulle kaksi sellaista ja vieläpä miekan- muuten masentuneen ihmisen päivää. kin, joka näytti uppoavan härän niskaan, Kiitolliset terveiset kaikille teille, mutta ei tietenkään uponnut vaan meni jotka vaivojanne säästelemättä järjestitte itsestään sisään. Kun juhlissa tuli sitten meille nämä ikimuistoiset Runnin päivät. meidän vuoromme, oli yleisö jo heti alkuun läkähtyä naurusta, kun härkä saaVuokko Kauppinen pui sambaa tanssien areenalle ja tanssin KauppisViesti Sukunimi Kauppinen Sukuseuran entisen puheenjohtajan merikapteeni ja ”tuplatohtorin” Paavo E. Kauppisen pitämä puhe Kauppisten sukuseura ry:n järjestämässä sukujuhlassa Iisalmessa 12.9.1971 Suomessa oli vuonna 1971 noin viisikymmentä tuhatta sukunimeä. Jokainen sukunimi ja jokainen paikannimi merkitsevät jotakin. Ne merkitsevät sittenkin vaikka alkuperäinen merkitys olisi unohtunutkin. Suomessa on hyvin suuri määrä suku- ja paikannimiä, joiden merkitystä ei enää tiedetä. Ne ovat nimistömme todennäköisesti vanhimpia. Voimme esittää kysymyksen: Mitähän kieltä ne ovat? Vielä enemmänkin. Mitä muinaiskieltä ne ovat? Edelleen. Mitä muinaiskieliä ne ovat? Sillä voi olla kysymyksessä monta eri kieltä. Ovatko ne alkuaan muinaisia suurperheitä, jotka ovat saaneet nimen patriarkaalisen perheenpään mukaan. Luettelen muutamia: Ikka, Ahla, Kainu, Tava. Muutamat nimet näyttävät saaneen järjellisen selityksen liettuankielestä, kuten Valko. Vuoden 1970 maaliskuun 1. ja 3. päivinä Uusi Suomi -sanomalehdessä oli artikkelisarja, jonka mukaan Hiisi ja Siito tarkoittaisivat juutalaisia. Merkitys pidettiin todistettuna. Merkillistä muuten, että Kauppi-sana esiintyy usein Hiisi-paikannimiä käsittävällä alueella. Kuten täällä Iisalmessa. Nimi Iisalmi on näet ruotsiksi Idensalmi, siis jokseenkin varmasti alkusana Hiidensalmi. Mutta tutkimatta ei voi varmasti sanoa, onko se sääntö vai sattuma. Kauppisten suvun tutkimus Suomen kansan osana liittyy yleiseen Suomen kansan historian tutkimukseen. Mutta sukututkimuksena se jää Kauppisten itse hoidettavaksi. Kaikkien Suomen Kauppisten sukujen tutkimus uudella ajalla on asiakirjalähteiden valossa jossain määrin mahdollista. Yksityisille se on rahallisesti kovin kallis asia. Mutta koko sukuseuran puitteissa mahdollista. Suosittelenkin, että jatkuvasti yhdessä pidämme tutkimusta yllä. Euroopan vanhin elävä kieli lienee liettuan kieli. Liettuassa tapaamme sanat kaupas, kaupoti, kaupi, kaupikas, kaupti, kaupinas, kaupineti, kaupunti, kaupyti, kaupo, kaupe, kaupuoti, mitä ne kaikki sitten merkitsevätkin. Liettuassa ”kaupas” merkitsee ”kekoa”, verbinä puhdistaa, mitata runsaasti jne. ”Kaupa” merkitsee ehkä jäätynyttä luontoa. Sana ”kaupe” merkinnee punarintasukeltajaa, lintua. Vahinko vain, ettei liettuan kielestä ole kirjallisia muistomerkkejä paljoakaan varhemmilta ajoilta kuin suomen kielenkään. Lisäksi vanhalla ajalla liettuan kieli on saattanut saada voimakkaita vaikutteita Itämerellä liikkuneiden karthagolaisten kielestä. Kaikki kauppaa merkitsevät sanat ovat kautta aikojen olleet vahvasti kansainvälisiä muotisanoja. Euroopan vanhimmat kirjalliset kulttuurikielet ovat kreikka ja latina. Latinan ”caupo” eli kauppias on todennäköisesti kreikkalaisilta lainattu. On lähellä ajatus, että kreikkalainen kantasana olisi foinikialaisilta eli feniciläisiltä omaksuttu muotisana. Vanhassa latinassa sana ”caupo” siis merkitsi kauppiasta ja majatalonisäntää, johon usein kytkettiin vieraanvaraisuuden käsite. Caupo saattoi muinaisessa Roomassa omistaa majatalon, jonka makasiinin yliskamarin pahnoilla matkustavainen voi saada katon yöksi päällensä. Muinaisroomalainen caupo omisti usein eräänlaisen pienemmän laivan, ehkä kannettoman caupulus-purren. Tasavallan ja keisariajan latinan kielen rappeutuessa 300–400-luvuilla, rappeutui latinassa myös ”caupo”-käsite. Rooman mahtuvuuden aikoina ennen ja jälkeen Kristuksen syntymän, levisi kreikkalaista, ehkä foinikialaista alkuperää oleva latinalainen muotisana ”caupo” kelttiläisiin kieliin ja sittemmin germaanisiin kieliin. Englannin anglosaksien kielessä ei ollut ”caupo” sanaa. Ison-Britannian murteisiin ”caupo”- sana periytyi kelttien kielistä. Keskiajan Skotlannissa kelttiläistä alkuperää olevat sanat ”caup” ja ”caulp” merkitsivät heimopäälliköille näiden antamasta suojeluksesta kiitollisten henkilöiden vapaaehtoisesti antamaa lahjaa, kuten hevosta, lehmää tai esinettä. Skotinkielessä sana”cauper” voi merkitä myös puisen maljan tekijää ja maalaistalon nuorinta poikaa. Ison-Britannian murteissa sanat ”couper” ja ”cauper” merkitsevät usein kauppiasta ”trader”, siis matkustavaa kauppiasta. I maailman- sodan aikana murretietoisuudessa elänyt muinaiskelttiläinen sana ”caupo” heräsi arkikielessä uudestaan eloon merkityksessä ”salakauppias”. Latinasta muotisana ”caupo” tuli keskiajalla germaanisiin kieliin. Saksan ”kaufen”, Norjan ”kaupanger”, muinaisgermaaninen ”kaupa” jne. ovat mainitun latinan sanan johdannaisia. Muinaisten pohjoisgermaanien diftongi ”au” on vain nykyruotsissa muuttunut ö:ksi, köpa. Gootinkielessä ostaa = ”kaupon”, vanhasaksissa ”kopon”, vanhayläsaksassa ”koufon”, vanhafriisissä ”kapia” uusfriisissä ”keapje”, nykyhollannissa ”koopen”, Puolassa sana ”kupiek” merkitsee kauppias. Norjan kielessä oli ennen vuotta 1350 sanat ”kaup”, ”kaupa” ja ”kaupi”. Islantilaiset kirjoittavat vielä nytkin roomalaisittain tämän sanan diftongilla ”au” vaikka ääntävätkin ”öy”. Luen tässä niin kuin kirjoittavat. Islannissa ”kaup” on kauppa ja ”kaupi” on kauppias, mutta myös miehen sukunimi, esim. Kristian Kaupi. Yleensä kaikki sanat, mitkä saksassa ovat ”kaufen” ja ruotsissa ”köpa” sanojen johdannaisia, ovat islannissa ”kaup”. Sanonta ”koma vid kaupa sinn” tarkoittaa, kohtasi miehensä. Keskiajalla oli eräs taivutusmuoto islannissa ”Kaupin”. Kaikki ovat siis kaupallisia sanoja. Mutta ne ovat myös muotisanoja, kansainvälisiä muotisanoja, myöskin ”Kauppi” ja ”Kauppo” etunimenä. Liivinmaalla viimeinen Toreiden maakunnan heimoruhtinas oli nimeltään ”Kauppo”, von Liewen-suvun kantaisä. Kalevalassa on säe: ”Oi on viisas vuojolainen, kaunis Kauppi lappalainen”. Vuojola tarkoittaa Gotlannin saarta Ruotsissa. Kauppi-sanalla on siis jotain tekemistä Gotlannin kanssa. Olinpa totisesti yllättynyt, kun ollessani perämiehenä eräässä ruotsalaisessa kauppalaivassa, eräs konemestari sanoi: Kyllä minä tiedän mitä ”Kauppi” merkitsee. Gotlannissa on 300 ”Kauppi”nimistä maataloa. Minunkin isoisäni oli ”Kauppi” mutta muutti vanhanaikaisen nimensä ”Gustaffsoniksi”. Olen nyt tässä tarkastellut fenikiläiskreikkalais-roomalaisen ”caupo”-sanan leviämistä Euroopassa liettualaisten, kelttiläisten ja germaanikansojen keskuuteen. Toteamme saman sanan esiintyvän myös Suomessa. Ovat kaikki Suomen Kauppiset siis länsimaisen kansainvälisen ”Kaup- 10 KauppisViesti pi” tai ”Kauppo” nimen saaneiden miesten jälkeläisiä, joilla ei olisi mitään muuta sukuperintöä kuin, että ovat suomalaisia. Tarkastakaamme asiaa: Jos nimi Kauppinen tarkoittaa Kauppo-etunimisen miehen tai Kauppi-kauppiaan jälkeläistä, on kysymys erillisistä suvuista. Jos Kauppi tarkoitti keskiajalla (katolisella) Jaakoppi-pyhimyksen nimellä kastettua poikaa, on tulos sama. Kauppiset kuuluisivat silloin samaan sukunimiluokkaan kuin Heikkiset, Pietariset jne. Voidaan kuitenkin esittää kysymys: Annettiinko katolisella keskiajalla apostolien nimiä kasteessa lainkaan. Eikö annettu vain pyhimysten nimiä. Jos kuitenkin pyhimys-Jaakoppi olisikin kuten Heikki, Olavi jne. muuttunut muotoon ”Koppi” ja ”Kauppi” tarkoittaisikin patriarkka Jaakoppia, Jaakauppia niin mitä sitten. Kauppi olisi keskistä keskiaikaa vanhempi nimi. Tieteellinen maailma on runsaat sata vuotta eli 1600-luvun alkupuolelta 1730-luvulle uskonut koko Suomen kansan olevan Israelin 10 sukukuntaa, jotka kuningas Salmanassar III:n aikana 700 vuotta eKr. siirtyivät Assyyrasta Suomeen. Tämä teoria on kumottu. Suomalaiset ovat suomalais-ugrilaisia. Valtaosa ainakin. Suomen kansassa voi myös olla kampakeraamisia, vasarakirves, pronssikausi-jätteitä. Suomi on saattanut olla vanhan ja keskiajan Ameriikka, jonne yksityiset ihmiset ovat paenneet sotaa ja vainoa tai seikkailunhalusta. Joku Välimerenmaiden Kaupo on turkismatkallaan voinut ihastua Pohjolaan jne. Suomen koko kansa saattaa siis alkujaan olla sangen monen eri aineksen yhteensulautuma, kuten Englannin ja Amerikkojen kansat. Lappalais-aines saattaa myös paikoitellen olla hyvin huomattava. Keskiajalla ruotsalainen ja alasaksalainen germaaniasutus on ollut huomattava. Sitä ennen on esiintynyt liettualais-balttilainen vaikutus. Keskiajalla joku Hansa-Kauppi tai suomalainen Kauppi on voinut jättää jälkeensä suvulleen tekijänimen, kuten Suutari, Piipari, Huovinen, Rummukainen jne. Historia toistuu, suomen kielessä oleva seemiläinen osa-aines alkaa jälleen saada tutkijain mielenkiintoa osakseen. Varmaa siis on, ettei Suomen kansa kokonaisuudessaan ole Israelin 10 sukukuntaa kuten 1600-luvun oppineet kuvittelivat. Mutta ”Jaakauppi”-teoria vie Kauppiset epäiltyjen listalle. Ovatko he heimon sirpale, patriarkka Jaakaupun jälkeläisiä? Näin ryhmittäisin Kauppisten alku- perän salaisuuden sisältämät mahdollisuudet seuraavaksi 4 ryhmäksi: 1. Kauppi on latinan Caupo-sanan johdannainen, erillinen muotinimi 2. Kauppi on latinan Caupo-sanan johdannainen tekijännimenä, kauppias 3. Kauppi on katolinen pyhimysnimi, apostoli Jaakauppi 4. Kauppi on patriarkka Jaakauppi Omalta kannaltani olen nykyään taipuvainen katsomaan kaikkia keskiajalta peräisin olevia Kauppisia yhdeksi kokonaisuudeksi, kansansirpaleeksi, heimoksi, joka tämän vuosituhannen alussa asui Salpausselän ja Lohjanselän ympärillä ja jonkin sodan tai hävitysretken, ehkä yllätyksellisen, jälkeen pakeni Puulaveden ja Saimaan vesistöjä myöten. Katolisella ajalla jatkui rauhallinen muuttoliike ylöspäin. Kustaa Vaasan ja Kustaa Fincken erämaiden asutustoimi oli viimeinen vaihe vaellusprosessissa. Puulavesi-Saimaa vesitiet jakoivat Kauppiset kahteen ryhmään: läntiseen ja itäiseen. Itäinen ryhmä asutti Iisalmen reitin ja Pohjois-Karjalan Kauppilat. Läntinen asutti Pohjanmaan ja Pohjois-Hämeen erämaiden Kauppilat. Olipa Kauppisten alkuperä mikä tahansa, ovat he vahvasti mukana muodostamassa Suomen kansaa. Vanhatupa on nyt KAUPPISTUPA Voitto ja Maija-Liisa Kauppisen tyttärien Irmelin, Eijan ja Eeva-Maijan sukuseuralle tekemä merkittävä lahjoitus, vanha hirsitalo tontteineen keskellä Halsuan kirkonkylää on nyt saanut uuden omistajan. Hirsitalon ja siihen liittyvän tontin ostivat espoolaiset Antero ja Riitta Halmela. Kauppakirjat tehtiin 23.7.2010. Samalla Vanhatuvan nimi muuttui Kauppistuvaksi. Kun sukuseura otti vastaan lahjoituksen, oli jo siinä vaiheessa selvää, ettei sukuseura voi pitää taloa pitkään tyhjillään. Tyhjästäkin talosta on koko ajan joitakin kuluja. Siksi sukuseura oli onnekas löytäessään pian talolle ostajan. Talosta saadut rahat käytetään sukututkimusten jatkamiseen. Vanhatupa kiinteistöön kuului vanha hirsitalo ja useita hehtaareja metsää. Metsämaa jäi edelleen vanhoille omistajille, jolloin hirsitalolle ja tontille oli annettava uusi nimi. Sukuseuran puheenjohtajan Risto Kauppisen ja ostajan Antero Halmelan kanssa sovittiin, että talon uudeksi nimeksi tulee Kauppistu- Kaupat on tehty 23.7.2010. Helsingin maistraatin edessä oik.Vanhatuvan, nyt siis Kauppistuvan uusi omistaja Antero Halmela Espoosta. Vas. Kauppisten sukuseuran sihteerirahastonhoitaja Antero Kauppinen. Keskellä lakiasioissa avustanut OTL Veikko Leskelä. Leskelä on myös Madetoja-sukuseuran puheenjohtaja ja Sukuseurojen Keskusliiton hallituksen jäsen. Kuvan otti allekirjoitustilaisuudessa mukana ollut Risto Kauppinen. pa. Näin Kauppisten vuosisatainen perinne säilyy talon nimessä. Antero Halmela ja hänen vaimonsa Riitta ovat olleet aina kiinnostuneita vanhoista rakennuksista ja esineistä. Antero Halmela lähettää KauppisViestin kautta terveiset Kauppisille ja kiitokset kaikille, jotka edesauttoivat kaupan syntymiseen. ”Tulen arvostamaan rakennusta sen ansaitsemalla tavalla. Mitä ikinä talolle tapahtuukin, se tapahtuu vanhaa kunnioittaen”, sanoo Kaup- pistuvan uusi omistaja Antero Halmela. Ainakin toistaiseksi Kauppistupa saa uusien omistajien mukaan olla vanhalla paikallaan. Tarkoitus on kunnostaa taloa pikkuhiljaa. Pois ei ole suljettu sekään mahdollisuus, että talo siirretään joskus väljempään paikkaan. Kieltämättä Halsuan kirkonkylän kehitys on vaikuttanut siihen, että iso, komea hirsitalo ei pääse täysin oikeuksiinsa pienehköllä tontilla.- RTK KauppisViesti 11 Uhtua-Belomorsk-Rukajärvi 29.6.-2.7.2010 Rajantakainen Karjala jaksaa kiinnostaa Rajantakainen Karjala ja isien taistelupaikat jaksavat kiinnostaa edelleen. Syksyllä 2009 Vieremän kansalaisopiston sotahistorian tallennuspiirissä päätettiin, että kesällä 2010 tehdään matka Rukajärven suuntaan. Olihan siellä jatkosodassa taistelemassa runsaasti yläsavolaisia, Vieremän miehet heidän joukossaan. Vaikka markkinointia ei ehditty kunnolla aloittaakaan, sana kulki ja puuhamiehet huomasivat ilmoittautuneita olevan lähemmäs 70 henkilöä. Peli oli puhallettava poikki ja matkanjohtajan Tapani Piipon oli nöyrästi ilmoitettava mm. monelle puolankalaiselle, että mukaan ei valitettavasti nyt mahdu. Siitä käynnistyi ryhmän Tapani Piippo-Heikki Väisänen-Pekka Kauppinen-Markku-Heikki Hukkanen-Risto Räisänen-Seppo Rajala suunnittelutoiminta ties monennelleko matkalle. Apua saatiin myös Pohjolan Matkalta, joka toimisi vastuullisena matkanjärjestäjänä. Ja kunnon sotilastoimintaa seuraten, ydinryhmä teki valmistelumatkan ennen varsinaista reissua varmistaakseen paikat, aikataulut yms. seikat. Ja niin starttasi Valpun Kimmon ohjastama linja-auto Iisalmen torilta tiistaiaamuna 29.6.2010 klo 4.00. Väkeä poimittiin Vieremältä, Kajaanista ja Kontiomäeltä. Mukaan lähtivät myös sotaveteraani Seppo Koskinen Oulun suunnasta, sotahistorioitsija eversti evp Juhani Tyynelä ja Vieremän kansalaisopiston rehtori Maija-Leena Kemppainen. Maija-Leena on ollut aktiivisesti tukemassa kansalaisopiston piiriä, joka on tallettanut isien muistoja käydyistä sodista. Tässä muutama tuokiokuva matkan varrelta. Vartiuksen ja Lytän rajamuodollisuuksien jälkeen piipahdettiin Kostamuksessa, josta käännyttiin ajamaan varsin huonoa soratietä kohti pohjoista. Pysähdyimme Vuokkiniemeen, ilmeisesti kylän ainoan kaupan eteen. Joukossamme oli Vieremällä maatalouslomittajana toimiva Aleksej Vasara, joka on syntyisin Vuokkiniemestä. Ja eikös Aleksej tavannutkin vanhoja tuttuja: Saaren Nikolaiksi kutsutun vanhan miehen ja hänen vaimonsa Valentinan. Mielenkiintoinen oli erään vuokkiniemeläisen kommentti, kun kysyin, kumpi oli parempaa aikaa, Breshnevin aika vai tämä. Vastaus oli: Breshnevin aika. Se kertoo siitä, että pienillä eläkkeillä sinnittelevät vanhat ihmiset kaipaavat aikoja, jolloin esim. peruselintarvikkeiden ja sähkön hinta oli vakaa. Hintana oli olla kuuliainen neuvostosysteemille. Nyt pieninkin hinnankorotus on paha asia. Eläkkeet kun nousevat perässä vasta pitkällä viiveellä. Ensimmäinen yö nukuttiin Kalevalassa (Uhtualla) hotelli Westissä. Muuten hyväntuntuinen hotelli, mutta lämpimän veden saanti oli ongelmana. Kesäistä hiljaiseloa viettävästä taajamasta ei ole paljon kertomista. Enemmänkin mielikuvitusta kiehtoivat suomalaisten liikkeet Uhtualla heimosotien (1918) ja jatkosodan aikaan. Mm. vieremäläinen Juho Niskanen oli mukana vapauttamassa Vienan Karjalaa neuvostovallasta 1918–1919. Kuten tiedetään, ei se onnistunut, mutta Juho Niskasen siltä ajalta tekemät päiväkirjamerkinnät ovat mielenkiintoista luettavaa. Toisena matkapäivänä lähdimme kohti itää ja Vienanmerta. Aluksi kuitenkin poikettiin Kiestingin tien suunnalla vilkaisemassa hyvin säilyneitä suomalaisasemia Malviaisten tienhaarassa. Sitten pikavisiitti Vienan Kemiin ja yöksi Belomomorskiin (Sorokka). Jollakin oli Markus Lehtipuun kirjoittama kirja ”Karjala” (2006), jossa Belomorskia kuvattiin jotenkin seuraavaan tapaan: Ahdistava neukkuajan kaupunki Vienan meren rannalla. Seppo Koskinen mukana Pallo-tukikohdan taisteluissa Torstai 1.7.2010 oli matkalaisille mielenkiintoisin päivä. Kävimme päi- vän aikana Rukajärven itäpuolella Ontajoen varrella olevassa Pallo-tukikohdassa, jonka isännyydestä käytiin ankarat taistelut juhannuksen aikoihin kesällä 1943. Pallo-tukikohdassa palveli useita vieremäläisiä. Taistelujen ankaruutta kuvaa mm. se, että Seppo Koskinen, parikymppinen reservinupseeri käytiin kesken jotakin kurssia hakemassa Tiiksistä. Hänet vietiin Pallon maastoon, annettiin täysin tuntematon porukka ja sanottiin: vastahyökkäys alkaa silloin ja silloin. Vastahyökkäykseen määrätyn joukon upseerit kun olivat lähes kaikki kaatuneet venäläisten voimakkaassa tykistökeskityksessä. Matkalla mukana ollut Seppo Koskinen kertoi silloin ajatelleensa, että tästä ei selvitä hengissä, mutta selvittiin. Kiitos ennen kaikkea suomalaisen tykistön tulivalmistelun, jollaista ei sillä rintamalla aikaisemmin ollut nähty. Ja niin Pallo-tukikohta saatiin takaisin. Kenraali Raappanankomentopaikalla Tiiksassa Mielenkiintoinen oli myös käynti ”erämaakenraali” Raappanan 14. divisioonan komentopaikalla Tiiksassa kauniin Novinka-järven rannan törmällä. Paikasta oli upea näkymä yli järven. Raappana oli erämiehiä ja halusi johtorakennuksensa luonnonkauniille paikalle. Rakennus tehtiin tietoisesti ulkoapäin niin matalaksi ja vaatimattomaksi, ettei vihollinen sitä tunnistaisi esikunnaksi. Jäljellä oli enää muutama kuoppa ja kivi, mutta paikan kauneus jäi mieleen. Myönteisenä asiana jäi myös venäläinen matkailuyrittäjäpariskunta, jolla oli alueella muutama mökki turisteille sekä järvessä kasvatettiin kirjolohia. Risto Kauppinen [email protected] 12 KauppisViesti Savon murre muljuaa mukavasti On hienoa olla savolainen ja puhua savon murretta. Itse olen asunut 19-vuotiaaksi asti Pohjois-Savossa Vieremällä ja sen jälkeen enimmäkseen Siilinjärvellä. Vieremällä puhutaan harvinaisen leveää, oikein sydänsavolaista murretta. Siilinjärvellä asuessani olen ilokseni huomannut, että täälläkin savon murre elää ja kukoistaa hienosti. Minua kuitenkin harmittaa, että meitä savolaisia sanotaan kieroiksi. Emme me mitään kieroja ole vaan harvinaisen älykkäitä ja huumorintajuisia. Savolaiset ovat ottaneet murteen sydämeensä ja tykkäävät leikitellä kielellään – niin rakas se heille on. Savolaiset eivät aina sano asioita suoraan, koska luottavat kuulijaan ja hänen älyynsä. Itsestäänselviä asioita ei viitsi sanoa sellaisenaan. Esimerkiksi vieremäläinen äitini vastailee esittämiini kysymyksiin usein tyyliin ”millon tulloo, millon ee / millon suap, millon ee / suattaahan se olla niinnii”. Sanotaankin, että kun savolainen saa puheenvuoron, vastuu siirtyy kuulijalle. Iisalmelainen kirjailija Aarno Kellberg on keksinyt tälle oman jatkon: ” Mutta ee se haettoo, vaekka kuulijakkii käättää piärustinkijjaa.” Savon murre taipuu siis helposti kielelliseen leikittelyyn. Toisaalta murteellemme on ominaista täsmällisyys ja tarkkuus. Savolainen kalamies ei aina tarvitse vaakaa tai puntaria, sillä riittää kun hän kertoo saaneensa sären sinttiä, ahvenen tirriä, ahvenen körilöitä, matikan mutikoita, matikan luiruja jne. Tällainen ilmaisun tarkkuus ilmenee kaikessa savolaisten kanssakäymisessä, esim. syyä näpeksii, istua kököttää, sattoo ripeksii. Sää on yksi savolaistenkin suosimista keskustelunaiheista, ja sääilmausten yhteydessä näkyy hyvin savolaisten älykkyys ja kielellä leikittely sekä toisaalta kielen täsmällisyys. Jos ulkona on satanut vaikkapa viikon ajan vettä, savolainen saattaa sanoa: ”Ee se vuaj jaksa sattoo.” Savolainen ei viitsi todeta itsestäänselvää asiaa vaan sanoo sen väärinpäin. Toisaalta kun savolainen ei ole oikein leikittelytuulella, hän sanoo asian erittäin tarkasti: ”Siellä vuan sattoo ripeksii.” Kuulija saa selvän kuvan siitä, miten kovasti ulkona sataa. Murteet elävöittävät kirjakieltä, ja jokainen murteenpuhuja on omalta osaltaan tärkeä kielenhuoltaja. Kirjakieli tarvitsee murteita kehittyäkseen. Itse olen vahva murteiden puolestapuhuja (etenkin savon murteen), ja käytän murretta aina. Murre on niin tärkeä osa identiteettiäni, että en kerta kaikkiaan voi enkä haluakaan kitkeä sitä. Opetta- jankoulutuksessa minulle huomauteltiin murteestani, mutta se vain sisuunnutti minua säilyttämään murteeni ja jopa taistelemaan sen puolesta. Opettajana käytän murretta oppitunneillani ja kannustan oppilaitanikin murteen käyttöön. Savon murteessa ei ole mitään hävettävää – päinvastoin. Savon murteessa on sellaista ilmaisun rikkautta ja tenhoa, että meidän savolaisten on syytä olla ylpeitä murteestamme. Vieremällä murre muljuaa mukavasti ja sillä tosissaan halutaan leikitellä. Kauppinen-sukunimeäkin on väännelty mahdollisimman pitkälle, ja viimeisin versio Kauppisesta on Komeroenen. Komerohan on savolaisen nimitys kaapille. Alunperin Kauppinen-sukunimessähän ei ole kyllä ollut kysymys kaapista laisinkaan. Joka tapauksessa edesmennyt Teuvo Kauppinen (Israel Kauppisen poika) viljeli erityisesti Komeroenennimitystä, ja hän aloittikin usein puhelunsa: ”Komeroenen tiällä päevee.” Teuvo Kauppinen oli muutenkin mainio murteella leikittelijä, ja hänen nasevat ilmauksensa ovat jääneet elämään, esim. ”Tytöt tyylikkäät ja pojat plohnevat.” Sanna Paltemaa (o.s. Kauppinen). Lähde: kirjailija Aarno Kellbergin kanssa käydyt keskustelut 1990-luvulla. Iikan tarinoita Lähdin opintielle Nerkoonniemen Harjulta elokuussa 1955. Pääsyylliset tähän vaiheeseen olivat isäni Sulo Vihtorinpoika. Hän oli juonitellut Peltosalmen Kallion tilan silloisen isännän Olli Kauppisen kanssa, että ehkä olisi tuki ja turva Oulussa maalaispojalle Kallion tilan poika Ollin veli Lassi. Hän oli koulutukseltaan diplomi-insinööri ja johtotehtävissä oppilaitoksessa Oulussa. Lassi kutsuikin pian kotiinsa Ouluun ja kertoi monia hyödyllisiä asioita aloittelijalle elämisestä kodin ulkopuolella Hän kertoi myös kuinka oli löytänyt viehättävän vaimonsa. Matkustaessaan kouluun ja takaisin Kuopioon hän oli havainnut, että Siilinjärven asemalla on jotenkin silmälle sopiva junanlähettäjä. Niinpä hän kerran keskeyttikin matkansa ja yhteinen taival junanlähettäjän kanssa alkoi. Näin Kauppisten suku oli saanut taas miniän. *** Talvella 1957 Lassi Kauppinen piti puhuttelun. ”Olen keskustellut toisten lehtoreitten kanssa, että Iikka Sulonpojan on syytä laittaa hakemus ja käydä pääsykokeissa tekniseen kouluun. Sopiva opintolinja on tosin Helsingissä mutta kokeissa voi käydä täällä Oulussa keväällä.” Enpä osannut mukista vastaankaan kun hän vielä lisäsi: ”Sinun urheilusuorituksesi tosin ovat vähäiset ja numerokin sen mukainen. Liikunnanlehtori on kuitenkin suostunut, että hänkin antaa hyvän arvosanan kun sinulla on ollut sukset ja sinun on todettu ahkerasti hiihtäneen, joten sekään ei ole este hakemiselle”. Ja niin opintie 1957–1960 Helsingissä alkoi. *** Kun opintie Helsingissä varmistui ilmaantui ensimmäisenä eikä vähäisempänä kysymys; mistä asunto? Jälleen suvun kautta tuli apu, tällä kertaa äidin suvun kautta. Olin kesällä 1957 työharjoittelussa mm. Kuopiossa ja tilanne vaikutti aika toivottamalta kunnes tieto suvun järjestelyistä ilmoitettiin minulle. Enoni Taavetin poika Oskari Rothilla oli Ulmalan Pakaskylän Laukkasia Kertun tytär Katri puolisona. Hänen tätinsä leskirouva (o.s. Laukkanen) omisti asunnon Helsingin Kalliossa noin 400 metrin päässä koulusta. Niinpä pääsinkin alivuokralaiseksi täysihoitoon turvallisen matamin silmälläpidon alaiseksi kolmeksi vuodeksi. *** KauppisViesti 13 Esittelyssä hallituksen jäsen Marja-Liisa Ahlberg Mukana jo viisillä sukujuhlilla Kauppisten sukuseuran hallituksen uusi jäsen Marja-Liisa Ahlberg, mikä sukujuhlissa ja sukuseuratoiminnassa kiinnostaa? ”On mielenkiintoista kuulla omista juuristaan ja sukuun liittyvistä elämänkohtaloista. Ja sukujuhlissa on aina kiva, positiivinen henki”, sanoo Marja-Liisa Ahlberg, joka on ollut mukana ainakin viisillä sukujuhlilla. MarjaLiisa Ahlberg on syntynyt Helsingissä, mutta juuret ovat vahvasti Keski-Suomessa. Hänen äitinsä Hellin Augusta o.s. Kauppinen syntyi Pihtiputaalla Metsäpellon tilalla. ”Äidin isoisä, pappa Heikki Kauppinen muutti perheineen 4-vuotiaana Niinilahdesta Kaljulan talosta Pihtiputaalle”, tietää Marja-Liisa sukunsa vaiheista. ”Sota vei äidin kolme veljeä” ”Äitini on yksi 14 lapsesta. Käydyt sodat koettelivat kovasti äitini perhettä. Sota vei mm. kolme äidin veljeä. Ja suruun taisi kuolla mummoni ennen aikojaan”, sanoo lempinimeltään Maisa tai Marjukka. Nimitys riippuu siitä, kuka on sanoja. Kun sodan jälkeen talon pitäjäksi ajateltu poika oli kaatunut ja isä kuollut, lopulta myös tila myytiin. ”Äitini Hellin tuli heti sodan jälkeen töihin Helsinkiin ja tapasi täällä miehensä, karjaalaisen Erkki Ahlbergin.” Molemmat vanhemmat elävät. Erkki täyttää piakkoin 90 vuotta, Hellin on useita vuosia nuorempi. Erkki ja Hellin Ahlbergilla on kolme lasta, joista Marja-Liisa on keskimmäinen. Vanhin lapsista on sisko Kaija ja nuorin Kari. Kari Ahlbergin näemme usein YLE:n uutisraporteissa selostamassa tapahtumia kaukaista Venäjän ja Kiinan alueen tapahtumista. ”Kari on aina ollut seikkailunhaluinen ja asunut vuosikausia Kiinassa ja Venäjällä. Itse olen viiden lapsen äiti ja kaksi lapsista asuu vielä kotona. Lapsenlapsiakin on neljä. Toimin ItäHelsingissä Puotinharjussa päiväkodin johtajana.” Sukujuhlaväkeä Vieremän kirkossa 8. elokuuta 2010. Eturivissä oik. Marja-Liisa Ahlberg. Hänen vieressään Hilkka Savolainen o.s. Kauppinen (täti), Erkki Ahlberg (isä), Hellin Ahlberg o.s. Kauppinen (äiti), Heikki Kauppinen (eno) ja Ritva Rinnankoski (enon puoliso). Kaikki lapset muusikoita Sukututkimusta jatkettava Musiikki on ollut Marja-Liisalle tärkeä harrastus, johon ovat myös kaikki lapset innostuneet niin, että heistä kaikista on tullut muusikoita. ”Vanhin lapsista Tiina on pianonsoiton opettaja, Anna diplomisellisti, Tuomo kontrabasisti, Matias sellisti ja Ilona viulisti.” Marja-Liisa on toiminut aktiivisesti myös musiikkiopiston hallituksessa. ”Itse olen viettänyt lapsuuteni Helsingin Marjaniemessä. Liikunta oli varsinkin nuorempana tärkeää. Toimin mm. Marjaniemen Uimareissa sihteerinä ja olenpa ollut mukana pelaamassa pesäpalloakin joukkueessa, joka sai SMhopeaa”, muistelee Marja-Liisa, jonka viime aikojen uusi harrastus on kirjoittaminen. Oman elämän tarinan kirjoittamista on käyty opiskelemassa mm. Oriveden opistossa. Marja-Liisa Ahlberg oli molempien vanhempiensa ja Hilkka-tätinsä kanssa mukana Runnin 1 sukujuhlilla. ”Kaikki me olimme erittäin tyytyväisiä sukujuhliin. Ohjelma oli hyvä ja sääkin ihana. Vanhempanikin aivan selvästi virkistyivät Runnilla käynnistä. Juhlissa oli ja on aina niin mukava tunnelma”, sanoo Marja-Liisa monen sukujuhlakäynnin kokemuksella. ”Toivon, että sukuseuratoiminta laajenee. Olen puhunut pääkaupunkiseudulla oleville sukulaisille mukaantulosta sukuseuran toimintaan. Ja sukututkimusten toivon jatkuvan. Viitasaaren-Pihtiputaan suunta on vielä tarkemmin tutkimatta ja yksiin kirjoihin laittamatta. Sitä tulen omalta osaltani edesauttamaan sukuseuran hallituksen jäsenenä”, sanoo Marja-Liisa Ahlberg. Teksti ja kuva: Risto Kauppinen 14 KauppisViesti Kiina- mahdottomien mahdollisuuksien, ristiriitojen ja eriarvoisuuden maa Ennen vanhaan aikuiset narrasivat lapsia, että jos kaivat maahan riittävän syvän kuopan, pääset Kiinaan. Näin syvää kuoppaa ei tullut ja kaivoonkin katsottaessa sieltä näkyi vain oma naama. Varmistaaksemme Kiinaan pääsyn lähdimme vaimoni kanssa omatoimimatkalle ja nousimme Helsinki-Vantaan lentoasemalta Finnairin lentokoneeseen ja noin kymmenen tunnin lennon jälkeen olimme Kiinassa. Runsaan kahden viikon päästä palasimme samaa reittiä takaisin. Määränpäämme Kiinassa oli Shanghain kaupunki. Siellä meillä oli erinomainen henkilökohtainen kiinan kielen osaava ja kulttuurin tunteva opas, oma poikamme, joka asuu ja työskentelee suomalaisessa yrityksessä Shanghaissa. Valtaisa väestömäärä Ensimmäinen asia maahan saavuttua oli havainto suurista ihmismääristä. Tämän selittää se, että Kiinassa asuu noin kuudesosa maapallon väestöstä eli noin 1,3 miljardia ihmistä. Kiina on maapallon väkirikkain maa, hieman perässä tulee Intia. Kiinalaiset laskevat, että Intian väkiluku ohittaa Kiinan väkiluvun tulevan parinkymmenen vuoden aikana. Mutta Kiinan väkiluku nousee taas suurimmaksi mikäli maan talouskehitys jatkuu yhtä hyvänä kuin tänä päivänä. Kiinalaisista suurin osa asuu kaupungeissa ja asukasmäärältään suurin kaupunki on Shanghai, jonka asukasluvuksi ilmoitetaan noin 16 miljoonaa. Todellinen luku lienee kaksinkertainen eli runsaat 30 miljoonaa. Pääkaupunki Pekingin asukasluku on 2-3 miljoonaa pienempi. Kaikkiaan Kiinassa on toista sataa yli miljoonan asukkaan kaupunkia. Kaupunkien ilmoitetut väestömäärät perustuvat asumislupalukuihin eli Lauantai-ilta Nanjing-ostoskadulla. Päivittäin täällä käy noin miljoona asiakasta ostoksilla. Korttelimme sisäpiha ja asuintaloja KauppisViesti 15 maassa vaaditaan asumislupa sille paikkakunnalle minne aikoo asettua asumaan. Luvan saatua voi sitten hakea työpaikkaa. Mutta todellisuus on toista eli näitä asumislupia ei haeta ja siten noin puolet väestöstä asuu luvatta ja tekee työtä pimeillä markkinoilla. Kiinassa on edelleen voimassa syntyvyyttä rajoittava laki, ns. yhden lapsen laki. Nykyisin tästä lipsutaan sikäli, että maaseudulla saa perheeseen tulla lapsia enemmänkin mikäli vanhemmat lapset ovat tyttöjä, perheeseen odotetaan poikalasta. Myös kaupungeissa lapsimäärissä on joustoa eli eri maksusta on mahdollisuus saada perheeseen enemmän kuin yksi lapsi. Väestön sivistystaso Suurin osa väestöstä on luku- ja kirjoitustaidotonta koska perusopetus ei ole ilmaista. Nykyisin paremmin toimeentulevat perustavat erilaisia säätiöitä tai vastaavia ja niiden varoilla maksetaan vähävaraisten peruskoulutusta. Maassa toimii perusopetuksen jälkeistä koulutusta sekä korkeakoulu- ja yliopistokoulutusta. Koulutuksen saanti on riippuvainen varallisuudesta. Vaikeutena koulutuksen järjestämisessä on kansallisuuksien kirjo ja kieliolot. Kiinassa on noin 250 eri vähemmistökansallisuutta ja heillä omat kielensä ja niissäkin vielä omat murteensa. Myös kiinan kielessä on eroavuuksia, esim. shanghailainen ei ymmärrä pekingiläisen kieltä. Nyt perusopetuksessa pyritään ajamaan mandariinikiinaa maan kattavaksi kieleksi. Korkeakouluissa ja yliopistoissa opetetaan englannin kieltä ja opiskelijat saavat päättötodistukseensa 1-5 asteikolla maininnan kielitaidostaan. Shanghaissa on monipuolinen ja runsas kulttuuritarjonta, on elokuvateattereita, teattereita, musiikkitaloja, museoita jne. vaikkakin kaupunki tunnetaan enemmän kaupan ja rahamaailman keskuksena. Kiinalaisista noin 90 prosenttia ei tunnusta mitään uskontoa, loput 10 prosenttia ovat buddhalaisia, thaolaisia, kristittyjä, muslimeja tai jotain muuta vähemmistöjä. Viime vuosina kristittyjen osuus onkasvanut, ehkä voimakkaan lähetystyön vuoksi. Voisimmeko kuvitella millainen yhteiskunta Kiina olisi jos kaikki kiinalaiset yhtäkkiä omaksuisivat kristilliset arvot ja etiikan. Korkeat pilvenpiirtäjät erottuvat kaupunkikuvassa Suomen paviljonki Kirnu Hot-pot pata kiehuu ja ruoka maistuu 16 KauppisViesti Kielletyssä kaupungissa Turvallista asumista Matkamme aikana emme käyneet varsinaisella maaseudulla, joten ihmisten asumisesta siellä emme saaneet havaintoja. Merkittävää niin kaupungeissa kuin maaseudulla on perheyhteisön merkitys eli samassa taloudessa asuu useita sukupolvia. Tähän asumismuotoon on useita syitä. Kaupungeissa asumismahdollisuudet vaihtelevat äärilaidasta toiseen. Meillä oli mahdollisuus asua ”korttelilinnakkeessa”, joksi nimitimme omaa asuinpaikkaamme. Varakkaimmat kiinalaiset sekä yleensä ulkomaisten yritysten henkilökuntaa asuu näissä ”linnakkeissa”, jotka ovat kooltaan noin 5-6 ha. Asuinaluetta ympäröi muuri, jonka päällä on sähköaita. Muurissa on neljä porttia, joiden kautta kulku tapahtui alueelle. Portilla oli puomi sekä kaksi vartijaa, jotka tarkistivat kulkuluvan ja sen aitous tarkistettiin tunnistimessa. Muurin sisäpuolella oli vartiotornit siten, että tornista toiseen oli näköyhteys ja jokaisessa tornissa oli vartija ympäri vuorokauden. Portin kulkulupakortti kävi asuintalon ulko-oven tunnistimeen ja siten pääsi sisälle. Sama kortti kävi vielä hissiin, jolla pääsi omaan kerrokseen. Asunnon ovessa oli kuusimerkkinen koodilukitus ja kiinankielinen ilmoitus tuli milloin ovi oli lukossa tai auki. Meidän ”linnakkeessa” oli viisitoista 30-kerroksista asuintaloa. Sisäpihana oli erittäin siisti ja hyvin hoidettu puistomainen alue, jossa oli useampia lasten leikkipaikkoja sekä tenniskenttä, koripallokenttä ja uima-allas ja useita suihkulähteitä. Keskellä puistoaluetta oli 2-kerroksinen kulttuuritalo, jossa oli uima-allas, kuntosali, squash-halli, pankki, pieni ruokakauppa, parturi sekä kauneushoitola ja hieroja. Puistoalueen alla oli parkkihalli, jossa oli korttelin asukkaiden autot. Autojen merkkivalikoimat, kuten Jaguarit, Porschet yms. osoittivat, että korttelissa asuu varakasta väkeä. Tällaisia asuinkortteleita Shanghaissa on lukematon määrä ja lisää tulee kaiken aikaa. Tällä hetkellä kaupungissa on yli tuhat pilvenpiirtäjää ja havaintojemme mukaan useita kymmeniä oli rakenteilla. Shanghai Kaupunki sijaitsee Huangpo-joen varrella, jossa on kaupungin vanhinta asutusta. Joen rannalla on mm. englantilaisten aikoinaan rakentama tullira- KauppisViesti 17 kennus. Shanghain satama, maailman suurimpia satamia, on parinkymmenen kilometrin päässä kaupungista. Shanghai on Kiinan finanssi- ja businesskeskus, jossa hoidetaan maan rahaja kauppa-polittiset asiat. Ulkomaisia pankkeja ei kaupunkikuvassa juuri näy, mikä johtunee maan pankkilaitoksen kehittymättömyydestä ja sen tuomasta epävarmuudesta. Kaiken aikaa kehitys kulkee kuitenkin eteenpäin samoin kuin kaupankäynnissä. Kaupungissa toimii myös useita suomalaisia yrityksiä ja siellä asuvien suomalaisten lukumäärä on kasvanut niin, että mm. kaupungissa toimii suomalainen peruskoulu. Shanghain kaupunkikuvaan kuuluvat korkeat pilvenpiirtäjät, asuinkortteleitten lisäksi on julkisia rakennuksia, joitten korkeus on useita satoja metrejä. Kaikkein Kone Oyj:n rakentama hissi. korkeimpia näistä ovat Huangpojoen varrella olevat, tämän hetken maailman korkein rakennus World Financial Center (492 m) sekä Oriental Pearl Tower (468 m) ja Jinmao Tower (421 m). Monipuolinen liike-elämä Kaupungin liike-elämä pyörii kuin missä tahansa länsimaan suurkaupungissa, vaate- ja kenkäliikkeissä on saatavilla maailman laajuisesti tunnettuja merkkituotteita samoin kuin kauneudenhoito-, koru- yms. tavaroita. Ruokaa voi ostaa supermarketeista kuten kotimaisessa kaupungissa paitsi, että ruoan hinta on noin kymmenesosa suomalaisesta hinnasta. Tämä hintataso näkyy myös ravintolahinnoissa. Kaupungissa on ravintoloita ns. joka lähtöön. Onpa siellä oikein ravintolakatu, jonka varrella on yksinomaan ravintoloita mm. kaikkien eurooppalaisten maitten ravintoloita Irlannista Turkkiin. ”Oppaamme”, joka työnsä puolesta on saanut koulutuksen sikäläiseen ruokakulttuuriinkin tiesi mitä, missä, milloin ja miten syötiin, joten meillä oli mahdollisuus tutustua monipuoliseen ruokavalikoimaan. Tutuksi tuli mongolialainen hot-pot, Pekingin ankka, japanilainen sushi sekä ramen ja monia muita eksoottisia ruokia. Liikenne kaduilla on vilkas, erityisesti huomio kiinnittyy polkupyöräilijöitten ja pienillä sähkömopoilla ajavien suureen määrään. Uudemmat bussit olivat Volvoja, joten kiinalaisomistus näkyi katukuvassa. Vieraalle helpoin liikkumistapa kaupungissa on metro, jolla pääsee nopeasti paikasta toiseen. Matkustamista helpottaa, että metrovaunun valotaulussa asemien nimet juoksevat myös englanninkielisinä. Toisena liikkumistapana on taksi, jolla pääsee ovelta ovelle. Vaikeutena on se, että taksikuskit eivät osaa muuta kuin kiinan kieltä ja toisaalta ruuhka-aikaan eteneminen kaupungin keskustassa on hidasta. Metroon ja taksiin käy sama maksukortti, joka helpottaa osaltaan näissä matkustamista kun ei tarvitse käsitellä rahaa. Korttiin on ladattu rahaa, jonka niin metron kuin taksin lukijatunnistin kuittaa maksetuksi ja taksi tulostaa myös kuitin. Halpoja ostoksia Kiinan keskushallinto pitää oman valuuttansa yuanin arvoa kauppapoliittisista syistä nykyisin hyvin alhaalla. YhKielletyssä kaupungissa 18 KauppisViesti dellä eurolla saa noin kymmenen yuania ja kun maan hinta taso on alhainen, tekee siellä edullisia ostoksia. Miesten puku mittatilaustyönä tehtynä hyvästä pukukankaasta ja hyvällä vuorikankaalla, kankaat sai itse valita, maksoi 60 euroa, mittatilaustyönä tehdyt kauluspaidat valitsemastaan kankaasta sai kuudella eurolla. Kasmirinvillakankaasta vuorillinen mittatilaustyönä valmistettu ja itsevalinnaisella mallilla tehty naisten pitkätakki (ulsteri) maksoi 65 euroa. Silmälasiliikkeestä optikon ohjeilla hankitut silmälasit sankoineen ja koteloineen maksoi 30 euroa. Shanghain rautatieaseman lähellä on iso tavaratalo ns. faketuotteille eli väärennös- ja piraattituotteille. Siellä käydessä pitää osata tinkiä, jottei tule huijatuksi. Näissä liikkeissä tinkaaminen kuuluu asiaan, esim. ostin t-paidan, jonka hinnaksi myyjä ilmoitti 300 yuania, tarjosin 20 yuania, aikamme tingittyä sain paidan 30 yuanilla eli 3 eurolla. Myös hyvinvointiin liittyvät palvelut ovat edullisia, yhden tunnin koko hieronta 7 euroa, jalkahieronta 5-6 euroa, jalkahoito kynsienleikkauksineen 7 euroa jne. Maailman näyttely Expo 2010 Shanghaissa Shanghain maailman näyttely Expo 2010 avattiin viime toukokuun alussa ja se oli auki lokakuun loppuun. Näyttelyssä oli mukana 247 maata omine paviljonkeineen, joissa maat esittelivät tuotteitaan sekä järjestivät kongressi- ja, kulttuuritapahtumia, tapaamisia yms. Näyttelyssä vieraili mm. yli sadan maan valtionjohtajia, joukossa mm. Suomen presidentti ja pääministeri. Näyttelyn teemaksi oli valittu Better City, Better Life (parempi kaupunki, parempi elämä). Teemalla haluttiin tuoda esiin kaupungistumiseen liittyviä niin ilmastollisia kuin ympäristöllisiä tekijöitä ihmisen elämisen ja viihtyisyyden näkökulmasta. Maapallon väestöstä nyt yli puolet asuu kaupungeissa. Näyttelyn kävijämäärä tavoite oli 77 miljoonaa, Suomen paviljongissa ylittyi 4 miljoonan kävijämäärä silloin kun me olimme siellä. Kauppis-osaamista Expo 2010 -näyttelyssä Suomen Expo 2010 organisaation kanssa oli yhteistyökumppaneina muu- tamia suomalaisia yrityksiä mm. hissi- ja liukuporrasvalmistaja Kone Oyj, joka oli rakentanut Suomen paviljonkiin uniikki- eli ainutkertaisen hissin. Hissikuilu sekä itse hissi oli lasista, joten koneistoa ja toimintaa ohjaavat laitteet olivat näkyvissä. Hissin koneen ohjaimen pääsuunnittelija oli vieremäläislähtöinen Chief Design Engineer, DI Tuukka Kauppinen. Suomen paviljonki Kirnu sijaitsi lähellä muita pohjoismaisia paviljonkeja. Suomalaiset olivat onnistuneet erinomaisesti näyttelyn rakentamisessa niin itse rakennuksen osalta kuin tuotteiden esittelyssä. Paviljongin alakerrassa oli tuotteiden esillepano sekä opastus. Yläkerrassa sijaitsivat kokous- ja kongressitilat sekä tietysti suomalainen sauna. Näyttelyssä tuli esille kaikenpuolinen suomalainen siisteys ja raikkaus. Peking Parin tunnin lentomatka Shanghaista vei meidät kolmen päivän matkalle Pekingiin Kiinan pääkaupunkiin, jossa olimme suunnitelleet käydä Tienanmenen aukiolla, Kiinan muurilla ja Kielletyssä kaupungissa. Lensimme aamukoneella joten voimme toteuttaa ensimmäisen päivän ohjelmamme sinä päivänä. Varaamamme hotelli sijaitsi keskustassa ja sinne kirjautumisen jälkeen tutustuimme kaupunkiin ja menimme illaksi pääkohteeseemme Tienanmenen aukiolle. Siellä joka ilta auringonlaskun aikaan tapahtuu lipunlaskuseremonia. Sotilasosasto marssii, torvet soivat ja kunnialaukaukset ammutaan. Liikenne pysähtyy aukiolla ja seremoniaa seuraa tuhansien ihmisten joukko. Myöhemmin illalla kävimme syömässä mongolialaista hot-pot ruokaa muslimiyhteisön ylläpitämässä ravintolassa. Hot-pot ruoka valmistetaan itse pöydässä paimentolaiskansan mongolialaisten tapaan. Pöydän keskellä on pata, jossa kiehuu vesi, tarjoilija lisää vettä tarvittaessa pataan ja itsekukin laittaa tilaamansa ruoan kypsymään pataan. Kun ruoka on kypsynyt, nostellaan padasta puikoilla ruokapaloja ja tarvittaessa niitä dipataan itsemaustetussa kastikkeessa ja sitten vain suuhun. Seuraavana päivänä menimme bussilla, elämys sinänsä, Kiinan muurille Mutianya-nimiseen paikkaan. Nousimme cabinet-hissillä vuorilla oleville muureille, jossa ihailimme metsäisiä vuoristomaisemia ja kävelimme muutamia kilometrejä muurilla satoja rappuja. Muureilta tulimme jalkaisin alas kävelypolkua pitkin. Muurin rakennuttivat aikoinaan keisaridynastiat estämään vihollisen pääsyn maahan. Muuri on noin 7 metriä korkea ja 5 metriä leveä, välillä on vartiotorneja ja ampumapaikkoja. Muureja rakennettaessa kuoli miljoonia ihmisiä, jotka on haudattu muurin kupeeseen. Illalla söimme Pekingin ankkaa ravintolassa kaupungin keskustassa. Kolmantena Peking-päivänä kävimme Kielletyssä kaupungissa, jossa riitti katseltavaa ja kävelemistä koko päiväksi. Kielletty kaupunkihan on ennen kommunistihallintoa hallinneitten keisaridynastioitten asuin- ja hallinto-alue. Ennen Shanghain koneen lähtöä meille jäi pari tuntia vapaata joten käytimme sen ajan käymällä jalkahieronnassa tasokkaassa paikassa, jossa oli teetarjoilua, rauhallista musiikkia, hierojilla yhtenäiset asut ja hämärä valaistus. Tekipä hyvää koko päivän kävelyn päälle. Kiinalaiset ovat kokemuksemme mukaan hyvin ystävällisiä ja kohteliaita, mm. busseissa ja metrossa teini-ikäiset antoivat istumapaikan vanhemmille henkilöille. Kaupoissa ja ravintoloissa palveltiin erittäin hyvin ja ystävällisesti. Ihmiset vaikuttivat erittäin ahkerilta ja työtä tehtiin koko ajan, työpäivän pituus on todella pitkä, 10–12 tuntia ja seitsemänä päivänä viikossa. Siellä ei viikonloppu eikä sunnuntai erotu tavallisesta arkipäivästä. Kiinaa on hallinnut vuodesta 1949 lähtien kommunistinen puolue ja sen hallitsema keskushallinto valvoo tiukasti yhteiskunnallista elämää. Keskushallinto määrittelee mikä on kiinalainen käsitys demokratiasta ja markkinataloudesta. Keskushallinto ja hyvin toimeentuleva osa väestöstä tulevat hyvin keskenään toimeen koska molemmat hyötyvät toisistaan. Tämä on kasvattanut myös kiinalaisten kansallistunnetta, jonka myös muu maailma on voinut todeta. Teksti ja kuvat Asko Kauppinen [email protected] KauppisViesti 19 Liity mukaan sukuseuran toimintaan LIITY SUKUSEURAN JÄSENEKSI Tervetuloa mukaan Kauppisten Sukuseura ry:n jäseneksi. Sukukokouksessa 15.7.2007 hyväksyttyjen uusien sääntöjen mukaan sukuseuran varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä jokainen 15 vuotta täyttänyt henkilö, joka isän tai äidin puolelta on sukuun kuuluva tai joka avioliiton kautta on siihen liittynyt. Eli jos vaikkapa isovanhemmissa isän tai äidin puolelta on jossakin vaiheessa ollut Kauppinen-nimisiä, olet tervetullut jäseneksi. Sukuseuran varsinaiseksi jäseneksi hallitus voi hyväksyä myös muun sellaisen henkilön, joka on kiinnostunut sukuseuratoiminnasta. Sukuseuran jäsenmaksu on 17,50 €/vuosi koskien koko perhettä. Sukuseuran jäsen saa postitse kaksi kertaa vuodessa tehtävän KauppisViestin. KYLLÄ, haluan liittyä Kauppisten Sukuseura ry:n jäseneksi: Nimi ___________________________________________________________________ Osoite___________________________________________________________________ Puhelin _______________________________ Sähköpostiosoite _______________________________________________________ Postita osoitteella: Kauppisten Sukuseura ry Sihteeri-rahastonhoitaja Antero Kauppinen, Suokatu 24 A 33, 70100 Kuopio tai sähköposti [email protected] Sukuseuran kotisivut osoitteessa www.kauppistensukuseura.net Osoitteen muutokset voit tehdä sihteerille kirjeitse tai sähköpostitse. KauppisViestin numeroita voi tilata KauppisViestin ilmestyneitä numeroita voi tilata myöhemminkin, niin kauan kuin lehtiä riittää. Irtonumeroiden hinnat ovat seuraavat (hintoihin sisältyy postimaksu): 1 kpl 5 euroa 2 kpl 8 euroa 3 kpl 10 euroa 4 kpl tai enemmän: 3 euroa/kpl Tilausosoite: Antero Kauppinen, Suokatu 24 A 33, 70100 Kuopio Puh. 040-754 1555, sähköpostiosoite [email protected] 20 KauppisViesti Monipuolisia Kauppis-tuotteita tarjolla Sukuseuralla on myynnissä sukututkimuksia ja muita Kauppistuotteita. Kirja- ja tuotetilaukset hoitaa puheenjohtaja Asko Kauppinen, Palosenjärventie 403, 74200 Vieremä, puh. 040 5698841 sähköposti: [email protected]. Tilaukset voi tehdä myös internetin kautta osoitteessa www.kauppistensukuseura.net. Kotisivun yläreunassa on otsikko ”Kauppistuotteita tarjolla”. Sitä klikkaamalla voit suorittaa tilauksen. . Tilaukset toimitetaan postiennakolla ja tuotteen hintaan lisätään postituskulut. Myynnissä olevat tuotteet Sukututkimukset: Hankasalmen Kauppisten sukukirja, 222 A4 sivua, 2004, 25 € Hankasalmen Kauppisten sukukirja II, 58 A4 sivua, 2007, 20 € - kirja sisältää mielenkiintoista tietoa ja yksityiskohtia Hankasalmen Kauppisten vaiheista. Kannonkosken ja Viitasaaren Kauppisten sukupuu II (kaaviona),1995, 15 € Ylä-Savon Kauppisten sukukirja I, 306 A4 sivua, 1988, 32 € Ylä-Savon Kauppisten sukukirja II, 62 A4 sivua, 20 € Ylä-Savon Kauppisten sukupuu kaaviona, 1990, 15 € Muut tuotteet: Kaulariipus 20 €/kpl Rintamerkki 15 €/kpl Solmioneula 20 €/kpl Pöytästandardi 30 €/kpl - pöytästandardissa suvun tunnus ”Yhtä puuta” Isännän/sukuseuran viiri lipputankoon: - iso koko 450 cm x 50 cm 50 €/kpl - pieni koko 300 cm x 50 cm 50 €/kpl
© Copyright 2024