asiallinen ja tunnollinen jo lukiossa”
21 Suur-Jyväskylän Lehti keskiviikko 13.5.2015 Sirkka-vaimo Kalevista: ”Asiallinen ja tunnollinen jo lukiossa” n Kalevi Kivistön vaimo Sirkka on halunnut pysyä pois julkisuudesta, ja niin hän pysyy tälläkin kertaa kun Suur-Jyväskylän Lehti vierailee Kivistöjen kotona Espoossa. – Olen aina sitä mieltä, että riittää kun perheestä yksi sekaantuu politiikkaan, Sirkka heittää. Kivistöt asuvat kookkaassa rivitaloasunnossa, johon he muuttivat viime vuosikymmenellä. Heidän edellinen asuntonsa sijaitsee alta kilometrin päässä ja siinä asuu nyt heidän poikansa perheineen. Tyttäristä toinen asuu vieläkin lähempänä, vain 400 metrin päässä. Toinen tytär asuu Toijalassa. Sirkka ja Kalevi tapasivat toisensa Kurikassa 50-luvun lopussa, kun he olivat lukiossa luokkatovereita. Nyt kumppanuutta on kestänyt jo yli 50 vuotta. Kalevi on kotoisin Kurikasta, Sirkka Jalasjärveltä. – Kalevi on aina ollut asiallinen ja tunnollinen, Sirkka kuvailee miestään. Ensimmäiseen yhteiseen kotiinsa he muuttivat Jyväskylässä 1964. Sirkka muistaa vielä osoitteenkin. – Se oli Oikokatu 4 A 6. ❞ Toimittajat ovat olleet erityisen slarveja, kun eivät ole tivanneet, että mistä täsmälleen ottaen leikataan ja millaisiN seurauksin. kun Suomella se on 60. Varaa elvytykseen siis olisi, hän toteaa. Kivistö muistuttaa, että kuntien ja kaupunkien keinot elvyttämiseen ovat vähäiset. Elvyttäviin investointeihin suunnattujen varojen lisäämisestä pitäisi päättää valtakunnan tasolla, eli hallituksessa. Käytännössä elvytys merkitsisi valtionvelan kasvattamista ja lainarahojen kanavoimista työpaikkoja lisääviin hankkeisiin ja projekteihin kuten rakentamiseen ja esimerkiksi tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Jos elvytys onnistuisi, Suomi ikään kuin kiskoisi itse itsensä suosta, sillä uusi velkaraha tuottaisi uusia työpaikkoja ja verotuloja maksaen näin itsensä takaisin. Suomen talous lähtisi kasvuun ja samalla valtion työttömyydenhoitokustannukset pienenisivät miljardeilla euroilla. – Kaiken a ja o olisivat työpaikat ja menestyvät yritykset ja sitä kautta ostovoiman kasvattaminen. Eihän ostovoima ole muuta kuin yritysten tuloja. Kivistö myöntää, että epäonnistuessaan elvytys toisi mukanaan lisää velkaa valtiolle, eli viime kädessä veronmaksajille, mutta ei lisäisi työtä. – Riski kannattaisi silti ottaa. Suomi on täysin erilaisessa tilanteessa kuin 90-luvun alussa, sillä silloin oli uhka, ettei velkarahaa saataisi Suomeen. Nyt Suomelle tuputetaan rahaa jopa negatiivisella korolla. Jyväskylän viimeisimpiä kaupunginjohtajia Pekka Kettusta ja Markku Anderssonia Kivistö ei halua syyttää kaupungin kurjasta taloustilanteesta. – Kettunen oli hyvä, idearikas kaupunginjohtaja, jonka voimat loppuivat lopulta. An- dersson puolestaan on sosiaalisesti lahjakas kaveri, johon tutustuin jo silloin kun hän tuli amanuenssiksi yliopiston kasvatustieteiden laitokselle. Kivistö oli Jyväskylän yliopistolla 20 vuotta, 1964 – 1984, tutkijana ja opettajana ja 70-luvun alussa hetken aikaa vastaavana apu- –Pitää muistella, mitä leikkaukset tekivät 90-luvulla esimerkiksi mielenterveyden palveluille, varoittaa Kivistö. laisprofessorina. Koulutukseltaan hän on kasvatussosiologi. – Siitä osaamisesta on ollut minulle paljon hyötyä politiikassa ja järjestötoiminnassa, hän myhäilee. ”Se oli Yleisradion kosto” Suomalaisia toimittajia Kivistö arvostelee siitä, etteivät he ole riittävästi kyseenalaistaneet oikeistolaisen leikkaamispolitiikan yhteiskunnallisia seurauksia. – On annettu ekonomistien tyrmätä elvytyspuheet ja on tyydytty siihen. Toimittajat ovat olleet erityisen slarveja, kun eivät ole tivanneet, että mistä täsmälleen ottaen leikataan ja millaisiN seurauksin. Se, että Kivistö arvostelee toimittajia, ei ole uutta. Aina diplomaattisen, viilipyttymäisen Kivistön pokka on koko hänen yhteiskunnallisen uransa aikana pettänyt oikeastaan vain kerran, ja tuo tapaus liittyi toimittajiin. 2005 Kivistö oli valittu suomalaisen median itsesääntelyelimen Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajaksi, mutta jo kaksi vuotta myöhemmin hän erosi tehtävästä koettuaan joutuneensa Yleisradion joidenkin toimittajien ajojahdin kohteeksi. Julkisen sanan neuvosto oli antanut Yleisradion ohjelmalle langettavan päätöksen, eli moitteet, minkä jälkeen kyseisen ohjelman toimittajat tekivät ohjelman Kivistön väitetyistä yhteyksistä Itä-Saksan suurlähettilääseen ja hänen mukamas myönteisestä suhtautumisestaan Tšekkoslovakian miehitykseen vuonna 1968. – Todellisuudessa tuomitsin miehityksen muun muassa Jyväskylän ylioppilaslehdessä ja vein johtamani SOL-opiskelijajärjestön vastalauseen suoraan Neuvostoliiton suurlähetystöön, hän kertoo nyt. Toimittajien mukaan ohjelma ei ollut kosto Kivistölle moitteista, mutta Kivistö on yhä sitä mieltä, että juuri se se oli. – Totta kai oli. Se on todettava, että nykyään suomalaiset viestimet ovat paremmin sitoutuneita yhteisiin pelisääntöihin. Ennen Julkisen sanan neuvostoa Kivistö toimi Keskisuomalainen-lehden lukija-asiamiehenä. Keskisuomalaisen tuolloinen, pitkäaikainen päätoimittaja kutsui Kivistön asiamieheksi, vaikka 80-luvun alussa oli vastustanut tämän nimittämistä maaherraksi. Keskisuomalainen oli 80-luvulla nykyistä selvemmin keskustapuolueen äänenkannattaja ja puolueessa katsottiin maaherran paikan kuuluvan keskustalle. Kivistö oli SKDL:n eli Suomen kansandemokraattisen liiton puheenjohtaja. – Keskustalla ei kuitenkaan ollut omaa sopivaa ehdokasta, joten presidentti nimitti minut. Uraansa ja elämäänsä taakse päin katsellessaan Kivistö ei löydä suurempia sellaisia asioita, jotka olisi tehnyt toisin. Mitään kaduttavaa hänellä ei ole. – Olen saanut elää kokemuksista rikkaan elämän. Joskus olen miettinyt, että mitä jos olisin jäänyt Jyväskylän yliopistolle töihin enkä olisi hakeutunut politiikkaan – mutta ei sekään vaivaa mieltäni. Olisin myös voinut jäädä loppuiäksi politiikkaan, mutta oli hyvä nähdä yhteiskunnan toimintaa myös virkamiehen näkökulmasta.
© Copyright 2024