KUVA: SEPPO SAMULI
METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 4. KESÄKUUTA 2015 • Nro 11 • WWW.METSALEHTI.FI • PERUSTETTU 1933
Kesän merkki
Kirjanpainajien parveilu on alkanut
ja feromonipyydykset on viritetty. Sivu 8
Uutinen: 40 miljoonan veroporkkana ›› sivut 2–3 Puukauppa: Kainuussa kauppa käy ›› sivu 12
Metsänhoito: Korjuun laatu syynissä ›› sivut 14–15 Kokeiltua: Siirrettävä klapikone ›› sivu 20
2
a
j
a
s
s
a
4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11
LYHYET
Lyyli puhalsi nurin
140 000 kuutiota
Toukokuun 23. päivän Lyyli-myrsky
verotti metsiä lähinnä Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa, Keski-Suomen pohjoisosissa ja Pohjois-Savossa. Suomen metsäkeskuksen mukaan
puuta kaatui noin 140 000 kuutiota.
Myrsky ei ilmeisesti aiheuttanut
laajoja yhtenäisiä tuhoalueita. Puita meni pääasiassa nurin siemenpuualueilla, vastaharvennetuilla
turvemailla ja soistuneilla kankailla.
Metsänomistajille myrskystä koitui noin miljoonan euron menetykset.
Metsäyhtiöt saivat
valitusluvan
Korkein oikeus on myöntänyt Stora
Ensolle, Metsäliitto Osuuskunnalle
ja UPM:lle valitusluvan puukartellin korvauskanteiden vanhenemiseen liittyvässä asiassa.
Helsingin käräjäoikeus hylkäsi
viime vuoden maaliskuussa metsänomistajien yhtiötä vastaan nostaman
vahingonkorvauskanteen, perusteluna oli kanneoikeuden vanhentuminen. Hovioikeus kuitenkin katsoi,
etteivät vahingonkorvausvaatimukset olleet vanhentuneita ja palautti
asian käräjäoikeuden käsittelyyn.
Yhtiöt hakivat valituslupaa hovioikeuden ratkaisuun korkeimmalta oikeudelta, joka nyt siis saatiin.
Asian käsittely jatkuu korkeimmassa oikeudessa ja ratkaisua voidaan
odotella ehkä jo ensi vuoden lopulla.
Kemeralomakkeita nyt
saatavilla
Uudet taimikon varhaishoidon, nuoren metsän hoidon ja juurikäävän
torjunnan kemeratuen hakulomakkeet sekä niiden täyttöohjeet on julkaistu. Lomakkeet ja ohjeet löytyvät
Suomen metsäkeskuksen verkkosivuilta.
Taimikon varhaishoidon, nuoren
metsänhoidon ja juurikäävän torjunnan voi aloittaa heti, kun hakemus on
jätetty, metsäkeskuksen rahoituspäätöstä ei tarvitse odottaa. Rahoitusta myönnetään vain rahoitusehdot
täyttäville hakemuksille, metsäkeskuksesta muistutetaan.
Liki kolmannes
epätietoisia
Metsänhoitoyhdistyksen jäsenmaksun oli maksanut 65 prosenttia metsänomistajista huhtikuun loppuun
mennessä, Metsänhoitoyhdistysten palvelu Mhyp kertoo. Eroamisesta oli ilmoittanut 6 prosenttia ja
vajaat 30 prosenttia jäsenistä ei ollut vielä päättänyt jäsenyydestään.
Päätöstään lykänneiden määrä –
vajaa kolmannes jäsenistä – askarruttaa yhdistysväkeä.
”Se on iso määrä. Siihen on varmaan monia syitä, esimerkiksi laskutuksessa on ollut ongelmia”, Mhyp:n
toimitusjohtaja Marja Kalpio kertoo.
Luvassa 40 miljoon
veroporkkana
Uusi hallitus aikoo
edistää biotaloutta,
mutta metsäalakaan
ei välty leikkauksilta.
VALTTERI SKYTTÄ, teksti
S
uomen uusi hallitus tavoittelee puunkäyttöön jopa 15 miljoonan kuution vuosittaista lisäystä. Hallitusohjelman mukaan
puuta pitäisi käyttää entistä monipuolisemmin ja puun jalostusarvoa nostaa.
Lisähakkuisiin pyritään edistämällä metsätilojen sukupolvenvaihdoksia. Yksi mahdollinen keino
sukupolvenvaihdoksien edistämiseen on metsävähennyksen laajentaminen.
”Puun markkinoille tulon edistämiseksi lähdetään liikkeelle porkkanoista. Kiinteistövero tai senkaltaiset metsämaksut torjuttiin.
Metsien aktiivisen käytön ja yrittäjämäisen metsätalouden edistämiseen on varattu 40 miljoonan euron veronkevennysvara”, sanoo uusi
keskustalainen maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen.
Tiilikaisen mukaan metsävähennyksen muutos olisi helppo toteuttaa, mutta sukupolvenvaihdoksien
vauhdittamiseen kartoitetaan myös
muita vaihtoehtoja. Yrittäjämäisen
metsätalouden edistämisen myötä
hallitus odottaa metsätilojen pinta-alojen kasvavan.
Perintöveron poistamista uusi
hallitus ei lupaa. Veron lakkauttaminen jättäisi tässä taloustilanteessa valtiontalouteen liian suuren aukon paikattavaksi.
Metsäenergiaa hiilen tilalle
Metsäalalle löytyy tilausta myös
hallituksen energiatavoitteista. Uusiutuvan energian käyttö pyritään
saamaan sellaisella kasvu-uralle, että sen osuus energian käytöstä olisi 2020-luvulla yli 50 prosenttia.
Suuret mahdollisuudet ovat hallitusohjelman mukaan nestemäisissä biopolttoaineissa.
”Uusiutuvan energian tavoite on
kunnianhimoinen. Hiilestä on päästävä eroon kymmenessä vuodessa
ja se pitää korvata etupäässä metsäenergialla”, Tiilikainen sanoo.
Metsätalous saa Tiilikaisen mukaan vetoapua myös tierahoista.
”Hallitus alkaa kuroa tiestön kor-
jausvelkaa umpeen ja satsaa muutaman vuoden aikana 600 miljoonaa euroa lisää perusväylänpitoon.”
Uusi kemera mutkistuu
Metsäala ei lempilapsen asemastaan
huolimatta säästy leikkauksilta. Uusi hallitus vähentää kemeravaroja
yhteensä 15 miljoonaa euroa, joista 12 miljoonaa perustyölajeista ja
3 miljoonaa luontovaroista.
”Ympäristötuen ja luonnonhoitovarojen kolmen miljoonan leikkaus on merkittävä”, sanoo Suomen
metsäkeskuksen metsäjohtaja Anne Rakemaa.
Metsäkeskus joutuu muutoinkin säästöjen kohteeksi, mutta sen
osuus säästöistä tarkentuu vielä.
Juuri voimaan tullut uusi kemeralaki joudutaan avaamaan uudestaan.
”Kemerasäästöjen tarkempi kohdentaminen työlajeittain tai tukitasoittain katsotaan rauhassa. Metsien
tuottokyvyn ja terveyden vuoksi esimerkiksi juurikäävän torjunnasta
on huolehdittava joka tapauksessa
sulan maan hakkuiden yhteydessä”, linjaa Tiilikainen.
Tämän vuoden alussa toimintansa aloittanut Luonnonvarakeskus
(Luke) ja Suomen ympäristökeskus
ajassa
Pohjois-Suomeen
ennakoidaan ensi talveksi
suurta myyrätuhoriskiä.
Eteläisessä Suomessa
myyriä on niukasti.
OTSO HUITU, JUKKA NIEMIMAA,
HEIKKI HENTTONEN
Puun liikkeelle saamiseksi
lähdetään liikkeelle
porkkanoista, maatalousja ympäristöministeri
Kimmo Tiilikainen
toteaa. Niinpä esitykset
metsätilamaksuista
torjuttiin.
Myyräkannat vaihtelevat kaksijakoisesti. Luonnonvarakeskuksen mukaan maan
eteläisellä puoliskolla myyriä on niukasti,
kun taas pohjoisempana sekä pelto- että
metsämyyränsukuisten lajien kannat ovat
vahvat ja voimakkaassa kasvussa. Pohjois-Suomeen odotetaan vahvaa myyrähuippua ensi syksylle.
Viime syksynä myyriä tavattiin eteläisessä Suomessa vaihtelevissa määrin, mutta kannat ovat romahtaneet viime talvena.
Pohjoiseen luvassa myyrähuippu
onan
Eteläisen Suomen myyräkannat ovat alhaiset.
Pohjoisemmassa Suomessa myyriä on runsaasti,
ja alueella on odotettavissa myyrähuippu
syksyllä 2015.
Runsas kanta
(Syke) yhdistetään. Metsän- ja luonnontutkimuksen suuret muutokset
saavat näin jatkoa, vaikka edelliset
uudistukset ovat Lukessa vielä niin
sanotusti vaiheessa.
Metsien ja soiden suojelua hallitus jatkaa vapaaehtoisin keinoin,
mutta suojelurahoitusta leikataan.
Suomen luonnon uhanalaiset lajit
arvioidaan uudelleen ja Suomen satavuotisjuhlavuonna 2017 perustetaan uusi kansallispuisto.
FA KTA
Porkkanoita
»»Metsien aktiivisen käytön
ja yrittäjämäisen metsätalouden edistämiseen 40
miljoonan euron veronkevennysvara.
»»Perusväylänpitoon 600
miljoonaa euroa lisärahaa
muutaman vuoden aikana.
»»Hiilen tilalle metsäenergiaa.
Keppiä
»»Kemeravaroja leikataan 15
miljoonaa.
»»Suojelurahoitusta leikataan.
»»Metsäkeskukselle säästöjä.
Heikko kanta
Lähde: Luke
Etelän myyrärunsaus on kuluneen parin vuoden aikana vaihdellut alueellisesti
selvästi. Ainoastaan läntisessä ja sisäisessä Suomessa tavattiin viime syksynä yhtenäisempiä korkeamman myyrätiheyden
alueita, kun taas muualla myyriä esiintyi
vain niukasti tai hyvin rajoittuneesti. Kaikilla näillä alueilla myyräkannat ovat romahtaneet talven aikana.
Pohjoisemmassa Suomessa myyräkannat nousivat viime vuonna voimakkaasti. Kannat säilyivät vahvoina talven yli, ja
kesän koittaessa myyrät ovat jo täydessä lisääntymisvauhdissa.
Tunturisopuleilla oli pienehkö kevätvaellus Käsivarren pohjoisosissa. Eteläisimmät
havainnot olivat Ropin ja Pättikän tienoilla.
Luultavimmin kanta lisääntyy kesän aikana, ja syksyllä voi pohjoisimmassa Lapissa olla jonkinmoista sopulien liikehdintää.
Tämä esiintymä on kuitenkin alueellisesti selvästi vaatimattomampi kuin edellinen vuonna 2011. Myyrähuippu romahtaa ensi talvena ja sopulit myyrien mukana.
Myyrät aiheuttivat viime talvena taimituhoja Kainuussa, Koillismaalla, Metsä-Lapissa ja paikoin Keski-Suomessa. Nuorten
taimikoiden omistajia kehotetaan tarkastamaan taimikkonsa tuhojen varalta.
3
tässä nume rossa
AJASSA
Harvennus on haastavaa
Vastavalmistunut konekuski
Daniel Lehtinen innostui
metsäkoneista jo lapsena.
Sivu 5
”Aito kilpailu tulee
kuitupuukauppaan”
Kuopioon sellutehdasta
suunnittelevan Finnpulpin
toimitusjohtaja Martti Fredrikson
hehkuttaa riippumattomuutta.
Sivu 6
Sellu-Suomessa
metsä kasvaa
Sivu 7
Vakuutukset kuntoon
Seppo Samuli
Pohjoisessa
kannattaa
harkita
istutuksia
Pohjois-Suomen myyrärunsaus ennakoi
sitä, että myyrätuhoriski näillä alueilla on
ensi talvena suuri. Metsänomistajien on
syytä minimoida riski muun muassa heinäntorjunnalla, taimisuojilla tai metsävakuutuksin. Eikä kukaan kiellä pyytämästä
tuholaisia taimikoista.
Taimien istuttamista voi myös mahdollisuuksien mukaan harkita lykättäväksi ensi
vuodelle. Mikäli istuttaminen on suotavaa
tehdä tänä vuonna, suosittelemme istuttamista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kasvukautta. Tutkimustemme mukaan
syksyllä istutetut taimet maistuvat myyrille paremmin kuin alkukesällä istutetut.
Etelä-Suomessa myyräkuumeriski ei
ole suuri ensi talvena, mutta Pohjois-Suomessa myyrähuipun ansiosta on. Kannattaa muistaa, että vain metsämyyrä levittää
myyräkuumeen aiheuttavaa Puumala-virusta. Ihminen saa tartunnan yleensä hengitysteitse myyrien pölyävistä uloste- ja virtsajätöksistä.
Kaavoitukseen haetaan
uusia ideoita
Sivu 8
Tunti vierähtää joka
Metsälehden parissa
Metsälehden lukijoiden
mieltymykset ja toiveet
on taas kartoitettu.
Sivu 9
METSÄSTÄ
Arkkitehti hakee
ideoita metsästä
Sivut 16–17
UIttoväylä taipuu
venereitiksi
Sivu 22
Kirjoittajat ovat
Luonnonvarakeskuksen tutkijoita.
Yläharvennus
sopii raudukselle
Sivu 23
Hirvimäärä taittui
taas kasvuun
Suomen hirvikanta on nousussa. Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan hirviä
oli viime syksyn metsästyksen jälkeen noin
83 000, mikä on neljä prosenttia enemmän
kuin vuotta aiemmin.
Kanta on ollut hienoisessa kasvussa viimeiset neljä vuotta.
”Vuonna 2011 kanta oli pienimmillään, se
näkyi myös hirvikolarien määrässä. Sen jälkeen kanta kääntyi nousuun koko maassa,
pohjoisessa tosin vähän hitaammin”, tutkija Jyrki Pusenius Lukesta kertoo.
Pienestä noususta huolimatta hirvien
määrä on nyt kuitenkin noin 40 prosenttia
pienempi kuin vuosituhannen vaihteessa,
jolloin kanta oli suurimmillaan.
PILKKEITÄ
Nimi ei suojele
petomittaria
Sivu 24
Kannan rakenne on viime vuosien ahkeran metsästyksen myötä muuttunut. Naarasvoittoisuuden kasvu aikuisissa hirvissä
on taittunut ja urosten osuus kasvaa. Etelä-Suomessa on 1,8 hirvilehmää sonnia kohden, Pohjois-Suomessa suhdeluku on 1,6.
Koirashaahkan
metsästys alkaa
Sivu 25
Perustietoa punkeista
Sivu 26
Intiaanipuu
Big Benin tyvellä
Sivu 30
Hannu Huttu
Sakari Piippo
4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11
Kannessa Suomen metsäkeskuksen metsäneuvojat Hannu
Kurittu ja Niina Leppijoki sekä
metsänomistaja Jorma Raukola.
4
ajassa
4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11
ME TSALEHTI.FI
VERKKOKESKUSTELU
”Pienen pläntin istutus
hoidettu. Ensikertalaisilta
taisi mennä jonkin verran
aikaa istutusputken käytön
opetteluun. Lopuksi kun
huomattiin, ettei mättäitä
ollut yhtä paljoa kuin taimia,
piti alue käydä toiseen
kertaan ja lätkiä toinen taimi
isompiin mättäisiin taikka
mättäiden väliin.” Kmo
”Kevään viljelytyöt oli
täydennyskylvöä ja
-istutusta. Kylvöt tein heti
lumien sulettua, kylvökepillä,
se oli helppo toimitus.”
Metsä-masa
”Kaikki saatiin istutettua
helatorstaista sunnuntaihin.
Meillä on aika paljon ripeää
opiskelevaa nuorisoa, joka
hommasta pääosin vastaa.
Saavat kunnon palkan ja
tuntuman metsätalouteen.”
Timppa
”Kyllähän tuohon koneellisen
muokkaukseen on hieno
istuttaa, ei siitä mihinkään
pääse. Tänään meni
kahdeksan säkkiä eli 400
lehtipuuta istumaan.”
Jees H-valta
”Nyt saatu viimeiset
tehtyä. Männyn kylvöä 3,5
hehtaaria, männyn istutusta
0,6 hehtaaria, männyn
täydentelyistutuksia hehtaari,
kuusen istutusta 2 hehtaaria,
koivun istutusta 4 hehtaaria
ja tervaleppää 0,8 hehtaaria.”
Raivuri
”Ei näköjään voi palkattua
porukkaa laittaa enää
kuokkaistutukseen. Eivät
tienaa yhtään mitään ja
paikat menevät niin kipeäksi,
että seuraavana päivänä
hommista ei tule mitään.”
Roisto Reipas
PÄÄK IRJ OIT US
Hallitus luottaa metsään
Pääministeri Juha Sipilän prosessikaavio tuotti metsänomistajille
kelpo hallitusohjelman. Strategiapaperi näyttää jopa erinomaiselta,
mutta ohjelman yksityiskohtaisesta
liitteestä löytyy myös leikkauksia.
Hallitus aikoo vähentää muun
muassa kemeratukea ja supistaa
metsäkeskusten määrärahoja, vaikka metsien hoitoa pitäisi tehostaa.
Suojeluohjelma Metson leikkaukset ovat nekin ristiriidassa strategian tavoitteiden kanssa. Tutkimuksen
ja opetuksen vähennykset koskevat
metsäalaa juuri, kun tarvitaan uutta osaamista.
♦♦♦
Leikkauksista huolimatta ohjelma
sisältää myös paljon hyvää. Parasta
siinä on, että biotalous ja varsinkin
bioenergia on saanut ison rooliin.
Vaikka moni ala on viime aikoina
korostanut merkitystään biotaloudessa, sen rahavirroista lähes kol-
me neljännestä on Suomessa peräisin metsästä. Vielä tärkeämpää on,
että lupaavimmat uudet tuotteet on
kehitetty puusta.
Siksi hallituksen tavoitteena on,
että puun käyttö lisääntyy 15 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa ja sen
jalostusarvo kasvaa.
Metsäala hyötyy myös hallituksen aikeesta vauhdittaa puurakentamista ja ylipäätään asuntotuotantoa.
Tehtiinpä talot puusta tai kivestä,
sahatavaran kulutus lisääntyy. Teiden korjausvelan pienetkin lyhennykset otetaan tyytyväisinä vastaan,
samoin suunnitelmat sukupolvenvaihdosten edistämiseksi.
Täytyy vain toivoa, että hyvät aikeet toteutuvat.
♦♦♦
Lupaavaa on, että maaseudun
asioita luotsaa pitkästä aikaa metsäalan koulutuksen saanut ministeri
Kimmo Tiilikainen, tosin tittelillä
NÄKÖKUL MA
Suuret kiitokset kaikille Metsälehden lukijatutkimukseen osallistuneille! Esittelemme sen tuloksia sivulla 9. Meitä toimituksessa ilahdutti erityisesti se, että
Metsälehteä pidetään hyödyllisenä ja
sen tarjoamaa tietoa riippumattomana.
Saimme paljon vinkkejä, joiden avulla
voimme tehdä lehdestä vielä paremman. Kiitos myös niistä!
ELIISA
KALLIONIEMI
päätoimittaja
eliisa.kallioniemi@
metsalehti.fi
S I TAAT T I
Kahden salkun metsänhoitaja
”Yksi ympäristöstä kiinnostunut
metsänhoitaja voi vaikuttaa luontoasioihin enemmän kuin kymmenen
metsästä kiinnostunutta ympäristönsuojelijaa. ”Näin perusteli alavalintaansa metsänhoitaja Kimmo
Tiilikainen (kesk.) vuoden 2007
Metsälehdessä.
Tiilikainen oli juuri valittu äitiyslomalle jäävän ympäristöministeri
Paula Lehtomäen (kesk.) sijaiseksi. Nyt hän on aloittanut maatalousja ympäristöministerinä.
maatalous- ja ympäristöministeri. Kun
monelle poliitikolle metsien merkitys
on valjennut vasta ministeripestin
myötä, Tiilikainen tietää sen jo nyt.
Salkku lienee räätälöity Tiilikaiselle. Luonnonsuojelusta kiinnostunut luomuviljelijä ja metsänomistaja totesi jo vuonna 2007,
että talouden ja luontoarvojen yhteensovittaminen on aina kiehtonut häntä.
Nyt Tiilikaisella on mahdollisuus
näyttää, miten se ministeriötasolla
onnistuu. Taustansa puolesta hän
lienee se, joka siinä voi onnistua.
Harva materiaali herättää yhtä paljon tunteita
ja toisaalta luo yhtä paljon käyttömahdollisuuksia kuin puu. Puu
on asumisen, elämisen ja olemisen materiaali.”
Puutuoteteollisuus ry:n
toimitusjohtaja Matti Mikkola
(Puu 2/15).
LIINA KJELLBERG
LUK IJAKUVA
Lehtikuusi 22, poika 7 vuotta
Haittaako yleiskaava
metsiesi hoitoa?
”Kuvan pieni, 0,3 hehtaarin lehtikuusikko liittyy puulajiharrastukseen ja kokeiluihin. Kasvunopeus on kyllä yllättänyt,
samoin sahatavaran laatu.”
Hanlyn
211
ajia
sta
va
gallup
Kyllä
45%
Ei
55%
Uusi kysymys:
Oletko tyytyväinen
hallitusohjelmaan?
Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/
Metsalehti/Lukijoiden-kuvat.
Osallistu kyselyyn osoitteessa
www.metsalehti.fi
Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla
osoitteeseen [email protected].
Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa.
Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio
p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Sähköposti: [email protected] www.metsalehti.fi
ajassa
4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11
A JA N KO HTAI N EN
5
FAKTA
Kuljettajia tarvitaan
Metsäkoneenkuljettajien tarpeen on
ennakoitu kasvavan parissa vuodessa,
koska metsäteollisuuden puuntarve
kasvaa muun muassa Äänekoskelle
rakennettavan uuden biotuotetehtaan
myötä. Alan toimijoiden mukaan uusia
konekuskeja tarvittaisiin vuosittain
noin 600, kun tällä hetkellä kouluista
valmistuu 350–400 uutta metsäkoneenkuljettajaa. Työtehoseura kouluttaa
metsäkoneenkuljettajia metsäalan perustutkinnoilla metsäenergian tuottaja
ja metsäkoneenkuljettaja.
Daniel Lehtisen opintojen viimeinen
harjoitustyömaa oli nuoren metsän
ensiharvennus. Kivikkoinen ja raivaamaton
metsä ei päästänyt motokuskia helpolla.
Harvennus on haastavaa
Nuoren metsäkoneenkuljettajan
ura alkaa usein ajokoneen kopista.
VALTTERI SKYTTÄ,
teksti ja kuva
P
ystyyn jäävien puiden valikointi, korjuuvaurioiden
välttäminen ja ajouravälin
pitäminen tasaisena. Siinä on
kolme seikkaa, joita pitää ainakin opetella, jos haluaa metsäkoneenkuljettajaksi.
”Harvennus on haastavaa. Siinä luodaan metsän tulevaisuus”,
sanoo tuore konekuski Daniel
Lehtinen, 30.
Lehtinen valmistui viime viikolla metsäenergian tuottajaksi
Työtehoseuran kolmivuotisesta
koulutuksesta. Metsäenergian
tuottaja tarkoittaa käytännössä
metsäkoneenkuljettajaa.
Lehtinen on ehtinyt harjoitella niin ajokoneessa kuin hakkuukoneessa eli motossa istumista.
Opintoihin on kuulunut myös
koneen kunnossapidon opiskelua, sillä konekuskin on usein
korjattava konettaan itse metsätaipaleen takana.
Suo opetti ajamaan
Menneenä talvena Lehtinen
ajoi opintojen ohella ajokonetta puunkorjuuyrityksen leivissä.
”Äkisti pehmentynyt suo opetti keväällä, miten koneen nostu-
rin avulla tasapainoillaan eteenpäin. Kokemuksesta oppii, missä
kohtaa kone pysyy pystyssä ja
missä se kiikkaa.”
Nuoren konekuskin ura alkaa tavallisesti juuri puun lähikuljetukseen tarkoitetun ajokoneen ohjaimista.
”Ajokonetta ajaessa näkee sen,
mitä toinen tekee motolla. Siinä
saa oppia, miten ammattimotokuski kaataa puut.”
Hakkuukoneen kuljettajalle
hankalia ovat erityisesti haaraiset koivut. Sekametsää harventaessa on oltava tarkkana, ettei
kaatuva puu jää konkeloon viereiseen koivun haaraan.
”Kiire pitää pystyä jättämään
pois”, Lehtinen sanoo.
Välillä on pidettävä tauko ja
suunniteltava tulevaa hakkuureittiä ja kaatoja.
Lehtinen tietää, että vaikka
konekuskilla on suuri vastuu
harvennetun metsän tulevasta
kasvusta, koneilla ei pysty taikatemppuihin. Etenkin raivaamattoman nuoren metsän ensiharvennus on vaikeaa.
Konekuskin vastuun tietävät
myös puunomistajat.
”Työmailla olen tavannut metsänomistajia. He ovat olleet mukavia”, Lehtinen kertoo.
Yksinäistä työtä
Tie metsäkoneenkuljettajaksi ei
ole helppo. Aloittelevien työntekijöiden työtahti on väistämättä hitaampi ja esimerkiksi korjuuvaurioiden välttämisen oppii
vain kokemuksen kautta.
”Rohkaiseva palaute niin kouluttajilta kuin työnantajalta on
tuonut lisää motivaatiota.”
Nykyisin Nurmijärvellä asuva
Lehtinen on kotoisin Laukaasta
Keski-Suomesta. Kipinä metsäkoneisiin tuli jo lapsuudessa.
”Seurasimme kavereiden
kanssa niiden puuhia.”
Yksinäinen työ metsäkoneen
kopissa tuo neljän pienen lapsen
isälle välillä toivottuakin omaa
rauhaa. Muutoin metsään tehdään retkiä vapaa-ajalla myös
koko perheen voimin.
”Äänekosken investoinnin
myötä olen perheelle puhunut,
että jos etelämmästä ei töitä löydy, paluu Keski-Suomeen voi olla edessä.”
KO LU MN I
Myykö eduskunta
puuta?
”Aikamoista soopaa” taisin huudahtaa, kun vuoden
alkupuolella lehtiin ilmestyi kirjoituksia aiheella ”puu
ei liiku” ja ”amatöörimetsänomistajat eivät myy puuta”.
Entistä hämmästyneempi olin, kun oivalsin, ettei viesti
ollut suunnattu metsänomistajille tai suurelle yleisölle
vaan kansanedustajille.
Ymmärsin kyllä puun käyttäjien huolen puun riittävyydestä, mutta en ymmärtänyt, miksi juuri kansanedustajille kirjoitetaan näitä vuodatuksia? Eduskuntahan ei
kasvata eikä myy puuta.
♦♦♦
Me metsänomistajat myymme puuta. Me tiedämme,
miten puun tuottamista voidaan kiihdyttää ja miten
kasvua ohjataan halutunlaisiin puutavaralajeihin.
Seuraamme puumarkkinoita ja hintamuutoksia myydäksemme puuta oikeaan aikaan ja oikeaan tarpeeseen.
Tiedämme, että puunmyyntitulot ja metsätalouden hyvä
kannattavuus lisäävät panostuksiamme metsänhoitoon
ja siten myös tulevaisuuden puumääriä.
Puuta myymme puumarkkinoilla. Suomalainen
puumarkkina on osoittautunut hyvin toimivaksi ja se
on joustanut pienilläkin hintamuutoksilla.
Miksi huolen tai mahdollisen ongelman ratkaisua ei
lähdetty hakemaan yhdessä meidän kanssamme, jotka
myymme puuta? Ymmärrän kyllä, että vielä muutama
vuosikymmen sitten eduskunta oli takuumiehenä sekä
puun saatavuudessa että metsäteollisuuden kannattavuudessa. Mutta nyt tilanne on toinen, eikä eduskunnalla
ole tarjota helppoja ratkaisuja eikä taikatemppuja.
Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Jos
eduskunnasta ei löydy merkittävää apua, puukaupan
osapuolille jää aina se vähemmän käytetty vaihtoehto,
että ryhdistäydymme, katsomme peiliin ja hoidamme
homman keskenämme kotiin. Siihenkin eväitä löytyy,
kun vain tartumme toimeen.
♦♦♦
Onko sitten mahdollisuuksia kasvattaa korjattavia
puumääriä? Varmasti on, mutta aina on keskusteltava
myös euroista. Jos kuitupuun hinta nousee, markkinoilta saa nykyistä enemmän kuitupuuta. Jos hinta
jatkaa laskuaan, kuitupuusta tulee ”pula”. Jos hinta
nousee merkittävästi – esimerkiksi kaksinkertaiseksi
– markkinoilta voi saada paljon enemmän puuta, kun
puuta voidaan korjata entistä kalliimmista paikoista,
taimikonhoitoa voidaan tehdä nykyistä enemmän ja
tukista tehdään kuitua entistä enemmän.
Kysymys puun saatavuudesta pelkistyy kysymykseksi
puun saatavuudesta eri hintatasoilla. Tähän tarvitaan kättä pidempää eli malli tai arvio, joka ennakoi
eri kysyntävaihtoehtojen edellyttämät puun hinnat.
Puumarkkinan ymmärryksen lisääminen ja puumarkkinan toiminnan tehostaminen satavat molemmat
suoraan puumarkkinaosapuolten laariin.
Toistaiseksi hinnoista ei ole haluttu puhua ja toimenpiteinä on ehdotettu vain yksioikoisia ulkoisia temppuja,
joilla kuvitellaan yleisesti lisättävän puun tarjontaa.
”Kannustavat” veromallit ja ensiharvennuksien verovapaus ovat kuin pyssyllä räiskimistä, niiden hyöty- tai
haittavaikutus on vain arvailua.
Lisääntyvä puumäärä on saatavissa puumarkkinoilta
kohtuullisella hinnan nousulla. Ratkaisun avaimet ovat
puumarkkinaosapuolilla, ei eduskunnalla.
Jaakko
Temmes
Kirjoittaja on
helsinkiläinen
metsänomistaja ja
metsäsijoittaja.
10 ajassa
4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11
Kiusana
kaava
LIINA KJELLBERG, teksti
SEPPO SAMULI, kuvat
T
apion metsäasiantuntija
Airi Matilan pulssi nousee. Hän on levittänyt
pöydälle yleiskaavakartan. Pulssin nostaja näkyy kaava-alueen laitamilla: kunta on
tehnyt parinkymmenen yksityisen maanomistajan pelloista
ja metsistä virkistyksen kehittämisvyöhykkeen, jolle suunnitellaan ulkoilualuetta.
Seuraava kartta nostaa pulssia entisestään: kunta on suunnitellut, että kaavoitettavalla
alueella on yleiskaavan laadinnan ajan toimenpiderajoitus.
Hakkuut muuttuvat alueella luvanvaraisiksi.
”Miksi kunnat haluavat määrätä toisten omistamien metsien
hoidosta ja käytöstä? Yleiskaavaa ei ole tarkoitettu ohjaamaan
metsätalouden toimintaa. Sitä varten on metsälaki”, Matila
ihmettelee.
Yleiskaavat aiheuttavat metsäalalla närää. Niiden koetaan olevan epämääräisiä ja rajoittavan
metsien talouskäyttöä turhaan.
Nyt tilanteeseen haetaan
helpotusta. Maa- ja metsätalo usministeriö on käynnistänyt
hankkeen, jonka tavoitteeksi on
kirjattu ”metsäalaa tukeva kaavoitus”. Hanke on osa kansallista metsästrategiaa.
Ministeriö on tilannut Tapiolta selvityksen metsätalouden
näkökulmista yleiskaavoitukseen. Selvitys, jonka valmistelussa Matila on mukana, julkaistaan
lähiaikoina. Lisäksi ympäristöministeriössä käynnistellään
hanketta, jonka tavoitteena on
selvittää yleiskaavoituksen vaikutuksia metsätalouteen.
Kaavoittajansa näköinen
Ensin perusasioihin. Mitä yleiskaava tarkoittaa?
”Yleiskaava on yleispiirteinen
kaava, joka tehdään kunnan tasolla. Sen tehtävä on sovittaa yhteen maankäytön eri tavoitteet”,
sanoo ympäristöministeriön ympäristöneuvos Matti Laitio.
Yleiskaava määrittelee esimerkiksi asuin- ja virkistysalueiden sekä liikenneväylien sijainnit.
Yleiskaavat ovat kaavoittajansa näköisiä. Maankäyttö- ja
rakennuslaki ohjaa kaavoitusta, mutta tarkkaa mallia kaavoille ei ole.
Metsätalouteen kaavoitus on
perinteisesti vaikuttanut melko
vähän. Tapion Matilan mukaan
yleiskaavoja on kuitenkin viime
aikoina alettu ulottaa yhä enemmän myös metsiin.
Joissain kunnissa yleiskaava ei
vaikuta metsiin millään tavalla.
Jos kunta kuitenkin katsoo, että
metsät ovat esimerkiksi virkistyskäytön tai luontoarvojensa
takia erityisen merkittäviä, voi
se asettaa niihin toimenpiderajoituksia. Tällöin esimerkiksi
puiden kaato voi vaatia kunnan
myöntämän maisematyöluvan.
Kuvaaja
Yleiskaavat ovat kirvoittaneet
metsänomistajilta monta kirosanaa.
Kaavoitusta kehitetään tukemaan
metsäalaa paremmin.
”Yleiskaavoja tehdään
yhtäällä ja tulkitaan
toisaalla.”
on enemmän. Siellä asutuksen
välissä on laajoja metsäalueita,
ja rajoitteille on tarvetta vaikkapa matkailukeskusten läheisyydessä.”
Ongelmana korvaukset
Harmaita vyöhykkeitä
UPM:n kaavoituspäällikön Ahti Laakson mukaan juuri maisematyölupa on se, joka aiheuttaa yleiskaava-alueiden metsissä
eniten päänvaivaa. Maisematyöluvan hakeminen viivästyttää hakkuita ja muita metsänhoitotoimenpiteitä ja maksaa.
Tapion Matilan mukaan maisematyöluvan keskihinta on vajaat 160 euroa, mutta vaihtelee
muutamasta kymmenestä eurosta reiluun tuhanteen euroon.
”Jos kyseessä on esimerkiksi
harvennushakkuu, voi hakkuista
saatava tulo olla pienempi kuin
maisematyöluvasta aiheutuva
maksu”, Laakso toteaa.
Hänen mukaansa varsinkin
suurten taajamien ympärille on
Timo Siika ja Seija Upola omistavat metsää yleiskaava-alueella.
muodostumassa harmaita vyöhykkeitä, joilla metsätalouden
harjoittaminen on muuttunut
turhan hankalaksi. Tilannetta
vaikeuttaa entisestään se, että
kunnat rajoittavat metsätaloutta vaihtelevasti.
”Tämä asettaa metsänomistajat eriarvoiseen asemaan”, Matila sanoo.
Ympäristöministeriön Laition
mukaan erot kaavoituksessa selittyvät kuntien erilaisilla olosuhteilla.
”Esimerkiksi Lahdessa rajoituksia ei ole juuri käytetty. Asutus on keskittynyt siellä niin,
ettei yleiskaavaan juuri kuulu metsiä. Rovaniemen tapaisessa kaupungissa rajoituksia
Toinen metsäalaa hiertävä asia
on, että yleiskaava-alueilla sovelletaan sekä metsälakia että
maankäyttö- ja rakennuslakia.
Metsäalalla koetaan, että metsien hoidon ja käytön ohjaamiseen riittäisi metsälaki.
Matilan ja Laakson mukaan
talousmetsät voitaisiin jättää jopa kokonaan yleiskaavoituksen
ulkopuolelle.
Laitio näkee asian toisin.
”Yleiskaavojen pääasiallinen
tarkoitus on ohjata rakentamista. On myös tilanteita, joissa metsätalous pitää sovittaa yhteen
muun maankäytön kanssa. Näissä tilanteissa yleiskaava on hyvä
ulottaa myös metsiin.”
Metsätalouden rajoittamista
tulee Laition mukaan kuitenkin
ajassa
4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11
11
Timo Siika, Matti Mäkiaho ja Seija Upola
tutkivat Vesivehmaan yleiskaavakarttaa.
Kolmikko on tyytyväinen keväällä
valmistuneeseen kaavoitukseen.
miettiä huolella. Tähän pureutuu
myös ympäristöministeriössä
käynnistyvä hanke. Sen tavoitteena on muun muassa selvittää,
minkälaisissa tilanteissa metsätaloutta on rajoitettu ja millaisia
vaikutuksia sillä on ollut.
Matilan mukaan rajoitusten
ongelma ovat myös niistä maksettavat korvaukset. Kunta on
lain mukaan velvollinen maksamaan maanomistajalle korvausta, jos rajoituksista aiheutuu kohtuutonta haittaa. Laki
ei kuitenkaan kerro, missä menee kohtuuttoman haitan raja.
Viime kädessä kunta on velvollinen lunastamaan metsän, jos
se osoitetaan esimerkiksi virkistysalueeksi.
Metsät metsinä
Aina yleiskaavoitus ja metsätalo us eivät ole ristiriidassa. Asikkalassa Päijät-Hämeessä Suomen
metsäkeskuksesta eläkkeelle
jäänyt Matti Mäkiaho, metsänomistaja Timo Siika ja kun-
nanvaltuutettu Seija Upola levittävät pöydälle Vesivehmaan
kylän osayleiskaavan.
Täällä kaavoitukseen ollaan
tyytyväisiä.
”Kunta kuunteli maanomistajien toiveita. Metsiin ei kaavoitettu virkistysalueita ja maisematyölupavelvoitetta ei tullut
minnekään”, Siika kertoo.
”Maisematyöluvalle ei nähty tarvetta. Metsät kaavoitettiin metsäksi, pellot pelloksi”,
Upola sanoo.
Millaisia neuvoja kolmikko
antaa metsänomistajille, joiden metsissä kaavoitus on alkamassa?
”Tärkeintä on olla koko ajan
hereillä. Jos kartoissa on virheitä tai epäselvyyksiä, pitää asiasta olla yhteydessä kaavoittajaan
niin kauan, että asia korjataan”,
Siika sanoo.
Hänen mukaansa yksittäisen
metsänomistajan on tosin niin
vaikea hahmottaa koko kaavoitusprosessi, että usein kannattaa
FA KTA
Yleiskaava
»»Kunnan koko
alueen maankäytön
suunnitelma.
»»Koko kuntaa
käsittelevää kaavaa
kutsutaan yleiskaavaksi
ja rajattua aluetta
koskevaa kaavaa
osayleiskaavaksi.
»»Kaavoituksen tasoissa
maakuntakaavan ja
asemakaavan välissä.
»»Sovittaa yhteen ja ohjaa
yksityiskohtaisempien
asemakaavojen
laatimista.
»»Kunta vastaa yleiskaavan laatimisesta.
Kaavan hyväksyy
kaupungin- tai
kunnanvaltuusto.
kääntyä sellaisen tahon puoleen,
joka tuntee kaavoituksen. Mäkiahon mukaan tulisikin olla selkeä
taho, jolta metsänomistajat saisivat kaavoituksen tekovaiheessa
puolueetonta asiantuntija-apua.
”Me kyselimme naapurikunnista, miten kaavoitus on siellä
sujunut ja olimme yhteydessä
Pro Agriaan ja Maanomistajien Arviointikeskukseen”, Siika kertoo.
Tapion Matilan mukaan metsänomistajien kannattaa kerran
vuodessa käydä lukemassa kunnan internetsivuilta löytyvä kaavoituskatsaus. Siinä kerrotaan,
onko kunnassa kaavoitussuunnitelmia.
Lisää yhteistyötä
Entä mitä kaavoittaja toivoo
metsäalalta? Lisää yhteistyötä,
tote aa Tampereen kaupungin
yleiskaavapäällikkö Pia Hastio.
”Yleiskaavoja tehdään yhtäällä ja tulkitaan toisaalla. Kaavoittajan ajatuksia voi olla vaikea
Asikkalassa on paljon
pähkinäpensaslehtoja. Ne ovat
oravien suosiossa.
ymmärtää, jos kaavaa ei käydä
yhdessä läpi.”
Hastion toive on toteutumassa. Suomen metsäkeskus aikoo
elinkeinojohtaja Anssi Niskasen mukaan osallistua yleiskaavoitukseen tästä lähtien aktiivisemmin.
12 ajassa
4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11
p uukaup pa
123 674 ha
hehtaarilta oli tehty
metsäkäyttöilmoitus
tammi-huhtikuussa 2015.
Lähde: Suomen metsäkeskus
Puukaupan
kiriviikot
MIKKO HÄYRYNEN
Puukaupassa ovat meneillään kevätkauden kiriviikot
ennen kesälomia. Rutistus näkyy kauppamäärissä, mutta ei
hinnoissa.
Viime vuonna kauppaa käytiin vilkkaasti, ja tänä vuonna
voidaan yltää samoihin määriin.
”Hiljaisen lähdön jälkeen
kauppa on piristynyt ja määrät
ovat enää viidenneksen viime
vuotta jäljessä”, MTK:n metsälinjan tutkimuspäällikkö Erno
Järvinen sanoo.
Tukinhinnat ovat olleet vakaat tai aavistuksen luisussa,
mikä paljolti johtuu korkeista
sahatavaravarastoista.
Pehmeä talvi vaikeutti korjuuta, minkä vuoksi tukin tehdasvarastot ovat pienet. Kesäleimikoille korjuun saattaa
saada nopeastikin.
Kotimaan kuitupuun käyttö
on jopa ennätysvilkasta. Taustalla on sellun ja kartongin hyvä
menekki ja puuntuonnin supistuminen. Varsinkin harvennushakkuiden kuitupuun hinta on
tänä vuonna kohentunut.
Keskikesällä kauppa perinteisesti hiljenee. Tilanne ei karkaa käsistä, vaikka puukaupan
siirtäisi lomien jälkeiseen aikaan. Näköpiirissä ei ole syitä,
miksi sekä ostajien että myyjien
toivoma tasaisentylsä meno ei
voisi jatkua syyskaudella.
Ostotiloista
vauhtia Kainuun
puukauppaan
Kainuun suuret metsätilakaupat ovat vilkastuttaneet puukauppaa.
Kuitupuuta on tarjolla jo liikaakin.
MIKKO HÄYRYNEN, teksti
MISKA PUUMALA, kuva
U
PM on myynyt Kainuusta kymmeniä tuhansia hehtaareja.
Suurimmat tilakaupat on tehty
isojen rahastosijoittajien kanssa, mutta hehtaarimäärästä suurempi puoli
on päätynyt yksityisten metsänomistajien lisämaiksi.
Harva pystyy lompakkovaroillaan
satojen tuhansien tai jopa miljoonan
euron tilakauppaan. Puukaupan ammattilaisten tuntuma on, että kaup-
pakirjojen muste ei ole ehtinyt kuivua, kun ostajat ovat jo puukauppaa
tekemässä.
Puun kysyntä ei ole kuitenkaan kasvanut. Metsänhoitoyhdistys Kainuun
toiminnanjohtaja Heikki Meriläisen
mukaan suuret metsätilakaupat tuntuvat nimenomaan kuitupuun ylitarjontana ja hintapaineena.
Kuitupuuta ostavat Metsä Group,
Stora Enso ja Harvestia. Pikkutukiksi tai parruksi kutsuttua, latvasta kahdeksansenttistä sahaukseen menevää
tavaraa ostavat Pölkky ja Kuhmo. Ne
ovat myös maakunnan ainoat kaksi
teollisen mittakaavan puunkäyttäjää.
Tukin tilannetta hän pitää hyvänä, ainakin niin kauan kuin savolaiset Iisalmen sahat ja Keitele Forest
ovat mukana.
”Tarjouspyynnöt lähtevät kuudelle tukinostajalle, kyllä sillä määrällä
saadaan kilpailua.”
Hyvä lisä,
mutta pieni osa
Kuhmo Oy:n metsäpäällikkö Juhani Pääkkönen vahvistaa, että lisä-
Raakapuun hintatilastot, viikkojen 19–22 keskiarvo
Koko maa
Etelä-Suomi
Tukkipuu
Kuitupuu
Pikkutukki
▲ nousussa
▼ laskussa
MÄNTY
KUUSI
KOIVU
MÄNTY
KUUSI
KOIVU
MÄNTY
KUUSI
Kantohinnat
55,17 ▼
55,41 ▲
42,27 ▼
15,82 ▲
17,17 ▲
15,61 ▼
22,86 ▲
Uudistushakkuu
56,91 ▼
56,16 ▲
43,83 ▼
17,68 ▲
18,41 ▲
17,48 ▲
Harvennushakkuu
47,92 ▲
47,46 ▲
36,91 ▲
15,17 ▲
15,25 ▲
14,69 ▼
12,01 ▲
10,77 ▼
12,02 ▲
56,75 ▲
55,30 ▲
46,36 ▲
27,72 ▲
29,47 ▲
29,09 ▲
Ensiharvennus
Hankintahinnat
Pikkutukki
MÄNTY
KUUSI
KOIVU
MÄNTY
23,95 ▲
Kantohinnat
55,19 ▼
56,07 ▲
40,94 ▼
15,52 ▲
17,73 ▼ 15,46 ▼
25,20 ▼
24,71 ▲
Uudistushakkuu
56,82 ▼
56,58 ▲
42,19 ▼
16,73 ▲
18,77 ▲
17,03 ▼
23,64 ▲ 24,03 ▼
20,84 ▼
20,43 ▼
Harvennushakkuu
48,99 ▲
49,11 ▲
37,08 ▼
15,42 ▲
15,51 ▲
14,94 ▲
21,16 ▲
11,88 ▼
11,02 ▼
11,92 ▲
34,61 ▼
33,20
59,69 ▲
57,03 ▲
44,70
28,67 ▲
31,23 ▲
28,92 ▲
KOIVU
MÄNTY
KUUSI
KOIVU
MÄNTY
KUUSI
Ensiharvennus
Hankintahinnat
KUUSI
KOIVU
MÄNTY
KUUSI
22,06 ▲ 23,35 ▼
ETELÄ-POHJANMAA
Tukkipuu
Kuitupuu
Pikkutukki
KUUSI
KOIVU
MÄNTY
KUUSI
KOIVU
MÄNTY
Kantohinnat
56,52 ▲
56,08 ▲
43,88 ▲
15,60 ▲
17,39 ▲
15,50 ▲
22,80 ▼ 23,51 ▼
Uudistushakkuu
58,09 ▼
56,77 ▲
45,35 ▼
17,44 ▲
18,56 ▲
17,54 ▲
Harvennushakkuu
49,55 ▲
48,09 ▼
38,78 ▲
15,46 ▲
15,67 ▲
15,06 ▲
12,06 ▲
11,33 ▲
11,75 ▲
Ensiharvennus
28,72 ▲
28,82 ▲
28,89 ▲
Hankintahinnat
Ensiharvennus
56,69 ▼
55,21 ▼
48,95 ▼
KUUSI
▲ nousussa
▼ laskussa
MÄNTY
Hankintahinnat
Kuitupuu
▼ laskussa
KYMI-SAVO
▲ nousussa
▼ laskussa
Tukkipuu
▲ nousussa
Tukkipuu
Kuitupuu
Pikkutukki
MÄNTY
KUUSI
Kantohinnat
55,47 ▼
54,88 ▲
16,71 ▼
18,05 ▲
16,61 ▲
24,47 ▼
25,56 ▲
25,11 ▼ 24,12 ▼
Uudistushakkuu
56,86 ▲
55,30 ▲
18,42 ▼
18,40 ▲
17,99 ▲
26,95 ▼
26,12 ▲
21,78 ▼
Harvennushakkuu
46,36 ▲
44,78
15,16 ▼
14,71 ▲
14,57 ▼
21,12 ▲
28,38 ▲
27,82
33,29 ▼
13,33 ▲
54,18 ▲
52,60 ▲
27,33 ▼
ajassa 13
4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11
Halusin pienestä saakka metsänomistajaksi. UPM:n tilamyynnit ovat
olleet lähes ainoa mahdollisuus
kasvattaa tilakokoa, Pekka Poutiainen
sanoo.
1 082 429 m3
Puun ostomäärä koko maassa viikolla 22
tarjonnan kasvuna. Metsäliitto ostaa
ensisijaisesti jäseniltään, ja jäsenten
puuntarjonnan kasvu vähentää mahdollisuuksia ostaa muilta.
Syksyllä puunhinnat vähän joustivat, mutta Keskisen mielestä se johtui
enemmän markkinatilanteesta kuin
puuntarjonnasta.
Keskinen ei ole huomannut, että
hakkuukypsyysrajojen poistuminen
olisi johtanut puustopääoman ulosmittaukseen, ainakaan laajassa mitassa.
UPM:n metsäosaston pohjoisen yksikön päällikkö Jukka-Pekka Klemetti sanoo, että yhtiö ei käytännössä tee
pystykauppaa Kainuussa, mutta sijoittajasopimustilat hoidetaan. Sijoittajasopimus tarkoittaa, että metsätilakaupan yhteydessä on tehty toinen
sopimus metsänhoitotöistä ja puukaupoista. Sijoittajasopimuksia on tehty
isoimpien tilakauppojen yhteydessä.
Ostomäärät viikolla 22 metsäkeskuksittain
Metsäkeskus
Metsäkeskus
Määrä m3
Etelärannikko
65 008
Etelä-Pohjanmaa
Pohjanmaa
43 159
Keski-Suomi
94 475
Lounais-Suomi
84 932
Pohjois-Savo
124 497
Häme-Uusimaa
81 254
Pohjois-Karjala
85 741
Kaakkois-Suomi
120 377
Kainuu
17 930
Pohjois-Pohjanmaa
51 179
Lappi
23 814
Pirkanmaa
96 541
Etelä-Savo
153 810
39 709
Kantohintojen kehitys Kymi-Savossa
60
Mäntytukki
50
Kuusitukki
40
Puolet ostohinnasta takaisin
metsää hankkineet ovat tarjonneet
puuta aktiivisesti.
”Puukaupassa se on hyvä lisä, mutta he ovat kuitenkin pieni osa Kainuun
metsänomistajista.”
Kuhmo Oy sahasi viime vuonna ennätysmäärän valmista sahatavaraa ja
teki hyvän tuloksen. Pääkkönen uskoo,
että puuntarjonnan kasvu oli yksi tekijä hyvän tuloksen takana.
Metsä Groupin piiripäällikkö Ville
Keskinen sanoo, että Metsäliiton jäsenet ovat kasvattaneet tilakokojaan
paljonkin, mikä on tuntunut puun-
Määrä m3
Maa- ja metsätalousyrittäjä Pekka
Poutiainen Kajaanin Jormualta on
ostanut UPM:ltä lisämaita useita satoja hehtaareja kuudella eri kaupalla. Hänen tavoitteensa on, että puolet
kauppahinnasta tulee takaisin välittömillä hakkuilla ja koko kauppahinta 10–20 vuodessa.
”Velka ajaa liikkeelle. Tänä vuonna
on pantu pinoon 4 000 mottia.”
Ostotilat ovat hoidettuja, mutta
myös hintavia, “ei niitä kahvipaketilla saa”. Ostotiloilla on harvennettavaa
paljon, päätehakattavaa vähän, joten
puusuma on valtaosin kuitupuuta ja
pikkutukkia.
”Puukaupassa pitää olla huolellinen,
että tukki otetaan tarkasti.”
Jotta velkamäärä pysyy hallinnassa, niin päätehakkuu koittaa viimeistään silloin kun tukkiosuus ylittää 50
prosenttia, mikä tarkoittaa lyhyttä
kiertoaikaa.
Poutiainen on huomannut, että kuitupuun hinta on laskenut eivätkä ostomiehet ole niin aktiivisia kuin ennen.
Metsätilakaupoista seuranneilla hakkuilla saattaa olla siihen osasyynsä.
Koivutukki
30
Kuusikuitu
Mäntykuitu
Koivukuitu
20
10
2011
2012
2013
2014
2015
Viikko-ostojen määrä
2013
Miljoonaa m3
1,5
2014
viikot 1–22, 2015
1,2
0,9
0,6
0,3
0
vko 1-2
5
10
15
20
25
30
35
40
Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus
ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta.
Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukki- ja kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa.
45
50
LAPPI
KAINUUPOHJANMAA
SAVOKARJALA
ETELÄPOHJANMAA
KESKISUOMI
KYMISAVO
ETELÄSUOMI
KESKI-SUOMI
SAVO-KARJALA
Tukkipuu
Kuitupuu
Pikkutukki
▲ nousussa
▼ laskussa
MÄNTY
KUUSI
KOIVU
MÄNTY
KUUSI
KOIVU
Kantohinnat
55,52 ▼
55,19 ▲
41,45 ▼
15,61 ▲
17,29 ▲
15,72 ▼
Uudistushakkuu
57,64 ▼
56,16 ▲
43,42 ▼
17,25 ▲
18,49 ▲
17,41 ▼
MÄNTY
KUUSI
21,67 ▲ 23,86 ▲
22,99
24,15 ▼
Tukkipuu
Kuitupuu
Pikkutukki
▲ nousussa
▼ laskussa
MÄNTY
KUUSI
KOIVU
MÄNTY
KUUSI
KOIVU
Kantohinnat
54,72 ▼
53,80 ▲
42,03 ▲
15,38 ▲
15,49 ▼
15,42 ▼
21,47 ▼ 23,30 ▲
Uudistushakkuu
56,50 ▼
54,85 ▲
43,73 ▲
17,52 ▲
17,23 ▲
17,74 ▼
23,45 ▲ 24,02 ▲
MÄNTY
Harvennushakkuu 48,08 ▲ 47,14 ▲ 34,01 ▼ 15,50 ▲ 15,33 ▼ 14,85 ▲ 20,94 ▼
Harvennushakkuu 46,81 ▲ 45,83 ▲ 36,33 ▲ 14,73 ▼ 14,50 ▲ 14,58 ▼ 20,21 ▼
Ensiharvennus
Hankintahinnat
56,90 ▲
55,50 ▲
12,14 ▲
11,60
12,22 ▲
Ensiharvennus
29,36 ▲
30,11 ▲
29,85 ▲
Hankintahinnat
KAINUU-POHJANMAA
55,10 ▼
53,42 ▲
11,77 ▼
9,82 ▼
12,26 ▼
45,31 ▼
28,10 ▼
27,81 ▲
30,08 ▼
35,09 ▲
KOIVU
MÄNTY
KUUSI
KOIVU
MÄNTY
14,49
LAPPI
Tukkipuu
▲ nousussa
▼ laskussa
MÄNTY
KUUSI
Kantohinnat
53,33 ▼
Uudistushakkuu
54,77 ▼
Kuitupuu
▲ nousussa
▼ laskussa
Tukkipuu
Kuitupuu
Pikkutukki
KUUSI
KOIVU
MÄNTY
KUUSI
53,56 ▼
16,73 ▲
16,35 ▲
15,88 ▼
23,45 ▲
24,37 ▲
Kantohinnat
46,37 ▼ 47,33 ▼
16,65 ▲
54,46 ▼
18,38 ▲
17,31 ▲
17,28 ▲
25,53 ▲
25,87 ▲
Uudistushakkuu
48,90 ▼ 48,34 ▼
18,90 ▼
17,13 ▲ 23,58 ▲
Harvennushakkuu 46,71 ▲ 46,18 ▼
14,73 ▼
13,61
13,61 ▼
20,88 ▼
14,75 ▲
12,46 ▼ 19,09 ▲
Ensiharvennus
11,63 ▼
28,48 ▼
33,39
27,14 ▲
28,31 ▲
53,56 ▼
53,18 ▼
KOIVU
Pikkutukki
MÄNTY
Hankintahinnat
KUUSI
25,80 ▲ 24,32 ▲
MÄNTY
KUUSI
Harvennushakkuu 41,37 ▼
15,59 ▼ 20,85 ▲
Ensiharvennus
Hankintahinnat
55,50 ▲
50,91
KUUSI
14
M
E
T
S
ä
s
t
ä
4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11
METSÄNHO ITO
Näin
tarkastat
korjuun
laadun
Sujuiko harvennusleimikon korjuu
kuten piti? Sen voit selvittää itsekin.
MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat
S
uomen metsäkeskuksen metsäneuvoja Heikki Kraftin työhön kuuluu korjuun laadun
valvonta harvennus- ja energiapuuhakkuilla. Läheskään jokaisella leimikolla tarkastajat eivät käy.
”Tarkastettavat kohteet valitaan
otannalla, mutta metsänomistaja voi itsekin arvioida korjuun laatua vähintään suuntaa antavasti”,
hän toteaa.
Metsäkeskuksen mittaajat ar
vioivat korjuun laatua määrävälein sijoitettavilla koealoilla. Myös
metsänomistajan on valittava havainnointikohteet satunnaisesti.
”Laadun arviointi vain leimikon
huonoimmista tai parhaista paikoista johtaa vääriin johtopäätöksiin”,
Kraft neuvoo.
Liikaa ajouria?
Ajourien suositeltava leveys on 4,5
metriä. Uria pitäisi hakkuupalstalla
olla keskimäärin 20 metrin välein.
”Jos uria on liian taajassa, puuston määrä alenee turhaan. Liian harvassa olevat urat tarkoittavat, että
osa välialueesta jää harventamatta.”
Ajouran leveyttä arvioitaessa määritellään ensin uran keskilinja pyörän raiteiden välistä. Keskilinjalle kannattaa sijoittaa esimerkiksi
koealakeppi.
Uran leveys mitataan kymmenen metrin matkalta. Siltä mitataan
kahden lähimpänä olevan reunapuun kohtisuora etäisyys uran keskilinjaan.
”Puut voivat sijaita joko uran eri
tai samoilla puolilla”, Kraft selvittää.
Uran leveys saadaan laskemalla
yhteen kahden mittaukset tulokset.
Luontaisen aukon kohdalla uran leveyttä ei mitata. Sama koskee varttuneiden metsien harvennuksia, jos
suositeltu runkoluku hakkuun jälkeen on alle 600 runkoa hehtaarilla.
Ajourien keskinäinen etäisyys
määritellään rinnakkaisten urien
keskilinjojen välimatkana. Sen voi
mitata esimerkiksi metsurinmitalla.
”Mittaukset on syytä toistaa muutamassa kohtaa, jotta tulos on luotettava”, Kraft muistuttaa.
Liiaksi painumia ja
puustovauriota?
Myös maastovauriot, siis urapainaumat, mitataan ajourilta. Havainnot
tehdään kolmenkymmenen metrin
jaksoilta leimikon eri osista. Tulos
määritellään vaurioituneen osan
suhteena mitatusta alasta. Painaumien osuus ei saa ylittää viittä prosenttia.
Vaurioiksi luetaan vähintään metrin pituiset painaumat, joiden syvyys
on yli kymmenen senttiä. Turvemailla rajana on 20 sentin painauma. Yhdeksi vaurioksi lasketaan joko toisen
tai molempien pyöränraiteiden painumat samalla kohtaa.
Puustovaurioita ovat korjuukoneiden tekemät kolhut puun rungossa tai juurissa enintään metrin
päässä tyveltä.
Vaurioituneeksi puu luokitellaan,
kun latva katkennut tai kuori
rikkoutunut.
Runkoluku
Alle rinnankorkeudella puun
lasketaan ympyrärungossa olevat kolhut laskekoealoilta.
taan vaurioiksi, kun kuori on
rikkoutunut yhteensä 12 nelisenttimetrin alueelta. Se ei ole
paljon: tulitikkuaskin pohjan ala on
17,5 neliösenttimetriä.
Korkeammalla rungossa oleviin
kolhuihin suhtaudutaan sallivammin. Vaurioituneeksi puu luetaan,
jos kuorta on rikki yli 30 neliösent- Ensiharvennuksessa puuston runkoluku on havainnollisempi tunnus kuin
timetrin alueella ja osa kolhuista on pohjapinta-ala.
yli 1,3 metrin korkeudella rungossa.
”Tyven vauriot ovat vaarallisem”Ensiharvennuksen jälkeen run- teella relaskoopilla tai ympyräkoeapia, koska ne altistavat havupuut juu- koluku usein on noin 1 000 runkoa loilta joko neljä- tai 5,64-metristä
rikäävälle paljon todennäköisemmin hehtaarilla. Silloin vaurioituneita koealakeppiä käyttäen.
kuin korkeammalla olevat kolhut”, runkoja saa olla enintään 50 hehtaaNeljän metrin säde muodostaa
selvittää tutkija Tuula Piri Luon- rilla”, Kraft havainnollistaa.
50 neliön ympyräkoealan. Hehtaanonvarakeskus Lukesta.
rin runkoluku saadaan, kun koealan
Korjuu on hyväksyttävää, kun Jäikö puita riittävästi?
puiden määrä kerrotaan 200:lla.
kolhittuja puita on enintään viisi Hakkuun jälkeisen puuston määrä
5,64 metrin säteellä alaksi muoprosenttia.
arvioidaan pohjapinta-alan perus- dostuu 100 neliömetriä ja hehtaarin
METSÄSTÄ 15
4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11
Vinkit hyvään
harvennusjälkeen
Älä myy pieniä harvennuskohteita isojen avohakkuiden
kylkiäisenä. Ne hakataan
samalla isolla koneella kuin
viereinen aukkokin.
Valitse
mittauspaikat
satunnaisesti.
Metsäkeskuksen mittauksessa koealat sijoitetaan määrävälein.
Harvenna metsät ajoissa.
Näin vähennät lumi- ja myrskytuhojen riskiä.
Metsälaki ei kiellä
pitkiä kantoja.
Paksun hangen
aikana tehdyssä
hakkuussa kannot
jäävät helposti
pitkiksi.
Uran leveys
lähimmästä
reunapuusta.
Ajouran leveys
arvioidaan
kymmenen
metrin matkalta.
Ennakkoraivaa harvennusleimikko, jos alikasvosta on
korjuuta häiritsevä määrä.
Valitse hyvämaineinen puunkorjaaja. Laadun tekijät kyllä
tunnetaan.
”Huomautus tästä tulisi”
Laho leviää
herkimmin
tyveltä.
Yli 12 neliösentin kolhu lasketaan
vaurioksi.
”Mittaukset on syytä
toistaa muutamassa
kohtaa, jotta tulos
on luotettava.”
runkoluku on koealan puiden määrä kerrottuna sadalla.
Ensiharvennuksilla puuston määrä arvioidaan usein runkoluvun perusteella. Siihen luetaan koealalle
sattuvat, rinnankorkeudeltaan yli
seitsemänsenttiset puut, joiden pituus on vähintään puolet valtapuuston pituudesta.
Korjuussa vaurioituineiden puiden osuus vähennetään kasvatuskelpoisesta puustosta. Myöhemmissä
harvennuksissa pohjapinta-ala on
havainnollisempi tunnus.
Todettuja runkolukuja tai pohjapinta-aloja verrataan hyvän metsänhoidon suosituksiin ja metsälain
määrittämiin vähimmäispuumääriin.
Edessämme on parikymmentä vuotta
vanha, peltoon istutettu kasvatuskoivikko Kuopiossa. Puusto harvennettiin
kevättalvella.
Tarkastelemme kohdetta Suomen
metsäkeskuksen metsäneuvoja Heikki
Kraftin kanssa. Ensi silmäyksellä korjuu näyttää laadukkaalta. Ensin tutkimme ajourat. Niiden leveys ja etäisyydet
ovat kohdallaan.
Vanhaan peltoon istutetussa tasamaan
koivikossa hakkuukoneen kuljettajan on
ollut helppo suunnitella uraverkosto.
Mäkisissä maastoissa tai ojitusalueilla
urien sijoittelu on välillä vaikeaa.
Maastovaurioita kevään viimeisillä
talvikeleillä tehdyssä korjuussa on tullut joltisestikin. Pellon kosteimmalle
laidalle sijoitetulla ajouralla korjuukoneet ovat kahlanneet akseleitaan myöten pitkän taipaleen,
”Tuosta tulisi huomautus”, Kraft
pohtii.
Esimerkkikoivikomme harventaja saa
myös kiitosta. Puustovaurioiksi luokiteltavia kolhuja löytyi vain muutamia.
Suositusten mukaan ensiharvennetussa koivikossa pitäisi olla olla 700–
800 hehtaarilla. Metsälain määrittelemä
vähimmäispuusto on 600 runkoa hehtaarilla. Tällä kertaa runkoluku asettuu
niiden välille.
”Täma on ihan tyydyttävä, mutta jos
korjuuvaurioita olisi ollut, kasvatettavan puuston määrä olisi helposti vajonnut lakirajan tuntumaan”, Kraft toteaa.
Liian pitkiä kantoja?
Koivikon yleisilme oli elinvoimainen,
mutta osa kasvamaan jätetyistä puista
oli honteloita lisävaltapuita. Ne eivät
kasvukilpailussa menesty. Osa poistetuista puista oli kantojen perusteella ollut selvästi järeämpiä.
”Osa järeimmistä puista on saattanut olla huonolaatuisia. Tämän toteaminen ei hakkuun jälkeen onnistu”,
Kraft toteaa.
Kevättalvella paksun hangen aikaan
tehdyn hakkuun jäljiltä osa kannoista oli pitkiä, muutamat yli 30-senttisiä.
”Varsinkin varttuneemmat metsänomistajat soittavat usein ja pyytävät
katsomaan liian pitkiä kantoja. Niihin
lainvalvojalla ei ole keinoja puuttua.
Kuitupuun korjuussa pitkien kantojen
vaikutus puunmyyntituloon jää onneksi pieneksi”, Kraft toteaa.
18 METSÄSTÄ
4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11
Myrskyjen ja tuholaisten
myötä vanhoja kuusikkoja
ei voi enää pitää suojaisina
rahanlähteinä. Jorma
Raukola on ennakoinut
ja hakkauttanut vanhaa
kuusikkoa nurin tuhojen
varalta.
me tsäno mistaja
Metsä oli ennen
parempi pankki
VALTTERI SKYTTÄ, teksti
SEPPO SAMULI, kuvat
E
nnen metsänomistaja tiesi, että
metsästä saa tarpeen vaatiessa
rahaa hankintoihin. Päätehakkuukypsiä puita pystyi jopa säilyttämään sopivaa tilipäivää varten.
Metsä ei ole enää niin varma
pankki, tuumii iittiläinen metsänomistaja Jorma Raukola.
”Myrskyt ja tuholaiset ovat tehneet metsänomistamisen epävarmemmaksi. Ennen raha oli paremmin turvassa puissa.”
Maatalousyhtymä Raukolan omistuksessa on useampi kymmenen
hehtaaria kuusivaltaista metsää
Kausalan kylässä. Kuusi on viime
vuosina ollut metsänomistajan kannalta murheellinen puu juuri myrsky- ja hyönteistuhojen kannalta.
”Joka vuosi viimeisen viiden vuoden aikana on ollut kirpun syömiä
puita”, Raukola sanoo viitaten kir-
Raukola hoitaa klapikoneen katkaisupuolta ja Jorma Raukola halkomapäätä. Voimanlähteenä toimii vanha Ford-maataloustraktori.
”Hyvä, kun vaimo pitää myös halonteosta. Meillä on yhteinen harrastus.”
pulla kirjanpainajaan.
”Kierros täytyy aina myrskyn jälkeen tehdä metsässä. Kuuset kaatuvat yleensä juurineen. Paha mielihän
siitä tulee”, hän jatkaa.
Polttopuista iloa
Raukola on hakkauttanut vanhaa
kuusikkoa tuuli- ja hyönteistuhojen
varalta. Ei metsänomistaminen ole
silti pelkästään huolenaihe. Polttopuiden teko myytäväksi piristää tänä vuonna autonkuljettajan ammatista eläkkeelle jäävää 63-vuotiasta
metsänomistajaa.
”Aika kuluu ja kustannukset peittyvät. Käteen jää hyvä mieli ja kuivat
puut”, Raukola sanoo ja hymyilee.
Hän katkoo polttopuut ensin metrisiksi haloiksi.
”Metrisestä on hyvä lähteä katkomaan puita sopivan pituisiksi asiakkaan uunin mittojen mukaan.”
Halkojen lopullinen pilkkominen
on usein yhteispeliä. Vaimo Taina
Myrskyt ja kirjanpainajat
synkentävät Jorma Raukolan
metsänomistamista, mutta
polttopuiden teko tuo terapiaa.
Kausala
Märkä kevät kasteli
Sateinen toukokuu viivästytti tänä
vuonna reilusti polttopuiden kuivumista. Raukoloiden pihalla polttopuut kuivuvat pinojen ohella kuution kokoisissa säkeissä. Puut ovat
irti maasta kuormalavojen ja vanhojen ratapalkkien päällä.
”Tässä on täytynyt nähdä vaivaa,
että on saanut puut kuivumaan”,
Jorma Raukola toteaa.
Raukola myy polttopuuta pääasiassa lähialueen asiakkaille. Heittokuutiometri eli heittomotti sekapolttopuuta maksaa Kausalan
alueella 36–45 euroa.
”Käytän itse puuta saunassa ja
Kirjanpainajien kuivattamista kuusista
tulee siistejä halkoja. Koivut ovat usein
paljon mutkaisempia ja hankalampia
halkoa, Jorma Raukola sanoo.
METSÄSTÄ 19
4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11
Sirkkelin terä halkaisi vanhan,
piikkilangan kiinnitykseen käytetyn
naulan, muttei vioittunut.
maalämmöllä lämpiävän talon isossa
leivinuunissa varalämpönä.”
Myös kuusta uuneihin
Yöajovuoroihin autonkuljettajana
tottunut Raukola nauttii siitä, ettei
polttopuita tehdessä tarvitse olla kellon perässä. Aurinko paistaa vihdoin,
ja alkukesän ensimmäiset lämpimät
päivät ovat loistavia puutyöpäiviä.
Raukola pyrkii tekemään sekapolttopuuta haavasta, koivusta ja
kuusesta, mutta moni lämmittäjä
ostaisi vain pelkkää koivua.
”Yritän tehdä asennekasvatusta,
että ihmiset käyttäisivät kuusta koivun ohella. Nuohoojakin sanoo, että
havupuuta on hyvä polttaa seassa.”
Kirjanpainajakuusen kertymä
näkyy puuvarastona toimivassa navetassa. Kuivat kuusihalot vievät
siellä reilusti enemmän tilaa kuin
koivuklapit.
”Kuusipolttopuusta ei saa yhtä
paljon hintaa, mutta tekokustannukset ovat samat”, Raukola sanoo.
Hän toivookin solidaarisuutta
polttopuun ostajilta. Metsänomis-
Raukoloiden pihamaalla halot lepäävät vanhojen ratapalkkien ja kuormalavojen päällä, jotta alimmaisetkin puut kuivuvat.
taja tekee parhaansa ehkäistäkseen
hyönteistuhojen leviämisen kuusikoissa, joten polttopuiksi joutuvien
kirjanpainajakuusien hyväksyminen
koivun sekaan uuniin on hyvä teko
ainakin Etelä-Suomen pahimmilla
kirjanpainaja-alueilla.
Mönkijä tuulenkaatojen
hakuun
Metsiensä hoidossa Raukola keskittyy polttopuutöihin ja tuulenkaa-
tojen keruuseen. Istutustyöt hän
on tavallisesti tilannut paikalliselta
metsänhoitoyhdistykseltä. Raivaussahan kanssa taimikoissa kulkevat
niin Raukola itse kuin ostopalvelun sahaajat.
”Koneiden suhteen on kannattavaa kysellä neuvoja niiltä, joilla jo on
kokemusta jostain tietysti laitteesta.”
Nyt Raukolalla on vireillä traktorimönkijän hankinta. Mönkijään
sopiva puuperäkärry hänellä jo on.
”Nuohoojakin
sanoo,
että
havupuuta
on hyvä
polttaa
seassa.”
”Mönkijällä pääsee hakemaan
tuulenkaatoja metsästä kapeista paikoista. Lapsenlapset tykkäävät myös
varmasti siitä.”
Polttopuiden teko onkin koko
perheen harrastus, sillä Kausalassa ja Lahdessa asuvat lapset tekevät
mielellään joutaessaan puuhommia.
”Lapsenlapsia on opetettu myös
pikkuhiljaa puutöihin”, sanoo Raukola ja ihailee auringon kellertämää
kuivaa kuusihalkoa.
palstalla
Koivua lisää,
hirviä vähemmän
Suomessa on kolme metsätaloudellisesti merkittävää
puulajia, tai neljä, jos lasketaan erikseen raudus- ja
hieskoivu. Kaikkia tarvitaan. Kuusi ja koivu eivät kasva
hyvin kuivilla kankailla karukkomaista puhumattakaan.
Eikä mäntyä ole viisasta kasvattaa lehtomaisilla kankailla.
Eniten menevät päällekkäin rauduskoivu ja kuusi.
Kumpikin sopii istutettavaksi lehtomaisille ja sitä
paremmille kivennäismaille.
Jotakin on silloin vialla, jos kotimaista kuusta toimitetaan istutuksiin 100 miljoonaa tainta, mutta rauduskoivua vain neljä miljoonaa. Kuusta istutetaan paikoille,
joissa mänty menestyisi paremmin. Kuusta istutetaan
myös sinne, missä rauduskoivu olisi parempi vaihtoehto.
Metsätaloudessa ollaan kohtuullisen yksimielisiä
siitä, että pääsyy rauduskoivun istutuksen vähäisyyteen
on pelko hirvituhoista. Metsästäjien ja heitä palvelevan
yksisilmäisen hallinnon päätöksellä hirvikannan on
sallittu pysytellä niin korkeana, ettei rauduskoivuun
panostavia riskinottajia löydy riittävästi. Jos menestymisen edellytys on istutusalan aitaaminen hirven
kestävällä aidalla, viljely jää tekemättä.
On vakavasti harkittava riistahallinnon liittämistä
Suomen metsäkeskukseen. Se alentaisi hallinnollisia
kustannuksia. Toivon mukaan se myös palauttaisi puuntuottajille perustuslain turvaamaa omaisuuden suojaa.
♦♦♦
Koivua pitäisi istuttaa enemmän ainakin silloin, jos
istutusta edeltävä kuusisukupolvi on kärsinyt maannou-
koivuvanerin ja muiden koivutuotteiden pysyvästi
hyvään asemaan, koivu voi sopivasti tasata metsälön
puulajitarjontaa.
Perinteisesti koivutukin kantohinta oli havutukin
tasoa. Muutama vuosikymmen on jo eletty aikaa, jolloin
se on selvästi alempi. Siitä huolimatta koivua koskevat
kannattavuuslaskelmat eivät ole punaisella etenkään
silloin, jos yrittäjän käyttämä korkovaatimus on korkea.
Silloin korostuu kuuseen verrattuna se, että pääsato
saadaan aikaisemmin lyhyemmän kiertoajan ansiosta.
Jos koivun viljely vielä onnistuu niin hyvin, että osa
pääsadosta saadaan viilulaatua, kannattavuus voi olla
jopa erinomainen. Kuusella vastaavaa lisähintamahdollisuutta ei ole.
Sopivilla kasvupaikoilla rauduskoivu kasvaa hyvin ja
järeytyy nopeasti.
semasta. Ei voi olla järkevää sinnitellä pelkän kuusen
varassa, jos lahot kannot todistavat kasvupaikalla olevan
valmiina lahosientä, joka aikanaan tarttuu uuteen
sukupolveen. Erityisen ongelmalliseksi on osoittautunut,
jos osa uudesta kuusisukupolvesta on paikalla olevaa
alikasvosta.
Hallanarat mutta vesitaloudeltaan kunnossa olevat
kasvupaikat ovat kuusen alkukehityksen kannalta ongelmallisia, jos hallavuosia sattuu usein. Myös rauduskoivu
kärsii keväthalloista, mutta ei niin pahasti kuin kuusi.
Nopea rauduskoivun alkukehitys auttaa olennaisimmat
silmut hallarajan yläpuolelle muutamassa vuodessa.
Lisäksi koivua pitäisi suosia riskien tasaamiseksi. Jos
koko metsälö on lehtomaista kangasta ja ainoa päätuote
kuusitukki, ollaan kuusimarkkinoiden armoilla. Kun
vuosikymmenien päähän olevat hahmotelmat viittaavat
♦♦♦
Koivun paras valtti on, että jalostuksen ansiosta saadaan
jo nyt nauttia hyvästä kasvusta ja parantuneesta laadusta.
Kun myös taimitarhatekniikka on alkanut kehittyä
koivun paakkutaimien tuotannossa ja byrokratia saatu
uskomaan, ettei taimen pituus ole ratkaisevaa, käytännön
viljelymahdollisuudet ovat parantuneet.
Nyt kun metsästetään hirviä niin, että talvikannaksi
saadaan 20 000 yksilöä, hyvä tästä tulee.
MATTI
KÄRKKÄINEN
Kirjoittaja on professori
ja puuntuottaja.