Lue lehti - Metsälehti
KUVA: SEPPO SAMULI METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 4. KESÄKUUTA 2015 • Nro 11 • WWW.METSALEHTI.FI • PERUSTETTU 1933 Kesän merkki Kirjanpainajien parveilu on alkanut ja feromonipyydykset on viritetty. Sivu 8 Uutinen: 40 miljoonan veroporkkana ›› sivut 2–3 Puukauppa: Kainuussa kauppa käy ›› sivu 12 Metsänhoito: Korjuun laatu syynissä ›› sivut 14–15 Kokeiltua: Siirrettävä klapikone ›› sivu 20 2 a j a s s a 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 LYHYET Lyyli puhalsi nurin 140 000 kuutiota Toukokuun 23. päivän Lyyli-myrsky verotti metsiä lähinnä Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa, Keski-Suomen pohjoisosissa ja Pohjois-Savossa. Suomen metsäkeskuksen mukaan puuta kaatui noin 140 000 kuutiota. Myrsky ei ilmeisesti aiheuttanut laajoja yhtenäisiä tuhoalueita. Puita meni pääasiassa nurin siemenpuualueilla, vastaharvennetuilla turvemailla ja soistuneilla kankailla. Metsänomistajille myrskystä koitui noin miljoonan euron menetykset. Metsäyhtiöt saivat valitusluvan Korkein oikeus on myöntänyt Stora Ensolle, Metsäliitto Osuuskunnalle ja UPM:lle valitusluvan puukartellin korvauskanteiden vanhenemiseen liittyvässä asiassa. Helsingin käräjäoikeus hylkäsi viime vuoden maaliskuussa metsänomistajien yhtiötä vastaan nostaman vahingonkorvauskanteen, perusteluna oli kanneoikeuden vanhentuminen. Hovioikeus kuitenkin katsoi, etteivät vahingonkorvausvaatimukset olleet vanhentuneita ja palautti asian käräjäoikeuden käsittelyyn. Yhtiöt hakivat valituslupaa hovioikeuden ratkaisuun korkeimmalta oikeudelta, joka nyt siis saatiin. Asian käsittely jatkuu korkeimmassa oikeudessa ja ratkaisua voidaan odotella ehkä jo ensi vuoden lopulla. Kemeralomakkeita nyt saatavilla Uudet taimikon varhaishoidon, nuoren metsän hoidon ja juurikäävän torjunnan kemeratuen hakulomakkeet sekä niiden täyttöohjeet on julkaistu. Lomakkeet ja ohjeet löytyvät Suomen metsäkeskuksen verkkosivuilta. Taimikon varhaishoidon, nuoren metsänhoidon ja juurikäävän torjunnan voi aloittaa heti, kun hakemus on jätetty, metsäkeskuksen rahoituspäätöstä ei tarvitse odottaa. Rahoitusta myönnetään vain rahoitusehdot täyttäville hakemuksille, metsäkeskuksesta muistutetaan. Liki kolmannes epätietoisia Metsänhoitoyhdistyksen jäsenmaksun oli maksanut 65 prosenttia metsänomistajista huhtikuun loppuun mennessä, Metsänhoitoyhdistysten palvelu Mhyp kertoo. Eroamisesta oli ilmoittanut 6 prosenttia ja vajaat 30 prosenttia jäsenistä ei ollut vielä päättänyt jäsenyydestään. Päätöstään lykänneiden määrä – vajaa kolmannes jäsenistä – askarruttaa yhdistysväkeä. ”Se on iso määrä. Siihen on varmaan monia syitä, esimerkiksi laskutuksessa on ollut ongelmia”, Mhyp:n toimitusjohtaja Marja Kalpio kertoo. Luvassa 40 miljoon veroporkkana Uusi hallitus aikoo edistää biotaloutta, mutta metsäalakaan ei välty leikkauksilta. VALTTERI SKYTTÄ, teksti S uomen uusi hallitus tavoittelee puunkäyttöön jopa 15 miljoonan kuution vuosittaista lisäystä. Hallitusohjelman mukaan puuta pitäisi käyttää entistä monipuolisemmin ja puun jalostusarvoa nostaa. Lisähakkuisiin pyritään edistämällä metsätilojen sukupolvenvaihdoksia. Yksi mahdollinen keino sukupolvenvaihdoksien edistämiseen on metsävähennyksen laajentaminen. ”Puun markkinoille tulon edistämiseksi lähdetään liikkeelle porkkanoista. Kiinteistövero tai senkaltaiset metsämaksut torjuttiin. Metsien aktiivisen käytön ja yrittäjämäisen metsätalouden edistämiseen on varattu 40 miljoonan euron veronkevennysvara”, sanoo uusi keskustalainen maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen. Tiilikaisen mukaan metsävähennyksen muutos olisi helppo toteuttaa, mutta sukupolvenvaihdoksien vauhdittamiseen kartoitetaan myös muita vaihtoehtoja. Yrittäjämäisen metsätalouden edistämisen myötä hallitus odottaa metsätilojen pinta-alojen kasvavan. Perintöveron poistamista uusi hallitus ei lupaa. Veron lakkauttaminen jättäisi tässä taloustilanteessa valtiontalouteen liian suuren aukon paikattavaksi. Metsäenergiaa hiilen tilalle Metsäalalle löytyy tilausta myös hallituksen energiatavoitteista. Uusiutuvan energian käyttö pyritään saamaan sellaisella kasvu-uralle, että sen osuus energian käytöstä olisi 2020-luvulla yli 50 prosenttia. Suuret mahdollisuudet ovat hallitusohjelman mukaan nestemäisissä biopolttoaineissa. ”Uusiutuvan energian tavoite on kunnianhimoinen. Hiilestä on päästävä eroon kymmenessä vuodessa ja se pitää korvata etupäässä metsäenergialla”, Tiilikainen sanoo. Metsätalous saa Tiilikaisen mukaan vetoapua myös tierahoista. ”Hallitus alkaa kuroa tiestön kor- jausvelkaa umpeen ja satsaa muutaman vuoden aikana 600 miljoonaa euroa lisää perusväylänpitoon.” Uusi kemera mutkistuu Metsäala ei lempilapsen asemastaan huolimatta säästy leikkauksilta. Uusi hallitus vähentää kemeravaroja yhteensä 15 miljoonaa euroa, joista 12 miljoonaa perustyölajeista ja 3 miljoonaa luontovaroista. ”Ympäristötuen ja luonnonhoitovarojen kolmen miljoonan leikkaus on merkittävä”, sanoo Suomen metsäkeskuksen metsäjohtaja Anne Rakemaa. Metsäkeskus joutuu muutoinkin säästöjen kohteeksi, mutta sen osuus säästöistä tarkentuu vielä. Juuri voimaan tullut uusi kemeralaki joudutaan avaamaan uudestaan. ”Kemerasäästöjen tarkempi kohdentaminen työlajeittain tai tukitasoittain katsotaan rauhassa. Metsien tuottokyvyn ja terveyden vuoksi esimerkiksi juurikäävän torjunnasta on huolehdittava joka tapauksessa sulan maan hakkuiden yhteydessä”, linjaa Tiilikainen. Tämän vuoden alussa toimintansa aloittanut Luonnonvarakeskus (Luke) ja Suomen ympäristökeskus ajassa Pohjois-Suomeen ennakoidaan ensi talveksi suurta myyrätuhoriskiä. Eteläisessä Suomessa myyriä on niukasti. OTSO HUITU, JUKKA NIEMIMAA, HEIKKI HENTTONEN Puun liikkeelle saamiseksi lähdetään liikkeelle porkkanoista, maatalousja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen toteaa. Niinpä esitykset metsätilamaksuista torjuttiin. Myyräkannat vaihtelevat kaksijakoisesti. Luonnonvarakeskuksen mukaan maan eteläisellä puoliskolla myyriä on niukasti, kun taas pohjoisempana sekä pelto- että metsämyyränsukuisten lajien kannat ovat vahvat ja voimakkaassa kasvussa. Pohjois-Suomeen odotetaan vahvaa myyrähuippua ensi syksylle. Viime syksynä myyriä tavattiin eteläisessä Suomessa vaihtelevissa määrin, mutta kannat ovat romahtaneet viime talvena. Pohjoiseen luvassa myyrähuippu onan Eteläisen Suomen myyräkannat ovat alhaiset. Pohjoisemmassa Suomessa myyriä on runsaasti, ja alueella on odotettavissa myyrähuippu syksyllä 2015. Runsas kanta (Syke) yhdistetään. Metsän- ja luonnontutkimuksen suuret muutokset saavat näin jatkoa, vaikka edelliset uudistukset ovat Lukessa vielä niin sanotusti vaiheessa. Metsien ja soiden suojelua hallitus jatkaa vapaaehtoisin keinoin, mutta suojelurahoitusta leikataan. Suomen luonnon uhanalaiset lajit arvioidaan uudelleen ja Suomen satavuotisjuhlavuonna 2017 perustetaan uusi kansallispuisto. FA KTA Porkkanoita »»Metsien aktiivisen käytön ja yrittäjämäisen metsätalouden edistämiseen 40 miljoonan euron veronkevennysvara. »»Perusväylänpitoon 600 miljoonaa euroa lisärahaa muutaman vuoden aikana. »»Hiilen tilalle metsäenergiaa. Keppiä »»Kemeravaroja leikataan 15 miljoonaa. »»Suojelurahoitusta leikataan. »»Metsäkeskukselle säästöjä. Heikko kanta Lähde: Luke Etelän myyrärunsaus on kuluneen parin vuoden aikana vaihdellut alueellisesti selvästi. Ainoastaan läntisessä ja sisäisessä Suomessa tavattiin viime syksynä yhtenäisempiä korkeamman myyrätiheyden alueita, kun taas muualla myyriä esiintyi vain niukasti tai hyvin rajoittuneesti. Kaikilla näillä alueilla myyräkannat ovat romahtaneet talven aikana. Pohjoisemmassa Suomessa myyräkannat nousivat viime vuonna voimakkaasti. Kannat säilyivät vahvoina talven yli, ja kesän koittaessa myyrät ovat jo täydessä lisääntymisvauhdissa. Tunturisopuleilla oli pienehkö kevätvaellus Käsivarren pohjoisosissa. Eteläisimmät havainnot olivat Ropin ja Pättikän tienoilla. Luultavimmin kanta lisääntyy kesän aikana, ja syksyllä voi pohjoisimmassa Lapissa olla jonkinmoista sopulien liikehdintää. Tämä esiintymä on kuitenkin alueellisesti selvästi vaatimattomampi kuin edellinen vuonna 2011. Myyrähuippu romahtaa ensi talvena ja sopulit myyrien mukana. Myyrät aiheuttivat viime talvena taimituhoja Kainuussa, Koillismaalla, Metsä-Lapissa ja paikoin Keski-Suomessa. Nuorten taimikoiden omistajia kehotetaan tarkastamaan taimikkonsa tuhojen varalta. 3 tässä nume rossa AJASSA Harvennus on haastavaa Vastavalmistunut konekuski Daniel Lehtinen innostui metsäkoneista jo lapsena. Sivu 5 ”Aito kilpailu tulee kuitupuukauppaan” Kuopioon sellutehdasta suunnittelevan Finnpulpin toimitusjohtaja Martti Fredrikson hehkuttaa riippumattomuutta. Sivu 6 Sellu-Suomessa metsä kasvaa Sivu 7 Vakuutukset kuntoon Seppo Samuli Pohjoisessa kannattaa harkita istutuksia Pohjois-Suomen myyrärunsaus ennakoi sitä, että myyrätuhoriski näillä alueilla on ensi talvena suuri. Metsänomistajien on syytä minimoida riski muun muassa heinäntorjunnalla, taimisuojilla tai metsävakuutuksin. Eikä kukaan kiellä pyytämästä tuholaisia taimikoista. Taimien istuttamista voi myös mahdollisuuksien mukaan harkita lykättäväksi ensi vuodelle. Mikäli istuttaminen on suotavaa tehdä tänä vuonna, suosittelemme istuttamista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kasvukautta. Tutkimustemme mukaan syksyllä istutetut taimet maistuvat myyrille paremmin kuin alkukesällä istutetut. Etelä-Suomessa myyräkuumeriski ei ole suuri ensi talvena, mutta Pohjois-Suomessa myyrähuipun ansiosta on. Kannattaa muistaa, että vain metsämyyrä levittää myyräkuumeen aiheuttavaa Puumala-virusta. Ihminen saa tartunnan yleensä hengitysteitse myyrien pölyävistä uloste- ja virtsajätöksistä. Kaavoitukseen haetaan uusia ideoita Sivu 8 Tunti vierähtää joka Metsälehden parissa Metsälehden lukijoiden mieltymykset ja toiveet on taas kartoitettu. Sivu 9 METSÄSTÄ Arkkitehti hakee ideoita metsästä Sivut 16–17 UIttoväylä taipuu venereitiksi Sivu 22 Kirjoittajat ovat Luonnonvarakeskuksen tutkijoita. Yläharvennus sopii raudukselle Sivu 23 Hirvimäärä taittui taas kasvuun Suomen hirvikanta on nousussa. Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan hirviä oli viime syksyn metsästyksen jälkeen noin 83 000, mikä on neljä prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Kanta on ollut hienoisessa kasvussa viimeiset neljä vuotta. ”Vuonna 2011 kanta oli pienimmillään, se näkyi myös hirvikolarien määrässä. Sen jälkeen kanta kääntyi nousuun koko maassa, pohjoisessa tosin vähän hitaammin”, tutkija Jyrki Pusenius Lukesta kertoo. Pienestä noususta huolimatta hirvien määrä on nyt kuitenkin noin 40 prosenttia pienempi kuin vuosituhannen vaihteessa, jolloin kanta oli suurimmillaan. PILKKEITÄ Nimi ei suojele petomittaria Sivu 24 Kannan rakenne on viime vuosien ahkeran metsästyksen myötä muuttunut. Naarasvoittoisuuden kasvu aikuisissa hirvissä on taittunut ja urosten osuus kasvaa. Etelä-Suomessa on 1,8 hirvilehmää sonnia kohden, Pohjois-Suomessa suhdeluku on 1,6. Koirashaahkan metsästys alkaa Sivu 25 Perustietoa punkeista Sivu 26 Intiaanipuu Big Benin tyvellä Sivu 30 Hannu Huttu Sakari Piippo 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 Kannessa Suomen metsäkeskuksen metsäneuvojat Hannu Kurittu ja Niina Leppijoki sekä metsänomistaja Jorma Raukola. 4 ajassa 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 ME TSALEHTI.FI VERKKOKESKUSTELU ”Pienen pläntin istutus hoidettu. Ensikertalaisilta taisi mennä jonkin verran aikaa istutusputken käytön opetteluun. Lopuksi kun huomattiin, ettei mättäitä ollut yhtä paljoa kuin taimia, piti alue käydä toiseen kertaan ja lätkiä toinen taimi isompiin mättäisiin taikka mättäiden väliin.” Kmo ”Kevään viljelytyöt oli täydennyskylvöä ja -istutusta. Kylvöt tein heti lumien sulettua, kylvökepillä, se oli helppo toimitus.” Metsä-masa ”Kaikki saatiin istutettua helatorstaista sunnuntaihin. Meillä on aika paljon ripeää opiskelevaa nuorisoa, joka hommasta pääosin vastaa. Saavat kunnon palkan ja tuntuman metsätalouteen.” Timppa ”Kyllähän tuohon koneellisen muokkaukseen on hieno istuttaa, ei siitä mihinkään pääse. Tänään meni kahdeksan säkkiä eli 400 lehtipuuta istumaan.” Jees H-valta ”Nyt saatu viimeiset tehtyä. Männyn kylvöä 3,5 hehtaaria, männyn istutusta 0,6 hehtaaria, männyn täydentelyistutuksia hehtaari, kuusen istutusta 2 hehtaaria, koivun istutusta 4 hehtaaria ja tervaleppää 0,8 hehtaaria.” Raivuri ”Ei näköjään voi palkattua porukkaa laittaa enää kuokkaistutukseen. Eivät tienaa yhtään mitään ja paikat menevät niin kipeäksi, että seuraavana päivänä hommista ei tule mitään.” Roisto Reipas PÄÄK IRJ OIT US Hallitus luottaa metsään Pääministeri Juha Sipilän prosessikaavio tuotti metsänomistajille kelpo hallitusohjelman. Strategiapaperi näyttää jopa erinomaiselta, mutta ohjelman yksityiskohtaisesta liitteestä löytyy myös leikkauksia. Hallitus aikoo vähentää muun muassa kemeratukea ja supistaa metsäkeskusten määrärahoja, vaikka metsien hoitoa pitäisi tehostaa. Suojeluohjelma Metson leikkaukset ovat nekin ristiriidassa strategian tavoitteiden kanssa. Tutkimuksen ja opetuksen vähennykset koskevat metsäalaa juuri, kun tarvitaan uutta osaamista. ♦♦♦ Leikkauksista huolimatta ohjelma sisältää myös paljon hyvää. Parasta siinä on, että biotalous ja varsinkin bioenergia on saanut ison rooliin. Vaikka moni ala on viime aikoina korostanut merkitystään biotaloudessa, sen rahavirroista lähes kol- me neljännestä on Suomessa peräisin metsästä. Vielä tärkeämpää on, että lupaavimmat uudet tuotteet on kehitetty puusta. Siksi hallituksen tavoitteena on, että puun käyttö lisääntyy 15 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa ja sen jalostusarvo kasvaa. Metsäala hyötyy myös hallituksen aikeesta vauhdittaa puurakentamista ja ylipäätään asuntotuotantoa. Tehtiinpä talot puusta tai kivestä, sahatavaran kulutus lisääntyy. Teiden korjausvelan pienetkin lyhennykset otetaan tyytyväisinä vastaan, samoin suunnitelmat sukupolvenvaihdosten edistämiseksi. Täytyy vain toivoa, että hyvät aikeet toteutuvat. ♦♦♦ Lupaavaa on, että maaseudun asioita luotsaa pitkästä aikaa metsäalan koulutuksen saanut ministeri Kimmo Tiilikainen, tosin tittelillä NÄKÖKUL MA Suuret kiitokset kaikille Metsälehden lukijatutkimukseen osallistuneille! Esittelemme sen tuloksia sivulla 9. Meitä toimituksessa ilahdutti erityisesti se, että Metsälehteä pidetään hyödyllisenä ja sen tarjoamaa tietoa riippumattomana. Saimme paljon vinkkejä, joiden avulla voimme tehdä lehdestä vielä paremman. Kiitos myös niistä! ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.fi S I TAAT T I Kahden salkun metsänhoitaja ”Yksi ympäristöstä kiinnostunut metsänhoitaja voi vaikuttaa luontoasioihin enemmän kuin kymmenen metsästä kiinnostunutta ympäristönsuojelijaa. ”Näin perusteli alavalintaansa metsänhoitaja Kimmo Tiilikainen (kesk.) vuoden 2007 Metsälehdessä. Tiilikainen oli juuri valittu äitiyslomalle jäävän ympäristöministeri Paula Lehtomäen (kesk.) sijaiseksi. Nyt hän on aloittanut maatalousja ympäristöministerinä. maatalous- ja ympäristöministeri. Kun monelle poliitikolle metsien merkitys on valjennut vasta ministeripestin myötä, Tiilikainen tietää sen jo nyt. Salkku lienee räätälöity Tiilikaiselle. Luonnonsuojelusta kiinnostunut luomuviljelijä ja metsänomistaja totesi jo vuonna 2007, että talouden ja luontoarvojen yhteensovittaminen on aina kiehtonut häntä. Nyt Tiilikaisella on mahdollisuus näyttää, miten se ministeriötasolla onnistuu. Taustansa puolesta hän lienee se, joka siinä voi onnistua. Harva materiaali herättää yhtä paljon tunteita ja toisaalta luo yhtä paljon käyttömahdollisuuksia kuin puu. Puu on asumisen, elämisen ja olemisen materiaali.” Puutuoteteollisuus ry:n toimitusjohtaja Matti Mikkola (Puu 2/15). LIINA KJELLBERG LUK IJAKUVA Lehtikuusi 22, poika 7 vuotta Haittaako yleiskaava metsiesi hoitoa? ”Kuvan pieni, 0,3 hehtaarin lehtikuusikko liittyy puulajiharrastukseen ja kokeiluihin. Kasvunopeus on kyllä yllättänyt, samoin sahatavaran laatu.” Hanlyn 211 ajia sta va gallup Kyllä 45% Ei 55% Uusi kysymys: Oletko tyytyväinen hallitusohjelmaan? Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/ Metsalehti/Lukijoiden-kuvat. Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.fi Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen [email protected]. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Sähköposti: [email protected] www.metsalehti.fi ajassa 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 A JA N KO HTAI N EN 5 FAKTA Kuljettajia tarvitaan Metsäkoneenkuljettajien tarpeen on ennakoitu kasvavan parissa vuodessa, koska metsäteollisuuden puuntarve kasvaa muun muassa Äänekoskelle rakennettavan uuden biotuotetehtaan myötä. Alan toimijoiden mukaan uusia konekuskeja tarvittaisiin vuosittain noin 600, kun tällä hetkellä kouluista valmistuu 350–400 uutta metsäkoneenkuljettajaa. Työtehoseura kouluttaa metsäkoneenkuljettajia metsäalan perustutkinnoilla metsäenergian tuottaja ja metsäkoneenkuljettaja. Daniel Lehtisen opintojen viimeinen harjoitustyömaa oli nuoren metsän ensiharvennus. Kivikkoinen ja raivaamaton metsä ei päästänyt motokuskia helpolla. Harvennus on haastavaa Nuoren metsäkoneenkuljettajan ura alkaa usein ajokoneen kopista. VALTTERI SKYTTÄ, teksti ja kuva P ystyyn jäävien puiden valikointi, korjuuvaurioiden välttäminen ja ajouravälin pitäminen tasaisena. Siinä on kolme seikkaa, joita pitää ainakin opetella, jos haluaa metsäkoneenkuljettajaksi. ”Harvennus on haastavaa. Siinä luodaan metsän tulevaisuus”, sanoo tuore konekuski Daniel Lehtinen, 30. Lehtinen valmistui viime viikolla metsäenergian tuottajaksi Työtehoseuran kolmivuotisesta koulutuksesta. Metsäenergian tuottaja tarkoittaa käytännössä metsäkoneenkuljettajaa. Lehtinen on ehtinyt harjoitella niin ajokoneessa kuin hakkuukoneessa eli motossa istumista. Opintoihin on kuulunut myös koneen kunnossapidon opiskelua, sillä konekuskin on usein korjattava konettaan itse metsätaipaleen takana. Suo opetti ajamaan Menneenä talvena Lehtinen ajoi opintojen ohella ajokonetta puunkorjuuyrityksen leivissä. ”Äkisti pehmentynyt suo opetti keväällä, miten koneen nostu- rin avulla tasapainoillaan eteenpäin. Kokemuksesta oppii, missä kohtaa kone pysyy pystyssä ja missä se kiikkaa.” Nuoren konekuskin ura alkaa tavallisesti juuri puun lähikuljetukseen tarkoitetun ajokoneen ohjaimista. ”Ajokonetta ajaessa näkee sen, mitä toinen tekee motolla. Siinä saa oppia, miten ammattimotokuski kaataa puut.” Hakkuukoneen kuljettajalle hankalia ovat erityisesti haaraiset koivut. Sekametsää harventaessa on oltava tarkkana, ettei kaatuva puu jää konkeloon viereiseen koivun haaraan. ”Kiire pitää pystyä jättämään pois”, Lehtinen sanoo. Välillä on pidettävä tauko ja suunniteltava tulevaa hakkuureittiä ja kaatoja. Lehtinen tietää, että vaikka konekuskilla on suuri vastuu harvennetun metsän tulevasta kasvusta, koneilla ei pysty taikatemppuihin. Etenkin raivaamattoman nuoren metsän ensiharvennus on vaikeaa. Konekuskin vastuun tietävät myös puunomistajat. ”Työmailla olen tavannut metsänomistajia. He ovat olleet mukavia”, Lehtinen kertoo. Yksinäistä työtä Tie metsäkoneenkuljettajaksi ei ole helppo. Aloittelevien työntekijöiden työtahti on väistämättä hitaampi ja esimerkiksi korjuuvaurioiden välttämisen oppii vain kokemuksen kautta. ”Rohkaiseva palaute niin kouluttajilta kuin työnantajalta on tuonut lisää motivaatiota.” Nykyisin Nurmijärvellä asuva Lehtinen on kotoisin Laukaasta Keski-Suomesta. Kipinä metsäkoneisiin tuli jo lapsuudessa. ”Seurasimme kavereiden kanssa niiden puuhia.” Yksinäinen työ metsäkoneen kopissa tuo neljän pienen lapsen isälle välillä toivottuakin omaa rauhaa. Muutoin metsään tehdään retkiä vapaa-ajalla myös koko perheen voimin. ”Äänekosken investoinnin myötä olen perheelle puhunut, että jos etelämmästä ei töitä löydy, paluu Keski-Suomeen voi olla edessä.” KO LU MN I Myykö eduskunta puuta? ”Aikamoista soopaa” taisin huudahtaa, kun vuoden alkupuolella lehtiin ilmestyi kirjoituksia aiheella ”puu ei liiku” ja ”amatöörimetsänomistajat eivät myy puuta”. Entistä hämmästyneempi olin, kun oivalsin, ettei viesti ollut suunnattu metsänomistajille tai suurelle yleisölle vaan kansanedustajille. Ymmärsin kyllä puun käyttäjien huolen puun riittävyydestä, mutta en ymmärtänyt, miksi juuri kansanedustajille kirjoitetaan näitä vuodatuksia? Eduskuntahan ei kasvata eikä myy puuta. ♦♦♦ Me metsänomistajat myymme puuta. Me tiedämme, miten puun tuottamista voidaan kiihdyttää ja miten kasvua ohjataan halutunlaisiin puutavaralajeihin. Seuraamme puumarkkinoita ja hintamuutoksia myydäksemme puuta oikeaan aikaan ja oikeaan tarpeeseen. Tiedämme, että puunmyyntitulot ja metsätalouden hyvä kannattavuus lisäävät panostuksiamme metsänhoitoon ja siten myös tulevaisuuden puumääriä. Puuta myymme puumarkkinoilla. Suomalainen puumarkkina on osoittautunut hyvin toimivaksi ja se on joustanut pienilläkin hintamuutoksilla. Miksi huolen tai mahdollisen ongelman ratkaisua ei lähdetty hakemaan yhdessä meidän kanssamme, jotka myymme puuta? Ymmärrän kyllä, että vielä muutama vuosikymmen sitten eduskunta oli takuumiehenä sekä puun saatavuudessa että metsäteollisuuden kannattavuudessa. Mutta nyt tilanne on toinen, eikä eduskunnalla ole tarjota helppoja ratkaisuja eikä taikatemppuja. Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Jos eduskunnasta ei löydy merkittävää apua, puukaupan osapuolille jää aina se vähemmän käytetty vaihtoehto, että ryhdistäydymme, katsomme peiliin ja hoidamme homman keskenämme kotiin. Siihenkin eväitä löytyy, kun vain tartumme toimeen. ♦♦♦ Onko sitten mahdollisuuksia kasvattaa korjattavia puumääriä? Varmasti on, mutta aina on keskusteltava myös euroista. Jos kuitupuun hinta nousee, markkinoilta saa nykyistä enemmän kuitupuuta. Jos hinta jatkaa laskuaan, kuitupuusta tulee ”pula”. Jos hinta nousee merkittävästi – esimerkiksi kaksinkertaiseksi – markkinoilta voi saada paljon enemmän puuta, kun puuta voidaan korjata entistä kalliimmista paikoista, taimikonhoitoa voidaan tehdä nykyistä enemmän ja tukista tehdään kuitua entistä enemmän. Kysymys puun saatavuudesta pelkistyy kysymykseksi puun saatavuudesta eri hintatasoilla. Tähän tarvitaan kättä pidempää eli malli tai arvio, joka ennakoi eri kysyntävaihtoehtojen edellyttämät puun hinnat. Puumarkkinan ymmärryksen lisääminen ja puumarkkinan toiminnan tehostaminen satavat molemmat suoraan puumarkkinaosapuolten laariin. Toistaiseksi hinnoista ei ole haluttu puhua ja toimenpiteinä on ehdotettu vain yksioikoisia ulkoisia temppuja, joilla kuvitellaan yleisesti lisättävän puun tarjontaa. ”Kannustavat” veromallit ja ensiharvennuksien verovapaus ovat kuin pyssyllä räiskimistä, niiden hyöty- tai haittavaikutus on vain arvailua. Lisääntyvä puumäärä on saatavissa puumarkkinoilta kohtuullisella hinnan nousulla. Ratkaisun avaimet ovat puumarkkinaosapuolilla, ei eduskunnalla. Jaakko Temmes Kirjoittaja on helsinkiläinen metsänomistaja ja metsäsijoittaja. 10 ajassa 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 Kiusana kaava LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuvat T apion metsäasiantuntija Airi Matilan pulssi nousee. Hän on levittänyt pöydälle yleiskaavakartan. Pulssin nostaja näkyy kaava-alueen laitamilla: kunta on tehnyt parinkymmenen yksityisen maanomistajan pelloista ja metsistä virkistyksen kehittämisvyöhykkeen, jolle suunnitellaan ulkoilualuetta. Seuraava kartta nostaa pulssia entisestään: kunta on suunnitellut, että kaavoitettavalla alueella on yleiskaavan laadinnan ajan toimenpiderajoitus. Hakkuut muuttuvat alueella luvanvaraisiksi. ”Miksi kunnat haluavat määrätä toisten omistamien metsien hoidosta ja käytöstä? Yleiskaavaa ei ole tarkoitettu ohjaamaan metsätalouden toimintaa. Sitä varten on metsälaki”, Matila ihmettelee. Yleiskaavat aiheuttavat metsäalalla närää. Niiden koetaan olevan epämääräisiä ja rajoittavan metsien talouskäyttöä turhaan. Nyt tilanteeseen haetaan helpotusta. Maa- ja metsätalo usministeriö on käynnistänyt hankkeen, jonka tavoitteeksi on kirjattu ”metsäalaa tukeva kaavoitus”. Hanke on osa kansallista metsästrategiaa. Ministeriö on tilannut Tapiolta selvityksen metsätalouden näkökulmista yleiskaavoitukseen. Selvitys, jonka valmistelussa Matila on mukana, julkaistaan lähiaikoina. Lisäksi ympäristöministeriössä käynnistellään hanketta, jonka tavoitteena on selvittää yleiskaavoituksen vaikutuksia metsätalouteen. Kaavoittajansa näköinen Ensin perusasioihin. Mitä yleiskaava tarkoittaa? ”Yleiskaava on yleispiirteinen kaava, joka tehdään kunnan tasolla. Sen tehtävä on sovittaa yhteen maankäytön eri tavoitteet”, sanoo ympäristöministeriön ympäristöneuvos Matti Laitio. Yleiskaava määrittelee esimerkiksi asuin- ja virkistysalueiden sekä liikenneväylien sijainnit. Yleiskaavat ovat kaavoittajansa näköisiä. Maankäyttö- ja rakennuslaki ohjaa kaavoitusta, mutta tarkkaa mallia kaavoille ei ole. Metsätalouteen kaavoitus on perinteisesti vaikuttanut melko vähän. Tapion Matilan mukaan yleiskaavoja on kuitenkin viime aikoina alettu ulottaa yhä enemmän myös metsiin. Joissain kunnissa yleiskaava ei vaikuta metsiin millään tavalla. Jos kunta kuitenkin katsoo, että metsät ovat esimerkiksi virkistyskäytön tai luontoarvojensa takia erityisen merkittäviä, voi se asettaa niihin toimenpiderajoituksia. Tällöin esimerkiksi puiden kaato voi vaatia kunnan myöntämän maisematyöluvan. Kuvaaja Yleiskaavat ovat kirvoittaneet metsänomistajilta monta kirosanaa. Kaavoitusta kehitetään tukemaan metsäalaa paremmin. ”Yleiskaavoja tehdään yhtäällä ja tulkitaan toisaalla.” on enemmän. Siellä asutuksen välissä on laajoja metsäalueita, ja rajoitteille on tarvetta vaikkapa matkailukeskusten läheisyydessä.” Ongelmana korvaukset Harmaita vyöhykkeitä UPM:n kaavoituspäällikön Ahti Laakson mukaan juuri maisematyölupa on se, joka aiheuttaa yleiskaava-alueiden metsissä eniten päänvaivaa. Maisematyöluvan hakeminen viivästyttää hakkuita ja muita metsänhoitotoimenpiteitä ja maksaa. Tapion Matilan mukaan maisematyöluvan keskihinta on vajaat 160 euroa, mutta vaihtelee muutamasta kymmenestä eurosta reiluun tuhanteen euroon. ”Jos kyseessä on esimerkiksi harvennushakkuu, voi hakkuista saatava tulo olla pienempi kuin maisematyöluvasta aiheutuva maksu”, Laakso toteaa. Hänen mukaansa varsinkin suurten taajamien ympärille on Timo Siika ja Seija Upola omistavat metsää yleiskaava-alueella. muodostumassa harmaita vyöhykkeitä, joilla metsätalouden harjoittaminen on muuttunut turhan hankalaksi. Tilannetta vaikeuttaa entisestään se, että kunnat rajoittavat metsätaloutta vaihtelevasti. ”Tämä asettaa metsänomistajat eriarvoiseen asemaan”, Matila sanoo. Ympäristöministeriön Laition mukaan erot kaavoituksessa selittyvät kuntien erilaisilla olosuhteilla. ”Esimerkiksi Lahdessa rajoituksia ei ole juuri käytetty. Asutus on keskittynyt siellä niin, ettei yleiskaavaan juuri kuulu metsiä. Rovaniemen tapaisessa kaupungissa rajoituksia Toinen metsäalaa hiertävä asia on, että yleiskaava-alueilla sovelletaan sekä metsälakia että maankäyttö- ja rakennuslakia. Metsäalalla koetaan, että metsien hoidon ja käytön ohjaamiseen riittäisi metsälaki. Matilan ja Laakson mukaan talousmetsät voitaisiin jättää jopa kokonaan yleiskaavoituksen ulkopuolelle. Laitio näkee asian toisin. ”Yleiskaavojen pääasiallinen tarkoitus on ohjata rakentamista. On myös tilanteita, joissa metsätalous pitää sovittaa yhteen muun maankäytön kanssa. Näissä tilanteissa yleiskaava on hyvä ulottaa myös metsiin.” Metsätalouden rajoittamista tulee Laition mukaan kuitenkin ajassa 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 11 Timo Siika, Matti Mäkiaho ja Seija Upola tutkivat Vesivehmaan yleiskaavakarttaa. Kolmikko on tyytyväinen keväällä valmistuneeseen kaavoitukseen. miettiä huolella. Tähän pureutuu myös ympäristöministeriössä käynnistyvä hanke. Sen tavoitteena on muun muassa selvittää, minkälaisissa tilanteissa metsätaloutta on rajoitettu ja millaisia vaikutuksia sillä on ollut. Matilan mukaan rajoitusten ongelma ovat myös niistä maksettavat korvaukset. Kunta on lain mukaan velvollinen maksamaan maanomistajalle korvausta, jos rajoituksista aiheutuu kohtuutonta haittaa. Laki ei kuitenkaan kerro, missä menee kohtuuttoman haitan raja. Viime kädessä kunta on velvollinen lunastamaan metsän, jos se osoitetaan esimerkiksi virkistysalueeksi. Metsät metsinä Aina yleiskaavoitus ja metsätalo us eivät ole ristiriidassa. Asikkalassa Päijät-Hämeessä Suomen metsäkeskuksesta eläkkeelle jäänyt Matti Mäkiaho, metsänomistaja Timo Siika ja kun- nanvaltuutettu Seija Upola levittävät pöydälle Vesivehmaan kylän osayleiskaavan. Täällä kaavoitukseen ollaan tyytyväisiä. ”Kunta kuunteli maanomistajien toiveita. Metsiin ei kaavoitettu virkistysalueita ja maisematyölupavelvoitetta ei tullut minnekään”, Siika kertoo. ”Maisematyöluvalle ei nähty tarvetta. Metsät kaavoitettiin metsäksi, pellot pelloksi”, Upola sanoo. Millaisia neuvoja kolmikko antaa metsänomistajille, joiden metsissä kaavoitus on alkamassa? ”Tärkeintä on olla koko ajan hereillä. Jos kartoissa on virheitä tai epäselvyyksiä, pitää asiasta olla yhteydessä kaavoittajaan niin kauan, että asia korjataan”, Siika sanoo. Hänen mukaansa yksittäisen metsänomistajan on tosin niin vaikea hahmottaa koko kaavoitusprosessi, että usein kannattaa FA KTA Yleiskaava »»Kunnan koko alueen maankäytön suunnitelma. »»Koko kuntaa käsittelevää kaavaa kutsutaan yleiskaavaksi ja rajattua aluetta koskevaa kaavaa osayleiskaavaksi. »»Kaavoituksen tasoissa maakuntakaavan ja asemakaavan välissä. »»Sovittaa yhteen ja ohjaa yksityiskohtaisempien asemakaavojen laatimista. »»Kunta vastaa yleiskaavan laatimisesta. Kaavan hyväksyy kaupungin- tai kunnanvaltuusto. kääntyä sellaisen tahon puoleen, joka tuntee kaavoituksen. Mäkiahon mukaan tulisikin olla selkeä taho, jolta metsänomistajat saisivat kaavoituksen tekovaiheessa puolueetonta asiantuntija-apua. ”Me kyselimme naapurikunnista, miten kaavoitus on siellä sujunut ja olimme yhteydessä Pro Agriaan ja Maanomistajien Arviointikeskukseen”, Siika kertoo. Tapion Matilan mukaan metsänomistajien kannattaa kerran vuodessa käydä lukemassa kunnan internetsivuilta löytyvä kaavoituskatsaus. Siinä kerrotaan, onko kunnassa kaavoitussuunnitelmia. Lisää yhteistyötä Entä mitä kaavoittaja toivoo metsäalalta? Lisää yhteistyötä, tote aa Tampereen kaupungin yleiskaavapäällikkö Pia Hastio. ”Yleiskaavoja tehdään yhtäällä ja tulkitaan toisaalla. Kaavoittajan ajatuksia voi olla vaikea Asikkalassa on paljon pähkinäpensaslehtoja. Ne ovat oravien suosiossa. ymmärtää, jos kaavaa ei käydä yhdessä läpi.” Hastion toive on toteutumassa. Suomen metsäkeskus aikoo elinkeinojohtaja Anssi Niskasen mukaan osallistua yleiskaavoitukseen tästä lähtien aktiivisemmin. 12 ajassa 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 p uukaup pa 123 674 ha hehtaarilta oli tehty metsäkäyttöilmoitus tammi-huhtikuussa 2015. Lähde: Suomen metsäkeskus Puukaupan kiriviikot MIKKO HÄYRYNEN Puukaupassa ovat meneillään kevätkauden kiriviikot ennen kesälomia. Rutistus näkyy kauppamäärissä, mutta ei hinnoissa. Viime vuonna kauppaa käytiin vilkkaasti, ja tänä vuonna voidaan yltää samoihin määriin. ”Hiljaisen lähdön jälkeen kauppa on piristynyt ja määrät ovat enää viidenneksen viime vuotta jäljessä”, MTK:n metsälinjan tutkimuspäällikkö Erno Järvinen sanoo. Tukinhinnat ovat olleet vakaat tai aavistuksen luisussa, mikä paljolti johtuu korkeista sahatavaravarastoista. Pehmeä talvi vaikeutti korjuuta, minkä vuoksi tukin tehdasvarastot ovat pienet. Kesäleimikoille korjuun saattaa saada nopeastikin. Kotimaan kuitupuun käyttö on jopa ennätysvilkasta. Taustalla on sellun ja kartongin hyvä menekki ja puuntuonnin supistuminen. Varsinkin harvennushakkuiden kuitupuun hinta on tänä vuonna kohentunut. Keskikesällä kauppa perinteisesti hiljenee. Tilanne ei karkaa käsistä, vaikka puukaupan siirtäisi lomien jälkeiseen aikaan. Näköpiirissä ei ole syitä, miksi sekä ostajien että myyjien toivoma tasaisentylsä meno ei voisi jatkua syyskaudella. Ostotiloista vauhtia Kainuun puukauppaan Kainuun suuret metsätilakaupat ovat vilkastuttaneet puukauppaa. Kuitupuuta on tarjolla jo liikaakin. MIKKO HÄYRYNEN, teksti MISKA PUUMALA, kuva U PM on myynyt Kainuusta kymmeniä tuhansia hehtaareja. Suurimmat tilakaupat on tehty isojen rahastosijoittajien kanssa, mutta hehtaarimäärästä suurempi puoli on päätynyt yksityisten metsänomistajien lisämaiksi. Harva pystyy lompakkovaroillaan satojen tuhansien tai jopa miljoonan euron tilakauppaan. Puukaupan ammattilaisten tuntuma on, että kaup- pakirjojen muste ei ole ehtinyt kuivua, kun ostajat ovat jo puukauppaa tekemässä. Puun kysyntä ei ole kuitenkaan kasvanut. Metsänhoitoyhdistys Kainuun toiminnanjohtaja Heikki Meriläisen mukaan suuret metsätilakaupat tuntuvat nimenomaan kuitupuun ylitarjontana ja hintapaineena. Kuitupuuta ostavat Metsä Group, Stora Enso ja Harvestia. Pikkutukiksi tai parruksi kutsuttua, latvasta kahdeksansenttistä sahaukseen menevää tavaraa ostavat Pölkky ja Kuhmo. Ne ovat myös maakunnan ainoat kaksi teollisen mittakaavan puunkäyttäjää. Tukin tilannetta hän pitää hyvänä, ainakin niin kauan kuin savolaiset Iisalmen sahat ja Keitele Forest ovat mukana. ”Tarjouspyynnöt lähtevät kuudelle tukinostajalle, kyllä sillä määrällä saadaan kilpailua.” Hyvä lisä, mutta pieni osa Kuhmo Oy:n metsäpäällikkö Juhani Pääkkönen vahvistaa, että lisä- Raakapuun hintatilastot, viikkojen 19–22 keskiarvo Koko maa Etelä-Suomi Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki ▲ nousussa ▼ laskussa MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,17 ▼ 55,41 ▲ 42,27 ▼ 15,82 ▲ 17,17 ▲ 15,61 ▼ 22,86 ▲ Uudistushakkuu 56,91 ▼ 56,16 ▲ 43,83 ▼ 17,68 ▲ 18,41 ▲ 17,48 ▲ Harvennushakkuu 47,92 ▲ 47,46 ▲ 36,91 ▲ 15,17 ▲ 15,25 ▲ 14,69 ▼ 12,01 ▲ 10,77 ▼ 12,02 ▲ 56,75 ▲ 55,30 ▲ 46,36 ▲ 27,72 ▲ 29,47 ▲ 29,09 ▲ Ensiharvennus Hankintahinnat Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY 23,95 ▲ Kantohinnat 55,19 ▼ 56,07 ▲ 40,94 ▼ 15,52 ▲ 17,73 ▼ 15,46 ▼ 25,20 ▼ 24,71 ▲ Uudistushakkuu 56,82 ▼ 56,58 ▲ 42,19 ▼ 16,73 ▲ 18,77 ▲ 17,03 ▼ 23,64 ▲ 24,03 ▼ 20,84 ▼ 20,43 ▼ Harvennushakkuu 48,99 ▲ 49,11 ▲ 37,08 ▼ 15,42 ▲ 15,51 ▲ 14,94 ▲ 21,16 ▲ 11,88 ▼ 11,02 ▼ 11,92 ▲ 34,61 ▼ 33,20 59,69 ▲ 57,03 ▲ 44,70 28,67 ▲ 31,23 ▲ 28,92 ▲ KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Ensiharvennus Hankintahinnat KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI 22,06 ▲ 23,35 ▼ ETELÄ-POHJANMAA Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY Kantohinnat 56,52 ▲ 56,08 ▲ 43,88 ▲ 15,60 ▲ 17,39 ▲ 15,50 ▲ 22,80 ▼ 23,51 ▼ Uudistushakkuu 58,09 ▼ 56,77 ▲ 45,35 ▼ 17,44 ▲ 18,56 ▲ 17,54 ▲ Harvennushakkuu 49,55 ▲ 48,09 ▼ 38,78 ▲ 15,46 ▲ 15,67 ▲ 15,06 ▲ 12,06 ▲ 11,33 ▲ 11,75 ▲ Ensiharvennus 28,72 ▲ 28,82 ▲ 28,89 ▲ Hankintahinnat Ensiharvennus 56,69 ▼ 55,21 ▼ 48,95 ▼ KUUSI ▲ nousussa ▼ laskussa MÄNTY Hankintahinnat Kuitupuu ▼ laskussa KYMI-SAVO ▲ nousussa ▼ laskussa Tukkipuu ▲ nousussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,47 ▼ 54,88 ▲ 16,71 ▼ 18,05 ▲ 16,61 ▲ 24,47 ▼ 25,56 ▲ 25,11 ▼ 24,12 ▼ Uudistushakkuu 56,86 ▲ 55,30 ▲ 18,42 ▼ 18,40 ▲ 17,99 ▲ 26,95 ▼ 26,12 ▲ 21,78 ▼ Harvennushakkuu 46,36 ▲ 44,78 15,16 ▼ 14,71 ▲ 14,57 ▼ 21,12 ▲ 28,38 ▲ 27,82 33,29 ▼ 13,33 ▲ 54,18 ▲ 52,60 ▲ 27,33 ▼ ajassa 13 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 Halusin pienestä saakka metsänomistajaksi. UPM:n tilamyynnit ovat olleet lähes ainoa mahdollisuus kasvattaa tilakokoa, Pekka Poutiainen sanoo. 1 082 429 m3 Puun ostomäärä koko maassa viikolla 22 tarjonnan kasvuna. Metsäliitto ostaa ensisijaisesti jäseniltään, ja jäsenten puuntarjonnan kasvu vähentää mahdollisuuksia ostaa muilta. Syksyllä puunhinnat vähän joustivat, mutta Keskisen mielestä se johtui enemmän markkinatilanteesta kuin puuntarjonnasta. Keskinen ei ole huomannut, että hakkuukypsyysrajojen poistuminen olisi johtanut puustopääoman ulosmittaukseen, ainakaan laajassa mitassa. UPM:n metsäosaston pohjoisen yksikön päällikkö Jukka-Pekka Klemetti sanoo, että yhtiö ei käytännössä tee pystykauppaa Kainuussa, mutta sijoittajasopimustilat hoidetaan. Sijoittajasopimus tarkoittaa, että metsätilakaupan yhteydessä on tehty toinen sopimus metsänhoitotöistä ja puukaupoista. Sijoittajasopimuksia on tehty isoimpien tilakauppojen yhteydessä. Ostomäärät viikolla 22 metsäkeskuksittain Metsäkeskus Metsäkeskus Määrä m3 Etelärannikko 65 008 Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa 43 159 Keski-Suomi 94 475 Lounais-Suomi 84 932 Pohjois-Savo 124 497 Häme-Uusimaa 81 254 Pohjois-Karjala 85 741 Kaakkois-Suomi 120 377 Kainuu 17 930 Pohjois-Pohjanmaa 51 179 Lappi 23 814 Pirkanmaa 96 541 Etelä-Savo 153 810 39 709 Kantohintojen kehitys Kymi-Savossa 60 Mäntytukki 50 Kuusitukki 40 Puolet ostohinnasta takaisin metsää hankkineet ovat tarjonneet puuta aktiivisesti. ”Puukaupassa se on hyvä lisä, mutta he ovat kuitenkin pieni osa Kainuun metsänomistajista.” Kuhmo Oy sahasi viime vuonna ennätysmäärän valmista sahatavaraa ja teki hyvän tuloksen. Pääkkönen uskoo, että puuntarjonnan kasvu oli yksi tekijä hyvän tuloksen takana. Metsä Groupin piiripäällikkö Ville Keskinen sanoo, että Metsäliiton jäsenet ovat kasvattaneet tilakokojaan paljonkin, mikä on tuntunut puun- Määrä m3 Maa- ja metsätalousyrittäjä Pekka Poutiainen Kajaanin Jormualta on ostanut UPM:ltä lisämaita useita satoja hehtaareja kuudella eri kaupalla. Hänen tavoitteensa on, että puolet kauppahinnasta tulee takaisin välittömillä hakkuilla ja koko kauppahinta 10–20 vuodessa. ”Velka ajaa liikkeelle. Tänä vuonna on pantu pinoon 4 000 mottia.” Ostotilat ovat hoidettuja, mutta myös hintavia, “ei niitä kahvipaketilla saa”. Ostotiloilla on harvennettavaa paljon, päätehakattavaa vähän, joten puusuma on valtaosin kuitupuuta ja pikkutukkia. ”Puukaupassa pitää olla huolellinen, että tukki otetaan tarkasti.” Jotta velkamäärä pysyy hallinnassa, niin päätehakkuu koittaa viimeistään silloin kun tukkiosuus ylittää 50 prosenttia, mikä tarkoittaa lyhyttä kiertoaikaa. Poutiainen on huomannut, että kuitupuun hinta on laskenut eivätkä ostomiehet ole niin aktiivisia kuin ennen. Metsätilakaupoista seuranneilla hakkuilla saattaa olla siihen osasyynsä. Koivutukki 30 Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 20 10 2011 2012 2013 2014 2015 Viikko-ostojen määrä 2013 Miljoonaa m3 1,5 2014 viikot 1–22, 2015 1,2 0,9 0,6 0,3 0 vko 1-2 5 10 15 20 25 30 35 40 Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukki- ja kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. 45 50 LAPPI KAINUUPOHJANMAA SAVOKARJALA ETELÄPOHJANMAA KESKISUOMI KYMISAVO ETELÄSUOMI KESKI-SUOMI SAVO-KARJALA Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki ▲ nousussa ▼ laskussa MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU Kantohinnat 55,52 ▼ 55,19 ▲ 41,45 ▼ 15,61 ▲ 17,29 ▲ 15,72 ▼ Uudistushakkuu 57,64 ▼ 56,16 ▲ 43,42 ▼ 17,25 ▲ 18,49 ▲ 17,41 ▼ MÄNTY KUUSI 21,67 ▲ 23,86 ▲ 22,99 24,15 ▼ Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki ▲ nousussa ▼ laskussa MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU Kantohinnat 54,72 ▼ 53,80 ▲ 42,03 ▲ 15,38 ▲ 15,49 ▼ 15,42 ▼ 21,47 ▼ 23,30 ▲ Uudistushakkuu 56,50 ▼ 54,85 ▲ 43,73 ▲ 17,52 ▲ 17,23 ▲ 17,74 ▼ 23,45 ▲ 24,02 ▲ MÄNTY Harvennushakkuu 48,08 ▲ 47,14 ▲ 34,01 ▼ 15,50 ▲ 15,33 ▼ 14,85 ▲ 20,94 ▼ Harvennushakkuu 46,81 ▲ 45,83 ▲ 36,33 ▲ 14,73 ▼ 14,50 ▲ 14,58 ▼ 20,21 ▼ Ensiharvennus Hankintahinnat 56,90 ▲ 55,50 ▲ 12,14 ▲ 11,60 12,22 ▲ Ensiharvennus 29,36 ▲ 30,11 ▲ 29,85 ▲ Hankintahinnat KAINUU-POHJANMAA 55,10 ▼ 53,42 ▲ 11,77 ▼ 9,82 ▼ 12,26 ▼ 45,31 ▼ 28,10 ▼ 27,81 ▲ 30,08 ▼ 35,09 ▲ KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY 14,49 LAPPI Tukkipuu ▲ nousussa ▼ laskussa MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,33 ▼ Uudistushakkuu 54,77 ▼ Kuitupuu ▲ nousussa ▼ laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI 53,56 ▼ 16,73 ▲ 16,35 ▲ 15,88 ▼ 23,45 ▲ 24,37 ▲ Kantohinnat 46,37 ▼ 47,33 ▼ 16,65 ▲ 54,46 ▼ 18,38 ▲ 17,31 ▲ 17,28 ▲ 25,53 ▲ 25,87 ▲ Uudistushakkuu 48,90 ▼ 48,34 ▼ 18,90 ▼ 17,13 ▲ 23,58 ▲ Harvennushakkuu 46,71 ▲ 46,18 ▼ 14,73 ▼ 13,61 13,61 ▼ 20,88 ▼ 14,75 ▲ 12,46 ▼ 19,09 ▲ Ensiharvennus 11,63 ▼ 28,48 ▼ 33,39 27,14 ▲ 28,31 ▲ 53,56 ▼ 53,18 ▼ KOIVU Pikkutukki MÄNTY Hankintahinnat KUUSI 25,80 ▲ 24,32 ▲ MÄNTY KUUSI Harvennushakkuu 41,37 ▼ 15,59 ▼ 20,85 ▲ Ensiharvennus Hankintahinnat 55,50 ▲ 50,91 KUUSI 14 M E T S ä s t ä 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 METSÄNHO ITO Näin tarkastat korjuun laadun Sujuiko harvennusleimikon korjuu kuten piti? Sen voit selvittää itsekin. MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat S uomen metsäkeskuksen metsäneuvoja Heikki Kraftin työhön kuuluu korjuun laadun valvonta harvennus- ja energiapuuhakkuilla. Läheskään jokaisella leimikolla tarkastajat eivät käy. ”Tarkastettavat kohteet valitaan otannalla, mutta metsänomistaja voi itsekin arvioida korjuun laatua vähintään suuntaa antavasti”, hän toteaa. Metsäkeskuksen mittaajat ar vioivat korjuun laatua määrävälein sijoitettavilla koealoilla. Myös metsänomistajan on valittava havainnointikohteet satunnaisesti. ”Laadun arviointi vain leimikon huonoimmista tai parhaista paikoista johtaa vääriin johtopäätöksiin”, Kraft neuvoo. Liikaa ajouria? Ajourien suositeltava leveys on 4,5 metriä. Uria pitäisi hakkuupalstalla olla keskimäärin 20 metrin välein. ”Jos uria on liian taajassa, puuston määrä alenee turhaan. Liian harvassa olevat urat tarkoittavat, että osa välialueesta jää harventamatta.” Ajouran leveyttä arvioitaessa määritellään ensin uran keskilinja pyörän raiteiden välistä. Keskilinjalle kannattaa sijoittaa esimerkiksi koealakeppi. Uran leveys mitataan kymmenen metrin matkalta. Siltä mitataan kahden lähimpänä olevan reunapuun kohtisuora etäisyys uran keskilinjaan. ”Puut voivat sijaita joko uran eri tai samoilla puolilla”, Kraft selvittää. Uran leveys saadaan laskemalla yhteen kahden mittaukset tulokset. Luontaisen aukon kohdalla uran leveyttä ei mitata. Sama koskee varttuneiden metsien harvennuksia, jos suositeltu runkoluku hakkuun jälkeen on alle 600 runkoa hehtaarilla. Ajourien keskinäinen etäisyys määritellään rinnakkaisten urien keskilinjojen välimatkana. Sen voi mitata esimerkiksi metsurinmitalla. ”Mittaukset on syytä toistaa muutamassa kohtaa, jotta tulos on luotettava”, Kraft muistuttaa. Liiaksi painumia ja puustovauriota? Myös maastovauriot, siis urapainaumat, mitataan ajourilta. Havainnot tehdään kolmenkymmenen metrin jaksoilta leimikon eri osista. Tulos määritellään vaurioituneen osan suhteena mitatusta alasta. Painaumien osuus ei saa ylittää viittä prosenttia. Vaurioiksi luetaan vähintään metrin pituiset painaumat, joiden syvyys on yli kymmenen senttiä. Turvemailla rajana on 20 sentin painauma. Yhdeksi vaurioksi lasketaan joko toisen tai molempien pyöränraiteiden painumat samalla kohtaa. Puustovaurioita ovat korjuukoneiden tekemät kolhut puun rungossa tai juurissa enintään metrin päässä tyveltä. Vaurioituneeksi puu luokitellaan, kun latva katkennut tai kuori rikkoutunut. Runkoluku Alle rinnankorkeudella puun lasketaan ympyrärungossa olevat kolhut laskekoealoilta. taan vaurioiksi, kun kuori on rikkoutunut yhteensä 12 nelisenttimetrin alueelta. Se ei ole paljon: tulitikkuaskin pohjan ala on 17,5 neliösenttimetriä. Korkeammalla rungossa oleviin kolhuihin suhtaudutaan sallivammin. Vaurioituneeksi puu luetaan, jos kuorta on rikki yli 30 neliösent- Ensiharvennuksessa puuston runkoluku on havainnollisempi tunnus kuin timetrin alueella ja osa kolhuista on pohjapinta-ala. yli 1,3 metrin korkeudella rungossa. ”Tyven vauriot ovat vaarallisem”Ensiharvennuksen jälkeen run- teella relaskoopilla tai ympyräkoeapia, koska ne altistavat havupuut juu- koluku usein on noin 1 000 runkoa loilta joko neljä- tai 5,64-metristä rikäävälle paljon todennäköisemmin hehtaarilla. Silloin vaurioituneita koealakeppiä käyttäen. kuin korkeammalla olevat kolhut”, runkoja saa olla enintään 50 hehtaaNeljän metrin säde muodostaa selvittää tutkija Tuula Piri Luon- rilla”, Kraft havainnollistaa. 50 neliön ympyräkoealan. Hehtaanonvarakeskus Lukesta. rin runkoluku saadaan, kun koealan Korjuu on hyväksyttävää, kun Jäikö puita riittävästi? puiden määrä kerrotaan 200:lla. kolhittuja puita on enintään viisi Hakkuun jälkeisen puuston määrä 5,64 metrin säteellä alaksi muoprosenttia. arvioidaan pohjapinta-alan perus- dostuu 100 neliömetriä ja hehtaarin METSÄSTÄ 15 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 Vinkit hyvään harvennusjälkeen Älä myy pieniä harvennuskohteita isojen avohakkuiden kylkiäisenä. Ne hakataan samalla isolla koneella kuin viereinen aukkokin. Valitse mittauspaikat satunnaisesti. Metsäkeskuksen mittauksessa koealat sijoitetaan määrävälein. Harvenna metsät ajoissa. Näin vähennät lumi- ja myrskytuhojen riskiä. Metsälaki ei kiellä pitkiä kantoja. Paksun hangen aikana tehdyssä hakkuussa kannot jäävät helposti pitkiksi. Uran leveys lähimmästä reunapuusta. Ajouran leveys arvioidaan kymmenen metrin matkalta. Ennakkoraivaa harvennusleimikko, jos alikasvosta on korjuuta häiritsevä määrä. Valitse hyvämaineinen puunkorjaaja. Laadun tekijät kyllä tunnetaan. ”Huomautus tästä tulisi” Laho leviää herkimmin tyveltä. Yli 12 neliösentin kolhu lasketaan vaurioksi. ”Mittaukset on syytä toistaa muutamassa kohtaa, jotta tulos on luotettava.” runkoluku on koealan puiden määrä kerrottuna sadalla. Ensiharvennuksilla puuston määrä arvioidaan usein runkoluvun perusteella. Siihen luetaan koealalle sattuvat, rinnankorkeudeltaan yli seitsemänsenttiset puut, joiden pituus on vähintään puolet valtapuuston pituudesta. Korjuussa vaurioituineiden puiden osuus vähennetään kasvatuskelpoisesta puustosta. Myöhemmissä harvennuksissa pohjapinta-ala on havainnollisempi tunnus. Todettuja runkolukuja tai pohjapinta-aloja verrataan hyvän metsänhoidon suosituksiin ja metsälain määrittämiin vähimmäispuumääriin. Edessämme on parikymmentä vuotta vanha, peltoon istutettu kasvatuskoivikko Kuopiossa. Puusto harvennettiin kevättalvella. Tarkastelemme kohdetta Suomen metsäkeskuksen metsäneuvoja Heikki Kraftin kanssa. Ensi silmäyksellä korjuu näyttää laadukkaalta. Ensin tutkimme ajourat. Niiden leveys ja etäisyydet ovat kohdallaan. Vanhaan peltoon istutetussa tasamaan koivikossa hakkuukoneen kuljettajan on ollut helppo suunnitella uraverkosto. Mäkisissä maastoissa tai ojitusalueilla urien sijoittelu on välillä vaikeaa. Maastovaurioita kevään viimeisillä talvikeleillä tehdyssä korjuussa on tullut joltisestikin. Pellon kosteimmalle laidalle sijoitetulla ajouralla korjuukoneet ovat kahlanneet akseleitaan myöten pitkän taipaleen, ”Tuosta tulisi huomautus”, Kraft pohtii. Esimerkkikoivikomme harventaja saa myös kiitosta. Puustovaurioiksi luokiteltavia kolhuja löytyi vain muutamia. Suositusten mukaan ensiharvennetussa koivikossa pitäisi olla olla 700– 800 hehtaarilla. Metsälain määrittelemä vähimmäispuusto on 600 runkoa hehtaarilla. Tällä kertaa runkoluku asettuu niiden välille. ”Täma on ihan tyydyttävä, mutta jos korjuuvaurioita olisi ollut, kasvatettavan puuston määrä olisi helposti vajonnut lakirajan tuntumaan”, Kraft toteaa. Liian pitkiä kantoja? Koivikon yleisilme oli elinvoimainen, mutta osa kasvamaan jätetyistä puista oli honteloita lisävaltapuita. Ne eivät kasvukilpailussa menesty. Osa poistetuista puista oli kantojen perusteella ollut selvästi järeämpiä. ”Osa järeimmistä puista on saattanut olla huonolaatuisia. Tämän toteaminen ei hakkuun jälkeen onnistu”, Kraft toteaa. Kevättalvella paksun hangen aikaan tehdyn hakkuun jäljiltä osa kannoista oli pitkiä, muutamat yli 30-senttisiä. ”Varsinkin varttuneemmat metsänomistajat soittavat usein ja pyytävät katsomaan liian pitkiä kantoja. Niihin lainvalvojalla ei ole keinoja puuttua. Kuitupuun korjuussa pitkien kantojen vaikutus puunmyyntituloon jää onneksi pieneksi”, Kraft toteaa. 18 METSÄSTÄ 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 Myrskyjen ja tuholaisten myötä vanhoja kuusikkoja ei voi enää pitää suojaisina rahanlähteinä. Jorma Raukola on ennakoinut ja hakkauttanut vanhaa kuusikkoa nurin tuhojen varalta. me tsäno mistaja Metsä oli ennen parempi pankki VALTTERI SKYTTÄ, teksti SEPPO SAMULI, kuvat E nnen metsänomistaja tiesi, että metsästä saa tarpeen vaatiessa rahaa hankintoihin. Päätehakkuukypsiä puita pystyi jopa säilyttämään sopivaa tilipäivää varten. Metsä ei ole enää niin varma pankki, tuumii iittiläinen metsänomistaja Jorma Raukola. ”Myrskyt ja tuholaiset ovat tehneet metsänomistamisen epävarmemmaksi. Ennen raha oli paremmin turvassa puissa.” Maatalousyhtymä Raukolan omistuksessa on useampi kymmenen hehtaaria kuusivaltaista metsää Kausalan kylässä. Kuusi on viime vuosina ollut metsänomistajan kannalta murheellinen puu juuri myrsky- ja hyönteistuhojen kannalta. ”Joka vuosi viimeisen viiden vuoden aikana on ollut kirpun syömiä puita”, Raukola sanoo viitaten kir- Raukola hoitaa klapikoneen katkaisupuolta ja Jorma Raukola halkomapäätä. Voimanlähteenä toimii vanha Ford-maataloustraktori. ”Hyvä, kun vaimo pitää myös halonteosta. Meillä on yhteinen harrastus.” pulla kirjanpainajaan. ”Kierros täytyy aina myrskyn jälkeen tehdä metsässä. Kuuset kaatuvat yleensä juurineen. Paha mielihän siitä tulee”, hän jatkaa. Polttopuista iloa Raukola on hakkauttanut vanhaa kuusikkoa tuuli- ja hyönteistuhojen varalta. Ei metsänomistaminen ole silti pelkästään huolenaihe. Polttopuiden teko myytäväksi piristää tänä vuonna autonkuljettajan ammatista eläkkeelle jäävää 63-vuotiasta metsänomistajaa. ”Aika kuluu ja kustannukset peittyvät. Käteen jää hyvä mieli ja kuivat puut”, Raukola sanoo ja hymyilee. Hän katkoo polttopuut ensin metrisiksi haloiksi. ”Metrisestä on hyvä lähteä katkomaan puita sopivan pituisiksi asiakkaan uunin mittojen mukaan.” Halkojen lopullinen pilkkominen on usein yhteispeliä. Vaimo Taina Myrskyt ja kirjanpainajat synkentävät Jorma Raukolan metsänomistamista, mutta polttopuiden teko tuo terapiaa. Kausala Märkä kevät kasteli Sateinen toukokuu viivästytti tänä vuonna reilusti polttopuiden kuivumista. Raukoloiden pihalla polttopuut kuivuvat pinojen ohella kuution kokoisissa säkeissä. Puut ovat irti maasta kuormalavojen ja vanhojen ratapalkkien päällä. ”Tässä on täytynyt nähdä vaivaa, että on saanut puut kuivumaan”, Jorma Raukola toteaa. Raukola myy polttopuuta pääasiassa lähialueen asiakkaille. Heittokuutiometri eli heittomotti sekapolttopuuta maksaa Kausalan alueella 36–45 euroa. ”Käytän itse puuta saunassa ja Kirjanpainajien kuivattamista kuusista tulee siistejä halkoja. Koivut ovat usein paljon mutkaisempia ja hankalampia halkoa, Jorma Raukola sanoo. METSÄSTÄ 19 4. KESÄKUUTA 2015 u NRO 11 Sirkkelin terä halkaisi vanhan, piikkilangan kiinnitykseen käytetyn naulan, muttei vioittunut. maalämmöllä lämpiävän talon isossa leivinuunissa varalämpönä.” Myös kuusta uuneihin Yöajovuoroihin autonkuljettajana tottunut Raukola nauttii siitä, ettei polttopuita tehdessä tarvitse olla kellon perässä. Aurinko paistaa vihdoin, ja alkukesän ensimmäiset lämpimät päivät ovat loistavia puutyöpäiviä. Raukola pyrkii tekemään sekapolttopuuta haavasta, koivusta ja kuusesta, mutta moni lämmittäjä ostaisi vain pelkkää koivua. ”Yritän tehdä asennekasvatusta, että ihmiset käyttäisivät kuusta koivun ohella. Nuohoojakin sanoo, että havupuuta on hyvä polttaa seassa.” Kirjanpainajakuusen kertymä näkyy puuvarastona toimivassa navetassa. Kuivat kuusihalot vievät siellä reilusti enemmän tilaa kuin koivuklapit. ”Kuusipolttopuusta ei saa yhtä paljon hintaa, mutta tekokustannukset ovat samat”, Raukola sanoo. Hän toivookin solidaarisuutta polttopuun ostajilta. Metsänomis- Raukoloiden pihamaalla halot lepäävät vanhojen ratapalkkien ja kuormalavojen päällä, jotta alimmaisetkin puut kuivuvat. taja tekee parhaansa ehkäistäkseen hyönteistuhojen leviämisen kuusikoissa, joten polttopuiksi joutuvien kirjanpainajakuusien hyväksyminen koivun sekaan uuniin on hyvä teko ainakin Etelä-Suomen pahimmilla kirjanpainaja-alueilla. Mönkijä tuulenkaatojen hakuun Metsiensä hoidossa Raukola keskittyy polttopuutöihin ja tuulenkaa- tojen keruuseen. Istutustyöt hän on tavallisesti tilannut paikalliselta metsänhoitoyhdistykseltä. Raivaussahan kanssa taimikoissa kulkevat niin Raukola itse kuin ostopalvelun sahaajat. ”Koneiden suhteen on kannattavaa kysellä neuvoja niiltä, joilla jo on kokemusta jostain tietysti laitteesta.” Nyt Raukolalla on vireillä traktorimönkijän hankinta. Mönkijään sopiva puuperäkärry hänellä jo on. ”Nuohoojakin sanoo, että havupuuta on hyvä polttaa seassa.” ”Mönkijällä pääsee hakemaan tuulenkaatoja metsästä kapeista paikoista. Lapsenlapset tykkäävät myös varmasti siitä.” Polttopuiden teko onkin koko perheen harrastus, sillä Kausalassa ja Lahdessa asuvat lapset tekevät mielellään joutaessaan puuhommia. ”Lapsenlapsia on opetettu myös pikkuhiljaa puutöihin”, sanoo Raukola ja ihailee auringon kellertämää kuivaa kuusihalkoa. palstalla Koivua lisää, hirviä vähemmän Suomessa on kolme metsätaloudellisesti merkittävää puulajia, tai neljä, jos lasketaan erikseen raudus- ja hieskoivu. Kaikkia tarvitaan. Kuusi ja koivu eivät kasva hyvin kuivilla kankailla karukkomaista puhumattakaan. Eikä mäntyä ole viisasta kasvattaa lehtomaisilla kankailla. Eniten menevät päällekkäin rauduskoivu ja kuusi. Kumpikin sopii istutettavaksi lehtomaisille ja sitä paremmille kivennäismaille. Jotakin on silloin vialla, jos kotimaista kuusta toimitetaan istutuksiin 100 miljoonaa tainta, mutta rauduskoivua vain neljä miljoonaa. Kuusta istutetaan paikoille, joissa mänty menestyisi paremmin. Kuusta istutetaan myös sinne, missä rauduskoivu olisi parempi vaihtoehto. Metsätaloudessa ollaan kohtuullisen yksimielisiä siitä, että pääsyy rauduskoivun istutuksen vähäisyyteen on pelko hirvituhoista. Metsästäjien ja heitä palvelevan yksisilmäisen hallinnon päätöksellä hirvikannan on sallittu pysytellä niin korkeana, ettei rauduskoivuun panostavia riskinottajia löydy riittävästi. Jos menestymisen edellytys on istutusalan aitaaminen hirven kestävällä aidalla, viljely jää tekemättä. On vakavasti harkittava riistahallinnon liittämistä Suomen metsäkeskukseen. Se alentaisi hallinnollisia kustannuksia. Toivon mukaan se myös palauttaisi puuntuottajille perustuslain turvaamaa omaisuuden suojaa. ♦♦♦ Koivua pitäisi istuttaa enemmän ainakin silloin, jos istutusta edeltävä kuusisukupolvi on kärsinyt maannou- koivuvanerin ja muiden koivutuotteiden pysyvästi hyvään asemaan, koivu voi sopivasti tasata metsälön puulajitarjontaa. Perinteisesti koivutukin kantohinta oli havutukin tasoa. Muutama vuosikymmen on jo eletty aikaa, jolloin se on selvästi alempi. Siitä huolimatta koivua koskevat kannattavuuslaskelmat eivät ole punaisella etenkään silloin, jos yrittäjän käyttämä korkovaatimus on korkea. Silloin korostuu kuuseen verrattuna se, että pääsato saadaan aikaisemmin lyhyemmän kiertoajan ansiosta. Jos koivun viljely vielä onnistuu niin hyvin, että osa pääsadosta saadaan viilulaatua, kannattavuus voi olla jopa erinomainen. Kuusella vastaavaa lisähintamahdollisuutta ei ole. Sopivilla kasvupaikoilla rauduskoivu kasvaa hyvin ja järeytyy nopeasti. semasta. Ei voi olla järkevää sinnitellä pelkän kuusen varassa, jos lahot kannot todistavat kasvupaikalla olevan valmiina lahosientä, joka aikanaan tarttuu uuteen sukupolveen. Erityisen ongelmalliseksi on osoittautunut, jos osa uudesta kuusisukupolvesta on paikalla olevaa alikasvosta. Hallanarat mutta vesitaloudeltaan kunnossa olevat kasvupaikat ovat kuusen alkukehityksen kannalta ongelmallisia, jos hallavuosia sattuu usein. Myös rauduskoivu kärsii keväthalloista, mutta ei niin pahasti kuin kuusi. Nopea rauduskoivun alkukehitys auttaa olennaisimmat silmut hallarajan yläpuolelle muutamassa vuodessa. Lisäksi koivua pitäisi suosia riskien tasaamiseksi. Jos koko metsälö on lehtomaista kangasta ja ainoa päätuote kuusitukki, ollaan kuusimarkkinoiden armoilla. Kun vuosikymmenien päähän olevat hahmotelmat viittaavat ♦♦♦ Koivun paras valtti on, että jalostuksen ansiosta saadaan jo nyt nauttia hyvästä kasvusta ja parantuneesta laadusta. Kun myös taimitarhatekniikka on alkanut kehittyä koivun paakkutaimien tuotannossa ja byrokratia saatu uskomaan, ettei taimen pituus ole ratkaisevaa, käytännön viljelymahdollisuudet ovat parantuneet. Nyt kun metsästetään hirviä niin, että talvikannaksi saadaan 20 000 yksilöä, hyvä tästä tulee. MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja.
© Copyright 2024