Satakunnan alueen hyvinvointipalveluiden järjestämissuunnitelma
Satakunnan alueen hyvinvointipalveluiden järjestämissuunnitelma Vuoteen 2016+ S i vu |1 Sisällys ESIPUHE ............................................................................................................................................................. 3 1 LAINSÄÄDÄNNÖLLINEN TAUSTA .................................................................................................................... 5 2 SOTE-UUDISTUKSEN TAUSTAA JA KÄSITTEITÄ ............................................................................................... 8 2.1 Väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kunnissa ...................................................................... 8 2.2 Sosiaalipalvelut ........................................................................................................................................ 8 2.3 Terveyspalvelut ........................................................................................................................................ 9 2.4 Kuntayhtymä, sairaanhoitopiiri ja erityisvastuualue............................................................................. 10 2.5 Miksi uudistus? ...................................................................................................................................... 10 3 MISTÄ PALVELURAKENNEUUDISTUKSESSA ON KYSE? ................................................................................. 11 3.1 Sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatio .............................................................................................. 11 3.2 Hallinto .................................................................................................................................................. 13 3.3 Rahoitus ................................................................................................................................................. 14 3.4 Aikataulu................................................................................................................................................ 15 4 SOTEUUDISTUS KÄYTÄNNÖSSÄ .................................................................................................................... 15 4.1 Kuntien ja sote-alueiden vastuualueet, tehtävät ja yhteistyö ............................................................... 15 4.2 Lähipalvelut ........................................................................................................................................... 16 4.3 Keskitetyt palvelut ................................................................................................................................. 17 4.4 Yksityiset palvelut .................................................................................................................................. 17 4.5 Sosiaalihuollon rooli uudistuksessa ....................................................................................................... 18 4.6 Asiakkaan asema ................................................................................................................................... 19 4.7 Henkilöstön asema ................................................................................................................................ 20 4.8 Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen laatima vaikutusarviointi ........................................................... 20 5 LINJAUKSIA JÄRJESTETTÄVISTÄ PALVELUISTA .............................................................................................. 21 5.1 Turvallisuus .......................................................................................................................................... 22 5.1.1 Ensihoidon palvelut ........................................................................................................................ 22 5.1.2 Päivystysaikaiset palvelut ............................................................................................................... 23 5.1.3 Erikoissairaanhoidon päivystys....................................................................................................... 23 5.1.4 Yleislääketieteen päivystys ............................................................................................................. 23 5.1.5 Suun terveydenhuollon päivystys................................................................................................... 24 5.1.6 Maakunnallinen sosiaalipäivystys .................................................................................................. 24 5.2 Peruspalvelut ......................................................................................................................................... 25 5.2.1 Peruspalvelut .................................................................................................................................. 25 5.2.2 Lääkinnällinen kuntoutus ja apuvälinepalvelut .............................................................................. 25 5.2.3 Sairaalahoito ................................................................................................................................... 26 5.2.4 Mielenterveyspalvelut .................................................................................................................... 26 S i vu |2 5.3 Tukipalvelut ........................................................................................................................................... 26 5.3.1 Kuvantamispalvelut ........................................................................................................................ 26 5.3.2 Lääkehuoltopalvelut ....................................................................................................................... 26 5.3.3 Välinehuolto ................................................................................................................................... 27 5.3.4 Laboratoriopalvelut ........................................................................................................................ 27 5.3.5 Sairaalahygienian palvelut .............................................................................................................. 27 5.3.6 Kuljetus- ja varastointipalvelut ....................................................................................................... 28 5.3.7 Hankintapalvelut ............................................................................................................................ 28 5.4 Kehittäminen ......................................................................................................................................... 28 5.4.1 Yleinen kehittäminen...................................................................................................................... 28 5.4.2 Henkilöstön saatavuus ja osaaminen ............................................................................................. 29 5.4.3 Laadunhallinta ja potilasturvallisuus .............................................................................................. 30 5.4.4 Tietohallinto.................................................................................................................................... 31 5.4.5 Hoitoketjut...................................................................................................................................... 31 6 HYVINVOINNIN JÄRJESTÄMISSUUNNITELMAN PANOS PALVELUIDEN JA PALVELUJÄRJESTELMÄN KEHITTÄMISESSÄ ............................................................................................................................................. 32 LÄHTEET JA OHEISLUKEMISTO ........................................................................................................................ 34 LIITTEET............................................................................................................................................................ 35 LIITE 1: Valmistelutyön keskeiset toimijat ................................................................................................... 35 LIITE 2: Hyvinvointipalveluiden järjestämisen nykyinen toimintaympäristö ............................................... 37 LIITE 3: Vertaileva analyysi Satakunnan kuntien kantokyvystä. Aro T. (toim.), Kynäslahti S., Lundenius M. & Widbom T. Joulukuu 2014. Porin kaupunki.............................................................................................. 39 S i vu |3 ESIPUHE Suomen väestö ikääntyy voimakkaasti. Ikääntyvän väestön suoriutuminen arjessa vaatii myös hyvinvointipalveluilta uutta otetta. Palvelutarpeen määrä kasvaa ja laatu muuttuu tulevien parin vuosikymmenen aikana. Samanaikaisesti osaavan työvoiman ja asiantuntijoiden saatavuuteen liittyy uhkia. Julkisen talouden heikentyvät näkymät ja erilaiset palvelurakenteen uudistamiseen liittyvät mahdollisuudet yhdessä edellyttävät vahvaa paneutumista hyvinvointipalveluiden palvelujärjestelmän uudistamiseen. Kunta on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan palvelujärjestelmän keskeisin toimija, joka tähän asti on järjestänyt ja tuottanut merkittävimmän osan asukkaiden julkisin varoin rahoitetuista hyvinvointipalveluista. Suomalaisessa hyvinvointimallissa suurimman osan palveluista tuottavat kunnat itse tai erilaisin yhteistoimintaorganisaatioin. Kuntapohjainen palveluiden järjestäminen ja tuottaminen on sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluiden osalta johtanut pirstaleiseen tuottajarakenteeseen, mikä osaltaan on vaikuttanut palveluiden painopisteen siirtymiseen ennaltaehkäisevästä korjaavaan toimintaan. Eriarvoisuus palveluiden saatavuudessa ja saavutettavuudessa on lisääntynyt ja kustannusten hallinta on hukassa. Palvelurakenne on jäykkä, eikä kykene muuttumaan tai mukautumaan muuttuviin tarpeisiin eikä uusiin mahdollisuuksiin. Varat palveluiden tuottamiseen on kerätty pääsääntöisesti veroilla ja asiakasmaksuilla. Veroista kuntaveron osuus on runsaat puolet. Valtionosuus kokonaisrahoituksesta on alle 30 % ja laskee tämän hetken tiedon mukaan noin 25 %:n tasolle. Kansainvälisessä taloudellisessa vertailussa suomalainen palvelujärjestelmä kestää vertailun hyvin, mutta asiakasmaksujen osuus kokonaiskustannuksista on poikkeuksellisen korkea. Julkisen talouden kestävyysvajeen umpeen kurominen asettaa palveluiden kustannusten kasvulle voimakkaita paineita. Valtionosuusuudistus osaltaan syvensi talousongelmia mm. suurimmassa osassa Satakuntalaisia kuntia. Palvelurakenteen uudistamiselle haettiin korjausta ensin ns. Paras-lain velvoitteella kuntien yhteistoimintaa kehittämällä ja sittemmin uudistamalla koko palvelujärjestelmän keskeinen lainsäädäntö. Vuonna 2011 astui voimaan terveydenhuoltolaki (1326/2010) ja vireillä on uusi sosiaalihuoltolaki sekä laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämismallin uudistamisen rinnalla on säädetty kuntarakennelaki (Kuntarakennelaki 1698/2009; Laki kuntajakolain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta 478/2013) ja sen ohjaamana ja velvoittamana on selvitelty ja valmisteltu paikallisia kuntaliitoksia. Muutokset jäänevät selvästi odotuksia pienemmiksi. Terveydenhuoltolaki edellyttää, että samaan sairaanhoitopiiriin kuuluvien kuntien on laadittava terveydenhuollon järjestämissuunnitelma, joka perustuu alueen väestön terveysseurantatietoihin ja palvelutarpeeseen. Suunnitelmassa on sovittava kuntien yhteistyöstä, terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä koskevista tavoitteista ja vastuutahoista, terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä, päivystys-, kuvantamis- ja lääkinnällisen kuntoutuksen palveluista sekä tarvittavasta yhteistyöstä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalihuollon, lasten päivähoidon, lääkehuollon ja muiden toimijoiden kesken. Terveydenhuollon suunnitelmasta on annettu erikseen valtioneuvoston asetus. Kiireellisestä hoidosta on valmisteltu asetus, joka tulee voimaan 1.1.2015 (14 § voimaan 1.6.2015). Valmisteilla olevaan sosiaalihuoltolakiin on sisältymässä samankaltainen säännös sosiaalihuollon järjestämissuunnitelmasta, jossa yhdenmukaisesti on sovittava kuntien yhteistyöstä ja palveluiden järjestämisestä. Sosiaalihuollon järjestämissuunnitelman laatiminen on kunnan tehtävä. Sosiaalihuollon järjestämissuunnitelmat on sovitettava yhteen terveydenhuollon järjestämissuunnitelmien kanssa. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettavan lain luonnoksessa on palveluiden järjestäminen ja tuottaminen erotettu eri toimijoille. Merkittävä osa järjestämissuunnitelmiin edellytetyistä palveluiden linjauksista, rakenteista ja toimijoiden yhteistyöstä tullaan kirjaamaan neljäksi vuodeksi kerrallaan hyväk- S i vu |4 syttävään sote-kuntayhtymän hyväksymään järjestämispäätökseen, joka tulee ohjaamaan tuottamisvastuullisen kuntayhtymän toimintaa. Terveydenhuollon järjestämissuunnitelman valmistelun rinnalla valmisteilla olleisiin kuntarakennetta ja palvelurakennetta koskeviin uudistuksiin liittyi siinä määrin epävarmuutta ja mm. yhteistyömallien rakentamiseen liittyvää epävarmuutta ja epätietoisuutta, että valmistelu on jäänyt odottamaan tilanteen selkeytymistä. Odotuksesta tuli odottamattoman pitkä. Vieläkään ei ole saatu lopullista varmuutta mm. valmistellun järjestämismallin perustuslain mukaisuudesta eikä siitä, miten muuttunut malli mahdollisesti vaikuttaa mm. terveydenhuoltolain muutostarpeisiin tai valmisteilla olevaan sosiaalihuoltolain esitykseen. Palvelurakenteen uudistamisella on kiire. Järjestämissuunnitelmat voivat osaltaan tukea ja edistää sekä järjestäjä-kuntayhtymän perustamiseen ja järjestämispäätökseen että tuottamisvastuuseen ja tuottamiseen liittyviä valmisteluja. Uudistus korostaa integraatioiden merkitystä. Sen vuoksi on tarkoituksenmukaista yhdistää suunnitelmat yhdeksi asiakirjaksi. Uudessa palvelurakenteessa peruskunta ei enää ole entisensä. Kunnille jää kuitenkin edelleen vastuu kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä sekä kestävästä kehityksestä. Kunnilla tulee olla paikallinen hyvinvointitieto ja sitä koskeva seuranta- ja raportointijärjestelmä. Osallisuuden kehittäminen on yksi palvelurakenteen kehittämistavoitteita. Sen vuoksi tässä järjestämissuunnitelmassa on keskeiseksi jatkovalmistelun teemaksi nostettu järjestämislain luonnoksen 8 §:ssä säädetyn hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ja siihen liittyvien rakenteiden kokoaminen ja vahvistaminen. Tuotantovastuun organisoimiseen ja sitä palvelevien hallinnollisten ja toiminnallisten rakenteiden valmistelu on tarkoituksenmukaista käynnistää erikseen. Kiitän kaikkia tähän hyvinvointipalveluiden järjestämissuunnitelman valmistelutyöhön osallistuneita tahoja, toimijoita ja työryhmiä. Aulis Laaksonen apulaiskaupunginjohtaja, Pori valmistelutyön ohjausryhmän puheenjohtaja S i vu |5 1 LAINSÄÄDÄNNÖLLINEN TAUSTA Järjestämissuunnitelman laadinta perustuu 1.5.2011 voimaan tulleeseen terveydenhuoltolakiin (1326/2010), jäljempänä THL ja valtioneuvoston asetukseen terveydenhuollon järjestämissuunnitelmasta ja erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksesta (337/2011). THL:n 34 §:n mukaan samaan sairaanhoitopiiriin kuuluvien kuntien on laadittava terveydenhuollon järjestämissuunnitelma, joka perustuu alueen väestön terveysseurantatietoihin ja palvelutarpeeseen. Suunnitelmasta on neuvoteltava sairaanhoitopiirin kanssa. THL 34 § Terveydenhuollon järjestämissuunnitelma Samaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymään kuuluvien kuntien on laadittava terveydenhuollon järjestämissuunnitelma, joka perustuu alueen väestön terveysseurantatietoihin ja palvelutarpeeseen. Suunnitelmasta on neuvoteltava sairaanhoitopiirin kuntayhtymän kanssa. Suunnitelmassa on sovittava kuntien yhteistyöstä, terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä koskevista tavoitteista ja vastuutahoista, terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä, päivystys-, kuvantamis- ja lääkinnällisen kuntoutuksen palveluista sekä tarvittavasta yhteistyöstä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalihuollon, lasten päivähoidon, lääkehuollon ja muiden toimijoiden kesken. (Laki terveydenhuoltolain 32 ja 34 §:n muuttamisesta 914/2012.) Suunnitelma on laadittava valtuustokausittain ja hyväksyttävä sairaanhoitopiirin kuntayhtymässä. Suunnitelman hyväksymisen edellytyksenä on, että kuntayhtymään kuuluvista jäsenkunnista vähintään kaksi kolmannesta sitä kannattaa ja niiden asukasluku on vähintään puolet kaikkien jäsenkuntien yhteenlasketusta asukasluvusta. Kuntien ja kuntayhtymän on yhdessä arvioitava suunnitelman toteutumista vuosittain sekä tehtävä siihen tarvittaessa muutokset. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä asioista, joista on sovittava terveydenhuollon järjestämissuunnitelmassa. Valtioneuvoston asetuksella 337/2011 annetaan tarkempia säännöksiä niistä asioista, joista järjestämissuunnitelmassa on sovittava. Terveydenhuoltolaissa ja asetuksessa todetaan, että suunnitelmassa on sovittava terveydenhuollon toimintayksiköiden yhteistyöstä kuntien sosiaalihuollon ja muun toiminnan kanssa. Hallituksen esitys uudeksi sosiaalihuoltolaiksi (SHL) ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi on annettu Eduskunnalle syyskuussa 2014. Lain tarkoitus on siirtää painopistettä erityispalveluista yleispalveluihin, vahvistaa asiakkaiden yhdenvertaisuutta ja tiivistää viranomaisten yhteistyötä. Valmistelu on aikataulutettu kolmeen vaiheeseen. Ensimmäiseksi valmistellaan uusi sosiaalihuoltolaki ja tehdään siitä aiheutuvat välttämättömät muutokset muuhun lainsäädäntöön. Toisessa vaiheessa tarkistetaan sosiaalihuollon erityislainsäädäntö ja kolmannessa rajapintalait. Lakien on tarkoitus tulla voimaan 1. huhtikuuta 2015. Kotipalvelua koskevia säännöksiä sovellettaisiin jo vuoden 2015 alusta. Sosiaalihuoltolain säännöksiä, jotka koskevat hoidon ja huolenpidon turvaavia päätöksiä, henkilökunnan ilmoitusvelvollisuutta sekä toimenpiteitä ilmoituksen takia sovellettaisiin vasta 1.1.2016 alkaen. Voimassa olevaa lastensuojelun kiireellistä sijoitusta koskevaa sääntelyä sovellettaisiin myös vuoden 2015 loppuun. Sosiaalihuoltolaissa määriteltäisiin ne tuen tarpeet, joiden perusteella sosiaalipalveluja ja sosiaalihuoltoa järjestetään. Asiakkailla olisi oikeus niihin palveluihin, joilla turvataan välttämätön huolenpito ja toimeentulo sekä lapsen terveys ja kehitys. Tavoitteena olisi mahdollisimman tehokas lyhytaikainen tuki. Kaikilla sosiaalihuollon asiakkailla olisi oikeus saada tarvittaessa arvio palvelutarpeesta sekä nimetty omatyöntekijä. Lailla autettaisiin etenkin erityistä tukea tarvitsevia ihmisiä, joilla on vaikeuksia hakea ja saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja terveydellisistä syistä. Mm. terveydenhuollon ammattihenkilöt, poliisit sekä S i vu |6 työ- ja elinkeinohallinnon viranomaiset olisivat velvoitettuja ohjaamaan sosiaalihuoltoa tarvitseva henkilö oikean viranomaisen puoleen. Lakiin sisältyisi myös nuorisopalvelutakuu. Nuori saisi moniammatillista tukea yhden luukun kautta niin kauan, kun hänellä on tarvetta sosiaalipalveluihin. Takuuseen kuuluu omatyöntekijä, palvelutarpeen arviointi ja kohdennettu sosiaalinen kuntoutus. Lapsiperheillä olisi oikeus saada kotipalvelua, kun se on välttämätöntä lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Myös perhetyötä, tukihenkilöitä ja -perheitä sekä vertaisryhmätoimintaa olisi jatkossa saatavilla ilman lastensuojelun asiakkuutta. Tavoitteena on madaltaa tuen hakemisen kynnystä ja turvata oikea-aikainen tuki perheille. Ensisijaisesti käytettäisiin avohuollon tukitoimia, kuten kotiin annettavaa tehostettua perhetyötä sekä avohuollon sijoituksia. Lastensuojelun asiakkuus alkaisi vasta, jos lastensuojelun tarve todettaisiin tai perheelle annettaisiin lastensuojelun palveluja tai tukitoimia. SHL 6 § (esitys) Sosiaalihuollon järjestämissuunnitelma Kunnan on laadittava sosiaalihuollon järjestämissuunnitelma, joka perustuu 7-9 §:ssä mainittuihin seurantatietoihin ja suunnitelman kattavalla alueella esiintyvään sosiaalihuollon tarpeeseen. Suunnitelmassa on sovittava kuntien yhteistyöstä, hyvinvoinnin edistämisen tavoitteista ja vastuutahoista, sosiaalipalvelujen ja muiden sosiaalihuollon tukitoimien järjestämisestä ja yhteensovittamisesta muun tuen kanssa, erityisosaamisen saatavuuden turvaamisesta, sosiaalihuollon sisäisestä yhteistyöstä sekä yhteistyöstä terveydenhuollon, työ- ja elinkeinohallinnon, opetus- ja sivistystoimen, asuntotoimen sekä muiden toimijoiden kanssa. Sosiaalihuollon järjestämissuunnitelmat on sovitettava yhteen terveydenhuollon järjestämissuunnitelmien kanssa. Suunnitelmat on laadittava valtuustokausittain ja niiden toteutumista on arvioitava sekä tehtävä niihin tarvittaessa muutokset vuosittain. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä asioista, joista on sovittava sosiaalihuollon järjestämissuunnitelmassa. Satakunnan alueen järjestämissuunnitelmatyön ohjausryhmä on tarkastellut tätä suunnitelmaa terveydenhuoltoa laajemmin ja määritellyt suunnitelman hyvinvointipalveluiden järjestämissuunnitelmaksi. Hyvinvointipalveluiden keskiössä ovat tässä yhteydessä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, vaikkakin koulutus, kulttuuri- ja liikuntapalveluilla luodaan myös hyvinvointia. Kahdessa vaiheessa (1.1.2015 ja 14 § 1.6.2015) voimaan tuleva sosiaali- ja terveysministeriön asetus kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä (782/2014) täsmentää ympärivuorokautista päivystystoimintaa, synnytyksiä, päivystyksenä tapahtuvaa leikkaustoimintaa ja suun terveydenhuoltoa. Asetuksen mukaan ympärivuorokautinen päivystys on järjestettävä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystyksenä, ellei saavutettavuus- ja potilasturvallisuusnäkökohdista muuta johdu. Hallituksen esitys laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä sekä laki sen voimaanpanosta on saanut hahmonsa ja etenee hallituksen esityksenä eduskunnan käsittelyyn. Järjestäjäkuntayhtymä aloittaa vuoden 2016 alussa. Varsinainen palvelutuotanto uudella järjestämismallilla alkaa 1.1.2017. Uudessa mallissa on erotettu toisistaan palvelujen järjestäminen ja tuottaminen. Laissa tulee keskeisesti esille myös palvelujen asiakaslähtöinen integraatio, hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, esteettömyyden edistäminen sekä omavalvonta. Järjestämisvastuu tulee olemaan viidellä sosiaali- ja terveysalueella. Sote-alueen kuntayhtymä vastaa siitä, että sen alueella asukkaat ja muut palveluihin oikeutetut saavat tarvitsemansa palvelut. Lähtökohtana on lähipalvelujen turvaaminen. Palveluja voidaan keskittää vain, mikäli palvelujen saatavuus ja laadun turvaa- S i vu |7 minen edellyttävät erityisosaamista tai kalliita investointeja, tai palvelujen tarkoituksenmukainen ja kustannustehokas toteuttaminen edellyttävät keskittämistä. Palvelujen tuottamisvastuu on kuntayhtymällä tai kuntien niin sopiessa vastuukunnalla, joka kantaa saman tuottamisvastuun kuin kuntayhtymäkin. Tuottamisvastuullisten toimijoiden lukumäärä on määritelty Sotealueittain. Länsi-Suomen alueella tuottamisvastuullisia toimijoita voi olla enintään kolme. Tuottamisvastuun edellytykset määritellään uudessa laissa. Tuottamisvastuullisella tulee olla kyky vastata ehkäisevistä, korjaavista, hoitavista, kuntouttavista ja muista sote-palveluista yhtenäisenä kokonaisuutena. Nämä tehtävät edellyttävät omaa henkilöstöä ja muita voimavaroja. Järjestämislaki korostaa palveluiden joustavaa tuottamisrakennetta, jossa tuotannossa mukana ovat myös yritykset ja yhteisöt (monituottajuus). Järjestämisen ja tuotantovastuun erottaminen toisistaan ja irrottaminen kuntien muusta toiminnasta vaikuttaa merkittävästi kuntien tehtäviin ja toimintaympäristöön. Kuntiin jäävistä tehtävistä on säännös järjestämislakiesityksen 8 ja 9 §:ssä seuraavasti: 8 § (esitys) Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kunnassa Kunnan on seurattava asukkaittensa elinoloja, hyvinvointia ja terveyttä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä alueittain ja väestöryhmittäin. Kuntalaisten hyvinvoinnista ja terveydestä sekä toteutetuista toimenpiteistä on raportoitava kunnanvaltuustolle vuosittain. Lisäksi valtuustolle on kerran valtuustokaudessa valmisteltava hyvinvointikertomus. Kunnan on strategisessa suunnittelussaan asetettava hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle tavoitteet. Lisäksi sen tulee määritellä tavoitteita tukevat toimenpiteet. Päätösten vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen on arvioitava ennakkoon ja otettava huomioon kunnan eri toimialojen päätöksenteossa. Kunnan eri toimialojen on tehtävä yhteistyötä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Lisäksi kunnan on nimettävä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen vastuutahot ja tehtävä yhteistyötä muiden kunnassa toimivien julkisten toimijoiden sekä yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. 9§ Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen alueellisesti ja palvelujen tuotannossa Sosiaali- ja terveysalueen sekä tuottamisvastuussa olevien kuntien ja kuntayhtymien toiminnassa on arvioitava ennakkoon ja otettava huomioon päätösten vaikutukset eri väestöryhmien hyvinvointiin ja terveyteen. Sosiaali- ja terveysalueen sekä tuottamisvastuussa olevien kuntien ja kuntayhtymien on toimittava yhteistyössä alueen kuntien kanssa ja annettava niille asiantuntija-apua hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. S i vu |8 2 SOTE-UUDISTUKSEN TAUSTAA JA KÄSITTEITÄ 2.1 Väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kunnissa Järjestämislain esitysluonnoksen (2014) mukaan hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on yksilöön, perheisiin, yhteisöihin, väestöön, elinoloihin, elinympäristöön sekä palvelujen järjestämiseen kohdentuvaa toimintaa, jonka avulla parannetaan väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä vähennetään eroja väestöryhmien välillä. Kunnilla on lainsäädännön mukaan vastuu edistää asukkaidensa terveyttä ja hyvinvointia. Väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, eriarvoisuuden vähentäminen ja terveyserojen kaventaminen ovat kunnan perustehtäviä. Lain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Tämä asettaa vaatimukset kuntien toiminnalle sosiaali- ja terveyspalveluiden organisoinnissa. Terveydenhuoltolaissa (1326/2010) velvoitetaan kuntia ja kuntayhtymiä terveys- ja hyvinvointivaikutusten ennakkoarviointiin päätöksenteossaan ja ratkaisujen valmistelussa. Se velvoittaa kuntia seuraamaan asukkaittensa terveyttä ja hyvinvointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä väestöryhmittäin. Seurantaa varten on valmisteltava hyvinvointikertomus ja määriteltävä seurannan indikaattorit. Yhteenvetona voi todeta, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän uudistus kytkeytyy keskeisesti terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. 2.2 Sosiaalipalvelut Kunnan sosiaalihuollon tehtävänä on sosiaalisten ongelmien ehkäisy, sosiaalisen turvallisuuden ylläpitäminen sekä ihmisten omatoimisuuden tukeminen. Tällä hetkellä kunnat vastaavat sosiaalipalvelujen järjestämisestä, toimeentulotuen antamisesta ja sosiaalisen luoton myöntämisestä. Lisäksi ne ovat vastuussa sosiaaliturvaetuuksia ja niiden käyttöä koskevasta ohjauksesta ja neuvonnasta, sosiaalisten olojen kehittämisestä sekä sosiaalisten epäkohtien poistamisesta. (STM 2014.) Kunta vastaa seuraavien sosiaalipalvelujen järjestämisestä (Sosiaalihuoltolaki 17 §): Sosiaalityö: Sosiaalihuollon henkilöstö ohjaa, neuvoo, selvittää ongelmia ja järjestää tukitoimia joko yksittäisille henkilöille, perheille tai yhteisöille. Sosiaalipäivystys: Turva akuuteissa ongelmatilanteissa, jotka liittyvät esimerkiksi perheväkivaltaan, lasten heitteillejättöihin tai onnettomuus- ja rikostapahtumien jälkihoitoon. Kotipalvelut: Vanhuksia, vammaisia, sairaita ja lapsiperheitä autetaan kotipalveluilla selviytymään arkielämästä ja esimerkiksi hygieniaan kuuluvista askareista. Omaishoidon tuki: Omainen voi hoitaa vanhusta, vammaista tai pitkäaikaissairasta kotona ja saada siitä palkkiota. Asumispalvelut: Vanhusten ja vammaisten kotona asumista voidaan tukea asunnon muutostöillä tai palveluasumisen järjestämisellä. Laitoshoito: Ympärivuorokautista hoitoa ja huolenpitoa laitoshoidossa annetaan niille, jotka eivät selviydy muiden palvelujen avulla kotona. Laitoshoito voi olla joko pitkäaikaista, lyhytaikaista tai jaksottaista. S i vu |9 Perhehoito: Perhehoitoon turvaudutaan silloin, kun apua ja tukea tarvitsevalle henkilölle (esimerkiksi lapselle tai vammaiselle) halutaan antaa mahdollisimman kodinomaista ja yksilöllisiä tarpeita vastaavaa hoitoa. Kuntoutus: Kuntouttava työote kuuluu kaikkiin sosiaalipalveluihin. Kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen on kunnan sosiaalihuollon vastuulla. Jos asiakas tarvitsee lisäksi kuntoutusta, jota sosiaalipalveluissa ei voida järjestää, sitä hankitaan muualta. Lasten ja perheiden palvelut: Kunta huolehtii päivähoidosta, lastensuojelusta, ottolapsineuvonnasta, kasvatus- ja perheneuvonnasta, perheasioiden sovittelusta, isyyden selvittämiseen ja vahvistamiseen liittyvistä palveluista, sekä lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuteen liittyvästä sovittelusta. Ikäihmisten palvelut: Ikäihmisten tarvitsemia sosiaalipalveluja ovat muun muassa kotipalvelu tukipalveluineen, omaishoidon tuki ja laitoshoito. Vammaispalvelut: Vammaiset henkilöt käyttävät ensisijaisesti yleisiä sosiaali- ja terveyspalveluja ja turvautuvat erityispalveluihin, kuten asumis-, apuväline-, kuljetus- ja tulkkipalveluihin vasta, kun yleisten palveluiden apu ei enää riitä. Päihdetyö ja –palvelut: Ehkäisevällä päihdetyöllä edistetään päihteettömiä elintapoja ja lisätään päihteisiin liittyvää tietoutta. Päihdepalveluilla tarjotaan tukea, apua, hoitoa ja kuntoutusta päihteiden ongelmakäyttäjille ja heidän läheisilleen. 2.3 Terveyspalvelut Terveyspalvelut jakautuvat perusterveydenhuoltoon, erikoissairaanhoitoon ja erityistason erikoissairaanhoitoon. Perusterveydenhuollolla tarkoitetaan kunnan järjestämää väestön terveydentilan seurantaa, terveyden edistämistä ja erilaisia palveluita. Perusterveydenhuollon palvelut tuotetaan kunnan terveyskeskuksessa. Perusterveydenhuolto sisältää seuraavat palvelut (Terveydenhuoltolaki 1326/2010, 3 §): Terveysneuvonta Terveystarkastus Suun terveydenhuolto Lääkinnällinen kuntoutus (Työterveyshuolto) (Ympäristöterveydenhuolto) Päivystys Avosairaanhoito Kotisairaanhoito Kotisairaala- ja sairaalahoito sekä mielenterveystyö ja päihdetyö siltä osin, kun niitä ei järjestetä sosiaalihuollossa tai erikoissairaanhoidossa. Erikoissairaanhoito tarkoittaa lääketieteen ja hammaslääketieteen erikoisalojen mukaisia sairauksien ehkäisyyn, tutkimiseen, hoitoon, ensihoitoon, päivystykseen ja lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvia terveydenhuollon palveluja. Esimerkkinä lääketieteen erikoisaloista voidaan mainita esimerkiksi kirurgia, sisätaudit, anestesiologia, gynekologia, neurokirurgia tai lasten psykiatria. Suurin osa erikoissairaanhoidon palveluista järjestetään sairaaloissa. (Terveydenhuoltolaki 1326/2010, 13 §.) S i v u | 10 Erityistason erikoissairaanhoito tarkoittaa sairaanhoitoa, joka on valtioneuvoston asetuksella säädetty sairauden harvinaisuuden, erikoissairaanhoidon vaativuuden tai erikoissairaanhoidon järjestämisen asettamien erityisten vaatimusten perusteella erityistason hoitoa vaativaksi (Terveydenhuoltolaki 1326/2010, 13 §). 2.4 Kuntayhtymä, sairaanhoitopiiri ja erityisvastuualue Kuntayhtymä: Kuntayhtymä on jäsenkuntien valtuustojen hyväksymällä perussopimuksella perustettu jäsenkunnistaan erillinen julkisoikeudellinen oikeushenkilö, joka hoitaa jäsenkuntiensa puolesta perussopimuksen mukaisia tehtäviä (Kunnat.net/Kuntayhtymät). Kunnat perustavat kuntayhtymiä muun muassa voidakseen paremmin tuottaa palveluita väestölle. Esimerkiksi erikoissairaanhoitopalvelut on nykyjärjestelmässä järjestetty sairaanhoitopiireissä, jotka ovat esimerkkejä kuntayhtymistä. Myös sote-alue tulee olemaan kuntayhtymä. Sairaanhoitopiirit: Suomessa on 20 sairaanhoitopiiriä, jotka ovat kuntien omistamia ja rahoittamia kuntayhtymiä. Sairaanhoitopiirit vastaavat erikoissairaanhoidon järjestämisestä alueellaan. Ne myös tuottavat itse suurimman osan palveluistaan. Sairaanhoitopiirin kuntayhtymät suunnittelevat ja kehittävät erikoissairaanhoitoa niin, että perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito muodostavat toimivan kokonaisuuden. Esimerkiksi Länsi-Suomen alueella toimii Satakunnan, Varsinais-Suomen ja Vaasan sairaanhoitopiirit, joiden pohjalta myös tuleva Länsi-Suomen sote-alue tullaan muodostamaan. Sairaanhoitopiirien järjestämisvastuu lakkaa vuoden 2016 lopussa ja siirtyy perustettaville sote-alueille. (STM 2014.) Erityisvastuualue: Erityistason sairaanhoidon järjestämiseksi Suomi on jaettu viiteen yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueeseen (Turun yliopistollinen keskussairaala TYKS, Helsingin seudun yliopistollinen sairaala HUS, Oulun yliopistollinen sairaala OYS, Tampereen yliopistollinen sairaala TAYS ja Kuopion yliopistollinen sairaala KYS). Jokainen erityisvastuualue muodostuu yhden tai useamman sairaanhoitopiirin yhteistyöstä. Esimerkiksi TYKS:n erityisvastuualue muodostuu Satakunnan, Vaasan ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiireistä. Erityisvastuualueen sairaanhoitopiirien on yhteistyössä suunniteltava ja sovitettava yhteen alueensa erikoissairaanhoidon palvelujen tuotanto, tietojärjestelmäratkaisut, lääkinnällinen kuntoutus ja erilaiset hankinnat. (STM 2014.) 2.5 Miksi uudistus? Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen ja tuottamiseen liittyvät suuret haasteet niin kansallisella kuin globaalilla tasolla. Keskeiset haasteet liittyvät muun muassa työikäisen väestön määrän vähenemiseen, palvelutarpeen ja -menojen kasvuun väestön ikärakenteen muuttumisen vuoksi, eriarvoistumiseen palveluiden saatavuudessa ja laadussa, sosiaali- ja terveyserojen kasvuun eri väestöryhmien välillä jne. Kaikki haasteet liittyvät samalla taloudelliseen kantokykyyn ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjaan. Suomen erityishaasteena on monia muita maita pirstaleisemmat järjestämis- ja tuotantorakenteet, jotka vaikeuttavat hallinnointia ja mahdollistavat alueellisen eriarvoistumisen palveluiden laadussa ja niiden saatavuudessa. THL:n (2014) mukaan pirstaleinen rakenne luo turhia päällekkäisyyksiä, joka taas aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia. Vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja toteuttamisesta on kuulunut pitkään kunnille. Kunnat ovat toimineet niin sanottuina hyvinvointikuntina, jotka tarjoavat laaja-alaisesti sekä perus- että erityispalveluja kuntalaisille. Hyvinvointikuntana taloudellinen liikkumavara on kuitenkin koko ajan pienentynyt: tämä tulee parhaiten esiin pienissä kunnissa, joissa työikäisen väestön määrä vähenee ja taloudellinen huoltosuhde muuttuu koko ajan epäedullisempaan suuntaan. S i v u | 11 STM:n (2014) mukaan pienten kuntien on vaikea suoriutua tehtävistään kuntatalouden heikon tilan, palvelujen kustannusten kasvun sekä väestön ikääntymisen vuoksi. Kuntien valtionosuuksia vähennetään samalla kun kuntatasolla asukkaiden huoltosuhde kasvaa suurten ikäluokkien siirtyessä eläkeikään. Taloudelliset ongelmat ovat johtaneet rajuihin leikkauksiin, joilla on ollut negatiivisia vaikutuksia palveluiden laatuun ja saatavuuteen. Seudulliset yhteistoiminta-alueet tai muut seudulliset järjestelyt ovat osittain paikanneet palvelujärjestelmän aukkoja, sillä jokaisen kunnan ei ole ollut mahdollista tai edes tarkoituksenmukaista tuottaa kaikkia palveluita itse. Haasteita aiheuttaa lisäksi se, että palveluihin pääsy sekä niiden laatu on heikentynyt. Peruspalvelut ovat heikentyneet ja hyvinvointierot kasvaneet. Palvelujen saatavuus ja laatu vaihtelevat alueittain niin suuresti, että eri alueiden asukkaiden välinen tasa-arvo ei toteudu. Väestön ikääntyminen vaikuttaa negatiivisesti myös palveluiden rahoittamiseen, sillä huoltosuhteen kasvaessa kunnan sekä valtion verotulot vähenevät. Samalla niiden terveys- ja sosiaalipalvelujen menot kasvavat. STM:n (2014) työryhmän mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujen integraation uskotaan olevan paras keino vastata paineisiin. Nykyjärjestelmän toimimattomuuden seurauksena on tehtävä merkittäviä rakennemuutoksia, jotta järjestelmä voisi kantaa tulevaisuuden lisääntyvät paineet. Vallitsevat pirstaleiset järjestämisja tuotantorakenteet kootaan suuremmiksi kokonaisuuksiksi ja sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut integroidaan siten, että palvelut voidaan tuottaa kustannustehokkaasti palveluketjun sujuvuutta ja laatua parantaen sekä lähipalvelut kaikille turvaten. Uuden mallin uskotaan kaventavan kasvavia terveyseroja, ja lisäävän asukkaiden välistä tasa-arvoa. 3 MISTÄ PALVELURAKENNEUUDISTUKSESSA ON KYSE? 3.1 Sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatio STM:n (2014) mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus on laadittu turvaamaan yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut koko maassa. Niiden turvaaminen vaatii kustannustehokkaita ratkaisuja, minkä vuoksi on päätetty purkaa vanhoja rakenteita ja luoda uusia tilalle. Hallitus ja oppositiopuolueet päätyivät maaliskuussa 2014 siihen tulokseen, että paras mahdollinen keino Suomessa terveys- ja sosiaalipalvelujen turvaamiseksi on luoda järjestelmä, jossa palveluiden tuottaja ja järjestäjä erotetaan toisistaan. Palveluiden järjestämisvastuu halutaan organisoida mahdollisimman laajasti samalle taholle. Sosiaali- ja terveydenhuollon päätöksenteko, johtaminen ja rahoitus halutaan keskittää yhdelle alueensa väestöstä vastaavalle taholle. Uudistuksen ideaalisena lähtökohtana on täydellinen sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatio vahvan alueellisen toimijan järjestämänä, jolloin sekä perus- että erikoispalveluja koskevat päätökset sekä sosiaali- että terveyspalvelujen osalta tuotetaan saman johdon ja budjetin alla. Uusi malli koostuu viidestä sote-alueesta, jotka muodostetaan nykyisten erityisvastuualueiden pohjalta. Kun vanhassa mallissa kunnat vastasivat pääsiassa itse sekä palveluiden järjestämisestä että tuottamisesta, uudistuksessa palveluiden järjestämisvastuu siirtyy kunnilta sote-alueelle. Järjestämisvastuulla tarkoitetaan oikeudellista vastuuta siitä, että lailla säädetyt palvelut ja velvoitteet tulevat säännösten mukaisesti hoidetuksi. Järjestämisvastuun myötä sote-alue päättää muun muassa seuraavista asioista: mikä kunta tai kuntayhtymä saa vastuun palveluiden tuottamisesta, minkälainen palvelurakenne muodostetaan, kuinka varat ja muut resurssit kohdennetaan ja mitkä ovat palvelujen laatu- ja tasokriteerit. Sote-alue vastaa siis siitä, että sen alueella asukkaat ja muut palveluihin oikeutetut saavat tarvitsemansa palvelut oikeaaikaisesti ja laadukkaasti. Sen lähtökohtana on ennen kaikkea turvata lähipalvelut kaikille. Palveluiden tuottamisvastuu tulee olemaan kunnalla tai kuntayhtymällä. Sote-alue päättää, mitkä kunnat tai kuntayhtymät ovat tuottamisvastuussa. Vaihtoehdot palvelujen tuottamiselle ovat yhä samat: vastuukunnat tai kuntayhtymät voivat (1.) tuottaa palvelut itse, (2.) ostaa palveluja muilta tahoilta, esimerkiksi yksityisiltä yrityksiltä ja järjestöiltä ja (3.) käyttää palveluseteleitä. Sote-alueellakin voi olla tuottamisvastuu- S i v u | 12 ta, mutta tämä koskee lähinnä tukipalveluita, kuten tietotekniikkahankintoja tai apuvälinepalveluja kunnille ja kuntayhtymille. Asiakkaisiin kohdistuvia palveluita sote-alue voi tuottaa vain äärimmäisissä tapauksissa, jos kunta tai kuntayhtymä ei tähän pysty. Palveluja tullaan siis yhä tuottamaan monin eri tavoin, ja yksityisillä yrittäjillä on päättäjien mukaan edelleen osansa sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotannossa. Palvelujen tuotannon keskittäminen on uuden järjestämislain kriteeristöjen mukaan sallittua vain, jos palvelun saatavuus tai laadun varmistaminen edellyttää erikoisosaamista, tiloja tai laitteita, jotka vaativat kalliita investointeja ja/tai on muuten kustannustehoton tuotettuna muuten kuin keskitetysti. (Kuviot 1 ja 2) PÄHKINÄNKUORESSA Sote-alueet vastaavat järjestämisestä, kunnat tuottamisesta. 5 sote-aluetta vastaa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Kunnat ja kuntayhtymät vastaavat palveluiden tuottamisesta. Kunta/kuntayhtymä tarjoaa palvelut (1) tuottamalla ne itse, (2) ostamalla yksityiseltä tai järjestöltä ja/tai (3) palvelusetelillä. Sote-alue päättää, mitkä kunnat ja kuntayhtymät hoitavat palvelujen tuottamisen ja mitkä niiden tehtävät ovat. Tärkein päätöksenteon väline on kerran neljässä vuodessa hyväksyttävä järjestämispäätös. Kunnilla on edustus sote-alueen päättävissä elimissä. Kunnat antavat rahaa sote-alueelle, joka sitten rahoittaa palvelut. Sote-alueet aloittavat vuoden 2017 alussa. Kuvio 1. Sote-alueen tehtävät tiivistettynä S i v u | 13 Uudistuksen tavoitteet Alueellisten hyvinvointierojen kaventaminen Palveluiden yhdenvertainen laatu ja saatavuus Palveluiden kustannustehokkuus Lähipalvelujen saannin turvaaminen Painopiste ennaltaehkäiseviin toimiin Turhien päällekkäisyyksien poistaminen Hallinnon selkeyttäminen ja tehostaminen Palvelujen rahoituksen turvaaminen Kuvio 2. Sote-uudistuksen tavoitteet 3.2 Hallinto Järjestämislain luonnoksen mukaan Sote-alueen hallintomalliksi tulee kuntayhtymä. Sote-alueen kuntayhtymään ja hallintoon sovelletaan pääsääntöisesti kuntalakia. Sen mukaan kuntayhtymän ylin päättävä elin on yhtymäkokous tai yhtymävaltuusto, jossa jokaisella kunnalla on vähintään yksi edustaja. Kunnan edustajien äänivalta jakautuu kuntien asukaslukumäärän perusteella, yhden kunnan äänimäärä ei kuitenkaan saa olla 50 % tai sen yli. Sote-alueen tärkein päätöksenteon väline on kerran neljässä vuodessa hyväksyttävä järjestämispäätös, jossa määritellään seuraavat asiat: tuottamisvastuussa olevat kunnat, kuntayhtymät sekä niiden tehtävät miten rahoitus ja voimavarat kohdennetaan palvelurakenne ja periaatteet muualta hankittaville palveluille eli ostopalveluille sote-palvelujen laatu- ja palvelutaso ja yhtenäiset käytännöt väestön kielellisten oikeuksien toteuttaminen miten lähipalvelujen saatavuus ja saavutettavuus varmistetaan miten alueen sote-palvelut toteutetaan siten, että asiakaslähtöinen integraatio toteutuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tavoitteet ja vastuutahot sekä yhteistyö alueen kuntien ja muiden tahojen kanssa. Tuottamisvastuussa olevat tahot ovat mukana valmistelussa. Sote-alueen ja tuottamisvastuisen välillä käydään lisäksi tulosohjausneuvottelu kerran vuodessa. Nykyisten kuntien ja kuntayhtymien sote-henkilöstö siirtyy hallinnollisesti tuotantovastuussa olevien kuntien ja kuntayhtymien palvelukseen. Sosiaali- ja terveydenhuollossa käytettävän omaisuuden järjestelyistä sovitaan kuntien kesken. Jos kunnat eivät sovi omaisuusjärjestelyistä, omaisuus jää nykyisille omistajille. S i v u | 14 STM:n tavoitteena on lisätä valtion ohjausta. Kansallisen ohjauksen avulla pyritään nykyistä paremmin kaventamaan erikoissairaanhoidon tehokkuuseroja ja hyödyntämään uutta teknologiaa sekä alueiden välistä ja alueiden sisäistä työnjakoa. Sosiaali- ja terveysministeriöön perustetaan sote-neuvottelukunta, jossa on sote-alueen edustus ja ohjausyksikkö. Ohjausyksikön tehtävänä on vastata lain toimeenpanosta ja seurannasta. Ohjausyksikkö seuraa sote-alueiden ja palvelun tuottajien toiminnan tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta, josta se raportoi eduskunnalle. Palvelujen valvonnasta vastaavat aluehallintovirastot ja Valvira kuten nykyisinkin. Lisäksi sote-alueiden ja palveluja tuottavien kuntien on laadittava omavalvontaohjelmat. Sote-alue neuvottelee vuosittain ministeriön kanssa alueensa tehtävien ja palvelujen toteuttamisesta sekä seurannasta. Näiden neuvottelujen yhteydessä ministeriö myös hyväksyy järjestämispäätöksen. 3.3 Rahoitus Sote-uudistuksen rahoituskysymykset jätettiin laajalti auki kesäkuussa laaditussa lakiesityksessä. Rahoituksen eri vaihtoehtoja tutkimaan perustettiin erillinen työryhmä, jonka mietintö valmistuu vuonna 2015. Lakiesitykseen kuitenkin kirjattiin rahoituksen periaate, jonka mukaan kunnat rahoittavat sote-alueen toiminnan ja sote-alueet rahoittavat palvelujen tuottamisen. (STM 2014.) Lakiesityksen mukaan kunnat rahoittavat sote-alueen toiminnan kapitaatioperiaatteen mukaisesti eli jokainen kunta maksaa asukaslukuunsa perustuvan summan. Kunnan rahoitusosuuden määrään vaikuttaa myös muita tarvetekijöitä, kuten väestön ikärakenne ja sairastavuus. Huomioimalla ikärakenne ja sairastavuus jokainen kunta maksaa sen mukaan, paljonko ja minkälaisia palveluja he tarvitsevat. Lisäksi sotealueella voidaan tehdä päätös, että myös muita mahdollisia valtionosuustekijöitä otetaan huomioon. Kunnat keräävät rahoituksen pääosin saamistaan verotuloista, valtionosuuksista sekä asiakasmaksuista. Sote-alueet rahoittavat puolestaan palvelujen tuottamisen. Sote-alue maksaa korvauksen niille kunnille ja kuntayhtymille, jotka tuottavat palveluja alueelle. Korvausten suuruuteen vaikuttavat palvelujen tarve sekä vaikuttavuus ja kustannustehokkuus. Rahoituksen periaatteista neuvotellaan sote-alueen ja tuottajatahon välillä. Lisäksi sote-alue tekee tuottamisvastuussa olevien kuntien ja kuntayhtymien kanssa vuosittain tulossopimukset, joissa sekä sote-alueella että palveluja tuottavilla kunnilla ja kuntayhtymillä on kuntalain mukainen alijäämän kattamisvelvollisuus. Rahoituskysymys tai sen ratkaisun puute on herättänyt paljon keskustelua mediassa. Suurin kysymys liittyy monikanavaisen rahoitusjärjestelmän säilyttämiseen. Jos monikanavainen rahoitus säilytetään, rahoituksen lähteenä olisi edelleen kuntien ja valtion rahoitus, eli verotulot ja valtionosuudet, sairausvakuutus, työterveyshuollon rahoitus sekä asiakasmaksut. Sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt sosiaali- ja terveydenhuollon monikanavarahoituksen purkamisen vaihtoehtoja koskevan selvitystyön. Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Päivi Sillanaukeen (2014) mukaan rahoitus halutaan tuottaa siten, että siitä muodostuu mahdollisimman selkeä ja läpinäkyvä kokonaisuus. Ratkaisua suuntaan tai toiseen monikanavaisen rahoituksen säilyttämisestä tai sen vaihtoehdoista ei vielä ole tehty, mutta spekulaatioita muun muassa ´raha seuraa asiakasta´–mallin käyttöönotosta on esitetty. Malli antaa asiakkaalle mahdollisuuden valita haluamansa palveluntuottaja hyväksyttyjen ja laatukriteerit täyttävien tuottajien joukosta. Oulussa tehdyn tuoreen selvityksen mukaan se lisäisi olennaisesti asiakkaan valinnanvapautta, mikä kehittäisi palvelukonsepteja ja palvelujen laatua. Myös kustannusten hallinta olisi helpompaa. (Pikkujämsä, YlitaloKatajisto, Paasovaara, Koski & Salo 2014.) Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaismenot olivat 25,8 miljardia euroa vuonna 2012. Ne jakaantuivat siten, että terveydenhuollon osuus oli 16,5 miljardia, vanhustenhuolto 2,9 miljardia ja sosiaalihuolto 6,4 miljardia. Seppälän ja Pekurisen (2014) mukaan valtaosa eli noin 71 % sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaismenoista rahoitetaan valtion ja kuntien verotuloilla. Toiseksi tärkein rahoituslähde ovat erilaiset asiakasmaksut ja omavastuut, joilla kootaan vajaat 15 prosenttia kokonaismenojen rahoituksesta. Pakollisilla ja vapaaehtoisilla vakuutusmaksuilla rahoitetaan yhteensä noin 12 prosenttia kokonaismenoista. S i v u | 15 3.4 Aikataulu Sosiaali- ja terveyspalvelurakenteen uudistamisesta päätettiin 23.3.2014. Uusi lakiesitys saatiin valmiiksi 26.6.2014. Lakiesitys lausuntokierrokselle 18.8.2014. Lausuntoaika päättyy 14.10.2014. Lakiesitys tulee eduskuntakäsittelyyn marraskuussa 2014. Sote-järjestämislain on tarkoitus tulla voimaan alkuvuodesta 2015. Sote-alueet aloittavat toimintansa alkuvuodesta 2016. Varsinainen uusien sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavien alueiden toiminta alkaa 1.1.2017. 4 SOTEUUDISTUS KÄYTÄNNÖSSÄ 4.1 Kuntien ja sote-alueiden vastuualueet, tehtävät ja yhteistyö Palolan ja Räsäsen (2013) mukaan järjestämisvastuun siirto kokonaisuudessaan kunnilta sote-alueelle tarkoittaa käytännössä sitä, että kunta siirtää itseltään päätösvallan ja vastuun koskien tiettyjä palveluita. Kunta ei enää päätä siitä, mitä palveluja kuntalaisille järjestetään tai kenelle (palveluiden myöntämiskriteerit) ja missä (toimipaikkaverkko ja lähipalvelut) ne järjestetään. Se ei myöskään enää päätä siitä, kuka tai millä tavoin palveluita tuotetaan (eli tuotetaanko itse, ostetaanko muilta vai tarjotaanko palveluseteleitä), tai kuinka paljon asiakkailta peritään asiakasmaksuja. Lisäksi päätös siitä, kuinka paljon kunnan rahoja käytetään palveluiden järjestämiseen, siirtyy pois kunnan vastuualueelta. Tuottamisvastuun saavalla kunnalla tai kuntayhtymällä tulee olla taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata palvelujen tuottamisesta. Tuottamisvastuullisella tulee olla kyky vastata ehkäisevistä, korjaavista, hoitavista, kuntouttavista ja muista sote-palveluista yhtenäisenä kokonaisuutena. Vastuukunnan tai kuntayhtymän tulee pystyä tuottamaan sekä perus- että erityistason palvelut. Karppasen (2014) mukaan yksittäiseltä tuottajakunnalta ei kuitenkaan vaadita ympärivuorokautista päivystystä. Esimerkiksi Kytän (2014) mukaan käytännössä hyvin harva yksittäinen kunta pystyy tarpeeksi laajaan tuotantoon, jolloin kuntayhtymien ja yhteistyön merkitys tuotannon suunnittelussa kasvaa. Järjestämislain 16 §:n mukaan sosiaali- ja terveysalue sekä tuottamisvastuun kantava kuntayhtymä tai vastuukunta voi toteuttaa palvelut tuottamalla ne itse tai yhteistyössä muiden tuottamisvastuussa olevien kuntayhtymien kanssa, olemalla jäsenenä kuntayhtymässä taikka hankkimalla palveluja muulta palvelujen tuottajilta. THL:n (2014) mukaan kunnilla on järjestämisvastuusta luopumisesta huolimatta kokonaisvaltainen vastuu alueensa asukkaiden hyvinvoinnista. Sen tulee yhä seurata asukkaidensa hyvinvoinnin tilaa ja tuottaa hyvinvointikertomus valtuustokausittain. Uutta kunnille on se, että kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijuus siirtyy lakimuutoksen myötä sote-alueelle ja tuottamisvastuun saavalle kunnalle tai kuntayhtymälle. Sote-alue tekee terveydenedistämistyötä vastuukuntien kanssa sekä tarjoaa asiantuntemustaan kunnille. Asiantuntemuksen luonnetta tai mihin tehtäviin se liittyy, ei ole kuitenkaan vielä määritelty. On kuitenkin selvää, että ilman tiivistä yhteistyötä sote-alueen, vastuukuntien ja muiden kuntien välillä ei terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen tai ylläpitäminen ole mahdollista. Palolan ja Räsäsen (2013) mukaan tämän vuoksi kuntien ja sote-alueiden väliseen yhteistoimintaan sekä yhteistyön käytännön toteuttamiseen tulee kohdistaa erityistä huomiota. S i v u | 16 Lakiehdotuksessa myös edellytetään asukkaiden mielipiteiden huomioonottamista. Sote-alueen ja tuotannosta vastaavan tahon tulee kerätä asukkaiden näkemyksiä terveyden ja hyvinvoinnin tilasta sekä palveluiden laadusta ja toimivuudesta. Lisäksi palveluiden käyttäjiä tulee kannustaa aloitteellisuuteen sekä yhteistyöhön palveluiden kehittämisessä. Järjestämislain 18 §:n mukaan sosiaali- ja terveysalueiden tulee laatia omavalvontaohjelma. Ohjelmassa tulee määritellä, miten sosiaali- ja terveyspalvelujen toteuttaminen ja laatu sekä asiakkaiden ja potilaiden yhdenvertaisuus varmistetaan. Omavalvontaohjelmassa on lisäksi todettava miten sen toteutumista seurataan ja havaitut puutteet korjataan. 4.2 Lähipalvelut STM:n (2014) mukaan yksi uudistuksen tavoitteista on lähipalvelujen turvaaminen koko maassa. Sotealueen on määriteltävä järjestämispäätöksessään, miten lähipalvelut turvataan kaikille asukkaille yhdenvertaisesti ja mahdollisimman esteettömästi. Kuntaliiton (2014) mukaan lähipalvelut ovat palveluita, joita käytetään toistuvasti/päivittäin, ja joita tarjotaan asukkaan lähiympäristössä tai tuodaan kotiin palveluntarpeen mukaisessa laajuudessa. STM:n mukaan sote-palveluiden tulee olla lähellä palveluiden käyttäjiä, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että lähipalveluiden on sijaittava melko lähellä useimpia ihmisiä tai ne tuodaan ihmisten arkeen sähköisillä välineillä tai liikkuvina palveluina. Lähipalveluja voidaan siis käytännössä tuottaa neljässä eri muodossa: Sähköiset palvelut, Liikkuvat palvelut, Kotiin tuotavat palvelut ja Lähellä tuotettavat palvelut. Sähköiset palvelut parantavat palvelujen alueellista saatavuutta. Sähköisesti voidaan tuottaa esimerkiksi neuvonta, palvelunohjaus, ajanvaraus ja omahoito. Liikkuvat palvelut ovat pyörien päällä toteutettuja palveluja, esimerkiksi terveystarkastuksia, laboratorionäytteenottoja, suun terveydenhuoltoa, sairaanhoitoa ja sosiaalityön palveluja. Kotiin tuotavat palvelut tukevat toimintakykyä ja arjessa selviytymistä ja niitä ovat esimerkiksi kotihoito, perhetyö, kuntoutus ja kotisairaanhoito. Lähellä tuotettavat palvelut tuotetaan matalan kynnyksen palvelupisteissä (esim. terveyskeskus), jotka tarjoavat ns. perinteiset palvelut, kuten lääkärin ja hoitajan vastaanoton, suun terveydenhuollon, laboratorionäytteenoton, neuvolapalvelut sekä sosiaali- ja palveluohjauksen. Seuraavaan kuvioon (kuvio 3) on kuvattu esimerkinomaisesti lähipalveluiden neljää tuotantomuotoa laajemmin. Kuvaan punaisella kirjoitetut palvelut ovat mahdollisesti sote-alueen tarjoamia palveluita ja valkoisella kirjoitetut palvelut kunnan muiden hallinnonalojen tarjoamia palveluita. S i v u | 17 Kuvio 3. Lähipalveluiden neljä tuotantomuotoa 4.3 Keskitetyt palvelut STM:n mukaan keskitetyt palvelut ovat yhteisiä palveluja, joille ei ole päivittäistä tarvetta, niiden tuottamiseen vaaditaan laajempi asiakaspohja tai ne edellyttävät erityisosaamista sekä tiloja tai laitteita, minkä vuoksi on mielekkäämpää tuottaa palvelut keskitetysti. Järjestämislakiesityksen mukaan sote-alueen palveluja saa keskittää vain, jos palvelujen saatavuus ja laadukkuus edellyttävät erityisosaamista, kalliita investointeja tai palveluja ei voida muuten toteuttaa riittävän kustannustehokkaasti. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa voidaan myös keskittää joillekin kunnille tai kuntayhtymille, jos tehtävien vaativuus, harvinaisuus tai kielelliset oikeudet estävät hajautetun tuottamisen. 4.4 Yksityiset palvelut Julkisen ja yksityisen tuotannon välinen kilpailu on puhuttanut paljon uudistuksessa. Useat tahot toivoivatkin ennen uudistuksen julkaisemista, että yksityisen tuotannon rooli palvelujärjestelmässä olisi kasvanut. Järjestelmä kuitenkin pohjautuu jatkossakin julkiseen tuotantoon, sillä STM:n mukaan vaativimpien hoitojen, korkeatasoisen tutkimuksen ja koulutuksen toteuttaminen, tiettyjen hallintopäätösten tekeminen sekä varautumisen ja päivystysluonteisen toiminnan ylläpito olisi mahdotonta, jos järjestelmä pohjautuisi kokonaan vapaalle kilpailulle. Siksi järjestelmä pohjautuu STM:n mukaan jatkossakin julkiseen tuotantoon. Uusi laki ei muuta tilannetta nykyisestä. S i v u | 18 Tuottamisvastuussa olevat kunnat ja kuntayhtymät voivat hankkia palveluja yrityksiltä ostopalveluina tai käyttämällä palveluseteleitä. Niiden käyttömahdollisuudet linjataan tarkemmin vasta sote-alueen järjestämispäätöksessä. Yksityisiltä hankittavat palvelut tulee aina kilpailuttaa, kun taas sote-alueen ja tuottamisvastuussa olevien kuntien ja kuntayhtymien välillä kilpailuttamista ei tarvita, koska niiden suhde on EU:n hankintadirektiivin tarkoittamaa kunnallisten toimijoiden välistä yhteistoimintaa. Myöhemmin tehtävät rahoituksen ratkaisut voivat vaikuttaa asiakkaiden valinnanvapauteen sekä julkisen ja yksityisen palvelutuotannon kilpailuun. 4.5 Sosiaalihuollon rooli uudistuksessa Tällä hetkellä kunnat tuottavat sosiaalipalveluja joko itsenäisesti tai yhteistyössä muiden kanssa. Palveluverkko on hajanainen ja palvelujen saatavuus vaihtelee kuntien välillä johtuen niiden suurista kokoeroista. Pienten kuntien on vaikea houkutella tarpeeksi paljon osaavaa työvoimaa, mikä näkyy sosiaalihuollon palveluiden tarjonnassa ja laadussa. Etenkin erityisosaamista vaativat sosiaalitoimen alueet, kuten lastensuojelu ovat olleet vaikeita järjestää tarpeiden mukaisesti pienissä kunnissa. THL uskoo uudistuksen tarjoavan mahdollisuuden sosiaalipalvelujen saatavuuden ja laadun parantamiseen. STM:n mukaan sosiaalihuolto ja terveydenhuolto halutaan järjestää yhtenä palvelukokonaisuutena, sillä asiakkaat tarvitsevat usein selviytyäkseen sekä terveydenhuollon että sosiaalihuollon palveluja. Tällöin on tarkoituksenmukaista, että ne järjestetään yhdessä. Sosiaalihuollolla on tärkeä rooli uudistuksessa myös siksi, että suuri osa sen palveluista on luonteeltaan ennaltaehkäiseviä tai hyvinvointia tukevia. Lisäksi ne ovat kustannuksiltaan edullisia. Sen vuoksi niitä on tarpeen vahvistaa osana sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuutta. Perustason sosiaalipalvelut ovat usein myös linkki muihin kunnallisiin palveluihin, kuten varhaiskasvatukseen, kouluun, liikuntapalveluihin, kulttuuripalveluihin yms., mikä on tärkeää säilyttää uudistuksessa. Käytännössä sosiaalihuollon palvelujen yhdistäminen terveydenhuollon kanssa tarkoittaa sitä, että sosiaalija terveydenhuollon raja-aidat ylittävät päällekkäiset palveluketjut siirtyvät saman organisaation sisäisiksi palveluiksi, jolloin niitä on helpompi johtaa ja koordinoida. Tarkoituksena on päästä eroon päällekkäisistä palveluketjuista, mikä taas tuo toimiessaan säästöjä tulevaisuudessa. Käytännön välineitä yhdistymisen kehittämiselle ja koordinaatiolle ovat esimerkiksi organisaatiotasolla edellä mainitut koko sosiaali- ja terveydenhuollon kattavat järjestämispäätökset sekä yksilötasolla asiakkaalle/potilaalle laadittava yhdistetty hoito- ja palvelusuunnitelma. Lainsäädännön tasolla integraatiota voidaan toteuttaa purkamalla lainsäädännössä tällä hetkellä olevia päällekkäisyyksiä. THL:n vaikuttavuusarvioinnin (2014) mukaan terveydenhuollon ja sosiaalihuollon integraatio ei ole ajatuksena kuitenkaan uusi. Suurin osa Suomen väestöstä (92 %) asuu kunnissa, joissa sosiaali- ja terveystoimen integraatiota on toteutettu laajasti kuntatasolla. Kunnat, joissa sosiaali- ja terveyshuolto toimivat yhä erillään, ovat pieniä keskimäärin alle 6 300 asukkaan kuntia. Sosiaalipalvelujen järjestämistavat ja laajuus kuitenkin vaihtelevat paljon alueittain ja integraatio on toteutunut huonoiten juuri pienillä kunnilla, missä siitä voisi olla eniten hyötyä. Tämän vuoksi lakiehdotuksessa tavoitellaan mahdollisimman laajaa integraatiota, joka suunnitellaan yhdessä ja varmistetaan järjestämispäätöksessä sekä sote-alueen ja tuottamisvastuisen välisissä tulossopimuksissa. Se, miten palvelut toteutetaan niin, että integraatio toteutuu ja asiakkaan tarpeet otetaan huomioon kokonaisuutena, on lakiehdotuksen mukaan määriteltävä järjestämispäätöksessä. Vastuu palvelujen integraation toteutumisesta ja palvelujen tuottamisesta lähellä asiakasta on THL:n vaikutusarvion mukaan erityisesti tuottamisvastuussa olevilla kunnilla ja kuntayhtymillä. S i v u | 19 4.6 Asiakkaan asema Järjestämispäätöksissä otetaan huomioon asukkaiden näkemykset palveluista. Asukkaiden osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet palvelujen tuottamiseen määritellään myöhemmin. Myös uudistuksen vaikutukset kuntien asukkaisiin sekä asiakkaisiin ja potilaisiin on lakiluonnoksessa jätetty tässä kohtaa myöhemmin täydennettäviksi. Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Liisa Heinämäki (2014) on laatinut alustavan arvioinnin sote-uudistuksen vaikutuksista asiakkaan asemaan. Vaikutuksia on tarkasteltu uudistuksen tavoitteiden näkökulmasta ja ne on koottu alla olevaan taulukkoon (taulukko 1). Taulukko 1. Arvioita asiakkaan aseman muutoksesta Tavoite Arvio asiakkaan aseman muutoksesta Yhdenvertaiset palvelut väestölle Kansalaisten osallistumismahdollisuus Kuntien väliset erot palvelutasossa vähenevät ja yhdenvertaisuus lisääntyy Kansalaisten vaikuttamismahdollisuus muuttuu yhä välillisemmäksi päätöksenteon etääntyessä yksittäisestä kunnasta laajoille sotealueille. Asiakkaiden osallistuminen on kuitenkin tärkeää palveluiden kehittämisessä, mikä lisää aktiivisuuden lisäämisen tarvetta. Palvelujen laatu ja saatavuus ovat jatkossa turvatummat kuin nykyisessä mallissa, etenkin pienissä kunnissa. Pienissä kunnissa palveluvalikoima monipuolistuu. Harvemmin tarvittavien palvelujen saavutettavuus voi vaikeutua, mutta tämä kehitys olisi todennäköinen vähenevän väestön alueilla ilman muutostakin. Liikkuvien ja sähköisten palvelujen järjestäminen ja palvelujen hajauttaminen kuitenkin parantaa saatavuutta. Väestöpohjaltaan aiempaa laajemmilla järjestämisvastuun alueilla myös pienten tarvitsijaryhmien palveluita pystytään organisoimaan paremmin. Järjestelmällinen asiakasohjaus on mahdollista laajemmalla alueella. Esimerkiksi pienten asiakasryhmien, joilla on erityisiä tarpeita, asiakasohjaus tehostuu. Järjestämisvastuun vieminen laajalle alueelle voi lisätä palveluntuottajien määrää tavalla, joka vaikeuttaa asiakaskeskeisten hoitoketjujen muodostamista ja hajauttaa palveluja. Toisaalta laajemmat alueet voivat järjestää yhä useampia palveluja itse, jolloin niiden mahdollisuus vaikuttaa palvelujen sisältöihin parantuu nykyisestä. Vahva alueellinen palvelujen järjestäjä voi muuttaa joustavasti tuotantorakennetta väestön palvelutarpeiden muuttuessa. Perus- ja erityistason osaaminen muodostavat yhä tiiviimmän kokonaisuuden palveluissa. Organisaatioita voidaan muodostaa aiempaa selkeämmin asiakkaiden palvelukokonaisuuksien mukaisesti. Järjestämisen ja tuottamisen vastuiden selkiytyminen vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon strategista suunnittelua, joka voidaan aiempaa tiiviimmin kiinnittää myös kunnan kokonaisstrategiaan. Sellaiset yhteiset sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnolliset ja toiminnalliset ratkaisut, jotka noudattavat asiakkaiden palvelujen tarvetta, tulevat yleistymään. Palvelujen saatavuus Palvelujen saavutettavuus Asiakasohjaus Mahdollisuus järjestää palvelujen tuotanto joustavasti Perus- ja erityispalvelujen kokonaisuus Palvelujen yhdentyminen sektorien välillä Palvelujen yhdentyminen sektorien sisällä Lähde: Heinämäki 2014 S i v u | 20 4.7 Henkilöstön asema Lakiuudistuksessa uudistuksen vaikutukset henkilöstön asemaan on jätetty tässä vaiheessa auki ja myöhemmin täydennettäviksi. Tiedossa on kuitenkin se, että kuntien ja kuntayhtymien sote-henkilöstö tulee uudistuksen myötä siirtymään hallinnollisesti tuotantovastuussa olevien kuntien ja kuntayhtymien palvelukseen. (Kuvio 4) SOTE-HENKILÖSTÖ Yhteensä 190 900 Terveyspalvelut 128 600 HYKS 56 000 TYKS 34 600 Sosiaalipalvelut 62 300 TAYS 38 900 KYS 32 900 OYS 28 500 Lähde: Tilastokeskus, kunta-alan palkkatilasto 2012 Kuvio 4. Sote-henkilöstö yhteensä 4.8 Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen laatima vaikutusarviointi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sai STM:ltä toimeksiannon arvioida lakiesityksen vaikutuksia seuraaviin asioihin: 1. Palveluverkko, tuotanto ja integraation toteutuminen 2. Hallinto- ja tuotantorakenteen toimivuus 3. Edellytykset turvata riittävät ja yhdenvertaiset palvelut ja niiden saavutettavuus 4. Vaikutukset valtion ja kuntien talouteen 5. Tietojenkäsittely 6. Palvelujärjestelmän ohjattavuus Tutkimuksessa hyödynnettiin muun muassa tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon alueellisista uudistuksista ja kokeiluista sekä niiden pohjalta laadituista kustannuslaskelmista, kansainvälistä tutkimus- ja seurantatietoa alan järjestämismalleista ja uudistuksista sekä THL:ssä syntynyttä kokonaisnäkemystä koko maan alueellisista järjestelyistä. S i v u | 21 Lisäksi THL:n asiantuntijat haastattelivat 15 palvelujärjestelmässä toimivaa johtajaa, jotka kaikki olivat osaltaan mukana miettimässä uudistuksen myötä uudistuvia järjestämisen ja tuottamisen rakenteita omilla sote-alueillaan. Haastatellut suhtautuivat uudistukseen varautuneen myönteisesti. Esityksen puitteet hyväksyttiin, mutta esityksen lukuisat tulkinnanvaraiset kohdat vaativat heidän näkökulmastaan täydentämistä. Suurimpana puutteena pidettiin monikanavarahoituksen uudistamisen suunnitelman puuttumista. Lisäksi uudistuksen erittäin kiireinen aikataulu nähtiin käytännön ongelmana. Haastateltujen mukaan esitetyn lakiehdotuksen mukaisen rakenteellisen muutoksen onnistuminen kuitenkin edellyttää seuraavia asioita: Lain täsmentämistä, jotta tulkinnanvaraisuus vähenisi ja yhtenäinen rakenne syntyisi. Uudenlaista ja osaavaa johtamista sekä ammattilaisten sitoutumista uudistamiseen. Integraatiovelvollisuuden korostamista sekä järjestämisessä että tuotannossa. Tarpeeksi vahvoja tuotantoalueita, joilla on intressi ja velvollisuus tehdä päätöksiä alueen talouden ja väestön tarpeiden näkökulmasta. THL:n (2014) mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujen keskittämisestä viidelle sote-alueelle ei ole Suomessa aiempaa kokemusta, eikä muissa maissa ole tehty yhtä kattavaa muutosta. Tämän vuoksi taloudellisten vaikutusten suuruusluokan arviointiin on esitettävä runsaasti varauksia. Taloudellisia vaikutuksia on arvioitu kansainvälisten arvioiden, sekä kahden esimerkkialueelta (Kainuun hallintokokeilu ja Eksote) saatujen tietojen avulla. Näiden tietojen perusteella THL:n asiantuntijat arvioivat (2014), että sote-integraatio hidastaa sosiaali- ja terveydenhuollon nettokustannusten kasvuvauhtia melko maltillisesti, arviolta n. 0-1 % tai 0-2,4 % riippuen esimerkkitapauksesta. THL:n (2014) mukaan kustannuskehitykseen vaikuttaa myös oleellisesti tulevat valtakunnalliset poliittiset päätökset kuntien tehtävistä sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen menokatosta. Myös päätökset mahdollisista taloudellisista kannustimista kustannusten hillintään tulevat vaikuttamaan lukuihin. Uudistuksen vaikutuksista kustannusten kehi-tykseen on siis hyvin vaikea arvioida, sillä siihen vaikuttavat monet asiat niin suoraan sekä välillisesti. Tämän hetkiset arviot eivät kuitenkaan lupaa merkittävän suuria muu-toksia. Myös Eero Laesterä ja Tuomas Hanhela (2014) ovat tehneet koelaskelmia sote-ratkaisun taloudellisista vaikutuksista. He tarkastelivat kapitaatiomalliin pohjautuvan rahoituksen vaikutuksia kuntien talouteen ja totesivat, että kapitaatiomalli on edullinen toisille ja epäedullinen toisille. 5 LINJAUKSIA JÄRJESTETTÄVISTÄ PALVELUISTA Tähän lukuun on koottu keskeisin tieto järjestämissuunnitelman valmistelutyöryhmien tuotoksesta. Työryhmien pääteemat olivat: 1. 2. 3. 4. turvallisuuteen liittyvät asiat, peruspalveluiden järjestäminen, tukipalvelut ja kehittämis-, koulutus-, henkilöstö- ja yhteistyöasiat. Järjestämislain yhteydessä tulee myös terveydenhuoltolaki muuttumaan merkittäviltä osin. Muutos tulee koskemaan hallinnon ohella myös yhteistoimintarakenteita ja toimintaprosesseja ja muuttaa toimintatapoja voimakkaasti. Samanaikaisesti on meneillään kuntarakenteen uudistuminen. S i v u | 22 Vaikka järjestämissuunnitelman valmistelemisen perusteen ovat voimakkaassa murroksessa, on tarve toiminnan ja palveluprosessien kehittämiseksi olemassa palvelutarpeiden muuttuessa ja hoitokeinojen kehittyessä, unohtamatta talouden kiristyviä odotuksia. Suunnitelma on ohut erityisesti peruspalveluiden yhteistyön kehittämisen ja sosiaalitoimen palveluiden osalta, tosin sosiaalihuoltolaki, johon yhteistyön suunnitteluvelvoite on myös sijoitettu, ei ole vielä edes voimassa. Suunnitelmaan on kirjattu tulevaa kehittämistä varten aihioita tavoitellen eheän palvelujärjestelmän kehittämistä. 5.1 Turvallisuus 5.1.1 Ensihoidon palvelut Satakunnan sairaanhoitopiirin kuntayhtymällä on Terveydenhuoltolain 39 ja 40 § perusteella järjestämisvastuu sairaanhoitopiirin ensihoitopalvelun osalta 1.1.2013 alkaen. Ensihoitopalvelulla tarkoitetaan toimintoja, joilla turvataan kiireellinen sairaalan ulkopuolinen potilaan tilanarvio, ensihoito ja tarvittaessa kuljetus sairaalaan. Ensihoitopalvelun tulee tehdä lain mukaan palvelutasopäätös, missä määritellään toiminnan palvelurakenne ja tavoitteet. Tärkeimmät palvelutasopäätöksen osatekijät ovat riskikartoitus ja siihen perustuva tasavertainen potilaiden tavoittaminen eri riskiluokissa. Lisäksi siinä tulee määritellä mm. potilaalle annettava hoito, jälkihoidon (debriefing) järjestäminen sekä yhteistyö eri yhteistyöviranomaisten ja päivystyspisteiden kanssa. Lain edellyttämä ensihoidon kenttäjohtaja tuotetaan sairaanhoitopiirin omana toimintana. Laki edellyttää myös ensihoitopalvelun ja päivystystoiminnan tiivistä yhteistyötä. Terveydenhuoltolain 40 §:n mukaisesti Ensihoitopalveluun sisältyy: 1) äkillisesti sairastuneen tai loukkaantuneen potilaan kiireellinen hoito ensisijaisesti terveydenhuollon hoitolaitoksen ulkopuolella lukuun ottamatta meripelastuslaissa (1145/2001) tarkoitettuja tehtäviä ja tarvittaessa potilaan kuljettaminen lääketieteellisesti arvioiden tarkoituksenmukaisimpaan hoitoyksikköön; 2) ensihoitovalmiuden ylläpitäminen; 3) tarvittaessa potilaan, hänen läheisensä ja muiden tapahtumaan osallisten ohjaaminen psykososiaalisen tuen piiriin; 4) osallistuminen alueellisten varautumis- ja valmiussuunnitelmien laatimiseen suuronnettomuuksien ja terveydenhuollon erityistilanteiden varalle yhdessä muiden viranomaisten ja toimijoiden kanssa; ja 5) virka-avun antaminen poliisille, pelastusviranomaisille, rajavartioviranomaisille ja meripelastusviranomaisille niiden vastuulla olevien tehtävien suorittamiseksi. Ensihoitopalveluun kuuluvat ainoastaan terveydenhuoltolaitosten ulkopuolella tapahtuvat kansalaistehtävät. Kiireettömät, ambulanssilla tapahtuvat laitossiirrot eivät kuulu ensihoitopalvelun tehtäviin, mutta ne tulisi kuitenkin järjestää keskitetysti ja ensihoitopalvelun kenttäjohtajan tulee olla tietoinen kaikista alueella liikkuvista ambulansseista. Niitä tulee tarvittaessa käyttää ensihoidon ruuhkatilanteiden hoitamiseen. Ensivastetoimintaa tuotetaan jokaiselta miehitetyltä paloasemalta (7 kpl) sekä kumppanuussopimuksella sopimuspalokuntien kanssa 36 paloasemalta. Kaikki asemapaikat ovat määritelty ensihoidon palvelutasopäätöksessä. Ensihoitolääkäripäivystys toimii yöaikaa lukuun ottamatta. Palvelu tuotetaan Satakunnan Ensihoidon Lääkäriautotoiminnan tukiyhdistys ry:n ja Satakunnan sairaanhoitopiirin tuella. Satakunnan sairaanhoitopiirin ensihoitopalvelun nykyinen palvelutasopäätös loppuu 31.12.2015. Uusi palvelutasopäätösluonnos toimitetaan kunnille ja tärkeimmille yhteistyökumppaneille lausunnolle ennen sairaanhoitopiirin yhtymähallituksen ja yhtymävaltuuston hyväksymistä. Palvelutasopäätöksen perusteella järjestetään mm. vuoden 2015 aikana yksityisen palvelutuotannon kilpailuttaminen. Palvelutason kustan- S i v u | 23 nustasoon tulee eniten vaikuttamaan Lounais-Suomen aluehallintoviraston päätös siitä, että yöaikaan useassa ensihoitopalvelun yksikössä käytetty 15 minuutin varallaoloaika on aktiivityötä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikissa yksiköissä toiminta-aikana on jatkossa ns. välitön lähtövalmius. Palvelutasopäätös on ajateltu kattavan esitetyllä toiminnalla 4 vuoden ajanjakson. Päätöksessä pyritään säilyttämään ennustettavuus sekä toiminnan että talouden osalta. Sote-uudistuksen ei oleteta merkittävästi muuttavan ensihoidon rakenteita, minkä vuoksi palvelutasopäätösluonnos ulotetaan ns. Sote-lain ja sen nykyiseen substanssilainsäädäntöön tulevien muutoksien mahdollisista vaikutuksista huolimatta vuoteen 2019 asti. 5.1.2 Päivystysaikaiset palvelut Kahdessa vaiheessa (1.1.2015 ja 14 § 1.6.2015) voimaan tuleva Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 782/2014 kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä täsmentää ympärivuorokautista päivystystoimintaa, synnytyksiä, päivystyksenä tapahtuvaa leikkaustoimintaa ja suun terveydenhuoltoa. Asetuksen mukaan ympärivuorokautinen päivystys on järjestettävä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystyksenä, ellei saavutettavuus- ja potilasturvallisuusnäkökohdista muuta johdu. 5.1.3 Erikoissairaanhoidon päivystys Satakunnan sairaanhoitopiirissä erikoissairaanhoidon päivystyksen potilasmäärä on n. 24 000 käyntiä vuodessa (Satks). Erikoissairaanhoidon päivystystoimintaa Satakunnan keskussairaalassa tulee edelleen kehittää sekä tulee huolehtia osaavan henkilöstön rekrytoinnista. Lääkärikoulutusta kuten eri erikoisalojen erikoislääkäri, kuten mm. uutta akuuttilääketieteen (ensihoito- ja päivystyslääketiede) koulutusta tulee Satakunnassa edelleen jatkaa. Hoitoonohjausohjeessa tulee sopia kunkin potilasryhmän oikea hoitopaikka. Hoitoketjujen kuvausta tulee eri toimijoiden kesken jatkaa. Yhteistyötä perusterveydenhuollon ja erikoissairashoidon kesken tulee tehostaa. Erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksessa sovitaan yliopistolliseen sairaalaan keskitettävät hoidot. 5.1.4 Yleislääketieteen päivystys Satakunnan sairaanhoitopiirin yleislääketieteen päivystyksessä käy n. 31 000 potilasta vuodessa. Etäisyys päivystykseen on pisimmillään n. 100 km. Yleislääketieteen päivystystoiminta tulee jatkossakin järjestää keskitetysti virka-ajan ulkopuolella. Toimivan päivystyksen edellytys on virka-aikainen toimiva lähipalvelu. Lisäksi tulee kaikin keinoin kehittää kotona tapahtuvaa hoitoa, jotta tarpeetonta päivystykseen hakeutumista voidaan välttää. Potilaan kotiuttamisprosessin suunnittelu tulee alkaa jo potilaan saapuessa päivystykseen. Ikäihmisten päivystyskäyntien sisältöä tulee kehittää ja sujuvoittaa. Satakunnan sairaanhoitopiirin vuosien 2015-2017 toiminta- ja taloussuunnitelmassa (yhtymävaltuusto 10.11.14) on esitetty ns. päivystyksen hanke ”K1,K2,yhteispäivystys” vuosille 2016-2017, n. Hankkeen budjetti on noin 10,5 milj. euroa. Hankesuunnitelman laadinta on vireillä ja hankkeen sisällön suunnittelussa otetaan huomioon erikoissairaanhoidon toimintojen lisäksi Satakunnan perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon päivystystarpeet, mm. päihde- ja sosiaalipäivystys. Sosiaali- ja terveysministeriö on Rauman kaupungin esityksestä myöntänyt päivystysasetuksen perusteella poikkeusluvan Raumalle. Määräaikainen lupa päivystykselle myönnettiin 1. kesäkuuta 2017 asti. S i v u | 24 5.1.5 Suun terveydenhuollon päivystys Hammashoidon viikonlopun ja arkipyhien yhteispäivystys on järjestetty kiireellistä ensiapuhammashoitoa varten Porin lisäksi Euran, Eurajoen, Harjavallan, Honkajoen, Jämijärven, Kankaanpään, Karvian, Kokemäen, Köyliön, Lavian, Luvian, Merikarvian, Nakkilan, Pomarkun, Siikaisten, Säkylän ja Ulvilan asukkaille. Yhteispäivystys toimii Porissa, keskushammashoitolassa. STM:n asetus (782/2014; voimaan 1.1.2015) edellyttää suun terveydenhuollon osalta, että virka-ajan ulkopuolinen ilta- ja viikonloppupäivystys tulee järjestää toimintaa keskittämällä sairaanhoitopiirin alueella yhteen yhteispäivystyspisteeseen osana muuta päivystystä. Tilojen, välineiden ja laitteiden on oltava päivystystoimintaan soveltuvat ja ilmoitettuna päivystysaikana tulee olla saatavilla laillistetun hammaslääkärin palvelut. Yöaikainen päivystys (klo 21-08) keskitetään yliopistosairaaloihin. Asetuksen mukainen suun terveydenhuollon virka-ajan ulkopuolinen päivystys sairaanhoitopiirin alueella järjestetään 1.1.2015 alkaen sairaanhoitopiirin järjestämänä Satakunnan keskussairaalan päivystyksen yhteydessä. Tilat valmistuvat kevään 2015 aikana. Ennen niiden valmistumista päivystys tapahtuu Porin kaupungin keskushammashoitolassa. Suun terveydenhuollon päivystyksen toteuttamisesta on vireillä kilpailutus. 5.1.6 Maakunnallinen sosiaalipäivystys Maakunnallinen sosiaalipäivystys toimii Porin poliisilaitokselta sekä yhteispäivystyksestä käsin. Sosiaalipäivystyksessä työskentelee 5 sosiaalityöntekijää. Satakunnan kunnat ovat delegoineet heille toimivallan virka-ajan ulkopuolella. Satakunnan sosiaalipäivystys toimii seuraavasti: Aktiivityöaika ma-to klo 15-24, pe klo 15-02, la klo 08-02, su klo 08-24. Muu virka-ajan ulkopuolinen aika hoidetaan varallaolona. Sosiaalipäivystyksen ensisijaiset tehtävät ovat: - lähisuhdeväkivaltatilanteet erityisesti, jos osapuolilla alaikäisiä lapsia - lapsi päihtyneen seurassa tai hoidossa - lapsi jää muuten ilman asianmukaista hoitajaa - lapsen huolto- ja tapaamisriidat - lasten ja vanhempien väliset ristiriidat - alaikäiset rikoksentekijät - alaikäiset päihtyneet - luvattomasti lastensuojeluyksiköstä poistuneet nuoret - tuki, ohjaus ja neuvonta sijaisperheille äkillisissä kriisitilanteissa - äkilliset kriisitilanteet. Lastensuojelun kriisitilanteet ovat ensisijaisia ja sosiaalipäivystyksen sosiaalityöntekijä arvioi kiireellisyysjärjestyksen. Sosiaalipäivystykseen asiakkaat ottavat yhteyttä hätäkeskuksen kautta 112. Viranomaiset ottavat yhteyttä viranomaisnumeron ja / Virve:n kautta. Henkisen ensiavun päivystys toimii yhteispäivystyksestä käsin. Toimintaan osallistuvat myös koulutetut Suomen punaisen ristin yksiköt. S i v u | 25 5.2 Peruspalvelut 5.2.1 Peruspalvelut Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää uudistetaan valtakunnallisesti. Tavoitteena on aloittaa palvelutuotanto uudella järjestämismallilla ja palvelurakenteella vuoden 2017 alussa. Uudistuksessa järjestäminen ja tuottaminen eriytetään ja erotetaan kahdelle kuntien omistamalle alueelliselle organisaatiotasolle. Tulevaisuudessa palveluiden järjestämisestä päättää ylimaakunnallinen sote-järjestäjä -kuntayhtymä ja tuottamisvastuun kantaa uusi maakunnallinen kuntayhtymä. Sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluiden järjestämisessä ja tuottamisessa korostetaan alueellisten lähipalveluiden merkitystä sekä asiakaslähtöisiä, laadukkaita ja vaikuttavia palveluja ja palveluprosesseja. Palveluverkko muuntuu alueellisesti asukkaiden palvelutarvetta (ikärakenne, sairastavuus, sosioekonomiset tekijät) vastaavalla tavalla. Sosiaali- ja terveyspalveluilla edistetään uuden kunnan väestön terveyttä ja hyvinvointia sekä lisätään ennaltaehkäiseviä ja kuntalaisten omahoitoa tukevia toimintatapoja ja menetelmiä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen vuosittaisessa palvelusuunnitelmaprosessissa arvioidaan ja käyttöönotetaan rohkeasti uusia toimintatapoja. Kuntalaisille varmistetaan yhdenvertaiset palvelut siten, että niitä tuotetaan väestötarpeen mukaisesti lähipalveluina tai keskitetysti yhteisinä palveluina. Asukkaiden omaa valinnanvapautta palvelevia toimintatapoja edistetään. Uudessa kunnassa rakennetaan yhtenäiset ja kustannustehokkaat palvelurakenteet, jotka ottavat huomioon myös palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden nykyaikaiset vaatimukset ja mahdollisuudet. Palveluiden järjestämisen lähtökohtana on yhdenvertaisuuden toteuttaminen, jossa korostetaan alueellisten lähipalvelujen merkitystä sekä asiakaslähtöisiä palveluja. Palveluiden vaikuttavuutta tulee kehittää aktiivisesti yhteistyössä asukkaiden ja henkilöstön kanssa. Palveluiden ja palveluverkon suunnittelussa ja kehittämisessä otetaan huomioon itse toteutetun palvelun ohella paikallisten yhteisöjen ja yritysten mahdollisuudet palveluiden tuottamiseen (monituottajuus). Asukkaiden omaa valinnanvapautta palvelevia toimintatapoja edistetään. Palvelurakenteet muodostetaan kustannustehokkaasti. Palveluiden vaikuttavuutta arvioidaan hyvinvointikertomuksessa. Arvioita laadittaessa tulee huomioida myös osallisuusjärjestelmien kautta saadut asiakas- ja asukaspalautteet. Tavoitteena tulee olla palveluiden laatu, oikea-aikaisuus ja vaikuttavuus, asiantuntemuksen hyödyntäminen, asiantuntijoiden ja työntekijöiden saatavuus, kehittämismahdollisuuksien hyödyntäminen, paikallisen osallisuuden edistäminen ja alueen vaikutusvallan vahvistaminen Satakunnassa, sote-alueella ja kansallisesti. 5.2.2 Lääkinnällinen kuntoutus ja apuvälinepalvelut Satakunnan sairaanhoitopiiri järjestää ja ohjaa kuntoutustoimintaa jäsenkuntiensa alueella sekä ohjaa ja valvoo muilta tahoilta ostamiaan kuntoutuspalveluita. Sairaanhoitopiiri myös järjestää Satakunnan alueella kuntoutukseen liittyvää koulutusta. Satakunnassa apuvälinepalvelut järjestää alueellinen apuvälinekeskus. Apuvälinekeskus tuottaa sellaiset liikkumisen ja kommunikoinnin apuvälinepalvelut, jotka vaativat erityisosaamista. Perusterveydenhuolto (esimerkiksi terveyskeskukset) vastaa perusapuvälineistä. Apuvälinekeskus tarjoaa kuitenkin myös perusapuvälineisiin liittyviä palveluja, jos siitä on sovittu kunnan kanssa. Alueellisessa toiminnassa ovat mukana kaikki sairaanhoitopiirin jäsenkunnat Raumaa lukuun ottamatta. S i v u | 26 5.2.3 Sairaalahoito Satakunnan sairaanhoitopiirin tavoitteena on varmistaa alueellaan päivystävä, kattavasti erikoissairaanhoitoa tuottava sairaala. Satakunnan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä tarjoaa erikoissairaanhoidon palveluja 20 jäsenkuntansa noin 226 000 asukkaalle yhteistyössä alueen perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen kanssa. Sairaanhoitopiirin sairaalat sijaitsevat Porissa, Raumalla ja Harjavallassa ja näiden lisäksi psykiatrian toimipisteitä on useilla eri paikkakunnilla. 5.2.4 Mielenterveyspalvelut Satakunnan sairaanhoitopiirin psykiatrisen hoidon toimialue vastaa psykiatrisesta erikoissairaanhoidosta yhteistyössä kuntien perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen kanssa. Psykiatrinen erikoissairaanhoito on vaativinta osaamista edellyttävä osa mielenterveyspalveluista. Psykiatrisen hoidon toimialue jakaantuu lastenpsykiatrian, nuorisopsykiatrian, aikuispsykiatrian laitoshoidon sekä aikuispsykiatrian avohoidon vastuualueisiin. 5.3 Tukipalvelut Tukipalveluina tarkastellaan tässä kuvantamis-, lääkehuolto-, välinehuolto-, laboratorio- ja sairaalahygienian, kuljetus- ja varastointi- sekä hankintapalveluja. Pääsääntöisesti Satakunnan sairaanhoitopiirin sairaanhoidollisten palveluiden liikelaitos, SataDiag, tuottaa alueen kunnille diagnostisia ja lääkehuollon palveluja. Sen toimialaan kuuluvat lisäksi tartuntatautien ehkäisyyn ja hygieniaan liittyvät palvelut. 5.3.1 Kuvantamispalvelut Alueellisena palvelujen tuottajana SataDiag:in kuvantaminen tuottaa erikoissairaanhoidon potilaiden radiologiset palvelut sekä radiologisia palveluja terveyskeskuksille. Haasteena on ollut viime vuosina radiologien rekrytointi. Rekrytointiin ja palveluiden saatavuuteen on panostettu viime vuosina ja näissä on onnistuttu. Toimipisteet ovat Satakunnan keskussairaalassa, Rauman aluesairaalassa, Porin kaupunginsairaalassa sekä Euran, Huittisten, Säkylä-Köyliön, Noormarkun ja Ulvilan terveyskeskusten yhteydessä. Porin perusturvan yhteistoiminta-alue hankkii kuvantamispalvelut SataDiag:ista. Euran, Huittisten, Köyliön ja Säkylän kuvantamisyksiköt henkilöstöineen ovat siirtyneet SataDiag:in toiminnaksi 1.9.2013. Kunnallinen oma kuvantaminen/röntgen on Harjavallassa ja koko Keski-Satakunnan terveydenhuollon kuntayhtymässä sekä Kankaanpäässä ja koko Posassa. Visiona jatkossa olisi saada yksi toimija Satakuntaan. Tärkeimpänä kehittämiskohteena on saada käyttöön yhteinen kuvantamisarkisto koko Satakuntaan. 5.3.2 Lääkehuoltopalvelut Satadiag –lääkehuoltoon kuuluvat sairaala-apteekki keskussairaalassa sekä neljä alueellista lääkekeskusta, jotka sijaitsevat Kankaanpäässä, Harjavallassa, Raumalla ja Porissa. SataDiag-lääkehuollon asiakkaita ovat erikoissairaanhoidon lisäksi alueen perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen yksiköt 16 kunnan alueella. S i v u | 27 Lääkelain mukaisesti SataDiag-lääkehuolto ei voi toimittaa lääkkeitä yksityisille henkilöille (esim. palvelutaloihin). Satakunnan sairaanhoitopiirin lääkehuolto tuottaa asiakkailleen seuraavat lääkehuollon palvelut: lääkkeiden toimittaminen tilausten perusteella, lääkehuollon toimintaohjeet, lääkkeiden hankinta tukkuliikkeistä, peruslääkevalikoiman ylläpito, huumausainekirjanpito, erityislupien anominen ja ylläpito, lääkekulutusraportit kustannuspaikoittain, osastokäynnit ja tarkastukset, vanhentuneiden lääkkeiden hävitys, lääkeinformaatio, velvoitevaraston ylläpitäminen ja varastointi-ilmoitukset viranomaisille. Erillissopimuksella lääkehuolto tarjoaa myös koneellista potilaskohtaista lääkejakelupalvelua ja lääkehoidon kokonaisarviointipalvelua. Lääkkeet tilataan pääsääntöisesti sähköisesti ja ne toimitetaan toimituspisteittäin tilaajille arkipäivisin. Lääkkeiden toimitus tapahtuu yleensä logistisesti läheisimmästä SataDiag-lääkehuollon toimipisteestä. Visiona olisi saada lääkelogistiikka yhdelle toimijalle, mutta farmaseutin työpanoksia tulisi lisätä alueellisesti. 5.3.3 Välinehuolto Satakunnan sairaanhoitopiirin Välinehuolto tuottaa organisaation ydinprosesseille välttämättömät tukipalvelut. Toiminta on vastuullista, tartuntojen leviämistä ehkäisevää työtä. Välinehuolto tuottaa puhtaita, desinfioituja, steriilejä ja toimintakuntoisia instrumentteja potilaan hoitoa ja tutkimuksia varten. Välinehuoltokeskus palvelee erikoissairaanhoitoa ja Porin Perusturvan yhteistoiminta-alueen yksiköitä. 5.3.4 Laboratoriopalvelut SataDiag Laboratorio on FINAS- akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio (T245). Akkreditointivaatimuksina ovat standardit SFS-EN ISO/IEC17025:2005 ja SFS-EN ISO 15189:2007. SataDiag:in laboratorio tuottaa näytteenottopalveluja ja kliinisen kemian, kliinisen hematologian sekä kliinisen mikrobiologian tutkimuspalveluja ja joissakin toimipisteissä myös kliinisen fysiologian palveluja. Laboratorion asiakkaita ovat Satakunnan alueen erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon toimintayksiköt, sosiaalipalveluja tuottavat yksiköt ja Puolustusvoimat. Näytteenottopalvelujen laajuudesta ja analyysipalvelujen toteutuksesta sovitaan palvelujen käyttäjien kanssa toimipistekohtaisesti. Suurin osa aamulla otetuista näytteistä on vastattu samana iltapäivänä. Porin perusturvan ja Posan yhteistoiminta-alueet hankkivat laboratoriopalvelut SataDiag:ista. Kunnallinen oma laboratoriotoiminta on Eurassa, Säkylä-Köyliössä (neuvotteluja), Huittisissa (neuvotteluja) ja KeskiSatakunnan terveydenhuollon kuntayhtymässä. Visiona olisi saada yksi vahva toimija koko Satakuntaan. 5.3.5 Sairaalahygienian palvelut Alueellisena palvelujen tuottajana SataDiag:in infektioyksikkö on tartuntatautien ja sairaalahygienian asiantuntija sairaanhoitopiirin alueella ja siten omalta osaltaan edistää väestön terveyttä ja kehittää laitoshygieniaa alueella. Infektioyksikkö huolehtii sairaanhoitopiirille säädetyistä tartuntatautien valvonta- ja torjuntavelvollisuuksista, tuottaa konsultaatiopalveluja sekä opetusta. S i v u | 28 5.3.6 Kuljetus- ja varastointipalvelut Satakunnan sairaanhoitopiirin Logistiikkakeskuksen tehtävänä on huolehtia sairaanhoitopiirin omien yksiköiden materiaalitoimitusten lisäksi sairaanhoitopiirin jäsenkuntien terveydenhuollon yksiköiden materiaalitoimituksista ja kuljetuksista. Logistiikkakeskus toimii Porissa Pinomäessä sijaitsevissa, vuonna 2010 valmistuneissa tiloissa, joista on hyvät liikenneyhteydet ympäri Satakuntaa. Lattianeliöitä logistiikkakeskuksessa on 2700 m2 ja tuotevalikoima käsittää lähes 10.000 tuoteartikkelia. Varastopaikkoja logistiikkakeskuksessa on n. 3500 kpl ja viikoittain ympäri Satakuntaa kuljetettavan tavaran volyymi on n. 400 kuutiota. Logistiikkakeskuksella on toimipisteet lisäksi Satakunnan keskussairaalalla ja Porin kaupunginsairaalalla, joista käsin hoidetaan em. sairaaloiden sisälogistiikkaa. Logistiikkakeskuksen asiakkaina ovat Porin perusturvan yhteistoiminta-alue, Posa, Eura, Säkyä ja Köyliö. Keski-Satakunnan terveydenhuollon kuntayhtymä ja Huittinen eivät ole ko. keskuksen asiakkaita. Visiona olisi saada yksi toimija koko Satakuntaan. Tärkeimpänä kehittämiskohteena ovat sairaalan sisällä tarjottavat palvelut (terminaalipalvelut, sisäinen kuljettaminen, hyllytys- ja tilauspalvelut). 5.3.7 Hankintapalvelut Satakunnan sairaanhoitopiirin hankintapalvelut avustavat Satakunnan sairaanhoitopiirin muita yksiköitä kilpailuttamisessa, tilaa suoratoimituksiin perustuvat tuotteet sekä huolehtii monistuspalveluista. Yksikön toiminta on laajentunut kumppanuussopimusten myötä myös sairaanhoitopiirin ulkopuolelle. Lähinnä kyse on tuolloin irtaimistohankinnoista. Tärkeimpänä kehittämiskohteena on yhteistyön kehittäminen, esimerkiksi Porin kaupungin hankintapalvelujen kanssa. 5.4 Kehittäminen 5.4.1 Yleinen kehittäminen Tavoitteena on huomioida Satakunnan alueen väestön hyvinvointi sekä yksilön oma voimaantuminen ja aktiivisuuden tukeminen. Terveyden edistäminen tulee näkyä kunnan kaikessa toiminnassa ja sen tulee mahdollistaa terveyttä edistävä asuin- ja elinympäristö. Kunnissa tulee olla nimetty terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen vastuutahot. Terveyden edistämisen on kuntien poikkihallinnollista toimintaa ja kuntastrategioissa on kuvattu kunnan väestön terveystietoihin perustuvat terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tavoitteet sekä tavoitteita koskevien toimenpiteiden systemaattinen toteuttaminen ja seuranta. Kunnissa on käytössä sähköinen hyvinvointikertomus. Satakuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia seurataan systemaattisesti maakunnallisella tasolla keskeisten indikaattorien ja koordinoidun yhteistyön avulla. Maakunnallinen hyvinvoinnin rakenteen organisointi sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen strategia ohjaavat kuntia väestön hyvinvoinnin edistämisessä. Kunnat ja sairaanhoitopiiri arvioivat tehtävien päätösten ja ratkaisujen vaikutukset väestön terveyteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. (THL 11 §.) Satakunnan kunnat tekevät tiiviisti yhteistyötä eri oppilaitosten kanssa Satakunnassa. Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikössä järjestetään Hyvinvointialan liiketoimintaosaamisen maisteriohjelma, josta valmistuu hyvinvointialaan erikoistuneita kauppatieteiden maistereita (KTM, 120 op). Kauppatieteellisen ydinosaamisen lisäksi maisteriohjelmasta valmistuneella on kokonaisvaltainen näkemys hyvinvointialan julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin keskinäiseen vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön pohjautuvista palveluverkostoista ja muutosprosesseista sekä niiden ennakoivasta johtamisesta ja kehittämisestä. Monitieteisten S i v u | 29 opintojen myötä opiskelija pääsee tarkastelemaan ja analysoimaan erityisesti sosiaali- ja terveysalan, mutta myös muiden hyvinvointialojen, ajankohtaisia, yhteiskunnallisesti merkittäviä teemoja ja ilmiöitä uusimpien tieteellisten tutkimusten valossa. Tarkastelussa huomioidaan alueelliset, kansalliset ja kansainväliset näkökulmat. Keskeisimmät kehittämiskohteet ovat: 1. Kehittämisorganisaatioiden kokoaminen ja toiminnan uusi koordinaatio 2. Terveys- ja hyvinvointipalvelujen suunnittelu luomalla alueellinen sähköinen hyvinvointikertomus ja –suunnitelma a. Tavoitteena on jäsentynyt tiedon keruu ja systemaattinen hyvinvoinnin edistäminen, ennaltaehkäisevä työ ja sairauksien, erityisesti kansantautien ehkäisy sekä varhaisen tuen keinojen kehittäminen. 3. Toimintaorganisaatioiden kokoaminen ja alueellisen hyvinvointipalveluiden koordinaation kehittäminen uudessa palvelurakenteessa yhteistyöstä sopimalla ja yhteistyötä tiivistämällä sosiaali- ja terveysalueen, palvelujen järjestämisvastuussa olevien tahojen, kuntien ja kolmannen sektorin kanssa. 4. Palveluketjujen tarkentaminen sekä kustannusvaikuttavuuden seurannan kehittäminen a. Tavoitteena on asiakkaan palvelujen joustavuus ja niiden järjestäminen kustannusvaikuttavalla tavalla. 5.4.2 Henkilöstön saatavuus ja osaaminen Sosiaali- ja terveydenhuollossa noudatetaan yleisesti valtakunnallisia kelpoisuusvaatimuksia. Satakunnan alueella on jonkin verran ongelmia lääkärien rekrytoinnissa. Toistaiseksi hoitajien vakanssit on saatu täytettyä, mutta pätevistä sijaisista saattaa jo olla pulaa. Satakunnassa kunnilla on pääsääntöisesti kuntarekryohjelma käytössä muilla, paitsi Nakkilassa, Säkylässä ja Köyliössä. Joissakin palvelukokonaisuuksissa henkilöstömääriin on laadittu valtakunnalliset suositukset. Lastenneuvoloissa sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa terveydenhoitajien määrää ohjaa neuvola-asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta. (STM 2008a.) Ikäihmisten palvelujen laatusuosituksessa on määritelty kotipalvelun ja ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömitoitukset (STM 2008b.) Kunnissa noudatetaan myös hyvän saattohoidon suosituksia. (STM 2010.) Henkilöstömäärät perustuvat valtakunnallisiin suosituksiin sekä yksikön hoitoisuuteen. Terveydenhuollon ammattilaisten opetusta ja koulutusta ohjaavat terveydenhuoltolaki, kansanterveyslaki, erikoissairaanhoitolaki, laki ja asetus terveydenhuollon ammattihenkilöistä, yliopistolaki ja –asetus, ammattikorkeakoululaki ja valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista, laki ammatillisesta koulutuksesta, laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta sekä opetusministeriön asetus ammatillisista perustutkinnoista, täydennyskoulutusasetus, työterveyshuoltolaki ja terveydenhuoltolaki. Satakunnan sairaanhoitopiirin osaamisen kehittämissuunnitelman päivitys on käynnistymässä osana sekä TYKSin erityisvastuualueen opetus- ja koulutuspolitiikkaa. Satakunnan sairaanhoitopiirissä toimii koulutuspäällikkö, joka vastaa alueellisen koulutusohjelman suunnittelusta, tiedottamisesta ja koordinoinnista. Visio on: Henkilöstön rakenteen ja määrän tulee vastata alueen väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen palvelujen tarvetta. Sairaanhoitopiirien, perusterveydenhuollon yksiköiden ja koulutusorganisaatioiden välille luodaan toimiva yhteistyöverkosto, jonka koordinaatiosta vastaa sairaanhoitopiiri/perusterveydenhuollon yksikkö. Vahvistetaan entisestään koko Satakunnan alueen tutkimus- ja kehittämistyötä sekä kehitetään S i v u | 30 tutkijoiden koulutusta. Tavoitteena on ylläpitää laaja-alaista ammatillista koulutusta ja taata koulutetun työvoiman pysyminen Satakunnassa. Keskeisimmät kehittämiskohteet ovat: 1. Satakunnassa järjestettävän lääkäri- sekä sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuksen turvaaminen 2. Koulutusorganisaatioiden ja työelämän yhteistyön kehittäminen Harjoittelukäytännöt, klinikkaopettajatoiminta 3. Täydennyskoulutuksen koordinointi maakunnallisesti Satakunnan sairaanhoitopiiri koordinoi, suunnittelee ja järjestää alueellisen täydennyskoulutuksen yhteistyössä alueen sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden ja koulutusorganisaatioiden kanssa Verkko- ja videovälitteisen koulutuksen kehittäminen 4. Porin perusturvan yhteistoiminta-alueella on kehitetty työssäoppimiskeskusta, joka pohjautuu moniammatilliseen työskentelyyn valmiuksia antavaan toimintamalliin oppilaitosten työharjoittelussa ja mahdollistaa kesäaikaisen opiskelun. 5. Alueellisen rekrytoinnin ja maakunnallisen näkyvyyden kehittäminen. 5.4.3 Laadunhallinta ja potilasturvallisuus Laadunhallinta sisältää toiminnan ja sen tavoitteiden suunnittelun ja johtamisen, tulosten jatkuvan arvioinnin suhteessa tavoitteisiin sekä toiminnan jatkuvan parantamisen tavoitteiden saavuttamiseksi. Sosiaali- ja terveydenhuollossa laadun ulottuvuuksina nähdään yleisimmin mm. asiakaslähtöisyys, palvelun/hoidon saatavuus, oikea-aikaisuus, vaikuttavuus ja turvallisuus. Toimintayksikön johto vastaa terveydenhuoltolain edellyttämän laadunhallinnan ja potilasturvallisuuden täytäntöönpanosuunnitelman laadinnasta ja sen toimeenpanosta. Satakunnan sairaanhoitopiirin alueella terveydenhuollon toimintayksiköt ovat laatineet laadunhallinnan ja potilasturvallisuuden täytäntöönpanosuunnitelmat. Erikoissairaanhoidon yksiköissä ja osassa kuntia ja kuntayhtymiä on suunnitelmiin liittyvät laadunhallinnan ja potilasturvallisuuden vastuut jo määritelty. Johdolla on keskeinen vastuu myös laatu- ja turvallisuusongelmien tunnistamisesta, ennakoinnista ja hallinnasta organisaation kaikilla tasoilla. Organisaation myönteinen turvallisuuskulttuuri estää vaaratapahtumien syntyä, kun kaikki työntekijät tuntevat oman vastuunsa potilaiden turvallisuudesta, järjestelmälähtöistä virheistä oppimista tuetaan ja turvallisuus on tärkeässä roolissa taloudellisten ja toiminnallisten tavoitteiden rinnalla ja näkyy myös resursoinnissa. Satakunnan sairaanhoitopiirin alueen erikoissairaanhoidossa on turvallisuuskulttuuria jo arvioitu käyttäen VTT:n kehittämää turvallisuuskulttuurin tilaa kartoittavaa TUKU-mittaria. Asiakaslähtöisyyden ja eri toimijoiden välisen palvelu-/hoitokokonaisuuksien arviointi ja kehittäminen vaativat yhtenäisten toimintatapojen dokumentointia ja organisaatioiden välisen tiedonkulun sujuvuutta. Poikkitoiminnallisten hoito- ja kuntoutusketjujen kuvausta tehdään yhteistyössä erikoissairaanhoidon ja peruspalveluiden kanssa. Laadunhallintaan ja potilasturvallisuuden täytäntöönpanoon liittyvä yhteistyö sairaanhoitopiirin alueen sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden välillä ilmenee mm. yhteisen vaaratapahtumaraportointijärjestelmän (Haipro) käytössä. Yhteisen Haipro-vaaratapahtumien raportointijärjestelmän avulla työntekijät voivat ilmoittaa havaitsemansa vaaratapahtuman sähköisesti myös oman organisaation ulkopuolelle. Alueellisen sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan kehittämisen kannalta muidenkin yhtenäisten raportointimenettelyjen käyttö mahdollistaa vertailun kuntien ja organisaatioiden välillä ja tehostaa hoidonporrastusta. Tämän kaltaisia yhteisiä raportointimenettelyjä on vielä tällä hetkellä vähän. Keskeinen laadun parantamisen keino on asiakas-/potilaspalautteen keruu ja sen hyödyntäminen. Tällä hetkellä sairaanhoitopiirin alueella on palautteen keräämiseen, analysointiin ja hyödyntämiseen käytössä erilaisia menettelyjä sekä jatkuvana ja määräajoin kerättävänä. Toimintayksiköissä on sovittu menettelyta- S i v u | 31 vat, joilla asiakas-/potilaspalautteeseen vastataan. Satakunnan sairaanhoitopiirin erikoissairaanhoidossa on käytössä sähköinen jatkuva asiakaspalautteiden keräämiskäytäntö. Satakunnan sairaanhoitopiiri on ollut mukana yliopistosairaaloiden muodostamassa asiakaspalautetyöryhmässä, jossa on laadittu yhteiset asiakaspalautekysymykset/väittämät. Tämä viiden kysymyksen sarja on käytössä erikoissairaanhoidossa ja antaa yleisen ja vertailtavan kuvan asiakkaan laatukokemuksesta. Näiden kysymysten sisällyttämistä kunkin terveyskeskuksen asiakaspalautejärjestelmään kysymyspatteristoon suositellaan. Kansallisten asiakaspalautekysymysten tuottama aineisto pyritään jatkossa kokoamaan THL:n Palveluvaaka sivustolle. Asiakkaat odottavat jatkossa terveydenhuollon organisaatioilta yhä enemmän ja laajempaa tietoa niiden toiminnasta ja näin erilaisin mittarein toiminnasta tuotetun tiedon avoin raportointi tulee vaatimaan yksiköiltä asiaan paneutumista ja resursointia. 5.4.4 Tietohallinto Satakunnan sairaanhoitopiirin alueen sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä on käytössä eri toimittajien asiakas- ja potilastietojärjestelmiä. Satakunnan sairaanhoitopiirin kuntayhtymällä potilashallinnon järjestelmänä on Effica, laboratoriojärjestelmänä Weblab/Multilab, kuvantamisjärjestelmänä Radu v4 ja kuvaarkistojärjestelmä on PACS CS11. Psykiatrian järjestelmänä on Effica. Myös potilaskertomusjärjestelmänä on Effica v4.1. Sosiaalipalveluissa on käytössä Effica v4.1, joka on yhdistetty sairaanhoitopiirin verkkoon. Perusterveydenhuollossa Satakunnassa valtajärjestelmänä toimii Effica (Tieto) ja seuraavana on Pegasos (Logica). Suun terveydenhuollossa on valtaosalla Effica, Säkylä-Köyliössä on WinHIT. Sosiaalihuollossa Effica ja ProConsona (CGI) ovat yleisimmät järjestelmät. Sote-tieto hyötykäyttöön strategia 2020 (STM) tavoitteena on tietohallinnon yhteentoimiva alueellinen kokonaisuus, jossa määritykset ja vaatimukset tehdään yhdessä parasta asiantuntemusta käyttäen. Tieto toimii hyvinvoinnin ja uudistettavien palvelujen tukena. Strategiassa Kansalainen on aktiivinen osallistuja hoitoonsa kansallisten Omahoito-sivujen avulla. Tavoitteena on saada henkilöstölle hoitotyötä tukevat järjestelmät ja sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisen tueksi reaaliaikaista tietoa. Satakunnassa on aloittanut toimintansa vuonna 2012 terveydenhuollon alueellinen tietohallinnon neuvottelukunta, jonka tehtävänä on koordinoida alueellista tietohallinnon kehittymistä. Neuvottelukunnassa on edustus koko alueen terveyskeskuksista sekä Kelasta ja sairaanhoitopiiristä. Alueellista yhteistyötä tehdään parhaillaan kansalliseen potilastiedon arkistoon liittymisessä ja suunnitellaan yhteistä alueen Efficatietokantaa. Liittyminen Kanta-arkistoon tapahtuu Medbit Oy:n kautta vaiheittain. Porin kaupunki ja Porin perusturvan yhteistoiminta-alueen kunnat sekä Rauman kaupunki ovat Medbit Oy:n osakkaita. Porin perusturvan tietohallinto on 1.1.2015 alkaen siirtynyt liikkeen luovutuksella yhtiölle. 5.4.5 Hoitoketjut Satakunnan sairaanhoitopiiri on koordinoinut useiden hoitoketjujen kuvaamista. Sairaanhoitopiirin sivuilta löytyvät diabeteksen, muistihäiriöpotilaan, akuutin aivoverenkierron häiriön, rintasyövän, lasten lihavuuden, keuhkoahtaumataudin (COPD), sepelvaltimotautikohtauksen, skitsofrenian ja lasten astman alueelliset hoito-ohjelmat. Tärkeimmät kehittämiskohteet ovat: 1. Alueellisten hoitoprosessien kuvaaminen. 2. Hoito- ja palvelusuunnitelmien käyttöönotto. S i v u | 32 6 HYVINVOINNIN JÄRJESTÄMISSUUNNITELMAN PANOS PALVELUIDEN JA PALVELUJÄRJESTELMÄN KEHITTÄMISESSÄ Hyvinvoinnin järjestämissuunnitelmassa on koottu yhteiseen asiakirjaan tietoa hyvinvoinnin tilasta, palvelutarpeista ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän toiminnasta Satakunnassa. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki merkitsee järjestämissuunnitelman näkökulmasta kahta hyvin merkittävää muutosta. Kunnilta poistuu rooli palveluiden järjestäjänä ja tuottajana. Samalla nykyisen sirpaleisen toimijakentän sijaan palveluista vastaa vahvasti keskitetyt järjestämis- ja tuottamisvastuun kantavat organisaatiot. Uudessa toimintamallissa järjestäjä-kuntayhtymä lakiin määriteltävää vuorovaikutusjärjestelmää toteuttaen päättää palveluiden laadusta, määrästä, toteuttamisen periaatteista ja rahoituksesta. Järjestämisvastuuseen kuuluu myös tuotantorakenteesta ja tuottamistavoista päättäminen sekä toiminnallisten prosessien ja toiminnan vaikuttavuuden seuranta ja arvioiminen. Uusi järjestämismalli kattaa pääosan niistä tehtävistä, jotka terveydenhuollon ja sosiaalihuollon järjestämissuunnitelmissa on määritelty suunnitelmassa kuntien yhteisesti suunniteltavaksi tai toteutettavaksi. Uudessa kootussa järjestämismallissa järjestämispäätös kattaa merkittävän osa järjestämissuunnitelman asioista ja toiminta on tuottamisvastuun kantavan kuntayhtymän varsinaista toimintaa. Uuden sotejärjestämismallin mukaisen toiminnan käynnistyessä muuttuu peruskunnan rooli ja profiili merkittävästi. Vaikka palvelut irtoavat perinteisestä toimintamallista, jää kunnille edelleen hyvin merkittävä rooli ja vastuu kuntalaisten hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisestä. Vaikka kuntien ja sote-palveluiden välille muodostuu uusi hallinnollinen raja, on tärkeää, että toiminnan tasolla koordinaatio, yhteistyö ja toiminnallinen kumppanuus toimivat. Järjestämislain 8 §:n mukaan kunnan on seurattava asukkaittensa elinoloja, hyvinvointia ja terveyttä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä alueittain ja väestöryhmittäin. Kuntalaisten hyvinvoinnista ja terveydestä sekä toteutetuista toimenpiteistä on raportoitava kunnanvaltuustolle vuosittain. Lisäksi valtuustolle on kerran valtuustokaudessa valmisteltava hyvinvointikertomus. Kunnan on strategisessa suunnittelussaan asetettava hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle tavoitteet. Lisäksi sen tulee määritellä tavoitteita tukevat toimenpiteet. Päätösten vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen on arvioitava ennakkoon ja otettava huomioon kunnan eri toimialojen päätöksenteossa. Kunnan eri toimialojen on tehtävä yhteistyötä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Lisäksi kunnan on nimettävä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen vastuutaho ja tehtävä yhteistyötä muiden kunnassa toimivien julkisten toimijoiden sekä yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. Hyvinvointikertomus on laadittava sähköisesti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vahvistaman mallin ja määrittelemien teknisten vaatimusten mukaisesti. Järjestämislain 9 §:n mukaan sosiaali- ja terveysalueen on valmisteltava omalta osaltaan alueellinen hyvinvointikertomus väestön hyvinvoinnista, terveydestä ja niihin vaikuttavista tekijöistä sekä toteutetuista toimenpiteistä. Kertomusta laadittaessa on kuultava alueen kuntia sekä tuottamisvastuussa olevia kuntayhtymiä. Tuottamisvastuussa olevien kuntayhtymien on toimittava yhteistyössä alueen kuntien kanssa ja tuettava niitä asiantuntemuksellaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Myös järjestämispäätöksen ja tuottamisvastuun toiminnallisten valintojen tulee perustua paikalliseen hyvinvointitietoon. Sen tulisi olla mahdollisimman ajantasaista, havainnollista ja hyödynnettävää. Samaa tietoa tulisi voida käyttää sekä kunnissa että sote-palvelujärjestelmän kaikilla tasoilla. Hyvinvointitiedon ja palveluiden vaikuttavuuden arvioinnissa tulee käyttää asukkaiden ja asiakkaiden osallisuutta. Järjestämissuunnitelmassa on sovittava kuntien yhteistyöstä, terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä koskevista tavoitteista ja vastuutahoista. S i v u | 33 Uuden järjestämisvastuun ja tuottamisvastuun vaativa valmistelu on käynnistymässä sote-alueilla ja maa valmistelu. ESITYS Järjestämissuunnitelman ohjausryhmä esittää, että tämän suunnitelman pohjalta käynnistetään Satakunnan kuntien yhteinen valmistelu: hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toiminnallisten yhteistyömallien ja –järjestelmien kehittämiseksi uudessa tilanteessa, jossa kuntien perustehtävät ja sote-palvelut eriytyvät hallinnollisesti eri toimijoille yhtenäisen hyvinvoinnin raportointijärjestelmän luomiseksi niin, että paikallinen tieto väestötarpeesta, sen muutoksista ja toiminnan vaikuttavuudesta on kuntien strategisen suunnittelun, päätöksenteon, arvioinnin ja raportoinnin ohella myös uusien sote-palveluorganisaatioiden käytössä niiden toiminnan suunnittelussa, ohjauksessa, päätöksenteossa ja arvioinnissa. S i v u | 34 LÄHTEET JA OHEISLUKEMISTO Hallituksen esitys Eduskunnalle sosiaalihuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. http://www.stm.fi/sosiaalihuoltolaki Hallituksen esitys laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä sekä laki sen voimaanpanosta Heinämäki 2014 Karppanen 2014 Kunnat.net/Kuntayhtymät. http://www.kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/laki/hallintojuridiikka/kuntienyhteistoiminta/kuntayhtymat/Sivut/default.aspx Kuntaliitto 2014 http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/uutisia/2014/Sivut/141120kuntaliitolta-lahipalvelujulkaisu.aspx Kuntarakennelaki 1698/2009 Kyttä 2014 Laesterä & Hanhela 2014 Laki kuntajakolain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta 478/2013 Laki terveydenhuoltolain 32 ja 34 §:n muuttamisesta 914/2012 Palola & Räsänen 2013 Pikkujämsä, Ylitalo-Katajisto, Paasovaara, Koski & Salo 2014. Seppälä & Pekurinen 2014 Sosiaali- ja terveysministeriön asetus kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä 782/2014 STM 2008a. Asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2008:37. Helsinki. STM 2008b. Ikäihmisten palvelujen laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2008:3. Helsinki. STM 2010. Hyvä saattohoito Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2010:6. Helsinki. STM 2014 http://www.stm.fi/etusivu Terveydenhuoltolaki 1326/2010 THL 2014 http://www.thl.fi/fi/ THL:n vaikuttavuusarviointi 2014 Tilastokeskus. Kunta-alan palkkatilasto 2012 Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta 338/2011 Valtioneuvoston asetus terveydenhuollon järjestämissuunnitelmasta ja erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksesta 337/2011 www.finlex.fi www.satshp.fi S i v u | 35 LIITTEET LIITE 1: Valmistelutyön keskeiset toimijat Ohjausryhmä Kuntaryhmä Kaakkoinen Keskinen Pohjoinen Porin Yta (Pori, Merikarvia, Ulvila) Rauma Satakunnan sairaanhoitopiiri Posa Henkilö Jyrki Peltomaa, Kalevi Mäkipää Juhani Tiitinen, Kalevi Viren (Matti Sjögren ajalla 21.10.2014 – 31.8.2015) Paavo Karttunen, Jaana Männikkö Aulis Laaksonen (pj), Terttu Nordman, Sirkka-Liisa Varjus (sihteeri), (Marika Luoma, sihteeri ad 22.9.2011) Antti Parpo 21.10.2014 alkaen (aik. Arno Miettinen, Pekka Jaatinen) Ahti Pisto (aik. Paula Asikainen) Esa Hakala Työryhmien vetäjät ja jäsenet Kehittämis-, koulutus-, henkilöstö- ja yhteistyöasiat Kristiina Kuusio, suunnittelupäällikkö, Rauma Turvallisuuteen liittyvät asiat Peruspalvelujen järjestäminen Tukipalvelut Tarja Horn, hoitotyönjohtaja, Huittinen Tomi Lähteenmäki, strategiapäällikkö, Pori Paula Asikainen, hallintoylihoitaja, Satshp (varalla Riitta Mikkonen, toimialueylihoitaja) Pirjo Mäkilä, vanhuspalveluiden päällikkö, Pori yta (varalla Katriina Virtanen, vanhuspalveluiden päällikkö, Pori yta) Pirkko Levola, hallintopäällikkö, Pori yta Eija Vaula, ensihoidon ja päivystyksen toimialueen johtaja, Satshp (varalla ylilääkäri Katriina Lähteenmäki) Marika Nirhamo, sosiaalityöntekijä, Pori yta Olli Wanne, johtajaylilääkäri, Satshp (varalla Jouko Remes, konservatiivisen hoidon toimialueen johtaja) Ulla-Maija Nikula, kotihoidon palvelupäällikkö, Rauma Joni Palmgren, liikelaitoksen johtaja, SataDiag (varalla ylilääkäri Maria Raitakari) Kaija Antola, johtava ylilääkäri, Posa (varalla Sirkku Lehtinen) Heli Salo-Kivinen, ylihoitaja, Säkylä-Köyliö Kalevi Mäkipää, perusturvajohtaja, Säkylä Pasi Vainio, turvallisuuspäällikkö, Pori Taina Granholm-Rantala, vanhuspalveluiden päällikkö, Pori yta (varalla Tarja Hagback, vanhuspalveluiden päällikkö, Pori yta) Leila Linnainmaa, vs. lastensuojelun päällikkö, Pori yta Jaana Männikkö, tilaajajohtaja, Posa (varalla Anne Vanhatalo) Jussi Laaksonen, johtava lääkäri, Keski-Satakunta Sanna Rautalammi, sosiaalijohtaja, Nakkila Terhi Holmström, johtava lääkäri, Eura Ari Salmela, ylilääkäri, Rauma/Satakunnan sairaanhoitopiiri Tarja Leskelä, perheneuvolan päällikkö, Pori yta laboratoriovastuuhenkilö, Keski-Satakunta Markku Nurmi, johtava hoitaja, Eura Jenni Ketonen, vastaava suunnittelija, Pori yta Mari Siitari-Mattila, johtava ylilääkäri, Rauma Jaana Oksa, johtava hoitaja, Keski-Satakunta Mika Mulari, ylilääkäri, KeskiSatakunta Armi Kreivilä, vanhustyön ohjaaja, Säkylä Sirkku Lehtinen, avopalvelupäällikkö, Posa (varalla Kaija Antola) Eija Kuokka, sosiaalijohtaja, Kokemäki Ilkka Manninen, talouspäällikkö, Pori yta Mikko Rämö, talouspäällikkö, Posa (varalla Esa Hakala) Marita Kaitale, farmaseutti, Eura S i v u | 36 Muut osallistujat Organisaatio Varsinais-Suomen ja Satakunnan sairaanhoitopiirien perusterveydenhuollon yksikkö Varsinais-Suomen ja Satakunnan sairaanhoitopiirien perusterveydenhuollon yksikkö Varsinais-Suomen ja Satakunnan sairaanhoitopiirien perusterveydenhuollon yksikkö Henkilö Pirjo Immonen-Räihä, johtaja Ritva Kosklin, ylihoitaja Mari Viljanen-Peuraniemi, ylihoitaja S i v u | 37 LIITE 2: Hyvinvointipalveluiden järjestämisen nykyinen toimintaympäristö Alueella on meneillään kuntarakennelakiin (478/2013) liittyen vapaaehtoisia kuntajakoselvityksiä ja uuteen sote-lakiin liittyen toiminnallisia pohdintoja. Seuraavassa on kuvattu alueen keskeisten toimijoiden tämänhetkinen tilanne ja henkilöstö- sekä väestöluvut 31.12.2013 tilanteen mukaan. Satakunnan sairaanhoitopiiri Satakunnan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä tarjoaa erikoissairaanhoidon palveluja 20 jäsenkuntansa noin 226 000 asukkaalle yhteistyössä perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen kanssa. Sairaanhoitopiirin sairaalat sijaitsevat Porissa, Raumalla ja Harjavallassa ja näiden lisäksi psykiatrian toimipisteitä on useilla eri paikkakunnilla. Kehitysvammaisten erityishuoltoa tarjoavat Antinkartanon kuntoutuskeskus Ulvilassa ja toimipisteet useilla eri paikkakunnilla. Satakunnan sairaanhoitopiirin palveluksessa työskentelee yhteensä 3650 työntekijää. http://www.satshp.fi/Sivut/default.aspx Porin perusturvan yhteistoiminta-alue Porin perusturvakeskus järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut Porin, Merikarvian ja Ulvilan asukkaille. Vuoden 2015 alusta Lavian kunta liittyi Poriin, jolloin väestöpohjaksi tuli yhteensä noin 102 000 asukasta. Yhteistoiminta-alue on aloittanut toimintansa eri kokoonpanossa 1.1.2010. Toiminnan painopiste on ennaltaehkäisevässä työssä ja se pohjautuu sekä alueelliseen että moniammatilliseen yhteistyöhön ja kumppanuuteen. Perusturvakeskuksen tärkeimpänä tehtävänä on edistää yhteistoiminta-alueen asukkaiden hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta oikea-aikaisten ja asiakasta lähellä olevien peruspalvelujen avulla. Sosiaali- ja terveyspalvelut tuotetaan pääasiassa lähipalveluina, mutta osa palveluista järjestetään keskitetysti. Porin perusturvakeskuksen palveluksessa työskentelee yhteensä 2622 työntekijää. Vuoden 2015 alusta Lavian kunnasta perusturvaan siirtyi lisäksi 49 työntekijää. http://www.pori.fi/perusturva.html Pohjois-Satakunnan peruspalvelukuntayhtymä (POSA) PoSan toiminta on käynnistynyt 1.1.2009. PoSa tarjoaa tällä hetkellä Honkajoen, Jämijärven, Kankaanpään, Karvian, Pomarkun ja Siikaisten alueella sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelut lasten päivähoitoa lukuun ottamatta. Lisäksi PoSa hoitaa ympäristöterveydenhuollon ja ympäristönsuojelun sekä työterveyshuollon alueella. PoSan tavoitteena on, että asukkaat saavat samantasoista palvelua samoilla ohjeistuksilla asuinkunnasta riippumatta. http://www.eposa.fi/ Keski-Satakunnan terveydenhuollon kuntayhtymä Keski-Satakunnan terveydenhuollon kuntayhtymän jäsenkuntia ovat Harjavallan ja Kokemäen kaupungit sekä Eurajoen, Luvian ja Nakkilan kunnat. Alueen väestöpohja on noin 30 400 asukasta (Eurajoki 5931, Harjavalta 7407, Kokemäki 7769, Luvia 3355, Nakkila 5706). Kuntayhtymä on aloittanut toimintansa vuoden 1974 alusta, jolloin jäsenkuntina olivat Harjavallan kaupunki sekä Kiukaisten ja Nakkilan kunnat. Vuoden 2006 alusta Kokemäen kaupunki liittyi kuntayhtymään. Vuoden 2011 alusta Eurajoki ja vuoden 2013 alusta Luvian kunta liittyivät kuntayhtymään. Henkilökuntaa kuntayhtymässä on tällä hetkellä kaikkiaan noin 280. Kuntayhtymän toimipisteet sijaitsevat Eurajoella, Harjavallassa, Kokemäellä (toimipiste myös Kauvatsalla), Luvialla ja Nakkilassa. http://www.ksthky.fi/ S i v u | 38 Rauman kaupunki Rauman kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto vastaa kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä sosiaali- ja terveyslautakunnan alaisuudessa. Sosiaali- ja terveyspalveluilla ylläpidetään ja edistetään kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä. Raumalla tuotetaan kattavasti sosiaalipalveluita sekä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja ympäristöterveydenhuollon palveluita. Henkilöstöä on yhteensä 1064. Rauman väkiluku on noin 40 000. http://www.rauma.fi/tietoa-kaupungista/sosiaali-ja-terveystoimi Eura, Köyliö, Säkylä ja Huittinen Euran kunta järjestää perustason sosiaali- ja terveyspalvelut itse. Henkilöstöä on yhteensä noin 270. Euran asukasluku on noin 12400. http://www.eura.fi/fi/palvelut/sosiaali-ja-ter-eys/yleista--------.html Köyliön perusturva toimii sosiaali- ja terveysalan peruspalveluiden ja tarvittaessa erityispalveluiden turvaajana kaikenikäisille kuntalaisille. Köyliössä on asukkaita noin 2700. Säkylän kunta vastaa riittävien peruspalvelujen järjestämisestä kuntalaisilleen. Säkylässä on asukkaita noin 4600. Säkylän ja Köyliön terveydenhuollon kuntayhtymä järjestää ja tuottaa jäsenkuntiensa asukkaille asiakaslähtöisiä ja ajantasaisia perusterveydenhuollon ja vanhusten laitoshoidon palveluja. http://www.koylio.fi/perusturva-ja-terveys http://www.sakyla.fi/fi/terveys-ja-perusturva http://www.sakylanjakoylionterveyskeskus.fi/ Huittisten kaupungissa sosiaali- ja terveyspalvelut on yhdistetty perusturvapalveluiksi v. 2009. Huittisten asukasluku on noin 10500. http://www.huittinen.fi/palvelut/sosiaali-_ja_terveyspalvelut S i v u | 39 LIITE 3: Vertaileva analyysi Satakunnan kuntien kantokyvystä. Aro T. (toim.), Kynäslahti S., Lundenius M. & Widbom T. Joulukuu 2014. Porin kaupunki Erillisenä asiakirjana
© Copyright 2024