1. No category

KUVIS1000
kamppi exhibition
21.5.-24.5.2014
Taiteilijat / artists
Anniina ala-ruona,
venla helenius
Sini anttila-rodriguez,
oleg donner,
salla keskinen,
jenna saarinen,
milja-maaria terho
jani nummela
nussivat pääskyset
iina nokelainen
miia rinne
brains on art
Maiju salmenkivi,
aleksi tolonen
otto karvonen
school girls
tiina kemppinen,
veera kuokka,
eveliina suonto
sari silvo
veera kuokka,
katri takkinen
eveliina suonto
outi koivisto
tero levo
aino lintunen
alisa majuri
neonilla narjus
työryhmä / team
minna suoniemi
ilpo tiensivu
kirsti tuokko
tärähtäneet ämmät
laura ukkonen
party-jumppa
anniina ala-ruona, venla helenius, tero levo, aino lintunen,
aliisa majuri, neonilla narjus, jani nummela, sari silvo, joonas
suomalainen, minna suoniemi, eveliina suonto, katri takkinen
Juuso Tervo: Disco/Night
The fact that disco is produced by capitalism does not
mean that it is automatically, necessarily, simply supportive of
capitalism. Capitalism constructs the disco experience, but it
does not necessarily know what it is doing, apart from making
money.
Richard Dyer, In Defense of Disco, 1979
Alkusanat / Forewords
Juuso Tervo
PhD
Postdoctoral Researcher
Department of Art,
Aalto University
School of Arts, Design
and Architecture
There’s nothing really I could say about disco, yet one craves
to understand its lure. Even though it has always been, up to
some extent, an easy term (it’s fun, accessible, and cute, or, on
the contrary, dirty, idiotic, and boring) it retains a force that
does not allow itself to be contained in this ostensible compliance. What is this force, then? It is the force of the night.
Midnight is precisely the hour that does not strike until after the dice are thrown, the hour which has never yet to come,
which never comes, the pure, ungraspable future, the hour
eternally past.
Maurice Blanchot, The Space of Literature, 1955
In the night, one is surrounded by heat: hot bodies, hot beats,
hot winks of an eye. All of it seems eternal and yet ephemeral,
like love or poppers rush or both (preferably at the same time).
This strange heat is the magical surplus that disco produces.
Yes, it’s the kind of surplus that capital latches onto (in order to
Stay Alive) but the anonymity of the night, its darkness, conceals weapons yet not known to us: machines that kill fascists.
I love the clouds… the clouds passing… there… away over
there… the marvelous clouds!
Charles Baudelaire, The Stranger, 1862
To love nothing but clouds, like Baudelaire’s stranger, is to
remain eternally strange. This is what disco could mean for us:
a form of love that offers dreamers an access to “intimacy with
a stranger” (as Giorgio Agamben puts it). Within that intimacy,
dance… the love to dance.
WHITE HORSES
Anniina Ala-Ruona,
Venla Helenius
2014
video 16:34 min
You and I
Sini anttila-rodriguez,
oleg donner,
salla keskinen,
jenna saarinen,
milja-maaria terho
24.5.2015
Jäte nykyisen elämäntyylimme dokumentaationa. White
Horses on videoperformanssi, joka käsittelee ihmisen ja
materian välisiä valtasuhteita.
Anniina Ala-Ruona ja Venla Helenius ovat taidekasvattajia ja taiteilijoita, jotka työskentelevät yhdessä
installaation, videon ja performanssin parissa.
Waste as a documentation of our current way of live.
White Horses is a video performance about the
power relations between humans and matter.
Anniina Ala-Ruona and Venla Helenius are art
educators and artists working together with installation,
video and performance.
performanssi / performance
Method
Slow dancing is usually when the female partner puts her
hands on the male partner’s shoulders or neck, and the male
partner puts his arms on her waist or lower back. The distance
between the two is usually 15-30 centimeters, depending on
the desired level of intimacy. The couple looks into each other’s
eyes and talks casually. Slow dancing can end with a kiss or
hug.
-Wikipedia
Teoksemme on mielenilmaus illan viimeisen hitaan puolesta.
Haluamme tanssia hitaita koko päivän. Performanssi mahdollistaa toisilleen vieraiden ihmisten lähentymisen, sille epätodennäköisessä ostoskeskusympäristössä.Tanssiinhaussa on
sekä torjutuksi tulemisen että rakastumisen riski.
Hitaissa kiteytyy se, mihin jo teininä diskot tähtäävät; arkaan ja kutkuttavaan yhteisen rytmin tunnusteluun sen puolitutun flanellipaitaisen pojan tai tytön kanssa, jota on piirrellyt
ruutuvihkon reunaan. Vieraan ihmisen kehon lämpö, vetävä
tuoksu tai outo haju, kädenmitan etäisyys tai rintaan painautuva hengityksen rytmi.
Brain Poetry
Brains on Art
2014
Interaktiivinen
aivorunogeneraattori
Brain Poetry on runogeneraattori, joka tuottaa runoja
teoksen käyttäjän aivosähkökäyrän pohjalta. Käyttäjän EEG-signaali määrittelee runon tyylilajin ja rytmin ja
visualisaatiossa katsoja voi seurata omaa
aivosähkökäyräänsä reaaliajassa. Teos tutkii ihmisen ja koneen
yhdistämistä luovassa toiminnassa ja etsii uusia interaktion menetelmiä, jotka poikkeavat totutuista. Brain Poetryssa aivotutkimuksen ja kognitiotieteen menetelmät on otettu taiteen käyttöön.
Projektissa korostuu kahden kentän, tieteen ja taiteen, vuoropuhelu.
Brains on Art:
Kasperi Mäki-Reinikka, Jukka Toivanen,
Aleksander Alafuzoff, Henri Kotkanen,
Jari Torniainen
Brains on Art on vuonna 2010 perustettu helsinkiläinen taidekollektiivi, joka yhdistelee installaatioissaan tieteen ja taiteen metodeja. Työryhmä koostuu taidekasvatuksen, tietojenkäsittelytieteen, sähkötekniikan ja kognitiotieteen opiskelijoista, joita kaikkia
yhdistää kiinnostus keskusteluun eri alojen välillä.
Ryhmän teoksia on ollut esillä tapahtumissa ja näyttelyissä muun
muassa nykytaiteen museo Kiasmassa, modernin taiteen museo
EMMAssa, Frankfurtin kirjamessuilla ja Mäntän Kuvataideviikoilla.
www.brainsonart.com
Brain Poetry is a poetry generator, which produces poetry from
the user's brain waves. The EEG signal determines the style and
meter of the poem. The artwork examines the combination of a
human and a machine in a creative
process. In Brain Poetry, the methods of cognitive science are
introduced to art. The project highlights the dialogue of the two
fields.
kuva: Piia Parjanen-Aaltonen
Security Flip Shifty
Otto Karvonen
Perfomanssi, video / performance, video
Helsingin keskusta & Kiasma
2005
Ensin valtaamme museot
Ryhmä skeittaajia skeittailee ja oleskelee ympäriinsä Helsingin
keskustassa. Näky on tuttu ja jokapäiväinen, paitsi että tavanomaisen vaatetuksen sijaan skeittarit onkin puettu vartijan
uniformuihin.
Joidenkin skeittaredien kohdalla yhdistelmä on uskottava,
toisilla taas uniformu ja habitus muodostavat häiritsevän ristiriidan. Skeittarit ja vartijat ovat jo vuosikaudet leikkineet kissa- ja
hiirileikkiä kaupungin kaduilla.
Vartioitiliikkeiden militantti pukeutumistyyli on tuonut
julkiseen tilaan uuden uhkaavan elementin, mitä perustellaan
mm. nuorison ennalta-arvaamattomalla käytöksellä.
Performanssissa saattaisi olla kyseessä vartijoiden uusi tapa
jalkautua kadulle. Tai sitten vain ihan puhdas auktoriteettiaseman väärinkäyttö. Kukaan ei tunnu tietävän vastausta, joten
kohdatessaan nämä arvoitukselliset vartijat ihmiset vaihtavat
mieluummin kadun puolta. Performanssista valmistettiin video
Kiasman näyttelyyn. Videon kuvasi ja editoi skeittauselokuviin
erikoistunut Timi Valo.
A group of skateboarders is skating and hanging around
in the city centre. The sight is quite familiar and mundane, except that the skaters are dressed in security guard
uniforms instead of their usual clothing. With some of the
skaters the combination is convincing while others create
a disturbing conflict between the uniform and habitus.
Skateboarders and security guards have played cat
and mouse in the city streets for years. The militant dress
code of the security companies has introduced a new
sense of threath in public space. This is justified with for
example the unpredictable behaviour of the youth.
The performance could be about new strategy for
security guards to dismount into the street level. Or just
a clear misuse of authoritarian position. Nobody seems
to know the answer, so when encountering theses guards
the public rather chooses to change the side of the street.
A video of the performance was shown in the exhibition in Kiasma. It was shot and edited by Timi Valo who
is specialised in skateboard movies.
teoskuva: Petri Summanen / KKA
PATUKKA
HIIVA / YEAST
Tiina Kemppinen,
Veera Kuokka,
Eveliina Suonto
2015
Video-dokumentaatio
performanssista /
Video-documentation
of performance 5:00 min
Veera Kuokka,
Katri Takkinen
2015
Animaatio, 02:21 min.
Animaatio hiivan hienoudesta.
Beauty of the yeast.
Video on dokumentaatio PATUKKA-performanssista, jossa
taiteilijat valmistivat metrin pituisen ja noin 60 kg painavan
maapähkinä-karamelli-nougat-suklaapatukan ja kuljettivat
ja jakoivat siitä maistiaisia Aalto-yliopiston kolmella kampuksella Helsingissä ja Espoossa maaliskuussa 2015. Arviolta
150 henkilöä osallistui PATUKAN syömiseen.
250 000 kcal sisältänyt PATUKKA saapui riemastuttamaan kampusten hektistä arkea herättäen samalla kysymyksiä aikamme ilmiöistä kuten terveysintoilusta, globalisaatiosta
ja eriarvoisuudesta, syyllisyyttä unohtamatta.
PATUKKA video is a documentation of PATUKKA performance, in which three artists made a 60 kg monster size peanutcaramel-fudge-chocolate bar and shared it whit the audience
to eat on three Aalto University campuses in Helsinki and
Espoo in March 2015. Approximately 150 persons participated
in eating PATUKKA.
250 000 kcal PATUKKA came to thrill the busy campus
life racing questions phenomenons of our time such as health
enthusiasm, globalization, inequality and quilt.
Ahkeruus kovan onnen voittaa/
Hard work shall overcome
misfortune
Outi Koivisto
2015
Huopatussi lasille / Marker pen
on glass
Kirjoitan kaunokirjoituksella 1890-1940 -luvuilla kirjoituksen
opetuksessa käytettyjä esimerkkilauseita näyttelytilan lasioviin.
Näitä ovat mm. ”Ahkeruus kovan onnen voittaa, ahkeruus unenkin estää, aika muuttuupi moneksi, ihminen ajan keralla” sekä
”Ikävä ihmisen tappaa vaan ei työ”.
Kirjoitan esimerkkilauseet kauppakeskuksen käytävän
puolelle ja liiketilan sisäpuolelle, lauseiden rivin väleihin tekstiä Michel Foucaultin kirjasta Tarkkailla ja rangaista, jossa hän
kirjoittaa mm. vallasta ja ruumiin kurillisesta toiminnasta, josta
vanhat kaunokirjoituksen opetusmenetelmät ovat yhtenä esimerkkinä.
Outi Koivisto työskentelee eri taidegrafiikan ja piirtämisen
välineitä käyttäen, ja hän suorittaa maisteriopintoja kuvataidekasvatuksen koulutusohjelmassa.
I reproduce example sentences found in school’s calligraphy
workbooks during the 1890-1940 by writing them on the glass
doors of the exhibition space. These sentences include, among
others, “Hard work shall overcome misfortune, hard work shall
ward off sleep, too” and “One might get killed by boredom, not by
hard work”.
I write the example sentences on the outer side of the glass
doors, while on the inner side I write passages from Michel
Foucault’s Discipline and Punish, which presents old calligraphy
teaching methods as an example of bodily discipline.
Outi Koivisto works using different printmaking and drawing
methods. Koivisto is currently working on her master’s degree
in art education at Aalto University School of Arts, Design and
Architecture.
Harmaus ja värit -triptyykki (1, 2 & 3)
Grayness and colours -triptych (1, 2 & 3)
Tero Levo
2015
Öljy mdf-levylle / Oil on board
61 x 91,5 cm
Maalaamisessa minua kiinnostaa tällä hetkellä kaksi erilaista voimaa: kontrolloitu, tietoinen tapa maalata ja sen
vastapainona kontrolloimaton, tiedostamattomampi tekeminen. Kontrolli tarkoittaa työskentelyssäni esimerkiksi
suunnitelmallisuutta, värien asteittaista sekoittamista ja
etukäteen miettimäni lopputuloksen toteuttamista. Kontrolloimaton puolestaan tarkoittaa ratkaisujen tekemistä ilman
liikaa järjenkäyttöä, jolloin voin vaikka kaataa maalauksen
päälle nestemäistä maalia, kääntää työn ylösalaisin ja työstää sitten kaiken haluamani uudelleen. Tarvitsen molempia
voimia työskentelyssäni - sopivassa suhteessa: jos kontrollia on liikaa, se aiheuttaa jäykkyyttä maalaamisessa. Liika
kontrolloimattomuus taas aiheuttaa sekasortoa kuvapinnalla, mikä ei sellaisenaan ole riittävää. Voimilla pitää olla
sopiva suhde ja sen etsiminen on kiinnostavaa.
Two different forces, controlled and uncontrolled, interest me in painting at the moment: Control means planning,
mixing colours and following the rules I have made beforehand in my working. Uncontrolled painting means working
intuitively spilling liquid on painting, turn my work over and
paint it all over again. I need those both sides in my work –
the two forces must be in balance and it’s fascinating to try
to find it.
WOW
Aino Lintunen
2015
video 3:15 min
WOW MIELETÖNTÄ / WOW WOW
WOW / EN OLE KOSKAAN NÄHNYT
TÄLLAISTA / TÄMÄ ON UUTTA MINULLE
/ HALUAN TUNTEA NÄIN UUDELLEEN
JA UUDELLEEN
WOWsta ei saa tarpeeksi. Sitä on aina liian vähän. Mitä se on? Se
tulee lähelle, kun sukeltaa pallomereen. Kultainen pallo edustaa
yllätystä: uusi televisio (litteämpi!) tai lahjakortti McDonaldsiin.
Se on arkisuuden ulkopuolella, paitsi jos se on jo muuttunut eierityiseksi. Joka vitun päivä on joulu.
Aino Lintunen on maalauksen ja videon parissa työskentelevä taiteilija ja taidekasvattaja. Hän viimeistelee opintojaan Aaltoyliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa.
WOW AMAZING / WOW WOW WOW /
I’VE NEVER SEEN ANYTHING LIKE THIS
before / THIS IS NEW TO ME / I WANT
TO FEEL THIS OVER AND OVER AGAIN
Can’t have enough of WOW. There’s always too little of it. What
is it exactly? It comes close when diving into a ball pit. Golden
ball represents a surprise: a brand new TV (even flatter!) or a
gift card to McDonald’s. It is beyond every day activities unless it
has reached the point of becoming non-special. Everyday is like
fucking Christmas.
Aino Lintunen is an art educator and artist working with
painting and video. She is currently finishing her studies at Aalto
University School of Art, Design and Architecture.
Pitäis
Kerro, kerro rumastin
Alisa Majuri
2014
Animaatio / Animation
Neonilla Narjus
2015
video 29:07 min
Elämä on täynnä vaikka mitä hienoa: muita ihmisiä, uusia
kokemuksia, materiaalia ja tekemistä. Olo on kuitenkin
riittämätön, uupunut, ahdistunut ja turta. Miksi kaikki
tärkeä ja hyvä alkavatkin tuntua pahalta?
Naisten ulkonäkö on mediassa jatkuvasti puheenaiheena.
Median lietsomat kauneusihanteet ovat puolestaan hyvin
suvaitsemattomia. Pitäisi olla laiha, lihaksikas, hyvännäköinen (mitä se ikinä tarkoittaakaan), seksikäs ja mieluiten
ruskettunut. Muun ulkonäön lisäksi myös meikkaamiseen
liittyy paljon julkisia ja toisaalta ääneensanomattomia
sääntöjä: naisen tulisi olla samanaikaisesti huoliteltu ja
luonnollinen. Meikittömiä haukutaan laiskoiksi, liikaa meikatuille nauretaan, sotkuisella meikillä saa helposti lisänimen huora.
Mikä sitten on luonnollista, entä mikä kaunista? Entä
missä vaiheessa kaunis muuttuu rumaksi? Entä onko kauneuden vaatimus millään lailla perusteltu vai onko se vain
yksi keino käyttää valtaa? Onko aina pakko olla kaunis?
Life is full of great things: other people, new experiences,
material and things to do. Still you feel insufficient,
exhausted, distressed and numb. Why all the important
and good things turns to feel so bad?
Women’s appearance is continuous theme in media. Today’s
woman should be thin, athletic, good looking (what ever
that means), sexy and tanned. In addition to the other beauty standards also make-up includes many public and unspoken rules: at the same time a woman should be chic and
natural. While women with no make-up are often called
lazy, women with too much make-up are laughed at. And
women with messy make-up get easily get called bitch.
What is natural? What is beautiful? And when doesbeautiful become ugly? Are the beauty standards justified or
are they just another way to use power? And does one have
to be beautiful all the time?
Kerro, kerro rumastin
Neonilla Narjus
Pervert Art 1
Jani Nummela
Pervert Art 1
Jani Nummela
2015
5-kanavainen videoinstallaatio /
video installation
Cinema is the ultimate pervert art. It doesn`t
give you what you desire, it tells you how
to desire.”
-Slavoj Žižek
Olen kiinnostunut jo olemassa olevan materiaalin,
kulttuurin ja taiteen lainaamisesta. Videoinstallaationi
sisältää kierrätettyä kuvaa ja ääntä pääasiassa 90-luvun musiikkivideoista, elokuvista ja TV-ohjelmista.
Teos käsittelee erilaisia impulsseja, halua ihailla` ja tulla ihailluksi, valtaa ja antautumista, pelkoja
ja eroottisia haluja - sekä ilmentää, miten visuaalisen
kulttuurin materiaali opettaa meille miten meidän
tulee ihailla ja haluta. Videot ovat henkilökohtainen
tarina eräästä teini-ikäisestä pojasta sekä kuvista,
tarinoista ja fiktiivisistä ja todellisista henkilöistä, joita
hän rakasti.
nussivat pääskyset
sirkku rosi
anna tahkola
milla martikainen
henriikka himma
Nussivat pääskyset on visuaalisesti, poliittisesti ja ideologisesti moniääninen ja monialainen neljästä nuoresta
taiteilijasta koostuva nopean toiminnan ryhmä, joka haluaa puolustaa kauneutta, rakkautta, totuutta ja kevättä.
Nussivat pääskyset ovat muuttaneet vettä vodkaksi ja levittäneet karnevalistista ilosanomaa kotien komeroissa ja
keittiöissä sekä esiintymislavoilla. Olemme performanssimaailman hääbändi; häikäilemätön pop-biisi ja malja
rakkaudelle, diskoa, kimallusta ja kuraa.
Nussivat pääskyset is a visually, politically and ideologically polyphonic rapid reaction group of four artists, who
wish to stand for beauty, love, truth and spring. Nussivat
pääskyset have transformed water into vodka and spread
carnivalistic spirit in closets, kitchens and stages. We are
the wedding band of the world of performance; a reckless
pop-song and a toast for love, disco, glitter and dirt.
I am interested in using existing material from popular
culture and art. My video installation includes recycled
images and sound mainly from 90’s music videos, movies and TV programmes.
The piece deals with a variety of impulses, the
need to admire and be admired, power and surrender, fears and erotic desires - and reflects how visual
culture teaches us how we should admire and want.
Videos are the personal story of a fictional characters
and real life people.
kuva: Anni Mikkelson
Blogimerkintöjä /
Blogposts
Iina Nokelainen
2015
Rotoskooppianimaatio
Rotoscope animation
5:21 min
Päiväkirjan voisi heittää pois, repiä tai polttaa, mutta blogikirjoitus on talletettu paikkaan joka on suunniteltu säilyttämään tietoa
ikuisesti. Omistaako ihminen enää omaa historiaansa, kun hän
luovuttaa sen Internetiin?
Pohdin teemaa omakohtaisesti käyttämällä aineistona omia
blogimerkintöjäni vuosilta 2007-2014. Olen kirjoittanut ne nimimerkin suojissa, mutta kirjoitukset ovat julkisia tälläkin hetkellä.
En ole välttämättä kertonut kirjoituksissa esiintyviä asioita edes
parhaille ystävilleni. Kirjoitukset ovat väistämättä osa historiaani,
digitaalista jalanjälkeäni, mutta en tiedä tahdonko liittää teini-iän
vuodatuksia oman nimeni alle. Ristiriita anonyymin ja tunnetun,
julkisen ja salaisen välillä on läsnä.
Kuvataiteenopettajana ja kuvataidekasvattajana tulen itse
opettamaan ihmisiä, joiden narratiivinen digijalanjälki alkaa jo
ennen syntymää – esimerkiksi vanhemman Facebook –päivityksenä tulevasta perheenlisäyksestä. Kenellä on lopulta oikeus näihin
kertomuksiin?
A diary could be thrown away, torn apart or burned, but a blog
post is published on a platform that is designed to withhold information forever. Do people own their own history, after they publish
it online?
I reflect the theme using my own blog posts from 2007-2014 as
my material. I have posted the writings under a screen name, but
they are still public. I might not have spoken of the things I have
wrote about to no one, not even my best friends. The blog posts are
a part of my history, my digital footprint, but I do not know if I still
want to have my name attached to my teenage musings. The conflict between anonymous – known and public – secret is present.
As an art educator I will teach people whose narrative digital
footprint starts even before birth – perhaps as a parent’s Facebook
post about a future child. Who has the right to these stories in the
end?
Sea
Miia Rinne
2013
maalattu 35mm filmi/HD
painted 35m film/HD
5:43 min
Äänet / Sound: Pentti Dassum
Olen työstänyt vuodesta 2008 ns. päättymätöntä teossarjaa,
jossa maalaan käsin 35mm filmiä. Sarjan maalaukset filmille
rakentuvat toistensa päälle, kuten ihmisen psyykkinen järjestelmä, jossa elämän eri vaiheissa tapahtuneet asiat säilyvät tavalla
tai toisella kehityksessä mukana. Yhtä tärkeää kuin uusi käsittely filmille on kaikki pinnan alle jäävä. Sarjassa yö ja päivä
vuorottelevat.
Sarjan ensimmäinen teos on maalattu sata metriä pitkälle kirkkaalle 35mm filmille. Siinä väreistä ja muodoista syntyy
äänen kanssa illuusio ohikiitävästä maisemasta ja matkanteosta.
Elokuva on nimetty synnyinkaupunkini ja nykyisen kaupunkini
mukaan Pori­-Helsingiksi.
Sarjan toinen teos Sea (2013) on maalattu Pori­-Helsingistä
teetetyn 35mm negatiivikopion päälle. Uudessa teoksessa ohikiitävästä maisemasta on muokkaantunut öinen meri. Vellovaan
mereen liittyy jonkinlainen valtamerellinen tunne itsen ja maailman välisenä suhteena. Siinä minuuden rajat ohimenevästi
hälvenevät ja kokonaisvaltainen kokemuksellisuus korostuu.
Sarjan kolmas teos on nimeltään Attraction/ Nähtävyys
(2014). Neljäs teos valmistuu syksyllä 2015.
Sea
Miia Rinne
Moonshine
Maiju Salmenkivi
2013
akryyli, öljy ja spray kankaalle /
acrylic, oil and spray on canvas,
100cm x 100 cm
Maiju Salmenkivi (s.1972) on Helsinkiläinen kuvataideopettaja ja kuvataiteilija. Hän on valmistunut kuvataideopettajaksi
taikista (nyk. Aalto) vuonna 2000 ja taidemaalariksi Kuvataideakatemiasta muutamaa vuotta myöhemmin. Salmenkivi
on pitänyt aktiivisesti näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla, ja
työskentelee vakituisesti Espoon kuvataidekoulussa piirustuksen ja maalauksen opettajana.
Maiju Salmenkivi (s.1972) is an art educator and artist living
in Helsinki. She graduated as art educator from Taik (current
Aalto University) in 2000, and as painter from Academy of
Fine Arts few years later. Salmenkivi has exhibited in Finland
and internationally, and teaches drawing and painting in
Espoo School of Art.
Purple haze
Aleksi Tolonen
2014
sekatekniikka levylle / mixed media on board,
30 x 40 cm
Tolonen (s.1974) on Helsinkiläinen kuvataideopettaja ja kuvataiteilija. Hän työskentelee monipuolisesti erilaisten projektien ja materiaalien kanssa, joissa hän yhdistelee maalausta,
grafiikkaa ja veistämistä. Aleksi Tolonen opettaa perusryhmiä, piirustusta, katutaidetta ja nykytaidetta Espoon kuvataidekoulussa.
Aleksi Tolonen (s.1974) is a Helsinki based art educator and
artist. He works with different projects and materials in diverse ways combining painting, printmaking and sculpting.
Tolonen teaches drawing, street art and contemporary art in
Espoo School of Art.
SCHOOL GIRLS
Lassie Bunter
Lovette Orleans
Producer Lassie Bunter and vocalist Lovette Orleans are
bringing you the deep and dark tribal house sound from
Finland.
In 2011 School Girls got lots of love and support from
New York’s finest tribalists Midnight Society who signed the
girls to their magnificent label SoundGroove Records. During 2011 School Girls appeared on SoundGroove Record’s
Miami Winter Music Conference 2011 sampler, Club Anthems - The Best of 2011 and E.G. Fullalove - Didn’t I Know
(Divas To The Dancefloor) Remixes Part 2 single.
SoundGroove Records released These Boots single
in March 2012 including Original Mix, Acapella DJ Tools,
remixes from School Girls, Midnight Society and Nacho
Chapado & Ivan Gomez.
School Girls appeared on SoundGroove Records’ Miami
Music Sampler 2012 compilation with Candidez (Dark Mix).
Step in to School Girls’ class room and join the lesson...
PS: Lovette Orleans has also some connection to the
Finnish Art Education scene. She thinks you can always
educate yourself through music!
SCHOOL GIRLS ARE IN THE HOUSE!
MUSIIKKI / MUSIC
School Girls Disco Boots Mix 2015
School Girls - Una Mariposa Nocturna (School
Girls’ Sub Zero Mix)
School Girls - Rhythms Of Desire (School Girls Mo
Drums Mix)
School Girls - Candidez (Dark Mix)
School Girls - These Boots (Midnight Society’s Classic Catwalk Dub)
School Girls - School Girls Are Go (Acappella)
School Girls - These Boots (Nacho Chapado & Ivan
Gomez Mix)
E.G.Fullalove - Didn’t I Know / Divas To The Dancefloor (School Girls Arena Anthem Mix)
Ebonee Excell - Don’t Say Sorry (School Girls Remix)
Aargus - Illusion (School Girls Arena Anthem Remix)
School Girls - Una Mujer Mecanica (Progressive Robotizando Mix)
School Girls - Beautiful (Fabulous Mix)
School Girls - Hey Sister (Acappella)
Afterparty
LOVE SONG
Only for the selected
ones.
Minna Suoniemi
2006
dv / dvd, 9:39 min
Sari Silvo
2015
videoinstallaatio
video installation
15:00 min
Teoksissani keskeistä on usein epäonnistuminen ja myötähäpeä, inhimillisyyden tragikoomisuus. Love Song on humalainen esitys, rakkauslaulu jota on vaikea katsoa. Ihminen on
ruma, riipaiseva, hävettävä ja surullinen näky kännissä.
My work often focuses on people as social creatures with their
human feelings and failures. Love Song examines romantic
relationship and love through a video performance. In love, as
in life generally, memories grow sweeter with time and melancholy strikes after love has gone, at least when you’re drunk.
LOVE SONG is a video about the sadness of giving up,
a drunk performance.
Homma
10 metriä intiaaneja
Eveliina Suonto
2015
video
Ilpo tiensivu
Piirsin vuoden
Piirsin kymmenen metriä
Piirsin kymmenen metriä intiaaneja”
Homma antaa vapauden joko nauraa tai nauraa, itkeä ja kiukuta. Se kertoo läheisyydestä, hengaamisesta ja ennakkoluuloista. Videon dialogi on ote Homma Forumin keskustelusta.
Homma (engl. Thing / Task) gives you a freedom to laugh,
or to cry and get crazy. It tells about friendship, hanging and
prejudice. The dialog is a citation from nationalist internet
forum ”Homma Forum”.
Party Girl 5
Kirsti Tuokko
2014
öljy ja spray pleksille
oil and spray on plexiglass
205 X 120
Party Girls -maalaukset ovat omakuvia intohimoisena
muodinrakastajana ja shoppailijana.
Kirsti Tuokko on valmistunut 1966 Taideteollisesta oppilaitoksesta kuvaamataidonopettajalinjalta (nyk.
kuvataidekasvatus), toiminut kuvaamataidonopettajana
peruskoulussa ja lukiossa 1970 - 2003, kuvataiteilija
vuodesta 1995.
Party Girl paintings are self portraits of me as a
passionate fashionista and consumer.
Kirsti Tuokko graduated from Institute of Arts and
Crafts, Art Teacher Department in 1966. Between 1970
-2003 she worked as art teacher in ground- and high
school and has been a visual artist since 1995.
Hate couture
Tärähtäneet ämmät /
Nutty tarts
Katriina Haikala
Vilma Metteri
2011
installaatio /
installation
Hate Couture is an installation made out of Haute Couture
garments that are inspired by bodily imperfections. Clothes that
are exhibited in this installation are named in an ironic commercial style like ”SaggyStyle”, ”FatSoFat” and ”OldiesGoldies”.
The installation speaks about the unhealty beauty ideal that is
created by western commercial culture, which gives us guidance about what to like and what not to like in our bodies, what
is imperfect and ugly, what we want to obtain and what we
need to get rid off. To put it in another way: loose skin, saggy
tits, fat tummy, hairy body and wrinkly face is not something
we are trying to achieve. We concider these qualities as imperfections in our bodies. Hate Couture installation deals with the
thematics in a carnevalistic way, it shows how beautiful the
”uglyness” can be and laughs at the western commercialism at
the same time. Hate Couture is definately not politically correct,
humble and sublime. It celebrates the divercity of bodily qualities, shapes and quantities in a very grotesque way!
Laura Ukkonen
Saara
2013, 148x120cm, lyijykynä, akvarelli
ja puuväri paperille
Kirje
Letter
2014, 94x94cm, lyijykynä ja puuväri
paperille
Teokset ovat puolifiktiivisiä maisemia, huoneita ja henkilökuvia.
Havainnoin piirtäen lähiympäristöäni ja hetkiä, jolloin ei näennäisesti tapahdu mitään. Ihminen on orgaaninen osa elinympäristöänsä. Tarkastelen nyky-yhteiskunnan tunnelmia myös menneisyyden
kuvien avulla. Nainen istahtaa osaksi nuoruudenmaisemaans Teokset pohjautuvat nuoruudenmuistoihin, taidehistorialliseen matkaani
renessanssin Firenzeen ja 1800-luvun lopun suomalaiseen kartanomaisemaan.Matkat ovat olleet tutkimusmatkoja muun muassa
omaan liikkumavapauteen. Ne ovat myös piirtäjän tutkimusmatkoja
kuvan tekemisen historiaan. Omakohtaiset kokemukset sekoittuvat
kiinnostukseen naisten historiaan. Millainen jälki meissä on esimerkiksi 1800-luvun lopun naisesta, jolle käveleminen yksin puistossa
ei ollut sosiaalisesti hyväksyttyä? Yksinäisyyden, ulkopuolisuuden ja
sosiaalisuuden tunteet sekoittuvat.
Olen kuvataiteilija ja työskentelen enimmäkseen piirtäen. Olen
valmistunut Aalto-yliopiston kuvataiteen maisteriohjelmasta vuonna
2012 ja tällä hetkellä opiskelen Aalto-yliopistossa taidekasvatusta.
Kuvataiteellinen toiminta on viime aikoina laajentunut myös kuvittamiseen: työstän kirjoittaja Bertha O:n kanssa Yksityisasia –kuvakertomusta, jossa länsimainen nainen kamppailee kohtunsa kanssa.
The artworks are semi-fictitious portraits, rooms and landscapes.
They are based on documentary observations of surroundings and
moments where seemingly nothing happens. People are an organic part of their living environment. I also observe the atmosphere of contemporary society by researching images of the past. In
my works, the present and the past mix together. In the Tuscan
landscape the contemporary woman poses for the viewer in her
sportswear. The symbols of wealth are nowadays travel photos,
a grip on nature and a meditative concern of one’s health, both
mental and physical. Does she smile any more than the renaissance women? We make commissioned portraits of ourselves. History is unknown for many but the layers of time are present in the
landscape, gestures and emotional states.
The works are based on memories of growing up and on an
art historical journey to renaissance Florence and into the late 17th
century Finnish manor landscape. Among other things the trips
have been about exploring my freedom of movement. But they are
also a drawer’s expeditions into the history of picture making.
My personal experiences and my interest in women’s history mix
together. For example, what kind of a trace is there in us of the
late 17th century woman for whom it wasn’t socially appropriate to
walk alone in a park?
I am a visual artist (MA, Aalto University 2012) working mostly with drawings. I am currently undertaking MA studies in art
education at Aalto University. Among other artistic work I illustrate the Private Affair -pictorial story (written by Bertha O.) which
has been published in the Voima magazine between 2013 and 2014.
Saara, Laura Ukkonen
kuva: Aura Saarikoski
party-jumppa
performanssi/jumppa
performance/ exercise
21.5.2015
SWEAT LIKE IT´S SATURDAY!!!
KIITOS / THANKS
aalto arts
andy best
maria forsblom & heli vainio
kampin kauppakeskus
Riikka Haapalainen
kooma
Tapani lundgren
Annukka mäkijärvi
Kari Niiranen
Kevin Tavin
trinket- painotalo
Juuso Tervo
elias westerberg
ja moni muu!
kiitos 100-vuotias
kuvataidekasvatus!!!!!
Tapahtuman graafinen suunnittelu:
Annukka Mäkijärvi
Katalogi:
Aino Lintunen, Venla Helenius
Koordinointi:
Minna Suoniemi
Well we were born within one hour of each other. Our mothers
said we could be sister and brother. Your name is Deborah, Deborah. It never suited ya. Oh they thought that when we grew up,
we’d get married, and never split up. We never did it, although often I thought of it. Oh Deborah, do you recall? Your house was very
small, with wood chip on the wall. When I came around to call,
you didn’t notice me at all. I said let’s all meet up in the year 2000.
Won’t it be strange when we’re all fully grown. Be there at 2 o’clock
by the fountain down the road. I never knew that you’d get married. I would be living down here on my own on that damp and
lonely Thursday years ago. You were the first girl at school to get
breasts. Martyn said that yours were the best. The boys all loved you
but I was a mess. I had to watch them trying to get you undressed.
We were friends but that was as far as it went. I used to walk you
home sometimes but it meant, oh it meant nothing to you, cos you
were so popular. Deborah do you recall? Your house was very small,
with woodchip on the wall. When I came around to call, you didn’t
notice me at all. I said let’s all meet up in the year 2000. Won’t it
be strange when we’re all fully grown. Be there at 2 o’clock by the
fountain down the road. I never knew that you’d get married. I would
be living down here on my own on that damp and lonely Thursday
years ago. Oh yeah, oh yeah. Ah do you recall? Your house was very
small, with wood chip on the wall. When I came around to call, you
didn’t notice me at all. I said let’s all meet up in the year 2000. Won’t
it be strange when we’re all fully grown. Be there at 2 o’clock by the
fountain down the road. I never knew that you’d get married. I would
be living down here on my own, on that damp and lonely Thursday
years ago. Oh what are you doing Sunday baby. Would you like to
come and meet me maybe. You can even bring your baby. Ohhh ooh
ooh. Ooh ooh ooh ooh. What are you doing Sunday baby. Would
you like to come an meet me maby? You can even bring your baby.
Ooh ooh oh. Ooh ooh ooh ooh. Ooh ooh ooh ooh.