Albatrossi 3/2010 - Merimieseläkekassa

3/2010
MERIMIESELÄKEKASSAN ASIAKASLEHTI I SJÖMANSPENSIONSKASSANS KUNDTIDNING
Kuntoutuksen
avulla uudelle uralle
Nytt yrke med hjälp av rehabilitering
Laivakuraattori tuntee merityön arjen Skeppskuratorn är förtrogen
med sjöarbetets vardag
1
Pääkirjoitus ❘❘ Ledaren
Terveysriskien ennakointi
tukee työssä jaksamista
Förebyggande av hälsorisker
stöder orkandet i arbetet
Marina Paulaharju
[email protected]
[email protected]
Merenkulkijalle asetetaan ammatillisen pätevyyden lisäksi
tavanomaista tarkempia terveysvaatimuksia. Nämä vaatimukset on määritetty kansainvälisin sopimuksin ja kansallisella lainsäädännöllä. Viimeisin uudistus on kesällä 2010 voimaan tulleessa laissa laivaväen terveystarkastuksista. Eri säännöstöjen
tavoitteena on edistää niin meriturvallisuuden kuin työkykyä
ylläpitävän terveydenhuollon tavoitteita.
Merellä työskennellään erityisoloissa – on portaita, ahtaita
tiloja, kapeita käytäviä ja jyrkkiä tikkaita, melua ja tärinää. Fyysinen kuormittavuus on merenkulkijan työssä arkipäivää. Psyykkistä kuormitusta aiheuttaa varmasti myös työn ja vapaa-ajan
viettäminen laivalla samoissa rajatuissa tiloissa samojen työtovereiden kanssa.
Merenkulkijat tarvitsevat merityötään varten pätevyyskirjan.
Sen yksi edellytys Suomessa on lääkärintodistus merenkulkijalta vaadittavasta terveydentilasta. Tällaisia kahden vuoden
välein tehtäviä terveystarkastuksia tekevät merimiesterveyskeskukset eri paikkakunnilla sekä merimieslääkärit. Terveystarkastus on määrämuotoinen, ja se toimii usein myös työhöntulotarkastuksena sekä työterveyshuollon terveysseurantana.
Merenkulkijan työterveyshuolto on laissa määrätty samantasoiseksi kuin maatyöntekijöiden. Käytännössä asuinpaikkakunnan ja laivan kotisataman välillä on usein satoja kilometrejä.
Merenkulkijalla on lisäksi mahdollisuus käydä lääkärintarkastuksissa millä merimieslääkärillä tahansa. Tästä syystä työnantajien
eli varustajien järjestämä työterveyshuolto ja oma työterveyslääkäri jäävät käytännössä usein ulkopuolisiksi merenkulkijan
terveydentilan hallinnasta. Miten työkykyä ylläpitävä työterveyshuolto siis voi toteutua?
Merenkulun piirissä työkykyä ylläpitävän työterveyshuollon
toteuttamiseen liittyy paljon haasteita. Niin sanotun Ahtelan ryhmän alkuvuodesta esittämät ehdotukset työterveyshuollon jatkokehittämisestä ovat hyviä, puuttuu vain todellinen ja oikeasti
ennakoiva yhteistyö eri toimijoiden välillä. Työterveyshuollon ei
pidä olla vain sairaanhoitoa. Lisäksi pitäisi varmasti myös alan
sisällä pohtia, miten merenkulkijan terveydenhuolto saataisiin
kaikkia osapuolia hyödyttäväksi. Terveyspoikkeamien havainnointi ja työolojen parantaminen riittävän ajoissa vaikuttavat
myös mm. eläkehakuisuuteen. Kehittämällä työterveyshuoltoa
nykyistä enemmän ennakoivaksi ja terveyttä edistäväksi voidaan auttaa merenkulkijaakin jaksamaan työssä pidempään.
2
Utöver yrkeskompetensen ställs det strängare krav än vanligt på sjöfararens hälsa. De här kraven har fastställts i internationella konventioner och nationell lagstiftning. Den senaste reformen ingår i en lag
om hälsokontroll av besättning som trädde i kraft sommaren 2010.
Målet för regelverken ifråga är att främja såväl sjösäkerheten som
målsättningen för den friskvård som upprätthåller arbetsförmågan.
På sjön sker arbetet under speciella förhållanden – arbetsmiljön är full av trappor, trånga utrymmen, smala korridorer och branta
stegar, buller och vibrationer. Fysisk belastning är vardag i sjöfararens arbete. Säkert orsakar jobbandet och fritiden i samma begränsade utrymmen på fartyget tillsammans med samma arbetskamrater även psykisk belastning.
För sitt arbete behöver sjöfararna ett behörighetsbrev. I Finland
är en förutsättning för att erhålla brevet ett intyg av läkare över det
hälsotillstånd som krävs av sjöfarare. Avsedda hälsokontroller, som
skall göras med två års mellanrum, utförs av sjömanshälsocentralerna på olika orter samt av sjömansläkarna. Hälsokontrollen är
formbunden och fungerar ofta även som nyanställningsundersökning samt som hälsouppföljning inom företagshälsovården.
Sjöfararnas företagshälsovård har i lag fastställts till samma
nivå som för arbetstagare på land. Avståndet mellan sjöfararens
boningsort och fartygets hemhamn är ofta flera hundra kilometer.
Sjöfararen har då även en möjlighet att besöka vilken sjömansläkare som helst för läkarkontroll. I praktiken stannar därför sjöfararens hälsotillstånd ofta utanför den av arbetsgivarna, dvs. redarna
ordnade företagshälsovårdens och den egna företagsläkarens kontroll. Hur ska företagshälsovården som ska upprätthålla arbetsförmågan då kunna realiseras?
Realiserandet av företagshälsovården inom sjöfarten, som upprätthåller sjöfararnas arbetesförmåga, är förknippad med många
utmaningar. De förslag till fortsatt utveckling av företagshälsovården som presenterades i början av året av den s.k. Ahtelagruppen
är utmärkta. Det som saknas är bara ett reellt och genuint förebyggande samarbete mellan de olika aktörerna. Företagshälsovården
ska inte vara enbart sjukvård. Det krävs förvisso även att man inom
sektorn analyserar hur sjöfararnas hälsovård kunde utvecklas så att
den gagnar alla parter. Observation av hälsoavvikelser och förbättring
av arbetsförhållanden i tillräckligt god tid påverkar bl.a. även benägenheten att ansöka om pension. Genom att utveckla företagshälsovården i en mera förebyggande och hälsofrämjande riktning än för
närvarande kan vi hjälpa även sjöfararna att orka längre i arbetet.
MERIMIESELÄKEKASSAN
ASIAKASLEHTI
3/2010
SJÖMANSPENSIONSKASSANS
KUNDTIDNING
Päätoimittaja/Huvudredaktör:
Helena Jaatinen
[email protected]
[email protected]
Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare:
Marina Paulaharju
[email protected]
[email protected]
Käyntiosoite/Besöksadress:
Uudenmaankatu 16 A
Nylandsgatan 16 A
Sisällys ❘❘ Innehåll
Uusi urapolku aukeni
kuntoutuksen avulla
Katriina Vahteran pitkä merityöura katkesi
olkapäävamman vuoksi. Työeläkekuntoutus
auttoi uuden uran alkuun: vuoden koulutukseen
jälkeen hän valmistui välinehuoltajaksi.
4
Laivakuraattori seilaa
merenkulkijan vierellä
Merimieskirkon laivakuraattoritoiminta on uudistumassa, mutta perusasiat pysyvät ennallaan.
”Työmme on mitä aidointa ja ihmisläheisintä kirkollista työtä”, sanoo
toiminnasta vastaava Jaakko Laasio.
8
Lågskärin majakkasaari
on lintuharrastajan paratiisi
Lintujen tarkkailu on tärkein syy saarivierailuihin
Maarianhaminan eteläpuolella sijaitsevalle
Lågskärille. Majakalla ei enää ole merenkulullista merkitystä. Ennen se oli Suomen tehokkain,
nyt valot ovat päällä lähinnä museaalisista syistä.
Kobba Klintar
– ”ovi kotisatamaan”
Ahvenanmaan vanha luotsiasema Kobba
Klintar on merkittävä osa merenkulkumme
historiaa. Sen pelastaminen rapistumiselta on
kunnia-asia toiminnanjohtaja Rune Karlssonille
ja muille Kobba Klintars Vänner rf:n jäsenille.
Matkoja maailman merillä
Tutkimusmatka, joka muutti maailmaa
Rehabiliteringen öppnade
ny yrkesbana
Katriina Vahteras långa arbetsliv till sjöss avbröts
av en axelskada. Arbetslivsinriktad rehabilitering
hjälpte henne till ett nytt yrke: efter ett års utbildning är hon nu utexaminerad instrumentskötare.
Skeppskuratorn seglar
bredvid sjöfararen
Sjömanskyrkans skeppskuratorsverksamhet förnyas men fundamenta bibehålls. ”Vårt
arbete är ett ytterst genuint och människonära
kyrkligt arbete”, säger Jaakko Laasio, som
ansvarar för verksamheten.
är ett paradis
12 Lågskär
för ornitologer
Fågelskådning är huvudorsaken till besöken på
Lågskär söder om Mariehamn. För sjöfarten har
Lågskärs fyr inte mera någon betydelse. Tidigare
var fyren den effektivaste i hela Finland. Nu är
ljusen tända närmast av museimässiga skäl.
18
Kobba Klintar
– ”dörren till hemhamnen”
Den gamla lotsstationen Kobba Klintar på Åland
är en betydelsefull del av vår sjöfarts historia.
Räddandet av fyren från förfall är en hederssak för verksamhetsledaren Rune Karlsson och
övriga medlemmar av Kobba Klintars Vänner rf.
på världens hav
22 Resor
Forskningsresan som förändrade världen
25 Frågor och svar
Uutisia 27 NYHETER
Kysymyksiä ja vastauksia
Postiosoite/Postadress:
PL 327, 00121 Helsinki
PB 327, 00121 Helsingfors
Puhelin/Telefon:
010 633 990
Telefax:
010 633 9938
Sähköposti/E-post:
[email protected]
förnamn.slä[email protected]
Osoitteenmuutokset/adressförändringarna:
[email protected]
[email protected]
www.merimieselakekassa.fi
www.sjomanspensionskassan.fi
Ulkoasu/Layout:
bbo, Better Business Office Oy
Painopaikka/Tryckeri:
Solver palvelut Oy
ISSN:
1796-8216
Painos/Upplaga:
18 200
nro/nr    ilmestyy/utges
4/2010 vko/vecka 50
Kannen kuva/Pärmbild:
Petri Porkola
Bengtskärin ylväs, 1906 rakennettu majakka seisoo lähes alkuperäisessä asussaan karulla kallioluodolla 15 merimailia
Hangosta länsilounaaseen. Näkyvin muutos on vuoden 1941 rajuissa taisteluissa
vaurioituneen sumusireenin umpeen muurattu aukko. Kesäisin suositulle majakkasaarelle liikennöidään säännöllisesti
Hangosta ja Rosalasta. Kunnostetussa
majakassa on majoitus- ja ravintolatoimintaa sekä kappeli.
Den ståtliga 1906 byggda fyren på
Bengtskär har nästan helt fått bevara sin
ursprungliga exteriör där den står på det
karga skäret 15 sjömil västsydväst om
Hangö. Den påtagligaste förändringen
är den igenmurade öppningen efter den
under de hårda striderna 1941 föstörda
mistluren. Sommartid öppnas reguljär trafik från Hangö och Rosala till det populära
fyrskäret. I den upprustade fyren bedrivs
härbärgerings- och restaurangverksamhet. I fyren finns även ett kapell.
3
Kuntoutus avasi polun
UUDELLE URALLE
Rehabiliteringen
öppnade vägen till
NY YRKESBANA
4
4
Teksti I Text: Maria Hallila Kuvat I Foto: Marina Paulaharju
Turkulainen Katriina Vahtera yhtyy tyytyväisin mielin sanontaan: ”Kun elämä sulkee oven, se
usein avaa ikkunan.” Terveyssyistä katkenneen laivatyöuran jälkeen hänelle avautui uusi urapolku työeläkekuntoutuksen kautta.
Åbobon Katriina Vahtera förenar sig gärna med talesättet: ”När livet stänger dörren öppnar
det ofta ett fönster.” Efter att hennes arbetsliv till sjöss avbrutits av hälsoskäl öppnades en ny
yrkesbana för henne via yrkesinriktad rehabilitering.
”P
äivääkään en ole katunut valintaani hakeutua ammatilliseen kuntoutukseen”, vakuuttaa Katriina, joka joutui
kolme vuotta sitten pitkittyneen olkapääkivun vuoksi
luopumaan yli 20 vuotta kestäneestä ja mieluisaksi kokemastaan talousapulaisen työstä Viking Linen Amorellalla. Merityökuukausia hänelle oli tuolloin kertynyt, aiemmat työsuhteet mukaan
lukien, yhteensä lähes 200.
Kun laivatyöhön ei leikkauksen ja lähes vuoden kestäneen
sairausloman jälkeenkään ollut paluuta, Katriina Vahtera päätyi
koulun penkille ja valmistui joulukuussa 2009 Turun ammatti-instituutin reilun vuoden kestävältä kurssilta välinehuoltajaksi. Viime
keväästä lähtien hän on työskennellyt Turun yliopistollisen keskussairaalan (TYKS) teho-osaston välinehuoltoyksikössä.
Pettymys oli suuri, kun sairausloman työkokeilujaksot osoittivat, että olkapää ei enää kestänyt ”nissen” työnkuvaan olennaisesti kuuluvaa kantamista ja nostelua.
”Odotin innokkaana ensimmäistä työjaksoa leikkauksen jälkeen,
sillä kuuden viikon sairausloman aikana oli jo alkanut tuntua siltä, että
seinät kaatuvat päälle. Pian kuitenkin selvisi, että työn rasitus oli liian
kova. Kudosnestettä alkoi jo viikon jälkeen kertyä isoksi patiksi hartiaseudulle, ja parin kolmen työkokeilujakson jälkeen lääkäri kehotti
harkitsemaan uran vaihdosta”, Katriina kertoo.
Ajatus uudelleen kouluttautumisesta vaati Katariinalta ennakkoluulotonta asennetta, sillä työelämä oli vienyt hänet mukaansa
jo 16-vuotiaana ja tuolloin mielessä olleet opiskelusuunnitelmat
jäivät toteutumatta. Työ koulutti tekijäänsä, ja laivatyön rytmi tuli
vuosien mittaan osaksi perheen elämää. Sen ansiosta nyt 18- ja
13-vuotiaat pojat saivat lapsuusvuosinaan joka toiseksi viikoksi
äidin kotiin kokopäiväisesti. Merityöstä luopumiseen liittyi myös
haikeus hyvähenkisen työyhteisön jättämisestä.
Optimistinen luonteenlaatu ja positiivisuus olivat suureksi avuksi, kun tuolloin 44-vuotias merenkulkija ryhtyi kaikesta
huolimatta suunnittelemaan elämänmuutosta ja etsimään uutta
uraa. Apua ja tukea löytyi monelta taholta, ja onneakin oli matkassa, Katriina myöntää.
Turun työvoimatoimisto auttoi ratkaisevasti uuden ammatin
valinnassa, koulutusmahdollisuuksien selvittämisessä ja järjesti myös
mahdollisuuden tutustua paikan päällä välinehuoltajan työhön.
<< Merityöstä luopuminen oli Katriina Vahteralle kova paikka,
mutta uudella uralla on omat etunsa. ”Välinehuoltajan työ on
mielenkiintoista, eikä olkapäävammasta ole tässä ammatissa
ollut haittaa.”
<< Att vara tvungen att avstå från sjöarbetet var ett hårt slag för
Katriina Vahtera, men en ny yrkesbana har sina egna fördelar.
”Instrumentskötarens jobb är intressant och axelskadan har inte
varit till förfång i det här yrket.”
”I
nte en dag har jag ångrat att jag sökte mig till yrkesinriktad rehabilitering”, försäkrar Katriina, som för tre år sedan
på grund av en långvarig smärta i axeln var tvungen att
avstå från sitt arbete som ekonomibiträde på Viking Lines Amorella och som hon gjort i över 20 år och trivts med. I det skedet
hade hon, inklusive tidigare arbetsförhållanden, bakom sig närmare 200 månader sjöarbete.
När det inte efter en operation och en nästan ett år lång sjukledighet ändå fanns någon återvändo till fartygsarbetet valde
Katriina Vahtera skolbänken och utexaminerades efter en drygt
ett år lång kurs i december 2009 från Åbo finska yrkesinstitut
som instrumentskötare. Sedan senaste vår har hon arbetat på
intensivvårdsavdelningens instrumentserviceenhet vid Åbo univeritetscentralsjukhus.
Besvikelsen var stor när perioderna med arbetsprövning under sjukledigheten visade att axeln inte mera höll för de
påfrestningar bärandet och lyftandet, en väsentlig del av ”nissearbetet”, innebar.
”Jag hade ivrigt väntat på den första arbetsperioden efter
operationen, för under den sex veckor långa sjukledigheten hade
det redan börjat kännas som om väggarna skulle falla över mig.
Snart blev det dock klart att den av arbetet orsakade belastningen var alltför hård. Redan efter en vecka började det samlas vävnadsvätska som en stor bula kring axeln och efter två tre
perioder med arbetsförsök uppmanade läkaren mig att överväga
byte av arbete”, berättar Katriina.
Tanken på att utbilda sig på nytt krävde en fördomsfri inställning av henne för redan som 16-åring hade hon ryckts med av
arbetslivet och den tidens planer på studier hade aldrig realiserats. Övning gav färdighet och fartygsarbetets rytm blev med
åren en del av familjens liv. Tack vare den fick de nu 18 och 13 år
gamla sönerna under sin barndom under varannan vecka ha sin
mor hemma på heltid. Till avståendet från sjöarbetet hörde också
vemodet vid lämnandet av en arbetsgemenskap med fin vi-anda.
Hennes optimistiska och positiva karaktär var till stor
hjälp när den 44-åriga sjöfararen trots allt började planera en förändring i livet med att söka efter ett nytt yrke. Det kom hjälp och
stöd från många håll och en portion tur hade hon också, medger Katriina.
Åbo arbetskraftsbyrå gav den avgörande hjälpen vid valet
av yrke och utredningen av utbildningsmöjligheterna. Byrån ordnade också en möjlighet att på platsen bekanta sig med arbetet
som instrumentskötare.
Planerna framskred smidigt och de kunde också genomföras
utan tråkiga överraskningar eller långa, frustrerande väntetider.
Katriina Vahtera antogs som studerande på vuxenutbildningsenhetens kurs för instrumentskötare vid Åbo finska yrkesinstitut.
Följande kurs inleddes lämpligt i oktober 2008 samtidigt som den
till dagpenning berättigande sjukledigheten var på slutrakan.
>>
5
<< Viking Amorellalle jäi iso
joukko hyviä työtovereita, joita
Katriina muistaa lämpimin
ajatuksin ja iloisin terveisin.
<< Kvar på Viking Amorella
blev en stor skara goda
arbetskamrater. Dem kommer
Katriina ihåg med varma
tankar och glada hälsningar.
Suunnitelmat etenivät joustavasti, ja ne myös toteutuivat
ilman ikäviä yllätyksiä tai pitkiä, turhauttavia odotusjaksoja.
Katriina Vahtera hyväksyttiin opiskelijaksi Turun ammattiinstituutin aikuiskoulutusyksikön välinehuoltajakoulutukseen.
Seuraava kurssi alkoi sopivasti lokakuussa 2008, päivärahaan
oikeuttavan sairauslomakauden ollessa lopuillaan.
Merimieseläkekassa oli tullut mukaan kuvaan jo varhaisessa vaiheessa ja antanut ennakkopäätöksen oikeudesta
työeläkekuntoutukseen. Sen myötä suunnitelman taloudellinen
pohja oli turvattu.
”Ilman eläkekassan tukea opiskelu ei olisi perheelliseltä ja
asuntovelalliselta yli nelikymppiseltä mitenkään onnistunut”, Katriina Vahtera sanoo painokkaasti.
Eläkekassa antoi hänen mukaansa myös muuta arvokasta
tukea ja apua.
”Sain hyviä neuvoja ja vastauksia kysymyksiin, joita minulla oli
eri vaiheissa paljon, sillä kaikki niin työeläkekuntoutukseen kuin
opiskeluunkin liittyvä oli minulle uutta.”
Kahdeksantuntiset koulupäivät olivat Katriinalle lähes 30:n
työelämässä vietetyn vuoden jälkeen mullistava elämänmuutos.
Kiinnostus ja opiskeluinto kuitenkin auttoivat sopeutumaan tahtiin nopeasti.
Haastavalta tuntui myös tietotekniikka, jolla oli opiskelussa
varsin keskeinen rooli. Näissä ongelmissa apu oli kuitenkin aina
lähellä, sillä kotona kaksi tietokonesukupolven kasvattia hallitsevat tottuneesti koneen ja verkon käytön.
Katriinan kuntoutusanomuksen käsittelystä vastasi
MEKissä eläkeratkaisija Pilvimaria Siltainsuu. Hän luonnehtii
tapahtumien kulkua onnistuneeksi esimerkiksi työeläkekuntoutuksen keinoista ja mahdollisuuksista.
”Kuntoutuksen saamisehdot täyttyivät selkeästi. Lisäksi koulutussuunnitelma oli tavoitteidemme mukaisesti konkreettinen,
tarkoituksenmukainen ja johti työllistymiseen. Hyvään lopputulokseen vaikutti myös se, että meihin otettiin yhteyttä jo suunnittelun varhaisessa vaiheessa”, hän sanoo.
Suhteellisen lyhyt, vuoden mittainen koulutus vastaa hänen
mukaansa hyvin työeläkekuntoutuksen alkuperäistä päämäärää
työntekijän omaa ammattitaitoa lisäävästä ja täydentävästä opiskelusta.
”Kun työkyvyttömyyden uhka on asianmukaisesti todettu,
ensisijaisia kuntoutuksen keinoja ovat uusiin tehtäviin valmennus
ja työkokeilut omalla työpaikalla. Mikäli näillä keinoin ei päästä
eteenpäin, tulee mietittäväksi ammatillinen täydennyskoulutus
tai – viimeisenä vaihtoehtona – kouluttautuminen uudelleen. Työeläkekuntoutuksen puitteissa tapahtuvan koulutuksen on oltava
tarkoituksenmukaista. Sen tavoitteena on mahdollistaa työelämässä jatkaminen mahdollisimman pitkään, ei koulutustason
nostaminen”, Pilvimaria Siltainsuu muistuttaa.
6
Sjömanspenssionskassan hade kommit med i bilden
redan i ett tidigt skede och gett ett förhandsbesked om rätten
till yrkesinriktad rehabilitering. Därmed var den ekonomiska grunden för planen tryggad.
”Utan pensionskassans stöd hade studierna inte haft någon
som helst chans att lyckas för en över fyrtio år gammal person
med familj och bostadsskulder”, säger Katriina Vahtera med
eftertryck.
Pensionskassan gav enligt henne också annat värdefullt stöd
och betydelsefull hjälp.
”Jag fick goda råd och svar på mina frågor, som jag i olika
skeden hade många av, för allting som hade med såväl den
yrkesinriktade rehabiliteringen som med studierna att göra var
nytt för mig.”
För Katriina var de åtta timmar långa kursdagarna efter närmare 30 år ute i arbetslivet en omstörtande förändring av livet.
Intresset och ivern att få studera hjälpte dock snabbt henne att
anpassa sig till takten.
Också datatekniken var en utmaning för den hade en ganska
central roll i studierna. Hjälpen var dock alltid nära för dessa problems del, för hemma fanns två barn av datorgenerationen som
behärskade och var vana vid nyttjandet av datorn och nätet.
För handläggningen av Katrinas ansökan om rehabilitering på SPK svarade pensionshandläggare Pilvimaria Siltainsuu.
Hon beskriver händelsernas förlopp som ett utmärkt exempel på
den yrkesinriktade rehabiliteringens medel och möjligheter.
”Villkoren för erhållande av rehabilitering uppfylldes klart. Därtill var utbildningsplanen helt enligt vår målsättning konkret, ändamålsenlig och ledde till sysselsättning. Det goda slutresultatet
påverkades också av att man tog kontakt redan i ett tidigt skede
av planeringen”, säger hon.
En relativt kort, ett år lång kurs motsvarar enligt henne väl
den yrkesinriktade rehabiliteringens ursprungliga mål att utgöra
studier som utökar och kompletterar arbetstagarens egen yrkesskicklighet.
”Efter att risken för invaliditet har konstaterats på vederbörligt sätt är medlen för rehabilitering i första hand träning för nya
uppgifter och arbetsprövning på den egna arbetsplatsen. Ifall
man inte kommer vidare den här vägen blir det att överväga
yrkesinriktad kompletterande utbildning eller – som sista alternativ – utbildning till nytt yrke. Utbildning inom ramen för yrkesinriktad rehabilitering ska vara ändamålsenlig. Målet för denna
är att möjliggöra en fortsättning i arbetslivet så länge som möjligt, inte att höja utbildningsnivån”, påpekar Pilvimaria Siltainsuu.
Glädjen över den lyckade lösningen har varit gemensam för den som erhållit och den som finansierat rehabiliteringen.
Det nya arbetet har från första början motsvarat Katriinas förvänt-
Ilo onnistuneesta ratkaisusta on ollut kuntoutuksen saajan
ja sen rahoittajan yhteinen. Uusi työ on alusta lähtien vastannut Katriinan odotuksia. Siihen ei kuulu olkapäätä kuormittavia työvaiheita, ja
uran vaihtoon johtaneet vaivat ovat jo lähes unohtuneet.
”Toiveeni on, että töitä ja terveyttä riittäisi eläkeikään asti”, Katriina sanoo. Parin vuoden kuluttua valmistuva TYKSin T-sairaalan
laajennushanke on vahvistanut hänen uskoaan lähitulevaisuuden
työllisyysnäkymiin.
Työssä jaksamisen keskeinen voimavara on Katariina Vahteralle
niin nykyisessä työympäristössä kuin aikanaan laivallakin työyhteisö,
yhdessä toimiminen, onnistuminen ja siitä saatu yksinkertainen mutta
tärkeä ja motivoiva palaute – pieni sana: kiitos!
ningar. I arbetet ingår inte arbetsskeden som belastar axeln och
de besvär som ledde till bytet av yrkesbana har redan nästan fallit i glömska.
”Min förhoppning är att jag ska ha arbete och vara frisk ända
till pensoneringsåldern”, säger Katriina. Centralsjukhusets utvidgningsprojekt som planeras vara klart om ett par år har stärkt hennes tro på den närmaste framtidens sysselsättningsutsikter.
När det gäller orkandet i arbetet är Katarina Vahteras centrala
kraftresurser såväl i sin nuvarande arbetsmiljö som i tiden också
på fartyget; arbetsgemenskapen, arbetandet tillsammans, stunder när jobbet lyckades och den för detta erhållna enkla men viktiga och motiverande responsen – det lilla ordet: tack!
Työeläkekuntoutus
Yrkesinriktad
rehabilitering
on ammatillista kuntoutusta, jonka tarkoituksena on edistää työntekijöiden mahdollisuuksia ja kykyä jatkaa työssä sekä estää työkyvyttömyyttä tai ainakin myöhentää sen alkamista. Kuntoutus
auttaa työssä jaksamista. Se myös säästää eläkemenoja.
är rehabilitering vars syfte är att främja arbetstagarnas möjligheter och förmåga att fortsätta i sitt arbete
samt att förebygga invaliditet eller att åtminstone senarelägga uppkomsten av en sådan. Rehabiliteringen hjälper också arbetstagaren att orka i arbetet och sparar pensionsutgifter.
Työeläkekuntoutuksen edellytyksenä on, että
• kuntoutuksen hakijalla on asianmukaisesti todettu sairaus,
vika tai vamma, joka aiheuttaa todennäköisen uhkan tulla työkyvyttömäksi tai aiheuttaa työ- ja toimintakyvyn alenemaa
Förutsättningen för
yrkesinriktad rehabilitering är att
• työkyvyttömyyden uhkaa voidaan siirtää tai estää tarkoituksenmukaisen ammatillisen kuntoutuksen avulla
• det hos sökanden av rehabilitering på vederbörligt sätt har
konstaterats sjukdom, lyte eller men som utgör en sannolik risk för
invaliditet eller orsakar nedsatt arbets- eller funktionsförmåga
• kuntoutujalla on yhteys työelämään, eli hän on ansainnut
viiden viimeisen vuoden aikana yhteensä vähintään 30 939,22
euroa (vuoden 2010 tasossa)
• risken för invaliditet kan framskjutas eller förebyggas med hjälp
av ändamålsenlig yrkesinriktad rehabilitering
• hakija on alle 63 vuoden ikäinen.
Lisäksi edellytetään, että hakijalla ei ole oikeutta kuntoutukseen
liikenne- tai tapaturmavakuutuslain perusteella.
Kuntoutuksen keinot ovat
• työpaikalla toteutettava työkokeilu ja työhönvalmennus
• työhön tai ammattiin johtava uudelleenkoulutus, oppisopimuskoulutus ja kurssit
• tuki elinkeinotoiminnan aloittamiseen tai jatkamiseen.
Työkyvyttömyyden uhkalla tarkoitetaan sitä, että hakija
tulisi ilman ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteitä lähivuosina
(yleensä noin viisi vuotta) niin työkyvyttömäksi, että hän joutuisi
työkyvyttömyyseläkkeelle. Tällöin voi hakea Merimieseläkekassalta ennakkopäätöstä ammatillisesta kuntoutuksesta.
Kuntoutussuunnitelma laaditaan useimmiten vasta tämän jälkeen yhteistyössä esimerkiksi työvoimatoimiston kanssa. Hyvä
kuntoutussuunnitelma on sellainen, jossa uuteen työhön tai
ammattiin päästään kohtuullisen pienin toimenpitein tai verrattain
lyhyen uudelleen koulutuksen jälkeen. Tavoitteena on työelämään
palaaminen ja työnteon jatkaminen hakijan terveydentilalle sopivassa työssä.
Kuntoutusajan toimeentulona on kuntoutusraha, joka on
hakijan laskennallisen työkyvyttömyyseläkkeen suuruinen korotettuna 33 prosentilla. Työkyvyttömyyseläkettä tai kuntoutustukea saavalle kuntoutujalle maksetaan eläkkeeseen 33 prosentin
kuntoutuskorotusta.
• rehabiliteringsklienten har kontakt med arbetslivet, dvs. att
han/hon under de senaste fem åren har tjänat sammanlagt minst
30 939,22 euro (enligt nivån 2010)
• sökanden är under 63 år gammal.
Därtill förutsätts det att sökanden inte har rätt till rehabilitering
enligt trafik- eller olycksfallsförsäkringslagen.
Rehabiliteringens medel är
• arbetsträning och arbetsprövning på den egna arbetsplatsen
• omskolning som leder till arbete eller yrke, läroavtalsutbildning
och kurser
• stöd för inledning eller fortsättning av näringsverksamhet.
Med risk för invaliditet avses att sökanden utan yrkesinriktade
rehabiliteringsåtgärder inom de närmaste åren (vanligen ca fem
år) blir såpass invalidiserad att han/hon hamnar på invalidpension. I dylika fall kan förhandsbeslut om yrkesinriktad rehabilitering sökas av Sjömanspensionskassan.
Rehabiliteringsplanen utarbetas vanligen först efter detta i samråd med t.ex. arbetskraftsbyrån. En bra rehabiliteringsplan leder
med rimligt små åtgärder eller efter en relativt kort omskolningstid
till ett nytt jobb eller yrke. Målet är retur till arbetslivet eller fortsatt
arbete i för sökandens hälsotillstånd lämpligt arbete.
Utkomsten under rehabiliteringstiden är en rehabiliteringspenning
vars storlek är likamed sökandens beräknade invalidpension förhöjd
med 33 %. Rehabiliteringsklient som får invalidpension eller rehabiliteringsstöd får en 33 % stor rehabiliteringsförhöjning av pensionen.
7
Laivakuraattorin
työ muuttuu, mutta
vakiovarusteet säilyvät
Suuri sydän,
isot korvat,
pieni suu
Skeppskuratorns
arbete förändras men
standardinstrumenten
bevaras
Stort hjärta,
stora öron,
liten mun
Laivakuraattorit tekevät tärkeää ja
laajasti arvostettua työtä merenkulkijoiden henkisen hyvinvoinnin
eteen. Noin 30 vuotta jatkuneessa
kuraattoritoiminnassa puhaltavat
nyt muutoksen tuulet, kertoo Merimieskirkon merenkulkijatyön johtaja Jaakko Laasio.
Skeppskuratorerna utför ett viktigt
och vida omkring uppskattat arbete
för sjöfararnas andliga välbefinnande. Inom kuratorsverksamheten,
som fortgått i omkring 30 år, blåser nu förändringens vindar, berättar direktören för Sjömanskyrkans
arbete bland sjöfarare Jaakko
Laasio.
<< Yli 15 vuotta Merimieskirkon palveluksessa
työskennellyt Jaakko Laasio vastaa kirkon laivakuraattoritoiminnasta.
<< Jaakko Laasio, som tjänat Sjömanskyrkan
över 15 år, svarar för kyrkans skeppskuratorsverksamhet.
8
8
Teksti I Text: Ursula Aaltonen Kuvat I Foto: Marina Paulaharju ja Merimieskirkko/Sjömanskyrka
V
aikka laivakuraattoritoiminnan juuret voi Jaakko Laasion
mukaan ulottaa niinkin kauas kuin Raamatun aikoihin,
nimeää hän yhdeksi kuraattoritoiminnan esi-isäksi Ranskassa toisen maailmansodan aikoihin syntyneen työläispappiliikkeen.
”Liikkeen tavoitteena oli houkutella maallistunutta kansaa
takaisin sanan ääreen. Papit jalkautuivat duunareiksi duunareiden
joukkoon, ja kulkivat myös laivoilla normaalin miehistön mukana.
Uskottavuuden nimissä he varoivat visusti paljastamasta todellista henkilöllisyyttään.”
”Samaan tapaan hyppäävät kuraattorimme alusten kyytiin ja
tuovat kirkon keskelle laivan elämää. Toisin kuin ranskalaiset esikuvansa kuraattorit toimivat laivoilla kuitenkin ensisijaisesti kirkon
ihmisinä – kuuntelijoina, kanssamatkustajina. Laivakuraattorit osallistuvat vaihtelevassa määrin myös töiden tekemiseen laivalla, sillä
se auttaa usein yhteyden syntymisessä. Ensisijainen rooli ja tehtävä on kuitenkin sielunhoidollinen”, Laasio täsmentää.
Jo 80-luvun alussa, kun laivakuraattoritoiminta käynnistyi
Suomessa, näkyivät työelämän muutokset – kansainvälistyminen sekä työn epäsäännöllisyyden ja työelämän epävarmuuden
lisääntyminen – myös laivojen arjessa. Alkuvaiheessa laivakuraattoreiden työ koostui pitkälle ”tervehenkisen” vapaa-ajan ohjauksesta laivoilla, mutta ajan myötä painopiste on siirtynyt henkisen
työn tekemiseen.
Merimieskirkko työllistää kolmen päätyökseen seilaavan
laivakuraattorin lisäksi reilut parikymmentä osa-aikaista nimikkokuraattoria, jotka sitoutuvat tehtäväänsä ja nimettyyn alukseen
kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Rahtialuksissa toimivat nimikkokuraattorit tekevät nimetyillä aluksillaan yleensä 1–2 pidempää mat-
T
rots att skeppskuratorsverksamhetens rötter enligt Jaakko
Laasio sträcker sig såpass långt tillbaka som till tiderna för
Bibelns tillkomst utser han den arbetarpräströrelse som
föddes under andra världskriget i Frankrike till en föregångare för
kuratorverksamheten.
”Rörelsens mål var att locka det sekulariserade folket tillbaka
till ordet. Prästerna begav sig som arbetare ut bland arbetarna och
rörde sig också ombord på fartygen med den normala besättningen. I trovärdighetens namn aktade de sig noga för att avslöja
sin riktiga identitet.”
”På samma sätt stiger våra kuratorer ombord på fartygen och
för kyrkan mitt in i livet på fartyget. Men tvärtemot sina franska
förebilder verkar kuratorerna ombord på fartygen i första hand
som kyrkans människor – lyssnare, medpassagerare. Skeppskuratorerna deltar också i varierande omfattning i det arbete som
utförs på fartyget, för det gör det ofta lättare att få kontakt. Den
primära rollen och uppgiften är dock själavårdsverksamhet”, preciserar Laasio.
Redan i början av 1980-talet då skeppskuratorsverksamheten inleddes i Finland kunde man se förändringarna i arbetslivet
– internationalisering samt ökad oregelbundenhet och osäkerhet
i arbetet – även i fartygens vardag. I början bestod skeppskuratorernas arbete långt av styrning av ”sund” fritid ombord, men
med tiden har tyngdpunkten förskjutits mot utförande av andligt arbete.
Utöver tre skeppskuratorer, som har som huvudarbete
att segla med olika fartyg, sysselsätter Sjömanskyrkan drygt tjugo
deltidsanställda avtalskuratorer, som binder sig vid sin uppgift
och ett eget fartyg för tre år i sänder. Avtalskuratorer som arbetar
Laivakuraattori työn >>
touhussa. Diakonissa Jaana
Rannikko rahtialus M/S
Estradenin konevalvomossa
(oikealla) sekä matkustajaalus M/S Amorellan kansikorjausmiesten verstaalla.
Skeppskuratorn på gång i >>
jobbet. Diakonissan Jaana
Rannikko i maskinkontrollrummet ombord på fraktfartyget M/S Estraden (t.h.)
och på passagerarfärjan M/S
Amorella i däckreparationsmännens verkstad.
kaa vuodessa, kun matkustajalaivojen nimikkokuraattorit tekevät
1–2 lyhyempää matkaa kuukaudessa.
”Hyvällä laivakuraattorilla on kokemusta sekä elämästä että
työnteosta, niistä molemmista on tässä työssä selkeästi hyötyä.
Mitään ihan nuoria emme tähän hommaan siis toivo. Laivakuraattorin on osattava ’viereskelyn’ taito – termi, jonka olemme kehittäneet kuvaamaan työn olennaisinta osaa, taitoa olla vierellä, olla
läsnä ja kuunnella. Tämä ei kuitenkaan tarkoita seinään sulautuvaa tapettisorttia, sillä kuraattorilta täytyy löytyä luonnetta ja
kykyä tarvittaessa tehdä itseään tykö”, kertoo Laasio.
Laivakuraattoreina toimii suurin piirtein saman verran sekä
miehiä että naisia. Matkustajalaivoilla, joiden henkilökunta on
ombord på fraktfartyg gör vanligen 1–2 längre resor om året på det
avtalade fartyget medan avtalskuratorer på passagerarfartyg gör
1–2 kortare resor i månaden.
”En bra skeppskurator har såväl livs- som arbetserfarenhet.
I det här arbetet har kuratorerna uppenbar nytta av dessa erfarenheter. Vi vill m.a.o. inte ha helt unga personer i det här jobbet.
Skeppskuratorn ska behärska konsten att ’stå-vid-sidan’ – en
term som vi har utvecklat för att beskriva arbetets väsentligaste
del, konsten att finnas vid sidan, vara närvarande och lyssna.
Det här innebär dock inte att de ska fungera som ett slags tapet
som smälter samman med väggen för kuratorn ska vid behov ha
karaktär och förmåga att göra sig närvarande”, berättar Laasio. >>
9
Vuosaaren uuden merimieskeskuksen vierailijat saavat
merkitä kotipaikkansa keskuksen aulassa sijaitsevaan karttaan.
”Eurooppalaisten merenkulkijoitten lisäksi saamme paljon
vierailijoita Filippiineiltä, Venäjältä ja Intiasta”, Jaakko Laasio
selventää.
Besökarna på Nordsjö nya sjömanscentral får märka ut sin hemort
på en karta i aulan. ”Utöver europeiska sjöfarare har vi många
besökare från Filippinerna, Ryssland och Indien”, berättar Jaakko
Laasio.
naisvoittoista, on kuitenkin myös enemmän tarvetta naispuolisille kuraattoreille. ”Vaikeista asioista on usein helpompi puhua
samaa sukupuolta olevan kanssa”, Laasio tietää.
Som skeppskuratorer fungerar i stort sett lika många män som
kvinnor. På passagerarfartygen, som har en kvinnodominerad personal, är dock även behovet av kvinnliga kuratorer större. ”Om svåra
saker är det ofta lättare att tala med en person av samma kön,” vet
Laasio.
Vuosien saatossa on henkisen työn osuus laivakuraattorin työssä lisääntynyt. Tämä on tuntunut myös kuraattoreiden
työn kuormittavuudessa. ”Työelämän muutokset ja yleisen epävarmuuden lisääntyminen on näkynyt selvästi merenkulkijoiden
arjessa ja sitä myötä myös laivakuraattoreiden työssä. Lisäksi
nykyteknologian suomat siunaukset – skype, netti ja kännykät – ovat kyllä loistavia yhteydenpidon välineitä, mutta kääntöpuolena tuovat kodin huolet ja ongelmat mukaan laivoille. Kun
merenkulkijat työnsä ohessa miettivät myös kodin ongelmia
mutta eivät voi olla paikalla osallistumassa, syntyy helposti ristiriitatilanteita. Tarve oman taakan jakamiselle ja kuunteleville korville on usein suuri”, sanoo Laasio.
Ja kun merenkulkijan huolet kasvavat, kasvaa myös laivakuraattorin työtaakka. ”Laivakuraattorin työ voi olla aika yksinäistä ja henkisesti kuluttavaa. Siksi haluammekin jatkossa
edistää kuraattoreiden työssä jaksamista ja helpottaa heidän
työtaakkaansa tuomalla heidät kiinteämmäksi osaksi Merimieskirkon muuta työyhteisöä. Tämä on tarkoitus toteuttaa muuttamalla päätyökseen seilaavien laivakuraattoreiden työn kuvaa
niin, että jatkossa he tekevät puolet työstään laivoilla niin kuin
tähänkin asti, mutta toisen puolen työajastaan viettävät kiinteämpänä osana muuta työyhteisöä – joko satamapappeina tai
muissa maatöissä.”
Käytännössä tämä tarkoittaa Laasion mukaan sitä, että
vakinaisesti laivakuraattorin työtä tekevien määrä kasvaa seuraavien vuoden tai kahden sisällä nykyisestä kolmesta kuuteen.
Työn resurssit pysyvät kuitenkin ennallaan. ”Uudet seilaavat
kuraattorit rekrytoimme jo olemassa olevasta henkilöstöstämme
– esimerkiksi kansainvälisistä toimipisteistämme, joiden henkilökunta jo entuudestaan tuntee hyvin merenkulkijoiden arjen.
10
Under årens lopp har det andliga arbetets andel av skeppskuratorsjobbet ökat. Det här har också gjort sig påmint i form av ökad
belastning i kuratorernas arbete. ”Förändringarna i arbetslivet och en
ökad allmän osäkerhet har klart kunnat ses i sjöfararnas vardag och
därmed även i skeppskuratorernas arbete. Ytterligare är nog all den
moderna teknologi vi välsignats med – skype, nätet och mobiltelefonerna – fantastiska kontaktinstrument men deras avigsida är att de för
med sig bekymren och problemen därhemma till fartygen. När sjöfararna vid sidan av jobbet också funderar på problemen i hemmet men
inte kan vara på plats för att delta uppstår det lätt kontroversiella situationer. Behovet av att dela med sig av den egna bördan och berätta för
lyssnande öron är ofta stort”, säger Laasio.
Och när sjöfararens bekymmer ökar så ökar också skeppskuratorns arbetsbörda. ”Kuratorns arbete kan vara ganska ensamt och
psykiskt slitsamt. Därför vill vi i fortsättningen också främja kuratorernas orkande i arbetet och lätta på deras arbetsbörda genom att göra
dem till en fastare del av den övriga arbetsgemenskapen i Sjömanskyrkan. Avsikten är att realisera det här genom att ändra arbetsbeskrivningen för skeppskuratorer som har som huvudarbete att segla
med fartygen på så sätt att de utför hälften av sitt arbete på fartygen
såsom hittills men jobbar under den andra hälften av sin arbetstid i
uppgifter som för dem närmare den övriga delen av vår arbetsgemenskap – antingen som hamnpräster eller i andra uppgifter på land.”
I praktiken innebär det här enligt Laasio att antalet fast anställda
skeppskuratorer inom de följande ett till två åren ökar från nuvarande
tre till sex. Resurserna för arbetet ifråga förblir ändå på samma nivå.
”De nya seglande kuratorerna rekryterar vi inom den personal vi redan
har – exempelvis på våra internationella verksamhetsorter. Den perso-
Meille jää toki myös täyspäiväisesti seilaavia kuraattoreita, mutta
jatkossa laivakuraattorin työn on tarkoitus jakautua tasaisemmin
merellä ja maissa tehtävään työhön.”
Nimikkokuraattoreiden osalta toiminta jatkuu kuten ennenkin. ”Päätyönsä muualla tekevät, seilaavat keikkatyöntekijämme
valitaan myös jatkossa hakuprosessin kautta aina kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Valtaosa nimikkokuraattoreista on kirkon työntekijöitä, mutta mukana on myös sosiaalialan koulutuksen saaneita – yhteistä heille kaikille on terapeuttinen työote ja kokemus
keskustelutyöstä.”
nalen känner redan sedan tidigare till sjöfararnas vardag mycket bra.
Givetvis kommer vi även i fortsättningen att ha på heltid seglande kuratorer men i fortsättningen är det meningen att skeppskuratorns arbete
ska fördelas jämnare mellan arbetet till sjöss och arbetet på land.”
För avtalskuratorernas del fortsätter verksamheten som tidigare.
”Våra seglande avtalsarbetare, som utför sitt huvudarbete på annat
håll, väljs även i fortsättningen via en ansökningsprocess för tre år i
sänder. Större delen av våra avtalskuratorer är arbetstagare inom kyrkan, men en del av dem har även fått utbildning inom det sociala området – gemensamt för dem alla är ett terapeutiskt arbetsgrepp och erfarenhet av samtalsarbete.”
Työssä kuormittuminen onkin Laasion mukaan koskenut nimenomaan päätyökseen seilaavia laivakuraattoreita. ”Aika
usein on käynyt niin, että viiden kuuden vuoden matkustusputken ja tiukan työrupeaman jälkeen kuraattori on kokenut työn
kuormituksen sen verran raskaaksi, että hän on halunnut siirtyä ainakin väliaikaisesti toisiin tehtäviin. Nyt toteutettavien muutosten myötä vakinaisten kuraattoreiden työtaakka kevenee. He
saavat työhönsä kaipaamaansa vaihtelua, joka varmasti auttaa
heitä myös jaksamaan paremmin työssään”, hän uskoo.
”Koulutamme laivakuraattoreitamme säännöllisesti, noin 1–2
kertaa vuodessa. Osana tätä suurempaa muutosta olemme jo
tässä vaiheessa yhdistäneet kuraattoreiden ja satamapappien
koulutuksia – ja iloksemme huomanneet, että ratkaisu on ollut
onnistunut. Palaute on kertonut, että molemmat ryhmät ovat
saaneet tukea ja tuoreita näkökulmia omaan työhönsä.”
Sielunhoidollisen työn ohella on työnohjauksesta tullut tärkeä
osa laivakuraattoreiden työtä. Jaakko Laasio uskoo tämän roolin
jatkossa voimistuvan. ”Jo nyt matkustajalaivoilla kuraattoreiden
työhön sisältyy paljon henkilönohjausta ja erilaisten koulutusten
järjestämistä ja vetämistä. Myös rahtilaivoilla tällaisen työn tarve
tullee jatkossa kasvamaan.”
Burn out i arbetet har enligt Laasio drabbat uttryckligen skeppskuratorer som har seglandet med fartyg som sitt huvudarbete. ”Rätt
ofta har det gått så att kuratorn efter en reseperiod kombinerad med
hårt arbete på fem sex år har upplevt att arbetet är såpass tungt att
han/hon önskat åtminstone temporärt övergå till andra uppgifter. I och
med de förändringar som nu verkställs lättar de ordinarie kuratorernas
arbetsbörda. De får den variation de önskar i sitt arbete, som säkert
även hjälper dem att orka längre i sitt arbete”, tror Laasio.
”Vi håller regelbundet kurser 1–2 gånger per år för våra skeppskuratorer. Som en del av den här större förändringen har vi redan i det
här skedet sammanslagit kuratorernas och hamnprästernas kurser
– och till vår glädje noterat att lösningen har varit lyckad. Feedbacken
har berättat att båda grupperna har fått stöd och fräscha aspekter på
sitt eget arbete.”
Utöver själavårdsverksamheten har handledning blivit en viktig del
av skeppskuratorernas arbete. Jaakko Laasio tror att den här rollen
blir starkare i fortsättnngen. ”På passagerarfartygen ingår det redan nu
mycket personlig handledning samt arrangerande och ledning av olika
slags kurser. Behovet av den här typen av arbete kommer framöver att
öka också på fraktfartygen.”
Kriisityö on NIIN IKÄÄN hyvin olennainen osa laivakuraattoreiden työtä. ”Periaatteena on, että jos laivalla tapahtuu jotain sellaista, mikä edellyttää kriisiapua, on seuraavassa satamassa lähettämämme laivakuraattori – tai kaksi – vastassa. Näitä tapauksia on
yleensä kolmesta kuuteen vuodessa. Jos esimerkiksi matkustajalaivalla sattuu kuolemantapaus, laivakuraattorin antaman akuutin
kriisiavun tarve kestää yleisimmin pari edestakaista matkaa. Matkustajalaivoilla elämä ja työn tekemisen tahti on niin hektistä, että
paluu arkeen tapahtuu väkisinkin nopeasti”, Laasio kertoo.
Joskus on kuitenkin tarpeen käydä asioita läpi myös myöhemmin. ”Tilannetta voidaan purkaa uudelleen työntekijöiden
kanssa esimerkiksi puolen vuoden kuluttua. Tällöin he voivat,
ajan jo vähän vierähdettyä, puhua ja purkaa tuntojaan uudemman kerran, mikäli jotain on jäänyt mieleen kaihertamaan.”
Kirkon sielunhoidollisen ja hengellisen työn tarve on Laasion
mukaan lisääntynyt selvästi viime vuosina. Tämän hän näkee
vastapainon hakemisena nykyiselle talouden ja tehokkuusajattelun ylivallalle. ”Sielunhoitokontaktien määrä on lisääntynyt läpi
kentän, ja kirkon hengelliselle tuelle ja opastukselle on selkeästi
kysyntää. Ihmisillä tuntuu olevan vahva – usein alitajuinenkin –
kaipuu henkiseen ulottuvuuteen.”
”Vaikka me Merimieskirkossa olemme kirkon piirissä jonkinlaisessa marginaalissa, on työmme mitä aidointa ja ihmisläheisintä kirkollista työtä. Merenkulkijoiden vierellä seilaavilla laivakuraattoreilla on todellinen kosketus ihmisten arkeen ja ongelmiin.
Kun kuraattori vetää päällensä Merimieskirkon logolla varustetun
turvaliivinsä, ei hän lipereitä kaipaa”, Jaakko Laasio summaa.
Även krisarbetet är en mycket väsentlig del av skeppskuratorernas arbete. ”Principen är den att om det händer något sådant ombord
på fartyget som förutsätter krishjälp möter en eller två av oss utsända
skeppskuratorer i följande hamn. Det inträffar vanligen tre till sex fall av
den här typen per år. Om det t.ex. sker ett dödsfall på en passagerarfärja varar behovet av akut krishjälp av skeppskuratorn som regel
ett par tur-returresor. På passagerarfärjorna är livet och arbetstakten
såpass hektiskt att återgången till vardagen ohjälpligen sker snabbt”,
berättar Laasio.
Ibland är det dock nödvändigt att gå igenom händelserna också
senare. ”En ny genomgång av situationen med arbetstagarna kan ske
exempelvis efter ett halvt år. Härvid kan de, efter att det redan förflutit
någon tid, tala ut och ge utlopp för sina känslor på nytt om nånting fortfarande tynger sinnet.”
Enligt Laasio har behovet av kyrkligt själavårds- och andligt arbete
påtagligt ökat under de senaste åren. Han ser det här som ett sökande
efter en motvikt till dagens ekonomi- och effektivitetstänkandes dominans. ”Antalet själavårdskontakter har ökat över hela fältet och det finns
en klar efterfrågan på andligt stöd och handledning av kyrkan. Människorna förefaller att ha en stark – ofta även omedveten – längtan efter
en andlig dimension.”
”Trots att vi inom Sjömanskyrkan befinner oss i ett slags marginal av den kyrkliga kretsen är vårt arbete ett ytterst genuint och människonära kyrkligt arbete. Skeppskuratorerna som seglar tillsammans
med sjöfarare har en reell kontakt med människornas vardag och problem. När kuratorn drar på sig sin skyddsväst med Sjömanskyrkans
logo behöver han inte någon prästkrage”, summerar Jaakko Laasio.
11
Teksti I Text: Pirjo Rautanen Kuvat I Foto: Marina Paulaharju
Lomakansa saapuu,
linnut lähtevät
Lågskärin majakkasaarella on hyvä levähtää
Semesterfirarna kommer,
fåglarna flyger vidare
På Lågskär är det skönt att vila ut
Viking Isabella saapuu keskiyön vaiheilla Långnäsiin, Ahvenanmaalle. Lomansa alkua juhlivat turistit
ilakoivat Maarianhaminassa aamuyön tunteihin asti ja nukkuvat väsymystään pois, kun astelemme
jo kuumana porottavan aamuauringon saattelemina länsisatamaan. Se on hiljainen. Hyppäämme
taksiveneen kyytiin ja aloitamme vajaan tunnin mittaisen matkan ulkomerelle Lågskärin majakalle,
noin 20 kilometriä Maarianhaminasta etelään.
Viking Isabella anländer kring midnatt till Långnäs på Åland. Turister som inlett sin semester i Mariehamn ger utlopp åt sin glädje ända fram till småtimmarna och sover bort sin trötthet när vi följda
av den redan gassande heta morgonsolen vandrar ner till Västra hamnen. Den ligger stilla. Vi hoppar i taxibåten och anträder den knappt en timme långa färden ut till Lågskärs fyr ute i havsbandet
omkring 20 kilometer söder om Mariehamn.
”M
”H
Veneen kokka kolahtaa lempeästi kalliota vasten ja astumme
Lågskärin majakkasaarelle. On aika vetää saappaat jalkaan,
sillä saarella asustelee 200 kyykäärmeen ja 300 rantakäärmeen
yhdyskunta. Saappaat ovat kyiden puremariskin vuoksi tarpeen,
vaikkakin käärmeet pääsääntöisesti luikertelevat vikkelästi ihmistä
karkuun kuullessaan maan tömisevän lähistöllä. Kiipeämme loivaa
rinnettä kohti majakkaa, joka tervehtii meitä aamuauringossa kylpien, jykevänä ja päättäväisesti paikallaan seisten. Martti Hei-
Båtens för törnar mjukt mot berget och vi stiger iland på Lågskär. Det är dags för att dra på sig stövlarna, för på skäret finns ett
samhälle med 200 huggormar och 300 snokar. Stövlarna är nödvändiga med tanke på risken för huggormsbett, även om ormarna
vanligen snabbt slingrar sig undan människor när de hör stampet
av steg i närheten. Vi kliver upp för den svagt sluttande backen till
fyren, som står där massiv och orubblig och hälsar oss välkomna
badande i morgonsolen. Martti Heikinheimo och hans hustru
eri käy nyt niin tyynenä, kuin se ulkomerellä voi”,
taksiveneen kuljettaja Vilhelm Holmberg toteaa,
kun vene ottaa vastaan loivia maininkeja. Ohitamme kuusi merestä kohoavaa tuulimyllyä, jotka on rakennettu
entistä Nyhamnin luotsiasemaa ympäröiville pikkuluodoille. ”Luotsiaseman rakennus on juuri kunnostettu ja se odottelee uutta elämää. Tällä hetkellä siellä on vain Ilmatieteen laitoksen sääasema”,
Holmberg kertoo.
12
avet ligger nu så stilla som det bara kan här ute
i havsbandet”, konstaterar taxibåtens förare Vilhelm Holmberg, när båten möter de långa dyningarna. Vi passerar sex vindkraftverk som reser sig ur havet. De har
uppförts på mindre skär som omger Nyhamns tidigare lotsstation.
”Lotsstationens byggnad har nyligen restaurerats och väntar nu
på ett nytt liv. För närvarande finns där bara en av Meteorologiska
institutets meteorologiska stationer”, berättar Holmberg.
>>
LÅGSKÄR
59°50,5´N 19°55,0´E
• Sijainti: Lågskärin saari, Lemland,
Ahvenanmaan eteläosassa
• Rakennettu: 1920
• Automatisoitu: 1961
• Valon korkeus: 42,3 m
Jo 1600-luvulla Lågskärin saarelle pystytetty kivinen kummeli varoitti merenkulkijoita sitä ympäröivien luotojen vaarallisista karijonoista. Vuonna 1794 saarelle rakennettiin 23
metriä korkea hirsirunkoinen pooki.
Vuonna 1840 valmistui valomajakka, joka siirrettiin Krimin sodan ajaksi mantereelle. Sodan päätyttyä sen tilalle
päätettiin rakentaa kahdeksankulmainen kivimajakka.
Vuonna 1859 valmistunut majakka rautaisine lyhtytorneineen ylsi 30 metriä merenpinnan yläpuolelle.
Vuonna 1915 Venäjän armeija räjäytti majakan, ja
vasta 1920 valmistui nykyinen, katkaistun pyramidin muotoinen, yli 40-metrinen betonitorni. Rakennukseen alun
perin asennettu, automaattisesti pyörivällä linssipylväällä
varustettu asetyleenivalolaitteisto oli maailmassa ensimmäinen laatuaan.
Nykyisin aurinkopaneeleilla toimivalla majakalla ei ole
merenkulullista merkitystä. Saarella toimii Ålands Fågelskyddsföreningin ylläpitämä lintuasema sekä merivartijoiden asemapaikka.
• Lågskär, Lemland, södra Åland
• Byggd: 1920
• Automatiserad: 1961
• Ljusets höjd: 42,3 m
Redan på 1600-talet varnades sjöfararna med ett på Lågskär byggt stenkummel för de farliga grynnorna i vattnen
kring skäret. 1794 uppfördes en 23 meter hög båk med
stomme av timmer på Lågskär.
År 1840 fick Lågskär en optisk fyr, som under Krimkriget fördes till fastlandet. Efter krigsslutet beslöt man sig
för att bygga en åttkantig stenfyr som ersatte den optiska
fyren. Fyrbygget blev klart 1859. Inklusive tornet av järn
höjde sig fyren över 30 meter över havsytan.
År 1915 sprängdes fyren av den ryska armén och
först 1920 färdigställdes det nuvarande över 40 meter
höga betongtornet, som har formen av en stympad pyramid. Den i fyren ursprungligen installerade acetylenljusapparaturen, som var utrustad med en automatiskt roterande linspelare, var den första i sitt slag i världen.
Idag fungerar fyren med solpaneler, men har inte
mera någon betydelse för sjöfarten. På skäret verkar en
av Ålands Fågelskyddsförening upprätthållen fågelstation
samt en av sjöbevakarnas stationsplatser.
13
13
kinheimo ja Pirkko-vaimo vastaanottavat meidät aamukahvien
kera majakanvartijoiden entisen asuinrakennuksen varjoisalla seinustalla. He ovat tulleet luodolle lomaansa viettämään – kuten jo
16 kesänä ennen tätä.
Lintujen tarkkailu on kuitenkin pääsyy saarivierailuihin. Lintuharrastus on Martin intohimo, Pirkko on saarella luontoelämysten vuoksi. He kertovat koko perheen viettäneen kesälomia saarella jopa silloinkin, kun lapset olivat vielä vaippaiässä. Nyt perheen
kolme lasta ovat jo aikuisia ja heidän vierailunsa saarella ovat harventuneet. Kari Saarinen ja vaimonsa Pirjo Rautiainen kuuluvat
samaan porukkaan. Perheet ovat viettäneet yhteisiä lomia saarella yli kymmenen vuoden ajan. Myös Karin ja Pirjon lapset ovat
olleet vauvaiästä alkaen mukana. Perheet muistelevat hymyillen
aikoja, kun saarella työnneltiin vielä lastenvaunuja.
”Lågskärin lisäksi tutuiksi ovat tulleet Porin Säppi ja Eckerön
Signilskär. Myös näille saarille linnut ovat olleet ensisijainen, paikalle johdatteleva voima. Porvoon edustalla sijaitsevalla Söderskärillä osallistuimme tänä vuonna kevättalkoisiinkin”, Heikinheimot selvittävät.
Miten lintuharrastus sitten valtaa ihmisen mielen niin, että on
päästävä sen vuoksi kauas ulkomerelle kaikkien mukavuuksien
ulottumattomiin? ”Kiinnostus luontoon on kai jo geeneissä peritty.
Vanhempani ovat biologeja ja heidän ammattinsa myötä luonto
on aina ollut osa perheen yhteisiä harrastuksia ja puheenaiheita.
Karin tapasin yhteiskoulussa, ja aloimme tehdä retkiä lähipelloille.
Nähtyämme ensimmäisen ison hanhiauran, olimme myytyjä. Kai
tässä on jotain metsästämiseen rinnastettavaa, tämä vain on
huomattavasti rauhanomaisempaa”, Martti pohtii.
Lintuharrastus on Karin ja Martin mukaan saanut vuosien saatossa monia muotoja. ”Aluksi vain retkeiltiin hyvillä paikoilla, seurattiin muuttoa ja opeteltiin lintujen määrittämistä. Kun käyttöön
tulivat hakulaitteet ja tekstiviestit, avautui mahdollisuus suunnata
retkiä kiinnostavien lajien mukaan. Monelle tästä nk. bongaamisesta on muodostunut pääasiallinen tapa harrastaa lintuja. Jonkin kaltaista keräilytarvettakin tämä edustaa. Meille pääasia on
täysipainoinen luonnossa retkeily ja lintutietämyksen kasvattaminen. Retkien aikana yllätyksinä tulevat elämykset ovat parasta,
joskin täytyy myöntää, että omalle ’reviirille’ eksynyt harvinaisuus
kyllä käydään ’hoitamassa’, jos sellaisesta tieto saadaan. Bongauskisoihinkin olemme osallistuneet. Jos nyt tulisi tieto mantereella nähdystä harvinaisuudesta, tuskin kuitenkaan tilaisimme
helikopteria viemään meitä paikan päälle.”
Martti kertoo kiintoisan tapahtuman vuodelta 1992, kun he
jälleen kerran olivat Lågskärillä. ”Saaren eteläkalliolle laskeutui
14
Pirkko tar emot oss med morgonkaffe i skuggan av fyrvaktarnas
forna bostadshus. De har kommit till skäret för att fira semester –
på samma sätt som under sexton tidigare somrar.
Fågelskådning är dock huvudorsaken till besöken på skäret.
Martti har ett passionerat intresse för fåglar. Pirkko är där ute för
naturupplevelsernas skull. De berättar att hela familjen brukat fira
semestern på skäret, t.o.m. när barnen ännu var i blöjåldern. Nu är
familjens tre barn redan vuxna och deras besök på Lågskär har blivit glesare. Kari Saarinen och hans hustru Pirjo Rautiainen hör till
samma sällskap. Familjerna har firat gemensamma semestrar på
Lågskär i över tio års tid. Också Karins och Pirjos barn har ända
sedan babyålder varit med. Familjerna kommer småleende ihåg de
tider när de ännu skuffade omkring barnvagnarna på klipporna.
”Vi har också utöver Lågskär stiftat bekantskap med Säbbskär utanför Björneborg och Signilskär västerom Eckerö. Också
för dessa skärs del är det fåglarna som haft den primära dragningskraften till dem. I år deltog vi också i vårtalkot på Söderskär
utanför Borgå”, berättar paret Heikinheimo.
Hur kan fågelintresset så helt fängsla människans sinne att hon
för fåglarnas skull måste få komma långt ut på havet utom räckhåll
för alla bekvämligheter? ”Intresset för naturen har väl redan ärvts
med generna. Mina föräldrar var biologer och i med deras yrke har
naturen alltid varit en del av familjens gemensamma intressen och
samtalsämnen. Karin träffade jag i samskolan och vi började göra
exkursioner till närbelägna åkrar. Efter att ha sett den första stora
gåsplogen var vi sålda. Här är kanske nånting jämförbart med jakt,
det här är bara mycket fredligare”, funderar Martti.
Enligt Karin och Martti har fågelintresset med åren fått många
former. ”Till en början bara exkurrerade vi till fina platser, följde med
flyttningen och lärde oss att artbestämma fåglar. När sedan personsökare och textmeddelanden började användas öppnades en
ny möjlighet att styra kosan till platser där det förekom intressanta
arter. För många har det här s.k. bongandet utvecklats till det
huvudsakliga sättet att bedriva sitt fågelintresse. Det här representerar ju också något slags behov av att samla. För oss är ett rejält
friluftsliv i naturen och utökande av våra fågelkunskaper huvudsaken. Upplevelser som kommer som överraskningar under strövtågen är det bästa på dessa färder fast det nog måste medges att
rariteter som förvillat sig till vårt ’revir’ måste ’fixas’, om vi bara får
veta om dem. Vi har också deltagit i bongartävlingar. Men om vi nu
skulle få veta om någon på fastlandet observerad raritet skulle vi
knappast beställa en helikopter för att föra oss till platsen.”
Martti berättar om en intressant händelse som inträffade 1992
medan de som vanligt var ute på Lågskär. ”Då landade en tjockfot
Ett av de mest gripande ögonblicken under julaftonen var enligt
Selja den gång under kvällen de
gick ut på skäret för att sända passerande sjöfarare en julhälsning.
<< Pirkko Heikinheimo, Pirjo Rautiainen, Kari Saarinen ja Martti Heikinheimo ovat viettäneet yhteisiä lomia
Lågskärin lintuja tarkkaillen yli kymmenen vuoden ajan.
<< Pirkko Heikinheimo, Pirjo Rautiainen, Kari Saarinen och Martti
Heikinheimo har firat gemensamma
semestrar på Lågskär i över tio år
i tecknet av fågelskådning.
paksujalka, joka on harvinainen kahlaajalaji Euroopassa ja vieläkin harvinaisempi vieras Suomessa. Laitoimme silloin puhelimitse tiedon havainnostamme lintutiedotusjärjestelmään, eikä
aikaakaan, kun paikalle alkoi tulla venekunnittain ornitologeja.
Heistä kiireisimmät saapuivat vesitasolla. Päivän kuluessa bongareita vieraili saarella noin 80, ja sen päivän ohjelmana olikin toimia oppaana vierailijoille.”
på skärets sydliga klippor, en vadarart som är sällsynt i Europa och
en ännu sällsyntare gäst i Finland. Vi meddelade då uppgiften om
vår observation per telefon till fågelrapporteringssystemet och det
dröjde inte länge innan det började komma båtlagsvis med ornitologer till platsen. De snabbaste kom med ett hydroplan. Under
dagens lopp besöktes skäret av omkring 80 bongare. Programmet den dagen blev att fungera som guide för gästerna.
Harvinaiset linnut ovat Lågskärillä tavanomaisuus. ”Tämä
on Suomenlahden, Pohjanlahden ja Itämeren risteyskohta ja kaukana merellä. Siksi täällä tapaa sekä itäisiä, eteläisiä että pohjoisia harvinaisuuksia. Erityisesti lintujen muuttoaikoina lajimäärät
ovat runsaimmillaan.”
Haastatteluhetkellä majakkatornia kiertää tervapääskyjen
parvi. Kari Saarinen selvittää, että ne keräävät vähän hyönteisiä,
viipyvät tornin ympärillä noin viisi minuuttia ja häipyvät sen jälkeen
länteen. Linnuista tietämättömän tämä tieto yllättää. Heinäkuu on
vasta aluillaan. Suomi on mennyt kiinni ja lomakansa suunnistanut kesän viettoon. Linnuilla on jo alkamassa syksy.
”Sopivan sään vallitessa voi näin keskikesällä muuttaa useita
satoja tervapääskyjä aamun aikana. Myös kahlaajalintujen naaraat ovat jo muuttomatkalla. Muun muassa kuoviemot ovat jättäneet poikueensa koiraiden hoitoon ja suunnistavat ’lomalle’
Nizzan rannoille. Munittuaan emot hautovat jonkin aikaa, mutta
suurin työ jälkeläisten hoidosta jää koiraille”, miehet naureskelevat.
”Heinäkuun edetessä muuttavien aikuisten kahlaajien määrät lisääntyvät, nuorten vuoro on vasta elo-syyskuussa. Tyypillisiä Lågskärillä levähtäviä muuttajia ovat meriharakat, punakuirit, viklot sekä sirrit, joista monet ovat matkanneet aina arktisilta
alueilta saakka. Näkyvää muuttoa on kesällä suhteellisen vähän,
mutta yllättäen taivaan sinestä voi löytää satapäisen meriharakoiden tai punakuirien muuttoauran. Merihanhiperheet ovat alkaneet
kerääntyä isoiksi laumoiksi. Niiden kaakatuksesta syntyvät desibelit nousevat sitä mukaa kuin parvien pääluku lisääntyy. Lågskär
on etenkin merihanhien, haahkojen, lokkien, tiirojen ja merikihujen asuttama ulkosaari. Juuri nyt Lågskärin rannoilla tepastelee
satoja lokin- ja tiiranpoikasia harjoitellen samalla ensimmäisiä siiveniskujaan. Saaren ruovikkoisissa lampareissa pesii mm. luhtakana, harmaasorsa ja rytikerttunen.”
Parhaillaan saaren pohjoisrannalla, kivikkoisen, valleiksi porrastuneen laguunin suojissa asustelee satapäinen lapintiirayhdyskunta. Laguuni on touko-heinäkuussa rauhoitettua aluetta.
Iältään valli ei ole kovin vanha. Arvellaan, että kivikko olisi porrastunut yhä ylemmäs noin sadan viimeisen vuoden aikana. Alun
På Lågskär är besök av sällsynta fåglar en vanlig företeelse.
”Lågskär ligger långt ute i havet och är en plats där fåglarnas flygvägar över Finska viken, Bottniska viken och Östersjön möts. Här
påträffas därför såväl östliga och sydliga som nordliga rariteter.
Under fåglarnas flyttningstider är arternas mångfald särskilt rikligt.
Under intervjun kretsar en flock tornsvalor kring fyrtornet. Kari
Saarinen berättar att de dröjer kring tornet omkring fem minuter,
samlar litet insekter och försvinner därefter mot väster. För den
som inte vet någonting om fåglar kommer den här uppgiften som
en överraskning. Juli är först i sin början. Finland har stängt och
semesterfirarna har inlett sitt sommarfirande. Men för fåglarna börjar redan hösten.
”När vädret är lämpligt kan man under en högsommarmorgon få se flera hundra tornsvalor flytta. Också många vadararters
honor har redan inlett flyttningen. Bl.a. har spovhonorna lämnat
över vården av sina kullar till hanfåglarna och flyger nu på ’semester’ till kusten i Nizzaområdet. Efter äggläggningen ruvar honorna
en tid men lämnar sedan över det största arbetet med vården av
avkomman till hanfåglarna”, skrattar männen.
”Mot slutet av juli ökar antalet flyttande vadare, ungfåglarnas
tur börjar först i augusti-september. Typiska flyttfågelarter som vilar
på Lågskär är strandskator, myrspovar och olika snäppor. Av dem
har många redan färdats ända från de arktiska områdena. Tydlig
flyttning förekommer relativt sällan på sommaren, men helt plötsligt kan man på den blå himlen få se en flyttplog på ett hundratal
strandskator eller myrspovar. Grågässfamiljerna har börjat samlas
till stora flockar. De decibler som uppkommer vid deras kacklande
ökar ju fler gäss det finns i flockarna. Lågskär är framförallt ett av
grågäss, ejdrar, måsar och trutar samt tärnor och labbar bebott
utskär. Just nu spatserar hundratals mås- och tärnungar på Lågskärs stränder. Samtidigt övar de sina första vingslag. I vassbestånden i skärets pölar häckar bl.a. vattenrallen, snatteranden och
rörsångaren.”
På skärets norra sida i skyddet av en stenig terrassformig lagun
är för närvarande en koloni på ett hundratal silvertärnor bosatt. I
maj-juli är lagunområdet fredat. Lagunvallen är inte alltför gammal.
Det förmodas att det terrassformiga stenfältet har förskjutits allt >>
15
perin Lågskär on muodostunut kahdesta saaresta, mutta kovat
luoteismyrskyt ovat nostaneet kiveä ja tukkineet kapean salmen
saarien välistä. ”Myös maannousulla lienee oma vaikutuksensa
kivivallin syntyyn”, miehet arvelevat.
Lähdemme saarikierrokselle, joka kuuluu saarella oleskelevien lintuharrastajien jokapäiväisiin työvelvoitteisiin. ”Ålands
Fågelskyddsförening, jonka jäseniä mekin olemme, ylläpitää Lågskärillä lintuasemaa. Tehtävänämme on kulkea päivittäin tietty
vakioreitti ja merkitä ylös kaikki havaitut paikalliset linnut. Lintujen muuttoaikaan niitä rengastetaan vakiopaikoille asetetuilla
verkoilla. Lisäksi lintujen muuttoa tarkkaillaan auringonnoususta
alkaen noin neljän tunnin ajan”, miehet kertovat.
Kierroksen alkumetreillä joudumme lapintiirojen äkäisten
hyökkäysyritysten kohteiksi. Ne puolustavat poikasiaan syöksymällä lähelle päälakea äänekkäästi kirkuen. On parasta kiiruhtaa
ohi.
Tulemme aukiolle, joka on yksi tärkeimmistä päivittäisistä
tarkkailukohteista. Keskellä aukiota törröttää kolmen keloutuneen puunrungon pystyasetelma. ”Tämä on Sendarin patsas”,
Kari esittelee. Kyse on leikkimielellä nimetystä lintumiesten suojelijasta, jolta pyydetään lahjusten kera runsaslukuisia havaintoja.
Sitä lahjotaan milloin milläkin. Nyt Kari uhraa sille pari ksylitolipurukumia.
Ilmassa ja pensaiden ja puiden lehvästöissä on vilinää. Maallikon on mahdotonta erottaa eri lintulajeja toisistaan, mutta Martin ja Karin opastamina mekin olemme hetken ”bongareita”.
Lepinkäinen, pensaskerttu, vihervarpunen, hernekerttu... Tiltaltti
pudottelee tilt-talt-rytmejään.
Saavumme merikotkan pesäpuulle. Kookas pesä lepän yläoksilla on vaikuttava ilmestys. Se ei kuitenkaan ole vielä asuttu.
”On vain ajan kysymys, milloin viime vuosina voimakkaasti lisääntynyt merkikotka alkaa pesiä saarella ja lähiluodoilla”, Martti
sanoo. Yllättäen pesästä lähteekin nuolihaukka, joka nousee sinitaivasta vasten vinhaa vauhtia. Tulemme ”Fälla-lepikkoon”, jonka
jälkeen astelemme luotorannalle. Kivikoiden välisiin syvänteisiin
on muodostunut sadevesialtaita, joissa asustelee rupiliskoja.
Nämä muinaisia liskoja muistuttavat salamanterieläimet näyttäytyvät meillekin, ja ihmettelemme yhdessä, miten ne selviävät talvesta. Joku tietää kertoa, että ne kaivautuvat syvälle mutaan ja
talvehtivat siellä.
Jatkamme matkaa ”käärmehautomolle”. Siellä rantakäärmeemot hautovat nahkaisia muniaan ja eläviä poikasia synnyttävät kyykäärmeet odottelevat jälkeläistensä ilmaantumista maailmaan, laiskoina liikkumaan kivien koloista enää minnekään.
Ohitamme viehättävän lammasaidan ja useita rengastuslinjoja. Kipuamme kalliolle, johon on valettu outoja pikkuportaita.
16
högre upp under de omkring hundra senaste åren. Ursprungligen
har Lågskär bildats av två mindre skär, men hårda nordväststormar har fått mindre stenar att flytta på sig och täppa till det smala
sundet mellan skären. ”Också landhöjningen torde ha spelat en
viss roll vid uppkomsten av stenvallen”, antar männen.
Vi startar på en rundtur kring skäret. Det ingår i dagens
arbetsskyldigheter för alla fågelskådare som vistas på skäret. ”Det
är Ålands Fågelskyddsförening, vars medlemmar också vi är, som
upprätthåller fågelstationen på Lågskär. Vår uppgift är att dagligen gå en viss fastställd rutt och anteckna alla observerade fåglar. Under fåglarnas flyttningstid ringmärks alla fåglar som fastnat i
på vissa platser uppsatta nät. Därtill görs det observationer av fåglarnas flyttning under omkring fyra timmar med början vid soluppgången”, berättar männen.
Genast i början av rundturen blir vi föremål för ilskna anfall av
silvertärnor. De försvarar sina ungar genom att störtdyka mot våra
huvuden under högljutt skränande. Det är bäst att skynda sig förbi.
Vi kommer till en öppning, som är en av de viktigaste dagliga
observationspunkterna. Mitt på öppningen reser sig en upprättstående installation av tre rottorra trädstammar. ”Det här är Sendars
staty”, presenterar Kari. Installationen har på skoj fått namn efter
fågelskådarnas beskyddare. Med hjälp av mutor ber man henne
om rikligt med observationer. Mutorna består av än de ena, än det
andra. Nu offrar Kari ett par xylitoltuggummin åt henne.
I luften och bland buskarnas och trädens bladverk vimlar det av
fåglar. För en lekman är det omöjligt att skilja de olika arterna från
varandra, men handledda av Martti och Kari är också vi för en stund
”bongare”. Törnskata, törnsångare, grönsiska, ärtsångare... gransångaren stavar sin rytmiska ramsa ”silt sylt sylt sult silt silt…”.
Vi är framme vid havsörnens boträd. Det stora boet på en als
översta grenar är en imponerande syn. Boet är dock inte ännu
bebott. ”Det är bara en tidsfråga när havsörnen börjar häcka på
Lågskär eller något av de närbelägna skären. Havsörnsbeståndet
har ökat kraftigt under de senaste åren”, säger Martti. Helt överraskande lyfter en lärkfalk från boet och stiger snabbt upp mot
den blå himlen.
Vi kommer nu till ett albestånd, som kallas för ”Fälla”, och fortsätter
sedan ner till stranden. I fördjupningarna mellan stenarna på stranden har det uppstått pölar av regnvatten och i dem har den större
vattensalamandern funnit en bostad. Salamanderdjuren, som till
utseendet påminner om urtidens ödlor, visade sig också för oss
och vi förundrar oss tillsammans hur de klarar vintern. Någon vet
berätta att de gräver ner sig djupt i bottendyn och övervintrar där.
Vi fortsätter vandringen till ”ormkläckeriet”. Där ruvar snokhonorna på sina skinnklädda ägg medan huggormarna, som föder
levande ungar och nu väntar på att de ska komma till världen, är
för lata för att mera komma ut från bergsskrevorna.
”Nämä ovat rariportaat”, meille kerrotaan. Noin parinkymmenen
sentin mittaisiin portaisiin on kaiverrettu latinankielisiä nimiä. Ne
ovat muistoja saarella tehdyistä, harvinaisista lintuhavainnoista;
rubiinisatakieli, vaalea kultarinta, töyhtötiainen, karimetso...
Pohjoisrannalla eteemme avautuvat upeat maisemat kohti
Maarianhaminaa. Saarella riittäisi katseltavaa tuntikausiksi. Täällä
pörräävät ruokkiparvet ja merikotka partioi vakiopaikallaan valtakuntaansa. Heikinheimo evästää meitä paluumatkalla hidastamaan Nyhamnin luotsiaseman ohi ajaessamme ja ihailemaan
kenties riskilöidenkin parveilua.
Vesi ja varjo maistuvat paahteisen kierroksen jälkeen. Katse
kääntyy väkisin kohti komeaa majakkaa. ”Kun katselee tuota hienoa majakkaa, sen merkitys osana perinnekulttuuria ja historiaa
kasvaa hetki hetkeltä. Tämän sukupolven on otettava vastuu
siitä, että majakkakulttuurin ja -historian tuntemus säilyy tuleville
polville”, Kari Saarinen miettii.
Myös Martti Heikinheimo pohdiskelee majakoiden tulevaisuutta. Hän on perheineen vieraillut myös muun muassa Säpissä
ja Söderskärillä. ”Säpissä majakka on hyvässä hoidossa sen vastuulleen ottaneen yhdistyksen toimesta. Söderskärin majakka
kaipaa enemmän kunnostusta, mutta sen tulevaisuus näyttää
myös hyvältä. Lågskärin majakka näyttää päällisin puolin varsin hyväkuntoiselta. Majakalle on kaikilla vapaa pääsy. Merenkulullisesti sillä ei sinänsä enää ole merkitystä. Valo toimii aurinkopaneeleilla, mutta polttimon teho on suhteellisen heikko. Ennen
tämä oli Suomen tehokkain. Nyt valot ovat päällä lähinnä museaalisista syistä.”
Ahvenanmaan maakuntahallitus omistaa Lågskärin asuinrakennukset. ”Niiden ylläpitoon tulisi panostaa nykyistä huomattavasti enemmän”, Heikinheimo toivoo. ”Varsinkaan ulkolaudoitusta ja kattopeltejä ei ole kunnostettu aikoihin. Päärakennuksen
ikkunoita on tosin entisöity, ja saunaan on rakennettu uudet lauteet sekä asennettu uusi kiuas yhdistyksen rahoituksella ja lintumiesten toimesta. Yksi huoneisto on merivartijoiden ja kolme
lintuyhdistyksen käytössä. Lintuasemalla majoittuvat tukevat toimintaa maksamalla asema- ja yhdistysmaksun.”
”Lintuharrastajia käy saarella kaikkialta Suomesta. Asema on
miehitettynä maaliskuulta marraskuulle, mutta taukoja on ajoittain alku- ja loppukesästä. On tärkeää, että asema on veneilyaikaan jatkuvasti miehitetty. Näin ehkäistään muun muassa lintuja
häiritsevä retkeily ja majakka-alueen roskaaminen. Kesämiehittäjille tämä on luontoelämysten aarreaitta, linnut ovat bonusta”,
Martti ja Kari toteavat.
Myös me olemme monia luontoelämyksiä rikkaampia huiskuttaessamme hyvästejä lintuaseman lomaileville päivystysperheille ja toivottaessamme hyvää matkaa muuttolinnuille. Lågskärillä on hyvä levähtää.
Vi passerar en charmig fårhage och ett flertal ringmärkningslinjer.
Så kliver vi upp på ett berg, på vilket det har gjutits egendomliga
små trappsteg. ”Det här är raritrappsteg”, berättar man för oss. På
de omkring tjugo cm breda trappstegen har det ristats in latinska
namn. Namnen finns där på trappstegen för att påminna om på
skäret gjorda observationer av sällsynta fågelrariteter; rubinnäktergal, eksångare, tofsmes, toppskarv...
På den norra stranden öppnar sig fantatiska vyer i riktning mot
Mariehamn. Sevärdheterna på skäret skulle räcka för bra många
timmar. Här svirrar alkor i stora flockar och havsörnen övervakar
sitt rike från sin normala plats. Heikinheimo ger oss rådet att på
återfärden sakta in när vi passerar Nyhamns lotssation för att i
bästa fall också få beundra de svärmande tobisgrisslorna.
Vattnet och skuggan smakar efter den varma rundvandringen. Blicken vänder sig ofrånkomligt mot den magnifika fyren.
”När man ser på den ökar fyrens betydelse som en del av traditionell kultur och historia hela tiden. Vår generation måste ta ansvaret för att kännedomen om fyrkultur och -historia ska bevaras för
kommande generationer”, filosoferar Kari Saarinen.
Även Martti Heikinheimo funderar på fyrarnas framtid. Tillsammans med sin familj har han bl.a. också besökt Säbbskär och
Söderskär. ”På Säbbskär är fyren i goda händer, för där har en förening tagit ansvaret för skötseln på sig. Söderskärs fyr är i behov
av ytterligare renovering, men också den fyrens framtid ser bra ut.
Lågskärs fyr ser till det yttre ut att vara i rätt så gott skick. Inträdet
till fyren är fritt för alla. För sjöfarten har den i och för sig inte mera
någon betydelse. Ljuset fungerar med solpaneler, men glödlampans effekt är relativt svag. Tidigare var den här effektivast i hela
landet. Nu är ljusen tända närmast av museimässiga skäl.”
Ålands landskapsregering äger bostadsbyggnaderna på Lågskär. ”Det borde satsas avsevärt mera än idag på underhållet av
byggnaderna”, säger Heikinheimo. ”Särskilt den yttre brädfodringen och takplåtarna har inte på långa tider blivit underhållna.
Med finansiering av föreningen och fågelskådarnas insatser har
faktiskt huvudbyggnadens fönster restaurerats och bastun fått en
ny lave. En bostad nyttjas av sjöbevakarna och tre av fågelföreningen. De som logerar på fågelstationen stöder verksamheten
genom att betala en stations- och föreningsavgift.”
”Skäret besöks av fågelintresserade från hela Finland. Stationen är bemannad från mars till november, men tidvis förekommer
det pauser i början och slutet av sommaren. Det är viktigt att stationen är fortlöpande bemannad under båtsäsongen. Så här förhindras bl.a. utfärder som stör fågellivet och nedskräpning av fyrområdet. För dem som bemannar stationen sommartid är det här
en skattkammare full av naturupplevelser, fåglarna är bonus”, konstaterar Martti och Kari.
Även vi är flere naturupplevelser rikare när vi vinkar farväl åt de
jourhavande familjerna som semestrar på fågelstationen och önskar
flyttfåglarna en bra flyttning. På Lågskär är det skönt att vila sig.
17
Teksti I Text: Pirjo Rautanen Kuvat I Foto: Marina Paulaharju
Kobba Klintar
– Ahvenanmaan kasvot merelle
Vanha luotsiasema katsoo tulevaisuuteen luottavaisin mielin
Kobba Klintar
– Ålands ansikte mot havet
Den gamla lotsstationen ser med tillförsikt på framtiden
Lähestymme Maarianhaminaa komeana heinäkuun päivänä. Korkea valkoinen rakennus pienellä
luodolla näkyy kauas ja kutsuu luokseen. Entisaikoina tämän rakennuksen näkeminen oli etenkin
kovasta merenkäynnistä ja sakeista sumuista selvinneille merenkulkijoille merkki oikeasta reitistä
kotiin. Me nousemme peilityynenä kimmeltävän, kallioiden ja aallonmurtajan suojiin rakennetun
sataman jykevälle laiturille. Olemme Kobba Klintarilla, Maarianhaminan vanhalla luotsiasemalla.
Vi närmar oss Mariehamn en vacker julidag. På ett litet skär långt borta kan vi se en hög vit
byggnad som lockar oss till sig. Särskilt för sjöfarare som lyckats ta sig genom hård sjögång och
tät tjocka innebar varseblivandet av den här byggnaden i forna tider ett tecken på att de var inne
på den rätta segelleden hem. Vi kliver upp på den stadiga bryggan i skärets hamn, som ligger
spegelblank i skyddet av klippor och en vågbrytare. Vi är på Kobba Klintar, Mariehamns gamla
lotsstation.
18
”A
stuitte maihin luodolle, jolla on varmasti lähes jokaisen ahvenanmaalaisen sydämessä erityisasema”,
sanoo Kobba Klintars Vänner rf:n toiminnanjohtaja
Rune Karlsson toivottaessaan meidät tervetulleiksi hyvän olon
luodoille. ”Kaikki, jotka saapuvat Ahvenanmaalle, ohittavat tämän
paikan, mutta eritoten ahvenanmaalaisille se on kautta aikojen
merkinnyt ovea kotisatamaan. Kun olet Klintarilla, olet kotona”,
sanottiin.
Kobba Klintarin historia nivoutuu läheisesti Maarianhaminan kaupungin alkuvaiheisiin. Vuonna 1861 perustettu kaupunki
syntyi pääsaaren parhaan sataman ääreen, pitkän ja syvän lahden perukalle. Laivojen luotsaaminen Maarianhaminaan johtavaa
kapeaa väylää pitkin turvallisesti perille asti oli kaupungin kehityksen kannalta elinehto. Kobba Klintarille pystytettiin luotseja varten jo 1860-luvulla talo, josta käsin he saattoivat lähteä saapuville
aluksille johdattaakseen ne karikkoisten vesien läpi Maarianhaminan Länsisatamaan.
Luotsiasemalla piti määräysten mukaisesti olla luotsivanhin,
kolme vanhempaa ja neljä nuorempaa luotsia sekä neljä luotsioppilasta. Kobba Klintarin 110 toimintavuoden (1862–1972) aikana
luotojen ohi ovat seilanneet niin jahdit, galeassit, prikit, nelimastoiset parkit, höyrylaivat kuin tämän päivän massiiviset autolautat.
”N
i steg iland på ett skär som säkert har en särställning i nästan alla ålänningars hjärta”, säger verksamhetsledaren för Kobba Klintars Vänner rf, Rune
Karlsson, när han hälsar oss välkomna till välbefinnandets skär.
”Alla som kommer till Åland passerar den här platsen, men särskilt
för ålänningarna har den genom tiderna utgjort dörren till hemhamnen. När du kommit till Klintarna är du hemma”, sade man.
Historien om Kobba Klintar hör nära samman med Mariehamns stads begynnelseskeden. Staden som grundlades år 1861
byggdes upp invid fasta Ålands bästa hamn längst inne i en lång
och djup vik. En säker navigering av fartygen längs den smala
farleden ända in till själva hamnen i Mariehamn var ett livsvillkor
för stadens utveckling. Redan på 1860-talet uppförde man på
Kobba Klintar ett hus för lotsarna. Därifrån kunde de bege sig ut till
ankommande fartyg för att lotsa dem genom de grundrika vattnen
till Västerhamn i Mariehamn.
Bemanningen på lotsstationen skulle enligt bestämmelserna
bestå av en lotsålderman, tre äldre och fyra yngre lotsar samt fyra
lotselever. Under de 110 år (1862–1972) lotsstationen på Kobba
Klintar var i användning har såväl jakter, galeaser, briggar, fyrmastade barkar och ångfartyg som dagens massiva bilfärjor seglat
förbi skären.
”Kobba Klintar on merkittävä >>
osa ahvenanmaalaista merenkulun
historiaa. Sen pelastaminen
on meille kunnia-asia”,
Rune Karlsson sanoo.
”Kobba Klintar är en >>
betydelsefull del av den åländska
sjöfartens historia. Räddandet
av fyren är en hederssak”,
säger Rune Karlsson.
Luotsiaseman toiminta loppui vuonna 1972. Rune Karlsson kertoo, että oli sydäntäsärkevää katsoa, miten pian tyhjilleen
jäänyt miljöö alkoi voida huonosti. Silloisen omistajan ponnisteluista huolimatta rakennukset ja satama rapistuivat ja kärsivät
myös ilkivallasta.
”Jotain oli tehtävä. Vuonna 2002 perustimme Kobba Klintars
Vänner -yhdistyksen. Sen tavoitteena oli kunnostaa luotsiasema
vapaaehtoisvoimin. Kun Maarianhaminan kaupunki vuonna 2005
päätti ostaa saaret, luotsiaseman tulevaisuus alkoi näyttää lupaavalta”, Karlsson iloitsee yhä.
Yhdistyksellä on 25 vuoden vuokrasopimus rakennuksiin ja
satamaan, ja se vastaa niiden jatkuvasta ylläpidosta ja kunnostamisesta. Rakennushistoriallisesti merkittävistä luotsirakennuksista toinen toimii museona, joka valottaa elävästi suomalaisen
merenkulun historiaa tämän päivän ihmisille. Toisessa talossa toimii luodolla vierailevien virkistykseksi merihenkinen kahvila.
Lotsstationens verksamhet upphörde 1972. Rune Karlsson
berättar att det var hjärtskärande att se hur snabbt den öde miljön
började må illa. Trots den dåvarande ägarens ansträngningar började
byggnaderna och hamnen förfalla och led därtill av vandalisering.
”Nånting måste göras. År 2002 bildades föreningen Kobba Klintars Vänner. Föreningens mål var att restaurera lotsstationen med frivilliga krafter. När Mariehamns stad 2005 fattade beslutet att köpa öarna
började lotsstationens framtid se lovande ut”, gläder sig Karlsson fortfarande.
Föreningen har ett 25 års arrendeavtal för ön med byggnader och
hamnanläggning. Föreningen ansvarar för ett kontinuerligt underhåll
och restaurering av byggnaderna. Av de två byggnadshistoriskt betydelsefulla lotsbyggnaderna fungerar den ena som ett museum, som
levandegör den finländska sjöfartens historia för dagens människor.
I det andra huset finns ett av havet präglat café till öbesökarnas vederkvickelse.
”Kaupunkien kiireeseen ja meteliin kyllästyneet ihmiset viihtyvät Kobba Klintarilla”, Rune Karlsson toteaa. Hän saa jatkuvasti
luodolla vierailleilta kiitokset mieltä tyynnyttävistä hetkistä Kobballa. Nytkin pieni vierasvenesatama on veneitä täynnä. Silti luodolla on hiljaista. Ihmiset näyttävät todellakin nauttivan luotojen
”De på stressen och bullret i städerna trötta människorna trivs på
Kobba Klintar”, konstaterar Rune Karlsson. Han får fortlöpande tack
av besökande gäster för rogivande ögonblick på Kobba Klintar. Även
vid vårt besök är den lilla gästhamnen full av båtar. Ändå är det tyst
på skäret. Människorna förefaller verkligen att njuta av den frid ögrup- >>
19
tarjoamasta rauhasta. Osuupa katse mihin suuntaan hyvänsä,
meri on läsnä. ”Kobban on ollut jo ammoisina aikoina suosittu
retkeilykohde niin ahvenanmaalaisten kuin turistien keskuudessa,
ja uskon sen saavan aina vain uusia ystäviä”, Karlsson sanoo.
Suureen luotsitaloon astuttuamme kuljemme ihmeeltä
toiselle. Eteisessä tervehtii merikapteeniveistos. Luotsien asunnot
on entisöity asuun, jossa ne ovat toimintavuosien aikana olleet.
Luotsitalon parvekkeella valtavan sumusireenin edessä merelle
kiikaroiva luotsimies hätkähdyttää. Puusta veistetyn yli kaksimetrisen hahmon vierellä kaukaisuuteen tähyää myös merilokki.
Tämä veistos on Kobban ystävän, taiteilija Juha Pykäläisen
luomus. Hän on pitänyt Kobbanilla useita näyttelyitä, joiden jäljiltä
luodolle on jäänyt vierailijoiden ihasteltavaksi koko joukko vaikuttavia teoksia. Kellarikerroksen konehuoneesta löytyy suuri installaatio, jonka pääaiheena on vaikuttavan näköistä sumusireenikoneistoa rasvaava ”Ralle”. Tippakannua säännöllisin väliajoin
kallistaessaan mies näyttää aivan elävältä. ”Tämä onkin näköispatsas”, Rune Karlsson selvittää ja siirtyy sujuvasti Kobban historiasta sen huomispäivän suunnitelmiin.
20
pen bjuder på. Blicken må sedan riktas i vilken riktning som helst,
havet är ständigt närvarande. ”Kobban har sedan urminnes tider varit
ett populärt utflyktsobjekt för såväl ålänningar som turister och jag är
övertygad om att skäret också i fortsättningen kommer att få nya vänner”, säger Karlsson.
Efter att ha stigit in i det stora lotshuset går vi från det ena underverket till det andra. I farstun hälsar en skulptur av en sjökapten oss välkomna. Lotsarnas bostäder har återställts i det skick de var på den
tiden lotsstationen ännu var verksam. På lotshusets balkong framför en
enorm mistlur står en lots med kikare och spanar ut över havet. Den i trä
skulpterade över två meter höga lotsen får besökaren att haja till. Bredvid lotsen står även en havstrut och spanar in i fjärran.
Lotsskulpturen är en skapelse av Kobbanvännen, konstnären
Juha Pykäläinen. Han har hållit ett flertal konstutställningar på Kobban. Efter dem har många av hans anslående verk stannat på skäret för att beundras av gästerna. I källarvåningens maskinrum finns en
stor installation, vars huvudmotiv är ”Ralle” som smörjer det imponerande mistlursmaskineriet. Mannen, som med jämna mellanrum lutar
på droppkannan, ser alldeles levande ut. ”Det här är i själva verket
en identisk kopia”, förklarar Rune Karlsson, och går smidigt över från
Kobbans historia till morgondagens planer för skäret.
Tulevaisuuden visiot ovat yhdistykselle kirkkaat. ”Seuraava
projektimme on pookin rakentaminen”, Rune Karlsson kertoo esitellessään pookin pienoismallia. ”Tarkoituksenamme on rakentaa
1940-luvulla tuhotun pookin tilalle uusi, alkuperäisen kokoinen
ja näköinen rakennus sen alkuperäiselle paikalle.” Jo nyt paikka
on merkitty kallioille. Nelisivuinen, pyramidin muotoinen pooki on
pinta-alaltaan sadan neliömetrin kokoinen ja kohoaa 12 metrin
korkeuteen.
Yhdistyksen suunnitelmissa on tarjota pookia muun muassa
erilaisten tapahtumien kokoontumistilaksi ympäri vuoden. ”Se
olisi hieno paikka teatteri- ja musiikkitapahtumille, kirjallisuusiltamille, häille ja muille mukaville juhlille”, Karlsson visioi. Pookiin on
tarkoitus järjestää myös yöpymistiloja. ”Kuten kaikkialla luodolla,
liikuntarajoitteiset tullaan huomioimaan myös pookissa. Meille on
tärkeää, että esimerkiksi eläkeläiset pääsevät Kobbanille entisaikoja muistelemaan.”
”Juuremme ovat merellä. Kobba Klintar on merkittävä osa
merenkulkumme historiaa. Siksi sen pelastaminen oli ja on meille
kunnia-asia. Nyt Kobbanilla on elämää ja liikettä. Yhteistyö on
osoittanut voimansa. Ahvenanmaan symboli säilyy.”
Föreningens visioner för framtiden är solklara. ”Vårt följande
projekt går ut på att bygga en kopia av den gamla båken”, berättar
Rune Karlsson medan han visar oss en miniatyrmodell av båken. ”Vår
avsikt är att istället för den gamla båken som förstördes på 1940-talet
uppföra en ny som är lika stor och ser likadan ut som den gamla. Den
skall uppföras på samma plats där den gamla stod och platsen har
redan utmärkts på berget”. Den fyrsidiga pyramidformiga båken har
en yta på hundra kvadratmeter och en höjd på 12 meter.
Föreningens planer omfattar bl.a. att året om erbjuda båken som
samlingsplats för olika evenemang. ”Det skulle vara en fin plats för
teater- och musikevenemang, litterära soaréer, bröllop och andra trevliga fester”, målar Karlsson upp visioner. Tanken är att även ordna
övernattningsutrymmen i båken. ”Precis som på alla andra ställen på
skäret ska rörelsehämmade beaktas också i båken. Det är viktigt för
oss att t.ex. pensionärerna kan komma ut till Kobban för att friska upp
minnen från forna tider.”
Våra rötter finns på havet. Kobba Klintar är en väsentlig del av vår
sjöfartshistoria. Därför var och är det en hederssak för oss att rädda
Kobban. Nu råder liv och rörelse på kobben. Samarbetet har visat sin
styrka. Den åländska symbolen bevaras.”
Rune Karlssonin haastattelun lisäksi jutussa on käytetty lähteenä Jan Anderssonin teosta ”Kobbaklintar Mariehamns lotsplats.”
Utöver intervjun av Rune Karlsson har även Jan Anderssons verk
“Kobbaklintar Mariehamns lotsplats” använts som källa.
Teksti I Text: Pirjo Rautanen Kuva I Foto: Marina Paulaharju
Majakoille
on luotava
uusi tulevaisuus
Vapaaehtoistyötä ja
yhteiskunnan tukea tarvitaan
En ny framtid
bör skapas
för fyrarna
Frivilligarbete och samhällets
stöd behövs
Taksivenettä Maarianhaminasta saaristoon kuljettava Vilhelm ”Ville” Holmberg on paljasjalkainen
ahvenanmaalainen, jolle meri ja mereen liittyvät asiat ovat tärkeintä elämässä. Siksi myös
majakat ja niiden tulevaisuus ovat hänelle sydämen asia. ”Kiinnostuin majakoista jo seitsenvuotiaana. Suvussakin on ollut majakanvartijoita, joten kiinnostus virtaa varmasti jo perintönä
suonissa”, hän sanoo.
Taxibåtföraren Vilhelm ”Ville” Holmberg som förde oss ut till Lågskär är infödd ålänning. För
honom är havet och allt som har med havet att göra det viktigaste i livet. Därför är också fyrarna
och dessas framtid en hjärtesak för honom. ”Jag blev redan som sjuåring intresserad av fyrar. Det
har också funnits fyrvaktare i släkten, så intresset har säkert funnits redan som ett arv i generna”,
säger han.
”M
ajakoiden säilyttäminen on mielestäni velvollisuutemme. Vaikeus on vain siinä, että esimerkiksi
valtiovallalla ei ole kiinnostusta niitä kohtaan.
Valtiolle riittää, että majakoissa on valo merenkulkijoita varten.
Rakennukset ovat toissijainen juttu”, hän pahoittelee.
Vilhelm näkee, että vapaaehtoistyö on tällä hetkellä lähes
ainoa keino saada majakat uudelleen eloon. ”Majakoiden kunnostamiseen ja ylläpitämiseen sitoutuvat yhdistykset voivat ottaa
vastuun käytännön työstä. Valtiolta pitäisi kuitenkin saada tukea,
ja täällä Ahvenanmaalla maakuntahallinnolta. Jotta yhdistysten
saama tuki tulisi käytetyksi oikein, sen saamisen ehtona voisi olla
se, että joka vuosi on tehtävä jotain. Erityisen tärkeää on, että
majakoihin pääsee tutustumaan jokainen niistä kiinnostunut.”
Vilhelm Holmbergin mielestä Märket on erinomainen esimerkki siitä, miten asiat voivat edistyä. ”Siellä on tehty paljon
vapaaehtoistyötä ja työn tulosten perusteella kiinnostus tuen
antamiseen on lisääntynyt. Luodolla sijaitseva radioamatöörien
tukikohta luo sekin osaltaan edellytyksiä Märketin tulevaisuudelle”, Holmberg uskoo.
”Kobba Klintar on toinen hyvä esimerkki. Sen pelastamiseksi perustettu yhdistys on pienen porukan idean tulos. Tämänkaltaisia liikkeelle panevia voimia tarvitaan. Kobba Klintarilla on nyt
elämää ja selkeät tulevaisuuden visiot. Maamme kaikille historiallisille majakkasaarille on luotava uusia käyttömahdollisuuksia. Vain
siten niiden tulevaisuus voidaan turvata”, Holmberg painottaa.
”E
nligt min åsikt är bevarandet av fyrarna vår skyldighet.
Svårigheten ligger bara i att exempelvis statsmakten
inte har intresse för dem. För staten räcker det med
att fyrarna lyser för sjöfararna. Byggnaderna är en sekundär historia”, beklagar han.
Enligt Vilhelms uppfattning är frivilligarbetet för närvarande
nästan det enda sättet att få fyrarna att leva upp igen. ”Föreningar som binder sig vid iståndsättandet och upprätthållandet av
fyrarna kan också axla ansvaret för det praktiska arbetet. Man
borde ändå få stöd av staten och här på Åland av landskapets
förvaltning. För att det stöd föreningen får ska bli korrekt använt
kunde ett villkor för stödet vara att det varje år görs nånting. Särskilt viktigt är det att alla som är intresserade av fyrarna har möjlighet att bekanta sig med dem.”
Enligt Vilhelm Holmberg är Märket ett utmärkt exempel på
hur saker kan gå framåt. ”Där har utförts mycket frivilligarbete
och utifrån resultatet av arbetet har det börjat bli intresse att ge
stöd. Också radioamatörernas bas på skäret skapar förutsättningar för en framtid för Märket”, tror Holmberg.
”Kobba Klintar är ett annat bra exempel. Grundandet av
en förening för att rädda fyren är resultatet av en idé som kläcktes
av en liten grupp. Dylika drivande krafter behövs. På Kobba Klintar finns det nu liv och klara visioner för framtiden. Det bör skapas
nya användningsmöjligheter för alla historiska fyrskär i vårt land.
Bara så kan deras framtid tryggas”, understryker Holmberg.
21
Teksti ja kuvat I Text och foto: John Nurmisen säätiö
Tutkimusmatka Beagle-laivalla
muutti maailmaa
Forskningsresan med fartyget
Beagle förändrade världen
L
uonnonhistoriallinen tutkimus ja näytteiden kerääminen oli keskeistä kaikilla 1800-luvun
tieteellisillä maailmanympäripurjehduksilla. Tutkimusmatkoihin osallistui kasvien, lintujen, kalojen, matelijoiden ja melkeinpä kaikkien luonnontieteiden osa-alueiden tukijoita.
Englantilainen Robert FitzRoy (1805–1865) suoritti tutkimusmatkan 1831–1836 tehtävänään
Etelä-Amerikan rannikon hydrografinen kartoitus ja aiemmin määritettyjen pituuspiirien tarkistaminen kalibroiduilla kronometreillä, joiden antamat tulokset tarkistettiin tähtitieteellisin havainnoin
ja maantieteellisten maamerkkien avulla. FitzRoy ei varmaankaan odottanut, että jälkimaailman
mieleen jäisi hänen oman nimensä asemasta retkikunnan laiva Beagle ja sen mukana matkustanut nuori luonnontieteilijä Charles Darwin (1809–1882). Hänen suurin saavutuksensa Beaglen matkalla oli, että hän ymmärsi muutoksen mekanismin olevan luonnonvalinta. Tämä oivallus johti lopulta Darwinin kirjoittamaan teoksensa Lajien synty (Origin of the Species, 1859),
joka on kaikkien aikojen merkittävimpiä luonnontieteellisiä kirjoja.
F
ör alla vetenskapliga jordenruntseglatser under 1800-talet var naturhistorisk forskning och
insamling av prover centralt. I forskningsresorna deltog forskare från växt-, fågel-, fisk-,
kräldjurs- och nästan alla andra delområden inom naturvetenskaperna. Åren 1831–1836
genomförde engelsmannen Robert FitzRoy (1805–1865) en forskningsresa med uppgiften att
utföra hydrografisk kartläggning av den sydamerikanska kusten samt att kontrollera tidigare fastställda longituder med kalibrerade kronometrar. De resultat som de sistnämnda gav kontrollerades
ytterligare med hjälp av astronomiska observationer och geografiska landmärken. Förmodligen
väntade sig FitzRoy inte att eftervärlden istället för hans namn närmast skulle komma ihåg expeditionens fartyg Beagle och den unga naturvetenskapsmannen Charles Darwin (1809–1882), som
följt med på fartyget. Dennes största aha-upplevelse under resan med Beagle var att han insåg att
det var det naturliga urvalet som utgjorde förändringens mekanism. Den här insikten ledde till slut
till att Darwin skrev sitt verk Om arternas uppkomst (Origin of the Species, 1859), som är ett av
de allra viktigaste naturvetenskapliga verken genom tiderna.
<< FitzRoyn barometri, 1870-luku
Beaglen kuuluisan merimatkan jälkeen FitzRoy perusti 1854 Britannian meteorologisen
toimiston. Hän oli sääennusteiden laatimisen edelläkävijä, sanomalehdet alkoivat julkaista
hänen toimittamiaan tiedotuksia päivittäin. FitzRoy kehitti 1870-luvulla hänen mukaansa nimetyn
barometrin, johon oli yhdistetty lämpö- ja kosteusmittari. Kyseisiä laitteita asennettiin Atlantin
itärannikon säähavaintoasemille, jotka välittivät samaan aikaan tehtyihin mittauksiin perustuvia
ilmanpainetietoja Englannin keskusvirastoon, jossa laadittiin laajamittaisempia sääennusteita.
Tiedot saatiin kootuksi nopeasti 1840-luvulta lähtien kehittyneen sähkölennättimen avulla.
Samanlainen toiminta käynnistyi pian myös Venäjällä, Ranskassa, Italiassa ja Portugalissa.
FitzRoy päätti päivänsä itsemurhaan, ja koska Beagle-laivan edellinen päällikkö oli
kokenut saman kohtalon, Beaglen sanottiin olevan kirottu.
<< FitzRoys barometer, 1870-talet
Efter Beagles berömda sjöresa grundade FitzRoy 1854 en brittisk meteorologisk byrå. Han var
en föregångare i utarbetande av väderleksprognoser. Tidningspressen började dagligen publicera
den information han levererade. På 1870-talet utvecklade FitzRoy en barometer som efter honom
började kallas FitzRoys barometer. Denna var en kombination av värme- och fuktmätare. Dylika
instrument installerades på de meteorologiska stationerna vid Atlantens östra kust. Stationerna
förmedlade uppgifter om det aktuella lufttrycket vid samtidigt utförda mätningar till centralämbetsverket i England. På verket utarbetades mera omfattande väderleksprognoser. Från och med
1840-talet kunde uppgifterna med hjälp av den då utvecklade eltelegrafen sammanställas mycket
snabbt. Motsvarande verksamhet utvecklades inom kort även i Ryssland, Frankrike, Italien och
Portugal. FitzRoy slutade sina dagar med att begå självmord och eftersom även föregående befälhavare på fartyget Beagle gått samma öde till mötes sades det att Beagle var förbannat.
22
M
at
koja
maailman m
eril
Re
lä sa 7
sor på världe
o
ns h
av
del 7
<< Tanagra Darwini, 1840
Beagle-laiva matkan jälkeen englantilainen
lintutieteilijä John Gould sai tehtäväkseen
tutkimusmatkan aikana havaittujen lintujen määrittelyn. Gouldin työ lintujen parissa
julkaistiin Darwinin viisiosaisessa teoksessa
The Zoology of the Voyage of H.M.S. Beagle
(1838–1842). Gouldin töitä pidetään yleisesti hienoimpina, mitä linnuista on koskaan
tehty.
<< Tanagra Darwini, 1840
Efter Beagleresan fick den engelska ornitologen John Gould i uppdrag att artbestämma
de under forskningsresan observerade fåglarna. Gould arbete med fåglarna publicerades i Darwins verk The Zoology of the Voyage of H.M.S. Beagle (1838–1842), som
omfattade fem delar. Goulds arbeten anses
allmänt höra till de bästa som någonsin
gjorts om fåglar.
Galapagos-saarten kartta, 1836 >>
Britannian amiraliteetti lähetti vuonna 1831
HMS Beaglen tutkimaan Etelä-Amerikan
rannikkoa ja kartoittamaan Patagoniaa ja Tulimaata. Amiraliteetin kartat olivat alan perusteoksia
niiden perusteellisuuden ja tarkkuuden vuoksi.
Karta över Galapagos-öarna, 1836 >>
Britanniens amiralitet sände 1831 HMS Beagle för
att utforska den sydamerikanska kusten och
kartlägga Patagonien och Eldslandet. Amiralitetets
kartor var pga. sin grundlighet och noggrannhet
branschens klassiker den tiden.
23
Syys- ja talvilomille Tunturi-Lappiin!
Fira höst- och vinter-semester i Lappland!
Merimieseläkekassan viihtyisä lomamökki Ylläsjärvellä TunturiLapissa on vuokrattavana syys- ja talvikauden lomaviikoiksi.
Mökin sijainti – 1,5 km Ylläskeskuksesta – on kaudesta riippumatta lomailun kannalta ihanteellinen.
Varattavana ovat viikot syyskuun 2010 lopusta huhtikuun 2011
loppuun. Varaustoiveet viikon 42 loppuun mennessä, mutta
vapaita viikkoja ja mahdollisia varausten peruutuksia voi senkin
jälkeen tiedustella MEKistä.
Tiedot mökin sijainnista, varustelutasosta sekä vuokrahinnoista
löytyvät verkkosivuiltamme www.merimieselakekassa.fi.
Mökkiä vuokrataan ensisijaisesti merimieseläkelain piiriin kuuluville
aktiivimerenkulkijoille ja eläkkeensaajille. Mökkivaraukset sähköpostitse [email protected] tai puhelimitse 010 633 990.
Sjömanspensionskassans trivsamma semesterstuga vid Ylläs
sjö i Fjällappland kan hyras för semesterveckor under höst- och
vintersäsongen.
Stugans läge på 1,5 km avstånd från Ylläs centrum är idealiskt
för semestrande oberoende av säsong.
Veckor kan reserveras från slutet av september 2010 till utgången
av april 2011. Terminen för reservering utgår i slutet av veckan
42, men förfrågningar om lediga veckor eller eventuella återbud
av reserveringar kan göras också därefter hos SPK.
Uppgifter om stugans läge, utrustningsnivå samt hyror hittas på
vår webbsajt www.sjomanspensionskassan.fi.
Stugan uthyrs åt aktiva sjöfarare och pensionärer som omfattas
av sjömanspensionslagen. Reserveringar av stugan per e-post
[email protected] eller per telefon 010 633 990.
24
Kysy – me vastaamme • Fråga – vi svarar
Usein kysyttyjä kysymyksiä työeläkeotteesta
Ofta frågat om arbetspensionsutdrage
Merimieseläkekassa postittaa työeläkeotteensa vuonna 2010 syys-lokakuun vaihteessa. Työeläkeote on henkilökohtainen tietopaketti työeläketurvastasi. Työeläkeotteessa näkyvät kaikki työsuhteesi yksityisaloilla sekä
mahdollinen yrittäjätoiminta. Lisäksi otteessa näkyvät tiedot eläkettä kartuttavista palkattomista etuuksista. Työeläkeote lähetetään sinulle tietojen tarkistamista ja mahdollisten puutteellisten ja virheellisten tietojen korjaamista varten. On tärkeää, että tietosi ovat kunnossa, kun aikanaan jäät eläkkeelle.
År 2010 postar Sjömanspensionskassan sina arbetspensionsutdrag i månadsskiftet september-oktober.
Arbetspensionsutdraget är ett personligt faktapaket om ditt arbetspensionsskydd. Av arbetspensionsutdraget framgår alla dina arbetsförhållanden inom den privata sektorn och en eventuell företagarverksamhet. Av utdraget framgår ytterligare uppgifter om förmåner utan lön som ökar pensionen. Arbetspensionsutdraget sänds till dig för kontroll av uppgifterna och korrigering av
eventuella bristfälliga och felaktiga uppgifter. Det är viktigt att dina uppgifter är korrekta när
du i sinom tid går i pension.
Miksi en ole saanut työeläkeotetta?
Varför har jag inte fått ett arbetspensionsutdrag?
Tähän voi olla useita syitä:
• Työeläkeotteet postitetaan syys-lokakuun aikana, joten ote ei ole vielä ehtinyt tulla.
• Otteet postitetaan väestörekisterissä olevaan osoitteeseesi.
Ovatko osoitetietosi kunnossa?
• Sinulle ei lähetetä otetta, jos olet ollut työssä vain julkisen alan työnantajalla (valtio, kunta, kirkko) etkä ole tehnyt työtä yksityisen työnantajan palveluksessa, itsenäisenä yrittäjänä etkä
maatalousyrittäjänä.
• Jos asut ulkomailla, sinulle ei lähetetä otetta. Otteet postite-
taan vain Suomessa asuville.
• Jos olet jo eläkkeellä sairauden, työttömyyden tai ikäsi perus-
teella, et saa otetta. Jos olet osa-aikaeläkkeellä, saat otteen.
Det här kan ha många olika orsaker:
• Arbetspensionsutdragen postas under september-oktober, så utdraget har inte hunnit komma ännu.
• Utdraget postas till den adress du har i befolkningsregistret. Är dina
adressuppgifter korrekta?
• Till dig skickas inte något utdrag om du har varit anställd enbart hos
en arbetsgivare inom den offentliga sektorn (staten, kommun, kyrkan) och
inte varit anställd av en enskild arbetsgivare, egen företagare eller lantbruksföretagare.
• Om du bor utomlands sänds inte något utdrag till dig. Utdragen postas enbart till dem som bor i Finland.
• Om du redan är pensionerad på grund av sjukdom, arbetslöshet eller ålder
får du inte något utdrag. Om du är på deltidspension skall du få utdrag.
Työeläkeotteessa ovat työskentelytietoni
vuoden 2009 loppuun saakka. Missä tämän
vuoden tietoni ovat? Saanko ne jostain selville?
Av arbetspensionsutdraget framgår mina arbetsuppgifter fram till slutet av år 2009. Var är mina uppgifter
för innevarande år? Får jag reda på dem någonstans?
Eläkeotteen tiedot ovat vain edellisen kalenterivuoden loppuun saakka. Kuluvan vuoden tiedot tulevat rekistereihin sitten, kun Merimieseläkekassa on saanut ne varustamoilta ja ne
ovat tulleet käsitellyiksi. Ansiotiedot ovat rekisterissämme parin
kuukauden viiveellä. Voit tarkistaa MEL-ansiotietosi rekisteröinnin
Merimieseläkekassan Lokipalvelusta www.merimieselakekassa.fi
tunnistautumalla verkkopankkitunnuksilla tai HST-kortilla.
Pensionsutdragets uppgifter sträcker sig bara till utgången av kalenderåret innan. Innevarande års uppgifter införs i registren efter att Sjömanspensionskassan fått uppgifterna av rederierna och de har behandlats. Inkomstuppgifterna kommer in i våra register med ett par månaders
eftersläpning. Du kan kontrollera registreringen av uppgifterna om dina
SjPL-inkomster via Sjömanspensionskassans Loggtjänst på adressen
www.sjomanspensionskassan.fi genom att logga in dig med din egen
nätbankskod eller elektroniskt ID-kort.
Opiskelusta saa kuulemma eläkettä?
Olen valmistunut syksyllä 2002.
Miksi siitä karttunut eläke ei näy otteessa?
Jos olet opiskellut ja suorittanut tutkinnon ennen vuotta 2005,
siitä ei ole karttunut eläkettä. Vuoden 2005 alusta alkaen tietyistä palkattomista ajoista on karttunut eläkettä, myös ammattiin johtava tutkinto on kartuttanut eläkettä enintään 5 vuodelta.
Eläkettä karttuu kuin opiskelija olisi töissä 644,56 euron kuukausipalkalla (vuoden 2010 tasolla)
On huomattava, että tutkinnosta karttunut eläke näkyy
otteessa aikaisintaan valmistumista seuraavana vuonna. Tutkinnoista näkyy tutkinnon valmistumisvuosi, tutkinnon taso sekä
tutkinnon valmistumisvuoden kiinteä ansioperuste.
Pension lär intjänas också genom studier?
Jag blev färdig hösten 2002. Varför finns den
intjänade pensionen inte i utdraget?
Om du har studerat och avlagt examen före 2005 har du inte intjänat
pension för den tiden. Men från början av 2005 har pension intjänats för
vissa perioder utan lön. Också examen som leder till yrke har ökat pensionen för högst 5 års studier. Pension intjänas som om studenten skulle ha
ett arbete med 644,56 euro per månad i lön (nivån 2010).
Observeras bör att för examen intjänad pension syns tidigast året efter
avläggandet av examen på utdraget. För avlagda examinas del framgår
av utdraget året för utexamineringen, examensnivån samt den fasta grunden för de förmånsgrundande inkomster under utexamineringsåret.
>>
25
Miten muut palkattomat jaksot näkyvät
työeläkeotteessa?
Hur framgår övriga perioder utan lön av arbetspensionsutdraget?
1.1.2005 lähtien tietyistä palkattomista ajoista on karttunut eläkettä, kuten äitiys-, isyys-, erityisäitiys- ja vanhempainraha-ajalta sekä työttömyys-, koulutus- ja kuntoutusetuuksista, sairauspäivärahasta, liikenne- ja tapaturmavakuutuslain
ansionmenetyskorvauksista sekä vuorottelukorvauksesta ja
korkeakoulu- tai ammattitutkinnon suorittamisesta.
Työeläkeotteessa esitetään palkattomista ajoista maksuvuosi, etuuslajin nimi ja etuuden perusteena olleet ansiot.
On huomattava, että palkattomat etuudet ilmoitetaan
rekisteriin yleensä kerran vuodessa, joten kuluvan vuoden tiedot saattavat olla puutteelliset.
Från 1.1.2005 har pension intjänats för vissa perioder utan lön,
såsom moderskaps-, faderskaps-, särskilt moderskaps- och föräldraskapspenningstid samt för arbetslöshetspenning, utbildnings- och
rehabiliteringsförmåner, sjukdagpenning, ersättningar för inkomstbortfall enligt trafik- och olycksfallslagstiftningen samt för alterneringsersättningar och avläggande av högskole- eller yrkesexamina.
För tiderna utan lön anges på arbetspensionsutdraget betalningsår,
förmånens namn och den förmånsgrundande inkomsten.
Observeras bör att förmåner utan lön meddelas vanligen bara en gång
om året till registret. Därför kan uppgifterna om det innevarande året
vara bristfälliga.
Onko työeläkeotteessa tietoja yksityisestä
eläkevakuutuksesta?
Finns det uppgifter om privat pensionsförsäkring
på arbetspensionsutdraget?
Työeläkeotteessa näkyy lakisääteinen työeläkevakuutus eli
se, joka karttuu työn tekemisestä ja jonka työnantaja tilittää
puolestasi työeläkelaitokselle. Mahdolliset itse otetut, omakustanteiset ja vapaaehtoiset eläkevakuutukset ovat kunkin
yksilön ja yksityisen henkivakuutusyhtiön välisiä ratkaisuja,
joista lakisääteinen työeläkevakuuttajasi ei edes ole tietoinen.
Av arbetspensionsutdraget framgår den i lag fastställda arbetspensionsförsäkringen, dvs. den som intjänas genom arbete och som arbetsgivaren redovisar för din räkning till arbetspensionsanstalten. Eventuella
själv tagna och finansierade och frivilliga pensionsförsäkringar är lösningar
mellan den enskilda individen och det privata livförsäkringsbolaget, som
din lagstadgade arbetspensionsförsäkrare inte ens är medveten om.
Onko työeläkeotteessa tietoja ulkomailla
työskentelystä?
Mikäli sinulla on työskentelyä Suomen ulkopuolella tai
muun maan lipun alla, esitetään ne viimeisenä työeläkeotteessa. Ulkomaantyöskentelystä esitetään valtion nimi ja
vakuutusnumero. (Toistaiseksi ulkomaiset vakuutusnumerot
esitetään vain Ruotsissa tapahtuneesta työskentelystä.) Näet
myös paikallisen eläkelaitoksen yhteystiedot otteen lopusta.
Muualla ulkomailla ansaituista eläkkeistä ei ole tietoja. Näiden
tietojen puuttumisesta ei tarvitse ilmoittaa. Ulkomaan eläketurvasta saat lisätietoja Eläketurvakeskuksesta.
Huomasin, ettei kunnan palvelussuhde
näy otteessa, pitäisikö se näkyä?
Julkisten alojen eli valtion, kunnan, evankelis-luterilaisen
kirkon, Kansaneläkelaitoksen, Suomen Pankin sekä Ahvenanmaan maakunnan hallituksen palvelussuhteet (työ- ja virkasuhteet) eivät näy työeläkeotteessa. Näistä saadut ansiot
ja niistä karttunut eläke on rekisteröity julkisen sektorin eläkelaitosten omiin rekistereihin. Näistä tiedoista on maininta
työeläkeotteen lopussa. Mikäli rekisterissä on julkisia palvelussuhteita koskevia tietoja, kysymyksiisi vastaa palvelussuhteen vakuuttanut eläkelaitos. Yhteystiedot on kerrottu työeläkeotteessa.
Mitä teen, kun otteessani on virheitä tai sieltä
puuttuu työsuhteita?
Jos tiedoissasi on korjattavaa, ilmoita asiasta Merimieseläkekassaan. Erityisesti vanhimmat tiedot kannattaa tarkastaa
mahdollisimman pian. Merimieseläkekassa selvittää pyynnöstäsi työsuhteidesi puuttuvat tai virheelliset tiedot vuosilta
2002–2009. Näiden tietojen korjaaminen nopeutuu, jos liität
selvityspyyntöösi työtodistuksen ja palkkatodistuksen.
Vuodelta 2001 ja sitä edeltävältä ajalta puuttuvia tietoja
korjataan vain, jos toimitat selvityspyyntösi mukana työtodistuksen, palkkatodistuksen tai vastaavat kirjalliset tiedot.
Koska työeläkeote lähetetään kaikille vakuutetuille, neuvontapalvelumme saattaa ruuhkautua hetkellisesti. Kun korjauspyyntösi on käsitelty, saat tiedon ratkaisusta postitse.
26
Finns det uppgifter om arbete utomlands på
arbetspensionsutdraget?
Om du har arbetat utanför Finland eller under något annat lands flagg
anges dessa uppgifter sist på arbetspensionsutdraget. För det utomlands utförda arbetet anges statens namn och försäkringens nummer.
(Tillsvidare anges de utländska försäkringsnumren endast för arbete
som utförts i Sverige.) Du ser också den lokala pensionsanstaltens kontaktuppgifter i slutet av utdraget. Om på annat håll i utlandet intjänad
pension finns inte uppgifter. Om avsaknaden av dessa uppgifter behöver du inte meddela. Av Pensionsskyddscentralen får du ytterligare
information om pensionsskydd i utlandet.
Jag märkte att mitt anställningsförhållande med
kommunen inte framgår av utdraget, borde det
finnas där?
Anställnings-/tjänsteförhållanden inom den offentliga sektorn, dvs.
staten, kommuner, den evangelisk-lutherska kyrkan, Folkpensionsanstalten, Finlands Bank samt regeringen i landskapet Åland framgår inte
av arbetspensionsutdraget. Inkomster som erhållits inom den offentliga
sektorn och pension som intjänats genom dem har registrerats i den
offentliga sektorns pensionsanstalters egna register. Om dessa uppgifter finns ett omnämnande i slutet av arbetspensionsutdraget. Om det i
registret ingår uppgifter om offentliga anställningsförhållanden besvaras
dina frågor av den pensionsanstalt som försäkrat ditt anställningsförhållande. Kontaktuppgifter framgår av arbetspensionsutdraget.
Vad ska jag göra när det finns fel på mitt utdrag och
saknas anställningsförhållanden?
Om det finns sådant som bör korrigeras ska du meddela Sjömanspensionskassan om detta. Särskilt lönar det sig att så fort som möjligt
granska de äldsta uppgifterna. Sjömanspensionskassan utreder på din
begäran dina saknade eller felaktiga uppgifter för åren 2002–2009. Det
går snabbare att korrigera dessa uppgifter om du till din begäran om
utredning fogar arbets- och löneintyg.
Uppgifter som saknas för 2001 och tider före det korrigeras endast
om du till din begäran om utredning fogar arbetsintyg, löneintyg eller
motsvarande skriftliga uppgifter.
Eftersom arbetspensionsutdraget sänds till alla försäkrade kan det
hända att vår rådgivningstjänst momentant är överbelastad. Efter att din
begäran har behandlats får du per brev en bekräftelse på resultatet.
Koonnut I Sammanställt av Marina Paulaharju
förnyelsen av SJPL-systemet
Inverkar på kundtjänsterna
MEL-järjestelmäuudistuS
vaikutTAA asiakaspalveluun
Merimieseläkekassassa käynnissä oleva mittava eläketoiminnan järjestelmämuutos vaikuttaa vuodenvaihteen eläke- ja
vakuutuspalveluun ja verkkopalveluihin. Muutos aiheuttaa
käyttökatkoksen eläkehakemusten käsittelyyn, eläkkeiden kertamaksuajoon, työnantajien Ankkuri-verkkopalveluun sekä henkilöasiakkaiden Loki-palveluun. Loki-palveluun kirjautuminen ja
siellä asioiminen ei ole lainkaan mahdollista katkoksen aikana.
Käyttökatkos on ajalla 15.12.2010–9.1.2011.
Käyttökatkos ei vaikuta eläkkeiden säännönmukaiseen
maksuun joulukuun lopulla. Jatkuvat säännönmukaisesti maksettavat eläkkeet ovat eläkkeensaajien tileillä normaalin aikataulun mukaisesti 31.12.2010. Kaikkien mahdollisten muutosten,
jotka vaikuttavat eläkkeiden maksuajoon ennen katkosajankohtaa, on oltava Merimieseläkekassassa hyvissä ajoin ennen katkosta. Muutoin asiakaspalvelu ja neuvonta toimivat käyttökatkoksen aikana normaalisti.
Pahoittelemme käyttökatkoksesta asiakkaillemme mahdollisesti aiheutuvaa haittaa.
Merimieseläkekassan
seinäkalenteri 2011
MEKin seinäkalenteri vuodelle 2011 postitetaan perinteisen tavan
mukaan kaikille Albatrossin lukijoille lehden seuraavan numeron
liitteenä.
Sjömanspensionskassans pågående omfattande förnyelse av
pensionsverksamhetens system inverkar på årsskiftets pensions- och försäkringstjänster samt på webbtjänsterna.
Ändringarna orsakar avbrott i handläggningen av pensionsansökningar, körningen av pensionernas engångspremie, arbetsgivarnas Ankartjänster på nätet samt de enskilda kundernas Loggtjänst. Inloggning till Loggtjänsten och uträttandet av ärenden där
är inte möjlig under avbrotttet. Avbrottet i användningen varar
från 15.12.2010 till 9.1.2011.
Avbrottet i användningen inverkar inte på den regelbundna
utbetalningen av pensioner i slutet av december. De fortlöpande regelbundet betalade pensionerna är på pensionärernas konton enligt normal tidtabell den 31.12.2010. Alla eventuella ändringar som påverkar utbetalningskörningen av pensioner
under avbrottstidpunkten ska vara hos Sjömanspensionskassan
i god tid före avbrottet. I övrigt fungerar kundservice och rådgivning normalt under den tid avbrottet varar.
Vi beklagar de eventuella olägenheter avbrottet orsakar våra
kunder.
Sjömanspensionskassans
väggkalender 2011
SPKs väggkalender för 2011 postas traditionellt till alla läsare av
Albatrossen som en bilaga till följande nummer av tidningen.
Valitse sähköinen työeläkeote
– osallistut matkan arvontaan!
Sähköisen työeläkeotteen voit valita Merimieseläkekassan verkkosivujen Loki-palvelusta. Ote on saatavilla kunakin vuonna
alkusyksystä, aikaisemmin kuin postitse lähetettävä työeläkeote. Valinnan yhteydessä saat käyttöösi muistutuspalvelun:
MEK lähettää sinulle muistutuksen joko sähköpostitse tai tekstiviestinä heti, kun uusi työeläkeotteesi on valmistunut. Sähköinen ote on nopea ja kätevä. Se on myös ekologinen vaihtoehto.
Arvomme kaikkien 31.10.2010 sähköisen eläkeotteen valinneiden kesken kahden hengen
kaupunkiloman (arvo 700 euroa).
Välj ett elektroniskt arbetspensionsutdrag
– du deltar i utlottningen av en resa!
På Sjömanspensionskassans webbsajts Loggtjänst kan du välja ett elektroniskt arbetspensionsutdrag. Utdraget kan under
respektive år erhållas i början av hösten, alltså tidigare än det arbetspensionsutdrag som sänds per post. I samband med
valet får du till din disposition en påminnelsetjänst: SPK sänder dig antingen per e-post eller som textmeddelande en
påminnelse så fort ditt nya arbetspensionsutdrag är klart. Ett elektroniskt utdrag är snabbt och praktiskt. Det är också ett
ekologiskt alternativ.
Mellan alla som senast den 31.10.2010 valt elektroniskt pensionsutdrag utlottas
en stadssemester för två personer (värde 700 euro).
Tartu verkkoon!
www.merimieselakekassa.fi
Nappa tag i nätet!
www.sjomanspensionskassan.fi
27
Adolf Bock
Merimaalari | Marinmålaren
Merimaalari / Marinmålaren
Meri vaihtaa kasvojaan jokainen sekunti. Aurinko ja varjot tekevät taikojaan yhdessä
veden kanssa, tuuli saa sen elämään ja minä haluan maalata liikettä, sen kulkua yhdistettynä karuun realismiin, joka odottaa jokaisessa uudessa aallossa. (Adolf Bock)
Adolf Bock
Adolf Bock
Adolf
Bock
Merimaalari | Marinmålaren
Merimaalari | Marinmålaren
TUIJA PELTOMAA
TUIJA PELTOMAA
Taidehistorioitsija Tuija Peltomaa on tutkimustyönsä tuloksena dokumentoinut
ansiokkaasti saksalaisen merimaalauksen mestarin Adolf Bockin (1890-1968)
elämänvaiheet, jotka voivat herättää lukijoissa monenlaisia ajatuksia, mutta ne
tarjoavat myös erinomaisen tilaisuuden katsoa lähihistoriaamme ja pohtia maailman tapahtumien vaikutusta yksittäisen ihmisen elämään. Samalla kirjan loistelias
meren ja laivojen maailmaan keskittynyt Adolf Bockin tuotannon esittely – ensimmäisen kerran näin runsaana – tarjoaa lukijoille mieleenpainuvan merellisen luku- ja
katseluelämyksen. suomi/svenska, 240 x 300mm, 160 sivua/sidor, ISBN 978-9529745-30-2
44,90 € (norm. 49,90 €)
Tilaukset suoraan John Nurmisen Säätiöstä. p. 050 545 0481 tai
[email protected]
28
Adolf Bock s/s Laila Nurmisen II:n kannella, 1952.
John Nurmisen Säätiön loistelias uutuusteos