Albatrossi 3/2010 - Merimieseläkekassa
3/2010 MERIMIESELÄKEKASSAN ASIAKASLEHTI I SJÖMANSPENSIONSKASSANS KUNDTIDNING Kuntoutuksen avulla uudelle uralle Nytt yrke med hjälp av rehabilitering Laivakuraattori tuntee merityön arjen Skeppskuratorn är förtrogen med sjöarbetets vardag 1 Pääkirjoitus ❘❘ Ledaren Terveysriskien ennakointi tukee työssä jaksamista Förebyggande av hälsorisker stöder orkandet i arbetet Marina Paulaharju [email protected] [email protected] Merenkulkijalle asetetaan ammatillisen pätevyyden lisäksi tavanomaista tarkempia terveysvaatimuksia. Nämä vaatimukset on määritetty kansainvälisin sopimuksin ja kansallisella lainsäädännöllä. Viimeisin uudistus on kesällä 2010 voimaan tulleessa laissa laivaväen terveystarkastuksista. Eri säännöstöjen tavoitteena on edistää niin meriturvallisuuden kuin työkykyä ylläpitävän terveydenhuollon tavoitteita. Merellä työskennellään erityisoloissa – on portaita, ahtaita tiloja, kapeita käytäviä ja jyrkkiä tikkaita, melua ja tärinää. Fyysinen kuormittavuus on merenkulkijan työssä arkipäivää. Psyykkistä kuormitusta aiheuttaa varmasti myös työn ja vapaa-ajan viettäminen laivalla samoissa rajatuissa tiloissa samojen työtovereiden kanssa. Merenkulkijat tarvitsevat merityötään varten pätevyyskirjan. Sen yksi edellytys Suomessa on lääkärintodistus merenkulkijalta vaadittavasta terveydentilasta. Tällaisia kahden vuoden välein tehtäviä terveystarkastuksia tekevät merimiesterveyskeskukset eri paikkakunnilla sekä merimieslääkärit. Terveystarkastus on määrämuotoinen, ja se toimii usein myös työhöntulotarkastuksena sekä työterveyshuollon terveysseurantana. Merenkulkijan työterveyshuolto on laissa määrätty samantasoiseksi kuin maatyöntekijöiden. Käytännössä asuinpaikkakunnan ja laivan kotisataman välillä on usein satoja kilometrejä. Merenkulkijalla on lisäksi mahdollisuus käydä lääkärintarkastuksissa millä merimieslääkärillä tahansa. Tästä syystä työnantajien eli varustajien järjestämä työterveyshuolto ja oma työterveyslääkäri jäävät käytännössä usein ulkopuolisiksi merenkulkijan terveydentilan hallinnasta. Miten työkykyä ylläpitävä työterveyshuolto siis voi toteutua? Merenkulun piirissä työkykyä ylläpitävän työterveyshuollon toteuttamiseen liittyy paljon haasteita. Niin sanotun Ahtelan ryhmän alkuvuodesta esittämät ehdotukset työterveyshuollon jatkokehittämisestä ovat hyviä, puuttuu vain todellinen ja oikeasti ennakoiva yhteistyö eri toimijoiden välillä. Työterveyshuollon ei pidä olla vain sairaanhoitoa. Lisäksi pitäisi varmasti myös alan sisällä pohtia, miten merenkulkijan terveydenhuolto saataisiin kaikkia osapuolia hyödyttäväksi. Terveyspoikkeamien havainnointi ja työolojen parantaminen riittävän ajoissa vaikuttavat myös mm. eläkehakuisuuteen. Kehittämällä työterveyshuoltoa nykyistä enemmän ennakoivaksi ja terveyttä edistäväksi voidaan auttaa merenkulkijaakin jaksamaan työssä pidempään. 2 Utöver yrkeskompetensen ställs det strängare krav än vanligt på sjöfararens hälsa. De här kraven har fastställts i internationella konventioner och nationell lagstiftning. Den senaste reformen ingår i en lag om hälsokontroll av besättning som trädde i kraft sommaren 2010. Målet för regelverken ifråga är att främja såväl sjösäkerheten som målsättningen för den friskvård som upprätthåller arbetsförmågan. På sjön sker arbetet under speciella förhållanden – arbetsmiljön är full av trappor, trånga utrymmen, smala korridorer och branta stegar, buller och vibrationer. Fysisk belastning är vardag i sjöfararens arbete. Säkert orsakar jobbandet och fritiden i samma begränsade utrymmen på fartyget tillsammans med samma arbetskamrater även psykisk belastning. För sitt arbete behöver sjöfararna ett behörighetsbrev. I Finland är en förutsättning för att erhålla brevet ett intyg av läkare över det hälsotillstånd som krävs av sjöfarare. Avsedda hälsokontroller, som skall göras med två års mellanrum, utförs av sjömanshälsocentralerna på olika orter samt av sjömansläkarna. Hälsokontrollen är formbunden och fungerar ofta även som nyanställningsundersökning samt som hälsouppföljning inom företagshälsovården. Sjöfararnas företagshälsovård har i lag fastställts till samma nivå som för arbetstagare på land. Avståndet mellan sjöfararens boningsort och fartygets hemhamn är ofta flera hundra kilometer. Sjöfararen har då även en möjlighet att besöka vilken sjömansläkare som helst för läkarkontroll. I praktiken stannar därför sjöfararens hälsotillstånd ofta utanför den av arbetsgivarna, dvs. redarna ordnade företagshälsovårdens och den egna företagsläkarens kontroll. Hur ska företagshälsovården som ska upprätthålla arbetsförmågan då kunna realiseras? Realiserandet av företagshälsovården inom sjöfarten, som upprätthåller sjöfararnas arbetesförmåga, är förknippad med många utmaningar. De förslag till fortsatt utveckling av företagshälsovården som presenterades i början av året av den s.k. Ahtelagruppen är utmärkta. Det som saknas är bara ett reellt och genuint förebyggande samarbete mellan de olika aktörerna. Företagshälsovården ska inte vara enbart sjukvård. Det krävs förvisso även att man inom sektorn analyserar hur sjöfararnas hälsovård kunde utvecklas så att den gagnar alla parter. Observation av hälsoavvikelser och förbättring av arbetsförhållanden i tillräckligt god tid påverkar bl.a. även benägenheten att ansöka om pension. Genom att utveckla företagshälsovården i en mera förebyggande och hälsofrämjande riktning än för närvarande kan vi hjälpa även sjöfararna att orka längre i arbetet. MERIMIESELÄKEKASSAN ASIAKASLEHTI 3/2010 SJÖMANSPENSIONSKASSANS KUNDTIDNING Päätoimittaja/Huvudredaktör: Helena Jaatinen [email protected] [email protected] Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Marina Paulaharju [email protected] [email protected] Käyntiosoite/Besöksadress: Uudenmaankatu 16 A Nylandsgatan 16 A Sisällys ❘❘ Innehåll Uusi urapolku aukeni kuntoutuksen avulla Katriina Vahteran pitkä merityöura katkesi olkapäävamman vuoksi. Työeläkekuntoutus auttoi uuden uran alkuun: vuoden koulutukseen jälkeen hän valmistui välinehuoltajaksi. 4 Laivakuraattori seilaa merenkulkijan vierellä Merimieskirkon laivakuraattoritoiminta on uudistumassa, mutta perusasiat pysyvät ennallaan. ”Työmme on mitä aidointa ja ihmisläheisintä kirkollista työtä”, sanoo toiminnasta vastaava Jaakko Laasio. 8 Lågskärin majakkasaari on lintuharrastajan paratiisi Lintujen tarkkailu on tärkein syy saarivierailuihin Maarianhaminan eteläpuolella sijaitsevalle Lågskärille. Majakalla ei enää ole merenkulullista merkitystä. Ennen se oli Suomen tehokkain, nyt valot ovat päällä lähinnä museaalisista syistä. Kobba Klintar – ”ovi kotisatamaan” Ahvenanmaan vanha luotsiasema Kobba Klintar on merkittävä osa merenkulkumme historiaa. Sen pelastaminen rapistumiselta on kunnia-asia toiminnanjohtaja Rune Karlssonille ja muille Kobba Klintars Vänner rf:n jäsenille. Matkoja maailman merillä Tutkimusmatka, joka muutti maailmaa Rehabiliteringen öppnade ny yrkesbana Katriina Vahteras långa arbetsliv till sjöss avbröts av en axelskada. Arbetslivsinriktad rehabilitering hjälpte henne till ett nytt yrke: efter ett års utbildning är hon nu utexaminerad instrumentskötare. Skeppskuratorn seglar bredvid sjöfararen Sjömanskyrkans skeppskuratorsverksamhet förnyas men fundamenta bibehålls. ”Vårt arbete är ett ytterst genuint och människonära kyrkligt arbete”, säger Jaakko Laasio, som ansvarar för verksamheten. är ett paradis 12 Lågskär för ornitologer Fågelskådning är huvudorsaken till besöken på Lågskär söder om Mariehamn. För sjöfarten har Lågskärs fyr inte mera någon betydelse. Tidigare var fyren den effektivaste i hela Finland. Nu är ljusen tända närmast av museimässiga skäl. 18 Kobba Klintar – ”dörren till hemhamnen” Den gamla lotsstationen Kobba Klintar på Åland är en betydelsefull del av vår sjöfarts historia. Räddandet av fyren från förfall är en hederssak för verksamhetsledaren Rune Karlsson och övriga medlemmar av Kobba Klintars Vänner rf. på världens hav 22 Resor Forskningsresan som förändrade världen 25 Frågor och svar Uutisia 27 NYHETER Kysymyksiä ja vastauksia Postiosoite/Postadress: PL 327, 00121 Helsinki PB 327, 00121 Helsingfors Puhelin/Telefon: 010 633 990 Telefax: 010 633 9938 Sähköposti/E-post: [email protected] förnamn.slä[email protected] Osoitteenmuutokset/adressförändringarna: [email protected] [email protected] www.merimieselakekassa.fi www.sjomanspensionskassan.fi Ulkoasu/Layout: bbo, Better Business Office Oy Painopaikka/Tryckeri: Solver palvelut Oy ISSN: 1796-8216 Painos/Upplaga: 18 200 nro/nr ilmestyy/utges 4/2010 vko/vecka 50 Kannen kuva/Pärmbild: Petri Porkola Bengtskärin ylväs, 1906 rakennettu majakka seisoo lähes alkuperäisessä asussaan karulla kallioluodolla 15 merimailia Hangosta länsilounaaseen. Näkyvin muutos on vuoden 1941 rajuissa taisteluissa vaurioituneen sumusireenin umpeen muurattu aukko. Kesäisin suositulle majakkasaarelle liikennöidään säännöllisesti Hangosta ja Rosalasta. Kunnostetussa majakassa on majoitus- ja ravintolatoimintaa sekä kappeli. Den ståtliga 1906 byggda fyren på Bengtskär har nästan helt fått bevara sin ursprungliga exteriör där den står på det karga skäret 15 sjömil västsydväst om Hangö. Den påtagligaste förändringen är den igenmurade öppningen efter den under de hårda striderna 1941 föstörda mistluren. Sommartid öppnas reguljär trafik från Hangö och Rosala till det populära fyrskäret. I den upprustade fyren bedrivs härbärgerings- och restaurangverksamhet. I fyren finns även ett kapell. 3 Kuntoutus avasi polun UUDELLE URALLE Rehabiliteringen öppnade vägen till NY YRKESBANA 4 4 Teksti I Text: Maria Hallila Kuvat I Foto: Marina Paulaharju Turkulainen Katriina Vahtera yhtyy tyytyväisin mielin sanontaan: ”Kun elämä sulkee oven, se usein avaa ikkunan.” Terveyssyistä katkenneen laivatyöuran jälkeen hänelle avautui uusi urapolku työeläkekuntoutuksen kautta. Åbobon Katriina Vahtera förenar sig gärna med talesättet: ”När livet stänger dörren öppnar det ofta ett fönster.” Efter att hennes arbetsliv till sjöss avbrutits av hälsoskäl öppnades en ny yrkesbana för henne via yrkesinriktad rehabilitering. ”P äivääkään en ole katunut valintaani hakeutua ammatilliseen kuntoutukseen”, vakuuttaa Katriina, joka joutui kolme vuotta sitten pitkittyneen olkapääkivun vuoksi luopumaan yli 20 vuotta kestäneestä ja mieluisaksi kokemastaan talousapulaisen työstä Viking Linen Amorellalla. Merityökuukausia hänelle oli tuolloin kertynyt, aiemmat työsuhteet mukaan lukien, yhteensä lähes 200. Kun laivatyöhön ei leikkauksen ja lähes vuoden kestäneen sairausloman jälkeenkään ollut paluuta, Katriina Vahtera päätyi koulun penkille ja valmistui joulukuussa 2009 Turun ammatti-instituutin reilun vuoden kestävältä kurssilta välinehuoltajaksi. Viime keväästä lähtien hän on työskennellyt Turun yliopistollisen keskussairaalan (TYKS) teho-osaston välinehuoltoyksikössä. Pettymys oli suuri, kun sairausloman työkokeilujaksot osoittivat, että olkapää ei enää kestänyt ”nissen” työnkuvaan olennaisesti kuuluvaa kantamista ja nostelua. ”Odotin innokkaana ensimmäistä työjaksoa leikkauksen jälkeen, sillä kuuden viikon sairausloman aikana oli jo alkanut tuntua siltä, että seinät kaatuvat päälle. Pian kuitenkin selvisi, että työn rasitus oli liian kova. Kudosnestettä alkoi jo viikon jälkeen kertyä isoksi patiksi hartiaseudulle, ja parin kolmen työkokeilujakson jälkeen lääkäri kehotti harkitsemaan uran vaihdosta”, Katriina kertoo. Ajatus uudelleen kouluttautumisesta vaati Katariinalta ennakkoluulotonta asennetta, sillä työelämä oli vienyt hänet mukaansa jo 16-vuotiaana ja tuolloin mielessä olleet opiskelusuunnitelmat jäivät toteutumatta. Työ koulutti tekijäänsä, ja laivatyön rytmi tuli vuosien mittaan osaksi perheen elämää. Sen ansiosta nyt 18- ja 13-vuotiaat pojat saivat lapsuusvuosinaan joka toiseksi viikoksi äidin kotiin kokopäiväisesti. Merityöstä luopumiseen liittyi myös haikeus hyvähenkisen työyhteisön jättämisestä. Optimistinen luonteenlaatu ja positiivisuus olivat suureksi avuksi, kun tuolloin 44-vuotias merenkulkija ryhtyi kaikesta huolimatta suunnittelemaan elämänmuutosta ja etsimään uutta uraa. Apua ja tukea löytyi monelta taholta, ja onneakin oli matkassa, Katriina myöntää. Turun työvoimatoimisto auttoi ratkaisevasti uuden ammatin valinnassa, koulutusmahdollisuuksien selvittämisessä ja järjesti myös mahdollisuuden tutustua paikan päällä välinehuoltajan työhön. << Merityöstä luopuminen oli Katriina Vahteralle kova paikka, mutta uudella uralla on omat etunsa. ”Välinehuoltajan työ on mielenkiintoista, eikä olkapäävammasta ole tässä ammatissa ollut haittaa.” << Att vara tvungen att avstå från sjöarbetet var ett hårt slag för Katriina Vahtera, men en ny yrkesbana har sina egna fördelar. ”Instrumentskötarens jobb är intressant och axelskadan har inte varit till förfång i det här yrket.” ”I nte en dag har jag ångrat att jag sökte mig till yrkesinriktad rehabilitering”, försäkrar Katriina, som för tre år sedan på grund av en långvarig smärta i axeln var tvungen att avstå från sitt arbete som ekonomibiträde på Viking Lines Amorella och som hon gjort i över 20 år och trivts med. I det skedet hade hon, inklusive tidigare arbetsförhållanden, bakom sig närmare 200 månader sjöarbete. När det inte efter en operation och en nästan ett år lång sjukledighet ändå fanns någon återvändo till fartygsarbetet valde Katriina Vahtera skolbänken och utexaminerades efter en drygt ett år lång kurs i december 2009 från Åbo finska yrkesinstitut som instrumentskötare. Sedan senaste vår har hon arbetat på intensivvårdsavdelningens instrumentserviceenhet vid Åbo univeritetscentralsjukhus. Besvikelsen var stor när perioderna med arbetsprövning under sjukledigheten visade att axeln inte mera höll för de påfrestningar bärandet och lyftandet, en väsentlig del av ”nissearbetet”, innebar. ”Jag hade ivrigt väntat på den första arbetsperioden efter operationen, för under den sex veckor långa sjukledigheten hade det redan börjat kännas som om väggarna skulle falla över mig. Snart blev det dock klart att den av arbetet orsakade belastningen var alltför hård. Redan efter en vecka började det samlas vävnadsvätska som en stor bula kring axeln och efter två tre perioder med arbetsförsök uppmanade läkaren mig att överväga byte av arbete”, berättar Katriina. Tanken på att utbilda sig på nytt krävde en fördomsfri inställning av henne för redan som 16-åring hade hon ryckts med av arbetslivet och den tidens planer på studier hade aldrig realiserats. Övning gav färdighet och fartygsarbetets rytm blev med åren en del av familjens liv. Tack vare den fick de nu 18 och 13 år gamla sönerna under sin barndom under varannan vecka ha sin mor hemma på heltid. Till avståendet från sjöarbetet hörde också vemodet vid lämnandet av en arbetsgemenskap med fin vi-anda. Hennes optimistiska och positiva karaktär var till stor hjälp när den 44-åriga sjöfararen trots allt började planera en förändring i livet med att söka efter ett nytt yrke. Det kom hjälp och stöd från många håll och en portion tur hade hon också, medger Katriina. Åbo arbetskraftsbyrå gav den avgörande hjälpen vid valet av yrke och utredningen av utbildningsmöjligheterna. Byrån ordnade också en möjlighet att på platsen bekanta sig med arbetet som instrumentskötare. Planerna framskred smidigt och de kunde också genomföras utan tråkiga överraskningar eller långa, frustrerande väntetider. Katriina Vahtera antogs som studerande på vuxenutbildningsenhetens kurs för instrumentskötare vid Åbo finska yrkesinstitut. Följande kurs inleddes lämpligt i oktober 2008 samtidigt som den till dagpenning berättigande sjukledigheten var på slutrakan. >> 5 << Viking Amorellalle jäi iso joukko hyviä työtovereita, joita Katriina muistaa lämpimin ajatuksin ja iloisin terveisin. << Kvar på Viking Amorella blev en stor skara goda arbetskamrater. Dem kommer Katriina ihåg med varma tankar och glada hälsningar. Suunnitelmat etenivät joustavasti, ja ne myös toteutuivat ilman ikäviä yllätyksiä tai pitkiä, turhauttavia odotusjaksoja. Katriina Vahtera hyväksyttiin opiskelijaksi Turun ammattiinstituutin aikuiskoulutusyksikön välinehuoltajakoulutukseen. Seuraava kurssi alkoi sopivasti lokakuussa 2008, päivärahaan oikeuttavan sairauslomakauden ollessa lopuillaan. Merimieseläkekassa oli tullut mukaan kuvaan jo varhaisessa vaiheessa ja antanut ennakkopäätöksen oikeudesta työeläkekuntoutukseen. Sen myötä suunnitelman taloudellinen pohja oli turvattu. ”Ilman eläkekassan tukea opiskelu ei olisi perheelliseltä ja asuntovelalliselta yli nelikymppiseltä mitenkään onnistunut”, Katriina Vahtera sanoo painokkaasti. Eläkekassa antoi hänen mukaansa myös muuta arvokasta tukea ja apua. ”Sain hyviä neuvoja ja vastauksia kysymyksiin, joita minulla oli eri vaiheissa paljon, sillä kaikki niin työeläkekuntoutukseen kuin opiskeluunkin liittyvä oli minulle uutta.” Kahdeksantuntiset koulupäivät olivat Katriinalle lähes 30:n työelämässä vietetyn vuoden jälkeen mullistava elämänmuutos. Kiinnostus ja opiskeluinto kuitenkin auttoivat sopeutumaan tahtiin nopeasti. Haastavalta tuntui myös tietotekniikka, jolla oli opiskelussa varsin keskeinen rooli. Näissä ongelmissa apu oli kuitenkin aina lähellä, sillä kotona kaksi tietokonesukupolven kasvattia hallitsevat tottuneesti koneen ja verkon käytön. Katriinan kuntoutusanomuksen käsittelystä vastasi MEKissä eläkeratkaisija Pilvimaria Siltainsuu. Hän luonnehtii tapahtumien kulkua onnistuneeksi esimerkiksi työeläkekuntoutuksen keinoista ja mahdollisuuksista. ”Kuntoutuksen saamisehdot täyttyivät selkeästi. Lisäksi koulutussuunnitelma oli tavoitteidemme mukaisesti konkreettinen, tarkoituksenmukainen ja johti työllistymiseen. Hyvään lopputulokseen vaikutti myös se, että meihin otettiin yhteyttä jo suunnittelun varhaisessa vaiheessa”, hän sanoo. Suhteellisen lyhyt, vuoden mittainen koulutus vastaa hänen mukaansa hyvin työeläkekuntoutuksen alkuperäistä päämäärää työntekijän omaa ammattitaitoa lisäävästä ja täydentävästä opiskelusta. ”Kun työkyvyttömyyden uhka on asianmukaisesti todettu, ensisijaisia kuntoutuksen keinoja ovat uusiin tehtäviin valmennus ja työkokeilut omalla työpaikalla. Mikäli näillä keinoin ei päästä eteenpäin, tulee mietittäväksi ammatillinen täydennyskoulutus tai – viimeisenä vaihtoehtona – kouluttautuminen uudelleen. Työeläkekuntoutuksen puitteissa tapahtuvan koulutuksen on oltava tarkoituksenmukaista. Sen tavoitteena on mahdollistaa työelämässä jatkaminen mahdollisimman pitkään, ei koulutustason nostaminen”, Pilvimaria Siltainsuu muistuttaa. 6 Sjömanspenssionskassan hade kommit med i bilden redan i ett tidigt skede och gett ett förhandsbesked om rätten till yrkesinriktad rehabilitering. Därmed var den ekonomiska grunden för planen tryggad. ”Utan pensionskassans stöd hade studierna inte haft någon som helst chans att lyckas för en över fyrtio år gammal person med familj och bostadsskulder”, säger Katriina Vahtera med eftertryck. Pensionskassan gav enligt henne också annat värdefullt stöd och betydelsefull hjälp. ”Jag fick goda råd och svar på mina frågor, som jag i olika skeden hade många av, för allting som hade med såväl den yrkesinriktade rehabiliteringen som med studierna att göra var nytt för mig.” För Katriina var de åtta timmar långa kursdagarna efter närmare 30 år ute i arbetslivet en omstörtande förändring av livet. Intresset och ivern att få studera hjälpte dock snabbt henne att anpassa sig till takten. Också datatekniken var en utmaning för den hade en ganska central roll i studierna. Hjälpen var dock alltid nära för dessa problems del, för hemma fanns två barn av datorgenerationen som behärskade och var vana vid nyttjandet av datorn och nätet. För handläggningen av Katrinas ansökan om rehabilitering på SPK svarade pensionshandläggare Pilvimaria Siltainsuu. Hon beskriver händelsernas förlopp som ett utmärkt exempel på den yrkesinriktade rehabiliteringens medel och möjligheter. ”Villkoren för erhållande av rehabilitering uppfylldes klart. Därtill var utbildningsplanen helt enligt vår målsättning konkret, ändamålsenlig och ledde till sysselsättning. Det goda slutresultatet påverkades också av att man tog kontakt redan i ett tidigt skede av planeringen”, säger hon. En relativt kort, ett år lång kurs motsvarar enligt henne väl den yrkesinriktade rehabiliteringens ursprungliga mål att utgöra studier som utökar och kompletterar arbetstagarens egen yrkesskicklighet. ”Efter att risken för invaliditet har konstaterats på vederbörligt sätt är medlen för rehabilitering i första hand träning för nya uppgifter och arbetsprövning på den egna arbetsplatsen. Ifall man inte kommer vidare den här vägen blir det att överväga yrkesinriktad kompletterande utbildning eller – som sista alternativ – utbildning till nytt yrke. Utbildning inom ramen för yrkesinriktad rehabilitering ska vara ändamålsenlig. Målet för denna är att möjliggöra en fortsättning i arbetslivet så länge som möjligt, inte att höja utbildningsnivån”, påpekar Pilvimaria Siltainsuu. Glädjen över den lyckade lösningen har varit gemensam för den som erhållit och den som finansierat rehabiliteringen. Det nya arbetet har från första början motsvarat Katriinas förvänt- Ilo onnistuneesta ratkaisusta on ollut kuntoutuksen saajan ja sen rahoittajan yhteinen. Uusi työ on alusta lähtien vastannut Katriinan odotuksia. Siihen ei kuulu olkapäätä kuormittavia työvaiheita, ja uran vaihtoon johtaneet vaivat ovat jo lähes unohtuneet. ”Toiveeni on, että töitä ja terveyttä riittäisi eläkeikään asti”, Katriina sanoo. Parin vuoden kuluttua valmistuva TYKSin T-sairaalan laajennushanke on vahvistanut hänen uskoaan lähitulevaisuuden työllisyysnäkymiin. Työssä jaksamisen keskeinen voimavara on Katariina Vahteralle niin nykyisessä työympäristössä kuin aikanaan laivallakin työyhteisö, yhdessä toimiminen, onnistuminen ja siitä saatu yksinkertainen mutta tärkeä ja motivoiva palaute – pieni sana: kiitos! ningar. I arbetet ingår inte arbetsskeden som belastar axeln och de besvär som ledde till bytet av yrkesbana har redan nästan fallit i glömska. ”Min förhoppning är att jag ska ha arbete och vara frisk ända till pensoneringsåldern”, säger Katriina. Centralsjukhusets utvidgningsprojekt som planeras vara klart om ett par år har stärkt hennes tro på den närmaste framtidens sysselsättningsutsikter. När det gäller orkandet i arbetet är Katarina Vahteras centrala kraftresurser såväl i sin nuvarande arbetsmiljö som i tiden också på fartyget; arbetsgemenskapen, arbetandet tillsammans, stunder när jobbet lyckades och den för detta erhållna enkla men viktiga och motiverande responsen – det lilla ordet: tack! Työeläkekuntoutus Yrkesinriktad rehabilitering on ammatillista kuntoutusta, jonka tarkoituksena on edistää työntekijöiden mahdollisuuksia ja kykyä jatkaa työssä sekä estää työkyvyttömyyttä tai ainakin myöhentää sen alkamista. Kuntoutus auttaa työssä jaksamista. Se myös säästää eläkemenoja. är rehabilitering vars syfte är att främja arbetstagarnas möjligheter och förmåga att fortsätta i sitt arbete samt att förebygga invaliditet eller att åtminstone senarelägga uppkomsten av en sådan. Rehabiliteringen hjälper också arbetstagaren att orka i arbetet och sparar pensionsutgifter. Työeläkekuntoutuksen edellytyksenä on, että • kuntoutuksen hakijalla on asianmukaisesti todettu sairaus, vika tai vamma, joka aiheuttaa todennäköisen uhkan tulla työkyvyttömäksi tai aiheuttaa työ- ja toimintakyvyn alenemaa Förutsättningen för yrkesinriktad rehabilitering är att • työkyvyttömyyden uhkaa voidaan siirtää tai estää tarkoituksenmukaisen ammatillisen kuntoutuksen avulla • det hos sökanden av rehabilitering på vederbörligt sätt har konstaterats sjukdom, lyte eller men som utgör en sannolik risk för invaliditet eller orsakar nedsatt arbets- eller funktionsförmåga • kuntoutujalla on yhteys työelämään, eli hän on ansainnut viiden viimeisen vuoden aikana yhteensä vähintään 30 939,22 euroa (vuoden 2010 tasossa) • risken för invaliditet kan framskjutas eller förebyggas med hjälp av ändamålsenlig yrkesinriktad rehabilitering • hakija on alle 63 vuoden ikäinen. Lisäksi edellytetään, että hakijalla ei ole oikeutta kuntoutukseen liikenne- tai tapaturmavakuutuslain perusteella. Kuntoutuksen keinot ovat • työpaikalla toteutettava työkokeilu ja työhönvalmennus • työhön tai ammattiin johtava uudelleenkoulutus, oppisopimuskoulutus ja kurssit • tuki elinkeinotoiminnan aloittamiseen tai jatkamiseen. Työkyvyttömyyden uhkalla tarkoitetaan sitä, että hakija tulisi ilman ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteitä lähivuosina (yleensä noin viisi vuotta) niin työkyvyttömäksi, että hän joutuisi työkyvyttömyyseläkkeelle. Tällöin voi hakea Merimieseläkekassalta ennakkopäätöstä ammatillisesta kuntoutuksesta. Kuntoutussuunnitelma laaditaan useimmiten vasta tämän jälkeen yhteistyössä esimerkiksi työvoimatoimiston kanssa. Hyvä kuntoutussuunnitelma on sellainen, jossa uuteen työhön tai ammattiin päästään kohtuullisen pienin toimenpitein tai verrattain lyhyen uudelleen koulutuksen jälkeen. Tavoitteena on työelämään palaaminen ja työnteon jatkaminen hakijan terveydentilalle sopivassa työssä. Kuntoutusajan toimeentulona on kuntoutusraha, joka on hakijan laskennallisen työkyvyttömyyseläkkeen suuruinen korotettuna 33 prosentilla. Työkyvyttömyyseläkettä tai kuntoutustukea saavalle kuntoutujalle maksetaan eläkkeeseen 33 prosentin kuntoutuskorotusta. • rehabiliteringsklienten har kontakt med arbetslivet, dvs. att han/hon under de senaste fem åren har tjänat sammanlagt minst 30 939,22 euro (enligt nivån 2010) • sökanden är under 63 år gammal. Därtill förutsätts det att sökanden inte har rätt till rehabilitering enligt trafik- eller olycksfallsförsäkringslagen. Rehabiliteringens medel är • arbetsträning och arbetsprövning på den egna arbetsplatsen • omskolning som leder till arbete eller yrke, läroavtalsutbildning och kurser • stöd för inledning eller fortsättning av näringsverksamhet. Med risk för invaliditet avses att sökanden utan yrkesinriktade rehabiliteringsåtgärder inom de närmaste åren (vanligen ca fem år) blir såpass invalidiserad att han/hon hamnar på invalidpension. I dylika fall kan förhandsbeslut om yrkesinriktad rehabilitering sökas av Sjömanspensionskassan. Rehabiliteringsplanen utarbetas vanligen först efter detta i samråd med t.ex. arbetskraftsbyrån. En bra rehabiliteringsplan leder med rimligt små åtgärder eller efter en relativt kort omskolningstid till ett nytt jobb eller yrke. Målet är retur till arbetslivet eller fortsatt arbete i för sökandens hälsotillstånd lämpligt arbete. Utkomsten under rehabiliteringstiden är en rehabiliteringspenning vars storlek är likamed sökandens beräknade invalidpension förhöjd med 33 %. Rehabiliteringsklient som får invalidpension eller rehabiliteringsstöd får en 33 % stor rehabiliteringsförhöjning av pensionen. 7 Laivakuraattorin työ muuttuu, mutta vakiovarusteet säilyvät Suuri sydän, isot korvat, pieni suu Skeppskuratorns arbete förändras men standardinstrumenten bevaras Stort hjärta, stora öron, liten mun Laivakuraattorit tekevät tärkeää ja laajasti arvostettua työtä merenkulkijoiden henkisen hyvinvoinnin eteen. Noin 30 vuotta jatkuneessa kuraattoritoiminnassa puhaltavat nyt muutoksen tuulet, kertoo Merimieskirkon merenkulkijatyön johtaja Jaakko Laasio. Skeppskuratorerna utför ett viktigt och vida omkring uppskattat arbete för sjöfararnas andliga välbefinnande. Inom kuratorsverksamheten, som fortgått i omkring 30 år, blåser nu förändringens vindar, berättar direktören för Sjömanskyrkans arbete bland sjöfarare Jaakko Laasio. << Yli 15 vuotta Merimieskirkon palveluksessa työskennellyt Jaakko Laasio vastaa kirkon laivakuraattoritoiminnasta. << Jaakko Laasio, som tjänat Sjömanskyrkan över 15 år, svarar för kyrkans skeppskuratorsverksamhet. 8 8 Teksti I Text: Ursula Aaltonen Kuvat I Foto: Marina Paulaharju ja Merimieskirkko/Sjömanskyrka V aikka laivakuraattoritoiminnan juuret voi Jaakko Laasion mukaan ulottaa niinkin kauas kuin Raamatun aikoihin, nimeää hän yhdeksi kuraattoritoiminnan esi-isäksi Ranskassa toisen maailmansodan aikoihin syntyneen työläispappiliikkeen. ”Liikkeen tavoitteena oli houkutella maallistunutta kansaa takaisin sanan ääreen. Papit jalkautuivat duunareiksi duunareiden joukkoon, ja kulkivat myös laivoilla normaalin miehistön mukana. Uskottavuuden nimissä he varoivat visusti paljastamasta todellista henkilöllisyyttään.” ”Samaan tapaan hyppäävät kuraattorimme alusten kyytiin ja tuovat kirkon keskelle laivan elämää. Toisin kuin ranskalaiset esikuvansa kuraattorit toimivat laivoilla kuitenkin ensisijaisesti kirkon ihmisinä – kuuntelijoina, kanssamatkustajina. Laivakuraattorit osallistuvat vaihtelevassa määrin myös töiden tekemiseen laivalla, sillä se auttaa usein yhteyden syntymisessä. Ensisijainen rooli ja tehtävä on kuitenkin sielunhoidollinen”, Laasio täsmentää. Jo 80-luvun alussa, kun laivakuraattoritoiminta käynnistyi Suomessa, näkyivät työelämän muutokset – kansainvälistyminen sekä työn epäsäännöllisyyden ja työelämän epävarmuuden lisääntyminen – myös laivojen arjessa. Alkuvaiheessa laivakuraattoreiden työ koostui pitkälle ”tervehenkisen” vapaa-ajan ohjauksesta laivoilla, mutta ajan myötä painopiste on siirtynyt henkisen työn tekemiseen. Merimieskirkko työllistää kolmen päätyökseen seilaavan laivakuraattorin lisäksi reilut parikymmentä osa-aikaista nimikkokuraattoria, jotka sitoutuvat tehtäväänsä ja nimettyyn alukseen kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Rahtialuksissa toimivat nimikkokuraattorit tekevät nimetyillä aluksillaan yleensä 1–2 pidempää mat- T rots att skeppskuratorsverksamhetens rötter enligt Jaakko Laasio sträcker sig såpass långt tillbaka som till tiderna för Bibelns tillkomst utser han den arbetarpräströrelse som föddes under andra världskriget i Frankrike till en föregångare för kuratorverksamheten. ”Rörelsens mål var att locka det sekulariserade folket tillbaka till ordet. Prästerna begav sig som arbetare ut bland arbetarna och rörde sig också ombord på fartygen med den normala besättningen. I trovärdighetens namn aktade de sig noga för att avslöja sin riktiga identitet.” ”På samma sätt stiger våra kuratorer ombord på fartygen och för kyrkan mitt in i livet på fartyget. Men tvärtemot sina franska förebilder verkar kuratorerna ombord på fartygen i första hand som kyrkans människor – lyssnare, medpassagerare. Skeppskuratorerna deltar också i varierande omfattning i det arbete som utförs på fartyget, för det gör det ofta lättare att få kontakt. Den primära rollen och uppgiften är dock själavårdsverksamhet”, preciserar Laasio. Redan i början av 1980-talet då skeppskuratorsverksamheten inleddes i Finland kunde man se förändringarna i arbetslivet – internationalisering samt ökad oregelbundenhet och osäkerhet i arbetet – även i fartygens vardag. I början bestod skeppskuratorernas arbete långt av styrning av ”sund” fritid ombord, men med tiden har tyngdpunkten förskjutits mot utförande av andligt arbete. Utöver tre skeppskuratorer, som har som huvudarbete att segla med olika fartyg, sysselsätter Sjömanskyrkan drygt tjugo deltidsanställda avtalskuratorer, som binder sig vid sin uppgift och ett eget fartyg för tre år i sänder. Avtalskuratorer som arbetar Laivakuraattori työn >> touhussa. Diakonissa Jaana Rannikko rahtialus M/S Estradenin konevalvomossa (oikealla) sekä matkustajaalus M/S Amorellan kansikorjausmiesten verstaalla. Skeppskuratorn på gång i >> jobbet. Diakonissan Jaana Rannikko i maskinkontrollrummet ombord på fraktfartyget M/S Estraden (t.h.) och på passagerarfärjan M/S Amorella i däckreparationsmännens verkstad. kaa vuodessa, kun matkustajalaivojen nimikkokuraattorit tekevät 1–2 lyhyempää matkaa kuukaudessa. ”Hyvällä laivakuraattorilla on kokemusta sekä elämästä että työnteosta, niistä molemmista on tässä työssä selkeästi hyötyä. Mitään ihan nuoria emme tähän hommaan siis toivo. Laivakuraattorin on osattava ’viereskelyn’ taito – termi, jonka olemme kehittäneet kuvaamaan työn olennaisinta osaa, taitoa olla vierellä, olla läsnä ja kuunnella. Tämä ei kuitenkaan tarkoita seinään sulautuvaa tapettisorttia, sillä kuraattorilta täytyy löytyä luonnetta ja kykyä tarvittaessa tehdä itseään tykö”, kertoo Laasio. Laivakuraattoreina toimii suurin piirtein saman verran sekä miehiä että naisia. Matkustajalaivoilla, joiden henkilökunta on ombord på fraktfartyg gör vanligen 1–2 längre resor om året på det avtalade fartyget medan avtalskuratorer på passagerarfartyg gör 1–2 kortare resor i månaden. ”En bra skeppskurator har såväl livs- som arbetserfarenhet. I det här arbetet har kuratorerna uppenbar nytta av dessa erfarenheter. Vi vill m.a.o. inte ha helt unga personer i det här jobbet. Skeppskuratorn ska behärska konsten att ’stå-vid-sidan’ – en term som vi har utvecklat för att beskriva arbetets väsentligaste del, konsten att finnas vid sidan, vara närvarande och lyssna. Det här innebär dock inte att de ska fungera som ett slags tapet som smälter samman med väggen för kuratorn ska vid behov ha karaktär och förmåga att göra sig närvarande”, berättar Laasio. >> 9 Vuosaaren uuden merimieskeskuksen vierailijat saavat merkitä kotipaikkansa keskuksen aulassa sijaitsevaan karttaan. ”Eurooppalaisten merenkulkijoitten lisäksi saamme paljon vierailijoita Filippiineiltä, Venäjältä ja Intiasta”, Jaakko Laasio selventää. Besökarna på Nordsjö nya sjömanscentral får märka ut sin hemort på en karta i aulan. ”Utöver europeiska sjöfarare har vi många besökare från Filippinerna, Ryssland och Indien”, berättar Jaakko Laasio. naisvoittoista, on kuitenkin myös enemmän tarvetta naispuolisille kuraattoreille. ”Vaikeista asioista on usein helpompi puhua samaa sukupuolta olevan kanssa”, Laasio tietää. Som skeppskuratorer fungerar i stort sett lika många män som kvinnor. På passagerarfartygen, som har en kvinnodominerad personal, är dock även behovet av kvinnliga kuratorer större. ”Om svåra saker är det ofta lättare att tala med en person av samma kön,” vet Laasio. Vuosien saatossa on henkisen työn osuus laivakuraattorin työssä lisääntynyt. Tämä on tuntunut myös kuraattoreiden työn kuormittavuudessa. ”Työelämän muutokset ja yleisen epävarmuuden lisääntyminen on näkynyt selvästi merenkulkijoiden arjessa ja sitä myötä myös laivakuraattoreiden työssä. Lisäksi nykyteknologian suomat siunaukset – skype, netti ja kännykät – ovat kyllä loistavia yhteydenpidon välineitä, mutta kääntöpuolena tuovat kodin huolet ja ongelmat mukaan laivoille. Kun merenkulkijat työnsä ohessa miettivät myös kodin ongelmia mutta eivät voi olla paikalla osallistumassa, syntyy helposti ristiriitatilanteita. Tarve oman taakan jakamiselle ja kuunteleville korville on usein suuri”, sanoo Laasio. Ja kun merenkulkijan huolet kasvavat, kasvaa myös laivakuraattorin työtaakka. ”Laivakuraattorin työ voi olla aika yksinäistä ja henkisesti kuluttavaa. Siksi haluammekin jatkossa edistää kuraattoreiden työssä jaksamista ja helpottaa heidän työtaakkaansa tuomalla heidät kiinteämmäksi osaksi Merimieskirkon muuta työyhteisöä. Tämä on tarkoitus toteuttaa muuttamalla päätyökseen seilaavien laivakuraattoreiden työn kuvaa niin, että jatkossa he tekevät puolet työstään laivoilla niin kuin tähänkin asti, mutta toisen puolen työajastaan viettävät kiinteämpänä osana muuta työyhteisöä – joko satamapappeina tai muissa maatöissä.” Käytännössä tämä tarkoittaa Laasion mukaan sitä, että vakinaisesti laivakuraattorin työtä tekevien määrä kasvaa seuraavien vuoden tai kahden sisällä nykyisestä kolmesta kuuteen. Työn resurssit pysyvät kuitenkin ennallaan. ”Uudet seilaavat kuraattorit rekrytoimme jo olemassa olevasta henkilöstöstämme – esimerkiksi kansainvälisistä toimipisteistämme, joiden henkilökunta jo entuudestaan tuntee hyvin merenkulkijoiden arjen. 10 Under årens lopp har det andliga arbetets andel av skeppskuratorsjobbet ökat. Det här har också gjort sig påmint i form av ökad belastning i kuratorernas arbete. ”Förändringarna i arbetslivet och en ökad allmän osäkerhet har klart kunnat ses i sjöfararnas vardag och därmed även i skeppskuratorernas arbete. Ytterligare är nog all den moderna teknologi vi välsignats med – skype, nätet och mobiltelefonerna – fantastiska kontaktinstrument men deras avigsida är att de för med sig bekymren och problemen därhemma till fartygen. När sjöfararna vid sidan av jobbet också funderar på problemen i hemmet men inte kan vara på plats för att delta uppstår det lätt kontroversiella situationer. Behovet av att dela med sig av den egna bördan och berätta för lyssnande öron är ofta stort”, säger Laasio. Och när sjöfararens bekymmer ökar så ökar också skeppskuratorns arbetsbörda. ”Kuratorns arbete kan vara ganska ensamt och psykiskt slitsamt. Därför vill vi i fortsättningen också främja kuratorernas orkande i arbetet och lätta på deras arbetsbörda genom att göra dem till en fastare del av den övriga arbetsgemenskapen i Sjömanskyrkan. Avsikten är att realisera det här genom att ändra arbetsbeskrivningen för skeppskuratorer som har som huvudarbete att segla med fartygen på så sätt att de utför hälften av sitt arbete på fartygen såsom hittills men jobbar under den andra hälften av sin arbetstid i uppgifter som för dem närmare den övriga delen av vår arbetsgemenskap – antingen som hamnpräster eller i andra uppgifter på land.” I praktiken innebär det här enligt Laasio att antalet fast anställda skeppskuratorer inom de följande ett till två åren ökar från nuvarande tre till sex. Resurserna för arbetet ifråga förblir ändå på samma nivå. ”De nya seglande kuratorerna rekryterar vi inom den personal vi redan har – exempelvis på våra internationella verksamhetsorter. Den perso- Meille jää toki myös täyspäiväisesti seilaavia kuraattoreita, mutta jatkossa laivakuraattorin työn on tarkoitus jakautua tasaisemmin merellä ja maissa tehtävään työhön.” Nimikkokuraattoreiden osalta toiminta jatkuu kuten ennenkin. ”Päätyönsä muualla tekevät, seilaavat keikkatyöntekijämme valitaan myös jatkossa hakuprosessin kautta aina kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Valtaosa nimikkokuraattoreista on kirkon työntekijöitä, mutta mukana on myös sosiaalialan koulutuksen saaneita – yhteistä heille kaikille on terapeuttinen työote ja kokemus keskustelutyöstä.” nalen känner redan sedan tidigare till sjöfararnas vardag mycket bra. Givetvis kommer vi även i fortsättningen att ha på heltid seglande kuratorer men i fortsättningen är det meningen att skeppskuratorns arbete ska fördelas jämnare mellan arbetet till sjöss och arbetet på land.” För avtalskuratorernas del fortsätter verksamheten som tidigare. ”Våra seglande avtalsarbetare, som utför sitt huvudarbete på annat håll, väljs även i fortsättningen via en ansökningsprocess för tre år i sänder. Större delen av våra avtalskuratorer är arbetstagare inom kyrkan, men en del av dem har även fått utbildning inom det sociala området – gemensamt för dem alla är ett terapeutiskt arbetsgrepp och erfarenhet av samtalsarbete.” Työssä kuormittuminen onkin Laasion mukaan koskenut nimenomaan päätyökseen seilaavia laivakuraattoreita. ”Aika usein on käynyt niin, että viiden kuuden vuoden matkustusputken ja tiukan työrupeaman jälkeen kuraattori on kokenut työn kuormituksen sen verran raskaaksi, että hän on halunnut siirtyä ainakin väliaikaisesti toisiin tehtäviin. Nyt toteutettavien muutosten myötä vakinaisten kuraattoreiden työtaakka kevenee. He saavat työhönsä kaipaamaansa vaihtelua, joka varmasti auttaa heitä myös jaksamaan paremmin työssään”, hän uskoo. ”Koulutamme laivakuraattoreitamme säännöllisesti, noin 1–2 kertaa vuodessa. Osana tätä suurempaa muutosta olemme jo tässä vaiheessa yhdistäneet kuraattoreiden ja satamapappien koulutuksia – ja iloksemme huomanneet, että ratkaisu on ollut onnistunut. Palaute on kertonut, että molemmat ryhmät ovat saaneet tukea ja tuoreita näkökulmia omaan työhönsä.” Sielunhoidollisen työn ohella on työnohjauksesta tullut tärkeä osa laivakuraattoreiden työtä. Jaakko Laasio uskoo tämän roolin jatkossa voimistuvan. ”Jo nyt matkustajalaivoilla kuraattoreiden työhön sisältyy paljon henkilönohjausta ja erilaisten koulutusten järjestämistä ja vetämistä. Myös rahtilaivoilla tällaisen työn tarve tullee jatkossa kasvamaan.” Burn out i arbetet har enligt Laasio drabbat uttryckligen skeppskuratorer som har seglandet med fartyg som sitt huvudarbete. ”Rätt ofta har det gått så att kuratorn efter en reseperiod kombinerad med hårt arbete på fem sex år har upplevt att arbetet är såpass tungt att han/hon önskat åtminstone temporärt övergå till andra uppgifter. I och med de förändringar som nu verkställs lättar de ordinarie kuratorernas arbetsbörda. De får den variation de önskar i sitt arbete, som säkert även hjälper dem att orka längre i sitt arbete”, tror Laasio. ”Vi håller regelbundet kurser 1–2 gånger per år för våra skeppskuratorer. Som en del av den här större förändringen har vi redan i det här skedet sammanslagit kuratorernas och hamnprästernas kurser – och till vår glädje noterat att lösningen har varit lyckad. Feedbacken har berättat att båda grupperna har fått stöd och fräscha aspekter på sitt eget arbete.” Utöver själavårdsverksamheten har handledning blivit en viktig del av skeppskuratorernas arbete. Jaakko Laasio tror att den här rollen blir starkare i fortsättnngen. ”På passagerarfartygen ingår det redan nu mycket personlig handledning samt arrangerande och ledning av olika slags kurser. Behovet av den här typen av arbete kommer framöver att öka också på fraktfartygen.” Kriisityö on NIIN IKÄÄN hyvin olennainen osa laivakuraattoreiden työtä. ”Periaatteena on, että jos laivalla tapahtuu jotain sellaista, mikä edellyttää kriisiapua, on seuraavassa satamassa lähettämämme laivakuraattori – tai kaksi – vastassa. Näitä tapauksia on yleensä kolmesta kuuteen vuodessa. Jos esimerkiksi matkustajalaivalla sattuu kuolemantapaus, laivakuraattorin antaman akuutin kriisiavun tarve kestää yleisimmin pari edestakaista matkaa. Matkustajalaivoilla elämä ja työn tekemisen tahti on niin hektistä, että paluu arkeen tapahtuu väkisinkin nopeasti”, Laasio kertoo. Joskus on kuitenkin tarpeen käydä asioita läpi myös myöhemmin. ”Tilannetta voidaan purkaa uudelleen työntekijöiden kanssa esimerkiksi puolen vuoden kuluttua. Tällöin he voivat, ajan jo vähän vierähdettyä, puhua ja purkaa tuntojaan uudemman kerran, mikäli jotain on jäänyt mieleen kaihertamaan.” Kirkon sielunhoidollisen ja hengellisen työn tarve on Laasion mukaan lisääntynyt selvästi viime vuosina. Tämän hän näkee vastapainon hakemisena nykyiselle talouden ja tehokkuusajattelun ylivallalle. ”Sielunhoitokontaktien määrä on lisääntynyt läpi kentän, ja kirkon hengelliselle tuelle ja opastukselle on selkeästi kysyntää. Ihmisillä tuntuu olevan vahva – usein alitajuinenkin – kaipuu henkiseen ulottuvuuteen.” ”Vaikka me Merimieskirkossa olemme kirkon piirissä jonkinlaisessa marginaalissa, on työmme mitä aidointa ja ihmisläheisintä kirkollista työtä. Merenkulkijoiden vierellä seilaavilla laivakuraattoreilla on todellinen kosketus ihmisten arkeen ja ongelmiin. Kun kuraattori vetää päällensä Merimieskirkon logolla varustetun turvaliivinsä, ei hän lipereitä kaipaa”, Jaakko Laasio summaa. Även krisarbetet är en mycket väsentlig del av skeppskuratorernas arbete. ”Principen är den att om det händer något sådant ombord på fartyget som förutsätter krishjälp möter en eller två av oss utsända skeppskuratorer i följande hamn. Det inträffar vanligen tre till sex fall av den här typen per år. Om det t.ex. sker ett dödsfall på en passagerarfärja varar behovet av akut krishjälp av skeppskuratorn som regel ett par tur-returresor. På passagerarfärjorna är livet och arbetstakten såpass hektiskt att återgången till vardagen ohjälpligen sker snabbt”, berättar Laasio. Ibland är det dock nödvändigt att gå igenom händelserna också senare. ”En ny genomgång av situationen med arbetstagarna kan ske exempelvis efter ett halvt år. Härvid kan de, efter att det redan förflutit någon tid, tala ut och ge utlopp för sina känslor på nytt om nånting fortfarande tynger sinnet.” Enligt Laasio har behovet av kyrkligt själavårds- och andligt arbete påtagligt ökat under de senaste åren. Han ser det här som ett sökande efter en motvikt till dagens ekonomi- och effektivitetstänkandes dominans. ”Antalet själavårdskontakter har ökat över hela fältet och det finns en klar efterfrågan på andligt stöd och handledning av kyrkan. Människorna förefaller att ha en stark – ofta även omedveten – längtan efter en andlig dimension.” ”Trots att vi inom Sjömanskyrkan befinner oss i ett slags marginal av den kyrkliga kretsen är vårt arbete ett ytterst genuint och människonära kyrkligt arbete. Skeppskuratorerna som seglar tillsammans med sjöfarare har en reell kontakt med människornas vardag och problem. När kuratorn drar på sig sin skyddsväst med Sjömanskyrkans logo behöver han inte någon prästkrage”, summerar Jaakko Laasio. 11 Teksti I Text: Pirjo Rautanen Kuvat I Foto: Marina Paulaharju Lomakansa saapuu, linnut lähtevät Lågskärin majakkasaarella on hyvä levähtää Semesterfirarna kommer, fåglarna flyger vidare På Lågskär är det skönt att vila ut Viking Isabella saapuu keskiyön vaiheilla Långnäsiin, Ahvenanmaalle. Lomansa alkua juhlivat turistit ilakoivat Maarianhaminassa aamuyön tunteihin asti ja nukkuvat väsymystään pois, kun astelemme jo kuumana porottavan aamuauringon saattelemina länsisatamaan. Se on hiljainen. Hyppäämme taksiveneen kyytiin ja aloitamme vajaan tunnin mittaisen matkan ulkomerelle Lågskärin majakalle, noin 20 kilometriä Maarianhaminasta etelään. Viking Isabella anländer kring midnatt till Långnäs på Åland. Turister som inlett sin semester i Mariehamn ger utlopp åt sin glädje ända fram till småtimmarna och sover bort sin trötthet när vi följda av den redan gassande heta morgonsolen vandrar ner till Västra hamnen. Den ligger stilla. Vi hoppar i taxibåten och anträder den knappt en timme långa färden ut till Lågskärs fyr ute i havsbandet omkring 20 kilometer söder om Mariehamn. ”M ”H Veneen kokka kolahtaa lempeästi kalliota vasten ja astumme Lågskärin majakkasaarelle. On aika vetää saappaat jalkaan, sillä saarella asustelee 200 kyykäärmeen ja 300 rantakäärmeen yhdyskunta. Saappaat ovat kyiden puremariskin vuoksi tarpeen, vaikkakin käärmeet pääsääntöisesti luikertelevat vikkelästi ihmistä karkuun kuullessaan maan tömisevän lähistöllä. Kiipeämme loivaa rinnettä kohti majakkaa, joka tervehtii meitä aamuauringossa kylpien, jykevänä ja päättäväisesti paikallaan seisten. Martti Hei- Båtens för törnar mjukt mot berget och vi stiger iland på Lågskär. Det är dags för att dra på sig stövlarna, för på skäret finns ett samhälle med 200 huggormar och 300 snokar. Stövlarna är nödvändiga med tanke på risken för huggormsbett, även om ormarna vanligen snabbt slingrar sig undan människor när de hör stampet av steg i närheten. Vi kliver upp för den svagt sluttande backen till fyren, som står där massiv och orubblig och hälsar oss välkomna badande i morgonsolen. Martti Heikinheimo och hans hustru eri käy nyt niin tyynenä, kuin se ulkomerellä voi”, taksiveneen kuljettaja Vilhelm Holmberg toteaa, kun vene ottaa vastaan loivia maininkeja. Ohitamme kuusi merestä kohoavaa tuulimyllyä, jotka on rakennettu entistä Nyhamnin luotsiasemaa ympäröiville pikkuluodoille. ”Luotsiaseman rakennus on juuri kunnostettu ja se odottelee uutta elämää. Tällä hetkellä siellä on vain Ilmatieteen laitoksen sääasema”, Holmberg kertoo. 12 avet ligger nu så stilla som det bara kan här ute i havsbandet”, konstaterar taxibåtens förare Vilhelm Holmberg, när båten möter de långa dyningarna. Vi passerar sex vindkraftverk som reser sig ur havet. De har uppförts på mindre skär som omger Nyhamns tidigare lotsstation. ”Lotsstationens byggnad har nyligen restaurerats och väntar nu på ett nytt liv. För närvarande finns där bara en av Meteorologiska institutets meteorologiska stationer”, berättar Holmberg. >> LÅGSKÄR 59°50,5´N 19°55,0´E • Sijainti: Lågskärin saari, Lemland, Ahvenanmaan eteläosassa • Rakennettu: 1920 • Automatisoitu: 1961 • Valon korkeus: 42,3 m Jo 1600-luvulla Lågskärin saarelle pystytetty kivinen kummeli varoitti merenkulkijoita sitä ympäröivien luotojen vaarallisista karijonoista. Vuonna 1794 saarelle rakennettiin 23 metriä korkea hirsirunkoinen pooki. Vuonna 1840 valmistui valomajakka, joka siirrettiin Krimin sodan ajaksi mantereelle. Sodan päätyttyä sen tilalle päätettiin rakentaa kahdeksankulmainen kivimajakka. Vuonna 1859 valmistunut majakka rautaisine lyhtytorneineen ylsi 30 metriä merenpinnan yläpuolelle. Vuonna 1915 Venäjän armeija räjäytti majakan, ja vasta 1920 valmistui nykyinen, katkaistun pyramidin muotoinen, yli 40-metrinen betonitorni. Rakennukseen alun perin asennettu, automaattisesti pyörivällä linssipylväällä varustettu asetyleenivalolaitteisto oli maailmassa ensimmäinen laatuaan. Nykyisin aurinkopaneeleilla toimivalla majakalla ei ole merenkulullista merkitystä. Saarella toimii Ålands Fågelskyddsföreningin ylläpitämä lintuasema sekä merivartijoiden asemapaikka. • Lågskär, Lemland, södra Åland • Byggd: 1920 • Automatiserad: 1961 • Ljusets höjd: 42,3 m Redan på 1600-talet varnades sjöfararna med ett på Lågskär byggt stenkummel för de farliga grynnorna i vattnen kring skäret. 1794 uppfördes en 23 meter hög båk med stomme av timmer på Lågskär. År 1840 fick Lågskär en optisk fyr, som under Krimkriget fördes till fastlandet. Efter krigsslutet beslöt man sig för att bygga en åttkantig stenfyr som ersatte den optiska fyren. Fyrbygget blev klart 1859. Inklusive tornet av järn höjde sig fyren över 30 meter över havsytan. År 1915 sprängdes fyren av den ryska armén och först 1920 färdigställdes det nuvarande över 40 meter höga betongtornet, som har formen av en stympad pyramid. Den i fyren ursprungligen installerade acetylenljusapparaturen, som var utrustad med en automatiskt roterande linspelare, var den första i sitt slag i världen. Idag fungerar fyren med solpaneler, men har inte mera någon betydelse för sjöfarten. På skäret verkar en av Ålands Fågelskyddsförening upprätthållen fågelstation samt en av sjöbevakarnas stationsplatser. 13 13 kinheimo ja Pirkko-vaimo vastaanottavat meidät aamukahvien kera majakanvartijoiden entisen asuinrakennuksen varjoisalla seinustalla. He ovat tulleet luodolle lomaansa viettämään – kuten jo 16 kesänä ennen tätä. Lintujen tarkkailu on kuitenkin pääsyy saarivierailuihin. Lintuharrastus on Martin intohimo, Pirkko on saarella luontoelämysten vuoksi. He kertovat koko perheen viettäneen kesälomia saarella jopa silloinkin, kun lapset olivat vielä vaippaiässä. Nyt perheen kolme lasta ovat jo aikuisia ja heidän vierailunsa saarella ovat harventuneet. Kari Saarinen ja vaimonsa Pirjo Rautiainen kuuluvat samaan porukkaan. Perheet ovat viettäneet yhteisiä lomia saarella yli kymmenen vuoden ajan. Myös Karin ja Pirjon lapset ovat olleet vauvaiästä alkaen mukana. Perheet muistelevat hymyillen aikoja, kun saarella työnneltiin vielä lastenvaunuja. ”Lågskärin lisäksi tutuiksi ovat tulleet Porin Säppi ja Eckerön Signilskär. Myös näille saarille linnut ovat olleet ensisijainen, paikalle johdatteleva voima. Porvoon edustalla sijaitsevalla Söderskärillä osallistuimme tänä vuonna kevättalkoisiinkin”, Heikinheimot selvittävät. Miten lintuharrastus sitten valtaa ihmisen mielen niin, että on päästävä sen vuoksi kauas ulkomerelle kaikkien mukavuuksien ulottumattomiin? ”Kiinnostus luontoon on kai jo geeneissä peritty. Vanhempani ovat biologeja ja heidän ammattinsa myötä luonto on aina ollut osa perheen yhteisiä harrastuksia ja puheenaiheita. Karin tapasin yhteiskoulussa, ja aloimme tehdä retkiä lähipelloille. Nähtyämme ensimmäisen ison hanhiauran, olimme myytyjä. Kai tässä on jotain metsästämiseen rinnastettavaa, tämä vain on huomattavasti rauhanomaisempaa”, Martti pohtii. Lintuharrastus on Karin ja Martin mukaan saanut vuosien saatossa monia muotoja. ”Aluksi vain retkeiltiin hyvillä paikoilla, seurattiin muuttoa ja opeteltiin lintujen määrittämistä. Kun käyttöön tulivat hakulaitteet ja tekstiviestit, avautui mahdollisuus suunnata retkiä kiinnostavien lajien mukaan. Monelle tästä nk. bongaamisesta on muodostunut pääasiallinen tapa harrastaa lintuja. Jonkin kaltaista keräilytarvettakin tämä edustaa. Meille pääasia on täysipainoinen luonnossa retkeily ja lintutietämyksen kasvattaminen. Retkien aikana yllätyksinä tulevat elämykset ovat parasta, joskin täytyy myöntää, että omalle ’reviirille’ eksynyt harvinaisuus kyllä käydään ’hoitamassa’, jos sellaisesta tieto saadaan. Bongauskisoihinkin olemme osallistuneet. Jos nyt tulisi tieto mantereella nähdystä harvinaisuudesta, tuskin kuitenkaan tilaisimme helikopteria viemään meitä paikan päälle.” Martti kertoo kiintoisan tapahtuman vuodelta 1992, kun he jälleen kerran olivat Lågskärillä. ”Saaren eteläkalliolle laskeutui 14 Pirkko tar emot oss med morgonkaffe i skuggan av fyrvaktarnas forna bostadshus. De har kommit till skäret för att fira semester – på samma sätt som under sexton tidigare somrar. Fågelskådning är dock huvudorsaken till besöken på skäret. Martti har ett passionerat intresse för fåglar. Pirkko är där ute för naturupplevelsernas skull. De berättar att hela familjen brukat fira semestern på skäret, t.o.m. när barnen ännu var i blöjåldern. Nu är familjens tre barn redan vuxna och deras besök på Lågskär har blivit glesare. Kari Saarinen och hans hustru Pirjo Rautiainen hör till samma sällskap. Familjerna har firat gemensamma semestrar på Lågskär i över tio års tid. Också Karins och Pirjos barn har ända sedan babyålder varit med. Familjerna kommer småleende ihåg de tider när de ännu skuffade omkring barnvagnarna på klipporna. ”Vi har också utöver Lågskär stiftat bekantskap med Säbbskär utanför Björneborg och Signilskär västerom Eckerö. Också för dessa skärs del är det fåglarna som haft den primära dragningskraften till dem. I år deltog vi också i vårtalkot på Söderskär utanför Borgå”, berättar paret Heikinheimo. Hur kan fågelintresset så helt fängsla människans sinne att hon för fåglarnas skull måste få komma långt ut på havet utom räckhåll för alla bekvämligheter? ”Intresset för naturen har väl redan ärvts med generna. Mina föräldrar var biologer och i med deras yrke har naturen alltid varit en del av familjens gemensamma intressen och samtalsämnen. Karin träffade jag i samskolan och vi började göra exkursioner till närbelägna åkrar. Efter att ha sett den första stora gåsplogen var vi sålda. Här är kanske nånting jämförbart med jakt, det här är bara mycket fredligare”, funderar Martti. Enligt Karin och Martti har fågelintresset med åren fått många former. ”Till en början bara exkurrerade vi till fina platser, följde med flyttningen och lärde oss att artbestämma fåglar. När sedan personsökare och textmeddelanden började användas öppnades en ny möjlighet att styra kosan till platser där det förekom intressanta arter. För många har det här s.k. bongandet utvecklats till det huvudsakliga sättet att bedriva sitt fågelintresse. Det här representerar ju också något slags behov av att samla. För oss är ett rejält friluftsliv i naturen och utökande av våra fågelkunskaper huvudsaken. Upplevelser som kommer som överraskningar under strövtågen är det bästa på dessa färder fast det nog måste medges att rariteter som förvillat sig till vårt ’revir’ måste ’fixas’, om vi bara får veta om dem. Vi har också deltagit i bongartävlingar. Men om vi nu skulle få veta om någon på fastlandet observerad raritet skulle vi knappast beställa en helikopter för att föra oss till platsen.” Martti berättar om en intressant händelse som inträffade 1992 medan de som vanligt var ute på Lågskär. ”Då landade en tjockfot Ett av de mest gripande ögonblicken under julaftonen var enligt Selja den gång under kvällen de gick ut på skäret för att sända passerande sjöfarare en julhälsning. << Pirkko Heikinheimo, Pirjo Rautiainen, Kari Saarinen ja Martti Heikinheimo ovat viettäneet yhteisiä lomia Lågskärin lintuja tarkkaillen yli kymmenen vuoden ajan. << Pirkko Heikinheimo, Pirjo Rautiainen, Kari Saarinen och Martti Heikinheimo har firat gemensamma semestrar på Lågskär i över tio år i tecknet av fågelskådning. paksujalka, joka on harvinainen kahlaajalaji Euroopassa ja vieläkin harvinaisempi vieras Suomessa. Laitoimme silloin puhelimitse tiedon havainnostamme lintutiedotusjärjestelmään, eikä aikaakaan, kun paikalle alkoi tulla venekunnittain ornitologeja. Heistä kiireisimmät saapuivat vesitasolla. Päivän kuluessa bongareita vieraili saarella noin 80, ja sen päivän ohjelmana olikin toimia oppaana vierailijoille.” på skärets sydliga klippor, en vadarart som är sällsynt i Europa och en ännu sällsyntare gäst i Finland. Vi meddelade då uppgiften om vår observation per telefon till fågelrapporteringssystemet och det dröjde inte länge innan det började komma båtlagsvis med ornitologer till platsen. De snabbaste kom med ett hydroplan. Under dagens lopp besöktes skäret av omkring 80 bongare. Programmet den dagen blev att fungera som guide för gästerna. Harvinaiset linnut ovat Lågskärillä tavanomaisuus. ”Tämä on Suomenlahden, Pohjanlahden ja Itämeren risteyskohta ja kaukana merellä. Siksi täällä tapaa sekä itäisiä, eteläisiä että pohjoisia harvinaisuuksia. Erityisesti lintujen muuttoaikoina lajimäärät ovat runsaimmillaan.” Haastatteluhetkellä majakkatornia kiertää tervapääskyjen parvi. Kari Saarinen selvittää, että ne keräävät vähän hyönteisiä, viipyvät tornin ympärillä noin viisi minuuttia ja häipyvät sen jälkeen länteen. Linnuista tietämättömän tämä tieto yllättää. Heinäkuu on vasta aluillaan. Suomi on mennyt kiinni ja lomakansa suunnistanut kesän viettoon. Linnuilla on jo alkamassa syksy. ”Sopivan sään vallitessa voi näin keskikesällä muuttaa useita satoja tervapääskyjä aamun aikana. Myös kahlaajalintujen naaraat ovat jo muuttomatkalla. Muun muassa kuoviemot ovat jättäneet poikueensa koiraiden hoitoon ja suunnistavat ’lomalle’ Nizzan rannoille. Munittuaan emot hautovat jonkin aikaa, mutta suurin työ jälkeläisten hoidosta jää koiraille”, miehet naureskelevat. ”Heinäkuun edetessä muuttavien aikuisten kahlaajien määrät lisääntyvät, nuorten vuoro on vasta elo-syyskuussa. Tyypillisiä Lågskärillä levähtäviä muuttajia ovat meriharakat, punakuirit, viklot sekä sirrit, joista monet ovat matkanneet aina arktisilta alueilta saakka. Näkyvää muuttoa on kesällä suhteellisen vähän, mutta yllättäen taivaan sinestä voi löytää satapäisen meriharakoiden tai punakuirien muuttoauran. Merihanhiperheet ovat alkaneet kerääntyä isoiksi laumoiksi. Niiden kaakatuksesta syntyvät desibelit nousevat sitä mukaa kuin parvien pääluku lisääntyy. Lågskär on etenkin merihanhien, haahkojen, lokkien, tiirojen ja merikihujen asuttama ulkosaari. Juuri nyt Lågskärin rannoilla tepastelee satoja lokin- ja tiiranpoikasia harjoitellen samalla ensimmäisiä siiveniskujaan. Saaren ruovikkoisissa lampareissa pesii mm. luhtakana, harmaasorsa ja rytikerttunen.” Parhaillaan saaren pohjoisrannalla, kivikkoisen, valleiksi porrastuneen laguunin suojissa asustelee satapäinen lapintiirayhdyskunta. Laguuni on touko-heinäkuussa rauhoitettua aluetta. Iältään valli ei ole kovin vanha. Arvellaan, että kivikko olisi porrastunut yhä ylemmäs noin sadan viimeisen vuoden aikana. Alun På Lågskär är besök av sällsynta fåglar en vanlig företeelse. ”Lågskär ligger långt ute i havet och är en plats där fåglarnas flygvägar över Finska viken, Bottniska viken och Östersjön möts. Här påträffas därför såväl östliga och sydliga som nordliga rariteter. Under fåglarnas flyttningstider är arternas mångfald särskilt rikligt. Under intervjun kretsar en flock tornsvalor kring fyrtornet. Kari Saarinen berättar att de dröjer kring tornet omkring fem minuter, samlar litet insekter och försvinner därefter mot väster. För den som inte vet någonting om fåglar kommer den här uppgiften som en överraskning. Juli är först i sin början. Finland har stängt och semesterfirarna har inlett sitt sommarfirande. Men för fåglarna börjar redan hösten. ”När vädret är lämpligt kan man under en högsommarmorgon få se flera hundra tornsvalor flytta. Också många vadararters honor har redan inlett flyttningen. Bl.a. har spovhonorna lämnat över vården av sina kullar till hanfåglarna och flyger nu på ’semester’ till kusten i Nizzaområdet. Efter äggläggningen ruvar honorna en tid men lämnar sedan över det största arbetet med vården av avkomman till hanfåglarna”, skrattar männen. ”Mot slutet av juli ökar antalet flyttande vadare, ungfåglarnas tur börjar först i augusti-september. Typiska flyttfågelarter som vilar på Lågskär är strandskator, myrspovar och olika snäppor. Av dem har många redan färdats ända från de arktiska områdena. Tydlig flyttning förekommer relativt sällan på sommaren, men helt plötsligt kan man på den blå himlen få se en flyttplog på ett hundratal strandskator eller myrspovar. Grågässfamiljerna har börjat samlas till stora flockar. De decibler som uppkommer vid deras kacklande ökar ju fler gäss det finns i flockarna. Lågskär är framförallt ett av grågäss, ejdrar, måsar och trutar samt tärnor och labbar bebott utskär. Just nu spatserar hundratals mås- och tärnungar på Lågskärs stränder. Samtidigt övar de sina första vingslag. I vassbestånden i skärets pölar häckar bl.a. vattenrallen, snatteranden och rörsångaren.” På skärets norra sida i skyddet av en stenig terrassformig lagun är för närvarande en koloni på ett hundratal silvertärnor bosatt. I maj-juli är lagunområdet fredat. Lagunvallen är inte alltför gammal. Det förmodas att det terrassformiga stenfältet har förskjutits allt >> 15 perin Lågskär on muodostunut kahdesta saaresta, mutta kovat luoteismyrskyt ovat nostaneet kiveä ja tukkineet kapean salmen saarien välistä. ”Myös maannousulla lienee oma vaikutuksensa kivivallin syntyyn”, miehet arvelevat. Lähdemme saarikierrokselle, joka kuuluu saarella oleskelevien lintuharrastajien jokapäiväisiin työvelvoitteisiin. ”Ålands Fågelskyddsförening, jonka jäseniä mekin olemme, ylläpitää Lågskärillä lintuasemaa. Tehtävänämme on kulkea päivittäin tietty vakioreitti ja merkitä ylös kaikki havaitut paikalliset linnut. Lintujen muuttoaikaan niitä rengastetaan vakiopaikoille asetetuilla verkoilla. Lisäksi lintujen muuttoa tarkkaillaan auringonnoususta alkaen noin neljän tunnin ajan”, miehet kertovat. Kierroksen alkumetreillä joudumme lapintiirojen äkäisten hyökkäysyritysten kohteiksi. Ne puolustavat poikasiaan syöksymällä lähelle päälakea äänekkäästi kirkuen. On parasta kiiruhtaa ohi. Tulemme aukiolle, joka on yksi tärkeimmistä päivittäisistä tarkkailukohteista. Keskellä aukiota törröttää kolmen keloutuneen puunrungon pystyasetelma. ”Tämä on Sendarin patsas”, Kari esittelee. Kyse on leikkimielellä nimetystä lintumiesten suojelijasta, jolta pyydetään lahjusten kera runsaslukuisia havaintoja. Sitä lahjotaan milloin milläkin. Nyt Kari uhraa sille pari ksylitolipurukumia. Ilmassa ja pensaiden ja puiden lehvästöissä on vilinää. Maallikon on mahdotonta erottaa eri lintulajeja toisistaan, mutta Martin ja Karin opastamina mekin olemme hetken ”bongareita”. Lepinkäinen, pensaskerttu, vihervarpunen, hernekerttu... Tiltaltti pudottelee tilt-talt-rytmejään. Saavumme merikotkan pesäpuulle. Kookas pesä lepän yläoksilla on vaikuttava ilmestys. Se ei kuitenkaan ole vielä asuttu. ”On vain ajan kysymys, milloin viime vuosina voimakkaasti lisääntynyt merkikotka alkaa pesiä saarella ja lähiluodoilla”, Martti sanoo. Yllättäen pesästä lähteekin nuolihaukka, joka nousee sinitaivasta vasten vinhaa vauhtia. Tulemme ”Fälla-lepikkoon”, jonka jälkeen astelemme luotorannalle. Kivikoiden välisiin syvänteisiin on muodostunut sadevesialtaita, joissa asustelee rupiliskoja. Nämä muinaisia liskoja muistuttavat salamanterieläimet näyttäytyvät meillekin, ja ihmettelemme yhdessä, miten ne selviävät talvesta. Joku tietää kertoa, että ne kaivautuvat syvälle mutaan ja talvehtivat siellä. Jatkamme matkaa ”käärmehautomolle”. Siellä rantakäärmeemot hautovat nahkaisia muniaan ja eläviä poikasia synnyttävät kyykäärmeet odottelevat jälkeläistensä ilmaantumista maailmaan, laiskoina liikkumaan kivien koloista enää minnekään. Ohitamme viehättävän lammasaidan ja useita rengastuslinjoja. Kipuamme kalliolle, johon on valettu outoja pikkuportaita. 16 högre upp under de omkring hundra senaste åren. Ursprungligen har Lågskär bildats av två mindre skär, men hårda nordväststormar har fått mindre stenar att flytta på sig och täppa till det smala sundet mellan skären. ”Också landhöjningen torde ha spelat en viss roll vid uppkomsten av stenvallen”, antar männen. Vi startar på en rundtur kring skäret. Det ingår i dagens arbetsskyldigheter för alla fågelskådare som vistas på skäret. ”Det är Ålands Fågelskyddsförening, vars medlemmar också vi är, som upprätthåller fågelstationen på Lågskär. Vår uppgift är att dagligen gå en viss fastställd rutt och anteckna alla observerade fåglar. Under fåglarnas flyttningstid ringmärks alla fåglar som fastnat i på vissa platser uppsatta nät. Därtill görs det observationer av fåglarnas flyttning under omkring fyra timmar med början vid soluppgången”, berättar männen. Genast i början av rundturen blir vi föremål för ilskna anfall av silvertärnor. De försvarar sina ungar genom att störtdyka mot våra huvuden under högljutt skränande. Det är bäst att skynda sig förbi. Vi kommer till en öppning, som är en av de viktigaste dagliga observationspunkterna. Mitt på öppningen reser sig en upprättstående installation av tre rottorra trädstammar. ”Det här är Sendars staty”, presenterar Kari. Installationen har på skoj fått namn efter fågelskådarnas beskyddare. Med hjälp av mutor ber man henne om rikligt med observationer. Mutorna består av än de ena, än det andra. Nu offrar Kari ett par xylitoltuggummin åt henne. I luften och bland buskarnas och trädens bladverk vimlar det av fåglar. För en lekman är det omöjligt att skilja de olika arterna från varandra, men handledda av Martti och Kari är också vi för en stund ”bongare”. Törnskata, törnsångare, grönsiska, ärtsångare... gransångaren stavar sin rytmiska ramsa ”silt sylt sylt sult silt silt…”. Vi är framme vid havsörnens boträd. Det stora boet på en als översta grenar är en imponerande syn. Boet är dock inte ännu bebott. ”Det är bara en tidsfråga när havsörnen börjar häcka på Lågskär eller något av de närbelägna skären. Havsörnsbeståndet har ökat kraftigt under de senaste åren”, säger Martti. Helt överraskande lyfter en lärkfalk från boet och stiger snabbt upp mot den blå himlen. Vi kommer nu till ett albestånd, som kallas för ”Fälla”, och fortsätter sedan ner till stranden. I fördjupningarna mellan stenarna på stranden har det uppstått pölar av regnvatten och i dem har den större vattensalamandern funnit en bostad. Salamanderdjuren, som till utseendet påminner om urtidens ödlor, visade sig också för oss och vi förundrar oss tillsammans hur de klarar vintern. Någon vet berätta att de gräver ner sig djupt i bottendyn och övervintrar där. Vi fortsätter vandringen till ”ormkläckeriet”. Där ruvar snokhonorna på sina skinnklädda ägg medan huggormarna, som föder levande ungar och nu väntar på att de ska komma till världen, är för lata för att mera komma ut från bergsskrevorna. ”Nämä ovat rariportaat”, meille kerrotaan. Noin parinkymmenen sentin mittaisiin portaisiin on kaiverrettu latinankielisiä nimiä. Ne ovat muistoja saarella tehdyistä, harvinaisista lintuhavainnoista; rubiinisatakieli, vaalea kultarinta, töyhtötiainen, karimetso... Pohjoisrannalla eteemme avautuvat upeat maisemat kohti Maarianhaminaa. Saarella riittäisi katseltavaa tuntikausiksi. Täällä pörräävät ruokkiparvet ja merikotka partioi vakiopaikallaan valtakuntaansa. Heikinheimo evästää meitä paluumatkalla hidastamaan Nyhamnin luotsiaseman ohi ajaessamme ja ihailemaan kenties riskilöidenkin parveilua. Vesi ja varjo maistuvat paahteisen kierroksen jälkeen. Katse kääntyy väkisin kohti komeaa majakkaa. ”Kun katselee tuota hienoa majakkaa, sen merkitys osana perinnekulttuuria ja historiaa kasvaa hetki hetkeltä. Tämän sukupolven on otettava vastuu siitä, että majakkakulttuurin ja -historian tuntemus säilyy tuleville polville”, Kari Saarinen miettii. Myös Martti Heikinheimo pohdiskelee majakoiden tulevaisuutta. Hän on perheineen vieraillut myös muun muassa Säpissä ja Söderskärillä. ”Säpissä majakka on hyvässä hoidossa sen vastuulleen ottaneen yhdistyksen toimesta. Söderskärin majakka kaipaa enemmän kunnostusta, mutta sen tulevaisuus näyttää myös hyvältä. Lågskärin majakka näyttää päällisin puolin varsin hyväkuntoiselta. Majakalle on kaikilla vapaa pääsy. Merenkulullisesti sillä ei sinänsä enää ole merkitystä. Valo toimii aurinkopaneeleilla, mutta polttimon teho on suhteellisen heikko. Ennen tämä oli Suomen tehokkain. Nyt valot ovat päällä lähinnä museaalisista syistä.” Ahvenanmaan maakuntahallitus omistaa Lågskärin asuinrakennukset. ”Niiden ylläpitoon tulisi panostaa nykyistä huomattavasti enemmän”, Heikinheimo toivoo. ”Varsinkaan ulkolaudoitusta ja kattopeltejä ei ole kunnostettu aikoihin. Päärakennuksen ikkunoita on tosin entisöity, ja saunaan on rakennettu uudet lauteet sekä asennettu uusi kiuas yhdistyksen rahoituksella ja lintumiesten toimesta. Yksi huoneisto on merivartijoiden ja kolme lintuyhdistyksen käytössä. Lintuasemalla majoittuvat tukevat toimintaa maksamalla asema- ja yhdistysmaksun.” ”Lintuharrastajia käy saarella kaikkialta Suomesta. Asema on miehitettynä maaliskuulta marraskuulle, mutta taukoja on ajoittain alku- ja loppukesästä. On tärkeää, että asema on veneilyaikaan jatkuvasti miehitetty. Näin ehkäistään muun muassa lintuja häiritsevä retkeily ja majakka-alueen roskaaminen. Kesämiehittäjille tämä on luontoelämysten aarreaitta, linnut ovat bonusta”, Martti ja Kari toteavat. Myös me olemme monia luontoelämyksiä rikkaampia huiskuttaessamme hyvästejä lintuaseman lomaileville päivystysperheille ja toivottaessamme hyvää matkaa muuttolinnuille. Lågskärillä on hyvä levähtää. Vi passerar en charmig fårhage och ett flertal ringmärkningslinjer. Så kliver vi upp på ett berg, på vilket det har gjutits egendomliga små trappsteg. ”Det här är raritrappsteg”, berättar man för oss. På de omkring tjugo cm breda trappstegen har det ristats in latinska namn. Namnen finns där på trappstegen för att påminna om på skäret gjorda observationer av sällsynta fågelrariteter; rubinnäktergal, eksångare, tofsmes, toppskarv... På den norra stranden öppnar sig fantatiska vyer i riktning mot Mariehamn. Sevärdheterna på skäret skulle räcka för bra många timmar. Här svirrar alkor i stora flockar och havsörnen övervakar sitt rike från sin normala plats. Heikinheimo ger oss rådet att på återfärden sakta in när vi passerar Nyhamns lotssation för att i bästa fall också få beundra de svärmande tobisgrisslorna. Vattnet och skuggan smakar efter den varma rundvandringen. Blicken vänder sig ofrånkomligt mot den magnifika fyren. ”När man ser på den ökar fyrens betydelse som en del av traditionell kultur och historia hela tiden. Vår generation måste ta ansvaret för att kännedomen om fyrkultur och -historia ska bevaras för kommande generationer”, filosoferar Kari Saarinen. Även Martti Heikinheimo funderar på fyrarnas framtid. Tillsammans med sin familj har han bl.a. också besökt Säbbskär och Söderskär. ”På Säbbskär är fyren i goda händer, för där har en förening tagit ansvaret för skötseln på sig. Söderskärs fyr är i behov av ytterligare renovering, men också den fyrens framtid ser bra ut. Lågskärs fyr ser till det yttre ut att vara i rätt så gott skick. Inträdet till fyren är fritt för alla. För sjöfarten har den i och för sig inte mera någon betydelse. Ljuset fungerar med solpaneler, men glödlampans effekt är relativt svag. Tidigare var den här effektivast i hela landet. Nu är ljusen tända närmast av museimässiga skäl.” Ålands landskapsregering äger bostadsbyggnaderna på Lågskär. ”Det borde satsas avsevärt mera än idag på underhållet av byggnaderna”, säger Heikinheimo. ”Särskilt den yttre brädfodringen och takplåtarna har inte på långa tider blivit underhållna. Med finansiering av föreningen och fågelskådarnas insatser har faktiskt huvudbyggnadens fönster restaurerats och bastun fått en ny lave. En bostad nyttjas av sjöbevakarna och tre av fågelföreningen. De som logerar på fågelstationen stöder verksamheten genom att betala en stations- och föreningsavgift.” ”Skäret besöks av fågelintresserade från hela Finland. Stationen är bemannad från mars till november, men tidvis förekommer det pauser i början och slutet av sommaren. Det är viktigt att stationen är fortlöpande bemannad under båtsäsongen. Så här förhindras bl.a. utfärder som stör fågellivet och nedskräpning av fyrområdet. För dem som bemannar stationen sommartid är det här en skattkammare full av naturupplevelser, fåglarna är bonus”, konstaterar Martti och Kari. Även vi är flere naturupplevelser rikare när vi vinkar farväl åt de jourhavande familjerna som semestrar på fågelstationen och önskar flyttfåglarna en bra flyttning. På Lågskär är det skönt att vila sig. 17 Teksti I Text: Pirjo Rautanen Kuvat I Foto: Marina Paulaharju Kobba Klintar – Ahvenanmaan kasvot merelle Vanha luotsiasema katsoo tulevaisuuteen luottavaisin mielin Kobba Klintar – Ålands ansikte mot havet Den gamla lotsstationen ser med tillförsikt på framtiden Lähestymme Maarianhaminaa komeana heinäkuun päivänä. Korkea valkoinen rakennus pienellä luodolla näkyy kauas ja kutsuu luokseen. Entisaikoina tämän rakennuksen näkeminen oli etenkin kovasta merenkäynnistä ja sakeista sumuista selvinneille merenkulkijoille merkki oikeasta reitistä kotiin. Me nousemme peilityynenä kimmeltävän, kallioiden ja aallonmurtajan suojiin rakennetun sataman jykevälle laiturille. Olemme Kobba Klintarilla, Maarianhaminan vanhalla luotsiasemalla. Vi närmar oss Mariehamn en vacker julidag. På ett litet skär långt borta kan vi se en hög vit byggnad som lockar oss till sig. Särskilt för sjöfarare som lyckats ta sig genom hård sjögång och tät tjocka innebar varseblivandet av den här byggnaden i forna tider ett tecken på att de var inne på den rätta segelleden hem. Vi kliver upp på den stadiga bryggan i skärets hamn, som ligger spegelblank i skyddet av klippor och en vågbrytare. Vi är på Kobba Klintar, Mariehamns gamla lotsstation. 18 ”A stuitte maihin luodolle, jolla on varmasti lähes jokaisen ahvenanmaalaisen sydämessä erityisasema”, sanoo Kobba Klintars Vänner rf:n toiminnanjohtaja Rune Karlsson toivottaessaan meidät tervetulleiksi hyvän olon luodoille. ”Kaikki, jotka saapuvat Ahvenanmaalle, ohittavat tämän paikan, mutta eritoten ahvenanmaalaisille se on kautta aikojen merkinnyt ovea kotisatamaan. Kun olet Klintarilla, olet kotona”, sanottiin. Kobba Klintarin historia nivoutuu läheisesti Maarianhaminan kaupungin alkuvaiheisiin. Vuonna 1861 perustettu kaupunki syntyi pääsaaren parhaan sataman ääreen, pitkän ja syvän lahden perukalle. Laivojen luotsaaminen Maarianhaminaan johtavaa kapeaa väylää pitkin turvallisesti perille asti oli kaupungin kehityksen kannalta elinehto. Kobba Klintarille pystytettiin luotseja varten jo 1860-luvulla talo, josta käsin he saattoivat lähteä saapuville aluksille johdattaakseen ne karikkoisten vesien läpi Maarianhaminan Länsisatamaan. Luotsiasemalla piti määräysten mukaisesti olla luotsivanhin, kolme vanhempaa ja neljä nuorempaa luotsia sekä neljä luotsioppilasta. Kobba Klintarin 110 toimintavuoden (1862–1972) aikana luotojen ohi ovat seilanneet niin jahdit, galeassit, prikit, nelimastoiset parkit, höyrylaivat kuin tämän päivän massiiviset autolautat. ”N i steg iland på ett skär som säkert har en särställning i nästan alla ålänningars hjärta”, säger verksamhetsledaren för Kobba Klintars Vänner rf, Rune Karlsson, när han hälsar oss välkomna till välbefinnandets skär. ”Alla som kommer till Åland passerar den här platsen, men särskilt för ålänningarna har den genom tiderna utgjort dörren till hemhamnen. När du kommit till Klintarna är du hemma”, sade man. Historien om Kobba Klintar hör nära samman med Mariehamns stads begynnelseskeden. Staden som grundlades år 1861 byggdes upp invid fasta Ålands bästa hamn längst inne i en lång och djup vik. En säker navigering av fartygen längs den smala farleden ända in till själva hamnen i Mariehamn var ett livsvillkor för stadens utveckling. Redan på 1860-talet uppförde man på Kobba Klintar ett hus för lotsarna. Därifrån kunde de bege sig ut till ankommande fartyg för att lotsa dem genom de grundrika vattnen till Västerhamn i Mariehamn. Bemanningen på lotsstationen skulle enligt bestämmelserna bestå av en lotsålderman, tre äldre och fyra yngre lotsar samt fyra lotselever. Under de 110 år (1862–1972) lotsstationen på Kobba Klintar var i användning har såväl jakter, galeaser, briggar, fyrmastade barkar och ångfartyg som dagens massiva bilfärjor seglat förbi skären. ”Kobba Klintar on merkittävä >> osa ahvenanmaalaista merenkulun historiaa. Sen pelastaminen on meille kunnia-asia”, Rune Karlsson sanoo. ”Kobba Klintar är en >> betydelsefull del av den åländska sjöfartens historia. Räddandet av fyren är en hederssak”, säger Rune Karlsson. Luotsiaseman toiminta loppui vuonna 1972. Rune Karlsson kertoo, että oli sydäntäsärkevää katsoa, miten pian tyhjilleen jäänyt miljöö alkoi voida huonosti. Silloisen omistajan ponnisteluista huolimatta rakennukset ja satama rapistuivat ja kärsivät myös ilkivallasta. ”Jotain oli tehtävä. Vuonna 2002 perustimme Kobba Klintars Vänner -yhdistyksen. Sen tavoitteena oli kunnostaa luotsiasema vapaaehtoisvoimin. Kun Maarianhaminan kaupunki vuonna 2005 päätti ostaa saaret, luotsiaseman tulevaisuus alkoi näyttää lupaavalta”, Karlsson iloitsee yhä. Yhdistyksellä on 25 vuoden vuokrasopimus rakennuksiin ja satamaan, ja se vastaa niiden jatkuvasta ylläpidosta ja kunnostamisesta. Rakennushistoriallisesti merkittävistä luotsirakennuksista toinen toimii museona, joka valottaa elävästi suomalaisen merenkulun historiaa tämän päivän ihmisille. Toisessa talossa toimii luodolla vierailevien virkistykseksi merihenkinen kahvila. Lotsstationens verksamhet upphörde 1972. Rune Karlsson berättar att det var hjärtskärande att se hur snabbt den öde miljön började må illa. Trots den dåvarande ägarens ansträngningar började byggnaderna och hamnen förfalla och led därtill av vandalisering. ”Nånting måste göras. År 2002 bildades föreningen Kobba Klintars Vänner. Föreningens mål var att restaurera lotsstationen med frivilliga krafter. När Mariehamns stad 2005 fattade beslutet att köpa öarna började lotsstationens framtid se lovande ut”, gläder sig Karlsson fortfarande. Föreningen har ett 25 års arrendeavtal för ön med byggnader och hamnanläggning. Föreningen ansvarar för ett kontinuerligt underhåll och restaurering av byggnaderna. Av de två byggnadshistoriskt betydelsefulla lotsbyggnaderna fungerar den ena som ett museum, som levandegör den finländska sjöfartens historia för dagens människor. I det andra huset finns ett av havet präglat café till öbesökarnas vederkvickelse. ”Kaupunkien kiireeseen ja meteliin kyllästyneet ihmiset viihtyvät Kobba Klintarilla”, Rune Karlsson toteaa. Hän saa jatkuvasti luodolla vierailleilta kiitokset mieltä tyynnyttävistä hetkistä Kobballa. Nytkin pieni vierasvenesatama on veneitä täynnä. Silti luodolla on hiljaista. Ihmiset näyttävät todellakin nauttivan luotojen ”De på stressen och bullret i städerna trötta människorna trivs på Kobba Klintar”, konstaterar Rune Karlsson. Han får fortlöpande tack av besökande gäster för rogivande ögonblick på Kobba Klintar. Även vid vårt besök är den lilla gästhamnen full av båtar. Ändå är det tyst på skäret. Människorna förefaller verkligen att njuta av den frid ögrup- >> 19 tarjoamasta rauhasta. Osuupa katse mihin suuntaan hyvänsä, meri on läsnä. ”Kobban on ollut jo ammoisina aikoina suosittu retkeilykohde niin ahvenanmaalaisten kuin turistien keskuudessa, ja uskon sen saavan aina vain uusia ystäviä”, Karlsson sanoo. Suureen luotsitaloon astuttuamme kuljemme ihmeeltä toiselle. Eteisessä tervehtii merikapteeniveistos. Luotsien asunnot on entisöity asuun, jossa ne ovat toimintavuosien aikana olleet. Luotsitalon parvekkeella valtavan sumusireenin edessä merelle kiikaroiva luotsimies hätkähdyttää. Puusta veistetyn yli kaksimetrisen hahmon vierellä kaukaisuuteen tähyää myös merilokki. Tämä veistos on Kobban ystävän, taiteilija Juha Pykäläisen luomus. Hän on pitänyt Kobbanilla useita näyttelyitä, joiden jäljiltä luodolle on jäänyt vierailijoiden ihasteltavaksi koko joukko vaikuttavia teoksia. Kellarikerroksen konehuoneesta löytyy suuri installaatio, jonka pääaiheena on vaikuttavan näköistä sumusireenikoneistoa rasvaava ”Ralle”. Tippakannua säännöllisin väliajoin kallistaessaan mies näyttää aivan elävältä. ”Tämä onkin näköispatsas”, Rune Karlsson selvittää ja siirtyy sujuvasti Kobban historiasta sen huomispäivän suunnitelmiin. 20 pen bjuder på. Blicken må sedan riktas i vilken riktning som helst, havet är ständigt närvarande. ”Kobban har sedan urminnes tider varit ett populärt utflyktsobjekt för såväl ålänningar som turister och jag är övertygad om att skäret också i fortsättningen kommer att få nya vänner”, säger Karlsson. Efter att ha stigit in i det stora lotshuset går vi från det ena underverket till det andra. I farstun hälsar en skulptur av en sjökapten oss välkomna. Lotsarnas bostäder har återställts i det skick de var på den tiden lotsstationen ännu var verksam. På lotshusets balkong framför en enorm mistlur står en lots med kikare och spanar ut över havet. Den i trä skulpterade över två meter höga lotsen får besökaren att haja till. Bredvid lotsen står även en havstrut och spanar in i fjärran. Lotsskulpturen är en skapelse av Kobbanvännen, konstnären Juha Pykäläinen. Han har hållit ett flertal konstutställningar på Kobban. Efter dem har många av hans anslående verk stannat på skäret för att beundras av gästerna. I källarvåningens maskinrum finns en stor installation, vars huvudmotiv är ”Ralle” som smörjer det imponerande mistlursmaskineriet. Mannen, som med jämna mellanrum lutar på droppkannan, ser alldeles levande ut. ”Det här är i själva verket en identisk kopia”, förklarar Rune Karlsson, och går smidigt över från Kobbans historia till morgondagens planer för skäret. Tulevaisuuden visiot ovat yhdistykselle kirkkaat. ”Seuraava projektimme on pookin rakentaminen”, Rune Karlsson kertoo esitellessään pookin pienoismallia. ”Tarkoituksenamme on rakentaa 1940-luvulla tuhotun pookin tilalle uusi, alkuperäisen kokoinen ja näköinen rakennus sen alkuperäiselle paikalle.” Jo nyt paikka on merkitty kallioille. Nelisivuinen, pyramidin muotoinen pooki on pinta-alaltaan sadan neliömetrin kokoinen ja kohoaa 12 metrin korkeuteen. Yhdistyksen suunnitelmissa on tarjota pookia muun muassa erilaisten tapahtumien kokoontumistilaksi ympäri vuoden. ”Se olisi hieno paikka teatteri- ja musiikkitapahtumille, kirjallisuusiltamille, häille ja muille mukaville juhlille”, Karlsson visioi. Pookiin on tarkoitus järjestää myös yöpymistiloja. ”Kuten kaikkialla luodolla, liikuntarajoitteiset tullaan huomioimaan myös pookissa. Meille on tärkeää, että esimerkiksi eläkeläiset pääsevät Kobbanille entisaikoja muistelemaan.” ”Juuremme ovat merellä. Kobba Klintar on merkittävä osa merenkulkumme historiaa. Siksi sen pelastaminen oli ja on meille kunnia-asia. Nyt Kobbanilla on elämää ja liikettä. Yhteistyö on osoittanut voimansa. Ahvenanmaan symboli säilyy.” Föreningens visioner för framtiden är solklara. ”Vårt följande projekt går ut på att bygga en kopia av den gamla båken”, berättar Rune Karlsson medan han visar oss en miniatyrmodell av båken. ”Vår avsikt är att istället för den gamla båken som förstördes på 1940-talet uppföra en ny som är lika stor och ser likadan ut som den gamla. Den skall uppföras på samma plats där den gamla stod och platsen har redan utmärkts på berget”. Den fyrsidiga pyramidformiga båken har en yta på hundra kvadratmeter och en höjd på 12 meter. Föreningens planer omfattar bl.a. att året om erbjuda båken som samlingsplats för olika evenemang. ”Det skulle vara en fin plats för teater- och musikevenemang, litterära soaréer, bröllop och andra trevliga fester”, målar Karlsson upp visioner. Tanken är att även ordna övernattningsutrymmen i båken. ”Precis som på alla andra ställen på skäret ska rörelsehämmade beaktas också i båken. Det är viktigt för oss att t.ex. pensionärerna kan komma ut till Kobban för att friska upp minnen från forna tider.” Våra rötter finns på havet. Kobba Klintar är en väsentlig del av vår sjöfartshistoria. Därför var och är det en hederssak för oss att rädda Kobban. Nu råder liv och rörelse på kobben. Samarbetet har visat sin styrka. Den åländska symbolen bevaras.” Rune Karlssonin haastattelun lisäksi jutussa on käytetty lähteenä Jan Anderssonin teosta ”Kobbaklintar Mariehamns lotsplats.” Utöver intervjun av Rune Karlsson har även Jan Anderssons verk “Kobbaklintar Mariehamns lotsplats” använts som källa. Teksti I Text: Pirjo Rautanen Kuva I Foto: Marina Paulaharju Majakoille on luotava uusi tulevaisuus Vapaaehtoistyötä ja yhteiskunnan tukea tarvitaan En ny framtid bör skapas för fyrarna Frivilligarbete och samhällets stöd behövs Taksivenettä Maarianhaminasta saaristoon kuljettava Vilhelm ”Ville” Holmberg on paljasjalkainen ahvenanmaalainen, jolle meri ja mereen liittyvät asiat ovat tärkeintä elämässä. Siksi myös majakat ja niiden tulevaisuus ovat hänelle sydämen asia. ”Kiinnostuin majakoista jo seitsenvuotiaana. Suvussakin on ollut majakanvartijoita, joten kiinnostus virtaa varmasti jo perintönä suonissa”, hän sanoo. Taxibåtföraren Vilhelm ”Ville” Holmberg som förde oss ut till Lågskär är infödd ålänning. För honom är havet och allt som har med havet att göra det viktigaste i livet. Därför är också fyrarna och dessas framtid en hjärtesak för honom. ”Jag blev redan som sjuåring intresserad av fyrar. Det har också funnits fyrvaktare i släkten, så intresset har säkert funnits redan som ett arv i generna”, säger han. ”M ajakoiden säilyttäminen on mielestäni velvollisuutemme. Vaikeus on vain siinä, että esimerkiksi valtiovallalla ei ole kiinnostusta niitä kohtaan. Valtiolle riittää, että majakoissa on valo merenkulkijoita varten. Rakennukset ovat toissijainen juttu”, hän pahoittelee. Vilhelm näkee, että vapaaehtoistyö on tällä hetkellä lähes ainoa keino saada majakat uudelleen eloon. ”Majakoiden kunnostamiseen ja ylläpitämiseen sitoutuvat yhdistykset voivat ottaa vastuun käytännön työstä. Valtiolta pitäisi kuitenkin saada tukea, ja täällä Ahvenanmaalla maakuntahallinnolta. Jotta yhdistysten saama tuki tulisi käytetyksi oikein, sen saamisen ehtona voisi olla se, että joka vuosi on tehtävä jotain. Erityisen tärkeää on, että majakoihin pääsee tutustumaan jokainen niistä kiinnostunut.” Vilhelm Holmbergin mielestä Märket on erinomainen esimerkki siitä, miten asiat voivat edistyä. ”Siellä on tehty paljon vapaaehtoistyötä ja työn tulosten perusteella kiinnostus tuen antamiseen on lisääntynyt. Luodolla sijaitseva radioamatöörien tukikohta luo sekin osaltaan edellytyksiä Märketin tulevaisuudelle”, Holmberg uskoo. ”Kobba Klintar on toinen hyvä esimerkki. Sen pelastamiseksi perustettu yhdistys on pienen porukan idean tulos. Tämänkaltaisia liikkeelle panevia voimia tarvitaan. Kobba Klintarilla on nyt elämää ja selkeät tulevaisuuden visiot. Maamme kaikille historiallisille majakkasaarille on luotava uusia käyttömahdollisuuksia. Vain siten niiden tulevaisuus voidaan turvata”, Holmberg painottaa. ”E nligt min åsikt är bevarandet av fyrarna vår skyldighet. Svårigheten ligger bara i att exempelvis statsmakten inte har intresse för dem. För staten räcker det med att fyrarna lyser för sjöfararna. Byggnaderna är en sekundär historia”, beklagar han. Enligt Vilhelms uppfattning är frivilligarbetet för närvarande nästan det enda sättet att få fyrarna att leva upp igen. ”Föreningar som binder sig vid iståndsättandet och upprätthållandet av fyrarna kan också axla ansvaret för det praktiska arbetet. Man borde ändå få stöd av staten och här på Åland av landskapets förvaltning. För att det stöd föreningen får ska bli korrekt använt kunde ett villkor för stödet vara att det varje år görs nånting. Särskilt viktigt är det att alla som är intresserade av fyrarna har möjlighet att bekanta sig med dem.” Enligt Vilhelm Holmberg är Märket ett utmärkt exempel på hur saker kan gå framåt. ”Där har utförts mycket frivilligarbete och utifrån resultatet av arbetet har det börjat bli intresse att ge stöd. Också radioamatörernas bas på skäret skapar förutsättningar för en framtid för Märket”, tror Holmberg. ”Kobba Klintar är ett annat bra exempel. Grundandet av en förening för att rädda fyren är resultatet av en idé som kläcktes av en liten grupp. Dylika drivande krafter behövs. På Kobba Klintar finns det nu liv och klara visioner för framtiden. Det bör skapas nya användningsmöjligheter för alla historiska fyrskär i vårt land. Bara så kan deras framtid tryggas”, understryker Holmberg. 21 Teksti ja kuvat I Text och foto: John Nurmisen säätiö Tutkimusmatka Beagle-laivalla muutti maailmaa Forskningsresan med fartyget Beagle förändrade världen L uonnonhistoriallinen tutkimus ja näytteiden kerääminen oli keskeistä kaikilla 1800-luvun tieteellisillä maailmanympäripurjehduksilla. Tutkimusmatkoihin osallistui kasvien, lintujen, kalojen, matelijoiden ja melkeinpä kaikkien luonnontieteiden osa-alueiden tukijoita. Englantilainen Robert FitzRoy (1805–1865) suoritti tutkimusmatkan 1831–1836 tehtävänään Etelä-Amerikan rannikon hydrografinen kartoitus ja aiemmin määritettyjen pituuspiirien tarkistaminen kalibroiduilla kronometreillä, joiden antamat tulokset tarkistettiin tähtitieteellisin havainnoin ja maantieteellisten maamerkkien avulla. FitzRoy ei varmaankaan odottanut, että jälkimaailman mieleen jäisi hänen oman nimensä asemasta retkikunnan laiva Beagle ja sen mukana matkustanut nuori luonnontieteilijä Charles Darwin (1809–1882). Hänen suurin saavutuksensa Beaglen matkalla oli, että hän ymmärsi muutoksen mekanismin olevan luonnonvalinta. Tämä oivallus johti lopulta Darwinin kirjoittamaan teoksensa Lajien synty (Origin of the Species, 1859), joka on kaikkien aikojen merkittävimpiä luonnontieteellisiä kirjoja. F ör alla vetenskapliga jordenruntseglatser under 1800-talet var naturhistorisk forskning och insamling av prover centralt. I forskningsresorna deltog forskare från växt-, fågel-, fisk-, kräldjurs- och nästan alla andra delområden inom naturvetenskaperna. Åren 1831–1836 genomförde engelsmannen Robert FitzRoy (1805–1865) en forskningsresa med uppgiften att utföra hydrografisk kartläggning av den sydamerikanska kusten samt att kontrollera tidigare fastställda longituder med kalibrerade kronometrar. De resultat som de sistnämnda gav kontrollerades ytterligare med hjälp av astronomiska observationer och geografiska landmärken. Förmodligen väntade sig FitzRoy inte att eftervärlden istället för hans namn närmast skulle komma ihåg expeditionens fartyg Beagle och den unga naturvetenskapsmannen Charles Darwin (1809–1882), som följt med på fartyget. Dennes största aha-upplevelse under resan med Beagle var att han insåg att det var det naturliga urvalet som utgjorde förändringens mekanism. Den här insikten ledde till slut till att Darwin skrev sitt verk Om arternas uppkomst (Origin of the Species, 1859), som är ett av de allra viktigaste naturvetenskapliga verken genom tiderna. << FitzRoyn barometri, 1870-luku Beaglen kuuluisan merimatkan jälkeen FitzRoy perusti 1854 Britannian meteorologisen toimiston. Hän oli sääennusteiden laatimisen edelläkävijä, sanomalehdet alkoivat julkaista hänen toimittamiaan tiedotuksia päivittäin. FitzRoy kehitti 1870-luvulla hänen mukaansa nimetyn barometrin, johon oli yhdistetty lämpö- ja kosteusmittari. Kyseisiä laitteita asennettiin Atlantin itärannikon säähavaintoasemille, jotka välittivät samaan aikaan tehtyihin mittauksiin perustuvia ilmanpainetietoja Englannin keskusvirastoon, jossa laadittiin laajamittaisempia sääennusteita. Tiedot saatiin kootuksi nopeasti 1840-luvulta lähtien kehittyneen sähkölennättimen avulla. Samanlainen toiminta käynnistyi pian myös Venäjällä, Ranskassa, Italiassa ja Portugalissa. FitzRoy päätti päivänsä itsemurhaan, ja koska Beagle-laivan edellinen päällikkö oli kokenut saman kohtalon, Beaglen sanottiin olevan kirottu. << FitzRoys barometer, 1870-talet Efter Beagles berömda sjöresa grundade FitzRoy 1854 en brittisk meteorologisk byrå. Han var en föregångare i utarbetande av väderleksprognoser. Tidningspressen började dagligen publicera den information han levererade. På 1870-talet utvecklade FitzRoy en barometer som efter honom började kallas FitzRoys barometer. Denna var en kombination av värme- och fuktmätare. Dylika instrument installerades på de meteorologiska stationerna vid Atlantens östra kust. Stationerna förmedlade uppgifter om det aktuella lufttrycket vid samtidigt utförda mätningar till centralämbetsverket i England. På verket utarbetades mera omfattande väderleksprognoser. Från och med 1840-talet kunde uppgifterna med hjälp av den då utvecklade eltelegrafen sammanställas mycket snabbt. Motsvarande verksamhet utvecklades inom kort även i Ryssland, Frankrike, Italien och Portugal. FitzRoy slutade sina dagar med att begå självmord och eftersom även föregående befälhavare på fartyget Beagle gått samma öde till mötes sades det att Beagle var förbannat. 22 M at koja maailman m eril Re lä sa 7 sor på världe o ns h av del 7 << Tanagra Darwini, 1840 Beagle-laiva matkan jälkeen englantilainen lintutieteilijä John Gould sai tehtäväkseen tutkimusmatkan aikana havaittujen lintujen määrittelyn. Gouldin työ lintujen parissa julkaistiin Darwinin viisiosaisessa teoksessa The Zoology of the Voyage of H.M.S. Beagle (1838–1842). Gouldin töitä pidetään yleisesti hienoimpina, mitä linnuista on koskaan tehty. << Tanagra Darwini, 1840 Efter Beagleresan fick den engelska ornitologen John Gould i uppdrag att artbestämma de under forskningsresan observerade fåglarna. Gould arbete med fåglarna publicerades i Darwins verk The Zoology of the Voyage of H.M.S. Beagle (1838–1842), som omfattade fem delar. Goulds arbeten anses allmänt höra till de bästa som någonsin gjorts om fåglar. Galapagos-saarten kartta, 1836 >> Britannian amiraliteetti lähetti vuonna 1831 HMS Beaglen tutkimaan Etelä-Amerikan rannikkoa ja kartoittamaan Patagoniaa ja Tulimaata. Amiraliteetin kartat olivat alan perusteoksia niiden perusteellisuuden ja tarkkuuden vuoksi. Karta över Galapagos-öarna, 1836 >> Britanniens amiralitet sände 1831 HMS Beagle för att utforska den sydamerikanska kusten och kartlägga Patagonien och Eldslandet. Amiralitetets kartor var pga. sin grundlighet och noggrannhet branschens klassiker den tiden. 23 Syys- ja talvilomille Tunturi-Lappiin! Fira höst- och vinter-semester i Lappland! Merimieseläkekassan viihtyisä lomamökki Ylläsjärvellä TunturiLapissa on vuokrattavana syys- ja talvikauden lomaviikoiksi. Mökin sijainti – 1,5 km Ylläskeskuksesta – on kaudesta riippumatta lomailun kannalta ihanteellinen. Varattavana ovat viikot syyskuun 2010 lopusta huhtikuun 2011 loppuun. Varaustoiveet viikon 42 loppuun mennessä, mutta vapaita viikkoja ja mahdollisia varausten peruutuksia voi senkin jälkeen tiedustella MEKistä. Tiedot mökin sijainnista, varustelutasosta sekä vuokrahinnoista löytyvät verkkosivuiltamme www.merimieselakekassa.fi. Mökkiä vuokrataan ensisijaisesti merimieseläkelain piiriin kuuluville aktiivimerenkulkijoille ja eläkkeensaajille. Mökkivaraukset sähköpostitse [email protected] tai puhelimitse 010 633 990. Sjömanspensionskassans trivsamma semesterstuga vid Ylläs sjö i Fjällappland kan hyras för semesterveckor under höst- och vintersäsongen. Stugans läge på 1,5 km avstånd från Ylläs centrum är idealiskt för semestrande oberoende av säsong. Veckor kan reserveras från slutet av september 2010 till utgången av april 2011. Terminen för reservering utgår i slutet av veckan 42, men förfrågningar om lediga veckor eller eventuella återbud av reserveringar kan göras också därefter hos SPK. Uppgifter om stugans läge, utrustningsnivå samt hyror hittas på vår webbsajt www.sjomanspensionskassan.fi. Stugan uthyrs åt aktiva sjöfarare och pensionärer som omfattas av sjömanspensionslagen. Reserveringar av stugan per e-post [email protected] eller per telefon 010 633 990. 24 Kysy – me vastaamme • Fråga – vi svarar Usein kysyttyjä kysymyksiä työeläkeotteesta Ofta frågat om arbetspensionsutdrage Merimieseläkekassa postittaa työeläkeotteensa vuonna 2010 syys-lokakuun vaihteessa. Työeläkeote on henkilökohtainen tietopaketti työeläketurvastasi. Työeläkeotteessa näkyvät kaikki työsuhteesi yksityisaloilla sekä mahdollinen yrittäjätoiminta. Lisäksi otteessa näkyvät tiedot eläkettä kartuttavista palkattomista etuuksista. Työeläkeote lähetetään sinulle tietojen tarkistamista ja mahdollisten puutteellisten ja virheellisten tietojen korjaamista varten. On tärkeää, että tietosi ovat kunnossa, kun aikanaan jäät eläkkeelle. År 2010 postar Sjömanspensionskassan sina arbetspensionsutdrag i månadsskiftet september-oktober. Arbetspensionsutdraget är ett personligt faktapaket om ditt arbetspensionsskydd. Av arbetspensionsutdraget framgår alla dina arbetsförhållanden inom den privata sektorn och en eventuell företagarverksamhet. Av utdraget framgår ytterligare uppgifter om förmåner utan lön som ökar pensionen. Arbetspensionsutdraget sänds till dig för kontroll av uppgifterna och korrigering av eventuella bristfälliga och felaktiga uppgifter. Det är viktigt att dina uppgifter är korrekta när du i sinom tid går i pension. Miksi en ole saanut työeläkeotetta? Varför har jag inte fått ett arbetspensionsutdrag? Tähän voi olla useita syitä: • Työeläkeotteet postitetaan syys-lokakuun aikana, joten ote ei ole vielä ehtinyt tulla. • Otteet postitetaan väestörekisterissä olevaan osoitteeseesi. Ovatko osoitetietosi kunnossa? • Sinulle ei lähetetä otetta, jos olet ollut työssä vain julkisen alan työnantajalla (valtio, kunta, kirkko) etkä ole tehnyt työtä yksityisen työnantajan palveluksessa, itsenäisenä yrittäjänä etkä maatalousyrittäjänä. • Jos asut ulkomailla, sinulle ei lähetetä otetta. Otteet postite- taan vain Suomessa asuville. • Jos olet jo eläkkeellä sairauden, työttömyyden tai ikäsi perus- teella, et saa otetta. Jos olet osa-aikaeläkkeellä, saat otteen. Det här kan ha många olika orsaker: • Arbetspensionsutdragen postas under september-oktober, så utdraget har inte hunnit komma ännu. • Utdraget postas till den adress du har i befolkningsregistret. Är dina adressuppgifter korrekta? • Till dig skickas inte något utdrag om du har varit anställd enbart hos en arbetsgivare inom den offentliga sektorn (staten, kommun, kyrkan) och inte varit anställd av en enskild arbetsgivare, egen företagare eller lantbruksföretagare. • Om du bor utomlands sänds inte något utdrag till dig. Utdragen postas enbart till dem som bor i Finland. • Om du redan är pensionerad på grund av sjukdom, arbetslöshet eller ålder får du inte något utdrag. Om du är på deltidspension skall du få utdrag. Työeläkeotteessa ovat työskentelytietoni vuoden 2009 loppuun saakka. Missä tämän vuoden tietoni ovat? Saanko ne jostain selville? Av arbetspensionsutdraget framgår mina arbetsuppgifter fram till slutet av år 2009. Var är mina uppgifter för innevarande år? Får jag reda på dem någonstans? Eläkeotteen tiedot ovat vain edellisen kalenterivuoden loppuun saakka. Kuluvan vuoden tiedot tulevat rekistereihin sitten, kun Merimieseläkekassa on saanut ne varustamoilta ja ne ovat tulleet käsitellyiksi. Ansiotiedot ovat rekisterissämme parin kuukauden viiveellä. Voit tarkistaa MEL-ansiotietosi rekisteröinnin Merimieseläkekassan Lokipalvelusta www.merimieselakekassa.fi tunnistautumalla verkkopankkitunnuksilla tai HST-kortilla. Pensionsutdragets uppgifter sträcker sig bara till utgången av kalenderåret innan. Innevarande års uppgifter införs i registren efter att Sjömanspensionskassan fått uppgifterna av rederierna och de har behandlats. Inkomstuppgifterna kommer in i våra register med ett par månaders eftersläpning. Du kan kontrollera registreringen av uppgifterna om dina SjPL-inkomster via Sjömanspensionskassans Loggtjänst på adressen www.sjomanspensionskassan.fi genom att logga in dig med din egen nätbankskod eller elektroniskt ID-kort. Opiskelusta saa kuulemma eläkettä? Olen valmistunut syksyllä 2002. Miksi siitä karttunut eläke ei näy otteessa? Jos olet opiskellut ja suorittanut tutkinnon ennen vuotta 2005, siitä ei ole karttunut eläkettä. Vuoden 2005 alusta alkaen tietyistä palkattomista ajoista on karttunut eläkettä, myös ammattiin johtava tutkinto on kartuttanut eläkettä enintään 5 vuodelta. Eläkettä karttuu kuin opiskelija olisi töissä 644,56 euron kuukausipalkalla (vuoden 2010 tasolla) On huomattava, että tutkinnosta karttunut eläke näkyy otteessa aikaisintaan valmistumista seuraavana vuonna. Tutkinnoista näkyy tutkinnon valmistumisvuosi, tutkinnon taso sekä tutkinnon valmistumisvuoden kiinteä ansioperuste. Pension lär intjänas också genom studier? Jag blev färdig hösten 2002. Varför finns den intjänade pensionen inte i utdraget? Om du har studerat och avlagt examen före 2005 har du inte intjänat pension för den tiden. Men från början av 2005 har pension intjänats för vissa perioder utan lön. Också examen som leder till yrke har ökat pensionen för högst 5 års studier. Pension intjänas som om studenten skulle ha ett arbete med 644,56 euro per månad i lön (nivån 2010). Observeras bör att för examen intjänad pension syns tidigast året efter avläggandet av examen på utdraget. För avlagda examinas del framgår av utdraget året för utexamineringen, examensnivån samt den fasta grunden för de förmånsgrundande inkomster under utexamineringsåret. >> 25 Miten muut palkattomat jaksot näkyvät työeläkeotteessa? Hur framgår övriga perioder utan lön av arbetspensionsutdraget? 1.1.2005 lähtien tietyistä palkattomista ajoista on karttunut eläkettä, kuten äitiys-, isyys-, erityisäitiys- ja vanhempainraha-ajalta sekä työttömyys-, koulutus- ja kuntoutusetuuksista, sairauspäivärahasta, liikenne- ja tapaturmavakuutuslain ansionmenetyskorvauksista sekä vuorottelukorvauksesta ja korkeakoulu- tai ammattitutkinnon suorittamisesta. Työeläkeotteessa esitetään palkattomista ajoista maksuvuosi, etuuslajin nimi ja etuuden perusteena olleet ansiot. On huomattava, että palkattomat etuudet ilmoitetaan rekisteriin yleensä kerran vuodessa, joten kuluvan vuoden tiedot saattavat olla puutteelliset. Från 1.1.2005 har pension intjänats för vissa perioder utan lön, såsom moderskaps-, faderskaps-, särskilt moderskaps- och föräldraskapspenningstid samt för arbetslöshetspenning, utbildnings- och rehabiliteringsförmåner, sjukdagpenning, ersättningar för inkomstbortfall enligt trafik- och olycksfallslagstiftningen samt för alterneringsersättningar och avläggande av högskole- eller yrkesexamina. För tiderna utan lön anges på arbetspensionsutdraget betalningsår, förmånens namn och den förmånsgrundande inkomsten. Observeras bör att förmåner utan lön meddelas vanligen bara en gång om året till registret. Därför kan uppgifterna om det innevarande året vara bristfälliga. Onko työeläkeotteessa tietoja yksityisestä eläkevakuutuksesta? Finns det uppgifter om privat pensionsförsäkring på arbetspensionsutdraget? Työeläkeotteessa näkyy lakisääteinen työeläkevakuutus eli se, joka karttuu työn tekemisestä ja jonka työnantaja tilittää puolestasi työeläkelaitokselle. Mahdolliset itse otetut, omakustanteiset ja vapaaehtoiset eläkevakuutukset ovat kunkin yksilön ja yksityisen henkivakuutusyhtiön välisiä ratkaisuja, joista lakisääteinen työeläkevakuuttajasi ei edes ole tietoinen. Av arbetspensionsutdraget framgår den i lag fastställda arbetspensionsförsäkringen, dvs. den som intjänas genom arbete och som arbetsgivaren redovisar för din räkning till arbetspensionsanstalten. Eventuella själv tagna och finansierade och frivilliga pensionsförsäkringar är lösningar mellan den enskilda individen och det privata livförsäkringsbolaget, som din lagstadgade arbetspensionsförsäkrare inte ens är medveten om. Onko työeläkeotteessa tietoja ulkomailla työskentelystä? Mikäli sinulla on työskentelyä Suomen ulkopuolella tai muun maan lipun alla, esitetään ne viimeisenä työeläkeotteessa. Ulkomaantyöskentelystä esitetään valtion nimi ja vakuutusnumero. (Toistaiseksi ulkomaiset vakuutusnumerot esitetään vain Ruotsissa tapahtuneesta työskentelystä.) Näet myös paikallisen eläkelaitoksen yhteystiedot otteen lopusta. Muualla ulkomailla ansaituista eläkkeistä ei ole tietoja. Näiden tietojen puuttumisesta ei tarvitse ilmoittaa. Ulkomaan eläketurvasta saat lisätietoja Eläketurvakeskuksesta. Huomasin, ettei kunnan palvelussuhde näy otteessa, pitäisikö se näkyä? Julkisten alojen eli valtion, kunnan, evankelis-luterilaisen kirkon, Kansaneläkelaitoksen, Suomen Pankin sekä Ahvenanmaan maakunnan hallituksen palvelussuhteet (työ- ja virkasuhteet) eivät näy työeläkeotteessa. Näistä saadut ansiot ja niistä karttunut eläke on rekisteröity julkisen sektorin eläkelaitosten omiin rekistereihin. Näistä tiedoista on maininta työeläkeotteen lopussa. Mikäli rekisterissä on julkisia palvelussuhteita koskevia tietoja, kysymyksiisi vastaa palvelussuhteen vakuuttanut eläkelaitos. Yhteystiedot on kerrottu työeläkeotteessa. Mitä teen, kun otteessani on virheitä tai sieltä puuttuu työsuhteita? Jos tiedoissasi on korjattavaa, ilmoita asiasta Merimieseläkekassaan. Erityisesti vanhimmat tiedot kannattaa tarkastaa mahdollisimman pian. Merimieseläkekassa selvittää pyynnöstäsi työsuhteidesi puuttuvat tai virheelliset tiedot vuosilta 2002–2009. Näiden tietojen korjaaminen nopeutuu, jos liität selvityspyyntöösi työtodistuksen ja palkkatodistuksen. Vuodelta 2001 ja sitä edeltävältä ajalta puuttuvia tietoja korjataan vain, jos toimitat selvityspyyntösi mukana työtodistuksen, palkkatodistuksen tai vastaavat kirjalliset tiedot. Koska työeläkeote lähetetään kaikille vakuutetuille, neuvontapalvelumme saattaa ruuhkautua hetkellisesti. Kun korjauspyyntösi on käsitelty, saat tiedon ratkaisusta postitse. 26 Finns det uppgifter om arbete utomlands på arbetspensionsutdraget? Om du har arbetat utanför Finland eller under något annat lands flagg anges dessa uppgifter sist på arbetspensionsutdraget. För det utomlands utförda arbetet anges statens namn och försäkringens nummer. (Tillsvidare anges de utländska försäkringsnumren endast för arbete som utförts i Sverige.) Du ser också den lokala pensionsanstaltens kontaktuppgifter i slutet av utdraget. Om på annat håll i utlandet intjänad pension finns inte uppgifter. Om avsaknaden av dessa uppgifter behöver du inte meddela. Av Pensionsskyddscentralen får du ytterligare information om pensionsskydd i utlandet. Jag märkte att mitt anställningsförhållande med kommunen inte framgår av utdraget, borde det finnas där? Anställnings-/tjänsteförhållanden inom den offentliga sektorn, dvs. staten, kommuner, den evangelisk-lutherska kyrkan, Folkpensionsanstalten, Finlands Bank samt regeringen i landskapet Åland framgår inte av arbetspensionsutdraget. Inkomster som erhållits inom den offentliga sektorn och pension som intjänats genom dem har registrerats i den offentliga sektorns pensionsanstalters egna register. Om dessa uppgifter finns ett omnämnande i slutet av arbetspensionsutdraget. Om det i registret ingår uppgifter om offentliga anställningsförhållanden besvaras dina frågor av den pensionsanstalt som försäkrat ditt anställningsförhållande. Kontaktuppgifter framgår av arbetspensionsutdraget. Vad ska jag göra när det finns fel på mitt utdrag och saknas anställningsförhållanden? Om det finns sådant som bör korrigeras ska du meddela Sjömanspensionskassan om detta. Särskilt lönar det sig att så fort som möjligt granska de äldsta uppgifterna. Sjömanspensionskassan utreder på din begäran dina saknade eller felaktiga uppgifter för åren 2002–2009. Det går snabbare att korrigera dessa uppgifter om du till din begäran om utredning fogar arbets- och löneintyg. Uppgifter som saknas för 2001 och tider före det korrigeras endast om du till din begäran om utredning fogar arbetsintyg, löneintyg eller motsvarande skriftliga uppgifter. Eftersom arbetspensionsutdraget sänds till alla försäkrade kan det hända att vår rådgivningstjänst momentant är överbelastad. Efter att din begäran har behandlats får du per brev en bekräftelse på resultatet. Koonnut I Sammanställt av Marina Paulaharju förnyelsen av SJPL-systemet Inverkar på kundtjänsterna MEL-järjestelmäuudistuS vaikutTAA asiakaspalveluun Merimieseläkekassassa käynnissä oleva mittava eläketoiminnan järjestelmämuutos vaikuttaa vuodenvaihteen eläke- ja vakuutuspalveluun ja verkkopalveluihin. Muutos aiheuttaa käyttökatkoksen eläkehakemusten käsittelyyn, eläkkeiden kertamaksuajoon, työnantajien Ankkuri-verkkopalveluun sekä henkilöasiakkaiden Loki-palveluun. Loki-palveluun kirjautuminen ja siellä asioiminen ei ole lainkaan mahdollista katkoksen aikana. Käyttökatkos on ajalla 15.12.2010–9.1.2011. Käyttökatkos ei vaikuta eläkkeiden säännönmukaiseen maksuun joulukuun lopulla. Jatkuvat säännönmukaisesti maksettavat eläkkeet ovat eläkkeensaajien tileillä normaalin aikataulun mukaisesti 31.12.2010. Kaikkien mahdollisten muutosten, jotka vaikuttavat eläkkeiden maksuajoon ennen katkosajankohtaa, on oltava Merimieseläkekassassa hyvissä ajoin ennen katkosta. Muutoin asiakaspalvelu ja neuvonta toimivat käyttökatkoksen aikana normaalisti. Pahoittelemme käyttökatkoksesta asiakkaillemme mahdollisesti aiheutuvaa haittaa. Merimieseläkekassan seinäkalenteri 2011 MEKin seinäkalenteri vuodelle 2011 postitetaan perinteisen tavan mukaan kaikille Albatrossin lukijoille lehden seuraavan numeron liitteenä. Sjömanspensionskassans pågående omfattande förnyelse av pensionsverksamhetens system inverkar på årsskiftets pensions- och försäkringstjänster samt på webbtjänsterna. Ändringarna orsakar avbrott i handläggningen av pensionsansökningar, körningen av pensionernas engångspremie, arbetsgivarnas Ankartjänster på nätet samt de enskilda kundernas Loggtjänst. Inloggning till Loggtjänsten och uträttandet av ärenden där är inte möjlig under avbrotttet. Avbrottet i användningen varar från 15.12.2010 till 9.1.2011. Avbrottet i användningen inverkar inte på den regelbundna utbetalningen av pensioner i slutet av december. De fortlöpande regelbundet betalade pensionerna är på pensionärernas konton enligt normal tidtabell den 31.12.2010. Alla eventuella ändringar som påverkar utbetalningskörningen av pensioner under avbrottstidpunkten ska vara hos Sjömanspensionskassan i god tid före avbrottet. I övrigt fungerar kundservice och rådgivning normalt under den tid avbrottet varar. Vi beklagar de eventuella olägenheter avbrottet orsakar våra kunder. Sjömanspensionskassans väggkalender 2011 SPKs väggkalender för 2011 postas traditionellt till alla läsare av Albatrossen som en bilaga till följande nummer av tidningen. Valitse sähköinen työeläkeote – osallistut matkan arvontaan! Sähköisen työeläkeotteen voit valita Merimieseläkekassan verkkosivujen Loki-palvelusta. Ote on saatavilla kunakin vuonna alkusyksystä, aikaisemmin kuin postitse lähetettävä työeläkeote. Valinnan yhteydessä saat käyttöösi muistutuspalvelun: MEK lähettää sinulle muistutuksen joko sähköpostitse tai tekstiviestinä heti, kun uusi työeläkeotteesi on valmistunut. Sähköinen ote on nopea ja kätevä. Se on myös ekologinen vaihtoehto. Arvomme kaikkien 31.10.2010 sähköisen eläkeotteen valinneiden kesken kahden hengen kaupunkiloman (arvo 700 euroa). Välj ett elektroniskt arbetspensionsutdrag – du deltar i utlottningen av en resa! På Sjömanspensionskassans webbsajts Loggtjänst kan du välja ett elektroniskt arbetspensionsutdrag. Utdraget kan under respektive år erhållas i början av hösten, alltså tidigare än det arbetspensionsutdrag som sänds per post. I samband med valet får du till din disposition en påminnelsetjänst: SPK sänder dig antingen per e-post eller som textmeddelande en påminnelse så fort ditt nya arbetspensionsutdrag är klart. Ett elektroniskt utdrag är snabbt och praktiskt. Det är också ett ekologiskt alternativ. Mellan alla som senast den 31.10.2010 valt elektroniskt pensionsutdrag utlottas en stadssemester för två personer (värde 700 euro). Tartu verkkoon! www.merimieselakekassa.fi Nappa tag i nätet! www.sjomanspensionskassan.fi 27 Adolf Bock Merimaalari | Marinmålaren Merimaalari / Marinmålaren Meri vaihtaa kasvojaan jokainen sekunti. Aurinko ja varjot tekevät taikojaan yhdessä veden kanssa, tuuli saa sen elämään ja minä haluan maalata liikettä, sen kulkua yhdistettynä karuun realismiin, joka odottaa jokaisessa uudessa aallossa. (Adolf Bock) Adolf Bock Adolf Bock Adolf Bock Merimaalari | Marinmålaren Merimaalari | Marinmålaren TUIJA PELTOMAA TUIJA PELTOMAA Taidehistorioitsija Tuija Peltomaa on tutkimustyönsä tuloksena dokumentoinut ansiokkaasti saksalaisen merimaalauksen mestarin Adolf Bockin (1890-1968) elämänvaiheet, jotka voivat herättää lukijoissa monenlaisia ajatuksia, mutta ne tarjoavat myös erinomaisen tilaisuuden katsoa lähihistoriaamme ja pohtia maailman tapahtumien vaikutusta yksittäisen ihmisen elämään. Samalla kirjan loistelias meren ja laivojen maailmaan keskittynyt Adolf Bockin tuotannon esittely – ensimmäisen kerran näin runsaana – tarjoaa lukijoille mieleenpainuvan merellisen luku- ja katseluelämyksen. suomi/svenska, 240 x 300mm, 160 sivua/sidor, ISBN 978-9529745-30-2 44,90 € (norm. 49,90 €) Tilaukset suoraan John Nurmisen Säätiöstä. p. 050 545 0481 tai [email protected] 28 Adolf Bock s/s Laila Nurmisen II:n kannella, 1952. John Nurmisen Säätiön loistelias uutuusteos
© Copyright 2024